ISBN 978-952-263-198-5 (nid.) ISBN 978-952-263-199-2 (PDF) ISSN-L 1799-0343 ISSN 1799-0351 (painettu) ISSN 1799-0351 (PDF) Helsinki 2013 Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:3 Matti Laitinen & Kari E. Nurmi Opetus- ja kulttuuriministeriö • Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto • 2013 Undervisnings- och kulturministeriet • Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen • 2013 Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:3 Matti Laitinen & Kari E. Nurmi Opetus- ja kulttuuriministeriö / Undervisnings- och kulturministeriet Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto / Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen PL / PB 29 00023 Valtioneuvosto / Statsrådet http://www.minedu.fi/OPM/julkaisut Taitto / Ombrytning: Teija Metsänperä Kannen kuva / Pärmbild: Niina Kilpelä Kopijyvä Oy, 2013 ISBN 978-952-263-198-5 (nid.) ISBN 978-952-263-199-2 (PDF) ISSN-L 1799-0343 ISSN 1799-0351 (painettu) ISSN 1799-0351 (PDF) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja / Undervisnings- och kulturministeriets publikationer 2013:3 Tiivistelmä Vapaan sivistystyön esteettömyys -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esteettömyyden toteutumista kansalaisopistoissa ja kansanopistoissa. Tutkimus rajattiin niin, että opisto- jen esteettömyyttä tarkasteltiin erityisesti vammaisten ja erilaisten oppijoiden kannalta. Tutkimuksen kokonaisuus muodostui opistoille tehdystä esteettömyystutkimuksesta, kah- desta opiskelijoiden kokemuksia kartoittaneesta tutkimuksesta sekä kuuden opiston es- teettömyyskartoituksesta. Tässä raportissa esitetään sekä kokooma projektin toteutuksesta ja tuloksista että yksityiskohtainen raportti opistoille tehdyn esteettömyystutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 2006 hyväk- symä vammaisten ihmisoikeussopimus, johon Suomikin on sitoutunut. Se velvoittaa vi- ranomaisia ja koulutuksen järjestäjiä huolehtimaan siitä, että vammaisille tarjotaan samat mahdollisuudet koulutukseen osallistumiseen kuin muille kansalaisille. Esteettömyys on tutkimuksessa ymmärretty suhdekäsitteenä, jonka jäseninä ovat opistossa toimivat ihmi- set, sen tarjoama opiskeluympäristö ja toiminnassa noudatetut käytänteet. Esteettömyys toteutuu, kun opiston toimintaa kehitetään hyödyntämään myös vammaisten ja oppimis- vaikeuksisten opiskelijoiden ja opettajien kannalta parhaita toimintatapoja, välineitä ja palveluja. Siitä hyötyvät myös muut opistoyhteisön jäsenet. Opistotutkimuksessa oli kuusi tutkimusongelmaa. Ne koskivat (1.) kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyyden yleisyyttä ja sisältöä, (2.) esteettömyyden kuvausra- kennetta, (3.) mahdollisuutta muodostaa opistojen esteettömyystypologia, (4.) esteettö- myyden selittymistä opistoa ja (5.) sen kotikuntaa kuvaavilla tekijöillä sekä (6.) Suomen suuralueiden (Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Pohjois-Suomi) opistojen välisiä esteettömyyseroja. Tiedot opistoista kerättiin kyselylomakkeella, jonka kysymykset koskivat opistojen rakennettua ympäristöä, opiskelua ja hallintoa. Lisäksi kysyttiin muutamia opistoa ja lomakkeen vastaajaa koskevia taustatietoja. Lomake lähetettiin kaikille Suomen kansa- laisopistoille ja kansanopistoille (198+83=281), joista 231 (82,2 %) palautti lomakkeen viimeistään kolmannen kyselykerran jälkeen, joten kato oli 17,8 %. Tutkimus osoitti, että useimmissa opistoissa oli selviä puutteita erityisesti vammaisten opiskelijoiden näkökulmasta, reilusti yli puolessa tarkastelluista esteettömyystekijöistä puutteita oli yli sadassa opistossa. Rakennetussa ympäristössä oli vakavia esteitä sekä tilo- Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä jen liikkumisesteettömyydessä että näkemis- ja kuulemisympäristöjen esteettömyydessä. Joka toisessa opistossa vain noin puolet sisätiloista soveltui apuvälineen kuten esimer- kiksi pyörätuolin tai rollaattorin käyttäjille. Induktiosilmukan käyttömahdollisuus oli alle kolmasosassa opistoista. Erilaisten oppijoiden kannalta tulkinta ei ollut yhtä selkeä. Opistokyselyn vastaajat arvioivat opetuksen esteettömyyttä hyvin myönteisessä hengessä ja opistojen vastaukset viittasivat muutenkin siihen, että henkilökunnan halukkuus ottaa vammaisuudesta ja oppimisvaikeuksista aiheutuvia tarpeita huomioon oli hyvä. Esteettö- myyden huomioonottaminen näkyi kuitenkin suhteellisen heikosti opistojen hallinnossa, erityisesti opetushenkilöstön koulutuksessa, ohjeistuksessa ja tiedotuksessa. Kaikkien opis- tojen opettajat eivät saaneet kylliksi tukea esteettömän opetuksen toteuttamiseen. Esteettömyyttä tarkasteltiin sekä yleisen esteettömyyden kannalta että monimuuttuja- analyyseilla muodostettua kolmitekijäistä kuvausrakennetta käyttäen. Rakenne koostui Hallinnon esteettömyydestä, Opetuksen esteettömyydestä ja Rakennetun ympäristön esteettömyydestä. Tutkitut opistot jakautuivat neljään esteettömyystyyppiin, jotka olivat Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi, Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi, Raken- netun ympäristön kärkityyppi ja Esteettömyyden keskityyppi. Kärkityyppiin kuuluminen kertoi opiston keskimääräistä paremmasta sijoittumisesta jollakin esteettömyyden alueella. Muutamat keskityyppiin sijoittuneet opistot olivat hyvin esteellisiä, mutta suuressa osassa esteettömyys oli tyydyttävällä tasolla. Yhtään täysin esteetöntä opistoa ei silti kärkityypeis- täkään löytynyt. Opistotyyppien tarkastelu osoitti, että opetuksen esteettömyyden paran- nukset sekä rakennusten ja pihojen korjaukset eivät ilman hallinnon määrätietoista johta- mista, aikatauluttamista ja motivointia sekä henkilöstön kouluttamista tuota vammaisten ja erilaisten oppijoiden kannalta esteetöntä opistoa. Parhaat opiston esteettömyyden opistokohtaiset selittäjät olivat opiston tyyppi (kan- salaisopisto / kansanopisto) ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä. Tämä päti myös esteettömyystyyppeihin. Kansanopistot olivat esteettömämpiä kuin kansalaisopistot ja ne olivat myös yliedustettuina hallinnon esteettömyyden ja opetuksen esteettömyyden kärkityypeissä; rakennetun ympäristön kärkityypissä opistotyypeillä ei ollut eroa, mutta keskityypissä kansalaisopistoilla oli selvä yliedustus. Opiston kotikuntaa kuvaavat tekijät eivät selittäneet johdonmukaisesti yleisen esteettö- myyden tai sen osatekijöiden vaihtelua. Alueellinen tasa-arvo toteutui vapaan sivistystyön opistojen esteettömyyden osalta: suuralueiden välillä ei ollut havaittavissa selkeitä eroja opistojen esteettömyydessä. Raportin lopussa esitetään suositukset vapaan sivistystyön esteettömyyden kehittämi- seksi. Bildning på bred front till alla? En undersökning om medborgarinstitutens och folkhögskolornas tillgänglighet. Sammandrag Syftet med undersökningen Tillgängligheten av fritt bildningsarbete var att utreda hur tillgängligheten genomförs i medborgarinstitut och folkhögskolor. Undersökningen begränsades så att fokus låg speciellt på funktionsnedsättning och på personer med en inlärningsförmåga som i viss mån avviker från det som är vanligt. Helheten består av en undersökning om tillgängligheten, två undersökningar som kartlade studerandenas erfarenheter av tillgängligheten samt sex kartläggningar om den. Den här rapporten omfattar ett samlande grepp på projektets verkställighet och resultat och en detaljerad rapport om undersökningsresultaten. Förenta Nationernas konvention om rättigheter för personer med funktions- nedsättning år 2006, som Finland också har förbundit sig till, är utgångspunkten i undersökningen. Den förpliktigar myndigheter och utbildningsarrangörer att se till att personer med funktionsnedsättning har samma möjlighet att delta i utbildning som övriga. Tillgängligheten kretsar i undersökningen kring de personer som är medlemmar i medborgarinstituten och i folkhögskolorna, den allmänna studiemiljön och den praxis som verksamheten grundar sig på. Tillgängligheten verkställs när verksamheten utvecklas till att utnyttja de verksamhetssätt som studerande och lärare dels med funktionshinder har, dels med avvikande inlärning har. Undersökningen omfattar erforderlig utrustning och service. Ökad tillgänglighet gagnar också övriga personer i verksamhetsmiljön. Undersökningen baserade sig på sex problem, som omfattar (1.) medborgarinstitutens och folkhögskolornas tillgänglighet på ett allmänt plan och dess innehåll, (2.) beskrivning av tillgänglighet, (3.) möjlighet att bilda en tillgänglighetstypologi, (4.) förklaringen av tillgängligheten på institutsnivå, (5.) och med hjälp av faktorer som beskriver dess hemkommun samt (6.) skillnaderna på institutnivå inom storområdena i Finland (södra Finland, västra Finland, östra Finland, norra Finland). Uppgifterna om instituten inom fritt bildningsarbete samlades in med hjälp av ett frågeformulär, vars frågor handlade om institutens bebyggda miljö, studierna och administrationen. Utöver detta låg fokus på bakgrundsinformation för somliga institut och för dem som besvarade enkäten. Formuläret sändes till alla medborgarinstitut och folkhögskolor i Finland (198+83=281), av vilka 231 (82,2 %) återlämnade formuläret senast efter den tredje enkätomgången. Svinnet var således 17,8 %. Undersökningen visade att det i de flesta institut inom fritt bildningsarbete fanns tydliga brister speciellt ur sådana studerandes perspektiv som har en funktions- nedsättning. I drygt 100 institut uppdagades brister bland de tillgänglighetsfaktorer som låg som grund för undersökningen. I bebyggd miljö fanns allvarliga brister både vad gäller utrymmenas rörlighetstillgänglighet och vad gäller syn- och hörselmiljön. I vartannat institut lämpade sig bara cirka hälften av utrymmena inomhus för personer som använder sig av ett hjälpmedel, t.ex. en rullstol eller en rollator. En knapp tredjedel av instituten inom fritt bildningsarbete erbjöd möjlighet att använda en induktionsslinga. Tolkningen är inte lika klar för personer med avvikande inlärningsförmåga. De som svarade för institutens del var benägna att bedöma tillgängligheten i en väldigt positiv anda. Institutens svar förde tankarna också i övrigt till att personalen är villig att beakta de behov som uppstår av en funktionsnedsättning och av avvikande inlärningsförmåga. Dock visade institutens förvaltning få tecken på att beakta tillgängligheten, vilket också återspeglade sig speciellt på undervisningspersonalens utbildning, instruktioner och information. Somliga lärare vid instituten inom fritt bildningsarbete fick inte tillräckligt med stöd för att förverkliga undervisning i tillgänglighet i samband med inlärningen. Tillgänglighet på allmän nivå låg i fokus liksom också en betraktelse som utfördes med hjälp av en multivariabelanalys. Den sistnämnda gick ut på en struktur med tre faktorer, dvs. förvaltningens tillgänglighet, undervisningens tillgänglighet och den bebyggda miljöns tillgänglighet. De institut inom fritt bildningsarbete som undersöktes delades in i fyra tillgänglighetskategorier, dvs. spetskategorin för förvaltningens tillgänglighet, spetskategorin för undervisning, spetskategorin för den bebyggda miljöns tillgänglighet och medelkategorin för tillgänglighet. Spetskategorin innebär att institutet var bättre än medeltalet inom något av områdena. Några institut inom medelkategorin var mycket otillgängliga men i de flesta fall låg tillgängligheten på en acceptabel nivå. Men inte ens inom spetskategorin fanns det ett enda institut som är helt tillgängligt. En granskning på institutsnivå visade att det behövs målinriktad ledning från förvaltningens sida, uppställda tidtabeller och motivering samt utbildning av personal för att strävandena i riktning mot ett institut som är tillgängligt för personer med funktionsnedsättning och för personer med avvikande inlärning. De förklarande faktorerna beträffande tillgänglighet befanns på institutnivå vara typen av institut (medborgarinstitut/folkhögskolor) och antalet personer i huvudsyssla vid institutet. Detta återspeglade sig också på tillgänglighetskategorierna. Folkhögskolorna var mer tillgängliga än medborgarinstituten. Folkhögskolorna var överrepresenterade i spetskategorierna för förvaltningens tillgänglighet och undervisningens tillgänglighet. Vad gäller spetskategorin för bebyggd miljö fanns det ingen skillnad mellan typ av institut men i medelkategorin var medborgarinstituten överrepresenterade. De faktorer som beskriver institutets hemkommun förklarade inte på ett logiskt sätt den allmänna tillgängligheten och inte heller växlingarna i tillgänglighetens delfaktorer. Den regionala jämlikheten förverkligades beträffande tillgängligheten för instituten inom fritt bildningsarbete: mellan storområdena gick det inte att peka på klara skillnader vad gäller institutens tillgänglighet. I slutet av rapporten finns rekommendationer för att utveckla tillgängligheten inom fritt bildningsarbete. Summary The purpose of the Project on Accessibility of Popular Education was to examine the accessibility of Finnish municipal adult education centres and folk high schools. The study focused on disabled people and diverse learners (people with dyslexia etc.). The project consisted of a nation-wide study of popular adult education institutions, two studies on student experiences and a set of six local accessibility surveys led by an architect. This publication presents both a summary of the whole project and a detailed report of the nation-wide institutional study. This research is based on the United Nations 2006 Convention on the Rights of Persons with Disabilities also signed by Finland. It obliges public officials and education providers to ensure access to all levels of education, including tertiary education, vocational training, adult education and lifelong learning without discrimination and on an equal basis for all. In this study we have defined accessibility as a relational concept, based on the multiplex relationship between people acting in an institution, the study environment offered by it and the practices of the institutions in their activities. Accessibility is fully achieved when the mode of operation is developed to make anticipative use of the practices that are best both for disabled and diverse students and teachers. This benefits all members of the educational institutions. The study of the institutions addressed six research questions. It looked at (1.) the extent and content of accessibility in popular adult education institutions, (2.) the structural framework for describing accessibility in institutions, (3.) the possibility of generating a typology of popular adult education institutions on the basis of accessibility, (4.) the explanation of accessibility by other characteristics of institutions and (5.) by variables describing their home municipalities as well as (6.) differences in accessibility between four macro-regions in Finland (South Finland, West Finland, East Finland and North Finland). The data describing accessibility of popular adult education institutions were gathered by a postal questionnaire with questions on the institution’s built environment, study practices and administration. There were also some questions on the background characteristics of the institutions and a few questions related to the respondents. The questionnaire was sent to all municipal adult education centres and folk high schools in Finland (198+83=281). Of them, 231 (82.2%) answered the questionnaire at the latest after a second reminder, meaning the non-response rate was 17.8%. Adult Education for Everybody? A study on the accessibility of Finnish municipal adult education centres and folk high schools The results show that most adult education institutions had problems with accessibility, particularly from the point of view of persons with physical disabilities. Over 100 institutions were not accessible with respect to more than half of the accessibility items. The built environments presented serious obstacles in terms of mobility, aural perception and visual perception. In every second institution only about half of the facilities were accessible by wheelchair or rollator. Induction loops were available in less than a third of the institutions. The situation in the case of cognitive impairment was not as clear-cut. However, the respondents reported a very positive attitude towards accessibility, and the evaluations generally indicated the institutions’ personnel are willing to take into account the needs of disabled and diverse students. Nonetheless, accessibility was relatively poorly reflected at the management level; staff members were not adequately trained in accessibility issues, and guidelines and dissemination of accessibility information were lacking. Not nearly all teachers had enough support for accessible and inclusive teaching. Accessibility in institutions was examined in terms of accessibility and by using a three-dimensional description system generated with multivariate analyses. The description system consisted of Administrative accessibility, Accessibility of teaching and Accessibility of the built environment. The institutions that were examined were classified into four accessibility types: Superior type of administrative accessibility, Superior type of accessibility of teaching, Superior type of built environment and Average type of accessibility. Institutions belonging to the superior type were ones that were better than average on at least one of the structural dimensions. Some institutions belonging to the average type had serious flaws among most of the accessibility items, but other institutions belonging to the average type were quite accessible. However, none of the superior type institutions met all criteria either. The heuristic result of the typological examination was that improving accessibility of teaching and repairing buildings and yards to meet universal design standards does not transform an educational institution into a state of real accessibility from the point of view of disabled and diverse students without purposeful management, long-term scheduling, motivating leadership and appropriate personnel training. Factors that best explained accessibility variation between the institutions were the institution type (municipal adult education / folk high school) and the number of full- time employees. This was also true of the accessibility typology. The folk high schools were more accessible on average than municipal adult education centres and they were also proportionally over-represented among the superior accessibility types of administration and teaching. In the context of the superior type of built environment, there was no difference between the institution types, but municipal adult education centres were over-represented in the average type of accessibility. The inspected structural variables (population, finance, urbanity and proportion of population with master’s degree) of the institution’s home municipality did not explain systematically either the general accessibility of the institutions or its three structural di- mensions. There were no macro-regional differences with respect to accessibility in popu- lar adult education institutions either. The report ends with a set of recommendations for the development of accessibility in Finnish popular education. Tutkimusraportissa käytetyt lyhenteet ESOK Esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa ESOK -hanke toimi opetusministeriön rahoituksella ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen esteettömyyden edistämiseksi 2006–2011. Fpm Faktoripistemäärä (laskettu alkuperäisistä osioista regressioyhtälöä käyttäen) Hf Hallinnon esteettömyys tai esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa (faktori 1) Ht Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi Kt Esteettömyyden keskityyppi n Lukumäärä (numerus) ns Ei tilastollisesti merkitsevä (not significant, p<0.05) Of Opetuksen esteettömyys (faktori 2) Ot Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi φ Fi-kerroin (nelikentän korrelaatiokerroin) r Korrelaatio (tulomomenttikerroin) Rf Rakennetun ympäristön esteettömyys (faktori 3) Rt Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi Spm Summapistemäärä V Cramerin V -kontingenssikerroin (riippuvuusluku, jonka avulla mitataan kahden luokitteluasteikollisen muuttujan riippuvuuden voimakkuutta varsinkin, jos muuttujissa on eri määrät luokkia) Sisältö Tiivistelmä 3 Sammandrag 5 Summary 7 Tutkimusraportissa käytetyt lyhenteet 9 Esipuhe 15 Esteettömyys. Rovaniemen kansalaisopisto ja Rovala-Opisto 17 Esteettömyys ihmisoikeutena, vapaan sivistystyön esteettömyystutkimus ja sen opistokysely 35 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus 35 Esteettömyys ihmisoikeuskysymyksenä 35 Mitä opiston esteellisyys tai esteettömyys tarkoittaa? 37 Opiston esteettömyyden suunnittelu ja sen toteutumisen arviointi 39 Tutkimuksen toteuttaminen 40 Kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyystilanne vuonna 2011 52 Opistojen esteettömyyden kokonaiskuva 52 Esteettömyyden perusulottuvuudet 54 Mitä perusulottuvuudet kertovat opistotyypeistä? 59 Opistojen esteettömyystyypit 69 Mikä selittää opiston esteettömyyttä? 85 Suuralueiden esteettömyyserot 109 Kokooma opistokyselyn tuloksista ja arvio jatkotutkimusten tarpeista 114 Kehittämisehdotukset 119 Visio esteettömästä opistosta 119 Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä koulutuksen järjestäjät avainasemassa 120 Kehittämisehdotukset 121 Kirjallisuus 123 Liitteet 126 Liite 1. Millaisia puutteita esteettömyyskartoitukset paljastivat? 126 Liite 2. Kysely kansalais- ja kansanopistojen esteettömyydestä 130 Liite 3. Opistojen antama palaute tutkijoille 140 Liite 4. Faktorianalyysissa mukana olevien esteettömyysmuuttujien keskinäiset korrelaatiot 142 Liite 5. Esteettömyysosioiden rotatoitu faktorimatriisi 144 Liite 6. Opistotyypin ja opiston esteettömyystyypin yhteisjakauma 145 Liite 7. Logistisen regressioanalyysin taulukot 146 Kuviot ja taulukot Kuvio 1. Vapaan sivistystyön esteettömyys -projektin toimintarakenne 40 Kuvio 2. Esteettömyyden käsite nelijäsenisenä suhteena. 45 Kuvio 3. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys koko aineistossa. 53 Kuvio 4. Kuinka monta prosenttia opiston päätoimisesta henkilöstöstä on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty vammaisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa 60 Kuvio 5. Kuinka monta prosenttia opiston päätoimisesta henkilöstöstä on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa 61 Kuvio 6. Kuinka monta prosenttia opiston tuntiopettajista on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty vammaisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa 61 Kuvio 7. Kuinka monta prosenttia opiston tuntiopettajista on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa 62 Kuvio 8. Induktiosilmukoiden käyttömahdollisuus opistoissa 68 Kuvio 9. Esteettömyystyyppien jakaumat opistojen yleisen esteettömyyden summamuuttujalla 73 Kuvio 10. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys hallinnon esteettömyyden kärkityypin opistoissa 76 Kuvio 11. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys opetuksen esteettömyyden kärkiryhmän opistoissa 78 Kuvio 12. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkiryhmän opistoissa 80 Kuvio 13. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys esteettömyyden keskityypin opistoissa 82 Kuvio 14. Kansalaisopistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin 84 Kuvio 15. Opiston yleinen esteettömyys ja opiston tyyppi 86 Kuvio 16. Opiston yleinen esteettömyys ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä 87 Kuvio 17. Opiston yleinen esteettömyys ja opiston kieli 87 Kuvio 18. Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa ja opiston tyyppi 88 Kuvio 19. Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä 89 Kuvio 20. Esteettömyyden huomioonottaminen kansalaisopiston hallinnossa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä 89 Kuvio 21. Esteettömyyden huomioonottaminen kansanopiston hallinnossa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä 89 Kuvio 22. Esteettömyyden huomioonottaminen kansalaisopiston hallinnossa ja kunnan väestömäärä 90 Kuvio 23. Esteettömyyden huomioonottaminen kansanopiston hallinnossa ja kunnan väestömäärä 90 Kuvio 24. Esteettömyyden huomioonottaminen kansalaisopiston hallinnossa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus 91 Kuvio 25. Esteettömyyden huomioonottaminen kansanopiston hallinnossa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus 91 Kuvio 26. Opetuksen esteettömyys ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä 92 Kuvio 27. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä 92 Kuvio 28. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä 93 Kuvio 29. Opetuksen esteettömyys ja opiston kieli 93 Kuvio 30. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja opiston kieli 94 Kuvio 31. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja opiston kieli 94 Kuvio 32. Opetuksen esteettömyys ja kunnan väestömäärä 95 Kuvio 33. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja kunnan väestömäärä 95 Kuvio 34. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja kunnan väestömäärä 95 Kuvio 35. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus 96 Kuvio 36. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus 96 Kuvio 37. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja opiston tyyppi 97 Kuvio 38. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä 98 Kuvio 39. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansalaisopistoissa ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä 98 Kuvio 40. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansanopistoissa ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä 99 Kuvio 41. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuus 99 Kuvio 42. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansalaisopistossa ja opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuus 199 Kuvio 43. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansanopistossa ja opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuus 100 Kuvio 44. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansalaisopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus 100 Kuvio 45. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansanopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus 101 Kuvio 46. Opistotekijöiden ja kuntatekijöiden yhteys opiston esteettömyyteen 101 Kuvio 47. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten opistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin 103 Kuvio 48. Henkilöstömäärältään erikokoisten opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 104 Kuvio 49. Henkilöstömäärältään erikokoisten kansalaisopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 104 Kuvio 50. Henkilöstömäärältään erikokoisten kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 105 Kuvio 51. Rakennusmäärältään erikokoisten opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 105 Kuvio 52. Rakennusmäärältään erikokoisten kansalaisopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 106 Kuvio 53. Rakennusmäärältään erikokoisten kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 106 Kuvio 54. Väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 107 Kuvio 55. Väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien kansalaisopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 107 Kuvio 56. Väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 107 Kuvio 57. Korkea-asteen koulutettujen määrän suhteen erilaisissa kunnissa sijaitsevien opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 108 Kuvio 58. Korkea-asteen koulutettujen määrän suhteen erilaisissa kunnissa sijaitsevien kansalaisopistojen sijoittumin en eri esteettömyystyyppeihin 108 Kuvio 59. Korkea-asteen koulutettujen määrän suhteen erilaisissa kunnissa sijaitsevien kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin 109 Kuvio 60. Suuralueet 109 Kuvio 61. Opiston yleinen esteettömyys ja suuralue 110 Kuvio 62. Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa ja suuralue 110 Kuvio 63. Opetuksen esteettömyys ja suuralue (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista 111 Kuvio 64. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja suuralue 111 Kuvio 65. Suuralueiden opistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin 112 Kuvio 66. Suualueiden kansalaisopistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin 113 Kuvio 67. Suualueiden kansalaisopistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin 114 Taulukko 1. Regressioanalyysilla laskettujen faktoripistemäärien ja painottamatta yhteenlaskettujen summapistemäärien väliset korrelaatiot (n = 231). 56 Taulukko 2. Merkitsevästi nollasta poikkeavien korrelaatioiden suhteelliset osuudet esteettömyysmuuttujien ja niitä selittävien muuttujablokkien välisistä korrelaatioista. 57 Taulukko 3. Opistokyselyn ja opiskelijakyselyiden kuvausjärjestelmien vertailu. 58 Taulukko 4. Esteettömyyden huomioonottaminen hallinnossa 59 Taulukko 5. Opetuksen esteettömyys 64 Taulukko 6. Rakennetun ympäristön esteettömyys 66 Taulukko 7. Viiden klusterin ratkaisun esteettömyysfaktoreiden z-pisteiden keskiarvot. Yli yhden hajonnanmitan päässä origosta sijaitsevat faktorien keskiarvot on korostettu 72 Taulukko 8. Opistojen esteettömyystyyppien esteettömyysfaktoreiden ja niiden perusteella muodostettujen summamuuttujien keskiarvot ja keskihajonnat 74 Taulukko 9. Tyyppeihin kuulumisen korrelaatiot esteettömyyden osiomuuttujiin 75 15 Tämä tutkimusraportti käsittelee vammaisten aikuis- ten mahdollisuuksia opiskella suomalaisissa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, erityisesti kansalaisopis- toissa ja kansanopistoissa. Vammaisten ja erilaisten oppijoiden näkökulmasta perinteiset oppilaitokset ovat olleet täynnä opiskelua vaikeuttavia esteitä: vai- keita päästä ovesta sisään, ahtaita pyörätuolin käyt- täjälle, meluisia ja kaikuisia kuulovammaiselle, puut- teellisesti valaistuja ja vailla tarpeellisia kontrasteja näkövammaiselle, asenteellisesti huonosti valmistau- tuneita ottamaan kehitysvammaisia ja mielenterveys- kuntoutujia – luetteloa voisi jatkaa. Vuosikymmeni- en mittaan tilanne on parantunut ja vuonna 2006 hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten ihmisoikeussopimus merkitsee uutta käännekohtaa tässä asiassa. Vammaisten sivistystasa-arvon ensimmäisenä eurooppalaisena taustahahmona voidaan kahdestakin syystä pitää Olympoksen seppäjumala Hefaistosta, jota roomalaiset nimittivät Vulcanukseksi. Hefaistoksen myytistä on monia versioita, sillä sen vanhimmat säilyneet tekstit ovat Homeroksen ja Hesiodoksen runoteoksissa, pastisseja on tehty satyyrinäytelminä ja kierrätys on jatkunut nykyaikaan saakka. Myytin mukaan Hera oli synnyttämässä poikaa, josta odotti sodanjumala Areen kaltaista sankaria. Kun jumalainen lapsi vihdoin syntyi, hän olikin epämuodostunut ja ruma. Hera kauhistui ja heitti hänet inhoten Olympokselta mereen. Näin Hefaistoksesta siis Esipuhe tuli jo syntyessään vammaisten hyljeksitty edustaja jumalperheeseen. Kuolemattomana jumalana hänellä oli kuitenkin ihmislasta paremmat kehittymisen mahdollisuudet, putoavan pienokaisen otti vastaan kaksi nereidiä, Thetis ja Eurynome. He veivät hänet meren helmaan, huolehtivat hänen kasvatuksestaan ja järjestivät hänelle myös sopivan työskentely-ympäristön opetella vammaiselle sopivia käsityötaitoja. Niinpä hänestä tuli verraton korujen suunnittelija ja etevä seppä, jonka takomia aseita käyttivät niin Troijan sodan sankarit kuin Herakleskin. Kun Hera näki Thetiksen kaulassa Hefaistoksen suunnitteleman verrattoman kauniin helmikoristeisen riipuksen, hän suostutteli tämän vastoin tahtoaan paljastamaan sen tekijän – katkeroitunut Hefaistos ei olisi halunnut olla äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nimen kuultuaan Hera halusi saada poikansa takaisin Olympokselle. Ennen tämän toteutumista Hefaistos kuitenkin järjesti hänelle kekseliään rangaistuksen. Hän valmisti äidilleen lahjaksi taidokkaan kultaisen tuolin, jolle Hera mielihyvin istui. Salamannopeasti tuoli vangitsi hänet paikalleen, niin että hän ei päässyt liikkumaan mihinkään eivätkä itse Zeuksenkaan mahtisanat pystyneet häntä vapauttamaan. Tilanne ei lauennut ennen kuin Dionysos onnistui viinin avulla vaikuttamaan Hefaistoksen peräänantamattomuuteen ja saattamaan humaltuneen jumalan Olympokselle. Palkkioksi vapautumisestaan Hera järjesti 16 Hefaistokselle vuoren seinämälle entistäkin sopivamman pajan ja työhuoneen. Esteettömyyden kehittäminen on siis alkanut jo ennen ihmisten kulttuurin syntyä. Hefaistoksen toinen kytkentä tutkimusraportin teemaan tulee sitä kautta, että hän oli seppänä myös sen sivistyksen tulen vartija, jonka titaani Prometheus varasti ja salakuljetti fenkolin varressa vaippansa suojissa yhdessä Zeuksen kanssa synnyttämilleen ihmisille. Tällä tavalla Hefaistoksella on kenties suurempikin ansio kulttuurin syntyyn kuin vaikkapa viisauden jumalattarena pidetyllä Athenella. Hefaistokseen myytti kietoutuu vielä moniin muihinkin antiikin taruihin, olihan hän esimerkiksi rakkauden jumalatar Afroditen puoliso – mutta ne ovat sitten jo toinen juttu, eivätkä liity tämän tutkimusraportin teemaan kuin korkeintaan epäsuorasti. Tässä tutkimusraportissa on neljä pääosaa. Ensimmäinen niistä muodostuu arkkitehti SAFA Niina Kilpelän laatimasta esteettömyys- kartoitusraportista, jossa kuvataan, mikä oli rakennetun ympäristön esteettömyyden tila Rovaniemen kansalaisopistossa ja Rovala-Opistossa joulukuussa 2011. Tämän havainnollisen ja konkreettisen esimerkin avulla lukija voi muodostaa omakohtaisen käsityksen siitä, mistä esteettömyydessä on kysymys. Vasta tämän jälkeen esteettömyyden käsitettä lähdetään määrittelemään teoreettisesti ja sen alaa laajennetaan kattamaan myös opiskelu ja hallinto. Tutkimusraportin kolmannessa osassa esitellään tutkimuksen tulokset eli kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyyskyselyssä saatu kuva opistojen esteettömyystilanteesta. Tutkimusraportin neljännessä osassa luodaan visio esteettömästä opistosta ja esitetään kehittämisehdotukset vision saavuttamiseksi. Toivomme, että tämä tutkimusraportti asettaa vapaan sivistystyön kehittämisestä käytävälle keskustelulle uuden agendan – opiskelun inklusiivisen esteettömyyden. Helsingissä 11 helmikuuta 2013 Matti Laitinen Jaana Nuottanen Kari E. Nurmi 17 Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä Rovaniemen kansalaisopisto ja Rovala-Opisto Esteettömyys 18 Kynnys ry / Kynnys konsultit Siltasaarenkatu 4 00530 HELSINKI puh. (09) 685 0110 fax (09) 6850 1199 www.kynnyskonsultit.fi Teksti: Niina Kilpelä Kynnys konsultit / Kynnys ry Kuvat: Niina Kilpelä ja Marjo Kivi 19 Esteettömyyskartoitus Kohde: Rovaniemen kansalaisopisto ja Rovala-Opisto Läsnä 16.12.2011: Niina Kilpelä, Kynnys ry Marjo Kivi, Avaava Merja Ojalammi, Rovala-Opisto Pirkko Vuoti-Vainikka, Rovaniemen kansalaisopisto Tämä esteettömyyskartoitus on tehty Kynnys ry:n Vapaan sivistystyön hankkeen yhteydessä. Kartoi- tuksessa on tarkasteltu kohteen toimivuutta eri käyttäjäryhmien kannalta. Raportissa on käsitelty niitä fyysisen ympäristön esteettömyyteen (liikkumisen, näkemisen ja kuulemisen esteettömyys) liittyviä asioita, joiden on kartoituksessa havaittu tarvitsevan muutosta. Toimivia ratkaisuja on käsitelty kartoi- tuksen aikana. Raportissa on esitetty kehittämiskohtia, joista osa on toteutettavissa nopealla aikataulul- la ja osa tulee ottaa huomioon seuraavan peruskorjauksen yhteydessä. Rovaniemen kansalaisopiston ja Rovala-Opiston tilat sijoittuvat opistotalossa kolmeen kerrokseen (kuuteen eri kerrostasoon). Opistotalossa on läpikuljettava hissi, jolla saavutetaan kaikki kerrokset. Jokkakulmassa tilat sijoittuvat kahteen kerrokseen, joiden välillä on kevythissi (kuilullinen pystyhissi). Molemmissa kohteissa on yksi liikkumisesteisille tarkoitettu wc-tila. Kohteiden suurimmiksi haasteiksi esteettömyyden näkökulmasta muodostuvat opasteiden puutteet, tilojen hämärä valaistus ja esteettömien wc-tilojen vähyys sekä opistotalon liikkumisesteisille tarkoite- tun wc-tilan puutteet. Kuunteluympäristön esteettömyys tulee ottaa huomioon kaikissa asiakaspalvelu- ja kokoontumistiloissa. Osassa luokkatiloja on kuunteluympäristön osalta todettu ongelmia taustame- lun takia. Kohteen saavutettavuudesta tiedottaminen on tärkeää. Verkkosivut ovat hyvä paikka kertoa kohteen saavutettavuudesta ja mahdollisista haasteista. Asiakkaan kannalta on tärkeää kertoa myös yhteyshenki- lö lisätietojen saamiseksi. Kartan ja kuvien avulla voidaan kertoa kohteesta lisää. Helsingissä 25.2.2012 Niina Kilpelä arkkitehti SAFA Kynnys ry 20 Saapuminen kohteeseen Kartoituksen yhteydessä ulkotilojen tarkastelu on rajattu kohteen välittömään lähiympäristöön (kulkuyhteyksiin sisäänkäynneille). Kartoitus suoritettiin päiväaikaan, eikä valaistusta pimeän aikaan ole tässä yhteydessä tarkasteltu. Pysäköintialueet sijoittuvat molempien opistorakennusten sisäänkäyntien välittömään läheisyyteen ja esteettömät autopai- kat on sijoitettu lähelle opistotalon pääsisäänkäyntejä. Paikat on merkitty selkeästi kansainvälisellä pyörätuolisymbolilla, ja opaste on kiinnitetty pystytolppaan. Jokkakulman yhteydessä ei ole es- teettömiä autopaikkoja. Saattoliikenteelle ei ole erikseen merkittyä pysähtymispaikkaa, mutta kaikkien sisäänkäyntien läheisyydessä on mahdollisuus pysähtymiseen. Kulkureitit on asfaltoitu. Opistotalon sisäänkäyntien välillä ei ole esteetöntä kulkuyhteyttä, sillä kulkureitillä sijaitseva luiska on jyrkkä. Luiskan kaide toimii auttavasti käsijohteena, mutta se on vain luiskan toisella puolella. Sisäänkäyntien välillä ei ole myös- kään ajoyhteyttä, ja esimerkiksi väärälle ovelle saapunut taksi jou- tuu kiertämään korttelin ympäri. (Reittiä ei ole opastettu.) Myös opistorakennusten välinen kulkureitti on haasteellinen. Varsinaisella kävelyreitillä on portaat ja portaaton reitti kulkee ajo- väylää pitkin. Pituuskaltevuus ei ylitä luiskalle määriteltyä esteet- tömyyden enimmäiskaltevuutta, mutta kulkureitin pituus tekee mäestä haastavan pyörällisen apuvälineen käyttäjälle. Piha-alueen kulkureittien varrella on muutamia pylväsvalaisimia ja sisäänkäynnit on valaistu. Valaisinten sijoittelun perusteella kul- kureiteille jää myös hämärämpiä katvealueita. Kehittämiskohteita - Esteettömän autopaikan merkitseminen Jokkakulman pysäköintialueelle. - Kulkureittien valaistuksen parantaminen. - Käsijohteiden/tukikaiteiden lisääminen kulkureittien jyrkimpiin kohtiin. - Piha-alueen luiskan ja portaiden toiminnallisuuden parantaminen. - Käsijohteet portaan ja luiskan molemmille puolille. - Luiskan pituuskaltevuuden loiventaminen. - Tasoerojen merkitseminen tummuuskontrastin avulla. 21 Opasteet Ulkotilojen opasteet Opistotalon pääsisäänkäynnin läheisyyteen, kulkureitin varrelle on sijoitettu valaistu karttaopaste alueen rakennuksista. Opasteen välittömään läheisyyteen ei pääse, eikä sitä näin voi lukea läheltä, esimerkiksi heikon näön avulla. Opasteen tekstin kirjasinkoko on kuitenkin kohtalaisen suuri suhteessa katseluetäisyyteen. Opasteessa on selkeä tummuuskontrasti taustan ja tekstin vä- lillä. Karttaan on merkitty opasteen sijainti (”olet tässä”) ja kartan suunta on looginen katsojaan nähden. Useille eri rakennuksille on kuitenkin merkitty sama toiminto, mikä hankaloittaa oikean koh- teen löytämistä. Opistotalon julkisivuun on kiinnitetty kohdeopasteita. Pääosaa opasteista ei ole valaistu eivätkä ne erotu selkeänä tummuuskont- rastina taustasta. Jokkakulman pääsisäänkäynnin katoksen alla on julkisivuun kiinnitetty kohdeopaste, jota ei ole valaistu. Sisätilojen opasteet Sisätilojen opasteet eivät ohjaa kulkijaa opistotalossa katkeamat- tomasti perille asti. Opistotalon pääsisäänkäynnin tuulikaappiin on sijoitettu pääopaste, jossa on tekstin ja taustan välillä hyvä tummuuskontrasti. Opasteen pinnan kiilto hankaloittaa kuitenkin hieman lukemista. Pääopasteen kerrosmerkinnät poikkeavat hissin kerrosmerkinnöistä ja eri kerrostasoja on hankala hahmottaa. Ker- rostasojen välillä on puolen kerroksen tasoeroja ja hissi avautuu kahteen suuntaan, mikä tekee suunnistautumisesta entistä haas- teellisempaa. Pääosa tilaopasteista on kiinnitetty ovilevyyn. Tummuuskont- rasti tekstin ja taustan välillä on hyvä. Sijoitus suoraan oveen ai- heuttaa kuitenkin törmäysvaaran opastetta läheltä tarkasteltaessa. Jokkakulmassa opasteet ovat liian korkealla, ovilevyn yläkulmassa. Vain harvoissa opasteissa on hyödynnetty symboleja. Tilaopasteet tulee sijoittaa seinälle (oven viereen), oven aukea- mispuolelle. Sopiva sijoituskorkeus on aikuisen henkilön silmän- korkeus, noin 1 400–1 600 mm. Opasteiden valaiseminen, hei- jastamaton pinta ja riittävän suuri kirjasinkoko helpottavat niiden havaitsemista. Osa opasteista on kiinnitetty suoraan lasipinnalle, josta niiden havaitseminen on hankalaa. Tekstin ja taustan välille ei muodostu selkeää tummuuskontrastia. 22 Kehittämiskohteita - Opasteiden valaistuksen parantaminen. - Opasteiden kokonaisvaltainen kehittäminen. - Jatkuvuus - Tyylillinen yhtenäisyys (selkeät kontrastit, riittävä koko, kohokirjaimet). - Pääopasteen kehittäminen. - Karttaopasteen (pohjakaavion) lisääminen. - Symbolien hyödyntäminen. - Tärkeimmät toiminnot (myös esteettömät wc-tilat ja tasonvaihtomahdollisuudet). - Tilaopasteiden kehittäminen. - Sijoitus oven viereen, 1 400–1 600 mm korkeudelle. - Selkeä tummuuskontrasti, opasteen ja tekstin erottuminen taustasta. - Symbolien hyödyntäminen. - Kohokirjaimet. - Kerrosopasteiden kehittäminen. - Kerrosopasteiden sijoittaminen kaikkiin kerroksiin ja myös hissiin. - Karttaopaste tilojen sijainnista. 23 Sisäänkäynnit Opistotalo Opistotalon sisäänkäynnit on katettu ja valaistu, mikä helpottaa niiden havaitsemista. Kohdeopasteet on sijoitettu julkisivuun, sisäänkäyntien läheisyyteen. Niitä ei ole valaistu, eivätkä ne erotu selkeänä tummuuskontrastina taustasta. Pääsisäänkäynnin katok- sen alle oli tarkasteluhetkellä sijoitettu myös pyörätelineet, mutta ne sijaitsevat kulkuväylän sivussa eivätkä aiheuta välitöntä törmäys- vaaraa. Pääsisäänkäynnille on yhden askelman tasoero. Portaassa ei ole käsijohteita eikä askelman reuna erotu selkeänä kontrastina. Taso- eron ylittämistä helpottamaan on sijoitettu puurakenteinen kapea luiska tasanteen sivuun. Luiska on jyrkkä. Siinä ei ole käsijohteita eikä suojareunaa. Sisäänkäynnin tasanne on laatoitettu ja mitoitukseltaan hieman ahdas. Oven aukipitotappi aiheuttaa kompastumisvaaran, erityises- ti luiskan suunnasta saavuttaessa. Pääsisäänkäynniltä alakerran sisäänkäynnille johtavissa portaissa askelmien reunat eivät erotu tummuuskontrastin avulla. Portaissa on käsijohde vain toisella puolella. Sisäänkäynnin lasiovien potkulaudat ja puitteet helpottavat hahmottamista. Käyntiovea voi kuitenkin olla vaikea hahmottaa kokonaisuudesta. Ovi on raskas avata (oven avaamiseen tarvittava voima 70 N, ei automaattista ovenavausjärjestelmää) ja suorareu- nainen metallikynnys on korkea. Tuulikaappi on kohtuullisen tila- va eikä kuramatto hankaloita apuvälineillä liikkumista. Kehittämiskohteita - Tasoeron ratkaiseminen. - Kulkuväylän korottaminen tasoeron häivyttämiseksi tai luiskan toiminnallisuuden parantaminen (pituuskaltevuus, käsijohteet, kontrastit, suojareuna). - Pääsisäänkäynnin varustaminen sähköisellä ovenavausjärjestelmällä (liiketunnistin tai avaus painonapilla). - Oven muutostöiden yhteydessä tarkistettava myös mitoitus (oven vapaan kulkuaukon leveys ja kynnyksen korkeus). - Portaiden askelmien reunojen erottumisen parantaminen tummuuskontrastien (kontrastiraidan) avulla. 24 Jokkakulma Sisäänkäynti on katettu ja valaistu. Sisäänkäynnille on pieni taso- ero, joka on kuitenkin varsin hankala ylittää pyörällisellä apuvä- lineellä. Ovi on raskas avata ja kynnys on korkea. Lasiovi erottuu potkulaudan ja poikkirakenteiden avulla. Kohdeopaste on sijoitettu rakennuksen julkisivuun, sisääntu- lokatoksen alle. Oveen, lasin taakse sijoitetut opasteet eivät erotu selkeästi. Tuulikaapin mitoitus on kohtalaisen väljä. Kehittämiskohteita - Tasoeron ratkaiseminen. - Pääsisäänkäynnin varustaminen sähköisellä ovenavausjärjestelmällä (liiketunnistin tai painonapilla avaus). - Kynnyksen ylittämisen helpottaminen (kynnyskiila). 25 Liikkuminen ja toimiminen sisätiloissa Aulatilat ja käytävät Kulkureitit ovat pääosin riittävän väljästi mitoitettuja ajatellen liikkumista myös apuvälinein. Opistotalon alimman kerroksen käytävän lasioven vapaan kulkuaukon leveys on kuitenkin vain 770 mm ja kansliatilojen kulkureitti vain 665 mm. Opistotalon aulan kalusteet eivät erotu tummuuskontrastina ympäristöstä ja osa kalusteista on sijoitettu kulkuväylälle, jolloin ne aiheut- tavat törmäysvaaran. Aulassa on erikorkuisia istuimia ja osassa istuimista on myös käsi- ja selkänojat. Ilmoitustaulujen eteen sijoitetut kalusteet estävät pääsyn tiedotteiden lähelle, mikä han- kaloittaa lukemista. Aulan valaistus epätasainen ja paikoin hämärä (20–380 lx). Myös käytävien varrelle jää hämäriä katvealueita. Käytävien varrella sijaitsevien huonetilojen ovet eivät erotu selkeä- nä tummuuskontrastina seinistä. Kynnykset ovat lähes nykymää- räysten sallimissa rajoissa, mutta hankaloittavat silti liikkumista pyörällisillä apuvälineillä. Opistotalon palvelupiste sijaitsee sisäänkäyntiä vastapäätä, hel- posti havaittavassa paikassa. Palvelutiskillä on mahdollista asioida myös istuen. Istuimessa on selkä- ja käsinojat. Palvelutiskin lasi- seinä on avattavissa, jolloin äänen kuuluminen helpottuu eikä lasi aiheuta hankalia heijastuksia. Tiskin alla on vapaa polvitila, jonka syvyys on kuitenkin vain 18 cm. Valaistusvoimakkuus pöytätasolla on hyvä (500 lx). Palvelutiskillä ei ole käytössä induktiosilmukkaa. Vaatesäilytystila sijoittuu aulatilan yhteyteen. Tilan valaistus on epätasainen ja paikoin kovin hämärä (55 lx). Naulakoiden vaate- koukut ovat korkealla ja kenkähylly hankaloittaa entisestään kouk- kuihin ulottumista pyörätuolista. Aulan yhteyteen sijoitettu tietokonepiste on riittävän matalal- la, jotta sitä voisi käyttää myös pyörätuolissa istuen. Vapaa tila pöydän ympärillä ei kuitenkaan ole riittävä, jotta sen ääreen olisi esteetöntä kulkumahdollisuutta. Jokkakulman aula- ja käytävätilojen yleisväritys on vaalea. Ovet erottuvat tummien listojen avulla vaaleista seinistä. Ovet ovat kyn- nyksettömiä tai kynnysten tilalla on matala lista. Valaistus on sil- mämääräisesti arvioiden pääosin hyvä ja tasainen, mutta käytävien päihin jää hämäriä katvealueita ja istuinryhmän kohdalla valaistus on enimmillään vain 130 lx. 26 Kehittämiskohteita - Valaistuksen parantaminen. - Induktiosilmukan käyttömahdollisuus palvelupisteessä. - Kalusteiden siirtäminen pois kulkuväyliltä ja ilmoitustaulujen edestä. - Aulatilan tietokonepisteen sijoittaminen helpommin saavutettavaan paikkaan. - Vaatekoukkujen sijoittaminen myös matalammalle (1 200 mm) korkeudelle. - Kynnysten poistaminen pääkulkureiteiltä mahdollisuuksien mukaan (tai ainakin kynnysten ylittämisen helpottaminen kynnyskiiloin). Portaat Opistotalon aulan avoportaiden askelmien reunat erottuvat selke- än kontrastiraidan avulla. Avoaskelmat lisäävät kompastumisriskiä. Käsijohteen muoto hankaloittaa hieman pitävän otteen saamista. Käsijohde ei jatku yhtenäisenä välitasanteella eikä se ole koko matkalla portaiden molemmilla puolilla. Käsijohteet päättyvät myös liian aikaisin. Myös muissa opistotalon sisätilojen portaissa on kontrastimerkinnät. Käsijohteet ovat usein vain portaan toisella puolella. Jokkakulmassa portaiden askelmien reunat eivät erotu tummuus- kontrastin avulla. Askelmien reunoissa on urat liukuesteinä. Käsi- johteet eivät jatku yhtenäisenä koko portaan mitalla ja ne päättyvät myös liian aikaisin. Portaiden valaistus on tasainen (325 lx). Kehittämiskohteita - Valaistuksen parantaminen portaissa. - Porrasaskelmien reunojen erottumisen parantaminen kontrastiraidalla Jokkakulmassa. - Käsijohteiden lisääminen ja toiminnallisuuden parantaminen. - Käsijohteiden tulee jatkua 300 mm yli portaan alkamis- ja päättymiskohdan. - Käsijohteen muotoilu pitävän otteen saamiseksi. - Käsijohteiden jatkuminen yhtenäisenä, portaan molemmin puolin. 