13/2013 Laittoman maahantulon järjestäminen Rangaistussäännöksen tarkistaminen Laittoman maahantulon järjestäminen 13/2013 Rangaistussäännöksen tarkistaminen Oikeusministeriö, Helsinki 2013 19.2.2013 Julkaisun nimi Laittoman maahantulon järjestäminen Rangaistussäännöksen tarkistaminen Tekijä Työryhmän puheenjohtaja: Lena Andersson Oikeusministeriön julkaisu 13/2013 Mietintöjä ja lausuntoja OSKARI numero OM 12/41/2012 HARE numero OM032:00/2012 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-274-3 URN URN:ISBN:978-952-259-274-3 Pysyvä osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-274-3 Asia- ja avain- sanat Maahanmuutto, rikosoikeus, rikoslaki Tiivistelmä Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain säännöstä laittoman maahantulon järjestämisestä. Rangaistavaksi säädettäisiin se, että maahan tuodaan ulkomaa- lainen, jonka maahantuloon vaadittava matkustusasiakirja, viisumi, oleskelulupa tai matkustusasiakirjaan rinnastettava muu asiakirja olisi saatu viranomaiselta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaan- johtavan tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asiakirjan myöntämiseen. Säännöksessä todettaisiin myös selvyyden vuoksi erikseen, että rangaistavaa olisi tuoda maahan ulkomaalainen, jonka maahantuloon vaadittava asiakirja olisi väärä, väärennetty tai myönnetty toiselle henkilölle. Myös mainittujen asiakirjojen luovuttaminen ulkomaalaiselle olisi rangaistavaa samoin kuin kuljetuksen järjestäminen ulkomaalaiselle, jonka maahantuloon vaa- dittava asiakirja olisi väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle tai hankittu edellä mainituin tavoin. Rikoksen yrityksen rangaistavuus koskisi myös ehdotetta- via uusia tekotapoja. Säännöksessä mainittua luetteloa asiakirjoista, joita vaaditaan maahantuloon, täsmennettäisiin vastaamaan sääntelyn kehitystä Euroopan unionissa. Vastaava täsmennys tehtäisiin valtionrajarikossäännökseen. Valtionrajarikosäännöksessä oleva viittaus kumottuun rajavyöhykelakiin päivitet- täisiin viittaukseksi rajavartiolakiin ja sen rajavyöhykkeellä kiellettyä tai luvanva- raista liikkumista, oleskelua tai eräitä toimia koskeviin säännöksiin. Vastaavat teot eivät enää olisi rangaistavia rajavartiolaissa rajavyöhykerikkomuksina. Rajavyöhy- kerikkomukset olisivat ehdotuksen mukaan rangaistavia vain tahallisesti tehtyinä. 19.2.2013 Publikationens titel Ordnande av olaglig inresa Översyn av straffbestämmelsen Författare Arbetsgruppens ordförande: Lena Andersson Justitieministeriets publikation 13/2013 Betänkanden och utlåtanden OSKARI nummer OM 12/41/2012 HARE nummer OM032:00/2012 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-274-3 URN URN:ISBN:978-952-259-274-3 Permanent adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-274-3 Sak- och nyckelord Invandring, straffrätt, strafflagen Referat I propositionen föreslås det en ändring av bestämmelsen om ordnande av olag- lig inresa i strafflagen. Det föreslås bli straffbart att föra in i Finland en utlänning vars resedokument, visum, uppehållstillstånd eller något annat med ett resedo- kument jämställbart dokument som krävs för inresan har fåtts av en myndighet genom att ge osanna eller vilseledande uppgifter som är betydelsefulla för bevil- jandet av dokumentet, eller genom att muta myndigheten eller tvinga den att bevilja dokumentet. I bestämmelsen konstateras också för tydlighetens skull särskilt att det är straffbart att föra in i landet en utlänning vars inresedokument är falskt eller förfalskat eller har beviljats någon annan. Det är också straffbart att överlåta sådana dokument som nämns ovan till en utlänning samt att ordna transport för en utlänning vars inresedokument är falskt eller förfalskat eller har beviljats någon annan eller har skaffats på något av de sätt som anges ovan. Straffbarheten för försök ska även gälla de föreslagna nya gärningssätten. Förteckningen över dokument som krävs för inresa i bestämmelsen preciseras så att den motsvarar den utveckling av regleringen som skett i Europeiska unio- nen. En motsvarande precisering görs i bestämmelsen om riksgränsbrott. Hänvisningen i bestämmelsen om riksgränsbrott till lagen om gränszon, som har upphävts, uppdateras till en hänvisning till gränsbevakningslagen och bestäm- melserna i den lagen om färdsel, vistelse eller vidtagande av vissa åtgärder inom gränszonen som är förbjudet eller kräver tillstånd. Motsvarande gärningar ska inte längre vara straffbara som gränszonsförseelse enligt gränsbevaknings- lagen. Enligt förslaget är gränszonsförseelserna straffbara bara om de begås uppsåtligen. Oikeusministeriölle Oikeusministeriö asetti 14. elokuuta 2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus hallituksen esitykseksi rikoslain 17 luvun 8 §:n muutta- miseksi niin, että laittoman maahantulon järjestämisenä rangaistavaa olisi tuoda maahan ulkomaalainen, joka on saanut maahantuloon vaadittavan asiakirjan ilmoittamalla vääriä tietoja. Samalla työryhmän tuli valmistella mahdolliset muutokset, jotta mainittu pykälä kattaisi muutenkin riittävän laajasti menettelyt, jotka moitittavuudeltaan rinnastuvat voimassa olevan lain mukaan rangaistaviin tekotapoihin. Lisäksi työryhmän tuli valmistella mahdolliset ehdotuksista seuraavat muutokset valtionrajarikosta koskevaan rikoslain säännökseen sekä mahdolliseen muuhun lainsäädäntöön. Työryhmän toimikausi oli 1.9.2012–31.1.2013. Työryhmä kokoontui 11 kertaa. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin lainsäädäntöneuvos Lena Andersson oikeusministeriöstä ja jäseniksi lainsäädäntösihteeri Veli-Pekka Rautava ul- koasiainministeriöstä, ylitarkastaja Salla Konsti sisäasiainministeriöstä, val- tionsyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen valtakunnansyyttäjänvirastosta, raja- vartioylitarkastaja Silja Hallenberg Rajavartiolaitoksen esikunnasta, käräjä- tuomari Kimmo Vanne Vantaan käräjäoikeudesta, asianajaja Mikael Niemi Suomen Asianajajaliitosta ja johtava lakimies Marjaana Laine Pakolaisneu- vonta ry:stä. Ylitarkastaja Salla Konstin tilalle nimitettiin 11 päivänä loka- kuuta 2012 ylitarkastaja Tero Mikkola sisäasiainministeriöstä ja samalla työryhmää täydennettiin nimittämällä jäseneksi poliisitarkastaja Heidi Kan- kainen sisäasiainministeriöstä. Pysyvänä asiantuntijana on kuultu rikostarkastaja Jari Nyströmiä Rajavartio- laitoksen esikunnasta sekä asiantuntijana komentajakapteeni Petri Härmää Suomenlahden merivartiostosta, ylitarkastaja Raisa Bernardsia Maahan- muuttovirastosta ja kihlakunnansyyttäjä Mikko Sipilää Itä-Uudenmaan syyt- täjänvirastosta. Työryhmä on laatinut ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Saatu- aan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa kunnioittavasti mietintönsä oike- usministeriölle. 9 SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ____________________________________ 10 YLEISPERUSTELUT ___________________________________________________ 11 1 Johdanto ________________________________________________________ 11 2 Nykytila__________________________________________________________ 13 2.1 Rikoslainsäädäntö ja käytäntö __________________________________ 13 2.1.1 Laittoman maahantulon järjestäminen ___________________ 13 2.1.2 Valtionrajarikos _____________________________________ 15 2.2 Schengenin rajasäännöstö, viisumisäännöstö ja ulkomaalaislaki________ 15 2.3 Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä tehty lisäpöytäkirja________________________________________________ 17 2.4 Kansainvälinen vertailu________________________________________ 19 2.5 Nykytilan arviointia ___________________________________________ 22 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset ___________________________ 26 4 Esityksen vaikutukset______________________________________________ 31 4.1 Yhteiskunnalliset vaikutukset ___________________________________ 31 4.2 Taloudelliset vaikutukset ja henkilöstövaikutukset ___________________ 31 5 Asian valmistelu __________________________________________________ 33 6 Riippuvuus muista esityksistä_______________________________________ 34 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT______________________________________ 35 7 Lakiehdotusten perustelut __________________________________________ 35 7.1 Rikoslaki ___________________________________________________ 35 7.2 Rajavartiolaki _______________________________________________ 41 8 Voimaantulo______________________________________________________ 42 9 Säätämisjärjestys ja suhde perustuslakiin _____________________________ 43 LAKIEHDOTUKSET ____________________________________________________ 45 RINNAKKAISTEKSTIT __________________________________________________ 47 LAGFÖRSLAG ________________________________________________________ 50 10 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rikoslain 17 luvun ja rajavartiolain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain säännöstä laittoman maahantulon järjes- tämisestä ja valtionrajarikoksesta. Laittoman maahantulon järjestämisenä säädettäisiin rangaistavaksi se, että maahan tuo- daan ulkomaalainen, jonka maahantuloon vaadittava matkustusasiakirja, viisumi, oles- kelulupa tai matkustusasiakirjaan rinnastettava muu asiakirja olisi saatu viranomaiselta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaanjohta- van tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asiakirjan myöntämi- seen. Säännöksessä todettaisiin myös selvyyden vuoksi, että rangaistavaa olisi tuoda maahan ulkomaalainen, jonka maahantuloon vaadittava asiakirja olisi väärä, väärennetty tai myönnetty toiselle henkilölle. Laittoman maahantulon järjestämisen yrityksen ran- gaistavuus ulotettaisiin koskemaan näitä tekoja. Myös edellä mainittujen asiakirjojen luovuttaminen maahan tulevalle ulkomaalaiselle ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi laittoman maahantulon järjestämisenä. Samoin kuljetuksen järjestäminen ulkomaalaiselle, jonka maahantuloon vaadittava asiakirja olisi väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle tai saatu edellä kuvailluin tavoin, olisi rangaistavaa. Laittoman maahantulon järjestämissäännöksessä mainittua luetteloa asiakirjoista, jotka vaaditaan maahantuloon, ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että otetaan huomioon maahantuloon vaadittavia asiakirjoja koskevan sääntelyn kehitys Euroopan unionissa. Vastaava muutos tehtäisiin rikoslain valtionrajarikosta koskevaan säännökseen. Valtionrajarikossäännöksessä oleva viittaus kumottuun rajavyöhykelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi rajavartiolakiin ja sen rajavyöhykkeellä kiellettyä tai luvan- varaista liikkumista, oleskelua tai eräitä toimia koskeviin säännöksiin. Samalla rajavar- tiolakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että vastaavat teot eivät enää olisi rangaistavia rajavyöhykerikkomuksena. Rajavyöhykerikkomus olisi jatkossa rangaistava vain tahal- lisesti tehtynä. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian niiden hyväksy- misen ja vahvistamisen jälkeen. 11 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Laiton maahantulo Euroopan unionin alueella on kasvussa ja siihen liittyy usein kan- sainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Laittoman maahantulon torjunnan tavoitteena on, että ennalta estetään Suomeen suuntautuvaa laitonta maahantuloa ja sen järjestämis- tä, ihmiskauppaa ja muuta laittomaan maahantuloon liittyvää rikollisuutta. Suomi ei ole ollut erityisen houkutteleva maa laittomille maahantulijoille verrattuna eräisiin muihin Euroopan unionin maihin tai Schengen-valtioihin. Suomea voidaan kui- tenkin käyttää laittomaan maahantuloon muihin Schengen-maihin. Tarkoituksena on useimmiten päästä työskentelemään EU-valtioihin tai Schengen-alueelle. Viisumia tai oleskelulupaa haettaessa voidaan esittää viranomaiselle vääriä tai harhaanjohtavia tieto- ja henkilön aikomuksesta poistua Schengen-alueelta luvan päättyessä. Hakijan apuna tai taustalla voi olla maahantulon järjestäjä, joka ottaa maksun väärennettyjen tai vääriä tietoja sisältävien matkustusasiakirjojen tai niiden liitteiden hankkimisesta ja usein myös kuljetuksen järjestämisestä. Laittoman maahantulon järjestämisen rangaistavuu- den tavoitteena onkin Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti erityi- sesti ennalta ehkäistä ja torjua maahan pyrkivien hakijoiden usein turvatonta asemaa hyväksikäyttävää järjestäytynyttä rikollisuutta. Laittoman maahantulon järjestäminen säädetään rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 8 §:ssä. Pykälä on säädetty rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa vuon- na 1998. Pykälää on muutettu viimeksi vuonna 2004. Laittoman maahantulon järjestä- misestä tuomitaan muun muassa se, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kaut- ta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa. Säännöksen soveltaminen laittoman maahantulon järjestämiseen on ollut ongelmallista tilanteissa, joissa maahan tuotavalla henkilöllä on ollut voimassa oleva vaadittava vii- sumi tai muu matkustusasiakirja, mutta se on saatu antamalla viranomaiselle vääriä tie- toja. Oikeuskäytäntö säännöksen soveltamisessa oli pitkään epäyhtenäinen. Oikeustila selveni, kun korkein oikeus katsoi ratkaisussaan KKO 2010:6, että maahantulon järjes- täminen tällaisessa tapauksessa ei ole säännöksen sanamuodon mukainen rangaistava teko. Päätöksen jälkeen valtakunnansyyttäjänvirasto teki 19.2.2010 oikeusministeriölle esityksen rikoslain 17 luvun 8 §:n muuttamiseksi. 12 Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan selvitetään laittoman maahantulon järjestämistä koskevat lainsäädännön uudistustarpeet. Sisäisen turvallisuuden ministeri- ryhmä hyväksyi 17.10.2012 laittoman maahantulon vastaisen toimintaohjelman 2012–2015. Poikkihallinnollinen ohjelma sisältää 21 eri toimenpidettä, joista yhtenä ohjelmassa mainitaan laittoman maahantulon järjestämistä koskevan rangaistussäännök- sen tarkistaminen koskemaan tilanteita, joissa maahantulossa on käytetty sinällään aito- ja, mutta väärin perustein saatuja viisumeja ja oleskelulupia. 