39/2013 Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö Seksinostokiellon toimivuuden arviointi Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö 39/2013 Seksinostokiellon toimivuuden arviointi Johanna Niemi & Jussi Aaltonen Edita Prima Oy, Helsinki 2013 4.9.2013 Julkaisun nimi Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö: Seksinostokiellon toimivuuden arviointi Tekijä Johanna Niemi & Jussi Aaltonen Oikeusministeriön julkaisu 39/2013 Selvityksiä ja ohjeita OSKARI numero OM 3/014/2013 ISSN-L 1798-7059 ISSN (nid.) 1798-7059 ISSN (PDF) 1798-7067 ISBN (nid.) 978-952-259-311-5 ISBN (PDF) 978-952-259-312-2 URN URN:ISBN:978-952-259-312-2 Pysyvä osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-312-2 Asia- ja avain- sanat seksuaalirikokset, rikoslaki Tiivistelmä Selvityksessä tarkastellaan Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö -rikoksen (RL 20:8) toimivuutta. Vuonna 2006 säädetty lainkohta kieltää seksin ostamisen ihmiskaupan ja parituksen kohteelta. Sitä täydentää järjestyslain 7 §, joka kieltää seksin ostamisen sekä tarjoamisen ja myymisen yleisellä paikalla. Selvityksessä tarkastellaan tilannetta myös Iso-Britanniassa ja Ruotsissa. Ruot- sissa seksin ostaminen on kielletty kokonaan vuodesta 1999 alkaen. Vuonna 2010 valmistuneen selvityksen ja ihmiskaupparaporttien avulla tilanteesta on saatavissa tietoja. Iso-Britannian lainsäädäntö muistuttaa läheisesti Suomen lainsäädäntöä vuoden 2009 uudistuksen jälkeen. Koska lain toimivuudesta ei ole tehty arviota, kuvaa täydennettiin haastatteluilla. Suomen osalta selvitystä varten kartoitettiin tilasto- ja rekisteritietoja, haastateltiin 24 asiantuntijaa sekä kerättiin tuomioistuinasiakirjoja. Tilastotietojen mukaan polii- sin tietoon on tullut vuosina 2006–2013 yhteensä 379 seksikaupan kohteen hy- väksikäyttöä. Tuomioistuimissa oli käsitelty 49 henkilöä koskeva syyte. Käräjäoi- keudet ovat tuominneet 42 henkilöä seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä. Rangaistustasoksi on vakiintunut 20 päiväsakkoa. Järjestyslain mukaisia sakkoja seksin myymisestä ja ostamisesta on vuosina 2003–2011 annettu 106. Pääosa on koskenut seksin myyjää. Seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkiminen ja toteennäyttäminen osoittautui- vat haasteellisiksi. Selvitys päättyy suosituksiin. 4.9.2013 Publikationens titel Utnyttjande av en person som är föremål för sexhandel: Utredning av hur väl förbudet mot sexköp fungerar Författare Johanna Niemi & Jussi Aaltonen Justitieministeri- ets publikation 39/2013 Utredningar och anvisningar OSKARI nummer OM 3/014/2013 ISSN-L 1798-7059 ISSN (häft.) 1798-7059 ISSN (PDF) 1798-7067 ISBN (häft.) 978-952-259-311-5 ISBN (PDF) 978-952-259-312-2 URN URN:ISBN:978-952-259-312-2 Permanent adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-312-2 Ämnes- och nyckelord sexualbrott, strafflag Referat I utredningen utvärderas hur väl straffbestämmelsen som gäller utnyttjande av en per- son som är föremål för sexhandel (20 kap. § 8 i strafflagen) fungerar. Enligt bestäm- melsen som trädde i kraft år 2006 är det straffbart att köpa sex av offer för människo- handel eller koppleri. Bestämmelsen kompletteras av 7 § i ordningslagen enligt vilken det är förbjudet att på allmän plats köpa och mot betalning erbjuda sexuella tjänster. I utredningen behandlas även situationen i Storbritannien och i Sverige. I Sverige trädde ett totalförbud mot sexköp i kraft år 1999. Uppgifter om hur denna lagstiftning fungerar finns i en omfattande utredning som blev klar år 2010 och i olika rapporter om människohandel. År 2009 reformerades Storbritanniens lagstiftning så att den nu i stort sett motsvarar Finlands lagstiftning. Eftersom det inte har gjorts någon utvärde- ring av hur väl lagen fungerar, har lägesbedömningen kompletterats genom intervjuer. För att bedöma läget i Finland har man granskat statistik- och registeruppgifter, inter- vjuat 24 sakkunniga samt samlat in domstolsdokument. Enligt statistiken har polisen under åren 2006–2013 fått kännedom om 379 fall, där det har varit fråga om utnytt- jande av en person som är föremål för sexhandel. Domstolarna har behandlat åtal mot 49 personer. Tingsrätterna har dömt 42 personer till straff för utnyttjande av en person som är föremål för sexhandel eller försök till detta. Straffnivån för brottet har enligt vedertagen praxis varit 20 dagsböter. Böter enligt ordningslagen för köp eller försäljning av sexuella tjänster har dömts ut i 106 fall under åren 2003–2011. Största delen av dessa fall har gällt försäljning av sexuella tjänster. Det har visat sig vara problematiskt att utreda och bevisa fall som gäller utnyttjande av en person som är föremål för sexhandel. I slutet av utredningen finns rekommendationer. 7 SISÄLLYS 1 Johdanto _________________________________________________________ 9 1.1 Toimeksianto ________________________________________________ 9 1.2 Arvioitava lainsäädäntö________________________________________ 10 1.3 Käytetty terminologia _________________________________________ 11 1.4 Selvityksen toteuttaminen______________________________________ 12 2 Seksin ostokiellon juridinen konteksti ________________________________ 14 2.1 Prostituution sääntelyn päälinjat_________________________________ 14 2.2 Ihmiskaupan sääntely_________________________________________ 15 2.3 Seksin oston kiellon säätäminen ________________________________ 17 2.4 Paritus ja ihmiskauppa Suomen lainsäädännössä ___________________ 18 3 Seksin ostokielto Ruotsissa_________________________________________ 21 3.1 Johdanto___________________________________________________ 21 3.2 Lainsäädäntö _______________________________________________ 23 3.3 Soveltamiskäytännöstä________________________________________ 25 3.4 Poliisin tietoon tullut rikollisuus __________________________________ 28 3.5 Seksin oston tutkiminen _______________________________________ 31 3.6 Rangaistuskäytäntö __________________________________________ 32 3.7 Seksuaalisen hyväksikäytön vastaiset ohjelmat_____________________ 33 3.8 Seksinostokiellon vaikutuksista _________________________________ 35 3.9 Ihmiskauppa- ja paritusrikollisuudesta ____________________________ 39 4 Osittainen seksin oston kielto Britanniassa ____________________________ 42 4.1 Taustaa____________________________________________________ 42 4.2 Voimassa oleva lainsäädäntö___________________________________ 43 4.3 Lakien soveltaminen__________________________________________ 49 4.4 Prostituutiotilanteesta _________________________________________ 53 4.5 Prostituoidut rikosten uhreina ___________________________________ 56 4.6 Lain vaikutuksia: Kampanjointi ja yleinen tietoisuus __________________ 58 5 Prostituutio Suomessa _____________________________________________ 59 5.1 Prostituution muodot Suomessa_________________________________ 59 8 5.2 Kuka ostaa? ________________________________________________ 64 5.3 Prostituution määrän arviointi ___________________________________ 67 6 Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus _______________________________ 69 6.1 Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö______________________________ 69 6.2 Järjestyslain vastainen seksin osto_______________________________ 70 6.3 Poliisin tietoon tullut paritus ja ihmiskauppa ________________________ 73 6.4 Prostituutioon liittyvien rikosten tutkinnasta ________________________ 76 6.5 Paritus ja ihmiskauppa tuomioistuimissa __________________________ 78 6.6 Seksikaupan näkyvyys ja näkymättömyys _________________________ 85 7 Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö: soveltaminen _____________________ 87 7.1 Syyttäjän käsittelemät seksinostotapaukset ________________________ 87 7.2 Tuomioistuimien käsittelemät seksinostorikokset ____________________ 88 7.3 Tuomioistuinkäsittelyt _________________________________________ 90 7.4 Havaintoja syyttäjien ja tuomioistuimien käytännöstä_________________ 91 8 Soveltamiseen liittyviä kysymyksiä___________________________________ 99 8.1 Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö ja muut seksuaalirikokset _________ 99 8.2 Seksin ostaminen alaikäiseltä__________________________________ 100 8.3 Rangaistusasteikko ja rangaistuskäytäntö ________________________ 101 8.4 Olosuhdetahallisuus _________________________________________ 102 8.5 Rikoksen yritys _____________________________________________ 107 8.6 Prosessuaalinen asema ______________________________________ 109 8.7 Paritusrikoksen ja seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkinnan yhteydestä ________________________________________________ 110 8.8 Pakkokeinot _______________________________________________ 111 9 Yhteenveto ja johtopäätökset_______________________________________ 112 9.1 Lain tavoitteista_____________________________________________ 112 9.2 Yhteenveto selvityksen tuloksista_______________________________ 112 9.3 Johtopäätökset _____________________________________________ 116 LIITE 1: AINEISTO ____________________________________________________ 121 KIRJALLISUUTTA ____________________________________________________ 123 9 1 Johdanto 1.1 Toimeksianto Rikoslain säännös, jonka mukaan ihmiskaupan ja parituksen kohteen seksuaalinen hy- väksikäyttö (jäljempänä seksikaupan kohteen hyväksikäyttö tai seksinostokielto) on rangaistavaa, on ollut voimassa yli kuusi vuotta, 1.10.2006 alkaen. Sääntelyä koskeva keskustelua on käyty ajoittain, ja säännös on jakanut mielipiteitä voimakkaasti. Tietoa säännöksen soveltamisesta on kuitenkin ollut niukasti. Lakivaliokunta velvoitti oikeus- ministeriön antamaan selvityksen lain soveltamiskäytännöstä kolme vuotta lain voimaan tulon jälkeen (LaVM 10/2006). Säännöksen soveltamisesta tehtiin arvio oikeusministe- riössä vuonna 2009, jolloin soveltamiskäytäntöä oli kertynyt niukalti. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (2012) ei kosketeltu seksinostokiel- lon toimenpanoa, mutta hallitusohjelmaan sisältyi useita tavoitteita, jotka liittyvät seksin ostamisen ja prostituution sääntelyyn. Erityisesti ohjelmassa sitouduttiin naisiin kohdis- tuvan väkivallan vähentämiseen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostami- seen (s. 28 ja 67). Lainsäädäntöä päätettiin kehittää ihmiskaupan torjumiseksi sen kai- kissa muodoissa, ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi ja oikeusturvan parantamiseksi (s. 26). Lisäksi väkivallan vastaisessa turvallisuuden parantamistyössä päätettiin kiinnit- tää huomiota haavoittuvimpien ryhmien mm. maahanmuuttajanaisten aseman paranta- miseen (s. 27). Hallitusohjelman mukaisesti hallitus laati Tasa-arvo-ohjelman (2012), joka sisälsi yksi- tyiskohtaisempia sitoumuksia tasa-arvon toteuttamisesta. Tasa-arvo-ohjelmassa sitoudu- taan toteuttamaan seksin ostoa koskevan lainsäädännön kattava arviointi ja linjaamaan toimenpiteet. Arvioinnissa tulee erityisesti ottaa huomioon Ruotsin lainsäädännön vuonna 2010 julkistettu arvio (Tasa-arvo-ohjelma s. 33). Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman on hyväksynyt edellinen hallitus vuonna 2010. Ohjelmassa suositusten mukaan oikeusviranomaisia (poliisi, syyttäjä, jul- kiset oikeusavustajat, tuomarit) tulisi kouluttaa prostituutio- ja paritustoiminnan sekä ihmiskaupan yhteydessä tapahtuvista oikeudenloukkauksista. Ihmiskauppa ja ihmiskaupan vastainen toiminta on ollut 2000-luvun jälkipuoliskolla viranomaisten ja järjestöjen huomion kohteena. Valtioneuvosto hyväksyi Ihmiskaupan vastaisen tarkennetun toimintasuunnitelman vuonna 2008, vähemmistövaltuutettu ni- mettiin ihmiskaupparaportoijaksi vuonna 2009 ja vuodesta 2010 alkaen ihmiskauppara- portoija on laatinut vuosiraportin1. Näissä raporteissa on ehdotettu lukuisia toimenpitei- 1 Vähemmistövaltuutettu antaa ihmiskaupparaportoijan ominaisuudessa vuosittain valtioneuvostolle ra- portin kansallisesta ihmiskaupan tilanteesta ja kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomuksen ihmis- kaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. 10 tä ihmiskaupan vastaisen toiminnan tehostamiseksi, ja Eduskunta yhtyi näihin suosituk- siin. Vuosiraporteissa ei ole kuitenkaan käsitelty seksikaupan kohteiden hyväksikäyttö- rikosta ja sen merkitystä ihmiskaupan torjunnassa. Oikeusministeriö tilasi Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori Johanna Niemeltä selvityksen seksinostokiellon toimivuudesta tammikuussa 2013. Sel- vityksen ovat laatineet projektisuunnittelija, OTM Jussi Aaltonen (15.1.–27.6.2013) ja professori Niemi. Oikeusministeriön toimeksiannon mukaisesti selvityksen painopiste on Suomen tilan- teen ja ostokiellon toimivuuden selvittämisessä. Tehdyn sopimuksen mukaan on selvi- tetty myös Ruotsin ja Britannian tilannetta. Ruotsissa seksin ostaminen on ollut kiellet- tyä vuodesta 1999 asti. Britanniassa seksin ostaminen kiellettiin vuonna 2009 ihmiskau- pan ja parituksen uhreilta. Toisin kuin Suomessa, Britanniassa ei edellytetä, että ostaja oli tietoinen ihmiskaupasta tai parituksesta. 1.2 Arvioitava lainsäädäntö Rikoslain säännös seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä (RL 20:8) säädettiin vuonna 2006 ja tuli voimaan 1.10.2006. Säännöksen mukaan seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä rangaistaan henkilöä, joka saa toisen henkilön ryhtymään ta- loudellista korvausta vastaan kanssaan sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, jos tuo toinen henkilö on ihmiskaupan tai parituksen kohteena. Rikoksen yritys on rangaistava. Rangaistus teosta voi lainkohdan mukaan olla sakkoa tai korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta. Rikostunnusmerkistö täyttyy riippumatta sii- tä, missä hyväksikäyttö tapahtuu. Jo vuonna 1999 rikoslain seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun uudistuksen yhteydessä lakiin tuli säännös, joka kieltää seksin ostamisen alaikäiseltä (20:8a). Säännöksen otsik- ko on seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, ja sen mukaan rangaistaan henkilöä, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa 18 vuotta nuoremman henkilön ryhtymään su- kupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. Säännöksen soveltamisala on siten laajempi kuin seksikaupan kohteen hyväksikäyttö, sillä se koskee laajemmin erilaisia seksuaalisia tekoja. Seksuaalisen teon määritelmä on RL 20:10:ssä. RL 20:8a koskee sekä 16 vuotta, mutta ei 18 vuotta, täyttäneitä henkilöitä että sitä nuorempia, joskin nuo- rempien kohdalla yleensä lisäksi tulee sovellettavaksi lapsen seksuaalista hyväksikäyt- töä koskeva RL 20:6. Vuonna 2003 säädetyn järjestyslain 7 §:n mukaan seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla on kielletty. Tämän lainkohdan mukaan sek- suaalipalvelulla tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 20 luvun 10 §:n 1 momentissa määritel- tyä sukupuoliyhteyttä sekä siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa kuten seksikaupan kohteen hyväksikäyttörikoksessakin. Järjestyslain kielto koskee kaikkea yleisellä pai- kalla tapahtuvaa seksin myyntiä ja ostamista, myyjän asemasta riippumatta. Sen sijaan soveltamista rajaa edellytys yleisestä paikasta. Vaikka itse seksuaalinen teko yleensä 11 tapahtuu enemmän tai vähemmän yksityisessä paikassa, osto- tai tarjoamistapahtuma yleisellä paikalla riittää tunnusmerkistön toteutumiseen. Jos yleisellä paikalla osto koh- distuu parituksen tai ihmiskaupan kohteena olevaan henkilöön, sovellettavaksi tulee ri- koslain säännös ankarammin rangaistavana tekona. Tässä selvityksessä pääpaino on rikoslain seksikaupan kohteen hyväksikäytön toimi- vuudessa. Selvityksen aikana on tullut kuitenkin ilmeiseksi, että hyväksikäyttörikos ja järjestyslain 7 § muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota on arvioitava yhdessä. En- sinnäkin – kuten jäljempänä tulee esiin – prostituution eri muodot limittyvät siten toi- siinsa, että kumpikin säännös vaikuttaa samojen toimijoiden käytökseen ja toiminnan arviointiin. Toiseksi säännökset yhdessä muodostavat sen viestin, jota seksuaalisesta hyväksikäytöstä prostituutiossa halutaan yleisölle välittää. Myös seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta kuuluu samaan kokonaisuuteen. Selvityk- sessä on tullut esiin myös sitä koskevia näkökohtia. 1.3 Käytetty terminologia Lainsäädännössä käytetty terminologia on epäyhtenäistä, mikä osittain johtuu siitä, että säännökset on säädetty eri ajankohtina. Alaikäisiä koskeva rikoslain säännös, joka oli ensimmäinen seksin ostamista koskeva säännös (1999), on otsikoitu seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta. Seksuaalipalvelu-terminologia toistuu järjestyslain 7 §:ssä. Tässä selvityksessä emme käytä termiä seksuaalipalvelut. Termi on mielestämme harhaanjoh- tava, sillä sen voidaan ymmärtää viittaavan esimerkiksi seksuaaliterapian tyyppisiin palveluihin – kuten lainvalmistelutöissäkin on sittemmin todettu. Mielestämme termi viittaa lisäksi vanhentuneeseen sukupuolittuneeseen ajattelutapaan, jossa seksuaalisuus ymmärretään jonkinlaiseksi toisen sukupuolen tarjoamaksi ”palveluksi”. Emme myöskään käytä termejä ”seksityöntekijä” ja ”seksityöläinen”. Selvityksessä ei tullut esiin tapauksia, joissa prostituutiossa toimivien henkilöiden kohdalla olisi nouda- tettu työlainsäädäntöä, eikä myöskään yrittäjiä, jotka olisivat huolehtineet yritystoimin- taan kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö on osuva termi, vaikka seksi- kauppa sinänsä on moniselitteinen sana. RL 20:8:ssa se viittaa paritukseen ja ihmis- kauppaan, mutta yleisessä kielenkäytössä se voi tarkoittaa prostituoidun ja seksin osta- jan välistä transaktiota taikka seksivälineisiin ja -kirjallisuuteen keskittynyttä kauppaa. Pituutensa vuoksi nimikettä seksikaupan kohteen hyväksikäyttö on vaikeaa käyttää ra- portissa, jossa termiä toistetaan jatkuvasti. Hyväksikäyttörikos taas on ongelmallinen termi, koska se viittaa RL 20:5:n seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja RL 20:6 ja 7:n mu- kaisiin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näistä ongelmista huolimatta pyrimme käyttämään tätä termiä silloin, kun viittaamme nimenomaisesti ja juridisessa merkityk- sessä RL 20:8:aan. 12 Selostettujen terminologisten ongelmien vuoksi käytämme termejä seksin ostaminen ja myyminen, joilla viittaamme sekä RL 20:8:ssä että järjestyslain 7 §:ssä tarkoitettuun toimintaan. Termeillä ei viitata parittajien tai ihmiskauppaan syyllistyneiden henkilöi- den toimintaan, vaan prostituoidun ja hänen asiakkaansa toimintaan. Käytämme termejä prostituoitu ja seksin myyjä synonyymeinä. Valittua terminologiaa voidaan perustellusti arvostella siitä, että siinä on omaksuttu kaupallisen toiminnan normaalikielenkäyttö, joka peittelee toimintaan liittyvää hyväksi- käyttöaspektia. Esimerkiksi Ruotsissa puhutaan usein prostituutiossa hyväksikäytetyistä henkilöistä ja seksin ostajista. Englannissa puolestaan seksin ostajalle on useita termejä, joista nykyisin usein nousee esiin myös virallisissa yhteyksissä ”punter”. 1.4 Selvityksen toteuttaminen Selvityksessä on lähdetty siitä, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö ja järjestyslain seksin ostamista koskeva sään- nös muodostavat kokonaisuuden. Vaikka raportin pääpaino on rikoslain mukaisen kiel- lon soveltamisessa, tietoja on kerätty myös järjestyslain soveltamisesta. Määrällisiä tietoja kieltojen soveltamisesta on kerätty Tilastokeskuksen julkisista tilas- toista, poliisin eri yksiköiltä, syyttäjälaitoksesta sekä tuomioistuimista. Näiden eri tieto- lähteistä saatujen tietojen perusteella on koottu soveltamista koskevia kuvaajia. Selvitystä varten on koottu tietoa oikeuskäytännöstä. Eri tuomioistuimista on pyydetty sekä seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä että ihmiskauppaa ja paritusta koskevia tuo- mioita. Jälkimmäisiä on tarkasteltu erityisesti siitä näkökulmasta, miten niissä on tarkas- teltu seksin ostajia. Poliisilta on saatu järjestyslain soveltamista koskevat tiedot on saatu vuosilta 2011–2012. Selvitystä varten on haastateltu 24 asiantuntijaa. Haastellut ovat olleet poliisin eri yksi- köiden edustajia, syyttäjiä, rajavartioston edustaja, sosiaalitoimen edustaja sekä järjestö- jen edustajia. Haastatteluiden lisäksi teimme sähköisen kyselyn kansalaisjärjestöille ja viranomaisille, jolla kartoitimme laaja-alaisemmin eri järjestöjen mahdollisia kosketus- pintoja prostituutioon ja seksin ostoon liittyvissä kysymyksissä. Lähetimme sähköisen kyselyn 20 taholle, joista seitsemän vastasi. Ruotsin osalta selvitys tarkastelee seksin ostokiellon arviointia koskevaa selvitystä, joka toteutettiin vuosina 2008–2010 (SOU 2010:49). Selvitystä on myös kritisoitu, ja olem- me tutustuneet keskeiseen kritiikkiin. Seksin oston kieltävän lain soveltamista koskevia tietoja löytyy myös Ruotsin ihmiskaupparaportoijan vuosikertomuksista, joita on seurat- tu koko 2000-luvun ajalta. 13 Britanniassa säädettiin vuonna 2009 seksinostokielto, joka muistuttaa oleellisilta osil- taan Suomen lainsäädäntöä. Koska lain toimivuudesta ei ole vielä tehty selvitystä, tieto- ja kerättiin tutustumiskäynnillä 11.–13.6.2013 (Aaltonen). Käynnin aikana haastateltiin poliisin, sisäministeriön ja järjestöjen asiantuntijoita. Haastattelut täydensivät kirjallises- ti saatavilla olevaa aineistoa. 14 2 Seksin ostokiellon juridinen konteksti 2.1 Prostituution sääntelyn päälinjat Suhtautumisessa prostituution sääntelyyn voidaan erottaa kaksi päälinjaa, joista toisen tavoitteena on prostituution vähentäminen, mahdollisesti jopa poistaminen (abolitionis- mi), ja toisen tavoitteena pidetään prostituutiosta aiheutuvien haittojen minimointia. Haittojen minimointiin liittyy ajatus siitä, että prostituutiota joka tapauksessa esiintyy, ja sen vuoksi on keskityttävä toimenpiteisiin, jotka vähentävät siitä aiheutuvia haittoja. Kummankin linjauksen taustalla voi olla erilaisia syitä ja perusteluja. Prostituutiokes- kustelussa korostuvat usein moraaliset perusteet, mutta niiden lisäksi on kiinnitetty huomiota kansanterveydellisiin seikkoihin, prostituution ympärillä tapahtuvaan rikolli- suuteen, sukupuolten tasa-arvoon, prostituoitujen sosiaalisesti heikkoon asemaan, sek- suaalioikeuksiin ja muihin vastaaviin seikkoihin. Prostituution vähentämistä tavoittelevat politiikat voivat sisältää erilaisia keinoja, kuten prostituutiossa toimivien henkilöiden tukemista siitä irtautumisessa, mutta tärkeä osa näitä toimintapolitiikkoja ovat olleet erilaiset kiellot. Erityisesti erilaiset tavat, joilla kolmas osapuoli voi hyötyä prostituutiosta, ovat varsin yleisesti kiellettyjä. Vuonna 1949 solmittu YK:n yleissopimus ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamisesta sisältää tällaisen kiellon, kuten myös Suomen lainsäädäntö (paritusri- kos). Sopimuksen on ratifioinut 82 valtiota eri puolilla maailmaa, mukaan lukien Poh- joismaat Islantia lukuun ottamatta ja suuri joukko ns. kolmannen maailman maita. Prostituutiosta hyötymisen kieltämisen tavoitteena on vähentää prostituutiota ja sen myötä siitä aiheutuvia haittoja. Prostituution vähentämiseen tähtäävässä politiikassa voi olla erilaista suhtautumista prostituution kieltämiseen. Esimerkiksi Pohjoismaissa on pitkään tavoiteltu prostituution vähentämistä ja kielletty prostituutiosta hyötyminen (pa- ritus), mutta on katsottu, että prostituoituna toimimisen kieltämisellä saavutettaisiin enemmän haittaa kuin hyötyä eikä sitä ole sen vuoksi kielletty. Sen sijaan sosiaalipoli- tiikalla katsotaan olevan huomattava merkitys prostituution vähentämisessä. Monissa muissa maissa prostituutio on ollut kiellettyä: prostituutioon kohdistuvia rangaistus- säännöksiä löytyy entisen Neuvostoliiton alueen valtioista, Yhdysvaltojen ja Australian osavaltioista, Isosta-Britanniasta jne. Osassa näistä maista on lisäksi kielletty seksin os- taminen tai liikkuminen tietyllä alueella seksinostoaikeissa. Säännökset on usein miel- letty yleistä järjestystä ylläpitäviksi, ei niinkään itse prostituutiotoimintaan kohdistuvik- si. Käytännössä rangaistusseuraamukset ovat voittopuolisesti kohdistuneet prostituoitui- hin. Prostituution määrän vähentäminen vaikuttamalla kysyntään on suhteellisen tuore ilmiö. Ruotsin seksin oston kieltävä lainsäädäntö vuodelta 1999 on selkeä edelläkävijä tässä suhteessa, ja laki on saanut suorastaan symbolisen merkityksen. Norja ja Islanti säätivät 15 samanlaisen lain kymmenen vuotta myöhemmin 2009. Oleellista on, että seksin myyjän toimintaan ei näissä maissa kohdistu rikosoikeudellista sanktiota. Suomen lainsäädäntö vuodelta 2006 on myös merkittävä innovaatio. Sen merkitystä li- sää sekä Britannian vuoden 2009 lainsäädännössä että Euroopan unionin vuoden 2011 direktiivissä omaksuttu samansuuntainen kanta. Toinen lähestymistapa, haittojen minimointi, tarkoittaa eräissä maissa prostituution eriasteista sääntelyä (regulaatio). Historiallisesti Suomessakin on tunnettu ohjesääntöis- tä prostituutiota. Sääntely voi tarkoittaa esimerkiksi sallittua bordellitoimintaa, toimilu- pia, terveystarkastuksia, prostituutiolle varattuja alueita jne. Sääntelyä täydentää kielto prostituution harjoittamisesta sääntelyn ulkopuolella. Tämänkaltainen sääntely oli pit- kään vähenemässä, mutta on jälleen 2000-luvulla voimistunut. Euroopan maista Hollan- ti, Saksa, Itävalta ja Kreikka ovat perinteisesti nojautuneet jonkinasteiseen regulaatioon. Regulaatiota vahvistettiin Saksassa ja Hollannissa 2000-luvun alussa erityisesti seksi- työläisten oikeuksia ajavien tahojen vaikutuksesta. Kummassakin maassa on nykyisin toimilupiin perustuva bordellijärjestelmä. Järjestelmä on lisännyt prostituutiota näissä maissa. Vaikka ihmiskauppa ja laiton prostituutio ovat kiellettyjä, niiden määrä näyttää pikemminkin lisääntyneen kuin vähentyneen (Der Spiegel 30.5.2013). Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, lisääkö prostituution laillistaminen prostituu- tiota ylipäänsä ja laitonta prostituutiota erityisesti. Yleisen tason havainnointi näyttäisi viittaavan siihen, että prostituution ja/tai bordellitoiminnan sääntely pikemminkin lisää kuin vähentää prostituutiota. Viime aikoina on saatu myös tutkimustuloksia, jotka viit- taavat tähän suuntaan (Cho, Dreher & Neumayer 2012). 2.2 Ihmiskaupan sääntely Kansainvälisen tason sääntely on viime vuosikymmenellä keskittynyt ihmiskaupan kiel- tämiseen, mikä on eri tavoin prostituutioon suhtautuvia maita yhdistävä tekijä. Ihmis- kaupan tuomittavuudesta ja sen vastaisen sääntelyn tarpeellisuudesta valtiot ovat olleet jokseenkin yksimielisiä. Myös ihmiskaupan määrittelystä on kansainvälisellä tasolla saavutettu yksimielisyys. YK:ssa solmittiin järjestäytyneen rikollisuuden vastainen sopimus ja siihen liittyvä ih- miskauppaa koskeva lisäpöytäkirja (Palermon lisäpöytäkirja) vuonna 2000. Euroopan neuvoston valtiot solmivat vuonna 2005 ihmiskaupan vastaisen sopimuksen, johon suu- rin osa järjestön jäsenvaltioista on liittynyt. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2012. Euroopan unioni hyväksyi ihmiskauppaa koskevan puitepäätöksen vuonna 2002 (2002/629/JHA), ja se on nyttemmin korvattu direktiivillä 2011/36/EU. 16 Nämä kansainväliset dokumentit määrittelevät ihmiskaupan käytännössä samalla taval- la. Ihmiskaupalle on ominaista, että sen tunnusmerkistön tulee täyttää kolme osaa: toi- minta, kiellettyjen keinojen käyttö sekä hyväksikäytön tarkoitus. * * * Palermon lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukainen ihmiskaupan määritelmä: "Ihmiskauppa" tarkoittaa • henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanot- tamista (toiminta) • voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, siep- pauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla (keinot) • hyväksikäytön tarkoituksessa (tavoite), joksi katsotaan vähintään toisen hy- väksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen. * * * Kansainvälisten velvoitteiden vuoksi myös Suomessa säädettiin ihmiskauppaa ja törke- ää ihmiskauppaa koskevat kriminalisoinnit (RL 25:3–3a) vuonna 2004. Suomen rikos- lain ihmiskauppasäännös poikkeaa rakenteeltaan ja sanamuodoltaan kansainvälisistä sopimuksista, mutta kattaa käytännössä samat teot. Suomi myös nimitti ihmiskauppara- portoijan vuonna 2009. Ihmiskauppaa koskevilla säännöksillä on ollut huomattava merkitys prostituution sään- telystä käytävälle keskustelulle. Ensinnäkin ihmiskauppa on saanut kansallisessa kes- kustelussa enemmän huomiota kuin prostituutio tai seksin ostaminen, erityisesti sen jäl- keen kun Suomeen nimettiin ihmiskaupparaportoija. Toiseksi jo seksin ostokiellon sää- tämisen yhteydessä seksin ostamista alettiin tarkastella nimenomaan ihmiskauppaliitän- näisenä asiana, mikä osaltaan johti siihen, että kielto sai nykyisen muotonsa. Kolman- neksi ihmiskauppamääritelmä on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Sitä on pidetty sekä liian laajana että liian suppeana. Sen on katsottu kuvastavan abolitionistista suhtautu- mista prostituutioon, mutta sen on myös arvioitu olevan tehoton ihmiskauppaan puut- tumisen suhteen. Tämän raportin aiheena ei ole ihmiskauppa, vaan seksin ostamisen kielto. Seksin osta- misen kielto on kuitenkin Euroopan Neuvoston sopimuksesta (2005) alkaen liitetty ih- miskauppaan. Tuossa sopimuksessa todettiin, että sopimusvaltioiden tulisi harkita sek- sin ostamisen kriminalisoimista siinä tapauksessa, että ostaja tietää ostavansa ihmiskau- pan uhrilta (art 19). Vastaava kehotus löytyy myös Euroopan unionin vuoden 2011 ih- miskauppadirektiivistä (art 18.4). Suomi on ollut tässä edelläkävijämaa säätäessään sek- sin ostamisen ihmiskaupan ja parituksen uhreilta rangaistavaksi. 17 2.3 Seksin oston kiellon säätäminen Euroopan maiden prostituutiotilanne muuttui radikaalisti 1980- ja 1990-lukujen taittees- sa. Prostituutio oli 1980-luvulla monissa Euroopan maissa vähentynyt (vaikkakaan ei kadonnut) useita vuosikymmeniä jatkuneen elintason nousun ja taloudellisen tasa- arvoistumisen myötä. Vertauskuvallisesti todettiin Rehberbahnin hiljentyneen. Kan- sainvälinen ihmiskauppa ei esiintynyt ongelmallisena, osittain sen vuoksi, että matkus- taminen useisiin maihin edellytti viisumia. Viisumi ja maahantulo evättiin, jos oli aihet- ta epäillä, että matkustaja tulisi harjoittamaan prostituutiota tai siihen liittyvää toimin- taa. Monista maista oli myös vaikeaa lähteä Eurooppaan joko korkeiden matkustuskus- tannusten tai sen vuoksi, että maasta lähteminen oli tehty vaikeaksi. Kun entisten itäblokin maiden ihmiset 1990-luvulla pääsivät matkustamaan länteen, korkea elintasokuilu houkutteli henkilöitä myös prostituutioon. Prostituution ilmestymi- seen ei monessakaan maassa ollut varauduttu. Prostituution eri muodot lisääntyivät, ja esimerkiksi Suomessa prostituutiosta ja muusta seksikaupasta strippauksesta yläosatto- maan autonpesuun tuli joksikin aikaa varsin näkyvää toimintaa. Näkyvä seksikauppa herätti vilkasta keskustelua. Erityisesti tietyille katualueille suuris- sa kaupungeissa ja eräisiin ravintoloihin muualla maassa asettunut seksikauppa häiritsi näiden alueiden asukkaita (Koskela 2000; Keeler & Jyrkinen 1999). Kansalaisten vaa- timukset näkyvään seksikauppaan puuttumisesta johtivat siihen, että ensiksi eräiden suurten kaupunkien järjestyssääntöihin otettiin kielto tarjota, myydä tai ostaa seksiä jul- kisilla paikoilla. Nämä määräykset rauhoittivat näkyvää seksikauppaa huomattavasti. Prostituutiokeskustelusta riippumatta kaupunkien järjestyssääntöjen uudistaminen oli jo vireillä. Niihin sisältyvät sakotusmääräysten katsottiin kuuluvan lainsäädännön alaan. Siten valmisteilla olleeseen järjestyslakiin (612/2003) lisättiin säännös, jolla kiellettiin seksuaalipalvelujen maksullinen tarjoaminen ja ostaminen yleisellä paikalla (JärjL 7,1 §). Julkinen keskustelu seksin ostamisen kriminalisoinnista sai virikkeitä Ruotsin esimer- kistä. Ruotsissa seksin ostamisen kriminalisoiva laki tuli voimaan vuonna 1999. Kes- kustelua käytiin Suomen Eduskunnassa vilkkaasti hallituksen esityksen HE 34/2004 kä- sittelyssä. Lakiehdotuksella valmistauduttiin kansainvälisen, organisoitua rikollisuutta koskevan sopimuksen ratifiointiin ja toteutettiin lainsäädäntötoimia, jotka liittyivät eräi- den Euroopan unionin velvoitteiden, mm. ihmiskaupan torjuntaa koskevan puitepäätök- sen (2002/629/YOS) toimeenpanoon. Hallituksen esityksessä selostettiin prostituution sääntelyä, sitä koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita, useiden Euroopan maiden lainsäädäntöä ja käytiin monipuolista argumentaatiota seksin ostamisen kieltä- misen puolesta ja sitä vastaan. Esityksessä katsottiin, että seksin ostamisen kieltämiselle on painavia perusteita, mutta tällaista kieltoa ei kuitenkaan ehdotettu, vaan pidettiin tar- peellisena odottaa tarkempia tietoja järjestyslain kieltojen toiminnasta. Hallituksen vaihduttua Eduskuntaan tuli uusi ihmiskauppaa koskeva esitys (HE 221/2005), jonka keskeisenä sisältönä oli jo edellisessä esityksessä (HE 34/2004) val- misteltu kansainvälisen järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan yleissopimuksen 18 ratifiointi ja sen edellyttämien säännösten säätäminen. Tällä kertaa hallitus oli päätynyt esittämään seksin ostamisen kriminalisointia vastaavalla tavalla kuin Ruotsissa. Eduskuntakäsittelyssä asiasta esitettiin jyrkästi toisistaan poikkeavia käsityksiä. Myös Ruotsin tilannetta koskeneet arviot menivät jyrkästi eri suuntiin. Lakivaliokunta päätyi tekemään asiassa kompromissin, jonka pohjaksi se otti asiaa valmistelleen työryhmän vähemmistön (OM 2003:5) ehdotuksen siitä, että seksin ostamisen kielto koskisi ihmis- kaupan ja parituksen uhreja. Tässä muodossa kielto myös hyväksyttiin. * * * RL 20:8 (25.8.2006/743) Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö Joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksu- aaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 8 a §:n mukaan rangaistava, seksi- kaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enin- tään kuudeksi kuukaudeksi. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaali- seen tekoon sanotussa momentissa tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henki- lön kanssa. * * * Kummankin hallituksen esityksen perusteluissa kieltoa perusteltiin prostituutiosta ai- heutuvien haittojen vähenemisellä, prostituutiossa toimivien henkilöiden aseman vah- vistamisella sekä sukupuolten välisen ja sosiaalisen tasa-arvon lisäämisellä. Esityksissä mainittiin myös, että kiellolla voi olla ihmiskauppaa vähentävä vaikutusta. Lakivalio- kunnan muotoilemassa pykälässä samoin kuin valiokunnan mietinnössä kiellon pääasi- alliseksi perusteluksi nousee sen yhteys ihmiskauppaan ja paritukseen ja sen toivottava näitä rikollisuuden muotoja vähentävä vaikutus. 2.4 Paritus ja ihmiskauppa Suomen lainsäädännössä Suomessa paritus on ollut vakiintuneesti kriminalisoitua toimintaa. Nykyinen paritus- säännös säädettiin 1990-luvun lopussa rikoslain seksuaalirikosluvun uudistamisen yh- teydessä. Sillä korvattiin oleellisesti samaa tarkoittava, mutta sanamuodoltaan kovin vanhahtava parituspykälä. Lainkohtaa on sittemmin täsmennetty vuonna 2004, jolloin lakiin lisättiin parituksen törkeää tekomuotoa koskeva pykälä. 19 Ihmiskauppaa koskeva kriminalisointi sitä vastoin oli uusi, kun se vuonna 2004 lisättiin rikoslain 25 lukuun. Kriminalisointi säädettiin vastauksena kansainväliseltä taholta ja kansainvälisistä velvoitteista tulleisiin paineisiin. Parituksen ja ihmiskaupan välinen rajanveto on herättänyt kovasti keskustelua (Roth 2010, Ihmiskaupparaportoija 2010–2012, Työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö 13/2010, oikeusministeriön työryhmämietintö 63/2012). Sillä ei kuitenkaan tämän selvi- tyksen näkökulmasta ole oleellista merkitystä. Oleellista on, että seksikaupan hyväksi- käyttöön syyllistyneen tulee voida mieltää se, että henkilö, jolta hän seksiä ostaa, on jo- ko parituksen tai ihmiskaupan uhri. * * * RL 20:9 (24.7.1998/563) Paritus Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä 1. järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyh- teyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyt- tä loukkaavaa tekoa varten, 2. vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa, 3. yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutu- mista, 4. muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai 5. viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon, on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. (9.7.2004/650) Yritys on rangaistava. RL 20:9a (9.7.2004/650) Törkeä paritus Jos parituksessa 1. tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, 2. rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, 3. aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rin- nastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä tai 20 4. kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi 5. ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuo- mittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. * * * 21 3 Seksin ostokielto Ruotsissa 3.1 Johdanto Ruotsi on useissa suomalaisissa lainsäädäntöhankkeissa luonteva vertailukohta. Yhteis- kunnissa on paljon samankaltaisuutta, ja se pätee myös seksuaalikäyttäytymisen ja sek- suaalisuuden sääntelyn alueella. Tämän raportin näkökulmasta on kuitenkin yksi mer- kittävä ero: Ruotsissa sukupuolten välinen epätasa-arvo ja sen poistaminen poliittisena tavoitteena on ollut erittäin näkyvästi esillä politiikassa koko 1990- ja 2000-luvun ajan. Ruotsin seksinostokieltoa perusteltiin tasa-arvonäkökohdilla, ja erityisesti ulkomailla kielto liitetään ruotsalaiseen valtiofeminismiin tai käsitykseen kaikesta prostituutiosta naisiin kohdistuvana väkivaltana. Lähtökohtaiseksi ajatukseksi on esitetty, että prosti- tuutio mahdollistaa ja normalisoi naiskehojen hyväksikäytön. (Skilbrei & Holmström 2011, 498). Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että lainvalmistelussa painotettiin paljon myös prostituoitujen sosiaalisesti heikkoa asemaa ja prostituutiosta heille aiheutuneita fyysisiä ja henkisiä vaurioita. Taustalla oli se, että varsinkin Ruotsin suurkaupungeissa tunnettua ja osin julkista (tunnetut ”tyttökadut”) prostituutiotilannetta oli seurattu tar- koin ja siihen oli pyritty puuttumaan sosiaalityön keinoin. Ruotsissa prostituutiota pide- tään selkeästi yhteiskunnallisena ongelmana, jolloin on luontevaa, että valtio nähdään vastuulliseksi tahoksi puuttumaan toimenpiteillään ilmiöön. Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa, on 1980-luvulta lähtien tehty tutkimusta myös seksinostajista. (Månsson ym.) Naisrauha oli Ruotsissa laaja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia toimia selvittänyt hanke 1990-luvulla. Osana naisrauhahanketta vuonna 1995 ehdotettiin prostituutiosään- telyn näkökulman ja painopisteen muuttamista prostituoiduista seksin ostajiin (SOU:1995:60). Taustalla olivat sukupuolten tasa-arvoon yksilö- ja rakenteellisella ta- solla liittyvät huomiot. Prostituution nähtiin estävän sosiaalisen yhdenvertaisuuden, su- kupuolten tasa-arvon sekä ihmisoikeuksien toteutumista. Ilmiön todettiin olevan voi- makkaasti sukupuolittunut prostituoitujen ollessa yleensä naisia ja seksinostajien mie- hiä. Prostituutioon liittyvien haitallisten vaikutusten nähtiin kohdistuvan erityisesti nuo- riin naisiin ja tyttöihin. Prostituution nähtiin vaikeuttavan yksilön mahdollisuuksia ar- vokkaaseen elämään ja rakenteellisella tasolla se nähtiin yhteiskunnan tasa- arvopyrkimysten esteenä. Kansainvälisessä ja historiallisessa katsannossa seksin oston kriminalisointi ei ole uutta. Tällaisia kieltoja on ollut eri valtioissa ja eri aikakausina voimassa ympäri maailmaa. Näihin ostokieltoihin oli kuitenkin aina yhdistynyt myös seksin myynnin kriminalisoin- ti. Myös Ruotsissa 1990-luvun alkupuolella esitettiin sekä seksin oston että myynnin kriminalisointia. 