27 Hissit Opistotalossa on läpikuljettava henkilöhissi ja Jokkakulmassa pyörätuolihissi/kevythissi (kuilullinen pystyhissi). Hissien avulla saavutetaan kaikki kerrostasot. Kummankaan hissin sijaintia ei ole opastettu. Opistotalon hissi sijaitsee aulatilan yhteydessä, mutta se on silti hankala löytää. Hissikorin mitoitus ei aivan täytä nykyisiä esteettömyyden vähimmäisvaatimuksia. Käyttöpainikkeet on sijoitettu vaakasuuntaisesti ja ne ovat siten sopivalla käyttö- korkeudella. Painikkeissa ei ole kohomerkintöjä. Hissin valais- tus on hämärä (150 lx, painikkeiden kohdalla 188 lx). Jokkakulmassa sijaitseva pyörätuolihissi on lukittu eikä hissi ole vapaasti käytettävissä. Hissin ovi myös lukkiutuu välittömästi käytön jälkeen. Hissi sijaitsee käytävän varrella, mutta hissin ovi ei erotu selkeänä tummuuskontrastina ym- päristöstä. Oven automaattinen avausjärjestelmä toimii vain sisääntulokerroksessa. Käyttöpainikkeiden yhteydessä olevat kerrosmerkinnät erottuvat selkeän tummuuskontrastin avulla taustasta, mutta niissä ei ole kohomerkintöjä. Painiketta on painettava koko matkan ajan. Valaistus käyttöpainikkeiden kohdalla on kuitenkin vain alle 100 lx. Kehittämiskohteita - Hissien sijainnin opastaminen. - Kerrosopasteiden sijoittaminen hisseihin. - Esteettömyysnäkökohtien huomioiminen opistotalon hissin seuraavissa muutostöissä. - Mitoitus - Käyttöpainikkeiden toiminnallisuus (sijoituskorkeus, kohonumerot, selkeät kontrastit). - Pyörätuolihissin lukituksen avaaminen (tai mikäli hissiä ei voida pitää lukitsemattomana, ohjeet avaimen saamiseksi). 28 Juhlasali Juhla- ja liikuntasaliin on esteetön kulku aulatilasta, mutta ovi on sulkijan takia raskas avata ja siinä on suorareunainen kynnys (30 mm), joka hankaloittaa liikkumista. Tilan yleisväritys on vaa- lea. Salin sivulla (seinustalla) sijaitsevat pylväät erottuvat vaaleina muusta ympäristöstä, mutta aiheuttavat silti törmäysvaaran työn- tyessään ulos seinästä. Peili ei ulotu aivan lattiaan asti, mutta il- man kontrastimerkintöjä se hankaloittaa silti tilan hahmottamista. Saliin liittyy näyttämö, jonne ei ole esteetöntä kulkuyhteyttä. Portaiden askelmien reunat erottuvat tummuuskontrastina, mutta portaiden valaistus on hämärä. Portaissa ei ole käsijohteita. Salissa on induktiosilmukka (kattaa koko salin) ja sen opaste on kiinnitetty salin lasioveen. Tilan valaistus on silmämääräisesti arvioituna tasainen. Kehittämiskohteita - Salin oven kynnyksen ylittämisen helpottaminen kynnyskiilan avulla ja oven sulkijan säätäminen mahdollisimman kevyeksi. - Selvitetään mahdollisuudet esteettömän kulkureitin järjestämiseksi näyttämölle. - Näyttämön portaiden käytettävyyden parantaminen. - Valaistuksen parantaminen. - Käsijohteiden lisääminen. - Induktiosilmukan olemassaolosta tiedottaminen opastein myös salissa. - Induktiosilmukan toimivuuden ja kentän vahvuuden säännöllinen testaus. - Kuuluvuusalueen tarkistaminen (ulottuuko myös näyttämön alueelle?). - Kontrastimerkintöjen lisääminen peiliin (korkeus 1 000 mm ja 1 400–1 600 mm). - Pylväiden pehmustaminen törmäyksestä aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi. 29 Puku- ja pesutilat Salin yhteydessä sijaitsevissa puku- ja pesutiloissa ei ole varsinaises- ti huomioitu esteettömyysnäkökohtia, mutta tilojen mitoitus on kohtalaisen väljä. Pukuhuoneiden yhteydessä on myös tilavat wc:t. Wc-tilan opaste on sijoitettu ovilevyyn ja siinä on kansainvälinen pyörätuolisymboli. Tilan mitoitus ja varustus eivät kuitenkaan vas- taa esteettömän wc-tilan nykymääräyksiä. Naisten pukuhuoneen yhteydessä oleva wc-tilassa pyörätuolille tarkoitettu vapaa tila wc- istuimen vierellä on riittävä, mutta tilaa ei ole riittävästi istuimen edessä. Peilit ja käsipyyhetelineet ovat wc-tiloissa korkealla eikä käsisuihkuihin ulotu helposti wc-istuimelta. Tilojen valaistus on hämärä (45–110 lx). Peilit ja vaatekoukut ovat pukutiloissa korkealla ja vaatekouk- kuihin ulottumista pyörätuolista hankaloittaa eteen sijoitetut pen- kit. Pesuhuoneen mitoitus on väljä. Kehittämiskohteita - Symbolien hyödyntäminen tilaopasteissa. - Valaistuksen parantaminen. - Pukuhuoneen käytettävyyden parantaminen. - Vaatekoukkujen sijoittaminen matalammalle ja helpommin saavutettavaan paikkaan. - Tukikaiteiden lisääminen. - Peilin sijoittaminen matalammalle. - Pesuhuoneen käytettävyyden parantaminen. - Ainakin yhden pesupaikan varustaminen suihkuistuimella, tukikaiteilla ja käsisuihkulla. - Wc-tilojen toimivuuden parantaminen. - Seinään kiinnitettävien käsitukien lisääminen wc-istuimien yhteyteen. - Peilin, saippuatelineen ja käsipyyhetelineen sijoittaminen kaikille käyttäjille sopivalle korkeudelle (alareuna 900 mm). - Kannellinen roska-astia (käytettävissä yhdellä kädellä). - Wc-paperitelineen ja käsisuihkun sijoittaminen niin, että niihin ulottuu wc-istuimelta. - Vaakasuuntaisen vetimen lisääminen oven sisäpuolelle (saranapuolelle, 800 mm korkeudelle) oven sulkemisen helpottamiseksi pyörätuolista käsin. - Kynnysten poistaminen mahdollisuuksien mukaan (tai kynnysten ylittämisen helpottaminen, esimerkiksi kynnyskiiloin). - Selvitetään mahdollisuudet erillisen esteettömän puku- ja pesutilan järjestämiseksi. 30 Ravintola Ravintolaan on esteetön kulkuyhteys aulasta. Sulkijalla varustettu ovi on raskas avata, mutta ovi on pääosin auki ravintolan aukiolo- aikoina. Kynnys on korkea. Tilaopaste ja ruokalista on sijoitettu lasioveen, josta niitä on hankala havaita. Käsienpesupaikan vesipisteissä on vapaa polvitila, mutta käsipyyhetelineet on sijoitettu korkealle. Myös palautelaa- tikko on pyörätuolia käyttävän tai lyhytkasvuisen henkilön ulottu- mattomissa. Kulkuväylät ovat pääosin riittävän leveitä ajatellen esteetöntä liikkumista apuvälinein, mutta pöytien väliset tilat ovat ahtaat. Pöytälevyn alla oleva rakenne (tuolin kiinnittämiseksi) madaltaa vapaata polvitilaa ja hankaloittaa pääsyä pöydän ääreen pyörätuo- lilla. Pöydän jalkarakenteet estävät pääsyn pöydän päähän. Tarkasteluhetkellä tilan valaistus oli hämärä. Kaikki valaisimet eivät olleet päällä, joten valaistusta on mahdollista lisätä. Täydellä valaistuksella mitatut valaistusvoimakkuudet ovat hyvät sekä nou- topöydillä että palvelutiskillä. Noutopöydät ja palvelutiski eivät erotu selkeänä kontrastina ympäristöstä. Palvelutiskeissä on vapaa polvitila, mutta tiski on korkea ja ulottumien ruokiin on hankalaa lapsille, lyhytkasvuiselle tai pyörätuolia käyttävällä henkilölle. Pal- velutiskillä ei ole käytössä induktiosilmukkaa. Tilan hahmottamista voidaan helpottaa tummuuskontrastien avulla. Kalusteiden tulee erottua ympäristöstä. Palvelu- ja itsepal- velutiskien ja tarjoiluvaunujen havaittavuutta voidaan korostaa sijoittamalla ne kontrastimateriaalivyöhykkeelle. Esteetön sijoittelu on otettava huomioon myös astioiden palau- tuksessa ja jätteiden lajittelussa, jotta toiminnasta olisi mahdollista suoriutua mahdollisimman itsenäisesti. Kehittämiskohteita - Oven sulkijan säätäminen mahdollisimman kevyeksi ja kynnyksen ylittämisen helpottaminen kynnyskiiloin. - Esteettömyysnäkökohtien huomioiminen kalustevalinnoissa. - Sopiva korkeus tarjotinradalle ja noutopöydälle on 800 mm. - Muutamia korkeampia istuimia ja pöytiä. - Pyöreän pöydän ääressä kaikkien kasvot ovat näkyvillä, jolloin huulilta luku on helpompaa. - Induktiosilmukan käyttömahdollisuus palvelutiskillä (kassalla). 31 Auditorio Auditorioon on kulkuyhteys sekä salin takaa että alaosasta. Sulki- join varustetut ovet ovat raskaat avata (avaamiseen tarvittava voi- ma 60 N) ja ovissa on kynnykset. Varsinaisia pyörätuolipaikkoja ei ole, mutta salin etuosassa on hieman vapaata tilaa esiintymisalu- een reunalla. Salissa on induktiosilmukka ja sen olemassaolosta on kerrottu opastein (seinään teipattu paperiarkki). Auditorion portaissa ei ole käsijohteita. Askelmien reunat erot- tuvat kohtalaisesti kontrastina metallilistan avulla. Valaistus on kohtalainen (210–235 lx).Portaisiin on sijoitettu istuimia ja nuot- titelineitä, jotka aiheuttavat törmäysvaaran. Piano on sijoitettu kulkuväylälle, osittain poistumistien eteen. Esiintymisalueelle on esteetön kulkuyhteys ja pöydän ääreen pääsee myös pyörätuolilla. Kehittämiskohteita - Oven sulkijan säätäminen mahdollisimman kevyeksi. - Kalusteiden siirtäminen pois kulkureiteiltä. - Käsijohteiden lisääminen auditorion portaisiin. - Tasoerojen erottumisen parantaminen (kontrastit ja valaistus). - Esteettömien pyörätuolipaikkojen sijoittaminen auditorioon. 32 Opetustilat ja muut kokoontumistilat Tilat ovat tasalattiaisia ja myös esiintymisalueelle on esteetön kul- ku. Vapaata tilaa liikkumiseen on osassa tiloista vain vähän, mutta kalustus on toteutettu irtokalusteina, jolloin tilaa voidaan järjestää tarpeen mukaan. Kalusteissa ei ole säätömahdollisuuksia. Useissa tiloissa lattioilla lojuvat johdot aiheuttavat kompastumisvaaran. Vesipisteiden alla ei ole vapaata polvitilaa ja altaat on sijoitettu paikoitellen korkealle. Opetuskeittiön suunnittelussa ei ole huo- mioitu esteettömyysnäkökohtia, mutta osa varusteista on kui- tenkin sijoitettu kohtuullisen matalalle. Valaistus on useimmissa tiloissa tasainen ja hyvä (620–780 lx). Opetuskeittiön valaistusolo- suhteet ovat selkeästi muita huonommat (180–455 lx). Jokkakul- man muunneltevan luokkatilan pylväät eivät erotu tummuuskont- rastina ympäristöstä, mikä aiheuttaa törmäysvaaran. Kehittämiskohteita - Johtojen sijoittaminen niin, etteivät ne aiheuta kompastumisvaaraa. - Kalusteiden säädettävyys. - Induktiosilmukan käyttömahdollisuus. - Esteettömyysnäkökohtien huomioiminen opetuskeittiön seuraavissa muutostöissä. - Kalusteiden ja työtasojen säädettävyys. - Vapaa polvitila (työtaso ja vesipiste). - Varusteiden sijoittaminen kaikille soveltuvalle korkeudelle. 33 Esteettömät wc-tilat Opistotalon liikkumisesteisille tarkoitettu wc-tila sijoittuu aulan yhteyteen, vaatesäilytystilan taakse. Tilaopaste on sijoitettu ovile- vyyn. Ovi ei avaudu kunnolla, koska vaatenaulakko on sijoitettu liian lähelle. Tämä rajoittaa liikkumista tilaan. Ovessa ei ole vaakasuuntaista vedintä helpottamaan oven sulke- mista pyörätuolista käsin. Kynnyksen korkeus on lähes määräysten sallimissa rajoissa, mutta kynnys hankaloittaa kuitenkin liikkumista. Tilan mitoitus on ahdas. Vain wc-istuimen toisella puolella on pyörätuolille tarkoitettu vapaa tila. (Tilaan on tarkasteluhetkellä sijoitettu kastelukannu, joka rajoittaa tilan käyttöä.) Wc-istuin on sijoitettu seinään, eikä istuimen takana ole vapaata tilaa. Wc-tilas- sa ei ole nykymääräysten mukaista vapaata tilaa (ø1 500 mm). Wc-istuimen tukikaiteet on sijoitettu varsin matalalle (600 mm). Wc-paperitelineeseen on hankala ulottua wc-istuimelta ja käsisuih- ku on liian kaukana. Käsipyyheteline toimii liiketunnistimella, mut- ta on sijoitettu hankalan korkealle. Peili on sijoitettu niin korkealle, ettei lyhytkasvuinen tai pyörätuolia käyttävä henkilö näe siitä itseän- sä. Tilan valaistus on hämärä (käsienpesualtaan kohdalla n. 30 lx). Tilassa ei ole hälytysjärjestelmää avun saamiseksi. Kehittämiskohteita - Esteettömien wc-tilojen sijoittaminen järkevien toiminnallisten kokonaisuuksien yhteydeen, jotta etäisyydet eivät muodostu kohtuuttoman pitkiksi. - Olemassa olevan wc-tilan toiminnallisuuden kehittäminen. - Vaatenaulakon siirtäminen, jotta wc-tilan ovi avautuu kunnolla. - Vaakasuuntaisen vetimen lisääminen oven sisäpuolelle (saranapuolelle, 800 mm korkeudelle). - Wc-paperitelineen ja käsisuihkun sijoittaminen niin, että niihin ulottuu wc-istuimelta. - Käsipyyhetelineen ja peilin sijoittaminen kaikille soveltuvalle korkeudelle (alareuna 900 mm). - Kannellisen, yhdellä kädellä käytettävän roska-astian sijoittaminen tilaan. - Vaatekoukkujen sijoittaminen myös matalammalle (1 200 mm). - Wc-istuimen käsitukien korkeussäätö (tai sijoittaminen korkeammalle, 800 mm). - Ylimääräisten tavaroiden siirtäminen muualle. - Valaistuksen parantaminen. 34 Jokkakulmassa on yksi esteetön wc. Tilaopaste on sijoitettu kor- kealle ovilevyn yläkulmaan eikä siinä ole hyödynnetty symboleja. Kontrasti tekstin ja taustan välillä on hyvä. Oven sisäpuolella ei ole vaakasuuntaista vedintä. Tila on yksipuolisesti käytettävissä (vapaa tila pyörätuolille vain wc-istuimen toisella puolella). Tukikaide on vain wc-istuimen toi- sella puolella. Käsisuihkuun ei ulotu wc-istuimelta ja käsipyyhete- lineen käyttö edellyttää kahta kättä. Peili on sijoitettu hieman liian korkealle. Ainoa roska-astia on polkimella avattava kannellinen astia, joka ei ole käyttökelpoinen ratkaisu esteettömässä wc-tilassa. Kehittämiskohteita - Symbolien hyödyntäminen tilaopasteessa. - Vaakasuuntaisen vetimen lisääminen oven sisäpuolelle (saranapuolelle, 800 mm korkeudelle). - Tukikaiteen lisääminen wc-istuimen viereen (seinälle). - Käsisuihkun käytettävyyden parantaminen. - Sijoittaminen käden ulottuville wc-istuimelta. - Ulottuminen hanaan / sähkötoiminen hana. - Kannellisen, yhdellä kädellä käytettävän roska-astian sijoittaminen tilaan. - Käsipyyhetelineen vaihtaminen yhdellä kädellä käytettävään ja sijoittaminen alemmas (käyttökorkeus 900 mm). 35 Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä Esteettömyys ihmisoikeutena, vapaan sivistystyön esteettömyystutkimus ja sen opistokysely kohteeksi. Olemassa oleva aihetta sivuava tutkimus- tieto on niukkaa, pirstaleista ja osin vanhentunutta. Esteettömyyden toteutumista vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on siis aihetta selvittää. Lisäpontta tutkimukselle antaa viime vuosina tapahtunut kan- sainvälinen näkökulmanmuutos, jonka kiteyttää seuraavassa esiteltävä YK:n sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista. Sopimuksessa on täsmennetty esteettömyyden asemaa ihmisoikeutena. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää es- teettömyyden toteutumista ja siihen mahdollisesti liittyviä ongelmia kansalaisopistojen ja kansanopis- tojen opinnoissa sekä opistojen muussa toiminnassa. Tutkimus on rajattu niin, että esteettömyyttä tarkas- tellaan erityisesti vammaisten ja erilaisten oppijoiden kannalta. Esteettömyys ihmisoikeuskysymyksenä Modernin vammaisliikkeen juuret ovat 1960-luvun ihmisoikeusliikkeissä (Könkkölä 2011). Vammaisliik- keen syntyä seuranneiden 40 vuoden kuluessa tapah- tunut edistys näkyy ehkä selvimmin siinä, että kan- sainvälisessä keskustelussa vammaisuus on muuttunut sosiaalipoliittisesta ongelmasta ihmisoikeuskysymyk- seksi. Tämän kansainvälisen näkökulman muutoksen seurauksena myös esteettömyyteen suhtaudutaan Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Kansalaisten yhdenvertaista mahdollisuutta koulu- tukseen pidetään pohjoismaisissa hyvinvointivalti- oissa itsestäänselvyytenä. Vammaisten ja erilaisten oppijoiden (jatkossa myös oppimisvaikeuksiset sekä kyselylomakkeessa lukivaikeuksiset) asema on ollut yksi tämän oikeuden toteutumisen kitkakohdista. Suomalaisten keskimääräinen koulutustaso on jat- kuvasti noussut viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta vammaisten ja oppimisvaikeuksisten ihmisten keskimääräinen koulutustaso on edelleen jäljessä ylei- sestä kehityksestä. Esimerkiksi yliopisto-opetuksessa vammaiset ja oppimisvaikeuksiset ihmiset ovat edel- leen selvästi aliedustettuja ryhmiä (Haarni 2006, Paa- nanen 2013, Poussu-Olli 1999, Savolainen, Ahonen, Aro, Tolvanen ja Holopainen 2008). On todennä- köistä, että he ovat aliedustettuja myös aikuiskoulu- tuspalvelujen käyttäjinä sekä ammatillisen aikuiskou- lutuksen että vapaan sivistystyön alueilla. Vapaan sivistystyön määritelmästä (Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632) seuraa, että koulu- tuksen tulisi olla helposti lähestyttävää ja sellaista, että mahdollisimman monilla olisi matala kynnys osallistua. Vapaan sivistystyön piirissä on jo vuosien ajan keskusteltu syrjäytymisen ehkäisemisestä ja ko- keiltu hakevaa toimintaa. Opiskelun esteettömyys ei ole kuitenkaan noussut laajemman tutkimuksen 36 uudella tavalla, koska vammaisten ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole mahdollista ilman esteiden ja syr- jäyttävien käytäntöjen purkamista. Esteettömyyden liittyminen vammaisten ihmisoi- keuksien toteutumiseen on kirjattu selvästi vuonna 2006 hyväksytyssä YK:n yleissopimuksessa vammais- ten ihmisten oikeuksista (United Nations Conventi- on on the Rights of Persons with Disabilities 2006). Kyseessä on kansainvälinen ihmisoikeusasiakirja, jossa sovitaan erikseen vammaisille kuuluvista ih- misoikeuksista ja perusvapauksista. Vaikka ihmisoi- keudet kuuluvat määritelmänsä mukaan yhtäläisesti kaikille, vammaiset eivät ole päässeet nauttimaan niistä tasavertaisesti muiden kanssa. Yleissopimus ei siten perusta vammaisille uusia ihmisoikeuksia, vaan vahvistaa kaikkien ihmisyksilöiden synnynnäisen arvon ja kaikkien jo sovittujen ihmisoikeuksien sekä perusvapauksien kuulumisen täysimääräisesti myös vammaisille ihmisille. (Gustafsson 2011, 4.) YK:n yleissopimuksen keskeisenä tavoitteena on taata vammaisille ihmisille yhdenvertaisuus ja kiel- tää kaikkinainen syrjintä. Lisäksi sopimuksessa mää- ritetään sellaiset olosuhteet esteettömyydelle, jotka yhteiskunnan tulee jatkossa täyttää (Kemppainen 2011, 9). Sopimus korostaa sopijamaiden velvolli- suutta toimia esteettömän opiskeluympäristön tur- vaamiseksi. Koulutusta koskevan 24 artiklan ensim- mäisessä ja viidennessä kohdassa vahvistetaan myös vammaisten ihmisten oikeus elinikäiseen oppimi- seen (United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities 2006, suom. Kemppainen 2011, 25–26). ”24 artikla Koulutus 1 Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden koulutukseen. Toteuttaakseen tämän oikeuden syrjimättä ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien pohjalta sopimuspuolet varmistavat osallistavan koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla sekä elinikäisen oppimisen, jonka tarkoituksena on: a kehittää täysimääräisesti inhimillisiä voimavaroja, omanarvontuntoa ja itsearvostusta sekä vahvistaa ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja ihmiskunnan moninaisuuden kunnioittamista; b mahdollistaa vammaisille henkilöille persoonallisuutensa, lahjakkuutensa ja luovuutensa sekä henkisten ja ruumiillisten kykyjensä kehittämisen mahdollisimman pitkälle; c mahdollistaa vammaisten henkilöiden tehokas osallistuminen vapaaseen yhteiskuntaan. 2 Tätä oikeutta toteuttaessaan sopimuspuolet varmistavat, että: a vammaisia henkilöitä ei suljeta yleisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle vammaisuuden perusteella ja ettei vammaisia lapsia suljeta maksuttoman ja pakollisen ensimmäisen asteen tai toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle vammaisuuden perusteella; b vammaiset henkilöt pääsevät kattavaan, laadukkaaseen ja maksuttomaan ensimmäisen asteen sekä toisen asteen koulutukseen yhdenvertaisesti muiden kanssa niissä yhteisöissä, joissa he elävät; c vammaisia henkilöitä varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset; d vammaiset henkilöt saavat yleisessä koulutusjärjestelmässä tuen, jota tarvitaan helpottamaan heidän tehokasta koulutustaan; e toteutetaan tehokkaat yksilöidyt tukitoimet ympäristöissä, jotka mahdollistavat opillisen ja sosiaalisen kehityksen enimmillistämisen täysimääräisen osallisuuden tavoitteen mukaisesti. 3 Sopimuspuolet mahdollistavat vammaisille henkilöille elämänhallinnan ja sosiaalisen kehityksen taitojen oppimisen helpottaakseen heidän täysimääräistä ja yhdenvertaista osallistumistaan koulutukseen ja yhteisöön. Tätä varten sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet, joilla muun muassa: a helpotetaan pistekirjoituksen, korvaavan kirjoituksen, puhetta tukevien ja korvaavien viestintätapojen, -keinojen ja -muotojen sekä erilaisten liikkumistaitojen oppimista ja helpotetaan vertaistukea ja mentorointia; b helpotetaan viittomakielen oppimista ja kuurojen yhteisön kielellisen identiteetin edistämistä; c varmistetaan, että näkövammaisten, kuurojen, kuulovammaisten tai kuurosokeiden, erityisesti lasten, koulutus annetaan yksilön kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisilla kielillä, viestintätavoilla ja -keinoilla sekä ympäristöissä, jotka mahdollistavat oppimisen ja sosiaalisen kehityksen maksimoinnin. 37 4 Edistääkseen tämän oikeuden toteuttamista sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet palkatakseen opettajia, myös vammaisia opettajia, joilla on tarvittava viittomakielen ja/tai pistekirjoituksen taito, sekä kouluttaakseen kaikilla koulutustasoilla työskenteleviä ammattihenkilöitä ja henkilöstöä Tähän koulutukseen on sisällyttävä tietoa vammaisuudesta sekä vammaisten henkilöiden tukemiseen tarkoitettujen asianmukaisten puhetta tukevien ja korvaavien viestintätapojen, -keinojen ja -muotojen, opetustekniikoiden ja materiaalien käyttöä. 5 Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisille henkilöille annetaan syrjimättä ja yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus yleiseen kolmannen asteen koulutukseen, ammattikoulutukseen, aikuiskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Tätä varten sopimuspuolet varmistavat, että vammaisia henkilöitä varten tehdään kohtuulliset mukautukset.” Vammaisten ihmisoikeudet ovat samanaikaisesti helppo ja vaikea asia. Yhtäältä meistä tuntuu aivan itsestään selvältä, että vammaisia ihmisiä koskevat samat oikeudet kuin kaikkia muitakin. Toisaalta meidän on usein vaikea ymmärtää, mitä vammaisten ihmisten syrjintä käytännössä tarkoittaa. Vammai- suuteen tuntuu ikään kuin luonnostaan kuuluvan se, että kaikkiin paikkoihin ei pääse, kaikkia asioita ei voi tehdä ja ainakin osittain jää ulkopuoliseksi. Toinen vaikeus voi liittyä siihen, että ihmisoikeus- sopimukset mielletään joskus julistuksiksi, joiden velvoittavuutta ei tiedosteta. Kun on yhdessä sovittu, että tietyt asiat ovat ihmisoikeuksia, sopimisen etiik- ka edellyttää, että julkisen vallan täytyy toteuttaa nämä oikeudet. Aikaisemmin vammaisten oikeuksien turvaamiseen ei ole ollut yksilöityä velvoitetta, mutta kun valtiot sopivat asiasta, ne ovat myös vastuussa resursoinnista ja toteutuksesta. Myös Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma 2006–2015 heijastaa omalta osal- taan siirtymistä ihmisoikeuksille perustuvaan vam- maisuuden näkökulmaan. Ihmisoikeuksia korostava näkökulma on nopeasti vahvistunut vammaispo- litiikan keskeiseksi lähtökohdaksi niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti. Sen mukainen toiminta on keskeisellä sijalla Euroopan neuvoston jäsenmaiden vammaispolitiikassa. Kyse on siitä, onko vammaisilla ihmisillä sama oikeus ihmisyyteen kuin vammatto- milla kanssaihmisillään ja mahdollistuvatko oikeudet yhdenvertaisesti muiden kanssa. (Suomen vammais- poliittinen ohjelma VAMPO 2010–2015, 14.) Vammaisten syrjintä on kielletty myös kansallises- sa lainsäädännössä. Vuonna 2000 voimaan tulleessa perustuslaissa on syrjintäkielto, jossa säädetään myös vammaisuus ja terveydentila seikoiksi, joiden perusteella ihmistä ei saa asettaa ilman hyväksyttä- vää perustetta eriarvoiseen asemaan (Perustuslaki 731/1999, 6§). Vuonna 2004 voimaan tullut yhden- vertaisuuslaki koskee ennen muuta työelämää, mutta se käsittelee myös koulutusta ja sen järjestämistä. Laki velvoittaa koulutuksen järjestäjän ryhtymään kohtuullisiin toimiin vammaisen ihmisen koulutuk- seen pääsemiseksi ja siinä selviämiseksi (Yhdenvertai- suuslaki 21/2004, 5§). Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan sitä, että asiat tehdään jotenkin toisin kuin yleensä, kun normaalin toimintatavan tai olo- suhteen soveltaminen tietyssä yksittäistapauksessa johtaisi henkilön joutumiseen esimerkiksi vammai- suuden perusteella epäedulliseen asemaan. Kohtuul- liset mukautukset kuuluvat syrjintäkiellon ytimeen. Ei enää riitä, että pidättäydytään yksinkertaiselta syrjinnältä; on myös ryhdyttävä positiivisiin toimiin, jos samanlainen kohtelu ei johda yhdenvertaiseen lopputulokseen. (Kumpuvuori 2013.) Mitä opiston esteellisyys tai esteettömyys tarkoittaa? Näkemys esteettömyydestä on laajentunut nopeas- ti viime vuosina. Vielä 1990-luvulla esteettömyys tarkoitti useimmiten vain rakennetun ympäristön esteettömyyttä: tilat olivat esteettömiä, jos niissä pystyi liikkumaan apuvälineellä kuten esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla. Vuonna 2006 hyväk- sytyssä YK:n yleissopimuksessa vammaisten ihmisten oikeuksista (United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities 2006) esteettö- myys tarkoittaa sitä, että rakennettu ympäristö, jouk- koliikenne, tieto ja viestintä sekä muut palvelut ovat mahdollisimman suuressa määrin kaikkien ihmisten käytettävissä ilman tarvetta yksilölliseen mukautta- miseen (Kemppainen 2011, 14). Tässä raportissa ei ole mahdollista paneutua kat- tavasti esteettömyyden määrittelyn ja toteuttamisen problematiikkaan. Seuraavassa esitämme ainoastaan 38 muutamia näkökohtia liittyen kansalaisopiston ja kansanopiston esteettömyyteen. Jotta esteettömyyttä koskeva tarkastelu ei jää pelkästään tutkijoiden poh- dinnaksi. Tämän raportin alussa on esitetty myös yk- si tapausesimerkki: Arkkitehti SAFA Niina Kilpelän laatimassa esteettömyyskartoitusraportissa kuvataan, mikä oli rakennetun ympäristön esteettömyyden tila Rovaniemen kansalaisopistossa ja Rovala-Opistossa joulukuussa 2011. Opistot ja Niina Kilpelä ovat antaneet luvan esteettömyyskartoituksesta laaditun raportin julkaisemiseen osana tutkimusraporttia. Rakennetun ympäristön esteettömyys on hyvä lähtökohta opiston esteettömyyden tarkastelulle, sillä ellei tiloihin ole lainkaan mahdollista päästä, kysy- mys on jo varsin totaalisesta poissulkemisesta. Täl- löin esteet ovat usein hyvin konkreettisia: portaiden vaihtoehtona ei ole hissiä tai luiskaa ja kulkuväylät ovat liian kapeita esimerkiksi pyörätuolin käyttäjälle. Liikkumisesteiden ohella myös kuulemisen ja näke- misen esteettömyys ovat keskeinen osa rakennetun ympäristön toimivuutta. Tällöin kynnyskysymys ei ole tilaan pääseminen, vaan se, miten siellä voi- daan toimia ja kommunikoida. Hyvät kuuntelun ja näkemisen olosuhteet sekä selkeät, helposti ym- märrettävät tilat mahdollistavat kuulovammaisten ja näkövammaisten ihmisten osallistumisen opiston toimintaan. (Invalidiliitto 2009, 7, Kilpelä 2013.) Opiston esteettömyyden kannalta tiedotus on avainasemassa. Uusien opiskelijoiden tai opintoja vasta suunnittelevien kannalta on tärkeää, että opis- ton esteettömyydestä on saatavissa ajantasaista tietoa sekä opiston nettisivuilta että painetuista ohjelmista. Asian hyvään hoitoon kuuluu myös se, että opiston henkilöstöstä löytyy ainakin yksi esteettömyysasi- oihin perehtynyt henkilö, joka osaa kertoa uusille opiskelijoille tilojen esteettömyydestä ja opetuksen järjestelymahdollisuuksista. Opetuksen esteettömyys tarkoittaa inklusiivista, mahdollisimman monien ja monenlaisten ihmisten täysipainoista osallistumista suosivaa didaktiikkaa (Powell ja Tummons 2011, 6). Jos ryhmässä on esi- merkiksi näkövammainen opiskelija, opettaja voi lukea ääneen PowerPoint-esityksensä diojen tekstit tai liikuntaryhmän vetäjä selittää liikkeet myös sanallises- ti. Lukivaikeuksisen opiskelijan kohdalla opetuksen esteettömyys saattaa taas tarkoittaa esimerkiksi mah- dollisuutta opiskella omaan tahtiin tai saada oppima- teriaalit etukäteen. Myös teknisten välineiden asian- mukainen käyttö on tärkeää: esimerkiksi äänentoisto- laitteet eivät hyödytä pelkästään kuulovammaisia, vaan myös oppijoita, joilla on ongelmia äänteiden erottelu- kyvyssä. Lähtökohtana tulee olla, että kuulemisen ja näkemisen olosuhteet ovat kunnossa ja häiriötekijät minimoidaan. (Valkama ja Hämäläinen 2013.) Yhä suurempi osa opistojen opetuksesta ja muusta toiminnasta siirtyy tulevaisuudessa tietoverkkoon. Erityisryhmien kohdalla tämä tuo sekä mahdolli- suuksia että haasteita opiskeluun. Esimerkiksi näkö- vammaisille tekstipohjainen internet toi aluksi liki esteettömän pääsyn tietoverkoissa olevaan tietoon ruudunlukijoiden avulla, mutta lisääntynyt visuaa- lisuus ja toiminnallisuus ovat muodostaneet uusia esteitä, kun olemassa olevia saavutettavuussuosituksia ei ole noudatettu. Sama asia koskee myös kuulovam- maisia; tekstimuodossa saatava tieto on mahdollis- tanut vapaan informaation saannin, mutta nykyään yleisesti käytettävät tekstittämättömät video- ja audioleikkeet ovat olleet askel taaksepäin. (Salomaa 2007.) Esteettömyyden kannalta on ensiarvoista, että opiston tietotekninen infrastruktuuri, käytetyt ohjel- mistot, www-sivut ja virtuaaliset opiskeluympäristöt on päivitetty niin, että ne soveltuvat mahdollisim- man hyvin kaikille käyttäjäryhmille (Coombs, 2010, 7–8, Crawley 2012, 43). Huomioitavia käyttäjäryh- miä eivät ole ainoastaan eri tavoin vammaiset käyt- täjät vaan myös esimerkiksi erilaiset oppijat, jotka hyötyvät visuaalisesti selkeistä, helposti navigoitavista nettisivuista, joissa on riittävän suuri kirjasinkoko ja selkeä kieli. Jotta edellä mainitut asiat saataisiin kuntoon, esteettömyysvelvoite täytyy ottaa huomioon myös opiston johtamisessa ja hallinnossa. Käytännössä tä- mä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opiskelun es- teettömyys sisällytetään uusien työntekijöiden, myös tuntiopettajien, perehdyttämispakettiin. Päätoiminen henkilökunta osallistuu pitkällä aikavälillä järjestöjen tai muiden koulutuksen ja niitä tukevien palvelujen tarjoajien esteettömyyskoulutukseen. Vaikka kehit- tämistoimenpiteitä vaativat asiat olisikin saatu kun- toon, esteettömyyden jatkuvalla parantamisella on silti oma paikkansa opistoa koskevissa strategioissa ja muissa toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa. Rakennus- 39 kannan vanhetessa, työntekijöiden vaihtuessa ja tois- tuvien säästöohjelmien haitatessa jo toteutettujenkin parannusten hyöty pienenee ajan mittaan – joskus liiankin selvästi. Opiston esteettömyyden suunnittelu ja sen toteutumisen arviointi Opiston esteettömyys on osa sen arvoja, missiota ja strategiaa. Vapaan sivistystyön arvoperusta nousee antiikin humanismista, kristillisestä perinteestä sekä Yhdysvaltain ja Ranskan vallankumousten ihmisoi- keuksia kunnioittavan liberaalin sopimusyhteiskunnan mallista. Vapauteen kuuluu itsestään selvästi, että jokainen opisto tai sellaista ylläpitävä liike määrittelee omat arvonsa ja niiden toteutumisen toiminnassaan itse, mutta sivistystyön perinne velvoittaa samalla de- mokraattisen päätöksentekoon. Esteettömyyden osalta tämä merkitsee sitä, että opiston kentästä kuullaan myös erilaisia oppijoita, ikäihmisiä, maahanmuutta- jia, vammaisia, ja muihin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Periaatteessa esteettömyyden suunnittelu ei ole mikään erillinen tehtävä, vaan se toteutuu kaikessa toiminnan uudelleen organisoinnissa, taloudellisten, inhimillisten ja sosiaalisten voimavarojen luomisessa sekä käytännön toiminnan kausittaisia ohjelmia laa- dittaessa ja päivittäin toteutettaessa. Tämä itsestään- selvyys ei kuitenkaan toimi, jos opiston henkilöstön ja opiskelijoiden rekrytointi on kohdistunut pääasiassa tavalliseen valtaväestöön tai vammaisten ja erilaisten oppijoiden osuus on muuten jäänyt vähäiseksi. Ellei- vät vammaisten, oppimisvaikeuksisten ja sosiaalisesti syrjäytyvien opiskelua haittaavat seikat näy opiston arkipäivässä, esteettömyyden parantaminen ei tieten- kään näytä tärkeältä kehittämiskohteelta. Esteettömyyden kokonaisuuden teoreettinen hah- mottaminen on selvästi tieteenalat ylittävä tehtävä (World Report on Disability 2011, 169–202). Se ylittää myös projektimme mahdollisuudet, joten emme edes yritä hahmottaa kasvatustieteille, lääke- tieteille, oikeustieteille, psykologialle ja sosiaalitieteil- le yhteistä teoriaa, vaan lähestymme esteettömyyttä käytännönläheisemmästä suunnittelun näkökulmas- ta. Inhimillinen toiminta koostuu tilanteista, joista suuri osa on ennakoitavia, ne toistuvat samantapai- sina ja muodostavat vuositasolla selviä aikakokonai- suuksiksi jäsentyviä syklejä. Opintovuosi koostuu lukukausista ja opintokokonaisuuksien kurssit etene- vät opetussuunnitelman mukaisina jatkumoina. Kan- salaisopistojen ja kansanopintojen kaikista opinnois- ta ei koostu todistukseen johtavia kokonaisuuksia, mutta muuten niiden suunnittelu- ja toteutustapa on arvioinnin epäyhtenäisyyttä lukuun ottamatta samantapainen kuin koululaitoksen muissakin osis- sa. Kaikessa toiminnassa esiintyy kuitenkin myös poikkeustilanteita, joissa suunnitellut toiminnot häi- riintyvät ja häiriöt haittaavat suunniteltua opetusta, opiskelua ja oppimista. Katastrofitilanteita, joissa koko yksikön toiminta katkeaa tai lamaantuu, vapaan sivistystyön oppi- laitoksissa on harvoin. Oppimista estäviä tilanteita nousee aikuisopinnoissakin kuitenkin toistuvasti sellaisten oppijoiden kohdalle, joilla on jokin vam- ma tai oppimisvaikeus. Ellei oppilaitos ole niihin varautunut, selviäminen jää opiskelijan vastuulle. Jos tilanne ei jatkossa korjaannu, opiskelija tekee omat johtopäätöksensä – itse asiassa hän tekee ne usein jo ennakoivasti, ellei saa lupausta siitä, että opistolla on jo suunniteltu toimivat käytänteet myös hänen to- dennäköisesti kohtaamiensa ongelmien varalle. Esteettömyyttä voidaan aikuiskoulutuksessa toteut- taa improvisoimalla. Opiskelijatoverit auttavat toisiaan mielellään ja opettaja, joka on ennalta perehtynyt vammaisuuden ja erilaisen oppijuuden olemukseen löytää usein yllättäväänkin tilanteeseen toimivan etenemistavan. Tämä on kuitenkin esteettömyyden ensiapua, joka häiritsee muiden opiskelua ja johtaa helposti häiriön kokijan leimautumiseen. Todellinen esteettömyys merkitsee sitä, että oppijan ongelmiin on varauduttu tavoilla, jotka mahdollistavat opiskelun normaalin etenemisen. Uudisrakentamisen sekä ul- kotilojen ja rakennusten peruskorjauksen yhteydessä monet tällaiset tilanteet eliminoituvat jo rakennuslain noudattamisen perusteella. Käytännössä pelkkä arkki- tehtien, insinöörien ja rakennusmiesten panos ei kui- tenkaan yksin takaa opiskelun esteettömyyttä. Se edel- lyttää, että oppilaitoksella on myös ongelmatilanteita varten selkeät, käytännössä harjoitellut toimintatavat. Opiston esteettömyys on siis etenevä (tai taantuva) prosessi. Esteettömän opiston toteuttaminen alkaa sen tiedostamisesta, että opiskelijajoukossa ja opettajissa on vammaisia ja erilaisia opiskelijoita vähemmän kuin 40 opiston palvelemassa väestössä. Kun tähän on havah- duttu, luodaan tahtotila asian korjaamiseksi. Raken- netun ympäristön kehittäminen alkaa esteettömyys- kartoituksella, jossa ympäristön tiloissa toimimisen ja käytettävissä olevien välineiden puutteet rekisteröi- dään ja todetaan tarvittavat korjaustoimet. Esteettömyyden arvioinnilla pyritään selvittä- mään, kuinka pitkälle toiminnassa on päästy. Näke- myksemme mukaan esteettömyyden suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin jatkuvasta prosessista on mahdollista kirjata virstanpylväitä, jotka sumeasti, mutta suhteellisen luotettavasti kertovat opistoken- tän tilan. Uusien esteettömyyttä parantavien ratkai- sujen evidenssiin perustuvaa arviointia vaikeuttaa edellä mainittu vapaan sivistystyön arvioinnin niuk- kuus ja epäyhtenäisyys. Tässä tutkimuksessa ongel- maan ei vielä etsitä ratkaisua, mutta esteettömyyden pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää myös siihen tarttumista. Jokaisen esteettömyyttä parantavan intervention tulee noudattaa logiikkaa, jonka tulok- sellisuus voidaan empiirisesti vahvistaa. Samaa pitää voida edellyttää kaikilta muiltakin opetuksen kehittä- mistoimilta (Katso esim. W.K. Kellogg Foundationin (2004) ohjeet logiikkamallin laatimiseksi). Tutkimuksen toteuttaminen Projektin perustaminen, tutkimustehtävä, design ja organisaatio Projektin johtoryhmä Puheenjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto Sihteeri Susanna Haapala, Kynnys ry Jäsenet Gunborg Gayer, Förbundet för arbetar- och medborgarinstitut i Svenskfinland Jyrki Ijäs / Tytti Pantsar, Suomen kansanopistoyhdistys Joel Kivirauma, Turun yliopisto sekä Suomen vammaistutkimuksen seura ry Sari Loijas / Tuula Tuominen, Valtakunnallinen vammaisneuvosto Matti Ojala, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Paula Pietilä, Turun yliopisto Eeva-Riitta Pirhonen / Kirsi Lähde, Opetus- ja kulttuuriministeriö Pertti Pitkänen, Opetushallitus Eeva-Inkeri Sirelius / Leena Saloheimo, Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö Taina Törmä / Kaj Lyytinen Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto Airi Valkama, Erilaisten oppijoiden liitto Asiantuntijat ja tutkijat Kalle Könkkölä, Kynnys ry Niina Kilpelä, Kynnys ry Minna Markkanen, Helsingin yliopisto Kari E. Nurmi, Helsingin yliopisto Liisa Suni, Turun yliopisto Tiedon levittäminen Projektin nettisivut www.vapaansivistystyön esteettömyys.fi Seminaari ja Työpaja Vapaan sivistystyön esteettömyys -kirjan (työnimi) toimituskunta Matti Laitinen Jaana Nuottanen Kari E. Nurmi Paula Pietilä Muut kirjoittajat Susanna Haapala Riitta Hämäläinen Milla Ilonen Niina Kilpelä Jukka Kumpuvuori Kalle Könkkölä Minna Markkanen Soili Paananen Liisa Suni Marianne Teräs Airi Valkama Sai Väyrynen Kustantaja Kansanvalistusseura Projektin vetäjä Matti Laitinen, Kynnys ry Esteettömyys- kartoitustiimi Niina Kilpelä Soile Englund Marjo Kivi Julia Virkkala Opiskelija- tutkimustiimi Minna Markkanen Liisa Suni Opisto- kyselytiimi Matti Laitinen Kari E. Nurmi Kuvio 1. Vapaan sivistystyön esteettömyys -projektin toimintarakenne. 41 Vapaan sivistystyön esteettömyyden tutkimushank- keen idea alkoi hahmottua vuonna 2008 korkea- koulujen esteettömyystyön inspiroimana. Matti Laitinen ja Kalle Könkkölä tekivät opetusministe- riölle (nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö) 2010 aloitteen hankkeen rahoittamisesta ja aikuiskoulutus- asioiden johdossa toiminut Marita Savola osallistui verkoston ja johtoryhmän hahmotteluun. Tässä yhteydessä tutkimuksen toteutuspaikaksi sovittiin vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry. Päätös hankkeen rahoituksesta saatiin 22.4.2010. Projek- tin toimintarakenteen pääpiirteet on esitetty edellä kuviossa 1. Tehtävänä on ollut kartoittaa Suomen kansalais- opistojen ja kansanopistojen esteettömyyttä, pää- kohteena rakennetun ympäristön tilanne. Projektille asetettiin sen sidosryhmiä edustava johtoryhmä ja kolme toimintatiimiä: esteettömyyskartoitustiimi, opiskelijatutkimustiimi ja opistokyselytiimi. Lisäksi oppilaitosten esteettömyyden sisällön ja tutkimuksen tulosten esittelemiseksi on toimitettu kirja, jolla on toimituskunta ja aktiivinen kirjoittajajoukko. Yhdes- sä opistoväen, useiden esteettömyyden asiantuntijoi- den ja Kynnyksen henkilöstön kanssa on järjestetty 8.3.2011 vapaan sivistystyön esteettömyysseminaari, jolla on tuotu asiaa ja aikaisempia kokemuksia esil- le sekä pohjustettu tutkimuksen tekoa. Lisäksi on 14.2.2012 toteutettu työpaja, jossa on esitelty tutki- muksen alustavia tuloksia ja ideoitu tämän raportin lopussa esitettäviä vapaan sivistystyön esteettömyy- den kehittämisehdotuksia. Esteettömyyskartoitukset Kun esteettömyyttä tarkastellaan ensisijaisesti raken- netun ympäristön kannalta, avainasioita ovat tilojen saavutettavuus, opasteiden toimivuus, liikkumisen helppous ja toimintojen edellyttämä aistittavuus vailla häiritseviä esteitä ja muita häiriötekijöitä sekä apuvälineiden ja avustajien vaivaton hyödyntäminen. Tällöin ei voida tyytyä pelkästään haastatteluin tai kyselylomakkein kerättyyn informaatioon. Opetuk- sen esteettömyyden vaativin tutkiminen edellyttää, että tutkija havainnoi esteettömyyden toteutumista ja dokumentoi luotettavalla tavalla koko opiskelu- prosessin siirtymineen. Astetta keveämpää dokumen- tointia voitaisiin tiedonhankinnan osalta suorittaa sähköisin tallennuslaittein. Suurimpana vaikeutena näiden intensiivisten tutkimustapojen soveltamiselle on se, että toimintatilanteet ovat usein tapahtuma- köyhää odottelua eikä suuri osa varsinaisesta toi- minnastakaan synnytä esteellisyyskokemuksia kuin satunnaisesti. Pääosa havainnoinnista tai tallenne- tusta informaatiosta ei siis tuo esille osallistumisen ja toiminnan esteitä. Esteettömyyden intensiivinen tutkimus on nykytilanteessa vielä opiskelun ja ope- tustapahtuman perustutkimusta, joten tämän projek- tin kaltaisen soveltavan tutkimuksen pohjustukseksi sopii paremmin esteettömyyskartoitus. Esteettömyyskartoitus on auditointimenettely, joka tutkimuksena edustaa vaativuudeltaan kes- kitasoa. Siinä koulutetut esteettömyyskartoittajat menevät opiskelutiloihin paikan päälle ja kiertävät ne läpi yhdessä oppilaitoksen toimintaa tuntevien henkilöiden kanssa. Projektiimme kuuluvan esteettö- myyskartoitukset toteutettiin arkkitehti SAFA Niina Kilpelän johdolla. Kartoituksen kohteina oli kolme kansalaisopistoa ja kolme kansanopistoa. Opistojen valintaperusteina on ollut tutustua mahdollisimman monipuolisesti esteettömyydeltään erilaisiin opistoi- hin, niinpä mukaan on valittu myös yksi erityiskan- sanopisto. Sen sijaan ei ole pyritty saamaan mukaan Suomen esteellisimpiä tai esteettömimpiä opistoja, eihän opistojen keskinäisestä paremmuudesta esteet- tömyyden suhteen hankkeen tuossa vaiheessa edes ollut mitään käsitystä. Tässä projektissa esteettömyyskartoitusten tarkoitus on sama kuin muulloinkin: antaa selkeä kokonaiskuva kartoitettujen opistojen esteettömyydestä, paikantaa riskikohteet ja puutteet, esittää kehittämiskohteita ja tehdä konkreettisia ehdotuksia kohteiden korjaami- seksi. Se on siis rakennusten mahdollisen korjauksen esisuunnittelua edeltävä vaihe. Lukija, joka on tutustunut tähän raporttiin tekstin mukaisessa järjestyksessä, tietää jo mistä on kysymys, sillä olemme pyrkineet tutustuttamaan hänet aihee- seen jo aivan alussa Rovaniemen kansalaisopiston ja Rovala-Opiston esteettömyysraportin avulla. Rapor- tissa lukijalle näytetään kartoittajien tarkastelemat tilat ja niiden ongelmakohdat valokuvien avulla. Teksti seuraa suunnilleen kartoittajien kulkua ensin opiston pihalla kulkureittejä ja portaita edeten, sitten 42 pääoven lähellä olevalle autopaikalle, sieltä opasteita seuraillen sisäänkäynneille ja sisätiloihin. Melkein joka käänteessä on sekä kiitettävää (”Sisäänkäynnin lasiovien potkulaudat ja puitteet helpottavat sen hahmottamista.”) että korjattavaa (”Käyntiovea voi kuitenkin olla vaikea hahmottaa kokonaisuudesta. Ovi on raskas avata (oven avaamiseen tarvittava voi- ma 70 N, ei automaattista ovenavausjärjestelmää) ja suorareunainen metallikynnys on korkea.” s. 23. Päärakennuksen ja Jokkakulman tiloja eritellään rin- nakkain auloista käytäviin, portaisiin, hisseihin, juh- lasaliin, puku- ja pesutiloihin, ravintolaan, auditori- oon, opetustiloihin ja muihin kokoontumistiloihin. Lopuksi tarkastetaan vielä esteettömät WC-tilat. Kuten paikalla käyneet tietävät, Rovala on varsin edustava opistokompleksi, jota on vuosien mittaan kehitetty peruskorjauksin ja uudisrakennuksin. Silti omana aikanaan esteettömäksi rakennetuista WC- tiloistakin löydettiin kehittämiskohteiksi: - riittämätön mitoitus esteettömän toimimisen kannalta - pitkä välimatka toimintatiloista, - vaatenaulakko estämässä oven avautumista, - vaakasuuntaisen vetimen puuttuminen, - WC-paperitelineeseen ja käsisuihkuun ei ulotu WC-istuimelta, - käsisuihkun hanaan on vaikea ulottua, - käsipyyheteline, peili ja vaatekoukut ovat liian korkealla, - käsipyyhetelineen käyttö vaatii kahta kättä, - roska-astiat avautuvat jalkapolkimella, - käsitukien korkeus on liian matala, - tilassa on ylimääräisiä tavaroita, - valaistus on riittämätön. Kartoitetut kuusi opistoa 281:stä on vain reilut kaksi prosenttia perusjoukkoon kuuluvista, joten näyte on pieni ja tilastollisesti epäedustava. Käytettävyys- ja esteettömyystutkimuksissa määrä ei ole kuitenkaan keskeisin kriteeri, tärkeämpää on se, että tutkimuksen avulla löydetään niitä ongelmia, joiden ratkaiseminen on toiminnan parantamisen kannalta merkittävää. Tässä suhteessa kartoituksen anti on ollut koko hank- keen tulosten kokoamiselle erittäin merkittävä. Rakennetun ympäristön osalta jo kuuden opiston esteettömyyskartoitukset muodostavat herätteellisen tietovarannon siitä, millaisiin asioihin ainakin on syytä kiinnittää huomiota. Tutkimuksen yhteydessä toteutettiin esteettömyyskartoitukset kuudessa pilot- tikohteessa: Kauniaisten kaupungin kansalaisopisto / Grankulla medborgarinstitut, Lehtimäen erityis- kansanopisto, Pekka Halosen Akatemian kansalais- opisto, Rovala-Opisto, Rovaniemen kansalaisopisto ja Svenska Arbetarinstitutet (Arbis). Tämän raportin liitteenä (liite 1) on koonta kartoituksissa mainituista puutteista. Sitä läpi käyden on jokaisen kiinnostu- neen helppo kiertää oman opiston tilat, mieluiten yhdessä oman toimialueen vammaisten ja erilaisten oppijoiden kanssa, ja pohtia, mitkä luettelossa mai- nituista puutteista ovat kehittämiskohteita myös omassa opistossa ja mitkä ovat kiireellisimpiä esteet- tömyyden parantamiseksi. Lisätietoa löytyy esimer- kiksi Invalidiliiton (2011) Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus -oppaasta. Kansalaisopistojen ja kansan- opistojen opiskelijatutkimukset Projektin toisena pääosana ovat opiskelijakartoi- tukset, jotka tehtiin erikseen kansalaisopistojen ja kansanopistojen opiskelijoiden esteettömyyskoke- muksista. Tutkimusten teoreettiset viitekehykset ovat luonnollisesti lähellä toisiaan, molemmat perustuvat käsitteellisesti korkeakoulujen esteettömyyshankkeen ympäristöpainotteiseen esteettömyysmalliin (ESOK, Pietilä 2008, 8, 23). Ympäristö jaettiin siinä fyysi- seen, psyykkiseen ja sosiaaliseen aspektiin ja oppi- laitoksen esteettömyyden kannalta keskeiset tekijät kytkettiin näihin osa-alueisiin. Vaikka tutkimusten aineistot ovat erillisiä, molem- pia laadittaessa noudatettiin samantapaista tutkimus- asetelmaa, netin kautta kerättyyn lomakeaineistoon perustuvaa retrospektiivistä tutkimusta. Kummankin asetelma oli ex post facto -tyyppinen. Tutkimukset edustavat asennetutkimuksen ja käytettävyystut- kimuksen välimuotoa. Nettialustoilla toteutetut sähköiset lomakkeet tiimi laati yhteistyössä käyttäen hyväksi aikaisempia, pääasiassa suomalaisia esteettö- myystutkimuksia. Kansalaisopistojen osalta painopis- teenä oli eriaikaisten kokemusten, kansanopistojen osalta taas synkroninen tavallisten (enintään tilapäi- siä oppimisvaikeuksia kokeneiden ja perusterveiden opiskelijoiden) ja vammaisten, pitkäaikaissairaiden 43 sekä erilaisten oppijoiden välinen vertailu. Nämä tutkimustehtävät eivät sisältäneet kansalaisopistojen ja kansanopistojen vertailua, mikä taas on yksi opis- tokyselyn keskeisiä tarkastelusuuntia. Liisa Sunin kansalaisopistotutkimuksen tehtäviksi oli asetettu selvittää (1.) esteettömyyden osa-alueet, (2.) esteettömyyden kokeminen eri osa-alueilla ja (3.) kansalaisopiston näistä hahmottuva yleinen esteettömyystaso (Suni 2012, 40). Vastaajajoukko (n = 160) koottiin yhteistyössä vammaisjärjestöjen ja Kansalaisopistojen liiton kanssa, kriteereinä oma kokemus opiskelusta kansalaisopistossa sekä erilai- nen oppijuus, pitkäaikaissairaus tai vammaisuus. Vastaajien kriteerien mukainen karsinta pyrittiin suorittamaan huolellisesti, koska perusjoukosta ei ole luetteloa eikä edes sen kokoa ollut mahdollista arvioida. Siinä on edustajia koko maan alueelta Ah- venanmaata lukuun ottamatta. Tulosten tilastollisessa analyysissa on käytetty keskilukuja, hajontalukuja, ristiintaulukointia, non-parametrisiä (Kruskal-Wallis) ja parametrisiä (t-testi, F-testi) testejä, osioanalyysia sekä pääkomponenttianalyysia, regressioanalyysia ja varianssianalyysia. Esteettömyyden kuudesta osa- alueesta myönteisimmäksi koettiin asenteet. Puutteet tutkimuksen abstrakti tiivistää seuraavasti: ”Suurimmat puutteet esteettömyydessä koettiin osa-alueilla rakennukset ja ympäristö sekä monenlaisuuden huomioiminen. Kaikilla osa-alueilla esteettömyyden kehitys näyttäytyi myönteisenä, joskin osa-alueella rakennukset ja ympäristö kehitys oli ollut vain vähäistä. Noin puolet vastaajista, joiden kokemukset olivat vuodelta 2010 tai myöhemmin, antoi kansalaisopiston esteettömyyden kokonaisarvosanaksi melko hyvä tai erinomainen. Sitä vastoin toinen puoli vastaajista ei kokenut kansalaisopiston esteettömyyttä myönteisenä.” (Suni 2012, 2.) Minna Markkasen kansanopistotutkimuksen on- gelmat oli jaettu kahteen pääosaan. Edellisessä on kysymys erilaisten oppijoiden ja vammaisten opis- kelijoiden erosta verrokkiryhmään, jonka jäseniltä vammat ja oppimisen erilaisuudet puuttuivat: (1.1) millaisia ovat esteettömyyskokemusten yhtäläisyy- det ja (1.2) niiden erot. Jälkimmäisessä on kysymys esteettömyyskokemusten vaihtelusta kohderyhmän sisällä: (2.1) mitä eroja on sukupuolten välillä, (2.2) mitä eroja on tuen tarpeen mukaan muodostettujen ryhmien välillä ja (2.3) mitä eroja on aikaisemman koulutuksen määrän perusteella muodostettujen ryh- mien välillä. (Markkanen 2011,42.) Kansanopisto- tutkimuksen kohderyhmä kerättiin osittain järjestö- jen kautta (n = 30) ja osittain kansanopistojen kautta (n = 852). Näitä karsittiin vielä osallistumis- ja taustamuuttujien perusteella. Lopuksi ryhmä jaettiin kohderyhmään (n = 279), jolla oli joko lukivaikeuk- sia, oppimisvaikeuksia tai vamma, ja verrokkiryh- mään (n = 498), joilta mainitunlaiset ominaisuudet puuttuivat. Tilastolliset analyysimenetelmät olivat tässä tutkimuksessa pääosin samoja kuin kansalais- opistotutkimuksessakin. Tutkimuksen päätulokset tutkielman abstrakti tiivistää seuraavasti: ”Kohderyhmän yhdenvertaisia opiskelumahdollisuuksia heikentäviä esteitä ilmeni opetuksessa ja opiskelussa, ympäristön tietoisuudessa, omassa ja ympäristön asenteissa, vertaissuhteissa sekä tiedotusmahdollisuuksissa, jotka koettiin kohderyhmässä merkitsevästi verrokkiryhmää esteellisemmiksi. Kaikkein merkittävimpänä ryhmien välinen ero ilmeni opetuksessa ja opiskelussa, jossa koetut esteet poikkesivat toisistaan myös laadullisesti eniten. Erilaisista oppijoista ja vammaisista opiskelijoista naiset, paljon ja säännöllisesti tukea tarvitsevat sekä alhaisesti koulutetut kokivat kansanopisto-opiskelussa eniten esteitä.” (Markkanen 2011, i.) Tutkimusten yksityiskohtaisia tuloksia ei kerrata täs- sä raportissa, koska molemmat pro gradu -tutkimuk- set on julkaistu verkossa (Markkanen 2011 ja Suni 2012). Opistokyselyn tuloksia verrataan kuitenkin jatkossa myös näihin opiskelijatietoihin. Opistokysely Tutkimustyyppi ja tutkimusongelmat Kansalaisopistojen ja kansanopistojen rehtoreille osoitetun kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa opisto- jen esteettömyystilanne mahdollisimman kattavasti. Päähuomio on ollut, kuten edellä jo todettiin, raken- netun ympäristön esteettömyydessä. Kun vastaajina ovat olleet rehtorit tai heidän nimeämänsä henkilöt, on kuitenkin ollut luontevaa tarkastella myös sitä 44 suunnittelutilannetta, jonka kautta opiston toiminta uudistuu sekä joitakin hallinnon toimenpiteitä, joilla selvästi on merkitystä potentiaalisille opiskelijoille ja heidän opintojensa toteutumiselle. Toisin kuin opiskelijakyselyissä emme ole lähteneet liikkeelle ESOKin mallin osa-alueista, vaan rakennetusta ympäristöstä, hallinnon toimista ja opetuksesta. Ra- kennettu ympäristö on ensisijainen, se konkretisoi esteettömyyden – tai sabotoi sen. Oppimistulokset tuottaa kuitenkin opetuksen, opiskelun ja oppimisen muodostama prosessikolmikko. Tutkimus on tyypiltään ensisijaisesti kartoitus: haluamme tietää miltä esteettömyys näyttää lintu- perspektiivistä, joka muodostuu, kun tutkijat yhdis- tävät opistojen ylintä tasoa edustavien henkilöiden näkemykset koko maan kattavaksi kokonaisuudeksi. Tarkasteluun kuuluu myös ex post facto -tyyppistä selittämistä, jonka tarkasteluperustaksi on otettu muutamia pääasiassa opiston kokoa sekä opiston kotipaikkakunnan rakennetta, väestöä, taloutta ja sijaintia koskevia selittäviä tekijöitä. Kyselyn lisäksi esteettömyyden arviointiin ei liity mitään muuta in- terventiota, mutta monimuuttujamenetelmillä ja es- teettömyysriskien vaihteluita laskemalla on kuitenkin mahdollista yhdenkin ajankohdan poikkileikkauksella luoda hypoteeseja tulevien tutkimusten lähtökohdaksi (asetelman riskeistä, kts. Creswell 2009, 162–165). Kysymys on tältä osin myös koulutustutkimuksessa tavanomaisesta pyrkimyksestä arvioida, kuinka paljon palvelujen esteettömyys tai käytettävyys riippuu siitä, missä osassa maata, millaisessa kunnassa ja millaisessa opistossa opiskelija niitä käyttää. Tutkimusongelmat on täsmennetty seuraavasti. Kuvaustehtävät 1 Kuinka esteettömiä kansalaisopistot ja kansanopistot ovat ja mitä puutteita rehtorit näkevät omissa opistoissaan? 