TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2007:17 Sähköinen valvonta TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2007:17 Sähköinen valvonta OIKEUSMINISTERIÖ HELSINKI 2007 ISSN 1458-6452 978-952-466-653-4 (nid.) 978-952-466-654-1 (PDF) Oikeusministeriö Helsinki KUVAILULEHTI O I K E U S M I N I S T E R I Ö Julkaisun päivämäärä 5.12.2007 Julkaisun laji Työryhmämietintö Toimeksiantaja Oikeusministeriö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Sähköisen valvonnan työryhmä Jari Lohi, Ulla Mohell (pj) Tuuli Herlin (s) Toimielimen asettamispäivä 28.11.2006 Julkaisun nimi Sähköinen valvonta Julkaisun osat Luovutuskirje, mietintö, liitteet Tiivistelmä Työryhmä ehdottaa uutta vapaudessa toimeenpantavaa, teknisin laittein valvottavaa rikosoikeudellista seuraamusta, jonka nimeksi tulisi valvontarangaistus. Valvontarangaistus olisi ehdottoman vankeuden sijasta tuomittava rangaistus silloin, kun yhdyskuntapalvelun tuomitsemiseen olisi aikaisemmista yhdyskuntapalvelutuomioista tai muista painavista syistä aiheutuva este. Valvontarangaistus voitaisiin tuomita vähintään 14 vuorokauden ja enintään neljän kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta. Tuomitsemisen edellytyksenä olisi, että valvontarangaistus edistäisi rikoksentekijän sosiaalista selviytymistä ja ehkäisisi uusien rikosten tekemistä. Valvontarangaistus tuomittaisiin saman pituisena kuin vankeusrangaistus olisi tuomittu, ja siitä vapautuisi ehdonalaiseen vapauteen samoin edellytyksin kuin vankeusrangaistuksestakin. Valvontarangaistuksen sisältönä olisi tuomitulle asetettu velvollisuus pysyä kotona tai muussa asumiseen tarkoitetussa paikassa (olinpaikkavelvoite) kaikkina niinä aikoina, joina hänellä ei ole rangaistuksen toimeenpanosuunnitelmaan sisältyvää toimintavelvoitetta tai muuta suunnitelman mukaista ohjelmaa. Muu asumiseen tarkoitettu paikka voisi olla esimerkiksi päihdekuntoutusta järjestävä laitos. Toimintavelvoitteen enimmäismäärä olisi 40 tuntia viikossa ja vähimmäismäärä 10 tuntia viikossa. Valvontarangaistukseen sisältyisi aina ehdoton päihteidenkäyttökielto. Kriminaalihuoltolaitos laatisi ennen valvontarangaistuksen tuomitsemista selvityksen valvontarangaistuksen suorittamisen edellytyksistä sekä rikoksesta epäillyn henkilökohtaisista olosuhteista. Ehdotettava selvitys sisältäisi muun muassa epäillyn suostumuksen valvontarangaistuksen tuomitsemiseen, tiedot toimintavelvoitteen täyttämiseen soveltuvasta työstä, kuntoutuksesta tai vastaavasta sekä arvion epäillyn edellytyksistä suoriutua valvontarangaistuksesta. Selvityksen tulisi sisältää myös rikoksesta epäillyn asuinkumppanin suostumus valvontarangaistuksen tuomitsemiseen. Kriminaalihuoltolaitos laatisi myös valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman, joka sisältäisi selvitystä tarkemmat tiedot muun muassa tuomitun asunnosta, toimintavelvoitteen sisällöstä, valvontatekniikasta, olinpaikkavelvoitteen ajoittumisesta ja henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen varattavasta ajasta. Ehdotuksen mukaan valvontarangaistuksen ehtojen vakava rikkominen johtaisi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Työryhmä ehdottaa sähköisen valvonnan liittämistä kaikkiin matkustuskieltoihin. Matkustuskieltoa koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin siten, että kieltoon määrättävä voitaisiin velvoittaa oleskelemaan päätöksessä määrättyinä aikoina asunnossaan tai muussa vastaavassa paikassa. Tällaista määräystä kutsuttaisiin paikallaolovelvoitteeksi. Avainsanat: (asiasanat) sähköinen valvonta, yhdyskuntaseuraamukset, matkustuskielto Muut tiedot (Oskari- ja HARE-numero, muu viitenumero) 5/69/2005 Sarjan nimi ja numero Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2007:17 ISSN 1458-6452 ISBN 978-952-466-653-4 (nid.) 978-952-466-654-1 (PDF) Kokonaissivumäärä Kieli suomi Hinta 25,00 € Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Edita Prima Oy Kustantaja Oikeusministeriö PRESENTATIONSBLAD J U S T I T I E M I N I S T E R I E T Utgivningsdatum 5.12.2007 Typ av publikation Arbetsgruppsbetänkande Uppdragsgivare Justitieministeriet Författare (uppgifter om organet: namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för elektronisk kontroll Jari Lohi, Ulla Mohell (ordf.) Tuuli Herlin (sekr.) Datum då organet tillsattes 28.11.2006 Publikation (även den finska titeln) Elektronisk övervakning (Sähköinen valvonta) Publikationens delar Överlämningsbrev, betänkande, bilagor Referat Arbetsgruppen föreslår en ny straffrättslig påföljd som ska verkställas i frihet och övervakas elektroniskt, övervakningsstraff. Övervakningsstraff ska dömas ut i stället för ovillkorligt fängelsestraff när den dömde inte kan dömas till samhällstjänst på grund av tidigare domar av samma slag eller av andra tungt vägande skäl. Straffet ska få dömas för minst fjorton dagar och högst fyra månader i stället för fängelsestraff. Ett villkor för straffet ska vara att det ger den dömde bättre möjligheter att klara sig i samhället och medverkar till att förhindra att han eller hon begår nya brott. Övervakningsstraff ska dömas för lika lång tid som fängelsestraff hade dömts och villkorlig frigivning ska tillåtas enligt samma regler som vid fängelsestraff. Övervakningsstraff ska innefatta en skyldighet för den dömde att vistas hemma eller på någon annan plats avsedd för boende (bosättningsplikt) vid alla tillfällen då han eller hon inte har någon sysselsättningsplikt eller något annat program som finns inskrivet i verkställighetsplanen. Till exempel en institution för drogrehabilitering kan vara någon annan plats avsedd för boende. Sysselsättningsplikten får vara högst 40 och minst 10 timmar i veckan. Absolut drogfrihet ska alltid vara ett villkor för att dömas till övervakningsstraff. Innan övervakningsstraff döms ska Kriminalvårdsväsendet utreda den misstänktes förutsättningar att avtjäna straffet och hans eller hennes personliga förhållanden. Av uppgifterna ska bland annat följande framgå: den misstänktes samtycke till övervakningsstraff, arbete som lämpar sig för sysselsättningsplikten, rehabilitering eller liknande och en bedömning av den misstänktes förutsättningar att klara av övervakningsstraff. Det ska också framgå om den som den misstänkte bor tillsammans med samtycker till straffet. Kriminalvårdsväsendet ska också lägga upp en verkställighetsplan. Planen ska vara mer detaljerad än utredningen bland annat när det gäller den dömdes bostad, innebörden av sysselsättningsplikten, övervakningstekniken, tidpunkten för bosättningsplikten och den tid som måste avsättas för personliga ändamål. Dessutom föreslår arbetsgruppen att allvarliga brott mot villkoren för övervakningsstraffet ska leda till att fängelsestraffet verkställs. Samtliga reseförbud bör kombineras med elektronisk kontroll, föreslår arbetsgruppen. Bestämmelserna om reseförbud preciseras, vilket innebär att personen kan påföras skyldighet att vistas i sin bostad eller på någon annan liknande plats vid vissa angivna tidpunkter. Detta kallas skyldighet att vara anträffbar. Nyckelord elektronisk övervakning, samhällspåföljder, reseförbud Övriga uppgifter (Oskari- och HARE-nummer, andra referensnummer) 5/69/2005 Seriens namn och nummer Justitieministeriets arbetsgruppsbetänkanden 2007:17 ISSN 1458-6452 ISBN 978-952-466-653-4 (häft.) 978-952-466-654-1 (PDF) Sidantal Språk finska Pris 25,00 € Sekretessgrad Offentlig Distribution Edita Prima Ab Förlag Justitieministeriet Oikeusministeriölle Oikeusministeriö asetti 28 päivänä marraskuuta 2006 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin sel- vittää ja valmistella sähköisten valvontamenetelmien käyttöä seuraamus- ja pakkokeinojärjes- telmässä. Työryhmän oli selvitettävä mahdollisuuksia sähköisten valvontamenetelmien käyttöön esimerkiksi vankilan ulkopuolella suoritettavan lyhyen vankeusrangaistuksen valvonnassa sekä tutkintavankeuden vaihtoehtona toteutettavassa valvonnassa. Työryhmän oli selvitettävä laajasti mahdollisuuksia sähköisten valvontamenetelmien käyttöön seuraamusjärjestelmässä. Sähköisen valvonnan käyttömahdollisuuksia oli tarkasteltava sekä jo käytössä olevissa että vasta kehitteillä olevissa pakkokeinoissa ja seuraamuksissa. Ehdotustensa taustaksi työryhmän oli selvitettävä sähköisen valvonnan käyttötapojen ja tekniikan kansainvä- listä kehitystä. Työryhmän tehtäväksi annettiin myös selvittää päihteiden käytön valvonnan tehostamista sekä valvonnan teknisiä toteutustapoja eri seuraamuksissa. Päihteiden käytön valvontaan on viime vuosina kehitetty uusia teknisiä menetelmiä. Työryhmän tehtävänä oli selvittää mahdollisuudet näiden käyttöönottoon yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanossa myös Suomessa. Työryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston apu- laisosastopäällikkö Jari Lohi. Jäseniksi nimitettiin apulaisjohtaja Pia Andersson Kriminaalihuol- tolaitoksen Vantaan aluetoimistosta, lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva oikeusministeriön lain- valmisteluosastolta, ylitarkastaja Heimo Kangaspunta Rikosseuraamusvirastosta, lainsäädäntö- neuvos Ulla Mohell oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta, erikoissuunnittelija Han- nu Niemi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta, käräjätuomari Outi Nokso-Koivisto Espoon käräjäoikeudesta, lakimies Mika Pahlsten Etelä-Suomen aluevankilasta, turvallisuusinsinööri Ari Pakarinen Rikosseuraamusvirastosta, kihlakunnansyyttäjä Arto Rajamäki Espoon kihlakun- nanviraston syyttäjäosastosta sekä ylikomisario Tommi Reen sisäasiainministeriöstä. Työryh- män pysyväksi asiantuntijaksi nimitettiin erityisasiantuntija Timo Erjansola oikeusministeriön tietohallintoyksiköstä ja sihteeriksi suunnittelija Tuuli Herlin oikeusministeriön kriminaalipoliit- tiselta osastolta. Pia Andersson luopui työryhmän jäsenyydestä siirryttyään toisiin tehtäviin ja hänen tilalleen nimitettiin 16.2.2007 erikoissuunnittelija Annamari Räisänen Rikosseuraamusvirastosta. Työryhmän toimikaudeksi määrättiin 1.12.2006 – 31.5.2007. Oikeusministeriö päätti 12.6.2007 työryhmän hakemuksesta pidentää toimikautta niin, että se päättyisi 31.10.2007. Samalla oike- usministeriö päätti täydentää antamaansa toimeksiantoa siten, että työryhmän mietinnön tuli si- sältää myös ehdotukset tarvittaviksi lainsäädännön muutoksiksi. Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston osastopäällikkö Jarmo Littunen määräsi 15.10.2007 alkaen Ulla Mohellin toimimaan työryhmän puheenjohtajana Jari Lohen ollessa es- tyneenä. Mohell toimi Lohen sijaisena myös aikaisemmin työryhmän toimikauden aikana. Työryhmä on kokoontunut toimikautensa aikana 14 kertaa. Työryhmän toimeksiantoon sisälty- viä erilliskysymyksiä on käsitelty myös kokoonpanoiltaan vaihtelevissa alatyöryhmissä. Työryhmä on kuullut asiantuntijoina järjestelmäasiantuntija Pekka Nurhosta poliisin tietohallin- tokeskuksesta, erityisasiantuntija Vuokko Karsikasta Rikosseuraamusvirastosta, toimitusjohtaja Harri Lottaa SafeIT Oy:stä, laboratorionjohtaja Pirjo Lillsundea Kansanterveyslaitoksesta sekä ylikomisario Heikki Ihalaista sisäasiainministeriöstä. Työryhmä teki 1.-2.3. 2007 opintomatkan Ruotsiin. Matkan aikana työryhmä tutustui muun mu- assa sähköisen valvonnan valtakunnalliseen valvontakeskukseen Norrköpingissä sekä yhdys- kuntaseuraamusten toimeenpanosta vastaavan kriminaalihuollon aluetoimiston toimintaan Tuk- holmassa. Työryhmän jäseniä osallistui myös 10.-12.5.2007 Hollannissa pidettyyn konferens- siin, jonka aiheena oli sähköinen valvonta Euroopan eri maissa. Saatuaan työnsä päätökseen työryhmä luovuttaa kunnioittaen mietintönsä oikeusministeriölle. Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2007 Jari Lohi Janne Kanerva Heimo Kangaspunta Ulla Mohell Hannu Niemi Outi Nokso-Koivisto Mika Pahlsten Ari Pakarinen Arto Rajamäki Tommi Reen Annamari Räisänen Timo Erjansola Tuuli Herlin SISÄLLYS 1. Johdanto ...........................................................................................................................................3 1.1. Työryhmän tehtävä ...................................................................................................................3 1.1.1. Sähköisen valvonnan työryhmän I vaihe ...........................................................................3 1.1.2. Sähköisen valvonnan työryhmän II vaihe..........................................................................4 1.1.3. Mietinnössä käytettävästä terminologiasta ........................................................................4 1.2. Toimeksiannon taustaa..............................................................................................................5 2. Kansainvälinen vertailu....................................................................................................................7 2.1. Kansainvälinen kehitys .............................................................................................................7 2.2. Valvonnan käyttötavat eri maissa .............................................................................................8 2.2.1. Yleistä ................................................................................................................................8 2.2.2. Ruotsi ...............................................................................................................................13 2.2.3. Tanska ..............................................................................................................................14 2.2.4. Norja.................................................................................................................................16 2.2.5. Viro ..................................................................................................................................17 2.2.6. Englanti ............................................................................................................................18 2.2.7. Hollanti.............................................................................................................................19 3. Yhdyskuntaseuraamuksia ja eräitä pakkokeinoja koskeva nykytilan kuvaus................................21 3.1. Yhdyskuntapalvelu..................................................................................................................21 3.2. Nuorisorangaistus....................................................................................................................22 3.3. Ehdonalaisen vapauden valvonta ............................................................................................23 3.4. Ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta .............................................................................25 3.5. Valvottu koevapaus.................................................................................................................26 3.6. Yhdyskuntaseuraamukset ja päihteiden käyttö .......................................................................27 3.7. Pakkokeinolain säännökset .....................................................................................................29 3.7.1. Matkustuskielto................................................................................................................29 3.7.2. Vangitseminen .................................................................................................................30 4. Valvontatekniikka ..........................................................................................................................32 4.1. Sähköisen valvonnan tekniset ratkaisut ..................................................................................32 4.2. Sähköisen valvonnan tietoturva ..............................................................................................34 5. Päihteiden käytön valvonta ............................................................................................................36 5.1. Yleistä .....................................................................................................................................36 5.2. Päihteiden käytön valvontamenetelmät ..................................................................................37 6. Työryhmän ehdotusten lähtökohdat...............................................................................................38 6.1. Sähköinen valvonta lyhyen ehdottoman vankeusrangaistuksen vaihtoehtona ......................39 6.1.1. Valvontarangaistuksen käyttöönotossa pohdittavia kysymyksiä.....................................39 6.1.2. Seuraamuksen sisältö .......................................................................................................43 6.1.3. Valvontarangaistuksen sijoittuminen seuraamusjärjestelmässä.......................................45 6.1.4. Menettely valvontarangaistuksen määräämisessä............................................................46 6.1.5. Seuraamuksen kohdejoukko ............................................................................................48 6.1.6. Sähköinen valvonta sakon muuntorangaistuksena...........................................................51 6.2. Sähköinen valvonta yhdyskuntaseuraamuksen ehtojen rikkomistilanteissa...........................52 6.3. Sähköinen valvonta pakkokeinona..........................................................................................53 6.4. Sähköinen valvonta rangaistuksen täytäntöönpanossa ...........................................................55 6.4.1. Yleistä ..............................................................................................................................55 6.4.2. Valvotun koevapauden erityiskysymyksiä ......................................................................56 7. Työryhmän ehdotukset...................................................................................................................58 7.1. Valvontarangaistus..................................................................................................................58 7.1.1. Määräämisen edellytykset ja päätösvalta.........................................................................58 2 7.1.2. Valvontarangaistuksen sisältö ja tuomitun velvollisuudet...............................................59 7.1.3. Valvonta ...........................................................................................................................60 7.1.4. Valvontarangaistusselvitys ja toimeenpanosuunnitelma .................................................62 7.1.5. Ehdonalainen vapauttaminen valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa........................63 7.1.6. Muita erityiskysymyksiä ..................................................................................................65 7.2. Matkustuskielto.......................................................................................................................66 8. Sähköisen valvonnan kustannukset................................................................................................67 8.1. Valvontarangaistuksen kustannuksiin vaikuttavat seikat........................................................68 8.2. Arvio valvontarangaistuksen kustannuksista ..........................................................................70 8.3. Valvontarangaistuksesta seuraavat taloudelliset säästöt .........................................................72 9. Tiivistelmä .....................................................................................................................................74 10. Sammanfattning ...........................................................................................................................77 11. Abstract ........................................................................................................................................80 Liitteet Liite I Laki rikoslain muuttamisesta Laki valvontarangaistuksesta Laki pakkokeinolain 2 luvun muuttamisesta Liite II Lag om ändring av strafflagen Lag om övervakningsstraff Lag om ändring av 2 kap. i tvångsmedelslagen 3 1. Johdanto 1.1. Työryhmän tehtävä Sähköisen valvonnan työryhmän toimikausi on jakautunut kahteen jaksoon. Työn ensimmäi- sen vaiheen toimikausi oli 1.7.2005 — 31.12.2005. Ensi vaiheessa työryhmän tuli valmistella tuolloin eduskunnan käsiteltävinä oleviin hallituksen esityksiin (HE 262 ja 263/2004 vp) liit- tyvät ehdotukset valvotusta koevapaudesta. Työn toinen vaihe käynnistettiin joulukuussa 2006, jolloin myös työryhmän kokoonpanoa ja toimeksiantoa laajennettiin. 1.1.1. Sähköisen valvonnan työryhmän I vaihe Oikeusministeriö asetti 22 päivänä kesäkuuta 2005 työryhmän, jolle se antoi kaksi päätehtä- vää: 1) selvittää ja valmistella sähköisten valvontamenetelmien käyttöä seuraamusjärjestelmässä, ja 2) valmistella ehdotetun vankeuslain (HE 263/2004 vp) 21 luvun 3 §:ssä tarkoitettu valtio- neuvoston asetus valvotusta koevapaudesta yhteistyössä oikeusministeriön kriminaalipoliitti- sen osaston asetustyöryhmän kanssa. Työryhmän tehtävänä oli arvioida jo usean vuoden ajan kokeiltavana ollutta matkapuhelin- valvontaa, verrata sitä muihin teknisiin ratkaisuihin ja tehdä tältä pohjalta ehdotus sähköisen valvonnan teknisestä järjestämisestä valvotussa koevapaudessa. Toimeksiannossa viitattiin käytössä olevaan vankien poistumis-, opinto- ja työlupien valvontaan matkapuhelimen pai- kantamisen avulla. Sähköisen valvonnan työryhmä luovutti välimietintönsä oikeusministeriölle (Vankien säh- köiset valvontamenetelmät, OM, Lausuntoja ja selvityksiä 2006:1) helmikuun 7 päivänä 2006. Työryhmä päätyi vaihtoehtoisia ratkaisuja vertailtuaan siihen, että valvotun koevapau- den teknisen valvonnan tulisi perustua jo käytössä olevaan matkapuhelimen paikantamiseen. Matkapuhelinvalvonnan etuina nähtiin muun muassa mahdollisuus valvottavan liikkumisen valtakunnalliseen seurantaan, sen perustuminen yleisesti käytössä olevaan teknologiaan sekä valvonnan edullinen hinta. Työryhmän ensimmäisen vaiheen tehtävänä oli myös valvottua koevapautta koskevan ase- tuksen laatiminen yhteistyössä oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston asetustyöryh- män kanssa. Työryhmä ehdotti valvottua koevapautta koskevia asetuksen tasoisia säännöksiä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta annettavan asetuksen yhdeksi luvuksi. Ehdotus si- sältyy välimietintöön. Päihteiden käytön valvontaan on viime vuosina kehitetty uusia teknisiä menetelmiä. Tähän kehitykseen liittyen työryhmän tehtävänä on ollut selvittää mahdollisuudet näiden käyttöön- ottoon yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanossa myös Suomessa. Tämä tehtävä on ajoittunut 4 työryhmän II vaiheeseen. Työryhmän I vaiheen asettamiskirjeessä viitattiin tältä osin kirjeen liitteenä olevaan Päihdekuntoutus osana yhdyskuntaseuraamuksia – muistioon. Asettamiskirjeen taustamuistiossa todetaan muun muassa, että sopimushoitorangaistuksen valmistelun kariuduttua on hyödyllistä pyrkiä tilanteeseen, jossa riittävä päihdeinterventio lii- tettäisiin eri tavoin osaksi nykyisiä ja suunnitteilla olevia yhdyskuntaseuraamuksia. Käytän- nössä kyse olisi toimenpiteistä, jotka tähtäisivät siihen, että 1) yhdyskuntaseuraamus olisi mahdollista panna täytäntöön nykyistä useammin rikoksentekijän päihdeongelmasta huoli- matta; 2) päihdekuntoutuksen tarve otettaisiin huomioon systemaattisesti osana yhdyskunta- seuraamuksen toimeenpanoa, tavoitteena rangaistuksen erityisestävyyden ja vaikuttavuuden lisääminen ja 3) ehdottoman vankeusrangaistuksen käyttöä olisi mahdollista vähentää nyky- tasosta silloin, kun sitä ei erityisistä tai yleisistä syistä nähdä välttämättömäksi. 1.1.2. Sähköisen valvonnan työryhmän II vaihe Oikeusministeriö asetti kokoonpanoltaan laajennetun sähköisen valvonnan II vaiheen työ- ryhmän marraskuun 28 päivänä 2006. Työryhmän tehtäväksi se antoi selvittää ja valmistella sähköisten valvontamenetelmien käyttöä sekä seuraamus- että pakkokeinojärjestelmässä. Työryhmän tuli selvittää mahdollisuuksia sähköisten valvontamenetelmien käyttöön esimer- kiksi vankilan ulkopuolella suoritettavan lyhyen vankeusrangaistuksen valvonnassa sekä tut- kintavankeuden vaihtoehtona toteutettavassa valvonnassa. Lisäksi työryhmän tehtäväksi annettiin selvittää päihteiden käytön valvonnan tehostamista sekä valvonnan teknisiä toteutustapoja eri seuraamuksissa. Työryhmän tuli selvittää laajasti mahdollisuuksia sähköisten valvontamenetelmien käyttöön. Elektronisen valvonnan mahdollisuuksia oli tarkasteltava sekä jo käytössä olevissa että vasta kehitteillä olevissa pakkokeinoissa ja seuraamuksissa. Työryhmän tuli ehdotustensa taustaksi selvittää myös sähköisen valvonnan käyttötapojen ja tekniikan kansainvälistä kehitystä. Työryhmän oli lisäksi tarkasteltava valvontamenetelmiin mahdollisesti liittyviä perusoikeus- ongelmia. 1.1.3. Mietinnössä käytettävästä terminologiasta Mietinnössä käsiteltävälle valvonnalle ei ole vakiintunutta suomenkielistä sanastoa. Työryh- män toimeksiannossa puhutaan sähköisestä tai elektronisesta valvonnasta. Valvottua koeva- pautta koskevassa rikoslain 2 c luvun 8 §:ssä käytetään ilmaisua ”teknisin välinein tai muulla tavoin erityisesti valvottu koevapaus”. Säännöksen perusteluissa (HE 262/2004 vp) todetaan, että koevapauden valvonta voisi tapahtua ”teknisin välinein, kuten puhelimella tai elektroni- sella valvonnalla”. Ilmaisua tekninen valvonta ei voida käyttää mietinnössä tarkoitettavasta valvonnasta, koska se on aikaisemmin lainsäädännössä määritelty poliisin pakkokeinona tai muuten käyttämä tiedonhankintatapa. Työryhmä on eri vaihtoehtoja punnittuaan päätynyt käyttämään ilmaisua sähköinen valvonta toiminnasta, jossa tekniikkaa käytetään valvottavan paikantamiseen. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, onko paikantamisen mahdollistava laite valvottavalla mukana puhelimessa vai onko se esimerkiksi rannekkeella kiinnitetty hänen kehoonsa. 5 Sähköisen valvonnan kehitys on erittäin nopeaa. Osittain tästä syystä koevapauden valvon- nassa käytettävä menetelmä jätettiin koevapautta koskevassa sääntelyssä tarkemmin määritte- lemättä. Sähköisen valvonnan järjestämisen kannalta on kuitenkin huomattavaa merkitystä lakivaliokunnan kannanotolla (LaVM 9/2005 vp), jonka mukaan koevapauden valvonnassa käytettyjen teknisten välineiden valikoiman myöhemmin mahdollisesti vakiintuessa koeva- paussäännöstä on valvontakäytäntöjen yhtenäisyyden turvaamiseksi välttämättä edelleen täsmennettävä. Valvontatavan riittävän tarkkaan määrittelyyn on näin ollen kiinnitettävä huomiota kaikkea sähköistä valvontaa koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa. Työryhmän toimeksianto sisältää sekä rangaistuksena että pakkokeinona toteutettavan säh- köisen valvonnan käyttömahdollisuuksien arvioinnin. Työryhmän käsityksen mukaan sovel- tamistilanteissa voidaan lisäksi erottaa jonkin jo käytössä olevan seuraamuksen täytäntöön- panon tehosteena käytettävä sähköinen valvonta kokonaan uutena rangaistuksena toteutetta- vasta valvonnasta. Mietinnössä käytettävissä käsitteissä on kyettävä erottamaan ainakin uusi valvontaseuraamus muusta sähköisestä valvonnasta. Uudesta seuraamuksesta voitaisiin käyttää esimerkiksi ni- meä valvontarangaistus, intensiivivalvonta tai teknisesti valvottu aresti. Pelkkä sähköiseen valvontaan viittaaminen ei riittäisi, koska ehdotettava seuraamus sisältäisi eri tavoin toteutet- tavaa valvontaa ja lisäksi muitakin ehtoja. Seuraamus on myös voitava erottaa työryhmän ehdottamasta matkustuskiellon sähköisestä valvonnasta. Eri vaihtoehtoja pohdittuaan työ- ryhmä on päätynyt käyttämään termiä valvontarangaistus. 1.2. Toimeksiannon taustaa Vankiluku on viime vuosina ja vuosikymmeninä noussut lähes kaikissa Euroopan valtioissa. Vastaava kehityssuunta on havaittavissa myös useissa Euroopan ulkopuolisissa maissa. Maa- ilmassa on yli yhdeksän miljoonaa ihmistä vapautensa menettäneenä joko tutkintavankina tai vankeusvankina. Vankiluku vaihtelee huomattavasti eri puolilla maailmaa ja eri maanosien sisällä. Suurin vankiluku helmikuussa 2005 oli Yhdysvalloissa, jossa oli yli kaksi miljoonaa vankeus- ja tutkintavankia (738/100 000). Seuraavaksi eninten vankeja oli Valko-Venäjällä, Bermudalla ja Venäjällä, joissa kaikissa lukumäärä vuonna 2005 oli 532 vankia 100 000 asu- kasta kohden. Euroopassa vankiluku on suurin Keski- ja Itä-Euroopan maissa (keskiarvo 185/100 000), kun vastaava keskiarvo Etelä-Euroopan maissa on 90. Pohjoismaissa vankilu- ku vaihtelee 40 ja 82 välillä 100 000 asukasta kohden. Myös Suomessa vankiluku nousi vuodesta 1999 alkaen usean vuoden ajan laskettuaan tätä ennen lähes yhtäjaksoisesti 1970-luvun lopulta lähtien. Suurimmillaan vankiluku oli maalis- kuussa 2006, jolloin vankiloissa oli vankeja ja tutkintavankeja yhteensä 4 025. Vankiloissa oli tuolloin huomattavaa yliasutusta, sillä vankitiloja oli käytössä vain noin 3 500. Lähinnä sakon muuntorangaistusta, vankeusrangaistuksen yhteenlaskemista ja ehdonalaista vapautta- mista koskevilla lainmuutoksilla vankiluku kääntyi laskuun vuoden 2006 lopulla. Marras- kuun 1 päivänä 2007 vankiloissa oli vankeja ja tutkintavankeja yhteensä 3 544 ja vankitiloja oli käytössä 3 564. Sähköinen valvonta on muun muassa vankiloiden yliasutusongelmien vuoksi yleistynyt eri puolilla maailmaa hyvin nopeasti etenkin 2000-luvulla. Valvontaa on käytetty sekä lyhyiden vankeusrangaistusten sijasta (etuoven mallit) että rangaistuksen lopussa ehdonalaisen vapau- 6 tumisen vaiheena (takaoven mallit). Sähköistä valvontaa voidaan käyttää myös tutkintavan- keuden vaihtoehtona tai valvottaessa vankien liikkumista vankilan alueella. Kansainvälistä kehitystä on vauhdittanut paitsi laitteistojen tekninen kehitys, myös käsitys valvonnan tehok- kuudesta, vaikuttavuudesta ja käyttökustannusten edullisuudesta. Valvonnan etuja arvioitaes- sa on syytä pitää mielessä, että kyse on verraten uudesta menetelmästä, jonka vaikutuksista ja kustannusvaikuttavuudesta on toistaiseksi varsin vähän selvityksiä. Monista maista on kuitenkin saatavilla seurantatietoa sähköisen valvonnan toimeenpanosta ja kustannuksista. Vankeusrangaistuksen sijasta suoritettavasta sähköisestä valvonnasta saadut kokemukset ovat esimerkiksi Ruotsissa olleet kannustavia: viranomaisten antamien tietojen mukaan noin 40 000 tuomittua on vuodesta 1994 lähtien suorittanut seuraamuksen eikä val- vonnan aikana ole tapahtunut yhtään vakavaa rikosta. Valvontaan määrättyjen uusintarikolli- suus on ollut 12 prosenttia, kun se vankilasta vapautuvilla on 24 prosenttia. Luvut eivät kui- tenkaan ole täysin vertailukelpoisia, koska luultavaa on, että valvontaan valikoituu sosiaali- silta ominaisuuksiltaan ongelmattomampia tuomittuja kuin vankilaan. Mietinnön jaksossa 6.1.1. esitellään tarkemmin tuore ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan vankeusrangaistuksen lopun suorittaminen sähköisessä valvonnassa vähentää selvästi tuomitun todennäköisyyttä syyllistyä uusiin rikoksiin. Tutkimus on tehty vertaamalla rikoksen uusimista ennen sähköi- sen valvonnan mahdollistanutta lainmuutosta ja lainmuutoksen jälkeen, joten ryhmät ovat ol- leet ominaisuuksiltaan vertailukelpoiset. Ruotsista ja Tanskasta saatujen tietojen mukaan sähköisen valvonnan käyttökustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin suljetussa vankilassa täytäntöönpantavan vankeusran- gaistuksen kustannukset. Pelkkään valvontatekniikkaan liittyvät kustannukset ovat Ruotsissa noin kuusi euroa valvottavaa kohden päivässä edellyttäen, että seuraamuksen piirissä on noin 550 valvottavaa. Vaihtoehtojen löytäminen ehdottomille vankeusrangaistuksille on keskeinen tavoite Suomen kriminaalipolitiikassa. Seuraamusjärjestelmää pyritään kehittämään monipuolisemmaksi ja aikaisempaa sosiaalisesti tasa-arvoisemmaksi yhteiskunnan turvallisuutta silti vaarantamatta. Lyhyelläkin ehdottomalla vankeusrangaistuksella on usein tosiasiallisia haittavaikutuksia vangin sosiaaliseen asemaan. Työ- tai opiskelupaikka saatetaan menettää ja vangin taloudel- linen asema saattaa huonontua, jolloin myös asunnon ylläpitokustannukset voivat käydä yli- voimaisiksi. Lisäksi perhesuhteiden ja muidenkin ihmissuhteiden ylläpitäminen vaikeutuu. Varsinkin ensikertaisella ja nuorella vangilla yhteydenpito useampikertaisten vankien kanssa vankilassa saattaa voimistaa rikollisuutta ylläpitäviä asenteita. Ehdoton vankeusrangaistus on ongelmallinen paitsi siihen liittyvien haittavaikutusten vuoksi, myös siksi, että vankeusrangaistuksen täytäntöönpano on kallista. Yhden vankilavuoden hin- ta on noin 45 000 euroa, 100 vankilavuoden hinta siten noin neljä ja puoli miljoonaa euroa. Yhden suljetun vankilapaikan uudisrakentaminen maksaa noin 200 000 euroa, joten 200 uu- den vankilapaikan rakentaminen maksaa noin 40 miljoonaa euroa. Esimerkiksi vuonna 2007 valmistuneen Turun vankilan rakennuskustannukset olivat psykiatrisen vankisairaalan kus- tannukset mukaan luettuina yli 71 miljoonaa euroa. Vaikka vankiluku onkin jonkin verran laskenut, vankiloissa kärsitään paikoin edelleen yli- asutuksen ongelmista. Jos vankiluku alkaisi uudelleen nousta, tämä aiheuttaisi paineita lisä- paikkojen rakentamiselle. Tämä olisi paitsi kallista, myös vastoin Euroopan neuvoston suo- situksia. 7 Euroopan neuvoston vankiloiden yliasutusta ja vankiluvun nousua koskevan suosituksen, Rec (99) 22, mukaan vankitilojen lisärakentaminen on poikkeuksellinen keino eikä yleensä tarjoa kestävää ratkaisua vankiloiden yliasutusongelmien ratkaisemisessa. Saman suosituk- sen mukaan vapaudenmenetyksen sisältävää seuraamusta tulisi käyttää viimeisenä keinona ja ainoastaan silloin, kun rikoksen vakavuuden vuoksi muita seuraamuksia tai keinoja ei voida pitää asianmukaisina. Euroopan neuvoston yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanon tehosta- mista koskevan suosituksen, Rec (2000) 22, mukaan on luotava riittävä määrä erilaisia yh- dyskuntaseuraamuksia ja niiden toteuttamiskeinoja. Esimerkkeinä suosituksessa mainitaan tutkintavankeuden vaihtoehdot, valvonta itsenäisenä seuraamuksena, ehdollinen rangaistus, yhdyskuntapalvelu, sovittelu, päihteiden väärinkäyttäjien hoitomääräykset, intensiivivalvon- ta, liikkumisvapauden rajoitukset, sähköisesti valvottu kotiaresti ja ehdonalainen vapaus. Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen toimintaohjelman (Hyvinvointivaltion kriminaalipoli- tiikka, OM, Toiminta ja hallinto 2007:13) mukaan vankiluvun hallitseminen on keskeinen ta- voite suomalaisessa kriminaalipolitiikassa. Uusintarikollisuuden vähentämisen ja rikoksente- kijän yhteiskuntaan sopeuttamisen tavoitteisiin päästään parhaiten kuntouttavin toimin va- paudessa. Toimintaohjelman mukaan kalliin vankilassa suoritettavan rangaistuksen vaihtoeh- tona lisätään elektronisen valvonnan käyttömahdollisuuksia eri seuraamuslajien toimenpanon tukena, lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta ja eräiden pakkokeinojen tehosteena. Ruotsista, Tanskasta ja muualta Euroopasta saatujen tietojen mukaan kotona sähköisessä val- vonnassa suoritettava rangaistus on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi ly- hyille ehdottomille vankeusrangaistuksille. Eri maiden ratkaisut seuraamuksen kohderyhmän valinnassa, valvonnan järjestämisessä ja sisällössä ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Onkin olen- naista, että seuraamuksen tavoitteet, käyttötapa, kohderyhmä ja valvonnan sisältö määritel- lään tarkasti kunkin valtion oikeus- ja seuraamusjärjestelmän erityispiirteet huomioon ottaen. Seuraavassa työryhmä tarkastelee toimeksiantonsa mukaisesti sähköisestä valvonnasta saatu- ja kansainvälisiä kokemuksia (luku 2) sekä Suomen nykyisiä yhdyskuntaseuraamuksia ja toimeksiannon kannalta keskeisiä pakkokeinoja (luku 3). Luvussa 4 käsitellään sähköisen valvonnan tekniikkaa ja luvussa 5 selvitetään erillisenä kysymyksenä päihteettömyyden val- vontaa. Työryhmän ehdotusten lähtökohdat käydään läpi 6 luvussa ja työryhmän ehdotukset on koottu lukuun 7. Mietinnön lopussa luvussa 8 on vielä arvio sähköisen valvonnan kustan- nuksista. Työryhmän ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi ovat mietinnön liitteenä. 2. Kansainvälinen vertailu 2.1. Kansainvälinen kehitys Kiinnostuksen herääminen sähköistä valvontaa kohtaan ajoittuu 1960-luvun lopulle. Yhdys- valloissa alettiin tuolloin kehittää laitetta, jonka avulla olisi mahdollista valvoa tietyntyyppis- ten rikoksenuusijoiden päivittäistä toimintaa vankeuden vaihtoehtona. Keksinnön huomattiin antavan mahdollisuuden humaanille ja kustannuksiltaan edulliselle vaihtoehdolle vankeuteen verrattuna. Ajatus sähköisestä valvonnasta rikoksentekijöiden valvomiseksi teki varsinaisen läpimurtonsa 1980-luvulla. Ensimmäiset sähköisen valvonnan sovellutukset käynnistettiin Yhdysvalloissa, Uudessa Meksikossa vuonna 1983. Vuosikymmenen loppuun mennessä valvontaa oli käytetty jo yli 8 30 osavaltiossa, tosin vielä melko vähän. Tämän jälkeen sähköisen valvonnan suosio on kas- vanut selvästi sekä Yhdysvalloissa että muissa maissa. Euroopassa edelläkävijöitä ovat olleet Iso-Britannia, Hollanti ja Ruotsi. Näissä maissa säh- köinen valvonta on ollut pisimpään käytössä, ja sen käyttöönottoa on pohjustettu kokeiluilla ja seurantatutkimuksilla. Tosin vain Englannissa ja Ruotsissa sähköinen valvonta on saavut- tanut merkittävän aseman rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä. Nykyisin sähköinen valvonta on jossain muodossa käytössä monissa Länsi-Euroopan maissa, Yhdysvaltojen eri osavaltioissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Pohjoismaista Ruotsin lisäksi sähköistä valvontaa on käytetty vuodesta 2005 alkaen myös Tanskassa. Norjassa eduskunnal- le on vuoden 2007 alussa annettu hallituksen esitys, joka sisältää ehdotuksen sähköisen val- vonnan käyttöönottamiseksi. Kuten edellä on todettu, vankiloiden yliasutus ja vankeusrangaistusten kustannukset ovat ol- leet tärkeitä syitä sähköisen valvonnan yleistymiselle. Vankiluku on kasvanut lähes kaikissa Länsi-Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa 1990-luvun ja 2000-luvun aikana. Vankilukua on lisännyt väkivalta-, seksuaali- ja huumerikoksista tuomittujen määrän kasvu. Edullisuutensa lisäksi sähköinen valvonta on suhteellisen yksinkertainen menetelmä, joka voidaan ottaa nopeasti ja helposti käyttöön. Sen avulla on mahdollista tyydyttää sekä rankai- semiseen että kansalaisten suojaamiseen liittyviä vaatimuksia. Lisäksi tuomitun kuntoutu- mista tukevia toimintoja on helpompi järjestää vapaudessa toimeenpantavissa seuraamuksis- sa. Alan teknologinen kehitys näyttää jatkuvasti mahdollistavan uudenlaisia yksilöllisiä käyttö- ja toimintatapoja. Turvallisuusteollisuuden tuotekehitys ja markkinointi ovat luonnollisesti vaikuttaneet kehitykseen. On siten monia syitä, jotka ovat puoltaneet ja tukeneet sähköisen valvonnan käyttöönottoa ja melko vähän sellaisia tekijöitä, jotka olisivat asettaneet menetel- män käyttökelpoisuuden tai toimivuuden kyseenalaiseksi. Yhdysvalloissa sähköistä valvontaa käytettiin aluksi pääasiallisesti pakkokeinona ennen oi- keudenkäyntiä. Myöhemmin käyttö laajentui koskemaan aikaistettua vankilasta vapauttamis- ta ja ehdonalaisen vapauden valvontaa. Tämä kehitys johtui paljolti vapaudessa suoritettavan sähköisen valvonnan edullisesta hinnasta vankeuteen verrattuna. Yhdysvalloissa ei ole kui- tenkaan käyty virallista keskustelua siitä, voitaisiinko sähköinen valvonta ottaa käyttöön vankeusrangaistuksen vaihtoehtona. Osin tämä johtuu siitä, että osavaltioissa on oma erilli- nen rikoslainsäädäntönsä. Myös sähköisen valvonnan järjestelmällinen arvioiminen on ollut Yhdysvalloissa suhteellisen vähäistä. Sähköisen valvonnan edelläkävijänä onkin nykyisin Eurooppa, missä valvonnan käyttö on monipuolisempaa ja vaikutusten arviointi intensiivi- sempää. Toisaalta sähköisen valvonnan hyödyntäminen eri osavaltioiden seuraamus- ja pak- kokeinojärjestelmissä on Yhdysvalloissa viime vuosina huomattavasti lisääntynyt. 