TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2002:6 Tuomariksi pätevöityminen KUVAILULEHTI O I K E U S M I N I S T E R I Ö Julkaisun päivämäärä 14.11.2002 Julkaisun laji Työryhmän mietintö Toimeksiantaja Oikeusministeriö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Tuomarikoulutustyöryhmä Puheenjohtaja: dekaani Ari Saarnilehto Sihteerit: vanhempi hallitussihteeri Erja Hynninen hallitussihteeri Maaria Leskelä Toimielimen asettamispäivä 26.2.2002 Julkaisun nimi Tuomariksi pätevöityminen Julkaisun osat Osa 1 Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomareiden pätevöitymisjärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi Osa 2 Tuomioistuinlaitoksen henkilöstö; selvitys tuomareiden pätevöitymisjärjestelmää koskevan hallituksen esityksen pohjaksi Tiivistelmä Työryhmä ehdottaa säädettäväksi lain tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä. Uusi laki koskisi pätevöitymistä yleisten tuomioistuimien, hallintotuomioistuimien ja erityistuomioistuimen tuomarin virkoihin. Koulutuksen suorittaneiden lisäksi tuomariksi voitaisiin edelleen nimittää niin sanotulta avoimelta uralta eli hankkimalla tuomarin virassa tarvittava pätevyys muissa tehtävissä toimimalla. Tuomarikoulutus kestäisi 2,5 vuotta ja se koostuisi työharjoittelusta ja teoriajaksoista. Työharjoittelu kestäisi yhteensä kaksi vuotta ja se suoritettaisiin vähintään kolmessa eri paikassa, joista kahden tulisi olla tuomioistuimissa. Muina harjoittelupaikkoina olisivat esimerkiksi oikeusaputoimistot ja syyttäjänvirastot. Teoreettiset opiskelujaksot kestäisivät yhteensä kuusi kuukautta ja niiden aikana opiskeltaisiin tuomarin ammatin edellyttämiä syventäviä aineita. Koulutettaville vahvistettaisiin henkilökohtainen opintosuunnitelma. Koulutukseen valittaisiin henkilöitä, jotka ovat suorittaneet oikeustieteen kandidaatin tutkinnon ja varatuomarin arvoon tarvittavan tuomioistuinharjoittelun tai hankkineet vastaavat tiedot ja taidot toimimalla muissa lakimiestehtävissä. Tuomareiden koulutusjärjestelmää ohjaisi ja sen sisällöstä päättäisi tuomarikoulutuslautakunta,, jossa olisi yhdeksän jäsentä. Jäsenistä viisi olisi tuomareita. Lisäksi lautakunnassa olisi syyttäjien, asianajajien, yliopistojen oikeustieteellisten tiedekuntien, oikeusministeriön ja koulutettavien edustus. Varsinaisen tuomareiden koulutusjärjestelmän lisäksi tuomareille ja muille tuomioistuinten lakimiehille järjestettäisiin edelleen ammatillista pätevyyttä tukevaa täydennyskoulutusta. Ehdotukseen sisältyy myös laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §:n muuttamisesta. Työryhmä on laatinut ehdotuksensa tuomarikoulutustoimikunnan mietinnön (2000:5) ja siitä saadun lausuntopalautteen pohjalta. Avainsanat: (asiasanat) tuomarikoulutus, tuomari, tuomarikoulutuslautakunta, tuomareiden pätevöitymisjärjestelmä, täydennyskoulutus, koulutus Muut tiedot HARE OM008:00/2002 Sarjan nimi ja numero Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2002:6 ISSN 1458-6452 ISBN 952-466-009-1 Kokonaissivumäärä 102 Kieli suomi Hinta 20,00 € Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Edita Prima Oy Kustantaja Oikeusministeriö PRESENTATIONSBLAD J U S T I T I E M I N I S T E R I E T Utgivningsdatum 14.11.2002 Typ av publikation Arbetsgruppens betänkande Uppdragsgivare Justitieministeriet Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för domarutbildning Ordförande: Dekan Ari Saarnilehto Sekreterare: äldre regeringssekreterare Erja Hynninen regeringssekreterare Maaria Leskelä Datum då organet tillsattes 26.2.2002 Publikation (även den finska titeln) System för domarutbildning (Tuomariksi pätevöityminen) Publikationens delar Del 1 Regeringens proposition till Riksdagen med förslag till lag om system för domarutbildning Del 2 Domstolsväsendets personal: utredning som utgör basen för regeringens proposition med förslag till system för domarutbildning (på finska) Referat Arbetsgruppen föreslår att det stiftas en lag om system för domarutbildning. Den föreslagna lagen gäller en utbildning som syftar till att ge behörighet till domartjänst vid allmän domstol, förvaltningsdomstol och specialdomstol. Det föreslås att utöver de personer som genomgått utbildningen, kan till domare fortfarande utnämnas även sådana personer som genom tidigare verksamhet vid andra uppgifter skaffat sig domarbehörighet. Domarutbildningen skall enligt förslaget ta 2,5 år och bestå av praktisk arbetslivsorientering och teoristudier. Den praktiska arbetslivsorienteringen tar två år och den avläggs i minst tre olika platser av vilka två skall vara domstolar. Andra praktikplatser är t.ex. rättshjälpsbyråer och åklagarämbeten. Teoristudierna tar sammanlagt sex månader och består av fördjupade studier i sådana ämnen som yrket som domare kräver. För de studerande fastställs en personlig studieplan. Till utbildningen väljs sådana personer som avlagt juris kandidatexamen och fullgjort auskulteringen som krävs av vicehäradshövding eller som skaffat motsvarande insikter och kunskaper genom verksamhet vid andra juristuppgifter. Det föreslås att domarutbildningen styrs och dess innehåll fastställs av en domarutbildningsnämnd med nio medlemmar. Fem av medlemmarna skall vara domare. Dessutom skall det i nämnden finnas representanter för åklagare, advokater, juridiska fakulteter vid universiteten, justitieministeriet och de studerande. Utöver det egentliga systemet för domarutbildning skall det för domare och övriga jurister vid domstolarna fortfarande ordnas vidareutbildning som stöder yrkesmässig kompetens. Förslaget innehåller även förslag till lag om ändring av 11 § lagen om utnämning av domare. Arbetsgruppen har utarbetat sitt förslag på basis av domarutbildningskommissionens betänkande (2000:5) samt de utlåtanden som avgetts om det. Nyckelord Domarutbildning, domare, domarutbildningsnämnd, system för domarutbildning, vidareutbildning, utbildning Övriga uppgifter HARE OM008:00/2002 Seriens namn och nummer Justitieministeriets Arbetsgruppsbetänkanden 2002:6 ISSN 1458-6452 ISBN 952-466-009-1 Sidoantal 102 Språk finska Pris 20,00 € Sekretessgrad Distribution Edita Prima Oy Förlag Justitieministeriet Oikeusministeriölle Oikeusministeriö asetti 26. päivänä helmikuuta 2002 työryhmän laatimaan hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen tuomareiden pätevöitymisjärjestelmäksi tuomarikoulutustoimikunnan mietinnön (2000:5) ja siitä saatuj en lausuntojen pohjalta. Toimeksiannon mukaan valinnan tuomareiden pätevöitymisohjelmaan tuli tapahtua kokeessa, johon voivat osallistua tuomioistuinharjoittelun suorittaneet tai muuta lakimieskokemusta hankkineet oikeustieteen kandidaatit. Ehdotuksessa tuli ottaa huomioon, että tuomaripätevyys saavutetaan tuomioistuimissa ja muissa oikeuslaitoksen virastoissa tai asianajotoimistoissa tehtävän ohjattavan ja arvioitavan työn perusteella. Pätevyyden saavuttamiseen tuli kytkeä soveltuva määrä teoreettisluonteisia opintoja. Pätevöitymisohjelman rakennetta ja kestoa harkittaessa tuli ottaa huomioon lausuntopalautteessa esitetty kritiikki. Koulutettavat otettaisiin koulutuksen järjestäjän palvelukseen ja heille maksettaisiin palkkaa koulutusohjelman ajalta. Kehittämissuunnitelmien ja arvioiden pohjaksi tuli laatia selvitys käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien nykyisistä lakimiesresursseista sekä henkilöstörakenteen kehittymisestä lähivuosina. Edelleen tuli laatia tuomioistuimille henkilöstösuunnitelma ja selvittää, miten pätevöitymisjärjestelmä liittyy asteittain etenevään tuomarinuraan ja miten sen voisi luontevasti liittää nykyiseen tuomarinuraan. Samoin tuli selvittää, millaisia henkilöstörakenteen ja sijaiskäytäntöjen muutoksia uuden järjestelmän toimeenpano edellytti tuomioistuimissa ja mahdollisesti muissa oikeuslaitoksen virastoissa. Ehdotuksesta tuli ilmetä, miten pätevöitymisohjelmaan rekrytoitavien valintakoe järjestetään ja millaista työkokemusta siihen osallistuminen mahdollisesti edellyttäisi sekä miten pätevyyden saavuttamiseen vaadittavat työskentelyjaksot ja opinnot voitaisiin organisoida suunnitelmalliseksi pätevöitymisohjelmaksi, joka voisi sisältää myös riittävästi yksilöllisiä joustoja, ja miten ohjelmaan osallistuvien jatkuva arviointi järjestettäisiin. Lisäksi tuli suunnitella uuden pätevöitymisjärjestelmän rinnalle sitä tarpeellisin ja soveltuvin osin vastaava täydennyskoulutusohjelma tuomioistuimen palveluksessa jo kokemusta hankkineille lakimiehille. Edelleen työryhmän tuli arvioida vuosittain pätevöitymisjärjestelmään otettavien henkilöiden määriä ja mikä vaikutus pätevöitymisjärjestelmällä tulee olemaan tuomioistuinten rekrytointiin ja miten pätevöitymisohjelmaan osallistuvat sijoittuvat tuomioistuinlaitoksen henkilöstörakenteeseen. Työryhmän tehtävänä oli myös tehdä ehdotus siitä, miten tuomioistuinten ulkopuolisissa, soveltuvissa lakimiestehtävissä tuomarinviran hoitamisen edellyttämän perehtyneisyyden saavuttaneet henkilöt voisivat osittain osallistua koulutusjärjestelmään tai miten heidän valmentautumistaan tuomarin tehtävien hoitamiseen tuettaisiin virkaan nimittämisen jälkeen. Vielä työryhmän tuli laati kannanotto siitä, millaisia vaikutuksia uuden tuomarin ammattiin pätevöittävän järjestelmän toteuttamisella olisi tuomareiden ja esittelijöiden jatkuvaan täydennyskoulutukseen. Työryhmän tuli niinikään tehdä ehdotus koulutuksen organisaatioksi ja laatia laskelma uuden pätevöitymisjärjestelmän kokonaiskustannuksista tulevina vuosina. Lisäksi oli tehtävä ehdotus tuomarikoulutuslautakunnan kokoonpanosta ja sen tehtävistä. Lautakunta suunnittelisi yhdessä oikeusministeriön kanssa pätevöitymisjärjestelmän sisällön sekä täydennyskoulutuksen suuntaviivat tuomaripätevyyden saavuttaneille. Työryhmään kutsuttiin puheenjohtajaksi dekaani Ari Saarnilehto Turun yliopistosta, varapuheenjohtajaksi laamanni Erkki Hämäläinen Kokemäen käräjäoikeudesta ja jäseniksi kansliapäällikkö Kristina Kahlas-Capodistrias Helsingin hovioikeudesta, viskaali Sari Nielsen Vaasan hovioikeudesta, käräjätuomari Pekka Pärnänen Kuopion käräjäoikeudesta, ylituomari Liisa Sahi Helsingin hallinto-oikeudesta, koulutuspäällikkö Jorma Hirvonen, pääluottamusmies Rauno Selenius ja vanhempi hallitussihteeri Erja Hynninen oikeusministeriöstä. Hynninen on toiminut myös sihteerinä. Toisena sihteerinä on toiminut hallitussihteeri Maaria Leskelä, joka on hoitanut tehtävää siihen aluksi määrätyn hallitussihteeri Sami Sarvilinnan jäätyä virkavapaalle. Työryhmän työtä seuraamaan ja arvioimaan asetettiin seurantaryhmä, jonka tarkoituksena oli sopivin väliajoin keskustella työryhmän kanssa uudistuksen sisältöön ja toteuttamiseen liittyvistä kysymyksistä. Seurantaryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin presidentti Esko Oikarinen Rovaniemen hovioikeudesta. Jäseniksi kutsut tiin seuraavat henkilöt: ylituomari Pekka Kainlauri, Vaasan hallinto-oikeus, oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki, korkein oikeus, Korkeimpien oikeuksien tuomarien yhdistys r.y., esittelijäneuvos Marianne Båsk, korkein hallinto-oikeus, Korkeimpien oikeuksien virkamiehet r.y., hovioikeudenneuvos Helena Lindgren, Itä-Suomen hovioikeus, Suomen hovioikeustuomarit r.y., viskaali Lea Rosa Pohjola, Turun hovioikeus, Suomen hovioikeustuomarit r.y., hallinto-oikeustuomari Veijo Tarukannel, Hämeenlinnan hallinto-oikeus, Hallinto-oikeustuomarit r.y., hallinto-oikeussihteeri Pia Repo, Helsingin hallinto-oikeus, Hallinto-oikeustuomarit r.y., käräjätuomari Pekka Louhelainen, Oulun käräjäoikeus, Käräjäoikeustuomarit r.y., käräjätuomari, viskaali Asko Nurmi, Turunseudun käräjäoikeus, Suomen Lakimiesliitto r.y., käräjätuomari Susanne Möller, Helsingin käräjäoikeus, Tuomariliitto r.y., nuorempi vakuutustuomari Larry Grönlund, Vakuutusoikeus, Suomen Erityistuomarit r.y., johtava kihlakunnansyyttäjä Irma Rosenius-Sutela, Kouvolan kihlakunnan syyttäjäosasto, PUSH r.y., johtava kihlakunnanvouti Maija-Liisa Parmi, Espoon kihlakunnan ulosotto-osasto, PUSH r.y., yleinen oikeusavustaja Arsi Rantanen, Porin oikeusaputoimisto, Yleiset oikeusavustajat r.y., asianajaja Marja-Liisa Starck-Johann, Asianajotoimisto Marja-Liisa Starck-Johann, Lahti, Suomen Asianajajaliitto, varatuomari Markus Myhrberg, Nuoret Lakimiehet r.y., opintovastaava Jukka Lång, Pykälä r.y., dekaani Olli Mäenpää, Helsingin yliopisto, ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö, opetusministeriö, lainsäädäntöneuvos Asko Välimaa, oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto ja erityisasiantuntija Sakari Laukkanen, oikeusministeriö, oikeushallinto-osasto. Työryhmä on kokoontunut yhdeksän kertaa. Työryhmä ja seurantaryhmä ovat pitäneet kaksi yhteistä kokousta. Lisäksi työryhmä on pyynnöstään saanut kirjallisen lausunnon tuomarinvalintalautakunnalta niiltä osin kuin on kysymys tuomarikoulutuslautakunnan asettamismenettelystä sekä varannut valtakunnansyyttäjänvirastolle mahdollisuuden lausua syyttäjiä koskevista säännösehdotuksista. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä on laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi tuomareiden pätevöitymisjärjestelmäksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. Tavoitteena on ollut laatia malli, joka vastaisi nykyistä paremmin yhteiskunnan ja tuomioistuinlaitoksen tuomareille asettamiin vaatimuksiin. Ehdotus sisältää yhden yhtenäisen kouluttautumismallin koko tuomioistuinlaitokselle. Koulutukseen tulevat perehdytettäisiin tuomarin työhön ja asemaan sekä oikeudenhoitoon työharjoittelulla ja teoriakoulutuksella. Koko koulutuksen kesto olisi 2,5 vuotta. Järjestelmästä on pyritty luomaan joustava siten, että siinä on mahdollista ottaa huomioon koulutettavien erilainen työkokemus ja aiemmat opinnot. Tavoitteena on ollut myös, ettei järjestelmä olisi liian sulkeutunut, vaan tuomariksi voisi päästä myös avoimeltakin uralta. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä on lisäksi kartoittanut henkilöstön määrään ja kehitykseen vaikuttavia tekijöitä eri tuomioistuimissa ja laatinut niistä selvityksen ehdotuksensa pohjaksi. Henkilöstöselvitykseen liittyy Sari Nielsenin lausuma. Tuomioistuinharjoittelun kehittäminen ei ole kuulunut työryhmän toimeksiantoon eikä sen sisältöön sen vuoksi esitetä lakiehdotuksessa muutoksia. Työryhmän mielestä nykyisessä tuomioistuinharjoittelussa on kuitenkin monia puutteita. Useat niistä voitaisiin korjata jo voimassa olevien säännösten puitteissa. Esimerkiksi harjoittelijoiden ohjaus voitaisiin järjestää nykyistä yhtenäisemmin ja tehokkaammin. Tuomioistuinharjoittelu voisi edelleen säilyä yleisluontoisena perehdyttämisenä tuomioistuinten toimintaan. Tuomioistuintoiminnan tuntemus on hyödyksi monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tuomioistuinharjoittelua tulisi kuitenkin vastaisuudessa kehittää niin, että harjoittelun suorittaminen olisi mahdollista myös hallinto- oikeuksissa. Näin harjoittelu voisi antaa vielä nykyistä monipuolisemman kuvan tuomioistuinlaitoksen toiminnasta. Työryhmä esittää, että oikeusministeriö ryhtyisi toimenpiteisiin tuomioistuinharjoittelun kehittämiseksi. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa kunnioittaen mietintönsä "Tuomariksi pätevöityminen" oikeusministeriölle. Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2002 Ari Saarnilehto Erkki Hämäläinen Kristina Kahlas-Capodistrias Sari Nielsen Pekka Pärnänen Liisa Sahi Jorma Hirvonen Rauno Selenius Erja Hynninen Maaria Leskelä SISÄLTÖ OSA I Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomareiden pätevöitymisjärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi OSA 2 Tuomioistuinlaitoksen henkilöstö OSA I Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomareiden pätevöitymisjärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomareiden pätevöi- tymisjärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä. Ny- kyisin tuomariksi kouluttautumisesta ei ole olemassa säädöksiä eikä käytännössäkään erityistä yhdenmukaista järjestelmää. Uusi laki koskisi pätevöitymistä yleisten tuomiois- tuinten, hallintotuomioistuinten ja erityis- tuomioistuinten kaikkiin tuomarin virkoihin, joihin vaaditaan oikeustieteellinen peruskou- lutus. Laissa säädetyn koulutusjärjestelmän suorittamisen lisäksi tuomarin virkaan voisi edelleenkin päästä niin sanotulta avoimelta uralta eli hankkimalla tuomarin virassa tar- vittavan pätevyyden muissa tehtävissä. Tuomarikoulutus kestäisi yhteensä kaksi ja puoli vuotta ja se koostuisi työharjoittelusta ja teoreettisista opiskelujaksoista. Työharjoit- telu sisältäisi useampia jaksoja, joiden yhte i- nen kesto olisi kaksi vuotta. Harjoittelujakso- jen aikana koulutettavat saisivat kokemusta sekä tuomioistuinlaitoksesta että muusta oi- keudenhoidosta. Lisäksi tuomarikoulutuk- seen kuuluisi yhteensä kuusi kuukautta tuo- marin ammatin edellyttämiä syventäviä opin- tokokonaisuuksia. Jokaiselle koulutettavalle vahvistettaisiin koulutuksen alussa henkilö- kohtainen opintosuunnitelma, minkä avulla mahdollistettaisiin tarvittavan joustavuuden huomioon ottaminen koulutuksessa. Koulu- tettavia ohjattaisiin ja arvioitaisiin koulutuk- sen aikana. He olisivat sekä työharjoittelu- että opiskelujaksojen aikana määräaikaisessa virkasuhteessa valtioon. Tuomarikoulutukseen valittaisiin henkilö i- tä, jotka ovat suorittaneet oikeustieteen kan- didaatin tutkinnon sekä varatuomarin arvoon tarvittavan tuomioistuinharjoittelun tai hank- kineet sitä vastaavat tiedot ja taidot toimimal- la muissa lakimiestehtävissä. Tuomioistuin- harjoittelun sisältöön ei tässä esityksessä eh- doteta muutoksia. Tuomareiden koulutusjärjestelmää ohjaisi ja sen sisällöstä päättäisi tuomarikoulutuslau- takunta. Lautakunnassa olisi yhdeksän jäsen- tä, joiden enemmistö koostuisi tuomareista. Lisäksi lautakunnassa olisi syyttäjien, asian- ajajien, yliopistojen oikeustieteellisten tiede- kuntien, oikeusministeriön sekä koulutettavi- en edustus. Lautakunnan jäsenten toimikausi kestäisi viisi vuotta. Koulutusvaihe muodostaisi osan tuomarin urasta. Koulutettavien ja avautuvien tuoma- rin virkojen suhde pyrittäisiin pitämään tasa- painossa ja turvaamaan sitä kautta koulutet- taville tuomarin viran saanti. Tuomarikoulu- tuksen suorittaneet voisivat ennen tuomariksi nimittämistään työskennellä joko oikeusla i- toksessa tai muissa lakimiestehtävissä. Tuo- marikoulutuksen suorittaneen pitäisi saada tuomarin virka oltuaan työelämässä tuomari- koulutuksen lisäksi enintään kymmenen vuotta. Varsinaisen tuomareiden koulutusjärje s- telmän lisäksi tuomareille ja muulle tuomio- istuimen lakimieskunnalle järjestettäisiin edelleen ammatillista pätevyyttä tukevaa täy- dennyskoulutusta. Ehdotukseen sisältyy lisäksi laki tuomarei- den nimittämisestä annetun lain 11 §:n muut- tamisesta. Ehdotettu laki ja lain muutos ovat tarkoite- tut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. ————— 2 SISÄLLYSLUETTELO ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ................................................................... 1 SISÄLLYSLUETTELO.................................................................................................. 2 YLEISPERUSTELUT.................................................................................................... 4 1. Nykytila .............................................................................................................. 4 1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö........................................................................ 4 Yleistä.................................................................................................................. 4 Oikeustieteellinen peruskoulutus ......................................................................... 4 Tuomioistuinharjoittelu....................................................................................... 5 Työskentely tuomioistuimissa ja muussa oikeudenhoidossa................................. 6 Tuomariksi nimittäminen.................................................................................... 7 Täydennyskoulutus .............................................................................................. 9 Syyttäjien koulutus ............................................................................................ 10 Asianajajien koulutus ........................................................................................ 11 1.2. Kansainvälinen kehitys ......................................................................... 11 Ruotsi................................................................................................................ 12 Tanska............................................................................................................... 12 Norja ................................................................................................................. 13 Saksa................................................................................................................. 13 Itävalta .............................................................................................................. 14 Ranska............................................................................................................... 14 Belgia................................................................................................................. 15 Espanja .............................................................................................................. 15 Italia .................................................................................................................. 15 Alankomaat ....................................................................................................... 15 Englanti ............................................................................................................. 16 1.3. Nykytilan arviointi................................................................................ 16 Tuomareille asetetut vaatimukset ...................................................................... 16 Tuomioistuinuralle hakeutuminen..................................................................... 18 Tuomioistuinharjoittelu..................................................................................... 18 Työskentely tuomioistuimissa ja muussa oikeudenhoidossa............................... 19 Täydennyskoulutus ............................................................................................ 19 2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset...................................................... 19 2.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi........................................... 19 2.2. Keskeiset ehdotukset............................................................................. 20 3. Esityksen vaikutukset........................................................................................ 21 3.1. Taloudelliset vaikutukset ...................................................................... 21 3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset................................................. 22 4. Asian valmistelu................................................................................................ 24 4.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto................................................................ 24 4.2. Lausunnot............................................................................................. 24 5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja............................................................... 24 3 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT..................................................................... 26 1. Lakiehdotusten perustelut................................................................................. 26 1.1. Laki tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä....................................... 26 1.2. Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §:n 1 momentin muuttamisesta.................................................................................................... 37 2. Tarkemmat säännökset..................................................................................... 37 3. Voimaantulo ..................................................................................................... 38 LAKIEHDOTUKSET................................................................................................... 39 tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä............................................................ 39 tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §:n muuttamisesta........................ 43 LIITE............................................................................................................................ 44 RINNAKKAISTEKSTIT.............................................................................................. 44 tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §:n muuttamisesta........................ 44 LIITE............................................................................................................................ 45 ASETUSLUONNOS ..................................................................................................... 45 tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä............................................................ 45 4 YLEISPERUSTELUT 1. Nykyti la 1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Yleistä Suomessa ei ole varsinaista tuomarin vir- kaan pätevöittävää koulutus- eikä harjoittelu- järjestelmää. Käytännössä on kuitenkin muo- dostunut vakiintuneita tapoja hankkia tuoma- rin tehtävissä tarvittavia taitoja. Tuomarin virkaan on yleisimmin pätevöidytty työsken- telemällä tuomioistuinlaitoksessa esittelijänä tai määräaikaisena tuomarina. Yleisintä on ollut suorittaa oikeustieteelli- sen perustutkinnon jälkeen tuomioistuinhar- joittelu käräjäoikeudessa ja hakeutua sen jä l- keen hovioikeuteen esittelijäksi. Tämän jä l- keen tai samanaikaisesti on hoidettu tuoma- rin viran sijaisuuksia käräjäoikeudessa ja si- jaisjäsenyyksiä hovioikeudessa. Hallinto- tuomioistuinlinjan valinneet ovat toimineet hallinto-oikeussihteereinä ja aikanaan hallin- to-oikeustuomareiden sijaisina. Nykyisin myös suurin osa hallinto-oikeuksissa uransa aloittavista on suorittanut tuomioistuinhar- joittelun. Oikeustieteellinen peruskoulutus Lakimiesten yleinen perustutkinto eli oike- ustieteen kandidaatin tutkinto on perustana tuomareiden koulutuksessa. Se on ylempi korkeakoulututkinto ja luonteeltaan yleistut- kinto, joka on perinteisesti antanut opiskeli- joille kokonaiskuvan oikeusjärjestyksestä. Tutkintovaatimuksiin kuuluu eri oikeuden- alojen keskeinen sisältö. Alempi oikeustie- teellinen korkeakoulututkinto on oikeusno- taarin tutkinto. Tieteellisiä jatkotutkintoja ovat oikeustieteen lisensiaatin ja oikeustie- teen tohtorin tutkinnot. Oikeustieteen opinnot uudistettiin osana yleistä yliopistojen tutkinnonuudistusta 1974 annetulla asetuksella oikeustieteellisistä tut- kinnoista (802/1974). Tuolloin tavoitteena oli laajentaa lakimiesten koulutusta yhteiskunta- tieteiden suuntaan sekä ottaa huomioon se, että lakimiehiä toimii muillakin aloilla kuin tuomareina. Asetuksen mukaisissa yleisopin- noissa opiskelijalle haluttiin antaa muun mu- assa yleiskuva oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneiden tehtävistä ja asemasta yhteis- kunnassa, yhteiskunnan rakenteesta ja toi- minnasta, lain säätämisestä ja lainsäädännön syntyyn vaikuttavista tekijöistä, oikeusjärje s- tyksen sisällön pääkohdista, kehityksestä se- kä yhteiskunnallisista tehtävistä ja vaikutuk- sista. Kansainvälistyminen ja Suomen jäsenyys Euroopan unionissa asettivat uusia vaatimuk- sia myös tutkinnoille jälleen 1990-luvulla ja vuonna 1996 annettiin uusi asetus oikeustie- teellisistä tutkinnoista (86/1996). Tutkinto- asetus säädettiin aikaisempaa väljemmäksi. Tutkintoon sisältyy aiempaa enemmän valin- naisuutta. Asetuksen mukaisesti tutkintoihin johtaviin opintoihin voi kuulua perus-, aine- ja syven- täviä opintoja, kieli- ja viestintäopintoja, tie- teellisen jatkokoulutuksen opintoja, lisensiaa- tintutkimus ja väitöskirja sekä harjoitteluja. Oikeustieteen kandidaatin tutkinto on suunni- teltu siten, että kokopäiväopiskelija voi suo- rittaa sen viiden vuoden kuluessa. Voimassa olevan asetuksen mukaan oike- ustieteen kandidaatin tutkinnon tavoitteena on antaa opiskelijalle oikeusjärjestyksen ja oikeusjärjestelmien tuntemukseen perustuvat valmiudet edistää oikeudenmuka isuutta ja oikeusturvaa. Koulutuksessa annetaan erityi- sesti valmiuksia oikeudellista asiantuntemus- ta edellyttäviin tehtäviin ja tällaisten tehtävi- en vaatimien erityistietojen hankkimiseen, perusteltujen oikeudellisten ratkaisujen te- koon, oikeudellisen ja muun informaation hankintaan ja hallintaan, uuden tiedon tuot- tamiseen ja hyödyntämiseen sekä oikeudelli- seen ja muuhun viestintään. Edelleen anne- taan valmiuksia tieteelliseen ajatteluun ja oi- keustieteen menetelmien käyttöön, tieteelli- seen jatkokoulutukseen sekä ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen. Tutkinnon suorittaneiden pitäisi tuntea suomalainen oi- keusjärjestys sekä EY-oikeuden perusperiaat- teet. Tutkinnot ovat jälleen uudistumassa Suo- messa. Opetusministeriössä valmistellaan 5 kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen siirty- mistä siten, että toimeenpano yliopistosekto- rilla alkaisi vuoden 2005 alusta lukien. Tuomioistuinharjoittelu Tuomioistuinharjoittelua ei aikanaan suun- niteltu tulevien tuomareiden koulutusjärje s- telmäksi, vaan tavoitteena oli saada maaseu- dun oikeudenhoidon tasoa nostettua koulut- tamalla kihlakunnantuomareille päteviä sija i- sia. Viime vuosikymmenten aikana harjoitte- lun luonne on kuitenkin muuttunut merkittä- västi. Harjoittelulla on aikaisempaa enem- män koulutuksellinen luonne, vaikkakin no- taarit ovat edelleen merkittävä työpanos ali- oikeuksissa. Nykyisen muotonsa tuomiois- tuinharjoittelu sai vasta alioikeusuudistuksen toteutuessa 1.12.1993. Siihen asti oleellinen osa auskultoinnista oli kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana toimiminen 10—20 päivää harjoittelun kestosta riippuen. Vaikka tuo- mioistuinharjoittelun suorittaminen oli tullut mahdolliseksi myös raastuvanoikeuksissa jo 1979, niissä oli notaarin paikkoja varsin ra- joitetusti. Suoritettu tuomioistuinharjoittelu oli osoi- tus kokemuksesta tuomarin tehtävissä, mitä vaadittiin yleisten tuomioistuinten puolella tuomarin virkaan nimitettäessä. Se oli vält- tämätön edellytys kihlakunnantuomarin ja käräjätuomarin sekä hovioikeudenneuvoksen ja eräisiin muihin tuomarin virkoihin. Raas- tuvanoikeuden oikeusneuvosmiehen ja por- mestarin virkaan ei vaadittu tuomioistuinhar- joittelua, vaan riitti, että viranhakija pystyi muuten osoittamaan kokemuksensa tuomarin tehtävissä. Varatuomarin arvolla ei ole ollut myöskään lääninoikeudessa eikä sittemmin hallinto-oikeudessa ratkaisevaa merkitystä. Alioikeusuudistuksen yhteydessä uudistet- tiin myös auskultointia koskevat säännökset. Hallituksen esityksessä käräjäoikeuslaiksi (HE 252/1992 vp) tuomioistuinharjoittelua pidetään käytännön harjoittelun muodossa tapahtuvana täydennyskoulutuksena, joka suoritetaan tekemällä työtä käräjäoikeudessa. Tämän vuoksi harjoittelijan, notaarin, tehtä- vät tulee hallituksen esityksen mukaan järje s- tää koulutuksellisestikin tarkoituksenmuka i- sesti ja mielekkäästi. Ennen auskultoinnin aloittamista harjoitte- lijaksi haluavan on vannottava tuomarinvala tai annettava sitä vastaava vakuutus hovioi- keudessa sekä ilmoittauduttava harjoittelijak- si siihen käräjäoikeuteen, missä hän haluaa auskultoida. Tuomioistuinharjoittelija toimii käräjäoikeudessa notaarina määräajan, tava l- lisesti yhden vuoden. Määräyksen notaariksi antaa käräjäoikeuden laamannin esityksestä hovioikeus. Käräjäoikeuslain (581/1993) 16 §:n mukaan notaarin tehtävät tulee järjestää siten, että hän perehtyy käräjäoikeuden toi- mintaan ja saa kokemusta tuomarin tehtävis- tä. Notaari voi ratkaista omalla vastuullaan eräitä lainkäyttöasioita laamannin annettua siihen määräyksen. Auskultantit ratkaisevat itsenäisesti lähinnä hakemusasioita ja toimi- vat puheenjohtajina yhden tuomarin ratkais- tavissa rikosasio issa, mutta jonkin verran myös lautamieskokoonpanoissa. Alioikeus- uudistuksen myötä harjoittelijan työn paino- piste siirtyi lainkäyttötehtävistä kansliatehtä- viin ja tuomaria avustaviin toimiin. Käräjäoikeusasetuksen (582/1993) mukaan laamannin tulee huolehtia siitä, että notaaria johdetaan, ohjataan ja valvotaan tehtävien suorittamisessa, sekä siitä, että hän saa moni- puolisen ja kehittävän koulutuksen. Hovioi- keus voi antaa tarkempia määräyksiä tuomio- istuinharjoittelun sisällöstä. Harjoittelijalle, joka on toiminut yhden vuoden notaarina ja sinä aikana hankkinut riittäväksi katsottavan kokemuksen käräjäoi- keusasetuksessa tarkoitetuissa tehtävissä, ho- vioikeus voi hakemuksesta myöntää vara- tuomarin arvonimen. Hakemukseen on liitet- tävä laamannin antama todistus siitä, mitä tehtäviä notaari on suorittanut ja että hän on suorittanut loppuun kaikki hänelle annetut tehtävät. Tuomioistuinharjoittelu ei muodollisesti kuulu tuomarin viran kelpoisuusvaatimuk- siin, mutta käytännössä sitä on usein edelly- tetty ja tuomareiksi nimitetyt ovat sen pää- sääntöisesti suorittaneet. Tuomioistuinhar- joittelua on pidetty hyvänä pohjakoulutukse- na tuomarin virkaan. Se on luonteeltaan yleisharjoittelua eikä sitä siten ole tarkoitettu ainoastaan tuomioistuinuralle aikoville. Myös moniin muihin lakimiesammatteihin suuntautuneet ovat suorittaneet sen, mikä on edistänyt tuomioistuinlaitoksen tuntemusta lakimiesten keskuudessa. 