45/2010 Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Ehdotus oikeusasiamiehestä ja oikeuskanslerista annettujen lakien muuttamiseksi Ihmisoikeusinstituutiotyöryhmän mietintö Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Ehdotus oikeusasiamiehestä ja oikeuskanslerista annettujen lakien muuttamiseksi Ihmisoikeusinstituutiotyöryhmän mietintö 45/2010 Oikeusministeriö, Helsinki 2010 7.6.2010 Julkaisun nimi Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Ehdotus oikeusasiamiehestä ja oikeuskanslerista annettujen lakien muuttamiseksi Tekijä Oikeusministeriön 26.6.2009 asettama ihmisoikeusinstituutiotyöryhmä Puheenjohtaja: Matti Pellonpää, hallintoneuvos Sihteeri: Janina Groop-Bondestam, neuvotteleva virkamies Oikeusministeriön julkaisu Mietintöjä ja lausuntoja Sarjanumero 45/2010 OSKARI numero OM 6/41/2009 HARE numero OM030:00/2009 ISSN-L 1798-7091 ISSN (nid.) 1798-7091 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (nid.) 978-952-466-528-5 ISBN (PDF) 978-952-466-529-2 Asia- ja avain- sanat Perusoikeudet, ihmisoikeudet, kansallinen ihmisoikeusinstituutio, oikeusasiamies, oikeuskansleri, kantelu Tiivistelmä Työryhmän tehtävänä on ollut selvittää mahdollisuuksia järjestää ns. Pariisin periaatteiden huomioon ottavalla tavalla eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perus- ja ihmisoikeuksien yleiseen edistämiseen Suomessa keskittyvä kansallinen ihmisoikeusinstituutio neuvottelukuntineen. Lisäksi työryhmän tuli selvittää, voidaanko laajentaa ylimpien laillisuusvalvojien harkintavaltaa kanteluiden tutkimisessa sekä lyhentää kanteluiden vanhentumisaikaa siten, että sääntelyssä tulisi nykyistä paremmin huomioiduksi lainvalvojien mahdollisuus valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tehokkaasti ja joustavasti. Työryhmä on laatinut tarvittavat ehdotukset eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) muuttamiseksi. Työryhmä ehdottaa, että eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lakiin lisätään uusi luku oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivasta, itsenäisestä ja riip- pumattomasta Ihmisoikeuskeskuksesta. Ihmisoikeuskeskukselle ehdotetut asian- tuntija-, koulutus-, lausunto-, neuvonta-, selvitys-, seuranta- ja tiedotustehtävät on tarkoitettu kattamaan sekä perustuslaissa turvatut perusoikeudet että kansainväli- siin ihmisoikeussopimuksiin sisältyvät ihmisoikeudet mukaan lukien EU:n perus- ja ihmisoikeusulottuvuus. Ihmisoikeuskeskuksella olisi eduskunnan valitsema johtaja ja vähintään kymmenestä virkamiehestä koostuva henkilökunta sekä eduskunnan oikeusasiamiehen asettama ihmisoikeusvaltuuskunta. Ihmisoikeuskeskukselle säädettävät tehtävät kattaisivat yhdessä oikeusasiamiehen laillisuusvalvontatehtä- vien kanssa YK:n vahvistamien Pariisin periaatteiden mukaiselle kansalliselle ih- misoikeusinstituutiolle kuuluvan tehtäväkokonaisuuden. Eduskunnan oikeusasiamiehestä ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annettujen lakien säännöksiä kantelun tutkimisesta ehdotetaan myös muutettaviksi. Ehdote- tuissa säännöksissä otettaisiin nimenomaisesti huomioon oikeuskanslerin ja oike- usasiamiehen perustuslain 108 ja 109 §:stä ilmenevä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvontatehtävä. Lisäksi voimassa olevan sääntelyn tutkintakynnystä ilmaiseva kriteeri korvattaisiin yksittäistapauksellisen harkintavallan nykyistä pa- remmin mahdollistavalla muotoilulla. Kanteluiden vanhentumisaikaa ehdotetaan myös lyhennettäväksi nykyisestä viidestä vuodesta kahteen vuoteen. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Ihmisoikeuskeskusta koskevat säännökset ehdote- taan kuitenkin tuleviksi voimaan vasta vuoden 2012 alusta. 7.6.2010 Publikationens titel Inrättandet av en nationell människorättsinstitution Förslag till ändring av lagarna om justitieombudsmannen och justitiekanslern Författare Den människorättsinstitutionsarbetsgrupp som justitieministeriet tillsatte 26.6.2009 Ordförande: Matti Pellonpää, förvaltningsråd Sekreterare: Janina Groop-Bondestam, konsultativ tjänsteman Justitieministeri- ets publikation Betänkanden och utlåtanden Serienummer 45/2010 OSKARI nummer JM 6/41/2009 HARE nummer JM030:00/2009 ISSN-L 1798-7091 ISSN (häft.) 1798-7091 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (häft.) 978-952-466-528-5 ISBN (PDF) 978-952-466-529-2 Sak- och nyckelord Grundläggande fri- och rättigheter, människorättigheter, nationell människorättsin- stitution, justitieombudsman, justitiekansler, klagomål Referat Arbetsgruppen har haft till uppgift att utreda möjligheterna att i enlighet med de av FN antagna sk. Parisprinciperna i samband med kansliet för riksdagens justitie- ombudsman grunda en nationell människorättsinstitution för att allmänt främja de grundläggande fri- och rättigheterna samt människorättigheterna i Finland. Dess- utom skulle arbetsgruppen utreda om de högre laglighetsövervakarnas prövnings- rätt kunde utvidgas då klagomål undersöks och preskriptionstiden för klagomålen förkortas, så att regleringen bättre än för närvarande skulle beakta laglighetsöver- vakarnas möjligheter att övervaka de grundläggande fri- och rättigheterna samt människorättigheterna på ett effektivt och flexibelt sätt. Arbetsgruppen har gjort förslag till ändringar av lagen om riksdagens justitieom- budsman (197/2002) och lagen om statsrådets justitiekansler (193/2000). Arbetsgruppen föreslår att till lagen om riksdagens justitieombudsman fogas ett nytt kapitel om det operativt sett självständiga och oberoende Människorättscent- ret som verkar i samband med riksdagens justitieombudsmans kansli. De informa- tions-, rådgivnings-, sakkunnig-, uppföljnings-, utbildnings-, utlåtande- och utred- ningsuppgifter som föreslås för Människorättscentret skulle gälla såväl de grund- läggande fri- och rättigheterna enligt grundlagen som de mänskliga rättigheterna enligt de internationella människorättskonventionerna inklusive EU:s grund- och människorättsdimension. Människorättscentret föreslås ha en direktör som riksda- gen väljer, en personal om åtminstone tio tjänstemän samt en människorättsdele- gation som riksdagens justitieombudsman tillsätter för fyra år i sänder. De uppgif- ter som föreslås för Människorättscentret skulle tillsammans med justitieombuds- mannens laglighetsövervakning täcka den uppgiftshelhet som följer av FN:s Pa- risprinciper. Bestämmelserna om undersökning av klagomål i lagarna om riksdagens justitie- ombudsman och statsrådets justitiekansler förslås även ändrade. I bestämmelser- na föreslås uttryckligen beaktade justitiekanslerns och justitieombudsmannens uppgifter enligt 108 och 109 § i grundlagen att övervaka att de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna tillgodoses. Dessutom skulle det kriterium som enligt gällande reglering uttrycker förekomsten av en tröskel för un- dersökning av klagomål ersättas med en formulering som bättre än för närvarande möjliggör en prövningsrätt av klagomålen som är anpassad till varje enskilt fall. Preskriptionstiden för klagomål föreslås även sänkt från fem till två år. Lagarna föreslås träda i kraft så snart de antagits och blivit stadfästa. Bestämmel- serna om Människorättscentret föreslås dock träda i kraft från ingången av år 2012. 7.6.2010 Name of the Publication The establishment of a National Human Rights Institution Proposal for amendments to the Parliamentary Ombudsman Act and Chancellor of Justice Act Author The National Human Rights Institution Working Group Chairperson: Mr Matti Pellonpää, Justice of the Supreme Administrative Court Secretary: Ms Janina Groop-Bondestam, Ministerial Adviser, Ministry of Justice Publication of the Ministry of Justice Memorandums and statements Serial number 45/2010 OSKARI number OM 6/41/2009 HARE number OM030:00/2009 ISSN-L 1798-7091 ISSN (bound) 1458-7091 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (bound) 978-952-466-528-5 ISBN (PDF) 978-952-466-529-2 Keywords Fundamental Rights, Human Rights, National Human Rights Institution, Parliamentary Ombudsman, Chancellor of Justice, complaint Summary In June 2009 the Finnish Ministry of Justice appointed a Working Group with a mandate to examine whether a National Human Rights Institution (NHRI) accord- ing to the Paris Principles (A/RES/48/134, 20.12.1993) could be established within the framework of the Office of the Parliamentary Ombudsman. The Working Group was also charged with making proposals for the extension of the discretionary powers of the Parliamentary Ombudsman and the Chancellor of Justice as con- cerns examination of complaints, and for the shortening of the time limit for actions and conduction of investigations due to complaints that have been received by these highest overseers of legality. The Working Group proposes amendments to the Parliamentary Ombudsman Act (197/2002) and the Chancellor of Justice Act (193/2000). The Working Group proposes that a new Chapter, which would concern the opera- tionally independent Human Rights Centre, should be included in the Parliamen- tary Ombudsman Act. The Centre is proposed to be established within the frame- work of the Office of the Parliamentary Ombudsman. The tasks of the Human Rights Centre would consist of counselling, education, provision of expertise, the making of statements and giving information on and monitoring of fundamental rights and human rights emanating from the Finnish Constitution, international human rights treaties and the Fundamental and Human Rights dimension of the EU. The Parliament is proposed to appoint a Director for the Centre. The Centre would have a staff of at least ten officials and be assisted by a Human Rights Board appointed by the Parliamentary Ombudsman. The tasks proposed for the Centre would together with the legality control of the Parliamentary Ombudsman constitute a National Human Rights Institution as set out in the Paris Principles approved by the UN in 1993. The Working Group also proposes amendments to those legal provisions that concern the discretionary powers of the Parliamentary Ombudsman and the Chancellor of Justice when conducting investigations due to complaints. The pro- visions are proposed to explicitly take into account the tasks of the Parliamentary Ombudsman and the Chancellor of Justice, laid down in Articles 108 and 109 of the Constitution, to oversee the implementation of fundamental rights and human rights in Finland. Furthermore the current threshold for the investigation of com- plaints is proposed to be replaced with a formulation that would to a greater extent allow discretion in individual cases and take into account the existing working methods and prevailing practice of the overseers of legality. The time limit for ac- tions and conduction of investigations due to complaints received by the overseers of legality, is also proposed to be shortened from five to two years. The Acts are proposed to come into force as soon as possible after their adoption. The Chapter, which concerns the Human Rights Centre, would however enter into force 1st January 2012. O i k e u s m i n i s t e r i ö l l e Oikeusministeriö asetti 26 päivänä kesäkuuta 2009 työryhmän valmistelemaan tarpeellisia muutoksia eduskunnan oikeusasiamiehestä annettuun lakiin (197/2002) ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annettuun lakiin (193/2000). Työryhmän tehtävänä oli selvittää mahdollisuuksia järjestää ns. Pariisin periaatteet huomioon ottavalla tavalla eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perus- ja ihmisoikeuksien yleiseen edistämiseen Suomessa keskittyvä ihmisoikeusinstituutio neuvottelukuntineen. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli selvittää, voidaanko laajentaa ylimpien laillisuusvalvojien harkintavaltaa kanteluiden tutkimisessa sekä lyhentää kanteluiden vanhentumisaikaa siten, että sääntelyssä tulisi nykyistä paremmin huomioiduksi lainvalvojien mahdollisuus valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tehokkaasti ja joustavasti. Työryhmä tuli laatia selvitystyönsä perusteella mahdollisesti tarvittavat ehdotukset eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain muuttamiseksi. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin hallintoneuvos Matti Pellonpää korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja sen jäseniksi oikeusasiamiehensihteeri Pasi Pölönen eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta, esittelijäneuvos, osastopäällikkö Petri Martikainen oikeuskanslerinvirastosta, ulkoasiainsihteeri Janne Jokinen ulkoasiainministeriöstä, lainsäädäntöjohtaja Sami Manninen oikeusministeriöstä, vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää (1.3.2010 alkaen johtaja oikeusministeriöstä) ja pääsihteeri Kristiina Kouros Ihmisoikeusliitto ry:stä sekä työryhmän pysyviksi asiantuntijoiksi professori emeritus Mikael Hidén, professori Elina Pirjatanniemi ja professori Veli-Pekka Viljanen. Työryhmän sihteerinä toimi neuvotteleva virkamies Janina Groop-Bondestam oikeusministeriöstä. Työryhmä otti nimekseen ihmisoikeusinstituutiotyöryhmä. Työryhmä on kokoontunut yhteensä 13 kertaa. Työryhmä on kuullut valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa ja eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläistä. Työryhmä on kuullut myös seuraavia perus- ja ihmisoikeusasioihin perehtyneitä asiantuntijoita: apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaista Suomen Euroopan unionin perusoikeusviraston hallintoneuvoston jäsenenä, valtiotieteen tohtori Miko Lempistä, oikeustieteen tohtori Liisa Niemistä, professori Tuomas Ojasta ja hallintotieteen tohtori Jukka Viljasta. Lisäksi Doctor of Laws (EUI) Anna-Elina Pohjolainen on antanut kirjallisen lausunnon. Työryhmä on 30 päivänä marraskuuta 2009 järjestänyt laajan kansalaiskuulemisen, johon kutsuttiin kuultaviksi lapsiasiavaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, Etnisten suhteiden neuvottelukunta, Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta, Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta, Kieliasiain neuvottelukunta, Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta, Lapsiasiain neuvottelukunta, Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta, Romaniasian neuvottelukunta, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta, Vähemmistöasiain neuvottelukunta, Valtakunnallinen vammaisneuvosto ja perus- ja ihmisoikeuksien parissa toimivia kansalaisjärjestöjä sekä Asianajajaliitto, Folktinget, Kuntaliitto, Saamelaiskäräjät, Saamelaisneuvosto ja työmarkkinajärjestöt. Lisäksi työryhmä on 15 päivänä tammikuuta 2010 erikseen kuullut sosiaali- ja terveysministeriötä ja Valtakunnallista vammaisneuvostoa sekä vammaisjärjestöjä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 33 (2) artiklan tulkinnasta ja voimaansaattamisesta Suomessa. Työryhmä on laatinut lainsäädännön muutosehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ .........................................................................17 YLEISPERUSTELUT ................................................................................................................18 1 JOHDANTO ............................................................................................................................18 1.1 Kansallinen ihmisoikeusinstituutio .............................................................................18 Pariisin periaatteet ..........................................................................................................18 Suomessa kansallisesta ihmisoikeusinstituutiosta käyty keskustelu .....................20 1.2 Ylimmille laillisuusvalvojille tehdyn kantelun tutkimista koskeva sääntely .......21 2 NYKYTILA ............................................................................................................................21 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö ...............................................................................................21 Kansallinen ihmisoikeusinstituutio .............................................................................21 Ylimpien laillisuusvalvojien laillisuusvalvonta käytännössä .................................24 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö ............................25 Pariisin periaatteet ..........................................................................................................25 Vertaileva katsaus ...........................................................................................................26 Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika ....................................................................28 2.3 Nykytilan arviointi .........................................................................................................29 Kansallinen ihmisoikeusinstituutio .............................................................................29 Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika ....................................................................30 3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ...................................31 3.1 Tavoitteet .........................................................................................................................31 Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen ...................................................31 Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika ....................................................................31 3.2 Keskeiset ehdotukset ......................................................................................................32 Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen ...................................................32 Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika ....................................................................32 4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET ...........................................................................................33 4.1 Taloudelliset vaikutukset ...............................................................................................33 Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen ...................................................33 Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika ....................................................................33 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan ........................................................................33 Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen ...................................................33 Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika ....................................................................34 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset ......................................................................................34 Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen ...................................................34 Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika ....................................................................34 5 ASIAN VALMISTELU .........................................................................................................34 6 MUUN LAINSÄÄDÄNNÖN TARKISTAMISTARVE ..................................................35 Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen ...................................................35 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT ...............................................................................36 1 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT ..............................................................................36 1.1 Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä .........................................................................36 3 luku Oikeusasiamiestä, apulaisoikeusasiamiehiä ja Ihmisoikeuskeskuksen johtajaa koskevat yleiset säännökset ...........................................................................37 3 a luku Ihmisoikeuskeskus ..........................................................................................37 4 luku Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja tarkemmat säännökset ..............39 1.2 Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista ......................................................................40 2 VOIMAANTULO ..................................................................................................................41 3 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS .........................................41 LAKIEHDOTUKSET .................................................................................................................42 Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta ................................42 Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain muuttamisesta .............................44 RINNAKKAISTEKSTIT ...........................................................................................................45 Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta ................................45 Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain muuttamisesta .............................49 LIITTEEN PERUSTELUT ........................................................................................................51 SÄÄDÖSEHDOTUKSET .........................................................................................................52 RINNAKKAISTEKSTIT ...........................................................................................................54 SAMMANFATTNING ...............................................................................................................57 LAGFÖRSLAG ...........................................................................................................................59 Lag om ändring av lagen om riksdagens justitieombudsman .........................................59 Lag om ändring av lagen om justitiekanslern i statsrådet ................................................62 PARALLELLTEXT .....................................................................................................................63 Lag om ändring av lagen om riksdagens justitieombudsman .........................................63 Lag om ändring av lagen om justitiekanslern i statsrådet ................................................68 FÖRFATTNINGSFÖRSLAG ....................................................................................................70 PARALLELLTEXT .....................................................................................................................72 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi eduskunnan oikeusasiamiehestä ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annettujen lakien muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan, että eduskunnan oikeusasiamiehestä annettuun lakiin lisätään uusi luku oikeusasiamiehen kanslian yhtey- dessä toimivasta, itsenäisestä ja riippumat- tomasta Ihmisoikeuskeskuksesta. Ihmisoikeuskeskukselle säädettäisiin sellai- sia perus- ja ihmisoikeuksien edistämistehtä- viä, joita Suomen nykyisissä perus- ja ihmis- oikeusrakenteissa ei toistaiseksi hoideta riit- tävässä laajuudessa tai riittävän koor- dinoidusti. Nämä tehtävät on tarkoitettu kat- tamaan sekä perustuslaissa turvatut perusoi- keudet että kansainvälisiin ihmisoikeussopi- muksiin sisältyvät ihmisoikeudet mukaan lu- kien Euroopan unionin perus- ja ihmisoike- usulottuvuus. Ihmisoikeuskeskuksella olisi eduskunnan valitsema johtaja ja eduskunnan oikeusasiamiehen asettama ihmisoikeusval- tuuskunta. Ihmisoikeuskeskukselle säädettä- vät tehtävät kattaisivat yhdessä oikeusasia- miehen laillisuusvalvontatehtävien kanssa Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistamien Pariisin periaatteiden mukaiselle kansalliselle ihmisoikeusinstituutiolle kuuluvan tehtävä- kokonaisuuden. Eduskunnan oikeusasiamiehestä ja valtio- neuvoston oikeuskanslerista annettujen laki- en säännöksiä kantelun tutkimisesta ehdote- taan myös muutettaviksi. Ehdotetuissa säännöksissä otettaisiin ni- menomaisesti huomioon oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen perustuslaista ilmenevä pe- rus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvon- tatehtävä. Lisäksi voimassa olevan sääntelyn tutkintakynnystä ilmaiseva kriteeri korvattai- siin yksittäistapauksellisen harkintavallan nykyistä paremmin mahdollistavalla muotoi- lulla. Kanteluiden vanhentumisaikaa ehdote- taan myös lyhennettäväksi nykyisestä viides- tä vuodesta kahteen vuoteen. Ehdotusten ta- voitteina on saattaa kanteluiden käsittelyä koskeva sääntely vastaamaan paremmin tosi- asiallisia laillisuusvalvontakäytäntöjä ja - tarpeita. Ehdotetuilla muutoksilla tähdätään laillisuusvalvonnan tehostamiseen lyhentä- mällä käsittelyaikoja sekä parantamalla oike- usasiamiehen ja oikeuskanslerin tosiasiallisia mahdollisuuksia omien aloitteiden ja tarkas- tusten tekemiseen. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Ihmisoikeuskes- kusta koskevat säännökset ehdotetaan kui- tenkin tuleviksi voimaan vasta vuoden 2012 alusta. ————— 17 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto 1.1 Kansallinen ihmisoikeusinstituutio Pariisin periaatteet Kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla tar- koitetaan yleensä Yhdistyneiden Kansakunti- en (YK) yleiskokouksen vuonna 1993 hyväk- symien ns. Pariisin periaatteiden (A/RES/48/134, 20.12.1993) mukaisia, halli- tusten perustamia pysyviä toimielimiä, joiden erityisenä tehtävänä on edistää ja turvata ih- misoikeuksia kansallisella tasolla. Pariisin periaatteiden mukaan kansalliset ihmisoikeusinstituutiot tulee perustaa perus- tuslain tai lain tasoisella säädöksellä, jossa määritellään instituution tehtävät, kokoonpa- no sekä toimivaltuudet. Instituutiolla tulee ol- la itsenäinen ja riippumaton asema paitsi muodollisesti, myös taloudellisesti ja hallin- nollisesti. Ihmisoikeusinstituutiolle tulee myös antaa niin laaja tehtävänkuva kuin on mahdollista ihmisoikeuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi. Tehtävänkuvaan tulee sisältyä ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaami- seen liittyviä asiantuntija-, neuvonta- ja selvi- tystehtäviä sekä ihmisoikeuskasvatukseen, - koulutukseen ja -tiedotukseen sekä kansain- välisten ihmisoikeussitoumusten seurantaan kuuluvia tehtäviä. Instituutio osallistuu myös tällaisiin tehtäviin liittyvään kansainväliseen yhteistyöhön. Vaikka kansalliset ihmisoike- usinstituutiot ovat valtiollisia toimielimiä, niitä ei voida sijoittaa luontevasti valtiovallan kolmijako-opin mukaiseen institutionaaliseen kehykseen. Toimielimen riippumattomuuden vaati- muksesta seuraa, että kansallista ihmisoike- usinstituutiota ei voida perustaa suoraan hal- lituksen tai toimeenpanovallan alaisuuteen. Ihmisoikeusinstituutio ei voi esimerkiksi vas- tata ministeriöille kuuluvista tehtävistä, kuten säädösten ja politiikkojen valmisteluun ja toimeenpanoon liittyvistä selvitys-, tiedotus-, koulutus- ja seurantatehtävistä. Instituutio ei voi myöskään huolehtia muista selkeästi hal- litukselle kuuluvista tehtävistä, kuten määrä- aikaisraportoinnista kansainvälisille ihmisoi- keusvalvontaelimille tai hallituksen edusta- misesta näissä toimielimissä niiden käsitel- lessä Suomea koskevia asioita taikka halli- tukselle kuuluvien ihmisoikeusselontekojen laatimisesta. Yhtäältä periaatteet antavat ymmärtää, että vain rajoitettuja ihmisoikeustehtäviä hoitavan toimielimen ei voida katsoa täyttävän kansal- liselle instituutiolle asetettuja vaatimuksia. Toisaalta ihmisoikeuksiin erikoistuneista kansallisista toimielimistä koostuva ryhmä voi toimia kansallisena ihmisoikeusinstituu- tiona, jos toimielimet yhdessä kattavat riittä- vän laajan ihmisoikeusasioihin liittyvän ko- konaisuuden. Instituutiolla tulee tällöinkin olla tehtävänkuva, joka koskee sekä koti- maan ihmisoikeusasioita että kansainvälisiä ihmisoikeuskysymyksiä ja sijaintimaan ulko- politiikkaan liittyviä teemoja. Instituutioilla, joilla on toimivalta käsitellä yksittäisiä ih- misoikeustapauksia, voidaan katsoa olevan lisäksi erityinen loukkausten uhrien avusta- mis- tai neuvontatehtävä. Tehtäviinsä kuuluvissa asioissa ihmisoike- usinstituutiolla tulee olla oikeus kuulla hen- kilöitä sekä saada tietoja ja asiakirjoja viran- omaisilta. Lisäksi instituutiolle tulee turvata riittävät taloudelliset voimavarat, jotka mah- dollistavat sille oman henkilökunnan ja toi- mitilat. Pariisin periaatteet edellyttävät, että insti- tuutiolla on pluralistinen kokoonpano, joka kattaa ne yhteiskunnalliset tahot, jotka osal- listuvat ihmisoikeustyöhön kansallisella ta- solla. Kyse on etenkin sellaisista tahoista, joiden kautta saadaan aikaan tehokasta yh- teistyötä ihmisoikeusasioissa. Hallituksen ja toimeenpanovallan edustajat voivat osallistua instituution päätöksentekoon kuitenkin vain neuvoa-antavassa ominaisuudessa. Kyseessä on kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeustutki- muksen ja hallituksen toimintaa täydentävä toimielin, joka pyrkii omalta osaltaan tur- vaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen seu- raamalla ja arvioimalla, tarvittaessa myös kriittisesti, edellä mainittujen tahojen toimin- taa, avustamalla niitä ihmisoikeuksien pa- remmaksi toteuttamiseksi sekä muokkaamal- 18 la yhteiskuntaa ihmisoikeustietoisemmaksi ja -myönteisemmäksi. Instituution valinnaisena tehtävänä voi olla valitusten ja/tai kanteluiden käsitteleminen, sovittelu ja valittajien avustaminen yksittäi- sissä ihmisoikeusloukkaustapauksissa sekä suositusten antaminen viranomaisille. Pariisin periaatteet ovat tulkinnanvaraisia ja joustavia. Niistä ei ole johdettavissa val- mista kaikkiin maihin sopivaa malliorgani- saatiota. YK:n kansallisten instituutioiden koordi- naatiokomitea (International Coordinating Committee of National Institutions for the Promotion and the Protection of Human Rights, Kansainvälinen koordinaatiokomi- tea) vastaa akkreditointien myöntämisestä kansallisille ihmisoikeusinstituutioille. A- statuksen saanut instituutio täyttää Pariisin periaatteet. Tällainen instituutio on Kansain- välisen koordinaatiokomitean täysimääräinen jäsen ja sillä on puheoikeus esimerkiksi YK:n Ihmisoikeusneuvostossa. B-statuksen saanut instituutio täyttää Pariisin periaatteet vain osittain. Sillä ei ole äänestysoikeutta Kansainvälisen koordinaatiokomitean koko- uksissa eikä puheoikeutta YK:n toimielimis- sä. Tämän vuoden alussa 65 instituutiolla oli A-status. Näistä yksitoista on EU:n jäsenval- tioissa. Kolmellatoista instituutiolla on B- status. Niistä viisi sijaitsee EU:n jäsenvalti- oissa. Geneveen sijoitetun YK:n Ihmisoike- usvaltuutetun toimistossa on yksikkö, joka on erikoistunut kansallisia ihmisoikeusinstituu- tioita koskeviin asioihin. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on selvittänyt YK:ssa akkreditoitujen ihmisoi- keusinstituutioiden asemaa (Survey on Na- tional Human Rights Institutions – Report on the findings and recommendations of a ques- tionnaire addressed to NHRIs worldwide. OHCHR (July 2009) – www.nhri.net). Selvi- tys kattaa instituutiot 61 maassa. Niistä 46 on Kansainvälisen koordinaatiokomitean täysi- määräisiä jäseniä. Selvityksen mukaan vaa- timukset instituutioiden riippumattomuudes- ta, pluralistisesta kokoonpanosta ja laajasta tehtävänkuvasta toteutuvat hyvin. Instituutioiden taloudellista autonomiaa korostetaan niin, että budjetin ei tulisi olla hallituksen kontrollissa, vaan mielellään eril- linen talousarvioerä, joka on parlamentin päätösvallassa. Budjetit ovat tyypillisimmin 1—5 000 000 euroa/vuodessa. Oma varain- hankinta on useimmiten kiellettyä. Instituuti- on henkilökuntamäärä on yleisimmin 2—50 henkilöä. Instituution henkilöstön palkkaus on yleensä julkissektorin keskimääräisen palkkatason mukainen. Instituutiota perustaneessa lainsäädännössä pluralistisuusvaatimus ilmenee usein insti- tuution päätöksentekoelimen jäsenten kelpoi- suusvaatimusten tai heidän edustamiensa or- ganisaatioiden luokittelun kautta. Päätöksen- tekoelimessä on yleisimmin kansalaisyhteis- kunnan, ammattiliittojen, lakimieskunnan, terveydenhuollon ammattilaisten, ihmisoike- ustutkimuksen, median sekä kansallisen par- lamentin ja julkisen vallan edustajia. Päätöksentekoelimen jäsenten nimittämi- sessä korostetaan avointa ja julkista hakume- nettelyä. Yleisimmin ehdokkaat nimeäviä ta- hoja ovat parlamentti, kansalaisyhteiskunta, ehdokas tai ihmisoikeusinstituutio itse, yli- opistot, hallitus tai erillinen lautakunta. Mo- nesti on käytössä erillinen nimitysesitystä valmisteleva taho kuten parlamentaarinen komitea tai erillinen lautakunta. Kansalaisyh- teiskunnan konsultointi nimitysesityksen valmistelussa nähdään toivottavana. Nimittä- vä taho voi olla esimerkiksi hallitus, parla- mentti, tuomioistuinlaitos tai instituutio itse. Päätöksentekoelimen jäsenten virassa- pysymisoikeuden riittävän täsmällinen mää- rittely laissa nähdään tärkeänä. Organisaa- tiorakenteeseen sisältyy aina vähintään yksi erikoistunut jaosto ja/tai työryhmä, monesti useampia samoin kuin tilapäisiä, teemakoh- taisia työryhmiä. Instituutioiden tehtäviin sisältyy usein esi- tysten teko lainsäädännön ja muun normiston kehittämiseksi, osallistuminen YK:n ihmis- oikeusneuvostolle tapahtuvaan Universal Pe- riodic Review-raportointiin (UPR) ja muu- hun raportointiin, yhteistyö kansainvälisten ja kansallisten ihmisoikeustoimijoiden kans- sa sekä tutkimuksen edistäminen. Instituuti- oilla on lähes aina oikeus kuulla henkilöitä ja saada asiakirjoja, velvoite antaa vuosiraportti ja erityisraportteja sekä mahdollisuus antaa lehdistötiedotteita. Vapautensa menettänei- den henkilöiden säilytyspaikkojen tarkastus- oikeus on harvinaisempi. Euroopassa neljäs- osa instituutioista toimii samalla YK:n kidu- 19 tuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vas- taisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkir- jan edellyttämänä kansallisena valvontaeli- menä. Kanteluiden käsittelytoimivalta on useilla instituutioilla. Sovittelutoiminta on yleistä. Valtion viranomaisille on usein sää- detty velvollisuus antaa vastaus instituution niille osoittamiin suosituksiin. Yhteydenpito kansalaisyhteiskuntaan tapah- tuu sitä edustavan tahon kuulumisella insti- tuution päätöksentekoelimen tai neuvottelu- kunnan kokoonpanoon tai temaattisten toi- mielinten välityksin taikka säännöllisten kon- sultaatiotapaamisten kautta. Instituutioiden yhteydenpidosta julkiseen valtaan on usein nimenomaisesti säädetty. Säännökset voivat koskea parlamentille annettavaa vuosiraport- tia, hallituksen toimijoiden yhteistyövelvoit- teita tai hallituksen virastojen neuvoa- antavaa osallistumista instituution toimin- taan. Yhteistyö erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa on yleistä. Tutkimuksessa instituuti- oiden kansainvälinen yhteistyö painottuu pit- kälti osallistumiseen YK:n ihmisoikeusneu- voston ja YK:n yleissopimusten valvonta- elinten toimintaan sekä Kansainväliseen koordinaatiokomitean toimintaan. Euroopan unionin (EU) perusoikeusvirasto on 7.5.2010 julkaissut selvityksen Euroopan unionin alueella toimivista kansallisista ih- misoikeusinstituutioista (European Agency for Fundamental Rights, National Human Rights Institutions in the EU Member States, Strengthening the fundamental rights archi- tecture in the EU I, 2010). Suomessa kansallisesta ihmisoikeusinstituutiosta käyty keskustelu Suomessa on pitkään keskusteltu Pariisin periaatteissa suositellun kansallisen ihmisoi- keusinstituution perustamisesta. Keskustelun merkittävimmät avaukset ovat olleet Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutin ulkoasian- ministeriön toimeksiannosta vuonna 2002 laatima selvitys ihmisoikeusinstituution tar- peesta Suomessa sekä ulkoasiainministeriön yhteydessä toimivan Kansainvälisten ihmis- oikeusasiain neuvottelukunnan aloite vuonna 2006 kansallisen ihmisoikeusinstituution pe- rustamiseksi. Ajatus kansallisen ihmisoikeus- instituution perustamisesta on herännyt ny- kyisten perus- ja ihmisoikeusrakenteiden ha- janaisuudesta ja tarpeesta koordinoida perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvän tiedon kokoamista ja arviointia samoin kuin tiedonvaihtoa erityisesti kansainvälistä yh- teistyötä varten. Viime vuosina kansallisesta ihmisoikeusin- stituutiosta on keskusteltu myös eduskunnas- sa. EU:n perusoikeusviraston perustamisen yhteydessä eduskunnan lakivaliokunta (LaVL 23/2005 vp - U 27/2005 vp) kiinnitti valtio- neuvoston huomiota siihen, että Suomessa ei ole komission ehdotuksessa viitattua ns. Pa- riisin periaatteiden mukaista kansallista ih- misoikeusinstituutiota. Lausuessaan edus- kunnan oikeusasiamiehen vuoden 2006 ker- tomuksesta perustuslakivaliokunta (PeVM 8/2007 vp) katsoi, että kansalliselle ihmisoi- keusinstituutiolle on perusteita. Valiokunnan mukaan instituution perustamis- ja järjestä- misvaihtoehtoja harkittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että instituution mahdollinen luominen eduskunnan oikeus- asiamiehen yhteyteen ei saa merkitä heiken- nystä oikeusasiamiehen nykyiseen asemaan tai voimavaroihin taikka oikeusasiamiehen tehtäviin ja toimivaltuuksiin valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeusasia- miehen vuoden 2007 kertomuksesta anta- massaan mietinnössä perustuslakivaliokunta (PeVM 4/2009 vp) uudisti aiemmat kannan- ottonsa kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamisesta. Perustuslakivaliokunnan edellisen lausuman jälkeen sen käsiteltäväksi oli tullut aihetta koskeva lakialoite (LA 28/2008 vp). Valiokunta totesi asian olevan vireillä valtioneuvoston piirissä ja oikeus- asiamiehen kanslian vuosien 2009—2012 toiminta- ja taloussuunnitelmassa jo otetun huomioon se mahdollisuus, että ihmisoikeus- instituutio sijoitettaisiin oikeusasiamiehen yhteyteen. Valiokunta piti tärkeänä, että han- ketta edelleen viedään ripeästi eteenpäin. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 2009 (VNS 7/2009 vp) hallitus puolsi kansallisen ihmis- oikeusinstituution perustamista eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen ja ker- toi oikeusministeriön asettamasta työryhmäs- tä asian selvittämiseksi. Selonteosta antamas- saan palautteessa eduskunta piti tärkeänä, et- 20 tä kansallisen ihmisoikeusinstituution perus- taminen viedään ripeästi eteenpäin edellä kerrotun työryhmän saatua valmiiksi selvi- tyksensä instituution perustamisesta (PeVL 1/2010 vp ja UaVM 1/2010 vp). 1.2 Ylimmille laillisuusvalvojille tehdyn kantelun tutkimista koskeva sääntely Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) 3 §:n 1 momentin mukaan oikeusasiamies tutkii kantelun, jos sen koh- teena oleva asia kuuluu hänen laillisuusval- vontaansa ja on aihetta epäillä, että valvotta- va on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä. Asiassa hanki- taan oikeusasiamiehen tarpeelliseksi katsoma selvitys. Pykälän 2 momentin mukaan oike- usasiamies ei tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tut- kimiseen ole erityistä syytä. Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 4 §:n 1 momentin mukaan oikeuskanslerin on tutkittava asia, jos on ai- hetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättä- neen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta. Oikeuskansleri ei kuitenkaan tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on ot- tanut kantaa kanteluiden tutkintaa koskevaan sääntelyyn mietinnössään eduskunnan oike- usasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2008 (PeVM 10/2009 vp). Valiokunta piti jousta- vuuden lisäämistä kanteluiden tutkinnassa ja työskentelytavoissa perusteltuna, jotta kante- luiden käsittelyaikoja voitaisiin lyhentää. Pe- rustuslakivaliokunta katsoi, että oikeusasia- miehellä on oltava mahdollisuus siirtää toi- minnan painopistettä sellaisiin asioihin, jois- sa kantelijan oikeusturva tai muut perus- ja ihmisoikeusnäkökohdat edellyttävät joutuisaa ja tehokasta käsittelyä. Perustuslakivaliokun- ta totesi, että ”kantelijan kannalta usein kes- keistä on saada asiassaan apua mahdollisim- man nopeasti. Osa oikeusasiamiehelle teh- dyistä kanteluista ja muista kirjoituksista koskee sellaisia viranomaisen tai muun jul- kista tehtävää hoitavan tahon toimenpiteitä, joiden osalta epävirallisempikin yhteydenotto oikeusasiamiehen kansliasta tällaiseen ta- hoon tai asianomaiseen virkamieheen voi johtaa asian pikaiseen selvittämiseen ja mah- dollisesti tarvittavaan toiminnan korjaami- seen. Tällaisten yhteydenottojen lisääminen – muutoinkin kuin varsinaisen selvityspyynnön yhteydessä – voi valiokunnan näkemyksen mukaan osaltaan lyhentää myös käsittelyai- koja.” Kuten edellä mainituista kantelujen tutkin- tasäännöksistä käy ilmi, oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin harkintavaltaa ohjaa myös kantelujen tutkimista koskeva viiden vuoden vanhentumissääntö, joka ei ole ehdoton. Vanhentumisajalla tarkoitetaan sitä, kuinka kauan aikaa sitten tapahtuneita seikkoja voi- daan kanteluna tutkia. Vanhentumisaika otettiin ylimmässä lailli- suusvalvonnassa käyttöön vuoden 1996 alus- ta eduskunnan hyväksyttyä ensin tätä tarkoit- tavan muutoksen eduskunnan oikeusasiamie- hen johtosääntöön (1436/1994). Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosääntöä oli vuonna 1994 ehdotettu muutettavaksi niin, että kan- telun lähtökohtainen vanhentumisaika olisi ollut kaksi vuotta. Vanhentumisaikaa perus- teltiin tavoitteella yleisesti parantaa oikeus- turvaa nopeuttamalla tutkittavaksi otettavien kanteluiden käsittelyä. Määräajan asettami- sen tarkoitus oli lisäksi pyrkiä muiden keino- jen ohella hallitsemaan voimakkaasti kasva- neita kantelumääriä (PNE 2/1994 vp). Ehdo- tusta kahden vuoden vanhentumisajasta ei hyväksytty vanhentumisajan periaatteelliseen uutuuteen ja virkarikosten vanhentumisai- kaan viitaten, vaan vanhentumisajaksi tuli perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukai- sesti viisi vuotta (PeVM 12/1994 vp). 2 Nykyti la 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Kansallinen ihmisoikeusinstituutio Suomessa ei ole Pariisin periaatteet täyttä- vää kansallista ihmisoikeusinstituutiota. Eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvos- ton oikeuskansleri sekä tasa-arvovaltuutettu, 21 tietosuojavaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu huolehtivat perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaami- seen liittyvistä tehtävistä. Eduskunnan perus- tuslakivaliokunnalla on merkittävä asema kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa määriteltyjen perus- ja ihmis- oikeuksien tulkitsijana. Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävistä säädetään perustuslain 109—112 §:ssä sekä eduskunnan oikeusasiamiehestä annetussa laissa. Perustuslain 109 §:n 1 momentin ensim- mäisen virkkeen mukaan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut vi- ranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät sekä muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Perustuslain 109 §:n 1 mo- mentin viimeisen virkkeen mukaan tehtä- väänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutu- mista. Virke sisällytettiin perustuslakiin sel- laisena kuin se oli kumotun hallitusmuodon 49 §:n 2 momentissa (HE 1/1998 vp s.166). Momentin esitöissä (HE 309/1993 vp s. 77) todetaan tältä osin, että oikeusasiamiehen lainvalvontatehtäviin liittyy luontevasti pe- rus- ja ihmisoikeuksien valvonta viranomais- toiminnassa. Merkittävä osa oikeusasiamie- helle tehdyistä kanteluista liittyy perus- ja ihmisoikeuksiin. Lisäksi näiden oikeuksien valvonnalla on erityinen merkitys vankiloi- den ja muiden suljettujen laitosten toimin- nassa, koska juuri laitoksissa olevien perus- oikeuksiin kohdistuu huomattavia paineita. Koska näiden laitosten laillisuusvalvonta on meillä erityisesti oikeusasiamiehen tehtävä- nä, oli tältäkin kannalta aiheellista korostaa oikeusasiamiehen roolia perus- ja ihmisoike- uksien valvonnassa. Lainmuutos ei laajenta- nut oikeusasiamiehen valvonnan kohdetta, mutta korosti perus- ja ihmisoikeusvalvonta tämän valvonnan kokonaisuudessa. Perustuslain 109 §:n 2 momentin nojalla oikeusasiamies antaa joka vuodelta kerto- muksen toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle. Eduskunnan oikeusasiamies keskittyy ensi- sijaisesti kantelujen pohjalta tapahtuvaan jäl- kikäteisvalvontaan. Eduskunnan oikeusasia- miehestä annetun lain 3—5 §:n mukaan oi- keusasiamies voi kuitenkin ottaa laillisuus- valvontaansa kuuluvan asian käsiteltäväk- seen myös omasta aloitteestaan sekä toimit- taa tarpeen mukaan virastojen ja laitosten tarkastuksia perehtyäkseen laillisuusvalvon- taansa kuuluviin asioihin. Oikeusasiamiehestä annetun lain 10 ja 11 §:ssä säädetään mahdollisuudesta nostaa syyte sekä muista toimenpiteistä, joihin oike- usasiamies voi ryhtyä, jos hän laillisuusval- vontaansa kuuluvassa asiassa katsoo, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä. Muihin toimenpiteisiin kuuluvat huomautuksen an- taminen valvottavalle, käsityksen lausuminen lain mukaisesta menettelystä sekä valvotta- van huomion kiinnittäminen hyvän hallinto- tavan vaatimuksiin tai perus- ja ihmisoikeuk- sien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Li- säksi oikeusasiamies voi tehdä toimivaltaisel- le viranomaiselle esityksen tapahtuneen vir- heen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaami- seksi. Oikeusasiamies voi myös kiinnittää valtioneuvoston tai muun lainsäädännön valmistelusta vastaavan toimielimen huomio- ta säännöksissä tai määräyksissä havaitse- miinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä niiden kehittämiseksi ja puutteiden poistamiseksi. Valtioneuvoston oikeuskanslerista sääde- tään perustuslain 108 §:ssä ja 110—112 §:ssä sekä valtioneuvoston oikeuskanslerista anne- tussa laissa. Perustuslain 108 §:n 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtio- neuvoston ja tasavallan presidentin virkatoin- ten lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut vi- ranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoi- taessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvol- lisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeus- kansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoi- keuksien toteutumista. Perustuslain 108 §:n 2 momentissa ja 112 §:ssä säädetään oikeuskanslerin lailli- suusvalvontaan kuuluvasta valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen enna- kollisesta valvonnasta. Perustuslain 108 §:n 3 momentin mukaan oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuk- sen virkatoimistaan ja lain noudattamista 22 koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Perustuslain 110 ja 111:ssä on perussään- nökset oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen syyteoikeudesta ja tehtävien jaosta sekä tieto- jensaantioikeudesta. Ylimmillä laillisuusval- vojilla on laaja tietojensaantioikeus, joka koskee myös salassa pidettäviä tietoja. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan teh- tävänä on perustuslain 74 §:n mukaan antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakieh- dotusten ja muiden asioiden perustuslainmu- kaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perus- ja ihmisoikeusalan erityisvaltuutet- tujen tehtävistä säädetään pääasiassa tasa- arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta annetussa laissa (610/1986), tietosuojalauta- kunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetussa laissa (389/1994), vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annetussa laissa (660/2001) sekä lapsiasiavaltuutetusta anne- tussa laissa (1221/2004). Tasa-arvovaltuutettu valvoo itsenäisenä lainvalvontaviranomaisena naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudatta- mista. Tasa-arvovaltuutettu antaa myös oh- jeita ja neuvoja tasa-arvolakiin liittyvissä ky- symyksissä. Tietosuojavaltuutetun tehtävänä on käsitel- lä ja ratkaista henkilötietojen ja luottotietojen käsittelyä koskevat asiat siten kuin henkilö- tietolaissa (523/1999) ja luottotietolaissa (527/2007) säädetään sekä hoitaa muut mai- nituista laeista johtuvat tehtävät. Tietosuoja- valtuutetun kuuluu myös seurata näiden tie- tojen käsittelyn yleistä kehitystä ja tehdä tar- peelliseksi katsomiaan aloitteita. Vähemmistövaltuutettu on viranomainen, jonka perustehtävänä on edistää etnisten vä- hemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa, yh- denvertaisuutta ja oikeusturvaa sekä hyviä etnisiä suhteita Suomessa. Vähemmistöval- tuutettu on myös kansallinen ihmiskauppara- portoija. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on yhteis- työssä muiden viranomaisten sekä toimialan- sa järjestöjen ja vastaavien muiden toimijoi- den kanssa edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista. Suomessa on lisäksi lukuisia neuvottelu- kuntatyyppisiä toimielimiä, jotka vastaavat erinäisistä perus- ja ihmisoikeuksien edistä- miseen liittyvistä asiantuntija- ja kehittämis- tehtävistä perus- ja ihmisoikeusalan erityis- valtuutettujen toimistojen tai ministeriöiden yhteydessä. Näitä ovat Etnisten suhteiden neuvottelukunta, Kansainvälisten ihmisoike- usasiain neuvottelukunta, Kansalaisyhteis- kuntapolitiikan neuvottelukunta, Kehityspo- liittinen toimikunta, Kieliasiain neuvottelu- kunta, Lapsiasiain neuvottelukunta, Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvotte- lukunta, Romaniasian neuvottelukunta, Tasa- arvoasiain neuvottelukunta, Valtion nuori- soasiain neuvottelukunta, Valtakunnallinen vammaisneuvosto ja Vähemmistöasiain neu- vottelukunta. Oikeusministeriön yhdenvertaisuustoimi- kunta (Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaik- si ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi, oike- usministeriön komiteamietintö 2009:4) on ehdottanut muun muassa, että yhdenvertai- suuslain soveltamisala laajennettaisiin katta- maan kaikki julkinen ja yksityinen toiminta, lukuun ottamatta perheenjäsenten välisiä ja yksityiselämän piiriin kuuluvia suhteita. Su- kupuolisyrjinnän kiellosta säädettäisiin edel- leen erikseen tasa-arvolaissa. Yhdenvertai- suusvaltuutettu korvaisi nykyisen vähemmis- tövaltuutetun ja yhdenvertaisuuslautakunta nykyiset syrjintälautakunnan ja tasa- arvolautakunnan. Lain noudattamisen val- vonta työelämässä kuuluisi kuitenkin edel- leen työsuojeluviranomaisille. Yhdenvertai- suusvaltuutetun yhteydessä toimisi yhdenver- taisuusasioiden neuvottelukunta. Sen tehtä- vänä olisi käsitellä yhdenvertaisen kohtelun ja yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisen seurantaan, valvontaan ja edistämiseen liitty- viä kysymyksiä. Neuvottelukunnassa olisivat edustettuina sen toimialan kannalta merkittä- vät sidosryhmät. Kansalaisyhteiskunnalla ja sen eri toimi- joilla on Suomessa vakiintunut asema perus- ja ihmisoikeuksien edistämisessä ja niiden toteutumisen seurannassa sekä vahva edustus edellä mainituissa neuvottelukunnissa. Laaja kansalaisjärjestökenttä sekä kiinteä yhteistyö julkishallinnon ja järjestöjen välillä muodos- tavat hyvän perustan perus- ja ihmisoikeus- työlle. Suomessa on vahvaa yliopistollista perus- ja ihmisoikeustutkimusta. 23 Ylimpien laillisuusvalvojien laillisuusvalvonta käytännössä Laillisuusvalvontakäytännössä ja oikeus- kirjallisuudessa ylimmillä laillisuusvalvojilla on tulkittu olevan laaja tutkintavelvollisuus ja vastaavasti niukasti harkintavaltaa siinä, mitkä kantelut ja missä määrin kantelut ote- taan lähempään tutkintaan. Eduskunnan oi- keusasiamiehestä annetun lain 3 ja 9 § sekä vastaavasti valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 § ja 5 §:n 2 momentti johtavat siihen, että suuri osuus kaikista kanteluista tutkitaan ns. täysimittaisessa menettelyssä eli hankkimalla kantelun kohteelta kirjallinen selvitys ja kuulemalla tätä. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 9 § ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 5 §:n 2 momentti toteuttavat kuulemisperiaatetta laillisuusvalvonnassa. Säännökset edellyttävät, että valvottavalle varataan tilaisuus tulla kuulluksi, jos on syytä olettaa, että asia saattaa antaa aihetta arvos- tella valvottavan menettelyä. Täysimittaises- sa tutkinnassa kantelun kohteelta ja/tai tämän esimieheltä tai esimiesvirastolta pyydetään kantelun johdosta selitystä, selvitystä ja/tai lausuntoa. Selvitystä ja lausuntoa voidaan pyytää yhdeltä tai useammalta taholta, ja kantelijalle varataan tarvittaessa tilaisuus vastineen antamiselle. Selvitys- ja vas- tinekierroksia voi olla useita. Oikeusasiamies käsittelee noin kolmasosan kaikista kanteluista täysimittaisessa tutkin- nassa. Oikeuskanslerinvirastossa täysimittai- sesti tutkittujen kanteluiden osuus on viime vuosina alittanut kolmasosan kaikista kante- luista. Molempien ylimpien laillisuusvalvoji- en ratkaisukäytännössä noin joka kuudes kaikista kanteluista on johtanut johonkin lail- lisuusvalvonnalliseen toimenpiteeseen. Noin kolmasosa kanteluista käsitellään summaarisesti joko yksinomaan kantelusta ja sen mahdollisista liitteistä ilmi käyvän poh- jalta tai niin, että kantelun johdosta hankitaan viran puolesta tietoja ja asiakirjoja ryhtymät- tä kuitenkaan edellä mainittuun viralliseen kantelun kohteen kuulemiseen. Noin kolmasosa kaikista kanteluista jää lä- hempää käsittelyä vaille muodolliseksi kat- sottavalla perusteella esimerkiksi asian toi- mivaltaan kuulumattomuuden, asian vireillä- olon tai kantelun yksilöimättömyyden takia. Jokaiseen kanteluun perehdytään muun muassa sen selvittämiseksi, mistä kantelussa on kysymys, kuuluuko asia laillisuusvalvojan toimivaltaan, onko asiasta aikaisempaa oike- usasiamiehen tai oikeuskanslerin ratkaisua, onko asia vireillä toisessa viranomaisessa ja onko asiassa käytettävissä säännönmukainen muutoksenhakutie. Jokaiseen kanteluun an- netaan kirjallinen vastaus tai päätös. Muodolliset vaatimukset kantelun tekemi- selle ovat väljät. Jokainen voi tehdä kantelun. Kantelu tulee tehdä kirjallisesti ja siitä tulee ilmetä kantelijan nimi, yhteystiedot sekä tar- peelliset tiedot kantelussa tarkoitetusta asias- ta. Jos kantelu on riittämättömästi yksilöity, kantelijaa ohjataan täydentämään kantelua. Tietoja ja asiakirjoja hankitaan viran puolesta (virallisperiaate). Kantelu ei ole ihmisoikeusnormistossa tar- koitettu tehokas oikeussuojakeino. Ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut eivät saa oikeus- voimaa. Kantelijan on aina mahdollista pala- ta asiaan laillisuusvalvojalta saamansa ratkai- sun jälkeen ja esittää uusia seikkoja tai perus- teita, joiden valossa asia voidaan ottaa uudel- leentarkasteluun. Oikeusasiamiehen käsittelemien kantelui- den määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut: vuonna 2001 oikeusasiamiehelle tehtiin noin 2 400 kante- lua, vuonna 2009 noin 4 400 kantelua. Sa- malla myös oikeusasiamiehen muut tehtävät esimerkiksi kansainvälisessä yhteistyössä ovat lisääntyneet. Kanteluiden käsittelypro- sessin tehostamisesta huolimatta enintään yhden vuoden käsittelyaikatavoitetta ei ole vielä saavutettu. Oikeusasiamiehen suorittamien tarkastus- ten määrä on hienoisesti laskenut viime vuo- sina (vuonna 2009 suoritettiin 57 tarkastus- ta). Tutkittujen omien aloitteiden vuotuinen määrä on vaihdellut noin 50—80 välillä. Oikeuskanslerille tehtyjen kanteluiden määrä on noussut 1998—2009 noin kolmas- osalla. Vuonna 1998 vireille tuli 1 330 kante- lua siinä kun vuonna 2009 kanteluita tuli vi- reille 1 762. Oikeuskanslerin vuodessa rat- kaisemien kanteluiden määrä on vastaavana aikana kasvanut lähes puolella 1 181:stä 1 749:ään. Kanteluiden osalta tilastotiedot 24 eivät ole täysin vertailukelpoisia oikeusasia- mieheen nähden sikäli, että oikeusasiamiehen kansliassa selvästi toimivaltaan kuulumatto- mia, yksilöimättömiä tai esimerkiksi vain tiedoksi lähetettyjä kirjoituksia ei, toisin kuin oikeuskanslerinvirastossa, kirjata kanteluiksi, vaan niille on oma diaariryhmänsä (vuosit- tain runsaat 300). Oikeuskanslerille kuuluvat perustuslain 108 §:ssä säädetyt valtioneuvoston valvonta- tehtävät. Oikeuskanslerin erityistehtävästä johtuen oikeuskanslerinvirasto on järjestetty hallinnollisesti valtioneuvostoasiain osastoon (6 virkaa vuonna 2009) ja oikeusvalvonta- osastoon (16 virkaa vuonna 2009). Valtioneuvoston valvonnan painopiste on käytännössä ennakollisessa valvonnassa. Oi- keuskanslerin tulee olla läsnä valtioneuvos- ton istunnoissa ja esiteltäessä asioita tasaval- lan presidentille valtioneuvostossa. Valtio- neuvostoasiain osastolla tarkastetaan etukä- teen valtioneuvoston yleisistunnon ja tasaval- lan presidentin esittelyjen ratkaisuehdotusten esittelylistat liitteineen. Valvonnan piiriin kuuluvat myös EU-asioita koskevat valtio- neuvoston kirjelmät. Edellisiin nähden luku- määrällisesti laskettuna pienempi mutta oi- keudellisesti vaativampi sekä käytettävissä olevaan aikaan nähden haastavampi valtio- neuvostovalvonnan toteuttamismuoto on asi- oita valmistelevien ministeriöiden esittelijöi- den ja valtioneuvoston jäsenten tekemät val- tioneuvoston käsiteltäviksi tuleviin asioihin ja valtioneuvoston päätöksentekoon liittyvät oikeudelliset kannanottopyynnöt. Valtioneuvoston valvontatehtävään liittyy läheisesti myös lausuntojen antaminen. Pe- rustuslain mukaan oikeuskanslerin on pyy- dettäessä annettava presidentille, valtioneu- vostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Lausuntopyyn- nöt tulevat useimmiten suoraan ministeriöis- tä. Lausunnot annetaan yleensä kirjallisesti, mutta joissakin tapauksissa myös suullisina kannanottoina. Kirjallisia lausuntoja tasaval- lan presidentille, valtioneuvostolle tai minis- teriöille oikeuskansleri antoi vuonna 2009 yhteensä 52. Oikeusasiamies antoi 36 lausun- toa vuonna 2009. Valtioneuvoston valvontatehtävä näkyy myös oikeuskanslerin käsiteltäväksi tulevissa kanteluissa, joista noin kymmenesosa koskee valtioneuvoston tai sen jäsenen menettelyä. Tällaiset kantelut käsitellään pääsääntöisesti valtioneuvostoasiain osastossa. Muut eli val- taosa kanteluista tutkitaan oikeusvalvonta- osaston toimesta. Valtioneuvoston oikeuskanslerilla on ollut omana aloitteena tutkittuja asioita vuosina 1998—2009 keskimäärin 19 vuodessa (vaih- teluväli 9—29). Valvottaviin kohdistettuja tarkastuksia oikeuskansleri on tehnyt keski- määrin 31 vuodessa (vaihteluväli 9—51). Oikeuskanslerivirastossa suoritetaan myös asianajajien toimintaan kohdistuvaa lailli- suusvalvontaa. Oikeusasiamiehellä ei ole täl- laista toimivaltaa. Oikeuskanslerin asianaja- jiin kohdistuva valvonta muodostuu Suomen Asianajajaliiton hallituksen valvonta-asioissa ja palkkioriita-asioissa tekemien päätösten tarkastamisesta, johon kuuluu muutoksenha- kemisen harkinta, sekä asianajajia koskevien kantelujen tutkimisesta. Lisäksi oikeuskanslerinvirastossa tarkaste- taan vuosittain noin 7 000 rangaistustuomiota oikeuskanslerille lähetettyjen tuomioiden ja niitä koskevien päätös- ja täytäntöönpano- asiakirjojen perusteella. Oikeusasiamiehellä ei ole vastaavaa tehtävää. Oikeuskanslerinviraston resursseista mer- kittävä osa kohdistuu osa muihin kuin kante- luiden käsittelyyn liittyviin tehtäviin. Edus- kunnan oikeusasiamiehen kohdalla sitä vas- toin lähes kaikki resurssit suuntautuvat kan- teluiden ja omien aloitteiden käsittelyyn sekä tarkastusten suorittamiseen ja näitä tukeviin toimintoihin. 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö Pariisin periaatteet YK:n Ihmisoikeusvaltuutetun lisäksi muun muassa Euroopan neuvoston ministerikomi- tea on vuonna 1997 suositellut, että jäsenval- tiot ottaisivat Pariisin periaatteet huomioon kansallisia ihmisoikeusinstituutiota perusta- essaan. YK:n lapsen oikeuksien komitea on vuonna 2002 antanut Yleiskommentin No 2 liittyen kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden roo- liin lapsen oikeuksien edistämisessä ja suoje- lemisessa. Komitea korostaa perustettavien 25 instituutioiden lapsilähtöisyyttä eli sitä, että myös lasten ja nuorten on voitava helposti ol- la niihin yhteydessä ja tietää niiden olemas- saolosta. Pariisin periaatteet tulee ottaa asianmukai- sesti huomioon myös perustettaessa YK:n ki- dutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vas- taisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkir- jan edellyttämää kansallista valvontajärjes- telmää kidutuksen ehkäisemiseksi (”national preventive mechanism for the prevention of torture”). Suomi on allekirjoittanut pöytäkir- jan syyskuussa 2003. Ulkoasiainministeriön koordinoimana toiminut ministeriöiden väli- nen työryhmä on pohtinut yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointiedellytyksiä ja valmistellut hallituksen esitystä pöytäkir- jan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Työryhmän toimikausi päättyi 30.4.2010. Eduskunnan oikeusasiamiestä tullaan ehdot- tamaan pöytäkirjan tarkoittamaksi kansalli- seksi valvontaelimeksi kidutuksen ehkäise- miseksi. Ulkoasiainministeriö valmistelee YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oi- keuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan rati- fiointia. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen ja pöytäkirjan 30.3.2007. Sosiaali- ja terve- ysministeriössä on valmisteltavina joitakin yleissopimuksen ja pöytäkirjan ratifiointiin liittyviä lainsäädäntömuutoksia. Pariisin periaatteiden kannalta tärkeä on ar- tiklan 33(2) määräys, jonka mukaan jokaisen sopimusvaltion tulee antaa yhdelle tai use- ammalle kansalliselle toimielimelle, joista joidenkin tulee olla itsenäisiä ja riippumat- tomia, tehtäväksi edistää, turvata ja seurata sopimuksen täytäntöönpanoa (”promote, protect and monitor implementation of the present Convention”). Sopimuspuolet voivat artiklan mukaan tehdä tämän omien oikeus- ja hallintojärjestelmiensä mukaisesti. Artik- lan mukaan sopimusvaltion tulee tässä yh- teydessä ottaa huomioon Pariisin periaatteet, jotka koskevat tällaisten elinten tehtäviä ja asemaa. Kansalaisyhteiskunta, mukaan luki- en vammaiset henkilöt ja heitä edustavat jär- jestöt, tulee osallistaa tähän prosessiin. Yleissopimuksen 33 (2) artikla edellyttää, että yksi tai useampi riippumaton taho huo- lehtii sopimukseen liittyvästä tiedottamisesta, kouluttamisesta ja muusta edistämistoimin- nasta, ja että tuon tahon/näiden tahojen teh- tävänä on seurata yleissopimuksen toimeen- panoa ja laatia aloitteita ja selvityksiä, joissa arvioidaan sitä, toteutuvatko sopimuksen si- sältämät oikeudet. Nämä tehtävät sijoittuisi- vat luontevasti perustettavan Ihmisoikeus- keskuksen laajaan tehtävänkuvaan. Oikeus- ministeriössä vireillä olevan yhdenvertai- suuslainsäädännön uudistamishankkeessa on tarkoitus ottaa huomioon, että yleissopimuk- sen 5 artikla edellyttää sopimusvaltioiden ”takaavan vammaisille henkilöille yhdenver- taisen ja tehokkaan oikeussuojan syrjintää vastaan syrjintäperusteesta riippumatta.” Neuvoston asetuksella (EY) N:o 168/2007 perustetun Euroopan unionin perusoikeusvi- raston toimielimiin kuuluu muun muassa hal- lintoneuvosto (perusoikeusvirastoasetuksen 12 art.). Tämä suunnittelu- ja valvontaelin muodostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion ni- meämästä riippumattomasta jäsenestä, yhdes- tä Euroopan neuvoston nimeämästä riippu- mattomasta jäsenestä ja kahdesta komission edustajasta. Perusoikeusvirastoasetuksen johdanto-osan 20 kohdassa viitataan jäsen- valtioiden hallintoneuvostoon nimeämien asiantuntijajäsenten osalta Pariisin periaattei- siin. Hallintoneuvoston riippumattomalla ko- koonpanolla on haluttu varmistaa, että perus- oikeusvirasto on riippumaton sekä unionin toimielimistä että jäsenvaltioiden hallituksis- ta, ja että sillä on mahdollisimman laaja asi- antuntemus perusoikeuksien alalla. Asetuk- sen 8 artiklan 2 a kohdassa säädetään, että perusoikeusvirasto tekee yhteistyötä sellais- ten valtiollisten järjestöjen ja julkisten laitos- ten kanssa, jotka ovat toimivaltaisia jäsenval- tioissa perusoikeuskysymysten alalla, kansal- liset ihmisoikeusinstituutiot mukaan luettui- na. Vertaileva katsaus Ruotsin kansallisen ihmisoikeusinstituution jäsenyys Kansainvälisessä koordinaatiokomi- teassa umpeutui vuonna 2008. Instituutio koostui tasa-arvovaltuutetusta, syrjintäval- tuutetusta, vammaisvaltuutetusta ja lapsiasia- valtuutetusta (Jämställdhetsombudsmannen, Ombudsmannen mot etnisk diskriminering, Handikappombudsmannen ja Barnombuds- 26 mannen). Ruotsin yhdenvertaisuuslaki (Dis- krimineringslag 2008:567) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009. Lakiuudistuksen yhteydessä aiemmat neljä erityisvaltuutettua (Jämställdhetsombudsmannen, Ombudsman- nen mot etnisk diskriminering, Ombudsman- nen mot diskriminering på grund av sexuell läggning ja Handikappombudsmannen) yh- distettiin yhdeksi syrjintävaltuutetuksi (Dis- krimineringsombudmannen). Syrjintävaltuu- tettu valmistelee Ruotsin kansallisen ihmis- oikeusinstituution liittymishakemusta Kan- sainväliselle koordinaatiokomitealle. Syrjin- tävaltuutetulla on 90 toimihenkilöä ja valtuu- tetun määrärahat vuodelle 2010 on n. 92 500 000 SEK. Norjassa Norsk senter for Menneskeretti- gheter akkreditoitui vuonna 2006 kansalli- seksi ihmisoikeusinstituutioksi. Keskus toi- mii Oslon yliopiston oikeustieteellisen tiede- kunnan yhteydessä. Keskus perustettiin vuonna 2001 kuninkaallisella päätöslausel- malla (Kongelige resolusjon av 21. septem- ber 2001). Keskuksessa on erillinen yksikkö, joka huolehtii kansalliselle ihmisoikeusinsti- tuutiolle kuuluvista tehtävistä. Instituution tehtävänä on edistää ihmisoikeuksien toteu- tumista Norjassa. Edistämistehtäviin sisälty- vät ihmisoikeuskoulutus, -neuvonta, - seuranta, -tiedotus ja -tutkimus sekä näitä koskeva yhteistyö viranomaisten, kansalais- yhteiskunnan ja muiden kansallisten tai kan- sainvälisten ihmisoikeustoimijoiden ja toi- mielinten kanssa. Instituutio ei käsittele yk- sittäistapauksia. Sillä on kuitenkin velvolli- suus antaa neuvoja yksityisille. Keskuksella on hallitus, johtaja ja neuvoa-antavia komite- oita sekä tutkimushenkilökuntaa, hallinnollis- ta henkilökuntaa ja muita toimihenkilöitä, yhteensä 65 henkilöä. Keskuksen hallinnosta vastaa johtaja, joka valitaan neljäksi vuodek- si kerrallaan. Vuoden 2009 talousarvio oli 10 380 000 euroa. Tanskassa Institut for Menneskerettigheder (IMR) perustettiin lailla vuonna 2002 (Lov om etablering af Dansk Center for Interna- tionale Studier og Menneskerettigheder af den 6 juni 2002). Instituutiolla on sekä kan- sallisia että kansainvälisiä tehtäviä. Niihin kuuluvat ihmisoikeuskoulutus, -neuvonta ja - tutkimus sekä ihmisoikeuksien dokumentaa- tio Tanskassa ja ulkomailla. Yhteistyötä teh- dään kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kanssa sekä kansallisesti että Pohjoismaiden neuvostossa, Euroopan neuvostossa, EU:ssa ja YK:ssa. Instituutti huolehtii myös ihmisoi- keuksien edistämisestä neuvoa-antavalta pohjalta. Vuonna 2004 instituutin tehtävän- kuva laajennettiin yhdenvertaisuuslainsää- dännön alalle kattamaan myös yksittäisten rotusyrjintää koskevien kantelujen käsittely. Instituutin pluralistisena toimielimenä toimii neuvosto, Rådet for Menneskerettigheter, jo- ka vastaa instituutin pääasiallisista toiminta- linjauksista ja tämän valvonnasta. Neuvoston kokoonpanoon kuuluu kansalaisyhteiskun- nan, viranomaisten, ihmisoikeustutkimuksen ja vähemmistöjen edustajia. Instituutin halli- tus vastaa instituutin laaja-alaisista asiaky- symyksistä, kuten tutkimusstrategioista. In- stituutin johtaja vastaa instituutin jokapäiväi- sestä hallinnosta. Instituutilla on 100 toimi- henkilöä ja sen vuotuinen talousarvio on n. 12 000 000 euroa. Irlannin kansallisena ihmisoikeusinstituu- tiona toimii Irish Human Rights Commission (Human Rights Commission Act 2000 and 2001). Toimikunnalla on puheenjohtaja ja 14 jäsentä, jotka ovat maan hallituksen valit- semia. Toimikunta on perustanut erityisko- miteoita, jotka raportoivat toimikunnan yleisistunnolle. Toimikunnan sihteeristössä on johtaja ja yksitoista virkamiestä. Toimi- kunnan talousarvio on vuositasolla ollut n. 1 900 000 euroa. Toimikunnan tehtävänä on edistää ja turvata kaikkien Irlannissa oles- kelevien ihmisoikeuksia. Toimikunta arvioi ihmisoikeuksien suojelun riittävyyttä ja teho- kuutta. Se voi hallituksen pyynnöstä antaa lausuntoja säädösehdotuksista sekä suosittaa hallitukselle toimia, jotka olisivat omiaan vahvistamaan ihmisoikeuksien toteutumista. Tehtävissään toimikunta voi konsultoida kansallisia tai kansainvälisiä asiantuntijoita tai asiantuntijatoimielimiä. Toimikunnan toimivallassa on suorittaa tutkintaa ja tehdä aloitteita ihmisoikeuksia koskevien asioiden saattamiseksi oikeuden käsiteltäviksi. Toimi- kunta voi myös antaa oikeusapua asioissa, jotka liittyvät ihmisoikeuksien turvaamiseen. Ihmisoikeuksia koskevissa asioissa toimikun- ta voi tarjoutua antamaan asiantuntija-apua Irlannin ylimmille tuomioistuimille (amicus curiae). Toimikunnalla on myös ihmisoike- 27 uskasvatukseen ja koulutukseen sekä - raportointiin ja -tutkimukseen liittyviä tehtä- viä. Ranskan kansallisena ihmisoikeusinstituu- tiona toimii Commission nationale consulta- tive des droits de l´homme (CNCDH). Toi- mikunnasta annettiin laki vuonna 2007 (Loi n°2007—292 du 5 mars 2007 relative à la Commission nationale consultative des droits de l'homme). Toimikunnan 64 jäsentä nimeää Ranskan pääministeri kuultuaan Ranskan ylimpiä tuomioistuimia. Jäsenistö koostuu kansalaisyhteiskunnan ja ammattiliittojen edustajista sekä riippumattomista asiantunti- joista. Toimikunnan sihteeristöllä on kahdek- san toimihenkilöä. Toimikunnalla on temaat- tisia jaostoja, jotka valmistelevat toimikun- nan kannanottoja joko toimikunnan aloittees- ta tai hallituksen pyynnöstä. Toimikunta vas- taa ihmisoikeuksien edistämisestä ja suoje- lusta. Riippumattomana tahona sen tulee an- taa neuvoja hallitukselle ja parlamentille ih- misoikeuksien edistämistä koskevissa asiois- sa ja muutoinkin huolehtia Pariisin periaat- teissa tarkoitetuista tehtävistä. Lisäksi toimi- kunta antaa vuosittain pääministerille rapor- tin muun muassa rotusyrjinnän ja muukalais- vihan vastaisesta toiminnasta. Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika Ruotsissa oikeusasiamieslakia on tulkittu siten, että oikeusasiamies voi päättää vapaas- ti, ottaako hän kantelun tutkittavakseen. Kan- telijalla ei ole ehdotonta oikeutta saada kan- teluaan käsiteltäväksi. Lag (1986:765) med instruktion för Riksdagens ombudsman 19 § kuuluu seuraavasti: "Ombudsman bör skynd- samt lämna klaganden besked om huruvida klagomålet avvisas, avskrivs från handlägg- ning, överlämnas till annan enligt 18 § eller upptas till utredning." Ratkaisu asian tutki- matta jättämisestä voidaan tehdä ilman esitte- lyä. Lainmuutos perustui vuoden 1963 oike- usasiamieskomitean mietintöön (SOU 1965:64), joka esitti eräänä keinona oikeus- asiamiehen työtaakan vähentämiseksi oikeut- ta olla ryhtymättä asiassa mihinkään toimen- piteisiin, jos asialla on yleiseltä ja yksityisen kansalaisen kannalta vähäinen merkitys (ks. Oikeusasiamiestoimikunnan mietintö KM 1975:41 s. 14—15). Ruotsissa kanteluiden tutkimiselle on asetettu lähtökohtainen kah- den vuoden vanhentumisaika. Lain 20 §:n mukaan "Ombudsman bör ej till utredning uppta förhållanden, som ligger mer än två år tillbaka i tiden, om ej särskilda skäl förelig- ger." Ruotsissa oikeusasiamiehen kanslian hen- kilöstömäärä on sama kuin Suomessa, mutta käsiteltyjen kanteluiden määrä on noin kak- sinkertainen Suomeen verrattuna. Ruotsin oikeusasiamies käsittelee täysimittaisesti noin 15 % saamistaan kanteluista. Ruotsin oikeuskanslerin toimivaltuuksia virkamiehiin kohdistuvaan perinteiseen lailli- suusvalvontaan kavennettiin vuonna 1998. Oikeuskansleri päättää itsenäisesti, antaako hänelle tehty kantelu aihetta joihinkin toi- menpiteisiin. Oikeuskansleri soveltaa kahden vuoden vanhentumisaikaa. Vuonna 2009 oi- keuskansleri käsitteli noin 1 700 kanteluasi- aa. Oikeuskanslerilla on vapaa harkintavalta sen suhteen, mitä kanteluita käsitellään täy- simittaisesti. Oikeuskansleri voi harkintansa mukaan vastata kanteluun ilmoittaen, että hän ei ryhdy asiassa toimenpiteisiin. Oikeus- kanslerin ei tarvitse perustella vastaustaan, eikä oikeuskanslerin ratkaisusta voi valittaa. Oikeuskansleri painottaa tehtävissään jul- kisen toiminnan järjestelmätason epäkohtien havaitsemista. Oikeuskansleria on luonneh- dittu pikemminkin valtionjuristiksi erotukse- na oikeusasiamieheen, jonka toiminnassa keskeistä on yksityisten intressien puolusta- minen suhteessa valtiovaltaan. Oikeuskansle- rin keskeisiä toimintamuotoja ovat lausunto- jen antaminen lainsäädäntöesityksistä, halli- tuksen toimeksiantojen suorittaminen, asian- ajajaliiton antamien kurinpitoseuraamusten valvonta sekä eräät erityistehtävät. Ruotsin oikeuskanslerin vuonna 2009 kä- sittelemistä yhteensä 8 500 asiasta noin 2 500 koski valtioon kohdistettuja vahingonkor- vausvaatimuksia. Tällaisista vaatimuksista osan oikeuskansleri ratkaisee itsenäisesti ja osassa käyttää valtion puhevaltaa asian tuo- mioistuinkäsittelyissä. Noin 2 000 asiaa liit- tyi oikeusapupäätösten valvontaan ja noin 1 200 kameravalvontaan liittyviin asioihin, joissa oikeuskanslerilla on valitusoikeus hal- linto-oikeuteen lääninhallituksen päätöksistä. Ruotsin oikeuskanslerilla on yksinomainen 28 syyteharkintatoimivalta paino- ja sananvapa- usasioissa. Myös Norjassa oikeusasiamiehen (Sivi- lombudsmannen) harkintaan on jätetty pää- töksenteko siitä, otetaanko kantelu tutkitta- vaksi. Lov om stortingets ombudsmann for forvaltningen 6 §:n 4 momentin mukaan "ombudsmannen avgjor om en klage gir til- strekkelig grunn til behandling”. Norjan oi- keusasiamies soveltaa yhden vuoden vanhen- tumisaikaa (oikeusasiamieslain 6 §:n 3 mo- mentti). Norjan oikeusasiamies soveltaa eräänlaista toissijaisuusperiaatetta niin, että kantelu voidaan jättää tutkimatta, jos kanteli- ja ei ole ensin turvautunut asiassa hallinnon sisäiseen kantelu- tai valitusmenettelyyn. Oi- keusasiamies ei välttämättä ryhdy kantelun täysimittaiseen tutkintaan, vaikka asiassa oli- si selvästi tapahtunut virhe, jos virhe arvioi- daan sen luonteiseksi, ettei oikeusasiamiehen toimenpiteitä pidetä tarpeellisina, esimerkiksi virheen vähäisyyden tai yksittäistapaukselli- suuden johdosta. Vuonna 2009 Norjan oikeusasiamies vas- taanotti 2 695 kantelua. Niistä 88 % jätettiin vaille lähempää tutkintaa muodollisella pe- rusteella tai tutkittiin summaarisesti. Täysi- mittaisesti kanteluista tutkittiin alle 8 %. Tanskan Lov om Folketingets Ombuds- mand (1996) 16 §:n mukaan oikeusasiamies ratkaisee, antaako kantelu riittävästi aihetta ryhtyä tutkimuksiin (…"om en klage giver tilstrakkelig anledning till undersogelse"). Tanskassakin oikeusasiamies päättää itsenäi- sesti, otetaanko asia tutkittavaksi vai anne- taanko asiassa ratkaisu. Lain 13 §:n 3 mo- mentin mukaan vuotta vanhemmasta asiasta tehtyä kantelua ei tutkita (Klage skal være indgivet inden et år efter, at forholdet er be- gået). Viron oikeuskanslerista annetun lain 25 §:ssä säädetään perusteista, joilla oikeus- kansleri on vapautettu tutkimasta kantelua. Säännöksen 2 momentin 2 kohdan mukaan kantelua ei tutkita, jos se on selvästi perus- teeton. Käytännössä on Viron oikeuskansle- rin omassa harkinnassa, milloin kantelu ote- taan tutkittavaksi. Kantelun vanhentumisajas- ta ei nimenomaisesti säädetä Viron oikeus- kanslerilaissa. Kuitenkin käytännössä sovel- letaan yhden vuoden vanhentumisaikaa, josta voidaan tarvittaessa poiketa. Alankomaissa oikeusasiamiehen toimival- taa koskevat säännökset ovat Algemene Wet Bestuursrecht -nimisessä laissa. Lain 9 luvun 20 §:n mukaan ennen oikeusasiamiehelle teh- tävää kantelua kantelijan on turvauduttava kyseisen hallinnonalan omaan kantelu- tai valitusmenettelyyn. Lain 9 luvun 23 §:ssä on säännökset siitä, milloin oikeusasiamies voi kieltäytyä jatkamasta kantelun tutkimista. Pykälän 1 momentin mukaan selvästi perus- teeton kantelu voidaan jättää tutkimatta, sa- moin jos kantelijan intressi asiassa tai asian vakavuus on selvästi riittämätön. Lain 9 lu- vun 24 §:n mukaan kantelun tutkimista ei tarvitse jatkaa, jos kantelun kohteena olevas- ta tapahtumasta on kulunut enemmän kuin vuosi. Aikaraja ei kuitenkaan ole ehdoton. 2.3 Nykytilan arviointi Kansallinen ihmisoikeusinstituutio Perus- ja ihmisoikeustoiminnan rakenteet Suomessa ovat osittain hajanaiset ja puutteel- lisesti koordinoidut. Suomessa on eduskun- nan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oi- keuskanslerin lisäksi monia perus- ja ihmis- oikeuksien alalla toimivia viranomaisia ja neuvottelukuntia samoin kuin tutkimuslai- toksia ja järjestöjä. Ihmisoikeustyön koor- dinoinnissa voidaan nähdä parantamisen va- raa. Yhteistyötä ja tiedonvaihtoa on tarpeen kehittää esimerkiksi tarvittavan tiedon ko- koamisessa ja analysoinnissa samoin kuin erilaisten selvitysten ja raporttien laadinnassa sekä kansainvälistä yhteistyötä varten. Tä- män lisäksi on perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen liittyviä tehtäviä, joista julkisen vallan tulee ottaa suurempi vastuu. Vapaaeh- toistyön pohjalta tapahtuvan ihmisoikeuskas- vatuksen vähäisten resurssien kohdentami- seen tarvitaan parempaa koordinaatiota sekä järjestöjen keskinäisissä suhteissa että näiden ja muiden toimijoiden kesken. Suomen ihmisoikeustoimielimistä edus- kunnan oikeusasiamiehen voidaan lähinnä katsoa vastaavan Pariisin periaatteissa tarkoi- tettua kansallista ihmisoikeusinstituutiota. Oikeusasiamies täyttää Pariisin periaatteiden mukaisen, kansalliselle ihmisoikeusinstituu- tiolle asetetun vaatimuksen hallinnollisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta. Lisäksi 29 oikeusasiamiehelle säädetty tehtävä käsitellä kanteluja vastaa Pariisin periaatteiden mu- kaista valinnaista kantelutehtävää, mikä on merkityksellinen seikka arvioitaessa instituu- tion sijoituspaikkaa. Oikeusasiamiehellä on asianmukaiset toimivaltuudet tehtäviensä hoitamiseksi ja hän antaa kerran vuodessa laillisuusvalvontahavainnoistaan kertomuk- sen eduskunnalle. Oikeusasiamies ei kuitenkaan täytä Pariisin periaatteiden pluralistisuuden vaatimusta. Oikeusasiamiehelle ei myöskään ole säädetty näiden periaatteiden mukaista, nimenomaista ihmis- tai perusoikeuksien laajempaa edistä- mis- tai seurantavelvollisuutta, joihin kuului- sivat esimerkiksi ihmisoikeustiedotus ja - tutkimus, ihmisoikeuskoulutus ja -kasvatus tai raportointi kansallisesta perus- ja ihmisoi- keustilanteesta. Oikeusasiamiehellä ei myöskään ole ihmisoikeussopimusten toteu- tuksen seurantatehtäviä. Oikeusasiamiehen vuotuisessa kertomuksessa eduskunnalle pai- nopiste on kuitenkin ollut perus- ja ihmisoi- keuksien toteutumisessa. Oikeusasiamies on myös laatinut joitakin erillisraportteja, jotka voidaan nähdä myös ihmis- ja perusoikeuksi- en laajempana edistämisenä ja seurantana. Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika Kantelun tutkinnalla ylimmän laillisuus- valvojan toimesta on tiettyä yleistä viranhoi- don legitimiteettiä turvaavaa merkitystä. Tä- mä laillisuusvalvonnan merkitys perustuu osittain sen viranomaistoiminnan virheitä en- naltaehkäisevään vaikutukseen. Viranomais- ten toiminnan puolueeton selvittäminen lail- lisuusvalvojan toimesta on muutenkin tärke- ää viranomaistoimintaa kohtaan tunnettavan yleisen luottamuksen kannalta. Kantelunalai- sen virkamiehen kannalta laillisuusvalvojan kannanotto siitä, että menettely ei ole ollut moitittavaa, on osa virkamiehen oikeussuo- jaa. Yksittäinen kantelu voi vastaavasti edel- lyttää ylimmän laillisuusvalvojan kannanot- toa johonkin yleisempää yhteiskunnallista merkitystä omaavaan asiaan. Myös asian eri- tyinen tärkeys kantelijalle tai kantelijan kuu- luminen haavoittuvaan väestönryhmään voi lähtökohtaisesti perustella kantelun perus- teellista tutkintaa. Kantelun tutkinnan tulee olla riittävän kattavaa ja sen muodot riittävän joustavia, jotta laillisuusvalvonta täyttäisi sil- le asetetut yhteiskunnalliset tehtävät. Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen pe- rustuslaillinen toimeksianto valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista kattaa ja läpäi- see koko laillisuusvalvonnallisen toiminta- kentän, myös yksittäisten kanteluiden tutkin- nassa. Perus- ja ihmisoikeuksia ei kuitenkaan mainita kantelun tutkintaa koskevissa sään- nöksissä. Luonteeltaan perus- ja ihmisoikeuksien to- teutumisen turvaamis- ja valvontatehtävä on kuitenkin usein yksittäisen kanteluasian tut- kintaa ja käsittelyä laajempi asia. Ylimpien laillisuusvalvojien omien aloitteiden kautta on mahdollista tutkia erilaisia laillisuuden tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liit- tyviä yleisempiä kysymyksiä. Ylimmän lail- lisuusvalvojan tosiasialliset mahdollisuudet omien aloitteiden vireillepanoon ja tutkin- taan, kuten myös tarkastusten suorittamiseen, riippuvat käytettävissä olevista resursseista. Oikeusasiamiehen kantelumäärät ovat lähes kaksinkertaistuneet viimeisen viiden vuoden aikana. Oikeuskanslerilla vastaava lisäys on ollut noin kolmanneksen luokkaa. Täysimit- taisesti tutkitut asiat vievät suurimman osan laillisuusvalvojan resursseista. Vuosittain vi- reille pantujen ja ratkaistujen omien aloittei- den määrä on pysynyt vakiona. Ylimpien laillisuusvalvojien mahdollisuudet eriyttää kanteluiden käsittelyn tapaa ja siten kohdis- taa resursseja eri kanteluiden kesken ja toi- saalta suhteessa omien aloitteiden ja tarkas- tusten edellyttämiin tarpeisiin ovat vähäiset. Perus- ja ihmisoikeuksien edistämisen näkö- kulmasta on tärkeää, että niin omien aloittei- den kuin tarkastusten määrää ja vaikuttavuut- ta, mihin vaikuttaa myös kanteluiden käsitte- lyn joutuisuus, voitaisiin lisätä. Kanteluiden käsittelytavan erottelu asian laadun tai vaka- vuuden mukaan antaisi parempia edellytyksiä laillisuusvalvojan suunnitelmalliseen toimin- taan. Kantelun tutkintaa koskeva sääntely ei vas- taa kanteluiden käsittelyn kautta tapahtuvan laillisuusvalvonnan tosiasiallisia tarpeita tai käytäntöjä. Voimassa olevien kantelun tut- kintasäännösten aihetta epäillä -kriteeri on kaavamainen, eikä se erottele asioita niiden laadun tai vakavuuden mukaan. Kantelun tutkintasäännösten sanamuodot eivät myös- 30 kään ota huomioon sitä mahdollisuutta, että vaikka kantelussa kuvatussa asiassa ei sel- västi ole mitään lainvastaista tai virkavelvol- lisuuksien vastaista, voi kantelun täysimittai- nen tutkinta siitä huolimatta olla perusteltua. Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tut- kintasäännösten muotoilut poikkeavat lisäksi jossain määrin toisistaan. Eduskunnan oike- usasiamiehestä annetun lain 3 §:ssä ja valtio- neuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 §:ssä käytetyt termit ”tutkii” tai ”on tutkit- tava” ovat itsessään tulkinnanvaraisia. Sään- nösten viittaama päinvastainen mahdollisuus siitä, että kantelua ei lainkaan tutkittaisi, ei vastaa kantelun käsittelyn luonnetta. Kante- luiden johdosta ryhdytään erilaisiin ja eri- luonteisiin selvitystoimiin. Erot kunkin asian edellyttämissä selvittämistoimissa sekä nii- den laajuudessa ja syvyydessä eivät tarkoita sitä, että kantelu jätettäisiin tutkimatta. Toi- saalta kaikkia kanteluja ei ole tarkoituksen- mukaista käsitellä täysimittaisessa tutkinnas- sa. Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa on paitsi poikkeuksellisen tiukka kanteluiden tutkintavelvollisuus, myös pitkä kanteluiden vanhentumisaika, joka on Euroopassa pää- sääntöisesti yksi vuosi. Vanhojen asioiden selvittäminen on usein vaikeaa ja epätarkoi- tuksenmukaista. Voimassa olevaa vaatimusta erityisestä syystä viisi vuotta vanhemman kanteluasian tutkimisesta onkin käytännössä tulkittu tiukasti. Ylimpien laillisuusvalvojien käsittelemien kanteluiden viiden vuoden vanhentumisaikaa on perusteltua lyhentää. Kanteluasian käsitte- ly ylimmän laillisuusvalvojan toimesta ei katkaise virkarikoksen vanhentumisaikaa. Ne syyteasiat, joihin laillisuusvalvojat ovat ryh- tyneet, ovat perustuneet pian tapahtumien jälkeen tehtyyn kanteluun tai omaan aloittee- seen. Virkasyytteen nostamiseen johtavat asiat ohjautuvat alun perinkin lähes poikke- uksetta suoraan esitutkintaviranomaisille. Siinä tapauksessa, että mahdollista virkasyyt- teeseen nostamista edellyttävä asia tulisi oi- keusasiamiehen tai oikeuskanslerin tietoon hyvin pitkän aikaa tapahtumien jälkeen, voi virkarikosoikeudellinen vastuu joka tapauk- sessa jäädä toteutumatta sen johdosta, että virkarikokset vanhentuvat pääsääntöisesti viidessä vuodessa. 3 Esityksen tavoit teet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Ehdotuksen tavoitteena on edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista perustamalla Ihmisoikeuskeskus eduskunnan oikeusasia- miehen kanslian yhteyteen. Tavoitteena on luoda sateenvarjonomainen instituutioraken- ne, jolla olisi synergiavaikutuksia nykyisiin perus- ja ihmisoikeusrakenteisiin sekä perus- ja ihmisoikeustyöhön. Kyseessä olisi kansa- laisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoikeustut- kimuksen ja muiden perus- ja ihmisoikeus- toimijoiden toimintaa täydentävä toimielin, joka osaltaan turvaisi perus- ja ihmisoikeuk- sien toteutumista seuraamalla ja arvioimalla, tarvittaessa myös kriittisesti edellä mainittu- jen tahojen ja julkisen vallan toimintaa. Ehdotuksen tavoitteena on myös, että Ih- misoikeuskeskuksen perus- ja ihmisoikeuksi- en asiantuntija-, koulutus-, neuvonta-, selvi- tys- ja tiedotustehtävät sekä muut vastaavan- laiset tehtävät yhdessä oikeusasiamiehen lail- lisuusvalvontatehtävien kanssa vastaisivat Pariisin periaatteiden mukaista, kansallisen ihmisoikeusinstituution tehtävänkuvaa. Lisäksi ehdotuksen tavoitteena on luoda puitteet perus- ja ihmisoikeusasioiden pa- remmaksi yhteensovittamiseksi sekä edistää tiedonvaihtoa ja yhteistyötä näissä asioissa. Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika Ehdotuksen tavoitteena on saattaa kante- luiden käsittelyä koskeva sääntely vastaa- maan paremmin tosiasiallisia laillisuusval- vontakäytäntöjä ja -tarpeita. Kanteluiden kä- sittelyä ja vanhentumisaikaa koskeviin sään- nöksiin ehdotetuilla muutoksilla tähdätään laillisuusvalvonnan tehostamiseen lyhentä- mällä käsittelyaikoja ja parantamalla edelly- tyksiä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumi- sen valvontatehtävään. Tavoitteena on, että oikeusasiamies ja oikeuskansleri voisivat an- taa päätöksensä nykyistä nopeammin ja koh- dennetummin sellaisissa asioissa, joissa heil- lä on tarve ja mahdollisuus laillisuusvalvon- 31 nalliselle reagoinnille. Samalla vapautuisi re- sursseja omia aloitteita ja tarkastuksia varten. Käsittelyaikojen lyheneminen riippuu kui- tenkin keskeisesti saapuvien laillisuusvalvon- ta-asioiden määrästä ja tämän määrän suh- teesta käytettävissä oleviin laillisuusvalvon- taresursseihin. Kanteluiden määrä on asia, johon oikeusasiamies ja oikeuskansleri eivät voi vaikuttaa. Ehdotuksilla pyritään myös mahdollista- maan ylimpien laillisuusvalvojien nopeita ja epävirallisia toimenpiteitä. Tämän lisäksi ehdotuksen tavoitteena on li- sätä oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin mahdollisuuksia perus- ja ihmisoikeuksien suunnitelmalliseen edistämistyöhön, ja ottaa näin perustuslain 108 §:n 1 momentin ja 109 §:n 1 momentin tätä koskevat toimeksiannot huomioon myös kantelun käsittelyä koske- vissa säännöksissä. Eduskunnan oikeusasia- miehen kanslian yhteyteen perustettavaksi ehdotetun kansallisen ihmisoikeusinstituution ja Ihmisoikeuskeskuksen kautta esille voi nousta entistä enemmän tarvetta oikeusasia- miehen oma-aloitteiselle valvontatoiminnal- le. 3.2 Keskeiset ehdotukset Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yh- teyteen ehdotetaan perustettavaksi toiminnal- lisesti itsenäinen ja riippumaton Ihmisoike- uskeskus. Oikeusasiamiehen nykyiset tehtä- vät ja toimivaltuudet valvoa perus- ja ihmis- oikeuksien toteutumista säilyisivät ennallaan. Ihmisoikeuskeskukselle säädettävistä perus- ja ihmisoikeuksien edistämistehtävistä ja oi- keusasiamiehen laillisuusvalvontatehtävistä muodostuvalla kansallisella ihmisoikeusinsti- tuutiolla olisi Pariisin periaatteiden mukai- nen, laaja perus- ja ihmisoikeuksien edistä- miseen ja turvaamiseen liittyvä tehtävänku- va. Ihmisoikeuskeskukselle säädettäisiin perus- ja ihmisoikeuksien edistämistehtäviä. Ihmis- oikeuskeskuksen tehtävänä olisi edistää pe- rus- ja ihmisoikeuksia koskevaa tiedotusta, kasvatusta, koulutusta ja tutkimusta sekä näi- hin liittyvää yhteistyötä. Keskus laatisi selvi- tyksiä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumi- sesta sekä tekisi aloitteita ja antaisi lausunto- ja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Ihmisoikeuskeskus osallis- tuisi myös perus- ja ihmisoikeuksien edistä- miseen ja turvaamiseen liittyvään eurooppa- laiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Tä- män lisäksi keskus huolehtisi muista vastaa- vista, perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä, kuten esimerkiksi kansainvälisten ihmisoikeusso- pimusten toimeenpanon riippumattomasta seurannasta. Ihmisoikeuskeskuksen tehtävien painopiste olisi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumises- sa Suomessa. Tarpeen vaatiessa Ihmisoike- uskeskus voisi kuitenkin käsitellä myös kan- sainvälisiä ihmisoikeuskysymyksiä, kuten esimerkiksi EU:n sisäistä perus- ja ihmisoi- keustilannetta koskevia aiheita tai Suomen ulkopolitiikan ihmisoikeusteemoja. Ihmisoikeuskeskuksella olisi laaja harkin- tavalta sen suhteen mihin konkreettisiin pe- rus- ja ihmisoikeusasioihin tai -tilanteisiin se kunakin ajankohtana katsoo tarpeelliseksi keskittyä tai kiinnittää esimerkiksi hallituk- sen huomiota. Keskus päättäisi itsenäisesti niistä toimenpiteistä, joihin se katsoo tarpeel- liseksi ryhtyä. Ihmisoikeuskeskus laatisi vuo- sittain toimintasuunnitelman ja toimintaker- tomuksen. Ihmisoikeuskeskuksella olisi eduskunnan oikeusasiamiehen asettama ihmisoikeusval- tuuskunta. Eduskunnan valitsema Ihmisoike- uskeskuksen johtaja toimisi valtuuskunnan puheenjohtajana. Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika Tarvittavan laillisuusvalvonnallisen liik- kumavaran mahdollistamiseksi ehdotetaan nykyistä joustavampaa kanteluiden tutkintaa koskevaa sääntelyä. Voimassa oleva tutkin- takynnystä ilmaiseva aihetta epäillä -kriteeri korvattaisiin yksittäistapauksellisen harkinta- vallan mahdollistavalla muotoilulla. Kantelun käsittelyä koskevat säännökset ottaisivat nimenomaisesti huomioon perus- tuslain 108 §:n 1 momentista ja 109 §:n 32 1 momentista ilmenevän perus- ja ihmisoike- uksien toteutumisen valvontatehtävän. Sään- nöksiin ehdotetuilla muutoksilla ei kavennet- taisi ylimpien laillisuusvalvojien kanteluina käsiteltävien asioiden piiriä. Perustuslain säännöksissä mainitut lain noudattaminen ja velvollisuuksien täyttämättä jättäminen olisi- vat jatkossakin kantelun käsittelyn kriteerei- tä. Ehdotettu sääntely kuitenkin kuvastaisi nykyistä kattavammin ja osuvammin lailli- suusvalvonnallisia selvitysintressejä. Kanteluiden vanhentumisaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi nykyisestä viidestä vuodesta kahteen vuoteen. Laillisuusvalvonnan tehok- kuuden ja riittävän tapauskohtaisen jousta- vuuden säilyttämiseksi ylimmän laillisuus- valvojan tulisi myös jatkossa voida erityises- tä syystä tutkia säännönmukaista vanhentu- misaikaa vanhempiakin asioita. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Ehdotuksella on välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Eduskunnan virkamiehistä anne- tun lain (1197/2003) 3 §:n mukaan eduskun- nan kansliatoimikunta päättää eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian virkojen perusta- misesta, lakkauttamisesta ja muuttamisesta. Säännöstä sovellettaisiin sekä Ihmisoikeus- keskuksen johtajan viran että keskuksen muiden virkojen perustamiseen. Ihmisoikeuskeskuksella tulee olla vahva asiantuntemus ja laaja-alainen osaaminen pe- rus- ja ihmisoikeusasioissa. Ihmisoikeuskes- kuksen tulee hallita myös EU:n perusoikeu- det sekä ihmisoikeudet Suomen ulkopolitii- kassa ja EU:n ulkosuhteissa. On välttämätön- tä, että Ihmisoikeuskeskuksella on oikeustur- vaan ja hyvään hallintoon, syrjintäkieltoon, kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin, vapautensa menettäneiden asemaan ja rikos- oikeudelliseen järjestelmään sekä taloudelli- siin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin liittyvää laajaa ja vahvaa osaamista. Ihmisoi- keuskeskukselle säädettävien tehtävien hyvä hoitaminen edellyttää keskukselta myös pe- rus- ja ihmisoikeuksien valvontajärjestelmiä koskevaa kokonaisvaltaista ja syvällistä asi- antuntemusta. Ihmisoikeuskeskuksen resurssien on oltava oikeassa suhteessa sille säädettyjen tehtävien kanssa. Ihmisoikeuskeskuksella tulisi johta- jan lisäksi olla vähintään 10 virkamiestä, joil- la on ylempi korkeakoulututkinto, sekä riittä- vä määrä toimistohenkilökuntaa. Vuosittai- nen kustannus edellä mainituista, eduskun- nan kansliaan perustettavista viroista arvioi- daan olevan n. 900 000 euroa henkilös- tösivukuluineen, sisältäen johtajan palkan ja keskimääräisen 5 000 euron palkan korkea- koulututkinnon suorittaneiden osalta. Ihmisoikeuskeskuksen henkilöstö- ja toi- mintamenot eivät saa vähentää oikeusasia- miehen laillisuusvalvontaa varten annettuja voimavaroja. Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika Ehdotetuilla muutoksilla ei ole henkilöstö- vaikutuksia tai muita välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Osin kevyemmän kantelututkin- nan ansiosta vapautuvien resurssien avulla laillisuusvalvonnallisesti keskeisimmät kan- teluasiat voidaan tutkia ja ratkaista nopeam- min ja tehokkaammin, ja resursseja voidaan myös suunnata muihin laillisuusvalvontateh- täviin kuten omien aloitteiden tutkintaan ja tarkastustoimintaan. 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Ihmisoikeuskeskuksen perustamisella ei olisi suoranaisia vaikutuksia muiden viran- omaisten tai niitä avustavien toimielinten tai neuvottelukuntien toimintaan. Ihmisoikeus- keskukselle ei ehdoteta perus- ja ihmisoike- uksien valvontaan liittyviä tehtäviä. Niitä hoidetaan Suomen perus- ja ihmisoikeusra- kenteissa jo toisaalla ylimpien laillisuusval- vojien sekä tasa-arvo-, vähemmistö- ja tie- tosuojavaltuutettujen toimesta. Ihmisoikeus- keskuksen mahdollisimman laaja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen liittyvä tehtä- vänkuva olisi kuitenkin omiaan selkiyttä- 33 mään nykyistä perus- ja ihmisoikeustoimin- nan kenttää. On arvioitavissa, että Ihmisoi- keuskeskuksen toiminnalla on ainakin välilli- siä vaikutuksia eri ministeriöiden yhteydessä toimivien neuvoa-antavien neuvottelukuntien toimintaan. Ihmisoikeuskeskuksen perusta- minen johtanee tältä osin hoidettavien tehtä- vien parempaan keskinäiseen koordinoimi- seen. Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika Kanteluiden käsittelyn joustavampi säänte- ly ja vanhentumisajan lyhentäminen vähen- täisivät hienoisesti täysimittaisesti tutkittavi- en kanteluiden osuutta. Jossain määrin suu- rempi osuus kanteluista voisi näin jäädä ke- vennetyn tai summaarisen selvityksen va- raan. Tätä kautta keskimääräisiä käsittelyai- koja voitaneen lyhentää ja siten tehostaa lail- lisuusvalvontaa. Ehdotus antaisi ylimmille laillisuusvalvo- jille nykyistä enemmän liikkumavaraa ohjata resurssejaan kulloistenkin laillisuusvalvon- taintressien edellyttämällä tavalla suunnitel- mallisesti. Ylimpien laillisuusvalvojien toi- mivaltuudet ja toimintamuodot eivät sinänsä muuttuisi eikä esitys merkitsisi valvottavien viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien kannalta välittömiä muutoksia. Jatkossakin oikeusasiamies ja oikeuskans- leri voisivat yksittäistapauksissa erityisestä syystä tutkia myös kahta vuotta vanhemman asian. Ehdotettu vanhentumisaika ei estäisi ylimpiä laillisuusvalvojia selvittämästä kahta vuotta vanhempia virkarikosasioita. 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Kansallinen ihmisoikeusinstituutio edistäisi riippumatonta ja koordinoitua perus- ja ih- misoikeusasiantuntemusta ja -osaamista suomalaisessa yhteiskunnassa sekä vaikuttai- si tätä kautta perus- ja ihmisoikeuksien toteu- tumiseen. Osallistumalla kansallisten ihmis- oikeusinstituutioiden kansainväliseen toimin- taan instituutio jakaisi tietoa Suomen perus- ja ihmisoikeustilanteesta eurooppalaisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä sekä toisi uutta ihmisoikeusosaamista Suomeen seuraamalla kansainvälisissä toimielimissä ihmisoikeus- velvoitteiden toteutumista kansainvälisten standardien mukaisesti. Ihmisoikeuskeskus toimisi perus- ja ihmis- oikeuksien edistämisessä keskuspaikkana, joka linkittäisi eri toimijat yhteen. Ihmisoi- keuskeskus edistäisi perus- ja ihmisasioiden koordinointia. Perus- ja ihmisoikeusasioita varten olisi olemassa perus- ja ihmisoikeus- toimijoiden yhteinen tiedonvaihtokanava ja yhteistyöelin. Julkisen vallan näkökulmasta Ihmisoikeus- keskuksen lisäarvona olisi instituution tuot- tama tutkimuspohjainen tieto. Instituution tuottamalla tiedolla voisi olla lisäarvoa myös laillisuusvalvonnalle. Kantelujen käsittely ja vanhentumisaika Ylimpien laillisuusvalvojien toiminnan vaikuttavuuden tehostuminen näkyisi lyhen- tyneinä kanteluiden käsittelyaikoina, omien aloitteiden lisääntymisenä ja tarkastusten määrän ja intensiteetin kasvuna. Ylimpien laillisuusvalvojien oma-aloitteisen laillisuus- valvonnan ja perus- ja ihmisoikeuksien edis- tämistoimien tehostuminen tukisi hallinnossa ja sääntelyssä ilmenevien puutteiden tai epä- kohtien esilletuloa ja oikaisemista. Ehdotetuilla muutoksilla ei olisi vaikutusta siihen, että kaikki eduskunnan oikeusasia- miehen kansliaan tai valtioneuvoston oikeus- kanslerinvirastoon saapuneet kantelut käsitel- täisiin jatkossakin, ja jokaiseen kanteluun annettaisiin vastaus tai päätös. 5 Asian valmiste lu Oikeusministeriö asetti 26.6.2009 työryh- män, jonka tehtävänä oli selvittää mahdolli- suuksia järjestää ns. Pariisin periaatteet huo- mioon ottavalla tavalla eduskunnan oikeus- asiamiehen kanslian yhteyteen perus- ja ih- misoikeuksien yleiseen edistämiseen Suo- messa keskittyvä ihmisoikeusinstituutio neu- vottelukuntineen. Lisäksi työryhmän tehtä- vänä oli selvittää, voidaanko laajentaa ylim- pien laillisuusvalvojien harkintavaltaa kante- luiden tutkimisessa sekä lyhentää kanteluiden vanhentumisaikaa siten, että sääntelyssä tuli- 34 si nykyistä paremmin huomioiduksi lainval- vojien mahdollisuus valvoa perus- ja ihmis- oikeuksien toteutumista tehokkaasti ja jous- tavasti. Työryhmän tuli viimeistään 30.6.2010 laatia selvitystyönsä perusteella mahdollisesti tarvittavat ehdotukset edus- kunnan oikeusasiamiehestä annetun lain ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain muuttamiseksi. Työryhmässä kuultiin valtioneuvoston oi- keuskansleria, apulaisoikeuskansleria ja eduskunnan oikeusasiamiestä, sosiaali- ja terveysministeriötä, lapsiasiavaltuutettua, ta- sa-arvovaltuutettua ja tietosuojavaltuutettua, ministeriöiden yhteydessä toimivia, erinäisiin perus- ja ihmisoikeusasioihin perehtyneitä neuvottelukuntia, kansalaisjärjestöjen ja muiden intressiryhmien edustajia sekä ihmis- oikeusasiantuntijoita. 6 Muun lainsäädännön tarkistamistarve Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen Eduskunnan oikeusasiamiehestä annettuun lakiin ehdotettu, Ihmisoikeuskeskuksen joh- tajaa koskeva 19 c § edellyttää eduskunnan työjärjestyksen 11 §:n täydentämistä ja edus- kunnan virkamiehistä annetun lain (1197/2003) muuttamista. Eduskunnan työ- järjestyksen 11 §:ssä on tarpeen säätää johta- jan vaalista. Eduskunnan virkamiehistä an- nettuun lakiin on tarpeen lisätä Ihmisoikeus- keskuksen johtajan virka eduskunnan muihin erittelyvirkoihin. Lisäksi edellä mainitussa laissa on tarpeen säätää johtajan irtisanomi- sen perusteista, kun siihen on virkasuhteen luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja pe- rusteltu syy, sekä johtajan virkasuhteen pur- kamisesta. Tarpeelliset muutokset käyvät il- mi tämän mietinnön liitteestä. Ihmisoikeuskeskuksen perustaminen edus- kunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen edellyttää myös muutoksia oikeusasiamiehen johtosääntöön ja oikeusasiamiehen kanslian työjärjestykseen. Johtosäännössä on säädet- tävä Ihmisoikeuskeskuksen muiden virka- miesten viroista kuin johtajan virasta ja näi- den virkojen erityisistä kelpoisuusvaatimuk- sista. Työjärjestyksessä on annettava tarkem- pia määräyksiä Ihmisoikeuskeskuksen johta- jan sijaisuusjärjestelyistä sekä keskuksen henkilökuntaan kuuluvien virkamiesten teh- tävistä. Osana eduskunnan menoja eduskunnan oi- keusasiamiehen kanslian menot otetaan val- tion vuotuiseen talousarvioon. Eduskunnan tilisäännön (460/1988) 5 §:n nojalla edus- kunnan oikeusasiamiehen kanslia antaa vuo- sittain perustellut ehdotuksensa tarvittavista määrärahoista kansliatoimikunnalle. Näihin ehdotuksiin on tarpeen sisällyttää myös Ih- misoikeuskeskuksen vuosittaiset määräraha- tarpeet. Eduskunnan oikeusasiamiehen kans- lian vuotuinen toiminta- ja taloussuunnitelma tulee kattamaan myös Ihmisoikeuskeskuksen toiminnan. Tilisäännön 8 §:n mukaan kans- liatoimikunta vahvistaa eduskunnan talous- arvion tilijaottelun sen jälkeen, kun valtion talousarvio on julkaistu. Eduskunnan kansli- an ohjesäännön 10 §:n mukaan eduskunnan hallinto-osasto huolehtii muun muassa edus- kunnan oikeusasiamiehen kanslian talousar- viosta sekä kirjanpidosta ja maksuliikentees- tä. Ihmisoikeuskeskuksen toiminnallisen it- senäisyyden ja riippumattomuuden kannalta on kuitenkin suotavaa, että Ihmisoikeuskes- kuksen johtaja, valtion vuotuisessa talousar- viossa eduskunnan oikeusasiamiehen kansli- alle ja myös Ihmisoikeuskeskuksen toimintaa varten varatun määrärahan puitteissa, hyväk- syisi keskuksen toiminnalliset menot. Tältä osin on tarpeen muuttaa eduskunnan tiliohje- säännön (KTK 18.12.1997 § 10) 18 §:n 4 momenttia. 35 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotuksen perustelut 1.1 Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 3 §. Kantelun käsittely. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä vii- tattaisiin kantelun käsittelyyn. Kantelun kä- sittelyllä tarkoitettaisiin yleisesti kaikkia niitä selvittämistoimia ja muita toimenpiteitä, joi- hin laillisuusvalvoja voi kantelun johdosta ryhtyä. Nämä ovat paitsi kantelujen käsitte- lyn lopputulokset, sellaisina kuin niistä sää- detään eduskunnan oikeusasiamiehestä anne- tun lain 8, 10 ja 11 §:ssä (poliisi- ja esitut- kinnan määrääminen, huomautuksen antami- nen, asian saattaminen kurinpitomenettelyyn, syytteen nostaminen, käsityksen/ohjauksen antaminen ja esityksen tekeminen) myös ne toimenpiteet, joihin säännönmukaisesti ryh- dytään kanteluasian käsittelyä ja selvittämistä varten. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettä- väksi niistä kriteereistä, jotka ohjaisivat oi- keusasiamiehen harkintavallan kantelun kä- sittelyssä. Kaavamainen aihetta epäillä - muotoilu korvattaisiin joustavammalla mutta kattavammalla muotoilulla. Säännöksessä oi- keusasiamiehen harkintavallalle asetetut kri- teerit ottaisivat huomioon kaikki oikeusasia- miehelle perustuslain 109 §:ssä säädetyt pe- rustuslailliset tehtävät kanteluiden käsittelys- sä. Ehdotettu säännös ei toisaalta supistaisi nykyisen sääntelyn sisältöä eikä siten vaikut- taisi laillisuusvalvontaa rajoittavasti. Yhdessä kantelun käsittelyä koskevat kriteerit mah- dollistaisivat tapauskohtaisen harkinnan siitä, millaisia toimenpiteitä yksittäinen kantelu edellyttää. Kantelut sisältävät yleensä useita eri kysymyksiä, joiden kohdalla laillisuus- valvonnalliset selvittämistarpeet voivat vaih- della. Jotkut kanteluperusteista voivat edel- lyttää täysimittaista tutkintaa, toiset taas voi- vat jäädä summaarisemman selvittämisen kohteeksi. Lain noudattamista koskevan kriteerin on tarkoitettu kattavan voimassa olevaan sään- nökseen sisältyvät elementit lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Rajanveto rikosoikeudellisen ja muunlaisen virkavelvollisuuden rikkomisen välillä teh- dään rikoslain säännöksissä. Perustuslain 109 §:n mukainen lain noudattamisen ja vel- vollisuuden täyttämisen valvontatehtävä ei edellytä pakollista laillisuusvalvonnallista reagointia tai seuraamusta jokaiseen esille tulleeseen virheeseen. Lainvastainen menet- tely on käsitteenä hyvin laaja, eikä se välttä- mättä tarkoita vakavaa virhettä tai asian ri- kosoikeudellista lainvastaisuutta. Kyse voi olla virkarikoksesta mutta myös lopputulok- sen kannalta merkityksettömästä yksittäisestä menettelyvirheestä. Kaikkiin laissa säädetys- tä menettelystä poikkeamisiin ei voida eikä tule puuttua samalla tavalla. Oikeusasiamie- hen laillisuusvalvonnassa lain noudattamisen valvonta ilmenee pääsääntöisesti hallinnolli- sena arviointina erilaisissa hyvän hallinnon toteuttamiseen ja virkavelvollisuuden nou- dattamiseen liittyvissä tilanteissa, ja voi joh- taa esimerkiksi moittivan käsityksen tai huomautuksen antamiseen. Oikeusturvan sekä perus- ja ihmisoikeuksi- en toteutumiseen liittyvät kriteerit voivat liit- tyä hyvin monentyyppisiin tilanteisiin. Nii- den mukaan kantelun käsittelyn tarve voi pe- rustua esimerkiksi joko kyseisessä kantelu- asiassa tarkoitetun yksilön tai ryhmän oike- uksien toteutumiseen tai yleisemmin perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen viranomai- sen toiminnassa, lainsäädännössä tai muissa säädöksissä. Laillisuusvalvonnallinen rea- gointi ei näissä tilanteissa välttämättä perustu jonkin tahon lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutetta- vaksi niin, että kantelun vanhentumisaika ly- hennettäisiin viidestä vuodesta kahteen vuo- teen. Laillisuusvalvonnallisesti on riittävää, että ylimmät laillisuusvalvojat eivät lähtö- kohtaisesti käsittelisi kahta vuotta vanhempia asioita koskevia kanteluita. Kuten nykyisin- kin, pääsäännöksestä voitaisiin poiketa eri- tyisestä syystä. 36 3 luku Oikeusasiamiestä, apulaisoikeusasiamiehiä ja Ihmisoikeuskeskuksen johtajaa koskevat yleiset säännökset 17 §. Muut tehtävät ja virkavapaus. Pykä- län 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös Ihmisoikeuskeskuksen johtajaksi va- litun vapautumisesta muusta valtion virasta siksi ajaksi, jona hän hoitaa johtajan virkaa. 3 a luku Ihmisoikeuskeskus 19 b §. Ihmisoikeuskeskuksen tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin eduskunnan oikeus- asiamiehen kanslian yhteydessä toimivasta Ihmisoikeuskeskuksesta, jolla olisi perus- ja ihmisoikeuksien edistämistehtäviä. Ihmisoikeuskeskus toimisi eduskunnan oi- keusasiamiehen kanslian yhteydessä toimin- nallisesti itsenäisenä ja muista toimijoista riippumattomana, perus- ja ihmisoikeuksia edistävänä valtiollisena toimielimenä. Muo- toilulla ”kanslian yhteydessä” korostettaisiin Ihmisoikeuskeskuksen itsenäisyyttä ja riip- pumattomuutta muihin toimijoihin nähden. Ihmisoikeuskeskuksen toiminnallinen itse- näisyys ja riippumattomuus tarkoittaisivat si- tä, että tehtäviään suorittaessaan Ihmisoike- uskeskuksen tai sen toimielinten toiminta ei olisi muun tahon käskyvallan tai valvonnan alaista. Hallinnollisesti Ihmisoikeuskeskus olisi kuitenkin osana eduskunnan oikeusasiamie- hen kansliaa. Ihmisoikeuskeskuksesta säädet- täisiin paitsi lain tasolla myös eduskunnan oikeusasiamiehen johtosääntöä ja kanslian työjärjestystä muuttamalla. Keskuksen virat perustettaisiin eduskunnan kansliatoimikun- nan päätöksellä. Ihmisoikeuskeskuksen mui- den virkamiesten virat kuin johtajan virka olisivat eduskunnan oikeusasiamiehen kans- lian virkoja, joiden kelpoisuusehdoista sää- dettäisiin oikeusasiamiehen johtosäännössä. Hallinnollisessa suhteessa Ihmisoikeuskes- kuksen johtajan ja muiden virkamiesten teh- tävät olisivat eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian henkilöstön tehtäviä, joista annettai- siin tarkempia määräyksiä oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksessä. Ihmisoikeuskes- kuksen muut virkamiehet kuin johtajan ni- mittäisi eduskunnan oikeusasiamies edus- kunnan virkamiehistä annetun lain 10 §:n 2 momentin nojalla. Eduskunnan oikeus- asiamies päättäisi eduskunnan virkamiehistä annetun lain 71 §:n 1 momentin mukaan myös keskuksen muiden virkojen kuin johta- jan viran siirtämisestä kanslian sisällä, ensik- si mainittujen virkojen osa-aikaistamisesta, kirjallisen varoituksen antamisesta keskuksen muulle virkamiehelle kuin johtajalle, tällai- sen virkamiehen lomauttamisesta, virantoi- mituksesta pidättämisestä tai irtisanomisesta sekä virkasuhteen päättämisestä. Ennen vii- meksi mainitussa pykälässä tarkoitettua pää- töksentekoa olisi Ihmisoikeuskeskuksen toi- minnallisesta itsenäisyydestä ja riippumatto- muudesta johtuen asianmukaista kuulla kes- kuksen johtajaa. Ihmisoikeuskeskuksen me- noja varten käytettävät määrärahat olisivat osana eduskunnan oikeusasiamiehen kansli- alle hyväksyttyjä määrärahoja. 19 c §. Ihmisoikeuskeskuksen johtaja. Py- kälään ehdotetaan otettavaksi säännös Ihmis- oikeuskeskuksen johtajan valinnasta, toimi- kaudesta, tämän kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä. Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virk- keessä ehdotetaan, että eduskunta valitsisi johtajan neljäksi vuodeksi. Valintamenettely vastaisi oikeusasiamiehen ja apulaisoikeu- sasiamiesten vaalitapaa, josta säädetään eduskunnan työjärjestyksen (40/1999) 11 §:n 1 momentissa. Säännöstä on tarpeen täyden- tää johtajan vaalitavalla. Ehdotetulla johtajan vaalitavalla korostettaisiin Ihmisoikeuskes- kuksen toiminnallista itsenäisyyttä. Lisäksi eduskunnan valitsema johtaja olisi omiaan antamaan erityistä arvovaltaa ja näkyvyyttä Ihmisoikeuskeskuksen toiminnalle. Tehtävän luonteen vuoksi johtajalta on pe- rusteltua vaatia hyvä perehtyneisyys perus- ja ihmisoikeuksiin. Ilmaisu on tarkoitettu kat- tamaan sekä perustuslaissa määritellyt perus- oikeudet että kansainvälisiin ihmisoikeusso- pimuksiin sisältyvät ihmisoikeudet mukaan lukien EU:n perus- ja ihmisoikeusulottuvuus EU:n perusoikeuskirjoineen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otetta- vaksi säännös johtajan tehtävistä. Tehtäviin kuuluisi muun muassa vastaaminen Ihmisoi- keuskeskuksen toiminnan tuloksellisuudesta sekä keskuksen henkilökunnan ohjaamisesta 37 keskukselle kuuluvissa tehtävissä. Johtaja vastaisi sekä johtajan ominaisuudessaan että ihmisoikeusvaltuuskunnan puheenjohtajana siitä, että keskuksen ihmisoikeusvaltuuskun- nalle kuuluvat asiat viedään sen käsiteltäväk- si. Tehtäviin kuuluisi myös vastata valtuus- kunnan antamien kannanottojen tiedottami- sesta ja valtuuskunnan tekemien päätösten toimeenpanosta. Johtaja voisi myös ilman valtuuskuntaa antaa kannanottoja ajankohtai- sista perus- ja ihmisoikeusasioista. Luonte- vaa olisi, että Ihmisoikeuskeskuksen henki- löstöön kuuluvien esittelijöiden esittelystä johtaja ratkaisisi esimerkiksi sellaisia lausun- toasioita tai tekisi aloitteita sellaisissa perus- ja ihmisoikeusasioissa, joita ei tarvitse siirtää ihmisoikeusvaltuuskunnan tai sen toimielin- ten päätettäviksi. Johtajalle esiteltävät asiat sekä ne Ihmisoikeuskeskusta tai sen henkilö- kuntaa koskevat hallinnolliset asiat, jotka johtaja esittelisi oikeusasiamiehelle, määrät- täisiin tarkemmin eduskunnan oikeusasia- miehen kanslian työjärjestyksessä. 19 d §. Ihmisoikeuskeskuksen tehtävät. Py- kälässä säädettäisiin Ihmisoikeuskeskuksen tehtävistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa Ihmisoi- keuskeskuksen tehtäväksi ehdotetaan säädet- täväksi perus- ja ihmisoikeuksia koskevan tiedotuksen, kasvatuksen, koulutuksen ja tut- kimuksen sekä näihin liittyvän yhteistyön edistäminen. Tarvittaessa Ihmisoikeuskes- kuskin osallistuisi kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseen. Ihmisoikeuskes- kuksen olisi kuitenkin luontevaa huolehtia tehtävistä hyödyntämällä jo olemassa olevia kansalaisyhteiskunnan sekä yliopistollista pe- rus- ja ihmisoikeustutkimusta harjoittavia toimijoita alihankkijoina. Ihmisoikeuskeskus voisi myös esimerkiksi luoda ja ylläpitää pe- rus- ja ihmisoikeuksia koskevaa tietopankkia. Momentin 2 kohdassa ehdotetaan säädettä- väksi, että Ihmisoikeuskeskus laatisi selvi- tyksiä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumi- sesta. Ihmisoikeuskeskus päättäisi itsenäisesti missä laajuudessa ja aikataulussa sekä mistä aiheista se laatisi selvityksiä. Näissä selvityk- sissä Ihmisoikeuskeskus voisi käsitellä oike- uksien toteuttamista ensi kädessä Suomessa. Tarpeen vaatiessa keskus voisi arvioida myös Suomen ulkopolitiikan painopisteitä ihmisoi- keusnäkökulmasta sekä ihmisoikeuksien to- teutumista EU:ssa tai kansainvälisesti. Kes- kus voisi ottaa erityisen tarkastelun kohteeksi myös tietyt temaattiset aiheet. Selvityksissä voitaisiin tuoda myös yksityissektorin ihmis- oikeusasiat esille. Momentin 3 kohdassa ehdotetaan, että Ih- misoikeuskeskuksen tehtävänä olisi tehdä aloitteita sekä antaa lausuntoja perus- ja ih- misoikeuksien edistämiseksi ja toteuttami- seksi. Ihmisoikeuskeskus voisi kiinnittää eduskunnan ja hallituksen sekä kuntien tai muiden julkista tehtävää hoitavien taikka yk- sityistenkin tahojen huomiota yleiseen on- gelmaan tai yksittäiseen, esimerkiksi tiettyä väestöryhmää koskevaan asiaan, joka liittyy perus- ja ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeuskes- kus voisi myös oma-aloitteisesti tai pyydettä- essä esittää kantansa hallitukselle tai edus- kunnalle esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuk- sien toteutumisen kannalta keskeisistä lain- säädäntöehdotuksista. Ihmisoikeuskeskus osallistuisi 1 momentin 4 kohdan mukaan myös perus- ja ihmisoike- uksien edistämiseen ja turvaamiseen liitty- vään eurooppalaiseen ja kansainväliseen yh- teistyöhön. Ihmisoikeuskeskuksen kannalta tärkeimpiä kansainvälisiä toimijoita ovat esimerkiksi muiden maiden kansalliset ih- misoikeusinstituutiot, YK:n Ihmisoikeusneu- vosto ja sopimusten valvontaelimet, kansal- listen ihmisoikeusinstituutioiden kansainvä- linen koordinaatiokomitea sekä Euroopan neuvoston toimielimet ja EU:n perusoikeus- virasto. Momentin 5 kohtaan ehdotetaan otettavaksi säännös niistä perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja toteuttamiseen liittyvistä teh- tävistä, jotka eivät suoraan käy ilmi edellisis- tä kohdista. Ne kuuluisivat tämän kohdan no- jalla Ihmisoikeuskeskuksen laajaan tehtävän- kuvaan. Tällaisia tehtäviä olisivat esimerkik- si kansainvälisten ihmisoikeussopimusten noudattamisen, kansainvälisten valvontaelin- ten Suomea koskevien suositusten ja päätel- mien toimeenpanon sekä Euroopan ihmisoi- keustuomioistuimen tuomioiden täytäntöön- panon riippumaton seuranta. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettä- väksi, ettei Ihmisoikeuskeskus käsittele kan- teluja. Kantelulla tarkoitetaan laillisuusvalvo- jan toimenpiteisiin johtavia laillisuusvalvon- nallisia yksittäistapauksia. Tällaisia lailli- 38 suusvalvontaan kuuluvia tehtäviä hoitavat jo nykyisin omilla toimialoillaan useat viran- omaiset kuten eduskunnan oikeusasiamies, valtioneuvoston oikeuskansleri sekä vähem- mistövaltuutettu ja tasa-arvovaltuutettu. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettä- väksi Ihmisoikeuskeskuksen oikeudesta saa- da tarpeelliset tiedot ja selvitykset viran- omaisilta maksutta. Momentissa ehdotettua maksutonta tietojensaantioikeutta täydentää viranomaisten toiminnan julkisuudesta anne- tun lain (621/1999) 28 §, jossa säädetään vi- ranomaisen yksittäistapauksessa antamasta harkinnanvaraisesta luvasta tietojen saami- seen salassa pidettävästä asiakirjasta tieteel- listä tutkimusta, tilastointia taikka viranomai- sen suunnittelu- tai selvitystyötä varten. Ih- misoikeuskeskuksen tietojensaantioikeudet olisivat samat kuin tutkimuslaitoksilla. 19 e §. Ihmisoikeusvaltuuskunta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Ihmisoikeuskeskuk- sen ihmisoikeusvaltuuskunnasta, sen asetta- misesta ja kokoonpanosta sekä tehtävistä. Valtuuskunnalla on määrä toteuttaa Pariisin periaatteiden vaatimusta kansallisen ihmisoi- keusinstituution pluralistisesta kokoonpanos- ta. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että oi- keusasiamies Ihmisoikeuskeskuksen johtajaa kuultuaan asettaisi valtuuskunnan neljäksi vuodeksi. Johtajaa ehdotetaan momentissa valtuuskunnan puheenjohtajaksi. Tällainen ratkaisu olisi toiminnallisesti käytännöllisin sekä korostaisi Ihmisoikeuskeskuksen ja sen valtuuskunnan yhtenäisyyttä. Valtuuskunnan toimivuuden takia ehdote- taan, että valtuuskunnassa olisi vähintään 20 ja enintään 40 jäsenpaikkaa. Valtuuskuntaa asetettaessa tulisi kiinnittää erityistä huomio- ta monipuolisen asiantuntemuksen ja edusta- vuuden turvaamiseen sekä jäsenkunnan toi- mintaan perus- ja ihmisoikeuksien parissa. Jäsenpaikkoja jaettaessa voi myös syntyä tarve noudattaa rotaatioperiaatetta vastaavan- laisia intressejä edustavien tahojen kesken. Momentissa mainitun ihmisoikeusvaltuus- kunnan kansalaisyhteiskuntaa edustaviin ta- hoihin lukeutuu perus- ja ihmisoikeuksia edistäviä järjestöjä ja muita vastaavanlaisia tahoja. Muiden perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen osallistuvien toimijoiden edustajiin kuuluvat ylimmät lail- lisuusvalvojat, perus- ja ihmisoikeusalan eri- tyisvaltuutetut sekä ministeriöiden yhteydes- sä toimivat neuvoa-antavat perus- ja ihmisoi- keusasioihin perehtyneet neuvottelukunnat. Valtuuskunnan kokouksiin voitaisiin kutsua kuultaviksi esimerkiksi ministeriöiden, kun- tien sekä ammattiliittojen ja työmarkkinaosa- puolten edustajia, jotka eivät olisi edustettui- na valtuuskunnassa. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otetta- vaksi perussäännökset ihmisoikeusvaltuus- kunnan tehtävistä. Momentin 1 kohdassa ehdotetaan säädettä- väksi, että valtuuskunta käsittelisi keskuksen tehtäviin kuuluvia laajakantoisia ja periaat- teellisesti tärkeitä perus- ja ihmisoikeusasioi- ta. Valtuuskunnan kuuluisi myös vastata Ih- misoikeuskeskuksen toiminnallisista päälin- joista ja näiden kehittämisestä. Tässä tarkoi- tuksessa ehdotetaan momentin 2 kohdassa säädettäväksi, että valtuuskunta hyväksyisi vuosittain Ihmisoikeuskeskuksen toiminta- suunnitelman ja keskuksen toimintakerto- muksen. Momentin 3 kohdan ehdotus pohjautuu tarpeeseen perustaa kansallinen ihmisoikeus- instituutio Suomeen. Toimimalla perus- ja ihmisoikeusalan toimijoiden kansallisena yh- teistyöelimenä valtuuskunta edistäisi syner- giavaikutusten syntymistä perus- ja ihmisoi- keustyössä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otetta- vaksi säännös valtuuskunnan toiminnan jär- jestämisestä. Valtuuskunta voi hyväksyä it- selleen työjärjestyksen. 4 luku Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja tarkemmat säännökset 20 §. Eduskunnan oikeusasiamiehen kans- lia. Pykälässä säädetään eduskunnan oikeus- asiamiehen tehtäviä varten olevasta, oikeus- asiamiehen johtamasta eduskunnan oikeus- asiamiehen kansliasta. Ihmisoikeuskeskus toimisi hallinnollisesti osana eduskunnan oi- keusasiamiehen kansliaa. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi maininnalla Ihmisoikeus- keskuksen tehtävistä. 21 §. Eduskunnan oikeusasiamiehen johto- sääntö ja kanslian työjärjestys. Pykälässä 39 säädetään eduskunnan oikeusasiamiehen joh- tosäännön ja kanslian työjärjestyksen sisäl- löstä sekä työjärjestyksen vahvistamisesta. Koska Ihmisoikeuskeskus olisi hallinnolli- sesti osana eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaa, myös Ihmisoikeuskeskuksen muut virat kuin johtajan virka olisivat eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännön tarkoittamia ”kanslian virkoja”. Näiden virkojen erityisis- tä kelpoisuusvaatimuksista on tarpeen säätää johtosäännössä. Pykälän 1 momenttia ei kui- tenkaan ole tarpeen muuttaa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennet- täväksi niin, että tarkempia määräyksiä Ih- misoikeuskeskuksen johtajan sijaisuusjärjes- telyistä annettaisiin eduskunnan oikeusasia- miehen kanslian työjärjestyksessä. Ihmisoi- keuskeskuksen johtaja ja muut virkamiehet olisivat momentissa mainittuun ”kanslian henkilöstöön” kuuluvia, joiden tehtävistä säädetään työjärjestyksessä. Kanslian työjär- jestyksessä on tarpeen määrätä, että Ihmisoi- keuskeskuksen johtajan kuuluisi valmistella ja esitellä oikeusasiamiehelle keskuksen ni- mittämis- ja muut hallinnolliset asiat. Työjär- jestyksessä määrättäisiin myös keskuksen muiden virkamiesten kuin johtajan tehtävistä sekä niistä asioista, jotka Ihmisoikeuskes- kuksen johtaja ratkaisee näiden virkamiesten esittelystä. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettä- väksi Ihmisoikeuskeskuksen johtajan kuule- misesta ennen kuin oikeusasiamies vahvistaa kanslian työjärjestyksen. 1.2 Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista 4 §. Kantelun käsittely. Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 §:ää ehdote- taan muutettavaksi sanonnallisesti vastaavak- si kuin ehdotettu eduskunnan oikeusasiamie- hestä annetun lain 3 §. Pykälän otsikkoa eh- dotetaan muutettaviksi niin, että myös siinä viitattaisiin kantelun käsittelyyn. Otsikossa mainitulla kantelun käsittelyllä tarkoitettaisiin yleisesti kaikkia niitä selvit- tämistoimia ja muita toimenpiteitä, joihin oi- keuskansleri voi kantelun johdosta ryhtyä. Nämä ovat paitsi kantelujen käsittelyn loppu- tulokset, sellaisina kuin niistä säädetään val- tioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 ja 7 §:ssä (syytteen nostaminen, huomau- tus, käsityksen/ohjauksen antaminen, aloite- oikeus ja esityksen tekeminen, toimenpiteet oikaisun saamiseksi lainvastaiseen tai vir- heelliseen päätökseen tai menettelyyn) myös ne toimenpiteet, joihin säännönmukaisesti ryhdytään kanteluasian käsittelyä ja selvittä- mistä varten. Ehdotettu otsikko ja ehdotetun momentin sisältö kuvastaisivat nykyistä pa- remmin sitä, että paitsi kantelun aiheuttamat laillisuusvalvonnalliset toimenpiteet, myös asian selvitystoimet voivat vaihdella tapaus- kohtaisesti. Oikeuskanslerin harkintavalta kantelun kä- sittelyssä ohjautuisi kolmen, ehdotetussa py- kälässä yleisesti muotoillun kriteerin kannal- ta. Kriteerit kattaisivat kaikki oikeuskansle- rille perustuslain 108 §:ssä kanteluiden käsit- telyä koskevat perustuslailliset tehtävät. Eh- dotuksella ei kavennettaisi kantelun käsitte- lyalaa asiallisessa suhteessa. Vaikka voimas- sa olevan perustuslain 108 §:n maininta vel- vollisuuden täyttämättä jättämisestä ei sisäl- tyisi ehdotetun säännöksen sanamuotoon, on senkin tarkoitettu sisältyvän ehdotettuun säännökseen. 5 §. Valvottavan kuuleminen. Voimassa olevan säännöksen 1 momentti tarpeelliseksi katsottavan selvityksen hankkimisesta ehdo- tetaan poistettavaksi. Asiasta ehdotetaan sää- dettäväksi jo lain 4 §:n 1 momentissa. Tästä syystä 5 §:n otsikko ehdotetaan muutettavak- si vastaamaan pykälän jäljelle jäävää sisältöä, johon ehdotetaan vain vähäisiä kielellisiä muutoksia. 6 §. Seuraamukset. Voimassa olevassa säännöksessä otsikoltaan ”Toimenpiteet” säädetään oikeuskanslerin antamasta huo- mautuksesta, syytteen nostamisesta, huomion kiinnittämisestä ja toimenpiteistä oikaisun saamiseksi lainvastaiseen tai virheelliseen päätökseen tai menettelyyn. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi käsitteellisen täs- mällisyyden ylläpitämiseksi. Tämä on tar- peen sen johdosta, että toimenpide-käsite eh- dotetaan sisällytettäväksi 4 §:ään, missä yh- teydessä termin merkityssisältö olisi laajempi kuin voimassa olevassa 6 §:ssä. 40 2 Voimaantulo Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Ihmisoikeuskes- kusta koskevat säännökset ehdotetaan kui- tenkin tuleviksi voimaan vasta vuoden 2012 alusta. Eduskunnan oikeusasiamiehestä anne- tun lain muuttamisesta ehdotetun lain voi- maantulosäännöksessä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi mahdollisuudesta ennen Ihmis- oikeuskeskusta koskevien säännösten voi- maantuloa valita Ihmisoikeuskeskuksen joh- taja sekä ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin Ihmisoikeuskeskuksen toiminnan käynnistä- miseksi. 3 Suhde perustus laki in ja säätämisjärjestys Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta ehdotetun lain 19 b §:n mukaan Ihmisoikeuskeskus toimisi eduskun- nan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä. Ihmisoikeuskeskus olisi toiminnallisesti itse- näinen ja riippumaton, mutta hallinnollisesti osa eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaa. Eduskunnan alaisesta hallinnosta säädetään perustuslain 119 §:n 1 momentin perusteella erikseen lailla. Säännöksellä on esitöiden mukaan ilmaistu aiemmasta poikkeavaksi lähtökohdaksi se, että hallintoa voidaan jär- jestää lailla myös eduskunnan alaisuuteen. Sanonnalla "erikseen lailla" on toisaalta vii- tattu siihen, että hallinnon järjestäminen suo- raan eduskunnan alaisuuteen on poikkeuksel- lista (HE 1/1998 vp, s. 174). Perustuslaista ei kuitenkaan johdu estettä järjestää Ihmisoike- uskeskus ehdotetulla tavalla eduskunnan oi- keusasiamiehen kanslian yhteyteen. Ihmisoikeuskeskuksen eduskunnan oikeus- asiamiehen annetun lain 19 d §:ään ehdotetut tehtävät kattaisivat myös perustuslain 2 lu- vussa säädetyt perusoikeudet. Keskus pyrkisi turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteu- tumisen seuraamalla ja arvioimalla, tarvitta- essa myös kriittisesti, erityisesti julkisen val- lan toimintaa, sekä kehottamalla perus- ja ihmisoikeustoimijoita perus- ja ihmisoikeuk- sien paremmiksi toteuttajiksi. Tältä osin Ih- misoikeuskeskuksesta ehdotettu sääntely on merkityksellinen perustuslain 22 §:n näkö- kulmasta, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksi- en toteutuminen. Säännös on kaikkia perus- oikeuksia ja Suomea sitovissa kansainvälisis- sä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja ih- misoikeuksia koskeva yleissäännös (HE 309/1990 vp, s. 75). Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta ehdotetun lain 19 c §:ään ehdotetaan otettavaksi säännös eduskunnan oikeusasiamiehen asettamasta Ihmisoikeus- keskuksen ihmisoikeusvaltuuskunnasta. Eh- dotettua pykälää voidaan tarkastella perustus- lain 36 §:n 2 momentin näkökulmasta. Vii- meksi mainitun säännöksen mukaan edus- kunta valitsee muita tarvittavia toimielimiä sen mukaan kuin perustuslaissa, muussa lais- sa tai eduskunnan työjärjestyksessä sääde- tään. Tällainen avoin sääntelyvaraus jättää toimielimen vaalitavan tai asettamismenette- lyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkittavaksi (PeVM 10/1998, s. 12, PeVL 13/2006 vp). Ehdotettua ihmisoikeusvaltuuskunnan aset- tamismenettelyä puoltavat eduskunnan oike- usasiamiehen kanslian yhteyteen perustetta- van Ihmisoikeuskeskuksen perus- ja ihmisoi- keuksia koskeviin tehtäviin samoin kuin kes- kukseen toiminnalliseen itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen liittyvät seikat. Ihmisoikeuskeskuksesta ehdotetulla säänte- lyllä ei rajoitettaisi valtioneuvoston oikeus- kanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen perustuslain 108 ja 109 §:stä johdettavia lail- lisuusvalvontatehtäviä tai toimivaltuuksia. Ehdotetuissa eduskunnan oikeusasiamie- hestä ja valtioneuvoston oikeuskanslerista annettujen lakien kantelun käsittelyä koske- vissa säännöksissä on otettu huomioon perus- tuslain 108 ja 109 §:ssä säädetyt oikeuskans- lerin ja oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan kohteet sisällyttämällä nimenomaisesti myös perusoikeus- ja ihmisoikeusvalvonta kante- lun käsittelyyn kuuluvaksi. Ehdotetut lait voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo- tukset: 41 Lakiehdotukset 1. Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) 3 §, 3 luvun otsikko, 17 §:n 2 momentti, 20 ja 21 §, sellaisena kuin niistä on 3 luvun otsikko laissa 804/2007, sekä lisätään lakiin uusi 3 a luku seuraavasti: 3 § Kantelun käsittely Oikeusasiamies ryhtyy hänelle tehdyn kan- telun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Asiassa hankitaan oi- keusasiamiehen tarpeelliseksi katsoma selvi- tys. Oikeusasiamies ei käsittele kantelua, joka koskee yli kaksi vuotta vanhaa asiaa, ellei siihen ole erityistä syytä. 3 luku Oikeusasiamiestä, apulaisoikeusasiamiehiä ja Ihmisoikeuskeskuksen johtajaa koske- vat yleiset säännökset 17 § Muut tehtävät ja virkavapaus — — — — — — — — — — — — — — Jos oikeusasiamieheksi, apulaisoikeu- sasiamieheksi tai Ihmisoikeuskeskuksen joh- tajaksi valitulla on valtion virka, hän vapau- tuu sen hoitamisesta siksi ajaksi, jona hän on oikeusasiamiehenä, apulaisoikeusasiamiehe- nä tai Ihmisoikeuskeskuksen johtajana. 3 a luku Ihmisoikeuskeskus 19 b § Ihmisoikeuskeskuksen tarkoitus Perus- ja ihmisoikeuksien edistämistä var- ten eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä on Ihmisoikeuskeskus. 19 c § Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Ihmisoikeuskeskuksella on eduskunnan va- litsema johtaja, jolla tulee olla hyvä perehty- neisyys perus- ja ihmisoikeuksiin. Johtajan toimikausi on neljä vuotta. Johtajan tehtävänä on johtaa ja edustaa Ih- misoikeuskeskusta sekä ratkaista ne Ihmisoi- keuskeskukselle kuuluvat asiat, jotka eivät tämän lain mukaan kuulu ihmisoikeusval- tuuskunnalle. 19 d § Ihmisoikeuskeskuksen tehtävät Ihmisoikeuskeskuksen tehtävänä on: 1) edistää perus- ja ihmisoikeuksia koske- vaa tiedotusta, kasvatusta, koulutusta ja tut- kimusta sekä näihin liittyvää yhteistyötä; 2) laatia selvityksiä perus- ja ihmisoikeuk- sien toteutumisesta; 42 3) tehdä aloitteita sekä antaa lausuntoja pe- rus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja to- teuttamiseksi; 4) osallistua perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen liittyvään eu- rooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyö- hön; sekä 5) huolehtia muista vastaavista, perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja toteuttami- seen liittyvistä tehtävistä. Ihmisoikeuskeskus ei käsittele kanteluja. Tehtäviensä hoitamiseksi Ihmisoikeuskes- kuksella on oikeus saada tarpeelliset tiedot ja selvitykset viranomaisilta maksutta. 19 e § Ihmisoikeusvaltuuskunta Ihmisoikeuskeskuksella on ihmisoikeusval- tuuskunta, jonka eduskunnan oikeusasiamies keskuksen johtajaa kuultuaan asettaa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Valtuuskunnan puheen- johtajana toimii Ihmisoikeuskeskuksen johta- ja. Valtuuskunnassa on lisäksi vähintään 20 ja enintään 40 jäsentä. Valtuuskunta koostuu kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoike- ustutkimuksen sekä muiden perus- ja ihmis- oikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen osallistuvien toimijoiden edustajista. Val- tuuskunta valitsee keskuudestaan varapu- heenjohtajan. Valtuuskunnan tehtävänä on: 1) käsitellä laajakantoisia ja periaatteelli- sesti tärkeitä perus- ja ihmisoikeusasioita; 2) hyväksyä vuosittain Ihmisoikeuskeskuk- sen toimintasuunnitelma ja keskuksen vuo- tuinen toimintakertomus; sekä 3) toimia perus- ja ihmisoikeusalan toimi- joiden kansallisena yhteistyöelimenä. Toimintansa järjestämistä varten valtuus- kunnalla voi olla työvaliokunta ja jaostoja. Valtuuskunta voi hyväksyä työjärjestyksen. 4 luku Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja tarkemmat säännökset 20 § Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia Oikeusasiamiehen ratkaistavaksi kuuluvien asioiden valmistelua ja muiden hänelle kuu- luvien tehtävien sekä Ihmisoikeuskeskukselle kuuluvien tehtävien hoitamista varten on oi- keusasiamiehen johtama eduskunnan oikeus- asiamiehen kanslia. 21 § Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosääntö ja kanslian työjärjestys Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vi- roista ja virkojen erityisistä kelpoisuusvaati- muksista säädetään eduskunnan oikeusasia- miehen johtosäännössä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksessä annetaan tarkempia määrä- yksiä tehtävien jakamisesta oikeusasiamie- hen ja apulaisoikeusasiamiesten kesken. Työ- järjestyksessä säädetään myös oikeusasia- miehen, apulaisoikeusasiamiesten ja Ihmis- oikeuskeskuksen johtajan sijaisuusjärjeste- lyistä sekä kanslian henkilöstön tehtävistä samoin kuin kansliassa noudatettavasta yh- teistoimintamenettelystä. Oikeusasiamies vahvistaa kanslian työjär- jestyksen apulaisoikeusasiamiehiä ja Ihmis- oikeuskeskuksen johtajaa kuultuaan. ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Ihmisoikeuskeskusta koskevat säännökset tulevat kuitenkin voimaan vasta vuoden 2012 alusta. Ihmisoikeuskeskuksen johtaja voidaan kuitenkin valita ennen näiden säännösten voimaantuloa. Ennen Ihmisoikeuskeskusta koskevien säännösten voimaantuloa voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen Ihmisoi- keuskeskuksen toiminnan käynnistämiseksi. ————— 43 2. Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 4 ja 5 § sekä 6 §:n ot- sikko seuraavasti: 4 § Kantelun käsittely Oikeuskansleri ryhtyy hänelle tehdyn kan- telun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Asiassa hankitaan oi- keuskanslerin tarpeelliseksi katsoma selvitys. Oikeuskansleri ei käsittele kantelua, joka koskee yli kaksi vuotta vanhaa asiaa, ellei siihen ole erityistä syytä. 5 § Valvottavan kuuleminen Jos on syytä olettaa, että asia saattaa antaa aihetta arvostella valvottavan menettelyä, oi- keuskanslerin on ennen asian ratkaisemista varattava valvottavalle tilaisuus tulla asian johdosta kuulluksi. 6 § Seuraamukset — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . ————— Helsingissä päivänä kuuta 20 Tasavallan Presidentti TARJA HALONEN Oikeusministeri Tuija Brax 44 Liite Rinnakkaistekstit 1. Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) 3 §, 3 luvun otsikko, 17 §:n 2 momentti, 20 ja 21 §, sellaisena kuin niistä on 3 luvun otsikko laissa 804/2007, sekä lisätään lakiin uusi 3 a luku seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 3 § Kantelun tutkiminen Oikeusasiamies tutkii kantelun, jos sen koh- teena oleva asia kuuluu hänen laillisuusval- vontaansa ja on aihetta epäillä, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt vel- vollisuutensa täyttämättä. Asiassa hankitaan oikeusasiamiehen tarpeelliseksi katsoma sel- vitys. Oikeusasiamies ei tutki kantelua, joka kos- kee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kante- lun tutkimiseen ole erityistä syytä. 3 § Kantelun käsittely Oikeusasiamies ryhtyy hänelle tehdyn kan- telun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattami- sen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksi- en toteutumisen kannalta. Asiassa hankitaan oikeusasiamiehen tarpeelliseksi katsoma sel- vitys. Oikeusasiamies ei käsittele kantelua, joka koskee yli kaksi vuotta vanhaa asiaa, ellei siihen ole erityistä syytä. 3 luku Oikeusasiamiestä sekä apulaisoikeusasia- miehiä ja apulaisoikeusasiamiehen sijaista koskevat yleiset säännökset 17 § Muut tehtävät ja virkavapaus — — — — — — — — — — — — — — Jos oikeusasiamieheksi tai apulaisoikeu- sasiamieheksi valitulla on valtion virka, hän vapautuu sen hoitamisesta siksi ajaksi, jona hän on oikeusasiamiehenä tai apulaisoikeu- sasiamiehenä. 3 luku Oikeusasiamiestä, apulaisoikeusasiamiehiä ja Ihmisoikeuskeskuksen johtajaa koskevat yleiset säännökset 17 § Muut tehtävät ja virkavapaus — — — — — — — — — — — — — — Jos oikeusasiamieheksi, apulaisoikeu- sasiamieheksi tai Ihmisoikeuskeskuksen joh- tajaksi valitulla on valtion virka, hän vapau- tuu sen hoitamisesta siksi ajaksi, jona hän on oikeusasiamiehenä, apulaisoikeusasiamiehe- nä tai Ihmisoikeuskeskuksen johtajana. 45 Voimassa oleva laki Ehdotus 3 a luku Ihmisoikeuskeskus 19 b § Ihmisoikeuskeskuksen tarkoitus Perus- ja ihmisoikeuksien edistämistä var- ten eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä on Ihmisoikeuskeskus. 19 c § Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Ihmisoikeuskeskuksella on eduskunnan va- litsema johtaja, jolla tulee olla hyvä perehty- neisyys perus- ja ihmisoikeuksiin. Johtajan toimikausi on neljä vuotta. Johtajan tehtävänä on johtaa ja edustaa Ihmisoikeuskeskusta sekä ratkaista ne Ihmis- oikeuskeskukselle kuuluvat asiat, jotka eivät tämän lain mukaan kuulu ihmisoikeusval- tuuskunnalle. 19 d § Ihmisoikeuskeskuksen tehtävät Ihmisoikeuskeskuksen tehtävänä on: 1) edistää perus- ja ihmisoikeuksia koske- vaa tiedotusta, kasvatusta, koulutusta ja tut- kimusta sekä näihin liittyvää yhteistyötä; 2) laatia selvityksiä perus- ja ihmisoikeuk- sien toteutumisesta; 3) tehdä aloitteita sekä antaa lausuntoja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja to- teuttamiseksi; 4) osallistua perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen liittyvään eu- rooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyö- hön; sekä 5) huolehtia muista vastaavista, perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja toteuttami- seen liittyvistä tehtävistä. Ihmisoikeuskeskus ei käsittele kanteluja. 46 Voimassa oleva laki Ehdotus Tehtäviensä hoitamiseksi Ihmisoikeuskes- kuksella on oikeus saada tarpeelliset tiedot ja selvitykset viranomaisilta maksutta. 19 e § Ihmisoikeusvaltuuskunta Ihmisoikeuskeskuksella on ihmisoikeusval- tuuskunta, jonka eduskunnan oikeusasiamies keskuksen johtajaa kuultuaan asettaa neljäk- si vuodeksi kerrallaan. Valtuuskunnan pu- heenjohtajana toimii Ihmisoikeuskeskuksen johtaja. Valtuuskunnassa on lisäksi vähin- tään 20 ja enintään 40 jäsentä. Valtuuskunta koostuu kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ih- misoikeustutkimuksen sekä muiden perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaami- seen osallistuvien toimijoiden edustajista. Valtuuskunta valitsee keskuudestaan varapu- heenjohtajan. Valtuuskunnan tehtävänä on: 1) käsitellä laajakantoisia ja periaatteelli- sesti tärkeitä perus- ja ihmisoikeusasioita; 2) hyväksyä vuosittain Ihmisoikeuskeskuk- sen toimintasuunnitelma ja keskuksen vuo- tuinen toimintakertomus; sekä 3) toimia perus- ja ihmisoikeusalan toimi- joiden kansallisena yhteistyöelimenä. Toimintansa järjestämistä varten valtuus- kunnalla voi olla työvaliokunta ja jaostoja. Valtuuskunta voi hyväksyä työjärjestyksen. 4 luku Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja tarkemmat säännökset 20 § Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia Oikeusasiamiehen ratkaistaviksi kuuluvien asioiden valmistelua ja muiden hänelle kuu- luvien tehtävien hoitamista varten on oikeus- asiamiehen johtama eduskunnan oikeusasia- miehen kanslia. 4 luku Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja tarkemmat säännökset 20 § Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia Oikeusasiamiehen ratkaistavaksi kuuluvien asioiden valmistelua ja muiden hänelle kuu- luvien tehtävien sekä Ihmisoikeuskeskukselle kuuluvien tehtävien hoitamista varten on oi- keusasiamiehen johtama eduskunnan oikeus- asiamiehen kanslia. 47 Voimassa oleva laki Ehdotus 21 § Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosääntö ja kanslian työjärjestys Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vi- roista ja virkojen erityisistä kelpoisuusvaati- muksista säädetään eduskunnan oikeusasia- miehen johtosäännössä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksessä annetaan tarkempia määrä- yksiä tehtävien jakamisesta ja sijaisuuksien järjestämisestä oikeusasiamiehen ja apulais- oikeusasiamiesten kesken sekä kanslian hen- kilöstön tehtävistä samoin kuin kansliassa noudatettavasta yhteistoimintamenettelystä. Oikeusasiamies vahvistaa kanslian työjär- jestyksen apulaisoikeusasiamiehiä kuultuaan. 