2.2. Valvonnan käyttötavat eri maissa 2.2.1. Yleistä Sähköisen valvonnan käyttötapoja on nykyään paljon. Valvonnalla voidaan esimerkiksi var- mistaa, että sen kohde oleskelee tietyllä alueella tiettynä aikana tai vastaavasti pysyttelee 9 poissa määrätyltä alueelta tai tiettyjen henkilöiden läheltä. Varsin tavallinen valvonnan käyt- tötapa on kotiarestin tyyppinen seuraamus tai pakkokeino, jota käytettäessä vain valvottavan koti on määritelty hänelle sallituksi liikkumisalueeksi tiettynä vuorokaudenaikana. Tekniikka mahdollistaa nykyään myös valvottavan sijainnin jatkuvan paikantamisen. Tässä jaksossa tarkastellaan aluksi sähköisen valvonnan käyttötapoja maissa, joissa valvonta on aktiivisimmassa käytössä. Sen jälkeen selostetaan valvonnan käytön historiaa, nykytilaa ja asiaa koskevaa lainsäädäntöä Suomen kannalta tärkeimmissä maissa. Sähköisen valvonnan tavoite määrittää osaltaan sitä, minkälaisia teknisiä ratkaisuja valvon- nassa sovelletaan. Kotiarestin valvontaan riittää yksinkertainen tekninen ratkaisu, joka onkin kansainvälisesti katsoen yleisessä käytössä. Jatkuvaan ja valvottavan oleskelupaikasta riip- pumattomaan seurantaan tarvitaan kehittyneempää paikannusteknologiaa. On huomattava, et- tä paikannusteknologinen ratkaisu samalla mahdollistaa sen, että valvottavalle voidaan mää- ritellä kotia tai muuta asuinpaikkaa laajempia liikkumisalueita eri ajankohtina. Sähköisessä valvonnassa on ollut pääasiallisesti käytössä puhelinjärjestelmään perustuvia so- velluksia. Nämä voivat olla jatkuvaa signaalia lähettäviä aktiivisia järjestelmiä taikka ohjel- moituun yhteyteen perustuvia passiivisia järjestelmiä. Kummankin järjestelmän tarkoitus on kontrolloida, että valvottava on tietyssä paikassa – tavallisesti kotonaan − tiettynä aikana. Myöhemmin satelliittipaikannuksen ja muiden paikannustekniikoiden kehittyessä myös val- vottavan liikkumisen jäljittäminen ja reaaliaikainen seuranta on tullut mahdolliseksi. Valvon- tajärjestelmänä voi olla joko yksin tai muuhun sähköiseen valvontaan yhdistettynä muukin tunnistusjärjestelmä kuten valvottavan äänen, kuvan tai molempien tunnistaminen sekä alko- holinkäytön tekninen valvonta. GPS-satelliittipaikannuksen suosio on lisääntynyt Yhdysvaltojen eri osavaltioiden sähköises- sä valvonnassa. Sen on nähty soveltuvan erityisen hyvin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyt- töön syyllistyneiden rikoksentekijöiden valvontaan. Myös GPS-paikannuksen avulla suoritet- tu valvonta voi olla aktiivista tai passiivista. Aktiivisessa valvonnassa rikoksentekijää voi- daan seurata koko vuorokauden ajan missä tahansa. Järjestelmää voidaan myös ohjelmoida esimerkiksi siten, että se hälyttää rikoksentekijän tullessa jollekin sellaiselle alueelle, missä hän ei ehtojen mukaan saisi olla. Passiivinen järjestelmä puolestaan rekisteröi valvottavan liikkeet, mutta ilmoittaa niistä valvontakeskukseen vain määrättyinä aikoina, eli valvonta on luonteeltaan jälkeenpäin tapahtuvaa. Sähköistä valvontaa käytetään eri puolilla maailmaa erityyppisissä tilanteissa pitkälle sen mukaan, mikä parhaiten sopii kyseisen valtion oikeusjärjestelmään. Valvonnan käyttötilan- teissa voidaan erottaa viisi eri tyyppiä. Sitä käytetään: 1) Ennen oikeudenkäyntiä esimerkiksi tutkintavankeuden sijasta tai matkustuskiellon tehos- teena 2) Lyhyehkön ehdottoman vankeusrangaistuksen korvaamiseen 3) Vankeusrangaistuksen osittaiseen korvaamiseen (esimerkiksi aikaistetun vapauttamisen valvonnassa ja ehdonalaisen vapauden valvonnassa) 4) Yhdyskuntaseuraamuksissa (esimerkiksi ehdollisen rangaistuksen valvonnassa) 5) Turvaamistoimenpiteissä (esimerkiksi lähestymiskiellon valvonnassa) Sähköistä valvontaa on käytetty ennen oikeudenkäyntiä enimmäkseen Yhdysvalloissa, mutta myös Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja osassa Australiaa sekä joissain Euroopan valtioissa, 10 kuten Portugalissa ja Hollannissa. Se voi olla myös vaihtoehto vapauttamiselle rahallista ta- kuusummaa vastaan (bail), jolloin valvonnalla mahdollistetaan, että varattomatkin syytetyt voivat päästä odottamaan oikeudenkäyntiä kotiinsa. Esimerkiksi Indianan osavaltiossa Yh- dysvalloissa kaikilla epäillyillä ja syytetyillä, jotka eivät kykene maksamaan takuusummaa, on oikeus päästä sähköiseen valvontaan. Myös Englannissa kokeiltiin vastaavanlaista säh- köistä valvontaa takuujärjestelmän vaihtoehtona, mutta kokeilusta luovuttiin pian, kun mel- kein 60 prosenttia valvontatapauksista epäonnistui. Järjestelmä on kuitenkin pienimuotoisesti edelleen käytössä Englannissa. Yksi mahdollisuus käyttää sähköistä valvontaa liittyy lähestymiskiellon ehtoihin. Tuomiois- tuin voi sähköistä valvontaa apukeinona käyttäen esimerkiksi kieltää parisuhdeväkivaltatapa- uksissa epäillyltä liikkumisen uhrin asuinalueella tai epäiltyä lähestymästä rikosjutun todista- jaa. Parisuhdeväkivallasta, jonkun jatkuvasta seuraamisesta tai muusta vastaavasta häiritse- misestä epäiltyjen sähköinen valvonta toteutetaan GPS-valvonnan avulla. Lyhyehköjen vankeusrangaistusten korvaamista kokonaan sähköisellä valvonnalla on käytet- ty ainakin Hollannissa, Ruotsissa, Ranskassa, Tanskassa ja Sveitsissä sekä osin myös Eng- lannissa ja Walesissa. Norjassa on vuoden 2007 alussa eduskunnalle annettu hallituksen esi- tys, jossa esitetään tällaisen seuraamuksen käyttöönottamista. Esimerkiksi Ruotsissa valvon- taan voidaan liittää erilaisia kuntoutusohjelmia. Vankeusajan korvaamiseen sähköisellä val- vonnalla liitetään siis usein mukaan vankeinhoidollisia ja kriminaalihuollon elementtejä. Päätöksen vankeusrangaistuksen muuntamisesta valvonnaksi voi tehdä joko tuomioistuin tai sen voivat tehdä vankeinhoitoviranomaiset. Ruotsissa ja Tanskassa päätösvalta on annettu vankeinhoitoviranomaisille, kun taas Hollannissa ovat molemmat mallit käytössä. Sähköisen valvonnan käytön edellytyksinä ovat vankeusrangaistukselle asetettu enimmäispituus sekä erilaiset muut laissa määritellyt ehdot. Vankeusrangaistuksen osittainen korvaaminen tulee kysymykseen lähinnä rangaistusajan loppupäässä vangin aikaistettuna vapauttamisena. Ennenaikaiseen vapauttamiseen liittyy yleensä myös jonkinasteista valvontaa ja ohjelmia, joiden tavoitteena on sopeuttaa vankilasta vapautuvaa toimimaan vapaudessa ja hoitaa vapaudessa selviämistä haittaavia ongelmia ku- ten päihdeongelmaa. Tarkoituksena on, että vapauttaminen olisi entistä hallitumpi ja suunni- telmallisempi prosessi. Tämä on tavoitteena myös Suomessa käytössä olevassa valvotussa koevapaudessa. Kanadan kolmessa provinssissa (Brittiläinen Kolumbia, Newfoundland, Saskatchewan) säh- köistä valvontaa on käytetty vankien vapauttamisvaiheena ennen rangaistusajan päättymistä. Valvontaan on liitetty esimerkiksi päihdehoito-ohjelmia ja suuttumuksenhallintaohjelmia tai se on voitu suunnata erikseen määritellyille ryhmille, kuten naisille ja alkuperäiskansoille. Yhdysvalloissa sähköisen valvonnan ohjelmat on puolestaan pääosin suunniteltu ehdonalai- seen vapauteen päässeille vangeille. Englannissa ja Walesissa otettiin käyttöön aikaistettuun vapauttamiseen liittyvä sähköisesti valvottu kotiaresti vuonna 1999. Siinä vähintään kolme kuukautta, mutta enintään neljä vuot- ta vankeusrangaistusta kärsinyt voidaan päästää sähköisesti valvottuun kotiarestiin. Lisäksi edellytetään vapautettavan riskiarviointia, pysyvää asuntoa sekä vapautettavan suostumusta. Sähköisesti valvottuun kotiarestiin soveltuva vanki voidaan vankeinhoitoviranomaisten pää- töksellä sijoittaa kotiarestiin enintään kuudeksi kuukaudeksi. 11 Seuraavassa taulukossa on tietoja neljän maan, Ruotsin, Englannin, Ranskan ja Hollannin sähköisestä valvonnasta. Ruotsia ja Englantia koskevat lukumäärätiedot ovat pääosin vuodel- ta 2005. Hollannin ja Ranskan soveltamien tapausten määrä perustuu eri lähteistä peräisin oleviin tietoihin. Englannissa ja Ruotsissa sähköistä valvontaa käytetään selvästi eniten Eu- roopassa ja sähköisen valvonnan asema maiden seuraamuspolitiikassa on saavuttanut vakiin- tuneen ja suhteellisen merkittävän aseman. Sähköinen valvonta on aloitettu näissä maissa ko- keiluluontoisesti jo aiemmin kuin taulukossa ilmoitetaan. Englannissa kokeilut aloitettiin jo vuonna 1989, Ruotsissa vuonna 1994, Hollannissa vuonna 1995 ja Ranskassa vuonna 1997. Maa Käyttö- alue Aloitus- vuosi (pysyvä järjestel- mä) Mää rä vuon na 2005 Kesto Keski- määräi- nen val- vonta- aika Suo- ritta- mis- aste Ruot- si vankeuden sijasta (IÖV) 1999 n. 2 900 max. 6 kk 31 päivää 90 % Ruot- si koevapaus (IÖV- utsluss) 2001 n 280 max. 6 kk 87 päivää 94 % Eng- lanti koevapaus (HDC) 1999 n. 17 300 max. 4,5 kk 48 päivää 85 % Eng- lanti kotiaresti (CO) 1999 2001 (lap- set) n. 29 700 max. 6kk max. 3 kk (lapset) 100 päi- vää yli 80 % Rans ka vankeuden sijasta 2000 max. 12 kk* Rans ka koevapaus 2000 n. 1000 - 3000 ei tietoa 72 päivää 94 % Hol- lanti vankeuden sijasta 1999 max. 3– 12kk* Hol- lanti koevapaus 1999 n. 400 – 3700 ei tietoa 105 päi- vää 90 % *Kesto koskee vain lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta annettuja tuomioita. Hollannissa on käytössä kolme erilaista aikamäärettä, enintään 12 kk, enintään 6 – 12 kk (yhdyskuntapalvelun tehosteena) ja enintään 3 kk (täy- täntöönpanoviranomaisen päätökseen perustuva). Jokaisessa neljässä maassa on käytössä järjestelmä, jossa sähköinen valvonta voidaan määrä- tä lyhyen vankeusrangaistuksen sijaan tai aikaistetun vankilasta vapauttamisen kontrolloimi- seen. Ruotsissa ja Ranskassa on sovellettu enemmän niin sanottua etuovimallia ja Hollannis- sa taas niin sanottua takaovimallia. Englannin tilanne näyttäisi lukumäärätietojen perusteella siltä, että aiemmin enemmän käytetty takaovimalli on jäämässä vähemmälle käytölle kuin etuovimalli. Ruotsin osalta taulukko kuvaa tilannetta ennen vuoden 2007 alussa voimaan tullutta lainsää- däntöä. Sähköinen valvonta on uudenkin lainsäädännön mukaan mahdollinen valvontatapa vapautumisvaiheessa, mutta erilaisia valvontatapojen yhdistelmiä ja vaihtoehtoisia yhteiskun- 12 taan sopeutumista helpottavia asumis- ja hoitomuotoja ennen lopullista vapautumista on nyt käytössä entistä enemmän. Englannissa tuomioistuin tekee päätöksen lyhyen vankeusrangaistuksen korvaamisesta säh- köisellä valvonnalla (community order). Ruotsissa ja Ranskassa täytäntöönpanoviranomaiset tekevät päätöksen siitä, voidaanko vankeusrangaistus panna täytäntöön vapaudessa sähköise- nä valvontana. Hollannissa tuomioistuin voi määrätä valvonnan, mutta myös täytäntöön- panoviranomainen voi päättää enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistusten muuntami- sesta sähköiseksi valvonnaksi. Ruotsissa, Ranskassa ja Hollannissa sähköinen valvonta on vankeusrangaistuksen vaihtoehto, mutta Englannissa se on tarkoitettu ensisijaisesti yhdys- kuntapalvelun vaihtoehdoksi tai tehosteeksi ja vasta toissijaisesti vankeuden vaihtoehdoksi. Hollannissa sähköinen valvonta voidaan myös tietyissä tapauksissa yhdistää yhdyskuntapal- veluun. Nämä koskevat tapauksia, joissa vankeusaika on vähintään kuusi kuukautta ja enin- tään yksi vuosi. Tällöin on katsottu, ettei pelkkä yhdyskuntapalvelu ole riittävä seuraamus ri- koksesta. Valvotun koevapauden osalta jo suoritetun vankeusrangaistuksen pituus on Englannissa kol- mesta kuukaudesta neljään vuoteen, Hollannissa vähintään yksi vuosi. Ranskassa ei ole ase- tettu tarkkaa rajaa, vaan sähköistä koevapautta sovelletaan pitempien vankeusrangaistusten kohdalla. Hollannissa koevapaus voidaan puolestaan myöntää, kun vähintään puolet rangais- tuksesta on kärsitty ja Englannissa, kun vähintään neljännes on kärsitty sekä Ranskassa, kun vähemmän kuin yksi vuosi rangaistusaikaa on jäljellä. Englannissa sähköiseen valvontaan pääseminen edellyttää vakituista asuntoa ja siinä asuvien suostumusta. Lisäksi valvottavan on oltava kotonaan tietty aika vuorokaudessa, 2 – 12 tuntia etuovimallissa ja tavallisesti 12 tuntia takaovimallissa. Vuodesta 2005 lähtien Englannissa on kuitenkin voitu liittää erilaisia lisäehtoja community order – seuraamukseen. Tuomioistuin voi määrätä seuraamukseen liitettäväksi yhden tai useampia osatekijöitä, joita on kaikkiaan kaksitoista. Tällaisia ovat muun muassa palkaton työ, päihdeohjelmiin osallistuminen, erilai- set kiellot ja sähköinen valvonta. Myös Ranskassa sovelletaan mallia, jossa on mahdollista yhdistellä seuraamukseen erilaisia ehtoja. Ruotsissa seuraamukseen liittyy aina työntekoa tai opiskelua sekä vähintään yhteen kuntoutusohjelmaan osallistuminen. Ruotsissa valvontaa ei ole jätetty vain sähköisen valvonnan varaan, vaan siihen sisältyy myös kriminaalihuoltovi- ranomaisten tarjoamaa tukea, uusintarikollisuuden vähentämiseksi tarkoitettuja ohjelmia ja keskusteluja sekä päihteettömyyden valvontaa. Hollannissa on kehitetty progressiivinen järjestelmä, jossa valvottavalle myönnetään lomaoi- keuksia hänen edistymisensä mukaan. Aluksi valvottavalle annetaan vapaata aikaa sunnun- taisin kahdesta neljään tuntia ja aikaa lisätään suoriutumisen perusteella. Kolmen kuukauden jälkeen yksi kokonainen pyhäpäivä voidaan myöntää vapaa-ajaksi ja viiden kuukauden jäl- keen joka toinen pyhäpäivä. Ruotsissa ja Ranskassa sähköiseen valvontaan tuomitaan tai määrätään vain rikoksentekijöi- tä, joiden uusimisriski on arvioitu vähäiseksi. Englannissa valvottavien joukossa on myös sellaisia, joilla on enemmän rikollista taustaa takanaan. Englannissa yleisin päärikos onkin varkaus, kun taas Ruotsissa yleisin taustarikos on rattijuopumus. Valvonta onnistutaan suorittamaan ilman rangaistuksen keskeyttämiseen johtavia rikkomuk- sia eri maissa noin 90-prosenttisesti. Onnistuminen vaihtelee sen mukaan, minkälaisia ehtoja valvottavalle asetetaan, miten tiukasti häntä valvotaan ja miten rikkeisiin suhtaudutaan. 13 Luonnollisesti myös valvonta-ajan pituudella ja valvottavien valinnalla eli lähinnä rikosten uusimisriskillä on merkitystä. Tiukinta valvonta on Ruotsissa, väljempää esimerkiksi Eng- lannissa. Hollannissa siedetään rikkomuksia, mutta Ruotsissa niihin reagoidaan välittömästi keskeyttämällä sähköinen valvonta. Englannissa sähköinen valvonta on käytössä myös 10 – 15 -vuotiaiden lasten kotiarestin val- vonnassa. Järjestelmää on kokeiltu myös Hollannissa 12 – 18 -ikäisten ryhmässä, mutta siitä on luovuttu erilaisten ongelmien vuoksi. Hollannissa on kokeiltu myös sähköisen valvonnan määräämistä joissakin tapauksissa nuorten tutkintavankeuden sijaan. Tästäkin luovuttiin ta- pausten vähälukuisuuden vuoksi. Lisäksi Hollannissa on kokeiltu sähköisesti valvottuja niin kutsuttuja puolimatkan koteja (half way houses), jollaiseen voitiin päästää 90 prosenttia van- keusajastaan kärsinyt vanki. Edellytyksenä oli myös, että vangilla oli enintään 60 päivää ran- gaistusta suorittamatta. Tämäkin järjestelmä lopetettiin kohderyhmän pienuuden vuoksi. Seuraavassa tarkastellaan vielä yksityiskohtaisesti järjestelmää kuudessa Suomen kannalta merkityksellisessä valtiossa. 2.2.2. Ruotsi Ruotsissa voidaan nykyään muuntaa enintään kuuden kuukauden pituinen vankeusrangaistus intensiivivalvonnaksi. Valvonnasta säädetään erityislaissa, lag (1994:451) om intensivöver- vakning med elektronisk kontroll. Sähköistä valvontaa voidaan käyttää myös vapauttamista edeltävässä vaiheessa rangaistusajan lopussa. Ruotsin seuraamusjärjestelmässä sähköinen valvonta on ollut käytössä vuodesta 1994. Tuol- loin käynnistettiin kokeilu, jossa enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen tuomi- tulle annettiin mahdollisuus hakea rangaistuksen suorittamista valvotusti kotioloissa. Valvon- ta perustui tuomitun nilkan ympärille kiinnitettävään paikannuslaitteeseen. Hyväksi osoittau- tunut järjestelmä vakinaistettiin vuonna 1999. Vuonna 2001 intensiivivalvonnan käyttöalaa laajennettiin niin, että pitkää vankeusrangaistus- ta suorittavalle tuli mahdollisuus hakea tuomion loppuosan suorittamista vapaudessa paikan- nuslaitteen, ”fotbojan” kanssa. Huhtikuussa 2005 sähköisen valvonnan soveltamisalaa laa- jennettiin jälleen. Koko vankeuden vaihtoehtona toteutettava valvonta on nykyään mahdolli- nen enintään kuuden kuukauden rangaistuksissa. Jos tuomittu on aikaisemmin suorittanut rangaistuksen sähköisenä valvontana, ei uutta valvontaa voida määrätä, jos hän on edeltävien kolmen vuoden aikana tehnyt sakkoa ankarampaan rangaistukseen johtaneen rikoksen. Säh- köinen valvonta on edelleen mahdollinen vaihtoehto myös rangaistuksen lopussa, mutta sen käyttö on nykyään osa vangin yksilöllistä vapauttamisprosessia. Intensiivivalvonnan tekniikka perustuu valvottavan nilkkaan kiinnitettyyn lähettimeen ja hä- nen asunnossaan olevaan vastaanottimeen. Laitteiston tehtävänä on kontrolloida, että valvot- tava henkilö oleskelee asunnossaan etukäteen tehdyn suunnitelman mukaisesti. Jos hän ei noudata sovittuja aikoja, laitteisto antaa asiasta hälytyksen kriminaalihuollolle. Valvontaa to- teutetaan lisäksi kriminaalihuollon virkamiehen tai nimetyn yksityisvalvojan käynneillä ran- gaistusta suorittavan kotona tai työpaikalla. Valvontaan liittyy ehdoton päihteidenkäyttökiel- to, jota valvotaan muun muassa puhalluskokein. 14 Vuoden 2007 alussa Ruotsissa tuli voimaan uusi vankilasta vapautumista koskeva sääntely, jossa intensiivivalvontaa ei enää pidetä erillisenä vapauttamisvaiheena. Vaiheittainen nor- maalielämään siirtyminen vankeusajan jälkeen toteutetaan nyt entistä yksilöllisemmin, ja se voi sisältää monentyyppistä valvontaa ja erilaisia tukea antavia asumismuotoja ennen lopul- lista vapautumista. Laissa säädetyin edellytyksin vanki voidaan sijoittaa eri tavoin valvottuun koevapauteen suorittamaan rangaistusta kotonaan, ja tekninen valvonta on yksi mahdollinen valvonnan muoto. Uudenkin sääntelyn mukaan vanki pääsee yleensä ehdonalaiseen vapau- teen suoritettuaan rangaistuksesta kaksi kolmasosaa. Kriminaalihuoltolaitos päättää lyhyen vankeusrangaistuksen korvaavaan sähköiseen valvon- taan pääsystä tuomitun hakemuksen perusteella. Kriminaalihuolto vastaa myös valvonnan toimeenpanosta. Perusedellytyksenä vankeusrangaistuksen sijasta suoritettavalle sähköiselle valvonnalle on, että tuomitulla on sähköllä varustettu asunto ja puhelin. Lisäksi edellytetään, että hänellä on työ- tai opiskelupaikka taikka muuta kriminaalihuoltolaitoksen (frivård) hyväksymää, vähin- tään puolipäiväistä toimintaa. Rangaistusta suorittavan on myös osallistuttava ainakin yhteen kriminaalihuollon toimintaohjelmaan. Valvonnan ehtona on aina tuomitun asuinkumppanin suostumus. Valvottavan alaikäisiltä lap- silta ei edellytetä suostumusta, mutta heidän tilanteensa ja kantansa seuraamukseen tulee ote- tuksi huomioon sosiaaliviranomaisten kautta. Tuomitun on maksettava rikosuhrirahastolle päivittäinen enintään 50 kruunun (5 euron 40 sentin) maksu koko valvontaseuraamuksen ajan, jos maksua voidaan pitää perusteltuna tuo- mitun valvonnan aikana saamiin tuloihin nähden. Yleisten edellytysten täyttämisen lisäksi valvonnassa olevan on noudatettava myös hänelle annettuja erityismääräyksiä. Tällaiset määräykset käsittelevät muun muassa valvonnan ai- kaista asuntoa, työpaikkaa, opiskelua tai muuta vakituista toimintaa, kotoa poistumisen sallit- tuja ajankohtia ja tarkoitusta, yhteydenpitoa kriminaalihuoltoon ja valvonnassa avustavaan henkilöön sekä rikosuhrirahastolle maksettavaa rahamäärää. Kriminaalihuollon on puolestaan huolellisesti valvottava tuomittua ja oltava jatkuvasti perillä tämän olosuhteista. Viranomai- sen on myös tukemalla ja auttamalla pyrittävä ehkäisemään tuomitun uusintarikollisuutta ja edistämään hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan. Sähköistä valvontaa koskevaan hakemukseen annettu hylkäävä päätös on valituskelpoinen. Valitus tehdään yleiseen hallintotuomioistuimeen sen jälkeen kun kriminaalihuoltoviran- omainen on ensin uudestaan käsitellyt asian. 2.2.3. Tanska Sähköinen valvonta otettiin Tanskan rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä käyttöön vuonna 2005 (lov nr 367 24/05/2005 om ændring af lov om fuldbyrdelse af straf m.v.). Uudis- tus mahdollisti lyhyen ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamisen tuomitun kotona säh- köisen valvonnan eli intensiivivalvonnan avulla tietyin jäljempänä kuvattavin edellytyksin. 15 Seuraamukseen sisältyviä liikkumisrajoituksia valvotaan tuomitun nilkkaan kiinnitetyn pan- nan avulla. Valvontaseuraamuksen yleisten edellytysten lisäksi valvontaan liitetään rikoksen- tekijää koskevia yksilöllisiä ehtoja ja määräyksiä. Oikeusministeriö tai ministeriön määräämä viranomainen päättää tuomitun tekemän hakemuksen perusteella vankeuden suorittamisesta intensiivivalvontana. Menettelyn käyttöönottovaiheessa valvonnalla voitiin korvata pelkistä liikennerikkomuksista tuomitut rangaistukset, nykyään sen soveltamisala on vähän laajempi. Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 13 a luku käsittelee intensiivivalvontaa. Val- vontaan määräämisen yleisiä edellytyksiä koskevan säännöksen mukaan tuomitun asuinolo- suhteiden täytyy olla sellaiset, että valvonta voidaan järjestää. Myös hänen päivittäisen työn- sä, opintojensa tai muun vastaavan toiminnan tulee olla luonteeltaan sellaista, että rangais- tuksen täytäntöönpano voidaan toteuttaa valvontana. Laissa on lisäksi tuomitun aikaisempaa rikollisuutta koskevia edellytyksiä. Asuinkumppanin suostumus on tarpeen samalla tavoin kuin Ruotsissa. Kriminaalihuoltolaitosta vastaava viranomainen voi evätä hakemuksen, jos seuraamusta ei tuomitun henkilökohtaisten olojen perusteella pidetä tarkoituksenmukaisena. Päätöksenteon tueksi kriminaalihuoltolaitos laatii tuomitun olosuhteista selvityksen, josta ilmenevät muun muassa hänen fyysinen ja psyykkinen terveydentilansa, päivittäinen toimintansa ja asuinolo- suhteensa. Jos tuomittu ei suostu yhteistyöhön selvityksen laatimisessa, hän ei voi suorittaa rangaistusta intensiivivalvontana. Selvityksen laatimisen yhteydessä kriminaalihuoltolaitos voi velvoittaa tuomitun puhallus- tai virtsakokeeseen. Valvontaseuraamuksen tarkempiin ehtoihin kuuluu, että tuomittu ei poistu asunnostaan muul- loin kuin valvontaviranomaisen määrääminä ajankohtina ja viranomaisen hyväksymissä tar- koituksissa, ei syyllisty rikoksiin valvonta-aikana eikä käytä alkoholia tai laissa rangaistavak- si säädettyjä päihteitä. Hän ei saa jäädä pois työstä tai muusta päivittäisestä toiminnastaan. Lisäksi hänen on osallistuttava valvontaviranomaisen määräämään ohjelmaan, jonka tarkoi- tuksena on tukea rikoksetonta elämäntapaa. Tuomitun on noudatettava kriminaalihuoltolai- toksen antamia rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä, esimerkiksi ilmoittau- duttava viranomaiselle määräaikoina. Muitakin tarkoituksenmukaisia ehtoja voidaan määrätä, tuomitun voidaan esimerkiksi edellyttää osallistuvan alkoholistien hoito-ohjelmaan. Järjestelmää laajennettiin lainmuutoksella jo käyttöönottoa seuraavana vuonna (lov nr 304 19/04/2006). Nykyään mahdollisuus vankeusrangaistuksen korvaamiseen sähköisellä val- vonnalla on kaikilla alle 25-vuotiaana tehdystä rikoksesta enintään kolmen kuukauden van- keuteen tuomituilla henkilöillä. Mainitussa ikäryhmässä tuomioon johtaneen rikoksen laatu ei siis vaikuta mahdollisuuteen suorittaa rangaistus valvontana. Myös 25 vuotta täyttäneiden mahdollisuuksia rangaistuksen suorittamiseen valvontana parannettiin siten, että rangaistuk- seen johtaneisiin tekoihin voi nykyään kuulua muitakin kuin liikennerikkomuksia. Edellytyk- senä on, että muilla rikoksilla ei ole ollut olennaista vaikutusta rikoksista tuomittavan yhtei- sen vankeusrangaistuksen pituuteen eikä tuomittava rangaistus saa ylittää kolmea kuukautta. Intensiivivalvonnan täytäntöönpanossa pyritään kriminaalihuollon voimavaroja käyttämään harvaan asutuilla tai matalan rikollisuuden alueilla taloudellisesti niin, että yksittäisiä valvon- tarangaistuksia ei panna välittömästi täytäntöön, vaan useamman valvottavan rangaistukset kootaan täytäntöönpantaviksi samaan aikaan. 16 2.2.4. Norja Norjassa annettiin sähköistä valvontaa koskeva hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2007 alussa. Esitys on hyväksytty kesäkuussa 2007. Vuoden 2008 budjettiin on myönnetty 40 mil- joonaa kruunua eli noin 5,2 miljoona euroa elektronisen valvonnan kokeilun aloittamiseksi. on tarkoitus aloittaa viimeistään syksyllä 2008. Esityksen mukaan sähköistä valvontaa voitaisiin käyttää kahdessa tilanteessa: 1) lyhyen ehdottoman rangaistuksen sijasta 2) pitkän vankeusrangaistuksen viimeisenä vaiheena Alun perin tarkoituksena oli, että ehdotus olisi sisältänyt myös mahdollisuuden sähköiseen valvontaan tutkintavankeuden vaihtoehtona sekä lähestymiskiellon valvonnassa, mutta näiltä osin ehdotus on saatettu jatkovalmisteltavaksi. Norjassa, kuten Ruotsissakin, sähköisestä valvonnasta päättää täytäntöönpanoviranomainen (vankeinhoito) ja seuraamusta pidetään vankeusrangaistuksen suorittamisen eräänä muotona. Kyse ei siten olisi uudesta seuraamusmuodosta, vaan tuomioistuin tuomitsisi ehdotonta van- keutta, jonka suorittamisesta sähköisessä valvonnassa päätettäisiin täytäntöönpanovaiheessa. Myös tuomioistuinmallia pohdittiin valmistelussa, sillä tämä malli on Norjassa käytössä omina seuraamusmuotoinaan käytettävissä päihteiden käytön hoito-ohjelmissa, joiden tuo- mitseminen on siis tuomioistuimen päätösvallassa. Esityksen mukaan elektroninen valvonta voitaisiin määrätä enintään neljän kuukauden ehdot- toman vankeusrangaistuksen sijasta. Norjan lain mukaan alle 74 päivän mittaisesta ehdotto- masta vankeusrangaistuksesta ei voi vapautua ehdonalaiseen vapauteen. Sääntöä sovellettai- siin myös sähköiseen valvontaan. Näin ollen alle 74 päivän mittainen sähköinen valvonta suoritettaisiin kokonaisuudessaan, mutta tätä pidemmistä valvontaseuraamuksista voitaisiin vapautua ehdonalaiseen vapauteen. Jos siis tuomittu tuomittaisiin 120 päivän vankeusran- gaistukseen, hän suorittaisi siitä sähköisenä valvontana 80 päivää (kahden kolmasosan mää- räajalla), mutta jos ehdoton vankeusrangaistus olisi 50 päivää, se suoritettaisiin kokonaisuu- dessaan valvontana. Edellytyksenä sähköiseen valvontaan määräämiselle olisi, että tuomitun elämäntilanne on sellainen, että valvonta tukee lainkuuliaista elämää. Täytäntöönpanomuodon tavoitteena on vähentää tuomitun uusintarikollisuusriskiä. Lisäksi vaaditaan, ettei valvontaan määrääminen ole vastoin yleistä oikeustajua. Niin ikään edellytyksenä olisi, ettei tuomittu olisi syyllistynyt siveellisyysrikokseen, vakavaan väkivaltarikokseen tai rikokseen kotonaan. Seuraamuksen kohderyhmäksi on ajateltu etenkin nuoret ja ensikertaiset. Jos nuori asuisi vielä vanhempien- sa luona, valvontaan määrääminen vaatisi vanhempien suostumuksen. Rangaistuksen lopussa sähköistä valvontaa voitaisiin käyttää rangaistuksissa, joiden pituus on enemmän kuin 18 kuukautta. Valvontajakso voisi olla enintään neljän kuukauden pituinen ja muodostaa enintään puolet rangaistuksesta. Valvonta nähdään osana progressiivista järjes- telmää ja valvontaan pääsyn edellytyksenä olisi, että vanki on motivoitunut oman elämänsä muuttamiseen. Myös rangaistuksen loppuun sijoittuvan sähköisen valvonnan edellytyksenä olisi, ettei vankia ole tuomittu siveellisyysrikoksesta eikä vakavasta väkivaltarikoksesta eikä hän ole syyllistynyt rikokseen kotonaan. Lisäksi edellytyksenä on, ettei valvonnasta aiheudu turvallisuusriskiä. 17 Molemmissa täytäntöönpanomuodoissa edellytetään, että henkilöllä on asunto ja puhelin. Edellytyksenä olisi lisäksi samassa asunnossa asuvien suostumus. Laitoksessa, hotellissa tai campingvaunussa asumista ei esityksen mukaan hyväksyttäisi. Valvontaa ehdotetaan kokeil- tavaksi kuudella alueella ja siihen varattaisiin 150 laitetta. Tämä korvaisi esityksen mukaan 475 000 vankilavuorokautta ja noin 130 vankipaikkaa. Kustannusten arvioidaan olevan sa- mat kuin avolaitostäytäntöönpanossa. Tältä osin hallituksen esityksessä on viitattu Tanskassa saatuihin kokemuksiin. Valvonta hoidettaisiin keskitetysti keskusvalvomosta. Henkilökohtai- nen valvonta koostuisi käynneistä kriminaalihuollon toimipisteissä, työpaikkakäynneistä ja ennalta ilmoittamattomista kotikäynneistä. Päihteettömyys ja päihdevalvonta olisivat olen- nainen osa rangaistusta. Valvonnan ehtojen rikkomisesta valvottava joutuisi heti vankilaan. Tavoitteena on, että sähköinen valvonta otettaisiin Norjassa käyttöön vuonna 2008. 2.2.5. Viro Virossa on oltu huolestuneista eurooppalaisittain erittäin korkeasta vankiluvusta. Vankiluvun alentamiseen tähtääviä toimenpiteitä on ollut muun muassa intensiivivalvonnan valmistelu vuoden 2006 alusta lähtien. Laki tuli voimaan tammikuussa 2007. Virossa sähköisen valvonnan kohderyhmänä ovat vankilasta aikaistetusti vapautetut henkilöt. Kuten ehdonalaiseen vapauteen, myös valvontaan voi omasta hakemuksesta päästä tuomiois- tuimen päätöksellä. Vankila antaa tuomioistuinkäsittelyä varten lausuntonsa hakijan olosuh- teista ja soveltuvuudesta. Kun rikoksentekijä on tuomittu alle viiden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, hä- nen tulee suorittaa vankilassa vähintään yksi kolmasosa kokonaistuomiosta. Yli viiden vuo- den vankeusrangaistukseen tuomittujen kohdalla vähimmäisaika on puolet rangaistuksesta. Sähköinen valvonta on koeaikaa lyhyempi ja valvontavaiheen jälkeen koeaika jatkuu. Tuomioistuin päättää jokaisessa tapauksessa erikseen ehdoista, joita sähköiseen valvontaan päästetyn tulee noudattaa. Päätöksessä tuomioistuin ottaa kantaa valvonnan aikana toteutetta- viin sosiaalista toimintakykyä edistäviin ohjelmiin, mahdollisiin maksuihin sekä päihdekont- rolliin ja -hoitoon. Sähköiseen valvontaan päästetyllä tulee olla puhelin ja sähköllä varustettu asunto. Syytetyn kanssa samassa taloudessa asuvan tulee antaa suostumuksensa ennen valvontaan tuomitse- mista. Tuomitulle määritellään päivittäinen aikataulu. Työ- tai opiskeluajan ulkopuolella tuomitun tulee oleskella kotonaan. Tekniseen valvontaan tuomitulle voidaan valvonnan kuluessa har- kinnan mukaan myös antaa vapaa-aikaa. Valvonnan ehtoja kontrolloidaan koti- ja työpaikka- käynnein sekä puhelinkeskusteluin. Virossa valvonta on organisoitu siten, että paikallisen kriminaalihuoltolaitoksen virkamies- ten lisäksi valvontatehtävissä käytetään palkkioperusteista vapaaehtoistyövoimaa. Tuomitulle asennetaan kotiin kiinteä tukiasema ja asemaan yhteydessä oleva jalka- tai ranne- panta. Virossa ei ole erillistä keskusvalvomoa, vaan mahdolliset hälytykset saapuvat kulloin- 18 kin valtakunnallisena päivystäjänä olevan virkamiehen puhelimeen. Epäillyissä ehtojen rik- komistilanteissa virkamiehen velvollisuutena on ottaa puhelimitse yhteys tuomittuun ja antaa tälle määräys toimia siten, että ehtojen rikkomisasia voidaan viivytyksettä selvittää kriminaa- lihuollon aluetoimistossa virka-aikana. Virossa arvioidaan, että sähköisessä valvonnassa on alkuvaiheessa noin 300 tuomittua päivit- täin ja että luku tulee nousemaan noin 350:een. 2.2.6. Englanti Sähköistä valvontaa voidaan Englannin ja Walesin rangaistusjärjestelmässä käyttää seuraa- vasti: 1. sähköinen valvonta voi olla osa yhdyskuntaseuraamusvelvoitteiden valvontaa, 2. vanki voidaan päästää etuajassa vapauteen, jota valvotaan sähköisesti (home detention cur- few) tai 3. sähköinen valvonta voi olla osa rikoksesta epäillylle määrättyjen takuuehtojen val- vontaa. Englannissa yhdyskuntaseuraamus voi sisältää laajan valikoiman erilaisia velvoitteita. Yh- dyskuntaseuraamukseen tuomitulle voidaan määrätä esimerkiksi velvollisuus palkattomaan työhön, päihdehoitoon, kotiarestiin ja erilaisiin toimintaohjelmiin osallistumiseen. Nuorten yhdyskuntaseuraamusvelvoitteet ovat joiltain osin lievempiä kuin aikuisten. Harkitessaan yhdyskuntaseuraamuksen tuomitsemista tuomioistuimen tulee määrätä seuraamus ankaruu- deltaan oikeasuhtaisena tehtyihin rikoksiin nähden. Lainsäädännössä on määritelty tilanteet, joissa ei voida määrätä yhdyskuntaseuraamusta. Vankeusrangaistus voi olla välttämätön esi- merkiksi rikoksen törkeyden tai uusimisen perusteella. Yhdyskuntaseuraamusvelvoitteita voidaan määrätä myös ehdollisen vankeusrangaistuksen tehosteeksi ja osaksi alle 12 kuu- kautta pitkää vankeusrangaistusta, jossa osa rangaistuksesta suoritetaan vankilassa ja osa mainittujen velvoitteiden alaisena vapaudessa. Yhdyskuntaseuraamus voi sisältää yhden tai useamman edellä mainituista toimintavelvoit- teista tai olinpaikkaa koskevista määräyksistä. Velvoitteet tulee määrätä ottaen huomioon ri- koksen tekemiseen johtaneet syyt ja velvoitteiden soveltuvuus rikoksentekijälle. Tavoitteena on määrätä sellainen kokonaisuus, jolla parhaiten voidaan estää rikosten uusimista. Yhtenä mahdollisena yhdyskuntaseuraamuksen velvoitteena on kotiaresti (curfew require- ment). Kotiaresti on ollut käytössä paikallisissa kokeiluissa vuodesta 1991 ja koko maassa vuodesta 1999. Kotiarestivelvoitteeseen tuomittu ei saa poistua määrätystä paikasta määrät- tynä aikana. Yleensä arestin suorituspaikkana on henkilön koti ja aikana ilta ja yö. Kotiaresti voi kestää enintään kuusi kuukautta ja päivittäin 2-12 tuntia. Alle 16-vuotiailla enimmäiskes- to on kolme kuukautta. Tuomittu voidaan myös määrätä lähestymiskieltoon (exclusion requirement), jossa tuomittu ei saa mennä tiettyyn paikkaan. Kotiarestia ja lähestymiskieltoa voidaan valvoa sähköisesti. Tuomioistuin määrää sähköisestä valvonnasta tuomitessaan yhdyskuntaseuraamuksen. Pää- sääntöisesti kotiarestiin ja lähestymiskieltoon tulee kuulua sähköinen valvonta, ellei sitä kiel- letä laissa tai ellei se ole olosuhteisiin nähden sopimatonta. Tuomioistuin voi määrätä myös muihin yhdyskuntaseuraamusvelvoitteisiin sähköisen valvonnan ohella. Sähköistä valvontaa käytetään myös vangin aikaistetun vapauttamisen valvonnassa (home detention curfew). Siinä vanki päästetään enintään 60 päivää ennen varsinaista ehdonalaista 19 vapauttamista valvonnan alaisena vapauteen. Koevapaus on ollut Englannissa käytössä vuo- desta 1999. Vanki voidaan päästää koevapauteen, jos rangaistus on kolmesta kuukaudesta neljään vuo- teen. Vangin tulee myös soveltua rangaistusmuotoon eikä hänellä saa olla tuomioita esimer- kiksi seksuaalirikoksista. Koevapaudessa vapautetulla vangilla on velvollisuus olla määrätyssä paikassa määrättyyn ai- kaan. Järjestely vastaa yhdyskuntaseuraamukseen kuuluvaa kotiarestia, sillä yleensä vangin tulee olla kotonaan ilta- ja yöaikaan. Koevapauden valvonnassa käytetään sähköistä valvon- taa. Englannissa rikoksesta epäilty voidaan velvoittaa maksamaan takuu sen turvaamiseksi, että hän saapuu määrättynä aikana oikeudenkäyntiin. Takuun lisäksi epäillylle voidaan asettaa muitakin ehtoja, jos on olemassa paon vaara, todisteiden sotkemisvaara tai rikollisen toimin- nan jatkamisen vaara. Ehtona voi olla esimerkiksi edellä mainitun kaltainen kotiaresti (cur- few). Sähköistä valvontaa voidaan käyttää tällaisten ehtojen valvonnassa. Kotiarestin ja koevapauden valvonnassa käytettävä sähköinen valvonta toteutetaan saman- tyyppisellä tuomitun jalkapantaan tai rannekkeeseen ja hänen kotonaan olevaan vastaanotti- meen perustuvalla teknisellä järjestelyllä kuin esimerkiksi Ruotsissa. Vastaanotin on sähköi- sesti yhteydessä rannekkeeseen ja valvontakeskukseen, josta määräysten noudattamista seu- rataan. Jos tuomittu poistuu määrättynä aikana vastaanottimen kuuluvuusalueelta, lähettää vastaanotin ilmoituksen valvontakeskukseen rikkomuksesta. Tämän jälkeen viranomaiset ryhtyvät tarpeellisiin toimiin rikkomuksen selvittämiseksi. Englannissa on ollut vireillä hankkeita sähköisen valvonnan laajentamiseksi. Muun muassa sähköisen valvonnan toteuttamista satelliittipaikannuksella on ollut tarkoitus kehittää. Uuden tekniikan avulla sähköisen valvonnan käyttöä olisi mahdollista laajentaa yhdyskuntaseu- raamuksissa sekä takuuehtojen valvonnassa. 2.2.7. Hollanti Hollannissa sähköisen valvonnan käyttö aloitettiin kokeiluna vuonna 1995. Valvontaan sijoi- tettavat rikoksentekijät koostuivat kahdesta ryhmästä: heidät oli määrätty yhdyskuntapalve- luun tai he pääsivät valvontaan vankeusrangaistuksen suorittamisen lopussa. Hollannin kokeilu käynnistettiin samoista syistä kuin sähköisen valvonnan kokeilut muualla- kin, tärkeimpinä syinä olivat vankipaikkojen puute ja usko valvonnan sosiaalistavaan vaiku- tukseen. Ensimmäisen kokeilun tulosten perusteella sähköistä valvontaa alettiin pitää käyttökelpoisena vaihtoehtona. Sopivana valvonta-aikana pidettiin enintään kuutta ja vähintään yhtä kuukaut- ta. Kokeiluun osallistuneista valvonnoista epäonnistui vain noin 10 prosenttia; epäonnistu- misten osuus oli näin samaa luokkaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Myönteiset tulokset johtivat sähköisen valvonnan vakinaistamiseen koko maassa. Aloitus- vaiheessa valvontaa käytettiin joko vankeusrangaistuksen lopussa tai lyhyen ehdottoman vankeuden sijasta. 20 Myös Hollannissa edellytetään sähköiseen valvontaan valikoitavilta vakinaista asuntoa, päi- vittäistä työntekoa tai opiskelua ja motivoituneisuutta valvontaan. Seuraamusta ei voida mää- rätä ilman samassa asunnossa asuvien suostumusta. Valvontaan sijoitettavalla ei saa olla al- koholi- tai huumeriippuvuutta eikä vakavaa fyysistä sairautta. Lisäksi edellytetään, että ri- koksentekijän paonvaara on arvioitu vähäiseksi. Vuonna 2003 käynnistettiin toisentyyppinen sähköisen valvonnan kokeilu: sähköisesti val- vottu kotiaresti. Valvottua kotiarestia käytettiin vain korvaamaan lyhyitä, enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistuksia. Tulokset valvotusta kotiarestista olivat hyviä: vapaudenmenetyksen aiheuttamat sosiaaliset ja muut haitat olivat arestissa hyvin vähäisiä. Vain seitsemän prosenttia arestirangaistuksista epäonnistui. Valvottavat pitivät arestia vain hyvin vähän vankeutta lievempänä rangaistukse- na. Valvottavien päihteiden käytössä ei havaittu muutoksia. Kokeilun perusteella laaditussa hallituksen esityksessä on huomion arvoista se, ettei valvot- tava saa seuraamuksen aikana käydä työssä tai opiskella. Hän saa poistua kotoaan vain etukä- teen määritellyiksi kahdeksi tunniksi vuorokaudessa. Valvottava on vankeinhoidon vastuulla, eikä hän saa tukea viranomaisilta, jotka vastaavat vapaudessa suoritettavista seuraamuksista. Valvottavalla ei ole oikeutta sosiaalietuuksiin, mutta hänelle maksetaan päivärahaa. Vuonna 2005 kokeiltiin useissa projekteissa poistumisluvan saaneiden, mutta tiivistä valvon- taa vaativien vankien GPS-paikannusta. Tavoitteena oli yhteiskunnan turvallisuuden paran- taminen. Kokeilujen tulokset osoittivat, ettei mainittuun tavoitteeseen päästä pelkällä paikan- tamisjärjestelmien käytöllä. Sähköistä valvontaa käytetään nykyään vankilasta ehdonalaisesti vapautuneiden valvonnassa. Vankeinhoitoviranomaiset arvioivat vangin soveltuvuuden valvontaan, ja yhdyskuntaseu- raamuksista vastaavat viranomaiset puolestaan järjestävät valvonnan käytännössä. Hallituksen esitys sähköisesti valvottua kotiarestia koskevaksi lainsäädännöksi on parhaillaan parlamentin käsiteltävänä. Esityksessä ehdotetaan arestimahdollisuutta sovellettavaksi enin- tään neljän kuukauden vankeusrangaistuksissa. Rangaistusta suorittavan on oltava kotonaan 22 tuntia vuorokaudessa. Kuten edellä on kuvattu, työnteko tai muu kodin ulkopuolinen toi- minta on esityksen mukaan arestin aikana kielletty. Huumausaineiden käyttö rangaistuksen aikana on kielletty, ja kiellon noudattamista valvotaan pakollisin virtsatestein. Jos valvottuun arestiin tuomittu rikkoo rangaistuksen ehtoja, muunnetaan suorittamatta oleva arestin osa ehdottomaksi vankeudeksi. Lakiesityksen mukaan sähköisen valvonnan lisäksi rangaistuksen suorittamista voidaan kontrolloida kotikäynnein, joista ei etukäteen ilmoiteta tuomitulle. Arestissa olevalle maksetaan perustoimeentulo. Vankeinhoitoviranomaiset vas- taavat valvotun arestin täytäntöönpanosta. 21 3. Yhdyskuntaseuraamuksia ja eräitä pakkokeinoja koske- va nykytilan kuvaus Työryhmän toimeksianto liittyy kiinteästi yhdyskuntaseuraamuksiin, joilla tarkoitetaan va- paudessa suoritettavia rangaistuksia erotukseksi vankeusrangaistuksista. Yhdyskuntaseu- raamuksen tavoitteena on pitää tuomittu yhteiskunnassa hyväksyttyjen toimintojen piirissä rangaistuksen aikana. Usein seuraamukseen sisältyy sekä tuomitun valvontaa että hänen tu- kemistaan eri tavoin. Yhdyskuntaseuraamusten luonnetta rangaistuksina voi kuvata siten, että niillä pyritään ran- kaisemisen lisäksi myös luomaan tuomitulle mahdollisuuksia kiinnittyä yhteiskuntaan vaikut- tamalla niihin yksilöllisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, jotka ovat rikollisen käyttäytymisen taus- talla. Ajatuksena on, että rikoksiin syyllistynyttä ei nähdä vain passiivisena rangaistuskäytän- töjen kohteena vaan aktiivisesti omaan muutokseensa vaikuttavana toimijana. Yhdyskunta- seuraamuksiin sisältyvillä käytännöillä pyritään motivoimaan muutosprosessiin ja tukemaan rikollisesta elämäntavasta irrottautumista. Yhteiskunnassa täytäntöönpantuina niillä voidaan monipuolisesti edistää normaaliin elämään siirtymistä. Tavallisesti yhdyskuntaseuraamukseen liittyy myös ehdoton tai rajoitettu päihteidenkäyttö- kielto. Suhtautuminen päihteiden käyttöön eri yhdyskuntaseuraamusten aikana käydään läpi jaksossa 3.6. Suomessa yhdyskuntaseuraamuksina tai niihin rinnastettavina rangaistuksen täytäntöönpanon muotoina voidaan pitää yhdyskuntapalvelua, ehdonalaisessa vapaudessa olevien valvontaa, ehdollisesti rangaistujen nuorten valvontaa, nuorisorangaistusta sekä valvottua koevapautta. Nämä seuraamukset toimeenpannaan tuomitun normaalin arkielämän piirissä. Täytäntöön- panossa on usein mukana vankeinhoidon ja kriminaalihuollon viranomaisten lisäksi tavallisia kansalaisia valvontatehtävissä ja palvelupaikkojen yhdyshenkilöinä. Työryhmän tehtävänä on ollut selvittää sähköisen valvonnan käyttömahdollisuuksia myös pakkokeinojärjestelmässä. Pohdinnan taustaksi käydään läpi matkustuskieltoa ja vangitsemi- sen edellytyksiä koskeva sääntely. 3.1. Yhdyskuntapalvelu Yhdyskuntapalvelu on korkeintaan kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeuden vaihtoeh- doksi kehitetty vapaudessa suoritettava seuraamus. Yhdyskuntapalvelu perustuu lakiin yh- dyskuntapalvelusta (1055/1996) ja rikoslain 6 luvun rangaistuslajin valintaa koskeviin sään- nöksiin (515/2003). Rikoslain 6 luvun 11 §:n mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan pituudeltaan määrättyyn, enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelu- rangaistusten tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Nykyään yhdyskuntapalvelua voidaan tuomita myös ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena: vuotta pidempään ehdolliseen vankeusrangaistukseen voidaan mainitun 22 6 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan liittää vähintään 20 ja enintään 90 tuntia yhdyskuntapal- velua, jos ehdollista rangaistusta on yksinään pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikok- sesta. Yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytyksenä on myös, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa rangaistuksen tuomitsemiseen yhdyskuntapalveluna ja että hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Yhdyskuntapalvelu sisältää vähintään 20 ja enintään 200 tuntia valvonnan alaisena tehtävää säännöllistä, palkatonta työtä sovitussa palvelupaikassa. Palvelupaikan järjestäjänä voi olla julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen yhdistys taikka muu voittoa tavoittelematon yhteisö tai säätiö. Yhdyskuntapalvelusta annetun asetuksen (1259/1990) mukaan palvelupaikan järjestä- jänä voi lisäksi olla sellainen yhteisö tai säätiö, joka julkisen valvonnan alaisena tuottaa pal- veluja julkisyhteisölle, vaikka yhteisö tai säätiö tavoittelisi voittoa. Palvelua ei voi suorittaa liikelaitoksessa tai yksityishenkilön palveluksessa. Palvelupaikalle ei makseta erillistä korva- usta, mutta se saa hyödykseen palvelun suorittajan työpanoksen. Nykyään enintään kymmenen tuntia yhdyskuntapalvelurangaistuksesta voidaan suorittaa osallistumalla uusintarikollisuuden vähentämistä tukeviin toimintaohjelmiin tai käyttämällä päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuja palveluja Kriminaalihuoltolaitoksen hyväksy- mällä tavalla. Päihdekuntoutuksen ja yhdyskuntaseuraamusten yhteisiä toteuttamistapoja pohtinut työryhmä (OM 2006:19) on ehdottanut yhdyskuntapalveluun sisältyvän päihdekun- toutuksen enimmäisosuuden nostoa 50 tuntiin. Päihdekuntoutuksen osuus voisi ehdotuksen mukaan olla kuitenkin enintään puolet rangaistuksesta. Lainsäädännön lähtökohtana on vankeuden muuntaminen yhdyskuntapalveluksi, elleivät pai- navat syyt ole esteenä yhdyskuntapalvelun suorittamiselle. Kriminaalihuoltolaitos laatii en- nen yhdyskuntapalvelun tuomitsemista soveltuvuusselvityksen, jossa se arvioi rikoksenteki- jän edellytyksiä yhdyskuntapalvelun suorittamiseen. Yhdyskuntapalvelua suorittava ei lain 7 §:n mukaan saa käyttää alkoholia tai muuta päihdyt- tävää ainetta eikä olla päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen ollessaan palvelupaikalla tai yhdyskuntapalvelun täytäntöönpanon vaatimissa tilaisuuksissa. Vuonna 2006 tuomittiin 3 294 rikoksentekijää yhdyskuntapalveluun. Vuonna 2006 aloitettiin 3 389 yhdyskuntapalvelun toimeenpano, vuonna 2005 vastaava luku oli 3 636. Vuonna 2006 muunnettiin alioikeuden päätöksellä 662 yhdyskuntapalvelurangaistusta takaisin vankeudek- si. 3.2. Nuorisorangaistus Nuorisorangaistus on Suomen rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä ainoa erityisesti nuorille tarkoitettu seuraamus. Vain nuorille määrättävää seuraamusta alettiin kehittää, kos- ka rangaistusjärjestelmän ei koettu ottavan riittävän hyvin huomioon yksittäisen rikokseen syyllistyneen nuoren elämäntilannetta. Nuorisorangaistus käynnistyi määräaikaisena, alueel- lisesti rajattuna kokeiluna vuonna 1997. Vuoden 2005 alusta järjestelmä vakinaistettiin nuo- risorangaistuksesta annetulla lailla (1196/2004) koskemaan koko maata. 