Opetusministeriö Undervisningsministeriet Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar Koulutus hyödyntäminen Yliopistojen tutkimustulosten Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10 Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10 Opetusministeriö • Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto • 2007 Undervisningsministeriet • Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen • 2007 Opetusministeriö / Undervisningsministeriet Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto / Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen PL / PB 29 00023 Valtioneuvosto / Statsrådet http://www.minedu.fi/julkaisut Yliopistopaino / Universitetstryckeriet, 2007 ISBN 978-952-485-308-8 (nid./htf) ISBN 978-952-485-309-5 (PDF) ISSN 1458-8102 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä/ Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar 2007:10 Avainsanat Tutkimustulosten hyödyntäminen, tutkimus- ja innovaatiopalvelut Muut tiedot Sarjan nimi ja numero ISSN ISBN 978-952-485-308-8 (nid.) Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10 1458-8102 978-952-485-309-5 (PDF) Kokonaissivumäärä 48 Kieli suomi Hinta Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Yliopistopaino Kustantaja Opetusministeriö Kuvailulehti Julkaisija Julkaisun päivämäärä Opetusministeriö 15.2.2007 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen (Arbetsgrupp för att främja användningen av universitetens forskningsresultat) Julkaisun osat Muistio Tiivistelmä Opetusministeriö asetti työryhmän 27.3.2006 kartoittamaan tutkimustulosten hyödyntämistä edistävät palvelut yliopistoissa, tarkastelemaan muuttuvan toimintaympäristön vaatimuksia innovaatio- ja tutkimuspalvelutehtävien uudelleen järjestämiselle ja esittämään vaihtoehtoisia toimintamalleja keksintöjen ja tutkimustulosten hyödyntämisen edistämiseksi yliopistoissa alueellisessa, valtakunnallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Työssä tuli huomioida muut aiheeseen liittyvät selvitykset, kansallisen innovaatio- järjestelmän muut käynnissä olevat kehittämistoimet sekä toiminnan organisoiminen riittävän suuriksi yksiköiksi. Yliopistoilla on lakisääteinen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävä, johon kuuluu myös tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan hyödyntäminen. Työryhmä esittää, että yliopistot määrittelevät yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tavoitteensa strate- gioissaan profiilejansa ja painoalojansa tukeviksi, suuntaavat niihin resursseja ja kehittävät tarvittavat prosessit laatu- ja palautejär- jestelmineen. Yliopistojen tulisi pääsääntöisesti pyrkiä siihen, että patenttisalkun ylläpidosta huolehtii patenttia liiketoiminnassaan hyödyntävä taho, ei yliopisto itse. Työryhmän näkemyksen mukaan yliopistojen käytänteitä, esimerkiksi tutkimussopimusmenettelyitä, tulisi yhdenmukaistaa, ja mahdollisuuksien mukaan siirtyä yhteisiin palveluihin. Yhdenmukaiset menettelyt helpottavat asiakkaiden – sekä yliopistojen hen- kilökunnan että elinkeinoelämän – toimintaa tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan hyödyntämisen edistämisessä niin yhteisten tutkimusprojektien aikana kuin niiden jälkeenkin. Työryhmä pitää tärkeänä olemassa olevien julkisten ja yksityisten organisaatioi- den hyödyntämistä palveluketjussa. Työryhmä esittää, että opetusministeriö kehittää edelleen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mittaristoa yhteistyössä yliopisto- jen kanssa sekä tukee ja seuraa korkeakoulujen innovaatiopalveluiden rakenteellista kehittämistä. Työryhmä esittää, että yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan asiantuntemuksen lisäämiseksi tutkimustulosten kaupallisen hyödyntämisen koulutus järjestetään kansallisesti koordinoidusti päällekkäisyyksiä välttäen ja käyttäen hyväksi jo olemassa olevaa koulutustarjontaa. Julkaisun laji Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Toimeksiantaja Opetusministeriö Toimielimen asettamispvm Dnro 27.3.2006 19/040/2006 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Tutkimustulosten hyödyntäminen yliopistoissa -työryhmä Puheenjohtaja: Markku Mattila Sihteerit: Erja Heikkinen ja Susanna Korhonen Nyckelord att utnyttja forskningsresultat, forsknings- och innovationstjänster Övriga uppgifter Seriens namn och nummer Undervisningsministeriets ISSN ISBN 978-952-485-308-8 (htf.) arbetsgruppspromemorior och utredningar 2007:10 1458-8102 978-952-485-309-5 (PDF) Sidoantal 48 Språk finska Pris Sekretessgrad offentlig Distribution Universitetstrycket Förlag Undervisningsministeriet Presentationsblad Utgivare Utgivningsdatum Undervisningsministeriet 15.2.2007 Publikation (även den finska titeln) Arbetsgrupp för att främja användningen av universitetens forskningsresultat (Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen) Publikationens delar Promemoria Sammandrag Undervisningsministeriet tillsatte 27.3.2006 en arbetsgrupp för att kartlägga bl.a. de tjänster som främjar utnyttjandet av universitetens forskningsresultat. Arbetsgruppen kartlade också de krav på en omorganisering av stödtjänster för innovationer och forskning som en föränderlig verksamhetsmiljö ställer. Arbetsgruppens uppgift var vidare att lägga fram alternativa verksamhetsmodeller som på regional, landsomfattande och internationell nivå främjar utnyttjandet av universitetens uppfinningar och forskningsresultat. Utredningar som ansluter sig till ämnet, utvecklingsåtgärder som omfattar det nationella innovationssystemet samt strävanden att sammanföra stödtjänsterna i tillräckligt stora enheter var omständigheter som arbetsgruppen skulle beakta. En lagstadgad uppgift för universiteten är att samverka med det omgivande samhället. Till detta hör att främja utnyttjandet av forskningsresultat och konstnärlig verksamhet. Arbetsgruppen föreslår att universiteten definierar sina strävanden inom samhällsinriktad interaktion så att strävandena stöder universitetens profiler och tyngdpunktsområden i övrigt. Universiteten skall satsa på detta och utveckla de processer som behövs. Vidare skall universiteten enligt förslaget ta fram system för kvalitetssäkring och respons. Universiteten borde i främsta hand sträva efter att patentportföljen underhålls av den part som utnyttjar patenten i sin affärsverksamhet. Enligt arbetsgruppens förslag sköter universiteten inte själv om detta. Arbetsgruppen föreslår att den praxis som universiteten tillämpar när de t.ex. ingår forskningsavtal förenhetligas. I mån av möjlighet borde universiteten ta i bruk gemensamma stödtjänster. Enhetliga förfaranden inom så många områden som möjligt gör det enklare för kunderna – såväl för personalen vid universiteten som för näringslivets representanter – att främja ett ökat utnyttjande av universitetens forskningsresultat och deras konstnärlig verksamhet. Detta gäller både pågående och avslutade forskningsprojekt. Arbetsgruppen betonar att det är viktigt att utnyttja redan existerande offentliga och privata organisationer i servicekedjan. Arbetsgruppen föreslår att undervisningsministeriet fortsätter att i samarbete med universiteten ta fram en uppsättning mätare som används när universitetets samverkan med det övriga samhället bedöms. Viktigt är också att undervisningsministeriet stöder och följer upp det sätt på vilket högskolornas innovationsservice utvecklas strukturellt. Arbetsgruppen föreslår att utbildning för universitetsstuderande och personalen ordnas i syfte att öka deras kunnande om hur forskningsresultat utnyttjas kommersiellt. Utbildningen koordineras på ett nationellt plan så att överlappningar undviks. Vidare skall man utnyttja redan existerande utbildningsutbud. Typ av publication Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar Uppdragsgivare Undervisningsministeriet Datum för tillsättande av Dnro 27.3.2006 19/040/2006 Författare (uppgifter om organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgrupp för att utröna hur man kan främja användningen av universitetens forskningsresultat Ordförande: Markku Mattila Sekreterare: Erja Heikkinen och Susanna Korhonen Other information Name and number of series Reports of ISSN ISBN 978-952-485-308-8 (pbk.) the Ministry of Education, Finland 2007:10 1458-8102 978-952-485-309-5 (PDF) Number of pages 48 Language Finnish Price Degree of confidentiality public Distributed by Helsinki University Press Published by Ministry of Education Description Publisher Date of publication Ministry of Education 15.2.2007 Name of publication Utilisation of university research (Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen) Parts Memorandum Abstract On 27 March 2006 the Ministry of Education appointed a committee to review services that promote the use of research findings in universities, to explore ways to reorganise innovation and research services in response to the transforming environment and to propose alternative models for promoting the exploitation of inventions and research findings in universities in regional, national and international cooperation. This work should be informed by other reports relating to the theme, current development of the national innovation system and the need to organise the service activities into sufficiently large units. Finnish universities have a statutory duty to interact with society, including the utilisation of research findings and artistic activities. The committee proposes that universities determine the aims set for this societal mission in their strategies so as to support their profiles and priorities, allocate resources for the purpose and develop necessary processes with their quality assurance and feedback systems. Overall, universities should be seek to arrange matters so that the patent portfolio is managed by the party commercially exploiting the patent, not the university itself. According to the committee, universities should unify their practices, e.g. research contract arrangements, and, as far as possible, use joint services. Harmonised practices facilitate the work of the clients – both university personnel and business and industry – in promoting the utilisation of research and artistic activities both during joint research projects and after them. The committee sees it important that existing public and private organisations are used in the service chain. The committee proposes that the Ministry of Education, together with universities, further develop ways to measure the societal mission and support and monitor the structural development of innovation services in higher education institutions. The committee proposes that training geared to increase the expertise of university students and personnel in the commercial application of research findings make use of existing training provision and be nationally coordinated so as to avoid overlapping. Type of publication Reports of the