Anne Hyvärinen, Tero Marttila, Paavo Kero, Juha Pek- kanen, Sari Ung-Lanki, Jussi Lampi, Hanna Leppänen, Kaisa Jalkanen, Mari Turunen, Ulla Haverinen- Shaughnessy, Petri Annila, Jommi Suonketo, Jussi Niemi Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) – Yhteenvetoraportti Huhtikuu 2017 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 44/2017 2 KUVAILULEHTI Julkaisija ja julkaisuaika Valtioneuvoston kanslia, 25.4.2017 Tekijät Anne Hyvärinen, Tero Marttila, Paavo Kero, Juha Pekkanen, Sari Ung-Lanki, Jussi Lampi, Hanna Leppänen, Kaisa Jalkanen, Mari Turunen, Ulla Haverinen- Shaughnessy, Petri Annila, Jommi Suonketo, Jussi Niemi Julkaisun nimi Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) – Yhteenvetoraportti Julkaisusarjan nimi ja numero Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 44/2017 Asiasanat rakennukset, terveys, kosteusvauriot, yhteistyö Julkaisuaika Huhtikuu, 2017 Sivuja 127 Kieli Suomi Tiivistelmä THL, TTY ja Kuntaliitto tekivät selvityksen rakennusten kosteusvaurioiden ja sisäilmaongelmien ennalta ehkäisystä, ratkaisemisesta ja käyttöä turvaavista toimenpiteistä. Selvitys toteutettiin kokoamalla tietoa mm. kirjallisuuskatsauk- sin, kyselyin sekä verkostotapaamisten ja työryhmätyöskentelyn avulla. Hankkeessa esitetään suosituksia toiminta- tavoiksi ja tutkimustarpeiksi. Koulujen sisäilmatilanne on parantunut, mutta noin 10 – 30 % kunnista kokee koulujen sisäilmatilanteen haastavaksi tai jopa vaikeaksi. Kunnat tarvitsevat ohjeistusta erityisesti toimenpiteiden kiireellisyy- den määrittelyyn ja kohteiden priorisointiin. Rakennusten kunnossapitoon ja ennakoivaan korjaamiseen tulisi panos- taa enemmän. Rakennukset tulee tutkia aina kokonaisuutena. Jatkuvaan tiedonkeruuseen ennakoivaa kiinteistönpi- toa varten tarvitaan toimintamalli. Hankkeessa kehitettiin kosteudenhallinnan perehdytyskoulutusta rakennustyönte- kijöille ja päivitettiin terveen talon toteutuksen kriteerejä. Kehitetyt toimintamallit tähtäävät uusien rakennus- ja korja- ushankkeiden onnistumiseen ja niistä hyötyy erityisesti kiinteistönomistajat. Edellytys toimintamallien hyödyntämises- tä tulisi kirjata tarjouspyyntö- ja sopimusasiakirjoihin. Asuntojen kosteus- ja homevaurioiden siivoukseen ja irtaimis- ton uusimiseen tarvitaan ohjeistusta ja koulutusta biosidikäsittelyjä tekeville yrityksille. Ilmanpuhdistimia voi käyttää väliaikaisesti esim. remonttia odottaessa, mutta tarve on arvioitava tapauskohtaisesti. Tiivistyskorjauksissa laadun- varmistuksen ja seurantamittausten sekä näiden suunnittelun ja dokumentoinnin tärkeys korostuu. Liite 1 Korjausten jälkeisen siivouksen vaikutus – kirjallisuuskatsaus Liite 2 Ilmanpuhdistimien käyttö sisäympäristöissä – kirjallisuuskatsaus Liite 3 Ilmanpuhdistimien tekninen suoriutuminen Liite 4 Kirjallisuuskatsaus tiivistämiskorjauksista Liite 5 Tiivistyskorjauskysely kunnille ja yrityksille Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. 3 PRESENTATIONSBLAD Utgivare & utgivningsdatum Statsrådets kansli, 25.4.2017 Författare Anne Hyvärinen, Tero Marttila, Paavo Kero, Juha Pekkanen, Sari Ung-Lanki, Jussi Lampi, Hanna Leppänen, Kaisa Jalkanen, Mari Turunen, Ulla Haverinen- Shaughnessy, Petri Annila, Jommi Suonketo, Jussi Niemi Publikationens namn Nyckeln till sunda och säkra byggnader (Avaimet terveelliseen ja tur- valliseen rakennukseen, AVATER) – Sammanställningsrapport Publikationsseriens namn och nummer Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 44/2017 Nyckelord byggnader, hälsa, fuktskador, samarbete Utgivningsdatum April 2017 Sidantal 127 Språk finska Sammandrag THL, TTY och Finlands Kommunförbund Kommunförbundet gjorde en utredning för att förebygga och lösa problemet med byggnaders fuktskador och inneluftsproblem och att finna åtgärder för en trygg användning av byggnaderna. Utredningen gjordes genom samla in data med hjälp av bl.a. litteraturöversikter, enkäter samt nätverksmöten och arbete i grupp. Projektet presenterar rekommendationer för tillvägagångssätt och utredningsbehov. Situationen med inomhusluften i skolorna har förbättrats, men cirka 10–30 procent av kommunerna upplever situationen i skolorna som en utmaning eller till och med som ett problem. Kommunerna behöver anvisningar särskilt för fastställande av åtgärdernas angelägenhetsordning och prioritering av objekten. Man borde satsa mer på byggnadernas underhåll och förebyggande reparationer. Byggnaderna ska alltid undersökas som helhet. En verksamhetsmodell behövs för kontinuerlig datainsamling för förebyggande fastighetsskötsel. Inom ramen för projektet utvecklades en inskolning i fuktkontroll för byggarbetare och kriterierna för byggande av ett sunt hus uppdaterades. Verksamhetsmodellerna som utvecklats är inriktade på att lyckas med nya byggprojekt och renoveringar, och de är till nytta särskilt för fastig- hetsägarna. Ett krav på att verksamhetsmodellerna utnyttjas borde antecknas i offertbegäran och avtalshandlingar- na. Företag som utför biocidbehandlingar behöver få anvisningar och utbildning för städning av fukt- och mögelska- dor i bostäder och förnyande av lösöre. Luftrenare kan användas tillfälligt, t.ex. i väntan på renovering, men beho- vet måste bedömas separat i varje enskilt fall. Vid tätningsreparationer av konstruktioner betonas vikten av kvalitets- kontroll och uppföljningsmätningar samt planering och dokumentering av dessa. Bilaga 1 Inverkan av städning efter reparationer – litteraturöversikt Bilaga 2 Användning av luftrenare inomhus – litteraturöversikt Bilaga 3 Olika luftrenares tekniska prestanda Bilaga 4 Litteraturöversikt över tätningsreparationer Bilaga 5 Enkät om tätningsreparationer för kommuner och företag Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan för 2015 (tietokayttoon.fi/sv). De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt 4 DESCRIPTION Publisher and release date Prime Minister´s Office, 25.4.2017 Authors Anne Hyvärinen, Tero Marttila, Paavo Kero, Juha Pekkanen, Sari Ung- Lanki, Jussi Lampi, Hanna Leppänen, Kaisa Jalkanen, Mari Turunen, Ulla Haverinen- Shaughnessy, Petri Annila, Jommi Suonketo, Jussi Niemi Title of publication The keys to healthy and safe construction (AVATER) – Summary report Name of series and number of publication Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 44/2017 Keywords buildings, health, moisture damage, cooperation Release date April 2017 Pages 127 Language Finnish Abstract THL, TTY and the Association of Finnish Local and Regional Authorities performed a study of the prevention of moisture damage and indoor air problems, their resolution and measures ensuring the use of buildings. The study involved gathering data by means of literature reviews, questionnaires and online meetings and work groups. Rec- ommendations were made on the practices to be adopted and further research needs. There has been a general improvement in the indoor air of schools, but around 10% to 30% of municipalities view the issue as challenging or even difficult. The municipalities need guidance, particularly in matters such as defining the urgency of measures and prioritising sites. More investment should be made in building maintenance and preventive repairs. Buildings should always be investigated as a whole. An operating model is required for the continuous collection of data for preventive property maintenance. Moisture control induction training for construction workers and the implementation criteria for ensuring a healthy building were updated as part of the project. The purpose of the operating models developed is to help construction and renovation projects to succeed; property owners in particular will benefit from them. The requirement to use the operating models should be included in tenders and contracts. Instructions on cleaning up moisture and mould damage in homes and replacing fixtures and furniture, are needed and training for companies that use biocides. Air purifiers can be used temporarily while awaiting renovations, for example, but the need for them must be assessed on a case-by-case basis. Quality control and follow-up measurements, and the related planning and documentation, are vital in the case of sealing renovations. Appendix 1 The effect of post-renovation cleaning – a literature review Appendix 2 The use of air purifiers in indoor environments – a literature review Appendix 3 The technical performance of air purifiers Appendix 4 Literature review of sealing renovations Appendix 5 Sealing renovation questionnaire for municipalities and companies This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research for 2015 ( tietokayttoon.fi/en). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily repre- sent the view of the Government. 5 SISÄLLYS 1. JOHDANTO ............................................................................................................................... 7 1.1 Hankkeen tausta ............................................................................................................ 7 1.2 Hankkeen tavoitteet ....................................................................................................... 8 1.3 Hankkeen toteutus ja kiitokset ....................................................................................... 9 2. OSA A. KOSTEUSVAURIOIDEN TERVEYSHAITAT SEKÄ TOIMINTATAVAT SISÄILMAONGELMIEN HOITAMISESSA JA ENNAKOIVASSA KIINTEISTÖNPIDOSSA...... 10 2.1 Katsaus kosteusvaurioiden terveyshaitoista ................................................................ 10 2.2 Koulujen sisäilmaongelmien hallinta – kuntien toimintatavat toimenpiteiden määrittelyssä ja niiden kiireellisyyden arvioinnissa ..................................................... 17 2.3 Laadunhallintaa päätöksentekoon ja korjausten onnistumiseen ................................. 26 2.4 Tiedolla johtaminen ennakoivassa kiinteistönpidossa ................................................. 29 3. OSA B. TAVOITTEENA TERVE TALO .................................................................................. 32 3.1 Terveen talon toteutuksen kriteerit .............................................................................. 32 3.2 Kosteudenhallintakoulutusta rakennustyöntekijöille .................................................... 39 3.3 Korjausten jälkeisen siivouksen vaikutus .................................................................... 43 4. OSA C. KÄYTTÖÄ TURVAAVAT TOIMENPITEET KOSTEUSVAURION HALLINNASSA . 49 4.1 Ilmanpuhdistimien käyttö ............................................................................................. 49 4.2 Biosidien ja otsonoinnin vaikutus ................................................................................. 58 4.3 Tiivistyskorjaukset ........................................................................................................ 66 5. YHTEEVETO JOHTOPÄÄTÖKSISTÄ .................................................................................... 71 5.1 Kosteusvaurioiden terveyshaitat ja toimintatavat sisäilmaongelmien hoitamisessa ja ennakoivassa kiinteistönpidossa ................................................................................. 71 5.2 Tavoitteena terve talo .................................................................................................. 73 5.3. Käyttöä turvaavat toimenpiteet kosteusvaurioiden hallinnassa .................................. 74 5.4 Tutkimus- ja jatkotoimenpidetarpeet ............................................................................ 75 LÄHDELUETTELO ...................................................................................................................... 78 LIITE 1. KORJAUSTEN JÄLKEISEN SIIVOUKSEN VAIKUTUS - Kirjallisuuskatsaus .......... 81 LIITE 2. ILMANPUHDISTIMIEN KÄYTTÖ SISÄYMPÄRISTÖISSÄ - Kirjallisuuskatsaus....... 89 LIITE 3. ILMANPUHDISTIMIEN TEKNINEN SUORIUTUMINEN ............................................. 112 LIITE 4. KIRJALLISUUSKATSAUS TIIVISTÄMISKORJAUKSISTA ....................................... 114 6 LIITE 5. TIIVISTYSKORJAUSKYSELY KUNNILLE JA YRITYKSILLE ................................... 120 7 1. JOHDANTO 1.1 Hankkeen tausta Eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi (TrVM 1/2013 vp) kosteus- ja homeongelmien olevan merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma, jonka ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä tutkimuslaitosten, viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä. Tarkastusvaliokunta linjasi, että oireita ja sairauksia aiheuttavat tekijät tulisi pystyä löytämään paremmin ja kor- jaamaan nopeammin. Mietinnössään (7/2014 vp) tarkastusvaliokunta näki edelleen merkittä- viä lisätutkimustarpeita sen selvittämiseksi, mikä tai mitkä tekijät aiheuttavat kosteus- ja ho- mevaurioituneissa rakennuksissa oireita ja sairastumisen tai mikä on sairauksien syntymeka- nismi. Valiokunta kiirehti myös mm. vaurioiden löytämisen toimintatapojen ja menetelmien kehittämistoimia. Sisäilmaongelmien arvioidaan aiheuttavan erittäin isoja kustannuksia. Tarkastusvaliokunta (mietintö 1/2013) arvioi korjausvelaksi jopa 30-50 miljardia euroa. Ongelmiin tarvitaan ratkai- suja – niitä vaativat poliittisten tahojen ja viranomaisten lisäksi sekä media että väestö. Kes- tävät ratkaisut edellyttävät kuitenkin vahvaa tietopohjaa. Rakennusten terveellisyyteen liitty- vät kysymykset perustuvat tällä hetkellä valitettavan usein liikaa mielipiteisiin ja liian vähän tutkittuun tietoon. Tämä johtaa jopa voimakkaisiin ristiriitoihin eri toimijoiden kesken. Erityisesti kosteusvaurioihin liittyvät sisäilmaongelmat ovat usein monimutkaisia, joten niiden ratkaiseminen edellyttää juuri hyvään tietopohjaan perustuvia ja toimivia toimintamalleja ja menetelmiä. Olemassa oleva tieto varsin sirpaleiselta ja monimuotoiselta kentältä tulee jalos- taa toimijoiden käyttöön ja lisäksi tulee tietysti tunnistaa ja täyttää tietoaukot ja ohjeistuksen tarpeet eri osa-alueilla. Rakennusten terveellisyyden ja turvallisuuden ”pohja” ovat luonnollisesti rakennukset. Valitet- tavasti virheitä ja puutteita tapahtuu niin rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa, ylläpi- dossa, käytössä kuin korjaamisessakin. Meidän tulee hyödyntää tietoa em. virheistä, niihin johtaneista syistä sekä hankkia tietoa toimintatavoista ja uusista innovaatioista, esimerkiksi menetelmistä, joilla virheitä ja ongelmia voidaan välttää ja toisaalta korjata jo niiden synnyt- tyä. Saatu kokemus ja tieto tulee siirtää ohjeistuksen ja koulutuksen kautta kaikille raken- nusalalla työskenteleville terveellisten ja turvallisten rakennusten takaamiseksi. Kosteus- ja homevaurioiden on osoitettu lisäävän hengitystieoireita ja infektioita, pahentavan astmaoireita sekä astman kehittymisen riskiä. Koska kosteus- ja homevaurioiden tiedetään aiheuttavan terveyshaittoja, on niiden ehkäisy ja järkevästi suunnattu korjaaminen aina pe- rusteltua. Tarvitsemme kuitenkin kykyä arvioida, missä rakennuksissa on erityisen suuri riski terveydelle ja missä pienempi. Tätä tarvitaan erityisesti toimenpiteiden, kuten korjaustarpeen kiireellisyyden arvioinnissa ja toisaalta riskiviestinnässä rakennusten käyttäjien turhien pelko- jen hälventämiseksi. Joskus rakennusten sisäilmaongelmien syiden korjaaminen ei ole mahdollista resurssien puuttuessa tai ongelmat eivät vaadi välitöntä korjaamista. Tällöin tulee harkita keinoja torjua ja vähentää rakennuksen käyttäjien altistumista rakennusperäisille terveydellisille riskeille. Altistumista pyritään torjumaan tai vähentämään esimerkiksi ilmanpuhdistimilla tai tekemällä erilaisia pintojen ja rakenteiden kemiallisia käsittelyjä, mutta näiden toimenpiteiden tehosta tarvitaan lisää tietoa. Olennainen osa terveyshaittojen torjuntaa on myös korjausten jälkeinen siivous, jonka merkityksestä tarvitaan lisää tietoa ja valistusta. 8 Tärkeä osa monimutkaisten sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä ja ratkaisua on eri toimijoi- den ja ammattilaisten välinen yhteistyö. Jotta rakennukset ovat terveellisiä ja turvallisia, tu- leekin rakennuksen kaikkien vaiheiden edetä ammattitaidolla. Näitä vaiheita ovat mm. raken- nuksen suunnittelu, rakentaminen, erityisesti rakentamisen aikainen eri tekijöiden ym. yh- teensovittaminen, rakentamisen aikainen valvonta, käyttö ja ylläpito sekä mahdollisten on- gelmien havaitseminen ja korjaaminen. Kaikkiin edellä mainittuihin vaiheisiin liittyy taas run- saasti lisää osa-alueita ja vaihtoehtoja, mikä itsessään tekee rakennuksen eri vaiheisiin liitty- vistä prosesseista hankalia ja monimutkaisia. Asiaa vaikeuttaa sekä rakennusten että niiden käyttäjien ja niissä toimivien viranomaisten ja muiden toimijoiden monimuotoisuus. Asian menestyksekäs hoitaminen edellyttää prosessin sisältäen kaikki edellä mainitut osa-alueet. Lisäksi tarvitaan toimintatapojen selkeyttämistä koko rakennuksen elinkaaren ajalta, määrä- tietoista johtamista sekä laatukriteerejä onnistumisen takaamiseksi. AVATER-hanke on toteutettu osana valtioneuvoston yhteistä tutkimus-, ennakointi-, arviointi- ja selvitystoimintaa (VN TEAS-toiminta). Kyseisten hankkeiden tavoitteena on muun muassa tuottaa valtioneuvoston päätöksentekoa tukevaa tutkimustietoa. Hanke on käynnistetty avoi- men haun kautta. Tutkimushankkeessa merkityksellisiä tekijöitä ovat olleet tutkimuksen avoimuus ja tutkimuksen hyödynnettävyys mahdollisimman laajasti. 1.2 Hankkeen tavoitteet Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa ja koota tietoa olemassa oleviin tietoaukkoihin moni- muotoisella alueella koskien mm. rakennushankkeiden toimintamalleja, rakennusten terveys- haittoja aiheuttavia tekijöitä, terveyshaittojen käyttöä turvaavia toimenpiteitä, kiinteistökannan hallintaa ja rakennustyöntekijöiden koulutustarpeita. Hankkeen yksityiskohtaisina tavoitteina oli tuottaa tietoa ja/tai toimintamalleja:  keinoista, joilla rakentamisen ja ylläpidon prosesseihin luodaan toimintamalleja si- säilmaongelmien korjaamiseksi ja välttämiseksi.  rakennusten terveellisyyteen vaikuttavien erityispiirteiden huomioon ottamisesta ra- kennushankkeen läpiviemisessä sekä rakennustyöntekijöiden perehdyttämisessä ja kouluttamisessa.  hankkeessa kehitettävien toimintamallien, ohjeiden ja koulutuspaketin potentiaalista kaupallisiksi tuotteiksi ja palveluiksi.  mikä kosteusvauriorakennuksissa aiheuttaa oireita ja sairauksia ja mikä merkitys on eri epäpuhtauksien yhteisvaikutuksilla ja altistumisen määrällä.  mitä kipukohtia kunnissa on koulujen sisäilmaongelmien hoitamisessa, erityisesti toimenpiteiden ja niiden kiireellisyyden määrittelyssä.  käyttöä turvaavien toimenpiteiden, ilmanpuhdistimet, siivous ja irtaimiston puhdista- minen, biosidien käyttö ja ns. tiivistämiskorjausten, toimivuudesta.  tulevista jatkotyöskentely- ja tutkimustarpeista. 9 1.3 Hankkeen toteutus ja kiitokset Hanke toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Tampereen teknillisen yliopis- ton (TTY) ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä. Hankkeen koordinaatiosta vastasi THL:n Asuin- ympäristö ja terveys -yksikön päällikkö Anne Hyvärinen. THL vastasi lisäksi työpakettien ”Terveyshaittoja aiheuttavat tekijät rakennuksessa ja toimintatavat terveydellisen merkityksen arvioinnissa”, vastuuhenkilö professori Juha Pekkanen ja ”Käyttöä turvaavat toimenpiteet altistumisen vähentämiseksi”, vastuuhenkilö Anne Hyvärinen sisällöistä. Muut THL:n työpa- kettien toteutukseen osallistuvat henkilöt olivat asiantuntijalääkäri Jussi Lampi, tutkija Sari Ung-Lanki, tutkija Hanna Leppänen, tutkija Kaisa Jalkanen, tutkija Mari Turunen ja erikoistut- kija Ulla Haverinen-Shaughnessy sekä tutkija Tero Marttila, TTY. Tampereen teknillisen yliopiston vastuulla olivat työpaketit ”Uudet toimintamallit, osaaminen ja turvallisuus rakentamisessa”, vastuuhenkilö tutkija Tero Marttila ja ”Uudet johtamis- ja laa- tukriteerit”, vastuuhenkilö tutkija Paavo Kero. Muut TTY:n työpakettien toteutukseen osallistu- vat henkilöt olivat tohtorikoulutettava Petri Annila ja projektipäällikkö Jommi Suonketo. Jäl- kimmäisen työpaketin toteutukseen osallistui myös Kuntaliiton tilapalvelupäällikkö Jussi Nie- mi. Ensin mainitussa työpaketissa valmisteltiin kosteudenhallintakoulutusta rakennustyönteki- jöille työryhmässä, johon kuuluivat TTY:n tutkijoiden lisäksi johtava asiantuntija Helmi Kokotti, Suomen Sisäilmakeskus Oy, toimialapäällikkö Timo Turunen, Ramboll Oy, koulutuspäällikkö Arja Vainio, Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus RATEKO, asiamies Jani Kemppainen, Rakennusteollisuus RT ry, työpäällikkö Hannu Pekkarinen, Lujatalo Oy, asiantuntija Petri Mannonen, Vahanen Rakennusfysiikka Oy, lehtori Pekka Väisälä, Tampereen ammattikor- keakoulu (TAMK), lehtori Hannu Kääriäinen, Oulun ammattikorkeakoulu (OAMK), kouluttaja Veikko Myller, TTS Työtehoseura, johtaja Kalle Laine, TTS Työtehoseura, asiantuntija Rauno Peltola, HTT-tarkastus, projektipäällikkö Olli Teriö, TTY. Kiitos työryhmään osallistuneille. Hankkeen ohjausryhmänä toimi johtaja Jari Keinänen, Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) (puheenjohtaja), yli-insinööri Katja Outinen, Ympäristöministeriö (YM) (sihteeri), tilapalvelu- päällikkö Jussi Niemi, Kuntaliitto, johtava asiantuntija Helmi Kokotti, Suomen Sisäilmakeskus Oy, neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola, STM, finanssineuvos Timo A. Tanninen, STM ja yliarkkitehti Raija Seppänen ja suunnittelija Kjell Brännäs. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM). Hankkeessa järjestettiin verkostoille yhteensä 8 työpajaa ja 2 seminaaria, joista en- simmäiseen osallistui yli 100 toimijaa Kuntaliiton tiloissa kesäkuussa 2016 ja toiseen noin 130 toimijaa Sisäilmapajan yhteydessä Tampereella marraskuussa 2016. Tutkimusryhmä kiittää sekä ohjausryhmää että verkostoja arvokkaasta palautteesta, osallistumisesta ja panoksesta hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kiitos myös johtaja Sanna Lappalaiselle, Työterveys- laitos (TTL), vanhempi asiantuntija Sirpa Rautialalle TTL, toimialajohtaja Juhani Piriselle, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy ja ylilääkäri Raimo O. Saloselle, THL kommenteistaan rapor- tin osuuksien sisältöön. 10 2. OSA A. KOSTEUSVAURIOIDEN TERVEYSHAITAT SEKÄ TOIMINTATAVAT SISÄILMAONGELMIEN HOITAMISESSA JA ENNAKOIVASSA KIINTEISTÖN- PIDOSSA 2.1 Katsaus kosteusvaurioiden terveyshaitoista Juha Pekkanen ja Jussi Lampi, THL Laadukas sisäilma on tärkeää terveyden, viihtyvyyden ja tuottavuuden kannalta. Tupakansa- vu ja radon ovat tärkeimmät sisäilman haittatekijät. Tupakansavu koostuu sadoista terveydel- le haitallisista yhdisteistä ja se lisää useiden sairauksien ja oireiden riskiä. Radon ja asbesti ovat keuhkosyövän riskitekijöitä. Sisäilmassa voi olla lukuisia muita mikrobiologisia, fysikaali- sia ja kemiallisia haittatekijöitä. Sisäilman erilaiset fysikaaliset haittatekijät, kuten liian korkea sisälämpötila, puutteellinen ilmanvaihto ja kuiva sisäilma, voivat myös aiheuttaa epämuka- vuutta tilojen käyttäjille ja lähinnä ohimeneviä, mutta kiusallisia hengitystie-, yleis- ja ärsy- tysoireita. Rakennuksen kosteusvauriot ovat tärkeä sisäilman haittatekijä, koska niihin liittyy ohimenevien hengitystieoireiden lisäksi pahimmasta tapauksessa astmaa. Tästä syystä tässä katsauksessa keskitytään erityisesti kosteusvaurioiden terveysvaikutuksiin. Rakennusten kosteusvaurioiden terveysvaikutuksista on viimeisen vuosikymmenen aikana tehty useita katsauksia ja meta-analyysejä (mm. WHO 2009; Mendell ym. 2011; Quansah ym. 2012; Fisk ym. 2007; Fisk ym. 2010; Jaakkola 2013; Kanchongkittiphon ym. 2015; Ti- scher ym. 2011a; Tischer ym. 2011b; Pekkanen ja Lampi 2015; Käypä hoito 2016; IOM 2004; Sauni ym. 2015). Nämä ovat keskittyneet pääasiassa hengitystieoireisiin ja -sairauksiin, joihin näyttö kosteusvaurioiden yhteydestä on vahvinta. WHO:n raportissa (2009) todetaan, että rakennusten kosteusvauriot ovat yhteydessä hengitystieoireisiin, hengitystieinfektioihin, ast- man syntyyn ja astmaatikon hengitystieoireiden pahenemiseen (Taulukko 1). Samankaltaisiin johtopäätöksiin on päädytty myös muissa katsauksissa, mukaan lukien aiheesta tehty suoma- lainen Käypä hoito -suositus (Käypä hoito 2016) sekä saksalais-itävaltalainen hoitosuositus (Hurraß ym. 2016). Kosteusvauriorakennusten korjaamisen vaikutuksista terveyteen on tehty Cochrane-katsaus, jossa havaittiin viitteitä siitä, että rakennusten korjaaminen vähentäisi astmaan liittyviä hengi- tystieoireita (Sauni ym. 2015). Julkaistuissa meta-analyyseissä kosteusvaurionrakennuksissa asuvien hengitystieoireiden- ja infektioiden sekä astman kehittymisen riski on ollut noin 1,1- 1,8 kertainen verrattuna kosteusvauriottomissa asunnoissa asuviin keskimäärin (Fisk ym. 2007; Fisk ym. 2010; Tischer ym. 2011a; Tischer ym. 2011b; Quansah ym. 2013). Hyvää näyttöä rakennusten kosteusvaurioiden yhteydestä muihin sairauksiin kuin astmaan ei ole (Taulukko 2). Vahvin näyttö kosteusvaurioiden haitallisista terveysvaikutuksista perustuu satunnaistettuihin mutta sokkouttamattomiin interventiotutkimuksiin astmaatikkojen hengitystieoireista (Burr ym. 2007; Kercsmar ym. 2006). Burr ym. (2007) tutkimuksessa havaittiin, että näkyvän homeen poistaminen ja homekasvun estävä käsittely asunnossa vähensi hengitystieoireita ja astma- lääkityksen käyttöä astmaa sairastavilla aikuisilla. Myös astmaatikkolapsilla tehdyssä tutki- muksessa havaittiin viitteitä siitä, että kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen kodista vä- hentäisi hengitystieoireita (Kercsmar ym. 2006). 11 Astman kehittymisen ja hengitystieoireiden osalta vahvin näyttö perustuu kohorttitutkimuksiin, joissa on havaittu annos-vaste -suhde ja/tai rakennuksen kosteusvauriot on todettu ulkopuoli- sen asiantuntijan toimesta (mm. Karvonen ym. 2009; Karvonen ym. 2015; Norbäck ym. 2013). Näiden lisäksi muun muassa suomalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa on havait- tu, että asiantuntijan toteaman kosteusvaurion vakavuus oli yhteydessä astman kehittymi- seen lapsuudessa (Pekkanen ym. 2007). WHO:n raportissa (2009) todetaan, että näyttö allergiseen herkistymiseen ja muutoksiin keuhkofunktiossa on riittämätöntä. Raportin jälkeen julkaistussa laajassa prospektiivisessa kohortissa (ECRHS) itse raportoitu kosteus- ja homevauriot asunnoissa olivat yhteydessä keuhkofunktion kiihtyneeseen vuotuiseen laskuun aikuisiällä, erityisesti naisilla (Norbäck ym. 2011). Kokonaisuudessaan näyttö rakennusten kosteusvaurioiden yhteydestä objektiivisesti mitattaviin päätetapahtumiin, kuten allergiseen herkistymiseen ja muutoksiin keuhkofunktios- sa, on kuitenkin heikkoa. Tutkimuksellisesti rakennusten kosteusvauriot ovat haasteellinen aihe (Pekkanen ja Lampi 2015; Käypä hoito 2016). Suurin osa tutkimuksista on poikkileikkaustutkimuksia ja pohjaavat itse raportoituun kosteusvaurioon. Tämä voi asettaa tutkimukset erityisen alttiiksi raportointi- harhalle, vaikka on arvioitu, että kosteusvaurioiden ja terveysvaikutusten välinen yhteys ei selity sillä (Fisk ym. 2007; Mendell ym. 2011). Myös terveysvaikutukset ovat pääsääntöisesti olleet itse raportoituja, mistä johtuen esimerkiksi hengitystieoireiden ja -infektioiden erottami- nen tutkimuksissa on haasteellista (Käypä hoito 2016). Syy-seuraussuhdetta rakennusten kosteusvaurioiden ja yhdenkään terveysvaikutuksen välillä ei kuitenkaan ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mitkä tekijät ja millä mekanismilla ne mahdol- lisesti aiheuttavat terveysvaikutuksia (WHO 2009; Käypä hoito 2016). Vaikka mikrobikasvun on arveltu olevan merkittävä tekijä hengitystieoireiden taustalla, näyttö sisäilman mikrobien terveysvaikutuksista on ristiriitaista (WHO 2009; Mendell ym. 2011; Tischer ym. 2011a; von Mutius ym. 2010; Casas ym. 2016). Kosteusvauriot edistävät mikrobikasvun lisäksi myös rakenteiden pilaantumista, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja pölypunkkien esiintymistä (WHO 2009). Näiden tekijöiden merkitystä terveyshaittojen taustalla ei ole pystytty erottele- maan, koska harva epidemiologinen tutkimus on huomioinut yhtä aikaa useita sisäilman hait- tatekijöitä. Lisäksi rakennuksissa esiintyy usein samanaikaisesti myös muita sisäilman haitta- tekijöitä, kuten allergeeneja, puutteellista ilmanvaihtoa, korkeaa sisälämpötilaa, tupakansa- vua ja mineraalikuituja (Pekkanen ja Lampi 2015) sekä monia yksilöllisiä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa oireita tai selittää oireiden raportointia. Mekanismit, joilla rakennusten kosteusvaurioihin yhdistetyt haitalliset terveysvaikutukset ai- heutuvat ovat myös epäselviä (WHO 2009). Mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat aiheuttaa ärsytystä limakalvoilla ja keuhkojen tulehdusreaktiota, mikä saattaa lisätä oireilua ja tulevaa astmariskiä (Pekkanen ja Lampi 2015). On myös esitetty, että mikrobien väliset inter- aktiot ovat yksi mahdollinen haitallisia terveysvaikutuksia selittävä tekijä (WHO 2009). Solu- tason tutkimuksista onkin näyttöä, että mikrobeilla ja mikrobitoksiineilla voi olla synergisiä vaikutuksia esimerkiksi tulehdusvasteisiin (Korkalainen ym. 2016, Huttunen ym. 2004). Solu- tason tutkimukset eivät ole kuitenkaan suoraan yleistettävissä ihmisten terveyteen tai fysiolo- gisiin vasteisiin (Käypä hoito 2016). Terveydensuojelu- ja työsuojelulainsäädännön pääperiaate on terveyden edistäminen ja hait- tojen ehkäisy, joka edellyttää puuttumista elinympäristön riskeihin, vaikka ei täysin vielä tie- dettäisikään, mistä terveyshaitat aiheutuvat. Tästä syystä, vaikka syy-seuraussuhdetta ra- kennusten kosteusvaurioiden ja yhdenkään terveysvaikutuksen välillä ei ole voitu todeta, kosteusvaurio on terveydensuojelulain mukainen terveyshaitta, joka tulee korjata. Tämä on 12 myös tutkimusnäytön perusteella hyödyllistä, koska on kohtalaista näyttöä siitä, että kosteus- vaurioiden korjaaminen voi vähentää asukkaiden ja käyttäjien hengitystieoireilua (Sauni ym. 2015). Pienelle osalle kosteusvaurioista oireileville jää pysyvämpi taipumus saada oireita sisäilmasta ja muista ympäristötekijöistä, vaikka altistuminen loppuu tai poistetaan (Pekkanen ja Lampi 2015). Tässä ympäristöherkkyydeksi kutsutussa tilassa potilas saa erittäin herkästi moninai- sia oireita useissa elinjärjestelmissä, ympäristöissä, joissa suurin osa ihmisistä ei saa oireita, eikä näitä oireita selitä tunnetut biolääketieteelliset mekanismit. Tutkimustietoa kosteusvauri- oiden yhteydestä ympäristöherkkyyteen ei ole kuitenkaan julkaistu. Tilaa ei pidetä nykykäsi- tyksen mukaan sairautena, eikä sen toteamiseen ole olemassa objektiivisia tutkimuksia tai tehokkaita hoitoja (Pekkanen ja Lampi 2015; Käypä hoito 2016). Ympäristöherkkyydestä voi aiheutua kuitenkin yksilötasolla merkittävää inhimillistä kärsimystä sekä sosiaalisia että talou- dellisia ongelmia. Ympäristöherkkyyttä on käsitelty tarkemmin kahdessa kotimaisessa katsa- uksessa (Pekkanen ja Lampi 2015; Käypä hoito 2016). 2.1.1 Johtopäätökset ja tutkimustarpeet Johtopäätökset Rakennusten kosteusvauriot ovat hengitystieoireiden ja astman riskitekijä. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä tekijät ja millä mekanismilla ne aiheuttavat haitallisia terveysvaikutuksia. Näyttö kosteusvaurioiden yhteydestä muihin varsinaisiin sairauksiin kuin astmaan ei ole. Rakennus- ten kosteusvauriot tulee korjata ja näiden synty ennalta ehkäistä, koska tämä on hyödyllistä terveydelle. Tutkimustarpeet  Selvittää seurantatutkimuksilla, mitkä tekijät selittävät kosteusvaurion ja astman väli- sen yhteyden sekä kvantitoida näiden tekijöiden ja astman annos-vaste -suhdetta, jotta jatkossa kosteusvaurioille voitaisiin luoda terveysperusteinen toimenpideraja. Erityisen kiinnostavaa on kuvata tarkemmin kosteusvaurioihin liittyvää mikrobikasvua ja muita haitta-aineita.  Selvittää eri sisäilmatekijöiden (mikrobikasvu, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, erilaiset allergeenit, puutteellinen ilmanvaihto, lämpötila, mineraalikuidut, RH) yhteisvaikutuk- sia koettuun oireiluun. Tämä vaatisi tutkimusta, jossa kaikkia näitä tekijöitä mitattai- siin samassa tutkimuksessa toistetusti mielellään useamman kuukauden ajan, mielel- lään useassa rakennuksessa, ja seurattaisiin käyttäjien koettua oireilua. Parhaassa tapauksessa sisäilman laatua tulisi pystyä koeluonteisesti muuttamaan.  Sisäilmaan yhdistettyihin haittoihin ja oireiluun vaikuttavat sisäilmatekijöiden lisäksi erittäin monet yhteisölliset sekä yksilölliset tekijät, joita on selvitetty puutteellisesti Suomessa. Näitä tekijöitä voi selvittää sekä havainnoivalla tutkimuksella että kokeel- lisesti. Tärkeää olisi myös selvittää, voidaanko koettuja haittoja vähentää myös Suo- messa esimerkiksi lisäämällä käyttäjien mahdollisuutta osallistua sisäilman laadun säätelyyn tai tehokkaalla viestinnällä.  Selvittää ympäristöherkkyyden yleisyyttä, riskitekijöitä ja hoitomahdollisuuksia Suo- messa ja yhtymäkohtia toiminnallisiin häiriöihin. 13 Taulukko 1. Rakennusten kosteusvaurioiden yhteys hengitystieterveyteen ja allergisiin sairauksiin. Taulukossa kuvataan johtopäätös WHO:n katsauksesta (2009) ja kirjoittajien kommentit perustuen katsauksen jälkeen julkaistuihin uusiin tutkimuksiin, epidemiologisen tie- don rajoituksiin ja mekanistiseen tietoon. Tauti tai oire WHO:n johtopäätös Kirjoittajien kommentit Astmaa sairastavan hengitystieoireet Riittävä näyttö yhteydestä Riittävä näyttö yhteydestä Astman kehittyminen Riittävä näyttö yhteydestä Riittävä näyttö yhteydestä Hengitystieoireet Riittävä näyttö yhteydestä Riittävä näyttö yhteydestä Hengitystieinfektiot Riittävä näyttö yhteydestä Rajoitettu tai viitteellinen näyttö yhteydestä Hengitystieoireiden ja infektioiden erottaminen epidemiologisissa tutkimuksissa on haasta- vaa (Käypä hoito 2016). Lisäksi, mekanismi jolla kosteusvauriot mahdollisesti voivat aiheut- taa hengitystieinfektioita on epäselvä. Tästä syystä aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Allerginen nuha Rajoitettu tai viitteellinen näyttö yhteydestä Rajoitettu tai viitteellinen näyttö yhteydestä IgE-välitteinen allergia ei näyttäisi olevan yhteydessä kosteusvaurioihin (WHO 2009) ja nuhan eri alatyyppien määrittely epidemiologisissa tutkimuksissa on haastavaa. Tästä syystä aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Allerginen alveoliitti Tapausselosteet viittaavat yhteyteen Tapausselosteet viittaavat yhteyteen Allerginen alveoliitti vaatii huomattavasti korkeampaa mikrobialtistusta kuin normaalisti tavataan kosteusvauriorakennuksissa ja tästä syystä asuin- tai toimistorakennuksien koste- usvaurioiden yhteydessä epätodennäköistä (Käypä hoito 2016). 14 Taulukko 2. Rakennusten kosteusvaurioiden yhteys muihin sairauksiin IOM:n (2004) ja WHO:n (2009) mukaan sekä kirjoittajien kommentit perustuen epidemiologiseen, toksikologiseen ja mekanistiseen tietoon. Tauti tai oire IOM:n ja WHO:n johtopäätös Kirjoittajien kommentit Syöpäsairaudet Tutkimustieto riittämätöntä tai puutteellista. Näyttöä yhteydestä ei ole. Toksikologisesti arvioituna on epätodennäköistä, että mikrobitoksiinit kosteusvauriorakennuksissa aiheuttavat merkittävää syöpävaaraa (Käypä hoito 2016). Reumasairaudet Tutkimustieto riittämätöntä tai puutteellista. Näyttöä yhteydestä ei ole. Yhteyttä on käsitelty lähinnä suomalaisissa tapausselostuksissa. Toksikologisia tutkimuksia autoimmuunivasteista ei ole julkaistu. Nivelreuman mahdollisia riskitekijöitä on lukui- sia, mutta niiden näyttö yhteydestä nivelreumaan on heikkoa lukuun ottamatta perintötekijöitä ja tupakointia. Mekanismi, joilla rakennusten kosteus- ja homevauriot voisi aiheuttaa reumasairauk- sien kehitykseen, on täysin epäselvä. (Käypä hoito 2016) Yleisoireet (väsymys, pahoinvointi ja päänsärky) Tutkimustieto riittämätöntä tai puutteellista. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu viitteitä yhteydestä. Yleisoireet ovat etiologialtaan moninaisia, niiden raportoinnissa on huomattavia yksilöllisiä eroja ja myös mahdollinen mekanismi on täysin epäselvä (Pekkanen ja Lampi 2015; Käypä hoito 2016) . Aiheesta tarvitaankin lisää laadukasta tutkimusta. 15 Lähteet ja tausta-aineistot Burr ML, Matthews IP, Arthur RA ym. (2007). Effects on patients with asthma of eradicating visible indoor mould: a randomised controlled trial. Thorax. 62:767-72 Casas L, Tischer C, Täubel M (2016). Pediatric Asthma and the Indoor Microbial Environment. Curr Environ Health Rep. 3(3):238-49. Fisk WJ, Lei-Gomez Q, Mendell MJ (2007). Meta-analyses of the associations of respiratory health effects with dampness and mold in homes. Indoor Air. 2007 Aug;17(4):284-96. Fisk WJ, Eliseeva EA, Mendell MJ (2010). Association of residential dampness and mold with respirato- ry tract infections and bronchitis: a meta-analysis. Environ Health. 15;9:72. Hurraß J, Heinzow B, Aurbach U ym. (2016). Medical diagnostics for indoor mold exposure. Int J Hyg Environ Health. 2016 Dec 5. pii: S1438-4639(16)30561-2. Huttunen K, Pelkonen J, Nielsen KF ym. (2004). Synergistic interaction in simultaneous exposure to Streptomyces californicus and Stachybotrys chartarum. Environ Health Perspect. 112(6):659-65. Institute of Medicine (US) Committee on Damp Indoor Spaces and Health. Damp indoor spaces and health. Washington: National Academy of Sciences 2004. Jaakkola MS, Quansah R, Hugg TT ym. (2013). Association of indoor dampness and molds with rhinitis risk: a systematic review and meta-analysis. J Allergy Clin Immunol. 132:1099-110.e18 Kanchongkittiphon W, Mendell MJ, Gaffin JM ym. (2015). Indoor environmental exposures and exacer- bation of asthma: an update to the 2000 review by the Institute of Medicine. Environ Health Per- spec.123:6-20. Karvonen AM, Hyvarinen A, Roponen M ym. (2009) Confirmed moisture damage at home, respiratory symptoms and atopy in early life: a birth-cohort study. Pediatrics. 124:e329-38. Karvonen AM, Hyvärinen A, Korppi M ym. (2015). Moisture damage and asthma: a birth cohort study. Pediatrics. 135:e598-606. Kercsmar CM, Dearborn DG, Schluchter M ym. (2006). Reduction in asthma morbidity in children as a result of home remediation aimed at moisture sources. Environ Health Perspect. 114:1574-80. Korkalainen M, Täubel M, Naarala J ym.(2017). Synergistic proinflammatory interactions of microbial toxins and structural components characteristic to moisture-damaged buildings. Indoor Air. 27(1):13-23. Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas (online). Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 27.03.2017). Saatavilla interne- tissä: www.kaypahoito.fi Mendell MJ, Mirer AG, Cheung K ym. (2011). Respiratory and allergic health effects of dampness, mold, and dampness-related agents: a review of the epidemiologic evidence. Environ Health Perspect. 119:748-56. Norbäck D, Zock JP, Plana E ym. (2011). Lung function decline in relation to mold and dampness in the home: the longitudinal European Community Respiratory Health Survey ECRHS II. Thorax. 66(5):396- 401 Norbäck D, Zock JP, Plana E ym (2013). Mould and dampness in dwelling places, and onset of asthma: the population-based cohort ECRHS. Occup Environ Med. 70:325-31. Pekkanen J, Hyvärinen A, Haverinen-Shaughnessy U ym. (2007). Moisture damage and childhood asthma: a population-based incident case-control study. Eur Respir J. 29:509-15. Pekkanen J, Lampi J (2015). Rakennusten kosteus- ja homevauriot ja terveys. Duodecim 131:1749-55. Quansah R, Jaakkola MS, Hugg TT ym. (2012). Residential dampness and molds and the risk of devel- oping asthma: a systematic review and meta-analysis. PLoS One 7:e47526. 16 Sauni R, Verbeek JH, Uitti J ym. (2015). Remediating buildings damaged by dampness and mould for preventing or reducing respiratory tract symptoms, infections and asthma. Cochrane Database Syst Rev. (2):CD007897. Tischer C, Chen CM, Heinrich J (2011a). Association between domestic mould and mould components, and asthma and allergy in children: a systematic review. Eur Respir J. 38:812-24. Tischer CG, Hohmann C, Thiering E ym. (2011b), Meta-analysis of mould and dampness exposure on asthma and allergy in eight European birth cohorts: an ENRIECO initiative. Allergy. 2011 Dec;66(12):1570-9. von Mutius E, Vercelli D (2010). Farm living: effects on childhood asthma and allergy. Nat Rev Immunol. 10(12):861-8. WHO Guidelines for Indoor Air Quality: Dampness and Mould. Geneva: World Health Organization 2009. 17 2.2 Koulujen sisäilmaongelmien hallinta – kuntien toimintata- vat toimenpiteiden määrittelyssä ja niiden kiireellisyyden ar- vioinnissa Sari Ung-Lanki, Mari Turunen ja Anne Hyvärinen, THL Hankkeessa selvitettiin kyselyllä ja haastatteluilla kuntien toimintatapoja ja kipukohtia koulu- jen sisäilmaongelmien hallinnassa, erityisesti terveyshaittaa aiheuttavien olosuhteiden arvi- oinnissa, niistä seuraavien toimenpiteiden ja niiden kiireellisyyden määrittelyssä. Lisäksi jär- jestettiin työpaja hyvistä toimintatavoista alalla toimivien yritysten, tutkimuslaitosten ja muu- taman kunnan kanssa sekä kerättiin tietoa toimintatavoista muissa maissa. 2.2.1 Kuntakysely ja haastattelut Koulujen sisäilmaongelmat ja niihin liittyvä oppilaiden sekä työntekijöiden oireilu ovat yleinen ja vaikeasti ratkaistava ongelma, joka on jatkuvasti esillä julkisuudessa. Kunnat ovat vaikeuk- sissa yrittäessään selvittää ongelmien syitä ja priorisoida korjauskohteita tilanteessa, jossa vaaditaan pikaisia toimia, mutta tietoa sisäilman laadun yhteyksistä terveyteen on niukasti. Sisäilmaongelmien tunnistaminen, syiden löytäminen ja ongelmien asianmukainen hoitami- nen vaativat monipuolista asiantuntemusta ja erityisosaamista. Koulujen sisäilmaongelmien parissa työskentelee useita eri viranomaisia, kuten ympäristöterveys-, kouluterveys- ja työter- veyshuolto sekä työsuojelu. Julkisten rakennusten sisäilmaongelmien kokonaisvaltainen hallinta edellyttää työkaluja ja käytäntöjä rakennusten ylläpitoon, valvontatyöhön ja ongelmien selvittelyyn. Sisäilmaongel- mien havaitsemiseen ja hallintaan on olemassa ohjeita ja toimintamalleja (Lahtinen ym. 2006; Lappalainen ym. 2010; Lappalainen ym. 2016; Salonen ym. 2015), mutta kaikilta osin ne eivät ole kuntien käytössä tai tiedossa. Toimintatapoja tulee myös edelleen kehittää. Aiempi- en selvitysten perusteella etenkin korjausten suunnitelmallisuuden edistämiseen, korjaus- hankkeiden priorisointiin sekä toimenpiteiden ja korjausten kiireellisyyden arviointiin tarvitaan uusia menetelmiä ja yhtenäisempiä käytäntöjä. Olemassa olevien toimintamallien kehittämi- sen ohella myös niistä tiedottamista tulisi parantaa sekä käyttöönottoa helpottaa. (Alastalo 2013; Hekkanen 2006; Kero 2011; Pekkola 2011.) Tässä raportissa esitetään THL:n kunnille vuonna 2015 tekemän tutkimuksen keskeisimmät tulokset erityisesti toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnin osalta. Raportissa esitetyt johto- päätökset ja suositukset terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioin- nista pohjautuvat kunnissa tehtyyn kyselytutkimukseen ja haastatteluihin. Lisäksi on hyödyn- netty verkostotyöpajojen johtopäätöksiä. Kunnille tehdyn kysely- ja haastattelututkimuksen tulokset on raportoitu laajemmin THL:n julkaisussa (Ung-Lanki ym. 2017). Koko hankkeen tavoitteena (Ung-Lanki ym. 2017) oli tunnistaa kipukohtia koulujen sisäilma- ongelmien hallinnassa. Siinä kerättiin tietoa kuntien nykyisistä toimintatavoista, kehittämistar- peista sekä hyviksi koetuista käytännöistä koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. Tähän tietoon perustuen tavoitteena on myö- hemmin kehittää ohjeistusta koulujen sisäilmaongelmien hallintaan. 