23 Nuorisorangaistus voidaan tuomita alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta, jos sakkoa on pi- dettävä riittämättömänä seuraamuksena teosta eivätkä painavat syyt vaadi ehdottoman van- keusrangaistuksen tuomitsemista. Lisäksi nuorisorangaistuksen tuomitsemista on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi. Ennen rangaistuksen tuomitse- mista nuorta on henkilökohtaisesti kuultava. Nuorisorangaistuksen tuomitsemisen edellytyk- sistä säädetään rikoslain 6 luvun 10 a §:ssä (515/2003). Nuorisorangaistusta tuomitaan vähintään neljä kuukautta ja enintään yksi vuosi. Rangaistus sisältää valvontatapaamisia, valvonnan alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edis- täviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Nuorisoran- gaistus sisältää myös valvonnassa tapahtuvaa työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ole erityisen vaikeasti järjestettävissä. Rangaistuksen täytäntöönpanoon kuuluvien tilaisuuksien määrä voi vaihdella täytäntöönpa- non eri vaiheissa, mutta tilaisuuksien viikottainen tuntimäärä on enintään kahdeksan. Ennen oikeudenkäyntiä Kriminaalihuoltolaitos laatii nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitel- man, jota se voi myöhemmin täsmentää. Kriminaalihuoltolaitos voi lain 16 §:n perusteella antaa nuorisorangaistukseen kuuluvien vel- vollisuuksien rikkomisesta suullisen tai kirjallisen huomautuksen tai kirjallisen varoituksen. Vakavissa rikkomistapauksissa tuomioistuin voi määrätä suorittamatta jääneen nuorisoran- gaistuksen tilalle uuden seuraamuksen, joka vain erityisistä syistä voi olla ehdoton vankeus. Nuorisorangaistuksen käyttö on suhteellisen vähäistä: vuonna 2005 tuomittiin koko maassa yhteensä 42 nuorisorangaistusta. Kriminaalihuoltolaitoksen täytäntöönpantavaksi tuli 34 nuo- risorangaistusta vuonna 2006. 3.3. Ehdonalaisen vapauden valvonta Vankeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä uudistettiin myös ehdonalaisen va- pauden valvontaa koskeva sääntely. Laki ehdonalaisen vapauden valvonnasta (782/2005) si- sältää muun muassa säännökset valvonnan tarkoituksesta, sisällöstä sekä menettelystä valvot- tavan rikkoessa valvontaan sisältyviä velvollisuuksiaan. Lain 4 §:ssä määritellään tilanteet, joissa ehdonalaiseen vapauteen päästettävä vanki asete- taan valvontaan. Näin menetellään, jos: 1) koeaika on pitempi kuin yksi vuosi; 2) rikos on tehty alle 21-vuotiaana; tai 3) vanki itse sitä pyytää. Vanki voidaan kuitenkin edellä mainitun estämättä jättää asettamatta valvontaan, jos valvon- ta on sen tarkoitus huomioon ottaen vangin odotettavissa olevan maasta poistamisen, vaka- van sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi selvästi tarpeetonta. Valvonnan sisältö määritellään lain 5 §:n 1 ja 2 momentissa seuraavasti: ”Valvonta sisältää valvojan ja valvottavan säännöllisiä tapaamisia, joiden avulla seurataan valvottavan olosuh- teita ja niissä tapahtuvia muutoksia ja joiden tarkoituksena on parantaa valvottavan kykyä kantaa vastuuta ja toimia yhteiskunnassa hyväksyttävällä tavalla. Valvontaan voi sisältyä myös sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä tai ohjelmia. Valvontatapaamisia sekä val- 24 vontaan kuuluvia tehtäviä ja ohjelmia saa kuukausittain olla enintään 12 tuntia. Kuukausittai- nen tuntimäärä voi valvonnan aikana vaihdella sen mukaan kuin valvonnan tarkoituksenmu- kainen täytäntöönpano edellyttää. Valvontatapaamisissa käsitellään erityisesti rikolliseen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Valvottavaa on myös avustettava yhteydenotoissa viranomaisiin ja muihin valvottavan elä- mäntilanteen järjestämisen kannalta tarpeellisiin tahoihin, ja hänet on ohjattava tarvittavien tukitoimien ja palveluiden pariin. Pykälässä säädetään myös valvontasuunnitelmasta, joka Kriminaalihuoltolaitoksen on laadit- tava ennen valvottavan vapautumista. Suunnitelmassa määritellään valvonnan tarkempi sisäl- tö. Valvottava on edellä mainitun lain mukaan velvollinen muun muassa osallistumaan valvon- tasuunnitelman laatimiseen ja valvontasuunnitelmassa yksilöidyllä tavalla pitämään yhteyttä valvojaan. Hänen on noudatettava valvojan antamia valvonnan toteuttamiseksi tarpeellisia määräyksiä, eikä hän saa valvontatapaamisessa olla alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen. Valvojan on puolestaan perehdyttävä valvottavan olosuhteisiin, hankittava valvonnan kannal- ta tarpeelliset tiedot muualtakin kuin valvottavalta ja muutenkin valmistauduttava valvonta- tapaamisiin niin, että niillä voidaan edistää valvonnan tarkoituksen saavuttamista. Valvojan on kohdeltava valvottavaa asianmukaisesti ja pyrittävä luomaan valvottavaan luottamukselli- nen suhde. Hänen on myös huolehdittava valvonnan suorittamisesta niin, että valvottava ei sen vuoksi joudu elinympäristössään huomion kohteeksi ja ettei valvonta muutenkaan tar- peettomasti vaikeuta valvottavan elämää. Valvojan avuksi voidaan määrätä tehtävään suostunut henkilö, jolla on sen hoitamiseen so- veltuvaa sosiaali-, nuoriso- tai kasvatusalan koulutusta ja kokemusta. Erityisestä syystä teh- tävään voidaan määrätä muukin siihen sopiva henkilö. Kriminaalihuoltolaitos tekee valvojan avuksi määrättävän henkilön kanssa sopimuksen tehtävän hoitamisesta sekä päättää hänelle valtion varoista maksettavasta palkkiosta ja kulukorvauksesta. Ehdonalaisen vapauden ja ehdollisesti tuomittujen nuorten valvojat saavat työstään palkkion. Rikosseuraamusviraston tekemän päätöksen (19/14/2006) mukaan ehdonalaisen vapauden apuvalvojille maksetaan peruspalkkiona 90 euroa kuukaudessa. Lisäksi heille voidaan suorit- taa enintään 50 euron suuruinen harkinnanvarainen lisäosa Kriminaalihuoltolaitoksen tulos- linjan tekemän erillisen päätöksen perusteella. Jos valvottava ilman hyväksyttävää syytä laiminlyö hänelle säädetyn velvollisuuden tai olen- naisesti rikkoo hänelle sen nojalla annettua määräystä, Kriminaalihuoltolaitoksen on annetta- va hänelle kirjallinen varoitus. Ennen varoituksen antamista on valvottavalle varattava tilai- suus tulla kuulluksi. Varoitusta ei kuitenkaan saa antaa, jos laiminlyönnin tai rikkomuksen perusteella päätetään ryhtyä noutoon. Valvottava voidaan tietyin 9 §:ssä määriteltävin edellytyksin noutaa valvontatapaamiseen. Mikäli valvottava ei noudon jälkeenkään noudata velvollisuuttaan pitää yhteyttä valvojaan tai jos hän muutoin törkeästi rikkoo hänelle lain 6 §:n mukaan kuuluvia velvollisuuksia, Krimi- naalihuoltolaitoksen on viipymättä ilmoitettava asiasta viralliselle syyttäjälle. 25 Jos virallinen syyttäjä arvioi, että osa jäännösrangaistusta olisi valvottavan menettelyn vuoksi pantava täytäntöön, hänen on viipymättä esitettävä tuomioistuimelle tätä koskeva vaatimus. Jos tuomioistuin toteaa valvottavan noudon jälkeenkin laiminlyöneen velvollisuuttaan pitää yhteyttä valvojaan tai muuten rikkoneen törkeästi velvollisuuksiaan ja jos siihen valvottavan henkilöön liittyvät ja rikkomukseen johtaneet syyt kokonaisuutena huomioon ottaen on eri- tyistä syytä, se voi määrätä jäännösrangaistusta pantavaksi täytäntöön vähintään neljä ja enin- tään 14 päivää. Ehdonalaisen vapauden valvonnasta annetun asetuksen (511/2006) 3 §:ssä säädetään valvon- tasuunnitelmasta. Ennen valvontaan asetetun vangin vapauttamista Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston on säännöksen mukaan laadittava yhteistyössä vangin kanssa rangaistusajan suunnitelmaan perustuva ja sen tavoitteiden mukainen valvontasuunnitelma. Asetuksen mukaan valvontasuunnitelmaan merkitään: 1) valvojan, valvojan avuksi määrätyn henkilön ja valvottavan yhteystiedot ja niiden muutok- set; 2) yhteydenpidon tiheys ja yhteydenpidon tapa valvojan ja valvottavan välillä; 3) valvottavan asumista, työtä, koulutusta, opiskelua sekä taloudellisen tilanteen ja muiden olosuhteiden edistämistä koskevat suunnitelmat; 4) valvontaan kuuluvat ohjelmat ja tehtävät; 5) valvottavalle kuuluvien velvollisuuksien rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset; sekä 6) valvontaan asetetulle annetut muut määräykset. Ehdonalaisen vapauden valvonnassa olevien määrä nousi selvästi lainsäädännön muututtua lokakuun alussa 2006: lokakuun 2 päivänä 2006 valvonnassa oli 1 464 ehdonalaisesti vapau- tunutta, marraskuun 1 päivänä 2007 heitä oli 1 843. Kriminaalihuoltolaitoksen virkamiesten lisäksi määrättävät apuvalvojat vastasivat 83 tapauksesta. 3.4. Ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta Alle 21-vuotiaana rikoksen tehnyt henkilö eli niin sanottu nuori rikoksentekijä voidaan mää- rätä ehdollisen vankeuden tehosteeksi koeajaksi valvontaan. Edellytyksenä rikoslain 6 luvun 10 §:n (515/2003) mukaan on, että valvontaa on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi sekä uusien rikosten ehkäisemiseksi. Käytännössä valvonta to- teutuu valvontatapaamisissa, joiden määrä riippuu nuoren koeajan pituudesta ja siitä, kuinka paljon koeaikaa on jäljellä. Valvonnan tarkoituksesta säädetään nuorista rikoksentekijöistä annetun lain 8 §:ssä (522/2001) seuraavasti: Ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomitun valvonnan tarkoitukse- na on estää tuomittua tekemästä uutta rikosta ja tukea häntä hänen pyrkiessään elämään nuh- teettomasti. Valvonnan järjestäminen ja johto kuuluu Rikosseuraamusvirastolle. Valvojan velvollisuuk- sista ovat edelleen voimassa vanhahtavat säännökset nuorista rikoksentekijöistä annetussa asetuksessa (1001/1942). Asetuksen 6 §:n mukaan valvojan on koetettava tarkoin perehtyä valvottavan tekemään rikokseen ja sen vaikuttimiin sekä sen lisäksi valvottavan henkilölli- syyteen, hänen aikaisempiin elämänvaiheisiinsa ja niihin oloihin, joissa valvottava on elänyt, 26 voidakseen päättää, mitkä toimenpiteet, neuvot tai määräykset ovat tarpeellisia valvottavan avustamiseksi karttamaan pahantapaista elämää ja täyttämään velvollisuutensa. Kriminaalihuoltolaitos määrää valvonnan alaisena olevalle nuorelle valvojaksi joko Krimi- naalihuoltolaitoksen virkamiehen tai muun sopivaksi katsomansa henkilön. Marraskuun 1 päivänä 2007 ehdollisesti rangaistuja, valvontaan määrättyjä nuoria oli Krimi- naalihuoltolaitoksen valvonnassa 1 281 henkilöä. Heistä 248 oli yksityisvalvonnassa. Rikosseuraamusvirasto voi valvojan esityksestä lakkauttaa valvonnan, jos tuomittu on vähin- tään kuusi kuukautta kestäneenä valvonta-aikana käyttäytynyt hyvin ja muutenkin on perus- teltua aihetta otaksua, ettei valvonnan jatkaminen ole tarpeen. 3.5. Valvottu koevapaus Valvottu koevapaus on lokakuussa 2006 käyttöön otettu vankeusajan loppuun sijoittuva as- teittaisen vankilasta vapauttamisen vaihe. Koevapaudesta säädetään rikoslain 2 c luvussa (780/2005), pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetussa laissa (781/2005) sekä vankeuslaissa (767/2005). Rikoslain 2 c luvun 8 §:n mukaan vanki voidaan yhteiskuntaan sijoittamisen edistämiseksi si- joittaa vankilan ulkopuolelle teknisin välinein tai muulla tavoin erityisesti valvottuun koeva- pauteen enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista. Valvotun koevapauden edellytyksenä on, että koevapauden ehtojen noudattamista voidaan pitää todennäköisenä vangin rangaistuksen aikaisesta käyttäytymisestä sekä hänen henkilöstään ja rikollisuudes- taan saatujen tietojen perusteella. Edellä mainitussa 8 §:ssä säädetään myös, että valvotun koevapauden on edistettävä vangin rangaistusajan suunnitelmaa, vangin on sitouduttava noudattamaan yhteydenpitovelvoitetta koevapauden aikana, ja koevapauden ehtojen täyttämistä on voitava soveltuvin tavoin valvoa. Koevapauden ehtoihin kuuluu muun muassa se, että vanki sitoutuu olemaan käyttämättä päihdyttäviä aineita tai dopingaineita koevapauden aikana ja suostuu myös päihteettömyyden valvontaan. Jos valvotun koevapauden edellytykset eivät enää päätöksen tekemisen jälkeen täyty, koevapaus peruutetaan. Koevapauden ehdot määritellään kirjallisessa toimeenpanosuunnitelmassa. Vankeusasetuk- sen 74 §:n mukaan suunnitelmassa määrätään muun muassa vangin liikkumisrajoitukset, toimintavelvoitteen sisältö, valvontatapa ja vapaa-ajan viettämistä koskevat rajoitukset koe- vapauden aikana. Koko rangaistuksen suorittamisesta vankilassa säädetään rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä. Pykä- lässä tarkemmin määriteltävillä, rikoksen törkeyteen ja uusimiseen liittyvillä perusteilla tuo- mioistuin voi päättää, että tuomittu vapautuu vasta hänen suoritettuaan tuomitun rangaistus- ajan kokonaan. Rangaistusajan tuomitseminen kokonaisena edellyttää lisäksi, että rikoksen- tekijää on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Rikoslain 2 c luvun 12 §:n 3 momentissa on säännös koko rangaistusta suorittavan pakolli- sesta sijoittamisesta valvottuun koevapauteen laitosajan lopussa. Koko rangaistusaikaa suo- rittamaan määrätty päästetään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan rangaistuksesta 27 viisi kuudesosaa, jos häntä ei enää ole pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, tervey- delle tai vapaudelle. Jollei koko rangaistusaikaa suorittavaa päästetä ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan rangaistusajasta viisi kuudesosaa, hänet sijoitetaan koevapauteen kolme kuukautta ennen vapauttamista. Rikoslain 2 c luvun 10 §:n mukaan myös elinkautista vankeusrangaistusta suorittava vanki voidaan määrätä valvottuun koevapauteen ennen hänen ehdonalaista vapauttamistaan. Eh- donalaisen vapautumisen aikaisin ajankohta elinkautisvangeilla on silloin kun vankilassaolo- aikaa on kertynyt 12 vuotta, joten kuusi kuukautta kestävän koevapauden aikaisin alka- misajankohta on normaalisti 11 vuoden ja kuuden kuukauden täytyttyä. Alle 21-vuotiaina ri- koksen tehneillä koevapaus elinkautisesta vankeudesta voi alkaa, kun rangaistuksesta on ku- lunut yhdeksän vuotta ja kuusi kuukautta. Elinkautiseen vankeuteen tuomitun tai koko rangaistuksen rangaistuslaitoksessa suorittamaan määrätyn ehdonalaista vapauttamista koskeva asia käsitellään Helsingin hovioikeudessa. Menettelystä säädetään pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetussa laissa (781/2005). Rikosseuraamusvirasto on antanut valvotun koevapauden toimeenpanoa koskevan menette- lyohjeen (28/011/2006), jossa käsitellään muun muassa koevapauden valmistelua, koevapau- dessa olevan oikeutta sosiaalietuuksiin sekä koevapauden valvontaa ja liikkumisrajoituksia. Valvotussa koevapaudessa oli 25 vankia marraskuun 1 päivänä 2007. Valvottua koevapautta käsitellään tarkemmin mietinnön jaksossa 6.4.2. 3.6. Yhdyskuntaseuraamukset ja päihteiden käyttö Suhtautuminen päihteiden käyttöön vaihtelee jonkin verran eri yhdyskuntaseuraamuksissa. Seuraavassa katsauksessa kuvataan ensin taustaksi asiaa koskeva lainsäädäntö ja ongelmat yhdyskuntapalvelussa, sen jälkeen muissa yhdyskuntaseuraamuksissa. Yhdyskuntapalvelu Yhdyskuntapalvelua suorittavalta on kielletty päihtyneenä oleminen palveluun kuuluvissa tehtävissä ja tapaamisissa, mutta ei vapaa-aikana. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 7 §:n mukaan tuomittu ei palvelupaikalla tai yhdyskuntapalvelun täytäntöönpanon vaatimissa tilai- suuksissa saa käyttää alkoholia tai muuta päihdyttävää ainetta tai olla päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen. Edellä mainituilla tilaisuuksilla tarkoitetaan rangaistuksen palvelusuun- nitelman tai aikataulun käsittelyyn liittyviä tilaisuuksia Kriminaalihuoltolaitoksen kanssa. Jos yhdyskuntapalveluun tuomittu on ulkoisista merkeistä päätellen päihdyttävän aineen vai- kutuksen alainen, Kriminaalihuoltolaitoksen virkamiehen on lain 7 a §:n mukaan kirjattava päihtymystilaa koskevat havainnot yhdyskuntapalvelusta annetussa asetuksessa määritellylle lomakkeelle. Jos päihtymystilan epäillään johtuvan alkoholista, Kriminaalihuoltolaitoksen virkamies voi velvoittaa tuomitun suorittamaan puhalluskokeen. Poissaolo- tai päihtyneisyystapauksissa Kriminaalihuoltolaitos antaa yleensä ensimmäisellä kerralla suorittajalle kirjallisen huomautuksen. Ennen ratkaisua kuullaan suorittajaa, ja jos tä- tä epäillään päihtyneisyydestä palvelussa, kuullaan yleensä myös palvelupaikan edustajaa. 28 Kirjallisen huomautuksen yhteydessä selvitetään suorittajalle, että toistuessaan ehtojen rik- kominen johtaa ilmoitukseen syyttäjälle. Samalla pyritään yleensä selvittämään suorittajan kanssa, miten toistumista voitaisiin estää, jotta rangaistuksen suorittaminen loppuun yhdys- kuntapalveluna onnistuisi. Kirjallinen huomautus voidaan antaa toisen kerran vain poikkeuk- sellisesti ja erityisin perustein, esimerkiksi jos ensimmäinen rikkomus on tapahtunut pitkän rangaistuksen alkuvaiheessa ja toinen tapahtuu sen loppupäässä. Alkoholin aiheuttama päihtyneisyys saadaan todetuksi aistihavaintojen perusteella verraten helposti, ja tuomittu voidaan näissä tapauksissa velvoittaa puhalluskokeeseen. Muiden päih- dyttävien aineiden vaikutus on usein vaikeammin aistinvaraisesti todettavissa. Tätä on pidet- ty ongelmana useissa Kriminaalihuoltolaitoksen yksiköissä sen takia, että alkoholin käyttäji- en koetaan olevan valvonnan kannalta eri asemassa kuin muiden päihteiden käyttäjien. Li- säksi on oltu huolestuneita yhdyskuntapalvelun palvelupaikkojen suhtautumisesta siihen, et- tei sellaisten päihteiden epäiltyä käyttöä voida selvittää, jotka ovat vieläpä laittomia. Tällais- ten aineiden vaikutuksen alaisena oloa palvelupaikalla ei yleensä voida osoittaa varmuudella näyttein. Nuorisorangaistus Suhtautuminen päihtyneisyyteen on nuorisorangaistuksessa samantyyppinen kuin yhdyskun- tapalvelussa. Nuorisorangaistusta suorittava ei saa valvontatapaamisessa tai rangaistuksen toimeenpanoon kuuluvassa tilaisuudessa käyttää alkoholia tai muuta päihdyttävää ainetta tai olla sellaisen vaikutuksen alainen. Asiasta säädetään nuorisorangaistuksesta annetun lain 12 §:ssä. Myös menettely päihteiden käyttöä epäiltäessä vastaa menettelyä yhdyskuntapalvelussa. Jos nuori on ulkoisista merkeistä päätellen todennäköisesti alkoholin tai muun päihdyttävän ai- neen vaikutuksen alainen täytäntöönpanoon kuuluvassa tilaisuudessa, valvojan tai muun Kriminaalihuoltolaitoksen virkamiehen on nuorisorangaistuksesta annetun lain 13 §:n mu- kaan kirjattava päihtymystilaa koskevat havainnot. Jos päihtyneisyyden epäillään johtuvan alkoholista, Kriminaalihuoltolaitoksen virkamies voi velvoittaa nuoren suorittamaan puhal- luskokeen. Havaintojen kirjaamisesta säädetään nuorisorangaistuksesta annetussa asetukses- sa. Ehdonalaisen vapauden valvonta Päihteiden käyttöä ehdonalaisessa vapaudessa koskee samantyyppinen sääntely kuin yhdys- kuntapalvelua ja nuorisorangaistusta suoritettaessa: ehdonalaisen vapauden valvonnasta an- netun lain 6 §:n 3 momentin mukaan valvottava ei saa valvontatapaamisessa olla alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen. Myös menettely päihtyneisyyttä epäiltäessä on samanlainen kuin yhdyskuntapalvelussa ja nuorisorangaistuksessa: jos valvottava on valvontatapaamisessa ulkoisista merkeistä päätel- len todennäköisesti alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen, valvojan tai muun Kriminaalihuoltolaitoksen virkamiehen on kirjattava päihtymystilaa koskevat havain- not. Jos päihtymystilan epäillään johtuvan alkoholista, Kriminaalihuoltolaitoksen virkamies voi velvoittaa valvottavan suorittamaan puhalluskokeen. Asiasta säädetään ehdonalaisen va- pauden valvonnasta annetun lain 8 §:ssä. Lain nojalla annetussa asetuksessa säädetään ha- vaintojen kirjaamisesta. 29 Valvottu koevapaus Valvottuun koevapauteen sisältyy aina ehdoton alkoholin ja muiden päihteiden käyttökielto. Asiasta säädetään rikoslain 2 c luvun 8 §:ssä, jonka mukaan koevapauden edellytyksenä on, että vanki sitoutuu olemaan käyttämättä päihdyttäviä aineita ja dopingaineita sekä sitoutuu päihteettömyyden valvontaan. Mainittu vankeuslain 16 luvun säännös velvoittaa vangin pyydettäessä antamaan virtsa- tai sylkinäytteen taikka suorittamaan puhalluskokeen. Rikoslaissa oleva viittaus vankeuslakiin merkitsee, että sama velvollisuus koskee myös valvotussa koevapaudessa olevaa vankia. Ehdollisen vankeuden valvonta Ehdollisen vankeuden valvontaa koskevaan sääntelyyn ei sisälly nimenomaista päihteiden- käyttökieltoa edes valvontaan kuuluvissa tapaamisissa. 3.7. Pakkokeinolain säännökset 3.7.1. Matkustuskielto Matkustuskiellon määräämisen edellytyksistä säädetään pakkokeinolain 2 luvun 1 §:ssä (646/2003). Säännöksen mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättämisen tai vangitsemisen sijasta määrätä matkustuskieltoon, jos rikoksesta säädetty ankarin rangais- tus on vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seik- kojen perusteella on syytä epäillä, että hän: 1) lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangais- tuksen täytäntöönpanoa; tai 2) jatkaa rikollista toimintaa. Saman luvun 2 §:n mukaan matkustuskiellon sisältönä on, ettei kieltoon määrätty saa poistua päätöksessä mainitulta paikkakunnalta tai alueelta. Kiellettyä voi olla myös oleskelu tai liik- kuminen tietyllä päätöksessä mainitulla alueella. Päätöksessä voidaan kuitenkin antaa lupa poistua siinä määrätyltä paikkakunnalta tai alueelta työssäkäyntiä varten tai muusta siihen rinnastettavasta syystä. Matkustuskiellosta päättävä viranomainen saa antaa tärkeästä syystä tilapäisen poistumisluvan. Edellisen lisäksi matkustuskieltoon määrätty voidaan velvoittaa: 1) olemaan tiettyinä aikoina tavattavissa asunnossaan tai työpaikallaan; 2) ilmoittautumaan tiettyinä aikoina poliisille; 3) oleskelemaan laitoksessa tai sairaalassa, jossa hän ennestään on tai johon hänet otetaan. Matkustuskiellosta päättävästä viranomaisesta säädetään pakkokeinolain 2 luvun 3 §:ssä (646/2003), jonka mukaan esitutkinnan aikana matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Ennen päätöksen tekemistä siitä on ilmoitettava syyttä- jälle, joka voi ottaa päätettäväkseen kysymyksen matkustuskiellosta. Kun asia esitutkinnan päätyttyä on siirretty syyttäjälle, matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää syyttäjä. 30 Syytteen nostamisen jälkeen matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää tuomioistuin. Tuo- mioistuin saa tällöin määrätä syytetyn matkustuskieltoon vain syyttäjän vaatimuksesta. Vangitsemisvaatimusta sekä vangittuna pitämistä koskevaa asiaa käsitellessään tuomioistuin saa saman luvun 1 §:ssä säädetyin edellytyksin määrätä epäillyn vangitsemisen sijasta mat- kustuskieltoon. Tällöin tuomioistuin päättää tätä matkustuskieltoa koskevasta asiasta myös ennen syytteen nostamista. 3.7.2. Vangitseminen Pakkokeinolain 1 luvun 9 §:n mukaan vangitsemisesta päättää syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin. Kiireellisessä tapauksessa vangitsemisesta voi päättää muukin käräjäoikeus. Vangitsemista koskevaa asiaa käsiteltäessä tuomioistuin on päätösvaltainen silloinkin, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Istunto voidaan myös pitää muuna aikana ja muussa paikassa kuin yleisen alioikeuden istunnosta säädetään. Vangitsemisvaatimuksen tekijästä ja pidätettyä koskevan vangitsemisvaatimuksen tekoajasta säädetään 1 luvun 10 §:ssä. Säännöksen mukaan esitutkinnan aikana vangitsemisvaatimuksen tekee pidättämiseen oikeutettu virkamies. Ennen vaatimuksen tekemistä siitä on ilmoitettava syyttäjälle, joka voi ottaa päätettäväkseen kysymyksen vangitsemisvaatimuksen tekemisestä. Esitutkinnan päätyttyä vangitsemisvaatimuksen tekemisestä päättää syyttäjä. Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on 1 luvun 13 §:n mukaan tehtävä tuomioistuimelle vii- pymättä ja viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen kello kahtatoista. Vangitsemisvaatimus on 14 §:n mukaan otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viipymättä. Pidätettyä koskeva vaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään neljän vuorokauden kulut- tua kiinniottamisesta. Vangitsemisen edellytyksistä säädetään pakkokeinolain 1 luvun 8 §:ssä. Pykälän 1 momen- tissa viitataan saman luvun 3 §:ssä säänneltyihin pidättämisen edellytyksiin seuraavasti: ”Ri- koksesta todennäköisin syin epäilty saadaan 3 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin van- gita.” Mainitun 3 §:n mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää: 1) jos rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta; 2) jos rikoksesta on säädetty lievempi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta, mutta siitä säädet- ty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että hän: a) lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytän- töönpanoa; b) vaikeuttaa asian selvittämistä hävittämällä, turmelemalla, muuttamalla tai kätkemällä todis- tusaineistoa taikka vaikuttamalla todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai rikoskump- paniinsa; taikka c) jatkaa rikollista toimintaa; 31 3) jos hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai osoitettaan taikka antaa siitä ilmeisesti virheellisen tiedon; taikka 4) jos hänellä ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän poistumalla maasta karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta, hänet saadaan pidättää, vaikka epäilyyn ei ole to- dennäköisiä syitä, jos pidättämiseen muutoin on 1 momentissa säädetyt edellytykset ja epäillyn säilöön ottaminen on odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää. Ketään ei saa pidättää, jos se asian laadun taikka rikoksesta epäillyn iän tai muiden henki- lökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta. Vangitsemisen edellytyksistä säädetään lisäksi 8 §:n 2 momentissa seuraavasti: Kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta, hänet saadaan vangita, vaikka epäilyyn ei ole to- dennäköisiä syitä, jos vangitsemiseen muutoin on 3 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset ja vangitseminen on odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää. Milloin epäilty on vangittu tämän momentin nojalla, on häntä koskeva vangitsemisasia käsiteltävä uudelleen si- ten kuin 18 a §:ssä säädetään. Vangitsemisvaatimuksen tekijän pyynnöstä tuomioistuin voi siir- tää vangitsemisasian uudelleen käsittelyn syyteasiassa toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Tuo- mioistuimen on heti ilmoitettava päätöksestään tälle tuomioistuimelle. Vangitsemisen edellytyksistä rangaistukseen tuomitsemisen yhteydessä säädetään puolestaan pakkokeinolain 1 luvun 26 §:ssä. Mainitun pykälän mukaan tuomioistuin saa määrätä ehdot- tomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos: 1) tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta; 2) tuomittu rangaistus on vähemmän kuin kaksi mutta vähintään yksi vuosi vankeutta ja on to- dennäköistä, että tuomittu: a) lähtee pakoon tai muuten karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa; tai b) jatkaa rikollista toimintaa; 3) tuomittu rangaistus on vähemmän kuin yksi vuosi vankeutta ja: a) tuomitulla ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän poistumalla maasta karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa; tai b) hänet on tuomittu yhdellä tai useammalla päätöksellä vankeusrangaistukseen useista lyhyin väliajoin suoritetuista rikoksista ja vangitseminen on tarpeen vakavuusasteeltaan samanlaisen rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi. Päätös tuomitun vangitsemisesta on voimassa siihen asti, kun rangaistuksen täytäntöönpano al- kaa tai muutoksenhakutuomioistuin toisin päättää. 32 4. Valvontatekniikka 4.1. Sähköisen valvonnan tekniset ratkaisut Työryhmä on selvittänyt sähköisen valvonnan nykyisiä toteutustapoja eri Euroopan maissa. Pääsääntöisesti Euroopassa käytössä olevat järjestelmät perustuvat kahteen jäljempänä kuvat- tavaan tekniseen perusratkaisuun. Kansainvälisesti yleisin sähköisen valvonnan tekninen toteutustapa perustuu valvottavan nilkkaan tai ranteeseen kiinnitettyyn pantaan, joka on yhteydessä kiinteästi sijoitettuun seu- rantalaitteeseen. Tavallisesti seurantalaite on sijoitettu valvottavan kotiin. Seurantalaite rea- goi valvottavan kehoon kiinnitetyn pannan sijaintiin, jos panta on enintään 100-400 metrin säteellä seurantalaitteesta. Järjestelmä soveltuu hyvin tilanteisiin, joissa tietoa tarvitaan val- vottavan saapumisesta seurantalaitteen valvonta-alueelle, hänen oleskelustaan siellä sekä poistumisestaan alueelta. Järjestelmään ohjelmoidaan yksilölliset valvonnalliset rajat. Panta- järjestelmä perustuu RF- eli radiotaajuustekniikkaan. Valvottavan kotona olevasta seurantalaitteesta on rakennettu yhteys järjestelmän keskusval- vomoon joko hyödyntäen valtakunnan puhelinverkkoa tai matkapuhelinverkkoa. Keskusval- vomon palvelimet käsittelevät ja pitävät yllä seurantalaitteiden lähettämää valvontatietoa. Keskusvalvomosta on rakennettu tietoliikenneyhteydet toimialueen valvontapisteisiin, esi- merkiksi täytäntöönpanosta vastaaviin aluetoimistoihin, joiden työasemilta voidaan kirjautua järjestelmään ja saada sekä paikannus- että hälytystietoa. Järjestelmä hälyttää liikkumista koskevien määräysten rikkomisen lisäksi myös pannan irrottamiseen ja rikkomiseen. Toinen rangaistusten täytäntöönpanossa käytettävä perustekniikka on puhelinverkosta riip- pumaton satelliittipaikannus (GPS) tai GSM-operaattorien maanpäällisten tukiasemien avulla tehtävä mittauspaikannus. Satelliittipaikannuksen käyttö rangaistusten täytäntöönpanossa on viime vuosina yleistynyt nopeasti, koska tekniikka on kehittynyt vastaamaan monenlaisiin valvonnan tarpeisiin samalla kun sen hinta on laskenut. Uusi tekniikka mahdollistaa esimer- kiksi sen, että järjestelmä antaa hälytyksen valvottavan henkilön poistuessa määrätyltä alu- eelta. Suomessa vankien matkapuhelinvalvonta toteutetaan tukiasemien paikannuksella, joka ei anna yhtä tarkkoja sijaintitietoja kuin GPS-tekniikka. On myös mahdollista yhdistää edellä mainittujen teknisten toteutustapojen käyttö, jolloin ra- diotaajuustekniikalla voidaan kontrolloida valvottavan oleskelua kotonaan suunnitelman mu- kaisesti ja GPS-tekniikalla paikantaa hänet muualla. Panta voi sisältää mahdollisuuden pai- kantaa sitä GPS-satelliittien avulla ulkona esimerkiksi valvottavan liikkuessa kodin ympäris- tössä ja kaupungilla. Toiminnot voidaan yhdistää samaan laitteeseen. Kaksiosaista laitetta käytettäessä valvottavalla on pannan lisäksi esimerkiksi vyötäröllä toinen laite, ja nämä ovat yhteydessä toisiinsa. Joihinkin käytössä oleviin järjestelmiin voidaan myös liittää automaattinen valvottavan äänen tunnistus. Eräissä järjestelmissä on mahdollista käyttää koteihin sijoitettujen tukiasemien kuuluvuusalueilla kotikäyntien turvaamisessa avaimenperän kaltaista laitetta, jonka avulla tukiasema pystyy antamaan tietoja myös valvojan saapumisesta ja poistumisesta sekä anta- 33 maan hälytyksiä. On myös mahdollista varustaa kriminaalihuollon henkilökuntaa liikkuvilla tukiasemilla, joilla voidaan tarkistaa huomaamattomasti valvottavan läsnäolo esimerkiksi työpaikalla tai oppilaitoksessa. Tekniikan antamiin mahdollisuuksiin kuuluvat lisäksi laitosten sisällä käytettävät laitteet, joiden avulla voidaan reaaliajassa valvoa vankien liikkumista ja läsnäoloa vankila-alueella ja –rakennuksissa. Valvontarangaistuksen tekniseksi toteutustavaksi on olemassa useita vaihto- ehtoja. Mietinnössä esitetyt tekniset toteutustavat ovat yleisesti käytössä, koekäytettyjä ja toimiviksi havaittuja. Sähköisen valvonnan I-vaiheen mietinnössä koevapauden valvonta ehdotettiin toteutettavaksi poistumislupien valvonnan tapaan matkapuhelimen paikannuksella. Työryhmä perusteli rat- kaisuaan muun muassa sillä, että matkapuhelinvalvonta mahdollistaa valvottavan liikkumisen valtakunnallisen seurannan, kun ranneketunnistetta voidaan käyttää vain suhteellisen suppe- alla alueella. Tämä työryhmä piti ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta tärkeänä, ettei matka- puhelimeen perustuva seuranta leimaa valvottavaa sosiaalisesti samalla tavoin kuin esimer- kiksi valvontaranneke. Matkapuhelinjärjestelmä on myös kustannuksiltaan edullinen, ja se perustuu yleisesti käytössä olevaan tekniikkaan. Ensimmäisen vaiheen työryhmän painotus tuomitun sosiaalisen leimautumisen välttämisestä seuraamuksen aikana on tärkeä suunniteltaessa sähköisen valvonnan teknistä toteutustapaa. Nykyisillä laitteilla sosiaalista haittaa aiheutuu kuitenkin entistä vähemmän, koska tämä nä- kökohta on otettu laitteiden suunnittelussa huomioon. Esimerkiksi kevytrakenteinen nilkka- panta jää yleensä kantajansa vaatetuksen vuoksi melko huomaamattomaksi. Tilanteita, joissa valvontalaite on näkyvillä, ei kuitenkaan voida täysin välttää. Eri maissa toteutettujen ratkaisujen osalta tekniikan kustannukset näyttävät muodostavan enintään 10 prosenttia valvonnan kokonaiskustannuksista. Sähköisen valvonnan avulla to- teuttavien rikosoikeudellisten seuraamusten kustannuksista ja sisällöstä ehdoton pääosa on valvonnan ja tuen henkilötyötä, esimerkiksi Ruotsissa sen osuus on yli 90 prosenttia. Ruot- sissa henkilötyötä tehdään valvonnasta päätettäessä, seuraamuksen valmistelussa ja itse val- vonnan aikana muun muassa kotikäynneillä. Henkilötyöhön kuuluu myös sähköisen valvon- nan poikkeamatietojen ja raporttien seuraaminen. Valvontatekniikan kustannuksia käsitellään tarkemmin mietinnön jaksossa 8. Yksi valvonnan tekninen toteutustapa voidaan havainnollistaa seuraavalla kuviolla: 34 4.2. Sähköisen valvonnan tietoturva Valvonnan teknisten ratkaisujen toiminnallisten ominaisuuksien lisäksi ratkaisujen tieto- turvaan kohdistuvat vaatimukset ovat keskeinen tekijä valvontatavan valintaa suoritettaes- sa. Valtion laitoksissa ja virastoissa tietojärjestelmien käytössä yleensä noudatettavan käyttäjän huolellisuuden ja tehtävien varotoimenpiteiden lisäksi rangaistusten täytäntöönpanossa on tietoturvan osalta noudatettava erikoista varovaisuutta, koska järjestelmissä on paljon salassa pidettävää tietoa. Henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetussa laissa (422/2002) sää- detään rangaistusten täytäntöönpanotehtävien ja muiden Rikosseuraamusvirastolle, Krimi- naalihuoltolaitokselle ja Vankeinhoitolaitokselle kuuluvien tehtävien suorittamiseksi tarpeel- listen henkilörekisterien pitämisestä ja henkilötietojen käsittelystä. Lain 5 luvussa on sään- nöksiä tietoturvallisuudesta ja tietojen säilyttämisestä. Lain 5 luvun 24 §:ssä edellytetään, et- tä rekisterien sisältämien arkaluonteisten tietojen käsittelyssä rekisterinpitäjän on noudatetta- va erityistä huolellisuutta sekä varmistettava rekisterien teknisen ja organisatorisen suojaus- tason riittävyys. 35 Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun laissa (621/1999) säädetään viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta. Lain 24 §:ssä on säännökset salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista. Tuomittua koskevia säännöksiä on muun muassa 24 §:n 26-28 kohdassa. Tuomioistuimen määräämään matkustuskieltoon sovelletaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettua lakia. Pakkokeinoasian käsittely on julkinen, jollei tuo- mioistuin päätä, että suullinen käsittely toimitetaan yleisön läsnä olematta. Sanotun lain 4 §:n mukaan tiedot asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta, asian yksilöidystä laadusta, asian käsittelyn vaiheista sekä suullisen käsittelyn ajankohdasta ja käsittelypaikasta samoin kuin asianosaisen yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot ovat pääsääntöisesti julkisia. Poliisin määräämään matkustuskieltoon sovelletaan lakia viranomaisten toiminnan julkisuu- desta ja siten rikoksentekijöiden sähköisen valvonnan tietoturvasta edellä lausuttu koskee myös poliisin määräämän matkustuskiellon sähköistä valvontaa. Poliisi huolehtii tuomioistuimen määräämän matkustuskiellon täytäntöönpanosta ja sähköi- sestä valvonnasta ja siten tuomioistuimen määräämään matkustuskieltoon liittyvä tietoturva on sama kuin poliisin määräämässä matkustuskiellossa. Valtionhallinnon tietoturvallisuussuositukset antaa valtiovarainministeriön asettama Valtion- hallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmä Vahti. Vahtin ohjeessa valtionhallinnon keskeisten tietojärjestelmien turvaamisesta todetaan keskeisten järjestelmien luokittelun osalta seuraa- vaa: 1. Eheys, käytettävyys ja luottamuksellisuus tärkeitä, 2. Eheys ja käytettävyys tärkeitä 3. Eheys ja luottamuksellisuus tärkeitä Tiedon eheydellä tarkoitetaan tietojen aitoutta, väärentämättömyyttä, sisäistä ristiriidatto- muutta, kattavuutta, ajantasaisuutta, oikeellisuutta ja käyttökelpoisuutta. Tiedon käytettävyydellä tarkoitetaan, että tieto, tietojärjestelmä tai palvelu on siihen oikeute- tuille saatavilla ja hyödynnettävissä haluttuna aikana ja vaaditulla tavalla. Tiedon luottamuk- sellisuudella tarkoitetaan tietojen säilymistä luottamuksellisina ja tietoihin, tietojenkäsitte- lyyn ja tietoliikenteeseen kohdistuvien oikeuksien säilymistä vaarantumiselta ja loukkauksil- ta. Ensimmäisen luokan osalta siihen todetaan kuuluvan esimerkiksi johtamisen reaaliaikaiset järjestelmät sekä useat hallinta- ja valvontajärjestelmät. Valvontarangaistuksessa olisi kyse reaaliaikaisesta valvonnasta. Tällä perusteella kyseiset ratkaisut voidaan sijoittaa edellä kuva- tun luokittelun ensimmäiseen luokkaan, jossa tiedon eheys, käytettävyys ja luottamukselli- suus ovat kaikki tärkeitä. Tietoturvan näkökulmasta sähköisen valvonnan järjestelmät sijoitetaan yleensä luokkaan kriittinen. Tämän lisäksi toimiala, valvonnan kohteet, tietosisältöjen luonne ja muut vastaavat seikat korostavat järjestelmän luotettavan toiminnan ja korkean suojaustason vaatimuksia. Tietojen eheyteen, käytettävyyteen ja luottamuksellisuuteen kohdistuu korkeat vaatimukset. 36 Tämä asettaa omat ehtonsa ratkaisun tietoturvalle ja tietosuojalle ratkaisun kaikilla tasoilla. Tällaisia tasoja ovat: ¾ käytettävät päätelaitteet ja niiden hallinta ¾ tarvittavat tietoliikenne- ja puhelinyhteydet sekä niiden hallinta ¾ valvonnan kohteena olevien identiteetin todentamisen luotettavuus ¾ valvontaa suorittavien käyttövaltuudet ja – oikeudet sekä niiden hallinta ¾ järjestelmän administraatiotehtävät ja niiden hallinta ¾ järjestelmän tietojen ja niiden käsittelyn hallinta ¾ poikkeamatilanteiden hallinta, suodatus ja eskalointi ¾ järjestelmän ohjelmistot ja niiden hallinta ¾ järjestelmän vaatimat keskitetyt laitteistot ja niiden yhteydessä tehdyt muut laiteratkaisut ¾ järjestelmän palvelimien hallinta ¾ järjestelmän rajapinnat ja tietojen siirto ¾ poikkeusoloihin ja –tilanteisiin varautuminen sekä palautuminen ¾ järjestelmän dokumentaatio. Erilaisia sähköisen valvonnan toteutusvaihtoehtoja tulisi tarkastella eheyden, käytettävyyden ja luottamuksellisuuden lähtökohdista. Teknisessä toteutuksessa tulee varmistaa muun muas- sa laitteiston, ohjelmiston ja tietoaineiston turvallisuus. 5. Päihteiden käytön valvonta 5.1. Yleistä Työryhmän tehtävänä on selvittää sähköisten valvontamenetelmien käyttömahdollisuuksien lisäksi myös päihteiden käytön valvontatekniikkaa ja valvonnan tehostamista. Tehtävän an- toon on vaikuttanut päihteiden käytön valvontatekniikassa viime vuosina tapahtunut kehitys. Nykyisissä yhdyskuntaseuraamuksissa suhtaudutaan vaihtelevasti päihteiden käyttöön seu- raamuksen suorittamisen aikana. Päihtyneenä oleminen voi olla kielletty vain seuraamukseen sisältyvissä tapaamisissa tai työtehtävissä; tämä linja on valittu esimerkiksi yhdyskuntapalve- lun ja nuorisorangaistuksen kohdalla. Toinen mahdollisuus on päihteiden käytön kieltäminen koko seuraamuksen ajalta, kuten on valvotussa koevapaudessa. Asiaa koskeva lainsäädäntö on kuvattu edellä jaksossa 3.6, Yhdyskuntaseuraamukset ja päihteiden käyttö. Kriminaalihuoltolaitos ei käytä yhdyskuntaseuraamusten päihdevalvonnassa muuta tekniik- kaa kuin alkoholin käytön valvontaa tavanomaisin puhalluskokein. Käytännössä tarvetta oli- si muidenkin päihteiden käytön kontrolloinnille yhdyskuntaseuraamuksen suorittamisen ai- kana. Vankeinhoidossa valvotaan huumausaineiden käyttöä yleensä virtsakokein, mutta myös syl- kinäytteitä voidaan käyttää. Vankeuslain 16 luvun 7 §:ssä säädetään päihteiden käytön val- vonnasta vankilassa. Säännöksen mukaan vanki voidaan velvoittaa antamaan virtsa- tai syl- kinäyte taikka suorittamaan puhalluskoe, jos on syytä epäillä hänen olevan alkoholin, muun päihdyttävän aineen tai dopingaineen vaikutuksen alainen. 37 Jos päihtymystila on ulkoisista merkeistä päätellen ilmeinen, näytettä ei edellytetä, ellei van- ki sitä vaadi. Vangilta, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy virtsa- tai sylkinäytteen antami- sesta tai puhalluskokeen suorittamisesta, voidaan määrätä otettavaksi verinäyte. 5.2. Päihteiden käytön valvontamenetelmät Päihteiden käytön valvontatekniikka on viime vuosina kehittynyt huomattavasti. Huumausai- neiden käyttöä voidaan nykyään tutkia joko ihmisen hiuksista, hiestä, virtsasta, syljestä tai verestä saatavin näyttein. Alkoholin käyttö voidaan todentaa tavanomaisten hengitysilman puhalluskokeiden lisäksi veri- ja virtsanäytteistä. Huumausaineen ihmisen syljestä nopeasti tunnistavia mittareita käytetään Suomessa nykyään poliisin liikennevalvonnassa, ja huumausaineita voidaan seuloa sylkinäytteistä myös vanki- loissa. Poliisi käyttää liikennevalvonnassa lähinnä syljestä huumausaineita seulovaa kerta- käyttöistä testiä. Huumaantuneena ajaminen saadaan uusilla testausmenetelmillä todetuksi helposti ja nopeasti, ja tulokset ovat nykyään myös melko luotettavia. Sylkinäytteiden pika- testien hinnat vaihtelevat runsaasta 10 eurosta / yksi testattava aine runsaaseen 30 euroon / viisi testattavaa ainetta. Uusien testausmenetelmien käyttöönotto liittyy vuonna 2003 voimaan tulleeseen huumaantu- neena ajamista koskevaan lainsäädäntöön. Tuolloin omaksuttiin niin sanottu huumausaineen nollaraja tieliikenteessä, eli huumausainetta nauttinut kuljettaja syyllistyy aina rattijuopu- mukseen riippumatta esimerkiksi hänen verestään löytyvän huumausaineen määrästä tai hä- nen ajosuorituksestaan. Ennen lainsäädännön muutosta rangaistavuus edellytti, että huuma- usaineen nauttiminen oli heikentänyt kuljettajan kykyä tehtävän vaatimiin suorituksiin. Vankeinhoidossa tai liikennevalvonnassa otettujen sylkinäytteiden pikatestien positiiviset tu- lokset varmistetaan aina veri- tai virtsakokeilla. Poliisi käyttää edelleen myös havaintoloma- ketta epäillessään huumaantuneena ajamista. Tavanomaisin huumevalvonnassa käytetty biologinen näytemateriaali on virtsa. Löytyvyys- ajat eri huumausaineiden käytön jälkeen vaihtelevat eri aineiden välillä paljon. Huumausai- neet ja lääkkeet näkyvät virtsanäytteessä karkeasti ottaen päivistä jopa viikkoihin käytön lo- pettamisen jälkeen. Positiiviset testitulokset on aina varmistettava asiantuntijalaboratoriossa. Virtsasta tehtävien pikatestien hinnat vaihtelevat kahdesta noin 10 euroon etsittävien huuma- usaineiden lukumäärän perusteella. Hinnaltaan edullisin testi näyttää vain yhden aineen käy- tön, kallein testi reagoi kuuteen aineeseen. Laaja virtsanäytteestä tehtävä lääkeaine- ja huu- meseulonta varmistuksineen maksaa asiantuntijalaboratoriossa 100-150 euroa. Huumausaineiden käyttö voidaan todeta veri- ja sylkinäytteistä yleensä muutamista tunneista päivään tai pariin. Pitoisuustasot ja löytyvyysajat riippuvat käytetyistä aineista. Esimerkiksi bentsodiatsepiinit löytyvät sylkinäytteistä huomattavasti heikommin kuin verinäytteistä, kos- ka niiden pitoisuustasot syljessä ovat vain murto-osa pitoisuuksista veressä. Huumausaineiden käyttöä voidaan tutkia myös hiuksista. Aineiden käyttö voidaan todentaa hiusnäytteistä pitkään, jopa kuukausien ajan. Hiusnäyte analysoidaan laboratoriossa ja yhden tutkimuksen hinta on noin 100 euroa. Hiuksista otettavat näytteet eivät vastaa liikennepoliisin tai vankeinhoidon päihdevalvonnan tarpeisiin eikä niiden käyttöönottoa suunnitella. 