2 Millaisella kuvausrakenteella (yksittäisiä esteettömyystekijöitä yleisempien ominaisuuksien joukolla) opistojen välisiä esteettömyyden eroja voidaan luontevimmin tarkastella? 3 Voidaanko opistot jakaa esteettömyystyyppeihin niin, että tarkastelu tuottaa toimivan näkemyksen siitä, miten esteettömyyden kehittämistyössä on tarkoituksenmukaista edetä? Selitystehtävät 4 Miten opistotyyppi (kansalaisopisto / kansanopisto), opiston kieli, opiston vakinaisen henkilökunnan määrä ja opiston rakennusten määrä selittävät opistojen yleistä esteettömyyttä, opiston esteettömyyden kuvausominaisuuksia ja esteettömyystyyppejä? 5 Miten opiston sijaintikunnan väestömäärä, kaupunkimaisuus, kuntatalouden tila ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden määrä selittävät opistojen yleistä esteettömyyttä, opistojen esteettömyyden kuvausrakenteen tekijöitä ja esteettömyystyyppejä? 6 Selittääkö maantieteellinen suuralue (Etelä-Suomi / Länsi-Suomi / Itä-Suomi / Pohjois-Suomi) opistojen yleistä esteettömyyttä, kuvaustekijöitä ja esteettömyystyyppiä vai ovatko suuralueet vapaan sivistystyön opistojen esteettömyyden suhteen tasa- arvoisia? 45 Opistokyselyn käsitteiden määritelmät Esteettömyys on instituution, esimerkiksi vapaan sivis- tystyön oppilaitoksen, laatuominaisuus, jossa kaikkien eri asemissa toimivien ihmisten vammaisuus ja muut erityisominaisuudet on hallinnon toimenpitein otet- tu kohtuullisesti ennakoiden huomioon rakennetun ympäristön ja toiminnan osalta. Esteettömyyden komplementtina on esteellisyys, jolla tarkoitetaan si- tä, että ihmiset kokevat erilaisia esteitä ja ongelmia, jotka vaikeuttavat oppilaitoksessa toimimista, hait- taavat oppimista tai vaikeuttavat opitun soveltamista myöhemmin tietoa tarvittaessa. Komplementtiparin yhteensopivuus osoittaa, että opiston tai muun instituu- tion esteellisyyttä voidaan arvioida jatkumona: ne eivät ole täysin esteettömiä tai esteellisiä, vaan jotakin siltä väliltä. Kysymyksessä on suhdekäsite, joka kuvaa suh- detta toimijoiden, toiminnan, instituution ja parhaiden käytänteiden välillä. Se on altis näkökulmatulkinnoille, useimpien opiskelijoiden kannalta suhteellisen esteetön opisto voi silti olla joillekin potentiaalisille opiskelijoille niin esteellinen, että he eivät opiskeluhalukkuudesta huolimatta edes harkitse sen opintoihin osallistumista. Mielikuvien varassa ennalta arvioitu esteellisyys on kuitenkin eri asia kuin omakohtaiseen kokemukseen perustuva tieto (”Tällä kerralla en pystynyt tässä opis- tossa saavuttamaan tyydyttäviä opiskelutuloksia”). Vas- ta vertaamalla keskenään eri opistoissa keskeyttäneiden ja opiskelussaan epäonnistuneiden määriä ja heidän epäonnistumiskokemuksiaan sekä heidän osaamistaan hyödyntäneiden muiden ihmisten kokemuksia saadaan riittävä kuva oppilaitoksen esteettömyydestä. Esteettömyys ei ole itsetarkoitus, vaan sitä kehittä- mällä tuotetaan kolmenlaisia impakteja: 1) pyritään Oppilaitos Rakennetun ympäristön esteettömyys Opiskelun esteettömyys Esteettömyyden huomioonottaminen hallinnossa Toimija Opettaja / Opiskelija -vammainen tai erilainen oppija Toiminta Liikkuminen ja muut yhdenvertaisen osallistumisen edellyttämät arkitoiminnot Opetus Opiskelu, oppiminen, tiedon soveltaminen Parhaat käytänteet Tarjolla olevat tai kehiteltävät toimintatavat, välineet ja palvelut Esteettömyysvelvoite edellyttää, että henkilöstön ja opiskelijoiden monenlaisuus otetaan huomioon oppilaitoksen hallinnossa, rakentamisessa ja toiminnassa Opettajien ja opiskelijoiden kokemiin ongelmiin etsitään ja kehitetään ratkaisuja Esteettömyys tarjoaa mahdollisuuden entistä monipuolisempaan, syvällisempään ja tuloksellisempaan toimintaan Toiminnan sujuvuudesta, tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta saatu palaute on käytänteiden toimivuuden paras laatukriteeri Toimintaympäristön muuttuminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia: esim. tilojen saneeraus, etäopetuksen tai draamapedagogiikan käyttö Vammainen tai erilainen oppija on usein omien tarpeidensa ja niitä koskevien ratkaisujen paras asiantuntija Kuvio 2. Esteettömyyden käsite nelijäsenisenä suhteena. 46 lisäämään vammaisten ja erilaisten oppijoiden osallis- tumista opiskeluun, 2) parantamaan kaikkien opiske- lun tuloksellisuutta ja opitun siirrettävyyttä muuhun toimintaan sekä 3) vaikuttamaan tämän kautta yh- denvertaisuuden toteutumiseen sekä opetuksessa että kaikilla sen palvelemilla yhteiskunnan osa-alueilla. Opiston yleisellä esteettömyydellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niiden esteettömyyttä haittaavien es- teiden tai ongelmien suhteellista määrää, jotka opis- tossa on jo hoidettu kuntoon. Opiston rakennetun ympäristön esteettömyys viit- taa opiston ulkoalueilla, rakennuksissa ja opasteissa toteutettuihin ratkaisuihin, jotka helpottavat liik- kumista ja aistien tehokasta käyttöä sekä ratkaisevat muita toiminnan ongelmia. Opiston liikkumisesteettömyys on rakennetun ym- päristön esteettömyyden osa-alue, jolla tarkoitetaan esimerkiksi esteettömiä kulkureittejä ja apuvälinei- den käytön huomioivaa tilojen mitoitusta ja varus- telua. Liikkumisympäristön esteet ovat usein hyvin konkreettisia: portaita sisäänkäynnille tai sisätiloissa, kapeita kulkuväyliä ja korkeita kynnyksiä. Opiston näkemis- ja kuulemisympäristön esteet- tömyys on myös rakennetun ympäristön esteettö- myyden osa-alue. Sitä tarkasteltaessa kiinnitetään huomio ta valaistukseen, tilan hahmottamista helpot- taviin tummuuskontrasteihin, opasteiden näkymi- seen ja opastuksen jatkuvuuteen, tilojen äänieristyk- seen, äänentoistolaitteiden ja induktiosilmukoiden käytön lisäämiseen sekä häiritsevien kaikujen poista- miseen akustoinnilla ja sisustuksella. Opiston opiskelun esteettömyys on tämän tutki- muksen kyselylomakkeessa jaettu tiedotus-, tuki- ja neuvontapalvelujen esteettömyyteen sekä opiston opetuksen esteettömyyteen, jolla tarkoitetaan opis- kelijan ongelmat ennakoivaa didaktisten ratkaisujen ja vuorovaikutuksen joustavuutta. Tutkimustulosten perusteella olemme kuitenkin päätyneet siihen, että tiedotus-, tuki- ja neuvontapalvelut ovat merkittävil- tä osin hallinnon esteettömyyteen kuuluvia, vaikka tällaisten käsitekokonaisuuksien sijoittelu on toki veteen piirretty viiva. Opiston hallinnon esteettömyys on edellisen lisäksi tutkimuksen lomakkeessa operationalisoitu pääasiassa henkilöstön esteettömyyskoulutuksen ja esteettömyy- den huomioon ottamisella toiminnan suunnittelussa. Opiston esteettömyystypologia1 tarkoittaa opistojen laadullista tai moniulotteista luokitusjärjestelmää, jonka samaan tyyppiin kuuluvat opistot ovat esteettö- myyden suhteen keskenään suhteellisen samanlaisia ja eri tyyppeihin kuuluvat toisistaan selvästi poikkeavia. Asennetta (tyytymättömyyttä / tyytyväisyyttä) oppi- misen ja sen myötä myös opiston esteettömyyteen on lomakkeessa tarkasteltu lomakkeen täyttäjän osalta. Se perustuu hänen itseymmärrykseensä. Asenne on kuitenkin teoreettisesti merkittävä tekijä muidenkin opintoyhteisön jäsenten osalta. Viittasimme jo edellä sen vaikutukseen opiskelemaan lähtemiseen. Asenne esteettömyyteen on merkittävä tekijä sekä opiskelijan opintomotivaation että opiston työntekijöiden työ- motivaation osana. Tällaisten määritelmien operationalisointi ei voi tietenkään kyselylomakkeella onnistua niin, että koh- teen dokumentointi (”mittaus”) täysin tai joissakin tapauksissa edes läheskään vastaisi sitä sisältöä, joka käsitteelle teoreettisesti pitäisi antaa. Kyselylomaket- ta käytettäessä vastaajan tulkinta siitä, mitä häneltä kysytään, vaikuttaa arviointiin paljon enemmän kuin tutkijan käsitemäärittelyiden sisällöt. Rakennettuun ympäristöön kohdistuva lomakkeemme jättää melko vähälle huomiolle toimijan ominaisuudet, joita kir- jallisuudessa etupäässä käytetään esteettömyyttä luo- kiteltaessa. Raporttimme toistaa esteettömyystutki- muksessa laajasti esiintyvää puutetta, että osa varsin yleisistäkin toimijakohtaisista esteellisyystekijöistä saa esteettömyyskeskustelussa varsin vähän huomiota. Suomen osalta tällaisiksi on kirjallisuudessa mainittu liikuntavammaisten osalta käsien liikkeiden voimak- 1 Eri tieteenaloilla käytetään termejä ’klusteri’, ’taksonomian luokka’ ja ’tyyppi’ eri tavoin. Tässä tarkoitamme klusterilla automaattisen laskennan tuloksena syntynyttä ryvästä ja typologiaan kuuluvalla tyypillä sellaista laadullisen tai moniulotteisen analyysin tuloksena määriteltyä havaintojen joukkoa, jonka tyypit muodostavat tulkinnallisesti ymmärrettävän tyyppien järjestelmän. Taksonomia on luokkien järjestelmä, joka perustuu selityskykyiseen teoriaan. Tilastollisia klusterianalyysejä voidaan siis käyttää tyyppien ja taksonomisten luokkien etsimiseen ja typologia on alustava taksonomia. 47 kuus ja muista ryhmistä allergiat sekä mielentervey- delliset ja kognitiiviset häiriöt (AENOR 2011). Vapaan sivistystyön esteettömyyden toteuttaminen riippuu yhtäältä opiston henkilöstön ja opiskelijoi- den sekä sen taustayhteisön sivistystahdosta, jonka osatekijöinä ovat edellä mainittu asenne oppimisen esteettömyyteen ja tietoisuus esteettömyystilanteesta sekä toisaalta taustayhteisön ja opiston käytettävissä olevat voimavaroista ja niiden hyödyntämisen prio- risointipaineista. Voimavarojen määrän ja hyödyn- tämismahdollisuudet näemme sosiologian yleisen pääomakeskustelun näkökulmasta (esim. Putnam 1993 ja Putnam 2000), jossa on korostettu aikuis- kasvatukseenkin soveltuvalla tavalla inhimillisen ja sosiaalisen pääoman merkitystä finanssipääoman veroisina, koulutuksessa jopa sitä merkittävämpi- nä determinantteina. Koulutusta voidaan ainakin tilapäisesti toteuttaa minimaalisillakin rahavaroilla (kuten tapahtui Venäjällä Neuvostoliiton sortuessa), mutta ei ilman osaavia tai ainakin oppimiseen moti- voituneita ihmisiä eikä ilman keskinäistä luottamusta ja osaamispääomaa välittävää verkostoa. Kuten aikaisemmin jo totesimme, emme kuiten- kaan spesifioi selitysperustaa lähtökohtaa pitemmälle. Kyselyssämme on esteettömyyden lisäksi kerätty tie- toja vain muutamista opistoa luonnehtivista seikois- ta: sen tyypistä (kansalaisopisto / kansanopisto), ope- tuskielestä, henkilöstön koosta ja rakennusmäärästä. Kaksi viimeksi mainittua kertovat opiston omista resursseista, mutta kansanopistojen osalta meillä ei ole tietoja omistajayhteisöjen ominaisuuksista, joil- la esteettömyyttä voitaisiin selittää. Kuntien osalta käytämme tilastokeskuksen kuntatietoja. Niissäkin joudumme kuitenkin tyytymään informaatioon (kunnan väestömäärä, kaupunkimaisuus, talouden tila, korkeakoulutettujen määrä), jolla ei ole suoraa yhteyttä vapaaseen sivistystyöhön. Alueellinen tasa- arvotarkastelu perustuu Tilastokeskuksen käyttämään nelijakoon. Käytännössä kokeilemme siis opistojen esteellisyyden selittämistä vain kaikkein yleisimpien taustamuuttujien avulla. Kyselylomakkeen laatiminen Vapaan sivistystyön oppilaitosten esteettömyyden ar- vioimiseksi ei ollut valmista kyselyä, joten sellainen laadittiin tätä tutkimusta varten. Kyselyn suunnittelussa hyödynnettiin aikaisempia esteettömyystutkimuksia, joista valtaosa keskittyi korkeakoulujen tai korkeakoulu- opiskelun esteettömyyteen (esim. Burgstahler & Moore 2009, Chard & Couch 1998, Fuller, Healey, Bradley & Hall 2004, Kangas 2009, Laaksonen 2005, Losinsky, Levi, Saffey & Jelsma 2003, Pekonen 2010, Pääkkölä 2004, Rivano-Fischer 2004). Pääosa niistä selvitti vastaajien kokemuksia esteellisyydestä tai esteettömyy- destä kuten edellä viitatut tämän projektin esteellisyys- lomakkeetkin. Oppilaitoksen esteellisyyttä kuvataan siis yhden oppijan kannalta, jolloin kuvaukseksi muodostuu monien oppilaitosten kohdalla hyvinkin laaja kokemusten jakauma. Tässä ei tietenkään ole mitään moitittavaa, vaan se vastaa vallitsevaa tilannetta. Jos kaikki vastaajat olisivat samaa mieltä, olisi täysi syy epäillä tutkimuksen luotettavuutta. Oman kyselymme laatimisessa sovellettiin myös käyttäjäarvioinnin loma- ketta (D4-verkosto Oy:n Pääseekö Sinne -lomake). Kyselyn suunnittelu tapahtui yhteistyössä tut- kimuksen johtoryhmän ja muiden tutkimukseen osallistuneiden tahojen kanssa. Kyselyn ideointiin ja kyselyn eri luonnosversioiden läpikäyntiin osallis- tuivat Kynnys ry:n arkkitehti SAFA Niina Kilpelä, Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Suomen kansanopistoyhdistyksen kehit- tämispäällikkö Tytti Pantsar, Turun yliopiston esteet- tömyysasiamies Paula Pietilä sekä Erilaisten oppijoi- den liiton puheenjohtaja Airi Valkama. Kuten edellä jo mainittiin, järjestettiin maalis- kuussa 2011 tutkimuksen kohderyhmälle eli vapaan sivistystyön johdolle suunnattu seminaari, jossa pohdittiin opiskelun esteettömyyteen liittyviä kysy- myksiä kansalaisopistojen ja kansanopistojen näkö- kulmasta ja pohjustettiin siten myös oppilaitosten rehtoreille suunnatun kyselytutkimuksen tekemistä. Aamupäivän puheenvuorojen jälkeen seminaarin osallistujat jakaantuivat kolmeen pienryhmään, joiden tehtävänä oli arvioida kyselylomakkeen en- simmäistä luonnosversiota ja antaa siitä palautetta seuraaviin kysymyksiin vastaten: ”- Missä on onnistuttu? - Mitkä ovat kyselyn heikkoudet tai ongelmakohdat? - Onko kyselystä jätetty pois jokin tärkeä osa-alue tai teema? 48 - Mitä vielä pitäisi kysyä? - Ovatko kysymykset ymmärrettäviä? - Millä tavalla kyselyä voisi parantaa? Kehittämisideat?” (Esteettömyysseminaarin muistio) Seminaarissa annetun palautteen perusteella kyselystä laadittiin toinen luonnosversio, joka lähetettiin se- minaarin osallistujille uudelleen kommentoitavaksi. Kommenttien perusteella kyselylomakkeesta laadittiin testiversio, joka annettiin muutamalle kansalaisopiston ja kansanopiston rehtorille vastattavaksi. Rehtorit vas- tasivat lomakkeeseen ja antoivat siitä palautetta, jonka perusteella kyselylomake viimeisteltiin. Kyselyssä esteettömyys on jaettu kolmeen esteettö- myyden aihepiiriin ja taustatietoihin (liite 2): Rakennettu ympäristö - Opiston liikkumisesteettömyys (kysymykset 1–4) - Asuntolan liikkumisesteettömyys (kysymykset 5–8) - Näkemis- ja kuulemisympäristön esteettömyys (kysymykset 9–12) Opiskelu - Tiedotus- tuki- ja neuvontapalvelut (kysymykset 13–17) - Opetus (kysymys 18, joka muodostuu seitsemästä eri väittämästä) Hallinto - Henkilöstön koulutus (kysymykset 19–24) - Toiminnan suunnittelu (kysymykset 25–31) Taustatiedot - Vastaajan perustiedot (kysymykset 32–34) - Opistotiedot (kysymykset 35–40) Lisäksi vastaajille on tarjottu mahdollisuus lisätä omia näkökohtiaan. Kyselyn laajuus on 11 sivua. Pääosaan kysymyksistä sisältyy suljettu vastausas- teikko. Käytössä on kuusi erilaista asteikkotyyppiä: - kaksiluokkainen 1 Ei 2 Kyllä - kolmiluokkainen 1 Ei 2 Osassa on ja osassa ei ole 3 Kyllä - kaksi vain yhdessä kysymyksessä (induktiosilmukan käyttömahdollisuus, vastaajan tyytyväisyys opiston esteettömyyteen) käytettyä erilaista neliluokkaista asteikkoa - viisiluokkainen asteikko 1 Täysin eri mieltä … 5 Täysin samaa mieltä - seitsenluokkainen asteikko 1. Useita kertoja viikossa … 7 Harvemmin kuin kerran vuodessa - yksitoistaluokkainen prosenttiasteikko 0 % … 100 %. Kuudessa kysymyksessä pyydettiin kirjoittamaan spesi- fioitu nimike- tai lukumäärätieto ja kahdessa avoimes- sa kysymyksessä annettiin mahdollisuus kertoa avoi- mella vastauksella esteettömyyteen liittyviä tai muita vastaajan mielestä asiaan kuuluvia seikkoja. Lisäksi yh- tä lukuun ottamatta kaikkiin suljettuihin kysymyksiin tarjottiin mahdollisuus esittää kommentteja tai kertoa lisää. Nämä avoimet vastaukset raportoidaan kartoi- tuksen tuloksia esiteltäessä. Monien vastausmuotojen käyttö lisäsi luonnollisesti lomakkeen täyttämiseen tarvittavaa aikaa. Sillä pyrittiin siihen, että vastaajalla olisi myös täysi vapaus täydentää vastauksen sisältöä, täsmentää sen merkitystä tai kertoa tarkemmin vaik- kapa paikallisista olosuhteista. Menettely toimi koh- tuullisesti ja vastaajien tyytymättömyyden ilmaukset jäivät vähiin (Liite 3). Kyselyn toteuttaminen ja tutkimuksesta pois jääneet opistot Tämä on kokonaistutkimus, tarkoituksena oli siis saada mukaan kaikki Suomen kansalaisopistot ja kan- sanopistot. Kuntauudistuksen myötä opistojen määrä on jonkin verran supistunut ja tiedonkeruun aikana maassamme oli yhteensä 281 kansalaisopistoa ja kan- sanopistoa. Tutkimus toteutettiin suomenkielisenä ja ruotsinkielisenä postikyselynä. Lomakkeet lähetettiin kaikkiin opistoihin kesäkuussa 2011. Kesä-heinä- kuun aikana kyselyn palautti 143 opistoa. Loka- marraskuussa järjestetyn uusintakierrokseen jälkeen luku nousi 198:aan ja tammikuussa 2012 suoritetun kolmannen postituskierroksen jälkeen kokonaismäärä nousi 231:een, siis 82,2 %:iin perusjoukosta, mitä pidimme projektin tavoitteita varten riittävänä. Kato, 17,8 % on tämäntapaisessa tutkimuksessa kohtuullinen, mutta jäljempänä esitettäviä tunnus- lukuja tarkasteltaessa on pidettävä mielessä kadon 49 tuottamat rajoitukset. Jos katoon kuuluvat opistot ovat jossakin suhteessa samanlaisia, tutkittu näyte voi antaa tarkasteltavien ryhmien eroista väärän kuvan. Tällaisessa tutkimuksessa on todennäköistä, että osa kadosta on systemaattista, suoraan yhteydessä tutkit- tavaan asiaan. Esteellisimpiä opistoja on jäänyt pois melko varmasti suhteessa enemmän kuin vastannei- den puolelle: samat syyt, jotka ylläpitävät esteelli- syyttä (esimerkiksi henkilökunnan vähäisyys), voivat hyvin haitata myös vastaamista. Aineiston käsittely ja analyysitavat Palautetut lomakkeet on luettu huolellisesti läpi ja kopioitu kvalitatiivisten tietojen erittelyä varten. Kvantitatiiviset vastaukset on kirjattu PASW Sta- tistics 18 (SPSS) -ohjelmistoon laadittuun havain- tomatriisipohjaan. Alkuperäiset lomakkeet on sen jälkeen arkistoitu. Kvantitatiivisen analyysin havaintomatriisin muo- dostaminen on toteutettu kahdessa päävaiheessa. En- simmäinen vaihe eteni normaaliin tapaan lisäämällä lomakkeen osiojakoa noudattavaan taulukkopohjaan opistokohtaisia tietoja sitä mukaan kuin lomakkeita palautettiin. Ensimmäisen lomakekierroksen jälkeen tehtiin tilastoajot, joiden perusteella alettiin kokeilla faktorianalyysin (esim. Field 2009, 636–672) pe- rusteella yhdistettyjen muuttujien muodostamista ja tarvittavia muunnoksia. Kolmannen lomakekierroksen jälkeen yleisen es- teettömyyden summamuuttujaan ja esteettömyyden rakenneanalyysiin hyväksyttyjen muuttujien osio- tason muuttujien puuttuvat tiedot täydennettiin me- nettelyllä, jossa puuttuvat tiedot ennustetaan muiden samaan summamuuttujaan tai faktoriin kuuluvien osioiden avulla. Koska yhdistettyihin muuttujiin hyväksyttiin vain ne muuttujat, joissa puuttuvia tietoja oli vähän, menettely on tutkimuksen tarpei- ta ajatellen parempi vaihtoehto kuin keskiarvojen käyttäminen puuttuvien tietojen sijasta tai analyysien suorittaminen listoittain. Viimeksi mainitussa ratkai- sussa yhdenkin tiedon puuttuminen pudottaa koko havainnon analyysista. Kaikista esteettömyysmuuttujista ja yhdistetyistä muuttujista tehtiin alkuperäisten lisäksi kaksiluok- kaiset ja viidennesjakoiset muuttujat, osasta myös kolmannesjako. Muunnokset ovat tarpeen alkupe- räisten muuttujien toisistaan poikkeavien jakaumien vuoksi. Kaksiluokkaistamiset suoritettiin prosentti- muuttujien osalta mahdollisimman läheltä osioiden asteikkojen 50 %:n kohtaa, muiden muuttujien osalta mahdollisimman läheltä muuttujan empii- risen jakauman 50 %:n kohtaa. Kolmannesjako perustuu käytetyn asteikon jakamiseen kolmeen näennäisesti yhtä suureen pistemääräväliin. Jokaiseen kolmannekseen voi siis tulla mikä tahansa asteikon kolmannesväliin mahtuva prosenttiosuus opistojou- kosta. Viidennesjako taas perustuu kvintiileihin eli opistojoukko on alkuperäisellä asteikolla jaettu mah- dollisimman tarkkaan osajoukkoihin, joista jokaiseen kuuluu 20 % opistoista. Toisessa vaiheessa opistokohtaisia havaintoja sisäl- tävään havaintomatriisiin lisättiin tilastokeskuksen ilmoittamat opistojen kotikuntatiedot. Menettely on ongelmallinen, koska nämä tiedot eivät ole ai- dosti opistokohtaisia: usein samalla paikkakunnalla sijaitsee sekä kansalaisopisto että kansanopisto, jol- loin tällaisen paikkakunnan painoarvo matriisissa tietenkin kaksin- tai jopa moninkertaistuu. Ongel- ma olisi ainakin osin voitu ratkaista jakamalla näin syntynyt opistopohjainen matriisi selitystarkasteluja varten erillisiin kansalaisopistojen ja kansanopistojen matriiseihin ja suorittamalla selitysten vaatimat ana- lyysit erikseen kummassakin osamatriisissa. Tällaisia analyysisarjoja ei ole tehty, vaan painotusharhojen vaikutus tulkintoihin on pyritty tavoittamaan ristiin- taulukoinneilla. Tutkimuksen kaikista alkupäisistä muuttujista on laskettu suorat jakaumat, keskiluvut, hajonnat ja korrelaatiot muihin muuttujiin. Esteettömyy- den yleiskuvaus ja osa selittäjien ja esteettömyyden ristikkäistarkasteluista on tehty kaksiluokkaisia tai muita uudelleenluokiteltuja jakaumia käyttäen (1. tutkimus ongelma). Edellä viitattiin jo esteettömyyden faktoriana- lyyseihin (2. tutkimusongelma). Niitä on laskettu myös selittävistä muuttujista, erikseen opistokoh- taisista ja kuntakohtaisista. Ratkaisuissa on käytetty maximum likelihood (ML) -algoritmia ja suorakul- maista varimax -rotaatiota. ML tekee mahdolliseksi testata tilastollisesti, kuinka moneen perustekijään (”faktoriin”) tutkimusaineiston sisältämä informaatio 50 riittää2 (Everitt ja Hothorn 2011, 135–162, de Vaus 2002, 134–146). Kun esteettömyyden analyysien rakennekuvauksissa perusominaisuuksien osiokimp- pujen keskivektorit eivät selvästikään ole keskenään suorakulmaisia, vaan korreloivat nollasta poikkea- vasti, niistä on laskettu sekä regressionalyysiin pe- rustuvat korreloimattomat faktoripistemäärät että likimääräisesti keskivektoreiden tavoin korreloivat kaksiluokkaisten osioiden suorat summapistemäärät. Jälkimmäisten osiomäärien erot on tasoitettu jaka- malla summa osioiden lukumäärällä (summapiste- määrien maksimaalinen vaihteluväli on siis yhdestä kahteen). Faktoreille nollasta poikkeavasti latautu- vista osioista on tehty osioanalyysit, laskettu reliaa- beliudet Cronbachin alfa -kerrointa käyttäen (Field 2009, 676–678) sekä tarkasteltu validiutta vertai- lemalla faktoripistemäärien ja summapistemäärien korrelaatiota omaan lähimuuttujien kimppuun, sitä selittäviin tekijöihin ja tekijöihin, joita voisi selittää kyseisellä faktorilla. Faktoreiden yleistettävyyttä on tutkittu laskemalla faktorianalyysit erikseen kansa- laisopistoille ja kansanopistoille. Opistojen esteettömyystyyppejä (3. tutkimuson- gelma) etsittiin PASW:n klusterianalyysiohjelmia (Everitt ja Hothorn 2011, 163–200) käyttäen. Aluksi kokeiltiin esteettömyyden kuvausavaruuden opistojen faktoripistemäärien etäisyyden neliöihin ja satunnaislähtöön perustuvaa K-means -analyysia sekä sen rinnalla myös hierarkkisia malleja. Kun tämä ei tuonut kehittämiskeskustelun edellyttämää selkeyt- tä, päädyttiin muodostamaan perusominaisuuksien kahden ylimmän kvintiilin kärkiryhmistä ja muiden opistojen muodostamasta keskiryhmästä ryhmittely, jota tarkistettiin kahteen kertaan erotteluanalyysiä käyttäen (ks. tarkempi selostus s. 69). Jos alkuperäi- sen K-means – analyysin ja tämän puolittain harkin- nanvaraisen tyypittelyn tuloksia verrattaisiin nykyisin käytössä olevilla tilastollisilla kriteereillä, edellinen olisi epäilemättä parempi. Tässä tapauksessa heuris- tinen ymmärrettävyys on kuitenkin tärkeämpi kuin tekninen erottelukyky, joka pääsee oikeuksiinsa vasta ilmiötä paremmin tunnettaessa. Ristiintaulukointien ja korrelaatioiden lisäksi seli- tyssuhteiden tarkastelussa (tutkimusongelmat 4 ja 5) on käytetty lineaarista ja logistista regressioanalyysia (Field 2009, 225–252, 277–294). Lomakkeen kysy- myskohtaiset jakaumat on esitetty pylväskuvioina ja niistä muodostettujen yhdistettyjen muuttujien usein monisoluiset jakaumat viivakuvioina. Taulukoiden prosentit on laskettu sekä riveittäin että sarakkeit- tain, mutta kuviossa esitetään vain kuvion yhteydessä ilmoitettu toinen laskentasuunta. Avoimien vastausten pääosa on lyhyitä täydennyk- siä, selvennyksiä tai perusteluja suljetuilla vaihtoeh- doilla annetuille vastauksille. Niitä on mahdollisuuk- sien mukaan tulkittu hermeneuttisesti ja ryhmitelty pitäen silmällä merkityssidoksia ja yhteyksiä numee- risiin vastauksiin. Tässä raportissa niitä käytetään tilastollisten tulosten yhteydessä spesifioimaan vas- taajien tarkoitteita. Projektin tiedotustoiminta ja vapaan sivistystyön esteettömyyttä käsittelevä kirja Projektin etenemisestä on tiedotettu pääasiassa kolmella tavalla. Projektilla on ollut Kynnyksen mikrotukihen- kilö Petri Niemelän suunnittelemat nettisivut www. vapaansivistystyönesteettömyys.fi, joiden sisällöstä on vastannut Matti Laitinen. Hän on esitellyt hankkeen etenemistä myös vuoden 2011 Kasvatustieteen päivil- lä Joensuussa ja vuoden 2012 Vammaistutkimuksen päivillä Turussa. Markkanen ja Suni sekä Kynnys ry:n tiedottaja Sanni Purhonen ja kirjailija-toimittaja Heini Saraste ovat kirjoittaneet tutkimuksesta eri yhteyksissä. Johtoryhmän jäsenet ovat samoin esitelleet tutkimusta omien järjestöjensä tilaisuuksissa ja omissa organisaati- oissaan. Vapaan sivistystyön kentän suunnassa kenties näkyvin foorumi on ollut Sivistys.net, joka on seuran- nut kiitettävästi projektin vaiheita. 2 Koska kysymyksessä on kokonaisotos, ovat pienetkin erot periaatteessa aina merkitseviä eikä testausta tarvittaisi. Näytteen kadon vuoksi on kuitenkin tässäkin tutkimuksessa perusteltua verrata tuloksia tilanteeseen, jossa samankokoinen aineisto olisi poimittu umpimähkäisesti suuremmasta perusjoukosta. Faktorimäärän osalta perustekijöiden määrää kannattaa tietenkin tarkastella suhteessa aineiston kokoon aina, kun määrä ei ole ennalta tiedossa. 51 Tärkeänä osana projektin sisäisiä keskusteluja on toiminut vapaan sivistystyön esteettömyyttä esittelevän kirjan kirjoitus- ja toimitustyö. Kirjan toimituskunnassa ovat olleet Matti Laitinen, Jaana Nuottanen, Kari E. Nurmi ja Paula Pietilä. Kirjan kirjoittajiksi on saatu heidän lisäkseen asiantuntijat, joiden nimet on lueteltu kuviossa 1. Kirja on suun- niteltu koko aihepiiriä laajasti käsitteleväksi oppi- ja keskustelukirjaksi, jonka avulla pääsee sisälle esteet- tömyysajattelun sisältöön ja saa yleiskuvan siihen soveltuvista toimintatavoista. Se jakaantuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen esittää lähtökohtia opiske- lun esteettömyyteen, toinen käsittelee opiskelijoiden moninaisuutta ja sen edellyttämää aikuisdidaktiikkaa ja kolmas oppilaitoksen esteettömyyden kehittämis- tä. Kirjasta on tehty kustannussopimus Kansanvalis- tusseuran kanssa ja sen on tarkoitus ilmestyä keväällä 2013. Tässä luvussa mainittujen henkilöiden lisäksi pro- jektiin on osallistunut ja sitä on avustanut lukuisa joukko Kynnyksen, sen yhteistyöjärjestöjen, useiden virastojen, korkeakoulujen, kohteena olleiden opisto- jen ja muiden yhteisöjen edustajia, toimihenkilöitä, työntekijöitä ja vapaaehtoisia. He olisivat kaikki ansainneet nimensä edellä esitettyyn kaavioon, mut- ta koko yhteistyöverkoston kuvaaminen ei ole tässä raportissa mahdollista. Kiitämme lämpimästi kaikkia hyvästä yhteistyöstä! 52 Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä Kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyystilanne vuonna 2011 Tämän jakson tarkastelut perustuvat pääosin opis- tojen johdolle suunnattuun esteettömyyskyselyyn. Näitä tuloksia suhteutetaan pitkin matkaa projektin osana tehtyjen opiskelijakyselyiden (Markkanen 2011 ja Suni 2012) tuloksiin sekä yliopistoissa ja korkea- kouluissa tehtyjen esteettömyystutkimusten tuloksiin. Useamman, keskenään erilaisen tutkimuksen tulosten rinnakkainen tarkastelu voi tuntua paikoin hämmen- tävältä, mutta on mielestämme tarpeen mahdollisim- man monipuolisen kokonaiskuvan muodostamiseksi opistojen esteettömyydestä sekä sen suhteuttamiseksi laajempaan suomalaiseen koulutuskenttään. Kuviossa 3 on esitetty esteettömyyden (tai pi- kemmin esteellisyyden) osatekijöiden yleisyys koko aineistossa. Siihen on koottu kyselyssä arvioitujen opiskeluympäristön esteiden poistamisten ja muiden parantamistoimenpiteiden esiintymismäärät prosent- teina opistojen kokonaismäärästä. Se havainnollistaa tässä yksiulotteista tarkastelutapaa laskemalla, kuinka monta estettä opiskelija opistossa välttää ja kuinka monta esteetöntä asiaa tai esteettömyyden paranta- mistoimenpidettä kohtaa. Jokaiselle opistolle voidaan laskea esteettömyyspistemäärä. Tällaisen pistemäärän avulla opistot voidaan asettaa esteettömyysjärjestyk- seen vaikkapa antaaksemme parhaalle esteettömyys- palkinnon. Kun olemme luvanneet olla julkistamatta tällaista paremmuusjärjestystä, kertoo kuvamme eri esteiden yleisyydestä: henkilökunnan kielteinen tai Opistojen esteettömyyden kokonaiskuva ’Esteettömyydellä’ tarkoitetaan tässä empiirisen ai- neiston tuottamaa kuvaa opiston esteettömyyden (tai joissakin tapauksissa pikemminkin esteellisyyden) tilasta olettaen, että se vastaa mahdollisimman hyvin vammaisen tai erilaisen oppijan kokemusta osallistu- misesta opiston toimintaan. Kun pääosassa aineistos- ta tieto perustuu henkilökunnan, yleensä opistojen rehtorien, arvioihin, on itsestään selvää, että kuvaus- ten osuvuus vaihtelee. Myös opiskelijoiden vastaus- ten kohdalla arviointi on aina tilannesidonnaista ja siihen vaikuttavat sekä ennakkoasenteet että opiske- lussa koetut aina osin satunnaiset tapahtumat. Tärkeä kysymys empiirisiä kuvauksia muodostet- taessa on tarkasteltavan ilmiön ulotteisuus: ovatko opistot ensisijassa enemmän tai vähemmän esteelli- siä vai voiko esteettömyydessä olla laadullisia eroja, jolloin esteettömyyden lajit vaativat kukin oman ulottuvuutensa. Opistokyselyn lomake laadittiin sil- tä pohjalta, että esteettömyys on sekä teoriassa että empiirisesti moniulotteinen käsite. Vammaisuuden ja erilaisen oppijuuden moninaisuus puoltaa tätä näke- mystä, mutta ei kuitenkaan poista mahdollisuutta, että opiskelijoiden kokemat esteet voidaan myös koota yhteen. Tarkastelemme aluksi opistokyselyä tästä näkökulmasta. 53 välinpitämätön asenne esteiden poistamiseen ja hen- kilökohtaisen ohjauksen puuttuminen olivat melko harvinaisia esteitä (edellinen myönnetään alle 10 %:ssa opistoista, jälkimmäinen yli 20 %:ssa opistois- ta), esteettömyydestä tiedottamisen sekä tuntiopet- tajien esteettömyyskoulutuksen puuttuminen sen sijaan olivat opistoissa varsin tavallisia puutteita (ne vallitsivat yli 90 %:ssa opistoista). Kuviosta näkyy, että arviointilomakkeen osat ovat selkeästi yleisyydel- tään eritasoisia. Hallintoon, henkilöstökoulutukseen ja tiedotukseen liittyvät puutteet olivat varsin yleisiä, niitä esiintyi 77–95 %:ssa opistoista. Opetuksen jär- jestelyissä näkyi kuitenkin vahva pyrkimys esteiden vaikutusten minimointiin: eriyttämistä, muualla hankitun osaamisen hyödyntämistä, omatahtisuutta Kuvio 3. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys koko aineistossa. ja muita joustavia järjestelyjä suosittiin yli 70 %:ssa opistoista. Ääripäiden väliin jäivät rakennetun ympä- ristön esteet selkeiden opasteiden puuttumisesta (yli 70 %:ssa opistoista) tilojen akustiikan ongelmiin (yli 30 %:ssa opistoista). Opistokyselyn muuttujien korrelaatiomatriisi (liite 4) osoittaa, että useimmat esteettömyysmuuttujat korreloivat positiivisesti, kuten yksiulotteisuus edel- lyttäisi. Joitakin yksittäisiä negatiivisia korrelaatioita niiden välillä esiintyi, mutta yksikään ei poikennut merkitsevästi nollasta, joten esteettömyysosioista voitiin muodostaa yksiulotteinen yleisen esteettö- myyden summamuuttuja. Kaksiluokkaisista osioista muodostetun summamuuttujan Cronbachin alfaker- toimella arvioitu reliaabelius oli O, 76. 4,8 5,6 7 7,1 7,4 7,9 12,2 13,7 15,5 17,6 18,6 23,5 26,2 26,8 27,8 31,6 51,7 53,5 55 55,1 57,6 61,8 69,7 71,7 72,7 77,1 77,9 92,6 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kirjalliset esteettömyysohjeet Tuntiopettajien koulutus vammaiset Esteettömyydestä tied. painetussa ohjelmassa Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla Esteettömät nettisivut Esteettömyyden vastuuhenkilö Esteettömyys mainittu strategiassa Henkilöstön koulutus vammaiset Esteettömyyskartoitus tehty Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin Esteettömyyskoulutusta järjestetty Selkeät opasteet Liikkumisesteettömät WC-tilat Induktiosilmukan käyttömahdollisuus Liikkumisesteettömät sisätilat Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet Opetusmateriaalit saa etukäteen Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin Riittävä valaistus Meluttomat tilat Opettajat eriyttävät opetustaan Arvioinnissa toimitaan joustavasti Mahdollista opiskella omassa tahdissa Opetus siirretään esteettömiin tiloihin Henkilökohtainen esteettömyysohjaus Esteettömyyteen suhtaudutaan myönteisesti Prosenttia opistojen määrästä 54 yksilölliset syyt, joiden voi olettaa kertautuvan myös opistojen opiskelun esteiden haitallisena kokemisena. Valitsemamme rakennetun ympäristön ja opistoins- tituution näkökulmasta emme pidä tätä kohtalok- kaana. On muutenkin selvää, että jokainen esteelli- syyden/esteettömyyden suhteellisen yleinen syy vaatii omat tutkimus- ja kehittämisohjelmansa. Seuraavassa uniikeiksi jäävät muuttujat esitellään niiden faktorei- den yhteydessä, jotka niitä parhaiten selittävät. Esteettömyysmuuttujien faktorianalyysin perusu- lottuvuuksiksi hyväksyttiin alkuperäisestä puuttuvia tietoja sisältävästä havaintomatriisista lasketun khin neliö -testin perusteella kolme faktoria (Korrelaatio- matriisi ja rotatoitu faktorimatriisi ovat liitteissä 4 ja 5). Neljäs faktori olisi selittänyt enää 3,1% kaikkien muuttujien vaihtelusta ja kun se jäi osassa analyysejä merkitsevyysrajan alapuolelle faktoria ei hyväksytty yhteiseksi esteettömyystekijäksi. Esteettömyyteen vai- kuttaa analyysin mukaan tätä suurempi tekijäjoukko, mutta perusulottuvuuksien ulkopuolelle jääviä te- kijöitä joudutaan jatkossa tarkastelemaan pääasiassa yksittäisten muuttujien tasolla. Ensimmäiseen faktoriin korreloivat korkeimmin seuraavat osiot. Faktori 1. Esteettömyyden huomioon ottaminen opiston hallinnossa (Hf) Tuntiopettajien koulutus vammaiset 0,88 Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset 0,87 Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset 0,81 Henkilöstön koulutus vammaiset 0,80 Esteettömyyskoulutusta järjestetty 0,60 Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin 0,51 Esteettömyyden vastuuhenkilö 0,50 Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla 0,38 Esteettömyydestä tiedotetaan painetussa ohjelmassa 0,35 Esteettömyys mainittu strategiassa 0,32 Esteettömyyskartoitus on tehty 0,24 Kirjalliset esteettömyysohjeet 0,21 Faktori selitti 15,2 % kaikkien analyysissä muka- na olleiden muuttujien vaihtelusta. Se ei sisältänyt muita suoraan opiskelijoihin kohdistuvia toimenpi- teitä kuin esteettömyydestä tiedottamisen opiston nettisivuilla ja painetussa ohjelmassa sekä kirjalliset Kokonaistilannetta voisi luonnehtia siten, että opis- kelua vaikeuttavia esteitä oli opistojen toiminnassa paljon, mutta niitä pyrittiin mahdollisuuksien mu- kaan kompensoimaan joustavilla opetusjärjestelyillä. Nykyisin myös rakennuslainsäädännön määräykset aiheuttavat sen, että opistoja peruskorjattaessa raken- netun ympäristön esteettömyys paranee. Joukossa oli opistoja, joissa opiskelu oli pääosin esteetöntä, mutta myös joukko sellaisia, joissa asiaan oli kiinnitetty melko vähän huomiota. Kuviossa luetelluista esteettömyyden kriteereistä yli puolet on sellaisia, että ne eivät olleet toteutuneet yli 50 %:ssa tutkituista opistoista. Tämä on huolestuttavaa, koska yli 50 %:n nousseet kriteerit ovat joko edellyttäneet vähintään puolen tiloista olevan esteettömiä tai hyväksyttävyyden katkaisemista mahdol- lisimman läheltä 50 %:a: Monet opistot eivät siis vielä tutkimusajankohtana olleet toteuttaneet ihmisoikeuk- sien edellyttämää inklusiivista esteettömyyttä. Esteettömyyden perusulottuvuudet Tavanomainen tilastollinen keino empiiristä ilmiötä koskevan mahdollisen moniulotteisuuden tutkimi- seen on sitä kuvaavien muuttujien faktorianalyysi. Tässä tutkimuksessa faktorianalyysin ensimmäisessä vaiheessa lasketut esteettömyysmuuttujien selitys- prosentit (eli muuttujien ja toisistaan riippumatto- mien faktoreiden korrelaatioiden neliösummat) ovat keskimäärin melko alhaisia, vain seitsemää esteet- tömyysosiota faktorit selittävät yli 50 %. Tulos on tavanomainen silloin, kun muuttujia ei ole etukäteen valittu erityisesti faktorianalyysia ajatellen, vaan on pikemminkin pyritty tarkasteltavan ilmiön mahdol- lisimman monipuoliseen kattamiseen. Mukana on useita suhteelliseen uniikkeja muuttujia, joille mui- den joukosta ei löydy läheisiä vertaiskohteita. Tämä on osittain tuottamuksellista, esimerkiksi kuulovam- maisia palvelevista induktiosilmukoista oli useita kysymyksiä, mutta vain yksi niistä otettiin mukaan analyysiin. Kun muita kuuloon liittyviä esteitä oli mukana vain yksi (taustameluttomuus), aihealuetta selittävää omaa perusulottuvuutta ei voinut esiintyä. Kokonaisselityksen jääminen 32,3 %:iin merkit- see, että faktorit eivät kata kaikkia esteettömyyden aspekteja. Tulos jätti huomiotta vammaisuuden, oppimisvaikeuksisuuden ja sosiaalisen esteellisyyden 55 esteettömyysohjeet. Samoin siltä puuttuivat kaikki opiston fyysiseen ja oppimisympäristöön kuuluvat seikat. Muuttujissa painottuivat vammaisuutta ja lukivaikeuksia käsittelevä henkilöstökoulutus, es- teettömyyden vastuuhenkilön nimeäminen. Faktori nimetään esteettömyyden huomioon ottamiseksi opiston hallinnossa tai lyhyemmin hallinnon esteettömyydeksi (Hf ). Se selitti 15,74 % esteettömyysmuuttujien varianssista. Faktorista kaksiluokkaisin osioin muodostetussa summamuut- tujassa henkilöstökoulutuksen liiallista osuutta kok- konaisvaihtelussa vähennettiin siten, että mukaan on otettiin niistä vain henkilöstökoulutus viimeisten viiden vuoden aikana sekä vammaisuuden ja lukivai- keuksien sisällyttäminen uusien opettajien perehdy- tykseen. Toiseen faktoriin korreloivat korkeimmin seuraa- vat osiot. Faktori 2. Opetuksen esteettömyys (Of) Arvioinnissa toimitaan joustavasti 0,75 Mahdollista opiskella omassa tahdissa 0,66 Opettajat eriyttävät opetustaan 0,60 Opetus siirretään esteettömiin tiloihin 0,55 Opetusmateriaalit saa etukäteen 0,48 Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin 0,48 Esteettömyyteen suhtaudutaan myönteisesti 0,42 Henkilökohtainen esteettömyysohjaus 0,34 Meluttomat tilat 0,17 Faktori selitti 10,3 % kaikkien analyysissä mukana olleiden muuttujien vaihtelusta. Se muodostui lomak- keen didaktisista esteettömyysmuuttujista. Arvioinnin joustavuus, opiskelun omatahtisuus, eriyttäminen, mahdollisuus tilojen vaihtoon, oppimateriaalien tarkoituksenmukainen saatavuus, kaikille yhteiset opintokäynnit ja myönteinen suhtautuminen ovat kaikki motivoituneet mukaan ottavan eli inklusiivi- sen opetuksen selvimpiin kuuluvia tunnusmerkkejä. Faktori nimetään opetuksen esteettömyydeksi (Of). Me- luttomuuden yhteys tähän faktoriin oli heikko ja sillä oli lähes yhtä suuri korrelaatio seuraavaan faktoriin, ja meluttomuutta käsitelläänkin jatkossa sen yhteydessä. Kolmanteen faktoriin korreloivat korkeimmin seuraavat muuttujat. Faktori 3. Rakennetun ympäristön esteettömyys (Rf) Liikkumisesteettömät sisätilat 0,72 Liikkumisesteettömät WC-tilat 0,66 Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet 0,56 Selkeät opasteet 0,32 Induktiosilmukan käyttömahdollisuus 0,30 Riittävä valaistus 0,24 Meluttomat tilat 0,17 Esteettömät nettisivut -0,14 Faktori selitti 6,8 % kaikkien analyysissä mukana olleiden muuttujien vaihtelusta. Sen kärkimuuttujik- si nousivat tilojen liikkumisesteettömyyttä kuvaavat muuttujat. Mukaan tulee myös pääosa muita tilojen ja ympäristön esteettömyyttä kuvaavia muuttujia, joten se nimetään rakennetun ympäristön esteettömyydeksi (Rf). Esteettömät nettisivut eivät liity kolmanteen faktoriin, kuten negatiivinen etumerkki osoittaa. Neliulotteisessa ratkaisussa se muodostaisi yhdessä esteettömyydestä tiedottamisen muuttujien ja kir- jallisten esteettömyysohjeiden kanssa tiedotuksen esteettömyysfaktorin, jota ei kuitenkaan tiedotusosi- oiden pienen lukumäärän ja havaintomäärän neljään faktoriin riittämättömyyden vuoksi tässä aineistossa hyväksytty perusulottuvuudeksi. Perusulottuvuuksien suhteiden ymmärtämiseksi tarkastelemme niiden välisiä korrelaatioita. Faktori- analyysi on tässä tapauksessa ohjelmoitu suorakul- maiseksi, joten faktoriakseleiden väliset korrelaatiot on pakotettu nollakorrelaatioon. Kun kuitenkin edellä totesimme että useimpien esteettömyysmuut- tujien välillä vallitsee positiivinen yhteys, on aihetta tarkistaa, ovatko ne myös aineistossa ilman suorakul- maista rotaatiotakin toisistaan riippumattomia. Tästä saa havainnollisen kuvan suorakulmaisiksi pakotet- tujen faktoripistemäärien ja painottamatta yhteenlas- kettujen summapistemäärien välisistä korrelaatioista. Ne esitetään taulukossa 1. Taulukko osoittaa, että faktoripistemäärät (Fpm) olivat toisistaan riippumattomia. Summapistemäärät (Spm) korreloivat niihin odotetulla tavalla: piste- määrät eivät olleet faktoreiden kanssa täysin ident- tisiä, mutta riittävän toisiaan vastaavia, kun ottaa huomioon, että faktoripistemäärissä olivat eri tavoin painotettuina mukana kaikki osiot, summapistemää- 56 rissä vain ne, jotka olivat analyysissa saaneet selvästi nollasta poikkeavan korrelaation kyseiseen faktoriin. Faktoripistemäärät projisoituivat faktorille latautu- neiden muuttujavektorien muodostaman kimpun laidoille tai niiden ulkopuolelle, summapistemäärät suunnilleen vektorikimpun keskelle, lähes sen paino- pisteen kautta. Se, että summapistemäärät korreloivat keskenään, antaa luvan faktoreiden tulkitsemiseen saman yleisen esteettömyyden käsitteen osatekijöiksi. Ulotteisuustarkastelun lopuksi on vielä syytä py- sähtyä tarkastelemaan siinä tuotetun kolmiulotteisen kuvauksen luotettavuutta. Yhtenäiseksi oletettua käsitettä mittaavan muuttujajoukon ulottuvuuk- sia identifioitaessa luotettavuus jaetaan tavallisesti kolmeen osaan: reliaabeliuteen, validiuteen ja yleis- tettävyyteen. Reliaabeliudella tarkoitetaan sitä, että mittaustulokset johtuvat systemaattisista tekijöistä enemmän kuin erilaisista satunnaisista vaikutuksis- ta. Periaatteessa mittaus on sitä reliaabelimpaa mitä pienempi osuus pistemäärien vaihtelusta aiheutuu sattumasta (eli tekijöistä, joiden vaikutus asiaan on niin minimaalinen, että niitä ei ole mahdollista luo- tettavasti tunnistaa). Käytännössä empiirisissä mit- tauksissa on aina mukana satunnaisvaihtelua, joten tulos, joka näyttäisi olevan sataprosenttisesti luotet- tava, olisi ilman muuta epäilyttävä. Ainoa