22 Ruotsin vuonna 1999 voimaantulleessa seksin ostokiellossa uutta ja poikkeuksellista oli se, että se kohdistui ainoastaan seksin ostajiin. Perinteisesti prostituution sääntelyssä huomio on ollut myymisen kielloissa tai sen rajoittamisessa tiettyjen prostituution muo- tojen osalta. Tähän nähden näkökulman vaihdosta seksin ostoon ja kysyntään oli mer- kittävä. Seksin oston kriminalisoinnin keskeinen pyrkimys on luoda normatiivinen, asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttava muutos ja siten pienentää prostituutiomarkkinoita. Oston kriminalisoinnilla haluttiin osoittaa, että prostituutio ei ole hyväksyttävä ilmiö yhteis- kunnassa. Sillä nähdään olevan vahingollisia seurauksia niin yksilölle kuin yhteiskun- nalle. Kysyntää vähentämällä pyritään vähentämään prostituutiossa toimivien henkilöi- den määrää. Seksinostokiellolla pyritään myös estämään ulkomaisen järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan juurtumista Ruotsiin. Normatiivinen tavoite ei ollut pelkästään kansallinen, vaan Ruotsi halusi toimia esi- merkkinä muille maille, jotka voisivat omaksua omaan maahansa muutoksia tämän mal- lin mukaisesti. Niin sanottu Ruotsin malli onkin puhuttanut ja herättänyt kiinnostusta laajalti myös Pohjoismaiden ulkopuolella. Ruotsin prostituutiomarkkinoita ei ennen vuotta 1999 pidetty suurina, mutta lainsäädän- nöllä haluttiin asennemuutos tasa-arvoisempaan suhtautumiseen sukupuoleen, seksuaa- lisuuteen ja prostituutioon liittyen. Muissa Pohjoismaissa keskustelun seksin oston kri- minalisoinnista on nähty liittyvän sen sijaan suoremmin prostituutiomarkkinoiden muu- tokseen, globalisaatioon ja luokkaeroihin. (Skilbrei & Holmström 2011, 481) Ruotsin seksin oston toimivuutta arvioivan selvityksen mukaan (SOU 2010:49; jäljem- pänä Ruotsin selvitys) oston kriminalisoinnilla voidaan aiempia sääntelytoimenpiteitä paremmin taistella ilmiötä ja sen haittavaikutuksia vastaan. Vaikka prostituutioon pää- dytään monista eri syistä, kysyntä nähdään keskeiseksi seksikaupan ylläpitämisessä. Seksin ostajat nähdään vahvempana osapuolena, tavallisina miehinä ja perheen isinä, kun taas prostituoidut nähdään usein olevan ostajia heikommassa asemassa. Prostituoi- dut ovat marginaalissa, siihen nähdään liittyvän usein ongelmien kasautumista sekä nuoruuden, ulkomaalaisuuden tai muun haavoittuvuuden hyväksikäyttöä. Vuoden 2010 raportissa todetaan joidenkin Euroopan maiden suhtautuvan prostituuti- oon hyväksyttävänä ja tarpeellisena tai vähintäänkin väistämättömänä ilmiönä. Myös erottelu vapaaehtoisen ja pakotetun prostituution välillä nähdään osaksi tällaista ajatus- mallia. Huomion kääntäminen kysyntään, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin tekee raportin mukaan tällaisesta erottelusta irrelevantin. Ruotsin seksinostonkieltoa ovat kritisoineet erityisesti tahot, jotka näkevät prostituution legitiiminä osana seksin kaupallistumista ja jotka ovat puolustaneet prostituution ase- maa työnä. Lakia on kritisoitu siitä, että se perustuu epämääräisille olettamuksille pros- tituutiosta ja siihen liittyvistä valtasuhteista. (Skilbrei & Holmström 2011, 490–491) 23 Vaikka kysynnän vähentäminen nähdään keskeisenä keinona ja työkaluna prostituu- tioilmiön sääntelyssä, vuoden 2010 selvityksessä ja prostituution ja ihmiskaupan vastai- sessa toimintasuunnitelmassa (2008) korostetaan sosiaalisten toimenpiteiden ensisijai- suutta prostituutioilmiöön puuttumisessa. Malmön kaupunki aloitti jo vuonna 1977 so- siaalityön projektin prostituutiosta irtautumiseksi. Sittemmin tätä mallia on alettu toteut- taa myös muissa kaupungeissa. Kritiikin mukaan prostituoituihin kohdistuvilla sosiaali- silla interventioilla prostituoidut määritellään uhreiksi, eikä vapaaehtoisuuden arvioin- nille anneta kriitikoiden toivomaa painoarvoa. Tämän kritiikin mukaan seksin oston kriminalisointi ja prostituoituihin kohdistetut sosiaalityön interventiot voidaan nähdä saman asian kääntöpuolina. Vaihtoehtoisena sosiaalityön lähestymistapana nähdään yleensä haittojen minimointi, joka ei niinkään pyri edistämään prostituutiosta irtautu- mista, vaan esimerkiksi vähentämään prostituoitujen kokemia terveyshaittoja. (Skilbrei & Holmström 2011, 494) 3.2 Lainsäädäntö Seksin oston kielto (köp av sexuella tjänster) säädettiin Ruotsissa alun perin omaksi laikseen vuonna 1999. Kriminalisoinnilla kiellettiin tilapäisen seksuaalisen suhteen solmimien korvausta vastaan. Erillislaki oli rikoslakiin nähden toissijainen ja sitä täy- dentävä. Kiellon voimaantulon aikaan odotettiin kuitenkin jo seksuaalirikoslainsäädän- nön kokonaisuudistusta ja Lagrådetin2 mukaan erillislaki oli järjestelynä tilapäinen. Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta koskevassa mietinnössä (SOU 2001:14) ehdotettiin, että seksinostonkielto otettaisiin osaksi rikoskaaren 6 lukua mui- den seksuaalista itsemääräämisoikeutta turvaavien tunnusmerkistöjen kanssa. Uudistuk- sessa tähän lukuun sijoitettiin muun muassa seksin osto, seksin osto alaikäiseltä ja pari- tus. Seksuaalirikosluvun kokonaisuudistus tuli voimaan 1.4.2005. Rangaistukseksi seksinostosta säädettiin alun perin sakko tai korkeintaan kuusi kuukaut- ta vankeutta. Vuonna 2011 seksinostorikoksen rangaistusmaksimi nostettiin yhteen vuo- teen vankeutta. Brottsbalk 6 kap. Om sexualbrott 11 § Den som, i annat fall än som avses förut i detta kapitel, skaffar sig en tillfällig sex- uell förbindelse mot ersättning, döms för köp av sexuell tjänst till böter eller fängelse i högst ett år. Vad som sägs i första stycket gäller även om ersättningen har utlovats eller getts av någon annan. Lag (2011:517). Uudistuksen yhteydessä seksin ostoa koskeva rikosnimike muutettiin yksikkömuotoon köp av sexuell tjänst. Koska jo yksittäinen osto oli kriminalisoitu, vastasi rikosnimik- keen muotoilu aiempaa täsmällisemmin pykälän sisältöä. 2 Ns. laintarkastuskunta, joka koostuu korkeimman oikeuden ja korkeimman hallintotuomioistuimen edustajista. Sen tarkoituksena on valvoa lähinnä lainsäädännön teknistä tasoa ja johdonmukaisuutta. 24 Lain voimassaolon alkuvuosina oli ollut epäselvyyttä siitä, miten seksinostokiellon tun- nusmerkistöä kuuluisi tulkita.3 Olisiko teko rangaistava, jos maksun seksistä suorittaa kolmas, seksuaaliseen tekoon osallistumaton henkilö tai miten prostituoidun vakioasi- akkaiden kohdalla tulkitaan käsitettä ”tilapäinen”? Seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen yhteydessä seksin ostokieltoon sisällytettiin toinen momentti, jossa säädettiin rangaistavaksi nimenomaisesti myös teko, jossa eri henkilö kuin seksuaaliseen tekoon osallistuva maksaa seksistä.4 Samalla lain esitöissä (prop. 2004/05:45) täsmennettiin tilapäisyyden määritelmää siten, että jokainen seksin osto on yksittäinen teko ja laintunnusmerkistössä tarkoitettu tilapäinen tapahtuma, vaik- ka ostaja olisi saman prostituoidun vakioasiakas. Lainlaatijan mukaan tilapäisyyden määritelmällä rajataan kiellon soveltamisalan ulkopuolelle pysyväisluontoisemmat ih- missuhteet kuten avioliitto ja parisuhde. Pykälässä tarkoitettu seksuaalinen suhde (sexuell förbindelse), koskee yhdyntää tai muuta vastaavaa kanssakäyntiä. Muunlaisten luonteeltaan seksuaalisen tekojen, kuten koskettelun, ei katsota sisältyvän kiellon alaan. Vastike seksistä voi olla rahaa, mutta myös muunlaiset taloudellista arvoa omaavat vas- tikkeet ovat mahdollisia. Käytännössä muu vastike voi tarkoittaa esimerkiksi alkoholia ja huumausaineita. Lupaus maksusta on riittävä. Tällöin rikollinen teko täyttyy vaikka maksu jäisi suorittamatta. Myös seksin oston yritys on säädetty rangaistavaksi. Lain esitöissä ei ole nimenomai- sesti eritelty, milloin on vielä kyse yrityksestä ja mitä edellytetään, jotta ostoa on tulkit- tava täytettynä tekona yrityksen sijaan. Lainsäätämisvaiheessa arvioitiin, että ostoyri- tyksen toteennäyttäminen voi käytännössä olla haasteellista. Rangaistavuus edellyttää tekijän tahallisuutta kaikkien rikoksen olosuhteiden osalta. Prostituoidusta ei tule osallista seksinostorikokseen, vaikka hän aktiivisesti myötävai- kuttaa rikoksen syntymiseen. Ruotsissa seksin oston kriminalisoinnilla halutaan osoit- taa, ettei prostituutiota pidetä yhteiskunnallisesti toivottavana ilmiönä, mutta rikosoi- keudellisen vastuun kohdentamista prostituoituun haluttiin välttää. Taustalla on näke- mys, että prostituoidut ovat usein seksin ostajaa selkeästi heikommassa asemassa, ja että seksin ostajat kysynnällään ylläpitävät prostituutioilmiön toimintaedellytyksiä. Sen si- jaan muita henkilöitä, jotka edistävät seksin oston tapahtumista, voidaan rangaista avu- nannosta (mikäli kyse ei ole parituksesta). 3 Esim. syyttäjien kokemuksista BRÅ:n raportti 2000:4 4 Ulkopuolinen seksistä maksaja voidaan tuomita avunannosta rikokseen (Brottsbalk 23:4 & 5). 25 3.3 Soveltamiskäytännöstä Vuoden 2010 selvityksen mukaan Ruotsin poliisi ei laatinut seksin ostokiellon voimaan- tulon yhteydessä ohjeistusta ostojen paljastamisen ja tutkinnan suorittamisesta vaan käytännöt alkoivat muotoutua vähitellen poliisin tiedustelu-, valvonta- ja tutkintatoi- minnassa. Ruotsin poliisi on seksin ostoon liittyen panostanut katuprostituutioon puuttumiseen se- kä seksin ostojen paljastamiseen paritus- ja ihmiskauppatutkintojen yhteydessä. Ruotsin poliisin mukaan katuprostituutio on seksikaupan näkyvä ja huomiota herättävä muoto, joka toimii yleisemmin koko prostituutioilmiötä markkinoivana ilmiönä. Ruotsin poliisi näkee katuprostituutioon puuttumiseen sisältyvän yleisemmän symbolisen viestin siitä, että yhteiskunta ottaa prostituutioilmiöön puuttumisen vakavasti. Säännöllisellä ja nä- kyvällä puuttumisella nähdään voitavan suoraan ennaltaehkäistä seksinostoa. Poliisin tavoitteeksi prostituution ja ihmiskaupan vastaisessa toimintaohjelmassa (2008) on vah- vistettu nollatoleranssi katuprostituutiota kohtaan. Lisäksi tavoitteena on tehdä Ruotsista ei-toivottu markkina-alue järjestäytyneelle rikollisuudelle, jolla on usein läheiset kyt- kennät prostituutioilmiöön. Julkisella paikalla poliisi on esimerkiksi hyödyntänyt siviilipukuisia poliiseja ja siviili- autoja seksinostojen paljastamisessa. Toisaalta poliisi on pyrkinyt näkyvällä läsnäololla ennaltaehkäisemään ostorikoksia. Poliisin ilmaantuminen paikalle saa prostituoidut ja ostajat poistumaan paikalta. Poliisi saattaa myös puuttua selkeästi seksinostotarkoituk- sessa kiertelevän autoilijan toimiin jo ennen kuin osto on tapahtunut. Poliisi on informoinut prostituoituja ja seksinostajia toiminnastaan. Tällainen lähesty- minen on Ruotsin selvityksen mukaan johtanut siihen, että poliisi on saanut ilmoituksia prostituoiduilta, jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi tai saaneet vihiä alaikäisestä sek- sinmyyjästä. Ennen lain voimaantuloa pelättiin, ettei kriminalisointia kyetä soveltamaan tunnusmer- kistön määrittelyyn ja näyttöön liittyvien kysymysten vuoksi. Ruotsin selvityksen mu- kaan seksin oston kielto on ollut poliisille tehokas työväline, joka on tarjonnut aiempaa paremmat mahdollisuudet puuttua prostituutioilmiöön. Ruotsin selvityksen mukaan näyttää siltä, että tämä on pitkälti poliisin priorisointiin ja resursointiin liittyvä kysymys. Ruotsin ihmiskaupparaportoija on useissa raporteissaan toistanut näkökannan, että kiel- to on tehnyt prostituution aloittamisen vaikeammaksi niin ulkomaalaisille kuin ruotsa- laisillekin, erityisesti katuprostituution osalta. Toiminta on aiempaa vaikeampaa myös parittajille ja muille toisen prostituutiosta hyötymään pyrkiville välikäsille, sillä he jou- tuvat tekemään kustannuksia nostavia lisäjärjestelyitä toiminnan järjestämiseksi. Esi- merkiksi paritustoiminnassa on oltava useita asuntoja, eikä toiminnan pyörittäminen ole turvallista yhdessä paikassa kovin kauaa. Poliisin, sosiaaliviranomaisten ja prostituoitu- jen mukaan ostajista on tullut lain myötä varovaisia ja he pelkäävät kiinnijäämistä. 26 Katuprostituutio Katuprostituutiota ilmenee Ruotsissa lähinnä Tukholman, Malmön ja Göteborgin suur- kaupunkialueilla, ja niissäkin seksikauppa on keskittynyt muutaman kadun alueelle. Vuoden 2010 selvityksessä arvioidaan, että katuprostituutio on vähentynyt puolella sek- sin ostokiellon voimassaolon aikana. Ihmiskaupparaportoijan kertomuksista ilmenee, että katuprostituution merkittävä väheneminen näyttää tapahtuneen heti ostokiellon tul- tua voimaan vuosina 1999 ja 2000. Seksin ostaja jää usein kiinni verekseltään. Julkisella paikalla poliisi suorittaa katupros- tituutioon liittyvän autoliikenteen seurantaa. Kun ostaja poimii prostituoidun kyytiin, poliisi seuraa autoa. Kun auto on pysähtynyt, poliisi odottaa muutamia minuutteja, jon- ka jälkeen puututaan asiaan. Odotuksella poliisi voi varmistaa, että näyttöä seksin ostos- ta saadaan tekijän tuomitsemista varten. Useimmat seksinostajat tunnustavat. Itse teosta kiinnijääneen henkilön tunnustus ja oma kertomus riittävät tällöin todisteluksi. Tällöin poliisin ei tarvitse suorittaa asiassa laajempaa esitutkintaa ja asia voidaan siirtää syyttä- jälle rangaistusmääräysmenettelyyn. Jos asia etenee tuomioistuimeen, poliisin havain- nointi hyödynnetään syytetyn oman kertomuksen lisäksi todistelussa. Prostituoidut sen sijaan toimivat vain harvoin todistajina seksinostoon liittyvissä tapauksissa. Jos prosti- tuoitua on kuultu todistajana, kyse on ollut muista prostituutioon liittyvistä rikoksista kuin seksin ostosta. Huoneistoprostituutio Katuprostituution lisäksi toinen seksin oston tutkinnan painopistealue ovat paritus- ja ihmiskaupparikosten yhteydessä ilmitulevat seksinostorikokset. Näitä tapauksia tuli ilmi vuoteen 2009 saakka lähinnä suurkaupunkialueilla ja erityisesti Tukholmassa. Vuoden 2010 selvityksen mukaan Tukholman poliisi suorittaa vähintään kerran kuussa katu- ja/tai hotelliprostituutioon kohdistuvan tehoiskun. Ilmitulevaa paritusrikollisuutta har- joitetaan yleensä huoneistoissa tai hotellihuoneissa, ja niistä ilmoitetaan usein prostituu- tioilmoituksia vakiintuneesti julkaisevilla nettisivuilla. Paritustapauksissa on paljastunut suuria määriä seksinostajia. Sisätiloissa tapahtuvan seksinoston paljastamisessa poliisin toiminta ei ole niin suora- viivaista kuin kadulla tapahtuvan. Asunnon tai hotellihuoneiden tarkkailu voi kestää kuukausia, laajamittaisissa tapauksissa ostajia saatetaan kuulustella vasta vuosi tapahtu- neen jälkeen. Ostoihin ei puututa verekseltään, koska tällöin päärikoksen (esim. paritus) tutkinta vaarantuisi. Pienimuotoisemmissa tapauksissa poliisi kuulustelee kaikki seksin ostajat. Isommissa tapauksissa kuulustellaan ne identifioidut ostajat, joita vastaan arvi- oidaan olevan riittävän pitävä näyttö. Tukholman poliisin mukaan (ihmiskaupparaportti 13) seksin ostajat ovat alkaneet viime vuosina suosia menettelyä, jossa seksinmyyjä tulee ostajan luokse. Ostajat pitävät kiin- nijäämisriskiä pienempänä verrattuna siihen, että ostaja menisi prostituoidun luokse huoneistoon tai hotellihuoneeseen. 27 Internet-prostituutio Internet muutti olennaisesti prostituution ilmenemismuotoja ja ilmoitusväyliä myös Ruotsissa 2000-luvun alkuvuosina. Aiemmin prostituutiosta ilmoiteltiin sanomalehdis- sä, mutta myös esimerkiksi lyhtypylväisiin ja liikennevalotolppiin kiinnitettiin lyhytsa- naisia ilmoituksia puhelinnumeron kera. Ruotsin selvityksen mukaan erityisesti nuorten kohdalla netti korostuu seksin myynnin väylänä. Netistä on tullut todennäköisesti monelle katuprostituutiossa toimineelle vaih- toehtoinen väylä hankkia asiakkaita. Rikskriminalpolis (keskusrikospoliisi) vastaa Ruotsissa kansallisesta kartoituksesta ja tiedustelusta prostituutioon liittyvässä rikollisuudessa. Poliisi on keskittänyt prostituuti- oon liittyvää nettitiedustelua sellaisiin ilmoituksiin, jotka viittaavat järjestäytyneeseen rikollisuuteen, paritukseen tai ihmiskauppaan. Ruotsin vuoden 2010 selvityksen mukaan vain muutama yksittäinen tutkinta on liittynyt itsenäisten toimijoiden prostituutioilmoi- tuksiin. Järjestäytyneeseen toimintaan netti-ilmoituksissa on saattanut viitata ihmiskaupparapor- toijan mukaan esimerkiksi usean eri ilmoituksen samanlainen ulkoasu, ilmoituksen hin- tatason alhaisuus, prostituoidun ulkomaalaisuus sekä heikko tai olematon ruotsin- /englanninkielen taito. Poliisi on kuitenkin havainnut, että prostituution taustalla oleva paritus tai ihmiskauppa pyritään pääsääntöisesti häivyttämään muotoilemalla ilmoitus siten, että se näyttäisi itsenäisen seksinmyyjän ilmoitukselta. Rikskriminalpolis avustaa muita poliisiviranomaisia internetiin liittyvässä prostituu- tiotutkinnassa. Myös Tukholman poliisilla on nettisivujen seurantaan erikoistuneita po- liiseja, jotka kartoittavat prostituutiorikollisuuden tilaa netti-ilmoitusten perusteella. Nettiseuranta tuottaa säännöllisesti uutta tiedustelutietoa, jonka perusteella aloitetaan uusia rikostutkintoja. Prostituutioilmoitteluun erikoistuneet nettisivustot ovat elinehto nykymuotoiselle prosti- tuutiolle. Erityisesti Ruotsin suurkaupunkeihin kohdistuu jatkuvasti useita netti- ilmoituksia. Ihmiskaupparaportoijan mukaan Ruotsiin kohdistuvia prostituutioilmoituk- sia on useammalla eri sivustolla, ja ne kaikki toimivat Ruotsin rajojen ulkopuolella, sillä Ruotsissa sivustojen ylläpitäjät voitaisiin tuomita parituksesta. Yksi keskeisistä ilmoitte- lusivustoista on Suomessa toimintansa aloittanut sivusto, joka toimii eri nimellä Ruot- sissa. Ruotsin viranomaisten mukaan kyseinen sivusto on sijoitettu hollantilaiselle ser- verille. Ruotsin ihmiskaupparaportoija nosti vuoden 2005 raportissaan esiin havainnon netti- prostituutioon kehitetystä uudesta tilausjärjestelmästä. Prostituutioilmoituksiin erikois- tuneiden nettisivustojen kautta ostaja saa yhteyden ulkomailla sijaitsevaan varauskes- kukseen. Varauskeskukseen soittamalla seksin ostaja voi tilata prostituoidun minne ta- hansa Ruotsiin. Tarkemmat ohjeet ajasta ja paikasta varauskeskus lähettää prostituoidul- le ja seksinostajalle netin tai tekstiviestien välityksellä. Ostaja maksaa yleensä puolet 28 etukäteismaksua varauskeskukselle ja loppusumman käteisenä prostituoidulle. Tämä toiminnan muoto näyttää sittemmin vakiintuneen Ruotsissa, sillä se esiintyy vuodesta 2005 lähtien ihmiskaupparaporteissa. Netistä löytyy myös ruotsalaisia keskustelufoorumeita, joissa seksin ostajat vaihtavat tietoa ja kokemuksia prostituoiduista ja ostoon liittyen. Ostajat esittävät käyttäjäarvioita muun muassa prostituoitujen ”palveluhalukkuudesta”. Ihmiskaupparaportoijan mukaan ostajat pitävät erittäin tärkeänä tietona sitä, onko paikalle ilmestyvä nainen sama kuin ilmoituksessa luvataan. Ostajat myös keskustelevat siitä, kuinka välttää kiinnijäänti, ja millainen menettely olisi paras seksinostoon. Kolmen suurkaupungin alueella on viitteitä siitä, että stripteaseklubeilla myydään sek- siä. Poliisilla on myös epäilyksiä ravintoloissa, kasinoilla ja lauttaliikenteessä tapahtu- vasta prostituutiosta. Vuoden 2010 raportin mukaan näiden osalta poliisilla ei kuiten- kaan ole säännöllistä seurantaa. 3.4 Poliisin tietoon tullut rikollisuus Vuosina 1999–2011 Ruotsissa tehtiin 4231 rikosilmoitusta seksinostoon liittyen. Näistä 44 % (1855) tuli Tukholman läänin alueelta. Skånen läänissä tapauksia oli 673 (16 %) ja Länsi-Götanmaalla 653 (15 %). Länsi-Götanmaalla (Göteborgin alueella) ilmitulleiden tapausten määrä kasvoi merkittävästi vuosina 2010–2011. Pelkästään vuonna 2011 Län- si-Götanmaalla tuli ilmi enemmän ostorikoksia (268) kuin yhteensä vuosina 1999–2009 tällä alueella (232). Kuvio 1. Ruotsissa poliisin tietoon tullut seksinosto (N=4231). Lähde: BRÅ ja Ruotsin vuosittaiset ihmiskaupparaportit. 29 Tukholman osuus kaikista ilmitulleista tapauksista on hieman laskenut viimeisen viiden vuoden aikana. Lasku on tapahtunut siitä huolimatta, että myös Tukholmassa ilmitullei- den seksinostorikosten määrä on kasvanut merkittävästi. Kun vuosina 2006 ja 2007 Tukholman alueella ilmitulleita ostorikoksia oli noin sata vuodessa, vuonna 2010 niitä oli 391 ja 354 vuonna 2011. Poliisille osoitettiin vuonna 2008 merkittävät lisäresurssit seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävän ihmiskaupan tutkintaan. Tukhol- man poliisi on terävöittänyt puuttumistaan erityisesti katuprostituutioon. Samalla polii- sille on järjestetty koulutusta sekä osoitettu resursseja prostituutiorikollisuuden tutkin- taan. Tällöin myös ne poliisipiirit, joilla ei ole pitkäaikaista kokemusta ja rutiinia prosti- tuutiorikollisuuden selvittämisestä, ovat olleet aiempaa kykeneväisempiä tällaisen rikol- lisuuden paljastamiseen. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana suurkaupunkialueiden ulkopuolella ei paljastu- nut vuosittain kuin muutama kymmenen tapausta. Vuosina 1999–2008 ostorikoksista 89 prosenttia tuli ilmi joko Tukholman, Skånen tai Länsi-Götanmaan maakunnan alu- eella, mutta suurkaupunkialueiden osuus vuosina 2009–2011 oli enää 65 %. Esimerkiksi Jämtlandin maakunnassa paljastui 450 ostorikosta vuonna 2010. Näistä suurin osa (427) tuli poliisin tietoon laajamittaisen paritusringin yhteydessä. Tapaukses- sa viittä naista parittanut ruotsalaismies tuomittiin törkeästä parituksesta. Kolme naisista oli lähtöisin Ugandasta tai Ruandasta, mutta he olivat naimisissa ruotsalaisten miesten kanssa. Yksi naisista oli lähtöisin Thaimaasta ja yksi oli syntyperäinen ruotsalainen, jo- ka oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Myös Västmanlandin maakunnassa Keski- Ruotsissa paljastui 101 seksinostajaa kolmen paritustapauksen yhteydessä vuonna 2010. Vuosina 1999–2011 seksinostoon liittyvästä rikosilmoituksesta saatiin selvitettyä 45 % (1912 tapausta). Tällöin syyttäjä nosti syytteen, vahvisti sakon tai teki syyttämättäjättä- mispäätökseen. Ruotsin selvityksen mukaan seksin ostojen selvittämisprosentti on kor- kea, sillä yleisemmin kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista tekijä saadaan selville vain 17 %:ssa tapauksista. Kaikista poliisin tietoon tulleista seksuaalirikoksista 22 % onnistuttiin selvittämään. Suurin osa paljastuneista seksinostorikoksista sijoittui edelleen kolmen suuren kaupun- gin alueelle. Ihmiskaupparaportoijan mukaan (vuosina 2008–2011) ostajissa oli sekä ruotsalais- että ulkomaalaistaustaisia miehiä ja ostot kohdistuivat sekä nais- että miesp- rostituoituihin. Suurin osa ostoista kohdistui 18–25-vuotiaisiin naisiin, jotka olivat haas- teellisessa elämäntilanteessa. Samalla kun seksin ostoa koskevat tuomiot ovat lisääntyneet vuosina 2010–2011, pari- tus- ja ihmiskauppatuomioiden määrä on laskenut. Ihmiskaupparaportoija näkee taustal- la näyttövaikeudet sekä sen, ettei psykologisia alistusmekanismeja osata tuomiois- tuimissa riittävän hyvin tunnistaa. Uhri saattaa muuttaa kertomustaan esitutkinnasta, ja rikosoikeudellinen vastuun langettamiseksi on kyettävä osoittamaan ihmiskaupparikok- sesta syytetyn tahallisuus seksuaalisen hyväksikäytön toteuttamiseksi. Tekijät ovat muuttaneet toiminnantapaansa, jolloin painostus ja uhka ovat usein hyvin piiloista. Tä- män nähdään tekevän rikoksen toteennäyttämisestä aiempaa haasteellisemman, ja ”pa- rempien olosuhteiden” nähdään lisäävän ihmiskaupan uhrien lojaaliutta tekijöitä koh- taan. 30 Ostajista Ruotsissa kaikki ilmitulleet seksin ostajat ovat olleet miehiä. Nuorin seksinostorikokses- ta haasteen saanut oli 17-vuotias ja vanhin 90. Seksinostajien keski-ikä oli 43 vuotta. Ruotsin selvityksen mukaan lähes 60 % ostoon syyllistyneistä oli syyllistynyt myös jo- honkin muuhun rikokseen. Tarkempaa tietoa siitä, millaisista rikoksista on kyse, ei kui- tenkaan ole saatavilla. BRÅ:n tilastojen mukaan lain voimassaolon ensimmäisenä vuonna 10 seksinostajasta kuudella oli merkintä aiemmasta rikoksesta. Näissä oli kyse esimerkiksi rattijuopumuksesta tai ajokortitta ajosta, mutta mukana oli myös pahoinpite- lyitä. Seksin osto alaikäiseltä Kaikki tapaukset, joissa on epäilty seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käydyn ihmiskaupan kohdistuvan alaikäisiin, ovat koskeneet tyttöjä, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat olleet 16–17-vuotiaita. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksessa vuonna 2005 terävöitettiin ja laajennettiin myös seksin oston kieltoa alaikäiseltä. (Brottsbalken 6 luku 9 §) Kielto haluttiin ulottaa koskemaan myös tilanteita, joissa tekijä käyttää hyväkseen lapsen kypsymättömyyttä maksua vastaan tapahtuvassa hyväksikäytössä. Seksin osto alaikäiseltä on säädetty ri- kokseksi myös silloin kun toinen maksaa tekijän puolesta. Rikoksen rangaistusmaksimi on kaksi vuotta vankeutta. 9 § Den som, i annat fall än som avses förut i detta kapitel, förmår ett barn som inte fyllt arton år att mot ersättning företa eller tåla en sexuell handling, döms för köp av sexuell handling av barn till böter eller fängelse i högst två år. Vad som sägs i första stycket gäller även om ersättningen har utlovats eller getts av någon annan. Lag (2005:90). Ihmiskaupparaportoijan mukaan lapseen kohdistuva seksinostorikos on usein vaikea tutkia ja näyttää toteen. Teosta voi kulua hyvinkin pitkä aika ennen kuin se tulee viran- omaisen tietoon. Tekijä pyrkii yleensä voittamaan lapsen luottamuksen puolelleen, mut- ta tekijä voi käyttää tapahtunutta hyväksikäyttöä myös kiristyskeinona. Lapsi voi syyt- tää tapahtuneesta itseään tai hän ei usko, että häntä kuullaan tai uskotaan, jos hän kertoo tapahtuneesta. Ilmitulevista tapauksista enemmistö koskee varhaisteinejä (yngre tonå- ren). Tekijä vetoaa usein tietämättömyyteensä lapsen todellisesta iästä. Monissa tapauksissa syyttäjä ei ole kyennyt esittämään tuomioistuimelle todisteita tekijän tahallisuudesta. Ihmiskaupparaportoijan mukaan tekijä on tällöin vaihtoehtoisen syytekohdan perusteel- la tuomittu seksin ostosta. Tukholman poliisi panosti alaikäisiin kohdistuvan seksikaupan tutkintaan netissä vuon- na 2011. Tutkinnan yhteydessä paljastui mm. nuoria parittanut henkilö sekä seksin- myynti-ilmoituksia, joissa oli aihetta epäillä myyjän olevan alaikäinen. Poliisi teki yh- teistyötä Tukholman sosiaaliviranomaisten kanssa, jotka tarjosivat tukea ja apua nuoril- le, joita poliisin tutkinnassa tuli ilmi. 31 3.5 Seksin oston tutkiminen Käsitykset sekinostorikoksen selvittämisen ja toteennäyttämisen vaikeudesta menevät jossain määrin ristiin. Käytännössä kiinnijääneet seksinostajat yleensä tunnustavat te- konsa. Tunnustaminen on yleistä sekä katuprostituutioon että huoneistoprostituutioon liittyvien ostojen osalta. Tällöin ostorikos voidaan käsitellä rangaistusmääräysmenette- lyssä, ja ostaja välttää julkisen oikeudenkäynnin. Kun seksin oston kielto tuli voimaan 1999, oli pelkona, että tapahtuneesta rikoksesta ei kyetä saamaan näyttöä. Ruotsin selvitykseen haastateltujen syyttäjien mukaan normaali seksin osto on helppo selvittää ja mutkaton käsitellä. Syyttäjät eivät nähneet yleisem- minkään pykälään liittyvän soveltamisvaikeuksia. Seksinoston kiistäminen vaatii polii- silta vastanäytön hankkimista. Huoneistoprostituution tapauksissa epäilty on esimerkik- si saattanut kiistää seksin oston väittäen kyseessä olleen striptease tai alastonposeeraus. Syyttäjät kuitenkin näkivät, että poliisin ammattitaito riittää kumoamaan tällaiset väit- teet kuulustelussa. Ostorikoksen näytön hankintaan ja todisteluun liittyy myös haasteita. Varsinkin ennen poliisin tutkintakäytäntöjen kehittymistä ostajan henkilöllisyys saattoi jäädä selvittämät- tä tai näyttöä ei saatu kerättyä riittävän vahvaksi. Suurin osa näyttöongelmia sisältäneistä ostotapauksista on Ruotsin selvityksen mukaan ilmennyt suurten paritus- tai ihmiskauppatapausten yhteydessä. Tällaisissa tapauksissa poliisi on kerännyt todistusaineistoa järjestäytyneestä rikollisuudesta esimerkiksi huo- neiston tai hotellihuoneen seurannalla sekä teknisellä tarkkailulla (kameravalvonta ja telekuuntelu). Seuranta on voinut jatkua kuukausia, eikä tuona aikana yksittäisiin osta- jiin ole voitu puuttua vaarantamatta päärikoksen tutkintaa. Päärikoksen tutkinnan pää- tyttyä ostajia on paikannettu esimerkiksi tarkkailun aikana otettujen valokuvien sekä autojen rekisterinumeroiden perusteella. Priorisoidakseen päärikoksen selvittämistä po- liisi on voinut joutua luopumaan sellaisten ostojen tutkinnasta, joiden näytön hankinta olisi ollut työlästä. Telekuuntelua, televalvontaa ja kameravalvontaa ei yleensä voida käyttää seksinoston selvittämisessä ja toteennäyttämisessä, koska kyse ei ole riittävän vakavista rikoksista. Siten ostojen toteen näyttäminen päärikoksen selvittämisen jälkeen voi olla vaikeaa. Katuprostituutioon liittyen näyttöongelmia on ilmennyt tapauksissa, jossa tekijä on kiis- tänyt rikollisen toiminnan eikä prostituoitu ole ollut halukas yhteistyöhön viranomaisen kanssa. Tällöin näyttöongelmaksi on saattanut muodostua se, onko kyse vastikkeellises- ta vai vastikkeettomasta seksistä tai peräti jostain muusta kuten strippauksesta. Joissakin tapauksissa on saattanut olla kyse kokonaan väärästä tunnusmerkistöstä (kyseessä esi- merkiksi seksipalveluiden osto alaikäiseltä). Lain voimassaolon alkuvaiheissa esiintyi oikeudellista rajanvetoa siitä, milloin yritys- kynnyksen katsotaan täyttyvän. Osassa tapauksista on todettu, ettei kyseessä ole tun- nusmerkistössä tarkoitettu rikos, tai ainakaan sitä ei voida näyttää toteen. 32 3.6 Rangaistuskäytäntö Ruotsin korkeimman oikeuden vuonna 2001 antama ennakkoratkaisu vakiinnutti pää- sääntöiseksi rangaistukseksi 50 päiväsakkoa yhdestä seksinostorikoksesta. Ennakkorat- kaisun jälkeen 85 % ostotuomioista on ollut tämän suuruisia. Kahdesta ostorikoksesta on tuomittu yleensä 70 päiväsakkoa. Lukuisten ostorikosten kohdalla tuomiokäytännön hajonta on suurempaa. Esimerkiksi kahdeksasta ostorikoksesta on tuomittu sekä 80 että 150 päiväsakkoa. Ostorikosten käsittely on yleensä summaarista, eikä asian lieventäviä tai raskauttavia asianhaaroja useinkaan punnita sen enempää. Ruotsin selvityksen mu- kaan keskimääräinen päiväsakon määrä seksinostoa koskevissa tapauksissa oli 168 kruunua.5 Ruotsin poliisin mukaan rikosoikeudellista sanktiota suurempi pelotevaikutus on ostori- koksen ilmituloon liittyvällä sosiaalisella paheksunnalla. Kiinnijäänyt seksinostaja on eniten peloissaan siitä, että hänen toimintansa tulee perheen ja muiden läheisten tietoon. Poliisi on noudattanut hienotunteisia menettelytapoja, esimerkiksi pyyntö saapua esitut- kintakuulusteluun on osoitettu kotiosoitteen sijaan ostosta epäillyn työpaikalle. Aiem- min epäilty saattoi hakea seksin oston ja muiden alhaisen rangaistusmaksimin rikosten haasteen itse viranomaiselta. Nykyinen sääntely ei enää tosin mahdollista tällaisia me- nettelyjä. Raskauttavat asianhaarat seksinoston tapauksissa Seksinostoon liittyvät raskauttavat olosuhteet ovat muutamissa tapauksissa johtaneet ehdollisen vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen päiväsakkojen lisäksi. Vuoden 2010 selvityksen mukaan tällaisia tapauksia oli viisi vuosina 1999–2008. Kolmessa näistä oli kyse vain yhdestä ostorikoksesta per tapaus. Länsi-Ruotsin hovioikeus käsitteli vuonna 2005 tapauksen, jossa 17-vuotias Kosovosta lähtöisin oleva tyttö oli pakotettu myymään seksiä. Tapauksessa yksi mies tuomittiin seksin oston yrityksestä 80 päiväsakkoon ja ehdolliseen vankeuteen. Hovioikeus katsoi ostajan olleen tietoinen siitä, että tyttö oli seksikaupan uhri, ja tästä huolimatta hän oli vienyt tämän asuntoonsa ja yrittänyt ostaa seksiä. Ostajan tietoisuuden vuoksi hovioike- us katsoi, että sakkorangaistus ei ole riittävä. Tapauksessa muut seksinostajat saivat kä- räjäoikeudessa 80 päiväsakkoa, sillä seksikaupan kohteena ollut tyttö oli ollut pitkän ajanjakson heidän käytettävänään. Hovioikeus korotti tuomion 200 päiväsakkoon. Vuonna 2007 Länsi-Ruotsin hovioikeus käsitteli Göteborgissa tapahtunutta venäläis- naisten paritustapausta. Käräjäoikeus tuomitsi 16 miestä seksinostosta ja yhden avunan- nosta, kolme ostajaa vapautettiin syytteistä. Hovioikeus kovensi neljän ostajan tuomiot ehdolliseksi vankeudeksi ja päiväsakoiksi. Kahden syytetyn osalta ostotuomioiden pe- rusteluina hovioikeus mainitsi, että ostoja oli useampi ja ne olivat kohdistuneet organi- soituun prostituutioon. Sen, että naiset olivat ulkomaalaisia ja että naiset olivat olleet 5Laissa määritelty päiväsakon alaraja on 1.10.2006 lähtien ollut 50 ja yläraja 1000 kruunua. 33 Ruotsissa vain vähän aikaa, katsottiin myös tekevän olosuhteista raskauttavat. Tapauk- sessa hovioikeus katsoi kahden miehen käyttäneen naiseen kohdistuvia pakottavia olo- suhteita hyväkseen siten, että he olivat voineet pakottaa naisen seksiin, vaikka tästä ei alun perin ollut sovittu. Perusteluissa katsottiin esim. että nainen oli ollut Ruotsissa vain vähän aikaa, hän ei ymmärtänyt kieltä, hän oli oudossa paikassa, vieraiden ihmisten seu- rassa ja ostajat olivat häntä huomattavasti vanhempia. Raskauttaviksi asianhaaroiksi oikeuskäytännössä on katsottu myös seksin osto henkilöl- tä, jolla on psyykkisiä kehityshäiriöitä (funktionshinder). Tällaisessa tapauksessa kärä- jäoikeus tuomitsi ostajille 100 päiväsakkoa. Viime vuosina Ruotsin tuomioistuimet ovat ihmiskaupparaportoijan mukaan tuominneet seksin ostoista ehdollisia vankeusrangais- tuksia. Eräässä tällaisessa tapauksessa parituksen kohteena oli mielenterveydellisistä syistä laitoshoidossa ollut nainen, jonka luona suljetussa laitoksessa seksinostajat kävi- vät. Seksinostaja, joka oli käyttänyt naista useamman kerran hyväkseen, tuomittiin eh- dolliseen vankeusrangaistukseen ja sakkoihin. Tuomioistuin katsoi, että tekijän täytyi olla tietoinen naisen vaikeista olosuhteista. Aivan viime aikoina rangaistuskäytäntöön on kohdistunut kritiikkiä sen vuoksi, että rangaistusasteikkoon sisältyvää vankeusrangaistusta ei ole lainkaan käytetty (Dagens Nyheter 27.5.2013). Lehden haastattelema poliisi totesi: ”Ensikertalaisen kohdalla sakko on kohtuullinen rangaistus ja moni ottaa opikseen. Mutta jos tekee rikoksen vielä kaksi, kolme, neljä kertaa, näkisin mielelläni, että ran- gaistus olisi muuta kuin sakkoa.” 3.7 Seksuaalisen hyväksikäytön vastaiset ohjelmat Toimintasuunnitelma Syyskuussa 2008 Ruotsin hallitus antoi poliisihallitukselle ja syyttäjälaitokselle tehtä- väksi tehostaa puuttumista prostituutioon ja seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävään ihmiskauppaan. Toimenpiteisiin kuului myös puuttuminen seksin ostoon. Toimintasuunnitelman mukaisesti kysynnän vähentäminen nähdään keskeisenä toimen- piteenä prostituution ja ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa. Resursoinnin myötä poliisi on tehostanut koulutusta ja ohjeistusta. Ihmiskaupparaportoijan mukaan tämä on johtanut siihen, että rikoksia tulee enemmän viranomaisen tietoon ja niitä saa- daan selvitettyä aiempaa tehokkaammin. Esimerkiksi Tukholman alueella tehostettiin vuosina 2008–2010 katuprostituutioon puuttumista Öppna Gatuprostitutionen -projektissa. Pelkästään tammi-marraskuussa 2010 Tukholman poliisin tietoon tuli 300 ostorikosepäilyä, joista noin 280 johti ostajan tuomitsemiseen sakkorangaistukseen rangaistusmääräysmenettelyssä. Projektin suorit- tamien ostojen tehovalvontojen myötä päästiin myös kymmenen paritusrikoksen jäljille, joista aloitettiin esitutkinnat. 34 Ihmiskaupparaportoijan mukaan poliisin valvonnan tehostamisella oli useita seurauksia. Järjestäytyneen ulkomaalaisen prostituution määrä alueella väheni ja samalla poliisin näkyvä läsnäolo oli omiaan vähentämään prostituoituihin kohdistuvan väkivallan uhkaa. Valvonnan lisäys vähensi myös huumausainerikoksia alueella. Poliisihallitus linjasi vuonna 2011 tarkastussuunnitelmassaan, että poliisin valvonnan tulee toteuttaa tarkemmin vuoden 2008 toimintasuunnitelmaa. Poliisin osaamista on edelleen vahvistettava sillä nykyisistä panostuksista huolimatta tutkinnoissa ja tapausten paljastamisissa on suuria aluekohtaisia eroavaisuuksia. Resursointi Ruotsin viranomaisten raporteissa toistuu näkemys siitä, että prostituution kysyntään puuttuminen kytkeytyy kiinteästi laajempaan toimintaan prostituutioon liittyvää rikolli- suutta vastaan. Seksin ostoon puuttumisella nähdään selkeä kytkentä ihmiskaupan eh- käisyyn, minkä vuoksi seksin ostojen tutkimista resursoidaan ja priorisoidaan. Lain voimaantulon yhteydessä vuonna 1999 poliisille myönnettiin 7 miljoonan kruunun lisärahoitus, jolla saatiin uusia prostituutiorikollisuuden tutkintaan kohdistettuja virkoja. Rahoitus jaettiin pääosin Tukholman, Skånen ja Länsi-Götanmaan maakuntien kesken. Lisäksi Rikskriminalpolis alkoi tutkia miten naiskauppaa voitaisiin ehkäistä ja torjua. Ruotsin poliisille myönnettiin 30 miljoonan kruunun lisäresurssi vuosille 2004–2006 ihmiskaupan vastaiseen työhön. Resurssi suunnattiin poliisin operatiiviselle puolelle vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen. Resurssit kohdentuivat pääosin kolmen suurkaupunkialueen lainvalvontaan ja etupäässä Tukholman alueelle. Tukhol- man poliisi aloitti vuonna 2004 prostituutiorikollisuuden vastaisen Projekt Europa:n, josta muutamaa vuotta myöhemmin kehittyi ihmiskaupan vastainen komissio (Kommis- sionen mot människohandel). Tämän lisäksi vahvistettiin ennaltaehkäisevää työtä. Rikskriminalpolis koulutti poliiseja ja rajavartioston henkilökuntaa prostituutioon liitty- västä rikollisuudesta. Vuoden 2008 toimintasuunnitelman myötä Ruotsin poliisi- ja syyttäjäviranomaiset sai- vat tehtäväkseen vahvistaa prostituutioon liittyvien rikosten selvittämiseen liittyvää ope- ratiivista panostaan sekä kartuttaa henkilöstönsä osaamista ja asiantuntemusta. Yksi toimintasuunnitelman tavoite on, että poliisi pystyisi ylläpitämään nollatoleranssin sek- sin ostoon kaduilla. Poliisihallitus on viime vuosina kehittänyt myös poliisien kykyä etsiä näyttöä prostituutiorikollisuudesta netissä. Toimenpiteisiin osoitettiin 40 miljoonan kruunun resurssi, joista 30 miljoonaa kohdistui operatiivisen puolen vahvistamiseen ja 10 miljoonaa poliisien koulutukseen. Vuoden 2010 selvitykseen haastatellut syyttäjät pitivät prostituutioon liittyvän rikolli- suuden tutkintaa suuritöisenä niin poliisille, syyttäjälle kuin tuomioistuimellekin. Syyt- täjät eivät kyenneet kuitenkaan erottelemaan, missä määrin pelkkä seksinostorikos työl- listää. Syyttäjäviranomaiselle ei Ruotsin selvityksen mukaan ole kohdistettu erityisiä resursseja seksin oston kriminalisointiin liittyen. 35 Vuosina 1999–2008 tuomioistuimeen päätyneistä tai rangaistusmääräysmenettelyllä ratkaistuista seksinostotapauksista 40 % oli yhteys paritus- tai ihmiskaupparikoksen tut- kintaan. Erityisesti vuosina 2005–2006 tämä yhteys oli vahva. Kun vuonna 2004 pari- tus- tai ihmiskauppatutkintaan liittyviä ostoja päätyi vähintään haasteen antamiseen 20, oli tapausten määrä vuonna 2005 yli kolminkertainen (67 tapausta). Vuonna 2006 pari- tus- tai ihmiskauppatutkintaan liittyvien ostojen määrä on vielä 69, mutta vuonna 2007 tapauksia on alle 40 ja vuonna 2008 enää 20. Paritus- ja ihmiskauppatutkinnan yhtey- dessä ilmitulevien oston määrän muutokset mukailevat täsmällisesti, joskin pienellä vii- veellä, esitutkinnassa käytettävissä olevien resurssien muutoksia. Kun poliisin lisä- resurssi ajoittuu vuosille 2004–2006, näkyy tämä syyttäjän ja tuomioistuimen tilastoissa lisääntyneinä tapauksina vuosina 2005–2007. Ruotsin selvityksessä haastateltujen poliisien mukaan ostoja tulisi moninkertaisesti li- sää, jos niiden tutkintaa priorisoitaisiin nykyisestä. Myös syyttäjät näkevät, että kyse on priorisoinnista, ohjeistuksesta ja resursseista. Prostituution ja ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa korostetaan sosiaalis- ten toimenpiteiden ensisijaisuutta prostituutioilmiöön puuttumiseksi. Erityinen huomio tulee tällöin kiinnittää niihin, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa (esimerkiksi lap- set ja nuoret). Kuitenkaan sosiaaliviranomaisille ei ole osoitettu lainvoimaantulon myö- tä samanlaisia lisäresursseja kuin poliisille. (Kuosmanen 2011) Sosiaali- ja terveysvi- ranomaisten ammattilaista osaamista on pyritty tosin lisäämään koulutuksilla ja esimer- kiksi vuonna 2011 julkaistujen oppaiden muodossa.6 Suurkaupunkien poliisit tekevät yhteistyötä sosiaaliviranomaisten prostituutioasioihin erikoistuneiden moniammatillisten ryhmien kanssa. Sosiaaliviranomaisen erityiskoulu- tetut henkilöstö tarjoaa keskusteluapua, ja kertoo mm. siitä, miten poliisiin voi ottaa yh- teyttä. Ilmitulleita ostajia kannustetaan KAST-ryhmiin, jossa potentiaalisia ja aktiivisia seksinostajia motivoidaan ottamaan vastuuta käyttäytymisestään. 