Opetusministeriö Undervisningsministeriet Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar Koulutus ja Venäjä-osaamisen kehittäminen Yliopistojen Venäjä-yhteistyön Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:11 Arto Mustajoki Yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittäminen Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:11 Arto Mustajoki Opetusministeriö • Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto • 2007 Undervisningsministeriet • Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen • 2007 Opetusministeriö / Undervisningsministeriet Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto / Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen PL / PB 29 00023 Valtioneuvosto / Statsrådet http://www.minedu.fi/julkaisut Yliopistopaino / Universitetstryckeriet, 2007 ISBN 978-952-485-314-9 (nid./htf) ISBN 978-952-485-315-6 (PDF) ISSN 1458-8102 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä/ Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar 2007:11 Avainsanat Venäjä-osaaminen, Venäjä-yhteistyö, yliopistot, rakenteellinen kehittäminen, venäjän kieli, Aleksanteri-instituutti, Cimo, Suomen Akatemia, Venäjä-tiedon hyödyntäminen Muut tiedot Sarjan nimi ja numero ISSN ISBN 978-952-485-314-9 (nid.) Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:11 1458-8102 978-952-485-315-6 (PDF) Kokonaissivumäärä 112 Kieli suomi Hinta Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Yliopistopaino Kustantaja Opetusministeriö Kuvailulehti Julkaisija Julkaisun päivämäärä Opetusministeriö 14.2.2007 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittäminen (Utveckling av universitetens samarbete med och kompetens angående Ryssland) Julkaisun osat Muistio + liitteet Tiivistelmä Opetusministeriö asetti 8.8.2006 selvitysmiehen selvittämään yliopistojen kansainvälistymiskehityksen edistymistä Venäjä-osaamisen ja Venäjä-yhteistyön osalta ja tekemään ehdotuksia alan kehittämisestä tulevaisuudessa. Selvityksen tuli kattaa myös venäjän kielen opetus ja sitä koskevat kehittämisehdotukset. Selvitystyön erityisenä näkökulmana opetusministeriö korosti korkeakoulujen rakenteellisen kehittä- misen periaatteita. Selvitystyössä tuli arvioida yliopistojen Venäjä-yhteistyön lisääntymistä ja vaikuttavuutta yleisen kansainvälistymiskehityksen näkökulmasta. Koko- naisuuteen tuli sisällyttää arvio siitä, onko sirpaloitunut rakenne kehittynyt toimivammaksi ja onko verkostoitumalla saavutettu tehokasta yhteistyötä. Selvityksessä tuli erityisesti arvioida Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin toiminta ja tehdä ehdotuksia, miten sen toimintaa tulisi suunnata ja organisaatiota kehittää niin, että instituutti kykenisi osaltaan vastaamaan kansallisena Venäjä-keskuksena alan kehittämisestä ja yliopistojen yhteistyön koordinaatiosta. Selvityksessä tuli arvioida tarve ja vaihtoehdot suomalais-venäläisen Cross Border University -hankkeen maisteriohjelmien tukiyksikön perusta- miseksi siten, että tukiyksikön tehtävänä olisi yhdessä CIMO:n kanssa Venäjä-yhteistyön kehittäminen ja ja syventäminen tukemaan yliopistojen kansainvälistä tutkinto-opiskelua ja opiskelija ja opettajavaihtoa. Selvityksen mukaan yleisinä periaatteina Venäjä-osaamista ja Venäjä-yhteistyön kehittämistä koskevissa ratkaisuissa tulee olla: suomalaisen Venäjä-osaamisen monipuolistaminen ja tason kohottaminen, yhteistyön lisääminen erilaisten suomalaisten toimijoiden kesken ja yliopistojen rakenteellisen kehittämisen tukeminen siten, että ratkaisut palvelevat Suomen yliopistojen profiloitumista ja rakennemuutosta. Selvitystyössä on laajasti kartoitettu yliopistojen ja niihin vaikuttavien keskeisten muiden toimijoiden toimintaa Venäjä-asioissa, esitetty kes- keiset ongelmat ja ratkaisuehdotukset sekä arvioitu ehdotusten taloudellisia vaikutuksia ja ehdotettu kolme vaihtoehtoista rahoitusmallia. Pääehdotukset ovat Venäjän kielen aseman parantamiseksi ehdotetaan yhtenä vaihtoehtona siirtymistä pakollisen ruotsin kielen opiskelusta valinnaisen naapurin kielen opiskeluun tai jos tällaista uudistusta ei haluta tehdä, laajan eri kouluasteita koskevan venäjän opetuksen tukipaketin toteuttamista Yliopistojen Venäjän kielen ja kirjallisuuden/ kulttuurin sekä kääntämisen oppiaineiden organisoiminen osana yliopistojen rakenteel- lista kehittämistä viiteen laitokseen ja laitosten välisen yhteistyöverkoston perustaminen Kahdeksantoista uuden professuurin tai yliopistonlehtorin perustaminen yhteiskunnallisesti relevanteille ja Venäjä-tutkimuksen ja opetuksen kannalta kiinnostaville aloille tukemaan yliopistojen rakenteellista kehittämistä ja Aleksanteri instituutin asemaa kansallise- na Venäjä-keskuksena Yhteistyön kehittäminen venäläisten partnereiden kanssa yliopistojen huomio erityisesti laatuun ja käyttämättömiin yhteistyömahdollisuuksiin eri tieteenaloilla Cross Border University-konseptin jatkaminen kv. vetovoimaisten maisteriohjelmien toteuttamiseksi CIMOn hyväksi koettujen FIRST-ohjelman ja talvikoulutoiminnan laajentaminen Akatemian vaihto-ohjelmien jatkaminen ja täydentäminen erillishauilla venäläisille jatko-opiskelijoille Tekesin ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteistyön tiivistäminen venäläisten kanssa tutkimuksen ja tuotekehittelyn alalla Palvelusektorin mahdollisuuksista erillisselvitys, jossa otetaan huomioon laajasti elinkeinoelämä, yliopistot ja ammattikorkeakoulut Suomessa asuvien venäläisten tutkijoiden hyödyntäminen sillanrakentajina Venäjälle Kansalliskirjaston slaavilaisen kirjaston toiminnan tehostaminen ja Integrum-tietokannan käytön pysyvyyden varmistaminen Aleksanteri Instituutin kehittäminen Venäjä-tiedon hyödynnettävyyden parantaminen. Mahdollisia muotoja ovat esimerkiski Venäjä-tiedon messut ja Venäjä nyt -vuosikirjat - 1� 2� 3� 4� - - - - - - - 5� 6� 7� Julkaisun laji Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Toimeksiantaja Opetusministeriö Toimielimen asettamispvm Dnro 8.8.2007 54/040/2006 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Professori Arto Mustajoki Nyckelord kompetens angående Ryssland, samarbete med Ryssland, universitet, strukturell utveckling, ryska språket, Alexander-institutet, Cimo, Finlands Akademi Övriga uppgifter Seriens namn och nummer Undervisningsministeriets ISSN ISBN 978-952-485-314-9 (htf.) arbetsgruppspromemorior och utredningar 2007:11 1458-8102 978-952-485-315-6 (PDF) Sidoantal 112 Språk finska Pris Sekretessgrad offentlig Distribution Universitetstryckeriet Förlag Undervisningsministeriet Presentationsblad Utgivare Utgivningsdatum Undervisningsministeriet 14.2.2007 Publikation (även den finska titeln) Utveckling av universitetens samarbete med och kompetens angående Ryssland (Yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittäminen) Publikationens delar Promemoria + bilagor Sammandrag Undervisningsministeriet tillsatte den 8 augusti 2006 en utredningsman för att kartlägga internationaliseringsutvecklingen i universiteten när det gäller samarbetet med och kompetensen angående Ryssland och lägga fram förslag till utveckling av området i framtiden. Utredningen skulle också täcka undervisningen i ryska samt utvecklingsförslag. Enligt undervisningsministeriet skulle principerna för strukturell utveckling av högskolorna särskilt tas fram i utredningsarbetet. I utredningsarbetet gällde det att bedöma i vilken mån universitetens Rysslandssamarbete ökat och effekterna av detta med utgångspunkt i den allmänna internationaliseringsutvecklingen. Helheten skulle omfatta en bedömning av om den splittrade strukturen utvecklats i en mer fungerande riktning och om nätverksbildning lett till ett effektivt samarbete. Utredningen skulle särskilt bedöma verksamheten i Alexander-institutet vid Helsingfors universitet och ge förslag till hur dess verksamhet bör riktas och organisationen utvecklas så att institutet som ett nationellt Rysslandscenter kunde svara för utvecklingen av området och samordningen av universitetens samarbete. Utredningen skulle bedöma behovet och alternativen för inrättande av en stödenhet för magisterprogrammen i det finsk-ryska projektet Cross Border University. Stödenheten skulle ha till uppgift att tillsammans med CIMO utveckla och fördjupa Rysslandssamarbetet för att stödja de internationella examensstudierna och lärar- och studentutbytet vid universiteten. Allmänna principer i de lösningar som gäller utvecklingen av samarbetet med och kompetensen angående Ryssland bör enligt utredningen vara: mångsidigare och bättre kunskaper om Ryssland i Finland, ökat samarbete mellan olika finländska aktörer och stöd för den strukturella utvecklingen av universiteten så att lösningarna bidrar till profilering och strukturförändringar i våra universitet. I utredningen har det gjorts en omfattande kartläggning av vilken verksamhet universiteten och andra centrala aktörer har i Rysslandsfrågor. Vidare har de viktigaste problemen lyfts fram med lösningsförslag. Förslagens ekonomiska verkningar har också uppskattats och tre alternativa förslag till finansieringsmodell har lagts fram. De huvudsakliga förslagen: I syfte att förbättra ryska språkets ställning föreslås som ett alternativ att de obligatoriska studierna i svenska ersätts med valfria studier i grannlandets språk eller, om en sådan reform inte önskas, att det införs ett omfattande stödpaket för undervisningen i ryska på olika utbildningsstadier. Universitetens läroämnen inom ramen för Ryska språket och litteraturen/ kulturen samt översättning organiseras i fem institutioner som ett led i den strukturella utvecklingen av universiteten. Ett samarbetsnätverk mellan institutionerna inrättas. Aderton nya professors- eller universitetslektorstjänster inrättas på områden som är samhälleligt relevanta och intressanta med tanke på Rysslandsforskningen och -undervisningen. De skall stödja den strukturella utvecklingen av universiteten och stärka Alexandersinstitutets status som nationellt Rysslandscenter. Samarbetet med de ryska parterna utvecklas. - universiteten skall särskilt uppmärksamma kvalitet och outnyttjade samarbetsmöjligheter inom olika vetenskapsområden, - konceptet Cross Border University fortsätts i syfte att genomföra internationella attraktiva magisterprogram, - FIRST-programmet och den internationella winter school-verksamheten utvidgas, - Akademins utbytesprogram fortsätts och kompletteras med separat ansökan för ryska studerande som bedriver fortsatta studier, - Tekes och Villmanstrands tekniska universitets samarbete med Ryssland inom forskning och produktutveckling intensifieras, - det görs en separat utredning av möjligheterna inom servicesektorn i vilken näringslivet, universiteten och yrkeshögskolorna beaktas, - i Finland bosatta ryska forskare utnyttjas som brobyggare till Ryssland, verksamheten i Nationalbibliotekets slaviska bibliotek och databasen Intgrum effektiviseras, Alexandersinstitutet utvecklas, Möjligheterna att använda kunskaperna om Ryssland förbättras. - 1� 2� 3� 4� 5� 6� 7� Typ av publication Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar Uppdragsgivare Undervisningsministeriet Datum för tillsättande av Dnro 8.8.2006 54/040/2006 Författare (uppgifter om organets namn, ordförande, sekreterare) Professor Arto Mustajoki Аннотация Издатель Министерство образования Дата публикации 14.2.2007 Вид публикации Рапорты ио отчеты рабочих групп и комиссий Министерства образования Заказчик Министерство Образования Автор(ы) Профессор Арто Мустайоки Когда сделан заказ 8.8.2006 Dnro 54/040/2006 Название публикации Отчет о деятельности финляндских университетов в области изучения России и сотрудничества с российскими партнерами Резюме В сделанном по заказу Министерства образования Финляндии рапорте проводится тщательный критический анализ деятельности финляндских университетов в области изучения России, а также их сотрудничества с российскими вузами и другими партнерами в области науки и образования в России. В рапорте формулируются, в частности, следующие конкретные предложения: o В университетах необходимо создать 18 новых вакансий по предметам, по которым в Финляндии еще нет постоянных университетских ставок. o В целях повышения качества образования и эффективности использования ресурсов число кафедр русского языка и литературы и перевода нужно сократить с девяти до пяти. o Необходимо расширить сотрудничество между финляндскими и российскими университетами и другими научно-исследовательскими институтами, особенно в области естественных наук. o Работу Cross Border University необходимо продолжить и интенсифицировать. o Академия Финляндии должна открыть отдельный прием в докторантуру (graduate school) российских специалистов, а также осуществлять совместно с российскими научными фондами целевые научно-исследовательские программы. При наборе высококвалифицированных зарубежных научных специалистов в рамках новой структуры FiDiPro (Finland Distinguished Profes- sor Programme) особое внимание нужно уделить тому потенциалу, который представляют российские ученые. o Русскоязычных специалистов, живущих в Финляндии, следовало бы эффективно использовать в качестве посредников, помогающих налаживать сотрудничество с Россией. o Славянской библиотеке (при Национальной библиотеке) следует выделить ресурсы, необходимые для обеспечения финских исследователей разными русскими исследовательскими материалами. o Александровский институт (Aleksanteri-instituutti) должен более эффективно выполнять свою роль координатора и распространителя результатов исследований финляндских ученых, изучающих Россию. Научный профиль Института должен быть сориентирован на Россию вместо достаточно расплывчатого географического региона «Восточной Европы». o Слабое место в финляндской системе образования и науки – неэффективно работающая связь между теми, кто добывает знания, и теми, кто их использует. Для улучшения этой ситуации можно основать новую структуру – Общественный форум Финляндии по проблемам России, который объединил бы разные научно-университетские, политико-административные и торгово- промышленные круги, имеющие дело с Россией. o Для того чтобы сузить разрыв между исследователями и практиками, нужно найти новые формы деятельности. Два примера возможных новых акций: 1) ежегодная ярмарка «Знакомство с Россией», которая служила бы местом встречи ученых, бизнесменов, политиков, администраторов и широкой публики; 2) периодическое издание типа научно-популярного справочника «Что происходит сейчас в России?». В рапорте отмечается также низкий уровень владения русским языком у массы населения в Финляндии. Это является сильным тормозящим фактором при сотрудничестве с Россией. Только каждый пятидесятый житель Финляндии (включая русскоязычных, живущих в стране) говорит по-русски. Необходимо поставить цель, чтобы как минимум каждый десятый финн знал русский язык. В рапорте излагается мысль, согласно которой отдельные правительственные программы в поддержку повышения знаний о России необходимо осуществлять до тех пор, пока Россию не будут знать в Финляндии так же хорошо, как и другие соседние страны, и сотрудничество с ней не станет таким же естественным элементом повседневности, как и сотрудничество с другими значимыми для Финляндии странами. Ключевые слова Россия, сотрудничество с Россией, знание России, русский язык, реформа структуры университетов, университеты, Александровский институт, Cross-Border University, CIMO, Академия Финляндии Другие данные Название серии публикаций Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007: 11 ISSN 1458-8102 ISBN 978-952-485-314-9 978-952-485-315-6 (PDF) Число страниц 112 Язык финский Цена Тип публикации открытый Дистрибьютор Yliopistopaino Издательство Министерство образования Opetusministeriölle Opetusministeriö pyysi 8.8.2006 päivätyllä kirjeellä allekirjoittanutta tekemään selvityksen Suomen yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittämisestä. Toimeksiannossa todetaan, että selvityksen tulee sisältää yleiskatsaus yliopistojen Venäjän-yhteistyöhön sekä konk- reettisempi analyysi Aleksanteri-instituutin toiminnasta ja Cross-border University -hankkeesta. Lisäksi toimeksiannossa pyydetään tekemään ehdotuksia yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjän tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Selvitystyön tueksi suoritettiin kolme kyselyä, joista yksi oli suunnattu yliopistoille, yksi Venäjä-tutkijoille ja yksi Neuvostoliitossa akateemisen koulutuksensa saaneille, Suomessa asuville henkilöille. Kaikkiaan 19 yliopistoa vastasi kyselyyn. Käyttämällä erilaisia kanavia mielipiteitä asiaa koskevaa suoraa palautetta saatiin yli sadalta tutkijalta. Aleksanteri-insti- tuutin ja Cross-border University’n edustajia tavattiin henkilökohtaisesti. Lisäksi pyydettiin selvityksen teemaan liittyviä kommentteja seuraavilta tahoilta: Suomen Akatemia, CIMO, Suomen Pankin Siirtymätalouden tutkimuskeskus, Slaavilainen kirjasto, Kansallisarkisto, Sitra, Tekes, ETLA, EVA, Fintra, Suomalais-Venäläinen kauppakamari, SYL. Selvitystyön yhtenä lähtökohtana oli Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen moni-ilmei- syys. Sen vuoksi asiaa pyrittiin tarkastelemaan eri alojen näköpiiristä: Suomea suoraan koske- vat alat (esimerkiksi suomensukuisten kielet ja kansat), Venäjään kohdistuva yhteiskuntatie- teellinen ja humanistinen tutkimus, Venäjän taloutta koskeva tutkimus, Venäjään kohdistuva luonnontieteellinen tutkimus, luonnontieteellisen perustutkimuksen, muut alat. Selvityksessä pyrittiin ottamaan huomioon kunkin alan erityispiirteet ja myös niitä koskevat ongelmat. Selvityksessä tarkastellaan analyyttisesti ja kriittisesti yliopistojen ja muiden toimijoiden Venäjä-yhteistyötä sekä Venäjään kohdistuvaa tutkimusta ja koulutusta.. Tämän pohjalta tehdään useita ehdotuksia suomalaisen Venäjä-osaamisen tason kohottamiseksi. Tärkeim- mät ehdotukset on koottu selvityksen tiivistelmäosaan. Selvityksessä pohditaan myös kysy- mystä siitä, tarvitaanko erillisiä Venäjä-ohjelmia valtion taholta. Johtopäätöksenä on se, että niitä tarvitaan niin kauan, kunnes Venäjä ja sen tuomat mahdollisuudet tunnetaan yhtä hy- vin kuin muut lähialueiden maat. Kun Venäjä-osaamisesta on tullut luonteva osa useimpien työntekijöiden tietotaitoa, koko käsite menettää merkityksensä. Tämän selvitysten ehdotus- ten toteuttaminen vie meidät pitkän askeleen lähemmäksi tätä päämäärää. Selvitystyötä kohtaan osoitettu positiivinen kiinnostus ja samaan aikaan julkaistut muut kannanotot ja niistä käyty keskustelu antavat hyvän syyn uskoa, että selvityksessä tehdyt esitykset tulevat myös toteutetuksi. Saatuani selvitystyön valmiiksi luovun sen tulokset oheisen loppuraportin muodossa Opetusministeriölle. Helsingissä 14.2.2007 Arto Mustajoki Sisältö 1 Tiivistelmä tärkeimmistä ehdotuksista 11 1.1 Venäjän kieli 12 1.2 Yliopistojen Venäjän kielen ja kirjallisuuden/kulttuurin sekä kääntämisen oppiaineet 12 1.3 Muu yliopistollinen Venäjä-osaaminen 13 1.4 Yhteistyö venäläisten partnereiden kanssa 13 1.5 Tutkimuksen infrastruktuuri 14 1.6 Aleksanteri-instituutti 14 1.7 Venäjä-tiedon hyödynnettävyys 15 1.8 Tehtyjen ehdotusten toteuttaminen 16 2 Selvitystyön suorittamisesta 18 2.1 Toimeksianto 18 2.2 Selvitystyön vaiheita 18 2.3 Venäjä-yhteistyö ja Venäjä-osaaminen eri alojen näkökulmasta 19 3 Selvityksen ajankohtaisuus 21 3.1 Kehitys Venäjällä 21 3.2 Venäjä selvityksissä, linjauksissa ja asenteissa 23 3.3 Muutokset suomalaisessa yliopisto- ja tutkimuspolitiikassa 25 4 Yliopistojen Venäjä-yhteistyö 26 4.1 Yhteistyön ongelmia 33 4.2 Yhteistyön tulevaisuudennäkymiä 34 4.3 Neuvostoliitosta Suomeen muuttaneet akateemiset asiantuntijat 35 5 Venäjä-osaamiseen liittyvä koulutus ja tutkimus yliopistoissa 38 5.1 Venäjän kielen ja kirjallisuuden/kulttuurin sekä käännöstieteen laitokset 46 6 Aleksanteri-instituutti 55 7 Cross-Border University 66 8 Venäjän kielen opetus 69 8.1 Venäjän kielen asema Suomen koululaitoksessa 70 8.2 Venäjän kielen opetus yliopistojen kielikeskuksissa 72 9 Yliopistojen sidosryhmät ja partnerit 75 9.1 CIMO 75 9.2 Suomen Akatemia 77 9.3 Kansalliskirjaston ”Slavica” sekä muut kirjastot 82 9.4 Integrum-tietokanta ja muut tutkimusmateriaalit 83 9.5 Muita toimijoita ja sidosryhmiä 85 Liite 1. Toimeksiantokirje 89 Liite 2. Kuvaus selvityksen tekemisestä 91 Liite 3. Suomessa 2000-luvulla julkaistut väitöskirjat 99 Liite 4. Yliopistojen yhteistyösopimukset venäläisten yliopistojen kanssa 104 Liite 5. Aleksanteri-instituutin johtokunta 108 Liite 6. Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmassa rahoitettavat hankkeet 109 Liite 7. Selvityksen lähteitä 111 ”Sillä sekunnilla kun Jeltsin nousi tankin päälle, hävisi Suomesta satoja neuvostokauppaan perustuvia työpaikkoja. Ja sillä toisella sekunnilla tajuttiin, ettei maassa ei ole kuin muutama venäjänkieltä osaava liikemies. Nyt kun olisi vapaus myydä ja tehdä voittoa, ei ole niitä, jotka sen käytännössä osaisivat tehdä.” Kari Hotakainen, Iisakin kirkko, s. 125. 11 1 Tiivistelmä tärkeimmistä ehdotuksista ”Venäjä on Suomen ainoa vaihtoehto” Akateemikko, kirjailija Paavo Haavikon mielestä yksi Suomen suurimmista ongelmista on kyvyttömyys ymmärtää Venäjää. “Suomen menestys on pitkälti Venäjän aikaansaamaa”, hän muistuttaa. Talous-Sanomat, etusivun pääotsikko 7.–8.10.2006 “Suomen Venäjä-osaamiselle on erinomainen tilaus juuri nyt, ja sitä tulisi hyödyntää myös yliopistojen koulutusohjelmissa.” Olavi Filppula, Kaupallinen johtaja, Market-Visio Oy / Gartner, ote vastauksesta tämän selvityksen kyselyyn Suomessa on hyvä pohja Venäjä-osaamiselle, mutta jos otetaan huomioon maamme maan- tieteellinen sijainti ja Venäjän kasvava rooli markkina-alueena, yhteistyökumppanina ja kulttuurin suurvaltana, Suomen Venäjä-osaamiseen suunnattu panostus on varsin vaatimat- tomalla tasolla. Venäjä-osaamisesta puhutaan edelleen tiettynä erityistaitona, kun sen pitäisi olla luonteva osa ainakin useimpien työntekijöiden osaamisprofiilia niin julkisella kuin yksi- tyiselläkin sektorilla. Tähän meillä on kuitenkin vielä vuosikymmenien matka. Tilanteeseen voidaan reagoida kahdella tavalla: joko ajatellaan, että suomalaisten ei tarvitsekaan tuntea Venäjää eikä harjoittaa sen kanssa yhteistyötä, tai sitten johtopäätöksenä on, että erillisiä Venäjä-ohjelmia tarvitaan niin kauan, kunnes Venäjä-osaaminen ja kanssakäyminen venä- läisten kanssa on yhtä luonteva osa ihmisten osaamisprofiilia kuin vastaavat asiat länsimai- den kanssa. Useimmat päättäjät Suomessa näkevät asian jälkimmäisellä tavalla – ei siksi että se olisi poliittisesti suotavaa tai tarpeellista, vaan taustalla on puhtaasti egoistinen ajattelu: suomalaisten itsensä kannalta on järkevää ja hyödyllistä tuntea Venäjä mahdollisimman hy- vin ja olla eri tavoin yhteistyössä venäläisten kanssa. Tämä on ollut myös tehdyn selvityksen lähtökohta. Viime aikoina on puhuttu paljon Venäjän tuomista mahdollisuuksista. Äänessä ovat olleet sekä poliitikot että elinkeinoelämän edustajat. Nyt on koittanut aika toden teolla tarttua näihin mahdollisuuksiin. Tulevaan hallitusohjelmaan ei pidä kirjoittaa pelkästään tavoitteita vaan myös konkreettisia toimia, joilla tähdätään Suomen Venäjä-osaamisen taso- korotukseen. 12 Yleisenä periaatteena tehtävissä ratkaisuissa tulee olla: Suomalaisen Venäjä-osaamisen monipuolistaminen ja tason kohottaminen. Pitkän tähtäyksen tavoitteena tulee olla se, että Venäjä-osaaminen olisi luonteva osa yhteiskunnan eri tehtävissä toimivien henkilöiden kompetenssia, jolloin erillisiä Venäjä-ohjelmia ei enää tarvita. Yhteistyön lisääminen erilaisten suomalaisten toimijoiden kesken. Tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan niin tutkijoiden kesken kuin myös tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien välillä. Yliopistojen rakenteellisen kehittämisen tukeminen. Tehtävien ratkaisujen tulee palvella Suomen yliopistojen profiloitumista ja rakennemuutosta. Seuraavaksi esitetään tiivistetysti keskeiset ongelmat ja tehdään ehdotuksia niiden ratkaise- miseksi. Lopuksi pohditaan ehdotusten taloudellisia vaikutuksia. 1.1 Venäjän kieli Venäjän kielen taitoisten vähyys on Suomessa kesto-ongelma, johon ei tunnu löytyvän min- käänlaista ratkaisua. Venäjän kielen taidon puute muodostaa jo tällä hetkellä rajoittavan te- kijän maittemme talous- ja kulttuurisuhteiden kehittymiselle. Kielitaidon riittämättömyys hidastaa myös tässä selvityksessä tehtävien ehdotusten positiivista vaikutusta. Vain noin joka viideskymmenes suomalainen (mukaan lukien Suomessa asuvat venäläiset) kykenee käyt- tämään venäjää kommunikaatiokielenä. Lähiajan tavoitteena tulisi olla, että ainakin joka kymmenes suomalainen osaisi venäjää. Venäjän kielen taito ei ole kaikilla aloilla välttämätön edellytys yhteistyölle venäläisten kanssa, mutta se helpottaa ja monipuolistaa kanssakäymis- tä. Avain venäjän kielen taidon lisäämiselle on koulujen kieltenopetuksessa, mutta juuri siel- lä ovat suurimmat ongelmat. Myöhemmin uuden kielen opettelulle on vaikea löytää aikaa opiskelun tai työn lomassa, vaikka motivaatiotakin olisi. Suurta muutosta koulujen kielen- opetuksen tarjontaan tuskin on mahdollista saada aikaan ilman radikaaleja uudistuksia. Yksi vaihtoehto asian korjaamiseksi olisi siirtyminen pakollisen ruotsin kielen opiskelusta valinnaisen naapurin kielen opiskeluun. Tätä voitaisiin aluksi kokeilla pilottihankkeena Itä-Suomessa. Jos tällaista uudistusta ei haluta tehdä, ainoaksi mahdollisuudeksi jää laatia monipuolinen venäjän kielen opetuksen tukipaketti, johon kuuluisi muun muassa erilaisia markkinointitoimia, kouluopetukseen liittyvien aktiviteettien (leirikoulut, oppilasvaihdot yms.) tukemista, modernin oppimateriaalin laatimista, internet-materiaalin tuottamista. 1.2 Yliopistojen Venäjän kielen ja kirjallisuuden /kulttuurin sekä kääntämisen oppiaineet Suomessa toimii tällä hetkellä yhdeksän venäjän kielen ja kirjallisuuden/kulttuurin tai venä- jän kielen kääntämisen oppiainetta. Osana yliopistojen rakenteellista kehittämistä näiden oppiaineiden opetus voitaisiin järjestää siten, että se tapahtuu viidessä yksikössä. - - - - - - 13 Tämän ohella yksiköiden välistä yhteistyötä tulisi tiivistää yhteistyöverkon avulla. Tavoitteena on koulutuksen mahdollisimman korkea taso ja kansallisten resurssien tarkoituksenmukainen käyttö. 1.3 Muu yliopistollinen Venäjä-osaaminen Suomessa tehdään melko paljon Venäjään kohdistuvaa tutkimusta. Yliopistoilla on omia vahvuusalueitaan Venäjä-osaamisessa ja koulutuksessa. Osaamisprofiileissa on kuitenkin suuria aukkoja ja osaaminen on fragmentaarista ja satunnaista, koska yliopistoissa ei juuri- kaan ole Venäjä-tutkimukseen kohdistettuja pysyviä vakansseja varsinaisten venäjän laitos- ten ulkopuolella. Tämä on selvä riski suomalaiselle Venäjä-osaamiselle. Sen vuoksi Suomeen pitäisi perustaa 18 professorin tai yliopistonlehtorin vakanssia aloille, jotka ovat Venäjä-tutkimuksen kannalta kiinnostavia ja samalla yhteiskunnallisesti relevantteja. Virkojen tulisi kattaa esimerkiksi seuraavia tieteenaloja ja osaamisalueita: kansainväliset suhteet, energiahuolto ja energiapolitiikka, ulkomaankauppa, liiketaloustiede, sisämarkkinat, kauppaoikeus, alueiden politiikka ja maaseutututkimus, kaupunkitutkimus, oikeussosiologia, hallintokulttuuri, sisäinen turvallisuus, media, monitieteinen kulttuurintutkimus, terveydenhuolto, suomensukuiset vähemmistökansat, historia (erityisesti suhteet Suomeen), kansalaisyhteiskunta, uskonnot. Uusien vakanssien tulee tukea yliopistojen rakenteellista kehittämistä. Sen vuoksi ne on perustettava yliopistoihin, joissa jo on vahvaa Venäjään kohdistuvaa tutkimusta ja opetusta. Yliopistojen yhteistyön vahvistamiseksi virat pitäisi pääsääntöisesti jakaa kahden yliopiston tai jonkin yliopiston laitoksen ja Aleksanteri-instituutin välillä. Virkoihin voidaan liittää myös muita yhteistyötä tukeva velvoitteita. 1.4 Yhteistyö venäläisten partnereiden kanssa Vaikka yliopistot ja muut toimijat ylläpitävät venäläisten partnereiden kanssa monia yhteistyön muotoja, paljon mahdollisuuksia on edelleen käyttämättä. Seuraavassa ehdotuksia eri tahoille: Yliopistojen tulee kiinnittää yhteistyön laajentamisessa huomio laatuun eikä määrään. Käyttämättömiä mahdollisuuksia yhteistyöhön on erityisesti luonnontieteissä (perusluonnontieteet, kuten matematiikka ja fysiikka; energialähteiden ja luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvä tutkimus, avaruustutkimus, ympäristötutkimus), taidealoilla (tanssitaide, eri musiikin alat, elokuva, teatteri; teollinen muotoilu, tekstiili- ja vaatesuunnittelu, graafinen suunnittelu) sekä eräillä yhteiskuntatieteiden aloilla (oikeustiede, kasvatustiede, psykologia). Suunnitteluvaiheen hankaluuksista huolimatta Cross Border University -konseptia tulee kehittää määrätietoisesti kohti kansainvälisesti vetovoimaisia maisteriohjelmia. Ohjelman vaikuttavuus tulee arvioida 4–5 vuoden kuluttua. CIMO:n tulee jatkaa hyväksi koettuja yhteistyömuotoja. FIRST-ohjelmaa tulee laajentaa ja sen markkinointia lisätä. Talvikoulutoimintaa tulee monipuolistaa. Suomen Akatemian perinteisiä vaihto-ohjelmia tulee jatkaa. Uutta suurta Venäjä- - - - - - - - - - 14 tutkimusohjelmaa ei lähivuosina tarvita. Sen sijaan tulisi tehdä venäläisten tutkimusrahoittajien kanssa suunnattuja yhteishakuja muun muassa seuraaville aloille: avaruustutkimus, ympäristötekniikka, logistiikka, tutkimuksen vaikuttavuus ja innovaatiopolitiikka, kulttuurienvälinen viestintä, venäläinen mentaliteetti, tietokonelingvistiikka, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, nuorisokulttuuri. Uutena toimintamuotona tulee järjestää vuosittain erillinen haku venäläisille jatko-opiskelijoille (15–20 nelivuotista paikkaa) Suomen Akatemian ja Tekesin yhteistä FiDiPro-rahoitusmallia kehitettäessä tulee kiinnittää huomiota korkeatasoisten venäläisten tutkijoiden rekrytointiin Venäjältä ja länsimaista erityisesti luonnontieteiden alalla. Tekesin ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston tulee yhdessä tiivistää yhteistyötään venäläisten partnereiden kanssa tekniikan tutkimuksen ja tuotekehittelyn alalla. Palvelusektori (matkailu, koulutus- ja konsultointitoiminta, erilaiset yhteiskunnalliset palvelut yms.) odottaa uusia avauksia Venäjälle. Alan mahdollisuuksia tunnetaan kuitenkin huonosti. Toimijoiden kenttä on varsin hajallaan. Palvelualan mahdollisuuksista tulisi tehdä erillinen selvitys. Siinä pitäisi ottaa laajasti huomioon sekä elinkeinoelämä että koulutussektori (mm. yliopistot, ammattikorkeakoulut). Suomessa asuvia venäläisiä tutkijoita tulisi hyödyntää tehokkaammin sillanrakentajina Venäjälle. 1.5 Tutkimuksen infrastruktuuri Kansalliskirjaston slaavilainen kirjasto on harvoja kansainvälisesti vetovoimaisia infrastruktuureja Suomessa. Sen edelleen kehittämisestä on huolehdittava. Kansalliskirjaston Suomeen neuvottelema Integrum-tietokanta on osoittautunut erinomaiseksi tutkimuksen infrastruktuuriksi. Siitä paljon hyötyä myös yliopistojen ulkopuolella. Sen käyttö on taattava myös jatkossa siten, että tutkijoilla ja muilla käyttäjillä on pääsy materiaaliin suoraan omilta tietokoneiltaan. Slaavilaisella kirjastolla voisi olla kokonaisuudessaan merkittävämpi rooli erilaisten Venäjään liittyvien tutkimusaineistojen ja materiaalien hankinnassa ja käytön organisoimisessa. Sen tulisi seurata Venäjän digitointihankkeita ja informoida niistä suomalaisia käyttäjiä. Samoin sen tulee järjestää joustava kirjojen ja artikkelien elektronisten kopioiden lainaus venäläisistä kirjastoista. 1.6 Aleksanteri-instituutti Kymmenvuotisen historiansa aikana Aleksanteri-instituutti on vakiinnuttanut asemansa nä- kyvänä Venäjä-asioiden osaajana. Siihen kohdistuu kuitenkin paljon suurempia odotuksia. Aleksanteri-instituutti ei voi unohtaa tehtäväänsä edistää ja markkinoida koko suomalaista Venäjä-osaamista. Sen tulee mieltää valtakunnalliset tehtävänsä jatkossakin osaksi toimintastrategiaansa. Samalla instituutin tulee kehittää edelleen tutkimustoimintaansa. Sinne tulisi perustaa lisää määräaikaisia tutkijanvirkoja, joiden tulisi palvella valtakunnallista yhteistyötä. - - - - - - - - - 15 Instituutin tutkimustematiikan ytimen tulisi muodostaa venäläistä yhteiskuntaa eri tieteenalojen näkökulmista tarkasteleva tutkimus. Tärkeitä tutkimuskohteita ovat muun muassa hallinnolliset prosessit, media, kieli, kirjallisuus ja muu kulttuuri, sosiaaliset olot, terveydenhuolto, lainsäädäntö, työelämä, koululaitos, kansalaisjärjestötoiminta, uskonnot. Instituutin pitäisi rajata tutkimusprofiilinsa maantieteellisesti Venäjään (tai nykyiseen Itä-Eurooppaan, johon voidaan laskea kuuluvaksi myös Ukraina ja Valko-Venäjä). Tutkijakoulun tulisi jakautua kahtia: toinen keskittyy Venäjään, toinen itäiseen Keski-Eurooppaan. Seminaari- ja konferenssitoimintaa sekä maisterikoulua tulee jatkaa ja kehittää kohderyhmien tarpeista käsin. RUSSIAinfoa tulisi kehittää kohderyhmää fokusoimalla ja käyttäjien tarpeita kartoittamalla. Tutkijakoulun toimintaa tulisi tehostaa siten, että sen toimintaan osallistuisi laaja valtakunnallinen ohjaajapooli, joka osallistuisi myös uusien jatko-opiskelijoiden valintaan. 1.7 Venäjä-tiedon hyödynnettävyys Suurimpia ongelmia suomalaisessa Venäjä-osaamisessa on heikko tiedonkulku tiedon tuot- tajien ja tiedon käyttäjien välillä. Erityisesti suuri kuilu on yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä. Tämän vuoksi suuri osa tärkeää tietoa ja osaamista jää hyödyntämättä. Kysymys on myös asenteista. Tutkijoiden tulee ymmärtää, että heidän velvollisuutenaan ei ole vain omien tutkimustulostensa popularisointi, vaan koko tiedemaailman tuottaman tiedon saattaminen yhteiskunnan käyttöön. Toisaalta elinkeinoelämän edustajien tulisi päästä irti ennakkoluu- loista ja harhakäsityksistä yliopiston toimintaa kohtaan. Yhteistyön tiivistämiseksi tarvitaan uudenlaisia kosketuspintoja eri toimijoiden välille. Esimerkinomaisesti esitän kaksi mahdol- lista toimintamuotoa: Venäjä-tiedon messut olisi suuri usean päivän yleisötapahtuma, jossa Venäjä-tiedon tuottajat ja sen käyttäjät kohtaavat. Messut koostuisivat erilaisista aktiviteeteista kuten luennot, näyttelyt, infopisteet joissa kerrotaan Venäjään liittyvästä koulutuksesta, seminaarit, demonstraatiot, kirjatori. Yleisteemana olisivat Venäjä naapurina, kansana, valtiona, markkina-alueena, politiikantekijänä, kulttuurin suurvaltana, kauppapartnerina. Messuilla esiintyisi sekä tutkijoita että kokeneita Venäjä-asiantuntijoita eri aloilta. Venäjä-tiedon vuosikirja ”Venäjä nyt”olisi suurelle yleisölle suomeksi ja englanniksi vuosittain julkaistava kirja. Se sisältäisi suomalaisten huippuosaajien (yhteistyössä venäläisten ja/tai muunmaalaisten tutkijoiden kanssa) kirjoittamia Venäjää koskevia katsauksia. Vuosittaiset aiheet olisivat samantapaisia kuin Venäjä-tiedon messuilla: mitä tapahtuu Venäjän lainsäädännössä, terveydenhuollossa, ulkomaakaupassa, energiapolitiikassa, kulttuurielämässä. Lisäksi kukin vuosikirja voisi sisältää erikoisteemoja, kuten miten aloittaa kauppa Venäjällä, kokemuksia toimimisesta Siperiassa, Venäjän rock-musiikin uudet tuulet, venäläisten tapa käyttää internetiä, tuoreet tiedot Venäjän rikollisuudesta, pohdintoja venäläisten identiteetin murroksesta, suomensukuisten kansojen asema Venäjällä, muotisanat venäjän kielessä. - - - - - - 16 1.8 Tehtyjen ehdotusten toteuttaminen Tässä selvityksessä on esitetty lukuisia erilaisille toimijoille suunnattuja toimenpiteitä, joiden tarkoitus on nostaa suomalaisen Venäjä-osaamisen tasoa. Joukossa on myös yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä, joilla on pitkän päälle myös resursseja säästävää vaikutusta – kuinka paljon, jää yliopistojen omien ratkaisujen varaan. Osa ehdotuksista on toteutettavissa vain lisärahoituksen avulla. Näiden esitysten taus- talla on se tosiasia, että pysyvä valtiollinen tuki varsinaisiin Venäjä-osaamisen tukiorganisaa- tioihin (Aleksanteri-instituutti, Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti) on tällä hetkellä varsin pientä, noin pari miljoonaa euroa, mikä on murto-osa esimerkiksi erilaisella EU-rahoituksel- la tapahtuvista Venäjä-aktiviteeteista Itä- ja Pohjois-Suomessa. Koska olemme vielä kaukana Venäjä-osaamisen ”luontaisesta tasosta”, josta oli puhetta tiivistelmän alussa, lisäpanostusta tarvitaan vielä vuosien ajan. Seuraavassa esitetään toimenpiteiden käytännön toteuttamiseksi kolme mallia, joista käytetään nimiä perinteinen, moderni ja innovatiivinen. Perinteisessä toimintamallissa eduskunta päättää erityisestä Venäjä-osaamisen tukiohjelmas- ta, joka kanavoidaan eri toimijoille pysyvänä vuosittaisena perusbudjetin rahoituslisäyksenä seuraavaan tapaan: Hyviä puolia Rahoituksen kanavointi noudattaisi tavallisia valtionhallinnon käytäntöjä. Mitään erityisratkaisuja ei tarvita. Ongelmia ja riskejä Toiminnan kontrolli hukkuu helposti vuosittaiseen tulosohjausrutiiniin. Toimijat unohtavat aikaa myöten käyttäjien tarpeet ja rahoittajien tavoitteet, jolloin vaikuttavuus vähenee. Määrärahat kilpailevat muiden menojen kanssa. Aleksanteri-instituutille osoitetaan tehtäviä, joista se ei ehkä selviä ilman perusteellista päätöksentekoprosessien uudelleenstrukturointia. Modernissa mallissa valtiovalta päättää käyttää Venäjä-osaamisen tukiohjelman rahoittami- seen Venäjän takaisin maksamaa Neuvostoliiton velkaa. Kyseinen raha on luonnollisesti tavallista valtion kassavarantoa, jota voidaan käyttää mihin tarkoitukseen tahansa, mutta joka tapauksessa Venäjän päätös maksaa velka käteisellä ennen määräaikaa on tuonut tämän rahasumman yllättäen Suomen valtion käyttöön. Tässä tilanteessa olisi mahdollista käyttää osa kyseisestä rahasta suomalaisen Venäjä-osaamisen tukemiseen. Tämän idean toteuttami- sessa voitaisiin käyttää rahastointia. Tässä tapauksessa edellä mainitut toiminnot voitaisiin OPM (eri yliopistoihin perustettavat vakanssit) n. 1,6 milj. euroa CIMO (yhteistyötoimintojen laajentaminen) n. 0,5 milj. euroa Suomen Akatemia (venäläisten jatko-opiskelijoiden pooli, yhteisohjelmat venäläisten rahoittajien kanssa) n. 2,8 milj. euroa Kansalliskirjasto (Integrum ja muu tutkimusinfrastruktuuri) n. 0,7 milj. euroa Aleksanteri-instituutti (tutkimustoiminnan tehostaminen sekä uudet aktiviteetit, joilla kehitetään toimijoiden välistä vuorovaikutusta Venäjä-osaamisessa) n. 1,6 milj. euroa Yhteensä n. 7,2 milj. euroa 17 rahoittaa kertaluontoisella noin 100 miljoonan euron panostuksella. Seuraavina vuosina ne rahoitettaisiin rahaston tuotolla. Rahaston hallinnointi ja rahojen kanavoituminen perinteisessä mallissa mainittuihin kohteisiin voidaan järjestää eri tavoin. Yksi tapa olisi perustaa Suomen Venäjä-foorumi. Sen ytimen muodostaisi hallitus, jossa olisivat edustettuina kaikki relevantit Venäjä-osaamiseen liittyvät tahot akateemisesta maailmasta, elinkeinoelämästä ja julkiselta sektorilta. Fooru- milla olisi pieni esikunta (määräaikainen johtaja ja sihteeristö) samaan tapaan kuin Valtion tiede- ja teknologianeuvostolla. Foorumi jakaisi lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia määrärahoja erilaisiin Suomen Venäjä-osaamista tukeviin tarkoituksiin. Hyviä puolia Valtio antaisi vain kertarahoituksen, jonka jälkeen erillistukea ei enää tarvittaisi. Foorumin hallitus olisi itsessään tärkeä tiedonkulun väline. Ongelmia ja riskejä Rahastointi ei ole normaali valtion toiminnassa käytetty menettely, minkä vuoksi tarvitaan uudenlaista ajattelutapaa asian läpiviemiseksi. Innovatiivisessa mallissa käytetään hyväksi suomalaisen tiedepolitiikan uutta instrumenttia, Tiede- ja teknologianeuvoston toimeksiannosta kehitettyä toimintamallia, josta käytetään nimitystä strategisen huippuosaamisen keskittymät (CSTI = Strategic Centres of Science, Technology and Innovation). Sen perustana ovat suuret yhteenliittymät, joiden ytimenä on tutkimuslaitosten ja teollisuuden läheinen yhteistyö. Budjetiksi on kaavailtu 50–100 milj. euroa. Rahoitus tulee osin yrityksiltä, osin valtiolta Tekesin ja Suomen Akatemian kautta. Keskittymien päätarkoitus on varmistaa tiedonkulku tutkimustoiminnasta tiedon käyttäjille Suomelle strategisesti tärkeillä aloilla. Venäjä-osaamista voidaan hyvin pitää tällaisena alana. Edellä ehdotetuista toimenpiteistä huippuosaamisen keskittymien päämäärää palvelevat eri- laiset tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien yhteistyötä lisäävät toimenpiteet. Tältä pohjalta Venäjä-foorumista voitaisiin suunnitella tietynlainen Venäjä-osaamisen mini-CSTI. Sen toi- mintapiiri voitaisiin rajata sellaisiin toimintoihin, jotka palvelevat nimenomaan yhteistyön kehittämistä ja tiedon siirtoa. Osa edellä mainituista rahoituskohteista, esimerkiksi esitetyt virat, rahoitettaisiin muuta kautta. Erilaisia tiedonsiirtoon, venäläisten kanssa tehtävään yh- teistyöhön ja tutkimusinfrastruktuuriin liittyviä aktiviteetteja voitaisiin kehitellä lisää. Ne olisivat kuitenkin aina määräaikaisia ja kilpailtuja. Näin toimintaan ei liittyisi samanlaisia pitkän aikavälin riskejä joita väistämättä sisältyy varsinaisen CSTI-mallin mukaisiin hank- keisiin. Venäjä-osaamisen mini-CSTI:n rahoitus voisi tulla modernin toimintamallin idean mukaisesti rahastosta tai sitten se voitaisiin liittää osaksi strategisen huippuosaamisen kes- kittymille suunnattua rahoitusta. Hyviä puolia Joustava uudentyyppinen toimintamalli, jossa vaikuttavuus maksimoitu. Varat suunnattaisiin vain sellaisiin tarkoituksiin, jotka arvovaltainen foorumi kokee tärkeäksi. Ongelmia ja riskejä Ei istu suoraan CSTI-toimintamalliin. 