18 Aineisto ja menetelmät Aineisto on kerätty vuonna 2015 toteuttamalla valtakunnallinen sähköinen kysely 295 kun- nassa (ei Ahvenanmaa) ja haastattelemalla kunnan sisäilma-asioita hoitavia tahoja kuudessa erikokoisessa kunnassa. Kysely oli kuntakohtainen ja se oli suunnattu ensisijaisesti kuntien sisäilmatyöryhmille tai vastaavalle sisäilma-asioita hoitavalle taholle. Kyselyssä käytiin läpi sisäilmaongelmien rat- kaisuprosessin eri vaiheita, joten se toimi hyvin myös sisäilmaongelmia hoitavien tahojen itseauditointina. Kyselyn ja haastattelujen sisältöalueet olivat seuraavat: taustatiedot, toimin- taohje sisäilmaongelmien hoitamiseen, keskeiset toimijat sisäilma-asioissa, sisäilmaongel- man tunnistaminen, alustavat selvitykset, lisäselvitykset, toimenpiteiden kiireellisyyden arvi- ointi, korjauskohteiden priorisointi kunnassa, yhteistyö ja viestintä, asiantuntemus ja osaami- nen sekä kiinteistöjen kunto ja kunnossapito. Kyselyyn vastattiin noin 52 % Suomen kunnissa (N=156). Asukasluvultaan suurimmissa kun- nissa osallistuttiin tutkimukseen aktiivisimmin, mutta alueellisesti kunnat jakautuivat melko tasaisesti (Kuva 1). Valtaosassa kunnista (61 %) kyselyyn vastasi yksin esimerkiksi sisäilma- työryhmän puheenjohtaja tai kiinteistöpäällikkö, mutta lopuissa kunnissa kyselyyn vastasi sisäilmatyöryhmä tms. yhteistyössä. Kussakin haastattelun piirissä olevassa kunnassa haastateltiin vähintään kolmea kunnan sisäilma-asioita aktiivisesti hoitavaa henkilöä (esim. kunnan sisäilmatyöryhmän puheenjohta- ja, kunnan kiinteistöjen hallinnasta vastaava henkilö, terveystarkastaja, työsuojelun edustaja). Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja niiden runko oli sama kuin em. strukturoidus- sa kyselyssä. Haastatteluilla pyrittiin syventämään strukturoidulla kyselyllä saatavaa tietoa. Tutkimukseen osallistuneet kunnat Kuva 1. Tutkimukseen osallistuneet kunnat koon ja sijainnin mukaan. Toimenpiteiden kiireellisyyden ja altistumisen arviointi Jatkotoimenpiteiden määrittelyssä ja kiireellisyyden arvioinnissa käytetään yleisimmin käyttä- jien terveydentilaan ja altistumisen todennäköisyyteen liittyviä perusteita, kuten 1) terveys- haittaa aiheuttavien olosuhteiden esiintyminen, 2) käyttäjien terveydentila ja oireet ja 3) altis- 19 tumisen arviointi (todennäköisyys ja määrä). Seuraavaksi yleisimmät perusteet liittyvät ra- kennuksen tekniseen kuntoon sekä koettuihin sisäilmahaittoihin. Valitettavasti myös esimer- kiksi julkinen paine saattaa joissain tapauksissa ohjata toimenpiteiden kiireellisyyden arvioin- tia (Kuva 2). Jatkotoimenpiteiden määrittelyn ja kiireellisyyden arvioinnin periaatteet Kuva 2. Jatkotoimenpiteiden määrittelyn ja kiireellisyyden arvioinnin periaatteet koulujen sisäilmaon- gelmissa (1=yleisin peruste) (mahdollisuus antaa sama arvo useammalle tekijälle) (N≈133). Epäpuhtauksille altistumisen arvioinnissa yleisimmin huomioitavia tekijöitä ovat kosteusvauri- oiden esiintyminen, laajuus ja sijainti, rakenteissa esiintyvän mikrobikasvuston laajuus ja voimakkuus sekä muiden kuin mikrobiologisten epäpuhtauksien lähteiden esiintyminen (Kuva 3). Huomattavaa on, että jopa 115 kunnista ilmoittaa käyttävänsä altistumisen arvioinnissa mikrobien sisäilmamittaustuloksia ja 53 toksisuusmittaustuloksia, vaikka ilman mikrobinäyt- teiden epävarmuus pitäisi olla yleisesti tiedossa ja toksisuusmittausmenetelmä ei ole yleisesti hyväksytty altistumisen arviointiin tai toimenpiteiden kiireellisyyden määrittelyyn. Rakennus- ten kosteus- ja homevaurioiden tutkiminen perustuu rakennusten tekniseen tutkimiseen. Si- säilman mikrobipitoisuudet vaihtelevat paljon sekä ajallisesti että paikallisesti ja niiden pitoi- suuksiin vaikuttavat useat tekijät, kuten ulkoilma, elintarvikkeet ja eläimet. Ilman mikrobinäyt- teiden ei näin ollen tulisi koskaan olla ensisijainen tutkimusmenetelmä. Altistumisen arvioinnin osa-alueet Kuva 3. Epäpuhtauksille altistumisen arvioinnissa huomioitavia tekijöitä (mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja) (kuntien lkm). 20 Rakennus- ja talotekninen tutkimus tehdään useimmiten ulkopuolisen konsulttiyrityksen toi- mesta rakennuksen ja sen järjestelmien kuntotutkimuksella tms. Noin 10 % kunnista tutki- mukset tehdään pelkästään omin voimin (Kuva 4). Käyttäjien terveydentilaa selvitettäessä käytetään tavanomaisimmin (72 % kunnista) sekä työntekijöiltä että oppilailta saatavia tietoja (työ- ja kouluterveydenhuollon toteuttamat/tilaamat terveys- ja olosuhdekyselyt ja/tai tausta- tiedot poissaoloista ja sairastuvuudesta). Kouluterveydenhuollon taustatietoja tai kyselyjä oppilaille ei kuitenkaan käytetä lainkaan 26 % kunnista. Toimenpiteiden kiireellisyyden arvi- oinnista vastaavat useimmiten tilakeskus (tai vastaava taho) sekä sisäilmatyöryhmä (koor- dinoiva tai kohdekohtainen sisäilmatyöryhmä mukana arvioinnissa 73,5 % kunnista, tilakes- kus tai vastaava tekee yksin 22,8 % kunnista). Rakennus- ja talotekninen tutkimus Kuva 4. Rakennus- ja talotekninen tutkimus lisäselvitysten yhteydessä (N=148). Vaikka valtaosalla kunnista (70 %) on käytössä jonkinlainen toimintaohje sisäilmaongelmien hoitamiseen, vain kolmanneksella on ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet jatkotoimenpitei- den määrittelyyn ja niiden kiireellisyyden arviointiin (33 %) ja neljänneksellä useiden eri kor- jauskohteiden väliseen priorisointiin (25 %). Korjauskohteiden priorisoinnissa käytetään ensi- sijaisena perusteena käyttäjille aiheutuvaa terveydellistä haittaa (Kuva 5). Korjauskohteiden priorisoinnin perusteita Kuva 5. Korjauskohteiden priorisoinnin periaatteita(1=tärkein peruste) (N≈125). 2.2.2 Verkostotyöpaja Osana AVATER-hanketta järjestettiin syyskuussa 2016 verkostotyöpaja koskien altistumisen todennäköisyyden arviointia ja toimenpiteiden kiireellisyyden määrittelyä. Työpajaan osallistui 21 20 sisäilma-alan yritysten, tutkimuslaitosten sekä kuntien edustajaa. Työpajassa esiteltiin kuntakyselyn tuloksia, TTL:n ohjeistus altistumisolosuhteen arviointiin sekä toimenpiteiden ja niiden kiireellisyyden määrittelyn perusteita eräässä kunnassa. Työpajassa järjestettiin myös ”Working cafe”, jossa teemoina olivat 1) Altistumisolosuhteen arviointi, 2) Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset kuntotutkimusraporteissa - mitä päätök- sentekijä tarvitsee tehdäkseen oikeita päätöksiä ja 3) Toimenpiteiden kiireellisyyden periaat- teet. Altistumisolosuhteen arviointia pohdittiin sekä asuntojen että koulujen/päiväkotien näkökul- masta. Asunnoissa ja asunto-osakeyhtiöissä ongelmana ovat usein resurssien ja osaamisen puute. Yksityisten toimijoiden voi myös olla vaikea löytää päteviä yhteistyökumppaneita. Ra- kennusta tutkivan tahon tulisi ymmärtää periaatteet, jolla altistumista arvioidaan. Todettiin, että etenkin isännöitsijöille tarvittaisiin koulutusta. Isoissa rakennuksissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa, voi kokonaisuuden hallitseminen olosuhdearviota tehtäessä olla vaikeaa. Korostettiin riittävien lähtötietojen merkitystä ja onnistunutta tilojen valintaa; rakennus tulee tutkia kokonaisuutena, mutta toimenpiteet voidaan rajata yhteenkin tilaan. Kuntotutkimusraportin tulee olla käyttökelpoinen terveydellisen merkityksen arviota tekevälle. Siinä olisikin kyettävä havaintojen listaamisen lisäksi myös arvioimaan löydösten merkitystä. Raportissa tulee olla asiantuntijan kannanotto tilanteesta perusteluineen ja toimenpide- ehdotuksineen. Arviot ja toimenpide-ehdotukset olisi hyvä kuvata esimerkiksi rakenteittain ja tiloittain käyttäen yhtenäistä luokittelua. Johtopäätöksenä todettiin, että kuntotutkimusrapor- teissa on tärkeä arvioida paremmin tehtyjen havaintojen merkitystä käyttäjien altistumiselle. Kuntotutkimukset on ohjeistettu ja raporttipohja on julkaistu Ympäristöministeriön Ympäristö- oppaassa 2016 (Pitkäranta 2016). Raportointiohjeen tarkentamista tai muita tapoja jalkauttaa asiaa tulee harkita. Toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnin tulee edetä altistumisen (olosuhteen) arviointi edel- lä. Käyttäjien kokemukset olosuhteista ja oireista kuitenkin tukevat tehtyä arvioita. On huomi- oitava, että oireet voivat myös liittyä moniin muihin kuin sisäilmatekijöihin. Ennakoiva hallinta ja esimerkiksi säännöllisesti tehdyt sisäilmakyselyt voivat auttaa havaitsemaan trendejä olo- suhdehaittojen ja oireiden esiintyvyydessä pidemmällä aikavälillä. Yleisenä johtopäätöksenä todettiin, että vaurioiden ja ongelmien terveysperusteista luokittelua pitäisi kehittää. Myös korjausmenetelmien vaikuttavuudesta tulisi olla enemmän tietoa. 2.2.3 Toimintatavat muissa maissa THL selvitti eri maiden toimintatapoja kosteus- ja homevaurioiden terveydellisen haitan arvi- oinnissa lähettämällä lyhyen kyselyn 37 eri maahan. Kyselyyn vastattiin 13 maasta (Albania, Kroatia, Bulgaria, Suomi, Unkari, Saksa, Tanska, Portugali, Viro, Ranska, Liettua, Venäjä ja Slovakia) eli vastausprosentti oli vain 35 %. Vastanneista 54 % (n=7) raportoi, että maassa ei ole virallista kansallista ohjetta tai suositusta siitä, kuinka kosteus- ja homevaurion aiheutta- maa terveysriskiä arvioidaan. 46 % vastanneista (n=6) ilmoitti ohjeistusta olevan: 31 % minis- teriön tai muun hallinnollisen tahon asettamana ja 15 % muiden tahojen asettamana. Kyseis- tä ohjeistusta käytetään kaikille sisäympäristöille 50 % maista. Ohjeistusta on annettu erik- seen mm. kouluille, asunnoille ja päiväkodeille puolestaan 50 % maista. Yli 80 % maista, joilla on ohjeistus, raportoi, että altistumisen arviointi perustuu rakennuksen kosteusvaurioiden tekniseen selvittelyyn. Kaksi kuudesta maasta raportoi, että altistuksen arvioinnissa huomioidaan altistumisen todennäköisyys yhdessä rakennusteknisten tutkimus- ten tai asukkaiden raportoimien kosteus- ja homevaurioiden kanssa. 67 % vastaajista (n=4), 22 joilla ohjeistus oli, ilmoitti puolestaan käyttävänsä altistumisen arvioinnissa mikrobimittauksia, rakennusteknisiä tutkimuksia tai asukkaiden raportoimia tietoja kosteus- ja homevaurioista ilman altistumisen todennäköisyyden arviointia. Vastaajien, joilla ohjeistus oli (n=6), mukaan asukkaiden terveys huomioidaan joko raportoituna oireina käyttämättä kyselyjä (50 %) tai lääkärin diagnosoimina terveysvaikutuksina /oireina (67 %). 2.2.4 Johtopäätökset ja suositukset Valtaosassa kyselyyn ja haastatteluihin osallistuneista kunnista koulujen sisäilmatilanne arvi- oidaan hyväksi ja ongelmien hallinnassa koetaan onnistuneen hyvin. Kuitenkin noin 10 – 30 prosentissa kuntia tilanne koetaan haastavammaksi tai jopa vaikeaksi, ja ongelmia voi olla useilla sisäilmaongelmien hallinnan eri osa-alueilla. Tutkimustulos sisäilmatilanteen parane- misesta ei vastaa julkisuudessa esiintyvää keskustelua. Eräs keskeisimmistä haasteista liittyy siihen, että valtaosalla kunnista ei ole ohjeistusta tai yhtenäisiä periaatteita useiden eri korjauskohteiden väliseen priorisointiin. Myös pitkäntäh- täimen suunnitelmien tekemisessä ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa on puutteita mones- sa kunnassa. Kaikilla kunnilla ei ole lainkaan yhtenäisiä prosesseja tai selkeitä toimintaohjeita sisäilmaon- gelmien hoitamiseen. Myös työnjaossa voi olla epäselvyyksiä. Sisäilmaongelmien selvittämi- sen perustana tulisi kuitenkin olla systemaattinen ja hyvin jäsennelty prosessi, jonka kaikissa vaiheissa työnjako ja vastuut on määritelty selkeästi eri toimijoiden kesken. Parhaimmillaan sisäilmaongelmien selvittäminen on moniammatillista eri asiantuntijoiden välistä yhteistyötä, jossa jokainen tuntee oman roolinsa ja on sitoutunut yhteiseen toimintatapaan. Moniammatil- lisessa ryhmässä tulee olla mukana mm. kiinteistöhallinnan ja -huollon, työ- ja koulutervey- denhuollon, terveyden- ja työsuojeluviranomaisten sekä käyttäjien edustajia, jotka ovat mu- kana asian selvittämisessä, ja kuntotutkijoita tai muita asiantuntijoita, jotka selvittävät sisäil- maongelmaa. Vain kolmanneksella kunnista on ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet jatkotoimenpiteiden määrittelyyn ja niiden kiireellisyyden arviointiin. Tällä hetkellä kiireellisyyden arvioinnissa käy- tetään ensisijaisina kriteereinä terveyshaittaa aiheuttavien olosuhteiden esiintymistä sekä käyttäjien terveydentilaa ja oireita. Terveydellisen merkityksen arviointi on kuitenkin monille kunnille erittäin haasteellista, sillä selkeät kriteerit sen määrittämiseksi puuttuvat. Sisäilma- asioihin liittyvä asiantuntemus ja osaaminen arvioidaan suuressa osassa kuntia riittämättö- mäksi useilla eri osa-alueilla. Noin 10 - 20 % kunnista osaamista koetaan olevan useilla osa- alueilla huonosti. Ongelmat paitsi toimijoiden välisessä yhteistyössä myös sisäisessä ja ulkoisessa viestinnäs- sä (esim. hajanaiset käytännöt ilmoitusprosessissa, tietojen tallentamisessa ja jakamisessa) luovat myös haasteita. Sisäisen tiedonkulun kannalta olisi suositeltavaa ottaa käyttöön yhte- näinen sähköinen järjestelmä, johon kaikki päätöksentekoa varten tarvittavat tiedot dokumen- toidaan ja jota kautta tiedot välittyvät kaikille asianosaisille ja edelleen seuraaviin vaiheisiin. Tämä tarve korostuu maakuntauudistuksen myötä, kun toimijoita tulee olemaan sekä kun- nassa että maakunnassa. Maakuntauudistuksen yhteydessä osa sisäilma-asioihin liittyvistä viranomaisista siirtyy maakunnan palvelukseen, esimerkiksi kuntien terveydensuojeluviran- omaiset ja terveydenhuolto. Vastaavasti kuntiin jäävät rakennusvalvontaviranomaiset, kuntien kiinteistöistä vastaavat tahot ja kunnan työsuojeluorganisaatio. Maakuntauudistuksen yhteydessä eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä myös sisäilma- asioissa on tarpeen huolehtia, jotta sisäilma-asioiden käsittely olisi sujuvaa. Maakuntauudis- 23 tuksessa on myös mahdollisuus rakentaa erityisesti pienempiä kuntia tukevaa asiantuntija- apua sisäilma-asioihin. Yhteistyöstä tulisi sopia matalalla kynnyksellä ja hyödyntää esimer- kiksi digitaalisia palveluja. Organisaatiomuutosta ei pidä ajatella sujuvan yhteistyön esteeksi. Kansainvälisen kyselyn perusteella home- ja kosteusvaurioiden aiheuttaman terveydellisen merkityksen arviointiin ei ole olemassa kattavasti ohjeistusta – ohjeistusta oli vain kuudessa kolmestatoista vastanneesta maasta. Suosituksia terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvi- ointiin  Terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnin tulee perustua kokonaisvaltaiseen altistumisen arviointiin o Altistumisen arvioinnissa huomioidaan paitsi altistumisen voimakkuus ja to- dennäköisyys myös altistumisen kesto ja toistuvuus (eli kuinka kauan ja miten usein tilassa ollaan). o Rakennus tulee tutkia kokonaisuutena. Rajallinen ongelma ei kuitenkaan vält- tämättä vaikuta koko rakennukseen ja toimenpiteet voidaan rajoittaa vain tiloi- hin, joita ongelma koskee.  Arvioinnissa tulee huomioida myös käyttäjien kokemat olosuhdehaitat, oireet ja sai- rastaminen. Koettujen haittojen, oireiden ja sairastavuuden poikkeava esiintyminen voi korostaa toimenpiteiden kiireellisyyttä.  Ongelmia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Aina altistavia tekijöitä ei löydetä ja esimerkiksi koettua oireilua voivat selittää monet muut kuin sisäilmaan liittyvät tekijät (kuten henkilön muu elinympäristö, terveydentila, elämäntavat, stressi tai huono työ- ilmapiiri). Tarvittaessa voidaan käyttää yksilökohtaisia ratkaisuja.  Altistumisen arviointiin, toimenpiteiden määrittelyyn ja priorisointiin tarvitaan lisää oh- jeistusta. o Työterveyslaitoksen altistumisolosuhteiden arviointimallin periaatteet luovat hyvän pohjan (Lappalainen ym. 2016: Ohje työpaikkojen sisäilmasto- ongelmien selvittämiseen). o Tarvitaan tarkempaa tietoa erityisesti siitä, mitä tutkimuksia erilaisissa tilanteis- sa tulee tai kannattaa tehdä, miten tutkimukset tulee rajata ja mitkä ovat tällä hetkellä käytettävissä olevien menetelmien rajoitukset. Myös tutkimustulosten tulkintaan terveydellisen merkityksen näkökulmasta kaivataan tukea.  Terveydellisen merkityksen ja kiireellisyyden arviointia tulisi tehdä asiantuntijaryh- mässä, joka tuntee hyvin rakennuksen altistumisolosuhteet, rakennuksen käyttötar- koituksen ja -asteen sekä käyttäjien terveysnäkökohdat. Tämä voi olla esimerkiksi kuntotutkijan, terveystarkastajan ja lääkärin muodostama työryhmä.  Samoin päätökset rakennukselle tehtävistä toimenpiteistä olisi suositeltavaa tehdä useamman tahon yhteistyönä niin, että asiantuntijat, jotka ovat perehtyneet raken- nuksen altistumisolosuhteisiin ja käyttäjien terveyteen, ovat mukana päätöksenteos- sa ja/tai esittelemässä rakennuksen terveellisyyteen vaikuttavat seikat.  Rakennusten kuntotutkimukset ovat tärkeä osa altistumisen arviointia ja niistä laadit- tujen raporttien on oltava käyttökelpoisia terveydellisen merkityksen arviota tekevälle eli esimerkiksi terveystarkastajan ja lääkärin muodostamalle työparille. 24 o Raporteissa tulisikin arvioida myös rakennuksesta tehtyjen havaintojen merki- tystä käyttäjien altistumiselle ja antaa toimenpide-ehdotuksia. o Kuntotutkijan tulee laatia selkeä ja konkreettisia suosituksia sisältävä yhteen- veto, jonka perusteella tilaaja pystyy valitsemaan sopivimman korjaustavan sekä muut jatkotoimenpiteet. Kuntotutkimukset on ohjeistettu ja raporttipohja on julkaistu Ympäristöministeriön Ympäristöoppaassa 2016 (Pitkäranta 2016).  Lääkäreille tarvitaan lisää ohjeistusta ja koulutusta terveydellisen merkityksen arvi- ointiin, sillä esimerkiksi työterveyslääkäreiden osaaminen ja toimintatavat vaihtelevat paljon eri kunnissa.  Kouluterveydenhuollon roolia tulee täsmentää. Suosituksia koko sisäilmaongelman hallintaprosessiin  Eriasteisten sisäilmaongelmien ratkaisemiseen tarvitaan yksityiskohtainen prosessi- kuvaus, jossa esitetään selkeästi kunnan eri toimijoiden roolit ja vastuut. Mallia voisi ottaa kunnista, joissa on käytössä hyviä toimintatapoja. Tässä tulisi ottaa huomioon maakunnan/kunnan koko.  Ohjeistusta tarvitaan etenkin sisäilmaongelmien selvittämisen prosessin alkuvaihee- seen, jotta saadaan luotua hyvä toimintarutiini tavanomaisten ja helppojen tapausten nopeaan hoitamiseen. Tämänhetkinen ohjeistus painottuu vaikeisiin tapauksiin ja so- pii paremmin isoille toimijoille.  Sisäilmaongelmien hoitamisessa tulisi kiinnittää huomiota sisäiseen viestintään ja tiedonkulkuun. o Kunnissa tulisi olla käytössä yhtenäinen sähköinen järjestelmä, johon kaikki päätöksentekoa varten tarvittavat tiedot dokumentoidaan ja jota kautta tiedot välittyvät kaikille vastuussa oleville toimijoille ja edelleen seuraaviin vaiheisiin.  Myös oikea-aikainen ja aktiivinen ulkoinen viestintä ja luottamuksen rakentaminen ovat ratkaisevan tärkeä osa prosessia.  Moniammatillisen ryhmän yhteinen näkemys tuo tukea viestintään erityisesti tapauk- sissa, joissa ongelman aiheuttaja ei ole ilmeinen, korjaukset viivästyvät tai ongelma muutoin pitkittyy.  Sisäilma-asioihin liittyvää osaamista kunnissa on lisättävä.  Erityisesti rehtorit tarvitsevat koulutusta ja tukea rooliinsa koulujen sisäilmaongelmien hallinnassa.  Myös käyttäjille (opettajat, muu henkilökunta, oppilaat ja heidän vanhempansa) tarvi- taan tietopaketti siitä, miten toimia ja mitä odottaa, kun koulussa epäillään tai on ha- vaittu sisäilmaongelmia. 25 Lähteet ja tausta-aineistot Alastalo, T (2013). Kuntien kiinteistöjen hallinta kosteusvaurionäkökulmasta. Kandidaatintyö. Tampe- reen teknillinen yliopisto. Hekkanen, M (2006). Kosteus- ja homeongelmien havaitseminen, korjaus ja ehkäisy kuntien rakennuk- sissa. Kuntaliitto. Kero, P (2011). Kosteus- ja homevauriokorjausprosessin arviointi kuntien kiinteistöissä. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Lahtinen, M, Lappalainen, S, Reijula, K (2006). Sisäilman hyväksi. Toimintamalli vaikeiden sisäilmaon- gelmien ratkaisuun. Työterveyslaitos. Lappalainen, S, Lahtinen, M, Hapuoja P ym. (2010). Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Kuntaliitto. Lappalainen, S, Reijula, K, Tähtinen, K ym. (2016). Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämi- seen. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/129932 Pekkola, V, Metiäinen, P, Mussalo-Rauhamaa, H ym. (2011). Kehitysehdotuksia kuntien julkisten ra- kennusten sisäilmaongelmien vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Ympäristöministeriö. Pitkäranta, M (Toim.) (2016). Ympäristöopas 2016: Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kunto- tutkimus. Ympäristöministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75517 Salonen, H, Lahtinen, M, Lappalainen, S ym. (2015). Kosteus- ja homevauriot – Ratkaisuja työpaikoille. Työterveyslaitos. Ung-Lanki, S, Turunen, M, Hyvärinen, A (2017) Kuntien toimintatavat koulujen sisäilmaongelmien hal- linnassa ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-836-4 26 2.3 Laadunhallintaa päätöksentekoon ja korjausten onnistu- miseen Paavo Kero, Tero Marttila, Jommi Suonketo, TTY Rakennusten korjaushankkeisiin liittyvän päätöksenteon toimintamalleja ja siihen liittyviä ki- pupisteitä tarkasteltiin aiemmissa tutkimushankkeissa kerätyn tietoaineiston perusteella. Ta- voitteena oli löytää oleellisimmat päätöksenteossa tarvittavat tiedot. Lisäksi tarkasteltiin kriitti- siä kohtia korjausten onnistumisen takana. Suomen rakennusten korjausvelan arvioidaan olevan noin 30-50 miljardia euroa (Vehmas- koski 2013). Vuonna 2015 korjausrakentamisen arvo oli noin 6,8 miljardia euroa (Tilastokes- kus 2016). Tämä on korjausvelkaan ja rakennusten kuntoon nähden liian vähän. Korjausten lykkääminen edesauttaa vaurioiden laajenemista ja näin ollen kasvattaa korjauskustannuksia. Vaurioiden ennakoiva korjaaminen on 60 – 500 % edullisempaa myöhässä tehtävään kor- jaamiseen verrattuna (Kero 2016). Alla olevassa kuvassa on esitettynä eri rakenteiden ja järjestelmien korjauskustannuksia ennakolta ja myöhässä korjattaessa. Prosentuaalisesti suurimmat säästöt ennakolta korjaamisessa kohdistuivat alapohjiin sekä ulkoseiniin, element- tisaumauksiin sekä ikkunapellityksiin. Kuva 6. Ennakoivan korjaamisen kustannussäästöt (Kero 2016) Rakennusten ylläpitoon ja ennakoivaan korjaamiseen tulisi suunnata nykyistä enemmän ra- hoitusta, jotta rakennuskannan kunnon heikkeneminen saadaan pysähtymään. Rakennus- kannan yleistä kuntoa voidaan parantaa myös luopumalla vanhoista rakennuksista ja keskit- tää toimintaa parempikuntoisiin rakennuksiin. Suurimpana kysymyksenä tai haasteena tiedolla johtamisessa korjausrakentamisen osalta on ratkaista, mitkä kiinteistöt on kannattavaa korjata ja missä järjestyksessä korjaaminen kan- nattaa suorittaa. Ongelmaksi muodostuu luotettavan tiedon saaminen rakennusten kunnosta ja tarvittavista korjauksista. Kattavien kuntotutkimusten teettäminen koko rakennuskannalle on haastavaa, joten yleensä päätökset rakennuskannan toimenpiteistä tehdään hyvin karke- an tason tiedoilla. Vaihtoehtoisia ratkaisuja pohdittaessa tarvitaan usein tietoa myös muista alueen kiinteistöistä, jotta voidaan tarkastella ratkaisuja laajemman kiinteistökannan näkö- kulmasta. Tätä kautta on mahdollisuus saada riittävän tarkkaa tietoa palveluverkkosuunnitel- man laadintaan. 27 Tutkimus- ja suunnittelupalveluita hankittaessa tulee huomioida toimijoiden pätevyysvaati- mukset. Terveydensuojelulain muutos (1237/2014) sekä sosiaali- ja terveysministeriön ase- tus (545/2015) asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista määrittelevät kor- jaushankkeeseen osallistuvien pätevyysvaatimukset. Lisäksi Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) rakennuslupahakemusta käsittelevässä 131 §:ssä todetaan, että rakennuslupa- hakemukseen voidaan edellyttää liitettäväksi pätevän henkilön laatima selvitys rakennuksen kunnosta. Tyypillisesti rakennusten korjauksiin on edetty melko suoraviivaisesti ongelmien tai vaurioi- den ilmaantuessa. Tutkimukset on usein rajattu koskemaan vain ilmi tulleen ongelman selvit- tämistä. Tutkimusten jälkeen ongelma ja sen aiheuttaja on pyritty poistamaan korjaamalla tai uusimalla vaurioituneet rakenteet ja järjestelmät. Korjataan niin sanotusti ongelma kerrallaan. Vaihtoehtoisia ratkaisuja tai korjauksen kannattavaa laajuutta ei useinkaan pohdita (Kero 2011). Tämän seurauksena voidaan ajautua esimerkiksi tilanteeseen, että rakennuksessa, jossa on juuri uusittu ilmanvaihtojärjestelmä ja vaihdettu ikkunat, todetaan laajat kosteus- ja homevauriot. Näiden paljastuneiden vaurioiden seurauksena koko rakennuksen korjaaminen ei enää välttämättä ole kannattavaa ja jo tehdyt korjaukset menevät lähes täysin hukkaan. Rakennuksen kattavat kuntotutkimukset ovat siis erittäin tärkeässä asemassa rakennuksen korjaustoimenpiteiden ja muiden vaihtoehtojen valinnassa. Tutkimuksia ei pidä rajata vain senhetkisen akuutin ongelman selvittämiseen, vaan koko rakennuksen kunto tulee selvittää. Rakennuksen teknisen kunnon lisäksi korjauskohteiden päätöksenteossa tulisi tarkastella myös olemassa olevien kiinteistöjen toiminnallista tasoa. Usein toiminnassa on tapahtunut muutoksia rakennuksen valmistumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia tilojen käytettävyy- delle ja tehokkaalle toiminnalle. Teknisen kunnon aiheuttamat korjaustarpeet voivat olla myös mahdollisuus uudistaa tiloja vastaamaan paremmin nykyisiä ja tulevia käyttötarpeita sekä tehostaa toimintaa. Laajan korjauksen yhteydessä voidaan luontevasti myös pohtia nykyisiä toimintatapoja ja mahdollisuuksia tehostaa niitä. Suosituksia päätöksentekoon ja korjausten onnistumiseen  Rakennusten kunnossapitoon ja ennakoivaan korjaamiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän.  Rakennusten tutkimisessa tulisi tarkastella rakennusta aina kokonaisuutena. Osatut- kimuksia tulisi välttää.  Laajojen korjaustoimenpiteiden rinnalla tulisi pohtia myös uudisrakentamisvaihtoeh- toa.  Korjaukset arvioidaan myös palveluverkko huomioiden. 28 Lähteet ja tausta-aineistot Kero, P (2011). Kosteus- ja homevauriokorjausprosessin arviointi kuntien kiinteistöissä. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Kero, P (2016). Korjaa ajoissa ja säästä – Ennakoivan korjaamisen kustannussäästöt. Ympäristöminis- teriö. Laki terveydensuojelulain muuttamisesta 1237/2014. Annettu Helsingissä 1912.2014. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015. Annettu Helsingissä 23.4.2015. Suomen virallinen tilasto (SVT): Korjausrakentaminen [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-2958. Rakennusten Ja Asuntojen Korjaukset 2015. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.2.2017]. Suunnitelmallinen kiinteistönpito. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Rakentaminen/Korjaustieto/Taloyhtiot/Suunnitelmallinen_kiinteistonpito Vehmaskoski, T (2013). Rakennetun omaisuuden tila 2013. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. 29 2.4 Tiedolla johtaminen ennakoivassa kiinteistönpidossa Paavo Kero, Tero Marttila, Jommi Suonketo, TTY Osiossa tarkasteltiin nykyisiä kiinteistönpidon toimintamalleja aiemmissa tutkimushankkeissa kerätyn tutkimusaineiston ja hankkeessa toteutettujen verkostotyöpajojen perusteella. Lisäksi hyödynnettiin konsulttitoiminnan kautta saatuja käytännön kokemuksia kiinteistöjen ylläpidos- ta. Rakennuksen pysyminen toimintakuntoisena vaatii säännöllistä kunnossapitoa sekä ajoittain perusteellisempia korjauksia (Myyryläinen 2003). Jotta toimenpiteet voidaan ajoittaa oikeaan kohtaan, tarvitaan rakenteiden ja teknisten järjestelmien kunnosta sekä niiden toiminnasta tarkkaa ja ajankohtaista tietoa. Valmistus Elinkaari Kestoikä Käyttöikä Uudelleen käyttö Kunnossapitojaksot Käyttö Turmeltuminen Loppusijoitus Kuva 7. Kiinteistön elinkaari (Myyryläinen 2003) Kiinteistön elinkaaren eri vaiheissa syntyy runsaasti kiinteistöä koskevaa tietoa. Suurin osa syntyvästä tiedosta tuotetaan rakennuksen suunnittelu- ja rakentamisvaiheissa. Osa tästä tiedosta siirretään eteenpäin esimerkiksi käyttö- ja huolto-ohjeen muodossa, mutta suurin osa kerääntyneestä tiedosta jää hyödyntämättä kiinteistön käyttöönoton jälkeen. Lisäksi käyttö- ja huolto-ohjeet laaditaan suunnitteluvaiheessa, mutta usein varsinkin korjaushankkeissa joudu- taan tekemään muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin. Näiden muutoksien vaikutukset raken- nuksen käyttöön ja huoltoon tulisi huomioida myös lopullisia käyttö- ja huolto-ohjetta laaditta- essa. Suunnittelijoilla ei myöskään ole välttämättä riittävää osaamista huolto- ja ylläpitotoi- minnasta, joten huolto-ohjeet voivat jäädä tästä syystä puutteellisiksi. Hyvä toimintamalli olisi tuoda huolto- ja ylläpitotoimijat viimeistään rakentamisvaiheessa mukaan hankkeeseen laa- timaan käyttö- ja huolto-ohjeistusta yhdessä suunnittelijoiden kanssa. Alla olevassa kuvassa 8 on esitettynä tietojohtamisen prosessi. Kiinteistönpidossa tarvittaisiin samantyyppistä jatkuvaa tiedonkeräämisen ja hyödyntämisen toimintamallia. Tiedon tuotta- minen, kerääminen ja sen hyödyntäminen tulisi nähdä jatkuvana prosessina, jossa kerätään tietoa seuraava vaihetta varten. Ajantasaisen tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä digi- taalisten palveluiden käyttöä on syytä kehittää. 30 Kuva 8. Tietojohtamisen prosessi (Laihonen ym. 2013) Kiinteistönpidossa sekä varsinkin erilaisten virhetilanteiden tai sisäilmaongelmien selvittelys- sä törmätään usein tilanteeseen, jossa rakennuksesta tarvittavaa tietoa ei ole käytettävissä tai sitä ei löydetä. Monissa tapauksissa tiedon saa melko helposti paikan päällä tehtävän katselmuksen avulla. On tarve luoda järjestelmä systemaattiselle tiedon keräämiselle, jotta tarvittavat perustiedot rakennuksesta olisivat varmasti aina tarvittaessa saatavilla. Tällaisia tarvittavia tietoja ovat mm:  Tarkat tiedot rakenneratkaisuista, niiden iästä ja toteutetuista korjauksista  Tarkat tiedot taloteknisistä järjestelmistä  Kiinteistön huollon tiedot rakenteista ja järjestelmistä havaituista puutteis- ta/virhetilanteista  Käyttäjien kokemukset kiinteistöstä säännöllisesti (esim. 1-2 vuoden välein toteutetun haastattelun avulla) Suurilla kiinteistönomistajilla on usein käytössä kiinteistötietojärjestelmä, johon tallennetaan kaikki kiinteistöön liittyvät tiedot. Järjestelmä on usein toiminut jo rakentamisvaiheen projekti- pankkina ja käyttöönoton jälkeen sinne lisätään käyttöön liittyvää tietoa, esimerkiksi käyttäjien vikailmoitukset voidaan ohjata järjestelmän kautta. Kiinteistönhuolto voi käyttää järjestelmää myös oman työnsä organisoinnissa. Tämän seurauksena järjestelmässä on erittäin paljon kiinteistön liittyvää tietoa, mutta se on hankalasti löydettävissä ja käytettävissä. Kerääntyvää tietoa ei myöskään yleensä analysoida jälkeenpäin ja pystytä näin tarkastelemaan järjestel- mien toimintaa, niiden vikaantumista tai ennakoimaan laitteiden vikaantumista. (Kero 2011) Suurin osa tarvittavan tiedon hankinnasta tehdään kertaluonteisesti. Olisi tarve kehittää ja ottaa käyttöön toimintatapoja, jossa kertaluonteisesta tiedonhankinnasta siirryttäisiin järjes- telmälliseen tiedon keräämiseen ja jalostamiseen: 1. Kiinteistökanta kirjataan yhteen listaan. o Kiinteistökustannusten määrittäminen ja vertailu (€/m 2 ja €/käyttäjä) o Kustannusvertailu kohteittain ja valtakunnan tasoon nähden 2. Rakennuksista tehdään karkean tason jaottelu rakennetyyppien perusteella. 31 o Valesokkelit, tasakatot, tiili-villa-tiili –seinät, alalaatta-välipohjat jne. 3. Kohdekohtainen arviointi o Pisteytys kohdekohtaisesti oletettujen/todettujen riskien perusteella 4. Kattavat kuntotutkimukset o Varmistavat luotettavan lähtökohdan korjaukselle Rakennusautomaation avulla on mahdollista mittaroida ja seurata kattavasti rakennuksen sisäympäristöä ja tätä kautta seurata myös sisäilman laatua. Sisätiloista voidaan mitata esi- merkiksi paine-eroa, lämpötilaa, ilman suhteellista kosteutta, hiilidioksidipitoisuutta, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä jne. Näiden avulla saadaan hyödyllistä tietoa järjestelmien toiminnasta, mutta mittausten seuranta tulee olla suunniteltua ja sitä täytyy toteuttaa säännöllisesti. Tois- taiseksi suurimpana ongelmana uusien teknologioiden laajemmalla hyödyntämiselle on ollut eri järjestelmien yhteentoimivuusongelmat. 2.4.1 Suosituksia ennakoivaan kiinteistönpitoon  Tulee luoda toimintamalli jatkuvaan tiedonkeruuseen.  Kertyvää tietoaineistoa täytyy tiivistää ja analysoida.  Rakentamisvaiheessa kertyvä tietoa tulee siirtää nykyistä paremmin käyttövaihee- seen.  Eri käyttäjäryhmät (käyttäjät, siivoajat, kiinteistönhuolto, isännöitsijä, kiinteistöpäällik- kö) tulisi ottaa mukaan tiedonkeräämiseen.  Huolto tulisi ottaa mukaan laatimaan käyttö- ja huolto-ohjetta.  Digitaalisten palveluiden kehittäminen ja käyttöönotto kiinteistönpitoon liittyvän tiedon keräämiseen ja hallintaan. Lähteet ja tausta-aineistot Kero, P (2011). Kosteus- ja homevauriokorjausprosessin arviointi kuntien kiinteistöissä. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Laihonen, H, Hannula M, Helander N ym. (2013) Tietojohtaminen. Tampereen teknillinen yliopisto. Myyryläinen, L (2003). Kiinteistön kunnossapidon ja elinkaaren hallinta. Suomen kiinteistöliitto. Suunnitelmallinen kiinteistönpito. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Rakentaminen/Korjaustieto/Taloyhtiot/Suunnitelmallinen_kiinteistonpito 32 3. OSA B. TAVOITTEENA TERVE TALO 3.1 Terveen talon toteutuksen kriteerit Tero Marttila, Jommi Suonketo, Petri Annila ja Paavo Kero, TTY Terveen talon toteutuksen kriteereillä ja suosituksilla kuvataan tärkeimmät tilaamiseen, suun- nitteluun, rakentamiseen ja kiinteistönpitoon liittyvät vaatimukset, jotka toteuttamalla aikaan- saadaan toimiva, terveellinen ja vaaditut sisäilmasto-olosuhteet täyttävä rakennus. Kriteerit ja suositukset on tarkoitettu käytettäväksi rakennushankkeen kaikissa vaiheissa. Ne on esitetty rakentamisprosessin edistymisen mukaan ryhmiteltyinä lähtien tavoitteiden asettelusta hank- keen alussa ja päätyen rakennuksen käyttöönottoon, kunnossapitoon ja käytön ohjaukseen. 3.1.1 Tausta ja päivitystarpeet Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen (Tekes) rahoittama Terve talo – teknologiaohjelma toteutettiin vuosina 1998-2002. Ohjelma tuotti loppuraportin lisäksi lukuisia osajulkaisuja. Tunnetuimmat Terve talo -tuotokset ovat ohjelman jälkeen julkaistut Rakennus- tiedon ohjekortit:  RT 07-10805, Terveen talon toteutuksen kriteerit. Kriteerit ja ohjeet toimitilarakenta- miselle, 2003  RT 07-10832, Terveen talon toteutuksen kriteerit. Kriteerit ja ohjeet asuntorakentami- selle, 2004 Nämä Rakennustietosäätiön julkaisemat ohjekortit painottuvat uudisrakentamiseen ja koros- tavat erityisesti ilmanvaihtoon (IV) liittyviä asioita. Korteissa annettuja kriteerejä on ollut mah- dollista käyttää soveltuvilta osin myös korjausrakentamiseen, mutta korjaamisen erityispiir- teistä ei ole laadittu erillisiä kriteerejä. Rakennustekniset näkökulmat ja korjausrakentaminen ovat nousseet vahvemmin osaksi Ter- ve talo -periaatteita yritysten ja opinnäytetöiden avulla. Erityisesti konsulttiyritykset ovat sovel- taneet kriteerejä tarjotessaan Terve talo -koordinointia projektinjohtamisen ja laadunvarmis- tamisen tueksi. Opinnäytetöitä on tehty erityisesti Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Monien korjaushankkeiden hankesuunnitelmassa ja urakka-asiakirjoissa mainitaan nykyään, että hankkeessa noudatetaan Terve talo -periaatteita ja viitataan yllä mainittuihin yli 10 vuotta vanhoihin RT-kortteihin, jotka eivät varsinaisesti ota huomioon keskeisiä korjausrakentamisen näkökulmia. Tästä syystä kriteerejä on päivitetty osana AVATER-hanketta. Päivitystyön kes- keisimmät lähtökohdat olivat:  korjausrakentamisen erityispiirteiden huomioon ottaminen  sisäilman olosuhteiden tavoitearvojen asettamisen ja niiden todentamisen konkreetti- set vaatimukset  epäolennaisuuksien karsiminen nykytiedon ja vakiintuneiden toimintatapojen näkö- kulmasta  aiempaa selkeämmän ja tiiviimmän kokonaisuuden kehittäminen 33 Käytännössä keskeisimpiä päivityskohteita on ollut asunto- ja toimitilarakentamisen välisen erottelun poistaminen. Sen sijaan AVATER-hankkeessa päivitetyissä ohjekorteissa korjaus- rakentaminen on erotettu erilliseksi ohjekortiksi uudisrakentamisesta. Kuva 9. Uudisrakennuksen ja peruskorjaushankkeen terveellinen toteuttaminen vastaavat pääpiirteis- sään toisiaan, mutta molempiin liittyy joitakin yksilöllisiä erityispiirteitä. Päivitetyillä kriteereillä ei ohjata tietyntyyppisen rakennuksen tuotantoon, vaan kriteerejä voi- daan käyttää rakennustyypistä ja käyttötarkoituksesta riippumatta. Kriteerien tulkintaa on selkeytetty niin, että kaikki kriteerit tulee täyttää ja siitä syystä korjausrakentamiselle ja uudis- rakentamiselle on oltava erilliset ohjekortit, vaikka suurin osa kriteereistä onkin yhteisiä mo- lemmille kriteeristöille. 3.1.2 Kriteerien määrittely ja rajaukset Kriteerien noudattaminen aloitetaan hankesuunnitteluvaiheessa, jossa asetetaan tavoitteet ja sitoudutaan Terve talo -periaatteisiin. Periaatteilla tarkoitetaan ohjekorteissa annettujen toteu- tuksen kriteerien noudattamista. Kriteereillä ja suosituksilla saavutetaan viranomaissäädöksiä ja määräysten minimitasoa laa- dukkaampi lopputulos, mikä yleensä vastaa sisäilmastoluokan S2 tavoitteita, kun taas sisäil- mastoluokka S3 vastaa käytännössä minimitasoa (Sisäilmastoluokitus 2008). 34 Kuva 10. Terve talo -taso ja sisäilmastoluokitus käytännössä Määräysten minimitason mukainen rakennuskin tulee rakentaa toimivaksi ja terveelli- seksi. Terveen talon toteutuksen kriteereillä pyritään korkeampaan vaatimustasoon ja minimoidaan toteutukseen liittyviä riskejä sekä varmistetaan esimerkiksi käyttötarkoituk- seltaan tai muulla tavalla poikkeuksellisen vaativan kohteen laadukas toteuttaminen tai vähin- täänkin varmistetaan, että toteutukseen liittyvät riskit ovat tietoisia valintoja. Ohjekorteissa oletetaan, että rakennushankkeeseen ryhtyvä tai hänen hankkima ulkopuolinen asiantuntija tuntee rakentamishankkeeseen liittyvien lakien ja määräysten minimitason. Erityistilojen, kuten sairaaloiden toimenpidehuoneet tai muut erityistä puhtautta edellyttävät tilat suunnitellaan ja toteutetaan kyseisiä tiloja koskevien vaatimusten ja ohjeiden mukaan. Tavanomaisissakin tiloissa ja rakennushankkeissa voidaan pyrkiä valittujen tavoitearvojen osalta tämän kriteeristön perustasoa S2 korkeampaan sisäilmastoluokkaan S1. Tavoitteet on merkittävä selvästi suunnittelu-, sopimus- ja työmaa-asiakirjoihin. Tavoitteissa ei saa esiintyä ristiriitoja ja asiakirjoista tulee löytyä selvät perustelut, mikäli tavoitetasoja on muutettu. Kriteerit ja ohjeet koskevat erityisesti palvelu- ja toimitilarakennuksia ja niissä säännölliseen oleskeluun suunniteltuja tiloja. Kriteerejä voidaan soveltuvilta osin hyödyntää myös esimer- kiksi asuin- ja tuotantotilojen toteutuksessa. Kriteeristö on luotu ammattimaiseen rakentamiseen, mutta sitä voidaan soveltuvilta osin hyödyntää tarkastuslistana kaikenlaisissa rakennushankkeissa, myös esimerkiksi pientalojen rakennushankkeissa. Kriteerien käyttö on suositeltavaa erityisesti silloin, kun hankkeessa toimii rakennuttajan lisäksi eri alojen suunnittelijoita sekä useita urakoitsijoita. Kriteerit koskevat hankkeen koko toimiketjua, johon kuuluu tyypillisesti tilaaja, rakennuttaja, arkkitehti, rakennesuunnittelija, taloteknisiä suunnittelijoita, pääurakoitsija, ali- ja sivu- urakoitsijoita sekä ylläpito-organisaatio. Kriteerit ja suositukset ovat apuväline, jonka avulla rakennuttaja voi varmistaa terveen talon toteutuksen. Ne täydentävät hyvää rakentamistapaa ja selkeyttävät sen tulkintaa. Kriteereillä ja suosituksilla pyritään vaikuttamaan tilojen viihtyisyyteen ja toiminnan tehokkuuteen, mutta erityisesti niillä pyritään poistamaan rakennuksesta aiheutuvia terveydellisiä riskejä eli sellai- sia tekijöitä, joilla voi olla vaikutusta käyttäjien kokemiin oireisiin. Kriteerit ja suositukset käsit- televät rakenteiden kosteusteknisen toimivuuden ja hyvän sisäilmaston (eli turvallisuuden ja terveellisyyden) kannalta kriittisiä asioita. Terve talo -periaatteita noudattamalla voidaan halli- tusti rakentaa kuiva, puhdas ja teknisesti toimiva rakennus tilojen, rakenteiden ja teknisten järjestelmien osalta. 35 3.1.3 Kriteerien ja ohjeiden käyttö Kriteerit on tehty käytettäväksi itsenäisenä tarkastuslistana. Niiden ymmärtäminen edellyttää rakennusalan asiantuntemusta. Kriteerit ja suositukset on eritelty ja numeroitu siten, että kiin- teistö- ja rakennusalalla toimivat yritykset ja muut organisaatiot voivat mahdollisimman hel- posti hyödyntää kriteerejä omissa sisäisissä ohjeissaan.  Kriteerit luodaan sellaisiksi, että ne on mahdollista ja pitääkin täyttää kaikissa Ter- ve talo -periaatteella toteutettavissa hankkeissa käyttötarkoituksesta tms. riippu- matta. Kriteereihin liittyviä selvennyksiä ja ohjeita on esitetty kriteerien jälkeen. Niillä voidaan antaa yksilöllisiä tarkennuksia myös erityistapauksista • Suositukset on esitetty erilaisella listamerkinnällä. Ne tulee täyttää aina kun mah- dollista, mutta niistä voidaan poiketa esimerkiksi käyttötarkoitukseen liittyvis- sä erityistapauksissa. Kriteeristön noudattamisesta ja rakennuksen terveellisyydestä huolehtii viime kädessä raken- nushankkeeseen ryhtyvä (rakennuttaja) tai hänen edustajansa (voi olla samasta organisaati- osta tai tilaajan hankkima ulkopuolinen asiantuntija). Hankkeen edetessä rakennuttaja tai hänen edustajansa ja kunkin hankevaiheen/alaotsikon kriteerit toteuttava suunnittelija tai urakoitsija voi seurata kriteerien ja suositusten toteutumista merkitsemällä rastin ko. kriteerin edessä olevaan listamerkinnän päälle. Terve talo -periaatteiden toteutumista ja hankkeen edistymistä voidaan seurata esimerkiksi työmaakokouksissa. Rakennuttajan on huolehdittava siitä, että Terve talo -periaatteet viedään sopimuksiin sekä suunnittelun ja rakentamisen asiakirjoihin, erityisesti urakkaohjelmaan ja urakkarajaliitteeseen (tai esimerkiksi osaksi urakoitsijan toimintajärjestelmää). Osa kriteereistä, ohjeista ja suosi- tuksista soveltuu vietäväksi teknisiin asiakirjoihin, kuten työselostuksiin, ja osa lakisääteiseen rakennustyön tarkastusasiakirjaan. Onkin tärkeää, että Terve talo -periaatteet näkyvät yleisel- lä tasolla sopimusasiakirjoissa ja yksityiskohtaisesti suunnitelmissa ja muissa teknisissä asia- kirjoissa. Ohjekorttien liitettä voidaan hyödyntää olosuhteiden tavoitearvojen esittämiseen hankkeen eri vaiheissa vaadittavien asiakirjojen liitteenä. Hankkeeseen osallistuvien yritysten toimintajär- jestelmissä ja hankkeelle laadituissa suunnitelmissa tarkennetaan, kuinka liitteeseen kirjatut tavoitearvot saavutetaan. Osa kriteereistä ja suosituksista on kertaluontoisia tarkastuksia ja osa niistä tulisi ottaa huo- mioon läpi koko hankkeen tai hankevaiheen. Kriteeri voidaan merkitä saavutetuksi vasta, kun kriteerin toteutuminen hankkeen eri vaiheissa ja lopullisessa rakennuksessa on varmistunut. 