3.8 Seksinostokiellon vaikutuksista Seksinostokiellon vaikutus asenneilmapiiriin Ruotsin seksinostokiellon keskeinen tavoite on ollut prostituutioon liittyviin asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttaminen. Ruotsissa on selvitetty seksin oston kiellon kannatus- ta kyselytutkimuksilla vuosina 1996, 1999, 2002 ja 2008. Vaikka tutkimukset eivät 6 Socialstyrelsen (2011) Sex mot ersättning – utbildningsmaterial om stöd och hjälp till vuxna sekä Sex mot ersättning – utbildningsmaterial om stöd och skydd till barn och unga. 36 otoksiltaan ja toteutustavoiltaan ole täysin vertailukelpoisia, voidaan niitä pitää vähin- täänkin suuntaa-antavina7. Pienin eroavaisuuksin kaikissa neljässä haastattelututkimuk- sessa on kysytty, kannattaako haastateltava seksin oston kriminalisointia. Kuvio 2. Suhtautuminen seksin oston kriminalisointiin Ruotsissa 1996–2008 Lähde: SIFO 1999, SIFO 2002, Kuosmanen 2008 & 2011 ja SOU 2010. Kolme vuotta ennen lain säätämistä kaksi kolmasosaa kyselyyn vastaajista vastusti sek- sin oston kriminalisointia (67 % vuonna 1996). Lain voimaantulovuonna (1999) toteute- tussa kyselyssä seksin ostolain vastustus oli enää vain 15 %. Myös vuosien 2002 ja 2008 kyselyissä lain vastustus on pysynyt alle 20 prosentissa. Samanaikaisesti lain kan- natus näyttää nousseen merkittävästi. Kun vuonna 1996 noin kolmasosa kannatti seksin oston kriminalisointia, vuonna 1999 lakia kannatti 76 % vastanneista, vuonna 2002 76 % ja vuonna 2008 71 %. Vahvinta lain kannatus on kyselyiden mukaan alle 30-vuotiaiden keskuudessa. Esimerkiksi vuoden 2008 kyselyssä 18–28-vuotiaista 78 % ilmoitti kannattavansa seksin oston kriminalisointia. Kyselyiden perusteella lain kannatus on vankempaa naisten keskuudessa, joskin kanna- tusta voidaan pitää vahvana myös miesten osalta. Ennen lain voimassaoloa (1996) sek- sinostonkriminalisointia kannatti vain vähemmistö ruotsalaisista; naisista (44 %) ja miehistä (20 %). Lain voimassaolon aikana tehdyissä kolmessa kyselytutkimuksessa jokaisessa noin 80 % naisista ilmoittaa kannattavansa seksinostokieltoa. Miehistä noin 70 % kannattaa lakia vuosien 1999 ja 2002 kyselyiden mukaan, mutta vuoden 2008 ky- selyssä kiellon kannatus on miesten keskuudessa laskenut 60 prosenttiin. 7 Vuoden 1996 tutkimuksessa (Sex i Sverige – om sexuallivet i Sverige) oli 2810 vastaajaa, myöhemmis- sä 1000 – 1100 vastaajaa. Vuoden 1999 ja 2002 tutkimukset olivat puhelinhaastatteluita (SIFO, Svenska Institutet för Opinionsundersökningar) ja vuoden tutkimus 2008 (Kuosmanen, Prostitution i Norden) to- teutettiin kirjeitse haastattelulomakkeella. 37 Vuosien 1996 ja 2008 tutkimuksissa selvitettiin myös seksin oston yleisyyttä Ruotsissa. Kun vuonna 1996 ruotsalaismiehistä 13,6 % ilmoitti ostaneensa seksiä, oli vastaava määrä vuoden 2008 tutkimuksessa 8 %. Osa vuoden 2008 tutkimukseen vastanneista miehistä ilmoitti lopettaneensa seksin ostamisen tai vähentäneensä sitä kriminalisoinnin myötä (21 % niistä miehistä, jotka ilmoittivat ostaneensa seksiä). Alle puolet seksiä os- taneista miehistä ilmoitti ostaneensa seksiä kiellon voimassa olon aikana. Vuoden 1996 kyselyn mukaan seksin osto oli yleisintä 45–59-vuotiaiden miesten keskuudessa, joskin tuoreimmat prostituutiokontaktit olivat 25–34-vuotiailla miehillä. Molempien tutkimus- ten mukaan seksin osto tapahtui yleisimmin ulkomailla (78 % vuonna 1996, 71 % 2008). Ruotsin selvityksen (SOU 2010:49) mukaan poliisi ja sosiaaliviranomaiset ilmoittavat ostajien tulleen varovaisemmiksi ja viranomaisten tietojen mukaan kysyntä näyttää vä- hentyneen. Myös prostituoidut kertovat asiakkaiden pelkäävän aiempaa enemmän kiin- nijäämistä. Vuoden 2008 kyselyn mukaan vain viidennes vastanneista uskoi seksin oston määrän vähentyneen lain voimaantulon myötä. Vielä harvempi uskoi prostituution vähentyneen. Kuosmanen (2011) näkee mahdolliseksi selitykseksi sen, että prostituutio on suurim- malle osalle väestöstä vieras ilmiö, joka näyttäytyy heille ainoastaan median uutisvirras- sa. Tällöin syntyy helposti pessimistinen kuva siitä, että ilmiö pysyy muuttumattomana, eikä siihen voida vaikuttaa. Ruotsin selvityksen mukaan lailla näyttää olevan vahva normia luova vaikutus. Asen- nemuutos ajoittuu samalle ajanjaksolle seksinostonkiellon säätämisen kanssa. Erityisesti lain vankan kannatuksen nuorten ja nuorten aikuisten parissa nähdään osoittavan lain normatiivisten tavoitteiden saavuttamisesta. Ruotsin hallituksen selvitystä on kritisoitu siitä, että sen johtopäätökset ovat empiirisesti heikolla pohjalla eivätkä muuttujat ole vertailukelpoisia ennen ja jälkeen lain voimaan- tulon (Skilbrei & Holmström 2011). Muutoksia asenteissa on pidetty liian vähäisinä ol- lakseen merkittäviä ja viranomaisten näkemystä lain ihmiskauppaa estävästä vaikutuk- sesta on pidetty toteennäyttämättömänä. Kriitikot ovat myös nähneet, että katuprostituu- tion puolittuminen on tarkoittanut vain ilmiön siirtymistä muihin, vähemmän näkyviin muotoihin. (Skilbrei & Holmström 2011, 503.) Skilbrei ja Holmström esittävät mielen- kiintoisen käsityksen, että Ruotsin prostituutioilmiö näyttäytyy niin pienenä, että luku- määrien perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä lain toimivuuden puolesta tai vas- taan. Kriminalisoinnin vaikutuksesta prostituution määrään Ruotsin hallituksen selvityksessä todetaan, että prostituution määrän muutoksista on vaikea antaa selkeää kuvaa. Prostituution arvioidaan olevan etupäässä, mutta ei ainoas- taan, suurkaupunkien ilmiö. Katuprostituutio näyttäisi kuitenkin rajautuvan Tukholmaa, Malmöä, Göteborgia koskevaksi ilmiöksi. Seksuaalipalvelujen ostokiellon säätämisen 38 jälkeen katuprostituution määrä Ruotsissa on puolittunut. Myös lain kriitikot arvioivat prostituution määrän vähentyneen (Dodillet & Östergren 2011), mutta heidän mukaansa ongelma on se, että prostituoitujen mahdollisuus valita asiakkaansa kapenee. Prostitution i Norden -raportissa (2008) Charlotta Holmström arvioi Ruotsin prostituoi- tujen määräksi 650, joista 300 naista toimisi kadulla, 300 internetissä. Lähinnä netin vä- lityksellä toimivien miesprostituoitujen määräksi Holmström arvioi 50. Vuonna 2009 Rikskriminalpolisen arvioi Tukholman alueella ja sen lähiseudulla toimivan noin 90 thaihierontapaikkaa. Vuosien 2011 ja 2012 taitteessa thaihierontapaikkojen lukumää- räksi arvioitiin Tukholmassa 250 ja koko maan osalta 450. Thaihierontapaikkoihin liit- tyvät seksinmyyntiepäilyt ovat Ruotsissa vahvoja. Vuoden 1995 Könshandel- mietinnössä (SOU 1995:15) Ruotsissa toimivien prostituoitujen määräksi arvioitiin 2500. Toisaalta Skilbrei ja Holmström (2011) huomauttavat, että prostituoitujen määrän vähenemisestä ei välttämättä seuraa prostituution vähenemistä. Vaikka prostituu- tiomarkkinat ovat monilta osin eriytyneet, on täysin mahdollista, että eri toimintamuoto- jen välillä on ainakin osittaista päällekkäisyyttä. Tällöin katuprostituutiossa toimiva henkilö, joka ilmoittaa toiminnastaan netistä laskettaisiin tilastossa kahdeksi eri toimi- jaksi. Ruotsin poliisi seuraa netti-ilmoittelua säännöllisesti. Ruotsin selvityksessä katsotaan, että netti-ilmoitusten määrästä on vaikea päätellä todellista prostituution määrää. Yksi ilmoitus ja puhelinnumero voi olla monen prostituoidun käytössä. Kuitenkin yleisem- mäksi arvioidaan, että yhtä prostituoitua kohtaan on netissä monta ilmoitusta tai nume- roa. Socialstyrelsen löysi vuonna 2007 netistä 301 maksullisen seksin tarjoajaa. Heistä suu- rin osa toimi Tukholman alueella. Vuonna 2008 Rikskriminalpolis kartoitti 417 ilmoi- tusta, joissa 376 naista, 10 transsukupuolista ja 31 miestä myi seksiä. Ilmoitusten mää- rissä on tiettyyn alueeseen ja ajankohtaan liittyviä vaihteluita. Esimerkiksi Kompetens- center Prostitution i Malmö:n mukaan Malmön alueella netti-ilmoitusten määrä kaksin- kertaistui vuosina 2008–2009. Ruotsin selvityksessä tehdyn vertailun perusteella internet-prostituution kasvu ei poik- kea Norjan ja Tanskan tilanteesta. Näyttää siltä, että prostituutio Ruotsissa ei ole siirty- nyt nettiin sen enempää kuin naapurimaissa. Rikskriminalpolis arvioi 2000-luvun ensimmäisinä vuosina, että Ruotsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävän ihmiskaupan uhreja olisi vuosittain 200–500. Vuonna 2004 poliisi korjasi arviotaan ylöspäin, jolloin em. ihmiskaupan mää- räksi arvioitiin 400–600 naista ja tyttöä vuosittain. Vuodesta 2005 lähtien poliisi on pi- dättäytynyt esittämästä lukumääräisiä arvioita ihmiskaupan laajuudesta. Ihmiskauppara- portoija on vuosittain raporteissaan toistanut kannan, jonka mukaan poliisin tiedustelu- tiedot kertovat pikemminkin tutkinnan resursoinnista, viranomaisen asiantuntijuuden silloisesta määrästä ja vallitsevista priorisoinneista kuin todellisen ilmiön laajuudesta. Ruotsin hallituksen raportti esittää, että ostokiellolla olisi ollut vaikutusta Ruotsiin koh- distuvan ihmiskaupan ennaltaehkäisyssä. Myös ihmiskaupparaportoija on todennut Ruotsin ratsioiden yhteydessä tavattavan vain muutamia prostituoituja kerrallaan, kun 39 muissa maissa ratsioissa löytyy useita kymmeniä naisia. Lisäksi poliisin telekuuntelussa on paljastunut, että parittajat eivät pidä kysyntää Ruotsissa riittävänä, eikä toiminta ole niin kannattavaa kuin rikolliset olisivat toivoneet. Myös Prostitution i Norden -raportissa Ruotsin prostituutioilmiön arvioidaan poikkea- van muista Pohjoismaista siten, ettei sen näkyvillä prostituutiomarkkinoilla esiinny va- kiintuneesti suuria ulkomaalaisten naisten ryhmiä. Ihmiskaupparaportoijan mukaan riittävän tulovirran ylläpitämiseksi yhtä naista kohden voi olla useampi ilmoitus eri sivustoilla ja useampi puhelinnumero käytössä. Järjestäy- tyneen rikollisuuden tiedetään sopineen usealle ostajalle päällekkäisiä aikoja samalle prostituoidulle, sillä kaikkien seksinostajien ilmaantumista paikalle ei pidetä todennä- köisenä. Rikollisryhmät ovat kokeilleet myös ajoittaista hintojen laskua, jotta asiakkaita saataisiin houkuteltua paremmin. Julkisilla paikoilla tapahtuvan prostituution laajuutta on helpompi arvioida verrattuna huoneistoissa tapahtuvaan prostituutioon. Myös ostajien on vaikeampi saada tietoa yksi- tyisellä paikalla tapahtuvasta prostituutiosta. Vaikka tietoa muista kuin katu- ja internet- prostituutiosta on hyvin niukalti saatavilla, Ruotsin selvityksen mukaan mikään ei indi- koi siitä, että esimerkiksi huoneistoprostituutio tai baariprostituutio olisi kasvanut. Pros- tituoitujen parissa työskentelevät ihmiset eivät ole havainnoineet prostituution muotojen kasvua. Ruotsin poliisi on todennut, että prostituutio ei juuri voi toimia näkymättömissä, sillä prostituoitujen täytyy löytää asiakkaat ja ostajien prostituoidut. 3.9 Ihmiskauppa- ja paritusrikollisuudesta Ruotsin ihmiskaupparaportoijan mukaan ihmiskaupparikos on haasteellinen tutkia ja tuomita. Tilannetta on mutkistanut se, että viime vuosina rikolliset näyttävät omaksu- neen aiempaa hienovaraisempia toimintatapoja. Kun aiemmin ihmiskauppaan liittyi voimakkaammin väkivaltaa ja sillä uhkailua, ovat ihmiskauppiaat alkaneet tarjota ”pa- rempia olosuhteita” toisaalta suhteessa lähtömaahan, mutta myös edeltävään toimintata- paan. Ihmiskaupan uhrit saavat aiempaa enemmän toimintavapauksia, ja he saattavat saada pitää aiempaa suuremman osan seksin myynnillä ansaituista rahoista itsellään. Näin ihmiskaupan uhri pysyy samaan aikaan lojaalina, mutta riippuvaisena värvääjis- tään. Tällöin henkilöä on myös vaikeampi saada todistamaan värvääjiä vastaan. Viran- omaisten ja tuomioistuinten voi olla vaikeampi tunnistaa tilanteen vakavuutta, jos ih- miskaupan uhrin hyväksikäyttö on tehty mahdolliseksi pikemminkin henkisen riippu- vuussuhteen kuin raa´an väkivallan tai muun erityisen huonon fyysisen kohtelun varjol- la. Säännönmukaisesti parittajilla ja ihmiskauppiailla on linkki kohteen lähtömaahan. He ovat usein samaa kansalaisuutta tai etnistä taustaa kuin teon kohteet, mutta usein teki- jöillä on uhreja selkeästi parempi tietämys Ruotsin oloista. Koska tekijä tuntee ja tietää uhrin elinolosuhteet lähtömaassa, hän pystyy hyväksikäyttämään tietoaan houkuttelussa, 40 rekrytoinnissa ja kontrolloinnissa. Yhteydet lähtömaahan mahdollistavat uhkailun ja kiristyksen. Naisen perhettä ja sukua voidaan uhata vahingoittaa fyysisesti tai naisen toimimisesta prostituoituna uhataan kertoa suvulle tai kyläyhteisölle. Ihmiskaupparaportoijan mukaan Ruotsissa ilmitulleissa seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneissa ihmiskaupan tapauksissa usein uhrina on ulkomaalainen nainen tai tyttö, joka kuului kotimaassaan vähemmistöryhmään, jolla ei ollut pääsyä työmarkkinoille tai joka oli kokenut kaltoin kohtelua kuten seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa tai sosi- aalista eristämistä. Moni heistä ei ollut lainkaan tietoinen siitä, miten ruotsalainen yh- teiskunta toimii tai miten viranomaisilta voisi saada apua. Vaikka seksikaupan kohteiden taustat vaihtelevat, Ruotsin ihmiskaupparaportoijan mu- kaan lähtömaiden taustaolosuhteissa on nähtävissä yhteisiä nimittäjiä. Lähtömaassa tai - alueella on usein lähihistoriassa koettu yhteiskunnallinen mullistus, josta seuraa yleiset huonot olosuhteet (vallankumous, sisällissota, luonnonkatastrofit). Naisten asema yh- teiskunnassa ja työmarkkinoilla on usein heikko, naisilla ei lähtömaassa ole esimerkiksi kouluttautumismahdollisuuksia, työmarkkinat eivät ole avoinna naisille tai tälle väestö- ryhmälle. Lähtömaasta puuttuu toimiva sosiaaliturvajärjestelmä. Lisäksi näissä maissa naisten oikeudet eivät käytännössä toteudu tai toteutuvat hyvin rajallisesti. Ihmiskaupparaportoija arvioi Ruotsiin kohdistuvien paritus- ja ihmiskaupparinkien ole- van melko pieniä, mutta niillä oletetaan olevan liittymäkohtia lähtömaassa laajempaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Moni naispuolisista värvääjistä on itse toiminut ai- emmin prostituoituna ja on sittemmin ”ylennyt” ihmiskaupan värvääjäksi. Osa naispuo- lisista toimijoista saattaa toimia sekä prostituoituna että värvääjänä, mikä hämärtää toi- minnan rakenteen hahmottamista. Ihmiskaupparaportoijan mukaan suurin osa ulkomaisista ihmiskaupan uhreista tiesi toi- minnan prostituutiotarkoituksesta. Sen sijaan heitä erehdytetään ”sopimusehtoihin” liit- tyvissä asioissa. Olosuhteet, taloudelliset järjestelyt ja vapauden rajoittaminen voivat tulla yllätyksenä. Osa naisista velkaannutetaan pahasti. Kaikesta värvääjien ja välikäsien tarjoamasta ”avusta” täytyy maksaa, ja uusia maksuja voidaan kehittää kaiken aikaa. Velkaannuttamisella prostituoitu voidaan sitoa toimintaan vuosiksi, ja velan lyhentämi- sen verukkeella hyväksikäyttävä taho pitää itsellään merkittävän osan seksinmyyntitu- loista. Ruotsissa tavattujen nigerialaisprostituoitujen velat ovat olleet jopa 400 000– 800 000 kruunua. Parittajat ja ihmiskauppiaat pyrkivät toimimaan mahdollisimman huomaamattomasti ja etäältä. Kun nainen saapuu Ruotsiin, hän etsiytyy itsenäisesti sovittuun osoitteeseen. Parittajat tai ihmiskauppiaat vierailivat harvoin asunnoissa, joissa prostituutiota tapah- tui, ja vain poikkeuksellisesti näyttäytyivät uhrin kanssa julkisesti. Netti-ilmoituksissa toiminnan järjestäytyneisyys pyrittiin häivyttämään. Naiset on usein ohjeistettu kerto- maan toimivansa itsenäisesti. Internet ja mobiiliteknologia mahdollistavat organisoidun toiminnan pyörittämisen myös toisesta valtiosta. 41 Suhtautumisesta ihmiskauppailmiöön Ruotsissa on toiminut kansallinen ihmiskaupparaportoija vuodesta 1997 lähtien, kun taas Suomessa ihmiskaupparaportoija aloitti vuonna 2009. Nimenomaiset ihmiskaupan kriminalisoivat pykälät tulivat Ruotsissa voimaan 2002, Suomessa vuonna 2004. Ruot- sissa ihmiskaupan tunnusmerkistöä täsmennettiin kattavammaksi, jotta se paremmin täyttäisivät ne kansainväliset velvoitteet, joihin Ruotsin on sitoutunut (Ruotsin rajojen sisällä tapahtuva ihmiskauppa sisällytettiin tunnusmerkistöön 2004; muutoksia tehtiin myös vuonna 2010). Ruotsin ihmiskaupparaportoija aloitti työnsä viisi vuotta ennen ni- menomaisten ihmiskauppakriminalisointien säätämistä. Suomessa kehitys näyttää kul- keneen päinvastaista reittiä. Kansallinen ihmiskaupparaportoija aloitti toimintansa viisi vuotta ihmiskaupan kriminalisoinnin säätämisen jälkeen. Tämä kuvastaa ehkä laajemminkin Ruotsin ja Suomen välistä eroa ihmiskauppailmiön hahmottamisessa osana prostituutiorikollisuutta. Ruotsin ihmiskaupparaportoijan tehtä- vänä oli aluksi toimia kansallisena raportoijana nimenomaan seksuaalisen hyväksikäy- tön tarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan osalta. Vasta viimeisen viiden vuoden aika- na työperäinen ihmiskauppa on alkanut saada merkittävää jalansijaa vuosittaisissa ih- miskaupparaporteissa. Ruotsissa on prostituutioon liittyvät rikokset (ml. seksin oston kriminalisointi) on nähty koko ajan läheisessä yhteydessä ihmiskaupparikollisuuden tor- juntaan. Rangaistusmaksimiltaan vähäisempien rikosten selvittäminen on nähty myös merkittävänä ponnisteluna ihmiskaupan vastaisissa pyrkimyksissä. 42 4 Osittainen seksin oston kielto Britanniassa 4.1 Taustaa Iso-Britannian lainsäädäntö on kiinnostava sen takia, että se muistuttaa Suomen lainsää- däntöä seksin ostokieltojen suhteen. Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa on 1.4.2010 lähtien ollut voimassa osittainen seksinostokielto, joka kriminalisoi seksin os- ton henkilöltä, johon kohdistuu riistoa tai hyväksikäyttöä (exploitative conduct; Policing and Crime Act 2009). Vastaavasti kuin Suomessa, myös Britanniassa on erillinen, jär- jestysluonteinen säännös, joka kieltää katukaupan. Britannian oikeudellinen järjestelmä poikkeaa lähtökohdiltaan kuitenkin merkittävästi Suomen ja Ruotsin oikeusjärjestelmistä. Siten järjestelmän selvittäminen ei ole ollut ai- van yksinkertaista, ja johtopäätösten tekeminen sen perusteella ei ole helppoa. Koska Britannian common law -järjestelmässä keskeisessä asemassa ovat ylempien tuomiois- tuinten ennakkoratkaisut ja laintulkinnat, lainsäädännön toimivuudesta saadaan var- mempaa tietoa vasta, kun oikeuskäytäntöä on syntynyt. Parlamentin säätämät lait pi- kemminkin vain täydentävät oikeuskäytäntöä, jota vuonna 2009 säädetyn seksinosto- kiellon osalta on kertynyt vasta vähän. Britannia koostuu käytännössä neljästä valtiosta, joiden kohdalla käytännöt ja lainsää- däntö voivat erota toisistaan. Seuraavassa Britanniaa koskevan katsauksen pääpaino on Englannissa sekä Lontoon metropolialueessa. Skotlanti, jolla on osittainen itsehallinto- oikeus, jää tältä osin täysin tarkastelun ulkopuolelle. Tässä tarkasteltu lainsäädäntö ei ole voimassa Skotlannissa, jossa on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti seksin ostami- sen kieltämisestä osana naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista politiikkaa. 8 Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on Britanniassa ollut 2000-luvulla poliit- tinen painopistealue. Vuosina 2008–2009 Britanniassa oli vahvaa lobbausta kokonais- valtaisemman naisiin kohdistuvan väkivallan strategian luomiseksi. Prostituutiossa toi- miviin naisiin kohdistunut väkivalta on herättänyt Britanniassa paljon keskustelua ja vaikuttanut muun muassa vuoden 2009 lain syntyyn. Erityisesti 2000-luvulla paljastu- neet prostituoituihin kohdistuneet sarjamurhat ovat tuoneet tätä aspektia mukaan kes- kusteluun. Ipswichissä paljastui vuonna 2006 viiden ja Bradfordissa vuosina 2009–2010 kolmen kadulla toimineen naisen sarjamurhat. Haastateltavien mukaan kaupallisen seksin eri muodot näkyivät 2000-luvulla yhä selke- ämmin arjen katukuvassa ja mediassa. Striptease- ja lapdancing-baareissa käynnin kriti- soitiin normalisoituneen miesporukoiden tavanomaiseksi ajanvietteeksi. Vuonna 2005 8 Skotlannin itsehallintoalueen parlamentti on aloittanut syksyllä 2012 kansanedustaja Rhonda Grant:n lakialoitteen käsittelyn Ruotsin mallin mukaisesta seksinoston täyskiellosta. Pohjois-Irlannissa on tehty ehdotus muun Britannian kaltaisen osittaisen kiellon säätämisestä. 43 julkaistun tutkimuksen mukaan (Who pays for sex?, Ward, H. et al. 2005) brittimiehet näyttivät ostavan seksiä huomattavasti aiempaa useammin. Heteroseksuaalista seksiä ostaneiden miesten määrä kaksinkertaistui vuodesta 1990 vuoteen 2000. Policing and Crime Act 2009 sisälsi seksinostokiellon lisäksi uudistuksia, joiden nojalla viranomainen voi antaa esimerkiksi bordelleina toimiville paikoille sulkemismääräyk- sen. Myös lapdancing-klubien lupa- ja aukiolosääntelyä tiukennettiin. Uudistuksen yh- teydessä säädettiin mahdollisuudesta auttaa kiinni jääneen seksinmyyjän prostituutiosta irtautumista rankaisemisen sijaan. Prostituoidun sakottaminen nähtiin ristiriitaisena toi- menpiteenä, jos pyrkimyksenä oli edistää prostituution lopettamista. Maksaakseen sa- kon naisen täytyi yleensä palata myymään seksiä. Selostamme seuraavassa ensin Britannian lainsäädäntöä ja sen jälkeen tämän hetkistä prostituutiotilannetta ja lain soveltamista. Käytännön soveltamista koskevia tietoja on saatu paitsi kirjallisista dokumenteista 11–13.6.2013 toteutetuista haastatteluista. Tut- kimusmatkalla tutustuttiin muun muassa Etelä-Lontoossa sijaitsevaan Lambethin kau- punginosaan, jossa lainsäädännön soveltamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. 4.2 Voimassa oleva lainsäädäntö Seksinostokielto, joka koskee ostamista parituksen ja muun hyväksikäytön kohteelta, säädettiin vuonna 2009, jolloin uudistettiin myös katukaupan kielto. Jo aiemmin Sexual Offences Act 2003:lla (voimaan vuonna 2004) oli uudistettu seksuaalirikoslainsäädän- töä merkittävässä määrin. Uusina rikosnimikkeinä säädettiin muun muassa seksin oston kielto alaikäiseltä (47 §) sekä seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävä ihmis- kauppa (57–59 §). Raiskausrikoksenmääritelmää laajennettiin siten, että siinä huomioi- daan suostumuksen puute keskeisenä tunnusmerkistötekijänä. Kielto ostaa seksiä parituksen ym. kohteelta Seksinostokiellosta säätäminen oli osa Policing and Crime Act 2009 uudistusta ja kri- minalisointi sijoitettiin Sexual Offences Act 2003:n uudeksi 53A pykäläksi.9 Ostokiel- lon keskeinen tarkoitus on ennaltaehkäistä seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksiin käytävää ihmiskauppaa ja osaltaan toteuttaa kansainvälisten sopimusten edellyttämiä kysyntään kohdistuvia toimenpiteitä. Syyttäjän ohjeistuksen mukaan osittaisella sek- sinostokiellolla (53A) pyritään tekemään seksin osto näkyväksi ja vähentämään kaiken- laisen kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön kysyntää. 9 Pohjois-Irlannissa vastaava pykälä on Sexual Offences (Northern-Ireland) Order 2008, 64A §. 44 Uuden 53A:n mukaisesti seksinostaja syyllistyy rikokseen, jos hän antaa tai lupaa mak- sun prostituoidulle10 ja seksinmyyjään kohdistuu kolmannen osapuolen taholta taloudel- lisen hyötymisen tarkoituksessa toteutettua sellaista riistoa tai hyväksikäyttöä, joka tyy- pillisesti tai todennäköisesti houkuttelee tai rohkaisee seksin myymiseen. Kolmas osa- puoli tarkoittaa usein käytännössä parittajaa, joka Home Officen ohjeistuksen mukaan voi olla myös prostituoidun puoliso tai itsekin prostituoituna toimiva ”ystävä” (Home Office circular 006/2010). Rikosoikeudellisen vastuun kannalta ei ole merkitystä sillä, onko tekijä (seksinostaja) tietoinen siitä, että seksinmyyjä on kolmannen osapuolen riiston kohteena. Pykälä so- veltuu myös ulkomailla tarjottavaan maksulliseen seksiin, jos maksu tai lupaus maksus- ta on annettu Britanniassa. Tunnusmerkistön mukaan on epäolennaista toteutuiko sek- suaalinen teko, josta ostaja maksoi tai lupasi maksun. Teon rangaistavuuteen ei vaikuta myöskään se, maksaako osallistuva henkilö seksin itse vai maksaako kolmas henkilö hänen puolestaan. Maksullisella seksillä tarkoitetaan Sexual Offences Act 2003 4 (4) §:n mukaisesti va- ginallista, anaalista tai oraalista penetraatiota maksua vastaan. Vaginaan tai peräauk- koon kohdistuvan penetraatio voi tunnusmerkistön mukaisesti tapahtua myös muulla ruumiinosalla kuin peniksellä, myös esineellä. Seksinostosta säädetty maksimirangaistus on 1000 puntaa sakkoa ja tapaukset käsitel- lään summaarisesti. * * * 53A Paying for sexual services of a prostitute subjected to force etc. 1. A person (A) commits an offence if— a A makes or promises payment for the sexual services of a prostitute (B), b a third person (C) has engaged in exploitative conduct of a kind likely to induce or encourage B to provide the sexual services for which A has made or promised payment, and c C engaged in that conduct for or in the expectation of gain for C or another person (apart from A or B). 2. The following are irrelevant— a where in the world the sexual services are to be provided and whether those services are provided, b whether A is, or ought to be, aware that C has engaged in exploitative conduct. 10 Prostituoidulla tarkoitetaan Sexual Offences Act 2003 54 (2) §:n määritelmän mukaisesti henkilöä, joka vapaaehtoisesti tai pakotettuna tarjoaa vähintään yhden kerran seksiä maksua tai luvattua maksua vastaan. 45 3. C engages in exploitative conduct if— a C uses force, threats (whether or not relating to violence) or any other form of coercion, or b C practises any form of deception. 4. A person guilty of an offence under this section is liable on summary con- viction to a fine not exceeding level 3 on the standard scale. * * * Riiston tai hyväksikäytön määritelmä Osittaisen seksinostokiellon tunnusmerkistön mukaisesta prostituoidun riistosta tai hy- väksikäytöstä (exploitative conduct) voi olla kyse, jos toiminnassa käytetään 1. väkival- taa (force), 2. uhkailua (threats), 3. pakottamista (coercion) tai 4. erehdyttämistä (decep- tion). Tämä luettelo on sama kuin voimassaolevassa 53 §:n paritustunnusmerkistössä (Controlling a prostitute for gain, Sexual Offences Act 2003). Home Office ohjeisti vuonna 2010 osittaisen seksinostokiellon voimaantulon yhteydessä luettelon sisältöä seuraavasti: 1. Väkivallan (force) käsitettä on tulkittava yleisesti lainsäädännössä vakiintu- neen määrittelyn mukaisesti, ja se sisältää nimenomaan prostituoituun koh- distuvan fyysisen väkivallan. 2. Uhkailu (threats) ei koske vain fyysisen väkivallan uhkaa, vaan kyse voi ol- la myös muunlaisesta, esimerkiksi psykologisesta uhasta. Uhkailua koske- vassa esimerkkiluettelossa mainitaan muun muassa: a uhkaukset antaa prostituoituna toimiva henkilö ilmi poliisille tai maa- hanmuuttoviranomaisille; b uhkaukset majoituksen epäämisellä, taloudellisen tuen tai huumei- den/alkoholin hankinnan lopettamisella; c perheen, lasten tai ystävien tapaamisen rajoittaminen; d uhkaukset lopettaa osapuolten välinen parisuhde; e itsemurhalla uhkaaminen; f prostituoidun henkilökohtaisen vapauden tai liikkumisvapauden ra- joittaminen; g uhkaukset vahingoittaa tai loata prostituoituna toimivan henkilön maine esimerkiksi paljastamalla seksinmyynti henkilön perheelle tai sukulaisille; h uhkaukset voivat kohdistua myös prostituoidun perheen tai läheisen vahingoittamiseen. 46 3. Millä tahansa muu pakottamisen (coercion) muodolla tarkoitetaan epätasa- arvoista tai tekijän ylivaltaan perustuvaa suhdetta, jossa tekijä hyväksikäyt- tää vaikutusvaltaansa prostituoituun tai tahallisesti hyväksikäyttää toisen haavoittuvuutta saadakseen tämän ryhtymään seksinmyyntiin. Tämän koh- dan esimerkkiluettelossa mainitaan prostituoidun haavoittuvuutta indikoivi- na tekijöinä: a nuori ikä; b fyysinen tai psyykkinen vajaakuntoisuus, sairaus tai vammaisuus; c huume- tai/ja alkoholiriippuvuus; d aiempi väkivallan tai hyväksikäytön kokemukseen liittyvä uhriutumi- nen; e taloudellinen ahdinko, sosiaaliseen statukseen tai sosiaaliseen ulos- sulkemiseen liittyvät vaikeudet; f maahanmuuttajuus. 4. Erehdyttämisen (deception) on liityttävä jollain tapaa prostituoituna toimi- miseen. Kyseessä voi olla esimerkiksi erehdyttäminen sen suhteen, kenelle seksiä tulee myydä/tarjota tai millaisin ehdoin ja millaiseen seksiin tulee suostua. * * * Seksinoston osittaisen kiellon soveltamisalaa ei ole rajattu vain sisätiloihin tai bordelli- paritukseen, vaan sitä on mahdollista soveltaa niin katuprostituutioon kuin esimerkiksi yökerho- tai internet-prostituutioon. Lain soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko toiminnalla muodollisesti lainmukainen lupa toimia esimerkiksi hierontalaitokse- na. Syyttäjän ohjeistuksen mukaan osittaisen seksinostokiellon nähdään soveltuvan en- sisijaisesti sisätiloissa tapahtuvaan prostituutioon. Tällöin esimerkiksi poliisin bordelliin kohdistamassa ratsiassa voidaan tutkia ilmitulevat ostajat. Viranomaisen näkemystä osittaisen seksinostokiellon ensisijaisesta kytkeytymisestä si- sätiloissa tapahtuvaan paritukseen tukee myös se, että syyttäjälaitos tilastoi 53A §:n so- veltamista koskevat seksinostorikokset bordellin pitämistä koskevien rikosten yhtey- teen. Katukaupan kielto Sexual Offences Act (SOA) 2003:n 51A §:ssä kriminalisoidaan kadulla tapahtuva sek- sin myynti ja osto. Kielto on ollut voimassa jo pitkään (soliciting, aiemmin SOA 1985 persistent loitering ja kerb crawling), mutta sitä muutettiin vuoden 2010 lainuudistuksen yhteydessä (Policing and Crime Act 2009, 16 pykälä ja 19 pykälä). Seksuaalirikoslakiin (Sexual Offences Act 2003) lisättiin 19 pykälän mukaisesti uusi 51A pykälä, jolla kor- vattiin aiemmat autosta tapahtuvaa seksinostoa kontrolloinut kerb crawling -kielto sekä toistuvaa seksinmyyntiä koskenut persistent soliciting -kielto. 47 Policing and Crime Act 2009 -lain säätämisen yhteydessä uudistettiin myös muista la- eista löytyvää katuprostituution sääntelyä. Street Offences Act 1959 -laista poistettiin termi ”common prostitute”, mikä koettiin terminä yleisesti loukkaavaksi ja vanhanaikai- seksi (Home Office 2010). Kerb crawling tarkoittaa matelevan hidasta autolla ajoa edestakaisin tunnetulla katu- prostituutioalueella seksinostotarkoituksessa. 51A § ei edellytä oston tapahtumista, vaan esimerkiksi ilmeisessä seksinoston tarkoituksessa alueella liikkuvaa henkilö voidaan tuomita pykälän rikkomisesta. Aiemman lain mukaan kerb crawling -ostorikokseen oli voinut syyllistyä vain autosta, mutta 2010 lainmuutoksen myötä tämä rajoitus poistui. Tämä on antanut mahdollisuuden puuttua vaikkapa jalankulkijan kadulla tekemään sek- sinostoyrityksiin. Esimerkiksi Lontoon Lambethissa viranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että merkittävä osa katuprostituution valvonnassa kiinnijääneistä osta- jista asuu hyvin lähellä katuprostituutioaluetta joko Lambethissa tai sen viereisessä kau- punginosassa. Moni ostajista saapuu paikalle kävellen tai polkupyörällä. Lambethin prostituutiostrategiasta vastaavan viranhaltijan mukaan katuprostituutio on vilkkaimmil- laan yöllä, joskin sitä ilmenee satunnaisesti kaikkina vuorokaudenaikoina. Soliciting-kielto koskee niin myyjää kuin ostajaakin. Koska toiminnan toistuvuutta ei tarvitse enää osoittaa, voidaan nykyisin niin seksin myyjään kuin ostajaan kohdistaa toimenpiteitä jo ensimmäisellä kiinnijääntikerralla. Uudistuksen myötä kadulla tapahtu- valta seksin ostolta tai ostoyritykseltä ei enää edellytetä julkisen häiriön tai pahennuksen aiheuttamista. Rangaistusmaksimi 51A §:n vastaisesta seksin ostosta tai myynnistä on 1000 puntaa sakkoa. Sakon vaihtoehtona viranomaiset voivat harkintansa mukaan antaa varoituksen (condi- tional caution) tai seksinmyyjä voi osallistua kolmen tapaamiskerran kurssille, jolla tue- taan elämänhallintaa ja prostituutiosta irtautumista (Engagement and Support Orders). Ehdollisen varoituksen käyttöä rajoittaa se, että ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä va- roituksen saajan pitäisi sitoutua lopettamaan katuprostituutio kyseisellä alueella. Kaikki eivät ole tähän halukkaita. Paikalliset viranomaiset ovat kehittäneet Engagement and Support Ordersia (ESO) vas- taavia interventiomalleja rikosoikeudellisen seuraamuksen vaihtoehdoksi. Esimerkiksi Lambeth on kehittänyt ESO:a vastaavan oman Court Diversion Scheme:n, jonka suorit- taneet seksinmyyjät välttävät poliisi-/rikosrekisteriin tehtävän merkinnän. Tukiohjel- maan sisältyy kaksi ohjattua tapaamista, joiden aikana pyritään kokonaisvaltaisesti sel- vittämään mahdollinen tuen tarve ja laatimaan toimintasuunnitelma. Tällöin voidaan ottaa huomioon, tarvitseeko henkilö tukea elämänhallintaan, onko hänellä mielenterve- ys- tai päihdeongelma ja voitaisiinko hänen irtautumista prostituutiosta tukea. Syyttäjälaitos korostaa virallisessa ohjeistuksessaan, että rikosoikeudelliset toimet tulisi kohdistaa niihin, jotka värväävät, parittavat tai muutoin pyrkivät hyötymään toisen pros- tituutiosta, mutta myös niihin, jotka ylläpitävät kysyntää erityisesti katuprostituution osalta. 48 Paritusrikoksesta Seksuaalirikoslain (Sexual offences Act 2003) 52 ja 53 § koskevat prostituutioon hou- kuttelemista, toisen prostituutiosta hyötymistä ja kontrollointia. Pykälissä nimenomai- sesti mainitaan niiden olevan voimassa myös Britannian rajojen ulkopuolella (”in any part of the world”). • 52 § mukaan henkilö syyllistyy rikokseen, jos hän tahallisesti ja hyötymis- tarkoituksessa yllyttää tai saa toisen ryhtymään prostituoiduksi. • 53 § mukaan henkilö syyllistyy rikokseen, jos hän tahallisesti ja hyötymis- tarkoituksessa kontrolloi mitä tahansa toisen henkilön prostituutioon liitty- vää toimintaa. Hyödyltä edellytetään 54 §:n määritelmän mukaisesti taloudellisesti mitattavaa arvoa. Tällaiseksi lasketaan mm. seksistä vastikkeeksi annetut hinnanalennukset ja maksuva- pautukset. Paritusrikoksella tavoiteltu hyöty voi tekijän kohdistua myös kolmannelle osapuolelle. Parituksesta maksimituomio on seitsemän vuotta vankeutta. Sentencing Guidelines Council:n ohjeistuksen mukaisesti rangaistuksen tulisi olla 2–5 vuotta van- keutta, jos tapauksessa on näyttöä fyysisestä tai henkisestä pakottamisesta (coercion). Jos todisteita pakottamista tai painostamista ei ole, mutta tekijän toiminta keskeisesti kytkeytyy toisen prostituutioon, tulisi suosituksen mukaan vankeustuomion olla kuudes- ta kuukaudesta kahteen vuoteen. Summaarinen käsittely on mahdollinen, mikäli odotet- tavissa oleva tuomio on korkeintaan 6 kuukautta vankeutta. Ihmiskaupparikoksesta säädettiin vuonna 2003. Seksuaalirikoslain (Sexual offences Act 2003) pykälät 57–59 koskevat seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävää ih- miskauppaa.11 Säännökset soveltuvat sekä aikuisiin että alaikäisiin. Maksimirangaistus ihmiskaupasta on 14 vuotta vankeutta. Seksin osto alaikäiseltä Seksin osto alaikäiseltä on kielletty Sexual Offences Act 2003:n 47 §:ssä. Tunnusmer- kistö on jaettu alle 13-vuotiasiin ja yli 13-vuotiaisiin lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Rangaistusmaksimi on porrastettu teon kohteen iän mukaisesti alle 13-vuotiaisiin, 13– 15-vuotiaisiin sekä 16–17-vuotiaisiin kohdistuviin rikoksiin. 1. Alle 13-vuotiaisiin kohdistuva seksin osto on strict liabilty -rikos, eikä teki- jä voi menestyksellisesti vedota tietämättömyyteensä lapsen oikeasta iästä. Maksimiseuraamus seksinostosta alle 13-vuotiaalta on elinkautinen vanke- usrangaistus. 11 57 §: Britanniaan kohdistuva ihmiskauppa, 58 §: Ihmiskauppa, joka tapahtuu Britannian sisällä, 59 §: Britanniasta ulkomaille suuntautuvat ihmiskauppa. 49 2. Jos seksin osto kohdistuu yli 13-vuotiaaseen alaikäiseen, tekijä voidaan tuo- mita, jos katsotaan, että tekijä ei perustellusti voinut olettaa seksinoston kohteen olleen täysi-ikäinen.12 3. Rangaistusmaksimi 13–15-vuotiaisiin kohdistuvan teon kohdalla on 14 vuotta vankeutta. Jos rikoksen uhri on 16–17-vuotias, rangaistusmaksimi on seitsemän vuotta vankeutta. Syyttäjän ohjeistuksen mukaisesti lapsia on kohdeltava hyväksikäytön uhreina seksinos- tojen tapauksissa. Alaikäisen suostumuksella seksinmyyntiin ei ole merkitystä teon ran- gaistavuutta määriteltäessä. Kuitenkin tilanteissa, joissa alaikäisen seksin myynti on jat- kuvaa (persistent) ja paluu seksinmyyntiin tapahtuu vapaaehtoisesti tilanteessa, jossa alaikäisellä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus valita toisin, voidaan myös alaikäiseen kohdistuvia syytetoimia harkita. Muita rikosnimikkeitä ovat alaikäisen houkuttelu prostituution tai pornografian tarkoi- tuksiin (SOA 2003 48 §), alaikäisen kontrollointi paritus- tai pornografian tarkoituksiin (SOA 2003 49 §) ja alaikäisen prostituution järjestäminen tai edesauttaminen (SOA 2003 50 §). 4.3 Lakien soveltaminen Yleistä Seksin ostokielto on ollut voimassa Britanniassa hieman yli kolme vuotta (1.4.2010 läh- tien). Lain toimivuudesta ei ole vielä toteutettu viranomaisarviointia. Home Officen asi- antuntijoiden mukaan tällaista raporttia ei ole suunnitteilla. Haastateltujen asiantuntijoi- den arviot kiellon toimivuudesta vaihtelivat. Home Office on kuitenkin toteuttanut pros- tituution vastaisen toiminnan arvion (2011) ja antanut ohjeistusta paikallisviranomaisil- le. Britanniassa lakien täytäntöönpano voi jäädä huomattavassa määrin paikallisen tason vastuulle. Tämä on ollut perinteinen toimintatapa prostituutiota koskevassa sääntelyssä. Nykyinen, konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus on edelleen pyrki- nyt vähentämään kansallisen keskusvallan roolia ja siirtämään valtaa ja toimintavapauk- sia paikallisille viranomaisille. Seksinostokiellon voimaantulo ajoittui kuukausi ennen työväenpuolueen 13 vuotta kestäneen valtakauden päättymistä. Näin seksinostokiellon täytäntöönpano on korostuneesti jäänyt paikallisten toimintalinjausten varaan. Samalla taloudellinen taantuma on aiheuttanut Britanniassa viranomaisten resurssien leikkauk- sia, joskin alueet, joilla naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten strategioiden rahoitus on priorisoitu, ovat voineet suojata toimintamäärärahansa. 12 ”B is under 18, and A does not reasonably believe that B is 18 or over,[…]” 50 Paikallisilla toimijoilla myös oikeus painottaa eri puolia laista. Esimerkiksi Liverpool on pyrkinyt kohti käytäntöä, joka sallii punaistenlyhtyjen alueet, kun taas Ipswich nou- dattaa tiukkaa nollatoleranssia prostituution suhteen. Myös Lontoon 33 kaupunginosan (boroughs) itsehallintovalta oikeuttaa ne itsenäisesti määrittelemään, millaiseksi alueella noudatettu prostituutiopolitiikka käytännössä muodostuu. “While legislation applies nationally, precisely how it is applied is a matter of local po- licing policy determined by local priorities and circumstances.” (Home Office: A Re- view of Effective Practice in Responding to Prostitution, 2011) Käytännössä paikallinen prostituutiopolitiikka on monilla alueilla jaoteltu katu- ja sisäti- loissa tapahtuvan prostituution väliselle erottelulle. Vaikka katuprostituutioon puututtai- siin tiukoin ottein, sisätiloissa tapahtuvaa prostituutio- ja bordellitoimintaa koskeva lin- jaus on saattanut olla salliva. Joillain alueilla poliisi on syyttäjän mukaan antanut sisäti- loissa tapahtuvan bordellitoiminnan jatkua, mikäli toimijat pidättäytyvät esimerkiksi laittomasta alkoholinmyynnistä eikä bordelleista tavata huumeita tai alaikäisiä. Tällai- nen politiikka on osoittautunut ongelmalliseksi tuomioistuinkäytännössä. Syytteet parit- tajia kohtaan eivät ole menestyneet, jos he ovat pystyneet osoittamaan alueen poliisin aiemman, bordellitoiminnan hyväksyvän linjan. Valtakunnallisesti seksinostokiellon täytäntöönpanoon tai viranomaisten koulutukseen ei osoitettu lisäresursseja. Paikalliset viranomaiset ovat voineet itsenäisesti kouluttaa oman alueen henkilökuntaa aihealueen tiimoilta. Esimerkiksi Lambethin prostituutio- strategiaa johtava viranhaltija kertoo heidän kouluttaneen viimeisen 9 kuukauden aikana 600 virkamiestä sukupuolittuneen väkivallan aihealueella, mukaan lukien seksin ostoon puuttuminen. Haastateltavan mukaan koulutuksissa on havaittu, että prostituutio herät- tää myös viranomaisissa tunteita ja että viranomaisillakaan ei välttämättä ole tietoa il- miöstä. Koulutusten myötä on huomattu, että seksin ostoon kyetään puuttumaan ja epäi- levät asenteet ovat muuttuneet. Home Officen ohjeistuksen mukaan (2010) poliisilla on harkintavalta tarjota prostituoi- dulle auttavien tahojen interventioita rikosoikeudellisten seuraamusten sijaan. Syyttäjä- laitos (CPS) ohjeistaa, että pääpaino tulisi olla prostituoitujen irtautumisen tukemisessa rankaisemisen sijaan. Samalla CPS linjaa, että katuprostituutioon puuttumattomuus joh- taa helposti alueen marginalisoitumiseen ja lisää huumekauppa sekä naisten kokemaa seksuaalista ahdistelua. Kielto ostaa parituksen ym. kohteelta Syyttäjän tilastot osoittavat, että 53A §:n osittaista seksinostokieltoa on sovellettu en- simmäisenä vuonna 40 kertaa ja lain seuraavana voimassaolovuotena enää seitsemän kertaa. Tapaukset rekisteröityvät tilastoihin syyttäjän tekeminä syyteratkaisuina, vaikka käytännössä on ollut kyse poliisin antaman ehdollisen varoituksen (conditional caution) vahvistamisesta. Käytäntö on muuttunut huhtikuussa 2013, jolloin tapaukset eivät vaadi enää syyttäjän vahvistusta, vaan poliisi voi määrätä ne itsenäisesti. 