38 Jos huumausainetta etsitään tutkittavan verinäytteestä, näyte on analysoitava asiantuntijala- boratoriossa. Laaja lääkeaine- ja huumeseulonta verinäytteestä varmistuksineen maksaa noin 100-150 euroa. Alkoholin käyttöä voidaan valvoa puhalluskokeen lisäksi veri- ja virtsanäyttein. Etanolin li- säksi verinäytteestä voidaan mitata maksan entsyymejä, joiden perusteella voidaan arvioida alkoholin suurkulutusta. Virtsanäytteestä etanoli voidaan todeta verinäytettä pidempään. Virtsasta alkoholin käyttö on todettavissa vielä pari päivää etanolin haihtumisen jälkeen sen aineenvaihduntatuotteina, etyyliglukoronidina ja etyylisulfaattina. Uusin tekniikka mahdollistaa esimerkiksi alkoholin käytön etävalvonnan automaattisesti säh- köisten antureiden avulla. Anturi mittaa valvottavan hengityksen tai hien sisältämää alkoho- lin määrää. Markkinoilla on muun muassa valvontajärjestelmä, jossa mukana oleva alkoho- limittari voidaan liittää valvottavan kotona olevaan tukiasemaan. Valvottava tunnistetaan au- tomaattisesti testaustilanteessa otetun valokuvan perusteella. Tällaisia laitteita on koekäytetty joissakin maissa, mutta vakiintunutta asemaa valvonnassa ne eivät ole saaneet. Sähköistä valvontaa käyttävistä 13 Euroopan maasta tai itsehallintoalueesta yhdessäkään ei käytetty al- koholin etävalvontatekniikkaa vuoden 2007 CEP-kokousta varten tehdyn kyselyn mukaan. Alankomaissa tosin alkoholin etävalvonnan koekäyttö on suunniteltu aloitettavaksi vuonna 2007. Päihteiden käyttö voidaan todeta myös tutkittavan hiestä hänen ihoonsa kiinnitettävien tarra- lappujen avulla. Kansanterveyslaitokselta saatujen tietojen mukaan aineiden analysointi vii- kottain vaihdettavista laastareista olisi kokeilemisen arvoinen keino päihteettömyyden jatku- vaan valvontaan. Jos etanolin aineenvaihduntatuote etyyliglukuronidi on tutkittavissa hiki- näytteestä, laastarien analysointi mahdollistaisi jatkuvan valvonnan. Laastareita huumausai- neiden käytön valvonnassa ei kuitenkaan ole Suomessa tutkittu ja tämän tekniikan mahdolli- nen käyttöönotto vaatisi kehitystyötä myös asiantuntijalaboratorioilta. Hiestä tehtävän ana- lyysin hinta asettuisi todennäköisesti virtsa- ja verinäytteiden tutkimushinnan tasolle. Kus- tannusten alentamiseksi näytteitä voitaisiin analysoida vain satunnaisesti, vaikka niitä kerät- täisiinkin jatkuvasti. 6. Työryhmän ehdotusten lähtökohdat Käsillä olevassa jaksossa esitellään työryhmän käsitys sähköisen valvonnan erilaisista sovel- tamismahdollisuuksista. Tilanteet, joissa sähköistä valvontaa voidaan periaatteessa ajatella käytettävän, on jaettu viiteen ryhmään: 1) lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta suoritettavaan sähköiseen valvontaan, 2) yhdyskuntaseuraamuksen ehtojen rikkomisesta seuraavaan sähköiseen valvontaan, 3) pakkokeinona toteutettavaan valvontaan, 4) valvontaan rangaistuksen täytäntöönpanon tehosteena sekä 5) turvaamistoimenpiteen, esimerkiksi lähestymiskiellon valvontaan Sakon muuntorangaistuksena toteutettavaa valvontaa käsitellään lyhyitä vankeusrangaistuk- sia koskevan luvun lopussa jaksona 6.1.6. Lisäksi työryhmä tarkastelee erillisessä jaksossa yhdyskuntaseuraamuksen muuntamista sähköiseksi valvonnaksi seuraamuksen suorittamisen epäonnistuttua. Työryhmä tarkastelee yhdyskuntaseuraamusten ehtojen rikkomisesta seuraa- 39 vaa sähköistä valvontaa ainoastaan tilanteissa, joissa ehtojen rikkomisesta voi nykyään seura- ta ehdotonta vankeutta. Vankeusrangaistuksen lopun suorittamista sähköisessä valvonnassa ei käsitellä erikseen, koska menettely on jo käytössä valvotussa koevapaudessa. Sähköisen valvonnan käyttömahdollisuuksia turvaamistoimenpiteissä ei myöskään käsitellä, sillä ne ei- vät sisälly työryhmän toimeksiantoon. Voimassa oleva lähestymiskielto otetaan luonnollisesti huomioon sähköisen valvonnan liikkumisrajoituksia määrättäessä. Työryhmä ei ota kantaa käytettävään valvontatekniikkaan. Jaksosta 4.1. selviää, että tekniik- ka mahdollistaa hyvin monenlaiset toteutustavat. Tekniset ratkaisut määräytyvät haluttavan valvonnan asteen perusteella valvonnan käyttöönottovaiheessa. 6.1. Sähköinen valvonta lyhyen ehdottoman vankeusrangaistuksen vaihtoehtona Sähköinen valvonta on lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta määrättävänä seuraamuksena käytössä useissa eri maissa ja kokemukset ovat olleet pääosin hyvin myönteisiä. Seuraamuk- sen suorittamisella vapaudessa, mutta tiiviisti valvottuna, saavutetaan käytännössä merkittä- viä etuja laitoksessa suoritettavaan rangaistukseen verrattuna. Tällaisen seuraamuksen onnis- tuneeksi toteuttamiseksi on tärkeää, että kysymykset sopivasta kohderyhmästä ja seuraa- muksen sisällöstä pohditaan huolellisesti. Työryhmä käyttää sähköisesti valvotusta seuraa- muksesta nimeä valvontarangaistus. 6.1.1. Valvontarangaistuksen käyttöönotossa pohdittavia kysymyksiä Vaihtoehtojen löytäminen ehdottomille vankeusrangaistuksille on keskeinen tavoite poh- joismaisessa kriminaalipolitiikassa. Pyrkimyksenä on kehittää mielekkäitä vapaudessa suori- tettavia seuraamuksia, joilta puuttuisivat laitosrangaistuksiin usein liittyvät haittavaikutukset. Ehdottoman vankeuden käyttöä pyritään välttämään erityisesti alle 18-vuotiailla rikoksente- kijöillä. Taustalla vaikuttaa tieto siitä, että muusta yhteiskunnasta eristettynä suoritettava ran- gaistus heikentää rikoksentekijän mahdollisuuksia irrottautua rikollisesta elämäntavasta. Vankiluvun hallintaan pyritään nykyään myös taloudellisista syistä; perinteinen vankeusran- gaistus on paitsi monissa tilanteissa epätarkoituksenmukainen, myös kustannuksiltaan kallis seuraamus. Valvontarangaistuksen etujen ja haittojen tarkastelussa voidaan ottaa lähtökohdaksi ne tavoit- teet, joilla tämän seuraamusmuodon käyttöönottamista on perusteltu eri maissa. Seuraamuk- selle esitetyt tavoitteet voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: Ensimmäinen ryhmä liittyy vankeusrangaistuksen haittojen välttämiseen ja yhdyskuntaseu- raamuksen myönteisiä sosiaalisia rakenteita vahvistavaan sisältöön. Valvontarangaistus mah- dollistaa rikoksentekijän työ- tai opiskelupaikan säilyttämisen, toisin kuin ehdoton vankeus. Koska rangaistus suoritetaan yleensä kotona asuen, se helpottaa myös tuomitun perhesuhtei- den ja muiden sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Tekijän vastuu omasta käyttäytymisestään vahvistuu, sillä hänen on toimittava tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa ja verraten it- senäisesti kontrolloitava omaa käyttäytymistään. Lisäksi uusintarikollisuutta vähentävien toimintaohjelmien on osoitettu olevan vaikuttavampia vapaudessa kuin vankilassa. Samalla rikoksentekijää suojataan vankeusrangaistuksen leimaavalta vaikutukselta ja vältetään vanki- lan rikollista elämäntapaa ylläpitävä alakulttuuri. 40 Toiseksi rangaistusta voidaan perustella taloudellisin seikoin. Yksittäinen valvontarangaistus on kustannuksiltaan edullisempi kuin täytäntöönpanopaikka suljetussa vankilassa.Valvonnan käyttöönotto vähentää vankiloiden yliasutusongelmia, joten henkilökuntaa vapautuu työsken- telemään niiden vankien kanssa, joilla vankeusrangaistusta ei voida välttää. Samalla olosuh- teet vankiloissa paranevat ja uusien vankiloiden rakentamisen tarve vähenee. On myös esitetty, että sähköisellä valvonnalla on uusintarikollisuutta vähentävä vaikutus. Kuten edellä on todettu, Ruotsissa sähköisen valvonnan on suorittanut järjestelmän käyttöön- otosta lähtien noin 40 000 henkilöä. Valvonnasta vastaavien viranomaisten antamien tietojen mukaan toistaiseksi ei ole tapahtunut yhtään vakavaa rikosta rangaistuksen aikana. Sähköi- sessä valvonnassa olleiden uusintarikollisuus on Ruotsissa tehtyjen selvitysten mukaan noin 12 prosenttia, kun uusimisprosentti vankilasta vapautuvilla on kaksinkertainen. Nämä luvut eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia, sillä voidaan olettaa, että sähköiseen valvontaan valikoituvat henkilöt, joilla muutenkin uusimisriski on pienempi ja joilla on esimerkiksi työ- paikka, asunto ja toimivat sosiaaliset siteet. Tutkimustietoa sähköisen valvonnan vaikutuksista tuomittujen uusintarikollisuuteen on tois- taiseksi melko vähän. Saatavilla on kuitenkin monenlaisia selvityksiä valvonnan vaikutta- vuudesta ja soveltamisesta. Ruotsissa julkaistiin elokuussa 2007 tutkimus, jonka mukaan vankeusrangaistuksen lopun korvaaminen sähköisellä valvonnalla vähentää selvästi tuomitun todennäköisyyttä syyllistyä uusiin rikoksiin (Brottsförebyggande rådet BRÅ, Rapport 2007:19). Tutkimuksessa seurattiin vankilasta sähköiseen valvontaan vuonna 2001 voimaan tulleen lainsäädännön perusteella päästettyjä vankeja kolmen vuoden ajan. Vertailuryhmänä olivat vangit, jotka suorittivat ran- gaistuksensa vankilassa, koska mahdollisuutta sähköiseen valvontaan ei vielä ollut laissa. Valvonnassa olleista 26 prosenttia syyllistyi seuranta-aikana uuteen rikokseen, kun vankilas- sa rangaistuksen lopun suorittaneista 38 prosenttia uusi rikoksen. BRÅ arvioi hyvien tulosten johtuvan siitä, että ruotsalaisessa valvontamallissa tuomitun tukemisella ja muullakin kuin sähköisellä valvonnalla on huomattava merkitys. Lisäksi tuloksia pidetään osoituksena siitä, että valvontaan päästettävien vankien valikoinnissa on onnistuttu hyvin. Muidenkin tutkimustietojen mukaan seuraamuksen vaikuttavuus vaihtelee ohjelmittain: vai- kuttavimpia ovat olleet ohjelmat, joissa rangaistuksen ytimenä on ollut vahva hoidollinen tai kuntoutuksellinen osio. Vaikutuksen uusintarikollisuuteen on todettu olleen tehokkainta tie- tyissä rikoslajeissa, kuten liikennerikoksissa ja rattijuopumuksessa. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu se looginen tulos, että ehtojen rikkominen on sitä todennäköisempää, mitä pitempi seuraamus on. Tämä tulos osoittaa, että seuraamus on ankara ja vaatii suorittajaltaan itsehil- lintää: ei ole helppoa elää vapaudessa ja samalla hyväksyä elämäntapaansa kohdistuva voi- makas kontrolli. Valvontarangaistuksen on katsottu parantavan rikoksentekijän sopeutumista yhteiskuntaan. Tämä onkin ollut valvonnan alkuperäinen tavoite, vaikka yhteiskuntaan sopeutuminen on harvoin asetettu eri maiden lainsäädännössä tämän seuraamusmuodon perustavoitteeksi. Valvontarangaistuksen suosio perustuu pitkälle sen toimeenpanon ehdotonta vankeutta pie- nempiin kustannuksiin. Ruotsissa ja Norjassa arvioidaan, että valvonta on kustannuksiltaan samaa luokkaa kuin vankeusrangaistuksen täytäntöönpano avolaitoksessa. Ruotsissa järjes- 41 telmän laitekustannukset ovat noin kuusi euroa (57 kruunua) valvottavaa kohden päivässä, jos valvottavia on yhteensä 550 päivittäin. Valvontarangaistuksen etuna on pidetty sitä, että se helpottaa vankiluvun hallitsemista. Suo- ranaista vankilukua alentavaa vaikutusta ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa niissä maissa, joissa valvontarangaistusta käytetään. Koska vankilukuun vaikuttavat hyvin monet rikolli- suuden tasoon, kontrollin määrään, lainsäädäntöön, tuomioistuinten rangaistuskäytäntöön ja vastaaviin liittyvät tekijät, ei yksittäisellä uudella seuraamuksella voida olettaa saavutettavan merkittäviä muutoksia vankilukuun. Kustannussäästöjä saavutetaan kuitenkin sillä, ettei uu- sia vankiloita tarvitse rakentaa kasvavaa vankimäärää varten. Kuten edellä on todettu, vanki- loiden nykyinen ahtaus vaikeuttaa mielekkäiden toimintojen järjestämistä. Kun vankien lu- kumäärää saadaan vähennetyksi, henkilökuntaa vapautuu vankien kanssa tehtävään lähityö- hön ja laitoksissa olevien vankien kuntouttamiseen. Valvontarangaistus aiheuttaa perustamisvaiheessaan seuraamusjärjestelmälle lisäkustannuk- sia. Käyttöönottovaiheen jälkeen valvonnan tekninen toteuttaminen on kuitenkin suhteellisen edullista ja ajan myötä se on vain halventunut. Valvontarangaistukseen kytkettävät henkilö- resurssit ja erilaiset tukitoimet voivat muodostaa paljon suuremman osan kuluista kuin val- vonnan tekninen toteutus. Vaikutuksia arvioitaessa on myös huomattava, että vapaudessa valvottavana oleva maksaa työstään veroja ja kykenee huolehtimaan perheensä toimeentulos- ta. Valvontarangaistuksen tavoitteisiin ja seuraamuksesta saatuihin kokemuksiin tulisi työ- ryhmän mukaan kiinnittää erityisen painavaa huomiota. Työryhmä painottaa seuraavia seikkoja valvontarangaistuksen käyttöönottoa harkittaessa ja seuraamusta suunniteltaessa: Rankaisullinen näkökulma. Valvontarangaistusta suunniteltaessa on otettava huomioon ri- kosoikeudelliseen seuraamukseen aina sisältyvä rankaisemisen tavoite. Rikoksentekijän liik- kumisvapauden rajoittaminen ja valvontarangaistuksen ehdot tekevät seuraamuksesta käy- tännössä ankaran. Valvontaa on pidetty myös ristiriitaisena seuraamuksena: se sisältää sekä rankaisevia että kuntouttavia elementtejä. Paljon keskustelua on käyty siitä, miten seuraamus tekee kodista vankilan. Yksilöllisyys. Sähköisen valvonnan tuomitsemisen tulisi edellyttää aina rikoksesta epäillyn ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien suostumusta. Näin epäilty voisi läheistensä kans- sa yhteistyössä valita, meneekö hän vankilaan vai suorittaako tuomion vapaudessa – mahdol- lisesti hyvinkin tiukkojen ehtojen rajoittaessa hänen ja hänen perheensä toimintavapautta. Valvontarangaistuksen toteuttamisessa tulee ottaa huomioon valvottavan yksilölliset tarpeet vapauden rajoittamisen ja seuraamukseen liitettävien kuntouttavien ja yhteiskuntaan sopeut- tavien toimien osalta. Sosiaalinen kuntouttaminen. Valvontarangaistuksen etuna vankeuteen verrattuna on, että tuomitulle on vapaudessa helpompi järjestää yhteiskuntaan sopeuttavia ja kuntouttavia toi- mintoja. Tuomittu voi jatkaa työntekoa tai opiskelua ja säilyttää yhteytensä perheeseen enti- sellään. Vankilaan eristämisen sosiaaliset ja psykologiset haitat voidaan myös välttää, jos valvonta korvaa vankeusrangaistuksen kokonaan. Tavoitteena on, että rikoksentekijä voisi palata yhteiskuntaan entistä toimintakykyisempänä syyllistymättä uudelleen rikoksiin. Yleinen turvallisuus. Seuraamuksen haittapuolena on pidetty sitä, että vankilan eristämisvai- kutus ei toteudu. Tuomitulla on näin mahdollisuus halutessaan jatkaa rikollista toimintaa. Tä- 42 tä haittaa pyritään eliminoimaan siten, että valvontaan päästetään vain tuomittuja, joiden uu- simisriskiä pidetään vähäisenä, taikka valvontarangaistus tehdään mahdollisimman tiukaksi esimerkiksi liikkumisen jatkuvalla valvonnalla. Toisaalta erilaiset vapaudessa toteutettavat tuki- ja kuntoutusohjelmat voisivat hyödyttää kaikkein eniten korkean uusimisriskin rikok- sentekijöitä, koska heillä on enemmän päihde- ja sosiaalisia ongelmia kuin matalan uusimis- riskin rikollisilla. Myös rikosten uhrit on valvontarangaistusta suunniteltaessa otettava huomioon esimerkiksi asettamalla valvottavalle erityisiä liikkumisrajoituksia uhrin suojelemiseksi tai ilmoittamalla uhrille, jos tekijä on rikkonut liikkumisrajoitustaan. Net-widening. Uudella seuraamuksella saattaa olla tavoiteltujen vaikutusten lisäksi myös kielteisiä vaikutuksia. Valvontarangaistus saattaa laajentaa seuraamusjärjestelmän käyttöalaa sekä lisätä rangaistusten ankaruutta. Tarkan kontrollinsa vuoksi se voi tuoda ilmi erilaisia rikkomuksia, joihin tuomittu valvonta-aikana mahdollisesti syyllistyy ja jotka voivat aiheut- taa toimeenpanon keskeyttämisen tai johtaa uusiin seuraamuksiin. Sähköistä valvontaa voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun ehdollinen vankeus ja siihen liit- tyvä muu kuin sähköinen valvonta riittäisi. Tämä voi johtaa odottamattomaan ja tarkoittamat- tomaan sosiaalisen kontrollin lisääntymiseen ja liikkumisvapautta rajoittavien seuraamusten käytön laajentumiseen. Lisäksi on mahdollista, että se luo tilaa ankarammille seuraamuksille yleisesti, mikä voi johtaa esimerkiksi joidenkin rikosten rangaistusasteikkojen muuttamiseen. Net-widening –vaikutusta voidaan vähentää määrittelemällä laissa täsmällisesti valvontaran- gaistuksen määräämisen edellytykset siten, että seuraamus todellakin tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta. Tutkimuksissa on havaittu merkkejä siitä, että epäoikeudenmukaisen ankaraksi koettu ran- gaistus voi johtaa helpommin rikoksen uusimiseen kuin sellainen seuraamus, joka tavan- omaisesti määrätään tai on ennen määrätty rikoksesta. Jos esimerkiksi ehdolliseen vankeus- rangaistukseen lisätään valvontaa, se voidaan mieltää lisärangaistukseksi. Tämän takia val- vontarangaistuksen tulisi olla selvästi ehdottoman vankeusrangaistuksen vaihtoehto, sillä sitä voidaan pitää lievempänä rangaistuksena kuin vankilaan joutumista. Eettiset näkökohdat. Rangaistuksen suorittamisella on rikoksentekijää sosiaalisesti leimaava vaikutus, jota on pyrittävä eri tavoin vähentämään. Esimerkiksi valvontarangaistukseen sisäl- tyvät viranomaisten käynnit tuomitun työpaikalla olisi toteutettava niin, ettei tämä käyntien vuoksi joudu tarpeettomasti huomion kohteeksi työyhteisössään. Myös valvontarangaistuk- sen teknisen laitteiston tulisi olla mahdollisimman huomaamaton. Rangaistukseen tuomittavien terveys. Useissa tutkimuksissa on todettu, että vankien terveys on selvästi heikompi kuin muun väestön. Vuonna 2005 Rikosseuraamusvirastossa käynnis- tettiin laaja terveystutkimus, Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve. Tutkimuksesta saatujen alustavien tulosten mukaan vangit ja muut rangaistusta suorittavat ovat merkittävästi sairaampia kuin 20 vuotta sitten, jolloin edellinen kattava vankien terveys- tutkimus toteutettiin. Selvitykseen on koottu tiedot noin 700 vangin ja yhdyskuntaseu- raamukseen tuomitun fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta. Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve – tutkimuksen mukaan muutos huonompaan koskee kaikkia sairauksia, mutta psyykkiset sairaudet ovat lisääntyneet erityisen paljon. Yli kaksi kolmannesta vangeista ja noin 40 prosenttia yhdyskuntaseuraamusasiakkais- 43 ta kärsii jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä. Vakavat mielenhäiriöt ja masennus ovat tut- kituilla paljon yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Tuomittujen päihdeongelmat ovat yleistyneet rajusti: miesvangeista noin 90 prosentilla on jokin päihderiippuvuus. Sekä huu- meriippuvuudet että persoonallisuushäiriöt ovat tutkimuksen mukaan selvästi yleisempiä vangeilla kuin yhdyskuntaseuraamusta suorittavilla. Valvontarangaistuksen sisältöä suunniteltaessa on otettava huomioon, että rangaistukseen tuomittavien terveydentila tulee olemaan huomattavasti heikompi kuin väestön yleensä. Tuomitun edellytykset suoriutua valvontarangaistuksesta paranevat selvästi, jos päihderiip- puvuuden ja mielenterveysongelmien hoito on seuraamuksen suorittamisen aikana hyvin jär- jestetty. Seuranta. Kansainvälisiin kokemuksiin pohjautuen tulisi arvioida ja vertailla hyviä käytäntö- jä. Ehdottoman tärkeää on, että valvontarangaistuksen käyttöönottoon liitetään systemaatti- nen ja kattava seuranta ja vaikutusten arviointi, kuten esimerkiksi Ruotsissa on tehty. Ainoas- taan tällä tavoin voidaan varmistaa, että seuraamus toimii ja että se pannaan täytäntöön sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. 6.1.2. Seuraamuksen sisältö Sähköistä valvontaa sisältäviä seuraamuksia eri maissa yhdistää se, että rangaistuksen kes- keinen sisältö on liikkumisvapauden rajoittaminen. Yleensä valvontarangaistusta suorittava on velvollinen oleskelemaan yksilöllisessä täytäntöönpanosuunnitelmassa määriteltävällä alueella tai tietyssä paikassa suunnitelmassa tarkemmin määriteltävinä ajankohtina. Käytän- nössä kysymys on velvollisuudesta oleskella kotona aina silloin, kun tuomittu ei ole suunni- telman mukaisessa työssä, opiskelemassa tai muussa suunnitelmaan sisältyvässä toiminnassa. Rangaistuksen aikaiseksi asuinpaikaksi voidaan määritellä muukin kuin koti, esimerkiksi päihdekuntoutusta järjestävä laitos. Ainakin pohjoismaissa valvontarangaistuksen yksilölliset ehdot määritellään rangaistuksen täytäntöönpanosuunnitelmassa, joka siis on täytäntöön- panossa keskeinen asiakirja. Nykyinen valvonta- ja paikannustekniikka mahdollistaa tuomi- tulle määrättyjen liikkumisrajoitusten noudattamisen luotettavan kontrolloinnin. Työryhmän käsityksen mukaan lainsäädännössä tulee määritellä puitteet valvontarangaistuk- sen sisällölle. Tämä tarkoittaa rangaistuksen vähimmäis- ja enimmäispituuden lisäksi myös rajoja rangaistukseen sisältyvän viikko-ohjelman kestolle ja liikkumista koskeville määräyk- sille. Työryhmä kannattaa menettelyä, jossa tuomioistuin määrittelisi valvontarangaistuksen sovel- tuvuusselvityksessä alustavasti yksittäisen rangaistuksen sisällön, mutta täytäntöönpanosta vastaava viranomainen täsmentäisi selvitystä tuomion antamisen jälkeen tekemässään ran- gaistuksen toimeenpanosuunnitelmassa. Toteutustapa muistuttaisi pääpiirteiltään nuorisoran- gaistuksen toteutusta: Kriminaalihuoltolaitos laatii ennen nuorisorangaistuksen tuomitsemista rangaistuksen toimeenpanosuunnitelman, josta ilmenevät valvojan ja tuomitun väliseen yh- teydenpitoon liittyvät määräykset sekä tuomitun sosiaalista toimintakykyä edistävät tehtävät, ohjelmat ja työelämään perehtymistä koskeva suunnitelman osa. Kriminaalihuoltolaitos voi kuitenkin tuomion jälkeen antaa toimeenpanosuunnitelmaan perustuvia täytäntöönpanossa perustuvia määräyksiä. Tällaiset määräykset koskevat valvontatapaamisten ja muiden ran- gaistukseen sisältyvien tilaisuuksien ajankohtia sekä tehtävien, ohjelmien ja perehtymisen tarkempaa sisältöä. Valvontarangaistuksessa Kriminaalihuoltolaitos laatisi rangaistuksen yk- 44 sityiskohtaisen toimeenpanosuunnitelman, mutta tuomioistuimella olisi valvontarangaistus- selvityksen perusteella käytössään tiedot esimerkiksi tuomitulle suunnitellusta toimintavel- voitteesta. Valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa voitaisiin käyttää valvojina Kriminaalihuoltolai- toksen virkamiesten lisäksi yksityishenkilöitä ja esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä samaan ta- paan kuin esimerkiksi ehdonalaisen vapauden valvonnassa käytetään. Ehdonalaisen vapau- den valvonnasta annetun lain 3 §:n mukaan valvojana toimii Kriminaalihuoltolaitoksen vir- kamies. Valvojan avuksi voidaan määrätä tehtävään suostunut henkilö, jolla on sen hoitami- seen soveltuvaa sosiaali-, nuoriso- tai kasvatusalan koulutusta ja kokemusta. Erityisestä syys- tä tehtävään voidaan määrätä muukin siihen sopiva henkilö. Kriminaalihuoltolaitos tekee valvojan avuksi määrättävän henkilön kanssa sopimuksen tehtävän hoitamisesta sekä päättää hänelle valtion varoista maksettavasta palkkiosta ja kulukorvauksesta. Rangaistusta suorittavan säännöllistä päiväohjelmaa pidetään monissa maissa yhtenä valvon- tarangaistuksen määräämisen edellytyksenä. Työ tai opiskelu jäsentää valvontarangaistusta suorittavan arkipäivää ja pitää hänet kiinni yhteiskunnan hyväksytyissä toiminnoissa. Yksi vaihtoehto voi myös olla valvontarangaistuksen suorittaminen päihdehoitolaitoksessa. Suu- rella osalla vangeista on vaikea päihdeongelma, ja näin toteutettava valvontaseuraamus pa- rantaa heidän mahdollisuuksiaan katkaista päihde- ja rikoskierre. Kuten edellä on todettu, Suomessa jopa 90 prosenttia miesvangeista on päihdeongelmaisia. Useissa maissa valvontarangaistukseen liittyy ehdoton alkoholin ja muiden päihteiden käyt- tökielto. Jos valvonta on vankeusrangaistuksen vaihtoehto, sääntöä voidaan perustella sillä, ettei päihteiden käyttöä sallita vankiloissakaan. Toisaalta niin sanottujen retkahdusten tiede- tään kuuluvan päihdesairauksien luonteeseen silloinkin, kun päihderiippuvainen on hyvin toipumiseen ja kuntoutumiseen motivoitunut. Tältä kannalta katsoen valvonta-aikana tapah- tuneen päihteiden käytön ei välttämättä tulisi johtaa automaattiseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Toisaalta alkoholin ja muiden päihteiden käyttö yleensä madaltaa huomat- tavasti lainrikkojan kynnystä rikosten tekemiseen. Työryhmän käsityksen mukaan valvonta- rangaistusta ei voitaisi pitää uskottavana vankeuden vaihtoehtona, jos päihteiden käyttö olisi rangaistuksen aikana sallittu. Raitis elämäntapa myös parantaa huomattavasti rikoksentekijän mahdollisuuksia suoriutua päiväohjelmastaan. Työryhmä pitää näistä syistä perusteltuna, että valvontarangaistukseen liitetään ehdoton päihteidenkäyttökielto. Edellä on selostettu työryhmän I-vaiheen taustamuistiota, jossa pidetään tavoitteena yhdys- kuntaseuraamusten kehittämistä niin, että seuraamus voitaisiin panna täytäntöön nykyistä useammin tuomitun päihdeongelmasta huolimatta. Lisäksi päihdekuntoutuksen tarve on muistion mukaan pyrittävä ottamaan huomioon systemaattisena osana yhdyskuntaseu- raamuksen toimeenpanoa. Päihdehuollon kytkeminen yhdyskuntaseuraamuksiin nykyistä tii- viimmin on myös mainittu tärkeimpien toimien joukossa oikeusministeriön kriminaalipoliit- tisessa ohjelmassa vuosille 2007-2011. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että valvontasuunni- telmaan voidaan usein sisällyttää erilaisia päihderiippuvuuden hoito-ohjelmia. Valvontaran- gaistuksen täytäntöönpanossa tämä on tärkeää myös siitä syystä, että rattijuopumukseen syyl- listyneet tulevat todennäköisesti olemaan suuri valvontarangaistuksen suorittajaryhmä. Sähköisesti valvotusta liikkumisvapauden rajoituksesta huolimatta henkilökohtaisesti toteute- tut valvontakäynnit ovat olennainen osa rangaistuksen täytäntöönpanoa. Seuraamuksen on- nistunut suorittaminen saattaa joillakin asiakkailla vaatia suhteellisen tiivistä kontaktia kri- minaalihuollon tai muun viranomaisen kanssa. Tämänsisältöinen rangaistus perustuu käsityk- 45 seen, jonka mukaan sähköinen valvonta ei poista tai korvaa tarvetta henkilökohtaiseen yhtey- denpitoon rangaistuksen täytäntöönpanosta vastaavan virkamiehen ja seuraamuksen suoritta- jan välillä. Ruotsissa valvontarangaistusta suorittava voidaan tuloistaan riippuen velvoittaa maksamaan rikosten uhreja tukevalle säätiölle päivittäinen maksu, joka enimmillään on noin viisi euroa. Työryhmä ei pidä valvontarangaistukseen liitettävää taloudellista oheisseuraamusta Suomes- sa perusteltuna ainakaan rangaistuksen käyttöönottovaiheessa. Maksua ei voitaisi periä vähä- varaisilta rikoksentekijöiltä, joita suurin osa tuomituista todennäköisesti on. Lisäksi käytän- nössä on otettava huomioon, että maksettava summa voisi enimmilläänkin olla niin pieni, että sen periminen aiheuttaisi maksun suuruuteen nähden suhteettomasti vaivaa ja kuluja. Ran- gaistuksen täytäntöönpanon maksullisuutta voidaan pitää myös periaatteellisena ongelmana. Yksi uuden seuraamuksen suunnittelussa huomioon otettava näkökohta on se, etteivät seu- raamuksen sisällön asettamat vaatimukset saa rajata suorittajien joukkoa liian pieneksi. Eril- lisen rangaistusmuodon kehittäminen on sekä seuraamusjärjestelmän selkeyden että aiheutu- vien kustannusten kannalta järkevää vain, jos se soveltuu riittävän monelle lainrikkojalle. 6.1.3. Valvontarangaistuksen sijoittuminen seuraamusjärjestelmässä Uusia seuraamusmuotoja kehitettäessä on tärkeää huolehtia siitä, ettei rangaistusjärjestelmän monipuolistuminen johda samalla järjestelmän tarpeettomaan ankaroitumiseen. Tästä syystä seuraamuksen käyttöala on määriteltävä riittävän selvästi etukäteen. Jos valvontarangaistuk- sen katsotaan olevan ankaruudeltaan lähellä ehdotonta vankeutta, on lainsäädännön keinoin pyrittävä estämään esimerkiksi ehdollisen vankeuden tai nuorisorangaistuksen korvautumi- nen valvontarangaistuksella. Rangaistuslajin valintaa ohjaavia säännöksiä rikoslain 6 luvussa tuleekin täydentää säännöksillä, jotka ohjaavat valintaa valvontarangaistuksen ja muiden seu- raamusten välillä. Myös seuraamusjärjestelmän riittävästä selkeydestä on pyrittävä huolehti- maan. Rangaistuksen ankaruuden arvioinnissa on lähtökohtana, että vankeuden sijasta suoritettava valvontarangaistus on yhdyskuntapalvelua tuntuvampi seuraamus. Valvontarangaistus mer- kitsee kontrollin kohteena olemista ja määrätyn päiväohjelman noudattamista toisin kuin yh- dyskuntapalvelu, jonka sisältönä on palvelutehtävien suorittaminen suunnitelman mukaisesti ja tästä aiheutuva vapaa-ajan menetys. Yhdyskuntapalveluun ei myöskään voida liittää yksi- löllisiä lisäehtoja, jotka ovat eri maiden valvontaseuraamuksissa tavallisia. Lisäksi valvon- taan usein sisältyvä ehdoton päihteidenkäyttökielto tekee siitä yhdyskuntapalvelua ankaram- man rangaistuksen, koska yhdyskuntapalvelua suorittavalta on kielletty vain päihtyneenä oleminen rangaistukseen kuuluvissa palvelutehtävissä ja tapaamisissa. Näistä syistä työryh- mä pitää yhdyskuntapalvelua ensisijaisena vaihtoehtona tilanteissa, joissa molempien edelly- tykset täyttyisivät. Perinteisen ankaruusvertailun tekeminen ei sähköisen valvonnan ja yh- dyskuntapalvelun tapaisissa yksilöllisissä seuraamuksissa ole kuitenkaan helppoa. Lähtökohtana olisi, että kun rikoksentekijää ei voida tuomita yhdyskuntapalveluun, tulisi tehdä valinta valvontarangaistuksen ja ehdottoman vankeuden välillä. Työryhmän käsityksen mukaan valvontarangaistuksen kohderyhmä muodostuisikin lähtökohtaisesti siitä joukosta, jossa rikoslain 6 luvun 11 §:ssä mainitut ”painavat syyt” estävät yhdyskuntapalvelun tuomit- semisen. Säännöksen mukaan esimerkiksi aikaisemmat yhdyskuntapalvelutuomiot voivat muodostaa tällaisen painavan syyn. 46 Valvontarangaistuksen tuomitseminen edellyttäisi myös rikoksentekijän henkilökohtaista so- veltuvuutta seuraamuksen suorittamiseen. Valvontarangaistukseen soveltuvan rikoksenteki- jän arvioitaisiin hyötyvän rangaistukseen sisältyvästä tuesta ja valvonnasta niin, että hänen sosiaalinen tilanteensa voisi seuraamuksen myötä kohentua ja näin myös riski uusien rikosten tekemiselle vähentyä. Myös edellä mainittujen painavien syiden voidaan nähdä estävän yh- dyskuntapalvelun käytön silloin, kun kysymys on päihde- ja muiden ongelmiensa vuoksi yh- dyskuntapalveluun soveltumattomasta rikoksentekijästä. Tällainen rikoksentekijä voisi kui- tenkin soveltua suorittamaan yksilöllisesti suunniteltuja tukitoimia sisältävän valvontaran- gaistuksen. Valvontarangaistuksen tuomitseminen voisi estyä myös syistä, jotka liittyisivät nimenomaan valvontarangaistuksen soveltumattomuuteen teon seuraamukseksi. Esimerkiksi rikoksen luonne voisi muodostaa tällaisen erityisen syyn: kotona suoritettavaa valvontarangaistusta ei voitaisi pitää asianmukaisena rangaistuksena samassa asunnossa asuvaan henkilöön kohdis- tuneesta pahoinpitelystä. Valvontarangaistuksen suorittaminen edellyttää aina asuinkumppa- nin suostumusta. Parisuhteessa tehdyssä pahoinpitelyssä asuinkumppani olisi myös rikoksen uhri, johon kohdistuvan painostuksen mahdollisuuden vuoksi suostumuksen aitous voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi. On tärkeää, että yhdyskuntaseuraamuksia uudistettaessa huolehditaan eri osa-alueilla käyn- nissä olevien uudistushankkeiden yhteisistä tavoitteista ja siitä, että seuraamusten kokonai- suus muodostuu yhtenäiseksi ja hyvin toimivaksi. Yksi tällainen sähköisen valvonnan kehit- tämisessä huomioon otettava hanke on lokakuussa 2006 luovutettu oikeusministeriön työ- ryhmän ehdotus päihdekuntoutuksen lisäämisestä yhdyskuntaseuraamuksissa (Päihdekuntou- tus ja yhdyskuntaseuraamukset, OM:n työryhmämietintöjä 2006:19). Mainitun työryhmän tehtävänä oli esittää tarvittavat kehittämisehdotukset, joiden avulla yh- dyskuntaseuraamus olisi mahdollista panna täytäntöön nykyistä useammin tuomitun päihde- ongelmasta huolimatta, päihdekuntoutuksen tarve otettaisiin systemaattisesti huomioon osana rangaistuksen täytäntöönpanoa ja ehdottoman vankeuden käyttöä voitaisiin vähentää. Työryhmä ehdottikin muutoksia erityisesti yhdyskuntapalveluun, jonka käyttöä se ehdotti li- sättäväksi päihdekuntoutusta sisältävällä, niin kutsutulla kuntouttavalla yhdyskuntapalvelulla. Myös mahdollisuuksia suorittaa yhdyskuntapalvelu nykyistä monimuotoisemmin, esimerkik- si ryhmässä, tulisi mainitun työryhmän mukaan parantaa. Päihde- ja yhdyskuntaseuraamus- työryhmä uudistaisi myös nykyistä palvelupaikkaverkostoa, uutta olisivat esimerkiksi Krimi- naalihuoltolaitoksen ylläpitämät palvelupaikat tavallista enemmän tukea vaativille yhdyskun- taseuraamuksen suorittajille. Työryhmän ehdotuksista saadut lausunnot ovat olleet pääosin hyvin myönteisiä (OM, Lau- suntoja ja selvityksiä 2007:4). Ehdotusten valmistelu jatkuu oikeusministeriössä virkatyönä. 6.1.4. Menettely valvontarangaistuksen määräämisessä Valvontarangaistus on seuraamukseen sisältyvän sähköisen valvonnan vuoksi uudella tavalla yksilön liikkumavapauteen puuttuva rangaistus. Lisäksi valvonnan onnistunut suorittaminen edellyttää tuomitulta vahvaa motivaatiota. Tästä syystä on tavallista, että valvontarangaistus voidaan tuomita vain syytetyn suostumuksella. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa valvon- 47 taan määrätään syytetyn omasta hakemuksesta. Viranomaiset antavat seuraamuksen mahdol- lisuudesta tiedon siihen mahdollisesti sopiville henkilöille. Valvontarangaistuksen suunnittelu, tuomitseminen ja seuraamuksen sisällön määrääminen pyritään aina toteuttamaan siten, että hallintoviranomaisten ja tuomioistuimen välille muo- dostuu mielekäs työnjako. Eri maissa on kuitenkin tässä suhteessa käytössä hyvin erilaisia ratkaisuja. Suomen perustuslaissa on periaatteellisena lähtökohtana, että tuomioistuin määrää rikoksesta seuraavan rangaistuksen. Hallintoviranomaiselle voidaan kuitenkin eri maissa antaa laajasti- kin valtaa päättää rangaistuksen täytäntöönpanon muodosta. Esimerkiksi Ruotsissa on dele- goitu kriminaalihuollon viranomaisille valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaa keskeistä päätösvaltaa: Ruotsissa tuomioistuin tuomitsee vankeusrangaistuksen, mutta krimi- naalihuolto eli täytäntöönpanoviranomainen tekee päätöksen rangaistuksen suorittamisesta sähköisenä valvontana. Näin voidaan menetellä siksi, että sähköistä valvontaa pidetään Ruot- sissa yhtenä rangaistuksen täytäntöönpanon muotona eikä erillisenä seuraamuksena. Käytän- nössä tämä voidaan mieltää myös siten, että hallintoviranomainen päättää rikoksesta seuraa- vasta rangaistuksesta. Suomessakin hallintoviranomainen tekee olennaisesti seuraamuksen sisältöön vaikuttavan ratkaisun esimerkiksi päättäessään siitä, suoritetaanko vankeusrangais- tus suljetussa laitoksessa vai avolaitoksessa. Yhdyskuntaseuraamuksista päätettäessä rikoksentekijän henkilökohtaisella soveltuvuudella on usein rangaistuslajin valinnassa suuri merkitys. Näin on myös tehtäessä päätöstä siitä, so- veltuuko rikoksentekijä suorittamaan valvontarangaistuksen. Työryhmän käsityksen mukaan tuomioistuin tarvitsee valvontarangaistusta harkitessaan päätöksenteon tueksi kattavan selvi- tyksen syytetyn soveltuvuudesta rangaistuksen suorittamiseen. Selvitys voisi olla yhdyskun- tapalvelun soveltuvuusselvityksen tapainen, mutta jonkin verran laajempi. Valvontarangais- tuksen suorittaminen perustuu valvottavan vakinaiseen asuinpaikkaan ja päiväohjelmaan, joista jo tuomitsemisvaiheessa tulee olla riittävät tiedot. Yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksestä säädetään yhdyskuntapalvelusta annetun ase- tuksen 3 §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan Kriminaalihuoltolaitoksen on tutkiessaan rikok- sesta epäillyn soveltuvuutta yhdyskuntapalveluun otettava huomioon hänen kykynsä ja ha- lukkuutensa suoriutua palvelusta sekä hänen muut olosuhteensa. Samalla on selvitettävä mahdollisten tukitoimien tarve. Soveltuvuustutkinnan yhteydessä tutkittavalle on selostettava yhdyskuntapalvelun sisältö ja palvelun ehtojen rikkomisen seuraukset ja tämän jälkeen tie- dusteltava, antaako hän suostumuksensa rangaistuksen tuomitsemiseen yhdyskuntapalveluna. Suostumus merkitään soveltuvuusselvitykseen. Soveltuvuusselvitys lähetetään selvitystä pyytäneelle syyttäjälle, tai jos selvitystä on pyytänyt rikoksesta epäilty, asiassa toimivaltaisel- le syyttäjälle. Työryhmän käsityksen mukaan Kriminaalihuoltolaitoksen olisi vastaavasti syyttäjän tai tuo- mioistuimen pyynnöstä selvitettävä rikoksesta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet ja muut valvontarangaistuksen suorittamisen edellytykset ennen valvontarangaistuksen tuomitsemis- ta. Selvityksen tulisi sisältää muun muassa arvio rikoksesta epäillyn henkilön asunnon sovel- tuvuudesta valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon sekä tieto rangaistukseen sisältyvän toimintavelvoitteen laadusta. Selvitys sisältäisi myös Kriminaalihuoltolaitoksen lausunnon siitä, onko valvontarangaistuksen määrääminen perusteltua rikoksesta epäillyn sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi. 48 Valvontarangaistus vaikuttaa paitsi tuomitun, myös hänen perheenjäsentensä elämään. Vaik- ka valvonta ei suoranaisesti perheenjäseniin kohdistukaan, heidän on sallittava esimerkiksi viranomaisten kontrollikäynnit kodissaan. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että rangaistuk- sen suorittaminen valvontana edellyttää tavallisesti rikoksentekijän asuinkumppanin suostu- musta. Työryhmä pitää viranomaisten ja tuomitun asuinkumppanin välistä yhteistyötä seu- raamuksen toimeenpanon välttämättömänä edellytyksenä. Jos valvonta suoritetaan päihde- hoidossa, edellytetään vastaavasti yhteistyötä hoitolaitoksen ja täytäntöönpanoviranomaisten välillä. Rikoksesta epäillyn kanssa asuvien täysi-ikäisten henkilöiden suostumus olisi valvontaran- gaistuksen välttämätön edellytys, mutta myös 12 vuotta täyttäneitä alle 18-vuotiaita lapsia tu- lisi työryhmän käsityksen mukaan rangaistuksen soveltuvuusselvitystä tehtäessä kuulla. Työ- ryhmän ehdottama 12 vuoden ikäraja on merkittävä lainsäädännössä yleisemminkin: vuoden 2008 alusta voimaan tulevan lastensuojelulain (417/2007) 20 §:n mukaan 12 vuotta täyttä- neelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itse- ään koskevassa lastensuojeluasiassa. Saman lain 21 §:n mukaan 12 vuotta täyttäneellä lapsel- la on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itse- ään koskevassa lastensuojeluasiassa. Työryhmän käsityksen mukaan valvontarangaistuksen tuomitsemiseen soveltuu malli, jossa tuomioistuin tuomitsisi ensin vankeusrangaistuksen ja määräisi sen sijasta saman pituisen valvontarangaistuksen. Menettely olisi yhdenmukainen yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen kanssa. 6.1.5. Seuraamuksen kohdejoukko Valvontarangaistus on suhteellisen ankara rangaistus ainakin sellaisena kuin seuraamus on käytössä esimerkiksi Ruotsissa. Tuomitun on noudatettava elämäntapaansa ja päivittäisiä toimintojaan koskevia varsin tiukkoja ehtoja sillä uhalla, että ehtojen vähäisestäkin rikkomi- sesta seuraa sähköisen valvonnan muuntaminen takaisin vankeusrangaistukseksi. Tuomitun edellytykset rangaistuksen suorittamiseen on näin ollen arvioitava etukäteen mahdollisimman hyvin. Huolellinen soveltuvuusselvitys auttaa pitämään mahdollisimman pienenä ryhmän, jossa valvontaseuraamus joudutaan väärinkäytösten vuoksi muuntamaan ehdottomaksi van- keudeksi. Soveltuvuutta selvitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota syytetyn mahdolli- seen päihdeongelmaan ja sen hoitoon. Seuraamuksen kohdejoukon koon ja ominaisuuksien arvioiminen Suomen osalta silloin, kun sähköistä valvontaa käytettäisiin lyhyiden vankeusrangaistusten sijasta, on vain karkeahko ja viitteellinen. Tämä johtuu siitä, että arviointiin vaikuttavat monet epävarmuustekijät, joita ei voida kohtuudella etukäteen ottaa huomioon. Ensinnäkin on kiinnitettävä huomiota siihen, millainen rangaistuksen sisältö tulee olemaan. Arvioinnissa on lähdetty siitä, että tuomioistuimen määräämän, valvontarangaistuksella kor- vattavan ehdottoman vankeusrangaistuksen pituus olisi enintään neljä kuukautta. Vertailu- maana arvioinnissa on käytetty Ruotsia. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että seuraamuksen oletetaan olevan sisällöltään suurelta osalta samanlainen kuin Ruotsissa. Edellytyksenä val- vontarangaistukseen tuomitsemiselle on tällöin muun muassa se, että tuomitulla on pysyvä asunto ja että seuraamus perustuu tuomitun omaan hakemukseen tai ainakin suostumukseen sekä hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien suostumukseen. Lisäksi tuomitulla tulee ol- 49 la seuraamuksen aikana työ- tai opiskelupaikka, ja hänet voidaan velvoittaa osallistumaan päihdekuntoutukseen taikka muuhun toimintaan, jonka tavoitteena on parantaa yhteiskuntaan sopeutumista. Toiseksi tuomioistuin joutuisi arvioimaan sitä, onko ehdottomaan vankeuteen tuomitulla edellytyksiä suorittaa tuomionsa menestyksekkäästi vapaudessa sähköisen ja muun valvon- nan alaisena. Soveltuvuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota syytetyn henkilökohtaisiin voimavaroihin, niihin olosuhteisiin, joissa hän tulisi elämään sekä valvontaviranomaisten mahdollisuuksiin tarjota hänelle riittävää tukea seuraamuksen suorittamisessa. Voidaan arvi- oida, että Ruotsissa valvontarangaistuksen menestyksellinen käyttö johtuu suurelta osin tähän seuraamukseen asetettujen viranomaisresurssien suuresta määrästä. Seuraamuksen täytän- töönpanoon sijoitetut voimavarat mahdollistavat myös sen, että sähköiseen valvontaan voi- daan määrätä suhteellisen paljon rikoksentekijöitä. Suomen vankiaineksen korostunut eri- tyispiirre on hyvin yleinen ja voimakas päihderiippuvuus, mikä vaatii erityisen suuria panos- tuksia rangaistuksen suorittamisen tukemiseksi. Vaihtoehtona kontrolloidulle ja tuetulle ran- gaistukselle on asettaa soveltuvuuskriteerit niin tiukoiksi, että kohdejoukkoon valikoituu vain matalan uusimisriskin tuomittuja. Tällaiset painotukset määrittävät olennaisesti sen, kuinka suureksi rangaistusmuodon kohdejoukko Suomessa muodostuu. Kolmantena tekijänä kohderyhmän kokoa arvioitaessa on otettava huomioon ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun oma halukkuus ja motivaatio tuomionsa suorittamiseen va- paudessa tarkoin valvottuna. Tältä osin on mahdollista, että rikoksesta epäillyt tekevät vertai- lua valvontarangaistuksen ja vankeusrangaistuksen kesken. Vankilassa sovitettuna tuomiosta muodostuisi ehdonalaista vapautta koskevien säännösten perusteella ajallisesti lyhyempi kuin vapaudessa suoritettava vastaava rangaistus, jollei myös valvontarangaistukseen liitetä eh- donalaista vapautta. Tästä syystä työryhmä kannattaa mahdollisuutta ehdonalaiseen vapau- tumiseen sovellettavaksi myös valvontarangaistuksessa. Vapaudessa suoritettavan rangais- tuksen houkuttelevuutta vankeuteen verrattuna voi puolestaan lisätä se, että rikoksentekijällä on perhe ja työ- tai opiskelupaikka. Neljänneksi voidaan todeta, että Ruotsissa valvontarangaistukseen määrättävät valikoituvat tiettynä aikana ehdottomaan vankeuteen tuomittujen joukosta. Jos lähdetään siitä, että Suo- messa valvontarangaistuksen lainsäädännöllinen sisältö ja seuraamuksen onnistumista tuke- vien resurssien määrä olisi suunnilleen samanlainen kuin Ruotsissa, kohdejoukon kokoa ja koostumusta voidaan ennakoida siitä, minkälainen se on Ruotsissa. On muistutettava siitä, et- tä arviointi koskee vain eräitä määrällisiä tekijöitä, kuten rangaistusaikojen pituutta ja tuomit- tua rikosta. Ehdottomaan vankeuteen tuomittujen kohdejoukko voi poiketa toisistaan Ruot- sissa ja Suomessa esimerkiksi rikoskertaisuuden suhteen, mikä vaikeuttaa arviointia. Tuomi- tun vankiaineksen mahdollista erilaisuutta näissä kahdessa vertailumaassa ei kyetä ottamaan tässä huomioon. Rangaistukseen soveltuvien osuus vankeuteen tuomituista voi siten olla Ruotsissa joko suurempi tai pienempi kuin Suomessa. Ruotsissa (9 781 tuomittua) tuomittiin määrällisesti yli kaksi kertaa enemmän enintään neljän kuukauden mittaisia ehdottomia vankeusrangaistuksia kuin Suomessa (4 263) vuonna 2005. Luvussa on otettu huomioon vain vankeustuomiot, mutta ei yhdyskuntapalveluksi muunnet- tuja tapauksia. Tuomittujen henkilöjen määrä on niin sanottu bruttoluku, mikä tarkoittaa sitä, että saman henkilön vuoden aikana saamia tuomioita voi olla useampiakin kuin yksi. Suomessa tuomittiin vuonna 2005 rattijuopumuksesta ja varkauksista suhteellisesti enemmän lyhyitä (enintään neljän kuukauden) vankilatuomioita kuin Ruotsissa. Rattijuopumuksesta 50 tuomittujen osuus oli Suomessa 36 prosenttia ja Ruotsissa 29 prosenttia. Varkauksissa vas- taava osuus oli Suomessa 21 prosenttia ja Ruotsissa 15. Pahoinpitelystä lyhyeen vankeusran- gaistukseen tuomittujen osuus oli kummassakin maassa noin 10 prosenttia tuomituista. Ruotsissa sähköiseen valvontaan määrättiin 2 886 tuomittua vuonna 2005, mikä on noin nel- jännes muuntokelpoisista vankeusrangaistuksista (noin 11 200 vuonna 2005). Heistä hieman yli puolet oli tuomittu rattijuopumuksesta. Ruotsissa rattijuopumuksesta tuomittujen osuus oli vajaa kolmannes ja Suomessa runsas kolmannes lyhyistä vankeusrangaistuksista. Jos ratti- juopumuksesta tuomittuja pidetään valvontarangaistuksen pääkohderyhmänä, Suomen suh- teellisesti suurempi rattijuopumuksesta tuomittujen osuus voi kasvattaa valvontarangaistuk- seen soveltuvien joukkoa jonkin verran Ruotsiin verrattuna. Lisäksi on huomattava, että ratti- juopumuksesta tuomittuja olisi siinä tapauksessa Suomessa valvontarangaistukseen tuomi- tuista enemmän kuin Ruotsissa eli arviolta kaksi kolmasosaa tuomituista. Vuonna 2005 Ruot- sissa tuomittiin rattijuopumuksesta noin 2 800 henkilöä ja Suomessa 1 500 henkilöä enintään neljän kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen ja Ruotsissa valvontarangaistusta suorit- tavista yli puolet eli noin 1 500 oli rattijuopumuksesta tuomittuja. Näiden lukujen valossa Suomessa voisi rattijuopumuksesta tuomituista ennakoida noin 600 - 800 henkilön soveltu- van valvontarangaistukseen. Tämän arvion edellytyksenä on, että rattijuopumukseen syyllis- tyneiden joukko ei päihdeongelmien vakavuuden eikä asuin- ja työllistymisolosuhteiden vuoksi eroa vertailumaissa toisistaan merkittävästi. Ruotsissa lyhyisiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen jakauma ennustaa ran- gaistusten pituuden osalta kohtuullisesti sitä kohdejoukon jakaumaa, joka pääsee suoritta- maan rangaistuksensa valvonnassa. Tosin tuomioista reilu viidennes oli Ruotsissa yli 3 ja enintään 6 kuukauden pituisia, mutta valvontarangaistuksena suoritetuista vastaava osuus oli 13 prosenttia vuonna 2005. Näin ollen valvontarangaistus oli ainakin vuonna 2005 painottu- nut varsin selvästi enintään 3 kuukauden pituisiin tuomioihin. Suomessa lyhyet ehdottomat vankeustuomiot jakautuvat pituudeltaan tasaisemmin kuin Ruotsissa. Jos Suomessakin val- vontarangaistukseen soveltuvien joukko painottuisi enintään 3−4 kuukauden pituisen vanke- ustuomion saaneisiin, kohdejoukon suuruus muodostuisi selvästi pienemmäksi Suomessa kuin Ruotsissa, jos rajana olisi Ruotsin mallin mukainen enintään kuuden kuukauden vanke- ustuomioiden muunnettavuus valvontarangaistukseksi. Enintään neljän kuukauden vankeusrangaistusten kohdalla valvontarangaistuksen kohdejou- kon suuruus olisi edellä mainituin varauksin Suomen ja Ruotsin vuoden 2005 rangaistustieto- jen perusteella arvioitavissa Suomessa noin 1 000 tuomitun suuruiseksi vuodessa. Jos valvon- tarangaistukseen soveltuvaksi asetettaisiin Ruotsin tapaan enintään kuuden kuukauden mit- tainen vankeusrangaistus, arvioitu lukumäärä kohoaisi Suomessa 1 300 – 1 400 tuomittuun. Rattijuopumuksen suhteellisen osuuden korostuminen Suomessa saattaisi tarkoittaa jopa tä- täkin suurempaa kohdejoukkoa. Jos kohdejoukon suuruutta tarkastellaan myös rikoskertai- suuden osalta, ensikertaisten määrä vapaudesta vankilaan tulleiden joukossa oli vajaa kol- mannes ja enintään kerran uusineiden kanssa lähes puolet vuonna 2006. Valvontarangaistuk- seen soveltuvan kohdejoukon suuruus voisi tämän mukaisesti sijoittua 500 – 1000 tuomitun määrään, jos valvontarangaistuksen todennäköisenä kohderyhmänä pidettäisiin ensikertaisia ja enintään yhden kerran vankilassa rangaistustaan sovittaneita. Viidentenä seikkana kohdejoukkoa arvioitaessa on syytä muistaa, että valvontarangaistuksen ottaminen seuraamusjärjestelmään lyhyiden vankeusrangaistusten vaihtoehtona voi tosiasial- lisesti kiristää rangaistuskäytäntöä. Seuraamuksesta voi tulla esimerkiksi yhdyskuntapalvelun vaihtoehto joissain tapauksissa, jolloin nyt yhdyskuntapalveluun määrättäville tuomittaisiin- 51 kin valvontarangaistus. On myös mahdollista, että valvontarangaistus alkaa vähitellen korva- ta myös ehdollisia vankeusrangaistuksia, kun seuraamusjärjestelmään tulee lisäporrastusta. Tällainen seuraamuskäytännön tiukentuminen lisäisi silloin luonnollisesti valvontarangais- tukseen tuomittujen määriä. Vuonna 2006 vapaudesta vankilaan tulleista, 1 – 4 kuukauden vankeusrangaistuksen saaneis- ta vankeusvangeista 93 prosenttia oli miehiä. Näistä vangeista noin puolet oli 30 – 49 vuoden ikäisiä. Näin ollen valvontarangaistukseen määrättävien joukko koostuisi suurelta osin keski- ikäisistä miehistä. Muutoin kohdejoukkoon valikoitumiseen vaikuttavat rikoksesta epäillyn asuinolot, työllistymismahdollisuudet ja päihderiippuvuuden hoitomahdollisuudet. Jos tilanne näiltä osin on Suomessa olennaisesti heikompi kuin Ruotsissa, arvioidun kohdejoukon suu- ruus voi olla huomattavastikin pienempi. Työryhmä on selvittänyt niiden vankien määrän, jotka tuomionsa pituuden puolesta olisivat soveltuneet yhdyskuntapalveluun, mutta jotka kuitenkin on tuomittu ehdottomaan vankeus- rangaistukseen. Näitä enintään kahdeksan kuukauden vankeusrangaistusta suorittavia vankeja oli lokakuun 1 päivänä 2007 vankiloissa yhteensä 467, kun vankeusvankeja kaikkiaan oli 2 840. Ryhmästä 255 vangilla eli lähes puolella oli suoritettuna vähintään yksi yhdyskuntapal- velurangaistus. Syitä ehdottoman vankeuden tuomitsemiselle yhdyskuntapalvelun sijasta ei ole voitu tilastollisesti tarkemmin selvittää. Kysymys on kuitenkin joukosta, jossa yhdyskun- tapalvelun tuomitseminen estyy aiempien yhdyskuntapalvelutuomioiden tai muiden rikoslain 6 luvun 11 §:ssä tarkoitettujen painavien syiden perusteella. Ehdotettava valvontarangaistus voisi soveltua seuraamukseksi ainakin osalle tästä ryhmästä. 6.1.6. Sähköinen valvonta sakon muuntorangaistuksena Sakkoon tuomitulle, jolta sakkoa ei saada perityksi, määrätään maksamatta olevan sakon si- jasta muuntorangaistukseksi vankeutta. Nykyään muuntorangaistus määrätään siten, että kolmea maksamatta olevaa päiväsakkoa vastaa yhden päivän vankeus. Tuomioistuin voi tie- tyillä sakotetun henkilökohtaisia olosuhteita ja ikää koskevilla rangaistuksen kohtuuttomuu- teen ja tarkoituksettomuuteen liittyvillä perusteilla jättää sakon muuntamatta vankeudeksi. Asiasta säädetään rikoslain 2 a luvussa. Muuntosuhdetta on viimeksi lievennetty vuoden 2006 alusta voimaan tulleella 2 a luvun 5 §:llä (983/2005). Sakon muuntorangaistuksessa voidaan nähdä merkittäviä periaatteellisia ongelmia. Pyrki- myksenä on ollut löytää sakon muuntorangaistukseksi ehdotonta vankeutta sopivampi seu- raamus. Useista syistä siinä ei ole kuitenkaan onnistuttu (tästä enemmän esimerkiksi hallituk- sen esityksessä HE 76/2005 vp). Yksi keskeinen ongelma on, että alun perin tuomitun varal- lisuusrangaistuksen sijalle tulee laadultaan selvästi ankarampi vapausrangaistus. Lisäksi muuntorangaistus kyseenalaistetaan usein sillä perusteella, että maksamatta olevien sakkojen vuoksi vankilaan joutuvat on todettu vielä huono-osaisemmaksi väestönosaksi kuin vankeus- vangit yleensä. Sakkovangit ovat päihdeongelmiensa, asunnottomuutensa ja varattomuutensa vuoksi erittäin heikossa sosiaalisessa asemassa. Tässä ryhmässä rangaistusaika saattaa para- doksaalisesti toimia rikoksentekijää kuntouttavana jaksona, mutta se ei kuitenkaan ole ran- gaistuksen alkuperäinen tavoite. Valvontarangaistusta pidetään vankeusrangaistusta lievempänä seuraamuksena, ja se voisi tästä syystä olla oikeudenmukaisempi seuraamus sakkojen maksamatta jättämisestä kuin vankeus. Valvontaan voitaisiin myös yhdistää tukimuotoja, jotka esimerkiksi päihdeongel- 52 miin puuttumalla edistäisivät tuomitun mahdollisuuksia elää uusia rikoksia tekemättä. Sakon muuntorangaistukseen tuomittavien keskimäärin heikko soveltuvuus sähköisen valvontaan muodostanee kuitenkin esteen valvontarangaistuksen suorittamiselle. He eivät todennäköises- ti useinkaan täyttäisi valvontaan pääsemisen edellytyksiä asumistilanteensa eivätkä päihde- ongelmansa hallinnan osalta. Heidän voidaan olettaa olevan juuri niitä, jotka eivät selviä val- vontarangaistuksesta ilman sen ehtojen merkittävää rikkomista. Valvonnan ehtojen noudat- taminen edellyttää tuomitulta kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä, vaikka sakotetun asumisti- lanne järjestyisikin. Näin olisi ainakin siinä tapauksessa, että Suomessa käyttöön otettava valvontarangaistus muistuttaisi sisällöltään edellä selostettuja pohjoismaisia toteutuksia. 6.2. Sähköinen valvonta yhdyskuntaseuraamuksen ehtojen rikko- mistilanteissa Sähköistä valvontaa voidaan ajatella paitsi uutena lyhyen vankeusrangaistuksen täytäntöön- panon muotona, myös seuraamuksena tilanteissa, joissa tuomittu on rikkonut jonkin muun yhdyskuntaseuraamuksen täytäntöönpanon ehtoja. Tällaisissa tilanteissa esimerkiksi yhdys- kuntapalvelun suorittaminen voidaan määrätä keskeytettäväksi. On myös mahdollista, että tuomittu ei ole edes aloittanut rangaistuksen suorittamista, jolloin myös tulee harkittavaksi muunto ankarammaksi rangaistukseksi. Työryhmä käsittelee sähköisen valvonnan eli käy- tännössä valvontarangaistuksen mahdollisuutta ainoastaan tilanteissa, joissa yhdyskuntaseu- raamus voitaisiin voimassa olevan lainsäädännön perusteella muuntaa ehdottomaksi vankeu- deksi. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 § (66/2003) koskee törkeää velvollisuuksien rikkomis- ta. Säännöksen mukaan Kriminaalihuoltolaitoksen on viipymättä ilmoitettava viralliselle syyttäjälle, jos tuomittu ei aloita yhdyskuntapalvelun suorittamista, jättää sen suorittamisen kesken tai muulla tavoin törkeästi rikkoo palvelusuunnitelmaa tai palvelun aikataulua taikka toistuvasti tai törkeästi jättää noudattamatta 7 §:n 3 momentissa mainittua päihteidenkäyttö- kieltoa. Jos virallisen syyttäjän arvion mukaan yhdyskuntapalvelu olisi muunnettava vankeu- deksi, hän esittää tätä koskevan vaatimuksen tuomioistuimelle. Jos tuomioistuin katsoo tuo- mitun törkeästi rikkoneen velvollisuuksiaan, sen on muunnettava yhdyskuntapalvelun suorit- tamatta oleva osa ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi, jonka vähimmäisaika on neljä päi- vää. Tuomioistuin voi muuntaa myös sellaisen yhdyskuntapalvelun, jonka suorittaminen ei ole vielä alkanut. Työryhmän ehdottama valvontarangaistus voisi siis seurata yhdyskuntapal- velun ehtojen rikkomisesta tilanteissa, joissa yhdyskuntapalvelu muunnettaisiin ensin ehdot- tomaksi vankeudeksi, mutta vankeuden sijasta tuomittaisiin valvontarangaistus. Nuorisorangaistuksen muuntaminen vankeudeksi on hyvin harvinaista. Nuorisorangaistuk- sesta annetun lain (1196/2004) 18 §:n mukaan rikkomustapauksissa nuorisorangaistuksen si- jaan tulevaa rangaistuksen lajia harkittaessa on otettava huomioon tuomitun ikä, suorittamat- ta jäänyt nuorisorangaistuksen osa, tuomittavan moitittavan menettelyn vakavuusaste ja nuo- risorangaistuksen tumoitsemiseen johtaneen rikoksen laatu. Jos nuorisorangaistus on jäänyt kokonaan tai huomattavassa määrin suorittamatta ja jos siihen muutenkin on edellä mainitut harkintaperusteet huomioon ottaen myös kokonaisuutena arvioiden erityistä syytä, suoritta- matta jääneen nuorisorangaistuksen osan tilalle voidaan tuomita ehdoton vankeusrangaistus. Jäännösrangaistuksen täytäntöönpano on mahdollinen, joskin hyvin harvinainen seuraus eh- donalaiseen vapauteen liitettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Ehdonalaisen va- pauden valvonnasta annetun lain 10 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä jäännösrangaistus- 53 ta täytäntöönpantavaksi 4-14 päivää, jos valvottava rikkoo törkeästi valvontaan sisältyviä velvollisuuksiaan. Rangaistuksen täytäntöönpanoon on lisäksi oltava ”valvottavan henkilöön liittyvät ja rikkomukseen johtaneet syyt kokonaisuutena huomioon ottaen erityistä syytä”. Nuorten ehdollisen vankeuden valvontaan sisältyvien ehtojen rikkomisesta ei voisi seurata tässä käsiteltävää valvontarangaistusta, koska ehdoton vankeus ei ole mahdollinen seuraus ehtojen rikkomisesta. Tilanne on tietysti toinen, jos sähköistä valvontaa pidetään mahdollise- na myös tilanteissa, joissa yhdyskuntaseuraamusta ei nykyisen lainsäädännön mukaan voida muuntaa vankeudeksi. 6.3. Sähköinen valvonta pakkokeinona Suomessa määrätään vuosittain runsaat 600 matkustuskieltoa. Lukumäärä on hienoisessa las- kussa: vuonna 2002 matkustuskieltoja oli 688, ja niiden määrä on tasaisesti vähentynyt 604 matkustuskieltoon vuonna 2006. Poliisin lisäksi myös tuomioistuin voi määrätä matkustus- kiellon, mutta tuomioistuimen määräämät kiellot ovat harvinaisia. Matkustuskieltojen käyttö vaihtelee huomattavasti poliisipiireittäin. Matkustuskieltoja rikotaan suhteellisen paljon: poliisin tietoon tuli vuosina 2003-2006 noin 250 – 350 rikkomistapausta vuosittain. Vuoden 2007 kahdeksan ensimmäisen kuukauden ai- kana poliisi on määrännyt 397 matkustuskieltoa ja samana aikana on rikottu 202 kieltoa. Matkustuskiellon noudattamista valvotaan nykyään vaihtelevasti. Sähköistä valvontaa ei käy- tetä lainkaan. Koska erillistä valvontajärjestelmää ei ole, matkustuskieltoon sisältyviä määrä- yksiä rikkoneet jäävät yleensä kiinni kiellon rikkomisesta jouduttuaan poliisin kanssa tekemi- siin muista kuin matkustuskieltoon liittyvistä syistä. Kuten tilastoista käy ilmi, poliisin tie- toon tulleiden matkustuskiellon rikkomisten määrä on kiinni jäämisen satunnaisuudesta huo- limatta huomattava. Sähköisen valvonnan käyttö joko itsenäisenä pakkokeinona tai jonkin pakkokeinon tehostee- na on yksi mahdollinen valvonnan soveltamistapa. Suomessa toteutustavaksi voitaisiin ajatel- la lähinnä sähköisesti valvottua matkustuskieltoa, joka olisi nykyistä matkustuskieltoa tehok- kaampi pakkokeino. Työryhmän käsityksen mukaan matkustuskiellon uskottavuus edellyttää valvonnan tehostamista jollain tavoin, ja sähköinen valvonta soveltuisi kieltojen valvomiseen hyvin. Valvottu matkustuskielto saattaisi myös nykyistä useammin korvata vangitsemisen ja näin vähentää tutkintavankien määrää. Tutkintavankeusaika, kuten vankeus yleensäkin, heikentää vangitun sosiaalista asemaa var- sinkin jatkuessaan pidempään. Seurauksena voi olla esimerkiksi työpaikan, taloudellisen toimeentulon tai koulutusmahdollisuuksien menetys. Erityisen ongelmallisia ja vaikeasti kor- vattavia vahinkoja nämä ovat, jos vangittua ei myöhemmin todeta syylliseksi epäiltyyn ri- kokseen. Tutkintavankeuden sijasta määrättävä sähköisesti valvottu matkustuskielto vähen- täisi kaikkia näitä haittavaikutuksia. Sähköisellä valvonnalla tehostetusta matkustuskiellosta voisi tulla kaiken kaikkiaan nykyistä matkustuskieltoa tehokkaampi vaihtoehto vangitsemiselle. Lisäksi matkustuskiellon ehtojen noudattamisen tehokkaalla valvonnalla voisi olla kieltoon määrätyn uusia rikoksia ehkäisevä vaikutus. 54 Pakkokeinojärjestelmää voitaisiin työryhmän käsityksen mukaan kehittää joko liittämällä sähköinen valvonta kaikkiin matkustuskieltoihin tai niin, että valvomaton matkustuskielto säilytettäisiin edelleen sähköisesti valvotun matkustuskiellon rinnalla. Käytännössä olisi kui- tenkin hyvin vaikeaa erottaa ne tilanteet, joissa valvontaa ei tarvittaisi, jos nykyinen matkus- tuskielto pysyisi edelleen mahdollisena vaihtoehtona. Lähinnä tästä syystä työryhmä kannat- taa kaikkien matkustuskieltojen sähköistä valvontaa. Edellä jaksossa 3.6. kuvatuista matkustuskiellon määräämisen edellytyksistä (1 §) huoma- taan, ettei kieltoon voida määrätä silloin, kun pakkokeinon määräämisen syynä on vaara asi- an selvittämisen vaikeuttamisesta esimerkiksi todistusaineistoa hävittämällä tai todistajaan vaikuttamalla (vaikeuttamisvaara). Matkustuskielto on vaikeuttamisvaaran torjumisessa teho- ton keino. Näin ollen ei valvottuakaan matkustuskieltoa voida ajatella käytettävän tilanteissa, joissa on vaara todisteiden hävittämisestä tai muusta asian selvittämisen vaikeuttamisesta. Sähköisen valvonnan työryhmä pitää kotiarestin tapaista velvollisuutta kotona tai muussa va- kituisessa asuinpaikassa oleskelemiseen tiettyinä aikoina tarpeellisena vaihtoehtona myös matkustuskiellossa. Mietinnössä ehdotettavat matkustuskieltoon määrättävän liikkumista ja tavoitettavuutta koskevat määräykset vastaavatkin muuten täysin nykyistä sääntelyä, mutta uutena vaihtoehtona tulisi selvästi laissa ilmaistu velvollisuus kotona oleskeluun eli paikalla- olovelvoite. Tällaista velvoitetta ei liitettäisi kaikkiin matkustuskieltoihin, ja sen määräämi- sen edellytykset poikkeaisivat jonkin verran muiden matkustuskieltojen määräämisen edelly- tyksistä. Asiallisesti paikallaolovelvoite merkitsisi kuitenkin vain voimassa olevan lain täs- mentämistä, koska matkustuskieltoon voidaan nykyäänkin sisällyttää monentyyppisiä, myös kotona oleskelua koskevia määräyksiä. Oikeusministeriön nuorisorikostyöryhmä (OM:n työryhmämietintöjä 2004:12) on ehdottanut nuorisoarestin käyttöönottoa. Nuorisoaresti olisi alle 18-vuotiaalle määrättävä sähköisesti valvottu pakkokeino, jonka lajeja olisivat kotiaresti ja aluearesti. Jos valvottu matkustuskielto otetaan käyttöön, ei erilliselle nuorisoarestille liene tarvetta. Nuorisoarestin sijasta nuoria koskevaa erityissääntelyä tulisikin sisällyttää sähköisesti valvotun matkustuskiellon määrää- mistä ja edellytyksiä koskevaan lainsäädäntöön. Sähköisen valvonnan työryhmän ehdotuksen mukainen matkustuskieltoa ja siihen mahdolli- sesti liitettävää paikallaolovelvoitetta koskeva sääntely ei rajoittuisi vain nuoriin, vaan olisi yleisesti sovellettavaa pakkokeinolainsäädäntöä. Koska vapaudenmenetyksen aiheuttamat haitat ovat nuorilla vakavammat kuin muissa ikäryhmissä, tulisi rikoksesta epäillyn ollessa alle 18-vuotias kiinnittää erityistä huomiota mahdollisuuteen käyttää matkustuskieltoa pidät- tämisen tai vangitsemisen sijasta. Paikallaolovelvoitteen sisältävä matkustuskielto olisi työ- ryhmän käsityksen mukaan todennäköisesti tehokas keino myös nuoren alkavan rikoskierteen katkaisussa. Valvottu matkustuskielto eroaisi seuraamuksena määrättävästä sähköisestä valvonnasta. Val- vottuun matkustuskieltoon ei voitaisi liittää valvontarangaistukseen kuuluvia toimintavelvoit- teita, koska matkustuskielto on luonteeltaan ainoastaan turvaamistoimenpide. Rangaistuksena tuomittava sähköinen valvonta olisi siis sisällöltään valvottua matkustuskieltoa tuntuvampi. Jos sähköistä valvontaa aletaan toteuttaa myös uutena pakkokeinona tai pakkokeinon tehos- teena, on ratkaistava, otetaanko valvonta-aika huomioon vähentämällä se tuomittavasta van- keusrangaistuksesta. Rikoslain 6 luvun 13 §:n (515/2003) mukaan vapaudenmenetystä vas- taava aika vähennetään määräaikaisena tuomittavasta vankeusrangaistuksesta, jos rikoksen 55 tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään vuorokauden. Nykyään matkustuskieltoa ei vähennetä, koska matkustuskiellossa ollutta ei pidetä vapautensa menet- täneenä. Matkustuskiellon sisältövaihtoehtoihin liittyviin liikkumavapauden rajoittamismahdollisuuk- siin ei työryhmän ehdotuksessa puututtaisi muuten kuin ehdotettavalla paikallaolovelvoitteel- la, joka merkitsee lähinnä täsmennystä nykyiseen lakiin. Matkustuskieltoon määrättävä voi- daan pakkokeinolain 2 luvun 2 §:n mukaan velvoittaa olemaan ”tiettyinä aikoina tavattavissa asunnossaan tai työpaikallaan”, joten paikallaolovelvoitteen tyyppisen määräyksen antami- nen on nykyäänkin mahdollista. Ero nykyiseen olisi näin kiellon valvonnassa, ei sen sisällös- sä. Valvottuakaan matkustuskieltoa ei voitane katsoa vapaudenmenetysajaksi, joten valvonta- ajan huomioon ottaminen edellyttäisi rikoslain 6 luvun 13 §:n muuttamista. Työryhmä ei ota kantaa matkustuskiellon tekniseen toteutustapaan. Koska matkustuskielto on vasta pakkokeino eikä kieltoon määrättävää ole todettu syylliseksi mihinkään rikokseen, voi- si lähtökohtana olla vähemmän yksilön vapauteen puuttuva toteutustapa kuin valvontaran- gaistuksessa. 6.4. Sähköinen valvonta rangaistuksen täytäntöönpanossa 6.4.1. Yleistä Sähköisen valvonnan käyttö nykyisten yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanon tehosteena on yksi periaatteessa mahdollinen valvonnan käyttötapa. Valvonnan liittäminen vapaudessa suoritettaviin seuraamuksiin olisi teknisesti yksinkertaista, mutta sen tarvetta on arvioitava tarkasti. Työryhmän käsityksen mukaan vaarana on, että sähköisen valvonnan käyttö laajenee alueille, joilla lisääntyneelle valvonnalle ei ole riittäviä perusteita. Seurauksena voi olla ran- gaistusjärjestelmän tahaton ankaroituminen ja kontrollin tarpeeton lisääntyminen. Sähköistä valvontaa käytetään nykyään valvotun koevapauden sekä opinto- ja siviilityölupien tapaisten luvallisten vankilasta poistumisten valvonnassa. Vankeinhoitolaitos käyttää valvon- nassa matkapuhelimen paikantamiseen perustuvaa GSM-tekniikkaa, ja puhelimet ovat taval- lisia kuluttajamalleja. Vankiloista saadut yleisarviot paikannusjärjestelmästä ovat olleet pää- osin melko myönteisiä. Muiden yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanossa teknistä valvon- taa ei käytetä. Vaarallisia rikoksenuusijoita koskeva lainsäädäntö on 1.10.2006 korvattu menettelyllä, jossa törkeään rikokseen toistuvasti syyllistynyt voidaan tuomita suorittamaan koko rangaistusai- kansa vankilassa. Asiasta säädetään rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä. Koko rangaistusaikaa suorit- tamaan määrätty päästetään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan rangaistuksesta vii- si kuudesosaa, jos häntä ei enää ole pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Ehdonalainen vapauttaminen voi tällöin tapahtua aikaisintaan, kun vankilas- saoloaikaa on kertynyt kolme vuotta. Näitä pitkää rangaistusta suorittaneita vankeja voidaan vapautumisvaiheeseen liittyvien riskien minimoinnin kannalta pitää erityisen vaativana ryh- mänä. He tarvitsevat yhteiskuntaan sopeutumisekseen yleensä muita enemmän tukea, mutta mahdollisesti myös tiukempaa valvontaa. 56 Valvottu koevapaus on korvannut ennen vankeuslainsäädännön uudistusta laissa olleen mah- dollisuuden ehdonalaisen vapauden aikaistamiseen esimerkiksi sosiaalisista, koulutuksellisis- ta tai terveydellisistä syistä. Työryhmä ei pidä nuorisorangaistuksen, ehdollisen vankeuden valvonnan eikä yhdyskunta- palvelun tehostamista sähköisellä valvonnalla aiheellisena, kun otetaan huomioon pyrkimyk- set estää rangaistusjärjestelmän ankaroituminen ja säilyttää rangaistusjärjestelmän selkeys. Työryhmä on kuitenkin pohtinut mahdollisuutta koko rangaistusaikaa suorittavien vankien sähköiseen valvontaan ehdonalaisessa vapaudessa. Nämä vangit voivat edellä mainituin edel- lytyksin päästä ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan rangaistuksesta viisi kuudesosaa. Työ- ryhmän käsityksen mukaan sähköisen valvonnan käyttöä voitaisiin harkita koko rangaistus- aikaa suorittavien ehdonalaisen vapauden valvonnassa, koska kysymys on vapautumisvai- heessa tavallista tiiviimpää tukea ja valvontaa vaativista rikoksentekijöistä. 6.4.2. Valvotun koevapauden erityiskysymyksiä Valvotusta koevapaudesta säädetään rikoslain 2 c luvun 8 §:ssä, jonka mukaan ”vanki voi- daan yhteiskuntaan sijoittumisen edistämiseksi sijoittaa vankilan ulkopuolelle teknisin väli- nein tai muulla tavoin erityisesti valvottuun koevapauteen enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista”. Vankeusajan jälkeen koevapauteen siirtyvät vangit eroavat valvonnan tarpeen ja koevapau- teen sisällytettävien ehtojen kannalta selvästi suunnitteilla olevan valvontarangaistuksen kohderyhmästä. Lisäksi valvottuun koevapauteen sijoitettavat vangit saattavat erota toisistaan huomattavasti. Suurin osa koevapauteen sijoitettavista on noudattanut rangaistusajan suunni- telmaa vankilassa ja on jollain tavoin osoittanut pyrkimyksensä rikoksettomaan elämänta- paan. Heidän kohdallaan siirtymävaiheessa ei nähdä erityisiä ongelmia. Koevapauteen pääsee kuitenkin myös pitkää vankeustuomiota suorittavia vankeja, jotka tarvitsevat yleensä muita enemmän tukea ja apua arkielämästä selviytymisessä laitosajan jälkeen. Koko rangaistusaikaa rikoslain 2 c luvun 11 §:n perusteella suorittavien vankien valvottu koevapaus on suunniteltava erityisen huolellisesti, koska tämä ryhmä myös muodostaa muita suuremman turvallisuusriskin. Kysymys on vaarallisiksi arvioiduista vangeista, jotka ovat jo suorittaneet lähes koko rangaistuksensa ja joille valvottu koevapaus on pakollinen siirtymä- vaihe ennen rangaistusajan päättymistä. Kuten edellä on todettu, koko rangaistusaikaa suorit- tava päästetään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan rangaistuksesta viisi kuudes- osaa, jos häntä ei enää ole pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai va- paudelle. Jollei koko rangaistusaikaa suorittavaa päästetä ehdonalaiseen vapauteen, hänet si- joitetaan valvottuun koevapauteen kolme kuukautta ennen vapauttamista. Vankeudesta anne- tun asetuksen (509/2006) mukaan näissä tapauksissa vankilan ja sijoittajayksikön on erityisen tarkoin arvioitava valvottuun koevapauteen päästettävän riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Valvonta- ja yhteydenpitomääräykset on mitoitettava riittäviksi rikoksen uusimisen ehkäise- miseksi. Rikosseuraamusvirasto on antanut valvotun koevapauden toimeenpanoa koskevan menette- lyohjeen (28/011/2006), jossa käsitellään muun muassa koevapauden valmistelua, koevapau- dessa olevan oikeutta sosiaalietuuksiin sekä koevapauden valvontaa ja liikkumisrajoituksia. 57 Ohjeessa todetaan yhteydenpidosta, että valvonta- ja yhteydenpitomääräysten suunnittelu vangin yksilöllisen tilanteen pohjalta on keskeistä valvottua koevapautta valmisteltaessa. Valvontatapojen määrää lisätään sen mukaan, miten suureksi koevapauteen sisältyvien ehto- jen noudattamatta jättämisen riski arvioidaan. Ohjeen mukaan koevapauden valvontaan käytetään vankilan järjestämiä teknisiä laitteita, jotka mahdollistavat yhteydenpidon laitoksen ulkopuolella olevaan ja hänen liikkumisensa valtakunnallisen seurannan. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi matkapuhelimet ja niiden oheislaitteet kuten GPS-laitteet sekä muut valvontaa tukevat laitteet. Käytännössä koevapau- dessa olevien vankien valvonta on järjestetty matkapuhelinten avulla, kuten sähköisen val- vonnan työryhmän välimietinnössä ehdotettiin. Lokakuussa 2006 käyttöön otetusta valvotusta koevapaudesta on jo alkanut kertyä käytännön kokemuksia. Marraskuun 5 päivänä 2007 valvotussa koevapaudessa oli 30 vankia, 22 miestä ja kahdeksan naista. Heistä suurin osa oli päässyt koevapauteen avolaitoksesta, suljetusta vankilasta oli tullut viisi. Marraskuun alkuun mennessä koevapaudessa on ollut päivittäin keskimäärin 19 vankia. Valvottuun koevapauteen on sijoitettu kaksi elinkautisvankia, yhtään koko rangaistusta suorittavaa (eli entistä pakkolaitosvankia) ei ollut 5.11.2007 mennessä si- joitettu koevapauteen. Mainittuun päivään mennessä yhteensä 93 vankia oli ollut valvotussa koevapaudessa. Koevapauden valvonta on käytännössä vaihdellut melko paljon eri vangeilla. Myös koeva- pauden toimeenpanosuunnitelmaan sisältyvissä ehdoissa ja rajoituksissa on ollut vaihtelua. Rikosseuraamusvirastosta saatujen tietojen mukaan koevapaudessa olevat ovat useimmiten asuneet omassa kodissaan, muutamat ovat asuneet tukikodissa tai kuntoutus- tai oppilaitok- sessa. Heidän toimintavelvoitteensa on liittynyt usein työhön, työharjoitteluun, vapaaehtois- työhön, opiskeluun, kuntoutukseen tai oman toimintakyvyn ylläpitoon. Muutama koevapau- teen sijoitettu vanki on hoitanut sairasta puolisoaan tai lastaan. Koevapaudessa olevan liik- kuminen on usein rajattu yhden tai korkeintaan muutaman kunnan alueelle valvottavan toi- mintavelvoitteesta riippuen. Yleensä valvottavan edellytetään olevan yöaikaan kotonaan. Koevapaudessa olevien tuomiot vaihtelevat yhdestä vuodesta yli 12 vuoden vankeuteen. Val- taosa on tuomittu omaisuus- tai väkivaltarikoksista. Useat ovat ensikertaisia. Valvottuun koevapauteen sijoitettujen sosiaali- ja työttömyysturvaetuudet määräytyvät sa- moin kuin yhdyskuntaseuraamusta suorittavien yleensäkin. Koevapaudessa olevien toimeen- tulo perustuu useimmiten palkkaan tai eläkkeeseen. Osa on saanut työmarkkinatukea, kun- toutustukea tai toimeentulotukea ainakin osana koevapausaikaa. Pääsääntöisesti koevapaudet ovat sujuneet hyvin, rikkeitä on ollut vain muutamilla. Rikko- mukset ovat liittyneet päihteiden käyttöön ja pieniin poikkeamiin lupaehtojen noudattamises- sa. Koevapauksia on 5.11.2007 mennessä peruutettu rikkomuksen vuoksi kolme, yhdellä vangeista koevapaus on jatkunut myöhemmin. Valvotussa koevapaudessa olevien määrä tulee lähivuosina nousemaan selvästi. Oikeusmi- nisteriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2007-2011 arvioidaan, että valvotussa koevapaudessa olevien vankien määrä kasvaa suunnittelukaudella asteittain 25 vangista vuonna 2007 noin 400 vankiin vuonna 2011. Arviossa tarkoitetaan kullakin hetkellä valvo- tussa koevapaudessa olevien päivittäistä keskimäärää. 58 7. Työryhmän ehdotukset Edellisessä jaksossa (6) on selostettu työryhmän ehdotusten periaatteellisia lähtökohtia. Tässä luvussa selostetaan tarkemmin työryhmän säännösehdotuksia ja niiden perusteita. 7.1. Valvontarangaistus 7.1.1. Määräämisen edellytykset ja päätösvalta Työryhmän käsityksen mukaan seuraamusjärjestelmäämme tulee kehittää siten, että uudeksi itsenäiseksi seuraamukseksi luodaan vapaudessa toimeenpantava, teknisesti valvottu seuraa- mus, jonka työryhmä ehdottaa nimettäväksi valvontarangaistukseksi. Säännökset valvonta- rangaistuksen määräämisen edellytyksistä lisättäisiin rikoslakiin ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset koottaisiin valvontarangaistuksesta annettavaan lakiin. Valvontarangaistus olisi ehdottoman vankeuden sijasta tuomittava seuraamus silloin, kun yhdyskuntapalvelun tuomit- semiseen olisi aikaisemmista yhdyskuntapalvelutuomioista tai muista painavista syistä aiheu- tuva este. Seuraamus asettuisi siten tuntuvuudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman van- keuden väliin. Valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä olisi, että valvontarangaistus edistäisi rikoksentekijän sosiaalista selviytymistä ja ehkäisisi uusien rikosten tekemistä. Edellytys liit- tyisi ennen kaikkea valvontarangaistuksen osaksi ehdotettavaan toimintavelvoitteeseen. Ri- koksentekijän sosiaalista selviytymistä ja rikoksetonta elämää edistettäisiin hänen olosuh- teidensa edellyttämällä tavalla työllä, koulutuksella, kuntoutuksella, valvontatapaamisilla, tehtävillä ja toimintaohjelmilla tai muulla vastaavalla, tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia parantavalla ja edistävällä toiminnalla. Työryhmässä on selvitetty valvontarangaistuksen pituutta ja sen kohdejoukkoa. Valvontaran- gaistuksen pituus vaihtelee eri maissa jonkin verran, mutta kaikkialla kysymys on verraten lyhyestä, 3-6 kuukauden pituisesta ajanjaksosta. Valvontarangaistusta pidetään yleisesti an- karana rangaistuksena, joka vaatii tuomitulta motivaatiota ja itsehillintää. Eri maissa toteute- tuissa selvityksissä on tehty se sinänsä johdonmukainen havainto, että rikkomistapaukset li- sääntyvät sitä enemmän, mitä pitempi vapaudessa tapahtuva valvontajakso on. Työryhmä on päätynyt siihen, että valvontarangaistus voitaisiin ainakin kokeiluvaiheessa tuomita enintään neljän kuukauden pituisen vankeusrangaistuksen sijasta. Työryhmä ehdottaa, että tuomittavan valvontarangaistuksen vähimmäisaika olisi 14 vuoro- kautta. Valvontarangaistusta tulisi kuitenkin suorittaa vähintään 14 vuorokautta ennen mah- dollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen. Tuomittavan ja suoritettavan rangaistuksen vä- himmäisajat olisivat siten samat kuin ne ovat ehdottomalla vankeusrangaistuksella rikoslain 2 c luvun 2 §:n ja 5 §:n mukaan. Työryhmä ehdottaa, että päätösvalta valvontarangaistuksen määräämisessä olisi tuomiois- tuimella. Valvontarangaistuksen tuomitsemiseen soveltuisi työryhmän käsityksen mukaan malli, jossa tuomioistuin tuomitsisi ensin vankeusrangaistuksen ja määräisi sen sijasta val- vontarangaistuksen. Menettely olisi yhdenmukainen yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen kanssa. 59 Valvontarangaistus tuomittaisiin saman pituisena kuin vankeusrangaistus olisi tuomittu. Työryhmän arvion mukaan näin määriteltynä rangaistuksen kohdejoukko olisi noin 1 000 tuomittua vuodessa. Työryhmä esittää uutta vapaudessa täytäntöönpantavaa seuraamusta, joka voitai- siin tuomita vähintään 14 päivän ja enintään neljän kuukauden ehdottoman vanke- usrangaistuksen sijasta silloin, kun yhdyskuntapalvelun tuomitsemiseen olisi este. Tuomitsemisen edellytyksenä olisi, että valvontarangaistus edistäisi rikoksentekijän sosiaalista selviytymistä ja ehkäisisi uusien rikosten tekemistä. Säännökset valvon- tarangaistuksen määräämisen edellytyksistä ehdotetaan otettavaksi rikoslain 6 lu- kuun ja täytäntöönpanosäännökset sisällytettäväksi erilliseen lakiin. Päätösvalta olisi tuomioistuimella. Valvontarangaistuksen täytäntöönpanosta huolehtisi Krimi- naalihuoltolaitos. 7.1.2. Valvontarangaistuksen sisältö ja tuomitun velvollisuudet Seuraamuksen keskeisenä sisältönä olisivat tuomitun liikkumista ja asunnossaan pysymistä koskevat määräykset. Lähtökohtana on, että tuomittu suorittaisi valvontarangaistuksen koto- naan asuen. Jotta rikoksentekijöitä ei asetettaisi asumistilanteensa vuoksi eriarvoiseen ase- maan, seuraamuksen täytäntöönpanon tulisi olla mahdollista myös muualla kuin tuomitun asunnossa. Tällainen muu täytäntöönpanopaikka voisi työryhmän käsityksen mukaan olla esimerkiksi päihdekuntoutusta järjestävä tai muu vastaava laitos. Työryhmä pitää yhdenver- taisuusnäkökohdasta tärkeänä, että viranomaiset mahdollisuuksien mukaan auttavat syytettyä asumisen järjestämisessä. Tuomitun velvollisuutta pysytellä kotonaan tai muussa edellä mai- nitussa paikassa työryhmä ehdottaa nimettäväksi olinpaikkavelvoitteeksi. Lähtökohtana olisi, että tuomittu voisi poistua asuntonsa tai muun täytäntöönpanopaikan ulkopuolelle ainoastaan rangaistuksen toimeenpanosuunnitelmassa määritellyistä syistä. Tuomitulla olisi myös velvollisuus osallistua toimeenpanosuunnitelmassa määriteltyyn toi- mintaan asuntonsa ulkopuolella (toimintavelvoite). Toiminta voisi koostua työstä, opiskelus- ta, erilaisista toimintaohjelmista, valvontatapaamisista ja muusta vastaavasta tuomitun sosiaa- lisia valmiuksia ja toimintakykyä edistävästä toiminnasta. Valvontarangaistuksella olisi van- keuteen verrattuna se kiistaton etu, että tuomittu voisi jatkaa työntekoa tai opiskelua rangais- tuksen suorittamisen aikana. Jos rikoksesta epäillyllä olisi selvitystä tehtäessä työ- tai opiske- lupaikka, lähtökohtana olisi sen sisällyttäminen rangaistuksen toimintavelvoitteeseen. Työryhmän käsityksen mukaan laissa tulisi määritellä ainakin toimintavelvoitteen vähim- mäis- ja enimmäismäärä. Toimintavelvoitteen sisältö ja tuntimäärä määräytyisivät rikoksesta epäillyn olosuhteiden ja edellytysten perusteella. Työryhmän käsityksen mukaan vähim- mäismäärän tulisi olla 10 tuntia viikossa ja enimmäismäärän 40 tuntia viikossa. Tuomitulla olisi myös muita velvollisuuksia, joita koskevat säännökset työryhmä esittää otet- tavaksi valvontarangaistusta koskevan lain 8 ja 11 §:ään. Käytännössä merkittävin velvoite on ehdoton velvollisuus sitoutua päihteettömyyteen ja suostua päihteettömyyden valvontaan. Käytännön kokemukset esimerkiksi Ruotsista osoittavat, että päihteettömyysvelvoitteen tulee olla ehdoton, eikä siitä tule sallia poikkeuksia. 60 Työryhmä ehdottaa, että valvontarangaistuksen sisältönä olisi tuomitulle asetettu velvollisuus pysyä kotona tai muussa asumiseen tarkoitetussa paikassa (olinpaik- kavelvoite) kaikkina niinä aikoina, joina hänellä ei ole rangaistuksen toimeenpano- suunnitelmassa määriteltyä toimintavelvoitetta tai muuta suunnitelman mukaista toimintaa tai ohjelmaa. Toimintavelvoitteen enimmäismäärä olisi 40 tuntia viikos- sa ja vähimmäismäärä 10 tuntia viikossa. Lakiin ehdotetaan myös säännöksiä päihteettömyyden valvonnasta sekä tuomitun muista velvollisuuksista. 7.1.3. Valvonta Valvonta olisi olennainen ja erottamaton osa valvontarangaistuksen suorittamista. Tuomittu olisi tiiviisti valvottuna teknisin laittein. Erilaisia teknisiä valvontaratkaisuja on selostettu edellä mietinnön jaksossa 4. Valvonnan teknisiä toteutustapoja on useita ja järjestelmät kehit- tyvät koko ajan. Lähtökohtaisesti varteen otettavia ratkaisuja on kolme. Kansainvälisesti yleisin ja Tanskassa ja Ruotsissa käytössä oleva sähköisen valvonnan tekninen toteutustapa perustuu valvottavan nilkkaan tai ranteeseen kiinnitettyyn pantaan, joka on yhteydessä yleensä tuomitun asuntoon sijoitettuun seurantalaitteeseen. Valvonta on mahdollista, jos panta on enintään 100-400 met- rin säteellä seurantalaitteesta. Järjestelmä soveltuu hyvin tilanteisiin, joissa tietoa tarvitaan ennen kaikkea valvottavan saapumisesta seurantalaitteen valvonta-alueelle, käytännössä ko- tiinsa, pysymisestään siellä ja hänen lähtemisestään sieltä. Pantajärjestelmä perustuu RF- eli radiotaajuustekniikkaan. Seurantalaitteesta on yhteys järjestelmän keskusvalvomoon valta- kunnan puhelinverkkoa tai matkapuhelinverkkoa hyödyntäen. Toinen rangaistusten täytäntöönpanossa käytettävä perustekniikka on puhelinverkosta riip- pumaton satelliittipaikannus (GPS) tai GSM-operaattorien maanpäällisten tukiasemien avulla tehtävä mittauspaikannus. Satelliittipaikannuksen käyttö on viime vuosina yleistynyt nopeas- ti, koska tekniikka on kehittynyt vastaamaan monenlaisiin valvonnan tarpeisiin samalla kun sen hinta on laskenut. Tekniikka mahdollistaa esimerkiksi sen, että järjestelmä antaa häly- tyksen valvottavan henkilön poistuessa määrätyltä alueelta. Suomessa vankien matkapuhe- linvalvonta toteutetaan tukiasemien paikannuksella, joka ei anna yhtä tarkkoja sijaintitietoja kuin GPS-tekniikka. On myös mahdollista yhdistää edellä mainittujen teknisten toteutustapojen käyttö, jolloin RF- tekniikalla voidaan kontrolloida valvottavan oleskelua kotonaan suunnitelman mukaisesti ja GPS-tekniikalla paikantaa hänet muualla. Panta voi sisältää mahdollisuuden paikantaa sitä GPS-satelliittien avulla valvottavan liikkuessa kotinsa ulkopuolella. Työryhmän käsityksen mukaan kaikki tekniset valvontatavat on lähtökohtaisesti toteuttamis- kelpoisia. Tekniset ratkaisut vaativat kuitenkin vielä lisäselvityksiä, joita tämän työryhmän määräajan puitteissa ei ole ollut mahdollista toteuttaa. Työryhmän käsityksen mukaan kaikil- la teknisillä ratkaisuilla on etuja, mutta toisaalta myös ongelmia. Esimerkiksi RF-pohjainen jalkapantajärjestelmä, joka on käytössä muissa pohjoismaissa, on näistä maista saatujen ko- kemusten valossa nykyisin toimiva, luotettava ja käyttökustannuksiltaan edullinen. Tuomittu ei voi poistaa jalkapantaa ilman, että laite hälyttäisi. Haittapuolena voidaan pitää sitä, että jalkapantaa voidaan pitää jossain määrin sosiaalisesti leimaavana. 61 GPS- ja GSM-paikannusjärjestelmän etuna voidaan pitää sitä, että GSM-valvonta on jo käy- tössä Suomessa vankien valvotussa koevapaudessa, ja siitä saadut kokemukset ovat pääosin hyviä. Ongelmallisena voidaan pitää sitä, että täyttä varmuutta GSM-puhelimen ja tuomitun olemisesta samassa paikassa ei voida saada pelkästään teknisin välinein, vaan se vaatii vielä tuomitun tunnistamisen muilla tavoin, esimerkiksi keskustelemalla tämän kanssa. Tällainen identifiointi taas edellyttää, että valvoja tuntee valvottavan niin hyvin, että äänentunnistus on mahdollista. Identifiointi voidaan toteuttaa myös tuomitun henkilöön liittyvillä kysymyksillä tai esimerkiksi videoyhteyden kautta. Kaikilla tavoin tunnistaminen vaatii lisätyötä, jota jal- kapantajärjestelmässä ei tarvita. Jos valvontarangaistusta suorittavia on esimerkiksi 100-150 päivittäin, ratkaisun tulisi olla teknisesti mahdollisimman helppokäyttöinen. Lisäksi täytän- töönpano pitäisi järjestää siten, että se mahdollistaisi henkilöresurssien mahdollisimman ta- loudellisen käytön ja suuntaamisen tuomittujen kanssa tehtävään henkilökohtaiseen valvonta- työhön. Tulevaisuudessa valvontarangaistus voitaisiin työryhmän käsityksen mukaan järjestää esi- merkiksi siten, että valvonnan teknisestä puolesta ja valvonnasta vastaisi yksi valtakunnalli- nen tai muutama alueellinen yksikkö. Tämä yksikkö tai nämä yksiköt ilmoittaisivat hälytyk- sistä Kriminaalihuoltolaitokselle. Valvonta voidaan järjestää joko reaaliaikaisena, jolloin vi- ranomaiset saavat välittömästi tiedon tehdystä rikkomuksesta ja siihen reagoidaan heti, tai si- ten, että valvontatietoja kerätään jatkuvasti, mutta valvonta toteutetaan jo tehtyihin havain- toihin perustuen jälkikäteen esimerkiksi muutaman tunnin välein. Koska tekniset ratkaisut vaativat vielä kustannusvertailuja, työryhmä ei ehdota tietyn järjes- telmän käyttöönottoa. Työryhmä toteaa kuitenkin, että sen käsityksen mukaan RF-pohjainen jalkapantajärjestelmä näyttää parhaiten toteuttavan järjestelmän luotettavuudelle, kustannus- tehokkuudelle ja helppokäyttöisyydelle asetettavat vaatimukset. Tämä järjestelmä on jo käy- tössä myös Ruotsissa ja Tanskassa. Työryhmä korostaa myös, että valittavasta teknisestä järjestelmästä riippumatta keskeistä on, että valvontarangaistus sisältäisi aina myös henkilökohtaisiin kontakteihin perustuvaa kans- sakäymistä ja valvontaa. Tätä voidaan toteuttaa muun muassa valvontakäynnein tuomitun asunnossa, työpaikalla tai opiskelupaikalla. Työryhmä korostaa myös valvontarangaistusta suorittavan kanssa tehtävän henkilökohtaisen tukityön merkitystä. Sähköisellä valvonnalla ei voida korvata henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvaa seuraamuksen sisältöä. Rangaistuksen suorittamista kontrolloitaisiin myös viranomaisten suorittamilla kotikäynneil- lä. Tällaisista käynneistä ei ilmoitettaisi tuomitulle etukäteen. Valvonnan tarkoituksena olisi seurata muun muassa päihteettömyysvelvoitteen noudattamista. Työryhmän käsityksen mu- kaan päihteidenkäyttökiellon tulisi olla ehdoton. Päihteettömyyden valvonta pitäisi järjestää niin kattavaksi, että kiinnijäämisriski olisi todellinen. Täytäntöönpanoviranomaisen olisi pidettävä riittävästi yhteyttä ja tarvittaessa suoritettava valvontakäyntejä myös tuomitun työpaikalle tai muuhun toimintavelvoitteen suorituspaik- kaan. Työryhmä ehdottaa, että valvontarangaistukseen sisältyvän olinpaikkavelvoitteen noudattamista valvottaisiin aina teknisin laittein. Valvonnan tekninen toteutus pe- rustuisi joko tuomitun asuntoon asennettaviin, hänen haltuunsa annettaviin tai ke- hoonsa liitettäviin laitteisiin taikka tällaisten laitteiden yhdistelmään. Rangaistuk- 62 sen suorittamista valvottaisiin lisäksi täytäntöönpanoviranomaisten ennalta ilmoit- tamatta tekemillä valvontakäynneillä tuomitun asuntoon. Työryhmä ehdottaa myös, että rangaistukseen sisältyvän päihteettömyysvelvoitteen noudattamista valvottaisiin. Tuomittu olisi velvollinen pyydettäessä antamaan virt- sa- tai sylkinäytteen tai suorittamaan puhalluskokeen. 