6 Vuosittain käräjäoikeuksissa suorittaa tuo- mioistuinharjoittelun noin 210 oikeustieteen kandidaattia. Työskentely tuomioistuimissa ja muussa oi- keudenhoidossa Tuomarin uralle haluavat lakimiehet ovat tuomioistuinharjoittelun suoritettuaan hakeu- tuneet perinteisesti hovioikeuteen tai hallin- to-oikeuteen esittelijän tehtäviin. Tätä on pi- detty merkittävänä koulutuksena yleensäkin lakimiehille, mutta erityisen tärkeänä tuoma- reiksi aikoville. Käytännössä esittelijät ovat myös tärkeä työvoima tuomioistuimissa. Esittelijän virka ei olekaan pääasiallisesti koulutusvirka. Hovio ikeuksissa ja hallinto- oikeuksissa on vuonna 2002 esittelijöitä yh- teensä 344. Hovioikeudessa esittelijät ovat joko viskaaleita tai asessoreja ja ha llinto- oikeuksissa hallinto-oikeussihteereitä. Va- kuutusoikeudessa, työtuomioistuimessa ja markkinaoikeudessa on yhteensä 35 esitteli- jää sekä korkeimmassa oikeudessa ja kor- keimmassa hallinto-oikeudessa 70 esittelijää. Korkeimpien oikeuksien esittelijöillä on tuo- marin status. Esittelijän tehtävät ovat olleet sekä hovio i- keuksissa että hallinto-oikeuksissa ja viimek- si mainittuja edeltäneissä lääninoikeuksissa asioiden itsenäistä valmistelua eli muistioi- den, ratkaisuehdotusten ja toimituskirjojen luonnosten laatimista tuomarikollegiolle, jo- ka on päättänyt asiat asiakirjojen ja esittelijän tekemän ratkaisuehdotuksen pohjalta. Näissä tehtävissä esittelijä on oppinut soveltamaan oikeusohjeita, oikeustapauksia ja -kirjalli- suutta käytäntöön. Esittelijän tehtävässä vaa- ditaan sekä kirjallista että suullista esitystai- toa. Esittelijän työ kehittää osaltaan monia tuomarilta vaadittavia valmiuksia. Hovioikeuksissa tuli voimaan uusi oikeu- denkäyntimenettely 1.5.1998 lukien. Tämä on merkinnyt suullisen menettelyn voimakas- ta lisääntymistä hovioikeuksissa ja samalla esittelijän työn muuttumista. Ennen uudistus- ta suullinen käsittely järjestettiin ainoastaan parissa prosentissa juttuja, kun nykyisin pää- käsittelyjä toimitetaan lähes kolmanneksessa kaikista asioista. Pääkäsittelyt ovat myös menettelynä erilaisia kuin aiemmat suulliset käsittelyt. Suurin osa jutuista ratkaistaan kui- tenkin edelleenkin kirjallisessa menettelyssä. Vuonna 2001 pääkäsittely toimitettiin 3095 asiassa ja asioita ratkaistiin esittelystä 8641 kappaletta. Pääkäsittelyasioissa esittelijät valmistelevat asioita, seuraavat asian käsittelyä ja kirjoitta- vat ratkaisun tuomarikollegion antamien oh- jeiden mukaan, mutta eivät tee enää etukä- teen ratkaisuehdotusta. Asian valmisteluva i- heessa esittelijä laatii tarvittaessa jutun käsit- telysuunnitelman sekä valmistelusta vastaa- van jäsenen pyynnöstä muistion. Myös ha l- linto-oikeuksissa suulliset käsittelyt ovat viime vuosina lisääntyneet. Siellä perusme- nettely on kuitenkin kirjallista, vaikka asiassa sen lisäksi saatetaankin toimittaa suullinen käsittely. Hovioikeuslain (56/1994) 9 §:n mukaan hovioikeus voi ratkaista eräitä asioita ko- koonpanossa, johon kuuluu kaksi jäsentä ja asian esittelijä, jos hän on hovioikeuden asessori tai viskaali taikka vähintään kolme vuotta asessorin, viskaalin tai käräjätuomarin virkaa hoitanut hovio ikeuden esittelijä. Näin esittelijät pääsevät hankkimaan kokemusta myös ratkaisutoiminnasta. Joissakin hovioi- keuksissa tätä mahdollisuutta käytetään kui- tenkin varsin vähän. Hallinto-oikeuksia edel- täneissä lääninoikeuksissa lääninoikeuden- sihteeri saattoi aikaisemmin toimia esittele- mässään asiassa lääninoikeuden jäsenenä työtilanteen niin vaatiessa. Vastaavaa sään- nöstä ei ole enää hallinto-oikeuslaissa (430/1999). Vanhemmat esittelijät ovat saaneet määrä- yksiä toimia hovioikeuksissa ja hallinto- oikeuksissa määräaikaisina jäseninä, jolloin he ovat osallistuneet myös asioiden ratka i- semiseen. Tuomareiden nimittämisestä anne- tun lain (205/2000) 18 §:n 2 momentin mu- kaan määräaikaisen tuomarin hovioikeuteen nimittää enintään kahden kuukauden määrä- ajaksi hovioikeuden presidentti ja kahta kuu- kautta pidemmäksi ajaksi hovioikeus. Vuo- deksi tai sitä pidemmäksi ajaksi nimityksen tekee korkein oikeus. Vastaavasti nimitys- toimivalta on hallinto-oikeuksien osalta vuo- den ja sen ylittävän määräyksen osalta kor- keimmalla hallinto-oikeudella, kahteen kuu- kauteen saakka ylituomarilla ja sen ylittävä l- tä osalta aina vuoteen saakka hallinto- oikeudella. Hallinto-oikeussihteeri voi päästä 7 tuomarin tehtäviin vastaavalla tavalla kuin hovioikeuden esittelijäkin. Hovioikeuksien esittelijät toimivat jonkin verran myös mää- räaikaisina käräjätuomareina. Tuomareiden nimittämisestä annetun lain 15 §:n mukaan määräaikainen tuomari voi- daan nimittää tuomarin viran ollessa ilman viran hoitajaa taikka tuomarin ollessa esty- neenä tai vuosilomalla. Käytännössä määrä- aikaiset nimitykset tuomariksi voivat olla hyvin lyhyitäkin, aikaisemmin hovioikeuks i- en kohdalla puhuttiin apu- ja sija isjäsenyyk- sistä. Syynä määräaikaisissa nimityksissä voi edellä mainittujen perusteiden lisäksi olla tuomioistuimen työtilanne tai muu erityinen syy. Käräjäoikeuksissa on vuonna 2002 run- saat 20 määräaikaista käräjätuomaria, jotka on nimitetty tehtäväänsä käräjäoikeuksien työtilanteen vuoksi. Käräjäoikeuksissa on ollut vuodesta 1995 lähtien käräjäviskaalin virkoja. Niiden perus- tamisella haluttiin lisätä käräjäoikeuksien toimintaedellytyksiä sekä antaa tuomiois- tuinuralle aikoville lakimiehille mahdollisuus syventää tuomioistuinharjoittelunsa aikana hankkimiaan taitoja. Käräjäviskaalin virkoja on vuonna 2002 yhteensä 33 sekä lisäksi 5 ylimääräistä käräjäviskaalia. Tämä mahdolli- suus hankkia tuomioistuinkokemusta on siten vähäinen verrattaessa hovioikeuksiin. Vakuutusoikeudesta annetun lain (14/1958) 2 §:n 3 momentin mukaan nuoremman va- kuutustuomarin sijaisena toimii vakuutus- tuomari tai vakuutusoikeuden määräämä va- kuutussihteeri. Lain 5 §:n 1 momentin mu- kaan vakuutusoikeuden lakimiesjäsenenä voi olla myös vakuutussihteeri sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Vakuutusoikeudesta annetun asetuksen (264/1982) 7 §:n mukaan vakuutussihteerin tulee toimia vakuutusoi- keuden määräyksestä oikeuden lakimiesjäse- nenä ja esiteltävissään asioissa määräyksettä- kin oikeuden kolmantena jäsenenä. Näin va- kuutusoikeuden esittelijät harjaantuvat tuo- marin tehtäviin. Hallitus on antanut 23.8.2002 eduskunnalle esityksen (HE 101/2002 vp) vakuutusoikeus- laiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. Lakiehdotuksen mukaan lakimiesjäsenenä voisi edelleenkin toimia myös esittelijä sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Työtuomioistuimen sihteereillä ei ole vastaavaa mahdollisuutta toimia tuomarin tehtävissä. Myöskään uudessa markkinaoi- keuslaissa (1527/2001) ei ole tällaisia sään- nöksiä. Tuomarin uralle aikovat ovat usein työs- kennelleet myös syyttäjän tehtävissä, oikeus- avustajina tai asianajotoimistoissa. Tuomariksi nimittäminen Suomen perustuslain (731/1999) 125 §:n mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin vir- koihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalais- kunto. Perustuslain 102 §:n mukaan tasaval- lan presidentti nimittää vakinaiset tuomarit laissa säädetyn menettelyn mukaisesti. Myös muiden tuomarien nimittämisestä säädetään lailla. Laki tuomareiden nimittämisestä (205/2000) tuli voimaan samaan aikaan kuin uusi perustuslakikin eli 1.3.2000. Riippuma- ton tuomarinvalintalautakunta valmistelee vi- ran täyttämiset ja tekee perustellun esityksen virkaan nimittämisestä. Tuomariksi nimittämistä koskevasta lain- säädännöstä saadaan johtoa siihen, mitä ans i- oita henkilön tulisi hankkia pätevöityäkseen tuomarin virkaan, koska nimittämislaissa säädetään tuomareiden kelpoisuusvaatimuk- sista. Hallituksen esityksessä (HE 109/1999 vp) tuomareiden nimittämistä koskevaksi lainsäädännöksi todetaan tavoitteena olleen tuomarinuran avaaminen siten, että nimitys- ratkaisussa otettaisiin tuomioistuinkokemuk- sen lisäksi huomioon myös muu lakimiesteh- tävistä hankittu kokemus. Kelpoisuusvaati- muksena korostetaan taidon merkitystä, jotta virkoihin aina nimitettäisiin haettavana ole- van viran erityispiirteitä ajatellen paras haki- ja. Tavoitteena on ollut lisäksi edistää vaih- tuvuutta yleisten tuomioistuimien ja hallinto- tuomioistuimien kesken. Esityksellä pyrittiin siihen, että tuomareiksi nimitettävillä olisi aikaisempaa monipuolisempi kokemus erila i- sista tehtävistä. Liiaksi virkaikään perustu- vasta nimityskäytännöstä haluttiin luopua. Kaikkien tuomareiden kelpoisuusvaati- muksena on oikeustieteen kandidaatin tutkin- to ainoana mahdollisena tutkintona. Euroo- pan unionin mukanaan tuomien säännösten myötä oikeustieteen kandidaatin kelpoisuus voidaan saavuttaa myös vastaavalla ulkoma i- sella tutkinnolla ja sen jälkeen suoritettavalla 8 kelpoisuuskokeella. Tutkinnon ja Suomen kansalaisuuden lisäksi edellytetään oikeamie- lisyyttä, jolla hallituksen esityksen perustelu- jen mukaan tarkoitetaan muun muassa sitä, että tuomarin ratkaisun tosiasialliset vaikut- timet ja tausta-arvot ovat hyväksyttäviä ja vastaavat sitä, mitä tuomion perusteluissa sa- notaan. Tuomariksi nimitettävän on edelleen lain 11 §:n mukaan aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä osoi- tettava, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestyksellisen hoitamisen edellyttä- mä perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Hallituksen esityksen mukaan tuomarilta vaadittavat taidot voidaan saavuttaa myös muussa lakimiesammatissa kuin tuomiois- tuimessa työskentelemällä. Tällaisina muina tehtävinä mainitaan esimerkiksi asianajajan, syyttäjän, yliopistotutkijan ja -opettajan sekä lainvalmistelijan tehtävät. Myös toimiminen kansainvälisissä tehtävissä sekä hallinto- ja lainvalvontatehtävissä voi antaa valmiuksia tuomarin tehtäviin. Esityksen mukaan on mahdollista, että tuomariksi nimitetään hen- kilö, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta tuomioistuintyöskentelystä. Perehtyneisyydellä tarkoitetaan hakijoiden todellisen tietämyksen ja taitavuuden arvioin- tia. Perehtyneisyyden voi osoittaa työn tulok- silla, tutkinnoilla, julkaisuilla tai muulla ta- voin. Näkökulma on hallituksen esityksen mukaan siten hakijoiden tosiasiallisessa ky- vyssä selviytyä viran vaatimuksista. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tarkoi- tetaan lahjakkuutta, työkykyä, aloitteellisuut- ta, tuloksellisuutta, johtamiskykyä sekä lisäk- si ammattieettisiä ominaisuuksia eli kykyä it- senäisten ratkaisujen tekemiseen, riippumat- tomuutta ja asennoitumista työhön. Uusi nimitysmenettely on ollut käytössä vasta runsaat kaksi vuotta. Vuonna 2000 lau- takunnassa käsiteltiin 29 ja vuonna 2001 75 virantäyttöasiaa. Taulukoissa 1 ja 2 on esitet- ty vuosina 2000 ja 2001 täytettävinä olleet virat ja virkatyyppien osalta kunkin viran hakijoiden virkakohtaiset keskimääräiset tuomioistuinpalvelun pituuksien vaihteluvä- lit. Taulukko 1 Vuosi 2000 Tuomiois- tuinpalvelu vuosina 3 hovioikeudenlaamannia 27 6 hovioikeudenneuvosta 14—25 3 laamannia 25—27 11 käräjätuomaria 7,5—17 5 hallinto-oikeustuomaria 12—20 1 työtuomioistuimen presidentti Taulukko 2 13—25 Vuosi 2001 Tuomiois- tuinpalvelu vuosina 4 hovioikeudenlaamannia 26,5—28,5 25 hovioikeudenneuvosta 16—26 1 laamanni 26 23 käräjätuomaria 6,5—19 2 ylituomaria 27—31,5 6 hallinto-oikeustuomaria 13,5—19,5 1 työtuomioistuinneuvos 14 Lisäksi maaoikeuksien lakkauttamisen yh- teydessä nimitettiin käräjätuomarin virkaan 6 maaoikeusasioiden vastuutuomaria ja 7 maa- oikeusins inööriä kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta annetun lain (1180/2000) mu- kaisesti. Vuonna 2000 käräjätuomarin virkoja haki tuomareiden ja esittelijöiden lisäksi nimik- keeltään hallitussihteeri, tulliylitarkastaja, kihlakunnansyyttäjä, henkikirjoittaja, yleinen oikeusavustaja ja varatuomari. Yhtä hovioi- keudenneuvoksen virkaa haki lakimies. Hal- linto-oikeustuomareiden viroissa hakijoina oli osastopäällikkö, professori, erityisasian- tuntija, apulaiskaupunginlakimies, oikeustie- teen lisensiaatti, kihlakunnansyyttäjä, henki- kirjoittaja ja toimistopäällikkö. Vuonna 2001 hakijoiden nimikkeiden joukossa oli käräjä- tuomarin viroissa kansliapäällikkö, hovioi- keuden auskultantti, lakimies, kihlakunnan- syyttäjä, asianajaja, yleinen oikeusavustaja ja varatuomari. Hovioikeudenneuvoksen virois- sa hakijoina oli poliisipäällikkö, lakimies ja 9 kansliapäällikkö ja hallinto-oikeustuomarin viroissa oikeustieteen lisensiaatti, oikeustie- teen kandidaatti, varatuomari, ylitarkastaja, osastopäällikkö, määräaikainen professori, kaupunginlakimies, apulaiskaupunginlaki- mies, kaupungin hallintojohtaja ja työsuoje- lupiirin lakimies. Muita kuin tuomioistuinlaitoksen palve- luksessa olleita hakijoita oli varsin vähän. Näistäkin osa työskenteli muussa oikeuden- hoidossa. Vuonna 2000 käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien kaikkia tuomarin virkoja haki yhteensä 223 henkilöä, joista muita kuin tuomareita tai esittelijöitä oli 21 (9 %). Vuonna 2001 vastaavat luvut olivat 322 ja 20 (7 %). Hallintotuomioistuimissa vastaavat luvut olivat vuonna 2000 46 ja 11 (23%) ja vuonna 2001 92 ja 21 (23 %). Nimitetyksi tulleista oli vuonna 2001 ainoastaan yksi henkilö muussa kuin tuomioistuimen palve- luksessa. Edellisenä vuonna tällaisia henki- löitä ei ollut yhtään. Tehostamalla tiedotta- mista avoimista viroista voitaisiin hakijakun- taa saada laajennetuksi. Ennen nimityslainsäädännön uudistamista nimityskäytäntöä luonnehdittiin sanomalla, että tuomarinura on suljettu. Tällä tarkoitet- tiin, että tuomariksi nimitetään yleensä hen- kilö, jolla on jo virka tuomioistuimessa. Tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisia henkilöi- tä koskeva tuomarinvalintalautakunnan esi- tyskäytäntö on pysynyt varsin samanlaisena kuin nimityskäytäntö oli ennen uudistusta. Nimityksen ensimmäiseen vakinaiseen kä- räjätuomarin , hallinto-oikeustuomarin tai ho- vioikeudenneuvoksen virkaan on viime vuo- sina saanut yli 40-vuotiaana työskenneltyään tätä ennen noin 15—20 vuotta tuomioistuin- laitoksen palveluksessa. Täydennyskoulutus Opinnoilla, tuomioistuinharjoittelulla ja sen jälkeisellä työskentelyllä tuomioistuimissa ja muussa oikeudenhoidossa saavutettua tietoa ja taitoa on ylläpidetty täydennyskoulutuksen avulla. Täydennyskoulutuksen tehtävä onkin peruskoulutuksessa saatujen tietojen täyden- täminen ja ajantasaistaminen. Sen tavoitteena on ammatillisten valmiuksien syventäminen sekä esimerkiksi joidenkin oikeudenalojen tai muiden työtehtävien erityiskysymyksiin pe- rehtyminen. Näin täydennyskoulutus edesauttaa uralla etenemistä. Täydennyskou- lutus voidaan nähdä myös toiminnan ja työ- menetelmien kehittämisenä. Tällöin sitä tar- kastellaan organisaatio- ja toimintakeskeises- ti ja pyrkimyksenä on yhteistyön kautta ke- hittää organisaation toimintaa. Täydennyskoulutusta lakimiehille ovat jä r- jestäneet pääasiassa oikeusministeriö sekä yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset tai oikeustieteelliset tiedekunnat. Oikeusministe- riön tehtävänä onkin hallinnonalansa kehit- tämisestä vastaavana viranomaisena osaltaan vastata tuomareille ja muille tuomioistuinla i- toksen lakimiehille järjestettävästä täyden- nyskoulutuksesta. Myös yksityiset yritykset järjestävät lakimiehille koulutusta. Oikeusministeriö on järjestänyt tuomareille täydennyskoulutusta 1970-luvulta lähtien. Vuosittaisen koulutuksen määrä on asteittain noussut siten, että tuomareille on koulutusta nykyisin keskimäärin 300 päivää vuodessa eri muodoissaan. Pelkästään ministeriön jä r- jestämää koulutusta jokaiselle tuomarille on tarjolla keskimäärin noin kymmenen päivää vuodessa. Oikeusministeriön täydennyskou- lutukseen ovat osallistuneet sekä tuomarit et- tä muut tuomioistuinten lakimiehet. Myös muille henkilöstöryhmille on ollut tarjolla omaa täydennyskoulutusta. Viime vuosikymmenellä täydennyskoulu- tus keskittyi suurelta osin uusien oikeuden- käyntimenettelyjen opiskeluun. Yleensä kou- lutus on suunniteltu siten, että se vastaa tuo- mareiden kunkin hetkistä koulutustarvetta. Koulutuksen sisältö muuttuu kysynnän mu- kaan. Uudistusten vakiintuessa koulutuksen painopiste siirtyy henkilöstön ammattitaitoa ylläpitävään ja kehittävään suuntaan. Tavoit- teena on, että koulutusohjelmassa olisi tar- jontaa kaikilta tuomarin ammatin edellyttä- miltä osaamisalueilta. Oikeusministeriö järjestää tuomareille kou- lutusta muun muassa prosessioikeudessa ja prosessinjohtotaidoissa ja niitä tukevissa ai- neissa, kuten oikeuspsykologiassa, viestin- nässä, vuorovaikutus- ja neuvottelutaidoissa, julkisuus- ja tiedotuskysymyksissä, rikos-, siviili- ja kansainvälisessä oikeudessa sekä hallinto-oikeuksien eri tehtäväalueiden mu- kaisilla oikeuden aloilla kuten vero-, ympä- ristö-, rakennus-, kunnallis- ja sosiaalioikeu- 10 dessa. Oikeudellisten ja muiden tuomarin työtä tukevien aiheiden rinnalla tuotetaan johtamis- ja kielikoulutusta sekä tietotekniik- kakoulutusta. Erilaisten uudistusten yhtey- dessä järjestetään kouluttajakoulutusta. Oikeusministeriön keskitetysti järjestämäs- sä koulutuksessa oli opettajista vuonna 2001 72 % yliopiston professoreita ja oikeustieteen tohtoreita, 20 % käytännön tuomareita sekä 8 % ministeriön omia virkamiehiä, lähinnä lainvalmistelijoita Ministeriö kuuluu jäsenenä Euroopan tuo- marikoulutusverkostoon sekä pohjoismaiseen tuomarikoulutusorganisaatioon, mitkä mah- dollistavat suomalaisten tuomareiden osallis- tumisen kansainvälisiin koulutustila isuuksiin. Vaasassa ja Turussa toteutetut kaksivuoti- set Robert Schuman -ohjelmat EY-oikeuden alueella ja helmikuussa 2002 päättynyt Poh- jois-Suomen tuomarikoulu olivat osa minis- teriön organisoimaa ja rahoittamaa tuomarei- den täydennyskoulutusta. Pohjois-Suomen tuomarikoulu aloitti toi- mintansa Rovaniemen hovioikeuspiirin alu- eella vuoden 1999 alussa. Sen käytännön to- teutuksesta vastasi Lapin yliopiston oikeus- tieteiden tiedekunta. Pohjois-Suomen tuoma- rikoulu oli kolmivuotinen, suunnitelmallinen tuomarikoulutus järjestelmä, jonka koulutus oli luonteeltaan jatko- ja täydennyskoulutus- ta. Kysymys oli kokeiluhankkeesta. Siitä ja muusta edellä kuvatusta koulutuksesta on saatu hyödyllisiä kokemuksia valtakunnallis- ta tuomarikoulutusjärjestelmää suunniteltaes- sa. Pohjois-Suomen tuomarikoulu antoi op- pia muun muassa täydennyskoulutuksen ja jatkokoulutuksen yhteensovittamisesta. Tuomioistuimet ovat määrärahojensa puit- teissa voineet hankkia koulutusta haluamil- taan tahoilta sekä järjestää sitä itse tai mui- den tuomioistuinyksiköiden kanssa yhteis- työnä. Syyttäjien koulutus Uutta tuomareiden koulutusjärjestelmää suunniteltaessa on hyödyllistä tutustua myös syyttäjien ja asianajajien koulutukseen. Mo- nissa maissa tuomareiden ja syyttäjien koulu- tus on ainakin alkuvaiheessa samanla inen. Syyttäjien koulutuksesta vastaa valtakun- nansyyttäjänvirasto. Viraston asettama apu- laissyyttäjätyöryhmä suunnitteli apulaissyyt- täjien harjoittelujärjestelmän, joka käynnistyi vuoden 1999 alussa. Sen lähtökohtana on vuoden kestävä harjoittelu, joka toteutetaan valtakunnansyyttäjän kullekin vuodelle vah- vistaman tavoite-, periaate- ja koulutusoh- jelman mukaisesti. Harjoittelujärjestelmän tavoitteena on antaa syyttäjän tehtäviin valmentavaa koulutusta ja ohjausta, edellytykset arvioida apulaissyyttä- jän kyvykkyyttä rekrytoitua vakituisesti syyt- täjälaitokseen, olla osa nousujohteista syyttä- jänuraa, mahdollistaa kihlakunnansyyttäjien keskittyminen vaativampiin syyteasioihin ja olla apulaissyyttäjän kannalta monipuolinen ja kehittävä siinäkin tapauksessa, että hän ei hakeutuisi vakituisesti syyttäjälaitokseen. Harjoittelujärjestelmän tavoitteena ei ole sul- kea syyttäjänuraa muissa lakimiestehtävissä toimivilta eikä järjestelmää ole luotu pelkäs- tään syyttäjälaitoksen omia tarpeita varten, vaan myös esimerkiksi asianajajiksi tai tuo- mareiksi aikovilla lakimiehillä on apulais- syyttäjänä mahdollisuus saada kokemusta syyttäjän tehtävistä. Apulaissyyttäjien virat on sijoitettu 20 pai- kalliseen syyttäjäyksikköön, joiden päälliköt valitsevat apulaissyyttäjät yhden vuoden pi- tuiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen. Apulaissyyttäjälle nimetään vastuullinen oh- jaaja, jonka tehtävänä on huolehtia apulais- syyttäjän kouluttamisesta ja ohjaamisesta se- kä seurata ja valvoa tämän kehittymistä. Oh- jaajana toimii kihlakunnansyyttäjä. Apulais- syyttäjien koulutusvastuu on pääasiallisesti paikallisyksiköissä. Valtakunnansyyttäjänvi- rasto järjestää apulaissyyttäjille noin kym- menen koulutuspäivää vuodessa. Harjoittelun lopussa järjestetään vaativa kirjallinen ja suullinen loppukoe. Harjoitte- lun menestyksellisesti läpäisseelle apulais- syyttäjälle annetaan todistus suoritetusta har- joittelusta. Harjoittelujärjestelmän läpikäy- neiden lakimiesten sijoittumista syyttäjäla i- tokseen sekä myös muihin lakimiestehtäviin esimerkiksi tuomioistuinlaitoksessa ja asian- ajotoimistoissa pyritään he lpottamaan siten, että valtakunnansyyttäjänviraston pitämään "Syyttäjäpankkiin" otetaan harjoittelun suo- rittaneita ja sen lisäksi vähintään vuoden määräaikaisena kihlakunnansyyttäjänä toimi- neita lakimiehiä. 11 Jonkin verran työkokemusta hankkineille syyttäjille on tarjolla peruskoulutusohjelma, joka on jaettu kuuteen viikon pituiseen jak- soon. Syyttäjille järjestetään myös täyden- nyskoulutusta, joka koostuu erilaisista eri- tyiskursseista. Asianajajien koulutus Asianajajaksi hyväksymisen edellytykset määritellään laissa asianajajista (496/1958). Asianajajaksi hyväksyttävän on muun muas- sa oltava suorittanut tuomarin virkaa varten säädetyt opinnäytteet, saavuttanut asianajajan toimessa tarvittavan taidon ja käytännöllisen kokemuksen toimimalla vähintään neljän vuoden ajan oikeudenhoidon alalla tai siihen verrattavissa oikeustieteellistä koulutusta edellyttävissä tehtävissä. Työskentelyn on pi- tänyt kestää vähintään kaksi vuotta asianaja- jan apulaisena, julkisena oikeusavustajana tai itsenäisenä asianajotehtävien hoitajana tai muussa sellaisessa toimessa, jossa hän on vastaavassa määrin hoitanut asianajotehtäviä. Asianajajaksi haluavan on myös suoritettava erityinen tutkinto. Asianajajaliitolla on 1995 hyväksytyt Asi- anajajien täydennyskoulutusta koskevat oh- jeet ja 1998 vahvistettu koulutusohjelma. Täydennyskoulutusta koskevien ohjeiden mukaan asianajajan tulee vuosittain osallistua ammatilliseen koulutukseen vähintään kol- men päivän ajan. Suomen Asianajajaliitto asetti elokuussa 1999 työryhmän laatimaan selvitystä "liiton jatkokoulutuksen organisoimiseksi". Työ- ryhmä jätti selvityksensä toukokuussa 2000. Työryhmän mietinnössä edellä mainittua niin sanottua kouluttautumisvelvoitetta pide- tään minimivaatimuksena jokaiselle asianaja- jalle . Jatkokoulutuksen osalta työryhmä asetti tavoitteeksi seuraavat asiat. Koulutuksen or- ganisaation tulee olla pysyvä ja koulutuksen jatkuvaa sekä pitkällä aikavälillä suunniteltua ja pelkästään asianajajien tarpeista lähtevää. Koulutuksen tulee olla edullista siihen osal- listuville eikä se saa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia eikä työtä Asianajajaliitolle. Edelleen koulutuksen tulee olla helposti ta- voitettavaa sekä laadukasta ja syventävää. Täydennyskoulutusta on ehdotuksen mu- kaan tarkoitus toteuttaa yhteistyössä yliopis- tojen oikeustieteellisten tiedekuntien kanssa siten, että liitto suunnittelee koulutuksen ai- heet ja ostaa koulutuksen yliopistoilta, jotka toteuttavat koulutuksen sisällön ja hoitavat koulutuksen käytännön järjestelyt. Koulutuk- sessa käytettäisiin erilaisia opetustapoja ja koulutustapahtumia olisi useamman pituisia. 1.2. Kansainvälinen kehitys Tuomarikoulutustoimikunnan mietintöön (2000:5) sisältyy laaja eri maiden tuomari- koulutusjärjestelmien kansainvälinen vertai- lu. Seuraavassa on esitetty tästä vertailusta keskeisimmät osat. Länsi-Euroopassa on käytössä kaksi pää- asiallista tuomareiden rekrytointimallia. Osassa maita varsinaista tuomarikoulutusta ei ole järjestetty, vaan tuomarit valikoidaan ko- keneiden lakimiesten, usein asianaja jien, joukosta. Näin tehdään esimerkiksi Norjassa ja Englannissa. Toisen mallin mukaisesti tuomarit rekrytoidaan pääosin erityisen tuo- marikoulutuksen suorittaneiden henkilöiden piiristä. Näin menettelevät esimerkiksi Ruot- si, Saksa, Espanja, Portugali ja Ranska. Myös välimalli on mahdollinen. Alankomaissa noin puolet tuomareista valikoidaan tuomioistuin- laitoksen ulkopuolelta ja puolet niistä, jotka ovat osallistuneet tuomarikoulutukseen. Tuomarikoulutusta tarjoavissa maissa käy- tännöt vaihtelevat. Joissakin koulutus on pit- käaikaista ja tapahtuu erityisissä oppilaitok- sissa, toisissa taas kysymys on lähinnä har- joittelusta kokeneen tuomarin ohjauksella ja tämän ammattitaidosta ja esimerkistä oppien. Niissä maissa, joissa kouluttaudutaan koke- neen tuomarin johdolla, on korostettu ohjaa- van tutor-tuomarin merkitystä. Tällaisiksi oh- jaajiksi tulisi valita ammattitaitoisia ja henki- lökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään so- veltuvia tuomareita. Eurooppalaisen yhteistyön tasolla on kes- keisenä teemana ollut rekrytointi- ja koulu- tusjärjestelmien riippumattomuus. On koros- tettu, ettei koulutusta tulisi käyttää tekosyynä tuomareihin vaikuttamiseen ja että koulutuk- sen organisoinnin, suunnittelun ja toteutuk- sen tulisi olla sellaisten tuomarien ammatti- yhdistysten tai toimielimien valvonnassa, joiden edustajista tuomarit muodostavat enemmistön. 12 Ruotsi Ruotsissa on ollut tuomarin uraan perustu- va koulutusjärjestelmä (domarbana). Muihin kuin korkeimpiin oikeuksiin on nimitetty tuomarin virkaan vain poikkeuksellisesti la- kimiehiä, jotka eivät ole käyneet läpi tuoma- rikoulutusta. Tästä huolimatta tuomioistuin- laitokseen on katsottu tulevan merkittäviä vaikutteita muusta yhteiskunnasta. Useat nuoret tuomarit hankkivat paljonkin koke- musta muista lakimiestehtävistä, kuten lain- säädäntötyöstä, komiteoista tai erityisten sel- vittäjien avustamisesta. Tuomarikoulutuksen suorittaneet ovat tuomarinasemansa säilyttä- en pitkiäkin aikoja töissä tuomioistuinlaitok- sen ulkopuolella. Tätä arvostetaan, koska ko- kemuksista on hyötyä myöhemmälle tuoma- rina toimimiselle. Oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja hy- väksytty auskultointi (notariemeritering) ali- oikeudessa ovat edellytyksenä varsinaiselle tuomarikoulutukselle. Auskultointi voidaan suorittaa käräjäoikeudessa (tingsrätt), läänin- oikeudessa (länsrätt) tai molemmissa ja se kestää kaksi vuotta. Sinä aikana notaarit hankkivat kokemusta avustamalla tuomarei- ta, valmistelemalla asioita ja työskentelemäl- lä kirjaamisasioiden parissa. Harjoittelun päätyttyä notaarit saavat todistuksen ar- vosanoineen. Auskultoinnin jälkeen tuomarin uralle ai- kova hakeutuu hovi- tai kamarioikeuteen harjoitteluvirkaan vuoden ajaksi. Mikäli har- joittelija suoriutuu tehtävästä, hänet määrä- tään käräjäoikeus- tai lääninoikeusviskaaliksi kahden vuoden ajaksi, jona aikana hän toimii tuomarina omalla rootelillaan. Viskaalivaiheen jälkeen tuomarin uralle ai- kova toimii jäsenenä (adjungerad ledamot) hovioikeudessa tai kamarioikeudessa. Tämä vaihe kestää vähintään vuoden, jonka jä l- keen hänet nimitetään asessoriksi ja hän voi hakea vakituista tuomarin virkaa. Nimittämisviranomainen ja hallitus kuiten- kin noudattavat niin sanottua 6/2-sääntöä. Sen mukaan tuomariksi valittavan on täyty- nyt toimia kuusi vuotta viskaalina ja kaksi vuotta asessorina ennen kuin hänet käytän- nössä voidaan nimittää vakinaiseen tuomarin virkaan. Tuomioistuinvirasto ja yksittäiset tuomiois- tuimet järjestävät tuomareille täydennyskou- lutusta. Vuonna 2000 käynnistetyn koulutus- suunnitelman mukaan kaikki vastanimitetyt tuomarit kutsutaan ensimmäisen vuoden ai- kana noin viiden viikon pakolliseksi käsitet- tävään koulutukseen. Tämän jälkeen joka kolmas vuosi järjestetään pakollinen viikon koulutus korkean ammattitaidon ylläpitämi- seksi tuomioistuimissa. Ruotsissa tuomareiden koulutusta, pätevöi- tymistä ja henkilökunnan liikkuvuutta koske- via kysymyksiä ollaan kehittämässä edelleen. Hallitus on asettanut vuonna 2000 valmiste- luelimen tuomioistuinlaitoksen kehittämistä varten, jonka on määrä ottaa kantaa myös edellä mainittuihin seikkoihin. Työryhmän työn määräaika päättyy vuonna 2003. Pyrki- myksenä on, että tuomarin ura olisi nykyistä avoimempi. Tanska Tanskassa tuomarin koulutusjärjestelmä perustuu työn kautta oppimiseen. Alueellisis- sa tuomioistuimissa on noin 200 nimitettyä tuomaria ja ylemmissä tuomioistuimissa noin 100 tuomaria. Lisäksi on noin 300 avustavaa tuomaria, jotka hankkivat työn tekemisen kautta tuomarin pätevyyden. Avustavat tuo- marit toimivat eri oikeudenhoidon alueilla. Tuomioistuinvirasto valitsee avustavat tuo- marit haastattelujen, todistusten ja työkoke- muksen perusteella. Muodollista pääsykoetta tai testiä ei ole. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana avus- tava tuomari saattaa loppuun perusharjoitte- lun, joka tavallisesti suoritetaan suurimmissa alueellisissa tuomioistuimissa. Kyseisen tuomioistuimen tulee laatia harjoitteluohje l- ma harjoittelijalle. Koska Tanskan järjestel- mä pohjautuu "learning by doing"- periaat- teelle, ohjaava tuomari seuraa harjoittelijan työskentelyä, vaikka tällä itsellään onkin vas- tuu oikeudellisista päätöksistään. Avustavia tuomareita arvioidaan vuosittain kirjallisesti. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana har- joittelijan on lisäksi osallistuttava vähintään kymmenelle kahdesta viiteen päivää kestä- välle teoreettiselle kurssille. Kurssit ovat yh- teisiä jo vakinaisessa tuomarin virassa toimi- vien kanssa. Kun avustava tuomari on työskennellyt 13 erilaisissa oikeudenhoidon tehtävissä noin kymmenen vuotta, hän toimii lopuksi hovioi- keudessa tuomarin tehtävissä yhdeksän kuu- kauden jakson. Tuona aikana hänet on nimi- tetty määräaikaiseksi tuomariksi ja hän toimii samoilla ehdoilla kuin muutkin tuomioistui- men jäsenet. Jakson tarkoituksena on saada kokemusta tulevaa tuomarin uraa varten. Samalla hänen taitojaan arvioidaan. Annetul- la arvioinnilla on huomattava merkitys tule- van urakehityksen kannalta. Tuomarikoulutuksesta ja tuomarille tarjot- tavasta täydennyskoulutuksesta vastaa tuo- mioistuinvirasto (domstolstyrelsen). Norja Norjassa ei ole erityistä tuomarien koulu- tusjärjestelmää. Tuomarien rekrytointipohjaa on luonnehdittu monipuoliseksi. Tavan- omaista on, että tuomareita nimitetään vir- koihin tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta. Virat täytetään taitavuusarvioinnin perusteel- la. Kaikkien alojen lakimiehet ovat kelpoisia hakemaan tuomarin virkaa, mutta käytännös- sä niitä hakevat valtionhallinnon tehtävissä, poliisissa, syyttäjänä tai asianajajana toimi- neet lakimiehet. Useimmat vakinaiseen tuomarinvirkaan nimitettävät toimivat ensin tuomari- harjoittelijoina, jotka jo varhaisessa vaihees- sa saavat määräyksen käsitellä omalla vas- tuullaan yksinkertaisia asioita. Yleismääräys käsitellä kaikkia asioita alioikeudessa anne- taan yleensä kolmen kuukauden työskente- lyn jälkeen. Harjoittelijana työskennellään 1—3 vuotta. Tuomariksi kouluttaudutaan si- ten pääosin työn kautta. Oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorit- taneet ja muutaman vuoden käytännön ko- kemuksen hankkineet juristit voidaan ottaa työhön tuomioistuimeen enintään kolmen vuoden jaksoksi. Työtä pidetään käytännön koulutuksena ja koeajalla työskentelynä. Va- kinaiseen virkaan nimitetyistä noin 15 % on aiemmin hoitanut tuomarin viran sijaisuuk- sia. Norjassa on toteutettu 1.10.2002 lähtien hallinnon uudistus, jonka yhteydessä koulu- tusasiat ovat siirtyneet itsenäisen tuomiois- tuinhallinnon (domstoladministrasjonen) vas- tuulle. Vaikka täydennyskoulutus on vapaa- ehtoista, vastanimitettyjen tuomareiden ja vastanimitettyjen päälliköiden kurssia pide- tään käytännössä pakollisina. Lisäksi vuosit- tain tarjotaan 10 tuomarille tilaisuus enintään kuuden kuukauden palkalliseen virkavapau- teen opintoihin Norjassa ja ulkomailla. Saksa Saksassa tuomarit ovat uratuomareita. Avoin ura tuomariksi on harvinainen. Tuo- mariksi hakeutuvalta edellytetään opintojen lisäksi käytännön harjoittelua sekä kahden valtiontutkinnon suorittamista. Molempien tutkintojen kestoaika on noin kuusi kuukaut- ta. Tutkinnoissa hyväksytyt ovat päteviä työskentelemään erilaisissa lakimiesamma- teissa. Peruskoulutus useisiin lakimiesam- matteihin on siis sama. Ensimmäinen valtiontutkinto suoritetaan usein opiskeluaikana. Sitten seuraa yleensä heti yliopisto-opintojen jälkeen alkava kaksi- vuotinen käytännön harjoittelu, johon sisäl- tyy jaksoja siviilituomioistuimessa, rikos- tuomioistuimessa tai syyttäjän toimessa, ha l- linnossa, asianajajan toimessa sekä valinna i- sissa harjoittelupaikoissa. Harjoitteluajasta on tullut hoitaa asianajajan tehtäviä kolme kuukautta. Jatkossa asianajoharjoittelun tulee kuitenkin kestää yhdeksän kuukautta. Lisäksi jaksoon sisältyy kursseja. Jokaisessa harjoit- telupaikassa koulutettavaa arvioidaan kirja l- lisesti. Harjoittelun jälkeen suoritetaan toinen valtiontutkinto keskimäärin 28—30-vuo- tiaana. Tuomariksi haluavalla ei ole erillistä koulutusta, vaan sama koulutus koskee myös asianajajaksi tai yleiseksi syyttäjäksi aikovia. Tuomariksi hakeudutaan usein heti toisen valtiontutkinnon suorittamisen jälkeen valin- takokeen kautta. Aluksi tuomarit työskente- levät koeajalla ja keskimäärin 3—5 vuoden kuluessa heidän tulisi saada vakinainen virka. Tuomioistuimen päällikkö arvioi vastanimi- tettyjen tuomarien työskentelyä 6, 18 ja 36 kuukauden kuluttua nimittämisestä. Tuomarikoulutuksesta on säädetty laissa (Deutsches Richtergesetz). Liittovaltiotasolla säädökset ovat väljiä. Koulutuksen organi- soinnista vastaavat osavaltiot. Täydennyskoulutusta on tarjolla runsaasti ja sitä järjestävät oikeushallinto, osavaltioi- den hallinto sekä lakimiesyhdistykset. Jokai- 14 sella osavaltiolla on oma jatkokoulutusoh- jelmansa. Aloitteleville tuomareille ja syyttä- jille on oma koulutusjaksonsa. Tuomarikun- nalle ja syyttäjille on koulutusta varten oma akatemia. Itävalta Itävallassa tuomarin uralle pääsyn edelly- tyksenä on vähintään yhdeksän kuukauden käytännön harjoittelu. Tuomariharjoittelijoita valittaessa otetaan huomioon aikaisempaa harjoittelua ohjanneiden lausunnot ja henki- lökohtainen haastattelu. Valintaa varten jä r- jestetään kirjallinen ja suullinen koe. Haki- joista valikoitu osa osallistuu myös psykolo- giseen testiin. Harjoittelijoille ei luvata tuo- marinvirkaa, mutta yleensä se saadaan. Koulutus kestää neljä vuotta. Siihen sisäl- tyy yleisharjoittelu ja varsinainen tuomari- harjoittelu. Tänä aikana järjestetään erilaisia teoriakursseja. Tuomarikoulutus kestää eri tuomioistuimissa yhteensä vähintään kaksi vuotta, syyttäjän toimessa vähintään viisi kuukautta ja lakiasiaintoimistossa, notaarin toimistossa tai vankeinhoitolaitoksessa vä- hintään viisi kuukautta. Osa harjoittelusta voidaan suorittaa hovioikeudessa, korkeim- massa oikeudessa tai oikeusministeriössä. Jokaiseen vaiheeseen liittyy arviointi. Koulu- tus päättyy laajaan suulliseen ja kirjalliseen tuomarikokeeseen. Kokeet arvostelee lauta- kunta. Ensimmäisen tuomarinimityksen saa yleensä muutamassa kuukaudessa koulutuk- sen päättymisestä keskimäärin 27-vuotiaana. Avoimelta uralta nimitettäessä on kyse poik- keuksesta. Täydennyskoulutusta varten on neuvoa- antava lautakunta, jonka kanssa oikeusminis- teriö neuvottelee koulutuksesta. Täydennys- koulutus on monipuolista. Ranska Ranskassa valtaosa tuomareista rekrytoi- daan tuomarikoulussa koulutetuista henki- löistä. Koulu toimii oikeusministeriön va l- vonnassa ja sitä hallinnoi oma ha llitus. Siellä saadaan sekä käytännöllistä että teoreettista opetusta. Koulutusaika on noin 2,5 vuotta. Muillakin kuin tuomarikoulun suorittaneilla on mahdollisuus päästä tuomariksi. Tätä kautta on täytetty noin 10—30 % viroista. Tuomarikouluun valitaan kirjallisten ja suullisten kokeiden perusteella. Hakijoiden ansiot arvioi tutkintolautakunta. Pääsykokeen läpäisseet nimitetään oikeudellisiksi harjoit- telijoiksi. Harjoittelu kestää 31 kuukautta, josta 25 kuukautta on yleisiä opintoja ja 6 kuukautta erikoistumisopintoja. Yleisopinto- jakso suoritetaan puoliksi tuomarikoulussa, puoliksi tuomioistuimessa työskentelemällä. Opiskeluun sisältyy myös harjoittelua oike- uslaitoksen ulkopuolella, yrityksissä, hallin- nossa tai jonkin muun maan tuomioistuinla i- toksessa. Noin vuoden kestävän tuomioistuinharjoit- telun aikana osallistutaan tuomioistuimen toimintaan luonnostelemalla ratkaisuja ja toimimalla puheenjohtajana istunnoissa. Tuomarit valvovat ja ohjaavat harjoittelijoita. Heitä myös arvioidaan. Tässä vaiheessa rat- kaisuja ei vielä tehdä koulutettavan omalla vastuulla. Yleisopintojen päätteeksi on koe, jonka ar- vostelee erityinen komitea. Kokeiden tulos- ten perusteella koulutettavat asetetaan järje s- tykseen ja parhaat saavat tuomarinviran. Ko- keen jälkeen seuraa koulutuksen viimeinen, puolen vuoden pituinen erikoistumisjakso. Erikoistuminen tapahtuu pääosin tuomiois- tuimessa, mutta myös osittain tuomarikou- lussa. Tuomarikoulun hyväksytysti suoritta- neille taataan pääsy tuomarin- tai syyttäjän- virkaan. Tuomariksi voidaan nimittää ilman tuoma- rikoulun käymistä vain erityisen lautakunnan suostumuksella. Lautakunta voi vaatia, että hakija suorittaa enintään kuuden kuukauden koeaikaisen harjoittelujakson tuomiois- tuimessa. Tämän jälkeen hakijaa haastatel- laan ja tuomarikoulu arvioi hänet. Jos lauta- kunta päättää hyväksyä hakijan, se voi vielä vaatia enintään kuuden kuukauden kurssin käymistä ennen viranhoidon aloittamista. Ranskassa tuomarin viran alkuvaiheeseen liittyy perusammattitaitoja sisältävää koulu- tusta. Tuomareilla on laissa säädetty oikeus täydennyskoulutuksen. Täydennyskoulutuk- sen järjestää tuomarikoulu. 15 Belgia Belgiassa tuomarikoulutukseen järjestetään valintakoe, johon pääsyn edellytyksenä on vähintään vuoden asianajajaharjoittelu. Kou- lutus on kolmivuotinen. Koulutukseen sisäl- tyy monipuolista harjoittelua ja teoriaopinto- ja. Harjoittelun jokaisessa vaiheessa kou- lutettavaa ohjataan ja valvotaan. Koulutusohjelman ensimmäinen vaihe on 15 kuukauden pituinen asianajajaharjoittelu. Toinen vaihe on ollut harjoittelua oikeusla i- toksen ulkopuolella. Tämä jakso kestää kuusi kuukautta. Kolmas on 15 kuukauden jakso tuomioistuimessa. Tällöin on toimittu tuoma- ria avustavissa tehtävissä. Koulutuksen jo- kaisena vuonna on järjestetty viikon yhteinen teoriakoulutus kaikille harjoittelijoille. Jokai- seen kolmeen vaiheeseen on sisältynyt yh- teensä neljä viikkoa teoriaopintoja. Avoimelta uralta tuomariksi haluavia on ollut paljon. Heille on järjestetty valintako- keina soveltuvuuskokeet. Keskimäärin haki- joilla on ollut 15 vuoden työkokemus. Vuo- den kestänyt valintakoeprosessi on sisältänyt sekä kirjallisen että suullisen kokeen. Vastuu tuomarikoulutuksesta samoin kuin täydennyskoulutuksesta kuuluu erilliselle tuomioistuinhallinnolle (Hooge Raad voor de Justitie). Espanja Tuomarien valinnasta ja koulutuksesta vas- taa itsenäinen perustuslaillinen neuvosto Consejo General del Poder Judicia l. Tuoma- riksi kouluttautumista varten on oma koulu- tuskeskus. Päästäkseen kouluun on suoritet- tava tutkinto, jossa arvioidaan laajasti hakijan tietämystä eri oikeudenaloilta. Koulutus koostuu teoriasta ja käytännön opetuksesta. Koulutus kestää vähintään kaksi vuotta. Koulutus keskittyy siviili- ja rikosoi- keuteen sekä prosessioikeuteen. Harjoittelu- vaiheessa työskennellään tuomioistuimissa tuomareiden apuna. Tuomarit arvioivat ja valvovat koulutettavia. Tuomariksi voi päästä myös avoimelta uralta toimimalla vähintään kuusi vuotta la- kimiestehtävissä, esimerkiksi asianajajana ja suoriutumalla tämän jälkeen haastattelusta. Neljännes viroista täytetään näin. Koko uran jatkuvaa täydennyskoulutusta pidetään sekä oikeutena että velvollisuutena. Painopiste on keskustelu issa ja oikeustapaus- ten ratkaisujen etsimisessä. Koulutuksen riippumattomuus on pyritty varmistamaan. Italia Italiassa tuomariksi pääsyn edellytyksiä on kiristetty 1990-luvun loppupuolella, koska tuomariksi hakeutuvien määrä on kasvanut. Uralle aikovien on ennen varsinaisia pääsy- kokeita suoritettava kaksivuotinen erityis- koulutus ja diplomi yliopistossa vuodesta 2004 lähtien. Erityiskoulutuksessa on sekä teoria- että käytännön koulutusta. Koulutus sisältää erilaisia testejä ja loppututkinnon. Kuitenkin niillä lakimiehillä, joilla on käy- tännön kokemusta lakimiehen työstä vähin- tään viisi vuotta, on lisäksi mahdollisuus osallistua kokeeseen työkokemuksensa pe- rusteella . Ennen uuden erityiskoulutusjärjestelmän käyttöönottoa hakijat osallistuvat tieto- koneella suoritettaviin monivalintatesteihin. Parhaat pääsevät kirjallisiin kokeisiin. Uralle valittujen lakimiesten alkukoulutus on myös uudistettu vuonna 1998. Koulutus kestää vähintään 18 kuukautta jakautuen 13 kuukauden yleiskoulutukseen ja viiden kuu- kauden erityiskoulutukseen. Koulutettavilla on arviointijärjestelmä ja tutor-tuomarit oh- jaavat harjoittelijoita. Täydennyskoulutus on vapaaehtoista ja sitä järjestetään valtakunnallisesti ja paikallisesti. Alankomaat Alankomaissa tuomarien ja syyttäjien kou- lutusta järjestää koulutuskeskus. Erityinen valintakomitea valitsee koulutettavat. Oike- usministeriö järjestää varsinaisen valintapro- sessin. Valintaan sisältyvät kaksivaiheiset psykologiset testit. Koulutusvaihe kestää useita vuosia. Koulu- tettavat työskentelevät tuomioistuimessa kuusi kuukautta rikosasioissa, 10 kuukautta siviiliasioissa, 10 kuukautta hallintoasioissa ja 12 kuukautta syyttäjän tehtävissä. Seuraa- vat 10 kuukautta harjoitellaan sen mukaan, onko valittu tuomarin vai syyttäjän tehtäviin suuntautuminen. Aluksi harjoittelija toimii 16 tuomitsemistehtävissä ainoastaan kokeneen tuomarin valvonnassa. Tehtävät vaikeutuvat harjoittelun edetessä ja neljännestä koulutus- vuodesta lähtien harjoittelijat voivat toimia tuomarin sijaisina. Koulutuksen viidettä ja kuudetta vuotta eli harjoittelua oikeuslaitok- sen ulkopuolella voi korvata aikaisemmalla työkokemuksella. Harjoitteluun kuuluu myös teoriajaksoja. Koulutettavia arvio idaan koko ajan jokaisen jakson aikana yhtenäisen lo- makkeen avulla. Koulutus kestää pääsääntöi- sesti kuusi vuotta. Koulutettavat nimitetään ensin tuoma- rinapulaisiksi tuomioistuimiin. Vakinaisen tuomarin viran on saanut yleensä 1-2 vuoden työskentelyn jälkeen, jona aikana soveltu- vuutta on vielä arvioitu. Avoimelta uralta tuomariksi pääsy edellyt- tää kuuden vuoden lakimieskokemusta. Pää- sääntöisesti avoimelta uralta on pyritty valit- semaan puolet tuomareista. Avoimen uran kautta tuomariksi pääseminen edellyttää ai- emman työkokemuksen perusteella räätälö i- tyä koulutusta. Myös avoimelta uralta tulevat joutuvat psykologin testaukseen ja valinta- lautakunta haastattelee heidät. He hoitavat tuomarinvirkaa aluksi 1—2 vuotta osa- aikaisesti. Koulutuskeskus järjestää tuomareille täy- dennyskoulutusta. Koulutukseen osallistumi- nen on ansio, joka otetaan huomioon virkoi- hin nimitettäessä. Englanti Englannissa tuomarit rekrytoidaan yksin- omaan työssä ansioituneiden lakimiesten joukosta. Useimmiten nimitettävät ovat ural- laan edenneitä, eteviä tuomioistuinasianaja- jia. Tuomariksi aikova valitsee usein jo opin- tojensa alussa tuomioistuinasianajajaksi suuntautuvan linjan. Edellytykset tulla nimitetyiksi tuomariksi ovat erilaisia eri instansseissa, joista toinen on lähinnä rikosjutuille ja toinen riitajutuille. Eri tuomarin virkoihin on omat vaatimuksen- sa. Suurin osa vakinaiseen virkaan nimitettä- vistä on ensin toiminut osa-aikatuomareina, mitä pidetään käytännön koulutuksena tuo- marintyöhön. Tavoitteena on arvioida, kuin- ka henkilö hoitaa tuomarintointa, onko häne l- lä tuomarin virkaan vaadittavat henkilökoh- taiset ominaisuudet ja kenen voidaan katsoa olevan soveltuvin avoinna olevaan tuomarin virkaan. Koulutuksesta vastaa erillinen lautakunta, the Judical Studies Board. 1.3. Nykytilan arviointi Tuomareille asetetut vaatimukset Tuomioistuinlaitokselle keskeistä on sen riippumattomuus. Perustuslain 3 §:ssä, jossa käsitellään valtiojärjestyksen perusteita , tode- taan muun muassa, että tuomiovaltaa käyttä- vät riippumattomat tuomioistuimet. Myös monissa kansainvälisissä sopimuksissa edel- lytetään tuomioistuinlaitoksen riippumatto- muutta. Riippumattomuuden keskeisenä si- sältönä on, etteivät mitkään ulkopuoliset ta- hot saa vaikuttaa tuomitsemistoimintaan. Tuomari voi ratkaisutoiminnassaan nojautua ainoastaan lakiin ja muihin hyväksyttyihin oikeuslähteisiin. Poliittinen päätöksenteko ja muut intressitahot on pidettävä erossa ratkai- sujen tekemisestä. Riippumattomuus ei merkitse sitä, että tuomioistuimet olisivat sivussa muusta yh- teiskunnallisesta kehityksestä. Voidakseen antaa lainsäädännön edellyttämää oikeustur- vaa niiden on seurattava yhteiskunnan kehi- tystä ja oltava selvillä kansalaisten oikeus- turvaodotuksista. Näiden odotusten ja yhteis- kunnassa käytävän arvokeskustelun huomi- oon ottaminen ei merkitse riippumattomuu- den menetystä. Riippumattomuus edellyttää siis tuomarilta hyvää itsetuntoa ja korkeita ammattivalmiuksia. Tuomarin aseman itse- näisyyden yhtenä takaajana on korkea am- mattita ito. Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi vuonna 1985 tuomarien riippumattomuuden peruspe- riaatteet (Basic Principles on the Indepen- dence of the Judiciary). Tuomarin yleismaa- ilmallinen peruskirja (The Universal Charter of the Judge) sisältää tuomarien yleiset vä- himmäisohjeet. Euroopan neuvoston ministe- rikomitean vuonna 1994 hyväksymässä tuo- marien riippumattomuutta, tehokkuutta ja roolia koskevassa suosituksessa No.R (94) 12 (Independence, efficiency and role of judges) on käsitelty muun muassa tuomarien riippu- 17 mattomuuden kunnioittamista ja koulutuksen asianmukaista järjestämistä. Siinä todetaan, että tärkeä näkökohta sen varmistamiseksi, että sopivimmat henkilöt tulevat nimitetyiksi tuomareiksi, on lakimiesten koulutus. Suos i- tuksessa korostetaan sekä ennen virkanimi- tystä tapahtuvan koulutuksen että tuomarien täydennyskoulutuksen tärkeyttä. Koulutus myötävaikuttaa oikeudenkäytön riippumat- tomuuteen. Euroopan neuvostossa on vuonna 1998 hyväksytty Eurooppalainen peruskirja tuomarien ohjesäännöistä (European Charter on the statue for judges). Myös sen tavoittee- na on turvata tuomioistuinten ja tuomarien pätevyys, itsenäisyys ja puolueettomuus. Eu- rooppalaisen tuomarin sääntöjen (European Association of Judges: Judges Charter in Eu- rope) mukaan tuomarien riippumattomuus on turvattava. Oikeudenmukaisen lainkäytön lähtökohdat sisältyvät perustuslain 21 §:ään. Sen mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyk- si asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivy- tystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomiois- tuimessa tai muussa viranomaisessa sekä saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan kos- keva päätös tuomioistuimen tai muun riip- pumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Tämä on säädetty julkisen vallan tehtäväksi. Tämän vuoksi myös tuomioistuimen tulee laintulkinnassaan omaksua perusoikeus- myönteinen tulkintanäkökulma. Edellä mainittu perusoikeus sisältää samal- la lainkäytön laatuvaatimuksen. Oikeusvalti- on ja ihmisoikeuksien merkityksen korostu- essa tuomioistuimiin kohdistuu aikaisempaa enemmän odotuksia, joihin tuomareiden tuli- si pystyä vastaamaan. Viime vuosikymmenellä tuomioistuinla i- tosta uudistettiin useita kertoja. Alioikeusuu- distuksen yhtenä osana toteutettiin riita- asioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistus. Rikosasioiden oikeudenkäyntimenettely uu- distettiin vuonna 1997. Uusi oikeudenkäyn- timenettely hovioikeuksissa tuli voimaan vuonna 1998. Hallintolainkäyttölaki on ollut voimassa 1.12.1996 lukien. Sekä käräjäoi- keudessa että hovioikeudessa menettely ja- kaantuu valmisteluun ja pääkäsittelyyn, joka on suullinen, välitön ja keskitetty. Hovioike- uksissa muutos oli erityisen suuri, koska ai- kaisemman lähes pelkästään kirjallisen me- nettelyn rinnalle tulivat suulliset pääkäsitte- lyt. Myös hallinto-oikeuksissa uusi laki lisäsi menettelyn suullisuutta. Käräjäoikeuslaki tuli voimaan 1.12.1993 ja hovioikeuslaki 1.5.1994. Entiset lääninoi- keudet lakkautettiin ja kahdeksan hallinto- oikeutta perustettiin vuonna 1999 voimaan tulleella hallinto-oikeuslailla. Vuosina 1992—1995 otettiin myös tuomioistuimissa käyttöön tulosohjaus, jonka kehittämistä on jatkettu koko 1990-luvun ajan. Tulosohjauk- sella tarkoitetaan niitä päätöksenteko-, koor- dinaatio- ja sopimisprosesseja, joilla valtio- neuvosto, ministeriöt sekä virastojen ja la i- tosten johto pyrkivät varmistamaan, että val- tionhallinto kokonaisuutena toimii mahdolli- simman tuloksellisesti. Tuomioistuinten ha l- lintoa ja johtamista on kehitetty julkishallin- non yleisten kehityslinjojen mukaisesti otta- malla kuitenkin huomioon tuomioistuinla i- toksen erityisasema. Tuomioistuinten organi- saatiosäädöksiä on muutettu siten, että ne vastaavat edellä mainitun kehityksen vaati- muksia. Uusissa organisaatiosäädöksissä on todettu tuomioistuinten virastoluonne ja joh- tosuhteet. Kehitys on vaatinut paitsi tuoma- reilta koko tuomioistuinlaitoksen henkilöstöl- tä uudenlaista asennoitumista työskentelyyn. Uudet menettelysäännökset vaativat tuoma- reilta myös uudenlaisia valmiuksia. Tuoma- rin tehtävät ovat muuttuneet. Tuomarin on johdettava valmistelua aktiivisesti ja tehok- kaasti ja riita-asian valmistelussa pyrittävä saamaan asianosaiset sopimaan asia. Mah- dollisen sovintoesityksen tekeminen ja so- vinnon aikaansaaminen vaativat tuomareilta aikaisempaan nähden erilaisia taitoja. Asian suullinen käsittely edellyttää hyvää suullista ilmaisutaitoa ja nopeaa havain tokykyä. Pro- sessinjohtaminen vaatii lisäksi hyvää yhteis- työkykyä. Ylipäänsä prosessiuudistukset vaa- tivat erilaisia asenteita ja työtapoja kuin ai- kaisempi menettely. Myös aineellinen lainsäädäntö on viime vuosikymmeninä uudistunut paljon, esimer- kiksi rikoslainsäädäntö, kiinteistö-, konkurs- si- ja yhteisölainsäädäntö sekä rakennus- ja ympäristölainsäädäntö ovat muuttuneet. Li- säksi on tullut runsaasti täysin uudentyyppis- tä lainsäädäntöä. Yhteiskunnan ilmiöt ovat aikaisempaa monimuotoisempia. Tuomiois- tuimissa onkin jo pitkään koettu, että asiat 18 ovat tulleet entistä vaikeammiksi ratkaista. Tämä on tehnyt tuomarin työn vaativammak- si. Odotettavissa on, että vaatimukset henki- löstön osaamisen ja ammattitaidon suhteen tulevat jatkossakin kasvamaan. Kansainvälistyminen on vaikuttanut erit- täin merkittävästi tuomarin työhön. Suoma- laisilla tuomareilla tulee olla valmiudet Eu- roopan unionin lainsäädännön ja oikeuskäy- tännön soveltamiseen. Tuomioistuimet jou- tuvat tulkitsemaan EY-säädösten ja kansallis- ten säädösten suhdetta. Samoin ne voivat joutua suorittamaan vastaavanlaista arvioin- tia kansallisten säädösten ja ihmisoikeusso- pimusten välillä. Euroopan ihmisoikeusso- pimuksen säännökset ovat Suomessa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä Suomen liityttyä ihmisoikeussopimukseen vuonna 1990. So- pimuksen sisällön lisäksi tuomioistuimen on tunnettava Euroopan ihmisoikeustuomiois- tuimen oikeuskäytäntö. Euroopan yhdentyminen vaikuttaa myös oikeudellisiin käytäntöihin siten, että esimer- kiksi liike-elämässä omaksutaan malleja eri maista. Tulevaisuudessa oikeusturvan anta- minen edellyttäneekin, että kansallisilla tuo- mioistuimilla on valmiudet saada helposti ja nopeasti tietoa muista oikeusjärjestelmistä. Kansalaisten odotukset ylipäänsä kaikkea viranomaistoimintaa kohtaan ovat lisäänty- neet ja tulleet vaativimmiksi. Yhtenä syynä tähän on ollut median kasvanut kiinnostus oikeuslaitoksen toimintaan. Tuomioistuinten asiakkaat odottavat entistä parempaa palve- lua, aktiivista vuorovaikutusta ja mahdolli- suutta osallistua oman asiansa käsittelyyn se- kä hyvin perusteltua ratkaisua. Vaikka ensis i- jainen pyrkimys onkin tuottaa mahdollisim- man hyviä ratkaisuja, myös oikeudenkäynti- menettelyn laatuun on kiinnitettävä aika i- sempaa enemmän huomiota. Edellä mainitut seikat lisäävät vaatimuksia tuomareiden työtä kohtaan. Tuomioistuinuralle hakeutuminen Suomessa ei ole yhdenmukaista suunnitel- mallista tuomarinuraa. Yksittäisen lakimie- hen kohdalla tuomarinuran suunnittelu on ol- lut vaikeaa, koska järjestelmällistä rekrytoin- tia uralle ei ole. Tuomarin tehtäviin on usein päädytty sen jälkeen, kun tuomioistuinhar- joittelu on suoritettu ja nuorelle lakimiehelle on avautunut mahdollisuus ottaa vastaan esimerkiksi käräjätuomarin tai esittelijän si- jaisuus. Sijaisuudet ovat seuranneet toisiaan ja näin on kertynyt tuomarin tehtäviin va l- mentavaa kokemusta. Käytännössä koke- muksen hankkiminen eri työpa ikoista ei ole useinkaan ollut mahdollista. Edellä maini- tuista syistä auskultointinsa päättänyt ei ole läheskään aina tehnyt todellista valintaa myöskään yleisten tuomioistuinten ja hallin- totuomioistuinten välillä. Kun tuomarinuralle päätyminen on melko sattumanvaraista, ei voida myöskään olettaa, että tuomareiksi saataisiin paras mahdollinen lakimiesaines. Tuomarinuraa on vaikea ko- kea houkuttelevaks i, jos ei tiedä, miten sille kouluttaudutaan ja mitä ura tulee aikanaan si- sältämään. Tuomioistuinharjoittelu Tuomioistuinharjoittelua ja sen jälkeistä työskentelyä tuomioistuimissa on pidetty hy- vänä kouluttautumisena tuomarin tehtäviin. Tuomioistuinharjo ittelu onkin kehittynyt merkittävästi alioikeusuudistuksen jälkeen, kun tehtävän koulutuksellista luonnetta on korostettu säädöksissä ja notaarin toimivaltaa on porrastettu kulloistenkin taitojen muka i- seksi. Nykyinenkään auskultointi ei kuiten- kaan täytä tuomarin viran edellyttämiä kou- lutuksellisia vaatimuksia. Kun harjoittelu on yleisluonteista ja tarkoitettu kaikille lakimie- hille, sitä ei ole voitu kehittää riittävästi niin, että sen avulla valmentaudutaan erityisesti tuomarin tehtäviin. Myös kestonsa osalta tuomioistuinharjoittelu on yksinään riittämä- tön koulutus tuomarin tehtäviin. Auskultoin- nin sisältö on vielä epäyhtenäistä eri tuomio- istuimissa. Kun säädösten lisäksi ei ole muu- ta ohjeistusta, tuomioistuimet ovat voineet päättää sisällöstä varsin vapaasti. Esimerkiksi harjoittelijoiden ohjaus on voi- tu järjestää hyvinkin eri tavoin. Joissakin kä- räjäoikeuksissa harjoittelijalle on nimetty vastuutuomari, mutta usein ohjaus on jäänyt kokemattomien notaaritovereiden tehtäväksi. Joissakin tuomioistuimissa auskultantit ovat kokeneet joutuneensa tekemään kovin yks i- puolisia tehtäviä, esimerkiksi liikaa kiinteis- töasioita. Myös työmäärä on toisinaan koettu 19 niin suureksi, ettei varsinaiselle käräjäoikeu- den toimintaan perehtymiselle ole jäänyt ai- kaa. Tuomioistuinharjoittelun kautta saatava oppi tuomioistuinlaitoksesta rajoittuu vain käräjäoikeuksien toimintaan. Siinä ei saada kokemusta hallintotuomioistuimen toimin- nasta eikä monista muista oikeudenhoidon alueista. Harjoitteluun pääsemiseksi ei ole järjestetty keskitettyä hakua, minkä vuoksi valikoituminen auskultantiksi on jonkin ver- ran sattumanvaraista. Harjoittelijoiden arvi- ointia ei myöskään ole järjestetty. Se olisi tarpeen, jotta tuomioistuinharjoittelu toimisi varsinaisena kouluttautumisena tuomarin- uralle. Työskentely tuomioistuimissa ja muussa oi- keudenhoidossa Harjoittelun jälkeisessä esittelijänä tai mää- räaikaisena tuomarina toimimisessa on puut- teena myös se, että kysymys on pääasiassa työnteosta eikä siihen sisälly juurikaan kou- lutuksellisia elementtejä. Viskaalin ohjaami- seen työssään vaikuttaa hovioikeuden työti- lanne samoin kuin se, miten motivoituneita osaston tuomarit ja vanhemmat esittelijät ovat uusien viskaaleiden opastamiseen. Usein tämä koetaan "ylimääräisenä" työnä muutenkin suuren työtaakan lisäksi. Vaikka viskaali saakin palautetta työn kautta, se voi olla sattumanvaraista ja vaihdella osastoittain ja tuomioistuimittain paljonkin. Hallinto- oikeuksissakin asiamäärät ovat nousseet ja ongelmat niissä ovat samanlaiset. Käräjäviskaaleiden virkojen suunniteltiin syventävän tuomioistuinharjoittelun aikana opittuja taitoja. Tätä tehtävää ne eivät ole täyttäneet. Käräjäviskaalin virkaa ei ole pi- detty osana tuomarinuraa. Syynä on ollut ai- nakin virkojen vähäinen määrä ja se, että kä- räjäviskaalin tehtävät ovat olleet selkiinty- mättömiä. Käytännössä käräjäviskaalin mää- räaikaiseen virkasuhteeseen nimitetään usein juuri tuomioistuinharjoittelunsa päättäneitä henkilöitä. Niihin on nimitetty myös henki- löitä, jotka ovat toimineet esimerkiksi esitte- lijän tai käräjätuomarin sija isena ja joilla on siten pitkä ja monipuolinenkin työkokemus. Täydennyskoulutus Tuomareille on järjestetty runsaasti täy- dennyskoulutusta, ja siihen ovat voineet osal- listua myös ne henkilöt, joilla ei vielä ole ol- lut vakinaista virkaa. Erilainen kurssitarjonta ei kuitenkaan ole muodostanut riittävän yh- tenäistä kokonaisuutta tuomarin tehtäviin pä- tevöitymistä ajatellen. Täydennyskoulutuk- sen tehtävä onkin yleisesti ottaen lähinnä ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen eikä sen hankkiminen. Täydennyskoulutus perustuu vapaaehtoi- suuteen, minkä vuoksi siihen hakeutuminen on epätasaista. Koulutus ei aina tavoita niitä lakimiehiä, joiden ammattitaidolle se olisi tarpeen. Kouluttautuminen tuomarin tehtäviin edel- lä kuvatulla tavalla tuomioistuinharjoittelun ja työssä oppimisen kautta on suunnittelema- tonta eikä pysty vastaamaan kaikkiin niihin haasteisiin, joita tuomarille tänä päivänä ase- tetaan. Pelkästään täydennyskoulutuksen avulla puutetta ei voida korjata. 2. Esi tyksen tavoit teet ja keskeiset ehdotukset 2.