51 Uutta seksinostokieltoa sovelletaan lähinnä sisätiloissa tapahtuvaan prostituutioon, jos- kin haastateltavien mukaan joissain tapauksissa 53A §:ää on sovellettu myös kadulla tapahtuvaan seksinostoon. Katuprostituutioon kohdistuvaan seksinostoon puuttuminen nähdään kuitenkin helpommaksi (soliciting, entinen kerb crawling) 51A §:n perusteella, koska tällöin viranomaisen ei tarvitse näyttää toteen prostituoituun kohdistuvaa riistoa (exploitative conduct). Lontoon The Mayors Office for Policing and Crime (MOPAC) prostituutioasiantuntijan antamien tietojen mukaan Lontoon metropolialueella 53 A §:n seksinostokieltoa ei ole sovellettu. Seksinostoihin puuttuminen on rajoittunut kadulla tapahtuvaan kerb- crawlingiin (51A §). Lambeth on laatinut kysynnän vähentämiseen liittyvät vuositavoitteet ja niiden toteutu- mista seurataan. Esimerkiksi vuodelle 2012 paikallisen poliisin tavoite oli suorittaa 18 seksinostoon kohdistettua valvontaiskua. Toteutuneiden valvontaiskujen määrä oli 22. Vuodelle 2013 tavoite on 24. Strict liability Seksinostajan voidaan tuomita 53A §:n perusteella seksinostosta huolimatta siitä, oliko hän tietoinen tai olisiko hänen pitänyt olla tietoinen siitä, että prostituoitu on riiston kohteena. Haastatellut viranomaiset toteavat strict liability:n (ankara, tahallisuudesta riippumaton vastuu) sisällyttämisen seksinostokieltoon herättäneen vilkasta keskustelua lainsäädän- töprosessissa. Home Officen asiantuntijat pitävät tahallisuudesta riippumattoman vas- tuun sisällyttämistä seksinoston kieltoon erittäin poikkeuksellisena. Yleensä strict liabil- ty liittyy vähäisinä pidettyihin ja selkeästi tutkittaviin rikoksiin, esimerkiksi ylinopeus- rikkomuksiin. Tosin seksuaalirikoslainsäädännössä myös seksin osto alle 13-vuotiaalta on rangaistava teko tekijän tahallisuudesta riippumatta. Haastateltavien mukaan seuraamus ostorikoksesta olisi voinut olla korkeampi, mikäli tahallisuudesta riippumatonta vastuuta ei olisi sisällytetty tunnusmerkistöön (nyt mak- simissaan 1000 puntaa sakkoa). Hallitus perusteli rangaistusmaksimin valintaa lain val- misteluvaiheessa rinnastamalla seksinostorikoksen vakavuudeltaan kerb crawlingiin, eli kadulla tapahtuvaan seksin ostoon/ostoyritykseen (House of Lords, Committee stage 1.7.2009). Lainsäätämisen yhteydessä esitettiin myös näkemys, jonka mukaan ostorikos näin alhaisella rangaistavuudella on omiaan vähentämään niiden vastuuta, jotka tietoi- sesti ostavat seksiä ihmiskaupan uhreilta. Esimerkiksi Liberty-kansalaisjärjestön lau- sunnon mukaan tällöin on kyse raiskauksesta ja tapaus tulee sellaisena tutkia. (Liberty’s Report Stage Briefing and Amendments on the Policing and Crime Bill in the House of Lords, 2009) 52 Katukaupan kieltojen soveltaminen Katukaupan kieltoa on sovellettu enemmän kuin uutta seksinostokieltoa. Tapauksia on vuosittain useampi sata. Esimerkiksi tilastovuonna 2011–2012 uuden soliciting 51 A §:ää sovellettiin 305 kertaa. Tilastoista näkyy, että osa alueista soveltaa edelleen vuoden 1985 mukaisia säännöksiä. Kerb Crawling Offences, syyttäjän tilasto Kerb Crawling Offences 2007– 2008 2008– 2009 2009– 2010 2010– 2011 2011– 2012 Sexual Offences Act 1985 { 1(1)(a) } 439 331 375 161 7 Sexual Offences Act 1985 { 1(1)(b) } 13 10 21 5 0 Sexual Offences Act 1985 { 2(1) } 82 24 23 38 2 Sexual Offences Act 2003 { 51A } 0 0 0 123 305 Yhteensä 534 365 419 327 314 Lähde: Crown Prosecution Service Kadulla tapahtuvaan seksin ostojen paljastamiseksi käytetään pääasiassa kahta keinoa. Poliisi käyttää ns. valeprostituoituja, eli naispoliisi tekeytyy seksinmyyjäksi kadulle. Seksinostoyritys taltioidaan, jolloin saadaan kiistaton näyttö ostajan toiminnasta. Lisäk- si käytetään tarkkailua ja automaattista kameravalvontaa, minkä perusteella (esimerkiksi autojen rekisterinumerot tarkastamalla) selvitetään ostajien henkilöllisyys. Ipswichissä valittiin vuonna 2007 strategiaksi nollatoleranssi kaduilla tapahtuvaan sek- sinostoon. Tavoitteena on poistaa katuprostituutio kaupungista. Rankaisemisen sijaan seksinmyyjiin tuli strategian mukaan kohdistaa ensisijaisesti auttavia ja tukevia toimen- piteitä. Autoista tapahtuvaa kerb crawlingia ajatellen Ipswich on sijoittanut tunnetuille katuprostituutioalueille valvontakameroita ja automaattisia rekisterinumerontunnistimia. Tällaisilla alueilla on lisäksi parannettu valaistusta, estetty portein korttelien ympäri ajettavaa rallia ja alueita on siistitty tehostamalla käytettyjen kondomien ja huumeruis- kujen siivoamista. Home Officen raportin mukaan 18 kuukauden jälkeen sekä seksin osto että myynti käytännöllisesti katsoen loppuivat eikä viitteitä ole siitä, että muut prostituution muodot olisivat kasvaneet. Syyttäjäviranomaisen mukaan esimerkiksi Pohjois-Englannissa Humberside:n poliisi ja syyttäjä ovat tehneet tiivistä yhteistyötä Hull:n keskustassa kadulla tapahtuvan seksinos- ton vähentämiseksi. Suurimassa osassa tapauksista on määrätty varoituksia ja ostajia on ohjattu pois alueelta. Joissain tapauksissa ostoista on myös nostettu syytteitä. Osassa nollatoleranssin alueista syyttäjä vie ostot pääsääntöisesti oikeuteen ja pyrkii li- säämään pelotevaikutusta tiedottamalla medialle ostajien tuomitsemisesta. Pääsääntöi- sesti käytetään porrastettua järjestelmää, jossa ensimmäisestä kerb crawling:sta lähete- tään varoituskirje kotiin, toisella kerralla alueelta tavattu henkilö kutsutaan poliisiase- malle keskusteluun ja kolmannella henkilölle määrätään sakko ja mahdollisesti anti- social behaviour order (ASBO), jolla rajoitetaan henkilön oikeutta oleskella katuprosti- tuutioalueella. Ostajien lisäksi ASBO-rangaistuksia on määrätty katuprostituutiosta kiinnijääneille seksinmyyjille. 53 Osa kaupungeista/kaupunginosista käyttää ostajille suunnattuja Change course -ohjelmia, joita on sovellettu lähinnä kerb crawling -katuratsioissa kiinnijääneisiin osta- jiin (esimerkiksi Tower Hamlets Lontoossa). Ostajat ovat voineet valita osallistuvatko he 200 punnan hintaiselle kurssille vai viedäänkö rikos summaariseen käsittelyyn Magi- strate Courtiin, jossa on odotettavissa samansuuruinen sakko. Ohjelman tavoitteena on saada seksinostajat ajattelemaan toimintansa seurauksia ja lopettamaan seksin osto. Osa seksinostajista valitsee kurssin, osa ottaa sakon. Esimerkiksi kesä-heinäkuun ratsiassa vuonna 2008 kiinnijääneestä 26 ostajasta 12 valitsi kurssille osallistumisen (BBC 5.7.2008). Kaikissa kysyntään puuttumista painottavissa kunnissa ei olla vakuuttuneita ostajille suunnatuista ohjelmista. Esimerkiksi Lambeth ei halunnut ottaa käyttöön tällaisia kurs- seja, sillä tutkimuksista ja alueen ostajista saatujen tietojen perusteella merkittävä osa kursseille tulevista miehistä käyttäisi tilaisuutta pilkatakseen prostituoituja, jotka jätet- tyään prostituution voivat käydä puhumassa kursseilla. Samasta syystä Lambeth:n sek- sinoston vastainen kampanja ei pyri vetoamaan seksiä ostavien miesten empatiakykyyn kertomalla katuprostituution haitoista seksiä myyvälle naiselle, vaan seksin oston haital- lisuutta perustellaan toiminnan miestä itseään mahdollisesti vahingoittavilla seurauksil- la. Osa paikkakunnista on järjestänyt viranomaisten ja järjestöjen välisen yhteistyön siten, että poliisi puuttuu seksinostajiin ja kansalaisjärjestöt tarjoavat apua seksinmyyjille. Jär- jestöjen auttava toiminta toteutetaan kaduilla eri aikaan kuin poliisin valvontaiskut, jotta poliisiin kohdistuva epäluottamus ei leimaisi järjestöjen toimintaa. 4.4 Prostituutiotilanteesta Parittamisen kiellon lisäksi Englannin seksuaalirikoslainsäädännössä on kriminalisoitu erikseen bordellinpitäminen. Sexual Offences Act 1956 33–36 §). Keskeisin bordellin- pitämistä koskeva pykälä on lakiin 2003 lisätty 33A. Tämän pykälän mukainen mak- simirangaistus on seitsemän vuotta vankeutta. 33A: Keeping a brothel used for prostitution It is an offence for a person to keep, or to manage, or act or assist in the management of, a brothel to which people resort for prac- tices involving prostitution (whether or not also for other practices). Bordelliksi ei lasketa huoneistoa, jossa yksi itsenäinen prostituoitu myy seksiä, eikä toimintaan liity ulkopuolisia järjestäjiä tai välikäsiä. Jos samaa huoneistoa käyttää kaksi tai useampi seksinmyyjää (joko samaan aikaan tai vuorotellen), kyse on laissa kielletys- tä bordellista. 54 Kansalaisjärjestö Eaves on kartoittanut Lontoossa toimivien bordellien määrää kahteen otteeseen, ja päätynyt siihen, että alueella toimii lähes 2000 bordellia. Syyttäjän ohjeis- tuksen mukaan yleinen intressi edellyttää syytteen nostamista bordellin pitämisestä, mi- käli rikollisesta toiminnasta saadaan riittävä näyttö. Syytteitä on silti nostettu vain 50– 100 vuosittain. Bordellirikollisuus (ml. seksinoston kielto 53A), syyttäjän tilasto Brothel Keeping Offences 2007– 2008 2008– 2009 2009– 2010 2010– 2011 2011– 2012 Sexual Offences Act 1956 { 33 } 56 83 39 48 35 Sexual Offences Act 1956 { 34 } 0 0 0 0 1 Sexual Offences Act 1956 { 35(1) } 1 6 2 3 3 Sexual Offences Act 1956 { 36 } 1 2 3 0 2 Sexual Offences Act 2003 { 53A } 0 0 0 40 7 Yhteensä 58 91 44 91 48 Lähde: Crown Prosecution Service Bordellitoimintaan liittyy usein toimintaa organisoiva nainen (maid), jonka tehtävänä on vastata seksinostajien soittoihin, ohjata heidät huoneistoon, pitää huolta tilojen siistey- destä sekä kondomien ja liukuvoiteiden saatavuudesta. Poliisin rikostiedustelun arvion mukaan ”maid” on toiminnassa keskeisesti mukana varsinkin silloin, kun bordellitoi- minnalla on yhteyksiä ihmiskauppaan tai prostituoiduiksi on värvätty mukaan alaikäisiä. Syyttäjän arvion mukaan ”maid” voi olla käytännössä myös parittaja tai toimintaa orga- nisoiva ihmiskauppias. Sexual Offences Act 1956 muut bordellitoimintaa koskevat pykälät ovat summaarisia, ja niistä voidaan tuomita sakkoa ja/tai maksimissaan kuusi kuukautta vankeutta. Esi- merkiksi 34 § koskee vuokranantajaa, joka sallii tilojen käyttämisen bordellina, 35 ja 36 § vastaavasti toiminnan sallivaa vuokralaista. Muita paritusrikoksia on selvitetty ja syytetty noin sata vuodessa. Paritusrikollisuus, syyttäjän tilasto Controlling Prostitution Offences 2007– 2008 2008– 2009 2009– 2010 2010– 2011 2011– 2012 Sexual Offences Act 2003 { 52 } 16 17 11 24 19 Sexual Offences Act 2003 { 53 } 67 93 87 87 61 Yhteensä 83 110 98 111 80 Lähde: Crown Prosecution Service 55 Prostituution ilmoitusväylät Internetistä on muodostunut myös Britanniassa keskeinen prostituution markkinointi- väylä. Keskeisin seksinostoon liittyvä nettifoorumi näyttää olevan PunterNet, joka on toiminut jo vuosien ajan. Sivustolla seksinostajat esittävät arvioita prostituoiduista, ja sivusto sisältää myös ohjeita seksin oston aloittamiseen ja seksinostajana toimimiseen niin Britanniassa kuin ulkomailla. Puhelinkopit olivat Britanniassa keskeinen ja näkyvä prostituutioilmoittelun foorumi ennen internetin yleistymistä. Prostituoidut/parittajat jättivät puhelinkoppeihin seksin- myynnistä ilmoittavia käyntikortteja ja postikortteja. Haastateltavat kertovat, että aiem- min julkiset puhelimet oli vuorattu täyteen näillä ilmoituksilla. Nykyisin ilmoittelua esiintyy lähinnä Lontoon ydinkeskustan kaupunginosissa (esimerkiksi Westminsterissä) ja sielläkin ilmoituksia näyttäisi esiintyvän muutamasta kymmeneen per puhelinkoppi. Joissain Lontoon kaupunginosissa asukasyhdistykset kiertävät aktiivisesti poistamassa ilmoituksia. Ilmiön laajuudesta kertoo se, että vuonna 2001 Britanniassa kriminalisoitiin julkisissa puhelinkopeissa tapahtuva prostituutioilmoittelu (Criminal Justice and Police Act 2001). Lain 46 (3) § mukaisesti ilmoitus, joka perustellusti voidaan mieltää prostituutioilmoi- tukseksi, luetaan kielletyksi ilmoitukseksi, ellei toisin todisteta. Ilmoittelun kieltoa ei sovelleta sellaisiin julkisiin tiloihin, joihin alle 16-vuotiailla ei ole pääsyä. Ilmoittelusta voi seurata sakkoa ja/tai maksimissaan 6 kuukautta vankeutta. Puhelinkoppien prostituutioilmoittelua koskevat tapaukset, syyttäjän tilasto Advertising Prostitution Offences 2007– 2008 2008– 2009 2009– 2010 2010– 2011 2011– 2012 Criminal Justice and Police Act 2001 { 46 } 330 349 457 331 149 Lähde: Crown Prosecution Service Haastatellun brittiviranomaisen mukaan ilmoitukset on yleensä muotoiltu siten, että ne näyttävät itsenäisten prostituoitujen ilmoituksilta. Kun ilmoitusten numeroihin on tehty tarkastuksia, ovat soitot usein päätyneet puhelinvaihteisiin, eli toiminta vaikuttaa järjes- täytyneeltä, ja taustalla on mitä ilmeisimmin paritusta tai bordellitoimintaa. Prostituutioilmoitukset sanomalehdissä Prostituutioilmoitusten julkaiseminen sanomalehdissä ei ole kiellettyä. Osa kaupungeis- ta/kaupunginosista on säätänyt oman sanomalehti-ilmoittelun kiellon (esimerkiksi Southwark, Lontoo). Joidenkin alueiden poliisit ovat omaksuneet toimintamallin, jonka mukaan bordelli-ilmoitusten julkaiseminen, vaikkakin koodattuna hierontalaitos- tai 56 saunapalveluiksi, voidaan katsoa osallistumiseksi rahanpesuun liittyvään rikollisuuteen. Lisäksi Newspaper Society on suosittanut, että lehdet pidättäytyisivät ainakin bordellien ja muiden selkeästi lainvastaisten prostituutioilmoitusten julkaisemisesta. Government Equalities Office:n raportin mukaan (Women not for sale: a report on ad- vertising women in small ads in local newspapers, 2008) 75 % sanomalehdistä julkaisi prostituutioilmoituksia. Selvitykseen haastatellut viranomaiset kertovat prostituution lehti-ilmoittelun olevan edelleen yleistä. Monissa lehdissä seksi-ilmoituksille on varattu erillinen Adults-osasto. Prostituutioilmoitukset eivät yleensä ole suorasukaisia, vaan niissä käytetään yleisesti tunnettuja kiertoilmaisuita, ja aikuisille mainostavat toimijat ovat usein hierontalaitoksia tai saunoja. Huumeriippuvaisuus ja prostituutio Syyttäjän mukaan huumausaineiden (erityisesti crackin) käyttö on katuprostituutiossa yleistä. Poliisi voi ottaa huumetestit prostituoiduilta, mikäli on syytä epäillä, että prosti- tuutio johtuu koviksi huumeiksi luokiteltavien laittomien huumeiden käytön rahoittami- sesta. Tällöin rangaistuksen sijaan katuprostituutiosta tavattu henkilö voidaan osoittaa katkaisuohjelmaan (Drug Interventions Programme, DIP) Päihderiippuvuus voi johtaa prostituutioon, tai ongelmakäyttö voi alkaa tai pahentua prostituutiossa toimimisen aikana. Tällöin kyseessä voi olla selviytymismekanismi. Bindel et al. 2012 tutkimukseen haastateltiin 114 prostituoitua, joista 2/3 toimi kadulla ja 1/3 sisätiloissa. Naisista seitsemän oli ihmiskaupan uhreja. Haastatelluista 95 (83 %) ilmoitti huumeiden tai alkoholin ongelmakäytöstä, ja heistä 34 oli aloittanut seksin- myynnin ennen huumeiden käytön aloittamista. Muilla huumeiden käyttö oli pahentunut prostituutiossa toimiessa. 4.5 Prostituoidut rikosten uhreina Britannian syyttäjäviranomainen, Crown prosecution service (CPS), linjaa prostituution naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi ilmiön sukupuolittuneen luonteen vuoksi (CPS Vio- lence against women strategy). Syyttäjän ohjeistuksen mukaan prostituutiolla on usein yhtymäkohtia parisuhteessa koettuun väkivaltaan, esimerkiksi tilanteissa, joissa väkival- taa käyttävä puoliso toimii naisen parittajana, tai parittaja pyrkii solmimaan intiimin suhteen prostituoituun pitääkseen naisen tekijälle lojaalina. Home Office toteaa prostituutiota koskevassa arviossaan (2011), että prostituutioon pää- tyneet henkilöt ovat erityisessä riskissä joutua fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uh- reiksi. Arvion mukaan vuoden 1990 jälkeen Englannissa on murhattu 137 prostituoitua. Erityisesti katuprostituoituihin todetaan kohdistuvan 12-kertainen riski tulla tapetuksi verrattuna koko väestön naisiin tässä ikäryhmässä. 57 Syyttäjän mukaan ihmiskaupan uhrit sijoittuvat pääosin muualle kuin katuprostituuti- oon, joskin osa uhreista päätyy kadulle. Eaves-kansalaisjärjestön edustaja toteaa katu- ja bordelliprostituution sekoittuvan toisiinsa nykyisin aiempaa enemmän. Syyttäjän mu- kaan kadulla toimivat prostituoidut ovat suuremmassa vaarassa kokea väkivaltaa. Vaik- ka kadulla toimivia prostituoituja pidetään haavoittuvimmassa asemassa olevina, myös sisätiloissa toimivat prostituoidut ilmoittavat samantyyppisistä kokemuksista (väkivalta, hyväksikäyttö, uhkailu/kiristys ja päihdeongelmat). CPS linjaa, että viranomaisten on yhteistyössä järjestöjen kanssa kehitettävä moniam- matillista yhteistyötä tukeakseen prostituutiossa olevia naisia ja mahdollistaakseen pros- tituutiosta irtautumisen. Myös Home Office korostaa prostituoitujen auttamista ensisi- jaisena toimenpiteenä rikosoikeudellisen rankaisemisen sijaan. Tilanteissa, joissa prostituoitu ilmoittaa viranomaiselle häneen kohdistuneesta rikokses- ta, seksinmyyjää tulee syyttäjän virallisen ohjeistuksen mukaan kohdella haavoittuvassa asemassa olevana henkilönä (vulnerable or intimadated). Tällöin tutkinnassa voidaan käyttää erityisiä toimenpiteitä, jotta paras mahdollinen todistelu asiassa saadaan uhriut- tamatta uudelleen rikoksen uhria. Prostituoitujen luottamus poliisiin Britanniassa prostituoitujen suhtautuminen poliisiviranomaisiin näyttää olevan erittäin varauksellista. Haastateltavien mukaan Ipswichin ja Bradfordin sarjamurhien jälkeen huomattiin, että poliisiviranomaisten olisi tunnistettava paremmin prostituoitujen koke- ma väkivalta. Home Office korostaa, että poliisin tulee ottaa prostituoitujen ilmoittamat väkivallankokemukset vakavasti ja tutkia ne. Tällöin prostituoitujen luottamus poliisiin voisi kasvaa nykyisestä. Esimerkiksi Liverpoolissa Merseyside:n poliisi käsittelee ny- kyisin kaikki prostituoituihin kohdistuvat väkivallanteot viharikoksina. Prostituoiduilla on alueella nykyisin oikeus seksuaalisen väkivallan uhrien auttamiseen erikoistuneen neuvonantajan (Independent Sexual Violence Advisor, ISVA) tarjoamaan apuun. Tämä on Home Officen raportin (2011) mukaan nelinkertaistanut niiden prostituoitujen osuu- den, jotka väkivaltaa koettuaan ovat halukkaita antamaan täydet yhteystietonsa poliisil- le. Home Office on rahoittanut viime vuosina kansallista Ugly Mugs -pilottia, jota koor- dinoi UK Network of Sex Work Projects (UKNSWP). Liittymällä Ugly Mugs -palveluun seksinmyyjä saa varoituksen sähköpostiin tai puhelimeen, jos väkivaltaiseksi tiedetty seksinostaja liikkuu hänen alueellaan. Hän voi myös ilmoittaa väkivallasta Ugly Mugs:n kautta ja valita, toimitetaanko ilmoitus ainoastaan toisille palveluun rekisteröi- tyneille seksinmyyjille vai myös poliisille. Ugly Mugs -pilotille etsitään parhaillaan py- syväisrahoitusta. 58 4.6 Lain vaikutuksia: Kampanjointi ja yleinen tietoisuus Haastateltavat arvioivat kansalaisten tietoisuuden seksinostokiellosta olevan melko vä- häistä. Ylipäänsä kansalaisten arvellaan olevan prostituutiolainsäädännöstä huonosti pe- rillä lakien monimutkaisuuden vuoksi. Home Officen asiantuntijat arvelevat, että monet kansalaisista luulevat kaiken prostituutioon liittyvän olevan kriminalisoitua. Monien tietämyksen arvioidaan rajoittuvan korkeintaan siihen, että ihmiskauppa on kiellettyä ja ettei alaikäisiä saa käyttää seksuaalisesti hyväksi. Ostokiellon tultua voimaan Home Office ja Crimestoppers UK toteuttivat lyhytkestoi- sen tiedotuskampanjan, jossa ostajia varoitettiin seksinoston mahdollisesta rikollisesta luonteesta.13 Osa haastatelluista kritisoi ostokiellon kampanjointiin suunnattujen resurs- sien vähäisyyttä. Esimerkiksi julkisilla paikoilla tupakoinnin kieltävän lain tultua voi- maan toteutettiin massiivinen kampanjointi, jotta kansalaiset tulisivat tietoisiksi uudesta tupakoinnin rajoituksesta, mutta ostokiellon kohdalla tällaiseen ei ollut mahdollisuutta. Paikallisten viranomaisten suorittamasta kampanjoinnista on tietoa vain rajallisesti, mutta esimerkiksi Lontoon Lambethissa, jossa on puututtu seksinostoon kaduilla, on kampanjoitu myös yleisemmin julisteilla, jotka viittaavat laajemmin seksinostajan vas- tuuseen sitomatta tilannetta katuprostituutioon (Buy sex, Pay the price sekä Looking for ”business”, you´ll become police ”business”). 13 Alkuperäinen kampanjaslogan Walk in a punter, walk out a rapist, muutettiin sittemmin muotoon Walk in a punter, walk out a criminal. Seksinostajan rinnastamista raiskaajaan herätti vastustusta, varsinkin kun kampanja ei alun perin tuonut esiin kriminalisoinnin kohdistuvan vain seksin ostoon riiston kohteena ole- valta prostituoidulta. 59 5 Prostituutio Suomessa 5.1 Prostituution muodot Suomessa Tässä jaksossa käymme läpi Suomessa esiintyviä prostituution eri muotoja lähinnä asi- antuntijahaastattelujen perusteella. Tietoja on täydennetty paritusta ja ihmiskauppaa koskevista oikeustapauksista saadulla informaatiolla. Oikeuskäytäntöä selostetaan tar- kemmin luvussa 6.5. Prostituutio on vahvasti sukupuolittunut ilmiö seksinmyyjien ollessa pääosin naisia ja ostajien miehiä. Suomessa tapahtuvasta homo- ja transprostituutiosta tiedetään hyvin vähän, eikä siitä juuri ole saatavilla tutkimustietoa. Näistä kahdesta piiloisesta ilmiöstä haastateltavat tunnistavat paremmin transhenkilöiden prostituution. Esimerkiksi poliisi kertoo satunnaisesti, joskin harvoin kohtaavansa seksiä myyviä transhenkilöitä. Homo- prostituutio on suurimmalle osalle haastatelluista täysin näkymätön ilmiö. Transhenki- löiden prostituutio on yleisempää maissa, joissa ei ole mahdollisuutta julkisen sektorin korvaamaan sukupuolenkorjaushoitoihin. Transtukipisteen mukaan Suomessa transnais- ten prostituutio näyttää vähentyneen hoitojärjestelmän paranemisen ja transmyönteisen ilmapiirin vahvistuttua. Ulkomaalaiset prostituoidut ovat muodostaneet merkittävän osa Suomen prostituutioil- miöstä 1990-luvun alusta lähtien. Muissa Pohjoismaissa (erityisesti Norjassa ja Tans- kassa) näkyvä ulkomaalaisten prostituoitujen määrän kasvu sijoittui myöhemmäksi, 2000-luvun alkuun. Nykyisin prostituution ja ihmiskaupan lähtömaat näyttävät olevan pitkälti samat riippumatta kohdemaasta Euroopan sisällä. Naiset ovat lähtöisin Itä- Euroopan entisistä sosialistimaista, Afrikasta (usein Nigeriasta) tai Aasiasta (usein Thaimaasta14). Katuprostituutio Tiedossa oleva katuprostituutio on käytännössä viime vuosikymmenien ajan rajoittunut Helsinkiin. Kun Helsinki vuonna 1999 sääti julkisella paikalla tapahtuvan seksin oston ja myynnin kieltävän järjestyssäännön, osa katuprostituutiosta siirtyi hetkeksi Vantaalle. Vantaa sääti seksikaupan kieltävän järjestyssäännön vuonna 2000. 14 Thaimaassa 15–30-vuotiaista naisista arviolta 15–20 % toimii prostituoituina. (Sirkkilä 2005) Thai- maan prostituutioilmiö ja seksiturismi pohjautuu 1960-luvulle, kun Vietnamin sodan aikaan amerikkalai- set sotilaat alkoivat lomailla Thaimaassa. Samaan aikaan Thaimaassa suuri määrä naisia oli ajautunut työelämän ulkopuolelle maaseudun rakennemuutoksen myötä. 60 Katuprostituution painopiste on 2000-luvulla siirtynyt Helsingin sisällä kohti ydinkes- kustaa. Poliisin tiedossa on muutamia katualueita, joilla prostituutiota esiintyy jatkuvas- ti. Seksikauppaa esiintyy mm. tunnettujen erotiikkaravintoloiden välittömässä läheisyy- dessä. Katukuvassa prostituutio näkyy viikonloppuöisin kello 00.00–05.00 välisenä ai- kana. Kesäaikaan katuprostituutio on yleisempää, mutta ilmiöön törmätään myös talvel- la. Poliisin edustajan mukaan Suomessa ei ole vakiintunutta katuprostituution kulttuuria, eikä näkyvä prostituutio ole ilmiönä yhtä laaja kuin joissakin ulkomaisissa suurissa kaupungeissa. Poliisin mukaan julkisella paikalla tapahtuva seksinmyynti on helppo huomata. Prostituoiduilla on pyrkimys olla esillä, jotta asiakkaat löytävät heidät. Poliisin mukaan kadulla tavatut prostituoidut ovat yleensä ulkomaalaisia. Poliisin mu- kaan viimeisten vuosien ajan Helsingin kaduilla on toiminut kerrallaan 15–20 ulkomaa- laista ”tyttöä” ja nämä henkilöt vaihtuvat säännöllisesti uusiin. Haastateltu poliisihallituksen edustaja arvioi katu- ja ravintolaprostituution osuudeksi enintään 30 % koko prostituutioilmiöstä. Ravintolaprostituutio Haastateltavien mukaan Suomessa on vain muutama seksinmyyntiin selkeästi profiloi- tunut ravintola, joskin satunnaista ja peitellympää prostituutiota epäillään ilmenevän muissakin ravintoloissa. Poliisin arvion mukaan ravintoloissa lähtökohtaisesti kaikki prostituoidut ovat ulkomaalaisia naisia. Eri lähteiden mukaan eräissä Helsingin keskustassa sijaitsevissa ravintoloissa tunnetusti myydään ja ostetaan seksiä, ja ravintolat hyötyvät prostituutiotoiminnasta. Ovimiehet keräävät naisilta rahaa, jotta nämä pääsevät ravintolaan sisään, ja prostituoitu maksaa ovimiehelle poistuessaan ravintolasta seksinostajan kanssa. Lisäksi ravintolan välilli- seksi hyödyksi voidaan laskea (usein kovahintaisen) alkoholitarjoilun kasvu. Pro- tukipisteen (Jakobson 2008) ja Penttisen tutkimusten mukaan erotiikka- ja striptease- baareissa naisten tehtävänä on saada asiakkaat juomaan, ja osa striptease-tanssijoiden työnkuvaa on juoda asiakkaiden kanssa alkoholia. Penttisen tutkimuksessa nousee esiin se, että humalluttamisella voidaan pyrkiä alentamaan seksinostokynnystä. Toiminta ei näytä kovin oleellisesti muuttuneen verrattuna 2000-luvun alkuun (Penttinen 2004/2007). Eräästä tuomioistuinratkaisusta ilmeni, että ulkomaalaiset parittajat olivat ottaneet ra- vintoloita omiksi etupiireikseen, jolloin prostituoidun on täytynyt maksaa parittajal- le/ihmiskauppiaalle päivä- tai viikkokohtaista taksaa siitä, että tämä saa tulla myymään seksiä ko. ravintolaan. Poliisi on suorittanut näihin ravintoloihin ratsioita. Ravintoloiden toimintaan on yritetty puuttua myös hallinnollisin toimenpitein yhteistyössä Etelä-Suomen aluehallintoviran- omaisen kanssa. Kyseessä olevat ravintolat menettivät alkoholinanniskeluun oikeuttavat 61 jatkoaikalupansa vuonna 2011. Ravintoloitsijat valittivat päätöksestä Helsingin hallinto- oikeuteen, joka palautti jatkoaikaluvat. Hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, ettei alue- hallintoviranomaisen poliisilta saama selvitys ollut riittävän tarkka osoitus ravintolassa käydystä seksikaupasta. Huoneistoprostituutio Poliisin arvion mukaan huomattava osa suomalaisesta prostituutiosta tapahtuu huoneis- toissa ja ilmoittelu netissä. Keräämässämme aineistossa ei tullut esiin itsenäisesti asun- to- tai studiohuoneistosta käsin prostituutiota harjoittavia. Meillä ei ole syytä epäillä, etteikö tällaistakin seksin myyntiä tapahtuisi (Kontula 2008, Dodillet 2009, Östergren 2006), mutta se ei yleensä tule viranomaisten tai järjestöjen asiantuntijoiden tietoon. Huoneistoprostituutiota, jolla on tai näyttää olevan liitäntä paritus- tai ihmiskauppari- kollisuuteen, esiintyy. Haastattelujen ja jäljempänä (6.3–6.5) selostettavan oikeuskäy- tännön mukaan toiminnan organisointi voi näkyä esimerkiksi korkeina asuntovuokrina, asukkaiden vaihtumisena, yhteytenä ammattimaisesti (esimerkiksi kirjoitus- tai kielitai- dottoman henkilön puolesta) hoidettuun internet-ilmoitteluun tai yhteytenä ravintola- prostituutioon. Todennettuja tapauksia on tullut esiin rikostutkinnassa, ja niitä on myös käsitelty oikeudessa. Ulkomaiset prostituoidut saattavat vaihtaa paikkakuntaa tai palata kotimaahansa, mikäli vaarana on paljastua. Laajamittaisemmissa tapauksissa toiminnan paikallistason organisointiin osallistuu usein joko suomalainen tai Suomeen kotoutunut väliporras ja toimintaa organisoidaan ulkomailta, minne myös rikollisen toiminnan tuo- tot kotiutetaan. Thai-hierontalaitokset Poliisin mukaan Suomessa toimii useampi sata thai-hierontapaikkaa, joissa voidaan epäillä myytävän seksiä. Sisäasiainministeriön thaihierontapaikkoja koskeneessa selvi- tyksessä todettiin, että vuonna 2007 Suomessa oli noin 200 thai-hierontapaikkaa ja mää- rän nähtiin kasvavan edelleen. Thai-hierontapaikkojen seksinmyynti on noussut ajoittain näkyvästi esiin mediassa. Sisäasiainministeriön dokumentissa todetaan useimpien lääni- en kihlakuntien poliisilaitosten kohdistaneen toimenpiteitä thaihierontapaikkoihin nii- den ilmaannuttua kaupunkien keskustoihin vuosien 2002–2007 välisenä aikana. Valvon- ta perustui ulkomaalaisvalvonnan toimenpiteisiin, kuten oleskelu- ja työlupien tarkas- tukseen ja muihin maassaolon edellytyksiin. Tällöin todettiin, että useimmilla henkilöil- lä oli pysyvä tai pitkäaikainen oleskelulupa. Sen sijaan he saattavat liikkua maan sisällä paikkakunnalta toiselle. Sisäministeriön raportin jälkeen poliisi on tutkinut thaihieronta- paikkojen seksinmyyntiä, ja siihen liittyviä paritusoikeudenkäyntejä on ollut eri puolilla Suomea, myös pienemmissä kaupungeissa. 62 Seksikaupat ja private-show Eri puolilla Suomea sijaitsevissa erotiikka-alan liikkeissä esiintyvää prostituutiota useat haastattelemamme asiantuntijat eivät tunnistaneet. Kuitenkin havaintojemme mukaan eräät seksikaupat mainostavat prostituutioon viittaavaa toimintaa suhteellisen avoimesti, esim. ”Uusi tyttö tällä viikolla”. Toimintaa on myös käsitelty parituksena tuomiois- tuimissa. Paritustapauksissa tulee esiin, että naiset vaihtavat paikkakunnalta toiselle ja esiintyvät lyhyitä aikoja seksikauppojen takahuoneissa. Ns. intiimihierontaa on tarjolla, ja on myös viitteitä siitä, että toiminta (striptease) ei ole tarpeeksi kannattavaa ilman seksin myyntiä. Liikkuvuus sekä seksikaupan osuus viittaavat siihen, että mukana voi olla paritusta, ja erään asiantuntijan mukaan parittajat ovat tässä prostituution muodossa usein suomalaisia. Internet prostituution väylänä Suurin osa Suomessa tapahtuvasta seksikaupasta käydään internetin välityksellä. Erään asiantuntija-arvion mukaan 80–90 prosenttia prostituutiosta linkittyy nettiin. Näin on myös ulkomaalaisten osalta. Prostituutioilmoituksille on vakiintuneet nettisivustot, joita seuraavat niin seksinostajat kuin viranomaisetkin. Poliisin mukaan internet mahdollistaa paritustoiminnan ulkomailta lukuisin eri variaa- tioin. Parittaja tai palvelin, jolle yhteydenotot menevät, voidaan sijoittaa toiseen maa- han. Prostituoidusta otetaan valokuvat ja laitetaan ilmoitus nettiin. Myyjä saapuu Suo- meen ja majoittuu sovittuun osoitteeseen tai hotelliin. Mikäli toiminta paljastuu, vain myyjä jää kiinni, koska parittajat ja puhelinvaihde ovat ulkomailla. Tämä vaikeuttaa ri- koksen selvittämistä ja saa toiminnan näyttämään itsenäiseltä ostajien suuntaan. Palve- limet siirtyivät pois Suomesta 2000-luvun alussa. Tähän nähdään vaikuttaneen erityises- ti se, että vuodesta 2004 lähtien paritusrikoksen tunnusmerkistössä on nimenomaisesti määritelty prostituutioilmoitusten julkaisu rangaistavaksi. Poliisin mukaan toimintaa organisoidaan nykyisin Espanjasta. Ruotsin ihmiskaupparaportoijan mukaan sivusto oli ainakin aiemmin sijoitettu hollantilaisille servereille. Lehti-ilmoittelu prostituution väylänä Ennen netti-ilmoittelun yleistymistä 1990-luvulta 2000-luvun alkuun päivälehdet julkai- sivat prostituutiotarkoituksessa laadittuja päiväkahviseuraa tarjoavia ilmoituksia. Ilmoi- tuksia saattoi olla lukuisia yhdessä lehdessä, ja ilmoitusten julkaisu osana lehden nor- maalia toimintaa oli yleinen käytäntö. Voimakkaan kansalaiskritiikin seurauksena Hel- singin Sanomat lopetti prostituutioilmoitusten julkaisemisen 2000-luvun alussa, minkä seurauksena merkittävä osa lehdistä toimi samoin. Haastateltavat kertoivat yksituumaisesti, että prostituutioilmoitusten julkaisu lehdissä päättyi 2000-luvun alkuun. Kuitenkin selvitystyössä on käynyt ilmi, että esimerkiksi eräs maakuntalehti julkaisee säännöllisesti thaihierontailmoituksia, joita voidaan epäillä prostituutiotarkoituksin laadituiksi. Thaihierontoja mainostetaan esimerkiksi seuraavan- laisilla koodeilla ”Thai-hieronta, Aasia, Uusi tyttö”, ”Uusi hieroja ja sauna, tule 63 rentoutumaan!” sekä ”Uusi, nuori, kaunis hieroja!”. Thai-hierontapaikat mainostavat myös öljyhierontaa sekä voimakasta hierontaa, jotka liitettynä yleisempään tietoon thai- hierontapaikoissa harjoitettavasta prostituutiotoiminnasta, ovat omiaan herättämään vahvoja mielleyhtymiä palvelun seksuaaliseen luonteeseen. Voidaan kysyä, onko hiero- jan ulkonäkö, nuoruus tai uutuus tehokas myynninedistämiskeino, jos tarkoituksena oli- si houkutella hierottavaksi muita kuin seksinostajia – eikö tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota hierojan koulutukseen ja ammattitaitoon? Huumeriippuvaisten, asunnottomien ym. seksuaalinen hyväksikäyttö Haastatellut järjestöjen edustajat toivat esiin, että Suomessa esiintyy myös tilanteita, joissa nuoria ja aikuisia käytetään seksuaalisesti hyväksi käyttäen vastikkeena huumeita, alkoholia, yösijaa tai muuta vastaavaa sekä rahaa. Kun haastatteluissa ja sähköisesti ky- syimme tästä sosiaaliviranomaisilta, useimmat tunnistivat tämän kaltaisen hyväksikäy- tön. Sen kohteina voi olla heikossa asemassa olevia aikuisia. Erityisen haavoittuvaisessa asemassa ovat nuoret. Suurin osa heistä on tyttöjä, mutta mukana on myös poikia. Täl- laiseen hyväksikäyttöön ei useinkaan liity kolmatta osapuolta, mutta esiintyy myös ti- lanteita, joissa ns. ”poikaystävä” tai vastaava hyötyy seksin myymisestä tai jopa välittää sitä. Prostituution eri muotojen linkittymisestä toisiinsa Yleisesti haastateltavat näkevät prostituution eri muotojen linkittyvän toisiinsa. Netti prostituution pääasiallisena ilmoittelukanavana yhdistyy usein niin huoneisto, katu- kuin ravintolaprostituutioonkin. Samaan huoneistoon on saatettu majoittaa useampi ulkomaa- lainen nainen, joista jokaisella on ilmoitus netissä. On mahdollista, että netti-ilmoittelun lisäksi naiset etsivät seksinostajia ravintolasta ja sulkemisajan jälkeen siirtyvät kadulle. Tällöin yhden henkilön kohdalla yhdistyvät katu-, ravintola-, internet- ja huoneistopros- tituution muodot. Haastateltavat korostavat kuitenkin netti-ilmoittelun ensisijaisuutta. Kadulle tai ravintolaan lähdetään vasta, jos netti ei houkuttele asiakkaita. Prostituution liikkuvuus Euroopan sisällä valtiosta toiseen matkustaminen on helpottunut merkittävästi 2000- luvulla. Samaan aikaan kun EU:n Schengen-sopimus poisti rajatarkastukset, halpalento- yhtiöt tekivät lentämisen yhä useammalle mahdollisen matkustusmuodon. Matkustami- sesta Euroopan sisällä tuli merkittävästi helpompaa, halvempaa ja nopeampaa. Vastaa- vana ajanjaksona myös kaukolennot ovat tulleet suhteellisesti huomattavasti aiempaa edullisemmiksi ja yleisemmiksi. Vapaata liikkuvuutta hyödyntää myös prostituutio ja siihen liittyvä rikollisuus.15 15 Sinänsä vapaa liikkuvuus koskee vain alueella laillisesti oleskelevia, mutta käytännössä siitä hyötyvät myös laittomasti EU:ssa oleskelevat, sillä rajatarkastuksia Schengen-alueen sisällä ei suoriteta. 64 Liikkuvuus Suomen rajojen sisällä Myös Suomen rajojen sisällä prostituutioilmiö on liikkuvaa. Esimerkiksi radanvarsi- paikkakunnille matkustetaan muutamaksi päiväksi tai viikoksi myymään seksiä. Lyhyt- aikainen prostituutiotoiminta valikoituu pienissä kaupungeissa erityisesti sellaisiin ho- telleihin ja hosteleihin, joissa on mahdollisimman vähän hotellinasiakkaisiin kohdistu- vaa kontrollia. Haastateltavien mukaan pienemmillä paikkakunnilla kysynnässä on suurempaa vaihte- lua kuin Helsingissä. Myös oikeustapauksista käy ilmi, että esimerkiksi thai-hieronnassa on saattanut käydä vain yksi mies päivässä ja silloinkin rahallinen korvaus intiimi- hieronnasta on voinut jäädä 20 euroon. Tieto liikkuu prostituoitujen kesken siitä, missä kysyntä kulloinkin on riittävää. Thai-hierontapaikat ja seksikaupat pyrkivät ylläpitä- mään kysyntää ilmoittamalla aktiivisesti, kun ”uusi tyttö” on saapunut liikkeeseen. Seksin myyjiä koskeva kartoitus Pro-tukipisteen vuonna 2000 tekemän kartoituksen mukaan heidän asiakkaistaan (sek- sinmyyjistä) kolmannes käytti huumausaineita ja 30 prosenttia psyykenlääkkeitä, moni oli jossain elämän vaiheessa ollut laitoshoidossa. Suurin osa oli työttömiä, ja koulutus oli useilta jäänyt kesken. Seksin myymisen 25 % oli aloittanut alaikäisenä. Kartoitus on vanha, mutta Pro-tukipisteen mukaan se vastaa suuntaviivoiltaan nykytilaa. 5.2 Kuka ostaa? Vuoden 2012 tasa-arvobarometrin mukaan miehet hyväksyvät seksin oston naisia use- ammin. Miehistä kaksi kolmasosaa hyväksyy seksinoston, naisista yksi kolmasosa. Huomattavaa on, että miesten kohdalla seksin ostosta näyttää tulleen jonkin verran hy- väksytympää verrattuna aikaisempiin barometreihin. Kun vuosina 2004 ja 2008 60 % miehistä piti hyväksyttävänä, että mies ostaa seksiä prostituoidulta, vuonna 2012 mie- histä 66 % hyväksyi tämän. (Tasa-arvobarometri 2012) Vuodelta 2007 olevan Finsex-kyselyn mukaan 17 % suomalaisista miehistä on jossain elämänvaiheessa ostanut seksiä. (Kontula, O. 2008). Vuoden 1999 kyselyn mukaan 15 % suomalaisista miehistä oli ostanut seksiä. (Haavio-Mannila et al. 2001) Myös ai- emmat tutkimukset viittaavat samansuuntaisiin lukumääriin (Keeler & Jyrkinen 1999).16 Vuoden 2007 Finsex-kyselyn mukaan seksin osto on vähentynyt hieman nuorten mies- ten osalta ja keski-ikäisten miesten kohdalla jopa puolittunut vuodesta 1999. Sen sijaan vanhemmilla miehillä seksin osto oli yleistynyt. Merkittävä osa seksinostoista oli vuosi- en takaa. Erityisesti 1990-luvulla seksin ostot yleistyivät Finsex-kyselytutkimusten 16 Monika-naiset ry osallistuu selvityksen laatimisen aikaan (2013) eurooppalaiseen tutkimushankkee- seen, jossa selvitetään seksin oston yleisyyttä Suomessa, Bulgariassa, Irlannissa ja Kyproksella. 65 mukaan. Tällöin seksiä ostaneiden miesten määrä nousi 10 prosentista (1992) 15 pro- senttiin (1999). Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan viimeisen vuoden aikana suomalai- sista miehistä 3 % ilmoitti ostaneensa seksiä, kun vuonna 1999 vastaava määrä oli 4 prosenttia. Vuoden 2007 Finsex-kyselyn mukaan suomalaisten seksinostajien joukko on monimuo- toinen. Esimerkiksi koulutuksella, lasten hankinnalla tai vaikeuksilla löytää kumppania ei ollut yhteyttä seksin ostamiseen. Sen sijaan esimerkiksi miehen hyvätuloisuus, huma- lahakuinen ja viikoittainen alkoholinkäyttö sekä uskottomuus nykyisessä parisuhteessa olivat yhteydessä muita miehiä yleisempään seksin ostoon. Suomen lähialueille suuntautuvaa seksiturismia koskevan haastatteluaineiston mukaan seksinostajat (25 miestä) olivat monimuotoinen joukko. (Marttila, 2003) Keskimääräi- nen seksin ostajan ikä oli 38-vuotta, ensimmäinen seksinostokerta oli tapahtunut miehen ollessa 26-vuotias. Osa miehistä oli avioliitossa tai parisuhteessa. Puolella haastatelta- vista oli lapsia. Marttilan mukaan miehet kuvasivat ostamista kuluttamiseksi. Osa kertoi ostavansa seksiä koska saivat tällöin kokea olevansa ”tosimiehiä”, joka saa nuoren ”to- sinaisen” palvelemaan hänen seksuaalisia tarpeitaan. Osa myös nimenomaisesti myönsi nauttivansa seksinoston tuomasta vallantunteesta. Seksin osto voi toimia pakokeinona tasa-arvoisilta ihmissuhteilta, joissa miehiin kohdis- tuu odotuksia ja he joutuvat ottamaan vastuuta. Ostamalla miehet voivat säilyttää kont- rollin, vallantunteen ja itsekkyyden. Månsson (2004) ehdottaakin, että prostituutio olisi nähtävä mieskysymyksenä, sillä siinä on hänen mukaansa pohjimmiltaan kyse miesten seksuaalisuudesta, ei naisten. Se, mitä miehet seksinostolta etsivät, liittyy keskeisesti miehen seksuaalisuuden kulttuuriseen ja historialliseen hahmottamiseen. Samalla kun yleiset stereotypiat seksinostajista liittyvät miehen yksinäisyyteen ja seksin puutteeseen, on seksinostajissa nähtävissä miesten ryhmä, joilla on tavallista enemmän seksikumppaneita myös seksinostojen ulkopuolella. (Månsson, 2004) Tähän viittaa myös Finsex-kyselyn tulokset. Lisäksi kaksi kolmesta ostajasta ilmoitti olevansa pa- risuhteessa. Seksinostajat voivat pyrkiä nimeämään seksinoston joksikin muuksi, mikä näkyy esi- merkiksi suomalaisten seksituristimiesten käymästä nettikeskustelusta. (Jussila 2011) Esimerkiksi thaimaalaisista seksinmyyjistä miehet käyttivät ilmaisuja tyttö, morsian, vakihoito ja kaato. Prostituoitu-termiä käytettiin keskustelussa vain silloin kun haluttiin ilmaista, ettei Thaimaassa ole prostituoituja. Hieromalaitokset ja baarit muuntuivat sek- situristien keskustelussa isku- ja pelipaikoiksi. Itsestään he käyttivät ilmaisuja kuten to- simies, pukki ja pelimies. Seksin ostotapahtumasta puhuttiin esimerkiksi pokaamisena, jallittamisena, iskemisenä ja metsästämisenä. (Jussila 2011) Jussilan mukaan miehet vähättelivät suhteen maksullista luonnetta, korostivat naisten pyyteetöntä palveluhalukkuutta sekä osto ja myyntitapahtuman tasa-arvoisuutta ikään kuin uskotellen itselleen, että kyseessä oli jotain muuta kuin prostituutio. Lisäksi seksi- turistit kiistivät Thaimaan prostituutioilmiön kytkeytymisen järjestäytyneeseen rikolli- suuteen. 