13 2 Nykytila 2.1 Rikoslainsäädäntö ja käytäntö 2.1.1 Laittoman maahantulon järjestäminen Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan laittoman maahantulon järjestämisestä tuomitaan se, joka 1) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa, 2) järjestää tai välittää 1 kohdassa tarkoitetulle ulkomaalai- selle kuljetuksen Suomeen tai 3) luovuttaa toiselle väärän tai väärennetyn taikka toiselle henkilölle annetun passin, muun matkustusasiakirjan, viisumin tai oleskeluluvan käytet- täväksi maahantulon yhteydessä. Laittoman maahantulon järjestämisestä tuomitaan sak- koa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rikos edellyttää tahallisuutta. Rikoslain 17 luvun 8 a §:ssä säädetään rangaistus törkeästä laittoman maahantulon jär- jestämisestä. Rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa (rikoslain muuttamisesta annettu laki 563/1998) laittoman maahantulon järjestämistä koskeva pykälä sijoitettiin rikoslain 17 luvun 8 §:ään. Uuden pykälän todettiin sen perusteluissa (HE 6/1997 vp, s. 124/II) vastaavan tuolloista ulkomaalaislain 64 b §:ää, vaikka pykälään ehdotettiin tehtäväksi sen rikoslakiin siirtämisen yhteydessä eräitä sanonnallisia muutoksia. Eduskunnan laki- valiokunta otti mietinnössään (LaVM 3/1998 vp) huomioon myös hallituksen esityksen HE 20/1998 vp, jossa rikoslakiin ehdotettiin otettavaksi samanniminen, mutta sisällöl- tään poikkeava rangaistussäännös. Lakivaliokunnan mietinnön pohjalta säädettiin rikos- lain 17 luvun 8 §. Säännöksestä poistettiin edellytys teon tekemisestä taloudellisen hyö- dyn saavuttamiseksi. Hallituksen esityksen HE 6/1997 vp ja lakivaliokunnan mietinnön LaVM 3/1998 vp perusteluissa ei käsitellä sitä, mitä ilmaisulla ”maahantuloon vaaditta- va” asiakirja tarkoitetaan. Vuonna 2004 lailla rikoslain muuttamisesta 650/2004 lain 17 luvun 8 §:ää muutettiin niin, että sen 1 momentin 1 kohtaan lisättiin tekotapana se, että ulkomaalainen tuodaan Suomen kautta muuhun maahan. Lisäksi momentin 1 ja 3 kohtaan lisättiin passin lisäksi maininta muusta matkustusasiakirjasta. Samalla säädettiin uudessa 8 a §:ssä rangaista- vaksi törkeä laittoman maahantulon järjestäminen. Vuosina 2006 ja 2007 vastaajia tuomittiin laittoman maahantulon järjestämisestä tapa- uksissa, joissa maahan tuoduilla ei katsottu olevan maahantuloon vaadittavaa viisumia, 14 koska se oli hankittu ilmoittamalla väärä matkustustarkoitus. Kyseiseltä osin alioikeus- ratkaisuista ei valitettu hovioikeuteen. Säännöksen soveltamisessa oli kuitenkin alueel- lista vaihtelua, koska esitutkintoja myös lopetettiin sen vuoksi, että syytteen nostamisel- le ei katsottu tällaisissa tilanteissa olevan edellytyksiä. Lappeenrannan käräjäoikeus hylkäsi joulukuussa 2007 syytteen laittoman maahantulon järjestämisestä, koska käräjäoikeuden mukaan riitaista tai vähintäänkin tulkinnanvarais- ta oli se, tarkoitetaanko maahantuloon vaadittavan viisumin puuttumisella myös tilan- netta, jossa maahan tulevalla ulkomaalaisella on voimassa oleva vaadittava viisumi, mutta viisumia haettaessa viranomaiselle on annettu virheellistä tietoa matkan tarkoi- tuksesta. Syytteen hylkäämiseen päätyivät myös Kouvolan hovioikeus marraskuussa 2008 ja alkuvuodesta 2010 korkein oikeus johdannossa mainitussa ennakkopäätökses- sään (KKO:2010:6). Korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä edeltävällä ajalla vuonna 2009 laittoman maa- hantulon järjestämisestä annettiin 21 tuomiota ja törkeästä laittoman maahantulon jär- jestämisestä 6 tuomiota. Tilastoista ei voida erotella tapauksia, joissa tuomio annettiin sen vuoksi, että maahan tuodulla ulkomaalaisella oli ollut väärin tiedoin saatu matkus- tusasiakirja. Tapausten määrän arviointia korkeimman oikeuden päätöstä edeltävien ri- kostilastojen perusteella vaikeuttaa myös se, että rangaistussäännöstä sovellettiin epäyh- tenäisesti. Ennakkopäätöksen antamisen jälkeen esitutkintaa ei ole suoritettu tapauksissa, joissa laittoman maahantulon järjestämisessä on käytetty väärin tiedoin saatuja matkustusasia- kirjoja. Vuonna 2011 laittoman maahantulon järjestämisestä annettiin 32 tuomiota. Keskimää- räinen rangaistus oli 3,1 kuukautta vankeutta. Tuomituista 22 tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja kuusi sakkoihin, kolme syytettyä jätettiin rangaistukseen tuomitsematta ja yhden kohdalla aikaisempi tuomio katsottiin riittäväksi seuraamukseksi. Samana vuon- na törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä annettiin kuusi tuomiota ja keski- määräinen rangaistus oli 31,0 kuukautta vankeutta. Laittoman maahantulon järjestämisestä annettujen tuomioiden määrä oli suhteellisen vakaa vuosina 2005–2008, jolloin tuomioita annettiin alle 15 vuodessa. Vuonna 2009 tuomioita annettiin 21, kun taas vuonna 2010 tuomioiden määrä (40) kaksinkertaistui aikaisempiin vuosiin verrattuna, mutta laski hieman seuraavana vuonna 32 tuomioon. Tuomioiden määrän kasvua vuonna 2010–2011 saattaa osittain selittää vuonna 2009 alkanut rajavartiolaitoksen ja poliisin tiivistynyt tutkintayhteistyö. Yhteistyön tuloksena rajavartiolaitoksen ja poliisin tutkittavaksi tulleet laittoman maahantulon järjestämistä koskevat rikokset lisääntyivät vuonna 2009, mikä vaikutti seuraavan vuoden tuomioiden määrään. Törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä annettujen tuomioiden määrä on ollut 2000-luvulla alle kymmenen tuomiota vuodessa. 15 2.1.2 Valtionrajarikos Valtionrajarikoksesta säädetään rangaistus rikoslain 17 luvun 7 §:ssä. Pykälän 1 mo- mentin 1 kohdan mukaan valtionrajarikoksesta tuomitaan se, joka ylittää Suomen rajan ilman siihen oikeuttavaa passia tai muuta matkustamisoikeuden osoittavaa asiakirjaa tai muualta kuin luvallisesta maahantulo- tai maastalähtöpaikasta vastoin lakiin perustuvaa kieltoa taikka sitä yrittää. Pykälän 2 kohdan mukaan rangaistaan sitä, joka muuten rik- koo rajan ylittämisestä annettuja säännöksiä ja 3 kohdan mukaan luvattomasti oleskelee tai liikkuu rajavyöhykkeellä tai ryhtyy rajavyöhykelaissa (403/1947) tarkoitettuun toi- meen. Momentin 2 kohta voi koskea esimerkiksi tapauksia, joissa ulkomailta tuleva veneilijä jättää ilmoittautumatta passintarkastuspaikkana toimivalle meri- tai rajavartioasemalle. Momentin 3 kohdassa viitataan kumotun rajavyöhykelain säännöksiin. Siinä mainittuina kiellettyinä toimina lain esitöissä mainitaan työn suorittaminen rajavyöhykkeellä ilman lupaa, rajan koskemattomuuden tai rajarauhan loukkaaminen rajaan tai vieraan valta- kunnan alueeseen tai siellä oleskelevaan henkilöön kohdistuvilla teoilla, ampuma- aseiden ja -tarvikkeiden ja räjähdysaineiden käyttö ilman lupaa ja valokuvauskoneiden ja -tarvikkeiden hallussapito ja käyttö rajavyöhykkeellä ilman lupaa (HE 6/1997 vp s. 123/II). Pykälän 2 momentin mukaan valtionrajarikoksesta ei tuomita ulkomaalaista, joka 1 momentissa tarkoitetun teon johdosta käännytetään tai karkotetaan maasta, eikä ulko- maalaista, joka pakolaisuuden perusteella hakee turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomes- sa. Valtionrajarikoksesta ei tuomita myöskään ulkomaalaista, joka on tehnyt 1 momen- tissa tarkoitetun teon sen vuoksi, että hän on ollut 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan kohteena. Valtionrajarikoksesta on tuomittu vuosittain alle kymmenen syytettyä. Vuonna 2011 valtionrajarikoksesta annettiin seitsemän tuomiota, joissa yhdessä tuomittiin ehdollista vankeutta ja kuusi tuomittiin sakkoihin. Päiväsakkojen keskimääräinen lukumäärä oli 15 päiväsakkoa. Myös lievästä valtionrajarikoksesta on annettu alle kymmenen tuomio- ta vuodessa. 2.2 Schengenin rajasäännöstö, viisumisäännöstö ja ulkomaalaislaki Maahantulon sääntelyssä on merkityksellinen Euroopan parlamentin ja neuvoston ase- tus (EY) N:o 562/2006) kolmannen maan kansalaisen maahantulon edellytyksistä (jäl- jempänä Schengenin rajasäännöstö). Sen 5 artiklassa säännellään kolmannen maan kan- salaisen maahantuloa koskevat edellytykset enintään kolmen kuukauden pituista oleske- lua varten kuuden kuukauden ajanjaksoa kohden. Kolmannen maan kansalaisella tulee olla hallussaan voimassa oleva matkustusasiakirja tai rajanylitykseen oikeuttavat asia- kirjat taikka voimassa oleva viisumi. Viisumi tarvitaan vain, jos se vaaditaan luettelon 16 vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, an- netun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 nojalla. Viisumia ei vaadita, jos kolman- nen maan kansalaisella on voimassa oleva oleskelulupa. Mainitun 5 artiklan c-kohdan mukaan kolmannesta maasta tulevan maahantulijan tulee näyttää toteen suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset ja että hänellä on toi- meentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma. Vaihtoehtoisesti hänen tulee osoittaa, että hän kykenee hankkimaan laillisesti tällaiset varat. Maahantulija ei saa olla myöskään määrätty maahantulokiel- toon Schengenin tietojärjestelmässä (SIS). Maahantulija ei saa vaarantaa minkään jä- senvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä eikä kansainvälisiä suhteita eikä hän saa olla määrätty jäsenvaltioiden kansallisissa tietokannoissa samoin perustein maahantulokieltoon. Ulkomaalaislakia sovelletaan rinnakkain Schengenin rajasäännöstön kanssa. Ulkomaa- laislain 11 §:ssä säädetään maahantulon edellytyksistä. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 koh- dan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänellä on voimassa oleva vaa- dittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja ja että hänellä on voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai elinkeinonharjoittajan oleskelu- lupa, jollei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Momentin 3 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää lisäksi, että hän pystyy tarvittaessa esittämään asiakirjoja, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset ja hän pysyy osoittamaan, että hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat, kun otetaan huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varmistettu, tai että hän pystyy laillisesti hankkimaan nämä varat. Ulkomaalaislain 148 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hän ei täytä 11 §:ssä säädettyjä maahantulon edellytyksiä (1 kohta), hän kieltäytyy an- tamasta tarpeellisia tietoja henkilöllisyydestään tai matkastaan taikka antaa tahallaan näistä vääriä tietoja (2 kohta) tai hän on viisumia tai oleskelulupaa hakiessaan antanut tahallaan henkilöllisyyttään tai matkaansa koskevia, viisumin tai oleskeluluvan myön- tämiseen vaikuttaneita vääriä tietoja (3 kohta). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 810/2009 yhteisen viisumi- säännöstön laatimisesta (jäljempänä viisumisäännöstö) säännellään kolmansien maiden kansalaisten viisumin hakemisesta koskien Schengen-alueelle suuntautuvaa matkaa. Asetuksessa viisumilla tarkoitetaan Euroopan unionin jäsenvaltion myöntämää lupaa, joka tarvitaan a) jäsenvaltioiden alueen kautta tapahtuvaan kauttakulkuun tai jäsenvalti- oiden alueella oleskeluun, jonka on tarkoitus kestää enintään kolme kuukautta minkä hyvänsä kuuden kuukauden jakson aikana ensimmäisestä maahantulosta jäsenvaltioiden alueella tai b) kauttakulkuun jäsenvaltioiden lentokenttien kansainvälisen alueen kautta (2 artiklan 2 kohta) ja ”yhtenäisellä viisumilla” kaikkien jäsenvaltioiden alueella voi- massa olevaa viisumia (2 artiklan 3 kohta). 17 Viisumisäännöstön 11 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisen hakijan on jätettävä asetuksen liitteessä 1 säädetty hakemuslomake täytettynä ja allekirjoitettuna. Hakemuslomakkeen 21 kohta koskee matkan päätarkoituksen tai -tarkoitusten ilmoittamista. Asetuksen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan yhtenäistä viisumia haettaessa hakijan on esitet- tävä matkan tarkoitukseen liittyvät selvitykset. Asetuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdan mu- kaan viisumin hakijan on hakemusta jättäessään oltava pääsääntöisesti henkilökohtai- sesti läsnä. Viisumisäännöstön 21 artikla koskee maahantulon edellytysten tarkastamista ja ris- kinarviointia. Artiklan 3 kohdan mukaan konsulaatin on muun ohessa tarkistettava, että esitetty matkustusasiakirja ei ole virheellinen, väärä tai väärennetty (a alakohta), ja haki- jan esittämät tiedot suunnitellun matkan tarkoituksesta ja olosuhteista (b alakohta). Viisumin epäämistä koskee säännöstön 32 artikla. Sen 1 kohdan mukaan viisumi evä- tään muun ohessa, jos hakija esittää virheellisen, väärän tai väärennetyn matkustusasia- kirjan taikka jos on perustellut syyt epäillä hakijan esittämien liiteasiakirjojen aitoutta tai niiden sisällön todenmukaisuutta tai hakijan esittämien ilmoitusten luotettavuutta. 2.3 Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä tehty lisäpöytäkirja Suomi on ratifioinut Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikol- lisuuden vastaisen yleissopimuksen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahan- muuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan vuonna 2006 (SopS 73/2006; jäljempänä ”lisäpöytäkirja”). Ihmissalakuljetuksen tai siihen liittyvien tekojen säätämistä rangaistavaksi koskee lisä- pöytäkirjan 6 artikla. Sen 1 kappaleen mukaan kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen rangaistaviksi seuraavat teot, kun ne on tehty tahallisesti ja välittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi: a maahanmuuttajien salakuljetus; b maahanmuuttajien salakuljetuksen mahdollistamiseksi: i) väärennetyn (fraudulent) matkustusasiakirjan tai henkilötodistuksen valmistaminen, ii) sellaisen asiakirjan järjestäminen, antaminen tai hallussapito, c maassa oleskelun mahdollistaminen sellaiselle henkilölle, joka ei ole kysei- sen valtion kansalainen tai joka ei asu pysyvästi kyseisessä valtiossa, 18 vastaanottavan valtion asettamien laillista maassa oleskelua koskevien vaa- timusten vastaisesti tämän kappaleen d kohdassa mainituilla keinoilla tai muilla laittomilla keinoilla. Lisäpöytäkirjan 6 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen rangaistavaksi ar- tiklan 1 kappaleen mukaisesti rangaistavaksi säädetyn teon yritys, jollei sopimusvaltion oikeusjärjestelmän peruskäsitteistä muuta johdu. Lisäpöytäkirjan 3 artiklassa määritellään käsitteet. Artiklan a kohdan mukaan ”maa- hanmuuttajien salakuljetus” tarkoittaa henkilön laittoman maahantulon järjestämistä sel- laiseen sopimusvaltioon, jonka kansalainen kyseinen henkilö ei ole tai jossa hän ei asu pysyvästi, välittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamisek- si. ”Laittoman maahantulon” käsite määritellään 3 artiklan b kohdassa, jonka mukaan sillä tarkoitetaan rajan ylittämistä vastaanottavan valtion asettamien laillista maahantuloa koskevien vaatimusten vastaisesti. Artiklan c kohdan mukaan ”väärä (fraudulent) matkustusasiakirja tai henkilötodistus” tarkoittaa sellaista matkustusasiakirjaa tai henkilötodistusta, i) joka on väärennetty tai jonka ulkonäköä on muutettu muun kuin sellaisen henkilön tai viranomaisen toimesta, joka on laillisesti valtuutettu valmistamaan tai myöntämään matkustusasiakirja tai hen- kilötodistus valtion puolesta tai ii) joka on myönnetty tai saatu laittomasti väärien tieto- jen, lahjonnan tai pakottamisen avulla tai muulla laittomalla tavalla tai iii) jota käyttää muu henkilö kuin sen laillinen haltija. Vuoden 2004 lainsäädäntömuutoksia tehtäessä arvioitiin laajasti laittoman maahantulon järjestämistä koskevien säännösten muutostarpeet (HE 34/2004 vp, s. 43–46). Hallituk- sen esityksessä otettiin huomioon myös lisäpöytäkirjan kriminalisointivelvoitteet. Esi- tyksessä katsottiin, että lisäpöytäkirja ei edellyttänyt laittoman maahantulon järjestämis- tä koskevan rikoslain 17 luvun 8 §:n muutoksia. Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan katsottiin vastaavan lisäpöytäkirjan 6 artiklan 1 kappaleen a-kohdan vel- voitteita maahanmuuttajien salakuljetuksen säätämisestä rangaistavaksi. Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyn tekotavan ulkopuolelle näytti esityksen mukaan jäävän kuitenkin eräät lisäpöytäkirjan mukaiset tekotavat, kuten vää- rennetyn asiakirjan valmistaminen ja hallussapito. Lisäksi lisäpöytäkirjan väärennetyn asiakirjan käsite tulkittiin laajaksi kattaen myös laittomalla tavalla hankitun asiakirjan sekä toiselle henkilölle kuuluvan asiakirjan. Tällaisia tekoja olisi kuitenkin esityksen mukaan arvioitava väärennystä (rikoslain 33 luvun 1 §) tai väärennysaineiston hallussa- pitoa (33 luvun 4 §) koskevien rangaistussäännösten mukaan. Asiakirjan valmistamista väärien tietojen antamisen, lahjonnan tai pakottamisen avulla voidaan arvioida väärän henkilötiedon antamista (16 luvun 5 §), väärän todistuksen antamista viranomaiselle (16 luvun 8 §), lahjuksen antamista (16 luvun 13 §) tai pakottamista (25 luvun 8 §) kos- kevien rangaistussäännösten mukaisesti. 19 Siltä osin kuin nämäkään rikokset eivät kata lisäpöytäkirjan mukaisia tekotapoja, tekoa voidaan lain esitöiden mukaan arvioida osallisuutena laittoman maahantulon järjestämi- seen, koska se tehdään lisäpöytäkirjan mukaan maahanmuuttajien salakuljetuksen mah- dollistamiseksi, taikka rikoslain 17 luvun 1 a §:n mukaisena järjestäytyneen rikollis- ryhmän toimintaan osallistumisena. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että lisäpöytäkirjaa sovelletaan sen 4 artiklan mukaan rikoksiin, joissa on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä. Lisäpöytäkirjaa kos- kevien tulkintaohjeiden 92. kohdan mukaan 6 artiklan mukaiset teot tulee nähdä osana järjestäytyneiden rikollisryhmien toimintaa. Hallituksen esityksessä HE 34/2004 vp otettiin huomioon muutkin laittoman maahantu- lon järjestämiseen liittyvät kansainväliset velvoitteet kuin lisäpöytäkirja. Näitä olivat Euroopan unionin direktiivi laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleske- lussa avustamisen määrittelystä (2002/90/EY) ja Euroopan unionin neuvoston puitepää- tös rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahantulossa, kauttaku- lussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemistä varten (2002/946/YOS). Lisäpöytäkirjan voimaansaattaminen Suomessa perustui hallituksen esitykseen HE 221/2005 vp, jossa ainoastaan todettiin, että lisäpöytäpöytäkirjasta ja muista kan- sainvälisistä velvoitteista johtuvat kriminalisointivelvoitteet oli jo toteutettu vuonna 2004 voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta. Lakivaliokunnalla ei ollut lausut- tavaa hallituksen esitykseen lisäpöytäkirjan täytäntöönpanosta (LaVM 10/2006 vp). Sama koskee hallintovaliokuntaa, joka antoi lakivaliokunnalle lausunnon esityksestä (HaVL 24/2006 vp). 2.4 Kansainvälinen vertailu Kansainvälisessä vertailussa on alussa tarkempia tietoja eräiden Suomen lähivaltioiden (Ruotsi, Tanska, Viro) ja Saksan valtionrajarikosta ja laittoman maahantulon järjestä- mistä koskevista rangaistussäännöksistä. Näiden valtioiden lainsäädäntöä koskevia tie- toja on täydennetty vastauksilla, joita on saatu valtakunnansyyttäjänviraston vuonna 2009 järjestämän kyselyn avulla. Valtakunnansyyttäjänvirasto järjesti Eurojustin kautta kyselyn EU-jäsenmaille vääriä, väärennettyjä tai väärillä tiedoilla saatuja matkustus- asiakirjoja koskevasta lainsäädännöstä. Kyselyssä kysyttiin, vastaako kansallinen lain- säädäntö vaatimuksiin, jotka lisäpöytäkirjan 3 artiklan c kohdan ii alakohta asettaa vää- rän matkustusasiakirjan määritelmälle. Ruotsissa ulkomaalaislain 20 luvun 4 §:ssä säädetään rangaistus sille, joka tahallaan laittomalla tavalla ylittää tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, jäljem- pänä Schengenin yleissopimus, mukaisen ulkoisen rajan. Rangaistus on sakkoa tai van- keutta korkeintaan vuosi. 20 Luvun 8 §:ssä säädetään rangaistavaksi ihmissalakuljetus, törkeä ihmissalakuljetus ja lievä ihmissalakuljetus. Ihmissalakuljetuksesta tuomitaan se, joka tahallaan auttaa ul- komaalaista tulemaan Ruotsiin, toiseen EU-valtioon tai Islantiin, Norjaan, Sveitsiin tai Liechtensteiniin tai kulkemaan niiden kautta. Rangaistus on enintään kaksi vuotta van- keutta. Ihmissalakuljetuksen arvioimisessa törkeäksi otetaan erityisesti huomioon se, jos teko on tehty korvausta vastaan, tehty osana toimintaa, joka on kohdistunut suureen määrään henkilöitä tai tavalla, joka asettaa ulkomaalaisen hengenvaaraan taikka teko on tehty muutoin häikäilemättömällä tavalla. Törkeästä ihmissalakuljetuksesta on säädetty rangaistukseksi vähintään kuusi kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta. Lievästä ihmissalakuljetuksesta, jonka edellytyksiä ei säädetä laissa, voi seurata sakkoa. Ulkomaalaislain 20 luvun 9 §:ssä säädetään rangaistavaksi ihmissalakuljetuksen järjes- täminen. Tekoon syyllistyy se, joka voiton tavoittelemiseksi suunnittelee tai organisoi toimintaa, joka on suunnattu edistämään sitä, että ulkomaalainen matkustaa Ruotsiin ilman passia tai muita matkustamisessa vaadittavia asiakirjoja. Rangaistukseksi on sää- detty enintään kaksi vuotta vankeutta. Organisoidun ihmissalakuljetuksen arvioimisessa törkeäksi otetaan erityisesti huomioon se, jos teossa on systemaattisesti hyödynnetty ulkomaalaisen uhanalaista asemaa tai jos ulkomaalainen on asetettu hengenvaaraan tai jos häntä on kohdeltu muutoin häikäilemättömällä tavalla. Törkeästä organisoidusta ih- missalakuljetuksesta on säädetty rangaistukseksi vähintään kuusi kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta. Lievästä organisoidusta ihmissalakuljetuksesta on säädetty seu- raamukseksi sakkoa. Henkilö, joka avustaa ulkomaalaisen Ruotsiin ilman passia tai matkustusasiakirjoja, voidaan tuomita avunannosta organisoituun ihmissalakuljetuk- seen, jos hän tiesi tai hän kohtuudella saattoi olettaa (skälig anledning att anta), että matka oli järjestetty voiton tavoittelemiseksi organisoitua ihmissalakuljetusta koskevien säännösten mukaisesti. Ruotsin antamassa vastauksessa valtakunnansyyttäjänviraston kyselyyn todetaan, että lisäpöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä katsottiin, että Ruotsin lainsäädäntö täyttää sen vaatimukset. Väärän matkustusasiakirjan käyttämisestä tulisi syyttää asiakirjan väären- tämisenä tai väärän asiakirjan käyttämisenä. Tanskassa ulkomaalaislain IX luvussa säädetään rangaistuksista. Lain 59 §:ssä sääde- tään rangaistus ulkomaalaiselle, joka tulee maahan tai lähtee maasta muuta reittiä kuin säädettyjen passintarkastuspisteiden kautta, oleskelee Tanskassa ilman vaadittavaa lupaa tai tarkoituksellisesti väärän henkilöllisyyden tai petoksellisen toiminnan avulla hankkii itselleen pääsyn maahan passintarkastuspisteen kautta taikka hankkii itselleen viisumin, passin tai muun matkustusasiakirjan tai oleskelu- tai työluvan. Rangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Lain 59a §:ssä säädetään rangaistus sille, joka tuo Tanskaan ulkomaalaisen, jolla ei maahan tullessaan ole vaadittavaa matkustusasiakirjaa tai viisumia. Seuraamus on sak- koa. Säännöstä ei sovelleta maahantuloon Schengen-valtiosta. Lain 59 §:n 7 kappalees- sa säädetään rangaistus sille, joka tahallisesti avustaa ulkomaalaisen laitonta maahantu- loa Tanskaan, kauttakulkua Tanskan kautta muuhun maahan tai ulkomaalaisen laitonta oleskelua Tanskassa. Rangaistavaa on myös avustaa ulkomaalainen muuhun maahan tai 21 avustaa hänen siellä oleskeluaan tai avustaa ulkomaalaisen laitonta työskentelyä Tans- kassa järjestämällä hänelle majoitus tai kuljetus. Rangaistus on sakkoa tai enintään kak- si vuotta vankeutta. Ulkomaalaisen maassa oleskelun avustamisessa tai kuljetuksen tai majoituksen järjestämisessä ulkomaalaiselle katsotaan raskauttavaksi seikaksi, jos edel- lä mainitut teot on tehty taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi tai ne uusitaan tai jos kyse on usean eri teon tekemisestä. Tanskan valtakunnansyyttäjänviraston kyselyyn antamassa vastauksessa todetaan, että maan ulkomaalaislain rangaistussäännökset kattavat myös laittoman matkustamisen matkustusasiakirjalla, joka on myönnetty väärillä perusteilla. Jos esimerkiksi viisumin hankkimisessa käytetään väärennettyjä asiakirjoja, merkityksellisiä voivat olla myös muut rangaistussäännökset, kuten väärien dokumenttien käyttämistä tai väärien ilmoi- tusten antamista viranomaisille koskevat säännökset. Virossa rikoslain 248 §:ssä säädetään rangaistavaksi valtionrajan ylittäminen laittomas- ti. Seuraamus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Lain 259 §:ssä säädetään rangais- tavaksi ulkomaalaisten laiton kuljettaminen Viron rajan yli. Pykälässä ei ole laittoman toiminnan osalta tarkempaa tunnusmerkistökuvausta (englanniksi ”illegal transportation of an alien across the state border”). Seuraamus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Teko rangaistaan ankarammin enintään kolmen vuoden vankeusrangaistuksella, jos sen tekee ryhmä tai teossa käytetään väkivaltaa. Jos teolla aiheutetaan vakavaa vahinkoa terveydelle, rangaistukseksi on säädetty vähintään neljä ja enintään 12 vuotta vankeutta. Viron kyselyyn antamassa vastauksessa todetaan, että rikoslain kommentaarin mukaan laitonta kuljettamista voivat olla myös rajan ylittämiseen tarpeellisten väärennettyjen asiakirjojen hankintaan liittyvät järjestelyt. Oikeustila väärin tiedoin hankittujen asia- kirjojen osalta on Viron vastauksen mukaan kuitenkin avoin. Saksassa ulkomaalaislain (Aufenthaltsgesetz) 95 §:ssä säädetään rangaistus sille, joka matkustaa Saksaan ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja. Rangaistavaa on myös antaa vääriä tai puutteellisia tietoja tarkoituksena hankkia itselle tai toiselle oleskelupa tai muu maassa oleskeluun vaadittava lupa tai tarkoituksena käyttää näin hankittuja asiakir- joja tahallaan petokselliseen oikeudelliseen toimintaan. Seuraamus on sakkoa tai enin- tään kolme vuotta vankeutta. Maahantulijan tuottamuksellinen teko katsotaan hallinnol- liseksi sakkorikkomukseksi. Lain 96 §:n mukaan rangaistaan ihmissalakuljetuksesta si- tä, joka yllyttää laittomaan maahantuloon ja saa siitä taloudellista hyötyä tai lupauksen hyödystä taikka uusii teon tai toimii usean ulkomaalaisen hyväksi. Rangaistus on sak- koa tai enintään viisi vuotta vankeutta. Teko on ankarammin rangaistava, jos se tehdään voiton tavoittelemiseksi, osana kysei- siä rikoksia varten järjestäytynyttä, jatkuvasti toimivaa ryhmää, aseita kantaen tai alis- tamalla salakuljetettavat henkilöt mahdollisen hengenvaaran aiheuttavaan epäinhimilli- seen kohteluun tai vaarantamalla heidän terveytensä. Rangaistus on vähintään kuusi kuukautta tai enintään kymmenen vuotta vankeutta. Erityisen törkeissä tapauksissa, joissa seurauksena on salakuljetettavan henkilön kuolema, vähimmäisrangaistus voi olla kolme vuotta vankeutta. Saksan vastauksen mukaan kaikki lisäpöytäkirjan 3 artiklan mukaiset teot ovat rangaistavia Saksassa. 22 2.5 Nykytilan arviointia Nykyistä laittoman maahantulon järjestämistä koskevaa säännöstä säädettäessä ei nähty lisäpöytäkirjasta tai muista kansainvälisistä velvoitteista olevan johdettavissa velvolli- suutta täydentää laittoman maahantulon järjestämistä koskevaa tunnusmerkistöä niin, että rikoslain 17 luvun 8 §:n soveltamisalaan kuuluisivat myös tilanteet, joissa viisumi on saatu ilmoittamalla matkustustarkoitus tai muut olennaisesti matkustusasiakirjan myöntämiseen vaikuttavat tiedot väärin. Lisäpöytäkirjan määräykset koskevat lisäksi vain järjestäytyneen rikollisuuden yhteydessä tehtäviä tekoja. Kansainvälisesti matkustusasiakirjojen hankkimiseksi annettujen väärien tietojen anta- misen rangaistavuudessa rikosnimikkeet ja rikostunnusmerkistöt vaihtelevat. Mitään yleisenä pidettävää eurooppalaista linjaa eri maiden rangaistussäännöksistä ei voida ky- selyn perusteella havaita laittoman maahantulon järjestäjän rikosvastuun osalta. Lisä- pöytäkirjan kriminalisointivelvoitteet ihmissalakuljetuksessa käytettävien matkustus- asiakirjojen tai henkilötodistusten väärentämisestä tai niiden sisältämistä vääristä tie- doista on useissa Euroopan unionin maissa pantu täytäntöön väärennyksiä tai viran- omaiselle annettavia vääriä tietoja koskevien rangaistussäännösten avulla. Linja on ollut pitkälle sama kuin Suomessa ratifioitaessa lisäpöytäkirjan mainittuja määräyksiä. Eräis- sä maissa laittoman maahantulon järjestämistä koskevat rikostunnusmerkistöt vaikutta- vat olevan niin avoimia, että ne voinevat kattaa myös tilanteen, jossa maahantulon jär- jestäjä on järjestänyt asiakirjojen hankkimisen väärien tietojen antamisen avulla. Kun väärä tieto, esimerkiksi matkan tarkoitus, ilmoitetaan Suomen viranomaiselle, so- vellettavaksi tulee rikoslain 16 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädetty väärän todistuksen antaminen viranomaiselle. Tämä koskee myös tapauksia, joissa väärä tieto annetaan asiakirjassa tai tallenteessa eli näin ollen myös tapauksia, joissa matkustustarkoitus il- moitetaan väärin esimerkiksi viisumihakemuksessa. Jos esimerkiksi viisumihakemuk- seen päätyvä väärä tieto perustuu väärennettyyn liiteasiakirjaan, kyse on rikoslain 33 luvun mukaisesta väärennyksestä. Väärennysrikos on kyseessä, kun väärennettyä asia- kirjaa käytetään, vaikka tekijä ei olisi osallistunut asiakirjan valmistamiseen tai sen vää- rentämiseen. Kyseiset säännökset kohdistavat rangaistusvastuun kuitenkin yleensä yksittäiseen maa- hantulijaan, jolle matkustusasiakirja, viisumi tai oleskelulupa on myönnetty. Osallisuus- oppien mukaisesti rangaistusvastuu voi kohdata lisäksi myös sellaista henkilöä, joka on ollut mukana väärien tietojen antamisessa tai väärennyksen ollessa kyseessä mukana asiakirjan valmistamisessa tai käyttämisessä. Kysymykseen saattaa tulla esimerkiksi neuvontatyyppinen avunanto. Näytön saaminen osallisuudesta on usein kuitenkin vaike- aa. Mainittujen säännösten soveltamisella ei siten käytännössä kyetä puuttumaan laiton- ta maahantuloa organisoivaan tahoon, laittoman maahantulon järjestäjään. Nykytilanne voi houkutella laittoman maahantulon järjestäjiä kohdistamaan toimintaansa Suomeen tai käyttämään Suomea kauttakulkumaana laittomien maahantulijoiden kuljettamisessa muualle Schengen-alueelle. 