mahdolli- suus niin ”reliaabeliin” tietoon olisi joko tahaton tai tahallinen systemaattinen manipulointi (esimerkiksi silminnäkijät ovat sopineet keskenään tapahtumasta kerrottavista yksityiskohdista, niin että kertomukset ovat kaikilta yksityiskohdiltaan täysin yhtäpitäviä). Tässä tutkimuksessa faktorien reliaabeliudet olivat Cronbachin alfakertoimella ilmaistuna: Hallinnon esteettömyyden faktoripistemäärä 0,85 Hallinnon esteettömyyden summapistemäärä 0,79 Opetuksen esteettömyyden faktoripistemäärä 0,80 Opetuksen esteettömyyden summapistemäärä 0,69 Rakennetun ympäristön esteettömyyden faktoripistemäärä 0,63 Rakennetun ympäristön esteettömyyden summapistemäärä 0,61. Summapistemäärien alfakertoimet olivat systemaat- tisesti alhaisempia kuin faktoripistemäärien, koska niihin kuuluu vähemmän osioita, kaikki osiot on summia muodostettaessa jaettu kaksiluokkaisiksi ja niiden varianssi ja toden varianssin osuus koko- naisvarianssista oli tämän seurauksena keskimäärin pienempi kuin alkuperäisten osioiden. Rakennetun ympäristön pistemäärien alhaisempi reliaabelius mui- hin verrattuna puolestaan johtui siitä, että asteikko oli muodostettu muita pienemmästä osiomäärästä ja osiot olivat muodoltaan vaihtelevampia kuin muiden faktoreiden osiot. Mittaus on sitä validimpaa mitä paremmin se ilmaisee mitattavaksi tarkoitetun käsitteen todellista vaihtelua. Validi tulos ei myöskään johdu muista systemaattisista tekijöistä, esimerkiksi mittausteknii- koiden välisistä eroista. Edellä todettu faktoreiden alle 50 %:n selitysaste merkitsee, että osa esteettö- myyden faktoreista ei näy yhteisinä faktoreina, vaan ainoastaan osiotasolla. Opiskelijatutkimuksissa fakto- reita eriytyi enemmän, mutta ne olivat esteettömyys- kokemusten asennekokonaisuuden nyansseja, jotka eivät kuvaa suoraan mesotason opisto-organisaation ominaisuuksia, vaan sen vaihteluiden heijastumista Taulukko 1. Regressioanalyysilla laskettujen faktoripistemäärien ja painottamatta yhteenlaskettujen summapistemäärien väliset korrelaatiot (n = 231). Pistemäärä Faktoripm1 Hallinnon esteettömyys Faktoripm2 Opetuksen esteettömyys Fpm3 Rak. ympäristön esteettömyys Summapm1 Hallinnon es- teettömyys Summapm2 Opetuksen esteettömyys Faktoripm2 Opetuksen esteettömyys 0,04 Fpm3 Rak. ympäristön esteettömyys 0,04 0,07 Summapm1 Hallinnon esteettömyys 0,74*** 0,22*** 0,12* Summapm2 Opetuksen esteettömyys 0,25*** 0,87*** 0,15* 0,32*** Spm3 Rak. ympäristön esteettömyys 0,13* 0,23*** 0,84*** 0,22*** 0,26*** 57 opiskelijoiden motivaatiorakenteisiin. Opistokyselyn faktorit ovat opistojen esteettömyyden kuvausulottu- vuuksia, mutta niitä käytettäessä on validiuden näkö- kulmasta otettava huomioon seuraavat seikat: - Tiedot on kerätty kirjallisella lomakkeella, joten ne kuvaavat yhtä paljon kirjoitetun kielen esteettömyyden semantiikkaa kuin opistojen olemuksellista esteettömyyttä. - Lomakkeen osioiden jakaumien erilaisuus heijastuu vahvasti faktoreihin. - Tutkijat ovat ohjanneet faktoreiden muodostumista asioiden ryhmittelyllä ja otsikoinnilla. Validiuden indikaattoreiksi on kehitelty yksittäisiä reliaabeliuskertoimen kaltaisia lukuja, mutta niiden informaatioarvo ei ole käytännössä faktorin seli- tysprosenttia parempi. Validiuden monipuolinen arviointi edellyttää useampiin käsitteisiin perustuvien piirteiden mittaamista yhtaikaa systemaattisesti toi- sistaan poikkeavilla menetelmillä pitkittäistutkimuk- sena (monipiirre * monimenetelmä * muutos-trian- gulaatio), johon tällaisessa poikittaiskartoituksessa ei ole mahdollisuutta. Tässä tutkimuksessa on karkeana validiuskriteerinä käytetty tutkimuksen selittävien (opistoa itseään ja opiston kotikuntaa kuvaavien) ja selitettävien (esteettömyyden faktoreiden ja niiden osioiden) muuttujablokkien välisiä korrelaatioita. Samaan blokkiin kuuluvien muuttujien väliset korre- laatiot ovat yleensä itseisarvoltaan korkeampia kuin blokkien väliset korrelaatiot. Tässä tapauksessa seli- tettävät muuttujat kuvaavat lisäksi samaa organisaa- tiojärjestelmää, joten ainakin osan niistä voi odottaa olevan kohtuullisen korkeita jo pelkästään tämän vuoksi. Mittauksen voi odottaa olevan kohtuullisen validia, jos selittävien ja selitettävien muuttujien välillä on sellaisia nollasta poikkeavia korrelaatioita, jotka sopivat tarkasteltavien kohteiden (tässä tapauk- sessa opistojen, kuntien ja suuralueiden) toiminnan logiikkaan. Korrelaatioiden puuttuminen ei sinänsä todista mittauksen epävalidiutta, mutta osoittaisi ai- nakin sen, että tutkijat eivät ole ymmärtäneet tarkas- telemiensa järjestelmien toimintatapaa tai löytäneet sen kuvaamiseen sopivia muuttujia. Faktoreiden välisiä korrelaatioita on jo edellä tar- kasteltu ja niiden osioblokkien väliset korrelaatiot noudattavat, kuten odottaa sopii, summamuuttujien tasoa. Validiudesta kertovat ehkä eniten kuntablokin, opiston taustamuuttujablokin ja esteettömyysblokkien väliset korrelaatiot. Taulukossa 2 esitetään korkeintaan viiden prosentin riskillä merkitsevästi nollasta poikke- avien korrelaatioiden suhteelliset osuudet. Viidessä tapauksessa kuudesta merkitseviä korre- laatioita on enemmän kuin sattuman perusteella voi- si odottaa. Poikkeus on yllättävä: kuntia kuvaavien muuttujien ja opiston hallinnon esteettömyysmuut- tujien välillä yhteyksiä on vain riskin edellyttämä määrä. Kansanopistojen osalta tämä voi olla luon- nollista, koska niiden esteettömyys riippuu omistaja- yhteisöstä enemmän kuin kunnan ominaisuuksista. Kansalaisopistot sen sijaan ovat varsinkin hallinnon osalta vahvasti kuntien ohjauksessa, joten nollakor- relaatio on niiden osalta todellinen validiuskysymys. Kokonaisuus puoltaa joka tapauksessa sitä, että es- teettömyysarviointi on riittävän validi kartoituksen tarpeisiin. Yhteyksien tulkintaan palataan vielä myö- hemmin tässä raportissa. Yleistettävyydellä tarkoitetaan mittauksessa käy- tetyn viitekehyksen (tässä faktoreiden) käyttökel- poisuutta muissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa. Oppilaitosten esteettömyyttä kartoitettaessa on siis kysymys siitä, voitaisiinko muita oppilaitoksia (tai laajemmin myös muunlaisia instituutioita) kuvata samoilla ulottuvuuksilla, kenties jopa samoja kysy- myksiä käyttäen. Yleistettävyyskentällä on selvästi ainakin paikallisia, ajallisia, administratiivisia ja Taulukko 2. Merkitsevästi nollasta poikkeavien korrelaatioiden suhteelliset osuudet esteettömyysmuuttujien ja niitä selittävien muuttujablokkien välisistä korrelaatioista. Kuntien rakennetta kuvaavat muuttujat Opistojen rakennetta kuvaavat muuttujat Hallinnon esteettömyyttä kuvaavat muuttujat 5 % 37 % Opetuksen esteettömyyttä kuvaavat muuttujat 15 % 17 % Rakennetun ympäristön esteettömyyttä kuvaavat muuttujat 13 % 15 % 58 yleisempiä kulttuurisia ulottuvuuksia. Nyt tuotettu kuvausjärjestelmä ei missään tapauksessa ole uni- versaali, vaikka esteettömyyden lähtökohdat eivät rajoita ainakaan esteettömyyden joidenkin osien universaalia mittaamista. Uskomme, että käyttä- mämme kaltaista (parannettua!) lomaketta voidaan nykytilanteessa soveltaa paljon laajemmin kuin vain kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteet- tömyyden tutkimiseen. Toisaalta näyttöä meillä on vain kuvausjärjestelmämme yleistettävyydestä suomalaisten kansalaisopistojen ja kansanopistojen välillä. Rakenneanalyysit tehtiin myös molemmista erikseen ja tulokset osoittivat rakenteellisen vas- taavuuden olevan nyt käytetyllä tarkkuudella lähes täydellisen. Tähän liittyvien analyysien tuloksia säilytetään Kynnys ry:ssä. Taulukossa 3 on rinnastettu tämän tutkimuksen ja projektimme opiskelijatutkimusten kuvausjärjes- telmät. Opistokyselyn ja opiskelijatutkimusten lo- makkeet olivat lähtökohtaisesti erilaisia. Kuten edellä s. 42 jo todettiin, opiskelijakyselyt perustuivat kor- keakoulujen esteettömyyshankkeen ESOKin yksilön kokemuksia luotaavaan malliin, opistokyselyssä taas pyrittiin kuvaamaan mesotason kohdeorganisaatio- ta, kokonaista oppilaitosta. Kovin kaukana ne eivät kuitenkaan toisistaan ole: opiskelijakyselyissäkin tavoiteltiin opiston esteettömyyskuvaa kokoamalla opiskelijoiden kokemuksiin perustuvat asenteet yh- teen instituution tilastolliseksi mesotason kuvauksek- si ja toisaalta opistokysely perustui sekin yhden tai muutaman ihmisen mielikuviin opiston toiminnasta. Kaikissa kolmessa tutkimuksessa on käytetty fakto- rianalyysia, mutta muuttujien erilaisuuden vuoksi kuvauksien vastaavuutta osoittavaa transformaatio- analyysia ei voi opistokyselyn suuntaan tehdä. Suni on kohdentanut kuvauksensa faktoritasolle, kun taas Markkanen soveltaa ESOKin mukaista – tosin fakto- rianalyysin perusteella täsmennettyä – hieman konk- reettisempaa tarkastelutasoa. Taulukossa Markkasen ja Sunin kuvaukset näyttävät erilaisemmilta kuin todellisuudessa ovat, molemmissa opiskelijatutki- muksissahan sovellettiin sekä ESOKin tapaisia sum- mamuuttuja että faktorianalyysia. Tekijöiden rapor- teissaan suorittaman valinnan mukaisesti taulukkoon on kuitenkin otettu se kuvaustapa, jolla tilastolliset tarkastelut esitettiin. Taulukon rinnastus osoittaa, että opistokyselyn kolme pääaluetta olivat kaikki mukana opiskelijakyselyssä, hallinnon esteettömyys Taulukko 3. Opistokyselyn ja opiskelijakyselyiden kuvausjärjestelmien vertailu. Sisältöalueet on esitetty Opistokyselyn raportointijärjestyksessä. Laitinen & Nurmi 2013. Opistokysely: faktorit Markkanen 2011. Kansanopistojen opiskelijatutkimus: summamuuttujat Suni 2012. Kansalaisopistojen opiskelijatutkimus: faktorit Omat asenteet (myönteisyys opintoihin ja opistoon) Hallinnon esteettömyys Tiedon saanti Tiedotus ja viestintä Opetuksen esteettömyys Opetus ja opiskelu Opetustilanteet Osallistuminen Monenlaisuuden huomioiminen Oma tiedotus Vuorovaikutus (opettajien ja muun henkilökunnan) tietoisuus (opiskelijan tarpeista) Ympäristön asenteet (opiskelijaa kohtaan Asenteet (opiskelijaa kohtaan) Rakennetun ympäristön esteettömyys Asuntola-asuminen Rakennukset ja ympäristö Kansanopisto, liikkuminen ja toiminta Opiskeluolosuhteet Kansanopisto, olosuhteet Asuntola liikkuminen Asuntola, toiminta (Markkanen 2011, 51–54 ja 142–143 sekä Suni 2012, 53–54 ja 105.) 59 kuitenkin vain tiedotuksen ja viestinnän osalta. Opistokyselystä puolestaan puuttui opiskelijan omi- en asenteiden osuus; vastaajan (useimmissa tapauk- sissa rehtorin) asennetta opiston esteettömyyteen sen sijaan tiedusteltiin, mutta vain yhdellä osiolla. Mitä perusulottuvuudet kertovat opistotyypeistä? Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa Taulukosta 4 nähdään, että esteettömyyteen liittyvät näkökohdat otettiin kautta linjan useammin huomi- oon kansanopistojen kuin kansalaisopistojen hallin- nossa. Mikään luetelluista asioista ei ollut kunnossa edes viidenneksessä kansalaisopistoista, kun lähes puolet niistä on kunnossa selvästi yli viidenneksessä kansanopistoista. Esteettömyys oli mainittu opiston strategiassa tai muussa opiston toimintaa ohjaavassa asiakirjassa 13 %:ssa kansalaisopistoista ja 15 %:ssa kansanopistois- ta. Tämä on luettelon pienin ero. Avointen vastausten perusteella toimintaa ohjaavia asiakirjoja olivat opiston strategian ohella esimerkiksi kaupungin vammaispo- liittinen ohjelma, laatukäsikirja, opetussuunnitelma, pitkän tähtäimen suunnitelma, talousarvio, tilasuunni- telma, tilatarveselvitys, toimenpideohjelma ja visio. Esteettömyysnäkökulman sisällyttäminen strate- giaan on haaste, joka koskettaa opistokentän lisäksi muitakin oppilaitoksia kuten esimerkiksi korkeakou- luja. Johanna Penttilän (2012, 13) tutkimuksessa havaittiin, että vuonna 2011 kolmessa viidestä am- mattikorkeakoulusta ja kolmessa neljästä yliopistos- ta esteettömyyttä tai saavutettavuutta ei mainittu lainkaan korkeakoulujen strategiassa. Toisaalta noin neljässä viidesosassa korkeakouluista oli laadittu tai ainakin suunnitteilla esteettömyyden tai saavutetta- vuuden parantamiseen tähtäävä toimeenpanosuun- nitelma. Esteettömyyskartoitus oli tehty vain alle viiden- neksessä kansalaisopistoista ja hieman yli viidennek- sessä kansanopistoista. Vain hieman yli puolet kartoi- tuksista oli ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemiä. Avointen vastausten mukaan esteettömyyskartoituk- sen suorittanut opiston ulkopuolinen taho saattoi ol- la esimerkiksi arkkitehti, tarkemmin määrittelemätön rakennusviraston edustaja tai työsuojelutarkastaja. Lisäksi muutamassa opistossa esteettömyyskartoitus oli tehty yhteistyössä paikallisen vammaisjärjestön tai vammaisneuvoston kanssa. Esteettömyyskartoituksien puute ei ole yksin opistokentän ongelma. Elina Laaksosen (2005, 22) tutkimukseen osallistuneista 19 yliopistosta vain 11 oli kartoittanut tilojensa esteettömyyttä. Kartoitusten tekemisen ajankohdat vaihtelivat pääosin vuodesta Taulukko 4. Esteettömyyden huomioonottaminen hallinnossa (nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68). Kansalaisopistot Kansanopistot Esteettömyyskoulutusta järjestetty 19,3 % 42,6 % Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin 17,6 % 37,3 % Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset 13,4 % 30,0 % Esteettömyyskartoitus tehty 16,7 % 22,1 % Henkilöstön koulutus vammaiset 10,7 % 25,8 % Esteettömyys mainittu strategiassa 13,1 % 14,9 % Esteettömyyden vastuuhenkilö 4,9 % 30,3 % Esteettömät nettisivut 6,3 % 11,8 % Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla 5,6 % 11,9 % Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset 5,0 % 12,2 % Esteettömyydestä tiedotetaan painetussa ohjelmassa 4,3 % 13,4 % Tuntiopettajien koulutus vammaiset 4,9 % 7,5 % Kirjalliset esteettömyysohjeet 3,1 % 8,8 % 60 1998 vuoteen 2004. Yhdessä yliopistossa kartoitus oli tehty jo 1980-luvulla. Tiloja kartoittaneista yli- opistoista yhdeksässä kartoitus oli tehty yhteistyössä jonkin muun tahon kanssa. Mainittuja yhteistyö- tahoja olivat vammaisjärjestöt, kaupunkien vam- maisneuvostot sekä kyseisten yliopistojen vammaiset opiskelijat. Kirjallisia ohjeita esteettömän opiskelun mahdol- listamiseksi oli vain kolmessa prosentissa kansalais- opistoista ja yhdeksässä prosentissa kansanopistoista. Kansanopistoissa kirjallisia ohjeita oli siis laadittu kolme kertaa useammin kuin kansalaisopistoissa. Korkeakouluissa esteetöntä opiskelua koskevat ohjeet ovat yleistyneet 2000-luvulla. Vuonna 2011 yhdeksän ammattikorkeakoulua kymmenestä (92 %) ja vähän yli kaksi kolmasosaa (69 %) yliopistoista oli laatinut valintakokeiden tukijärjestelyjä koskevan ohjeistuksen. Muista opiskeluun kytkeytyvistä tuki- järjestelyistä oli kummallakin korkeakoulusektorilla toteutettu yhtenäisiä ohjeistuksia selvästi vähemmän kuin valintakokeista. Opiskelun tukitoimia koskeva yhtenäinen ohjeistus löytyi 17 ammattikorkeakoulus- ta (68 %) ja ainoastaan kuudesta yliopistosta (40 %). (Penttilä 2012, 29.) Vammaisten ja lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioon ottaminen sisältyi opettajien ja muun henkilöstön perehdytykseen alle viidenneksessä kan- salaisopistoista ja yli kolmanneksessa kansanopistoista sekä viimeisten viiden vuoden kuluessa järjestettyyn henkilöstökoulutukseen alle yhdessä viidennekses- sä kansalaisopistoista ja yli kahdessa viidenneksessä kansanopistoista. Alle viidennes kaikista opistoista oli sellaisia, että enemmistö niiden päätoimisesta opetus- henkilöstöstä oli osallistunut koulutukseen, jossa oli käsitelty vammaisten ja lukivaikeuksisten opiskelijoi- den huomioon ottamista. Vastaavasti alle kymmenes- osassa opistoista enemmistö niiden tuntiopettajista oli osallistunut vastaavaan koulutukseen. Sekä vakituisen opetushenkilöstön että tuntiopettajien ryhmässä oli enemmän lukivaikeuksisten kuin vammaisten opiske- lijoiden opetukseen perehtyneitä ihmisiä. Edellä esitetyssä opistojen esteettömyysprofiilissa moniluokkaiset muuttujat oli yhdistetty kaksiluok- kaisiksi. Seuraavaksi päätoimisen opetushenkilöstön ja tuntiopettajien koulutukseen osallistumista tarkas- tellaan tarkemmin, useampiluokkaisina muuttujina. Kuviosta 4 nähdään, että yli puolet kansalaisopis- toista ja vajaa kolmannes kansanopistoista ilmoitti, ettei kukaan niiden päätoimisesta henkilöstöstä ollut osallistunut sellaiseen koulutukseen, jonka osana olisi käsitelty vammaisten opiskelijoiden huomioon- ottamista opetuksessa. Toisaalta lähes kymmenesosa kansanopistoista ja vajaa viisi prosenttia kansalais- opistosta arvioi, että käytännössä niiden koko ope- tushenkilöstö oli perehtynyt vammaisten opiskelijoi- den opetukseen. Kuvio 4. Kuinka monta prosenttia opiston päätoimisesta henkilöstöstä on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty vammaisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa (nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68)? 53,4 23,3 9,2 6,1 4,3 3,7 30,9 32,3 7,4 8,8 11,7 8,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 % 10-20 % 30-40 % 50-60 % 70-80 % 90-100 % P ro se nt tia o pi st oi st a Kansalaisopistot Kansanopistot 61 Yli puolet kansalaisopistoista ja reilu viidennes kansanopistoista raportoi (kuvio 5), ettei kukaan niiden päätoimisesta henkilöstöstä ollut osallis- tunut sellaiseen koulutukseen, jonka osana olisi käsitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomi- oonottamista opetuksessa. Toisaalta yli kymmenes- osassa kansanopistoista ja viidessä prosentissa kan- salaisopistoista lähes koko päätoiminen henkilöstö oli perehtynyt lukivaikeuksisten opiskelijoiden opetukseen. Yli puolet kansalaisopistoista ja lähes puolet kansanopistoista raportoi (kuvio 6), ettei kukaan niiden tuntiopettajista ollut osallistunut sellaiseen koulutukseen, jonka osana olisi käsitelty vammaisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa. Alle viidessä prosentissa kansanopistoista (kuvio 7) lähes kaikki tuntiopettajat olivat perehtyneet vammaisten opiskelijoiden opetukseen. Kansalaisopistojen puo- lella vammaisten opettamiseen koulutuksen kautta perehtyneitä oli suhteessa vielä vähemmän. Kuvio 5. Kuinka monta prosenttia opiston päätoimisesta henkilöstöstä on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa (nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68)? Kuvio 6. Kuinka monta prosenttia opiston tuntiopettajista on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty vammaisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa (nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68)? 53,4 19,6 11,7 7,4 3,1 4,9 22,1 25 11,8 17,6 11,8 11,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 % 10-20 % 30-40 % 50-60 % 70-80 % 90-100 % P ro se nt tia o pi st oi st a Kansalaisopistot Kansanopistot 54,6 29,5 9,9 4,3 1,8 0 44,1 27,9 8,8 11,8 4,4 2,9 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 % 10-20 % 30-40 % 50-60 % 70-80 % 90-100 % P ro se nt tia o pi st oi st a Kansalaisopistot Kansanopistot 62 Yli puolet kansalaisopistoista ja alle kolmasosa kan- sanopistoista ilmoitti (kuvio 7), ettei kukaan niiden tuntiopettajista ollut osallistunut sellaiseen koulu- tukseen, jonka osana olisi käsitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa. Vain yksi kansanopisto arvioi, että 90 % tuntiopettajista oli osallistunut koulutukseen, jonka osana olisi kä- sitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden opetukseen liittyviä kysymyksiä. Kun taulukoita verrataan keskenään, havaitaan, että sekä päätoiminen opetushenkilöstö että tun- tiopettajat ovat osallistuneet suhteellisen vähän sellaiseen koulutukseen, jossa olisi käsitelty erityis- ryhmien opetusta. Huomio kiinnittyy erityisesti siihen, että melkoinen osa opistoista arvioi, ettei kukaan niiden päätoimisesta henkilöstöstä ollut osallistunut vammaisten tai lukivaikeuksisten ope- tusta käsitelleeseen koulutukseen, Tämä ei sulje pois sitä, että asiaan olisi perehdytty työssä hanki- tun kokemuksen ja omatoimisen opiskelun kautta. Koulutusta ja perehdytystä koskevissa avoimissa vastauksissa monet opistot kertoivat, että niillä ei ollut tarkkaa tietoa päätoimisten eikä varsinkaan tuntiopettajien koulutuksesta esteettömyyteen, vammaisiin opiskelijoihin tai erilaisiin oppijoihin liittyen. Lisäksi jotkut pienet opistot ilmoittivat, ettei niillä ollut rehtorin lisäksi lainkaan päätoi- mista opetushenkilöstöä. Korkeakoulujen puolella esteettömyydestä ja/tai saavutettavuudesta tarjottiin vuonna 2011 tietoa tai koulutusta kuudessatoista ammattikorkeakoulussa (64 %) ja yhdeksässä yliopistossa (56 %). Avointen vastausten perusteella niiden muodoissa ja säännöl- lisyydessä oli suurta vaihtelua kummallakin korkea- koulusektorilla. (Penttilä 2012, 20.) Esteettömiä nettisivuja ja esteettömyydestä tiedot- tamista netissä tai painetuissa ohjelmissa raportoitiin vain alle kymmenessä prosentissa kaikista opistoista. Kansanopistojen tiedotuksessa esteettömyys oli otet- tu paremmin huomioon kuin kansalaisopistoissa. Avointen vastausten mukaan opistojen esteettömyy- destä kerrottiin opiston nettisivujen ja painetun oh- jelman lisäksi lehti-ilmoituksissa ja kehitysvammaisil- le suunnattujen koulutuslinjojen ohjelmissa. Markkasen (2011) ja Sunin (2012) tutkimuksissa tiedotusta tarkasteltiin osin eri näkökulmasta kuin rehtoreille suunnatussa kyselyssä. Tutkimuksissa kiinnostuksen kohteena oli opiskelijoiden koke- mus tiedonsaannista eri yhteyksissä, kun rehto- reille suunnatussa kyselyssä kysyttiin nettisivujen esteettömyyttä ja esteettömyydestä tiedottamista. Yhtä kaikki Markkasen ja Sunin tulokset ovat kiinnostavia. Markkasen (2011, 68) tutkimuksessa sekä tutkimuksen kohderyhmän erilaiset oppijat ja vammaiset opiskelijat että verrokkiryhmä kokivat tiedon saannin yhdeksi kaikkein esteellisimmistä Kuvio 7. Kuinka monta prosenttia opiston tuntiopettajista on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioonottamista opetuksessa (nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68)? 52,8 30,6 9,8 5 1,8 0 30,9 35,3 16,2 10,3 5,9 1,5 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 % 10-20 % 30-40 % 50-60 % 70-80 % 90-100 % P ro se nt tia o pi st oi st a Kansalaisopistot Kansanopistot 63 asioista kansanopisto-opiskelussa. Tulos tuntuu hy- vin ymmärrettävältä opistokyselyn tulosten valossa. Sen sijaan on jossain määrin yllättävää, että Liisa Sunin (2012, 56) tutkimuksessa kolme neljäsosaa (74 %) vammaisista opiskelijoista ja erilaisista op- pijoista arvioi kansalaisopistonsa viestintää ja tiedo- tusta myönteisesti. Suni (2012) nosti tutkimuksessaan esiin yhden merkittävän eron kokemuksissa: tiedotuksen ja viestinnän esteettömyyden 50-vuotiaat ja sitä van- hemmat kokivat huomattavasti parempana kuin alle 50-vuotiaat. Koska tiedotus ja viestintä nyky-yhteis- kunnassamme painottuu informaation välittämiseen tietoverkkojen kautta, herättää tulos pohtimaan syitä siihen, miksi tietotekniikan käyttöön oletettavasti paremmin harjaantunut nuorempi sukupolvi ko- kee tiedotuksen ja viestinnän esteellisempänä kuin vanhemmat. Yhtenä syynä tulokseen voinee olla se, että vanhempi ikäluokka peilaa nykyistä tiedonvä- lityksen toimivuutta muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan, jolloin tietotekniset ratkaisut eivät vielä mahdollistaneet nykyisen kaltaista informaation jakamista tietoverkoissa. Todennäköisesti tuo heidän kokemansa edistys tiedonvälityksen toimivuudessa näkyy tässä myönteisempinä esteettömyyden koke- muksina. Nuoremmat sitä vastoin arvioivat nykyistä tilannetta kriittisemmin, tämän hetkisiä epäkohtia huomioiden. (Suni 2012, 74.) Yliopistojen puolella esteettömyydestä tiedote- taan kansalaisopistoja ja kansanopistoja useammin. Penttilän kartoituksessa (2012, 35–36) ainoas- taan neljä korkeakoulua – kolme yliopistoa ja yksi ammattikorkeakoulu – ei kertonut tiedottavansa esteettömyydestään. Yleisimmin korkeakoulut tiedot- tavat esteettömyyteensä liittyvistä asioista ulkoisilla internet-sivuillaan. Tätä kanavaa hyödyntää hieman vajaa kaksi kolmesta korkeakoulusta kummallakin sektorilla. Opinto-oppaissaan esteettömyydestä kertoo suunnilleen puolet korkeakouluista. Intra- netin käyttö esteettömyydestä tiedottamisessa on selvästi yleisempää ammattikorkeakouluissa, joista sitä hyödyntää lähes yhtä suuri osuus kuin ulkoisia internet-sivujakin. Yliopistoista intranettiä käyttää esteettömyydestä tiedottamiseen ainoastaan noin kolmannes. Yksinomaan intranetissä esteettömyystie- tojaan säilyttää neljä korkeakoulua: yksi yliopisto ja kolme ammattikorkeakoulua. Näissä korkeakouluissa muun kuin henkilöstön edustajan tai opiskelijaksi jo valitun saattaa siis olla vaikea päästä tiedon äärelle. (Penttilä 2012, 35-36.) Penttilän (2012, 38) tutkimuksessa korkeakoulu- jen verkkosivujen saavutettavuutta selvitettiin neljällä väittämällä, jotka käsittelivät sivujen muuntuvuutta eri aisteille ja apuvälineille sopiviksi, niiden raken- teen selkeyttä ja kielen yksiselitteisyyttä sekä verkko- sisällön saavutettavuusohjeiden noudattamista niiden toteutuksessa. Vastaajien oli mahdollista arvioida verkkosivuja asteikolla 1–5, jossa pienin arvo merkit- si heikointa ja korkein parhainta toteutusta. Jokainen korkeakoulu pidättäytyi antamasta verkkosivuilleen millään osa-alueella arvosanaa 5. Asteikon toiseen ääripäähän sijoittuvaa arvosanaa 1 sen sijaan annet- tiin jonkin verran, ja useimpien väittämien kohdalla myös arvosana 2 oli yleisempi kuin 4. Arvioiden painottuminen asteikon heikompaan päähän osoittaa Penttilän mukaan, että verkkosivujen toteutus on korkeakouluissa tällä hetkellä vielä korkeintaan tyy- dyttävällä tasolla. Vastaajajoukosta erottui kuitenkin 13 korkeakoulua, jotka arvioivat verkkosivujensa toteutuksen kautta linjan korkeammilla arvosanoilla 3 ja 4. Ainoastaan kaksi korkeakoulua antoi pelkäs- tään arvosanoja 1 ja 2, ja kun kaksi kokonaan tyhjää vastausta antanutta korkeakoulua jätetään laskelmista pois, olivat 24 korkeakoulun vastaukset vaihdellen kielteisiä ja myönteisiä. Toisin sanoen korkeakou- luissa on pieni etujoukko, joiden verkkosivujen saavutettavuus on kokonaisuutena hyvä tai ainakin tyydyttävää parempi, ja hyvin pieni takajoukko, jossa verkkosivut eivät käytännössä ole ollenkaan saavu- tettavat. Valtaosassa korkeakouluista verkkosivuilla on kuitenkin sekä hyvin että heikommin toteutuvia alueita. (Penttilä 2012, 38.) Esteettömyysasioiden vastuuhenkilö oli vain viidessä prosentissa kansalaisopistoista. Kansanopis- toissa lähes kolmanneksessa oli nimetty esteettö- myysasioiden vastuuhenkilö. Avoimissa vastauksissa vastuuhenkilöiden nimeäminen näyttäytyi enemmän isoja tai keskikokoisia kuin pieniä opistoja koskevana asiana. Korkeakouluissa esteettömyys- tai saavutetta- vuusasioiden hoitamiseen oli vuonna 2011 nimetty vastuuhenkilö tai -henkilöitä 14 yliopistossa (88 %) 64 ja 14 ammattikorkeakoulussa (56 %). Pienin vas- tuuhenkilöiden lukumäärä oli yksi, suurin 20. Hen- kilöiden lukumäärät, samoin kuin toimenkuvatkin vaihtelivat korkeakoulujen edustajien antamien avointen vastausten perusteella hyvin paljon. Vas- tuun jakaminen usealle eri henkilölle oli kuitenkin yleisempää kuin vain yhdelle, ja toimenkuviin kuului pääsääntöisesti muidenkin kuin saavutettavuuteen ja esteettömyyteen kytkeytyvien asioiden hoitamista. Toisin sanoen vain harvassa korkeakoulussa saavu- tettavuusasiat olivat kokopäivätoimisesti ainoastaan yhden henkilön vastuulla. (Penttilä 2012, 17.) Opetuksen esteettömyys Miltei kaikki opistot arvioivat opettajien ja muun henkilökunnan suhtautuvan myönteisesti erityis- järjestelyihin, joiden avulla pyritään turvaamaan kaikkien tasa-arvoinen mahdollisuus oppimiseen. Kansalaisopistoissa luottamus opettajien ja muun henkilökunnan myönteiseen suhtautumiseen oli vä- hän vahvempi kuin kansanopistoissa. Opettajien ja muun henkilökunnan suhtautu- minen opetuksen erityisjärjestelyihin peilaa opiston asenneympäristöä vain yhdestä näkökulmasta. Liisa Sunin (2012) ja Minna Markkasen (2011) tutki- muksissa opiskelijoiden kokemuksia ympäristön asenteista selvitettiin usealla kysymyksellä, joten tu- losten vertaamisessa on ongelmansa. Vaikka opiske- lijakyselyiden tulokset opistojen asenneympäristöstä ovat samansuuntaisia opistokyselyn antaman kuvan kanssa, johtopäätöksissä on oltava varovainen. Sunin (2012, 55-59) tutkimuksen tulosten mu- kaan kansalaisopisto-opiskelijat kokivat asenneym- päristön esteettömyyden merkitsevästi parempana kuin muiden osa-alueiden esteettömyyden: neljä viidesosaa koki asenteet kansalaisopistossa enemmän myönteisinä kuin kielteisinä. Sen sijaan Markkasen (2011, 74) tutkimuksessa kohderyhmä eli erilaiset oppijat ja vammaiset opiskelijat kokivat ympäristön asenteet yhdeksi esteellisimmistä osa-alueista. Kummassakin tutkimuksessa eniten apua ja tukea tarvitsevat opiskelijat arvioivat opiston asenneym- päristöä muita kielteisemmin. Sunin (2012, 63) tutkimuksessa ne opiskelijat, jotka eivät tarvinneet apua ja tukea osallistuessaan kansalaisopiston toimin- taan, kokivat asenteet merkitsevästi parempina kuin ne, jotka apua tarvitsivat. Markkasen (2011, 77) tutkimuksessa opiskelijan tuen tarve oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ympäristön asenteiden koet- tuun esteettömyyteen. Paljon ja säännöllisesti tukea tarvitsevien kohderyhmän opiskelijoiden kokemus erosi tilastollisesti merkitsevästi niistä opiskelijoista, jotka tarvitsevat tukea vähän (säännöllisesti tai har- voin). Ryhmien välinen ero ilmeni siten, että paljon ja säännöllisesti tukea tarvitsevat opiskelijat kokivat ympäristön asenteet esteellisemmiksi. Henkilökohtaista ohjausta esteettömyyteen liitty- vissä kysymyksissä oli saatavissa lähes neljässä viides- osassa opistoista. Avointen vastausten perusteella osa rehtoreista tulkitsi ohjauksen neuvonnaksi tai opiske- lijoiden esittämiin kysymyksiin vastaamiseksi. ”Jos kysytään, neuvomme ja pyrimme järjestämään esteettömän pääsyn.” (109, 17) ”Jos joku pyytää apua ja neuvontaa, annetaan.” (75, 17) ”Toimistohenkilökunta neuvoo tarvittaessa.” (143, 17) ”Jos osaa kysyä.” (216, 17) Taulukko 5. Opetuksen esteettömyys (nkansalaisopisto = 162, nkansanopisto = 68). Kansalaisopistot Kansanopistot Myönteisyys opetuksen erityisjärjestelyihin 93,9 % 89,7 % Henkilökohtainen esteettömyysohjaus 77,9 % 77,9 % Opetuksen siirtäminen esteettömiin tiloihin 73,6 % 85,3 % Mahdollisuus opiskella omassa tahdissa 71,2 % 76,5 % Mahdollisuus näyttää osaamisensa 65,5 % 85,1 % Opetuksen eriyttäminen osallistujien mukaan 68,7 % 72,1 % Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin 45,9 % 76,5 % Materiaalit etukäteen tarvittavassa muodossa 53,4 % 58,8 % 65 Avoimissa vastauksissa ei kerrottu esteettömyysoh- jauksen käytännöistä. Tällaisia käytäntöjä kuitenkin todennäköisesti on olemassa. Esimerkiksi yliopisto- jen opintojen ohjauksessa henkilökohtaisten opinto- suunnitelmien (HOPS) käyttöönottoa on perusteltu myös esteettömyyden kehittämisellä. Ajatuksena on ollut, että opintosuunnitelmiin voidaan sisällyttää myös opiskelijan tarvitsemat tukipalvelut, jolloin niitä voidaan hyödyntää esteiden ennakoinnissa ja suunnittelutoiminnassa (Laaksonen 2005, 37). Opitun arvioinnissa toimittiin joustavasti, opet- tajat eriyttivät opetustaan ja opintoja voi suorittaa omassa tahdissaan noin 70 %:ssa opistoista. Opiske- lija sai oppimateriaalit etukäteen käyttöön tarvitse- massaan muodossa yli puolessa opistoista. Mahdol- lisuudet esteettömään opiskeluun arvioitiin kansan- opistoissa paremmiksi kuin kansalaisopistoissa. Opetuksen esteettömyys herätti monenlaisia kom- mentteja. Useissa avoimissa vastauksissa todettiin, että opitun arviointi oli harvinaista. ”Kansalaisopistossa ei perinteisessä mielessä arvioida opiskelijoiden osaamista.” (208, 18) ”Opitun arviointia ei ole, koska osallistuminen on vapaaehtoista ja tutkintoon johtamatonta koulutusta.” (128, 18) ”Kansalaisopistossa ei arvioida opiskelijoita kuin muutamassa tapauksessa esim. avoin yliopisto – arvioinnin suorittaa yliopisto.” (216, 18) Sunin (2012, 56) tutkimuksessa kolme neljäsosaa koki opetustilanteet myönteisesti. Esteettömyyden osa-alueista opetustilanteet sijoittuivat ääripäiden vä- liin: ne koettiin esteellisemmiksi kuin asenteet, mut- ta esteettömämmäksi kuin rakennukset ja ympäristö tai opiskelijoiden monenlaisuuden huomioonotta- minen. Opetustilanteiden esteettömyyden kohdalla toteutui sama asia kuin asenteiden esteettömyydes- säkin. Ne opiskelijat, jotka eivät tarvinneet apua ja tukea osallistuessaan kansalaisopiston toimintaan, kokivat opetustilanteet tilastollisesti merkitsevästi parempina kuin ne, jotka apua tarvitsivat. Kosti Nivalaisen (2000) pro gradu -tutkimuksessa on selvitetty näkövammaisten opiskelijoiden kokemuk- sia kansalaisopistoista. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla näkövammaisia opiskelijoita vuonna 1998. Tulokset ovat yhdensuuntaisia Sunin (2012) tulosten kanssa, ja kertovat näkövammaisten kannal- ta siitä, miksi eniten apua tai tukea tarvitsevat opiske- lijat kokivat opetuksen esteellisemmäksi kuin muut. Markkasen (2011, 78-79) mukaan opetuksen ja opiskelun esteettömyys näyttäisi olevan kansanopis- toissa varsin kompleksinen tarkastelun kohde. Se koettiin esteellisimpien tekijöiden joukkoon sekä kohde- että verrokkiryhmässä. Opetuksen ja opiske- lun esteettömyydessä oli kohde- ja verrokkiryhmän välillä kaikkein selvin ero siten, että erilaiset oppijat ja vammaiset opiskelijat kokivat sen esteellisem- mäksi kuin verrokkiryhmä. Lisäksi opetus ja siinä koetut esteet rakentuivat kohde- ja verrokkiryhmäs- sä laadullisesti jopa päinvastaisista tekijöistä: koh- deryhmä koki esteenä liian nopean opiskelutahdin ja kurssien etenemisen, kun taas verrokkiryhmä kaipasi opiskeluun lisää haastetta ja nopeampaa etenemistahtia. Vaikka opetus koettiin esteellisimpien asioiden joukkoon, kansanopisto-opiskelijoiden avoimissa vastauksissa käsiteltiin opetusta ja sen esteitä vain vähän. Seuraavassa on joitakin avoimia vastauksia Markkasen (2011) tekemään kysymykseen: ”Miten kansanopistosta tulisi mielestäsi esteettömämpi”. ”En osaa sanoa. se on ihan hyvä näin.” (4,CU) ”Vaikka kyse on kansanopistosta, suoran palautteen antaminen opettajan suunnalta olisi toivottavaa. Turha holhoaminen ja äidillisyys pitäisi jättää sivuun, ja antaa realistinen kuva oppilaalle tämän osaamisesta. Näin oppilaskaan ei kuvittele itsestään liikoja/vääriä.” (211,CU) ”Jos informaatio (esim. oppituntien peruuntumisesta) kulkisi paremmin.” (788,CU) ”Jotkut opettajat eivät suosisi toisia oppilaita enemmän esim. jonkin vamman takia.” (810,CU) ”Joissain aineissa opetus voisi olla korkeatasoisempaa. Näin opiskelija tuntisi rahojensa menevän enemmän hyvään tarkoitukseen ja opiskelumotivaatio kasvaisi.” (221,CU) ”Teknisille laitteille pitäisi olla käyttöoppaat luokissa, jotta opettajat osaisivat aina niitä käyttää. Luokkien toimivaa järjestystä ei pitäisi huvin vuoksi muuttaa tai ainakin se tulisi palauttaa kyseisten tuntien jälkeen ennalleen. Opettajien ja henkilökunnan tulisi olla motivoitunutta työhönsä (palkankorotukset?).” (232,CU) 66 Korkeakouluopetuksessa on samoja haasteita kuin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Penttilän (2012, 48–49) tutkimuksen tulosten mukaan korkeakoulu- jen opetusmenetelmissä ja oppimateriaaleissa opet- taja- ja opintojaksokohtaiset vaihtelut olivat suuria esimerkiksi vaihtoehtoisten suorittamistapojen tar- joamisessa tai saavutettavien luentomateriaalien toi- mittamisessa etukäteen. Moni opiskelija oli kokenut mahdollisuutensa vaihtoehtoisten suorittamistapojen sopimisesta hyviksi, vaikka poikkeuksiakin toki oli. Enemmän puutteita vaikutti olevan luentomateri- aalien esteettömyydessä. Monet materiaaleista eivät täyttäneet saavutettavuuskriteerejä vaan olivat pelk- kiä kopioituja monisteita, minkä lisäksi osa opetta- jista kieltäytyi toimittamasta materiaalia etukäteen tai sähköisesti vedoten esimerkiksi sen mahdolliseen päätymiseen ulkopuolisille. Opintokäyntien esteettömyyden uskottiin to- teutuvan yli puolessa kansalaisopistoista ja kansan- opistoista. Kansanopistoista peräti kolme neljäsosaa ilmoitti, että kaikkien on mahdollista osallistua opin- tokäynneille retkille ja matkoille. Tämä on yllättävän hyvä tulos, kun otetaan huomioon, että kyselylo- makkeessa kaikkien osallistumisen kriteereiksi oli vie- railukohteiden esteettömyyden lisäksi asetettu, että myös kuljetuksissa ja majoituksessa täytyi huomioida liikkumisesteettömyys. Kokonaisuutena erot kan- salaisopistojen ja kansanopistojen opetuksen esteet- tömyydessä olivat pienempiä kuin esteettömyyden huomioon ottamisessa hallinnossa. Opetuksessakin erot kuitenkin ovat kansanopistojen eduksi lukuun ottamatta henkilökohtaisen ohjauksen tasaprosentte- ja ja suhtautumisen yleistä myönteisyyttä. Viimeksi mainittu kääntyy kansalaisopistojen eduksi, mikä ei kyllä muiden arvioiden valossa tunnu uskottavalta. Rakennetun ympäristön esteettömyys Aloitimme esteettömyyttä kuvaavien prosenttilu- kujen tarkastelun s. 53 havainnolla, jonka mukaan yli puolet käytetyistä esteettömyyden kriteereistä oli jäänyt toteutumatta selvästi yli puolessa opistoista. Numeroiden läpi kahlaaminen on turruttavaa. Sen vuoksi on hyvä, että tämä jakso päättyy tarkimmin säädeltyyn rakennetun ympäristön osuuteen. Tämä kohdennus on yhtä pysäyttävä kuin kokonaiskuva- kin: lähes puolet opistoista on niin esteellisiä, että liikuntaesteisten on vaikea kulkea niissä, kuulemista auttavia apuvälineitä puuttuu, WC:hen ei mahdu pyörätuolin tai rollaattorin kanssa. Valaistuksen riit- tämättömyys ja häiritsevät ääniympäristö haittaavat nekin vähintään kolmasosaa opistoista. Opistojen esteettömyydessä ei siis vielä ole päästy kovin pitkälle ja tilanne haittaa varmasti myös monien sellaisten opiskelua, jotka eivät kuulu mihinkään vammaiska- tegoriaan. Kyselylomakkeessa vastaajia pyydettiin arvioi- maan, kuinka monta prosenttia kaikista opiston käytössä olevista sisätiloista oli sellaisia, että niissä oli helppo liikkua esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla. Noin puolet kansalaisopistoista ja kansanopistoista arvioi, että enemmistö niiden sisätiloista oli liikkumisesteettömiä. Avointen vas- tausten perusteella yleisarviota tilojen liikkumises- teettömyydestä ei ollut aina helppoa tehdä, koska monien opistojen toiminta oli hajautunut useisiin rakennuksiin, jotka poikkesivat toisistaan esteettö- myyden suhteen. ”Noin 110 toimipaikkaa vuosittain, osassa vain 1 kurssi: vaikea selvittää kokonaisuutta.” (154, 1) Taulukko 6. Rakennetun ympäristön esteettömyys (nkansalaisopisto = 162, nkansanopisto = 68). Kansalaisopistot Kansanopistot Meluttomat tilat 60,0 % 66,2 % Riittävä valaistus 51,5 % 72,1 % Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet 54,3 % 51,5 % Liikkumisesteettömät sisätilat 51,9 % 51,5 % Induktiosilmukan käyttömahdollisuus 29,4 % 36,9 % Liikkumisesteettömät WC-tilat 25,9 % 32,4 % Selkeät opasteet 22,7 % 36,8 % 67 ”Ulko-ovelle tulee kyllä luiska, mutta ovien kynnykset ovat korkeat ja vaikeahkot esim. rollaattorille tai pyörä- tuolille. Myös ovet saisivat olla vähän leveämmät.” (62, 1) ”Sivukylien koulut ja seurojentalot ongelmallisia, mutta suurin osa opetuksesta toteutetaan kuitenkin sellaisissa tiloissa, jonne pääsee liikuntaesteinen.” (182, 1) ”Suuri osa tiloista on koulurakennuksia, joissa on portaita.” (126, 1) ”Taajamien isoille kouluille on esteetön pääsy myös pyörätuolilla”. (136, 1) ”Suurin osa opetuksesta tapahtuu kunnan koulujen tiloissa, joissa tuo helppous on pitänyt ottaa huomioon.” (106, 1) ”1960-luvulla rakennetussa talossa esteettömyys- näkökulma on vain osittain huomioitu alun perin. Korjauksia on tehty, mutta kaikkialla ne eivät ole mahdollisia. Työyhteisössä on myös pyörätuolia käyttävä työntekijä.” (45, 1) ”Opistomme tilat ovat hajasijoitetut ympäri kaupunkia. Useat käytössämme olevat tilat sijaitsevat koulujen ym. tiloissa.” (180, 1) ”Vanha opistoalue, vanha rakennus 100 vuoden ikäinen.” (133, 1) ”Uudessa toimitalossamme huomioitu kaikki mahdollinen, mutta se on vain yksi osa tiloista.” (104, 1) Vain runsaassa neljäsosassa opistoista oli liikkumisesteet- tömät WC-tilat. WC-tilojen liikkumisesteettömyys oli kansanopistoissa yleisempää kuin kansalaisopistoissa. Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet löytyivät vähän yli puolesta opistoista. Asiakaspalvelupisteiden liikkumisesteettömyys oli vähän yleisempää kansalais- opistoissa kuin kansanopistoissa. Avointen vastausten perusteella asiakaspalvelupisteiden esteitä olivat muun muassa portaat, kynnykset, painavat ovet, ahtaat ovi- aukot sekä kulkuväylät ja korkeat palvelutiskit. ”Luiska puuttuu – vanha rakennus – ei voida korjatakaan.” (107, 2) ”Palo-ovien avaaminen ei onnistu itsenäisesti sisään tullessa.” (203, 2) ”Monet väliovet hankaluutena, palvelutiski liian korkea.” (70, 2) ”Hississä tarvitsee apua, ovi hankala, luiska sisääntulossa huono.” (184, 2) ”Opistorakennus on vanha museoviraston suojelukohde. Portaita ja kynnyksiä on paljon, oviaukot kapeita.” (24,2) ”Asiakaspalvelupisteeseen tultaessa on ulkopuolella pyörätuoliluiska ja sisällä pyörätuolihissi.” (176, 2) Asuntolassa oli liikkumisesteettömät keittiö- ja ruo- kailutilat vähän yli neljänneksellä kansanopistoista. Asuntolan kaikkien WC- ja pesutilojen liikkumisesteet- tömyys toteutui yhdessä kansanopistossa kymmenestä. Opiston ja asuntolan käytössä olevien piha-alueiden esteettömyyttä arvioitiin myönteisesti: jopa yli neljä viidesosaa kansanopistoista ilmoitti, että niiden piha- alueilla oli helppoa liikkua pyörätuolilla tai rollaattorilla. Lähes kolme neljäsosaa kansanopistoista arvioi valaistuksen riittäväksi ja kansalaisopistoistakin vähän yli puolet. Meluton opiskeluympäristö oli yli 60 %:ssa opistoista. Kansanopistot arvioivat kansalaisopistoja useammin tilansa meluttomiksi. Avointen vastausten perusteella melua aiheuttivat muun muassa liikenne, ilmastointi, holvikattojen ja kovien pintojen aiheuttama kaikuisuus, riittämätön äänieristys eri tilojen välillä, käyttäjien puheensorina, erilaisten laitteiden käyttäminen ja usean toiminnan sijoittaminen samaan tilaan. ”Rakennus sijaitsee vilkasliikenteisen kadun varrella. Melua kuuluu, vaikka ikkunat on uusittu muutama vuosi sitten.” (45, 11) ”Opisto on keskellä kaupunkia, aulatiloissa kaikuu.” (200, 11) ”Osassa luokista holvikatto.” (94, 11) ”Ilmastointi ääntää jonkin verran opiston luokkatiloissa.” (136, 11) ”Oppitunnit kuuluu läpi.” (216, 11) ”Ruokasalissa tilan käyttäjät saavat aikaa puheensorinalla ”metelin”.” (165, 11) ”Taustamelua voi olla erilaisista laitteista johtuvana yksittäisissä tiloissa/tunneilla.” (190, 11) ”Liikuntahallilla useita ryhmiä samanaikaisesti vain väliverholla erotettuna.” (162, 11) Induktiosilmukan käyttömahdollisuus oli alle kol- masosassa opistoista (kuvio 3). Induktiosilmukka löytyi kansanopistoista useammin kuin kansalais- 68 opistoista. Kuten kuviosta 8 nähdään, kansalais- opistoista 8 %:ssa ja kansanopistoista 13 %:ssa on induktiosilmukka asiakaspalvelupisteessä. Isommissa kokoontumistiloissa tilanne on päinvastainen: in- duktiosilmukka löytyy 13 %:ssa kansalaisopistoista ja 8 %:ssa kansanopistoista. Kansalaisopistoista in- duktiosilmukka löytyy tavallisimmin muista tiloista kuin asiakaspalvelupisteistä tai isommista kokoon- tumistiloista. Avointen vastausten perusteella muut tilat ovat esimerkiksi seurakunnan tai vanhainkodin tiloja. Lisäksi muutamalla opistolla oli käytössään siirrettävä induktiosilmukka. ”Kirkon alakerrassa, seurakuntasalilla.” (148, 11) ”Jos käytetään SRK:n tiloja, niissä on induktiosilmukka. Pääasiassa kunnan tilat ja niissä en tiedä yhdessäkään olevan IS:aa. Kuvaavaa on, että tila, jossa kuulorajoitteinen oppilas, saneerataan akustiikkalevyllä!!! Vain se tila.” (51, 12) ”Siirrettävää induktiosilmukkaa voidaan käyttää kaikissa opiston tiloissa.” (188, 12) Selkeät ja helposti ymmärrettävät opasteet oli vähän yli neljänneksessä opistoista, kansanopistoissa useam- min kuin kansalaisopistoissa. Sunin (2012, 55) tutkimuksessa suurimmat puut- teet esteettömyyden toteutumisessa koettiin kansa- laisopistojen rakennetun ympäristön osa-alueella. Tällä osa-alueella lähes puolella kyselyyn vastanneista opiskelijoista kokemukset olivat kielteisiä. opisto- kyselyn tulokset ovat yhdensuuntaisia Sunin (2012) tutkimuksen tulosten kanssa. Opistokyselyn tulosten valossa on yllättävää, että Markkasen (2011, 68) tutkimuksessa rakennetun ympäristön esteettömyys sijoittui kansanopisto-opis- kelijoiden kokemuksissa kaikkein esteettömimmiksi koettujen osa-alueiden joukkoon. Todennäköisesti rakennetun ympäristön esteet olisivat nousseet enem- män esille, mikäli suurempi joukko kohderyhmästä olisi ollut vammaisia. Tätä tukee se, että avoimissa vastauksissa käsiteltiin rakennetun ympäristön esteitä kuin ne eivät olisi korkeneet itseä. Alla on muutamia vastauksia, joissa todennäköisesti ei-vammaiset opis- kelijat pohtivat opistonsa esteettömyyttä. ”Kurssirakennuksessa voi olla vaikea liikkua, koska siellä ei ole hissiä.” (11, CU) ”…opistolta puuttuu liuskoja portaissa. En tiedä, onko opistolla hissiä liikuntaesteisiä varten.” (23, CU) ”Osaan tiloista ei olisi helppo mennä esim. pyörätuolilla. Liuskoja ym. tarvittaisiin. Itselläni ei ole mitään vammaa, joten itseäni asia ei ole haitannut.” (32, CU) ”Jos opistolla opiskelee huonosti liikkuva, hänellä olisi vaikea päästä kerroksiin kun ei ole hissiä. Muuten opisto on kyllä esteetön.” (59, CU) ”…sopii hyvin sellaisille opiskelijoille, joilla ei ole suuria liikuntarajoitteita. Muutoin portaita on varsin runsaasti.” (74, CU) Kuvio 8. Induktiosilmukoiden käyttömahdollisuus opistoissa (nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68). 