18 2 Selvitystyön suorittamisesta 2.1 Toimeksianto Opetusministeriön toimeksiannossa todetaan, että selvityksen tulee sisältää yleiskatsaus yli- opistojen Venäjän-yhteistyöhön sekä konkreettisempi analyysi Aleksanteri-instituutin toi- minnasta ja Cross-border University -hankkeesta. Lisäksi pyydetään tekemään ehdotuksia yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjän tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden paran- tamiseksi. Selvitystyön toimeksianto on liitteenä. Kokonaiskuvan saamiseksi selvityksessä käsitellään myös asiaan liittyviä sidosorganisaatioita siltä osin kuin niiden toiminta liittyy selvityksen aihepiiriin. 2.2 Selvitystyön vaiheita Selvitystyön kuluessa tehtiin kolme kyselyä, joista yksi oli suunnattu yliopistoille, yksi Venä- jä-tutkijoille ja yksi Neuvostoliitossa akateemisen koulutuksensa saaneille, Suomessa asuville henkilöille. Kukin yliopisto nimesi selvitystyötä varten yhdyshenkilön. Kaikkiaan 19 yli- opistoa vastasi kyselyyn. Tutkijoiden tavoittamisessa käytettiin monia kanavia: yliopistojen yhteyshenkilöt, Aleksanteri-lista, Suomen Akatemian tutkimusohjelman tutkijat. Tutkijoil- ta saatiin yhteensä 104 vastausta; otosta voidaan pitää varsin edustavana. Suomessa asuvista akateemisista venäläistä vastasi 16. Eri tahoilta saadut vastaukset sisältävät paljon arvokasta aineistoa, joka ei kaikilta osin mahtunut tähän selvitykseen. Jotta tämä aineisto ei menisi hukkaan, se toimitetaan asianomaisten toimijoiden käyttöön siten, että tutkijoille osoitetun kyselyn vastauksista on häivytetty vastaajan henkilöllisyys. Näin on menetelty siksi, että kysely suoritettiin luottamuksellisesti. Tehdyissä kyselyissä käytetyt lomakkeet ovat liitteessä 2. Tämän lisäksi tavattiin muun muassa Aleksanteri-instituutin ja Cross-border University’n edustajia. Lisäksi käännyttiin seuraavien tahojen puoleen: Suomen Akatemia, CIMO, Suo- men Pankin Siirtymätalouden tutkimuskeskus, Slaavilainen kirjasto, Kansallisarkisto, Sit- ra, Tekes, ETLA, EVA, Fintra, Suomalais-Venäläinen kauppakamari. Selvitystyön raportin alustava teksti lähetettiin kaikille osapuolille nähtäväksi. Lisäksi kommentointimahdollisuus annettiin joillekin muillekin henkilöille. Tarkemmat tiedot ovat liitteessä 2. Selvitystyössä on monin eri tavoin avustanut Maria Pitkänen. 19 Selvitystyössä on käytetty seuraavia määritelmiä: Yliopistojen Venäjä-yhteistyöllä tarkoitetaan millä tahansa koulutus- tai tutkimusalalla tapahtuvaa systemaattista kanssakäymistä venäläisten osapuolten kanssa. Venäjä-osaamisella tarkoitetaan sitä tietovarantoa, joka syntyy Venäjään maana, valtiona, yhteiskuntana, kulttuurina tai kielenä kohdistuvasta tutkimuksesta ja siihen perustuvasta koulutuksesta. 2.3 Venäjä-yhteistyö ja Venäjä-osaaminen eri alojen näkökulmasta Käsitteiden ”Venäjä-yhteistyö” ja ”Venäjä-osaaminen” ero tulee parhaiten esille kun tarkas- tellaan niitä eri alojen näkökulmasta. Samalla voidaan pohtia sitä, mikä eri alojen tutkimuk- sen ja koulutuksen yhteiskunnallinen merkitys on. Suomea suoraan koskevat alat. Tutkimuskohteina ovat suomensukuiset kansat, Suomen ja Venäjän yhteinen historia, rajaproblematiikkaan liittyvät kysymykset sekä kontrastiivinen kielten, kulttuurien ja yhteiskuntien tutkimus. Näillä aloilla Suomella on erityisrooli, koska kukaan muu ei huolehdi niistä. Venäjä-osaaminen on väline tarkastella myös Suomea kos- kevia kysymyksiä. Tutkijoilla on yleensä hyvät kontaktit Venäjälle ja suuri osa heistä osaa venäjää, mikä onkin välttämätöntä. Kehittyäkseen alat tarvitsevat rahoitusta tutkimuksel- leen. Näiden alojen tutkimus ja koulutus auttavat myös ymmärtämään suomalaisuuden perusteita ja suomalaisen identiteetin olemusta. Venäjään kohdistuva yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tutkimus. Tutkimuskohtei- na ovat muun muassa Venäjän politiikka, hallinto, kulttuuri, kieli, sosiaaliset olot, media, uskonnot, kansalaistoiminta, identiteetti, lainsäädäntö. Useilla näillä aloilla Suomessa on hyvää osaamista – tosin katvealueitakin on. Nämä alat muodostavat Venäjä-osaamisen yti- men. Yhteistyö venäläisten kanssa on kaiken perusta. Suomella olisi mahdollisuus olla näillä aloilla maailman johtavia tutkimusmaita. Tutkijoilla on yleensä suorat suhteet venäläisiin kollegoihin. Korkean kansainvälisen tason saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttävät riit- tävää tutkimusrahoitusta ja yhteistyön mahdollistavia välineitä. Näiden alojen tutkijoiden venäjän kielen taito vaihtelee, hyvä kielitaito on kuitenkin korkeatasoisen tutkimuksen edel- lytys. Yhteiskunnallinen relevanssi syntyy siitä, että tuotettua tietoa voidaan käyttää hyö- dyksi pyrittäessä vastaamaan kysymyksiin kuten: voiko venäläisiä ymmärtää, miten Suomen tulisi suhtautua Venäjän ulkopolitiikkaan ja ihmisoikeuskysymyksiin, miten Venäjällä voi pärjätä, miksi venäläiset ovat sellaisia kun ovat. Venäjän taloutta koskeva tutkimus. Tällä alalla on edelliseen ryhmään verrattava tilanne, mutta venäjän kielen suhteen tilanne ei ole niin ehdoton, koska englanti dominoi tieteen kielenä. Tietysti venäjän kielen taito on suotava, mutta ei välttämätön vaatimus yhteistyölle ja tutkimuksen tekemiselle. Tämän alan tutkimuksella ja koulutuksella on suuri yhteiskun- nallinen relevanssi nyt kun kauppasuhteet kehittyvät nopeaa tahtia. Venäjään kohdistuva luonnontieteellinen tutkimus. Tutkimuskohteina ovat muun muas- sa venäläisten terveysolot, ympäristö ja energiahuolto. Luonnontieteellisen perusluonteen ohella näihin aloihin liittyy vahva yhteiskunnallinen dimensio, koska ilmiöt näyttäytyvät Venäjällä erilaisina kuin Suomessa. Sen vuoksi yhteistyö muiden alojen tutkijoiden kanssa on välttämätöntä. Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelma on ollut selvä piristysruiske näiden alojen tutkimukselle. Aloihin pätee venäjän kielen taidon osalta sama - - 20 kuin taloustieteelliseen tutkimukseen: se ei ole välttämätöntä mutta suotavaa. Yhteistyö ve- näläisten tutkijoiden kanssa on joka tapauksessa edellytys korkeatasoiselle tutkimukselle. Näillä aloilla on suuri yhteiskunnallinen relevanssi. Alat liittyvät sekä Venäjän taholta Suo- meen kohdistuviin turvallisuusriskeihin että nopeasti kasvaviin markkinoihin. Luonnontieteellisen perustutkimuksen alalla kyse ei ole Venäjästä tutkimuskohteena vaan hyödyllisenä yhteistyöpartnerina. Näillä aloilla suomalaisten tutkijoiden pääasialliset yh- teistyötahot ovat useimmiten läntisissä tieteen eturivin maissa, mutta venäläisten kanssa tehtävälle yhteistyölle on suuri tilaus, jota ei ole hyödynnetty riittävästi. Näillä aloilla ei voida puhua varsinaisesta Venäjä-osaamisesta muussa kuin siinä mielessä, että löytääkseen oikeat partnerit on tunnettava sikäläiset olosuhteet. Venäjällä on vahvaa osaamista muun muassa matematiikassa, kemiassa, fysiikassa, avaruustutkimuksessa ja biologiassa. Tärkeää on yhteistyö tekniikan tutkimuksessa ja sen tulosten hyödyntämisessä. Tutkimuksen infra- struktuuri on Venäjällä monin paikoin vielä huonossa tilassa, mutta tilanne parantuu no- peasti. Muutenkaan ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota tämän päivän tilanteeseen, koska yhteistyön pitäisi tähdätä tuloksiin pitkällä aikavälillä. Näiden alojen yhteistyössä venäjän kielen taito ei ole useinkaan välttämätöntä, vaikka se tuokin lisäarvoa kanssakäymiseen. Joka tapauksessa on tunnettava paikalliset olosuhteet, jotta löytää oikeat tutkimuspartnerit ja osaa tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Muihin aloihin, koskivatpa ne sitten neuropsykologiaa, farmakologiaa, Pohjois-Ameri- kan historiaa, yleistä kielitiedettä tai Espanjan kulttuuria, pätee osittain sama, mikä edelli- seenkin ryhmään. Venäjällä on monilla näistä aloista merkittäviä tutkijoita ja tutkimuslai- toksia, joiden kanssa on järkevää tehdä yhteistyötä. Nämä alat eivät kuitenkaan muodosta sellaista selkeää yhteistyön prioriteettialuetta kuin perusluonnontieteet. 21 3 Selvityksen ajankohtaisuus Venäjä on Suomelle aina ajankohtainen kysymys riippumatta siitä, miten sillä menee ta- loudellisesti tai miten Suomi ja suomalaiset siihen suhtautuvat. Tällä hetkellä Venäjä on kuitenkin erityisen aktuaalinen asia suomalaisille. Tähän on monia syitä. 3.1 Kehitys Venäjällä Venäjä nousi Suomen puheenjohtajakaudella EU:n sisäisessä keskustelussa entistä keskei- sempään asemaan. Tämä on ollut Suomen tavoitekin. Meiltä odotetaan tässä asiassa asian- tuntemusta, aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Venäjä kiinnostaa tällä hetkellä koko maailmaa niin poliittisessa kuin taloudellisessakin mielessä. Syynä on ennen kaikkea Venäjän uusi rooli energiaviennin mahtimaana. Vaikka Venäjän talouden nopea kasvuvauhti perustuukin suurelta osin öljyn ja maakaasun hinta- kehitykseen, tosiasiaksi jää, että Venäjä vaurastuu nopeaa tahtia. Tämä näkyy Euroopan ripeimpänä taloudellisena kasvuna.1 Venäjä on jälleen noussut Suomen tärkeimmäksi kaup- pakumppaniksi Ruotsin ja Saksan rinnalle. Vaurastuminen merkitsee paitsi lisääntyvää os- tovoimaa, myös parempia mahdollisuuksia ratkaista sisäisiä ongelmia. Talouden elpyminen näkyy kaikilla tasoilla. Venäläisten elintaso nousee 10 prosentin vuosivauhtia. Lisääntyvät taloudelliset mahdollisuudet heijastuvat vähitellen myös yliopistojen ja tutkimusrahastojen toimintaan. Jatkossa Venäjä on suomalaisille tutkijoille taloudellisilta mahdollisuuksiltaan entistä tasa-arvoisempi partneri. Suomen Venäjän kauppa kasvaa 25–30 % vuosivauhtia. Tästä voi syntyä sellainen kuva, että Suomella menee Venäjällä erityisen hyvin. Tosiasiasiassa Suomen osuus Venäjän ulko- maankaupasta pienenee. Tämä selittyy sillä, että muut maat ovat lisänneet toimintaansa Venäjällä. Seurauksena on kiristyvä kilpailu, jossa osaaminen ratkaisee. Suomi ei ole Venäjän näkökulmasta enää mikään erityistapaus. Kaupan muodot ovat myös tyystin muuttuneet. Suomen Neuvostoliiton kauppa oli pääasiallisesti 40 yrityksen käsissä, nyt Venäjän viennissä on mukana yli 3000 yritystä ja tuonnissa yli 1000. Enää yrityksissä ei ole erityistä ”Neuvos- tokaupan osastoa”, vaan jokaisen toimintasektorin tulee hallita monipuolisesti myös Venäjä- 1Hannu Hernesniemi toteaa ETLAn antamassa vastauksessa GoldmanSachsin arvioon viitaten, että Venäjän arvellaan ohittavan volyymissa Italian kansantalouden noin vuonna 2025, Ranskan vuonna 2030 ja Saksan vuonna 2035. 22 toiminnot (rahoitus, lakiasiat, logistiikka, riskienhallinta, mainonta, yhteiskuntasuhteet jne.). Tämä edellyttää laaja-alaista osaamista. Venäjän talouden nykytilaa ja Venäjän tarjoamia mahdollisuuksia Suomen liike-elämälle on käsitelty lukuisissa julkaisuissa, joten sitä ei ole tarpeen tässä kerrata.2 Yhdestä asiasta on kuitenkin mainittava, koska se on jäänyt toistaiseksi vähemmälle huomiolle. Tärkeä tule- vaisuuden ala perinteisten metsäteollisuuden, rakentamisen, teknologian, elintarviketeolli- suuden, energiateollisuuden ja logistiikan rinnalla on palvelusektori. Jo nyt osa viennistä on oikeastaan palveluja erilaisen huolto- ja koulutustoiminnan muodossa. Venäläisen yhteis kunnan nopea muutostahti ja venäläisten vaurastuminen merkitsevät lisääntyviä markkinoi- ta niin vapaa-aikaan kuin yritystoimintaankin liittyville palveluille. Venäjällä tulee olemaan valtava tarve uudentyyppiselle koulutukselle ja erilaisille ohjatuille aktiviteeteille. Tässä esi- merkinomaisesti muutamia teemoja: yritysten johtaminen, kansalaisjärjestöjen toiminnan organisointi, ihmisten henkisen vireyden kehittäminen. Venäjän taloudellinen merkitys ei rajoitu vain Venäjän kauppaan vaan sen näkyy myös Suo- messa. Venäläiset ovat ajamassa ruotsalaisten ohi maamme suurimpana matkailijaryhmänä3, venäläiset suuryritykset hankkivat omistukseensa suomalaisia yrityksiä tai niiden osia, venä- läiset ostavat entistä enemmän suomalaisia kiinteistöjä. Toimiminen venäläisten asiakkaiden kanssa Suomen maaperällä edellyttää myös Venäjä-tuntemusta. Paljon julkisuutta saaneet rekkajonot kertovat myös yhdestä merkittävästä Suomen ja Venäjän talouden yhtymäkoh- dasta. Venäjän nopeasti kasvavaa tuontia ei pystytä hoitamaan sen omien satamien kautta. Niinpä jopa kolmannes Venäjän tuonnista kulkee Suomen läpi tuoden mukanaan sekä on- gelmia että vaurautta. Venäjä ja sen kanssa tehtävä yhteistyö näyttäytyy erilaisena eri puolilla Suomea. Kyse ei ole vain venäläisten turistien määrästä katukuvassa, vaan myös yhteistyön muodoista. Imatralla koetaan, että Kaakkois-Suomi ja Pietarin alue muodostavat jo nyt yhtenäisen talousalueen. Kiinteä, jokapäiväinen yhteydenpito edellyttää sujuvaa liikkumista kaikilla kulkuneuvoilla. Imatran ja Svetogorskin kaupunginjohtajat ovat päättäneet ryhtyä valmistelemaan kevyen liikenteen väylän rakentamista kaupunkiensa välille. Se on tarpeen, jotta maiden välinen työmatka- ja muu liikenne sujuisi turvallisesti myös polkupyörällä. Nykypäivän näkökul- masta kyse on rajojen avautumisesta, mutta historiallisesti ajatellen olemme vasta hitaasti palaamassa tilanteeseen, joka oli arkipäivää sata vuotta sitten.4 Venäjän taloudellisista mahdollisuuksista kertoo se, että se maksoi 21.8.2006 Suomen valtiolle loput noin 220 miljoonaa euroa Neuvostoliiton aikaisista veloistaan.5 Velkaa oli alun perin noin 600 miljoonaa euroa. Osa siitä oli jo aikaisemmin konvertoitu erilaisin laitetoi- mituksin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan velka oli tarkoitus maksaa takaisin Pariisin klubin kanssa sovitun aikataulun mukaisesti vuoteen 2020 mennessä. Valtiokonttorin uu- tiskirjeessä 3/2006 todetaan, että ”Venäjältä saatavat velat menevät valtion budjettitalouden alaiseen valtion takuurahastoon. Saadulla maksulla korvataan Finnveran6 vanhoja vienti- tappioita.” 2 Tällaisia julkaisuja ovat tuottaneet muun muassa Sitra, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Suomalais-Venäläinen kauppakamari, ETLA ja Fintra. 3 Venäläisten turistien Suomeen tuomien matkailutulojen arvellaan olevan noin 400 milj. euroa vuodessa 4 Tässä kappaleessa esitetyt tiedot perustuvat Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintusen esitykseen Opetushallituk- sen Venäjä-forumissa 26.1.2007. Hän mainitsi myös, että neljä suurinta Imatran veronmaksajaa ovat amerikkalaisia Svetogorskissa sijaitsevan tehtaan johtajia. 5 Venäjällä on kaiken kaikkiaan paljon vähemmän ulkomaista velkaa (6 % bruttokansantuotteesta) verrattuna moneen länsimaahan (Suomessa vastaava luku on yli 40 % ja Saksa vielä paljon suurempi). 6 Suomen virallinen vientitakuulaitos. 23 Vaikka tässä luvussa on otettu esille Venäjän taloudellinen merkitys Suomelle, olisi lyhytnä- köistä ja epäviisasta tarkastella Venäjää ja Venäjä-osaamisen tarvetta vain tästä näkökulmasta. Jos maailmassa ei tapahdu täysin mullistavia asioita, Venäjä on Suomen naapuri vielä usei- den vuosisatojen ajan. Yksi ongelma Venäjän naapuruuden hahmottamisessa on sen valtava koko. Venäjähän on myös Kiinan ja Japanin naapuri. Toisaalta valtavien etäisyyksien vasta- painona on myös suuria väestö- ja osaamistiivistymiä. Pelkästään Pietarin seudulla asuu yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa. Sen kulttuuritarjontaa voi hyvin verrata koko Suomen tarjontaan. Voidaan hyvällä syyllä myös olettaa, että Pietarissa asuu lahjakkaita ihmisiä yhtä paljon kuin koko Suomessa yhteensä. Pietari sijaitsee hyvin lähellä: sinne on Imatralta lyhy- empi matka kuin Helsinkiin. On vielä huomattava, että Venäjän merkityksen korostaminen ei tarkoita sitä, että haluai- simme sulkea silmämme siellä olevilta ongelmilta. Venäjän eristäminen ei kuitenkaan ratkaise sen ongelmia, vaan päinvastoin pahentaa niitä. On myös muistettava, että jos Suomi ei halua hyödyntää Venäjän tuomia mahdollisuuksia, muut EU-maat ja Yhdysvallat tekevät sen. 3.2 Venäjä selvityksissä, linjauksissa ja asenteissa Kasvava intressi Venäjää kohtaa näkyy Suomessa monin tavoin. Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö on opetusministeriössä keskeisessä roolissa. Opetusministeriön strategia 2015:ssa todetaan, että ”yhteistyötä Venäjän kanssa tulee kehittää ja modernisoida kaikilla opetusmi- nisteriön sektoreilla”. Opetusministeriön toimintaohjelmassa Suomi, Venäjä ja kansainväli- nen yhteistyö 2003–2007 konkretisoidaan yhteistyön muotoja ja tavoitteita. Siinä mainitaan lukuisia ehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi eri koulutusaloilla ja tutkimustoiminnassa. Toimintaohjelmassa todetaan: ”Venäjä on Suomelle korkeatasoisen koulutuksen ja tutkimuksen sekä runsaan ja arvokkaan kulttuurin maana yksi keskeisimmistä yhteistyökumppaneista. Venäjällä on Suomelle kansainvälistymiskehityksessä erityinen asema ja painoarvo myös siksi, että se on Suomen naapurimaa ja Euroopan unionille ylivoimaisesti tärkein itäeurooppalainen naapurimaa. Toimintaohjelman yleinen tavoite on jatkaa Suomen aseman vahvistamista laaja-alaisen, korkeatasoisen ja kansainvälisesti kiinnostavan Venäjän tuntemuksen ja tietotaidon maana, joka harjoittaa laajaa, kansainvälisesti korkeatasoista tutkimus-, koulutus- ja kulttuuriyhteistyötä Venäjän kanssa.” Erillinen Taiteen ja kulttuurin Venäjä-ohjelma julkaistiin vuonna 2005. Aktiivisia toimijoita Venäjä-osaamisen kehittämisessä ovat olleet myös Suomen Akate- mia, jolla on meneillään laaja Venäjään kohdistuva tutkimusohjelma ja Sitra, jolla Venäjä on yksi painopistealueista. Fintran toiminnassa Venäjä on keskeisellä sijalla. Tekeskin on lisäämässä yhteistyötä venäläisten partnereiden kanssa. Mielenkiintoisen näkökulman tulevaisuuteen tuo Suomen Akatemian ja Tekesin teettä- mä FinnSight-2015 -raportti, jossa eri alojen johtavat asiantuntijat tarkastelevat suomalaiseen elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan vaikuttavia muutostekijöitä ja innovaatio- ja tutkimus- toiminnan tulevaisuuden haasteita. Raportti on laadittu sisältökysymysten näkökulmasta, joten Venäjä ei ole esillä erillisenä teemana, mutta siitä huolimatta suhteet Venäjään ja ve- näläisiin yhteistyökumppaneihin nostetaan monessa kohdin tärkeäksi tavoitteeksi. Osa asi- antuntijoista korostaa Venäjään liittyviä mahdollisuuksia, osa taas siihen liittyviä riskejä. 24 Kaikki asiaa kommentoineet ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Venäjän merkitys Suo- melle kasvaa tulevaisuudessa. Teemat, joiden yhteydessä Venäjän rooli on esillä, ovat muun muassa energia, turvallisuus ja matkailu. Mielenkiintoinen Venäjää koskeva Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Venäjä 2017 -raportti julkaistiin tammikuun lopulla 2007. Siinä hahmotellaan kolme skenaariota Venä- jän tulevalle kehitykselle. Raportin julkistamistilaisuudessa todettiin suhteellisen yksimie- lisesti, että Venäjän politiikkaan ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen liittyvistä uhkakuvista (suurvaltapyrkimykset kansainvälisessä politiikassa, rikollisuus ja korruptio, yhteiskunnan epätasa-arvoisuus ja epävakaus, demokratiakehityksen hauraus) huolimatta Suomessa tarvi- taan selvää lisäpanostusta Venäjä-osaamiseen. Nykyisen tilanteen puutteeksi nähtiin venäjän kielen osaamisen vähäisyys, yhteistyömuotojen hajanaisuus sekä kielteiset asenteet Venäjää ja Suomessa asuvia venäjänkielisiä kohtaan. Seuraavaan hallitusohjelmaan esitettiin erillistä Venäjä-politiikkaohjelmaa, johon useimpien puolueiden edustajat suhtautuivat positiivises- ti. Voimakasta kannatusta sai venäjän kielen opetuksen lisääminen sekä kaikenlaisen opis- kelijavaihdon ja muun koulutus- ja tutkimusyhteistyön kasvattaminen. Raportissa ehdote- taan yhtenä konkreettisena toimintamuotoja Suomen ja Venäjän yhteisen englanninkielisen innovaatiokorkeakoulun perustamista. Korkeakoulu toimisi Lappeenrannassa, Espoossa ja Pietarissa. Erilaisissa kannanotoissa ilmaistu lisääntyvä kiinnostus Venäjää kohtaa heijastaa uuden- laista ajattelutapaa Suomessa. Kaiken kaikkiaan suomalaiset voitaneen jakaa karkeasti nel- jään kategoriaan suhteessaan Venäjään: entusiastit ovat innoissaan venäläisestä kulttuurista ja Venäjästä maana, he haluavat mahdollisimman laajaa ja monipuolista kanssakäymistä venäläisten kanssa realistit eivät välttämättä pidä venäläisistä ja Venäjästä, mutta ovat sitä mieltä että meidän itsemme kannalta on edullista tuntea mahdollisimman hyvin suuri naapurimme välinpitämättömät eivät ole kiinnostuneita Venäjästä, he yrittävät aktiivisesti unohtaa sen tosiasian, että Venäjä on Suomen naapuri vihaajat vastustavat kaikkea kanssakäymistä venäläisten kanssa, heillä on venäläisistä yksipuolisen negatiivinen kuva jota he mielellään levittävät ympäristöönsä Käsitykseni mukaan entusiasteja on aina ollut suhteellisen vähän; heidän määränsä kasvaa hitaasti, mutta sillä ei ole kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä. Olennaista sen sijaan on, että realistien määrä näyttää lisääntyvät välinpitämättömien ja vihaajien kustannuksella. Realistit voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toiset ovat sitä mieltä, että Venäjä on aina ollut ja tulee aina olemaan Suomelle uhka. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi meidän pitäisi tun- tea se mahdollisimman hyvin. Toinen realistien ryhmä puolestaan korostaa Venäjän tuomia mahdollisuuksia, joita Suomen puhtaasti itsekkäistä syistä kannattaa hyödyntää. Jos huomio realistien määrän kasvusta pitää paikkansa, tilanne on selvästi toinen kuin 1990-luvun alus- sa, jolloin suomalaisten välinpitämätön ja karsastava suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin merkitsi sitä, että huomattava määrä huippututkijoita jätti saapumatta Suomeen ja matkasi sen sijaan kauemmaksi, lähinnä Yhdysvaltoihin, jossa heidän arvonsa ymmärrettiin. Näin meiltä jäi käyttämättä suuri osaamispotentiaali. Tällaiseen virhearviointiin meillä ei ole enää varaa. Uusi realistinen suhtautuminen Venäjään antaa hyvän pohjan aidon, molempia osa- puolia hyödyttävän yhteistyön kehittämiselle. - - - - 25 3.3 Muutokset suomalaisessa yliopisto- ja tutkimuspolitiikassa Yliopistojen yhteistyöhön venäläisten partnereiden kanssa vaikuttaa myös Suomessa tapah- tunut kehitys. Viime aikoina on laadittu lukuisia selvityksiä ja raportteja maamme yliopis- tolaitoksen kehittämisestä. Myös tutkijanuran ongelmia on selvitetty ja Suomen Akatemiaa arvioitu. Selvitykset sektoritutkimuslaitoksista ja yliopistojen autonomiasta ovat valmistu- massa. Erilaisista raporteista nousee esiin hyvin yhdenmukainen viesti: kansainvälinen kil- pailukyky edellyttää suurempia yksiköitä, priorisointia ja voimien keskittämistä.7 Tällaisia näkemyksiä on esitetty aikaisemminkin, mutta kuten tunnettua, konkreettiset päätökset näissä asioissa ovat poliittisesti hyvin hankalia. Näyttää kuitenkin siltä, että aika on kypsä myös esitettyjen ajatusten toimeenpanolle.8 On ilmeistä, että riippumatta seuraavan halli- tuksen kokoonpanosta meillä ollaan valmiita tekemään suuriakin rakenteellisia muutoksia yliopistoissa. Tällainen ajattelumalli on otettu myös tämän selvityksen pohjaksi. Valtionhallinnossa ei voida tehdä tällä hetkellä yhtään rakenteellista selvitystä ilman että siinä jotenkin sivutaan myös ns. tuottavuusohjelmaa. Tämä ”julkisen sektorin tuottavuu- den toimenpideohjelma on hallitusohjelman ja hallituksen strategia-asiakirjan mukainen, hallituskauden mittainen ohjelma. Sen tavoitteena on suunniteltu ja todennettavissa oleva julkisten palvelujen ja hallinnon tuottavuuden kasvu ja tuottavuushyötyjen käyttö.” Yliopis- toissa sana tuottavuusohjelma on koettu eufemismiksi resurssien ja henkilöstön supistamisel- le. Huomio onkin keskittynyt liikaa tehokkuuden lisäämiseen pohtimatta, mitä vaikutusta tällä on toiminnan laatuun. Erilaisissa tuottavuusohjelmaan liittyvissä asiankirjoissa9 rinnan tuottavuusretoriikan kanssa toistetaan vaatimusta koulutuksen laadun varmentamisesta ja kohottamisesta. Näin- hän asian täytyykin olla. Laatu on osa tuottavuuden käsitettä. Huonoja tuotteita on help- po tuottaa halvalla, mutta se ei merkitse tuottavuuden nousua. Jos yliopistojen resursseja leikataan niin, että tutkintojen ja tutkimuksen laatu sen johdosta laskee, ei voida puhua tuottavuuden kasvusta. Tässä selvityksessä tuottavuus käsitetään ennen kaikkea laadun näkö- kulmasta. 7 Suuruuden ihannointi on saanut myös perusteltua kritiikkiä. Petri Koikkalainen ja Janne Jurtakko osoittavat Helsingin Sanomien artikkelissa Parhaat yliopistot eivät ole suuria (3.13.2006), että ratkaiseva ero suomalaisten yliopistojen ja maailman huippuyliopistojen välillä ei ole koossa, vaan siinä, että suomalaisissa yliopistoissa on opettajia ja tutkijoita murto-osa siitä, miten paljon heitä on opiskelijaa kohden huippuyliopistoissa. 8 Pääministeri Matti Vanhanen sanoi vuodenvaihteessa antamassaan haastattelussa (Aamulehti 20.12.), että korkeakoulupolitiikka on seuraavan hallitusohjelman tärkein aihepiiri. Linjauksissaan tarvittavista päätöksistä hän meni pidemmälle kuin meillä on poliittisessa kielenkäytössä ollut tapana. 9 Valtioneuvoston periaatepäätös 7.4.2005 julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteiden kehittämisestä, Opetusministeriön keskustelumuistio 8.3.2006 rakenteellisen kehittämisen periaatteista, Hallituksen 23.3.2006 tekemä valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2007–2011. 26 4 Yliopistojen Venäjä-yhteistyö Ennen kuin käsitellään Suomen yliopistojen Venäjä-yhteistyötä, on paikallaan mainita muutoksista Venäjän tutkimusrahoitusjärjestelmässä. Joulukuussa 2006 presidentti Putin al- lekirjoitti lain muutoksista valtion tiede- ja tutkimuspolitiikassa. Siihen liittyy sekä talo- udellisia että organisatorisia uudistuksia. Tutkijoiden palkkoja korotetaan, mutta samalla vähennetään vakansseja. Opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä pyritään parantamaan vahvis- tamalla yliopistojen tutkimustoimintaa. Kilpaillun rahoituksen osuus kasvaa, ei vain yksit- täisten hankkeiden rahoittamisessa vaan myös yliopistojen perusrahoituksessa. Tavoitteena on perustaa uusia poikkitieteellisiä koulutus- ja tutkimusaloja. Laadunvarmistustoiminta eri muodoissaan laajenee. Tutkimusinfrastruktuuria pyritään parantamaan. Uudistusten toteuttaminen vie luonnollisesti vuosia, mutta uusi laki kuvastaa joka tapauksessa valtion ylimmän johdon halua käyttää osa taloudellisesta liikkumavarasta tieteen ja koulutuksen tukemiseen. Maittemme väliseen yhteistyöhön heijastuvat myös muutokset yliopistojen tutkintoraken- teessa. Suomi on siirtynyt yleiseurooppalaiseen Bolognan mallin mukaiseen tutkintojärjes- telmään, jonka perusmallina on kolmivuotinen kandidaatin tutkinto ja sen päälle raken- tuva kaksivuotinen maisterintutkinto. Vaikka suomalaisessa mallissa lähdetään siitä, että yliopistoon pyrittäessä tullaan suorittamaan suoraan myös maisterin tutkinto, meilläkin on syntynyt ja syntymässä erilaisia maisteriohjelmia, jotka suoritetaan kandidaatintutkinnon jälkeen. Tämä mahdollistaa uudenlaisia kombinaatioita tutkinnon sisällä. Kun Venäjäkin on asteittain siirtymässä samaan malliin, avautuu uusia mahdollisuuksia myös tutkintotason yhteistyölle. On syytä kuitenkin korostaa, että venäläinen yliopistorakenne eroaa suomalaisesta kah- dessa merkittävässä suhteessa: perinteisissä yliopistoissa Venäjällä on kolmenlaisia opiskelijoita: tavallisia (valtion kustantamilla paikoilla opiskelevia), maksavia ja sopimuspohjaisia (perustuvat yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa tehtäviin sopimuksiin) perinteisten valtiollisten yliopistojen ohella maassa toimii runsaasti yksityisiä yliopistoja, joiden talous perustuu lukukausimaksuihin tai ulkopuoliseen rahoitukseen - - 27 Venäjällä on myös käytössä 3+2-mallin ohella malli 4 (bakalavr) + 2 (magistr). Lisäksi edelleen on olemassa spetsialist-tutkinto, joka on viisivuotinen. Hiljattain on tehty myös mielenkiintoinen päätös koko maan siirtymisestä yhtenäiseen koulujen päättökokeeseen (”ylioppilaskirjoitukset”). Tavoitteena on käyttää sen tuloksia korvaamaan yliopistojen pää- sykokeita. Seuraavassa kuvataan yliopistojen Venäjä-yhteistyötä niiden itsensä antaman materiaalin pohjalta. Aluksi tarkastellaan monialaisia yliopistoja, sitten kauppakorkeakouluja, teknillisiä yliopistoja ja taideyliopistoja. Lopuksi esitetään tutkijoiden näkemyksiä yhteistyöstä ja sen kehittämisestä. Helsingin yliopistolla on yliopistontasoiset vaihtosopimukset neljän venäläisen yliopiston kanssa. Valmisteilla on viides. Lisäksi on joitakin laitoskohtaisia sopimuksia tai järjestelyjä ainakin kuuden yliopiston kanssa. Sopimukset toimivat vaihtelevasti. Kahdenvälisten sopi- musten volyymistä kertoo se, että opettajia ja tutkijoita lähti Venäjälle vuosina 2000–2006 yhteensä 137 ja tänne saapui Venäjältä 380. Vuosittain Venäjälle lähtee keskimäärin 47 opiskelijaa ja sieltä saapuu keskimäärin 35 opiskelijaa. Opiskelijaliikkuvuuden osalta Ve- näjä-vaihtojen osuus on 3–5%. Venäläiset ovat Helsingin yliopiston ulkomaisista tutkinto- opiskelijoista suurin ryhmä. Syksyllä 2005 heitä oli 207 eli n.15,5 %. Opiskelijat edustavat kaikkia aloja, joskin lähtijöiden joukossa humanistit, eritoten slavistit ovat suuri ryhmä. Opettajia/tutkijoita lähtee ja saapuu niin humanistis-yhteiskuntatieteellisiltä kuin luonnon- tieteellisiltäkin aloilta. CIMOn Suomalais-venäläisen talvikoulun kautta yliopistoon on rekrytoitu lahjakkaita jatko-opiskelijoita ja tutkijoita, joista monet ovat sittemmin suorittaneet tohtorin tutkin- non Suomessa. Helsingin yliopiston laitokset ja tutkijaryhmät ovat saaneet Fellowship-oh- jelmasta rahoituksen 56 venäläisen opiskelijan tai tutkijan kutsumiseen yliopistoon vuosina 2000–2006. Osa heistäkin on myöhemmin jatkanut opintoja Suomessa. Helsingin yliopis- ton tutkijakollegiumilla on ollut käynnissä Kone Säätiön rahoittama hanke, jonka puitteissa venäläisiä (ja balttilaisia) tutkijoita on kutsuttu Suomeen työskentelemään kolmen kuukau- den jaksoiksi. Yliopisto kehittää Venäjä-suhteita osana yliopiston kansainvälistymisohjelmaa. Venäjä on tärkeä yhteistyökumppani mutta sen painoarvoa ei pidä liioitella. Maan luoteisosat ovat yksi tärkeimmistä rekrytointialueista pyrittäessä lisäämään kansainvälisten perus- ja jatko- tutkinto-opiskelijoiden määrää tulevina vuosina. Toisaalta Helsingin yliopisto tähtää yhteis- työhön mahdollisimman korkeatasoisten yliopistojen kanssa niiden maantieteellisestä/alu- eellisesta sijainnista riippumatta. Yliopiston strategiassa 2007–2009 korostetaan toimintaa Venäjän lähialueilla ja Pietarissa. Yliopiston laitokset ja tutkimusryhmät ovat aktiivisessa kanssakäymisessä korkeatasoisten venäläisten ryhmien ja laitosten kanssa osana normaalia tutkimustoimintaansa. Joensuun yliopistolla on kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia 12 venäläisen yliopiston kans- sa. Lisäksi yhteistyötä tehdään FIRST10-hankkeessa, jonka kautta ollaan suhteessa 13 venä- läiseen yliopistoon. Vuonna 2004 Venäjälle lähti vaihtoon 30 opiskelijaa, vuonna 2006 21; heistä suurin osa vieraiden kielten ja kääntämisen opiskelijoita. Saapuneista opiskelijoista (22 opiskelijaa vuonna 2004, 16 vuonna 2005) suurin osa opiskelee vieraita kieliä ja kääntä- mistä, metsätiedettä, taloustieteitä ja kasvatustieteitä. Kolmannes yliopiston ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista, 85 henkilöä, on venäläisiä. Tutkijavaihto venäläisten yliopistojen kanssa on vilkasta metsä-, ympäristö-, luonnon-, yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä. Suunnitelmissa on syventää yhteistyötä muun mu- 10 FIRST-ohjelmasta tarkemmin CIMO:n toiminnan esittelyssä myöhemmin tekstissä. 28 assa FIRST-ohjelman ja CBU-maisteriohjelmien11 avulla, kehittää harjoittelijavaihtoa sekä solmia uusia kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia Yhteistyön kehittäminen ja tutkimusyh- teistyön jatkuvuuden takaaminen yliopiston vahvuusaloilla venäläisten partneriyliopistojen kanssa erityisesti Luoteis-Venäjällä on keskeisellä sijalla yliopiston kansainvälisessä toimin- nassa. Joensuun yliopistolla on ollut koordinaatiovastuu OPM:n Cross Border University -hankkeessa. Jyväskylän yliopistolla on koko yliopistoa koskevat kahdenväliset sopimukset neljän ve- näläisen yliopiston kanssa. Lisäksi yliopistolla on tiedekuntatason vaihto- ja yhteistyösopi- muksia sekä toimintaa FIRST-ohjelman puitteissa. Yliopistolla ja etenkin venäjän kielen ja kulttuurin oppiaineella on myös kontakteja Jyväskylän seudun kehittämisyhtiön Jykes Oy: n kanssa Venäjän toimintaan liittyen. Vuonna 2005 Venäjälle lähti kaikkiaan 26 opiskeli- jaa, joista 12 oli venäjän pääaineopiskelijoita. Tutkijoita ja opettajia Venäjälle lähti vuonna 2005 yhteensä 97, heistä suurin osa kielten ja yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksilta. Venäjältä saapui vuonna 2005 113 opettajaa ja tutkijaa, joista suurin osa fysiikan asiantunti- joita. Muita vierailuja tehtiin esimerkiksi kielten ja tietotekniikan laitoksille. Yliopistossa oli kirjoilla syyskuussa 2006 yhteensä 59 venäläistä opiskelijaa, joista suurin osa perustutkinto- opiskelijoita. Heistä yli puolet opiskeli humanistisessa tiedekunnassa ja seuraavaksi eniten taloustieteiden ja informaatioteknologian tiedekunnassa. Lisäksi yliopiston kansainväliseen kesäkouluun osallistuu vuosittain noin 40 venäläistä opiskelijaa. Jyväskylän yliopiston tavoitteena on sekä syventää yhteistyötä olemassa olevien partne- riyliopistojen kanssa että laajentaa yhteistyöverkostoa myös Moskovan ja Tverin suuntaan. Taloustieteissä käynnistetään keväällä 2007 teknologialiiketoiminta-opintokokonaisuus, jonka yhteydessä pyritään lisäämään Venäjän talouteen ja liiketoimintakulttuuriin liittyvää opetusta. Yliopisto mainitsee Venäjä-yhteistyön kehittyväksi painopistealakseen. Kuopion yliopistolla on tutkimus- ja koulutusyhteistyösopimus yhden ja koulutusyhteis- työsopimus kahdeksan venäläisen yliopiston kanssa. FIRST-ohjelmassa yliopistolla on neljä hanketta, jotka edustavat terveystieteitä, sosiaalitieteitä ja luonnontieteitä. Vuonna 2005 FIRST-hankkeen kautta vaihtoon Venäjälle lähti kolme opettajaa ja kolme opiskelijaa ja yliopistoon saapui kolme opettajaa, yhdeksän opiskelijaa ja kuusi tutkijaa. Lisäksi Kuopion yliopistolla on puolenkymmentä ad hoc -periaatteella toimivaa tutkimus- ja koulutusyh- teistyösuhdetta venäläisten tutkimuslaitosten kanssa lähinnä terveystieteissä. Yliopisto on mukana kansallisessa Cross Border University -hankkeessa toimien yhden CBU-maisterioh- jelman koordinaattorina ja toisessa partnerina. Yliopiston strategian mukaisesti yhteistyötä venäläisten yliopistojen kanssa tieteenalakohtaisesti monipuolistetaan ja lisätään, erityisesti yliopiston vahvuusaloilla. Yliopiston yhteydet ja yhteistyö ovat laajimmat Pietarin ja Petros- koin alueen yliopistojen kanssa. Koulutusyhteistyö venäläisten yliopistojen kanssa on yksi yliopiston valitsemista maantieteellisistä kansainvälisen toiminnan painopistealueista. Lapin yliopistolla on eriluonteisia sopimuksia venäläisten partnerien kanssa. Niistä 18 koskee koko yliopistoa, minkä lisäksi yliopistolla on tiedekuntatason sopimuksia ja se koor- dinoi ja osallistuu erilaisiin venäläisten partnerien kanssa toteutettaviin hankkeisiin, mm. FIRST-yhteistyöhön. Opettajia on ollut vaihdossa 2000–2007 yhteensä 12 henkilöä erityi- sesti sosiaalityön alalta, opiskelijoita 35 henkilöä. Lähteneet opiskelijat opiskelevat pääasi- assa taiteiden tai oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Venäjältä on tullut 2000–2006 yhteen- sä kahdeksan opettajaa ja 105 opiskelijaa. Saapuneet opiskelijat edustavat muun muassa kauppatieteitä, sosiaalityötä, sosiologiaa, graafista suunnittelua sekä tekstiili- ja vaatetusalaa. Vaihtosopimuksia on systemaattisesti lisätty ja laajennettu koko ajan kaikissa tiedekunnissa. 11 Cross Border University -hankkeesta (CBU) tarkemmin erillisessä luvussa. 29 Toiminnan painopiste on Luoteis-Venäjä ja muut Venäjän pohjoiset ja arktiset alueet sekä niitä tutkivat laitokset. Vaihdon systemaattisen lisäämisen ja laajentamisen ohella kiinni- tetään jatkossa huomiota tutkimustyön kehittämiseen, muun muassa jatko-opiskelijoiden yhteistyöohjelmiin. Venäjä-yhteistyöllä vahvistetaan LY:n erityisasiantuntemusta pohjoisen ongelmien tunnistamisessa ja ymmärtämisessä, minkä vuoksi Venäjä-yhteistyö koetaan erit- täin tärkeäksi yliopiston koko kansainvälistä toimintaa ajatellen. Oulun yliopistolla on erilaisten ohjelmien puitteissa kontakteja venäläisiin yliopistoihin. North2north-ohjelman piiriin kuuluu seitsemän venäläistä yliopistoa, FIRST-verkoston kautta yhteistyösopimukset on solmittu kuuden yliopiston kanssa ja CBU-hankkeen puit- teissa maisteriohjelmayhteistyötä on seitsemän Luoteis-Venäjän yliopiston kanssa. Lähteviä opiskelijoita on vuositasolla 2–6, opettajia 0–1, saapuvia 11–17 venäläistä opiskelijaa ja 0–1 opettajaa. Oulun yliopistolla on voimassa oleva lähialuestrategia (2010), jonka mukaisesti Venäjä-yhteistyö painottuu alueellisesti Pohjoisen ulottuvuuden alueelle, erityisesti Luoteis- Venäjään. Koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämishankkeisiin liittyvää yhteistyötä toteu- tetaan sekä kahdenvälisiin sopimuksiin perustuen että verkostojen yhteistyöohjelmiin osal- listumalla. Tavoitteena on, että yliopistolla on vetovoimaisia kansainvälisiä koulutusohjelmia ja monialaista tutkimusyhteistyötä. Sisällöllisesti yliopiston lähialueyhteistyötä suunnataan ympäristötieteisiin, pohjoiseen hyvinvointiin ja terveyteen ja lääketieteeseen, teknistieteelli- siin koulutusaloihin, pohjoisiin vähemmistökulttuureihin ja tietoyhteiskuntakysymyksiin. Oulun yliopisto on tehnyt noin 10 vuotta yhteistyötä NorTech Oulu-yksikön johdolla ympäristötekniikan alalla Murmanskin ja Arkangelin valtion teknillisten yliopistojen kanssa sekä Petroskoin valtion yliopiston kanssa. Thule-instituutin Arktisen lääketieteen keskus koordinoi Sirkumpolaarisen terveyden ja hyvinvoinnin maisteriohjelmaa, jossa on mukana 10 yliopistoa sirkumpolaarialueelta, mukaan lukien Northern State Medical University ja Pomor State University Venäjältä. Ohjelma on suunnitteluvaiheessa ja opetus käynnistyy syksyllä 2008. Oulun yliopisto on jäsen Arktisessa yliopistossa, jonka temaattisten verkos- tojen ohjelmaa Thule-instituutti koordinoi. Sodankylän geofysiikan observatoriolla (SGO) on pitkään ollut tutkimushankkeita muun muassa Kuolan alueen Polaari-instituutin kanssa ilmakehän ja lähiavaruuden tutkimuksissa. Lapin ja Oulun yliopistot sekä 8 yliopistoa Luoteis-Venäjältä ovat mukana Finnish-Rus- sian Barents Cross Border University -hankkeessa, jonka puitteissa on tarkoitus luoda suo- malais-venäläisiä maisteriohjelmia. Tampereen yliopistolla on kahdenväliset vaihtosopimukset viiden venäläisen yliopiston kanssa. FIRST-vaihto-ohjelmapartnereita on neljä. Opiskelijavaihtoa tapahtuu myös sopi- musten ulkopuolella. Vuosina 2001–2005 lähti vaihtoon yhteensä 81 opiskelijaa, joista suu- rin osa slavisteja ja venäjän kääntäjiä. Saapuvia opiskelijoita oli vuosina 2001–2005 yhteensä 113. Yliopiston ulkomaalaisista opiskelijoista toiseksi suurin kansallisuus ovat venäläiset, joita on sekä perustutkinto- ja jatko-opiskelijoina että vaihto-opiskelijoina. Kansallisin tai pohjoismaisin varoin tuetut vaihtojärjestelyt määrittelevät osittain yhteistyöalueet maantie- teellisesti, esim. sekä FIRST -ohjelman, CBU -ohjelman että uuden Nordplus -toiminnon kohdealueina ovat Lounais-Venäjä tai lähialueet. Tulevaisuudessa yliopiston suunnitelmiin kuuluu yhteistyökumppanien ja yhteistyötavoitteiden uudelleen selvittäminen. Venäjän pai- noarvo vaihtelee yliopistossa tieteenaloittain. Yliopisto pitää tärkeänä kehittää yhteistyö- tä venäläisten yliopistojen kanssa sekä venäläisten tutkijoiden että tutkinto-opiskelijoiden kesken. Terveystieteet ja biotieteet ovat luoneet varsin kiinteitä yhteistyösuhteita. Kansain- välinen politiikka, historia ja terveystieteet, TAPRI ja slavistiikka ovat Venäjä-osaamisen vahvoja keskuksia. Tampereen yliopisto on pyrkinyt systemaattisesti kehittämään Venäjä- osaamistaan ja -asiantuntemustaan. 