3.1.4 Kriteeristön rakenne ja sisällön pääpiirteet Kriteerit on jaoteltu rakennushankkeen päävaiheisiin (vaiheet 1-6 alla olevassa listassa). Päävaiheiden sisällä kriteerit on jaoteltu kunkin suunnittelualan mukaan tai muuten käyttöä selkeyttäviin alalukuihin. Seuraavassa listassa on esitetty esimerkkejä joidenkin päälukujen sisällöstä: 36 1) Hankkeen valmistelu o hanke- ja ehdotussuunnittelu o rakennustapaselostus (ARK) o rakennusfysikaaliset tarkastelut (RAK) o talotekninen suunnittelu (LVISA) o rakennuttajan tehtävät 2) Suunnittelu o yleis- ja toteutussuunnittelu 3) Rakentamisen valmistelu o tarjouspyynnöt 4) Rakentamisvaihe o työmaan kosteudenhallinta 5) Käyttöönotto o laadunvarmistuksen tarkastukset 6) Kiinteistönpito o takuuaika ja suunnitelmallinen kunnossapito  Liite 1: Tavoitearvot o olosuhteille annetut tavoitearvot taulukoituna Sisällön uudistukset Alkuperäisiin Terveen talon toteutuksen kriteereihin on päivitystyön yhteydessä lisätty kunto- tutkimuksia, purkutöitä ja muita korjaamisen erityispiirteitä koskevia kriteerejä. Näiden lisäksi uusia kriteerejä on laadittu liittyen käyttöönottoon, jälkiseurantaan ja kiinteistönpitoon. Tavoit- teiden määrittelyä, asettamista, näkyvyyttä, noudattamista ja todentamista on korostettu hankkeen eri vaiheiden kriteereissä. Sen sijaan aiempiin RT-kortteihin verrattuna on karsittu:  IV-painotteisuutta  yksittäistapauksiin liittyviä kriteerejä tai esimerkkejä  tulkinnan- ja harkinnanvaraisuutta kriteerien noudattamisessa  asioita, jotka kuuluvat määräysten minimitasoon  asioita, jotka nykyään ovat käytännössä itsestäänselvyyksiä rakentamisprosessissa  päällekkäisiä asioita ja otsikoita sekä epäolennaisuuksia 37 Käytännössä merkittävä osa päivitystyötä oli siistiä kriteerien ohjetekstejä. Jotkin asiat alku- peräisissä Terveen talon toteutuksen kriteereissä on esitetty täsmälleen saman sisältöisenä kuin vuosien 2004 ja 2008 sisäilmastoluokituksissa (RT 07-10946). Uusissa kriteereissä ei suoraa toisteta muualla annettuja ohjeita, koska kriteerit on pyritty pitämään mahdollisimman tiiviinä tarkastuslistana ja siten aihepiiriä ymmärtävän rakennusalan ammattilaisen työkaluna. Vuoden 2008 sisäilmastoluokitus sisältää hyödyllisiä ohjeita ja tietoja sisäilma-asioista, vaikka myös sisäilmastoluokitusta ollaan tiettävästi aikeissa päivittää lähivuosina. Luokitusta on jo kertaalleen päivitetty RT-korttien julkaisun jälkeen ja tästä syystä korteissa esitetyt viittaukset ovat vanhentuneet. Uusissa kriteereissä ei suoraa viitata nykyiseen vuoden 2008 sisäilmasto- luokitukseen, vaan kriteerit on pyritty pitämään yleisemmällä tasolla ja tarvittaessa on keho- tettu noudattamaan viimeisintä voimassa olevaa sisäilmastoluokitusta. 3.1.5 Johtopäätökset, jatkotoimenpiteet ja suositukset Vanhat kortit eivät määritelleet riittävän selvästi, oliko kriteerejä tarkoitus noudattaa tarkastus- listana, jossa kaikki kohdat tulee täyttää vai ovatko ne enemmänkin neuvoa-antavia ohjeita. Kortteja on kuitenkin käytetty jonkinlaisena vakuutena rakennushankkeen toteutuksen laadul- le, joten uudet kriteerit on määritelty selvästi niin, että ne tulee täyttää kaikissa Terve talo - periaatteella toteutettavissa kohteissa. Paras vaikutusmahdollisuus hankkeen ja jopa valmiin rakennuksen kustannuksiin ja laatuun on aivan hankkeen alussa. Hankesuunnittelussa määritellään tavoitteet paitsi suunnittelulle myös rakentamiselle ja kiinteistönpidolle. Ehdotussuunnittelun avulla valitaan paras mahdolli- nen suunnitteluratkaisu. Rakentamisen valmisteluvaiheessa tehdään tilaajan sekä urakoitsijan väliset sopimukset lopputuloksen laadusta eli valmisteluvaiheen asiakirjoilla varmistetaan, että lopputulos vastaa alkuperäisiä tavoitteita. Vastaavasti kiinteistönpidon laatu määritellään sitä koskevissa sopi- muksissa ja sen vaatimat lähtötiedot kootaan käyttöönottovaiheessa. Käyttöönottovaihee- seen kuluu vain murto-osa rakennuksen käyttöiästä ja koko elinkaaren aikana muodostuvista kustannuksista, mutta kyseisessä vaiheessa tiedot rakennuksesta ja sen oikeaoppisesta käytöstä ja ylläpidosta siirretään lopullisen käyttäjän saataville. Rakennushankkeen onnistumiseksi ja terveellisen rakennuksen ylläpitämiseksi tarvitaan kri- teerejä rakentamis- ja kiinteistönpitovaiheisiin, mutta kustannuksiltaan ja ajankäytöltään pie- nemmät esivalmisteluvaiheet ovat aivan yhtä tärkeitä laadun muodostumisen kannalta. Hankkeen kaikissa vaiheissa on onnistuttava terveellisen rakennuksen aikaansaamiseksi ja juuri sitä varten rakennushankkeen kaikkiin eri vaiheisiin on tehty päivitetyt Terveen talon toteutuksen kriteerit. Niitä noudattamalla pyritään varmistamaan, että kaikki yksinään yksin- kertaiset, mutta kokonaisuutena mutkikkaat asiat otetaan huomioon aina tavoitteiden asetta- misesta käyttöiän päättymiseen asti. Hyvästä kiinteistönpidosta huolimatta rakennuksen elinkaareen sisältyy tyypillisesti vähintään yksi perusteellista suunnittelua edellyttävä korjaushanke, joka sisältää huomioon otettavia erityispiirteitä uudisrakentamiseen verrattuna. Korjaushankkeen onnistuminen on yhtä tärke- ää kuin uudenkin rakennuksen toimivuuden varmistaminen. 38 Uusien kriteerien julkaiseminen Päivitetyt Terveen talon toteutuksen kriteerit tullaan julkaisemaan TTY:n Rakenteiden elin- kaaritekniikan tutkimusryhmän internet-sivuilla osoitteessa www.tut.fi/elinkaari/ ja siellä tutki- mukset-välilehdellä toukokuussa 2017. Vuosituhannen vaihteessa toteutettu Terve talo teknologiaohjelma poiki useita rinnakkaisia julkaisuja, mikä on saattanut aiheuttaa jopa hieman hämmennystä, ellei peräti pieniä ristiriito- ja. Osittain tämän välttämiseksi AVATER-hankkeessa tehtyjä päivityksiä ei julkaista tämän raportin liitteenä, vaan tutkimusryhmän nettisivuilla, missä ne on helppo korvata uusilla versi- oilla, kun päivitystarpeita ilmenee. Sieltä ne on myös helppo poistaa, jos päivitystyö etenee aiempien RT-korttien korvaamiseen uusilla. Tavoitteena oli julkaista kriteerit päivitettyinä RT-kortteina jo AVATER-hankkeen aikana ja Rakennustieto oli kiinnostunut yhteistyöstä tavoitteen saavuttamiseksi, mutta sopimustekni- sistä syistä se ei ollut mahdollista. Kriteerien julkaiseminen päivitettyinä RT-kortteina on yhä tavoitteena. Ennen julkaisua kriteerit tulee miettiä tarkoin yhdessä Rakennustiedon kokoa- man asiantuntijaryhmän, eli kortin kokoamiseen osoitetun toimikunnan kanssa. Verkostota- paamisissa on kerätty kontakteja päivitystyöstä kiinnostuneisiin asiantuntijoihin. Suositukset Terveen talon toteutuksen kriteerejä suositellaan työkaluksi etenkin rakennuttajille. Kiinteistö- ja rakennusalalla toimivat suunnittelutoimistot, urakointiyritykset, konsultit ja muut organisaa- tiot voivat sisällyttää kriteerit osaksi omia toimintaohjeitaan. Tutkimustarpeet Terveen talon toteutuksen kriteereihin tehdyt päivitykset tulee arvioida asiantuntijaryhmän kesken ja viedä sen jälkeen uusiksi Rakennustiedon ohjekorteiksi korvaamaan aiemmat vuo- sina 2003 ja 2004 julkaistut RT-ohjekortit. Parempaa laatua tuottavien toimintamallien yleistymistä helpottamaan tulisi kehittää raken- nushankkeen onnistumisen ja sisäilman laatutekijöiden mittarointia sekä selvittää niiden ai- kaansaama taloudellinen arvonlisäys kiinteistönomistajalle ja kosteusturvallisen rakentamisen terveydelliset hyödyt ja mahdolliset muut käytännön vaikutukset. Lähteet ja tausta-aineistot RT 07-10805 (2003). Terveen talon toteutuksen kriteerit. Kriteerit ja ohjeet toimitilarakentamiselle. Ra- kennustietosäätiö RTS. RT 07-10832 (2004). Terveen talon toteutuksen kriteerit. Kriteerit ja ohjeet asuntorakentamiselle. Ra- kennustietosäätiö RTS. RT 07-10946 (2009). SISÄILMASTOLUOKITUS 2008 Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset. Rakennustietosäätiö RTS. 39 3.2 Kosteudenhallintakoulutusta rakennustyöntekijöille Tero Marttila, Jommi Suonketo ja Paavo Kero, TTY Kaikki rakennusalalla työskentelevät eivät voi erikoistua kosteusvauriokorjaamiseen, mutta kaikki rakennukset tulisi tehdä terveellisiksi ja rakennusfysikaalisesti toimiviksi. Tavoitteen saavuttamiseksi kaikilla rakennustyöntekijöillä tulisi olla perusosaaminen ja motivaatio työ- maan kosteudenhallintaan. Keskeisimpiä asioita on tiedostaa erilaiset kosteuslähteet ja ym- märtää, minkälaiset edellytykset rakenteiden kuivumiselle vaaditaan. Yksipäiväisen koulutuk- sen tavoitteena on perehdyttää rakennustyöntekijät ymmärtämään, miksi huolellisuus ja yksi- tyiskohtien oikeaoppinen toteutus ovat tärkeitä. Koulutuksilla pyritään myös parantamaan yleistä asennekulttuuria. Koulutusmateriaali keskittyy asioihin, joihin rakennustyöntekijä voi toiminnallaan vaikuttaa. Koulutuksessa annetaan esimerkkejä, minkälaisia seuraamuksia laiminlyönneillä saattaa olla. 3.2.1 Rakennustyöntekijöiden kosteudenhallintakoulutuksen tavoitteet Työmaan kosteudenhallinnalla tarkoitetaan käytännössä sellaisia toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, ettei kosteusvaurioita syntyisi rakentamisen aikana tai sen seurauksena. Ra- kennustyöntekijöille suunnatun kosteudenhallintakoulutuksen tarkoituksena on perehdyttää kaikki toimintamalliin sitoutuneen työmaan toteutukseen osallistuvat henkilöt rakennusfysiikan perusteisiin ja kosteudenhallinnan hyviin käytäntöihin. Tavoitteena on parantaa rakennustyömaan toteutusportaan asennetta, osaamista ja laatua. Koulutus on suunnattu kaikille työntekijöille, ei ainoastaan erikoisosaajille. Koulutuksella pyritään siihen, että kaikilla työntekijöillä rakennusapulaisista aliurakoitsijan asentajiin olisi äidinkielestään riippumatta perustiedot kosteuden siirtymisen fysikaalisista lainalaisuuksista sekä kosteudenhallinnan laiminlyöntien vaikutuksista ja seuraamuksista rakennuksen sisäil- man laatuun ja tulevien käyttäjien terveyteen. Kehityshankkeen pitkäntähtäimen suunnitelmana on, että kosteudenhallintakoulutus yleistyisi rakennusalalla työturvallisuuskortin laajuiseksi yleiseksi käytännöksi. AVATER-hankkeessa muodostettiin työryhmä, joka suunnitteli koulutuksen käytännön järjestelyjä sekä sisältöä vuonna 2016. Pilottikoulutukset järjestetään syksyllä 2017 kosteudenhallintakorttityöryhmän toimesta. 3.2.2 Koulutuksen järjestäminen ja sisältö Koulutus on suunniteltu hyvin samankaltaiseksi kuin työtuvallisuuskorttikoulutus. Koulutus kestää yhden päivän (8 h), jonka päätteeksi järjestetään tentti. Tentin läpäisy oikeuttaa viisi vuotta voimassa olevaan pätevyyteen. Pätevyys aiotaan tulevaisuudessa linkittää valttikorttiin (veronumero.fi), joten uutta fyysistä korttia ei tarvitse hankkia. Oppimateriaali muodostuu ainakin pilotointivaiheessa pdf-tiedostosta, jonka koulutuksen jär- jestäjä jakaa osallistujille haluamallaan tavalla joko sähköisenä tai tulostettuna. Koulutusma- teriaalina käytetään mahdollisimman paljon muualla tuotettua aineistoa, jonka lisänä käyte- tään myös AVATER-hankkeessa tuotettua aineistoa. Keskeisimpiä ulkopuolisia lähteitä ovat:  BUILD UP Skills – motiva.fi (valmiiksi 5 kielellä) 40  Kuivaketju10.fi Pilottikoulutukset pidetään vain suomeksi, mutta myöhemmin koulutusta järjestetään myös muilla kielillä. Koulutuksessa käytetään mahdollisimman paljon kuvia. Kouluttajien koulutta- misesta ja heidän pätevyysrekisterin ylläpidosta tulee vastaamaan Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus (RATEKO). Pilottivaiheessa kouluttajat tulevat hanketta valmistelevan työ- ryhmän sisältä. Koulutuspäivä jakautuu neljään pääkokonaisuuteen, jotka ovat:  Rakennusfysiikan perusteet  Työmaan kosteudenhallinta  Käytännöllisiä esimerkkejä (ml. esimerkiksi vaikutukset sisäilmaan)  Tentti ja oikeiden vastausten läpikäyminen Ennen rakennusfysiikkaan perehtymistä koulutettavat herätellään aiheeseen käytännönlähei- sellä ja ajankohtaisella avauksella, johon koulutuksen pitäjä voi käyttää koulutuspaketin mu- kana toimitettavia lehtileikkeisiin perustuvia kalvoja tai omakohtaista esimerkkiään. Motivointi, asenteen ja yhteisen päämäärän korostaminen on keskeistä koulutuksen kaikissa vaiheissa. Rakennusfysiikkaa Rakennusfysiikan yleistä teoriaa opetetaan mahdollisimman käytännönläheisesti ja siinä kes- kitytään peruskäsitteiden ymmärtämiseen. Rakennustyöntekijöille selitetään esimerkiksi, mikä ero on suhteellisella kosteudella (RH, %) ja absoluuttisella kosteudella (g). Kyllästyskosteus, kastepiste ja kondenssi ovat toisiinsa liittyviä käsitteitä, jotka opetetaan havainnollistavien kuvien avulla. Keskeisimpiä asioita laadukkaan ja terveellisen rakennuksen tuottamiselle on ymmärtää, kuinka kosteus siirtyy ja miten siltä suojaudutaan. Opetettavia kosteuden siirtymismuotoja ovat:  Konvektio (ilmavirrat)  Vesihöydyn diffuusio rakenteen läpi  Kapilaarivirtaus (yleensä maaperästä)  Paineenalainen & painovoimainen siirtyminen (vesivuodot) (Vinha 2013) Perusteorian ymmärtäminen auttaa rakennustyöntekijää käsittämään, miksi höyrynsulku- muovi on sijoitettava rakenteen lämpimälle puolelle ja asennus on toteutettava tiiviisti. Teori- an opetuksella pyritään myös pääsemään eroon erilaisista kansankielisistä käsitteistä, kuten pullotalot. 41 Työmaan kosteudenhallinta ja esimerkit Kosteudenhallinnalla estetään rakenteiden ei-toivottua kastumista niin valmiissa rakennuk- sessa kuin rakentamisen aikanakin. Yhtä tärkeää on ymmärtää, millaiset olosuhteet kuivumi- selle tarvitaan. Kuivuminen noudattaa samoja kosteuden siirtymismuotoja kuin kastuminen- kin, joten koulutuspäivän aamuna opetettu teoria auttaa ymmärtämään myös kuivumisolosuh- teiden edellytyksiä. Työmaan kosteudenhallintaa opetetaan hyvin käytännönläheisesti. Esimerkiksi rakennusma- teriaalien säilyttämisestä ohjeistetaan, että ne eivät saa kastua välivarastoinnin aikana eivät- kä ne myöskään saa haitata rakenteiden kuivumista esimerkiksi paikallavaletun välipohjan päällä. Käytännössä kosteudenhallinnan yksinkertaisimpia mutta keskeisimpiä asioita on sääsuoja- us. Jokaisen rakennustyöntekijän tulee ymmärtää esimerkiksi, että rakennusvaiheen aikana ennen ovien ja ikkunoiden asentamista kaikki niille jätetyt aukot on suojattava sateelta ja lumelta. Kosteudenhallintaan liittyvien toimenpiteiden tärkeyttä korostetaan esittämällä esi- merkkejä siitä, miten vähäisiltäkin tuntuvat laiminlyönnit saattavat vaikuttaa hankkeen kus- tannuksiin ja tulevien käyttäjien terveyteen myöhemmin. Esimerkkien avulla rakennustyöntekijät halutaan saada ajattelemaan, kuinka he voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, minkälaisia suoria seuraamuksia heidän tekemällään työllä saattaa olla rakennuksen rakennusfysikaaliseen toimivuuteen tai jopa konkreettisia vaikutuk- sia mikrobivaurioiden syntyyn. Kuvitteellisten esimerkkien lisäksi kouluttajat voivat esittää todellisia case-esimerkkejä omista kokemuksistaan, kunhan niihin on saatu lupa ja ne ovat asiallisia eivätkä loukkaa ketään. 3.3.3 Yhteenveto, suositukset ja tutkimustarpeet Pyrkimyksenä on, että koulutuksen toimintamalli pilotoidaan, pilottikohteista kerätty kokemus ja tulokset julkaistaan, minkä jälkeen toimintamalli otetaan yleiseen käyttöön. Yleistyminen edellyttää, että tilaajat vaativat koulutuksen järjestämistä ja hyväksyvät, että urakoitsija ottaa koulutuspäivän johdosta menetetyn työajan huomioon urakkatarjouksissaan. Pätevyys on voimassa viisi vuotta, joten toimintamallin yleistyttyä kaikkia työntekijöitä ei enää tarvitse kou- luttaa kerralla. Kosteudenhallinnan laadunvarmistukseen tehty konkreettinen satsaus tuottaa lisäarvoa hankkeen kaikille osapuolille. Yhdenkin virheen välttäminen voi säästää koko henki- löstön kouluttamiseen käytetyn rahasumman ja ennaltaehkäistä tulevia käyttäjiä terveyshai- toilta. Eräs keskeisempiä haasteita on varmistaa, että kaikki rakennustyömaalla työskentelevät mukaan lukien aliurakoitsijoiden työntekijät osallistuvat koulutukseen. Toimintamalli olisi siksi saatava yhtä yleiseksi kuin työturvallisuuskortin suorittaminen on. Pilottityömailla hyväksy- tään, että kaikkia työntekijöitä ei saada koulutettua, koska koulutusten järjestämiseen on käy- tettävissä vain rajallinen määrä resursseja eikä pilotointiin osallistuvista hankkeista veloiteta kouluttajan palkkiota. Jatkossa koulutuksen tilaajan tulee maksaa kouluttajalle palkkio koulu- tuksen pitämisestä tai hankkia koulutuspätevyys jollekin oman henkilöstön jäsenelle. 42 Suositukset  Rakennushankkeiden tilaajia kehotetaan ottamaan toimintamalli käyttöönsä. Tilaajien tulee liittää tarjouspyyntöasiakirjoihin vaatimus, että kaikki työmaan työntekijät suorit- tavat kosteudenhallintakoulutuksen.  Koulutusta suositellaan osaksi rakennustyöntekijöiden sekä muiden rakennustyö- maalle sijoittuvien toimijoiden peruskoulutusta. Tutkimustarpeet  Koulutuksen vaikuttavuutta ja koulutustilaisuuksista kerättävää palautetta tulee ana- lysoida ja tarvittaessa on tehtävä muutoksia koulutuspaketin sisältöön.  Tulevaisuudessa on selvitettävä tarpeita ja mahdollisuuksia koulutuksen laajentami- sesta myös muiden rakentamisen ja kiinteistönpidon osapuolien perus- ja jatkokoulu- tukseen. o Ainakin arkkitehdeille, rakennuttajille ja huoltohenkilöstölle olisi tarpeellista yk- silöidä rakennustyöntekijöiden koulutusmateriaalista poikkeavia koulutuspaket- teja, mutta samat perusteet tulisi opettaa kaikille. Lähteet ja tausta-aineistot BUILD UP Skills Finland – lisää energiaosaamista rakennustyömaille. https://www.motiva.fi/buildupskills Kuivaketju10 rakennusprosessin kosteudenhallinnan toimintamalli. http://kuivaketju10.fi Rakennushankkeen kosteudenhallintaprosessi. http://kosteudenhallinta.fi Vinha, J (2009). Rakennusten rakennusfysikaalisen suunnittelun ja rakentamisen periaatteet. Rakenta- jain kalenteri 2009. Rakennustieto. 43 3.3 Korjausten jälkeisen siivouksen vaikutus Ulla Haverinen-Shaughnessy, Mari Turunen ja Anne Hyvärinen, THL Tavoitteena oli selvittää, noudatetaanko annettuja ohjeita rakennuksen siivoamiselle ja ir- taimiston puhdistamiselle kosteus- ja homevauriokohteiden korjausten jälkeen sekä miten tehdyt toimenpiteet ja niiden käyttämättä jättäminen ovat vaikuttaneet erityisesti koettuihin oireisiin, mutta myös altistumistasoihin. Työ tehtiin kokoamalla tieto neljällä tavalla: 1) Kirjalli- suuskatsaus olemassa olevasta ohjeistuksesta ja tehdyistä tutkimuksista, 2) THL:n HOTES- aineiston tulosten analysoiminen tässä valossa, 3) Kokemusten kokoaminen verkostotapaa- misessa ja 4) Kysely kunnille ohjeiden käytöstä ja käyttäjäkokemuksista koulukohteiden kor- jausten jälkeen. 3.3.1 Kirjallisuuskatsaus olemassa olevasta ohjeistuksesta ja tehdyistä tutkimuksista Ulla Haverinen-Shaughnessy, THL Aiheesta tehty tarkempi katsaus on liitteessä 1. Suomessa käytetyt ohjeet rakennuksen siivoamiselle ja irtaimiston puhdista- miselle Korjausten jälkeistä siivousta on käsitelty ohjeissa ”Homevaurioituneen rakenneosan puhdis- tusohje” (Hometalkoot 2016), ”Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja ho- mevauriokorjausten jälkeen” (Työterveyslaitos 2011, päivitetty ohje Työterveyslaitos 2016) sekä ”Homevaurioituneen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi pois- taa” (Hometalkoot 2013). Tässä keskitytään erityisesti siivoukseen. Homevauriokorjausten jälkeinen siivous on tärkeä osa ongelman ratkaisua Homevaurioituneissa rakennuksissa sisäilmaan kulkeutuu mikrobeja ja niiden aineenvaihdun- tatuotteita, joista osa koetaan hajuina. Rakenteiden purkamisen ja korjaamisen aikana mikro- bien määrä sisäilmassa kasvaa merkittävästi. Vapautuva mikrobipöly ja homeenhaju tarttuvat kaikille mahdollisille pinnoille ja kaasumaiset yhdisteet imeytyvät huokoisiin materiaaleihin, mistä voi aiheutua tilojen käyttäjille terveyshaittoja. Jos mahdollista, homevaurioiden purku- ja puhdistustyöt tehdään kerralla koko työmaan laajuisesti ennen varsinaisen korjausrakentami- sen aloittamista, mikä helpottaa epäpuhtauksien hallintaa työmaalla ja parantaa korjaustyön- aikaisia työskentelyolosuhteita. Pölyn leviämisen estäminen korjattavasta tilasta ympäröiviin tiloihin vähentää korjausten jälkeisen siivouksen tarvetta. Korjausten jälkeen tehtävän siivouksen ja irtaimiston puhdistuksen tavoitteena on pienentää terveyshaittojen esiintymisen todennäköisyyttä korjatuissa tiloissa. Korjausten lopettamisen jälkeen tehdään normaali rakennussiivous. Tämän jälkeen tehdään tarvittaessa ilmanvaihto- laitteiden ja kanavien puhdistus ja vaihdetaan ilmanvaihtokoneen suodattimet, mikäli niissä on ollut mikrobikasvua, niihin on päässyt homepölyä tai edellisestä puhdistuksesta on kulunut yli viisi vuotta. Siivouksen ja ilmanvaihtojärjestelmän puhdistuksen ajoitus on sovitettava kes- kenään ylimääräisen työn välttämiseksi. Pölyttömäksi siivous suoritetaan varsinaisen rakennussiivouksen jälkeen. Siivouksessa nou- datetaan samoja periaatteita kuin muissakin perusteellisissa siivouksissa. Erona on siivoojan 44 suojautuminen hengityksensuojaimella ja suojavaatteilla sekä HEPA-suodattimilla varustettu- jen pölynimureiden käyttö. Pölyttömäksi siivouksen jälkeen käynnistetään tilojen ilmanvaihto. Jotta ilmassa oleva korjausten aikainen pöly saadaan mahdollisimman tehokkaasti pois, yllä- pidetään rakennuksessa korotettua siivoustasoa 1-2 kk ajan. Oikein toteutettu siivous helpot- taa ja nopeuttaa tilojen käyttöönottoa ja tilanteen palaamista normaaliksi (Työterveyslaitos 2016). Irtaimiston puhdistamisen periaatteet (Työterveyslaitos 2016)  Irtaimisto siirretään pois homevaurioituneista tiloista jo ennen korjausten aloittamista. o Lajitellaan tarpeellisuuden ja puhdistettavuuden mukaan.  Selvästi homeelle haisevat tavarat ja sellaiset, joissa on homepilkkuja tai pintahomet- ta, esimerkiksi verhot, pehmustetut tuolit ja sohvat uusitaan.  Mikäli ei ole hometta tai selvää hajua, riittää yleensä perusteellinen puhdistus.  Mikäli irtaimistosta tulee oireita puhdistamisen jälkeen, ne suositellaan uusimaan.  Tarvittaessa tehdään esipuhdistus jo kohteessa: imurointi HEPA-suodattimella varus- tetulla imurilla, tamppaus.  Puhdistamisalue on eristettävä muista tiloista (väliaikaisilla osastoivilla suojaseinillä). o koneellinen IV → alipaineinen o ilma suodattimella varustetun puhaltimen kautta ulos.  Puhdistettu irtaimisto siirretään heti puhtaisiin, vauriottomiin tiloihin.  Puhdistustila siivotaan puhdistettavien irtaimistoerien välillä.  Kovista pinnoista homepölyn puhdistaminen on helpompaa kuin pehmeistä pinnoista, joihin homeen hajukin tarttuu vahvemmin.  Tekstiilien, pehmeiden pintojen, elektronisten ja ATK-laitteiden sekä arkistomateriaa- lien puhdistamiselle on erilliset ohjeet. Kansainväliset ohjeet (ANSI/IICRC S520-2015 standardi, EPA:n ohje v. 2010 ja New York Cityn ohje) Yhdysvaltalaisissa ohjeissa suositellaan pääsääntöisesti materiaalien HEPA-imurointia, puh- distamista kosteapyyhinnällä, vedellä ja saippualla tai puhdistusaineella. Kontaminoituneet, huokoiset ja ei-puhdistettavat materiaalit suositellaan poistettavaksi. Kaikissa ohjeissa suosi- tellaan välttämään biosidien ja homeenestoaineiden käyttöä. Niiden käyttöä tulee harkita vain erikoistapauksissa. Tällöin käytön tulee perustua asiantuntijan arvioon ja niiden käyttöä kos- kevia lakeja ja määräyksiä tulee noudattaa. On huomattava, että homeenestoaineiden käyttö voi vaikeuttaa jälkitarkastusta. Irtaimiston puhdistamiseen suositellaan käytettävän tarkoituksenmukaisia menetelmiä, kuten HEPA-imurointi, ilmapuhallus (ulkona tai erillisessä ilmastoidussa tilassa), veden avulla (pai- nepesua tulee käyttää rajoitetusti esim. ulkona, kun lian leviämisestä ei ole haittaa), lian me- kaaninen poisto (leviäminen huomioitava). Huokoiset materiaalit, joissa esiintyy mikrobikas- vua, eivät ole yleensä puhdistettavissa. Irtaimisto, jossa ei ole kasvua, mutta joissa on home- pölyä, voidaan useimmiten puhdistaa käyttäen soveltuvia menetelmiä, joista tyypillisimpiä 45 ovat HEPA-imurointi ja pehmeä harjaus. Ilmapuhallusta voi harkita, jos on mahdollista käyt- tää erillistä työskentelytilaa suojauksineen. Puhdistuksen tulee alkaa ja loppua HEPA- imurointiin. Kovat materiaalit voidaan useimmiten puhdistaa. Suomessa laaditut ohjeet ovat selvästi yksityiskohtaisempia verrattuna yhdysvaltalaisiin oh- jeisiin. Monista muista maista ei välttämättä löydy ohjeistusta kosteus- ja homevauriokorjaus- ten jälkeisen siivouksen toteuttamiselle lainkaan. 3.3.2 HOTES-aineiston tulokset liittyen siivoustapoihin Homeloukku ja Terveys (HOTES) on THL:n ja Hengitysliiton yhteishanke, jossa on tutkittu mikrobialtistusta vakavasti kosteusvaurioituneissa omakotitaloissa. Hankkeessa on tutkittu asukkaiden altistumista ja terveydentilaa sekä ennen kosteusvaurioiden korjauksia että niiden jälkeen. Hankkeessa asukkailta kysyttiin myös kysymyksiä liittyen korjausten jälkeiseen sii- voukseen. Hankkeeseen osallistui 44 perhettä, joista 24 vastasi siivouskysymyksiin. Noin 20 % perheis- tä kertoi tehneensä kodin korjausten jälkeisin siivouksen ns. Hometalkoiden siivousohjeen mukaisesti (Työterveyslaitos 2011). Vain 2 perhettä raportoi, että heidän kodissaan ei tehty lainkaan siivousta korjausten jälkeen. Noin 16 % perheistä ilmoitti tehostaneensa siivousta. Loput vastanneista ilmoitti, että koti on siivottu, mutta ei ole tiedossa millä tavalla. Lähes 70 % perheistä raportoi, että he olivat joutuneet hävittämään saastunutta irtaimistoa kosteus- ja homevaurion ja/tai korjaustöiden vuoksi. Yksikään perheistä ei ottanut irtaimistoa puhdistamattomana takaisin käyttöön korjausten jälkeen tai muutettuaan uuteen asuntoon. Lähes 80 % perheistä ilmoitti puhdistaneensa irtaimiston tavanomaisilla puhdistustoimilla ja 33 % perheistä ilmoitti käyttäneensä biosidistä pesuainetta. Ainostaan yksi perhe raportoi käyttäneensä otsonointia irtaimiston puhdistamiseen. 3.3.3 Tiedon kokoaminen eri sidosryhmiltä ja verkostotapaamisessa Aiheesta järjestettiin yksi erillinen verkostotapaaminen, jossa paikalla oli yhteensä 20 toimijaa edustaen alan yrityksiä, Asumisterveysliittoa, Hengitysliittoa, Työterveyslaitosta ja Senaatti- kiinteistöä. Lisäksi aihetta käsiteltiin koko projektia koskevassa verkostotapaamisessa, joka kokosi paikalle yli 100 henkeä. Työterveyslaitoksen siivousohje (Työterveyslaitos 2016) on varsin yleisesti käytössä. Se koe- taan toimivan hyvin nykyiselläänkin - 64 % verkostotapaamisen äänestykseen osallistuneista oli tätä mieltä. Samaan aikaan lähes puolet äänestykseen osallistujista (47 %) piti sitä liian laajana. Tämä voi johtaa siihen, että ohje jää käytännössä joiltakin osin noudattamatta. Ohje on tarkoitettu kohteisiin, joissa on ollut merkittäviä ja laajoja kosteus- ja homevaurioita. Tarvi- taan myös ohjeistusta siihen, miten toimitaan lievemmissä tapauksissa. Lisäksi tarvitaan sii- vousohjeistusta muiden sisäilmaongelmien (pölyt ja VOC) korjausten jälkeiselle tilanteelle. Mineraalikuiduille on olemassa siivousohjeet Terveyslaitoksen verkkosivuilla. Tapaamisessa esitettiin myös, että laadittaisiin erillinen ohje korjausten aikaiselle siivoukselle. Ns. Hometal- koiden ohjeen (Työterveyslaitos 2011) lisäksi tarvitaan erillinen siivousohje yksityisasunnoille (87 % verkostotapaamisen äänestykseen osallistuneista oli tätä mieltä). Myös irtaimiston poisheittämisen periaatteet vaativat täsmentämistä (57 % verkostotapaamisessa äänestä- neistä oli tätä mieltä). Korjausten jälkeisiä siivouksia tilaavilla taloyhtiöillä ja isännöitsijöillä on paljon tietopuutteita, joten usein palvelua tarjoava yritys määrittelee puhdistuksen tason. Valitettavan usein raha 46 ratkaisee siivousyrityksen valinnan ja näin ollen korjausten jälkeisen siivouksen vaatimukset eivät aina täyty. Myös yksityishenkilöt ovat epätietoisia, kuinka tulisi toimia. Osa heistä kulut- taa paljon rahaa erilaisiin mittauksiin, eikä heillä ole tietoa eikä mahdollisesti myöskään varal- lisuutta toteuttaa kunnollisia korjauksia ja siivousta. Tarvitaan lisää ohjeistusta siitä, kuka vastaa ja kenen tulee suorittaa asunnon ja sen irtaimiston puhdistamisesta. Yhtenä merkittä- vänä käytännön ongelmana pidettiin, että kaikki yritykset eivät halua tee homeettomaksi sii- vousta yksityisasiakkaille, koska eivät luota heidän maksukykyynsä. Tämä voi johtaa siihen, että kodeissa tehtävät siivoukset eivät ole asianmukaisia ja laadukkaita. Kokemusten mukaan oireilu pääsääntöisesti loppuu, kun korjaukset ja siivoukset on tehty ohjeiden mukaisesti, mutta osalla oireilu saattaa jatkua tiloihin palatessa. Asumisterveysliitto AsTe ry:n ohjeet irtaimiston puhdistamiselle AsTe ry:n irtaimiston puhdistusohjeet noudattavat päänsääntöisesti Työterveyslaitoksen oh- jeistusta (kohta 3.3.1). Yhdistys suosittaa tekstiilien normaalin pesun (mahdollisimman kuuma lämpötila) lisäksi käyttämään kuivausrumpua ja silittämään tekstiilit. Haju lähtee paremmin pois luonnonmateriaaleista kuin keinokuiduista. Kun homehtuneita tekstiilejä viedään pesu- laan, tämä on kerrottava pesulassa. Paperit, kirjat, tms. suositellaan varastoivan muualle kuin asuintiloihin. Lasten kovat lelut, kuten legot, voi pestä astianpesukoneessa. Tavarat suositel- laan tuotavan yksitellen huoneistoon, jolloin voi havaita, mistä tavarasta tulee vielä oireita. Jos ko. tavara aiheuttaa oireita, se suositellaan hävitettävän. 3.3.4 Kysely kunnille THL teki vuonna 2015 valtakunnallisen kunnille suunnatun kyselyn koskien koulujen sisäil- maongelmien hallintaa (osio 2.2). Kyselyyn vastasi 52 % kunnista. Kyselyyn liitettiin myös muutamia kysymyksiä liittyen korjausten jälkeiseen siivoukseen. Kysymykset koskivat korja- usten jälkeistä siivoustapaa, irtaimiston puhdistamistapaa ja oireilun yleisyyttä korjausten jälkeen. Lähes 45 % kunnista (n=146) ilmoitti noudattavansa korjauskohteiden siivouksessa ns. Ho- metalkoiden siivousohjetta (Työterveyslaitos 2011). Vajaat 40 % kunnista vastasi, että koh- teissa tehtiin ns. rakennus/ korjaussiivous ja sen jälkeen perusteellinen siivous. Vain noin 5 % kunnista ilmoitti, että kohteissa tehtiin vain korjausten jälkeinen siivous. Korjauskohteiden siivous Kuva 11. Miten korjauskohteet siivotaan korjausten valmistuttua? Kuvan pylväät vastaavat prosent- tiosuutta kaikista vastauksista. Vastanneiden kuntien määrä oli 146. Lähes 65 % kunnista puhdistaa homekorjauskohteiden irtaimiston noudattaen ns. Hometal- koiden ohjeistusta (Työterveyslaitos 2011). Tämä sisältää myös sen, että eo. ohjeistuksen mukaisesti osa irtaimistosta uusitaan. Noin 10 % kunnista ilmoittaa pääsääntöisesti uusivan- 47 sa korjauskohteissa olleen irtaimiston. Vain vajaa 5 % kunnista ilmoittaa, että irtaimistoa ei puhdisteta ennen kohteeseen paluuta. Irtaimiston puhdistus Kuva 12. Puhdistetaanko irtaimisto yleensä korjausten jälkeen ennen palaamista kohteeseen? Kuvan pylväät vastaavat prosenttiosuutta kaikista vastauksista. Vastanneiden kuntien määrä oli 141. Noin 10 % kunnista raportoi, että ihmiset eivät koe enää oireita sen jälkeen, kun rakennus on korjattu, kun taas yli 60 % kunnista ilmoittaa oireiden jatkuvan alle 25 % kohteissa. Yli 20 % kunnista ilmoittaa oireiden jatkuvan 25-50 % kohteissa. Noin 4 % kunnista raportoi oireiden jatkuvan yli puolessa kohteista korjausten jälkeen. Oireiden jatkuminen korjausten jälkeen Kuva 13. Kuinka suuressa osassa kohteista oireet jatkuvat, kun niihin palataan korjausten jälkeen. Kuvan pylväät vastaavat prosenttiosuutta kaikista vastauksista. Vastanneiden kuntien määrä oli 95. 3.3.5 Johtopäätökset ja suositukset Työterveyslaitoksen siivousohjeistus on melko yleisesti käytössä erityisesti julkisissa kiinteis- töissä. Kosteus- ja homevauriokorjausten osana toteutettu siivous on korjaushankkeen vii- meinen vaihe, joka tehdään varsinaisen rakennussiivouksen jälkeen. Irtaimiston puhdistus on tärkeä osa siivousta. Siivouksessa noudatetaan pääosin samoja periaatteita kuin muissakin perusteellisissa siivouksissa, mutta ohjeessa painotetaan erityisesti pölyn leviämisen estä- mistä, siivousjärjestystä, aikataulua mm. ilmanvaihdon käynnistämisen suhteen, irtaimiston puhdistamisen periaatteita ja työntekijöiden suojautumista. Desinfiointiaineiden käyttöä ei suositella. Niiden käyttöä voidaan harkita erityistilanteissa, kuten viemärivahinkojen yhtey- dessä. Kyselyn mukaan oireilu vähenee pääsääntöisesti korjausten jälkeen: 60 % kunnista raportoi, että 1-25 % kohteissa koetaan oireita korjausten jälkeen. Hyvin ja oikein toteutettu siivous edesauttaa sitä, että tilojen käyttäjät voivat palata korjattuihin tiloihin. 48 Yhdysvaltalaiset ohjeet korjausten jälkeiselle siivoukselle ja irtaimiston puhdistamiselle eivät ole yhtä yksityiskohtaiset kuin suomalaiset ohjeet. Kaikissa ohjeissa linjataan, että desinfioin- tiaineiden käyttöä ei suositella. Suositukset Nykyohjeistus on suunnattu erityisesti julkisille rakennuksille ja tilanteisiin, joissa vauriot ovat laajoja tai muuten vakavia. Olemassa olevan ohjeistuksen lisäksi tarvitaan lisää ohjeistusta kosteus- ja homevaurioiden siivoukseen liittyen:  asuntokohteille sekä isännöitsijöille ja taloyhtiöille o tarvitaan ohjeistusta myös siihen, kuka vastaa asunnon siivouksesta ja ir- taimiston puhdistuksesta.  lievemmille kosteus- ja homevauriotapauksille ja muille sisäilmaongelmille  irtaimiston uusimisen periaatteita tulee täsmentää. Tulisi varmistaa, että myös yksityishenkilöille olisi tarjolla asianmukaista ja laadukasta sii- vouspalvelua. Tutkimustarpeet Tarvitaan tutkimusta siivouksen ja siivouskemikaalien vaikutuksesta altistumiseen ja ihmisten oireiluun. Lähteet ja tausta-aineistot Hometalkoot 2013. Homevaurioituneen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi poistaa. http://www.hometalkoot.fi/file/15838.pdf Hometalkoot 2016. Homevaurioituneen rakenneosan puhdistusohje. http://www.hometalkoot.fi/file/15921.pdf Työterveyslaitos 2011. Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. http://www.hometalkoot.fi/file/15813.pdf Työterveyslaitos 2016. Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. http://www.hometalkoot.fi/file/15862.pdf 49 4. OSA C. KÄYTTÖÄ TURVAAVAT TOIMENPITEET KOSTEUSVAURION HALLINNASSA 4.1 Ilmanpuhdistimien käyttö Hanna Leppänen, Mari Turunen ja Anne Hyvärinen, THL Hankkeessa selvitettiin, miten rakennukseen sijoitettavat erilliset ilmanpuhdistimet vaikuttavat sisäilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin ja koettuihin terveyshaittoihin. Työssä keskitytään erityisesti kosteus- ja homevaurioista johtuviin sisäilmaongelmiin. Työ toteutettiin keräämällä tieto viidellä tavalla: 1) kirjallisuuskatsaus tehdyistä tutkimuksista, 2) kyselyllä kunnilta niiden käytön yleisyydestä ja toimivuudesta koettujen haittojen vähentä- miseen koulukohteissa, 3) kokoamalla käyttäjäkokemusta suurimmilta kunnilta, joissa ilman- puhdistimia on käytetty, 4) kokoamalla tieto eniten käytettyjen laitteistojen teknisestä suoriu- tumisesta ja 5) verkostotapaamisella, jossa mukana muun muassa alan toimijoiden ja yhdis- tysten edustajia. Lisäksi hankkeessa on hyödynnetty THL:n kenttätutkimushanketta ilman- puhdistimien tehosta kosteusvauriokohteissa (PUHHO). 4.1.1 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää:  Kuinka tehokkaita ilmanpuhdistimet ovat alentamaan erilaisten sisäilman epäpuhta- uksien pitoisuuksia?  Voidaanko ilmanpuhdistimien avulla vähentämään koettuja terveyshaittoja?  Eri ilmanpuhdistintekniikoiden mahdolliset haittavaikutukset. Kirjallisuushausta saatiin tulokseksi yhteensä 1300 artikkelia, joista kirjallisuuskatsauksessa käytettiin 63 artikkelia, jotka parhaiten vastasivat asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Kirjalli- suuskatsaus on esitetty liitteessä 2. Kirjallisuuden mukaan ilmanpuhdistimissa käytetään useita eri tekniikoita:  mekaaninen puhdistus (hiukkasmaiset epäpuhtaudet sidotaan suodattimeen)  adsorptio (adsorbenttina toimiva aine sitoo molekyylejä pinnalleen)  sähköinen suodatus (hiukkaset ionisoidaan ja ohjataan sähköiseen kenttään)  UV-säteilytys (läpäisee mikrobin solukalvon)  fotokatalyyttinen oksidaatio (reaktiossa syntyvät happiradikaalit hajottavat kaasumai- sia epäpuhtauksia)  plasmasuodatus (hiukkaset sidotaan elektrostaattisen ilmiön avulla, tuottaa UV- säteilyä, vapaita radikaaleja ja hapettimia) 50 Mekaanisella suodatuksella sisäilmasta voidaan poistaa hiukkasmaisia epäpuhtauksia kuten siitepölyä, huonepölyä, homeitiöitä, bakteereita, eläinten hilsettä ja pienhiukkasia. Suodatti- met tulee vaihtaa riittävän usein kontaminaation ehkäisemiseksi. Adsorptiolla (kemisorptio ja fysisorptio) voidaan puolestaan poistaa tehokkaasti pienhiukkasia, haihtuvia orgaanisia yhdis- teitä (VOC), formaldehydiä, O3, NO2, SO2 ja H2S. On huomioitava, että adsorboituneet VOC- yhdisteet ja otsoni voivat muodostaa uusia sekundääriyhdisteitä tai adsorboituneet yhdisteet voivat emittoitua uudelleen. Tutkimusten mukaan sähköisellä suodatuksella pystytään vähen- tämään sisäilman pienhiukkasia tehokkaasti. Sitä käytettäessä voi kuitenkin syntyä varattuja partikkeleita ja uusia epäpuhtauksia, kuten otsonia ja ultrapieniä hiukkasia. Kirjallisuuden perusteella UV-säteilytys inaktivoi bakteereita, sieniä ja viruksia 50–100 % tehokkuudella. Säteilytyksen sivutuotteena voi syntyä otsonia. Fotokatalyyttisellä oksidaatiolla pystytään vähentämään sisäilman kaasumaisia epäpuhtauksia ja sen on todettu vähentävän ilmasta myös viruksia, bakteereita ja sieniä. Sivutuotteena syntyy uusia kaasumaisia epäpuhtauksia, kuten formaldehydiä ja asetaldehydiä. Plasmasuodatusta käyttämällä voidaan sisäilmasta vähentää esimerkiksi BTEX-yhdisteitä (bentseeni, tolueeni, ksyleeni, etyylibentseeni), etano- lia, formaldehydiä, sekä myös mikrobeja. Plasmasuodatus yhdistettynä fotokatalyyttiseen oksidaatioon poistaa tehokkaasti myös pienhiukkasia. Plasmasuodatuksessa syntyy sivutuot- teina muun muassa typenoksideja ja otsonia. Institute of Medicine (IOM, 2000) mukaan ilmanpuhdistimien käyttö voi auttaa vähentämään ilmassa olevia allergeeneja ja hiukkasia ja joissakin tapauksissa käyttö voi vähentää allergia - ja astmaoireita. Tämänhetkiset kokeelliset tutkimukset ovat kuitenkin puutteellisia osoitta- maan ilmanpuhdistimien hyötyjä allergioita ja astmaa sairastaville henkilöille. Tarvitaan lisää tutkimusta ilmanpuhdistimien tehokkuudesta vähentää erilaisia sisäilman epäpuhtauksia ja niistä aiheutuvia terveyshaittoja. Tutkimuksessa ja myös käytännössä on tärkeää huomioida eri ilmanpuhdistusmenetelmissä syntyvät terveydelle haitalliset yhdisteet. 4.1.2 Ilmanpuhdistimien käytön yleisyys ja toimivuus koettujen haittojen vähentämiseen kuntien koulukohteissa Hankkeessa selvitettiin kuntien toimintatapoja koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa (Osio 2.2). Aiheesta tehtiin valtakunnallinen säh- köinen kysely 295 kunnassa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto). Kyselyssä selvitettiin myös ilmanpuhdistimien käytön yleisyyttä ja niiden toimi- vuutta koettujen haittojen vähentämiseen koulukohteissa. Kyselyn perusteella lähes 90 % vastanneista kunnista oli käyttänyt ilmanpuhdistimia en- siapuna tai tilanteissa, joissa korjaukset olivat viivästyneet. Noin 10 % vastanneista kunnista ei ollut käyttänyt ilmanpuhdistimia vastaavissa tilanteissa. Ilmanpuhdistimia käyttäneistä kun- nista 5 % oli kokenut ilmanpuhdistimet hyödyllisiksi ”aina”, 55 % ”useimmiten” ja lähes 40 % ”joskus”. Ainoastaan 2 % vastanneista kunnista vastasi, että ilmanpuhdistimista ”ei koskaan” ollut koettu apua. 51 Ilmanpuhdistimien yleisyys ja koettu hyödyllisyys Kuva 14. Ilmanpuhdistimien käytön yleisyys kunnissa sekä niiden koettu hyödyllisyys. 4.1.3 Käyttäjäkokemukset suurimmissa kunnissa Hankkeessa tehtiin vielä toinen kysely, jossa selvitettiin ilmanpuhdistimien käyttäjäkokemuk- sia 15 Suomen suurimmalta kunnalta, jotka käyttävät ilmanpuhdistimia. Kyselyyn vastasi yhteensä seitsemän kuntaa. Tieto ilmanpuhdistimien käytöstä saatiin edellä mainitusta kyse- lystä koskien kuntien toimintatapoja koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpi- teiden kiireellisyyden arvioinnissa. Kyselystä kävi ilmi, että ilmanpuhdistimia oli käytössä 1-49 kappaletta useimmissa vastan- neista kunnista. Yli 200 ilmanpuhdistinta oli käytössä kahdessa kunnassa. Ilmanpuhdistimia käytettiin selvästi eniten väliaikaisratkaisuna tilanteessa, jossa odotettiin kosteusvauriokorja- usta. Toiseksi eniten niitä käytettiin remonttityön aikana suojaamaan viereisiä tiloja. Moni kunta käytti ilmanpuhdistimia myös tilanteessa, jossa korjaustyöt oli tehty, mutta herkimmät yksilöt oireilivat vielä. Ilmanpuhdistimista koettiin olleen apua kosteus- ja homevauriokohteis- sa useimmiten tai joskus. Kuntien vastauksista kävi ilmi, että käyttäjiltä oli tullut usein positii- vista palautetta ilmanpuhdistimista. Ns. lieveilmiönä raportoitiin tilanteista, joissa ilmanpuhdis- timien sijoittaminen tiloihin, joissa oli raportoitu ongelmia, oli johtanut siihen, että käyttäjät olivat halunneet ilmanpuhdistimen myös sellaisiin tiloihin, joissa ei ollut aiemmin ilmennyt ongelmia. Ongelmalliseksi koettiin eri laitevalmistajien ilmanpuhdistimissa havaitut erot ja laitteiden suuret käyttökulut. 4.1.4 Eniten käytettyjen ilmanpuhdistimien tekninen suoriutuminen Tieto eniten käytettyjen laitteistojen teknisestä suoriutumisesta kerättiin laitevalmistajien toi- mittamista testiraporteista (VTT), Helsingin Sanomien 2009 ja 2012 sekä TM Rakennusmaa- ilman 2012 tekemistä testeistä. Liitteenä olevassa taulukossa (Liite 3) on esitetty tiedot il- manpuhdistimien teknisestä suoriutumisesta. On huomioitava, että testiraportteja pyydettiin yrityksiltä, joiden laitteita oli eniten käytössä suurimmissa kunnissa eli tietoa ei ole kaikista käytössä olevista laitteista. Lisäksi kaikki yritykset eivät antaneet lupaa testitulosten julkaise- miseen. Voidaan sanoa, että tarvitaan selkeä, käyttäjäystävällinen taulukko eri ilmanpuhdis- timien teknisen suoriutumisen vertailemiseksi. 