Ministry of Education, Finland Contracted by Ministry of Education Committee appointed on Dnro 27.3.2006 19/040/2006 Authors (If a committee: name of organ, chair, secretary) Committee on utilisation of university research Chair: Markku Mattila Secretaries: Erja Heikkinen and Susanna Korhonen Opetusministeriölle Opetusministeriö asetti 27.3.2006 tutkimustulosten hyödyntämistä koskevien toimien kehittämiseksi yliopistoissa työryhmän, jonka tehtävänä oli miettiä uudistuvan sääntely- ja toimintaympäristön vaikutuksia yliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalvelukäytäntöihin. Työryhmän yksityiskohtaiset tehtäväksiannot sisälsivät lisäksi yliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalvelutoiminnan entistä saumattomamman toimimisen osana innovaatiojärjes- telmää sekä vaihtoehtoisten toimintamallien esittämisen tutkimustulosten hyödyntämisen parantamiselle. Työssä tuli huomioida alueelliset, kansalliset ja kansainväliset näkökohdat sekä julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen. Työryhmän puheenjohtajaksi opetusministeriö kutsui johtaja Markku Mattilan opetus- ministeriöstä ja jäseniksi opetusneuvos Anja Arstila-Paasilinnan opetusministeriöstä, tut- kimuspalvelupäällikkö Jaana Backmanin Kuopion yliopistosta, professori Niklas Bruunin Svenska handelshögskolanista, opetusneuvos Juhani Dammertin opetusministeriöstä, toimi- tusjohtaja Matti Eskolan Finn-Medi Tutkimus Oy:stä, ylitarkastaja Petteri Kauppisen ope- tusministeriöstä, lakimies Pirjo Kontkasen Helsingin yliopistosta, tutkimuspalvelupäällikkö Minna Mattilan Tampereen teknillisestä yliopistosta, suunnittelupäällikkö Jukka Mäkitalon kauppa- ja teollisuusministeriöstä, hallitusneuvos Eerikki Nurmen opetusministeriöstä, joh- taja Leila Ristelin Oulun yliopistosta sekä sihteereiksi opetusneuvos Erja Heikkisen opetus- ministeriöstä ja tutkimusasiamies Susanna Korhosen Teknillisestä korkeakoulusta. Minna Mattilan erottua Tampereen teknillisen yliopiston palveluksesta kutsuttiin yliopiston edus- tajaksi työryhmään pysyväksi asiantuntijaksi lakimies Aapo Kiviniemi 24.5.2006 alkaen. Työryhmän 10 kokouksessa kuultiin 15 alustusta, minkä lisäksi muita kuulemisia jär- jestettiin kaksi. Alustajia ja mielipiteensä työryhmän tietoon saattaneita työryhmä kiittää työtään edistäneistä vaikutteista ja kommenteista. Suoritettuaan tehtävänsä työryhmä jättää muistionsa opetusministeriölle. Helsingissä 7. helmikuuta 2007 Sisältö Työryhmän käyttämät termit 9 1 Työryhmän tehtävät 11 2 Yliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalveluiden nykytila 12 2.1 Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämistä edistävät palvelut 12 2.2 Innovaatiopalveluiden rooli tutkimustulosten hyödyntämisessä 14 2.3 Yliopistojen välinen yhteistyö tutkimustulosten hyödyntämisen edistämisessä 16 2.4 Yhteistyö Keksintösäätiön kanssa 17 2.5 Yhteistyö välittäjäorganisaatioiden kanssa 18 2.6 Yliopistojen innovaatiopalveluiden kansallinen kehittämishanke 2006–2007 21 2.7 Metropolialueen korkeakoulujen tutkimus- ja innovaatiopalveluiden kehittämishanke (HMIP) 22 2.8 Tutkimustulosten hyödyntämisen tuloksellisuus 23 3 Muuttuva toimintaympäristö 27 3.1 Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lakisääteinen korkeakoulujen tehtävä 29 3.2 Julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen 30 3.3 Innovaatiopolitiikan vahvistuminen: Tiede- ja teknologianeuvoston linjaraportti kesäkuulta 2006 32 3.4 Korkeakoulukeksintöjä koskeva laki 32 3.5 Yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman muutos: yliopistojen rahastotalouden mahdollisuudet 35 3.6 Hallituksen esitys uudeksi hankintalaiksi (HE 50/2006) 37 3.7 Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämisen taloudelliset riskit 38 3.8 Yhteisrahoitteiset projektit: yhteisrahoitteisuuden vaikutukset 39 3.9 Yritys-Suomi-palvelujärjestelmä 39 3.10 Osaamiskeskusohjelma 39 3.11 TULI-ohjelma 40 4 Tutkimustulosten hyödyntämisen toimintamallit 41 5 Toimenpide-ehdotukset koottuna 44 Lähteet 47 9Työryhmän käyttämät termit Immateriaalioikeudet (Intellectual Property Rights, IPR) tarkoittaa aineetonta omaisuutta, joka on suojattavissa tekijän- tai teollisoikeuksin. Innovaatio tarkoittaa uutta osaamista, tietoa tai teknologista oivallusta, joka voidaan ottaa käyttöön tieteellisen toiminnan ohella myös liiketoiminnassa tai yhteiskunnallisessa kehittämistyössä. Innovaatio voi olla myös organisatorinen, sosiaalinen tai rahoituksellinen uusi toimintamalli, joka otetaan käyttöön ja jolla saavutetaan taloudellista, laadullista tai yhteiskunnallista hyötyä. Innovaatioasiamiehen (IAM) tehtävänä on tunnistaa ja arvioida kaupallistettavia tutkimustuloksia, neuvoa ja kouluttaa keksintöihin ja immateriaalioikeuksiin, ml. patentteihin liittyvissä asioissa, kuten suojaamis-, rahoitus- ja kaupallistamiskysymyksissä, sekä osallistua tulosten suojaamiseen ja kaupallistamiseen yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Tehtävät vaihtelevat yliopistosta toiseen yksikön ja rahoituspohjan (yliopiston tai Keksintösäätiön palkka) mukaan. Innovaatiopalvelut ovat kaikkia innovaatioketjun eri vaiheita tukevia asiantuntijapalveluita, kuten tutkimusrahoituksen tukipalvelut, sopimusasioiden hallinta, tutkimustulosten suojaaminen, markkinointi ja myynti sekä yrittäjyyden tukitehtävät (Lähde: Innovatiivisen toiminnan tukipalvelut yliopistoissa -projektin loppuraportti ja suositukset). Kaupallistaminen tarkoittaa tutkimustulosten hyödyntämistä liiketoiminnassa. Keksintöilmoitus on keksijän näkemys ja ilmoitus työnantajalle keksinnöllisestä tutkimustuloksesta. Korkeakouluihin kuuluvat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Liiketoiminnallinen hyödyntäminen tarkoittaa tutkimustuloksen käyttämistä kaupalliseen päätöksentekoon tai tuotantoprosessin tai tuotteen uudistamiseen tai luomiseen. Vrt. kaupallistaminen. Lisensointi tarkoittaa teollis- tai tekijänoikeuksin suojatun aineettoman omaisuuden käyttöoikeuden myyntiä. Tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos. Suojan saamiseksi teoksen tulee ylittää ns. teoskynnys eli yltää teostasoon. Suojattu teos on tekijänsä luovan työn omaperäinen tulos. Tekijänoikeus syntyy, kun teos on luotu. Tekijänoikeuden saaminen ei edellytä rekisteröintiä, ilmoitusta tai muunlaisen muotovaatimuksen täyttämistä. Tekijänoikeus ei suojaa aihetta, ideaa, metodia, periaatetta, tietosisältöä tai juonta (Lähde: OPM http://www.minedu.fi/OPM/ Tekijaenoikeus/ tekijaenoikeuden_perusteita/?lang=fi). 10 Teollisoikeuksilla tarkoitetaan yksinoikeuksia, joilla suojataan keksintöjä, tavaroiden ja palveluiden tunnuksina käytettäviä merkkejä sekä muun muassa tavaran ulkomuodon esikuvaa. Teollisoikeuksia ovat patentit, hyödyllisyysmallit, mallioikeudet, tavaramerkit, toiminimet sekä eräät muut harvinaisemmat suojamuodot, kuten integroitujen piirien suoja ja kasvinjalostajan oikeus. Myös suoja sopimatonta menettelyä vastaan luetaan teollisoikeuksiin (Lähde: KTM http://www.ktm.fi/index.phtml?s=862). Teknologiansiirto on innovaation kaupallistamisprosessin vaihe, jossa korkeakouluissa tai tutkimuslaitoksessa syntynyttä innovaatioaihiota koskevaa tietoa ja hyödyntämisoikeuksia siirretään sitä hyödyntävälle yritykselle tai mahdollisesti muulle toimijalle (Lähde: Julkisten tutkimustulosten kaupallinen hyödyntäminen, Teknologiakatsaus 192/2006, Tekes). Tutkimusasiamies osallistuu tutkimusrahoituksen hakemusten ja sopimusten valmisteluun, tietopalvelujen ja koulutuksen järjestämiseen sekä tekee yhteistyötä tutkimusta rahoittavien tahojen kanssa kotimaassa ja/tai ulkomailla. Tutkimustuloksen hyödyntäminen on osaamisen soveltamista ympäröivän yhteiskunnan hyödyksi. Välittäjäorganisaatiot edistävät innovaatioprosessin toimintaa tarjoamalla ja välittämällä osaamista innovaatioprosessin kaikissa vaiheissa ideasta kehitysvaiheeseen ja markkinoille viemisessä (Lähde: Koskenlinna ym. 2005). Yliopistoja ovat yliopistolain (645/1997) tarkoittamat toimijat. Yliopistolähtöinen yritys on tutkimuksesta alkunsa saanut yritys, tai yritys, jonka on perustanut yksin tai yhdessä muiden kanssa yliopisto, sen hallinnoima rahasto tai sen vaikutuspiirissä oleva säätiö, yliopistoon työsuhteessa oleva tai juuri välittömästi ennen yrityksen perustamista ollut henkilö tai henkilöt, tai yliopiston opiskelija, ja johon joku edellä mainituista on siirtänyt liiketoiminnan tai tietotaitoa (Lähde: Kohti tutkimuslähtöisen yrityksen määritelmää. OPM 2005:1). Yliopistotutkimuslähtöinen yritys eli yliopisto-spin-off -yritys on alkava yritys, jonka liiketoimintaidea perustuu yliopistossa tehtyyn tutkimukseen ja jolla on oikeus hyödyntää liiketoimintaideansa kannalta relevantteja tutkimustuloksia liiketoiminnassaan (Lähde: Kohti tutkimuslähtöisen yrityksen määritelmää. OPM 2005:1). Yritysasiamies auttaa yrittäjiksi aikovaa yliopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita yrittämiseen liittyvissä asioissa ja kysymyksissä (yrityksen perustaminen, yrityksen ja yrittämisen pelisäännöt yliopistoyrittäjänä, yhteistyökumppaneiden etsintä, liiketoimintasuunnitelman laatiminen, markkinaselvitykset, hautomopalveluihin ohjaaminen ja asiakaskontaktien kehittäminen). 11 1 Työryhmän tehtävät Opetusministeriön asettaman Tutkimustulosten hyödyntäminen yliopistoissa -työryhmän tehtävänä oli: kartoittaa tutkimustulosten hyödyntämistä edistävät palvelut yliopistoissa huomioiden muut aiheeseen liittyvät selvitykset tarkastella muuttuvan toimintaympäristön vaatimuksia innovaatio- ja tutkimuspalvelutehtävien uudelleen järjestämiselle yliopistoissa osana kansallista innovaatiojärjestelmää; sekä esittää vaihtoehtoisia toimintamalleja keksintöjen ja tutkimustulosten hyödyntämisen edistämiseksi yliopistoissa alueellisessa, valtakunnallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä sekä kansainvälisen toiminnan aiheuttamat tarpeet. Erityisesti oli pohdittava innovaatiopalveluiden organisointia riittävän suuriksi toimintayksiköiksi osaamisen ja laadun takaamiseksi. Tutkimustulokset ja osaaminen siirtyvät yhteiskunnan hyödynnettäväksi eri tavoin monen- laisia reittejä ja prosesseja pitkin. Vaikutukset yhteiskunnassa ilmenevät monitahoisesti ja usein seurausvaikutusten kautta. Kilpailukyvyn kasvun lisäksi tutkimustulosten hyödyntä- minen näkyy esimerkiksi yhteiskunnan rakenteissa, päätöksenteossa ja kansanterveydessä. Yliopistojen, muun julkisen sektorin ja yritysten tutkimustoiminta lähenevät toisiaan, ja yhteistyö toimijoiden välillä tiivistyy toimintaympäristön muuttuessa. Työryhmän toiminnassa ja toimenpide-ehdotuksissa on keskitytty pääasiassa teollisoike- uksin suojattavien tuloksien hyödyntämiseen, johon muuttuva toimintaympäristö ja lain- säädäntö asettavat juuri nyt erityisiä vaatimuksia. Toisaalta, suojaamattomissa olevan ja tarkoituksellisesti julkisena pidetyn tiedon mer- kitys yhteiskunnassa kasvaa. Tiedon omistusoikeudet tuotannon ja innovaatiotoiminnan