66 Vaikka miesten välisissä nettikeskusteluissa maan köyhyys ja paikallisten naisten an- saintamahdollisuuksien vähyys Jussilan mukaan tiedostettiin, ei tällä näyttänyt olevan vaikutusta miesten käyttäytymiseen. Yksityiskohtaisissa raporteissa bordelleista ja hie- romalaitoksista miehet sivuuttavat seksiä myyvän naisen taustan tai olosuhteiden poh- timisen. Bordellissa käynti esitettiin pikemminkin hienona ja jännittävänä kokemukse- na, jota suositeltiin muille. Brittiläisen Men who buy sex -haastattelututkimuksen mukaan (2009) ensimmäinen seksin ostokerta tapahtui usein ulkomailla ja valtiossa, jossa prostituutio oli laillistettua. Kokemukset seksinostosta laillistetuissa bordelleissa tai punaisten lyhtyjen alueella saattoivat madaltaa miesten seksinostokynnystä myös kotimaassa. Näyttää siltä, että suomalaisten seksin osto tapahtuu aiempaa useammin Suomessa kuin ulkomailla. Suomalaisten elintapoja kartoittaneessa kyselyssä vuonna 1995 suomalaisis- ta miehistä 11 % ilmoitti ostaneensa vähintään kerran seksiä. Miehistä 10 % oli ostanut seksiä ulkomailla ja 3 % Suomessa. (Lammi-Taskula 1999). Vuoden 2007 Finsex- tutkimuksen mukaan seksin ostoista puolet tapahtui Suomessa. Tällöin seksiä Suomessa ostaneiden miesten määrä olisi merkittävästi kasvanut vuodesta 1995 (3 %) vuoteen 2007 (8,5 %). On viitteitä siitä, että, seksiä ostaneet miehet pyrkivät oikeuttamaan käytöstään koros- tamalla sen tavanomaisuutta tai yleisyyttä. Brittiläisessä haastattelututkimuksessa (Men who buy sex 2009, 103 seksinostajaa haastateltu) 65 % seksinostajista arvioi, että suurin osa miehistä ostaa seksiä. Kuitenkin seksin oston yleisyyttä mittaavissa kyselytutkimuk- sessa vain 7 % brittimiehistä ilmoittaa ostaneensa seksiä. (Månsson 2004, Wellings et al. 1993) Ostajien käsityksiin liittyy myös vahvoja etnisiä stereotypioita esimerkiksi venäläisistä tai thaimaalaisista naisista. Tällaisia viitteitä on havaittavissa myös tuomioistuinasiakir- joista. Paritusoikeudenkäynnissä todistajana olleet seksinostajat eivät tunnistaneet sek- sinmyyjää, sillä heidän näkemyksensä mukaan thaimaalaiset naiset olivat kaikki niin samannäköisiä. Samansuuntaisia näkemyksiä on havaittavissa seksiturismia käsittelevis- tä tutkimuksista (esim. Jussila 2011). Men who buy sex -tutkimukseen haastatelluista seksiä ostaneista miehistä 71 % ilmoitti ambivalentista suhtautumisesta seksin ostoon. Usein miehet kertoivat kokevansa häpeää ja syyllisyyttä seksin ostosta, mutta saattoivat siitä huolimatta jatkaa seksin ostoa. Månssonin (2004) mukaan seksinostajat voidaan luokitella kahteen kategoriaan: satun- naisiin ostajiin ja piintyneisiin ostajiin. Satunnaiset ostajat ovat ostajista laajempi ryh- mä. Heidän käyttäytymiseen voidaan helpommin vaikuttaa lainmuutoksilla ja kiinni- jäämisriskiä kasvattamalla. Piintyneiden ostajien ryhmää voidaan pitää lukumääräisesti satunnaisia ostajia selkeästi pienempänä, joskin he ostavat seksiä usein. Månsson kuvaa näiden miesten suhdetta naisiin korostuneen seksualisoiduksi ja usein ongelmalliseksi. Prostituutioon ja pornografiaan liittyvä seksiaddiktio voi johtaa myös taloudellisiin vai- keuksiin sekä parisuhde-/ihmissuhdeongelmiin. Piintynyt ostajaryhmä ei Månssonin mukaan ole sensitiivinen seksinostoa koskevalle sääntelylle. 67 Suomessa Sexpo-säätiö saa vuosittain useita yhteydenottoja miehiltä, jotka kokevat har- joittamansa seksin oston ongelmalliseksi. Alkuperäinen avun piiriin hakeutumisen syy voi olla jokin muu, esimerkiksi parisuhdeongelmat, psyykkiset ongelmat, kontaktivai- keudet ja omaa seksuaalisuutta koskevat ongelmat. Suomalaisia seksinostajia koskevat tiedot ja havainnot ovat hyvin samansuuntaisia kuin muualla tehdyissä tutkimuksissa on tullut esiin. Seksinostajat eivät poikkea miesväes- töstä minkään erityisen muuttujan perusteella. Erottavana piirteenä on joissakin tutki- muksissa havaittu, että heidän asenteensa naisia kohtaan poikkeaa muista miehistä (esim. Farley et al. 2009, 2011). Heillä on usein asenne, jota voi kutsua esineellistäväk- si, eli he katsovat, että heillä on oikeus edellyttää naisilta palveluja. Haastateltavat arvioivat yleisesti, ettei Suomen osittaisella seksin oston kriminalisoinnil- la ole ollut selkeää käyttäytymistä tai asenteita ohjaavaa normatiivista vaikutusta. Voi- massaolevaa rikoslain pykälää pidetään vaikeaselkoisena, eikä sen pelotevaikutukseen juuri uskota. Moni haastateltavista tosin näkee, että yleinen tietoisuus prostituutioon liit- tyvästä rikollisuudesta on lisääntynyt selvästi lain voimassaolon aikana, mitä selitetään pitkälti ilmiöstä käydyllä yhteiskunnallisella keskustelulla. Myös seksinostajat näyttävät nykyisin olevan hyvin tietoisia rikoslain kiellosta. 5.3 Prostituution määrän arviointi Prostituution määrän arviointi on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Osittain tämä johtuu siitä, että toiminta on huomattavalta osin piilossa – joskin asiantuntijahaastattelujen mu- kaan prostituutiota harjoitetaan myös suhteellisen avoimesti. Arviointia vaikeuttaa mer- kittävästi se, että osa Suomessa harjoitettavasta prostituutiosta on hyvin liikkuvaa – prostituoidut saapuvat Suomeen lähialueilta ja muista Euroopan maista lyhyeksi ajaksi, palaavat kotimaihinsa tai kolmansiin maihin ja tulevat kenties jonkin ajan kuluttua ta- kaisin. Tästä johtuen prostituution määrää koskevissa arvioissa on huomattavia eroja riippuen muun muassa siitä, arvioidaanko tietyllä hetkellä maassa olevien prostituoitu- jen määrää vai yhden vuoden aikana maassa vierailevien määrää. Pysyvästi maassa olevat henkilöt toimivat esimerkiksi Thai-hierontapaikkojen yhtey- dessä. Niiden määrä on arvioitu noin kahdeksi sadaksi. Esiintyy myös itsenäisesti omas- ta asunnosta tai studiosta käsin toimivia prostituoituja (Kontula 2008), joskaan heitä koskevia tietoja ei suorittamissamme asiantuntijahaastatteluissa tullut esiin. Sen sijaan haastatteluissa tuli esiin, että sosiaalisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden, nuor- ten ja huumeriippuvaisten seksuaalista hyväksikäyttöä raha- tai muuta korvausta vastaan esiintyy. Sen yleisyyttä on kuitenkin lähes mahdotonta arvioida, ja osittain voi olla ky- symys satunnaisesta hyväksikäytöstä. Keskusrikospoliisin esittämän arvion mukaan päivittäin Suomessa toimii noin 500– 1000 prostituoitua. Netissä on ajankohdasta riippuen 200–400 Suomeen suuntautuvaa prostituutioilmoitusta, joissa on sekä Suomessa pysyvästi oleskelevien että tänne ulko- mailta Suomeen lyhyeksi aikaa tulevien seksinmyyjien ilmoituksia. 68 Voidaan arvioida, että maassa pysyvästi oleskelevien, prostituutiossa toimivien henki- löiden määrä ei ole kovin suuri, mahdollisesti 200–300 henkilöä, todennäköisesti alle 500 henkilöä. Liikkuvaa prostituutiota esiintyy ravintoloiden yhteydessä, thaihierontalaitoksissa, sek- sikauppojen takahuoneissa sekä asunnoissa ja hotelleissa internetin välityksellä. Ylei- sesti tiedossa olevia, kaupallisen seksin suosimia ravintoloita on kourallinen, joissa KRP arvioi olevan noin 100 prostituoitua. Samalla on vahvoja viitteitä siitä, että prosti- tuution eri muodot linkittyvät toisiinsa vähintäänkin netti-ilmoittelun osalta. Varovaises- ti arvioiden maassa oleskelisi ehkä 100–200 henkilöä kerrallaan. Arviot liikkuvan pros- tituution määrästä voidaan tehdä esimerkiksi sillä perusteella, että maahan saattaa saa- pua noin sata henkilöä viikossa. Tällöin vuoden aikana saapuisi noin muutamia tuhansia henkilöitä. 69 6 Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus 6.1 Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö Epäiltyjä seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöjä on tullut poliisin tie- toon 379. Niistä valtaosa on tullut ilmi vuosina 2008 ja 2013. Sitä vastoin vuosina 2010 ja 2011 tilastoissa on vain yksi seksikaupan kohteen hyväksikäyttö. Merkittävä osa poliisin tietoon tulleista rikokseksi epäillyistä seksin ostoista paljastui Helsingissä vuonna 2008. Ilmitulleet seksinostot liittyvät pääosin vuosina 2008–2009 käräjäoikeudessa käsiteltyyn ihmiskauppatapaukseen, johon liittyen poliisi kuulusteli 113 seksinostosta epäiltyä. Lisäksi poliisi suoritti thaihierontapaikkoihin kohdistuneen valvontaoperaation, jonka myötä erityisesti vuonna 2008 paljastui seksinostajia. Ostaji- en tapaukset eivät kuitenkaan edenneet tuomioistuimiin vaan miehiä käytettiin näytön hankinnassa paritusrikoksen osoittamiseksi. Seksinostajia kuultiin todistajina oikeuden- käynneissä näissä tapauksissa. Vuoden 2009 ilmitulleet ostot liittyvät keskusrikospolii- sin tutkimaan seksikauppojen takahuoneparitukseen (ks. myöhemmin Pohjois-Savon käräjäoikeuden tapaus). Vuosina 2012–2013 tutkittiin paritusrikoksia ja huumausainerikoksia koskevia kokonai- suuksia, pääosin Itä-Suomessa. Tutkinnoissa tehtiin keskusrikospoliisin, paikallispolii- sin, rajavartiolaitoksen ja tullin yhteistyötä. Niiden yhteydessä tuli esiin noin 150 epäi- lyä seksin ostamisesta. Suurin osa tapauksista on edennyt syyteharkintaan, osassa esi- tutkinta on vielä kesken. Osa tapauksista on ollut runsaasti esillä alueellisessa mediassa. Useista seksinostoepäilyistä ei tämän selvityksen tekoajankohtana ollut saatavissa yksi- tyiskohtaisia tietoja. Näin vähäisiä rikoksia koskevat tiedot poistetaan poliisin PATJA- rekisteristä määräajassa siten, että tietoja ei voi enää hakea rikosnimikkeen perusteella. 70 Kuvio 3. Poliisin tietoon tullut rikollisuus, seksin osto RL 20:8. Lähde: PolStat (Huom. Vuoden 2013 osalta tilasto vain 1.1.–26.6.2013) 6.2 Järjestyslain vastainen seksin osto Järjestyslain vastaisia seksin osto- ja myyntirikoksia on vuosina 2003–2012 tullut polii- sin tietoon yhteensä 106, joista 97 Helsingistä. Tilastossa ei erotella ostoa ja myyntiä, mutta poliisin mukaan valtaosa on ollut seksin myyjien sakotuksia. Jonkin verran on kuitenkin sakotettu myös seksin ostajia. Järjestyslain 7 § 1 momentissa kielletty seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen julkisella paikalla tuli voimaan vuonna 2003. Vuoteen 2006 saakka seksi- kauppaan liittyviä järjestysrikkomuksia tuli poliisin tietoon 10–20 vuosittain, mutta vuosina 2006–2010 tapauksia on vain 1–2 vuodessa. Helsingin poliisin 2011 aloittaman tehovalvonnan aikana on kirjoitettu 50–60 sakkoa seksin ostosta tai myynnistä julkisella paikalla. Poliisin mukaan suurin osa näistä kirjoitettiin myyjille, mutta mukana on myös ostajia. 71 Kuvio 4. Poliisin tietoon tulleet seksinostorikokset vuosina 2003–2012 Lähde: PolStat Saimme Helsingin poliisin tietoon tulleet seksin ostoa ja myyntiä julkisella paikalla koskevat järjestysrikkomukset vuosilta 2011–2013 (alkuvuosi vuoden 2013 osalta). Pääsyä kahta vuotta vanhempiin tapauksiin ei ollut järjestettävissä, sillä tapaukset olivat poistuneet poliisirekisteristä vanhentuneina. Aineisto (55 tapausta) muodostaa puolet kaikista vuosina 2003–2013 järjestyslain 7.1 §:ssä tarkoitetuista (seksin myyntiä tai sek- sin ostoa julkisella paikalla koskevista) tapauksista Suomessa. Lisäksi tapaukset antavat kattavan kuvan Helsingin järjestyspoliisin suorittamasta katu- ja ravintolaprostituutioon suuntautuneesta tehovalvonnasta, joka ajallisesti sijoittuu vuoden 2011 alusta vuoden 2013 alkuun. Tilastotietojen mukaan viimeisen kahden vuoden aikana järjestyslain 7.1 §:ää on sovellettu Helsingin ulkopuolella vain kaksi kertaa. Pääosin järjestyslain 7.1 §:ssä kielletty seksin myynti tai osto julkisella paikalla on Hel- singissä tullut ilmi keskustan seksinmyyntiin profiloituneiden ravintoloiden läheisyy- dessä. Tapaukset olivat pääsääntöisesti kadulta tai ravintolasta. Muutamissa tapauksissa järjestyslain 7.1 §:ää on sovellettu myös hotellissa tapahtuneeseen seksikauppaan. Eniten järjestyslain kieltoa on käytetty seksin myyjän sakottamiseen (46 kpl). Seksin ostajiin järjestysrikkomusta on sovellettu yhdeksässä tapauksessa. Tällöin kuudesosa sakoista on (16 %) on kohdistunut seksin ostajiin. Kaikki seksin myyjät ovat olleet naisia ja yhtä lukuun ottamatta he ovat olleet ulkomaa- laisia tai ulkomaalaistaustaisia. Kansalaisuudeltaan naiset olivat pääosin venäläisiä (21 henkilöä), nigerialaisia (10) tai virolaisia (8). Yksittäisiä henkilöitä oli Liettuasta, Tsekistä, Sambiasta, Israelista, Kolumbiasta. Osalla EU:n ulkopuolisista maista tulleista oli Italian kansalaisuus. Seksinmyyjistä 9 oli syntynyt 1950-luvulla, 13 1960-luvulla, 16 1970-luvulla, 5 1980-luvulla ja 3 1990-luvun alussa. Vanhin nainen oli syntynyt vuonna 1954 ja nuorin 1991. 72 Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta seksin myynti tai osto julkisella paikalla tapah- tui yöaikaan ja viikonloppuisin. Aineistosta ilmenee, että muutamia prostituoitua on sa- kotettu julkisella paikalla tapahtuvasta seksin myynnistä useamman kerran. Esimerkiksi vuonna 2011 seksinmyynnistä annettua sakkoa vastustanut nigerialainen nainen jäi kiinni seksinmyynnistä uudelleen vuonna 2013. Joissain nigerialaisten naisten tapauk- sissa mainitaan myös henkilön käännyttäminen maasta. Ainoastaan yhden tapauksen pöytäkirjassa mainitaan, että seksinmyyjä olisi vastustanut virkavaltaa. Tapauksessa ni- gerialainen nainen oli yrittänyt myydä seksiä siviilipukuiselle poliisille, ja virkapukuis- ten poliisien ilmaantuessa paikalle hän oli voimallisesti vastustanut turvallisuustarkas- tusta. Osassa tapauksista mahdollisia seksinostajia on käytetty ainoastaan todistajina seksin- myynnistä. Tällöin miehet kertoivat poliisille naisen tarjonneen heille maksullista sek- siä, mutta kertovat kieltäytyneensä siitä. Joissain tapauksissa seksinostosta kertomansa mukaan kieltäytyneet miehet ovat jopa aktiivisesti antaneet naisen poliisille ilmi. Muu- tamista pöytäkirjoista ilmenee, että seksinmyynnistä poliisille kertoi useampi mies. Useassa tapauksessa naiset ovat jääneet kiinni tarjotessaan maksullista seksiä siviilipu- kuiselle poliisille. Muutamissa tapauksissa naisten käsilaukuista löytynyttä seksinmyyn- tiin viittaavaa rekvisiittaa on käytetty lisätodisteena prostituoituna toimimisesta. Näin on menetelty esimerkiksi silloin, kun nainen on lähtenyt seksinmyynnistä tunnetusta keskustan ravintolasta miehen mukana pankkiautomaatille, jossa mies on nostanut rahat ja he ovat jatkaneet kohti hotellia. Eräässä tapauksessa hotellin henkilökunta ilmoitti poliisille epäilevänsä tsekkinaisen myyvän seksiä hotellihuoneessaan. Poliisi kuulusteli hotellihuoneesta tulleen seksinos- tajan, mutta mieheen kohdistuvasta tutkinnasta ei ole viitteitä. Pöytäkirjassa mainitaan myös, että ostajan puhuttamisen aikaan nainen kävi hakemassa hotellin aulasta jo seu- raavan seksinostajan huoneeseensa. Myöskään tämän miehen osalta ei löydy mainintaa tutkinnasta. Tsekkinainen sai seksinmyynnistä sakot. Vuosina 2011–2013 seksin ostosta julkisella paikalla kiinnijääneet henkilöt olivat kaikki miehiä (9 henkilöä). Näistä viisi on suomen kansalaista, kolme on ulkomaalaista (Viro, Australia) ja yhden kohdalla puuttuu tieto kansalaisuudesta, joskin nimi viittaa ulko- maalaiseen taustaan. Vanhin miehistä oli syntynyt vuonna 1939 ja nuorin vuonna 1985. Ilmitulleista seksin ostoista seitsemän on vuodelta 2011 ja kaksi vuodelta 2012. Ostajien kiinniotto tapahtui yleensä pankkiautomaatilla käynnin tai sitä seuranneen taksimatkan jälkeen. Pääosin miehet myönsivät seksinostoaikeet ja syyttäjä vahvisti heille sakon. Eräs mies myönsi ostoaikeet aluksi, mutta muutti kertomustaan poliisiasemalla ja alkoi vedota poliisin näyttövelvollisuuteen. Hänen osaltaan poliisi suoritti täysimittaisen esi- tutkinnan ja tapaus siirtyi normaaliin syyteharkintaan. Järjestysrikkomuksesta määrätty sakko niin seksin myyjille kuin ostajille näyttää vakiin- tuneen 10 päiväsakkoon tai 50 euron kiinteämääräiseen sakkoon. Tapauksissa, joissa seksin myyjä on saanut sakot toistamiseen, on määrätty 12–14 päiväsakkoa. Kolme sek- sin myyjää vastusti sakkoa. Naisista kaksi oli nigerialaisia ja yksi Suomessa asuva maa- hanmuuttaja. Ostajista kaksi suomalaista miestä vastusti sakkoa, ja tapauksissa suoritet- tiin täysimittainen esitutkinta. Toisessa tapauksessa seksin ostoa ja myynnin lisäksi ta- pauksessa tutkittiin varkautta ja kahta pahoinpitelyä. Tapauksessa seksin ostaja väitti 73 prostituoidun varastaneen hänen rahansa ja pahoinpidelleen hänet. Prostituoidun kerto- muksen mukaan ostaja alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti seksin harrastamisen jälkeen ja yritti kuristaa hänet. 6.3 Poliisin tietoon tullut paritus ja ihmiskauppa Paritus on vanha rikosnimike, mutta poliisin tietoon tulleessa paritusrikollisuudessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia 2000-luvulla. Aivan 2000-luvun alussa poliisin tie- toon tuli reilusti yli 50 paritusrikosta vuodessa. Vuosina 2003 ja 2004 niiden määrä pu- tosi alle kymmeneen. Poliisin tietoon tulleen paritusrikollisuuden määrään vaikuttavat sekä rikollisuustilanne että poliisin näiden rikosten tutkintaan käyttämät voimavarat. Poliisin mukaan Suomen prostituutiorikollisuustilanne ei ole nykyisin yhtä hälyttävä kuin vuosituhannen vaih- teessa, jolloin virolaiset ja venäläiset rikollisjärjestöt olivat jakaneet Suomen etupiirei- hin. Paritusrikollisuuden katsotaan liittyvän Suomessa pitkälti ulkomaalaisiin prostituoi- tuihin. Poliisi arvioi, että paritustoiminnasta 70–80 % liittyisi Virosta tai Venäjältä tule- viin toimijoihin. Loppuosa koostuu esimerkiksi Romanian ja Tsekin alueelta tulevista henkilöistä sekä EU:n tilapäisellä oleskeluluvalla Suomeen tulevista afrikkalaisista. Suomalaiset toimivat poliisin mukaan pääosin ilman parittajaa netin välityksellä. Syyttäjän mukaan viranomaisten tietoon tulevassa prostituutiorikollisuudessa on havait- tavissa muutoksia 2000-luvulla. Kun aiemmin tuli ilmi joitakin yksittäistapauksia, esi- merkiksi Itä-Suomessa on viime vuosina paljastunut isompia paritustapauksia. Syyttäjä arvioi, että rikollisuuden lisääntymisen sijaan tämä saattaa kertoa poliisin tutkinnan suuntautumisesta sekä siitä, että yhteiskunnallinen keskustelu ihmiskaupasta on muutta- nut asenteita ja lisännyt tietoisuutta ilmiöstä. Syyttäjä näkee myös, että paritusrikolli- suuden tutkinta ei ole enää niin painottunut pääkaupunkiseudulle kuin aiemmin. 74 Kuvio 5. Poliisin tietoon tullut paritusrikollisuus Lähde: PolStat Ihmiskauppa tuli rikosnimikkeenä rikoslakiin vuonna 2004. Poliisin tietoon tulleiden ihmiskaupparikosten määrä oli aluksi vähäinen, vain muutamia rikoksia vuosittain, mut- ta kääntyi nousuun vuonna 2010. On mahdollista, että ihmiskaupparaportoijan nimittä- minen vuonna 2009 ja siihen liittynyt huomion kiinnittäminen ihmiskaupparikoksiin on vaikuttanut tutkintojen lisääntymiseen. Ihmiskaupparaportoijan mukaan vuonna 2010 ihmiskauppanimikkeellä suoritettiin 11 esitutkintaa, joista kolmen kohdalla kyseessä oli seksuaalisen hyväksikäytön tarkoi- tus (Ihmiskaupparaportoija 2011). Prostituutiotarkoituksessa käydyn ihmiskaupan esi- tutkintojen määrää ennen ihmiskaupparaportoijan toiminnan alkua on vaikeaa arvioida, sillä tilastoissa vain harvoin eritellään työperäinen ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön täh- täävä ihmiskauppa. 75 Kuvio 6. Poliisin tietoon tullut ihmiskaupparikollisuus Lähde: PolStat. Kaiken kaikkiaan prostituutioon liittyvää rikollisuutta, sekä paritusta että ihmiskauppaa, koskevien tutkintojen määrä on lisääntynyt aivan viime vuosina. Syynä voi olla rikosten määrän lisääntyminen. Todennäköisempi selitys on kuitenkin se, että poliisi on kohdis- tanut enemmän voimavaroja näiden rikosten tutkintaan. Myös julkisella keskustelulla samoin kuin ihmiskaupparaportoijan aktiivisella toiminnalla on todennäköisesti merki- tystä. Ihmiskaupan ja parituksen rajanveto on ollut ihmiskaupparaportoijan huomion kohtee- na. Rajanveto voi olla vaikeaa toiminnan luonteen vuoksi. Väkivaltaista pakottamista tulee näkyviin vain osassa tapauksia. Käytännön asiantuntijoiden puheessa samoin kuin tuomioistuinratkaisuissa korostuu usein, että naiset ovat tienneet tai heidän on täytynyt tietää, että he tulevat Suomeen myymään seksiä. Oikeustapausaineiston valossa paritustoiminnan järjestäytyneisyys vaihtelee. Verkos- tossa voi olla parista kymmeneen naista ja pari kolme huoneistoa. Toiminnassa on – il- meisesti kiinnijäämisen pelosta – korostunut naisten omatoimisuus. Matkustaminen voi tapahtua saattajan kanssa tai omatoimisesti, netti-ilmoitukset näyttävät siltä, että naiset ovat laittaneet ne itse, värväävän kontaktihenkilön jälkeen yhteydet hoidetaan välillises- ti. Oleskelu järjestetään Suomeen asuntoon muutamiksi viikoiksi, harvoin useammaksi kuukaudeksi. Toiminnan organisoitumista on kuvattu mm. Viuhkon ym. raportissa (2009), jonka antama kuva vastaa pitkälle nykytilannetta. Ulkomaalaiset tarvitsevat pa- rittajan usein jo siksi, että eivät tiedä miten Suomessa toimitaan, mistä huoneisto kan- nattaa vuokrata, missä seksiä myydään ja miten prostituutiosta ilmoitellaan. Poliisin tietoon tulleiden paritusrikosten määrän lasku ajoittuu samaan aikaan, kun jär- jestyslaki tuli voimaan. On kuitenkin vaikeaa arvioida, onko näillä kahdella asialla yh- teys. Lasku ajoittuu kuitenkin selvästi aikaisemmaksi kuin rikoslain seksinostokiellon voimaan tulo vuonna 2006. 76 Paritusrikosten määrä kääntyy kasvuun vasta vuonna 2010 eli neljä vuotta seksikaupan kohteen hyväksikäyttörikoksen voimaan tulon jälkeen. Vaikuttaa siis siltä, että kiellolla ei ole ollut juurikaan merkitystä näiden paritus- ja ihmiskaupparikosten määrään tai nii- den ilmituloon. 6.4 Prostituutioon liittyvien rikosten tutkinnasta Ihmiskauppa- ja paritusrikollisuus on tyypillisesti ns. valvontarikollisuutta, jonka esiin tuleminen riippuu huomattavassa määrin poliisin resursseista ja mahdollisuudesta suo- rittaa tarkkailua. Usea haastateltava toi esiin, että poliisi ei pysty puuttumaan kaikkeen rikollisuuteen, vaan joutuu tekemään priorisointia. Toiseksi poliisin eri yksiköiden eri- laiset toimenkuvat vaikuttavat siihen, mihin toiminta pääosin kohdistuu. Kolmanneksi paritusrikollisuuden tutkiminen ja toteennäyttäminen on vaikeaa ja vaatii resursseja, mistä johtuen sitä, mitä esimerkiksi tässä selvityksessä tai journalistisessa työssä tulee esiin yleisellä tasolla, ei välttämättä pystytä näyttämään toteen siten, että näyttö riittäisi tuomioistuimessa. Kuten seuraavassa oikeuskäytäntöä koskevassa luvussa 6 tulee esiin, viime vuosina on tutkittu toisaalta hieroma- ja takahuoneprostituutioon liittyvää paritusta ja toisaalta ta- pauksia, joissa on ihmiskaupan piirteitä, kuten kansainvälisiä verkostoja ja naisten liik- kumista rajan yli, pakottamista tai vapauden rajoittamista. Lähes kaikissa tapauksissa on ollut kysymys heikossa sosiaalisessa asemassa olevien henkilöiden hyväksikäytöstä. Poliisin eri yksiköiden tehtävät liittyvät tällä alueella lainsäädäntöön siten, että paritus- ja ihmiskaupparikoksia ja niiden yhteydessä tuleva seksikaupan kohteen hyväksikäyttö tulevat tutkittaviksi pääosin järjestäytyneen tai vakavan rikollisuuden tutkinnassa, kun taas järjestyslain mukainen seksikauppa tulee esiin lähinnä järjestyspoliisin toiminnassa. Poliisin rikostutkijat pyrkivät paljastamaan ja selvittämään vakavaa järjestäytynyttä ri- kollisuutta. Toiminta on pitkäjänteistä ja edellyttää erilaisten tiedonhankintakeinojen käyttämistä. Poliisi pyrkii seuraamaan rikollisuustilannetta myös ennakoivasti, jolloin tilanteeseen voidaan puuttua tarvittaessa nopeasti. Muiden tiedonhankintakeinojen ohessa esimerkiksi prostituoidut voivat antaa poliisille tietoja sekä oma-aloitteisesti että poliisin tutkijoiden tiedustelujen johdosta. Sekä poliisin että prostituoituja edustavan järjestön mukaan rikospoliisin ja ravintolaprostituutiossa toimivien henkilöiden yhteis- työsuhteet toimivat hyvin. Poliisin rikostutkijan tehtäväksi ei koeta puuttua, sakottaa tai poistaa paikalta, kuten järjestyspoliisilla. Sen sijaan niin rikospoliisin kuin järjestönkin edustajien mukaan tietoa väkivallan kohteeksi joutumisesta, varoituksia esimerkiksi vä- kivaltaisesta seksin ostajasta tai alaikäisistä seksin myyjistä liikkuu puolin ja toisin. Järjestyslain mukaisen seksinostokiellonkin tarkoituksena on yleisen järjestyksen ja tur- vallisuuden suojaaminen. Järjestyspoliisi ei puuttunut aktiivisesti seksikauppaan 2000- luvun puolessa välissä. Sen sijaan vuonna 2011 Helsingissä yleisillä paikoilla eli lähin- nä kadulla käyty seksikauppa otettiin järjestyspoliisin operaation kohteeksi. Sakkoja an- nettiin eniten myyjille. Selitykseksi tälle haastateltu poliisi näkee sen, että julkisessa 77 tilassa toimintaympäristö suosii ostajaa. Käytännössä seksinmyyjän on tehtävä ensim- mäinen siirto, jotta hän tulee huomatuksi. Tällöin ostaja voi pysyä vielä etäällä tai ve- täytyä tilanteesta. Poliisin mukaan tilanteissa, joissa näyttöä on hankittu pidempään, on todennäköisemmin saatu myös ostajia kiinni. Tilanteissa, joissa on selkeästi ollut näyt- töä maksullisen seksin ostosta, sakko on kirjoitettu molemmille. Riittävänä näyttönä os- tosta on pidetty esimerkiksi sitä, että seksinostaja ja myyjä ovat siirtyneet pankkiauto- maatille. Ostaja on joissain tapauksissa tunnustanut ostoaikeet. Haastatellun poliisin mukaan yhtään tällaisessa tilanteessa kiinnijäänyttä ostajaa tai myyjää ei ole jätetty tut- kimatta. Poliisin edustaja näkee suurimman vaikutuksen olevan sillä, että poliisi on aktiivisesti katukuvassa läsnä. Puututtaessa järjestyshäiriöön toiminnan pääpaino ei ole sakottami- sessa vaan neuvot ja kehotukset ovat ensisijaisia. Toisaalta tuotiin esiin, että sakot mak- setaan varsin tunnollisesti, sillä maksamaton sakko on viisumin myöntämisen este. Poliisin edustaja näkee selkeän muutoksen. Ennen katuprostituution tehovalvonnan aloittamista vuonna 2011 prostituoidut eivät reagoineet poliisipartion saapumiseen mil- lään tavalla, koska poliisi ei aktiivisesti puuttunut. Systemaattisella puuttumisella on haastateltavan mukaan ollut selkeä vaikutus. Nyt prostituoidut poistuvat välittömästi, kun poliisiauto saapuu paikalle. Poliisin edustajan mielestä tiukentuneet valvontatoimet eivät ole muuttaneet keskusteluyhteyttä poliisin ja prostituoitujen välillä. Hän kuvaa keskusteluvälejä normaaleiksi, eikä niistä ole havaittavissa poliisiin kohdistuvaa pelkoa tai vihaa. Poliisin mukaan aktiivinen valvonta on vähentänyt katuprostituutiota Helsingissä. Polii- sin edustaja näkee lainkuuliaisuuden kytkeytyvän siihen, mikä on kiinnijäämisriski ja kuinka paljon poliisi asiaa valvoo. Samantyyppinen ajattelu pätee hänen nähdäkseen esimerkiksi liikennekäyttäytymiseen, jossa ylinopeudet yleistyvät, jos autoilijat tietävät, että liikennevalvonnan puuttumisen vuoksi ei ole riskiä jäädä kiinni Kolmannen sektorin haastateltava puolestaan toteaa painokkaasti, etteivät seksiä myyvät naiset luota järjestyksenvalvontaa suorittavaan poliisiin. Järjestyspoliisin toiminta koet- tiin ulkomaalaistaustaisia naisia kohtaan syrjiväksi. Sen koettiin heikentävän luottamus- ta poliisiin siten, että prostituoidut eivät enää uskalla kääntyä poliisin puoleen kohdates- saan väkivaltaa tai havaitessaan jotain epäilyttävää. Ulkomaalaislain nojalla on mahdollista käännyttää maasta EU:n ulkopuolelta tulevia henkilöitä prostituutioepäilyn perusteella. Tarkkoja lukumääriä prostituution perusteella tapahtuneista käännytyksistä emme saaneet kuin vuodesta 2011 lähtien. Vuonna 2011 käännytyksiä oli 77, vuonna 2012 36, ja alkuvuodesta 2013 (11.4.2013 saakka) käänny- tyksiä oli 18. Rajavartiolaitoksen mukaan käännytysten määrä prostituutioepäilyn perus- teella väheni Baltian maiden liityttyä Euroopan unioniin. Vuodesta 2006 rajavartiolai- toksen käännytyksiä on ollut pääsääntöisesti muutama (0–4) vuodessa, joskin vuonna 2007 käännytyksiä oli 17 ja 11 vuonna 2011. 78 Paritus- ja seksinostorikosten selvittämisen vaatima suuri työmäärä tuotiin esiin useissa poliisin edustajien haastatteluissa. Tutkinta vaatii pitkäaikaista seurantaa, joka voi sitoa poliisin työvoimaa tarkkailuun, erilaisten tiedonhankintapakkokeinojen käyttöä ja kan- sainvälistä yhteistyötä. Yleisen tason havainnoista on pitkä matka siihen, että rikosepäi- lyt saadaan kohdistettua tiettyihin epäiltyihin ja että kokoon saadaan riittävä näyttö. Tästä huolimatta hankittu näyttö ei välttämättä riitä syytteiden nostamiseen ja tuomit- semiseen. Jos syytteitä ei nosteta tai ne kaatuvat tuomioistuimessa taikka tuomitut seu- raamukset koetaan uhrattuihin tutkintaresursseihin nähden vähäisiksi, poliisissa voidaan kokea turhautumista, joka taas vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin priorisoinneista ja resurs- sien kohdentamisesta. 6.5 Paritus ja ihmiskauppa tuomioistuimissa Poliisin tutkimien paritus- ja ihmiskaupparikosten määrä kääntyi 2010-luvulla kasvuun, ja myös tuomioistuimet ovat käsitelleet useita paritus- ja ihmiskaupparikoksia. Tapauk- siin on liittynyt satoja, ja kaiken kaikkiaan jopa tuhansia seksinostajia. Oikeustapausaineiston perusteella tapauksissa näyttää olevan joitakin yhteisiä piirteitä: Ensinnäkin suurin osa parituksen kohteista on ulkomaalaisia ja Suomessa tilapäisesti oleskelevia naisia. Toiseksi suurin ryhmä ovat Suomessa pysyvästi asuvat alun perin thaimaalaiset naiset. Naiset ovat pääsääntöisesti 20–35-vuotiaita, mutta joukossa on se- kä alaikäisiä että hyvinkin iäkkäitä naisia. Parittajat ovat sekä miehiä että naisia. Tilastokeskuksen julkaisemien oikeustilastojen mukaan vuosina 2005–2010 parituksesta ja törkeästä parituksesta oli tuomittu yhteensä 87 henkilöä, joista 43 prosenttia (37) oli naisia. Paritukseen syyllistyneet naiset olivat usein itsekin myyneet seksiä. Useimmiten parittaja on samaa kansallisuutta tai etnistä alkuperää kuin parituksen koh- de. Parittaja saattaa olla jo kotoutunut Suomeen ja pystyy samalla hyödyntämään läh- tömaan tuntemuksen, sekä sen, ettei parituksen kohde tunne Suomen oloja. Toiminnassa saattaa olla mukana paikallisia välikäsiä tai alemman tason suomalaisia toimijoita, joilla on päätekijää yksityiskohtaisempi paikallistuntemus.17 Parittaja voi olla ”ystävä”, henki- lö, joka on ”pelastanut” karanneen tai muuten ahdinkoon joutuneen nuoren naisen tai esimerkiksi poikaystävä. Erään haastatellun mukaan parittajien ulkoinen olemus ei pal- jasta henkilöä rikolliseksi, vaan tämä voi jopa vaikuttaa ”naapurinpojalta”. Monissa ta- pauksissa paritukseen kytkeytyvät henkilöt muodostavat löyhän ja piiloisen verkoston, jossa toimivia yhdistää rikollinen hyötymistarkoitus. Stereotypiat järjestäytyneen rikol- lisuuden mafialuonteesta eivät näytä vastaavan Suomessa vallitsevaa asiantilaa. 17 Esimerkiksi tapaus, jossa suomalaiset miehet olivat alivuokranneet omia vuokrahuoneistojaan prosti- tuutiotarkoitukseen. Tapauksessa ei pystytty osoittamaan taloudellista hyötymistä. Poliisin käsitys asiasta oli, että syytetyt olivat lähinnä bulvaanin asemassa (Helsingin käräjäoikeuden päätös vuodelta 2010). 79 Ihmiskauppa Syytteitä on nostettu sekä ihmiskaupasta, törkeästä ihmiskaupasta, parituksesta että tör- keästä parituksesta. Tiedossamme on kuusi tuomiota seksuaalisen hyväksikäytön tarkoi- tuksessa käydystä ihmiskaupasta ja törkeästä ihmiskaupasta.18 Syyttäjä on ajanut ihmis- kauppasyytettä useammassa tapauksessa, mutta muissa tuomio on annettu parituksesta tai törkeästä parituksesta. Ihmiskauppatuomiot ovat koskeneet tapauksia, joissa uhri on ollut erityisen haavoittuva tai alaikäinen. Kaikissa tapauksissa uhrit ovat olleet varsin nuoria, joko alaikäisiä tai noin 20-vuotiaita. Ihmiskaupalla on ollut uhreille erittäin vakavia seurauksia. He ovat kokeneet vakavia pelkotiloja, psyyken romahduksia, univaikeuksia ja itseinhoa. Osa on päätynyt viiltelemään itseään tai yrittänyt itsemurhaa. Osa on kärsinyt fyysistä sairauk- sista seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena. Kahdessa ihmiskauppatapauksessa uhrina on ollut nuori virolaisnainen, joka henkilö- kohtaisilta ominaisuuksiltaan on ollut erityisen haavoittuvainen. Yhdessä tapauksessa kysymys oli alaikäisen romanialaistytön parituksesta. Kahdessa tapauksessa nuori suomalaisnainen oli joutunut suomalaisten tekijöiden väki- vallan ja ihmiskaupan uhriksi. Yhdessä tapauksessa uhreina oli useita suomalaisnaisia ja tekijöitä on samoin ollut useita. Ihmiskaupan lisäksi tapauksissa on tullut tuomioita vä- kivalta- ja seksuaalirikoksista. Paritusrikokset Parituksesta ja törkeästä parituksesta annettujen tuomioiden määrä on vaihdellut neljän ja 30 välillä vuodessa. Tuomioiden määrä on ollut kasvussa, joskin vuonna 2011 määrä jälleen väheni. Osa viime vuosina annetuista tuomioista on ollut seurausta thai- hierontapaikkoihin liittyvistä tutkintakokonaisuuksista . Osa tuomioista koskee lähinnä pääkaupunkiseudulla ilmi tulleita kansainvälisiä paritustapauksia. Suurimmassa osassa tapauksia syytteet on nostettu joko parituksesta tai törkeästä parituksesta. Muutamassa tapauksessa syyte oli koskenut ihmiskauppaa, mutta tuomio tuli parituksesta tai törkeäs- tä parituksesta. Parituksesta ja törkeästä parituksesta tuomittiin vuosina 2005–2010 yhteensä 82 henki- löä, joista 17 prosenttia (16 henkilöä) törkeästä parituksesta. Paritustutkintojen yhtey- dessä on tullut esiin, että seksin ostajia on ollut huomattavia määriä. Kuitenkin vain harvoin on tutkittu seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä. Joidenkin vuosina 2009–2012 käräjäoikeuksissa käsiteltyjen paritustapausten käsittely- ajat olivat erittäin pitkiä. Kahdeksassa tapauksessa itse paritustoiminta oli tapahtunut ennen seksikaupan kohteen hyväksikäyttörikoksen (2006), joissakin tapauksissa jopa 18 Ihmiskaupparikos tuli rikoslakiin vuonna 2004. 80 ennen järjestyslain (2003) voimaan tuloa. Vaikuttaa siltä, että nykyisin tapaukset etene- vät poliisilla ja oikeuslaitoksella huomattavasti nopeammin. Eräissä paritusoikeuden- käynneissä todistajana kuultu poliisi on kertonut, että huoneistoparituksesta on voitu tietää pitkään, jopa useamman vuoden, mutta resurssisyistä tutkintaa ei ole aiemmin kyetty aloittamaan. Kuvio 7. Paritusrikokset käräjäoikeuksissa vuosina 2005 – 2011 Lähde: Tilastokeskus Kuvio 8. Törkeää paritusta koskevat syytteet käräjäoikeuksissa Lähde: Tilastokeskus 81 Thaihierontalaitokset Poliisi aloitti vuonna 2007 systemaattisen thaihierontalaitosten valvontaoperaation, mi- kä johti paritusoikeudenkäynteihin ympäri Suomen. Oikeustapauksista käy ilmi thai- hierontapaikoissa vakiintunut toiminnan tapa, jossa omistaja saa normaalin hieronta- maksun täysimääräisesti, thaihieroja saa vain intiimihieronnasta tai muusta seksin- myynnistä tulevat rahat. Muutamassa tapauksissa hieroja on ilmeisesti saanut seksin- myynnin lisäksi viisi tai kymmenen euroa virallisesta hierontamaksusta. Usein parituksesta tuomittu ja parituksen kohteet ovat olleet thaimaalaista alkuperää olevia naisia, jotka ovat avioituneet Suomeen. Parittaja on voinut olla myös aviomies tai suomalais-thaimaalainen pariskunta yhdessä. Haastatteluista käy ilmi, että taustalla on usein väkivaltainen tai muuten epäonninen avioliitto suomalaisen miehen kanssa. Nai- sen nimiin on voitu ottaa lainoja, ja yritys on ehkä merkitty naisen nimiin. Väkivaltai- nen puoliso voi käyttää tietoa naisen seksinmyynnistä kiristyskeinona, mikäli naisella ei ole pysyvää oleskelulupaa (seksinmyynti ulkomaalaislain käännytysperusteena). Käräjäoikeudet päätyivät erilaisiin lopputuloksiin tulkitessaan edellä esitettyä thai- hierontapaikkojen tulonjaon soveltuvuutta paritusrikoksen tunnusmerkistöön. Esimer- kiksi Vantaan käräjäoikeus katsoi törkeää paritusta vuosina 2007–2009 koskeneessa asiassa jääneen näyttämättä, että seksinmyynnistä saadut rahat olisivat osaksikaan siir- tyneet parituksesta syytetyille (Vantaan KO R 10/1221). Useimmissa käräjäoikeuksien ratkaisuissa on omaksuttu tulkinta, jonka mukaan vastaaja on hyötynyt taloudellisesti seksuaalipalvelujen myynnistä liikehuoneistonsa tiloissa asiakkaiden maksamien hie- rontamaksujen muodossa ja siten syyllistynyt paritukseen. (Kainuun KO R 11/960 & R 11/959) Tätä tulkintaa vahvistaa myös Helsingin hovioikeuden tuomio 31.1.2012 no 261. Private- ja stripteaseparitus Aineistosta ilmenee, että paritusta ja prostituutiota esiintyy seksikauppojen takahuoneis- sa, striptease- ja private-esiintymistiloissa. Myös seksinostajia on paljastunut näitä kos- kevissa tutkinnoissa Seinäjoella, Vaasassa, Kuopiossa, Lahdessa ja Oulussa. Oikeudessa todistaneen seksinmyyjän mukaan intiimihieronta on suhteellisen yleistä seksikaupoissa ja striptease-paikoissa ja toiminta takahuoneissa oli kaikkialla samanlaista. Toiminnan tapa muistuttaa monilta osin thaihierontapaikkojen käytäntöä, jossa kassalle maksetaan virallinen ”sisäänpääsymaksu”, jotta seksinostosta päästään neuvottelemaan. Tosin oi- keudessa todistaneiden seksinostajien mukaan aiemmin myös seksi sisältyi kassalla maksettavaan perushintaan. (Vaasan KO R 09/246) Käräjäoikeus piti Vaasan ja Seinä- joen striptease- ja öljyhierontaliikkeissä tapahtunutta paritusta käsiteltäessä ilmeisenä, että ”koko liikeidea on rakentunut sille, että ensin asiakas saadaan kiihkeäksi ja sitten tarjotaan intiimihierontaa ´lievennykseksi´”. Koska perusmaksusta esiintyjä sai itsel- leen vain 5 € (ja lisäksi naiset maksoivat liikkeenomistajalle 20 € päivävuokraa), tuo- mioistuin piti selvänä, ettei pelkillä laillisilla esiintymisillä voinut saada riittävää elan- toa. Käräjäoikeus tuomitsi tekijät parituksesta. 82 Huoneistoparitus Suomessa paritustoiminta on perinteisesti liittynyt huoneen järjestämiseen seksinmyyn- tiä varten. Vuokranantajan tuomitseminen parituksesta edellyttää tahallisuutta, eli tietoi- suutta siitä, että asuntoa käytetään prostituutioon. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2005:17 (ns. Kotkan punaisen talon tapaus) mukaisesti vuokranantajan rikosoi- keudellinen vastuu ei riipu siitä, mihin tarkoitukseen tilat on muodollisesti vuokrattu. Ratkaisevaa on vuokranantajan tietoisuus tilojen tosiasiallisesta käyttötarkoituksesta. Vuokranantaja voidaan tuomita parituksesta, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt käsittää tiloissa harjoitettavan prostituutiota ainakin muuten kuin satunnaisesti ja että vuokran- maksu rahoitetaan pääasiallisesti prostituutiosta saatavilla tuloilla. Vuokranantajaparituksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta tulee määritellä lähtökohtai- sesti sen mukaan, kuinka törkeää toisen prostituution hyväksikäyttöä teko ilmentää. Esimerkiksi virolainen parittaja, jolla oli seitsemän eri asuntoa ja asunnoissa toimi 13 virolaista prostituoitua, peri prostituoiduilta kiinteää 1200 euron viikkohintaa ja ve- lotti 100 € internetilmoittelusta. Prostituoidut saapuivat yleensä viikoksi kerrallaan Suo- meen. Toiminta jatkui 15 kuukautta, ja mies tuomittiin törkeästä parituksesta. (Hgin KO R 09/2603) On myös muita paritustapauksia, joissa viikkovuokra on ollut 1000 euron suuruinen. Haastatellun järjestönedustajan mukaan ulkomaalaisen naisen asunnottomuutta saate- taan käyttää rahastuksen väylänä. Nainen, jolla ei ole kotikuntaoikeutta, ei pääse asioi- maan viranomaisissa ilman virallista osoitetta. Tällöin nainen on voinut joutua maksa- maan välikädelle pelkästä oikeudesta postiosoitteeseen satoja euroja kuussa ilman avainta tai pääsyä asuntoon. Ylihintaiseen vuokraan voi sisältyä velvollisuus myydä seksiä. Huoneistoparitus kytkeytyy joissain tapauksissa myös nuoren, jopa alaikäisen henkilön haavoittuvan tilan hyväksikäyttämiseen: ”A on karannut lastenkodista ja ollut asunnoton ja rahaton, A on mennyt vastaajan asunnolle, jossa vastaajan aloitteesta yhdessä A:n kanssa on päädytty maksua vastaan seksipalvelujen tarjoamiseen vastaajan A:n käyttöön antamalla asunnolla […]”. Huoneistoparitus näyttää olevan liikkuvaa ja liike voi tapahtua myös kaupungin sisällä. Taustalla voi olla kiinnijäämisen pelko. Huoneistoja myös vaihdetaan kaupunginosasta toiseen, jos kysyntä ei ole riittävää. (Hgin KO R 10/520) Poliisin mukaan seksinostajat tuodaan pääsääntöisesti asuntoon, sillä se on turvallisem- paa. Vain poikkeuksellisesti prostituoitu menee seksinostajan luokse. Käräjäoikeudessa kuullun poliisin mukaan on täysin normaalia, että pienessä yksiössä myy seksiä kaksi tai kolme naista samanaikaisesti. Virolaisten huoneistoparittajalla oli esimerkiksi 51 neliön kaksio viidellä sänkypaikalla. (Hgin KO R 09/4306). Useamman 2000-luvulla käydyn paritusoikeudenkäynnin asiakirjoista ilmenee, että prostituutiossa käytettyihin huonei- siin on pingotettu liinoja, joilla sänkyjen väliin saadaan näkösuojaa. 