8,3 12,5 14,612,5 8,3 8,3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Asiakas- palvelu- pisteissä Isommissa kokoon- tumis- tiloissa Muissa tiloissa P ro se nt tia o pi st oi st a Kansalaisopistot Kansanopistot 69 ”Kansanopiston rakennus on vanha (ja kaunis) eikä sitä rakennettaessa ole otettu huomioon mahdollisuutta kulkea pyörätuolilla. Jos rakennukseen ja rakennuksessa on esteetön reitti, en ole siitä tietoinen. Lienee olemassa ratkaisuja, joilla vanhastakin talosta voidaan tarvittaessa tehdä esteetön.” (137, CU) Markkasen (2011) tutkimuksessa toinen yllättävältä tuntuva tulos liittyy siihen, ettei rakennetun ym- päristön esteettömyyden osa-alueella ollut lainkaan merkitseviä eroja kohderyhmän ja verrokkiryhmän esteettömyyskokemuksissa. Markkasen (2011, 81) mukaan samankaltainen kokemus kohderyhmän ja verrokkiryhmän välillä saattoi johtua tosiasiallisen esteettömyyskokemuksen samankaltaisuudesta, mut- ta myös siitä, että verrokkiryhmä oli voinut vastata rakennetun esteettömyyden väittämiin ajatellen lii- kuntavammaisia opiskelijoita, vaikka ohjeistuksessa oli pyydetty vastaamaan väittämiin nimenomaan oman kokemuksen perusteella. Rakennetun ympä- ristön esteettömyyden osa-alueen mukavuustekijät saattoivat myös sekoittua estekokemuksiin, mikä voi osaltaan näkyä kohde- ja verrokkiryhmän samankal- taisina kokemuksina. Penttilän (2012, 21–22) tutkimuksessa korkea- koulujen yleisten tilojen esteettömyyttä käsiteltiin kuudella väittämätyyppisellä muuttujalla, joissa kor- keakoulujen vastaukset jakautuivat siten, että kolme osa-alueista toteutui varsin hyvin ja toiset kolme hieman heikommin. Parhaimmin vastaajat arvioivat toteutuvan hissillä liikkumisen korkeakoulun sisäti- loissa, jolle arvosanan melko tai erittäin hyvä antoi lähes 70 % yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Toiseksi parhaiten toteutuva osa-alue oli esteettömät WC-tilat, joiden riittävyyden arvioi erittäin tai mel- ko hyväksi suunnilleen kolme viidestä yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Kolmanneksi parhaiten toteutuva osa-alue oli korkeakoulujen sisäänkäyntien läheisyydestä löytyneet liikkumisesteisten autopai- kat, joiden tilanteen arvioi vähintään melko hyväksi suunnilleen puolet korkeakouluista. Ensimmäinen selvästi huonommin toteutuva asia oli pyörätuolilla kulkeminen korkeakoulujen sisäänkäynneistä. Am- mattikorkeakouluista viidennes arvioi kulkemisen onnistuvan melko tai erittäin huonosti, eikä yli- opistoista yksikään antanut sille arvosanaa ”erittäin hyvä”. Opasteiden selkeyden arvioi erittäin tai melko huonoksi lähes kaksi viidestä yliopistosta. Ammat- tikorkeakouluissa opasteet tulkittiin jonkin verran selkeämmiksi, mutta niistäkin neljä (16 %) antoi opasteille arvion ”melko huono”. Pistekirjoituksella kirjoitetut opasteet näyttivät olleen korkeakouluissa hyvin harvinaisia: ammattikorkeakouluista kahta ja yliopistoista neljää vaille kaikki katsovat niiden to- teutuvan erittäin huonosti. Opetus- ja opiskelutilojen esteettömyys sai kor- keakouluilta kautta linjan kielteisempiä arvioita kuin edellä käsitelty yleisten tilojen esteettömyys. Parhain yksittäinen tulos oli se, että suunnilleen joka toinen ammattikorkeakoulu arvioi kannettaville tietokoneil- le ja muille apuvälineille tarkoitettujen pistokkeiden määrän opetus- ja opiskelutiloissa vähintään melko hyväksi. Yliopistoissa tilanne oli kuitenkin päinvas- tainen. Yliopistoissa puolet vastaajista piti pistokkei- den riittävyyttä melko huonona. Keskimääräisesti eli ei erityisen hyvin, muttei toisaalta erityisen huo- nostikaan toteutuvana korkeakoulut pitävät riittävää ja häikäisemätöntä valaistusta sekä toimivaa ja häly- töntä ääniympäristöä. Puolet yliopistoista ja peräti kolme neljästä ammattikorkeakouluista arvioi in- duktiosilmukoita olevan opetus- ja opiskelutiloissaan melko tai erittäin huonosti. (Penttilä 2012, 23.) Opistojen esteettömyystyypit Esteettömyyden tarkastelu opistojen esteettömyystyyppien perusteella Esteettömyyden perusominaisuuksiin tai perusulot- tuvuuksiin nojaava analyyttinen kuvaus dokumentoi jokaisen opiston kohdalla, miten pitkälle perus- ominaisuuden määrittelemässä esteettömyydessä on päästy. Tällainen kuvaus huomioi jokaisen toistuvasti esiintyvän este-, haitta- tai hyötyosion erikseen ja tu- loksena on luettelo poistetuista ja vielä jäljillä olevista esteistä sekä käyttöön otetuista opiskelua helpottavis- ta ratkaisuista. Kun olemme edellä tarkastelleet kol- mea perusulottuvuutta, tuloksena on kolme lukua tai niitä vastaavaa muuta luonnehdintaa, jotka kertovat jokaisen opiston esteettömyydestä oman osuutensa. Voimme kuitenkin lähteä myös opistosta synteettise- nä kokonaisuutena ja yrittää mahdollisuuksien mu- 70 kaa arvioida kuinka samanlaisia tai erilaisia opistot esteettömyyden suhteen ovat. Opistojen kokonais- valtainen tarkastelu johtaa typologiaan, jossa samaan esteettömyystyyppiin kuuluvat opistot ovat keske- nään moniulotteisesti ymmärretyn esteettömyyden suhteen mahdollisimman samanlaisia ja poikkeavat mahdollisimman paljon muihin tyyppeihin kuulu- vista opistoista. Ominaisuuksiin perustuva ja samankaltaisuuteen perustuva tyypittelevä kuvaustapa kuvaavat samaa kohdejoukkoa, tässä tapauksessa kansalaisopistoja ja kansanopistoja. Selvin periaatteellinen ero on se, että ulottuvuuksiin perustuva kuvaustapa niputtaa ensin ominaisuudet samantapaisten ominaisuuksien perus- ominaisuuksiksi, luo niistä yksi tai useampiulotteisen tarkastelukehyksen ja jatkaa kohteiden tarkastelua ominaisuus ominaisuudelta viitekehyksen mukaises- sa järjestyksessä kuten edellä on tehty. Typologinen tarkastelutapa lähtee liikkeelle opistoista ja niputtaa ne esteettömyyden opistotyypeiksi. Kun käytettävissä on esteettömyyden yksityiskohtien havaintomatriisi, molemmat tarkastelut voidaan tehdä rinnakkain tai (kuten tässä tapauksessa) peräkkäin, niin että viite- kehyksen perusominaisuuksia hyödynnetään myös opistotyyppien muodostamisessa. Periaatteessa on kysymys samasta asiasta, joten kuvaustapojen pitäisi antaa erilaiset, mutta rakenneyhtäiset kuvaukset ti- lanteesta. Käytännössä tilastolliseen tutkimustyöhön perehtymättömän on usein helpompi hahmottaa asia tyyppeihin perustuvan kokonaistarkastelun kuin mo- niulotteisen ominaisuuksien kuvauksen avulla. Nämä vaihtoehtoiset tavat vastaavat asunnon ostajan tai lomahotellin huoneen vuokraajan tilannetta. Hänellä on usein käytettävissään sekä arkkitehdin tekemät piirustukset että mainosmiehen ottamat valokuvat. Molemmissa näkyvät samat asiat, mutta asioiden ole- mus ja mittasuhteet hahmottuvat täydellisesti vasta molempia kuvauksia vertaamalla. Ne täydentävät ja korjaavat toisistaan syntyviä vaikutelmia. Useimmat huoneiston ostajat tai vuokraajat katsovat kuitenkin mieluummin kokonaisvaltaisen vaikutelman luovia valokuvia. Opistojen esteettömyystypologian tuottaminen Typologia on hyvä, 1 kun tyypit ovat selvästi erottuvia, niin että jokaisesta luokiteltavasta kohteesta voidaan helposti ja yksiselitteisesti todeta, mihin tyyppiin se kuuluu, ja mahdollisesti esiintyvät tyyppien väliset rajatapaukset saavat luokittelukriteerien perusteella luontevan selityksen (typologian tarkkuus ja yksiselitteisyys); 2 kun typologia on kattava, tyypit perustuvat tarkasteltavan asian kannalta olennaisiin ominaisuuksiin ja tekevät siten ymmärrettäväksi tyyppien välisten erojen todellista luonnetta sekä tyyppien syntymisen ja mahdollisen tyypistä toiseen siirtymisen dynamiikkaa jopa niin, että typologian avulla voidaan myös löytää tai toteuttaa sellaisia tyyppejä, joita ei ole aikaisemmin tunnettu (typologian teoreettinen selityskyky), 3 kun typologia tarjoaa mahdollisuuksia ohjata tyypeille ominaisten hyötyjen ja haittojen muutoksia ja niiden vaikutuksia (typologian käyttökelpoisuus toiminnan kehittämisessä); ja 4 kun se voidaan luontevasti sisällyttää laajempaan selityskokonaisuuteen, jossa se toimii uusia selitysmahdollisuuksia ja kehittämiskäytänteitä luovana heuristisena välineenä (typologian heuristinen potentiaali). Emme ole löytäneet kirjallisuudesta yhtään aikaisem- paa mesotason organisaatioiden esteettömyystypolo- giaa. Intuitio sanoo, että joku on sellaisen varmasti laatinut, mutta joudumme kuitenkin lähestymään asiaa uutuutena. Lähtökohtaisesti ei tunnu toden- näköiseltä, että esteettömyydelle olisi löydettävissä mitään yleispätevää organisaatiotason luokittelua. Lääketieteiden tauti- ja häiriöluokitusten sekä yh- teiskuntatieteiden sosiaalisten ongelmien jaottelujen välimaastossa voi silti syntyä teoriaa, jonka kehit- tämisessä organisaatioiden esteellisyyden typologi- allakin voi ainakin tilapäisesti olla oma osuutensa. Tässä vaiheessa etsimme välinettä, jolla oppilaitosten opetuksen, opiskelun ja oppimisen esteettömyydestä voidaan käydä sekä kasvatustieteellistä, koulutuspo- liittista että paikallista keskustelua. Kyselyyn perustuvaa havaintoaineistoa käytettäessä typologia muodostetaan useimmiten jollakin kolmes- ta tavasta: joko (1) ennalta olemassa olevan luokitte- 71 luteorian tai -hypoteesin perusteella, (2) kohteiden ominaisuuksien avulla muodostettujen (esimerkiksi havaintojen välisiin etäisyyksiin tai tiheyteen pe- rustuvien) samanlaisuusmittojen perusteella tai (3) näiden yhdistelmänä. Tunnetuimpia esimerkkejä ensimmäisestä vaihtoehdosta ovat luonnontieteiden piirissä fysiikan ja kemian alkuaineiden luonnollinen järjestelmä ja biologian elävien olentojen evoluutio- teoriaan tukeutuva lajien luokitusjärjestelmä. Toisen tavan esimerkkinä voisi käyttää lingvistisiä kielten luokitusjärjestelmiä, joita sovellettaessa kielten kes- kinäisiä sukulaisuussuhteita on viime aikoina etsitty klusterianalyyttisten tilastollisten mallien avulla. Seuraavassa analyysissa on noudatettu yhdistettyä etenemistapaa (3) siten, että alustava tarkastelu on suoritettu PASW 18 -ohjelmiston etäisyyksien neliöi- hin ja satunnaislähtöön perustuvalla K-means –klus- terianalyysilla (Everitt ja hothorn 2011, 163-200). Sen herätteiden avulla on muodostettu uusi selitys- perustaltaan yksinkertainen, vaikka erottelukyvyltään automaattista vähemmän tehokas typologia. Opisto- jen sijoittuminen tyyppeihin on sekä alkuperäisessä klusterianalyysissa että lopullisessa typologiassa kor- jattu (jälkimmäisessä toistuvasti) erotteluanalyysilla. Ensimmäinen vaihe: yksinkertaisen opistojen etäisyyksiin kolmiulotteisessa kuvauksessa perustuvan klusterianalyysin kokeilu Klusterianalyysin aineistona on käytetty opistojen esteettömyyden varimax-kriteeriin rotatoituja fakto- ripistemääriä. Faktoreiden keskinäiset erot ovat mah- dollisimman suuria, tulkinnat selkeästi eriytyviä ja opistojen etäisyydet kuvausavaruudessa ovat selkeät, koska varimax-faktorit ovat keskenään korreloimat- tomia eli geometrisesti keskenään suorakulmaisia. Suorakulmaisuus ei ole luonnollista, vaan tuotta- muksellista, mutta klusterianalyysiä se ei haittaa. K-means –analyysilla ei ole tässä tapauksessa yksise- litteisiä katkaisukriteereitä, joten analyysi on suori- tettu kasvattamalla klustereiden lukumäärää kahdesta kuuteen ja vertailemalla tuloksia jokaisen lisäyksen jälkeen ja vertaamalla sitä myös hierarkkiseen binaa- risten jakojen tuottamaan puukaavioon. Analyysissa päädyttiin viiden klusterin ratkaisuun, koska viidennen klusterin jälkeen seuraavan klusterin koko ei enää oikeuttanut sen hyväksymistä uudeksi klusteriksi. Periaatteessa ei ole estettä sille, että klus- tereiden ulkopuolelle jää tyyppeihin kuulumattomia havaintoja (jotka ehkä ennakoivat myöhemmissä tutkimuksissa löydettäviä uusia tyyppejä), mutta käy- tännössä tämä on mahdollista vasta sen jälkeen, kun joitakin ymmärrettäviä tyyppejä on jo uskottavasti identifioitu. Erotteluanalyysissa siirtymiä klusterista toiseen tapahtui vain parissa rajatapauksessa. Tulos jakaa siis opistot esteettömyysklustereihin jotka ovat havaintopisteiden välisten etäisyyksien neliöillä verrattuna samalla kertaa sekä sisäisesti mahdolli- simman yhtenäisiä että keskenään mahdollisimman erilaisia. Niiden käyttökelpoisuus riippuu kuitenkin myös siitä, ovatko ne tulkinnallisesti ymmärrettäviä niin, että kuvaus vastaa edellä hahmoteltuja hy- vyysperusteita. Taulukossa 7. on esitetty klusterei- den keskiarvot ja hajonnat sekä faktoripistemääriä että faktoreita vastaavia ”luonnollisesti” keskenään korreloivia summapistemääriä käyttäen. Kaikkien faktoripistemäärien yhteiset keskiarvot ovat nollia ja hajonnat ykkösiä, ne on siis muunnettu samalle asteikolle käyttäen mittayksikkönä hajontaa ja ovat siten suoraan vertailukelpoisia. Summapistemäärät on sen sijaan muodostettu laskemalla kaksiluokkais- tettujen (1 / 2) osiomuuttujien pistemäärät yhteen ja jakamalla muuttujien lukumäärällä. Pistemäärien vaihteluväli on yhdestä kahteen ja pisteiden väli- matka riippuu osioiden lukumäärästä. Keskiarvot ja hajonnat muodostuvat vapaasti jakauman muodosta riippuen. Summapistemäärien keskiarvot ja hajonnat koko opistoaineistossa ovat: keskiarvo keskihajonta Hallinnon esteettömyys (Hf) 1,39 0,19 Opetuksen esteettömyys (Of) 1,71 0,25 Rakennetun ympäristön esteettömyys (Rf) 1,44 0,25 Ensimmäinen ja varsinkin (vain kahdeksan opiston muodostama) neljäs klusteri muodostuvat selvästi opistoista, joiden esteettömyysasiat on hallinnon osalta hoidettu hyvin. Niitä erottaa toisistaan se, että ykkösklusterissa myös rakennettu ympäristö on keskimääräistä paremmassa kunnossa, kun taas nelosklusterissa se on saman verran keskimääräistä huonommassa kunnossa. Toista klusteria luonnehtii rakennetun ympäristön huononpuoleinen kunto, 72 jota kompensoi opetuksen kohtalainen esteettömyys. Kolmanteen, suurimpaan klusteriin kuuluvat opis- tot ovat keskimäärin rakennetun ympäristön osalta kohtuullisessa kunnossa, mutta hallinnon osalta vielä esteettömyyden kehittämisen alkutaipaleella. Vii- dennen klusterin kaikki keskiluvut ovat keskiarvojen alapuolella, selvimmin opetuksen esteettömyys. Tulos ei ole kovin selkeä. Kaikki esteettömyysfaktorit ovat mukana erottelussa, mutta vain hallinnon esteettö- myys nousee selkeästi esille. Tällä hetkellä ajankohtais- ten toimenpiteiden pääfaktori, rakennetun ympäristön esteettömyys, näkyy vähiten klusterien tulkinnassa. Klustereiden selittyvyyttä on tarkasteltu korrelaa- tioin ja ristiintaulukoinnein, joita säilytetään Kynnys ry:ssä. Ne eivät kuitenkaan tuoneet typologiaan sel- laista ymmärrettävyyttä, joka antaisi aihetta niiden tarkempaan esittämiseen. Analyysituloksen pohdis- kelu johti siihen, että lähdimme etsimään ratkaisua, jossa klustereiden muodostumista ohjattaisiin sel- keämmin sisällöllisistä näkökohdista käsin. Toinen vaihe: faktorien kärkiryhmiin perustuvien esteettömyystyyppien muodostaminen Uutta ryhmittelyä varten oli ratkaistava neljä kysymystä: 1 Lähdetäänkö tarkasteluun esteellisyyden suunnasta, esteettömyyden suunnasta vai molemmista yhtä aikaa? 2 Miten esteettömyyden faktorit otetaan ryhmittelyssä huomioon? 3 Säilytetäänkö kaksi klustereiden_2 ja _5 tapaista, tasavahvaa keskiryhmää? 4 Hyväksytäänkö lopulliseen ryhmittelyyn klusterin_5 mukainen esteellisimpien ääriryhmä? Vaikka alustavassa analyysissa klustereita muodostui melko tasapuolisesti sekä esteellisyyden että esteet- tömyyden suunnasta, päätettiin pelkkä esteettömyys valita tämän analyysin ensisijaiseksi tarkastelusuun- naksi. Edellisen analyysin viisijako muuttui nelijaok- si, kun esteellisin (5-) ja toiseksi esteellisin klusteri yhdistettiin keskiryhmäksi. Esteettömyyden suuntaan rajoittumiseen johti kaksi painavaa syytä. Ensinnäkin esteellisyys kasau- tuu voimakkaammin kuin esteettömyys. Ainakin tässä kehitysvaiheessa esteellisyys näyttäytyi lähinnä määrällisenä asiana (opistot voivat olla enemmän tai vähemmän esteellisiä), kun taas esteettömyys oli laa- dullisesti eriytynyttä, esimerkiksi rakennusten liikku- misesteettömyys oli ehkä saatu kuntoon, kun toiset näkökohdat, kuten kognitiiviseen esteettömyyteen liittyvät asiat, odottivat vielä toteutumistaan. Toiseksi esteettömyys edustaa sitä kehityssuuntaa, jota nyt olemme toteuttamassa. Uskomme, että prosessin edistyessä ollaan jatkossa vielä löytämässä uusia tapo- ja esteinä koettujen ongelmien ratkaisemiseen, niin Taulukko 7. Viiden klusterin ratkaisun esteettömyysfaktoreiden z-pisteiden keskiarvot. Yli yhden hajonnanmitan päässä origosta sijaitsevat faktorien keskiarvot on korostettu (n = 231). Esteettömyys- tyyppi Faktoripistemäärien (Z: ka = 0,00;kh = 1,00) keskiarvot ja keskihajonnat Summapistemäärien (kaksiluokkaisten osioiden summat jaettuna osioiden lukumäärällä) keskiarvot ja keskihajonnat Hallinnon esteettömyys (Hf) Opetuksen esteettömyys (Of) Rakennetun ympäristön es- teettömyys (Rf) Hallinnon esteettömyys (Hf) Opetuksen esteettömyys (Of) Rakennetun ympäristön es- teettömyys (Rf) Klusteri_1 (n = 40) +1,20 0,60 +0,00 0,82 +0,85 0,59 1,35 0,16 1,82 0,19 1,64 0,20 Klusteri_2 (n = 58) -0,23 0,56 +0,75 0,62 -0,96 0,67 1,10 0,13 1,84 0,13 1,26 0,15 Klusteri_3 (n = 71) -0,60 0,38 +0,24 0,69 +0,72 0,57 1,06 0,09 1,77 0,18 1,61 0,18 Klusteri_4 (n = 8) +3,21 0,62 +0,40 0,72 -0,84 0,79 1,69 0,22 1,94 0,13 1,43 0,26 Klusteri_5 (n = 54) -0,33 0,44 -1,19 0,75 -0,41 0,75 1,05 0,09 1,39 0,17 1,26 0,18 73 että uudet ratkaisut tulevat auttamaan kaikkia opis- kelijoita, ei pelkästään niitä, jotka nyt tunnistetaan vammaisiksi tai muilla tavoin erilaisiksi oppijoiksi. Kaikkien esteettömyysfaktoreiden osalta tehtiin aluksi samanlainen perusjako: jokaisen faktorin pis- temäärien perusteella kaksi esteettömintä kvintiiliä erotettiin omaksi ryhmäksi. Lähtökohdaksi saatiin siten kolme esteettömyyden kärkiryhmää ja niiden lisäksi kärkiryhmiin kuulumattomien ryhmä. Näin syntyneiden kärkiryhmien ongelmana oli päällekkäi- syys, muutamat opistot kuuluivat kahteen tai jopa kaikkiin kolmeen kärkiryhmään. Kolme parittaisen (hallinto & opetus, hallinto & rakennettu ympäristö, opetus & rakennettu ympäristö) ja yhden kolmikon (hallinto & opetus & rakennettu ympäristö) kär- kiyhdistelmät nimettiin seuraavaa erotteluanalyysia varten omiksi ryhmikseen. Erotteluanalyysilla kukin niistä sijoitettiin siihen neljän tyypin ryhmään, jonka keskusta ne olivat lähimpänä. Esteellisimpien opis- tojen ryhmää ei muodostettu lainkaan, keskiryhmät ja esteellisimpien ryhmä yhdistettiin yhdeksi laajen- netuksi keskiryhmäksi. Lopuksi uusi ryhmitys tarkis- tettiin vielä uudella erotteluanalyysilla. Pyrkimyksenä oli siis muodostaa neljä ryhmää, joista kolme olisi kukin oman faktorinsa kärkiryhmä ja neljäs laajen- nettu keskiryhmä. Tulos vastaa tätä pyrkimystä, jos - kukin ensimmäisestä kolmanteen tyypistä saa korkeimman keskiarvon omalla tunnusfaktorillaan, matalammat keskiarvot kahdella muulla faktorilla ja neljäs tyyppi saa kaikilla faktoreilla matalimmat keskiarvot, ja jos - ensimmäisestä kolmanteen tyyppiin kuuluminen korreloi oman faktorinsa osioihin korkeammin kuin muiden faktoreiden osioihin ja neljänteen faktoriin kuuluminen korreloi negatiivisesti kaikkien faktoreiden osioihin. Lopullisten tyyppien havainnollistamiseksi esitetään kuviossa 9 tyyppien jakaumat opistojen yleisen es- teettömyyden summamuuttujalla. Viimeisen erotteluanalyysin struktuurimatriisi poik- keaa melko vähän faktorianalyysin tuloksista. Jokainen faktori korreloi korkeasti omaan erottelufunktioonsa. Ainoa korkeampi sivukorrelaatio (-0.57) on hallinnon esteettömyyden ja rakennetun ympäristön esteettö- myyttä vastaavan kolmannen erottelufunktion välillä. Tuloksen mukaan kärkiryhmät, jokainen alun perin 43 tai 44 opistoa, ovat samankaltaisuuden tarkistuk- sissa pienentyneet. Rakennetun ympäristön esteet- tömyyden kärkiryhmään on jäänyt vain 22 opistoa. Siitä muihin ryhmiin joutuneet 21 opistoa ovat joko sellaisia, jotka ovat kuuluneet kahteen tai useampaan kärkiryhmään tai muistuttaneet profiililtaan enem- Kuvio 9. Esteettömyystyyppien jakaumat opistojen yleisen esteettömyyden summamuuttujalla (nHt = 39, NOt=37, NRt=22, NKt_133) 1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 1 1 2 5 31 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 0 2 8 17 10 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 0 1 6 12 3 Esteettömyyden keskityyppi 42 33 35 22 1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 O pi to je n fr ek ve ns si kv in tii lis sä 74 män johonkin muuhun tyyppiin kuuluneita opisto- ja. Tämä heikentää ryhmittelyn kokonaiserottelua. Samalla se kuitenkin osoittaa, että erottelu ei perustu pelkkiin faktorikohtaisiin jakoihin vaan ottaa huo- mioon opistojen koko faktoriprofiilin. Tulkinnaltaan tyypit noudattavat tyydyttävästi muodostamisperus- teen mukaisesti annettua nimeä. Tyyppien jakautuminen opistojen yleisen esteet- tömyyden summamuuttujalle esitetään kuviossa 9. Tyyppien faktorien ja niitä vastaavien summamuut- tujien keskiarvot ja keskihajonnat esitetään taulukos- sa 8, faktoreiden esteettömyysosioiden toteutumista eri tyypissä osoittavat prosenttiluvut kuvioissa 10–13 ja tyyppeihin kuulumisen korrelaatiot faktoreiden osioihin taulukossa 9. Mitä korkeampi korrelaation itseisarvo jälkimmäisessä taulukossa on, sitä enem- män muuttujan tarkoittamalla asialla on yhteistä vaihtelua ko. tyyppiin kuulumisen kanssa3. Korrelaa- tion osoittama riippuvuus on siis eri asia kuin ku- vioissa 10–13 havainnollistetut esteettömyystekijöi- den kunnossa oloa osoittavat prosenttiluvut Taulukoista havaitaan, että tavoiteltu yleisrakenne toteutuu tyydyttävästi. - Jokaisella kärkityypillä on korkein keskiarvo omalla nimikkofaktorillaan ja niitä vastaavilla summamuuttujilla. - Faktorien osioiden korrelaatiot kaksiluokkaisiin tyyppiin kuulumisen muuttujiin (opisto kuuluu tyyppiin / ei ikuulu tyyppiin) ovat harvoin poikkeuksin korkeimmat nimikkoparien kohdalla. - Hallinnon esteettömyyden kärkityyppiin Ht kuulumisen kohdalla poikkeuksena on esteettömien nettisivujen osio, jolla ei ole merkitsevästi nollasta poikkeavaa korrelaatiota mihinkään tyyppiin kuulumisen muuttujaan. - Rakennetun ympäristön kärkityyppiin Rt kuulumisen kohdalla poikkeuksina ovat meluttomat tilat ja tiloissa riittävä valaistus, joilla on merkitsevät korrelaatiot vain esteettömyyden keskityyppiin Kt kuulumiseen. - Esteettömyyden keskityypin Kt keskiarvot ovat alhaisimpia sekä esteettömyyden faktoripisteillä että summamuuttujilla. - Esteettömyyden keskityyppiin Kt kuulumisella on matalimmat korrelaatiot kaikkiin osioihin paitsi esteettömiin nettisivuihin ja esteettömyydestä tiedottamiseen nettisivuilla. Taulukko 8. Opistojen esteettömyystyyppien esteettömyysfaktoreiden ja niiden perusteella muodostettujen summamuuttujien keskiarvot ja keskihajonnat (n = 231). Esteettömyystyyppi Faktoripistemäärien (Z: ka = 0,00;kh = 1,00) keskiarvot ja keskihajonnat Summapistemäärien (kaksiluokkaisten osioiden summat jaettuna osioiden luku- määrällä) keskiarvot ja keskihajonnat Hallinnon esteettömyys (Hf) Opetuksen esteettömyys (Of) Rakennetun ympäristön esteettömyys (Rf) Hallinnon esteettömyys (Hf) Opetuksen esteettömyys (Of) Rakennetun ympäristön es- teettömyys (Rf) 1. Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi (Ht) (n = 39) +1,78 0,90 +0,17 0,82 +0,48 0,91 1,45 0,20 1,86 0,17 1,61 0,23 2 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi (Ot) (n = 37) -0,53 0,52 +1,31 0,36 +0,05 0,83 1,11 0,14 1,95 0,07 1,50 0,23 3 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi (Rt) (n = 22) -0,20 0,45 -0,38 0,62 +1,40 0,31 1,11 0,11 1,65 0,18 1,76 0,12 4 Esteettömyyden keskityyppi (Kt) (n = 133) -0,34 0,51 -0,35 0,91 -0,39 0,87 1,06 0,10 1,62 0,25 1,32 0,20 3 Yhteisvaihtelun osuus muuttujien kokonaisvaihtelusta saadaan korottamalla korrelaatiokerroin neliöön eli korrelaation ollessa -0,45 neliö -0,45 * -0,45 = 0,2025 eli yhteisvaihtelu on hivenen yli 20 % ja vastaavasti korrelaation ollessa 0,09 neliö 0,10 * 0,10 = 0,01 eli 1 %,). Korrelaation negatiivinen esimerkki osoittaa, että kyseinen asia on käänteisessä suhteessa tyyppiin kuulumiseen eli tyypillisempää (vaikkei poikkeuksetonta) on, että faktorin edustama asia ei ole kunnossa. 75 Seuraavassa tyyppejä kuvaillaan kiinnittäen huomi- ota ensisijaisesti niiden välisiin eroihin. Kannattaa pitää mielessä, että nyt käytetyillä periaatteilla muo- dostetut oppilaitoksen esteettömyystyypit ovat es- teettömyystyön muutosvaiheessa esiintyviä tarkoituk- Muuttuja Hallinnon esteettömyyden kärkityyppiin kuuluminen Opetuksen esteettömyyden kärkityyppiin kuuluminen Rakennetun ym- päristön esteettö- myyden kärkityyp- piin kuuluminen Esteettömyyden keskityyppiin kuuluminen Korrelaatiot hallinnon esteettömyyden osioihin Henkilökohtainen esteettömyysohjaus +0,24 *** +0,12 n.s. -0,01 n.s. -0,27 *** Esteettömyyskoulutusta järjestetty +0,58 *** -0,10 n.s. -0,06 n.s. -0,33 *** Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin +0,44 *** -0,01 n.s. -0,01 n.s. -0,30 *** Henkilöstökoulutus lukivaikeuksiset +0,74 *** -0,14 * -0,02 n.s. -0,45 *** Henkilöstökoulutus vammaiset +0,70 *** -0,14 * +0,01 n.s. -0,34 *** Esteettömyyskartoitus tehty +0,34 *** -0,08 n.s. +0,09 n.s. -0,26 *** Esteettömyys mainittu strategiassa +0,40 *** +0,00 n.s. +0,09 n.s. -0,36 *** Esteettömyyden vastuuhenkilö +0,54*** +0,02 n.s. -0,12 n.s. -0,35 *** Esteettömät nettisivut +0,09 n.s. +0,04 n.s. -0,09 n.s. +0,09 n.s. Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla +0,30 *** -0,13 n.s. -0,09 n.s. -0,08 n.s. Esteettömyydestä tiedotetaan painetussa ohjelmassa +0,33 *** -0,03 n.s. -0,09 n.s. -0,18 ** Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset +0,73 *** -0,15 * -0,01 n.s. -0,43 *** Tuntiopettajien koulutus vammaiset +0,73 *** -0,16 * -0,03 n.s. -0,42 *** Kirjalliset esteettömyysohjeet +0,33 *** +0,07 n.s. -0,07 n.s. -0,26 *** Korrelaatiot opetuksen esteettömyyden osioihin Esteettömyyteen suhtaudutaan myönteisesti +0,14 * +0,27 *** -0,07 n.s. -0,26 *** Opetus siirretään esteettömiin tiloihin +0,16 * +0,31 *** +0,05 n.s. -0,27 *** Mahdollisuus opiskella omassa tahdissa +0,16 * +0,38 *** -0,08 n.s. -0,35 *** Arvioinnissa toimitaan joustavasti +0,24 *** +0,43 *** -0,10 n.s. -0,44 *** Opettajat eriyttävät opetustaan +0,12 n.s. +0,44 *** -0,15 * -0,33 *** Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin +0,18 ** +0,32 *** +0,06 n.s. -0,41 *** Opetusmateriaalit saa etukäteen +0,12 n.s. +0,29 *** -0,08 n.s. -0,25 *** Korrelaatiot rakennetun ympäristön ympäristön esteettömyyden osioihin Meluttomat tilat +0,07 n.s. +0,10 n.s. +0,04 n.s. -0,15 * Riittävä valaistus +0,10 n.s. +0,10 n.s. +0,00 n.s. -0,27 *** Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet +0,17 ** +0,04 n.s. +0,24 *** -0,30 *** Liikkumisesteettömät sisätilat +0,28 *** +0,04 n.s. +0,34 *** -0,45 *** Induktiosilmukan käyttömahdollisuus +0,15 * -0,04 n.s. +0,20 ** -0,21 ** Liikkumisesteettömät WC-tilat +0,18 ** +0,11 n.s. +0,30 *** -0,39 *** Selkeät opasteet +0,20 ** +0,17 ** +0,20 ** -0,40 *** Taulukko 9. Tyyppeihin kuulumisen korrelaatiot esteettömyyden osiomuuttujiin (n = 231). sellisesti rajattuja ryhmiä, joiden ei ole syytä olettaa esiintyneen tässä kuvatun kaltaisina etäämpänä men- neisyydessä tai odottaa säilyvän muuttumattomina: ajat muuttuvat ja oppilaitostyypit muuttuvat niiden mukana. 76 Opistojen lopulliset esteettömyystyypit Kuvio 10. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys hallinnon esteettömyyden kärkityypin opistoissa (n = 39). 20,5 28,2 25,6 35,9 25,6 10,3 51,3 43,6 64,1 46,2 71,8 64,1 82,1 43,6 43,6 46,2 84,6 69,2 66,7 71,8 69,2 69,2 84,6 89,7 82,1 89,7 100 100 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kirjalliset esteettömyysohjeet Tuntiopettajien koulutus vammaiset Esteettömyydestä tied. painetussa ohjelmassa Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla Esteettömät nettisivut Esteettömyyden vastuuhenkilö Esteettömyy mainittu strategiassa Henkilöstön koulutus vammaiset Esteettömyyskartoitus tehty Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin Esteettömyyskoulutusta järjestetty Selkeät opasteet Liikkumisesteettömät WC-tilat Induktiosilmukan käyttömahdollisuus Liikkumisesteettömät sisätilat Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet Opetusmateriaalit saa etukäteen Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin Riittävä valaistus Meluttomat tilat Opettajat eriyttävät opetustaan Arvioinnissa toimitaan joustavasti Mahdollista opiskella omassa tahdissa Opetus siirretään esteettömiin tiloihin Henkilökohtainen esteettömyysohjaus Esteettömyyteen suhtaudutaan myönteisesti Prosenttia hallinnon esteettömyyden kärkityyppiin kuuluvien opistojen määrästä 77 Hallinnon esteettömyyden kärkityypin (Ht) yleinen esteettömyys samoin kuin hallinnon esteettömyys ovat keskimäärin tyyppien korkeimmat. Myös sen faktori- ja summapistemäärien hajonnat ovat melko suuria. Sen opetuksen ja rakennetun ympäristön esteettömyyden summapistemäärien keskiarvot ovat korkeampia kuin hallinnon esteettömyyden keski- arvo, mutta faktoreiden z-pistemäärien tarkastelu osoittaa, ettei tämä hajontaan suhteutettuna täysin pidä paikkaansa. Kaikissa Ht-tyypin opistoissa suhtaudutaan myön- teisesti opetuksen erityisjärjestelyihin ja opiskelijoille tarjotaan henkilökohtaista ohjausta. Kaikkien es- teettömyysosioiden toteutumisprosentit ovat selvästi korkeampia kuin koko opistojoukossa, mikä osoittaa hallinnon valppauden merkityksen esteettömyyden toteutumiselle. Vammaisten ja erilaisten oppijoiden tarpeet huomioidaan lähes 2/3:ssa Ht-opistoista uusi- en työntekijöiden perehdyttämisessä ja henkilöstökou- lutusta tarjotaan toistuvasti yli 70 %:ssa opistoista. Yli puolessa opistoista on myös nimetty esteettömyysasi- oita varten vastuuhenkilö. Esteettömyyskartoituksen teko ja esteettömyyden ottaminen huomioon opiston strategiassa ovat toteutuneet yli 40 %:ssa Ht-tyypin opistoista. Puutteita on hallinnon alueella edelleen varsinkin nettisivujen esteettömyydessä, esteettömyy- destä tiedottamisessa ja tuntiopettajien osallistumisessa esteettömyyteen liittyvään koulutukseen. Useimmat opetuksen esteettömyyden osatekijät ovat kunnossa vähintään 2/3:ssa Ht-opistoja. Jous- tava mahdollisuus näyttää osaaminen arvioinnissa ja kaikkien tasapuolinen mahdollisuus osallistua opin- tokäynteihin ovat melkein yhtä tunnusmerkillisiä Ht-tyypille kuin Ot-tyypillekin. Myös rakennettu ympäristö on useimmissa Ht-tyypin opistoissa kohtuullisessa kunnossa. Lähes 85 %:ssa opistoissa sisätiloista vähintään 60 % on liikkumisesteettömiä. Tämä sekä liikku- misesteettömät WC-tilat ja liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet ovat merkitsevästi yhteydessä Ht-tyyppiin kuulumiseen, vaikka ovatkin ensisijai- sesti Rt-tyypin tunnusmerkkejä. Riittävä valaistus ja meluton kuuloympäristö on lähes 70 %:ssa, mutta induktiosilmukan osalta määrä jää vielä alle puoleen. Kokonaisuutena Ht-tyypin kuva on hallinnolle myönteinen. Vaikka useimmat esteettömyyden didaktiset seikat eivät näytä liittyvän kovin kiinte- ästi hallintoon, Ht-tyypin opistoissa on kuitenkin nähty vaivaa ja onnistuttu kouluttamaan varsinkin opistojen päätoimista henkilökuntaa esteettömyy- teen liittyvissä asioissa. Kartoituksen perusteella on täysi syy ajatella, että hallinnon esteettömyys- tietoisuus on tärkeä avain vammaisten ja erilaisten oppijoiden koulutuksen yhdenvertaisuuden saa- vuttamiseen. 78 Kuvio 11. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys opetuksen esteettömyyden kärkiryhmän opistoissa (n = 37). 8,1 0 5,4 0 0 2,7 13,5 13,5 2,7 10,8 2,7 21,6 16,2 40,5 35,1 27 51,4 56,8 78,4 94,6 67,6 73 100 97,3 100 97,3 89,2 100 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kirjalliset esteettömyysohjeet Tuntiopettajien koulutus vammaiset Esteettömyydestä tied. painetussa ohjelmassa Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla Esteettömät nettisivut Esteettömyyden vastuuhenkilö Esteettömyys mainittu strategiassa Henkilöstön koulutus vammaiset Esteettömyyskartoitus tehty Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin Esteettömyyskoulutusta järjestetty Selkeät opasteet Liikkumisesteettömät WC-tilat Induktiosilmukan käyttömahdollisuus Liikkumisesteettömät sisätilat Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet Opetusmateriaalit saa etukäteen Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin Riittävä valaistus Meluttomat tilat Opettajat eriyttävät opetustaan Arvioinnissa toimitaan joustavasti Mahdollista opiskella omassa tahdissa Opetus siirretään esteettömiin tiloihin Henkilökohtainen esteettömyysohjaus Esteettömyyteen suhtaudutaan myönteisesti Prosenttia opetuksen esteettömyyden kärkityyppiin kuuluvien opistojen määrästä 79 Opetuksen esteettömyyden kärkityypin (Ot) opetuk- sen esteettömyys on keskimäärin tyyppien korkein ja opistojen yleinen esteettömyys tyyppien toiseksi korkein. Sillä on vastoin odotuksia myös rakennetun ympäristön summamuuttujan korkein keskihajonta, mutta ei kuitenkaan faktoripistemäärien. Kaikissa Ot-tyypin opistoissa suhtaudutaan myön- teisesti opetuksen erityisjärjestelyihin ja opetusta eriytetään opiskelijoiden mukaan. Kaikilla opetuk- sen esteettömyysfaktorin osioilla on Ot-tyypillä korkeammat toteutumisprosentit kuin opistoilla keskimäärin tai millään muulla opistotyypillä, yhtä lukuun ottamatta yli 90 % ja heikoimmin toteutu- vallakin (Opetusmateriaalit saa etukäteen) 78,4 %. Esteettömyyttä voidaan siis opetuksessa toteuttaa, vaikka siihen ei hallinnossa olisi erityisesti havahdut- tu tai vaikka rakennetussa ympäristössä olisi selviäkin puutteita. Hallinnon laiminlyöntejä onkin sitten opetuksen esteettömyyden kärkiryhmässä runsaammin kuin osaisi odottaa. Huonoimmalla tolalla on tuntiopet- tajien esteettömyyskoulutus, jota joko ei ole järjes- tetty lainkaan tai siihen ei ainakaan ole osallistuttu (tai tuntiopettajat puuttuvat). Tilanne ei ole paljon parempi päätoimisenkaan henkilökunnan kohdalla. Uusia opettajia kuitenkin perehdytetään tähänkin aihepiiriin yli viidesosassa Ot-opistoja. Esteettömyy- destä ei tiedoteta nettisivuilla ja vain 5,4 %:ssa opis- toista se mainitaan painetussa ohjelmassa. Rakennetun ympäristön tilanne on Ot-tyypillä kärkiryhmien huonoin, mutta kuitenkin jokaisen osion kohdalla selvästi parempi kuin keskityypillä. Parhaiten ovat kunnossa meluttomuus ja valaistus, myös tilojen ja asiakaspalvelupisteiden osalta yli puolet Ot-opistoista on kunnossa. Kuulovammais- ten opiskelua haittaa kuitenkin induktiosilmukan puuttuminen lähes kolmesta neljäsosasta opistoista ja sekä WC-tilojen että opasteiden osalta jäädään myös selvästi 50 %:n alapuolelle. Ot-tyypin yleiskuvaa arvioitaessa on pidettävä mielessä, että opistojen päätehtävänä on oppiminen. Kun opetuksen piiriin kiinteimmin kuuluvat toimin- not ovat esteettömiä, voi olla ymmärrettävää, että esteettömyyden hallinnolliseen ja rakennuspohjaiseen kehittämiseen ei aina ole nähty akuuttia tarvetta. Tuntuu siltä kuin Ot-tyyppi edustaisi tietoisen es- teettömyyspyrkimyksen luonnollista esivaihetta, jossa esteettömyyttä toteutetaan itsestään selvästi, ajatte- lematta että hyvän esteettömyystason saavuttaminen edellyttää opetuksen esteettömyyden lisäksi myös sekä asian pitämistä hallinnon agendalla että raken- nuslain velvoittamia toimenpiteitä. 80 Kuvio 12. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkiryhmän opistoissa (n = 22). 0 0 0 0 0 0 0 22,7 9,1 27,3 13,6 18,2 18,2 54,5 72,7 59,1 100 90,9 40,9 59,1 86,4 68,2 50 59,1 54,5 81,8 77,3 95,5 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kirjalliset esteettömyysohjeet Tuntiopettajien koulutus vammaiset Esteettömyydestä tied. painetussa ohjelmassa Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla Esteettömät nettisivut Esteettömyyden vastuuhenkilö Esteettömyys mainittu strategiassa Henkilöstön koulutus vammaiset Esteettömyyskartoitus tehty Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin Esteettömyyskoulutusta järjestetty Selkeät opasteet Liikkumisesteettömät WC-tilat Induktiosilmukan käyttömahdollisuus Liikkumisesteettömät sisätilat Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet Opetusmateriaalit saa etukäteen Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin Riittävä valaistus Meluttomat tilat Opettajat eriyttävät opetustaan Arvioinnissa toimitaan joustavasti Mahdollista opiskella omassa tahdissa Opetus siirretään esteettömiin tiloihin Henkilökohtainen esteettömyysohjaus Esteettömyyteen suhtaudutaan myönteisesti Prosenttia rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppiin kuuluvien opistojen määrästä 81 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityypin (Rt) rakennetun ympäristön esteettömyyden molemmat keskiarvot ovat tyyppien korkeimmat, mutta yleisen esteettömyyden keskiarvo on kärkiryhmien alhaisin, kuitenkin selvästi korkeampi kuin esteettömyyden keskityypillä (Kt). Tyyppiin kuulumista indikoivat parhaiten liikkumisesteettömät sisätilat, asiakaspal- velupisteet, riittävä valaistus ja liikkumisesteettömät WC-tilat. Se määrittyy siis ensi sijassa liikkumisen esteettömyyden kautta, mikä on kapea, mutta tärkeä osa ympäristön esteettömyyttä. Tilojen meluttomuus ja valaistus eivät itse asiassa korreloi lainkaan Rt- tyyppiin kuulumiseen, vaikka niidenkin osalta to- teutumisprosentit ovat muita tyyppejä korkeammat. Esteettömyyskyselyä kehitettäessä kannattaa seuraa- valla kierroksella miettiä visuaalisen ja auditiivisen informaation esteettömyyden arvioinnin monipuolis- tamista niiden piiriin kuuluvia kriteereitä lisäämällä. Selkeiden positiivisten kriteerien lisäksi Rt-tyypille on luonteenomaista muita tyyppejä useampien kri- teerien täydellinen toteutumattomuus. Ht-tyypillä ei ole yhtään 0-prosenttista toteutumaa, Ot- ja Kt- tyypeillä niitä on kolme, mutta Rt-tyypillä peräti seitsemän. Ne ovat kaikki hallinnon esteettömyyden osioita, jotka koko aineistossakin ovat osoittautuneet heikoimmin toteutuviksi (Esteettömyysasioiden vas- tuuhenkilö, Esteettömät nettisivut, Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla, Tuntiopettajat osallistuneet lukikoulutukseen, Esteettömyydestä tiedotetaan pai- netussa ohjelmassa, Tuntiopettajat osallistuneet vam- maiskoulutukseen, Kirjalliset ohjeet). Tulos johtuu osaksi siitä, että Rt-tyyppiin kuuluu selvästi vähem- män opistoja kuin kuin muihin kärkityyppeihin. Edellisen perusteella voisi ajatella, että Rt-tyypin opistot ovat huonoja esteettömyyden hallinnossa, mutta näin ei kaikilta osin asia ole. Esteettömyyskar- toitus on tehty 27,3 %:ssa ja esteettömyys mainittu strategiassa 22,7 %:ssa Rt-opistoista eli selvästi use- ammin kuin Ot-opistoissa. Opetusta voidaan ke- hittää esteettömäksi, vaikka rakennetun ympäristön kehittäminen tulisikin jäljessä, mutta opistoraken- nusten kunnostaminen on tietysti aina mitä suurim- massa määrin myös hallinnollinen asia. Opetuksen esteettömyyden osiot ovat Rt-tyypillä oppimateriaalien saatavuutta lukuun ottamatta kun- nossa yli 50-prosenttisesti, siis huonommin kuin muilla kärkityypeillä, mutta selvästi paremmin kuin esteettömyyden keskityypillä. Silti tuntuu paradok- saaliselta, että rakennuksia kuntoon pantaessa ope- tuksen esteettömyyden kehittäminen on muutamissa opistoissa ikään kuin jäänyt odottamaan tilanteen yleistä paranemista. Rt-tyyppiin kuuluvien opistojen muita pienempi lukumäärä saattaa viitata siihen, että tyyppi on vä- liaikainen ilmiö. Ei ole kuitenkaan pahitteeksi, että esteettömyyden parantaminen on siirtymävaiheessa voinut kulkea myös tällaisen tyypin muodostumisen kautta. Sellaisen opistotyypin jäämistä pysyväksi osaksi vapaan sivistystyön kenttää, jossa pelkkä ra- kennusten erinomaisuus olisi esteettömyyden paras ylpeyden aihe, voi tuskin kuitenkaan pitää toivotta- vana. 82 Koska esteettömyyden keskityyppi (Kt) on esteelliseen suuntaan laajennettu keskiryhmä, esteettömyys- muuttujien toteutumisprosentit poikkeavat syste- maattisesti koko opistojoukon vastaavista siten, että ne ovat keskimäärin n. 8,5 %-yksikköä matalampia. Vain yhdessä asiassa tyyppiin kuuluvat opistot ovat toimineet muuta opistojoukkoa esteettömämmin: esteettömiä nettisivuja on suhteellisesti hieman suuremmalla joukolla kuin koko aineistossa. Sitä kuvaava muuttuja on esteettömyystekijöistä ainoa, joka korreloi positiivisesti (joskaan ei merkitsevästi) Kt-tyyppiin kuulumiseen. Suurimmat poikkeamat ovat muuttujissa Liikkumisesteettömät sisätilat -17,9 % Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin -16,8 % Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset -15,3 % Liikkumisesteettömät WC-tilat -14,3 % Esteettömyys mainittu strategiassa -13,4 % Viiden kärjessä on siis kaikille esteettömyyden osa-alueille kuuluvia asioita eikä kysymys suinkaan ole toisarvoisista pikkuseikoista. Toisaalta erojen alhaisuus osoittaa, että kaikki puutteet eivät kasaudu esteettömyyden keski- tyypille, vaan niitä esiintyy, kuten olemme jo edellä ha- vainneet, myös kärkiryhmiin kuuluvissa opistoissa. Kuvio 13. Esteettömyyden osatekijöiden yleisyys esteettömyyden keskityypin opistoissa (n = 133). 0 0 3 0 6 9,8 2,3 3 2,3 9 3 12 13,5 13,5 13,5 22,6 33,8 42,1 47,4 38,3 45,9 55,6 60,2 58,6 65,4 66,9 68,4 88 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kirjalliset esteettömyysohjeet Tuntiopettajien koulutus vammaiset Esteettömyydestä tied. painetussa ohjelmassa Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuksiset Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla Esteettömät nettisivut Esteettömyyden vastuuhenkilö Esteettömyys mainittu strategiassa Henkilöstön koulutus vammaiset Esteettömyyskartoitus tehty Henkilöstön koulutus lukivaikeuksiset Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaikeuksiin Esteettömyyskoulutusta järjestetty Selkeät opasteet Liikkumisesteettömät WC-tilat Induktiosilmukan käyttömahdollisuus Liikkumisesteettömät sisätilat Liikkumisesteettömät asiakaspalvelupisteet Opetusmateriaalit saa etukäteen Kaikilla mahdollisuus opintokäynteihin Riittävä valaistus Meluttomat tilat Opettajat eriyttävät opetustaan Arvioinnissa toimitaan joustavasti Mahdollista opiskella omassa tahdissa Opetus siirretään esteettömiin tiloihin Henkilökohtainen esteettömyysohjaus Esteettömyyteen suhtaudutaan myönteisesti Prosenttia esteettömyyden keskityyppiin kuuluvien opistojen määrästä 83 Edellä mainittu lukivaikeuksiin liittyvän henki- löstön koulutuksen suhteellisen vähäisyyden lisäksi lukivaikeuksiin ja vammaisopiskelijoihin liittyvä perehdyttäminen ja henkilöstökoulutus ovat tämän tyypin opistoissa muita harvinaisempia. Niissä on muita tyyppejä tavallisempaa, että vammaisten ja erilaisten oppijoiden tarpeita ei ole käsitelty henki- löstökoulutuksessa. Se näkyy kuviossa 13 ja edellä s. 75 taulukossa 9. Opetuksen esteettömyyden suhteen tilanne on perusrakenteeltaan samantapainen. Kaikki korrelaa- tiot keskityyppiin kuulumiseen ovat tässäkin selvästi alhaisempia kuin vastaavat korrelaatiot mihinkään muuhun tyyppiin kuulumiseen. Myös Rt-tyypillä on opetuksen esteettömyyden osalta muutama negatiivi- nen korrelaatio, mutta ne ovat huomattavasti lähem- pänä nollakorrelaatioita kuin keskityypillä. Kaikki opetuksen esteettömyystekijät ovat merkitsevässä yhteydessä keskityyppiin kuulumiseen. Vaikka asetel- man osoittama tulos on ryhmien muodostamistavan perusteella tuottamuksellinen, se kertoo oppimisen ongelmallisuudesta Keskityypin opistoissa niiden opiskelijoiden kohdalla, joille luetelluista esteistä (arvioinnin joustamattomuudesta, opintokäyntien työläydestä, sopivaan opetustilaan vaihtamisen mah- dottomuudesta jne.) on todellista haittaa. Kaikki rakennetun ympäristön esteellisyyden kor- relaatiot ovat tässä negatiivisia kuten opetuksen koh- dalla, vaikka niiden korrelaatiot kaikkiin kolmeen muuhun tyyppiin kuulumista kuvaaviin muuttujiin ovat positiivisia. Niitä vastaavat yhteisvaihtelun osuudet ulottuvat sisätilojen liikkumisesteettömyy- den 20 %:sta taustameluttomuuden 2 %:iin. Jälkim- mäinen osuus on melko vähäinen, mutta kuitenkin korjausta vaativa. Kansalaisopistojen ja kansan- opistojen jakautuminen esteettömyystyyppeihin ’Opisto’ on yleiskäsite, niin myös opistojen esteettö- myystyypit. Raporttimme ei ole kuitenkaan tutkiel- ma opistojen ontologian vaatimista käsitteistä, vaan reaalisesti olemassa olevista opistoista: typologia on muodostettu kahta opistotyyppiä, kansalaisopistoja ja kansanopistoja käsittävästä havaintoaineistosta. Sen käyttökelpoisuus pitää ensimmäisenä testata tar- kastelemalla syntyykö näiden opistojen historiallisten päätyyppien välille jotain sellaisia eroja, jotka tekisi- vät esteettömyystypologian mielenkiintoiseksi. Lähtökohdaksi voidaan ottaa tutkijoiden ennakko- mielikuva kansalaisopistojen ja kansanopistojen eroista. Tätä kirjoittaessa meillä on tietenkin ollut jo jonkin aikaa tiedossa, miten erot jakaantuvat, mutta yritäm- me kuitenkin palauttaa mieleen tilanteen ennen em- piiristen havaintojen analyysia. Silloin ajattelumme kulki suunnilleen seuraavasti. Opistojen ilmeisimmät erot ovat opiskelun toimintarakenteessa ja omistus- suhteissa, jotka puolestaan tuovat opistojen käyttöön hieman erilaista asiantuntemusta ja muita resursseja. Kansalaisopistot ovat kunnallisia laitoksia, joissa on paljon iltatoimintaa. Niissä käydään opettamassa, opis- kelemassa ja harrastamassa kotona asuen, usein työajan jälkeen. Kunnat ovat suuria yksiköitä, joilla on moni- puolinen ammattimainen hallinto huolehtimassa myös opistojen kunnosta ja esteettömyydestä. Osa kansalais- opistoista on laajemmassakin oppilaitoskentässä melko suuria oppilaitoksia. Kansanopistot puolestaan ovat sisä- oppilaitoksia, joissa järjestetään syksystä kevääseen ja pitempäänkin jatkuvia intensiivisiä, nuorille ja aikui- sille tarkoitettuja opinto-ohjelmia ja lyhyempiä vii- konloppukursseja. Ne ovat erilaisten taustajärjestöjen omistamia ja ylläpitämiä ja toiminnan tarkoituksena on tukea niiden edistämiä aatteita ja elämäntapoja. Henkilökuntaa on keskimäärin vähemmän, mutta se on kuitenkin sitoutunut edustamiensa asioiden opet- tamiseen ja taustajärjestön taholta tuleva paine tu- lokselliseen toimintaan saattaa olla suurempikin kuin kansalaisopistoissa. Tältä pohjalta voisi olettaa, että - kansalaisopistoissa on suhteellisesti hallinnon esteettömyyden kärkityyppiin (Ht) ja rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppiin (Rt) kuuluvia opistoja jonkin verran enemmän kuin kansanopistoissa, - kansanopistoissa on suhteellisesti jonkin verran enemmän opetuksen esteettömyyden kärkityyppiin (Ot) kuuluvia opistoja kuin kansalaisopistoissa, ja että - keskityyppiin (Kt) kuuluu suhteellisesti suunnilleen yhtä suuri osa kummastakin opistoryhmästä. - Edelliset mielikuvat on tarkistettu ristiintaulukoimalla opiston tyyppi ja esteettömyystyyppi. Tulos on kuviossa 14. 84 Kärkityyppien suhteen ennakkoarvio on kahdelta kolmasosaltaan oikea ja yhdeltä kolmasosalta väärä, keskityypin osalta täysin virheellinen. Hallinnon esteettömyyden kärkityyppiin (Ht) kuuluu vastoin odotusta lähes 20 prosenttiyksikköä suurempi osuus kansanopistoista kuin kansalaisopistoista (kuvio 14 ja liite 6). Opetuksen esteettömyyden kärkityyppiin (Ot) taas kuuluu odotuksen mukaisesti 8,6 prosent- tiyksikköä enemmän kansanopistoja kuin kansalais- opistoja. Kansalaisopistot ovat odotuksen mukaisesti, mutta vain prosenttiyksikön verran lukuisammin edustettuina rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkiryhmässä (Rt). Suurin ero on täysin vastoin odotusta esteettömyyden keskityypin (Kt) kohdalla: kansalaisopistot ovat tyypissä yliedustettuina 27,4 prosenttiyksikön verran. Kyselyn osoittama tilanne on siis se, että kansalaisopistoista kuuluu kärkityyp- piin vain 34,4 %, kansalaisopistoista 61,8 %. Eron suuruus (Kramerin V –kontingenssikertoimen arvo on 0,88***) on ulkopuoliselle tarkastelijalle täysin odottamaton, kansanopistojen omasta väestä arvatta- vasti ainakin osa on voinut sitä uumoilla. Opistojen esteettömyystypologian alustava arviointi Tässä hahmoteltu typologia liittyy nyt käytettyyn kyselylomakkeeseen ja edustaa esteettömyyskeskus- telun vuoden 2011 kehittämisvaihetta. Sitä ei ole tässä muodossa tarkoitettu teoreettiseksi konstruk- tioksi, vaan esimerkiksi aineistokohtaisesta typo- logian laatimistavasta, joka perustuu ääriryhmien hyödyntämiseen. Sen tehtävänä on nostaa keskus- telun keskiöön ajatus, että esteettömyys ei rajoitu pelkästään rakennettuun ympäristöön, vaan sitä on tarpeen hahmottaa esteitä kokevan, toimivan yk- silön ja toimintaa rajoittavan organisaation lisäksi myös kehittämisprosessin ja toiminnan vapautta lisäävien apuvälineiden ja palvelujen näkökulmasta. Kannattaa kuitenkin arvioida alustavasti, miten hyvin typologia täyttää luvun alussa hahmotellut typologian hyvyyskriteerit, eli (1.) tarkkuuden ja yksiselitteisyyden, (2.) teoreettisen selityskyvyn, (3.) käyttökelpoisuuden toiminnan kehittämisessä ja (4.) heuristisen potentiaalin. Nykyisessä muodossaan typologian tarkkuutta ja yksiselitteisyyttä rajoittaa useita seikkoja. Se jättää huomiotta merkittävän osan kaikkein tavallisim- mista ja pahimmista opiskelun esteistä (esimerkiksi köyhyyden, sodan ja muut vakavat yhteiskunnalliset ongelmat) – paljolti sen vuoksi, että ne ovat Suo- messa tällä hetkellä vähemmän rajoittavia (vaikka eivät kokonaan puuttuvia) ja vähemmän opistoja toisistaan erottavia kuin monissa muissa maissa. Tär- keinä lähtökohtina olevia vammaisuuden ja erilaisen Kuvio 14. Kansalaisopistojen (nkansalaisopisto = 163) ja kansanopistojen (nkansanopisto = 68) sijoittuminen esteettömyystyyppeihin. 