mallina ovat vain osa tiedontuotantoa ja tiedon hyödyntämistä. Merkittävä osa viime vuo- sikymmenien tietovarannosta on tuotettu omistusoikeuksiin perustuvien markkinoiden ul- kopuolella. Tietotekniikan ja Internetin kehittyminen on mahdollistanut tiedon julkisena pitämiseen perustuvia tiedontuottomuotoja, ja tiedon avoin jakaminen on yleistynyt (Miet- tinen 2006, suullinen tiedonanto). a� b� c� 12 2 Yliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalveluiden nykytila 2.1 Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämistä edistävät palvelut Kaikissa Suomen yliopistoissa on tutkimustulosten hyödyntämisen edistämiseen tähtääviä palveluita joko omasta palveluyksiköstä tai ostopalveluina tarjottuna. Palvelut on kehitetty eri yliopistoissa eri aikoina ja eri tavoilla yliopistojen tutkimus- ja koulutusrakenteen sekä alueellisten tarpeiden perusteella. Tyypillisesti tutkimustulosten hyödyntämistä edistäviä palveluita ovat: Yliopiston strategiatyö ja linjanvedot, kuten hyvä tieteellinen käytäntö, tutkimusstrategia, innovaatiostrategia, sopimusstrategia, immateriaalioikeussalkun kokoaminen ja hallinta Yliopiston edustaminen kansainvälisessä ja kansallisessa innovaatiopolitiikassa, esimerkiksi lausunnot ja kommentit Tutkijoiden avustaminen täydentävän tutkimus- ja kehittämisrahoituksen hankinnassa, mm. rahoituslähteiden etsintä ja niistä tiedottaminen, hakemusten laadinnassa avustaminen Projektinhallinnassa avustaminen, mm. budjetointi, rahoittajien ehtojen tulkinta, talousraportointi Tutkimus- ja hyödyntämissopimusneuvotteluihin osallistuminen ja em. sopimusten hallinnointi, kuten sopimusneuvonta, sopimusketjujen hallinta, sopimusten tarkastaminen ja esittely allekirjoittajalle, sopimusten arkistointi Tulosten hyödyntämisen edistäminen: tutkijoiden neuvontapalvelut, innovaatioiden etsintä ja arviointi, immateriaalioikeuksien ja relevanttien sopimusvelvoitteiden selvittäminen, suojauksen ja kaupallistamistoimien aloittaminen Tietoisuuden lisääminen ja koulutus ovat olennainen osa kaikkia innovaatiopalveluiden toimia Osassa yliopistoista innovaatiopalveluiden vastuulla on myös varsinaisia kaupallistamistoimia eli keksintöjen suojausta, lisensointia ja markkinointia sekä uusyrittäjyyspalveluita. Tutkimustulosten kaupallisessa hyödyntämisessä innovaatiopalvelut toimivat aktiivisessa yhteistyössä useiden julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien kanssa - - - - - - - - 13 Yliopisto voi myös ostaa innovaatiopalveluosaamisen muilta toimijoilta. Tällöinkin yliopis- tossa on oltava riittävä osaaminen ostettavan palvelun määrittelemiseksi ja laadun arvioi- miseksi. Yliopiston kannalta on tärkeää varmistaa, että tutkimushankkeiden sopimukset noudattavat valtion maksuperustelain periaatteita, turvaavat yliopiston oikeudet jatkotutki- muksiin ja torjuvat kohtuuttomat riskit. Toimenpide-ehdotus: Yliopistojen tutkimussopimuskäytäntöjä tulee kehittää ja yhtenäistää. Yliopistojen tulee yhteistyössä laatia sopimusmallit tyypillisimpiin tutkimustoiminnan sopimustilanteisiin, joita tulisi käyttää ensisijaisesti lähtökohtana sopimusneuvotteluissa. Tällä pyritään siihen, että yliopistojen neuvotteluasema suhteessa yrityksiin paranee ja sopimusneuvottelut helpottuvat. Yliopistojen ei tule kilpailla keskenään sopimusehdoilla, vaan tutkimuksen laadulla. Teknillisen korkeakoulun koordinoiman Yliopistojen innovaatiopalveluiden kansallisen kehittämishankkeen (kappale 2.6) osana selvitettiin vuonna 2006 valtakunnallisesti yliopis- tojen innovaatiopalveluiden nykytila. Mukana oli myös puolustushallinnon alainen Maan- puolustuskorkeakoulu. Selvityksen mukaan yliopistojen tutkimuspalveluista vastaa noin 100 pääasiassa maisteri- ja osin tohtoritasoista henkilöä. Ammatillinen kokemustausta hen- kilöstöllä on pääsääntöisesti tutkimus- ja/tai yrityspuolelta. Henkilöstöllä on kaikilla tasoilla hyvät kontaktit kansallisiin ja osin kansainvälisiinkin toimijoihin. Tutkimuspäälliköillä ja johtajilla on useimmiten pitkäkestoisen innovaatiopalvelutyöuran seurauksena kontaktit tärkeimpiin alan toimijoihin kotimaassa ja osin myös ulkomailla. Tilanne on lähes sama tutkimus-, innovaatio- ja yritysasiamiesten sekä lakimiesten kohdalla, ottaen huomioon että kyseinen henkilöstö on kyseisessä tehtävässään virkaiältään melko nuorta, sekä itse toimin- not ovat suhteellisen nuoria. Tutkimus- ja innovaatiopalveluista vastaava henkilöstö kouluttautuu aktiivisesti turvau- tuen etenkin kotimaiseen koulutustarjontaan, josta tärkein tapahtuma on vuosittaiset tut- kimuspalvelupäivät. Vastaavia tilaisuuksia järjestää myös ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja tuotekehityshenkilöstö. Yliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalveluiden henkilökunnalle räätälöityä kokonaisvaltaista koulutusta ei ole tarjolla. Kansainvälisen toimintaympäristön aiheuttamien osaamispaineiden vuoksi osallistuminen alan kansainvälisiin koulutustapah- tumiin on välttämätöntä. Toimenpide-ehdotus: Immateriaalioikeuden ja tutkimustulosten liiketoiminnallisen hyödyntämisen peruskoulutuksen tulee toimintaympäristön muuttuessa olla kaikkien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkijoiden ja opiskelijoiden saatavilla. Koulutus tulee kytkeä osaksi tutkijankoulutusta ja sen tulee sisältyä kaikkiin jatko-opintoihin. Projektin johtajille ja sopimusneuvotteluja käyville henkilöille on räätälöitävä erityiskoulutusta. Koulutustarve selvitetään korkeakoulujen yhteistyönä. Tutkimustulosten hyödyntämisessä avainasemassa olevaa korkeakoulujen hallintohenkilöstöä on myös koulutettava. Erityinen tarve kohdistuu tutkimus- ja innovaatiopalveluiden henkilöstön kouluttamiseen, joiden ammattitaidon kehittämiseksi on laadittava koordinoitu kotimaista ja kansainvälistä koulutustarjontaa hyödyntävä, itsenäisistä, erikseen suoritettavissa olevista osista koostuva kansallinen koulutusohjelma. Osana yhteiskunnallista vuorovaikutusta koulutusta voi tarjota myös korkeakoulujen sopimuskumppaneille. 14 Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämistä edistävät nykyiset toiminnot voidaan karke- asti jakaa seuraavasti: yliopiston innovaatiostrategian valmistelun asiantuntemus korkeakoulukeksintölaista tulevat velvoitteet, joista yliopiston tulee huolehtia yliopiston omista erityisaloista, alueellisesta toimintaympäristöstä, strategisista valinnoista yms. muotoutuneet erityisasiantuntijapalvelut ja toimintamallit, joita voidaan tarjota yhteistyöverkostoissa sekä toisten yliopistojen että ulkoisten toimijoiden hyödynnettäviksi. yliopiston strategisten tutkimusalojen ulkopuolelle jäävien tutkimustulosten hyödyntämisen tarvitsemat ja erityisasiantuntemusta vaativat palvelut, jotka on järkevää toteuttaa tiiviissä yhteistyössä toisten yliopistojen tai muiden ulkoisten toimijoiden kanssa tai hankkia näiltä ostopalveluna Yliopistoissa syntyvien tutkimustulosten hyödyntämisen kehittäminen perustuu: yliopistojen sisällä tapahtuvien toimintojen kehittämiseen yliopistojen välisen yhteistyön toimintojen kehittämiseen yliopistojen ulkopuolisten kumppanuusyritysten ja yhteisöjen tehokkaaseen hyödyntämiseen 2.2 Innovaatiopalveluiden rooli tutkimustulosten hyödyntämisessä Tutkimustulosten tärkein hyödyntämiskanava yliopistoille on niiden käyttäminen jatko- tutkimuksessa, uusissa tutkimushankkeissa ja opetuksessa (kuva 1). Yhteisrahoitteisessa tutkimuksessa, esimerkiksi Tekes-hankkeissa, ja tilaustutkimuksessa tulos usein siirretään projektiosapuolena olevaan yritykseen ja yritys jatkokehittää tuloksen omaa toimintaansa hyödyttävään muotoon. Mikäli tällainen projektiosapuoli ei halua tulosta hyödyntää tai projektisosapuolia ei ole, tutkimustulos voidaan siirtää hyödynnettäväksi muulle yritykselle. Tutkimus- ja hyödyntämissopimukset eivät saa vaarantaa tulosten käyttöä jatkotutkimuksen ja opetuksen tausta-aineistona. Tuloksen omistusoikeuksien siirrosta sekä käyttöoikeuksi- en myöntämisestä yliopiston tulee saada lakien ja muiden säädösten edellyttämä korvaus. Tutkimus- ja hyödyntämissopimukset eivät saa myöskään estää tieteellisen julkaisemisen vapautta tai vaarantaa tai pitkittää tutkimukseen liittyvien opinnäytetöiden valmistumista. Tutkimustuloksen immateriaalioikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti tutkijalle, jos niitä ei esimerkiksi tutkimuksen rahoittajan ehtojen tai keksintölain perusteella ole siirretty yli- opistolle. Jos tutkimustulos kuuluu immateriaalioikeudellisessa mielessä tutkijoille itselleen, yliopisto ei voi ilman heidän suostumustaan hyödyntää sitä eli esimerkiksi siirtää sitä pro- jektiosapuolille tai muulle hyödyntävälle yritykselle. Tällöin tutkijat päättävät itse tuloksen mahdollisesta hyödyntämisestä ja yliopistojen tukipalvelut – esimerkiksi innovaatioasiamie- het, yritysasiamiehet, Keksintösäätiö – auttavat heitä tuloksen suojaamisessa ja kaupallista- misessa. Tutkijat voivat myös halutessaan vapaaehtoisesti siirtää tuloksensa yliopiston omis- tukseen. Julkista tutkimusrahoitusta (esim. Tekesin tutkimuslaitokselle myöntämä rahoitus) ei myönnetä korkeakoululle yksityisessä omistuksessa olevan tuloksen jatkokehittämiseen. Yksityishenkilölle annetuista tutkimustulosten liiketoiminnallista hyödyntämistä tai kau- pallistamista edistävistä palveluista yliopiston tulisi periä maksu. - - - - - - - 15 Yliopistolähtöiset yritykset toimivat oikeudellisesti yliopistojen toiminnasta erillään. Mikäli yliopisto tarjoaa yliopistolähtöiselle yritykselle tutkimustulosten omistus- tai käyt- töoikeuksia tai palvelujaan tai vuokraa tilojaan sekä laitteitaan, tulee ne hinnoitella valtion maksuperustelain mukaan liiketaloudellisin perustein, kuten kaikille muillekin palveluja myytäessä. Yliopiston henkilöstön toimiessa sekä omistamassaan yrityksessä että yliopiston palveluksessa on tärkeää estää mahdolliset esteellisyystilanteet toimittaessa yliopiston lukuun ja ottaa huomioon intressiristiriidan mahdollisuus (Kiviniemi 2003). * IAM = innovaatioasiamies, YAM = yritysasiamies Kuva 1. Tutkimustulosten hyödyntämisen reitit Kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä on tärkeää huolehtia suomalaistutkijoiden eduista ja tasapuolisesta kohtelusta hyödyntämistilanteessa. Innovaatiopalvelut Yliopiston tutkimus ja opetus Kaupallisesti kiinnostava tulos Tieteellisesti kiinnostava tulos Julkaisut, konferenssit yms. Omistajana yliopisto Omistajana tutkija Tukipalvelut: IAM,YAM*, Keksintösäätiö, TULI-ohjelma jne. Tausta-aineistona tutkimukseen ja opetukseen Myydään tai lisensoidaan projektiosapuolelle Myydään tai lisensoidaan muulle yritykselle Myydään tai lisensoidaan yliopistolähtöiselle yritykselle Muu kuin tieteellinen julkaisu Tutkija perustaa oman yrityksen Myy tai lisensoi muulle yritykselle 16 Esimerkki yliopiston innovaatiopalveluiden roolista tutkimustuloksen kaupallisessa hyödyntämisessä yhdessä muiden projektiosapuolten kanssa Tausta Keksintö syntyi biolääketieteellisen