52 4.1.5 Verkostotapaamiset Hankkeen aikana pidettiin kaksi verkostotapaamista, joissa oli alan toimijoiden ja yhdistysten edustajia. Ensimmäinen verkostotapaaminen pidettiin 14.3.2016, Kuntaliitossa, Helsingissä. Paikalla oli yhteensä 20 henkilöä. Toinen tapaaminen oli osa verkostotyöpajaa 15.6.2016, joka pidettiin Kuntaliitossa, Helsingissä. Paikalla oli noin 100 henkilöä. Verkostotapaamisissa keskusteltiin niistä teknisistä vaatimuksista, jotka tulisi ottaa huomioon ilmanpuhdistimia valit- taessa. Mietittiin periaatteita ja käytännön ohjeita ilmanpuhdistimia käytettäessä tai niitä suo- siteltaessa. Pohdittiin myös, mitkä olisivat niitä tilanteita, joissa ilmanpuhdistimia tulisi käyttää tai suositella käytettäväksi sekä keskusteltiin ilmanpuhdistimien käyttäjäkokemuksista. Tekniset vaatimukset ilmanpuhdistimille, joita käytetään ja suositellaan Aimo Taipaleen (VTT) alustuksesta kävi ilmi, että ilmanpuhdistimen teho tulisi aina mitoittaa huoneen tilavuuden ja ilmanvaihdon tehokkuuden mukaan. Mikäli mahdollista, tavoiteltu pi- toisuuden alenema tulisi määrittää kohteessa mitattujen epäpuhtauspitoisuuksien perusteella ottaen huomioon myös oireilun voimakkuus. Tarvittava puhtaan ilman tuotto riippuu sekä tilan koosta, ilmanvaihtuvuudesta että tavoitellusta pitoisuustason alenemisesta. Laitteen puhtaan ilman tuotto on puolestaan ilmavirran ja erotusasteen (kuinka tehokkaasti laite suodattaa hiukkasia) tulo, joten sekä ilmamäärä että suodattimen suodatustehokkuus vaikuttavat puh- taan ilman tuottoon saman verran. Ilmanpuhdistimia valittaessa tulisikin kiinnittää huomiota taulukossa 3 esitettyihin seikkoihin. Taulukko 3. Teknisiä ominaisuuksia, jotka tulisi huomioida ilmanpuhdistimia valitessa mitä puhdistetaan (hiukkasia, kaasuja vai molempia) ilmavirta erotusaste puhtaan ilman tuotto, CADR (clean air delivery rate) yksittäisen epäpuhtauden poistaminen ei auta, mikäli tilassa on muita yhdisteitä, joita ilmanpuhdis- tin ei pysty poistamaan tuottaako laite otsonia tehonkulutus, lämpötilan nousu terminen viihtyvyys, aiheuttaako laite vetoa ääniteho, äänenpainetaso miten varmistetaan, että laite pysyy käynnissä hinta suhteutettuna puhdistettuun ilmatilaan suodattimien vaihdettavuus, määrä eri karkeusas- teille laitteen huolto ja käyttövarmuus mitat, laitteen paino, liikuteltavuus kauko-ohjaus takuu ostettaessa Laitteiden sijoittelu koettiin erittäin tärkeäksi eli käyttäjää tulisi ohjeistaa niin, että sijoittelu on ja säilyy optimaalisena. Yhdistelmälaitteiden, joissa käytetään monta eri tekniikkaa, arviointi on hankalaa. Verkostotyöpajassa esitettiinkin väittämä ”Ilmanpuhdistimen tulisi olla helposti vertailtavissa keskenään esim. yhteisen kriteeristön avulla”, johon 100 % vastanneista vastasi ”Kyllä”. Kes- kusteluista ja äänestystuloksesta kävi ilmi, että ilmanpuhdistimia harkittaessa tai hankittaessa kaivataan selkeää tietoa eri laitteiden teknisistä ominaisuuksista. Tiedon tulisi olla puoluee- tonta, helposti saatavilla ja vertailtavissa. Toiseen väittämään koskien teknisiä vaatimuksia: 53 ”Ilmanpuhdistimista, joissa syntyy sivutuotteena otsonia, on koettu haittaa” 40 % vastasi ”Kyl- lä”, 40 % ”Harvoin” ja 20 % ”Ei”. Keskustelujen perusteella osa ihmisistä ei halunnut hankkia ilmanpuhdistinta, joka tuottaa pientäkään (edes selvästi HTP-arvon alittavaa) määrää otso- nia. Osa puolestaan ajatteli, että tilanteen tulisi olla avoin, eikä mitään tekniikkaa suljettaisi automaattisesti pois, koska yhdistelmälaitteella saavutettu hyöty voi olla suurempi kuin sen sivutuotteesta aiheutuva haitta. Tulisi muun muassa ottaa huomioon esimerkiksi yhdistelmä- laitteet, jotka tuottavat otsonia, mutta samalla adsorboivat sitä. Tilanteet, joissa ilmanpuhdistimia käytetään ja suositellaan Käytön tarve tulisi aina määrittää tutkimuksin ja arvioiden tapahtuuko altistumista, jota voi- daan vähentää ilmanpuhdistimilla. Ilmanpuhdistimia EI tule koskaan käyttää:  korjausten välttämiseksi  korvaamaan puutteellista siivousta tai ilmanvaihtoa Ilmanpuhdistimia voi käyttää tilapäisenä ratkaisuna, mutta tarve on arvioitava tapauskohtai- sesti:  korjauksia odottaessa  selvitystöiden aikana  ennen muuttoa pois tiloista  remonttien aikana suojaamaan viereisiä tiloja Ilmanpuhdistimista voi olla apua herkimmille yksilöille, jotka oireilevat vielä korjausten jälkeen sekä tiloissa, joissa on tavallista suurempi hajukuorma. Ilmanpuhdistimien käytöstä esitettiin seuraava väittämä noin 100 verkostotyöpajaan osallistu- valle: ”Ilmanpuhdistimia käytetään sisäilmaongelmaisissa kohteissa kun mm. odotetaan koh- teen tarkempaa tutkimusta, korjausta tms.”, johon enemmistö vastaajista eli 90 % vastasi ”Kyllä, väliaikaisena ratkaisuna”, kun taas 5 % vastasi ”Kyllä, pysyvänä ratkaisuna” tai ”Ei käytetä”. Periaatteet ja käytännön ohjeet ilmanpuhdistimia käytettäessä ja suositellessa Ohjeistusta ilmanpuhdistimien käytöstä pidettiin tärkeänä. Kiinteistöpäälliköille tulisi antaa sisäinen ohjeistus ja kuvata ne tilanteet, joissa ilmanpuhdistimia voidaan käyttää. Myös käyt- täjille tulisi järjestää koulutustilaisuuksia, joissa kerrotaan laitteen toimintaperiaate, sijoittami- nen, käyttö ja huolto. Laitteen sijoitteluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja esteettömyys tulee aina varmistaa. Valmistajan ohjeita tulisi noudattaa sekä suodattimien vaihdossa että laitteen puhdistuksessa. Kuten edellä on todettu, ilmanpuhdistimien käytön tulisi olla pää- sääntöisesti lyhyt ja tilapäinen ratkaisu. Verkostotyöpajassa esitettiin väittämä: ”Ilmanpuhdistimia vuokraavat tai myyvät yritykset määrittävät ilmanpuhdistimen tehon, määrän ja sijoittelun ja antavat opastuksen käytölle”. Tähän 38 % vastaajista vastasi ”Kyllä”, 44 % ”Kyllä, pääasiassa”, 19 % ”Harvoin” ja 0 % ”Ei”. 54 Kokemukset ilmanpuhdistimien käytöstä erityisesti kosteus- ja homevau- riokohteissa Keskustelujen perusteella ilmanpuhdistimien käytöllä on saatu ”ostettua lisäaikaa” korjaus- suunnitteluun ja korjaukseen ilman toiminnan lopettamista ja mahdollisten väistötilojen han- kintaa (kun osastointi ja alipaineistus kunnossa). Joissakin tapauksissa oireilu on lisääntynyt vääränlaisen sijoittelun johdosta. Ilmanpuhdistimissa on koettu myös olevan eroja. Väittämään: ”Ilmanpuhdistimista on koettu olevan apua kosteus- ja homevauriokohteissa” enemmistö vastaajista, 77 % vastasi ”Kyllä”, 24 % ”Harvoin” ja 0 % ”Ei”. Keskustelussa nostettiin esille epäkohta, joka voi seurata siitä, että ilmanpuhdistimella saa- daan oireet vähenemään. Tällöin ongelmat aiheuttanut vaurio voi laajentua ja pahentua ja rakennuksen korjaaminen ei enää ole kannattavaa. Vaurion korjaaminen ajoissa tulee kun- nalle todennäköisesti halvemmaksi. Myös oikeanlainen siivous, tuloilman lisääminen, paine- erojen vähentäminen vaurioituneeseen rakenteeseen nähden sekä epäpuhtauslähteen tiivis- täminen saattavat olla ilmanpuhdistimia parempia tapoja altistumisen vähentämiseksi. Näiden toimenpiteiden avulla voidaan myös laimentaa epäpuhtauksien pitoisuuksia sisäilmassa. 4.1.6 Ilmanpuhdistimien toimivuuden testaaminen ilmanlaadun paran- tamisessa kosteus- ja homevauriokohteissa (PUHHO) -projektin tuloksia PUHHO-tutkimuksessa selvitettiin kolmen erityyppisen ilmanpuhdistimen vaikutuksia oppilai- den altistumiseen sisäilman mikrobeille, hiukkasille (PM10, PM2.5), mustalle hiilelle (BC) ja VOC-yhdisteille sekä tähän altistumiseen liittyviin hengitystie- tai muihin oireisiin. Kuuden koulun yhteensä 18 luokassa tehtiin mittauksia kolmella puhdistimen tarkastelujak- solla (ei puhdistinta, normaalitoiminto ja sham-toiminto eli puhdistin kierrätti sisäilmaa, mutta ei sisältänyt suodattimia). PUHHO-projektin ilmanpuhdistimien tarkastelujaksot Kuva 15. Tarkastelujaksot luokissa. Puolessa luokista (9) sham-jakso oli ennen ON-jaksoa. Tutkimuksessa käytettiin kolmea erityyppistä ilmanpuhdistinta (P1-P3), joista yksi oli Helsin- gin kouluissa yleisesti käytetty malli ja kaksi oli hiukkaserotuskyvyn testeissä tehokkaaksi todettua laitetta. Luokkaan sijoitettiin aina kaksi samaa laiteyksikköä eri puolille luokkaa ja ne säädettiin maltilliselle puhallusteholle (200 - 400 m3/h). Puhdistimissa P1 ja P3 oli karkea esisuodatin ja HEPA-suodatin, kun taas P2 perustui korkeajännitevaraajaan ja sähkösuoda- tukseen. Kaikissa laitteissa oli lisäksi aktiivihiilisuodatin. Sham-jakso toteutettiin P1 ja P3 - puhdistimissa poistamalla laitteesta HEPA-suodatin ja aktiivihiilisuodatin sekä P2:ssa poista- malla keräysjännite ja aktiivihiilisuodatin. Puhallusteho oli sama kuin normaalitoiminnon aika- na. Keskimääräinen PM2.5-pitoisuus luokissa pieneni selvästi (54 - 63 %) kaikkien puhdistinmal- lien normaalitoiminnolla (ON) verrattuna ’ei puhdistinta’ -jaksoon. Myös sham-jaksolla mitat- 55 tiin hieman pienemmät pitoisuudet kuin ’ei puhdistinta’ -jaksolla. Mustan hiilen (BC) alenema (43 – 63 %) oli hyvin samankaltainen kuin PM2.5:llä. PM10 -pitoisuudessa havaittiin pienempi (14 – 30 %) ja epäyhtenäinen alenema, ja vaikutus oli lähes sama ON- ja sham-jaksoilla. TVOC -pitoisuus pieneni myös ON-jaksolla (33 – 35 %), mutta sham-jaksolla ei juurikaan tullut muutosta ’ei puhdistinta’ -jaksoon verrattuna. TVOC:n ja yksittäisten yhdisteiden pitoi- suudet olivat selvästi alle Asumisterveysasetuksen toimenpiderajojen. Mikrobitasoissa oli merkittäviä eroja koulujen välillä, mutta keskimääräiset sisäilman pitoisuu- det olivat melko matalia (PenAsp: 10 - 60 CE/m 3 ). Ilmanäytteissä nähtiin puhdistimen ON- ja sham-jaksoilla pieni alenema suhteessa ’ei puhdistinta’ -jaksoon, mutta laskeumapölynäyt- teissä ei vastaavaa muutosta havaittu. Ylä- ja alahengitysteiden sekä muiden oireiden esiintyminen oli yleisesti ottaen melko pientä, mutta luokkien välillä esiintyi melko suuria eroja. Täysin oireettomia päiviä oli ’ei puhdistinta’ - jaksolla 27–58 %. Ilmanpuhdistimien käyttö luokissa (ON-jakso) lisäsi oireettomien päivien määrää 49–78 %:iin. Sham-jaksolla havaittiin lähes yhtä suuri vaikutus oireiden raportointiin. PM2.5:n ja BC:n osalta kaikki puhdistimet olivat suhteellisen tehokkaita, mutta suurimmalla ilman puhdistusteholla toimineen puhdistimen P3 tuottama pitoisuuksien alenema (63 %) oli hieman suurempi kuin kahdella muulla mallilla (43 – 58 %). PM10-pitoisuuteen vaikutus oli pienempi ja vaihtelevampi ja siinä puolestaan puhdistimet P1 ja P2 suoriutuivat hieman pa- remmin kuin puhdistin P3. P2:n hiukkastuloksissa erottuivat parhaiten ON- ja sham-jaksot. TVOC-pitoisuus aleni P1- ja P2-puhdistimilla keskimäärin noin kolmanneksella, kun taas puhdistimella P3 ei havaittu vaikutusta. Mikrobien suhteen puhdistimien välillä ei ollut merkittäviä eroja. Oireettomien päivien esiinty- vyydessä tuli pieniä eroja puhdistimien välille. Kaikkien puhdistimien käytöllä oireettomat päivät lisääntyivät, mutta P1- ja P3 -laitteilla ei tullut eroa ON- ja sham-toimintojen välillä. P2 - puhdistimella sen sijaan näkyi tilastollisesti merkitsevä muutos ylähengitystieoireissa ON- ja sham-toimintojen välillä. PUHHO-projektin pohdintaa ja johtopäätökset Useimpien epäpuhtauksien pitoisuudet olivat myös puhdistinten sham-jaksolla pienempiä kuin ’ei puhdistinta’ -jaksolla. Tämä voi selittyä osittain ulkoilman pitoisuusvaihtelulla ja osit- tain luokkien toiminnasta johtuvalla sisälähteiden vaihtelulla. Puhdistimien tuottama ilman kierrätys sham-toiminnolla todennäköisesti paransi ilman sekoittumista luokissa ja sitä kautta tehosti rakennuksen ilmanvaihdon vaikutusta. Koneellisen tuloilman heittopituudet saattavat olla isoissa sisätiloissa riittämättömiä, jolloin ilman vaihtuvuus ei ole niin hyvä kuin se ilmavir- tojen mitoituksen mukaan voisi olla. Näin ollen puhdistimien sham-toiminnollakin saattoi olla todellista pitoisuuksia alentavaa vaikutusta. Ilmanpuhdistimien käyttö luokissa (ON-jakso) lisäsi oireettomien päivien määrää 27–58 %:sta 49–78 %:iin. Sham-jaksolla havaittiin lähes yhtä suuri vaikutus oireiden raportointiin, mikä osittain selittynee puhdistimen läsnäolon tuomalla placebo-vaikutuksella. Toisaalta monien epäpuhtauksien pitoisuudet olivat sham-jaksolla pienemmät kuin ei puhdistinta -jaksolla, joten myös parantuneella ilmanlaadulla saattoi olla vaikutusta. Puhdistinmallien vertailussa vain elektrostaattiseen hiukkasten poistoon perustuva puhdistin (P2) oli oireiden suhteen ON- tilassa tehokkaampi kuin sham-toiminnolla. Yhteenvetona ilmanpuhdistimet voivat siis vähentää jossain määrin altistumista sisäilman epäpuhtauksille koululuokissa ja toimia tilapäisenä helpotuskeinona korjausta odottavissa rakennuksissa. Puhdistimen käyttöä suunniteltaessa olisi otettava huomioon laitteen testattu 56 hiukkasten suodatustehokkuus ja mahdollinen kaasumaisten yhdisteiden poisto sekä laitteen optimaalinen käyttöteho ja tarvittavien laiteyksiköiden määrä luokkaa kohti. 4.1.7 Johtopäätökset, suositukset ja tutkimustarpeet Johtopäätökset  Kirjallisuuden perusteella eri ilmanpuhdistustekniikoilla poistetaan sekä hiukkasmai- sia, että kaasumaisia sisäilman epäpuhtauksia. o Osassa tekniikoista voi syntyä sivutuotteina haitallisia yhdisteitä, mutta yhdis- telmälaitteella saavutettu hyöty voi olla suurempi kuin sen sivutuotteesta aiheu- tuva haitta. o Yhdistelmälaitteiden (monta eri tekniikkaa käytössä) arviointi on vaikeaa.  Tarvitaan yhteinen kriteeristö helpottamaan laitteiden valintaa.  Kirjallisuuden mukaan ilmanpuhdistimien käyttö voi joissakin tapauksissa vähentää allergia ja astmaoireita. Tämänhetkiset kokeelliset tutkimukset ovat kuitenkin puut- teellisia osoittamaan ilmanpuhdistimien hyötyjä allergioita ja astmaa sairastaville henkilöille.  Ilmanpuhdistimen teho tulisi aina mitoittaa huoneen tilavuuden ja ilmanvaihdon te- hokkuuden mukaan.  Mikäli oireita aiheuttava tekijä on tiedossa, tavoiteltu pitoisuuden alenema tulisi mää- rittää kohteessa mitattujen epäpuhtauspitoisuuksien ja mahdollisesti myös oireilun voimakkuuden perusteella. Tarvittava puhtaan ilman tuotto riippuu näin ollen sekä ti- lan koosta, ilmanvaihtuvuudesta että tavoitellusta pitoisuustason alenemisesta.  Laitteen puhtaan ilman tuotto on ilmavirran ja erotusasteen tulo, joten sekä ilmamää- rä että suodattimen suodatustehokkuus vaikuttavat puhtaan ilman tuottoon saman verran.  Ennen ilmanpuhdistimien käyttöönottoa tulee arvioida myös muiden epäpuhtauksien pitoisuuksia alentavien toimenpiteiden toteuttamista. Näitä ovat mm. perusteellinen siivous, paine-erojen vähentäminen vaurioituneeseen rakenteeseen nähden sekä epäpuhtauslähteen tiivistäminen.  Ilmanpuhdistimia valittaessa tulisi kiinnittää huomiota taulukossa 3 esitettyihin seik- koihin. Suositukset  Ilmanpuhdistimia ei tule käyttää: o Korjausten välttämiseksi o Korvaamaan puutteellista siivousta tai ilmanvaihtoa  Käytön tarve tulisi aina määritellä tutkimuksin ja arvioiden, tapahtuuko altistumista, jota ilmanpuhdistimilla voidaan vähentää. 57  Ilmanpuhdistimia voi käyttää: o Pääasiassa väliaikaisesti esim. remonttia odottaessa tai sen aikana suojaa- maan viereisiä tiloja o Auttamaan herkistynyttä esim. palaamaan korjattuun tilaan o Tiloissa, joissa tavallista suurempi hajukuorma  Ilmanpuhdistimien tarve on arvioitava tapauskohtaisesti ja ennen ilmanpuhdistimi- en käyttöönottoa tulee arvioida myös muiden epäpuhtauksien pitoisuuksia alentavien toimenpiteiden toteuttamista.  Tarvitaan yhteinen kriteeristö helpottamaan laitteiden vertailua ja hankintaa. Tutkimustarpeet  Tarvitaan lisää tutkimusta ilmanpuhdistimien tehokkuudesta vähentää erilaisia si- säilman epäpuhtauksia ja niistä aiheutuvia terveyshaittoja. Lähteet ja tausta-aineistot Helsingin Sanomat (16.4.2008). Puhdasta ilmaa, mutta äänekkäästi. Hinta ja Laatu D1. Helsingin Sanomat (25.4.2012). Joko loppuisi niistäminen. Kuluttaja D1. Institute of Medicine (IOM) 2000. Clearing the Air: Asthma and Indoor Air Exposures. Committee on the Assessment of Asthma and Indoor Air, Division of Health Promotion and Disease Prevention. TM Rakennusmaailma (4/12). Tiukkaa tietoa puhdistustehoista. 58 4.2 Biosidien ja otsonoinnin vaikutus Kaisa Jalkanen, Hanna Leppänen ja Anne Hyvärinen, THL Hankkeessa referoitiin Työterveyslaitoksen Biosidit ja korjausrakentaminen -raportti (Louhe- lainen ym. 2016) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Otsonointi sisäympäristöissä - kirjallisuuskatsaus verkkojulkaisu (Leppänen ym. 2017), joiden pohjalta tuotettiin keväällä 2016 Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen kannanotto ja suo- situkset biosidien käytöstä korjausrakentamisessa. Lisäksi raportoidaan verkostotyöpajan antia aiheeseen liittyen. 4.2.1 Biosidit Biosideilla tarkoitetaan kemiallisia aineita, valmisteita tai pieneliöitä, joiden tarkoituksena on tuhota, torjua tai tehdä haitattomaksi haitallisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa niiden esiintymistä. Myös otsoni luokitellaan biosidiksi. Biosideina käytettävät tuotteet ovat kemialliselta koostumukseltaan, teholtaan ja käyttötavoiltaan erilaisia. Desinfioivia biosidival- misteita on käytetty korjausrakentamisessa homesiivousten yhteydessä tai homeiden ehkäi- syssä. Tässä käsitellään muut biosidit paitsi otsonointi. Biosidien käyttö Työterveyslaitoksen ”Biosidit ja kosteusrakentaminen” hankkeen yhteydessä haastateltiin sisäilmapalveluja tuottavia yrityksiä sekä jälkivahinkotorjuntaan erikoistuneita yrityksiä tarkoi- tuksena selvittää biosidien käyttöä Suomessa. Haastattelujen perusteella biosideja käyttävien yritysten toimintatavat vaihtelivat niin koulutuksen, varoaikojen kuin aineiden käytön suhteen. Haastatellut yritykset käyttivät yhteensä 31 erilaista biosidivalmistetta tai puhdistusainetta, mukaan lukien otsonointi. Suurin osa yrityksistä suositteli biosidien käyttöä tapauskohtaisesti, osa (8 %) kuitenkin jokaiseen kohteeseen. Biosidien arvioidut käyttömäärät vaihtelivat parista litrasta tuhansiin litroihin eri yrityksillä. Myös käytössä olevien eri biosidien määrä vaihteli yritysten välillä nollasta ja yli kuuteen eri biosidiin. Haastattelujen perusteella suosituimmat biosidit olivat vetyperoksidipohjaisia. Haastelujen perusteella yritysten henkilökunnalla ei ilmennyt oireita biosidien käytön yhtey- dessä. Kuitenkin haastattelujen edetessä selvisi, että puutteellinen suojaus tai ohjeiden nou- dattamatta jättäminen oli aiheuttanut oireilua. Haastattelujen perusteella selvisi myös, etteivät kaikki yritykset olleet pystyneet riittävästi arvioimaan biosidien käyttöön liittyviä riskejä korja- usrakentamisessa. Biosidien teho bakteereihin ja sieniin sekä aineiden mahdolliset haittavaiku- tukset Biosidivalmisteiden teho mikrobeihin on epävarmaa. Sisäilman ja rakennusten mikrobisto on hyvin laaja, jolloin on vaikea osoittaa, että jokin tietty biosidi tehoaisi kaikkiin materiaalissa tai sisäilmassa oleviin mikrobeihin. Tutkimustieto on tältä saralta hyvin suppeaa ja usean käy- tössä olevan biosidin teho voidaankin jopa kyseenalaistaa. Koska biosidien tarkoitus on poistaa tai vähentää ympäristöstä mikrobeja, ovat ne luonnos- taan biologisesti aktiivisia aineita. Monet biosidiset yhdisteet ovat ihoa ja limakalvoja ärsyttä- 59 viä, jotkin haitallisia hengitettyinä, ihon kautta ja nieltynä, ainakin suurina määrinä ja jatku- vassa altistuksessa. Joillakin aineilla voi olla vakavampia haittavaikutuksia kuten reproduktio- vaikeudet, syöpävaarallisuus ja herkistävyys. Biosidien terveysvaikutukset riippuvat pitkälti kemikaalien pitoisuuksista käytetyissä tuotteissa. Altistumiseen vaikuttaa käytetyn aineen lisäksi aineen säilyminen ilmassa ja pinnoilla. Käytössä olevien aineiden tehosta ja haittavaikutuksista Peroksidien (mm. vetyperoksidin) vaikutus perustuu solukalvoa tuhoaviin hydroksyyliradikaa- leihin. Alle 3 % vetyperoksidin nestepitoisuudella on jo näyttöä hyvästä vaikutuksesta ho- mesieniä vastaan ja 10–30 % pitoisuudella ja pitkällä vaikutusajalla näyttää olevan vaikutusta myös itiöitä vastaan. Tutkimusten mukaan hapettavat tuotteet eivät kuitenkaan pysty estä- mään elinkelpoisten homeiden kasvua eri rakennusmateriaaleilla. Vetyperoksidin toksikologi- set vaikutukset ihmiseen ovat pääasiassa paikallisia ärsytysvaikutuksia ja esimerkiksi jo 7-9 ppm pitoisuuksille altistuminen aiheuttaa voimakasta hengitystieärsytystä. Vetyperoksidilla ei ole havaittu toistuvaan tai pitkäaikaiseen altistumiseen liittyviä terveysvaikutuksia. Käytetyimpiä desinfiointiaineita ovat klooria sisältävät normaalit pesu- tai puhdistusaineet. Klooria vapauttavat aineet ovat voimakkaita hapettimia, jotka tehoavat bakteerisoluihin ja viruksiin, mutta huonommin mikrobi-itiöihin. Tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Kloorin vaikutus on nopea ja laajakirjoinen, mutta muun orgaanisen aineksen läsnäolo heikentää vaikutusta merkittävästi. Vaikutus riippuu myös pH:sta ja konsentraatiosta. Tutkimusten mu- kaan klooripohjaiset tuotteet eivät pysty estämään elinkelpoisten homeiden kasvua eri raken- nusmateriaaleilla. Natriumhypokloraatille ei ole annettu työhygieenisiä raja-arvoja Suomessa. Esimerkiksi natriumkloraattisumun tiedetään aiheuttavan ylähengitysteiden ja silmien ärsytys- tä ja yli 5 % liuokset voivat aiheuttaa syöpymisvammoja iholla tai silmissä. Kationisilla pesuaineilla tarkoitetaan yleisesti kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä, jotka ovat ryhmä samankaltaisia aineita, jotka tuhoavat paremmin bakteerisoluja, mutta sieniä vastaan niillä on lähinnä kasvua estäviä vaikutuksia. Kvaternääriset ammoniumyhdisteet aiheuttavat mikrobien solukalvon hajoamisen, kun positiivisesti varautuneet alkyyliryhmät reagoivat kal- volipidien kanssa. Mikrobi-itiöihin yhdisteet eivät vaikuta ja niiden teho heikkenee pesuainei- den, metalli-ionien ja orgaanisen aineksen läsnä ollessa. Kvaternääriset ammoniumyhdisteet ovat väkevinä liuoksina ihoa ja silmiä syövyttäviä, tosin eri yhdisteiden ärsyttävyys ja syövyt- tävyys vaihtelee. Yleisimmin biosideina käytettävät alkoholit ovat etanoli, isopropanoli ja n-propanoli. Tutkimus- ten mukaan alkoholit tehoavat tiettyihin viruksiin, bakteereihin ja sieniin, mutta eivät ak- tinomykeettien itiöihin. Alkoholit denaturoivat mikrobien proteiineja, estävät entsyymien toi- mintaa ja liuottavat lipidejä. Käyttöliuos on tehokkaimmillaan 80 tilavuus- % vesiliuoksena. Alkoholeja käytetään myös muiden desinfiointiaineiden kanssa. Esimerkiksi kvaternääriset ammoniumyhdisteet lisäävät etanolin tehoa. Orgaaninen lika vähentää etanolin tehoa merkit- tävästi. Biosideina käytetyt alkoholit ovat hengitettynä suhteellisen vähätoksisia. Etanoli, iso- propanoli ja propanoli aiheuttavat hengitettyinä lähinnä ärsytysoireita reilusti HTP-arvon ylit- tävillä pitoisuuksilla. Propanoli ärsyttää voimakkaasti silmiä ja alkoholit yleisesti kuivattavat ihoa toistuvan ihokosketuksen seurauksena. Boorihappo ja booriyhdisteet ovat yleisiä biosideja, joita käytetään puunsuoja-aineina. Tutki- musten mukaan boorihappo soveltuu hyvin ennaltaehkäisevään puunsuojaamiseen, mutta pelkkää boorihappoa tehoaineina sisältävät desinfiointiaineet eivät sovellu korjausrakentami- seen, joissa käsitellään jo muodostuneita kasvustoja. Booriyhdisteet voivat aiheuttaa iho- ja silmä-ärsytystä sekä hengitystieärsytystä. Lisäksi boorihapon toistuva kosketus voi aiheuttaa 60 ihotulehduksen ja hengitystiealtistumisen seurauksena booriyhdisteet voivat imeytyä veren- kiertoon. Eläinkokeiden perusteella booriyhdisteillä voi olla hedelmällisyyttä heikentäviä ja sikiötä vahingoittavia vaikutuksia. Tosin pysyttäessä esimerkiksi boraattien HTP-arvon alla ovat lisääntymismyrkylliset vaikutukset epätodennäköisiä. Hopean tiedetään vaikuttavan hyvin bakteereihin jo matalina pitoisuuksina, mutta se toimii heikommin hiivoja ja sieniä vastaan. Hopean biosidinen vaikutusmekanismi on epäselvä, mutta se on ilmeisesti samankaltainen kuin kuparilla, eli positiivisesti varautuneet hopeaionit sitoutuvat proteiinien karboksyyliryhmiin, jolloin proteiinit denaturoituvat. Hopean HTP-arvot perustuvat sen argyroosivaikutuksiin, eli sen kykyyn aiheuttaa ihon ja silmien värjääntymistä. Hopeanitraatti on luokiteltu ihoa syövyttäväksi aineeksi. Polyguanidiiniyhdisteet polyhexametyleenibiguanidi (PHMB) ja polyhexametyleeniguanidihyd- rokloridi (PHMG) ovat katonisia yhdisteitä, joita on käytetty laajalti desinfiointitarkoituksiin. Yhdisteet muodostavat polymeerikalvon käsitellylle pinnalle ja ovat siten hyvin pitkäikäisiä. Tukes on kieltänyt PHMG:n käytön ja kehottaa, ettei myöskään PHMB:tä käytettäisi desinfi- ointiin sisätiloissa. Laboratoriotutkimusten perusteella on kyseenalaistettu PHMG:n ja PHMB:n teho mikrobikasvun estäjänä. PHMB:n terveysriskit liittyvät toistuvaan hengitystieal- tistumiseen, joka on aiheuttanut jopa hengenvaarallisia keuhkovaikutuksia, kun ainetta on sumutettu huoneilmaan ilmankostuttimien kautta. Eläinkokeiden perusteella se on myös epäilty syöpävaarallinen aine. PHMG:n käyttö kiellettiin sen turvallisuuteen liittyvän tiedon puutteen vuoksi. Toksisuudesta ei siis ole yksityiskohtaista tietoa, mutta sen voi olettaa aihe- uttavan samanlaisia haittavaikutuksia kuin PHMB:n, koska aineet ovat kemiallisilta ominai- suuksiltaan samantyyppisiä aineita. Orgaanisia happoja (sitruuna-, sulfamini- ja omenahappoa) käytetään pesuaineiden tehoai- neina. Hapot vaikuttavat sieniin ja muihin mikrobeihin, mutta tutkimusten mukaan jotkin sienet voivat käyttää niitä hiilen lähteinä ja siten edesauttaa kasvua. Näiden happojen pääasialliset terveysriskit liittyvät paikalliseen ärsyttävyyteen, jonka voimakkuus vaihtelee haposta riippu- en. Biosidien käytöstä muodostuvat lopputuotteet ja biosidien vaikutus rakennus- ja sisustusmateriaaleihin Biosidien käytöstä aiheutuvia lopputuotteita on vaikea arvioida, koska lopputuotteiden synty- miseen vaikuttavat myös ympäristöstä johtuvat tekijät, kuten esimerkiksi materiaalit ja muut kemikaalit. Tutkimustietoa hajoamis- tai reaktiotuotteista eikä niiden säilyvyydestä korjausra- kentamiskohteissa ei ole. Tiettyjen biosidien vaikutuksista rakennus- ja sisustusmateriaaleihin on jonkin verran tietoa. Esimerkiksi emäksiset biosidit voivat syövyttää useita materiaaleja, kuten metallia ja muovia. Mm. biosidina käytetyn natriumhypokloriitin tiedetään liuottavan nahkaa, eräitä muoveja, tekstiilejä, terästä sekä betonia. 4.2.2 Otsonointi Otsoni (O3) on väritön, pistävän raikkaan hajuinen, ärsyttävä ja reaktiivinen yhdiste. Otsoni on itsessään haitallista, erityisesti suuret pitoisuudet. 61 Otsonoinnin teho bakteereihin ja sieniin Tutkimusten mukaan ihmiselle turvallisella otsonipitoisuudella (<0,05 ppm = <106 µg/m 3 ) ei ole sieni- ja bakteeriorganismeja tuhoavaa vaikutusta. Se voi kuitenkin hidastaa joidenkin mikrobien kasvua. Otsonipitoisuuden tulisi olla vähintään 5-10 kertaa ihmiselle haitallista todettua pitoisuutta suurempi, jotta sillä olisi selkeästi sienien ja bakteerien kasvua hidastavia ja tuhoavia vaikutuksia. Laboratorio-olosuhteissa lasipintaisella kasvatusalustalla tehdyissä tutkimuksissa on otsonilla pystytty osoittamaan olevan sieni- ja bakteeriorganismien kasvua hidastava ja organismeja tuhoava vaikutus otsonipitoisuuden ollessa yli 10 ppm (= 21 100 µg/m3). Rakennusmateriaalien pinnoilla kasvavilla sieni- ja bakteeriorganismeilla ei vastaa- vissa pitoisuuksissa ole havaittu kasvua tuhoavaa vaikutusta. Tutkimukset osoittavat, että suuretkaan otsonipitoisuudet (100–1000 ppm) eivät pysty tu- hoamaan kaikkia sieni- tai bakteeriorganismeja rakennusmateriaalien pinnalta tai sisältä. On myös huomattava, että tällaisten pitoisuuksien tavoittaminen kenttäolosuhteissa on lähes mahdotonta. Otsonoinnin teho hajuihin sekä vaikutus kemiallisiin epäpuhtauksiin, hiukka- siin, rakennus- ja sisustusmateriaaleihin Reaktiot otsonoinnissa perustuvat hapetusreaktioon, jossa otsonin muodostamat happiradi- kaalit reagoivat kemiallisten epäpuhtauksien kanssa, muodostaen sekundääriepäpuhtauksia ja radikaaleja, kuten aldehydejä, ketoneita, orgaanisia happoja, hydroksyyli- ja nitraattiradi- kaaleja, primääri- ja sekundääriotsonideja, α-hydroksiketoneja, ja α-hydroperoksideja. Synty- neet sekundääriyhdisteet voivat reagoida kaasufaasissa uudestaan tuottaen lisää ärsyttäviä ja syövyttäviä sivutuotteita. Sekundääriyhdisteet voivat myös adsorboitua rakennus- ja sisus- tusmateriaaleihin. Sivutuotteina syntyviä yhdisteitä voi olla sisäilmassa pitkään, kuukausia, jopa pidempiä aiko- ja pitoisuuksina, jotka ihminen voi haistaa. Tämä aika on riippuvainen otsonoidusta materiaa- lista sekä sen pinta-alasta. Otsoni reagoi herkimmin hiili–hiili-sidoksista muodostuvien epä- puhtauksien (esimerkiksi hiilivetyjen ja aromaattisten hiilivetyjen, bentseenin, isopreenin, styreenin, terpeenien, tyydyttämättömien rasvahappojen ja niiden esterien) sekä muiden VOC -yhdisteiden kanssa (alifaattiset yhdisteet, alkeenit, typen yhdisteet). Otsonoinnin teho hajujen poistossa perustuu kemiallisten epäpuhtauksien hajottamiseen. Esimerkiksi tulipalokohteissa otsoni hapettaa aromaattisia hiilivety-yhdisteitä. Reaktiossa aromaattiset hiilivety-yhdisteet hajoavat ja hajoamistuotteina syntyy aldehydejä sekä ultra- pieniä hiukkasia. Otsonoinnilla ei ole todettu olevan merkittävää vaikutusta sisäilmassa olevien hiukkasten poistoon johtuen hiukkasten hitaasta reaktiosta otsonin kanssa; reaktio voi viedä kuukausia tai vuosia. Otsoni myös reagoi harvemmin hiukkasten kuin kaasumaisten epäpuhtauksien kanssa. Lisäksi hiukkaset sisältävät miljoonia molekyylejä ja jokaisen molekyylin hajottami- seen tarvitaan otsonin ja molekyylin välinen reaktio. Materiaaleja, joihin otsoni vaikuttaa haitallisesti, ovat muun muassa betoni, kipsilevy, lastule- vy, luonnonkumi, neopreeni, lateksimaali, linoleumi ja puulattiat, kokolattiamatot, vahat ja kiillotusaineet. Otsonointi voi myös johtaa materiaalien vanhenemiseen sekä värien haalistu- miseen. 62 Materiaalien hajoamisen yhteydessä syntyy uusia terveydelle haitallisia reaktiotuotteita, jotka voivat adsorboitua muun muassa muihin sisustus- ja rakennusmateriaaleihin tai reagoida uudestaan. Otsonoinnin vaikutus terveyteen ja otsonointikäsittelyistä aiheutuvat riskit Otsonin voi haistaa jo suhteellisen alhaisissa pitoisuuksissa: 0,02 – 0,04 ppm (42,3 - 84,5 µg/m 3 ). Terveyshaittavaikutuksia voi esiintyä jo alle 100 µg/m 3 pitoisuuksissa, mikä tulee huomioida otsonilta suojautumisessa. Otsonin puoliintumisaika sisätiloissa on melko lyhyt, 7- 10 minuuttia. Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut otsonin voivan aiheuttavan haittaa työntekijöiden terveydelle 0,05 ppm pitoisuutta suuremmilla keskimääräisillä pitoisuuksilla (8 tunnin HTP-arvo 0,05ppm = 106 µg/m 3 ). Otsonin terveyshaitat perustuvat sen kykyyn hapet- taa keuhkosolujen entsyymejä, proteiineja ja rasvahappoja. Otsonin aiheuttamat terveysvaikutukset voidaan jakaa karkeasti akuutteihin (välittömiin) sekä kroonisiin vaikutuksiin. Akuutit vaikutukset liittyvät suuriin otsonipitoisuuksiin, krooniset vaiku- tukset toistuvaan/jatkuvaan altistumiseen koholla oleviin otsonipitoisuuksiin. Otsonointilaittei- ta käytettäessä akuutit terveysvaikutukset ovat todennäköisiä. Altistuminen otsonille on tällöin lyhytaikaista, mutta pitoisuudet ovat suuria. Jos työntekijät ja asukkaat ovat poissa riittävän pitkän varoajan, otsonin aiheuttamia kroonisia terveyshaittoja ei pääse syntymään. Otsonin aiheuttamia akuutteja terveyshaittoja ovat rintakipu, yskä, hengitysvaikeudet ja kurkun ärsy- tys. Otsoni voi myös pahentaa astman oireita ja heikentää vastustuskykyä. Pitoisuuden ylittä- essä 1 ppm (2110 µg/m3) ja altistuksen jatkuessa yli vuorokauden voi otsoni aiheuttaa myös pysyviä silmä- ja hengitystieoireita. Otsonin kroonisia vaikutuksia ovat astman synty, ateroskleroosi sekä eliniän ennusteen lyhe- neminen. Pitkäaikainen altistuminen otsonille, suurina pitoisuuksina, lisää myös iäkkäiden ihmisten hengitystieperäisiin sairauksiin liittyvää kuolleisuutta. Otsonista aiheutuva terveydellinen haitta riippuu pitoisuudesta, altistuksen kestosta, fyysisen rasituksen voimakkuudesta altistuksen aikana ja altistuvan henkilön terveydentilasta sekä geneettisistä tekijöistä. Haitallisena pidetään lyhytaikaisia suuria pitoisuuksia, kuten myös pitkään jatkuvaa altistusta normaalia korkeammille otsonipitoisuuksille. 4.2.3 Otsonointia tekevien tai otsonointilaiteita vuokraavien yritysten haastattelut Haastatteluissa oli mukana yhteensä yhdeksän otsonointia tekevää tai otsonointilaitteita vuokraavaa yritystä. Haastatteluista ilmeni, että yritysten toimintatavat vaihtelevat niin koulu- tuksen kuin asiakkaille annettavan ennakko-ohjeistuksen, muun muassa varoajan suhteen. Haastatelluilla yrityksillä oli käytössä eri valmistajien otsonointilaitteita. Otsonointien määrä vaihteli parista kerrasta yli sataan otsonointiin vuodessa. Otsonointia tekeviä työntekijöitä yrityksissä oli 1-3 henkilöä, joiden koulutus vaihteli laitteen toimittajan pitämästä puolen päi- vän koulutuksesta, useisiin lyhyisiin koulutuksiin tai tarkempaan perehtymiseen aiheesta. Pääsääntöisesti yritykset eivät suositelleet otsonointia tapauksissa, joissa siitä ei ollut erityis- tä hyötyä kohteessa tai mikäli vahinkolähdettä (esim. homevaurio) ei ole poistettu. Jotkin yritykset suosittelivat myös biosideja ja ilmanpuhdistimia. Laitteita vuokraavat yritykset antoi- vat asiakkaalle sekä kirjallisen että suullisen ohjeistuksen otsonoinnin teknisestä suorittami- sesta ja turvallisuudesta. Mikäli yritys teki otsonoinnin itse, annettiin asiakkaalle ohje pysyä poissa tilasta otsonoinnin ajan. Jotkin yritykset ohjeistivat myös poistamaan tilasta huonekas- vit, elintarvikkeet ja eläimet ennen otsonointia. Otsonoitavat tilat merkittiin yleensä ulkopuolel- 63 ta varoituskyltein ja joissakin tapauksissa myös lukittiin. Valtaosa yrityksistä ilmoitti sulkevan- sa ilmanvaihdon tai teippaavansa ilmanvaihtokanavien suuaukot, jotta otsonin leviäminen muihin tiloihin pystyttiin estämään. Joissakin tapauksissa tila myös alipaineistettiin. Varoajat otsonoinnin jälkeen vaihtelivat 30 minuutista kahteen tuntiin, jonka aikana tiloja tuuletettiin, joissakin tapauksissa myös puhaltimen avulla. Osa yrityksistä ilmoitti varoajan olevan ”mah- dollisimman pitkä”. Valtaosassa yrityksiä oli käytössä ajastin, jolla laite kytkettiin päälle ja sammutettiin ”etänä”, jolloin työntekijän altistusta pystyttiin vähentämään. Haastatteluissa ei tullut ilmi työntekijöiden oireilua. 4.2.4 Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suosi- tukset biosidien käytöstä korjausrakentamisessa 1. Biosideja ei pääsääntöisesti suositella käytettäväksi sisätiloissa ratkaisuksi homeongel- miin, homesiivouksen tehosteeksi tai homekasvun ehkäisyyn. Eri biosidiyhdisteryhmien vai- kutuksista mikrobeihin ei tiedetä tarpeeksi. 2. Biosideja tulee käyttää vain erityistilanteissa, kuten hajunpoistoon ja viemärivahinkojen jälkien siivoukseen. Ennen biosidikäsittelyä tila tulee tyhjentää irtaimistosta, vaurioitunut ra- kenne tulee poistaa, mikäli mahdollista, tai käsiteltävä pinta tulee puhdistaa mekaanisesti. Biosideja ei tule käyttää suoraan homehtuneeseen rakenteeseen. 3. Otsonointia käytettäessä on estettävä otsonin leviäminen muihin tiloihin esimerkiksi ilman- vaihdon kautta. 4. Mahdollisten vakavien haittavaikutusten välttämiseksi polyguanidiiniyhdisteitä (PHMB), booriyhdisteitä (dinatriumboraatti) ja isotiatsolinoniyhdisteitä ei suositella käytettäväksi lain- kaan. 5. Yrityksissä tulee olla tarkat ohjeet, kuinka työntekijät ja muut rakennuksissa oleskelevat suojataan mikrobeilta ja muilta vaurioituneista materiaaleista vapautuvilta epäpuhtauksilta. Myös biosidien käytöstä tulee olla tarkat ohjeet, joiden tulee perustua tuotteiden käyttöturval- lisuustiedotteeseen ja yrityksen tekemään riskinarviointiin. 6. Tilojen käyttäjälle tulee antaa ennen biosidien käyttöä riittävät tiedot käytettyjen aineiden mahdollisista haitallisista vaikutuksista terveyteen. Annetun tiedon tulee perustua tuotteen käyttöturvallisuustiedotteeseen ja Tukesin ohjeistukseen. 7. Biosideja käytettäessä tulee noudattaa tarkoin valmistajien antamia ohjeita niin käyttöta- van, työturvallisuuden kuin myös varoaikojen suhteen. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti suosittelemme varoajaksi kaikkia biosideja käytettäessä vähintään 24 tuntia ja otsonoinnille mielellään 48 tuntia. Varoaika voi olla myös tätä pidempi, jos valmisteen käyttöohje sitä edel- lyttää. 8. Otsonoinnin jälkeen tilan ilmanvaihtoa tulee tehostaa, jos mahdollista, jotta ilman epäpuh- taudet saadaan poistettua. Myös tilassa olevat pinnat tulee puhdistaa. 9. Yrityksille tulisi tarjota yhdenmukaista, puolueetonta koulutusta ja koulutusmateriaalia bio- sidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä. Yhteisesti tuotettu, avoimesti saatavilla oleva koulutusmateriaali on hyödyksi myös kuluttajille ja asiakkaille. Asiakkaan on hyvä suh- tautua kriittisesti biosidien markkinointiin ja yritysten antamaan tietoon biosidien turvallisuu- desta. 64 4.2.5 Verkostotapaamiset Biosidi- ja otsonointikäsittelyjä käsiteltiin verkostotapaamisessa koskien kosteus- ja home- vauriokorjauksien jälkeistä siivousta 30.3.2016 ja tapaamisessa koskien koko hanketta 15.6.2016 Kuntaliitossa, Helsingissä. Ensimmäisessä tilaisuudessa oli paikalla noin 20 ja toisessa noin 100 henkilöä. Maaliskuun verkostotapaamisessa mukana olleet toimijat kertoivat, että otsonointia käytetään lähinnä hajunpoistoon. Asumisterveysliitto AsTe ry:n edustajan mukaan otsonoinnista ei ole saatu hyviä kokemuksia. Haju ei ole saatu häviämään pysyvästi ja otsonoinnista on koettu jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. TTL.n mukaan otsonoinnilla on ollut apua työpaikoilla - tärkeää on tosin ensin aina selvittää, mistä rakennuksessa esiintyvä haju johtuu. Useat toimi- jat eivät suosittele tai käytä biosideja kuin korkeintaan poikkeustilanteissa ohjeistuksen mu- kaisesti. Muutama paikalla ollut yritys kertoi käyttävänsä desinfiointia kosteusvauriokohteissa ja otsonointia kalmanhajun yms. poistoon. Kesäkuun verkostotapaamisessa kuultiin alustus, joka perustui Työterveyslaitoksen ”Biosidit ja korjausrakentaminen” -raporttiin (Louhelainen ym. 2016) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ”Otsonointi sisäympäristöissä” -kirjallisuuskatsaus verkkojulkaisuun (Leppänen ym. 2017), joiden pohjalta tuotettiin keväällä 2016 Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoin- nin laitoksen yhteinen kannanotto ja suositukset (4.2.4) biosidien käytöstä korjausrakentami- sessa. Lisäksi viestiseinän avulla esitettiin väittämiä aiheeseen liittyen ja keskusteltiin äänes- tysten tuloksista. Kaikkien viestiseinän kysymyksiin vastanneiden mielestä kannanotto biosidien käytöstä kor- jausrakentamisessa oli joko hyvä (57 %) tai pääasiassa hyvä (43 %). Keskustelusta ei käynyt ilmi, miksi puolet vastanneista piti kannanottoa vain pääasiassa hyvänä. Keskustelu keskittyi otsonin käyttöön tai hajujen poistoon yleisesti. Suurin osa vastanneista (61 %) piti TTL:n ja THL:n kannanoton suosituksia varoajoille (vähin- tään 24 h biosideille ja mielellään 48 h otsonille) sopivina. Keskustelussa ei ilmennyt, oliko suositeltu varoaika liian pitkä vai liian lyhyt niiden mielestä, jotka äänestivät varoaikojen ole- van epäsopivia. Keskustelussa ilmeni kuitenkin tarve tarkentaa varoajan määrittelyä sen osal- ta, mitä varoaikaan lasketaan kuuluvaksi (esim. tuuletus, siivous). Vastaajista vain 16 % oli sitä mieltä, että yrityksillä on olemassa tarkat käyttöturvallisuustie- dotteisiin ja riskinarviointiin perustuvat ohjeet biosidien käytöstä. Vastaajista 37 % arvioi, että yrityksillä on harvoin tarkkaa ohjeistusta ja 47 % vastaajista oli sitä mieltä, että yrityksillä ei ole tarkkoja ohjeita. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että yrityksille ei ole tarjolla tarpeeksi yhdenmukaista, puolueetonta koulutusta biosidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä. Vastaajista lähes kaikki 87 % olivat sitä mieltä, että biosideja käytetään suoraan homehtuneisiin rakenteisiin usein tai joskus. Tämä on huolestuttavaa ja vastoin THL:n ja TTL:n kannanottoa. 4.2.6 Johtopäätökset, suositukset ja tutkimustarpeet Johtopäätökset Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen kannanotto ja suosituk- set biosidien käytöstä korjausrakentamisessa (kohta 4.2.4) on pääsääntöisesti hyvä. Kan- nanoton jalkautuminen käytäntöön biosideja käyttäville yrityksille on varmistettava esimerkiksi koulutuksella. Vakuutusyhtiöiden ohjeistus ja suositukset biosidien käyttöön liittyen tulee sel- 65 vittää ja lisäksi tulee varmistaa, että kannanoton suositukset ovat myös vakuutusyhtiöiden tiedossa. Kannanottoa ja suositusta tulee täsmentää mahdollisuuksien mukaisesti varoaiko- jen osalta biosidikohtaisesti. Varoajat tulee määritellä tarkemmin tuuletuksen ja siivouksen osalta. Biosidikäsittelyjä tekeville toimijoille ei ole olemassa riittävää koulutusta. Yrityksille tulee tarjota yhdenmukaista, puolueetonta koulutusta ja koulutusmateriaalia biosidien ominai- suuksista ja niiden turvallisesta käytöstä. Tahoa, joka tällaista koulutusta järjestäisi, ei ole toistaiseksi määritetty. Suositukset  Biosideja käyttäville yrityksille on järjestettävä puolueetonta koulutusta ja koulutus- materiaalia biosidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä.  Vakuutusyhtiöiden ohjeistus ja suositukset biosidien käyttöön liittyen tulee selvittää. Tutkimustarpeet  Tarvitaan tutkimusta biosidien ja otsonoinnin hyödyistä ja tehosta korjausrakentami- sen yhteydessä ja käsittelyjen vaikutuksesta rakennuksen mikrobiomiin ja terveyteen. Lähteet ja tausta-aineistot Leppänen H, Peltonen M, Komulainen H, Hyvärinen A (2017). Otsonointi sisäympäristöissä – kirjallisuuskatsaus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-837-1 Louhelainen K, Santonen T, Moisa J, Stockmann-Juvala H, Pennanen S, Lapinlampi T (2016). Bio- sidit ja korjausrakentaminen. http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-632-6(PDF) 66 4.3 Tiivistyskorjaukset Tero Marttila, TTY; Mari Turunen ja Ulla Haverinen-Shaughnessy, THL 4.3.1 Tavoitteet, rajaukset ja määritelmät AVATER-hankkeessa tavoitteena oli käydä läpi tiivistyskorjauksiin liittyvää kirjallisuutta ja kerätä kokemuksia alan yrityksiltä, kunnilta ja asiantuntijoilta. Internetkyselyllä selvitettiin mm. tiivistyskorjauksiin liittyviä käyttöikätavoitteita. Niitä selvitettiin sekä korjauksia tekevien yritys- ten että niitä tilaavien kuntien näkökulmista. Tässä raportissa ja sen liitteissä tiivistyskorjauksella (ja tiivistämiskorjauksella) tarkoitetaan peruskorjaustason menetelmää, jolla rakenteiden liitoskohtien hallitsemattomia ilmavirtauksia ja virtausten mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien pääsyä huoneilmaan estetään vedeneris- tämistä vastaavilla menetelmillä ja vedeneristeiden kaltaisilla tuotteilla. Tiivistyskorjauksista käytettyyn terminologiaan liittyy kuitenkin ristiriitoja. Esimerkiksi massa- puristimella tehtävä silikonisaumaus tai hajonneen tiivisteen uusiminen ovat huoltotoimenpi- teitä eikä niitä yleensä lasketa mukaan, kun puhutaan tiivistyskorjauksista osana rakennuk- sen peruskorjausta. Kosteusvaurioita korjattaessa kapseloinnilla tarkoitetaan yleensä diffuusiolla rakenteen läpi siirtyvien yhdisteiden estämistä. Yleiskielessä kapselointi tarkoittaa kuitenkin, että kapseloita- va kohde suljetaan joka suunnasta, mikä korjattavien rakenteiden tapauksessa ei yleensä olisi edes mahdollista. Rakenteiden uusimisella tarkoitetaan, että koko rakennusosasta puretaan tietyt rakenneker- rokset ja korvataan ne uusilla vastaavilla tai paremmin toimivilla materiaaleilla. Tämä on yleensä ainoa vaihtoehto laajoissa vauriotapauksissa, joissa koko rakennusosa altistuu liialli- selle kosteusrasitukselle tai silloin, kun rakenteen rakennusfysikaalinen käyttäytyminen ei syystä tai toisesta toimi sen nykyisissä olosuhteissa. Uusimiseen saatetaan päätyä senkin takia, että se on varmin tapa vähentää altistumista rakenteista vapautuville epäpuhtauksille ja samalla voidaan parantaa rakenteen ja koko rakennuksen lämmöneristyskykyä. 