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavutta- miseksi Moderni oikeusvaltio ja toimintaympäris- tön muutokset asettavat suuria haasteita tuo- mareiden ammattitaidolle. Tuomioistuinten tulee nyky-yhteiskunnassa olla helposti lä- hestyttäviä ja luotettavia sekä henkilöstön tiedoiltaan ja taidoiltaan korkeatasoista. Uu- distuksen tarkoituksena on luoda Suomeen uusi tuomareiden pätevöitymisjärjestelmä, jonka avulla tuomarit voisivat vastata nykyis- tä paremmin yhteiskunnan ja tuomioistuinla i- toksen heille asettamiin vaatimuksiin. Järjes- telmään liittyvän koulutuksen tulisi tukea tuomioistuimien ja tuomareiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Pätevöitymisjärjestel- mään kuuluisi tuomarikoulutus ennen en- simmäistä nimittämistä tuomariksi sekä täy- dennyskoulutus uran aikana. Uudistuksella pyritään turvaamaan se, että tuomioistuinlaitoksen palveluksessa on tuo- mareita, joilla on korkea ammattitaito ja muut hyvältä tuomarilta edellytettävät omi- 20 naisuudet. Tavoitteena on, että tuomareiksi valikoituisi lakimieskunnan parhaimmisto. Tämä edellyttää, että tuomarin ammatti koe- taan mielenkiintoiseksi ja tavoiteltavaksi. Tuomarin ammatin houkuttelevuutta voidaan arvella lisäävän yleinen arvostus, asema, palkkaus, itsenäisyys ja riippumattomuus samoin kuin työn mielenkiintoisuus ja haas- tavuus. Tuomareiden selkeän koulutusjärjestelmän ja mahdollisuuden riittävään ja laadukkaa- seen täydennyskoulutukseen uran aikana voidaan arvioida lisäävän kiinnostusta am- mattia kohtaan. Merkitystä on myös sillä, millainen asema nuorilla lakimiehillä on he i- dän kouluttautumisaikanaan sekä miten haas- teellisia etenemismahdollisuuksia ja työteh- täviä heille tarjotaan. Uran houkuttelevuutta ja arvostusta onkin pyrittävä kaikin keinoin lisäämään tavoiteltaessa mahdollisimman ammattitaitoista tuomarikuntaa. Ehdotuksen tarkoituksena on saada aikaan yksi yhtenäinen koulutusjärjestelmä koko tuomioistuinlaitoksen, yleisten tuomioistuin- ten, hallintotuomioistuinten ja erityistuomio- istuinten tuomareille. Tavoitteena on valmen- taa koulutukseen tulevat tuomarin työhön ja asemaan sekä oikeuslaitoksen toimintaan. Merkittävä osa tuomarin ammattitaidosta kertyisi myös niistä työtehtävistä, missä kou- lutettava työskentelisi kouluttautumisen ai- kana ja sen jälkeen. Monissa eri yhteyksissä on todettu, että nykyinen tuomarinura on sulkeutunut ja se pitäisi saada avoimemmaksi. Tavoitteena on pidetty, että liikkuvuus eri lakimiesammatti- en ja tuomioistuinsektoreiden välillä lisään- tyisi ja tuomarinuralle aikovat hankkisivat monipuolista kokemusta eri tehtävistä. Onkin toivottavaa, että tuomarikoulutusjär- jestelmän myötä tuomareiksi hakeutuisi tule- vaisuudessa myös henkilöitä, jotka ovat hankkineet huomattavan osan työkokemuk- sestaan oikeuslaitoksen ulkopuolelta, mutta kuitenkin tuomioistuintyötä ajatellen merkit- tävältä oikeudenalalta. Lisäksi tavoitteena tässäkin esityksessä on, että tuomariksi voi- sivat hakeutua myös sellaiset henkilöt, jotka eivät ole olleet mukana tuomareiden koulu- tusjärjestelmässä, vaan ovat hankkineet tar- vittavan pätevyyden muissa tehtävissä. Ta- voite on yhdenmukainen vasta uudistetun tuomareiden nimitysjä rjestelmän kanssa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi puite- laki, jossa säänneltäisiin tuomarikoulutuksen keskeiset suuntaviivat. Koulutusjärjestelmän aloittamisen jälkeen tulisi seurata ja arvioida, miten hyvin asetetut tavoitteet toteutuvat. Seurannan sisältö, muo- to ja kesto pitäisi suunnitella erikseen. Suun- nittelutyössä samoin kuin arvioinnin toteut- tamisessa tulisi käyttää riittävää asiantunte- musta. 2.2. Keskeiset ehdotukset Ehdotettava koulutusjärjestelmä rakentuisi suurelta osin työskentelylle tuomioistuinla i- toksessa. Koulutusohjelma koostuisi työssä harjoittelusta sekä teoreettisista opiskelujak- soista. Tuomarin työtä varten harjoiteltaisiin vähintään kolmessa harjoittelupaikassa, jois- ta kaksi olisi tuomioistuinlaitoksessa ja yksi muussa oikeudenhoidossa. Käytännön työ- harjoittelu kestäisi kaksi vuotta, mutta sen voisi suorittaa useammassa jaksossa. Sen li- säksi koulutettavan tulisi hankkia teoreettista koulutusta erikseen määriteltävissä aineissa. Koulutettavalle järjestettäisiin asianmukainen ohjaus ja häntä arvioitaisiin koko koulutuk- sen ajan. Kullekin koulutettavalle vahvistettaisiin henkilökohtainen opintosuunnitelma, jossa vahvistettaisiin työharjoittelun ja muiden opintojen koulutusjärjestelmän mukainen si- sältö, harjoittelun aikataulu ja suoritusjärjes- tys. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla mahdollistettaisiin koulutuksessa tar- vittava joustavuus sekä harjoittelun ja opinto- jen etenemisen seuranta. Mikäli henkilöllä olisi esimerkiksi huomattava tuomarin tehtä- viin valmentava työkokemus, osa tästä ko- kemuksesta voitaisiin lukea hänen hyväkseen koulutuksena. Koulutusjärjestelmää ohjaisi ja koulutuk- sen sisällöstä päättäisi tuomarikoulutuslauta- kunta. Lautakunta olisi uusi viranomainen, joka toimisi oikeusministeriön hallinnonala l- la, mutta olisi toiminnassaan oikeusministe- riöstä riippumaton. Lautakunta esimerkiksi laatisi ja hyväksyisi itse oman työjärjestyk- sensä. Tuomarikoulutuslautakunnan jäsenten enemmistö koostuisi tuomareista, joten kou- lutuksen ohjaus olisi tuomioistuinlaitoksen 21 omassa piirissä. Lisäksi lautakunnassa olisi syyttäjien, asianajajien, yliopistojen oikeus- tieteellisen koulutuksen, koulutettavien ja oikeusministeriön edustus. Tuomarikoulutus- lautakunnan asettaisi tuomarinvalintalauta- kunta viideksi vuodeksi kerrallaan. Valinta tuomarikoulutukseen järjestettäisiin yhteisesti koko maassa. Siihen voisivat osal- listua oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneet henkilöt, jotka ovat suorittaneet varatuomarin arvoon tarvittavan tuomiois- tuinharjoittelun tai hankkineet sitä vastaavat tiedot ja taidot toimimalla muissa lakimies- tehtävissä. Tuomarikoulutuslautakunta mää- rittelisi valin taperusteet ja valitsisi koulutuk- seen otettavat. Koulutettaville maksettaisiin koko koulutusajalta palkkaa ja he olisivat määräaikaisessa virkasuhteessa valtioon sekä työharjoittelun että opiskelujaksojen aikana. 3. Esi tyksen vaikutukset 3.1. Taloudelliset vaikutukset Tuomarikoulutuslautakunta olisi uusi vi- ranomainen, jolla olisi oma toimisto. Toimis- ton käytännön työstä vastaisi tuomarikoulu- tuslautakunnan sihteeri. Hänen vastuullaan olisi muun muassa koulutussuunnitelmien valmistelu, koulutuksen järjestäminen, valin- taprosessin ohjaaminen ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien valmistelu. Toimistossa voisi olla myös muuta henkilökuntaa. Voi- daan arvioida, että käytännössä sihteeri tar- vitsisi avukseen yhden koulutussuunnitteli- jan. Heidän palkkauksestaan aiheutuisi vuo- sittain 110 000 euron kustannukset. Tuoma- rikoulutuslautakunnan jäsenten palkkioihin ja lautakunnan muihin menoihin voidaan vuos i- tasolla arvioida kuluvan noin 40 000 euroa. Tuomarikoulutuslautakunnan tehtävät oli- sivat uusia eivätkä siten korvaisi muiden vi- ranomaisten tehtäviä. Tuomarikoulutuslauta- kunta suunnittelisi tuomarikunnalle annetta- van täydennyskoulutuksen suuntaviivat. Tä- män ei kuitenkaan arvella vähentävän nykyi- siä kustannuksia. Koulutusjärjestelmä rakentuisi siten, että koulutettavat työskentelisivät vähintään kol- messa harjoittelupaikassa yhteensä kahden vuoden ajan sekä osallistuisivat sen lisäksi puolen vuoden pituiseen teoriaopetukseen, joka voisi jakaantua useisiin opintojaksoihin. Koulutukseen otettavien määrään vaikutta- vat monet eri tekijät. Yksi näistä on muun muassa eläkkeelle jäävien tuomareiden mää- rä, joka tullee kasvamaan voimakkaasti vuo- teen 2014 saakka, minkä jälkeenkin eläkkeel- le jäävien määrä on korkea ainakin vuoteen 2020 saakka. Eläkkeelle jäävien määrää on kuitenkin hyvin vaikea ennakoida. Olettavaa on, että tuomarin virkoihin tullaan nimittä- mään hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien vanhimpia esittelijöitä. Esit telijöiden ikära- kenteen vuoksi heidän joukostaan nimitettä- vät tuomarit saattavat jäädä eläkkeellä suh- teellisen pian nimittämisensä jä lkeen. Lisäksi oikeuslaitoksessa on jatkuvasti meneillään uudistuksia, joiden vaikutuksia tuomaritar- peeseen on mahdotonta arvioida. Uuden koulutuksen käyneitä henkilöitä alettaisiin nimittää tuomareiksi vasta ensi vuosikymmenellä. Ensimmäisenä koulutuk- sen aloittamisvuonna eli vuonna 2004 koulu- tettavia ehdotetaan otettavaksi 20 henkilöä ja samoin ainakin kahtena seuraavana vuonna. Koulutukseen otettavien tarvetta tulisi seura- ta jatkuvasti. Koulutettavien määrä pitäisi sopeuttaa tarvetta vastaavaksi, jotta tuoma- rinuralle haluavia ei koulutettaisi liikaa. Tuomarikoulutuslautakunnan tehtävänä olisi koulutettavien tarpeen seuraaminen. Koulu- tettavien määrä perustuisi myös tuomio- istuinlaitoksen henkilöstösuunnitelmiin. Koulutettavat olisivat koko koulutuksen ajan palkallisessa virkasuhteessa. Heille maksettaisiin palkkaa myös teoriajaksojen ajalta. Teoriajaksot huomioon otettuna har- joittelijan työpanoksen arvioidaan vastaavan noin puolta vastaavan virkamiehen työ- panoksesta. Tämä edellyttäisi vastaavasti henkilökunnan lisäämistä, jotta tehtävät saa- taisiin hoidettua asianmukaisesti. Edellä mainituista syistä tuomioistuinten palkkakus- tannusten arvioidaan nousevan ensimmäisenä vuonna noin 210 000 euroa, 620 000 euroa vuonna 2005 ja 1 000 000 euroa vuonna 2006. Koulutettaville järjestettäisiin teoriaopetus- ta osittain lähi- ja osittain etäopetuksena. Teoriaopetuksesta aiheutuvat kustannukset olisivat ensimmäisenä vuonna noin 50 000 euroa ja kahtena seuraavana vuonna noin 22 100 000 ja 150 000 euroa. Menoina tulisi ottaa huomioon myös muun muassa opetussuunnitelmien kehittämisestä, harjoittelun ohjaajien kouluttamisesta ja heil- le maksettavista korvauksista aiheutuvat me- not. Koulutettavat käyttäisivät tuomioistuin- laitoksen tietokoneita ja -verkkoja, jolloin niistä ei syntyisi lisäkustannuksia. Koko koulutusjärjestelmän arvioidaan li- säävän valtion menoja 500 000 euroa vuonna 2004, 1 000 000 euroa vuonna 2005 ja 1 600 000 euroa vuonna 2006. Lisäksi ennen lain voimaan tuloa aiheutuisi kuluja koulutusjärjestelmän toimeenpanon valmistelemisesta. Näiden kulujen arvioidaan olevan vuonna 2003 noin 160 000 euroa. Menot aiheutuisivat lähinnä kahden määräai- kaisen henkilön palkkauskustannuksista. 3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutuk- set Harjoittelupaikkojen järjestäminen Uuden tuomareiden koulutusjärjestelmän toimeenpano vaatii henkilöstöjärjestelyjä. Ensimmäisinä vuosina koulutuksen aloittaisi 20 henkilöä, jolloin tuomioistuinlaitoksessa ja muussa oikeudenhoidossa tulee olla vas- taava määrä harjoittelupaikkoja. Alkuva i- heessa tämä toteutettaisiin siten, että hovioi- keuksissa, hallinto-oikeuksissa ja käräjäoike- uksissa avoimeksi tulevista esittelijöiden ja käräjäviskaaleiden viroista tarpeellinen mää- rä virkoja lakkautettaisiin ja tilalle perustet- taisiin tuomarinkoulutuslautakuntaan tuoma- riharjoittelijan virkoja, jotka täytettäisiin määräaikaisesti. Koulutettavat sijoitettaisiin pääsääntöisesti vuodesta toiseen samoihin harjoittelupaikoiksi valittuihin virastoihin, joita olisi eri puolilla maata. Kun koulutus on käynnistynyt täysimääräisenä, tavoitteena olisi, että harjoittelupaikkoja olisi ainakin useimmilla hovioikeus- ja hallinto- oikeuspaikkakunnilla. Käytännössä järjes- telmän toteuttaminen vaatii virastoissa ja muissa harjoittelupaikoissa suunnittelua ja koko henkilökunnan myötävaikutusta. Harjoittelijoiden työpanoksen arvioidaan olevan ainoastaan puolet esittelijän tai kärä- jäviskaalina työskentelevien työpanoksesta, kun otetaan huomioon se, että harjoittelijat ovat osan aikaa teoriakoulutuksessa. Tästä syystä henkilöstöä tulisi lisätä harjoittelu- paikkoina toimiviin virastoihin noin puolet harjoittelijoiden määrästä, jotta tuomioistuin- ten ja muiden oikeudenhoidon työpaikkojen voimavaratilanne ei huonontuisi. Tuomarikoulutuslautakunta seuraisi koulu- tukseen otettavien tarvetta, ja koulutettavien määrä sovitettaisiin kulloisenkin tarpeen mu- kaan. Tämän ja ensi vuosikymmenen suuri eläkkeelle siirtyvien osuus tullee lisäämään koulutettavien määrää, jolloin harjoittelu- paikkoja on vastaavasti lisättävä. Tuomioistuinharjoittelua suorittavien hen- kilöiden määrään tällä esityksellä ei olisi va i- kutusta. Koulutuksen suorittaneiden sijoittuminen Tuomarikoulutuksen jälkeen koulutettavat joutuisivat työskentelemään muutaman vuo- den muissa kuin tuomarin tehtävissä. Ajatuk- sena on, että he voisivat tänä aikana työsken- nellä missä tahansa lakimiestehtävissä hank- kiakseen sellaisia taitoja, joiden he arvioivat olevan ansioksi tulevissa tuomarin nimityk- sissä. Tuomarikoulutusjärjestelmä edistäisi näin tuomareiden rekrytointipohjan laajene- mista ja avautumista. Tämä mahdollistaisi yhteiskunnan eri toimintoja ja aloja moni- puolisesti tuntevien tuomarien nimittämisen, mitä eduskunta on vaatinut muun muassa pe- rustuslakiuudistusta käsitellessään (LaVL 9/1998 vp). On kuitenkin tärkeää, että myös tulevai- suuden nimitysratkaisuissa huolehditaan tuomioistuimien traditioiden säilymisestä. Sen vuoksi merkittävä osa tuomareista myös tulevaisuudessa nimitettäneen oikeuslaitok- sen sisältä tai oikeuslaitosta lähellä olevista ammateista. Oikeuslaitoksessa on lukuisia tehtäviä, joihin koulutettavat voisivat sijoit- tua koulutuksen jälkeen ennen vakinaisen tuomarin viran saamista. Näitä ovat muun muassa hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien esittelijän tehtävät, tuomarin sijaisuudet sekä syyttäjän ja julkisen oikeusavustajan tehtä- vät. Oikeuslaitoksessa olisikin varauduttava siihen, että merkittävä osa tuomareiden kou- lutusjärjestelmän päättäneistä sijoittuisi to- dennäköisesti aluksi oikeudenhoidon tehtä- viin. Oletettavaa on, että tuomarikoulutuksen 23 käyneillä olisi yleensäkin hyvät mahdolli- suudet päästä erilaisiin lakimiestehtäviin. Koulutettavien arvioidaan pääsääntöisesti päättäneen opintonsa ja tuomioistuinharjoit- telunsa ainoastaan vähän ennen koulutukseen hakeutumista. Kohtuullisena aikana vakina i- sen tuomarin viran saamiseen voitaneen pitää vielä kymmentä vuotta koulutuksen lisäksi. Näin ollen vakinaisen tuomarin viran voisi saada noin 37-vuotiaana. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, kuinka paljon koulutuksen suorittaneista siirtyisi myöhemmin muihin lakimiesammatteihin. Siirtymävaihe Tuomarikoulutusjärjestelmän alkuvaihees- sa arvioidaan syntyvän ongelmia, jotka pois- tuvat ajan myötä. Yksi niistä on harjoittelu- paikkojen luominen, koska se on sidoksissa vapautuvien virkojen määriin. Tällä hetkellä hovioikeuksissa, hallinto- oikeuksissa ja käräjäoikeuksissa on yhteensä noin 380 esittelijää ja käräjäviskaalia. Tuo- mareita näissä tuomioistuimissa on lähes 800. Tuomareita jää eläkkeelle seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana seuraavas- ti: Taulukko 3 Hovi- oikeudet Hallinto- oikeudet Käräjä - oikeudet Yhteensä Osuus Tuomareiden määrä v. 2001 171 151 490 812 2002 3 2 11 16 2 % 2003 2 5 7 1 % 2004 7 4 5 16 2 % 2005 6 6 7 19 2 % 2006 7 4 13 24 3 % 2007 8 8 22 38 5 % 2008 9 9 15 33 4 % 2009 12 5 24 41 5 % 2010 16 9 19 44 5 % 2011 12 10 28 50 6 % Poistuma 2002-2011 82 57 149 288 35 % 2012 14 16 39 69 8 % 2013 11 9 26 46 6 % 2014 19 8 32 59 7 % 2015 6 12 30 48 6 % 2016 12 10 31 53 7 % 2017 14 7 26 47 6 % 2018 2 8 19 29 4 % 2019 3 7 19 29 4 % 2020 1 8 12 21 3 % Poistuma 2012-2020 82 85 234 401 49 % Poistuma 2002-2020 yht. 164 142 383 689 85 % Osuus 96 % 94 % 78 % 85 % Taulukon 3 mukaan kaikki nykyiset hovi- oikeuksien ja hallinto-oikeuksien esittelijät ja käräjäviskaalit saisivat laskennallisesti tuo- marin viran viimeistään vuonna 2013. Tuomarit nimitetään tuomareiden nimit- tämisestä annetun lain mukaisilla perusteilla, jolloin todellista nimityskäytäntöä ei voida täysin ennustaa. Tähänastisen käytännön mukaan on kuitenkin ollut erittäin harvinais- ta, että tuomariksi nimitettävä on tullut tuo- mioistuinlaitoksen ulkopuolelta. Tuomarikoulutuksen alkaessa on todennä- 24 köistä, että koulutukseen hakeutuu pääasiassa nuorimpia esittelijöitä. Vanhimmilla esitteli- jöillä on usein varsin pitkä työkokemus ja tästä syystä heidän mahdollisuutensa päästä tuomarin virkaan ovat hyvät ilman tuomari- koulutustakin. Heille tulisi kuitenkin järjestää mahdollisuus osallistua täydennyskoulutuk- seen, joka sisältäisi samoja aiheita kuin tuo- marikoulutuksen opiskelujaksot. Täydennys- koulutusohjelma suunniteltaisiin niin, että siinä otettaisiin huomioon koulutettavien ko- kemuspohja. Näin turvattaisiin heidän kilpa i- lukykynsä tuomarin virkoja täytettäessä. 4. Asian valmiste lu 4.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto Oikeusministeriö asetti 16.12.1998 tuoma- rikoulutustoimikunnan, joka jätti 9.1.2001 mietintönsä "Pätevöityminen tuomarin am- mattiin ja tuomariyhteisön kehitys" (komite- anmietintö 2000:5). Toimikunta selvitti tuo- marien koulutukselle asetettavia tavoitteita ja sitä, minkä sisältöisellä koulutuksella tavoit- teet voidaan parhaiten saavuttaa. Toimikun- nan ehdotus sisälsi uuden tuomarien koulu- tusjärjestelmän kehittämisen. Tavoitteena oli uudistaa tuomarinura ja lisätä sen monipuoli- suutta. Toimikunta ehdotti, että koulutusjärjestel- män sisällön määrittämistä ja johtamista var- ten perustettaisiin tuomarikoulutuslautakun- ta, jonka enemmistö koostuisi tuomioistuin- laitoksen edustajista. Oikeusministeriö toimi- si yhteistyössä lautakunnan kanssa koulutuk- sen järjestämisessä. Tuomarikoulutuslauta- kunta valitsisi tuomarinuralle suuntautuneet lakimiehet tuomarikoulutukseen, jonka kes- toksi ehdotettiin kolme vuotta viisi kuukaut- ta. Ehdotuksen mukaan koulutusohjelma si- sältäisi monipuolista ohjattua ja arvioitua harjoittelua tuomioistuimissa, syyttäjänviras- toissa ja asianajo- tai oikeusaputoimistoissa sekä syventäviä opetus- ja oppimisjaksoja. Koulutus olisi ehdotuksen mukaan osa tuomarinuraa, jota seuraisi yleensä työsken- tely eri lakimiesammateissa ja myöhemmässä vaiheessa nimitys vakinaiseen tuomarinvir- kaan. Tuomarikoulutus siis pätevöittäisi tuomarin virkaan, johon voisi kuitenkin tulla nimitetyksi myös avoimelta uralta. Ehdotuksen taustalla oli tuomarinuratoimi- kunnan mietintö "Tuomarit 2000-luvulle" (komiteanmietintö 1994:15), jossa on muun muassa selvitetty niitä ominaisuuksia, joita tuomareilta nykypäivänä edellytetään. Tuo- maritoimikunnan mietinnössä "Tuomareiden asema ja nimittäminen" (komiteanmietintö 1998:1) pohdittiin tuomareiden nimittämis- menettelyä ja kelpoisuusvaatimuksia. Toimi- kunta ehdotti myös, että tuomarinuralle aiko- ville ja virassa oleville tuomareille ryhdyttä i- siin suunnittelemaan erityistä koulutusta. Oikeusministeriö asetti 26.2.2002 työryh- män, jonka tehtäväksi annettiin 31.10.2002 mennessä laatia ehdotus tuomareiden päte- vöitymisjärjestelmäksi edellä mainitun tuo- marikoulutustoimikunnan ehdotuksen ja siitä annetun lausuntopalautteen pohjalta. Työ- ryhmän työtä seuraamaan ja arvioimaan ase- tettiin eri intressitahoista koostunut seuranta- ryhmä. 4.2. Lausunnot Tuomarikoulutustoimikunnan mietinnöstä pyydettiin lausunnot 82 viranomaiselta ja yh- teisöltä. Lisäksi korkeimmalle oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle varattiin ti- laisuus antaa lausunto asiassa. Lausunnot saatiin 64 taholta. Niissä tunnustettiin yle i- sesti tuomarin ammattiin valmentavan koulu- tuksen tarve. Samoin toivottiin tuomarinuran kehittämistä sekä kannatettiin auskultointijä r- jestelmän ja tuomareiden täydennyskoulu- tuksen kehittämistä. Myös tuomarikoulutus- lautakunnan perustaminen sai kannatusta. Keskeinen toimikunnan ehdotukseen koh- distunut kritiikki koski suunnitellun järje s- telmän sulkeutuneisuutta, koulutuksen liian pitkää kestoa, koulutusmallin joustamatto- muutta, siirtymävaiheen lakimiesten asemaa, henkilöstörakenteen muutoksia sekä koulu- tettavien palkkatasoa. Tämä esitys on laadittu tuomarikoulutus- toimikunnan mietinnön pohjalta. Siinä on py- ritty ottamaan huomioon edellä mainittu kes- keinen kritiikki. 5. Muita es i tykseen vaikuttavia seikkoja Vuoden 2001 kesäkuussa asetettiin komitea 25 laatimaan selvitystä tuomioistuinlaitoksen kehittämislinjoista. Selvityksessä ennakoita i- siin, millaisia vaatimuksia yhteiskunta aset- taa tuomioistuimille tulevaisuudessa sekä mi- ten niihin pitäisi varautua ja mitä asioita pai- nottaa tuomioistuinten kehittämisessä seu- raavien 10—15 vuoden aikana. Komitean työskentelyn painopisteen tulee olla oikeusturva- ja tulevaisuusanalyysissa sekä yhteiskunnallisten arvostusten ja kehi- tyssuuntien punninnassa. Komitean tehtävä- kuvauksen mukaan tuomioistuinlaitoksen tu- levaisuuden kannalta tuomioistuimien hallin- non ja johtamisen kehittäminen muodostavat merkittävän aihekokonaisuuden. Selvityksen avulla pitäisi pystyä ennakoimaan tuomiois- tuinten asemaa ja tehtävää yhteiskunnassa ja suuntaamaan resursseja esimerkiksi tuomio- istuinorganisaatiota ja henkilöstörakennetta kehitettäessä. Asettamispäätöksessä todetaan, että tuomareiden nimitys-, koulutus- ja ku- rinpitojärjestelmistä on valmistunut ja par- haillaan vireillä useita hankkeita ja että jatko- toimenpiteitä myös näissä kysymyksissä suunnattaisiin selvityksen perusteella. Komi- tean on laadittava selvitys työn päälinjoista 31.1.2003 ja mietintö 31.8.2003 mennessä. Vuoden 2000 lokakuussa asetettiin kol- meksi vuodeksi oikeusturva-asiain neuvotte- lukunta, jonka tehtävänä on arvioida oikeus- turvan toteutumista ja tuoda esiin siinä ha- vaittuja epäkohtia. Neuvottelukunnan tehtä- vänä on myös tehdä aloitteita ja esityksiä oi- keusturvan parantamiseksi ja kehittämiseksi. Se osallistuu yleiseen oikeus- ja yhteiskunta- poliittiseen keskusteluun järjestämällä semi- naareja ja keskustelutilaisuuksia sekä pitää yhteyttä erilaisiin järje stöihin ja yhdistyksiin, joiden toimenkuvaan liittyy oikeustur- vanäkökohtia. Neuvottelukunnan kautta voi- daan siten saada tässä esityksessä tarkoitet- tuun työhön uusia näkökantoja. Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen 23.5.2001 antama esitys (HE 83/2001 vp) oi- keudenkäymiskaaren hovioikeusmenettelyä koskevien säännösten sekä eräiden niihin liit- tyvien lakien muuttamiseksi. Tarkoituksena on muun muassa tehostaa valmistelua. Myös valituskirjelmien laatua halutaan parantaa. Valittajan olisi nykyistä tarkemmin peruste l- tava suullisen käsittelyn tarve. Myös valmis- telusta vastaavan jäsenen sekä kahden jäse- nen ja esittelijän muodostaman ratkaisuko- koonpanon toimivaltaa laajennettaisiin. Hallitus antoi 28.6.2002 eduskunnalle esi- tyksen (HE 91/2002 vp) valitusta hovioikeu- teen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi. Ehdotuksen mukaan rajo it- tamaton muutoksenhakuoikeus säilytettäisiin, mutta valitukset käsiteltäisiin siinä laajuudes- sa kuin oikeussuojatarpeet edellyttävät. Kai- kista valituksista tutkittaisiin ensin, voivatko ne horjuttaa luottamusta käräjäoikeuden rat- kaisun oikeellisuuteen. Jos hovioikeus kat- soisi yksimielisesti, ettei valitus menesty, sitä ei tutkittaisi enempää. Lisäksi otettaisiin käyttöön niin sanottu vastamuutoksenhaku. Oikeudenkäyntimenettelyjen kehittämisellä voi tämän esityksen kannalta olla merkitystä ainakin mietittäessä henkilöstötarvetta. 26 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Lakiehdotusten perustelut 1.1. Laki tuomareiden pätevöitymisjärjes- telmästä 1 §. Lain soveltamisala. Pykälän ensim- mäisestä momentista ilmenisi lain sovelta- misala. Siinä viitattaisiin tuomareiden nimit- tämisestä annetun lain 1 §:n 2 momentin 1-8 kohtiin, joissa on lueteltu nimittämislain so- veltamisalaan kuuluvat oikeustieteellistä tut- kintoa edellyttävät tuomarin virat. Nimittä- mislaki koskee lisäksi maaoikeutena toimi- van käräjäoikeuden maaoikeusinsinöörin vir- kaa. Siihen ei kuitenkaan voitaisi pätevöityä nyt säädettäväksi ehdotetun lain tarkoittama l- la järjestelmällä, joka muun muassa edellyt- täisi oikeustieteellistä peruskoulutusta. Tuomareiden nimittämisestä annetun lain 1 §:n 2 momentin 1-8 kohdissa mainitut virat ovat korkeimman oikeuden presidentin ja jä- senen, korkeimman hallinto-oikeuden presi- dentin ja jäsenen, hovioikeuden presidentin, hovioikeudenlaamannin ja hovioikeudenneu- voksen, käräjäoikeuden laamannin ja käräjä- tuomarin, hallinto-oikeuden ylituomarin ja hallinto-oikeustuomarin, vakuutusoikeuden ylituomarin ja vakuutustuomarin, työtuomio- istuimen presidentin ja työtuomioistuinneu- voksen virat sekä markkinaoikeuden ylituo- marin ja markkinaoikeustuomarin virat. Kohdissa on siten lueteltu yleisten tuomiois- tuinten, hallintotuomioistuinten ja erityis- tuomioistuinten kaikki vakinaiset tuomarin virat lukuun ottamatta maaoikeusinsinöörin virkaa. Lähtökohtana on, että kaikissa tuomarin tehtävissä tarvittavat perustiedot ja -taidot ovat samanlaiset riippumatta siitä, missä tuomioistuimessa tuomari työskentelee. Asi- oiden laatu ja sovellettava aineellinen lain- säädäntö vaihtelevat tuomioistuintyypeittäin, mutta oikeudellinen ratkaisutoiminta sinä l- lään rakentuu samantyyppisten periaatteiden varaan. Säännökseen otettaisiin viittaus myös korkeimpiin tuomarinvirkoihin, vaikka kou- lutusjärjestelmän läpikäynyt nuori lakimies luonnollisesti nimitetäänkin ensin alimpiin tuomarin virkoihin, yleensä käräjätuomariksi tai hallinto-oikeustuomariksi. Koulutusjärje s- telmän kautta saadaan kuitenkin tietoja ja ta i- toja, joita tarvitaan edellisiä korkeammissa- kin tuomarin viroissa. Avoimelta uralta nimi- tettävän voidaan sen sijaan useammin arvioi- da tulevan nimitetyksi suoraan korkeisiin tuomarin virkoihin. 2 §. Tuomariksi pätevöityminen. Pykälässä todetaan, että tuomariksi pätevöidytään joko tässä laissa säädetyn koulutusjärjestelmän mukaisesti tai hankkimalla vastaava pätevyys muissa tehtävissä toimimalla. Kelpoisuudesta tuomarin virkaan säädettäisiin edelleen tuo- mareiden nimittämisestä annetussa laissa (205/2000). Tuomarikoulutusjärjestelmän suorittamisen lisäksi tuomariksi nimitettävän tulisi täyttää muut tuomareiden nimittämises- tä annetun lain 11 §:ssä mainitut vaatimuk- set. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että tuomariksi nimitettävällä tulis i olla nyt ehdo- tettavassa säännöksessä tarkoitetun pätevyy- den lisäksi muuta työkokemusta. Ehdotuksen 2 §:ssä sanottaisiin nimen- omaisesti, että myös niin sanotulta avoimelta uralta voi hakeutua tuomarin virkaan. Tuo- marinuran sulkeutuneisuutta on pidetty eri yhteyksissä huolestuttavana. Esimerkiksi osa tuomarikoulutustoimikunnan mietinnöstä lausujista totesi, että toimikunnan ehdottamat tuomioistuinharjoittelun suuntaaminen ensi sijassa oikeuslaitoksen tehtäviin pyrkiville lakimiehille ja tuomioistuinharjoittelupaikko- jen vähentäminen sekä koulutusjärjestelmä voisivat tosiasiassa johtaa nykyistäkin sulje- tumpaan tuomarinuraan. Tuomarinuran sulkeutuneisuuteen vaikut- taa merkittävästi nimityskäytäntö. Tuomarik- si nimitetyiltä on yleensä edellytetty koke- musta tuomarin tehtävän hoitamisesta tai pe- rehtyneisyyttä tuomarin tehtäviin. Näillä on perinteisesti tarkoitettu tuomioistuinharjoitte- lun suorittamista. Tuomarinvirkoihin rekry- tointi on ollut pääosin kapea-alaista, mikä on johtanut siihen, ettei virkoja edes haeta juuri- kaan muista kuin tuomarin tehtävistä. Tiukat kelpoisuusvaatimukset ovat voineet todelli- suudessa estää nimitetyksi tulemisen avoi- melta uralta. Tuomarinuran avoimuuden to- siasiallinen este lienee ollut se, ettei tuomio- 27 istuinlaitoksen ulkopuolisia tehtäviä ole luet- tu ansioiksi nimitysmenettelyssä. Tuomareiden nimittämisestä annettu laki on säädetty runsaat kaksi vuotta sitten. Ny- kyiset säännökset sallivat entistä paremmin nimittämisen tuomioistuinlaitoksen ulkopuo- lelta. Laki on kuitenkin ollut voimassa vasta niin vähän aikaa, ettei vielä voida sanoa, voi- daanko sen avulla osaltaan avata tuoma- rinuraa. Jos nimityskäytäntö muuttuu, voi- daan odottaa myös nykyistä enemmän haki- joita tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta. Avoimelta uralta tuomareiksi tulevien la- kimiesten määrä on nykyisin vähäinen. Heitä on nimitetty lähinnä korkeimpiin oikeuksiin. Näin voidaan arvella tapahtuvan suurimmak- si osaksi vastaisuudessakin, vaikka esitykses- sä mahdollistetaankin tuomariksi nimittämi- nen ilman tuomareiden koulutusjä rjestelmän suorittamista. Tällöin henkilö hakisi suoraan tuomarin virkaa ja tuomarinvalintalautakunta arvioisi hänen ansioituneisuutensa. Toinen mahdollisuus edetä tuomariksi avoimelta uralta olisi hakeutua tuomarikoulutukseen. Jos henkilö tulisi valituksi tuomarikoulutuk- seen, hänelle vahvistettaisiin henkilökohta i- nen opintosuunnitelma, jonka tosiasiallinen opinto- ja työvelvoite voisi olla hyvinkin vä- häinen. Tuomarikoulutus tarjoaisi siten mo- nipuolisen taustan jo hankkineille mahdolli- suuden pätevöityä järjestelmän sisällä tuoma- riksi. Tuomariksi pätevöitymisessä pääasiallinen tie olisi tuomarikoulutusjärjestelmän suorit- taminen. Järjestelmän kautta koulutettavalle annettaisiin ne valmiudet, tiedot ja taidot, joi- ta tuomarin tehtävässä tarvitaan. Myös tuo- marikoulutusjärjestelmän ulkopuolelta tule- valla hakijalla pitäisi olla nämä ominaisuu- det. Oletettavaa on, että tulevaisuudessakin tuomariksi nimitettäisiin vain harvoin sella i- sia lakimiehiä, joilla ei ole ollenkaan koke- musta tuomioistuintyöskentelystä. Heillä ei nimittäin useinkaan ole sellaisia ominaisuuk- sia, joita tuomareiden nimittämisestä anne- tussa laissa edellytetään tuomarilta. Tämän vuoksi täysin avoimelta uralta nimitettävien määrän arvellaan jäävän pieneksi. 3 §. Koulutusjärjestelmän tarkoitus. Pykä- lässä määriteltäisiin tuomareiden koulutusjä r- jestelmän tarkoitus. Tavoitteena olisi saada mahdollisimman pätevä tuomarikunta tuo- mioistuinlaitokseen. Tähän pääsemiseksi tar- jottaisiin tuomarinuralle aikoville henkilöille monipuolinen tiedollinen ja taidollinen kou- lutus ja käytännön kokemus tuomioistuinla i- toksesta ja muusta oikeudenhoidosta. Muulla oikeudenhoidolla tarkoitetaan ainakin syyttä- jän, julkisen oikeusavustajan ja asianajajan tehtäviä. 4 §. Tuomarikoulutuslautakunta. Lailla pe- rustettaisiin oikeusministeriön hallinnonalalle uusi toimielin, tuomarikoulutuslautakunta. Sille kuuluisi kokonaisvastuu tuomareiden koulutusjärjestelmän toimivuudesta. Sen teh- tävänä olisi suunnitella ja ohjata järjestelmän toteuttamista. Se päättäisi myös laissa ja ase- tuksessa säädetyissä rajoissa koulutuksen tarkemmasta sisällöstä. Oikeusministeriö päättäisi kuitenkin vuosittain koulutukseen otettavien määrästä, koska sillä on vastuu hallinnonalan kehittämisestä ja voimavarois- ta. Tuomarikoulutuslautakunta seuraisi kou- lutukseen otettavien tarvetta ja tekisi vuosit- tain asiaa koskevan esityksen oikeusministe- riölle. Useissa Euroopan maissa tuomareiden kou- lutusjärjestelmän hallinnointi ja valvonta on tuomioistuinlaitoksen itsensä käsissä. Ruot- sissa, Norjassa ja Tanskassa keskeinen rooli on kunkin maan tuomioistuinvirastolla, jotka ovat tuomarijohtoisia. Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden voidaankin katsoa edel- lyttävän, että tuomarikoulutus erotetaan hal- linnosta. Kun Suomessa tuomarikoulutuslau- takunnan jäsenten enemmistö muodostuisi tuomioistuinlaitoksen edustajista, olisi täällä- kin kokonaisvastuu tuomareiden koulutusjä r- jestelmästä tuomioistuinlaitoksella itsellään. Tuomioistuinlaitos määrittelisi tällöin uuden koulutusjärjestelmän sisällön ja johtaisi sitä. Tuomarikoulutustoimikunnan mietinnöstä saaduissa lausunnoissa kannatettiin yleisesti tuomarikoulutuslautakunnan perustamista. Useissa lausunnoissa katsottiin, että lauta- kunta tulisi perustaa siitä riippumatta, toteu- tetaanko ehdotettu pätevöitymisjä rjestelmä. 