tutkimuksen kansainvälisessä verkostossa, jossa tutkijoita toimii useassa eri yliopistossa (kaksi Yhdysvalloissa, yksi Suomessa). Yliopistojen välillä tehtiin keksintöä koskeva sopimus, jonka perusteella amerikkalainen Yliopisto A vastaa suojaus- toimista: keksinnölle on haettu patentti Yhdysvalloissa ja patentin haltijoina ovat kaikki kolme yliopistoa. Suomalalisyliopiston tutkijat halusivat siirtää oikeudet vapaaehtoisesti suomalaiselle yliopistolle, kun tämä otti huolehtiakseen suojaamis- ja kaupallistamistoimista. Yliopiston innovaatiopalvelujen rooli Yliopiston innovaatiopalvelut huolehtii omien tutkijoiden asemasta, velvoitteista ja eduista keksijöinä. Käytännössä tämä on tarkoittanut mm. kirjeenvaihtoa amerikkalaiseen patenttitoimistoon ja -virastoon (USPTO), lisenssisopimusneuvottelujen tukemista amerikkalaisen yliopiston kautta ja sopimusten laadintaa. Patentoinnista ei ole aiheutunut välittömiä kuluja suomalaiselle yliopistolle. Kaupallistamissopimuksen tekeminen Amerikkalainen Yritys B solmi lisenssisopimuksen yliopistojen kanssa keksinnön kaupallistamisesta. Yritys suoritti kohtuullisen alkumaksun sekä korvasi patentoinnista aiheutuneet kulut. Jatkossa rojalti on 4–20 % yrityksen keksinnön perusteella saamasta myyntitulosta (riippuen tilanteesta, mm. alilisensointi). Kaupallistamissopimuksen seuranta Yrityksellä on velvoite pyrkiä hyödyntämään keksintö parhaalla mahdollisella tavalla ja sen on raportoitava keksinnön kehitys- ja kaupallistamistoimista Yliopisto A:n kautta kaikille yliopistoille. Korvausten tuloutus (suomalaisen yliopiston osuus jaetaan: 60 % keksijöille, 40 % yliopistolle) on alkanut. 2.3 Yliopistojen välinen yhteistyö tutkimustulosten hyödyntämisen edistämisessä Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämisen tukipalveluista vastaavat toimijat ovat sitou- tuneet valtakunnalliseen yhteistyöhön. Vuosina 1999–2001 toteutettiin osin Sitran talou- dellisella tuella ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston ohjauksessa Innovatiivisen toi- minnan tukipalvelut yliopistoissa -hanke, jossa selvitettiin innovaatiopalvelujen valmiudet, lisättiin järjestelmällisesti yliopistojen tietoisuutta sopimusasioista ja immateriaalioikeuksis- ta, kehitettiin valtakunnallinen yliopistojen innovaatiopalvelujen yhteistoiminnan verkosto ja annettiin suosituksia näitä palveluja ohjaavista periaatteista (Ilmavirta ym. 2001). Samalla toteutettiin osin Tekesin tuella sopimushallinnan yhteisprojekti, jossa selvitettiin tutkimuk- seen liittyvät sopimusmenettelyt yliopistoissa ja tuotettiin tutkimus- ja innovaatiopalveluiden käyttöön opaskirjanen Sopimukset yliopistojen tutkimustyössä (Kiuru ja Koponen 2001). 17 Tekijänoikeuskysymyksiin vastaamaan perustettiin taideyliopistojen sopimuksella yh- teinen tekijänoikeuspalvelu 24.1.2003. Sopimuksen osapuolina ovat Kuvataideakatemia, Lapin yliopisto, Sibelius-Akatemia, Taideteollinen korkeakoulu, Teatterikorkeakoulu ja Tek- nillinen korkeakoulu. Sopimuksen mukaan tekijänoikeuspalvelun tarkoituksena on neuvoa, ohjata ja opastaa sopijapuolten henkilökuntaa ja opiskelijoita tekijänoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Tutkimustulosten hyödyntämistä edistävät yliopistojen asiantuntijoiden vuosittaiset tutki- muspalvelupäivät, joissa vaihdetaan kokemuksia ja kouluttaudutaan ajankohtaisista asioista. Erityisesti silloin, kun yliopiston sopimustutkimustoiminta on vähäistä tai suuntautuu sellaisille aloille, joilla tulosten kaupallinen hyödyntämispotentiaali on rajallinen, ei ole kustannustehokasta järjestää kaikkia tutkimustulosten hyödyntämistä edistäviä palveluja jokaisen yliopiston omina toimina. Yliopistojen innovaatiopalvelut voi parhaiten hoitaa yli- opistojen välisellä yhteistyöllä siten, että yliopisto erikoistuu omia strategisia tieteenaloja tukevaan erityisasiantuntemukseen, ja hankkii muut palvelut ulkopuolelta, muista korkea- kouluista tai välittäjäorganisaatioilta. Yliopistojen tulisi toimia tutkimusyhteistyössä. Liiketaloudellinen ajattelu ja kokonais- kustannusmalli tulee yhdistää saumattomasti sopimustutkimukseen, ja sopimustutkimuksen tulee tukea muita yliopiston tehtäviä. Sopimustutkimuksessa tulee hahmottaa taustalla ole- vat erilaiset rahoitusmallit, ja rakentaa eri malleille toimivat yhtenäiset sopimuskäytännöt. Toimenpide-ehdotus: Yliopistot kehittävät tutkimustulosten hyödyntämisen osaamistaan ja hallinnointiaan siten, että kukin yliopisto pystyy vastaamaan perusvelvoitteistaan eli hankevalmistelusta, tutkimukseen liittyvistä sopimuksista, keksintöilmoitusten käsittelystä ja oikeuksien siirtämisestä. 2.4 Yhteistyö Keksintösäätiön kanssa Keksintösäätiö on kauppa- ja teollisuusministeriön valtionavustuksella toimiva yksityisten keksijöiden ja pienyritysten keksintöjen alkuvaiheen rahoittaja ja edistäjä. Keksintösääti- ön toiminnassa ja rahoituksessa on selvitysten mukaan kehittämisen ja nykyaikaistamisen varaa, mutta sillä on arvokasta osaamista aineettomien oikeuksien suojaamisen käytöstä ja keksintöjen edistämisestä. Tätä osaamista Keksintösäätiö voi hyödyntää tiiviissä yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa. Keksintösäätiö oli 1990-luvun loppupuolella aktiivisesti käynnistämässä yliopistojen innovaatioasiamiestoimintaa. Ensimmäinen innovaatioasiamies, silloin vielä keksintö- asiamies-nimikkeellä, aloitti Helsingin yliopistossa 1996. Tällä hetkellä 11 yliopistossa on yhteensä 14 innovaatioasiamiestä, joista kahdeksan on Keksintösäätiön ja kuusi yliopisto- jen palkkalistoilla. Yliopistoihin sijoitetut innovaatioasiamiehet vastaanottavat vuosittain n. 500–600 keksintöehdotusta. Keksintösäätiön innovaatioasiamiesverkostoon kuuluu 14 innovaatioasiamiestä. Verkos- to kokoontuu säännöllisesti kouluttautumaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Konkreettinen yhteistyö helpottaa asiamiesten yhteydenpitoa yliopistojen välillä tutkimus- tulosten hyödyntämis- ja kaupallistamistapauksissa sekä toimintatapojen kehittämisessä. Keksintösäätiö tuo innovaatioasiamiesverkostossa etua myös yliopistojen tutkijakeksijöil- le: Keksintösäätiö on ainoa yksityisten henkilöiden keksintöjen suojausta, tuotekehitystä ja markkinointia rahoittava organisaatio Suomessa. Jos tutkija omistaa keksintönsä itse ja haluaa sen kaupallistaa, on hänellä yliopiston sisällä mahdollisuus edistää kaupallistamista 18 Keksintösäätiön innovaatioasiamiehen kanssa. Innovaatioasiamiehet ovat linkki tutkijakek- sijän ja potentiaalisen rahoittajan välillä. Teknologialähtöisten, ensi sijassa patentilla suo- jattavien keksintöjen lisäksi yliopistojen tutkimustyö tuottaa runsaasti sellaista muunlaista osaamista, josta asianmukaisesti yhteiskunnassa sovellettuna voi olla merkittävää taloudel- lista ja inhimillistä hyötyä. Seuraava esimerkki kuvaa hoitotieteen tutkimustuloksen saatta- mista käytäntöön. Esimerkki yliopiston ja Keksintösäätiön yhteisistä keksijätutkijan tukipalveluista Tausta Hoitotieteen tutkija oli itsenäisesti lähes kymmenen vuoden ajan paneutunut omaan tutkimustyöhönsä. Työnsä tuloksena hän oli kehittänyt ja testannut aidoissa tilanteissa menetelmää, jonka avulla voidaan arvioida, miten potilas sitoutuu kroonisen sairautensa hoitoon. Mittarista saatu palaute oli ollut rohkaisevaa. Keksintö on vahvaa alan osaamista, jonka ydin voidaan esittää algoritmina ja ohjelmistoratkaisuna. Syntynyt osaaminen on ainutkertaista ja hyvin keksijäläheistä. Yliopiston innovaatiopalvelujen rooli Tutkija tiedusteli innovaatioasiamieheltä tällaisen osaamisen kaupallistamisen mahdollisuuksia. Keksintö määriteltiin uudelleen kaupallistamisen lähtökohdasta. Innovaatioasiamies esitteli ideaa kahdelle yritykselle, joista toinen oli kiinnostunut jatkamaan neuvotteluja keksijän kanssa. Neuvottelujen tuloksena tehtiin optiosopimus yrityksen koemarkkinoinnin ajaksi. Tulokset olivat niin rohkaisevia, että yritys ja keksijä solmivat lisenssisopimuksen. Kaupallistamisen tueksi teetettiin Tekesin TULI-ohjelman rahoituksella tutkimustyöhön liittyvän aineiston omistusoikeudellinen selvitys ja myöhemmin lisenssisopimusluonnos. Keksijän ja yrityksen välisten neuvottelujen ajan innovaatioasiamies kommentoi ja neuvoi keksijää sopimuksiin ja kaupallistamistyöhön liittyvissä kysymyksissä. 2.5 Yhteistyö välittäjäorganisaatioiden kanssa Oulun yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluiden toimintaympäristökaavio (kuva 2) on sovellettavissa kaikkiin yliopistoihin. Innovaatioaihion arvioinnissa ja kehittämisessä tukeu- dutaan vakiintuneisiin yhteistyösuhteisiin, joita on lukuisiin yksityisiin ja julkisiin palvelun- tuottajiin. Keksinnön arvioinnissa on osoittautunut hyödylliseksi Tekesin TULI (Tutkimuk- sesta liiketoimintaa) -ohjelman rahoituksen käyttö: Oulussa keksintöideoiden arviointiin on kytketty tiiviisti Technopolis Ventures OuluTech Oy ja TE-keskuksen Tekes-yksikkö. Yliopisto pitää erityisen tärkeänä kaupallisen potentiaalin huomioon ottamista jo tässä vai- heessa. Keksinnön suojaamistoimissa yliopisto tukeutuu Patentti- ja rekisterihallituksen en- nakkouutuustutkimuksiin samoin kuin Keksintösäätiön ja valikoitujen patenttitoimistojen palveluihin. Samanaikaisesti käynnistyy keksinnön markkinointi, jossa tilanteesta riippuen hyödynnetään yliopistojen omia verkostoja (esim. aikaisemmin samantapaisia teknologioita hankkineet yritykset), kotimaisia välittäjäyrityksiä, Euroopan Unionin Innovation Relay Centres -verkostoa tai muiden kansainvälisten yhteyksien kautta tavoitettavia toimijoita. 