7.1.4. Valvontarangaistusselvitys ja toimeenpanosuunnitelma Kriminaalihuoltolaitoksen olisi syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä selvitettävä rikokses- ta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet ja muut valvontarangaistuksen suorittamisen edelly- tykset ennen valvontarangaistuksen tuomitsemista. Valvontarangaistusselvitys sisältäisi muun muassa arvion rikoksesta epäillyn asunnon soveltuvuudesta valvontarangaistuksen täy- täntöönpanoon, hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan sekä toimintavelvollisuuden täyttä- miseen soveltuvasta työ-, koulutus- tai kuntoutuspaikasta. Rikoksesta epäillyn päihteiden käytön arviointi ja mahdollisen päihdeongelman vaikutus epäillyn toimintakykyyn olisivat henkilökohtaisten olosuhteiden arvioinnissa keskeistä tietoa. Päihdeongelman vakavuus ja mahdollinen hoidon tarve vaikuttaisivat sekä epäillyn kykyyn suoriutua valvontarangaistuksesta että hänelle määrättävän toimintavelvoitteen sisältöön. Työryhmän ehdotuksen mukaan valvontarangaistus perustuisi aina syytetyn suostumukselle. Rangaistuksen onnistunut suorittaminen edellyttää tuomitulta pitkäjänteisyyttä ja kykyä toi- mia yhteistyössä viranomaisten kanssa. Suostumusta edellytettäisiin myös syytetyn kanssa samassa asunnossa asuvilta henkilöiltä. Lisäksi 12 vuotta täyttäneitä samassa asunnossa asu- via lapsia tulisi seuraamusta suunniteltaessa kuulla, vaikka heidän suostumuksensa ei olisi- kaan rangaistuksen tuomitsemisen ehdoton edellytys. Työryhmän ehdottama 12 vuoden ikä on merkittävä lainsäädännössä yleisemminkin: vuoden 2008 alusta voimaan tulevan lasten- suojelulain mukaan 12 vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi itse- ään koskevassa lastensuojeluasiassa. Kriminaalihuoltolaitos laatisi rangaistuksen toimeenpanosuunnitelman, kun rangaistus on tul- lut täytäntöönpantavaksi. Toimeenpanosuunnitelma sisältäisi valvontarangaistusselvitystä tarkemmat tiedot muun muassa tuomitun asunnosta, toimintavelvoitteen sisällöstä ja viikot- taisesta tuntimäärästä, teknisen valvonnan järjestämisestä ja tuomitun sosiaalisen selviytymi- sen edistämiseksi tarpeellisista tukitoimista. Olosuhteiden olennainen muuttuminen oikeuttai- si Kriminaalihuoltolaitoksen muuttamaan toimeenpanosuunnitelmaa. Ehdotuksen mukaan valvontarangaistuksen toimintavelvoite voisi koostua hyvin monentyyp- pisestä tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia ylläpitävästä toiminnasta. Tämä mahdollistaisi toimintavelvoitteen yksilöllisen suunnittelun tuomitun työkyvyn ja kuntoutuk- sen tarpeen mukaan. Toimeenpanosuunnitelma sisältäisi määräykset myös niistä tuomitun sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tarpeellisista tukitoimista, jotka eivät sisältyisi toi- mintavelvoitteeseen. Kriminaalihuoltolaitos määräisi valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman sisällön ja viikottaisen aikataulun tuomittua kuultuaan. Suunnitelma voisi sisältää toimintavelvoitteen lisäksi määräyksiä myös tuomitun henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen ja kuntoutusta tu- kevaan toimintaan varattavasta ajasta. Esimerkiksi säännöllinen liikuntaharrastus voisi olla 63 suunnitelmassa tarkoitettua kuntoutusta tukevaa toimintaa. Henkilökohtaisten asioiden hoito mahdollistaisi tuomitun omien asioiden lisäksi myös perhevelvollisuuksista huolehtimisen. Olennaista olisi kirjata säännöllistä kodin ulkopuolella liikkumista edellyttävät menot toi- meenpanosuunnitelmaan. Työryhmä ehdottaa, että Kriminaalihuoltolaitos laatisi ennen valvontarangaistuk- sen tuomitsemista selvityksen valvontarangaistuksen suorittamisen edellytyksistä sekä rikoksesta epäillyn henkilökohtaisista olosuhteista. Ehdotettavan valvontaran- gaistusselvityksen tulisi sisältää muun muassa epäillyn suostumus valvontarangais- tuksen tuomitsemiseen, tieto toimintavelvoitteen täyttämiseen soveltuvasta työstä, kuntoutuksesta tai vastaavasta sekä arvio epäillyn henkilökohtaisista olosuhteista ja hänen edellytyksistään suoriutua valvontarangaistuksesta. Selvityksen tulisi sisältää myös rikoksesta epäillyn asuinkumppanin suostumus valvontarangaistuksen tuomit- semiseen. Työryhmä ehdottaa, että Kriminaalihuoltolaitos laatisi valvontarangaistuksen toi- meenpanosuunnitelman viipymättä, kun rangaistus on tullut täytäntöönpantavaksi. Toimeenpanosuunnitelma sisältäisi valvontarangaistusselvitystä tarkemmat tiedot muun muassa tuomitun asunnosta, toimintavelvoitteen sisällöstä, valvontatekniikas- ta, olinpaikkavelvoitteen ajoittumisesta ja henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen varattavasta ajasta. 7.1.5. Ehdonalainen vapauttaminen valvontarangaistuksen täytäntöön- panossa Työryhmän käsityksen mukaan valvontarangaistuksen täytäntöönpano voidaan toteuttaa pe- riaatteessa kolmella tavalla. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan valvontarangaistus suorite- taan reaalirangaistuksena ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen. Tällöin esi- merkiksi 60 päivän ehdoton vankeusrangaistus suoritettaisiin päivästä päivään 60 päivän mit- taisena. Toinen vaihtoehto on, että valvontarangaistuksen suorittamiseen sovellettaisiin samoja eh- donalaisen vapauttamisen säännöksiä kuin ehdottoman vankeuden suorittamiseen. Voimassa olevan rikoslain 2 c luvun 5 §:n mukaan vanki, joka rikosta edeltäneiden kolmen vuoden ai- kana ei ole suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa, päästetään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan rangaistuksesta puolet. Jos hän on tehnyt rikoksen alle 21-vuotiaana, eh- donalainen vapaus alkaa hänen suoritettuaan rangaistuksesta yhden kolmasosan. Jos vanki on ns. uusija eli ollut rikosta edeltävien kolmen vuoden kuluessa suorittamassa ehdotonta van- keusrangaistusta, hänet päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun rangaistuksesta on suoritet- tu kaksi kolmasosaa. Jos tällainen vanki on tehnyt rikoksen alle 21-vuotiaana, hänet pääste- tään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan puolet rangaistuksesta. Kolmantena vaihtoehtona työryhmässä on keskusteltu oman yhtenäisen määräosan luomises- ta valvontarangaistukselle. Yhteinen, kaikkiin valvontarangaistuksiin sovellettava määräosa voisi olla esimerkiksi kaksi kolmasosaa rangaistusajasta. Esimerkiksi kaikki kolmen kuukau- den valvontarangaistusta suorittavat vapautuisivat ehdonalaiseen vapauteen kaksi kuukautta suoritettuaan riippumatta tuomittujen aikaisemmista vankilakausista. 64 Työryhmän käsityksen mukaan kaikilla vaihtoehdoilla on etuja, mutta niihin liittyy myös eräitä ongelmia. Rangaistuksen suorittaminen päivästä päivään ilman ehdonalaisen vapautu- misen mahdollisuutta lisäisi merkittävällä tavalla seuraamuksen ankaruutta. Tällainen järjes- telmä voisi työryhmän käsityksen mukaan johtaa siihen, että valvontarangaistus saattaisi syy- tetyn näkökulmasta vaikuttaa suhteettoman ankaralta rangaistukselta ehdottomaan vankeu- teen verrattuna. Esimerkiksi alle 21-vuotiaana rikoksensa tehnyt ensikertainen tuomittu suo- rittaisi kolmen kuukauden rangaistuksestaan kuukauden vankilassa, mutta kolme kuukautta valvontarangaistuksena. Muiden ensikertaisten rikoksesta epäiltyjen tulisi siis tehdä valinta esimerkiksi kahden kuukauden vankilassa olon tai neljän kuukauden valvontarangaistuksen välillä. Tällainen suhde seuraamusten välillä voisi käytännössä vähentää valvontarangaistuk- sen suorittamiseen halukkaiden määrää. Luultavaa on myös, että eniten vähentävää vaikutus- ta olisi nimenomaan ensikertaisten joukossa, mitä ei voida seuraamuksen tavoitteiden valossa pitää perusteltuna. Myös rikkomistapauksissa ja valvontarangaistusta takaisin vankeudeksi muunnettaessa saat- taisi aiheutua erikoisia tilanteita, joissa valvontarangaistuksen ehtojen rikkomisesta aiheutui- si, että alunperin tuomittu valvontarangaistus lyhenisi muuntamisen ja vankiin sovellettavan ehdonalaisen vapauttamisen määräosan seurauksena huomattavasti. Tässä järjestelmässä pi- täisikin säätää, että myös ehdottomaksi vankeudeksi muunnettu rangaistus suoritettaisiin päi- västä päivään. Tämä taas lisäisi väistämättä vankilukua, mitä työryhmän mielestä ei voida pi- tää perusteltuna. Kokonaan oman määräosan luomista valvontarangaistukselle voidaan pitää lähtökohtaisesti kannatettavana, koska se yksinkertaistaisi rangaistusten laskemista. Toisaalta vakiintuneilla määräosilla ja niiden perustana olevalla ajattelulla, jonka mukaan rikoksen uusiminen yleen- sä vaikuttaa ankaroittavana tekijänä rangaistuksen määräämisessä ja täytäntöönpanossa, on vankka perinne kriminaalipoliittisessa ajattelussa. Näin ollen saattaisi olla hämmentävää, jos valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa noudatettaisiin täysin omia sääntöjä. Eri vaihtoehtoja punnittuaan työryhmä on päätynyt siihen, että valvontarangaistukseen tulisi soveltaa vankeutta koskevia ehdonalaisen vapauttamisen säännöksiä. Esimerkiksi Ruotsissa kaikki sähköisessä valvonnassa olevat vapautuvat ehdonalaiseen vapauteen. Tämä asettaisi ehdottoman vankeuden ja valvontarangaistuksen ankaruudeltaan sellaiseen suhteeseen, ettei rangaistuksen pituudella olisi ratkaisevaa merkitystä seuraamusvalintaan. Järjestelmää voidaan perustella niin ikään sillä, että ehdonalaisen vapauttamisen järjestelmä on vakiintunut osa asteittaista vapauttamista. Tätä voidaan pitää perusteltuna myös kustan- nusten vähentämisen vuoksi. Työryhmä on tietoinen siitä, että ehdotettava järjestelmä saattaa olla jossain määrin moni- mutkainen. Se aiheuttaa lisäksi, että käytännössä joudutaan panemaan täytäntöön myös hyvin lyhyitä rangaistuksia, mikä saattaa olla epätarkoituksenmukaista resurssien käyttöä ajatellen. Näistä seikoista huolimatta työryhmä pitää tämän järjestelmän etuja painavampina kuin sen haittapuolia. Työryhmä ehdottaa, että valvontarangaistuksesta pääsisi ehdonalaiseen vapauteen samoin edellytyksin kuin ehdottomasta vankeusrangaistuksestakin. Vaikka ilman uusia säännöksiäkin on selvää, ettei määräosien käyttämisestä aiheutuvia päi- vän osia panna täytäntöön, saattavat täsmentävät säännökset tästä asiasta olla selvyyden 65 vuoksi tarpeen. Valvontarangaistuksen suorittamisen ei tulisi vaikuttaa vankeinhoidolliseen kertaisuuteen, joka edelleen määräytyisi vankilassaolon perusteella. 7.1.6. Muita erityiskysymyksiä Valvontarangaistuksen ehtojen rikkomiseen tulisi työryhmän käsityksen mukaan suhtautua ankarasti. Valvontarangaistuksen uskottavuus vankeuden vaihtoehtona ja rangaistuksen si- joittuminen seuraamusten ankaruusvertailussa hyvin lähelle vankeutta edellyttäisi selkeää sanktiojärjestelmää ehtojen rikkomistapauksissa. Käytännössä tämä tarkoittaisi valvontaran- gaistuksen muuntamista ehdottomaksi vankeudeksi ilman edeltävää varoitusta, jos ehtoja on vakavasti rikottu. Esimerkiksi päihteiden käyttö olisi tällainen vakava rikkomus. Myös toi- meenpanosuunnitelman vakavasta rikkomisesta seuraisi vankeusrangaistus. Lievissä rikkomustapauksissa olisi seurauksena kirjallinen varoitus, ja vasta varoituksen noudattamatta jättäminen johtaisi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Johdonmukainen menettely rikkomistilanteissa johtaa kansainvälisten kokemusten mukaan siihen, että valvon- tarangaistuksen ehtoja rikotaan hyvin vähän. Valvontarangaistuksen muuntamisesta ehdottomaksi vankeudeksi päättäisi tuomioistuin. Muunnossa yksi päivä valvontarangaistusta vastaisi yhtä päivää ehdotonta vankeutta. Ehdot- toman vankeuden vähimmäispituudeksi työryhmä ehdottaa kuitenkin neljää vuorokautta. Tämä vähimmäisaika olisi vastaava kuin yhdyskuntapalvelun muunnossa yhdyskuntapalve- lusta annetun lain 8 §:n 3 momentissa. Työryhmä ehdottaa, että valvontarangaistuksen ehtojen vakava rikkominen johtaisi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Vakavaa rikkomista olisi esimerkiksi päih- teiden käyttö rangaistusaikana. Yksi suorittamaton vuorokausi valvontarangaistusta vastaisi yhtä vuorokautta ehdotonta vankeutta. Työryhmä ei pidä nuorisorangaistuksen, ehdollisen vankeuden valvonnan eikä yhdyskunta- palvelun tehostamista sähköisellä valvonnalla aiheellisena, kun otetaan huomioon pyrkimyk- set estää rangaistusjärjestelmän ankaroituminen ja säilyttää järjestelmän selkeys. Työryhmä katsoo kuitenkin, että koko rangaistusaikaa suorittavien vankien sähköinen valvonta eh- donalaisessa vapaudessa voisi olla tarkoituksenmukaista sen vuoksi, että tässä ryhmässä tuet- tu vapauttaminen ja siihen liitetty tehostettu valvonta on erityisen tarpeellista. Kokonaan uuden rikosoikeudellisen seuraamuksen käyttöönotto on merkittävä uudistus, joka tulee toteuttaa harkiten. Työryhmä kannattaa valvontarangaistuksen toteuttamista aluksi ko- keiluluonteisesti. Rangaistukseen tuomittavien yhdenvertaisen kohtelun vuoksi kokeilun tuli- si olla koko maan kattava. Seuraamuksen kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että kokeilun tuloksia seurataan ja analysoidaan huolellisesti. Uuden seuraamuksen käyttöönottovaiheessa voidaan toteuttaa myös esimerkiksi rikosten uusimista koskevia vertailevia tutkimuksia. Työryhmä ehdottaa valvontarangaistusta aluksi kokeiltavaksi vähintään kolmen vuo- den ajan. Kokeilu olisi valtakunnallinen. 66 Työryhmä pitää kokeilusta saatavien tulosten kattavaa ja järjestelmällistä seurantaa erittäin tärkeänä. 7.2. Matkustuskielto Työryhmä on selvittänyt sähköisen valvonnan käyttömahdollisuuksia rikosoikeudellisen seu- raamusjärjestelmän lisäksi myös pakkokeinojärjestelmässä. Työryhmä pitää matkustuskiellon tehostamista sähköisellä valvonnalla keinona, jolla voitai- siin nykyistä paremmin estää kieltoon sisältyvien liikkumisrajoitusten rikkominen. Matkus- tuskieltoja rikotaan nykyään suhteellisen paljon, eikä kieltojen valvontaan ole kehitetty yhte- näistä valvontajärjestelmää. Sähköisesti valvottua matkustuskieltoa voitaisiin työryhmän kä- sityksen mukaan käyttää myös tilanteissa, joissa rikoksesta epäilty nykyään pidätetään tai vangitaan. Sähköisen valvonnan liittäminen matkustuskieltoihin olisi näin ollen tarpeellinen uudistus sekä vapaudenmenetyksen haittojen välttämisen että matkustuskiellon nykyistä te- hokkaamman valvonnan tarpeen vuoksi. Työryhmä on pohtinut tarvetta nykyisen kaltaisen matkustuskiellon säilyttämiselle sähköises- ti valvotun matkustuskiellon rinnalla. Lähinnä järjestelmän selkeyden vuoksi työryhmä eh- dottaa, että sähköinen valvonta liitettäisiin kaikkiin matkustuskieltoihin. Käytännössä olisi hyvin vaikeaa erottaa ne matkustuskiellot, joihin tulisi määrätä tehosteeksi valvonta niistä kielloista, joissa valvonnan tarvetta ei ole. Työryhmä ehdottaa sähköisen valvonnan liittämistä kaikkiin matkustuskieltoihin. Työryhmä ehdottaa matkustuskieltoon liitettävien liikkumista ja tavoitettavissa oloa koskevi- en määräysten pitämistä pääasiassa ennallaan. Sääntelyä kuitenkin täsmennettäisiin siten, että rikoksesta epäilty voitaisiin velvoittaa pysymään määrättyinä aikoina asunnossaan (paikalla- olovelvoite). Tällaista velvoitetta ei liitettäisi kaikkiin matkustuskieltoihin, ja sen määräämi- sen edellytykset poikkeaisivat jonkin verran muiden matkustuskieltojen määräämisen edelly- tyksistä. Tuomioistuin päättäisi paikallaolovelvoitteen sisältävästä matkustuskiellosta. Muuten mat- kustuskiellosta päättäisi pidättämiseen oikeutettu virkamies. Esitutkinnan aikana pidättämi- seen oikeutettu virkamies voisi työryhmän ehdotuksen mukaan kuitenkin väliaikaisesti mää- rätä paikallaolovelvoitteen sisältävän matkustuskiellon. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tai virallisen syyttäjän olisi saatettava päätöksensä vä- liaikaiseen paikallaolovelvoitteen sisältävään matkustuskieltoon määräämisestä toimivaltai- sen tuomioistuimen käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua päätöksen tekemisestä. Sellainen päätös olisi otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi vii- meistään seitsemän vuorokauden kuluttua päätöksen tekemisestä. Sama määräaika koskisi tapauksia, joissa matkustuskieltoa vaaditaan ilman väliaikaisen päätöksen tekemistä. Ehdotet- tavat määräajat vastaisivat väliaikaisen lähestymiskiellon tuomioistuinkäsittelylle asetettuja määräaikoja. 67 Toisin kuin valvontarangaistukseen, valvottuun matkustuskieltoon ei voitaisi liittää toiminta- velvoitteen tai päihteettömyysvelvoitteen tapaisia valvottavan liikkumisen seurantaan kuu- lumattomia lisäehtoja tai määräyksiä. Matkustuskiellon määräämisen edellytykset pysyisivät työryhmän ehdotuksen mukaan ennal- laan. Matkustuskieltoon voitaisiin edelleenkin määrätä, jos rikoksesta säädetty ankarin ran- gaistus olisi vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella olisi syytä epäillä, että hän karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa taikka jatkaa rikollista toimintaa. Työryhmän käsityksen mukaan valvotun matkustuskiellon aikaa ei tarvitsisi vähentää tuomit- tavasta rangaistuksesta, jos kiellon sähköisessä valvonnassa olisi kysymys vain matkustus- kiellon noudattamisen kontrolloinnista. Työryhmä pitää matkustuskieltoa tehokkaana välineenä nuoren rikoskierteen katkaisussa. Vangitsemista tulisi nuorilla välttää myös siksi, että vapaudenmenetyksen aiheuttamat haitat ovat heillä usein vakavampia kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Matkustuskieltoa koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin siten, että kieltoon määrättävä voitaisiin velvoittaa oleskelemaan päätöksessä määrättyinä aikoina asunnossaan tai muussa vastaavassa paikassa. Tällaista määräystä kutsuttaisiin paikallaolovelvoit- teeksi. Työryhmä ehdottaa, että mahdollisuuteen käyttää matkustuskieltoa pidättämisen tai vangitsemisen sijasta kiinnitettäisiin erityistä huomiota rikoksesta epäillyn ollessa al- le 18-vuotias. Työryhmä arvioi, että matkustuskieltoja tuomittaisiin vuosittain jonkin verran nykyistä enem- män eli noin 1 000 matkustuskieltoa. Matkustuskiellon keskimääräiseksi pituudeksi työryh- mä arvioi 30-40 päivää, joten matkustuskiellossa olevia olisi noin 80-100 päivittäin. Vain osaan matkustuskielloista määrättäisiin paikallaolovelvoite. Työryhmän käsityksen mukaan matkustuskieltoon liitettävä sähköinen valvonta voidaan var- sin pitkälle perustaa poliisin käytössä jo olevien järjestelmien varaan. Sähköisen valvonnan käyttöönotto vaatii kuitenkin jonkin verran ohjelmointi- ja perustumiskustannuksia, joiden määrä riippuu olennaisesti valittavasta valvontatekniikasta. Kustannuksiin vaikuttaa myös se, kuinka suureen osaan matkustuskielloista paikallaolovelvoite liitettäisiin, koska sellaisia matkustuskieltoja valvottaisiin intensiivisemmin kuin muita. 8. Sähköisen valvonnan kustannukset Vapaudessa suoritettavan valvontarangaistuksen kustannusten laskeminen on monimutkaista. Kustannukset voidaan jakaa helposti mitattaviin välittömiin kustannuksiin ja ennustettaviin, mutta vaikeasti mitattaviin ja epäsuoriin kustannuksiin. Helposti määritettävien kustannusten euromäärät voidaan kerätä suhteellisen vaivattomasti asiaan liittyvän laskutus- ja budjetointi- informaation avulla. Muiden kustannusten arvioiminen voi olla vaikeasti toteutettava ja työ- läs prosessi. 68 Taloudellisen päätöksenteon kannalta ei kuitenkaan riitä, että tunnetaan erät, joista kustan- nukset koostuvat sekä kustannuserien rahallinen suuruus. Valvontarangaistuksen toteutuneet kustannukset voivat periaatteessa olla joko suuremmat tai pienemmät kuin ne olisivat tilan- teessa, jossa uutta seuraamusta ei otettaisi käyttöön. Tämän vuoksi uudistuksen taloudellisia vaikutuksia pitäisi verrata myös vaihtoehtoisen seuraamusmuodon kustannuksiin. Myös hyödyt voidaan kustannusten tavoin jakaa helposti määritettäviin ja mitattaviin sekä sähköisen valvonnan seurauksena toteutuviin, ennustettaviin mutta vaikeasti mitattaviin hyö- tyihin. Taloudellisena hyötynä voi tulla kysymykseen esimerkiksi uusintarikollisuuden vä- hentyminen, joka alentaa rikollisuudesta yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Kustannusanalyysien yksinkertaisin tapa on kartoittaa pelkästään uudistuksesta aiheutuvat välittömät kustannukset. Seuraava askel on mitata uudistuksen kustannustehokkuutta. Kus- tannuksia voidaan silloin verrata vaihtoehtoisen seuraamuksen eli tässä tapauksessa vankilas- sa toimeenpantavan rangaistuksen kustannuksiin. Kolmas ja syvälle käyvin tapa on ottaa kus- tannustehokkuusarvioinnissa huomioon myös uudistuksesta mahdollisesti seuraavat taloudel- liset hyödyt. Tällaisessa kustannus-hyöty-analyysissa voidaan laskea esimerkiksi uudistuksen vaikutus uusintarikollisuuteen ja verrata sitä vankilassa rangaistustaan suorittavan, ominai- suuksiltaan samanlaisen vertailuryhmän uusimiseen. Tällainen vertailu edellyttäisi sitä, että uudistuksen avulla mahdollisesti torjuttujen rikosten kustannukset ovat tiedossa. 8.1. Valvontarangaistuksen kustannuksiin vaikuttavat seikat Valvontarangaistuksen kustannusten osalta on tärkeää kyetä ennakkoon määrittämään erilai- set kustannuserät. Kustannuserien suuruus taas riippuu luonnollisesti siitä, miten paljon val- vottavia tulee olemaan ja kuinka paljon erilaisia resursseja halutaan ja voidaan asettaa val- vonnan täytäntöönpanoon sekä millä tavoin valvonta käytännössä toteutetaan. Lisäksi on huomattava, että osa kustannuksista on kertaluontoisia alkuvaiheen perusinvestointeja, osa pysyviä tai muuttuvia kustannuksia. Kustannusten määrittämisessä tarvitaan tietoja valvonta- rangaistukseen soveltuvien rikoksentekijöiden lukumäärästä ja rangaistuksen arvioidusta keskimääräisestä pituudesta. Valvontarangaistuksen kuluihin vaikuttavat: ¾ valvontateknologian ja siihen liittyvien tarvikkeiden hankintakustannukset ¾ valvontateknologian koulutus-, neuvonta-, ylläpito- ja huoltokustannukset ¾ sähköisen valvonnan tietoliikennekulut ¾ viranomaisten suorittaman sähköisen valvonnan vaatimat atk- ja puhelinkustannukset sekä muut tähän liittyvän tarpeiston kustannukset ¾ välineistön kuljetus- ja siirtokustannukset ¾ valvontarangaistusselvityksen ja toimeenpanosuunnitelman laatimisesta aiheutuvat kulut ¾ hallintoon ja valvontaan osallistuvien virkamiesten sekä vapaaehtoisten määrä ja pal- kat ¾ käytännön valvontaa ja kriminaalihuollon tukitoimia suorittavan henkilökunnan liik- kumiskustannukset ja varustekulut (esimerkiksi päihdevalvonnan kulut) ¾ sähköisesti valvottavien tarvitsemien päihdekuntoutusohjelmien ja muiden sosiaali- ja terveysalan tukitoimien aiheuttamat kustannukset ¾ valvontaehtojen rikkomisen aiheuttamien toimenpiteiden kustannukset 69 Jos valvontaan soveltuvien määräksi arvioidaan 1 000 henkilöä vuodessa ja rangaistuksen keskimääräinen pituus on 40 päivää, valvottavia olisi päivittäin 100-110, jos seuraamusten täytäntöönpano jakautuisi tasaisesti eri kuukausien osalle. Tällöin voitaisiin arvioida tarvitta- vien valvontalaitteiden määräksi noin 150 kappaletta. Lisäksi tarvitaan keskusvalvomoon si- joitettavia tietokoneita ja valvontaohjelmistoja. Markkinoilla on myös alkoholitestaukseen soveltuvia etälaitteita, jotka kykenevät esimerkiksi valokuvan avulla tunnistamaan testattavan henkilön. Ruotsin kriminaalihuoltoviranomaisilta saatujen tietojen mukaan seitsemän vuoden ajalle laskettujen tuki- ja puhelinliikennekustannusten sekä teknisen valvonnan henkilöstökustan- nusten yhteismäärä on noin 43 miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 4,7 miljoonaa euroa. Kun tähän lisätään vielä tietojenhallintakapasiteetin parantamisesta aiheutuneet 14 miljoonan kruunun kulut, päästään noin 57 miljoonan kruunun eli noin 6,2 miljoonan euron kokonais- summaan. Tästä summasta laskettu päivittäiskustannus yhtä valvottavaa kohden on 57 Ruot- sin kruunua eli 6 euroa. Vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat Ruotsissa noin 8 miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 0,9 miljoonaa euroa. Laitteiston hankinta- ja ylläpitokustannukset muodostavat noin puolet kaikista teknisistä kustannuksista. Laitteiston hankintakustannukset olivat 15 miljoonaa kruunua eli noin 1,6 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa kertaluontoisia laitteistohankintoja toiminnan alkaessa tai sitä laajennettaessa. Muut kustannukset jakautuvat tasaisesti eri vuo- sille. Tiedossa on myös, että hankintakustannukset riippuvat tilattavien laitteiden määrästä: mitä enemmän laitteita tilataan, sitä edullisemmiksi kustannukset muodostuvat. Olennainen kustannusten määrään vaikuttava tekijä on lisäksi se, suoritetaanko valvonta re- aaliaikaisena vai jälkikäteistarkistuksina. Reaaliaikainen valvonta sitoo luonnollisesti enem- män henkilökuntaa kuin jälkeenpäin tapahtuva tarkistus. Muun valvonnan osalta tarvittavan henkilökunnan määrä ja palkat vaikuttavat huomattavasti kokonaiskustannuksiin. Valvojien määrä riippuu luonnollisesti paljon siitä, miten intensiivi- seen valvontaan ja rikoksentekijöiden tukemiseen lainsäädännön tasolla velvoitetaan ja käy- tännössä pyritään. Esimerkiksi Ruotsissa valvonta käsittää kahdesti viikossa tehtävän koti- käynnin valvottavan luona ja tarpeen vaatiessa useammankin kerran (esimerkiksi rikkomus- ten tai teknisten virhehälytysten tarkistaminen). Virkamiesvalvojien lisäksi voidaan tarvita suurehko määrä vapaaehtoisvalvojia, jos turvallisuus- tai muista vastaavista syistä tarvitaan valvojien parityöskentelyä. Työryhmän mielestä voidaan tässä vaiheessa arvioida, että noin puolet 100 valvottavasta vaa- tisi intensiivistä, esimerkiksi palveluihin ohjaavaa ja toimintaohjelmien tarjoamaa muutos- ja tukityötä. Jos noin puolen osalta valvonta painottuisi "juridis-hallinnolliseen" toimeenpanoon eli normaaleihin valvontatehtäviin, koti- ja työpaikkakäynteihin (kahdesti viikossa) sekä pal- velutarpeen arviointiin, tällainen valvonta edellyttäisi työryhmän arvion mukaan yhtä henki- lötyövuotta kutakin 10 toimeenpanoa kohden eli yhteensä viisi henkilötyövuotta. Jos puolet eli loput 50 tarvitsisivat intensiivistä valvontaa, jonka painotus olisi tuomitun motivoinnissa ja muutostyöskentelyssä, tällainen valvonta sitoisi arviolta yhden henkilötyövuoden kutakin viittä toimeenpanoa kohden eli 10 henkilövuotta. Tällaisessa täytäntöönpanossa valvonta si- sältäisi "juridis-hallinnollisen" valvonnan lisäksi yksilöllisen palveluohjauksen, erilaisia toi- mintaohjelmia sekä yksilöllistä ja verkostomuutostyötä. Näin ollen valvontarangaistuksen to- teuttaminen vaatisi yhteensä 15 henkilötyövuotta. 70 Koska Suomessa maantieteelliset etäisyydet ovat pitkiä, valvoja-valvottava suhteen tarve voi vaihdella eri puolilla maata suuresti, ja käytännössä voidaan tarvita jopa 20 virkamiesvalvo- jaa. Suuret maantieteelliset etäisyydet voivat aiheuttaa myös suuria kustannuksia haja- asutusalueilla. Esimerkiksi kotikäynti 100 kilometrin päässä asuvan valvottavan luo voi hel- posti merkitä puolen työpäivän työpanosta matkakustannusten lisäksi. Toisaalta voidaan aja- tella vastaavaa järjestelmää kuin Tanskassa on, eli että haja-asutusalueilla valvontarangais- tuksia pantaisiin täytäntöön vain tiettyinä aikoina, jolloin keskittämisellä säästettäisiin toi- meenpanokustannuksia. Valvonnassa olevien päihdekuntoutus on olennainen seuraamukseen liittyvä tukitoimi. Ratti- juopumuksesta tuomitut muodostavat seuraamuksen pääasiallisen kohderyhmän, ja muistakin rikoksista tuomituilla on usein vakava päihdeongelma. Seuraamuksen onnistunut suorittami- nen on pitkälti riippuvainen tuomitun kyvystä suoriutua valvonta-ajasta ilman päihteiden käyttöä. Päihdekuntoutuksen aiheuttama taloudellinen rasite voidaan arvioida vähintään 2,0 – 2,5 miljoonan euron suuruiseksi, jos lähtökohtana pidetään Päihdekuntoutus ja yhdyskunta- seuraamukset -työryhmän esittämää karkeata arviota menokehyksen lisäämistarpeesta siinä tapauksessa, että päivittäinen vankiluku vähenee 40 - 50 vangilla. On kuitenkin huomattava, että päihdekuntoutuksesta aiheutuvat kustannukset eivät yhdyskuntaseuraamuksissa perintei- sesti lisää valtion vaan kunnan menoja. Vaikeasti etukäteen mitattavia ja satunnaisia kustannuksia voi syntyä varsinkin sähköisen valvonnan käyttöönoton ensimmäisinä kuukausina ja ensimmäisenä vuonna. Uuden seuraa- muksen käyttöönottovaihe vaatii paljon koulutusta. Alkuvaiheessa voi myös sattua sekä tek- nisiä että muitakin virheitä, jotka lisäävät satunnaisesti kustannuksia. Myöhemminkin teknii- kan antamien erheellisten hälytysten määrä voi olla suuri. Tällöin pitäisi kyetä karsimaan tekniset virhehälytykset niistä, joissa on kyse aidosta valvontaehtojen rikkomisesta. Sähköi- nen valvonta tuo jo sinänsä ilmi rikkomuksia, joita ei ilman sähköisen valvonnan olemassa- oloa voitaisi tarkistaa. Seuraamukseen kuuluu kiinnijäämisriskin huomattava kasvu tällaisista rikkomuksista. Tämä lisää valvontaviranomaisten työmäärää ja tarvetta, kun hälytyksiin jou- dutaan reagoimaan jollain tavalla. Hälytysten tarkistamisen tarve voi olla luonteeltaan myös valvojien oikeusturvaan liittyvä kysymys. Jos nimittäin tuomittu syyllistyy johonkin rikokseen rikottuaan ensin valvontaehto- ja eikä rikkomiseen ole reagoitu, voi syntyä kysymys valvontaviranomaisen vahingonkor- vausvastuusta rikoksen uhrille. 8.2. Arvio valvontarangaistuksen kustannuksista Jos valvontarangaistukseen määrättäisiin 1 000 tuomittua vuodessa ja rangaistuksen kesto olisi keskimäärin 40 päivää, valvonnassa olisi noin 100-110 tuomittua päivittäin. Valvontalaitteita tarvittaisiin tällöin 150 kpl. Tietoliikenne- ja valvontajärjestelmän hankinta- kulujen työryhmä arvioi olevan noin 160 000 euroa ja laitteiden alkuasennusten ja valvonta- laitteiden hankinnan noin 45 000 euroa. Lisäksi kertaluonteisina menoina tulevat henkilö- kunnan koulutuskustannukset, jotka työryhmä arvioi 30 000 euroksi. Kertaluonteiset kustan- nukset olisivat noin 235 000 euroa. 71 Työryhmä arvioi, että valvontarangaistusta suorittavista ensikertaisia olisi 27 ja uusijoita 73 prosenttia. Työryhmä arvioi myös, että valvontarangaistuksen keskimääräinen kesto olisi noin 40 päivää. Valvontarangaistuksen täytäntöönpanopäiviä olisi siten 1 000 x 40 eli yh- teensä 40 000. Tämä vastaisi 100-110 vangin vähennystä keskimääräiseen vankilukuun. Perusoletuksena on myös, että yhden henkilötyövuoden hinta olisi 44 000 euroa. Lisäksi val- vonnassa toimisi apuvalvojia, jotka suorittaisivat noin kaksi valvontakäyntiä viikossa, josta heille suoritettaisiin 10 euroa käynniltä eli 20 euroa viikolta. Jos valvontapäiviä olisi 40 000, niistä muodostuisi 5 714 valvontaviikkoa. jolloin kustannukset olisivat 5 714 x 20 euroa eli 114 286 euroa. Voidaan myös arvioida, että selvityksiä tehdään noin 40 prosenttia enemmän kuin valvonta- rangaistuksia tuomitaan, eli selvityksiä olisi noin 1 400 vuosittain. Työryhmän arvion mu- kaan yhdellä henkilötyövuodella voidaan tuottaa 175 valvontarangaistusselvitystä, joten sel- vitysten tekemiseen vaadittaisiin kahdeksan henkilötyövuotta (1400/175=8). Jos selvityksiä tehtäisiin vain 1 200, henkilötyövuosia tarvittaisiin seitsemän. Osa tästä määrästä voidaan mahdollisesti täyttää nykyisillä henkilöstöresursseilla yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvi- tyksen ja valvontarangaistusselvityksen laatimista yhdenmukaistamalla. Kriminaalihuoltolaitokselle aiheutuvat kustannukset muodostuisivat edellä esitettyjen perus- teiden nojalla seuraavasti: Syytetyn tilanteen selvittämisvaihe: Selvitysvaiheen henkilöstökulut (175 selvitystä/htv, 8 htv a 44 000 ) 352 000 Viranomaisten matkakulut 16 000 Matkakustannusten korvaukset 16 000 Täytäntöönpanovaihe Järjestelmän ylläpito 200 000 ¾ henkilöstö ¾ palvelut kuten ohjelmiston ylläpito ¾ kehittäminen Tieto- ja puhelinliikennekulut 95 000 Huolto, asennus ja kuljetukset 150 000 Valvontaviranomaisten henkilöstökulut (15 htv x 44 000) 660 000 Apuvalvontahenkilöstön kulut (20 € viikossa) 115 000 Valvontaviranomaisten matkakulut 100 000 Tuomittujen matkakustannusten korvaus (1 krt/vko) 50 000 Päihdetestauksen kulut 100 000 Muut toimeenpanoon liittyvät kulut (300 €/tp) 30 000 Yhteensä 1 884 000 Jos valvontarangaistuksen täytäntöönpanopäiviä olisi 40 000 vuodessa, yhden täytäntöön- panopäivän laskennallinen hinta olisi noin 47 euroa. 72 8.3. Valvontarangaistuksesta seuraavat taloudelliset säästöt Lyhyisiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen rangaistusajan korvaaminen val- vontarangaistuksella merkitsee kustannusten säästöä, jos vaihtoehtona on tuomion kärsimi- nen vankilassa. Pitemmällä aikavälillä saavutettavissa olevan säästön suuruus voidaan laskea vertaamalla yhden vankipäivän keskimääräiskustannuksia valvontarangaistuksen päivittäisiin keskimääräisiin kustannuksiin. Vankiluvun lasku vähentää vankeudesta aiheutuvia päivittäi- siä toimintamenoja ja toisaalta vähentää rakennusinvestointien tarvetta. Uudesta seuraamuksesta aiheutuva säästö on vain laskennallinen, jos vankilakustannuksia ei voida samanaikaisesti alentaa. Kustannusvertailu kertoo silloin lähinnä sen, kuinka paljon edullisemmaksi yksi seuraamusmuoto tulee toiseen verrattuna. Pääosa kustannussäästöistä realisoituu vasta pitemmällä aikavälillä. Ensi vaiheessa kustannussäästöjä syntyy vankien pe- rushuollosta ja muista vastaavista toiminnoista aiheutuvissa kustannuserissä. Merkittävimmät kustannussäästöt syntyvät vasta vankimäärän vähenemisen vaikuttaessa henkilöstö- ja vanki- paikkatarpeeseen. Tanskassa on laskettu sähköisen valvonnan kustannukset 150 valvottavaa kohden toukokuus- ta 2005 toukokuuhun 2007 ja verrattu saatuja taloudellisia arvioita 150 avolaitospaikan kus- tannuksiin. Perustamiskustannukset olivat tällöin elektronisen valvonnan osalta 2,5 miljoonaa euroa, mikä on noin viidesosa vastaavista avolaitoskustannuksista (13 miljoonaa euroa). Vuotta kohden lasketuissa toimintakuluissa ei sen sijaan ollut näiden seuraamusmuotojen osalta kovin suurta eroa. Suljettujen vankiloiden vankipaikkakustannukset ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin avolaitospaikkojen. Englannissa puolestaan laskettiin vuonna 2001, että sähköisesti valvotun kotiarestirangais- tuksen (valvottu koevapaus) säästöt olivat jo ensimmäisenä käyttöönottovuotena yli kaksin- kertaiset valvontakustannuksiin verrattuna: kulut olivat 37,4 miljoonaa euroa ja vankipaikko- jen säästöstä aiheutuneet hyödyt 88,8 miljoonaa euroa. Nettohyödyksi saatiin näin 51,4 mil- joonaa euroa. Suomessa yhden vankilavuoden hinta on noin 50 000 euroa, joten yhden vankipäivän hinta on noin 137 euroa. Valvontarangaistuspäivän hinnan on edellä arvioitu olevan 47 euroa, eli yli 90 euroa halvempi kuin vankipäivän. Jos päivittäinen vankiluku laskisi noin 100 vangilla, täytäntöönpanosta aiheutuneita kustannuksia olisi mahdollista pienentää pitemmällä aikavä- lillä noin 3 miljoonalla eurolla. Koska suuri osa kustannuksista on sidoksissa kiinteistöjen vuokriin ja henkilökunnan palkkoihin, säästöt realisoituisivat täysimääräisesti vasta, jos jos- takin laitoksesta tai suunnitellusta laitosinvestoinnista voitaisiin luopua ja henkilökuntaa vä- hentää. Noin 100 vankilavuoden korvaaminen valvontarangaistuksella vähentäisi merkittävästi pai- neita vankiloiden lisärakentamiselle. Yhden suljetun vankilapaikan uudisrakentaminen mak- saa noin 200 000 euroa. Työryhmän laskelmien mukaan valvontarangaistus vähentäisi vanki- lukua noin 100 vangilla päivittäin. Tällaisen 100-paikkaisen uuden vankilan rakentaminen maksaisi noin 20 miljoonaa euroa. Suomen uusimman vankilan eli vuonna 2007 valmistu- 73 neen Turun vankilan rakennuskustannukset olivat psykiatrisen vankisairaalan kustannukset mukaan luettuina yli 71 miljoonaa euroa. Turun vankilassa on 350 vankipaikkaa. Sähköisestä valvonnasta saatava nettosäästö riippuu siitä, miten hyvin kustannuksia onnistu- taan karsimaan valvonnan laadun kärsimättä. Taloudelliselta kannalta on siten tärkeää saada järjestelmä toimimaan tehokkaasti niin, että ainakin tekniikasta aiheutuvat virhehälytykset voidaan minimoida. Valvontarangaistuksesta voi olla myös muita taloudellisia hyötyjä, jos tuomittu onnistutaan sen avulla pitämään paremmin irti rikos- ja päihdekierteestä. Uusintarikollisuuden vähentä- mistavoitteen saavuttaminen voi tuoda huomattavia säästöjä yhteiskunnalle ja rikosten uhreil- le. Tuomittu voi onnistua vapaudessa suoritettavassa seuraamuksessa myös todennäköisem- min käymään töissä ja ylläpitämään työvalmiuttaan, osallistumaan perheensä elatukseen sekä maksamaan veroja ja korvauksia rikoksen uhreille. Samanaikaisesti esimerkiksi tuomitun perheelle suunnattavan yhteiskunnan tuen tarve voi vähentyä. 74 9. Tiivistelmä Oikeusministeriö päätti 28.11.2006 asettaa työryhmän, jonka tehtäviksi se antoi: 1) selvittää ja valmistella sähköisten valvontamenetelmien käyttöä seuraamus- ja pakkokei- nojärjestelmässä. Työryhmän oli selvitettävä mahdollisuuksia sähköisten valvontamenetel- mien käyttöön esimerkiksi vankilan ulkopuolella suoritettavan lyhyen vankeusrangaistuksen valvonnassa sekä tutkintavankeuden vaihtoehtona toteutettavassa valvonnassa. 2) selvittää päihteiden käytön valvonnan tehostamista sekä valvonnan teknisiä toteutustapoja eri seuraamuksissa. Työryhmän puheenjohtajana toimi apulaisosastopäällikkö Jari Lohi, ja hänen estyneenä ol- lessaan lainsäädäntöneuvos Ulla Mohell. Työryhmässä oli 11 jäsentä, jotka edustivat tuo- mioistuinlaitosta, syyttäjälaitosta, oikeusministeriön lainvalmisteluosastoa, oikeusministeri- ön kriminaalipoliittista osastoa, Oikeuspoliittista tutkimuslaitosta, Rikosseuraamusvirastoa sekä sisäasiainministeriön poliisiosastoa. Työryhmä luovutti mietintönsä oikeusministeri Tuija Braxille 5.12.2007. TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET Valvontarangaistus Työryhmä ehdottaa, että seuraamusjärjestelmäämme kehitetään siten, että uudeksi itsenäisek- si seuraamukseksi luodaan vapaudessa toimeenpantava, sähköisesti valvottu seuraamus, jon- ka työryhmä ehdottaa nimettäväksi valvontarangaistukseksi. Säännökset valvontarangaistuk- sen määräämisen edellytyksistä lisättäisiin rikoslakiin ja täytäntöönpanoa koskevat säännök- set koottaisiin valvontarangaistuksesta annettavaan lakiin. Valvontarangaistus olisi ehdotto- man vankeuden sijasta tuomittava rangaistus silloin, kun yhdyskuntapalvelun tuomitsemiseen olisi aikaisemmista yhdyskuntapalvelutuomioista tai muista painavista syistä aiheutuva este. Valvontarangaistuksen tavoitteena olisi edistää rikoksentekijän sosiaalista selviytymistä ja ehkäistä uusien rikosten tekemistä. Tuomittavan valvontarangaistuksen enimmäisaika olisi neljä kuukautta ja vähimmäisaika oli- si 14 vuorokautta. Valvontarangaistusta tulisi kuitenkin suorittaa vähintään 14 vuorokautta ennen mahdollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen. Tuomittavan ja suoritettavan rangais- tuksen vähimmäisajat olisivat siten samat kuin vankeusrangaistuksessa. Valvontarangaistus tuomittaisiin saman pituisena kuin vankeusrangaistus olisi tuomittu. Ehdotuksen mukaan valvontarangaistuksen sisältönä olisi tuomitulle asetettu velvollisuus py- syä kotona tai muussa asumiseen tarkoitetussa paikassa (olinpaikkavelvoite) kaikkina niinä aikoina, joina hänellä ei ole rangaistuksen toimeenpanosuunnitelmassa määriteltyä toiminta- velvoitetta tai muuta suunnitelmaan sisältyvää ohjelmaa. Toimintavelvoitteen enimmäismää- rä olisi 40 tuntia viikossa ja vähimmäismäärä 10 tuntia viikossa. Lakiin ehdotetaan myös säännöksiä päihteettömyyden valvonnasta sekä tuomitun muista velvollisuuksista. Päihteet- tömyysvelvollisuus olisi aina valvontarangaistuksen ehtona. 