23 Laittoman maahantulon järjestämistä koskevan rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan epäselvyys ei koske pelkästään tilanteita, joissa viisumi on saatu ilmoittamalla matkustustarkoitus väärin. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa on oikeuskäytännössä tulkittu niin, että myös väärennetyllä asiakirjalla maahan tulevan ulkomaalaisen katsotaan ole- van säännöksen edellyttämällä tavalla ilman vaadittavaa maahantuloon oikeuttavaa asiakirjaa. Sanamuotonsa mukaisesti säännös ei kuitenkaan selvästi koske tilanteita, joissa asiakirja on väärennetty (aitoa asiakirjaa on muutettu sen valmistamisen jälkeen) tai väärä (asiakirja ei ole ollenkaan sen antamiseen oikeutetun tahon antama). Tilanne ei ole täysin tyydyttävä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Periaate edellyttää, että rangaistavaksi säädetty käyttäytyminen on kuvattu rangaistussäännök- sessä tarkkarajaisesti ja täsmällisesti. Laillisuusperiaatteen merkitystä arvioitaessa huo- mioon on otettava, että laittoman maahantulon järjestäminen on suhteellisen ankarasti rangaistava rikos. Viisumia ja oleskelulupaa haetaan ennen matkaa Suomen tai toisen Schengen-maan edustustossa, jossa hakija esittää hakemustaan tukevia (liite)asiakirjoja. Tilanne, jossa laittoman maahantulon järjestelyyn käytetään rajatarkastusviranomaiselle esitettäviä maahantulon edellytyksiä tukevia vääriä tai väärennettyjä asiakirjoja, ei sen sijaan ny- kyisin tule rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 8 §:n mukaisesti. Sovellettavaksi saattavat tulla kuitenkin muut rikoslain säännökset. Asiakirjojen esittämisestä rajatarkastuksessa säädetään Schengenin rajasäännöstön 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdassa sekä Schengenin rajasäännöstön liitteessä I. Edellä mainituissa tilanteissa on kyse muun ohella viisumivapaista maista saapuvien ulkomaalaisten rajatarkastusviranomaiselle esittämistä maahantulon edellytyksiä tuke- vista asiakirjoista, joita rajatarkastusviranomainen Schengenin rajasäännöstön mukaan voi pyytää esitettäväksi. Schengen-maiden viranomaiset ovat raportoineet viime aikoina Länsi-Balkanin alueelta viisumivapaasti tapahtuvasta laittomasta maahanmuutosta alu- een lähivaltioihin. Suomi ei kuitenkaan ole ollut laajamittaisempien kolmansien maiden kansalaisten viisumivapauteen liittyvien lieveilmiöiden kohde eikä viisumivapaista kolmansista maista tapahtuvaan maahantuloon ole havaittu liittyvän laittoman maahan- tulon järjestämistä. Lainsäädännön muuttamiseen ei siten toistaiseksi ole tosiasiallista tarvetta. Laajenevaan viisumivapauteen varautumisen osalta viitataan kuitenkin jaksoon riippuvuus muista esityksistä. Lisäpöytäkirjan 3 artiklan c kohdan iii-alakohdan mukaan myös asiakirjan hankkiminen lahjonnalla tai pakottamisella tai muulla laittomalla tavalla tekee asiakirjan vääräksi (fraudulent). Matkustusasiakirjan, viisumin, oleskeluluvan tai matkustusasiakirjaan rinnastettavan muun asiakirjan hankkiminen itselle tai toiselle lahjomalla viranomainen tai pakottamal- la hänet asiakirjan myöntämiseen on käytännössä suhteellisen harvinaista. Viranomais- ten lahjontayrityksiä kuitenkin tapahtuu satunnaisesti, eikä viranomaisen pakottamisen mahdollisuuskaan ole laittoman maahantulon järjestämisen yhteydessä poissuljettua. Viranomaisen lahjominen ja pakottaminen ovat kansainvälisten järjestäytyneiden rikol- lisryhmien vakiintuneita toimintatapoja. Riskit näihin tekoihin ovat siten merkitykselli- siä esimerkiksi Suomen ja muiden Schengen-maiden edustustoissa. 24 Laittomasti maahan tuleva ulkomaalainen, jota laittoman maahantulon järjestäjä avustaa maahan, voi syyllistyä valtionrajarikokseen tai muuhun rikoslaissa rangaistavaksi sää- dettyyn tekoon. Jos maahantulija on antanut viranomaiselle vääriä tietoja esimerkiksi viisumihakemusta tehdessään tai hakiessaan oleskelulupaa, hän syyllistyy rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle. Jos hän käyt- tää maahan tullessaan väärennettyjä matkustusasiakirjoja tai on käyttänyt niitä hakies- saan väärennettyjä liiteasiakirjoja, hän syyllistyy väärennykseen. Lahjonnan ja pakotta- misen osalta soveltuvat niitä koskevat edellä mainitut rikoslain säännökset. Rangaista- vuudesta ei siten maahantulijan osalta ole vastaavanlaista epäselvyyttä kuin laittoman maahantulon järjestäjän osalta. Kolmannesta maasta saapuvaan ulkomaalaiseen, joka ei täytä ulkomaalaislaissa säädet- tyjä maahantulon edellytyksiä, voidaan soveltaa myös ulkomaalaislain hallinnollisia seuraamuksia. Ulkomaalaislain 148 §:n mukaan hänet voidaan käännyttää, jos hän on muun muassa viisumia tai oleskelulupaa hakiessaan antanut tahallaan henkilöllisyyttään tai matkaansa koskevia, viisumin tai oleskeluluvan myöntämiseen vaikuttaneita vääriä tietoja. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä 17 päivänä lokakuuta 2012 hyväksy- tyssä laittoman maahantulon vastaisessa toimintaohjelmassa vuosille 2012–2015 kaa- vaillaan hallinnollisten seuraamusten tiukentamista nykyisestä jo ennen maahantulon tapahtumista. Toimintaohjelman toimenpidesuosituksen 3 mukaan tulisi selvittää, voi- taisiinko Suomen edustustossa oleskelulupaa hakevalle, joka on pyrkinyt erehdyttämään viranomaisia, määrätä määräaikainen maahantulokielto. Nykyisin maahantulokielto voidaan määrätä vain Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle maasta karkottamisen yhteydessä tai käännytettäessä ulkomaalainen rajalta. Käytännössä valtionrajarikoksesta annetaan suhteellisen vähän tuomioita, koska ilman matkustusasiakirjoja, viisumeja, oleskelulupia taikka väärennetyillä asiakirjoilla maahan saapuvat ulkomaalaiset käännytetään yleensä jo Suomen rajalla taikka he anovat turva- paikkaa, jolloin heihin kummassakin tapauksessa sovelletaan rikoslain 17 luvun 7 §:n 2 momentin niin sanottua rajoitussäännöstä. Edellä olevan valossa ei ole tarvetta nykyisin jo soveltuvien rikoslain säännösten ja hal- linnollisten seuraamusten lisäksi säätää edellä mainittuja tekoja erikseen valtionrajari- koksena rangaistaviksi. Rikoslain 17 luvun 7 §:n valtionrajarikossäännöksen 1 momentin 3 kohdassa viitataan kumottuun rajavyöhykelakiin rajavyöhykkeellä tapahtuvan luvattoman oleskelun, liik- kumisen ja muun kielletyn toiminnan osalta. Rajavyöhykkeestä säädetään kuitenkin ny- kyisin rajavartiolain (578/2005) 7 luvussa. Lain 51 §:ssä säädetään rajavyöhykettä kos- kevista liikkumis- ja laiduntamiskielloista ja 52 §:ssä luvalla tapahtuvasta oleskelusta, liikkumisesta ja rakentamistoimista. Näiden säännösten rikkominen on säädetty rangais- tavaksi rajavyöhykerikkomuksena lain 72 §:n 1 ja 2 kohdassa. Rajavyöhykerikkomus on rangaistava tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tehtynä ja siitä on seuraamuk- seksi säädetty sakkoa. Säännös tulee sovellettavaksi, jollei teosta ole muualla laissa sää- detty ankarampaa rangaistusta. 25 Molempien lakien rangaistussäännökset ovat syyksiluettavuuden astetta lukuun ottamat- ta kyseisten tekojen osalta identtiset. Rajavyöhykerikkomussäännös tulee kuitenkin mainittujen tekojen osalta sovellettavaksi vain törkeästä huolimattomuudesta tehtyihin tekoihin, koska tahalliset teot tulevat säännöksessä säädetyn toissijaisuuslausekkeen no- jalla rangaistaviksi valtionrajarikoksena. Se on perusmuodossaan säännöksessä mainittu ensisijaisesti sovellettava ankarampi säännös. Lievän valtionrajarikossäännöksen ja ra- javyöhykerikkomussäännöksen suhde on puolestaan tahallisten vähäisten tekojen osalta epäselvä. Molemmista on säädetty rangaistukseksi sakko, mutta rikkomussäännöksessä ei ole säädetty vähäisyyttä koskevia kriteerejä toisin kuin lievässä valtionrajarikossään- nöksessä. Rikoslain valtionrajarikossäännösten ja rajavartiolain rikkomussäännöksen soveltamisedellytykset kyseisten tahallisten tekojen osalta olisi aiheellista lainsäädän- nössä selventää. Samalla mainittua valtionrajarikossäännöksen 3 kohtaa tulisi päivittää niin, että siinä viitattaisiin rajavartiolakiin ja säännöstä täsmennettäisiin laillisuusperiaatteen edellyt- tämällä tavalla tarkkarajaisemmaksi. 26 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Kun lähdetään säätämään uusia kriminalisointeja tai laajentamaan olemassa olevien kriminalisointien alaa, on otettava huomioon rikoslainsäädännön hyväksyttävälle käy- tölle asetettavat yleiset edellytykset (esimerkiksi LaVM 15/2005 vp ja LaVL 9/2004 vp). Niiden mukaan kaikelle rikoslainsäädännölle on oltava hyväksyttävä peruste, on kyettävä osoittamaan painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää uuden rikostun- nusmerkistön säätämistä, säädettävän kriminalisoinnin tulee olla ennaltaehkäisevä ja tunnusmerkistön on oltava tarkkarajainen. Rangaistavuuden alan mahdollista laajentamista tulee tarkastella muun muassa sen va- lossa, ovatko samasta teosta määrättävät hallinnolliset seuraamukset tehokkaita ja riittä- viä. Ulkomaalaislaissa säädetään hallinnollisista seuraamuksista, mutta ne kohdistuvat maahantulijaan, ei maahantulon järjestäjään, lukuun ottamatta liikenteenharjoittajan seuraamusmaksua. Laittoman maahantulon järjestäjään voidaan soveltaa vain rikosoi- keudellisia seuraamuksia. Ulkomaalaisen maahantulon järjestäminen siten, että siinä käytetään väärin tiedoin han- kittuja matkustusasiakirjoja, voi rinnastua tekotapana paheksuttavuudeltaan ja vahingol- lisuudeltaan niihin tekotapoihin, jotka nykyisin kuuluvat laittoman maahantulon järjes- tämisen soveltamisalaan. Väärennettyjä ja väärin tiedoin saatuja matkustusasiakirjoja hankkiva ja niitä luovuttava matkanjärjestäjä voi kuulua järjestäytyneeseen rikollisorga- nisaatioon, jossa rikollisryhmän toiset jäsenet hoitavat ulkomaalaisen kuljetuksen ja osa toimii saattajina. Järjestäytyneen rikollisen toiminnan taustalla on usein maahantulijan turvattoman aseman hyväksikäyttämistä taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi ilman, että kyse on ihmiskaupasta. Maahantulija voi kuitenkin velkaantua järjestäjille sekä läh- tömaassa että Schengen-alueella. Velkaantuminen voi johtaa laittomaan työntekoon, kiskonnantapaiseen työsyrjintään ja altistaa maahantulijan myös ihmiskaupan uhriksi. Nämä seikat puoltavat sitä, että ulkomaalaisen maahantulon järjestäminen siten, että sii- nä käytetään väärin tiedoin hankittua matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa, lisättäisiin laittoman maahantulon järjestämistä koskevaan rikostunnusmerkistöön. Esi- tyksen yhtenä päätavoitteena onkin lisäpöytäkirjan velvoitteiden mukaisesti laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Laittoman maahantulon järjestämisessä voi kuitenkin olla kyse myös moitittavuudeltaan varsin vähäisistä teoista. Tekoa on vanhastaan pidetty valtionrajarikoksen avustamisena, jonka rangaistusasteikko oli siten säädettävä suhteessa kuin niin sanottuun päätekoon (HE 6/1997 vp). Lisäpöytäkirjan velvoitteet ihmissalakuljetuksen rangaistavuudesta koskevat vain järjestäytyneen rikollisjärjestön piirissä tehtyjä tekoja, kun taas rikoslain säännöksessä rangaistavuus ei edellytä, että laiton maahantulo järjestettäisiin edes ta- loudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Säännös, jolla säädettäisiin laittoman maahantulon 27 järjestämisenä rangaistavaksi se, että maahan tuodaan ulkomaalainen, jonka matkustus- asiakirja, viisumi tai oleskelulupa on saatu väärien tietojen avulla, tulee siten sovelletta- vaksi myös yksittäisen kansalaisen toimiin ilman taloudellista hyötymistarkoitusta. Ky- se on useimmiten ulkomaalaisen maahantulon avustamisesta esimerkiksi ulkomaalaisel- le esitetyn kutsun esittäjänä. Käytännössä kutsujana voi olla esimerkiksi Suomen kansa- laisuuden omaava puoliso, joka esittää kutsun sukujuhliin ulkomaisen puolisonsa maanmiehille, jotka perusteettomasti esitetään sukulaisiksi. Rikostunnusmerkistön tekijäpiirin laajuuden vuoksi laittoman maahantulon järjestämi- sen rangaistavuuden laajentaminen uusiin tekotapoihin tulee rajata huolella. Säännöksen kirjoittamisessa tulee myös noudattaa rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttuja pe- riaatteita ja kirjoitustapoja. Rikoslain säännösten valossa lisäpöytäkirjassa käytetty ilmaisu väärien tietojen antami- sesta ei ole täysin ongelmaton. Sanaa väärä käytetään rikoslaissa ainakin kahdessa mer- kityksessä. Rikoslain 33 luvussa väärän asiakirjan valmistamisen kriminalisoinnilla suo- jataan todistuskappaleen oikeaperäisyyttä, ei sen totuudenmukaisuutta. Myös laittoman maahantulon järjestämistä koskevassa 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa käytetään sanaa ”väärä” asiakirjan luovuttamista koskevassa rangaistussäännöksen yhteydessä. Rikos- lain 15 ja 16 luvussa väärä tieto puolestaan tarkoittaa lausuman tai asiakirjan totuuden- mukaisuutta (HE 6/1997 vp s. 73). Useissa rikoslain ”väärän” tiedon antamista koske- vissa rangaistussäännöksissä onkin käytetty rikostunnusmerkistöissä ilmaisuja totuu- denvastainen tai harhaanjohtava. Käyttämällä näitä käsitteitä vältyttäisiin ongelmilta, joita ”väärä” sanan käyttöön voi sen useiden merkitysten vuoksi liittyä. Rikoslaissa on myös väärien tietojen antamista koskevissa säännöksissä yleisesti rajattu tunnusmerkistöä kyseeseen tulevien tietojen laadun tai merkityksen suhteen. Usein käy- tetty rajaus on väärän tiedon olennaisuus tai merkityksellisyys jonkin kohderyhmän (ri- koslain 30 luvun 1 § markkinointirikos, rikoslain 39 luvun 2 § velallisen petos) tai asian (rikoslain 16 luvun 6 § sakkovilppi) suhteen. Laittoman maahantulon järjestämisessäkin rangaistavaa tulisi olla vain tilanteet, joissa maahan tuotavan henkilön matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa varten annet- tu totuudenvastainen tai harhaanjohtava tieto olisi merkityksellinen asiakirjan myöntä- misen kannalta. Maahantulon järjestämisen ei siten tulisi olla rangaistavaa, jos totuu- denvastainen tai harhaanjohtava tieto on ollut asiakirjan myöntämisen kannalta vähä- merkityksellinen. Laittoman maahantulon järjestäjän tahallisuuden tulee myös ulottua rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti kaikkiin rikostunnusmerkistössä mainittuihin seikkoihin. Vää- rien tietojen antaja ei useinkaan ole matkan järjestäjä, vaan viisumi- tai oleskelulupaa hakeva maahantulija. Maahantulon järjestäjän tulee kuitenkin olla tietoinen siitä, että asiakirjaa haettaessa on annettu totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Jos hakijan voidaan osoittaa toimineen maahantulon järjestäjän ohjeiden mukaan tietoja antaessaan, tahallisuuden suhteen ei useinkaan ole ongelmia. 