83 Ihmiskaupan piirteitä sisältävä paritus Pääkaupunkiseudun tuomioistuimissa käsitellyissä paritustapauksissa on havaittavissa ihmiskauppaan viittaavia piirteitä. Prostituutiossa hyväksi käytetyt naiset oli organisoi- dusti tuotu Suomeen. Näistä oikeustapauksista käy ilmi, että prostituoiduilta on peritty erilaisia maksuja. Ro- manialainen paritusorganisaatio edellytti romanialaisilta prostituoiduilta 1000 euron aloitusmaksua, jotta nämä saivat aloittaa seksinmyynnin Helsingin keskustassa sijaitse- vassa seksibaarissa. Naisten oli maksettava 250–300 € viikkomaksua parittajalle. Suo- men parittaja oli tilivelvollinen Espanjassa olevalle johtajalle. Toiminta ehti jatkua 1,5 vuotta ennen pidätystä. Oikeudessa todistajana kuullun poliisin mukaan Helsingin seksibaareissa toimii pääosin venäläisiä ja virolaisia prostituoituja, romanialaisten väki- valtainen parittaminen oli poikkeuksellista ja se häiritsi venäläisten ja virolaisten prosti- tuutiota. Lisäksi romanialaisten hinnoittelu oli halvempaa. (Hgin KO R 11/4178) Venäläisen operaattoriparituksen alaiset prostituoidut joutuivat maksamaan Pietarissa olleelle parittajalle 325 euroa päivärahaa riippumatta siitä, oliko heillä asiakkaita vai ei. Venäläisissä paritustapauksista ilmenee toiminnantapoja, joissa parittaja valmistelee vii- sumit, antaa matkarahat, mutta myös valitsee minne nainen lähetetään Suomessa. Suo- meen saavuttuaan naiselle ilmoitetaan, paljonko hän on velkaa tästä avusta. Suomeen tuli paljon nigerialaisia prostituoituja kevään 2009 aikana. (Hgin KO R 10/2743) Tapauksessa paljastui 24 nigerialaista prostituoitua, joista monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia. Toimintaa Suomessa organisoinut nainen väitti olevansa vain prostituoitu, joka auttaa ja neuvoo toisia prostituoituja. Poliisin mukaan on yleistä, että paritusta pyörittävä nainen toimii myös itse prostituoituna. Todistajana oikeudessa kuul- tu poliisi totesi: ”Prostituutiossa maksetaan aina avusta korvaus. Alalla ei ole tapana auttaa muita prostituoituja ilmaiseksi ja alalla vallitsee kova kateus. Prostituutiota teh- dään ainoastaan rahan takia.” Nigerialainen ryhmä, jonka Suomen johtohahmo tuomit- tiin Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä parituksesta (Hgin KO R 10/2743), peri 2000 euron kynnysmaksua prostituoiduilta. Nigerialaisten naisten tuli kynnysmaksun lisäksi suorittaa 200 € viikkomaksu ilmoittelusta netissä sekä asiakasmääriin perustuva provi- sio. Poliisin käsityksen mukaan toimintaa johdettiin Italiasta ja Espanjasta. Sekä poliisin että rajavartiolaitoksen asiantuntijoiden mukaan Norjassa alkuvuodesta 2009 voimaantullut seksinoston täyskielto näkyi nopeasti Helsingin prostituutiotilan- teessa. Erityisesti nigerialaiset naiset, jotka olivat aiemmin toimineet Oslossa, siirtyivät Kööpenhaminaan ja Helsinkiin. Myös Göteborgissa tavattiin aiempaa enemmän nigeria- laisia seksinmyyjiä vuonna 2009. 84 Ns. ”operaattoritoiminta” Erittäin organisoituneessa parituksessa on käytetty ”puhelinoperaattoreita”, jotka vas- taavat ostajien soittoihin ja sopivat tapaamisajankohdasta ostajan kanssa. Tämän jälkeen operaattori ilmoittaa prostituoidulle ajankohdan ja paikan.19 Yleensä operaattori vastaa kerrallaan vain yhden prostituoidun asioista. Operaattoritoimintaa on tuomioistuintapa- usten mukaan yleensä johdettu ulkomailta (Venäjä tai Viro).20 Laajoissa tapauksissa operaattoreita on ollut paljon, ja huolimatta viranomaisyhteistyöstä poliisin ja rajavar- tiolaitoksen välillä vain osa näistä saatiin selvitettyä. Poliisin arvion mukaan eräässä laajassa operaattoritapauksessa oli yhteensä 140 venäläistä prostituoitua. Prostituutioon liittyvät muut rikokset Useammassa tapauksessa paritukseen syyllistyneet henkilöt ovat saaneet tuomioita myös muista rikoksista. Parittajia on tuomittu muun muassa muista seksuaalirikoksista (esimerkiksi raiskauksista ja hyväksikäytöistä) sekä väkivalta-, ampuma-ase-, huumaus- aine-, kirjanpitorikoksista sekä varkauksista ja petoksista. Joissain tapauksissa syytettyjä on lukuisia. (Esim. Hgin KO R 08/9469, Salon KO R 07/141) Paritustapauksissa ilmitulleita ostajia Paritustapauksissa tuli esiin, että ostajia oli ollut lukuisia, joskus useita satoja. Kuitenkin seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä oli tutkittu vain harvoin. Sen sijaan useissa tapauk- sissa muutamia seksin ostajia oli kuultu todistajina. Nigerialaisten naisten paritustapauksessa poliisin telekuuntelu koski 10 000–15 000 pu- helua, joista esitutkintaan valikoitui 600. Näistä puolet oli poliisiin mukaan seksinosta- jien puheluita. Ostajat kuitenkin rajattiin tutkinnan ulkopuolelle. Joskus oli vaikeaa selvittää, mitä esiin tulleille seksikaupan kohteen hyväksikäytön tut- kinnoille oli tapahtunut. Vaasan käräjäoikeuden ratkaisussa esitetään tarkat arviot pari- tusepäilyn kohteena olevan kahden liikkeen asiakasmääristä. Liikkeessä A kävi keski- määrin 172 asiakasta kuussa ja toiminta jatkui 23 kuukautta. Liikkeessä B kävi keski- määrin 30 asiakasta viikossa ja toiminta jatkui 31 viikkoa. Tuomioistuimen pöytäkirjas- sa mainitaan syyttäjän tehneen neljän todistajana kuullun seksinostajan kohdalla päätök- sen syyttämättä jättämisestä. Syyttäjä ilmoittaa kuitenkin, ettei ole tehnyt tällaisia pää- töksiä näiden henkilöiden kohdalla. Tapauksen osalta PolStat:n tilastoissa näkyy 20 po- liisin tietoon tullutta seksinostoepäilyä, mutta ilmeisesti tapaukset ovat vanhentuneina poistuneet rekisteristä. 19 Operaattoritoimintaa ilmitulleissa paritustapauksissa oli jo vuonna 2001. (Hgin KO R 12/757). 20 Aiemmissa tapauksissa puhelinoperaattorit ovat sijainneet Suomessa, mutta viimeaikaisissa tapauksissa operaattoreita on ollut esimerkiksi Keski-Euroopassa. 85 Thaihierontalaitoksiin kohdistuneen valvontaoperaationyhteydessä paljastui seksinosta- jia. Asiakirjoista on voinut käydä ilmi yksityiskohtaiset tiedot tapahtumista ja pankki- korttimaksuista. Eräissä tapauksissa (Vantaa ja Kainuu) tuomioistuin katsoi, että maksullista seksiä oli tarjottu vain satunnaisesti, ja tätä on pidetty osoituksena siitä, ettei kyseessä ole paritus. Kainuun käräjäoikeus on thaihierontapaikkoja koskevissa oikeuskäsittelyissä kuullut thaihierontapaikkojen asiakkaita todistajina (toisessa tapauksessa kolme miestä todista- jana, toisessa neljä). Yksi näistä myönsi ostaneensa seksiä, mutta syyttäjä jätti syyttä- mättä sillä perusteella, ettei henkilö ole olosuhteista voinut päätellä paritusta. Muut asi- akkaat olivat kertoneet, että heille oli tarjottu hierontapaikassa maksullista seksiä. Myöskään Lahden vuoden 2011 laajassa paritustapauksessa, joissa tekijällä oli 13 liike- huoneistoa (thaihierontalaitoksia ja striptease-paikkoja) ja kaksi asuntoa, joita käytettiin seksinmyyntiin, ja joissa olosuhteet viittasivat hyvin organisoituun paritukseen, seksi- kaupan kohteen hyväksikäyttöä ei tutkittu. Todistajina oikeudessa kuultiin kolmea sek- sinostajaa, jotka kertoivat yksityiskohtaisesti useista käynneistään. 6.6 Seksikaupan näkyvyys ja näkymättömyys Poliisin tutkimissa ja tuomioistuimissa käsitellyissä paritus- ja ihmiskauppatapauksissa on tullut esiin lukuisia seksin ostajia. Seksinostorikoksina on käsitelty alle 400 tapausta. Useissa paritus- ja ihmiskauppatapauksissa ostorikosten tutkinnasta ei ollut mitään mer- kintää. Prostituution kenttää voidaan kuvata oheisen ympyrän avulla. Ympyrän keskellä oleva pieni ympyrä kuvaa viranomaisten tietoon tullutta ihmiskauppaa ja paritusta, joka on niin ilmeistä, että siihen liittyvä seksin ostaminen on rangaistavaa seksikaupan kohteen hyväksikäyttönä. Näitä seksinostoja on jonkin verran tutkittu ja rangaistu. Seksin osto ja ostajan tietoisuus parituksesta tai ihmiskaupasta on kuitenkin suhteellisen vaikeaa näyt- tää toteen. Käsityksemme mukaan aineistoon sisältyy tapauksia, joissa tutkintaresursse- ja kohdentamalla seksinostoja olisi pystytty näyttämään toteen. Kuvion keskimmäinen ympyrä kuvaa ”harmaata aluetta”, johon liittyy paritusta ja ih- miskauppaa. Paritus- ja ihmiskauppatoiminta pyritään säännönmukaisesti naamioimaan siten, että seksinmyynti näyttäisi vapaaehtoiselta. Keskimmäisen ympyrän tilanteissa naamioimisessa on onnistuttu. Tällä alueella parituksen ja ihmiskaupan toteennäyttämi- nen on poliisillekin vaikeaa, mutta se, kuinka siinä onnistutaan, riippuu paljolti myös siitä, kuinka paljon tutkintaan käytetään resursseja. Koska ostajan tulisi olla tietoinen parituksesta tai ihmiskaupasta, jotta häntä voitaisiin rangaista seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä, tutkinta tällä alueella on haasteellista. Käytännössä seksinostotilanteet ovat pikaisia, ne tapahtuvat usein esimerkiksi hotelli- huoneessa, jolloin miljööstä ei ole pääteltävissä mitään. Vain harvoin seksinostajan tai 86 seksinmyyjän intressissä on paljastaa toiselle osapuolelle itseään koskevia tietoja. Pari- tus- ja ihmiskauppatapauksissa tulee esiin, että vapaaehtoisuuden fasadi pyritään pitä- mään yllä viimeiseen saakka myös ostajien suuntaan. Tapauksissa tulee esiin, että va- paaehtoisuuden vaikutelman aikaansaamiseksi nähdään paljon vaivaa. Todellisuudessa taustalla voi olla velkaannuttamista, väkivaltaa, uhkailua tai monimuotoista huono- osaisuutta. Ihmiskaupan uhrit ovat hakeneet apua vasta kun heidän henkensä on vaaras- sa. Tiedetään, että seksinmyyjät ovat saaneet parittajilta ohjeita kertoa toimintansa ole- van vapaaehtoista, jos he kohtaavat poliiseja. Suomen kokemusten lisäksi Ruotsista ja Britanniasta saadut tiedot viittaavat siihen, että toiminnan naamiointi vapaaehtoiseksi seksin myynniksi on alalla tärkeää. Suomessa nykyinen lainsäädäntö antaa tähän kimmokkeen, sillä syyte ihmiskaupan uhrilta seksin ostamisesta ei menesty, kun viranomaisen pitäisi pystyä jälkikäteen näyttämään, että ostajan olisi pitänyt tietää ihmiskaupasta. Kehän uloin ympyrä kuvaa prostituutiota, johon ei liity paritusta tai ihmiskauppaa. Ku- vion ympyröiden suuruudet eivät pyri kuvaamaan prostituution eri ilmiöiden laajuutta. Kuvio 9. Seksikaupan naamioimista koskeva kehäkuvaaja 87 7 Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö: soveltaminen 7.1 Syyttäjän käsittelemät seksinostotapaukset Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan pykälän voimassaolon aikana syyttäjä on tehnyt ratkaisun 198 henkilön osalta. Näistä 73:n kohdalla syyttäjä nosti syytteen (tilanne 30.6.2013). Syyttäjällä päättyneissä jutuissa on tehty päätöksiä syyttämättäjättämisestä ja esitutkin- nan rajaamisesta. Syyttämättäjättämispäätöksiä on yleisimmin 1–2 vuodessa. Vuosina 2008–2009 laajan seksin ostoa koskeneen tapauksen osalta Helsingin syyttäjä teki yh- teensä 15 syyttämättäjättämispäätöstä. Eniten on tehty päätöksiä esitutkinnan rajoittami- sesta eli syyttäjä on päättänyt olla nostamatta syytettä tietyn epäillyn osalta esitutkinnan jatkuessa muilta osin. Esimerkiksi mainittuun Helsingin tapaukseen liittyen syyttäjä teki esitutkinnan rajoittamista koskevan päätöksen 63 rikoksesta epäillyn osalta. Vuonna 2010 syyttäjällä päättyneitä tapauksia on 18. Ratkaisut liittyvät Kuopiossa käsi- teltyyn tapaukseen ja niistä kolme on syyttämättäjättämispäätöksiä ja 15 syyttäjän muita päätöksiä. Syksyllä 2012 ilmitulleen Lappeenrannan paritustapauksen yhteydessä tutkitut 83 sek- sinostoa tuli syyteharkintaan kesäkuussa 2013. Kesäkuun loppuun mennessä syyttäjä oli tehnyt tapauksessa 23 syytettä ja 15 syyttämättäjättämispäätöstä. Tapauksessa parittaja oli laittanut netin kontaktisivustolle seuranhakuilmoituksen, johon vastanneille henki- löille ilmoitettiin kyseessä olevan maksullinen seksi ja hinnasto sekä kehotettiin otta- maan yhteyttä tekstiviestillä. Kun henkilö otti yhteyttä, hänen kanssaan sovittiin hinnas- ta, ajankohdasta ja annettiin huoneiston osoite. Parittaja ilmoitti tulevasta seksinostajas- ta prostituoidulle, joka puolestaan ilmoitti puhelimitse parittajalle asiakkaan lähdettyä. Yhteydenpidon asiakkaan kanssa hoitivat parittajat. Keväällä 2013 Itä-Suomen thaihierontalaitosten valvontaoperaation yhteydessä paljas- tuneiden seksinostajien osalta syyteharkinta ei ollut valmistunut selvitystyön loppuun mennessä. 88 Kaiken kaikkiaan syyttäjien käsittelemissä asioissa selvästi lähes kaksi kolmannesta on päättynyt syyttämättä jättämiseen, ja noin kolmasosassa on nostettu syyte. Kuvio 10. Syyttäjän päätökset, seksikaupan kohteen hyväksikäyttö 2006–2011. Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin syyttäjänvirasto. Tilastokeskuksen vuotta 2009 koskevaan lukuun on lisätty Helsingin syyttäjänvirastolta saatu tieto 63 esitutkinnan rajoittamisesta (R 09/4928). Tilastokes- kuksen mukaan ETR-päätöksiä ei ollut lainkaan vuonna 2009. 7.2 Tuomioistuimien käsittelemät seksinostorikokset Käräjäoikeuksissa on käsitelty 50 syytettä seksinostosta tai seksinoston yrityksestä (2006–2012). Näistä 42 oli syyksilukevia tuomioita ja kahdeksan kohdalla syyte hylät- tiin. Hovioikeus on käsitellyt seksinostoa koskevia valituksia kahdeksan vastaajan tekemän valituksen johdosta. Kuuden valittajan osalta hovioikeudet (Helsinki ja Itä-Suomi) hyl- käsivät syytteet. Korkein oikeus otti käsiteltäväkseen kahden seksinostajan tapauksen. Toinen muutoksenhakija kuoli ennen tapauksen käsittelyä, ja KKO kumosi hovioikeu- den tuomion. Korkein oikeus hylkäsi syytteen myös toisen seksinostajan osalta. 89 Kuvio 11. Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö -rikoksen (RL 20:8) soveltaminen kärä- jäoikeuksissa 2006–2011 Lähde: Tilastokeskus Rangaistukset Suurimmassa osassa tapauksia käräjäoikeudet ovat tuominneet yhdestä seksinostosta 20 päiväsakkoa. Seksin oston yrityksestä on tuomittu 10 päiväsakkoa. Helsingin laajan seksinostotutkinnan ensimmäisessä oikeudenkäynnissä yksi ostaja tuomittiin yhdestä ostosta 30 päiväsakkoon, mutta myöhemmissä istunnoissa linjaksi muodostui 20 päivä- sakkoa yhdestä ostosta. Useamman ostorikoksen tapauksissa päiväsakkojen hajonta on suurempaa. Kahdesta ostorikoksesta on tuomittu niin 30 kuin 50 päiväsakkoa. Useammasta kuin kahdesta os- tosta tuomittu on voinut saada 50 päiväsakkoa. Eräässä tapauksessa yksi tekijä tunnusti ostaneensa 10–20 kertaa ja toinen tekijä 40 kertaa intiimihieronnan. Molemmat tuomit- tiin teoistaan 50 päiväsakkoon. Sakkojen kokonaismäärä vaihteli merkittävästi, sillä päiväsakon suuruus määräytyy te- kijän nettokuukausitulojen mukaan. Alin mahdollinen päiväsakon määrä on 6 euroa. Päiväsakon alarajan mukaisesti tuomittiin 13 tekijää, jolloin yhdestä seksinostosta sai käytännössä 120 € sakon. Selkeästi suurituloisemmilla seksinostajilla 20 päiväsakkoa tarkoitti useammassa aineiston tapauksessa 1120–2580 euron rangaistusta. Kahdessa tapauksessa 50 päiväsakkoa johti 1850 ja 2100 euron sakkotuomioihin. Eräs yhdestä seksinoston yrityksestä tuomittu maksoi 10 päiväsakon yhteissummana 3180 €. Rangaistusmääräysmenettelyä ei seksinoston tapauksissa ole käytetty kuin yhdessä ta- pauksessa (Tilastokeskus). 90 7.3 Tuomioistuinkäsittelyt Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä on tähän mennessä käsitelty tuomioistuimissa kolmessa eri asiakokonaisuudessa. Ensimmäinen näistä liittyy vuonna 2007 Motelli Syvälammen paritusrikokseen, jolloin Salon käräjäoikeus käsitteli seksin oston yrityksen yhden vastaajan osalta. Useita seksinostajia on haastettu Helsingissä yhdessä tapauksessa vuosina 2008–2009 ja Pohjois-Savossa 2010. Motelli Syvälampi Salon Motelli Syvälammella oli usean vuoden ajan (2002–2007) epäilty harjoitettavan paritusta. Poliisi suoritti valvontaiskun motelliin, jolloin seksinoston yrityksestä sittem- min syytetty löytyi piiloutuneena prostituoidun motellihuoneen sängyn alle. Pääkäsitte- lyssä vastaaja tunnusti ensin ottaneensa vastaan tarjouksen maksullisesta seksistä, mutta muutti sitten kertomustaan tältä osin. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen, sillä se katsoi, ettei vastaaja ollut pystynyt arvioimaan oliko motellilla harjoitettu paritusta vai pelkästään prostituutiota. Helsingin tapaus Vuosina 2008 ja 2009 Helsingin käräjäoikeus käsitteli seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöjä useassa eri oikeudenkäynnissä. Asianomistaja oli kaikissa ta- pauksissa sama. Tapaukseen liittyvän päärikoksen osalta käräjäoikeus tuomitsi kaksi miestä virolaisen naisen parituksesta. Hovioikeudessa tuomio muuttui ihmiskaupaksi. Päärikokseen syyllistyneiden tekijöiden katsottiin erehdyttäneet ja houkutelleet kielitai- dottoman, sekä fyysiseltä että psyykkiseltä olemukseltaan lapsenomaisen ja rahattoman nuoren naisen mukanaan Virosta Helsinkiin. Tekijöiden katsottiin käyttämällä hyväksi asianomistajan heistä riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ottaneen hänet valtaansa ja majoittaneen hotellihuoneisiin ja vuokrahuoneistoihin seksuaalisen hyväksikäytön ja maksullisen seksin tarkoituksessa. Asianomistaja oli ensin vastustellut ryhtymistä pros- tituutioon, mutta alistunut olosuhteiden pakosta ja vaihtoehtojen puuttuessa. Syytetyt olivat laatineet ilmoitukset, määritelleet myyntihinnan ja käyttäneet itsekin asianomista- jaa seksuaalisesti hyväkseen. Seksinostajat saivat yhteyden seksinmyyjään internetissä olleen ilmoituksen perusteella. Käytännössä ostajat joutuivat soittamaan tai viestittämään vähintään kahdesti sopiak- seen ensin ajasta, paikasta ja hinnasta sekä uudelleen, kun he olivat saapuneet sovitulle paikalle esim. hotellin eteen. Puhelintietojen perusteella identifioitiin 113 seksinostajaa, jotka kuulusteltiin esitutkinnassa ja valokuvattiin. Niiden kohdalla, jotka nainen tunnisti seksin ostajaksi, tutkinta eteni syyteharkintaan. Syytteet nostettiin 35 seksinostosta ja 8 oston yrityksestä. 91 Kaikkiaan tapaukseen liittyviä seksinostoja käsiteltiin neljässä eri käsittelyssä. Näissä käräjäoikeus tuomitsi yhteensä 32 seksinostajaa sakkorangaistukseen täytetystä hyväk- sikäyttörikoksesta ja 5 vastaajaa hyväksikäytön yrityksestä. Neljän vastaajan osalta kä- räjäoikeus hylkäsi syytteet ja kahden osalta syyttäjä luopui rangaistusvaatimuksestaan. Seitsemän tuomion saanutta valitti hovioikeuteen ja kahden vastaajan osalta tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen saakka. Ylemmissä oikeusasteissa kaikkien valittaneiden syyt- teet hylättiin, viiden hovioikeudessa ja (yhden vastaajan kuoltua) yhden korkeimmassa oikeudessa (KKO:2012:66). Pohjois-Savon käräjäoikeuden käsittelemä tapaus Kuopion käräjäoikeus käsitteli syksyllä 2010 törkeää paritusta koskevan oikeudenkäyn- nin yhteydessä seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä kuuden vastaajan osalta. Tapauk- sessa oli syytettynä pariskunta, joka omisti erotiikka-alan liikkeitä Kuopiossa, Oulussa ja Lahdessa. Paritustutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että liikkeiden privaattihuoneissa, joissa virallisesti tarjottiin stripteasea ja alastonhierontaa, myytiin seksiä (pääosin ns. intiimihierontaa, mutta myös yhdyntöjä). Päästäkseen ostamaan seksiä henkilön täytyi ensin ostaa liikkeen kassalta jokin muu tarjolla ollut palvelu. Omistajat ilmoittelivat lehdissä ja netissä esiintyjistä, jotka olivat pääsääntöisesti ulkomaalaisia. Kassalla toimi yleensä muu henkilö kuin privaattihuoneen esiintyjä. Intiimihieronnan johdosta liikkeen listapalveluiden menekki oli kasvanut, ja käräjäoikeus katsoi liikkeenomistajien hyöty- neen esiintyjien seksinmyynnistä.(Pohjois-Savon KO R 10/930) Viisi vastaajaa tuomittiin sakkoihin seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäy- töstä. Yhden osalta syyte hylättiin vanhentuneena. Yksi sakkotuomion saaneista vastaa- jista valitti hovioikeuteen. Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi syytteen. 7.4 Havaintoja syyttäjien ja tuomioistuimien käytännöstä Tarkastelemme tässä jaksossa sekä tuomioistuimien ratkaisuja että syyttäjien tekemiä syyttämättäjättämispäätöksiä. Vain muutama seksinostorikoksesta syytetty on tunnustanut tunnusmerkistön mukaisen syyllisyytensä. Vastaajat ovat kiistäneet vaihtelevasti eri tunnusmerkistötekijöitä. On kiistetty seksin tapahtuminen, sen maksullisuus, seksuaalisen teon luonne tai paikalle meneminen. Yleisimmin itse seksinosto on myönnetty, mutta tietoisuus parituksesta tai ihmiskaupasta kiistetään. Seksinoston kiistäminen tai tekoa ei pystytä osoittamaan Sekä Helsingin että Lappeenrannan seksinostojen todistelussa keskeisenä näyttönä oli- vat televalvontatiedot, joilla on osoitettu ostajan ja myyjän/parittajan välistä yhteydenpi- toa. Yhteydenpidon sinänsä ei katsottu osoittavan rikosta tai sen yritystä. 92 Mikäli epäilty kiisti seksinoston, syyttäjän oli televalvontatietojen lisäksi kyettävä esit- tämään muuta näyttöä tapaamisen toteutumisesta. Yksi mahdollisuus esittää lisänäyttöä on seksinmyyjältä saatu todistelu. Myyjän tavoittaminen voi olla vaikeaa. EU:n ulko- puolelta tuleva prostituoitu on voitu käännyttää maasta. Haastateltavien mukaan on mahdollista, ettei seksinmyyjä halua paljastaa seksinostajia. Mikäli seksinostajia kuu- lustellaan esitutkinnassa myöhemmin kuin prostituoitua, seksinostajien kertomusten to- denperäisyyden tarkistaminen voi olla mahdotonta. Osa seksinostajista on kiistänyt tavanneensa prostituoitua näytetystä yhteydenpidosta huolimatta. Yksi vastaaja kiisti edes soittaneensa matkapuhelimestaan prostituoidulle. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, kuka puhelut olisi voinut soittaa hänen hallin- noimastaan matkapuhelimesta. Seksinmyyjä tunnisti vastaajan seksiä ostaneeksi henki- löksi. Hovioikeus katsoi, että vastaajan syyllisyydestä jäi järkevä epäily, ja hylkäsi syyt- teen. Osassa syyttämättä jätetyistä tapauksista epäilty kertoi soittaneensa internetissä ollee- seen numeroon ja sopineensa tapaamisesta, mutta seksinmyyjä ei ilmestynyt sovitulle paikalle. Jälkimmäistä puhelinsoittoa, joka lähtökohtaisesti oli merkki ostajan saapumi- sesta sovittuun paikkaan, epäillyt selittivät sillä, että he olivat tiedustelleet naisen tilan- netta, mutta tapaaminen oli peruuntunut. Tapauksissa, joissa vastaaja myönsi tavanneensa naisen, mutta kiisti seksinoston, vas- taaja saatettiin tuomita yrityksestä täytetyn teon sijasta, mikäli nainen tunnisti miehen seksinostajaksi. Tällöin punnittiin keskeisesti sitä, missä määrin syytetyn kertomusta pidettiin uskottavana. Myöntää seksinoston, kiistää tietoisuuden ”Minä kiistän syyllistyneeni asiassa mihinkään rikokseen. Se ei ole tullut minulla kos- kaan mieleen. Minulle ei ollut tullut mieleen, että liikkeessä olevat esiintyjät olisivat seksikaupan kohteena olevia henkilöitä tai että heitä pidettäisiin siellä väkisin. Ihmette- len koko asiaa, koska tytöt ovat liikkeessä keskenään ja liikkuvat vapaasti.” Seksinostaja kuultuna käräjäoikeudessa Osa vastaajista myönsi ostaneensa seksiä, mutta kiisti tietoisuutensa siitä, että prostitu- oitu olisi parituksen tai ihmiskaupan kohde. He saattoivat kertoa ymmärtäneensä myy- jän olevan ulkomaalainen, mutta tämän toiminta tilanteessa oli normaalia ja hän vaikutti tilanteeseen sopeutuvalta. Eräs vastaaja yritti puolustautua sillä, että oli olettanut porno- kaupan harjoittavan laillista toimintaa, kun sitä mainostettiin paikallisessa lehdessä, in- ternetsivuilla ja tarjottiin liiketiloissa. Tuomioistuimet tukeutuivat säännönmukaisesti Lakivaliokunnan mietinnön esimerkki- luetteloon piirteistä, joita tyypillisesti liittyy paritukseen tai ihmiskauppaan. Vaikka tuomioistuimet yleensä totesivat, ettei lakivaliokunnan esimerkkiluettelo ole tyhjentävä, sille annettiin hyvin suuri painoarvo mitattaessa sitä, mitä seksinostajan piti olosuhteista tietää. 93 ”Paritukseen tyypillisesti viittaavina piirteinä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että koh- teeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Paritukseen viittaa usein myös se, että henkilö tietoverkossa ilmoit- taa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen il- moituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankal- taisia ilmoituksia. Ihmiskauppaan viittaavana piirteenä voidaan puolestaan pitää esi- merkiksi sitä, että teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti ra- joitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyi- nen.” LaVM 10/2006 vp. Motelli Syvälammen seksinoston yrityksestä syytetty oli pääkäsittelyssä ensin tunnusta- nut, mutta muutti sitten kertomustaan. Käräjäoikeuden mukaan muuttuneen tarinan epä- uskottavuutta lisäsi sängyn alle piiloutuminen sekä se, että motellissa, jossa harjoitetaan avoimesti prostituutiotoimintaa, prostituoidun huoneeseen menon tarkoituksena lähtö- kohtaisesti on maksullisen seksin ostaminen. Vastaaja kertoi olleensa tietoinen motellil- la harjoitettavasta prostituutiosta. Tilat olivat epäsiistit, baarin myyntivalikoima heikko ja ulko-ovea pidettiin lukittuna. Poliisi arvioi motellin baarin asiakaskunnan koostuvan vain seksinmyyjistä ja ostajista. Tämän jälkeen käräjäoikeus vertasi tapausta lakivalio- kunnan esimerkkilistaan. Yksikään luettelon esimerkeistä ei yksi yhteen soveltunut ta- paukseen. Käräjäoikeus katsoi, ettei vastaajan tullut olosuhteista tietää toiminnan olleen järjestäytynyttä. (Salon KO R 07/141) Helsingin käräjäoikeus linjasi, että henkilö, joka käyttää seksipalveluja on tietoinen te- konsa mahdollisista rikosoikeudellisista seuraamuksista. Tuomioistuin piti yleisesti tie- dettynä, että Venäjältä ja Baltian maista tulevat prostituoidut eivät yleensä toimi yksin vaan ovat parituksen kohteina. Seksinostajien olisi pitänyt naisen olemuksesta, heikosta suomen- ja englanninkielen taidosta ja asianosaisten käymistä yhteydenotoista päätellä, ettei nainen toimi itsenäisesti. Vastaajien olisi siten pitänyt ymmärtää tai epäillä kysees- sä olevan paritus siitä huolimatta, että lakivaliokunnan mainitsemat tyyppiesimerkit ei- vät soveltuneet tapaukseen. Helsingin hovioikeus hylkäsi syytteen yhden seksinostajan kohdalla nojautuen lakiva- liokunnan mietintöön. Tekijä myönsi ostaneensa seksiä, mutta kiisti tietoisuutensa olo- suhteista. Hän kertoi molemminpuolisista kielivaikeuksista kommunikaatiossa. Hovioi- keus piti vastaajan kertomusta uskottavana ja totesi, ettei tämän osalta tullut esiin laki- valiokunnan mietinnössä mainittuja tyyppiesimerkkejä. Pohjois-Savon käräjäoikeus referoi ratkaisussaan lakivaliokunnan mietintöä ja peilasi esimerkkiluettelon soveltuvuutta kyseisiin tapauksiin. Käräjäoikeus katsoi, että sek- sinostaja oli saanut yhteyden prostituoituun välikäden kautta, sillä ostajat saivat tiedon seksinmyynnistä pornokaupan ilmoittelun perusteella ja ostajien täytyi suorittaa liikkeen kassalle maksu päästäkseen private-huoneeseen. Lisäksi esiintyjät olivat pääosin ulko- maalaisia, eikä käräjäoikeuden mukaan voitu pitää uskottavana, että tällainen henkilö toimisi itsenäisenä yrittäjänä toisen liiketiloissa. Näin ollen vastaajan piti ymmärtää, että esiintyjä on parituksen kohde. Tapauksessa olennaisena syyllisyyttä tukevana näyttönä pidettiin maksun suorittamista liikeyrityksen omistajalle. Yksi seksinostosta tuomittu haki muutosta Itä-Suomen hovioikeudelta, joka hylkäsi syytteen, sillä asiassa ei pystytty 94 osoittamaan maksun suorittamista liikkeenomistajalle, vaikka vastaaja kuulustelupöytä- kirjan mukaan hän oli kertonut yksityiskohtaisesti toimenpiteestä ja maksusta pankki- kortilla jälkeenpäin. Lappeenrannan tapauksessa (2013) eräs syyttämättä jätetty ei onnistunut muistamaan, millä kielellä hän oli seksinostosta sopinut tai mitä kieltä hän oli prostituoidun kanssa käyttänyt. Tapauksessa seuranhakuilmoitus oli suomenkielellä suomalaisilla nettisivus- tolla, joilla on myös erillinen seksiseuraa-osasto. Parittajat hoitivat yhteydenpitoa asiak- kaisiin suomeksi sähköpostilla ja tekstiviestein, kun taas prostituoidut olivat suomenkie- lentaidottomia. Kainuun thaihierontaparituksen tutkinnan yhteydessä seksinoston myöntäneen seksinos- tajan kohdalla syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen sillä perusteella, ettei ”Ulkoi- sista seikoista ei ole voitu suoraan päätellä, että kyseessä on parituksen kohteena oleva henkilö”. Syyttäjä päätti kuitenkin käyttää samaa ostajaa todistajana päärikoksessa, jos- sa käsiteltiin thaihierontapaikassa tapahtunutta paritusta. Epäilty kiistää maksun Seksikaupan kohteen hyväksikäytön tunnusmerkistö edellyttää välittömän taloudellista arvoa edustavan korvauksen lupaamista tai antamista ja sitä, että toinen ryhtyy korvaus- ta vastaan sukupuoliyhdyntään tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Osa esi- tutkinnassa seksinostorikoksesta epäiltynä kuulustelluista kiisti seksin maksullisen luon- teen menestyksekkäästi. Eräs epäilty myönsi esitutkinnassa käyneensä pornokaupan ”privaatissa” noin kerran kuussa viimeisen kahden vuoden aikana, mutta kiisti ostaneensa seksiä. Hän kertoi har- rastaneensa privaatissa seksiä esiintyjän kanssa, mutta kiisti maksaneensa siitä. Epäillyn nimeämä esiintyjä kiisti seksin myynnin. Epäilty oli käyttänyt liikkeessä pankkikorttia 9 kertaa, kertaostojen ollessa 60–100 € (vastaaja esitti ostojen koskevan seksivideoita ja stripteasea). Myös toinen epäilty kertoi saneensa pyytämättä ja ilmaiseksi intiimihieron- taa private-esityksen yhteydessä. Osa ostajista kiisti kyseessä olleen maksullinen seksi ja että he olivat käyneet tavallisil- la, maksuttomilla treffeillä prostituoitujen kanssa. Syyttäjä katsoi, ettei ole riittävää näyttöä oston tai sen yrityksen tapahtumisesta, vaikka muuten todistusaineiston ja pää- rikosta koskevan käräjäoikeuden tuomion perusteella oli selvää, että asunnossa oleskel- leet venäläiset naiset harjoittivat prostituutiota. Sukupuoliyhteyteen rinnastettavan teon määrittely Lain esitöiden mukaan sukupuoliyhteyteen rinnastettavalla seksuaalisella teolla tarkoite- taan ainakin henkilön sukupuolielinten intensiivistä koskettelua (HE 6/1997 ja HE 221/2005). Tapausten syyteharkinnassa käytiin rajanvetoa sen suhteen, millaista toimin- taa tämän lisäksi on pidettävä sukupuoliyhteyteen rinnastettavana tekona. Tällaisena ei 95 pidetty esimerkiksi stripteasen yhteydessä esiintyjän rintojen ja pakaroiden koskettelua. Privaattihuoneessa annetun alastonhieronnan suhdetta sukupuoliyhteyteen rinnastetta- vaan tekoon ei ole ratkaisuissa pohdittu, vaan tapauksissa on tehty päätös jättää syyttä- mättä. Eräs epäilty myönsi esitutkinnassa ostaneensa stripteasen päätteeksi hieronnan, mutta kyse ei ollut intiimihieronnasta sillä ”Hieronnassa esiintyjä ei kuitenkaan ollut hieronut sukupuolielintä, vaikka käsi oli intiimialueiden päällä käynytkin.” Epäilty kertoi pidät- täytyneensä intiimihieronnasta, koska hinnat olivat olleet korkeat. Hän kuitenkin myön- tää palanneensa samana päivänä liikkeeseen, jolloin hän oli ottanut jälleen (ei-intiimi- )hieronnan ja saanut kosketella esiintyjää rinnoista ja lantiosta. Myös tässä tapauksessa syyttäjä päätyi syyttämättäjättämispäätökseen. Helsingin laajassa seksinostotapauksessa yhden syytteen mukaan seksinmyyjä oli stri- pannut ja sen yhteydessä vastaaja oli suudellut ja kosketellut. Vastaaja tuomittiin sek- sinostosta. Myös toinen vastaaja sai syytteen seksin oston yrityksestä, kun tämä oli lu- paamalla korvauksen yrittänyt saada naisen strippaamaan. Nainen ei ollut tähän suostu- nut. Oikeudessa syyttäjä luopui syytteestä asianomistajan ilmoitettua, että hän oli kiel- täytynyt tarjoamasta palveluita vastaajalle, eikä hänellä ollut vaatimuksia vastaajaa koh- taan. Yrityskynnyksen täyttymisestä Seksin oston yrityksestä on nostettu kaikkiaan yhdeksän syytettä, joista kahdeksan Hel- singin tapauksessa. Ratkaisut ovat menneet eri suuntiin, ja käytäntö vaikuttaa epäyhte- näiseltä. Osassa tapauksia yrityskynnyksen katsottiin täyttyneen, kun vastaajat olivat menneet myyjän luo ja varautuneet maksamaan aiemmin sovitusta seksistä. Syytteitä seksin oston yrityksestä myös hylättiin paikalle saapuneiden henkilöiden ja toimissaan varsin pitkälle edenneiden vastaajien kohdalla. Jos ostaja oli vapaaehtoisesti luopunut seksin ostosta havaitessaan, ettei nainen toimi vapaaehtoisesti tai tilanne oli muuten huolestuttava, käräjäoikeudet eivät katsoneet yrityskynnyksen ylittyneen. Kahden vastaajan osalta käräjäoikeus katsoi yrityskynnyksen täyttyneen tilanteissa, jos- sa seksistä oli maksettu ja riisuuduttu. Tällöin seksinmyyjä oli ilmaissut haluttomuuten- sa seksiin. Vastaajat tuomittiin oston yrityksestä. Ostojen paljastumisen häpeällisyydestä Seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä koskevat tuomioistuinten käsittelyt ja asiakirjat on pääsääntöisesti määrätty salaisiksi. Oikeudenkäynnistä yleisissä tuomioistuimissa anne- tun lain 9 §:n mukaisesti oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä salassa siltä osin, kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen 96 tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista. Seksikaupan kohteena olevan henkilön suojaa- misen intressissä voidaan salata tämän henkilöllisyys ja edellä mainitut arkaluontoiset tiedot sekä järjestää käsittely suljetuin ovin. Tuomitun henkilöllisyyttä ei lain mukaan voida salata, ja tuomiolauselma on julkinen. Oikeudenkäynti on useassa tapauksessa pidetty suljetuin ovin ja asiakirjat tuomiolau- selmaa lukuun ottamatta määrätty salaisiksi 60 vuodeksi. Eräissä tapauksissa on epäselvää, minkä intressin vuoksi salaaminen on tehty. Esimer- kiksi Pohjois-Savon käräjäoikeuden käsittelemien seksinostajien syyksi lukevat tapauk- set on salattu 60 vuodeksi henkilön yksityiselämään liittyvien seikkojen vuoksi21. Tuo- mion salaiseksi määrätyistä versioista ei välttämättä ole pääteltävissä mitään seksinmyy- jän henkilöllisyydestä ja maininnat seksinmyyjästä ovat erittäin yleisellä tasolla kuten: ”tilasi esiintyjältä intiimihieronnan” tai ”nainen puhui viroa”. Tapauksissa mainitaan nimeltä ainoastaan seksinostaja ja törkeästä parituksesta tuomitut liikkeenomistajat. Il- meisesti salaamisen pääasiallinen intressi on seksinostorikoksesta syytetyn henkilön suojaaminen. Tapauksen syyttäjän mukaan salaamista pyysivät nimenomaan seksinos- tosta syytetyt. Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisu on salattu kokonaisuudessaan lukuun ottamatta tuo- mion lopputulosta ja sovellettuja lainkohtia vuoteen 2070 saakka. Helsingin hovioikeu- den ratkaisu, jossa syytteet viiden seksinostajan osalta hylättiin, on kokonaan salattu vuoteen 2069 saakka. Koska hovioikeudet em. ratkaisuissaan päätyivät syytteiden hyl- käämiseen, on ratkaisun salaaminen ymmärrettävämpää kuin käräjäoikeuden syyksi lu- kevien tuomioiden osalta. Pohjois-Savon tapauksen seksinostoa koskevat syyttämättä- jättämispäätökset ja muut tutkintaa rajoittavat päätökset on myös salattu. Haastatellun syyttäjän mukaan seksinostosta syytetyt ovat hanakoita pyytämään tapauk- sen käsittelyä suljetuin ovin. Asian ensimmäisessä istunnossa, jossa käsiteltiin myös ihmiskauppasyytettä koskenut päärikos, oikeudenkäynnin julkisuutta rajattiin siltä osin, että asianomistajan kuuleminen toimitettiin ilman yleisön läsnäoloa ja asianomistajan henkilöllisyys määrättiin salassa pidettäväksi 20 vuodeksi. Toisessa käsittelyssä, jossa käsiteltiin enää seksinostorikoksia, käräjäoikeus päätyi kä- sittelemään asian suljetuin ovin vain asianomistajan kuulemisen osalta. Alioikeus salasi oikeudenkäyntiasiakirjat 60 vuodeksi. Kaksi viimeistä käsittelyä päätettiin pitää koko- naan yleisön läsnä olematta ja samalla käräjäoikeus määräsi oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi 60 vuodeksi lukuun ottamatta sovellettuja lainkohtia ja tuomiolau- selmaa. Haastateltujen syyttäjien mukaan on yleistä, että ns. häpeärikoksissa tekijät pyytävät oikeudenkäynnin toimittamista suljetuin ovin ja samalla mahdollisimman laajaa oikeu- denkäyntiasiakirjojen salaamista. Lain mahdollistamat salaamisajat ovat nykyisin niin pitkiä, että todennäköisyys sille, että joku olisi kiinnostunut tapauksesta sen tullessa vihdoin julkiseksi, on häviävän pieni. 21 Tapauksissa julkisiksi jäivät teonkuvauksen ensimmäinen kappale, vastaajan vastaus, luettelo todiste- lusta, perustelujen toinen kappale sekä tuomiolauselma ja sovelletut lainkohdat. 97 Syyttäjien mukaan seksinostajat ovat pääosin peloissaan seksinoston ilmitulosta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Osa syytetyistä vetosi siihen, että seksin oston ilmitulo vie heiltä avioliiton, perheen ja työpaikan. Syytetyt pelkäsivät myös nimiensä ja kuviensa päätyvän mediaan tai nettiin seksinostajan ominaisuudessa. Julkisuuden välttäminen näkyy myös syyttäjille esitettyinä pyyntöinä, että vastaajaa ei tultaisi kuulemaan oikeudenkäynnissä. Osa syytetyistä näyttää olleen huomattavan val- miita myöntämään seksinoston välttääkseen oikeudenkäynnin. Syyttäjän mukaan seksinostajat ottavat aktiivisesti yhteyttä syyttäjään ja kyselevät mil- loin heitä koskeva syyteratkaisu on odotettavissa. Syyttäjän mukaan tämä on poikkeuk- sellista. Yleensä syyteratkaisua odottavat epäillyt ottavat syyttäjään yhteyttä lähinnä rat- tijuopumustapauksissa, kun tekijä haluaa ajokorttinsa takaisin mahdollisimman nopeas- ti. Seksinostajiin kohdistunut korvausvaatimus ei menestynyt Helsingin tapauksen oikeuskäsittelyssä (2008–2009) seksiä myynyt nainen vaati ostajil- ta korvausta rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä ja tilapäisestä haitasta. Vahingon- korvauslain esitöiden mukaan (HE 167/2003) paritusrikos voi oikeuttaa kärsimyskorva- ukseen (korvaus loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä), mikäli seksuaalisen itse- määräämisoikeuden loukkaus on olennainen ja olosuhteisiin nähden ilmeinen. Vaatimuksen tueksi esitettiin lääkärintodistus, jossa viitattiin todettuun traumaperäiseen stressireaktioon. Lääkärin mukaan stressireaktion aiheuttanut ”osin syntymässä ja lap- suudessa saadut kokemukset, seksityöhön liittyneet vaaramomentit sekä asianomistajan pelko siitä, että sukulaiset saavat tietää hänen toimineen prostituoituna”. Käräjäoikeus hylkäsi korvausvaatimukset perusteettomina ja toteennäyttämättöminä. Oikeuden mukaan ei ollut riittävää näyttöä siitä, että vastaajien toiminta olisi aiheutta- nut korvattavaa kärsimystä tai tilapäistä haittaa. Lääkärintodistuksesta ei ilmene, että stressireaktio olisi syntynyt kyseessä olleista teoista. Lisäksi käräjäoikeus totesi usean vastaajan mielestä asianomistajan olleen ”olosuhteet huomioon ottaen varsin tasapai- noinen henkilö”, joka oli itse sopinut tapaamisista ja esittänyt itse palkkiovaatimuksen- sa. Hovioikeus muutti tuomion päärikoksen osalta parituksesta ihmiskaupaksi, mutta ei tuominnut ostajia maksamaan kärsimyskorvausta. Tekijäprofiili Kaikissa Suomen viranomaisen tietoon tulleissa seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevissa rikosepäilyissä tekijöinä on ollut vain miehiä, ja oston koh- teena vain naisia. 98 Niissä tapauksissa, joissa syyttäjä on tehnyt päätöksen (syyte, syyttämättäjättämispää- tös, esitutkinnan rajoittaminen tai muu syyttäjän päätös, mukaan lukien seksin oston yri- tykset) rikoksesta epäilty oli useimmiten rikoksentekohetkellä iältään 35–39-vuotias.22 Kaiken kaikkiaan ostorikoksesta epäillyistä enemmistö oli tekohetkellä 25–49-vuotiaita. Kuvio 12. Seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä epäiltyjen ikäjakauma. Lähde: Syyttäjien ja tuomioistuinten ratkaisut. Päiväsakkojen suuruudesta voi päätellä, että aivan vähäisten tulojen varassa eläviä hen- kilöitä oli vain noin neljännes ja että joukossa oli myös muutamia varsin hyvätuloisia. Jonkin verran asiakirjoihin oli merkitty tietoja ostajien ammateista. Niiden perusteella seksiostajat edustivat eri yhteiskuntaluokkia. 