30 Turun yliopistolla on kahdenväliset sopimuksen kuuden venäläisen yliopiston kanssa. FIRST-verkoston yhteistyökumppaneita on kahdeksan, yliopiston koordinoiman BSRUN: n kautta (Baltic Sea Region University Network) kahdeksan sekä North2north-ohjelman kautta seitsemän. Lähteviä opiskelijoita on vuosittain 8–12, opettaja/tutkijavierailuja noin kahdeksan. Saapuvia opiskelijoita on vuosittain 18–29. Saapuvista pitkäaikaisista (vähin- tään 2 viikkoa) opettaja/tutkijavieraista yleensä noin kolmannes on tullut Venäjältä, vuon- na 2005 65. Työsuhteessa Turun yliopistoon oli vuonna 2004 27 venäläistä tutkijaa tai opettajaa. Saapuvat edustavat eniten matemaattis-luonnontieteellisiä aloja, mutta myös humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset aineet ovat edustettuina. Elintarviketutkimuksessa sekä tietotekniikan ja elektroniikan tutkijoilla on yhteyksiä alojensa yrityksiin ja yliopis- ton tutkimusyksiköillä bioalan yrityksiin, joilla on toimintaa Venäjällä tai jotka osallistuvat Venäjän kauppaan. Yhteistyö tieteellisen jatkokoulutuksen alueella, erityisesti opettaja- ja opiskelijavaihdon painopisteen siirtäminen tieteelliseen jatkokoulutukseen, on tällä hetkellä keskeinen kehittämiskohde. Tiedonsiirron ja innovaatiotoiminnan kehittäminen on uusi alue, jolla yhteistyö on käynnistetty Pietarin yliopiston kanssa. Uusi kehittämiskohde on yhteistyö koulutusmark- kinoinnin alueella. Lisäksi Turun yliopiston ja Pietarin yliopistojen välillä on käynnistetty yhteistyötä yliopistokoulutuksen menetelmällisen kehityksen, erityisesti verkko-opetuk- sen alueella. Turun yliopisto on osallistunut Bolognan prosessin toteuttamiseen Venäjällä. Parhaillaan ollaan käynnistämässä opetussuunnitelmien kehittämiseen liittyvää laadunvar- mistushanketta Turun yliopiston ja venäläisten yliopistojen yhteistyönä. Itämeren alueella ja Venäjällä on erityinen asema Turun yliopiston kansainvälisen toiminnan painopisteenä myös tulevaisuudessa. Painopisteitä ovat erityisesti Pietarin alue, Kaliningrad sekä suomalai- sugrilaisia kieliä puhuvan väestön asuinalueilla olevat yliopistot, tutkimuksellisen yhteistyön alueella tärkeimmän yhteistyökumppanin ollessa Tiedeakatemia. Vaasan yliopistolla on voimassa oleva yhteistyösopimus kolmen venäläisen yliopiston kanssa. Tutkimuksessa yhteistyötä on tehty pitkään erityisesti venäjän kielen, rahoituksen ja talousoikeuden aloilla. Opiskelijoita lähtee vuosittain n. kuusi ja heitä vastaanotetaan n. neljä. Opettajia ja tutkijoita liikkuu lyhytaikaisissa tehtävissä muutamia vuosittain. He edustavat venäjän kieltä sivuaineena opiskelevia ja opettavia, suomea vieraana kielenä opet- tavia sekä kauppatieteitä opiskelevia ja opettavia. Yhteistyötä on tarkoitus kehittää erityisesti Pietarin ja Petroskoin kanssa hyödyntäen pitkäaikaisia suhteita ja laajentaen suuren kysyn- nän saavuttaneita sopimuksia. Vaihdossa Venäjällä olleille opiskelijoille on huomattu olevan kysyntää Pietarin työmarkkinoilla. Tulevaisuudessa on tarkoitus selvittää mahdollisuutta harjoittelijavaihtoon ja tutkimuksen yhdistämistä vaihtoon myös opinnäytetöiden avulla. Venäjän merkitys korostuu entisestään ulkomaalaisten opiskelijoiden rekrytoinnissa. Åbo Akademi on solminut kahdenväliset sopimukset neljän venäläisen yliopiston kanssa sekä toimii FIRST-ohjelman puitteissa yhteistyössä kolmen yliopiston kanssa. Yliopistos- ta lähtee vaihtoon n. yksi opiskelija vuosittain. Lukuvuonna 2006–07 yliopistoon saapuu seitsemän venäläistä opiskelijaa. Saapuvat opiskelijat edustavat useimmiten humanistisia tai taloustieteellisiä aloja. Tulevaisuudessa on tarkoitus ylläpitää olemassa olevia kontakteja ja rohkaista opiskelijoita hyödyntämään niitä. Venäjä-yhteistyöllä ei ole erityisen merkittävää asemaa yliopiston kansainvälisessä toiminnassa. Helsingin kauppakorkeakoululla (HSE) on hyvin toimiva vaihtosuhde Pietarin valtion- yliopiston School of Management -yksikön kanssa. Puolin ja toisin liikkuu 2–4 opiskelijaa lukukausittain. Opiskelijavaihdossa kiinnostuksen kohteina ovat Pietari ja Moskova, tutki- musyhteistyön osalta myös muut alueet ovat mahdollisia, mikäli soveltuvia korkealaatui- sia yhteistyötarjouksia löytyy. Tärkeimmät kumppanit ovat moskovalainen Higher School 31 of Economics sekä Pietarin valtionyliopiston taloustieteiden tiedekunta. Kaiken kaikkiaan Venäjän kanssa tapahtuvan opiskelijavaihdon volyymi on vähäinen. Tutkimusyhteistyötä tehdään soveltavan kansantaloustieteen alalla. Tältä osin osaamises- ta on myös hyviä kokemuksia (Kuolan tiedeakatemia, Karjalan tiedeakatemia, Solid Invest Group, Pietarin valtionyliopisto, Novgorod Economic Council ja Kaliningrad Regional De- velopment Agency). Myös liiketaloustieteissä tehdään yhteistyötä, vaikka tällä alalla akatee- minen osaaminen Venäjällä ei ole vielä kovin korkeatasoista opiskelijoiden siirtyessä nope- asti liike-elämään. Tutkimushankkeissa on mukana vierailevia venäläisiä tutkijoita Suomen Akatemian ja CIMOn rahoituksella. Kauppakorkeakoulun oman arvion mukaan aktiivinen Venäjä-yhteistyö on tärkeä osa sen kansainvälistä profiilia. Sillä on kiinteät suhteet Venäjän kauppaa käyviin suomalaisyrityksiin, ministeriöihin ja muihin julkisen sektorin toimijoihin. Niitä, samoin kuin venäläisiä yrityksiä, käytetään myös apuna, kun tutkimuksissa tarvitaan konkreettista aineistoa. Toiminnassa kiinnitetään erityisesti huomiota tutkimustulosten le- vittämiseen seminaarien ja julkaisujen kautta sekä HSE:n Pienyrityskeskuksen koulutukses- sa. Tärkeä venäläisten kanssa tehtävän yhteistyön väline on kauppakorkeakoulun toiminta Suomen Akatemian ja Venäjän Tiedeakatemian alaisen Suomen ja Venäjän välisen Tieteellis- teknillisen yhteistyökomission yhteiskuntatieteiden työryhmässä, jonka puheenjohtaja, asi- antuntijajäsen ja sihteeri ovat Kauppakorkeakoulusta. Tulevaisuudessa yhteistyö venäläisten kanssa ohjautuu entistä enemmän yliopistosektorin ulkopuolelle, koska tutkimuksen taso on usein yksityisissä tutkimuslaitoksissa ja muissa organisaatioissa korkeatasoisempaa kuin yliopistoissa. Svenska handelshögskolanilla on yhteistyösopimus yhden Venäläisen akatemian kanssa. Korkeakouluun saapuu ja sieltä lähtee vaihtoon Venäjälle vuosittain 2–4 opiskelijaa, jotka edustavat alaa Business Administration and Economics. Yhteistyötä suunnataan Pietarin alueelle ja sitä tehdään eritoten Suomen Pietari-instituutin kanssa. Korkeakoululla on yh- teistyötä venäläisten yritysten tai Venäjän kanssa kauppaa harjoittavien yritysten kanssa. Yhteistyö on kehittymässä. Turun kauppakorkeakoululla on ollut yhteistyösopimuksia venäläisten yliopistojen ja tie- deakatemioiden kanssa 20 vuoden ajan. Opetusyhteistyössä keskitytään kahteen pääpart- neriin, pietarilaiseen ja moskovalaiseen talousyliopistoon, joiden kanssa suoritetaan myös opiskelijavaihtoa ja pohjustetaan yhteisiä tutkimushankkeita. Tutkimusyhteistyössä Turun kauppakorkeakoulu toimii myös muiden venäläisten tutkimuslaitosten ja tiedeakatemioi- den kanssa. Venäjänkauppaa harjoittavien yritysten kanssa toimitaan yhteistyössä toimeksi- antopohjalta. Turun kauppakorkeakoulusta lähtee ja sinne vastaanotetaan vuosittain n. neljä opiskeli- jaa. Korkeakoulu ottaa vastaan vuosittain 1–2 venäläistä tutkijaa, jotka vierailevien opiskeli- joiden tavoin edustavat Venäjän johtavia kauppa- ja taloustieteiden alojen tutkimuslaitoksia ja koulutuslaitoksia. Korkeakoulun omat tutkijat vierailevat Venäjällä kymmeniä kertoja vuodessa. Turun kauppakorkeakoululla on suunnitelmissa perustaa vuonna 2007 yksikkö joko Moskovaan, Pietariin tai Kaliningradiin, mikä lisää yhteistyötä valittujen partneriyli- opistojen kanssa. Opetusministeriön hankkeen puitteissa suunniteltu toimipiste peruste- taan, mikäli korkeakoulun johto hyväksyy suunnitelman. Tarkoituksena on rakentaa laajoja hankkeita, joihin haetaan rahoitusta EU:lta ja muilta kansainvälisiltä organisaatioilta, sekä tiivistää opetusyhteistyötä venäläisten yhteistyöyliopistojen kanssa. Venäjä-yhteistyön osuus Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisessä toiminnassa koetaan erittäin merkittävänä. Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla on vaihto-ohjelmat yhdeksän venäläisen yliopis- ton kanssa – neljännes kaikista kahdenvälisistä vaihto-ohjelmista – sekä erilaisten hankkei- den (CBU, IMPIT) maisteriohjelmia lisäksi kuuden yliopiston kanssa. 32 Venäjän valitsee vaihtokohteekseen vuosittain n. 10 % kaikista ulkomaille vaihtoon läh- tevistä opiskelijoista, n. 15–21 opiskelijaa, suurin osa kauppatieteiden ja tuotantotalouden osastoilta. Venäläisiä vaihto-opiskelijoita on ollut LTY:ssa vuosittain 4–8 kpl. Vuosittain ar- violta 5–10 LTY:n luennoitsijaa pitää kursseja tai vierailuluentoja Venäjällä, kun taas saapu- via vierailuluennoitsijoita on vuodessa 10–15 pääosin kauppatieteiden ja tuotantotalouden aloilta. Tutkimusprojekteissa työskentelee ajoittain Venäjältä saapuvia tutkijoita. Yliopisto tekee yhteistyötä venäläisten yritysten ja Venäjän kanssa kauppaa harjoittavien yritysten kanssa. Tutkimusrahoitus vaihtelee hankkeesta riippuen. Yliopiston järjestämissä Venäjää käsittelevissä tai sivuavissa tilaisuuksissa on yritysmaailman osanottoa. Yliopisto pitää yh- teyttä yritysten etujärjestöihin ja ministeriöihin informoiden niitä yliopistossa tuotettavasta Venäjä-tutkimuksesta ja tutkimustoiminnan tuloksista. Luoteis-Venäjä ja eritoten Pietarin alue on koettu luonnollisena pääyhteistyöalueena. Yhteistyön kehittämisessä keskitytään sen tiivistämiseen, ei niinkään uusien kumppaneiden etsimiseen. Niin lähtevien kuin saapu- vienkin opiskelijoiden määrää tulisi lisätä. Tällöin on tärkeää, että tutkinto-opiskelijoille on tarjolla riittävästi englanninkielisiä, oman alan opintokokonaisuuksia. LTY on kehittänyt CBU-konseptin rinnalla yhteisiä koulutusohjelmia venäläisten yli- opistojen kanssa mm. sähkötekniikassa ja energiatekniikassa. Lisäksi tutkitaan mahdolli- suuksia vastaaviin ohjelmiin metsäteollisuuden tarvitsemilla aloilla. Koulutusyhteistyö on lisännyt myös tutkimus- ja tohtorikoulutusyhteistyötä näillä aloilla. Tässä toiminnassa Lap- peenrannan sijainnin merkitys Pietariin nähden on tullut yhä selvemmäksi, sillä huolimatta kehittyneestä viestintäteknologiasta henkilökohtainen kanssakäyminen on yhä tärkeää. Teknillisellä korkeakoululla on kahdenväliset yhteistyösopimukset kolmen venäläisen yli- opiston kanssa ja yksi FIRST-sopimus, jossa mukana kaksi venäläistä yliopistoa. Aktiivista opiskelijavaihtoa on yhden yliopiston kanssa. Sekä saapuvien että lähtevien, teknistieteellis- tä alaa edustavien opiskelijoiden määrä on vuositasolla 2–3. Lisäksi esiintyy jonkin verran harjoittelijaliikkuvuutta. Venäjä-yhteistyö on yksi TKK:n painopistealueista. Ensisijaisena yhteistyömuotona on tutkimusyhteistyö, minkä lisäksi toimivia opiskelijavaihtokohteita ha- lutaan lisätä. Venäjä-yhteistyö etenkin Pietarin ja Moskovan alueille nähdään tulevaisuuden painopistealueena. Sen lisäksi tietyillä aloilla (esim. teoreettinen fysiikka) yhteistyöllä on jo pitkät perinteet. Sibelius-Akatemia osallistuu FIRST-ohjelmaan yhteistyökumppaninaan Pietarin konser- vatorio. Lisäksi on solmittu yhteistyösopimus yhden venäläisen yliopiston kanssa. Käytän- nössä sopimukset eivät juuri toimi. Vuositasolla opettajia ja opiskelijoita saapuu ja tutkija/ opettajavaihdossa lähtee 0–1 henkilöä. Yliopisto ei tällä hetkellä panosta aktiivisesti Venäjä- yhteistyön kehittämiseen eikä yhteistyö ole ollut merkityksellistä. Lähialueyhteistyötä pide- tään mahdollisimpana. Musiikin ja taidehallinnon alalla kiinnostavat yhteistyökumppanit eivät aina ole yliopistoja. Taideteollisella korkeakoululla on kahdenväliset sopimukset kolmen venäläisen yliopis- ton kanssa. Niiden lisäksi on muuta, sopimuksetonta Venäjälle suuntautuvaa kahdenvälis- tä toimintaa. Korkeakouluun tulee vuodessa, joskaan ei joka vuosi, 1–2 venäläistä vaihto- opiskelijaa. He edustavat pääasiassa aloja Art and Design sekä New Media. Korkeakoulu näkee Venäjän kiinnostavana, joskin työläänä partnerina. Design-alueella korkeakoululla on epäsuoraa yhteistyötä kaluste- ja muotiteollisuuden kanssa. Tarpeita olisi kielitaitoon sitomattomalle harjoittelulle Venäjän kansainvälisissä yrityksissä. Venäjässä nähdään mah- dollisuuksia, erityisesti MA-tutkintojen markkinoiminen opintojen maksullisuuden tullessa mahdolliseksi. Potentiaalisiksi yhteistyöalueiksi korkeakoulu lukee Pietarin ja Moskovan, joskin muukin Venäjä palvelee kulttuurillisesti sen koulutusaloja. Teatterikorkeakoululla ei ole yhteistyösopimuksia venäläisten yliopistojen kanssa. Tällä 33 hetkellä pidetään yhteyttä kahteen pietarilaiseen tanssi- ja teatterialan akatemiaan. Venäjä- yhteistyön merkitys kansainvälisessä toiminnassa on toistaiseksi ollut marginaalinen, mutta yhteistyö on parhaillaan kehittymässä. Pohdinnassa on mm. yhteisen maisterikoulutusoh- jelman rakentaminen Pietarin Teatteriakatemian kanssa. Kiinnostusta voisi olla venäläisen nykytaiteen kentän tutkimiseen, sillä sieltä löytyisi myös todennäköisiä kumppaneita. Maanpuolustuskorkeakoulun yhteistyö venäläisten kumppaneiden kanssa käsittää pääasi- assa yksittäisiä tutkijoita. Venäjä-yhteistyötä tekevät ainelaitoksista ennen kaikkea Strategian laitos, Sotatekniikan laitos sekä Sotahistorian laitos. Yhteistyön painopiste on lähialueilla eli Luoteis-Venäjällä. Yritysyhteistyötä on Patrian kanssa. Puolustusvälineyhteistyötä on EU:n puitteissa. Jatkossa MpKK pyrkii tehostamaan Venäjä-suhteitaan ja laajentamaan yhteistyö- tä venäläisten osapuolten kanssa. 4.1 Yhteistyön ongelmia Sekä yliopistoilta että tutkijoilta kysyttiin yhteistyön ongelmista. Yliopistojen taholta ei esi- tetty mitään yhtenäistä käsitystä niistä. Joskus asiat sujuvat hyvin, joskus taas eivät. Yleensä yhteistyön käytännön kysymysten hoitoon ollaan suhteellisen tyytyväisiä. Tutkijoiden kommenteissa tulee esille joitakin selkeitä ongelmakohtia. Ei ole yllätys, että monet valittavat byrokratiasta sen eri muodoissa: viisumin saanti ja erilaisten lupien hankkiminen arkistoihin tai muihin tutkimuskohteisiin vie aikaa. Matkustaminen Ruotsiin tai ruotsalaisen tutkijan kutsuminen Suomeen on arkipäiväinen tapahtuma verrattuna Ve- näjälle matkustamiseen tai venäläisen tutkijan kutsumiseen Suomeen. Useat tutkijat ottivat esille kieliongelman. Se on kaksijakoinen: suomalaiset osaavat huo- nosti venäjää ja venäläiset osaavat huonosti englantia. Tosin eräät tutkijat toteavat, että venä- läisten tutkijoiden englannin kielen taito paranee, suomalaisten tutkijoiden venäjän kielen taito taas ei. Kielitaito tulee esiin toisaalta suullisessa kanssakäymisessä, toisaalta laadittaessa yhteisiä hakemuksia tai tieteellisiä artikkeleita. Tutkijoiden kommenteissa kiinnitetään huomiota myös mentaalisiin eroihin suomalais- ten ja venäläisten välillä. Venäläistä yliopisto- ja tutkimusmaailmaa pidetään hierarkkisem- pana kuin suomalaista. Yhteistyön edellytyksenä saattaa olla, että Suomestakin on mukana joku varttunut ja arvostettu tutkija – jos ei muuten, niin nimellisesti. Hierarkia voi näkyä myös tavassa käydä tieteellistä debattia tai siteerata alan tutkijoita. Hierarkiaongelmasta johtuva venäläisten partnereiden vääristynyt ikäjakauma on tietty riski yhteistyön jatku- vuudelle. Tutkijat korostavat muutenkin panostamista pitkän aikavälin yhteistyöhön. Tässä mielessä koettiin ongelmaksi se, että nuorten tutkijoiden kanssa tehtävään yhteistyön on liian vähän tukimuotoja. Yhteistyötä saattavat haitata myös erot tieteenteon traditiossa, tieteellisissä metodeissa ja tutkimusparadigmoissa. Tästä voi tulla yhtä suuri kommunikaatio-ongelma kuin varsinaises- ta kielitaidon puutteesta. Tieteenteon tradition erilaisuus voi näkyä myös tutkimuksellisten trendien tuntemuksessa. Suomalainen tutkija on ehkä tarkkaan selvillä siitä, mitkä metodit ovat tällä hetkellä muodissa läntisessä tutkimuksessa ja käyttää niitä, jotta saisi tutkimuk- sensa julkaistua alan merkittävimmissä lehdissä. Venäläinen tutkija voi olla näistä tieteen virtauksista tietämätön ja käyttää ”vanhentuneita” menetelmiä. Ne saattavat kuitenkin olla – kuten eräässä tutkijakommentissa todetaan – luotettavampia kuin länsimaisen tutkimuk- sen uudet muotivirtaukset. Erilaiset näkemykset tieteellisistä menetelmistä ja tavasta kir- joittaa tieteellisiä julkaisuja hidastuttavat yhteistyötä, mutta toisaalta erilaiset näkemykset myös mahdollistavat uudenlaisten lähestymistapojen synnyn. Tässä asiassa tosin on suuria 34 tieteenalakohtaisia eroja. Luonnontieteiden metodologiat ovat kaikkialla maailmassa melko yhteneväiset, sen sijaan yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä on erilaisia metodo- logisia koulukuntia, jotka voivat olla kulttuurisidonnaisia tai erilaisista ideologisista lähtö- kohdista kumpuavia. Yksi erityisesti luonnontieteen aloja koskeva yhteistyön este on tiedon puute: venäläisiä tutkijoita ja tutkimuslaitoksia ei tunneta. Kyseessä saattavat olla myös väärät asenteet venä- läisen tieteen tasoa kohtaan. Suomessa esimerkiksi usein kuvitellaan, että olemme maailman kärjessä tietotekniikan osaamisessa ja hyödyntämisessä. Näin ei kuitenkaan kaikissa asioissa ole. Tämä näkyy myös käytännön sovelluksissa: Venäjällä on ollut jo kymmenen vuotta yleisessä käytössä hakukoneita, jotka osaavat taivuttaa sanoja, suomen kielen osalta niitä ei ole vieläkään laajassa käytössä.12 Tietynlaisen ongelman muodostaa myös venäläisen tutkijakunnan heterogeenisyys. Venä- läinen yhteiskunta on kaiken kaikkiaan monimuotoisempi kuin suomalainen. Moskovas- sa saattaa olla laboratorio, jossa on maailman moderneimmat laitteet samaan aikaan kun Voronežin yliopistossa on 1970-luvulta peräisin oleva varustus. Sama koskee tutkijoiden asemaa ja tapaa toimia. Osa tutkijoista työskentelee huonolla palkalla ankeissa olosuhteissa ja on tietämätön läntisestä tutkimuksesta. Tämän vastapainona on pieni joukko kansain- välisesti valveutuneita huippututkijoita, joiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä eri länsimaat kilpailevat. Suomessakin on toki eroja tutkijoiden tavassa toimia, mutta Venäjällä nämä erot korostuvat. Eräät kyselyyn vastanneet tutkijat olivat huolestuneita siitä, että Suomi ei välttämättä ehdi mukaan yhteistyöhön venäläisten huippututkijoiden kanssa – heille kun on tarjolla resursseja ja yhteistyöpartnereita eri puolilta maailmaa. Yksi yhteistyötä jarruttava tekijä on epäselvä tilanne jatkotutkintojen vastaavuudessa. Ve- näjällä jatkotutkinto on perinteisesti koostunut kahdesta vaiheesta, kandidaatintutkinnosta (aspirantura) ja tohtorintutkinnosta (doktorantura).13 Viime aikoina venäläiset ovat alkaneet käyttää kandidaatintutkinnon käännöksenä lyhennettä PhD. Toisaalta Suomessa kandidaa- tintutkinto on yleensä rinnastettu lisensiaatintutkintoon. Tämä on aiheuttanut paljon se- kaannusta Suomessa toimivien venäläisten tutkijoiden tutkintojen määrittelemisessä. Jatko- tutkintojen epäselvä tilanne vaikuttaa myös venäläisten jatko-opiskelijoiden halukkuuteen väitellä Suomessa. On tapauksia, joissa he ovat joutuneet väittelemään Venäjällä uudestaan, vaikka ovat jo kertaalleen väitelleet Suomessa. Jatkossa yleistynevät yhteistutkinnot (joint degrees) ovat yksi tapa selkeyttää tilannetta ja lisätä sitä kautta venäläisten halukkuutta suo- rittaa tutkintoja Suomessa. 4.2 Yhteistyön tulevaisuudennäkymiä Yhteistyön maantieteellinen laajentaminen Luoteis-Venäjän, Pietarin ja Moskovan seutujen lisäksi Venäjän muihin keskuksiin saa aikaan ristiriitaisia kommentteja. Yliopistojen ko- rostaessa lähialueyhteistyön merkitystä, tutkijat olivat kiinnostuneita etsimään partnereita kauempaakin. Kiinnostavina alueina mainittiin muun muassa Volgan ja Uralin alueet (sekä tutkimuskohteina että yhteistyökumppaneina), Siperia ja Venäjän pohjoisalueet. Yhtäältä provinssiyliopistojen todettiin olevan nousussa, toisaalta huomautettiin, ettei suomalaisilla 12 Venäjän kielessä sanat taipuvat kuten suomen kielessäkin. Erilaisia taivutusmuotoja on vähemmän, mutta kielen morfologian perusmekanismi on sama. 13 Erona suomalaiseen järjestelmään on myös se, että väitöskirjat hyväksytään entiseen mallin valtakunnallisessa elimessä (VAK). 35 ole varaa “tuhlata paukkuja” B-luokan yhteistyökumppaneihin. Tähän perustunee ainakin osittain yliopistojen halukkuus tehdä yhteistyötä nimenomaan tunnettujen, jo laadukkaiksi todettujen partnereiden kanssa. Yliopiston koko tai ikä ei kuitenkaan ratkaise sen tasoa kai- killa aloilla. Joissakin pienissä erikoistuneissa yliopistoissa voi olla laadukkaampia laitoksia kuin Moskovan ja Pietarin valtionyliopistossa. Hedelmällinen yhteistyö lähtee osapuolten omista intresseistä, joten sitä ei ole mielekästä liikaa säädellä ylhäältäpäin. Vaikeaa on myös päättää, tulisiko suomalaisten tehdä yhteistyötä suurten ja tunnettujen yliopistojen kanssa vai etsiä partnereiksi pienempiä yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Mitä yhteistyön kokonaisvolyymiin tulee, vastaajaryhmät (yliopistot, tutkijat ja emi- grantit) totesivat Venäjällä olevan monipuolista potentiaalia useilla eri aloilla. Perinteisesti vahvoiksi aloiksi luettiin matematiikka ja kaikki luonnontieteet, erityisesti mainittiin myös energian ja luonnonvarojen tutkimus sekä avaruustutkimus. Nousevaksi tärkeäksi alaksi mai- nittiin ympäristösektori. Venäjän potentiaalia kasvattavat vastaajien mielestä paitsi laadukas teoreettinen opetus, myös laitosten ja opiskelijoiden suuri määrä. Yksi yhteistyön muoto on yhdistää vahva venäläinen teoreettinen tutkimus ja suomalaisten mahdollisuudet päteviin käytännön kokeisiin. Myös taiteen- ja kulttuurintutkimus katsottiin Venäjän vahvaksi alaksi. Taidealoilla po- tentiaalia on myös ei-akateemisissa laitoksissa, sillä tutkimusta ja opetusta kehitetään yli- opistojen ohella myös muissa oppi- ja taidelaitoksissa. Luonnollinen yhteistyön kohde on kaikki se tutkimus, mikä kohdistuu Venäjään – oli se sitten aluetiedettä, hallintotiedettä, sosiologiaa, kansanterveyttä, kulttuurin tutkimusta tai kielitiedettä. Näin on varmasti jatkossakin. On jo eettisesti arveluttavaa, jos Venäjää tutkitaan länsimaisin metodein länsimaisten kollegojen kanssa ilman yhteistyötä niiden tut- kijoiden kanssa, jotka voivat tarkastella näitä asioita sisältäpäin venäläisen yhteiskunnan ja mentaliteetin ilmentymismuotoina. Venäläisen taloustieteen tasosta yliopistot ja tutkijat antavat vaihtelevia kommentteja, samoin taloustieteiden eri alojen painotuksista venäläisessä tutkimuksessa. 4.3 Neuvostoliitosta Suomeen muuttaneet akateemiset asiantuntijat Selvityksen yhteydessä lähetettiin kysely myös Suomessa asuville Neuvostoliitosta muut- taneille akateemisille asiantuntijoille. Heitä tavoiteltiin eri kanavien kautta. Kyselyn tar- koituksena oli selvittää, miten näiden henkilöiden osaamista voitaisiin käyttää paremmin suomalaisessa akateemisessa maailmassa. Suurin osa tämän ryhmän henkilöistä on venäläi- siä, mutta on myös muiden kansallisuuksien edustajia (ukrainalaisia, inkeriläisiä jne.), jotka osaavat venäjää. Suomessa asuu tällä hetkellä yli 30 000 venäläistä. Suomalaisen yhteiskun- nan kannalta olisi tärkeää, että he kotoutuisivat nopeasti meikäläisiin oloihin. Jo näin pieni otos, 16 vastaaja, osoitti, kuinka heterogeenisestä joukosta on kysymys. Jot- kut osaavat käytännössä vain venäjää ja Suomi on heille ensimmäinen kosketus ulkomaihin, jotkut ovat asuneet aikaisemmin muissa maissa ja osaavat monia kieliä. Erilaisista taustoista ja odotuksista johtuen myös näiden henkilöiden kohtaamat ongelmat ovat hyvin erilaisia. Osa on kokenut suomalaisen yhteiskunnan ulkomaalaisvastaisuuden, osalle kaikki on ollut helppoa. Useat korostavat suomen kielen oppimisen tärkeyttä – ilman kielitaitoa monet työ- mahdollisuudet menevät sivu suun. Monet valittavat vaikeutta saada kirjallista ja suullista informaatiota viranomaispalveluista venäjän kielellä. 36 Useammat vastanneista työskentelevät koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä. Tämä ei ole tavaton tilanne suomalaisillakaan akateemisen koulutuksen saaneilla, mutta ulkomaa- laisten kohdalla riski tästä luonnollisesti kasvaa. Vastaajat katsoivat, että heillä olisi oman ammattiosaamisensa ohella sellaista Venäjää koskevaa tietoa, mitä Suomessa juuri kellään muulla ei ole. Heillä verkostot Venäjälle ovat jo valmiina suomalaisten vasta opetellessa rakentamaan niitä. Sen vuoksi Suomessa asuvat venäläiset voisivat toimia sillanrakentajina Venäjälle, olivatpa sitten kyseessä tutkimukselliset tai kaupalliset intressit. Sen edellytyksenä kuitenkin on, että suomalainen osapuoli tietää heidän olemassa olostaan ja ymmärtää kään- tyä heidän puoleensa. Eräs vastaaja ehdottikin, että jonkin suomalaisen viranomaistahon tulisi laatia tietokanta Suomessa asuvista venäläisistä asiantuntijoista. Suomessa asuvilta venäläisiltä saatu palaute paljasti yhden uudenlaisen tutkijaryhmän, jolla voisi olla maamme kannalta tärkeä merkitys: Venäjältä Yhdysvaltoihin tai muihin län- simaihin siirtyneet huippututkijat, jotka ovat kyllästyneet uuteen kotimaahansa, mutta jot- ka eivät välttämättä halua palata Venäjälle. Monilla heistä olisi kiinnostusta tulla Suomeen ei pelkästään Venäjän läheisyyden vuoksi, vaan Suomi kiinnostaa heitä myös turvallisena, luonnonläheisenä, koulutus- ja tutkimusmyönteisenä maana.14 Jotta tällaiset tutkijat voitai- siin saada maahamme hyödyttämään suomalaista tutkimus- ja koulutustoimintaa, tarvitaan erityisiä rekrytointitoimia, koska heitä ei välttämättä tunneta Suomessa. Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Suomalaisilla yliopistoilla ja tutkijoilla on tällä hetkellä melko laaja venäläinen yhteistyöver- kosto. Ottaen huomioon Venäjän tutkimuksellisen potentiaalin yhteistyötä tulisi kuitenkin kehittää. Joitakin ajatuksia sen suhteen: Erityisenä kehittämiskohteena tulisi olla yhteistyön laajentaminen luonnontieteissä (perusluonnontieteet, kuten matematiikka ja fysiikka; energialähteiden ja luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvä tutkimus, avaruustutkimus, ympäristötutkimus, eri tekniikan alat ja niillä tehtävän tutkimuksen hyödyntäminen). Infrastruktuurin kehittyminen Venäjällä näillä aloilla lisää yhteistyön merkittävyyttä. Ne saattavat tarjota myös merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Taidealoilla on huomattavaa potentiaalia lisätä yhteistyötä venäläisten koulutus- ja tutkimuslaitosten kanssa. Perinteisten vahvojen alojen (kuten tanssitaide, eri musiikin alat, elokuva, teatteri) Venäjällä on suurta mielenkiintoa muun muassa teolliseen muotoiluun, tekstiili- ja vaatetussuunnitteluun sekä graafisen suunnitteluun. Yhteistyötä ei voi eikä pidä ohjata ylhäältä, mutta tutkijoita ja yliopistoja voidaan auttaa löytämään uusia potentiaalisia partnereita. Pitää myös hyväksyä se tosiasia, että kaikki aloitteet eivät johda konkreettisiin tuloksiin. Laatu on yhteistyön perustana kestävämpi kriteeri kuin määrä. Parempi jos yliopistolla on vähän mutta toimivia suhteita kuin paljon toimimattomia. Yhteistyön hyödyllisyyden arvioinnin aikaperspektiivin tulisi olla riittävän pitkä. Tällä hetkellä heikosti varustetun yhteistyöpartnerin tutkimuksellinen infrastruktuuri ja muut resurssit voivat olla viiden vuoden päästä aivan toista luokkaa. Siinä vaiheessa voi olla myöhäistä luoda kontakteja. - - - - - 14 Tämä asia ilmaistaan usein yhdellä lausahduksella: ”Suomi ei ole liian amerikkalaistyylinen maa”. 37 Joillakin aloilla Suomi voi olla linkkinä myös laajempaan eurooppalaiseen yhteistyöhön ja EU:n rahoitukseen. On kuitenkin pidettävä mielessä, että muilla Euroopan mailla on samanlaisia strategioita, joita vauhditetaan merkittävillä taloudellisilla panostuksilla. Yhteistyö paikallisten tutkijoiden kanssa helpottaa pääsyä hyödyntämään erilaisia tutkimusfasiliteetteja ja tutkimusmateriaaleja. Suomessa asuvia venäläisiä tutkijoita tulisi hyödyntää tehokkaammin sillanrakentajina Venäjälle, koska he tuntevat hyvin paikalliset olosuhteet. Alempana, kun käsitellään Suomen Akatemian roolia Venäjä-yhteistyössä, tehdään kaksi konkreettista esitystä yhteistyön kehittämiseksi. Toinen niistä liittyy vierailevien korkean tason tutkijoiden houkuttelemiseen Suomeen FiDiPro-ohjelman puitteissa, toinen jatko- opiskelijoiden rekrytoimiseen. - - - 38 5 Venäjä-osaamiseen liittyvä koulutus ja tutkimus yliopistoissa Tässä luvussa tarkastellaan Venäjä-osaamiseen liittyvää koulutus- ja tutkimustoimintaa yli- opistoissa. Aleksanteri-instituutin toimintaa ja Cross-Border University -konseptia tarkas- tellaan erillisissä pääluvuissa. Yliopistojen täydennyskoulutustoiminta ei kuulunut tämän selvityksen piiriin. Jotkut yliopistot ovat maininneet vastauksissaan myös sen piriin kuuluvia aktiviteetteja, mutta niitä ei siis ole systemaattisesti kartoitettu. Täydennyskoulutuslaitoksilla on pitkä traditio yhteistyöstä venäläisten partnereiden kanssa ja niillä on paljon sekä venäläisille suunnat- tua koulutusta että suomalaisille suunnattuja Venäjä-tietouteen liittyviä kurssipaketteja. Ammattikorkeakoulut oli samaten rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Myös niillä on laajaa yhteistyötä venäläisten kanssa sekä jonkin verran myös Venäjään kohdistuvaa koulutusta. Yliopistojen täydennyskoulutusyksiköiden ja ammattikorkeakoulujen Venäjä-yhteistyö tulisi myös kartoittaa ja pohtia sen suhdetta tässä selvityksessä kuvattuihin yhteistyömuotoihin. Selvityksen ulkopuolelle jää myös laaja projektitoiminta, joka tapahtuu EU-rahoituksella.15 Seuraavassa tarkastellaan ensin yliopistojen yleistä Venäjä-osaamiseen liittyvää koulutus- ta ja sitten erikseen varsinaisia ”venäjän laitoksia”16. Yliopistojen esittelyssä käytetään samaa järjestystä kuin edellä: ensin monialaiset yliopistot aakkosjärjestyksessä, sitten kauppakor- keakoulut, teknilliset korkeakoulut, taidekorkeakoulut ja lopuksi maanpuolustuskorkea- koulu. Helsingin yliopisto on panostanut Venäjä-tutkimukseen muun muassa rahoittamalla omalta osaltaan Aleksanteri-instituuttia ja perustamalla määräaikaisen (2002–2007) Venäjä- tutkimuksen pooliprofessuurin Renvall-instituuttiin (Vihavainen). Venäjään liittyvää ope- tusta järjestetään monissa eri tiedekunnissa ja laitoksissa. Osa tästä opetuksesta on koottu 15 Viime kaudella Suomi sai tukea rakennerahastoista 2,1 mrd euroa ja tulevalla 1,5 mrd. Erilaisella Venäjän kanssa tehtävällä yhteistyöllä on suuri osuus rakennerahastojen hyödyntämisessä. Kaiken kaikkiaan rakennerahastojen avulla Suomeen on 90-luvun puolivälin jälkeen luotu yliopistojen tutkimuksen ja koulutuksen oheen kokonainen uusi toimin- tasektori, joka toimii EU:n projektirahoilla Tämän avulla on luotu sekä sisältöosaamista että projektinhallintaosaamista. 16 Ilmaus venäjän laitokset on kahdessa mielessä epätarkka. Ensinnäkin se kattaa erilaisia oppiaineita: venäjän kielen kääntäminen, Venäjän kieli ja kirjallisuus, Venäjän kieli ja kulttuuri. Toiseksi kyseessä ei ole yhdessäkään tapauksessa kokonainen laitos, vaan kyseiset oppiaineet ovat osa laajempaa kielten tai kääntämisen laitosta. 39 Renvall-instituutin Russian studies -opintokokonaisuuden piiriin. Sen puitteissa opiskeli- joille on tarjolla vuosittain noin 45 kurssia, jotka käsittelevät Venäjän historiaa, yhteiskun- taa, uskonnollisia oloja, politiikkaa ja kulttuuria monista eri näkökulmista. Kursseista suu- rin osa on suomeksi, puolentusinaa englanniksi ja saman verran venäjäksi. Osan kursseista rahoittaa Renvall-instituutti, osan ainelaitokset, osan Aleksanteri-instituutti. Kurssit ovat avoimia kaikkien tiedekuntien opiskelijoille. Kaiken kaikkiaan Venäjään kohdistuvaa tutki- musta tehdään Helsingin yliopistossa ainakin 24 instituutissa tai laitoksessa yhdeksässä eri tiedekunnassa. Vuosina 2000–2006 on valmistunut noin 50 Venäjään liittyvää väitöskirjaa. Helsingin yliopisto katsoo, että sen Venäjä-osaaminen on hyvällä, jopa erinomaisella tasolla. Slavistiikan ja baltologian laitos on valittu kaksi kertaa valtakunnalliseksi perus- ja jatkokoulutuksen laatuyksiköksi (2004–2006, 2007–2009). Laitos sai kansainvälisessä tut- kimuksen laadun arvioinnissa korkeimman pistemäärän 7/7. Samassa arvioinnissa Alek- santeri-instituutin tutkimus arvioitiin erinomaiseksi (”excellent all-round performance”). Suomen Akatemian viimeisimmässä huippuyksikköhaussa kaksi Helsingin yliopiston lai- toksen koordinoimaa hanketta pääsi toiselle kierrokselle. Yliopiston tavoitteena on pitää yllä korkeatasoista Venäjä-tutkimusta ja edistää yhteistyötä venäläisten yliopistojen ja tut- kimuslaitosten kanssa yliopiston normaalin koulutus- ja tutkimustoiminnan osana. Alek- santeri-instituutin toiminnan tukemista jatketaan, CBU-hankkeesta saatavia kokemuksia hyödynnetään eri tavoin. Joensuun yliopiston strategian yhtenä neljästä vahvasta osaamisalasta on Raja ja Venäjä. Yliopisto on itse panostanut Venäjä-tutkimukseen muun muassa perustamalla Karjalan tut- kimuslaitoksen, jonka tutkimuksen pääpaino on Venäjä-tutkimuksessa. Tutkimuslaitoksen virkarakennetta on kehitetty Venäjä-tutkimuksen vahvistamiseksi. Myös muilta tahoilta on saatu resursseja Venäjä-tutkimukseen, muun muassa Suomen Akatemian rahoitusta ja EU- rahoitusta. Tällä hetkellä käynnissä on 12 EU-rahoitteista kehittämis- ja tutkimushanketta. Venäjään liittyvää opetusta annetaan kasvatustieteessä, maantieteessä, metsätieteessä, talous- ja oikeustieteessä, vieraissa kielissä, historiassa ja teologiassa. Venäjään kohdistuvaa tutkimusta tehdään yhdeksässä yksikössä. Joensuun yliopisto on panostanut Venäjä-tutki- mukseen osallistumalla aktiivisesti valtakunnallisiin Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteri- ja tutkijakouluun sekä perustamalla oman Russia in Europe -tutkijakoulun, joka te- kee yhteistyötä edellisten kanssa. Vuosina 2000–2006 on valmistunut 13 Venäjään liittyvää väitöskirjaa. Jatkossa kauppa- ja oikeustieteissä Venäjä-osaamista kehitetään erikoistumisala- na, muun muassa siviilioikeuden professorin virka on määritelty Venäjä-oikeuteen. Talous- tieteisiin on lisäksi suunnitteilla virka, jonka pääpainopiste on Venäjän talouskysymyksissä. Yliopisto katsoo Venäjään liittyvän koulutuksensa ja tutkimuksensa olevan hyvää kan- sallista ja kansainvälistä tasoa. Jyväskylän yliopistossa Venäjä-tutkimusta ei ole mainittu erillisenä painopistealana yliopis- ton strategiassa, mutta lähialueyhteistyö on tärkeä osa niin opetus- kuin tutkimusyhteistyö- täkin. Venäjään liittyvää opetusta antavat yleisen historian sekä venäjän kielen ja kulttuurin oppiaine, Soveltavan kielentutkimuksen keskus, kasvatustiede sekä ohjelmistoliiketoimin- nan ala. Yksittäiset laitokset, oppiaineet ja tutkijat panostavat Venäjä-tutkimukseen muun muassa Venäjän kielen ja kulttuurin, soveltavan kielitieteen ja kasvatustieteen alueella, yh- teiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella, matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa sekä tulevaisuudessa teknologialiiketoimintahankkeessa. Vuosina 2000–2006 yliopistossa on valmistunut 9 Venäjään liittyvää väitöskirjaa. Keväällä 2007 käynnistyvään teknologialiiketoiminnan opintokokonaisuuteen sisältyy Venäjän talouteen ja liiketoimintakulttuuriin liittyvää opetusta ja tutkimusta. Lisäksi jo ole- massa olevat yhteistoiminta-alat jatkavat koulutus- ja opetuskulttuurien sekä tutkimuksen 40 kehittämistä yhteistyössä venäläisten kanssa. Jyväskylän yliopisto pitää tärkeänä Venäjä- osaamiseen liittyvän opetuksen ja tutkimuksen kehittämistä. Kuopion yliopiston strategiassa ei ole mainittu erikseen Venäjä-tutkimusta, mutta yhteis- kuntatieteellisessä tiedekunnassa (sosiaalitieteissä) ja lääketieteellisessä tiedekunnassa (kan- santerveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitoksella) on Venäjään kohdistuvaa tutki- musta. Lapin yliopiston kansainvälisyysstrategiassa on mainintoja Venäjästä niin tutkimuksen kohteena kuin tutkimusyhteistyöfooruminakin. Tutkimusstrategiassa todetaan Venäjä- tut- kimuksen olevan yksi tiedekuntia kiinnostavista monitieteellisistä tutkimusalueista. Yliopis- to on itse panostanut alaan muun muassa perustamalla keskusjohdon alaisuuteen Venäjä- keskuksen. Panostus Venäjä-tutkimukseen näkyy erityisesti Arktisessa keskuksessa, jonka tutkimustoiminnasta suuri osa suuntautuu Venäjän pohjoisiin osiin useilla eri tieteenaloil- la. Yliopiston opetusohjelmaan kuuluu yhteensä viisi Venäjän oikeuden opintojaksoa sekä muita Venäjään liittyvää kurssia tai opintokokonaisuuksia eri aloilla. Opetusministeriöltä saatu tuki on ollut merkittävää muun muassa oikeus- ja yhteiskuntatieteiden ja venäjän kielen opetuksen ja tutkimuksen kehittämisessä. Näin on rahoitettu Venäjä-osaamisen pro- fessorin, Venäjä-oikeuden tutkimusjohtajan ja venäjän lehtorin palkkausta. Venäjään koh- distuvaa tutkimusta tekevät käytännössä kaikki tiedekunnat. Lapin yliopisto katsoo Venäjä- osaamiseen kohdistuvan koulutuksen ja tutkimuksen olevan oikeustieteissä kansallisesti ja kansainvälisesti erittäin korkeatasoista. Oulun yliopisto on panostanut Venäjä-tutkimukseen muun muassa toteuttamalla Venä- jän kielen ja kulttuurin maisteriohjelmapilotin sekä osallistumalla Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteri- ja tutkijakouluun. Venäjän ja Itä-Euroopan maisteriohjelman puit- teissa yliopistolla on ollut muun muassa luontoon, ympäristöön, ympäristösosiologiaan ja maantieteeseen liittyviä kursseja. Kurssitarjonta on satunnaista vähäisen opiskelijamäärän takia. Venäjään kohdistuvaa tutkimusta tekevät ainakin historian, taideaineiden ja antropo- logian sekä maantieteen laitokset. Vuosina 2000–2006 on valmistunut yksi Venäjään liittyvä väitöskirja. Yliopisto katsoo, että sen Venäjä-osaaminen on voimakkaasti kehittymässä ja että sillä on vahvaa osaamista ja pitkä kokemus. Venäjä-osaamisen yksiköitä ovat myös Thu- le-instituutin yhteydessä toimivat NorTech Oulu ja Arktisen lääketieteen keskus sekä Kou- lutus- ja tutkimuspalvelut (KOTU). Kokonaisuutena Venäjä-osaaminen nähdään yliopiston potentiaalisena mahdollisuutena. Tampereen yliopiston strategiassa mainitaan yliopiston vahvoina ja vahvistuvina alueina Venäjän ja sen lähialueiden tutkimus. Yliopisto on panostanut Venäjä-opetuksen ja tut- kimuksen kasvattamiseen rahoittamalla tutkija-apurahoja ja tukemalla kansainvälisten se- minaarien ja konferenssien järjestämistä ja niihin osallistumista. Opm:n rahoituksella on ollut tärkeä merkitys poikkitieteisen Russian Studies -ohjelman kautta järjestetyn opetuksen toteuttamisessa. Tampereen yliopistossa annetaan Venäjään liittyvää opetusta 12 eri yksi- kössä sekä useissa opintokokonaisuuksissa ja maisteriohjelmissa. Venäjään kohdistuvaa tut- kimusta tekee 14 eri yksikköä. Vuosina 2000–2006 on valmistunut 14 Venäjään liittyvää väitöskirjaa. Tampereen yliopisto katsoo, että sen Venäjä-osaaminen on monipuolista ja monialaista. Vahvoja aloja löytyy yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, terveystieteistä ja lääketieteestä, sekä humanistisen tutkimuksen aloilta. Venäjä-verkostoa on kehitetty siten, että on pyritty kytkemään sekä erilaisia oppiaineita että opiskelijoita yhteisiin ohjelmiin. Huomiota kiinni- tetään myös pitkäjänteisyyden ja opetustarjonnan turvaamiseen. Suunnitelmana on moni- tieteisen Venäjä-osaamisen ja yhteistyön vahvistaminen kolmen pääaineen muodostamalla European and Russian Studies -maisteriohjelmalla. Samoin tullaan kehittämään Eurooppa 41 ja Venäjä -tutkimusta laaja-alaisena tutkimus- ja opetusalueena. Tätä suuntausta toteutetaan jo 2007 lähtien. Venäjä-ohjelman tavoitteena on sekä hyödyntää TaY:n yhteiskunnallista opetus- ja tutkimusprofiilia että sen kautta vaikuttaa myös valtakunnallisiin Venäjä-osaami- sen linjauksiin. Turun yliopiston strategiassa ei ole erikseen mainittu mitään maantieteellisiä tai poliittisia alueita. Yliopisto on kuitenkin panostanut Venäjä-tutkimukseen muun muassa tukemalla Baltic Sea Region University Network -verkoston rakentamista ja koordinointia, varaamalla erillinen määräraha opettaja- ja opiskelijavaihtoon venäläisten sopimusyliopistojen kanssa sekä tukemalla tutkimusryhmiä, jotka tekevät yhteistyötä venäläisten tutkijoiden kanssa. Venäjään kohdistuvaa tutkimusta tekevät suomalaisen ja yleisen kielitieteen, ruotsin, saksan ja venäjän kielen, historian, biologian, maantieteen, sosiologian, poliittisen historian sekä psykologian laitokset. Vuosina 2000–2006 on valmistunut väitöskirjoja kulttuurien tutki- muksen piirissä sekä historia-aineissa. Lisäksi luonnontieteissä on tehty Venäjää koskevia tai Venäjältä koottuun aineistoon perustuvia väitöskirjoja. Vaasan yliopiston strategiassa ei ole erikseen mainittu Venäjä-tutkimusta. Venäjään kohdistuvaa tutkimusta tekevät laskentatoimen ja rahoituksen, markkinoin- nin, talousoikeuden, tuotannon, nykysuomen ja kääntämisen sekä johtamisen laitokset sekä Levón-instituutti. Vaasan yliopistosta on valmistunut vuosina 2000–2006 yksi Venäjään liittyvä väitöskirja. Tutkimuksen osalta tavoitteena on tutkimusyhteistyön kehittäminen edelleen erityisesti kauppatieteiden alalla. Erikseen on mainittava oppiaine venäjän kieli, jossa on lukuvuoteen 2005 saakka voi- nut suorittaa perusopinnot ja vuodesta 2006 lähtien myös aineopinnot. Opinnot koostuvat Humanistisen tiedekunnan muiden kieliaineiden tapaan kielitaidon, kielitiedon, kääntämi- sen, kulttuurin ja kielipalvelun tarjoamien erikoisalojen kurssikokonaisuuksista. Oppiaine kuuluu hallinnollisesti Saksan kielen ja kirjallisuuden laitokseen. Venäjän kieli ei voi olla siis pääaineena ja sen vuoksi se käsitellään tässä yhteydessä eikä varsinaisten ”venäjän laitosten” yhteydessä. Venäjän kielen sivuaineen opetuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle sellaiset suulliset ja kirjalliset valmiudet, että hän pystyy selviytymään arkipäivän tilanteissa. Koska kyse on yliopistollisesta oppiaineesta, tavoitteena on myös, että opiskelija tutkijana tai asian- tuntijana pystyy tarpeen vaatiessa käyttämään venäjänkielistä lähdeaineistoa. Oppiaine on kehittänyt myös englanninkielisiä kursseja, joita on koottu Intercultural Studies in Communication and Administration ja East-West Business Studies -ohjelmiin. Åbo Akademin strategiassa ei ole mainittu Venäjä-tutkimusta eikä yliopisto ole panos- tanut siihen. Venäjään liittyvää tutkimusta tehdään ja opetusta järjestetään historiassa, us- kontotieteessä sekä venäjän kielessä ja kirjallisuudessa. Vuosina 2000–2006 on valmistunut kolme Venäjään liittyvää väitöskirjaa. Helsingin kauppakorkeakoulussa Venäjä-tutkimus on integroitu osaksi yliopiston neljää monitieteistä tutkimuksen painoaluetta. Vuodesta 1998 lähtien yliopiston Venäjä-tutki- muksen monitieteinen toteuttaminen ja kehittäminen on keskitetty kansainvälisten mark- kinoiden tutkimuskeskukseen (CEMAT), jonka toimintaa Opm on tukenut. CEMAT tuot- taa kolmessa eri aineessa Venäjä-aiheisia maisteritason kursseja useille tahoille. CEMATssa työskentelee Venäjään ja IVY-alueeseen erikoistunut tutkimuspäällikkö tukenaan 5–6 kor- keakoulututkinnon suorittanutta tutkijaa sekä opinnäytteen tekijöitä. CEMATssa tuotetaan erillisiä tutkimusraportteja, tieteellisiä julkaisuja ja opinnäytteitä. CEMATin ohella Venäjä- aiheista tutkimusta on kansantaloustieteen laitoksella sekä talousmaantieteessä. CEMAT-yk- sikön johtaja on samaan aikaan osa-aikaisena professorina Joensuun yliopistossa. Tällainen menettely on osoittautunut hyväksi keinoksi lähentää kahden yliopiston tutkimusta. Vuosi- na 2000–2006 kauppakorkeakoulusta on valmistunut kaksi Venäjään liittyvää väitöskirjaa. 