19 Kun kaupallistamisreitiksi tulee uuden tutkimuslähtöisen yrityksen perustaminen, tärkein yhteistyökumppani on Technopolis Ventures OuluTech Oy, IT-alan yrityshautomo- ja -ke- hitysyritys, josta Oulun yliopiston tukisäätiö omistaa 30 %. Tutkimus- ja innovaatiopalvelut vastaa myös valtakunnallisen Venture Cup -yritysideakilpailun toteutuksesta Oulun alueella ja hyödyntää tätä kilpailua uusien yrittäjien valmennuksessa. Kuva 2. Oulun yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluiden rajapinnat ja yhteistyö välittäjäorganisaatioiden kanssa (kuva: Leila Risteli) Yliopistot mukana välittäjäorganisaatioissa: esimerkki Tampereen seudulta Tampereen seudun toimintamalli poikkeaa tyypillisestä yliopistoja lähellä olevien välittä- jäorganisaatioiden ja niiden yliopistoyhteistyön toimintamalleista. Lähtökohtana on ollut luoda ja hyödyntää useita toimialoihin tai eri kaupallistamisvaiheisiin erikoistuneita välit- täjäorganisaatioita. Enimmillään yhtiöitä oli seitsemän ja 2006 yhtiöitä oli viisi: Finn-Medi Tutkimus Oy, Hermia Yrityskehitys Oy, Professia Oy, Teknologiakeskus Hermia Oy ja Tamlink Oy. Yliopistot omistavat suoraan tai tukisäätiöiden kautta Finn-Medi Tutkimusta, Professiaa ja Tamlinkia. Välittäjäyhtiöiden palvelut ja rahoitus perustuvat kilpailtuun yritys- ja hankerahoitukseen. Yhtiöiden yhteenlaskettu asiantuntijapalveluiden liikevaihto on noin 13 miljoonaa euroa, josta suurin osa kanavoituu yliopistojen hanketoimintaan. Yhtiöt tuottavat käytännössä yliopistoille kaupallistamis- ja yritysyhteistyöpalveluita, ku- ten lisensointia, tutkimustulosten kaupallisen potentiaalin arviointia, yliopisto-spin-off -pal- veluita tai t&k -projektien hankkimista. Yhtiöt toimivat ilman yliopistojen rahoituspanosta näiden palveluiden tuottamisessa, ja palvelut kustannetaan yritysten hanketoiminnan avulla. Konsultit Oulutech Oy / EU IRC Välittäjäyritykset AUTM / ASTP Oulutech Oy Venture Cup Keksintösäätiö PRH Patenttitoimistot Keksintösäätiö PRH Oulutech Oy TEKES / TULI-toiminta Tutkimus- ja innovaatiopalvelut Keksintöjen markkinointi Keksintöjen suojaaminen Keksintöjen arviointi Lisensointi Uusi yritys Keksintöjen kaupallistaminen Konsultit Oulutech Oy / EU IRC Välittäjäyritykset AUTM / ASTP 20 Tämä on mahdollista siksi, että tamperelaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset antavat tietoi- sesti mahdollisuuden välittäjäorganisaatioiden toiminnalle. Hankkeita käsitellään yliopisto- jen ja välittäjäorganisaatioiden välillä sovituilla tavoilla, joita koko ajan kehitetään. Välittä- jäorganisaatioiden erityisosaaminen toimialoilla antaa mahdollisuuden kehittää tuotetta tai teknologiaa pidemmälle ennen sen siirtämistä varsinaiselle hyödyntäjäyritykselle. Esimerkki yliopiston ja välittäjäyrityksen yhteistyöstä Tausta Tutkijaryhmä löysi biolääketieteellisessä tutkimuksessa (1998) mielenkiintoisen, mahdollisesti syövän hoidossa käyttökelpoisen peptidin. Yliopiston tutkimusasiat-yksikön rooli Tutkijat ottivat yhteyttä kampuksensa innovaatioasiamieheen. Peptidin uutuus ja patentoitavuus selvitettiin Tekesin TULI-rahoituksella. Koska keksintö oli kaupallisesti hyödynnettävissä, oikeudet keksintöön siirrettiin teknologiansiirtoyritykselle, Licentia Oy:lle, joka vastaa kaupalliseen hyödyntämiseen liittyvistä kuluista ja riskeistä. Licentia Oy:n osakkaita ovat Helsingin yliopiston rahastot, VTT valtion osakkuuden hallinnoijana ja Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitra. Yliopiston rooli keksinnön kaupallisessa hyödyntämisessä päättyi tähän. Keksinnön kaupallisen hyödyntämisen kehitys tämän jälkeen Peptidin patentoi teknologiansiirtoyritys. Myöhemmin tutkijat olivat halukkaita perustamaan yrityksen ja osallistuivat mm. Venture Cup -liiketoimintasuunnitelmakilpailuun ja voittivat sen. Tutkijat neuvottelivat ja olivat jatkuvasti yhteydessä teknologiansiirtoyritykseen ja yritys perustettiin yhteistyössä teknologiansiirtoyrityksen kanssa 2001. Yliopistojen tutkimustulokset eivät yleensä ole suoraan tuotteistettavissa. Tutkimustulos- ten jalostaminen, paketointi kokonaisuuksiksi ja tarjonta markkinoille kysyntälähtöisessä muodossa nostaa niiden arvoa ja lisää hyödynnettävyyttä. Tutkimustulosten hyödyntämi- nen tapahtuu eri tieteen ja teknologian aloilla sekä eri markkinoilla erilaisten mekanismien kautta. Eri osa-alueilla toimiminen vaatii ko. alueeseen liittyvää tietämystä, erityisosaamista, suhteita sekä markkinoiden ja alan tulevaisuuden näkymien tuntemusta. Tutkimustulosten kaupallistamiseen liittyvät kansainväliset sopimuskäytännöt ja oikeudelliset säädökset ovat laaja asiantuntemusta edellyttävä erikoisala. Toimenpide-ehdotus: Yliopistojen kansallisen yhteisen hankkeen esiintuomien parhaiden käytänteiden pohjalta korkeakoulut yhdenmukaistavat tutkimus- ja innovaatiopalveluiden menettelyitään omien tarpeidensa mukaisesti sekä tarjoavat omien resurssiensa puitteissa toisilleen erikoisosaamistaan maksupalveluna. Yliopistojen toimiva, keskinäisiin sopimuksiin perustuva yhteistyö on hyvä pohja osaamisen tiivistämiselle ja laajentamiselle ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden julkisten toimijoiden sekä yksityisen sektorin organisoidessa toimintojaan. Palvelujen järjestäminen yhteistoimin on tuottavampaa, pystyy kattamaan korkeakoulukentän paremmin ja 21 auttaa korkeakouluja näkymään muihin toimijoihin päin selkeämmin kuin yliopistojen toimiessa yksin. Palvelut on voitava järjestää kunkin korkeakoulun itsensä valitseman strategian mukaisesti. Toimintoja organisoitaessa selvitetään mahdollisuudet perustaa korkeakoulujen keskinäinen tai muiden toimijoiden kanssa yhteinen yksikkö kaikkien käytettävissä olevan asiantuntemuksen vahvistamiseksi ja käytänteiden selkiyttämiseksi. Julkiseksi tulleet ja kaupallistettaviksi tarjottavat teknologiat ja muut tulokset kootaan keksintöjen näkyvyyden lisäämiseksi esimerkiksi yhteiseen tietokantaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Keksintöjen markkinoinnissa ja myynnissä yliopistojen kannattaa hyödyntää ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. Varsinaisessa kaupallistamistoiminnassa yliopistot pyrkivät rakentamaan pitkäaikaisia strategisia kumppanuuksia välittäjäorganisaatioiden kanssa. 2.6 Yliopistojen innovaatiopalveluiden kansallinen kehittämishanke 2006–2007 Teknillisen korkeakoulun koordinoiman yliopistojen yhdessä toteuttaman Yliopistojen in- novaatiopalveluiden verkoston kehittäminen -hankkeen tavoitteena on kehittää aktiivisesti ja tiiviissä yhteistyössä yliopistojen innovaatiopalvelujen verkostoa vastaamaan parhaalla ta- valla muuttuneita toimintaympäristön tarpeita ja tavoitteita seuraavasti: Nykytilan kartoitus Arvioida aiemman kehittämishankkeen suositusten toteutumista vuosina 2001–2006, vertailukohtana 2001 julkaistu raportti Tehdä uudelleen benchmark-tyyppinen selvitys tämän hetken palvelujen rakenteesta, strategioista, kehittämistavoitteista ja yhteistoiminnan sitoutumisen asteesta Koota yhteiseen käyttöön ja hyödynnettäväksi jo olemassa olevat hyvät kirjalliset materiaalit eri yliopistoissa. Toimenpiteet Tunnistaa parhaita käytäntöjä sekä yliopistoille yhteisiä periaatteita ja tavoitteita innovaatiopalvelujen toteuttamiseksi mm. keksintöohjesääntöjen, keksintöilmoitusmenettelyn, immateriaalioikeuksien hallinnan ja tekijänoikeuskysymysten, kaupallistamiskäytäntöjen sekä kansainvälisten hankkeiden erityisongelmien vastuukysymyksien osalta Kehittää yliopistojen keskinäistä ja myöhemmin myös ammattikorkeakoulujen innovaatiopalvelujen tuotantoverkostoa niin, että Yliopistotutkijat saavat yliopistosta riippumattoman yhdenmukaisen kohtelun innovaatioiden hyödyntämisessä, Korkein mahdollinen palvelujen laatu ja saatavuus turvataan, Kansallinen kilpailukyky voimistuu, Kansalliset teknologiapoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa, Koulutuspoliittiset tavoitteet toteutuvat parhaalla tavalla, Yliopistojen yhteiset tavoitteiden asettelut sekä strategiset linjaukset toteutuvat sovitulla tavalla, 1� 2� 3� 4� 5� a� b� c� d� e� f� 22 Tehdä ehdotuksia ja selvityksiä, joita OPM:n Tutkimustulosten hyödyntäminen yliopistoissa -työryhmä tarvitsee työnsä tueksi, Kouluttaa innovaatiopalveluista huolehtivaa henkilökuntaa muuttuvan lainsäädännön ja strategisten tavoitteiden toteuttamiseen mm. yhteisillä innovaatiokursseilla, sekä Niveltää innovaatiotoiminnan alueellisia tavoitteita valtakunnalliseen kokonaisuuteen. Tässä hankkeessa on tehty seuraavat johtopäätökset: Valtakunnallista tutkimus- ja innovaatiopalveluiden verkostoa on lujitettava muodostamalla siitä yliopistojen kansallinen yhteenliittymä. Sen tehtävät ovat kansallisen vision luominen, innovaatiotoiminnan tavoitteiden asettelu ja tulosten mittariston laatiminen, tulosten seuranta ja raportointi, yhteydenpito ja tiedon jakaminen yliopistoverkoston sisällä ja ulospäin, yhtenäisen käsitteistön luominen sekä kannanotot. Näin vahvistetaan erityisesti innovaatioketjun loppupään osaamista, mm. patenttien synergiaetujen selvittämistä ja ajantasaista yliopistoista lähtöisin olevien teknologioiden hallintaa sekä markkinointia. Kansalliseen palveluun koottuja teknologioita tarjotaan hyödynnettäväksi innovaatioiden kaupallistamiseen tarkoitettujen kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden kautta. Innovaatiopalveluista vastaavalle yliopistojen henkilökunnalle tulee järjestää tutkimustulosten ja osaamisen kaupallistamisen koulutusta. Koulutuksen suunnittelu ja järjestäminen yhteistyössä alan koulutusta tarjoavien tahojen kanssa koordinoidaan kansallisesti. Tehtävien ja asiakkaiden – yliopistojen tutkijat ja opiskelijat, yhteisrahoitteisten tutkimusprojektien muut osapuolet – alati lisääntyvästä vaativuudesta ja kansainvälisestä kilpailusta johtuen osallistuminen alan kansainvälisiin koulutustapahtumiin on välttämätöntä. Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämisen tuloksellisuuden varmistamiseksi pitkäkestoi- nen ja riittävän suuri panostaminen tutkimus- ja innovaatiopalveluihin on välttämätöntä. Ammattitaitoinen, osaamiseltaan kansainvälisesti kilpailukykyinen riittävä henkilökunta on keskeinen edellytys, mikäli yliopistojen innovaatiotoiminnalta halutaan taloudellisia tuloksia. Yliopistojen tulee luoda tutkijoita ja tutkijatiimejä sekä aineettomia oikeuksia hallin- noivaa henkilöstöä kannustavat palkitsemisjärjestelmät ja muita kannustimia. Teollisuusyhteistyön edesauttamiseksi tiedon kulkua yritysten ja yliopistojen välillä tulee edistää, esimerkiksi perustamalla yliopistojen tutkimuksen keihäänkärkialoille ns. Industrial Advisory Board -ryhmiä, joissa on edustettuna kyseisen tutkimusalueen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan huippuasiantuntijoita useista yrityksistä. Työryhmän näkemys: Kansallisen yhteistyöhankkeen johtopäätökset ovat pääosin tuettavia. Tutkimustulosten hyödyntämisen strategia on kuitenkin työryhmän mielestä tehtävä yliopistokohtaisesti omista lähtökohdista. Tutkimus- ja innovaatiopalveluyksiköiden yhteistyö on tärkeää tässäkin yhteydessä asiantuntemuksen tuomisessa ja valmistelussa. Jokainen yliopisto ei kuitenkaan voi itse tarjota kaikkia palveluita, vaan niitä on keskitettävä ja hankittava muilta yliopistoilta sekä yliopistojen ulkopuolelta. Toiminnan on oltava kustannustehokasta, ja itsekannattavuutta tulee tavoitella. Mikäli yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä tulee esiin nykytilannetta merkittävästi tehostavia tutkimustulosten hyödyntämisen järjestämistoimia, voi opetusministeriö osoittaa tällaisille hankkeille kertaluontoista lisärahoitusta. 