11% 13,5 % 9,8 % 65,6 % Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi Esteettömyyden keskityyppi 30,9 % 22,1 %8,8 % 38,2 % Kansalaisopistot Kansanopistot 85 oppijuuden sisältöjä ei ole myöskään saatu kattavasti ja tasapuolisesti mukaan, erityisesti kaipaamme op- pimisvaikeuksien sekä persoonallisuuden häiriöiden tarkempia taksonomioita ja niiden yksityiskohtiin tarttuvien apuvälineiden ja palvelujen opetusteknolo- gista spesifiointia. Typologian teoreettista selityskykyä rajoittavat sen konstruoinnin perusratkaisut. Pyrimme suhteellisen harvalukuisiin tyyppeihin, jotka eivät ole hierark- kisissa suhteissa toisiinsa. Käytännössä tämä johti siihen, että yli puolet havainnoista kasautui esteettö- myyden keskityyppiin (Kt), joka on siis tyypillinen jäännöskategoria. Ilman muuta teoreettisesti tyydyt- tävä esteettömyyden taksonomia tarvitsee nimen- omaan heikoimpien oppilaitosten puutteiden tarkkaa mikrotason analyysia. Se jää kuitenkin toteutetun kyselyn kaltaisessa tiedonhankinnassa aina puutteel- liseksi. Esteettömyyskartoituksessa tilanne on tietysti tämänkin projektin osalta toinen, mutta siihen pääsi mukaan vain kuusi opistoa. Esteettömyyden kartoi- tustietojen keräämistä ja tallentamista on siis tästäkin syystä tärkeätä kehittää määrätietoisesti. Näemme typologian toteuttavan parhaiten es- teettömän toiminnan kehittämistä. Se korostaa, että rakennetun ympäristön esteettömyyden kehittämi- sen – joka tietenkin on lakisääteinen ja ehdottoman tärkeä – rinnalla on oppilaitoksessa ainakin kaksi muuta ydinkohtaa, joista käsin esteettömyyttä voidaan ja pitää kehittää: (1) koko hallintoketjun toimenpiteet ja (2) opetuksen inklusiivinen, mah- dollisimman monien täysipainoista osallistumista suosiva didaktiikka. Sekä julkishallinnolla että opistojen muilla omistajayhteisöillä ja myös muilla järjestökentän sivistyspolitiikkaan aktiivisesti osal- listuvilla toimijoilla (kuten poliittisilla puolueilla, elinkeinoelämän järjestöillä, vammaisjärjestöillä ja monilla muillakin kansalaisyhteiskunnan organi- saatioilla) on raskas vastuu esteettömyyden toteu- tumisesta. Didaktiikan ja esteettömän opetuksen välineiden kehittäminen on aikuisopiskelijoiden, opettajien, monien eri alojen tutkijoiden, tuottajien ja välittäjien yhteinen asia, jossa nykyistä kiinteäm- män yhteistyöverkoston instituutioittaminen on tärkeä edistymisen edellytys. Tämän ensimmäisen typologiaversion jatkuvaan heuristiseen potentiaaliin emme usko. Toivomme kuitenkin, että esteettömyyden jatkuvassa edistämi- sessä sekä eritasoisten toimijoiden ominaisuuksiin perustuva että järjestelmäkokonaisuuksiin perustuvat tarkastelutavat säilyisivät mukana täydentämässä käy- tännön kehittämistoiminnan arkikielistä keskustelua. Typologiamme on tämänhetkisen välivaiheen malli. Se on tarkoitettu keskustelun herättäjäksi. Kun kes- kustelua käydään, sen kautta syntyvät ja vakiintuvat toimintatavat näyttävät, mitä kaikkea typologia voi matkaan auttaa. Mikä selittää opiston esteettömyyttä? Pyrimme selittämään opiston esteettömyyttä sekä opistotason että kuntatason tekijöillä (tutkimus- ongelmat 4 ja 5). Kuten jo aikaisemmin todettiin, selityssuhteiden tarkastelussa on käytetty ristiintau- lukointien ja korrelaatioiden lisäksi lineaarista ja logistista regressioanalyysia. Yleisen esteettömyyden kvintiiliarvot on laskettu sekä kokoaineistosta että kummallekin opistotyypille erikseen; jälkimmäisiä kutsutaan ’opistotyyppien vakioinniksi’. Ristiin- taulukoinneissa yhteyden voimakkuuden mittana käytetään taulukon solujen määrästä riippuen joko φ-kerrointa (2 x 2 taulukko) tai Cramerin V-ker- rointa (yli neljän solun taulukot) (Field 2009, 695). Analyysissä opistotason selittäjiä olivat opiston tyyppi, opiston kieli, opiston henkilökunnan määrä ja opiston rakennusten määrä. Kuntatason selittäjiä puolestaan olivat kunnan väestömäärää (väestö- määrä 2010 ja väestötiheys 1.1.2011) kunnan kau- punkimaisuutta (väestömäärän muutos 2000-2010, eläkeikäinen väestö 2010, korkea-asteen koulutet- tujen osuus kunnan väestöstä 2010 ja valtionosuus per asukas 2010) ja kunnan taloudellista tilannetta (kertynyt alijäämä tai ylijäämä 2010, tuloveropro- sentti ja lainakanta 2010) kuvaavat summamuuttu- jat. Kuntatason summamuuttujat on muodostettu faktorianalyysin avulla muuttujista, joiden pohjana olevat tiedot oli saatavissa maksutta Tilastokes- kuksen StatFin -tietokannasta. Jatkossa käsitellään pääasiassa niitä selityssuhteita, joiden selitykset ovat tilastollisesti merkitseviä. Tärkein poikkeus on suur- alueiden tarkastelu, jonka ei haluttaisikaan selittä- vän opiston esteettömyyttä. 86 Opiston yleistä esteettömyyttä selittävät tekijät Kuten kuviosta 15 nähdään, kansalaisopistot ja kan- sanopistot erosivat toisistaan yleisen esteettömyyden suhteen: kansanopistot olivat esteettömämpiä kuin kansalaisopistot. Kansalaisopistoista noin kaksi kolmasosaa kuului kolmeen alimpaan yleisen esteet- tömyyden kvintiiliin ja kansanopistoista noin kaksi kolmasosaa kuului kahteen ylimpään yleisen esteet- tömyyden kvintiiliin. Kansanopistojen huippu oli yleisen esteettömyyden ylimmäisessä kvintiilissä ja kansalaisopistoilla keskimmäisessä kvintiilissä. Kan- salaisopistojen ja kansanopistojen välinen ero opiston yleisessä esteettömyydessä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Opiston päätoimisen henkilöstön määrä oli yhte- ydessä opiston yleiseen esteettömyyteen. Päätoimi- selta henkilökunnaltaan suuret opistot olivat selvästi esteettömämpiä kuin henkilöstömäärältään pienet tai keskisuuret opistot (kuvio 16). Yleisen esteettö- myyden alimmissa kvintiileissä henkilöstömäärältään pienillä ja keskisuurilla opistoilla oli yliedustus, kun taas suuren henkilöstömäärän opistot olivat yliedus- tettuina ylimmissä kvintiileissä. Henkilöstömääräl- tään erilaisten opistojen välinen ero yleisessä esteet- tömyydessä oli tilastollisesti merkitsevä (V = 0,24**), kun opistotyyppi oli vakioitu. Ruotsinkieliset tai kaksikieliset opistot olivat hie- nokseltaan yleisesteettömämpiä kuin suomenkieliset opistot. Pienempi osuus ruotsinkielisistä tai kaksi- kielisistä opistoista kuin suomenkielisistä opistoista kuului toiseen yleisen esteettömyyden kvintiiliin (kuvio 17). Selvästi suurempi osa ruotsinkielisistä tai kaksikielisistä opistoista kuin suomenkielisistä opistoista kuului ylimpään yleisen esteettömyyden kvintiiliin. Aineistoa ei ollut vakioitu opistotyypin mukaan. Pääpiirteissään tilanne oli samankaltainen opistotyypin mukaan vakioidussa aineistossa, mutta erot olivat kuitenkin pienempiä eli tilanne tasoittui hieman. Ruotsinkielisten tai kaksikielisten opistojen pienen lukumäärän vuoksi luvut eivät olleet tilastolli- sesti merkitseviä. Opiston yleisellä esteettömyydellä ei ollut tilas- tollisesti merkitsevää yhteyttä opiston rakennusten määrään, eikä myöskään kuntakohtaisiin muuttujiin (kunnan väestömäärään, kaupunkimaisuuteen, talou- den tilaan eikä korkeakoulutettujen määrään). Opiston tyyppi, opiston päätoimisen henkilökun- nan määrä ja opiston käytössä olevien rakennusten määrä olivat logistisen regressioanalyysin mukaan yhteydessä opiston yleiseen esteettömyyteen. Kan- sanopistojen yleisen esteettömyyden todennäköisyys- suhde (odds ratio) oli yli kolminkertainen kansalais- opistoihin verrattuna (OR = 3,30, lv = 1,80 – 6,22, p = ,000). Yleisesteettömämpiä olivat todennäköises- Kuvio 15. Opiston yleinen esteettömyys ja opiston tyyppi (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nkansalaisopisto =163 ja nkansanopisto = 68) 1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili Kansalaisopistot 20,2 19,6 24,5 22,1 13,5 Kansanopistot 13,2 7,4 16,2 29,4 33,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 87 ti myös ne opistot, joilla oli paljon päätoimista hen- kilökuntaa (OR = 2,10, lv = 1,20 - 3,68, p = ,009). Rakennusten määrän suhteen tilanne oli päinvas- tainen: opiston käytössä olevien rakennusten pieni määrä oli yhteydessä opiston yleiseen esteettömyy- teen (OR = 2,36, lv = 1,34 – 4,13, p = ,003). Kun opistotyypin vaikutus vakioitiin, opiston rakennus- ten määrän yhteys opiston yleiseen esteettömyyteen katosi logistisessa regressioanalyysissä (liite 7). Opis- ton päätoimisen henkilöstön määrän yhteys opiston yleiseen esteettömyyteen säilyi, mutta tilastollinen merkitsevyys väheni melkein merkitseväksi (OR = 1,91, lv = 1,10 – 3,33, p = ,023). Esteettömyyden huomioonottamista opiston hallinnossa selittävät tekijät Hallinnon esteettömyyden tarkastelua vaikeuttaa se, että sitä kuvaava muuttuja on erittäin vino. Diko- tomisoituna kaikkien osioiden toteutumisprosentit jäävät 30 % alapuolelle ja summamuuttujan alimpaan luokkaan jää 57,1 % kaikista opistoista. Tämän vuoksi yleisen esteettömyyden kohdalla sovellettua kvintii- lijakoa ei voi käyttää tarkastelun lähtökohtana. Sen sijaan tämän ja kahden seuraavan summamuuttujan kohdalla asteikko on jaettu kolmeen näennäisesti yhtä pitkään osaan (1.00–1.33, 1,34–1,66, 1,67–2.00). Näitä osia käytetään esteettömyyden summamuuttu- Kuvio 16. Opiston yleinen esteettömyys ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 73, njonkin verran = 65, npaljon = 67) Kuvio 17. Opiston yleinen esteettömyys ja opiston kieli (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nsuomenk = 202, nruotsin- tai 2-k = 29) 1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili Vähän henkilöstöä 27,4 19,2 26 16,4 11 Jonkin verran henkilöstöä 24,6 26,2 23,1 12,3 13,8 Paljon henkilöstöä 7,5 10,4 28,4 22,4 31,3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili Suomenkielinen opisto 18,3 17,8 21,8 24,3 17,8 Ruotsinkielinen tai kaksikielinen opisto 17,2 3,4 24,1 24,1 31 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 88 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Kansalaisopistot 89,6 9,8 0,6 Kansanopistot 70,6 22,1 7,4 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st ot yy pe is tä jien luokitteluperusteena, mikä johtaa tietenkin vaih- televiin opistojen määriin luokkaa kohti. Hallinnon esteettömyyden luokkien opistomäärät ovat: 1. kolmannes 194 opistoa 84,0 % 2. kolmannes 31 opistoa 13,4 % 3. kolmannes 6 opistoa 2,6 % 1. kolmanneksen opistoilla hallinnon esteettömyysosioista kunnossa oli 0–2 osioa, 2. kolmanneksen opistoilla 3–5 osiota ja 3. kolmannekselle 6–8 osiota. Kansanopistojen hallinnossa esteettömyyteen liit- tyvät näkökohdat otettiin paremmin huomioon kuin kansalaisopistojen hallinnossa. Kuviosta 18 nähdään, että kansalaisopistot olivat yliedustet- tuina hallinnon esteettömyyden ensimmäisessä kolmanneksessa, kun taas toisessa ja kolmannessa kolmanneksessa kansanopistojen suhteellinen osuus oli suurempi. Kansalaisopistojen ja kansanopistojen välinen ero hallinnon esteettömyydessä oli tilastol- lisesti erittäin merkitsevä (V=0,26***). Kuviosta 18 nähdään myös, että hallinnon esteettömyyden ensimmäinen kolmannes oli ylivoimaisen suuri, joten esteettömyyden huomioonottaminen opisto- jen hallinnossa ei ollut lähestulkoonkaan kunnossa kummassakaan opistotyypissä. Mitä enemmän opistossa oli päätoimista henkilö- kuntaa, sitä paremmin esteettömyys otettiin opiston hallinnossa huomioon. Opistot, joissa oli paljon hen- kilöstöä, olivat yliedustettuina toisessa ja kolmannes- sa hallinnon esteettömyyden kolmanneksessa (kuvio 19). Sen sijaan opistot, joissa oli vähän tai jonkin verran henkilöstöä, olivat yliedustettuina alimmas- sa hallinnon esteettömyyden kolmanneksessa. Ero henkilöstömäärältään erikokoisten opistojen välillä hallinnon esteettömyydessä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (V = 0,26***). Kun opistotyyppejä tarkas- teltiin erikseen (kuviot 20 ja 21), vaikutus heikkeni hieman (kansalaisopistojen V = 0,21**, kansanopis- tojen V = 0,24 n.s.). Vaikka jälkimmäinen kerroin ei ole pienemmän opistomäärän vuoksi tilastollisesti merkitsevä, ei ole syytä päätellä selityksen hävinneen kokonaan: yhteyden selitysmäärä on lähes säilynyt ainakin kansanopistojen osalta ja likelihood ration ja lineaarisen yhteyden riskit jäävät viiden prosentin alapuolelle. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten tai kaksikie- listen opistojen ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa esteettömyyden huomioonottami- sessa opistojen hallinnossa. Ristitaulukosta voitiin kuitenkin havaita pieni ero ruotsinkielisten tai kaksi- kielisten opistojen hyväksi. Mitä suurempi kunnan väestömäärä oli, sitä pa- remmin esteettömyys otettiin huomioon opiston hal- linnossa. Hallinnon esteettömyydessä oli väestömää- rältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien opistojen ryhmien välillä tilastollisesti melkein merkitsevä ero (V=0,7*). Opistotyyppien mukaisessa tarkastelussa Kuvio 18. Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa ja opiston tyyppi (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68) 89 Kuvio 19. Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 73, njonkin verran = 65, npaljon = 67) Kuvio 20. Esteettömyyden huomioonottaminen kansalaisopiston hallinnossa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 68 njonkin verran = 57, npaljon = 21) Kuvio 21. Esteettömyyden huomioonottaminen kansanopiston hallinnossa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 5 njonkin verran = 8, npaljon = 46) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä 94,5 5,5 0 Jonkin verran henkilöstöä 93,8 4,6 1,5 Paljon henkilöstöä 67,2 25,4 7,5 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä kansalaisopistossa 94,1 5,9 0 Jonkin verran henkilöstöä kansalaisopistossa 93 5,3 1,8 Paljon henkilöstöä kansalaisopistossa 71,4 28,6 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä kansanopistossa 100 0 0 Jonkin verran henkilöstöä kansanopistossa 100 0 0 Paljon henkilöstöä kansanopistossa 65,2 23,9 10,9 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 90 ero näkyy hyvin kansalaisopistoissa (kuvio 22), mut- ta kansanopistojen kohdalla tulkinta ei ole yhtä sel- keä. Kunnan väestömäärän keskiryhmän hallinto oli kansanopistoissa keskimäärin vähäväkisten ja väes- törikkaiden luokkia esteettömämpi (kuvio 23). Erot väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien opistojen ryhmien välillä hallinnon esteettömyydes- sä säilyivät tilastollisesti melkein merkitsevinä sekä kansalaisopistoissa (V=0,19*) että kansanopistoissa (V=0,28*). Kunnan kaupunkimaisuuden ristiintaulukoinneis- sa oli viitteitä siihen, että sillä saattaa olla merkitystä hallinnon esteettömyyteen. Käytimme kahta eri tavoin muodostettua kaupunkimaisuuden indikaat- toria ja koska niiden tulokset olivat osin ristiriitaisia, toteamme, että asia vaatii tarkempaa erittelyä. Kun- tatalouden tilalla ei ollut yhteyttä esteettömyyden huomioon ottamiseen opiston hallinnossa. Koko aineiston tasolla (kuvio 24) esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa ei ollut tilastollisesti yhteydessä siihen, kuinka suuri osuus kunnan väestöstä oli suorittanut korkea-asteen kou- lutuksen. Kansanopistojen puolella oli kuitenkin nähtävissä (kuvio 25) hieman vihjettä siihen suun- Kuvio 22. Esteettömyyden huomioonottaminen kansalaisopiston hallinnossa ja kunnan väestömäärä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 75, njonkin verran = 73, npaljon = 75) Kuvio 23. Esteettömyyden huomioonottaminen kansanopiston hallinnossa ja kunnan väestömäärä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 20, njonkin verran = 17, npaljon = 27) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän väestöä 92,7 7,3 0 Jonkin verran väestöä 96,4 3,6 0 Paljon väestöä 77,1 20,8 2,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän väestöä 80 15 5 Jonkin verran väestöä 52,9 23,5 23,5 Paljon väestöä 70,4 29,6 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 91 taan, että vähäinen korkeakoulutettujen osuus saat- taisi liittyä parempaan esteettömyyden huomioonot- tamiseen hallinnossa. Ero oli tilastollisesti oireellinen (V=0,26 p ≤ .10). Opistotyyppi, opiston päätoimisen henkilö- kunnan määrä ja opiston sijaintikunnan väestö- määrä olivat logistisen regressioanalyysin mukaan yhteydessä esteettömyyden huomioonottamiseen opiston hallinnossa (liite 7). Kansanopistojen hallinnossa esteettömyyden todennäköisyyssuhde (odds ratio) oli yli kaksinkertainen verrattuna kan- salaisopistojen hallintoon (OR = 2,29, lv = 1,28 – 4,09**). Esteettömämpiä olivat todennäköisesti ne opistot, joilla oli paljon päätoimista henkilökuntaa (OR = 2,64, lv = 1,50 – 4,64***). Suuremman vä- estömäärän kuntien opistot olivat todennäköisem- min esteettömiä kuin pienemmän väestömäärän kuntien opistot (OR = 1,92, lv = 1,23 – 3,28*). Opistotyypin vakioiminen ei hävittänyt opiston päätoimisen henkilökunnan määrän (OR = 2,64, lv = 1,50 – 4,64***) ja opiston sijaintikunnan väestömäärän (OR = 1,92, lv = 1,13 – 3,28*) yh- teyttä esteettömyyden huomioonottamiseen opis- ton hallinnossa. Kuvio 24. Esteettömyyden huomioonottaminen kansalaisopiston hallinnossa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 74, njonkin verran =75, npaljon = 75) Kuvio 25. Esteettömyyden huomioonottaminen kansanopiston hallinnossa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 18, njonkin verran = 25, npaljon = 21) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 92,9 5,4 1,8 Jonkin verran korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 90 10 0 Paljon korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 85,2 14,8 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 44,4 38,9 16,7 Jonkin verran korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 80 12 8 Paljon korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 76,2 23,8 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 92 Opetuksen esteettömyyttä selittävät tekijät Opetuksen esteettömyyden luokkien opistomäärät ovat: 1. kolmannes 17 opistoa 8,7 % 2. kolmannes 77 opistoa 32,0 % 3. kolmannes 137 opistoa 59,3 % 1. kolmanneksen opistoilla opetuksen esteettömyysosioista kunnossa oli 0–2 osioa, 2. kolmanneksen opistoilla 3–5 osioa ja 3. kolmannekselle 6–8 osioa. Opetuksen esteettömyydellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä opistotyyppiin eikä opiston rakennusten määrään. Opiston päätoimisen henkilökunnan määrä oli yh- teydessä opetuksen esteettömyyteen. Mitä enemmän opistossa oli päätoimista henkilökuntaa, sitä esteettö- mämpää opiston opetus oli (kuvio 26). Ero henkilöstö- määrältään erilaisten opistojen opetuksen esteettömyy- dessä oli tilastollisesti melkein merkitsevä (V=0,17*). Kansalaisopistojen puolella (kuvio 27) opetuksen esteettömyydessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa vähän, jonkin verran tai paljon päätoimista hen- kilökuntaa omaavien opistojen välillä. Kuvio 26. Opetuksen esteettömyys ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 73, njonkin verran = 65, npaljon = 67) Kuvio 27. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 68, njonkin verran = 57, npaljon = 21) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä 11 31,5 57,5 Jonkin verran henkilöstöä 10,8 43,1 46,2 Paljon henkilöstöä 1,5 25,4 73,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä kansalaisopistossa 8,8 32,4 58,8 Jonkin verran henkilöstöä kansalaisopistossa 10,5 42,1 47,4 Paljon henkilöstöä kansalaisopistossa 0 33,3 66,7 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 93 Kansanopistojen puolella (kuvio 28) yhteys opis- ton päätoimisen henkilökunnan määrän ja opetuk- sen esteettömyyden välillä oli voimakkaampi ja tilas- tollisesti merkitsevä (V=0,35**). Kuten kuviosta 28 nähdään, yhteys opiston päätoimisen henkilökunnan määrän ja opetuksen esteettömyyden välillä ei ollut aivan lineaarinen: pienimmän henkilöstömäärän opistoissa opetuksen esteettömyyden jakauma on V:n muotoinen. Selvästi ensimmäisestä kolmanneksesta kolmanteen nouseva jakauma oli ainoastaan opistois- sa, joilla oli paljon päätoimista henkilökuntaa. Ruotsinkielisten tai kaksikielisten opistojen ja suo- menkielisten opistojen välillä oli tilastollisesti mel- kein merkitsevä ero opetuksen esteettömyydessä (V = 0,19 *). Ero oli tilastollisesti melkein merkitsevä (V = 0,27 *) myös kansanopistojen kohdalla. Kansalais- opistoissa tilastollisesti merkitsevää eroa ei sen sijaan ollut (V = 0,14 n.s.). Kuvioista 29–31 nähdään, että ruotsinkielisten tai kaksikielisten opistojen ja suo- menkielisten opistojen välillä oli eroa opetuksen es- teettömyydessä, mutta kuvioiden perusteella on vai- kea arvioida, kummassa oli tarjolla esteettömämpää opetusta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ruot- sinkielisille kansanopisto-opiskelijoille (kuvio 31) oli tarjolla vain 1. ja 3. kolmannekseen kuuluvaa opetusta, suomenkielisille kaikkiin kolmeen kuulu- Kuvio 28. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 5, njonkin verran = 8, npaljon = 46) Kuvio 29. Opetuksen esteettömyys ja opiston kieli (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nsuomenk = 202, nruotsin- tai 2-k = 29) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä kansanopistossa 40 20 40 Jonkin verran henkilöstöä kansanopistossa 12,5 50 37,5 Paljon henkilöstöä kansanopistossa 2,2 21,7 76,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Suomenkieliset opistot 5,9 36,1 57,9 Ruotsinkieliset opistot 17,2 13,8 69 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 94 vaa. Suomalaisista kansanopistoista hieman alle kaksi kolmannesta oli opetuksen esteettömyyden osalta suhteellisen hyvässä kunnossa, kolmannes keskinker- taisessa ja pari (3,5 %) huonossa kunnossa, ruotsa- laisista yli 80 % oli hyvässä kunnossa ja 2 (18,2 %) huonossa kunnossa. Opetuksen esteettömyydellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä opiston sijaintikunnan kaupun- kimaisuuteen eikä taloudelliseen tilaan. Opiston sijaintikunnan väestömäärä oli yhteydessä opiston opetuksen esteettömyyteen. Kuvioissa 32–34 vedenjakaja kulkee korkeimman väestömäärän ja kahden matalamman väestömäärän kuntien välissä. Kuvioista nähdään, että korkeimman väestömäärän kuntien opistot olivat aliedustettuina esteettömim- män opetuksen kolmanneksessa, mutta yliedustet- tuina keskimmäisessä opetuksen esteettömyyden kolmanneksessa. Yhteys oli tilastollisesti melkein merkitsevä sekä koko aineistossa (V=0,15*) että kan- sanopistoissa (V=0,27*). Kansalaisopistojen kohdalla yhteys kunnan väestömäärän ja opiston opetuksen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kuvio 30. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja opiston kieli (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nsuomenk =145, nruotsin- tai 2-k = 18) Kuvio 31. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja opiston kieli (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nsuomenk = 57, nruotsin- tai 2-k = 11) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Suomenkieliset kansanopistot 3,5 31,6 64,9 Ruotsinkieliset kansanopistot 18,2 0 81,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Suomenkieliset kansalaisopistot 6,9 37,9 55,2 Ruotsinkieliset kansalaisopistot 16,7 22,2 61,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 95 Kuvio 32. Opetuksen esteettömyys ja kunnan väestömäärä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 75, njonkin verran = 62, npaljon = 67) Kuvio 33. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja kunnan väestömäärä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, npaljon = 55, njonkin verran = 56, npaljon = 48) Kuvio 34. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja kunnan väestömäärä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 20, njonkin verran = 17, npaljon = 17) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän väestöä 10,7 25,3 64 Jonkin verran väestöä 6,8 28,8 64,4 Paljon väestöä 4 46,7 49,3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän väestöä 10,9 30,9 58,2 Jonkin verran väestöä 7,1 32,1 60,7 Paljon väestöä 6,3 47,9 45,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän väestöä 10 10 80 Jonkin verran väestöä 5,9 17,6 76,5 Paljon väestöä 0 44,4 55,6 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 96 Kunnan korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus kunnan väestöstä ei ollut yhteydessä opiston opetuksen esteettömyyteen. Kuten opiston hallinnon esteettömyyden kohdalla myös tässä oli hieman vih- jettä siihen suuntaan, että kansanopistojen kohdalla vähäinen ja keskimääräinen korkea-asteen koulu- tuksen suorittaneiden osuus kunnassa voisi liittyä esteettömämpään opetukseen (kuviot 35 ja 36). Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Opiston tyyppi, opiston sijaintikunnan väestö- määrä, opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuus ja opiston sijaintikunnan korkea-asteen koulutuksen suorittaneen väestön osuus olivat logistisen regressio- analyysin mukaan (liite 7) yhteydessä opiston ope- tuksen esteettömyyteen. Opiston henkilöstömäärä ei sen sijaan ollut logistisen regressioanalyysin mukaan yhteydessä opetuksen esteettömyyteen. Kansanopis- tojen opetuksen esteettömyyden todennäköisyys- suhde (odds ratio) oli noin kolminkertainen kan- salaisopistoihin verrattuna (OR = 3,17, lv = 1,76 – 5,70***). Pienen väestömäärän kunnissa sijaitsevien opistojen opetuksen esteettömyyden todennäköi- syyssuhde (odds ratio) oli lähes kaksinkertainen suuren väestömäärän kuntien opistojen opetukseen Kuvio 35. Opetuksen esteettömyys kansalaisopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 74, njonkin verran = 74, npaljon = 76) Kuvio 36. Opetuksen esteettömyys kansanopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 18, njonkin verran = 25, npaljon = 21) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 7,1 33,9 58,9 Jonkin verran korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 10 36 54 Paljon korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 7,4 38,9 53,7 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 5,6 16,7 77,8 Jonkin verran korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 0 24 76 Paljon korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 9,5 38,1 52,4 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 97 verrattuna (OR = 1,84, lv = 1,07–3,15*). Opetuksen esteettömyyden todennäköisyyssuhde (odds ratio) oli yli puolitoistakertainen opistoissa, joiden sijaintikun- ta oli vähemmän kaupunkimainen kuin opistoissa, joiden sijaintikunta oli enemmän kaupunkimainen (OR = 1,75, lv = 1,02–3,00*). Opetuksen esteettö- myyden todennäköisyyssuhde (odds ratio) oli lähes kaksinkertainen opistoissa, joiden sijaintikunnissa oli vähemmän korkeakoulutettuja kuin opistoissa, joiden sijaintikunnissa korkea-asteen koulutettujen osuus väestöstä oli korkeampi (OR = 1,81, lv = 1,06–3,10*). Kun opistotyypin vaikutus vakioitiin, edellä mainitut yhteydet hävisivät. Rakennetun ympäristön esteettömyyttä selittävät tekijät Rakennetun ympäristön esteettömyyden luokkien opistomäärät ovat: 1. kolmannes 92 opistoa 39,8 % 2. kolmannes 78 opistoa 33,8 % 3. kolmannes 61 opistoa 26,4 % 1. kolmanneksen opistoilla rakennetun ympäristön esteettömyysosioista kunnossa oli 0–2 osiota, 2. kolmanneksen opistoilla 3–5 osiota ja 3. kolmannekselle 6–8 osiota. Kansanopistojen rakennettu ympäristö oli esteet- tömämpi kuin kansalaisopistoissa. Kuviosta 37 nähdään, että kansanopistot olivat yliedustettuina rakennetun ympäristön esteettömimmässä kolman- neksessa ja aliedustettuna esteellisimmässä kolman- neksessa. Kansalaisopistojen kohdalla tilanne oli päinvastainen. Ero oli tilastollisesti oireellinen (φ = 0,14 p ≤ .10) Mitä enemmän opistossa oli päätoimista henki- lökuntaa, sitä parempi oli rakennetun ympäristön esteettömyys. Kuviossa 38 vedenjakaja kulki kor- keimman henkilöstömäärän ja kahden matalamman henkilöstömäärän opistojen välissä. Korkeimman henkilöstömäärän opistoissa oli nouseva jakauman muoto rakennetun ympäristön esteettömyydessä, kun taas kahden matalamman henkilöstömäärän opistojen jakauman muoto oli laskeva. Päätoimisen henkilökunnan määrän ja rakennetun ympäristön esteettömyyden välinen yhteys oli tilastollisesti erit- täin merkitsevä (φ = 0,39***). Opistotyyppien mukainen tarkastelu ei hävitä tilastollista merkitsevyyttä, vaikka se laskeekin kan- salaisopistoissa tilastollisesti hieman (φ = 0,35**). Kansanopistoissa efektin suuruus kasvaa, mutta tilastollinen merkitsevyys vähenee pienemmän ha- vaintomäärän vuoksi (φ = 0,44*). Kuviossa 39 kor- Kuvio 37. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja opiston tyyppi (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nkansalaisopisto = 163, nkansanopisto = 68) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Kansalaisopistot 43,6 33,7 22,7 Kansanopistot 30,9 33,8 35,3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st ot yy pe is tä 98 keimman henkilöstömäärän ja kahden matalamman henkilöstömäärän jakaumien muodot menivät ristiin kansalaisopistoissa, kuten koko aineistossakin tapah- tui. Kansanopistojen tilanne oli hieman toisenlainen. Opistoissa, joissa oli jonkin verran henkilöstöä, oli huippu rakennetun ympäristön esteettömyyden toi- sessa kolmanneksessa. Opiston kieli ei ollut yhteydessä rakennetun ym- päristön esteettömyyteen. Vastoin odotuksia opiston rakennusten määrällä ei ollut systemaattista yhteyttä rakennetun ympäristön esteettömyyteen. Sen sijaan kansanopistojen kohdalla kaupunkimaisuus oli yhteydessä rakennetun ympä- ristön esteettömyyteen (φ = 0,41*). Kansalaisopistojen kohdalla kaikissa eriasteisesti kaupunkimaisissa kunnissa sijaitsevissa opistoissa oli samanmuotoinen jakauma (kuvio 42), vaikka se nä- kyy jonkin verran kaupunkimaisten kuntien opistois- sa oikeastaan vasta edettäessä rakennetun ympäristön esteettömyyden toisesta kolmanneksesta kolmanteen kolmannekseen. Vähiten kaupunkimaisissa opistoissa luokkien erot olivat paljon suurempia kuin muissa. Kuvio 38. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 73, njonkin verran = 65, npaljon =67) Kuvio 39. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansalaisopistoissa ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 68, njonkin verran = 57, npaljon = 21) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä 56,2 30,1 13,7 Jonkin verran henkilöstöä 43,1 36,9 20 Paljon henkilöstöä 16,4 35,8 47,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä 54,4 30,9 14,7 Jonkin verran henkilöstöä 43,9 35,1 21,1 Paljon henkilöstöä 9,5 38,1 52,4 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 99 Kuvio 40. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansanopistoissa ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 5, njonkin verran = 8, npaljon = 46) Kuvio 41. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähemmän = 72, njonkin verran = 74, nenemmän = 76) Kuvio 42. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansalaisopistossa ja opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähemmän = 54, njonkin verran = 49, nenemmän = 56) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän henkilöstöä 80 20 0 Jonkin verran henkilöstöä 37,5 50 12,5 Paljon henkilöstöä 19,6 34,8 45,7 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähemmän kaupunkimainen 44,4 36,1 19,4 Jonkin verran kaupunkimainen 33,8 40,5 25,7 Enemmän kaupunkimainen 43,4 26,3 41,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähemmän kaupunkimainen 53,7 31,5 14,8 Jonkin verran kaupunkimainen 38,8 38,8 22,4 Enemmän kaupunkimainen 39,3 32,1 28,6 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 100 Enemmän kaupunkimaisten kuntien kansan- opistoissa oli (kuvio 43) paljon sekä esteellisiä että esteettömiä opistoja. Vähemmän kaupunkimaisten ja jonkin verran kaupunkimaisten kuntien kansanopis- toissa taas oli paljon rakennetun ympäristön esteettö- myyden keskitapauksia. Ero oli tilastollisesti melkein merkitsevä (V= 0,29*) kuten jo edellä todettiin. Suurempi korkea-asteen koulutuksen suorittaneen väestön osuus opiston sijaintikunnassa (kuvio 44) oli yhteydessä parempaan opiston rakennetun ympäristön esteettömyyteen (r = 0,15*). Ero korkeakoulutettujen osuuden suhteen erilaisten sijaintikuntien opistojen välillä oli tilastollisesti melkein merkitsevä koko aineis- tossa, mutta opistotyypeittäin tarkasteltaessa yhteydet olivat voimakkaampia kuin koko aineistossa (V kansalaisopisto = ,27**, V kansanopisto = 0,43**). Kansanopistojen kohdalla ensimmäisen ja kolmannen esteettömyysluokan jakaumi- en muodot olivat kuitenkin vastakkaisia (Λ vs. V). Opiston tyyppi ja opiston päätoimisen henkilökun- nan määrä ja opiston käytössä olevien rakennusten määrä olivat logistisen regressioanalyysin mukaan yh- teydessä opiston rakennetun ympäristön esteettömyy- teen (liite 7). Kansanopistojen rakennetun ympäristön esteettömyyden todennäköisyyssuhde (odds ratio) oli lähes kaksinkertainen kansalaisopistojen rakennettuun ympäristöön verrattuna (OR = 1,92, lv = 1,09 – Kuvio 43. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansanopistossa ja opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähemmän = 18, njonkin verran = 25, nenemmän = 20) Kuvio 44. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansalaisopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 56, njonkin verran = 50, npaljon = 54) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähemmän kaupunkimainen 16,7 50 33,3 Jonkin verran kaupunkimainen 24 44 32 Enemmän kaupunkimainen 55 10 35 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 55,4 32,1 12,5 Jonkin verran korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 38 42 20 Paljon korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 37 29,6 33,3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 101 3,41*). Esteettömämpiä olivat todennäköisesti opistot, joilla oli enemmän päätoimista henkilökuntaa kuin ne opistot, joissa päätoimista henkilökuntaa oli vähem- män (OR = 2,56, lv = 1,44 - 4,54***). Rakennusten määrän suhteen tilanne oli päinvastainen: opiston käytössä olevien rakennusten suuri määrä oli yhteydes- sä opiston esteellisyyteen ja rakennusten lukumäärän vähäisyys oli yhteydessä opiston esteettömyyteen (OR = 2,12, lv = 1,20 – 3,74**). Kun opistotyypin vaiku- tus vakioitiin, yhteydet hävisivät eli opiston tyyppi osoittautui logistisessa regressioanalyysissä rakennetun ympäristön esteettömyyden pääselittäjäksi. Esteettömyyden perusulottuvuuksien selittymisen kokonaiskuva Kuviossa 46 on esitetty yhteenveto opisto- ja kun- tatekijöiden yhteyksistä opiston esteettömyyteen. Se ei siis kuvaa esteettömyyttä selittävää yhtälöryh- mää vaan erillisiä regressioyhtälöitä, joissa vasem- Kuvio 45. Rakennetun ympäristön esteettömyys kansanopistoissa ja kunnan korkea-asteen koulutettujen osuus (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nvähän = 18, njonkin verran = 25, npaljon = 21) Opiston tyyppi Opiston kieli Opiston henkilöstömäärä Opiston rakennusten määrä Kunnan väestömäärä Kunnan kaupunkimaisuus Kunnan talous Korkea -asteen koulutettujen osuus Opiston yleinen esteettömyys Esteettömyysnäkökulma hallinnossa Opetuksen esteettömyys Rakennetun ympäristön esteettömyys .130 .179 .028 .042 Kuvio 46. Opistotekijöiden ja kuntatekijöiden yhteys opiston esteettömyyteen. * (p ≤.05) Tilastollisesti melkein merkit- sevä ero, ** (p ≤.01) Tilastollisesti merkitsevä ero, *** (p ≤.001) Tilastollisesti erittäin merkitsevä ero korrelaatio beta- osittais- kerroin korrelaatio 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Vähän korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 11,1 55,6 33,3 Jonkin verran korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 36 36 28 Paljon korkea-asteen koulutuksen suorittaneita 42,9 14,3 42,9 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia o pi st oi st a 102 manpuoleisten selittäjien yhdistelmillä on yritetty selittää oikealla olevia esteettömyysmuuttujia. Molemmissa ryhmissä on päällekkäisyyttä. Opis- ton tyyppi korreloi erittäin merkitsevästi opistojen henkilöstömäärän ja rakennusten määrän kanssa. Kuntapuolella kunnan väestömäärällä ja korkea- asteen koulutettujen osuudella on yhteyttä kunnan kaupunkimaisuuteen. Selitettävän esteettömyyden puolella kaikki kolme jäljempänä mainittua esteet- tömyysmuuttujaa ovat opiston yleisen esteettömyy- den osatekijöitä. Yhteyksiä kuvaaviin nuoliin on merkitty yhteyden voimakkuutta kuvaavat korrelaa- tiot, beta-kertoimet ja osittaiskorrelaatiot. Selitettä- vien esteettömyysmuuttujien yhteydessä oleva luku on selitysosuus, joka kertoo kuinka monta prosent- tia merkitsevät selittäjät selittivät selitettävää muut- tujaa. Opistotiedoista opiston tyyppi ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä selittivät opiston esteettömyyttä. Opiston sijaintikuntaan liittyvistä tekijöistä kunnan väestömäärä ja korkea-asteen koulutettujen osuus kunnan väestöstä näyttivät se- littävän opiston esteettömyyttä, kuitenkin edellinen vain oireellisesti ja jälkimmäinen melkein merkit- sevästi. Selitys vaikuttaa sattuman aiheuttamalta. Myönteistä on tietenkin se, että opintomahdolli- suuksissa erityyppisten kuntien välillä ei ole eroa. Kuvion 46 tarina on kerrottu jo aikaisemmin tässä luvussa. Parhaat opiston esteettömyyden selittäjät oli- vat opiston tyyppi ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä. Osin selittäjät menivät päällekkäin: kun opis- ton tyyppi vakioitiin tai tarkastelu tapahtui opistotyy- peittäin, yhteyttä opiston henkilöstön määrän ja es- teettömyyden välillä ei ollut aina mahdollista havaita. Ruotsinkieliset tai kaksikieliset opistot olivat hie- nokseltaan esteettömämpiä kuin suomenkieliset opis- tot. Ruotsinkielisten tai kaksikielisten opistojen pienen määrän vuoksi erikielisten opistojen väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta silti nähtävissä. Ruotsinkielisten tai kaksikielisten opistojen parem- muus oli nähtävissä opistojen yleisessä esteettömyydes- sä, hallinnon esteettömyydessä ja opetuksena esteettö- myydessä. Rakennetun ympäristön esteettömyys sen sijaan ei näyttänyt olevan yhteydessä opiston kieleen. Opiston yleinen esteettömyys oli yhteydessä opis- ton tyyppiin ja opiston päätoimisen henkilöstön määrään. Kansanopistot olivat yleisesteettömämpiä kuin kansalaisopistot. Kansalaisopistojen ja kansan- opistojen välinen ero opiston yleisessä esteettömyy- dessä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (***). Logis- tisen regressioanalyysin mukaan kansanopistot olivat todennäköisesti yleisesteettömämpiä kuin kansalais- opistot (OR = 3,30, lv = 1,80 – 6,22***). Päätoimi- selta henkilökunnaltaan suuret opistot olivat yleises- teettömämpiä kuin henkilöstömäärältään pienet tai keskisuuret opistot Henkilöstömäärältään erilaisten opistojen välinen ero yleisessä esteettömyydessä oli tilastollisesti melkein merkitsevä (*), kun opistotyyp- pi oli vakioitu. Logistisen regressioanalyysin mukaan yleisesteettömämpiä olivat todennäköisesti ne opis- tot, joilla oli paljon päätoimista henkilökuntaa (OR = 1,91, lv = 1,10 – 3,33*). Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa oli yhteydessä opiston tyyppiin, opiston päätoimisen henkilöstön määrään ja opiston sijainti- kunnan väestömäärään. Kansanopistojen hallinnossa esteettömyyteen liittyvät näkökohdat otettiin parem- min huomioon kuin kansalaisopistojen hallinnossa. Kansalaisopistojen ja kansanopistojen välinen ero hallinnon esteettömyydessä oli tilastollisesti erit- täin merkitsevä (***). Logistisen regressioanalyysin mukaan kansanopistojen hallinnossa esteettömyys otettiin todennäköisemmin huomioon kuin kan- salaisopistojen hallinnossa (OR = 2,29, lv = 1,28 – 4,09**). Mitä enemmän opistossa oli päätoimista henkilökuntaa, sitä paremmin esteettömyys otettiin opiston hallinnossa huomioon. Ero henkilöstö- määrältään erikokoisten opistojen välillä hallinnon esteettömyydessä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (***). Logistisen regressioanalyysin mukaan esteet- tömämpiä olivat todennäköisesti ne opistot, joilla oli paljon päätoimista henkilökuntaa, vaikka opisto- tyyppi oli vakioitu (OR = 2,64, lv = 1,50 – 4,64***). Mitä suurempi oli opiston sijaintikunnan väestömää- rä, sitä paremmin esteettömyys otettiin huomioon opiston hallinnossa. Hallinnon esteettömyydessä oli väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien opistojen välillä tilastollisesti melkein merkitsevä ero (*). Logistisen regressioanalyysin mukaan suurem- man väestömäärän kuntien opistot olivat todennä- köisemmin esteettömiä kuin pienemmän väestömää- rän kuntien opistot, vaikka opistotyyppi oli vakioitu (OR = 1,92, lv = 1,13 – 3,28*). 103 Opetuksen esteettömyys oli yhteydessä opiston tyyppiin, opiston päätoimisen henkilökunnan mää- rään ja opiston sijaintikunnan väestömäärään. Ope- tuksen esteettömyyden yhteys opiston tyyppiin nousi näkyviin ainoastaan logistisessa regressioanalyysissä, jonka mukaan kansanopistoissa opetus oli todennä- köisesti esteettömämpää kuin kansalaisopistossa (OR = 3,17, lv = 1,76 – 5,70***). Mitä enemmän opistossa oli päätoimista henkilökuntaa, sitä esteettömämpää opiston opetus oli. Ero henkilöstömäärältään erilaisten opistojen opetuksen esteettömyydessä oli tilastollisesti melkein merkitsevä (*). Tämä yhteys ei tullut näkyviin logistisessa regressioanalyysissä. Opiston sijaintikun- nan korkeampi väestömäärä oli yhteydessä esteettö- mämpään opetukseen. Yhteys oli tilastollisesti melkein merkitsevä (*). Kun opistotyyppi vakioitiin, yhteys ei näkynyt logistisessa regressioanalyysissä. Rakennetun ympäristön esteettömyys oli yhtey- dessä opiston tyyppiin, opiston päätoimisen henki- löstön määrään, opiston sijaintikunnan kaupunki- maisuuteen, Kansanopistojen rakennettu ympäristö oli esteettömämpi kuin kansalaisopistoissa. Ero oli tilastollisesti oireellinen (p ≤ .10). Mitä enemmän opistossa oli päätoimista henkilökuntaa, sitä parempi oli rakennetun ympäristön esteettömyys. Henkilöstö- määrältään erilaisten opistojen välinen ero rakenne- tun ympäristön esteettömyyden suhteen oli tilastol- lisesti erittäin merkitsevä (***). Opiston rakennetun ympäristön esteettömyys oli yhteydessä opiston sijaintikunnan kaupunkimaisuuteen. Yhteys oli tilas- tollisesti melkein merkitsevä (*). Suurempi korkea- asteen koulutuksen suorittaneen väestön osuus opiston sijaintikunnassa oli yhteydessä parempaan opiston rakennetun ympäristön esteettömyyteen. Ero korkeakoulutettujen osuuden suhteen erilais- ten sijaintikuntien opistojen välillä oli tilastollisesti melkein merkitsevä (*). Opiston tyyppi ja opiston päätoimisen henkilökunnan määrä ja opiston käytös- sä olevien rakennusten määrä olivat logistisen regres- sioanalyysin mukaan yhteydessä opiston rakennetun ympäristön esteettömyyteen Kun opistotyypin vai- kutus vakioitiin, yhteydet hävisivät eli opiston tyyppi osoittautui logistisessa regressioanalyysissä rakenne- tun ympäristön esteettömyyden pääselittäjäksi. Esteettömyystypologian selittyminen Esteettömyystypologiaa edellä esiteltäessä todettiin jo että tyyppien jakaumissa oli kansalaisopistojen ja kansanopistojen välillä jonkin verran eroa, kansalais- opistot kuuluivat useammin keskityyppiin ja kansan- opistot hieman useammin kärkityyppeihin. Jatkam- me tarkastelua opiston kielestä kiinnittäen huomiota pääasiassa niihin selittäjiin, joiden osalta esteettö- myystyypit poikkeavat merkitsevästi toisistaan. Opetuskieli ei kuulunut tähän joukkoon. Kaikkien opistojen joukossa ruotsinkieliset ja kaksikieliset opis- tot olivat selvimmin yliedustettuina Opetuksen esteet- tömyyden kärkityypissä (Ot), jossa niiden osuus on 31 % ja selvimmin aliedustettuina Rakennetun ympä- ristön esteettömyyden (Rt) kärkityypissä, jossa osuus oli vain 6,9 % (kuvio 47). Tulos sopii usein esitettyyn Kuvio 47. Suomenkielisten (n = 202) ja ruotsinkielisten opistojen (n = 29) sijoittuminen esteettömyystyyppeihin Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi Esteettömyyden keskityyppi 16,8 % 14,4 % 13,4 % 55,4 % 17,2 % 31 % 6,9 % 44,8 % 104 ajatukseen ruotsinkielisen kulttuurimme suomalaista vahvemmasta sosiaalisesta pääomasta (esim. Hyyppä ja Mäki 2000), mutta ruotsinkielisten opistojen pieni määrä jättää tulkinnan perusteet kuitenkin tilastolli- sesti riittämättömäksi. Opiston koon tässä käytetyt kaksi indikaattoria, henkilökunnan määrä ja rakennusten määrä, sen sijaan kuuluivat merkitseviin selittäjiin. Opistojen henkilökunnan määrän jakaantuminen esteettömyys- tyyppeihin on kolmanneksittain kuvioissa 49–51. Mitä enemmän opistoissa oli henkilökuntaa, sitä todennäköisemmin ne kuuluivat kärkityyppeihin. Henkilöstön määrän selitysosuus ei ollut kovin suuri (V = 0.29 ***), mutta tilastollisesti erittäin merkitse- vä. Tarkasteltaessa kansalaisopistoja ja kansanopistoja erikseen osoittautuu kuitenkin, että kysymyksessä on kaksi eri maailmaa. Kansanopistoista suhteelli- sen harvoissa oli vähän päätoimista henkilökuntaa. Kärkityyppeihin pääsi niiden joukossa todennäköi- semmin kuin keskityyppiin, jos henkilökuntaa oli paljon, efektin voimakkuus kuitenkin tässäkin V = 0.29, mutta pienemmällä havaintomäärällä ei mer- kitsevä. Kansalaisopistojen kohdalla tilanne oli lähes päinvastainen. Rakennetun ympäristön ja opetuksen Kuvio 48. Henkilöstömäärältään erikokoisten opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 33, nOt = 35, nRt = 26, nKt = 111) Kuvio 49. Henkilöstömäärältään erikokoisten kansalaisopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 16, nOt = 21, nRt = 18, nKt = 91) Vähän henkilökuntaa Jonkin verran henkilökuntaa Paljon henkilökuntaa Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 12,1 21,2 66,7 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 37,1 22,9 40 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 30,8 23,1 46,2 Esteettömyyden keskityyppi 43,2 39,6 17,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a Vähän henkilökuntaa Jonkin verran henkilökuntaa Paljon henkilökuntaa Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 25 43,8 31,3 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 52,4 28,6 19 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 44,4 27,8 27,8 Esteettömyyden keskityyppi 49,5 42,9 7,7 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a 105 kärkityyppien osalta tilanne oli sama kuin esteettö- myyden keskityypin osalta eli henkilökunnan lisään- tyessä tyyppiin kuulumisen todennäköisyys pieneni. Hallinnon esteettömyyden kärkityypin osalta, joka koko aineistossa edustaa vahvimmin henkilöstömää- rän lisääntymisen vaikutusta tyyppiin kuulumiseen lisääntymistä tapahtui kansalaisopistojen kohdalla vain keskimmäiseen henkilökuntakategoriaan asti, sitten suhde kääntyy laskuun. Tilastollisesti henki- lökunnan määrän ja esteettömyystyypin yhteys oli oireellinen (V = 0.20 p < 0.10). Johtopäätösten teko edellyttää selvästi myös rakennusten määrän tarkaste- lua rinnakkain henkilökunnan määrän kanssa. Opistojen rakennusten määrän jakaantuminen esteettömyystyypeittäin esitetään kuvioissa 52–54. Koko aineiston osalta tilanne oli lähes peilikuva henkilöstön tuottamaan: mitä vähemmän opistolla on rakennuksia, sitä todennäköisemmin se kuuluu johonkin kärkityypeistä (V = 0.19*). Kansalaisopis- tojen ja kansanopistojen erillistarkastelu kuitenkin osoitti, kuten henkilökunnan tarkastelussakin, että tilanne on kummankin kohdalla omanlaisensa. Kuvio 50. Henkilöstömäärältään erikokoisten kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 17, nOt = 14, nRt = 8, nKt = 20) Kuvio 51. Rakennusmäärältään erikokoisten opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 32, nOt = 35, nRt = 27, nKt = 111) Vähän rakennuksia Jonkin verran rakennuksia Paljon rakennuksia Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 46,9 21,9 31,3 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 48,6 25,7 25,7 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 40,7 25,9 33,3 Esteettömyyden keskityyppi 21,6 35,1 43,2 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a Vähän henkilökuntaa Jonkin verran henkilökuntaa Paljon henkilökuntaa Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 0 0 100 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 14,3 14,3 71,4 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 0 12,5 87,5 Esteettömyyden keskityyppi 15 25 60 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a 106 Kansalaisopistojen kohdalla rakennusmääräisestä koosta oli hyötyä esteettömyydelle hallinnon kär- kityyppiin kuulumiselle, mutta myös keskityyppiin kuulumiselle, vähiten opetuksen esteettömyyden kärkityyppiin kuulumiselle (edelleen V = 0.19, mutta merkitsevyys vain oireellinen, p < 0.10). Kansanopis- toja oli kansalaisopistoihin verrattuna niin vähän, että kaikkiin tyyppeihin, siis myös keskityyppiin, kuuluminen edellytti vähäistä rakennusmäärää (V = 0.21, mutta ei merkitsevä). Opistotyypit eriytettäessä koko aineistoa koskeva johtopäätös siis hävisi. Kunnan väestömäärän yhteys opistotyyppiin on vielä