28 Käytännössä yleinen viranomaiselle annettu väärä tieto on totuudenvastainen tieto mat- kan tarkoituksesta. Viisumia hakeva ulkomaalainen voi esittää edustustossa Suomesta lähetetyn kutsun saapua vierailulle, vaikka hänen tarkoituksenaan on jäädä Schengen- alueelle työskentelemään. Jotta hänelle kutsun esittänyt henkilö syyllistyisi tällaisessa tilanteessa laittoman maahantulon järjestämiseen, hänen tulee tietää, että kutsussa ja vii- sumihakemuksessa esitetty matkan tarkoitus ei vastaa todellisuutta tai hänen tulee oike- uskäytännössä vakiintuneen niin sanotun todennäköisyystahallisuuden mukaan pitää sitä varsin todennäköisenä (Helsingin hovioikeus 13.11.2007 Nro 3643). Sama soveltuu myös suomalaisten yritysten edustajiin, joita voidaan houkutella esittämään ulkomaalai- sille vierailijoille kutsu Suomeen valheellisiksi osoittautuvien kauppasuhteiden toivossa. Tapauksissa, jotka matkan järjestäjän tahallisuuden puutteen vuoksi selvästi jäävät ran- gaistavuuden ulkopuolelle, olisi prosessiekonomisesti järkevää olla käynnistämättä jat- kotoimia mahdollisimman varhaisessa tutkinnan vaiheessa. Laittoman maahantulon järjestäjä voi myös olla tietoinen annetusta totuudenvastaisesta tai harhaanjohtavasta tiedosta, mutta rikos voi teon haitallisuuteen tai siitä ilmenevään syyllisyyteen nähden olla kokonaisuutena vähäinen (syyttämättä ja tuomitsematta jättä- misperuste) tai rikos voi olla tekoon tai tekijään liittyvistä syistä anteeksiannettava (tuomitsematta jättämisperuste). Esimerkiksi Suomessa asuvia ulkomaalaisia voidaan laittoman maahantulon järjestäjien toimesta painostaa kutsujen esittämiseen ja esiinty- mään kutsuttavien sukulaisina. Laittoman maahantulon järjestämiseen soveltuvat siten yleiset toimenpiteistä luopumista koskevat säännökset kuten muihinkin rikoslajeihin. Oikeus hakea kansainvälistä suojelua on turvattu pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (SopS 77/1968), johon viitataan myös Euroopan unionin perusoike- uskirjassa. Kotimaastaan suojeluperusteisista syistä pakenevien henkilöiden mahdolli- suuksia hakea kansainvälistä suojelua ei tule vaikeuttaa. Lisäpöytäkirjan tulkintaohjeis- sa (kohdat 88 ja 92) korostetaan, että ihmissalakuljetuksen rangaistavuuden ulkopuolel- le tulee jättää toiminta, jota harjoitetaan humanitaarisista syistä tai läheisten perhesuh- teiden vuoksi (HE 34/2004 vp). Tilanteeseen voisi säännöksen soveltamisedellytysten täyttyessä tulla sovellettavaksi rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momentin säännös, joka on säädetty täyttämään edellä mainittujen kansainvälisten sopimusten velvoitteet oikeudes- ta hakea turvapaikkaa. Säännöksen mukaan laittoman maahantulon järjestämisenä ei pidetä tekoa, joka erityisesti huomioon ottaen tekijän vaikuttimet sekä ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot hänen kotimaassaan tai vakinaisessa asuinmaassaan on pidettävä kokonaisuutena hyväksyttävistä syistä tehtynä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa on oikeuskäytännössä tulkittu niin, että myös väärenne- tyllä asiakirjalla maahan saapuvan ulkomaalaisen katsotaan olevan säännöksen edellyt- tämällä tavalla ilman säännöksessä tarkoitettua vaadittavaa matkustusasiakirjaa. Lailli- suusperiaate edellyttää kuitenkin rangaistussäännökseltä täsmällisyyttä. Tämän vuoksi säännökseen ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi maininta siitä, että rangaistavaa on myös maahantulon järjestäminen ulkomaalaiselle, jonka matkustusasiakirja, viisumi tai oleskelulupa on väärä tai väärennetty. 29 Lisäpöytäkirjan mukaan väärällä asiakirjalla tarkoitetaan myös asiakirjaa, joka on saatu pakottamalla tai lahjomalla asiakirjan myöntävä viranomainen. Laittoman maahantulon järjestämisessä viranomaisen lahjontaan tai hänen pakottamiseensa saattaa kuitenkin liittyä näyttöongelmia, koska lahjonta tai pakottaminen ei ole ulkoisesti asiakirjasta ha- vaittavissa samalla tavoin kuin väärennys tai joskus myös asiakirjan sisältämä väärä tie- to. Lisävaikeuksia voi aiheuttaa rikollisjärjestön jäsenten välinen tehtävien jako. Orga- nisaatiossa yksi taho voi väärentää tai hankkia asiakirjoja laittomin keinoin kuten lah- jomalla tai pakottamalla, kun taas toiset hoitavat kuljetuksen ja ulkomaalaisen maahan- tulijan saattamisen. Käytännössä kiinni jääneen järjestäjän tuomitseminen laittoman maahantulon järjestämisestä edellyttäisi, että organisaation muiden jäsenten ulkomailla suorittama lahjonta tai pakottaminen on selvitetty, ja että syytteessä olevan jäsenen osoitetaan olleen tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen tavasta, jolla maahan- tuodun ulkomaalaisen matkustusasiakirja, viisumi tai oleskelulupa on hankittu. Lainsäädännön muuttamista harkittaessa vastakkain ovat siten tarve torjua järjestäyty- nyttä rikollisuutta ja toisaalta asiakirjojen hankinnassa tapahtuneeseen viranomaisen pa- kottamiseen tai lahjontaan liittyvät mahdolliset näyttöongelmat. Rangaistavuuden alan laajentamisen tarvetta harkittaessa on myös otettava huomioon tapausten harvinaisuus käytännössä. Viranomaisten lahjonta ja pakottaminen ovat kuitenkin vakiintuneesti osa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja ja yksittäisinäkin tapauksina yhteiskunnallisesti erittäin haitallisia. Tämän vuoksi viranomaisen lahjonnan tai pakot- tamisen sisällyttäminen laittoman maahantulon järjestämistä koskevaan rangaistussään- nökseen yhtenä maahantuotavan ulkomaalaisen matkustusasiakirjan, viisumin tai oles- keluluvan laittomana hankintatapana on perusteltua. Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momenttiin ehdotetaan siten lisättäväksi uusi 2 kohta, jonka mukaan laittoman maahantulon järjestämisestä tuomittaisiin se, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka 1 kohdassa tarkoitet- tu asiakirja on väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle taikka saatu viranomai- selta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaan- johtavan tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asiakirjan myöntä- miseen. Myös edellä mainituilla tavoilla hankitun matkustusasiakirjan, viisumin tai oleskelulu- van luovuttaminen ulkomaalaisella käytettäväksi maahantulon yhteydessä sekä kulje- tuksen järjestäminen tällaiselle ulkomaalaiselle ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa käytettyjä maahantuloon vaadittavia asiakirjoja koske- via käsitteitä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että otetaan huomioon maahantuloon liittyvän sääntelyn kehitys Euroopan unionissa. Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi maininta passista, koska matkustusasiakirjan käsite on eurooppalaisessa lainsääntökehi- tyksessä laajentunut kattamaan myös passit. Säännökseen ehdotetaan uutena käsitteenä maininta matkustusasiakirjaan rinnastettavasta muusta asiakirjasta. Tähän liittyy muiden lueteltujen käsitteiden ohella määre maahantuloon vaadittava. Matkustusasiakirjaan rin- nastettavalla muulla asiakirjalla tarkoitetaan eräiden henkilöryhmien kuten merenkulki- joiden normaalista poikkeavia matkustusasiakirjoja. Kohdassa mainittujen asiakirjojen ala ei laajenisi nykyiseen verrattuna. 30 Valtionrajarikosta koskevassa rikoslain 17 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainit- tua luetteloa asiakirjoista, joiden puuttuessa rajan ylittävä ulkomaalainen tuomitaan val- tionrajarikoksesta, täsmennettäisiin vastaavalla tavalla. Valtionrajarikosta koskevassa 17 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään nykyi- sin rangaistavaksi (tahallinen) luvaton liikkuminen tai oleskelu tai kiellettyyn toimin- taan ryhtyminen rajavyöhykkeellä. Samat teot ovat tahallisina nykyisin rangaistavia myös rajavartiolain rajavyöhykerikkomuksena, vaikka säännöksen toissijaisuuslausek- keen johdosta sovellettavaksi voi tulla vain ankarammin rangaistava valtionrajarikos- säännös. Rajavartiolain rikkomussäännös on siten mainittujen tahallisten tekojen osalta vailla itsenäistä soveltamisalaa. Luvattomasta liikkumisesta tai oleskelusta taikka kiel- lettyyn toimeen ryhtymisestä rajavyöhykkeellä voidaan tuomita rajavyöhykerikkomuk- sena vain, jos mainitut teot tehdään törkeästä huolimattomudesta. Mainitut teot, samoin kuin muutkin rajavyöhykerikkomuksena rangaistavaksi säädetyt teot, ovat kuitenkin sellaisia, että ne valtaosin tehdään tahallisesti, eikä niiden säätämisellä rangaistaviksi myös törkeästä huolimattomuudesta tehtyinä ole ollut suurta käytännön merkitystä. Esityksessä ehdotetaan, että kielletty tai ilman lupaa tapahtuva liikkuminen, oleskelu tai toimenpiteeseen ryhtyminen rajavyöhykkeellä säädetään edelleen rangaistaviksi valtion- rajarikoksena. Samalla vastaavat teot ehdotetaan poistettavaksi rajavyöhykerikkomus- säännöksestä. Ehdotus supistaisi hieman rangaistavuuden alaa vaadittavan syyksiluetta- vuuden asteen osalta. Teoista säädetty rangaistus ei ankaroituisi nykyiseen verrattuna. Käytännössä tahallinenkin liikkuminen tai oleskelu rajavyöhykkeellä on yleensä lyhyt- aikaista ja kiellettyjen toimien laatu sellaista, että sovellettavaksi tulisi useimmiten lie- vää valtionrajarikosta koskeva säännös. Siitä on säädetty seuraamukseksi sakkoa, mikä mahdollistaa vähäisten tekojen käsittelyn rangaistusmääräysmenettelyssä. Valtionrajarikosta koskevan 17 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan siten muu- tettavaksi niin, että kohdassa oleva viittaus kumottuun rajavyöhykelakiin poistettaisiin ja sen sijaan viitattaisiin rajavartiolain 51 ja 52 §:n säännöksiin, jotka koskevat raja- vyöhykkeellä oleskelua, liikkumista tai siellä kiellettyihin tai luvanvaraisiin toimiin ryh- tymistä. Rajavartiolain 72 §:stä poistettaisiin sen nykyiset 1 ja 2 kohdat. Rajavyöhykerikkomuk- sena rangaistavat teot ehdotetaan säädettäväksi rangaistaviksi vain tahallisesti tehtyinä. Samalla rikkomussäännöksestä ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi maininta siitä, että säännöstä sovelletaan vain, jos teko ei ole muualla laissa säädetty ankarammin ran- gaistavaksi. Rajavartiolakiin lisättäisiin myös viittaus rikoslain valtionrajarikossäännök- siin. 31 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Yhteiskunnalliset vaikutukset Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan maahanmuuttopolitiikan tulee tur- vata suvaitsevainen, turvallinen ja moniarvoinen yhteiskunta sekä lisätä Suomen kan- sainvälistä kilpailukykyä. Tavoitteena on maahanmuuttopolitiikassa turvata hallitut, kansainvälistyvät ja avoimet työmarkkinat. Nyt käsillä oleva ehdotus ehkäisee välilli- sesti hallitsematonta maahanmuuttoa puuttumalla sitä edistävään laittoman maahantulon järjestämiseen. Kriminaalipolitiikan tavoitteina on hallitusohjelman mukaan rikosten ehkäiseminen, en- nustettavan ja luotettavan rikosoikeusjärjestelmän ylläpito, rikosvastuun toteutuminen, rikosseuraamusjärjestelmän toimivuuden varmistaminen ja uhrin aseman turvaaminen. Nyt käsillä oleva esitykseen sisältyvillä lainsäädäntömuutoksilla olisi useita mainittui- hin tavoitteisiin liittyviä vaikutuksia. Rangaistussäännösten täsmentämisellä edistetään rikosvastuun asianmukaisen kohdentumisen toteutumista. Säännösten selkeyttäminen puolestaan vaikuttaa rikosoikeusjärjestelmän ennustettavuuteen ja sen kokemiseen luo- tettavaksi. Laittoman maahantulon järjestäjä käyttää usein hyväkseen Schengen-alueelle pyrkivän ulkomaalaisen turvatonta asemaa taloudellisen hyödyn saamiseksi. Maahantulon järjes- täjän rikosvastuun selkeyttäminen ehdotetuin tavoin ennalta ehkäisisi tilanteita, joihin saattaa liittyä maahan pyrkivän ulkomaalaisen taloudellista hyväksikäyttöä. Laittoman maahantulon järjestäminen on usein kansainvälistä rikollisuutta. Näin esityksellä olisi myönteisiä vaikutuksia rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan. 4.2 Taloudelliset vaikutukset ja henkilöstövaikutukset Ehdotettu rikoslain muutos laajentaisi laittoman maahantulon järjestämistä koskevaa rangaistavuuden alaa tapauksissa, joissa maahan tuodaan ulkomaalainen, jonka matkus- tusasiakirja, viisumi, oleskelupa tai matkustusasiakirjaan rinnastettava muu asiakirja on hankittu esittämällä viranomaiselle totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Tapa- usten määrää, joissa kyse on laittoman maahantulon järjestämisestä väärin tiedoin han- kittujen asiakirjojen avulla, on vaikea arvioida. Kyseisiä tilanteita ei nykyään tilastoida, koska ne eivät johda esitutkintaan. Ennen korkeimman oikeuden ratkaisun antamista vuonna 2009 laittoman maahantulon järjestämisestä annettiin 21 ja törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä 6 tuomiota. Tilastoissa ei kuitenkaan erotella tapauksia, joissa kyse oli laittoman maahantulon järjestämisestä väärin tiedoin hankittujen asiakir- 32 jojen avulla. Tapausten määrän arviointia korkeimman oikeuden päätöstä edeltävien ri- kostilastojen perusteella vaikeuttaa myös se, että rangaistussäännöstä sovellettiin epäyh- tenäisesti. Ulkomaalaisen tuominen maahan asiakirjoilla, jotka olisi saatu lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asiakirjan myöntämiseen, on käytännössä harvinaista. Esitutkintaviranomaisten arvion mukaan laittoman maahantulon järjestämistä koskeva rangaistavuuden laajentaminen aiheuttanee ainakin alkuvaiheessa esitutkinnassa selvi- tettävien tapausten määrän kasvua. Uusia tapauksia arvioidaan tulevan esityksen vuoksi esitutkintaan kuitenkin korkeintaan joitakin kymmeniä vuosittain. Tutkittavien tapaus- määrien kasvun myötä myös syyttäjien ja tuomioistuinten käsittelemien tapausten määrä lisääntynee jonkin verran. Ehdotetun rikoslain muutoksen vaikutuksen arvioidaan kui- tenkin tasoittuvan pidemmällä aikavälillä, kun otetaan huomioon rangaistussäännöksen rikoksia ennalta ehkäisevä vaikutus tulevaisuudessa. Esityksellä ei näin ollen olisi mer- kittävää vaikutusta esitutkintaviranomaisten, syyttäjien tai tuomioistuinten työmäärään eikä vankilukuun. Tapausten määrän lisääntyminen voitaisiin hoitaa viranomaisten ny- kyisten voimavarojen puitteissa. Vaikka valtionrajarikoksesta ja lievästä valtionrajarikoksesta annetaan vain noin 20 tuomiota vuodessa, niitä tulee poliisin ja rajavartiolaitoksen tutkittavaksi suurempi mää- rä vuosittain. Vuonna 2011 valtionrajarikoksia tuli viranomaisten tietoon 318. Useisiin tapauksiin sovelletaan rikoslain 17 luvun 7 §:n 2 momentin rajoitussäännöstä, jolloin esitutkinta keskeytetään eikä teosta tuomita. Valtionrajarikossäännökseen ehdotetut muutokset eivät lisäisi tutkittavaksi tai tuomittavaksi tulevien tapausten määrää. Esityk- sellä ei siten tältäkään osin olisi vaikutusta henkilöstöresursseihin eikä muita taloudelli- sia vaikutuksia. 