75 Työryhmä ehdottaa, että valvontarangaistukseen sisältyvän olinpaikkavelvoitteen noudatta- mista valvottaisiin aina teknisin laittein. Valvonnan tekninen toteutus perustuisi joko tuomi- tun asuntoon asennettaviin, hänen haltuunsa annettaviin tai kehoonsa liitettäviin laitteisiin taikka tällaisten laitteiden yhdistelmään. Rangaistuksen suorittamista valvottaisiin lisäksi täy- täntöönpanoviranomaisten ennalta ilmoittamatta tekemillä valvontakäynneillä tuomitun asun- toon. Ehdotuksen mukaan valvontarangaistuksen toimintavelvoite voisi koostua hyvin monentyyp- pisestä tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia ylläpitävästä toiminnasta. Tämä mahdollistaisi toimintavelvoitteen yksilöllisen suunnittelun tuomitun työkyvyn ja kuntoutuk- sen tarpeen mukaan. Toimeenpanosuunnitelma sisältäisi määräykset myös niistä tuomitun sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tarpeellisista tukitoimista, jotka eivät sisältyisi toi- mintavelvoitteeseen. Työryhmän ehdotuksen mukaan valvontarangaistus edellyttäisi aina syytetyn suostumusta. Rangaistuksen onnistunut suorittaminen edellyttää tuomitulta pitkäjänteisyyttä ja kykyä toi- mia yhteistyössä viranomaisten kanssa. Suostumusta edellytettäisiin myös syytetyn kanssa samassa asunnossa asuvilta henkilöiltä. Ehdotuksen mukaan Kriminaalihuoltolaitos laatisi ennen valvontarangaistuksen tuomitsemis- ta selvityksen valvontarangaistuksen suorittamisen edellytyksistä sekä rikoksesta epäillyn henkilökohtaisista olosuhteista. Ehdotettavan valvontarangaistusselvityksen tulisi sisältää muun muassa epäillyn suostumus valvontarangaistuksen tuomitsemiseen, tieto toimintavel- voitteen täyttämiseen soveltuvasta työstä, kuntoutuksesta tai vastaavasta sekä arvio epäillyn henkilökohtaisista olosuhteista ja hänen edellytyksistään suoriutua valvontarangaistuksesta. Kriminaalihuoltolaitos laatisi toimeenpanosuunnitelman viipymättä, kun rangaistus on tullut täytäntöönpantavaksi. Toimeenpanosuunnitelma sisältäisi valvontarangaistusselvitystä tar- kemmat tiedot muun muassa tuomitun asunnosta, toimintavelvoitteen sisällöstä, valvontatek- niikasta, olinpaikkavelvoitteen ajoittumisesta ja henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen va- rattavasta ajasta. Työryhmä ehdottaa, että valvontarangaistuksesta pääsisi ehdonalaiseen vapauteen samoin edellytyksin kuin vankeusrangaistuksestakin. Ehdotuksen mukaan valvontarangaistuksen ehtojen vakava rikkominen johtaisi van- keusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Vakavaa rikkomista olisi esimerkiksi päihteiden käyttö rangaistusaikana. Työryhmä ehdottaa valvontarangaistusta aluksi kokeiltavaksi esimerkiksi kolmen vuoden ajan. Kokeilu olisi valtakunnallinen ja siitä tulisi tehdä kattava seurantatutkimus. Työryhmän laskelmien mukaan rangaistuksen kohdejoukko olisi noin 1 000 tuomittua vuodessa. Matkustuskielto Työryhmä ehdottaa sähköisen valvonnan liittämistä kaikkiin matkustuskieltoihin. Ehdotuksen mukaan matkustuskieltoon määräämisen edellytykset pysyisivät ennallaan. Mat- kustuskieltoon voitaisiin määrätä esitutkinnan tai oikeudenkäynnin karttamisvaaran ja rikolli- 76 sen toiminnan jatkamisvaaran perusteella, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vä- hintään vuosi vankeutta. Myös matkustuskieltoon liitettävät liikkumista ja tavoitettavissa oloa koskevat määräykset pysyisivät pääasiassa ennallaan. Sääntelyä kuitenkin täsmennettäisiin siten, että rikoksesta epäilty voitaisiin velvoittaa pysymään määrättyinä aikoina asunnossaan (paikallaolovelvoite). Tuomioistuin päättäisi paikallaolovelvoitteen sisältävästä matkustuskiellosta. Muuten mat- kustuskiellosta päättäisi pidättämiseen oikeutettu virkamies. Esitutkinnan aikana pidättämi- seen oikeutettu virkamies, käytännössä poliisi, voisi kuitenkin väliaikaisesti määrätä paikal- laolovelvoitteen sisältävän matkustuskiellon. Päätös paikallaolovelvoitteen sisältävästä väliaikaisesta matkustuskiellosta olisi saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua pää- töksen tekemisestä. Matkustuskieltoa koskeva vaatimus ja väliaikaista kieltoa koskeva päätös olisi otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua siitä, kun väliaikaista, paikallaolovelvoitteen sisältävää matkustuskieltoa koskeva päätös on tehty tai muuta matkustuskieltoa koskeva vaatimus on saapunut tuomioistuimeen. Toisin kuin valvontarangaistukseen, valvottuun matkustuskieltoon ei voitaisi liittää liikkumi- sen seurantaan tai paikallaolovelvollisuuteen kuulumattomia lisäehtoja tai määräyksiä. Työryhmä pitää valvottua matkustuskieltoa tehokkaana keinona nuoren rikoskierteen katkai- sussa. Tästä syystä mahdollisuuteen käyttää matkustuskieltoa pidättämisen tai vangitsemisen sijasta tulisi kiinnittää erityistä huomiota rikoksesta epäillyn ollessa alle 18-vuotias. 77 10. Sammanfattning Den 28 november 2006 tillsatte justitieministeriet en arbetsgrupp för att 1) utreda och förbereda möjligheterna att tillämpa elektroniska kontrollmetoder inom påföljds- och tvångsmedelsystemet. Arbetsgruppen skulle ta reda på om metoderna kan tillämpas exempelvis vid övervakning av korta fängelsestraff som avtjänas utanför fängelset och vid övervakning som alternativ till häktning. 2) undersöka möjligheterna att effektivisera kontrollen av droganvändningen och utreda vilka tekniska hjälpmedel som kan tillämpas vid olika påföljder. Ordförande var biträdande avdelningschef Jari Lohi och när han hade förhinder lagstiftningsrådet Ulla Mohell. Arbetsgruppen hade elva medlemmar och de företrädde domstolsväsendet, åklagarväsendet, justitieministeriets lagberedningsavdelning, justitieministeriets kriminalpolitiska avdelning, Rättspolitiska forskningsinstitutet, Brottspåföljdsverket och inrikesministeriets polisavdelning. Arbetsgruppen överlämnade sitt betänkande till justitieminister Tuija Brax den 5 december 2007. ARBETSGRUPPENS FÖRSLAG Övervakningsstraff Arbetsgruppen föreslår att vårt påföljdssystem kompletteras med en ny självständig påföljd som ska verkställas i frihet och övervakas elektroniskt, övervakningsstraff. Strafflagen föreslås få bestämmelser om villkoren för att påföra övervakningsstraff, medan bestämmelserna om verkställighet ska ingå i en särskild lag om övervakningsstraff. Straffet ska dömas ut i stället för ovillkorligt fängelsestraff när den dömde inte kan dömas till samhällstjänst på grund av tidigare domar av samma slag eller av andra tungt vägande skäl. Övervakningsstraffet är tänkt att ge den dömde bättre möjligheter att klara sig i samhället och att förhindra att han eller hon begår nya brott. Övervakningsstraff ska få dömas för högst fyra månader och minst fjorton dagar. Den dömde måste emellertid avtjäna straffet i minst fjorton dagar innan han eller hon ges möjlighet till villkorlig frigivning. Därmed blir den minsta tillåtna tiden för det straff som ska utdömas och avtjänas lika långa som vid fängelsestraff. Övervakningsstraff ska dömas för lika lång tid som fängelsestraff hade dömts. Övervakningsstraffet ska innefatta en skyldighet för den dömde att vistas hemma eller på någon annan plats avsedd för boende (bosättningsplikt) vid alla tillfällen då han eller hon inte har någon sysselsättningsplikt eller något annat program som finns inskrivet i verkställighetsplanen. Sysselsättningsplikten får vara högst 40 och minst 10 timmar i veckan. Lagen får dessutom bestämmelser om kontroll av att den dömde är drogfri och andra skyldigheter för den dömde. Drogfrihet ska under alla omständigheter vara ett villkor för att dömas till övervakningsstraff. 78 Bosättningsplikten ska övervakas med tekniska hjälpmedel, föreslår arbetsgruppen. Övervakningen ska ske antingen via teknisk utrustning som installeras i den dömdes bostad, som överlåts till den dömde eller anbringas på hans eller hennes kropp eller via en kombination av dessa. Dessutom ska det ingå i övervakningen att verkställighetsmyndigheten gör oanmälda kontrollbesök hos den dömde. Sysselsättningsplikten ska kunna bestå av många olika verksamheter som hjälper den dömde att behålla sin funktionsförmåga och sociala kompetens. Därmed kan plikten planeras individuellt utifrån den dömdes arbetsförmåga och behov av rehabilitering. Verkställighetsplanen ska också ha bestämmelser om de stödtjänster som är nödvändiga för att den dömde ska komma till rätta socialt och som inte ska ingå i sysselsättningsplikten. Övervakningsstraff ska alltid kräva samtycke av den dömde. Det kommer att krävas både uthållighet och förmåga att samarbeta med myndigheterna av den dömde för att straffet ska kunna verkställas framgångsrikt. Samtycke kommer också att krävas av de personer som bor i samma bostad som den dömde. Innan övervakningsstraff döms ska Kriminalvårdsväsendet utreda den misstänktes förutsättningar att avtjäna straffet och hans eller hennes personliga förhållanden. Av uppgifterna ska bland annat följande framgå: den misstänktes samtycke till övervakningsstraff, arbete, rehabilitering eller liknande som lämpar sig för sysselsättningsplikten, och en bedömning av den misstänktes personliga förhållanden och förutsättningar att klara av övervakningsstraff. Kriminalvårdsväsendet ska också lägga upp en verkställighetsplan så snart straffet har förordnats för verkställighet. Planen ska vara mer detaljerad än utredningen bland annat när det gäller den dömdes bostad, innebörden av sysselsättningsplikten, övervakningstekniken, tidpunkten för bosättningsplikten och den tid som måste avsättas för personliga ändamål. Villkorlig frigivning ska kunna tillåtas enligt samma regler som vid fängelsestraff. Dessutom föreslår arbetsgruppen att allvarliga förbrytelser mot villkoren för övervakningsstraffet ska leda till att fängelsestraffet verkställs. Om den dömde till exempel använder berusningsmedel under strafftiden ska det betraktas som en allvarlig förbrytelse. Vidare föreslår arbetsgruppen att övervakningsstraff införs på försök i till exempel tre år. Försöket ska gälla hela landet och åtföljas av en heltäckande uppföljningsstudie. Straffet kommer att gälla ungefär tusen dömda personer årligen, anser arbetsgruppen. Reseförbud Samtliga reseförbud bör kombineras med elektronisk kontroll, anser arbetsgruppen. Villkoren för reseförbud ändras inte. Reseförbud ska alltså kunna föreläggs vid risk för att den misstänkte kommer att undvika förundersökning eller rättegång eller kommer att fortsätta på sin brottsliga verksamhet, när det strängaste straffet är fängelse i minst ett år. Också bestämmelserna om rätt att röra sig och skyldighet att vara anträffbar kommer i huvudsak att följa gällande lag. Men reglerna preciseras med att den misstänkte kan påföras skyldighet att vistas i sin bostad vid vissa tidpunkter (skyldighet att vara anträffbar). 79 Domstolen ska besluta om reseförbud inom ramen för skyldigheten att vara anträffbar. I övrigt får en anhållningsberättigad tjänsteman besluta om reseförbud. Under förundersökningen ska en anhållningsberättigad tjänsteman, i praktiken en polisman, temporärt kunna förordna om reseförbud inom ramen för skyldigheten att vara anträffbar. Beslutet om temporärt reseförbud som innehåller skyldighet att vara anträffbar måste så snart som möjligt hänskjutas till domstol och senast tre dygn efter att beslutet fattades. Domstolen måste ta upp ett yrkande på reseförbud och beslutet om temporärt reseförbud till behandling senast sju dygn efter att det temporära beslutet fattades eller något annat yrkande om reseförbud har kommit in till domstolen. Övervakat reseförbud ska i motsats till övervakningsstraff inte kunna förenas med övervakning av var den dömde rör sig, inte heller med extra villkor eller bestämmelser om skyldighet att vara anträffbar. Övervakat reseförbud är en effektiv metod för att stoppa unga människors brottsliga bana, menar arbetsgruppen. Därför bör möjligheten att tillämpa reseförbud i stället för anhållan och häktning lyftas fram särskilt om den misstänkte är under arton år. 80 11. Abstract The Ministry of Justice on 28 November 2006 decided to appoint a working group tasked with the following: 1) to study and prepare the use of electronic monitoring methods in the systems of penal sanctions and coercive measures. The working group was to determine the possibilities of employing electronic monitoring methods e.g. in monitoring short custodial sentences served outside prison and in monitoring to be implemented as an alternative to remand. 2) to study means to enhance the effectiveness of substance abuse monitoring and the techni- cal means of implementing such monitoring in respect of the various sanctions The working group was chaired by Mr Jari Lohi, Deputy Head of Department. Ms Ulla Mo- hell, Counsellor of Legislation, served as Chair in his absence. The working group consisted of 11 members representing the judiciary, the prosecution service, the Law Drafting and Criminal Policy Departments of the Ministry of Justice, the National Research Institute of Legal Policy, the Criminal Sanctions Agency and the Police Department of the Ministry of the Interior. The working group submitted its report to Ms Tuija Brax, Minister of Justice, on 5 December 2007. PROPOSALS OF THE WORKING GROUP Monitoring sentence The working group proposes that our system of sanctions be developed through the creation of a new and independent, electronically monitored sanction to be enforced at liberty, which the working group proposes to be named the monitoring sentence. The provisions on the conditions to the imposition of a monitoring sentence would be added to the Penal Code and the provisions on enforcement would be compiled into an Act on the Monitoring Sentence to be enacted. The monitoring sentence would be one imposed instead of unconditional impris- onment when a sentence of community service is counter-indicated due to previous commu- nity service sentences or other weighty reasons. The aim of the monitoring sentence would be to advance the social coping of the offender and to prevent recidivism. The monitoring sentences would be imposed for a maximum of four months and a minimum of 14 days. However, an offender would have to complete at least fourteen days of electronic monitoring prior to being eligible for parole. The minimum terms of the sentence to be im- posed and served thus correspond to those of custodial sentences. The monitoring sentence would be imposed for a duration corresponding to that of the custodial sentence otherwise imposed. According to the proposal, the electronic monitoring sentence would consist of an obligation imposed on the sentenced person to remain at home or in another housing facility (abode ob- ligation) whenever the sentenced person is not engaging in an activity obligation determined in the enforcement plan of the sentence or another activity included in the plan. The maxi- mum scope of an activity obligation would be 40 hours per week and the minimum scope ten 81 hours per week. Provisions on the monitoring of freedom from drugs and alcohol and other obligations on the sentenced person are also proposed for inclusion in legislation. The obliga- tion of freedom from drugs and alcohol would always be a precondition to a monitoring sen- tence. The working group proposes that compliance with the abode obligation included in the moni- toring sentence be always monitored by technical means. The technical implementation of monitoring would be based on devices installed in the convict’s residence, given into the convict’s possession or attached to the convict’s body, or a combination of the three. Serving of the sentence would additionally be monitored by unscheduled visits from the enforcement authority to the convict’s residence. According to the proposal, the activity obligation in the monitoring sentence could consist of a wide range of activities to maintain the convict’s ability to function and social capabilities. This would allow the activity obligation to be planned individually to match each convict’s ability to work and need for rehabilitation. The implementation plan would also contain stipulations as to those support measures necessary to promote the convict’s social coping skills not included in the activity obligation. According to the proposal of the working group, a monitoring sentence would always be sub- ject to the defendant’s consent. Successful completion of the sentence requires the convict to possess perseverance and the ability to work together with the authorities. Consent would also be required from any persons sharing a residence with the defendant. The Probation Service would prepare a report on the ability to complete a monitoring sen- tence and the personal circumstances of the suspect before any monitoring sentence is im- posed. The proposed monitoring sentence report should contain inter alia the suspect’s con- sent to the imposition of a monitoring offence, information about work, rehabilitation or the like suitable for the fulfilment of the activity obligation, and an assessment of the suspect’s personal circumstances and ability to complete the monitoring sentence. The Probation Service would prepare the implementation plan immediately the sentence has become enforceable. The implementation plan would include more detailed information than the monitoring sentence report on matters such as the convict’s residence, substance of activ- ity obligation, monitoring technology, scheduling of abode obligation and time to be set aside for personal business. The working group proposes that the same conditions for parole apply to the monitoring sen- tence as to a custodial sentence. The working group proposes that a serious violation of the terms of the monitoring sentence result in enforcement of the custodial sentence. Serious violation would comprise e.g. sub- stance abuse during the term of the sentence. The working group proposes that the monitoring sentence initially be tested in a pilot project of e.g. three years’ duration. The pilot would be nationwide and a comprehensive follow-up study should be conducted on it. The working group calculates that the sentence would target approximately 1,000 convicts yearly. 82 Travel ban The working group proposes that electronic monitoring be made an element of all travel bans. According to the proposal, the conditions for imposing a travel ban would remain unchanged. A travel ban could be imposed on the basis of a risk of evading pre-trial investigation or trial and a risk of continued criminal activity when the most severe punishment provided for the offence is at least one year’s imprisonment. The provisions concerning mobility and availability relating to travel bans would also remain unchanged in the main. However, more specific provisions would be laid down to the effect that a person suspected of an offence could be obligated to remain in his/her residence at cer- tain times (locality obligation). The decision on a travel ban including a locality obligation would be taken by a court of law. Otherwise, the decision on a travel ban would be taken by an official with the power of ar- rest. During pre-trial investigation, an official with the power of arrest, in practice the police, could temporarily impose a travel ban including a locality obligation. A decision to impose a temporary travel ban including a locality obligation would have to be submitted to a court for consideration without delay and no later than within 72 hours of the decision to impose the travel ban. The claim concerning the travel ban and the decision on a temporary ban would have to be taken under consideration by a court of law no later than within seven days of the taking of the decision or the arrival of the claim to the court. Unlike a monitoring sentence, no additional conditions or provisions not having to do with mobility monitoring or the locality obligation could be attached to a monitored travel ban. The working group considers the monitored travel ban to be an effective means to halt the “criminal career” of young offenders. Particular attention should therefore be paid to the pos- sibility of imposing a travel ban instead of arrest or detention in cases where the suspect is under the age of eighteen. Laki rikoslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 7 luvun 7 § ja 8 luvun 11 §, sellaisena kuin niistä ovat 7 luvun 7 § laissa 515/2003 ja 8 luvun 11 § laissa 297/2003, sekä lisätään 6 lukuun uusi 11a § seuraavasti: 6 luku Rangaistuksen määräämisestä 11a § Valvontarangaistus Rikoksentekijä, joka tuomitaan pituudel- taan määrättyyn vähintään 14 päivän ja enin- tään neljän kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta saman pituiseen valvontarangaistukseen, jos 1) yhdyskuntapalveluun on 11 §:n 1 mo- mentissa tarkoitettu este; 2) valvontarangaistuksen tuomitsemista on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaa- lisen selviytymisen edistämiseksi ja uusien rikosten ehkäisemiseksi; ja 3) valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei ole erityisistä syistä aiheutuvaa estettä. Valvontarangaistuksen tuomitsemisen edel- lytyksenä on lisäksi, että rikoksentekijä ja hänen kanssaan asuvat täysi-ikäiset henkilöt ovat suostuneet rangaistuksen tuomitsemi- seen valvontarangaistuksena, että rikoksente- kijälle voidaan valvontarangaistusselvityksen perusteella määrätä valvontarangaistuksesta annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitetut toi- mintavelvoite ja olinpaikkavelvoite ja että ri- koksentekijän voidaan olettaa suoriutuvan valvontarangaistuksesta. 7 luku Yhteisestä rangaistuksesta 7 § Aikaisemmin tuomitun yhdyskuntapalvelu- rangaistuksen ja valvontarangaistuksen huomioon ottaminen Aikaisemmin tuomittu yhdyskuntapalvelu- rangaistus ja valvontarangaistus voidaan ot- taa uutta rangaistusta tuomittaessa huomioon vastaavalla tavalla kuin aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus 6 §:n mukaan. 8 luku Vanhentumisesta 11 § Tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen ja valvontarangaistuksen raukeaminen Yhdyskuntapalvelurangaistus ja valvonta- rangaistus raukeavat samoin kuin niitä vas- taava vankeusrangaistus. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Laki valvontarangaistuksesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 § Valvontarangaistus Valvontarangaistus on ehdottoman vanke- usrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus, jonka suorittamista valvotaan teknisillä väli- neillä ja muilla tässä laissa säädetyillä tavoil- la. Valvontarangaistuksen määräämisen edel- lytyksistä säädetään rikoslain (39/1889) 6 lu- vun 11 a §:ssä. Valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa sovelletaan rikoslain 2 c luvun säännöksiä ehdonalaisesta vapauttamisesta, mutta ei sa- man luvun säännöksiä valvotusta koevapau- desta. 2 § Valvontarangaistuksen sisältö Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomi- tulle asetettu velvollisuus pysyä asunnossaan tai muussa asumiseen tarkoitetussa paikassa (olinpaikkavelvoite) sekä hänelle määrätty toimintavelvoite. Tuomittu saa poistua asuntonsa tai muun 1 momentissa tarkoitetun paikan ulkopuolelle ainoastaan 6 §:ssä tarkoitetussa toimeenpa- nosuunnitelmassa tarkemmin määrätyllä ta- valla toimintavelvoitteen täyttämiseksi, 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen henkilökohtais- ten asioiden hoitamiseksi, kuntoutusta tuke- vaan toimintaan osallistumiseksi sekä, kun hänelle on myönnetty 12 §:ssä tarkoitettu va- pautus. Toimintavelvoite sisältää työtä, koulutusta, kuntoutusta, valvontatapaamisia, tehtäviä ja toimintaohjelmia tai muuta vastaavaa, tuomi- tun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia ylläpitävää ja edistävää toimintaa. Toiminta- velvoite on vähintään 10 ja enintään 40 tuntia viikossa siten kuin 6 §:ssä tarkoitetussa toi- meenpanosuunnitelmassa määrätään. Toi- mintavelvoite on ajoitettava muuksi kuin kel- lo 18:n ja kello 6:n väliseksi ajaksi, jollei toimeenpanosuunnitelmassa toimintavelvoit- teen täyttämisestä aiheutuvasta syystä toisin määrätä. 3 § Valvonta Olinpaikkavelvoitteen noudattamista val- votaan 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun paikkaan asennettavilla, tuomitun haltuun annettavilla tai tuomitun kehoon liitettävillä teknisillä laitteilla taikka tällaisten laitteiden yhdistelmällä sekä täytäntöönpanoviranomai- sen suorittamilla valvontakäynneillä tuomi- tun olinpaikkaan. Täytäntöönpanoviranomai- sella on oikeus olinpaikkavelvoitteen ja 8 §:ssä tarkoitetun päihteettömyysvelvoitteen noudattamisen valvomiseksi ennalta ilmoit- tamatta päästä tuomitun asuntoon tai muuhun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun paikkaan. Täytäntöönpanoviranomaisen on riittävästi pidettävä yhteyttä toimintavelvoitteen suori- tuspaikkaan ja tarvittaessa suoritettava sinne valvontakäyntejä. 4 § Valvontarangaistusselvitys Kriminaalihuoltolaitoksen on virallisen syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä en- nen valvontarangaistuksen tuomitsemista selvitettävä valvontarangaistuksen suoritta- misen edellytykset sekä rikoksesta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet. Selvityksen tu- lee sisältää: 1) rikoksesta epäillyn suostumus valvonta- rangaistuksen tuomitsemiseen; 2) arvio rikoksesta epäillyn asunnon tai si- joituslaitoksen soveltuvuudesta valvontaran- gaistuksen suorittamiseen; 3) arvio rikoksesta epäillyn henkilökohtai- sista olosuhteista ja edellytyksistä suoriutua valvontarangaistuksesta; 4) tieto toimintavelvoitteen täyttämiseen soveltuvasta työ-, kuntoutus- tai koulutuspai- kasta tai muun toiminnan laadusta; ja 5) tiedot 4 kohdan aiheuttamasta liikkumi- sen tarpeesta asunnon ulkopuolella. Selvitys laaditaan Kriminaalihuoltolaitok- sen vahvistamalle lomakkeelle. Selvityksen tulee sisältää Kriminaalihuoltolaitoksen lau- sunto siitä, onko valvontarangaistuksen mää- rääminen perusteltua rikoksesta epäillyn so- siaalisen selviytymisen edistämiseksi. Kriminaalihuoltolaitoksen on kuultava ri- koksesta epäiltyä selvitystä laadittaessa. Sel- vityksen laatimista varten Kriminaalihuolto- laitoksen virkamiehellä on oikeus päästä epäillyn asuntoon. Selvitykseen on liitettävä samassa asunnossa asuvien täysi-ikäisten henkilöiden kirjallinen suostumus valvonta- rangaistuksen täytäntöönpanoon. Alle 18- vuotiaalle on annettava tilaisuus tulla kuul- luksi, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. 5 § Täytäntöönpanosta huolehtiminen Rikosseuraamusvirasto, Kriminaalihuolto- laitos ja ulosottomies huolehtivat valvonta- rangaistuksen täytäntöönpanosta siten kuin siitä tässä laissa ja tarkemmin valtioneuvos- ton asetuksella säädetään. 6 § Toimeenpanosuunnitelma ja sen muuttami- nen Kriminaalihuoltolaitos laatii toimeenpano- suunnitelman valvontarangaistuksen suorit- tamista varten viipymättä, kun rangaistus on 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla tullut täytäntöön- pantavaksi. Toimeenpanosuunnitelmaan on merkittävä rangaistuksen alkamis- ja päätty- mispäivä. Suunnitelma sisältää koko valvon- tarangaistuksen aikaa koskevat, 4 §:ssä tar- koitettua selvitystä tarkemmat määräykset tuomitun: 1) asunnosta tai muusta 2 §:n 1 momentissa tarkoitetusta paikasta; 2) toimintavelvoitteen sisällöstä, viikoittai- sesta tuntimäärästä ja sen täyttämiseksi tar- peellisista matka-ajoista; 3) valvonnasta ja sen edellyttämistä tekni- sistä valvontalaitteista; 4) olinpaikkavelvoitteen kestosta ja ajoit- tumisesta; 5) liikkumisesta asunnon ja toimintapaikan ulkopuolella; 6) sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tarpeellisista tukitoimista; 7) henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen ja kuntoutusta tukevaan toimintaan varatta- vasta ajasta; sekä 8) muista vastaavista valvontarangaistuk- sen täytäntöönpanolle välttämättömistä eh- doista. Toimeenpanosuunnitelma laaditaan Krimi- naalihuoltolaitoksen vahvistamalle lomak- keelle. Toimeenpanosuunnitelmaa laaditta- essa tuomittua on kuultava. Kriminaalihuol- tolaitos laatii erikseen valvontarangaistuksen suorittamisen viikoittaisen aikataulun. Olosuhteiden olennaisen muuttumisen tai muun siihen rinnastettavan painavan syyn vuoksi Kriminaalihuoltolaitos voi muuttaa toimenpanosuunnitelmaa. Suunnitelmaa muutettaessa noudatetaan, mitä 2 momentis- sa säädetään. 7 § Valvontarangaistuksen suorittamisaika Valvontarangaistuksen täytäntöönpano on aloitettava viipymättä ja valvontarangaistus on suoritettava loppuun vuoden kuluessa sii- tä, kun tuomio on tullut täytäntöönpanokel- poiseksi, jollei 3 momentista tai 15 §:n 1 momentista muuta johdu. Valvontarangaistuksen suorittamisaika al- kaa kulua sinä päivänä, jona toimeenpano- suunnitelman vahvistamisen jälkeen rangais- tuksen täytäntöönpanossa tarpeelliset tekniset valvontavälineet on asennettu tai annettu tuomitun haltuun. Jos rangaistus on ollut keskeytettynä tai sen aloittaminen kielletty sen vuoksi, että tuomi- tun on epäilty rikkoneen törkeästi rangaistuk- sen ehtoja tai että syyttäjä on ilmoittanut syyttävänsä tuomittua uudesta rikoksesta, mutta tuomioistuin sallii valvontarangaistuk- sen suorittamisen jatkuvan, vuoden enim- mäisaikaan ei lasketa aikaa, jonka valvonta- rangaistus on ollut keskeytettynä tai joksi valvontarangaistuksen suorittamisen aloitta- minen on kielletty. Samoin on meneteltävä, jos valvontarangaistus on ollut keskeytettynä 15 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syystä. Valvontarangaistuksen täytäntöönpano voidaan käräjäoikeuden tuomion perusteella aloittaa ennen kuin tuomio on saanut lain- voiman, jos tuomittu kirjallisesti suostuu täy- täntöönpanoon ja on tyytynyt tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu valvontarangais- tukseen. 8 § Valvontarangaistukseen tuomitun velvolli- suudet Valvontarangaistukseen tuomitun on osal- listuttava toimeenpanosuunnitelman laatimi- seen. Valvontarangaistukseen tuomittu on velvollinen noudattamaan toimeenpanosuun- nitelmaa ja suorittamisen aikataulua sekä Kriminaalihuoltolaitoksen hänelle antamia toimeenpanosuunnitelmaan perustuvia täy- täntöönpanossa tarpeellisia määräyksiä. Tuomittu on velvollinen saapumaan val- vontatapaamisiin valvojan määräämänä ajan- kohtana. Tuomitun tulee käsitellä huolellises- ti hänen haltuunsa annettuja valvontalaitteita ja noudattaa niiden käytöstä annettuja ohjei- ta. Tuomitun tulee toimeenpanosuunnitelmas- sa määrätyllä tavalla täyttää toiminta- ja olinpaikkavelvoitteensa sekä pitää yhteyttä valvojaansa. Tuomittu on velvollinen pääs- tämään valvontatehtäväänsä suorittavan täy- täntöönpanoviranomaisen asuntoonsa tai muuhun 2 §:ssä tarkoitettuun paikkaan. Tuomittu ei saa valvontarangaistuksen täy- täntöönpanon aikana käyttää alkoholia tai muuta päihdyttävää ainetta tai olla päihdyttä- vän aineen vaikutuksen alainen. Tuomitun velvollisuudesta alistua päihteettömyyden valvontaan säädetään 11 §:ssä. 9 § Valvojan ja hänen apunaan toimivan henki- lön määrääminen Valvontarangaistukseen tuomitun valvoja- na toimii Kriminaalihuoltolaitoksen virka- mies. Valvontarangaistuksen tarkoituksen- mukaisen täytäntöönpanon edistämiseksi valvojan avuksi voidaan määrätä muukin teh- tävään suostunut henkilö, jolla on sen hoita- miseen soveltuvaa rikosseuraamus-, sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan koulutusta sekä teh- tävän hoitamiseen soveltuvaa työkokemusta. Erityisestä syystä tehtävään voidaan määrä- tä muukin siihen sopiva henkilö. Valvojan apuna toimivaan henkilöön sovelletaan ri- kosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Kriminaalihuoltolaitos tekee valvojan avuksi määrättävän henkilön kanssa sopi- muksen tehtävän hoitamisesta sekä päättää hänelle valtion varoista maksettavasta palk- kiosta ja kulukorvauksesta. 10 § Valvojan ja hänen avukseen määrätyn henki- lön tehtävät Valvojan tulee: 1) valvoa toimeenpanosuunnitelman ja sii- hen perustuvien määräysten noudattamista; 2) olla yhteydessä tuomittuun ja riittävässä määrin suorittaa ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä tuomitun asuntoon tai muuhun 2 §:ssä tarkoitettuun paikkaan; 3) olla yhteydessä ja tarvittaessa suorittaa valvontakäyntejä siihen työpaikkaan tai toi- mipisteeseen, jossa tuomittu suorittaa toimin- tavelvoitteensa; 4) olla tarvittaessa yhteydessä tuomitun kanssa samassa asunnossa asuviin henkilöi- hin ja alle 18-vuotiaan tuomitun huoltajaan, edunvalvojaan tai muuhun lailliseen edusta- jaan; 5) tukea ja ohjata tuomittua; ja 6) ilmoittaa Kriminaalihuoltolaitokselle toimeenpanosuunnitelman ja siihen perustu- vien määräysten rikkomisesta. Valvojan avuksi määrätyn henkilön tulee noudattaa valvojan hänelle valvontarangais- tuksen täytäntöönpanoa varten antamia mää- räyksiä sekä ilmoittaa valvojalle toimeenpa- nosuunnitelman ehtojen ja siihen perustuvien määräysten rikkomisesta. Valvojan ja hänen avukseen määrätyn henkilön on toimittava niin, että heidän toimenpiteistään ei aiheudu tuomitulle tai hänen läheisilleen tarpeetonta haittaa. 11 § Päihteettömyyden valvonta Tuomittu on velvollinen päihteettömyyden valvomiseksi vaadittaessa antamaan virtsa- tai sylkinäytteen taikka suorittamaan puhal- luskokeen. Tuomittu voidaan myös velvoit- taa saapumaan vankilaan, Kriminaalihuolto- laitoksen aluetoimistoon, terveyskeskukseen tai päihdehuoltolain mukaiseen yksikköön virtsanäytteen antamista varten. Jos tuomittu valvontakäynnin, muun val- vontaan liittyvän tilaisuuden yhteydessä tai toimintavelvoitteen täyttämistä koskevassa tilaisuudessa on ulkoisista merkeistä päätel- len todennäköisesti alkoholin tai muun päih- dyttävän aineen vaikutuksen alainen, valvo- jan tai muun Kriminaalihuoltolaitoksen vir- kamiehen on kirjattava päihtymystilaa kos- kevat havainnot Rikosseuraamusviraston vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle. Tuomittu voidaan myös velvoittaa 1 momen- tissa tarkoitettuun päihteettömyyden valvon- taan. Jos tuomitun todetaan puhalluskokeen pe- rusteella olevan alkoholin vaikutuksen alai- nen, Kriminalihuoltolaitoksen on ryhdyttävä 14 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin toimen- piteisiin. Jos tuomitun virtsa- tai sylkinäyt- teen perusteella todetaan käyttäneen päihdyt- tävää ainetta, positiivinen pikatestitulos on varmistettava laboratoriossa, joka täyttää huumausainetestien tekemisestä annetun val- tioneuvoston asetuksen (218/2005) 3 §:ssä tarkoitetut laatuvaatimukset. Samoin on me- neteltävä, vaikka pikatestitulos on negatiivi- nen, jos on perustelua syytä epäillä päihty- mystilaa. Varmistuksen ajaksi rangaistuksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Jos var- mistettu tulos osoittaa tuomitun käyttäneen huumausainetta taikka muuta kuin sellaista lääkeainetta, jonka käyttöön tuomitulla on oikeus, Kriminaalihuoltolaitoksen on ryhdyt- tävä 14 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin toi- menpiteisiin. 12 § Tilapäinen poikkeaminen toiminta- ja olin- paikkavelvoitteesta Tuomitulle voidaan yksittäistapauksessa myöntää lupa vähäiseen poikkeamiseen toi- meenpanosuunnitelmaan sisältyvästä velvoit- teesta, jos se on välttämätöntä ennalta ar- vaamattoman tapahtuman vuoksi tai muusta tähän rinnastettavasta tärkeästä syystä. Vapautuksesta päättää Kriminaalihuoltolai- tos. 13 § Etsintäkuulutus Jos valvontarangaistukseen tuomittua ei ta- vata eikä hänen oleskelupaikkaansa saada selville, Rikosseuraamusvirasto antaa tuomi- tusta etsintäkuulutuksen. Tuomittua kehote- taan etsintäkuulutuksessa viimeistään määrä- päivänä ottamaan valvontarangaistuksen täy- täntöönpanoa varten yhteys ulosottomieheen. Etsintäkuulutuksessa on ilmoitettava, että muussa tapauksessa pannaan vireille menet- tely valvontarangaistuksen muuntamiseksi ehdottomaksi vankeudeksi. 14 § Valvontarangaistuksen määräysten rikkomi- nen Jos valvottava menettelee 8 tai 11 §:ssä säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti, Kriminaalihuoltolaitoksen on annettava hä- nelle kirjallinen varoitus. Ennen varoituksen antamista tuomitulle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Varoituksen antamisen yh- teydessä tuomitulle on ilmoitettava, että sen noudattamatta jättäminen johtaa asian saat- tamiseen käsiteltäväksi tuomioistuimessa ja ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitse- miseen. Kriminaalihuoltolaitos voi väliaikaisesti keskeyttää valvontarangaistuksen tai sen jäl- jellä olevan osan täytäntöönpanon, jos tuomi- tun epäillään rikkoneen 8 tai 11 §:ssä säädet- tyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa saada selvi- tetyksi välittömästi. Tällöin keskeytys saa ol- la enintään yhden kuukauden pituinen. Jos tuomittu ei ojennu hänelle annetusta varoituksesta, on päihtynyt taikka muuten vakavasti rikkoo toimeenpanosuunnitelmaa, siihen perustuvia määräyksiä tai suorittami- sen aikataulua, Kriminaalihuoltolaitoksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin asian saattamisek- si tuomioistuimen käsiteltäväksi. Samoin on meneteltävä, jos tuomittu ei aloita rangais- tuksen suorittamista tai jättää suorittamisen kesken eikä hänellä ole menettelyynsä hy- väksyttävää syytä. Samalla Kriminaalihuolto- laitoksen on kiellettävä valvontarangaistuk- sen täytäntöönpanon aloittaminen tai kes- keytettävä sen täytäntöönpano. 15 § Este valvontarangaistuksen suorittamiselle Kriminaalihuoltolaitos voi väliaikaisesti keskeyttää valvontarangaistuksen täytän- töönpanon yhteensä enintään yhdeksi vuo- deksi, jos valvontarangaistuksen suorittami- selle loppuun rangaistusaikana on este eikä syynä ole 14 §:n 3 momentissa tarkoitettu vakava toimeenpanosuunnitelman ehtojen tai siihen perustuvien määräysten rikkominen. Jos este kestää pitempään kuin vuoden, Kriminaalihuoltolaitoksen on ilmoitettava asiasta viralliselle syyttäjälle. Syyttäjä saattaa asian 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuo- mioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioistuin voi pidentää valvontaran- gaistuksen täytäntöönpanoaikaa tai muuntaa valvontarangaistuksen suorittamatta olevan osan ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Erityisistä syistä voidaan jo suoritettu val- vontarangaistus katsoa rangaistuksen täydek- si suoritukseksi. 16 § Rikkomusten oikeudenkäyntimenettely Kriminaalihuoltolaitoksen on 14 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa viipy- mättä laadittava selvitys asiasta syyttäjälle. Selvitystä laadittaessa tuomitulle on annetta- va tilaisuus tulla kuulluksi. Jos syyttäjä kat- soo valvontarangaistukseen tuomitun mene- telleen mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla, hänen tulee viipymättä saattaa asia käsiteltäväksi siinä tuomioistuimessa, joka on ratkaissut valvontarangaistukseen johta- neen rikosasian ensimmäisenä oikeusasteena taikka jonka tuomiopiirissä tuomittu asuu tai vakinaisesti oleskelee. Tuomioistuimen on ennen asian ratkaise- mista annettava valvontarangaistukseen tuo- mitulle tilaisuus antaa lausuntonsa. Myös Kriminaalihuoltolaitoksen edustajalle on va- rattava tilaisuus antaa lausuntonsa, jollei tä- mä ole asian käsittelyn kannalta selvästi tar- peetonta. Muutoin noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetään. Tässä pykälässä tarkoitettua asiaa käsiteltäessä käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Täs- sä pykälässä tarkoitettu asia voidaan ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta. Valitus, jolla haetaan muutosta tuomiois- tuimen tämän pykälän nojalla tekemään rat- kaisuun, on käsiteltävä kiireellisenä. 17 § Valvontarangaistuksen sijaan tuomittava rangaistus Jos tuomioistuin toteaa valvontarangaistuk- seen tuomitun menetelleen 14 §:n 3 momen- tissa tarkoitetulla tavalla, sen tulee muuntaa suorittamatta oleva osa ehdottomaksi vanke- usrangaistukseksi, jonka vähimmäisaika on neljä päivää. 18 § Uusi vankeusrangaistus Jos syyttäjä päättää syyttää valvontaran- gaistusta suorittavaa rikoksesta, josta voi syyttäjän arvion mukaan olla seuraamuksena vankeutta, syyttäjä voi valvontarangaistuksen täytäntöönpanon kieltämiseksi ilmoittaa asi- asta Kriminaalihuoltolaitokselle. Kriminaali- huoltolaitoksen on ilmoituksen saatuaan kiel- lettävä valvontarangaistuksen aloittaminen tai jatkaminen. Tuomitessaan aiemmin valvontarangais- tukseen tuomitun henkilön ehdottomaan van- keusrangaistukseen tuomioistuin voi kieltää aloittamasta tai jatkamasta valvontarangais- tuksen täytäntöönpanoa. Kieltäessään aiem- min tuomitun valvontarangaistuksen täytän- töönpanon tuomioistuimen on määrättävä, et- tä jäljellä oleva osa valvontarangaistuksesta on suoritettava vankeutena. Päätöstä aiemmin tuomitun valvontaran- gaistuksen täytäntöönpanon kieltämisestä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. 19 § Suoritetun valvontarangaistuksen huomioon ottaminen Kun valvontarangaistukseen tuomittu tuomitaan uuteen rangaistukseen 15 §:n 3 momentissa, 17 §:ssä tai 18 §:n 2 momentis- sa tarkoitetussa tapauksessa, tuomitusta ran- gaistuksesta on vähennettävä jo suoritettua valvontarangaistusta vastaava määrä. Vähen- tämisessä yksi päivä suoritettua valvontaran- gaistusta vastaa yhtä päivää vankeutta. Vä- hentämisessä noudatetaan tuomitulle edul- lisinta laskutapaa. Jos tuomittu 7 §:n 4 momentissa tarkoite- tussa tapauksessa muutoksenhaun johdosta tuomitaan muuhun rangaistukseen, jo täytän- töön pantua valvontarangaistusta vastaava osa on otettava huomioon siten kuin 1 mo- mentissa säädetään. 20 § Usean valvontarangaistuksen täytäntöönpa- no Samaan aikaan täytäntöönpantavina olevat valvontarangaistukset lasketaan täytäntöön- panossa yhteen. Valvontarangaistusten yhtei- nen enimmäiskesto on kuitenkin kuusi kuu- kautta. Kriminaalihuoltolaitoksen on tarvitta- essa tarkistettava toimeenpanosuunnitelma rangaistuksen pitenemisen edellyttämällä ta- valla. 21 § Virka-apu Poliisin on pyynnöstä annettava virka-apua täytäntöönpanoviranomaiselle, jos tuomittu ei päästä Kriminaalihuoltolaitoksen virka- miestä asuntoonsa tai muuhun 2 §:ssä tarkoi- tettuun paikkaan suorittamaan valvontaan tai rangaistuksen täytäntöönpanoon kuuluvaa käyntiä. 22 § Matkakustannukset Rikoksesta epäillylle maksetaan valvonta- rangaistusselvityksen laatimisesta ja tuomi- tulle toimeenpanosuunnitelman laatimisesta sekä 2 §:n 4 momentissa tarkoitetun toimin- tavelvoitteen suorittamispaikkaan kulkemi- sesta aiheutuneet tarpeelliset kustannukset valtion varoista. Tuomitun matkakustannuk- sia työ-, opiskelu- ja hoitopaikkaan ei kui- tenkaan korvata. Myös muut valvontarangaistuksen suorit- tamiseen liittyvät matkakustannukset voidaan korvata valtion varoista, jos se tuomitun va- rattomuus tai matkakustannusten peruste huomioon ottaen on yksittäistapauksessa pe- rusteltua. Kustannukset maksetaan halvimman julki- sen kulkuneuvon käyttämisestä aiheutunei- den kustannusten mukaan. 23 § Tarkemmat säännökset ja määräykset 24 § Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kuuta 200 . Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. Laki pakkokeinolain 2 luvun muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetun pakkokeinolain (450/1987) 2 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen seuraavasti: 2 luku Matkustuskielto 1 § Matkustuskiellon määritelmä Matkustuskielto on rikoksesta epäillylle määrättävä teknisillä välineillä valvottava liikkumavapauden rajoitus. 2 § Matkustuskiellon edellytykset Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saa- daan määrätä pidättämisen tai vangitsemisen sijasta toistaiseksi tai määräajaksi matkustus- kieltoon, jos rikoksesta säädetty ankarin ran- gaistus on vähintään vuosi vankeutta ja epäil- lyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai mui- den seikkojen perusteella on syytä epäillä, et- tä hän 1) lähtee pakoon taikka muuten karttaa esi- tutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa; tai 2) jatkaa rikollista toimintaa. Mahdollisuuteen käyttää matkustuskieltoa pidättämisen tai vangitsemisen sijasta tulee kiinnittää erityistä huomiota rikoksesta epäil- lyn ollessa alle 18-vuotias. Matkustuskieltoa ei saa määrätä, jos se asi- an laadun taikka rikoksesta epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta. 3 § Matkustuskiellon sisältö Matkustuskieltoon määrätty ei saa poistua päätöksessä mainitulta paikkakunnalta tai alueelta. Häntä voidaan myös kieltää oleske- lemasta tai liikkumasta tietyllä matkustus- kieltopäätöksessä mainitulla alueella. Päätök- sessä voidaan kuitenkin antaa lupa poistua siinä määrätyltä paikkakunnalta tai alueelta työssäkäyntiä tai opiskelua varten taikka muusta niihin rinnastettavasta syystä. Matkustuskieltoon voidaan lisäksi sisällyt- tää seuraavat velvoitteet: 1) pysyminen määrättyinä aikoina asunnos- saan tai muussa asumiseen tarkoitetussa pai- kassa (paikallaolovelvoite); 2) oleminen määrättyinä aikoina tavattavis- sa työpaikallaan tai oppilaitoksessaan; 3) pysyminen laitoksessa tai sairaalassa, jossa matkustuskieltoon määrättävä ennes- tään on tai johon hänet otetaan; 4) ilmoittautuminen määrättyinä aikoina poliisille. Paikallaolovelvoite määrätään kestämään vuorokaudessa yhtäjaksoisesti vähintään kahdeksan ja enintään kaksitoista tuntia. Velvoite tulee ajoittaa kello 18:n ja 6:n väli- seksi ajaksi, jos matkustuskieltoon määrättä- vän työn tai opiskeluun taikka muuhun niihin rinnastettavan syyn vuoksi ei ole aihetta mää- rätä toisin. Paikallaolovelvoitteen sisältävä matkustuskielto voidaan määrätä väliaikaise- na siten kuin siitä jäljempänä säädetään. 