5 §. Valinta tuomarikoulutukseen. Valinta tuomarikoulutukseen on tärkeä vaihe tuoma- riksi haluavan kannalta, koska tavoitteena on, että koulutettavat pääsääntöisesti saisivat tuomarin viran. Koulutettavat valittaisiin va- lintamenettelyn perusteella. Valinta koulu- tukseen järjestettäisiin yhteisesti koko maas- 28 sa, esimerkiksi kerran vuodessa. Tuomari- koulutuslautakunta määrittelisi ennalta valin- taperusteet ja päättäisi valintamenettelyn jä l- keen, ketkä otetaan tuomarikoulutukseen. Keskitetty valintamenettely takaisi sen, että valintaperusteita sovellettaisiin yhdenmuka i- sesti. Samoin koulutettavien taso olisi yhte- näinen, kun he kävisivät läpi saman valinta- menettelyn. Koulutettavia valittaessa merkityksellistä olisi se, miten heidän arvioidaan aikanaan suoriutuvan tuomarin tehtävistä. Tuomariksi koulutettavilta vaadittavat ominaisuudet määräytyisivät lähtökohtaisesti samojen kr i- teerien mukaan kuin tuomarin virkaan nimi- tettäviltä vaadittavat ominaisuudet. Tuoma- riksi nimitettävältä edellytetään Suomen kan- salaisuutta, oikeustieteen kandidaatin tutkin- toa, oikeamielisyyttä sekä aiemman toimin- nan kautta sen osoittamista, että hänellä on täytettävän viran menestyksellisen hoitami- sen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtä- väalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Osa näistä ominaisuuksista kehittyy vasta koulutuksen ja työkokemuksen kautta, mutta valinnassa tulisi mahdollisuuk- sien mukaan kiinnittää huomiota niihin omi- naisuuksiin, joilla voidaan ole ttaa olevan merkitystä myöhemmin tuomarin virkoja täy- tettäessä. Jos koulutukseen saadaan valittua ne, joilla on mahdollisimman hyvät edelly- tykset tulla nimitetyiksi tuomarinvirkaan, se lisää uran houkuttelevuutta sekä vähentää koulutuksen keskeyttämisiä ja uralta luopu- misia. Asetuksella säädettäisiin niistä asioista, jo i- ta koulutukseen valittavilta edellytettäisiin. Niitä olisivat ainakin hakijan aikaisempi työ- kokemus, opintojen suorittaminen ja arvosa- nat sekä hakijan soveltuvuus tuomarin am- mattiin. Tuomarikoulutuslautakunta määritte- lisi tarkemmin valintaperusteet ennen haku- menettelyä. Valinnassa tulisi kiinnittää huo- miota muun muassa hakijoiden oikeustieteen tuntemukseen, lakimiehen taitoihin, yhteis- työkykyyn, kykyyn pohtia ja ratkaista oikeu- denmukaisuuteen liittyviä asioita sekä kieli- taitoon. Monipuolinen lakimiestyökokemus voitaisiin lukea eduksi, vaikkakaan sillä ei olisi ratkaisevaa merkitystä. Valinnassa tulisi ottaa huomioon, että silloin, kun henkilö ha- keutuu täysimittaiseen koulutukseen, hänen tulisi pääsääntöisesti voida aloittaa koulutus ennen 30 vuoden ikää. Apuna valinnassa olisivat tutkintotodistuk- set, tuomioistuinharjoittelusta kertyneet haki- joiden arvioinnit ja muun työkokemuksen ar- vioinnit. Myös muut ansiot, kuten mahdolli- set jatko-opinnot ja julkaisut sekä osallistu- minen esimerkiksi yhteiskunnalliseen toimin- taan voitaisiin ottaa huomioon. Lisäksi voi- taisiin järjestää haastatteluja ja loppuvaihees- sa erityisesti koulutettavien valintaan räätä- löity soveltuvuustesti sopivalle määrälle ha- kijoita. Niillä voidaan selvittää muun muassa testattavan kielellistä käsityskykyä, suullisen ilmaisun sujuvuutta, viestintä- ja raportointi- kykyä, loogista päättelykykyä ja yleistietojen laajuutta. Lisäksi voidaan hankkia tietoja so- veltuvuustekijöistä, kuten ajattelutavasta, päätöksentekokyvystä, stressinsietokyvystä, motivaatiopohjasta, tavoitteista, asenteista, joustavuudesta sekä yhteistoiminta- ja esiin- tymiskyvystä. Mikäli testeihin ja haastatteluihin olisi ko- vin paljon hakijoita, saattaisi olla tarpeen jä r- jestää ensin jonkinlainen esikarsinta. Se voisi tapahtua asiakirjojen perusteella tai kirjallis- ten kokeiden suorittamisella. Tuomarikoulutukseen voisivat hakeutua henkilöt, joilla on oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja jotka ovat suorittaneet varatuoma- rin arvoon tarvittavan tuomioistuinharjoitte- lun tai hankkineet sitä vastaavat tiedot ja tai- dot toimimalla muissa lakimiestehtävissä. Tuomarin tehtäviin on Suomessa perintei- sesti vaadittu yliopistollinen oikeustieteelli- nen perustutkinto. Se tulisi olemaan edelly- tyksenä myös tuomarikoulutukseen hakeutu- ville. On oletettavaa, että tuomarinuralle suuntautuvat haluavat suorittaa myös tuomio- istuinharjoittelun, jonka avulla voi saada melko laajankin tietämyksen tuomarin tehtä- vistä. Ellei henkilö olisi suorittanut tuomiois- tuinharjoittelua, hänen olisi pitänyt hankkia sitä vastaavat tiedot ja taidot toimimalla muissa lakimiestehtävissä. Näitä voisivat olla esimerkiksi toimiminen apulaissyyttäjän tai kihlakunnansyyttäjän tehtävissä, tuomarin si- jaisena, tuomioistuimen esittelijänä, julkisena oikeusavustajana tai asianajotehtävissä. Kai- kissa edellä mainituissa tehtävissä henkilö olisi toiminut lähellä tuomioistuinlaitosta ja saanut käsityksen myös sen toiminnasta. 29 Vastaavat tiedot ja taidot voitaisiin hankkia lisäksi muissa lakimiestehtävissä. Viime vaiheessa harkinta siitä, onko koulutukseen pyrkivällä vastaavat tiedot ja taidot kuin tuomioistuinharjoittelun suorittaneilla, jäisi tuomarikoulutuslautakunnan ratkaistavaksi. Tuomarikoulutukseen hakija osoittaisi työto- distuksilla ja mahdollisilla arvioinneilla hankkimiensa tietojen ja taitojen tason. Tuomarikoulutukseen valittavalta ei edelly- tettäisi muuta käytännön lakimiestyökoke- musta kuin tuomioistuinharjoittelua tai sitä vastaavia tietoja ja taitoja. On oletettavaa, et- tä monet hakeutuvat tuomarikoulutukseen melko pian opintojensa päättymisen ja tuo- mioistuinharjoittelun jälkeen, jo lloin ei vielä olla saatu vakinaista ja mahdollisesti hyvin palkattua muuta työtä. Tuomioistuinharjoitte- lun kautta koulutukseen pyrkiviltä edellytet- täisiin, että harjoittelu on päättynyt viimeis- tään silloin, kun haku koulutukseen on käsil- lä. Tavoiteltavaa on, että tuomarinuralle ha- keutuisi myös monipuolista työkokemusta hankkineita lahjakkaita lakimiehiä, jotka ovat työskennelleet tuomioistuinlaitoksen ulko- puolellakin. Tavoitteen toteutuminen edellyt- tää, että tuomarin ura on riittävän houkutte- leva. Myös koulutusajan palkkaus olisi sovit- tava oikealle tasolle ja siten, että tehtävien vaativuus olisi palkkauksen keskeinen perus- ta. Jos koulutuksen hyväksytysti suorittami- sen jälkeen saa käytännössä työpaikan — vaikkakaan ei tuomarin virkaa — tuomiois- tuimessa tai muussa oikeudenhoidossa, mer- kitsisi se myöskin koulutuksen houkuttele- vuuden lisääntymistä. 6 §. Tuomarikoulutuksen sisältö ja kesto . Tuomarikoulutus koostuisi työharjoittelu- sekä opiskelujaksoista. Pääasiallisen koulu- tuksen rungon muodostaisi työharjoittelu ho- vioikeudessa, hallinto-oikeudessa, käräjäoi- keudessa, asianajo- tai oikeusaputoimistossa sekä syyttäjänvirastossa. Harjoitteluun sisäl- tyisi kolme pakollista jaksoa, joista kunkin pituus olisi vähintään kuusi kuukautta. Koko työharjoittelun pituus olis i vähintään kaksi vuotta. Käytännössä tämä merkitsisi, että harjoittelupaikkoja olisi neljä tai että kolmes- ta harjoittelujaksosta yksi tai useampi olisi yli kuuden kuukauden pituinen. Työpaikoista kahden olisi oltava tuomioistuimia. Niiden tulisi olla keskenään eri linjojen tuomiois- tuimia. Harjoittelija voisi työskennellä esi- merkiksi käräjäoikeudessa ja hallinto- oikeudessa tai käräjäoikeudessa ja vakuutus- oikeudessa, mutta ei käräjäoikeudessa ja ho- vioikeudessa. Kolmannen harjoittelupaikan tulisi olla muussa oikeudenhoidossa. Tuomarikoulutustoimikunta ehdotti, että tuomarikoulutus kestäisi yhteensä kolme vuotta viisi kuukautta. Harjoittelujaksojen pi- tuudeksi hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa ja käräjäoikeudessa ehdotettiin kymmentä kuukautta kussakin sekä syyttäjänvirastossa ja asianajo- tai oikeusaputoimistossa viisi kuukautta. Useissa lausunnoissa pidettiin eh- dotettua kokonaisaikaa liian pitkänä. Sen nähtiin muun muassa vähentävän tuoma- rinuran houkuttelevuutta. Harjoittelujaksoil- taan ehdotusta pidettiin joissakin lausunnois- sa rikkonaisena ja jaksoja liian lyhyinä, jotta niiden aikana pystyisi perehtymään kyseisiin tehtäviin. Yleisesti järjestelmään kaivattiin joustavuutta. Tässä esityksessä on pyritty ottamaan huomioon esitetty arvostelu ja sen vuoksi koulutukseen sisältyvän työharjoittelun ko- konaiskesto olisi kaksi vuotta. Lisäksi ehdo- tetaan, että harjoittelu voitaisiin suorittaa useammassa jaksossa henkilökohtaisen opin- tosuunnitelman mukaan. Tämän lisäksi tulisivat teoriajaksot, joiden yhteispituus olisi kuusi kuukautta. Teoriajak- sojen aikana koulutettaville annettaisiin ope- tusta niissä tiedoissa ja taidoissa, jotka ovat tuomarin tehtävissä keskeisiä. Kysymys olisi sellaisesta oikeustieteellistä perusopetusta syventävästä ja laajentavasta koulutuksesta, jolla varmistettaisiin tuomarien perusammat- titaito. Opetuksen tulisi sisältyä tuomarikou- lutukseen luonnollisina osina sopivissa vai- heissa muun muassa johdattaen koulutettavia seuraaviin harjoittelujaksoihin. Opetus olisi lähtökohtaisesti pakollista harjoittelijoiden asianmukaisten taitojen turvaamiseksi. Sisäl- löltään koulutus olisi pääosin kaikille saman- lainen. Tätä on pidetty tärkeänä kaikille yhtä- läisen tason takaavan perusopetuksen tur- vaamiseksi ja liian aikaisen erikoistumisen estämiseksi. Tuomarikoulutuksen opiskelujaksot sisäl- täisivät niitä erityisaineita, joita tuomarin on työssään osattava. Aineellista oikeutta kos- 30 kevien tietojen ylläpito ei korostuisi tässä opetuksessa, vaan kuuluisi pikemminkin täy- dennyskoulutukseen. Opetukseen sisältyisi yleisaineita, esimerkiksi oikeusteoriaa ja oi- keudenmukaisuuden, oikeuden ja etiikan se- kä moraalin välisen suhteen ymmärtämistä, tuomarin roolia ja yhteiskunnan odotuksia tuomioistuinten toimintaa kohtaan. Edelleen siihen sisältyisi oikeuslähdeoppia, oikeudelli- sen tiedon hallintaa, todistajanpsykologiaa, tuomion kirjoittamista ja prosessinjohtoa. Li- säksi pyrittäisiin kehittämään yhteistyö- ja viestintätaitoja, kuten neuvottelutaitoa sekä suullista ja kirjallista ilmaisua. Nämä aiheet toteutettaisiin koulutuksessa sen perustaksi laadittavan opetussuunnitelman mukaan. Ta- voitteena olisi kehittää valmiuksia soveltaa peruskoulutuksessa opittua teoriatietoutta se- kä ongelmien käsittely- ja ratkaisutaitoja. Koulutuksessa tulisi käyttää hyväksi kaik- kia eri lähi-, etä- ja virtuaaliopetuksen muo- toja. Opetusta voitaisiin järjestää aiheesta riippuen suurina tilaisuuksina keskitetysti, paikallisesti pienissä ryhmissä tai verkon vä- lityksellä. Luento-opetuksen ohella esimer- kiksi eri tavoin järjestettävät seminaarit, kir- joittamalla oppiminen, esitelmän pitäminen sekä johdetut ja valvotut keskustelut verkos- sa sekä näiden keinojen yhdistelmät tulisi ot- taa opetuksessa käyttöön. Verkkoa tulisi käyttää mahdollisimman paljon silloin, kun opetus ei vaadi koulutettavien läsnäoloa sa- malla paikkakunnalla. Valintoja tehtäessä olisi kuitenkin syytä ottaa huomioon myös henkilökohtaisen kanssakäymisen sosiaaliset vaikutukset. Koulutusohjelman tulisi sisältää muun muassa opintoihin liittyviä tutustumis- käyntejä eri viranomaisiin. Siihen voisi kuu- lua myös tutustumisjaksoja ulkomaille. Koulutuksella ja työssä harjoittelulla tulisi olla yhteys niin, että teoriajaksoilla opittua voitaisiin harjoitella myös käytännössä. Esi- merkiksi käytännön prosessinjohtoharjoituk- sia sekä ratkaisujen perustelemista ja ana- lysointia olisi voitava harjoitella yhteisissä seminaareissa. Osa koulutuksesta järjestettäisiin ruotsin kielellä, jolloin suomea äidinkielenään puhu- vien osalta koulutukseen yhdistyisi myös kie- likoulutus. Ruotsinkielisille olisi taattava mahdollisuus osallistua koulutukseen omalla äidinkielellään. Toisaalta suomenkieliseen koulutukseen osallistuminen vahvistaisi he i- dän suomen kielen osaamistaan, joka on vält- tämätön taito suomalaisessa tuomioistuimes- sa työskenneltäessä. Muutoin varsinainen kielikoulutus ei kuuluisi tuomareiden koulu- tusjärjestelmään, vaan se hankittaisiin ja sitä ylläpidettäisiin perus- ja täydennyskoulutuk- sella. Oppimisen kontrollikeinot olisivat moni- puoliset. Tenttien lisäksi arvioitaisiin suulli- sia esityksiä ja kirjallisia töitä. Luentopäivä- kirjaa ja muita vastaavia keinoja sekä erilais- ten keinojen yhdistelmiä voitaisiin käyttää oppimista arvioitaessa kuten perusopetukses- sakin nykyään tehdään. Opettajina toimisivat sekä käytännön tuo- marit että eri alojen asiantuntijat. Kun opetta- jina olisi myös yliopistojen opettajia, mukaan opetukseen saataisiin sekä käytännön lähe i- syyttä että tutkimuksellista näkökulmaa. 7 §. Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tuomarikoulutuslautakunnan tulisi laatia koko koulutusta ohjaava suunnitelma. Esi- tyksen mukaan lautakunta vahvistaisi kulle- kin harjoittelijalle henkilökohtaisen opinto- suunnitelman. Opintosuunnitelma sisältäisi sen, miten koulutusta ohjaavaa suunnitelmaa sovellettaisiin koulutettavaan. Siinä määrite l- täisiin koulutettavan työharjoittelu ja opiske- lujaksot. Tätä kautta järjestelmään saataisiin joustavuutta. Säännöksen mukainen malli olisi perusta, jonka mukaisesti koulutus to- teutettaisiin, ellei tuomarikoulutuslautakun- nan kanssa sovita muuta. Ajatuksena on, että koulutettaville luodaan yhtenäinen koulutus- perusta. Suurin osa koulutettavista suorittaisi to- dennäköisesti koulutusjärjestelmän yhden- jaksoisesti säännöksessä kuvatun järjestel- män mukaisesti. Tämä on tärkeää koulutus- järjestelmän hallinnan ja opetusjaksojen on- nistumisen kannalta. Toisaalta koulutus- järjestelmän joustavuuden takaamiseksi olisi mahdollista, että koulutettavat saisivat suorit- taa koulutuksen jaksoissa siten kuin henkilö- kohtaisessa opintosuunnitelmassa on vahvis- tettu. Henkilökohtaisessa opintosuunnite l- massa sovittaisiin koulutukseen osallistumi- sen ajankohdista ja harjoittelupaikoista. Jol- lakin koulutettavalla voi olla henkilökohta i- sista syistä tarvetta esimerkiksi keskeyttää harjoittelu joksikin ajaksi. Tällöinkin koulu- 31 tustoiminta ja opetusjaksot voitaisiin suunni- tella etukäteen riittävän tarkasti, koska tuo- marikoulutuslautakunnalla olisi tieto opinto- suunnitelmien sisällöistä. Opintosuunnite l- mat toimisivat siten koulutuksen hallinnoin- nin välineinä. Tuomarikoulutuslautakunta voisi hake- muksesta perustellusta syystä päättää, että työharjoittelu- tai opiskelujaksot olisivat säännöksessä kuvattuja aikoja lyhyemmät, jos se olisi perusteltua koulutettavan aika i- semman kokemuksen ja hänen valmiuksiensa vuoksi. Tuomioistuinlaitoksessa tarvitaan tuomioistuimista ja muusta oikeudenhoidosta saatavan kokemuksen lisäksi myös kokemus- ta erityisaloilta, esimerkiksi liikejuridiikasta. Vaikka henkilökohtaisessa opintosuunnite l- massa ei pääsääntöisesti muutettaisikaan koulutuksen sisältöä, voitaisiin järjestelmän joustavuuden avulla lisätä niiden henkilöiden määrää, joilla olisi edellä mainittua erityis- kokemusta tai halukkuutta hankkia sitä esi- merkiksi ulkomailla työskentelemällä. Henkilökohtainen opintosuunnitelma laa- dittaisiin yhteistyössä koulutettavan ja lauta- kunnan kesken. Käytävissä keskusteluissa koulutettavalla olisi mahdollisuus tuoda esiin omat näkemyksensä. Näin opintosuunnitelma vastaisi sekä koulutettavan että lautakunnan näkemyksiä. Tämän vuoksi koulutettavalla ei pitäisi olla syytä valittaa opintosuunnitelmas- ta. Harjoittelupaikoissa koulutettavat avustai- sivat tuomareita, syyttäjiä, asianajajia ja oi- keusavustajia heidän työssään. Syyttäjänvi- rastoissa toteutettavan harjoittelun käytännön järjestelyistä sovittaisiin erikseen valtakun- nansyyttäjänviraston kanssa. Vastaavasti tul- taisiin neuvottelemaan Suomen Asianajajalii- ton kanssa asianajotoimistoissa tapahtuvan harjoittelun järjestämisestä. Työskentely harjoitteluaikana keskittyisi alueittain hovi- ja hallinto-oikeuksiin, niitä lähellä oleviin käräjäoikeuksiin sekä muihin työskentelypaikkoihin koulutuksen tehok- kuuden ja kohtuullisten työmatkojen turvaa- miseksi. Tuomarikoulutuslautakunnan tehtä- vänä olisi pitää luetteloa vapaana olevista koulutuspaikoista ja osoittaa ne koulutetta- valle samalla, kun se vahvistaa tämän henki- lökohtaisen opintosuunnitelman. Harjoittelu- paikat pyrittäisiin järjestämään mahdolli- simman läheltä koulutettavan kotipaikkakun- taa tai muuta hänen toivomaansa paikkakun- taa. Tuomarikoulutuslautakunnan tehtävänä olisi huolehtia siitä, että opetus on laadukasta ja ajanmukaista. Sitä on voitava kehittää kul- loistenkin tarpeiden mukaan. 8 §. Koulutettavan asema ja toimivalta . Koulutettavat olisivat työharjoittelu- ja opin- tojaksojen aikana määräaikaisessa virkasuh- teessa valtioon. Siten heidän virkamiesoi- keudellinen asemansa olisi sama kuin kenen tahansa määräaikaisessa virkasuhteessa työs- kentelevän valtion virkamiehen. Oikeusministeriö perustaisi tuomarikoulu- tettavien määräaikaisesti täytettäviä virkoja tuomarikoulutuslautakuntaan. Vastaavasti oikeusministeriö lakkauttaisi harjoittelupa i- koiksi valituista virastoista esittelijöiden ja käräjäviskaalien virkoja niiden vapautuessa. Käytännössä virkoja ei tarvitsisi lakkauttaa yhtä paljon kuin koulutettavia on. Tämä joh- tuu siitä, että tuomarikoulutettavien työ- panoksen arvioitaisiin olevan vain puolet tehtävää vakituisesti hoitavien työpanoksesta. Jotta virastojen voimavarat säilyisivät enna l- laan, niihin tulisi lisätä henkilöitä puolet kou- lutettavien määrästä. Koulutuslautakunta ni- mittäisi tuomarikoulutettavat tuomarikoulu- tettavan virkoihin koko koulutuksen ajaksi mukaan lukien opiskelujaksot. Pykälän toisessa momentissa lueteltaisiin ne tehtävänimikkeet, joita koulutettavat käyt- täisivät toimiessaan työharjoittelupaikassa ja jonka mukaan myös heidän toimivaltansa määräytyisi. Korkeinta oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta ei ehdoteta otettavaksi luet- teloon mukaan, koska esittelijäneuvoksilla, oikeussihteereillä, vanhemmilla oikeussihtee- reillä sekä hallintosihteereillä ja vanhemmil- la hallintosihteereillä on tuomarin status. Sen sijaan tuomarikoulutettavat voisivat pätevöi- tyä työskentelemällä hovioikeuksissa, hallin- to-oikeuksissa, käräjäoikeuksissa, syyttäjän- virastoissa, ulosottovirastoissa ja oikeusapu- toimistoissa. He työskentelisivät hovioikeuk- sissa viskaalin, ha llinto-oikeuksissa hallinto- oikeussihteerin, käräjäoikeuksissa käräjävis- kaalin, syyttäjänvirastossa apulaissyyttäjän tai kihlakunnansyyttäjän, markkinaoikeudes- sa markkinaoikeussihteerin, työtuomiois- tuimessa sihteerin, ulosottovirastossa avusta- 32 van ulosottomiehen ja oikeusaputoimistossa julkisen oikeusavustajan tehtävissä. Koulu- tettavien toimivaltuudet määräytyisivät edel- lä mainittujen nimikkeiden mukaan. Kaikki muut paitsi avustavan ulosottomie- hen tehtävä edellyttävät lakimiehen tutkintoa. Ulosottotoimen hallinnosta annetun asetuk- sen (319/1996) 4 §:n mukaan avustavalla ulosottomiehellä tulee olla varanotaarin tut- kinto, soveltuva opistotason tutkinto tai yli- oppilastutkinto sekä lisäksi käytännön koke- musta virkaan kuuluvista tehtävistä. Edus- kunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys (HE 216/2001 vp) laiksi ulosottolain muut- tamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Uudistus tullee muuttamaan työnkulkuja ulosotossa. Se myös mahdollistanee nykyistä paremmin erikoistumisen ulosottotoimessa, jolloin jouduttaneen miettimään virkaraken- teen uudistustarvetta. Mikäli muutokset tuo- vat mukanaan tuomarikoulutettavalle pa- remmin sopivan tehtävän kuin avustavan ulosottomiehen toimi on, säännöksiä tulisi silloin tältä osin tarkistaa. Tuomarikoulutustoimikunta katsoi, että kä- räjäoikeuksissa työskentelevien toimival- tuuksien tulisi olla nykyisten käräjäviskaale i- den toimivaltuuksia laajemmat. Käräjävis- kaali on käräjäoikeuslain 3b §:n mukaan il- man eri määräystä toimivaltainen suoritta- maan kaikkia niitä tehtäviä, joita laamanni voi määrätä notaarin suorittamaan. Käytän- nössä käräjäviskaalien työssä ovat painottu- neet lähinnä kiinteistöasiat, hakemusasiat, velkajärjestelyasiat ja yrityssaneerausasiat. Kun tuomariksi koulutettava toimisi käräjä- viskaalina, tehtävien tulisi olla edellä kuvat- tua monipuolisempia. Toimenkuvaa voita i- siin kuitenkin kehittää ohjatusti ilman, että käräjäviskaalin toimivaltasäännöksiä tarvitsi- si muuttaa. Nykyisen käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdassa mukaan käräjä- viskaali voi olla puheenjohtajana lautamies- kokoonpanossa lähes kaikkia niin sanottuja perusmuotoisia yleisimpiä rikoksia käsiteltä- essä. Lisäksi hän käsittelisi hakemusasioita ja nykyistä enemmän yksinkertaisia riita-asioita sekä toimisi käräjäoikeuden jäsenenä täysilu- kuisessa kokoonpanossa. Edellä mainitusta syystä tässä esityksessä on katsottu, että kä- räjäoikeuslaissa säädetyt valtuudet mahdol- listavat pätevöitymisen kannalta riittävän vaativien tehtävien suorittamisen. Tuomarikoulutettavan työharjoitteluksi voitaisiin hyväksyä myös työskentely jossain muussa viranomaisessa. Erikseen sovittaessa voitaisiin osa harjoittelua suorittaa esimer- kiksi kotimaassa hallinnollisissa tehtävissä, EU:n toimielimissä, EY-tuomioistuimessa tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Myös pohjoismainen virkamiesvaihto voisi tulla kysymykseen. Erilaisten vaihtoehtojen hyväksyminen lisäisi koulutuksen monipuo- lisuutta ja houkuttelevuutta. Koulutettavat voisivat suorittaa osan har- joitteluajastaan myös asianajotoimistossa tai muun yksityisen työnantajan palveluksessa. Tämä lisäisi edelleen monipuolisuutta. Täl- löinkin he voisivat olla virkasuhteessa valt i- oon, sillä valtion virkamieslain (750/1994) 20 §:n nojalla virkamies voidaan määrätä työskentelemään muunkin työnantajan kuin valtion palveluksessa. Valtio voisi solmia esimerkiksi joidenkin asianajotoimistojen kanssa sopimuksen siitä, että toimistossa voidaan suorittaa järjestelmän mukaista oh- jattua harjoittelua. Valtio voisi periä asian- ajotoimistolta erikseen sovittavan korvauk- sen koulutettavan työpanoksesta. Asianajo- toimistoilta edellytettäisiin, etteivät ne palk- kaa koulutettavia kesken koulutuksen palve- lukseensa. Muiden yksityisten työnantajien palveluksessa tapahtuvasta harjoittelusta tuli- si sopia tapauskohtaisesti erikseen. Tuomarikoulutettavan suorittaessa työhar- joittelua muussa kuin säännöksessä luetel- luissa viranomaisissa hänen toimivaltansa määräytyisi niiden säännösten mukaisesti, jotka koskevat kyseistä tehtävää. Jos hän työskentelisi yksityisen työnantajan palve- luksessa, toimivallasta ja tehtävistä päättäisi- vät tuomarikoulutuslautakunta ja työnanta jan edustaja yhdessä etukäteen sopiessaan koulu- tuspaikasta. Määräyksen tai nimityksen edellä lueteltui- hin virkatehtäviin antaisi se viranomainen, joka määrää tai nimittää vastaavaan vakina i- seen virkaan. Tuomarikoulutettava saisi siis ensin nimittämiskirjan tuomarikoulutuslauta- kunnalta tuomarikoulutettavan määräaikai- seen virkaan ja sen lisäksi määräyskirjan sil- tä viranomaiselta, jolle nimittäminen tai mää- rääminen kyseisiin virkatehtäviin kuuluu. Määräys annettaisiin lautakunnan esityksestä 33 eli määräyksen antaja ei voisi itse valita har- joitteluun tulevaa henkilöä. Koulutettaville maksettava palkkaus sovit- taisiin virkaehtosopimuksella ja sen pitäisi olla tehtävien vaativuuteen nähden riittävän kilpailukykyinen ja suhteessa muihin oikeus- laitoksen virkojen palkkoihin. Koulutettavalle voitaisiin perustellusta syystä myöntää lupa keskeyttää virkasuhde ja jatkaa sitä myöhemmin. Jos koulutettavalle tulisi ennalta arvaamaton syy keskeyttää kou- lutus esimerkiksi sairauden vuoksi, hänen tu- lisi ilmoittaa siitä mahdollisimman pian har- joittelupaikan päällikölle sekä tuomarikoulu- tuslautakunnalle. Tämä merkitsisi henkilö- kohtaisen opintosuunnitelman muuttamista. Virkavapauden myöntäisi tuomarikoulutus- lautakunta. Työjärjestyksessä voitaisiin kui- tenkin määrätä, että lautakunnan virkamies voisi päättää lyhyistä, alle kahden kuukauden pituisista virkavapauksista. Käytännössä rat- kaisun tekisi lautakunnan sihteeri. Tämä olisi tärkeää käytännön sujuvuuden kannalta. 9 §. Koulutettavan ohjaus ja arviointi. Keskeinen osa tuomarikoulutusjä rjestelmää olisi koulutettavan ohjaus ja arviointi sekä jokaisessa harjoittelupaikassa että opintojak- soilla. Koulutettavalle nimettäisiin työpa i- koissa ammattitaitoinen ohjaaja, joka vastaisi koulutettavan ohjauksesta ja arvioinnista. Päävastuu ohjauksen ja arvioinnin toteutumi- sesta olisi kunkin viraston päälliköllä. Ohjaajien valinnassa tulisi kiinnittää huo- miota tehtävään soveltuvuuteen, kiinnostuk- seen ja ammattitaitoon. Pääsääntöisesti oh- jaajat olisivat tuomareita. Käytännön ohjaus ja perehdyttäminen ei saisi jäädä kuitenkaan kokonaisuudessaan ohjaajan vastuulle, vaan harjoittelupaikan koko henkilöstön tulisi olla valmis neuvomaan ja ohjaamaan koulutetta- via tarvittaessa. Tätä varten tuomioistuinten henkilöstöä tulisikin motivoida uuden koulu- tusjärjestelmän käyttöönottamiseen. Ohjaus tulisi nähdä osana jokapäiväistä työskentelyä, johon nykyisinkin käräjäoikeuksissa kuuluu auskultanttien opastaminen. Ohjaajille ja vi- rastojen päälliköille tulisi järjestää tehtävään liittyvää koulutusta. Tuomarikoulutukseen liittyisi myös koulu- tettavan arviointi jokaisessa harjoittelupa i- kassa. Samoin kuin koulutettavan ohjaukses- ta, arvioinnistakin vastaisi lähtökohtaisesti viraston päällikkö. Tämä tehtävä voisi kuulua myös muulle esimiehelle, esimerkiksi hovi- oikeuksissa osaston päällikkönä toimivalle hovioikeudenlaamannille ja hallinto- oikeuksissa jaostojen puheenjohtajille. Hal- linto-oikeuksissa jaostojen puheenjohtajat toimivat käytännössä jaostojen henkilöstön lähimpinä esimiehinä, vaikka heille ei ole- kaan lainsäädännön tasolla määrätty tätä teh- tävää. Luontevaa olisi, että käytännössä var- sinainen arviointitehtävä olisi pääasiallisesti edellä kuvatulla ohjaajalla, joka todellisuu- dessa joutuisi seuraamaan koulutettavaa eni- ten. Arviointi perustuisi tällöin kuitenkin kahden henkilön näkemyksiin. Koulutettavia arvioitaisiin myös opetusjaksoilla mahdolli- sista koesuorituksista annettavina arvosanoi- na tai sanallisina arviointeina, jotka kuuluis i- vat opettajien tehtäviin. Koulutettavia tulisi arvioida järjestelmälli- sesti yhtenäisten arviointiperusteiden muka i- sesti. Tuomarikoulutuslautakunnan vastuulla olisi määritellä nämä arviointiperusteet. Ar- vioinnin tulisi olla osa jokapäiväistä työsken- telyä virastossa. Sen tulisi olla myös siten avointa, että koulutettava saisi arvioinnin käyttöönsä jokaisessa vaiheessa. Lisäksi kou- lutettavalle annettaisiin suoraa palautetta ko- ko kouluttautumisensa ajan ja hänellä olisi si- ten mahdollisuus arvioida kehitystarpeitaan ja parantaa toimintaansa. Jos opiskelujakson järjestäisi jokin ulkopuolinen palveluntuotta- ja, koulutettavien suoriutumisarvioinnin pe- rusteista sopisivat koulutuksen järjestäjä ja tuomarikoulutuslautakunta yhdessä etukä- teen. Arvioinnin yhtenä tarkoituksena on, että tuomarinuralle soveltumattomat lakimiehet saataisiin karsittua pois tuomarikoulutusoh- jelmasta mahdollisimman varhaisessa vai- heessa. Tämä on sekä tuomioistuinlaitoksen että koulutettavien itsensä etu. Jos koulutet- tava saa kovin huonoja arvioita työharjoitte- lustaan tai opiskelujaksoista, hän voi itse päättää vetäytyä pois tuomarikoulutuksesta. Ainakin hänellä olisi arvio siitä, ettei hän luultavasti tule sijoittumaan kovin hyvin tuomarin virkaa hakiessaan. Sen sijaan ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää sellaista mah- dollisuutta, että jokin harjoittelupaikka tekisi esityksen harjoittelijan koulutusohje lman keskeyttämiseksi. Keinona tulisi olla kuiten- 34 kin keskustelu koulutettavan kanssa. Mikäli valtion virkamieslaissa lueteltuja syitä vir- kasuhteen irtisanomiseen tai purkamiseen on, voidaan tietenkin menetellä niiden edellyttä- mällä tavalla. 