6� 7� 8� 1� 2� 23 2.7 Metropolialueen korkeakoulujen tutkimus- ja innovaatiopalveluiden kehittämishanke (HMIP) Pääkaupunkiseudun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistä aluestrategiaa 2006– 2009 toteuttaa Helsinki Education and Research Area (HERA) -hankekokonaisuus. Se yhdistää yliopisto- ja ammattikorkeakouluyhteisöt toimijaverkostoksi, joka yhdessä alueen kuntien, maakuntaliittojen, elinkeinoelämän, kansalaisjärjestöjen sekä muiden alueen avaintoimijoiden kanssa suunnittelee ja toteuttaa kehittämisvisiota edistäviä hankkeita. Lähtökohtana ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perustehtävät, vahvuusalueet ja tarkoituksenmukainen työnjako hankkeiden sisällä ja välillä. Helsinki Metropolitan Innova- tion Platform (HMIP) on HERA-kokonaisuuteen kuuluva hanke, joka edistää yrittäjyyttä ja innovaatiotoiminnan kehittämistä. Hankkeen toteutuksesta on päättänyt ja sen rahoittaa OECD:n määritelmän mukaisen laajan metropolialueen kaikkien 19 korkeakoulun rehtori- en muodostama rehtorifoorumi. Korkeakoulujen aktiivisena yhteistyönä HMIP tähtää han- ketoiminnan sijaan pysyvään, todelliseen organisaatioiden väliseen yhteistyörakenteeseen, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Muutamaan vahvaan osaamiskeskittymään (esim. Meilahti, Otaniemi, Arabianranta) pohjautuva HMIP on verkosto, jonka tavoite on yhtenäistää nykyiset innovaatiomenettelyt. Verkostoon kuuluvat itsenäiset korkeakoulut käyttävät yhteistä osaamista ja tuotteistettu- ja palveluita tarpeidensa mukaisesti. HMIP-verkosto mahdollistaa innovaatiopalveluiden erikoistumisen vahvuusalojen mukaan, palvelujen keskinäisen tuotanto- ja ostotoiminnan, reaaliaikaisen tietopalvelun, integroidun koulutuksen ja valmennuksen, yhteisen edunval- vonnan ja osaamisen markkinoinnin. Työryhmän näkemys: Yhdistämällä voimavaroja luodaan uusi yhteinen toimija, jossa toteutuu erikoisosaaminen ja saadaan suurempi aloitteiden ja aihioiden määrä. Työryhmän mielestä tämä on suositeltava toimintatapa, kun yhteenliittymä on riittävän suuri, kuten esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. 2.8 Tutkimustulosten hyödyntämisen tuloksellisuus Tekesin selvitys julkisten tutkimustulosten kaupallisesta hyödyntämisestä Tekesin Julkisten tutkimustulosten kaupallinen hyödyntäminen -teknologiakatsaus (Hjelt ym. 2006) tarkastelee yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja sektoritutkimuslaitosten jul- kisrahoitteisen tutkimuksen tulosten hyödyntämistä kaupallisessa kontekstissa. Muu yhteis- kunnallinen hyödyntäminen on rajattu raportin ulkopuolelle. Raportissa tunnistetaan kaksi pullonkaulavaihetta tutkimustulosten nykyistä tehokkaam- malle kaupalliselle hyödyntämiselle: tutkimustulosten keksinnöllisyyden tunnistaminen ja tuotteistus. Keksinnön tunnistaminen on ensi vaiheessa tutkijan tai tutkijaryhmän tehtävä, eikä kaikilla ole halua tai kykyä arvioida tutkimustaan liiketoiminnan edistämisen kannalta. Tuotteistusvaiheessa suomalaisesta rahoitusjärjestelmästä puuttuvat instrumentit edistää ja lisäselvittää potentiaalisen keksinnön mahdollisuuksia liiketoiminnassa. Raportissa esitetään yhdeksän pääsuositusta, joista kolme koskee suoraan opetusministeriön hallinnonalaa ja yksi on hallinnonalojen yhteinen haaste. Opetusministeriölle esitetyt parannusehdotukset ovat: 24 Yliopistojen innovaatiojohtamista on täsmennettävä ja innovaatiopalveluja on edelleen kehitettävä. Tätä kehitystyötä olisi tuettava osana yliopistojen tulosohjausta. Innovaatiopalvelurakennetta on vahvistettava myös rahoitusta lisäämällä. Tutkijoiden kaupallistamisvalmiuksia osana tutkijankoulutusta on vahvistettava. Työryhmän näkemys: Tekesin raportin suositukset ovat pääosin kannatettavia, ja samansuuntaisia johtopäätöksiä on tullut myös työryhmän työstä. Kaupallistamiskoulutus antaa vain osan tutkimustulosten hyödyntämisessä tarvittavista valmiuksista, ja työryhmän näkemyksen mukaan koulutusta tarvitsee laajempi kirjo yliopistojen henkilökuntaa kuin tutkijakoulutettavat pelkästään. Innovaatiopalveluiden rahoittaminen on usean hallinnonalan vastuulla. Sitran selvitys tutkimuslähtöisen osaamisen hyödyntämisestä Sitran Julkisen tutkimuksen hyödyntäminen -selvityksessä (Kankaala ym., painossa) kar- toitettiin määrällistä tietoa tutkimuslähtöisen osaamisen hyödyntämisestä ja tutkimus- ja tuotekehityksen panostuksin synnytetystä kaupallisesta toiminnasta. Yliopistosta lähtöisin olevia yrityksiä syntyy selvityksen mukaan 2–4 yritystä/v/yliopisto. Tutkimus- ja innovaatiopalveluiden toteuttamistapoja todennettiin selvityksessä useita. Seuraavat erityispiirteet nostettiin esiin seitsemästä tarkastellusta yliopistosta: Helsingin yliopisto: vakiintunut rahastotalous, joka mahdollistaa pääomasijoitukset, pitkäjänteinen yhteistoiminta Licentia Oy:n kanssa Jyväskylän yliopisto: TULI-klinikat Kuopion yliopisto: Palkallinen esihautomo Oulun yliopisto: Kaupallistettavien aihioiden arviointiin osallistuu rahoittajia, kaupallistajia ja yliopistoihmisiä: saadaan eri näkemyksiä ja ennen kaikkea markkinanäkemystä Tampereen teknillinen yliopisto: Yliopisto itse vastaa aiempaa enemmän yrittäjyyskasvatuksesta ja yritysvalmennuksesta Tampereen yliopisto: Valitun strategian mukainen kevyt verkostomalli, joka kuitenkin on tuloksekas Teknillinen korkeakoulu: Yhteinen esihautomo ja yhteinen yritysasiamies Technopolis Ventures -organisaation kanssa Raportissa esitetään mm., että: Yliopistojen tutkimustulosten kaupallistamistoiminnan tarkoituksena on ennen kaikkea edesauttaa yliopistojen ensimmäisen ja toisen tehtävän toteutumista sekä välittää tutkimuksesta syntyvää uutta tietoa yhteiskunnan käyttöön ja hyväksi. Yliopistojen oman kaupallistamistoiminnan ensisijaisena tavoitteena ei ole tuottaa yliopistoille taloudellista hyötyä. Alkuvaiheen tutkimuslähtöisen teknologian toimimisen todentamisen rahoitus tulisi miettiä ja järjestää. Sitä seuraavaan alkuvaiheen tutkimuslähtöisten yritysten siemenrahoitukseen tulisi pohtia sellaisia ratkaisuja, jotka lisäisivät menestymiskelpoisten tutkimuslähtöisten yritysten määrää ja kasvua. Yliopistojen tutkimuksesta voidaan hyötyä kaupallisesti. Suomalaisten yliopistojen nykyinen hankevirta mahdollistanee 1–2 kaupallistamiseen erikoistuneen toimijan taloudellisesti 1� 2� 3� - - - - - - - 1� 2� 3� 25 mielekkään toiminnan. Ulkomaisissa ratkaisuissa on hyödyllisiä näkökulmia niin toimintamalleihin, omistusrakenteisiin kuin omistajapolitiikkaankin. Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämiseen liittyvän sisäisen organisoinnin ja taloudellisten tulosten välillä ei näyttäisi olevan selkeää korrelaatiota. Tämän vuoksi tulisikin analysoida yliopistokohtaisesti toiminnan nykytilanne ja tehdä siitä johtopäätöksiä ennen kuin nykymuotoista toimintaa resursoidaan lisää. Tutkijat joutuvat valitessaan tutkimuslöydösten kaupallistamisstrategiaa tekemään ratkaisut usein yksin ja vajavaisen tiedon varassa. Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja yliopiston omien strategisten partnereiden käyttö tässä vaiheessa olisi hyödyllistä. Jos yliopistot rekrytoivat tai ostavat lisää osaamista tutkimus- ja innovaatiopalveluihin, niiden tulisi keskittyä tämän osaamis- ja tietoaukon täyttämiseen. Tutkimuslöydösten kaupallista potentiaalia tulisi arvioida nykyistä enemmän markkinalähtöisistä näkökulmista teknologiapainostusten sijaan. Arviointiin tulisi saada osalliseksi myös muita kuin tutkimusyhteisön ja tutkimusrahoittajien jäseniä. Luontevaa olisi, että yliopiston kaupallinen partneri/toimija osallistuisi hankkeiden arviointiin jo prosessin alkuvaiheessa. Työryhmän näkemys: Selvityksen suositukset ovat samansuuntaisia muiden viimeaikaisten suomalaisten selvitysten kanssa ja vastaavat pääosin työryhmänkin näkemyksiä. Selvityksen ansiona on tutkimuksesta joko tutkijoiden itsensä tai tutkijoiden ja yliopiston yhteistyönä liiketoiminnalliseen hyödyntämiseen siirtyneiden keksintöjen ja syntyneiden yritysten määrän kartoittaminen. Aineisto on heterogeenistä, mikä osoittaa, että yliopistoissa on tilastoitu ja seurattu erilaisia toimia, ja että volyymit kaiken kaikkiaan ovat niin pieniä, että toistaiseksi on vaikea löytää tutkimustulosten hyödyntämisen alalta mittareita, jotka sopisivat kaikille tutkimusintensiivisille yliopistoillekaan, saati kaikille yliopistoille. Tutkimustulosten hyödyntämisen kansainvälisesti vertailukelpoisen määrällisen ja laadullisen mittaamisen kehittämisessä kansallinen yhteistyö on tarpeen. Kansainvälinen vertailu Kun vertaa yhdysvaltalaisten (AUTM:n, The Association of University Technology Managers®, selvitys 2004) ja eurooppalaisten (ASTP:n, Association of European Science & Technology Transfer Professionals, selvitys 2006 sekä HEFCEn, Higher Education Funding Council for England, selvitys 2006) yliopistojen teknologiansiirtotoimistojen tuottoa verrat- tuna tutkimukseen käytetyn rahoituksen määrään (taulukko 1), ovat yhdysvaltalaiset tehok- kaampia. Perinteisesti käytetyt teknologiansiirron tehokkuuden mittarit (patenttien lukumää- rä, start-up -yritysten määrä ja lisenssitulot) korostavat Yhdysvaltojen etumatkaa Eurooppaan nähden. Nämä mittarit mittaavat muodollisen, sopimuksiin perustuvan teknologiansiirron merkitystä. Avoin tulosten siirto (artikkelit, konferenssit, henkilökohtaiset suhteet, open sour- ce -tutkimus jne.), merkittävä tiedon ja teknologian siirtokanava, jää mittareissa huomiotta. Euroopassa ja Suomessa on erilainen toimintakulttuuri tulosten siirrossa kuin Yhdysvalloissa. Täällä tieteen avoimuutta ja riippumattomuutta on arvostettu. Yhdysvalloissa yrityksille on luonnollista maksaa aineettomista oikeuksista. Siellä on myös pienille (spin-off-) yrityksille tarjolla enemmän riskirahaa, jolla ne voivat ostaa tulokseen omistus- ja käyttöoikeuksia. Suomen luvuissa patenttitilastoissa näkyvät vain yliopiston hakemat ja omistamat pa- tentit. Koska maassamme on haluttu kytkeä yritykset läheisesti yliopistoissa tehtävään tutki- 4� 5� 6� 26 Kaikki vastaajat Vain yliopistot ASTP* AUTM** Suhde ASTP AUTM Suhde Tutkimusrahoitus keskimäärin (milj. USD) [toteuma / tutkimusrahoitus [milj. USD]] 156.4 214.6 1. Keksintöilmoitukset 0.305 0.407 0.75 0.333 0.404 0.82 2. Patenttihakemukset 0.121 0.255 0.47 0.095 0.255 0.37 3. Myönnetyt patentit 0.057 0.089 0.64 0.038 0.088 0.43 4. Myydyt lisenssit 0.134 0.115 1.17 0.083 0.110 0.75 5. Perustetut start-up -yritykset 0.016 0.011 1.45 0.028 0.011 2.55 mustyöhön, toimintatavaksi onkin muodostunut se, että pääosin yhteiskunnan rahoituksel- la toteutettavissa hankkeissa (esim. Tekes-hankkeet) tulos siirretään yrityksen omistukseen ”raakatuloksena” ja yritys hoitaa patentoinnin. Näin ollen yliopistotutkimuksesta kumpuaa todellisuudessa moninkertainen määrä patenttihakemuksia ja patentteja verrattuna siihen, mitä näissä tilastoissa näkyy yliopistojen tuloksena. Myöskään tutkijoiden itse patentoimat keksinnöt eivät kirjaudu tilastoihin yliopiston tuloksena. Esimerkki: Yliopiston omien patenttihakemusten määrä verrattuna kaikkiin yliopiston tutkimuksesta seuraaviin patenttihakemuksiin Suomalaisia prioriteettihakemuksia, joissa keksijänä oli Oulun yliopiston tutkija, jätettiin 18 kpl vuonna 2005. Näissä hakijana oli keksijä itse kolmessa tapauksessa, Oulun yliopisto kahdessa tapauksessa, yritys haki patenttia 11 tapauksessa ja Oulun ammattikorkeakoulu kahdessa. Patenttihakemuksen taustalla olevaan tutkimukseen oli käytetty keskimäärin 4,7 miljoonaa euroa tutkimusrahoitusta, kun sama tunnusluku Yhdysvalloissa oli 11,2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Taulukko 1. Yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten yliopistojen teknologiansiirtotoimistojen tunnuslukuja. Luvut perustuvat vuoden 2004 selvityksiin. (Lähde: 2006 ASTP Survey Report) * ASTP = Association of European Science & Technology Transfer Professionals ** AUTM = The Association of University Technology Managers® (USA) Vertailtaessa amerikkalaisten ja suomalaisten yliopistojen patentointiaktiivisuutta on myös otettava huomioon se, että lähes kolme neljännestä Yhdysvaltain yliopistojen tekemistä ko- timaisista patenttihakemuksista on ns. väliaikaisia hakemuksia (provisional applications), jotka eivät periaatteessa sellaisinaan edes voi johtaa patentin myöntämiseen, mutta varaavat hakijalle pienin kustannuksin mahdollisuuden esittää varsinainen patenttihakemus vuoden kuluessa. Suomessa tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan kaikki Suomessa tehdyt hakemukset ovat varsinaisia patenttihakemuksia. Työryhmän näkemys: Suomalaisia käytänteitä on kehitettävä eurooppalaisessa yhteistyössä tuntien yhdysvaltalaiset käytännöt. Vaikka käytänteiden ei tarvitse olla samat, on Yhdysvallat kuitenkin tärkeä tutkimusyhteistyö- ja markkina-alue monille suomalaisillekin yliopistoille ja yrityksille. 