4.3.2 Kirjallisuuskatsaus Julkisessa keskustelussa on ollut esillä vastakkainasettelua sen suhteen, voidaanko tiivistys- korjauksia käyttää korjausmenetelmänä lainkaan vai pitäisikö niiden käyttöä suosia jopa ny- kyistä enemmän. Kirjallisuuslähteet ovat kuitenkin keskenään varsin samoilla linjoille tiivistys- korjausten ominaispiirteistä (Liite 4. Kirjallisuuskatsaus tiivistämiskorjauksista). Tiivistyskorja- usten toteutukseen liittyy merkittävämpiä riskejä kuin rakenteiden uusimiseen, mutta oikein valitut materiaalit ovat itsessään pitkäikäisiä ja toisaalta nykyaikaiset kerrokselliset ja hyvin lämpöä eristävät rakenteet edellyttävät tiiviyttä myös uudisrakentamisessa. Tiivistyskorjauksia ei pidä käyttää selkeiden kosteusvaurioiden pintapuolisena korjausmene- telmänä, koska riski tiivistyksen tartunnan pettämisestä on merkittävä. Korjaustavasta riippu- matta vaurion aiheuttaja tulee aina selvittää ja poistaa. 67 Tiivistyskorjauksilla voidaan vaikuttaa siihen, että esimerkiksi maaperästä tai ulkopuolisista rakenteissa peräisin olevat mikrobipäästöt pysyisivät sellaisella tasolla, että ne eivät aiheuta ongelmia suurimmalle osalle rakennuksen käyttäjistä. Tiivistetyt rakenteet tulisi tutkia merkkiainekokeilla ohjekortin RT 14-11197 mukaisesti. Kirjal- lisuuslähteiden perusteella on todennäköistä, että kuivassa alustassa tiivistys pysyy pitkään- kin, jos sen tartunta on hyvä massan kovetuttua. Näin ollen merkkiainekokeet ovat hyvä laa- dunvarmistuskeino, joka voidaan suorittaa ulkoilman olosuhteista riippumatta. Pitkäaikaiskes- tävyydestä todellisissa kohteissa ei kuitenkaan ole luotettavaa tutkimustietoa ja tiivistettyjen rakenteiden seurantamittauksia suositellaan senkin takia, että käyttäjät voivat toiminnallaan aiheuttaa reikiä tiivistettyihin rakenteisiin. Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto:  Rakenteiden tiivistämistä ei tule käyttää vaurioituneiden materiaalien poistoon perus- tuvan homevauriokorjauksen vaihtoehtona vaan varmistustoimenpiteenä.  Tiivistämiskorjaus ei sovi kaikille rakenteille.  Rakenteita tule milloinkaan tiivistää ilman tutkimuksia, suunnittelua, korjauksen valvontaa ja seurantaa.  Tiivistämiskorjaussuunnittelu o Tehdään aina kohdekohtaisesti (ei tule soveltaa muissa kohteissa) o Edellyttää asiantuntemusta o Edellyttää käytettävien materiaalien ja menetelmien tuntemista  Tiivistämiskorjauksen teknisen toteutuksen onnistuminen varmennetaan työ- maalla mallityön toteutuksella ja tarkoituksenmukaisella laadunvarmistusmenettelyl- lä.  Tilojen käyttöönoton jälkeen korjausten onnistuminen varmistetaan o Käyttäjiltä saatavalla palautteella o Tiiveyden pysyvyyden määräaikaistarkastuksilla  Ilmanvaihtojärjestelmän toiminta on tarkastettava ja säädettävä aina tiivistä- miskorjausten yhteydessä.  Tiivistämiskorjausten epäonnistumiseen johtavia syitä ovat mm. o Puutteet suunnitelmien (+ tarpeeksi tarkkojen detaljien) laatimisessa ja työnaikaisessa laadunvarmistuksessa o Työvirheet 4.3.2 Kyselytutkimus ja verkostotapaamiset Kutsu sähköiseen kyselyyn tiivistämiskorjauksista lähetettiin sähköpostitse 22 kunnalle ja 14 yritykselle. Kyselyyn vastasi yhteensä seitsemän kuntaa (vastausprosentti 32 %) ja seitse- män yritystä (50 %). 68 Pienen aineiston johdosta tulokset ovat vain suuntaa antavia. Tähän raporttiin on kerätty vain selvimmät tulokset. Lisää tuloksia ja tarkempi kuvaus kyselystä löytyvät liitteessä 5. Vastausten perusteella kunnat näkevät tiivistyskorjaukset enimmäkseen ensiaputoimenpitee- nä, jolla tavoitellaan alle viiden vuoden käyttöikää. Vain harvat kunnat tavoittelevat tiivistys- korjauksilla yli 20 vuoden käyttöikää. Yritysten vastauksissa yleisin käyttöikätavoite oli väli- mallin ratkaisu 5-20 vuotta. Yritystenkin vastauksissa pysyvän (kyselyssä määritellysti yli 20 v. kestävän) ratkaisun käyttöikää tavoiteltiin varovaisemmin. Selvimpiin tuloksiin lukeutui, että tiivistyskorjauksia tehdään nykyään aiempaa enemmän. Sekä kuntien että yritysten vastausten perusteella korjausten onnistuminen varmistetaan ja tiiviyden pysyvyyttä seurataan lähes poikkeuksitta. Tiivistyskorjauksista keskusteltiin AVATER-hankkeen verkostotapaamisessa kesäkuussa 2016 Helsingissä sekä hankkeen loppuseminaarissa marraskuussa 2016 Tampereella. Tou- kokuussa 2016 tutkimusryhmän jäsen osallistui Kajaanissa järjestettyyn koulutusseminaariin, jossa konsulttiyritys ja tiivistysmateriaalien tuotevalmistelija jakoivat tietoa tiivistyskorjauksis- ta. Seminaareissa nousi esiin keskustelu laadunvarmistustoimenpiteistä, joista keskeisimmät ovat merkkiainekokeet ja henkilösertifiointi. 4.3.3 Johtopäätökset ja suositukset Tiivistyskorjauksella pyritään estämään, että huoneilmaan ei oteta korvausilmaa rakenteiden läpi, koska esimerkiksi maaperä ja useat ulkovaipparakenteet sisältävät käytännössä aina sisäilman laatua heikentäviä epäpuhtauksia. Erityisen tärkeää rakenneliitosten tiivistäminen on voimakkaasti alipaineisissa rakennuksissa tai sen osissa. Rakenteiden tiivistäminen muut- taa rakennuksen painesuhteita, joten ilmanvaihtojärjestelmä tulee aina säätää uudelleen korjauksen jälkeen. Oikeat tuotteet ja huolellinen työ mahdollistavat esimerkiksi alapohjalaatan ja seinän välisen ilmavuotoreitin sulkemisen ilman, että koko laatta ja sen alla mahdollisesti orgaanista materi- aalia sisältävät maatäytöt täytyisi poistaa. Elastisimpiakaan tiivistysmateriaaleja ei kuitenkaan suositella asentamaan isoja lämpö- tai kosteusmuodonmuutoksia mahdollistaville alustoille. Kiinnitysalustan huolellinen puhdistaminen on aina erittäin tärkeää hyvän tartunnan mahdol- listamiseksi. Seurantamittausten ja muiden laadunvarmistusmenettelyjen tarve korostuu tiivis- tyskorjauksissa. Oikean korjausmenetelmän tai usein eri menetelmistä koostuvan kokonai- suuden valinta laadunvarmistuksineen edellyttää asiantuntemusta ja huolellista suunnittelua. Monet kosteusvauriot ovat paikallisia ja ne ovat saattaneet aiheutua esimerkiksi huoltotoi- menpiteiden laiminlyömisestä. Tällöin vaurioitunut rakennekohta tulee uusia ja samassa yh- teydessä on tarkkaan selvitettävä muiden vastaavien vaurioiden riski. Tiivistyskorjausta ei tulisi käyttää riskin torjuntaan tai ainakin tällöin on otettava huomioon valinnan seuraamukset ja mahdollisesti korjauksen lyhyt käyttöikä. Tällöin on myös tärkeää varmentaa kaikkien tiivis- tystöiden laatu. Mallityöt ovat hyvä laadunvarmistusmenettely, mutta kosteusriskejä sisältävil- le rakenteille yksittäisen tilan mallityö ei vielä takaa koko rakennuksen laajuista onnistumista. Tiivistämällä ei tule piilotella riskejä eikä etenkään vaurioita. On hyvä tiedostaa, että kosteus- vaurioiden jättäminen rakenteisiin tyypillisesti herättää epäluottamusta käyttäjissä, vaikeuttaa rakennuksen myyntiä ja todennäköisesti laskee rakennuksen arvoa. Etenkään aktiivisia, eli eteneviä tai pahentuvia vaurioita ei milloinkaan pidä jättää korjaamatta. 69 Tiivistyskorjaukseen päätymisen tulee olla aina menetelmään ja kohteeseen liittyvät riskit tiedostava valinta ja valinnasta pitää pystyä tiedottamaan avoimesti rakennuksen käyttäjiä. Tiivistämällä voidaan alentaa lievien vaurioiden aiheuttamaa käyttäjien altistumisen riskiä, jos rakenteet ovat muuten tavoitteiden mukaiset. Tiivistyskorjauksilla pyritään yleensä hankki- maan lisää mietintäaikaa esimerkiksi kunnan koko rakennuskannan suunnitelmallisen korja- ussuunnitelman laadintaan. Korjaustavan valinta tulee aina suhteuttaa rakennukselle suunni- teltuun käyttöikätavoitteeseen. Merkkiainekokeiden suorittamista ohjeistavan RT 14-11197 ohjekortin tai sertifiointikoulutus- ten mahdollisesti positiivisia vaikutuksia tiivistyskorjausten laatuun ei vielä tiedetä. Syksyllä 2015 julkaistu ohjekortti RT 14-11197 kuvaa hyvinkin tarkasti merkkiainekokeiden suorittami- sen ja mainitsee raportointiin kuuluvasta yhteenvedosta ja toimenpide-ehdotuksista, joissa keskeisenä osana on tulosten tulkinta ja kokonaisaltistumisen arviointi. Ohjekortti ei kuiten- kaan ohjeista tulosten tulkintaa, eikä pienten ilmavuotojen yhteydestä sisäilman laatuun ja käyttäjien terveyteen taida olla saatavilla tutkittua tietoa muuallakaan. Hankkeessa toteutettu kyselytutkimus osoitti, että tiivistyskorjaukset ovat yleistyneet. Kyselyn ja seminaarien perusteella tiivistyskorjauksiin osataan suhtautua pääasiassa asiallisesti ja uuden menetelmän edellyttämällä varovaisuudella. Kirjallisuuskatsauksessa ei ilmennyt tek- nisiä esteitä tiivistyskorjausten toteuttamiselle. Oikein toteutettuna rakenteiden sisäpintojen tiivistäminen on keskeinen osa onnistunutta lopputulosta niin korjaamisessa kuin uudisraken- tamisessakin. Kirjallisuuslähteissä ja julkisessa keskustelussa on kuitenkin raportoitu useita epäonnistumi- sia. Kirjallisuuskatsauksen lähteissä on myös analysoitu syitä epäonnistumisiin. Jatkossa on ensiarvoisen tärkeää löytää keinot, joilla korjaukset saadaan onnistumaan myös käytännös- sä. AVATER-hankkeen loppuseminaarissa keskusteltiin tiivistyskorjausten tekijöiden sertifioinnis- ta vedeneristystöiden tavoin. Sertifiointikoulutuksia järjestetään jo, mutta ne eivät ole vielä yleistyneet niin, että vaikutuksia onnistumiseen olisi voitu selvittää. Suositukset Korjaustapoja vertailtaessa tulisi ottaa huomioon muitakin kustannusvaikutuksia kuin pelkkä hankintahinta. Kustannukset tulisi arvioida rakennuksen koko jäljellä olevalle elinkaarelle. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että rakenteisiin jäävillä riskeillä on todennäköisesti vaikutusta rakennuksen jälleenmyyntiarvoon. Laadunvarmistuksen suunnittelu, toteutus, valvonta ja dokumentointi korostuvat tiivistyskor- jauksissa. Laadunvarmistukseen liittyvät toimenpiteet tulisikin ottaa huomioon jo kustannus- vertailuja tehtäessä. Tiivistyskorjaukseen ei pitäisi päätyä ilman asiantuntijan apua. Tiivistyskorjaukseen päädyttä- essä tilaaja voi vaatia, että työt suorittaa sertifioitu tai muuten (esim. onnistuneiksi varmennet- tujen referenssien perusteella) pätevä toimija. Tiivistyskorjauksia on pohdittu myös terveydensuojelulain näkökulmasta. Tiivistyskorjaus, jossa vaurioituneita lämmöneristeitä ei poisteta, on ymmärrettävä terveydensuojelulain näkö- kulmasta terveyshaittaa aiheuttavan altistumisen rajoittamisena. Terveydensuojelulain 27 §:n mukaan haitasta vastuussa olevan on selvitettävä ja tarvittaessa poistettava tai rajoitettava terveyshaittaa aiheuttavaa tekijää siten, että haittaa voidaan pitää hyväksyttävänä. Tiivistys- 70 korjaus on tehtävä siten, että altistumisen todennäköisyys muuttuu niin epätodennäköiseksi, että sitä voidaan pitää terveydensuojelun kannalta hyväksyttävänä. Tutkimustarpeet Tiivistyskorjauksiin liittyy yhä runsaasti tutkimustarpeita ainakin seuraavilla osa-alueilla:  Tiivistämiskorjausten onnistuminen ja käyttöikä toteutetuissa kohteissa  Käyttäjien kokemukset ja mielikuvat tiivistyskorjauksiin liittyen  Korjaustavan valinnan merkitys rakennuksen jälleenmyyntiarvoon  Tiivistämiskorjausten vaikutukset sisäilman laatuun  Selvyyttä ja luotettavaa tietoa tulosten tulkintaan. Minkä verran ilmavuotoja voidaan sallia?  Mitkä ovat ne rakenneratkaisut, jotka erityisesti edellyttävät tiivistämistä?  Mitkä ovat ne rakenneratkaisut, joita ei onnistuta tiivistämään? Lähteet ja tausta-aineistot RT 14-11197 (2015). Rakenteiden ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein. Rakennustietosäätiö RTS. 71 5. YHTEEVETO JOHTOPÄÄTÖKSISTÄ Tähän lukuun on koottu yhteenveto koko raportin johtopäätöksistä ja suosituksista. Yksityis- kohtaisimmat johtopäätökset on esitetty kunkin aihealueen omissa johtopäätöksissä ja suosi- tuksissa. Lisäksi tässä esitetään yhteenveto tutkimus- ja toimenpidetarpeista aihealueella. 5.1 Kosteusvaurioiden terveyshaitat ja toimintatavat sisäil- maongelmien hoitamisessa ja ennakoivassa kiinteistönpidos- sa Rakennusten kosteusvauriot ovat hengitystieoireiden ja astman riskitekijä, mutta ei ole tie- dossa, mitkä tekijät ja millä mekanismilla ne aiheuttavat haitallisia terveysvaikutuksia. Jotta voidaan ennaltaehkäistä terveyshaittoja, rakennusten kosteusvauriot tulee korjata ja näiden synty ennalta ehkäistä. Valtaosa kunnista arvioi koulujen sisäilmatilanteen hyväksi ja kokee, että ongelmien hallin- nassa onnistutaan hyvin. Kuitenkin noin 10 – 30 prosentissa kuntia tilanne koetaan haasta- vaksi tai jopa vaikeaksi, ja ongelmia voi olla useilla sisäilmaongelmien hallinnan eri osa- alueilla. Osalla kunnista (30 %) ei ole lainkaan yhtenäisiä prosesseja tai selkeitä toimintaohjeita si- säilmaongelmien hoitamiseen. Vain kolmanneksella kunnista on ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet jatkotoimenpiteiden määrittelyyn ja niiden kiireellisyyden arviointiin. Selkeät kritee- rit terveydellisen merkityksen arvioimiseksi puuttuvat. Valtaosalla kunnista ei ole ohjeistusta tai yhtenäisiä periaatteita useiden eri korjauskohteiden väliseen priorisointiin. Myös pitkäntäh- täimen suunnitelmien tekemisessä ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa on puutteita. Kunnilla on lisäksi ongelmia paitsi toimijoiden välisessä yhteistyössä myös sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Suosituksia terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvi- ointiin Terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnin tulee perustua koko- naisvaltaiseen altistumisen arviointiin, jossa huomioidaan paitsi altistumisen voimakkuus ja todennäköisyys myös altistumisen toistuvuus. Rakennukset tulee tutkia kokonaisuutena. Ar- vioinnissa tulee huomioida myös käyttäjien kokemat olosuhdehaitat, oireet ja sairastaminen. Koettujen haittojen, oireiden ja sairastavuuden poikkeava esiintyminen voi korostaa toimenpi- teiden kiireellisyyttä. Altistumisen arviointiin, toimenpiteiden määrittelyyn ja priorisointiin tarvitaan lisää ohjeistusta. Tähän luovat hyvän pohjan Työterveyslaitoksen altistumisolosuhteiden arviointimallin periaat- teet (Lappalainen ym. 2016: Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen). Terveydellisen merkityksen ja kiireellisyyden arviointia tulisi tehdä asiantuntijaryhmässä, joka tuntee hyvin altistumiseen ja käyttäjien terveyteen liittyvät asiat. Tämä voi olla esimerkiksi kuntotutkijan, terveystarkastajan ja lääkärin muodostama työryhmä. Myös päätökset raken- nukselle tehtävistä toimenpiteistä olisi suositeltavaa tehdä useamman tahon yhteistyönä niin, että asiantuntijat, jotka ovat perehtyneet rakennuksen altistumisolosuhteisiin ja käyttäjien terveyteen, ovat esittelemässä rakennuksen terveellisyyteen vaikuttavat seikat. 72 Rakennusten kuntotutkimukset ovat tärkeä osa käyttäjien altistumisen arviointia ja niistä laa- dittujen raporttien on oltava käyttökelpoisia terveydellisen merkityksen arviota tekevälle eli esimerkiksi terveystarkastajan ja lääkärin muodostamalle työparille. Kuntotutkijoille tulee täsmentää, että havaintojen merkitystä altistumisen kannalta arvioidaan raportissa konkreet- tisesti, kohdekohtaisesti ja tutkimuksen tilaajalle annetaan yksiselitteisiä jatkotoimenpide- ehdotuksia. Kuntotutkimukset on ohjeistettu ja raporttipohja on julkaistu Ympäristöministeriön Ympäristöoppaassa 2016 (Pitkäranta 2016). Lääkäreille tarvitaan lisää ohjeistusta ja koulutusta terveydellisen merkityksen arviointiin ja kouluterveydenhuollon roolia tulee täsmentää. Suosituksia koko sisäilmaongelman hallintaprosessiin Eriasteisten sisäilmaongelmien ratkaisemista ja hallitsemista varten kunnat tarvitsevat yksi- tyiskohtaisen prosessikuvausmallin, jossa esitetään selkeästi eri toimijoiden roolit ja vastuut. Mallia voi ottaa kunnista, joissa vastaava on tehty. Mallissa tulee ottaa huomioon kun- nan/maakunnan koko. Sisäilmaongelmien hoitamista tukee yhtenäinen sähköinen järjestel- mä, johon kaikki päätöksentekoa varten tarvittavat tiedot dokumentoidaan ja jota kautta tiedot välittyvät kaikille vastuussa oleville toimijoille ja edelleen seuraaviin vaiheisiin. Sisäilma- asioihin liittyvää osaamista kunnissa/maakunnissa on lisättävä. Myös oikea-aikainen ja aktii- vinen ulkoinen viestintä ja luottamuksen rakentaminen on tärkeä osa prosessia. Ohjeistusta tarvitaan etenkin sisäilmaongelmien selvittämisen prosessin alkuvaiheeseen, jotta saadaan luotua hyvä toimintarutiini tavanomaisten ja helppojen tapausten nopeaan hoi- tamiseen. Tämänhetkinen ohjeistus painottuu vaikeisiin tapauksiin ja sopii paremmin isoille toimijoille. Erityisesti rehtorit tarvitsevat koulutusta ja tukea rooliinsa koulujen sisäilmaongelmien hallin- nassa. Myös opettajat, muu henkilökunta, oppilaat ja heidän vanhempansa tarvitsevat tieto- paketin siitä, miten toimia ja mitä odottaa, kun koulussa epäillään tai on havaittu sisäilmaon- gelmia. Suosituksia päätöksentekoon ja korjausten onnistumiseen Rakennusten kunnossapitoon ja ennakoivaan korjaamiseen tulisi panostaa nykyistä enem- män. Rakennusten tutkimisessa tulisi tarkastella rakennusta aina kokonaisuutena ja raken- nuksen osatutkimuksia tulisi välttää. Laajojen korjaustoimenpiteiden rinnalla tulisi pohtia myös uudisrakentamisvaihtoehtoa. Suosituksia ennakoivaan kiinteistönpitoon Jatkuvaan tiedonkeruuseen tulee luoda toimintamalli ja kertyvää tietoaineistoa täytyy tiivistää ja analysoida. Rakentamisvaiheessa kertyvä tietoa tulee siirtää nykyistä paremmin käyttövai- heeseen. Eri käyttäjäryhmät (käyttäjät, siivoajat, kiinteistönhuolto, isännöitsijä, kiinteistöpääl- likkö) tulisi ottaa mukaan tiedonkeräämiseen. Rakennuksen huollosta vastaava taho tulee ottaa mukaan laatimaan rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjetta. Tarvitaan digitaalisten palve- luiden kehittämistä ja käyttöönottoa kiinteistönpitoon liittyvän tiedon keräämiseen ja hallin- taan. 73 5.2 Tavoitteena terve talo Kosteusvauriokorjaamisen erityisammattiosaamista ja asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia on viety ansiokkaasti eteenpäin Suomessa viime vuosina. Kestävän, laadukkaan, terveellisen ja ennaltaehkäisevän rakentamisen edistämiseksi kosteudenhallinnan perusosaamista tulee edistää myös muiden kuin kosteusvaurioihin erikoistuneiden osaajien keskuudessa. Hank- keessa on kehitetty:  Kosteudenhallintakoulutusta rakennustyöntekijöille  Terveen talon toteutuksen kriteerejä (erityisesti) rakennuttajille  Tietoa päättäjille Kosteudenhallintakoulutus on suunniteltu korttikoulutukseksi, jonka ympärille tavoitellaan liittyvän tulevaisuudessa myös kaupallista koulutustoimintaa. Terveen talon toteutuksen kri- teerit pyritään jatkokehittämään Rakennustiedon ohjekorteiksi, jotka niin ikään ovat kaupalli- sia tuotteita. 5.2.1 Terveen talon toteutuksen kriteerit Määräysten minimitason (sisäilmastoluokan S3) mukainen rakennuskin tulee rakentaa toimi- vaksi ja terveelliseksi, mutta Terveen talon toteutuksen kriteereillä pyritään korkeampaan vaatimustasoon ja minimoidaan toteutukseen liittyviä riskejä. Kriteerit ja suositukset ovat uu- sinta tietoa hyödyntävä tarkastuslista, jonka avulla rakennuttaja voi varmistaa terveen talon toteutuksen. Kriteeristö määrittelee osaltaan hyvää rakennustapaa ja luo yhteisiä pelisääntö- jä. Pelkkä sisäilmastoluokan valinta ei välttämättä ole riittävän tarkkaa tavoitteiden asettamista. Tavoitearvot tulisi asettaa olosuhteille, koska näin tieto kulkee paremmin uudisrakennus- tai korjaushankkeen eri osapuolille ja rakennukselle sekä sen käyttötarkoitukselle sopivia tavoi- tearvoja voidaan valita eri sisäilmastoluokista. Terveen talon toteutuksen kriteerit ohjaavat määrittelemään sellaiset toimenpiteet, joilla tavoitteiden toteutuminen varmistetaan. Suositukset Terveen talon toteutuksen kriteereihin tehdyt päivitykset tulee arvioida asiantuntijaryhmän kesken ja muokata sen jälkeen uusiksi Rakennustiedon ohjekorteiksi korvaamaan aiemmat vuosina 2003 ja 2004 julkaistut RT-ohjekortit. Terveen talon toteutuksen kriteerejä suositellaan työkaluksi etenkin rakennuttajille. Kiinteistö- ja rakennusalalla toimivat suunnittelutoimistot, urakointiyritykset, konsultit ja muut organisaa- tiot voivat sisällyttää kriteerit osaksi omia toimintaohjeitaan. 5.2.2 Kosteudenhallintakoulutusta rakennustyöntekijöille Kosteudenhallintakoulutuksen jatkohanke on jo käynnissä ja pilottikoulutukset suoritetaan vuoden 2017 syksyllä. Koulutuksen vaikuttavuutta ja koulutustilaisuuksista kerättävää palau- tetta analysoimalla voidaan tarvittaessa tehdä parannuksia koulutuspaketin sisältöön. Pyrkimyksenä on, että koulutuksen toimintamalli pilotoidaan, pilottikohteista kerätty kokemus ja tulokset julkaistaan, minkä jälkeen toimintamalli otetaan yleiseen käyttöön. Kosteudenhal- 74 linnan laadunvarmistukseen tehty konkreettinen satsaus tuottaa lisäarvoa hankkeen kaikille osapuolille. Yhdenkin virheen välttäminen voi säästää koko henkilöstön kouluttamiseen käy- tetyn rahasumman ja ennaltaehkäistä tulevien käyttäjiä terveyshaitoilta. Eräs keskeisempiä haasteita on varmistaa, että kaikki rakennustyömaalla työskentelevät osallistuisivat koulutukseen. Toimintamalli olisi siksi saatava yhtä yleiseksi kuin työturvalli- suuskortin suorittaminen on nykyään. Suositukset Rakennushankkeiden tilaajia kehotetaan ottamaan toimintamalli käyttöönsä. Tilaajien tulee liittää tarjouspyyntöasiakirjoihin vaatimus, että kaikki työmaan työntekijät suorittavat kosteu- denhallintakoulutuksen. Koulutusta suositellaan osaksi rakennustyöntekijöiden sekä muiden rakennustyömaalle sijoittuvien toimijoiden peruskoulutusta. 5.2.3 Kosteus- ja homevaurioiden siivous ja irtaimiston puhdistus Työterveyslaitoksen siivousohjeistus (2016) on melko yleisesti käytössä erityisesti julkisissa kiinteistöissä. Se on suunnattu tilanteisiin, joissa vauriot ovat laajoja tai muuten vakavia. Oi- kein toteutettu siivous ja irtaimiston puhdistus ovat tärkeä osa hyvin toteutettua korjaushan- ketta, mikä edesauttaa tilojen käyttäjien palaamista korjattuihin tiloihin. Suomalaiset ohjeet ovat yksityiskohtaisemmat kuin yhdysvaltalaiset ohjeet. Kaikissa ohjeissa linjataan, että des- infiointiaineiden käyttöä ei suositella. Niiden käyttöä voidaan harkita erityistilanteissa, kuten viemärivahinkojen yhteydessä. Suositukset Olemassa olevan ohjeistuksen lisäksi tarvitaan lisää ohjeistusta asuntokohteille sekä isän- nöitsijöille ja taloyhtiöille sekä lievemmille kosteus- ja homevauriotapauksille ja muille sisäil- maongelmille. Irtaimiston uusimisen periaatteita tulee täsmentää. Lisäksi tulisi varmistaa, että myös yksityishenkilöille olisi tarjolla asianmukaista ja laadukasta siivouspalvelua. 5.3. Käyttöä turvaavat toimenpiteet kosteusvaurioiden hallin- nassa Ilmanpuhdistimet ja niihin liittyvät suositukset Ilmanpuhdistimilla voidaan vähentää sisäilman epäpuhtauksien pitoisuuksia. Osassa teknii- koista voi syntyä sivutuotteina haitallisia yhdisteitä. Tämänhetkiset kokeelliset tutkimukset ovat kuitenkin puutteellisia osoittamaan ilmanpuhdistimien hyötyjä allergioita ja astmaa sai- rastaville henkilöille. Ilmanpuhdistimia ei tule käyttää korjausten välttämiseksi tai korvaamaan puutteellista siivo- usta tai ilmanvaihtoa. Ilmanpuhdistimia voi käyttää pääasiassa väliaikaisesti esim. remonttia odottaessa tai sen aikana suojaamaan viereisiä tiloja, auttamaan herkistynyttä esim. palaamaan korjattuun tilaan ja tiloissa, joissa tavallista suurempi hajukuorma. Ilmanpuhdistimien tarve on kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti ja ennen ilmanpuhdistimien käyttöönottoa tulee arvioida myös muiden epäpuhtauksien pitoisuuksia alentavien toimenpiteiden toteuttamista. 75 Tarvitaan yhteinen kriteeristö helpottamaan laitteiden vertailua ja hankintaa. Biosidien käyttö Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen kannanotto ja suosituk- set biosidien käytöstä korjausrakentamisessa ovat pääsääntöisesti hyvät. Biosidien käyttöä ei suositella kuin poikkeustapauksissa, kuten viemärivahinkojen yhteydessä. Suosituksen va- roaikoja tulee täsmentää, mikäli mahdollista biosidikohtaisesti sekä tuuletuksen ja siivouksen osalta. Vakuutusyhtiöiden ohjeistus ja suositukset biosidien käyttöön liittyen tulee selvittää ja lisäksi tulee varmistaa, että eo. kannanoton suositukset ovat myös vakuutusyhtiöiden tiedos- sa. Yrityksille tulee tarjota yhdenmukaista, puolueetonta koulutusta ja koulutusmateriaalia biosidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä. Tiivistyskorjaukset Hankkeessa toteutettu kyselytutkimus osoitti, että tiivistyskorjaukset ovat yleistyneet. Kyselyn ja seminaarien perusteella tiivistyskorjauksiin suhtaudutaan pääasiassa asiallisesti ja uuden menetelmän edellyttämällä varovaisuudella. Kirjallisuuskatsauksessa ei ilmennyt teknisiä esteitä tiivistyskorjausten toteuttamiselle. Tiivistyskorjaukset ovat hyvä ratkaisu tietyissä käyttökohteissa, mutta ne eivät sovellu kaikille rakenteille, eivätkä vaurioituneiden materiaalien poistoon perustuvan homevauriokorjauksen vaihtoehtona. Rakenteita tule milloinkaan tiivistää ilman tutkimuksia, suunnittelua, korjauksen valvontaa ja seurantaa. Usein sopivin korjausmenetelmä on vaurioituneiden rakenteiden kor- jaus- ja tiivistystoimenpiteiden yhdistelmä. Tällöin mahdollisen konsultin ja korjaussuunnitteli- jan asiantuntemus ovat avainasemassa. Seminaareissa pohdittiin tiivistyskorjausten mahdollisuuksia ja heikkouksia. Seminaareissa nousi esiin myös keskustelua laadunvarmistustoimenpiteistä, joista keskeisimmät ovat merk- kiainekokeet ja henkilösertifiointi. Laadunvarmistukseen liittyvät toimenpiteet tulisi ottaa huo- mioon jo hanke- ja ehdotussuunnitteluvaiheissa, koska niiden merkitys korostuu tiivistyskor- jauksissa. 5.4 Tutkimus- ja jatkotoimenpidetarpeet Hankkeen yhtenä tavoitteena oli selvittää, millaisia tutkimustarpeita eri aihealueilla on. Tutki- mustarpeita ovat:  Selvittää seurantatutkimuksilla, mitkä tekijät selittävät kosteusvaurion ja astman väli- sen yhteyden sekä kvantitoida näiden tekijöiden ja astman annos-vaste suhdetta, jot- ta jatkossa kosteusvaurioille voitaisiin luoda terveysperusteinen toimenpideraja. Eri- tyisen kiinnostavaa on karakterisoida tarkemmin kosteusvaurioihin liittyvää mikrobi- kasvua ja muita haitta-aineita.  Selvittää eri sisäilmatekijöiden (mikrobikasvu, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, erilaiset allergeenit, puutteellinen ilmanvaihto, lämpötila, RH, mineraalikuidut) yhteisvaikutuk- sia koettuun oireiluun. Tämä vaatisi tutkimusta, jossa kaikkia edellä mainittuja tekijöi- tä mitattaisiin samassa tutkimuksessa toistetusti mielellään useamman kuukauden ajan, mielellään useassa rakennuksessa, ja seurattaisiin käyttäjien koettua oireilua. Parhaassa tapauksessa sisäilman laatua tulisi pystyä koeluonteisesti muuttamaan.  Sisäilmaan yhdistettyihin haittoihin ja oireiluun vaikuttavat sisäilmatekijöiden lisäksi erittäin monet yhteisölliset sekä yksilölliset tekijät, joita on selvitetty puutteellisesti 76 Suomessa. Näitä tekijöitä voi selvittää sekä havainnoivalla tutkimuksella että kokeel- lisesti. Tärkeää olisi myös selvittää, voidaanko koettuja haittoja vähentää myös Suo- messa esimerkiksi lisäämällä käyttäjien mahdollisuutta osallistua sisäilman laadun säätelyyn tai tehokkaalla viestinnällä.  Selvittää ympäristöherkkyyden yleisyyttä, riskitekijöitä ja hoitomahdollisuuksia Suo- messa ja yhtymäkohtia toiminnallisiin häiriöihin. Selvittää siivouksen ja siivouskemi- kaalien vaikutusta altistumiseen ja ihmisten terveyteen.  Selvittää lisää ilmanpuhdistimien tehokkuutta vähentää sisäilman epäpuhtauksista aiheutuvia terveyshaittoja.  Selvittää biosidien ja otsonoinnin hyötyä ja tehoa korjausrakentamisen yhteydessä.  Selvittää biosidikäsittelyjen vaikutusta rakennuksen mikrobiomiin ja ihmisten tervey- teen.  Selvittää laadukkaan, terveellisen ja kosteusturvallisen rakentamisen tuottamaa ra- kennuksen taloudellista arvonlisäystä, mikä edellyttänee rakennushankkeen onnis- tumisen ja sisäilman laatutekijöiden mittaroinnin kehittämistä.  Selvittää tarpeita ja mahdollisuuksia rakennustyöntekijöille suunnatun kosteudenhal- lintakoulutuksen laajentamisesta myös muiden rakentamisen ja kiinteistönpidon osa- puolten perus- ja jatkokoulutukseen sekä tehdä tarvittaessa muutoksia koulutusmate- riaaliin.  Arvioida eritasoisten ilmavuotojen merkitystä käyttäjien altistumisriskiin laskennalli- sesti ja kokeellisesti eri paine-eroissa; mahdollisuuksien mukaan kenttämittauksilla ja/tai laboratoriokokeilla osoittaa yhteys virtauslaskelmilla arvioitujen erikokoisten par- tikkelien pitoisuuteen sisäilmassa.  Selvittää tiivistämiskorjausten onnistuminen ja käyttöikä toteutetuissa kohteissa.  Selvittää tiivistämiskorjausten vaikutukset sisäilman laatuun ja käyttäjien terveyteen sekä kokemuksiin.  Arvioida tiivistämiskorjausten sopivuutta eri rakennetyypeille. Hanke tuotti lukuisia suosituksia, jotka tulee jalkauttaa kuntiin ja eri toimijoille. Tutkimus- ja ohjausryhmä ehdottavat suluissa olevia tahoja (alla) ottamaan vastuun seuraavien ohjeistus- ten tai toimintatapojen päivittämisestä, kehittämisestä tai valmistelusta:  Ohjeistusta toimenpiteiden ja niiden kiireellisyyden määrittelyyn ja korjauskohteiden väliseen priorisointiin (STM, YM)  Prosessikuvausmalli kunnan sisäisten vastuiden ja roolien määrittelyyn sisäilmaon- gelmien hoitamisessa - mallia kunnista, joissa vastaava jo tehty (Kuntaliitto)  Ohjeistusta sisäilmaongelmien selvittämiseen THL:n, STM:n ja Kuntaliiton kyselyssä todettujen kipukohtien ja prosessin alkuvaiheeseen osalta (Kuntaliitto)  Kuntotutkimusraportointimallin täsmentäminen siltä osin, että kuntotutkimusraporteis- sa arvioitaisiin aiempaa paremmin havaintojen merkitystä käyttäjien altistumisen kannalta (YM). 77 o Esimerkiksi laaditaan kuntotutkijoille altistumisen arviointiin ja tulosten rapor- tointiin keskittyvä helposti luettava tiivistelmä perustuen kuntotutkimusoppaa- seen YO 2016 ja TTL:n ohjeeseen (Lappalainen ym. 2016)  Ohjeistusta lääkäreille terveydellisen merkityksen arviointiin (STM)  Kouluterveydenhuollon roolin täsmentäminen (STM)  Tietopaketti käyttäjille (opettajat, muu henkilökunta, oppilaat ja heidän vanhempansa) siitä, miten toimia ja mitä odottaa, kun koulussa epäillään tai on havaittu sisäilmaon- gelmia (STM, Kuntaliitto, YM)  Toimintamalli jatkuvaan tiedonkeruuseen ennakoivassa kiinteistönpidossa (YM)  Tulkintaohjeet niin merkkiainekokeiden kuin kuntotutkimustenkin tulosten tulkintaan – minkä verran ilmavuotoja voidaan sallia (YM, STM)  Ohjeistusta asuntokohteille, isännöitsijöille ja taloyhtiöille sekä lievemmille kosteus- ja homevauriotapauksille ja muille sisäilmaongelmille kosteus- ja homevaurioiden siivo- ukseen liittyen (STM)  Ohjeistusta irtaimiston uusimisen periaatteiden täsmentämiseen kosteus- ja home- vaurioiden siivoukseen liittyen (STM).  Yhteinen kriteeristö helpottamaan ilmapuhdistuslaitteiden vertailua ja hankintaa (STM)  Koulutusmateriaali biosidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä (STM) Tutkimus- ja ohjausryhmä ehdottavat myös, että STM ja Kuntaliitto tunnistavat tahot, jotka voivat valmistaa ohjeistusta ja järjestää koulutusta lääkäreille terveydellisen merkityksen arvi- ointiin (STM), järjestää rehtoreille koulutusta ja tukea heidän roolistaan koulujen sisäilmaon- gelmien hallinnassa (STM ja Kuntaliitto) sekä biosideja käyttäville yrityksille koulutusta ja koulutusmateriaalia biosidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä (STM). Tarvi- taan myös taho, joka voi selvittää vakuutusyhtiöiden ohjeistuksen ja suositukset biosidien käyttöön liittyen (STM). 78 LÄHDELUETTELO Alastalo, T (2013). Kuntien kiinteistöjen hallinta kosteusvaurionäkökulmasta. Kandidaatintyö. Tampe- reen teknillinen yliopisto. BUILD UP Skills Finland – lisää energiaosaamista rakennustyömaille. https://www.motiva.fi/buildupskills Burr ML, Matthews IP, Arthur RA ym. (2007). Effects on patients with asthma of eradicating visible indoor mould: a randomised controlled trial. Thorax. 62:767-72 Casas L, Tischer C, Täubel M (2016). Pediatric Asthma and the Indoor Microbial Environment. Curr Environ Health Rep. 3(3):238-49. Fisk WJ, Lei-Gomez Q, Mendell MJ (2007). Meta-analyses of the associations of respiratory health effects with dampness and mold in homes. Indoor Air. 2007 Aug;17(4):284-96. Fisk WJ, Eliseeva EA, Mendell MJ (2010). Association of residential dampness and mold with respirato- ry tract infections and bronchitis: a meta-analysis. Environ Health. 15;9:72. Hekkanen, M (2006). Kosteus- ja homeongelmien havaitseminen, korjaus ja ehkäisy kuntien rakennuk- sissa. Kuntaliitto. Helsingin Sanomat (16.4.2008). Puhdasta ilmaa, mutta äänekkäästi. Hinta ja Laatu D1. Helsingin Sanomat (25.4.2012). Joko loppuisi niistäminen. Kuluttaja D1. Hometalkoot 2013. Homevaurioituneen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi poistaa. http://www.hometalkoot.fi/file/15838.pdf Hometalkoot 2016. Homevaurioituneen rakenneosan puhdistusohje. http://www.hometalkoot.fi/file/15921.pdf Hurraß J, Heinzow B, Aurbach U ym. (2016). Medical diagnostics for indoor mold exposure. Int J Hyg Environ Health. 2016 Dec 5. pii: S1438-4639(16)30561-2. Huttunen K, Pelkonen J, Nielsen KF ym. (2004). Synergistic interaction in simultaneous exposure to Streptomyces californicus and Stachybotrys chartarum. Environ Health Perspect. 112(6):659-65. Institute of Medicine (US) Committee on Damp Indoor Spaces and Health. Damp indoor spaces and health. Washington: National Academy of Sciences 2004 Institute of Medicine (IOM) 2000. Clearing the Air: Asthma and Indoor Air Exposures. Committee on the Assessment of Asthma and Indoor Air, Division of Health Promotion and Disease Prevention. Jaakkola MS, Quansah R, Hugg TT ym. (2013). Association of indoor dampness and molds with rhinitis risk: a systematic review and meta-analysis. J Allergy Clin Immunol. 132:1099-110.e18 Kanchongkittiphon W, Mendell MJ, Gaffin JM ym. (2015). Indoor environmental exposures and exacer- bation of asthma: an update to the 2000 review by the Institute of Medicine. Environ Health Per- spec.123:6-20. Karvonen AM, Hyvarinen A, Roponen M ym. (2009) Confirmed moisture damage at home, respiratory symptoms and atopy in early life: a birth-cohort study. Pediatrics. 124:e329-38. Karvonen AM, Hyvärinen A, Korppi M ym. (2015). Moisture damage and asthma: a birth cohort study. Pediatrics. 135:e598-606. Kercsmar CM, Dearborn DG, Schluchter M ym. (2006). Reduction in asthma morbidity in children as a result of home remediation aimed at moisture sources. Environ Health Perspect. 114:1574-80. 79 Kero, P (2011). Kosteus- ja homevauriokorjausprosessin arviointi kuntien kiinteistöissä. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Kero, P (2016). Korjaa ajoissa ja säästä – Ennakoivan korjaamisen kustannussäästöt. Ympäristöminis- teriö. Korkalainen M, Täubel M, Naarala J ym.(2017). Synergistic proinflammatory interactions of microbial toxins and structural components characteristic to moisture-damaged buildings. Indoor Air. 27(1):13-23. Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas (online). Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 27.03.2017). Saatavilla interne- tissä: www.kaypahoito.fi Kuivaketju10 rakennusprosessin kosteudenhallinnan toimintamalli. http://kuivaketju10.fi Lahtinen, M, Lappalainen, S, Reijula, K (2006). Sisäilman hyväksi. Toimintamalli vaikeiden sisäilmaon- gelmien ratkaisuun. Työterveyslaitos. Laihonen, H, Hannula M, Helander N ym. (2013) Tietojohtaminen. Tampereen teknillinen yliopisto. Laki terveydensuojelulain muuttamisesta 1237/2014. Annettu Helsingissä 1912.2014. Lappalainen, S, Lahtinen, M, Hapuoja P ym. (2010). Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Kuntaliitto. Lappalainen, S, Reijula, K, Tähtinen, K ym. (2016). Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämi- seen. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/129932 Leppänen H, Peltonen M, Komulainen H, Hyvärinen A (2017). Otsonointi sisäympäristöissä – kirjallisuuskatsaus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-837-1 Louhelainen K, Santonen T, Moisa J, Stockmann-Juvala H, Pennanen S, Lapinlampi T (2016). Bio- sidit ja korjausrakentaminen. http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-632-6(PDF) Mendell MJ, Mirer AG, Cheung K ym. (2011). Respiratory and allergic health effects of dampness, mold, and dampness-related agents: a review of the epidemiologic evidence. Environ Health Perspect. 119:748-56. Myyryläinen, L (2003). Kiinteistön kunnossapidon ja elinkaaren hallinta. Suomen kiinteistöliitto. Norbäck D, Zock JP, Plana E ym. (2011). Lung function decline in relation to mold and dampness in the home: the longitudinal European Community Respiratory Health Survey ECRHS II. Thorax. 66(5):396- 401 Norbäck D, Zock JP, Plana E ym (2013). Mould and dampness in dwelling places, and onset of asthma: the population-based cohort ECRHS. Occup Environ Med. 70:325-31. Pekkanen J, Hyvärinen A, Haverinen-Shaughnessy U ym. (2007). Moisture damage and childhood asthma: a population-based incident case-control study. Eur Respir J. 29:509-15. Pekkanen J, Lampi J (2015). Rakennusten kosteus- ja homevauriot ja terveys. Duodecim 131:1749-55. Pekkola, V, Metiäinen, P, Mussalo-Rauhamaa, H ym. (2011). Kehitysehdotuksia kuntien julkisten ra- kennusten sisäilmaongelmien vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Ympäristöministeriö. Pitkäranta, M (Toim.) (2016). Ympäristöopas 2016: Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kunto- tutkimus. Ympäristöministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75517 Quansah R, Jaakkola MS, Hugg TT ym. (2012). Residential dampness and molds and the risk of devel- oping asthma: a systematic review and meta-analysis. PLoS One 7:e47526. Rakennushankkeen kosteudenhallintaprosessi. http://kosteudenhallinta.fi 80 RT 07-10805 (2003). Terveen talon toteutuksen kriteerit. Kriteerit ja ohjeet toimitilarakentamiselle. Ra- kennustietosäätiö RTS. RT 07-10832 (2004). Terveen talon toteutuksen kriteerit. Kriteerit ja ohjeet asuntorakentamiselle. Ra- kennustietosäätiö RTS. RT 07-10946 (2009). SISÄILMASTOLUOKITUS 2008 Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset. Rakennustietosäätiö RTS. RT 14-11197 (2015). Rakenteiden ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein. Rakennustietosäätiö RTS. Salonen, H, Lahtinen, M, Lappalainen, S ym. (2015). Kosteus- ja homevauriot – Ratkaisuja työpaikoille. Työterveyslaitos. Sauni R, Verbeek JH, Uitti J ym. (2015). Remediating buildings damaged by dampness and mould for preventing or reducing respiratory tract symptoms, infections and asthma. Cochrane Database Syst Rev. (2):CD007897. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015. Annettu Helsingissä 23.4.2015. Suomen virallinen tilasto (SVT): Korjausrakentaminen [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-2958. Rakennusten Ja Asuntojen Korjaukset 2015. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.2.2017]. Suunnitelmallinen kiinteistönpito. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Rakentaminen/Korjaustieto/Taloyhtiot/Suunnitelmallinen_kiinteistonpito Tischer C, Chen CM, Heinrich J (2011a). Association between domestic mould and mould compo- nents, and asthma and allergy in children: a systematic review. Eur Respir J. 38:812-24. Tischer CG, Hohmann C, Thiering E ym. (2011b), Meta-analysis of mould and dampness exposure on asthma and allergy in eight European birth cohorts: an ENRIECO initiative. Allergy. 2011 Dec;66(12):1570-9. TM Rakennusmaailma (4/12). Tiukkaa tietoa puhdistustehoista. Työterveyslaitos 2011. Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. http://www.hometalkoot.fi/file/15813.pdf Työterveyslaitos 2016. Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. http://www.hometalkoot.fi/file/15862.pdf Ung-Lanki, S, Turunen, M, Hyvärinen, A (2017) Kuntien toimintatavat koulujen sisäilmaongelmien hal- linnassa ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-836-4 Vehmaskoski, T (2013). Rakennetun omaisuuden tila 2013. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. Vinha, J (2009). Rakennusten rakennusfysikaalisen suunnittelun ja rakentamisen periaatteet. Rakenta- jain kalenteri 2009. Rakennustieto. von Mutius E, Vercelli D (2010). Farm living: effects on childhood asthma and allergy. Nat Rev Immu- nol. 10(12):861-8. WHO Guidelines for Indoor Air Quality: Dampness and Mould. Geneva: World Health Organization 2009. 81 LIITE 1. KORJAUSTEN JÄLKEISEN SIIVOUKSEN VAIKUTUS - KIRJALLISUUSKATSAUS Ulla Haverinen-Shaughnessy, THL Aiheesta on tehty vähän tutkimusta. Näin ollen katsauksessa käytiin läpi myös Suomessa ja muissa maissa annettu ohjeistus siivoukselle. 1. Yhteenveto Suomessa käytetyistä ohjeista rakennuksen siivoamiselle ja irtaimiston puhdistamiselle Katsauksessa tarkasteltiin Suomessa käytettyjä ohjeita rakennuksen siivoamiselle ja irtaimis- ton puhdistamiselle kosteus- ja homevauriokohteissa. Korjausten jälkeistä siivousta on käsi- telty ohjeissa ”Homevaurioituneen rakenneosan puhdistusohje” /1/, ”Ohje siivoukseen ja ir- taimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen” /2/ ja ”Homevaurioitu- neen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi poistaa” /3/. Puhdistustyö osana korjaushanketta /1/ Kosteus- ja homevaurioiden korjausten erityispiirteiden takia puhdistustoimet otetaan huomi- oon koko työmaata koskevissa suunnitelmissa. Korjaussuunnitelmissa otetaan huomioon myös se, missä korjattavan tilan irtaimisto säilytetään tai miten se suojataan korjausten ajan ja se, miten ja missä irtaimisto puhdistetaan ennen uudelleen käyttöönottoa. Jos mahdollista, homevaurioiden purku- ja puhdistustyöt tehdään kerralla koko työmaan laajuisesti ennen varsinaisen korjausrakentamisen aloittamista, mikä helpottaa epäpuhtauksien hallintaa työ- maalla ja parantaa korjaustyönaikaisia työskentelyolosuhteita. Tärkeä osa kokonaispuhdis- tusta on puhdistustoimenpiteiden ja -olosuhteiden dokumentointi. Ohjeessa käsitellään rakennusmateriaalien yleiset puhdistusmenetelmät: vaurioituneen pin- takerroksen poisto mekaanisesti, pinnan puhdistaminen liasta ja pölystä, hajujen poisto ja desinfiointi. Lisäksi käsitellään eri rakennusmateriaaleille sopivia puhdistustapoja. Oikein toteutettu siivous helpottaa ja nopeuttaa tilojen käyttöönottoa ja tilanteen pa- laamista normaaliksi /2/ Homevaurioituneissa rakennuksissa sisäilmaan kulkeutuu usein homepölyä ja homeiden aineenvaihduntatuotteita, joista osa tunnistetaan hajuina. Homepöly koostuu itiöistä ja rih- maston kappaleista ja homeen haju erilaisista kaasumaisista kemiallisista yhdisteistä. Homevaurioituneiden rakenteiden purkamisen ja korjaamisen aikana homepölyn määrä si- säilmassa kasvaa merkittävästi. Homepölyn leviäminen korjattavasta tilasta ympäröiviin tiloi- hin vähenee esim. korjattavan tilan osastoinnilla ja alipaineistuksella. Kosteus- ja homere- montin viimeisenä vaiheena rakennussiivouksen jälkeen tehdään siivous ja irtaimiston puh- distus. Hyvin ja oikein toteutettu siivous helpottaa ja nopeuttaa tilojen käyttöönottoa ja tilan- teen palaamista normaaliksi. Siivouksen periaatteet, aikataulu ja valvonta 1. Pölyn leviämistä estetään kosteus- ja homevaurioiden purku- ja korjaustöissä - Siirtämällä irtonaiset kalusteet, materiaalit ja helposti irrotettava sisustus puhdistetta- vaksi sellaisiin tiloihin, joissa ei ole kosteus- ja homevaurioita. Puhdistetut tavarat tuodaan takaisin tilaan vasta korjausten ja loppusiivouksen jälkeen. 