33 5 Asian valmistelu Oikeusministeriö asetti 14. elokuuta 2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus hallituksen esitykseksi rikoslain 17 luvun 8 §:n muuttamiseksi niin, että laitto- man maahantulon järjestämisenä rangaistavaa olisi tuoda maahan ulkomaalainen, joka on saanut maahantuloon vaadittavan asiakirjan ilmoittamalla vääriä tietoja. Samalla työ- ryhmän tuli valmistella mahdolliset muutokset, jotta mainittu pykälä kattaisi muutenkin riittävän laajasti menettelyt, jotka moitittavuudeltaan rinnastuvat voimassa olevan lain mukaan rangaistaviin tekotapoihin. Lisäksi työryhmän tuli valmistella mahdolliset eh- dotuksista seuraavat muutokset valtionrajarikosta koskevaan rikoslain säännökseen sekä mahdolliseen muuhun lainsäädäntöön. Työryhmän jäseniksi kutsuttiin sisäasianministeriön, Rajavartiolaitoksen esikunnan, oi- keuslaitoksen, syyttäjälaitoksen, Suomen Asianajajaliiton ja Pakolaisneuvonta ry:n edustajat. Työryhmä kuuli asiantuntijoina Suomenlahden merivartioston, Maahanmuut- toviraston ja Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston edustajia. Työryhmä luovutti mietintön- sä 19 päivänä helmikuuta 2013. 34 6 Riippuvuus muista esityksistä Sisäasiainministeriössä on valmisteilla hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaa- laislain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eräitä ulkomaalaislain maahantuloon ja maasta poistamiseen liittyviä säännöksiä, jotta ne sopisivat nykyistä paremmin yhteen Schengenin rajasäännöstön kanssa. Koska ulkomaalaislain muutosten valmistelu on kesken, esityksen mahdollisia vaikutuksia nyt käsillä olevaan esitykseen ei voida vielä arvioida. Esityksen mahdolliset vaikutukset nyt käsillä olevaan esitykseen tulee sovittaa yhteen viimeistään esitysten eduskuntakäsittelyn aikana. Euroopan unionilla on parhaillaan käynnissä viisumivapauteen tähtäävät vuoropuhelut muun ohella Venäjän, Ukrainan, Moldovan sekä Georgian kanssa. Näiden viisumiva- pauteen tähtäävää vuoropuhelua Euroopan unionin kanssa käyvien maiden kansalaiset jättävät nykyisellään yli 95 prosenttia Suomen ulkomaan edustustojen käsittelemistä viisumihakemuksista. Valtaosa näistä hakemuksista jätetään Venäjällä. Vuonna 2012 Suomen Pietarin pääkonsulaatissa käsiteltiin 1 030 948 viisumihakemusta, kun taas Uk- rainassa sijaitseva Suomen Kiovan suurlähetystö käsitteli samana ajanjaksona 14 752 viisumihakemusta. Sisäasiainministeriö on yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa asettanut työryhmän valmistelemaan, yhteen sovittamaan ja tehostamaan Suomen kan- sallista valmistautumista lisääntyvään itäliikkuvuuteen. Työryhmän toimikausi alkoi 1.10.2012 ja päättyy 1.10.2014. 35 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 7 Lakiehdotusten perustelut 7.1 Rikoslaki 17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan 7 §. Valtionrajarikos Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään nykyisin rangaistus valtionrajarikoksesta sil- le, joka ylittää Suomen rajan ilman siihen oikeuttavaa passia tai muuta matkustamisoi- keuden osoittavaa asiakirjaa taikka sitä yrittää. Kohdassa mainittujen asiakirjojen luet- teloa ehdotetaan tarkistettavaksi niin, että rajan ylittämiseen oikeuttavia asiakirjoja oli- sivat matkustusasiakirja, viisumi, oleskelulupa tai matkustusasiakirjaan rinnastettava muu asiakirja. Rajan ylittämiseen oikeuttavalla matkustusasiakirjalla viitattaisiin sekä Suomen että Eu- roopan unionin lainsäädäntöön. Passilain (671/2006) 2 §:ssä säädetään Suomen passista ja muista matkustusasiakirjoista, joilla Suomen kansalainen osoittaa oikeutensa matkus- taa maasta ja saapua maahan. Tällaisena matkustusasiakirjana voidaan mainita myös passilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu Suomen henkilökortti. Matkustusasiakirjan kä- site kattaisi passilain 2 §:ssä tarkoitetut matkustusasiakirjat, joten passin erillinen mai- nitseminen ei ole enää tarpeellista. Ulkomaan kansalaiselta vaadittavista matkustusasiakirjoista säädetään sekä Suomen että Euroopan unionin lainsäädännössä. Suomen ja muiden Schengen-maiden myöntämän viisumin osalta on mainittava yleisperusteluissa mainittu viisumisäännöstö. Lisäksi Eu- roopan unionin viisumeita koskevaan sääntelyyn kuuluu Euroopan parlamentin ja neu- voston päätös ulkorajojen ylittämiseen oikeuttavia matkustusasiakirjoja, joihin voidaan liittää viisumi, koskevasta luettelosta ja tämän luettelon vahvistamista varten luotavasta järjestelmästä (1105/2011/EU), jäljempänä matkustusasiakirjaluettelopäätös. Yleispe- rusteluissa mainitulla tavalla myös Schengenin rajasäännöstössä säädetään osana kol- mansien valtioiden kansalaisten maahantulon edellytyksiä niistä matkustusasiakirjoista, joita henkilöllä on oltava hallussaan Schengen-alueen ulkorajaa ylittäessään. 36 Myös ulkomaalaislaissa säädetään ulkomaalaisten maahantulon edellytyksistä niiltä osin kuin maahantuloa ei ole säännelty Schengenin rajasäännöstössä. Ulkomaalaislain mu- kaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää muun ohella, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Lisäksi edellytetään, että hä- nellä on voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai elinkei- nonharjoittajan oleskelulupa, jollei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sito- vasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Ulkomaalaislain mukaan unionin kansalaisen maahantulon ja oleskelun edellytyksenä on, että hänellä on voimassa oleva henkilötodistus tai passi. Myös näihin tapauksiin vii- tattaisiin tässä käsitteellä matkustusasiakirja, joten passin mainitseminen erikseen ei näissäkään tapauksissa enää ole tarpeen. Ulkomaalaislain unionin kansalaisen maahan- tuloa koskeva sääntely perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin Euroo- pan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella va- paasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktii- vien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (2004/38/EY), jäljempänä va- paan liikkuvuuden direktiivi. Viisumista on säännöksiä Euroopan unionin viisumisäännöstön ja matkustusasiakirja- luettelopäätöksen lisäksi myös yleisperusteluissa viitatussa asetuksessa 539/2001. Schengenin yleissopimuksessa on pitkiä viisumeita koskevat määräykset. Suomi ei tällä hetkellä myönnä pitkiä viisumeita. Ehdotetussa kohdassa viisumilla viitattaisiin sekä viisumisäännöstön mukaisesti myönnettyyn viisumiin että pitkään viisumiin. Tällainen viisumi voi olla joko Suomen tai jonkin muun Euroopan unionin jäsenvaltion myöntä- mä. Euroopan unionilla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti toimivaltaa myös oleskelulupien osalta. Toimivalta ei kuitenkaan ole yksinomainen ja ulkomaalaislaissa on myös oleskelulupia koskevaa sääntelyä. Schengenin yleissopimuk- sen mukaan ulkomaalainen voi sen perusteella, että hänellä on jonkin Schengen-valtion myöntämä oleskelulupa ja voimassa oleva matkustusasiakirja, tietyin edellytyksin liik- kua vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan minkä tahansa kuuden kuukauden jakson aikana muiden Schengen-valtioiden alueella. Kohdassa mainitulla oleskeluluvalla viitat- taisiin lupaan, joka voi olla Suomen, jonkin muun Euroopan unionin jäsenvaltion tai Schengen-valtion myöntämä. Matkustusasiakirjaan rinnastettavalla muulla asiakirjalla viitattaisiin myös muihin Suo- men ja Euroopan unionin lainsäädännön sisältämiin säännöksiin ja määräyksiin, joiden mukaan tietty asiakirja, joka ei ole edellä selostettu matkustusasiakirja, viisumi tai oles- kelulupa, vaaditaan maahantulon yhteydessä joko sellaisenaan tai yhdessä muiden asia- kirjojen kanssa. Maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyvänä asiakirjana mainittakoon vapaan liikkuvuuden direktiivissä tarkoitettu oleskelukortti, joka voi olla Suomen tai muun eurooppalaisen valtion myöntämä. Vapaan liikkuvuuden direktiiviä sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi myös niin sanottuihin ETA-maihin, joita ovat Norja, Islanti ja Liechtenstein, sekä Sveitsiin. 37 On myös eräitä muita asiakirjoja, joita voidaan vaatia maahantulon yhteydessä. Tällaisia ovat muun ohella merenkulkijain kansallinen henkilöllisyystodistus, ilma-aluksen mie- histöön kuuluvalle annettu miehistökortti sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroo- pan unionin virkamiehilleen matkustamiseen antamat asiakirjat. Ulkomaalaislaissa ei ole täydellisesti lueteltu kaikkia Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten tunnista- mia rajanylitykseen vaadittavia muita asiakirjoja. Tältä osin se, mitä asiakirjoja tarkoite- taan matkustusasiakirjaan rinnastettavalla muulla asiakirjalla, määräytyisi Suomea sito- vien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Euroopan unionin sääntelyn mukaisesti joissain tapauksissa voidaan kauttakulkuun Schengen-valtioiden kautta hyväksyä myös jonkin Schengen-alueen ulkopuolisen valti- on myöntämä viisumi, oleskelulupa tai muu erityinen asiakirja. Myös tällaiset Schen- gen-alueen ulkopuolisten valtioiden, jotka voivat olla Euroopan unionin valtioita tai niin sanottuja kolmansia valtioita, myöntämät viisumivapaaseen kauttakulkuun vaadittavat asiakirjat olisivat kohdassa mainittuja matkustusasiakirjaan rinnastettavia muita asiakir- joja. Pykälän 1 kohdassa ehdotetaan nykyiseen tapaan säädettäväksi rangaistavaksi myös sii- nä mainitun teon yritys. Yrityksen rangaistavuuden kirjoitustapaa kuitenkin tarkistettai- siin. Tapauksissa, joissa yritys rinnastetaan rangaistuksen määräämisen suhteen täytet- tyyn tekoon rikoslain 5 luvun 1 §:n 3 momentissa säädetyin tavoin, yritystä koskeva maininta on rikoslaissa yleensä sijoitettu tekotapaa koskevan verbin yhteyteen (esimer- kiksi 46 luvun 1 § säännöstelyrikos ja 50 luvun 1 § huumausainerikos), eikä nykyisen 1 kohdan tapaan erikseen kohdan loppuun. Tämän vuoksi yrityksen rangaistavuudesta ehdotetaan säädettäväksi 1 kohdan alussa heti tekotapaa kuvaavan verbin jälkeen. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että valtionrajarikoksesta tuomittaisiin se, joka oleskelee tai liikkuu rajavyöhykkeellä tai ryhtyy siellä kiellettyyn toimeen rajavartiolain (578/2005) 51 §:n vastaisesti tai ilman lain 52 §:ssä edellytettyä lupaa. Voimassa olevassa laissa kyseisessä kohdassa viitataan kumottuun rajavyöhyke- lain säännöksiin. Rajavartiolain 51 §:ssä on säädetty rajavyöhykettä koskevista kielloista. Sen mukaan kiellettyä on rajavartiolaitoksen partiotoimintaa ja muuta rajaturvallisuuden ylläpitämi- seksi tarpeellista toimintaa haittaavien aitojen ja vastaavien rakennelmien rakentaminen 50 metriä lähemmäksi rajaviivaa. Pykälän 2 kohdassa säädetään liikkumisesta öiseen aikaan rajavesissä. Kiellettyä on myös porojen ja kotieläinten laiduntaminen ilman val- vontaa alueella, jossa ei ole rajaviivan ylittämistä estävää aitaa. Lain 52 §:ssä säädetään luvanvaraisesta toiminnasta rajavyöhykkeellä. Lupaa edellyttää rajavyöhykkeellä oleskelu, rajakaistalla liikkuminen ja rajavesillä liikkuminen päiväsai- kaan. Lupaa vaaditaan myös ampuma-aseiden, ampumatarvikkeiden, räjähdysaineiden ja jousitoimisten aseiden hallussapitoon ja käyttöön samoin kuin maa- ja kiviaineksen ottamiseen ja mineraalien etsimiseen rajavyöhykkeellä. Rajavartiolain mainituissa pykälissä kiellettyjen tai ilman lupaa tehtyjen tekojen tai toi- mien rangaistavuus vastaisi pääosin nykyisen 3 kohdan rangaistavuuden alaa. Kumot- tuun rajavyöhykelakiin verrattuna rajavartiolaissa ei enää säännellä rajavyöhykkeellä 38 oleskelevaan henkilöön kohdistuvista teoista, joista rangaistaan rikoslain henkeen ja terveyteen kohdistuvien säännösten nojalla. Valtionrajarikoksena ei rangaistaisi myös- kään enää valokuvauskoneiden tai -tarvikkeiden hallussapitoa ja käyttöä rajavyöhyk- keellä, koska asiasta ei säännellä rajavartiolaissa. 8 §. Laittoman maahantulon järjestäminen Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään nykyisin rangaistus laittoman maahantulon järjestämisestä sille, joka tuo Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalai- sen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa taikka sitä yrittää. Kohdassa mainittujen asiakirjojen luetteloa ehdote- taan tarkistettavaksi vastaamaan edellä selostettua valtionrajarikossäännöksen 1 mo- mentin 1 kohtaan tehtyä muutosta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 kohta. Sen mukaan laittoman maa- hantulon järjestämisestä tuomittaisiin se, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle taikka saatu viranomaiselta asiakirjan myön- tämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asiakirjan myöntämiseen. Kuten yleisperusteluissa on todettu, pykälän 1 momentin 1 kohtaa on oikeuskäytännössä tulkittu niin, että myös väärennetyllä asiakirjalla maahan tulevan ulkomaalaisen katso- taan olevan säännöksen edellyttämällä tavalla ilman vaadittavaa matkustusasiakirjaa. Laillisuusperiaatteen vuoksi säännöksessä ehdotetaan kuitenkin selvyyden vuoksi ni- menomaisesti säädettäväksi, että rangaistavaa on myös tuoda maahan ulkomaalainen, jonka 1 kohdassa mainittu matkustusasiakirja on väärä tai väärennetty. Pykälän voimassa olevassa 1 momentin 3 kohdassa on 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan luovuttamisen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä erikseen mainittu väärä ja väären- netty asiakirja. Kohdan esitöistä ei käy ilmi, mitä kyseisillä käsitteillä tarkoitetaan. Li- säpöytäkirjan terminologian mukaan väärällä asiakirjalla tarkoitetaan myös väärennet- tyä asiakirjaa. Tämä olisi kuitenkin vierasta suomalaiselle lainsäädännölle, jossa rikos- lain väärennystä koskevassa 33 luvussa erotellaan väärä ja väärennetty asiakirja. Rikos- lain 33 luvun 6 §:n määritelmäsäännöksen mukaan todistuskappale on väärä, jos se to- disteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai anta- jansa henkilöllisyydestä. Todistuskappale on vuorostaan väärennetty, jos sen sisältöä on oikeudettomasti muutettu jonkin todistelun kannalta merkityksellisen tiedon osalta. Eh- dotettavassa 2 kohdassa ehdotetaan siten 33 luvun mukaisesti mainittavaksi erikseen väärä ja väärennetty asiakirja. Myös matkustusasiakirjan tai viisumin leima voi olla vää- rennyksen kohde. Kohdassa ehdotetaan myös säädettäväksi, että rangaistavaa olisi tuoda maahan ulko- maalainen, jonka 1 kohdassa mainittu