22 Jos tapaus on sisältänyt useita ostoja, on tekohetkeksi laskettu viimeinen ilmitullut ostokerta. 99 8 Soveltamiseen liittyviä kysymyksiä 8.1 Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö ja muut seksuaalirikokset Tässä luvussa tarkastellaan eräitä lainsäädännön tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Tarkastelu perustuu selvityksessä esiin tulleisiin tilanteisiin ja ongelmiin. Seksin oston kriminalisointi ei ole muuttanut muita seksuaalirikossäännöksiä tai niiden tulkintaa. Toisin sanoen se, että tilanteessa maksetaan rahaa, ei muuta lapsen seksuaalis- ta hyväksikäyttöä (RL 20:6–7), raiskausta (RL 20:1–3) tai seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:5) seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöksi. Sen sijaan seksikau- pan kohteen hyväksikäytöstä voidaan tuomita yhdessä muun seksuaalirikoksen kanssa (konkurenssi). Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö rikosnimikkeenä korostaa seksin ostamisen yhteyttä prostituutiota hyväksikäyttävään rikollisuuteen. Ihmiskauppa sisältää jo määritelmällisesti yhtenä tekomuotona pakottamista, mutta myös paritukseen liittyy usein erilaista hyväksikäyttöä ja pakottamistakin. Ihmiskauppa ja paritus eivät kuiten- kaan tunnusmerkistöinä yleensä sovellu seksin ostajiin. Jos ostaja syyllistyy pakottami- seen, häntä rangaistaan sitä koskevien rikossäännösten mukaisesti (esim. raiskauksesta) sekä mahdollisesti myös seksin ostamisesta. Toisen pakottaminen sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sillä uhkaamisella on raiskaus. Raiskauksesta voi tulla tuomituksi pakottaja, vaikka sukupuoliyhteydessä olisi toinen henkilö (KKO:2001:62). Vastaavasti sukupuoliyhteys tietoisena siitä, että toinen osa- puoli on siihen pakotettu, voi toteuttaa raiskauksen tunnusmerkistön. Se, että tilanteessa mahdollisesti käytetään rahaa, ei muuta raiskausrikosta seksin ostamiseksi (Liberty 2009; Archard 2008 s. 152; Niemi 2010). Raiskauksen tunnusmerkistöä muutettiin vuonna 2011 siten, että raiskauksesta tuomi- taan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolusta- maan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hä- nen kanssaan (495/2011). Siten sukupuoliyhteys sellaisen henkilön kanssa, jonka tietää olevan tilanteessa, jossa hän ei voi ilmaista tai muodostaa tahtoaan, voi täyttää raiskauk- sen tunnusmerkistön. Vielä on todettava, että aikuisen henkilön seksuaalinen hyväksikäyttö voi täyttää RL 20:5:n mukaisen tunnusmerkistön, jos henkilö on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jos hänen kykynsä puolustaa itseään on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt. 100 Silloin kun kysymys on ihmiskaupan kohteen hyväksikäytöstä, uusi rikosnimike seksi- kaupan kohteen hyväksikäyttö voi aiheuttaa sen, että rikosten tutkinta kohdistetaan ni- menomaan tähän rikokseen. Mikäli hyväksikäyttäjä on ollut tietoinen pakottamisesta, tutkinnassa ei pitäisi sivuuttaa muiden seksuaalirikosten mahdollisuutta. Seksuaalirikosten lisäksi tilanteiden arvioinnissa on otettava huomioon RL 15:10, joka koskee törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä. Lainkohdan mukaan henkilön, joka havaitsee jonkin lainkohdassa mainituista erityisen törkeistä rikoksista, kuten ihmiskau- pan, olevan ”hankkeilla”, tulee ilmoittaa siitä viranomaiselle. Velvollisuus ilmoittaa ri- kos jatkuu, jos rikoksen tekeminen jatkuu. RL 15:10:n rangaistusmaksimi on kuusi kuu- kautta vankeutta. 8.2 Seksin ostaminen alaikäiseltä Järjestäytyneen prostituution yhteydessä todetaan usein, että alaikäisiä hyväksikäytön uhreja Suomessa harvemmin esiintyy. Kuitenkin yksi vakavimmista tuomioistuimeen asti tulleista ihmiskauppatapauksista koski alaikäistä romanialaista tyttöä. Tapauksissa se, että uhri on ollut alaikäinen tai alle 20-vuotias, on selvästi vaikuttanut siihen, että tapauksia on tutkittu ihmiskauppana (eikä parituksena). Tätä raporttia kirjoitettaessa mediassa raportoitiin laajasta hyväksikäyttöringistä, jossa useita alle 16-vuotiaita tyttöjä oli lähestytty ja käytetty hyväksi netissä sekä houkuteltu tapaamisiin, joissa heitä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi. Mediassa olleiden tietojen mukaan tapauksissa oli myös käytetty rahaa ja muita taloudellisia hyvikkeitä (Helsingin Sanomat 13.6.2013). Haastattelemamme ja sähköiseen kyselyymme vastanneet sosiaali- toimen edustajat ja sosiaalialan kansalaisjärjestöjen työntekijät tunnistivat tämän tyyp- pisen nuorten seksuaalisen hyväksikäytön, kuten myös hyväksikäytön, jossa vielä suo- rasukaisemmin nuoria taivuteltiin seksiin rahaa, alkoholia tai muita taloudellista arvoa omaavia ”vastikkeita” vastaan. Exit-hankkeen edustajan mukaan heidän tietoonsa tulee satunnaisesti myös suoranaisia alaikäisten seksinmyynti-ilmoituksia netissä. Jos kysymys on alle 16-vuotiaasta lapsesta, ostaja syyllistyy todennäköisesti sekä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mahdollisesti jopa sen törkeään tekomuotoon (RL 20:6– 7) että seksuaalipalvelujen ostamiseen alaikäiseltä (RL 20:8a). Käytännössä edellä ku- vatuissa tilanteissa syyte on nostettu vain seksuaalisesti hyväksikäytöstä. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka nuori on jo täyttänyt 16, mutta ei 18 vuotta, kysymyksessä voi olla nuoren henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö (RL 20:5 1 tai 2 kohta). Rikoslain 20:5:n mukaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy henkilö, joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksu- aaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi: 101 1. kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen taikka 2. kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päät- tää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä. Seksuaalisen hyväksikäytön maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Vastikkeen käyttäminen tällaisessa taivuttelussa ei muuta tekoa seksuaalipalvelujen ostamiseksi nuorelta (RL 20:8a). Voi jopa olla, että joidenkin taloudellisten hyvikkeiden hyväksy- minen vastikkeeksi seksistä voi jopa viitata henkilön kypsymättömyyteen. 8.3 Rangaistusasteikko ja rangaistuskäytäntö Seksikaupan kohteen hyväksikäytön rangaistusasteikko on sakkoa tai korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta. Rangaistuskäytäntö on asettunut noin 20 päiväsakkoon. Rangais- tusasteikon ja -käytännön perusteella seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä ei pidetä eri- tyisen vakavana rikoksena. Ruotsissa seksin ostamisen rangaistusasteikko ulottuu yhteen vuoteen vankeutta, ja oi- keuskäytännössä yhdestä ostokerrasta on vakiintunut 50 päiväsakon suuruinen rangais- tus. Suomessa seksikaupan kohteen hyväksikäyttö koskee vain tilanteita, joissa henkilö on parituksen tai ihmiskaupan kohde. Kyseessä on siis huomattavan vakavan rikoksen eli ihmiskaupan uhri tai henkilö, johon kohdistuu paritusrikos, joka sekin on verrattain va- kava rikos. Ihmiskaupan rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta kuuteen vuotta vankeutta, ja törkeässä tekomuodossa maksimi on kymmenen vuotta vankeutta (RL 25:3–3a). Parituksen maksimirangaistus on kolme vuotta vankeutta ja törkeässä tekomuodossa kuusi vuotta (RL 20:9–9a). Seksikaupan kohteen hyväksikäyttäjältä edel- lytetään tahallisuutta siitä, että henkilö on jonkin edellä mainitun, vakavan rikoksen kohteena. Tähän nähden voidaan perustellusti kysyä, onko seksikaupan kohteen hyväk- sikäytön rangaistusasteikko riittävä. Vertailun vuoksi voidaan katsoa omaisuusrikoksia. Rikoslain 32 luvussa säädetään kät- kemisrikoksista eli rangaistuksista henkilöille, jotka ovat käyttäneet hyväkseen sitä, että joku toinen on varkaus-, kavallus-, ryöstö-, kiristys-, petos-, kiskonta- tai maksuvä- linepetosrikoksella hankkinut omaisuutta. RL 32:1:n mukaan kätkemisrikoksesta voi- daan tuomita sakkoon tai vankeuteen korkeintaan vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Lainkohdan mukaan riittää, että henkilö on ottanut omaisuutta huostaansa, mitään eri- tyistä hyötymistä siitä ei tarvita. Jos kysymys on arvokkaasta omaisuudesta ja rikos on 102 kokonaisuutena katsoen törkeä, maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Eräät niis- tä omaisuusrikoksista, joihin kätkemisrikos voi liittyä, on arvotettu vähemmän vakavik- si kuin ihmiskauppa ja paritus. Esimerkiksi varkauden (RL 28:1) ja kavalluksen (RL 28:4) rangaistusmaksimi on vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta ja petoksen (RL 36:1) ja maksuvälinepetoksen (RL 37:8) kaksi vuotta vankeutta. Tässä näyttäisi olevan epäsuhta sen suhteen, miten rikoksen kohteena olevaan henkilöön tai omaisuuteen suhtaudutaan. Ruotsin tilanne poikkeaa tässä kohdin Suomen tilantees- ta, sillä siellä ei edellytetä ihmiskauppa- tai paritusliitäntää. Siitä huolimatta Ruotsissa päädyttiin siihen, että kuuden kuukauden maksimirangaistus ei ole riittävä, ja asteikkoa korotettiin yhteen vuoteen. Vaikka Suomessa ihmiskaupan uhrien kohdalla ryhdyttäisiin nykyistä tarmokkaammin tutkimaan raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön soveltumista, jää seksikaupan kohteen hyväksikäytölle soveltamisalaa sekä ihmiskaupan että parituksen kohteiden suhteen. Tällöin voidaan kysyä, onko rangaistusasteikko kohdallaan. 8.4 Olosuhdetahallisuus Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö on rikosoikeuden yleisten periaatteiden mukaan ri- kos, joka edellyttää tahallisuutta. Rikokselta edellytetään tahallisuutta, jos laissa ei erik- seen säädetä, että teko on rangaistava myös tuottamuksellisena eikä seksikaupan koh- teen hyväksikäytöstä ole näin säädetty. Tuottamus tarkoittaa käytännössä usein samaa kuin että teko on tehty huolimattomuudesta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2012:66, joka on ensimmäinen ja ainoa seksi- kaupan kohteen hyväksikäyttöä koskeva korkeimman oikeuden ratkaisu, keskeistä oli epäillyn seksin ostajan tahallisuus sen suhteen, oliko myyjä parituksen tai ihmiskaupan kohteena. Tapauksessa oli riidatonta, että seksin osto ja sukupuoliyhteys oli tapahtunut, mutta ostaja kielsi tienneensä, että myyjä oli ihmiskaupan tai parituksen kohde. Tämä oli aineistomme mukaan syyttämättäjättämisratkaisuissa ja oikeuskäytännössä vastaaji- en usein käyttämä kiistämisperuste. Tapauksessa X:ää koskeva seksinostoepäily oli tullut poliisin tietoon ihmiskaupparikok- sen tutkinnan yhteydessä. Syyte ihmiskaupasta oli hylätty käräjäoikeudessa, joka oli tuominnut tekijät parituksesta, mutta hovioikeus oli tuominnut tekijät A:ta koskeneesta ihmiskaupasta. Ihmiskauppatuomiossa katsottiin, että A oli houkuteltu Suomeen lu- pauksin muunlaisesta työstä ja että hän oli ollut erityisen haavoittuvassa asemassa. Hän oli joutunut ottamaan vastaan lukuisia asiakkaita. Ihmiskaupalla oli ollut vakavia seura- uksia hänen terveydelleen. Korkeimman oikeuden käsiteltävänä oli tapauksessa KKO:2012:66 kuitenkin vain seksikaupan kohteen hyväksikäyttö X:n osalta, ei ihmis- kauppa tai paritus. 103 Korkein oikeus piti asiassa suullisen käsittelyn, mikä on harvinaista. Käsittelyssä kuul- tiin sekä A:ta että X:ää todistelutarkoituksessa vuonna 2008 tapahtuneesta seksin osta- misesta. X oli ottanut yhteyttä A:han internetissä olleen ilmoituksen perusteella. He olivat sen jälkeen vaihtaneet tekstiviestejä ja sopineet tapaamisen hotellin aulaan, josta A oli nou- tanut X:n. Hotellihuoneessa X oli tiedustellut A:n vointia ja ikää, maksanut ja ollut A:n kanssa sukupuoliyhteydessä. Tapaaminen oli kestänyt noin 20 minuuttia tai enintään puoli tuntia. Korkeimman oikeuden ratkaisussa selostetaan yksityiskohtaisesti X:n ja A:n korkeim- man oikeuden pääkäsittelyssä antamia kertomuksia. Niiden lisäksi korkeimmassa oi- keudessa oli näyttönä A:ta koskeva lääkärintodistus, joka oli annettu kaksi ja puoli kuu- kautta ko. tapahtuman jälkeen, sekä X:n ja erään toisen seksin ostajan esitutkintakerto- mukset. Korkeimman oikeuden yhteenveto esitetystä näytöstä pelkistyy seuraavaan yhteenve- toon: k. 32…. Pelkästään verraten nuoresta iästä tai ulkomaalaistaustasta tällaista epäilyä ei voida katsoa syntyvän. Edellä esitetty selvitys A:n henkilöstä ja olemuksesta tai kieli- taidosta ja taustasta eivät muiden asiassa ilmenneiden olosuhteiden perusteella erikseen tai niitä kokonaisuutena arvioiden osoita, että X on pitänyt varsin todennäköisenä, että A on ollut parituksen kohteena. (kurs. tässä) Korkeimman oikeuden käyttämä sanamuoto ”pitänyt varsin todennäköisenä” viittaa val- litseviin rikosoikeusoppeihin tahallisuudesta. Tahallisuuden arviointi on perustunut pit- kään oikeustieteessä kehitettyihin tahallisuusteorioihin, joihin myös nykyiset tahalli- suutta koskevat lain säännökset perustuvat. Rikoslain yleisten oppien uudistuksessa vuonna 2003 rikoslakiin otettiin tahallisuuden määritelmiä. RL 3:6:ssa säädetään ns. seuraamustahallisuudesta. Sen mukaan rikoksen- tekijä on toiminut tahallisesti, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa rikoksen seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Kysymys on oikeustieteessä kannatusta saaneesta ns. todennäköisyystahallisuudesta. Toisin sano- en, vaikka tekijän suoranaisena tarkoituksena ei ole ollut saada aikaan tiettyä seuraa- musta, jos hänen on täytynyt mieltää sen tapahtuminen varsin todennäköiseksi seuraa- mukseksi teostaan tai toiminnastaan, ja hän on siitä huolimatta tehnyt teon, hän on toi- minut tahallisesti. Hänen katsotaan olleen seuraamuksen suhteen välinpitämätön. Tahallisuuteen sisältyy tietoisuus kaikista rikollisen teon elementeistä, kun taas RL 3:6 koskee nimenomaisesti teon seuraamusta. RL 4:1:ssä on säädetty otsikolla tunnusmer- kistöerehdys siitä, miten on arvioitava muihin rikoksen tunnusmerkistöön kuuluviin seikkoihin kohdistuvaa tahallisuutta. Huolimatta pykälän otsikosta kysymys on niistä tosiasioista, jotka täyttävät rikoslain kohdassa olevan tunnusmerkistön, ei rikoslain si- sällöstä. Rikoslain sisältöä koskeva tietämättömyys tai erehdys voi poistaa rangaista- vuuden vain erityisin perustein (ns. kieltoerehdys RL 4:2). 104 RL 4:1:n mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa katsottiin, että kysymys on ns. olosuhdetahallisuu- desta ja että olosuhdetahallisuuteen tulee aiemman oikeuskäytännön mukaisesti soveltaa todennäköisyystahallisuutta eli samaa arviointikriteeriä kuin seuraamustahallisuuteen. Ilmaisua varsin todennäköistä on käytetty sen arvioimiseen, täyttyykö tietty tunnusmer- kistöön kuuluva elementti muun muassa arvioitaessa tietoisuutta siitä, oliko hallussa pidetty lääkeampulli salakuljetettu (KKO:2001:97), autossa tai repussa huumausainetta ja minkä laatuista (KKO:2001:13; 2006:64; 2001:117) ja oliko oikeustoimien tekeminen toisen nimissä tarkoitettu ulosoton kiertämiseen (KKO:2009:87). Oikeustieteessä Jussi Tapani on myös puoltanut sitä, että seuraamukseen ja olosuhteisiin tulisi soveltaa samaa tahallisuusarvioinnin perustetta (Tapani DL 2012, 615). Korkeimman oikeuden ratkaisussa, kuten jaksossa aiemmin selostetuissa alempien oi- keusasteiden ratkaisuissa, tahallisuusarvioinnin ohjenuorana on käytetty lakivaliokun- nan esiin ottamia esimerkkejä seikoista, joiden perusteella voi päätellä, että kysymys on paritus- tai ihmiskauppatoiminnasta: ”…kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle hen- kilölle kuin teon kohteelle. Paritukseen viittaa usein myös se, että henkilö tietoverkossa ilmoittaa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen ilmoituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankal- taisia ilmoituksia. Ihmiskauppaan viittaavana piirteenä voidaan puolestaan pitää esi- merkiksi sitä, että teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti ra- joitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen (LaVM 10/2006 vp s. 6).” KKO:2012:66 kohta 6. Korkein oikeus toteaa, että ”…Kuten hovioikeuskin on tuomionsa perusteluissa toden- nut, asiassa ei ole ilmennyt sellaisia paritukseen viittaavia seikkoja, jotka on mainittu kohdassa 5 viitatuissa rangaistussäännöksen esitöissä.” (KKO:2012:66 kohta 25). Lakivaliokunta on pyrkinyt sitomaan tunnusmerkistöä seikkoihin, jotka ovat suhteelli- sen objektiivisesti havaittavissa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa sitä vastoin on huo- lellisesti paneuduttu rikoksesta syytetyn X:n kolme vuotta tapahtuman jälkeen antamaan kertomukseen niistä havainnoista, joita hän oli tehnyt. Kertomuksen ja tuomioistuimen istunnossa A:sta tekemien havaintojen perusteella korkein oikeus päätyy siihen, että X ei ollut havainnut paritukseen tai ihmiskauppaan viittaavia seikkoja. Oikeuskirjallisuudessa on käyty keskustelua siitä, pitääkö tahallisuuden arvioinnissa noudattaa yhteneväisiä periaatteita vai ns. rikostyyppikohtaisuutta. Tapani on eritellyt tahallisuusarvioinnin rikostyyppikohtaisuuden, joka liittyy tunnusmerkistöjen erilaiseen rakenteeseen, ja tahallisuusmallin (Tapani DL 2012:612). Olosuhdetahallisuutta koske- va oikeuskäytäntö on koskenut mm. talousrikoksia ja huumausainerikoksia. Huumaus- ainerikoksia koskevassa oikeuskäytännössä olosuhdetahallisuutta koskevat johtopäätök- set on tehty ulkoisista olosuhteista (KKO:2001:13; KKO2006:64). 105 Sekä huumausaineiden salakuljetusta koskevassa tapauksessa että kunnianloukkausta koskevassa tapauksessa on kuitenkin katsottu, että syytetyn mahdollinen subjektiivinen tietoisuus ei ollut arvioinnin kannalta ratkaiseva. Ratkaisevaa oli se, että syytetyllä olisi ollut mahdollisuus ja jonkin asteinen velvollisuus selvittää asian oikea laita. Näin voita- neen tulkita myös kiinteistöjen ostoa toisen nimiin ulosoton edellä koskenutta tapausta (KKO:2009:87). KKO:2006:64: ….Korkein oikeus toteaa pitävänsä epäuskottavana, ettei heillä olisi ol- lut todellista mahdollisuutta selvittää tai ainakin huomattavalla todennäköisyydellä ar- vata hallussa pitämänsä huumausaineen laatua. Heidän saamansa toimeksiannon luon- teeseen on kuitenkin kuulunut, että he täyttävät tehtävänsä kyselemättä, olipa repussa mitä huumausainetta tahansa. He ovat saattaneet ymmärtää myös oman vastuunsa kan- nalta edulliseksi tietää repun sisältämästä huumausaineesta mahdollisimman vähän. Huumausaineen laatua koskevaa tietämättömyyttä voidaan näissä olosuhteissa pitää heidän osaltaan jopa tarkoituksellisena. Rikoslain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitettua tunnus- merkistöerehdystä koskevaa säännöstä ei ole perusteltua tulkita niin, että tämänluontei- nen tietämättömyys riittäisi poistamaan tahallisuuden huumausaineen laatua koskevalta osalta. (k 8). KKO:2010:88 kohta 59. Korkein oikeus katsoo, että kunnianloukkausrikoksen edellyt- tämää tahallisuutta ei kuitenkaan poista pelkästään se, ettei väitteen tai vihjauksen esit- täjä ole tiennyt, onko se, mitä hän on esittänyt, ollut valheellista vai ei. Tahallisuutta ar- vioitaessa huomiota on kiinnitettävä myös siihen, onko asianomainen voinut väitteitä tai vihjauksia esittäessään perustellusti lähteä siitä, että niiden tueksi on esitettävissä riittä- vät perusteet. Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin esitöissä onkin lausuttu, että teko ei ainakaan silloin ole 1 kohdassa tarkoitettu rikos, kun tekijällä on ollut vahvoja perustei- ta pitää totena, mitä hän on esittänyt tai mihin hän on vihjannut (HE 184/1999 vp s. 34). Rikoslain tahallisuutta ja tunnusmerkistöerehdystä koskevia säännöksiä uudistettaessa ei ole tuotu esiin näkökohtia, jotka viittaisivat siihen, että näillä säännöksillä olisi ollut tarkoitus muuttaa edellä mainittua arvioinnin lähtökohtaa. 60. A:n rangaistusvastuu ei siten poistu pelkästään sen vuoksi, että hän on lähteisiin tun- temansa luottamuksen vuoksi otaksunut esittämiensä väitteiden ja vihjausten olevan tot- ta. Jotta A:lla olisi ollut riittävät perusteet pitää lähteiltään saamiaan tietoja totena, voi- daan edellyttää, että hän on punninnut asianmukaisesti lähteidensä luotettavuutta myös esitettyjen väitteiden ja vihjausten totuudenmukaisuuteen liittyvien epävarmuustekijöi- den kannalta. Näissä ratkaisuissa on otettu kanta, jonka mukaan vastaajan subjektiivinen tietoisuus ei ole ratkaiseva, vaan tietyissä olosuhteissa vastaajalla on voinut olla selonottovelvolli- suus eikä hän ole voinut vedota tietämättömyyteensä. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2012:66 ei aseteta vastaajalle selonottovelvollisuutta konkreettisten, hänen tiedossaan olleiden seikkojen perusteella. Jos korkein oikeus olisi seurannut aiempia olosuhdetahallisuutta koskevia ratkaisujaan, ratkaisussa olisi voinut tulla esiin se, millaisissa olosuhteissa tai millaisten seikkojen johdosta seksin ostajan tulisi selvittää myyjän olosuhteita hieman tarkemmin. Edellä mainitut tapauksen tuovat havainnollisesti esiin sen, että tällainen arvio on väis- tämättä rikostyyppikohtaista, sillä niin erilaisiin seikkoihin niissä olisi pitänyt kiinnittää huomiota. Seksikaupan kohteen hyväksikäytön kohdalla rikostyyppikohtaiset seikat 106 seuraavat suoraan lain säännöksestä: rikoslain 20 luvun 9 ja 9a §:n paritus ja 25 luvun 3 ja 3a §:n ihmiskaupan tunnusmerkistöt. Niin korkein oikeus kuin alempienkin astei- den käytännössä viitataan toistuvasti lakivaliokunnan mietintöön, mutta ei parituksen ja ihmiskaupan tunnusmerkistöihin. Oikeuskäytännössä on kyllä viitattu siihen, että seksin myyntiä koskevat tiedot olivat löytyneet internetin sivustoilta. Parituksen tunnusmerkistössä yhteystietojen välittämien on yksi vaihtoehtoinen tekomuoto (RL 20:9 3 kohta). Vaikka prostituoitu olisi itse lait- tanut ilmoituksen sivustolle, joku henkilö jossain hyötyy tästä. Vaikka ilmoitus olisi maksuton (mitä ne usein eivät ole), sivusto tuottaa rahallista hyötyä jollekulle. Jos ky- seinen palvelin ja sivusto olisi sijainnut Suomessa, sen pitäjä todennäköisesti olisi jou- tunut syytteeseen parituksesta. Oikeuskäytännössä ei ole missään vaiheessa perusteltu sitä, miksi ulkomailla sijaitsevalla palvelimella tapahtuva yhteystietojen välittäminen ei kerro parituksesta. Prostituutio tapahtui hotellihuoneesta, ja huoneen vuokraaminen on perinteisesti kes- keistä Suomen paritussäännöksessä, ja nykyisin sitä koskee kaksikin säännöksen kohtaa (RL 20:9 1 ja 2 kohdat). Hotellihuoneen käyttäminen ei suoraan kerro, että kyseessä oli- si 1 kohdan mukainen huoneen järjestäminen tai 2 kohdan mukainen prostituoidun ma- joittaminen osana vakiintunutta liiketoimintaa. Tämä voisi kuitenkin (yhdessä yhteystie- tojen välittämisen kanssa) olla seikka, joka puoltaisi sitä, että seksin ostajalle asetettai- siin jonkinasteinen velvollisuus selvittää, onko kysymys parituksen kohteesta. Sekä käräjäoikeus että korkein oikeus (kohta 6) lakivaliokunnan mietintöön viitaten mainitseva, että ilmoittelusta tulisi voida epäillä, että taustalla on organisaatio tai laa- jempi kokonaisuus. Parituksen tunnusmerkistö ei tällaista kuitenkaan edellytä. Kiinnostavaa on, että ostajan todetaan tiedustelleen myyjältä, kuinka tämä voi ja minkä ikäinen hän on, eli tavallaan hänen voidaan ajatella jopa tehneen jonkinlaista selonottoa tilanteesta. Tapahtuneeseen käytetty 20 minuutin aika ei kuitenkaan ollut riittänyt ha- vaintojen tekemiseen. Korkein oikeus on eräässä aikaisemmassa tapauksessa (KKO:2001:117) kiinnittänyt huomiota vastaajan nuoreen ikään (19 v.) ja ehkä vähän naiiviin luonteeseen. Näillä henkilöön liittyvillä perusteilla KKO päätyi autossa mukana huumeiden salakuljetus- matkalla olleen henkilön kohdalla seuraavaan arviointiin: Hänen mahdolliset rikosepäilynsä ovat jääneet epämääräisiksi. Jotta hänet voitaisiin tuomita avunannosta huumausainerikokseen, hänen olisi kuitenkin täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että A on salakuljettamassa Suomeen huumeita. Korkein oikeus katsoo tämän jääneen näyttämättä. Sen vuoksi hänen syykseen ei voida lukea avunantoa huu- mausainerikokseen. 107 Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2012:66 ei viitata vastaajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Jos näin olisi tehty, voisi arvioida, että tapauksen ennakkopäätösarvo on rajallinen. (Kuten jäljempänä todetaan, tapauksessa oli myös prosessuaalisia ulottu- vuuksia.) Kun näin ei ole tehty, ratkaisu ohjaa oikeuskäytäntöä. Ratkaisun KKO:2012:66 merkitys ennakkoratkaisuna voi tarkoittaa sitä, että seksikaupan kohteen hyväksikäyttörikos menettää suuren osan käytännöllistä merkitystään. Tahallisuusongelman ratkaisemiseksi Tapani on ehdottanut, että seksikaupan kohteen hyväksikäyttö säädettäisiin rangaistavaksi tuottamuksellisena rikoksena. Mikäli seksin ostamisen kokonaiskieltoon ei haluta mennä, tämä on kannatettava vaihtoehto. Yksi tekninen tapa toteuttaa tämä olisi lisätä säännökseen toinen momentti. Seuraavassa eh- dotuksessa on rangaistusasteikoksi ajateltu yhtä vuotta, olettaen, että se tahallisen rikok- sen kohdalla nostetaan kahteen vuoteen. Ehdotus: Lisätään RL 20:8:ään 2 momentti: Joka ryhtyy 1 momentissa mainittuun te- koon vaikka hänellä on syytä epäillä, että henkilö on momentissa mainitun rikoksen kohteena, on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. 8.5 Rikoksen yritys Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö, kuten pääsääntöisesti useimmat muutkin rikokset, on rangaistavaa silloin, kun teko on edennyt vähintään rikoksen yritykseksi (RL 20:8 3 momentti). Eräät järjestöpuolen haastateltavat toivat esiin, että tämä voi johtaa rankai- semiseen tilanteissa, joissa ei ole varsinaisesti tapahtunut mitään moitittavaa. Haastatel- tava epäili, että seksin ostaja, joka muussa tapauksessa ilmoittaisi poliisille havaitsemis- taan paritukseen/ihmiskauppaan viittaavista seikoista, jättää nyt ilmoittamatta, koska pelkää joutuvansa syytteeseen seksin oston yrityksestä. Aineistossa tuli esiin muutamia tapauksia, joissa seksin ostoa harkinnut henkilö oli ryh- tynyt epäilemään, että myyjä saattaisi olla ihmiskaupan/parituksen kohde, ja hän oli aut- tanut naisen turvakotiin tai esimerkiksi neuvonut lääkäriin. Tapauksissa näitä henkilöitä ei syytetty seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä eikä mikään viitan- nut siihen, että syytteen nostamista olisi edes harkittu. Tällaisiin tapauksiin voitaneen soveltaa rikoslain 5 luvun 2 §:n säännöstä vapaaehtoisesta luopumisesta rikoksen täyt- tämisestä. Rikoslain 6 luvun 6 pykälän mukaan tekijän pyrkimys estää tai poistaa rikok- sensa vaikutuksia voidaan ottaa rangaistuksen mittaamisessa lieventävänä seikkana huomioon. Seksin ostoaikeissa liikkeellä olevan henkilön poliisille tekemä ilmoitus voi- daan tällöin ottaa huomioon seikkana, joka lieventää rangaistusta tai johtaa kokonaan syyttämättä jättämiseen. 108 Kun seksikaupan kohteen hyväksikäyttöä on tutkittu, rajanveto täytetyn teon ja rikoksen yrityksen välillä sekä rajanveto yrityksen ja ei-rikollisen toiminnan välillä on osoittau- tunut ongelmalliseksi. Lain esityöt ovat tältä osin jossain määrin ristiriitaisia. Hallituksen esityksen mukaan (HE 221/2005), joka koski seksin ostamisen täyskieltoa, täytetty teko edellyttää, että ”henkilö korvausta vastaan alkaa suorittaa säännöksessä tarkoitettuja seksuaalipalvelu- ja” eli siis seksuaalisen kanssakäymisen aloittamista. Lakivaliokunta nykymuotoisen kiellon perustelussa viittaa mainitun hallituksen esityksen esittelemään poikkeustapauk- seen ja toteaa: Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 57/I) esitetyn esimerkin mukaisesti myös nyt eh- dotetun rikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos tekijä esimerkiksi vierailee parituksen kohteena olevan henkilön Internet-sivulla ja tällöin sopii sukupuoliyhteydestä ja saa toiminnallaan aikaan rikoksen täyttymisen vaaran. LaVM 10/2006. Oikeuskäytännössä seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä (täytetystä teosta) tuomitse- minen on yleensä edellyttänyt sukupuoliyhteyden toteutumista. Sen näyttäminen vastoin vastaajan kiistämistä on kuitenkin ollut vaikeaa. Hallituksen esityksen mukaan vierailu internetsivuilla ja yhteydenotto puhelimitse ei pääsääntöisesti muodosta rikoksen yritystä, mutta jos sopimus tällöin saavutetaan, yri- tyskynnys voi täyttyä. Oikeuskäytännössä on johdonmukaisesti katsottu, että vierailut nettisivuilla ja tiheäkään puhelu- ja tekstiviestiliikenne eivät muodosta rangaistavaa ri- koksen yritystä. Edellä siteerattu lakivaliokunnan kannanotto on siis jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Yrityskynnyksen ylittymistä koskeva oikeuskäytäntö tilanteissa, joissa henkilöt ovat tavanneet hotelli- tai muussa huoneessa, mutta sukupuoliyhteyttä ei ole tapahtunut, on varsin kirjavaa. Tapauksissa on tehty syyttämättä jättämispäätöksiä, hylätty syytteitä ja tuomittu yrityksestä. Järjestyslain 7 §:ssä ei ole säännöstä, jonka mukaan siinä tarkoitettujen tekojen yritys olisi kriminalisoitu. Siten oleellista on se, milloin on kysymys täytetystä teosta, ostosta tai tarjoamisesta. Selvänä on pidetty, että sopiminen maksullisesta seksistä tarkoittaa täytettyä tekoa. Hallituksen esityksen mukaan lainkohdassa osto tarkoittaa myös osto- tarjouksen tekemistä (HE 20/2002). Lakitekstissä kuitenkin mainitaan vain seksin tar- joaminen, mutta ei ostotarjousta. Haastattelemamme asiantuntijat olivat sitä mieltä, että myyntitarjous on helpompi näyttää toteen kuin ostaminen. Siten järjestyslain mukainen teko näyttäisi myyjäpuolella täyttyvän helpommin kuin ostajapuolella. 109 8.6 Prosessuaalinen asema Seksin ostajan prosessuaalinen asema näyttää aiheuttavan käytännössä jatkuvasi vaihte- levia tulkintoja. Useat haastateltavat pohtivat seksin ostajan prosessuaalista asemaa oi- keudenkäynnissä ja esitutkinnassa. Osa haastatelluista piti valitettavana, että seksin os- tajia ei voida käyttää todistajina paritus- ja ihmiskaupparikosten tutkinnassa. Osa haas- tatelluista puolestaan oli sitä mieltä, että näiden rikosten toteennäyttämisessä ostajien merkitys ei ole kovinkaan suuri ja että näiden asemalla epäiltyinä tai todistajina ei tässä suhteessa ole juuri merkitystä. Erään haastatellun mukaan ostajat eivät koskaan tiedä mitään, joten heillä ei ole sanottavaa merkitystä todistelussa. Ostajan prosessuaaliseen asemaan liittyvä ongelmat ovat lainsäädäntö huomioon ottaen ymmärrettäviä. Ostaja voi olla epäillyn asemassa joko järjestyslain perusteella (osto yleisellä paikalla) tai/ja rikoslain perusteella (osto tai sen yritys parituksen tai ihmiskau- pan kohteelta) taikka todistajan asemassa paritus- tai ihmiskauppatutkinnassa, jos ei ole syytä epäillä hänen tienneen ko. toiminnasta. Riippuen siitä, pidetäänkö ostajaa epäiltynä vai todistajana, hänen totuudessa pysymis- velvollisuutensa on täysin erilainen. Epäilty ei ole velvollinen puhumaan kuulusteluissa tai oikeudessa eikä pysymään totuudessa. Todistaja puolestaan on velvollinen vastaa- maan kysymyksiin totuuden mukaisesti, saapumaan kuulusteluihin ja oikeuteen, ja jos hän ei täytä velvollisuuksiaan, hänet voidaan paitsi noutaa paikalle, jopa tuomita van- keuteen. Toisaalta todistajalla on oikeus kieltäytyä todistamasta seikoista, jotka voivat saattaa hänet syytteen vaaraan. Ottaen huomioon, että osalle seksin ostajista suurin rangaistus on joutua oikeuden eteen, epäillyn asema ei ole yksiselitteisesti huonompi kuin todistajan asema. Epäilty voi peri- aatteessa myöntämällä syyllisyytensä saada käteensä sakkolapun joko rangaistusmää- räysmenettelyssä tai kirjallisessa rikosprosessissa ja siten välttyä tuomioistuimeen tule- miselta. Todistajana hän joutuu saapumaan paritus- tai ihmiskauppaoikeudenkäyntiin. Ruotsissa tämä näkökohta on johtanut sakotusmenettelyn yleiseen käyttämiseen sek- sinostotapauksissa. Seksin ostajat yleensä myöntävät rikoksen välttyäkseen oikeuskäsit- telyltä, minkä vuoksi seksinostorikoksen selvitysprosentti on Ruotsissa ollut suhteelli- sen hyvä. 110 8.7 Paritusrikoksen ja seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkinnan yhteydestä Meillä seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä ei ole juuri annettu rangaistusmääräyksiä. Käytännössä asiat ovat tulleet esiin parituksen tai ihmiskaupan tutkinnan yhteydessä, ja ne on käsitelty samassa tai pian paritusasian käsittelyä seuranneessa oikeudenkäynnissä. Tämä vaikuttaa järkevältä, sillä jos paritus- tai ihmiskauppasyyte kaatuu, ei seksikaupan kohteen hyväksikäytöstäkään voida yleensä syyttää ja tuomita. (Toki poikkeuksellisesti paritussyyte voidaan hylätä perusteella, jolla ei ole merkitystä hyväksikäytön suhteen.) Ratkaisussa KKO:2012:66 tätä menettelyä arvosteltiin ankarasti. Tässäkin tapauksessa alemmissa oikeusasteissa ensin oli käsitelty ihmiskauppa- ja paritusrikokset. Sen jäl- keen seksin ostajia, joita oli huomattavan monta, oli haastettu kolmeen eri oikeuden- käyntiin. Käräjäoikeus oli ottanut pääosan näytöstä vastaan ihmiskauppa- ja paritusri- kosoikeudenkäynnissä. Seksin ostajia koskenut näyttö oli käsitelty kokonaisuutena eikä ihmiskauppa- ja parituskäsittelyssä esitettyä näyttöä oltu otettu uudelleen vastaan seksi- kaupan kohteen hyväksikäytön käsittelyssä. Korkein oikeus huomautti, että oikeudenkäynnin välittömyys edellyttää, että vastaajalla on mahdollisuus kuulustella todistajia ja lausua kaikesta esitetystä näytöstä. Siten toi- sessa oikeudenkäynnissä vastaan otettua näyttöä ei voida asettaa tuomion perusteeksi toisessa oikeudenkäynnissä. Tämä on prosessuaalisesti aivan oikeaoppinen kanta. Käytännössä se johtaa siihen, että edellä selostettua käytäntöä haastaa seksin ostajat myöhempään oikeudenkäyntiin ei voida jatkaa. Ratkaisussa KKO:2012:66 se johti sii- hen, että korkeimman oikeuden oli mahdollista sivuuttaa asiassa muiden henkilöiden tapahtuma-ajankohtana tehdyt myyjän henkistä tilaa koskevat havainnot (ja niitä tukeva lääkärintodistus) ja korvata ne omilla kolme vuotta myöhemmin tekemillään havainnoil- la. Toisaalta korkein oikeus totesi, että ihmiskaupassa hyväksikäytetystä henkilöstä kolme vuotta myöhemmin tehdyt havainnot eivät kerro mitään tilanteesta kolme vuotta aiemmin (henkilö voi edelleen erittäin huonosti). Siten vapauttavan ratkaisun perusteek- si tuli seksin ostajan kolme vuotta myöhemmin antama kertomus. Vaikuttaa selvältä, että seksikaupan kohteen hyväksikäytön yhteys paritus- ja ihmis- kauppaoikeudenkäyntiin tekee rikoksen toteen näyttämisen erittäin vaikeaksi. Ongelmaa voitaneen pyrkiä ratkaisemaan kahdella tavalla. Periaatteessa kaikki sek- sinostajat pitäisi haastaa paritus/ihmiskauppaoikeudenkäyntiin, jolloin heillä on mahdol- lisuus ottaa kantaa kaikkeen asiassa esitettyyn näyttöön. Käytännössä tämä ei aina ole mahdollista. Kun yksittäisessä asiassa voi olla satoja ostajia, pelkästään haastaminen oikeudenkäyntiin on resursseja ja aikaa vaativa operaatio. Jos paritus- tai ihmiskauppa- rikoksesta epäillyt ovat vangittuina, oikeudenkäynti ei voi yleensä voi jäädä odotta- maan. Myös prostituoidut ehtivät lähteä maasta. 111 Toinen mahdollisuus on tarjota seksin ostajille rangaistusmääräystä tai kirjallista käsit- telyä, jos he tunnustavat rikoksen. Tällöin oikeudenkäynnissä keskitytään asian käsitte- lyyn vain niiden ostajien osalta, jotka kiistävät rikoksen. 8.8 Pakkokeinot Poliisien haastattelujen perusteella rikosten tutkinnassa on koettu ongelmaksi se, että seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkinnassa ei voida käyttää telepakkokeinoja. Järjestäytyneessä paritus- ja ihmiskauppatoiminnassa tämä on pyritty ottamaan huomi- oon siten, että sopiminen seksin ostamisesta tapahtuu ostajan ja myyjän välisillä teksti- viesteillä tai puheluilla tai muulla kommunikaatiolla, ja parittaja on häivytetty taustalle. Tarkastelemissamme oikeustapauksissa oli tavallista, että seksin ostosta sovittiin teksti- viesteillä. Myös puheluita käytettiin. Ulkopuolisen tutkijan näkökulmasta monessa ta- pauksessa vaikutti siltä, että puhelin saattoi olla yhtä hyvin parittajan kuin prostituoidun itsensä käytössä. Pakkokeinoista telekuuntelua voidaan käyttää ihmiskaupan ja erityisen törkeän parituk- sen tutkinnassa. Televalvontaa voidaan näiden lisäksi käyttää parituksen ja vuoden 2014 alusta myös seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkinnasta. Siten epäillyn seksin osta- jan yhteystietoja voidaan jatkossa käyttää rikoksen selvittämisessä. Ns. ylimääräisen tiedon eli salaisen pakkokeinon käytössä kertyneen tiedon, joka kos- kee muuta rikosta kuin sitä rikosta, jonka johdosta pakkokeinolupa on myönnetty, käyt- töä koskeva säännös tulee uudistumaan vuoden 2014 alussa. Eduskunnan jo hyväksy- män lain mukaan ylimääräistä tietoa saataisiin käyttää vain, kun tieto koskee sellaista rikosta, jonka selvittämiseen kyseistä pakkokeinoa olisi voitu käyttää. Eduskunnassa olevan uuden hallituksen esityksen (HE 14/2013) mukaan ylimääräistä tietoa saataisiin käyttää sellaisen rikoksen selvittämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Siten telekuuntelun yhteydessä kertynyttä ylimääräistä tietoa ei voida käyttää seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkinnassa (maksimirangaistus 6 kk). Valeosto, jota Britanniassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa on käytetty seksin ostajien paljastamiseen (poliisihenkilö esiintyy seksin tarjoajana tai ostajana), ei meillä tule kysymykseen. Valeoston käytön edellytyksenä on uuden 2014 voimaan tulevan pakkokeinolain mukaan, että rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta (UPKL 10:34). Useimpia pakkokeinoja ei voida käyttää järjestyslain mukaisen seksin ostamisen ja myymisen tutkinnassa, koska rikosta pidetään niin lievänä, että rangaistuksena voi olla vain sakkoa. 112 9 Yhteenveto ja johtopäätökset 9.1 Lain tavoitteista Kaksiosaisen seksinostokiellon taustalta voi havaita erilaisia tavoitteita. Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö -rikos tuli lainsäädäntöön lakivaliokunnan esityksestä vuonna 2006. Hallituksen esityksessä ehdotettiin seksin ostamisen kieltämistä Ruotsin mallin mukaisesti kokonaan. Perusteluina esitettiin sosiaalisen ja sukupuolten välisen tasa- arvon parantaminen, vääristyneen seksuaalisuuskuvan ehkäiseminen, seksuaalisen itse- määräämisoikeuden korostaminen, ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen vaikuttaminen kysyntää vähentämällä sekä heikossa asemassa olevien prostituoitujen suojelu. Lakiva- liokunnan mietinnössä ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuden ehkäisy nousi keskeiseksi tavoitteeksi. Lakivaliokunnan mukaan säännöksellä pyritään suojaamaan seksikaupan kohteena olevaa henkilöä. Nykyinen RL 20:8:n säännös seksikaupan kohteen hyväksi- käytöstä on lakivaliokunnan muotoilema. Järjestyslain (2003) tavoitteena on turvata yleistä turvallisuutta ja järjestystä. Silti järjes- tyslain kielto koskee kaikkea katukauppaa eikä edellytä kaupankäynniltä konkreettista häiriön aiheuttamista. Käytännössä poliisin tavoitteena on puuttua häiritsevään katu- kauppaan. Tämän selvityksen perusteella hallituksen esityksen ja lakivaliokunnan huoli ihmiskau- pan uhrien ja parituksen kohteiden asemasta on perusteltu. Selvityksessä tehtyjen ha- vaintojen perusteella Suomessa tapahtuva ihmiskauppa ja paritus on erittäin sukupuolit- tunut ilmiö; sen kohteet ovat naisia, pääosin nuoria naisia. Heidän sosiaalinen asemansa on heikko. Huomattava osa heistä on joko ulkomaalaisia tai pitkään Suomessa asuneita maahanmuuttajia. Usein heidän tilanteensa on jo lähtömaassa ollut heikko. Seksinostajat ovat miehiä, ja he edustavat yhteiskunnan kaikkia kerroksia. Heillä kaikilla on ollut ai- nakin jonkin verran rahaa. Parittajina ja ihmiskauppiaina esiintyy sekä naisia että mie- hiä, ja nämä naiset ovat usein itsekin toimineet prostituutiossa. Jos ihmiskaupan ja parituksen kohteiden suojelu otetaan lainsäädännön tavoitteeksi, voidaan kysyä, onko nykyinen lainsäädäntö onnistunut tässä tavoitteessa. 9.2 Yhteenveto selvityksen tuloksista Prostituution määrä Seksin ostaminen on säädetty rangaistavaksi kahdessa laissa, rikoslain 20:8 kieltää os- tamisen ihmiskaupan ja parituksen kohteelta ja järjestyslain 7 § ostamisen yleisellä pai- kalla. Jälkimmäinen lainkohta kieltää lisäksi seksin tarjoamisen ja myymisen. 