82 - Huolehtimalla, ettei vaatteiden ja jalkineiden mukana kulkeudu likaa/epäpuhtauksia puhtaisiin tiloihin: estämällä lian kulkeutumien puhtaille alueille vaihtomattojen tai tar- ramattojen avulla ja tarvittaessa vaihtamalla työvaatteet ja varusteet erillisissä sulku- huoneissa. - Sulkemalla koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä korjausalueelta. - Osastoimalla purkualue erilleen muista tiloista purkutöiden aloittamisesta homesiivo- uksen lopettamiseen asti. 2. Siivouksen aikataulu - Normaali rakennussiivous tehdään korjausten lopettamisen jälkeen. Ilmanvaihtolait- teiden ja kanavien puhdistus tehdään tarvittaessa: mikäli niissä on ollut mikrobikas- vua, niihin on päässyt homepölyä tai edellisestä puhdistuksesta on kulunut yli viisi vuotta. - Ilmanvaihtojärjestelmän suodattimet vaihdetaan ja puhdistetaan (päätelaitteet). - Tilat siivotaan pölyttömiksi ilmanvaihtojärjestelmän puhdistuksen jälkeen. Pölyttö- mäksi siivous ajoitetaan vähintään kahdelle eri päivälle. Ensimmäisenä päivänä suo- ritetaan imurointi ja toisena pyyhintä. 3. Pölyttömäksi siivouksen jälkeen ilmanvaihto säädetään, sen toiminta testataan ja se käynnistetään. 4. Korotettua siivoustasoa ylläpidetään 1-2 kuukauden ajan. Siivouksessa noudatetaan samoja periaatteita kuin muissakin perusteellisissa siivouksissa. Erona normaaliin perusteelliseen siivoukseen on siivoojan suojautuminen hengityksen- suojaimella ja suojavaatteilla sekä HEPA- suodattimilla varustettujen pölynimureiden käyttö. Siivousjärjestys Oikealla siivousjärjestyksellä estetään pölyn ja lian siirtyminen tiloista toisiin. Tämä edellyttää seuraavia seikkoja: jätteiden käsittely on asianmukaista, kulkua siivottujen ja siivoamattomien tilojen välillä rajoitetaan, huoneet siivotaan yksi kerrallaan ja käytävä siivotaan viimeiseksi. Siivouksessa edetään puhtaammasta tilasta likaisempaan päin, siivoaminen tehdään ylhäältä alaspäin (myös alas lasketut katot, niiden pinnat ja yläpuolinen tekniikka), siivousvälineet vaihdetaan tai puhdistetaan siirryttäessä tilasta toiseen ja siivotut tilat merkitään sekä suoja- taan pölyn leviämiseltä. Irtaimiston puhdistamisen vaiheet ja periaatteet Irtaimisto tulee siirtää pois homevaurioituneista tiloista jo ennen purku- ja korjaustöiden aloit- tamista. Irtaimiston puhdistamiseen käytettävä alue on kokonaisuudessaan eristettävä muista tiloista väliaikaisilla osastoivilla suojaseinillä tai riittävä osastointi varmistetaan muulla vastaa- valla toimenpiteellä. Puhdistustilan ilmanvaihto järjestetään koneellisesti siten, että puhdistus- tila on alipaineinen ja puhdistustyössä mahdollisesti irtoava pöly johdetaan suodattimella varustetun puhaltimen kautta ulos. Korvausilma puhdistustilaan tulee järjestää mieluiten suo- dattimen läpi (HEPA-suodatus / vähintään F7 suodatin). Puhdistustilaan siirretään irtaimistoa siten, että työskentelylle jää riittävästi tilaa. Puhdistettu irtaimisto siirretään heti puhdistuksen jälkeen puhtaisiin, vauriottomiin tiloihin. Puhdistustila siivotaan puhdistettavien irtaimistoerien välillä. Kaikki selvästi homehtunut tavara, jossa on homepilkkuja tai pintahometta sekä selvästi ho- meelle haisevat tavarat uusitaan. Mikäli kalusteissa tai tavaroissa ei ole hometta tai selvää hajua, riittää yleensä perusteellinen puhdistus. Mikäli puhdistuksen jälkeen huomataan ko. 83 kalusteiden tai tavaroiden aiheuttavan oireita, kannattaa ne silloin uusia kokonaan. Asiakirjo- jen ja arvotavaran asianmukaisista jatkotoimenpiteistä tulee erikseen neuvotella. Kovista pinnoista homepölyn puhdistaminen on helpompaa kuin pehmeistä pinnoista, joihin homeen hajukin tarttuu vahvemmin. Ohjeessa annetaan erilliset ohjeet seuraavien tavaroiden puhdis- tukseen: tekstiilit, pehmeät pinnat, elektroniset laitteet, ATK-laitteet ja arkistomateriaalit. Sellaisten rakenneosien puhdistaminen, joita ei voida poistaa /3/ Lähtökohtana on, että rakennusmateriaalissa olevat elävät ja kuolleet mikrobit, kuten home itiöineen ja rihmastonkappaleineen, bakteerisolut, hiivat ja levät saadaan poistetuksi mahdol- lisimman hyvin. Materiaalia ei voida poistaa tyypillisesti silloin, kun se on osa rakennusta kannattelevaa nk. kantavaa rakennetta tai siitä on rakennettu paksuja, vaikeasti purettavia rakenteita. Kun em. rakenteista on vaurioitunut vain pintakerros, ne puhdistetaan mekaani- sesti poistamalla pintakerrosta terveeseen materiaaliin saakka. Ohjeessa on mainittu seuraa- vat materiaalit, joiden pintakerrosta on käsitelty edellä mainitulla tavalla: betoni, savi- ja kalk- kihiekkatiili, kevytbetoni, kevytsorabetoni (kiviaineiset materiaalit), massiivi-, liima-, kertopuu ja vanerit (huokoiset ja runsasravinteiset materiaalit), sekä polyuretaani- ja polystyreenieris- teet (umpisoluiset solumuovieristeet). Homevaurio tai haitta-ainekorjausten erityispiirteinä on käsitelty työturvallisuusnäkökulmia, puhdistustoimenpiteiden mitoittamista ja riskejä, puhdistustoimien suunnittelua, toteutusta ja valvontaa, puhtauden hallintaa sekä tyypillisiä homevauriokorjauksen epäonnistumiseen joh- tavia syitä. Ohjeen mukaan tärkeimpiä keinoja epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi on käyttää sellaisia työmenetelmiä, joissa pölyä syntyy mahdollisimman vähän. Verrattuna sii- vousohjeeseen /2/ joitakin lisätoimenpiteitä on esitetty, kuten - Työmaajärjestelyjen suunnittelu mahdollisuuksien mukaan siten, että likaisten ja puhtaiden tilojen välille ei tule työmaan aikaista kulkua vaan kulku likaiselle alu- eelle toteutetaan esimerkiksi suoraan ulkokautta - Tarpeetonta tavaroiden siirtelyä tai henkilöliikennettä puhtaan ja likaisen tilan vä- lillä vältetään - Likaisesta tilasta puhtaaseen tilaan vietävät tavarat suojataan ensin esim. muo- visäkkiin tai puhdistetaan huolellisesti sulkutilassa - Harjan sijaan käytetään lastaa ja imuria - Työskentelytila pyritään pitämään koko työskentelyajan mahdollisimman puhtaa- na. 2. Muissa maissa annettuja ohjeita rakennuksen siivoamiselle ja irtaimiston puhdistamiselle Hankkeessa selvitettiin myös muissa maissa käytettyjä ohjeita rakennuksen siivoamiselle ja irtaimiston puhdistamiselle kosteus- ja homevauriokohteissa. Internetin kautta hakemalla löytyi ohjeita lähinnä Yhdysvalloista. Institute of Inspection Cleaning and Restoration Certification (IICRC) Uusi ANSI/IICRC S520-2015 -standardi /4/ käsittelee toimintatapoja rakennusten homevau- riokorjauksissa mukaan lukien myös niihin kuuluvat järjestelmät ja irtaimiston. Standardi on suunnattu korjauksia suorittaville tahoille. Tilat on määritelty mikrobiologisen tilanteen mu- kaan kolmeen luokkaan: 1) tila, jossa vallitsee normaali mikrobiekologia, 2) tila, jossa on vau- rioista peräisin olevia homeitiöitä ja fragmentteja ja 3) tila, jossa esiintyy mikrobikasvua. Pää- korjausperiaatteena on vaurioituneiden materiaalien poisto. Mikrobien myrkyttämistä, kapse- lointia tai mikrobien leviämisen estämistä muilla tavoilla ei pidetä riittävänä. Korjattujen raken- teiden voidaan katsoa olevan kunnossa, kun niissä ei esiinny kontaminaatiota eikä likaa ja kun pinnat ovat silmin nähden puhtaita pölystä. Lisäksi korjatuissa tiloissa ei saisi esiintyä 84 homeen hajua. Tällöin rakenteen, järjestelmien ja irtaimistojen katsotaan palanneen luokkaan 1. Tämän tilanteen toteaminen (korjausten jälkitarkastus) tulisi tehdä korjauksen tekijästä riippumattoman tahon toimesta. Kosteusvaurion syy tulee korjata, jotta ongelma ei toistu. Materiaalit, jotka voidaan säästää, tulee kuivata hyväksyttävään kosteuspitoisuuteen. Standardi käsittelee myös vaurioiden tut- kimista ja korjauksen toteutusta ml. korjausten tekijöiden pätevyys, työterveys ja turvallisuus, hallinnolliset toimenpiteet (dokumentointi, riskinhallinta, sopimuskysymykset), vaurioiden tutkiminen ja arviointi, rajoitukset ja ristiriidat. Korjauksen suunnitteluun kuuluu suojaukset, paineolosuhteiden hallinta, haitallisten aineiden käsittely, turvallisuus ja terveys, kontaminoi- tuneiden materiaalien käsittely, siivous, jätteiden poisto, korjausten jälkitarkastus sekä suoja- usten poisto. Huokoiset materiaalit (kuten eristeet), joissa on mikrobikasvua, tulee standardin mukaan poistaa, mutta muut materiaalit (kuten puu) voidaan HEPA-imuroida ja puhdistaa. Pienet homekasvustot ei-huokoisilla materiaaleilla voidaan yleensä poistaa HEPA-imurilla ja kos- teapyyhinnällä. Märkäpesua tulee mahdollisuuksien mukaan välttää. Kostuneet materiaalit tulee kuivata. Työssä tulee käyttää tarkoituksenmukaisia siivoustapoja, joiden avulla mini- moidaan pölyn muodostuminen ja leviäminen. Materiaalien tarpeetonta rikkomista tulee vält- tää. Materiaalit tulee käsitellä mahdollisimman lähellä kontaminaation lähdettä sen leviämisen estämiseksi. Sähkösahan tms. pölyä levittävien sähkötyökalujen käyttöä ilman kohdepoistoa tulee välttää. Työskentelyalueet tulee pitää pölyttöminä ja jätteet tulee pakata välittömästi. Purkujätettä ei tarvitse pakata, jos sen voi viedä suoraan ulos tilasta. Uusia materiaaleja ei tulisi asentaa ennen jälkitarkastusta, mutta jos sitä ei voida välttää, tulee myös uudet materi- aalit puhdistaa. Varsinaista siivousta käsittelee standardin kappale 12.2.9. Sen mukaan HEPA-imurilla ja kosteapyyhinnällä suoritettava siivous tulee aloittaa puhtaimmista alueista ja edetä likaisimpia alueita kohti, ylhäältä alaspäin sekä korvausilman lähteestä poistoon päin. Myös mahdolliset sulkutilat tulee siivota. Kontaminoituneiden materiaalien poisto on suositeltavaa, biosidien ja homeenestoaineiden käyttöä tulee välttää. Niiden käyttöä tulee harkita vain erikoistapauksis- sa ja niiden käytön tulee perustua asiantuntijan arvioon. Käytössä tulee noudattaa em. aineita koskevia lakeja ja määräyksiä. Homeenestoaineiden käyttö voi vaikeuttaa jälkitarkastusta, jos ongelman poistumista ei voida homeenestoaineista johtuen varmuudella todentaa. Irtaimiston säilyttämiseen ja mahdolliseen käsittelyyn vaikuttaa tilan kontaminaation laajuus, mikrobiologista tilaa kuvaava luokka (1-3, kts. edellä) sekä irtaimiston materiaalin ominaisuu- det (huokoisuus). Muita päätöksiin vaikuttavia tekijöitä ovat irtaimiston arvo, tarvittavat toi- menpiteet (esim. voidaanko puhdistaa paikan päällä), erikoisammattilaisten tarve (esim. tai- deteokset, harvinaiset kirjat, korvaamaton tunnearvo, yms.) sekä näytteenottoon, analyysei- hin ja puhtauden arviointiin liittyvät tekijät. Mikäli irtaimiston puhdistamisella ei voida varmuu- della saavuttaa luokkaa 1, tulee omistajan tehdä lopullinen päätös irtaimiston säilyttämisestä tai hävittämisestä. Ennen kuin irtaimistoa siirretään kontaminoituneelta alueelta pois, tulee tehdä inventaario, joka sisältää dokumentoidun arvion kunnosta esim. valokuvaamalla. Inventaariossa listataan ja numeroidaan kukin esine, niiden lukumäärä ja kontaminaatio (luokat 1-3) sekä sijainti. In- ventaario esitetään tilaajalle hyväksyttäväksi, jonka jälkeen vastuu irtaimistosta siirtyy työn tekijälle. Irtaimiston hävittämiselle on saatava kirjallinen lupa. Mikäli irtaimisto kontaminoituu käsittelyn tai kuljetuksen yhteydessä, on ne puhdistettava sovitulle tasolle. Puhdistustyön tavoitteena on saavuttaa edellä esitetty luokka 1. Puhdistustyö voidaan tehdä tilanteen mu- kaan joko ulkona tai erillisessä kammiossa. Irtaimiston puhdistamiseen käytetään tarkoituk- senmukaisia menetelmiä. Näitä ovat mm. - HEPA-imurointi - Ilmapuhallus (ulkona tai erillisessä ilmastoidussa tilassa) - Veden avulla (painepesua tulee käyttää rajoitetusti esim. ulkona, kun lian leviä- misestä ei ole haittaa ) - Lian mekaaninen poisto (lian ja pölyn leviäminen huomioitava). 85 Huokoiset materiaalit, joissa esiintyy mikrobikasvua (luokka 3) eivät ole yleensä puhdistetta- vissa luokkaan 1. Irtaimisto, missä on vauriosta peräisin olevaa homepölyä (luokka 2), voi- daan useimmiten puhdistaa käyttäen soveltuvia menetelmiä. Näitä ovat tyypillisesti HEPA- imurointi ja pehmeä harjaus. Ilmapuhallusta voi harkita, jos on mahdollista käyttää erillistä työskentelytilaa suojauksineen. Puhdistuksen tulee alkaa ja loppua HEPA-imuroinnilla. Ei- kontaminoituneet huokoiset materiaalit on suojattava korjaustyön ajaksi kontaminaation vält- tämiseksi. Puolihuokoiset materiaalit, joissa on vaurioista peräisin olevaa homepölyä (luokka 2), voidaan useimmiten puhdistaa käyttäen soveltuvia menetelmiä. Puolihuokoiset materiaalit, joissa on mikrobikasvua (luokka 3), voidaan puhdistaa, mutta niihin saattaa jäädä värjääntymiseen tai vaurioitumiseen viittaavia jälkiä. Kovat materiaalit (luokat 3 ja 2) voidaan useimmiten puhdis- taa. Korjausten jälkeinen arviointi perustuu yleensä aistinvaraiseen tarkastukseen. Korjaus katso- taan tehdyksi, kun tilassa ei ole vaurioituneita (epäpuhtaita) materiaaleja tai irtaimistoa eikä pinnoilla ole pölyä. Jäljellä olevan irtaimiston tulee olla luokassa 1. Pinnan puhtautta voidaan tarkastella silmämääräisen tarkastelun lisäksi myös esim. pyyhkimällä pintaa valkoisella pyyhkeellä. Mikäli materiaaleja ei voida puhdistaa luokkaan 1, tulee ne hävittää omistajan luvalla tai omistajan on otettava kontaminoituneet materiaalit vastatakseen. Kokolattiamatto- jen puhdistusta sekä (kangas) päällysteiden puhdistusta käsitellään erillisissä standardeissa (IIRCR S100 sekä S300). Erityisissä tilanteissa voidaan vaatia korjausten onnistumisen varmistamista ulkopuolisen sisäympäristöasiantuntijan toimesta. Ulkopuolinen asiantuntija voi käyttää subjektiivisten havaintojen lisäksi objektiivisia mittauksia (esim. kosteusmittauksia) ja ympäristönäytteenot- toa. Tehdyt korjaukset ja sen päättyminen dokumentoidaan. New York City Department of Health and Mental Hygiene New York Cityn ohje homevaurioiden arvioinnista ja korjaamisesta vuodelta 2008 on tarkoi- tettu rakennusten omistajille, käyttäjille, korjaajille ja konsulteille. /5/ Korjauksen pääperiaat- teet ovat samoja kuin muissakin dokumenteissa. Korjaustarve voidaan useimmiten arvioida aistinvaraisen tarkastuksen perusteella, näytteenottoa ei yleensä tarvita. Puhdistukseen liitty- vät ohjeet ovat pääpiirteissään samat kuin uudessa IIRCR standardissa. Ohjeistus on jaoteltu huokoisille, puolihuokoisille ja koville materiaaleille. Valitun puhdistusmenetelmän tulee olla mahdollisimman hellävarainen. Yleisimpinä puhdistusmenetelminä käytetään saippuaa tai puhdistusaineliuosta. Ne materiaalit, joita ei hävitetä, tulee kuivata ja puhdistaa homeesta. Myös mahdollisesti vaurioitumattomiin materiaaleihin levinneet itiöt ja fragmentit tulee mah- dollisuuksien mukaan poistaa. HEPA-imurin käyttö on suositeltavaa sekä korjattavissa tilois- sa että niihin yhteydessä olevissa tiloissa. Desinfiointiaineiden ja biosidien käyttöä ei suositel- la kuin erityistapauksissa. Siivousta varten tehdään tapauskohtainen suunnitelma ja korjauk- sen jälkeen korjattavan kohteen tulee olla vapaa homeesta, pölystä ja liasta. Environmental Protection Agency (EPA) EPA:n ohje vuodelta 2010 on tarkoitettu asuntojen omistajille ja vuokralaisille. /6/ Ohjeessa kuvataan, kuinka homekasvu puhdistetaan ja ennaltaehkäistään. Pienet (alle 1 m 2 ) homeiset pinnat voi ohjeen mukaan puhdistaa itse ilman erillisiä toimenpiteitä. Puhdistusmenetelminä käytetään yleisesti vettä ja puhdistusainetta, jonka jälkeen puhdistetut pinnat kuivataan. Huo- koiset materiaalit heitetään pois. Korjauksen jälkeen näkyvää hometta tai hajua ei tule esiin- tyä. Kemikaalien ja biosidien käyttöä ei suositella. Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomessa laaditut ohjeet ovat yksityiskohtaisempia ver- rattuna Yhdysvaltalaisiin ohjeisiin. Vaikuttaa myös siltä, että monista maista ei välttämättä löydy ohjeistusta kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeisen siivouksen toteuttamiselle. 86 3. Tutkimukset, joissa on tarkasteltu korjauksen jälkeisen sii- vouksen vaikutuksia Sauni ym. tarkastelivat katsausartikkelissaan korjausten vaikutuksia hengitystieoireisiin ja infektioihin. /7/ Korjaukset vaihtelivat eri tutkimuksissa pelkästä näkyvän homeen puhdistuk- sesta kokonaisvaltaisiin korjauksiin. Erään tutkimuksen (Burr ym. 2007) mukaan 6 – 12 kuu- kautta näkyvän homeen puhdistuksen jälkeen tutkimusryhmässä (asuintaloja) esiintyi merkit- sevästi vähemmän astmaoireita kuin vertailuryhmässä (asuintaloja, joissa edelleen näkyvää hometta). /8/ Koko katsauksen johtopäätöksenä Sauni ym. löysivät kohtalaisen paljon tukea sille, että korjaukset vähentävät astmaoireita, astmalääkityksen käyttöä ja hengitystieinfektioi- ta. Brandt ym. (2006) käsittelivät raportissaan strategioita homeen aiheuttamien haittojen vähen- tämiseksi hurrikaanien ja tulvien jälkeen. /9/ Raportissa käsitellään yleisiä ohjeita homevau- rioituneiden materiaalien ja irtaimiston puhdistamiseen, suojautumiseen ja terveysriskin arvi- ointiin tulva-alueilla. Raportissa suositellaan mm., että henkilöt joilla on hengitystiesairauksia, allergioita, astma tai heikentynyt immuunijärjestelmä, välttäisivät mahdollisuuksien mukaan osallistumasta homeen puhdistukseen. Raportissa suositellaan myös julkisen terveydenhuol- lon seurantajärjestelmän kehittämistä korjattuihin tiloihin palanneiden henkilöiden osalta ter- veysvaikutusten ja korjausten onnistumisen arvioimiseksi. Johanning ym. (2014) tarkastelivat kirjallisuuskatsauksessaan niin ikään toimenpiteitä liittyen hurrikaanien ja tulvien aiheuttamiin vesivahinkoihin. /10/ Katsauksessa suositellaan vaurioi- tuneiden materiaalien systemaattista poistoa ja puhdistamista ”saippualla ja vedellä” sekä useimmissa tapauksissa tehokasta pölyjen imurointia. Lisäksi todetaan, että biosidien käyt- töä tulisi välttää. Katsauksessa mainitaan lisäksi, että Yhdysvalloissa kuten monissa muissa- kaan maissa ei ole erityisiä lakeja tai pakkokeinoja, jotka säätelisivät arviointia, korjausten jälkeistä siivousta tai korjaustoimenpiteitä. Katsauksessa viitataan laajasti käytettyyn New York City Guidelines- dokumenttiin /4/, joka perustuu asiantuntijoiden näkemykseen ja ohjeis- taa pääasiassa näkyvän homeen arviointiin ja korjauksiin. Katsauksessa tuodaan esille, että näkyvän homeen lisäksi myös ”piilevät” homevauriot tulisi selvittää ja korjata. Joidenkin väes- töryhmien osalta, kuten hyvin nuoret ja vanhat sekä huonon vastustuskyvyn omaavat henki- löt, tulisi harkita erityistoimenpiteitä altistumisen välttämiseksi. Korjaustoimenpiteiden tulisi alkaa niin pian kuin mahdollista. Kirjoittajat mainitsevat myös, että olemassa olevasta ohjeis- tuksesta huolimatta tietoa ohjeiden noudattamisesta ja niiden vaikutuksista ei juuri ole. Carlson ja Mullane (2014) käsittelevät artikkelissaan toimenpiteitä kosteusongelmien ratkai- semiseksi ja ehkäisemiseksi yliopistorakennuksissa. /11/ He suosittelevat systemaattisen toimintatavan kehittämistä ongelmien arviointiin ja dokumentointiin. Yliopistorakennuksissa on usein erityistiloja, kuten laboratorioita, kirjastoja, asuintiloja ja klinikoita. Julkaisun mukaan korjausten aloittaminen 48 tunnin kuluessa vahingon sattumisesta säästää resursseja. Haitta- aineiden, kuten asbestin ja lyijyn esiintyminen tulisi olla tiedossa ennakkoon, jotta vältytään korjausten viivästymisestä haitta-aineiden selvitysten takia. Lämpökameraa ja kosteusmitta- uksia suositellaan käytettävän rinnakkain ongelmien kartoituksessa. Mikrobinäytteitä voidaan käyttää korjausten onnistumisen arvioinnin tukena. Kirjoittajien mukaan säännöllisellä siivo- uksen yhteydessä tehtävillä havainnoilla voidaan ennaltaehkäistä ongelmien pahenemista. Peitzsch ym. (2012) selvittivät eri kemiallisten käsittelytapojen vaikutuksia mikrobikontaminoi- tuneisiin materiaaleihin. /12/ Kemialliset ja mikrobiologiset analyysit tehtiin ennen käsittelyä, välittömästi käsittelyn jälkeen, kuuden viikon kuivumisajan jälkeen ja kuusi viikkoa uudelleen- kastumisen jälkeen. Mikään testatuista käsittelymenetelmistä ei kokonaan eliminoinut elinky- kyisiä homeita tai niiden tuottamia toksiineja. Osa menetelmistä (boori- ja ammonium- pohjaiset kemikaalit sekä oksidointi) vähensivät S. chartariumin muodostaminen homemyrk- kyjen määrää ja ammonium-pohjainen käsittely vähensi A. versicolorin muodostamien ho- memyrkkyjen määrää. Kirjoittajat korostavat johtopäätöksissään mikrobikasvun ennaltaeh- käisyä. Huttunen ym. (2010) selvittivät otsonointi- ja höyrypesun vaikutusta huonekalujen mikrobipi- toisuuksiin ja immunotoksiseen potentiaaliin. /13/ Mikrobipitoisuuksia tarkasteltiin sekä mikro- bien elinkykyyn perustuvalla viljelymenetelmällä ja sekä elävät että kuolleet mikrobit havait- sevalla qPCR (quantitative polymerase chain reaction)- menetelmällä. Elinkykyisten mikrobi- 87 en pitoisuudet pääsääntöisesti pienenivät käsittelyjen jälkeen. Yhdistetty höyrypesu- ja ot- sonointikäsittely oli tehokkaampi kuin pelkkä otsonointikäsittely. Myös pölyn immutoksinen potentiaali pääasissa väheni käsittelyjen myötä, mutta qPCR-menetelmällä havaittiin, että puhdistuskäsittelyt eivät poistaneet irtaimistosta kaikkea mikrobiainesta. Joissakin tapauksis- sa pölyssä havaittiin käsittelyjen jälkeen jopa hieman enemmän mikrobeja ja immunotoksista potentiaalia. Aiheeseen suoraan liittyvän tutkimustiedon ollessa vähäistä tehtiin myös suppea tarkastelu kirjallisuuteen liittyen kolmeen keskeiseen mekanismiin, joiden kautta esim. vaurioiden jäljiltä puhdistettu irtaimisto voisi aiheuttaa oireita: 1) mikrobijäämät (onko niitä sellaisissa pitoisuuk- sissa, että voisivat aiheuttaa esim. tulehdusreaktiota), 2) haju sinänsä ja 3) hajuun liitetyt merkitykset. Näistä ensimmäistä mekanismia ei voitu tarkastella tutkimustiedon nojalla, koska mikrobipitoisuuksien mittaamista ei suositella kuin tietyissä erityistapauksissa eikä mikrobi- jäämiin liittyvää tutkimustietoa siksi ole saatavilla. THL:n omassa projektissa tarkasteltiin menetelmiä, joiden avulla on mahdollista arvioida kor- jausten onnistumista. /14/ Tutkimuskohteissa tehtiin rakennusteknisten tarkastelujen lisäksi mikrobiologisia tarkasteluja ja terveysselvityksiä. Kuudesta kohteesta kolmen kohteen korja- ukset arvioitiin teknisesti onnistuneiksi. Näistä kolmesta yhdessä havaittiin mikrobiologisen tilanteen selvästi parantuneen ja kahdessa muussa kohteessa havaittiin jonkinasteista paran- tumista. Oireiden suhteen tilanne oli vielä epäselvempi: yhdessä havaittiin osittaista oireilun vähenemistä, yhdessä tilanne ei parantunut ja yhden tilannetta ei voitu arvioida, koska koh- teen oirekyselyn vastausprosentti jäi liian pieneksi. Ylipäätään oireilun liittäminen yksittäisten rakennusten vaurioihin ja tehtyihin korjauksiin on hyvin epävarmaa, koska oireisiin vaikuttavat hyvin monet eri tekijät, joiden mittaaminen objektiivisesti on vaikeaa. Haju sinänsä jo pystyy aiheuttamaan merkittävää oireilua. /15/ Esimerkiksi Claeson ym. (2009) havaitsi altistuskokeilla, että altistuminen korkeille MVOC pitoisuuksille (mikrobiperäi- set haihtuvat orgaaniset yhdisteet) ilman nenäklipsiä pahensi iho-oireita. /16/ Tästä syystä näkyvän homeen siivoamisen lisäksi lienee tärkeää pyrkiä siivoamaan myös hajuttomaksi. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että oireita pahentaa, jos kyseessä on tuttu haju, johon on aiemminkin liittynyt oireilua tai jonka ajatellaan voivan aiheuttaa oireita (esim. Dalton ym. 1997). /17/ Tällöin voi kyseessä olla ns. negatiivinen harha. LÄHTEET 1. Hometalkoot 2016. Homevaurioituneen rakenneosan puhdistusohje. http://www.hometalkoot.fi/file/15921.pdf 2. Työterveyslaitos 2016. Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja home- vauriokorjausten jälkeen. http://www.hometalkoot.fi/file/15862.pdf 3. Hometalkoot 2013. Homevaurioituneen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi poistaa. http://www.hometalkoot.fi/file/15838.pdf 4. ANSI/IICRC S 520-2015. Standard for professional mold remediation, 3rd edition. Insti- tute of Inspection, Cleaning and restoration, Las Vegas, NV, USA 5. New York City Department of Health and Mental Hygiene. Guidelines on Assessment and Remediation of Fungi in Indoor Environments, 2008. 6. EPA. A brief guide to moisture, mold and your home. U.S. Environmental Protection Agency, Office of Air and Radiation, Indoor Environments Division, 1200 Pennsylvania Avenue, N. W., USA, 2010. 7. Sauni R, Uitti J, Jauhiainen M, Kreiss K, Sigsgaard T, Verbeek JH. Remediating buildings damaged by dampness and mould for preventing or reducing respiratory tract symptoms, infections and asthma (Review). Cochrane Database of Systematic Reviews, (2011). 88 8. Burr ML, Matthews IP, Arthur RA, Watson HL, Gregory CJ, Dunstan FDJ et al. Effects on patients with asthma of eradicating visible indoor mould: a randomised controlled study. Thorax 62:766–71 (2007). 9. Brandt M, Brown C, Burkhart J, Burton N, Cox-Ganser J, Damon S, Falk H, Fridkin S, Garbe P, McGeehin M, Morgan J, Page E, Rao R, Redd S, Sinks T, Trout D, Wallingford K, Warnock D, Weissman D. Mold Prevention Strategies and Possible Health Effects in the Aftermath of Hurricanes and Major Floods. CDC, Recommendations and reports. June 9, 2006. 10. Eckardt Johanning E, Auger P, Morey PR, Yang CS, Olmsted E. Review of health haz- ards and prevention measures for response and recovery workers and volunteers after natural disasters, flooding, and water damage: mold and dampness. Environmental Health and Preventive Medicine 19 (2), 93-99 (2014). 11. Carlson NG, Mullane K. A comprehensive plan to reduce losses from water damage at a university. Journal of Chemical Health and Safety, 21 (6), 28–33 (2014). 12. Peitzsch M, Bloom E, Haase R, Must A, Larsson L. Remediation of mould damaged building materials - Efficiency of a broad spectrum of treatments. Journal of Environmen- tal Monitoring 14 (3), 908-915 (2012). 13. Huttunen K, Kauhanen E, Meklin T, Vepsäläinen A, Hirvonen MR, Hyvärinen A, Nevalai- nen A. 2010. The effect of ozonization on furniture dust: Microbial content and immuno- toxicity in vitro. Science of the total environment, 408(11), 2305-2311. 14. Haverinen-Shaughnessy U, Hyvarinen A, Putus T, Nevalainen A. Monitoring success of remediation: Seven case studies of moisture and mold damaged buildings. Science of the Total Environment, 399 (1-3), 19-27 (2008). 15. Quansah R, Jaakkola M, Hugg T, Heikkinen S, Jaakkola J. Residential Dampness and Molds and the Risk of Developing Asthma: A Systematic Review and Meta-Analysis. PLOS ONE, November 7, 2012DOI: 10.1371/journal.pone.0047526 16. Claeson A-S, Nordin S, A. -L. Sunesson A-L, Effects on perceived air quality and symp- toms of exposure to microbially produced metabolites and compounds emitted from damp building materials. Indoor Air 19: 102–112, 2009. 17. Dalton P, Wysocki CJ, Brody MJ, Lawley HJ. The influence of cognitive bias on the per- ceived odor, irritation and health symptoms from chemical exposure. Int Arch Occup En- viron Health 69:407-417 (1997). 89 LIITE 2. ILMANPUHDISTIMIEN KÄYTTÖ SISÄYM- PÄRISTÖISSÄ - KIRJALLISUUSKATSAUS Hanna Leppänen, Anne Hyvärinen, THL Johdanto Ilmanpuhdistimia käytetään monissa kunnissa ja kodeissa ilmanlaadun parantamiseen. Niitä käytetään myös tilanteissa joissa rakennuksessa on todettu home- tai kosteusvaurio ja korja- usta joudutaan odottamaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa riittävää tutkimustietoa siitä, voidaanko ilmanpuhdistimilla vähentää altistumista sisäilman mikrobeille ja näin ollen helpottaa tilaa käyttävien henkilöiden oireilua. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, kuinka tehokkaita ilmanpuhdistimet ovat vähentämään altistumista erilaisille sisäilman epä- puhtauksille ja pystytäänkö niiden avulla poistamaan koettuja terveyshaittoja. Lisäksi selvite- tään eri ilmanpuhdistustekniikoiden mahdollisia haittavaikutuksia. 1 . Ilmanpuhdistimissa yleisesti käytetyt tekniikat Ilmanpuhdistimissa käytetään useita eri tekniikoita. Seuraavaksi on esitetty yleisimmin käy- tössä olevat tekniikat. Mekaaninen suodatus Mekaaninen suodatus on yksinkertainen ja laajasti käytetty ilmanpuhdistustekniikka, jossa hiukkasmaiset epäpuhtaudet sidotaan suodattimeen. Ilma johdetaan suodattimien läpi puhal- linmoottorin avulla. Esisuodatin poistaa karkeamman pölyn, jonka jälkeen ilma kulkee edel- leen pääsuodattimeen. Pääsuodattimen tyyppi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkä kokoisia hiukkasia pystytään poistamaan. Ilmansuodattimet voidaan luokitella eurooppalaisen stan- dardin EN779:2012 mukaan kolmeen eri suodatusryhmään: karkea-, keski- ja hienosuodatti- miin (Taulukko 1). Lisäksi standardissa EN1822:2009 on määritelty korkeamman luokan suo- dattimet, EPA (Efficient Particulate Air filter), HEPA (High Efficiency Particulate Air filter) ja ULPA (Ultra Low Penetration Air filter) (Taulukko 2). Taulukko 1. Ilmansuodattimien luokitus standardin EN779:2012 mukaan (Eurovent 2012). Suodatinryhmä Suodatinluokka Keskimääräinen suo- datuskyky (Ks) synteettisellä pölyllä (%) Keskimääräinen suoda- tustehokkuus (Kt) hiukkaskoolla 0,4 µm (%) Karkeasuodatin G2 50 ≤ Ks < 65 G2 65 ≤ Ks < 80 G3 80 ≤ Ks < 90 G4 90 ≤ Ks Keskisuodatin M5 40 ≤ Kt < 60 M6 60 ≤ Kt < 80 Hienosuodatin F7 80 ≤ Kt < 90 F8 90 ≤ Kt < 95 F9 95 ≤ Kt 90 Taulukko 2. Ilmansuodattimien luokitus standardin EN1822:2009 mukaan (Camfil 2016). Suodatinryhmä Suodatinluokka Kokonaissuodatustehokkuus (%) Kokonaisläpäisy (%) EPA-suodatin E10 85 15 E11 95 5 E12 99,5 0,5 HEPA-suodatin H13 99,95 0,05 H14 99,995 0,005 ULPA-suodatin U15 99,9995 0,0005 U16 99,99995 0,00005 U17 99,999995 0,000005 Suodattimet täyttyvät helposti ja samalla partikkelien poistotehokkuus laskee. Tämä voidaan ehkäistä vaihtamalla suodattimet riittävän usein. Käytetyt suodattimet voivat itsessään toimia kontaminaatiolähteinä, sillä ne muodostavat otollisen kasvualustan mikro-organismeille (Yu et al. 2009). Mekaanisen suodatuksen tehokkuuteen vaikuttavat suodatintyyppi, suodattimen materiaali, ilmavirta ja -nopeus sekä epäpuhtauksien laatu (Zhao et al. 2007). Sähköinen suodatus Sähköiseen presipitaatioon perustuvassa menetelmässä hiukkaset ionisoidaan ja ohjataan sähköiseen kenttään, jossa ne otetaan kiinni vastakkaisesti varattuihin levyihin. Huoltoon kuuluu säännöllinen puhdistus. (Luengas et al. 2015). Osa sähköisistä suodattimista pesee itse itsensä, mutta pesuvesi tulee vaihtaa säännöllisesti. Kuva 1. Sähköisen suodatuksen toimintaperiaate (mukailtu Trion Indoor Air Quality 2016 kuvasta) Ionisaattorit eli ionisoivat laitteet puolestaan perustuvat varattujen ionien levittämiseen ilmaan ja niiden sitoutumisesta hiukkasiin, jolloin hiukkasista tulee varautuneita. Varautuneet hiukka- set voivat kiinnittyä pintoihin kuten seiniin, lattioihin ja huonekaluihin. Vastakkaisesti varautu- neet hiukkaset voivat myös sitoutua toisiinsa muodostaen suurempia partikkeleja, jotka las- keutuvat pinnoille (EPA 2009) Adsorptio Adsorptioon perustuvassa tekniikassa käytetään erilaisia adsorbentti-materiaaleja kuten aktii- vihiiltä, zeoliittiä, silikageeliä, aktivoitua alumiinia, mineraalikalkkia ja joitakin polymeerejä. Aktiivihiili ja hydrofobinen zeoliitti ovat eniten käytettyjä materiaaleja, johtuen niiden suuresta pinta-alasta ja adsorptiotehokkuudesta (Huang et al. 2003; Kim and Ahn 2012). Adsorbentti- na toimiva aine sitoo molekyylejä pinnalleen fysisorption tai kemisorption avulla. Fysisorptios- sa molekyylien adsorptio tapahtuu Van der Waalsin voimiin perustuvien vetovoimien avulla. Kemisorptiossa adsorbentin ja sitoutuvan adsorbaatin pintojen välille syntyy vahva kemialli- nen sidos. (Tikkanen & Mero 2011). Aktiivihiilisuodattimien käyttöikä on melko lyhyt. Niiden teho heikkenee merkittävästi vuodessa. Teho voi laskea merkittävästi jopa kuukaudessa, jos ilmassa on runsaasti epäpuhtauksia. (Heli 2016). 91 Otsonointi Otsonia (O3) tuotetaan teollisesti kolmella tavalla: kylmäplasma- ja koronapurkausmenetel- mällä sekä UV-valolla. Kaikkia näitä menetelmiä käytetään kaupallisesti myytävissä otsonoin- tilaitteistoissa. Otsonigeneraattoreita käytetään Yhdysvaltojen Environmental Protection Agency (EPA) mukaan myös sellaisinaan ilmanpuhdistimina (EPA 2009). Otsoni ja radikaalit hapettavat muun muassa ilmassa ja pinnoilla olevia mikrobiologisia, kemiallisia ja hiukkas- maisia epäpuhtauksia muuttaen niiden rakenteita ja ominaisuuksia. Reaktioissa voi syntyä uusia haitallisia epäpuhtauksia. Syntyneet sekundääriyhdisteet voivat reagoida kaasufaasis- sa uudestaan tuottaen lisää ärsyttäviä ja syövyttäviä sivutuotteita. Otsonointia käytettäessä pitoisuudet ovat erittäin suuria ja haitallisia, eikä otsonointia tule koskaan käyttää ihmisten tai eläinten läsnä ollessa (Leppänen 2017). Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut otsonin voivan aiheuttaa haittaa työntekijöiden terveydelle 0,05 ppm pitoisuutta suuremmilla keski- määräisillä pitoisuuksilla (8 tunnin HTP-arvo 0,05ppm = 106 µg/m 3 ) (Sosiaali -ja terveysminis- teriö 2014). WHO:n antama vastaava ohjearvo otsonialtistukselle (100 µg/m 3 ) (WHO 2005). Fotokatalyyttinen oksidaatio Fotokatalyyttiseen oksidaatioon perustuvassa tekniikassa käytetään katalyyttiä, yleisimmin titaanioksidia (TiO2) jota aktivoidaan UV-säteilyllä. Tässä reaktiossa syntyy elektoroni- aukkopareja, jotka reagoivat hydroksyyli (OH - ) -ryhmien ja vesimolekyylien (H2O) kanssa muodostaen hapettavia hydroksyyliradikaaleja (OH . ), jotka reagoivat edelleen kaasumaisten epäpuhtauksien kanssa hajottaen niitä. (Farhanian and Haghighat 2014; Luengas et al. 2015). Muita yleisesti käytettyjä katalyyttejä ovat ZnO, ZnS, CdS, Fe2O3, SnO2 (Mo et al. 2009). Laitteiden huoltoon kuuluu säännöllinen puhdistus laitevalmistajan ohjeiden mukaises- ti (Heli 2016). Plasmasuodatus Plasma on ionisoitua kaasua, joka koostuu elektroneista, positiivisista ioneista ja neutraaleis- ta partikkeleista (atomit tai molekyylit). Plasma voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin riippuen sen termodynaamisista ominaisuuksista: 1) täysin termodynaamisessa tasapainossa oleva plasma, 2) paikallisesti termodynaamisessa tasapainossa oleva plasma, 3) plasma, joka ei ole lainkaan termodynaamisessa tasapainossa, ns. kylmä plasma tai ei-terminen plasma. Näistä viimeksi mainittua käytetään yleisesti sisäilman puhdistuksessa. Sitä voidaan tuottaa usealla eri menetelmällä: koronapurkauksella vaihtovirralla, tasavirralla tai DBD - menetelmällä (dielectric barrier discharge). Kylmä plasma sitoo hiukkasia elektrostaattisen ilmiön avulla ja tuottaa myös UV-säteilyä, ja on näin ollen tehokas menetelmä poistamaan pienhiukkasia ja mikrobeja. Se myös tuottaa vapaita radikaaleja ja hapettimia, jotka edistävät kemiallisten sidosten rikkoutumista ja esimerkiksi VOC:ien hajoamista hiilidioksidiksi ja ve- deksi. (Luengas et al. 2015). Ultravioletti (UV) -säteily Ultravioletti (UV) -säteily tuhoaa bakteereita, sieniä ja viruksia. Säteily läpäisee mikrobin so- lukalvon ja muuttaa DNA:ta, estäen solun uusiutumisen ja näin ollen johtaa solukuolemaan (EPA 2009). Pintoja ja ilmaa steriloiva vaikutus on vahvin aallonpituusalueella 200 – 365 nm (Luengas 2015). UV-lampun käyttöikä on noin vuosi. UV-säteilytyksen lisäksi tarvitaan suo- datin, joka poistaa mikrobit ja hiukkaset. Myös suodatin tulee vaihtaa säännöllisesti. 2 . Ilmanpuhdistimien vaikutus mikrobeihin Mekaaniseen suodatukseen perustuvissa ilmanpuhdistimissa HEPA -suodattimien on todettu suodattavan hyvin suurempia hiukkasia kuten siitepölyä, huonepölyä, joitakin homeitiöitä ja eläinten hilsettä. Nämä partikkelit kuitenkin laskeutuvat nopeasti ja näin ollen niitä ei pystytä kokonaan poistamaan huoneilmasta mekaanisilla suodattimilla. (EPA 2009). Wen ym. (2014) havaitsivat HEPA -suodattimien suodattavan yli 99 % ilmassa olevista Serratia marcescens bakteereista. Cheong ym. (2004) puolestaan havaitsivat että HEPA-suodattimia käyttämällä sisäilman sienipitoisuudet laskivat 35 %. 92 UV-säteilyä käytetään yleisesti mikrobien tuhoamiseen laboratorioissa, elintarviketeollisuu- dessa ja leikkaussaleissa. Laboratoriokokeissa UV-C lamppujen on todettu inaktivoivan ho- meitiöitä ja bakteereja 50–100 % tehokkuudella (Ko et al. 2002; Kujundzic et al. 2006; Miller and Macher 2000). Menetelmän tehokkuudesta ei ole kuitenkaan olemassa vakuuttavaa kenttätutkimusta (Zhang et al. 2011). Myös plasmaan perustuvassa suodatuksessa syntyy UV-säteilyä, jonka on todettu poistavan viruksia ja bakteereita (Luengas et al. 2015). Labora- toriotiloissa DPD-menetelmällä (dielectric barrier discharge) syntyneellä plasmalla on havaittu bakteereita ja sieniä inaktivoiva vaikutus. Pitoisuudet ovat vähentyneet 85–98 %. (Liang et al. 2012). Fotokatalyyttistä oksidaatiota käytetään pääasiassa kaasumaisten yhdisteiden poistamiseen. Sillä on kuitenkin todettu olevan vaikutusta myös bioaerosoleihin. Sen on todettu vähentävän huoneilmasta viruksia, bakteereita ja sieniä 80–99,9 % (Grinshpun et al. 2007; Kim et al. 2006; Lin and Li 2003; Vohra et al. 2006). Reaktiot perustuvat hydroksyyliradikaalien kykyyn hapettaa solun ulkokalvon fosfolipidejä sekä koentsyymi A:ta, joka johtaa soluhengityksen estymiseen ja sitä kautta solukuolemaan. Hydroksyyliradikaalit aiheuttavat myös solun K + ionien vuotoa sekä DNA- ja RNA-vaurioita. (Dunford et al. 1997; Hidaka et al. 1997; Maness et al. 1999; Sunada et al. 1998; Vohra et al. 2005). Kun fotokatalyysin yhteydessä on käytetty lisäksi HEPA -suodatinta ovat mikrobipitoisuudet laskeneet 60–100 % riippuen mikrobilajista (Chuaybamroong et al. 2010). Myös adsorptiolla voidaan vähentää sisäilman sieni- ja baktee- ripitoisuuksia yli 95 % (Cheng et al. 2012). 3. Ilmanpuhdistimien vaikutus pienhiukkasiin Tutkimusten mukaan pienhiukkaspitoisuuksia pystytään vähentämään ilmasta 30–73 % käyt- tämällä HEPA -suodatinta (Batterman et al. 2005; Cheong et al. 2004; Offermann et al. 1992). Davis ym. (1994) selvittivät erilaisten kaupallisten ilmanpuhdistimien toimivuutta pien- hiukkasten suodatuksessa. Ilmanpuhdistimissa oli käytössä joko mekaaninen (HEPA), ad- sorptio- tai sähköinen suodatustekniikka. He havaitsivat, että PM0.5 -hiukkasille suodatuste- hokkuus oli 0–32 % ja PM4 -hiukkasille 35–86 %. Eri tekniikoilla ei ollut eroa suodatustehok- kuudessa. Bliss ym. (2005) mukaan sähköisten suodattimien tehokkuus on yli 90 % 0,3-6 µm hiukkaskoossa. Ionisaattoreilla vastaavan kokoisten hiukkasten poistotehokkuus on 75–95%. Ionisaattoria käytettäessä hiukkasten koolla ei ole havaittu olevan suurta merkitystä poistote- hokkuudessa: PM0.1 -hiukkasille poistotehokkuus oli 97 % ja vastaavasti PM1 -hiukkasille 95 % (Lee et al. 2004). Aktiivihiilisuodattimia käytettäessä pienhiukkasten suodatustehokkuuteen vaikuttaa kuitujen järjestys: mitä homogeenisempi järjestys sitä parempi tehokkuus. Myös useampi kuitukerros parantaa suodatustehokkuutta. Lorimier ym. (2008) totesivat tutkimuksessaan, että PM0.1 – PM2.5 –hiukkasten suodatustehokkuudet vaihtelivat välillä 52–86 %, riippuen kuitukerrokses- ta. Park ym. (2008) selvittivät kuinka hyvin plasmatekniikkaan perustuvalla ilmanvaihtojärjestel- mällä yhdessä fotokatalyyttisen oksidaation kanssa voidaan pienentää PM2.5 -pitoisuuksia. Laboratoriossa tehdyssä kammiokokeessa PM2.5 -massapitoisuuksien havaittiin pienenevän 79.5 %. 4. Ilmanpuhdistimien vaikutus kemiallisiin yhdisteisiin Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) pystytään poistamaan ilmasta 70–80 % aktiivihii- lisuodatinta käyttämällä (Sidheswaran et al. 2012). Chen ym. (2005) tutkivat viittätoista eri- laista ilmanpuhdistinta, joissa oli käytössä viisi erilaista suodatusmenetelmää (adsorptio, fo- tokatalyyttinen oksidaatio, otsonointi, plasma ja vihersuodatus). Tutkimuksessa selvisi, että adsorptio oli kaikista tehokkain (jopa yli 90 %) menetelmä poistamaan ilmasta 16 yleisimmän sisäilmassa esiintyvän VOC-yhdisteen seosta. Myös Zhang ym. (2011) totesivat kirjallisuus- katsauksessaan adsorption poistavan tehokkaasti kaasumaisia epäpuhtauksia, VOC- yhdisteiden lisäksi myös formaldehydiä, otsonia (O3), typpidioksidia (NO2), rikkidioksidia (SO2) ja rikkivetyä (H2S). Plasmaan perustuvassa suodatuksessa syntyy vapaita radikaaleja ja hapettimia, jotka rikko- vat kemiallisia sidoksia ja näin ollen hajottavat VOC-yhdisteitä hiilidioksidiksi ja vedeksi (Fan 93 et al. 2009). Laboratoriokokeet osoittavat, että plasmasuodatuksella voidaan vähentää esi- merkiksi BTEX-yhdisteitä, etanolia ja formaldehydiä (Zhang et al. 2011). Kun plasmaan pe- rustuva suodatus yhdistetään fotokatalyyttiseen oksidaatioon, pystytään VOC-yhdisteitä, kuten tolueenia vähentämään entistä tehokkaammin (Van Durme et al. 2007). Fotokatalyyttis- tä oksidaatiota yksinään käytettäessä sisäilman tyypillisiä tolueenipitoisuuksia (10–500 ppbv) on pystytty vähentämään 30–90 % (Quicy ym. 2010). Myös 2-propanoli- ja tolueeniseoksen pitoisuutta (80–400 ppbv) on pystytty vähentämään jopa 100 % suhteellisen ilmankosteuden (RH %) ollessa 0 %. Vastaavasti kun suhteellinen ilmankosteus on ollut 60 %, tolueenipitoi- suus on laskenut vain 50 %. (Vildozo et al. 2011). Ilmankosteudella onkin huomattava merki- tys poistettaessa VOC-yhdisteitä fotokatalyyttisellä oksidaatiolla. 5. Ilmanpuhdistimien vaikutus terveyteen ja niiden käytöstä aiheutuvat riskit Institute of Medicine (IOM) mukaan tämänhetkiset kokeelliset tutkimukset ovat puutteellisia osoittamaan ilmanpuhdistimien hyötyjä allergioita ja astmaa sairastaville henkilöille. Ilman- puhdistimien käyttö voi auttaa vähentämään ilmassa olevia allergeeneja ja hiukkasia ja jois- sakin tapauksissa vähentää allergia- ja astmaoireita, varsinkin vuodenaikaisoireita. (Institute of Medicine 2000). McDonald ym. (2002) totesivat meta-analyysissään ilmansuodatuksen vähentävän astmaatikkojen oireita hieman, mutta kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi. Ana- lyysissä kritisoitiin tutkimusten rajoituksia, kuten elämänlaatuindikaattoreiden, kliinisten pää- temuuttujien ja sokkouttamisen puutteita. Sublett (2010; 2011) puolestaan totesi katsauksis- saan ilmansuodatuksen olevan oireita lievittävä ja sairauden etenemistä hidastava tekijä, ei varsinainen hoitokeino. Katsausten mukaan ilmansuodatus voi vähentää altistumista siinä määrin, että joiltakin henkilöiltä sairaus voi jäädä kokonaan puhkeamatta. Huoneilmansuodat- timien todettiin olevan hyödyllisiä unenaikaisen hengitysilman puhdistamisessa, muuten kes- kusilmanvaihdon suodatus oli tehokkaampi menetelmä. Myös Fisk (2013) totesi katsaukses- saan unenaikaiset hengitysvyöhykkeen ilmaa suodattavat ilmanpuhdistimet tehokkaiksi. Hän myös totesi ilmansuodatuksesta olevan jonkin verran hyötyä astmaatikoille ja allergikoille varsinkin kodeissa, joissa on lemmikkieläimiä. On huomioitava, että ilmanpuhdistimien kyky poistaa ilman epäpuhtauksia kuten mikro- organismeja ei ole itsessään osoitus ilmanpuhdistimen kyvystä vähentää oireita (EPA 2009). Skulberg ym. (2005) tutkivat sähköisten ilmanpuhdistimien vaikutuksia terveysvaikutuksiin toimistotyöntekijöillä. Tutkimuksessa mukana olevat hengitystieoireita sairastavat henkilöt jaettiin interventio- ja kontrolliryhmään. Kontrolliryhmässä ilmanpuhdistimen sähköinen yksik- kö ei ollut toiminnassa. Sähköiset ilmanpuhdistimet vähensivät ilmassa olevaa pölyä enem- män (46 %) verrattuna kontrolliryhmään (18 %). Uloshengityksen huippuvirtauksen (PEF) arvoissa havaittiin pieni parannus interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Ärsytys- ja yleisoireet pienenivät molemmissa ryhmissä, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa. Ilmansuodatuksen vaikutusta on tutkittu myös sydän -ja verisuonitautien osalta. Lin ym. (2011) havaitsivat sydämen sykkeen ja kohtalaisen verenpaineen olevan yhteydessä pien- hiukkasten neljän tunnin keskiarvopitoisuuteen. Kun pitoisuus laski, laskivat myös syke ja verenpaine. Tutkimushenkilöinä toimivat tupakoimattomat opiskelijat kampusasuntoloissa. Neljästä mittausjaksosta kahdella viimeisellä huoneistokohtaiseen jäähdyttävään ilmastointi- laitteeseen lisättiin suodatin. Myös verisuonten endoteelin (verisuonen sisälehti) toiminnan epäsuoraa mittaria, reaktiivista hypereemistä indeksiä (RHI) on tutkittu terveillä aikuisilla ja iäkkäillä pariskunnilla pienhiukkasten osalta (Allen et al. 2011; Brauner et al. 2008). Käytössä on ollut satunnaistettu tutkimusasetelma, joista toisella jaksolla on ollut käytössä HEPA- suodatin. RHI parani vähän, mutta tilastollisesti merkitsevästi kummassakin tutkimuksessa. Ilmanpuhdistusmenetelmien haittapuolena ovat niistä sivutuotteina syntyvät terveydelle hai- talliset yhdisteet. Fotokatalyyttisessä oksidaatiossa syntyy sekundääriepäpuhtauksina for- maldehydiä ja asetaldehydiä (Hodgson et al. 2007; Mo et al. 2009). Plasma - suodatusmenetelmässä syntyy puolestaan typenoksideja ja otsonia. Otsonipitoisuus riippuu ilmankosteudesta. Van Durme et al. (2007) havaitsi otsonipitoisuuden vaihtelevan välillä 26.6 ppmv (RH 45 %) - 49.9 ppm (kuiva ilma). Ragazzi ym. (2014) havaitsivat että plasma- menetelmää käytettäessä metyyli-etyyli-ketonista ainoastaan 2-4 % muuttui hiilidioksidiksi, sivutuotteina syntyi metyylinitraattia ja 2,3-butaanidionia. Vastaavasti tolueenia ja limoneenia käsiteltäessä sekundääriepäpuhtauksina syntyy metaanihappoa ja karboksyylihappoja (Hoe- ben et al. 2012). 