10 §. Tuomareiden täydennyskoulutus. Tuomarikoulutuslautakunnan tehtävänä olisi huolehtia siitä, että tuomareille järjestetään ammatillista pätevyyttä tukevaa täydennys- koulutusta. Lautakunta suunnittelisi koulu- tuksen sisällön suuntaviivat. Tuomarit toimivat nykyisin jatkuvasti ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, joten aikanaan suoritettu oikeustieteellinen perus- koulutus ja mahdollinen tuleva tuomareiden koulutusjä rjestelmän läpäiseminen eivät riitä ylläpitämään tuomarin tehtävissä tarvittavia tietoja ja taitoja. Näin ollen tuomareiden kou- lutusjärjestelmä ei merkitse muutosta täy- dennyskoulutustarpeeseen. Tuomareiden itsensä vastuulla on huolehtia siitä, että heidän ammattitaitonsa pysyy kor- keatasoisena kaiken aikaa. Tämä tapahtuu parhaiten osallistumalla riittävästi täyden- nyskoulutukseen, jonka laadukkaasta ja mo- nipuolisesta tarjonnasta vastaisi tuomarikou- lutuslautakunta. Täydennyskoulutus olisi kui- tenkin tuomareille vapaaehtoista, vaikka sii- hen käytännön syistä olisikin osallistuttava. Tuomareille suunnattu koulutus olisi tarkoi- tettu myös tuomioistuinten esittelijöille ja muille lakimiehille. Lisäksi täysin avoimelta uralta nimitettyjen tuomareiden täydennys- koulutustarve tulisi huomioida. Tuomioistuimilla virastoina olisi tärkeä rooli koulutuksessa. Niiden tehtävänä olisi seurata, millaista koulutusta niiden henkilös- tö tarvitsee, tukea koulutukseen osallistumis- ta sekä miettiä, tulisiko niiden mahdollisesti järjestää omaa paikallista koulutusta yksin tai muiden tuomioistuinten kanssa. Erityisesti tuomioistuimen päällikön tehtävänä olisi kannustaa henkilöstön koulutusmyönteisyyt- tä. Koulutus tulisi nähdä osana virkatehtävien hoitoa. Luonteva tapa olisi ottaa kunkin työn- tekijän koulutustarpeet ja -toiveet esille vuo- sittain käytävissä esimiehen ja alaisen väli- sissä kehityskeskusteluissa. Samalla viraston päällikölle muodostuisi käsitys henkilökun- nan koulutustilanteesta ja siitä, mitä tietoja ja taitoja omassa virastossa olisi kehitettävä. Tällöin täydennyskoulutuksesta tulisi kunkin kohdalla aiempaa suunnitelmallisempaa. Va- linta koulutukseen tapahtuisi silloin virastois- sa käytännön tarpeiden mukaan. Lopullisen valinnan tekisi koulutuksen järjestäjä. Täydennyskoulutukseen osallistumisella saattaa olla merkitystä nimitystilanteissa. Koska nimikirjaan ei nykyisin enää merkitä kaikkea koulutusta, työntekijän itsensä olisi huolehdittava koulutustietojensa säilyttämi- sestä. Täydennyskoulutuksen sisällölliset tarpeet vaihtelevat kulloisenkin tilanteen mukaan. Usein ne liittyvät lainmuutoksiin, kuten ede l- lä on selostettu. Näin olisi vastaisuudessakin. Koulutuksen painopiste olisi aineellisen oi- keuden kehittymisen, lakiuudistusten ja oi- keuskäytännön seuraamisessa, koska perus- valmiudet tuomarin tehtäviin olisi annettu jo tuomarikoulutuksella. Oikeusjärjestykseen liittyvää koulutusta voitaisiin järjestää sen sisällöstä riippuen esimerkiksi lyhyinä, keskipitkinä tai pitkinä kursseina. Koulutuksen kesto määräytyisi koulutustarpeen mukaan. Lyhyet tietoiskut sopisivat mahdollisimman suurelle tuomari- joukolle uudistuksista ja uudesta oikeuskäy- tännöstä tiedottamiseen. Tavoitteena olisi kertoa muutoksista, joilla on vaikutusta tuo- marin työskentelyyn. Keskipitkillä kursseilla syvennyttäisiin perusteellisesti käytännössä hankaluuksia aiheuttaneeseen onge lmaan tai ongelmaryhmään. Kolmas koulutusmuoto liittyy siihen, että oikeusjärjestys kehittyy pienin askelin lainsäädännön, oikeuskäytän- nön ja yhteiskunnan kehityksen myötä. Muu- tosten seuraaminen ja pistemäinen koulutus voivat johtaa siihen, että kokonaiskuva oi- keudenalasta pirstoutuu. Sen vuoksi tulisi säännöllisin välein järjestää koulutusta, jossa tuomarille tarpeellisesta oikeudenalasta anne- taan osallistujille kokonaiskuva eli ajan- tasaistetaan tuomarin tietoja ja ajattelua ko- konaisvaltaisesti. Myös tuomarin tehtävissä vaadittavat taidot on pidettävä ajan tasalla. Näitäkin olisi tar- peen mukaan opiskeltava. Tämän vuoksi tar- jolla pitäisi olla myös yle isempiä valmiuksia kehittäviä kursseja kuten vuorovaikutusta i- toihin, viestintään, kielitaitoon ja johtamiseen liittyvää koulutusta. Täydennyskoulutuksen sisältöä suunnitel- taessa tulee ottaa huomioon paitsi koko oike- 35 usla itoksen myös koulutettavien tarpeet ja toiveet. Tuomioistuinlaitoksen edustajien tu- lee olla tiiviisti mukana koulutuksen sisällön suunnittelussa. Tämä järjestyisi tuomarikou- lutuslautakunnan kautta, kun enemmistö lau- takunnan jäsenistä olisi tuomareita. Esteitä ei tietenkään olisi sille, että tuomarit osallistui- sivat tuomarikoulutuslautakunnan apuna suunnitteluun muullakin tavoin, esimerkiksi erillisissä suunnitteluryhmissä. Tuomarikou- lutuslautakunnan tulisi laatia koulutussuunni- telma, joka lähetettäisiin hyvissä ajoin kaikil- le virastoille. Pidempijaksoisten ja toistuvien koulutustapahtumien osalta suunnitelma laa- dittaisiin esimerkiksi 2 - 3 vuoden ajalle ja si- tä täydennettäisiin muilla vuosittaisilla tapah- tumilla. Koulutusta voitaisiin järjestää osaksi tuo- marikoulutuslautakunnan ja oikeusministeri- ön toimesta ja osaksi ostopalveluina. Koulu- tusta suunniteltaessa tulisi varata mahdolli- suuksia osallistua myös ulkomaalaiseen kou- lutukseen. Erilaisia lähi-, etä- ja virtuaaliope- tuksen muotoja tulisi käyttää monipuolisesti hyväksi. Täydennyskoulutuksen järjestämisessä tuli- si olla yhteydessä yliopistojen oikeustieteelli- siin tiedekuntiin ja yliopistojen täydennys- koulutuskeskuksiin, jotka muun muassa oli- sivat todennäköisiä koulutuksen tarjoajia. Helsingin, Turun ja Lapin yliopistot ovat ke- hittämässä oikeustieteen lisensiaatin tutkin- toa ammatillisesti suuntautuneeksi tutkinnok- si yhteistyössä keskenään. Täydennyskoulu- tuksessa tulisi käyttää hyväksi yliopistojen asiantuntemusta ja valmisteilla oleva lisens i- aattitutkinto olisi yksi vaihtoehto tällä alueel- la. Se antaisi mahdollisuuden kytkeä täyden- nyskoulutusta yksilölliseen jatkokoulutuk- seen. Yliopistojen järjestämä täydennyskou- lutus voitaisiin mahdollisesti lukea hyväksi jatkokoulutuksessa. Mahdollisuuksien mu- kaan työnantajan tulisi tukea myös jatkotut- kintojen suorittamista, koska niilläkin on ammattitaitoa ylläpitävä ja parantava merki- tys. Täydennyskoulutustilaisuuksien tärkeä merkitys on myös siinä, että tuomarit tapaa- vat tois iaan ja voivat välittää kokemuksiaan sekä vastaavasti saada palautetta omasta toi- minnastaan. Koulutustilaisuuksien yhteydes- sä käydyt vapaamuotoiset keskustelut onkin koettu hyödyllisiksi. Osa täydennyskoulutuk- sesta voitaisiin järjestää yhteisenä tuomareil- le, asianajajille ja syyttäjille sekä mahdolli- sesti muille sidosryhmille, jolloin samalla syntyisi vuorovaikutusta eri ammattiryhmien välille. Tuomioistuinten päälliköt ovat merkittävä ryhmä koulutuksen kannalta. Laki tuomarei- den nimittämisestä edellyttää, että päällikkö- tuomareilla ja hovioikeudenlaamanneilla on johtamiskokemusta. Myös hallinto- oikeuksissa jaoston puheenjohtajan tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää käy- tännössä johtamistaitoa. Ennen nykyistä lakia tilanne oli sellainen, että päällikkötuomarit nimitettiin pitkään virassa olleista tuomareis- ta kiinnittämättä nykyisessä määrin huomiota johtamiskokemukseen. Vastaisuudessa jo rekrytoitaessa tuomareita tuomarikoulutuk- seen tulisi kiinnittää huomiota siihen, että osasta tuomareita tulee aikanaan tuomiois- tuimiin päälliköitä. Tuomioistuimissakin joh- tamisen merkitys on korostunut, minkä vuok- si on huolehdittava siitä, että tuomareille olisi riittävästi tarjolla heille soveltuvaa johtamis- koulutusta. 11 §. Tuomarikoulutuslautakunnan ko- koonpano. Tuomarikoulutuslautakunnassa olisi puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi seitsemän jäsentä. Lautakunnan enemmistön muodostaisivat tuomarit, joita olisi yhteensä viisi. Kun kysymyksessä on tu- levien tuomareiden kouluttaminen, on luon- nollista, että enemmistö lautakunnan jäsenis- tä olisi tuomareita. Edustukset tulisi olla ni- menomaan niistä tuomioistuimista, joissa koulutettavat harjoittelevat ja joihin suurin osa tuomareista myös nimitetään. Jäsenistä yksi edustaisi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta, yksi tuomariksi kou- lutettavia ja yksi tuomioistuinlaitosta lähellä olevia tahoja, asianajajia ja syyttäjiä. Julki- sista oikeusavustajista suurin osa on Suomen Asianajajaliiton jäseniä, joten tätä kautta myös he tulisivat edustetuiksi. Syyttäjien ja asianajajien edustajat olisivat lautakunnassa vuorotellen. Jotta tieto kulkisi myös toiselle ammattiryhmälle, varajäsen olisi aina toisesta ryhmästä kuin varsinainen jäsen. Tuomiois- tuinlaitosta lähellä olevilla tahoilla ja tuomio- istuinlaitoksessa asioivilla pitää olla mahdol- lisuus vaikuttaa koulu tukseen, jotta näiden 36 tahojen yhteistyö toimisi parhaalla mahdolli- sella tavalla. Vielä koulutuslautakunnassa olisi yksi oi- keusministeriön nimeämä edustaja. Tämä on tarpeen sen vuoksi, että oikeusministeriö on hallinnollisesti vastuussa hyvin toimivasta oikeusla itoksesta. 12 §. Tuomarikoulutuslautakunnan asetta- minen. Tuomarikoulutuslautakunnan asettaisi tuomarinvalintalautakunta. Tuomarinvalinta- lautakunta on riippumaton elin, jonka jäse- nistä enemmistö on tuomareita. Lautakun- nassa on myös asianajajia, syyttäjiä, oikeus- tieteellistä tutkimusta ja opetusta, koulutetta- via ja oikeusministeriötä edustava jäsen. Kun tuomarinvalintalautakunta asettaisi tuomari- koulutuslautakunnan, olisi se silloin hallin- nosta riippumaton, pääosin tuomioistuinla i- toksen edustajien valitsema elin. Tuomarikoulutuslautakunnan jäsenten toi- mikausi olisi viisi vuotta kerrallaan siten, että neljän jäsenen toimikausi päättyisi kahta vuotta aiemmin kuin muiden. Siten turvatta i- siin toiminnan riittävä jatkuvuus. Ensimmäi- sellä kerralla kyseisten jäsenten toimikausi olisi kolme vuotta. Tuomarijäsenten ja koulutettavien edusta- jan nimeäminen perustuisi siihen, että jäse- neksi haluavat ilmoittautuisivat tuomarivalin- talautakunnalle. Asetuksessa säädettäisiin, et- tä ilmoitusmenettelystä tulisi ilmoittaa julki- sesti tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta lautakunnan jäseniksi saataisiin mahdolli- simman asiantuntevat henkilöt. Oikeusministeriö ja oikeustieteelliset tie- dekunnat nimeäisivät omat edustajansa. Tie- dekunnilla olisi kulloinkin yksi yhteinen edustaja. Syyttäjien edustajan nimeäisi valta- kunnansyyttäjä ja asianajajien edustajan Suomen Asianajajaliitto. Tuomarinvalintalautakunnan päätöksestä, jolla tuomarikoulutuslautakunta on asetettu, ei saisi valittaa. Lautakunnan asettaminen on virkanimitykseen rinnastettava ratkaisu, josta ei myöskään saa valittaa. 13 §. Tuomarikoulutuslautakunnan päätös- valtaisuus. Tuomarikoulutuslautakunta olisi päätösvaltainen, kun paikalla on puheenjoh- taja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet jäsenistä eli yhteensä viisi henkilöä. Läsnä tulisi aina olla puheenjohtajan lisäksi kolme tuomaria. Tälläkin turvattaisiin osaltaan se, että kaikki ratkaisut ovat tuomarienemmistön tekemiä. Käytännössä tuomarijäsenistä voisi siis olla kerrallaan poissa vain yksi. Tästä ei arvioida syntyvän ongelmia, koska jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. 14 §. Muutoksenhaku. Hallinnossa on yle i- senä periaatteena muutoksenhakuoikeus, mi- käli nimenomaisesti ei ole säädetty toisin. Tuomarikoulutuslautakunnan päätös koulu- tukseen ottamisesta on hakijan kannalta var- sin merkittävä ratkaisu, minkä vuoksi siihen- kin tulisi saada hakea muutosta. Tuomarikou- lutuslautakunnan päätöksestä ei kuitenkaan saisi suoraan valittaa. Esityksessä ehdotetaan, että ensimmäisessä vaiheessa käyttöön otet- taisiin oikaisumenettely. Tuomarikoulutukseen hakenut henkilö saisi tehdä tuomarikoulutuslautakunnalle kirjalli- sen oikaisuvaatimuksen 14 päivän kuluessa tulosten julkistamisesta. Lautakunta tutkisi oikaisuvaatimuksen johdosta uudelleen rat- kaisunsa oikeellisuuden ja perustelisi sen. Tässä vaiheessa voitaisiin siten korjata nope- asti selkeät virheet. Niissä tapauksissa, jol- loin lautakunta ei muuttaisi ratkaisuaan, haki- jalla olisi kuitenkin perusteltu päätös, josta hän voisi valittaa. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin oi- kaisuvaatimusmenettelystä. Valintamenette- lyn tuloksia julkistettaessa olisi samalla il- moitettava, miten hakija voisi saada tiedon valinnassa noudatettujen perusteiden sove l- tamisesta häneen sekä miten valintaan voisi hakea oikaisua. Muutosta oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen haettaisiin valittamalla Helsingin hallinto-oikeudelta. On oletettavaa, että vali- tusten määrä ei nouse kovin suureksi. Tämän vuoksi valitusten käsittely olisi tarkoituk- senmukaista keskittää yhteen hallinto- oikeuteen. Näin turvattaisiin ratkaisujen yh- denmukaisuus. Oikaisuvaatimusmenettely ja yksivaiheinen valitusmahdollisuus takaisi riittävästi haki- joiden oikeusturvan, minkä vuoksi lakiin eh- dotetaan otettavaksi valituskielto ha llinto- oikeuden päätöksestä. Valituskieltoa tukee myös se, että valinnassa ei ole kysymys yks i- lön subjektiivisesta oikeudesta saada koulu- tuspaikka. Koulutukseen valintaa voitaneen lisäksi muutoksenhakua rajoitettaessa verrata virkanimityksiin, joista ei yleensä saa valit- 37 taa. 15 §. Asetuksenantovaltuus. Pykälä sisäl- täisi yksilöidyn asetuksenantovaltuuden. Työskentelyn järjestämisestä ja asioiden kä- sittelystä tuomarikoulutuslautakunnassa voi- taisiin määrätä tarkemmin tuomarikoulutus- lautakunnan itselleen hyväksymässä työjä r- jestyksessä. 16 §. Voimaantulo . Laki ehdotetaan tule- maan voimaan siten, että ensimmäiset koulu- tettavat voisivat aloittaa koulutuksen 1 pä i- vänä syyskuuta vuonna 2004. Jotta tuomari- koulutuslautakunta ehtisi suorittaa järjestel- män käynnistämistä edellyttävät tehtävät ku- ten koulutettavien valinnan ja henkilö- kohtaisten opintosuunnitelmien vahvista- misen, lain tulisi olla voimassa jo aikaisem- min. Tällöin lain pitäisi tulla voimaan 1 pä i- vänä tammikuuta 2004. Jotta koulutuslautakunta voisi alo ittaa toi- mintansa heti lain voimaan tultua, tulisi kou- lutuslautakunnan asettamista valmisteleviin toimenpiteisiin voida ryhtyä ennen lain voi- maan tuloa. Valmistelua varten jouduttaisiin ottamaan kaksi työntekijää, jotka valmisteli- sivat muun muassa opetussuunnitelmia, va- lintaprosessia ja arviointimenettelyä siten, et- tä tuomarikoulutuslautakunta voisi tehdä nii- tä koskevat ratkaisut pian lain voimaan tule- misen jälkeen. 17 §. Siirtymäsäännös. Koulutuslautakun- nan jäseneksi ehdotetaan myös koulutettavi- en edustajaa. Koska koulutuslautakunnan tu- lee voida aloittaa toimintansa ennen kuin koulutettavia on valittu, ehdotetaan, että tuomarinvalintalautakunta nimeää ensimmäi- sellä kerralla koulutettavien edustajan vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen valinta on suo- ritettu. Syyttäjien ja asianajajien edustajat olisivat lautakunnassa vuorotellen. Esityksessä ehdo- tetaan, että ensimmäisellä kerralla tuomarin- koulutuslautakuntaan nimetään syyttäjien edustaja. Koska tuomarikoulutuslautakunnan jäsen- ten toimikaudet on ehdotettu porrastettaviksi kahteen ryhmään, on selvyyden vuoksi sää- dettävä myös, keiden ensimmäisellä kerralla valittavien edustajien toimikausi on viittä vuotta lyhyempi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että kahden tuomarijäsenen, syyttäjien edus- tajan ja tuomarikoulutettavien edustajan toi- mikausi päättyisi jo kaksi vuotta ennen kuin muiden jäsenten ja kestäisi näin ollen kolme vuotta. Kyseiset tuomarijäsenet valittaisiin arvalla. 1.2. Laki tuomareiden nimittämisestä an- netun lain 11 §:n 1 momentin muut- tamisesta 11 §. Tuomareiden kelpoisuusvaatimukset ja nimitysperusteet. Tuomareiden nimittämi- sestä annetun lain 11 §:ssä on lueteltu tuoma- rin virkaan vaadittavat kelpoisuusvaatimuk- set. Oikeustieteen kandidaatin tutkinnon, oi- keamielisyyden, Suomen kansalaisuuden ja tarvittavien henkilökohtaisten ominaisuuks i- en lisäksi voimassa olevassa laissa edellyte- tään, että nimitettävä on aikaisemmalla toi- minnallaan tuomioistuimessa tai muussa teh- tävässä osoittanut omaavansa täytettävänä olevan viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämän perehtyneisyyden viran tehtä- väalaan. Näihin vaatimuksiin ei esitetä mi- tään muutoksia. Tässä esityksessä kuitenkin ehdotetaan py- kälää täydennettäväksi siten, että aikaisempi- en kelpoisuusvaatimusten lisäksi nimitettä- vällä tulisi olla suoritettuna hyväksytysti tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä an- netun lain mukainen tuomarikoulutus tai hankittuna vastaava pätevyys muissa tehtä- vissä toimimalla. Edellä mainitun lisäyksen viimeinen osa merkitsee avoimelta uralta tuomarin virkaan hakeutumista. Tuomarikou- lutusjärjestelmän suorittaminen tai vastaavan pätevyyden hankkiminen avoimella uralla olisi siis vaatimuksena tuomarin virkaan. 2. Tarkemmat säännökset Ehdotetun tuomareiden pätevöitymisjärje s- telmästä annettavan lain 15 §:n nojalla annet- taisiin asetus tuomareiden pätevöitymis- järjestelmästä. Asetuksessa olisi lakia tar- kemmat säännökset tuomarikoulutuslauta- kunnan tehtävistä, tuomarikoulutukseen jä r- jestettävän valinnan sisällöstä, valintaperus- teiden sekä koulutettavien ohjauksen ja arvi- oinnin suuntaviivat. 38 3. Voimaantulo Tuomareiden pätevöitymisjärjestelmää koskevat säännökset tulisivat voimaan 1 pä i- vänä tammikuuta 2004. Koulutusjärjestelmän organisoinnin ja opiskelijoiden valinnan joh- dosta ensimmäiset koulutettavat voisivat aloittaa koulutuksen aikaisintaan 1 päivänä syyskuuta 2004. 39 Lakiehdotukset 1. Laki tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 § Lain soveltamisala Tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) 1 §:n 2 momentin 1 - 8 kohdassa tarkoitettuihin tuomarin virkoihin pätevöidy- tään tämän lain mukaisesti. 2 § Tuomariksi pätevöityminen Tuomarin virkaan pätevöidytään tässä lais- sa tarkoitetun koulutusjärjestelmän muka i- sesti tai hankkimalla vastaava pätevyys muissa tehtävissä. Kelpoisuudesta tuomarin virkaan säädetään tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §:n 1 momentissa. 3 § Koulutusjärjestelmän tarkoitus Tuomareiden koulutusjärjestelmän tarkoi- tuksena on kouluttaa tuomioistuinlaitokseen tuomareita, joilla on hyvät edellytykset hoi- taa menestyksellisesti tuomarin tehtävää. Tämän vuoksi tuomarin uralle pyrkiville henkilöille tarjotaan monipuolinen tiedolli- nen ja taidollinen koulutus ja käytännön ko- kemus tuomioistuinlaitoksessa ja muussa oi- keudenhoidossa tehtävästä työstä. 4 § Tuomarikoulutuslautakunta Tuomareiden koulutusjärje stelmästä vastaa tuomarikoulutuslautakunta. Se suunnittelee ja ohjaa koulutusjärjestelmän toteuttamista sekä tekee koulutuksen sisältöä koskevat päätök- set. Oikeusministeriö päättää lautakunnan esityksestä koulutukseen otettavien määrästä. 5 § Valinta tuomarikoulutukseen Tuomarikoulutuslautakunta ottaa koulutet- tavat tuomarikoulutukseen valintamenettelyn perusteella. Hakijoista valitaan ne, joiden oletetaan parhaiten täyttävän tuomarilta vaa- dittavat ominaisuudet ja menestyvän työs- sään. Tuomarikoulutuslautakunta määrittelee ennalta valintaperusteet. Valinta tuomarikoulutukseen järjestetään yhteisesti koko maassa. Siihen voivat osallis- tua henkilöt, joilla on oikeustieteen kandidaa- tin tutkinto ja jotka ovat suorittaneet vara- tuomarin arvoon tarvittavan tuomioistuinhar- joittelun tai hankkineet sitä vastaavat tiedot ja taidot toimimalla muissa lakimiestehtävis- sä. 6 § Tuomarikoulutuksen sisältö ja kesto Tuomarikoulutukseen kuuluu työharjoitte- lu- ja opiskelujaksoja. Työharjoittelu kestää yhteensä kaksi vuotta ja opiskelujaksot yh- teensä kuusi kuukautta. Työharjoitteluun sisältyy ainakin kolme vähintään kuuden kuukauden pituista työs- kentelyjaksoa. Kaksi jaksoista on suoritettava tuomioistuinlaitoksessa siten, että toisen ai- kana työskennellään yleisessä tuomiois- tuimessa ja toisen aikana hallintotuomiois- 40 tuimessa tai erityistuomioistuimessa. Kolmas jakso suoritetaan muussa oikeudenhoidossa. Opiskelujaksoihin sisältyy tuomarin amma- tin edellyttämää syventävää tieto- ja taito- koulutusta. 7 § Henkilökohtainen opintosuunnitelma Tuomarikoulutuslautakunta vahvistaa kou- lutuksen alussa jokaiselle koulutettavalle henkilökohtaisen opintosuunnitelman, jossa määritellään koulutettavan työharjoittelupa i- kat ja opiskelujaksot sekä niiden ajankohdat. Tuomarikoulutuslautakunta voi yksittäista- pauksissa hakemuksesta päättää, että työhar- joittelu- tai opiskelujaksot ovat edellä 6 §:n 1 momentissa mainittuja aikoja lyhyemmät, jos se on perusteltua koulutettavan aika isemman kokemuksen ja hänen valmiuks iensa vuoksi. 8 § Koulutettavan asema ja toimivalta Oikeusministeriö perustaa tuomarikoulu- tuslautakuntaan tuomarikoulutettavien mää- räaikaisesti täytettäviä virkoja. Tuomarikou- lutuslautakunta nimittää koulutukseen valitun määräajaksi virkaan. Tuomarikoulutettava toimii työharjoittelun aikana käräjäoikeudessa käräjäviskaalin, ho- vioikeudessa viskaalin, hallinto-oikeudessa hallinto-oikeussihteerin, markkinaoikeudessa markkinaoikeussihteerin, työtuomioistuimes- sa sihteerin, vakuutusoikeudessa vakuutus- sihteerin, kihlakunnan syyttäjänvirastossa tai kihlakunnanviraston syyttäjäosastossa apu- laissyyttäjän tai kihlakunnansyyttäjän, kihla- kunnan ulosottovirastossa tai kihlakunnanvi- raston ulosotto-osastossa avustavan ulosot- tomiehen ja oikeusaputoimistossa julkisen oikeusavustajan virkanimikkeellä ja siihen kuuluvilla toimivaltuuksilla. Suorittaessaan työharjoittelua muussa viranomaistehtävässä tuomarikoulutettavan toimivalta määräytyy kyseistä tehtävää koskevien säännösten mu- kaisesti. Toimivallasta yksityisen työnantajan palveluksessa päättävät tuomarikoulutuslau- takunta ja työpaikan edustaja yhdessä. Nimityksen tai määräyksen edellä mainit- tuihin virkatehtäviin antaa tuomarikoulutus- lautakunnan esityksestä se viranomainen, jol- le toimivalta siihen muutoinkin kuuluu. Tuomarikoulutuslautakunta myöntää vir- kavapauden tuomarikoulutettaville. Työjä r- jestyksellä voidaan kuitenkin määrätä, että tuomarikoulutuslautakunnan virkamies voi myöntää enintään kahden kuukauden pituiset virkavapaudet. 9 § Koulutettavan ohjaus ja arviointi Koulutettavalle järjestetään ohjaus jokai- sessa harjoittelupaikassa. Koulutettavan suo- riutumista arvioidaan koko tuomarikoulutuk- sen ajan tuomarikoulutuslautakunnan mää- rittelemien arviointiperusteiden muka isesti. Tuomarikoulutuslautakunta antaa todistuk- sen hyväksytysti suoritetusta tuomarikoulu- tuksesta. 10 § Tuomareiden täydennyskoulutus Tuomarikoulutuslautakunta huolehtii siitä, että tuomareille järjestetään ammatillista pä- tevyyttä tukevaa täydennyskoulutusta. 11 § Tuomarikoulutuslautakunnan kokoonpano Tuomarikoulutuslautakuntaan kuuluu pu- heenjohtaja, varapuheenjohtaja ja seitsemän muuta jäsentä, joilla kullakin on henkilökoh- tainen varajäsen. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme jäsentä ovat vakinaisessa virassa olevia tuo- mareita. Muista jäsenistä yksi on vuorotellen syyttäjien tai asianajajien edustaja, yksi tuo- marikoulutettavien edustaja, yksi oikeustie- teellisten tiedekuntien yhteisesti nimeämä edustaja ja yksi oikeusministeriön nimeämä edustaja. Syyttäjien edustajan varajäsenenä toimii asianajajien edustaja ja asianajajien edustajan varajäsenenä syyttäjien edustaja. Lautakunnassa tulee olla edustus käräjäoi- keuksista, hovioikeuksista, hallinto- oikeuksista ja erityistuomioistuimista. 41 12 § Tuomarikoulutuslautakunnan asettaminen Tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) 6 §:ssä tarkoitettu tuomarinvalin- talautakunta asettaa tuomarikoulutuslauta- kunnan. Jäsenten toimikausi on viisi vuotta kerrallaan kuitenkin siten, että kahden tuo- marijäsenen, syyttäjä - tai asianajajajäsenen ja koulutettavien edustajan toimikausi päättyy kaksi vuotta aikaisemmin kuin muiden jäsen- ten. Eron lautakunnan jäsenelle ja varajäse- nelle myöntää tuomarinvalintalautakunta, jo- ka samalla nimittää hänelle seuraajan jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Tuomarikoulutuslautakunnan tuomarijäse- net ja tuomarikoulutettavien edustaja sekä heidän varajäsenensä valitaan ilmoittautu- misten perusteella. Tuomarinvalintalauta- kunta asettaa tuomarikoulutuslautakunnan muut jäsenet sen jälkeen, kun valtakunnan- syyttäjä ja Suomen Asianajajaliitto, oikeus- tieteelliset tiedekunnat ja oikeusministeriö ovat nimenneet edustajansa ja tälle varajäse- nen. Tuomarinvalintalautakunta nimeää tuo- marikoulutuslautakunnan jäsenistä puheen- johtajan ja varapuheenjohtajan. Tuomarinvalintalautakunnan päätöksestä, jolla tuomarikoulutuslautakunta on asetettu, ei saa valittaa. 13 § Tuomarikoulutuslautakunnan päätösvaltai- suus Tuomarikoulutuslautakunta on päätösval- tainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai vara- puheenjohtaja ja puolet muista jäsenistä. Pu- heenjohtajan tai varapuheenjohtajan lisäksi läsnä tulee olla vähintään kolme tuomaria. 14 § Muutoksenhaku Tuomarikoulutukseen valitsematta jäänyt hakija saa tehdä tuomarikoulutuslautakunnan päätöksestä oikaisuvaatimuksen tuomarikou- lutuslautakunnalle. Oikaisuvaatimuskirjelmä on toimitettava tuomarikoulutuslautakunnalle 14 päivän kuluessa tulosten julkistamisesta. Tuomarikoulutuslautakunnan oikaisuvaa- timukseen antamaan päätökseen haetaan muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) sää- detään. Helsingin hallinto-oikeuden 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muu- tosta. 15 § Asetuksenantovaltuus Tarkemmat säännökset tuomarikoulutuksen järjestämisestä, tuomarikoulutuslautakunnan tehtävistä ja henkilöstöstä, valinnasta tuoma- rikoulutukseen, oikaisumenettelystä, koulu- tuksen sisällöstä sekä koulutettavien ohjauk- sesta ja arvioinnista annetaan valtioneuvos- ton asetuksella. Työskentelyn järjestämisestä ja asioiden käsittelystä tuomarikoulutuslautakunnassa määrätään tarvittaessa tuomarikoulutuslauta- kunnan itselleen vahvistamassa työjärjestyk- sessä. 16 § Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 . Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toi- menpiteisiin. 17 § Siirtymäsäännös Asetettaessa tuomarikoulutuslautakuntaa ensimmäistä kertaa tuomarikoulutettavien edustaja valitaan sen jälkeen, kun ensimmäi- set koulutettavat on valittu. Ensimmäisellä kerralla tuomari- koulutuslautakuntaan valitaan syyttäjien 42 edustaja. Tuomarikoulutuslautakunnan kahden arval- la valitun tuomarijäsenen, syyttäjien edusta- jan ja koulutettavien edustajan ensimmäinen toimikausi kestää kolme vuotta. ————— 43 2. Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan tuomareiden nimittämisestä 25 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain (205/2000) 11 §:n 1 momentti seuraavasti: 11 § Tuomareiden kelpoisuusvaatimukset ja nimi- tysperusteet Tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut oikeamieli- nen Suomen kansalainen, joka on suorittanut hyväksytysti tuomareiden pätevöitymisjärje s- telmästä annetun lain mukaisen tuomarikou- lutuksen tai hankkinut vastaavan pätevyyden muissa tehtävissä. Lisäksi hänen on tullut ai- kaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä osoittaa, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestykselli- sen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilö- kohtaiset ominaisuudet. Erityisalan asiantun- temusta vaativien tuomarinvirkojen kelpoi- suusvaatimuksista voidaan säätää erikseen. — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 . ————— Helsingissä päivänä kuuta 200 Tasavallan Presidentti Oikeusministeri 44 Liite Rinnakkaistekstit 2. Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain 11 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan tuomareiden nimittämisestä 25 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain (205/2000) 11 §:n 1 momentti seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 11 § Tuomareiden kelpoisuusvaatimukset ja nimitysperusteet Tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut oikeamie- linen Suomen kansalainen, joka aikaisem- malla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä on osoittanut, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestykselli- sen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilö- kohtaiset ominaisuudet. Erityisalan asian- tuntemusta vaativien tuomarinvirkojen ke l- poisuusvaatimuksista voidaan säätää erik- seen. — — — — — — — — — — — — — Tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut oikeamie- linen Suomen kansalainen, joka on suoritta- nut hyväksytysti tuomareiden pätevöitymis- järjestelmästä annetun lain mukaisen tuo- marikoulutuksen tai hankkinut vastaavan pätevyyden muissa tehtävissä. Lisäksi hänen on tullut aikaisemmalla toiminnallaan tuo- mioistuimessa tai muussa tehtävässä osoit- taa, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä pe- rehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä tarvit- tavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Eri- tyisalan asiantuntemusta vaativien tuoma- rinvirkojen kelpoisuusvaatimuksista voidaan säätää erikseen. — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuu- ta 200 . ——— 45 Liite Asetusluonnos Valtioneuvoston asetus tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä Annettu Helsingissä päivänä kuuta 200 ————— Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty oikeusministeriön esittelystä, säädetään tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä päivänä kuuta 200 annetun lain ( ) 15 §:n nojalla: 1 § Tuomarikoulutuksen järjestäminen Tuomarikoulutuslautakunnan tulee seurata tuomioistuinlaitoksen tuomaritarvetta ja teh- dä koulutukseen otettavien määrää koskeva esitys vuosittain oikeusministeriö lle. Tuomarikoulutuslautakunta julistaa koulu- tuspaikat julkisesti haettaviksi. 2 § Valintaperusteet Valintaperusteena otetaan huomioon muun muassa hakijoiden oikeustieteen tuntemus, lakimiehen taidot, yhteistyökyky, kielitaito sekä työkokemus. Hakijan tietoja ja taitoja tulee valintaa teh- täessä arvioida monipuolisesti. 3 § Koulutuksen sisältö Opetusjaksojen tulee sisältää niitä erityis- aineita, joita tuomarin on hallittava työssään. Opetukseen sisältyy muun muassa oikeusteo- riaa, tuomarin etiikkaa, oikeuslähdeoppia, oikeudellisen tiedon hallintaa, todistajanpsy- kologiaa, tulkintataitoja, tuomion kirjoitta- mista ja prosessin johtoa sekä yhteistyö- ja viestintätaitoja. 4 § Ohjaus ja arviointi Tuomarikoulutuslautakunnan tulee huoleh- tia siitä, että jokaisessa harjoittelupaikassa on ammattitaitoinen harjoittelun ohjaaja. Tuomarikoulutuslautakunnan tulee järje s- tää harjoittelun ohjaajille ja harjoittelupaik- kojen päälliköille tehtävään liittyvää koulu- tusta. Koulutettavan arvioinnin suorittaa työhar- joittelun osalta harjoittelun ohjaaja tuomari- koulutuslautakunnan laatimien arviointipe- rusteiden mukaisesti. Päävastuu arvioinnista on harjoittelupaikan päälliköllä. Opiskelujak- sojen osalta arvioinnin suorittaa opiskelujak- soja järjestävä palveluntuottaja tuomarikou- lutuslautakunnan kanssa sovittujen arviointi- perusteiden mukaisesti. Arviointi on annettava tiedoksi koulutetta- valle. 5 § Täydennyskoulutus Tuomarikoulutuslautakunta huolehtii täy- dennyskoulutuksen suunnittelusta. Tuomarikoulutuslautakunnan tulee laatia tuomareiden täydennyskoulutusta varten koulutussuunnitelma kolmeksi vuodeksi ker- rallaan. Suunnitelma on tarkistettava vuosit- tain. 46 6 § Tuomarikoulutuslautakunnan henkilöstö Tuomarikoulutuslautakunnalla on sihteeri. Lautakunnalla voi olla lisäksi muuta henki- löstöä. Sihteerillä tulee olla soveltuva ylempi kor- keakoulututkinto. Sihteerin nimittää tuomarikoulutuslauta- kunta. Sihteeri ottaa muun henkilöstön. 7 § Sihteerin tehtävät Sihteerin tehtävänä on valmistella ja esitel- lä lautakunnassa esillä olevat asiat. Lisäksi sihteeri huolehtii lautakunnan muun toimin- nan järjestämisestä. 8 § Virkavapaus Tuomarikoulutuslautakunta myöntää vir- kavapauden lautakunnan sihteerille. Sihteeri myöntää virkavapauden lautakunnan muulle henkilöstölle. 9 § Ilmoittautumismenettely Ilmoitus tuomareiden pätevöitymisjärje s- telmästä annetun lain ( / 200 ) 12 §:n 2 mo- mentissa tarkoitetusta ilmoittautumismenette- lystä on julkaistava asianmukaisella tavalla. 10 § Oikaisumenettely Tuomarikoulutuksen valinnan tuloksia ju l- kistettaessa on ilmoitettava, miten hakija voi saada tiedon valinnassa noudatettujen perus- teiden soveltamisesta häneen sekä miten va- lintaan voi pyytää oikaisua. 