113 Lakien säätämisellä vuosina 2003 (järjestyslaki) ja 2006 (rikoslain kielto) näyttää olleen vaikutusta prostituution näkyvyyteen. Katuprostituutio erityisesti näyttää vähentyneen, ja niillä Helsingin katualueilla, joilla sitä erityisesti esiintyy, se rajoittuu pääosin aamu- yön tunteihin. Katuprostituution väheneminen on ilmeisesti seurausta järjestyslain kiel- loista ja sitä edeltäneistä kaupunkien järjestyssäännöistä. Ravintolaprostituutio on to- dennäköisesti kieltojen ansiosta vähentynyt, mutta sen näkyvyys muutamissa Helsingin ravintoloissa on edelleen ilmeistä. Kieltojen vaikutuksesta prostituution kokonaismäärään on erittäin vaikeaa sanoa mitään varmaa. Määrälliset arviot niin ennen lakien tuloa kuin sen jälkeenkin ovat sangen epä- varmoja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että prostituution määrä ei ole ainakaan lisääntynyt. Lain voimassa ollessa internetin merkitys prostituution väylänä on kasvanut kaikissa maissa. Ilman kieltoa prostituutio todennäköisesti olisi Suomessa lisääntynyt. Norjassa ja Islannissa näkyvä katuprostituutio lisääntyi voimakkaasti 2000-luvun jälkipuoliskol- la, minkä seurauksena kumpikin maa sääti Ruotsin mallin mukaisen seksinostokiellon vuonna 2009. Kieltojen ehkäisevästä vaikutuksesta kertonee se, että Suomessa ei 2000- luvulla tapahtunut vastaavanlaista prostituution huomattavaa ja näkyvää lisääntymistä kuin Norjassa ja Islannissa. Poliisin tietoon tulleiden paritusrikosten määrä putosi muutamaan vuosittain heti järjes- tyslain säätämisen, kun niitä aiemmin oli ollut vuosittain useita kymmeniä vuosittain. Selvityksessä ei tullut esiin selkeää syytä tähän. Poliisin puolelta on tuotu eri yhteyksis- sä esiin tutkinnan vaikeus ja se, että paritusrikosten tutkinta riippuu enemmän poliisin voimavaroista kuin todellisista muutoksista rikollisuudessa. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että paritusrikollisuus todella väheni järjestyslain voimaan tultua. Vuodesta 2011 alkaen paritus- ja ihmiskaupparikoksia on tullut lisääntyvässä määrin poliisin tietoon, ja 2012–2013 useita esitutkintoja on saatettu päätökseen. Tut- kinta on myös nopeutunut. Nämä havainnot viittaavat siihen, että selitys paritus- ja ih- miskaupparikosten ilmitulon vaihteluihin liittyy enemmän poliisin voimavarojen suun- taamiseen kuin vaihteluun rikollisuuden määrässä. Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan tieto seksin ostokiellon olemassa olosta on le- vinnyt ihmisten tietoisuuteen. Oikeuskäytännöstä tekemiemme havaintojen perusteella ostamisesta epäiltyjen henkilöiden tiedot kieltojen tarkasta sisällöstä vaihtelivat suuresti. Joillakin oli selkeästi virheellisiä käsityksiä, kun taas muutamilla seksikaupan hyväksi- käytön kiistäneillä henkilöillä oli erittäin yksityiskohtaiset tiedot sääntelyn sisällöstä. Kieltojen soveltaminen Poliisin tietoon on tullut vuosina 2006–201323 yhteensä 379 seksikaupan kohteen hy- väksikäyttöä. Ne ovat pääosin liittyneet vuosina 2007–2008 tutkittuihin paritusrikoksiin. Vuonna 2013 seksikaupan kohteiden hyväksikäyttöjä on jälleen tullut tutkinnan koh- teeksi paritusrikosten tutkinnan yhteydessä. 23 Vuoden 2013 osalta tilasto vain kesäkuuhun saakka. 114 Syyttäjä on 30.6.2013 mennessä tehnyt ratkaisun 198 tapauksessa, jotka oli tutkittu RL 20:8:n perusteella. Syytteitä oli nostettu 73. Syyttäjä on tehnyt runsaasti päätöksiä jättää syyttämättä tai rajoittaa esitutkintaa seksin ostajien kohdalla. Tuomioistuimissa oli käsitelty 50 syytettä seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä, joissa syytettynä oli 49 henkilöä. Näistä 42 on käräjäoikeudessa tuomittu seksikaupan kohteen hyväksikäytöstä tai hyväksikäytön yrityksestä. Kuudesta tuomiosta oli valitettu. Kaikki valitukset ovat hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa hyväksytty, joten lopulta lainvoimaisia tuomioita on 36. Oikeuskäytännössä rangaistustasoksi on vakiintunut 20 päiväsakkoa. Rangaistustaso on selvästi alhaisempi kuin Ruotsissa, jossa normaalirangaistukseksi on vakiintunut 50 päiväsakkoa. Järjestyslain mukaisia sakkoja seksin myymisestä ja ostamisesta on vuosina 2003–2011 annettu 106. Sakkoja on annettu muutamia vuosittain, lukuun ottamatta vuotta 2011, jolloin Helsingin järjestyspoliisi toteutti katuprostituution kohdistuneen tarkkailuoperaa- tion. Tuolloin annettiin 55 sakkoa. Sakot ovat pääosin kohdistuneet seksin myyjiin, jos- kin jonkin verran on kirjoitettu sakkoja sekä myyjälle että ostajalle. Järjestyslain rikkomisesta on tuomittu säännönmukaisesti sakkoja rangaistusmääräys- menettelyssä. Rikoslain kiellon rikkomisesta sitä vastoin on säännönmukaisesti nostettu syyte käräjäoikeudessa. Soveltamisen ongelmia Selvitystä varten käytiin läpi lainsäädännön voimassa ollessa tuomioistuimissa käsitel- tyjä ihmiskauppa- ja paritusrikoksia koskevia tuomioita. Seksuaalisessa tarkoituksessa tapahtunutta ihmiskauppaa koskevia tuomiota oli kuusi kappaletta. Parituksesta ja tör- keästä parituksesta oli vuosina 2007–2011 tuomittu 61 henkilöä. Paritustapaukset olivat toisaalta thaihieromalaitoksiin ja pornokaupan takahuoneisiin liittyviä tapauksia ja toi- saalta tapauksia, joita voi kutsua ihmiskaupan piirteitä sisältäviksi, rajat ylittäviksi tapa- uksiksi. Juttujen asiakirjoista on tullut esiin, että jokaisessa tapauksessa on ollut kym- meniä tai satoja seksinostajia, joista vain murto-osan kohdalla on pyritty selvittämään seksinostorikosta. Sekä poliisien että syyttäjien haastatteluista käy ilmi, ettei seksinosto- rikosten selvittämistä ole priorisoitu tai resursoitu. Tuomioistuinaineiston perusteella tapauksien ihmiskauppa- ja paritusluonne vaikuttaa sellaiselta, että sen havaitsemisen ei pitäisi olla erityisen vaikeaa. Tuomioistuimien kä- sittelyssä on ollut useita thaihieronta- ja pornokaupan takahuonetapauksia, joissa pari- tuksen tunnusmerkistönä oleva huoneen järjestäminen paritusta varten on helposti ha- vaittavissa. Muissa tapauksissa netin seksisivustojen kautta hoidettu yhteystietojen väli- tys viittaa parituksen tunnusmerkistötekijöihin. Monissa tapauksissa seksin ostaja joutuu maksamaan erilaisia maksuja kolmansille tahoille. 115 Seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkintojen vähäisyys näyttääkin olevan lainsää- dännön soveltamisen suurin ongelma. Tutkintojen vähäisyyteen on useita syitä. Laajan ihmiskauppa- tai paritusjutun tutkin- nassa priorisoidaan vakavan päärikoksen tutkintaa, eikä seksin ostamiseen voida puut- tua nopeasti eikä keskittää resursseja. Tämän suuntaisia kokemuksia on myös Ruotsista, mutta Suomen seksikaupan kohteen hyväksikäyttö on huomattavasti vaativampi tutkit- tava kuin Ruotsin seksinostorikos. Niissäkin tapauksissa joissa seksin ostajien toimintaa on tutkittu, ostajat ovat erilaisilla väitteillä onnistuneet välttämään syytteen ja syytteitä on hylätty. Väitteitä on esitetty siitä, että tapahtumat eivät ole edenneet seksuaaliseen tekoon asti ja on katsottu, että te- ko ei ole täyttänyt sukupuoliyhteyteen rinnastettavan teon määritelmää. Ennen muuta on väitetty, että ostaja ei ole voinut tietää kyseessä olevan parituksen tai ihmiskaupan. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2012:66 ostajan subjektiivinen tietoisuus tähän liit- tyvistä seikoista asetettiin arvioinnin keskeiseksi kriteeriksi. Ko. ratkaisussa katsottiin, että henkilö ei voinut seksin myyjän kielitaidottomuuden ja nuoren iän sekä internetistä löytämänsä ilmoituksen perusteella päätellä kyseessä olleen parituksen kohteena olevan henkilön. Britannian ja Ruotsin kokemukset Britanniassa on vuodesta 2009 alkaen ollut voimassa samantyyppinen sääntely kuin Suomessa. Seksin ostaminen seksuaalisen riiston kohteelta on kielletty. Toisin kuin Suomessa seksin ostajan tietoisuudelle seksuaalisesta riistosta ei anneta merkitystä. Li- säksi kadulla tapahtuva seksin myynti ja osto oli kielletty jo ennen vuoden 2009 uudis- tusta, joskin kiellon täytäntöönpano vaihteli eri alueilla. Tässä raportissa Britannian lainsäädäntöä ja kokemuksia on selostettu perusteellisesti. Valitettavasti kokemuksia nykyisestä sääntelystä on kertynyt niin vähän, että niiden perusteella ei voida vielä teh- dä johtopäätöksiä. Katukaupan kieltoa on sovellettu enemmän kuin seksuaalisen riiston kohteen hyväksi- käyttöä, josta on annettu vain 47 sakkoa. Lainsäädännön soveltaminen vaihtelee eri paikkakunnilla huomattavasti. Yksittäiset paikalliset toimintaohjelmat ovat tuottaneet positiivia kokemuksia siitä, että seksuaalisen hyväksikäytön vähentäminen edellyttää rikossäännösten lisäksi eri viranomaisten ja järjestöjen systemaattista yhteistyötä. Britanniassa Men who buy sex -kyselytutkimukseen vastanneiden seksinostajien mu- kaan tehokkain pelotevaikutus olisi sillä, että seksinostosta tulisi merkintä rikosrekiste- riin seksuaalirikollisena (sex offender register). Ruotsissa seksin ostaminen on ollut kiellettyä vuodesta 1999 alkaen. Rangaistusmaksi- mi on yksi vuosi vankeutta. Ruotsissa viranomaisen tietoon on tullut 4231 seksinostori- kosepäilyä. Ostajat ovat olleet kaikki miehiä. Tapauksista 45 % on saatu selvitettyä. Normaalirangaistukseksi yhdestä seksinostosta on muodostunut 50 päiväsakkoa. Tois- tuvissa tai muuten vakavissa tapauksissa on annettu joitakin ehdollisia rangaistuksia. Kiellon soveltamisessa ei alkuvaiheen kangertelun jälkeen ole havaittu suuria 116 ongelmia. Pääosa sakoista on annettu kadulla tapahtuvasta ostamisesta. Paritus- ja ih- miskaupparikosten yhteydessä esiin tulevien ostojen tutkiminen on ollut haasteellisem- paa, koska päärikoksen tutkintaa joudutaan priorisoimaan. Toisaalta kiellon on arvioitu auttavan näiden rikosten tutkintaa. Ruotsalaiset kannattavat kieltoa, 85 prosenttia ruotsalaisista joko kannattaa sitä tai ei ainakaan vastusta. Seksin ostaminen on kiellon voimassa ollessa vähentynyt. Ruotsissa seksin oston kriminalisoinnin ei ole havaittu lisäävän seksin ostajiin liittyvää stigma- tisointia, mutta kohonnut kiinnijäämisriski näyttää vähentävän seksinostoa. 9.3 Johtopäätökset Prostituutio ja seksikauppa yhdistetään tänä päivänä enenevässä määrin kansainväliseen ihmiskauppaan ja hyväksikäyttöön. Suomen lainsäädäntö, jossa seksin ostaminen en- simmäisen kerran kiellettiin nimenomaan niiltä, jotka ostavat ihmiskaupan ja parituksen kohteilta, on ollut edelläkävijä koko maailmassa. Sekä Britannian vastaava kielto että Euroopan unionin suositus ovat seuranneet Suomen mallia. Valitettavasti tämän selvityksen perusteella Suomen mallia ei voida pitää kovin esimer- killisenä. Seksin ostamisen kiellossa RL 20:8 ja järjestyslain 7 § muodostavat kokonaisuuden, jonka yhtä osaa ei voida tarkastella yksinään. Seksin myynti yleisellä paikalla Selvityksessä on tullut esiin, että järjestyslain 7 §:ää on sovellettu pääasiassa seksin myyjiin. Tämä on kansainvälisesti ja historiallisesti vertailtuna kovin tavallista: Kun kielto kohdistuu sekä ostajiin että myyjiin, kontrolli kohdistuu voittopuolisesti myyjiin. Selvityksen perusteella seksin myyjät ovat pääsääntöisesti monin eri tavoin sosiaalisesti heikossa asemassa. Selvityksen valossa seksin myyjien joukossa on ihmiskaupan uhreja ja useassa paritustapauksessa on ihmiskaupan kaltaisia piirteitä. Rikosten uhrien rankai- seminen ei kuulu oikeusvaltiolliseen ajatteluun. Toisaalta myyjäpuoleen kohdistuva rangaistavuuden rajaaminen siten, että se ei koske ihmiskaupan uhreja (mikä on nykyi- sen lainsäädännönkin oikea tulkinta), ei ole tarkoituksenmukaista, koska sakotustilan- teessa on vaikeaa tietää, onko myyjä ihmiskaupan uhri. Näistä syistä ehdotamme järjes- tyslain kiellon kumoamista siltä osin kuin se koskee seksin tarjoamista yleisellä paikal- la. On ymmärrettävää, että myyntikiellon kumoaminen voi herättää tunteita ja huolta ylei- sen järjestyksen heikkenemisestä. Nähdäksemme parempaan tulokseen kuitenkin pääs- tään ostokiellolla. Seksin myyjiä edustavan tahon puolelta on vastustettu ostokiellon 117 laajentamista sillä perusteella, että parittajien valta voi lisääntyä tai että myyjien pelko ilmoittaa rikoksista poliisille kasvaa. Näitä pelkoja voidaan tehokkaammin torjua myynnin kriminalisoinnin kumoamisella. • Suosituksemme on, että järjestyslain seksin myyjiin kohdistuva kielto tulisi kumota. Ostokielto ja kysyntä Nykyisillä ostokielloilla on vaikutettu prostituution kysyntään tämän selvityksen mu- kaan jonkin verran. Ostokieltojen kumoaminen tarkoittaisi siirtymistä takaisin 1990- luvulle, jolloin prostituutio oli runsasta ja näkyvää. Tästä syystä kieltojen kumoamista ei voida suositella. Ostokielto ja muut seksuaalirikokset Ihmiskaupan vahingollisuus huomioon ottaen seksin ostaminen ihmiskaupan uhrilta tie- toisena siitä, että kyseessä on ihmiskaupan uhri, tulisi nähdäksemme arvioida raiskauk- sen ja seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön valossa. • Seksikaupan kohteen hyväksikäytön säätäminen erilliseksi rikokseksi ei saisi johtaa tutkinnan suuntaamista siten, että toimintaan liittyvät vaka- vammat seksuaalirikokset jäävät tutkimatta. Paritus Selvityksen mukaan Suomessa esiintyy suhteellisen näkyvästikin seksikauppaa, johon liittyy paritusta lähellä olevia piirteitä. Paritusrikoksen tunnusmerkistöön sisältyy toisen prostituutiosta hyötyminen. Käytännössä näyttää olevan epäselvyyttä siitä, mitä tähän sisältyy. Paritusrikoksen tunnusmerkistön arvioiminen ei kuulunut tämän selvityksen toimeksiantoon, mutta aineistomme valossa tulisi harkita, onko se riittävän selkeä käy- tännön soveltamistilanteita ajatellen. • Paritusrikoksen tunnusmerkistö näyttäisi kaipaavan selkiyttämistä. • Suomeen tulevien henkilöiden, myös avioliiton kautta maahan muuttavien naisten, kotouttamiseen tulisi kiinnittää riittävästi huomiota. Paritus- ja ihmiskauppa Paritus- ja ihmiskauppatoiminta pyrkii säännönmukaisesti naamioimaan seksinmyynnin näyttämään vapaaehtoiselta. Tähän viittaavat Suomen kokemusten lisäksi Ruotsista ja Britanniasta saadut tiedot. Osittaisen kriminalisoinnin olosuhdetahallisuuden vaatimus 118 on ongelmallinen, sillä se näyttää käytännössä suojelevan seksinostajia. Syyte ihmis- kaupan uhrilta seksin ostamisesta ei menesty, kun viranomaisen pitäisi pystyä jälkikä- teen näyttämään, että ostajan olisi pitänyt tietää ihmiskaupasta. Seksinostotilanteet ovat pikaisia, ne tapahtuvat usein esimerkiksi hotellihuoneessa, jolloin miljööstä ei ole pää- teltävissä mitään. Vain harvoin seksinostajan tai seksinmyyjän intressissä on paljastaa toiselle osapuolelle itseään koskevia tietoja. Eräät seksinostajat näyttävät tietoisesti vält- tävän tietämästä myyjän olosuhteista mitään. Vapaaehtoisuuden fasadi pyritään pitämään yllä viimeiseen saakka myös ostajien suun- taan. Taustalla on usein velkaannuttamista, uhkailua tai monimuotoista huono- osaisuutta. Ihmiskaupan uhrit ovat hakeneet apua vasta kun heidän henkensä on vaaras- sa. Tiedetään, että seksinmyyjät ovat saaneet parittajilta ohjeita kertoa toimintansa ole- van vapaaehtoista, jos he kohtaavat poliiseja. Nykymuotoinen osittainen kriminalisointi turvaa ”vapaaehtoisen” prostituution häiriö- töntä jatkumista. Samalla jatkuu rikollisen toiminnan intressi tuottaa prostituutiota, joka on naamioitu vapaaehtoiseksi. Täysikiellolla toiminnan naamioiminen vapaaehtoiseksi ei tuottaisi enää sanottavaa hyötyä. Lainsäädännöstä riippumatta viranomaiset ovat suunnanneet rajalliset resurssit nimenomaan parituksen ja ihmiskaupan tutkintaan myös Ruotsissa ja Britanniassa. Siten on oletettavaa, että lainsäädännön muutos seksin osta- misen täyskieltoon ei välttämättä muuttaisi tutkinnan kohdistumista vakavimpaan ih- miskauppaan ja paritukseen. Muutos ei todennäköisesti myöskään lisäisi puuttumista itsenäisten prostituoitujen toimintaan, jotka usein ovat prostituoiduista parhaimmassa asemassa. Itsenäisten prostituoitujen toiminta saattaisi vaikeutua välillisesti, sillä ostajat tulisivat ehkä varovaisemmiksi ja lainkuuliaisin osa pidättäytyisi ostoista. Kielto ei kui- tenkaan rajoittaisi muunlaisten hyvinvointipalvelujen kysyntää, joten sen elinkeinoa ra- joittava vaikutus olisi vähäinen. Tässä selvityksessä esiin tulleet tiedot ihmiskaupan ja parituksen laadusta ja prostituuti- ossa toimivien henkilöiden olosuhteista ovat niin vakavia, että tarvitaan tehokkaampia toimia prostituution vähentämiseen. Toimenpiteissä tarvitaan kokonaisvaltaista kysyn- nän vähentämistä. Tämän selvityksen perusteella nykymuotoisen kiellon soveltaminen on vaikeaa. Erityi- sesti korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2012:66 jälkeen on vaikea nähdä, millaises- sa tilanteessa seksinostajan voidaan edellyttää havaitsevan prostituution liittyvän ihmis- kauppaan tai paritukseen. Tilanne suosii sellaista ostajaa, joka välttää tietämästä prosti- tuoidun tilanteesta mitään, mutta on sen sijaan yksityiskohtaisesti perehtynyt lain kir- jaimeen. Kiellon laajentamisen puolesta puhuu erityisesti täyskiellon selkeys. Täyskiellolla vies- titetään, että prostituutio on erittäin vahingollista prostituutiossa hyväksi käytetyille henkilöille ja että huomattava osa prostituutiosta liittyy ihmiskauppaan tai paritukseen taikka henkilöiden muutoin erittäin heikon sosiaalisen tai terveydellisen aseman hyväk- sikäyttöön. Seksin ostamisen täyskieltoa puoltaisi myös sen soveltamisen selkeys: Ny- kyisiltä rajanveto-ongelmilta epäillyn ja todistajan välillä vältyttäisiin eikä tahallisuuden toteennäyttämiseen liittyviä ongelmia esiintyisi. 119 Seksin ostamisen täyskieltoa vastaan on esitetty useita argumentteja, jotka tämän selvi- tyksen perusteella eivät kuitenkaan vaikuta niin painavilta, että ne estäisivät kiellon sää- tämisen. Kiellon on epäilty vievän prostituutiota ja ihmiskauppaa maan alle ja vahvista- van parittajien asemaa. Prostituution muuttuminen näkymättömäksi ei kuitenkaan ole mahdollista, koska prostituution on tavoitettava asiakkaansa, jolloin se ei voi piiloutua myöskään poliisilta. Prostituutiossa hyväksikäytettyjen aseman vahvistamisen kannalta tehokkaampaa näyttäisi olevan myyntikiellon kumoaminen, maahanmuuttajanaisten ko- touttamisen parantaminen sekä prostituoiduille kohdistettujen sosiaalipalvelujen kehit- täminen. • Parhaiten taloudellisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteiden asemaa voi- taisiin parantaa kieltämällä seksin ostaminen. Prosessuaalisia seikkoja Selvityksen mukaan seksikaupan kohteen hyväksikäytön tutkinnat oli pääsääntöisesti siirretty syyttäjälle, joka oli joko tehnyt päätöksen jättää syyttämättä tai vienyt asian kä- räjäoikeuteen. Rangaistusmääräystä ei tapauksissa ollut käytetty juuri lainkaan. Järjes- tyslain rikkomiset hoidetaan poliisin ja syyttäjän toimesta rikesakoilla. Estettä rangais- tusmääräysten käyttämiselle myös seksikaupan kohteen hyväksikäytössä ei kuitenkaan näyttäisi olevan. Epäiltyjen lausumilla ei näyttänyt juuri olleen merkitystä näyttönä pari- tusrikosten tutkinnassa. • Rangaistusmääräyksiä tulisi voida käyttää seksin ostorikoksissa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Nykyisen osittaisen kiellon kehittäminen Mikäli poliittista valmiutta täyskiellon säätämiseen ei löydy, nykyistä kieltoa tulisi ke- hittää. Ihmiskauppa aiheuttaa uhrille erittäin vakavia seuraamuksia. Selvityksessä tarkasteltu- jen oikeustapausten perusteella myös paritus on pääsääntöisesti huomattavan vahingol- lista sen kohteelle. Rangaistusmaksimi, kuusi kuukautta vankeutta, ei ole suhteessa sek- sikaupan kohteen hyväksikäytön haitallisuuteen ja vakavuuteen. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2012:66 osoittaa, että ihmiskaupan ja parituksen tunnusmerkistöjen tunteminen ei ole helppoa. On kuitenkin otettava huomioon, että sek- sin ostajan ei edellytetä tuntevan lain säännöksen yksityiskohtia, vaan ne todellista asi- aintilaa koskevat tosiasiat, jotka ovat lain sisältämän kiellon kannalta oleellisia. Toisin sanoen, ostajan havaintojen tulee kohdistua esimerkiksi siihen, voiko hän olosuhteista päätellä kolmannen henkilön hyötyneen taloudellisesti esimerkiksi prostituutioilmoituk- sesta tai huoneiston vuokraamisesta tai järjestämisestä tähän tarkoitukseen. Tällaisten olosuhteiden havainnointia koskevaan jälkikäteisarviointiin soveltuu paremmin tuotta- muksellinen rikostunnusmerkistö kuin nykyinen tahallisuutta edellyttävä tunnusmerkis- tö. 120 • Jos rikoslain seksinostokielto pidetään nykymuodossaan, sen rangaistus- maksimia tulisi korottaa. • Kieltoa tulisi täydentää tuottamuksellisella tekomuodolla. • Oikeusviranomaisten, niin poliisin, syyttäjien kuin tuomioistuimienkin kou- lutusta ihmiskauppaa, paritusta ja seksinostoa koskevissa asioissa tulisi lisä- tä. Ihmiskaupparaportoijan tulisi olla yksi keskeinen toimija koulutuksessa. 121 LIITE 1: AINEISTO Tuomioistuimen, syyttäjän ja poliisin asiakirjat Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttörikosta käsittelevät tuomioistuin- asiakirjat. (6 käräjäoikeudesta, 3 hovioikeuksista ja yksi korkeimmasta oikeudesta) (50 syytettä). Kaikki lain voimaantulon jälkeen käsitellyt tapaukset. Syyttäjän ratkaisut koskien seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttörikosta (198 tapausta). Samoin kokonaisaineiston säännöksen voimaantulon jälkeen. Paritusrikoksia ja seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytyjä ihmiskaupparikok- sia koskevat tuomiot. (31 tapausta, syytettyjen määrä merkittävästi korkeampi). Aineis- toon on syyttäjän diaaritietojen perusteella pyritty kokoamaan kaikki tapaukset, joissa rikoksen tapahtuma-ajankohta on ollut 1.10.2006 jälkeen. Järjestyslain soveltamista koskevat tiedot (esitutkintapöytäkirja, tutkintailmoitus tai tut- kinnan päätös) vuosilta 2011–2012. (55 tapausta) Haastattelut Suomi Viisi poliisia, jotka toimivat eri asemissa ja eri puolilta Suomea, mukana tutkinnanjohta- jia sekä keskusrikospoliisin ja poliisihallituksen edustaja. Neljä syyttäjää eri asemissa ja eripuolilta Suomea, mukana valtakunnansyyttäjänviras- ton edustaja. Rajavartiolaitoksen, sosiaaliviranomaisen sekä vähemmistövaltuutetun edustajat. Kuusi kansalaisjärjestöjen edustajaa. Iso-Britannia Kuusi haastateltua (Home office, The Mayor’s Office for Policing and Crime (MO- PAC), Lambeth Borough, yksi tutkija, yksi kansalaisjärjestö) Sähköinen kysely suomalaisille kansalaisjärjestöille ja sosiaaliviranomaisille. Kysely lähetettiin 20 taholle, joista seitsemän järjestötahoa vastasi. Haastattelujen runko oli yhtenäinen, mutta painotukset vaihtelivat riippuen haastatelta- van taustaorganisaatiosta ja asiantuntija-alueesta. Esimerkiksi syyttäjien kohdalla tilaa saivat juridiikkaan liittyvät kysymykset, kun vastaavasti kolmannen sektorin haastatte- luissa korostuivat auttamisjärjestelmää koskevat kysymykset syyttäjiin ja poliisiviran- omaisiin verrattuna. 122 Haastatteluilla kartoitettiin pääasiassa kolmea eri osa-aluetta. Ensinnä selvitettiin, mil- laisena prostituutioilmiö Suomessa tulee esiin kyseisen tahon toiminnassa ja millaisia muutoksia he näkevät seksin myynnin ja oston osalta tapahtuneen viime vuosien aikana. Seuraava osio kohdentui haastateltavan tahon toimintaan, toimintakulttuuriin ja ohjeis- tukseen. Tässä yhteydessä kysyttiin eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä sekä auttamis- järjestelmään liittyvistä näkökulmista. Viimeisessä osiossa kysyttiin seksin oston kri- minalisointiin liittyviä kysymyksiä. Kysymykset käsittelivät arvioita voimassaolevan lainsäädännön toimivuudesta, tehokkuudesta ja mahdollisesta normia luovasta vaiku- tuksesta. Tässä yhteydessä haastateltavilta pyydettiin arvioita myös laajemmin prosti- tuutiorikoksia koskevasta sääntelystä. 123 KIRJALLISUUTTA Archard, D. (2008). Criminalising the use of trafficked prostitutes: Som philosophical issues. In V. Munro, & M. D. Giusta (eds.), Demanding sex: Critical reflections on the regulation of prostitution (pp. 149–162). Aldershot: Ashgate. Association of Chief Police Officers. (2011). ACPO strategy & supporting operational guidance for policing prostitution and sexual exploitation. Association of Chief Police Officers. Bindel, J., & Atkins, H. (2008). Big brothel: A survey of the off-street sex industry in London. London: The POPPY Project, Eaves Housing for Women. Boff, A. (2012). Silence on violence –- improving the safety of women – the policing of off-street sex work and sex trafficking in London. Brooks-Gordon, B. (2003). Prostitutes' clients, ken livingstone and a new trojan horse. The Howard Journal of Criminal Justice, Dec, 2003, Vol.42(5), p.437–52. Brottsoffersmyndigheten. (2011). Prostitution och människohandel för sexuella ända- mål – utbildningsprogram för ökad kunskap och bättre bemötande – redovisning av ett regeringsuppdrag. (No. Ju2008/7290/KRIM). Umeå: Brottsoffersmyndigheten. Brunovskis, A. (2012). Balancing protection and prosecution in anti-trafficking policies – A comparative analysis of reflection periods and related temporary residence permits for victims of trafficking in the Nordic countries, Belgium and Italy. (No. TemaNord 2012:556). Nordic Council of Ministers. Bucken-Knapp, G. (2009). Prostitution policy reform and the causal role of ideas: A comparative study of policymaking in the Nordic countries. 105th Annual Meeting of the American Political Science Association, Retrieved from Cho, S., Dreher, A., & Neumayer, E. (2013). Does legalized prostitution increase hu- man trafficking? World Development, 41(0), 67–82. Church, S. (2001). Violence by clients towards female prostitutes in different work set- tings: Questionnaire survey. BMJ: British Medical Journal (International Edition), 322(7285), 524. Consultation by Rhonda Grant MSP. (2012). Criminalisation of the purchase of sex (Scotland) bill (2) – A proposal for a bill to make it an offence to purchase sex. CPS. (2013). The code for crown prosecutors. (No. 7th Edition).CPS. CPS Equality and Diversity Unit. (2011). Violence against women and girls crime re- port 2010–2011. CPS Equality and Diversity Unit. 124 CPS Equality and Diversity Unit. (2012). Violence against women and girls crime re- port 2011–2012. CPS Equality and Diversity Unit. CPS Prostitution and Exploitation of Prostitution guidance www.cps.gov.uk Department of State United States of America. (2011). Trafficking in persons report. U.S.Department of State Publications. Dodillet, S. (2009). Är sex arbete?: Svensk och tysk prostitutionspolitik sedan 1970- talet. Stockholm: Vertigo. Dodillet S. & Östergren P. (2011). The Swedish Sex Purchase Act: Claimed Success and Documented Effects. Conference paper presented at the International Workshop: Decriminalizing Prostitution and Beyond: Practical Experiences and Challenges. The Hague, March 3 and 4, 2011. http://www.plri.org/sites/plri.org/files/Impact%20of%20Swedish%20law_0.pdf Ekberg, G. (2004). Swedish law that prohibits the purchase of sexual services: Best practices for prevention of prostitution and trafficking in human beings Retrieved from http://search.proquest.com/docview/9810474/abstract/embedded/TTGH8L6AT07WRJ WI?source=fedsrch Europol Public Information. (2011). Knowledge product. trafficking in human beings in the European Union. The Hague: O8 OC Networks in the South-East European Sphere. Farley, M., Bindel, J., & Golding, J. (2009). Men who buy sex - who they buy and what they know. London: Eaves. Farley, M., Schuckman, E., Golding, J. M., Houser, K., Jarrett, L., Qualliotine, P., & Decker, M. (2011). Comparing sex buyers with men who don't buy sex: "you can have a good time with the servitude" vs. "you're supporting a system of degregation". Boston: Psychologists for Social Responsibility Annual Conference. Gangoli, G., & Westmarland, N. (Eds.). (2006). International approaches to prostitu- tion. Law and policy in Europe and Asia. Bristol: Polity Press. Global Network of Sex Work Projects (nswp). (2011). The criminalisation of clients: A summary . Global Network of Sex Work Projects (nswp). Godwin, J. (2012). Sex work and the law in Asia and the pacific. United Nations Deve- lopment Programme. Haavio-Mannila, E. & Kontula O. (2001) Seksitrendit meillä ja naapurissa. Helsinki: WSOY. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2012–2015. (2012). Sosiaali- ja terveysministeriön jul- kaisuja 2012:10. (No. 10). 125 HE 2002/20. (2002). Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi. (No. 20). HE 2004/34. (2004). Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. (No. 34). HE 2005/221. (2005). Hallituksen esitys eduskunnalle kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain 20 luvun ja järjestyslain 7 ja 16 §.n muuttamisesta. (No. 221). HE 2013/14. (2013). Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokei- nolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. (No. 14). Hester, M. (2004). In Westmarland N. (ed.), Tackling street prostitution: Towards an holistic approach Retrieved from http://search.proquest.com/docview/9789383/abstract/embedded/TTGH8L6AT07WRJ WI?source=fedsrch HM Government. (2011). Human trafficking: The government's strategy. HM Govern- ment. HM Government. (2012). First annual report of the inter-departmental ministerial group on human trafficking. London: The Stationery Office Limited. Holmström, C., & Skilbrei, M. (2008). Prostitution i norden. Forskningsrapport. (No. TemaNord 2008:604). Köpenhamn: Nordiska ministerrådet. Home Office (2010) Correspondence Provisions in the Policing And Crime Act 2009 That Relate To Prostitution (Sections 14 to 21). Home Office circular 006/2010. Home Office. (2011). A review on effective practice in responding to prostitution. Home Office. Policing and crime bill - explanatory notes, (2008). House of Commons Library. (2009). Research paper: Policing and crime bill committee stage report bill 7 of 2008–09. (No. 09/39).House of Commons Library. House of lords 21.5.2009, (2009). Jakobson, P. (2008). Seksityöntekijöiden toiveita ja tarpeita suomessa ja ruotsissa. Pro- tukipiste. 126 Jakobsson, N. (2011). Gender equity and prostitution: An investigation of attitudes in Norway and Sweden. Feminist Economics, 2011, Vol.17(1), Pp.31–58. Retrieved from http://gup.ub.gu.se/publication/135961-gender-equity-and-prostitution-an-investigation- of-attitudes-in-norway-and-sweden Johnsson A.M.; Harvey, C.; Ward, H; Mercer, C. H.; Wellings, K.; Fenton, K.; Erens, B & Copas, A. (2005). Who pays for sex? an analysis of the increasing prevalence of fe- male commercial sex contacts among men in Britain; Sexually Transmitted Infections, 2005, Vol.81(6), p.467 Jussila, S. (2011). Mistä on aikuisten kaukaiset Disneylandit tehty? Thaimaan seksitu- rismi postkoloniaalin etuoikeustietoisen feminismin ja suomalaismiesten nettikirjoitus- ten valossa, pro-gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. Jõe-Cannon, I. (2006). Primer on the male demand for prostitution. Massachusetts, USA: Coalition against Trafficking in Women (CATW). Keeler, L., & Jyrkinen, M. (1999). Who's buying? The clients of prostitution: Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Kiianmaa, N. (2012) Tasa-arvobarometri. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö; Tilas- tokeskus. Koskela, H., Tani, S. & Tuominen M. (2000). ”Sen näköinen tyttö” Tutkimus katupros- tituution vaikutuksista helsinkiläisten naisten arkielämään. Helsingin kaupungin tieto- keskus: tutkimuksia 2000:5. Kontula, A. (2008). Punainen exodus: Tutkimus seksityöstä Suomessa. Helsinki: Like. Kontula, O. (2008). Halu & Intohimo: Tietoa suomalaisesta seksistä. Helsinki. Otava. Kotsadam, A. (2011). Do laws affect attitudes? An assessment of the Norwegian prosti- tution law using longitudinal data. International Review of Law and Economics, 2011, Vol.31(2), Pp.103–115, 31(2), 103–115. Kotsadam, A., & Jakobsson, N. (2012). Shame on you, john! Laws, stigmatization, and the demand for sex. European Journal of Law and Economics 1. Retrieved from http://www.scopus.com/inward/record.url?partnerID=yv4JPVwI&eid=2-s2.0- 84861833106&md5=0c1fdcf1f039ee1175b5fd0a6d2b8d92 Lammi-Taskula, J. (1999) Clients of the Sex Industry in Finland. Teoksessa Keeler, Laura & Jyrkinen, Marjut (toim.) Who´s Buying? The Clients of Prostitution, Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö. LaVM 10/2006 vp - HE 221/2005 vp. (2006). Lakivaliokunnan mietintö. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (No. 10). 127 LaVM 4/2004 vp - HE 34/2004 vp. (2004). Lakivaliokunnan mietintö. Hallituksen esi- tys laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. (No. 4). Lehti, M., & Aromaa, K. (2002). Naiskauppa, laiton siirtolaisuus ja Suomi: Nykytilan- ne, lainsäädäntö ja tutkimuslähteet. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Liberty (The National Council for Civil Liberties). (2009). Liberty's report stage brief- ing and amendments on the policing and crime bill in the House of Lords. Liberty (The National Council for Civil Liberties). Marttila, A-M (2003) Consuming sex – Finnish Male Clients and Russian and Baltic Prostitution. Konferenssialustus, Gender and Power in the New Europe, the 5 th Euro- pean Feminist Research Conference, 20.–24. 8.2003, Lundin yliopisto, Ruotsi Marttila, A-M. (2006) Rajat ylittävä prostituutio, Idäntutkimus 4/2006. Marttila, A-M. (2009) Tavoitteena tasa-arvo, Suomalainen keskustelu rajat ylittävästä prostituutiosta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:37. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Macleod, J., Farley, M., Anderson, L., & Golding, J. (2008). Challenging men's demand for prostitution in Scotland – A research report based on interviews with 110 men who bought women in prostitution . Women's Support Project. Mayor of London. (2010). The way forward - taking action to end violence against women and girls, final strategy 2010–2013. Greater London Authority March. Munro, V., & Della Giusta, M. (Eds.). (2008). Demanding sex: Critical reflections on the regulation of prostitution. Aldershot: Ashgate. Månsson, Sven-Axel (2004) Men´s practices in prostitution and their implications for social work. Nieminen, Liisa (2005) Nais- ja lapsikauppa ihmisoikeusongelmana, Oikeus 2005(34); 2: 130–156. Oikeusministeriö. (2009). Selvitys seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen soveltamisesta 2.11.2009. (No. 16/49/2009). Oikeus- ministeriö. Oikeusministeriö. (2012). Ihmiskauppatyöryhmän mietintö. (No. 63). Helsinki: Oike- usministeriö. Oikeusministeriö. (2013). Ihmiskauppatyöryhmän mietintö – lausuntotiivistelmä. (No.3). Oikeusministeriö. Outshoorn, J. (2012). Policy change in prostitution in the Netherlands: From legaliza- tion to strict control. Sexuality Research and Social Policy, 2012, Vol.9(3), Pp.233–243. 128 Penttinen, E. (2004). Corporeal globalization. narratives of subjectivity and otherness in the sexcapes of globalization. University of Tampere. PeVL 17/2006 vp - HE 221/2005 vp. (2006) Perustuslakivaliokunnan mietintö. Halli- tuksen esitys kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yhdistyneiden kan- sakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain 20 luvun ja järjestyslain 7 ja 16 §:N muut- tamisesta. (No. 17). Phoenix, J. (Ed.). (2009). Regulating sex for sale. prostitution policy reform in the UK. Bristol: Polity Press. Pro-tukipiste. (2000). Peruskartoitus pääkaupunkiseudun prostituutiotilanteesta ja pal- velujen kehittämistarpeesta. Pro-tukipiste. Rikspolisstyrelsen. (2000–2012). Människohandel för sexuella och andra ändamål. (No. 1–13).Rikspolisstyrelsen. Rikspolisstyrelsen. (2011). Slutredovisning av regeringens uppdrag till rikspolisstyrel- sen att försträrka insatserna mot prostitution och människohandel för sexuella ändamål 2008–2010. (No. JU2008/7403/PO). Rikspolisstyrelsen. Roth, V. (2010). Defining human trafficking, identifying its victims : A study on the im- pact and future challenges of the international, European and Finnish legal responses to prostitution-related trafficking in human beings. Turku: Turun yliopisto. Roth, V. (2012) Prostituutio, paritus ja ihmiskauppa. Teoksessa Kantola, J.; Nousiainen, K. & Saari, M (toim.) Tasa-arvo toisin nähtynä. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa- arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Helsinki: Gaudeamus. Sander, T., O'Neill, M., & Pitcher, J. (2009). Prostitution : Sex work, policy and poli- tics. Thousand Oaks, CA: Sage. Sanders, T. (2008). Paying for pleasure. men who buy sex. Cullompton Devon: Willan Publisher. Sanders, T., & Campbell, R. (2008). Why hate men who pay for sex? Exploring the shift to 'tackling demand' in the UK. In V. Munro, & M. D. Giusta (Eds.), Demanding sex: Critical reflections on the regulation of prostitution (pp. 163-180). Aldershot: Ash- gate. SIFO (1999). Sexuella tjänster, Proj 3295740. SIFO (2002). Sexuella tjänster, Proj 3826510. Sirkkilä, H. (2005). Elättäjyyttä vai erotiikkaa: Miten suomalaiset miehet legitimoivat parisuhteensa thaimaalaisen naisen kanssa? Jyväskylä; Jyväskylän yliopisto. 129 Sisäasiainministeriö. (2007). Thai-hierontapaikat: Selvitys 9.10.2007. Sisäaisainminis- teriö. Skaffari, P. (2010). Rajat ylittävä prostituutio – tutkimus naisten kokemuksista pohjoi- sen itäprostituutiossa. Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Skilbrei, M., & Holmström Charlotta. (2011). Is there a nordic prostitution regime? In M. Tonry, & T. Lappi-Seppälä (eds.), Crime and justice in Scandinavia. University of Chicago Press. Skilbrei, M., & Tveit, M. (2008). Defining trafficking through empirical work: Blurred boundaries and their consequences. Gender, Technology and Development, 12(1), 9–30. doi:10.1177/097185240701200103 Socialstyrelsen. (2004). Prostitution in Sweden 2003 - knowledge, beliefs & attitudes of key informants. (No. 2004-131-28). www.socialstyrelsen.se: Socialstyrelsen. Socialstyrelsen. (2008). Prostitution in Sweden 2007. (No. 2008-126-65). www.socialstyrelsen.se: Socialstyrelsen. Socialstyrelsen. (2011). Sex mot ersättning - utbildningsmaterial om stöd och hjälp till vuxna. (No. 2011-3-6). Socialstyrelsen. Socialstyrelsen. (2011). Sex mot ersättning - utbildningsmaterial on stöd och skydd till barn och unga. (No. 2011-3-5). Socialstyrelsen. SOU 2010:49. (2010). Förbud mot köp av sexuell tjänst: En utvärdering 1999–2008. Stockholm: Fritze. Spiegel. (2013). Unprotected: How Legalizing prostitution has failed. (22), 27.5.2013. Tapani, J. (2012). Olisiko nyt sanottu viimeinen sana olosuhdetahallisuuden alarajasta? – KKO 2012:66 ja seksuaalipalvelujen ostamisen rangaistavuus. Defensor Legis, (5), 607–619. Tapani, J. (2012). Seksuaalipalveluiden ostamisen rangaistavuus - mitä se kertoo meille rikosoikeudesta? Lakimies, 7–8, 1226-1226-1229. Työryhmän osamietintö. (2003). Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio. (No. 5). Oikeus- ministeriö. TyVM 13/2010 vp - K 17/2010 vp. (2010). Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietin- tö: Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomus 2010. (No. 13). UNODC United Nations Office on Drugs and Crime. (2012). Global report on traffick- ing in persons. New York: United Nations. 130 Vähemmistövaltuutettu. (2010–2012). Kansallinen ihmiskaupparaportoija. kertomukset 2010–2012. Viuhko, M., & Jokinen, A. (2009). Human trafficking and organised crime. trafficking for sexual exploitation and organised procuring in Finland. (No. 62). Helsinki: Euro- pean Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations (HEUNI). Waltman, M. (2011). Prohibiting sex purchasing and ending trafficking: The Swedish prostitution law. Michigan Journal of International Law, 2011, Vol.33(1), Pp.133–157. Retrieved from http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:su:diva-64988; http://su.diva-portal.org/smash/get/diva2:460417/FULLTEXT01 Westerstrand, J. (2008). Mellan mäns händer: Kvinnors rättssubjektivitet, internationell rätt och diskurser om prostitution och trafficking. 2008, Retrieved from http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:uu:diva-9362; http://uu.diva-portal.org/smash/get/diva2:172805/FULLTEXT01 Östergren, P. (2006). Porr, horor och feminism. Stockholm: Natur och Kultur. ISSN-L 1798-7059 ISBN 978-952-259-311-5 (nid.) ISBN 978-952-259-312-2 (PDF) Oikeusministeriö PL 25 00023 VALTIONEUSVOSTO www.om.fi Justitieministeriet PB 25 00023 STATSRÅDET www.jm.fi