94 Sähköistä suodatusta käytettäessä voi syntyä vaarallisia varattuja partikkeleita ja uusia epä- puhtauksia, kuten ultrapieniä hiukkasia ja otsonia (Guieysse et al. 2008). Waring & Siegel (2011) tutkivat ionisaattoria, joka oli asennettu 27 m 3 asuinhuoneeseen. Kyseinen ionisaattori emittoi otsonia 3.3 ± 0.2 mg/h. Tutkimusryhmä havaitsi ionisaattorin käytön lisäävän sekä ultrapienten hiukkasten että otsonin pitoisuuksia. Tietoa eri ilmanpuhdistustekniikoiden se- kundäärisesti tuottamista otsonipitoisuuksista ja niiden terveysvaikutuksista on kirjallisuudes- sa todella vähän. Otsoni itsessään on terveydelle haitallista (EPA 2013; WHO 2005). Erillisiä otsonigeneraattoreita käytettäessä pitoisuudet ovat yleensä suuria ja haitallisia, jolloin on huolehdittava varotoimista - otsonointia ei mm. tule koskaan käyttää ihmisten tai eläinten läsnä ollessa (Leppänen 2017). Otsonointia ei pääsääntöisesti suositella käytettäväksi sisäti- loissa ratkaisuksi homeongelmiin, homesiivouksen tehosteeksi tai homekasvun ehkäisyyn. Otsonointia tulee käyttää vain erityistilanteissa, esimerkiksi hajunpoistoon (Leppänen 2017). Otsonin muodostamat happiradikaalit reagoivat kemiallisten epäpuhtauksien kanssa, jolloin syntyy myös haitallisia sekundääriepäpuhtauksia ja radikaaleja, kuten aldehydejä, ketoneita, orgaanisia happoja, hydroksyyli- ja nitraattiradikaaleja, primääri- ja sekundääriotsonideja, α- hydroksiketoneja, ja α-hydroperoksideja. Myös ultraviolettisäteilyyn perustuvassa ilmanpuh- distusmenetelmässä syntyy otsonia (Zhang et al. 2011). Zhao ym. (2013) havaitsivat UV- säteilytyksessä syntyvän myös monia muita sekundääriepäpuhtauksia muun muassa aldehy- dejä. Mekaanisia suodattimia käytettäessä käytetyt suodattimet toimivat kasvualustana mikrobeille ja voivat siten olla kontaminaatiolähde (Yu et al. 2009). Myös hiiltä sisältävät adsorbentit toi- mivat hyvänä kasvualustana ilmasta laskeutuville bakteereille (Pei et al. 2013). Adsorboitu- neet haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja otsoni voivat muodostaa uusia sekundaariyhdisteitä (Zhang et al. 2011). Adsorboituneet yhdisteet voivat myös emittoitua uudelleen, minkä takia adsorbenttien säännöllinen vaihto on tärkeää (Liébana & Calleja 1998). Adsorbentit ovat vaa- rallista jätettä ja ne on käsiteltävä ja hävitettävä oikein (Luengas et al. 2015). 6. Johtopäätökset  Mekaanisella suodatuksella voidaan poistaa sisäilmasta hiukkasmaisia epäpuhtauk- sia kuten siitepölyä, huonepölyä, homeitiöitä, bakteereita, eläinten hilsettä ja pien- hiukkasia. Suodattimet tulee vaihtaa riittävän usein kontaminaation estämiseksi.  Adsorptiolla (fysisorptio tai kemisorptio) voidaan poistaa tehokkaasti pienhiukkasia, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, formaldehydiä, O3, NO2, SO2 ja H2S. Myös sisäilman sieni- ja bakteeripitoisuuksia voidaan vähentää adsorptiolla jopa yli 95 %. Adsorboi- tuneet haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja otsoni voivat muodostaa uusia sekundää- riyhdisteitä tai adsorboituneet yhdisteet voivat emittoitua uudelleen.  Sähköisellä suodatuksella pystytään vähentämään sisäilman pienhiukkasia tehok- kaasti. Ionisaattoria käytettäessä poistotehokkuus ei ole merkittävästi riippuvainen hiukkasten koosta. Sähkösuodatuksen / ionisoinnin erotuskyky on riippuvainen ilman virtausnopeuden suhteesta suodattimen mitoitukseen. Sähköistä suodatusta / io- nisointia käytettäessä voi syntyä vaarallisia varattuja partikkeleita ja uusia epäpuhta- uksia, kuten ultrapieniä hiukkasia ja otsonia.  UV-säteilytys inaktivoi bakteereita, sieniä ja viruksia 50 - 100 %. Sivutuotteena voi syntyä otsonia.  Fotokatalyyttisellä oksidaatiolla pystytään vähentämään kaasumaisia epäpuhtauksia (kuten tolueeni, 2-propanoli). Sen on todettu vähentävän huoneilmasta myös viruk- sia, bakteereita ja sieniä. Sivutuotteina syntyy uusia kaasumaisia epäpuhtauksia, ku- ten formaldehydiä ja asetaldehydiä.  Plasmasuodatuksella voidaan vähentää esimerkiksi BTEX-yhdisteitä, etanolia ja for- maldehydiä, sekä myös mikrobeja. Yhdessä fotokatalyysin kanssa plasmasuodatus 95 poistaa tehokkaasti myös pienhiukkasia. Sivutuotteina syntyy muun muassa ty- penoksideja ja otsonia.  Tämänhetkiset kokeelliset tutkimukset ovat puutteellisia osoittamaan ilmanpuhdisti- mien hyötyjä allergioita ja astmaa sairastaville henkilöille.  Ilmanpuhdistimien käyttö voi auttaa vähentämään ilmassa olevia allergeeneja ja hiukkasia ja joissakin tapauksissa vähentää allergia- ja astmaoireita.  Tarvitaan lisää tutkimusta ilmanpuhdistimien tehokkuudesta vähentää erilaisia si- säilman epäpuhtauksia ja niistä aiheutuvia terveyshaittoja. 96 LÄHTEET Allen RW, Carlsten C, Karlen B, Leckie S, van Eeden S, Vedal S et al. 2011. An air filter in- tervention study of endothelial function among healthy adults in a woodsmoke-impacted community. Am J Respir Crit Care Med 183(9):1222-1230; doi: 10.1164/rccm.201010- 1572OC. Batterman S, Godwin C, Jia C. 2005. Long duration tests of room air filters in cigarette smok- ers' homes. Environ Sci Technol 39(18):7260-7268; doi: 10.1021/es048951q. Brauner EV, Forchhammer L, Moller P, Barregard L, Gunnarsen L, Afshari A et al. 2008. Indoor particles affect vascular function in the aged - an air filtration-based intervention study. Am J Respir Crit Care Med 177(4):419-425; doi: 10.1164/rccm.200704-632OC. Cheng H, Hsieh C, Tsai C. 2012. Antibacterial and regenerated characteristics of ag-zeolite for removing bioaerosols in indoor environment. Aerosol Air Qual Res 12(3):409-419; doi: 10.4209/aaqr.2011.08.0134. Cheong C, Neumeister-Kemp H, Dingle P, Hardy G. 2004. Intervention study of airborne fungal spora in homes with portable HEPA filtration units. J Environ Monit 6(11):866-873; doi: 10.1039/b408135h. Chuaybamroong P, Chotigawin R, Supothina S, Sribenjalux P, Larpkiattaworn S, Wu C-. 2010. Efficacy of photocatalytic HEPA filter on microorganism removal. Indoor Air 20(3):246- 254; doi: 10.1111/j.1600-0668.2010.00651.x. DAVIS W, CORNELL C, DEVER M. 1994. Comparison of experimental and theoretical effi- ciencies of residential air filters. Tappi J 77(9):180-186. Dunford R, Salinaro A, Cai L, Serpone N, Horikoshi S, Hidaka H et al. 1997. Chemical oxida- tion and DNA damage catalysed by inorganic sunscreen ingredients. FEBS Lett 418(1-2):87- 90; doi: 10.1016/S0014-5793(97)01356-2. Fan X, Zhu TL, Wang MY, Li XM. 2009. Removal of low-concentration BTX in air using a combined plasma catalysis system. Chemosphere 75(10):1301-1306; doi: 10.1016/j.chemosphere.2009.03.029. Farhanian D, Haghighat F. 2014. Photocatalytic oxidation air cleaner: Identification and quan- tification of by-products. Build Environ 72:34-43; doi: 10.1016/j.buildenv.2013.10.014. Fisk WJ. 2013. Health benefits of particle filtration. Indoor Air 23(5):357-368; doi: 10.1111/ina.12036. Grinshpun SA, Adhikari A, Honda T, Kim KY, Toivola M, Rao KSR et al. 2007. Control of aerosol contaminants in indoor air: Combining the particle concentration reduction with mi- crobial inactivation. Environ Sci Technol 41(2):606-612; doi: 10.1021/es061373o. Guieysse B, Hort C, Platel V, Munoz R, Ondarts M, Revah S. 2008. Biological treatment of indoor air for VOC removal: Potential and challenges. Biotechnol Adv 26(5):398-410; doi: 10.1016/j.biotechadv.2008.03.005. Hidaka H, Horikoshi S, Serpone N, Knowland J. 1997. In vitro photochemical damage to DNA, RNA and their bases by an inorganic sunscreen agent on exposure to UVA and UVB radiation. J Photochem Photobiol A-Chem 111(1-3):205-213; doi: 10.1016/S1010- 6030(97)00229-3. 97 Hodgson AI, Destaillats H, Sullivan DP, Fisk WJ. 2007. Performance of ultraviolet photocata- lytic oxidation for indoor air cleaning applications. Indoor Air 17(4):305-316; doi: 10.1111/j.1600-0668.2007.00479.x. Hoeben WFLM, Beckers FJCM, Pemen AJM, van Heesch EJM, Kling WL. 2012. Oxidative degradation of toluene and limonene in air by pulsed corona technology. J Phys D-Appl Phys 45(5):055202; doi: 10.1088/0022-3727/45/5/055202. Huang Z, Kang F, Liang K, Hao J. 2003. Breakthrough of methyethylketone and benzene vapors in activated carbon fiber beds. J Hazard Mater 98(1-3):107-115; doi: 10.1016/S0304- 3894(02)00284-4. Kim J, Seo G, Cho D, Choi B, Kim J, Park H et al. 2006. Development of air purification de- vice through application of thin-film photocatalyst. Catal Today 111(3-4):271-274; doi: 10.1016/j.cattod.2005.10.058. Kim K, Ahn H. 2012. The effect of pore structure of zeolite on the adsorption of VOCs and their desorption properties by microwave heating. Microporous Mesoporous Mat 152:78-83; doi: 10.1016/j.micromeso.2011.11.051. Ko G, First M, Burge H. 2002. The characterization of upper-room ultraviolet germicidal irra- diation in inactivating airborne microorganisms. Environ Health Perspect 110(1):95-101. Kujundzic E, Matalkah F, Howard CJ, Hernandez M, Miller SL. 2006. UV air cleaners and upper-room air ultraviolet germicidal irradiation for controlling airborne bacteria and fungal spores. J Occup Environ Hyg 3(10):536-546; doi: 10.1080/15459620600909799. Lee B, Yermakov M, Grinshpun S. 2004. Removal of fine and ultrafine particles from indoor air environments by the unipolar ion emission. Atmos Environ 38(29):4815-4823; doi: 10.1016/j.atmosenv.2004.06.010. Leppänen HK, Peltonen M, Täubel M, Komulainen H, Hyvärinen A. 2017. Otsonointi sisäym- päristöissä - kirjallisuuskatsaus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-837-1. Liang Y, Wu Y, Sun K, Chen Q, Shen F, Zhang J et al. 2012. Rapid inactivation of biological species in the air using atmospheric pressure nonthermal plasma. Environ Sci Technol 46(6):3360-3368; doi: 10.1021/es203770g. Lin C, Li C. 2003. Inactivation of microorganisms on the photocatalytic surfaces in air. Aero- sol Sci Technol 37(12):939-946; doi: 10.1080/02786820390230352. Lin L, Chen H, Su T, Hong G, Huang L, Chuang K. 2011. The effects of indoor particle expo- sure on blood pressure and heart rate among young adults: An air filtration-based interven- tion study. Atmos Environ 45(31):5540-5544; doi: 10.1016/j.atmosenv.2011.05.014. Lorimier C, Le Coq L, Subrenat A, Le Cloirec P. 2008. Indoor air particulate filtration onto activated carbon fiber media. J Environ Eng -ASCE 134(2):126-137; doi: 10.1061/(ASCE)0733-9372(2008)134:2(126). Luengas A, Barona A, Hort C, Gallastegui G, Platel V, Elias A. 2015. A review of indoor air treatment technologies. Rev Environ Sci Bio-Technol 14(3):499-522; doi: 10.1007/s11157- 015-9363-9. Maness P, Smolinski S, Blake D, Huang Z, Wolfrum E, Jacoby W. 1999. Bactericidal activity of photocatalytic TiO2 reaction: Toward an understanding of its killing mechanism. Appl Envi- ron Microbiol 65(9):4094-4098. 98 McDonald E, Cook D, Newman T, Griffith L, Cox G, Guyatt G. 2002. Effect of air filtration systems on asthma - A systematic review of randomized trials. Chest 122(5):1535-1542; doi: 10.1378/chest.122.5.1535. Miller S, Macher J. 2000. Evaluation of a methodology for quantifying the effect of room air ultraviolet germicidal irradiation on airborne bacteria. Aerosol Sci Technol 33(3):274-295; doi: 10.1080/027868200416259. Mo J, Zhang Y, Xu Q, Lamson JJ, Zhao R. 2009. Photocatalytic purification of volatile organic compounds in indoor air: A literature review. Atmos Environ 43(14):2229-2246; doi: 10.1016/j.atmosenv.2009.01.034. Offermann F, Loiselle S, Sextro R. 1992. Performance of air cleaners in a residential forced air system. ASHRAE J -Am Soc Heat Refrig Air-Cond Eng 34(7):51-57. Park JH, Byeon JH, Yoon KY, Hwang J. 2008. Lab-scale test of a ventilation system including a dielectric barrier discharger and UV-photocatalyst filters for simultaneous removal of gase- ous and particulate contaminants. Indoor Air 18(1):44-50; doi: 10.1111/j.1600- 0668.2007.00503.x. Pei L, Zhou J, Zhang L. 2013. Preparation and properties of ag-coated activated carbon nanocomposites for indoor air quality control. Build Environ 63:108-113; doi: 10.1016/j.buildenv.2013.02.010. Ragazzi M, Tosi P, Rada EC, Torretta V, Schiavon M. 2014. Effluents from MBT plants: Plasma techniques for the treatment of VOCs. Waste Manage 34(11):2400-2406; doi: 10.1016/j.wasman.2014.07.026. Sidheswaran MA, Destaillats H, Sullivan DP, Cohn S, Fisk WJ. 2012. Energy efficient indoor VOC air cleaning with activated carbon fiber (ACF) filters. Build Environ 47:357-367; doi: 10.1016/j.buildenv.2011.07.002. Skulberg K, Skyberg K, Kruse K, Eduard W, Levy F, Kongerud J et al. 2005. The effects of intervention with local electrostatic air cleaners on airborne dust and the health of office em- ployees. Indoor Air 15(3):152-159; doi: 10.1111/j.1600-0668.2005.00331.x. Sublett JL. 2011. Effectiveness of air filters and air cleaners in allergic respiratory diseases: A review of the recent literature. Curr Allergy Asthma Rep 11(5):395-402; doi: 10.1007/s11882- 011-0208-5. Sublett JL, Seltzer J, Burkhead R, Williams PB, Wedner HJ, Phipatanakul W et al. 2010. Air filters and air cleaners: Rostrum by the american academy of allergy, asthma & immunology indoor allergen committee. J Allergy Clin Immunol 125(1):32-38; doi: 10.1016/j.jaci.2009.08.036. Sunada K, Kikuchi Y, Hashimoto K, Fujishima A. 1998. Bactericidal and detoxification effects of TiO(2) thin film photocatalysts. Environ Sci Technol 32(5):726-728; doi: 10.1021/es970860o. Van Durme J, Dewulf J, Sysmans W, Leys C, Van Langenhove H. 2007. Efficient toluene abatement in indoor air by a plasma catalytic hybrid system. Appl Catal B-Environ 74(1- 2):161-169; doi: 10.1016/j.apcatb.2007.02.006. Vildozo D, Portela R, Ferronato C, Chovelon J. 2011. Photocatalytic oxidation of 2- propanol/toluene binary mixtures at indoor air concentration levels. Appl Catal B-Environ 107(3-4):347-354; doi: 10.1016/j.apcatb.2011.07.035. 99 Vohra A, Goswami D, Deshpande D, Block S. 2005. Enhanced photocatalytic inactivation of bacterial spores on surfaces in air. J Ind Microbiol Biotechnol 32(8):364-370; doi: 10.1007/s10295-005-0006-y. Vohra A, Goswami D, Deshpande D, Block S. 2006. Enhanced photocatalytic disinfection of indoor air. Appl Catal B-Environ 64(1-2):57-65; doi: 10.1016/j.apcatb.2005.10.025. Waring MS, Siegel JA. 2011. The effect of an ion generator on indoor air quality in a residen- tial room. Indoor Air 21(4):267-276; doi: 10.1111/j.1600-0668.2010.00696.x. Wen Z, Yang W, Li N, Wang J, Hu L, Li J et al. 2014. Assessment of the risk of infectious aerosols leaking to the environment from BSL-3 laboratory HEPA air filtration systems using model bacterial aerosols. Particuology 13:82-87; doi: 10.1016/j.partic.2012.11.009. Yu BF, Hu ZB, Liu M, Yang HL, Kong QX, Liu YH. 2009. Review of research on air- conditioning systems and indoor air quality control for human health. Int J Refrig -Rev Int Froid 32(1):3-20; doi: 10.1016/j.ijrefrig.2008.05.004. Zhang Y, Mo J, Li Y, Sundell J, Wargocki P, Zhang J et al. 2011. Can commonly-used fan- driven air cleaning technologies improve indoor air quality? A literature review. Atmos Environ 45(26):4329-4343; doi: 10.1016/j.atmosenv.2011.05.041. Zhao P, Siegel JA, Corsi RL. 2007. Ozone removal by HVAC filters. Atmos Environ 41(15):3151-3160; doi: 10.1016/j.atmosenv.2006.06.059. Zhao W, Yang Y, Dai J, Liu F, Wang Y. 2013. VUV photolysis of naphthalene in indoor air: Intermediates, pathways, and health risk. Chemosphere 91(7):1002-1008; doi: 10.1016/j.chemosphere.2013.01.086. 100 Liite 2. Taulukko 3. Yhteenveto tutkimuksista, joissa on tutkittu eri ilmanpuhdistusmenetelmien tehokkuutta mikrobeihin Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuh- distusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pi- toisuus Päätelmät Cheng ym. 2012 1,2 ja 3 paino% AgZ- adsorbentit poistivat mikrobeja yli 95 % 120 minuutin jälkeen. 1 paino% AgZ- adsorbentti on kustan- nustehokkain mikrobi- en poistoon. Sen anti- bakteerinen tehokkuus oli 90 % alle 60 minuu- tissa. Adsorptio (AgZ) Peti-tyyppisessä rat- kaisussa reaktori oli pakattu Ag-Z adsor- bentilla. Antibaktee- risuuskokeet tehtiin 10 ja 80 tunnin sykleissä yhdeksän kertaa. Näyt- teet kerättiin tulo- ja poistoilmasta Ander- sen impaktorilla. Bakteeripitoisuus 1311 +/- 368 cfu/m 3 , sienipitoi- suus 1049 +/- 299 cfu/m 3 Cheong ym. 2004 Penicillium ja Clado- sporium sekä hiivat olivat yleisimpiä sekä sisältä että ulkoa ote- tuissa näytteissä. Simuloidun aktiivisuu- den jälkeen mikrobipi- toisuudet olivat selvästi suuremmat. Sienipitoi- suudet pienenivät 35 % käytettäessä HEPA- suodattimella varustet- tua ilmanpuhdistinta. Mekaaninen suoda- tus (HEPA) Liikuteltavia HEPA- suodattimilla varustet- tuja ilmanpuhdistimia testattiin viidessä ko- dissa. Tutkimuksessa oli mukana myös viisi vertailukotia. Mikrobipi- toisuuksia mitattiin yhdellä näytteenotto- kerralla ottamalla yh- teensä 10 ilmanäytettä (sisältä ja ulkoa) malla- suute- ja dikloran 18 % glyseroliagarille. Myös aktiivisuuden vaikutus- ta pitoisuuksiin testat- tiin. Huoneilman nor- maalit mikrobipitoi- suudet HEPA- suodattimet pystyvät pois- tamaan 35 % huoneilman sienipitoisuuk- sista. Tämä voi selittyä myös normaalilla hiukkasten vähenemisellä ilmasta (aktiivi- suuden jäl- keen). Chuaybamroong ym. 2010 Mikro-organismit, jotka eivät olleet suodattu- neet TiO2 päällystetyil- lä HEPA-suodattimilla, tuhoutuivat 60-80 % ja jopa 100 % (S.epidermis) fotokata- lyyttisessä oksidaatios- sa (reaktiossa). Fotokatalyyttinen oksidaatio HEPA-suodattimet päällystettiin TiO2 massalla. Mikrobisus- pensiota sumutettiin testikammioon 10 5 -10 7 cfu/ml pitoisuudella. Kammiossa ilman virtausnopeus 1440 l/min. Käytössä UVA- lamppu intensiteetillä 0,85 +/- 0,18 ja 4,85 +/- 0,09 mW/cm 2 . Ka- talyytti-suodattimet sijaitsivat kammion loppupäässä. Näytteitä verrattiin sekä ilman säteilystä sekä sen kanssa. Aspergillus niger, Penicillium cit- rinum, Staphylo- coccus epidermis ja Bacillus subtilis, 10 5 -10 7 cfu/ml Fotokatalyyttiset HEPA- suodattimet ovat tehokkaita poistamaan mikrobeja. 101 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuh- distusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Grinshpun ym. 2007 Noin 90 % MS2 vi- ruksista inaktivoitui 10-60 minuutin foto- katalyysisessä oksi- daatiossa. Noin 75 % B.subtilis baktee- reista inaktivoitui 10 minuutin altistuksel- la ja noin 90 % tai enemmän 30 mi- nuutin jälkeen. Fotokatalyyttinen oksidaatio Testihuoneen, jossa sijait- si fotokatalyyttiseen oksi- daatioon perustuva ilman- puhdistin, sumutettiin virusaerosoleja (10 8 -10 9 PFU/ml) ja baktee- riaerosoleja (10 8 -10 9 CFU/ml). Näytteet kerättiin Button-keräimillä: 10,15, 30 ja 60 minuutin ajanjak- soissa. Bacillus sub- tilis10 8 -10 9 CFU/ml, MS2 virus 10 8 -10 9 PFU/ml Kim ym. 2006 Fotokatalyysi tuhosi soluista: 99,99 - 99,998, riippuen mik- robilajista. Fotokatalyyttinen oksidaatio TiO2-fotokatalysaattori valmistettiin Hydrothermal -menetelmällä käyttäen titaani-isopropoksidia prekursorina. Ilmanpuh- distinlaite koostui esisuo- dattimesta, 5 (kerrokses- ta) fotokatalysaattori- päällysteisistä keraamisis- ta suodattimista ja 8 mus- tavalo-lampusta. Escherichia coli, Staphylococcus aureus, Serratia marcescens, Influenza virus A Ilmanpuhdis- tin varustettu- na fotokata- lyysi- suodattimilla on tehokas steriloimaan mikrobeja. Ko ym. 2002 Sekä seinällä että katossa olevien UVGI- laitteiden yhtäaikainen käyttö ilman tuuletinta vähensi S.marcescens pitoisuuksia 46 %, ilman vaihtuessa 2 kertaa tunnissa. Kun ilmanvaihtoa tehostet- tiin 6 kertaan tunnissa, pienenivät pitoisuudet 53 %. Vastaavasti kun tuuletinta käytettiin lisänä, pitoisuudet pienenivät 62% (2x/h) ja 86 % (6x/h). BCG- pitoisuudet pienenivät 52 % (6x/h) kun käy- tettiin pelkästään ka- tossa olevia UVGI- laitteita ja 64 % kun käytettiin sekä katossa että seinissä olevia laitteita. UVGI UVGI-laitteet testikammi- ossa sijaitsivat sekä sei- nällä että katossa. Serra- tia marcescens ja Myco- bacterium bocis Calmette- Guérin (BCG) aerosolit tuotettiin kammioon no- peudella 1,5 x 10 6 CFU/min. Näytteet kerät- tiin Andersen impaktorilla. Kammion ilmanvaihtoa pystyttiin muuttamaan 2 kertaa tunnissa/ 6 kertaa tunnissa. Lisäksi käytettiin ilmaa sekoittavaa tuuletin- ta. Serratia marces- cens, Mycobacte- rium bocis Cal- mette-Guérin (BCG), 1,5 x 10 6 CFU/min. UV:n tehok- kuuteen vai- kuttavat UV- laitteiden määrä, tuulet- timen käyttö ja ilmanvaih- don tehok- kuus. 102 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuh- distusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Kujundzic ym. 2006 Keskimääräiset mikro- bipuhtaan ilman tuotto (CADRm) arvot olivat 26-981 m 3 /h riippuen ilmanpuhdistimesta, ja 1480-2370 m 3 /h, mikäli ilmanpuhdistimen lisäksi oli käytössä myös UVGI-laitteisto. Tulos oli riippumaton tunnistusmenetelmäs- tä (viljely, suoramik- roskopointi ja optinen hiukkaslaskuri). Ilman- puhdistimen sisäinen UV-C-lamppu ei tuonut lisää puhdistustehoa. Tosin se itsessään tuhosi 75 % sieni- itiöistä ja 97 % baktee- risoluista suodattimel- la. Ionisaattori varus- tettuna UV-C lampulla tuotti otsonia 33 ppb. UV + absorptio/ UV+ ionisaa- tio/ionisaatio/sähköin en presipitaatio Kuutta ilmanpuhdistinta testattiin: 3 ilmanpuhdis- tinta sisälsivät kui- tusuodattimen ja UV- lampun, kaksi ionisaattorin (joista toisessa UV- lamppu) ja yksi sähköisen presipitaattorin. Lisäksi testattiin UVGI-laitteistoa. Bioaerosoleja sumutettiin testihuoneeseen 0,12 - 0,33 ml/min vauhdilla, niin että bakteeripitoisuus oli 10 8 - 10 12 solua/m 3 ja sienipitoisuus noin 10 6 itiötä/m 3 . Ilmanäytteet kerättiin Impinger- ja SKC BioSampler-keräimillä. Mikrobipitoisuuksia mitat- tiin viljelyllä, suoramikros- kopoinnilla ja optisella hiukkaslaskurilla. Mycobacterium parafortuitum, Micrococcus luteus: 10 8 - 10 12 solua/m 3 , Asper- gillus versicolor: 10 6 itiötä/m 3 Ilmanpuhdis- timet itses- sään tai yh- distettynä UVGI- laitteistoihin pystyvät poista- maan/inaktivo imaan bio- aerosoleja tehokkaasti. Liang ym. 2012 Alle 2 % B. subtilis aerosoleista selvisi plasmakäsittelystä (0,12 s), kun taas P. fluorecens aerosolit eivät selvinneet ollen- kaan. 0,06 sekunnin käsittely tuhosi yli 95 % bakteereista ja 85- 98 % sienistä. Plasma Plasmaa tuotettiin DPD- menetelmällä. Bioaerosolit sumutettiin testikammioon nopeudella 4,2 l/min, jossa plasmaa. BioSam- pler-keräimellä otettiin vertailu- ja altistusnäytteitä 15 minuutin välein. Näyt- teet laimennettiin 10 ker- taisesti ja viljeltiin. Näyt- teet analysoitiin myös DGGE ja qPCR menetel- millä. Bacillus subtilis, Pseudomonas fluorescens Plasmamene- telmä voisi olla tehokas sisäilman mikrobien dekontami- naatio- menetelmä. 103 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuh- distusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Lin & Li 2003 Suurempi mustan- valon tehokkuus inaktivoi mikro- organismeja tehok- kaammin. Ei pel- kästään fotokata- lyysillä vaan myös fotolyysillä oli vai- kutusta P.citrinum- pitoisuuksiin. Foto- lyysi oli jopa tehok- kaampi B.subtilis- pitoisuuksien osal- ta. Fotokatalyyttinen oksidaatio Tutkimuksessa oli mukana kaupallinen TiO2 -suodatin sekä itse tehty fotokakataly- saattori: TiO2 päällystettiin mikroskooppilasin himmeäl- lä osalla. Käytetyt mustan- valon voimakkuudet: 240, 740, 1400 ja 2100 µW/cm 2. Säteilytysajat: 1,2,3 ja 4 tuntia. Bacillus sub- tilis, Penicilli- um citrinum, 5 x 10 7 cfu/ml Maness ym. 1999 Melondialdehydin (MDA) tuotannossa havaittiin eks- ponentiaalinen kasvu, joka kuvas- taa myös solu- kuolemaa. Tähän liittyvä soluhengitys aktiivisuus laski 77- 93 %. Kaikki nämä vaikutukset olivat riippuvaisia sekä valosta että TiO2- päällysteestä. Fotokatalyyttinen oksidaatio TiO2 lisättiin E. coli soluihin, deionisoidussa vedessä, pimeässä. Näitä päällystet- tyjä soluja altistettiin UV- valolle, joka tuotettiin kah- della 40 W mustanvalon lampulla. Näytesuspensioita otettiin sekä ilman UV- altistusta sekä altistuksen kanssa ja ne kasvatettiin Luria-Bertani kasvatusalus- toilla. Solukalvon muutoksia lipidiperoksidaation johdosta seurattiin mittaamalla ma- londialdehydin (MDA) tuo- tantoa. Escherichia coli TiO2 fotokata- lyysi edistää solujen ulkokal- von fosfolipidien peroksidaatiota. Miller & Macher 2000 15 W UV-lamput vähensivät 50 % Bacillus subtilis ja Micrococcus luteus pitoisuuksista. Escherichia coli pitoisuudet piene- nivät lähes 100 %. Noin 4-6 ilmanvaih- tokertaa/ tunti saa- vutettiin B.subtilikselle kun käytössä oli yksi tai kaksi UV-lamppua. UVGI Testihuoneeseen sumutet- tiin bioaerosoleja nopeudel- la 0,12-0,33 ml/min. Sus- pensioiden bakteeripitoi- suus oli yli 10 9 solua/ml. Seinällä oli sijoitettuna 15 W UV-lamppuja. Huoneessa oli lisäksi tuuletin. Ilmanäyt- teet kerättiin Impinger- keräimillä 5-7 pisteestä. Näytteet analysoitiin viljelyl- lä. Bacillus sub- tilis, Micrococ- cus luteus, Escherichia coli UVGI on varsin tehokas mene- telmä, joka riip- puu useasta tekijästä, tär- keimpänä koh- de-mikro- organismi. 104 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuh- distusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Sunada ym. 1998 TiO2 fotokatalyysi aiheuttaa bakteeri- en tuhoutumista sekä myös endo- toksiiniaktiivisuu- den vähentymistä. Fotokatalyyttinen oksidaatio TiO2 päällystetylle lasille lisättiin mikro- bisuspensioita ja niitä altistettiin 15 W mustal- le valolle. Endotoksiini, Es- cherichia coli 2 x 10 5 cfu/ml TiO2 fotokatalyysi on käyttökelpoinen menetelmä ympäs- ristösuojeluun, erityisesti sairaa- laympäristöissä. Vohra ym. 2006 "Tehostettu" foto- katalysaattori tuho- si mikrobeja yhden suuruusluokan verran enemmän kuin "tavallinen" TiO2- fotokatalysaattori. Fotokatalyyttinen oksidaatio TiO2 P25:een lisättiin hopea-ioneja. Suodat- timet päällystettiin tällä fotakatalyytillä. Laitteis- to koostui ilmaa kierrät- tävästä kanavasta, reaktori-osasta ja pu- haltimesta. Mikrobeja sumutettiin kanavaan, jossa sijaitsi myös UV- lamppu ja katalyyttinen suodatin. Näytteet kerättiin alavirrasta kasvatusalustoille. Bacillus cereus, Staphylococcus aureus, Escherich- ia coli, Aspergillus niger ja MS2 bak- teriofagi Tätä "tehostettua" fotokatalyysiä voidaan käyttää tehokkaaseen mikrobien poista- miseen. Wen ym. 2014 HEPA suodattimet suodattivat Serratia marcescens bak- teereita 99.9825 - >99.9999 %. Mekaaninen suodatus (HEPA) Bioturvallisuusluokan-3 HEPA suodattimia testattiin laboratoriois- sa, joissa Serratia marcescens bakteeria (yht. 30 ml) sumutettiin huoneilmaan 10 l/min nopeudella. 1. HEPA- suodatin sijaitsi labora- torion seinässä ennen poistoilma-aukkoa ja 2. HEPA-suodatin pois- toilmanvaihtokanavas- sa. Ilmanäytteitä otettiin ennen ja jälkeen 1. ja 2. suodattimen. Näytteitä inkuboitiin 1-2 vrk 30°C. Serratia marces- cens BSL-3 luokan labo- ratorio HEPA- suodattimet ovat tehokkaita poista- maan baktee- riaerosoleja. 105 Liite 2. Taulukko 4. Yhteenveto tutkimuksista, joissa on tutkittu eri ilmanpuhdistusmenetelmien tehokkuutta pienhiukkasiin Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuhdis- tusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Batterman ym. 2005 HEPA- suodattimet vähensivät PM- pitoisuuksia 30-70 % riippuen hiuk- kasten koko- luokasta ja asukkaiden aktiivisuudes- ta. Myös PM0,3-1.0 puo- liintumisaika laski. 1-5 µm hiukkasten puoliintumis- aika, CO2 ja VOC- pitoisuudet eivät muuttu- neet. Mekaaninen suodatus (HEPA) Neljässä omakotita- lossa, jossa tupakoi- tiin testattiin HEPA- suodattimilla varus- tettuja ilmanpuhdis- timia kahden kuu- kauden ajan. Ilman- virtausta, painehävi- öitä ja virrankulutus- ta (viite tuulettimen nopeudesta ja suo- dattimen täyttöas- teesta) seurattiin. Kodeissa tupakoitiin 15 -40 tupakkaa päivittäin. Mittauspa- rametrejä olivat PM- massapitoisuus, PM- lukumääräpitoisuus, VOC-pitoisuus. Tupakansavu Asiallisesti mitoi- tetut HEPA- suodattimilla varustetut ilman- puhdistimet voivat vähentää PM- pitoisuuksia huo- mattavasti ko- deissa, joissa tupakoidaan. Cheong ym. 2004 Pienhiukkas- pitoisuudet pienenivät 38 %. Mekaaninen suodatus (HEPA) Liikuteltavia HEPA- suodattimilla varus- tettuja ilmanpuhdis- timia testattiin vii- dessä kodissa. Tut- kimuksessa mukana myös viisi vertailuko- tia (joissa ei ilman- puhdistinta). PM- pitoisuuksia mitattiin P-Trak-keräimellä. Myös aktiivisuuden vaikutusta pitoisuuk- siin testattiin. Huoneilman normaalit PM- pitoisuudet HEPA- suodattimet pys- tyvät poistamaan 38 % huoneilman PM- pitoisuuksista. Davis ym. 1994 Tehokkuudet vaihtelivat 0- 32% PM0,5 hiukkasille, 35-86 % PM4.0 hiukka- sille. Eri tek- niikoilla ei ollut eroa suodatuste- hokkuudessa. Erilaisia suodatusmene- telmiä: kuitusuodatin, sähköinen suodatin ja hiilisuodatin 11 kaupallista ilman- puhdistinta. Hiuk- kaspitoisuuksia mitattiin optisella hiukkaslaskurilla ja monikanava- analysaattorilla. PM0,5, PM4,0 Eri tekniikoilla ei eroa hiukkasten suodatustehok- kuudessa. 106 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuhdis- tusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Offermann ym. 1992 Tehokkuudet: panee- lisuodattimet 2-3 %, laaja- pintasuodat- timet 71-73 %, sähköiset presipitaattorit 4-69%. Mekaaninen suodatus (paneelisuodattimet, laa- japintasuodattimet), säh- köinen presipitaatio Kenttäkoe: 2 panee- lisuodatinta, 2 laaja- pintasuodatinta ja 2 sähköistä presipi- taattoria. Tupakansavu 1-2x10 5 hiuk- kasta/cm 3 Laajapintasuodat- timet ja sähköiset presipitaattorit ovat tehokkaam- pia kuin yksittäi- set panee- lisuodattimet. Lee ym. 2004 97 % poisto- tehokkuus 0,1 µm hiukkasille ja 95 % 1 µm hiukkasille. Ionisointi Testikammiossa testattiin kolmea kaupallista ionisaa- tioon perustuvaa ilmanpuhdistinta. ELPI-impaktoria (Electrical low pres- sure impactor) käy- tettiin mittaamaan pienhiukkasten pitoi- suutta ja aerody- naamista hiukkasko- koa. Savugeneraat- toria käytettiin tuot- tamaan tilaan "taus- tapitoisuutta". 0,04 -2 µm hiukkaset Hiukkasten koolla ei havaittu olevan suurta merkitystä poistotehokkuu- dessa. Lorimier ym. 2008 Huopa- suodattimen poistotehok- kuus oli 74 %. Adsorptio Viittä aktiivihiili- kuiduista tehtyä suodatinta testattiin: huopa, liina, neulottu kangas, ja kaksi sekoitusta aktiivihiili- ja lasikuituja. Testi- putkeen syötettiin ja sekoitettiin varaa- mattomia hiukkasia. Tulo- ja poistoau- koista mitattiin hiuk- kaspitoisuutta ja kokojakaumaa. 0,2 - 10 µm hiukkaset Mitä homogeeni- sempi aktiivihiili- kuitujen järjestys, sitä parempi suo- datustehokkuus. Myös useampi kuitukerros paran- taa tehokkuutta. 107 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuhdis- tusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Park ym. 2008 PM2,5 massa- pitoisuudet pienenivät 79,5 % ja submicron- pitoisuudet 76,3 %. Fotokatalyysi ja plasma Testi koostui kam- miosta, hiukkas- generaattorista, ilmanvaihdosta (jos- sa myös ilmanpuh- distus: fotokatalyysi ja DBD-menetelmä) ja mittaussysteemis- tä. Kokonais-ja mas- sakonsentraatiota mitattiin SMPS (Scanning mobility particle sizer) - luokittelijalla ja APS aerodynaamisella hiukkaskokoanaly- saattorilla. PM2,5 ja sub- micron- hiukkaset 108 Liite 2. Taulukko 5. Yhteenveto tutkimuksista, joissa on tutkittu eri ilmanpuhdistusmenetelmien tehokkuutta kemiallisiin yhdisteisiin Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuhdistus- menetelmä Tutkimus- asetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Chen ym. 2005 Adsorptiolla pystyttiin poistamaan yli 90 % suurimmasta osasta VOC -yhdisteitä. Aktiivisella hiilellä ei yksinään pystytty adsorboimaan di- kloorimetaania, for- maldehydiä ja ase- taldehydiä. Kuitenkin lisäämällä aktiivisen alumiinin ja kalium- permanganaatin seosta, nämä VOC:t pystyttiin adsorboi- maan. Vihersuodatus poisti tehokkaasti n- heksanaalia, formal- dehydiä ja asetalde- hydiä. Adsorptio, fotokatalyyttinen oksidaatio, otsonointi, plas- ma ja vihersuodatus Viittätoista ilmanpuhdis- tinta, joissa oli käytössä eri tekniikkaa, testattiin kammiossa. Kammioon syötettiin 16 eri VOC- yhdistettä ja otsonia. Formaldehydi ja asetalde- hydi 2 mg/m 3 , muut VOC:t 1 mg/m 3 Adsorptio on tehokkain kau- pallinen ilman- puhdistusmene- telmä VOC - yhdisteiden poistoon. van Durme ym. 2007 Plasmamenetelmällä käyttäen katalyyttinä TiO2 ja CuOM- nO2/TiO2 poistivat tehokkaasti syntyviä NOx -pitoisuuksia, jopa 90 %. TiO2 katalyytti ei poistanut O3 -pitoisuuksia tehokkaasti. Lisättä- essä CuOMnO2/TiO2 O3 -pitoisuudet pie- nenivät huomatta- vasti. Myös tolueeni- pitoisuudet pieneni- vät jopa 40- kertaisesti. Plasma Käytössä oli koronareakto- ri ja 40 kW/5 mA virtaläh- de. Tolueenia tuotettiin 10 l/min virtaus- nopeudella. Katalyytteinä käytettiin TiO2 ja CuOM- nO2/TiO2. NOx ,O3 ja tolueeni 99,5+ % 109 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuhdistus- menetelmä Tutkimus- asetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Fan ym. 2009 Plasmamenetel- mällä pystyttiin poistamaan bent- seeniä, tolueenia ja p-ksyleeniä 94 %, 97 % ja 95 %. Plasma (kylmäplasma ja yhdistetty plasmakatalyysi) Käytössä oli hammaspyö- rä-sylinteri plasmareak- tori 25 kW/5 mA virtaläh- teellä, reak- tiokaasun tuotto ja ana- lysointi- laitteistoilla. MnOx/Al2O3 käytettiin katalyyttinä. Bentseeni 1,5 ppm, tolueeni 1,4 ppm ja p-ksyleeni 1,2 ppm. Farhanian & Haghighat 2014 UV- fotokatalysaatto- ria käytettäessä VOC-yhdisteiden poistoon, syntyi sivutuotteina pääasiassa for- maldehydiä ja asetaldehydiä. Muita syntyviä yhdisteitä olivat mm. propional- dehydi ja kro- tonaldehydi. VUV lamput olivat tehokkaampia kuin UVC lamput. Fotokatalyyttinen oksidaatio VOC- pitoisuuksia sekä tulevas- ta (inlet) että poistuvasta (outlet) ylä- ja alavirrasta mitattiin au- tosamplerilla, fotoakustisel- la kaasude- tektorilla. Näytteet analysoitiin HPLC:lla, joka oli varus- tettu UV- detektorilla. 1-butanoli (99,9%), n- heksaani (96%), oktaani (95%),2- butanoni tai me- tyylietyyliketoni (99,9%), asetoni (99,5%), tolueeni (99,9%) ja p- ksyleeni (99,9%) UV- fotokatalysaatto- ria käytettäessä VOC-yhdisteisiin syntyy mm. formaldehydiä ja asetaldehydiä. Huang ym. 2003 Mitä suurempi absorptio pinta- ala, sitä parempi poistotehokkuus (kun pitoisuus yli 100 ppm). Adsorptio Metyylietyyli- ketonia ja bentseeniä johdettiin nopeudella 60 ml/min teräsputkeen, jossa absor- bentit sijaitsi- vat. Metyylietyyliketo- ni ja bentseeni Aktiivihiilisuodat- timet pystyvät poistamaan haihtuvia or- gaanisia yhdis- teitä sisäilmasta. 110 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuhdis- tusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Kim & Ahn 2012 Faujasiitti adsor- boi erilaisia VOC- yhdisteitä tehok- kaimmin, johtuen sen suuresta pinta-alasta. Mikroaaltouunia käyttämällä ha- vaittiin tehokas VOC-yhdisteiden desorptio. Tämä oli suurinta 13 x molekyyliseulalle, johtuen sen sylin- terisestä huokos- rakenteesta. Adsorptio Adsorbenttina käytet- tiin useita eri zeoliit- teja. VOC-yhdisteitä syötettiin jatkuvalla kontrolloidulla pitoi- suudella, haihdutta- malla VOC-yhdisteet heliumin avulla. Virtausnopeus 40 ml/min. Pitoisuutta mitattiin kaasukro- matografilla, joka sisälsi TCD- detektorin. Adsorboi- tununeet VOC- yhdisteet irroitettiin käyttämällä puhdasta heliumvirtaa 25 °C 1h. Mikroaaltouunia käytettiin desorptios- sa lämmitykseen. Bentseeni (3,58 mol%), tolueeni (5,90 mol%), o- ksyleeni (0,97 mol%), m- ksyleeni (0,95 mol%), p- ksyleeni (1,80 mol%), metano- li (2,88 mol%), etanoli (4,42 mol%), isopro- panoli (9,94 mol%) ja me- tyylietyyliketoni (MEK, 4,99 mol%) Faujasiitti zeoliitti adsorboi tehok- kaasti haihtuvia orgaanisia yhdis- teitä. Quicy ym. 2010 Tolueenipitoisuu- det pienenivät 30- 90 %. Tolueenin poistotehokkuus kasvoi kun TiO2- filmin paksuutta kasvatettiin 500 nm saakka (tätä suuremmalla paksuudella ei ollut enää merki- tystä). Fotokatalyyttinen oksi- daatio Ilmavirtaus vaihteli välillä 4 l/min - 125 ml/min, jonka vuoksi "residence time" vaihteli 100 ms < t < 2 s. Kokeet tehtiin RH:n vaihdellessa 0 %-66 %. Tolueeni 10- 500 ppbv Sekä "residence time" että RH voidaan optimoi- da haitallisten sivutuotteiden syntymisen eh- käisemiseksi. Katalyytin pak- suudella on merkitystä tolu- eenin poistote- hokkuudessa. 111 Lähdejulkaisu Tulokset Käytetty ilmanpuhdis- tusmenetelmä Tutkimusasetelma Epäpuhtaus, pitoisuus Päätelmät Sidheswaran ym. 2012 Kun suodatinta lämmitettiin (150 °C) VOC - pitoisuudet pie- nenivät 70-80 %. Ulkoilmaa käytet- täessä pitoisuu- det vähenivät puolestaan 50-60 % ja tämä oli energiatehok- kaampaa. Aktiivi- hiili suodatti for- maldehydiä hei- kommin, par- haimmillaan lämmitetyllä suo- dattimella 25-30 %. Adsorptio Adsorbenttina käytet- tiin aktiivista hiiltä. Kokeessa simuloitiin 12 tunnin ja 24 tun- nin "ihmisten läsnä- olo". Kolmea eri menetelmää käytet- tiin: melko puhdas ulkoilma, kosteutettu ulkoilma ja lämmitet- ty suodatin. VOC näytteet kerättiin Tenax-putkiin 1 tun- nin ajan, nopeudella 30 ml/min. Näytteet analysoitiin kaasu- kromatografi- massaspektrometril- la. Tolueeni, bentseeni, o- ksyleeni, 1- butanoli, limoneeni, undekaani ja formaldehydi. Pitoisuus 20- 30 ppb. Mallin mukaan aktiivihiilisuodatin yhdistettynä 50 % ilmanvaihdon vähentämiseen pienentää sisäil- man VOC - pitoisuuksia 60-80 % ja formaldehy- dipitoisuuksia 12- 40 %. Vildozo ym. 2011 2-propanoli-ja tolueeniseoksen pitoisuutta pystyt- tiin vähentämään jopa 100 % suh- teellisen ilman- kosteuden olles- sa 0 %. Vastaa- vasti kun ilman- kosteus oli 60 % tolueenipitoisuus laski vain 50 %. Fotokatalyyttinen oksi- daatio RH vaihteli välillä 0 % - 60 %, lämpötilan ollessa vakio 25 °C. Epäpuhtautta tuotet- tiin virtausnopeudella 300 ml/min. Katalyyt- tinä käytettiin TiO2. Näytteet analysoitiin ATD-GC-MS ja GC- PDHID -laitteistoilla. 2-propanoli ja tolueeni, 80- 400 ppbv Suhteellisella ilmankosteudella on huomattava merkitys poistetta- essa VOC- yhdisteitä fotokata- lyyttisellä oksidaa- tiolla. Zhao ym.2007 LTO IV- suodattimet pys- tyvät poistamaan otsonia: uudet suodattimet 0-9 %, käytetyt suo- dattimet: 10-41 %. Käytetyt suo- dattimet tehok- kaampia kuin uudet. Mekaaninen suodatus Huoneilmaa syötet- tiin teräskammioon, johon sekoitettiin otsonia. Ilmaa joh- dettiin 20 l/min no- peudella suodattimel- le. Otsonipitoisuutta mitattiin ennen ja jälkeen suodattimen. Otsonipitoi- suus 80 ppb suodattimen mate- riaali, ilmavirta ja - nopeus sekä epä- puhtauksien laatu vaikuttavat poisto- tehokkuuteen. 