11 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 200 . ————— Helsingissä päivänä kuuta 200 Oikeusministeri OSA 2 Tuomioistuinlaitoksen henkilöstö TUOMIOISTUINLAITOKSEN HENKILÖSTÖ Tuomarikoulutustyöryhmän laatima selvitys tuomareiden pätevöitymisjärjestelmää kos- kevan hallituksen esitysluonnoksen pohjaksi 14.11.2002 SISÄLLYSLUETTELO TUOMIOISTUINLAITOKSEN HENKILÖSTÖ...............................................................................1 1. Toimeksianto......................................................................................................................................1 2.Oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstöpoliittisia linjauksia..................................................1 2.1. Valtion henkilöstöpolitiikan linja......................................................................1 2.2. Oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstöstrategia....................................3 3. Tuomioistuinten henkilöstön määrään ja rakenteeseen vaikuttavat tekijät................................3 3.1. Hovioikeudet.......................................................................................................3 3.2. Hallinto-oikeudet................................................................................................8 3.3. Käräjäoikeudet...................................................................................................9 4. Tuomioistuinlaitoksen työtilanteen ja henkilöstön määrän kehitys ...........................................10 5. Tuomioistuinlaitoksen nykyinen henkilöstörakenne ja sen kehittyminen lähivuosina.............11 6. Henkilöstörakenteen kehittäminen................................................................................................12 6.1. Lainkäyttöhenkilöstön määrä ja rakenne seuraavan kymmenen vuoden aikana.......................................................................................12 6.2. Tuomarikoulutuksen vaikutukset henkilöstöön.............................................13 6.3. Henkilöstörakenteen muutoksesta ja tuomarikoulutuksesta aiheutuvat kustannukset..........................................................................................15 Lausuma.................................................................................................................................................... Liitteet: Liite I: Hovioikeuksien työtilanteen kehitys v. 1992-2001............................................ Liite II: Hallinto-oikeuksien työtilanteen kehitys v. 1992-2001.................................... Liite III: Käräjäoikeuksien asiamäärien kehitys............................................................ Liite IV: Tuomioistuinlaitoksen henkilöstörakenne v. 2002........................................... Liite V: Tuomareiden eläkkeelle siirtyminen v. 2002-2020........................................... Liite VI: Tuomareiden koulutusjärjestelmä / kustannusvaikutukset........................... 1 TUOMIOISTUINLAITOKSEN HENKILÖSTÖ 1. Toimeksianto Tuomareiden pätevöitymisjärjestelmän jatkovalmistelun työryhmän asettamispäätökses- sä työryhmän tehtäväksi annettiin muun muassa laatia - selvitys käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien nykyisistä lakimies- resursseista sekä henkilöstörakenteen kehittymisestä lähivuosina; - henkilöstösuunnitelma tuomioistuimille; - selvitys siitä, miten pätevöitymisjärjestelmä liittyy asteittain etenevään tuomarinuraan ja miten se voidaan luontevasti liittää nykyiseen tuomarinuraan; sekä - selvitys siitä, millaisia henkilöstörakenteen ja sijaiskäytäntöjen muutoksia uuden järjes- telmän toimeenpano tulee edellyttämään tuomioistuimissa ja mahdollisesti muissa oike- uslaitoksen virastoissa. Työryhmä on jäljempänä selostetuin tavoin kartoittanut henkilöstön määrään ja kehityk- seen vaikuttavia tekijöitä eri tuomioistuimissa. Viime aikoina tapahtuneita tai vireillä olevia uudistuksia on useita. Niitä valmisteltaessa on kuitenkin yleensä todettu, ettei niil- lä ole suoranaista vaikutusta henkilöstön määrään ja henkilöstörakenteeseen. Monet uu- distuksista järkiperäistävät työtä, mutta tuovat samalla uusia tehtäviä, jolloin vaikutukset kumoavat toisensa. Meneillään on muun muassa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomi- tean työ, jonka tuloksia on tässä vaiheessa mahdoton ennakoida. Lainsäädännön kehit- tyminen on muutoinkin nopeaa, joten pitkälle meneviä arvioita on hyvin vaikea tehdä. Työryhmä on laatinut seuraavan näkemyksensä henkilöstön rakenteesta ja määrästä poh- jaksi ehdotukselleen tuomareiden pätevöitymisjärjestelmäksi. 2. Oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstöpoliittisia linjauksia 2.1. Valtion henkilöstöpolitiikan linja Valtionneuvosto teki 30.8.2001 periaatepäätöksen valtion henkilöstöpolitiikan linjasta. Periaatepäätöksen lähtökohtina todetaan, että valtionhallinnon tehtävänä on palvella kan- salaisia, yrityksiä ja yhteisöjä sekä vaikuttaa kansallisten tavoitteiden toteutumiseen Eu- roopan unionissa ja laajemmin kansainvälisissä suhteissa. Valtionhallinto vastaa laajasta ja moninaisesta tehtäväkentästä. Toimintaympäristön maailmanlaajuinen muutos ja ha l- linnon uudet tehtävät ja palvelut korostavat sitä, että hyvin toimiva ja kustannustehokas julkinen sektori on entistä tärkeämpi kansantalouden kestävyydelle ja koko yhteiskunna l- le. Valtion on työnantajana sopeuduttava julkisen talouden näköpiirissä olevaan kehityk- seen, erityisesti tulevaan ikärakenteen muutokseen. Valtion henkilöstön vaihtuvuus kasvaa ikärakenteen vuoksi. Arvioiden mukaan vuosina 2001 - 2011 henkilöstöstä poistuu vajaat 60 000 henkeä eli lähes 50 %. Eläkkeelle näistä siirtyy runsas 40 000 henkeä ja poistuman lisäksi tehtävien sisällön muutos ja uudet am- mattitaitovaatimukset tuovat osaamisvajetta hallintoon. 2 Kilpailu työvoimasta kiristyy ja poistuvan henkilöstön tilalle on kyettävä rekrytoimaan uutta henkilöstöä. Kilpailua käydään muuttuvassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Vuo- situhannen alussa työmarkkinoille tulevat nuoret odottavat enemmän vaihtelevia, moni- puolisia ja mielenkiintoisia tehtäviä, mahdollisuuksia kehittää itseään ja omaan elämän- tapaan sopivia työnteon muotoja. Onnistuakseen rekrytoinnissa valtion on oltava esimer- killinen työnantaja. Sen on huolehdittava yleisestä työnantajakuvastaan, tehtävien hou- kuttelevuudesta, kannustavien palkkausperusteiden ja -järjestelmien kehittämisestä, kan- nustavasta työilmapiiristä sekä henkilöstön asemasta ja osaamisen kehittämisestä. Valtionhallinnon uudistamisen myötä henkilöstöpolitiikan merkitys korostuu. Haasteena on henkilöstöjohtamisen kehittäminen osana tulosohjausta ja toimintojen strategista joh- tamista. Periaatepäätöksessä valtioneuvosto asettaa valtiolle työnantajana seuraavat yleiset kehit- tämistavoitteet: 1. Julkinen toiminta on arvolähtöistä ja eettisesti korkeatasoista. Valtionhallinnon arvo- perustan muodostavat toiminnan tuloksellisuus, laatu ja vahva asiantuntemus, palvelupe- riaate, avoimuus, luottamus, tasa-arvo, puolueettomuus, riippumattomuus ja vastuulli- suus. Arvojen toteutumista varmistetaan säännöksillä ja hallinnon käytännöillä. Yksi keino seurata arvojen toteutumista on ottaa ne esille tulos- ja kehityskeskusteluissa. Kaikilla tasoilla varmistetaan, että virkamiesten työssään kohtaamat ongelmat ratkaistaan ja että virkamiesetiikan korkea taso säilyy, vaikka henkilöstön vaihtuvuus olisikin suuri. 2. Valtion kilpailukyky työnantajana turvaa toimintayksiköille osaavan ja sitoutuneen henkilöstön. Hallinnon yksiköiden on pystyttävä hankkimaan ja pitämään palvelukses- saan ammattitaitoinen, työkykyinen, motivoitunut ja jatkuvasti kehittyvä henkilöstö. Uu- den työvoiman rekrytointia on kehitettävä. Organisaatiot, työprosessit, työyhteisöt ja nii- den johtaminen on järjestettävä niin, että ne ottavat huomioon ikärakenteen voimakkaan muutoksen. 3. Hyvä johtaja huolehtii henkilöstövoimavarojen lisäksi jokaisesta yksilöstä. Valtioneu- voston tavoitteena on muuttaa johtamisilmapiiriä selkeästi innovatiivisuutta sekä luotta- mukseen perustuvaa vuorovaikutusta, yhteistyötä ja ihmissuhdetaitoja korostavaksi. Se rohkaisee virkamiesjohtoa näkemykselliseen johtajuuteen ja muutosten esimerkilliseen toteutukseen. Se edellyttää virkamiesjohdolta henkilökohtaista vastuunkantoa ja sitoutu- mista valtioyhteisön tavoitteisiin. Valtiotyönantaja myös kehittää suunnitelmallisesti joh- tajia ja johtamistehtäviin hakeutuvia. Toteutuksen, vastuiden ja seurannan osalta periaatepäätöksessä todetaan muun muassa, että ensisijainen vastuu valtion henkilöstöpolitiikan toteutuksesta on valtion toimintayk- siköillä. Ministeriöt vastaavat henkilöstöpolitiikan toteutuksen ohjauksesta hallin- nonaloillaan. Niiden tehtävänä on muun muassa työnantaja- ja budjettipolitiikan koordi- naatio, rahoituksen osoittaminen tulosohjausprosessissa, henkilöstöpoliittisten tavoittei- den sisällyttäminen tulosohjaukseen ja hallinnonalan yksiköiden henkilöstöpolitiikan ar- viointi ja seuranta. 3 2.2. Oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstöstrategia Oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstöstrategia osana kokonaisstrategiaa on parhail- laan valmisteilla. Henkilöstöstrategia perustuu niihin suuntaviivoihin, joita toimintastra- tegioissa on luotu. Se on johdon linjaus hallinnonalan painopisteistä johtuvista henkilös- tötoimen kehittämistoimenpiteistä. Näihin vaikuttavat hallinnonalan omien tavoitteiden lisäksi myös valtionhallinnon ja työelämän yleiset kehitystekijät. Kaikki seuraavassa esitettävät strategiset painotukset perustuvat vielä luonnosvaiheessa oleviin asiakirjoihin. Niiden mukaan hallinnonalan henkilöstöstrategiset painopisteet ovat osaamisen säilyttäminen ja syventäminen, johtamisen kehittäminen ammattimaisek- si sekä motivointi ja palkitseminen. Oikeushallinnossa tehtävä työ on viime vuosikymmenien aikana muuttunut merkittävästi yhteiskunnan, oikeusjärjestyksen sisällön, oikeudellisen järjestelmän sekä hallinnollisten ja organisatoristen muutosten johdosta. Toiminnan arvioinnin pohjalta oikeushallinnon kehittämiskohteina ovat ammatillinen kasvu, osaaminen ja työn hallinta sekä työhyvin- vointi. Johtamisen ja johtamisjärjestelmien osalta korostuu yksiköiden päälliköiden esi- miestaidollisten valmiuksien kehittäminen. Yksiköiden työn organisointia, työmenetel- miä ja työn sisältöjä kehitetään nykyistä motivoivampaan suuntaan. Henkilöstön rekry- tointia kehitetään. Oikeushallinnon työnantajakuvasta luodaan kilpailukykyinen. 3. Tuomioistuinten henkilöstön määrään ja rakenteeseen vaikuttavat tekijät 3.1. Hovioikeudet Hovioikeuksien henkilöstörakenne on muotoutunut kirjallista prosessia varten. Ennen 1.5.1998 voimaan tullutta hovioikeuksien oikeudenkäyntimenettelyn uudistusta kaikki asiat ratkaistiin kirjallisessa menettelyssä esittelystä. Näin tapahtuu edelleenkin suurim- massa osassa juttuja. Hovioikeuksien menettelyuudistuksen arvioitiin vaikuttavan hovioikeuksien henkilöstö- rakenteeseen, kun jo lainvalmisteluvaiheessa arveltiin, että kolmannes asioista tultaisiin ratkaisemaan pääkäsittelyssä ilman esittelyä. Hovioikeuksien oikeudenkäyntimenettelyn parantamiseksi on lisäksi tällä hetkellä vireillä lainsäädäntömuutoksia sekä hovioikeuk- sien yhteinen työmenetelmien kehittämishanke. Henkilöstötyöryhmän arvioita hovioikeusuudistuksen vaikutuksista Oikeusministeriö asetti 4.9.1996 henkilöstötyöryhmän, jonka tehtäväksi annettiin hovi- oikeuden oikeudenkäyntimenettelyn tuolloin vireillä olleen uudistamisen johdosta selvit- tää uudistuksen vaatimia muutoksia hovioikeuksien henkilöstön tehtäviin, määrään ja rakenteeseen, syyttäjien tehtäviin hovioikeudessa ja mahdollisia hovioikeuslain ja -asetuksen muutostarpeita sekä tehdä tarvittavat toimenpide-ehdotukset edellä mainittu- jen selvitysten johdosta. Työryhmä koostui pääosin hovioikeuksien henkilöstöstä ja siinä oli edustus kaikista henkilöstöryhmistä. 4 Työryhmä jätti selvityksensä 31.10.1997. Se perusti johtopäätöksensä arviolle, että uu- distuksen jälkeen asioista ratkaistaan kaksi kolmasosaa esittelystä ja yksi kolmasosa pääkäsittelyssä. Se arvioi uuden oikeudenkäyntimenettelyn muuttavan jäsenten ja esitte- lijöiden työtä sekä kirjallisen aineiston pohjalta että pääkäsittelyssä ratkaistavissa asiois- sa muun muassa siksi, että valmistelu tulisi käyttöön molemmissa asiaryhmissä. Hyvin valmisteltu asia olisi aikaisempaa paremmin keskitetysti ratkaistavissa. Selvityksessä ar- vioitiin valmistelusta vastaavan jäsenen töiden lisääntyvän nykyiseen verrattuna, kun taas puheenjohtajan ja niin sanotun välijäsenen töiden arveltiin kevenevän siltä osin, ettei valmistelun piiriin luettavia ratkaisuja enää tehtäisi istunnossa. Valmistelun käyt- töön oton arveltiin lisäävän esittelijän työtä tai tekevän siitä ainakin vaativampaa enti- seen verrattuna. Kirjallisessa menettelyssä ratkaistavissa asioissa muutoksen arveltiin nopeuttavan työtä, kun asia tulee ratkaistuksi kerralla. Pääkäsittelyasioissa muutoksen arveltiin olevan huomattavasti edellistä suurempi. Valmistelusta vastaavan jäsenen työn oletettiin vievän aikaa enemmän kuin ennen, koska hän vastaa suurelta osin ratkaisusta. Vastaavasti esittelijän työ helpottuu, kun hänen ei enää tarvitse laatia päätösehdotusta, vaan hän kirjoittaa saamiensa ohjeiden mukaisesti taltioluonnoksen. Puheenjohtajan ja välijäsenen työn arveltiin vähenevän silloisiin suullisiin käsittelyihin verrattuna, koska heiltä ei vaadittaisi samanlaista etukäteisperehtymistä juttuun. Selvityksessä päädyttiin siihen, että työn painopistealueet tulevat lainkäyttöhenkilöstön osalta voimakkaasti muuttumaan. Työn määrän arvioimista pidettiin vaikeana siksi, että hovioikeusuudistuksen lisäksi siihen vaikuttaisi myös se, kuinka hyvin uudistunut oi- keudenkäyntimenettely käräjäoikeuksissa riita- ja rikosasioissa onnistuisi ja kuinka pal- jon käräjäoikeuden tuomioihin haettaisiin muutosta. Näistä syistä henkilöstötyöryhmä ei ottanut kantaa henkilöstömääriin. Työryhmä lähti siitä, että uudistuksen vaikutuksia henkilöstöresurssien kannalta tulee seurata. Henkilöstörakenteen osalta työryhmä lausui, että rakennetta suunniteltaessa on lähdettä- vä uuden prosessin vaatimuksista. Se totesi, ettei lähtökohdaksi voi ottaa esimerkiksi si- tä, että eri henkilöstöryhmien määrän ja tehtävien on pysyttävä entisinä prosessin muu- toksista huolimatta. Työryhmä totesi rakenteen muotoutuneen pelkästään kirjallista me- nettelyä varten. Mikäli noin kolmasosa asioista tultaisiin ratkaisemaan pääkäsittelyssä ja kun valmistelusta vastaavan jäsenen vastuu ratkaisun laatimisesta lisääntyisi, lainkäyttö- henkilöstön rakennetta oli työryhmän käsityksen mukaan muutettava niin, että jäseniä olisi vähintään yhtä paljon kuin esittelijöitä. Samalla tuli ottaa huomioon, että esittelijät osallistuvat hovioikeuksien ratkaisukapasiteetin turvaamiseksi ja kouluttautumismielessä myös pääkäsittelyihin ja ratkaisujen kirjoittamiseen. Vähäisissä asioissa esittelijöiden osallistumista pääkäsittelyihin ei kuitenkaan pidetty välttämättömänä. Lainkäyttöhenkilöstön rakennemuutokseen suunniteltiin pitkällä aikavälillä päästävän muuttamalla asessorin tai viskaalin virkoja hovioikeuden jäsenten viroiksi. Selvityksessä katsottiin, että näin voitaisiin myös tuomarinura saada aikaisempaa mielekkäämmäksi. Tällöin esittelijän tehtävät tulisivat entistä selvemmin muodostumaan tuomarin uran al- kuvaiheeksi, josta olisi mahdollisuus kohtuullisessa ajassa päästä tuomarin virkaan joko käräjä- tai hovioikeuteen. Asessorin ja viskaalin virka olisi näin kouluttautumisvirka. Tämän arvioitiin olevan mahdollista vasta, kun kierto tuomarin viroissa saadaan normaa- liksi suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. 5 Myös kansliahenkilöstön tehtävien nähtiin muuttuvan. Selvityksessä katsottiin, että esit- telijöiltä tulee siirtää mahdollisimman paljon asioita kansliahenkilöstölle, jonka osaami- nen tulisi myös ottaa entistä paremmin käyttöön. Kansliahenkilöstölle kaivattiin omaa koulutusohjelmaa. Kansliahenkilöstön riittävyyteen kiinnitettiin huomiota. Selvityksessä todettiin, että presidentillä ja erityisesti hovioikeudenlaamanneilla on kes- keinen asema uudistuksen ja sen vaatiman työkulttuurin toteuttamisessa. Lainvalmisteluasiakirjoissa esitettyjä arvioita uudistuksen vaikutuksista Hallituksen esityksessä (HE 33/1997 vp) oikeudenkäymiskaaren muutoksenhakua hovi- oikeuteen ja asian käsittelyä hovioikeudessa koskevien säännösten sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta todettiin, että suullisten pääkäsittelyjen huomattavan li- sääntymisen vaikutus hovioikeuksien työmäärään riippuu paitsi pääkäsittelyjen lukumää- rästä myös siitä, miten pääkäsittely hovioikeudessa toimitetaan. Esityksessä todettiin, et- tä menettely kevenisi silloiseen verrattuna, kun pääkäsittelyn toimittamisesta ja muista valmisteluun liittyvistä toimenpiteistä päättäisi yksi hovioikeuden jäsen ilman käsittelyä edeltävää esittelyä. Menettelyä arveltiin keventävän myös sen, että asiaa ratkaistaessa saataisiin ottaa huomioon vain välittömästi pääkäsittelyssä esitetty oikeudenkäyntiaineis- to ja että asian ratkaisu tehtäisiin heti tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Hallituksen esitykseen sisältyi vielä ehdotus muutoksenhakulupajärjestelmäksi. Eduskunnan lakivaliokunta lausui mietinnössään (LaVM 19/1997 vp), että sen ratkaisun lähtökohdat ja tavoitteet olivat samat kuin hallituksen esityksessä, mutta lisäksi siinä otettiin ehdotettua korostetummin huomioon uuden hallitusmuodon 16 §:ään kirjatut oi- keudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset. Lakivaliokunnan perusratkaisuun ei enää sisältynyt muutoksenhakulupajärjestelmää eikä muutakaan sitä vastaavaa säännös- tä. Hovioikeuden kokoonpanoa kuitenkin kevennettiin vähäisemmissä asioissa. Pienin tarkistuksin vähäisiksi määriteltiin ne asiat, joihin oli ehdotettu sovellettavaksi muutok- senhakulupajärjestelmää. Ratkaisunsa vaikutuksia lakivaliokunta arvioi toteamalla, että uuden menettelyn myötä asioita olisi ratkaistava silloista paljon enemmän suullisessa pääkäsittelyssä, jossa varsi- naisen ratkaisun teossa tarvittaisiin tuomareita eikä niinkään enää esittelijöitä. Kokoon- panoratkaisulla voitaisiin eduskunnan mukaan siten helpottaa hovioikeuksien resurssi- ja vakanssipaineita. Jutturuuhkiin olisi käytettävissä lisää ratkaisijoita, esittelijöiden asema paranisi ja uusien tuomareiden koulutustehtävä saataisiin hoidetuksi. Valiokunta lausui edelleen, että muutoksenhakuoikeudenkäynnin eri osapuolet, niin tuomarit ja esittelijät kuin asianajajat ja muut oikeudenkäyntiasiamiehet, voivat omalla toiminnallaan ratkai- sevasti vaikuttaa muutoksenhakuoikeudenkäyntien määrän vähenemiseen, laadun para- nemiseen ja kustannusten hillitsemiseen. Valiokunnan mukaan uuden oikeudenkäynnin periaatteiden opiskeleminen, sisäistäminen ja omaksuminen työn olennaiseksi osaksi oli- si tässä apuna. Hovioikeustyöskentelyn osalta valiokunta lausui edelleen, että hyvä valmistelu on hovi- oikeudessa avainasemassa oikeudenkäynnin menestykselliseen läpivientiin. Pääkäsitte- lystä valiokunta katsoi riittävän, että yksi jäsen ja esittelijä perehtyvät juttuun ennakolta. Valiokunnan mukaan esittelijä voi hyvin olla pääkäsittelyssä läsnä ja käyttää puheenvuo- 6 roja. Päätösehdotuksen laatiminen ei kuitenkaan ole hänen tehtävänsä, vaan tuomion kir- joittaminen kuuluu tuomareiden päätehtäviin. Edelleen valiokunta lausui, että pääkäsitte- lytyyppisestä oikeudenkäynnistä aiheutuu myös huomattavaa työnsäästöä, kun asia rat- kaistaan vain siinä esitettävän aineiston perusteella. Valiokunnan mielestä uudistuksen toteuttaminen edellytti myös, että viimeistään tuolloin hovioikeuden työtapoja kehitetään ja uusitaan. Valiokunta totesi kiinnittäneensä tähän huomiota jo hovioikeuslakia säädettäessä ja oli pitänyt sitä yhtenä perusteena silloin kiis- tellyn hovioikeuslain säätämiselle. Valiokunta viittasi tuolloin hyväksymäänsä lausu- maan, jossa edellytettiin, että hovioikeusmenettelyä uudistettaessa korjataan hovioikeus- lain johdosta käyttöön otettuja työtapoja, jos uudistus ei ole onnistunut. Valiokunnan mukaan työtapojen uusiminen näytti kuitenkin olleen niin verkkaista, ettei vielä voitu puhua näiden uusien työtapojen muuttamisesta, kun kaikissa hovioikeuksissa ei ollut edetty vielä ensimmäisessä vaiheessakaan kovin pitkälle. Vireillä olevia uudistushankkeita Hallituksen esityksessä (HE 83/2001 vp) oikeudenkäymiskaaren hovioikeusmenettelyä koskevien säännösten sekä eräiden muiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi tavoit- teena on keventää ja tehostaa nykyistä hovioikeusmenettelyä. Asian valmistelua hovioi- keudessa ehdotetaan tehostettavaksi täsmentämällä valituskirjelmän sisältöä ja valmiste- lua koskevia säännöksiä. Myös pääkäsittelyjen järjestämistä ehdotetaan helpotettavaksi. Kutsujen tiedoksiantotapoja kevennettäisiin muun muassa ottamalla käyttöön puhelintie- doksianto. Suullisen todistelun vastaanottamisen tapoja hovioikeuden pääkäsittelyssä ehdotetaan kevennettäviksi. Edelleen kahden jäsenen ja esittelijän kokoonpanon käyttö- alaa ehdotetaan laajennettavaksi. Ehdotetuilla lainmuutoksilla kevennettäisiin jonkin verran nykyistä hovioikeusmenette- lyä. Esityksellä ei kuitenkaan katsota olevan suoranaisia vaikutuksia hovioikeuksien or- ganisaatioon tai henkilöstöön. Yhden hovioikeuden jäsenen sekä esittelijän ja kahden hovioikeuden jäsenen muodostamien kokoonpanojen toimivallan laajentaminen ehkäisisi kuitenkin tarvetta lisäresursseihin. Samoin hovioikeuden pääkäsittelyn keventämistä koskevat ehdotukset saisivat säästöjä aikaan. Vastaavasti esitykseen sisältyvä ehdotus hovioikeuskäräjien lisäämisestä sitoo jonkin verran hovioikeuksien työvoimaa. Hallitus on antanut eduskunnalle vielä esityksen (HE 91/2002 vp) valitusta hovioikeu- teen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännös- ten muuttamiseksi. Rajoittamaton muutoksenhakuoikeus säilytettäisiin, mutta valitukset käsiteltäisiin siinä laajuudessa kuin oikeussuojatarpeet edellyttävät. Kaikista valituksista tutkittaisiin ensin, voivatko ne käräjäoikeuden ratkaisuun verrattuna horjuttaa luottamus- ta sen oikeellisuuteen. Jos hovioikeus yksimielisesti toteaisi, että valitus ei voi menestyä, valitusta ei otettaisi enempään tutkintaan. Muut valitukset tutkittaisiin täydellisessä ho- vioikeusmenettelyssä. Lisäksi otettaisiin käyttöön niin sanottu vastamuutoksenhaku, jol- loin valittajan vastapuoli voisi vielä lyhyessä määräajassa valitusajan umpeen kuluttua itsekin valittaa hovioikeuteen. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että valitusten käsittelyä eriyttämällä voitaisiin py- säyttää suurimpia hovioikeuksia uhkaava ruuhkautumiskehitys ja välttää lisähenkilöstön 7 palkkaaminen. Ehdotuksella ei olisi välittömiä organisaatio- eikä henkilöstövaikutuksia, mutta asian käsittelyn nykyistä joustavampi järjestäminen esimerkiksi siinä, että asioita voidaan entistä enemmän ratkaista välittömästi ilman esittelyä, voisi pidemmällä aikavä- lillä vaikuttaa hovioikeuksien organisaatioon ja henkilöstörakenteeseen. Ilman esittelyä voitaisiin ehdotuksen mukaan ratkaista asia, jonka mukaan valitusta ei oteta enempään tutkintaan silloin, kun se ei hovioikeuden yksimielisen kannan mukaan voi selvästi johtaa tulokseen. Myös yhden jäsenen päätäntävaltaan kuuluvat ratkaisut tehtäisiin ilman esittelyä. Samoin voitaisiin ilman esittelyä päättää valmisteluun liittyvis- tä toimenpiteistä. Vielä ehdotetaan nimenomaisesti säädettäväksi, että pääkäsittelyssä ratkaisut tehdään ilman esittelyä. Perusteluissa todetaan tältä osin, että jo voimassa ole- van oikeustilan on ollut tarkoitus olla tällainen. Työmenetelmien kehittäminen Hovioikeuksissa aloitettiin yhteinen työmenetelmien kehittämisprojekti syksyllä 2001. Lähtökohtana projektin aloittamiselle oli, etteivät tuolloin vireillä olleet lainsäädäntö- hankkeet riittäisi yksinään ratkaisukeinoksi hovioikeuksien huonontuneeseen työtilan- teeseen ja että pidemmälle meneviä muutoksia jouduttaisiin vielä odottamaan. Hovioi- keuksissa tiedostettiin, että työtapojen muuttaminen on toteutunut vain osittain. Tämän vuoksi aloitettiin yhteinen projekti, jossa vastuu on hovioikeuksilla. Presidenttien koko- ukselle kuuluu hankkeen ohjaus ja koordinointi. Lisäksi perustettiin valtakunnallinen seurantaryhmä, jonka jäsenet koostuvat hovioikeuksien sisäisessä kehittämisessä keskei- sesti työskentelevistä henkilöistä. Ryhmän tehtävänä on seurata kehittämistyön etene- mistä eri hovioikeuksissa sekä vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia työstä. Hovioikeuksien sisällä kehittämistyön vastuuhenkilöinä ja toteuttajina ovat hovioikeudenlaamannit. Kehittämishankkeessa on tarkoitus hyödyntää Itä-Suomen hovioikeuden kokeiluorgani- saation tuottamia ajatuksia ja kokemuksia. Itä-Suomen hovioikeudessa on käynnissä ko- keilu, jossa jutut jaetaan valmisteltaviksi esittelijöiden sijasta tuomareille. Valmisteleva jäsen jakaa asiat ryhmiin sen mukaan, millaisen jatkokäsittelyn ne vaativat. Osassa asi- oista valmisteleva jäsen suorittaa asian vaatiman valmistelun ja asia voidaan ratkaista ratkaisukokoonpanossa ilman virkamiesesittelijää. Asia valmistellaan ja ratkaistaan jäse- nen ja toimistosihteerin yhteistyönä. Todellista valmistelua ja perehtymistä vaativissa ju- tuissa esittelijä suorittaa valmistelun valmistelusta vastaavan jäsenen ohjeiden mukaises- ta. Työskentelyssä vältetään työn päällekkäisyyttä ja pyritään joustavuuteen. Tuomiopiirien muuttaminen Oikeusministeriö asetti 11.6.2002 työryhmän valmistelemaan ehdotusta hovioikeuksien tuomiopiirien uudelleen järjestämiseksi. Työryhmän määräaika päättyy 30.11.2002. Työ- ryhmän tehtävänä on laatia perusteltu selvitys siitä, tulisiko ja miten hovioikeuksien pii- rijakoa kehittää. Tavoitteena tulee olla kansalaisten kannalta tasapuolinen oikeusturvan ja palvelujen saatavuus. Hovioikeuksien tulee toimeksiannon mukaan olla kooltaan sel- laisia, että se takaa mahdollisuudet toiminnalliseen tehokkuuteen. Työryhmän tulee ottaa huomioon, ettei hovioikeuksien henkilöstövoimavaroja kokonaisuudessaan voida lisätä ja että työmäärän hovioikeuksien kesken tulisi jakautua mahdollisimman tasaisesti. Työ- 8 ryhmän tulee selvittää mahdollisesti tarvittavat henkilöstöjärjestelyt ja hankkeen kustan- nusvaikutukset. 3.2. Hallinto-oikeudet Hallinto-oikeuksia edeltäneet lääninoikeudet siirrettiin henkilöstöineen oikeusministeri- ön hallinnonalalle vuonna 1989. Tuolloin ei puututtu lääninoikeuksien henkilöstöraken- teeseen. Vuonna 1999 silloisesta 11 lääninoikeudesta muodostettiin 8 alueellista hallin- to-oikeutta. Hallinto-oikeuslakia ja siihen liittyvää lainsäädäntöä koskevalla hallituksen esityksellä (HE 114/1998 vp) oli tarkoituksena vahvistaa hallintolainkäytön järjestelmää muodostamalla silloisten lääninoikeuksien pohjalta uudet alueelliset hallinto-oikeudet. Tavoitteena oli, että hallintolainkäyttöasiat jakaantuvat niihin mahdollisimman tasaisesti ja että kaikissa alueellisissa hallintotuomioistuimissa on riittäviin voimavaroihin perus- tuva asiantuntemus eri asiaryhmissä. Tuolloinkaan ei varsinaisesti puututtu tuomioistuin- ten henkilöstörakenteeseen sinänsä, mutta pieniä yksikköjä lakkautettaessa ja yhdistettä- essä isommiksi yksiköiksi muuttuivat joissakin yksiköissä myös henkilöstörakenteet. Hallinto-oikeuksissa ei ole muutettu työmenetelmiä yhtä paljon kuin yleisissä tuomiois- tuimissa. Hallintolainkäyttölaki tuli voimaan 1.12.1996. Sen yhtenä keskeisenä muutok- sena aikaisempaan järjestelmään oli, että valitus tehdään aina tuomioistuimelle, jollei muualla erikseen toisin säädetä. Tämä merkitsi sitä, että luovuttiin pääsäännöstä, jonka mukaan hallintovalitus valtion alemman hallintoviranomaisen päätöksestä tehdään ylemmälle hallintoviranomaiselle. Tästä johtuen hallinto-oikeuksiin on tullut ja jatkuvas- ti tulee yhä uusia asiaryhmiä. Hallintolainkäyttölain myötä myös suulliset käsittelyt ovat lisääntyneet, mutta perustaltaan käsittely on edelleen kirjallista. Odotettavissa on, että suullisten käsittelyjen määrät tulevat edelleen lisääntymään. Hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi todettiin, et- tä siirtyminen silloista suuremmassa määrin suullisiin käsittelyihin ja valitusten ohjaa- minen pääsääntöisesti lääninoikeuksiin aiheuttaa pidemmällä aikavälillä työmäärän li- sääntymistä lääninoikeuksissa. Suullisista käsittelyistä aiheutuvasta työmäärän lisäänty- misestä arvioitiin suoriuduttavan silloisella henkilöstöllä, koska lääninoikeuksiin saapu- neet asiat vähenivät. Viime vuosikymmenen lopulla hallinto-oikeuksiin saapuvien asioiden määrä on käänty- nyt nousuun. Suullisten käsittelyjen määrä on lisääntynyt. Vireillä olevien asioiden lu- kumäärä on selvästi kasvamassa. Hallinto-oikeuksien keinot sisäisin järjestelyin lisätä ratkaisutehokkuuttaan ovat rajalliset. Keinoja voidaan lähteä etsimään henkilöstöraken- teesta ja keveämmistä ratkaisukokoonpanoista. Jos henkilöstörakennetta muutettaisiin siihen suuntaan, että tuomareita olisi esittelijöitä enemmän, tuomarit voisivat toimia ny- kyistä enemmän asioiden valmistelijoina, jolloin nykyistä useampi juttu voitaisiin käsi- tellä tuomarikokoonpanossa ilman siihen kuulumatonta esittelijää. Nykyisin tavanomai- sin kokoonpano on kolme jäsentä ja esittelijä. Asiantuntijajäsentä edellyttävissä jutuissa asiantuntijajäsen on mukana lainoppineiden lisäksi eli kokoonpano on neljä ja esittelijä. Lukumääräisesti suurimmat ryhmät näitä paljon henkilöresursseja sitovia asioita ovat mielenterveysasiat ja lasten huostaanottoasiat, joista varsinkin jälkimmäisten ratkaisemi- nen edellyttää usein suullista käsittelyä. Lisäksi Vaasan hallinto-oikeutta koskevat vesi- ja ympäristöasioiden käsittelyssä erityissäännökset kokoonpanoista. 9 Mahdollisuus käyttää niin sanottua kevennettyä kokoonpanoa on vähäinen. Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin (367/1961) annetun lain mukaan yksi jäsen tai esit- telijä voi ratkaista ulosoton kieltämistä tai keskeyttämistä koskevia hakemuksia. Hallin- to-oikeuslain (430/1999) mukaan yksi jäsen voi tehdä ratkaisun, jos valitus tai muussa hallintolainkäyttöasiassa esitetyt vaatimukset on peruutettu kokonaan. Yksi jäsen voi myös päättää suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta sekä valmisteluun liit- tyvistä toimenpiteistä. Hallintolainkäyttölailla (586/1996) on mahdollistettu se, että yksi jäsen voi päättää virheen korjaamisesta. Eräät ulkomaalaislain (387/1991) mukaiset täy- täntöönpanon kieltämistä koskevat hakemukset ja valitukset hallinto-oikeus voi ratkaista yhden jäsenen kokoonpanossa. Oikeusapulain (257/2002) mukaan yksi jäsen voi ratkais- ta niin hallinto-oikeudessa kuin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessakin oikeusapua kos- kevan asian. Hallinto-oikeuksien mahdollisuus ratkaista asioita niin sanotussa kevennetyssä kokoon- panossa on siis vähäisempi kuin hovioikeuksissa. Hallinto-oikeuksissa onkin keskusteltu siitä, että eräissä asiaryhmissä olisi mahdollista oikeusturvaa vaarantamatta käyttää ke- veämpiä kokoonpanoja. Lainmuutosta ei kuitenkaan toistaiseksi ole vireillä. 