4 § Passi Matkustuskieltoon määrätylle ei saa myön- tää passia. Jos hänelle on myönnetty passi, hänen on luovutettava se matkustuskiellon voimassaoloajaksi poliisin haltuun. 5 § Paikallaolovelvoitteen sisältävästä matkus- tuskiellosta päättävä viranomainen Tuomioistuin päättää paikallaolovelvoit- teen sisältävästä matkustuskiellosta. Tuomio- istuin saa määrätä rikoksesta epäillylle sellai- sen matkustuskiellon vain pidättämiseen oi- keutetun virkamiehen tai virallisen syyttäjän vaatimuksesta. Esitutkinnan aikana paikallaolovelvoitteen sisältävästä matkustuskiellosta päättää väli- aikaisesti pidättämiseen oikeutettu virkamies. Kun asia esitutkinnan päätyttyä on siirretty syyttäjälle, hän päättää väliaikaisesti sellai- sesta matkustuskiellosta. Vangitsemisvaatimusta sekä vangittuna pi- tämistä koskevaa asiaa käsitellessään tuomio- istuin saa 2 §:ssä säädetyin edellytyksin mää- rätä rikoksesta epäillyn vangitsemisen sijasta paikallaolovelvoitteen sisältävään matkus- tuskieltoon. Vangitsemispäätöksestä tehdyn kantelun johdosta paikallaolovelvoitteen si- sältävää matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää vangitsemispäätöksen tehnyt tuomio- istuin. 6 § Muusta matkustuskiellosta päättävä viran- omainen Esitutkinnan aikana muusta kuin paikalla- olovelvoitteen sisältävästä matkustuskiellosta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Ennen päätöksen tekemistä asiasta on ilmoi- tettava viralliselle syyttäjälle, joka voi ottaa päätettäväkseen kysymyksen sellaisen mat- kustuskiellon määräämisestä. Kun asia on esitutkinnan päätyttyä siirretty syyttäjälle, matkustuskiellosta päättää syyttäjä. Mitä täs- sä momentissa säädetään matkustuskiellosta päättävästä viranomaisesta, on voimassa myös tuomioistuimen hylättyä ennen syyt- teen nostamista tehdyn matkustuskiellon ku- moamista koskevan vaatimuksen. Tuomioistuin päättää syytteen nostamisen jälkeen 1 momentissa tarkoitetusta matkus- tuskiellosta. Tuomioistuin saa määrätä rikok- sesta epäillyn matkustuskieltoon vain syyttä- jän vaatimuksesta. Tuomioistuin saa käsitel- lessään vaatimusta 5 §:n mukaiseksi paikal- laolovelvoitteen sisältäväksi matkustuskiel- loksi määrätä rikoksesta epäillyn sen sijasta muuhun matkustuskieltoon. Vangitsemisvaatimusta sekä vangittuna pi- tämistä koskevaa asiaa käsitellessään tuomio- istuin saa 2 §:ssä säädetyin edellytyksin mää- rätä rikoksesta epäillyn vangitsemisen sijasta 1 momentissa tarkoitettuun matkustuskiel- toon. Tällöin tuomioistuin päättää tätä mat- kustuskieltoa koskevasta asiasta myös ennen syytteen nostamista. Vangitsemispäätöksestä tehdyn kantelun johdosta matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää vangitsemispää- töksen tehnyt tuomioistuin. 7 § Käsittelyaika Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tai virallisen syyttäjän on saatettava viipymättä ja viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua päätöksensä väliaikaiseen paikallaolovelvoit- teen sisältävään matkustuskieltoon määrää- misestä toimivaltaisen tuomioistuimen käsi- teltäväksi. Pykälän 1 momentissa tarkoitettu päätös tai matkustuskieltoa koskeva vaatimus on otet- tava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viimeis- tään seitsemän vuorokauden kuluttua siitä, kun väliaikaista, paikallaolovelvoitteen sisäl- tävää matkustuskieltoa koskeva päätös on tehty tai muuta matkustuskieltoa koskeva vaatimus on saapunut tuomioistuimeen. 8 § Rikoksesta epäillyn kuuleminen Rikoksesta epäiltyä on kuultava henkilö- kohtaisesti määrättäessä matkustuskieltoa tai väliaikaisesti paikallaolovelvoitteen sisältä- vää matkustuskieltoa. Kun paikallaolovelvoitteen sisältävä mat- kustuskielto on määrätty väliaikaisena, epäil- lylle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi matkustuskieltoa tuomioistuimessa käsiteltä- essä, jollei häntä ole asian selvittämiseksi tarpeen kuulla henkilökohtaisesti. Asian käsittelyä voidaan tarvittaessa lykätä kuulemista tai siihen liittyvää tilaisuuden va- raamista varten. 9 § Päätös matkustuskiellosta Päätöksestä, jolla matkustuskielto on mää- rätty, on käytävä ilmi: 1) rikos, jonka vuoksi matkustuskielto on määrätty; 2) matkustuskiellon peruste; 3) matkustuskiellon sisältö ja valvontatapa; 4) seuraamukset matkustuskiellon rikkomi- sesta; ja 5) matkustuskiellon voimassaoloaika. Paikallaolovelvoitteen sisältävää matkus- tuskieltoa koskevassa väliaikaisessa päätök- sessä on lisäksi ilmoitettava asian saattami- sesta tuomioistuimen käsiteltäväksi ja asian käsittelevästä tuomioistuimesta. Päätöksestä on heti annettava matkustus- kieltoon määrätylle jäljennös. Jos matkustus- kieltoon määrätty ei ole ollut läsnä päätöstä annettaessa, jäljennös voidaan toimittaa hä- nelle postitse hänen ilmoittamallaan osoit- teella. 10 § Matkustuskiellon valvonta Matkustuskiellon valvonnasta huolehtii po- liisi. Matkustuskiellon 3 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen velvoit- teiden noudattamista seurataan teknisillä val- vontalaitteilla, jotka annetaan matkustuskiel- toon määrätylle kiellon määräämisen yhtey- dessä. Matkustuskieltoon määrätty on velvol- linen vastaanottamaan valvontalaitteet ja noudattamaan niitä koskevia ohjeita. 11 § Poliisimiehen myöntämä poikkeuslupa Pidättämiseen oikeutettu poliisimies saa tärkeästä syystä myöntää matkustuskieltoon määrätylle luvan yksittäistapauksessa vähäi- seen poikkeamiseen matkustuskieltopäätök- sessä määrätystä liikkumavapauden rajoitta- misesta. 12 § Matkustuskieltopäätöksen muuttaminen Matkustuskiellosta päättävä viranomainen saa muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai muusta tärkeästä syystä muuttaa matkustus- kiellon sisältöä ja kestoa. Matkustuskiellon muuttamista voi vaatia myös matkustuskieltoon määrätty. Matkus- tuskieltoa koskevan päätöksen muuttamisen yhteydessä kieltoon määrätylle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. 13 § Matkustuskiellon kumoaminen Matkustuskielto on kumottava heti, kun edellytyksiä sen voimassapitämiselle ei enää ole. Muuhun kuin paikallaolovelvoitteen sisäl- tävään matkustuskieltoon määrätyllä on jo ennen syytteen nostamista oikeus saattaa ky- symys pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tai virallisen syyttäjän määräämän matkus- tuskiellon voimassa pitämisestä tuomioistui- men tutkittavaksi. Tuomioistuimen on ku- mottava sellainen matkustuskielto kokonaan tai osittain, jos se varattuaan asianomaiselle pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle ti- laisuuden tulla kuulluksi katsoo, ettei mat- kustuskiellon voimassa pitämiseen sellaise- naan ole edellytyksiä. 14 § Matkustuskiellon lakkaaminen ja jatkaminen Matkustuskielto lakkaa olemasta voimassa, jollei syytettä nosteta 60 vuorokauden kulu- essa kiellon määräämisestä, tai 2 §:ssä tarkoi- tetun määräajan kuluttua umpeen. Tuomioistuin saa asianomaisen pidättämi- seen oikeutetun virkamiehen 1 momentissa tarkoitetun määräajan kuluessa tekemästä pyynnöstä jatkaa matkustuskiellon voimas- saoloa varattuaan ensin matkustuskieltoon määrätylle tilaisuuden tulla kuulluksi. 15 § Matkustuskiellon voimassaolo Matkustuskielto on voimassa rikosasian pääkäsittelyyn asti, jollei sitä ole päätöksessä määrätty päättymään aikaisemmin, jollei sitä aikaisemmin erikseen kumota tai jollei se ai- kaisemmin lakkaa. Väliaikainen paikallaolovelvoitteen sisältä- vä matkustuskielto on voimassa siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut sellaista matkustuskieltoa koskevan asian. Kun tuomioistuin peruuttaa tai lykkää pää- käsittelyn asiassa, jossa vastaaja on matkus- tuskiellossa, tuomioistuimen on ratkaistava kysymys matkustuskiellon voimassapitämi- sestä. 16 § Tuomitun matkustuskielto Ratkaistessaan syyteasian tuomioistuin saa määrätä tuomitun toistaiseksi voimassa ole- vaan 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun mat- kustuskieltoon tai sellaisen matkustuskiellon olemaan edelleen voimassa vain, jos hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistuk- seen. Vapaana oleva vastaaja saadaan määrä- tä matkustuskieltoon vain virallisen syyttäjän vaatimuksesta. Tuomioistuin saa omasta aloitteestaan määrätä vangitun tai vangitta- vaksi vaaditun vangitsemisen sijasta toistai- seksi voimassa olevaan edellä tarkoitettuun matkustuskieltoon. Tämän pykälän nojalla määrätty matkus- tuskielto on voimassa, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai ylempi tuomioistuin toisin määrää. 17 § Muutoksenhaku Tuomioistuimen päätökseen matkustuskiel- toa koskevassa asiassa ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Matkustuskieltoon määrätty saa kannella päätöksestä. Kantelulle ei ole määräaikaa. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. 18 § Matkustuskiellon rikkominen Matkustuskieltoon määrätty saadaan pidät- tää tai vangita tai hänelle tuomittu täytän- töönpanokelpoinen ehdoton vankeusrangais- tus panna heti täytäntöön, jos matkustuskiel- toon määrätty 1) ilman hyväksyttävää syytä rikkoo liik- kumavapauden rajoitusta; 2) kieltäytyy ottamasta vastaan valvontavä- linettä tai luovuttamasta passia matkustus- kiellon voimassaoloajaksi poliisin haltuun; 3) poistaa valvontalaitteen, estää sen toi- mintaa tai vahingoittaa sitä taikka muuten es- tää valvonnan toteuttamista; 4) jättää noudattamatta 2 momentissa tar- koitettua varoitusta; tai 5) ryhtyy 2 §:n 1 momentin mukaiseen karttamiseen tai rikollisen toiminnan jatka- miseen. Jos rikkomus on vähäinen, matkustuskiel- toon määrättyä voidaan pidättämisen tai van- gitsemisen taikka vankeusrangaistuksen täy- täntöönpanon sijasta todisteellisesti varoittaa. Pidättämiseen oikeutettu poliisimies päät- tää matkustuskieltoa rikkoneen varoittami- sesta tai pidättämisestä taikka ryhtymisestä toimenpiteisiin rikkoneen vangitsemiseksi tai vankeusrangaistuksen täytäntöön panemisek- si. Varoituksen matkustuskieltoon määrätylle antaa tiedoksi poliisimies. 19 § Täydentävät säännökset Paikallaolovelvoitteen sisältävää matkus- tuskieltoa koskevan vaatimuksen tekemisestä ja matkustuskieltoa koskevan asian käsitte- lystä tuomioistuimessa on soveltuvin osin voimassa, mitä vangitsemisasian käsittelystä säädetään 1 luvun 9 ja 25 §:ssä sekä 15 §:n 1 ja 2 momentissa. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. LIITE II Lag om ändring av strafflagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i strafflagen (39/1889) av den 19 december 1889 7 kap. 7 § och 8 kap. 11 §, sådana de lyder, 7 kap. 7 § i lag 515/2003 och 8 kap. 11 § i lag 297/2003, och fogas till 6 kap. en ny 11 a § som följer: 6 kap. Om bestämmande av straff 11 a § Övervakningsstraff En gärningsman döms till ett lika långt övervakningsstraff i stället för till ett ovillkorligt fängelsestraff på viss tid, minst fjorton dagar och högst fyra månader, om 1) det finns ett hinder enligt 11 § 1 mom. för samhällstjänst, 2) övervakningsstraff ska anses motiverat för att främja gärningsmannens anpassning i samhället och för att hindra nya brott och 3) det inte finns särskilda skäl som hindrar att gärningsmannen döms till övervakningss- traff. Ytterligare villkor för övervakningsstraff är att gärningsmannen och de myndiga personer som bor tillsammans med honom har gett sitt samtycke till att straffet döms ut som över- vakningsstraff, att gärningsmannen utifrån en rapport om övervakningsstraffet kan förord- nas sysselsättningsplikt och bosättningsplikt som avses i 2 § i lagen om övervakningss- traff ( / ) och att gärningsmannen kan an- tas klara av straffet. 7 kap. Om gemensamt straff Beaktande av ett tidigare utdömt sam- hällstjänststraff och övervakningsstraff Ett samhällstjänststraff och ett övervakn- ingsstraff som har dömts ut tidigare kan, när ett nytt straff döms ut, beaktas på motsva- rande sätt som ett tidigare ovillkorligt fängelsestraff enligt 6 §. 8 kap. Om preskription 11 § När utdömt samhällstjänststraff och över- vakningsstraff förfaller Ett samhällstjänststraff och ett övervakn- ingsstraff förfaller på samma sätt som det fängelsestraff som de motsvarar. Denna lag träder i kraft den 20 . Lag om övervakningsstraff I enlighet med riksdagens beslut föreskrivs: 1 § Övervakningsstraff Övervakningsstraff är ett straff som döms ut i stället för fängselstraff. Det övervakas med tekniska hjälpmedel och med andra me- toder som föreskrivs i denna lag. Bestämmel- ser om villkoren för övervakningsstraff finns i 6 kap. 11 a § i strafflagen (39/1889). Bestämmelserna om villkorlig frigivning i 2 c kap. i strafflagen tillämpas när övervakn- ingsstraff ska verkställas, men inte bestäm- melserna om övervakad frihet på prov i samma kapitel. 2 § Innbörd Övervakningsstraff innebär att den dömde är skyldig att vistas i sin bostad eller på någon annan plats avsedd för boende (bosätt- ningsplikt) och att uppfylla sin sysselsätt- ningsplikt. Den dömde får inte vistas utanför bostaden eller någon annan plats som avses i 1 mom. annat än i de syften för att uppfylla sin sysselsättningsplikt som anges närmare i den verkställighetsplan som avses i 6 §, för att ordna de personliga ärenden som avses i 6 § 1 mom. och för att delta i verksamhet i rehabiliterande syfte. Detta gäller också vid befrielse från sysselsättnings- och bosätt- ningsplikten enligt 12 §. Sysselsättningsplikten innefattar arbete, ut- bildning, rehabilitering, övervakarsamtal, uppgifter, sysselsättningsprogram eller li- knande och verksamhet för att upprätthålla och främja den dömdes funktionsförmåga och sociala kompetens. Den omfattar minst 10 och högst 40 timmar i veckan i enlighet med det som föreskrivs i verkställighets- planen i 6 §. Plikten ska infalla under andra tider än mellan klockan 18 och 6, om det inte föreskrivs något annat för att sysselsätt- ningsplikten i verkställighetsplanen ska kunna uppfyllas. 3 § Övervakning Bosättningsplikten övervakas med tekniska hjälpmedel som ska installeras på en plats som avses i 2 § 1 mom., ges ut till den dömde eller fästas på den dömdes kropp eller med en kombination av de tekniska hjälp- medlen. Dessutom övervakas plikten genom att den verkställande myndigheten gör kon- trollbesök hos den dömde. För att övervaka bosättningsplikten och skyldigheten enligt 8 § att vara drogfri har myndigheten rätt att göra oanmälda kontrollbesök i den dömdes bostad eller på någon annan plats som avses i 2 § 1 mom. Den verkställande myndigheten är skyldig att i tillräcklig omfattning vara i kontakt med den plats där den dömde fullföljer sin syssel- sättningsplikt och i förekommande fall göra kontrollbesök där. 4 § Rapport om övervakningsstraff Innan övervakningsstraff döms ut är Krimi- nalvårdsväsendet skyldigt att på begäran av allmänna åklagaren eller domstolen utreda den misstänktes förutsättningar att avtjäna övervakningsstraff och hans eller henens per- sonliga förhållanden. Rapporten ska inne- hålla följande: 1) den misstänktes samtyckte till övervakn- ingsstraff, 2) en bedömning av hur den misstänktes bostad eller den anstalt där den misstänkte är intagen lämpar sig för övervakningsstraff, 3) en bedömning av den misstänktes per- sonliga förhållanden och förutsättningar att klara av övervakningsstraff, 4) uppgifter om arbete, rehabilitering eller utbildning eller någon annan verksamhet som lämpar sig för sysselsättningsplikten och 5) information om vilket behov personen har att röra sig utanför bostaden med anledning av punkt 4. Rapporten ska skrivas på en blankett som har fastställts av Kriminalvårdsväsendet. Den ska också innefatta ett yttrande av Krimi- nalvårdsväsendet som visar om det är motiv- erat att döma den misstänkte till övervakn- ingsstraff för att främja hans eller hennes an- passning i samhället. Kriminalvårdsväsendet ska höra den mis- stänkte i samband med rapporten. En tjän- steman från Kriminalvårdsväsendet har rätt att komma in i den misstänktes bostad för att få information. I rapporten ska det ingå skriftligt samtycke av de som bor i samma bostad att övervakningsstraff får verkställas där. Personer under 18 år ska ges tillfälle att bli hörda om de har fyllt 12 år. 5 § Vem som verkställer straffet Brottspåföljdsverket, Kriminalvårdsväsen- det och utmätningsmannen ska verkställa övervakningsstraffet enligt vad som före- skrivs närmare i denna lag och genom förordning av statsrådet. 6 § Verkställighetsplan och ändringar i den Kriminalvårdsväsendet ska upprätta en verkställighetsplan för övervakningsstraffet så snart som straffet har blivit verkställbart enligt 7 §. Planen ska ange datum för när straffet börjar och slutar. Den ska gälla hela strafftiden och innehålla mer ingående före- skrifter än rapporten enligt 4 § om: 1) bostaden eller någon annan plats som avses i 2 § 1 mom., 2) innebörden i sysselsättningsplikten, antalet timmar per vecka och nödvändiga res- tider, 3) övervakningen och nödvändiga tekniska hjälpmedel, 4) hur länge bosättningsplikten gäller och när den infaller, 5) hur den dömde får röra sig utanför bos- taden och verksamhetsstället, 6) stödverksamhet för att främja den döm- des anpassning i samhället, 7) tid som får avsättas för att ordna per- sonliga ärenden och för verksamhet i reha- biliterande syfte och 8) andra nödvändiga villkor för verkstäl- ligheten. Verkställighetsplanen ska skrivas på en blankett som har fastställts av Krimi- nalvårdsväsendet. Den dömde ska bli hörd i samband med planen. Kriminalvårdsväsendet ska också lägga upp en veckoplan för verk- ställigheten. Kriminalvårdsväsendet har rätt att ändra planen om förhållandena förändras väsentligt eller andra jämförliga tungt vägande skäl förekommer. Vid ändringar gäller bestäm- melserna i 2 mom. 7 § När övervakningsstraff ska avtjänas Verkställigheten ska inledas snarast möjligt och övervakningsstraffet ska avtjänas helt och hållet inom det år då domen blev verk- ställbar, om ingenting annat följer av 3 mom. eller 15 § 1 mom. Efter att verkställighetsplanen har fast- ställts börjar tiden för att avtjäna övervakn- ingsstraffet löpa den dag då de nödvändiga tekniska hjälpmedlen har installerats eller getts ut till den dömde. Maximitiden på ett år räknas inte in i den tid då verkställigheten av straffet har varit avbruten eller ett förbud mot att inleda verk- ställigheten gäller, om verkställigheten har avbrutits eller förbud har utfärdats mot att inleda straffet för att den dömde misstänks för att ha brutit grovt mot straffvillkoren eller för att åklagaren har meddelat att den dömde kommer att åtalas för ett nytt brott, men domstolen tillåter att den dömde fortsätter att avtjäna övervakningsstraffet. Detsamma gäller när verkställigheten av övervakningss- traffet har varit avbruten av orsaker som anges i 15 § 1 mom. Utifrån en dom av tingsrätten får verkstäl- ligheten av övervakningsstraffet inledas in- nan domen har vunnit laga kraft, om den dömde ger skriftligt samtycke till att domen verkställs och nöjer sig med domen i fråga om övervakningsstraffet. 8 § Den dömdes skyldigheter Den som döms till övervakningsstraff ska delta när verkställighetsplanen läggs upp. Han eller hon är skyldig att följa verkstäl- lighetsplanen, tidsplanen för straffet och de föreskrifter som Kriminalvårdsväsendet meddelar med stöd av verkställighetsplanen. Den dömde är skyldig att komma till sam- talen med övervakaren vid en tidpunkt som bestäms av övervakaren. Vidare är den döm- de skyldig att handskas försiktigt med de tekniska hjälpmedlen och följa bruksanvis- ningarna. I överensstämmelse med verkställighets- planen är den dömde skyldig att uppfylla sysselsättningsplikten och bosättningsplikten och att vara i kontakt med sin övervakare. Han eller hon är också skyldig att släppa in en tjänsteman från den verkställande myn- digheten som utför sitt övervakningsuppdrag i bostaden eller på någon annan plats som avses i 2 §. Under den tid som övervakningsstraffet verkställs får den dömde inte använda alko- hol eller andra berusningsmedel eller vara påverkad av berusningsmedel. Bestämmelser om skyldigheten att vara drogfri finns i 11 §. 9 § Övervakare och person som bistår denne En tjänsteman vid Kriminalvårdsväsendet är övervakare. Om en ändamålsenlig verks- tällighet av övervakningen kräver det kan en person som samtycker till uppdraget förord- nas att bistå övervakaren, förutsatt att perso- nen har lämplig utbildning inom brottspå- följdsområdet, det sociala området, hälsovård eller i pedagogik plus lämplig arbetserfaren- het. Av särskilda skäl kan också någon annan lämplig person förordnas. Bestämmelserna om straffrättsligt tjänsteansvar tillämpas på den som bistår övervakaren. Kriminalvårdsväsendet ingår avtal om uppdraget med den som förordnas att bistå övervakaren och beslutar om arvode och kostnadsersättning till denne av statens me- del. 10 § Uppgifter för övervakaren och den som förordnats att bistå denne Övervakaren ska 1) övervaka att verkställighetsplanen och de föreskrifter som grundar sig på den följs, 2) stå i kontakt med den dömde och i till- räcklig omfattning göra oanmälda kontroll- besök i den dömdes lägenhet eller på någon annan plats som avses i 2 §, 3) stå i kontakt med och i förekommande fall göra kontrollbesök på den arbetsplats eller det verksamhetsställe där den dömde avtjänar sin sysselsättningsplikt, 4) i förekommande fall stå i kontakt med de personer som bor i samma bostad som den dömde och med vårdnadshavaren, intresse- bevakaren eller någon annan laglig företrädare om den dömde är under 18 år, 5) stödja och vägleda den dömde och 6) anmäla överträdelser av verkställighets- planen och föreskrifter som grundar sig på den till Kriminalvårdsväsendet. Den som har förordnats att bistå över- vakaren är skyldig att följa de föreskrifter för verkställighet av övervakningsbrottet som han eller hon får av övervakaren och att in- formera övervakaren om verkställighets- planen och föreskrifter som grundar sig på den överträds. Övervakaren och den som har förordnats att bistå denne ska handla så att deras åtgärder inte orsakar den dömde eller hans eller hennes närstående onödig skada. 11 § Kontroll av drogfrihet Den dömde är skyldig att lämna ett urin-, saliv- eller utandningsprov för att drogfri- heten ska kunna kontrolleras. Han eller hon kan åläggas att komma till fängelset, en dis- triktsbyrå inom Kriminalvårdsväsendet, en hälsovårdscentral eller en enhet som avses i lagen om missbrukarvård (41/1986) för att lämna urinprov. Övervakaren eller någon annan tjänsteman vid Kriminalvårdsväsendet är skyldig att an- teckna observationer om berusning på en blankett enligt ett formulär som fastställts av Brottspåföljdsverket, om den dömde vid ett kontrollbesök, vid något annat övervakning- stillfälle eller i samband med att han eller hon uppfyller sysselsättningsplikten att döma av de yttre tecknen sannolikt är påverkad av alkohol eller något annat berusningsmedel. Den dömde kan också åläggas att genomgå den kontroll av drogfriheten som avses i 1 mom. Kriminalvårdsväsendet ska vidta de åt- gärder som avses i 14 § 3 mom., om den dömde vid utandningsprov konstateras vara alkoholpåverkad. Om ett urinprov eller ett salivprov visar att den dömde har använt något berusningsmedel, ska ett positivt resul- tat från snabbtest verifieras i ett laboratorium som uppfyller kvalitetskraven i 3 § i statsrådets förordning om utförande av narkotikatester (218/2005). Detsamma gäller trots att resultatet är negativt om det finns grundad anledning att misstänka att den dömde är påverkad. Verkställigheten av straffet ska avbrytas för den tid som testet verifieras. Kriminalvårdsväsendet ska vidta de åtgärder som avses i 14 § 3 mom., om det verifierade resultatet visar att den dömde har använt narkotika eller något annat läkemedel än det som han eller hon har rätt att använda. 12 § Tillfälligt undantag från sysselsättningsplik- ten och bosättningsplikten I enskilda fall får den dömde beviljas till- stånd att göra mindre avsteg från plikten i verkställighetsplanen, om det är nödvändigt på grund av en oförutsedd händelse eller av någon därmed jämförlig viktig orsak. Kriminalvårdsväsendet ska besluta om bef- rielsen. 13 § Efterlysning Om den som har dömts till övervakningsst- raff inte anträffas och det inte går att få reda på var han eller hon befinner sig, ska Brotts- påföljdsverket utfärda en efterlysning. I efter- lysningen ska den dömde uppmanas att för verkställighet av straffet senast på den utsatta dagen ta kontakt med utmätningsmannen. Där ska det också uppges att ett förfarande för att förvandla övervakningsstraffet till ovillkorligt fängelsestraff i annat fall kom- mer att inledas. 14 § Överträdelser av föreskrifter om övervak- ningsstraff Kriminalvårdsväsendet ska ge den dömde en skriftlig varning, om han eller hon bryter mot sina skyldigheter enligt 8 eller 11 §. Den dömde ska ges tillfälle att bli hörd innan varning ges. När en varning ges ska den dömde informeras om att ärendet förs till domstol och ovillkorligt fängelsestraff döms ut om han eller hon inte iakttar varningen. Kriminalvårdsväsendet får temporärt avbryta verkställigheten av övervakningss- traffet eller den återstående delen, om den dömde misstänkts ha brutit mot sina skyldigheter enligt 8 eller 11 § och frågan inte kan redas ut genast. I sådana fall får avbrottet pågå i högst en månad. Om den dömde inte rättar sig efter varnin- gen, är berusad eller i övrigt allvarligt bryter mot verkställighetsplanen, föreskrifter som grundar sig på den eller tidsplanen för att avtjäna straffet, ska Kriminalvårdsväsendet vidta åtgärder för att föra ärendet till dom- stol. Detsamma gäller när den dömde inte börjar avtjäna sitt straff eller avbryter avtjän- ingen av straffet och inte har något godtag- bart skäl för sitt handlande. Samtidigt ska Kriminalvårdsväsendet bestämma att verk- ställigheten av övervakningsstraffet inte får inledas eller att verkställigheten ska avbrytas. 15 § Hinder för att avtjäna övervakningsstraff Kriminalvårdsväsendet får tillfälligt avbryta verkställigheten av övervakningss- traffet för högst ett år, om det finns ett hinder för att slutföra avtjänandet under strafftiden och orsaken inte är en allvarlig överträdelse enligt 14 § 3 mom. av villkoren i verkstäl- lighetsplanen eller av föreskrifter som grundar sig på den. Om hindret fortgår i mer än ett år ska Kriminalvårdsväsendet informera allmänna åklagaren om detta. Åklagaren ska föra ären- det till en domstol som avses i 16 § 1 mom. Domstolen kan förlänga verkställighet- stiden eller förvandla den tid som återstår av straffet till ovillkorligt fängelsestraff. Av sär- skilda skäl kan den avtjänade delen betraktas som att övervakningsstraffet har avtjänats fullt ut. 16 § Rättegångsförfarandet vid överträdelser I ett fall som avses i 14 § 2 mom. ska Kriminalvårdsväsendet snarast möjligt lämna information till åklagaren. Den dömde ska då ges tillfälle att bli hörd. Om åklagaren anser att den dömde har förfarit enligt det som avses i bestämmelsen, ska han eller hon omedelbart föra saken till den domstol som i första instans avgjorde det brottmål som ledde till övervakningsstraffet eller inom vars domkrets den dömde bor eller stadigvarande vistas. Innan domstolen avgör ärendet ska den ge den dömde tillfälle att bli hörd eller att yttra sig. Också en företrädare för Kriminalvårds- väsendet ska ges tillfälle att yttra sig, om det inte är uppenbart onödigt för behandlingen av ärendet. I övrigt ska i tillämpliga delar det som föreskrivs om rättegång i brottmål iakttas. När tingsrätten behandlar ett ärende som avses i denna paragraf är den beslutför också med en ordförande. Ett ärende som avses i denna paragraf får avgöras också utan att svaranden är närvarande. Besvär över ett avgörande som domstolen har fattat med stöd av denna paragraf ska be- handlas skyndsamt. 17 § Straff som döms ut i stället för övervakn- ingsstraff Domstolen ska förvandla den återstående tiden av övervakningsstraffet till ovillkorligt fängelsestraff som inte får vara kortare än fyra dagar, om den konstaterar att den dömde har förfarit på det sätt som avses i 14 § 3 mom. 18 § Nytt fängelsestraff Om åklagaren beslutar åtala den dömde för ett brott som enligt åklagarens bedömning kan resultera i fängelse, kan han eller hon för att förbjuda verkställighet av övervakningss- traffet underrätta Kriminalvårdsväsendet om detta. Därefter ska Kriminalvårdsväsendet förbjuda att verkställigheten av övervakn- ingsstraffet inleds eller fortsätter. När domstolen dömer en person som tidi- gare dömts till övervakningsstraff till ovillkorligt fängelsestraff kan den bestämma att verkställigheten av övervakningsstraffet inte får inledas eller fortsätta. Samtidigt som domstolen förbjuder verkställighet av ett ti- digare utdömt övervakningsstraff ska den förordna att den återstående tiden av straffet ska avtjänas i fängelse. Beslutet att förbjuda verkställighet av ett tidigare utdömt övervakningsstraff måste föl- jas också om det har överklagats. 19 § När ett avtjänat övervakningsstraff ska beak- tas När den som har dömts till övervakningss- traff döms till nytt straff i de fall som avses i 15 § 3 mom., 17 § eller 18 § 2 mom. ska den del som har avtjänats av övervakningsstraffet räknas av från det nya straffet. Då motsvarar en avtjänad dag av övervakningsstraffet en dag i fängelse. Avräkningen ska göras enligt den metod som är fördelaktigast för den dömde. Den del av övervakningsstraffet som den dömde redan har avtjänat ska beaktas enligt det som föreskrivs i 1 mom., om han eller hon i ett fall som avses i 7 § 4 mom. döms till något annat straff på grund av överk- lagande. 20 § Verkställighet av flera övervakningsstraff När flera övervakningsstraff ska verkställas samtidigt räknas de ihop. Övervakningsstraf- fen får dock tillsammans vara högst sex må- nader. I förekommande fall ska Krimi- nalvårdsväsendet se över verkställighets- planen på det sätt som det förlängda straffet kräver. 21 § Handräckning Polisen är skyldig att ge handräckning när den verkställande myndigheten begär det, om den dömde inte släpper in en tjänsteman från Kriminalvårdsväsendet i sin bostad eller på någon annan plats som avses i 2 § för att göra ett besök som ingår i tillsynen eller verkstäl- ligheten av straffet. 22 § Resekostnader Av staten medel får den misstänkte ersätt- ning för nödvändiga kostnader i samband med rapporten om övervakningsstraff och den dömde för nödvändiga kostnader i sam- band med verkställighetsplanen och för resor till den plats där han eller hon fullföljer sin sysselsättningsplikt enligt 2 § 4 mom. Däre- mot får den dömde ingen ersättning för kost- nader för resor till arbetsplatsen, studieplat- sen eller en vårdenhet. Också andra kostnader för resor i samband med övervakningsstraff kan ersättas av stat- ens medel, om det är motiverat i enskilda fall på grund av att den dömde är medellös eller med hänsyn till kriterierna för resekostnad- erna. Kostnaderna ersätts enligt taxan för det bil- ligaste allmänna färdmedlet. 23 § Närmare bestämmelser 24 § Ikraftträdande- och övergångsbestämmelser Denna lag träder i kraft den 200 . Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft. Lag om ändring av 2 kap. i tvångsmedelslagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i tvångsmedelslagen (450/1987) av den 30 april 1987 med senare ändringar 2 kap. som följer: 2 kap. Reseförbud 1 § Definition Reseförbud innebär att den som misstänks för brott påförs begränsningar i sin rörelse- frihet och att begränsningarna övervakas med tekniska hjälpmedel. 2 § Villkor för reseförbud Den som på sannolika skäl misstänks för brott får i stället för att anhållas eller häktas meddelas reseförbud tillsvidare eller för viss tid, om det strängaste straffet för brottet är fängelse i minst ett år och det på grund av de personliga förhållandena eller andra omständigheter finns anledning att misstänka att personen 1) flyr eller på något annat sätt drar sig undan förundersökning, rättegång eller verkställighet av straff eller 2) fortsätter med sin brottsliga verksamhet. Möjligheten att meddela reseförbud i stället för att anhålla eller häkta ska beaktas särskilt om den misstänkte är under 18 år. Reseförbud får inte meddelas om det vore oskäligt på grund ärendets natur eller den misstänktes ålder eller personliga förhållanden. 3 § Innebörden av reseförbud Den som har meddelats reseförbud får inte lämna den ort eller det område som anges i beslutet. Personen kan också förbjudas att vistas eller röra sig på ett visst område som anges i beslutet. I beslutet kan han eller hon dock ges tillstånd att lämna orten eller området för att arbeta, studera eller av något annat jämförbart skäl. Reseförbudet kan dessutom innefatta följande skyldigheter: 1) att på bestämda tider uppehålla sig i sin bostad eller på någon annan plats avsedd för boende (skyldighet att vara anträffbar) 2) att på bestämda tider vara anträffbar på arbetsplatsen eller läroanstalten, 3) att stanna kvar på en anstalt eller ett sjukhus där han eller hon är intagen eller kommer att tas in, 4) att på bestämda tider anmäla sig för polisen. Skyldighet att vara anträffbar får åläggas för minst åtta och högst tolv timmar om dygnet utan avbrott. Den ska infalla mellan kl. 18 och 6 om det inte finns anledning att bestämma något annat på grund av arbetet eller studierna eller av något annat jämförbart skäl. Skyldigheten kan åläggas temporärt enligt vad som föreskrivs nedan. 4 § Pass Den som meddelats reseförbud får inte beviljas pass. Om personen innehar pass, ska han eller hon överlämna det till polisen för den tid som förbudet gäller. 5 § Myndighet som beslutar reseförbud med skyldighet att vara anträffbar En domstol ska besluta om reseförbud med skyldighet att vara anträffbar. Den får inte meddela ett sådant reseförbud annat än på yrkande av en anhållningsberättigad tjänsteman eller allmänna åklagaren. Under förundersökningen har en anhållningsberättigad tjänsteman rätt att besluta om temporärt reseförbud med skyldighet att vara anträffbar. När ärendet efter förundersökningen har överförts på åklagaren är det han eller hon som ska besluta om ett sådant temporärt förbud. När domstolen behandlar ett häktningsyrkande eller ett ärende om fortsatt häktning får den meddela den misstänkte reseförbud med skyldighet att vara anträffbar på de villkor som anges i 2 § i stället för att besluta att han eller hon ska häktas. Om det har anförs klagan över häktningsbeslutet är det den domstol som har fattat beslutet som ska besluta om reseförbud med skyldighet att vara anträffbar. 6 § Myndighet som beslutar om övriga reseförbud Under förundersökningen har en anhållningsberättigad tjänsteman rätt att besluta om något annat reseförbud än det som innehåller skyldighet att vara anträffbar. Innan beslutet fattas ska allmänna åklagaren underrättas och han eller hon kan överta beslutet om reseförbud med skyldighet att vara anträffbar. När ärendet efter förundersökningen har förts över till åklagaren är det han eller hon som har rätt att besluta om reseförbud. Det som föreskrivs i detta moment om den beslutande myndigheten gäller också efter det att domstolen har avvisat ett yrkande om att ett reseförbud ska upphävas, när yrkandet väcktes innan åtal väcktes. Sedan åtal har väckts ska domstolen besluta om reseförbud enligt 1 mom. Domstolen får då inte meddela den åtalade reseförbud annat än på yrkande av åklagaren. När domstolen behandlar yrkandet får den meddela den misstänkte något annat reseförbud än det reseförbud med skyldighet att vara anträffbar som avses i 5 §. När domstolen behandlar ett häktningsyrkande eller ett ärende om fortsatt häktning får den meddela den misstänkte reseförbud enligt 1 mom. på de villkor som anges i 2 § i stället för att besluta om häktning. Då beslutar domstolen också om reseförbudet innan åtal väckts. När klagan har väckts över häktningsbeslutet är det dock den domstol som har fattat häktningsbeslutet som ska besluta om reseförbud. 7 § Handläggningstiden En anhållningsberättigad tjänsteman eller allmänna åklagaren ska snarast möjligt och senast inom tre dygn föra sitt beslut om temporärt reseförbud med skyldighet att vara anträffbar till den behöriga domstolen. Ett beslut eller ett yrkande om reseförbud som avses i 1 mom. ska tas upp till behandling i domstol senast sju dygn efter det att beslutet om temporärt reseförbud med skyldighet att vara anträffbar har fattats eller domstolen har fått ett yrkande om något annat reseförbud. 8 § Hur den misstänkte ska höras Den misstänkte ska höras personligen när reseförbud eller temporärt reseförbud med skyldighet att vara anträffbar ska meddelas. Vid temporärt reseförbud med skyldighet att vara anträffbar ska den misstänkte ges tillfälle att bli hörd när domstolen behandlar förbudet, om ärendet inte kräver att han eller hon hörs personligen. Behandlingen av ärendet kan i förekommande fall skjutas upp för att den misstänkte ska kunna höras eller ges tillfälle att bli hörd. 9 § Beslut om reseförbud Ett beslut om reseförbud ska innehålla följande: 1) det brott som har föranlett reseförbudet, 2) kriteriet för förbudet, 3) innebörden i förbudet och övervakningsmetod, 4) påföljderna av att förbudet överträds och 5) giltighetstiden. I ett temporärt beslut om reseförbud med skyldighet att vara anträffbar ska det dessutom anges om ärendet har förts till domstol och vilken domstol som behandlar det. Den som meddelats reseförbud ska omedelbart få en kopia av beslutet. Om personen inte var närvarande när beslutet meddelades, får kopian sändas per post under den adress som personen har uppgett. 10 § Hur reseförbud övervakas Reseförbud övervakas av polisen. De skyldigheter som anges i 3 § 1 mom. och 2 mom. 1 punkten övervakas med tekniska hjälpmedel som personen får när förbudet meddelas. Han eller hon är skyldig att ta emot hjälpmedlen och följa reglerna för dem. 11 § Polismans rätt att bevilja undantag från förbudet Av viktiga skäl får en anhållningsberättigad polisman ge den som meddelats reseförbud tillstånd att i enskilda fall avvika från den begränsning i rörelsefriheten som ingår i beslutet om reseförbud. 12 § Ändringar i beslutet om reseförbud Vid förändrade förhållanden eller av andra viktiga skäl får den beslutande myndigheten ändra innehållet i eller giltighetstiden för reseförbudet. Också den som har meddelats reseförbud har rätt att yrka på ändringar i förbudet. När beslutet om ändringar fattas ska han eller hon ges tillfälle att bli hörd. 13 § Hävning av reseförbud Ett reseförbud ska hävas omedelbart när det inte längre finns förutsättningar för att ha kvar det. Redan innan åtal väcks har andra än den som har meddelats reseförbud med skyldighet att vara anträffbar rätt att överlämna frågan om fortsatt giltighetstid för reseförbud som har meddelats av en anhållningsberättigad tjänsteman eller allmänna åklagaren till domstol för prövning. Domstolen ska helt eller delvis häva förbudet, om den efter att ha gett den anhållningsberättigade tjänstemannen tillfälle att bli hörd anser att det inte finns förutsättningar för att ha kvar reseförbudet. 14 § När reseförbud upphör eller fortsätter Ett reseförbud upphör att gälla om åtal inte har väckts inom 60 dygn efter det att förbudet meddelades eller när den tidsfrist som avses i 2 § löper ut. Domstolen får förlänga giltighetstiden för reseförbudet om den anhållningsberättigade tjänstemannen har begärt det inom den tidsfrist som avses i 1 mom. Före beslutet ska domstolen ge den som meddelats reseförbud tillfälle att bli hörd. 15 § Giltighetstid Ett reseförbud gäller fram till huvudförhandlingen av brottmålet, om det inte ingår i beslutet att förbudet ska upphöra tidigare, om det inte tidigare har hävs särskilt eller om det inte upphör att gälla tidigare. Ett temporärt reseförbud med skyldighet att vara anträffbar gäller fram till dess att ärendet har avgjorts av domstol. Om domstolen ställer in eller skjuter upp huvudförhandlingen i ett mål där svaranden har meddelats reseförbud, ska den bestämma om reseförbudet ska fortsätta att gälla eller inte. 16 § Reseförbud för den dömde När domstolen avgör målet får den inte meddela den dömde reseförbud som gäller tillsvidare enligt 3 § 1 mom. eller förordna att ett sådant förbud fortfarande ska gälla annat än om personen döms till ovillkorligt fängelsestraff. En svarande som är på fri fot får meddelas reseförbud endast om allmänna åklagaren yrkar på det. Domstolen får självmant förordna att den som är häktad eller den som häktningsyrkande har framställts mot ska meddelas reseförbud som gäller tillsvidare i stället för att häktas. Ett reseförbud som meddelats med stöd av denna paragraf gäller tills verkställigheten av straffet inleds eller en högre domstol förordnar något annat. 17 § Överklagande Domstolens beslut i ett ärende som gäller reseförbud får inte överklagas genom separata besvär. Den som har meddelats reseförbud har rätt att anföra klagan över beslutet. Klagan får anföras utan tidsbegränsning och den ska behandlas skyndsamt. 18 § Överträdelse av reseförbud Den som meddelats reseförbud får anhållas eller häktas eller ett ovillkorligt verkställbart fängelsestraff som han eller hon har dömts till verkställas om han eller hon 1) utan godtagbar grund bryter mot begräsningen i rörelsefriheten, 2) vägrar ta emot ett tekniskt hjälpmedel eller överlämna sitt pass till polisen för den tid som reseförbudet gäller, 3) tar bort ett tekniskt hjälpmedel, hindrar det från att fungera, skadar det eller i övrigt hindrar övervakningen, 4) låter bli att följa en varning som avses i 2 mom. eller 5) drar sig undan eller fortsätter med sin brottsliga verksamhet på det sätt som 2 § 1 mom. avser. Om förseelsen är obetydlig kan personen bevisligen ges en varning i stället för att han eller hon anhålls eller häktas eller fängelsestraffet verkställs. En anhållningsberättigad polisman har rätt att besluta att den som har översträtt reseförbudet ska ges en varning eller anhållas, att det ska vidtas åtgärder för att häkta personen eller att fängelsestraffet ska verkställas. Varningen ska delges av en pol- isman. 19 § Kompletterande bestämmelser Det som föreskrivs om handläggning av häktningsärenden i 1 kap. 9 och 25 § och 15 § 1 och 2 mom. gäller i tillämpliga delar yrkande om reseförbud med skyldighet att vara anträffbar och handläggning vid domstol av ärenden om reseförbud. Denna lag träder i kraft den 20 .