112 LIITE 3. Taulukko 1. Ilmanpuhdistimien tekninen suoriutuminen. Tiedot kerätty Helsingin Sanomien julkaisemista testeistä vuosina 2008 ja 2012 sekä TM Raken- nusmaailman julkaisemasta testistä vuonna 2012. Tiedot vastaavat laitteiden ominaisuuksia testien julkaisuhetkellä. Valmistaja Laite Hinta € Puhdistustapa Teho- asetuksia Suodattimen vaihdon ilmaisin Liikuteltavuus Paino (kg) Pinta-ala (m2) / Tilavuus (m3) Äänenpaine- taso (dB) tai "HS:n v. 2012 testin melu- tasomääre" Sähkö- tehon tarve (W) Tuottaako otsonia Suodatusteho: hiukkasia jäljellä testin jälkeen min/max teholla (%) Suhteellinen puhdistusteho (%) ultrapienet (30-100nm) / karkeat hiukkaset # Takuu (vuotta) 3M Filtrete Ultra Slim FAP04-RS-2 240-276 Sähköisesti varattu kuitusuodatin 3 27-36 m2 "astian- pesukone" Ei 12** 2 Bionaire BAP-825 175 Esisuodatin + HEPA/aktiivihiili + ionisaattori 3 Kyllä Kahva 4,6 15-29 m2 42-58 48 Ei havaittu 12 / 20* Bionaire BAP 9424 89-159 HEPA + erikseen kytkettävä ionisaattori 3 28-35 m2 "astian- pesukone" 12** 2 Bionaire BAP1700 263 Esisuodatin + HEPA + erikseen kytkettävä ionisaattori 5,4 84 m2 37-51 30-71 Kyllä (1,8 ppb = ionisaattori käynnissä) 23 / 51 2 Biozone 90 420 UV-lamppu tuottaa fotoplasmaa 3 Ei suodattimia Seinäkiinnitys 0,9 2 m2 34-42 14 Kyllä (0,042 ppm) 68 / 67* Boneco 2055D 369 Ilma muovilevyjen läpi vesialtaassa, jossa hopeionisointiin perustuva antibakteerinen suojus 2 Ei suodattimia 5,9 1 m2 34-50 Ei havaittu 76 / 76* Daikin MC70 LVM 520-660 Ionisaattori (sähkösuodatin, sähköisesti varattu kuitusuodatin ja fotokatalyyttinen suodatin) 5 20-34 m2 19-49 6-60 Kyllä (4,0 ppb) 16** 32 / 63 3 De Longhi DAP 700 175 Esisuodatin + aktiivihiili + HEPA + ionisaattori 3 Ei Myös seinäkiinnitys 3,7 8 -18 m2 39-56 Ei havaittu 17 / 33* Electrolux Oxy3Silence Z 8020 399 2 esisuodatinta + sähkösuodatin + aktiivihiili 3 Kyllä Kahva 8 10-39 m2 30-60 55 Ei havaittu 9 / 27* Electrolux Oxygen Z 9124 231-299 HEPA + aktiivihiili 5 42-73 m2 21-54 3-64 Ei 8** 30 / 67 2 ElixAir E400 700 Esisuodatin + sähkösuodatin + aktiivihiili 2 Ei Pyörät 14 18-34 m2 32-46 / 24-38 30-40 Kyllä (0,014 ppm / 2,1 10 / 17* 20 / 49 3 IQ Air Health Pro 150 1000 Suodatus (esi + aktiivihiili + hyperhepa) 6 Kyllä Pyörät alla, kahva 16 12-55 m2 37-68 / 28-60 21-141 Kyllä (0,2 ppb) 6 / 24* 45 / 75 3 Ikea Patrull 79-99 Sähköisesti varattu kuitusuodatin 3 Ei 11-14 m2 "hiljainen musiikki" Ei 26** LightAir IonFlow 50 Style 450 Ionisaattori (ei puhallinta) - 2 m2 0 4-5 Kyllä (0,3 63** 33 / 32 10 OBH Nordica Pure Comfort 199-249 Ionisaattori (sähkösuodatin) + aktiivihiili 5 6-7 m2 "hiljainen musiikki" Kyllä (vähäisiä 40** 2 Plymovent Grace Mediamax 595 Esisuodatin + MediaMax + aktiivihiili 13 40 m2 26-48 10-53 Ei 30 / 66 1 # Rakennusmaailman testi: Ilmanpuhdistimien teholliset puhdistustehokkuudet määritettiin 24 tunnin mittaisessa testiajossa. Testiajo aloitettiin syöttämällä huonetilaan hiukkasaerosolia, mutta pitämällä ilmanpuhdistin poiskytkettynä. Kahden tunnin ja 41 minuutin aerosolisyötön jälkeen ilmanpuhdistin kytkettiin päälle. Kun oli kulunut 21 tuntia testiajon aloituksesta, aerosolin syöttö lopetettiin, mutta ilmanpuhdistimen käyttöä jatkettiin. Mittaukset lopetettiin ja testattava ilmanpuhdistin sammutettiin 24 tunnin kuluttua testin aloituksesta. Teholliset puhdistustehokkuudet määritettiin ennen puhdistimen käynnistystä (aikaväli 2 h – 2 h 38 min) ja puhdistimen jatkumotoiminnan (aikaväli 12 h – 20 h 57 min) aikana koehuoneessa vallinneiden pitoisuustasojen suhteesta. Määritykset tehtiin neljälle eri hiukkaskokoluokalle: ultrapienet hiukkaset 1–30 sekä 30–100 nm, pienhiukkaset 100–1 000 nm ja karkeat hiukkaset 1 000–3 200 nm. Vihreällä merkityt: Ko. merkkisiä laitteita (valmistaja) ollut käytössä kuntakyselyn perusteella * Hiukkasia jäljellä testin jälkeen (%) max teholla / min teholla (HS:n testi v. 2008) ** Hiukkasia jäi testihuoneeseen (%) kun laitettu käytetty normaaliteholla (HS:n testi v. 2012) HS:n 2008 ja 2012 sekä TM Rakennusmaailman 2012 testit 113 Valmistaja Laite Hinta € Puhdistustapa Teho- asetuksia Suodattimen vaihdon ilmaisin Liikuteltavuus Paino (kg) Pinta-ala (m2) / Tilavuus (m3) Äänenpaine- taso (dB) Sähkö- tehon tarve (W) Tuottaako otsonia Erotusaste (%) Ilmavirtaus (m3/h) Puhtaan ilman tuotto (CADR = Clean Air Delivery Rate) m3/h Takuu (vuotta) Airocide DS Fotokatalyyttinen oksidaatio Myös seinäkiinnitys 4 75 m3 41 60 Ei 2 Airocide GCS 25 Fotokatalyyttinen oksidaatio Myös seinäkiinnitys 8 150 m3 42 73 Ei 2 Airocide GCS 50 Fotokatalyyttinen oksidaatio Myös seinäkiinnitys 17 750 m3 46 214 Ei 2 Airocide GCS 100 Fotokatalyyttinen oksidaatio Myös seinäkiinnitys 28 1500 m3 49 462 Ei 2 Cair Oy CAIR DEP 500 985 DEP-suodatin (kertakäyttöistä staattisella sähköllä toimiva suodatin) 2 Myös kattoon/seinälle 19-34 20 Ei 287 - 512 2 Cair Oy CAIR DEP 900 1485 DEP-suodatin (kertakäyttöistä staattisella sähköllä toimiva suodatin) 3 Myös kattoon/seinälle 13 16-37 45 Ei 450 - 960 2 Genano Oy 310 (Nanobio E310) ionisointi + aktiivihiili 3 Pyörät 55 33-34 80-180 Kyllä (17,5 ppb) 99,5 250 5 Genano Oy 450 ionisointi + aktiivihiili 3 Pyörät 65 alle 200 32-42 80-185 Kyllä (3,4- 99,5 55 - 472 450 5 Icleen Health Prerium Esisuodatin (F8) + kaasu- ja hajusuodatin + HyperHEPA (H13) 6 Kyllä Pyörät 16 225 m3 22-57 20-135 Ei 99,97 (≥ 3µm) 55-450 450 1 UniqAir UniqAir Esisuodatin + aktiivihiili + EPA- (H11)/HEPA-suodatin (H13) 2 Pyörät 34-39 35-77 Ei 97,10- 99,89 126 - 184 123 - 183 Yritysten antamat testitulokset Vihreällä merkityt: Ko. merkkisiä laitteita (valmistaja) ollut käytössä kuntakyselyn perusteella Taulukko 2. Ilmanpuhdistimien tekninen suoriutuminen. Tiedot kerätty yritysten toimittamista testausselosteita alkuvuonna 2017. 114 LIITE 4. KIRJALLISUUSKATSAUS TIIVISTÄMISKORJAUK- SISTA Mari Turunen, Ulla Haverinen-Shaughnessy, THL ja Tero Marttila, TTY Tiivistelmä Rakenteiden tiivistäminen on varmistustoimenpide onnistuneelle kosteus- ja homekorjaukselle. Tiivistä- miskorjaus ei sovi kaikille rakenteille, eikä sitä tule käyttää vaurioituneiden materiaalien poistoon perustu- van homevauriokorjauksen vaihtoehtona. Rakenteita ei tule milloinkaan tiivistää ilman tutkimuksia, suun- nittelua, korjauksen valvontaa ja seurantaa. Tiivistämiskorjaussuunnittelu tehdään aina kohdekohtaisesti, eikä suunnitelmia tule suoraan soveltaa muissa kohteissa, kuten ei mitään muutakaan korjausratkaisua. Tiivistämiskorjausten suunnittelu edellyttää asiantuntemusta ja käytettävien materiaalien ja menetelmien tuntemista. Tiivistämiskorjauksissa käytettäville tuotteille ei ole viranomaisten asettamia vaatimuksia. Materiaaleille on kuitenkin olemassa yksittäisiä ominaisuuksia koskevia standardeja. Tiivistämiskorjauksen teknisen toteutuksen onnistuminen varmennetaan työmaalla mallityön toteutuksella ja tarkoituksenmukaisella laadunvarmistusmenettelyllä. Tilojen käyttöönoton jälkeen korjausten onnistu- minen varmistetaan käyttäjiltä saatavan palautteen lisäksi esimerkiksi tiiveyden pysyvyyden määräaikais- tarkastuksilla. Ilmanvaihtojärjestelmän toiminta on tarkastettava ja säädettävä ainakin laaja-alaisten tiivis- tämiskorjausten yhteydessä. Tiivistämiskorjausten epäonnistumiseen johtavia syitä ovat mm. puutteet suunnitelmien laatimisessa sekä työnaikaisessa laadunvarmistuksessa sekä työvirheet. Lisätietoa tarvitaan etenkin tiivistämiskorjausten pitkäaikaiskestävyydestä sekä tiivistämiskorjausten vaikutuksista sisäilman laatuun. 1. Tiivistämiskorjauksille asetettavat vaatimukset ja käyttökohteet 1.1 Yleistä Tiivistämistyöpajan raportin mukaan [2014] rakenteiden tiivistäminen on varmistustoimenpide onnistu- neelle kosteus- ja homekorjaukselle. Tiivistämiskorjauksen kohteita ovat pääasiassa rakenteiden liitos- kohdat, läpiviennit ja halkeamat. Lisäksi voidaan erikoistapauksissa käsitellä kokonaisia seinä-, katto- tai lattiapintoja. Tiivistämiskorjauksen käyttö rajataan sellaisiin tuotteisiin, käyttötapoihin ja –laajuuksiin, joi- den turvallisesta toimivuudesta on riittävästi kokemusperäistä tai tutkittua tietoa. Tiivistämiskorjaukset eivät koskaan ole ainoa korjaustoimenpide vaan aina osa muita korjaustoimenpiteitä [Laine 2014]. Tiivis- tämiskorjausten onnistuminen edellyttää kohdekohtaisesti oikeanlaista korjaussuunnittelua, työnaikaista valvontaa ja laadunvarmennusta [Sobott, 2014]. Tiivistämiskorjaus ei sovi kaikille rakenteille, eikä sitä tule käyttää vaurioituneiden materiaalien poistoon perustuvan homevauriokorjauksen vaihtoehtona [Tiivistämistyöpajan raportti, 2014]. Ennen tiivistämiskor- jauksiin ryhtymistä on rakennuksen kunto tutkittava ja selvitettävä, onko tiivistämiskorjaus mahdollinen korjausmenetelmä ja missä laajuudessa ja millä menetelmillä se tulee tehdä [Sobott, 2014]. Tiivistämis- korjauksiin ei tule ryhtyä, kun rakenteessa on aktiivinen kosteusvaurio. Rakennusfysikaalisesti puutteelli- sia puurunkoisia rakenteita ei myöskään tulisi tiivistää tai ennen korjauksia on ainakin varmistuttava, ettei tiivistämällä aiheuteta kantaviin rakenteisiin lahovaurioita [Tullila, 2015]. Kosteus- ja mikrobivaurion korjaamisessa rakenteista poistetaan vaurioituneet materiaalit ja huolehditaan jätettävien rakenteiden ja pintojen puhdistuksesta mekaanisesti siinä laajuudessa ja tarkkuudessa kuin se on teknis-taloudellisesti mahdollista. Tämän jälkeen rakenne korjataan siten, että se toimii teknisesti oi- kein. Toteutuksen tulee olla pitkäikäinen ja varmatoiminen. Rakenteita ei milloinkaan tule tiivistää ilman tutkimuksia, suunnittelua, toteutuksen valvontaa ja korjausten jälkeistä pitkäaikaisseurantaa [Tiivistämis- työpajan raportti, 2014]. 115 Tiivistämiskorjausten suunnittelu ja toteutus edellyttävät asiantuntemusta, käytettävien materiaalien ja menetelmien tuntemista sekä ammattitaitoa. Korjaussuunnittelu tehdään aina kohdekohtaisesti kokonai- suus huomioiden, eikä suunnitelmia tule suoraan soveltaa muissa kohteissa [Laine, 2014]. Jokainen kor- jattava rakennus on oma tapauksensa, joka pitää tutkia itsenäisesti ja jolle pitää laatia omat korjausoh- jeensa [Keinänen, 2009]. Esimerkiksi kapselointia suunniteltaessa on huomioitava, että rakenteiden kuivumiskyky heikkenee hallit- semattomien ilmavuotojen poistumisen sekä uusien diffuusiovastusta kasvattavien ainekerrosten lisäämi- sen seurauksena [Keinänen, 2009]. Maanvaraisessa laatassa kapselointiin liittyvistä riskeistä huomatta- vin on siitä johtuvat muutokset kosteusvirrassa. Maanvaraisen laatan lisääntyneen vesi-höyrynvastuksen ja rakennetta kuivattavien ilmavuotojen poistumisen myötä lattiaan liittyvien rakenteiden, kuten seinien, kautta kulkeva kosteusvirta nousee, mistä saattaa ajan kuluessa syntyä kosteusvaurioita näihin rakentei- siin. Tästä johtuen korjaustyön suunnittelussa tulee ottaa huomioon erityisen tarkasti vanhat rakenteet ja niiden kosteustilat. Suhteellisen lyhyen käyttöiän (5…10 vuotta) tapauksessa kosteusvirran muuttumises- ta tuskin ehtii merkittäviä vaurioita syntyä, mutta pidempää käyttöikää tavoitellessa täytyy asiaan kiinnit- tää enemmän huomiota [Pulkkinen, 2013: J. Huttusen haastattelu 4.4.2013]. Huolellisen suunnittelun lisäksi itse korjaustyön suoritusta on valvottava huolellisesti ja oikea-aikaisesti. Töiden suorittamisessa täytyy kiinnittää huomiota jokaiseen työvaiheeseen. [Keinänen, 2009]. Esimerkiksi kapselointimenetelmässä voidaan alussa huolellisesti tehdyllä työllä helposti korjata maaperästä nous- seen kosteuden aiheuttamat ongelmat, mutta liian ohuella tasoitekerroksella ja laiminlyödyillä päällystet- tävyysmittauksilla tuloksena voi olla rakennekosteudesta vaurioituneen päällysteen ja liiman aiheuttamat emissiot [Pulkkinen, 2013]. Onnistuneeseen tiivistämiskorjaukseen kuuluu aina myös ilmanvaihtojärjestelmän tarkastus ja säätö. Kohteen seuraaminen myös korjauksen jälkeen on tärkeää, jotta voidaan todeta korjauksen onnistuminen tai havaita mahdolliset puutteet korjauksessa [Keinänen, 2009]. 1.2 Lainsäädäntö, rakentamismääräykset, ohjeet ja viranomaisnäkökulma Tällä hetkellä voimassa oleva Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa C2 ”Kosteus, Määräykset ja ohjeet 1998” määrittelee, mitä tiiviin sisäpinnan toteutus edellyttää. Määräystekstissä todetaan, että i l- mansulun ja ilmansulkuna toimivan höyrynsulun saumat, reunat ja läpivientikohdat on tiivistettävä huolel- lisesti. Selostuksessa tarkennetaan, että ilmansulun ja myös tuulensuojan tulee olla tiiviit ikkunoiden ja ovien karmien kohdalla sekä seinän ja ala-, väli- ja yläpohjien liittymissä. Ilmansulun lävistykset tuule- tusaukkojen, sähkörasioiden, putkien jne. kohdalla tiivistetään huolellisesti. Rakentamismääräyskokoel- man osan C2 päivitystarpeiden kartoitus on käynnissä ja uudistuvassa versiossa tarkennetaan entises- tään sisäilmanäkökohtien huomioimista. Suomen Rakennusmääräyskokoelman osassa C3 ”Rakennusten lämmöneristys, Määräykset 2010” todetaan, että sekä rakennuksen vaipan että tilojen välisten rakentei- den tulee olla niin ilmanpitäviä, että vuotokohtien läpi tapahtuvat ilmavirtaukset eivät aiheuta merkittäviä haittoja rakennuksen käyttäjille tai rakenteille ja rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä voi toimia suunnitel- lusti. Rakentamismääräyskokoelman osassa D2 ”Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, Määräykset ja ohjeet 2012” on määrätty, että rakennuksen painesuhteet ja rakenteiden tiiviys suunnitellaan ja toteute- taan siten, että ne osaltaan vähentävät radonin ja muiden epäpuhtauksien siirtymistä rakennuksessa. Rakentamismääräyskokoelman osassa D3, Rakennusten energiatehokkuus, Määräykset ja ohjeet 2012, annetaan määräyksiä rakennusvaipan ilmatiiviydestä [Laine, 2014]. Olemassa olevien rakenteiden arvioinnissa on huomattava, että rakentamismääräyskokoelman määräyk- set ovat perinteisesti koskeneet uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyös- sä määräyksiä on sovellettu vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa ovat edellyttäneet (ellei määräyksissä ole nimenomaisesti mää- rätty toisin). Rakentamista koskevien määräysten soveltaminen on tarkoitettu joustavaksi siten kuin se rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet huomioon ottaen on mahdollista. Sitä mukaa, kun rakenta- mismääräyskokoelman osia uudistetaan, kustakin uudesta asetuksesta käy suoraan ilmi, koskeeko se uuden rakennuksen rakentamista vai rakennuksen korjaus tai muutostyötä. [Ympäristöministeriö: Raken- tamismääräyskokoelma] Asetuksena annetut ja Suomen rakentamismääräyskokoelmaan kootut rakentamista koskevat säännök- set ovat velvoittavia. Ministeriön antamat ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia. 116 1.3 Rakenteiden ilmatiiviyttä käsittelevät ohjeet, julkaisut ja artikkelit Rakennuksen painesuhteiden hallinnasta ja epäpuhtauksien huoneilmaan kulkeutumisen estämisestä on kerrottu Asumisterveysohjeessa [Sosiaali- ja terveysministeriö 2003], jossa todetaan, että korvausilman kulkeutuminen rakenteiden kautta on estettävä ja että rakenteet on pinnoitettava sisätilaan päin tiiviin kalvon muodostamalla pinnoitteella. Rakenteiden ilmatiiviydestä, toteutuksesta ja tiivistämisessä käytet- tävistä materiaaleista on ohjeistettu Rakennusinsinööriliiton julkaisuissa RIL 107-2012 Rakennusten ve- den- ja kosteudeneristysohjeet vuodelta 2012, vanhemmassa julkaisussa vuodelta 2000 sekä RIL 250- 2011 Kosteudenhallinta ja homevaurioiden estäminen. [Laine, 2014]. Ympäristöministeriön julkaisussa Ympäristöopas 28, Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kunto- tutkimus vuodelta 1997 todetaan, että epäpuhtauksien kulkeutuminen huoneilmaan voidaan yleensä kat- kaista seinän ja lattian välisen raon huolellisella tiivistämisellä. Homehaitan poistamiseen rakenteita tiivis- tämällä tulee kuitenkin olla vankat perusteet. Rakenteiden ilmatiiviyden parantamiseen liittyy myös oleelli- sesti ilmanvaihtojärjestelmän toiminta. Ympäristöoppaan päivitetty versio julkaistaan vuonna 2015 ja siinä tullaan käsittelemään entistä laajemmin rakennuksen vaipan ilmatiiviyttä. [Laine, 2014] 2. Tiivistämiskorjausmenetelmät ja -materiaalit 2.1 Menetelmät Ennen tiivistämiskorjauksia tulee selvittää syyt sisäilman laatuun vaikuttaviin tekijöihin, mahdollisten vau- rioiden laajuus ja oikea korjaustapa. Tiivistämiskorjaussuunnitelmat on laadittava kohdekohtaisesti ja niissä on huomioitava laadunvarmistus sekä tavoiteltava käyttöikä [Sobott, 2014]. Korjauksen tavoitteen ollessa täysin tiivis rakenne, tulee korjaustavan valinnassa pyrkiä minimoimaan työvirheiden riski. Tiivistämisnauhoilla ja -massoilla yksinään on vaikea toteuttaa täysin tiivistä lopputulos- ta [Tullila, 2015]. Suunnittelija valitsee käytettävät tuotteet ja ne ilmoitetaan suunnitelma-asiakirjoissa. Käyttötarkoitukseen sopivat materiaalit valitaan huomioiden rakenteissa tapahtuvat muodonmuutokset, korjattava ongelma ja ratkaisun toimivuus. Mikäli urakoitsija haluaa käyttää vaihtoehtoista tuotetta, on uusi tuote hyväksytettävä suunnittelijalla. Koska vielä ei ole kokemusta lukuisista eri materiaaleista ja tuotteista, on usein tarkoituk- senmukaista nimetä tuotteet suunnitelmissa ilman vaihtoehtoja [Laine, 2014]. Tiivistysprosessissa huomioitavia seikkoja [Sobott, 2014]:  Tiivistyskorjaussuunnitelmien tulee olla laadukkaita sekä kohteeseen sopivia, ja niissä tulee mää- rittää laadunvarmistus (esim. merkkiainekokeet) ja jälkiseuranta.  Tiivistystyön suorittajan tulee olla riittävän kokenut ja ymmärtää, miksi tiivistystyö tehdään (esim. vedeneristyssertifikaatin omaava henkilö).  Tiivistyskorjaustyön valvonta on vähintään yhtä tärkeää kuin tiivistyssuunnitelmien laatu.  Työmaa-aikana tulee purkutöiden jälkeen tarkastaa, ovatko kaikki rakenteet ja liittymät lähtötieto- jen ja suunnitelmien mukaiset, suunnitelmat tulee päivittää mallitöiden yhteydessä.  Tiivistyskorjausten jälkeen tulee tasapainottaa ilmanvaihto sekä suorittaa loppusiivous.  Käyttäjiä tulee informoida tehdyistä tiivistyksistä ja tilojen käytöstä niiden osalta.  Tiivistysten kuntoa tulee seurata säännöllisesti. 2.2 Materiaalit Tiivistämiskorjauksissa käytettäville tuotteille ei ole viranomaisten asettamia vaatimuksia. Materiaaleille on olemassa yksittäisiä ominaisuuksia koskevia standardeja. RIL 107-2012 Rakennusten veden- ja kos- 117 teudeneristysohjeet mukaan tiivistämiseen voidaan käyttää esimerkiksi saumanauhaa, tiivistämismassaa, polyuretaanivaahtoa, erikoisteippiä tai erikoisliimanauhaa. Käytettävillä tuotteilla tulee olla käyttötarkoituk- seensa riittävä tartunta- ja muodonmuutoskyky, pitkäaikaiskestävyys ja ilmanpitävyys. Tiivistämismassaa, polyuretaanivaahtoa ja teippejä käytettäessä tulisi varmistaa, että tiivistämistyö on tehty riittävän leveää tartunta-aluetta käyttäen [Laine, 2014]. Tiivistämiskorjauksissa käytetään materiaaleja, jotka ovat käyttö- tarkoitukseensa testattuja, elastisia, hyvän silloituskyvyn omaavia ja joilla on hyvä pitkäaikaiskestävyys. Tiivistämistyöpajan raportin mukaan (2014) materiaalien tulee olla turvalliseksi testattuja, vähäpäästöisiä ja mielellään M1-luokiteltuja. Esimerkkejä tiivistämiskorjauksissa käytettävistä materiaaleista:  Nestemäisenä levitettävät vedeneristeet: Vedeneristemassaa ja erilaisia vahvikenauhoja sisältä- vää järjestelmää on käytetty tiivistämiskorjauksissa Suomessa jo yli 25 vuoden ajan. Järjestel- mässä käytettävä vahvikenauha mukautuu pieniin rakenteissa tapahtuviin liikkeisiin ja siksi järjes- telmä kestää rakenteissa tapahtuvia muodonmuutoksia. Vedeneristystuotteet ovat Suomessa hy- vin testattuja ja sertifiointijärjestelmän piirissä olevia tuotteita. Teknologian tutkimuskeskus VTT myöntää Suomessa vedeneristystuotteiden sertifikaatit. Vedeneristeen käyttöikätavoite on yli 30 vuotta, mutta eurooppalaisen teknisen hyväksyntäohjeen (ETAG) myötä käyttöikä on laskettu yleiseurooppalaiseksi oletusarvoksi 25 vuotta. [Laine, 2014]  Pinnoitteet: Tiivistämiskorjauksia voidaan tehdä esimerkiksi epoksipohjaisilla pinnoitteilla. Jotkin pinnoitteet soveltuvat sekä tiivistämiskorjauksiin että kapselointikorjauksiin. Pinnoitteiden käyttö- kohteita ovat pääasiassa lattia-, katto- ja seinäpinnat erikoiskohteissa. Joillain joustavilla pinnoit- teilla voidaan toteuttaa myös rakenteiden liikuntasaumojen tiivistäminen. Eräiden pinnoitteiden kestoikä on arvioiden mukaan yli 50 vuotta ja käytännön kokemusta Suomessa on yli 30 vuoden ajalta. [Laine, 2014]  Joustavat massat ja vaahdot sekä pohjanauhat: Joustavia tiivistämismassoja ja vaahtoja, kuten polyuretaanivaahtoa tai palokatkovaahtoa voidaan käyttää osana rakenteen tiivistämiskorjausta. Tiivistämiskorjauksissa käytettävät tuotteet ovat yleensä erikoistuotteita. Tavanomaiset silikoni- massat ja kitit eivät täytä tiivistämiskorjauksessa käytettävän tuotteen materiaalivaatimuksia. Joi- denkin kokemusten mukaan tiivistäminen, joka tehdään ainoastaan edellä mainituilla tuotteilla, ei yleensä ole pitkäikäinen, koska tiivistämismassat saattavat rakoilla muutaman vuoden kuluttua massan alustastaan irtoamisen ja rakenteiden liitoskohtien liikkumisen vuoksi. [Laine, 2014]  Teipit: Teipit koostuvat ohuesta ja taipuisasta tukikerroksesta sekä toisella tai kummallakin puo- lella olevasta liimakerroksesta. Markkinoilla on erilaisia tiivistykseen tarkoitettuja erikoisteippejä, kuten butyyliteippejä, kumipohjaisia teippejä sekä höyrynsulkuteippejä. Kaikki markkinoilla olevat teipit eivät sovellu tiivistämiskorjauksiin, vaan korjauksissa tulee käyttää vain käyttötarkoitukseen testattuja tuotteita. Teipit soveltuvat varsinkin höyrynsulkukalvojen liitoskohtien ja limityskohtien ilmatiiviyden parantamiseen selkeissä suorissa liitoskohdissa. Teipin kiinnityshetkellä alustan pö- lyttömyys tulee varmistaa esimerkiksi vastepintojen nihkeäpyyhinnällä, jotta tartunnasta saadaan pitävä. Rakenteiden liitosten tiiviiksi tekemisessä haasteena ovat erityisesti nurkat. Teippien pit- käaikaiskestävyydestä on vähän kenttäkokeista saatua tietoa, mutta joidenkin kokemusten mu- kaan laadukkailla tuotteilla saavutetaan pitkäkestoisempi lopputulos. [Laine, 2014]  Muut rakennusmateriaalit, -tuotteet ja järjestelmät: Jotkin rakennusmateriaalit toimivat itsessään ilmansulkuna. Rakenteen ilmatiiviyttä voidaan parantaa myös erilaisilla materiaaliyhdistelmillä, kuten tiilimuurauksen pintaan asennettavalla järjestelmällä, johon kuuluu tiivis tasoite, vahvistus- verkko ja pintakäsittely, kuten maali. Myös kuitukangasvahvikkeen ja tiiviin maalauskäsittelyn yh- distelmällä voidaan joissain tapauksissa parantaa rakenteen ilmanpitävyyttä. Maanvastaisissa ra- kenteissa esimerkiksi suolankeräys- ja vedeneristyslaastit tai injektointiratkaisut voivat samalla toimia ilmansulkuna. Ruiskurappaus tai ruiskubetonointi yhdessä esimerkiksi epoksipohjustimen kanssa ovat myös ilmanpitävä ratkaisu. Lisäksi ilmanpitäviä rakennusmateriaaleja ovat esimer- kiksi muovilattiapäällysteet. [Laine, 2014] 118  Polyamidikalvo voi soveltua kapselointimateriaaliksi muun muassa välipohjiin, koska sillä on hyvä diffuusiovastus kuivissa olosuhteissa monille haitta-aineille ja epäpuhtauksille. Lisäksi kalvo mahdollistaa kosteissa olosuhteissa rakenteiden kuivumisen. Laboratorio- sekä kenttätutkimukset osoittivat polyamidipohjaisen höyrynsulkumateriaalin toimivan kapselointimateriaalina PAH- yhdisteitä sisältävän valuasfaltin sekä kolmen eri MVOC-yhdisteen kapseloinnissa etenkin kuivis- sa olosuhteissa [Keinänen, 2009]. 3. Laadunvarmistusmenetelmät Tiivistämiskorjauksen teknisen toteutuksen onnistuminen varmennetaan työmaalla esimerkiksi mallityön toteutuksella ja tarkoituksenmukaisella laadunvarmistusmenettelyllä. Tiivistystyöpajan raportin [2014] mukaan aistinvaraisen tarkastuksen lisäksi tiiveys tarkastetaan esim. merkkiainelaitteella. Tilojen käyt- töönoton jälkeen korjausten onnistuminen varmistetaan käyttäjiltä saatavan palautteen lisäksi esimerkiksi tiiveyden pysyvyyden määräaikaistarkastuksilla. Ilmanvaihtojärjestelmän toiminta on tarkastettava ja sää- dettävä ainakin laaja-alaisten tiivistämiskorjausten yhteydessä, sillä rakennusvaipan parantunut ilmatiive- ys voimistaa ilmanvaihdon synnyttämiä paine-eroja. Ilmanvaihtojärjestelmän toiminnan tarkastamisen ja säätöjen tavoitteena on saada tiivistämiskorjauksen myötä muuttuneet painesuhteet hallintaan [Laine, 2014]. Korkean tiiveystason saavuttaminen tiivistämiskorjauksilla voi edellyttää tarkkaa merkkiainekokein toteu- tettua laadunvarmistusta [Tullila, 2015]. Laadunvarmistuksena tehtävissä merkkiainekokeissa tulee huo- mioida sekä eri kaasujen väliset erot että suorituksen toteutukseen liittyvät seikat [Sobott, 2014]. Koska tiivistämiskorjaukset ovat osa eri korjausten kokonaisuutta, tulee onnistumisen arvioinnissakin tarkastella koko korjauksen onnistumista. Jos esimerkiksi tiivistämistyö on tehty hyvin, mutta loppusiivous on laiminlyöty tai ilmanvaihtojärjestelmä ei toimi suunnitellusti, saattavat käyttäjät kokea korjausten epä- onnistuneen. 4. Pitkäaikaiskestävyys Tutkimustiedon puuttuessa ei tiivistämisten pitkäaikaiskestävyydestä voida tehdä pitkälle meneviä pää- telmiä. Alustavien tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että alustan käsittelyllä on suuri vaikutus tii- vistyksen pitkäaikaiskestävyydelle. Paras tartunta ja siten todennäköisesti paras pitkäaikaiskestävyys tiivistyksille saavutetaan noudattamalla tiivistämismateriaalien valmistajan ohjeita alustan valmistelussa ja tiivistämismateriaalien asennuksessa. Tämän vuoksi alustan tarkastaminen ennen tiivistämismateriaalien asennusta on myös laadunvarmistustoimenpiteenä perusteltu. [Hakamäki, 2015] Kun huolellisen suunnittelun ja valmistelun lisäksi tiivistämismateriaalien asennus tehdään oikein ja niiden tiiviys varmistetaan, voidaan lopputuloksesta odottaa kestävää [Hakamäki, 2015]. Joidenkin arvioiden mukaan huolellisesti toteutetuissa kohteissa tiivistämiskorjaukset ovat olleet onnistuneita [Laine, 2014]. 5. Tiivistämiskorjausten yleisyys Tiivistämisratkaisuja on käytetty myös muissa kuin radonin liitettävissä sisäilmaongelmakohteissa 1990- luvulta lähtien. 2000-luvulla rakenteiden sisäpinnan ilmatiiviyden parantamiseen liittyviä korjauksia on tehty Suomessa sadoissa sisäilmaongelmakohteissa monien tahojen toimesta ja niissä käytetyt suunnit- teluratkaisut ja materiaalit sekä toteutus työmaalla ja laadunvarmistusmenettely ovat alkaneet vakiintua. Rakenteiden ilmatiiviyden parantaminen sisäilmakohteissa on korjausmenetelmänä kuitenkin edelleen melko uusi, eikä se ole kaikkien rakennusammattilaisten tiedossa. [Laine, 2014] 6. Syyt tiivistämiskorjausten epäonnistumisiin Tutkittua tietoa tiivistämiskorjausten onnistumisesta on varsin vähän. Yhdessä opinnäytetyössä arvioitiin tiivistyskorjausten onnistumista merkkiainekokeiden perusteella yhdessätoista toimisto- ja palveluraken- nuskohteessa, joihin oli tehty sisäpuolinen tiivistyskorjaus. Tulosten perusteella ei yhdenkään kohteen tiivistämiskorjaus ollut onnistunut täysin suunnitellusti. Suurimmaksi syyksi epäonnistumiseen arvioitiin 119 olevan tiivistämistyönaikainen laadunvarmistus ja siitä aiheutuneet työvirheet. Epäonnistumiseen saattoi vaikuttaa myös puutteelliset tiivistämissuunnitelmat. [Sobott, 2014] Huolimattomuuden ja ymmärtämättömyyden arvellaan olevan yleisiä korjausten epäonnistumisen syitä. Kokemusperäisesti arvioitu tiivistämiskorjauksen epäonnistumisen yleisin syy on väärien tuotteiden ja työtekniikoiden käyttäminen. [Laine, 2014] 7. Kehitysalueet Tiivistämiskorjausten suunnitellun kehitysalueita on erityisesti detaljisuunnittelu. Jatkotutkimustarpeena on esitetty myös MVOC-yhdisteiden läpäisevyyden selvittämistä erilaisten ilmatiiviiden materiaalien läpi sekä tuotetestauksen laajentamista [Tullila, 2015]. Lisäksi tutkimustietoa tarvitaan myös oikeaoppisesti toteutettujen tiivistämisten pitkäaikaiskestävyydestä [Hakamäki, 2015]. Rakenteiden ilmatiiviyden parantamisen vaikutuksia sekä tiivistämiskorjausten onnistumista ja vaikutusta käyttäjien oireisiin on tutkittu vain vähän. Kokemusten perusteella tiivistämiskorjauksilla on saatu sisäil- maongelmakohteissa vaihtelevia kokemuksia. Lisätietoa on esitetty tarvittavan mm. seuraavista osa- alueista:  tiivistämiskorjausten merkitys ja vaikutus sisäilman laatuun  tiivistämiskorjausmateriaalien vaikutus sisäilman laatuun  tiivistämiskorjausten vaikutus energiankulutukseen  detaljitason suunnitteluohjeistus kustannustehokkaista perusratkaisuista  tiivistämiskorjausten toteuttajille ja valvojille suunnattu koulutus sekä sertifiointi  ohjeistuksen laatiminen yhtenäiselle tiivistämiskorjausten laadunvarmistusmenettelylle  ohjeistus ilmanvaihtojärjestelmän tasapainottamiselle sisäilmakorjauskohteissa  tiivistämiskorjausten pitkäaikaiskestävyyden selvittäminen  ilmavuotoluku tiivistämiskorjatuissa rakennuksissa. [Laine, 2014] LÄHTEET Hakamäki Heli. Toteutustavan vaikutus ulkovaipparakenteen sisäpinnan ilmanvuototiivistysten pysyvyy- teen. Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu. Diplomityö. 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto- 201511205218 Keinänen Hanna. Polyamidipohjaiset kapselointiratkaisut haitta-aineiden ja epäpuhtauksien torjunnassa. Teknillinen korkeakoulu, Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto. Diplomityö. 2009. Laine Katariina. Rakenteiden ilmatiiviyden parantaminen sisäilmakorjauksessa. Koulutus- ja kehittämis- palvelu Aducate, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio. Opinnäytetyöt, Rakennusterveys. 2014. https://www2.uef.fi/documents/976466/2568699/LaineKatariina_virallinen2014.pdf/3db1e1b4-23f1-42c6- 93fa-165ee53fff5a Pulkkinen Eetu. Sisäilmaongelmia aiheuttavien lattiamattojen vaihtamiset ja lattiatason tiivistykset. Seinä- joen ammattikorkeakoulu, Tekniikan yksikkö, Rakennustekniikan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. 2013. https://www.theseus.fi/handle/10024/57633 Sobott Jimmy. Tiiveystarkastelut ja tiivistyskorjaukset liike- ja palvelurakennuksiin. Metropolia Ammatti- korkeakoulu, Korjausrakentaminen. Insinööri (ylempi AMK), opinnäytetyö. 2014. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/82613/Tiiveystarkastelut%20ja%20tiivistyskorjauks et%20liike-%20ja%20palvelurakennuksiin.pdf?sequence=1 Tiivistyskorjaustyöpajan raportti/konsensusyhteenveto. Ohjeistusta rakenteiden tiivistämiseen sisäilma- korjausten yhteydessä. 26.8.2014. Tullila Ville. Rakennusten sisäpuolisten tiivistyskorjausten suunnittelu. Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu, Rakennetekniikka. Diplomityö. 2015. Ympäristöministeriön internetsivut: http://www.ym.fi/fi- fi/maankaytto_ja_rakentaminen/lainsaadanto_ja_ohjeet/rakentamismaarayskokoelma 120 LIITE 5. TIIVISTYSKORJAUSKYSELY KUNNILLE JA YRI- TYKSILLE Mari Turunen, Ulla Haverinen-Shaughnessy, THL ja Tero Marttila, TTY 1. Tietoa kyselystä Kysely lähetettiin 22.3.2016 sähköpostitse 22 kunnalle ja 14 yritykselle. Kunnille suunnatussa kyselyssä oli 24 kysymystä ja yrityksille suunnatussa vastaavasti 29. Kysely toteutettiin sähköisenä kyselynä (Digi- um). 2. Tuloksia Kyselyyn vastasi yhteensä seitsemän kuntaa (vastausprosentti 32 %) ja seitsemän yritystä (50 %). Pie- nen aineiston johdosta tuloksia tulkitaan pääasiassa kuvailevina ja suuntaa antavina. Tiivistyskorjausten laajuus Pääasiassa tiivistyskorjauksia tehdään kunnissa ja yrityksissä sekä kevyinä toimenpiteinä että laajempien alueiden kapselointeina. Suppeina toimenpiteinä niitä tehdään vähemmän (kuva 1). Kuva 1. Tiivistyskorjausten laajuus Kapseloinnin käyttökohteet Kunnissa kapselointia käytetään esimerkiksi matalaperustaisissa kohteissa, lattiaongelmaisissa (kosteus, radon) kohteissa sekä kohteissa, joissa rakenteiden purkaminen on mahdotonta. Osa yrityksistä käyttää kapselointia harvoin (”käytetään, jos on hyvät perusteet”), kun taas osa käyttää kapselointia kaikentyyppi- sissä rakennuksissa. Kolme yritystä mainitsi käyttävänsä kapselointia haitta-aineiden (esim. VOC- ja PAH-yhdisteet sekä kivihiilipiki) sulkuun. Kapselointia käytetään myös laajamittaisissa ala- tai yläpohja sekä seinä- ja kattokohteissa. 121 Samassa yhteydessä kysyttiin myös, kuinka liittyvät rakenteet otetaan huomioon kapselointikorjauksia tehtäessä. Kunnissa korostettiin, että asia ”huomioidaan aina” ja ”suunnittelun kautta”. Yritysten vastauk- sissa mainittiin, että asia käsitellään aina tapauskohtaisesti, kaikki huono materiaali poistetaan mahdolli- simman tarkkaan ja kaikki rakennusfysikaaliset tekijät analysoidaan. Yritysten käsitys tiivistämiskorjausten laajuudesta ja kustannuksista rakenteiden uusimiseen ver- rattuna Neljä yritystä seitsemästä totesi, että tiivistyskorjausten tekeminen on edullisempi vaihtoehto: esimerkiksi kokonaisvaltaisessa sisäilmanteknisessä korjauksessa kustannustaso voi olla suuruusluokkana 300–400 €/m 2 , kun taas pelkkä tiivistyssauman ja pohjatöiden tekemisen kustannukset voivat olla luokkaa 80– 100€/jm. Kommenteissa tuotiin esille mm. että ei-kantavien rakenteiden uusiminen on perusteltua vain, jos rakenteiden käyttöikä on lopussa. Merkittävimpänä kustannussäästömahdollisuutena pidettiin raken- nuksen hallittuja huoltotoimenpiteitä. Tällöin rakenteiden uusimistarvetta esiintyy pääosin ainoastaan peruskorjausten yhteydessä. Tiivistyskorjausten laajuus Tiivistyskorjauksia tehdään kyselyyn osallistuneissa kunnissa ja yrityksissä pääasiassa sekä ensiaputoi- menpiteenä että ns. välimallin ratkaisuna (kuva 2). Kunnissa ko. korjauksia toteutetaan pääasiassa tar- peen mukaan. Yrityksissä korjausmäärät vaihtelevat noin viidestä rakennuksesta vuodessa noin 75–100 rakennukseen vuosittain. Kuva 2. Tiivistyskorjausten laajuus Tavoitteiden asettaminen ja korjausten käyttöikä Kuudesta kunnasta ja kolmesta yrityksestä kerrottiin, että käyttöikä määritellään ainakin jollakin tasolla. Kolme yritysvastaajaa valitsi ”en osaa sanoa”-vaihtoehdon (kuva 3). 122 Kuva 3. Kuinka iso osa hankkeista toteutetaan ilman suunnitelmaa korjauksen käyttöiästä Kuusi seitsemästä kuntavastaajasta vastasi kieltävästi kysymykseen, toteutetaanko korjauksia myös toi- mittajan/urakoitsijan määrittämien tavoitteiden mukaan. Pääosa vastanneista yritystä puolestaan kertoi määrittävänsä käyttöikätavoitteen tiivistämiskorjaukselle joko tapauskohtaisesti tai niissä tapauksissa, joissa tilaaja ei ole sitä tehnyt tai tavoite on epärealistinen (kuva 4). Ainakin epärealistisiin tavoitteisiin pyritään puuttumaan. Kuva 4. Määrittävätkö yritykset itse kirjallisen käyttöikätavoitteen tiivistämiskorjaukselle Kuntien vastausten perusteella korjausten käyttöiän rajallisuus merkitään korjaustarvesuunnitelmaan tutkijan toimesta. Toisaalta käyttöikää ei tunnuttu pidettävän kovin merkittävänä tekijänä toimenpiteistä päätettäessä, koska "kevyillä toimilla ei yleensä saavuteta hyvää lopputulosta.” Käyttöiän rajallisuudella ei myöskään arvioitu olevan suurta vaikutusta kustannusten arvioimiseen. Yritysten vastausten perusteella tiiviyden pysyvyydelle määritetään seurantaohjelma ja lisäksi työselos- tuksen taustaosiossa kerrotaan tavoiteltu käyttöikä tiivistyksille kuten muillekin toimenpiteille. Vastauksis- sa tuotiin myös esille, että yleinen olettama tiivistysten rajallisesta käyttöiästä perustuu tutkimuksiin vau- riokohteissa, eikä onnistuneita tiivistyskorjauksia (kuten radontiivistykset) ole huomioitu. Arvioitiin, että huolellisesti toteutettuna tiivistyskorjausten käyttöikä on pitkä, mutta huolimattomasti toteutettuna se jää lyhyeksi. Toisaalta vauriokohteiden tutkimukset ovat osoittaneet epätietoisuutta / puutteellisuutta asenta- misessa ja valvonnassa. Asentajien kouluttamisella (esim. käytötönopastus kohteessa tai materiaalival- mistajan järjestämä kurssi) ja rakenteiden tiivistäjien sertifiointikoulutuksella ollaan merkittävästi paranta- massa onnistumista. Suunnitelmiin onkin jo osattu määritellä edellä mainittuja osaamisvaatimuksia. Käyt- töiän kustannusvaikutuksia arvioitaessa pitkällä aikavälillä voi halvempi ensisuoritus edellyttää enemmän panostusta myöhemmin ja toisin päin. Kustannukset arvioidaan aina pitkällä aikavälillä. Teknisen käyt- töiän rajaamisella arvioitiin olevan vaikutusta myös rakennusten purkupäätöksiin. Elinkaarianalyysi Kahdessa kunnassa kohteille tehdään elinkaarikustannusanalyysi ja kolmessa ei. Yrityksistä kuusi valitsi vaihtoehdon ”en osaa sanoa” (kuva 5). 123 Kuva 5. Tehdäänkö kohteille elinkaarikustannusanalyysi Tiivistyskorjausten määrissä tapahtuneet muutokset Pääosa kunnista ja yrityksistä vastasi, että tiivistyskorjauksia tehdään nykyään entistä enemmän. Lisätie- toina yritysvastaajat toivat esille, että nykyään pääsääntöisesti kaikissa kohteissa kiinnitetään huomiota rakennusten tiiveyteen ja että radonmittaukset ja merkkiainekokeet ovat lisääntyneet. Kokonaisvaltaisia tiivistyskorjauksia on alettu suunnittelemaan vasta 2000-luvun alussa, jonka jälkeen tieto on levinnyt ja toimintatavat kehittyneet. Nykykäsityksen mukaan ilmavuotokohtien tiivistäminen tehdään (tai ainakin pitäisi tehdä) kaikissa korjauskohteissa ja myös uudiskohteissa. Haasteena pidettiin perustelematonta kielteistä suhtautumista tiivistyksille. Kuva 6. Onko tehtävien tiivistämiskorjausten määrässä tapahtunut muutoksia vuosien myötä Tiivistämiskorjausten suhde muuhun korjaamiseen Vastaukset kysymykseen tiivistämiskorjausten yleisyydestä suhteessa kaikkien vaurio- tai riskirakentei- den täydelliseen uusimiseen hajaantuivat suuresti sekä kuntien että yritysten kesken, kuten kuvasta 7 on nähtävissä. Kunnissa tiivistämisiä tehdään pääasiassa uusimisen lisäksi täydentävänä toimenpiteenä, kun taas yritykset vastasivat korjauksia tehtävän myös rakenteiden nykyaikaistamiseksi sekä varmuuden vuoksi (kuva 8). 124 Kuva 7. Tiivistämiskorjausten suhde muuhun korjaamiseen Kuva 8. Tehdäänkö tiivistämiskorjauksia täydentävänä toimenpiteenä uusimisen lisäksi, rakenteiden nykyaikaistami- seksi vai varmuuden vuoksi (Vaihtoehdot: a. Täydentävänä toimenpiteenä muiden rakennusosien uusimisen lisäksi. Jotkin rakennusosat uusitaan, mutta osa tiivistetään (esim. ulkoseinät ja yläpohja uusitaan kantavia rakenteita lukuun ottamatta, mutta alapohja liitoksineen ”kapseloidaan”); b. Täydentävä toimenpiteenä joidenkin rakennekerrosten uusimisen lisäksi. Jotkin rakennekerrokset uusitaan (esim. eristeet vaihdetaan), mutta sisäilmaongelmien uusiutumi- sen estäminen edellyttää sisäpintojen ja liitoksien tiiveyttä; c. Rakenteiden nykyaikaistamiseksi (esim. jos moderni ilmanvaihto ja/tai energiatehokkuus edellyttää täysin tiiviitä rakenneliitoksia); vai d. Varmuuden vuoksi. Rakenteita tiivistetään, vaikka tiivistämisellä ei arvella olevan suoraa vaikutusta sisäilman laatuun.) Tiivistystyön tekijät Viidessä kunnassa etenkin suuremmat tiivistyskorjaustyöt tilataan muualta. Yhdessä kunnassa on tilaa- ja/tuottaja-organisaatio, joilla on neljästä kuuteen tiivistyskorjausten tekoon koulutettua työntekijää. Myös yritysten tiivistystöiden tekijät (4-40 henkilöä yrityksestä riippuen) on niin ikään koulutettu. Osa yritysvas- taajista kertoi joidenkin kuntien olevan toisia aktiivisempia tilaamaan tiivistystöitä. Osa vastaajista korosti, että harvoin kukaan tilaa pelkästään tiivistyskorjauksia vaan tarkoituksenmukaisia korjauksia, joissa tiivis- täminen on vain yksi tapa monista. Tiivistysmenetelmät ja – aineet sekä toimenpiteet ennen tiivistystä Kunnissa käytettiin mm. seuraavia aineita/menetelmiä: epoxy, codex nauha (butyyli), vesieriste sekä blo- wer proof –sulkuaine. Yritysten käytössä mainittiin vastaavasti olevan esimerkiksi Ardexin, Bettonin ja TKR:n tuotteita. 125 Ennen tiivistystöitä tehtäviä toimenpiteitä kerrottiin kunnissa olevan sisäilmastotutkimusten teko, sekä rakenteiden ja ongelmien kartoitus. Yrityspuolella korostettiin avointa keskustelua käyttäjien kanssa, ko- konaisuuden huomioimista, kohteiden tutkimista ja hyvää suunnittelua. Pintojen puhdistukseen käytettävistä menetelmistä mainittiin mm. lattioiden timanttihionta, vanho- jen/heikkojen pintojen poisto, mekaaninen puhdistus, pölyjen imurointi ja pintojen pyyhkinen. Kaksi yritys- tä kommentoi, että kemikaaleja ei tule käyttää, sillä puhdistusainejäämät heikentävät tartuntaa. Lisäksi tuotiin esille että materiaalivalmistajan ohjetta alustan tyypistä ja käsittelystä tulee noudattaa täsmällisesti. ”Kun alustan puhtaus vastaa materiaalivalmistajan ohjetta, tartunta on kaikilla käytettävillä materiaaleilla riittävän hyvä.” Käyttäjien ohjeistaminen Kolme seitsemästä kunnasta kertoi ohjeistavansa tilojen käyttäjiä tiiveyden säilyttämiseksi (kuva 9). Yri- tyksillä ohjeistaminen oli yleisempää, sillä kuusi yritystä seitsemästä kertoi ohjeistavansa tilojen käyttäjiä. Kuva 9. Annetaanko käyttäjille ohjeita tiiveyden säilyttämiseksi Tiivistämiskorjauksen lopputulos Tiivistämiskorjauksen halutun lopputuloksen saavuttaminen (esim. haluttu tiiveystaso) varmistetaan ylei- sesti kunnissa ja yrityksissä (kuva 10). Kunnissa varmistaminen tehdään esimerkiksi (merkkiai- ne)mittauksilla. Osa yrityksistä käyttää merkkikaasuja tai –savuja. Lisäksi varmistuskeinoina tuotiin esille hyvä suunnittelu, mallityöt, tekijöiden perehdyttäminen sekä motivointi, osaava valvonta ja tarkoituksen- mukaiset laadunvarmistustoimenpiteet riittävällä otannalla (aistinvarainen tarkastelu, merkkisavu, merk- kiainetekniikka). Kohteiden ollessa monimutkaisia varsinaisia tiiveysmittauksia käytetään vain harvoin. Kuva 10. Varmistetaanko tiivistämiskorjausten halutun lopputuloksen saavuttaminen 126 Tarkastusten yleisyyteen liittyen kerrottiin kahdessa kunnassa, että tarkistukset tehdään pistokoeluontoi- sesti, yhdessä tilanteen mukaan ja yhdessä kunnassa tarkastukset pyritään tekemään kaikissa tapauk- sissa. Yrityspuolella tilanne voi vaihdella, riippuen kohteesta ja tilaajasta. Käytännöt laatutason tasaisuuden varmistuksesta oli kunnissa vaihtelevat, toimenpiteinä mainittiin val- vonta, tiiveyskokeet, sekä työvaiheiden kertaaminen. Yritykset puolestaan tekevät mm. jatkuvaa seuran- taa ja raportointia, sekä työmaavalvontaa ja –testejä. Lisäksi mainittiin koulutus ja tietojen päivitys sekä kaikkien tiivistyskaistojen tarkistukset. Muina mahdollisina toimenpiteinä nousi esille hyvä suunnittelu, mallityöt, tekijöiden perehdyttäminen sekä motivointi, tarkoituksenmukaiset laadunvarmistustoimenpiteet riittävällä otannalla (aistinvarainen tarkastelu, merkkisavu, merkkiainetekniikka), toimenpiteiden dokumen- tointi, sekä työskentelyolosuhteiden kelvollisuuden seuranta. Kaikki kunnat ja lähes kaikki yritykset ilmoittivat tekevänsä tiivistämiskorjausten onnistumisen seurantaa tiivistysten jälkeen (kuva 11). Seurantaa tehdään kunnasta riippuen 1–24 kk kuluttua tai tapauskohtaises- ti/tarpeen mukaan. Menetelminä mainittiin etenkin käyttäjäkokemukset sekä merkkiainetutkimukset. Yri- tyksistä kaksi tekee seurantaa heti ja kaksi 1–2 vuoden kuluttua. Myös pidempiä, viiden tai jopa 20 vuo- den seuranta aikoja toivottiin. Menetelminä mainittiin käyttäjien haastattelut sekä osin myös aistinvaraiset tarkastelut ja tiiveyden tarkistukset. Kuva 11. Seurataanko tiivistämiskorjausten onnistumista tiivistysten jälkeen Tiivistyskorjausten (epä)onnistuminen Kaksi kunnista arvioi tiivistyskorjausten epäonnistumisen olevan 10 %:n luokkaa ja yhdessä kunnassa vastaus oli 60 %. Joissakin tapauksissa palautteen arvioitiin olevan huonoa vaikka itse tiivistykset olisivat onnistuneetkin. Yleisimmät syyt epäonnistumisiin olivat huolimattomuus ja pohjatöiden epäonnistuminen. Yrityksistä kaksi vastasi, että epäonnistumia ei ole, yksi ei osannut arvioida ja yhden arvion mukaan tiivis- tyksistä epäonnistuu yli 50 %. Valvonnan ja laadunvarmistuksen arvioitiin parantavan tilannetta, kun taas huonosti suunniteltu korjaus johtaa useammin epäonnistumiseen. Syiksi mainittiin suunnittelun tai ammat- titaidon puute, kokonaisuuden ymmärtämättömyys, väärät tiivistystavat tai toimimattomat materiaalit sekä valvonnan puute. Asteikolla 1–5 yritykset olivat varmempia onnistumisesta kuntiin verrattuna (kuva 12). 127 Kuva 12. Kuinka varmana pidätte tiivistyskorjausten onnistumista asteikolla 1–5? (1= erittäin epävarmaa, 5 = erittäin varmaa) Uudisrakentaminen Kolme kuntaa oli sitä mieltä, että tiivistyskorjauksiin liittyviä tai niitä vastaavia toimenpiteitä ja menetelmiä ei juurikaan hyödynnetä uudisrakentamisessa. Vastaavasti kolme yritystä seitsemästä oli sitä mieltä, että hyödynnetään, mutta ”enemmänkin pitäisi”. Muut kommentit aiheeseen liittyen Kunnille ja yrityksille oli myös mahdollisuus antaa vapaita kommentteja tiivistyskorjauksiin liittyen. Kuntien kommenteissa tuotiin esille, että rakennusten korjauksia pitäisi ajatella kokonaisuutena, eikä keskittyä liikaa yhteen asiaan. Toisaalta tiivistyskorjauksia pitäisi tehdä enemmän varmuuden vuoksi samalla, kun muitakin korjauksia tehdään. Erityisesti vanhemmissa, ennen 2010 tehdyissä rakennuksissa pitäisi tiive- ysasiat huomioida samalla. Tiivistyskorjausten teettäminen ”urakalla” ei onnistu, sillä se vaatii erityis- osaamista. Yritysten kommenteissa korostettiin, että onnistunut lopputulos (niin tiivistys kuin muissakin korjauksissa) saavutetaan, kun on hyvä suunnitelma, valvonta, oikeat materiaalit sekä koulutettu asentaja oikealla asenteella. Hyvän sisäilman laadun saavuttamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista arviointia ja toimenpiteitä (ml. ilmanvaihto, siivous). Pelkästään tiivistämisellä ei saavuteta hyvää lopputulosta vaan tarvitaan eri ratkaisujen yhdistelmiä. Myös kyselyä kritisoitiin epämääräisyydestä ja vastakkainasettelusta. ”Asia ei milloinkaan ole noin musta- valkoinen: tiivistyskorjaus vai ei.” ”Ymmärtäen ja hyvin tehty tiivistys on ilman muuta oikea tapa hyvin moniin paikkoihin.” ”Koittakaa tuloksia analysoimalla saada suuntaa järkevään ja tarkoituksenmukaiseen toimintaan.” VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINTA tietokayttoon.fi ISSN 2342-6799 (pdf) ISBN 978-952-287-411-5 (pdf)