3.3. Käräjäoikeudet Alioikeuksien henkilöstörakenne yhdenmukaistettiin alioikeusuudistuksessa vuonna 1993. Käräjäoikeuksien tuomareiden määrä perustuu kunkin viraston työmäärään. Aus- kultanttien määrä on vuosien myötä vakiintunut noin 200:ksi. Käräjäviskaalien virkojen perustamisen taustalla oli alun perin lääninhallituksista virka- siirtoina tulleiden lakimiesten sijoittaminen tuomioistuimeen. Tavoitteena oli kuitenkin, että virat voisivat toimia myös kouluttautumisvirkoina tuomioistuintyöhön. Hallituksen esityksen (HE 252/1994 vp) mukaan käräjäviskaalin tehtäväkuvaa voitaisiin vastaisuu- dessa kehittää enemmän koulutusviraksi, vaikka ehdotus käräjäviskaaleitten virkojen pe- rustamisesta olikin lähtöisin ensisijaisesti käytännön tilanteesta. Virkaan voisivat esityk- sen mukaan hakeutua esimerkiksi hovioikeudessa jonkin aikaa esittelijöinä työskenne l- leet tai muut tuomioistuinuralle hakeutuvat henkilöt. Ajan myötä voitaisiin esityksen mukaan harkita myös sitä, että virkoihin nimitettäisiin yleensä määräajaksi. Ensi vuoden alusta lukien tulevat voimaan laki oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien riita-asiain valmistelua, pääkäsittelyä sekä hakemusasioiden käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta. Hallituksen esityksen (HE 32/2001 vp) mukaan tavoitteena on ollut nykyisten säännösten toimivuuden tehostaminen. Tarkoituksena on, että riita- asioiden oikeudenkäynnistä tulisi nykyistä tehokkaampi, valmistelu ja pääkäsittely va i- heistuisivat paremmin ja oikeudenkäynnit halpenisivat. Esityksellä ei kuitenkaan ole suoranaisia vaikutuksia tuomioistuinorganisaatioon eikä valtion talouteen. Samaan ai- kaan tulee voimaan lainmuutos, jolla asunto-oikeudet lakkautetaan (HE 31/2001 vp). Hallituksen esityksen mukaan valtion menot vähenisivät, kun hovioikeuksien huoneen- vuokra-asioiden asiantuntijajäsenten palkkioiden maksaminen lakkaisi. Kun toisaalta lautamiespalkkioiden määrät nousisivat samassa suhteessa, valtion kokonaistalouden kannalta taloudelliset vaikutukset jäisivät näin ollen vähäisiksi. 10 Myös rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn toimivuutta tarkastellaan sitä varten pe- rustetussa työryhmässä, jonka määräaika päättyy 31.5.2003. Riita-asioiden sovittelujärjestelmää pohtiva työryhmä perustettiin 3.6.2002 ja sen määrä- aika päättyy 28.3.2003. Työryhmän tehtävänä on arvioida, tulisiko käräjäoikeuksiin tai niiden rinnalle perustaa järjestelmä, jossa kiistakysymyksiä soviteltaisiin ilman oikeu- denkäyntiä. Hallitus antoi eduskunnalle 5.6.2002 esityksen (HE 79/2002 vp), jonka mukaan eräät re- kisteröintiasiat siirrettäisiin käräjäoikeuksista maistraattien käsiteltäviksi. Näitä olisivat muun muassa isyyden tunnustamisen vahvistaminen, avioehtojen ja avio-oikeuden pois- tamisvaatimusten sekä läheisten välisten lahjojen rekisteröinti. Hallituksen esityksen mukaan muutoksella ei kuitenkaan olisi olennaisia taloudellisia vaikutuksia. Henk ilöstöä ei ehdoteta siirrettäväksi oikeusministeriön hallinnonalalta sisäasiainministeriön hallin- nonalalle. Myös alioikeuksien tuomiopiirien tarkoituksenmukaisuudesta on laadittu selvitys, joka valmistui 15.12.2000. Selvityksessä ehdotettiin yhteensä 13 käräjäoikeuden lakkautta- mista yhdistämällä niiden alueet muihin käräjäoikeuksiin. Tuolloin käräjäoikeuksia olisi 53. Lisäksi ehdotettiin pienempiä yksittäisiä muutoksia. Tavoiteaikatauluna selvityksessä pidettiin viittä vuotta, jolloin voitaisiin toteuttaa kolmesta viiteen yhdistämistä vuosit- tain. Selvityksen mukaan laskennallisesti optimaalinen työnjako tuottaisi noin 20 henk i- lötyövuoden säästön tuomareiden osalta. Osan säästöstä arvellaan kuitenkin kuluvan muutoksesta johtuviin uusiin virkoihin muissa tuomioistuimissa. Kemin ja Tornion käräjäoikeudet on yhdistetty 1.6.2002 lukien Kemi-Tornion käräjäoi- keudeksi. Pietarsaaren käräjäoikeus tullaan liittämään 1.3.2003 lukien Mustasaaren kä- räjäoikeuteen. Samasta ajankohdasta lakkautetaan Vammalan käräjäoikeus ja sen alueet liitetään pääosin Tampereen käräjäoikeuteen. Muutamia yhdistämishankkeita on vireillä. Todennäköistä on, ettei selvityksen mukaisiin henkilöstösäästöihin päästä ainakaan ly- hyellä aikavälillä. Sen sijaan henkilöstöä pyritään kohdentamaan nykyistä paremmin. 4. Tuomioistuinlaitoksen työtilanteen ja henkilöstön määrän kehitys Hovioikeuksien, hallinto-oikeuksien ja käräjäoikeuksien työtilanteen kehitys on esitetty liitteissä 1-3. Hovioikeuksiin viimeisen kymmenen vuoden aikana saapuneiden asioiden määrä on las- kenut noin 19 900 asiasta runsaaseen 12 700 asiaan. Ratkaisujen määrä on laskenut noin 19 100:sta 11 700 asiaan ja vireillä olevien 14 700:sta runsaaseen 8 500 asiaan. Kun asi- oita saapuu jonkin verran enemmän kuin niitä ratkaistaan, vireillä olevien asioiden mää- rä on hienoisessa kasvussa. Hovioikeuksissa ollut suuri asiaruuhka saatiin puretuksi 1990-luvun alkupuolella. Tuolloin hovioikeuksiin oli palkattuna noin 20 ylimääräistä lainkäyttöhenkilöä. Hallinto-oikeuksiin saapui kymmenen vuotta sitten noin 30 800 asiaa ja vuonna 2001 enää 20 400. Asioita ratkaistiin vastaavasti runsaat 29 500 ja viime vuonna enää 18 400. Siirtyneiden asioiden määrä on pudonnut myös vajaasta 23 200:sta runsaaseen 13 11 300:aan. Hallinto-oikeuksiin saapune iden asioiden määrä on siis laskenut noin kolman- neksella kymmenen vuoden aikana. Se laski eniten vuosina 1994 -1995 ja se on ollut suurinta veroasioissa. Tämä johtuu verotuksen muutoksenhakujärjestelmän uudistami- sesta. Myös kuntalain oikaisujärjestelmällä on ollut merkitystä. Vuoden 1999 jälkeen hallinto-oikeuksiin vuosittain saapuneiden asioiden lukumäärä on kasvanut. Vuonna 2002 kasvu on voimistunut. Samana aikana ratkaistujen asioiden lukumäärä on kasvanut, mutta ei yhtä paljon. Vireillä olevien asioiden määrä on siten kasvussa. Hallinto- oikeuksiin on ohjattu uudenlaisia asioita, muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain mu- kaiset poikkeamislupa- ja kaavavalitukset, joiden käsittelemiseen lakia koskevassa halli- tuksen esityksessä arvioitiin tarvittavan lisähenkilöstöä yhteensä yhdeksän esittelijän verran. Hallinto-oikeuksiin ei osoitettu lisää työvoimaa. Suullisten käsittelyjen määrä on noussut ja nekin vievät osansa tuomari- ja esittelijäresursseista. Käräjäoikeuksiin saapuneiden asioiden määrä on ollut kasvussa viime vuosikymmenen noin 700 000 asiasta vuoden 2000 noin 860 000 asiaan. Viime vuoden asiamäärä oli run- saat 810 000 ja merkitsi kuuden prosentin vähennystä saapuneissa asioissa. Myös rat- kaistujen asioiden määrä väheni kuudella prosentilla. Kun asioita ratkaistiin enemmän kuin niitä saapui, vireillä olevien asioiden määrä laski neljällä prosentilla ja oli runsaat 87 400. Käräjäoikeuksien asiamääriä tullee lähivuosina kasvattamaan ainakin velkajär- jestelylainsäädännön muutos, jota koskeva esitys on annettu eduskunnalle 12.7.2002 (HE 98/2002). Sen mukaan lähivuosina tuomioistuimiin tulevien uusien hakemusten määrä lasketaan tuhansissa, mutta määrä on kuitenkin selvästi alle 10 000. Esityksestä aiheutuvien vaikutusten arvioinnissa on useita epävarmuustekijöitä, mutta todennäköistä on, että velkajärjestelyasioiden määrä tulee lähivuosina kasvamaan. Rikosasioiden kirjaamismenettelyä on pyritty yhdenmukaistamaan. Oikeusministeriö on antanut asiaa koskevan määräyksen "Sakari-järjestelmän kirjaamisohjeet" 5.12.2001. Kirjaamiskäytäntöä on tarkoitus muuttaa niin, että syyttäjät toimittaisivat rikosasiat kärä- jäoikeuksiin tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Tämä merkitsee rikosasioiden lu- kumäärän alenemista, mutta ei työmäärän vähenemistä. Näin ollen sillä ei ole vaikutusta henkilöstön määrään. 5. Tuomioistuinlaitoksen nykyinen henkilöstörakenne ja sen kehittyminen lähivuosina Tuomioistuinlaitoksen nykyinen henkilöstörakenne on esitetty liitteessä 4 . Tuomioistuimissa on vuonna 2002 yhteensä 1560 lakimiestä. Heistä määräaikaisia on käräjäoikeuksissa 29, hovioikeuksissa 24, hallinto-oikeuksissa 12 ja vakuutusoikeudessa 7. Kansliahenkilöstöä on 1650, joista määräaikaisia 40. Määräaikaisilla tarkoit etaan tässä sellaisia virkamiehiä, joiden palkkaamiseen on myönnetty määrärahat vuosittain käytä- vissä tulosneuvotteluissa. He eivät siis ole kenenkään sijaisina eivätkä hoida avoinna olevaa virkaa. Valtion tiukan rahoitustilanteen vuoksi vuonna 2003 voidaan palkata mää- räaikaista henkilöstöä selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Myös sijaisten käyttöä jou- dutaan vähentämään. Näin ollen henkilöstön määrä tulee vähenemään siitä huolimatta, että olisi tarve säilyttää nykyinen henkilöstömäärä. 12 Henkilöstörakenteessa ei ole ilman nimenomaisia suunnitelmia odotettavissa muita muu- toksia kuin korkeintaan vähäistä muutosta siihen suuntaan, että tuomareiden määrä suh- teessa esittelijöiden määrään lisääntyy. Henkilöstöön vaikuttava keskeinen tekijä seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana tulee olemaan tavallista suurempi eläkkeelle jääminen. Luvut on esitetty liitteessä 5. Työryhmä tiedusteli jokaiselta tuomioistuinyksiköltä 1.4.2002 mukaista tilannetta muun muassa siitä, kuinka monta sellaista tuomaria tai esittelijää, jolla ei ole lainkaan vaki- naista virkaa tuomioistuinlaitoksessa, kyseisessä tuomioistuimessa oli tuolloin määräai- kaisessa virkasuhteessa. Vastauksia saatiin yhteensä 86 kappaletta. Tällaisia tuomareita oli hovioikeuksissa 1, käräjäoikeuksissa 25, markkinaoikeudessa 5 ja vakuutusoikeudes- sa 1. Markkinaoikeuden luku sisältää kaikki tuomarit, ja määräaikaisuus johtuu siitä, ettei 1.3. aloittaneen markkinaoikeuden tuomareita ollut vielä ehditty nimittää. Määräai- kaisia esittelijöitä oli korkeimmassa oikeudessa 1, korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3, hovioikeuksissa 109, hallinto-oikeuksissa 36, markkinaoikeudessa 2 ja työtuomiois- tuimessa 1. Käräjäviskaaleista 17 ei ollut vakituista virkaa. Erityisesti hovioikeuksien esittelijöiden joukossa on kohtuuttoman suuri määrä henkilöitä, joilla ei ole lainkaan va- kinaista virkaa. Tällainen tilanne voi kestää heidän kohdallaan jopa useita vuosia. 6. Henkilöstörakenteen kehittäminen 6.1. Lainkäyttöhenkilöstön määrä ja rakenne seuraavan kymmenen vuoden aikana Tällä hetkellä ei ole tiedossa tuomioistuinten asiamäärien vähenemiseen vaikuttavia sel- laisia seikkoja, jotka merkitsisivät lainkäyttöhenkilöstön tarpeen vähenemistä nykyiseen verrattuna. Parhaillaan työskentelee oikeusneuvos Arposen johtama komitea, jonka teh- tävänä on muun muassa laatia selvitys tuomioistuinlaitoksen kehittämislinjoista. Komi- tean määräaika päättyy 31.8.2003. Komitean työ tuo mahdollisesti mukanaan uusia asi- oita, jotka on otettava huomioon tuomioistuinlaitoksen henkilöstön määrää ja rakennetta arvioitaessa. Tässä vaiheessa tuomioistuinten lainkäyttöhenk ilöstön tarpeeksi arvioidaan nykyinen määrä eli 1560. Tähän määrään tulisi kuitenkin muutaman henkilön vähennys, joka johtuisi siitä, että esittelijöiden virkoja muutettaisiin tuomareiden viroiksi. Kustan- nussyistä muuntosuhde ei voi olla 1:1:een. Lainkäyttöhenkilöstön rakenteeseen vaikuttavista tekijöistä merkittävin on hovioikeuksi- en menettelyuudistus. Yleisesti on oltu sitä mieltä, että menettelyuudistuksen vuoksi henkilöstörakennetta tulisi muuttaa tuomaripainotteisempaan suuntaan. Vanhimpien esit- telijöiden virkoja voitaisiin lakkauttaa ja perustaa vastaavasti hovioikeudenneuvosten virkoja. Pääkäsittelyjen määrä on vakiintunut noin 25 prosenttiin kaikista asioista, mitä voidaan käyttää yhtenä tekijänä harkittaessa muutoksen suuruutta. Vaikka pääkäsittely- asioita ei esitelläkään, niistä on osa sellaisia, joissa esittelijän on osallistuttava valmiste- luun, esimerkiksi laadittava muistio tai muuta selvitystä. Myös esittelijöiden kouluttau- tumisen vuoksi on tarpeen, että he ovat osassa pääkäsittelyjä läsnä. Näin ollen esittelijöi- tä ei voitane vähentää 25 prosentilla, vaan esimerkiksi 20 prosentilla nykyisestä määräs- tä. 13 Hovioikeuksista ehdotetaan vähennettäväksi viskaalin virkoja noin 20 % eli yhteensä 40 virkaa. Nämä muutetaan tuomarin viroiksi. Viittä viskaalin virkaa kohden voitaisiin perustaa neljä tuomarin virkaa ilman lisäkustan- nuksia. Näin ollen 40 viskaalin viran sijaan perustettaisiin 32 tuomarin vir- kaa. Kun hallinto-oikeuksissa on ilmennyt tarvetta kehittää henk ilöstörakennetta tuomaripainotteisempaan suuntaan, voitaisiin myös niissä muuttaa van- himpien esittelijöiden virkoja jäsenten viroiksi. Hallinto-oikeuksissa muu- tettaisiin vastaavasti 15 esittelijän virkaa 12 tuomarin viraksi ilman mainit- tavia lisäkustannuksia. Myös käräjäoikeuksien henkilöstötarpeen arvioidaan pysyvän nykyisellään. Tiedossa ei ole myöskään tekijöitä, jotka edellyttäisivät henkilöstörakenteen muutosta. Edellä sanottujen ehdotusten lisäksi henkilöstön määrään ja rakenteeseen vaikuttaisivat jäljempänä selostettavat, ehdotettavasta tuomarikoulutusjärjestelmästä aiheutuvat muu- tostarpeet. 6.2. Tuomarikoulutuksen vaikutukset henkilöstöön Tuomarikoulutukseen otettavien määrä Tuomarikoulutukseen otettavien määrään vaikuttavat useat tekijät. Yksi keskeinen on eläkkeelle jäävien tuomareiden määrä, mikä kasvanee voimakkaasti vuoteen 2020 saak- ka. Eläkkeelle jäävien määrää on kuitenkin hyvin vaikea ennakoida. Oletettavaa on, että tuomarin virkoihin tullaan nimittämään hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien vanhimpia esittelijöitä. Esittelijöiden ikärakenteen vuoksi heidän joukostaan nimitettävät tuomarit saattavat jäädä eläkkeelle suhteellisen pian nimittämisensä jälkeen. Lisäksi oikeuslaitok- sessa on jatkuvasti meneillään uudistuksia, joiden vaikutuksia tuomaritarpeeseen on mahdotonta arvioida. Koulutukseen otettavien tarvetta tulisi seurata jatkuvasti ja koulutettavien määrä pitäisi sopeuttaa tarvetta vastaavaksi, jotta tuomarin uralle haluavia ei koulutettaisi liikaa. Liian pieni koulutettavien määrä ei olisi tuomariksi pyrkivien kannalta yhtä haitallinen. Siitä seuraisi ainoastaan, että tuomarikoulutuksen suorittaneet saisivat tuomarin viran jonkin verran nopeammin kuin on suunniteltu tai että avoimelta uralta rekrytoitaisiin tuomareita aiottua enemmän. Toisaalta tuomarikoulutusjärjestelmän tavoitteiden toteutumisen kan- nalta tulisi saada riittävä määrä koulutuksen käyneitä tuomareita. Tuomareiden keskuudessa alan vaihtaminen on varsin vähäistä, joten tästä syystä ei syn- tyne tuomarivajetta, mikä tulisi ottaa koulutettavien määriä arvioitaessa huomioon. Kou- lutukseen otettavista osa ei hakeudu tuomarin tehtäviin, mutta toisaalta tuomareiksi ni- mitettäneen jatkossa nykyistä useammin niin sanotulta avoimelta uralta. Näiden määrien voidaan olettaa kompensoivan toisensa. 14 Tuomarikoulutuslautakunnan tehtävänä olisi seurata koulutettavien määrän tarvetta ja tehdä sitä koskeva ehdotus vuosittain oikeusministeriölle, joka päättäisi, kuinka paljon koulutukseen otettaisiin Jos tuomareiden pätevöitymisjärjestelmä aloitetaan vuoden 2004 syksyllä, koulutettavia otettaisiin ensimmäisenä ja samoin ainakin kahtena seuraavana vuonna 20. Kun koulutus kokonaisuudessaan kestäisi 2,5 vuotta, vuonna 2006 koulutettavia olisi yhteensä 60. Siirtymävaihe Hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja käräjäoikeuksissa oli vuonna 2001 812 tuoma- ria. Heistä jää eläkkeelle vuosina 2002-2011 yhteensä 288 tuomaria ja vuosina 2012- 2020 yhteensä 401. Hovioikeuksissa ja hallinto-oikeuksissa on yhteensä 344 esittelijää ja käräjäoikeuksissa käräjäviskaaleita 38 eli yhteensä 382. Heistä 75 prosenttia saisi las- kennallisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana tuomarin viran. Voidaan olettaa, että he ovat esittelijöistä vanhimpia. Vuonna 2013 kaikilla viskaaleilla, hallinto- oikeussihteereillä ja käräjäviskaaleilla olisi tuomarin virka. Kuten edellä on selostettu, eläkkeelle jäävien määrään vaikuttaa kuitenkin myös tuleva nimityskäytäntö sekä nimi- tettävien ikä. Jos esittelijöiden virkoja lakkautetaan ja tilalle perustetaan tuomarin virkoja edellä selos- tetuin tavoin, esit telijöiden määrä vähenee 55:llä. Tämä merkitsee, että laskennallisesti kaikki esittelijät ja käräjäviskaalit saisivat siis vieläkin edellä kuvattua nopeammin tuo- marin viran. Nykyisten esittelijöiden kilpailukyky virkoja täytettäessä turvattaisiin järjestämällä heille erikseen suunniteltavaa täydennyskoulutusta, joka sisältäisi samoja aiheita kuin tuomari- koulutuksen opiskelujaksot. Heidän mahdollisuutensa päästä tuomarin virkaan ovat hy- vät jo senkin vuoksi, että heillä on usein varsin pitkä tuomioistuinkokemus. Koulutuspaikkojen järjestäminen Tuomareiden koulutusohjelman aloittavat koulutettavat sijoittuisivat hovioikeuksiin, ha l- linto-oikeuksiin, käräjäoikeuksiin ja muihin oikeushallinnon virastoihin. He työskenteli- sivät vähintään kolmessa paikassa. Jokaisessa harjoittelupaikassa oltaisiin vähintään puoli vuotta. Yhteensä työharjoittelu kestäisi kaksi vuotta. Tätä varten virastoissa tulee olla määräaikaisia tehtäviä, joihin koulutettavat voidaan sijoittaa. Koulutettavien työpanoksen arvioidaan olevan puolet kyseisellä nimikkeellä toimivan virkamiehen työpanoksesta. Jotta virastojen voimavarat säilyisivät ennallaan, on välttä- mätöntä, että virastoihin osoitetaan lisää henkilöstöä. Ellei virastossa olisi riittävästi määräaikaisia virkoja, olisi tarpeen lakkauttaa osa vakinaisia esittelijöiden ja käräjävis- kaaleiden viroista ja perustaa niiden tilalle määräaikaisia tuomarikoulutettavien virkoja. Käytännössä tämä toteutettaisiin siten, että viran vapautuessa harkittaisiin, onko se tar- peen lakkauttaa. Tuomarikoulutuslautakunta tekisi suunnitelman tuomarikoulutettavien virkojen sijoittu- misesta eri virastoihin. Tavoitteena on, että koulutettavia olisi vuodesta toiseen samoissa 15 oikeushallinnon yksiköissä. Näin olisi helpompi järjestää tuomarikoulutettavien ohjaaji- en koulutus ja siten turvata ohjauksen hyvä taso. Yksiköiden kanssa neuvoteltaisiin tu- losneuvotteluissa koulutettavien sijoittamisesta virastoon ja sen edellyttämistä voimava- ratarpeista. Siitä, mihin yksikköön kukin koulutettava sijoitetaan, tekee ratkaisun tuoma- rikoulutuslautakunta. Tuomarikoulutus ja tuomarinura Jos oletetaan, että suurin osa tuomarikoulutukseen tulevista olisi vasta vähän aikaisem- min opintonsa ja tuomioistuinharjoittelunsa päättäneitä, heidän tulisi koulutuksen jälkeen hakeutua muutamiksi vuosiksi johonkin muuhun lakimiestehtävään kuin tuomarin vir- kaan. Oikeuslaitoksessa on lukuisia tehtäviä, joihin koulutettavat voisivat sijoittua. Heil- lä olisi hyvät mahdollisuudet kilpailla muun muassa tuomarin sijaisuuksista. Muita teh- täviä olisivat esimerkiksi esittelijöiden, syyttäjän ja julkisen oikeusavustajan tehtävät. Oletettavaa on, että tuomarikoulutuksen käyneillä olisi hyvät mahdollisuudet päästä eri- laisiin lakimiestehtäviin myös oikeudenhoidon ulkopuolella. Koulutuksen päättäneitä henkilöitä ei saisi olla niin paljon, että aika ennen tuomarin vi- ran saamista pitkittyy liikaa. Kohtuullisena aikana vakinaisen tuomarin viran saamiseen voitaneen pitää vielä kymmentä vuotta työelämässä koulutuksen lisäksi. Tällöin henkilö saisi tuomarin viran noin 37-vuotiaana. 6.3. Henkilöstörakenteen muutoksesta ja tuomarikoulutuksesta aiheutuvat kustannukset Kun koulutusjärjestelmään osallistuvien oletetaan tekevän vain puolella työpanoksella työtä siitä, mitä esittelijät ja käräjäviskaalit muuten tekevät, merkitsee se sitä, että työ- panoksen pitämiseksi entisellä tasolla tarvitaan 10 uutta esittelijää/käräjäviskaalia 20 koulutettavaa kohti. Näin ollen koulutusjärjestelmä lisää palkkauskustannuksia. Lisäksi koulutusjärjestelmästä syntyy muun muassa organisaatio-, suunnittelu- ja järjestelykus- tannuksia sekä kustannuksia teoriaopetuksen järjestämisestä. Kokonaiskustannukset koulutusjärjestelmästä olisivat noin 500 000 euroa vuonna 2004 sekä seuraavina vuosina noin 1 000 000 ja 1 600 000 euroa. Kustannukset on esitetty liit- teessä 6. Lausuma koskien henkilöstösuunnitelmaa Seurantaryhmän kanssa järjestetyssä yhteisessä kokouksessa ilmoitin mielipiteenäni, että tuomareiden pätevöitymisjärjestelmää koskevaa lakia valmisteleva työryhmämme ei mielestäni ole oikea taho ottamaan kantaa henkilöstösuunnitteluun vaan kyseiset asiat tulisi valmistella virkatyönä oikeusministeriössä, jonka jälkeen asiasta neuvoteltaisiin asianomaisten ammattiyhdistysten edustajien kanssa. Kun nyt on ollut havaittavissa, että työryhmämme valmistelemaa henkilöstösuunnitel- maa aiotaan käyttää keppihevosena ja jopa perusteena toimeenpanna oikeusministeriön vuotta 2003 koskevissa tulosneuvotteluissa vaatimia ylimääräisessä viskaalin määräai- kaisessa virassa ja määräaikaisessa virkasuhteessa sijaisena toimivien viskaalien irtisa- nomisia, joudun valitettavasti ilmoittamaan, etten voi tällaista menettelyä hyväksyä, en- kä siten myöskään menettelyn pohjaksi vedottua henkilöstösuunnitelmaa. Henkilöstöra- kennetta koskevat visiot on arvioitu käsitykseni mukaan toteutuvaksi 10 vuoden aikaper- spektiivillä, eikä tosiaankaan vuotta 2003 koskien. Keskusteluissamme ei ole edes tullut esille mainitun kaltaiset keinot henkilöstösuunnitelman toteuttamiseksi, vaan suunnitel- mamme henki on ollut muuttaa virkarakennetta vähitellen pitkällä aikavälillä. Näin ollen työryhmämme ei ole mielestäni missään vaiheessa hyväksynyt sellaisia toimenpiteitä, joiden välittömänä vaikutuksena tuomioistuinuran houkuttelevuus entisestään heikentyy ja sen myötä tuomioistuinlaitoksen mahdollisuudet rekrytoida päteviä nuoria juristeja ehdottamaamme tuomarinkoulutukseen. Henkilöstösuunnitelman sisältöön sinällään on kenen tahansa valistuneenkin henkilön vaikea ottaa kantaa, koska vireillä on henkilöstösuunnitelmasta ilmenevällä tavalla mon- ta asiaan vaikuttavaa hanketta. Muutoinkaan en katso omaavani valtuuksia sopia koko viskaalikuntaa tulevaisuudessa koskevista näinkin merkittävistä asioista, varsinkin jos kyseisiin visioihin vedotaan kontekstistaan irrotetuissa yhteyksissä. Henkilöstösuunni- telman rooli työskentelyssämme on ollut kaiken kaikkiaan mielestäni toisarvoinen huo- miomme keskityttyä pääasiaan eli tuomarinkoulutusta koskeviin kysymyksiin. Kunnioittavasti Sari Nielsen ma. viskaali LIITE 1 HOVIOIKEUKSIEN TYÖTILANTEEN KEHITYS V. 1992-2001 Saapuneet asiat Ratkaistut asiat Vireillä olevat asiat 1992 19 903 19 095 14 719 1993 21 225 18 879 17 065 1994 17 724 20 120 14 671 1995 16 193 21 502 9 357 1996 14 965 18 138 6 186 1997 13 771 13 978 5 978 1998 12 601 12 466 6 118 1999 12 135 11 562 6 686 2000 12 348 11 455 7 573 2001 12 725 11 736 8 556 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Saapuneet asiat Ratkaistut asiat Vireillä olevat asiat LIITE 2 HALLINTO-OIKEUKSIEN TYÖTILANTEEN KEHITYS V. 1992-2001 Saapuneet asiat Ratkaistut asiat Siirtyneet asiat 1992 30 838 29 586 23 178 1993 32 206 29 674 25 700 1994 25 555 30 295 20 994 1995 20 000 28 802 12 125 1996 19 578 21 742 9 859 1997 19 895 20 380 9 251 1998 19 208 19 549 8 869 1999 19 102 17 533 9 726 2000 20 076 18 217 11 440 2001 20 401 18 439 13 340 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 35 000 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Saapuneet asiat Ratkaistut asiat Siirtyneet asiat LIITE 3 KOKO MAA 2001 Saapuneet %-mu 00/01 Ratkaistut Vireillä KÄRÄJÄOIKEUKSIEN ASIAMÄÄRIEN KEHITYS 86 852 Rikosasiat 89 357 2,9 % 88 892 20 815 144 920 Riita-asiat 144 623 -0,2 % 148 632 25 520 75 006 Hakemusasiat 74 660 -0,5 % 75 419 19 524 555 470 Kiinteistöasiat 505 148 -9,1 % 507 209 21 597 SAAPUNEET ASIAT Muutos 2000-2001 Asiaryhmä v. 1994 V. 1995 V. 1996 V.1997 V.1998 V.1999 V.2000 v.2001 kpl % YHTEENSÄ 730 695 703 352 816 932 781 386 952 417 918 493 862 248 813 788 -48 460 -6 % Rikosasiat 50 819 52 003 50 840 52 029 56 513 59 972 60 764 60 749 -15 0 % Pakkokeinoasiat 4 159 4 191 4 054 4 756 5 573 6 598 6 171 6 120 -51 -1 % Sakonmuunto 25 941 21 655 21 134 18 040 17 208 17 644 19 917 22 488 2 571 13 % Asunto-oikeus 4 727 2 805 898 829 933 735 724 594 -130 -18 % Laajat riita-asiat 15 567 12 405 11 216 9 870 9 356 8 722 8 704 8 755 51 1 % Turvaam.toimet 1 214 936 762 686 547 552 468 466 -2 0 % Summ., muut 5 200 1 695 960 805 795 814 647 671 24 4 % Summaariset 208 233 159 628 140 510 124 286 123 568 128 798 134 377 134 137 -240 0 % Avioero 18 706 18 176 18 122 18 151 18 982 18 888 18 520 18 031 -489 -3 % Hakemus 32 022 43 754 44 955 47 723 46 654 47 579 46 572 46 952 380 1 % Velkajärjestely 15 169 18 382 17 431 8 703 7 004 6 139 5 338 5 009 -329 -6 % Yrityssaneeraus 486 456 404 274 266 320 347 400 53 15 % Konkurssi 6 477 5 379 4 706 4 048 3 486 3 442 3 243 3 100 -143 -4 % Ulosottoasiat 14 918 965 921 986 1 168 182 18 % Lainhuudot 84 463 84 476 97 121 121 970 137 296 122 356 116 255 106 180 -10 075 -9 % Kiinnitykset 257 512 277 411 403 805 368 298 523 271 495 013 439 215 398 968 -40 247 -9 % RATKAISTUT ASIAT Muutos 2000-2001 Asiaryhmä v. 1994 V. 1995 V. 1996 V.1997 V.1998 V.1999 V.2000 v.2001 kpl % YHTEENSÄ 674 112 709 323 814 264 742 343 938 223 946 668 870 749 820 152 -50 597 -6 % Rikosasiat 49 044 51 130 49 782 49 193 51 055 57 912 58 820 60 284 1 464 2 % Pakkokeinoasiat 4 159 4 191 4 054 4 756 5 573 6 598 6 171 6 120 -51 -1 % Sakonmuunto 25 941 21 655 21 134 18 040 17 208 17 644 19 917 22 488 2 571 13 % Asunto-oikeus 4 739 3 220 1 059 845 916 746 764 608 -156 -20 % Laajat riita-asiat 13 216 14 116 12 420 10 715 9 741 9 098 8 883 8 634 -249 -3 % Turvaam.toimet 1 009 952 794 693 572 545 500 466 -34 -7 % Summ., muut 5 457 1 723 1 025 819 835 755 718 653 -65 -9 % Summaariset 175 767 176 200 146 630 126 299 123 285 126 802 134 120 138 271 4 151 3 % Avioero 17 754 18 210 18 476 17 788 18 558 19 073 18 880 18 350 -530 -3 % Hakemus 35 408 43 526 45 075 47 261 46 447 47 798 46 132 47 535 1 403 3 % Velkajärjestely 10 614 18 821 19 981 13 453 8 021 6 608 5 549 5 136 -413 -7 % Yrityssaneeraus 293 441 407 354 293 262 320 344 24 8 % Konkurssi 6 549 5 555 4 949 4 183 3 669 3 418 3 305 3 013 -292 -9 % Ulosottoasiat 1 720 960 876 949 1 041 92 10 % Lainhuudot 77 098 79 817 93 001 108 668 131 308 135 205 119 401 107 389 -12 012 -10 % Kiinnitykset 247 064 269 766 395 476 338 556 519 782 513 328 446 320 399 820 -46 500 -10 % VIREILLÄ OLEVAT ASIAT Muutos 2000-2001 Asiaryhmä v. 1994 V. 1995 V. 1996 V.1997 V.1998 V.1999 V.2000 v.2001 kpl % YHTEENSÄ 118 086 91 215 82 167 106 195 121 665 98 370 90 766 87 456 -3 310 -4 % Rikosasiat 14 209 13 737 13 778 13 247 17 730 18 958 20 366 20 815 449 2 % Asunto-oikeus 538 255 138 134 152 161 127 133 6 5 % Laajat riita-asiat 7 516 7 602 6 700 5 961 5 732 5 422 5 399 5 579 180 3 % Turvaam.toimet 273 224 165 155 132 127 96 87 -9 -9 % Summ., muut 355 231 177 159 110 136 104 110 6 6 % Summaariset 46 357 27 829 23 168 21 772 20 705 23 346 22 843 19 611 -3 232 -14 % Avioero 12 990 12 840 12 632 12 932 13 285 13 137 12 716 12 360 -356 -3 % Hakemus 2 928 2 928 2 754 3 037 3 282 3 010 3 442 2 845 -597 -17 % Velkajärjestely 11 629 11 430 8 722 4 247 3 358 2 909 2 673 2 650 -23 -1 % Yrityssaneeraus 243 237 205 156 124 183 208 265 57 27 % Konkurssi 1 860 1 564 1 255 1 153 964 966 935 1 000 65 7 % Ulosottoasiat 24 198 192 238 272 404 132 49 % Lainhuudot 8 740 5 534 4 120 13 302 20 930 10 590 8 300 8 221 -79 -1 % Kiinnitykset 10 448 6 804 8 329 29 742 34 969 19 187 13 285 13 376 91 1 % Kiinteistöasioissa aikasarjat eivät ole täysin vertailukelpoisia. Summaarisina vireille tulleet istunnossa ratkaistut asiat on vähennetty sekä saapuneista että ratkaistuista summaarisista asioista. Summaarisina vireille tulleet lautamiesistunnossa ratkaistut asiat on lisätty asunto-oikeusasioihin ja muut summaariset istunnossa ratkaistut laajoihin riita-asioihin, molemmat on lisätty sekä saapuneisiin että ratkaistuihin. Vuodesta 2000 lähtien saapuneista ja ratkaistuista rikosasioista on vähennetty yhdistettyjen asioiden lukumäärä. LIITE 4 TUOMIOISTUINLAITOKSEN HENKILÖSTÖRAKENNE V. 2002 Tuomarit Esittelijät Notaarit Käräjävisk. Kansliahenk. Haastemieh. Yhteensä KKO* 20 33 39 92 KHO* 22 37 45 104 Hovioikeudet 168 200 161 529 Hallinto-oikeudet 145 144 142 431 Käräjäoikeudet 480 211 38 1 204 274 2 207 Vakuutusoikeus 20 28 47 95 Työtuomioistuin 2 3 7 12 Markkinaoikeus (1.3.02) 5 4 4 13 Vankilaoikeus 1 1 Tuomioistuinlaitos 862 449 211 38 1 650 274 3 484 Osuus 25 % 13 % 6 % 1 % 47 % 8 % 100 % *) Ylimpien tuomioistuinten esittelijät ovat tuomarin statuksella, vaikka edellä merkitty esittelijäksi TUOMAREIDEN JA ESITTELIJÖIDEN SUHDE Tuomarit Esittelijät KKO 1 1,7 KHO 1 1,7 Hovioikeudet 1 1,2 Hallinto-oikeudet 1 1,0 Vakuutusoikeus 1 1,4 LIITE 5 TUOMAREIDEN ELÄKKEELLE SIIRTYMINEN V. 2002-2020 Hovioikeudet Hallinto-oikeudet Käräjäoikeudet Yhteensä Osuus Tuomareiden määrä v. 2001 171 151 490 812 2002 3 2 11 16 2 % 2003 2 5 7 1 % 2004 7 4 5 16 2 % 2005 6 6 7 19 2 % 2006 7 4 13 24 3 % 2007 8 8 22 38 5 % 2008 9 9 15 33 4 % 2009 12 5 24 41 5 % 2010 16 9 19 44 5 % 2011 12 10 28 50 6 % Poistuma 2002-2011 82 57 149 288 35 % 2012 14 16 39 69 8 % 2013 11 9 26 46 6 % 2014 19 8 32 59 7 % 2015 6 12 30 48 6 % 2016 12 10 31 53 7 % 2017 14 7 26 47 6 % 2018 2 8 19 29 4 % 2019 3 7 19 29 4 % 2020 1 8 12 21 3 % Poistuma 2012-2020 82 85 234 401 49 % Poistuma 2002-2020 yht. 164 142 383 689 85 % Osuus 96 % 94 % 78 % 85 % Tiedot perustuvat tilanteeseen 31.12.2001. Eläkeiäksi on arvioitu 65 v. 1 LIITE 6 TUOMAREIDEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ / KUSTANNUSVAIKUTUKSET HARJOITTELIJOIDEN PALKAT Oletukset: * Koulutukseen otetaan vuosittain 20 henkilöä * Koulutuksen kesto on 2v6kk -> palkkauskustannukset laskettu 2,5 vuodelle * Harjoittelijalle maksetaan viskaalin palkkaa T8, mikä on noin 2 600 €/kk ja 41 400 €/v lisineen vuoden 2002 palkkatason mukaan * Myös asianajotoimistossa tapahtuva harjoittelu on oletettu maksettavaksi valtion varoista. Harjoittelija- 2004 2005 2006 määrä 1000€ 1000€ 1000€ v. 2004 I ryhmä 20 414 828 828 v. 2005 II ryhmä 20 414 828 v. 2006 III ryhmä 20 414 Yhteensä 60 414 1 242 2 070 Htv 50 10 30 50 VÄHENNYKSET (harjoittelijoiden työpanos tuomioistuimissa) Oletukset: * Harjoittelijan työpanokseksi on arvioitu yhteensä 6 kuukauden teoriaopinnot huomioon ottaen 1/2 tuomioistuinten nykyisten esittelijöiden työpanoksesta. Täten harjoittelijoiden palkkauksista voidaan vähentää 1/2 oikeushallinnossa tapahtuvan harjoittelun palkkauksesta. Harjoittelija- 2004 2005 2006 määrä 1000€ 1000€ 1000€ v. 2004 I ryhmä 20 207 414 414 v. 2005 II ryhmä 20 207 414 v. 2006 III ryhmä 20 207 Yhteensä 60 207 621 1 035 Vähennettävät virat/htv 5 15 25 Palkkauskustannukset/netto 207 621 1 035 Henkilöstömäärän lisäys (htv) 5 15 25 2 LIITE 6 KOULUTUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISKUSTANNUKSET (20 koulutettavaa/v) 2003 2004 2005 2006 1000€ 1000€ 1000€ 1000€ Koulutusjärjestelmän toimeenpanon valmistelu 160 Tuomarikoulutuslautakunta 150 150 150 Opetuksen kehittäminen 15 15 15 Koulutettavien palkkauksesta aiheutuvat lisämenot 207 621 1 035 Teoriaopetus (20,40,60 pv/v) 50 100 150 Harjoittelijoiden ohjaajien palkkiot 34 68 102 Harjoittelijoiden matkakustannukset 25 50 75 Järjestelykustannukset (tuomioistuinkoulutuksen osalta) 15 30 50 Yhteensä 160 496 1 034 1 577 Ilman palkkausmenoja 289 413 542