21 § Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosääntö ja kanslian työjärjestys Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vi- roista ja virkojen erityisistä kelpoisuusvaati- muksista säädetään eduskunnan oikeusasia- miehen johtosäännössä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksessä annetaan tarkempia määrä- yksiä tehtävien jakamisesta oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten kesken. Työjär- jestyksessä säädetään myös oikeusasiamie- hen, apulaisoikeusasiamiesten ja Ihmisoike- uskeskuksen johtajan sijaisuusjärjestelyistä sekä kanslian henkilöstön tehtävistä samoin kuin kansliassa noudatettavasta yhteistoimin- tamenettelystä. Oikeusasiamies vahvistaa kanslian työjär- jestyksen apulaisoikeusasiamiehiä ja Ihmis- oikeuskeskuksen johtajaa kuultuaan. ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Ihmisoikeuskeskusta koskevat säännökset tulevat kuitenkin voimaan vasta vuoden 2012 alusta. Ihmisoikeuskeskuksen johtaja voidaan kuitenkin valita ennen näiden säännösten voimaantuloa. Ennen Ihmisoikeuskeskusta koskevien säännösten voimaantuloa voidaan ryhtyä toi- menpiteisiin, jotka ovat tarpeen Ihmisoikeus- keskuksen toiminnan käynnistämiseksi. 48 2. Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 4 ja 5 § sekä 6 §:n ot- sikko seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 4 § Tutkittavaksi ottaminen Oikeuskanslerin on tutkittava asia, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontaval- taan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo sii- hen olevan aihetta. Oikeuskansleri ei kuiten- kaan tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimi- seen ole erityistä syytä. Asian siirtämisestä eduskunnan oikeus- asiamiehelle säädetään erikseen. 4 § Kantelun käsittely Oikeuskansleri ryhtyy hänelle tehdyn kan- telun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattami- sen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksi- en toteutumisen kannalta. Asiassa hankitaan oikeuskanslerin tarpeelliseksi katsoma selvi- tys. Oikeuskansleri ei käsittele kantelua, joka koskee yli kaksi vuotta vanhaa asiaa, ellei siihen ole erityistä syytä. 5 § Asian selvittäminen Kantelun johdosta tai muutoin oikeuskans- lerin käsiteltäväksi tulleessa asiassa hanki- taan oikeuskanslerin tarpeelliseksi katsoma selvitys. Jos on syytä olettaa, että asia saattaa antaa aihetta oikeuskanslerin toimenpiteeseen, asi- anomaiselle valvontavaltaan kuuluvalle hen- kilölle, viranomaiselle tai muulle yhteisölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. 5 § Valvottavan kuuleminen Jos on syytä olettaa, että asia saattaa antaa aihetta arvostella valvottavan menettelyä, oi- keuskanslerin on ennen asian ratkaisemista varattava valvottavalle tilaisuus tulla asian johdosta kuulluksi. 49 Voimassa oleva laki Ehdotus 6 § Toimenpiteet — — — — — — — — — — — — — — 6 § Seuraamukset — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 50 Mietinnön liite LIITTEEN PERUSTELUT 1 Eduskunnan päätös eduskunnan työjärjestyksen 11 §:n muuttamisesta 11 §. Eduskunnan oikeusasiamies, apulaisoikeusasiamiehet ja Ihmisoikeuskeskuksen johta- ja. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi myös Ih- misoikeuskeskuksen johtajan vaalista. 2 Laki eduskunnan virkamiehistä annetun la in muuttamisesta 4 §. Pykälässä säädetään eduskunnan erittelyviroista. Pykälän 2 momentin voimassa olevaa 3—5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi 2—4 kohdaksi. Uutta 2 kohtaa, joka koskisi oikeus- asiamiehen kanslian erittelyvirkoja, ehdotetaan täydennettäväksi Ihmisoikeuskeskuksen johta- jan viralla. 10 §. Pykälässä säädetään nimitystoimivallasta. Pykälän 3 momenttia, joka koskee eduskun- nan oikeusasiamiehen kanslian virkamiesten nimittämistä, ehdotetaan täydennettäväksi mai- ninnalla siitä, että oikeusasiamies nimittää kanslian muut virkamiehet kuin Ihmisoikeuskes- kuksen johtajan. Muutoksella olisi vain todentava vaikutus, koska keskuksen johtajan valin- nasta säädettäisiin eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 19 c §:n 1 momentissa. 29 §. Pykälässä säädetään niistä viroista, joihin liittyvä irtisanomissuoja on lain 28 §:n 2 momentissa säädettyjä, virkamiehistä johtuvia perusteita väljempi. Pykälän voimassa olevaa 3 ja 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi 2 ja 3 kohdaksi. Uutta 2 kohtaa ehdotetaan täydennet- täväksi maininnalla Ihmisoikeuskeskuksen johtajan virasta. 71 §. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että eduskunnan täysistunto päät- täisi myös Ihmisoikeuskeskuksen johtajan irtisanomisesta ja virkasuhteen purkamisesta. Pykä- lässä kansliatoimikunnalle uskotut tehtävät koskisivat myös johtajan virkaa. 51 Säädösehdotukset Eduskunnan päätös eduskunnan työjärjestyksen 11 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain (731/1999) 52 §:n 1 momen- tissa säädetyllä tavalla, muutetaan eduskunnan työjärjestyksen (40/2000) 11 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti: 11 § Eduskunnan oikeusasiamies, apulaisoikeus- asiamiehet ja Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Eduskunnan oikeusasiamiehen, apulaisoi- keusasiamiehen ja Ihmisoikeuskeskuksen johtajan tehtävän avoinna olemisesta ilmoite- taan puhemiesneuvoston päättämällä tavalla. Vaalit toimitetaan sen jälkeen, kun perustus- lakivaliokunta on arvioinut tehtävään ilmoit- tautuneita. Vaalissa ei sallita keskustelua. — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toi- menpiteisiin. ————— 52 Laki eduskunnan virkamiehistä annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan eduskunnan virkamiehistä annetun lain (1197/2003) 4 §:n 2 momentti, 10 §:n 3 momentti, 29 § ja 71 §:n 4 momentti, sellaisena kuin niistä ovat 4 §:n 2 momentti ja 29 § la- eissa 1189/2004, 545/2006 ja 608/2007, seuraavasti: 4 § — — — — — — — — — — — — — — Seuraavia virkoja sekä niitä virka- asemaltaan vastaavia tai ylempiä virkoja ei saa perustaa, lakkauttaa eikä niiden nimeä muuttaa, ellei kutakin virkaa ole valtion talo- usarviossa eritelty: 1) eduskunnan kanslia: eduskunnan pääsih- teerin, eduskunnan apulaispääsihteerin, eduskunnan hallintojohtajan, eduskunnan lainsäädäntöjohtajan, tieto- ja viestintäjohta- jan, kansainvälisten asiain yksikön johtajan ja turvallisuusjohtajan virat; 2) eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia: kansliapäällikön virka ja Ihmisoikeuskeskuk- sen johtajan virka; 3) valtiontalouden tarkastusvirasto: pääjoh- tajan virka; sekä 4) kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos: johtajan vir- ka. — — — — — — — — — — — — — — 10 § — — — — — — — — — — — — — — Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian muut virkamiehet kuin Ihmisoikeuskeskuk- sen johtajan nimittää eduskunnan oikeus- asiamies. — — — — — — — — — — — — — — 29 § Sen lisäksi, mitä 30 §:ssä säädetään irtisa- nomisen perusteista, voidaan seuraavat vir- kamiehet irtisanoa, kun siihen on virkasuh- teen luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy: 1) eduskunnan kanslia: eduskunnan pääsih- teeri, eduskunnan apulaispääsihteeri, edus- kunnan hallintojohtaja, eduskunnan lainsää- däntöjohtaja, tieto- ja viestintäjohtaja, kan- sainvälisten asiain yksikön johtaja ja turvalli- suusjohtaja; 2) eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia: kansliapäällikkö ja Ihmisoikeuskeskuksen johtaja; sekä 3) kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos: johtaja. 71 § — — — — — — — — — — — — — — Eduskunta päättää eduskunnan pääsihtee- rin, Ihmisoikeuskeskuksen johtajan ja valti- ontalouden tarkastusviraston pääjohtajan irti- sanomisesta ja virkasuhteen purkamisesta se- kä kansliatoimikunta virkavapauden myön- tämisestä, virkamiehen siirtämisestä 25 §:n nojalla, virkasuhteen muuttamisesta osa- aikaiseksi, varoituksen antamisesta, virka- miehen lomauttamisesta ja virantoimitukses- ta pidättämisestä. Ennen päätöksentekoa kansliatoimikunnan on annettava irtisanomis- ta ja virkasuhteen purkamista koskevassa asiassa lausuntonsa. ——— Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi- kuuta 2012. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpi- teisiin. ————— 53 Rinnakkaistekstit Eduskunnan päätös eduskunnan työjärjestyksen 11 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain (731/1999) 52 §:n 1 momen- tissa säädetyllä tavalla, muutetaan eduskunnan työjärjestyksen (40/2000) 11 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti: Voimassa oleva työjärjestys Ehdotus 11 § Eduskunnan oikeusasiamies Eduskunnan oikeusasiamiehen ja apulaisoi- keusasiamiehen tehtävän avoinna olemisesta ilmoitetaan puhemiesneuvoston päättämällä tavalla. Vaalit toimitetaan sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunta on arvioinut tehtävään ilmoittautuneita. Vaalissa ei sallita keskuste- lua. 11 § Eduskunnan oikeusasiamies, apulaisoikeus- asiamiehet ja Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Eduskunnan oikeusasiamiehen, apulaisoi- keusasiamiehen ja Ihmisoikeuskeskuksen joh- tajan tehtävän avoinna olemisesta ilmoite- taan puhemiesneuvoston päättämällä tavalla. Vaalit toimitetaan sen jälkeen, kun perustus- lakivaliokunta on arvioinut tehtävään ilmoit- tautuneita. Vaalissa ei sallita keskustelua. — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. 54 Laki eduskunnan virkamiehistä annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan eduskunnan virkamiehistä annetun lain (1197/2003) 4 §:n 2 momentti, 10 §:n 3 momentti, 29 § ja 71 §:n 4 momentti, sellaisena kuin niistä ovat 4 §:n 2 momentti ja 29 § la- eissa 1189/2004, 545/2006 ja 608/2007, seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 4 § — — — — — — — — — — — — — — Seuraavia virkoja sekä niitä virka- asemaltaan vastaavia tai ylempiä virkoja ei saa perustaa, lakkauttaa eikä niiden nimeä muuttaa, ellei kutakin virkaa ole valtion talo- usarviossa eritelty: 1) eduskunnan kanslia: eduskunnan pääsih- teerin, eduskunnan apulaispääsihteerin, edus- kunnan hallintojohtajan, eduskunnan lainsää- däntöjohtajan, tieto- ja viestintäjohtajan, kan- sainvälisten asiain yksikön johtajan ja turval- lisuusjohtajan virat; 3) eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia: kansliapäällikön virka; 4) valtiontalouden tarkastusvirasto: pääjoh- tajan virka; sekä 5) kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos: johtajan vir- ka. 4 § — — — — — — — — — — — — — — Seuraavia virkoja sekä niitä virka- asemaltaan vastaavia tai ylempiä virkoja ei saa perustaa, lakkauttaa eikä niiden nimeä muuttaa, ellei kutakin virkaa ole valtion talo- usarviossa eritelty: 1) eduskunnan kanslia: eduskunnan pääsih- teerin, eduskunnan apulaispääsihteerin, edus- kunnan hallintojohtajan, eduskunnan lainsää- däntöjohtajan, tieto- ja viestintäjohtajan, kan- sainvälisten asiain yksikön johtajan ja turval- lisuusjohtajan virat; 2) eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia: kansliapäällikön virka ja Ihmisoikeuskeskuk- sen johtajan virka; 3) valtiontalouden tarkastusvirasto: pääjoh- tajan virka; sekä 4) kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos: johtajan vir- ka. 10 § — — — — — — — — — — — — — — Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vir- kamiehet nimittää eduskunnan oikeusasia- mies. — — — — — — — — — — — — — — 10 § — — — — — — — — — — — — — — Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian muut virkamiehet kuin Ihmisoikeuskeskuksen johtajan nimittää eduskunnan oikeusasia- mies. — — — — — — — — — — — — — — 29 § Sen lisäksi, mitä 30 §:ssä säädetään irtisa- nomisen perusteista, voidaan seuraavat vir- kamiehet irtisanoa, kun siihen on virkasuh- teen luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy: 1) eduskunnan kanslia: eduskunnan pääsih- teeri, eduskunnan apulaispääsihteeri, edus- 29 § Sen lisäksi, mitä 30 §:ssä säädetään irtisa- nomisen perusteista, voidaan seuraavat vir- kamiehet irtisanoa, kun siihen on virkasuh- teen luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy: 1) eduskunnan kanslia: eduskunnan pääsih- teeri, eduskunnan apulaispääsihteeri, edus- 55 Voimassa oleva laki Ehdotus kunnan hallintojohtaja, eduskunnan lainsää- däntöjohtaja, tieto- ja viestintäjohtaja, kan- sainvälisten asiain yksikön johtaja ja turvalli- suusjohtaja; 3) eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia: kansliapäällikkö; sekä 4) kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos: johtaja. kunnan hallintojohtaja, eduskunnan lainsää- däntöjohtaja, tieto- ja viestintäjohtaja, kan- sainvälisten asiain yksikön johtaja ja turvalli- suusjohtaja; 2) eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia: kansliapäällikkö ja Ihmisoikeuskeskuksen johtaja; sekä 3) kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos: johtaja. 71 § — — — — — — — — — — — — — — Eduskunta päättää eduskunnan pääsihteerin ja valtiontalouden tarkastusviraston pääjohta- jan irtisanomisesta ja virkasuhteen purkami- sesta sekä kansliatoimikunta virkavapauden myöntämisestä, virkamiehen siirtämisestä 25 §:n nojalla, virkasuhteen muuttamisesta osa-aikaiseksi, varoituksen antamisesta, vir- kamiehen lomauttamisesta ja virantoimituk- sesta pidättämisestä. Ennen päätöksentekoa kansliatoimikunnan on annettava irtisanomis- ta ja virkasuhteen purkamista koskevassa asi- assa lausuntonsa. 71 § — — — — — — — — — — — — — — Eduskunta päättää eduskunnan pääsihtee- rin, Ihmisoikeuskeskuksen johtajan ja valtion- talouden tarkastusviraston pääjohtajan irtisa- nomisesta ja virkasuhteen purkamisesta sekä kansliatoimikunta virkavapauden myöntämi- sestä, virkamiehen siirtämisestä 25 §:n nojal- la, virkasuhteen muuttamisesta osa- aikaiseksi, varoituksen antamisesta, virka- miehen lomauttamisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Ennen päätöksentekoa kans- liatoimikunnan on annettava irtisanomista ja virkasuhteen purkamista koskevassa asiassa lausuntonsa. ——— Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi- kuuta 2012. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpi- teisiin. 56 SAMMANFATTNING Inrättandet av en nationell människorättsinstitution Justitieministeriets arbetsgrupp föreslår att till lagen om riksdagens justitieombudsman (197/2002) fogas ett nytt 3 a kap. om det operativt sett självständiga och oberoende Människorättscentret som verkar i samband med riksdagens justitieombudsmans kansli. Målsättningen med Människorättscentret är att skapa förutsättningar för en bättre koordinering av frågor som gäller de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna samt att främja informationsutbytet och samarbetet i sådana frågor. I syfte att trygga genomförandet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna skulle Människorättscentret som organ komplettera det civila samhället, människorättsforskningen och verksamheten för andra människorättsaktörer genom att bedöma och utvärdera, vid behov även kritiskt granska nämnda aktörers och det allmännas agerande. Uppgifterna för centret skulle gälla såväl de grundläggande fri- och rättigheterna enligt grundlagen som de mänskliga rättigheterna enligt de internationella människorättskonventionerna inklusive grund- och människorättsdimensionen inom den Europeiska unionen (EU). För Människorättscentret föreslås sådana uppgifter för främjandet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna som inte sköts i tillräcklig utsträckning eller tillräckligt koordinerat av de nuvarande strukturerna för människorättsarbetet i Finland. Människorättscentret skulle ha bland annat informations-, rådgivnings-, sakkunnig-, utbildnings-, utlåtande- och utredningsuppgifter som hänför sig till genomförandet och uppföljningen av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Centret skulle dock inte behandla klagomål, d.v.s. sådana enskilda fall som kan bli föremål för laglighetsövervakarnas åtgärder. Riksdagens justitieombudsmans nuvarande ställning, resurser och laglighetsövervakningsuppgifter samt befogenheter att övervaka att de grundläggande fri- och rättigheterna samt de mänskliga rättigheterna tillgodoses skulle förbli oförändrade trots att Människorättscentret förslås placerat i samband med justitieombudsmannens kansli. De uppgifter som föreslås för Människorättscentret skulle tillsammans med justitieombudsmannens laglighetsövervakning täcka den uppgiftshelhet som Förenta Nationernas (FN) generalförsamling år 1993 fastställde för nationella människorättsinstitutioner (Parisprinciperna, A/RES/48/134, 20.12.1993). Enligt Parisprinciperna ska en nationell människorättsinstitution grundas genom lag i vilken anges institutionens uppgifter, sammansättning och befogenheter. Institutionen ska vara självständig och oberoende såväl formellt som ekonomiskt och administrativt. Institutionen ska ha en så bred uppgiftsbild som det är möjligt för att främja och trygga de mänskliga rättigheterna. Arbetsgruppen föreslår att Människorättscentret har en direktör som riksdagen väljer, en personal om åtminstone tio tjänstemän samt en människorättsdelegation som riksdagens justitieombudsman tillsätter för fyra år i sänder. Genom människorättsdelegationen skulle kravet enligt Parisprinciperna på att den nationella människorättsinstitutionen ska ha en pluralistisk sammansättning tillgodoses. Som ordförande för delegationen skulle 57 Människorättscentrets direktör fungera. Delegationens sammansättning skulle avspegla det civila samhället, forskningen kring de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna samt andra aktörer som deltar i främjandet och tryggandet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Delegationen skulle behandla vittsyftande och principiellt viktiga frågor som gäller de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna och vara ett nationellt samarbetsorgan för aktörerna inom fältet för sådana frågor. Direktören skulle dock även utan delegationen kunna ge synpunkter på aktuella frågor som gäller tryggandet av de nämnda rättigheterna. Behandlingen av klagomål och preskriptionstiden för dem Bestämmelserna om undersökning av klagomål i lagen om riksdagens justitieombudsman och lagen om statsrådets justitiekansler (193/2000) förslås även ändrade. I bestämmelserna föreslås uttryckligen framgå justitiekanslerns och justitieombudsmannens uppgifter enligt 108 § 1 mom. och 109 § 1 mom. i grundlagen att övervaka att de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna tillgodoses. Dessutom skulle det kriterium som enligt gällande reglering uttrycker förekomsten av en tröskel för undersökning av klagomål ersättas med en formulering som bättre än för närvarande möjliggör en prövningsrätt av klagomålen som är anpassad till varje enskilt fall. Preskriptionstiden för klagomål föreslås även sänkt från fem till två år, dock så att äldre klagomål fortsättningsvis kan behandlas, om det finns särskilda skäl för detta. Målsättningen med förslagen är att regleringen om behandling av klagomål i högre grad skulle motsvara de verkliga behoven hos och den gällande praxisen för laglighetsövervakningen. Ikraftträdelse Lagarna föreslås träda i kraft så snart det är möjligt efter att de har antagits och blivit stadfästa. Bestämmelserna om Människorättscentret föreslås dock träda i kraft från ingången av år 2012. Direktören för centret får dock väljas och även andra åtgärder som verkställigheten av bestämmelserna förutsätter vidtas före bestämmelserna träder i kraft. 58 Lagförslag 1. Lag om ändring av lagen om riksdagens justitieombudsman I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om riksdagens justitieombudsman (197/2002) 3 §, rubriken för 3 kap., 17 § 2 mom., 20 och 21 §, av dem rubriken för 3 kap. sådan den lyder ändrad i lag 84/2007, samt fogas till lagen ett nytt 3 a kap. som följer: 3 § Behandling av klagomål Med anledning av ett klagomål som anförts hos justitieombudsmannen vidtar justitieom- budsmannen de åtgärder som han eller hon anser vara befogade med tanke på efterlev- naden av lagen, rättsskyddet eller tillgodose- endet av de grundläggande fri- och rättighe- terna och de mänskliga rättigheterna. I ären- det inhämtas sådana utredningar som justi- tieombudsmannen anser behövliga. Justitieombudsmannen behandlar inte ett klagomål som gäller ett ärende som är äldre än två år, om det inte finns särskilda skäl till det. 3 kap. Allmänna bestämmelser om justitieom- budsmannen, de biträdande justitieom- budsmännen och Människorättscentrets direktör 17 § Övriga uppgifter och tjänstledighet — — — — — — — — — — — — — — Om den som väljs till justitieombudsman, biträdande justitieombudsman eller direktör för Människorättscentret innehar en statlig tjänst, befrias han eller hon från sin skyldig- het att sköta tjänsten under den tid uppdraget som justitieombudsman, biträdande justitie- ombudsman eller direktör för Människorätts- centret varar. 3 a kap. Människorättscentret 19 b § Människorättscentrets syfte För främjande av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna finns Människorättscentret i samband med riksdagens justitieombudsmans kansli. 19 c § Människorättscentrets direktör Människorättscentret har en av riksdagen vald direktör, som ska vara väl förtrogen med de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Direktörens mandatperiod är fyra år. Direktörens uppgift är att leda och repre- sentera Människorättscentret och att avgöra de ärenden som hör till Människorättscentret och som inte enligt denna lag hör till männi- skorättsdelegationen. 59 19 d § Människorättscentrets uppgifter Människorättscentret ska 1) främja informationen, fostran, utbild- ningen och forskningen samt samarbetet i an- slutning till dem i fråga om de grundläggan- de fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna, 2) utarbeta rapporter om hur de grund- läggande fri- och rättigheterna och de mänsk- liga rättigheterna tillgodoses, 3) ta initiativ och ge utlåtanden för främ- jande och tillgodoseende av de grundläggan- de fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna, 4) delta i det europeiska och det internatio- nella samarbetet för främjandet och tryggan- det av de grundläggande fri- och rättigheter- na och de mänskliga rättigheterna, och 5) sköta andra motsvarande uppgifter som gäller främjandet och tillgodoseendet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Människorättscentret behandlar inte kla- gomål. Människorättscentret har rätt att av myn- digheterna avgiftsfritt få de uppgifter och ut- redningar som centret behöver för att sköta sina uppgifter. 19 e § Människorättsdelegationen Människorättscentret har en människo- rättsdelegation som riksdagens justitieom- budsman tillsätter för fyra år i sänder efter att ha hört centrets direktör. Ordförande för de- legationen är Människorättscentrets direktör. Delegationen har dessutom minst 20 och högst 40 medlemmar. Delegationen består av representanter för det civila samhället, forsk- ningen kring de grundläggande fri- och rät- tigheterna och de mänskliga rättigheterna och andra aktörer som deltar i främjandet och tryggandet av de grundläggande fri- och rät- tigheterna och de mänskliga rättigheterna. Delegationen väljer inom sig en vice ordfö- rande. Delegationen ska 1) behandla vittsyftande och principiellt viktiga frågor som gäller de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rät- tigheterna, 2) årligen godkänna Människorättscentrets verksamhetsplan och centrets verksamhets- berättelse, och 3) vara ett nationellt samarbetsorgan för aktörerna inom fältet för de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rät- tigheterna. För ordnandet av sin verksamhet kan dele- gationen ha ett arbetsutskott och sektioner. Delegationen får anta en arbetsordning. 