asiakirja kuuluu toiselle henkilölle. Käytännössä tällainen asiakirja on yleensä myös väärennetty esimerkiksi vaihtamalla asiakirjaan ku- van ja nimen tilalle toisen henkilön kuva ja tiedot. Kyseessä saattaa kuitenkin olla myös valtuutetun viranomaisen antama, alkuperäinen väärentämätön asiakirja, jota muu kuin 39 asiakirjan varsinainen haltija pitää hallussaan ja käyttää tai yrittää käyttää maahantuloon esiintymällä asiakirjassa mainittuna henkilönä. Näitä tilanteita varten erillinen maininta asiasta on tarpeen. Uudessa 2 kohdassa säädettäisiin myös rangaistavaksi se, että tuodaan tai yritetään tuo- da Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalainen, jonka 1 kohdassa tar- koitettu asiakirja on saatu viranomaiselta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksel- lisen totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon avulla. Ehdotetussa kohdassa viranomaisella tarkoitetaan sekä suomalaisia että muiden maiden viranomaisia, joiden toimivaltaan kuuluu 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan myöntämi- nen. Merkityksellisinä 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan myöntämisen kannalta voidaan pitää totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat suoranaisesti vaikuttaneet sii- hen, että asiakirja on myönnetty. Kyseinen tieto voidaan antaa sekä 1 kohdassa mainit- tua asiakirjaa koskevassa hakemuksessa että hakemuksen liitteinä esitettävissä asiakir- joissa. Esimerkiksi viisumisäännöstö määrittelee, mitä liitteitä viisumihakemukseen on liitettävä. Totuudenvastainen tai harhaanjohtava tieto voitaisiin antaa myös suullisesti esimerkiksi oleskeluluvan myöntämistä koskevassa haastattelussa. Tiedon totuudenvastaisuutta olisi arvioitava hakemuksen myöntämisen kokonaisuuden valossa. Käytännössä yleisin väärin ilmoitettu hakemuksen hyväksymisen kannalta merkityksellinen tieto on totuudenvastainen tieto matkan tarkoituksesta. Myös hake- mukseen liitetyssä kutsukirjeessä annetut todellisuutta vastaamattomat tiedot kutsun tarkoituksesta tai kutsujan ja kutsuttavan suhteesta voisivat olla hakemuksen myöntämi- sen kannalta merkityksellisiä tietoja. Vähäiset epätarkkuudet ja virheellisyydet sellaisis- sa tiedoissa, jotka eivät suoranaisesti vaikuta asiakirjan myöntämiseen, eivät sen sijaan täyttäisi rikostunnusmerkistöä. Esimerkiksi virhe isännän tai majoituspaikan yhteystie- doissa olisi vähäinen, viisumin myöntämisen kannalta epäolennainen tai vähämerkityk- sellinen tieto. Totuudenvastaisuudella tarkoitetaan ehdotetun säännöksen yhteydessä pitkälle samaa kuin väärän todistuksen antamisessa viranomaiselle (rikoslain 16 luvun 8 §). Totuuden- vastaisuus olisi sellaisen seikan esittämistä, jota todellisuudessa ei ole olemassa. (HE 6/1997 vp s. 74). Totuudenvastaisena on joskus pidetty myös tilannetta, jossa asiakirja ei sisällä mitään nimenomaista väärää väitettä todellisuudesta, mutta asiasta annetaan silti olennaisesti virheellinen kuva. Tällöin on kuitenkin kyse pikemminkin harhaanjohtamisesta. Tämän vuoksi ehdotetussa säännöksessä mainittaisiin selvyyden vuoksi erikseen myös harhaan- johtavan tiedon esittäminen. Harhaanjohtavasta tiedosta voisi olla kyse, jos hakemuk- sessa tai sen liiteasiakirjoissa annettu tieto siinä olevien puutteiden, esitystavan tai asiayhteyden vuoksi on selvästi omiaan johtamaan viranomaisia harhaan asiakirjan myöntämismenettelyssä. Asiakirja on siten voitu saada viranomaiselta aktiivisella toi- minnalla antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavaa tietoja tai asiakirja on voitu 40 saada myös salaamalla tietoja. Asiaa valaisevan seikan salaaminen voi olla asian esittä- mistä totuudenvastaisena (HE 6/1997 s.74). Useimmiten seikan salaamisessa olisi kui- tenkin kyse harhaanjohtavasta tiedosta. Myös salatun tiedon harhaanjohtavuutta ja sen merkitystä asiakirjan myöntämiseen olisi arvioitava asiayhteydessään kokonaisuuden valossa. Ehdotetun uuden 2 kohdan mukaan laittoman maahantulon järjestämisenä säädettäisiin rangaistus myös sille, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on saatu viranomaiselta lahjomalla tai pakottamalla hänet asiakirjan myöntämiseen. Lisäpöytäkirjan mukaan asiakirjan hankkiminen kyseisellä tavalla tekee asiakirjan vääräksi. Lisäpöytäkirjan seli- tysmuistiossa ei kuitenkaan selitetä lahjonnan tai pakottamisen käsitteitä. Ehdotetussa säännöksessä lahjonta tai pakottaminen eivät ole suoria viittauksia rikoslain samannimisiin rikosnimikkeisiin. Lahjonta voi olla rikoslain tunnusmerkistön täyttävää lahjuksen antamista (rikoslain 16 luvun 13 §) tai sen ottamista (rikoslain 40 luvun 1 §). Virkamiehen pakottaminen julkista valtaa sisältävän virkatoimen tekemiseen väkivallal- la tai sen uhalla säädetään rangaistavaksi rikoslaissa virkamiehen väkivaltaisena vastus- tamisena rikoslain 16 luvun 1 §:n mukaan, ei sen sijaan rikoslain 25 luvun 8 §:n mukai- sena pakottamisena. Lahjonnalla ja pakottamisella kuvaillaan siten asiakirjan hankkimi- sen laittomia tapoja, jotka voivat muun muassa täyttää edellä mainitut rikoslain sään- nösten tunnusmerkistöt. Lahjonta tai pakottaminen on voinut kohdistua myös 1 kohdas- sa mainitun asiakirjan myöntäneeseen ulkomaiseen virkamieheen ulkomailla, jossa te- koon voidaan soveltaa tekopaikan rikoslakia ja Suomen rikoslaista poikkeavia rikosni- mikkeitä. Pykälän 1 ja 2 kohdissa ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi myös niissä mainittujen tekojen yritys. Nykyisinkin on rangaistavaa 1 kohdan mukaan yrittää tuoda maahan ul- komaalainen, jolla ei ole asianmukaista passia, matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleske- lulupaa. Uudessa 2 kohdassa mainitut tapaukset ovat pitkälle rinnasteisia 1 kohdassa mainitun tilanteen kanssa, joten yrityksen rangaistavuuden ulottaminen myös uuteen 2 kohtaan on perusteltua. Yrityksen rangaistavuudesta ehdotetaan säädettäväksi 1 ja 2 kohtien alussa heti tekotapaa kuvaavan verbin jälkeen edellä valtionrajarikossäännök- sen muutosten yhteydessä mainituista syistä. Pykälän 3 kohdassa säädetään nykyisin rangaistavaksi kuljetuksen järjestäminen tai vä- littäminen Suomeen 1 kohdassa tarkoitetulle ulkomaalaiselle, joka saapuu Suomeen il- man kohdassa mainittua maahantuloon vaadittavaa asiakirjaa. Kohdassa ehdotetaan vii- tattavaksi lisäksi uuteen 2 kohtaan. Rangaistavaksi ehdotetaan siten säädettäväksi myös se, että järjestää tai välittää kuljetuksen ulkomaalaiselle, jonka 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle taikka saatu viranomaisel- ta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaanjoh- tavan tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asiakirjan myöntämi- seen. Kuten yleisperusteluissa todetaan, rangaistavuus edellyttää, että kuljetuksen järjestäjän tulisi tahallisuuden edellyttämällä tavalla olla tietoinen siitä, että 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on väärä, väärennetty taikka tuntea 2 kohdassa mainitut laittomat tavat, joilla 41 se on hankittu. Liikenteenharjoittajalla tai sen edustajalla lienee käytännössä harvoin tahallisuuden edellyttämää tietoa 2 kohdassa säädetyistä tilanteista lukuun ottamatta ta- pauksia, joissa asiakirjaväärennys on ilmeinen. Liikenteenharjoittajalle säädettynä seuraamuksena ulkomaalaisen kuljetuksesta voi kui- tenkin tulla kyseeseen ulkomaalaislain 179 §:ssä säädetty liikenteenharjoittajan seuraa- musmaksu. Hallinnollista seuraamusta sovelletaan lain esitöiden mukaan liikenteenhar- joittajan laiminlyönteihin, joita sellaisenaan ei ole katsottava rikolliseksi toiminnaksi. Rikosoikeudellista menettelyä ja seuraamusta käytettäisiin lain esitöiden mukaan tekoi- hin, joissa nimenomaan on kysymys rikollisessa tarkoituksessa tehdystä teosta siten kuin laittoman maahantulon järjestämistä koskevassa rikoslain 17 luvun 8 §:ssä sääde- tään (HE 28/2003 vp, s. 85–86). Ulkomaalaislain 182 §:n 2 kohdassa säädetään lisäksi, että liikenteenharjoittajan seuraamusmaksu on poistettava, jos liikenteenharjoittaja tuo- mitaan rangaistukseen rikoslain 17 luvun 8 §:n tai 8 a §:n nojalla. Laittoman maahantu- lon järjestämiseen ja törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen sovelletaan rikos- lain 17 luvun 24 §:n mukaan mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta on säädetty. Pykälän 4 kohdassa säädetään nykyisin rangaistavaksi väärän tai väärennetyn taikka toi- selle henkilölle myönnetyn passin, matkustusasiakirjan, viisumin tai oleskeluluvan luo- vuttaminen toiselle. Väärästä tai väärennetystä taikka toiselle henkilölle kuuluvasta asiakirjasta ehdotetaan säädettäväksi jatkossa uudessa 2 kohdassa. Pykälän 4 kohdassa ehdotetaan siten viitattavaksi uudessa 2 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan niin, että ran- gaistavaa olisi 2 kohdassa tarkoitetun asiakirjan luovuttaminen toiselle. Rangaistavuus koskisi siten nykyiseen tapaan väärän tai väärennetyn tai toiselle henkilölle kuuluvan 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan luovuttamista ulkomaalaiselle sekä myös ehdotetussa 2 kohdassa mainituin laittomin tavoin hankittujen asiakirjojen luovuttamista ulkomaa- laiselle. 7.2 Rajavartiolaki 10 luku Rangaistussäännökset 71 a §. Viittaus rikoslakiin Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 71 a §, jossa viitattaisiin rikoslain säännöksiin valti- onrajarikoksesta ja lievästä valtionrajarikoksesta. 72 §. Rajavyöhykerikkomus Lain 72 §:ssä säädetään rangaistavaksi rajavyöhykerikkomus. Sen 1 ja 2 kohta ehdote- taan poistettavaksi, koska vastaavat teot ovat rangaistavia valtionrajarikoksena rikoslain 17 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Pykälästä ehdotetaan myös yleisperusteluissa 42 mainituista syistä poistettavaksi maininta siitä, että rajavyöhykerikkomus olisi rangais- tava myös törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Pykälästä ehdotetaan myös tarpeetto- mana poistettavaksi maininta siitä, että siinä mainitut teot olisivat rajavyöhykerikko- muksena rangaistavia vain, jos teosta ei ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangais- tusta. 8 Voimaantulo Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian niiden vahvistamisen ja hyväk- symisen jälkeen. Rikoslain 3 luvun 2 §:n nojalla ratkaistaan se, sovelletaanko tekoon vanhaa tai uutta la- kia. Säännös koskee rikossäännöksen ajallista soveltuvuutta. 43 9 Säätämisjärjestys ja suhde perustuslakiin Lakiehdotuksessa ehdotetaan laittoman maahantulon järjestämistä koskevan säännöksen muuttamista niin, että rangaistavaa olisi tuoda tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalainen, jonka säännöksessä tarkoitettu asiakirja olisi saatu viranomaiselta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastai- sen tai harhaanjohtavan tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asia- kirjan myöntämiseen. Ehdotus merkitsisi rangaistavuuden alan laajentamista. Laittoman maahantulon järjestämistä koskevan rangaistavuuden alan laajentamista on arvioitava perustuslain 8 §:ssä säädetyn laillisuusperiaatteen kannalta. Laillisuusperiaat- teeseen katsotaan sisältyvän vaatimus rangaistussäännöksen täsmällisyydestä ja tarkka- rajaisuudesta. Ehdotettu rikostunnusmerkistön laajennus on ehdotettavassa säännökses- sä kuvailtu tekotavaltaan täsmällisesti ja ehdotettu rajattavaksi koskemaan vain asiakir- jan myöntämisen kannalta merkityksellisten totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen antamista viranomaiselle. Ehdotus täyttäisi myös suhteellisuusperiaatteen vaa- timukset, koska rankaisemattomaksi jäisi asiakirjan myöntämisen kannalta vähämerki- tyksellisten virheellisten tietojen antaminen. Tunnusmerkistön täsmentäminen koske- maan myös vääriä ja väärennettyjä asiakirjoja täyttäisi myös osaltaan perustuslain 8 §:ssä säädettyyn laillisuusperiaatteeseen sisältyviä vaatimuksia. Sama koskisi myös valtionrajarikossäännökseen tehtäviä täsmennyksiä. Valtionrajarikossäännökseen ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi laittomasti maahan tulevan ulkomaalaisen rangaistavuuden alaan laajentavasti. Myöskään laittoman maa- hantulon järjestämistä koskevaan rikoslain säännökseen ehdotettavilla muutoksilla ei olisi vaikutusta maahantuodun kolmannen maan kansalaisen tekojen rangaistavuuteen. Erityisesti kansainvälistä suojelua hakevien olosuhteet lähtömaassa saattavat olla sellai- sia, että heidän ei ole mahdollista hakea virallista matkustusasiakirjaa oman maan vi- ranomaisilta taikka heidän on käytettävä väärää henkilöllisyyttä tai annettava vääriä tie- toja matkan tarkoituksesta fyysisen turvallisuutensa vuoksi. Heidän valtionrajarikoksena rangaistavia tekojaan koskisi edelleen rikoslain 17 luvun 7 §:n 2 momentin rajoitus- säännös, jonka mukaan turvapaikkaa hakevaa ei tuomita valtionrajarikoksesta. Säännös perustuu pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 31 artiklan määräyksiin. Myös lisäpöytäkirja koskee vain maahantulon järjestäjän rikollista toimintaa ja korostaa tarvetta maahantuodun ulkomaalaisen suojeluun. Perustuslain 9 §:n 4 momenttiin sisältyvä palautuskielto edellyttää kansainvälistä suoje- lua hakevan esittämien perusteiden perusteellista tarkastelua ja sen arvioimista, onko esitettyjen perusteiden valossa kyse säännöksessä mainitusta vainosta, vakavasta haitas- ta tai muusta suojeluun oikeuttavasta perusteesta. Lakiehdotus ei vaikuttaisi perustuslain 9 §:n 4 momentin kannalta merkityksellisesti maahantuotavan ulkomaalaisen asemaan ulkomaalaislaissa säädetyssä kansainvälistä suojelua koskevassa haku- ja arviointime- nettelyssä. 44 Lakiehdotuksen hyväksymiselle ei ole perustuslaista johtuvia esteitä ja se voidaan hy- väksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset: Lakiehdotukset 1. Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 7 §:n 1 momentti ja 8 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 563/1998, seuraavasti: 17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan 7 § Valtionrajarikos Joka 1) ylittää tai yrittää ylittää Suomen rajan ilman siihen oikeuttavaa matkustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakir- jaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa tai muu- alta kuin luvallisesta maahantulo- tai maasta- lähtöpaikasta tai vastoin lakiin perustuvaa kieltoa, 2) muuten rikkoo rajan ylittämisestä annet- tuja säännöksiä tai 3) oleskelee tai liikkuu rajavyöhykkeellä tai ryhtyy siellä kiellettyyn toimeen rajavartio- lain (578/2005) 51 §:n vastaisesti tai ilman lain 52 §:ssä edellytettyä lupaa, on tuomittava valtionrajarikoksesta sak- koon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuo- deksi. — — — — — — — — — — — — — — 8 § Laittoman maahantulon järjestäminen Joka 1) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suo- men kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa mat- kustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakirjaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa, 2) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suo- men kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on vää- rä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle taikka saatu viranomaiselta asiakirjan myön- tämisen kannalta merkityksellisen totuuden- vastaisen tai harhaanjohtavan tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viranomainen asiakirjan myöntämiseen, 3) järjestää tai välittää 1 tai 2 kohdassa tar- koitetulle ulkomaalaiselle kuljetuksen Suo- meen tai 4) luovuttaa toiselle 2 kohdassa tarkoitetun asiakirjan käytettäväksi maahantulon yhtey- dessä, on tuomittava laittoman maahantulon jär- jestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä laki tulee voimaan kuuta 201 . ————— 45 2. Laki rajavartiolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan rajavartiolain (578/2005) 72 § ja lisätään lakiin uusi 71 a § seuraavasti: 10 luku Rangaistussäännökset 71 a § Viittaus rikoslakiin Rangaistus valtionrajarikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 17 luvun 7 ja 7 a §:ssä. 72 § Rajavyöhykerikkomus Joka tahallaan 1) jättää noudattamatta 53 §:n 2 momentis- sa tarkoitettua rajavyöhykeluvan ehtoa, 2) jättää noudattamatta 56 §:n 2 momentis- sa säädetyn velvollisuuden lupatodistuksen mukana pitämiseen tai näyttömääräyksen taikka 3) jättää noudattamatta 57 §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta, on tuomittava rajavyöhykerikkomuksesta sakkoon. ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 201 . ————— Helsingissä päivänä kuuta 201 . Pääministeri JYRKI KATAINEN Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 46 Liite Rinnakkaistekstit 1. Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 7 §:n 1 momentti ja 8 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 563/1998, seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan 7 § Valtionrajarikos Joka 1) ylittää Suomen rajan ilman siihen oikeut- tavaa passia tai muuta matkustamisoikeuden osoittavaa asiakirjaa tai muualta kuin luvalli- sesta maahantulo- tai maastalähtöpaikasta tai vastoin lakiin perustuvaa kieltoa taikka sitä yrittää, 2) muuten rikkoo rajan ylittämisestä annet- tuja säännöksiä tai 3) luvattomasti oleskelee tai liikkuu tai ryh- tyy rajavyöhykelaissa (403/1947) kiellettyyn toimeen rajavyöhykkeellä, on tuomittava valtionrajarikoksesta sak- koon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuo- deksi. — — — — — — — — — — — — — — 7 § Valtionrajarikos Joka 1) ylittää tai yrittää ylittää Suomen rajan ilman siihen oikeuttavaa matkustusasiakir- jaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustus- asiakirjaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa tai muualta kuin luvallisesta maahantulo- tai maastalähtöpaikasta tai vastoin lakiin perus- tuvaa kieltoa, 2) muuten rikkoo rajan ylittämisestä annet- tuja säännöksiä tai 3) oleskelee tai liikkuu rajavyöhykkeellä tai ryhtyy siellä kiellettyyn toimeen rajavartio- lain (578/2005) 51 §:n vastaisesti tai ilman lain 52 §:ssä edellytettyä lupaa, on tuomittava valtionrajarikoksesta sak- koon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuo- deksi. — — — — — — — — — — — — — — 8 § Laittoman maahantulon järjestäminen Joka 1) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla 8 § Laittoman maahantulon järjestäminen Joka 1) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suo- men kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, 47 Voimassa oleva kaki Ehdotus ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muu- ta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelu- lupaa, 2) järjestää tai välittää 1 kohdassa tarkoite- tulle ulkomaalaiselle kuljetuksen Suomeen tai 3) luovuttaa toiselle väärän tai väärennetyn taikka toiselle henkilölle annetun passin, muun matkustusasiakirjan, viisumin tai oles- keluluvan käytettäväksi maahantulon yhtey- dessä, on tuomittava laittoman maahantulon jär- jestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. — — — — — — — — — — — — — — jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa mat- kustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakirjaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa, 2) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suo- men kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henki- lölle taikka saatu viranomaiselta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen to- tuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon avulla tai lahjomalla tai pakottamalla viran- omainen asiakirjan myöntämiseen, 3) järjestää tai välittää 1 tai 2 kohdassa tar- koitetulle ulkomaalaiselle kuljetuksen Suo- meen tai 4) luovuttaa toiselle 2 kohdassa tarkoitetun asiakirjan käytettäväksi maahantulon yhtey- dessä, on tuomittava laittoman maahantulon jär- jestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. — — — — — — — — — — — — — — ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 201 . ——— 48 2. Laki rajavartiolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan rajavartiolain (578/2005) 72 § ja lisätään lakiin uusi 71 a § seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus 10 luku Rangaistussäännökset (uusi) 71 a § Viittaus rikoslakiin Rangaistus valtionrajarikoksesta sääde- tään rikoslain (39/1889) 17 luvun 7 ja 7 a §:ssä. 72 § Rajavyöhykerikkomus Joka tahallaan tai törkeästä huolimatto- muudesta 1) rikkoo 51 §:ssä säädettyä kieltoa, 2) rikkoo 52 §:ssä säädettyä luvanvarai- suutta, 3) jättää noudattamatta 53 §:n 2 momentis- sa tarkoitettua rajavyöhykeluvan ehtoa, 4) jättää noudattamatta 56 §:n 2 momentis- sa säädetyn velvollisuuden lupatodistuksen mukana pitämiseen tai näyttömääräyksen taikka 5) jättää noudattamatta 57 §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta, on tuomittava rajavyöhykerikkomuksesta sak- koon, jollei teosta muualla laissa säädetä an- karampaa rangaistusta. 72 § Rajavyöhykerikkomus Joka tahallaan 1) jättää noudattamatta 53 §:n 2 momentis- sa tarkoitettua rajavyöhykeluvan ehtoa, 2) jättää noudattamatta 56 §:n 2 momentis- sa säädetyn velvollisuuden lupatodistuksen mukana pitämiseen tai näyttömääräyksen taikka 3) jättää noudattamatta 57 §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta, on tuomittava rajavyöhykerikkomuksesta sakkoon. ——— Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 201 . ——— 49 Lagförslag 1. Lag om ändring av 17 kap. i strafflagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i strafflagen (39/1889) 17 kap. 7 § 1 mom. och 8 § 1 mom., sådana de lyder i lag 563/1998, som följer: 17 kap. Om brott mot allmän ordning 7 § Riksgränsbrott Den som 1) överskrider eller försöker överskrida Finlands gräns utan att inneha ett till detta berättigande resedokument, visum, uppe- hållstillstånd eller något annat dokument som kan jämställas med ett resedokument, eller som överskrider eller försöker överskrida gränsen någon annanstans än genom ett tillå- tet inrese- eller utreseställe eller i strid med ett på lag grundat förbud, 2) annars bryter mot bestämmelserna om överskridande av gränsen eller 3) vistas eller färdas inom gränszonen eller vidtar någon åtgärd som är förbjuden inom den, i strid med 51 § i gränsbevakningslagen (578/2005) eller utan sådant tillstånd som av- ses i 52 § i den lagen, ska för riksgränsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år. — — — — — — — — — — — — — — 8 § Ordnande av olaglig inresa Den som 1) för in eller försöker föra in i Finland el- ler genom Finland till ett annat land en utlän- ning som inte har sådant resedokument, vi- sum, uppehållstillstånd eller något annat med ett resedokument jämställbart dokument som krävs för inresa, 2) för in eller försöker föra in i Finland el- ler genom Finland till ett annat land en utlän- ning som har ett i 1 punkten avsett dokument som är falskt eller förfalskat eller har bevil- jats någon annan, eller som har fåtts av en myndighet genom att ge osanna eller vilsele- dande uppgifter som är betydelsefulla för be- viljandet av dokumentet eller genom att muta myndigheten eller tvinga den att bevilja do- kumentet, 3) ordnar eller förmedlar transport till Fin- land för en utlänning som avses i 1 eller 2 punkten eller 4) till någon annan överlåter ett dokument som avses i 2 punkten för att användas i samband med inresa, ska för ordnande av olaglig inresa dömas till böter eller fängelse i högst två år. — — — — — — — — — — — — — — ——— Denna lag träder i kraft den 201 . ————— 50 2. Lag om ändring av gränsbevakningslagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i gränsbevakningslagen (578/2005) 72 § och fogas till lagen en ny 71 a § som följer: 10 kap. Straffbestämmelser 71 a § Hänvisning till strafflagen Bestämmelser om straff för riksgränsbrott finns i 17 kap. 7 och 7 a § i strafflagen (39/1889). 72 § Gränszonsförseelse Den som uppsåtligen 1) underlåter att iaktta ett i 53 § 2 mom. avsett villkor i gränszonstillståndet, 2) underlåter att iaktta den skyldighet att medföra tillståndsbevis eller det föreläggande att förete bevis som anges i 56 § 2 mom., el- ler 3) underlåter att iaktta den anmälnings- skyldighet som anges i 57 §, ska för gränszonsförseelse dömas till böter. ——— Denna lag träder i kraft den 201 . ————— Helsingfors den 201 . Statsminister JYRKI KATAINEN Justitieminister Anna-Maja Henriksson 51 Bilaga Parallelltexter 1. Lag om ändring av 17 kap. i strafflagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i strafflagen (39/1889) 17 kap. 7 § 1 mom. och 8 § 1 mom., sådana de lyder i lag 563/1998, som följer: Gällande lydelse Föreslagen lydelse 17 kap. Om brott mot allmän ordning 7 § Riksgränsbrott Den som 1) överskrider eller försöker överskrida Fin- lands gräns utan att inneha ett pass som berät- tigar till det eller något annat dokument som utvisar reserätten eller som överskrider eller försöker överskrida gränsen någon annan- stans än genom ett tillåtet inrese- eller utrese- ställe eller i strid med ett på lag grundat för- bud, 2) annars bryter mot bestämmelserna om överskridande av gränsen eller 3) olovligen vistas eller färdas inom gräns- zonen eller inom den vidtar någon åtgärd som är förbjuden enligt lagen om gränszon (403/1947), skall för riksgränsbrott dömas till böter el- ler fängelse i högst ett år. — — — — — — — — — — — — — — 7 § Riksgränsbrott Den som 1) överskrider eller försöker överskrida Finlands gräns utan att inneha ett till detta berättigande resedokument, visum, uppehålls- tillstånd eller något annat dokument som kan jämställas med ett resedokument, eller som överskrider eller försöker överskrida gränsen någon annanstans än genom ett tillåtet inrese- eller utreseställe eller i strid med ett på lag grundat förbud, 2) annars bryter mot bestämmelserna om överskridande av gränsen eller 3) vistas eller färdas inom gränszonen eller vidtar någon åtgärd som är förbjuden inom den, i strid med 51 § i gränsbevakningslagen (578/2005) eller utan sådant tillstånd som avses i 52 § i den lagen, ska för riksgränsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år. — — — — — — — — — — — — — — 8 § Ordnande av olaglig inresa Den som 8 § Ordnande av olaglig inresa Den som 52 Gällande lydelse Föreslagen lydelse 1) för in eller försöker föra in i Finland eller genom Finland till ett annat land en utlänning som inte har sådant pass, annat resedoku- ment, visum eller uppehållstillstånd som krävs för inresa, 2) ordnar eller förmedlar transport till Fin- land för en utlänning som avses i 1 punkten eller 3) till någon annan överlåter ett falskt, för- falskat eller för någon annan utfärdat pass, annat resedokument, visum eller uppehålls- tillstånd för att användas i samband med inre- sa, skall för ordnande av olaglig inresa dömas till böter eller fängelse i högst två år. — — — — — — — — — — — — — — 1) för in eller försöker föra in i Finland el- ler genom Finland till ett annat land en utlän- ning som inte har sådant resedokument, vi- sum, uppehållstillstånd eller något annat med ett resedokument jämställbart dokument som krävs för inresa, 2) för in eller försöker föra in i Finland el- ler genom Finland till ett annat land en ut- länning som har ett i 1 punkten avsett doku- ment som är falskt eller förfalskat eller har beviljats någon annan, eller som har fåtts av en myndighet genom att ge osanna eller vil- seledande uppgifter som är betydelsefulla för beviljandet av dokumentet eller genom att muta myndigheten eller tvinga den att bevilja dokumentet, 3) ordnar eller förmedlar transport till Fin- land för en utlänning som avses i 1 eller 2 punkten eller 4) till någon annan överlåter ett dokument som avses i 2 punkten för att användas i sam- band med inresa, ska för ordnande av olaglig inresa dömas till böter eller fängelse i högst två år. — — — — — — — — — — — — — — ——— Denna lag träder i kraft den 201 . ——— 53 2. Lag om ändring av gränsbevakningslagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i gränsbevakningslagen (578/2005) 72 § och fogas till lagen en ny 71 a § som följer: Gällande lydelse Föreslagen lydelse 10 kap. Straffbestämmelser (ny) 71 a § Hänvisning till strafflagen Bestämmelser om straff för riksgränsbrott finns i 17 kap. 7 och 7 a § i strafflagen (39/1889). 72 § Gränszonsförseelse Den som uppsåtligen eller av grov oakt- samhet 1) bryter mot förbudet i 51 §, 2) bryter mot tillståndsplikten i 52 §, 3) underlåter att iaktta ett i 53 § 2 mom. av- sett villkor i gränszonstillståndet, 4) underlåter att iaktta den skyldighet att medföra tillståndsbevis eller det föreläggande att förete bevis som anges i 56 § 2 mom., el- ler 5) underlåter att iaktta den anmälningsskyl- dighet som anges i 57 §, skall, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för gräns- zonsförseelse dömas till böter. 72 § Gränszonsförseelse Den som uppsåtligen 1) underlåter att iaktta ett i 53 § 2 mom. av- sett villkor i gränszonstillståndet, 2) underlåter att iaktta den skyldighet att medföra tillståndsbevis eller det föreläggande att förete bevis som anges i 56 § 2 mom., el- ler 3) underlåter att iaktta den anmälnings- skyldighet som anges i 57 §, ska för gränszonsförseelse dömas till böter. ——— Denna lag träder i kraft den 201 . ——— 54 ISSN-L 1798-7105 ISBN 978-952-259-274-3 (PDF) Oikeusministeriö PL 25 00023 VALTIONEUVOSTO www.om.fi Justitieministeriet PB 25 00023 STATSRÅDET www.jm.fi