42 Kauppakorkeakoulun tavoitteena on tulevaisuudessa edelleen kehittää Venäjä-tutkimus- ta ja -koulutusta osana laajempia tutkimusohjelmia. Jo ennestään tiivistä yhteistyötä elinkei- noelämän kanssa pyritään laajentamaan. Myös muuhun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kiinnitetään huomiota muun muassa Tieteellis-teknisen yhteistyökomission yhteiskunta- tieteiden työryhmän toiminnan kautta. Kauppakorkeakoulu katsoo liiketaloustieteellisen Venäjä-osaamisensa olevan huippuluokkaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti arvioituna. CEMATn toiminnassa Venäjä kytketään vertailevan tutkimuksen avulla myös osaksi glo- baalin talouden muita kansainvälisiä markkina-alueita. Venäjä-tutkimus on erikseen mainittu Turun kauppakorkeakoulun strategiassa. Se on merkittävä osa yliopiston strategisia painopistealueita ”liiketoiminta kansainvälisessä ym- päristössä” sekä ”integraatio ja globalisaatio”. Korkeakoulun panostuksesta Venäjän liike- toiminnan tutkimukseen on esimerkkinä erillisyksikkö Pan-Eurooppa Instituutti, joka on vuodesta 1987 keskittynyt toiminnassaan nimenomaan tähän kysymykseen. Instituuttiin on sijoitettu Turun kauppakorkeakoulun Venäjän-kaupan professuuri sekä siihen liittyvät yliassistentuuri ja assistentuuri. Lisäksi Pan-Eurooppa Instituutissa työskentelee noin 10 tutkijaa Venäjä-tutkimuksen projektitehtävissä. Venäjään liittyvää opetusta on Turun kaup- pakorkeakoulussa kansainvälisen liiketoiminnan aineessa (8 kurssia). Vuosina 2000–2006 on valmistunut neljä Venäjään liittyvää väitöskirjaa. Turun kauppakorkeakoulu katsoo olevansa yksi johtavista Venäjän liiketoimintaa tut- kivista ja kouluttavista yliopistoista. Esimerkkeinä tutkimuksen kansallisesta ja kansainvä- lisestä tasosta mainitaan Euroopan parlamentille tehty erityinen Kaliningrad-selvitys, osal- listuminen UNCTAD:in ”World Investment Reportiin” asiantuntijana venäläisyritysten kansainvälistymisestä sekä asiantuntija-apu Maailmanpankin ja WTO:n Venäjä-raporteissa sekä Sitran laatimassa Suomen Venäjä-strategiassa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston strategiassa Venäjä-osaaminen on mainittu yhtenä vahvuusalueena. Yliopisto on itse panostanut alaan muun muassa perustamalla neljä Venä- jään keskittynyttä professuuria. Venäjään liittyvää opetusta annetaan tuotantotalouden osas- tolla (6 kurssilla) sekä kauppatieteiden osastolla (3 kurssia). Venäjään liittyvää tutkimusta tekee 13 osastoa, laitosta ja keskusta. Yliopistossa toimii Pohjoisen ulottuvuuden tutkimus- keskus (NORDI), jonka toiminta saa tukea opetusministeriöstä. Nordin puitteessa tehdään tekniikkaan ja talouteen liittyvää tutkimusta, jonka tavoitteena on liiketoimintaosaamisen ja eri alojen teknologiaosaamisen yhdistämiseen. Nordi on tehnyt tutkimusyhteistyötä mm. Maailmanpankin tytäryhtiön IFC:n, lukuisten Venäjän-liiketoiminnassa mukana olevien kotimaisten yritysten, eri teollisuusliittojen ja ministeriöiden kanssa. Yliopisto katsoo, että sen Venäjä-osaamiseen kohdistuva koulutus ja tutkimus on alasta riippuen kansallisesti ja kansainvälisesti keskitasosta kärkitasoon. Erityisasema on Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus NORDI:lla, jonka poikkitieteellinen tutkimus on Suomessa ainutlaatuista. Vuoden 2010 visiona nähdään, että Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla on tuolloin erityisasema EU:n puitteissa Luoteis-Venäjän tutkimukseen erikoistuneena yli- opistona. Taideteollinen korkeakoulu strategiassa ei ole mainittu Venäjä-tutkimusta eikä korkea- koulu ole itse panostanut Venäjä-tutkimukseen. Venäjään liittyvää opetusta ei ole, sen sijaan joitakin projekteja muun muassa muotoilun osastolla (tuloksena muun muassa kalustenäyt- tely Pietarissa). Laitokset eivät tee Venäjään kohdistuvaa tutkimusta. Venäjä-tuntemuksensa korkeakoulu kokee hyväksi verrattuna moneen eurooppalaiseen kumppaniin. Maanpuolustuskorkeakoulu ei ole erikseen maininnut Venäjä-tutkimusta strategiassaan. Korkeakoulu on itse panostanut Venäjä-tutkimukseen yhdellä vakituisella Venäjä-tutkijan 43 viralla sekä useiden muiden tehtävien Venäjään liittyvillä vastuualueilla. Venäjään liittyvää opetusta annetaan strategian, sotatekniikan, sotahistorian, taktiikan sekä venäjän kielen aloilla. Korkeakoulu katsoo, että sen Venäjä-osaaminen on korkealla tasolla verrattuna Eu- roopan vastaavan tasoisiin maanpuolustuskorkeakouluihin tai -akatemioihin. Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Suomen yliopistoissa on melko laajaa ja monipuolista Venäjä-osaamiseen liittyvää opetusta ja tutkimusta. Jos jätetään tarkastelun ulkopuolelle ”venäjän laitoksilla” annettava opetus, Venäjään liittyvien kursseja järjestetään eri yliopistoissa yhteensä pitkälti toista sataa. Osa niistä rahoitetaan Aleksanteri-instituutin maisteriohjelman kautta. Tutkimuksen volyymista kertoo väitöskirjojen suuri määrä: tällä vuosisadalla niitä on valmistunut eri yliopistoissa vähän yli sata (ks. liite 3). Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä –tutkimusohjelman haku heijastaa sekin tutkimuksen laajuutta ja monipuolisuutta (ks. s. 79). Seuraavassa tehtävät huomiot eivät perustu niinkään yksittäisten yliopistojen omiin vastauksiin, vaan yleiseen arvioon kokonaistilanteensa valtakunnan tasolla. Vaikka Suomessa on suhteellisen paljon Venäjä-tutkijoita, meillä ei ole juuri ollenkaan Ve- näjä-osaamiseen kohdistuvia yliopistollisia vakansseja ”venäjän laitosten” ulkopuolella. Harvat olemassa olevat virat ovat syntyneet pääasiassa lahjoitusvirkoina tai yliopistojen väliaikaisina sisäisinä ratkaisuina. Selkeää valtiovallan panostusta ei ole ollut. Kaiken kaikkiaan valtion pysyvä panostus Venäjä-osaamiseen on suhteellisen vaatimatonta luokkaa. Aleksanteri-insti- tuutin ja Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin yhteenlaskettu perusrahoitus on vuodessa vain noin kaksi miljoonaa euroa. Se on todella pieni satsaus, jos otetaan huomioon Venäjän mer- kitys Suomelle. Vertailukohdaksi voidaan mainita, että Venäjän kanssa tehtävään yhteistyö- hön kanavoituu erilaista EU-rahoitusta (erityisesti Interreg-ohjelmat) Itä- ja Pohjois-Suo- meen kymmeniä miljoonia euroja. Tarvitaan selvästi määrätietoisempaa ja pitkäaikaisempaa panostusta Venäjä-osaamisen tason nostamiseksi. Suomessa on monia Venäjä-osaamisen aloja, joilla ei ole yhtään yliopistollista virkaa. Sen vuoksi valtiovallan tulisi toteuttaa seuraa- vanlainen mittava panostus suomalaisen Venäjä-osaamisen tason nostamiseksi: Perustetaan 18 professorin tai yliopistolehtorin17 vakanssia eri yliopistoihin. Ainakin seuraavilla Venäjä-tutkimuksen aloilla tarvittaisiin yliopistollinen vakanssi (listassa on mainittu erilaisia osaamisalueita, jotka välttämättä eivät ole professuurien tai perinteisten tieteenalojen nimityksiä): kansainväliset suhteet, energiahuolto ja energiapolitiikka, ulkomaankauppa, liiketaloustiede, sisämarkkinat, kauppaoikeus, alueiden politiikka ja maaseutututkimus, kaupunkitutkimus, oikeussosiologia, hallintokulttuuri, sisäinen turvallisuus, media, monitieteinen kulttuurintutkimus, terveydenhuolto, suomensukuiset vähemmistökansat, historia (erityisesti suhteet Suomeen), kansalaisyhteiskunta, uskonnot. Ehdotetut osaamisalueet kohdistuvat kysymyksiin, jotka ovat sekä tieteellisesti kiinnosta- via että relevantteja myös käytännön Venäjä-osaamisen kannalta. Lista mahdollisista virko- jen aloista on luonnollisesti vain suuntaa antava ja vaatii tarkempaa pohdintaa. Lisäksi on huomattava, että kukin ala sisältää monenlaisia näkökulmia. Esimerkiksi ”monitieteellisen - 17 Yliopistolehtorin pätevyysvaaatimuksiin kuuluu tohtorin tutkinto. Yliopistonlehtorin toimenkuvaan kuuluu myös tutki- mus ja opinnäytetöiden ohjaus kaikilla tasoilla, näin ollen virka vastaa osittain entisiä apulaisprofessuureja. 44 kulttuuritutkimuksen” tulisi kattaa kulttuurihistorian lisäksi kulttuurisosiologian, kulttuu- risemiotiikan, kulttuuripolitiikan ja kulttuuriliiketoiminnan. Nimike ”uskonnot” ei tarkoit- taisi vain ortodoksiseen kirkkoon kohdistuva virka, vaan sen piirissä tulisi tarkastella myös uskontopolitiikkaa, muiden uskontojen yhteiskunnallista asemaa, erilaisia uskomusten ja arvojen ilmentymismuotoja. Voidaan kysyä, miksi Suomen Venäjä-osaaminen edellyttää tällaisia virkoja, vaikka meil- lä ei ole Ruotsin ulkomaankauppaan tai terveydenhuoltoon erikoistunutta professuuria. Syi- tä on useita. Ensinnäkin: vaikka viime aikoina on tullut tavaksi korostaa usein Suomen ja Ruotsin eroja, ne ovat varsin marginaalisia kun vertaamme venäläisten toimintatapoja, yh- teiskunnallisia oloja ja mentaliteettia siihen, mihin olemme tottuneet meillä. Toiseksi: suo- malaisten perustietämys Venäjästä on varsin alkeellisella tasolla, jos sitä vertaa tietopohjaan, mikä meillä on Ruotsista tai muista länsimaista. Kolmanneksi: Suomi haluaa profiloitua nimenomaan Venäjä-osaamisen maana.18 Virkoihin pätee sama kuin Venäjä-osaamiseemme yleisemminkin: erillisiä virkoja tarvitaan niin kauan, kunnes Venäjä-tuntemuksesta tulee luonteva osa eri alojen suomalaisten asiantuntijoiden osaamisprofiilia. Vakanssien perustamisella tulee tukea yliopistojen rakenteellista kehittämistä. Sen vuok- si niitä ei pidä ripotella pitkin Suomen yliopistoja, vaan ne tulee sijoittaa yliopistoihin, joissa on jo vahvaa Venäjään suuntautuvaa tutkimusta ja opetusta. Jos verrataan yliopistojen omia panostuksia Venäjään kohdistuvaan tutkimukseen ja tutkimuksen volyymia esimerkiksi väitöskirjojen määrällä laskettuna, ylivoimaisesti merkittävin toimija on Helsingin yliopis- to (lähes puolet väitöskirjoista). Jos panostus ja tutkimustoiminnan laajuus suhteutetaan yliopiston kokoon, erityisen tuloksellisena voidaan pitää Joensuun yliopistoa. Myös Lap- peenrannan teknillinen yliopisto ja Lapin yliopisto ovat viime vuosina kovasti panostaneet Venäjä-osaamiseen, joskin tulokset esimerkiksi väitöskirjojen muodossa ovat vielä vähäisiä. Niiden osalta osa vaikuttavuudesta syntyy suorempana osaamisen siirtona tiedon käyttäjille. Jonkin verran vastaavaa näyttöä on myös Oulun yliopistolla. Vahvaa osaamista joillakin Venäjä-tutkimuksen sektoreilla on myös Tampereen yliopistossa, Turun yliopistossa, Jyväs- kylän yliopistossa, Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Turun kauppakorkeakoulussa. Kun virkoja perustetaan eri yliopistoihin, lähtökohtana tulee olla yliopiston omat strategiset lin- jaukset sekä sen esittämä näyttö kyseisen alan osaamisesta. Yliopistolliset vakanssit ovat luonnollisesti vain yksi keino lisätä Venäjä-osaamisen tasoa Suomessa. Yhtä olennaista on yhteistyön tiivistäminen tutkijoiden kesken. Edellä mainittu- jen virkojen perustaminen ei palvele tätä tavoitetta, jos viranhaltijoiden annetaan nyhjöttää omissa yliopistoissaan. Sen vuoksi virkojen perustamisessa tulisi ottaa huomioon myös yh- teistyön edistäminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi virat tulisi olla pääsääntöisesti jakaa kahden yliopiston laitoksen kesken. Toinen malli voisi olla yliopiston laitoksen ja Aleksante- ri-instituutin jaettu virka. Kun kyseessä olisivat tietynlaiset ”Suomen Venäjä-vakanssit”, nii- den haltijat olisivat yhteistyön vetureina muun muassa siten, että he heidät velvoitettaisiin esiintymään myös tutkijoiden valtakunnallisessa vuositapaamisessa, johon osallistuminen olisi suotavaa kaikille Suomen Venäjä-tutkijoille. Haastava tavoite suomalaiselle Venäjä-tutkijoille olisi Venäjä-tutkimuksen käsikirjan laa- timinen. Se olisi viiden vuoden välein ilmestyvä tutkijoille suunnattu perusteos, joka sisältää katsauksia tieteen kehitykseen viimeisten vuosien aikana. Tällaisten katsauksien kirjoittami- nen on huomattavasti vaativampaa kuin yksittäistä tutkimusta koskevan artikkelin kirjoit- 18 Opetusministeriön toimintaohjelmassa ”Suomi, Venäjä ja kansainvälinen yhteistyöt” Venäjän erityisyys myös tode- taan (s. 8): ”Venäjän tuntemusta Suomessa tulee lisätä myös siksi, että Venäjä eroaa yhteiskunnaltaan ja kulttuuriltaan selvästi muista naapurimaistamme eikä Venäjän oloja tunneta Suomessa riittävästi.” 45 taminen. Siksi kirjoittajien tulisi olla alan arvostettuja guruja, suomalaisia tai ulkomaalaisia. Katsauksista tulee maksaa niiden vaatimustason mukaiset korvaukset. Käsikirja ilmestyisi sekä englanniksi että venäjäksi. Nimenä voisi olla Reviews on Russian studies. Mukana oli- sivat kaikki tieteenalat, jotka tutkivat Venäjää maantieteellisenä alueena, kansana, valtiona, kielenä ja kulttuurina. Käsikirja olisi erinomainen tuki suomalaisille tutkijoille. Samalla se nostaisi Suomen arvostusta yhtenä johtavista maista Venäjä-tutkimuksessa.19 Tutkijoiden välisen yhteistyön parantaminen on suuri haaste, mutta vielä suurempi on- gelma Venäjä-osaamisen kentässä on huono tiedonkulku tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien välillä. Erilaisia toimijoita on paljon, mutta saadut kommentit ja tehdyt havainnot antavat sellaisen kuvan, että heillä on varsin hatara kuva siitä, mitä muut tekevät. Tästä syystä tieto ei kulje ja tehdään paljon päällekkäistä työtä. Kentän moninaisuutta ja samalla pirstalei- suutta heijastaa tiedemaailman ulkopuolelle suunnattu julkaisutoiminta. Suomessa erilaista Venäjä-osaamiseen liittyvää kirjallisuutta julkaisevat ainakin yliopistojen venäjän laitokset, Aleksanteri-instituutti, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Venäjän ja Itä-Euroopan ins- tituutti, Suomi-Venäjä-seura, ETLA, Sitra, Suomalais-Venäläinen kauppakamari, Suomen kirjallisuuden seura ja monet yleiset kustantamot.20 Julkaisut leviävät usein vain tietylle asia- kasryhmälle, jolloin niiden vaikuttavuus jää vähäiseksi. Erityisen suuri kuilu on yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä. Kauppakorkeakouluil- la on toki melko luontevat suhteet yrityksiin, mutta monialaisten yliopistojen ja yritysten välillä on iso henkinen juopa. Yksittäiset tutkijat saattavat esiintyä erilaisissa tilaisuuksissa Venäjä-tiedon jakajina, mutta systemaattisempaa yhteistyötä syntyy harvoin. Tästä on seu- rauksena se, että paljon tutkimustietoa jää hyödyntämättä. Tiedon puutteen vuoksi elin- keinoelämän piirissä on myös pinttyneitä näkemyksiä yliopistollisen opetuksen luonteesta; usein esimerkiksi ajatellaan edelleenkin että venäjän kielen laitoksilla opiskellaan ”vain kiel- tä”. Vastaavasti yliopistojen suuri etäisyys työelämästä näkyy tutkintovaatimusten sisällöissä. Uusissa tutkinnoissa on enemmän työelämäorientaatiota, mutta elleivät opettajat ja opiske- lijat miellä asian tärkeyttä, se jää pelkäksi pakolliseksi tutkintovaatimusten kohdaksi. Tämä ei suinkaan tarkoita, että yliopistojen pitäisi ammattikorkeakouluistua. Akateemista ajatte- lua ja työelämärelevanssia voi yhdistää esimerkiksi pro gradu -töiden aiheita suuntaamalla. Edellä kuvattu tiedon siirtymisen ongelma ei luonnollisestikaan koske vain Venäjä-osaa- mista, vaan se on laajempi ilmiö, johon on yritetty löytää ratkaisuja niin Suomessa kuin muuallakin. Mitään yhtä helppoa, kaikkiin tapauksiin sopivaa mallia ei ole vielä kehitetty. Alla pohditaan eräitä uusia keinoja puuttua tähän koko tutkimus- ja innovaatiopolitiikan peruskysymykseen. Sitä ennen on muistutettava kahdesta perusasiasta: Tutkimustiedon käyttäjän kannalta ei ole relevanttia, perustuuko tieto sitä jakavan tutkijan omiin vai muiden tutkijoiden tutkimuksiin. Tutkijan tehtävänä on välittää ”koko maailman” tiedeyhteisön tuottama tieto suomalaiselle kuulijalle. 21 Tutkimustietoa ja kokemustietoa ei pitäisi nähdä toistensa vastakohtina, vaan toisiansa täydentävinä tiedon muotoina. Näin on erityisesti yhteiskuntaa ja ihmisten käyttäytymistä - - 19 Tällaisia käsikirjoja julkaisevat muun muassa suuret englantilaiset kustantajat, esimerkiksi Blackwellillä on Handbook of… -sarja. 20 Suomessa on viime vuosina ilmestynyt monia useamman kirjoittajan kollektiiviesityksiä Venäjästä. Syksyllä 2006 ilmestyi Otavan kustantamana Opas venäläisyyteen. Selvitystyön viime metreillä ilmestyi taas uusi teos, SKS:n julkai- sema Modernisation in Russia since 1900. 21 Bibliografisten tietojen mukaan suomalaiset tutkijat tuottavat noin yhden prosentin maailman tieteellisistä julkaisuis- ta. Venäjä-tutkimuksessa osuus on varmasta selvästi suurempi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tutkijan pitäisi pystyä kertomaan oman alansa tutkimustuloksista laaja-alaisesti. 46 koskevissa asioissa. Tutkimustietohan perustuu suurelta osin yksittäisten ihmisten kokemuksien ja näkemysten systemaattiseen analyysiin ja sen perusteella tehtävään pohdintaan. Tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien välisen vuorovaikutuksen tehostamiseen tarvitaan uu- denlaisia keinoja. Seuraavaksi esitetään esimerkinomaisesti kaksi toimintamallia, joiden ta- voitteena on parantaa omalta osaltaan Venäjää koskevan tiedon hyödyntämistä Suomessa. Venäjä-tiedon messut olisi suuri, usean päivän yleisötapahtuma, jossa Venäjä-tiedon tuottajat ja se käyttäjät kohtaavat. Messut koostuisivat erilaisista aktiviteeteista, kuten luennot, näyttelyt, infopisteet joissa kerrotaan Venäjään liittyvästä koulutuksesta, seminaarit, demonstraatiot. Messuilla olisi luonnollisesti myös kirjatori, jossa voi tutustua Venäjää koskevaan kirjallisuuteen. Luentojen ja tapahtumien yleisteemana olisivat Venäjä naapurina, kansana, valtiona, markkina-alueena, politiikantekijänä, kulttuurin suurvaltana, kauppapartnerina. Yleisöluentojen pitäjinä olisi sekä tutkijoita että kokeneita Venäjä- asiantuntijoita eri aloilta. Konkreettisina aiheina voisivat olla: mitä tapahtuu Venäjän terveydenhuollossa, millaisia vaikeuksia on kaupankäynnin aloittamisessa Venäjällä, kokemuksia toimimisesta Siperiassa, Venäjän rock-musiikin uudet tuulet, venäläisten tapa käyttää internetiä, tuoreet tiedot Venäjän rikollisuudesta, pohdintoja venäläisten identiteetin murroksesta, suomensukuisten kansojen asema Venäjällä, muotisanat venäjän kielessä. Osana messuja tai erillisenä tapahtumana voitaisiin järjestää rekrytointitori, jossa niin suomalaiset kuin venäläisetkin osaajat ja heidän tulevat työnantajansa kohtaavat. Venäjä-tiedon vuosikirja olisi suurelle yleisölle suomeksi ja englanniksi joka vuosi julkaistava kirja, joka sisältäisi suomalaisten huippuosaajien (yhteistyössä venäläisten ja/tai muunmaalaisten tutkijoiden kanssa) kirjoittamia Venäjää koskevia katsauksia. Vuosittaiset aiheet olisivat samantapaisia kuin Venäjä-tiedon messuilla: mitä tapahtuu Venäjän lainsäädännössä, ulkopolitiikassa, energiapolitiikassa, ulkomaankaupassa, EU-suhteissa, kulttuurielämässä, kielessä. Lisäksi voisi olla vaihtuvia erityisteemoja. Katsausten kirjoittajiksi rekrytoitaisiin alan parhaita asiantuntijoita. Vuosikirjan nimi voisi olla esimerkiksi Venäjä nyt. Edellä esitetyt ideat (ja monet muut vastaavat) eivät toteudu itsestään. Ongelmana on se, että suomalaisessa koulutus-, tiede- ja innovaatiopolitiikassa tämäntapaisille hankkeille ei löydy isäntäorganisaatiota. Kyse on rahoituksesta, mutta ennen kaikkea myös osaamisesta ja tämäntapaisten aktiviteettien mieltämisestä osaksi toimintakenttää. Aleksanteri-instituutin tarkastelun yhteydessä pohditaan eri tapoja vauhdittaa tämänkaltaisia toimintamalleja. 5.1 Venäjän kielen ja kirjallisuuden /kulttuurin sekä käännöstieteen laitokset Venäjän kielen ja kirjallisuuden sekä laajemmin kulttuurin yliopisto-opetus ja -opiskelu on perinteisesti jaettu kahteen päätyyppiin: filologia-aineet ja kääntäminen. Vaikka laitosten ja oppiaineiden nimet ovat historian saatossa muuttuneet, samaa perusjakoa voidaan käyttää edelleen. Venäjää voi opiskella filologia-aineena Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Tampe- reen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa, kääntämistä puolestaan Helsingin (Kou- volan yksikkö), Joensuun (Savonlinnan yksikkö) ja Tampereen yliopistoissa. a� b� 47 Kansainvälinen paneeli arvioi kaikki oppiaineet vuonna 2000. Kyseessä oli ensimmäi- nen Suomen Akatemian ja Korkeakoulujen arviointineuvoston yhdessä teettämä arviointi, joka kattoi sekä koulutuksen että tutkimuksen. Arviointipaneeli toteaa Venäjä-tutkimuksen ja siihen liittyvän koulutuksen tärkeän merkityksen Suomen kannalta vedoten sekä maantie- teellisiin että taloudellisiin tekijöihin. Paneelin arvio niin koulutuksen kuin tutkimuksenkin tilasta on kokonaisuudessaan myönteinen. Kansainvälinen arviointiraportti sisälsi suuren joukon ehdotuksia toiminnan tehostami- seksi. Vuonna 2003 järjestettiin seuranta-arviointi, jonka tarkoituksena oli selvittää miten varsinaisen arvion ehdotuksia oli lähdetty toteuttamaan. Vaikka tehty kansainvälinen arvio oli kokonaisuudessaan varsin kattava ja perusteellinen, siinä kiinnitettiin huomiota lähinnä kunkin laitoksen toimintaan erillisenä yksikkönä. Tästä syystä suomalaisen Venäjä-koulu- tuksen ja alan tutkimuksen tarkastelu kokonaisuutena jäi vähemmälle huomiolle. Kun tarkastellaan Suomessa annettavan venäjän kieleen liittyvän yliopisto-opetuksen tasoa ja tuloksia kielitaidon näkökulmasta, voidaan tulla kahteen päinvastaiseen johtopäätökseen. Jos verrataan venäjän kielen ja kirjallisuuden tai venäjän kääntämisen maistereiden kieli- taitoa englannin kielen maistereiden kielitaitoon, ero on valtava; voidaan jopa väittää, että useilla englannin lukijoilla englannin kielen taito on parempi opintojen alussa kuin venäjän lukijoiden venäjän kielen taito opintojen päättyessä. Jos taas verrataan suomalaisten venä- jän lukijoiden kielitaitoa muiden länsimaiden tilanteeseen, suomalaiset opiskelijat pärjäävät mainiosti: yleinen käsitys on, että he hallitsevat keskimääräisesti tarkasteluna selvästi parem- min venäjää kuin heidän eurooppalaiset opiskelutoverinsa. Kun puhutaan kielitaidosta, on muistettava, että se ei modernin käsityksen mukaan sisällä vain kieliopin ja sanaston hallintaa. Kyse on kommunikatiivisesta kompetenssista, joka mahdollistaa menestyksellisen toiminnan erilaisissa viestintätilanteissa. Paitsi varsinaista kie- len hallintaa, tarvitaan siis myös monenlaista maan kulttuuriin liittyvää tietoa. Laajastikaan ymmärretty kommunikaatiotaito ei ole kuitenkaan ainoa filologiaopiskelijoiden ammatti- taidon mitta; se ei ole sitä kääntäjillekään. Kommunikaatiotaito luo kuitenkin kummassa- kin tapauksessa ammatillisen osaamisen perustan ja antaa välineet oppia uusia asioita. On syytä korostaa, että yliopiston viidessä vuodessa opiskelijoilleen antama vieraan kie- len kommunikaatiotaito rakentuu sen päälle, mitä opiskelija jo osaa yliopistoon tullessaan. Tämä selittää edellä mainitun eron englannin lukijoihin nähden. Englannin lähtötaso on niin paljon venäjää korkeampi, ettei eroa ehditä viidessä vuodessa kuroa kiinni. Vastaavan- lainen ero voidaan nähdä pienemmässä mittakaavassa, kun verrataan venäjän taitoa saksan ja ruotsin kielen taitoon filologian ja kääntämisen opiskelijoilla. Näin ollen ennen yliopistoon tuloa hankittu kielitaito on ratkaisevan tärkeää määriteltäessä maisterilta vaadittavaa kielitai- toa. Tässä suhteessa tilanne on venäjän kielen kannalta hyvin huolestuttava. Venäjän opiske- lun minimaalisuus peruskoulussa ja lukiossa näkyy yliopistoon pyrkijöiden määrässä ja hei- dän kielitaitonsa laadussa. Se luo vakavan uhan tavoitteelle tarjota opiskelijoille työelämän edellyttämä kielitaito. Kielitaidon sekä yhteiskunnan ja kulttuurituntemuksen kannalta on erittäin tärkeää, että kaikille niin filologia- kuin kääntäjäopiskelijoillekin tarjotaan mahdollisuus opintoihin venäläisissä yliopistoissa. Tällainen järjestelmä on luotu yhteistyössä kaikkien Suomen ve- näjän laitosten kesken. Käytännön järjestelyt hoitaa nykyään Aleksanteri-instituutti. Alus- ta alkaen oli tavoitteena luoda mahdollisuus suorittaa suomalaisten tutkintovaatimusten mukaisia opintoja Venäjällä. Tämä onkin toteutunut. Vaikka erilaisia käytännön ongelmia ilmenee, järjestelmä toimii kokonaisuudessaan varsin hyvin. Oman kiintoisan haasteensa venäjän laitoksille ovat tuoneet venäjää äidinkielenään puhuvat opiskelijat. He eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan heillä on suuria eroja niin 48 venäjän kuin suomen kielenkin hallinnassa. Joka tapauksessa kielitaidon osalta tämän jou- kon tarpeet ovat täysin erilaiset kuin suomenkielisillä opiskelijoilla. Eri yliopistot ovat rea- goineet tilanteeseen eri tavoin. Tampereen kääntäjäkoulutuksessa on ollut jo pitkään erilli- nen linja venäjää äidinkielenään puhuville. Sen käytännön toteutus on vaihdellut vuosien varrella. Helsingin yliopiston Venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa äidinkielisille on nykyään erillinen pääsykoe ja omat tutkintovaatimukset. Muissa yliopistoissa ja oppiaineissa äidinkielisten venäläisten opinto-ohjelmat on räätälöity yksilöllisten tarpeiden mukaan. Mihin opiskelijat sitten valmistuvat? Kääntäjillä on varsin selkeä ammattikuva, vaikkakin monissa työtehtävissä kääntäminen on vain osa työntekijän toimenkuvaa. Filologiaopiske- lijat puolestaan sijoittuvat hyvin erilaisiin työtehtäviin. Suurin yksittäinen ammattiryhmä on opettajat, mutta koululaitos ei tällä hetkellä juurikaan tarvitse uusia venäjän opettajia. Sen sijaan venäjän opetusta järjestetään melko runsaasti muilla foorumeilla, kuten työväen- ja kansalaisopistoissa sekä yksityisissä kielikouluissa. Myös yksittäiset yritykset järjestävät venäjän kielen opetusta. Opettajina toimii kuitenkin vain noin 20–30 % valmistuneista filologiaopiskelijoista. Tavoitteena on, että monipuoliset venäläiseen kirjallisuuteen, kult- tuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät filologiaopinnot antavat hyvät valmiudet toimia erilaisissa asiantuntijatehtävissä niin julkisella sektorilla, yrityksissä kuin kansainvälisillä foorumeilla- kin. Tästä on paljon konkreettisia esimerkkejä. Aina ei ole kyse pelkästä Venäjä-osaamisesta, vaan työtehtävät kattavat laajemman kentän; usein kuitenkin juuri venäjän kielen taito ja Venäjän kulttuurin tuntemus on ollut merkittävä tekijä henkilöitä rekrytoitaessa. Kaikissa yliopistoissa järjestetään nykyään työelämäorientaatiokursseja ja työelämään tutustuminen on pakollinen osa uutta FM-tutkintoa. Tavoitteena on antaa opiskelijalle realistinen kuva työelämän tarpeista ja samalla luoda suoria kontakteja työnantajiin. Yksi linkki työelämän ja laitosten välillä ovat sellaiset pro gradu -tutkielmat, joiden aihe on kytköksissä työelämässä esiin tuleviin kysymyksiin. Kääntäjäkoulutuksessa tämä linkki on ilmiselvä, filologikoulutuksessa se hakee vielä muotoaan. Kyse on ennen kaikkea asenteista puolin ja toisin: työnantajat eivät välttämättä huomaa niitä mahdollisuuksia, jotka huma- nistinen tutkimus tarjoaa. Toisaalta laitokset ja opiskelijat eivät ole tottuneet näkemään te- kemänsä tutkimuksen yhteiskunnallista relevanssia. Tulevaisuuden haasteena on tehdä venäjän kielten laitoksilla myös tilausgraduja, jois- ta työnantajat niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla ovat valmiita maksamaan. Täl- laisesta on jo kokemusta muun muassa Helsingin yliopistossa. Kaiken kaikkiaan gradujen aiheet ovat entistä useammin käytännönläheisiä, esimerkiksi Joensuussa venäjän kieli linkit- tyy usein markkinointi- tai matkailuaiheisiin. Kyse ei luonnollisestikaan ole siitä, että koko tutkimus keskitettäisiin tällaisiin teemoihin, mutta monet opiskelijat kokevat käytäntöön kiinteästi liittyvät tutkimusaiheet innostaviksi. Luonnollisia käytännönläheisiä aiheita ovat esimerkiksi kahden kulttuurin kohtaaminen erilaisissa suomi-venäjä-kommunikaatiotilan- teissa. Tulevan ammattiosaamisen kannalta sivuaineilla on suuri merkitys. Monilla filologiaopis- kelijoilla on toisten kieli- ja kulttuuriaineiden ohella sivuaineita yhteiskuntatieteistä, talo- ustieteistä tai jopa luonnontieteistä. Onneksi suomalainen yliopistojärjestelmä mahdollistaa edelleenkin tutkinnon joustavan koostamisen eri tiedekuntien ja yliopistojen oppiaineis- ta. Ammattiosaamisen tasoa lisäävät myös pakollisiksi tulleet tietojenkäsittely- ja viestintä- opinnot. Opintoajat ovat kaikissa laitoksissa varsin pitkiä, jos tarkastellaan bruttoaikoja. Vuosit- taisten keskiarvojen vaihteluväli on kuudesta vuodesta kymmeneen. Yksittäistapauksissa voi olla hyvinkin pitkiä opiskeluaikoja. Helsingistä valmistui helmikuussa 2007 opiskelija, joka on tullut yliopiston opiskelijaksi vuonna 1975. Todellinen netto-opiskeluaika, josta on 49 poistettu työssä käynti, armeija, äitiyslomat jne., on luonnollisesti paljon lyhyempi. Uusi tutkintomalli tiukempine määräaikoineen lyhentää ainakin brutto-opiskeluaikoja; kuinka paljon – jää nähtäväksi. Taulukossa 1 annetaan joitakin tunnuslukuja tarkasteltavina olevista oppiaineista. Ta- voitteena oli antaa myös budjettitietoja, mutta ne eivät ole vertailukelpoisia, koska useissa tapauksissa tiedot koskevat isompaa laitosta, jonka pienestä osasta tässä on puhe. Taulukon jälkeen kuvataan kunkin oppiaineen hallinnollinen asema ja mahdolliset muutokset henki- löstörakenteessa sekä muiden slaavilaisten kielten opintotarjonta. Sen jälkeen tarkastellaan lyhyesti oppiaineiden tutkimustoimintaa ja täydentävää rahoitusta. Taulukko 1. Perustietoa filologi- ja kääntäjäkoulutuksesta. Kategoriassa ”muut opettajat” on myös yliopistonlehtoreita, joiden toimenkuva muistuttaa aikaisempien apulaisprofessorien toimenkuvaa. Oppiaine Venäjän kieli ja kirjallisuus toimii Helsingin yliopistossa osana slavistiikan ja bal- tologian laitosta, jossa voi opiskella pääaineena myös länsi- (puola ja tšekki) ja eteläslaavi- laisia (lähinnä kroaatti ja bulgaria) sekä balttilaisia (latvia ja liettua) kieliä ja kulttuureita. Laitoksella ei ole suunnitelmia oman henkilöstörakenteensa muuttamiseksi, mutta suuria muutoksi seuraa joka tapauksessa siitä, että Kouvolassa sijaitseva Käännöstieteen laitos siir- retään Helsinkiin. Humanistinen tiedekunta on joulukuun alussa 2006 nimittänyt työryh- män suunnittelemaan siirtoa. Tämä on suuri haaste niin koulutuksen ja tutkimuksen kuin henkilöstöpolitiikankin kannalta. Suunnittelu on kuitenkin vasta aluillaan. Joensuun yliopistossa opetettava oppiaine venäjän kieli kuuluu kielten laitokseen. Laitos on ollut muutosten kohteena, koska yliopisto on päättänyt siirtää Savonlinnassa sijaitsevan Kansainvälisen viestinnän laitoksen Joensuuhun. Suunnittelu on pidemmällä kuin Helsin- gin yliopistossa. Syksyllä 2007 yliopisto ottaa uudet venäjän kielen opiskelijat ainoastaan Joensuuhun. Perusopintojen jälkeen opiskelijoiden on tarkoitus valita kahdesta suuntautu- misvaihtoehdosta, jotka ovat kieli ja kulttuuri sekä kieli ja kääntäminen. Ensin mainitusta vaihtoehdosta voi valmistua aineenopettajaksi. Tämä organisaatiomuutos tulee ohjaamaan lähitulevaisuudessa tapahtuvia muutoksia henkilöstörakenteessa ja opetuksessa. Jyväskylän yliopistossa oppiaineen nimenä on ollut vuodesta 2004 Venäjän kieli ja kult- tuuri. Samalla tavalla on määritelty vuonna 2006 täytetty professuuri (aikaisemmin Venäjän kieli ja kirjallisuus). Oppiaine toimii osana laajaa Kielten laitosta, jolla on myös yhteisiä pr of es so rit vu od en 2 00 6 al us sa m uu t o pe tta ja t vu oe n 20 06 al us sa as si st en tit vu od en 2 00 6 al us sa si sä än to tto pä äa in ee se en 20 05 op in to - vi ik ko ja vu on na 2 00 5 m ai st er in tu tk in ot ja ke sk im ää rin 20 00 -2 00 5 to ht or in tu tk in to ja yh te en sä 20 00 -2 00 5 ja tk o- op is ke lija t tä yd en tä vl lä ta ho itu ks el la m uu t t ut ki ja t tä yd en tä vl lä ta ho itu ks el la v. 2 00 6 al us sa filologia-aineet HY 2 9 2 28 2020 18,2 8 6 2 JoY 2 3 1 15 864 9,0 1 2 0 JY 1 3 1 20 1760 12,8 7 2 1 TaY 1 3,6 0 16 1182 8,2 3 2,75 0 TY 1 3 0 10 812 4,3 0 3 0 ÅA 1 2 0 8 ca. 500 3,2 2 0 0 kääntäjäkoulutus HY 1 5 0 12 1081 9,5 0 1,25 0 JoY 1 3 1 15 659 7,8 2 1 0 TaY 1 3,9 1 16 1093 9,5 1 1 0 50 virkoja, muun muassa kaksi professuuria. Jyväskylässä on mahdollisuus suorittaa perus- ja aineopinnot slovakin kielessä. Tampereen yliopistossa oppiaineen slaavilainen filologia nimi muutettiin hiljattain Venä- jän kieleksi ja kulttuuriksi, mikä kuvastaakin paremmin aineen sisältöä. Puolassa ja tšekissä voi suorittaa perusopinnot. Venäjän kääntämistä opiskellaan käännöstieteen yksikössä. Kumpikin oppiaine kuuluu laajaan Kieli- ja käännöstieteiden laitokseen. Yliopisto mainit- see tavoitteekseen näiden kahden oppiaineen yhteistyön tehostamisen. Turun yliopistossa toimiva oppiaine venäjän kieli ja kulttuuri on selvästi pienin suomen- kielinen filologiaoppiaine. Se kuuluu Ruotsin, saksan ja venäjän kielen laitokseen. Turussa voi myös opiskella kääntämistä, mutta ei venäjän kielessä. Tulevaisuuden suunnitelmista mainitaan yliopiston vastauksessa seuraavaa: ”Osana yliopistojen rakenteellista kehittämistä selvitetään mahdollisuudet yhteistyön tiivistämiseen Åbo Akademin ja Turun kauppakor- keakoulun kanssa. Tarkemmat suunnitelmat on mahdollista tehdä vasta rakenteellisten rat- kaisujen valmistuttua.” Åbo Akademissa toimiva Ryska språket och litteraturen on pienin suomalaisista filologiaop- piaineista. Laitos näkee keskeiseksi tavoitteekseen oman toimintansa turvaamisen jatkossa. Laitosten tutkimustoiminnan laadusta ja volyymista on vaikea saada selkeää kuvaa, koska sellaiset keskeiset käsitteet kuten ”täydentävä rahoitus” ja ”projekti” on yliopistojen vastauk- sissa tulkittu eri tavoin. Joitakin huomiota voidaan kuitenkin tehdä. Tutkimuksen arvioita on tehty Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa. Koska arviot on tehty laitoksit- tain, venäjän kieleen liittyvien oppiaineiden osalta on vaikea saada täsmennettyä tietoa. Oi- keastaan vain Helsingin yliopiston slavistiikan ja baltologian laitoksesta tehty arvio 7/7 on kyseisten oppiaineiden osalta riittävän fokusoitu, jotta siitä voidaan päätellä oppiaineiden tieteellisestä toiminnasta jotakin täsmällisempää. Oppiaineiden tutkimukselliset painopistealueet ovat syntyneet – kuten yleensäkin hu- manistisilla aloilla – ei laitoksen tietoisen politiikan vaan tutkijoiden omien intressien poh- jalta. Oikeastaan vain Jyväskylän yliopistossa on toimittu toisin. Siellä yliopiston ja laitok- sen tasolla on määritelty tärkeimmät tutkimusalueet, joihin myös venäjän kielen oppituoli panostaa. Jyväskylässä on muutenkin erityistilanne, koska kielten laitoksella työskentelee vuoden 2007 alusta alkaen Suomen Akatemian uuden FiDiPro (Finland Distinguished Pro- fessor ) -ohjelman puitteissa professori Jan Blommaert (University of London). Hän johtaa hanketta, jonka aiheena on monimuotoinen ja monikielinen viestintä. Venäjän kieli ja kult- tuuri on ollut hankkeessa mukana; venäläiset maahanmuuttajat ja heidän monikielisyytensä muodostavat tärkeän osan kyseistä tutkimusta. Oppiaineet ilmoittavat painopistealueikseen muun muassa seuraavia teemoja: HY, Venäjän kieli ja kirjallisuus – venäjän kieli: funktionaalinen lauseoppi, kaksikielisyys, kulttuurienvälinen viestintä, nykyvenäjän syntaksi; venäläinen kirjallisuus: modernismi ja postmodernismi venäläisessä kirjallisuudessa ja kulttuurissa, Pietari/Leningrad venäläisessä kirjallisuudessa ja kulttuurissa, venäläinen kulttuurisemiotiikka, suomalais-venäläiset kulttuurikontaktit JoY, venäjän kieli – modernismi ja postmodernismi venäläisessä kirjallisuudessa ja kulttuurissa, 1900-luvun muuttuvat kulttuurikäsitykset Venäjällä, jälkineuvostoliittolaiset sosiokulttuuriset tekstit ja niiden tulkinta sekä kielenopetus ja kielihistoria JY – a) tekstin- ja diskurssintutkimus, b) kielen oppiminen ja opettaminen sekä c) kieli ja kulttuuri. - - - 51 TaY, slaavilainen filologia – sosiolingvistiikka (kieli ja media), venäläisen kirjallisuuden tutkimus (erityisesti kirjallisuus ja sukupuoli, omaelämäkerralliset dokumentit ja muistin tutkimus), venäläisen kulttuurin tutkimus, erityisesti uutena avauksena populaarikulttuuri ja media TY – kieli ja yhteiskunta, venäläisyyden keskeisten käsitteiden ja niiden kielellisten ilmentymien tutkimus, diskurssianalyysi, kielipolitiikka, Venäjän kulttuurihistoria ÅA – rysk litteratur; kulturhistoria; diskursanalys HY, käännöstiede – terminologinen tutkimus (muun muassa metsäsanakirjahanke) JoY, käännöstiede – venäjänkielisten tekstien suomentamisen kautta syntyneen käännössuomen tutkimus, tulkkauksen tutkimus, venäläisen kaunokirjallisuuden kääntäminen, venäläisen ja suomalaisen Suomea koskevan historiankirjoituksen ideologia- ja arvottamisstrategiat TaY, käännöstiede – kieliteknologia (korpustutkimus), lakikieli ja sen kääntäminen, narratiivi, kielitypologia Laitoksilla on meneillä ja suunnitteilla monia projekteja, joiden rahoitus tulee eri lähteistä. Tässä joitakin esimerkkejä niistä (suluissa mainittu yliopisto, vastuuhenkilö ja rahoittaja): Pietari / Leningrad: kertomus - historia - nykyisyys (HY, P. Pesonen, SA Muuttuva Venäjä -ohjelma) Pohjois-Venäjän etninen, kielellinen ja kulttuurinen muotoutuminen (HY, Nuorluoto, SA Muuttuva Venäjä -ohjelma) New Language Identity in Transforming Societes (HY, Protasova & Mustajoki, Intas) Cultural Borderline in the Works of Elena Guro (JoY, Baschmakoff, SA) Nuorten arvojen rakentuminen venäläisessä mediassa (Voices of Young People in Russia: Constructing Values in Media) (JY, Vanhala-Aniszewski; TY, Pyykkö; VY, A. Pesonen; JoY, Siilin; yhteisprojekti Moskovan humanistisen yliopiston kanssa) Russian and Finnish Prosody in Language Learning (JY, de Silva, yhteisprojekti Pietarin yliopiston kanssa) Making a Good Life: Post-Soviet Selves in the Russian Mass media, 1980–2006 (TaY, Rosenholm, SA Muuttava Venäjä –ohjelman mediatutkimusosio) Suomalais-venäläinen metsäsanakirjahanke (HY, Vehmas-Lehto, Palmenia, EU-Interreg) Online Glossary of Logistics and Customs Terms (JoY, Kalasniemi, yhteisprojekti Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen kanssa) Free Indirect Discourse (TaY, Tommola, yhteisprojekti kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkijoiden kesken) Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Selvityksen toimeksiannossa mainitaan, että siinä tulee ottaa huomioon muun muassa val- tioneuvoston periaatepäätös julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteiden kehittämisestä sekä - - - - - - - - - - - - - - - - 52 opetusministeriön keskustelumuistio rakenteellisen kehittämisen periaatteista. Jos tarkas- telee Suomessa vallitsevaa tilannetta venäjän kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen opetusta antavien laitosten osalta laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen sekä resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että koulutusta annetaan liian monessa paikassa. Jos koulutus suunniteltaisiin nyt uudestaan puhtaalta pöydältä, rat- kaisuna olisi todennäköisesti filologikoulutuksen keskittäminen 2–3 yksikköön ja kääntä- jäkoulutuksen yhteen tai kahteen. Näin voitaisiin olettaa saatavan vähemmillä resursseilla laadukkaampaa koulutusta ja tutkimusta. Kaikissa nykyisissä yksiköissä toimii osaava hen- kilökunta, mutta yksiköt ovat kovin pieniä. Kuvattu tilanne ei koske pelkästään kyseisiä oppiaineita, vaan on yleinen Suomessa monissa muissakin oppiaineissa. Kuten tiedetään, oppiaineiden lopettaminen ei ole kuitenkaan yksiselitteisesti laatua ja te- hokkuutta lisäävä toimenpide. Ensinnäkin on otettava huomioon monialaisten yliopistojen kokonaistilanne. Oppiaineet eivät toimi yksinään, vaan muodostavat koulutustarjottimen, josta opiskelija koostaa oman tutkintonsa. Näin yhden osan poistaminen kaventaa myös yli- opiston kokonaisilmettä. Toinen tärkeä seikka on koulutustarjonnan alueellinen merkitys, jonka paikallispoliitikot hyvin tiedostavat. Vaikuttaa siltä, että EU:n tarjoamista mahdolli- suuksista ja globalisaatiopuheista huolimatta keskivertosuomalaisten asenne on edelleenkin melko penseä liikkuvuuden suhteen: opiskelemaan hakeudutaan lähellä sijaitsevaan yliopis- toon ja töihinkin jäädään mieluiten lähipaikkakunnalle. Tämän vuoksi koulutustarjonnalla on suuri alueellinen merkitys. Kun puhutaan tarkasteltavina olevien oppiaineiden volyymista, on syytä pitää mielessä, että edellä olevassa taulukossa 1 olevat luvut antavat harhaanjohtavan kuvan todellisesta yksikkökoosta, koska kaikki oppiaineet ovat osa laajempaa laitosta. Näin ollen hallinto hoide- taan jo tällä hetkellä osana suurempaa kokonaisuutta. Myös opetuksessa on yhteisiä aineksia muiden oppiaineiden kanssa. Opetuksessa on ylipäätään vaikea saavuttaa suuria säästöjä, koska kielenopetus vaatii pieniä opetusryhmiä. Vaikka edellä mainitut seikat otetaan huomioon, nykyinen hajasijoitus pieniin yksiköi- hin ei ole tarkoituksenmukainen koulutuksen ja tutkimuksen laadun näkökulmasta. Nyt kun asenteet niin yliopistoissa kuin päättäjienkin keskuudessa ovat nytkähtäneet askeleen muu- tosvalmiuden suuntaan, uudistukset ovat myös käytännössä mahdollisia. Kokonaisvaltainen valtakunnallinen ratkaisu on tuskin mahdollinen, koska mikään taho – Opetusministeriö mukaan lukien – ei tahdo ottaa siitä vastuuta. Tämä koskee koulutuksen organisointia Suo- messa ylipäätäänkin. Näin ollen ratkaisut jäävät yksittäisten yliopistojen vastuulle. Ratkai- sumalleja on ainakin seuraavat kolme: Yliopistot erikoistuvat hoitamaan tiettyjä tutkinnon vaiheita. Luovutaan ajattelusta, jonka mukaan kaikkien yliopistojen on tarjottava koko opintoputki perus-, aine- ja syventävistä opinnoista tohtorikoulutukseen asti. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa erilaisia toimintamalleja: tohtoriopinnot voitaisiin keskittää vain joihinkin yksiköihin; joissakin yliopistoissa järjestettäisiin spesialisoituneita maisteriopintoja (kuten tällä hetkellä Tampereella); jotkut yksiköt luopuisivat syventävistä opinnoista ja järjestäisivät esimerkiksi kielikeskuksen kanssa tehokkaita sivuainepaketteja. Kääntäjäkoulutuslaitokset yhdistetään filologialaitoksiin. Tällainen kehitys on jo lähtenyt käyntiin Joensuussa. Helsingissä Kouvolan yksikön muutto mahdollistaa yhteistyön tiivistämisen. Tampereellakin pyritään lisääntyvään vuorovaikutukseen. Yhteistyö voidaan toteuttaa sekä hallinnollisesti että sisällöllisesti eri tavoin. On kuitenkin pidettävä mielessä, että hallinnollinen fuusio ei välttämättä takaa toiminnallista yhteistyötä – ja päinvastoin: yhteistyötä voi olla yli laitosrajojenkin. 1� 2� 53 Yhdistetään kahden tai useamman yliopiston venäjän kielen opetus. Tämä on mielekästä, jos yliopistot sijaitsevat samalla paikkakunnalla. Tällainen tilanne on Turussa (Turun yliopiston ja Åbo Akademin venäjä-oppiaineet sekä lisäksi Turun kauppakorkeakoulussa annettava venäjän opetus). On tosin todettava, että Turun yliopiston ja Åbo Akademin oppiaineet ovat yhdessäkin vielä suhteellisen pieni yksikkö. Helsingissä yhteistyö kauppakorkeakoulun ja yliopiston kanssa on ollut tähänkin asti tiivistä. Kun yliopistot pohtivat eri vaihtoehtojen mielekkyyttä, ne joutuvat koulutuksen laadun ja tehokkuuden ohella pohtimaan myös käytännön kysymyksiä, joista vähin ei ole eri ratkaisu- jen vaikutus budjettirahoituksen jakautumiseen yliopistojen kesken ja yliopistojen sisällä eri tiedekuntien ja laitosten välillä. Vielä tärkeämpi kysymys liittyy koulutuksen kokonaisvo- lyymiin: vähentääkö venäjän opintojen tarjontavaihtoehtojen supistaminen opiskelijoiden kiinnostusta opiskella tätä oppiainetta? Pitkällä tähtäyksellä laadukkaan ja tehokkaan venä- jän filologia- ja kääntäjäkoulutuksen voisi taata seuraavanlainen toimintamalli: Helsingin, Tampereen ja Joensuun yliopistoissa järjestetään filologia- ja kääntäjäkoulutusta hyödyntämällä synergiaa oppiaineiden välillä. Turussa kolme yliopistoa järjestää opetuksen yhteistyönä. Jyväskylässä Venäjän kielen ja kulttuurin opetus integroidaan entistä tiiviimmin osaksi kielten laitoksen muuta opetusta. Koulutuksessa ja tutkimuksessa hyödynnetään valtakunnallista yhteistyötä verkostomallin avulla (vrt. psykonet). Samalla rakennetaan yhteistyössä malli, jossa työnjakoa kehitetään myös siten, että kaikilla laitoksilla ei tarvita kaikkia koulutustasoja. Näin Suomessa toimisi yhdeksän erillisen koulutuslinjan sijasta viisi toistensa kanssa tiiviissä yhteistyössä olevaa yksikköä. Muita keskeisiä huomioita: Opiskelijoiden integroitu opintojakso venäläisessä yliopistossa on ensiarvoisen tärkeä osa opintoja. Tämä järjestelmä tulee ehdottomasti säilyttää. Koska valmistuvien opiskelijoiden taidolliset ja tiedolliset valmiudet ovat suuresti kiinni sisään otettavien opiskelijoiden lähtötasosta, tärkeän yliopisto-opintojen laatutekijän muodostaa kouluissa annettava venäjän kielen opetus. Jos sen määrää ei saada kasvamaan, vaarana on tason laskun jatkuminen myös yliopistoissa. Tavoitteena on, että ”venäjän laitokset” luovat ja tiivistävät kontakteja tuleviin työpaikkoihin. Yhteistyön muotona ovat työharjoittelun ohella tilausgradut. Kaiken kaikkiaan tämän alan tutkimuksella on suuri tilaus, koska kaikenlainen inhimillinen toiminta perustuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Siihen liittyvät ongelmat näkyvät erityisen selvästi kulttuurienvälisessä viestinnässä. Ihmisten välisen viestinnän ongelmia ei voida kokonaan poistaa tutkimuksen avulla, koska jokainen kommunikaatiotilanne on ai- nutlaatuinen, mutta tutkimuksella voidaan osoittaa säännönmukaisuuksia kulttuurieroissa ja viestintätavoissa. Tällainen tieto on ensiarvoisen tärkeää globaalissa kanssakäymisessä. Vielä on mainittava lyhyesti Ukrainan kielen ja kulttuurin opetuksesta. Ukraina on val- ko-venäjän ohella venäjän kielen lähisukukieli. Ne yhdessä muodostavat itäslaavilaisten kiel- 3� - - - - - - 54 ten ryhmän. Ukraina on Euroopan eniten puhuttuja kieliä.22 Tästä huolimatta sillä ei ole missään yliopistossa edes sivuaineen asemaa, kuten edellä tehty katsaus latioksiin osoittaa. Erillisiä kursseja on järjestetty melko säännöllisesti Helsingin yliopistossa. Siellä on myös vuoden 2007 alussa ryhdytty suunnittelemaan Slavistiikan ja baltologian laitoksen, Alek- santeri-instituutin ja Renvall-instituutin yhteistyönä Ukrainian studies -tyyppistä areaalista opintokokonaisuutta. 22 Ukrainaa puhuu äidinkielenään maailmassa noin 50 miljoonaa ihmistä. Heistä noin 37 miljoonaa asuu Ukrainassa. 55 6 Aleksanteri-instituutti Tämän selvityksen toimeksiannossa mainitaan erikseen Aleksanteri-instituutti. Sen vuoksi instituutin toimintaan ja arviointiin paneudutaan perusteellisimmin. Instituutti on perustettu vuonna 1996 palvelemaan Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuk- sen, opetuksen ja tuntemuksen kenttää erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tie- teiden alalla. Keskeinen tehtävä on ylläpitää yliopistojen valtakunnallista Venäjä-verkostoa. Tämän lisäksi tavoitteena on edistää ja ylläpitää yhteistyötä ja vuoropuhelua akateemisen maailman, hallinnon, päättäjien, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä Suo- messa että kansainvälisesti. Perusrahoituksen lisäksi instituutti hankkii toimintansa tukemi- seksi lisäresursseja eri lähteistä. Aleksanteri-instituutti muutti vuoden 2006 lopulla entiseen Suomen Pankin taloon Unioninkatu 33:een. Kun Aleksanteri-instituutti perustettiin, yhtenä tavoitteena oli Venäjä-tutkimuksen ase- man kohentaminen EU-Suomessa. Kerrotaan, että ajatus asiaa valmistelevan työryhmän pe- rustamisesta sai alkunsa, kun silloinen opetusministeri Olli-Pekka Heinonen oli huomannut EU:n opetusministerien kokouksessa, että Venäjää koskevissa kysymyksissä muut jäsenmaat kääntyivät aina Suomen edustajan puoleen olettaen hänen olevan ”se Venäjä-asiantuntija”. Tämän selvityksen tekijä osallistui instituutin perustamisneuvotteluihin Helsingin yliopiston vararehtorina. Prosessi oli vaiherikas. Kaikki osapuolet näkivät kyllä tarvetta Venäjä-osaami- sen kehittämiseen ja voimien yhdistämiseen, mutta jokaisella oli omia epäilyjään instituutin perustamisen suhteen. Muiden yliopistojen edustajat ihmettelivät, miksi toimintaa taas kes- kitetään Helsinkiin. He kyselivät huolestuneina, mitä instituutin valtakunnallinen rooli ja ”koordinaatio” oikein tarkoittavat. Helsingin yliopiston sisällä puolestaan kyseenalaistettiin instituutin tarpeellisuus sillä perusteella, että yliopistossa toimi jo (ja toimii edelleen) Ren- vall-instituutti, joka ylläpitää Russian studies -tyyppistä monitieteellistä opintokokonaisuut- ta. Aleksanteri-instituutti kuitenkin perustettiin ja siihen asetettiin suuria toiveita. Aleksanteri-instituutti on hallinnollisesti Helsingin yliopiston konsistorin alainen erilli- nen laitos, jonka johtaja valitaan viideksi vuodeksi. Valinnan suorittaa Helsingin yliopiston konsistori johtokunnan esityksestä. Nykyisen johtajan professori Markku Kivisen toimikau- si päättyy helmikuussa vuonna 2010. Konsistorin valitseman johtokunnan toimikausi on kolme vuotta. Johtokuntaan kuuluu kahdeksan varsinaista jäsentä, joista kullakin on hen- kilökohtainen varajäsen. Jäsenet edustavat toisaalta hallinnollista asiantuntemusta, toisaal- ta sisältöasiantuntemusta. Johtokunnan varsinaisista jäsenistä puheenjohtaja ja viisi muuta ovat Helsingin yliopistosta, lisäksi ovat edustettuina yksi muu yliopisto (Turun yliopisto), 56 Kirkon kehittämiskeskus ja opetusministeriö. (Johtokunnan kokoonpano on liitteessä 5). Nykyisen johtokunnan toimikausi päättyy vuoden 2007 lopussa. Johtokunnan ja johtajan työnjako on samantapainen kuin vastaavissa muissa yliopistollisissa laitoksissa: johtokunta tekee linjapäätökset, johtajan valtaan kuuluu operatiivinen toiminta. Instituutilla on myös neuvottelukunta, johon kuuluu yhteiskunnallisia vaikuttajia ja ul- komaalaisia alan asiantuntijoita (ks. liite 5). Sen jäsenet kutsuu yliopiston rehtori johto- kunnan esityksestä. Toimikausi on kolme vuotta. Neuvottelukunta kokoontuu pari kertaa vuodessa. Sen tehtävänä on arvioida instituutin toimintaa, antaa siitä suosituksia ja lausun- toja sekä ylläpitää instituutin yhteyksiä kansainväliseen tutkimusyhteisöön, talouselämään ja hallintoon. Aleksanteri-instituutin opetusministeriöltä yliopiston rehtorin kautta saatu perusbudjetti oli vuonna 2006 noin miljoona euroa. Resursointi ei perustu tutkintojen määriin kuten muu yliopistojen budjettirahoitus pääosin, vaan perusteena ovat ”yhteiskunnalliset palvelutehtä- vät”. Suora budjettirahoitus muodostaa runsaan kolmanneksen instituutin kokonaisrahoi- tuksesta. Helsingin yliopisto tukee instituuttia 135 000 eurolla osana niin sanottuja yliopis- tollisia erityistehtäviä. Instituutti sai vuonna 2006 erikseen hankerahaa opetusministeriöltä muun muassa tutkijakouluun, maisterikouluun, RUSSIAinfo-palvelun ylläpitämiseen ja venäjän kielen opiskelun järjestämiseen Venäjällä. Osa tästä hankerahoituksesta sulautettiin perusbudjettiin vuonna 2007. Helsingin yliopiston hankerahaa instituutti sai vuonna 2006 kahteen tutkijakoulupaikkaan sekä Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuk- sen opintokokonaisuuden (IKEBB) järjestämiseen, jonka koordinaatiovastuu sillä on yhdes- sä Renvall-instituutin kanssa. Opetus tuotetaan Helsingin yliopiston laitosten ja tiedekun- tien yhteistyönä. IKEBB-rahoitus siirtyi perusmäärärahalla toteutettavaksi vuonna 2007. Kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi, ulkopuolinen täydentävä rahoitus tulee eri läh- teistä. Sen osuus on kaikkiaan noin neljännes kokonaisbudjetista. Jos otetaan huomioon instituutin laajat perustehtävät, ulkopuolisen, kilpaillun rahoituksen osuus instituutin budje- tista on hyvin merkittävä. 57 Taulukko 2. Aleksanteri-instituutin budjetti rahoituslähteittäin vuonna 2006. Esimerkkejä täydentävällä rahoituksella tapahtuvista projekteista vuonna 2006: Yritystoiminnan erikoistuminen ja diversifikaatio transitiossa (SA, Leo Granberg) Venäläisen filosofian subjektiivisuuskäsitteet (SA, varttuneen tutkijan rahoitus, Vesa Oittinen) Russian Women as Immigrants in Norden - Finland, Norway, Sweden: Gender Perspectives on Everyday Life, Citizenship and Social Justice (Nordiska samarbetsnämnden för samhällsforskning, Aino Saarinen-Manninen) Missing in Karelia: Canadian Victims of Stalin’s Purges (University of York, Canada, Markku Kangaspuro) Memos “Belarus Russia Relations” and “Internal Dynamics of the Russian Energy Sector (Ulkoasiainministeriö, David Dusseault) On Farm Suomi (Maa- ja metsätalousministeriö, Maarit Heinonen) Venäjä-projekti (Tulevaisuusvaliokunta, Hanna Smith) Eurobaltic – Civil Protection Project (EU, Interreg III A, Timo Hellenberg) Understanding European Governance in the Northwestern Regions of Russia (Tacis, Tempus, Tapani Kaakkuriniemi) - - - - - - - - - euroa % Perusrahoitus Valtion budjettirahoitus 1000 900 35,5 Helsingin yliopiston omat varat 135 000 4,8 yht. 1 135 900 40,3 Hankerahoitus opetusministeriö Tutkijakoulu 332 100 11,8 Virtuaaliyliopistohankkeet 20 000 0,7 RUSSIAinfo-hanke 76 000 2,7 Maisterikoulu 271 000 9,6 Venäjän kielen opiskelu Venäjällä 67 000 2,4 yht. 766 100 27,2 Hankerahoitus Helsingin yliopisto IKEBB-opintokokonaisuus 70 000 2,5 kaksi tutkijakoulupaikkaa 54 000 1,9 Eurooppa-tutkimuksen verkoston projekti 30 361 1,1 yht. 154 361 5,5 Muu täydentävä rahoitus lähteen mukaan Suomen Akatemia 241 015 8,5 Pohjoismaiset lähteet (lähinnä NOS-S) 55 737 2,0 European Science Foundation 24 000 0,9 University of York (Canada) 20 000 0,7 Ulkoasianministeriö 24 000 0,9 Maa- ja metsätalousministeriö 29 000 1,0 EU Interreg 150 000 5,3 Tempus UNEGO 142 000 5,0 yht. 685 752 24,3 Muu rahoitus 77 200 2,7 yhteensä 2 819 313 100,0 58 Erilaisissa suunnittelu- ja hallintotehtävissä (pois lukien tietotekniikka- ja viestintäpalvelut) toimi vuonna 2006 yhteensä 14 henkilöä, joista kolme täydentävällä ulkopuolisella rahoi- tuksella. Vaikka otetaan huomioon instituutin luonne koordinaatioyksikkönä ja se että osa näistä henkilöistä antaa myös opetusta ja tekee tutkimusta, määrä tuntuu suurelta. Instituutin johtokunta on käsitellyt kokouksessaan 12.12.2006 instituutin strategiaa vuosille 2007–2011, mutta tutkimuspoliittisen ohjelman päivityksen vielä puuttuessa se jäi pöydälle. Lisäksi instituutti on linjannut seikkaperäisessä tavoiteohjelmassaan toimintaan- sa vuosille 2007–2009. Kumpikin dokumentti kertoo instituutin kunnianhimosta kohen- taa tutkimustoimintaansa tavoitteena kansainvälisesti huipputasoinen alan laitos. Keväällä 2007 on tarkoitus määritellä uudestaan tutkimuksen painopistealueet. Tällä hetkellä niiksi on määritelty: informaatioyhteiskunta Venäjällä ja Baltiassa; uudet identiteetit; köyhyys, hy- vinvointi ja tasa-arvo; ympäristöpolitiikka; maaseudun kehitystie; transitioteoriat; sukupuo- li ja transitio; turvallisuuden uudet uhat ja riskit; ulkopolitiikka ja energia. Instituuttiin on perustettu tutkimuspäällikön virka ja kolme kolmen vuoden välein täytettävää nuoremman tutkijan tointa. Lisäksi on turvattu joidenkin senioritutkijoiden työllistyminen kilpailtua rahoitusta odotettaessa. Tutkijanvakansseja on tarkoitus lisätä. Instituutin tavoitteet nostaa tutkimuksellista profiiliaan herättää monia kysymyksiä. Yksi keskeisimmistä on instituutin rooli toisaalta tutkimusta ja opetusta koordinoivana keskuk- sena, toisaalta tutkimusta tekevänä laitoksena. Tämä seikka tulee esille monissa vastauksissa, joita saatiin selvityksen teon yhteydessä. Sekä yliopistot että yksittäiset tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että instituutin koordinaatiofunktio on jäänyt taka-alalle ja sen tilalle on tullut itsenäisen tutkimuslaitoksen rooli. Myös instituutin uusi strategia vahvistaa tällaista nä- kemystä. Eräät tutkijat toteavat katkeransävyisesti, että kun heidän alkuperäinen toiveensa oli saada instituutilta tukea heidän etsiessään rahoitusta omille tutkimushankkeilleen, nyt instituutti onkin kilpailemassa samoista tutkimusrahoista heidän kanssaan. Myös yliopis- tojen kommenteissa on samanlaista henkeä: vaikka monissa Suomen yliopistoissa tehdään merkittävää Venäjä-tutkimusta, Aleksanteri-instituutti haluaa esiintyä vain omissa nimis- sään. Useista yliopistojen kommenteista heijastuu pettymys juuri koordinaatioroolin vähäi- syyteen. Taustalla saattaa tietysti olla myös epärealistisia odotuksia sekä passiivisuutta niiden tahojen puolelta, joita pitäisi koordinoida. Joka tapauksessa myös instituutin kotisivut hei- jastavat tavoitetta julkituoda mahdollisimman laajasti vain omaa toimintaa. Kotisivuilta ei voi saada sellaista käsitystä, että kyseessä olisi laitos, jonka tehtävänä on markkinoida Suo- messa tehtävää Venäjä-tutkimusta kokonaisuudessaan. Samaan aikaan useissa kommenteissa kiitetään Aleksanteri-instituuttia siitä, että se on lyhyessä ajassa saanut paljon näkyvää aikaiseksi. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Har- va uusi laitos, joka toimii suhteellisen pienellä budjettirahoituksella, on näin nopeasti saa- nut näin merkittävän aseman. Toimiminen pelkkänä koordinaatioyksikkönä ei olisi tuonut sellaista uskottavuutta, jota vaikuttavuus niin yhteiskunnassa kuin tutkimusmaailmassakin edellyttää. Tutkimuksen painopistealueet saivat tutkijakommenteissa paljon mainintoja, tosin hyvin ristiriitaisia. Eräät moittivat instituuttia siitä, että se keskittyy vain yhteiskuntatieteisiin ja taloustieteisiin ja unohtaa humanistiset alat, toiset taas valittivat taloustieteellisen tutkimuk- sen vähäisyyttä. Moitteita tuli siitä, että ”keskitytään vain pehmeisiin yhteiskuntatieteisiin”, jolloin ”kovat” alat – oikeustiede, taloustiede, puhumattakaan tekniikasta – jäävät paitsioon. Erilaiset kannanotot johtuvat osittain erilaisesta tulkinnasta siitä, mitä yhteiskuntatieteet ovat: suppeasti ajateltuna niihin kuuluu yhteiskuntatieteellisissä (valtiotieteellisissä) tiede- kunnissa tehtävä tutkimus, laajemman Suomen Akatemian käyttämän luokittelun mukaan ne kattavat muitakin aloja, jolloin muun muassa taloustieteet kuuluvat niihin. Luonnon- 59 tieteilijät puolestaan toteavat yksikantaa, etteivät he hyödy instituutista mitenkään. Koko instituutin olemassaoloajan keskustelua on herättänyt sen maantieteellinen profiili eli: onko toimintapiirinä vain Venäjä vai kuuluvatko siihen muutkin entisen Itä-Euroo- pan maat. Edellä mainitun IKEBB-opintokokonaisuuden perustaminen antaa ymmärtää, että instituutin ohjelmaan sisältyvät edelleen myös itäisen Keski-Euroopan maat. Helsingin yliopistoon on vuonna 2003 perustettu Eurooppa-tutkimuksen verkosto, joka toimii eri tieteenalojen tutkijoiden yhteistyöfoorumina. Sillä on jonkin verran myös kilpailtavaa tutki- musrahaa. Verkoston piirissä rahoitetaan muun muassa hanketta Cultural Europe beyond the European Union, joka kohdistuu maantieteellisesti juuri IKEBB:n alueelle. Eurooppa-ver- koston toiminta kannattaa ottaa huomioon, kun pohditaan Aleksanteri-instituutin maan- tieteellistä profiilia. Seuraavassa tarkastellaan joitakin Aleksanteri-instituutin keskeisiä toimintamuotoja erikseen. Maisterikoulu on 13 suomalaisen yliopiston yhteinen koulutusohjelma, josta valmistuu Venäjän ja Itä-Euroopan asiantuntijoita toimimaan hallinnossa, yrityksissä tai tutkijoina. Opiskelijat kirjoittavat pro gradu -tutkielman omassa pääaineessaan, mutta he voivat valita opintoja eri yliopistoista. Instituutti kokoaa koulutusohjelman, järjestää gradusemi- naareja, tutkijavierailuja ja verkko-opetusta sekä tarjoaa mahdollisuuden tutkijavaihtoon. Maisterikoulun toimintaan ottavat osaa Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Lapin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vaasan yliopistot, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Hel- singin ja Turun kauppakorkeakoulut sekä Åbo Akademi. Maisterikoulun sisäänottomää- rät ovat vaihdelleet vuosittain. Aloitusvuonna 1998 sisään otettiin 80 opiskelijaa. Vuosien 2001–2006 välillä sisäänotto on vaihdellut 25:n ja 33:n välillä. Kiitosta palautteessa saa monipuolinen opetustarjonta ja viikon mittainen internaattityyppinen kesäkoulu. Hyviä tuloksia nähdään gradunohjauksessa, joskin myös ongelmia ”oman” ohjaajan neuvojen ja maisterikoulun ohjauksen yhteensovittamisessa. Opiskelijamäärät maisterikoulussa ovat jakautuneet seuraavasti: HY 98, JY 51, TaY 40, TY 29, JoY 21, TuKKK 15, HSE 14, OY 14, VY 14, LY 12, KY 10, LTY 8, ÅA 3. Kuten luvut osoittavat, opiskelijat jakautuvat varsin tasaisesti ympäri Suomea: määrät myötäilevät melko tarkkaan yliopistojen omaa oppiainetarjontaa ja kokoeroja. Maantieteellinen hajanai- suus tuo kuitenkin ongelmia opetuksen järjestämisessä. Pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Tampereen seuduilla on noin 60 % opiskelijoista. Näin myös opetustarjonta on keskittynyt Etelä-Suomeen. Jos käytetään Suomen Akatemian käyttämää tieteenalajakaumaa, maisteri- koulun opiskelijat jakaantuvat melko tasan yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden kesken. Yksittäisiä opiskelijoita on ollut ympäristötieteistä, hoitotieteestä ja tekniikan alal- ta. Joissakin tutkijoilta tulleissa kommenteissa ihmetellään sitä, että kaikki maisterikoulun opiskelijat eivät osaa venäjää. Vaikka venäjän kielen taito on katsottu hakuvaiheessa eduksi, joukossa on myös kieltä taitamattomia, erityisesti mainituilla erityisalueilla sekä taloustie- teissä. Aleksanteri-instituutti koordinoi valtakunnallista Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tutkijakoulua. Tutkijakoulu on lähtökohtaisesti monitieteinen. Se toimii lähinnä humanisti- silla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla. 60 Taulukko 3. Tutkijakoulun rahoituskuukausien jakautuminen yliopistoittain (%). 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 HY 69 59 63 51 52 44 50 48 62 TY 10 8 6 7 9 10 10 4 TaY 10 10 13 13 12 19 20 28 12 JoY 15 3 17 16 19 20 14 15 JyY 2 6 VY 10 8 8 OY 8 5 LY 6 6 LTY 6 2 TuKK 4 3 Helsingin yliopiston tutkijat ovat selvästi suurin tutkijakoulun rahoituskuukausien saa- jaryhmä. Heidän osuutensa tukikuukausista on useimpina vuosina ylittänyt 50 %. Myös Tampereen ja Joensuun yliopistojen tutkijat ovat rahoituksensaajina melko hyvin edustet- tuina – nämä kolme yliopistoa muodostavat useimpina vuosina noin 80–90% kaikista ra- hoituksen saajista. Mainittujen yliopistojen ohella ovat Turun yliopiston tutkijat saaneet rahoitusta lähes joka vuosi, joskin heidän osuutensa rahoituskuukausista on pienempi kuin kolmen suurimman. Muiden yliopistojen tutkijoiden saama tuki on melko hajanaista ja se muodostaa vuosittain vain joitakin prosentteja kaikista rahoituskuukausista. Taulukko 4. Tutkijakoulun rahoituskuukausien jakautuminen aloittain (%). 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 yht. 31 32 38 31 50 63 74 86 68 hum. 31 37 31 36 24 19 20 14 27 teol. 10 8 4 4 9 6 6 talous. 28 15 12 13 11 8 m-luo 8 8 17 11 kasv. 8 4 Yleisesti voidaan todeta, että alusta asti eniten rahoituskuukausia ovat tutkijakoulussa saa- neet humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ala (kun käytetään tiedekuntaluokittelua). Niiden yhteenlaskettu osuus oli alussa yli 60 % ja se on viime aikoina vielä noussut siten, että vuonna 2005 mainitut alat olivat ainoita rahoitettavia aloja. Taloustieteelliselle tutki- mukselle osoitettuja tukikuukausia oli aluksi suunnilleen saman verran kuin humanistiselle ja yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle, mutta sen osuus on alun jälkeen laskenut melko systemaattisesti. Jos ristiintaulukoidaan yliopistot ja tieteenalat, paljastuu selkeä trendi eri- tyisesti viime vuosina: yhteiskuntatieteelliset jatkokoulutettavat ovat olleet voittopuolisesti Helsingin ja Tampereen yliopistoista, humanistiset puolestaan Joensuun yliopistosta. Tutkijakoulu on tuonut suomalaiseen Venäjä-tutkimukseen lisäresursseja ja nostanut omalta osaltaan jatkokoulutuksen tasoa tarjoamalla erilaista kurssitoimintaa ja ohjaus- ta. Kokonaisuudessaan tutkijakoulun toiminta on hyvin instituuttikeskeistä. Toisin kuin 61 muissa valtakunnallisissa tutkijakouluissa, jatko-opiskelijat työskentelevät myös fyysisesti keskitetysti. Tästä on se etu, että mahdollisuus synergiaan kasvaa – syntyy todellinen tie- deyhteisö. Haittana on puolestaan yhteyden höllentyminen kotiyliopistoon erityisesti silloin kuin se ei sijaitse Helsingissä. Tutkijakoulun toiminta eroaa muista valtakunnallisesti toimivista tutkijakouluista myös siinä, että johtoryhmällä on keskeinen rooli. Paitsi että se valitsee opiskelijat, sen jäsenten oletetaan antavat opetusta ja ohjausta. Tämä on herättänyt tutkijoissa mielikuvia siitä, että tällä järjestelyllä on vaikutusta myös opiskelijoiden valintaan. Edellä kuvattu tieteenalojen jakautuminen yliopistoittain vahvistaa tällaista näkemystä. Useissa valtakunnallisissa tutki- jakouluissa ohjausta antaa laaja asiantuntijapooli, jossa voivat olla mukana käytännöllisesti katsoen alan kaikki suomalaiset asiantuntijat. On myös käytäntöjä, joissa koko ohjaajapooli osallistuu jatko-opiskelijoiden valintaan. Monissa suomalaisissa tutkijakoulussa sen vetäjä vaihtuu määräajoin. Tässäkin tapauksessa tulisi pohtia, tuleeko tutkijakoulun johtajan olla aina Aleksanteri-instituutin johtaja. Juuri tutkijakoulut muodostavat usein foorumin, joka palvelee laajemminkin alan suomalaista yhteistyötä. Aleksanteri-instituutin tutkijakoulussa tämä funktio ei toteudu. Instituutilla ei ole muutakaan kaikkia suomalaisia Venäjä-tutkijoita yhdistävää foorumia. Tutkijakoulussa olleet opiskelijat pääosin kiittävät sen toimintaa. Kiitosta saa muun mu- assa poikkitieteellisyys; tosin on myös kommentteja, joiden mukaan näin ”heterogeenistä joukkoa on vaikea mielekkäästi kouluttaa yhtenä joukkona”. Esitetään myös pelkoja siitä, rapauttaako tieteidenvälisyys kunkin tieteenalan perusosaamista – kysymys, joka esitetään kaikkialla missä harrastetaan tieteidenvälisyyttä. Tutkijakoulun toimintaan on viime vuosina otettu mukaan myös muunlaisella rahoi- tuksella toimivia jatko-opiskelijoita, joiden määrä on tällä hetkellä 57. Tällainen kehitys on oikeansuuntainen, koska täten tutkijakoulun tarjonnasta pääsee nauttimaan suurempi joukko opiskelijoita. Aleksanteri-instituutin alaisuudessa toimiva Kikimora Publications -kustantamo julkaisee yhteiskunnallista ja humanistista Venäjää ja Itä-Eurooppaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta englannin, suomen ja venäjän kielillä. Kikimoran A-sarjassa ilmestyy väitöskirjoja, B-sarjas- sa muita tutkimuksia ja kokoomateoksia. Uudessa Aleksanteri-sarjassa ilmestyy tieteellisten seminaarien koosteita ja oppikirjoja. Julkaisutoiminta on saavuttamassa vakiintuneet muo- dot ja arvostetun aseman. Instituutin toiminnassa tietopalvelulla on keskeinen rooli. Siinä yhdistyvät toisaalta val- takunnallinen (ja kansainvälinen) ulottuvuus, toisaalta tarve jakaa Venäjä-tietoutta laajem- malle käyttäjäkunnalle. Tätä tarkoitusta varten on avattu uusi portaali RUSSIAinfo. Sen piiriin on koottu erilaista Venäjään liittyvää tietoutta seuraavilta aloilta: julkinen hallinto, politiikka, talous, sosiaali- ja terveysala, koulutus ja tutkimus, kulttuuri, kansalaisyhteiskunta ja ympäristö. Kohderyhmänä ovat opiskelijat, toimittajat, päättäjät ja suuri yleisö, eivät siis niinkään Venäjä-tutkijat, joilla on jo käytössään omat tiedonsaantikanavansa. RUSSIAinfon laadinnassa hyödynnetään eri puolella Suomea tuotettua Venäjä-tietoutta. Kuten kaikkien uusien informaatiokanavien, myös RUSSIAinfon ongelmana on heikko tunnettuus. Myös käyttöliittymässä on vielä kehittämistä. Sinänsä tällaiselle portaalille olisi paljon käyttöä. Tie- topalveluihin liittyvä toiminto on myös Aleksanteri-lista, informaatio- ja keskustelukanava Venäjä-tutkijoille. Aleksanteri-listalla on erittäin laaja levikki, 790 vastaanottajaa. Aleksanteri-instituutti järjestää vuosittain joko yksin tai yhteistyössä muiden kanssa kymmenittäin erilaisia yleisötapahtumia. Ne vaihtelevat pienistä teemaseminaareista laajaan Aleksanteri-konferenssiin. Seminaarit ja symposiot saavat tutkija- ja yliopistopalautteessa enemmän positiivista palautetta kuin mikään muu toimintamuoto. 62 23 Tiedot perustuvat osittain Ilkka Huovion opetusministeriölle tekemään selvitykseen. Aleksanteri-instituutilla on omien tutkijoiden, opiskelijoiden ja henkilökunnan käyt- töön tarkoitettu kirjasto. Sen sisältää jonkin verran yli 1000 kirjaa ja vähän yli 50 jatkuvasti saatavaa lehteä. Hankintabudjetti on noin 10 000 euroa vuosittain.23 Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Aleksanteri-instituutti on lyhyessä ajassa pystynyt vakiinnuttamaan asemansa keskeisenä Venäjä-osaamisen keskuksena. Sen on saanut paljon näkyvyyttä mediassa, minkä ansiosta Venäjään liittyvät kysymykset ovat nousseet laajemminkin yleiseen keskusteluun. Valtakun- nallisessa koordinaatioroolissaan instituutti on kuitenkin onnistunut selvästi huonommin. Eräissä tutkijakommenteissa tosin todetaan, että koordinaatio on turhaa ja jopa haitallista. Joka tapauksessa instituuttia ei koeta yhteisten etujen ajajaksi vaan voimakkaaksi itsenäiseksi toimijaksi, joka kilpailee muiden kanssa rahoituksesta. Olisi kuitenkin väärin väittää, että instituutti olisi epäonnistunut valtakunnallisessa teh- tävässään. Maisterikoulu, tutkijakoulu, informaatiopalvelut (RUSSIAinfo), seminaari- ja yleisötilaisuustoiminta ovat valtakunnallisia toimintoja, joita kehittämällä myös tämä rooli tulee paremmin esiin. Instituutti ei voi unohtaa valtakunnallisia tehtäviään, vaan niiden tulee olla olennainen osa sen toimintastrategiaa jatkossakin. Tieteenalasuuntautuneisuudessa ja tutkimusaiheiden valinnassa instituutti joutuu tasapai- noilemaan kahden tavoitteen välillä: toisaalta sen tulisi olla mahdollisimman avoin kaikille tutkimusaiheille, toisaalta sen pitäisi profiloitua tiettyihin teemoihin, joissa sillä on mah- dollista kehittyä kansainvälisesti merkittävästi tekijäksi. Kymmenvuotinen kokemus on osoittanut, että taloustieteissä instituutti tuskin voi saavuttaa näkyvää asemaa. Niillä aloilla on muita merkittäviä suomalaisia toimijoita (kauppakorkeakoulut, LTY, Suomen Pankin siirtymätalouden tutkimusyksikkö), joilla on jo vakiintunut asema Suomessa ja kansainvä- lisestikin sekä myös toimivat suhteet elinkeinoelämään. Ne tuskin tarvitsevat yläpuolelleen koordinaattoria. Venäjän politiikan tutkimus puolestaan vahvistunee, ulkopoliittisen instituutin uudel- leenjärjestelyn myötä. Tämän alan asiantuntemuksessa Aleksanteri-instituutin tuskin kan- nattaa kilpailla sen kanssa. Varsinaista luonnontieteellistä tutkimusta ei myöskään ole mie- lekästä sisällyttää instituutin ohjelmaan. Instituutin tutkimustematiikan ytimen tulisi muodostaa venäläistä yhteiskuntaa eri tieteenalojen näkökulmista tarkasteleva tutkimus. Sen piiriin kuuluisi siis kaikki mikä vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ja kaikki mikä heijastaa yhteiskunnallista kehitystä eli muun muassa: hallinnolliset prosessit, media, kieli, kirjallisuus ja muu kulttuuri, sosiaaliset olot, lainsäädäntö, työelämä, koululaitos, kansalaisjärjestötoiminta, uskonnot. Ehdotettu tutkimusaiheiden lista ei poikkea paljoa siitä, mikä instituutin profiili on nyt, mutta se sisältää tämän ohella myös uusia teemoja. Instituutin toiminnan maantieteellinen profiili heijastaa enemmän historiaa kuin nykypäi- vää ja tulevaisuutta. Takana ovat kuitenkin käytännön syyt: Venäjän kylkiäisenä tutkitaan - - 63 myös muita entisen Itä-Euroopan maiden yhteiskuntia sen vuoksi, että niiden tutkimusta ei meillä muuten olisi ollenkaan. Instituutilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia olla näiden maiden tutkimuksessa relevantti toimija. Ratkaisuna tulisi olla oman tutkimuksellisen profiilin rajaaminen Venäjään (tai nykyiseen Itä-Eurooppaan, johon voidaan laskea kuuluvaksi myös Ukraina ja Valko-Venäjä; myös IVY-maat laajemmin voisivat tulla kysymykseen). Muita ehdotuksia: Instituutin toiminta on organisoitu selkeän tehtäväjaon perusteella, mikä on sinänsä on hyvää hallintokulttuuria. Tästä on kuitenkin seurauksena se, että jokaista toimintamuotoa varten on oma hallintovakanssi, mistä puolestaan on seurauksena se, että hallinto- ja suunnitteluhenkilöstöä on kokonaisuudessaan runsaasti. Määräaikaisia tutkijavirkoja tulisi perustaa lisää. Niissä väliaikaisesti työskentelevät muiden laitosten tutkijat muodostavat hyvän linkin instituutin ja muiden laitosten välille. Akatemiatutkijatasoisten ja muiden senioritutkijoiden kohdalla tulisi harkita myös määräaikaisia jaettuja vakansseja eri laitosten kanssa. Nyt kun tutkijavakanssit vakiintuvat, tulisi pohtia millä menettelyllä ne täytetään (mahdolliset ulkopuoliset arviot, vrt. esim. Tutkijakollegium ja Biotekniikan instituutti). Täyttöprosessi on tärkeä viroissa toimivien statuksen kannalta. Suosittua seminaari- ja konferenssitoimintaa tulee jatkaa. On harkittava tilaisuuksien järjestämistä myös Helsingin ulkopuolella tai niiden videoimista. RUSSIAinfoa tulee kehittää kohderyhmää fokusoimalla ja käyttäjien tarpeita kartoittamalla. Maisterikoulua tulee jatkaa. Maisterikoululaisille tulisi järjestää mahdollisuus opiskelujaksoon Venäjällä. Maisterikoulun toimintamallia tulisi pohtia uuden tutkinnon valossa. Tutkijakoulu tulisi jakautua kahtia: toisaalta Venäjään, toisaalta läntisen Keski-Euroopan maihin suuntautuvaan tutkimukseen. Niillä voisi olla osittain yhteistä toimintaa. Tutkijakoulun toimintaa tulisi demokratisoida siten, että käytössä olisi laaja ohjaajapooli, joka osallistuu myös uusien jatko-opiskelijoiden valintaan. Hyvin toimivan Aleksanteri-listan hyödyntämistä tulee edelleen tehostaa pohtimalla erilaisten alalistojen mahdollisuutta: avoimet työpaikat, seminaarit jne. Käsikirjaston rooli ja laajuus tulisi miettiä uudestaan nyt kun instituutti on siirtynyt Kansalliskirjaston ja sen sisältämän Slaavilaisen kirjaston viereen. Instituutin johtokunnan rooli tulisi pohtia uudelleen: ketä sen varsinaisesti tulisi edustaa – yliopiston hallintoa, eri yliopistoja, suomalaisia Venäjä-tutkijoita laajasti. Onko ylipäätään tarkoitus, että se vain siunaa instituutin johtajan ajatukset vai tulisiko sen olla aktiivinen toiminnan profiloija? Yllä olevat kommentit koskevat Aleksanteri-instituutin nykyisiä toimintamuotoja. Sen lisäksi tulisi pohtia, voisiko instituutilla olla muitakin tehtäviä. Erityisesti tulevat mieleen - - - - - - - - - - - 64 edellä mainitut ongelmat koskien tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien välistä vuorovaikutus- ta Venäjä-osaamisen kentässä. Aleksanteri-instituutin neuvottelukunta voisi olla sellainen elin, jossa nämä asiat ovat esillä. Nykyisellään se on kuitenkin enemmän seremoniallinen ja informaation jakamiseen keskittyvä elin eikä siis sellaisenaan sovi foorumiksi keskuste- lulle suomalaisen Venäjä-osaamisen laaja-alaisesta kehittämisestä. Kokemus eri yliopistoista ja muistakin organisaatioista osoittaa, että erilaisista vaikuttajista kootut neuvottelukunnat eivät ole tehokkaita kehittämisen välineitä, jos ne ovat vain keskustelukerhoja ilman suoraa vaikuttamisen mahdollisuutta. Aleksanteri-instituutin ongelmana on myös se, että sillä ei yhteiskunnallisesta näkyvyydestään huolimatta ole kovin suurta uskottavuutta elinkeinoelä- mää lähellä olevissa piireissä. Suomesta oikeastaan vielä puuttuu eräänlainen Venäjä-foorumi, joka kokoaisi erilaisia toimijoita yhteen. Sen hallituksessa voisi olla edustajia muun muassa seuraavilta tahoilta: Aleksanteri-instituutti yliopistojen venäjän laitokset kauppakorkeakoulut teknilliset korkeakoulut (esim. Lappeenrannan teknillinen yliopisto) Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos Suomen Akatemia Tekes CIMO ETLA Suomalais-Venäläisen kauppakamari Sitra (jos se jatkaa Venäjä-aktiviteettejaan) Venäjän kauppaa tekevien yritysten edustaja Suomen Moskovan suurlähettiläs Foorumilla olisi mahdollisimman kevyt hallinto: määräaikainen johtaja ja pieni sihteeristö- tyyppinen esikunta hieman samaan tapaan kuin Valtion tiede- ja teknologianeuvostolla. Itse toimintamallin pitäisi perustua luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Foorumin hallitus olisi itsessään tärkeä tiedonkulun väline, jolla kuitenkin olisi myös konkreettisia tehtäviä. Se olisi erilaisten toimintojen rahoittaja. Edellä esitetyt toiminta- mallit (Venäjä-tiedon messut, vuosikirjat)24 ja kymmenet muut vielä julkilausumattomat ideat voisivat saada rahoitusta foorumilta. Rahoitus olisi aina kilpailtua ja määräaikaista. Esimerkiksi messut voisivat saada tukea aluksi kolmeksi vuodeksi, jonka jälkeen toiminta arvioidaan ja messujen järjestäminen kilpailutetaan uudestaan. Rahoitusta voisivat saada erilaiset hankkeet, jotka edistävät suomalaisen Venäjä-osaamisen hyödynnettävyyttä ja eri osapuolten välistä synergiaa. Varsinaista tutkimusta tai innovaatiotoimintaa ei rahoitettaisi, koska sitä varten ovat olemassa toiset rahoittajaorganisaatiot (Suomen Akatemia ja Tekes). Tukemisen kohteena voisivat olla myös Venäjä-tutkimuksen ja -osaamisen infrastruktuu- rit, mutta niihinkin pätisi sama sääntö: aineistojen käyttöaste ja hyödyllisyys arvioitaisiin määräajoin. - - - - - - - - - - - - - 24 Sekä messut että vuosikirja ovat tuotteita puhtaasti kaupallisilla aloilla. Sen vuoksi tarkoitus ei ole luonnollises- tikaan rahoittaa niitä kokonaan. Tällaisiä kunnianhimoisia ja tärkeitä hankkeita ei voida kuitenkaan luoda puhtaasti kaupalliselta pohjalta, vaan niille tarvitaan ainankin alkuvaiheessa jokin ulkopuolinen tukija. 65 Kaiken kaikkiaan Venäjä-foorumin tavoitteet ovat pitkälti samanlaisia kuin Johdannossa mainituilla strategisen huippuosaamisen keskittymillä (CSTI = Strategic Centres of Science, Technology and Innovation)25. Niitä koskevassa esityksessä lähdetään siitä, että keskitty- mät olisivat megaluokan yhteenliittymiä, jotka perustuvat yliopistojen, tutkimuslaitosten ja teollisuuden läheiseen yhteistyöhön. Budjetiksi on kaavailtu 50–100 miljoonaa euroa per CSTI. Tämän kokoluokan yhteenliittymien rakentaminen kestää vuosia. Tuloksia voidaan odottaa vasta ehkä kymmenen-viidentoista vuoden päästä. Riskit ovat myös suuret, koska saattaa käydä niin, että tehty arvio alan tärkeydestä osoittautuukin muutaman vuoden ku- luttua vääräksi. Riskejä tietysti täytyy ottaa, kun tavoitellaan globaalia menestystä. Tiede- ja teknologianeuvoston teettämässä raportissa mainitaan, että kaikkien keskittymien ei tarvitse perustua samanlaiseen konseptiin. Oikeastaan yllä hahmoteltu Suomen Venäjä-foorumi on tietynlainen mini-CSTI, joka ei olisi pienikokoinen merkitykseltään, vaan budjetiltaan. Sen toimintamalli olisi tehokas (value for money), vähäriskinen ja vaikutuksiltaan merkittävä. Se olisi myös jatkuvan arvioinnin kohteena. Suomen Venäjä-foorumi toimisi Suomen kannal- ta strategisesti tärkeällä alalla – mikä on yksi CSTI-koseptin kriteereistä. Tästä syystä yksi vaihtoehto Venäjä-foorumin rahoitukselle olisivat kyseiseen osaamiskeskittymäkonseptiin varatut lisämäärärahat. Tämän selvityksen tiivistelmässä pohditaan myös muita keinoja ra- hoituksen järjestämiseksi. 25 Kts. Kilpailukykyiset tieteen ja teknologian huippuosaamisen keskittymät, 15.6.2006. 66 7 Cross-Border University Tämän selvityksen toimeksiannossa mainitaan erikseen myös Cross-Border University. The Finnish-Russian Cross-Border University CBU™ on suomalais-venäläinen pro- jekti, jossa suomalaiset ja venäläiset yliopistot tarjoavat yhteistyössä eri opintoalojen maiste- riohjelmia. CBU:n tavoite on maisteriohjelmien avulla lisätä yhteistyötä suomalaisten ja venäläisten yliopistojen välillä. Yksi päämääristä on kasvattaa työ- ja liike-elämän osaamista ja asiantuntemusta molemmin puolin rajaa. CBU:n maisteriohjelmat ovat Bolognan sopi- muksen mukaisia ja niiden tarkoitus on toteuttaa osaltaan yhteiseurooppalaista tavoitetta parantaa korkean asteen koulutuksen tasoa tekemällä yhteistyötä eri Euroopan yliopistojen välillä. CBU:n pidemmän tähtäyksen tavoitteena on kahden maan yliopistojen asiantunte- muksen yhdistämisen avulla luoda korkeatasoisia maisteriohjelmia, joilla on kansainvälistä kiinnostavuutta ja vetovoimaa. Samalla suomalaiset maisteriohjelmat saisivat lisäarvoa kan- sainvälisiä markkinoita ajatellen. Ulkomaalaisia opiskelijoita tunnetusti houkuttaa kohteen valinnassa laadun lisäksi eksotiikka. Suomesta ja Venäjältä saadun kaksoistutkinnon usko- taan houkuttelevan muista maista tulevia opiskelijoita enemmän kuin vain suomalainen tutkinto – ainakin jos opiskelijalla on tarkoitus valmistua sellaisiin ammatillisiin tehtäviin, joissa kontaktit Venäjälle ovat tärkeässä asemassa. CBU:n maisteriohjelmissa on tarjolla kuusi opetusalaa (vastuuyliopisto sulkeissa): kauppa ja hallinto (Lappeenrannan teknillinen yliopisto) metsätalous ja ympäristötekniikka (Joensuun yliopisto) historia (Helsingin yliopisto) informaatioteknologia (Lappeenrannan teknillinen yliopisto) kansainväliset suhteet (Tampereen yliopisto) kansanterveys (Kuopion yliopisto) Vastuussa olevan yliopiston ohella alan opetuksesta huolehtivat ne projektin yliopistot, joil- la on alan erityisosaamista. Venäläisistä yliopistoista mukana ovat Pietarin ja Petroskoin valtionyliopistot, Pietarin teknillinen valtionyliopisto sekä Pietarin eurooppalainen yliopis- to. Osa kaksivuotisista opinnoista suoritetaan kotiyliopistossa, osa toisen maan yhteistyö- yliopistossa. Työskentelykieli on englanti, mutta opintoihin liittyy myös Suomen ja Venäjän - - - - - - 67 kielen- ja kulttuurintuntemusta. Opetuksessa ja opiskelussa käytetään erilaisia metodeja ku- ten verkkokursseja, kielen intensiivikursseja ja opettajavaihtoa. CBU-yhteistyö alkoi vuonna 2004. Syksyllä 2007 starttaavat ensimmäiset 120 opintopis- teen laajuiset maisteriohjelmat, joihin voivat hakeutua kandidaatin tutkinnon suorittaneet opiskelijat. CBU:n ohjelmat vastaavat tarpeeseen tuottaa Suomeen Venäjän-spesialisteja ja Venäjälle Suomi- ja EU-asiantuntijoita. Tavoitteena on perehdyttää maisteriohjelmien opis- kelijat paitsi oman maansa, myös naapurimaan tilanteeseen ja maiden välisiin suhteisiin. CBU:n hallinto käsittää kolme tasoa. Council vastaa projektin tieteellisestä sisällöstä, Working Group järjestelyistä ja Development Unit hallinnosta. Council ja Working Group koostuvat suomalaisten ja venäläisten partneriyliopistojen edustajista, edellinen rehtorita- soisista, jälkimmäinen etupäässä kansainvälisten yksiköiden johtajista. Development Unit on suomalaisten osapuolten päättävä elin. Sen jäsenet ovat osin samoja kuin Councilissa. Projektin suunnitteluvastuu on ollut Joensuun yliopistolla, jossa toimii myös CBU:n itsenäi- nen yksikkö. Projektin pääasialliset rahoittajat Suomessa ovat ulkoministeriö (lähialueyh- teistyömäärärahat) ja opetusministeriön “Finland, Russia and International Co-operation 2003–2007” -ohjelma. Projektin johdossa on ollut vuoden 2006 loppuun Arto Luukkanen ja vuoden 2007 alusta Liisa Tahvanainen. Saaduissa kommenteissa CBU:sta annettiin ristiriitaisia arvioita. Konseptia pidettiin sinänsä hyvänä, mutta projektin valmistelu koettiin tuskallisen hitaaksi ja poukkoilevaksi – erityisesti Suomen puolella. Turhaa työtä tuli tehtyä, kun yhteistyö suomalaisten toimi- joiden kanssa oli kitkaista. Jotkut kommentoijat olivat sitä mieltä, että samoihin tuloksiin päästäisiin yksikertaisemmilla bilateraalisilla järjestelyillä yhteistutkintojen (joint degrees) pohjalta. Ihmetystä herätti pilottivaiheen aloitus näin monella ohjelmalla, toisaalta aihe- piireistä puuttuvat tällaiseen työskentelyyn hyvin istuvat teemat kuten kulttuurienvälinen viestintä. Vaikuttaa siltä, että ne alat, joilla on ollut jo aikaisempaa yhteistyötä, ovat pysty- neet etenemään suunnittelussa varsin ripeästi, mutta täysin uusien kontaktien luominen on vienyt paljon aikaa. Kun arvioidaan hankkeen valmisteluprosessia on syytä pitää mielessä, että tämäntapai- sen konsortion rakentaminen ei ole helppoa varsinkaan juuri nyt, kun kummassakin maassa yliopiston tutkintojärjestelmä on muutosvaiheessa. Kovin houkuttelevaa kuvaa hankkeesta ei kuitenkaan anna se, että vuoden 2007 alussa kotisivulta hakutietoja etsivä löysi Admissi- on-kohdasta tekstin ”First call for applications will be announced in autumn 2006”. Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Cross-border University -konsepti on kokonaisuudessaan erinomainen yritys hyödyntää Ve- näjän läheisyyttä koulutustarjonnassa. Jos tässä onnistutaan, saadaan kummallekin puolel- le rajaa naapurimaahan tutustuneita asiantuntijoita eri aloille. Tämän lisäksi suunnitellun kaltainen englanninkielinen koulutuspaketti voisi olla yksi keino kansainvälistää suoma- laista yliopistokoulutusta laajemminkin. Jos opetus on korkeatasoista ja markkinointi on- nistuu, tästä olisi (olisi CBU:sta) mahdollista luoda kansainvälisesti tunnettu koulutusalan tuotemerkki. Tähän onkin jo varauduttu hankkimalla nimelle ™-merkintä. Koulutusalalla maineen ja houkuttavuuden luominen kestää kuitenkin vuosia. Sen vuoksi rahoittajilla on edessään ongelma: niukalla rahoituksella tuskin on mahdollista saavuttaa mitään, kunnon rahoitukselle puolestaan ei ole paljoakaan näyttöön perustuvia syitä, ainoa mihin nojata on usko konseptin toimivuuteen. Rahoituksen lopettaminen tuntuisi oudolta ennen kuin on kunnolla testattu, saadaanko CBU kunnolla toimimaan vai ei. Vaikka konseptin suunnitte- 68 lussa on ollut ongelmia, toimintaa tulisi jatkaa määrätietoisesti. Varsinaisen arvioinnin aika on vasta kun pari-kolme maisteriohjelmallista opiskelijoita on valmistunut eli neljän- viiden vuoden kuluttua. Keskustelua on herättänyt myös se, kenelle hankkeen koordinointivastuu jatkossa annet- taisiin. Vaihtoehtoja ovat ainakin seuraavat: Joensuun yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Aleksanteri-instituutti ja CIMO. Joensuun yliopisto ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto ovat aktiivisesti mukana hankkeessa. Kummankin yliopiston strategiassa Venäjällä on keskeinen asema. Joensuun etuna on monialaisuus ja suunnitteluvaiheen koordinaatios- ta saatu kokemus, Lappeenrannan etuna puolestaan kahden ohjelman koordinaatiovastuu sekä maantieteellinen sijainti eri partnereiden keskellä. Aleksanteri-instituuttiin koordinaa- tio sopisi hyvin instituutin yleisen roolin perusteella; CBU tukisi samalla instituutin omaa maisterikoulua. CIMOn puolesta puhuvat puolestaan linkit sen FIRST-ohjelmaan, jonka kanssa CBU on hyvin samansuuntainen hanke. Kaikilla ratkaisuilla on siis omat hyvät puo- lensa. Koordinaatiovastuuta ei varmaankaan kannata vaihtaa nyt kun tilanne on kriittinen ensimmäisen varsinaisen toimintavuoden suhteen. Kun toiminta saadaan käyntiin, Ope- tusministeriö voisi harkita tarjousten pyytämistä mahdollisilta koordinoijilta. Oli ratkaisu mikä tahansa, hanke voi onnistua vain jos suomalaiset osapuolet kykenevät aitoon yhteistyöhön. Pohjan koko hankkeelle luo kussakin yliopistossa annettava opetus ja siihen liittyvät oheis- toiminnot. Keskeistä on myös ohjelmien markkinointi. Tässä yhteydessä on mainittava myös toisesta hankkeesta, joka kantaa nimeä Finnish- Russian Barents Cross Border University. Siinä ovat mukana Suomesta Oulun ja Lapin yliopis- tot, Luoteis-Venäjältä on mukana kahdeksan yliopistoa. Hankkeen tarkoitus on perustaa neljä maisteriohjelmaa sosiaalityön, ympäristötekniikan, informaatiotekniikan sekä sirkum- polaariseen terveyden ja hyvinvoinnin alueille. Barents-hanke toimii rahoituksellisesti eri pohjalta kuin CBU. Venäläiset yhteistyökumppanit ovat myös eri yliopistoja. On kuitenkin paikallaan, että Barents-hankkeen valmistelussa käytetään hyväksi CBU:n piirissä saatuja ja saatavia kokemuksia. Barents-hanke voi muutenkin toimia Pohjois-Suomen ja Luoteis-Ve- näjän yliopistojen yhteistyön veturina. 69 8 Venäjän kielen opetus Suomalaisen Venäjä-osaamisen kannalta venäjän kielen taito on avainasemassa. Olisi liioi- teltua sanoa, että ilman venäjän kielen taitoa ei voi olla Venäjä-asiantuntija. Maassamme on monia aktiivisia Venäjän kanssa yhteistyötä tekeviä ja Venäjää tuntevia eri alojen ihmisiä, jotka eivät osaa venäjää. Kielitaito on kuitenkin avain monipuoliseen kanssakäymiseen venä- läisten kanssa. Jos muissa maissa tiedettäisiin, että suomalaisista arviolta noin 2 % – mukaan lukien maassamme asuvat venäläiset – pystyy käyttämään venäjää kommunikaatiovälineenä, Suomen maine Venäjä-asiantuntijana romahtaisi.26 Venäjän kielen taitoa siis tarvitaan. Kielitaito ei ole kuitenkaan yksiselitteinen käsite. Kieli on ennen kaikkea kommunikaatioväline, joka mahdollistaa eriasteisen selviytymisen erityyppisistä viestintätilanteista. Kuten edellä oli puhetta, tämä ei tarkoita vain kieliopin ja sanaston hallintaa, vaan vieraan kulttuurin käyttäytymisnormien ja muunkielisen puhujan mentaliteetin ja tietotaustan tuntemusta.27 Kun puhutaan venäjän kielen taidosta Suomessa, joskus ajatellaan, että asia voidaan hoitaa lisääntyvän venäjänkielisen väestön avulla. Suomen venäläiset ovat tärkeä kieliresurs- si maallemme, mutta venäläisiä tulisi olla kymmenkertainen määrä Suomessa, jotta hei- dän avullaan voitaisiin edes teoriassa hoitaa venäjän kielen taitoisten tarve maassamme. On myös paljon tehtäviä, missä venäjän kielen taidon ohella tarvitaan äidinkielistä suomen kie- len taitoa. Eri kielten osaamisen tarvetta on vaikea yksiselitteisesti selvittää. Tämä käy ilmi myös huhtikuun lopulla 2007 julkaistavasta Kielipoliittisen työryhmän (KIEPO) raportista. Joi- takin arvioida voidaan kuitenkin tehdä. Alla oleva taulukko perustuu Elinkeinoelämän kes- 26 Luku perustuu tehtyyn selvitykseen suomalaisten kielitaidosta vuodelta 1995. Siinä 1 % suomalaisista katsoi omaavansa venäjän kielen taidon ainakin tasolla ”Can cope fairly well in ordinary spoken situations”, mikä oli viisipor- taisen kielitaitoasteikon toiseksi alin taso. Tuon jälkeen venäjää puhuvien syntyperäisten määrä on Suomessa jonkin verran kasvanut, joten 2 % lienee tällä hetkellä lähellä oikeaa oleva arvio (ks. tarkemmin: Sirkku Latomaa & Pirkko Nuolijärvi .The Language Situation in Finland.) 27 Yhdysvalloissa eri kielten opetukseen on aina suhtauduttu hyvin pragmaattisesti. Tärkeiksi arvioituja kieliä ope- tetaan rippumatta siitä, onko kyseessä ystävän vai vihollisen kieli. Hiljattain siellä on käynnistetty National Security Language Initiative (NSLI) -ohjelma, josta vastaavat sikäläisen opetusministeriön lisäksi Department of State, Dept of Defense ja Dept of National Intelligence. Ohjelman pääkohteina ovat arabian, kiinan, hindin, farsin (persian) ja venä- jän kielet, joista käytetään nimitystä ”critical need foreign languages”. Ohjelmaa pyritään toteuttamaan lastentarhasta työelämään. Tavoitteena on opeteltavien kielten ”kommunikatiivien kompetenssi”. Ks. tarkemmin http://exchanges. state.gov/NSLI/fact_sheet.pdf 70 kusliiton jäsentensä keskuudessa tekemään kartoitukseen eri kieltä osaavien työntekijöiden tarpeesta rekrytointitilanteessa. Niitä verrataan tilastolukuihin koulujen kielivalinnoista. Taulukko 5. Työnantajien ilmoittama eri kielen taitosten tarve verrattuna niitä lukeviin opiskelijoihin pe- ruskoulussa ja lukiossa (%). Noin joka kolmannen työntekijän siis toivotaan osaavan venäjää, mutta vain joka viides- kymmenes suomalainen osaa. Ero on räikeä. Kansallinen kielenopetusstrategian tulee luon- nollisesti lähteä laaja-alaisemmasta kielitaidon tarpeen tarkastelusta; se voi perustua jollakin tietyllä hetkellä vallitseviin suhdanteisiin. Venäjä on kuitenkin meidän pysyvä naapurimme ja riippumatta siitä, kuinka hyvät ovat suhteemme siihen tai kuinka hyvin menee Venäjän taloudella, meidän on viisasta osata naapurimme kieltä ja tuntea sen toimintatavat. Lyhyen ajan minimitavoitteena tulisi olla, että ainakin joka kymmenes suomalainen osaisi venäjää, mieluiten joka viides. Se loisi uudenlaista pohjaa Venäjä-yhteistyölle ja antaisi muutenkin uskottavuutta Suomen maineelle Venäjä-osaamisen maana. Venäjän, kuten minkä tahansa kielen, opiskelu pitäisi nähdä tietynlaisena jatkumona, jossa eri tasoilla ja toimijoilla on oma roolinsa: peruskoulu, lukio ja muut keskiasteen op- pilaitokset, korkeakoulut sekä erilaiset aikuisiän opiskelupaikat toisaalta työelämän piirissä (maksulliset kielikoulut, työnantajan järjestämä opetus), toisaalta kansalais- ja työnväen- opistoissa ja kesäyliopistoissa. Jos jokin taso ei toimi, syntyy taitovaje, jota on vaikea korjata muiden tasojen toiminnalla. 8.1 Venäjän kielen asema Suomen koululaitoksessa Minkä tahansa kielen taidon pohja on helpointa hankkia peruskoulussa ja lukiossa tai muis- sa keskiasteen oppilaitoksissa. Tämä pätee erityisesti sellaiseen kieleen kuin venäjä, jota ei juurikaan näe tai kuule tiedustusvälineiden kautta kuten englantia ja osin ruotsia. Venäjän kaltaisen kielen oppiminen nollasta myöhemmällä iällä muun opiskelun tai työn ohella 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 englanti ruotsi saksa venäjä ranska espanja tarve yläaste lukio 71 on toki mahdollista, mutta työlästä. Kouluopetus on avainasemassa erityisesti, kun tavoit- teena on kommunikaation mahdollistava kielitaito, joka liittyy jonkin muun ammatin hallitsemiseen. Vuosikymmenten saatossa venäjän kielen suosiota on yritetty nostaa kouluissa erilaisin kampanjoin. Tulokset ovat olleet laihoja. Vähemmän kiinnostavan maan vaikeaksi koettu kieli ei ole koululaisia innostanut. Erilaiset ryhmäkokoja ja lukion kurssijärjestelmää koske- vat säädökset ovat vähentäneet entisestään mahdollisuuksia saada kokoon riittävän suuria venäjän ryhmiä. Äidinkielisten haaliminen samoihin ryhmiin on joissakin tapauksessa mah- dollistanut ryhmän muodostamisen, mutta samalla hankaloittanut opetusta. Tällä hetkellä venäjän kielen suosio on pohjalukemissa. Voidaan sanoa, että venäjää luetaan Suomen kouluissa täysin marginaalisesti. Peruskoulussa sitä lukee noin prosentti, lukiossa noin kaksi prosenttia oppilaista.28 Lukion osalta tilanne on huonontunut nopeasti: vielä vuonna 2002 vastaava luku oli yli kaksi kertaa suurempi. Lukujen tulkinnassa on myös otettava huomioon, että oppilaiden joukossa on usein myös äidinkielisiä, joten suomalaisten venäjää lukevien koululaisten määrä on vieläkin pienempi. Tilanne on siis venäjän kielen opiskelun kannalta katastrofaalinen. Ilman erityistoimia tilanteeseen tuskin saadaan mitään ratkaisevaa parannusta. Se, että presidentti Putin on julistanut vuoden 2007 venäjän kielen vuodeksi, ei tässä asiassa auta. Keväällä 2006 Aleksanteri-listalla herätti laajaa mielipiteenvaihtoa ehdotus, jonka mu- kaan pakollinen ruotsin opiskelu peruskoulussa korvattaisiin valinnaisella naapurin kielellä.29 Erilaiset koulujen kielenopetusta koskevat ehdotukset tulevat esille laajemmassa kontekstis- sa Kielipoliittisen työryhmän mietinnössä. Koska venäjän kielen taitoon on puututtu niin voimakkaasti viimeaikaisessa keskustelussa ja myös tämän selvityksen yhteydessä tehdyissä kyselyissä, koulujen venäjän opetukseen ei voi olla puuttumatta myös tässä selvityksessä. Edellä mainittua ehdotusta naapurin kielestä on syytä pohtia tässäkin yhteydessä – siitäkin huolimatta, että on niitä, jotka pitävät ehdotusta kuolleena syntyneenä ruotsin kielen eri- tyisaseman vuoksi. Ehdotuksen mukaan peruskoulussa luettaisiin pakollisen ruotsin kielen sijasta yhtä naa- purin kieltä, joka oppilaan valinnan mukaan olisi ruotsi, venäjä, viro tai norja. Ruotsi ei luonnollisestikaan ole Suomessa vain naapurin kieli, vaan myös vähemmistön kieli. Keskus- telussa on myös viitattu Suomen perustuslaissa (ja kielilaissa) mainittuihin ruotsinkielisten oikeuksiin saada koulutusta ja palveluja äidinkielellään. Ehdotus ei ole ristiriidassa tämän kanssa. On jopa todennäköistä, että uudistuksen jälkeen ruotsia osaavien määrä Suomessa kasvaisi, koska valinnan mahdollisuus lisäisi motivaatiota sen opiskeluun. Samalla maaham- me saataisiin selväsi enemmän (ehkä 10 % ikäluokasta) venäjän taitoisia sekä jonkin verran myös viron ja norjan taitoisia. Ehdotus on myös sopusoinnussa EU:n suosituksen kanssa, jonka mukaan kaikkien koululaisten tulisi opiskella vähintään yhtä maailmankieltä ja yhtä naapurin kieltä30. Naapurikielijärjestelmää voitaisiin ensin kokeilla lähellä Venäjän rajaa ole- vissa kunnissa, joissa motivaatio ruotsin opiskeluun on kaikkein vähäisin mutta sen sijaan on suurta kiinnostusta venäjän kieltä kohtaa myös nuorison keskuudessa. Jos ehdotus koetaan mahdottomaksi toteuttaa, pitäisi laatia monipuolinen venäjän 28 Kouluja koskevat luvut perustuvat julkaisuun Koulutuksen määrälliset indikaattorit, toim. Timo Kumpulainen. Ope- tushallitus 2005. Lukion osalta kyseessä ovat eri pituisissa kieliohjelmissa opiskelevat päättötodistuksen saaneet opiskelijat. Yksittäisiä kursseja suorittaa jonkin verran enemmän opiskelijoita. 29 Keskustelu on kokonaisuudessaan koottu sivulle http://blogit.helsinki.fi/aleksanteri/kielikeskustelu1.htm 30 Tarkkaan ottaen EU:n suosituksessa on puhetta yhdestä laajasti puhutusta maailmankielestä ja sen lisäksi yhdestä vähemmistökielestä tai naapurinkielestä. Tämän suosituksen mukaan ehdotuksen kielivalikoimaan tulisi lisätä myös saamen kieli. 72 kielen opetuksen tukipaketti, johon kuuluisi erilaisia markkinointitoimia, kouluopetukseen liittyvien aktiviteettien (leirikoulut, oppilasvaihdot yms.) tukemista, modernin oppimateri- aalin laatimista, internet-materiaalin tuottamista. 8.2 Venäjän kielen opetus yliopistojen kielikeskuksissa Helsingin yliopisto tarjoaa kaikkien tiedekuntien opiskelijoille yhteensä n. 22 kurssia venäjää (kaikkia kursseja ei järjestetä joka lukuvuosi). Joukkoon mahtuvat mm. sanomalehtikielen perus- ja jatkokurssit, ääntämiskurssi, viisi tasoa liikealan venäjää, suullisen taidon kursseja sekä käytännön venäjän kurssi. Joensuun yliopistossa on 6 kaikkien tiedekuntien opiskelijoille avointa venäjän kurssia, joukossa mm. suullisen ja kirjallisen viestinnän erikoiskurssit. Kielikeskuksessa on mahdol- lista opiskella venäjää alkeista aina erikoisalan kieleen saakka. Jyväskylän yliopisto tarjoaa kaikkien tiedekuntien opiskelijoille kielitaito-opetusta eri ta- soilla sekä lisäksi kulttuuri- ja yhteiskuntatietoutta erillisillä kursseilla. Sopimus Jaroslavlin yliopiston kanssa mahdollistaa viikon pituisen venäjän opiskelun Jaroslavlissa. Kuopion yliopisto tarjoaa venäjän kursseja neljällä tasolla. Kauppatieteissä venäjä on mahdollista ottaa toiseksi vieraaksi kieleksi (Venäjä 3 & 4 lasketaan tutkintoon), mutta oman alan kieltä siellä ei vielä ehditä opiskella. Lapin yliopistossa on mahdollista opiskella venäjää kolmella tasolla: venäjän vapaaehtoi- set kurssit, venäjän ammattipainotteiset kurssit ja venäjän kielen käyttö ja kulttuuri. Kieli- keskuksessa on tarjolla kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnan opiskelijoille 7 kurssia ja oikeustieteiden tiedekunnan opiskelijoille 3 kurssia. Oulun yliopistossa tarjotaan kaikkien tiedekuntien opiskelijoille yhteensä 10 kurssia ve- näjää, alkeis- ja jatkokurssien ohella mm. kaupallisen venäjän kursseja sekä tekniikan venä- jän kurssi. Tampereen yliopistossa on kaikkien tiedekuntien opiskelijoille tarjolla 5 kurssia venäjää: alkeis- ja jatkokurssit sekä suullisen ja kirjallisen taidon kurssit. Turun yliopistossa tarjotaan kaikkien tiedekuntien opiskelijoille 10 kurssia venäjää (kaikkia ei toteuteta joka vuosi), mm. kielenkäytön kurssit 1 ja 2, kirjoittamisen kurssi sekä rakennekurssi. Vaasan yliopistossa on tarjolla kaikkien tiedekuntien opiskelijoille 6 venäjän kielen kurs- sia, joukossa mm. kirjallisen ja suullisen viestinnän erikoiskurssit, taloustieteilijöille suun- nattu liike-elämän kielikurssi sekä ulkomaalaisille suunnattu Survival Russian. Läheinen yhteistyö venäjän oppiaineen kanssa mahdollistaa venäjän opiskelun laajaksi sivuaineeksi saakka eli perus- ja aineopintoihin. Åbo Akademi tarjoaa kaikkien tiedekuntien opiskelijoille neljä kurssia venäjää: grundkurs, fortsättningskurs, kompletteringskurs ja specialkurs. Helsingin kauppakorkeakoulun venäjän kielen nykyinen opetusohjelma sisältää 10 kurssia, joista kaksi on peruskursseja ja loput eritasoisia yritysviestinnän kursseja. Yritysviestinnän neljästä ylimmästä kurssista on kehitetty myös opetukseltaan eriytetty versio venäjää äidin- kielenään puhuville opiskelijoille. Lisäksi International Business Communication -sivuopin- tokokonaisuudessa voi erikoistua venäjänkieliseen yritysviestintään ja liikekulttuuriin. Svenska handelshögskolanin kielikeskus tarjoaa kaikille opiskelijoilleen yhteensä 10 kurs- sia venäjää: kaksi peruskurssia ja liikevenäjän kursseja. Turun kauppakorkeakoulussa on tarjolla kaikkien tiedekuntien opiskelijoille yhteensä 14 73 venäjän kielen kurssia, mm. yritysviestinnän, liikekielen ja kaupallisen venäjän kurssit sekä kurssit Nykypäivän Venäjä, Venäjän kulttuuri ja historia sekä Venäjän kielen kirjapaketti. Lappeenrannan teknillisen yliopiston kielikeskuksessa on tarjolla yhteensä 19 kurssia ve- näjää: yleisiä kielen peruskursseja, talouden ja tekniikan kielen kursseja sekä erillinen venä- jän kielen sivuainekokonaisuus (approbatur). Perinteisten kurssien ohella järjestetään verk- ko-opetusta sekä suggestopedisia kursseja. Lisäksi on tarjolla Pietarissa järjestettävä venäjän kielen intensiivikurssi. Teknillisen korkeakoulun Kielikeskus tarjoaa venäjän kursseja alkeista kirjallisuuteen asti. Väliin mahtuvat liike- ja talouselämän kurssit, tieteen ja tekniikan sekä joukkoviestinnän venäjän kurssit. Taideteollinen korkeakoulu ei järjestä venäjän opetusta, mutta halukkaat voivat hyödyn- tää Helsingin yliopiston tai Artemis-konsortion tarjontaa. Sibelius-Akatemia ei järjestä venäjän kielen kursseja. Maanpuolustuskorkeakoulu on suunnitellut kielikeskuksen perustamista. Sotatieteiden kandidaatin ja maisterin koulutusohjelmissa venäjän opiskelijoiden lukumäärä vaihtelee 10–20 välillä. Taulukko 6. Tilastoa venäjä kielen opiskelusta kielikeskuksissa yliopistojen antaman tiedon perusteella. Yliopisto Kursseja yhteensä Opiskelijoita 2005 Opinto- viikkoja Korkein mahd. taso31 2005 HY 22 632 1 278 C1 JoY 7 122 270 JyY 15 215 554 B1 KY 51 102 B1 LY 12 n.70 407 B2 OY 10 161 387 B2 TaY 5 318 480 B1 TY 10 144 362 B2 VY 6 121 153 ov + 160 op B1 ÅA 4 73 365 op B1 HSE 12 147 346 C2 Svenska HHS 10 87 133 TuKKK 14 145 207 C2 LTY 19 238 651 C1 TKK 455 995 op 31 Kyseessä on ns. Eurooppalaisen viitekehyksen asteikko, ks. esim. http://www.helsinki.fi/kksc/opetus/taitotasot.html 74 Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Kokonaisuudessaan yliopistojen tarjoama venäjän kielen opetus on suhteellisen laajaa – eri- tyisesti jos sitä verrataan peruskoulun ja lukion tilanteeseen. Tosin opetus painottuu al- keisopetukseen. Kaikissa yliopistoissa on mahdollista opiskella venäjää kielikeskuksissa tai vastaavissa vähintään B-tasolle, jolla opiskelijan tulisi voida ymmärtää pääkohdat selkeistä yleiskielisistä viesteistä, joita esiintyy usein esimerkiksi työssä, koulussa ja vapaa-aikana. Taso ei kuitenkaan vielä mahdollista esimerkiksi oman alan venäjänkielisen kirjallisuuden hyö- dyntämistä. Monet yliopistot mainitsevat vastauksissaan, että periaatteessa venäjää on mahdollista opiskella C-tasolle, jopa tasolle C2, jolloin opiskelija ymmärtää yleensä vaikeuksitta kai- kenlaista puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Suurin osa opiskelijoista ei kuitenkaan opintojensa aikana ehdi tälle tasolle, jos he aloittavat alkeista. Paradoksaalinen piirre opetuksessa on ryh- mäkoon kautta tapahtuva resurssien suuntaaminen: niitä kieliä joita osataan jo ennestään (ennen kaikkea englantia ja ruotsia), opiskellaan usein selvästi pienemmissä ryhmissä kuin kieliä joissa joudutaan lähtemään alkeista. Erityinen haaste kielikeskuksille on venäjänkieleisten opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittäminen. 75 9 Yliopistojen sidosryhmät ja partnerit 9.1 CIMO Vuonna 1991 perustettu kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO (Centre for Interna- tional Mobility) on opetusministeriön alainen kansainvälisten asioiden asiantuntija- ja pal- veluorganisaatio, joka koordinoi ja toteuttaa apuraha- ja henkilövaihto-ohjelmia sekä vastaa Euroopan unionin koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmien kansallisesta toimeenpanosta. CIMOn toiminnassa Venäjä-yhteistyöllä on merkittävä rooli. Toimintamuotoja on monia. Tiedot niistä on koottu Suuntana Venäjä -oppaaseen. CIMO Fellowships on apurahaohjelma, jolla rahoitetaan ulkomaisten jatko-opiskelijoi- den tai nuorten tutkijoiden jatko-opintoja sekä tutkimus- tai opetusyhteistyötä suomalaises- sa yliopistossa. Venäjä on ohjelmassa erityinen painopistealue. Venäläisille jatko-opiskelijoil- le on myönnetty vuosittain useita kymmeniä apurahoja 3–12 kuukauden pituisiksi kausiksi. Niiden pohjalta on syntynyt runsaasti väitöskirjoja sekä muunlaista yhteistyötä. Suomalais-venäläinen talvikoulu on CIMOn kehittämä uudentyppinen yhteistyömuoto, jonka puitteissa tuetaan suomalaisten yliopistojen pyrkimyksiä saada lahjakkaita venäläisiä nuoria tutkijoita tutkimusryhmiinsä erityisesti biologian, psykologian ja tietojenkäsittely- tieteen alalla. Kymmenpäiväinen talvikoulu järjestetään kerran vuodessa. Osanottajiksi va- litaan hakemusten ja puhelinhaastattelujen perusteella 25 venäläistä tai ukrainalaista tohto- riopiskelijaa. Talvikoulun opettajina toimii kyseisten alojen parhaita suomalaisia tutkijoita, jotka tarvittaessa hakevat myöhemmin CIMO Fellowships -ohjelmasta apurahaa sopiviksi osoittautuneille talvikoululaisille kutsuakseen heidät tutkimusryhmiinsä jatko-opiskelijoik- si. Vuonna 2007 järjestetään 11. talvikoulu. Talvikoulun toiminta on saanut hyvää palautet- ta niiden alojen tutkijapiireissä, joita se on koskenut. Sukukansaohjelman tavoitteena on säilyttää suomensukuisten kansojen ja kansallisuuk- sien omaperäisyys Venäjällä sekä tukea niiden sivistyksellisiä yhteyksiä Suomeen. CIMO hallinnoi stipendiohjelmaa, jonka puitteissa myönnetään pitkä- ja lyhytkestoisia apurahoja venäläisille jatko-opiskelijoille, tutkijoille ja kääntäjille. Suomen ja Venäjän opiskelijavaihto-ohjelma FIRST (Finnish-Russian Student Exchange Programme) on uusi opiskelija- ja opettajavaihto-ohjelma, jolla edistetään kahdensuuntais- ta liikkuvuutta suomalaisten ja venäläisten korkeakoulujen välillä. FIRST-ohjelma käyn- nistettiin, koska yliopistoissa nähtiin suuri tarve tällaiselle yhteistyölle. Vaihdot perustuvat korkeakoulujen välisiin yhteistyöverkostoihin. Vuonna 2005 ohjelmassa oli yhteensä 23 76 verkostoa, joista yliopistot koordinoivat 12:ta ja ammattikorkeakoulut 11:tä. FIRST-apu- rahan saaneiden määrä on viisinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Venäläisten vaihto-opiskelijoiden määrä on viime vuosien aikana ollut noin 300 Suomessa, suomalaisia vaihto-opiskelijoita on lähtenyt Venäjälle vuosittain satakunta vähemmän. FIRST-ohjelman vuosibudjetti on 280 000 euroa. North2north on arktisten alueiden opiskelijavaihto-ohjelma, jossa ovat mukana Univer- sity of the Arctic -konsortion jäsenkorkeakoulut Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista, Venäjältä, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Ohjelman tarkoituksena on muun muassa lisätä ark- tisten alueiden osaamista ja pohjoisen asiantuntemuksen verkottumista. Venäjältä north- 2north-ohjelman kautta Suomeen tulevat saavat apurahansa CIMOn kautta. CIMO koordinoi Suomessa myös Venäjän valtion apurahaohjelmaa, jonka avulla noin 30 suomalaista opiskelijaa tai jatko-opiskelijaa saa lukuvuosittain apurahapaikan venäläiseen yliopistoon. Sopimuksen mukaan Venäjän opetusministeriö korvaa vastaanottavalle venäläi- selle yliopistolle suomalaisesta opiskelijasta koituvat kulut. Lähes kaikki venäläiset yliopistot kuuluvat ohjelman piiriin; osa Moskovan ja Pietarin yliopistoista on sen ulkopuolella. CIMO on hallinnoinut Suomessa Pohjoismaiden ministerineuvoston lähialueyhteistyö- hön liittyvää Nordplus Nabo-ohjelmaa, joka päättyi vuoden 2006 lopussa. Ohjelmassa on tuettu vuosittain noin viittäkymmentä kolmen vuoden verkostohanketta eri koulutusasteilla ja kolmannella sektorilla. Koulutusyhteistyötä Luoteis-Venäjän kanssa tuetaan omalla ohjel- malla, joka alkaa vuonna 2007. EU:n Tempus-ohjelma tukee korkeakoulujen kehittämiseen tähtäävää yhteistyötä unio- nin lähialueilla: usean vuoden mittaisia kehitysprojekteja (opetusohjelma-yhteistyötä, kor- keakouluhallintoprojekteja sekä instituutioiden rakentamisprojekteja), vuoden projekteja (seminaareja, selvityksiä, disseminaatiohankkeita) sekä liikkuvuutta (yksilöapurahoja). Tem- pus/Tacis-ohjelman tärkein kohdemaa on Venäjä. Suomalaiset ovat olleet erityisen aktiivisia juuri venäläisten korkeakoulujen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Akateemisten vaihto-ohjelmien lisäksi CIMOlla on runsaasti muita yhteistyömuotoja venäläisten kanssa. Kansainvälisen harjoittelun ohjelmat tarjoavat oman alan harjoittelu- paikkoja opiskelijoille tai vastikään tutkintonsa suorittaneille nuorille myös useissa Venäjän kaupungeissa. Suomalaisia venäjän kielen sekä matkailualan, yhteiskuntatieteiden ja sosiaa- lialan opiskelijoita on harjoitellut Venäjällä, samoin jonkin verran kaupan ja hallinnon sekä teknisten aineiden opiskelijoita. Venäläisille on järjestynyt Suomesta muutamia kymmeniä harjoittelupaikkoja vuosittain. Yhteistyötä Venäjän kanssa voidaan rahoittaa myös EU:n Nuoriso-ohjelmasta, joka on tarkoitettu 15–25-vuotiaille nuorille ja nuorten parissa toimi- ville yleishyödyllisille organisaatioille. Nuori Kulttuuri -matka-avustuksia CIMO myöntää nuorten kulttuuriryhmien esiintymismatkoihin ulkomaille. Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia CIMO tukee laajalla rintamalla erilaista yhteistyötä venäläisten yliopistojen kanssa. Sekä Venäjälle että Suomeen päin liikkuvien perus- ja jatkotutkintotason opiskelijoiden ja opetta- jien määrä liikkuu vuosittain sadoissa. Useissa ohjelmissa Venäjälle päin on ollut vähemmän lähtijöitä kuin sieltä tulijoita. Balanssi tasoittunee, kun kiinnostus Venäjään maana, kult- tuurina ja talousalueena kasvaa. Yhtenä liikkuvuuden esteenä on suomalaisten opiskelijoi- den heikko venäjän kielen taito ja englanninkielisen opetuksen vähäinen määrä venäläisissä korkeakouluissa. Myös Bolognan prosessin etenemisen odotetaan vaikuttavan myönteisesti liikkuvuuteen 77 ja ratkaisevan joitakin ongelmia, joita on ollut esimerkiksi opintojen hyväksilukemisessa. Toisaalta prosessin myötä myös muut EU-maat ovat alkaneet aktivoitua yhteistyössään Ve- näjän kanssa, minkä seurauksena Suomi on vaarassa menettää asemiaan. CIMOlla on käyttökelpoisia välineitä Venäjä-yhteistyön edistämiseen. Niitä tulisi kehit- tää edelleen. Tässä joitakin ajatuksia pohdittavaksi: CIMOn tulisi kiinnittää lisääntyvää huomiota ohjelmistaan tiedottamiseen niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Se voisi toimia entistä aktiivisemmin myös koko suomalaisen korkeakoululaitoksen ja mikseipä tutkimuksenkin markkinoijana Venäjällä. Talvikoulun ideaa tulisi laajentaa muillekin aloille. Samalla siinä voitaisiin kokeilla myös muunlaisia konsepteja, esimerkiksi suomalaisten ja venäläisten jatko-opiskelijoiden yhteisseminaareja Venäjällä, venäjänkielisiä yhteisseminaareja Suomessa niillä aloilla, joilla se on mahdollista jne. Näiden yhteisseminaarien päätavoite ei siis olisi venäläisten jatkokoulutettavien rekrytointi Suomeen, vaan pidemmän aikavälin yhteistyön pohjustaminen. CIMOn ei välttämättä itse tarvitsisi järjestää tilaisuuksia, mutta se voisi toimia niiden rahoittajana kilpaillun haun perusteella. FIRST-ohjelma on hyvä yliopistojen välisen yhteistyön edistämiseen. Sitä pitäisi markkinoida Suomessa paremmin. Ohjelman piirissä tulisi pohtia, ovatko ohjelmaan mukaan pääsyn edellytyksenä olevat rajoitukset tarpeellisia. Kun kiinnostus Suomen puolella on saatu kasvamaan, FIRST-ohjelman rahoitusta tulisi lisätä. Näin siitä kehittyisi entistä monipuolisempi ja tehokkaampi yhteistyökanava. 9.2 Suomen Akatemia Suomen Akatemia on panostanut monin eri tavoin Venäjä-tutkimukseen sekä yhteistyön edistämiseen venäläisten tutkijoiden ja tutkimuksen rahoittajien kanssa. Pääasiallisia toi- mintamuotoja ovat tutkijoiden liikkuvuuden tukeminen sekä erikokoiset tutkimusohjelmat ja yhteishaut. Tutkijoiden liikkuvuuden tukemisessa Venäjä on Akatemian ylivoimaisesti suurin part- nerivaltio. Venäläisiä tutkijoita kutsutaan Suomeen sekä tiedeakatemian vaihto-ohjelman puitteissa että kutsustipendeillä. Vastaavasti suomalaiset tutkijat voivat saada stipendejä työskentelyyn Venäjällä. Kuten taulukosta 7 käy ilmi, Venäjälle lähtevät ja sieltä tulevat tutkijat edustavat selvästi eri tutkimusaloja. Venäjälle lähtee erityisesti humanististen ja yh- teiskuntatieteiden tutkijoita sekä biologeja. Useimpien tutkimusaiheet liittyvät Venäjään. Sen sijaan biologeja lukuun ottamatta Venäjälle lähtee verrattain vähän tutkijoita työsken- telemään luonnontieteellisille aloille. Suomeen saapuu Venäjältä puolestaan huomattavan paljon fysiikan ja sen lähitieteiden tutkijoita; kutsustipendeillä tulevista heitä on selvästi yli puolet. Yllättävän vähäistä yhteistyö on psykologiassa, oikeustieteissä ja kasvatustieteessä. - - - 78 Taulukko 7. Suomen Akatemian tutkijavaihto Venäjän kanssa vuosina 2003–2005. Suomalaisia tutkijoita lähtee eniten Venäjälle Helsingin yliopistosta (mainittuna kautena 58). Kokoonsa nähden aktiivisia ovat olleet myös Joensuun yliopisto (23), Jyväskylän yliopisto (23) ja Lapin yliopisto (10). Venäläisenä osapuolena ovat noin 30:ssa tapauksista Venäjän tiedeakatemian laitokset. Muina kohteina ovat yliopistot, arkistot ja kenttätyöt. Tiedeaka- temian vaihto-ohjelman volyymistä Helsingin yliopiston osuus on noin 60 %. Seuraavaksi suurimmat ovat Oulun, Jyväskylän ja Turun yliopistot. Kutsuttujen venäläisten tutkijoiden kohdalla Jyväskylän yliopisto on ollut selvästi aktiivisin (38 % kaikista kutsutuista). Run- saan kymmenen prosentin osuus on Turun, Helsingin ja Oulun yliopistoilla sekä Teknillisel- lä korkeakoululla. Kokonaisuudessaan tutkijavaihdon budjetti on vuositasolla noin 700 000 euroa. suomalaiset tutkijat Venäjällä venäläiset vaihto- ohjelmatutkijat Suomessa venäläiset kutsutut tutkijat Suomessa filosofia 2 teologia 6 historia 24 51 8 kirjallisuustiede 6 13 4 folkloristiikka 8 3 kielitiede 26 2 20 sosiaalitieteet 31 1 5 kasvatustiede 5 2 taloustieteet 1 5 1 oikeustieteet 6 psykologia 1 maantiede 6 2 biologia 18 32 35 bioteknologia 1 ekologia 9 4 kasvitiede 8 eläintiede 7 3 metsätieteet 4 2 maataloustieteet 2 kemia 1 22 20 fysiikka 3 46 141 geofysiikka 4 27 23 astronomia 8 9 4 sähköteknologia 5 matematiikka 2 5 4 tilastotiede 2 tietojenkäsittelytiede 2 7 lääketiede 12 muu ala 2 1 yhteensä 177 237 300 keskimääräinen aika (vrk) 28 17 45 79 Tukijoiden liikkuvuutta edistää myös uusi Venäjän perustutkimusrahaston kanssa tehty sopimus, jonka puitteissa nuoret venäläiset tutkijat voivat osallistua Suomessa järjestettäviin konferensseihin. Vuonna 2005 mahdollisuutta käytti yhdeksän tutkijaa. Yhteistyömuotona ovat myös Suomen ja Venäjän välisen tiede- ja teknologiayhteistyökomission työryhmät. Niitä on seuraavilla aloilla: yhteiskuntatieteet (pj. Riitta Kosonen, Helsingin kauppakorkeakou- lu), avaruusala (pj. Anssi Mälkki, Ilmatieteen laitos), rakennusala (pj. Mikko Rekola, YIT- Rakennus Oy), vesihuolto (pj. Jaakko Henttonen, EBRD Regional Office, St. Petersburg), uusiutuvat energialähteet (siht. Peter Lund, Teknillinen korkeakoulu). Suomen Akatemia on rahoittanut vuosittain yhteiskuntatieteiden työryhmää 32 000 eurolla ja avaruusalan työ- ryhmää 42 000 eurolla. Määrärahan avulla on järjestetty seminaareja ja tutkijatapaamisia. Suomen Akatemia on panostanut merkittävästi Venäjään kohdistuvaan tutkimukseen tutkimusohjelmien kautta. Vuosina 1995–2000 Akatemialla oli kaksi kolmivuotista Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusohjelmaa, joissa rahoitettiin yhteensä 28 hanketta 34 miljoonalla markalla. Ohjelman arvioi kansainvälinen paneeli. Sen perusteella ryhdyttiin valmistele- maan uutta laajaa Venäjän tutkimusohjelmaa. Aikaisempi ohjelma keskittyi humanistisiin tieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin, uusi Muut- tuva Venäjä -tutkimusohjelma (2004–2007) kattaa tieteenaloja laajemmin sisältäen myös ympäristöön, terveydenhuoltoon ja luonnonvarojen käyttöön kohdistuvia hankkeita. (Ra- hoitettavien projektien lista on liitteessä 6). Ohjelman valmistelu- ja hakuprosessi kuvaa Ve- näjä-tutkimuksen laajuutta Suomessa. Keväällä 2003 saatiin noin 200 ehdotusta ohjelman tutkimuskohteiksi tutkijoilta, hallinnosta ja liike-elämältä. Aiehakuun tuli 152 hakemusta, joista ohjelmaryhmä valitsi toiselle kierrokselle 89. Syksyllä 2003 järjestettiin varsinainen haku ja hakemusten arviointi, jonka suoritti neljä asiantuntijaryhmää (kussakin suomalai- nen puheenjohtaja ja 3–4 ulkolaista asiantuntijaa, osa Venäjältä). Asiantuntijalausuntojen perusteella Akatemia päätti rahoittaa 25 hanketta (8,2 milj. euroa; keskimäärin 330 000 € /hanke). Tämän lisäksi tutkimusohjelmaan hyväksyttiin mukaan viisi muiden rahoittajien hanketta. Muut rahoittajat ovat Tekes (322 000 €), Ympäristöministeriö (400 000 €), Lii- kenne- ja viestintäministeriö (270 000 €), Puolustusministeriö (100 000 €), Ulkoasiain- ministeriö (80 000 €) sekä Maa- ja metsätalousministeriö (90 000 €). Myöhemmin oh- jelmaryhmä liitti ohjelmaan vielä yhden hankkeen, joka oli saanut rahoituksen yleisessä tutkimusmäärärahahaussa. Vaatimuksena kaikissa tutkimusohjelmaan liittyvissä hankkeissa oli konkreettinen yhteistyö venäläisten tutkijoiden kanssa. Varsinaisen Muuttuva Venäjä -ohjelman yleisen haun lisäksi järjestettiin yhteishaku Ve- näjän humanistisen tiederahaston kanssa teemana nyky-Venäjän mediatutkimus. Vastaa- vanlainen yhteishaku oli jo aikaisemmin järjestetty Venäjän perustutkimusrahaston kanssa Itämeri-tutkimuksen alalta. Näiden hakujen tarkoituksena on paitsi kyseisten alojen tutki- muksen tukeminen myös kokemuksen saaminen yhteistyöstä venäläisten rahoittajien kans- sa. Yhteishaun perusteella Muuttuva Venäjä -ohjelmaan lisättiin kaksi tutkimushanketta, joiden aihepiirinä on Venäjän media. Kysyttäessä kommentteja Muuttuva Venäjä -ohjelmasta siinä mukana olevat tutkijat an- toivat pääsääntöisesti hyvää palautetta. Ohjelman parhaaksi puoleksi monet tutkijat nostivat sen tarjoamat mahdollisuudet seminaareihin, tapaamisiin ja keskustelutilaisuuksiin, joissa muodostetaan yhteyksiä muihin ohjelman hankkeisiin. Näin Muuttuva Venäjä -ohjelma on osaltaan edesauttanut tutkijoiden yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa. Tilaisuuksia toivot- tiin järjestettävän useammin ja hankkeiden keskinäistä yhteistyötä toivottiin lisättävän. Osa tutkijoista korosti venäjän kielen roolia tämäntapaisessa ohjelmassa: yhteistyö venäläisten tutkijoiden kanssa auttaa venäjänkielisten julkaisujen tekemisessä, hakemuksen ja tutkimus- suunnitelman teossa venäjäksi jne. Todettiin jopa, että venäjän taidon pitäisi olla vaatimus 80 myös hankkeiden ulkomaalaisille arvioijille. Ohjelmaa kritisoitiin muun muassa siitä, että se keskittyy liikaa sellaisiin tutkimuskysy- myksiin, joista on suoraa yhteiskunnallista tai taloudellista hyötyä. Ohjelman monitieteisyys sai myös kritiikkiä. Kaikkia perinteisiä Venäjä-tutkijoita ei miellyttänyt se, että ohjelmaan oli otettu mukaan niin paljon luonnontieteellisiä projekteja. Suomen Akatemia on järjestänyt vuonna 2006 kolme muuta yhteishakua Venäjän hu- manistisen tiederahaston ja Venäjän perustutkimusrahaston kanssa. Kaikissa niissä on samat yleisperiaatteet: 1) kumpikin osapuoli suorittaa oman asiantuntija-arvionsa; sen perusteella sovitaan keskenään rahoitettavista hankkeista; 2) venäläinen osapuoli rahoittaa hankkei- den venäläiset tutkijat, suomalainen suomalaiset. Päihteet ja addiktio -tutkimusohjelmassa on päätetty rahoittaa kolme yhteishanketta (kaksi lääketieteellistä ja yksi yhteiskuntatie- teellinen). Liiketoimintaosaamisen tutkimusohjelman puitteissa rahoitetaan myös kolmea hanketta. Optisen materiaalitutkimuksen tutkimusohjelmassa oli selvästi eniten hakemuksia (27), joista valittiin rahoituksen piiriin kuusi. Hakijoiden suuri määrä kertoo suomalaisten lisääntyvistä kontakteista venäläisiin tutkijoihin myös luonnontieteiden alalla. Hakuprosessit venäläisten tutkimusrahoittajien kanssa on pystytty viemään läpi alkuvai- keuksista huolimatta. Ongelmia ovat muodostaneet muun muassa hakuaikojen tiukkuus ja aikataulujen yhteensovittaminen. Yhteistyö on haasteellista sekin vuoksi, että rahoituskäy- tännöt ovat Venäjällä erilaiset: rahastot myöntävät projekteissa mukana oleville tutkijoille tietynlaista bonusrahaa, joka tulee normaalin työpaikalta saatavan palkan päälle, kun taas Suomessa on tapana rahoittaa koko palkkarahalla päätoimisia tutkijoita, joista monet ovat jatko-opiskelijoita. Kumpikin osapuoli on tähän asti suorittanut oman arvionsa yhteishank- keista. Arvioinnin tulokset ovat olleet hyvin samansuuntaisia. Tavoitteena on kuitenkin pyr- kiä yhteiseen arviointiin. Yhteistyö on vahvistanut aikaisemmistakin kokemuksista tutun ilmiön: luonnontieteissä pystytään nopeammin synnyttämään yhteisprojekteja, humanis- tisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa törmätään helpommin toimintatapojen ja metodien erilaisuuteen, jolloin yhteisen tutkimussuunnitelman tekeminen vie pitempään. Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Akatemialla ei näillä näkymin ole suunnitelmia uuden Venäjää koskevan tutkimusohjelman perustamiseksi. Ensin on syytä katsoa miten meneillään oleva ohjelma onnistuu tieteellises- ti ja vaikutuksiltaan. Lähitulevaisuudessa ei kannattane koota nykyisen kaltaista suurta ja temaattisesti heterogeenista tutkimusohjelmaa. Sen sijaan tarvitaan pienempiä, suunnatun rahoituksen kaltaisia yhteishakuja venäläisten rahoittajapartnerien kanssa. Parhaimmillaan nii- hin olisi hyvä saada myös joku kolmas rahoittajapartneri Euroopasta. Näin voitaisiin edistää eurooppalaista tutkimusyhteistyötä ja integroida Venäjä siihen paremmin. Tällainen tutki- mus- ja rahoitusyhteistyö on tärkeää, koska EU:n puiteohjelman tarjoamat mahdollisuudet tämän kaltaiselle yhteistyölle ovat rajatut ja kankeat. Venäjän valtion suunnitelmat panostaa enemmän tutkimukseen antaa hyvät lähtökohdat yhteistyön kehittämiselle. Suunnattuja yhteishakuja pitäisi suunnitella muun muassa seuraaville aloille: avaruustutkimus, ympäris- tötekniikka, logistiikka, tutkimuksen vaikuttavuus ja innovaatiopolitiikka, kulttuurienvälinen viestintä, venäläinen mentaliteetti, tietokonelingvistiikka, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, nuo- risokulttuuri. Suomen Akatemian tulisi toimia aktiivisesti venäläisten rahoittajapartnereiden kanssa tut- kimushallinnon alalla. Niiden kanssa tulisi järjestää säännöllisiä seminaareja, joiden aiheena olisivat esimerkiksi hakemusten arviointiin, bibliometriikkaan ja kansainvälisen toiminnan 81 hallinnointiin liittyvät kysymykset. Ohjelmamuotoisen yhteistyön ohella on tarvetta tukea perinteisiä vaihto-ohjelmia. Se on halpa ja tehokas tapa kehittää suomalaisten ja venäläisten tutkijoiden välistä yhteistyötä. Sillä luodaan pohjaa myös laajemmille yhteishankkeille. Suomen Akatemialla tulisi olla keskeinen rooli myös niiden kahden tavoitteen toteutta- misessa, joista oli puhetta yliopistojen Venäjä-yhteistyöluvussa. Toinen niistä on venäläisten jatko-opiskelijoiden määrän kasvattaminen Suomessa. Suurena maana Venäjällä on paljon lahjakkuusreserviä, jota Suomenkin kannattaisi hyödyntää. Osa venäläisistä jatko-opiskeli- joista voisi jäädä Suomeen tohtorin tutkinnon jälkeen, osa ehkä palaisi Venäjälle tai siirtyisi johonkin muuhun maahan. Samalla jatko-opiskelijat toimisivat linkkinä venäläisiin yliopis- toihin ja tutkimuslaitoksiin. Heistä tulisi mahdollisesti myös pysyvämpi yhdysside Venäjälle riippumatta siitä, mihin jatko-opiskelijat sijoittuvat myöhäisemmässä vaiheessa. Suomessa on kaiken kaikkiaan muihin maihin verrattuna hyvin vähän ulkomaalaisia jatko-opiskelijoi- ta. Yksi selitys tähän on se, että suomalainen tutkijakoulujärjestelmä ei sellaisenaan tue ulko- maisten jatkokoulutettavien rekrytointia. Kovassa kilpailussa valinta kohdistuu helposti va- litsijoiden jo ennestään tuntemiin omiin opiskelijoihin. Venäläiset muodostaisivat riittävän suuren ryhmän, jotta heihin kannattaa suunnata erillistoimenpiteitä. Jotakin pienimuotois- ta tämänsuuntaista toimintaa Suomessa onkin, esimerkiksi CIMOn talvikoulu. Kokonai- suudessaan suomalaisilla ei kuitenkaan ole venäläisten kanssa mitään laajempaa yhteistyötä tieteellisessä jatkokoulutuksessa, vaikka meillä on melko laajaa pohjoismaista yhteistyötä. Muilla mailla (esim. Hollanti) on tällaista toimintaa venäläisten kanssa.32 Kuten edellä oli puhetta, talvikoulutyyppisiä seminaareja tulee lisätä, mutta niiden rinnalle tarvitaan laa- jempaa ja systemaattisempaa yhteistyötä. Se olisi mahdollista toteuttaa erityisen venäläisille suunnatun jatko-opiskelijapoolin puitteissa. Poolissa olisi jaossa vuosittain esimerkiksi 15–20 paikkaa. Opiskelijat valittaisiin haun perusteella aluksi yhdeksi vuodeksi kolmen lisävuoden optiolla. Hakuprosessin ja hallinnoinnin voisi toteuttaa Suomen Akatemia. Jatko-opiske- lijoiden valinnassa tulisi ottaa huomioon sekä hakijan ansiot että vastaanottavan laitoksen takaamat ohjauspalvelut ja muun tutkimusympäristön taso. Haun tulisi olla avoin kaikkien tieteenalojen edustajille. Toisen tavoitteen tulisi olla korkeatasoisten venäläisten senioritutkijoiden saaminen Suomeen. Se voitaisiin toteuttaa Suomen Akatemian ja Tekesin hallinnoiman FiDiPro-ohjel- man puitteissa. Ensimmäiset ohjelman piirissä valitut asiantuntijat aloittivat työnsä vuoden 2007 alussa. Ohjelman säännöt eivät määrittele sitä, mistä maasta huippututkijat tulevat. Sekä Venäjällä että lännessä asuvien korkeatasoisten venäläisten tutkijoiden saaminen Suo- meen edellyttäisi kuitenkin aktiivisempaa rekrytointia, koska heitä ei välttämättä tunneta Suomessa. Tämä koskee erityisesti luonnontieteitä. Tärkeimmät Suomen Akatemiaa koskevat ehdotukset ovat siis: Tarvitaan lisää suunnatun rahoituksen kaltaisia temaattisia yhteishakuja venäläisten rahoittajapartnerien kanssa. Mahdollisia aloja: avaruustutkimus, ympäristötekniikka, logistiikka, tutkimuksen vaikuttavuus ja innovaatiopolitiikka, kulttuurienvälinen viestintä, venäläinen mentaliteetti, tietokonelingvistiikka, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, nuorisokulttuuri. - 32 Esimerkiksi Hollannin suurimmalla tiederahoittajalla Netherlands Organisation for Scientific Research’lla on meneil- lään massiivinen yhteistyöohjelma venäläisten tutkijoiden kanssa. Se sisältää yhteisprojekteja, jatkokoulutuspaikkoja, huippuyksikköyhteistyötä (ks. http://www.nwo.nl/nwohome.nsf/pages/NWOP_5VNPDZ) 82 Perinteisiä vaihto-ohjelmia tulee jatkaa, koska ne ovat kustannustehokas tapa kehittää Venäjä-yhteistyötä. Venäläisten jatko-opiskelijoiden houkuttelemiseksi Suomeen tarvitaan erityinen pooli, jossa on vuosittain 15–20 aloituspaikkaa eri aloille. Korkeatasoisten venäläisten senioritutkijoiden houkuttelemiseksi Suomeen Venäjältä tai länsimaista tarvitaan erityisiä rekrytointitoimia. Rahoitus voidaan toteuttaa Suomen Akatemian ja Tekesin hallinnoiman FiDiPro-ohjelman kautta. 9.3 Kansalliskirjaston ”Slavica” sekä muut kirjastot Suomalaisten Venäjä-tutkijoiden käytössä on maineikas ”Slavica” eli virallisemmin Kansalliskirjaston Slaavilainen kirjasto. Sillä oli vuosina 1828–1917 oikeus saada kokoel- miinsa kappale jokaista Venäjällä painettua julkaisua. Venäläinen vapaakappalekokoelma sisältää kirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä, karttoja, lentolehtisiä ja kuvia kaikkiaan noin 110 000 nidettä. Aktiivisen vaihtotoiminnan ja kirjallisuuden ostojen ansiosta kirjastossa on paljon myös neuvostoajan aineistoa pääasiassa humanistisilta ja yhteiskuntatieteellisiltä aloilta. Selvästi vähemmän kirjallisuutta on Itä-Euroopan slaavilaisen kielialueen maista. Ve- näjän ja Neuvostoliiton ulkopuolella julkaistua emigranttikirjallisuutta on varsin kattavasti. Venäjän velkakonversio-ohjelman kautta saatiin mikrofilmejä (n. 8 000 kpl), kirjoja (2 650 kpl), karttoja (600 kpl) ja digitaalista materiaalia. Vaikka Slaavilainen kirjasto kattaa laajan maantieteellisen ja kielellisen alueen, valtaosa kokoelmasta on venäjänkielistä. Kokoelman laajuus on noin 10,5 hyllykilometriä. Slaavilaisen kirjaston venäjänkielinen kirjakokoelma on ainutlaatuinen koko läntisessä maailmassa. Siksi ei ole ihme, että se vetää puoleensa myös ulkomaalaisia tutkijoita. Vierai- lijoita tulee Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen ohella myös Venäjältä. Kirjallisuuden saata- vuutta lisää merkittävästi se, että suurin osa siitä on saatu takautuvasti tallennettua Helka- tietokantaan. Kokonaisuudessaan slaavilainen kirjasto kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin tutkimusinfrastruktuureihin, joilla on maailmanlaajuista merkitystä. Slaavilaisella kirjastolla on ollut vuodesta 2004 lähtien neuvottelukunta, jonka tarkoi- tuksena on edistää yhteistyötä tutkijoiden ja kirjaston välillä sekä tukea kokoelmien ja palve- lujen kehittämistä. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii ylikirjastonhoitaja, jäseninä on eri alojen ja laitosten tutkijoita. Yleisiä huomioita, johtopäätöksiä ja ehdotuksia Vapaakappaleaika on kaukaista historiaa eikä Venäjän velkakonversio-ohjelman varaan voi- da tulevaisuudessa enää rakentaa hankintoja. Näin on palattu normaalitilanteeseen, jossa Slaavilainen kirjasto joutuu kamppailemaan Kansalliskirjaston muiden osien kanssa hankin- tamäärärahoista, tiloista ja henkilöresursseista. Tässä tilanteessa on vaarana, että Slaavilaisen kirjaston ylläpitäminen kansainvälisesti merkittävänä tutkimusresurssina jää muiden tavoit- teiden jalkoihin. Tämä olisi suuri vahinko ei vain suomalaiselle Venäjä-tutkimukselle, vaan myös Suomen maineelle tutkimusta tukevana yhteiskuntana. Muita huomioita: - - - 83 Slaavilaisen kirjaston neuvottelukunnalla voisi olla entistä aktiivisempi asema kirjaston kehittämisessä. Slaavilaisella kirjastolla voisi olla nykyistäkin merkittävämpi rooli erilaisten Venäjään liittyvien tutkimusaineistojen hankinnassa ja käytön organisoimisessa. Tämä edellyttää kuitenkin Kansalliskirjaston sisällä ratkaisuja, jotka tulevat tätä kehitystä. Kansalliskirjaston tulisi seurata Venäjän digitointihankkeita ja informoida niistä suomalaisia käyttäjiä. Kansalliskirjaston tulisi pikaisesti järjestää joustava kirjojen ja artikkelien elektronisten kopioiden lainaus venäläisistä kirjastoista. Mahdollisia partnereita ovat INION33 tai jokin suuri yksittäinen kirjasto. Slaavilaisen kirjaston ohella Suomessa toimii paikallisia yliopistollisia kirjastoja, joissa on jonkin verran Venäjää koskevaa kirjallisuutta. Paljon Venäjää koskevaa kirjallisuutta on myös Eduskunnan kirjastossa. Selvästi merkittävin kokoelma slaavilaisen kirjaston ulkopuolella on kuitenkin Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjasto, jonka kokoelmiin kuuluu Venäjän ja muiden IVY-maiden aineistoja.34 Kirjasto palvelee laajasti suomalaisia Venäjä-tutkijoita, mikä näkyy heiltä tulleissa vastauksissa. Tärkeän tutkimusmateriaalin muodostavat muun muassa Venäjän Federaation säädökset ja virallislähteet. Tämän ohella kirjaston erikoisteh- täväksi on viime vuosina muodostunut omakielisten kirjastopalveluiden tarjoaminen Suo- messa asuville venäläisille. Heidän osuutensa käyttäjäkunnasta on noin kaksi kolmannesta. Kirjastoon hankitaan kirjallisuuden ohella huomattavan paljon venäläisiä lehtiä (vajaa 300, joista 33 sanomalehtiä). Kirjaston käyttöä tutkimustarkoituksiin on haitannut se, että kirjo- jen tietoja ei ole viety valtakunnalliseen tietokantaan. Tämä prosessi on kuitenkin alkanut. Instituutin asemaan palataan tekstissä tuonnempana. Suomessa on myös temaattisia erilliskirjastoja. Niistä esimerkkinä voidaan mainita Hel- singin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toimivaa Katariina-instituutin (ent. Venäjän ja Itä-Euroopan kirkkojen tutkimuksen laitos) kirjasto, jossa on kirjallisen materiaalin ohella arvokas kokoelma ikonitutkimukseen liittyviä kuva-aineistoja. 9.4 Integrum-tietokanta ja muut tutkimusmateriaalit Suomalaisten Venäjä-tutkijoiden käytössä on ollut vuodesta 2001 lähtien Integrum-tieto- kanta. Itse tietokanta – tai tarkemmin määriteltynä portaali, jonka kautta pääsee yli 3500 tietokantaan – sijaitsee Moskovassa. Kyseessä on maksullinen palvelu, jota ylläpitää yksi- tyinen yritys. Suomalaiset tutkijat saivat käyttöoikeuden siihen osana velkakonversio-oh- jelmaa. Aluksi sopimus kattoi 16 käyttöliittymää, seuraavassa vaiheessa 28. Näiden lisäksi Kansalliskirjasto ja Integrum ovat sopineet yli sadasta koekäyttöoikeudesta, jotka päättyvät 1.3.2007. Tarjoamalla koekäyttöä laajemmalle käyttäjäkunnalle haluttiin luoda pohjaa tule- van hankintakonsortion muodostamiseen. Integrum-tietokanta on ainutlaatuinen tutkimusinfra millä tahansa kansainvälisellä kri- teerillä mitattuna. Se kattaa noin 3000 lehtinimikettä (ei vain Moskovassa ja Pietarissa, - - - - 33 Institut nautšnoi informatsii po obštšestvennym naukam, joka on suuri valtakunnallinen yhteiskuntatieteellisestä kirjallisuudesta ja muusta tutkimusmateriaalista huolehtiva resurssikeskus Moskovassa. 34 Tiedot perustuvat osoittain Ilkka Huovion opetusministeriölle tekemään selvitykseen. 84 vaan myös muissa Venäjän osissa ja ulkomailla julkaistuja venäjänkielisiä lehtiä), valtavat määrät virallisia asiakirjoja (laki- ja asetustekstejä, patenttien myöntödokumentteja yms.), erilaisia hakuteoksia, kaunokirjallisuutta jne. Tietokannan laajuudesta saa kuvan kun vertaa sitä kielitieteellisissä tutkimuksissa käytettävien aineistojen kokoon. Yleensä jo varsin laajana aineistona pidetään korpusta, jossa on 100 miljoonaa juoksevaa sanaa (sanetta). Integrumis- sa on yli 300 miljoonaa dokumenttia (sic!). Juoksevina sanoina laskettuna sen laajuus on kymmeniä miljardeja. Huolimatta valtavasta aineistomäärästä tietojen ja esimerkkien haku on suhteellisen vaivatonta ja nopeaa. Integrumissa on myös käännöskone: venäjänkielinen materiaali kääntyy muutamassa sekunnissa englannin- tai saksankieliseksi raakatekstiksi. Integrumia voivat käyttää monien eri alojen tutkijat (sosiologit, mediatutkijat, lingvistit, politiikan tutkijat, kirjallisuuden tutkijat, taloustieteilijät jne.). Venäjällä julkaistiin vuonna 2006 Integrumin tutkimuskäyttöä esittelevä kirja.35 Siinä on neljä suomalaisen tutkijan kir- joittamaa artikkelia. Tutkijakysely osoittaa, kuinka tärkeästä materiaalista on kyse. Useat tutkijat ovat hyvin innoissaan Integrumin tuomista mahdollisuuksista: ”Ainutlaatuinen tietokanta, joka jossain muodossa tulisi olla käytössä myös tulevaisuudessa.” ”Kokemukseni Integrumista ovat erittäin positiivisia. Olen käyttänyt tietokantaa alusta alkaen ja käytän sitä viikoittain sekä omaan että opiskelijoiden tutkimustyöhön lähdemateriaalina.” ”Erittäin hyvä. Erinomainen, maailmanluokan resurssi. Eräissä projekteissa olen käyttänyt sitä laajalti.” ”Integrum-tietokanta on ollut hyvin tärkeä tutkimukselleni. En tiedä, miten olisin ilman sitä selvinnyt. Myös jatko- ja perusopiskelijani käyttävät sitä runsaasti opinnäytetöissään. Sen käyttö tulevaisuudessa on ehdottomasti varmistettava.” On toki tutkijoita, jotka eivät ole vielä käyttäneet Integrumia. Palautetta tuli myös tietokan- nan kattaman materiaalin suhteen. Palvelun kehittämiskommentit toimitetaan Kansalliskir- jaston välityksellä Integrumin ylläpitäjälle. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, jatkuuko Venäjän velkasopimukseen perustuva käyt- tö vuoden 2007 vai 2008 loppuun. Tavoitteena on, että sopimuksen päättymisen jälkeen Integrum olisi suomalaisten tutkijoiden käytettävissä FinELibin sopimuksen kautta. Käy- tännössä tämä merkitsee opetusministeriön tai jonkin muun tahon FinELibille osoittamaa keskitettyä rahoitusta. Integrumin suomalaisille käyttäjille järjestettiin 31.1.2007 seminaari, johon osallistuivat myös Integrumin ja FinELibin edustajat. Seminaarissa kerättiin käyttä- jien kokemuksia ja palautetta sekä pohjustettiin lisenssineuvotteluja. Suomalaisen Venäjä- tutkimuksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Integrumin käyttö taataan jatkossakin. Kokemus on osoittanut, että mahdollisuus käyttää tietokantaa suoraan omalta tietokoneelta lisää sen käytettävyyttä ratkaisevasti kirjastossa tapahtuvaan aineistonhakuun verrattuna. Sen vuoksi tavoitteena tulee ehdottomasti olla sellainen lisenssi, joka mahdollistaa tällaisen käy- tön erilaisille käyttäjäryhmille. Venäjällä on myös muita laajoja yhteiskuntatieteellisiä tietokantoja (portaaleja), esimer- kiksi Rossija – universitetskaja inofrmacionnaja sistema (www.cir.ru/index.jsp). Tämänkaltai- sia aineistoja tulisi pyrkiä hankkimaan Suomeen keskitetysti. Olennaista on myös aineistojen markkinointi ja niihin liittyvä käyttöopastus, sillä muuten tutkijat ja opiskelijat eivät välttä- 35 Integrum – totšnyje metody i gumanitarnyje nauki. Moskova 2006. 85 mättä näe niiden tuomia mahdollisuuksia oman tutkimuksensa kannalta. Myös Venäjän lukuisissa arkistoissa on suuret määrät suomalaisia tutkijoita kiinnosta- vaa, historiallisesti ja yhteiskuntatieteellisesti merkittävää aineistoa. Aineiston saatavuus ja käy- tettävyys vaihtelee. Suomen Arkistolaitoksella on pitkät perinteet Suomea koskevien aineis- tojen kopioimisesta venäläisistä arkistoista. Arkistot ovat Neuvostoliiton aikana avautuneet suomalaisille kopiointihankkeille kolmesti: 1920-luvun lopulla, 1950-luvulla ja 1970-lu- vulla. Neuvostoliiton romahdettua elokuussa 1991 monet länsimaat aloittivat vilkkaan ko- piointiyhteistyön Venäjän pääarkistohallinnon (Rosarhiv) ja yksittäisten arkistojen kanssa. Suomen arkistolaitoksella ei 1990-luvun alkuvuosien vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi ollut asettaa resursseja tällaisen tutkimus- ja kopiointiyhteistyön aloittamiselle. Arkistoita hyödynsivät aktiivisesti yhdysvaltalaiset tutkijat, skandinaaveista tanskalaiset ja ruotsalaiset. Yksittäiset suomalaiset tutkijat pääsivät kuitenkin työskentelemään venäläisissä arkistoissa. Arkistolaitos on selvittänyt kopiointiyhteistyön jatkamista. Mikrofilmaus perustui aikaisem- min vastavuoroisuuden periaatteeseen, eli venäläiset ovat saaneet Suomen arkistolaitokselta vastaavan määrän kopioita heitä kiinnostavista asiakirjoista. Arkistolaitoksen ja Rosarhivin välillä 2004 tehdyn sopimuksen perusteella aineistoja voidaan jäljentää sovittua maksua vas- taan. Tämä helpottaa ja nopeuttaa yhteistoimintaa. Arkistolaitos on opetusministeriön tuella käynnistänyt vuonna 2007 keskeisen Suomea koskevan aineiston mikrofilmaushankkeen. Tavoitteena on seuraavien kymmenen vuoden aikana jäljentää tutkimuksen kannalta keskeisiä aineistokokonaisuuksia suomalaisten tutki- joiden ja muiden asiakasryhmien käyttöön. Työn arvioidaan helpottavan tutkijoiden rekry- tointia Venäjän ja Suomen historiaa käsittelevään tutkimukseen. Arkistojen lisäksi tutkimuksellisesti merkittäviä jäljennekokoelmia on koottu yliopisto- jen laitoksille. Monet näistä aineistoista liittyvät käynnissä oleviin tai toimintansa jo päät- täneisiin tutkimushankkeisiin. Näiden aineistojen olemassaolo on heikosti tunnettua ei- vätkä ne usein ole muiden tutkijoiden käytettävissä. Julkisen rahoituksen tehokkaammaksi hyödyntämiseksi Suomen Akatemian ja muiden rahoittajaorganisaatioiden tulisi edellyttää aineistojen hankinta- ja säilytyssuunnitelman laatimista niiltä hankkeilta, jotka hankkivat saamallaan tutkimusrahoituksella käyttöönsä aineistokokoelmia. Tutkimushankkeiden tulisi tehdä aineistojen hankinnassa ja säilyttämisessä yhteistyötä Arkistolaitokseen kuuluvien Kansal- lisarkiston ja maakunta-arkistojen kanssa ja hankkeen päätyttyä siirtää aineistot arkistoihin, jotka voivat vastata niihin kohdistuvasta tietopalvelusta. Paremmalla koordinaatiolla voidaan välttää aineistojen tilaamista useaan kertaan ja saada näin aikaan merkittäviäkin kustannus- säästöjä. 9.5 Muita toimijoita ja sidosryhmiä Suomen pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitos harjoittaa muun muassa Venäjän ja Kiinan talouksien seurantaa sekä niitä koskevaa kansantaloustieteellistä tutkimusta. Henkilöstöä tutkimuslaitoksessa on 14, joista 10 tutkijoita. Useat laitoksen tutkijat ovat samalla jatko- opiskelijoita, muutama myös opettaa korkeakouluissa. Suuri osa tutkimuksesta ja rapor- teista julkaistaan englanniksi laitoksen kotisivulla, jolla noin 150 000 käyntiä kuukaudessa. Pääosa julkaisujen levikistä on ulkomailla. Laitoksen tutkijat pitävät noin 150 esitelmää vuodessa, suurimman osan niistä erilaisille yritysyleisöille. Tekes on yritysten, yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tutkimus- ja tuo- tekehitysprojektien valtiollinen rahoittaja ja aktivoija. Tekes auttaa yrityksiä muuttamaan 86 kehittämiskelpoinen idea liiketoiminnaksi tarjoamalla rahoitusta ja asiantuntijapalveluja. Yksi Tekesin tavoitteista on edistää yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. Venäjä-yhteistyö ei ole vielä ollut Tekesin toiminnassa kovin keskeisellä sijalla. Se on kuitenkin mainittu Tekesin kansainvälisen toiminnan linjauksissa ja erityinen Venäjä-tiimi työstää parhaillaan sisäistä tarvekartoitusta Venäjään liittyvien toimenpiteiden pohjaksi. Useissa teknologiaohjelmissa on jo toteutettu tai suunnitellaan erilaisten substanssiselvitysten teettämistä sekä vierailu- jen ja yhteisseminaarien järjestämistä. Tekes on myös mukana kauppa- ja teollisuusminis- teriön vetämän Pietarin Innovaatiokeskuksen valmistelussa. Tekesin teknologiaohjelmista kiinnostusta Venäjää kohtaan ovat osoittaneet ainakin FinNano (nanoteknologia), Symbio (biotekniikasta tuotantoon), Masina (koneenrakennus), Vamos, Giga, Verso (it-ala) ja Serve (innovatiiviset palvelut). Myös kiinteistö- ja rakennusala tähyilee Venäjän suuntaan. Tekes toteaa, että pidemmällä tähtäimellä, Venäjän innovaatiojärjestelmän kehityksen myötä, yhteistyömuodot muuttunevat nykyisestä asemasta potentiaalisena vientimarkkina- na yksittäisiin tutkimusyhteistyöprojekteihin, yritysten t&k-hankkeisiin ja maiden välisiin yhteisiin tutkimus- ja kehitysohjelmiin. Tekes katsoo, että Venäjään liittyvät tietotarpeet ovat valtavat monilla aloilla. Sitran toiminnassa Venäjä-ohjelma (2005–2007) on yksi kuudesta toimintaohjelmasta. Venäjä-ohjelman tärkeimmät toimintamuodot ovat suomalaisten yritysten Venäjälle pyrki- misen avustaminen, suomalais-venäläisten foorumien järjestäminen sekä suomalaisten yri- tysten edesauttaminen ympäristöalan PPP-hankkeissa36. Ohjelman piirissä työskentelee viisi henkeä (sekä kaksi neuvonantajaa), sen taloudelliset resurssit ilman palkkakustannuksia ovat 3,5 milj. euroa kolmelle vuodelle. Kolmivuotisen ohjelmansa aikana Sitra on antanut liike- elämän edustajille koulutusta Venäjällä toimimisesta ja sen perusedellytyksistä sekä pyrki- nyt luomaan uusia verkottuneita toimintamalleja. Sitra on tehnyt jonkin verran yhteistyötä Aleksanteri-instituutin kanssa. Instituutin johtaja osallistui Venäjä-strategiatyöryhmän työs- kentelyyn. Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kohtalo tuli ikävällä tavalla päivänvaloon syksyllä 2006, kun kävi ilmi, että valtion budjettiesityksessä vuodelle 2007 sille oli varattu vain puolen vuoden määrärahat. Myöhemmin eduskunta päätti budjetin palauttamisesta koko vuodelle. Budjettiesitys oli osoitus huonosta hallinto- menettelystä, koska samaan aikaan opetusministeriön nimeämä selvitysmies oli tekemässä suunnitelmaa instituutin rakenteelliseksi kehittämiseksi. Selvitysmiehen työn pitäisi olla valmis helmikuun lopussa 2007. Sen vuoksi tässä yhteydessä on turhaa ennakoida instituu- tin kohtaloa. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos Etla on yksityinen, voittoa tavoittelematon talouden tutkimus- ja ennustelaitos. Sen piirissä valmistuu vuosittain 10–15 suurempaa tutkimus- hanketta. Tutkimustyön tulokset julkaistaan sekä kirjoina että Keskusteluaiheita-sarjassa. Etla on verkostoitunut kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkimuslaitoksiin sekä tutkijoihin ja se pyrkii levittämään tutkimustietoa koko kansantalouteen. Venäläisten tutkijoiden kanssa Etla on tehnyt tiivistä yhteistyötä vuodesta 1999. Tutkijat edustavat pääosin pietarilaisia ja moskovalaisia yliopistoja ja yrityksiä. Etla oli vetovastuussa EU:n rahoittamasta moskova- laisesta Resep-tutkimuslaitoksesta ja oli mukana Venäjän lähialueiden talousseurantaprojek- tissa. Venäjä-tutkimuksen alalla Etla on julkaissut lukuisia kirjoja, raportteja, artikkeleita ja keskustelumuistioita. Julkaisuissa käsitellään mm. Venäjän eri teollisuudenaloja, Suomen ja Venäjän välisen kaupan kysymyksiä ja talousnäkymiä, Venäjän energiatuotannon mennei- 36 PPP = Public Private Partneship 87 syyttä ja nykytilaa, venäläisten yritysten kilpailukykyä jne. Etlassa katsotaan, että Venäjän taloudellinen merkitys Suomelle kasvaa edelleen. Suo- mella on potentiaalia nousta Venäjä-osaamisen keskukseksi. Jotta yliopistojen koulutus- ja tutkimustoiminta loisi mahdollisimman hyvän pohjan Suomen Venäjä-osaamiselle, tulee Venäjän talouden ja kielen opetusta Etlan mukaan lisätä. Myös vaihto-ohjelmia tulisi vilkas- tuttaa ja julkisen projekti- ja muun rahoituksen (matkat, oleskelu, tutkijoiden jatkokoulu- tus, kansainvälisiin julkaisuihin artikkelien kirjoittaminen yms.) määrää lisätä. Fintra on yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut yritys, joka valmentaa yrityksiä ja yksilöitä erityisesti vientiin ja kansainvälistymiseen liittyvissä seikoissa. Koulutus suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä yritysten ja koti- ja ulkomais- ten asiantuntijoiden kanssa. Venäjän kauppaan liittyvällä koulutuksella on tärkeä rooli sen toiminnassa. Fintran Pietarin tytäryhtiö tarjoaa suomalaisyrityksille, Pietarissa toimiville ulkomaalaisomisteisille yrityksille sekä kansainvälistyville venäläisyrityksille liiketoiminnan valmennusta myös Pietarissa. Suomalais-Venäläinen kauppakamariyhdistys ry (SVKK) toimii kuudessa toimipisteessä, joista neljä on Venäjällä. SVKK:n missio on edistää yritysten liiketoimintaa ja kilpailukykyä sekä maiden välisiä taloussuhteita Venäjällä ja Suomessa. Se toteuttaa missiotaan tarjoamalla yrityksille tieto- ja markkinointipalveluja (asiantuntijapalvelut, koulutus, markkinatutki- mukset, tiedotus, painotuotteet, kansainvälistymisohjelmat, toiminta-apu). SVKK palvelee kaikkia yrityksiä, mutta jäsenillä on tiettyjä etuuksia. Palvelujen käyttäjinä ovat niin pienet, keskisuuret kuin suuretkin yritykset. Jäsenistä enemmistö on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. SVKK:lla on vajaa 800 jäsentä, joista suomalaisia noin 680. SVKK toimii jäsenistönsä etu- järjestönä. SVKK:n hallitus ja toimiva johto pyrkivät vaikuttamaan erilaisissa työryhmissä ja projekteissa kysymyksiin, jotka jarruttavat Suomen ja Venäjän välisen kaupan kehitystä. Suomi-Venäjä-Seuran ensisijainen tehtävä on edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteis- työtä elämän eri aloilla. Seura tarjoaa toimintaa ja palveluja kaikille Venäjästä tai venäläi- syydestä kiinnostuneille. Se muun muassa järjestää matkoja, koordinoi kielikursseille osal- listumista ja oppilasvaihtoa, tarjoaa viisumipalveluja, julkaisee jäsenlehteä sekä ylläpitää venäläisten kirjojen nettimyymälää. Kulttuuritoiminnan alalla seura osallistuu kulttuurifoo- rumin ylläpitoon sekä tutustuttaa nettisivuillaan maallikon venäläisen kulttuurin piirteisiin. Venäjä-info on seuran ylläpitämä palvelu, joka etsii ja toimittaa tietoa kaikesta Venäjään liittyvästä. Sen yhteydessä toimivat muun muassa materiaali-, neuvonta- ja käännöspalvelu. Nettisivuilla on runsaasti tietoa paitsi Venäjästä, myös suomalais-venäläisestä kanssakäymi- sestä. Venäjä-info julkaisee myös erilaisia Venäjää esitteleviä kirjasia. Seura luo toiminnal- laan pohjaa laajemmalle Venäjä-yhteistyölle ja Venäjä-osaamiselle. Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumitoiminta käynnistyi vuonna 2000. Sen avulla py- ritään aktivoimaan ja helpottamaan suomalaisten ja venäläisten kulttuuritoimijoiden välistä yhteistyötä. Mukana toiminnassa ovat kaikki Suomen läänit sekä 12 Luoteis-Venäjän aluetta. Kulttuurifoorumiin liittyvän partneritoiminnan avulla autetaan yhteistyöstä kiinnostuneita suomalaisia ja venäläisiä kulttuurikentän toimijoita löytämään toisensa ja käynnistämään yhteistyöhankkeita. Kolmipäiväinen kulttuurifoorumitapahtuma järjestetään vuorovuosina Suomessa ja Venäjällä. Se tarjoaa kohtauspaikan yhteistyöstä kiinnostuneille partneripareille Suomesta ja Venäjältä. Foorumien yhteydessä järjestetään yhteisistuntoja ja teemaseminaa- reja, joissa syvennytään suomalais-venäläisen kulttuuriyhteistyön eri osa-alueisiin. Foorumi- toimintaa järjestävät Suomi-Venäjä-Seura, Suomen opetusministeriö sekä venäläinen pää- koordinaattori ja suomalainen ja venäläinen työryhmä. Suomen Pietarin instituutti on Pietari-säätiön ylläpitämä keskus, jonka päätehtävänä on suomalaisen kulttuurin ja muun osaamisen esilletuominen Pietarissa ja sen lähialueilla. 88 Vuoden 2007 erityisteemana on suomalainen musiikki. Instituutti on vuoden 2006 lopulla vuokrannut uudet toimitilat Pietarin kaupungilta aivan kaupungin keskustasta. Vuokra-aika on 49 vuotta. Kun rakennus saadaan saneerattua, siihen sijoittuu myös muita suomalai- sia toimijoita. Neuvotteluja on käyty muun muassa tehty Helsingin ja Turun kaupunkien, Suomalais-Venäläisen kauppakamarin, Matkailun edistämiskeskuksen, Fintran ja Design- foorumin kanssa. Lisäksi rakennukseen tulee suomalais-venäläinen koulu sekä opiskelija- ja tutkija-asuntoja sekä taitelija-ateljee. Siitä on muodostumassa tietynlainen Suomi-talo, suo- malaisten tukikohta ja näyteikkuna Pietarissa. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) toiminnassa kansainvälisillä asioilla on aina ollut merkittävä osa. Venäjän liityttyä Bolognan prosessiin ovat suhteet maahan entistäkin kiin- teämmät. Aihetta on sivuttu muun muassa loppuvuodesta 2006, jolloin SYL:n edustajat osallistuivat Moskovassa järjestettyyn kansainväliseen seminaariin ”Euroopan yhtenäisen korkeakoulualueen tekeminen todellisuudeksi: Opiskelijoiden rooli”. Sen panelistit painot- tivat opiskelijoita osana kansallista nuorisopolitiikkaa ja toivoivat Venäjän opiskelijaliikkeen kansallistuvan ja osallistuvan eurooppalaisiin prosesseihin muiden opiskelijoiden tavoin. Ve- näläisten opiskelijoiden osallistumista seminaariin pidettiin erittäin tervetulleena signaalina ja seminaarin toivottiin avaavan uusia yhteistyömahdollisuuksia eurooppalaisten ja venäläis- ten opiskelijoiden välille. Vuoden 2007 toimintasuunnitelmassa SYL on kirjannut Venäjä- yhteistyön luomisen ja juurruttamisen kansainväliseksi painopisteekseen ja on kiinnostunut käymään Venäjä-yhteistyöstä keskustelua Suomessa toimivien sidosryhmien kanssa. Tutkijoiden yhteydenpidon kannalta merkittävä rooli on tieteellisillä seuroilla. Suomen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuralla on noin 330 jäsentä. Seura julkaisee Idäntutki- mus-nimistä tieteellistä aikakauskirjaa ja järjestää tieteellisiä tapahtumia. Idäntutkimus-leh- ti on viime vuosina noussut keskeiseksi Venäjä-tutkimuksen julkaisufoorumiksi Suomessa. Viimeisimmät numerot käsittelevät uskontoa, Putinia, musiikkia ja sukupuolta. Lehdessä on erityyppisiä kirjoituksia: substanssiartikkeleita (referee-julkaisuja) yleisluontoiset näkökulma- ja teema-artikkelit kyseisen numeron aiheesta arvosteluja tieteellisistä teoksista, kaunokirjallisuudesta, musiikista, elokuvista ja näyttelyistä ajankohtaistietoa tapahtumista Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen alalta keskustelupalsta Lisäksi toimii Suomen Slavistipiiri, johon kuuluun noin 125 jäsentä. Se järjestää seminaareja slaavilaisten kielten ja kulttuurien alalta. - - - - - 89 Liite 1. Toimeksiantokirje DNO 54/040/2006 Opetusministeriö 8.8.2006 Professori Arto Mustajoki Helsingin yliopisto Asia: Yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittäminen Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistyminen on nostettu keskei-seksi tavoit- teeksi kaikissa viimeisimmissä kansallisissa Suomen kilpailukykyä pohtineissa selvityksissä ja toimenpideohjelmissa. Suomen on jatkossakin vahvistettava korkeakoulutuksen ja tut- kimuksen kansainvälistä kilpailukykyä osana yleistä taloudellista kilpailukykyään. Koulu- tuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003–2008 asettaman kansainvälistymisen ja kansainvälisten yhteistyöverkkojen vahvistamisen tavoitteet ja valtioneuvoston 7.4.2005 periaatepäätös ja sen toimeenpano julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämisestä edellyttävät käytännössä myös Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön tarjoaman potentiaalin hyödyntä- mistä. Opetusministeriön Venäjä-toimintaohjelmilla vuodesta 1995 ja vuodesta 2003 on tuettu yliopistojen Venäjä-yhteistyön kehittämistä ja ohjelmien toisena painopisteenä suomalaisen Venäjä-osaamisen vahvistamista sekä strategisista tavoitteista sopimalla että tukihankkeita rahoittamalla. Opetusministeriön ja yliopistojen välisissä tulossopimuksissa kaudella 2004– 2006 sekä kaudelle 2007–2009 on Venäjä-yhteistyö sovittu kansainvälistymisen erityiseksi painopisteeksi. Osa yliopistoista on linjannut Venäjän-yhteistyön omaksi painoalakseen ja määritellyt sen sisällölle oman profiilinsa ja osaa Venäjä-toiminnasta on toteutettu verkostoitumalla. Kansallisena Venäjä-keskuksena on kehitetty Helsingin yliopiston Aleksanteri Instituuttia, joka toimii myös valtakunnallisen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkijakoulun koordinaattorina. Venäjää koskevaa muuta tutkintokoulutusta yliopistoissa on Aleksanteri Instituutin toimin- nassa tuettu ns. maisterikoulun opintotarjonnalla. Venäjä-yhteistyössä on meneillään kaksi Cross - Boarder University -hanketta, joissa kehitetään yhteisiä maisteriohjelmia venäläisten yliopistojen kanssa. Opetusministeriö on päättänyt käynnistää selvitystyön, jonka tavoitteena on arvioida kansainvälistymiskehityksen edistyminen Venäjä-osaamisen osalta ja tuottaa ehdotuksia alan kehittämisestä tulevaisuudessa. Selvitystyön erityisenä näkökulmana on korkeakoulu- jen rakenteellisen kehittämisen periaatteet, joita on esitetty opetusministeriön keskustelu- muistiossa 8.3.2006. Opetusministeriö on kutsunut Teidät laatimaan selvityksen ja ehdotukset yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen ml. venäjän kielen opetuksen kehittämiseksi. Ope- tusministeriön tavoitteena on käynnistää selvityksen pohjalta Venäjä-yhteistyön organisoi- miseksi yliopistosektorilla rakenteellisen kehittämisen hanke. 90 Selvityksessä tulee: Arvioida kokonaisuutena yliopistojen Venäjä-yhteistyön lisääntymistä ja yhteistyön vaikuttavuutta yleisen kansainvälistymiskehityksen näkökulmasta. Kokonaisuuteen tulee sisällyttää arvio siitä, onko aiemmin sirpaloitunut rakenne kehittynyt toimivammaksi ja onko verkostoitumalla saavutettu tehokasta yhteistyötä. Arvioida yliopistojen Venäjä-yhteistyön koulutus- ja tutkimustoiminnan vakiintumista ja laajuutta arvioituun tarpeeseen vastaamiseksi. Arvioida osana kokonaisuutta Helsingin yliopiston Aleksanteri Instituutin toiminta ja tehdä ehdotuksia, miten instituutin toimintaa tulisi suunnata ja organisaatiota kehittää niin, että instituutti kykenisi vastaamaan kansallisena Venäjä-keskuksena alan kehittämisestä ja yliopistojen yhteistyön koordinaa-tiosta. Arvioida tarve ja vaihtoehdot suomalais-venäläisen Cross-Border University -hankkeiden maisteriohjelmien kansallisen tukiyksikön perustamiseksi. Tuki- yksikön tehtävänä on yhdessä CIMOn kanssa Venäjä-yhteistyön kehittäminen ja syventäminen tukemaan yliopistojen kansainvälistä tutkinto-opiskelua ja opiskelija- ja opettajavaihtoa. Selvityksen tausta-arvioihin perustuvien ehdotusten tulee muodostaa kokonaisesitys yliopistojen Venäjä-yhteistyön tutkimus- ja koulutustoiminnan ja Venäjä-osaamisen jatkuvan kehittämisen järjestämiseksi siten, että laatua, vaikuttavuutta ja kansainvälistymistä voidaan vahvistaa ja että toiminnan hajanaisuutta voidaan vähentää. Selvityksessä tulee ottaa huomioon mm. valtioneuvoston periaatepäätös 7.4.2005 julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteiden kehittämisestä, opetusministeriön keskustelumuis- tio 8.3.2006 rakenteellisen kehittämisen periaatteista sekä tiede- ja teknologianeuvoston “Tiede, teknologia, innovaatiot” 2006 asiakirja sekä Suomen Akatemian ja TEKESin enna- kointiraportti FinnSight 2015. Selvityshenkilön tulee kuulla yliopistoja, Kansainvälisen henkilövaihdon keskusta ja työ- elämän edustajia sekä olla yhteydessä Jyväskylän yliopistossa tehtävään opetusministeriön tilaamaan kieliprojektiin. Selvitystyön tulee valmistua vuoden 2006 loppuun mennessä. Opetusministeriö nimeää ministeriön yhteyshenkilöiksi ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkön ja neuvotteleva virkamies Ilkka Turusen. Selvitystyön kustannukset maksetaan erillisen toimeksiantosopimuksen mukaisesti momentilta 29.10.22.1. Johtaja Markku Mattila Opetusneuvos Ari Saarinen TIEDOKSI Yliopistot Kansliapäällikkö Harry Skog Ylijohtaja Sakari Karjalainen Johtaja Anita Lehikoinen Erityisavustaja Vesa Vuorenkoski Ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö Neuvotteleva virkamies Ilkka Turunen 1� 2� 3� 4� 5� 91 Liite 2. Kuvaus selvityksen tekemisestä Yliopistojen rehtoreita pyydettiin nimeämään yhteyshenkilöt, joiden tehtävänä oli koota omaa yliopistoaan koskevat tiedot. Seuraavat henkilöt toimivat tässä tehtävässä: Helsingin kauppakorkeakoulu Riitta Kosonen Helsingin yliopisto Esko Koponen Joensuun yliopisto Jari Ratilainen Jyväskylän yliopisto Marjatta Vanhala-Aniszewski Kuopion yliopisto Anitta Etula Lapin yliopisto Leena Lehtinen Lappeenrannan teknillinen yliopisto Jari Jumpponen Maanpuolustuskorkeakoulu Alpo Juntunen Oulun yliopisto Matti Joensuu Sibelius-Akatemia Tuovi Martinsen Svenska handelshögskolan Marianne Heikell Taideteollinen korkeakoulu Eija Salmi Tampereen yliopisto Arja Rosenholm Teatterikorkeakoulu Paula Tuovinen Teknillinen korkeakoulu Mervi Rantanen Turun kauppakorkeakoulu Kari Liuhto / Valtteri Kaartemo Turun yliopisto Riitta Pyykkö Vaasan yliopisto Francesca Cucinotta Åbo Akademi Harriet Klåvus Tutkijoille osoitettu kysely suoritettiin luottamuksellisesti siten, että vastaajan henkilöllisyys pysyy salassa. Vastaajia oli kaikkiaan 104. Alla on myös tämä kysely, samoin Suomessa asu- ville akateemisille venäläisille osoitettu kysely, johon vastasi 16 henkilöä. Selvitystä tehtäessä käännyttiin eri organisaatioiden puoleen sähköpostitse. Niiden puo- lesta vastasivat seuraavat henkilöt: CIMO Ulla Ekberg => Juha Ketolainen Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA Risto Penttilä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA Pekka Yli-Anttila => Hannu Hernesniemi Fintra Tuija Eloranta Kansallisarkisto Jussi Nuorteva Market-Visio Oy / Gartner Olavi Filppula Sitra Maaret Heiskari Slaavilainen kirjasto (Kansalliskirjasto) Kai Ekholm => Irma Reijonen Suomalais-Venäläinen kauppakamari Mirja Tiri Suomen Akatemia Anneli Pauli => Mikko Ylikangas Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuskeskus Pekka Sutela Tekes Reijo Munther => Kirsti Vähä-Pietilä 92 Selvityksen aikana on haastateltu seuraavia henkilöitä: Gorschkow-Salonranta, Elena, kansainvälisten asioiden sihteeri, SYL Hakala, Esa, informaatikko, Aleksanteri-instituutti Heinonen, Eeva, hallituksen jäsen (kansainväliset asiat), SYL Hellenberg, Timo, yhteyspäällikkö, Aleksanteri-instituutti Hörkkö, Sirkka-Leena, ylitarkastaja, opetusministeriö Jänis-Isokangas, Ira, koulutuspäällikkö, Aleksanteri-instituutti Kaakkurinniemi, Tapani, koulutusjohtaja, Aleksanteri-instituutti Kahla, Elina, julkaisupäällikkö, Aleksanteri-instituutti Kangaspuro, Markku, tutkimuspäällikkö, Aleksanteri-instituutti Kivinen, Markku, johtaja, Aleksanteri-instituutti Korhonen, Anna, kehittämispäällikkö, Aleksanteri-instituutti Kosonen, Riitta, johtaja, CEMAT, Helsingin kauppakorkeakoulu Luukkanen Arto, johtaja, Cross-border University Munther, Reijo, teknologiajohtaja, Tekes Mustaparta Annakaisa, opetusneuvos, Opetushallitus Nenola Aino, dekaani, humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Turunen Ilkka, neuvotteleva virkamies, opetusministeriö Vartiainen, Perttu, rehtori, Joensuun yliopisto Väisänen Tuula, puheenjohtaja, Suomen Venäjänopettajien yhdistys Selvityksen luonnos lähetettiin kommentoitavaksi kaikille vastaajille ja haastatelluille sekä lisäksi seuraaville henkilöille: Helena Autio-Meloni (Suomen Pietari-instituutti), Ilkka Huovio (Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin selvitysmies), Kari Ketola (Pietari-säätiön valtuuskunnan pj., UPM-Kymmene,), Timo Laukkanen (Elinkeinoelämän keskusliitto), Eva Lijeblom (Hanken), Maija Lummepuro (Opm), Valdemar Melanko (Venäjän ja Itä- Euroopan instituutin entinen johtaja), Tuija Nikko (HSE), Liisa Tahvanainen (CBU) sekä ne ”venäjän laitosten” johtajat jotka eivät olleet yliopistojensa yhteyshenkilöitä. Kysely yliopistoille koskien Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittämistä Kyselyssä käytetään seuraavia määritelmiä: Yliopistojen Venäjä-yhteistyöllä tarkoitetaan millä tahansa koulutus- tai tutkimusalalla tapahtuvaa systemaattista kanssakäymistä venäläisten yliopistojen ja muiden organisaatioi- den kanssa. Venäjä-osaamisella tarkoitetaan sitä tietovarantoa, joka syntyy Venäjään maana, valtiona, yhteiskuntana, kulttuurina tai kielenä kohdistuvasta tutkimuksesta ja siihen perustuvasta koulutuksesta. Näiden seikkojen lisäksi selvitetään venäjän kielen opetuksen asemaa yliopistossanne sekä yliopiston suhdetta ja suhtautumista Aleksanteri-instituutin toimintaan ja Cross Bor- der University –konseptiin. Selvityksessä ollaan siis kiinnostuneita koko yliopiston näkemyk- sestä näihin asioihin. Vastata voi joko käyttäen tätä kyselylomaketta pohjana tai erilliseen tiedostoon. Vasta- uksen pyydän lähettämään 24.11. mennessä sähköpostitse allekirjoittaneelle ja Maria Pitkä- selle, joka avustaa selvityksen tekemisessä (maria.k.pitkanen@helsinki.fi). 93 Paljon kiitoksia avustanne Arto Mustajoki 09-19122986 arto.mustajoki@helsinki.fi 1. Venäjä-yhteistyö Mitä vaihto- tai muita sopimuksia yliopistollanne on venäläisten partnereiden (yliopistot tai vastaavat) kanssa? Miten ne käytännössä toimivat? Lähtevien opiskelijoiden / opettajien / tutkijoiden määrä vuositasolla? Saapuvien opiskelijoiden / opettajien / tutkijoiden määrä vuositasolla? Mitä aloja he edustavat? Millaisia suunnitelmia yliopistollanne kehittää näitä suhteita? Onko teillä määriteltynä jokin Venäjän alue, jonka kanssa erityisesti haluatte kehittää yhteistyötä? Millä tutkimus- ja koulutusaloilla katsotte Venäjällä olevan eniten potentiaalia yhteistyölle? Mikä on Venäjä-yhteistyön osuus (merkitys / painoarvo) yliopistonne kansainvälisessä toiminnassa? Mitä esteitä näette Venäjä-yhteistyön kehittämisessä? Onko yliopistollanne yhteistyötä venäläisten yritysten tai Venäjän kanssa kauppaa harjoittavien yritysten kanssa? Muita mahdollisia kommentteja koskien yhteistyötä erilaisten sidosryhmien kanssa. 2. Venäjä-osaamiseen kohdistuva opetus ja tutkimus A. Kaikkia yliopistoja koskeva osuus: Onko Venäjä-tutkimus mainittu yliopiston strategiassa? Onko yliopisto itse panostanut Venäjä-tutkimukseen? Miten mahdollinen opetusministeriöltä saatu tuki on vaikuttanut Venäjä-osaamisen kehittämiseen? Onko yliopisto saanut muilta tahoilta resursseja tähän toimintaan? Millä aloilla teillä on Venäjään liittyvää opetusta? Mainitkaa mahdolliset oppiaineet / opintokokonaisuudet / kurssit? Mitkä laitokset tekevät Venäjään kohdistuvaa tutkimusta? Millä tasolla katsotte Venäjä-osaamiseen kohdistuvan koulutuksen ja tutkimuksen olevan yliopistossanne kansallisesti ja kansainvälisesti verrattuna? Kertokaa mahdollisista suunnitelmistanne tällä alueella. Mainitkaa vuosina 2000–2006 valmistuneet Venäjään liittyvät väitöskirjat 94 B. Jos yliopistossanne on venäjän kieli ja kirjallisuus (tai kulttuuri) ja/tai venäjän kääntäminen pääaineena, vastatkaa lisäksi seuraaviin kysymyksiin: Tilastoa vuosien 2000–2005 osalta kultakin vuodelta erikseen: Sisäänotto ja pääsykokeeseen osallistuneiden määrä – jos on eri kategorioita (valintakoe, tasokoe, ulkomaalaisten valintakoe tms.) eriteltynä ryhmittäin Suoritetut opintoviikot/opintopisteet (mainitkaa kummasta on kyse) opintotasoittain (perusopinnot, aineopinnot, syventävät opinnot) Maisterin ja tohtorin tutkinnot Tilastoa tai sanallisia kuvauksia: Venäjää pääaineenaan lukevien tavallisimmat sivuaineet Sivuaineopiskelijoiden määrä Äidinkielisten opiskelijoiden osuus opiskelijoista Keskimääräinen valmistumisaika perustutkinnossa Henkilökunta vuoden 2006 alussa jaoteltuna seuraaviin kategorioihin: Perusbudjetilla toimivat Professorit Yliopistonlehtorit, lehtorit ja päätoimiset tuntiopettajat Assistentit Muu perusbudjetilla toimiva henkilökunta Tuntiopetus muutettuna henkilötyövuosiksi Täydentävällä rahoituksella toimiva henkilökunta (tutkijakoulut, projektit, hankkeet): Jatko-opiskelijat / Tutkijatohtorit / Muut Laitoksen budjetti vuonna 2005 eriteltynä Perusbudjetti (mukaan lukien tilakustannukset) Täydentävä rahoitus Vuoden 2006 alussa meneillään olevat projektit Tutkimuksen painopisteet Mitä suunnitelmia on olemassa oppiaineen / henkilöstörakenteen / opetuksen / tutkimustoiminnan kehittämiseksi? 