4 kap. Riksdagens justitieombudsmans kansli och närmare bestämmelser 20 § Riksdagens justitieombudsmans kansli För beredning av de ärenden som ska avgö- ras av justitieombudsmannen och för sköt- seln av övriga uppgifter som hör till justitie- ombudsmannen samt för skötseln av uppgif- ter som hör till Människorättscentret finns riksdagens justitieombudsmans kansli, som leds av justitieombudsmannen. 21 § Instruktion för riksdagens justitieombudsman och arbetsordning för riksdagens justitieom- budsmans kansli Bestämmelser om tjänsterna vid riksdagens justitieombudsmans kansli och om de sär- skilda behörighetsvillkoren för tjänsterna finns i instruktionen för riksdagens justitie- ombudsman. I arbetsordningen för riksdagens justitie- ombudsmans kansli meddelas närmare före- skrifter om fördelningen av uppgifter mellan justitieombudsmannen och de biträdande ju- stitieombudsmännen. I arbetsordningen an- ges även vikariearrangemangen för justitie- ombudsmannen, de biträdande justitieom- budsmännen och Människorättscentrets di- 60 rektör, uppgifterna för kanslipersonalen samt det samarbetsförfarande som ska iakttas vid kansliet. Justitieombudsmannen fastställer arbets- ordningen för kansliet efter att ha hört de bi- trädande justitieombudsmännen och Männi- skorättscentrets direktör. ——— Denna lag träder i kraft den 20 . De bestämmelser som gäller Människo- centret träder dock i kraft först från ingången av år 2012. Människorättscentrets direktör får dock väljas innan bestämmelserna träder i kraft. Åtgärder som inledandet av Människorätts- centrets verksamhet förutsätter får vidtas in- nan bestämmelserna om Människorättscent- ret träder i kraft. ————— 61 2. Lag om ändring av lagen om justitiekanslern i statsrådet I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om justitiekanslern i statsrådet (193/2000) 4 och 5 § samt rubriken för 6 § som följer: 4 § Behandling av klagomål Med anledning av ett klagomål som anförts hos justitiekanslern vidtar justitiekanslern de åtgärder som han eller hon anser vara befo- gade med tanke på efterlevnaden av lagen, rättsskyddet eller tillgodoseendet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. I ärendet inhämtas sådana utredningar som justitiekanslern anser behövliga. Justitiekanslern behandlar inte ett klagomål som gäller ett ärende som är äldre än två år, om det inte finns särskilda skäl till det. 5 § Hörande av övervakade Om det finns orsak att anta att ett ärende kan ge anledning till kritik mot den överva- kades förfarande, ska justitiekanslern innan ärendet avgörs ge den övervakade tillfälle att bli hörd med anledning av ärendet. 6 § Påföljder — — — — — — — — — — — — — — ——— Denna lag träder i kraft den 20 . ————— Helsingfors den 20 Republikens President TARJA HALONEN Justitieminister Tuija Brax 62 Bilaga Parallelltext 1. Lag om ändring av lagen om riksdagens justitieombudsman I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om riksdagens justitieombudsman (197/2002) 3 §, rubriken för 3 kap., 17 § 2 mom., 20 och 21 §, av dem rubriken för 3 kap. sådan den lyder ändrad i lag 84/2007, samt fogas till lagen ett nytt 3 a kap. som följer: Gällande lydelse Föreslagen lydelse 3 § Undersökning av klagomål Justitieombudsmannen undersöker ett kla- gomål, om det ärende som klagomålet gäller omfattas av justitieombudsmannens laglig- hetskontroll och det finns anledning att miss- tänka att den övervakade har förfarit lagstri- digt eller underlåtit att fullgöra sin skyldighet. I ärendet inhämtas sådana utredningar som justitieombudsmannen anser behövliga. Justitieombudsmannen undersöker inte ett klagomål som gäller ett ärende som är äldre än fem år, om det inte finns särskilda skäl att undersöka klagomålet. 3 § Behandling av klagomål Med anledning av ett klagomål som anförts hos justitieombudsmannen vidtar justitieom- budsmannen de åtgärder som han eller hon anser vara befogade med tanke på efterlev- naden av lagen, rättsskyddet eller tillgodose- endet av de grundläggande fri- och rättighe- terna och de mänskliga rättigheterna. I ären- det inhämtas sådana utredningar som justitie- ombudsmannen anser behövliga. Justitieombudsmannen behandlar inte ett klagomål som gäller ett ärende som är äldre än två år, om det inte finns särskilda skäl till det. 3 kap. Allmänna bestämmelser om justitieom- budsmannen samt de biträdande justitie- ombudsmännen och ställföreträdaren för de biträdande justitieombudsmännen 17 § Övriga uppgifter och tjänstledighet — — — — — — — — — — — — — — Om den som väljs till justitieombudsman eller biträdande justitieombudsman innehar en statlig tjänst, befrias han eller hon från sin 3 kap. Allmänna bestämmelser om justitieom- budsmannen, de biträdande justitieom- budsmännen och Människorättscentrets di- rektör 17 § Övriga uppgifter och tjänstledighet — — — — — — — — — — — — — — Om den som väljs till justitieombudsman, biträdande justitieombudsman eller direktör för Människorättscentret innehar en statlig 63 Gällande lydelse Föreslagen lydelse skyldighet att sköta tjänsten under den tid uppdraget som justitieombudsman eller biträ- dande justitieombudsman varar. tjänst, befrias han eller hon från sin skyldig- het att sköta tjänsten under den tid uppdraget som justitieombudsman, biträdande justitie- ombudsman eller direktör för Människo- rättscentret varar. 3 a kap. Människorättscentret 19 b § Människorättscentrets syfte För främjande av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättighe- terna finns Människorättscentret i samband med riksdagens justitieombudsmans kansli. 19 c § Människorättscentrets direktör Människorättscentret har en av riksdagen vald direktör, som ska vara väl förtrogen med de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Direktörens mandatperiod är fyra år. Direktörens uppgift är att leda och repre- sentera Människorättscentret och att avgöra de ärenden som hör till Människorättscentret och som inte enligt denna lag hör till männi- skorättsdelegationen. 19 d § Människorättscentrets uppgifter Människorättscentret ska 1) främja informationen, fostran, utbild- ningen och forskningen samt samarbetet i anslutning till dem i fråga om de grund- läggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna, 2) utarbeta rapporter om hur de grund- läggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna tillgodoses, 3) ta initiativ och ge utlåtanden för främ- jande och tillgodoseende av de grundläggan- 64 Gällande lydelse Föreslagen lydelse de fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna, 4) delta i det europeiska och det interna- tionella samarbetet för främjandet och tryg- gandet av de grundläggande fri- och rättig- heterna och de mänskliga rättigheterna, och 5) sköta andra motsvarande uppgifter som gäller främjandet och tillgodoseendet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Människorättscentret behandlar inte kla- gomål. Människorättscentret har rätt att av myn- digheterna avgiftsfritt få de uppgifter och ut- redningar som centret behöver för att sköta sina uppgifter. 19 e § Människorättsdelegationen Människorättscentret har en människo- rättsdelegation som riksdagens justitieom- budsman tillsätter för fyra år i sänder efter att ha hört centrets direktör. Ordförande för delegationen är Människorättscentrets direk- tör. Delegationen har dessutom minst 20 och högst 40 medlemmar. Delegationen består av representanter för det civila samhället, forskningen kring de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna och andra aktörer som deltar i främjandet och tryggandet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Delegationen väljer inom sig en vice ordfö- rande. Delegationen ska 1) behandla vittsyftande och principiellt viktiga frågor som gäller de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rät- tigheterna, 2) årligen godkänna Människorättscentrets verksamhetsplan och centrets verksamhets- berättelse, och 3) vara ett nationellt samarbetsorgan för aktörerna inom fältet för de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rät- tigheterna. För ordnandet av sin verksamhet kan dele- gationen ha ett arbetsutskott och sektioner. Delegationen får anta en arbetsordning. 65 Gällande lydelse Föreslagen lydelse 4 kap. Riksdagens justitieombudsmans kansli och närmare bestämmelser 20 § Riksdagens justitieombudsmans kansli För beredning av de ärenden som skall av- göras av justitieombudsmannen och för sköt- seln av övriga till justitieombudsmannen hö- rande uppgifter finns riksdagens justitieom- budsmans kansli, som leds av justitieom- budsmannen. 4 kap. Riksdagens justitieombudsmans kansli och närmare bestämmelser 20 § Riksdagens justitieombudsmans kansli För beredning av de ärenden som ska avgö- ras av justitieombudsmannen och för skötseln av övriga uppgifter som hör till justitieom- budsmannen samt för skötseln av uppgifter som hör till Människorättscentret finns riks- dagens justitieombudsmans kansli, som leds av justitieombudsmannen. 21 § Instruktion för riksdagens justitieombudsman och arbetsordning för riksdagens justitie- ombudsmans kansli Bestämmelser om tjänsterna vid riksdagens justitieombudsmans kansli och om de särskil- da behörighetsvillkoren för tjänsterna finns i instruktionen för riksdagens justitieombuds- man. I arbetsordningen för riksdagens justitie- ombudsmans kansli meddelas närmare före- skrifter om fördelningen av uppgifter och om vikariearrangemangen mellan justitieom- budsmannen och de biträdande justitieom- budsmännen, om kanslipersonalens uppgifter samt om det samarbetsförfarande som skall iakttas vid kansliet. Justitieombudsmannen fastställer arbets- ordningen för kansliet efter att ha hört de bi- trädande justitieombudsmännen. 21 § Instruktion för riksdagens justitieombudsman och arbetsordning för riksdagens justitieom- budsmans kansli Bestämmelser om tjänsterna vid riksdagens justitieombudsmans kansli och om de sär- skilda behörighetsvillkoren för tjänsterna finns i instruktionen för riksdagens justitie- ombudsman. I arbetsordningen för riksdagens justitie- ombudsmans kansli meddelas närmare före- skrifter om fördelningen av uppgifter mellan justitieombudsmannen och de biträdande ju- stitieombudsmännen. I arbetsordningen an- ges även vikariearrangemangen för justitie- ombudsmannen, de biträdande justitieom- budsmännen och Människorättscentrets di- rektör, uppgifterna för kanslipersonalen samt det samarbetsförfarande som ska iakttas vid kansliet. Justitieombudsmannen fastställer arbets- ordningen för kansliet efter att ha hört de bi- trädande justitieombudsmännen och Männi- skorättscentrets direktör. ——— Denna lag träder i kraft den 20 . De bestämmelser som gäller Människo- centret träder dock i kraft först från ingången 66 Gällande lydelse Föreslagen lydelse av år 2012. Människorättscentrets direktör får dock väljas innan bestämmelserna träder i kraft. Åtgärder som inledandet av Människo- rättscentrets verksamhet förutsätter får vid- tas innan bestämmelserna om Människo- rättscentret träder i kraft. 67 2. Lag om ändring av lagen om justitiekanslern i statsrådet I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om justitiekanslern i statsrådet (193/2000) 4 och 5 § samt rubriken för 6 § som följer: Gällande lydelse Föreslagen lydelse 4 § Upptagande av ärenden till prövning Justitiekanslern skall undersöka ett ärende, om det finns anledning att misstänka att en person, en myndighet eller någon annan insti- tution som omfattas av justitiekanslerns över- vakningsbehörighet har handlat lagstridigt el- ler underlåtit att fullgöra sina skyldigheter, el- ler om justitiekanslern annars anser att det finns orsak härtill. Utan särskilda skäl under- söker justitiekanslern dock inte klagomål över ett mer än fem år gammalt ärende. Om överföringen av ärenden till riksdagens justitieombudsman bestäms särskilt. 4 § Behandling av klagomål Med anledning av ett klagomål som anförts hos justitiekanslern vidtar justitiekanslern de åtgärder som han eller hon anser vara befo- gade med tanke på efterlevnaden av lagen, rättsskyddet eller tillgodoseendet av de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. I ärendet inhämtas sådana utredningar som justitiekanslern an- ser behövliga. Justitiekanslern behandlar inte ett klago- mål som gäller ett ärende som är äldre än två år, om det inte finns särskilda skäl till det. 5 § Utredning av ärenden I ett ärende som med anledning av klago- mål eller av någon annan orsak har inkommit till behandling hos justitiekanslern skall de upplysningar inhämtas som justitiekanslern anser behövliga. Om det finns skäl att anta att ärendet kan föranleda åtgärder från justitiekanslerns sida, skall den person, myndighet eller annan insti- tution som omfattas av justitiekanslerns över- vakningsbehörighet ges tillfälle att bli hörd. 5 § Hörande av övervakade Om det finns orsak att anta att ett ärende kan ge anledning till kritik mot den överva- kades förfarande, ska justitiekanslern innan ärendet avgörs ge den övervakade tillfälle att bli hörd med anledning av ärendet. 68 Gällande lydelse Föreslagen lydelse 6 § Åtgärder — — — — — — — — — — — — — — 6 § Påföljder — — — — — — — — — — — — — — ——— Denna lag träder i kraft den 20 . 69 Bilaga till betänkandet Författningsförslag Riksdagens beslut om ändring av 11 § i riksdagens arbetsordning I enlighet med riksdagens beslut, som fattats på det sätt som föreskrivs i 52 § 1 mom. i grundlagen (731/1999), ändras i riksdagens arbetsordning (40/2000) 11 § 1 mom. som följer: 11 § Riksdagens justitieombudsman, biträdande justitieombudsmän och Människorättscen- trets direktör När ämbetet som riksdagens justitieom- budsman, biträdande justitieombudsman eller som Människorättscentrets direktör är ledigt meddelas detta på det sätt som talmanskonfe- rensen beslutar. Valet förrättas efter det att grundlagsutskottet har gjort en bedömning av dem som anmält sig för ämbetet. Debatt till- låts inte vid valet. — — — — — — — — — — — — — — ——— Detta beslut träder i kraft den 20 . Åtgärder som verkställigheten av beslutet förutsätter får vidtas innan beslutet träder i kraft. ————— 70 Lag om ändring av lagen om riksdagens tjänstemän I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om riksdagens tjänstemän (1197/2003) 4 § 2 mom., 10 § 3 mom., 29 § och 71 § 4 mom., av dem 4 § 2 mom. och 29 § sådana de lyder i lagar 1189/2004, 454/2006 och 608/2007, som följer: 4 § — — — — — — — — — — — — — — Följande tjänster samt tjänster som till tjänsteställningen motsvarar dem eller är högre får inte inrättas, indras eller tjänstebe- nämningen ändras, om inte varje tjänst speci- ficerats i statsbudgeten: 1) vid riksdagens kansli: tjänsterna som riksdagens generalsekreterare, riksdagens bi- trädande generalsekreterare, riksdagens för- valtningsdirektör, riksdagens lagstiftningsdi- rektör, utrednings- och informationsdirektör, direktör för internationella enheten och sä- kerhetsdirektör, 2) vid riksdagens justitieombudsmans kansli: tjänsten som kanslichef och tjänsten som Människorättscentrets direktör, 3) vid statens revisionsverk: tjänsten som generaldirektör, och 4) vid forskningsinstitutet för internationel- la relationer och EU-frågor: tjänsten som di- rektör. — — — — — — — — — — — — — — 10 § — — — — — — — — — — — — — — Andra tjänstemän vid riksdagens justitie- ombudsmans kansli än Människorättscentrets direktör utnämns av riksdagens justitieom- budsman. — — — — — — — — — — — — — — 29 § Utöver vad som i 30 § föreskrivs om grun- derna för uppsägning gäller att följande tjäns- temän kan sägas upp då det med beaktande av tjänsteförhållandets art finns ett godtag- bart och motiverat skäl för uppsägningen: 1) riksdagens kansli: riksdagens general- sekreterare, riksdagens biträdande general- sekreterare, riksdagens förvaltningsdirektör, riksdagens lagstiftningsdirektör, utrednings- och informationsdirektören, direktören för internationella enheten och säkerhetsdirektö- ren, 2) riksdagens justitieombudsmans kansli: kanslichefen och chefen för Människorätts- centret, samt 3) forskningsinstitutet för internationella relationer och EU-frågor: direktören. 71 § — — — — — — — — — — — — — — Riksdagen beslutar om uppsägning av riks- dagens generalsekreterare, chefen för Männi- skorättscentret och statens revisionsverks ge- neraldirektör och om hävning av tjänsteför- hållandet samt kanslikommissionen om be- viljande av tjänstledighet, förflyttning av en tjänsteman med stöd av 25 §, ombildning av ett tjänsteförhållande till tjänsteförhållande på deltid, varning, permittering av en tjäns- teman och om avstängning från tjänsteutöv- ning. Innan beslut fattas skall kanslikommis- sionen ge utlåtande i ett ärende som gäller uppsägning eller hävning av ett tjänsteförhål- lande. ——— Denna lag träder i kraft den 20 . Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft. ————— 71 Parallelltext Riksdagens beslut om ändring av 11 § i riksdagens arbetsordning I enlighet med riksdagens beslut, som fattats på det sätt som föreskrivs i 52 § 1 mom. i grundlagen (731/1999), ändras i riksdagens arbetsordning (40/2000) 11 § 1 mom. som följer: Gällande lydelse Föreslagen lydelse 11 § Riksdagens justitieombudsman När ämbetet som riksdagens justitieom- budsman eller som biträdande justitieom- budsman är ledigt meddelas detta på det sätt som talmanskonferensen beslutar. Valet för- rättas efter det att grundlagsutskottet har gjort en bedömning av dem som anmält sig för ämbetet. Debatt tillåts inte vid valet. — — — — — — — — — — — — — — 11 § Riksdagens justitieombudsman, biträdande justitieombudsmän och Människorättscen- trets direktör När ämbetet som riksdagens justitieom- budsman, biträdande justitieombudsman eller som Människorättscentrets direktör är ledigt meddelas detta på det sätt som talmanskonfe- rensen beslutar. Valet förrättas efter det att grundlagsutskottet har gjort en bedömning av dem som anmält sig för ämbetet. Debatt till- låts inte vid valet. — — — — — — — — — — — — — — ——— Detta beslut träder i kraft den 20 . Åtgärder som verkställigheten av beslutet förutsätter får vidtas innan beslutet träder i kraft. 72 Lag om ändring av lagen om riksdagens tjänstemän I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om riksdagens tjänstemän (1197/2003) 4 § 2 mom., 10 § 3 mom., 29 § och 71 § 4 mom., av dem 4 § 2 mom. och 29 § sådana de lyder i lagar 1189/2004, 454/2006 och 608/2007, som följer: Gällande lydelse Föreslagen lydelse 4 § — — — — — — — — — — — — — — Följande tjänster samt tjänster som till tjänsteställningen motsvarar dem eller är hög- re får inte inrättas, indras eller tjänstebenäm- ningen ändras, om inte varje tjänst specifice- rats i statsbudgeten: 1) vid riksdagens kansli: tjänsterna som riksdagens generalsekreterare, riksdagens bi- trädande generalsekreterare, riksdagens för- valtningsdirektör, riksdagens lagstiftningsdi- rektör, utrednings- och informationsdirektör, direktör för internationella enheten och sä- kerhetsdirektör, 3) vid riksdagens justitieombudsmans kans- li: tjänsten som kanslichef, 4) vid statens revisionsverk: tjänsten som generaldirektör, och 5) vid forskningsinstitutet för internationel- la relationer och EU-frågor: tjänsten som di- rektör. — — — — — — — — — — — — — — 4 § — — — — — — — — — — — — — — Följande tjänster samt tjänster som till tjänsteställningen motsvarar dem eller är högre får inte inrättas, indras eller tjänstebe- nämningen ändras, om inte varje tjänst speci- ficerats i statsbudgeten: 1) vid riksdagens kansli: tjänsterna som riksdagens generalsekreterare, riksdagens bi- trädande generalsekreterare, riksdagens för- valtningsdirektör, riksdagens lagstiftningsdi- rektör, utrednings- och informationsdirektör, direktör för internationella enheten och sä- kerhetsdirektör, 2) vid riksdagens justitieombudsmans kansli: tjänsten som kanslichef och tjänsten som Människorättscentrets direktör, 3) vid statens revisionsverk: tjänsten som generaldirektör, och 4) vid forskningsinstitutet för internationel- la relationer och EU-frågor: tjänsten som di- rektör. — — — — — — — — — — — — — — 10 § — — — — — — — — — — — — — — Riksdagens justitieombudsman utnämner tjänstemännen vid riksdagens justitieom- budsmans kansli. — — — — — — — — — — — — — — 10 § — — — — — — — — — — — — — — Andra tjänstemän vid riksdagens justitie- ombudsmans kansli än Människorättscen- trets direktör utnämns av riksdagens justitie- ombudsman. — — — — — — — — — — — — — — 29 § Utöver vad som i 30 § föreskrivs om grun- derna för uppsägning gäller att följande tjäns- temän kan sägas upp då det med beaktande av tjänsteförhållandets art finns ett godtagbart och motiverat skäl för uppsägningen: 29 § Utöver vad som i 30 § föreskrivs om grun- derna för uppsägning gäller att följande tjäns- temän kan sägas upp då det med beaktande av tjänsteförhållandets art finns ett godtag- bart och motiverat skäl för uppsägningen: 73 Gällande lydelse Föreslagen lydelse 1) riksdagens kansli: riksdagens generalsek- reterare, riksdagens biträdande generalsekre- terare, riksdagens förvaltningsdirektör, riks- dagens lagstiftningsdirektör, utrednings- och informationsdirektören, direktören för inter- nationella enheten och säkerhetsdirektören, 3) riksdagens justitieombudsmans kansli: kanslichefen, och 4) forskningsinstitutet för internationella re- lationer och EU-frågor: direktören. 1) riksdagens kansli: riksdagens general- sekreterare, riksdagens biträdande general- sekreterare, riksdagens förvaltningsdirektör, riksdagens lagstiftningsdirektör, utrednings- och informationsdirektören, direktören för in- ternationella enheten och säkerhetsdirektö- ren, 2) riksdagens justitieombudsmans kansli: kanslichefen och chefen för Människorätts- centret, samt 3) forskningsinstitutet för internationella relationer och EU-frågor: direktören. 71 § — — — — — — — — — — — — — — Riksdagen beslutar om uppsägning av riks- dagens generalsekreterare och statens revi- sionsverks generaldirektör och om hävning av tjänsteförhållandet samt kanslikommissionen om beviljande av tjänstledighet, förflyttning av en tjänsteman med stöd av 25 §, ombild- ning av ett tjänsteförhållande till tjänsteför- hållande på deltid, varning, permittering av en tjänsteman och om avstängning från tjäns- teutövning. Innan beslut fattas skall kansli- kommissionen ge utlåtande i ett ärende som gäller uppsägning eller hävning av ett tjänste- förhållande. 71 § — — — — — — — — — — — — — — Riksdagen beslutar om uppsägning av riks- dagens generalsekreterare, chefen för Männi- skorättscentret och statens revisionsverks generaldirektör och om hävning av tjänste- förhållandet samt kanslikommissionen om beviljande av tjänstledighet, förflyttning av en tjänsteman med stöd av 25 §, ombildning av ett tjänsteförhållande till tjänsteförhållan- de på deltid, varning, permittering av en tjänsteman och om avstängning från tjänste- utövning. Innan beslut fattas skall kansli- kommissionen ge utlåtande i ett ärende som gäller uppsägning eller hävning av ett tjänste- förhållande. ——— Denna lag träder i kraft den 20 . Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft. 74 ISSN-L 1798-7091 ISBN 978-952-466-528-5 (nid.) ISBN 978-952-466-529-2 (PDF) Oikeusministeriö PL 25 00023 VALTIONEUVOSTO www.om.fi Justitieministeriet PB 25 00023 STATSRÅDET www.jm.fi