27 3 Muuttuva toimintaympäristö Suomi sijoittuu hyvin koulutus-, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien kansainvälisissä ver- tailuissa. Tiedon, osaamisen ja innovaatioiden merkitys kansalaisten hyvinvoinnin, moni- kulttuurisuuden, kestävän kehityksen, taloudellisen kasvun, elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja työllisyyden ylläpidossa korostuu entisestään, kun toimintaympäristö globaalisti muuttuu ja väestön ikärakenne painottuu vanhempiin ikäluokkiin. Innovaatioiden myötä painopis- teen on mahdollista siirtyä alhaisen jalostusarvon tuotteista paremmin tuottavaan korkeam- man jalostusarvon työhön. Hallinnonalojen ja sektoreiden välisen vuorovaikutuksen on innovaatiojärjestelmässä toteuduttava sekä strategiatasolla että käytännössä. Toimintaympäristön muutokseen (kuva 3) vastataan parhaiten tiivistämällä jo olemas- sa olevien toimijoiden yhteistyötä ja selventämällä työnjakoa. Kotilaisen (2005) eri mai- den innovaatiojärjestelmien parhaita käytäntöjä kuvaavan ja analysoivan raportin mukaan innovaatiojärjestelmää kehitetään ja toteutetaan useissa maissa liian löyhässä yhteistyössä toimijoiden välillä. Moniportainen ja hidas reagointi ei turvaa nykyaikaista ympäristöä in- novaatioiden synnylle. Innovaatiojärjestelmään osalliset julkisen hallinnon tahot ja yksityi- nen sektori on saatava tiiviiseen ja läheiseen yhteistyöhön. Kansallisen tason toimivuuden varmistaminen ei enää riitä, vaan toimet on sovitettava vähintäänkin osaksi eurooppalaista järjestelmää. 28 Kuva 3. Yliopistojen, yritysten ja julkisen sektorin tutkimustoiminta lähenevät toisiaan Euroopan unionissa on laajasti huomioitu toimintaympäristön muutos. EU:n kilpailukyky- neuvosto hyväksyi joulukuussa 2006 EU:n laajapohjaisen innovaatiostrategian. Päätelmissä on määritelty yhdeksän strategista prioriteettia Euroopan innovaatiotoiminnan vahvistami- seksi. Prioriteetteja ovat mm. tutkimusmaailman ja teollisuuden välisten linkkien vahvis- taminen, yhteisten teknologia-aloitteiden käynnistäminen sekä immateriaalioikeusjärjestel- män ja innovaatioystävällisten markkinoiden kehittäminen. EU:n innovaatiostrategian valmistelun pohjana on ollut muun muassa Euroopan ko- mission marraskuussa 2005 asettaman asiantuntijaryhmän suositus Euroopan tiede- ja tut- kimustoiminnan kehittämisestä globaalissa kilpailussa. Esko Ahon vetämän Creating an Innovative Europe -työryhmän raportissa suositellaan mm. tutkimus- ja innovaatiosopi- muksen laatimista, jonka avulla luodaan markkinat innovatiivisille tuotteille ja palveluille, taataan riittävästi voimavaroja t&k-toimintaan ja innovaatioihin sekä lisätään henkilöstön, pääomien, organisaatiorakenteiden ja osaamisen liikkuvuutta. Raportissa mainitaan erityis- ponnistuksia tarvitsevina toimenpiteinä tiede- ja yritysmaailman solmukohtien tukeminen ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen teollis- ja tekijänoikeuksien järjestelmän luominen. EU:n komission tilaama työryhmäraportti julkisten tutkimusorganisaatioiden tek- nologiansiirrosta (Management of intellectual property in publicly-funded research or- ganisations: Towards European Guidelines) kiinnittää huomiota tiede- ja yritysmaailman solmukohtien avaamiseen. Raportissa korostetaan tutkimuslaitosten strategisen otteen ja proaktiivisen roolin tärkeyttä tutkimustulosten siirtoon ja immateriaalioikeuksien hallin- taan, jotta julkisella rahoituksella tehdyn tutkimuksen tulokset saadaan mahdollisimman laajasti hyödynnettyä yhteiskunnassa. Raportissa suositellaan yhteisiä pelisääntöjä ja ohjeita tutkimusyhteistyöhön. Ulkoinen rahoitus Yliopistot Julkinen sektori Ulkoistaminen Yritykset Soveltava tutkimus Yksityistäminen Sektoritutkimus Perustutkimus Laajenevan yhteistyön laajeneva alue 29 3.1 Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lakisääteinen korkeakoulujen tehtävä Yliopistoja koskevaa laisäädäntöä muutettiin 2005 (yliopistolain muutos 715/2004 ja laki talousarviolain muuttamisesta 1111/2004) kattamaan myös entistä monimuotoisempi kak- sisuuntainen vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa. Opetusministeriö on teettänyt kes- kustelumuistion yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävästä (Ritsilä ja Kankaala 2005). Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. (Yliopistolaki 645/1997) Ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallisesta tehtävästä säädetään ammattikorkeakoululaissa (351/2003). Asiantuntijoiden – muuhun yhteiskuntaan jalkautuvien ja korkeakouluissa py- syvien – sekä julkaisujen, esitelmien ja muiden tutkimustulosten tuottamisen lisäksi korkea- koulujen on entistä aktiivisemmin siirrettävä työnsä tuloksia hyödynnettäväksi yhteiskun- nallisessa päätöksenteossa, käytännön työssä (esim. kliininen hoito) sekä liiketoiminnassa. Ammattikorkeakoulujen mahdollisuudet yhteistyöhön yliopistojen kanssa liittyvät sen vä- littäjärooliin soveltavaa tutkimusta kehitettäessä ja kaupallistettaessa. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävän yksi ilmentämismuoto on yliopistoyhtiöt, jotka määritellään laissa valtion talousarviosta (talousarviolain muutos 1111/2004) sekä talousarviossa. Nykyisessä yliopistojen rahoitusmallissa tulossopimuskaudelle 2007–2009 aiempaa suu- rempi osa yliopistojen rahoituksesta määräytyy vaikuttavuuden ja yhteiskunnallisen vuo- rovaikutuksen toimien perusteella. Opetusministeriö edistää tämän toiminnan arviointia varten yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävän mittariston kehittämistä. Mittariston soveltaminen erityyppisten yliopistojen keskenään erilaisiin tavoitteisiin on haastava tehtä- vä. Tutkimustulosten liiketoiminnallisen hyödyntämisen kuviteltavissa olevat määrällisesti mitattavat toiminnot (esim. patentit ja perustetut yritykset) ovat volyymiltään pieniä, eivät- kä vielä kerro varsinaisesti tutkimustuloksen hyödyntämisestä. Jos taas seurataan esimerkiksi kolmansien osapuolien, kuten riskirahoittajien ja suuryritysten, kiinnostusta yliopistoperäi- siä patentteja ja pieniä yrityksiä kohtaan, puhutaan vielä pienemmistä määristä. Yliopistoilla on omat strategioihinsa perustuvat tavoitteet ja yliopistot itse asettavat toi- minnalleen mitattavissa olevat tavoitteet sekä tavoitteiden saavuttamisen seuranta-, palaute- ja palkitsemisjärjestelmät. Jos yliopisto päättää edistää tutkimustulosten hyödyntämistä opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös liiketoiminnassa, ei tavoitteena tarvitse olla yliopiston rahoitusvajeen paikkaa- minen, eikä toiminnan tuloksen tarvitse olla rahassa mitattuna voitollista. Suuri osa yliopis- toista on jo linjannut innovaatio- tai muissa strategioissaan tapansa hoitaa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävää. Innovaatiostrategian laatiminen ja toteuttaminen on otettava tavoitteeksi myös niissä korkeakouluissa, joissa ei vielä sellaista ole. Toimenpide-ehdotus: Yliopistot määrittelevät yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tavoitteensa laatimalla tutkimus- ja innovaatiostrategian, ja valitsevat tehtävän hoitamiseen profiiliinsa ja painoaloihinsa sopivat kanavat, suuntaavat niihin resursseja ja kehittävät niihin sopivat prosessit laatu- ja palautejärjestelmineen. Korkeakoulut kehittävät projektinhallinnan menetelmiään ja tietojärjestelmiään tutkimustulosten hyödyntämiselinkaaren seuraamiseksi ja tutkimustoiminnan kustannuslaskennan nykyaikaistamiseksi. Tavoitteena on kokonaiskustannusmalliin siirtyminen. 30 Yliopistojen innovaatiotoiminnan luotettava seuraaminen edellyttää, että toiminnan kes- keiset määritelmät ovat kaikille yhteiset eli yliopistoilla, opetusministeriöllä ja kauppa- ja teollisuusministeriöllä tulee olla yhteinen ymmärrys käsitteiden sisällöstä. Yliopistojen tuottavuudelle ja vaikuttavuudelle tulee etsiä uusia indikaattoreita ja mit- tareita. Käyttöönotettavien mittareiden on pystyttävä kuvaamaan kaikkien yliopistojen toimintaa. Satunnaista tai harvalukuista toimintaa on pääsääntöisesti kerättävä, kuvattava ja hyödynnettävä muuten kuin tilastotietona esimerkiksi KOTA-tietokannassa. Opetusmi- nisteriö rahoittaa mittariston kehittämistä, esimerkiksi Jari Ritsilän (Jyväskylän yliopisto), Markku Sotaraudan (Tampereen yliopisto) ja Mika Niemisen (VTT) yhteistyötä. Patenttijulkaisun laatiminen on yhtä vaativaa ja aikaavievää kuin tieteellisen julkaisun laatiminen, ja lisäksi se on usein tuloksen hyödyntämisen perusedellytys. Tällä hetkellä yh- teiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävän hoitamisesta ei kuitenkaan palkita tutkijoita tai paljon patentteja tuottavia tutkimusaloja. Toisaalta, patentointi ei vielä merkitse tutkimus- tuloksen hyödyntämistä. Tulosten kansantajuistaminen tuo ne entistä paremmin tiedemaailman ulkopuolisten henkilöiden ulottuville ja hyödynnettäviksi. Tutkimustulosten julkaisemista tieteellisten jul- kaisuvälineiden ulkopuolella tulee lisätä. Toimenpide-ehdotus: Yliopiston tulisi kehittää henkilökunnalleen tasapuolisia taloudellisesti merkittäviä kannustimia, joilla motivoidaan tutkijoita edistämään keksinnöllisten tutkimustulosten hyödyntämistä. Kannustimien saamisen edellytyksenä tulisi olla henkilön aktiivinen osallistuminen keksinnön jatkokehittelyyn ja kaupallistamiseen. Kaupallinen hyöty voitaisiin jakaa tutkijan, laboratorion ja yliopiston kesken esimerkiksi jakosuhteella 50/30/20 myynnistä tai lisensoinnista saaduista nettotuloista. Toimenpide-ehdotus: Opetusministeriö kehittää edelleen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mittaristoa yhteistyössä yliopistojen kanssa aloittaen toiminnan kuvauksen sisällyttämisestä toimintakertomusraportointiin. 