epäselvempi kuin opiston koon. Sitä koskevat tulokset ovat kuvioissa 55–57. Kaikkia opistoja yhdessä tarkastellessa näytti siltä, että väestömäärän suurempi koko suosisi hallinnon ja rakennetun ympäristön kärkityyppiin kuulumista (V = 0,20 *), mutta jälleen tilanne oli niin erilainen kansalais- opistojen ja kansanopistojen kohdalla, että mitään n iille yhteistä johtopäätöstä ei voinut tehdä (kan- salaisopistot V = 0,13 n.s., kansanopistot V = 0,21 p < 010). Kuvio 52. Rakennusmäärältään erikokoisten kansalaisopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 15, nOt = 21, nRt = 19, nKt = 91) Kuvio 53. Rakennusmäärältään erikokoisten kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 17, nOt = 14, nRt = 8, nKt = 20) Vähän rakennuksia Jonkin verran rakennuksia Paljon rakennuksia Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 6,7 26,7 66,7 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 23,8 38,1 38,1 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 21,1 31,6 47,4 Esteettömyyden keskityyppi 5,5 42,9 51,6 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a Vähän rakennuksia Jonkin verran rakennuksia Paljon rakennuksia Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 82,4 17,6 0 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 85,7 7,1 7,1 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 87,5 12,5 0 Esteettömyyden keskityyppi 95 0 5 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a 107 Kuvio 54. Väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 39, nOt = 37, nRt = 26, nKt = 121) Kuvio 55. Väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien kansalaisopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 19, nOt = 22, nRt = 19, nKt = 99) Kuvio 56. Väestömäärältään erikokoisissa kunnissa sijaitsevien kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 20, nOt = 15, nRt = 7, nKt = 22) Vähän väestöä Jonkin verran väestöä Paljon väestöä Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 23,1 30,8 46,2 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 35,1 43,2 21,6 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 26,9 30,8 42,3 Esteettömyyden keskityyppi 38 30,6 31,4 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a Vähän väestöä Jonkin verran väestöä Paljon väestöä Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 26,3 15,8 57,9 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 27,3 59,1 13,6 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 26,3 36,8 36,8 Esteettömyyden keskityyppi 39,4 33,3 27,3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a Vähän väestöä Jonkin verran väestöä Paljon väestöä Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 20 45 35 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 46,7 20 33,3 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 28,6 14,3 57,1 Esteettömyyden keskityyppi 31,8 18,2 50 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a 108 Koulutustason indikaattorina olleella korkeakou- lutettujen määrällä oli molempien opistotyyppien kohdalla hieman samantapainen suhde opistojen esteettömyystyyppeihin (kuviot 58–60). Koko aineis- tossa tyyppien ero on melkein merkitsevä (V = 0,18 *) ja kansalaisopistoissa oireellinen (V = 0,19 p < 0.10), mutta kansanopistoissa vailla merkitsevyyttä (V = 0,25 n.s.). Vertailukohteena olevassa keskityypissä oli eroa, siihen kuulumisen jakauma laski koko aineistossa ja kansalaisopistoissa, sen sijaan kansanopistoissa se ensin nousi laskeakseen sitten kolmannessa kolmanneksessa jääden kuitenkin selvästi ensimmäisen kolmanneksen yläpuolelle. Hallinnon esteettömyyden kärkiryhmään kuulumisen jakauma laski ensimmäisestä kolman- neksesta toiseen, mutta nousee toisesta kolmanteen. Rakennetun ympäristön kuvaaja on nouseva, kansa- laisopistoissa tosin vasta toisesta kolmanteen kolman- nekseen. Opetuksen esteettömyyden prosenttiosuus nousi ensimmäisestä toiseen kolmannekseen, mutta laski sitten kolmanteen kolmannekseen selvästi en- simmäistäkin alemmaksi. Vaikka tulokselle on vaikea esittää luontevaa selitystä, se viittaa siihen, että kun- nan koulutusrakenne ja vapaan sivistystyön opistojen esteettömyys voivat olla yhteydessä toisiinsa. Kuvio 57. Korkea-asteen koulutettujen määrän suhteen erilaisissa kunnissa sijaitsevien opistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 39, nOt = 37, nRt = 26, nKt = 122) Kuvio 58. Korkea-asteen koulutettujen määrän suhteen erilaisissa kunnissa sijaitsevien kansalaisopistojen sijoittumin en eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 19, nOt = 22, nRt = 19, nKt = 100) Vähän korkea- koulutettuja Jonkinverran korkea- koulutettuja Paljon korkea- koulutettuja Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 38,5 23,1 38,5 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 29,7 51,4 18,9 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 19,2 23,1 57,7 Esteettömyyden keskityyppi 35,2 33,6 31,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a Vähän korkea- koulutettuja Jonkinverran korkea- koulutettuja Paljon korkea- koulutettuja Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 31,6 21,1 47,4 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 31,8 50 18,2 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 21,1 21,1 57,9 Esteettömyyden keskityyppi 39 31 30 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a 109 Suuralueiden esteettömyyserot Alueellisia eroja opistojen esteettömyydessä tarkastel- tiin Tilastokeskuksen vuonna 2011 käyttämän suur- aluejaon mukaisesti. Suuralueluokituksen alueet olivat: 1 Etelä-Suomi 2 Länsi-Suomi 3 Itä-Suomi 4 Pohjois-Suomi 5 Ahvenanmaa. Seuraavassa käydään läpi kaikki selitettävät esteet- tömyysfaktorit ja -tyypit, vaikka erot eivät olekaan merkitseviä. Tällä tarkastelulla pyritään tarkistamaan alueiden tarjonnan yhdenvertaisuutta pikemmin kuin selittämään opistojen eroja maantieteellisellä sijainnilla. Suuralueiden erot opistojen yleisessä esteettömyydessä Kuten kuviosta 61 nähdään, eri suuralueilla sijait- sevien opistojen välillä ei ollut selviä systemaattisia eroja yleisessä esteettömyydessä. Etelä-Suomessa oli prosentuaalisesti eniten esteellisimpään kvintii- liin kuuluvia opistoja ja Pohjois-Suomessa vähiten. Kaikilla suuralueilla oli parhaimman esteettömyy- den kvintiiliin kuuluvia opistoja. Itä-Suomessa oli prosentuaalisesti eniten esteettömimpään kvintiiliin kuuluvia opistoja ja Pohjois-Suomessa vähiten. Pää- Kuvio 59. Korkea-asteen koulutettujen määrän suhteen erilaisissa kunnissa sijaitsevien kansanopistojen sijoittuminen eri esteettömyystyyppeihin (prosentit on laskettu esteettömyystyypeittäin, nHt = 20, nOt = 15, nRt = 7, nKt = 22) Kuvio 60. Suuralueet (Tilastokeskus 2011). Vähän korkea- koulutettuja Jonkinverran korkea- koulutettuja Paljon korkea- koulutettuja Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi 45 25 30 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi 26,7 53,3 20 Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi 14,3 28,6 57,1 Esteettömyyden keskityyppi 18,2 45,5 36,4 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia ty yp in o pi st oi st a 110 piirteissään tilanne oli samankaltainen opistotyypin mukaan vakioidussa aineistossa. Suuralueiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa opistojen ylei- sessä esteettömyydessä. Ahvenanmaalaisista opistoista kyselyyn oli vastan- nut kaksi opistoa. Ne sijoittuivat toiseen ja neljän- teen yleisen esteettömyyden kvintiiliin. Suuralueiden erot esteettömyyden huomioonottamisessa opiston hallinnossa Eri suuralueilla sijaitsevat opistot eivät poikenneet toisistaan paljoakaan sen suhteen, miten esteettömyys otettiin huomioon niiden hallinnossa. Kuviosta 62 nähdään, että ensimmäinen kolmannes oli ylivoimai- sen suuri jokaisella suuralueella eli esteettömyyden huomioonottaminen oli heikkoa riippumatta siitä, missä päin maata opisto sijaitsi. Länsi-Suomessa en- simmäiseen eli hallinnon esteettömyyden heikoim- paan kolmannekseen kuuluvia opistoja oli suhteessa eniten ja Etelä-Suomessa vähiten. Pohjois-Suomessa ei ollut yhtään opistoa, joka olisi kuulunut kolmanteen kolmannekseen. Länsi-Suomessa hallinnon esteettö- myyden parhaimpaan kolmannekseen kuului kolme opistoa, Itä-Suomessa kaksi ja Etelä-Suomessa yksi. Pääpiirteissään tilanne oli samankaltainen opistotyypin mukaan vakioidussa aineistossa. Ahvenanmaalaiset opistot sijoittuivat ensimmäi- seen ja toiseen kolmannekseen esteettömyyden huo- mioonottamisessa opistojen hallinnossa. Kuvio 61. Opiston yleinen esteettömyys ja suuralue (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nEtelä-Suomi = 81, nLänsi-Suomi = 70, nItä-Suomi = 36, nPohjois-Suomi = 39) Kuvio 62. Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa ja suuralue (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nEtelä-Suomi = 81, nLänsi-Suomi = 70, nItä-Suomi = 36, nPohjois-Suomi = 39) 1. kvintiili 2. kvintiili 3. kvintiili 4. kvintiili 5. kvintiili Etelä-Suomi 23,5 18,5 22,2 17,3 18,5 Länsi-Suomi 20 15,7 30 15,7 18,6 itä-Suomi 19,4 25 16,7 16,7 22,2 Pohjois-Suomi 15,4 17,9 28,2 25,6 12,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia s uu ra lu ee n op is to is ta 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Etelä-Suomi 80,2 18,5 1,2 Länsi-Suomi 88,6 7,1 4,3 Itä-Suomi 83,3 11,1 5,6 Pohjois-Suomi 84,6 15,4 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia s uu ra lu ee en o pi st oi st a 111 Suuralueiden erot opistojen opetuksen esteettömyydessä Opiston opetuksen esteettömyyttä kuvaava jakauma oli kaikilla suuralueilla nouseva eli edelliseen verrat- tuna päinvastainen. Pohjois-Suomen opistoilla oli vahvin usko oman opetuksen esteettömyyteen: lähes kolme neljäsosaa alueen opistoista kuului kolman- teen kolmannekseen, kun Etelä-Suomen opistoista kolmanteen kolmannekseen kuului ainoastaan puo- let. Etelä-Suomen opistoista prosentuaalisesti suurin osa sijoittui opetuksen esteellisimpään kolmannek- seen ja Pohjois-Suomen sekä Itä-Suomen opistoista vähiten. Alimmassa kolmanneksessa oli vain yksi opisto Pohjois-suomesta ja yksi opisto Itä-Suomesta. Pääpiirteissään tilanne oli samankaltainen opistotyy- pin mukaan vakioidussa aineistossa. Suuralueiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa opisto- jen opetuksen esteettömyydessä. Ahvenanmaalaiset opistot sijoittuivat opetuksen esteettömyydessä ensimmäiseen ja kolmanteen kol- mannekseen. Suuralueiden erot opistojen rakennetun ympäristön esteettömyydessä Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen opistojen rakenne- tun ympäristön esteettömyyttä kuvaavat jakaumat olivat lähes identtisiä, eivätkä kuviossa 64 erotu toisistaan. Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa oli pro- Kuvio 63. Opetuksen esteettömyys ja suuralue (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nEtelä-Suomi = 81, nLänsi-Suomi = 70, nItä-Suomi = 36, nPohjois-Suomi = 39) Kuvio 64. Rakennetun ympäristön esteettömyys ja suuralue (prosentit on laskettu selittävän muuttujan luokista, nEtelä-Suomi = 81, nLänsi-Suomi = 70, nItä-Suomi = 36, nPohjois-Suomi = 39) 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Etelä-Suomi 9,9 40,7 49,4 Länsi-Suomi 8,6 30 61,4 Itä-Suomi 2,8 36,1 61,1 Pohjois-Suomi 2,6 23,1 74,4 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia s uu ra lu ee en o pi st oi st a 1. kolmannes 2. kolmannes 3. kolmannes Etelä-Suomi 42 29,6 28,4 Länsi-Suomi 41,4 30 28,6 Itä-Suomi 36,1 38,9 25 Pohjois-Suomi 35,9 48,7 15,4 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 P ro se nt tia s uu ra lu ee en o pi st oi st a 112 sentuaalisesti eniten ensimmäiseen kolmannekseen kuuluvia esteellisimpiä opistoja, kun taas Pohjois- Suomen ja Itä-Suomen opistojen trendien huippu oli keskimmäisessä kolmanneksessa. Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa oli prosentuaalisesti eniten raken- netun ympäristön esteettömyyden kannalta parhaita eli kolmannen kolmanneksen opistoja. Pohjois-Suo- messa oli prosentuaalisesti vähiten esteettömimpiä opistoja. Pääpiirteissään tilanne oli samankaltainen opistotyypin mukaan vakioidussa aineistossa. Suur- alueiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa opistojen rakennetun ympäristön esteettömyydessä. Ahvenanmaalaiset opistot sijoittuivat rakennetun ympäristön esteettömyydessä ensimmäiseen ja kol- manteen kolmannekseen. Suuralueiden erot esteettömyystyyppien jakautumisessa Opistojen esteettömyystyyppien alueellinen jakau- tuminen (kuvio 65) osoitti, että alueellinen tasa- arvo toteutuu melko hyvin. Suuraluesijainti ei selitä opistotyyppiin kuulumista, vaikka tyyppien välillä on eroja. Kun molemmat opistotyypit yhdistetään, Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa on suhteellisesti vähän enemmän kärkityyppeihin kuuluvia opistoja kuin Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa (V = 0,08 n.s.). Kun kansalaisopistoja ja kansanopistoja tar- kasteltiin erikseen (kansalaisopistojen V = 0,12 n.s. ja kansanopistojen V = 0,16 n.s.), kaikkein selkein havainto ei koske suuralueiden eroja, vaan aiemmin Kuvio 65. Suuralueiden opistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin (Etelä-Suomi n = 81, Länsi-Suomi n = 70, Itä-Suomi n = 36, Pohjois-Suomi n = 39). Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi Esteettömyyden keskityyppi 18,5 % 14,8 % 12,3 % 54,3 % 12,9 % 18,6 % 11,4 % 57,1 % 22,2 % 13,9 % 13,9 % 50,0 % 15,4 % 20,5 % 10,3 % 53,8 % 113 jo kommentoitua opistotyyppien eroa: kaikilla suur- alueilla kansalaisopistot kuuluivat paljon useammin keskityyppiin kuin kansanopistot. Vain hieman kärjistäen voi siis sanoa, että suuralueet eivät vapaan sivistystyön opistojen osalta ole yhtä esteettömiä, vaan pikemminkin yhtä esteellisiä. Se haastaa yhtä hyvin etelän, idän, lännen kuin pohjoisenkin kunti- en ihmisoikeuspolitiikkaa. Opistojen esteettömyyden erojen selitykseksi alueellinen sijainti ei – onneksi – kuitenkaan kelpaa. Kuvio 66. Suualueiden kansalaisopistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin (Etelä-Suomi n = 56, Länsi-Suomi n = 48, Itä-Suomi n = 28, Pohjois-Suomi n = 27). Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi Esteettömyyden keskityyppi 14,3 % 14,3 % 12,5 % 58,9 % 6,3 % 12,5% 10,4 % 70,8 % 21,4 % 10,7 % 14,3 % 53,6 % 7,4 % 18,5 % 11,1 % 63,0 % 114 Kokooma opistokyselyn tuloksista ja arvio jatkotutkimusten tarpeista Esteettömyyden opistokyselylle asetettiin kuusi tutki- mustehtävää, jotka jaettiin kolmeen kuvaustehtävään ja kolmeen selitystehtävään. Kuvaustehtävät olivat: 1 Kuinka esteettömiä kansalaisopistot ja kansanopistot ovat ja mitä puutteita vastaajat näkevät omissa opistoissaan? 2 Millaisella kuvausrakenteella opistojen välisiä esteettömyyden eroja voidaan luontevimmin tarkastella? 3 Voidaanko opistot jakaa esteettömyystyyppeihin niin, että tarkastelu tuottaa toimivan näkemyksen siitä, miten esteettömyyden kehittämistyössä on tarkoituksenmukaista edetä? Kansalaisopistojen ja kansanopistojen rehtoreille suunnatun kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että esteettömyydessä oli suurimmassa osassa opistoja selviä puutteita erityisesti vammaisten opiskelijoiden näkökulmasta. Rakennetussa ympäristössä oli vakavia esteitä sekä tilojen liikkumisesteettömyyden että näke- mis- ja kuulemisympäristöjen esteettömyydessä. Joka toisessa opistossa vain noin puolet sisätiloista soveltui apuvälineen kuten esimerkiksi pyörätuolin tai rollaat- torin käyttäjille. Liikkumisesteettömät asiakaspalve- lupisteet löytyivät vähän yli puolesta opistoista. Vain neljäsosassa opistoista oli liikkumisesteettömät WC- tilat. Induktiosilmukan käyttömahdollisuus oli alle kolmasosassa opistoista. Erilaisten oppijoiden kannalta tulkinta ei ole yhtä selkeä. Opistokyselyn vastaajat Kuvio 67. Suualueiden kansalaisopistojen sijoittuminen esteettömyystyyppeihin (Etelä-Suomi n = 25, Länsi-Suomi n = 22, Itä-Suomi n = 8, Pohjois-Suomi n = 12). 28,0 % 16,0 % 12,0% 44,0 % 27,3 % 31,8 % 13,6 % 27,3 % Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi Esteettömyyden keskityyppi 25,0 % 25,0 % 12,5 % 37,5 % 33,3 % 25,0 %8,3 % 33,3 % 115 arvioivat opetuksen esteettömyyttä hyvin myönteisessä hengessä ja opistojen vastaukset viittasivat muutenkin siihen, että henkilökunnan halukkuus ottaa oppimis- vaikeuksia huomioon oli hyvä. Myönteisyys ei ollut kuitenkaan täysin sopusoinnussa kansalaisopistojen ja kansanopistojen opiskelijoille tehtyjen kyselyiden tulosten kanssa. Lisäksi esteettömyyden huomioon- ottaminen näkyi suhteellisen heikosti opistojen hal- linnossa, erityisesti opetushenkilöstön koulutuksessa, ohjeistuksessa ja tiedotuksessa. Kaikkien opistojen opettajat eivät kyselyn perusteella arvioiden saa kylliksi tukea esteettömän opetuksen toteuttamiseen. Kyselyn valmiita vaihtoehtoja sisältäneiden osioiden perusteella tuotettiin kaksi kuvaustapaa, yksiulotteinen ja kolmiulotteinen. Opiston yleiseksi esteettömyydeksi kutsutussa yksiulotteisessa kuvaustavassa keskenään posi- tiivisesti korreloivista osioista muodostettiin sisällöllisesti tasapainotettu kaksiluokkaistettuihin osioihin perustuva summa-asteikko, joka kuvaa opistojen keskinäistä esteet- tömyysjärjestystä ilmaisten kuinka monia esteitä tarkas- teltavissa opistoissa on saatu poistettua ja kuinka monia esteettömyyttä lisääviä seikkoja on pystytty ottamaan käyttöön. Ominaisvektoreihin perustuvia faktoriana- lyyseja käyttäen osiojoukosta muodostettiin kolmi- ulotteinen vektorikuvaus, joka tarjoaa laadullisesti yleistä esteettömyyttä monipuolisemman kuvan opis- ton esteettömyydestä. Esteettömyyden faktorit olivat: 1 Esteettömyyden huomioonottaminen opiston hallinnossa, lyhyemmin Hallinnon esteettömyys (Hf), 2 Opetuksen esteettömyys (Of) ja 3 Rakennetun ympäristön esteettömyys (Rf). Koska faktorit sisältävät vähemmän osioita kuin yleinen esteettömyys, jonka osatekijöitä ne tietenkin olivat, ne ovat hieman epätarkempia ja keskimäärin vähemmän luotettavia kuin se. Yleinen esteettömyys sopii yksittäisten opistojenkin vertailuun, faktoreiden pistemäärät parhaiden useamman opiston muodosta- mien ryhmien vertailuun. Kokeilujen perusteella opistot jaettiin neljään tyyppiin, jotka olivat 1 Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi (Ht), 2 Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi (Ot), 3 Rakennetun ympäristön kärkityyppi (Rt) ja 4 Esteettömyyden keskityyppi (Kt). Pääosa niistä opistoista, jotka kuuluivat useampaan kuin yhteen kärkiryhmään, ovat profiilinsa perusteella sijoittuneet hallinnon esteettömyyden kärkityyppiin. Kärkityyppiin kuuluminen kertoo opiston keskimää- räistä paremmasta sijoittumisesta jollakin esteettö- myyden alueella. Esimerkiksi rakennetun ympäristön kärkityyppiin kuulumista indikoivat parhaiten liikku- misesteettömät sisätilat ja asiakaspalvelupisteet sekä riittävä valaistus ja liikkumisesteettömät WC-tilat. Esteettömyyden keskityypin opistoja luonnehtii ehkä parhaiten kärkityyppeihin kuulumattomuus. Vaikka jotkut keskityyppiin sijoitetut opistot olivatkin hyvin esteellisiä, suurimmassa osassa esteettömyys oli tyydyt- tävällä tasolla. Erottelukyvyltään käytetty neliluokkai- nen typologia ei vastaa pelkän automaattisen lasken- nan tuottamaa typologiaa, mutta tulkinnallisesti se on helpompi ymmärtää. Se toi esille esteettömyyden kehittämisen faktorianalyysissakin esiinnousseet kolme pääkohdetta, hallinnon toimenpiteet (koulutuksen, ohjauksen, suunnittelun ja tiedotuksen), opetuksen toteutustavat ja rakennetun ympäristön kehittämisen. Oma ”heuristinen” tulkintamme typologiasta korostaa sitä, että vaikka opetuksen järjestely- ja vuorovaiku- tustoimet sekä rakennusten ja pihojen korjaukset ovat aina tarpeellisia, ne eivät ilman hallinnon määrätie- toista johtamista, aikatauluttamista ja motivointia ja opetuksen toteuttamista vammaisten ja erilaisten op- pijoiden tarpeet kohtuullisesti huomioon ottaen vielä johda esteettömään opistoon. Opistotutkimuksen selitystehtävät olivat: 1 Miten opistotyyppi (kansalaisopisto / kansanopisto), opiston kieli, opiston vakinaisen henkilökunnan määrä ja opiston rakennusten määrä selittävät opistojen yleistä esteettömyyttä, opiston esteettömyyden kuvausominaisuuksia ja esteettömyystyyppejä? 2 Miten opiston sijaintikunnan väestömäärä, kaupunkimaisuus, kuntatalouden tila ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden määrä selittävät opistojen yleistä esteettömyyttä, opistojen esteettömyyden kuvausrakenteen tekijöitä ja esteettömyystyyppejä? 3 Selittääkö maantieteellinen suuralue (Etelä-Suomi / Länsi-Suomi / Itä-Suomi / Pohjois-Suomi) opistojen yleistä esteettömyyttä, kuvaustekijöitä ja esteettömyystyyppiä vai ovatko suuralueet vapaan sivistystyön opistojen esteettömyyden suhteen tasa- arvoisia? 116 Parhaat opiston esteettömyyden opistokohtaiset selittäjät olivat opiston tyyppi (kansalaisopisto / kansanopisto) ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä. Tämä pätee myös esteettömyystyyppeihin. Kansanopistot olivat yleisesteettömämpiä kuin kan- salaisopistot ja ne olivat myös yliedustettuina hallin- non esteettömyyden ja opetuksen esteettömyyden kärkityypeissä (Ht ja Ot); rakennetun ympäristön kärkityypissä opistotyypeillä (Rt) ei ollut eroa, mutta keskityypissä kansalaisopistoilla oli selvä yliedustus. Henkilöstömäärä selittää myös kaikkia esteettö- myyden osatekijöitä, opiston tyyppi hallinnon ja rakennetun ympäristön esteettömyyttä. Päätoimiselta henkilökunnaltaan suuret opistot olivat selvästi ylei- sesteettömämpiä kuin henkilöstömäärältään pienet tai keskisuuret opistot, keskityyppiin kuuluvat opis- tot ovat vastaavasti aliedustettuina ja kärkityyppeihin kuuluvat yliedustettuina henkilökunnaltaan suurten opistojen joukossa. Opiston rakennusmäärä ja ope- tuskieli olivat huonoimmat opistokohtaiset esteettö- myyttä selittävät muuttujat, selitettävistä muuttujista huonoimmin selittyivät opetuksen esteettömyyden (Of) ja rakennetun ympäristön esteettömyyden (Rf ) muuttujat, mikä johtuu osittain niiden muita hei- kommasta reliaabeliudesta. Opiston kotikuntaa kuvaavat tekijät eivät selittä- neet johdonmukaisesti yleisen esteettömyyden eivät- kä sen osatekijöiden vaihtelua. Ainoa edes jollakin tavalla korreloiva pari olivat korkea-asteen koulutet- tujen osuus kunnan väestöstä ja opiston rakennetun ympäristön esteettömyys, joiden korrelaatiokerroin oli 0,15*. Korkeakoulutettujen osuus oli myös kun- nan kaupunkimaisuuden tärkeä osatekijä, mutta kau- punkimaisuudella ei kokonaisuutena ollut johdon- mukaisia yhteyksiä yleiseen esteettömyyteen tai sen osatekijöihin. Tulosta ei kuitenkaan ole syytä tulkita niin, että millään kuntatekijöitä kuvaavilla tekijöillä ei olisi mitään tekemistä esteettömyyden kanssa. Alueellinen tasa-arvo on ollut yksi suomalaisen koulutuspolitiikan julkilausutuista tavoitteista, ja se näyttää tutkimustulosten perusteella toteutuneen vähintäänkin kohtuullisesti vapaan sivistystyön opis- tojen esteettömyyden osalta: suuralueiden välillä ei ollut havaittavissa selkeitä eroja opistojen esteettö- myydessä. Itä- ja Pohjois-Suomen opistot eivät olleet esteellisempiä kuin muun Suomen opistot, pikem- minkin päinvastoin. Pohjois-Suomessa oli suhteessa eniten opetuksen esteettömyyden kannalta parhaita opistoja, mutta määrät ovat niin pieniä, ettei niiden perusteella voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Tasa- arvokäsityksen vahvistuminen ei kuitenkaan merkit- se, että suuralueiden opistot olisivat yhtä esteettömiä, vaan koska opistot kaiken kaikkiaan ovat useammin melko esteellisiä, tilanne on jokseenkin yhtä esteelli- nen kaikilla suuralueilla. Asian korjaaminen edellyt- tää toimenpiteitä sekä valtakunnallisella, alueellisella, kunnallisella että yksittäisten opistojen tasolla. Opistokyselyn tekeminen toi esille esteettömyyden tutkimisessa useita puutteita ja ongelmia, joihin on syytä jatkossa kiinnittää huomiota. Nostamme tässä esille niistä kolme: esteettömyyden riittämättömän huomioon ottamisen opetuksen, opiskelun ja op- pimisen malleissa ja teorioissa, standardoitujen tie- donhankintavälineiden puuttumisen esteettömyyden arvioinnista sekä instituutio- ja kuntatason oppimis- ympäristöjen kehitystä koskevan monitieteisen tutki- muksen vähäisyyden, joka rajoittaa mahdollisuuksia havaintojen tulkintaan ja selittämiseen. Aikuisten opetuksesta, opiskelusta ja oppimisesta on esitetty useita malleja, joita on tapana esitellä rinnakkain, ikään kuin ne olisivat kaikki yhtä hyviä tai jotenkin toisiaan täydentäviä (Illeris 2009, Jarvis 2010). Tyypillistä useimmille on se, että ne ovat luonteeltaan pikemmin käytännöllisiä kuin teoreet- tisia. Useimmat tarjoavat mielenkiintoista ja konsul- tointiin hyvin sopivaa sanastoa oppimista koskevaan keskusteluun, mutta eivät täytä tieteellisen teorian kriteereitä. Aikuiskasvatustieteellisessä koulutuksessa useimmin esitellyt eivät ota esteettömyyttä huomi- oon lainkaan tai osatekijöitä käsitellään funktionaa- lisen lukutaidottomuuden, kulttuurien erilaisuuden tai syrjäytymisen kysymyksinä. Niiden paikka on Suomessa vanhastaan ollut aikuisdidaktiikan margi- naalissa, joko kasvatussosiologian sosiaalisten ongel- mien käsittelyssä tai erityispedagogiikassa, jota on pidetty erillisenä, aikuiskasvatustieteen ulkopuolelle sijoittuvana osatieteenä. Vuosien varrelta löytyy toki esimerkkejä esteettö- myysongelmien nostamisesta keskustelun kohteeksi, tunnetuimpina varhaisista kriittisen pedagogiikan isän Paulo Freiren lukutaitokampanjat ja Suomes- sakin harrastetut etsivän ja osallistavan koulutuksen 117 hankkeet. Inklusiivisen pedagogiikan vakiintuminen vuosituhannen vaihteessa merkitsi todellista kään- nettä. Sen tieteellinen spesifiointi ja ulottaminen selkeästi ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksesta aikuiskasvatukseen ja siinä myös vapaaseen sivistys- työhön on tärkeydeltään ensisijainen tehtävä. Kriitti- sen pedagogiikan (tai tässä tapauksessa mieluummin andragogiikan) keskusteluista, kokeilusta ja tuloksista on aika muokata sellaista didaktiikkaa, joka vastaa esteettömyyden haasteisiin käyttämättä poliittis- ideologisesti tai uskonnollisesti yliviritettyä kieltä. Tässä projektissa on otettava vakavasti yhteiskunnal- lisen vammaistutkimuksen piirissä esitetty kritiikki, joka kohdistuu esimerkiksi siihen tapaan, jolla ai- kuiskasvatuksen tutkijat tavallisesti puhuvat vam- maisuudesta (Rocco ja Delgado 2011, 3, Slee 2011, 62–85). Esteettömyyden jäsentämisessä on edettävä selvästi lainsäädännön nyt tunnistamaa rakennetun ympäristön esteettömyyttä laajemmalle. Kuten ai- kaisemmin viittasimme, Suomen nykykäytänteissä on vakavia puutteita liikuntavammaisuudenkin huo- mioon ottamisessa, allergiat ja homeongelmille altis- tuminen puuttuvat oppimisen esteettömyyttä koske- vasta keskustelusta. Kaikkein vaikein näyttää olevan mielenterveyshäiriöiden inklusiivinen käsittely, johon ei ole aikuiskoulutuksessa toimivia ratkaisuja tarjolla, kun mielenterveyspalvelut muutenkin ovat riittämät- tömiä. Näiden ongelma-alueiden tieteellinen hah- mottaminen on selvästi useiden tieteen ja tekniikan alojen yhteistyötä vaativa tehtävä. Standardoitujen tiedonhankintavälineiden puuttu- minen esteettömyyden arvioinnista on mittasuhteil- taan edellistä paljon rajatumpi puute. Koulutuksen esteettömyystilanteen kehittymisen seuranta kaipaa tällaisia välineitä, jotta toimenpiteiden vaikutusta kenttään voitaisiin luotettavasti arvioida. Välineiden pitäisi mieluiten olla kansainvälisesti validoituja ja luonteeltaan sellaisia, että niitä voitaisiin muuttaen soveltaa useanlaisissa koulutusinstituutioissa. Nyt raportoidun kaltaisissa kyselyissä se edellyttäisi huo- lellisesti kokeiltujen ja vastuullisesti ylläpidettyjen osiopankkien kehittämistä, joita tuotettaessa kiin- nitettäisiin erityistä huomiota kyselysovellutusten alueelliseen, esteettömyystekijäkohtaiseen, koulutus- asteittaiseen, koulutusratkaisujen väliseen ja kulttuu- riseen siirrettävyyteen. Välinevalikoiman pitäisi kyse- lyjen lisäksi sisältää ohjeistus myös muihin oppimis- ympäristöjen esteettömyyden kannalta tarpeellisiin dokumentointitapoihin, kuten kuva-, narratiivi- ja äänitallenteiden tuottamiseen, käsittelyyn ja käyt- töön. Tällaisen välineistön aloite- ja tuottamisvastuu sopisi hyvin tätä kirjoitettaessa suunnitteilla olevalle kansalliselle koulutuksen arviointiyksikölle. Ihmis- oikeuksien ja vapaan sivistystyön kannalta toteutus- prosessissa on tärkeää, että kenttää edustavat järjestöt otetaan suunnitteluun mukaan tuomaan toteutuk- seen oman asiantuntemuksensa ja edustamaan myös koulutuspalvelujen käyttäjien ääntä. Kolmas puute, jonka kanssa olemme tuskailleet, on sellaisen viitekehyksen puuttuminen, joka hah- mottaisi esteettömyyden kannalta relevantilla ajan- mukaisella tavalla yksilöiden ominaisuuksien ja vä- littömien vuorovaikutusten mikrotasoa yleisemmän ja kansallisen kulttuurin, politiikan ja talouden mak- rotasoa yksityisemmän mesotason ilmiöitä. Olemme pitäneet itsestään selvänä, että esteettömyyden para- nemisen selitysten pääosa löytyisi tältä ”keskitasolta”, jolla oppilaitosten omistajien, sijaintikuntien ja oppi- laitosten oma suunnittelu, päätöksenteko, toiminnan toteutus tuloksineen ja niiden arviointi tapahtuvat. Organisaatioteoriat, aluetieteelliset teoriat ja muuta- mat muutkin yhteiskuntatieteelliset lähteet tarjoavat kyllä käsitteitä, malleja, jopa vaativia teorioitakin, jotka tulevat tavoittelemallemme alueelle. Kvantita- tiivisen tutkimusparadigman vallitessa on tehty myös perustutkimusta poliittisesti ja sosiaalisesti relevant- tien muuttujien tilastollisista rakennesuhteista sekä rakennettu systeemidynaamisia yhtälöryhmiä tär- keimpien varantojen ja niiden keskinäisten vuoyhte- yksien mallintamiseksi. Vaikka lähtökohtia on luotu paljon, emme ole kuitenkaan onnistuneet löytämään paljonkaan sellaista, mitä tässä työssä olisi voitu suo- raan hyödyntää. Yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteiden välillä ei ole ollut riittävästi yhteistyötä koulutusrakenteiden selvittämiseksi ja yrittäessämme hyödyntää tarjolla olevaa tietoa olemme varmasti toimineet tavalla, jois- ta instituutio- ja kuntatutkimuksen asiantuntija olisi heti osannut sanoa, että lähestymme asiaa sekä väärin yksinkertaistaen että joltain osin turhan konstikkaas- ti. Tarvitaan yhteistyötä ja asian eri puolia samanai- kaisesta tarkastelevaa perustutkimusta, että esteettö- 118 myyden selittämisessä päästään eteenpäin. Käytän- nön kokemus viittaa siihen, että selityksen täytyy perustua päättäjien ja toimijoiden tietoisuuteen, tah- donvaraiseen sitoutumiseen, yhteistoiminnan suju- vuuteen, tarvittavien resurssien riittävyyteen ja niihin kohdistuvien vaihtoehtoisten tarpeiden luomiin jul- kisen sanan ja viranomaismääräysten paineisiin sekä vallitseviin osin systemaattisiin olosuhdetekijöihin, joista osa edistää kehittämistä ja osa haittaa sitä. Sekä opiston, sen taustayhteisön että kunnan (tai muun relevantin paikallisyhteisön) rakenteelle ja prosesseille löytyy varmasti kuvaustapoja, joiden avulla voidaan tarttua myös esteettömyyden problematiikkaan. Ensi yrittämällä saatu tulos – tai sen puuttuminen kun- nan osalta – ei merkitse, että esteettömyys olisi vain sattuman leikkiä. Pikemminkin on kysymys toisaalta siitä, että esteettömyys ei itsessään ole yhtenäinen ilmiö, vaan yhdistelmä eri tavoin selittyvien yksittäis- ten ihmisten aloitteisiin ja sitoutumiseen perustuvista esteiden erilaisista poistamistavoista, ja tietysti myös siitä, että hakuammuntamme ei ehkä ole vielä tällä kertaa osunut olennaisimpiin tekijöihin tai emme ole onnistuneet rajaamaan ja dokumentoimaan niitä riittävän tarkasti. Tuloksemme viittaavat kuitenkin siihen, että selitykset löytyvät todennäköisemmin opistojen sisältä tai ainakin läheltä niitä kuin laa- jemmasta kuntakontekstista. Silti esteettömyyden toteutuminen voi myös Suomen vapaan sivistystyön piirissä riippua viime kädessä siitä, että esteettömyys- politiikka etenee globaalissa yhteisössä. Suomalaiset, eturintamassa opistoväki, päättävät itse siitä ovatko asiassa edelläkävijöitä vai viimeisiä viivyttelijöitä. 119 Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä Kehittämisehdotukset 3 Kansalaisopistoissa ja kansanopistoissa etsitään aktiivisesti sellaisia didaktisia lähestymistapoja ja ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat kaikkien vapauden opiskella, sivistyä ja harrastaa. Toiminnan onnistuneisuutta arvioidaan ja arvioinnin tuloksia käytetään sen edelleen kehittämisessä. Ajoitus: vuoteen 2015 mennessä kaikille opistojen henkilökuntaan kuuluville järjestetään mahdollisuus tutustua niihin ongelmiin ja vaikeuksiin, mitä vammaisuus ja erilainen oppijuus voivat aiheuttaa opiskelulle. Samalla käyttöön otetaan vapaan sivistystyön yhteiset suositukset inklusiivisen opetuksen toteuttamisesta ja opiston henkilöstön kesken sovitaan siitä, miten suosituksia toteutetaan. Vuoteen 2020 mennessä kehitetään opiston etäopetustarjontaa niin, että se kuuluu normaalina osana lähes kaikkeen opetukseen ja samalla palvelee myös opiskelijoita, jotka eivät voi osallistua kaikkiin opistossa toteutuviin ryhmätilanteisiin. On päästy sellaiseen tilanteeseen, jossa opiskelu- ja harrastustoiminta on joltain merkittävältä osaltaan ajasta ja paikasta riippumatta. 4 Koska esteettömyys on ihmisoikeuskysymys, se ei voi jäädä pelkästään rakentajien ja opettajien päänvaivaksi, vaan opistojen päätöksentekoon ja hallintoon osallistuvien pitää nostaa se esille missiota, visiota, strategiaa ja toimintasuunnitelmia laadittaessa. Kysymys on ehkä erityisesti tähän ajankohtaan liittyvästä tarpeesta ja kun asia on saatu toteutuspisteeseen, esteettömyyttä ei enää tarvitse liturgisesti korostaa joka käänteessä. Visio esteettömästä opistosta Seuraavassa on visiomme siitä, millaiset asiat luon- nehtivat esteetöntä opistoa. 1 Kansalaisopistojen ja kansanopistojen rakennukset ja piha-alueet on korjattu liikkumisesteettömiksi. Opistojen käytössä olevat julkiset tilat ovat sellaiset, että myös apuvälinettä kuten pyörätuolia käyttävät henkilöt voivat mennä niihin etukäteen ilmoittamatta tai asiasta erikseen sopimatta. Uudistuksia toteutettaessa on huolehdittu myös siitä, että opistoissa on hyvät kuuntelun ja näkemisen olosuhteet. Ajoitus: vuoteen 2015 mennessä laitetaan kuntoon sellaiset tila-asiat, jotka on mahdollista toteuttaa ilman suuria investointeja. Vuoteen 2020 mennessä tilat korjataan liikkumisesteettömiksi. 2 Kansalaisopistot ja kansanopistot toimivat siten, että vammaiset ja erilaiset oppijat ovat yhdenvertaisia toisten kanssa. Ajoitus: vuoteen 2015 mennessä opiskelijoiden rekrytoinnissa ja tiedotuksessa huomioidaan vammaiset opiskelijat ja erilaiset oppijat kaikkien erilaisten opetustarjontojen kohderyhminä. Vuoteen 2020 mennessä opiston opiskelijakunnassa ja henkilökunnassa on vammaisia ja erilaisia oppijoita samassa suhteessa kuin heitä on opiston palvelemassa väestössä. 120 Ajoitus: vuoteen 2015 mennessä opistot kirjaavat esteettömyyden strategiaan ja edellä mainittujen seikkojen vaatimiin suunnitteluasiakirjoihin. Vuoteen 2020 mennessä hallinnossa opiston resursointi hoidetaan siten, että esteettömyyden ylläpitoon on riittävät taloudelliset voimavarat, opiston henkilökunnalla tarvittava osaaminen ja motivaatio, koko opistoväellä asian edellyttämä tietoisuus ja opisto on sosiaalisesti verkostoitunut sekä paikallisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisesti osallistumaan globaaliin esteettömyyden toteuttamiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä koulutuksen järjestäjät avainasemassa Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on suuri vastuu vapaan sivistystyön esteettömyydestä. Valtio ohjaa toimintaa ja luo edellytyksiä esteettömyyden kehit- tämiseen. Valtio myös kantaa viimesijaisen vastuun vammaisten ihmisten oikeuksien edellytyksistä ja niiden toteutumisesta vapaan sivistystyön piirissä. Opetusministeriön (nyk. Opetus- ja kulttuuriminis- teriön) vastuu vapaan sivistystyön esteettömyyden kehittämisestä on kirjattu Suomen vammaispoliitti- seen ohjelmaan. Siinä on yhteensä 122 konkreettista toimenpidettä, joilla epäkohtiin tartutaan. Näistä 69. toimenpide on vapaan sivistystyön esteettömyyden ja saavutettavuuden kehittäminen, jonka vastuuminis- teriöksi todetaan opetus- ja kulttuuriministeriö (Suo- men vammaispoliittinen ohjelma 2010, 88). Kunnat ovat tärkeitä esteettömyyden toteuttajia. Koululaitoksen tärkeimpinä ylläpitäjinä ne joutuvat suunnittelemaan oppilaitosten esteettömyyttä päiväko- deista aikuisoppilaitoksiin. Vapaa sivistystyö voi tässä kokonaisuudessa näyttää pieneltä osatekijältä, mutta käytännössä se palvelee suurinta osaa kunnan väes- töstä. Kunta ei ole kansanopistojen rahoittaja, mutta niiden toimintaympäristönä kuitenkin tärkeä esteet- tömyyden edellytysten luoja. Vuoden 2012 status quo on syntynyt edellisen hallituksen toteuttaman kunta- uudistuksen seurauksena, jossa yli neljästäsadasta kun- nasta päädyttiin 336 kuntaan. Se on kuitenkin vain alkua. Vähintään yhtä suuri jatko-osuus on edessäpäin ja sen myötä myöskin monet nykyisin itsenäiset opis- tot tulevat yhdistymään. Se merkitsee samalla myös si- tä, että moniin kuntiin tulee ainakin aluksi monien eri yhteisöjen omistamia kansanopistoja. Näistä seikoista aiheutuvien muutosten toteuttaminen samaan aikaan, kun esteettömyyttä koskeva lainsäädäntö pitäisi panna täytäntöön, luo haastavan toimintaympäristön. Es- teettömyyden toteutumisen kannalta on tärkeää, että siihen tähtäävät toimenpiteet kirjataan alusta alkaen osaksi kuntien yhdistymis- ja yhteistyösuunnitelmia. Oppilaitokset ja niiden ylläpitäjät ovat avainase- massa siinä, miten vapaan sivistystyön esteettömyyttä ja saavutettavuutta lähdetään kehittämään – eh- däänkö vain se, mitä lainsäädäntö ja viranomaiset velvoittavat vai otetaanko tavoitteeksi opisto, joka palvelisi aidosti kaikkien oppimis- ja sivistystarpeita. Kysymyksessä on arvovalinta. Esteettömyyttä ja saa- vutettavuutta ei vielä mielletä opiston kilpailu- tai menestystekijöiksi, mutta sellaisiksi ne muuttuvat väestön ikääntymisen, monikulttuuristumisen ja eri- arvoistumisen edetessä. On tärkeää, että kunnan luottamushenkilöt ja viranhaltijat toimivat aktiivisesti ja suunnitelmallises- ti vapaan sivistystyön oppilaitosten, erityisesti kan- salaisopistojen esteettömyyden parantamiseksi. Op- pilaitosten esteettömyyden kehittämisessä hyödyn- netään kunnallisten tai alueellisten vammaisneuvos- tojen ja vanhusneuvostojen kokemusta ja osaamista. Lisäksi vammaisjärjestöjä käytetään esteettömyyden asiantuntijoina. Kansalaisopistojen liitto, Suomen Kansanopisto- yhdistys ja Förbundet för arbetar- och medborgarin- stitut i Svenskfinland ovat olleet aktiivisesti tukemas- sa tämän tutkimuksen tekemistä. Niillä, samoin kuin muilla vapaan sivistystyön keskusjärjestöillä (Opinto- keskukset ry, Suomen kesäyliopistot ry ja Urheilu- opistojen Yhdistys ry sekä Vapaan sivistystyön yhteis- järjestö ry) on myös jatkossa suuri merkitys vapaan sivistystyön esteettömyyden ja saavutettavuuden toteuttamisessa. Esteettömyys on erityisen tärkeää niille ihmisille, joilla on jokin vamma tai oppimisvaikeus tai pitkäai- kainen sairaus tai, jotka ovat ikääntyneitä tai kuulu- vat kulttuurisiin tai kielellisiin vähemmistöihin. Va- paan sivistystyön esteettömyyden kehittäminen edel- lyttää heitä edustavilta järjestöiltä ja organisaatioilta aktiivisuutta. Esimerkiksi kunnallisilla ja alueellisilla vammaisneuvostoilla on paljon sellaista kokemusta ja osaamista, jota voidaan jatkossa käyttää vapaan sivis- tystyön oppilaitosten esteettömyyden kehittämisessä. 121 Kehittämisehdotukset Seuraavassa ovat kehitysehdotuksemme esteettömän opiston vision toteuttamiseksi. Olemme ryhmitel- leet ehdotukset toteutuksen ensisijaisen vastuutahon mukaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö 1 Vapaan sivistystyön oppilaitosten esteettömyystyötä ohjataan valtakunnallisilla linjauksilla. Esteettömyydestä ja sen kehittämisestä tulee jatkossa julkisen rahoituksen myöntämisen kriteeri. Ensimmäisessä vaiheessa oppilaitoksilta edellytetään esteettömyyden toteuttamissuunnitelma ja toista vaihetta varten asetetaan määräaika, johon mennessä rakennettu ympäristö on esteetön. Suunnitelman laatimista tuetaan ministeriön ohjeistuksella ja koulutuksella. Toteutusta edistetään kannustein ja korostamalla sitä, että valtio ei voi pysyvästi tukea sellaista vapaata sivistystyötä, joka ei toteuta ihmisoikeuksien edellyttämää esteettömyyttä. 2 Määräaikaan asti valtio tukee esteettömyyden toteuttamista taloudellisesti. Määräajan jälkeen esteettömyyden puutteet voivat johtaa valtionavun supistamiseen. 3 Esteettömyyteen kohdistuva koulutus otetaan yhdeksi vapaan sivistystyön henkilöstön täydennyskoulutuksen rahoituksen painopistealueeksi. 4 Ministeriö sopii yliopistojen kanssa siitä, että esteettömyys ja inkluusio sisällytetään myös aikuiskasvatuksen opettajankoulutukseen. 5 Ministeriö rahoittaa opintokeskusten ja urheiluopistojen sekä kesäyliopistojen esteettömyystilanteen selvittämisen. 6 Ministeriö kokoaa esteettömyyden tutkijoiden ja toimijoiden järjestelyn, joka tuottaa vuosina 2015– 2020 seurantatietoa esteettömyyden kriittisen toteutusvaiheen aikana saaduista tuloksista. 7 Vapaan sivistystyön nykyinen juridinen kohdennus on vanhentunut. Suuri osa aikuisten vapaatavoitteisesta opiskelusta ja harrastustoiminnasta tapahtuu lain määrittelemän oppilaitos- ja opintopiirikentän ulkopuolella. Esteettömyyden täysimittainen toteutuminen koko sivistystyön kentän osalta maassamme edellyttää vapaan sivistystyön todellisten kohdeorganisaatioiden perusteellista uudelleenarviointia vuoden 2015 jälkeisen esteettömyyden toteutuskauden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö 8 Selvitetään vammaispalvelujen suhdetta vapaan sivistystyön koulutukseen ja laaditaan kunnille tarvittavat ohjeet asiasta. Yksi nykytilanteen ongelmista liittyy siihen, etteivät kaikki kunnat myönnä vaikeavammaisille ihmisille kuuluvia lakisääteisiä kuljetuspalveluja opiskelumatkoihin, jos opiskelu on omaehtoista ja vapaatavoitteista. Vammaispalveluihin oikeuttavan opiskelu on syytä määritellä uudelleen niin että kuntien käytännöt saadaan yhdenmukaisiksi. Opetushallitus 9 Aikuisoppilaitoksille tuotetaan esteettömyysopas, johon kootaan tietoa, käytännön vinkkejä ja hyviä käytäntöjä esteettömään opiskeluun liittyvistä asioista ja opasta päivitetään toimintaympäristöjen muuttuessa ja hyvien käytäntöjen karttuessa. 10 Opiskelun esteettömyyttä käsittelevää tietoa kootaan eri oppilaitosmuotojen yhteiseen portaaliin. Kunnat ja kuntayhtymät 11 Kuntien yhdistymistä ja yhteistoimintaa suunniteltaessa yhtenä kohteena on kansalaisopistojen yhdistäminen tai niiden toiminnan yhteensovittaminen. Tätä koskeviin suunnitelmiin sisällytetään esteettömyys yhtenä kehittämiskohteena. Valmistelussa kuullaan kunnallisia ja alueellisia vammaisneuvostoja. 12 Kunnan ja kuntayhtymän päättäjät ja johtavat virkamiehet tutustutetaan henkilökohtaisesti kunnassa sijaitsevien aikuisoppilaitosten esteettömyystilanteisiin. Kansalaisopistot ja kansanopistot 13 Oppilaitokset toteuttavat välittömästi ne opetuksen ja rakennetun ympäristön esteettömyyttä edistävät toimenpiteet, jotka eivät vaadi pitkää valmistelua ja merkittäviä investointeja. 122 14 Oppilaitokset, joiden tiloissa on vakavia esteitä, panevat vireille korjauksen esisuunnittelun. Tarvittavien toimenpiteiden arviointia varten tehdään esteettömyyskartoitus käyttäen koulutettuja esteettömyyskartoittajia. 15 Oppilaitoksen verkkosivut ja sähköiset oppimisalustat päivitetään esteettömiksi. 16 Oppilaitokset tiedottavat painetuissa ohjelmissaan ja verkkosivuillaan toimitilojensa ja opetuksensa esteettömyydestä sekä tarjoavat mahdollisuuden kysyä lisätietoja asiasta. 17 Oppilaitokset rekrytoivat aktiivisesti opiskelijoiksi ja henkilökunnan jäseniksi vammaisia, erilaisia oppijoita ja muita vähemmistöryhmiin kuuluvia ihmisiä. Järjestöt 18 Sivistysjärjestöt järjestävät esteettömyyteen liittyvää koulutusta ja muuta yhteistoimintaa. 19 Sivistysjärjestöt ja opettajajärjestöt asettavat toimintaryhmiä, jotka suunnittelevat eri oppiaineisiin ja kurssityyppeihin sopivia oppimisen tuloksellisuuskriteerejä opetuksen esteettömyysratkaisujen onnistuneisuuden arvioimiseksi. 20 Sivistysjärjestöt rakentavat luottamusta ja yhteistyötä eri toimijoiden (ministeriöt, kunnat, oppilaitokset, vammaisjärjestöt, erilaisten oppijoiden järjestöt jne.) välillä, jotta opistokentällä voitaisiin välttää vastakohta-asetelmien syntyä ja muutoksen kannattajien ja vastustajien rintamien muodostumista. 21 Vammaisjärjestöt ja erilaisten oppijoiden järjestöt verkostoituvat oppilaitosten kanssa esteettömyyden toteuttamiseksi aikuisoppilaitoksissa. 22 Vammaisjärjestöt yhdistävät nykyiset verkkopalvelunsa, joiden avulla kerätään käyttäjien näkökulmasta tietoa rakennetun ympäristön esteettömyydestä (vrt. Suomi kaikille -palvelu). Järjestöt huolehtivat siitä, että palveluun kerätään ajantasaista tietoa vapaan sivistystyön oppilaitosten esteettömyydestä. 23 Puolueet päivittävät ohjelmansa aikuiskoulutuksen esteettömyyttä koskevin osin ja niiden paikallisjärjestöt tutustuvat oman toimialueen aikuisoppilaitosten esteettömyystilanteeseen. Yliopistot ja korkeakoulut 24 Aikuiskoulutuksen tutkimusta suunnataan kolmelle alueelle, jotka ovat esteettömyys, vammaisuus ja erilainen oppijuus. 25 Opettajankoulutukseen sisällytetään esteettömyyttä käsitteleviä sisältöjä siten, että jokainen opiskelija perehtyy niihin. 123 Kirjallisuus Applied Multivariate Analysis with R. New York / Dordrecht / Heidelberg / London: Springer. Field, A. (2009) Discovering Statistics Using SPSS. 3rd ed. Los Angeles: SAGE. Fuller, M., Healey, M., Bradley, A. & Hall, T. (2004) Barriers to learning: a systematic study of the experience of disabled students in one university. Studies in Higher Education, 29, 303-–318. Gustafsson, H. (2011) YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja. Invalidiliitto. Saatavana http://www. invalidiliitto.fi/files/attachments/julkaisut/yk_toolkit_ pieni.pdf (20.11.2012). Haarni, I. (2006) Keskeneräistä yhdenvertaisuutta. Vammaisten henkilöiden hyvinvointi ja elinolot Suomessa tutkimustiedon valossa. Stakes, Raportteja 6/2006. Hyyppä, M. & Mäki, J. (2000) Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä? Pohjanmaan rannikon suomen- ja ruotsinkielisen väestön kansalaisaktiivisuuden ja terveyden vertailua. Suomen Lääkärilehti 8/2000: 821–826. Illeris, K. (Toim.) (2009) Contemporary Theories of Learning. London: Routledge. Invalidiliitto (2009) Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus. Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle. Saatavana http://inport2.invalidiliitto.fi/ Raken_Ympariston_Esteet_netti.pdf (20.11.2012). AENOR (2011) ”Accessibility in built environment”. Draft Joint Report – CEN/BT WG 207 (PT A and PT B) Saatavana http://www.cen.eu/cen/ Sectors/Sectors/Accessibility/Construction/Pages/ PublicConsultationJointReport.aspx (20.11.2012). Burgstahler, S. & Moore E. (2009) Making Student Services Welcoming and Accessible Through Accommodations and Universal Design. Journal of Postsecondary Education and Disability 21, 155–174. Cattell. R. B. (1966). Handbook of Multivariate Experimental Psychology. Chicago: Rand McNally Chard, G. & Couch, R. (1998) Access of Higher Education for the Disabled Student: a Building Survey at the University of Liverpool. Disability & Society 13, 603–623. Coombs, N. (2010) Making Online Teaching Accessible. Inclusive Course Design for Students with Disabilities. San Francisco: Jossey-Bass. Crawley, A. (2012) Supporting Online Students. San Francisco: Jossey-Bass. Creswell, J. W. (2009) Research Design. Qualitative, Quantitative, and Mixed Methods Approaches. London: SAGE. ESOK. Esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa 2006–2011. Saatavana http://esok.jyu.fi/ (2.1.2011). Everitt, B. & Hothorn, T. (2011) An Introduction of 124 Kangas, M. (2009) Turun yliopiston esteettömyys – haastattelututkimus erityisjärjestelyjä käyttävien opiskelijoiden kokemuksista yliopistossa. Proseminaarityö. Turun yliopisto, Kasvatustieteiden laitos. Kemppainen, E. (2011) Esteetön yhteiskunta YK:n keinoin. Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportteja 50/2011. Kilpelä, N. (2013) Yhtenä joukossa vai ympäristön ehdoilla. Teoksessa Laitinen, M. (Toim.) Vapaan sivistystyön esteettömyys (työnimi). Helsinki: Kansanvalistusseura. Kumpuvuori, J. (2013) Vammaisia henkilöitä pitää kohdella eri tavalla – kohtuullisten mukautusten juridiikkaa vapaassa sivistystyössä. Teoksessa Laitinen, M. (Toim.) Vapaan sivistystyön esteettömyys (työnimi). Helsinki: Kansanvalistusseura. Könkkölä, K. (2011) Keskustelu lokakuussa 2011. Laaksonen, E. (2005) Esteetön opiskelu yliopistoissa. Opetusministeriön julkaisuja 2005:6. Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632. Saatavana http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1998/19980632 (20.11.2012) Losinsky, L., Levi, T., Saffey, K. & Jelsma, J. (2003) An investigation into the physical accessibility to wheelchair bound students of an Institution of Higher Education in South Africa. Disability and Rehabilitation 25, 305–308. Markkanen, M. (2011) Kansanopistojen esteettömyys erilaisten oppijoiden ja vammaisten opiskelijoiden näkökulmasta: Yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien esteet. Pro gradu – tutkielma. Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Saatavana http://www.kynnys.fi/vse/ index.php?option=com_content&view=article&id=10& Itemid=10 (20.11.2012). Nivalainen, K. (2000) ”Haluaa mennä semmosena kuin toisetkin” – Näkövammaiset aikuiset kansalaisopiston opiskelijoina. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Erityispedagogiikan laitos. Saatavana https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/.../7785/ knivalainen.pdf? (20.11.2012) Paananen, S. (2013) Vapaa sivistystyö toisena mahdollisuutena: nuoret miehet, lukivaikeus sekä oppimis- ja elämänpolkujen tukeminen. Teoksessa Laitinen, M. (Toim.) Vapaan sivistystyön esteettömyys (työnimi). Helsinki: Kansanvalistusseura. Pekonen, E. (2010) Esteitä opintopolulla? Opiskelijoiden kokemuksia esteistä ja esteettömyydestä Kuopion yliopistossa. Publications of the University of Eastern Finland General Series No 4/2010. Penttilä, J. (2012) Hitaasti, mutta varmasti? Saavutettavuuden edistyminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2000-luvulla. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:10. Saatavana http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Hitaasti_ mutta_varmasti.html (20.11.2012) Perustuslaki (731/1999). Saatavana http://www.finlex.fi/ fi/laki/ajantasa/1999/19990731 (20.11.2012) Pietilä, P. (2008). Liikkumisen esteistä ajan hallintaan. Esteettömyyden hyvät käytännöt ja kovat kokemukset korkea-asteen oppilaitoksissa. ESOK -hanke. Esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa 2006–2009. Saatavana http://www.esok.fi http:// esok.jyu.fi/kaytannot/hkraportti.pdf/ (20.11.2012). Poussu-Olli, H. (1999) To be a Disabled University Student in Finland. Disability & Society 14, 103–113. Powell, S. & Tummons, J. (2011) Inclusive Practice in the Lifelong Learning Sector. Exeter: Learning Matters. Putnam, R. 2000. Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community. New York / London / Toronto / Sydney / Singapore: Touchstone. Putnam, R. 1993. Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy. Princeton NJ. Princeton University Press. Pääkkölä, E. (2004) Kohti esteetöntä yliopistoa. Opiskelijoiden kokemuksia Jyväskylän yliopiston opiskeluympäristöstä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Erityispedagogiikan laitos. Saatavana https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/.../ URN_NBN_fi_jyu-20055.pdf?... (20.11.2012). 125 Rivano-Fischer, D. (2004) Wheelchair accessibility of public buildings in Al Ain, United Arab Emirates (UAE). Disability and Rehabilitation 26, 1150–1157. Rocco, T. & Delgado, A. (2011) Shifting Lenses: A Critical Examination of Disability in Adult Education. New Directions for Adult and Continuing Education 132, 3–12. Salomaa, A. (2013) Saavutettavaa verkko-opetusta käytännön toimenpiteillä. Saatavana http://www.esok. fi/esok-hanke/artikkelit/salomaa/ (20.11.2012). Sauro, J. & Lewis, J.R. (2012) Quantifying the User Experience. Practical Statistics of User Research. USA: Elsevier / Morgan Kaufman. Savolainen, H., Ahonen, T., Aro, M., Tolvanen, A. & Holopainen, L. (2008) Reading comprehension, word reading and spelling as predictors of school achievement and choice of secondary education. Learning and Instruction 18, 201–210. (tekstiin sivut 202–203) Slee, R. 2011. The Irregular School. Exclusion, Schooling and Inclusive Education. Abingdon / New York: Routledge. Suni, L. (2012) Kokemuksia kansalaisopistojen esteettömyydestä Kyselytutkimus vammaisille, kuuroille, erilaisille oppijoille ja pitkäaikaissairaille opiskelijoille. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Saatavana http://www. kynnys.fi/vse/index.php?option=com_content&view=a rticle&id=10&Itemid=10 (20.11.2012). Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010– 2015. United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities 2006. Saatavana http://www.un.org/ disabilities/ (20.11.2012). Valkama, A. & Hämäläinen, R. 2013. Monenlaiset oppijat ja esteetön oppimisympäristö. Teoksessa Laitinen, M. (Toim.) Vapaan sivistystyön esteettömyys (työnimi). Helsinki: Kansanvalistusseura. De Vaus, D. (2002) Analyzing Social Science Data. 50 Key Problems in Data Analysis. London Sage W. K. Kellogg Foundation (2004) Logic Model Development Guide. Using Logic Models to Bring Together Planning, Evaluation and Action. Saatavana http://www.wkkf.org/knowledge-center/ resources/2006/02/WK-Kellogg-Foundation-Logic- Model-Development-Guide.aspx (20.11.2012). World Report on Disability (2011) World Health Organization. Saatavana http://www.who.int/ disabilities/world_report/2011/en/index.html (21.11.2012). Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21. Saatavana http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021 (20.11.2012). 126 Liite 1. Millaisia puutteita esteettömyyskartoitukset paljastivat? Esteettömyyskartoitusraporteista koonnut sosionomiopiskelija Eeva Airikkala Sisätilojen opasteet Sisätilojen opasteet eivät ohjaa kulkijaa katkeamattomasti perille saakka. Opasteen sijoitus oveen aiheuttaa törmäysvaaran opastetta läheltä tarkasteltaessa. Opasteet ovat liian korkealla. Opasteissa ei ole hyödynnetty symboleja. Opasteet sijoitettu lasin taakse tai niissä on kiiltävä pinta, jolloin eivät erotu selkeästi. Opasteissa ei ole selkeä kontrastia taustaan nähden. Kirjasinkoko on pieni. Sisäänkäynnit Pääsisäänkäynnille on tasoero. Se ei erotu tummuuskontrastina. Portaassa ei ole tummuuskontrastia eikä käsijohteita tai käsijohde on vain portaiden toisella puolella. Luiska on jyrkkä. Luiskassa ei ole käsijohteita eikä suojareunaa. Sisäänkäynnin tasanne on ahdas apuvälineen käyttäjälle. Oven aukipitotolppa aiheuttaa kompastumisvaaran. Askelmien reunat eivät erotu tummuuskontrastin avulla. Huomiomaali on kulunut jo pois. Ovi on raskas avata, ei ole sähköistä ovenavausjärjestelmää. Oven kynnys on korkea. Portaaton reitti liian jyrkkä eikä valaistu. Portaissa on vaihteleva mitoitus, mikä vaikeuttaa liikkumista. Pyörätelineet työntyvät kulkuväylälle ja aiheuttavat kompastumisvaaran. Saapuminen kohteeseen Esteettömien autopaikkojen puute. Saattoliikenteelle ei ole pysähtymispaikkaa (tällainen tarvitaan, jos opiskelija täytyy auttaa perille asti) Sisäänkäyntien välillä ei ole esteetöntä kulkuyhteyttä (tällainen tarvitaan, jos saapuu esimerkiksi taksilla väärälle ovelle) Opistorakennusten väliset kulkureitit ovat esteellisiä. Piha-alueen kulkureittien valaistuksessa on puutteita. Luiskan käsijohde on vain luiskan toisella puolella. Kulkureittien asfalttipinta on epätasaista ja halkeillutta ja reitiltä löytyy myös koholla olevia kaivonkansia. Kulkuväylät kohteen tilojen välillä ovat huomattavan jyrkkiä (18 %) Leikkipuiston hiekkapinta vaikeuttaa pyörätuolin kulkua, puiston keinujen alla ei ole turva-alustaa. Lähistöllä ei julkisen liikenteen pysäkkejä. Opasteet Ulkotilojen opasteet Opasteen välittömään läheisyyteen ei pääse, eikä heikkonäköinen voi siksi lukea tekstiä. Opasteita ei ole valaistu eivätkä ne erotu tummuuskontrastina taustasta. Opasteita ei ole. Opasteet sijoitettu lasin taakse, jolloin eivät erotu selkeästi. Kasvillisuus peittää opasteiden näkyvyyttä. Opasteet eivät ole ajan tasalla. 127 Portaan välitasanteella on suuri ritilä, joka voi vaikeuttaa kulkua esim. kävelykepin kanssa. Lasisien käyntioven hahmottaminen on vaikeaa. Tuulikaappi on ahdas. Ovikello on korkealla. Välittömästi sisäänkäynnin jälkeen alkavat portaat ja alatasanne on ahdas. Sivusisäänkäynnille ei ole opastetta. Sisäänkäynnit eivät ole katetut. Sisätilat Aulatilat ja käytävät Käytävät heikosti valaistuja, löytyy hämäriä katvealueita. Kulkureitit ja oviaukot ovat kapeita. Aulan kalusteet eivät erotu tummuuskontrastina ympäristöstä. Osa kalusteista on sijoitettu kulkuväylälle, mikä aiheuttaa törmäysvaaran ja hankaloittaa apuvälineillä mahtumista tiloihin. Ilmoitustaulujen edessä olevat kalusteet estävät pääsyn tiedotteiden lähelle. Huonetilojen ovet eivät erotu tummuuskontrastina seinistä. Palvelutiskillä ei ole induktiosilmukkaa, ja polvitilaa tiskin alla on liian vähän. Tiski on korkea, ei ole mahdollista asioida istuen. Vaatekoukut ovat liian korkealla ja kenkähylly vaikeuttaa entisestään koukkuihin ulottumista. Tietokonepisteen pöydän ympärillä ei ole riittävästi tilaa, jolloin sen ääreen ei ole esteetöntä kulkumahdollisuutta. Lattian kuviointi saa aikaan vaikutelman tasoeroista ja kiiltävyys liukkaudesta. Ikkunoista tuleva valo voi aiheuttaa vastavalohäikäisyä. Pääosassa opetustilojen ovista on kynnykset. Ovet avautuvat käytävälle, josta aiheutuu törmäysvaara. Kulkukäytävän pituuskaltevuuden tasoeron alkamista ei ole merkitty tummuuskontrastina. Pariovien toisen ovilehden salpa on liian korkealla pyörätuolista käsin avattavaksi. Portaat Avoaskelmat lisäävät kompastumisriskiä. Käsijohteet eivät jatku yhtenäisenä välitasanteilla, ne päättyvät liian aikaisin tai ovat liian ohuet. Portaiden askelmien reunat eivät erotu tummuuskontrastina. Portaiden yhteydessä on 14–16 % jyrkkä luiska. Välitasanne on ahdas. Porraskäytävä on hämärä. Matala katto aiheuttaa törmäysvaaran. Portaat alkavat välittömästi ovelta, mikä aiheuttaa putoamisvaaran. Hissit Hissin sijaintia ei ole opastettu, on hankalasti löydettävissä. Hissin mitoitus ei täytä esteettömyyden vähimmäisvaatimuksia ja oviaukko on ahdas. Käyttöpainikkeissa ei ole kohomerkintöjä. Painikkeet ovat korkealla. Hissin valaistus on hämärä. Pyörätuolihissi on lukittu eikä vapaasti käytettävissä. Ovi lukkiutuu välittömästi käytön jälkeen. Ovet sulkeutuvat liian nopeasti. (Pyörätuoli)hissin ovi ei erotu selkeänä kontrastina ympäristöstä. Pyörätuolihissin automaattinen avausjärjestelmä toimii vain sisääntulokerroksessa. Painikkeissa ei kohomerkintöjä, niitä täytyy painaa koko matkan ajan. Valaistus käyttöpainikkeiden kohdalla on huono. Kohteessa ei ole hissejä, vaikka se on monikerroksinen. Juhla- ja liikuntasalit, auditoriot Raskaat ovet. Suorareunainen kynnys hankaloittaa liikkumista. Seiniltä ulkonevat pylväät aiheuttavat törmäysvaaran. Peilissä ei kontrastimerkintöjä. Näyttämölle ei esteetöntä kulkuyhteyttä eikä sen reuna erotu tummuuskontrastina. Näyttämön portaiden valaistus on hämärä, eikä niissä ole käsijohteita/loppuvat liian aikaisin. Auditoriossa ei ole varsinaisia pyörätuolipaikkoja. Auditorion portaisiin sijoitetut istuimet ja nuottitelineet aiheuttavat törmäysvaaran. Piano on sijoitettu osittain poistumistien eteen. Voimistelusaliin ei ole esteetöntä kulkuyhteyttä. 128 Puku- ja pesutilat Pukuhuoneiden wc-tilan mitoitus ja varustus eivät vastaa nykyisiä esteettömyysmääräyksiä. Tilojen valaistus on hämärä. Vaatekoukut ovat korkealla, joihin ulottumista vaikeuttavat eteen sijoitetut penkit. Vain miesten pukuhuoneeseen on portaaton reitti. Pukuhuoneen ovessa on korkea kynnys. Suihkutiloihin on korkea kynnys ja lattiassa on tasoero, joka ei erotu tummuuskontrastina. Lattia on märkänä liukas. Pukeutumistilassa ei ole selvää tummuuskontrastia. Saunan lauteiden edessä oleva tasanne estää lauteiden lähelle pääsemisen pyörätuolilla. Pukutilojen penkit eivät mahdollista makuulla pukeutumista. Osa pukukaappien numeroista on irronnut. Uima-altaan reunat eivät rotu tummuuskontrastina. Nostin sijaitsee altaan vastakkaisessa päädyssä pukuhuoneeseen nähden, jolloin etäisyys on pitkä. Saunan lasiovi ei erotu selkeästi. Ruokasali, ravintola, kahvila Ovi on raskas avata, varustettu sulkijalla. Korkea kynnys. Tilaopaste ja ruokalista on hanakala havaita lasiovesta. Käsipyyheteline on liian korkealla. Palautelaatikko on ulottumattomissa. Pöytien väliset tilat ovat ahtaat. Pöytälevyn alla oleva rakenne tuolin kiinnittämiseksi hankaloittaa pöydän ääreen pääsyä pyörätuolilla. Pöydän jalkarakenteet estävät pääsyn pöydän päähän. Noutopöydät, palvelutiski ja kalusteet eivät erotu selkeinä kontrasteina. Palvelutiski on lisäksi korkea eikä ruokiin yletä. Tiskillä ei myöskään ole induktiosilmukkaa. Astioiden palautuksessa ja jätteiden lajittelussa ei ole esteetöntä sijoittelua. Ei löydy erikorkuisia eikä pyöreitä pöytiä. Valaistus on riittämätöntä. Tilassa on taustamelua. Ruokailutilassa on portaat noutotiskeille. Kulkureitillä sijaitseva pylväs ei erotu tummuuskontrastina. Opetustilat ja muut kokoontumistilat Kalusteissa ei ole säätömahdollisuuksia. Kalusteiden sijoittelu aiheuttaa törmäysvaaran. Lattioilla lojuvat johdot aiheuttavat kompastumisvaaran. Lattian kiiltävä pinta luo vaikutelman liukkaudesta. Vesipisteiden alla ei ole vapaata polvitilaa, altaat ovat korkealla. Opetuskeittiön suunnittelussa ei ole huomioitu esteettömyysnäkökohtia, samoin valaistus on huono. Luokkatilan pylväät eivät erotu tummakontrastina, mikä aiheuttaa törmäysvaaran. Kulkuväylät ovat ahtaita. Kirjaston sijaintia ei ole opastettu kulkureitillä, palvelutiskillä ei ole induktiosilmukkaa. Valaistus on hämärä. Luentosalissa tai muissa opetustiloissa ei ole induktiosilmukkaa tai pyörätuolipaikkoja, ja korotetun esiintymisalueen reuna ja portaat eivät erotu kontrastina. Saleissa on pitkä jälkikaiunta-aika, mikä vaikeuttaa kuulemista. Osaan tiloista ei ole esteetöntä kulkureittiä sisäkautta. Ulkokautta mentäessä ovella on korkea kynnys. Henkilökunnan tiloissa keittiöpiste on pieni ja hämärä, työtaso on huomattavan korkealla. Tason alla ei ole vapaata polvitilaa ja varusteiden käyttö on hankalaa. Oviaukkojen sijoittelu hankaloittaa liikkumista. Kuntosalin laitteissa ei ole huomioitu esteettömyysnäkökohtia. Laitteiden väliin ei jää riittävästi tilaa apuvälineillä pääsyyn. Opetustilojen ovilla on korkeat kynnykset, joissa on irtonaiset kynnyskiilat. Ne eivät sovellu pyörätuolia käyttäville. Oviaukot ovat kapeita. Ilmastointi aiheuttaa häiritsevää taustamelua. Vain yhden rakennuksen ensimmäisen kerroksen tiloihin on esteetön kulkuyhteys. Kaikki työskentelypisteet eivät ole esteettömiä. Asuntolasta vain ensimmäinen kerros on esteettömästi saavutettavissa. Esteettömät WC-tilat Tiloista löytyy vain yksi esteetön wc, jolloin etäisyydet muodostuvat pitkiksi. Tilaopasteessa ei ole hyödynnetty symboleja. Opasteet ovat korkealla ja vaikeasti havaittavissa. 129 Ovessa sijaitsevat opasteet aiheuttavat törmäysvaaran, kun opastetta tarkastellaan läheltä. Ovi ei avaudu kunnolla, koska vaatenaulakko on liian lähellä. Ovesta puuttuu vaakasuuntainen vedin. Kulkureitillä on sijoitettu kalusteita, jotka hankaloittavat wc-tilaan pääsyä. Kulkureitti on kapea. Kynnys hankaloittaa liikkumista. Ahdas wc, vain yhdellä sivulla istuinta on tilaa pyörätuolille, eli nykymääräysten mukaista tilaa ei ole. Istuin on kiinni seinässä, jolloin tilaa takana ei ole. WC-istuimen tukikaiteet ovat matalalla, joistakin wc- tiloista löytyy vain yksi. Lattiaan kiinnitetyt käsituet hankaloittavat pyörätuolilla pääsyä istuimen viereen. Paperitelineeseen on vaikea ulottua istuimelta käsin (liian kaukana tai istuimen takana), käsisuihku on liian kaukana. Lattian ja seinän välillä ei ole selkeää tummuus- kontrastia, joka helpottaisi tilan hahmottamista. Käsipyyheteline ja peili ovat liian korkealla. Käsipyyhetelineen käyttö edellyttää kahta kättä. Valaistus hämärä. Ainoa roska-astia on polkimella avattava kannellinen astia. Ei ole hälytysjärjestelmää. Vapaan sivistystyön esteettömyys -tutkimuksessa tehdyt esteettömyyskartoitukset Kilpelä, N. (2012) Rovaniemen kansalaisopisto ja Rovala-Opisto. Esteettömyys. Kynnys ry/ Kynnyskonsultit. Kilpelä, N. & Virkkala J.( 2012) ARBIS. Esteettömyyskartoitus. Kynnys ry/Kynnyskonsultit. Kilpelä, N. & Virkkala J. (2012) Kauniaisten kansalaisopisto. Esteettömyys. Kynnys ry/ Kynnyskonsultit. Virkkala, J. & Englund, S. (2012) Lehtimäen erityiskansanopisto. Esteettömyys. Kynnys ry/ Kynnyskonsultit. Virkkala, J. & Englund, S. (2012) Pekka Halosen akatemia Esteettömyys. Kynnys ry/Kynnyskonsultit. 130 Liite 2. Opistokyselyn lomake Kysely kansalais- ja kansanopistojen esteettömyydestä Hyvä rehtori On tärkeää tietää kuka pääsee osallistumaan vapaan sivistystyön opintoihin ja miten se konkreettisesti mah- dollistetaan. Siksi olemme opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoituksella käynnistäneet Vapaan sivistys- työn esteettömyys -tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on selvittää esteettömyyden toteutumista kansalais- ja kansanopistoissa sekä antaa opistoille välineitä parantaa esteettömyyttään. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan tehdä kehittämisehdotuksia opetusministeriölle, kuntaliitolle ja valtakunnallisille sivistysjärjestöille sekä perustella resurssitoiveita esimerkiksi opistojen ylläpitäjien suuntaan. Keskeisin osa tiedosta hankitaan tällä rehtoreille suunnatulla kyselyllä. Voitte myös delegoida kyselyyn vas- taamisen opiskelun esteettömyyteen perehtyneille henkilökuntanne jäsenille. Kyselylomakkeen täyttämiseen kuluu aikaa noin 30 minuuttia. Kyselylomake on jaettu kolmeen osaan, jotka käsittelevät rakennettua ympä- ristöä, opiskelua ja hallintoa. Esteettömyys on opintojen saavutettavuuden keskeinen osa-alue, jolla tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen opiskeluympäristön toteuttamista siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia mahdollisimman yhdenvertaisesti muiden kanssa. Esteettömyys koskettaa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa kaikkia opiskelijoita ja koko henkilöstöä, mutta erityisen tärkeää se on niille yhteisön jäsenille, joilla on jokin vamma, jotka ovat ikääntyneitä tai kuuluvat kulttuurisiin tai kielellisiin vähemmistöihin. Kyselylomakkeessa esteettömyyttä tarkastellaan erityisesti vammaisten ja lukivaikeuksisten opiskelijoiden kannalta. Tutkimuksen onnistumisen edellytyksenä on, että vastausprosentti nousee riittävän korkeaksi. Jokaista vas- tausta tarvitaan mahdollisimman oikean kuvan saamiseksi tämän hetken tilanteesta ja kehittämistarpeista. Luottamuksellisuus Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Vastaukset raportoidaan siten, ettei niistä voi tunnistaa yksittäisen oppilaitoksen tai henkilön vastauksia. Palaute Jokainen kyselyyn vastannut opisto saa yhteenvedon tutkimuksen tuloksista. Kyselyn palauttaminen Pyydämme Teitä täyttämään tämän kyselylomakkeen ja palauttamaan sen 31.12.2011 mennessä oheisessa valmiiksi maksetussa kuoressa Helsingin yliopistoon. Yhteistyöstä etukäteen kiittäen Matti Laitinen Jyrki Ijäs Jaana Nuottanen 131 OSA I. RAKENNETTU YMPÄRISTÖ OPISTON LIIKKUMISESTEETTÖMYYS Pyydämme Teitä seuraavaksi vastaamaan jokaiseen kysymykseen valitsemalla sen vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa Teidän näkemystänne. 1. Kuinka monta prosenttia kaikista opistonne käytössä olevista sisätiloista on sellaisia, että niissä on helppo liikkua esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla? (ei portaita tai tasoeroja, hissit tai luiskat, leveät ovet ja kulkuväylät) Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 2. Onko opistonne asiakaspalvelupisteissä helppo asioida esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla? (ei portaita matkalla asiakaspalveluun, asiakaspalvelupisteessä on riittävästi tilaa liikkua pyörätuolilla tai rollaattorilla, palvelutiskien korkeus soveltuu myös pyörätuolin käyttäjälle) 1. Ei 2. Osassa asiakaspalvelupisteistä on helppo asioida ja osassa ei ole 3. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 3. Onko opistonne opiskelijoille tarkoitetuissa kahviloissa/ruokaloissa helppo asioida esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla? (ei portaita matkalla kahvilaan/ruokalaan, kahvilassa/ruokalassa on riittävästi tilaa liikkua pyö- rätuolilla tai rollaattorilla) 1. Ei 2. Osassa kahviloista/ruokaloista on helppo asioida ja osassa ei ole 3. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 4. Onko opistonne opiskelijoille tarkoitetuissa tiloissa esteettömät WC-tilat? (ei portaita matkalla WC-tiloihin, WC-tiloissa on leveät ovet ja riittävästi tilaa liikkua pyörätuolilla tai rollaattorilla) 1. Ei 2. Osassa tiloista on esteettömät WC-tilat ja osassa ei ole 3. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 132 ASUNTOLAN LIIKKUMISESTEETTÖMYYS (kysymykset 5–8 koskevat vain kansanopistoja) Pyydämme Teitä seuraavaksi vastaamaan jokaiseen kysymykseen valitsemalla sen vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa Teidän näkemystänne. 5. Kuinka monta prosenttia kaikista opistonne asuntolan/asuntoloiden sisätiloista on sellaisia, että niissä on helppo liikkua esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla? (ei portaita tai tasoeroja, hissit tai luiskat, leveät ovet ja kulkuväylät) Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 6. Onko asuntolan/asuntoloiden keittiö- ja ruokailutiloissa helppo liikkua esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla? (ei portaita tai tasoeroja matkalla keittiö- ja ruokailutiloihin, riittävästi tilaa liikkua pyörätuolilla tai rollaattorilla) 1. Ei 2. Osassa asuntolan/asuntoloiden keittiö- ja ruokailutiloista on helppo liikkua ja osassa ei ole 3. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 7. Onko asuntolan/asuntoloiden tiloissa esteettömät WC- ja pesutilat? (ei portaita matkalla WC- ja pesutiloi- hin, WC- ja pesutiloissa on leveät ovet ja riittävästi tilaa liikkua pyörätuolilla tai rollaattorilla) 1. Ei 2. Osassa asuntolan/asuntoloiden tiloista on esteettömät WC- ja pesutilat ja osassa ei ole 3. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 8. Onko opiston ja asuntolan käytössä olevalla piha-alueella helppo liikkua esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla? (ei portaita tai tasoeroja, luiskat) 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 133 NÄKEMIS- JA KUULEMISYMPÄRISTÖN ESTEETTÖMYYS Pyydämme Teitä seuraavaksi vastaamaan jokaiseen kysymykseen valitsemalla sen vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa Teidän näkemystänne. 9. Onko opistonne käytössä olevissa tiloissa riittävä valaistus? (oma arvionne valaistuksesta erityisesti toiminnan kannalta olennaisissa kohdissa, kuten rakennusten sisäänkäynneillä, asiakaspalvelupisteessä jne.) 1. Ei 2. Osassa tiloista on riittävä valaistus ja osassa ei ole 3. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 10. Onko opistonne käytössä olevissa sisä- ja ulkotiloissa selkeät ja helposti ymmärrettävät opasteet? (Onko esim. käytetty symboleja tekstin tukena?) 1. Ei 2. Osassa tiloista on selkeät ja helposti ymmärrettävät opasteet ja osassa ei ole 3. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 11. Onko opistonne käytössä olevissa tiloissa kaikuisuutta tai kovaa taustamelua? (kaikuisuutta voivat aiheut- taa esim. kovat pinnat ja holvikatot, taustamelua voivat aiheuttaa esim. ilmastointi, erilaiset laitteet, tilan muut käyttäjät tai ulkoa kantautuva liikenteen melu) 1. Ei 2. Kyllä Jos vastasitte KYLLÄ, mainitkaa vielä missä tiloissa on kaikuisuutta tai kovaa taustamelua. _______________________________________________________________________________ Pyydämme Teitä vastaamaan seuraavaan kysymykseen valitsemalla ne vaihtoehdot, jotka vastaavat Teidän näkemystänne. 12. Missä opiston käytössä olevista tiloissa on induktiosilmukan käyttömahdollisuus? (Induktiosilmukka on kuulolaitteen käyttäjille tarkoitettu kuulemisen apuväline.) 1. Ei ole induktiosilmukan käyttömahdollisuutta 2. Induktiosilmukan käyttömahdollisuus on asiakaspalvelupisteissä 3. Induktiosilmukan käyttömahdollisuus on isommissa kokoontumistiloissa kuten esimerkiksi juhlasalissa ja auditoriossa 4. Induktiosilmukan käyttömahdollisuus on muissa kuin edellä mainituissa tiloissa Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 134 OSA II. OPISKELU TIEDOTUS, TUKI- JA NEUVONTAPALVELUT Pyydämme Teitä seuraavaksi vastaamaan jokaiseen kysymykseen valitsemalla sen vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa Teidän näkemystänne. 13. Onko opistollanne esteettömät nettisivut? (esteettömät nettisivut on toteutettu siten, että esim. sokeat ja heikkonäköiset käyttäjät voivat hyödyntää niitä vaivattomasti: kuvilla on tekstivastineet jne.) 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 14. Tiedotetaanko opiskelijoille ja opiskelijoiksi hakeutuville oppilaitoksenne esteettömyyteen liittyvistä asioista opistonne nettisivuilla? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 15. Tiedotetaanko opiskelijoille ja opiskelijoiksi hakeutuville oppilaitoksenne esteettömyyteen liittyvistä asioista opistonne painetussa ohjelmassa? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 16. Onko opistossanne nimettyä vastuuhenkilöä, joka hoitaa vammaisten ja lukivaikeuksisten opiskelijoiden asioita? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 17. Onko opistonne opiskelijoilla mahdollisuus saada henkilökohtaista ohjausta esteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 135 OPETUS Opetuksesta ei ole helppoa muodostaa kokonaiskuvaa. Pyydämme Teitä silti seuraavaksi vastaamaan jokaiseen kysymykseen valitsemalla sen vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa Teidän näkemystänne opetuksesta omassa opis- tossanne. Mitä suuremman numeron valitsette, sitä enemmän olette väittämän kanssa samaa mieltä asiasta. 18. Kuinka hyvin seuraavat väitteet kuvaavat Täysin Jokseenkin En samaa Jokseenkin Täysin mielestänne opistonne opetusta? ERI eri enkä eri samaa SAMAA mieltä mieltä mieltä mieltä mieltä a) Opettajat ja muu opistonne henkilökunta 1 2 3 4 5 suhtautuvat myönteisesti erityisjärjestelyihin, joiden avulla pyritään turvaamaan kaikkien tasa-arvoinen mahdollisuus oppimiseen b) Jos opetukseen ilmoittautuva henkilö kertoo 1 2 3 4 5 käyttävänsä esimerkiksi pyörätuolia tai rollaattoria, opetus siirretään esteettömiin tiloihin c) Opetukseen liittyvä kirjallinen materiaali on 1 2 3 4 5 mahdollista saada etukäteen ja opiskelijan tarvitsemassa muodossa (esim. sähköisessä muodossa tai isolla fontilla) d) Opettajat eriyttävät opetustaan osallistujien mukaan 1 2 3 4 5 (jos ryhmässä on esim. näkövammainen opiskelija, opettaja lukee ääneen esityksensä tekstit, liikunta-ryhmän vetäjä selittää liikkeet sanallisesti) e) Opetus toteutetaan niin, että opiskelijan on 1 2 3 4 5 mahdollista opiskella omassa tahdissaan (esim. hitaammin kuin toiset) f ) Opitun arvioinnissa toimitaan jous-tavasti, jotta 1 2 3 4 5 jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus näyttää oma osaamisensa g) Opintokäynnit, retket ja matkat toteutetaan siten, 1 2 3 4 5 että kaikkien on mahdollista osallistua (vierailukohteet ovat esteettömiä, kuljetuksissa ja majoituksessa huomioidaan liikkumisesteettömyys: hissillä varustettu linja-auto mahdollistaa esim. pyörätuolin tai rollaattorin käyttäjän osallistumisen) Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 136 OSA III. HALLINTO HENKILÖSTÖN KOULUTUS Pyydämme Teitä seuraavaksi vastaamaan jokaiseen kysymykseen valitsemalla sen vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa Teidän näkemystänne. 19. Kuinka monta prosenttia opistonne päätoimisesta opetushenkilöstöstä on osallistunut koulutukseen, jon- ka osana on käsitelty vammaisten opiskelijoiden huomioon ottamista opetuksessa? Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Ei tietoa Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 20. Kuinka monta prosenttia opistonne päätoimisesta opetushenkilöstöstä on osallistunut koulutukseen, jon- ka osana on käsitelty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioon ottamista opetuksessa? Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Ei tietoa Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 21. Kuinka monta prosenttia opistonne tuntiopettajista on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitel- ty vammaisten opiskelijoiden huomioon ottamista opetuksessa? Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Ei tietoa Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 22. Kuinka monta prosenttia opistonne tuntiopettajista on osallistunut koulutukseen, jonka osana on käsitel- ty lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioon ottamista opetuksessa? Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Ei tietoa Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 137 23. Onko opistonne opettajille ja muulle henkilöstölle järjestetty viimeisen viiden vuoden aikana koulutusta, jonka osana on käsitelty vammaisten ja lukivaikeuksisten opiskelijoiden huomioon ottamista? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 24. Käsitelläänkö opistonne uusien opettajien ja muun henkilöstön perehdytyksen osana vammaisten ja luki- vaikeuksisten opiskelijoiden huomioon ottamista? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ TOIMINNAN SUUNNITTELU Pyydämme Teitä seuraavaksi vastaamaan jokaiseen kysymykseen valitsemalla sen vaihtoehdon, joka parhaiten vastaa Teidän näkemystänne. 25. Onko opistossanne tehty esteettömyyskartoitus? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 26. Jos esteettömyyskartoitus on tehty, onko se ulkopuolisen asiantuntijan tekemä? (esim. esteettömyyskartoittaja, esteettömyyteen perehtynyt henkilö) 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 27. Onko opistossanne laadittu opettajille ja muulle henkilöstölle kirjallisia ohjeita esteettömän opiskelun mahdollistamiseksi? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 138 28. Onko opistossanne tehty yhdenvertaisuussuunnitelma? (Yhdenvertaisuussuunnitelma voi myös olla osa tasa-arvosuunnitelmaa tai muuta toimintaa ohjaavaa asiakirjaa) 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 29. Jos yhdenvertaisuussuunnitelma on tehty, onko siinä huomioitu myös vammaiset opiskelijat? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 30. Jos yhdenvertaisuussuunnitelma on tehty, onko siinä huomioitu myös lukivaikeuksiset opiskelijat? 1. Ei 2. Kyllä Tähän voitte kommentoida ja kertoa lisää: ______________________________________________ _______________________________________________________________________________ 31. Onko esteettömyys mainittu opistonne strategiassa tai muussa toimintaa ohjaavassa asiakirjassa? 1. Ei 2. Kyllä Jos vastasitte KYLLÄ, kertokaa vielä missä opistonne asiakirjassa esteettömyys on mainittu. _________________________ 139 OSA IV. TAUSTATIEDOT VASTAAJAN PERUSTIEDOT 32. Vastaajan tehtävänimike/Vastaajien tehtävänimikkeet? (rehtori, vararehtori, opettaja…) ____________ 33. Kuinka usein käsittelette työssänne esteettömyyteen liittyviä asioita? Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 1. Useita kertoja viikossa 2. Kerran viikossa 3. 2–3 kertaa kuukaudessa 4. Kerran kuukaudessa 5. Useita kertoja vuodessa 6. Kerran vuodessa 7. Harvemmin kuin kerran vuodessa 34. Miten tyytyväinen olette opistonne esteettömyyteen (rakennetun ympäristön esteettömyys, opiskelun esteettömyys ja esteettömyysnäkökulma hallinnossa)? Valitkaa vain yksi vaihtoehto. 1. Erittäin tyytyväinen 2. Melko tyytyväinen 3. Melko tyytymätön 4. Erittäin tyytymätön Miksi, perustelut?___________________________________________________________________ OPISTOTIEDOT 35. Opistonne nimi? _________________________ 36. Kuinka monessa rakennuksessa opistonne järjestää opetusta tai muuta toimintaa? ________________ 37. Opistonne päätoimisen henkilökunnan määrä/vuosi? (joko tämä tai edellinen vuosi) ______________ 38. Opistonne tuntiopettajien määrä/vuosi? (joko tämä tai edellinen vuosi) ________________________ 39. Onko opistossanne otettu käyttöön hyviä käytäntöjä esteettömyyden edistämiseksi? Millaisia? _________________________________________________________________________________ Onko Teillä mielessänne vielä jotakin, jonka haluaisitte tuoda tässä yhteydessä esille? _________________________________________________________________________________ Kiitos vastauksistanne! Palauttakaa lomake valmiiksi maksetussa kuoressa Helsingin yliopistoon. 140 Liite 3. Opistojen antama palaute tutkijoille Päätimme opistokyselyn kysymykseen: Onko Teillä mielessänne vielä jotakin jonka haluaisitte tuoda täs- sä yhteydessä esille? Tiivistettynä rehtoreiden tai heidän nimeämiensä henkilöiden terveiset tutkijoille käsittelivät seuraavia aiheita tai teemoja: - opiston esteettömyystilanne ja sen kehittäminen: - esteettömyyden kehittämiseksi tehdyt toimenpiteet - mahdollisuudet esteettömyyden kehittämiseen - opiston tulevaisuudennäkymät - opiskelun esteettömyys - esteettömyyteen liittyvä tiedontarve - kyselylomake ja tutkimuksen toteutustapa Suurin osa vastauksista käsitteli opiston esteettö- myystilannetta. Opistot kertoivat niistä toimenpiteis- tä, joita olivat tehneet esteettömyyden kehittämiseksi tai selittivät, miksi opiston esteettömyystilanne oli sellainen kuin oli. Jotkut vastaajista kokivat, opis- tonsa mahdollisuudet vastata esteettömyyden kehit- tämistä koskeviin odotuksiin heikoksi. Vastauksissa käsiteltiin lisäksi esteettömyyden kehittämisen tule- vaisuudennäkymiä. ”Olemme olleet mukana panemassa alulle, v. 2007 esteettömyyskävelyitä, joissa kaupungilla nämä asiat on alettu ottaa huomioon. Esteetön tila on miellyttävä myös muille!” (95, 40) ”Meillä on paljon maahanmuuttajia, jotka ovat kielellisesti esteellisiä.” (142, 40) ”Kun monet toimipisteistä ovat kylien lakkautettuja kouluja, joista toiminta on loppumassa vähitellen, ei ole ollut intoa panostaa esteettömyyteen. Ihmiset auttavat toisiaan yli esteiden!” (208,40) ”Vuokralaisena on vaikea vaatia parannuksia – seurauksena olisi entistäkin korkeammat vuokrat, joihin ei ole varaa.” (19, 40) ”Oma tilantarve on melkoinen – uusien tilaratkaisujen myötä esteettömyyteen tullaan kiinnittämään enemmän huomiota.” (107, 40) Useimmissa kyselylomakkeeseen ja tutkimuksen to- teutukseen kohdistuvissa kommenteissa esteettömyy- teen suhtauduttiin myönteisesti. Joukossa oli kuiten- kin yksi vastaaja, jonka kommentit olivat kriittisiä kautta linjan. Hänen vastauksensa kyselylomakkeen viimeiseen kysymykseen käsitteli tapausta, jonka pe- rusteella opisto tai vastaaja voitaisiin tunnistaa, joten kriittistä suhtautumista kuvaavaksi esimerkiksi on valittu opasteita käsittelevän monivalintakysymyksen vastausta täydentävä kommentti. ”Asia on hyvin tärkeä, kehitettävää on.” (24, 40) ”Hieno asia, että nämä kysymykset on nostettu esille.” (85, 40) ”Liian pitkälle ei tule kehittää. Meillä esteettömyys on huipussaan. Jos sitä kehitetään, enemmistö kärsii!!” (63,10) Opistojen kommenteissa mainittiin myös koulutuk- sen merkitys esteettömyystietoisuuden kehittämisessä ja toivottiin esteettömyyden kehittämiseen liittyvän koulutuksen järjestämistä. ”Tietoisuuden lisääminen esim. koulutuksella, mitä kaikkea esteettömyys tarkoittaa ja miten se voidaan ottaa huomioon opetuksessa. Osaava-hankkeiden koulutuksiin aiheesta omia tilaisuuksia…” (131, 40) 141 Kyselylomakkeen ja tutkimuksen kerrottiin toimi- neen herätteenä esteettömyyden kehittämiseen. Yk- sittäisessä kommentissa kehuttiin ajatusta lomakkeen yhteisestä täyttämisestä. Lisäksi kyselyn arvioitiin sopivan paremmin isoille kuin pienille opistoille ja kansanopistoille paremmin kuin kansalaisopistoille. Tutkijoille esitettiin myös kysymys, miksei kyselyä voinut täyttää verkossa. ”Kysely oli hyvä sillä se antoi ajattelemisen aihetta ja parantamisen kohteita opiston toimintaan.” (37, 40) ”Laadittu esteettömyyskartoitus / -suunnitelma / -strategia tai yhdenvertaisuusasiakirja ei välttämättä poista ongelmia. Kaikilta (pieniltä) opistoilta ei voi vaatia kaikkia mahdollisia suunnitelmia. Asiat voi toimia ilman niitäkin, ja se lienee pääasia? Joskus asiat voi itse tehdä pienessä yksikössä jopa paremmin, tasa-arvoisemmin ja laadukkaammin kuin suuressa yksikössä.” (163, 40) ”Kysely sopinee tässä muodossa paremmin kansanopistoille kuin kansalais-/ työväenopistoille, kun ajatellaan kerättävien tietojen ominaisuuksia ja oppilaitosten toimintaa ja ominaisuuksia.” (56, 40) ”Miksi ei sähköinen kysely, kirjoittaminen hidasta näin?” (13, 40) 142 Liite 4. Faktorianalyysissa mukana olevien esteettömyysmuuttujien keskinäiset korrelaatiot (muuttujarivin tunnuksina kahden sanan alkukirjaimet) Muuttuja 1. Liik.est. 2.La 4.Lw 9.Rv 10.So 11.T 12.Ik 13.En 14.Et sisätilat 2 Liikkumisesteett. asiakaspalvelupistee .41*** 4 Liikkumisesteettömät WC-tilat .49*** .45*** 9 Riittävä valaistus .18** .16* .19** 10. Selkeät opasteet .23*** .21*** .25*** .23*** 11 Meluttomat tilat .20** .03 ns .12 ns .13* .11 ns 12 Induktiosilmukan käyttömahdollisuus .29*** .14* .18** -.03 ns .09 ns .09 ns 13 Esteettömät nettisivut -.08 ns -.01 ns -.04 ns .01 ns -.06 ns .06 ns -.09 ns 14. Esteettömyydestä tiedotetaan nettisiv .00 ns -.09 ns .02 ns .04 ns -.04 ns .03 ns .02 ns .34*** 15. Esteettömyydestä tied. painetussa ohj .03 ns .00 ns .01 ns .01 ns .01 ns .11 ns .15* .18** .49*** 16. Esteettömyyden vastuuhenkilö .16* .15* .11 ns .04 ns .13* .02 ns .10 ns .04 ns .29*** 17. Henkilökohtainen esteettömyysohjaus .14* .23*** .09 ns .04 ns .06 ns .08 ns .15* .12 ns .12 ns 18. a) Esteett. suhtaudutaan myönteises .17** .19*** .18** .06 ns -.16* .17** .04 ns -.01 ns .09 ns b) Opetus siiretään esteettöm. tiloihin .23*** .17** .17** .13* .23*** .18** .07 ns .05 ns -.01 ns c) Opetusmateriaalit saa etukäteen .11 ns -.06 ns .18** .13 ns .14* -.02 ns .04 ns .05 ns -.02 ns d) Opettajat eriyttävät opetustaan .11 ns .08 ns .17* -.02 ns .16* -.01 ns .06 ns .11 ns -.02 ns e) Mahdollista opiskella omassa tahdissa .12 ns .14* .10 ns .16* .15* .16* .04 ns .03 ns -.02 ns f) Arvioinnissa toimitaan joustavasti .13* .10 ns .09 ns .10 ns .18** .13* .05 ns .08 ns .12 ns g) Kaikilla mahdollisuus opintokäynteih .25*** .16* .28*** .17** .20** .15* .02 ns .09 ns .11 ns 19. Henkilöstön koulutus vammaiset .30*** .19** .12 ns .11 ns .20** .00 ns .12 ns .06 ns .28*** 20. Henkilöstön koulutus lukivaikeuksise .19** .16* .13 ns .12 ns .19** .03 ns .09 ns .09 ns .30*** 21. Tuntiopettajien koulutus vammaiset .27*** .13 ns .14* .07 ns .15* .00 ns .08 ns .02 ns .27*** 22. Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuks .20** .13 ns .13* .08 ns .13 ns .06 ns .05 ns .06 ns .30*** 23. Esteettömyyskoulutusta järjestetty .16* .06 ns .02 ns .01 ns .16* -.02 ns .18** .09 ns .27*** 24. Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaik. .05 ns .19** .06 ns .15* .14* .05 ns .06 ns .19** .23*** 25. Esteettömyyskartoitus tehty .16* .11 ns .11 ns .03 ns .09 ns .01 ns .17* -.05 ns .17* 27. Kirjalliset esteettömyysohjeet .13* .04 ns .18** .04 ns .15* .01 ns .03 ns .01 ns .24*** 31. Esteettömyyys mainittu strategiassa .16* .10 ns .07 ns .12 ns .08 ns -.06 ns .10 ns .08 ns .17** 143 Muuttuja 15.Et 16.Ev 17.He 18.a)Es 18.b)Os 18.c)Oe 18.d)Oe 18.e)Mo 18.f)At 15. Esteettömyydestä tied. painetussa ohj 16. Esteettömyyden vastuuhenkilö .37*** 17. Henkilökohtainen esteettömyysohjaus .15* .20** 18. a) Esteett. suhtaudutaan myönteises .06 ns .11 ns .28*** b) Opetus siirretään esteettöm. tiloihin .09 ns .17* .29*** .39*** c) Opetusmateriaalit saa etukäteen -.09 ns .18** .21** .23*** .29*** d) Opettajat eriyttävät opetustaan .04 ns .20** .26*** .29*** .34*** .39*** e) Mahdollista opiskella omassa tahdissa .12 ns .23*** .24*** .23*** .32*** .38*** .43*** f) Arvioinnissa toimitaan joustavasti .18** .28*** .27*** .31*** .46*** .35*** .44*** .56*** g) Kaikki voivat osallistua opintokäynteih .05 ns .16* .12 ns .28*** .30*** .21** .32*** .34*** .43*** 19. Henkilöstön koulutus vammaiset .26*** .42*** .24*** .18** .22** .17** .14* .18** .26*** 20. Henkilöstön koulutus lukivaikeuksis .22*** .46*** .21** .15* .20** .12 ns .14* .23*** .36*** 21. Tuntiopettajien koulutus vammaiset .29*** .46*** .21** .15* .20** .15* .18** .25*** .28*** 22. Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuks .27*** .45*** .23*** .16* .16* .19** .15* .25*** .31*** 23. Esteettömyyskoulutusta järjestetty .19** .36*** .15* .08 ns .10 ns .08 ns .09 ns .10 ns .17** 24. Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaik. .30*** .30*** .19** .14* .16* .01 ns .11 ns .14* .22*** 25. Esteettömyyskartoitus tehty .24*** .18** .22*** .09 ns .11 ns .06 ns .09 ns .16* .17** 27. Kirjalliset esteettömyysohjeet .26*** .29*** .12 ns .01 ns .15* .08 ns .08 ns .13 ns .15* 31. Esteettömyyys mainittu strategiassa .14* .24*** .21** .18** .16* .10 ns .11 ns .14* .14* Muuttuja 18.g)Kv 19.Hk 20.Hk 21.Tk 22.Tk 23.Ej 24.Pv 25.Et 27.Ke g) Kaikki voivat osallistua opintokäynteih 19. Henkilöstön koulutus vammaiset .22*** 20. Henkilöstön koulutus lukivaikeuksis .23*** .69*** 21. Tuntiopettajien koulutus vammaiset .22** .80*** .69*** 22. Tuntiopettajien koulutus lukivaikeuks .21* .66*** .78*** .82*** 23. Esteettömyyskoulutusta järjestetty .15* .47*** .60*** .49*** .51*** 24. Perehdytys vammaisuuteen ja lukivaik. .25*** .41*** .43*** .48*** .45*** .33*** 25. Esteettömyyskartoitus tehty .11 ns .26*** .24*** .21** .23*** .15* .10 ns 27. Kirjalliset esteettömyysohjeet .08 ns .17** .21** .15* .20** .24*** .07 ns .11 ns 31. Esteettömyyys mainittu strategiassa .04 ns .39*** .29*** .30*** .23** .26*** .21** .26*** .15* 144 Liite 5. Esteettömyysosioiden rotatoitu faktorimatriisi Muuttuja Hallinnon esteettömyys Opetuksen esteettömyys Rakennetun ympäristön esteettömyys Kommu- naliteetti Tuntiopettajien koulutus, vammaiset 0.88 0.81 Tuntiopettajien koulutus, lukivaikeuksiset 0.87 0.77 Henkilöstön koulutus, lukivaikeuksiset 0.81 0.70 Henkilöstön koulutus, vammaiset 0.80 0.69 Henkilöstökoulutus viiden vuoden aikana 0.60 0.37 Perehdytykseen sisältyvät vammaiset ja lukivaikeuksiset 0.51 0.28 Vammais- ja lukiasioiden vastuuhenkilö nimetty 0.50 0.30 Esteettömyydestä tiedotetaan nettisivuilla 0.38 0.16 Esteettömyydestä tiedotetaan painetussa ohjelmassa 0.35 0.13 Esteettömyys mainittu strategiassa 0.33 0.14 Esteettömyyskartoitus tehty (0.24) 0.10 Kirjalliset esteettömyysohjeet (0.21) 0.07 Arvioinnissa toimitaan joustavasti 0.75 0.62 Mahdollista opiskella omassa tahdissa 0.66 0.46 Opettajat eriyttävät opetustaan 0.60 0.37 Opetus siirretään esteettömiin tiloihin 0.55 0.36 Opetusmateriaalit saa etukäteen 0.48 0.25 Kaikki voivat osallistua opintokäynteihin 0.48 0.31 Erityisjärjestelyihin suhtaudutaan myönteisesti 0.42 0.22 Henkilökohtainen ohjaus esteettömyysasioissa 0.34 0.17 Taustameluttomuus (0.17) (0.17) 0.06 Sisätiloista liikuntaesteettömiä % 0.72 0.55 Wc-tilat liikuntaesteettömiä 0.66 0.46 Liikuntaesteettömät asiakaspalvelupisteet 0.56 0.33 Selkeät opasteet (0.32) 0.16 Induktiosilmukan käyttömahdollisuus (0.30) 0.09 Riittävä valaistus (0.24) 0.08 Esteettömät nettisivut (-0.14) 0.04 Ominaisarvo % varianssista kumulatiivinen % 5.50 19.65 19.65 2.24 9.82 27.66 1.29 6.72 32.28 145 Liite 6. Opistotyypin ja opiston esteettömyystyypin yhteisjakauma Esteettömyystyyppi Opiston tyyppi Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi Rakennetun ympäristön esteettömyyden kärkityyppi Esteettömyyden keskityyppi Yhteensä Kansalaisopisto N % 18 11,0 22 13,5 16 9,8 107 65.6 163 100,0 Kansanopisto N % 21 30,9 15 22,1 6 8,8 26 38,2 68 100,0 Yhteensä N % 39 16,9 37 16,0 22 9,5 133 57,6 231 100,0 146 Liite 7. Logistisen regressioanalyysin taulukot Analyysitapana on käytetty Waldin testiin perustuvaa eteenpäin askeltavaa menetelmää. Lähtökohtamuuttu- jina on käytetty opiston tyyppiä, opiston kieltä, opiston päätoimisen henkilökunnan määrää, opiston raken- nusten määrää, kunnan väestömäärää, kunnan kaupunkimaisuutta, kunnan taloudellista tilannetta ja kunnan korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuutta väestöstä. Taulukko 1. Logistisen regressioanalyysin mukaan merkitsevimmin opiston yleiseen esteettömyyteen yhteydessä olevat tekijät Opisto- ja kuntatekijät N OR 95 prosentin luottamusväli p-arvo Opiston tyyppi Kansalaisopisto 163 1 Kansanopisto 68 3,30 1,80–6,22 ,000 Opiston henkilöstömäärä Vähän henkilöstöä 96 1 Paljon henkilöstöä 109 2,10 1,20–3,68 ,009 Opiston rakennukset Paljon rakennuksia 103 1 Vähän rakennuksia 102 2,36 1,34–4,13 ,003 Taulukko 2. Logistisen regressioanalyysin mukaan merkitsevimmin opiston yleiseen esteettömyyteen yhteydessä olevat tekijät, kun opiston esteettömyys on adjustoitu opistotyypillä Opisto- ja kuntatekijät N OR 95 prosentin luottamusväli p-arvo Opiston henkilöstömäärä Vähän henkilöstöä 106 1 Paljon henkilöstöä 99 1,91 1,10 – 3,33 0,23 147 Taulukko 3. Logistisen regressioanalyysin mukaan merkitsevimmin esteettömyyden huomioonottamiseen opiston hallinnossa yhteydessä olevat tekijät Opisto- ja kuntatekijät N OR 95 prosentin luottamusväli p-arvo Opiston tyyppi Kansalaisopisto 163 1 Kansanopisto 68 2,29 1,28–4,09 ,005 Opiston henkilöstömäärä Vähän henkilöstöä 106 1 Paljon henkilöstöä 99 2,64 1,50–4,64 ,001 Kunnan väestömäärä Vähän väestöä 113 1 Paljon väestöä 109 1,92 1,23–3,28 ,016 Taulukko 4. Logistisen regressioanalyysin mukaan merkitsevimmin esteettömyyden huomioonottamiseen opiston hallinnossa yhteydessä olevat tekijät, kun opiston esteettömyys on adjustoitu opistotyypillä Opisto- ja kuntatekijät N OR 95 prosentin luottamusväli p-arvo Opiston henkilöstömäärä Vähän henkilöstöä 106 1 Paljon henkilöstöä 99 2,64 1,50–4,64 ,001 Kunnan väestömäärä Vähän väestöä 113 1 Paljon väestöä 109 1,92 1,13 – 3,28 ,016 Taulukko 5. Logistisen regressioanalyysin mukaan merkitsevimmin opetuksen esteettömyyteen yhteydessä olevat tekijät Opisto- ja kuntatekijät N OR 95 prosentin luottamusväli p-arvo Opiston tyyppi Kansalaisopisto 163 1 Kansanopisto 68 3,17 1,76–5,70 ,000 Kunnan väestömäärä Paljon väestöä 109 1 Vähän väestöä 113 1,84 1,07–3,15 ,027 Kunnan kaupunkimaisuus Enemmän kaupunkimainen 111 1 Vähemmän kaupunkimainen 111 1,75 1,02 – 3,00 ,042 Kunnan korkeakoulutetut Paljon korkeakoulutettuja 112 1 Vähän korkeakoulutettuja 112 1,81 1,06 – 3,10 ,031 148 Julkaisut sähköisenä osoitteessa www.minedu.fi/julkaisut Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja -sarjassa vuonna 2013 ilmestyneet 1 Toiminta- ja taloussuunnitelma 2014–2017 2 Liikuntatoimi tilastojen valossa; Perustilastot vuodelta 2011 4 Yliopistojen tieteellinen ja taiteellinen toiminta sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus vuonna 2011. Yhteenveto yliopistoilta kerätyistä julkaisutiedoista 5 Taidetta arkeen; Selvitys valtion keinoista edistää prosenttiperiaatetta osana julkista rakentamista ISBN 978-952-263-198-5 (nid.) ISBN 978-952-263-199-2 (PDF) ISSN-L 1799-0343 ISSN 1799-0351 (painettu) ISSN 1799-0351 (PDF) Helsinki 2013 Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:3 Matti Laitinen & Kari E. Nurmi