3. Venäjän kielen opetus kaikkien tiedekuntien opiskelijoille Millaisia venäjän kursseja on tarjolla kielikeskuksessa (tai vastaavassa) kaikkien tiedekuntien opiskelijoille? Mikä oli niiden yhteenlaskettu opiskelijamäärä vuonna 2005? Paljonko opintoviikkoja suoritettiin yhteensä näillä kursseilla vuonna 2005? Mille tasolle venäjää on mahdollista opiskella kielikeskuksessa (tai vastaavassa)? 4. Yliopiston näkemys Aleksanteri-instituutin toiminnasta Aleksanteri-instituutti on Helsingin yliopistoon vuonna 1996 perustettu valtakunnallinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuskeskus. Sen tehtävänä on palvella Venäjän ja Itä-Euroo- aČ - - - - - - - bČ - - - - - - cČ - - dČ eČ fČ 95 pan tutkimuksen, opetuksen ja tuntemuksen kenttää erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Instituutti koordinoi ja edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua akateemisen maailman, hallinnon, päättäjien, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan vä- lillä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Aleksanteri-instituutin toiminta jakautuu erilaisiin aktiviteetteihin, kuten maisterikoulu, tutkijakoulu, erilaiset projektit, luentotilaisuudet ja seminaarit, informaatiopalvelut jne. Erillisessä kyselyssä selvitetään yksittäisten tutkijoiden näkemystä asiasta, tässä yhteydes- sä kiinnostaa nimenomaan yliopiston näkemys. Missä määrin Aleksanteri-instituutti on onnistunut tehtävässään kansallisena Venäjä- keskuksena ja yliopistojen yhteistyön koordinoijana? Kokemuksenne ja näkemyksenne maisterikoulusta? Kehitysehdotuksia? Kokemuksenne ja näkemyksenne tutkijakoulusta? Kehitysehdotuksia? Kokemuksenne ja näkemyksenne Aleksanteri-instituutin järjestämistä seminaareista ja yleisötapahtumista? Kehitysehdotuksia? Kokemuksenne ja näkemyksenne RUSSIAINFO-portaalista? Kehitysehdotuksia? Mitä muita ideoita yliopistollanne on Aleksanteri-instituutin toiminnan kehittämiseksi? 5. Yliopiston näkemys Cross-Border University -konseptista Suomessa on valmisteltu vuodesta 2004 lähtien Finnish-Russian Cross-Border University CBU™ -konseptia (CBU). Suomen puolelta siihen osallistuvat Helsingin, Joensuun, Tam- pereen ja Kuopion yliopistot sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Suunnitteluvastuu on ollut Joensuun yliopistolla. Venäläisistä yliopistoista mukana ovat Pietarin ja Petroskoin valtionyliopistot, Pietarin teknillinen valtionyliopisto sekä Pietarin eurooppalainen yliopis- to. CBU:n tavoite on yhteisten maisteriohjelmien avulla lisätä ja syventää yhteistyötä suo- malaisten ja venäläisten yliopistojen välillä. Vuonna 2007 alkavat kuuden alan maisterikou- lut (kauppa ja hallinto, metsätalous ja ympäristötekniikka, historia, informaatioteknologia, kansainväliset suhteet sekä kansanterveys). Kullakin teema-alueella on oma vastuuyliopisto Suomessa ja Venäjällä. Opetuskielenä on englanti. Hanketta ovat rahoittaneet sekä ulkomi- nisteriö että opetusministeriö. Jatkossa on päätettävä muun muassa se, millaisen koordinoi- van tukiyksikön CBU tarvitsee Suomessa. Mikä on yliopistonne näkemys CBU:sta? Onko se tehokas keino lisätä koulutusyhteistyötä venäläisten partnereiden kanssa? Miten konseptia tulisi kehittää? Katsotteko, että CBU voisi olla keino houkutella Suomeen enemmän eri maista tulevia ulkomaalaisia opiskelijoita? Miten CBU:n koordinaatio ja kehittämisvastuu pitäisi Suomessa järjestää? Mikä rooli siinä olisi CIMO:lla, mikä yliopistoilla? Voiko CBU toimia vain erillisrahoituksella vai voidaanko ajatella, että sen toiminta siirtyisi jossakin vaiheessa kokonaan yliopistojen maksettavaksi? 96 Kysely tutkijoille (kyselystä oli käytössä myös englanninkielinen versio, kyselyn alku suunnilleen sama kuin yliopistoille osoitetussa kyselyssä) Mitä hyötyä Suomelle / yliopistollesi / laitoksellesi / tutkijaryhmällesi on yhteistyöstä venäläisten tutkijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa? Mitä esteitä on yhteistyön kehittämisessä? Mitkä tekijät rajoittavat sitä? Onko sinulla käsitystä ja kokemuksia Venäjällä tapahtuvasta kehityksestä, jonka tavoitteena on vahvistaa yliopistoissa tapahtuvaa tutkimusta erillisten tutkimuslaitosten sijaan? Onko tällä vaikutusta yhteistyöhön tulevaisuudessa? Kokemuksiasi venäläisistä osapuolista. Missä tehdään hyvää tutkimusta? Missä käytännön asiat toimivat hyvin? Mikä on kohdallasi venäläisten kanssa tehtävän yhteistyön merkitys kansainvälisten kontaktien kokonaiskentässä? Millä aloilla Venäjällä on potentiaalia? Mitä uusia partnereita tulisi saada tutkimusyhteistyön piiriin? Mahdolliset kokemuksesi Venäjä-tutkimukseen liittyvistä suomalaisista kirjasto- ja arkistopalveluista. Kehittämisehdotuksia? Mahdolliset kokemuksesi Integrum-tietokannasta? Mikä merkitys sillä on ollut tutkimuksellesi? Miten tärkeää on tietokannan käytön varmistaminen tulevaisuudessa? Mahdolliset kokemuksesi Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmasta. Kehittämisehdotuksia? Muita käsityksiä Venäjään kohdistuvasta tutkimuksesta ja yhteistyöstä venäläisten partnereiden kanssa. Ideoita sen suhteen, miten Venäjä-tutkimuksessa kertynyt tieto siirtyisi Suomessa paremmin tiedon tarvitsijoille. Selvitystyön yhtenä kohteena on Aleksanteri-instituutti. Aleksanteri-instituutti on Helsin- gin yliopistoon vuonna 1996 perustettu valtakunnallinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutki- muskeskus. Sen tehtävänä on palvella Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen, opetuksen ja tuntemuksen kenttää erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Ins- tituutti koordinoi ja edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua akateemisen maailman, hallinnon, päättäjien, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä Suomessa että kansainvä- lisesti. Aleksanteri-instituutin toiminta jakautuu erilaisiin aktiviteetteihin, kuten maisteri- koulu, tutkijakoulu, erilaiset projektit, luentotilaisuudet ja seminaarit, informaatiopalvelut jne. Seuraavat kysymykset liittyvät Aleksanteri-instituutin toimintaan. Mahdolliset kokemuksesi Aleksanteri-instituutin tutkijakoulusta. Kehittämisehdotuksia? Muita näkemyksiä Venäjä-tutkimuksen jatkokoulutuksesta. Mahdolliset kokemuksesi Aleksanteri-instituutin maisterikoulusta. Kehittämisehdotuksia? Mahdolliset kokemuksesi Aleksanteri-instituutin RUSSIAinfo-palvelusta. Kehittämisehdotuksia? 1Č 2Č 3Č 4Č 5Č 6Č 7Č 8Č 9Č 10Č 11Č 12Č 13Č 14Č 97 Mahdolliset kokemuksesi Aleksanteri-instituutin järjestämistä seminaareista ja symposioista. Kehittämisehdotuksia? Miten Aleksanteri-instituutti on kokonaisuudessaan onnistunut tehtävässään koordinoida ja edistää suomalaista Venäjä-tutkimusta ja osaamista? Suomessa on valmisteltu vuodesta 2004 lähtien Finnish-Russian Cross-Border Universi- ty CBU™ -konseptia (CBU). Suomen puolelta siihen osallistuvat Helsingin, Joensuun, Tampereen ja Kuopion yliopistot sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Venäläisistä yliopistoista mukana ovat Pietarin ja Petroskoin valtionyliopistot, Pietarin teknillinen valti- onyliopisto sekä Pietarin eurooppalainen yliopisto. CBU:n tavoite on yhteisten maisterioh- jelmien avulla lisätä ja syventää yhteistyötä suomalaisten ja venäläisten yliopistojen välillä. Mahdolliset kokemuksesi Cross Border University -konseptista Kehittämisehdotuksia? Kysely Suomeen muuttaneille, Venäjällä tai Neuvostoliitossa koulutuksensa saaneille korkeakoulutetuille henkilöille Arto Mustajoki Slavistiikan ja baltologian laitos PL 24 00014 HELSINGIN YLIOPISTO 15Č 16Č 17Č Уважаемый респондент! Министром образования Финляндии на меня было возложено поручение провести экспертизу деятельности финляндских университетов по их связям с российскими партнерами. В рамках этой экспертизы мне необходимо составить наиболее полное представление о возможностях усовершенствования мер по интеграции живущих в Финляндии русскоязычных специалистов в систему высшего образования в нашей стране. В связи с этим мною принято решение провести анкетирование среди людей, подпадающих под данную категорию. Сюда входят лица, получившие высшее образование на территории СССР, России, СНГ или стран Балтии. Прошу Вас отвечать на анкету в том случае, если Ваше образование соответствует указанному критерию. Благодарю Вас за помощь. Arto Mustajoki Профессор русского языка Хельсинкский университет У Вас три варианта для ответа: 1. Перейти на сайт . Там вы найдете ту же анкету, которая здесь приложена. Вы можете ответить на вопросы в Интернете и послать ваши ответы прямо оттуда. 2. Ответить на приложенную анкету в электронном виде и послать по адресу maria.k.pitkanen@helsinki.fi 3. Распечать анкету, заполнить ее от руки и послать анкету по почте по адресу 98 Erilaisilta muilta toimijoilta kyseltiin muun muassa seuraavia asioita: Miten katsotte Venäjän merkityksen kehittyvän tulevien vuosien aikana Suomen talouden ja kulttuurielämän näkökulmasta? Onko teillä kokemuksia yhteistyöstä yliopistojen laitosten tai yksittäisten tutkijoiden kanssa? Minkälaisia? Aleksanteri-instituutilla on Venäjä-osaamiseen liittyvä koordinaatiotehtävä yliopistoissa. Onko teillä kokemuksia sen toiminnasta? Minkälaisia? Miten yliopistojen koulutus- ja tutkimustoimintaa voitaisiin kehittää niin, että se loisi mahdollisimman hyvän pohjan Suomen Venäjä-osaamiselle? Muita mahdollisia ehdotuksia ja kommentteja. 1Č 2Č 3Č 4Č 5Č У Вас три варианта для ответа: 1. Перейти на сайт . Там вы найдете ту же анкету, которая здесь приложена. Вы можете ответить на вопросы в Интернете и послать ваши ответы прямо оттуда. 2. Ответить на приложенную анкету в электронном виде и послать по адресу maria.k.pitkanen@helsinki.fi 3. Распечать анкету, заполнить ее от руки и послать анкету по почте по адресу Arto Mustajoki Slavistiikan ja baltologian laitos PL 24 00014 HELSINGIN YLIOPISTO ВОПРОСНИК ДЛЯ ПЕРЕЕХАВШИХ В ФИНЛЯНДИЮ РУССКОЯЗЫЧНЫХ СПЕЦИАЛИСТОВ С какого года Вы живете в Финляндии? В каком городе? Ваш пол? (м, ж) По какой причине Вы переехали в эту страну? (брак, репатриация, приглашение на работу – подчеркнуть другое – что именно ) Какое у Вас образование? Какой вуз Вы окончили? Ваша специальность по диплому? Проходили ли Вы переподготовку в Финляндии? Как вы оцениваете оказанный Вам финляндским обществом прием? (на личном, социальном, профессиональном уровне) Что конкретно, с Вашей точки зрения, можно сделать для того, чтобы финляндское общество могло более эффективно использовать экспертизу российских специалистов? Какие ресурсы русскоязычных специалистов, постоянно проживающих в Финляндии, можно было бы использовать? Ваши предложения? В каких областях науки Вы видите самые выгодные перспективы для сотрудничества между финляндскими и российскими университетами и учеными? Почему именно в этих областях? Если Вы хотите указать Вашу фамилию и адрес электронной почты, Вы можете сделать это здесь. 99 Liite 3. Suomessa 2000-luvulla julkaistut väitöskirjat Tiedot perustuvat pääasiassa yliopistoilta tätä selvitystä varten kerättyyn informaatioon. Venäjänkielisten teosten nimet on pyritty yhdenmukaistamaan Suomessa käytettävän kan- sainvälinen (tieteellisen) translitteraation mukaiseksi. Anttila, Markku. Luokanopettajaopiskelijoiden pianonsoiton opiskelumotivaatio ja soittotuntien tunneilmapiiri Joensuussa, Jyväskylässä ja Petroskoissa. JoY Autio, Sari. Suunnitelmatalous Neuvosto-Karjalassa 1928–1941: paikallistason rooli Neuvostoliiton teollistamisessa. TaY Berg, Mihail. Literaturokratija: problema prisvoenija i pereraspredelenija vlasti v literature. HY Bljumbaum, Arkadi. Konstrukcija mnimosti: K poètike “Voskovoj persony” u Ju. Tynjanova. HY Bogatyrev, Sergei. The sovereign and his counsellors: ritualised consultations in Muscovite political culture 1350s–1570s. HY Byckling, Liisa. Mihail Cehov v zapadnom teatre i kino. HY Bäckman, Johan. Itämafia: uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset. HY Castrén, Anna-Maija. Perhe ja työ Helsingissä ja Pietarissa: elämänpiirit ja yhteiskunta opettajien sosiaalisissa verkostoissa. HY Eränen, Liisa. Sensible fear: Finnish reactions to the threat of a nuclear accident in Sosnovyi Bor, Russia. HY Eskola, Sari. Syntetisoivat rakenteet käännössuomessa – suomennetun kaunokirjallisuuden ominaispiirteiden tarkastelua korpusmenetelmällä. JoY Fomitsheva, Varvara. Teatral’nost’ v tvorcestve O. I. Senkovskogo. JY Forselles-Riska, Cecilia af Brobyggaren. Carl Enckells liv och verksamhet fram till slutet av 1917. HY Forstedt Pekka, A. Celovek pered licom zla. Mir geroev romana Aleksandra Solzenicyna “V kruge pervom”. JY Frolov, Dmitri. Sotavankina Neuvostoliitossa: suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. HY Ganskau, Elena. Trust and safe choices: coping with health-related risks in food consumption in St. Petersburg. HY Golovin, Valentin. Russkaja kolybel’naja pesnja v fol’klore i literature. ÅA Grishakova, Marina. The Models of Space, Time and Vision in V. Nabokov’s Fiction: Narrative Strategies and Cultural Frames. TaY Grönholm, Pertti. Neuvostovirolaisen historiankirjoituksen kertomus ja tulkinnat Viron tasavallan ajasta. TY Hallikainen, Anna. Venäjän kahdet kasvot. Maakunnallisten ohjelma-asiakirjojen ja vertailuaineiston välittämä Venäjä-kuva. TaY Heinonen, Jussi. Èto i to v povesti ”Staruha” Daniila Harmsa. HY ^ ^ ^ ^ 100 Heusala, Anna-Liisa. The transitions of local administration culture in Russia. HY Hölsä, Martti. On uuden huomenen saava. Suomalainen kansakoulu Itä-Karjalan sotilashallinnon kasvatustavoitteiden toteuttajana miehitysajan aunukselaiskylässä 1941–1944. JoY Iskanius, Sanna. Venäjänkielisten maahanmuuttajaopiskelijoiden kieli-identiteetti. JY Jakobson, Valeria. Role of the Estonian Russian-language Media in the Integration of the Russian-speaking Minority into Estonian Society. TaY Jasinskaja-Lahti, Inga. Psychological acculturation and adaptation among Russian-speaking immigrant adolescents in Finland. HY Jetsu, Laura. Kahden maailman välillä. Etnografinen tutkimus venäjänkarjaisista hautausrituaaleista 1990-luvulla. JoY Järvinen, Hanna. The Myth of genius in Movement – Historical Deconstruction of the Nijinsky Legend. TY Jääskeläinen, Mauno. Itä-Karjalan kysymys: kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918–1920. HY Kangas, Kalle. Five Stories on IT and Russian Trade: A Resource-Based View to Information Resources Management in Finland-Based Multinational Conglomerates. TuKKK Kangaspuro, Markku. Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta. Nationalismi ja suomalaiset punaiset Neuvostoliiton vallankäytössä vuosina 1920–1939. JoY Karjalainen, Timo P. The environment in contexts: Environmental concern in the Komi Republic (Russia). OY Karttunen, Marie-Louise. Making a communal world: English merchants in imperial St.Petersburg. HY Kokkonen, Jukka. Rajaseutu liikkeessä. Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650–1712). JoY Korsberg, Hanna. Politiikan ja valtataistelun pyörteissä: Suomen kansallisteatteri ja epävarmuuden aika 1934–1950. HY Kostov, Heli. Mifopoètika Andreja Platonova v romane ”Scastlivaja Moskva”. HY Kotilainen, Juha. Ekologisen modernisaation rajat. Skaala, paikka, ympäristö ja metsäteollisuus Luoteis-Venäjän rajaseudulla. JoY Krekola, Joni. Stalinismin lyhyt kurssi: suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938. HY Krogars, Marco. Verkostoilla kriisinhallintaan: kriisinhallintaprosessit ja niiden kehittäminen kansainvälisiä kriisejä sekä suuronnettomuuksia koskevissa esimerkeissä. VY Kähönen, Aappo. The Soviet Union, Finland and the Cold War: the Finnish card in Soviet foreign policy, 1956–1959. HY Kärnä, Veikko. Return to the past? Institutional analysis of mining industry’s transitional development in Russia. TuKKK Könönen, Maija. “Four ways of writing the city”: St. Petersburg-Leningrad as a metaphor in the poetry of Joseph Brodsky. HY Laatikainen, Tiina. Cardiovascular risk in the Republic of Karelia, Russia: comparison of major risk factors with North Karelia, Finland. HY Larmola, Heikki. The “Czechoslovak Path”: a Communist route to power monopoly in 1943–1948 within the framework of “Mitteleuropa”, great power settings, and the Soviet sphere of interests: a neorealist and historical approach. HY Lehikoinen, Erja. Metaforan arvoteoreettisesta tulkinnasta: Tapaustutkimus matka-metaforasta historiatekstien korpuksessa. JoY ^ 101 Leisiö, Larisa. Morphosyntactic convergence and integration in Finland Russian. TaY Lindström, Maarit. Locational Sources of Competitiveness: Finnish Companies’ International Business Operations in the Baltic Sea Region. TuKKK Liuhto, Kari. The Organisational and Managerial Transformation in Turbulent Business Environments – Managers´ Views on the Transition of their Enterprise in some of the European Former Soviet Republics in the 1990´s. TuKKK Loima, Jyrki. Muukalaisina Suomessa. Kaakkoisen Kannaksen kreikkalaiskatoliset venäläisseurakunnat kansallisena ongelmana 1889-1939. JoY Lumio, Jukka. Studies on the Epidemiology and Clinical Characteristics of Diphtheria during the Russian Epidemic of the 1990s. TaY Långström, Tarja. Transformation in Russia and international law. HY Lähteenmäki, Mika. Dialogue, Language and Meaning: Variations on Bakhtinian Themes. JY Majander, Mikko. Pohjoismaa vai kansandemokratia: sosiaalidemokraatit, kommunistit ja Suomen kansainvälinen asema 1944–51. HY Malikova, Marina. V. Nabokov: avto-bio-grafija. TaY Miettinen, Helena. Menetetyt kodit, elämät, unelmat: suomalaisuus paluumuuttajastatukseen oikeutettujen venäjänsuomalaisten narratiivisessa itsemäärittelyssä. HY Mikhailov, Mikhail. Parallel’nye korpusa hudožestvennyh tekstov: principy sostavlenija i vozmožnosti primenenija v lingvisticeskih i perevodovedceskih issledovanijah. TaY Mikkola, Pirkko. Kahden kulttuurin taitajaksi. Maahanmuuttajaoppilaan monikulttuurinen identiteetti, tavoitteet ja toiminta. TY Mäki-Kulmala, Heikki. Vastakohdat vai kaksoset: tutkimus neuvostomarxismin suhteesta moderniin länsimaiseen rationaalisuuteen. TaY Numminen, Risto. “Antakaa minulle 20 vuotta ...” P.A. Stolypin historiagrafiassa. TY Obatnin, Gennadi. Ivanov-mistik: okkul’tnye motivy v poèzii Vjaceslava Ivanova (1907–1919). HY Orlov, Janina. Texten som kalejdoskop. En läsning av A.S. Pusjkins “Sagan om tsar Saltan”. ÅA Paatero, Jussi. Deposition of Chernobyl-derived transuranium nuclides and short-lived radon-222 progeny in Finland. HY Palosuo, Hannele. Health and well-being in Moscow and Helsinki. HY Parland-von Essen, Jessica. Behagets betydelser: döttrarnas edukation i det sena 1700-talets adelskultur. HY Paukkeri, Pirkko. Recipient v russkom razgovore: o raspredelenii funkcij meždu otvetami da, nu i tak. HY Pernaa, Ville. Tehtävänä Neuvostoliitto. Opetusministeriön Neuvostoliittoinstituutin roolit suomalaisessa politiikassa 1944–1992. TY Pietiläinen, Jukka. The Regional Newspaper in Post-Soviet Russia. TaY Pohjonen, Juha. Maanpetturin tie. Maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. JoY Potapova, Maria. Lingvodidaktieskie funktsii rolevoj igry kak sredstva obucenija kommunikativnomu povedeniju. Iz opyta obucenija russkomu jazyku kak inostrannomu. JY Prozorov, Sergei. Political Pedagogy of Technical Assistance: A Study in Historical Ontology of Russian Postcommunism. TaY Pärna, Kersti. Socioeconomic differences in smoking in Estonia: national and international comparisons. HY Pöyhönen, Sari. Uraopettajia, juurilleen palaajia ja kielenharrastajia. Suomen kielen opettajien ammatti- identiteetti Venäjän koulutuksen ja opetuksen murroksessa. JY ^ ^ ^ ^ 102 Raittila, Pentti. Venäläiset ja virolaiset suomalaisten Toisina – Tapaustutkimuksia ja analyysimenetelmien kehittelyä. TaY Rautio, Vesa. The Potential for Community Restructuring. Mining Towns in Pechenga. JoY Reijonen, Merja. Tila ja kulttuurinen identiteetti: entisen Neuvostoliiton alueelta tulleiden paluumuuttajien kulttuurisen identiteetin muodostuminen Suomessa asutun vuoden aikana. HY Remy, Johannes. Higher education and national identity: Polish student activism in Russia 1832-1863. HY Rotkirch, Anna. The man question: loves and lives in late 20th century Russia. HY Ruotsala, Helena. Muuttuvat palkiset. Elo, työ ja ympäristö Kittilän Kyrön paliskunnassa ja Kuolan Luujärven poronhoitokollektiiveissa vuosina 1930–1995. TY Ruutu, Hanna. Patterns of Transcendence. Classical Myth in Marina Tsvetaeva’s Poetry of the 1920’s. HY Ruutu, Katja. Venäjän politiikka ja perustuslaki: tutkimus Venäjän perustuslakikäsitteistön kehityksestä 1900-luvulla. HY Rytkönen, Marja. About the Self and the Time: On the Autobiographical Texts by E. Gershtejn, T. Petkevich, E. Bonner, M. Plisetskaja and M. Arbatova. TaY Rönkä, Risto. U istokov russkoj i slavjanskoj aspektologiceskoj mysli. Opisanie temporal’no-aspektual’nyh sistem ot pervyh traktatov do Nikolaja Gretscha i Aleksandra Vostokova. TaY Saard, Riho. Eesti rahvusest luterliku pastorkonna väljakujunemine ja vaba rahvakiriku projekti loomine, 1870–1917. HY Salmi, Anna-Maria. Social networks and everyday practices in Russia. HY Salminen, Timo. Suomen tieteelliset voittomaat: Venäjä ja Siperia suomalaisessa arkeologiassa 1870– 1935. HY Savitski, Stanislav. Andegraund: istorija i mify leningradskoj neoficial’noj literatury. HY Savkina, Irina. “Pišu sebja...” Avtodokumental’nye ženskie teksty v russkoj literature pervoj poloviny XIX veka. TaY Siiberg, Liilia. Belye lilii. Genezis nacional´nogo mifa o finnah v Bolgarii i rol´ v nëm russkogo fennofil´stva. JY Siilin, Lea. Otraženie grafiko-orfograficeskih norm cerkovnoslavjanskogo jazyka russkogo izvoda v žitijnoj literature vtoroj poloviny XVI veka (na materiale Žitija prepodobnogo Alexandra Svirskogo). JoY Stepanov, Andrej. Problemy kommunikacii u Cehova. ÅA Suomela, Julitta. Zarubežnaja Rossija: idejno-politiceskie vzgljady russkoj èmigracii na stranicah russkoj evropejskoj pressy v 1918–1940 gg. HY Survo, Arno. Magian kieli: Neuvosto-Inkeri symbolisena periferiana. HY Svetlikova, Ilona. Istoki russkogo formalizma: tradicija psihologizma i formal’naja škola. HY Tarvi, Ljuba. Comparative translation assessment: quantifying quality. HY Teräväinen, Erkki. Lavastettu rinnakkaiselo: Suomen ulkopolitiikka johtavassa länsisaksalaislehdistössä 1955-1962. HY Tiihonen, Tapio. Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944. HY Tillander-Godenhielm, Ulla. The Russian imperial award system during the reign of Nicholas II, 1894–1917. HY Tomusk, Voldemar. The Blinding Darkness of the Enlightenment. Towards the understanding of pos state-socialist higher education in EasternEurope. TY Turunen, Maija. Faith in the heart of Russia: the religiosity of post-Soviet university students. HY ^ ^ ^ ^ 103 Uotila, Anneli. Vegetation patterns in managed and semi-natural boreal forests in eastern Finland and Russian Karelia. JoY Vesikansa, Jarkko. “Kommunismi uhkaa maatamme”: kommunisminvastainen porvarillinen aktivismi ja järjestötoiminta Suomessa 1950–1968. HY Vettenniemi, Erkki. Surviving the Soviet Meat Grinder: The Politics of Finnish Gulag Memoirs. TaY Viimaranta, Johanna. Talking about time in Russian and Finnish. HY Vituhnovskaja, Marina. Rossijskaja Karelija i karely v imperskoj politike Rossii, 1905–1917. HY Vysotchina, Olga. Ponimanie i adaptacija inojazycnogo slova v soznanii nositelja jazyka (na materiale russkogo i finskogo jazykov). JY Ylikangas, Mikko. Rivit suoriksi!: kaunokirjallisuuden poliittinen valvonta Neuvosto-Karjalassa 1917–1940. HY Zaharov, Nikolai. W. Šekspir (Shakespeare) v tvorceskoj èvoljucii Puškina. JY ^ ^ 104 Liite 4. Yliopistojen yhteistyösopimukset venäläisten yliopistojen kanssa Listaan on koottu yliopistojen ilmoittamien partneriyliopistojen nimiä. Helsingin yliopisto Moskovan valtionyliopisto Pietarin valtionyliopisto Petroskoin valtionyliopisto Udmurtian yliopisto *** Pietarin valtiollinen maatalousyliopisto Saint Petersburg Pavlov State Medical University Moskovan lingvistinen yliopisto Pietarin eurooppalainen yliopisto Moskovan humanistinen yliopisto Joensuun yliopisto Arkhangelsk State Engineering University Moscow State Linguistics University Russian Legal Academy of the Ministry of Justice of the Russian Federation Petrozavodsk State University Karelian State Pedagogical University Karelian Research Centre of the Russian Academy of Science Herzen State Pedagogical University of Russia Saint-Petersburg State University Sankt-Petersburg State Forest Technical Academy Saint-Petersburg State University of Economics and Finance St. Petersburg State Polytechnical University Syktyvkar Forest Institute of Sankt-Petersburg State Forest Technical Academy FIRST: Northern Branch of the Russian Law Academy of Ministry of Justice of Russian Federation North-West State Technical University European University at St.Petersburg The Saint Petersburg Theological Academy and Seminary The Russian Customs Academy, Sankt-Petersburg Branch named after Vladimir Bobkov Tver State University 105 Jyväskylän yliopisto Herzen´s State University St.Petersburg Jaroslavl State University St Petersburg State University Pietarin informaatioteknologian ja optiikan yliopisto Tver State University Pietarin taloustieteiden yliopisto Pietarin valtionyliopiston School of Management FIRST: Pietarin taloustieteiden yliopisto Kuopion yliopisto St Petersburg State Pavlov Medical University St Petersburg State University Petrozavodsk State University St Petersburg State Polytechnical University St Petersburg State University of Economics and Finance Murmansk State Technical University Murmansk Humanities Institute Karelian State Pedagogical University Lapin yliopisto Ural State Legal Academy Institute of State and Law at the Russian Academy of Science St. Petersburg State University of Technology and Desing St. Petersburg Academy of Art and Design St. Petersburg State University of Economics and Finance St. Petersburg State Polytechnical University Herzen State Pedagogical University Pomor State University Arkhangelsk State Technical University Murmansk State Technical University Murmansk State Pedagogical University Murmansk Humanities Institute Murmansk Branch of the International Law and Economy Northern State Medical University University of Petrozavodsk Apatity Branch of Petrozavodsk State University Kola Science Center Syktyvkar State University Tambov Technical University Russian Foreign Trade Academy Lisäksi lukuisia partnereita First-verkostosta ja Finnbarents-hankkeesta sekä muita verkostoyliopistoja 106 Tampereen yliopisto Moskovan valtiollinen lingvistiikan yliopisto Petroskoin yliopisto Taloustieteiden Plehanov –akatemia The Tver State University FIRST: Pietarin eurooppalainen yliopisto Karjalan valtiollinen pedagoginen yliopisto Venäjän valtiollinen pedagoginen Herzen-yliopisto Turun yliopisto Pietarin valtionyliopisto Herzenin pedagoginen valtionyliopisto Marin valtionyliopisto Mordvan yliopisto Udmurtian valtionyliopisto Immanuel Kant -yliopisto FIRST: Petrozavodsk State University Tver State University St Petersburg University of Economics and Finance St Petersburg State Polytechnical University Pskov Volny Institute Petrozavodsk State University Lisäksi partnereita Baltic Sea Region University sekä University of the Arctic -verkostoissa Vaasan yliopisto St. Petersburg State University of Economics and Finance St. Petersburg State University Karelian State Pedagogical University Åbo Akademi Pskov Volny Insitute Udmurt State University Petrosavodsk State University People’s Friendship University i Sochi FIRST: St Petersburg State Technical University Lappeenrannan teknillinen yliopisto St. Petersburg State University of Engineering and Economics St. Petersburg State Polytechnical University St. Petersburg State University of Economics and Finance St. Petersburg State University of Telecommunications 107 St. Petersburg State Electrotechnical University D. Mendeleev University of Chemical Technology of Russia Moscow State Forest University St. Petersburg State University, School of Management Plekhanov Russian Academy of Economics International Master’s Programme in Information Technology –partnerit: St. Petersburg State University of Fine Mechanics and Optics St. Petersburg State Marine University St. Petersburg State Technical University Lisäksi CBU-partnereita Teknillinen korkeakoulu Peoples’ Friendship University of Russia The Institute of Radioengineering and Electronics (IRE) of Russian Academy of Sciences St Petersburg State Polytechnical University FIRST: St Petersburg State Electrotechnical University St Petersburg State Polytechnical University St Petersburg State University of Economics and Finance Helsingin kauppakorkeakoulu Pietarin valtionyliopisto/School of Management Svenska handelshögskolan Plekharov Russian Academy of Economics Turun kauppakorkeakoulu St. Petersburg University of Economics and Finance Plekhanov Russian Academy of Economics State University - Higher School of Economics Sibelius-akatemia Mordovia State University FIRST: Pietarin conservatorio Taideteollinen korkeakoulu St.Petersburg State University of Technology and Design St.Petersburg State University of Art and Design Herzen´s State University St.Petersburg FIRST: Syktyvkar State University Archangel State University 108 Liite 5. Aleksanteri-instituutin johtokunta Vararehtori Thomas Wilhelmsson, puheenjohtaja, HY Vararehtori Mauno Kosonen, varapj, HY Professori Timo Vihavainen, HY Akatemiaprofessori Anna-Leena Siikala, HY Professori Markku Temmes, HY Tutkija Sari Autio-Sarasmo , HY Ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö, Opetusministeriö Professori Riitta Pyykkö, TY Johtaja Kimmo Kääriäinen, Kirkon tutkimuskeskus Varajäsenet Professori Pekka Pesonen, HY Professori Tuomas Forsberg, HY Johtaja Teija Tiilikainen, HY Vanhempi tutkija Markku Kangaspuro, HY Vararehtori Juhani Lehto, Kirkon tutkimuskeskus Professori Harri Melin, TY Professori Riitta Kosonen, JoY Aleksanteri-instituutin neuvottelukunta Ministeri Jaakko Iloniemi, puheenjohtaja, UNIFIN Oy Vuorineuvos Tor Bergman Suurlähettiläs Jaakko Blomberg Kansleri Risto Ihamuotila Toimitusjohtaja Kari Jordan. Metsäliitto Dr. Michael D. Kennedy, University of Michigan Professor Oleg Kharkhordin, Harvard University Professor Marju Lauristin, University of Tartu Vuorineuvos Tauno Matomäki Professori Arto Mustajoki, Helsingin yliopisto Dr. Hilary A. Pilkington, The University of Birmingham Professor Rosalinde Sartorti, Freie Universität Berlin Professor Richard Stites, Georgetown University Professor Peeter Tulviste, University of Tartu Rector Lyudmila A. Verbitskaya, St. Petersburg State University Vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen, Helsingin Sanomat Toimitusjohtaja Matti Vuoria, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma Maakuntajohtaja Tapio Välinoro, Kymenlaakson liitto Pääjohtaja Arne Wessberg, Yleisradio Toimitusjohtaja Johnny Åkerholm, Nordic Investment Bank 109 Liite 6. Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmassa rahoitettavat hankkeet Ohjelmapäällikkö Mikko Ylikangas puh. 09-7748 8481, mikko.ylikangas@aka.fi Hallinto ja politiikka Itsehallinnolliset yhdistykset Luoteis-Venäjällä: yhteiset asiat Res Publican perustana, professori Risto Alapuro, Helsingin yliopisto Venäjän eurooppalainen valinta: EU:hun vai sen kanssa? FT Tapani Vaahtoranta, Ulkopoliittinen instituutti Uusi ja vanha Venäjä Suomen ja Venäjän suhteiden siirtymäkeskusteluissa, yliassistentti Helena Rytövuori-Apunen, Tampereen yliopisto Kulttuuri ja identiteetti Pohjois-Venäjän etninen, kielellinen ja kulttuurinen muotoutuminen, dosentti Juhani Nuorluoto, Helsingin yliopisto Pietari / Leningrad: kertomus - historia – nykyisyys, professori Pekka Pesonen, Helsingin yliopisto Erilaisuuden kanssa eläminen Venäjällä - hybridit identiteetit, arkipäivän rasismi ja nuoret venäjänmaalaiset, YTT Vesa Puuronen, Joensuun yliopisto Toinen Venäjä: kulttuurisen moninaisuuden tuottaminen, akatemiaprofessori Anna-Leena Siikala, Helsingin yliopisto Transnationaali venäjä: kysymyksiä identiteetistä, hoivasuhteista ja monipaikkaisesta elämästä, akatemiaprofessori Ulla Vuorela, Helsingin yliopisto Terveys Terveysarvot ja yhteiskunta: Muuttuvan Venäjän terveyspolitiikka ja terveysarvo, YTT Pauliina Aarva, Tampereen yliopisto Lisääntymisterveys Venäjällä – määreiden tutkiminen vertailulla, tutkimusprofessori Elina Hemminki, Stakes Syntyvyyden kuviot ja perhemuodot Pietarissa, VTT Anna Rotkirch, Helsingin yliopisto Talous Venäjän talouden avautuminen ja sen integraatio Euroopan unionin kanssa, tutkimusjohtaja Kari Alho, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Korporaatiohallinto Venäjällä, professori Eva Liljeblom, Svenska handelshögskolan Venäläisten yritysten uudet roolit kansainvälisessä liiketoiminnassa, professori Kari Liuhto, Turun kauppakorkeakoulu Suomalaisten ja venäläisten yritysten kilpailu- yhteistyöasetelmat, professori Tauno Tiusanen, Lappeenrannan teknillinen yliopisto Yritystoiminnan erikoistuminen ja diversifikaatio transitiossa, dosentti Leo Granberg, Helsingin yliopisto - - - - - - - - - - - - - - - 110 Maantiede ja raja-alue Rajamaamaisemat, professori Maunu Häyrynen, Turun yliopisto Muuttuuko Venäjän pohjoisten periferioiden maantiede?, professori Markku Tykkyläinen, Joensuun yliopisto Rajan ylittävä vuorovaikutus ja Luoteis-Venäjän uudelleen rakenteistuminen taloudellisena, sosiaalisena ja poliittisena tilana, professori Heikki Eskelinen, Joensuun yliopisto Luonnonvarojen hyödyntäminen venäjällä Venäjän maatalouden eläingeenivarojen uhanalaisuus ja säilytyksen etnoekologiset, tekniset ja sosiaaliset edellytykset, professori Asko Mäki-Tanila, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Metsien käsittelyn tehostaminen ja puunkorjuun kehittäminen Luoteis-Venäjällä, professori Timo Karjalainen, Metsäntutkimuslaitos Uusiutuvien luonnonvarojen hallinta Luoteis-Venäjällä, professori Soili Nysten-Haarala, Lapin yliopisto Luoteis-Venäjän lohikalakantojen ja loisten molekyyligeneettinen monitorointi kestävän hyödyntämisen ja biodiversiteetin turvaamiseksi, akatemiatutkija Craig Primmer, Helsingin yliopisto Kestävän kehityksen elämäntapa ja ansiomahdollisuudet: puuhankinnan sosiaalisten vaikutusten arviointi Luoteis-Venäjän kylissä ja kaupungeissa, professori Marja Järvelä, Jyväskylän yliopisto Ympäristö Kuolan alueen ilmansaasteiden emissio, kulkeutuminen ja laskeuma, dosentti Jussi Paatero, Ilmatieteen laitos Teollistumisen ympäristölliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset Pohjois-Venäjällä, FT Bruce Forbes, Lapin yliopisto Nestemäisten ja kaasumaisten teollisuuspäästöjen katalyyttinen käsittely: ratkaisu akuutteihin teknologian aiheuttamiin ongelmiin, professori Juha Kallas, Lappeenrannan teknillinen yliopisto Boreaalisen metsän ja ilmakehän aerosolisysteemin välinen vuorovaikutus, professori Veli-Matti Kerminen, Ilmatieteen laitos Metsänkäytön vaikutus taigan ekosysteemiin ja monimuotoisuuteen Luoteis-Venäjällä, tutkimusprofessori Harto Lindén, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Media Making a “Good Life”: Post-Soviet selves in Russian Mass Media 1980–2006, professori Arja Rosenholm, Tampereen yliopisto The Media in a Changing Russia, professori Kaarle Nordenstreng, Tampereen yliopisto - - - - - - - - - - - - - - - 111 Liite 7. Selvityksen lähteitä Baran H., Gladrow W., Klaudy K., LocherJ. P., Toivakka P. ja Moitus S. Evaluation of Education and Research in Slavonic and Baltic Studies. Publications of Finnish Higher Education Coucil 18:2000 Edita 2000. http://www.kka.fi/pdf/julkaisut/KKA_1800.pdf Baran Henryk, Järvinen Jouni ja Toivakka Pentti. Slavistiikan ja baltologian koulutuksen ja tutkimuksen seuranta. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 17:2003. Edita 2003. www.kka.fi/pdf/julkaisut/KKA_1703.pdf CIMOn Campus-verkkolehti 3/2006. http://home.cimo.fi/campus/ FinnSight 2015. Suomen akatemia, Tekes ja Verkkotie Oy 2006. http://www.finnsight2015.fi/ Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma 19.10.2006. http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/index.jsp Hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma 2006–2011. http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/index.jsp Kohti kansainvälistä huippututkimusta. EK:n tutkimuspoliittiset linjaukset. Elinkeinoelämän keskusliitto 2006. Koikkalainen, Petri ja Kurtakko, Janne. Parhaat yliopistot eivät ole suuria. Helsingin Sanomien sunnuntaidebatti 3.12. 2006. http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=39466&tstart=0 Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteet Keskustelumuistio 8.3.2006. Opetusministeriön monisteita 2006:2. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2006/korkeakoulujen_rakenteellisen_ kehittamisen_periaatteet Kumpulainen, Timo (toim.). Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005. Opetushallitus 2005. www.oph.fi/info/tilastot/Indikaattorit2005.pdf Opetusministeriön strategia 2015. Opetusministeriön julkaisuja 2003:11. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2003/opetusministerion_strategia_2015?lang=fi Paaskoski, Jyrki 2005. Arkistolaitoksen selvitysmiesraportti Venäjällä olevasta Suomea koskevasta arkistoaineistosta ja Suomen toteuttamasta mikrofilmauksesta. Pohjala, Kalevi (toim.) 2006. Follow-up of the Action Plan on Language Learning and Linguistic Diversity National Report Template. Slaavilaisen kirjaston uusi elektroninen vetonaula (Integrum). Helsingin yliopiston kirjasto 2003. Verkkojulkaisu http://www.lib.helsinki.fi/julkaisut/kirjatietoverkkojenmaailmassa/mustajoki1.html Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelman ohjelmamuistio. www.aka.fi/russia Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen vaikuttavuus, Arviointiraportti. Suomen Akatemian julkaisuja 11/2006. Edita Prima 2006. Suomi, Venäjä ja kansainvälinen yhteistyö. Opetusministeriön toimintaohjelma 2003–2007. Opetusministeriön julkaisuja 2003:15. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2003/suomi_venaja_ja_ kansainvalinen_yhteistyo_opetusministerion_toi 112 Taiteen ja kulttuurin Venäjä-ohjelma. Opetusministeriön julkaisuja 2005:29. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2005/taiteen_ja_kulttuurin_venaja-ohjelma Tiede, teknologia, innovaatiot. Tiede- ja teknologianeuvosto 2006. www.minedu.fi/.../OPM/Tiede/tiede_ ja_teknologianeuvosto/julkaisut/liitteet/Linjaraportti_2006.pdf?lang=fi Tohtorikoulutuksen kehittäminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:3. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2006/tohtorikoulutuksen_kehittaminen Tutkijanuratyöryhmän loppuraportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:13. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2006/tutkijanuratyoryhman_loppuraportti?lang=fi Valtiontalouden kehys vuosille 2007-2011, Perustelumuistio. Valtiovarainministeriö 2006. www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/kehysmuistio_2007-2011.pdf Toimijoita Aleksanteri-instituutti http://www.helsinki.fi/aleksanteri/ The Baltic Sea Region University Network http://bsrun.utu.fi/ CIMO http://www.cimo.fi/ Cross-Border University http://www.joensuu.fi/cbu/ Elinkeinoelämän valtuuskunta http://www.eva.fi/ Fintra http://www.fintra.fi RussiaInfo-tietopalvelu www.russiainfo.org Sitra http://www.sitra.fi/ Slaavilainen kirjasto http://www.lib.helsinki.fi/palvelut/Slavica/Kokoelmat.htm Suomalais-venäläinen kauppakamari http://www.finruscc.fi/ Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi http://www.kultforum.org/ Suomen Akatemia http://www.aka.fi Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitos http://www.bof.fi/bofit/ Suomen Ylioppilaskuntien Liitto http://www.syl.fi/ Suomi-Venäjä-Seura http://www.kaapeli.fi/svs/ Tekes http://www.tekes.fi/ ČČČČČČČČČČČČČČČ ČČČČČČČČČČČČČČ ČČČČČČČ ČČČČČČ http://www.cir.ru/index.jsp Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti http://www.rusin.fi/ Yliopistojen kotisivuja http://www.hanken.fi/public/ http://www.hse.fi/FI/ http://www.helsinki.fi/ http://www.joensuu.fi/ http://www.jyu.fi/ http://www.uku.fi/ http://www.ulapland.fi/ http://www.lut.fi/en/ http://www.mpkk.fi/fi/ http://www.oulu.fi/ http://www.siba.fi/fin/ http://www.uiah.fi/frontpage.asp?path=1 http://www.uta.fi/ http://www.teak.fi/ http://www.tkk.fi/ http://www.tse.fi/ http://www.utu.fi/ http://www.uwasa.fi/ http://www.abo.fi/ Университетская информационная система РОССИЯ www.yliopistopaino.helsinki.fi ISBN 978-952-485-314-9 ISSN 1458-8102 books@yopaino.helsinki.fi faksi / fax (09) 7010 2374 puhelin / telefon (09) 7010 2363 Julkaisumyynti / Bokförsäljning 00014 Helsingin Yliopisto / Helsingfors Universitet PL 4 / PB 4 (Vuorikatu 3 / Berggatan 3) Yliopistopaino / Universitetstryckeriet