3.2 Julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen Julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen vaikuttaa yliopistojen arkipäi- vässä toimintoja tiivistävään ja kustannustietoisuutta nostavaan suuntaan. Korkeakoulujen on priorisoitava toimintojaan, oltava valmiita panostamaan painopistealoihin ja profiloitu- maan. Valtioneuvosto teki 7.4.2005 laaja-alaisen periaatepäätöksen julkisen tutkimusjärjes- telmän kehittämisestä. Yliopistojen monimuotoiseen strategia- ja laadunvarmistustyöhön kuuluvat kaikki yli- opiston tärkeänä pitämät toimet. Myös tutkimus- ja innovaatiopalveluista on tehtävä tie- toinen valinta: jos toimintoja pidetään tärkeänä ja niitä yliopiston sisällä, yhteistoiminnassa muiden korkeakoulujen kanssa tai ostopalveluna tarvitaan, on järjestelmän kehittämistä resursoitava. Yhteistyön rakenne voi kevyimmillään olla keskinäisiin sopimuksin perustuva koordinoitu verkosto. Rakenne voi olla myös yliopistojen ja muiden toimijoiden muodosta- ma yliopistolain määrittelemä yhteinen laitos, jonka toiminnan puitteet voidaan tarvittaessa määrätä asetuksella. Yliopistot voivat myös joko yksin tai yhdessä muiden valtion organisaatioiden kans- sa perustaa tulevan hankintalain (HE 50/2006) mukaisen in house -yhtiön, joka huoleh- tii tutkimustulosten hyödyntämisen edistämisestä ja teknologiansiirrosta. Yritystoiminta 31 yksinkertaisimmillaan selkiyttää yliopistojen nykyiset toimet alalla muihin toimijoihin päin ja tuo lisäarvoa selkeyttämällä yliopistojen roolia innovaatiojärjestelmässä. In house -yhtiöön voidaan sulauttaa muitakin nykyisiä toimijoita, esimerkiksi alalla jo toimivia yrityksiä. Täl- laiseen yritykseen ei sovelleta tulevan hankintalain säännöksiä, mikä käytännössä tarkoittaa esim. sitä, että yliopisto voi käyttää yrityksen palveluita suoraan kilpailuttamatta, toisin kuin muiden osittain omistamiensa tai itseensä nähden riippumattomien yritysten palveluita. On kuitenkin otettava huomioon, että tällaisen yhtiön toiminnan tulee hallituksen esi- tyksen mukaan kohdistua pääsääntöisesti omistajiin ja sen tulee harjoittaa toimintaansa pää- sääntöisesti omistajiensa kanssa. Tällaisen yhtiön liiketoimintaedellytykset ovat näin ollen rajoitetummat kuin muiden, vapaasti toimivien yhtiöiden. Rakenteellinen kehittäminen koskee yliopistojen kaikkia toimintoja, mikä on huomioi- tava tutkimustulosten hyödyntämiseen liittyvien palveluiden kehittämisessä. Kansainvälisiä esimerkkejä yhteisistä teknologiansiirtorakenteista The National Network of Technology Transfer –techtrans.dk, Tanska Tanskassa aloitti 2005 toimintansa 25 jäsenen kansallinen verkosto, jonka tehtävänä on yhtenäistää teknologiansiirtotoimintoja. Verkoston jäsenet ovat yliopistoja (11), julkisia tutkimuslaitoksia (9) ja yliopistosairaaloita (5). Verkosto perustettiin nelivuotiskaudeksi, ja toiminnan rahoittaa tiedeministeriö yhdessä verkoston jäsenten kanssa. Verkostossa jaetaan osaamista ja kokemuksia erityisesti patentointiprosesseista ja immateriaalioikeuksien hallinnasta. Verkoston fokus on koulutus ja tiedotus (kurssit, seminaarit, konferenssit, nettisivut). Verkoston nettisivuilta löytyy myös patenttipörssi (www.techtrans.dk). Technologie Allianz, Saksa Technologie Allianz yhdistää saksalaiset teknologiansiirtotoimistot ja kaupallistamisyhtiöt kansalliseen tutkimuksen ja kaupallistamisen rajapinnalla toimivaan verkostoon. Allianssi tarjoaa jäsenilleen yhteistyötoiminta-alustan, jonka kautta patenteilla suojatut keksinnöt voidaan kaupata. Teollisuudelle allianssi tarjoaa pääsyn laajaan keksintömassaan: jäsentoimistot ja -yhtiöt edustavat yli 200 tutkimusinstituuttia. Allianssissa toimii noin sata eri tieteen- ja teollisuudenaloille erikoistunutta innovaatioasiamiestä. Yksittäiset teknologiansiirtotoimistot ja kaupallistamisyhtiöt ovat liittovaltion ja osavaltioiden rahoittamia, allianssi saa toistaiseksi rahoituksensa valtiolta. Tällä hetkellä on menossa toimintojen uudelleenjärjestely, ja jatkossa toivotaan lisää rahoituspanostusta yliopistoilta. Kontaktikeskukset, Iso-Britannia Isossa-Britanniassa on perustettu 22 alueellista yliopistojen Kontaktikeskusta toteuttamaan yhteistyötä yritysten kanssa. Keskukset edustavat alueen kaikkia korkeakouluja. Ne rahoitetaan yritysten maksamilla palvelumaksuilla sekä projektirahoituksella. Keskukset toimivat yhden luukun periaatteella: yritys voi kääntyä kysymyksineen keskuksen puoleen, ja sieltä haetaan sopiva yliopistokumppani. Keskus tukee tarpeiden tunnistamisessa ja hallinnollisissa ja oikeudellisissa kysymyksissä, mutta varsinainen tiedonsiirto hoidetaan suoraan yrityksen ja yliopiston välillä. 32 Toimenpide-ehdotus: Opetusministeriö tukee ja seuraa korkeakoulujen innovaatiopalveluiden rakenteellista kehittämistä ja organisointia parhaiden käytänteiden sisällyttämiseksi toimintaan. 3.3 Innovaatiopolitiikan vahvistuminen: Tiede- ja teknologianeuvoston linjaraportti kesäkuulta 2006 Pääministerin johtaman tiede- ja teknologianeuvoston (TTN) viimeisin linjaraportti (kesäkuu 2006) korostaa tieteen, teknologian ja innovaatiotoiminnan merkitystä kestävän ja tasapainoisen talouskehityksen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin tukemiseksi. Tärkeänä uu- tena sektoreiden välisenä yhteistoiminnan muotona TTN pitää strategisen huippuosaami- sen keskittymiä, joita aluksi konkretisoidaan viidellä Suomen elinkeinoelämälle keskeisellä teema-alueella (energia ja ympäristö, metallituotteet ja koneenrakennus, metsäklusteri, ter- veys ja hyvinvointi sekä tieto- ja viestintäteollisuus ja -palvelut). Yliopistojen profiloituessa entistä terävämmin on syytä kiinnittää huomiota yliopisto- kohtaisten huippuyksiköiden toimintojen organisointiin. Tehokas ja tuloksellinen kaupal- listaminen edellyttää hankevirran määrän ja laadun vahvistamista. Markkinainformaation välittymistä tutkimusyksiköihin on edistettävä, ja hankekantaa ja sopimusrakenteita kehi- tettävä merkittävien kaupallistamiskokonaisuuksien synnyn mahdollistamiseksi. Vuorovai- kutus yritysten kanssa sekä pitkäjänteiset suhteet kaupallistajakumppaneihin tukevat han- kevirran kehittämistä. 3.4 Korkeakoulukeksintöjä koskeva laki Laissa oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin (369/2006) jaetaan yliopistois- sa tehtävä tutkimus kolmeen luokkaan: 1) avoin (yliopiston toimintamenomäärärahoista katettu tai ulkopuolisella rahoituksella ilman muita kuin tulosten julkistamiseen liittyviä määräyksiä tehty tai avoimeksi sovittu tutkimus), 2) sopimustutkimus (maksuperustelain mukainen maksullinen palvelutoiminta, tutkimus, jossa on mukana vähintään yksi yliopis- ton ulkopuolinen taho ja tutkimus, jonka tuloksiin tai toteuttamistapaan liittyy velvolli- suuksia) ja 3) muu toiminta. Laki koskee yliopiston koko henkilökuntaa mukaan lukien Suomen Akatemian palveluksessa olevat, yliopistoihin sijoitetut tutkijat, ja sitä sovelletaan Suomessa patentoitavissa oleviin keksintöihin. Lain aiheuttamat muutokset käytäntöihin Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin (369/2006) vaatii keksintöjen käsit- telyn menettelytapojen luomista kaikkiin korkeakouluihin. Keksintöjen käsittely edellyttää päätöksiä, esimerkiksi: onko kyseessä avoin tutkimus vai sopimustutkimus, ottaako kor- keakoulu oikeudet keksintöön, miten oikeuksia hyödynnetään, miten määräytyy keksijän saaman korvauksen suuruus. Vähintään keksintöilmoitusten käsittelyä koskevat päätösme- nettelyt tulee luoda kaikissa korkeakouluissa ja jokaisessa korkeakoulussa on ohjeistettava, kuka keksinnöt käsittelee ja miten. Korkeakouluun palvelussuhteissa olevilla on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa korkea- koululle keksinnöistä ja korkeakoululla on velvollisuus riittävät tiedot keksinnöstä saatu- 33 aan ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa keksijöille kirjallisesti, mitä oikeuksia laki sallii korkeakoululle ao. keksinnön suhteen. Sopimustutkimuksessa korkeakoulun on kuuden kuukauden sisällä riittävien tietojen saamisesta ilmoitettava, ottaako se itselleen keskintö- oikeudet. Avoimessa tutkimuksessa korkeakoulu voi kuuden kuukauden kuluttua keksintöil- moituksesta saada oikeudet keksintöön, jos keksijä ei ole julkaissut keksintöä tai ilmoittanut halukkuuttaan itse hyödyntää keksintöään. Korkeakoulussa tulee olla selkeät tavoitteet, ohjeet ja menettelytavat sille, miten keksintöjä käsitellään, jos oikeudet on siirretty korkeakoululle. Mikäli korkeakoulu ottaa oikeudet keksintöön, on keksijällä lain mukainen oikeus saada kohtuullinen korvaus, jonka suuruutta laskettaessa otetaan huomioon keksinnön syntyyn vaikuttaneet olosuhteet ja korkeakoulun keksinnöstä saamat tuotot. Korkeakoulun on an- nettava keksijälle korvauksen määrittämisessä käytettävät tiedot. Menettelytavat korvaus- perusteisiin, korvauksen suuruuden määrittämiseen sekä korvausta koskevaan päätöksente- koon ja maksamiseen tulee määrittää. Jos korkeakoulu tai mahdollinen yhteistyöyritys ei ole kiinnostunut huolehtimaan kek- sinnön hyödyntämisestä, oikeus keksintöön jää keksijälle. Jos oikeudet on siirretty yliopis- tolle ja ne halutaan palauttaa keksijälle, laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöi- hin (369/2006) ei määritä, millä ehdoin ja millä hinnalla oikeudet voi palauttaa yliopistolta keksijälle. Kyseessä on yksityishenkilölle luovutettava valtion aineeton omaisuus, jonka arvoa on vaikea määrittää. Tutkimusprojektin kustannukset ja tuloksen liiketaloudellinen arvo eivät ole sama asia. Lakia oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin (369/2006) sovelletaan vain Suomessa patentoitavissa oleviin keksintöihin. Sitä ei sovelleta tekijänoikeuslain alaiseen tulokseen (tietokoneohjelmat) eikä esimerkiksi hyödyllisyysmallisuojalla suojattavaan tulok- seen. Koska tutkimushankkeen alkuvaiheessa ei läheskään aina voida ennakolta määrittää tuloksen muotoa tai tulokselle parhaiten sopivaa suojaamismuotoa, tulee sopimustutkimus- ta tekevän tutkijan siirtää edelleen tuloksen omistusoikeus yliopistolle oikeuksiensiirtosopi- muksella. Näin ollen uusi laki ei oleellisesti vähennä siirtosopimusten aiheuttaman rutiini- työn määrää yliopistoissa. Uuden lain myötä korkeakoulu on selkeästi yhteystaho tutkimustuloksen tekijän ja hyö- dyntäjän välillä. Korkeakoulukeksintölaki selkeyttää käytäntöjä ja yhdenmukaistaa yliopis- toissa toimivien Suomen Akatemian palkkaamien tutkijoiden ja muiden yliopistotutkijoi- den asemaa. Korkeakouluun tulee luoda toimivat käytännöt ja seurantajärjestelmät sekä varata tarvit- tavat resurssit hyödyntämistulojen vastaanotolle ja niiden edelleen tilittämiselle. Kuvassa 4 on esitetty keksinnön hyödyntämisprosessi Kuopion yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluiden kannalta. Prosessi käynnistyy tutkijan (kuvassa Asiakas) yhteyden- otolla, jossa hän kertoo mahdollisesta keksintöaihiostaan yksikön työntekijälle. Varsinainen keksintöilmoitus syntyy yleensä keksinnön tekoon osallistuneiden ja innovaatioasiamiehen yhteistyönä; tässä otetaan huomioon myös aihepiiristä jo olemassa oleva ns. prior-art-tieto. Virallisesti hyödyntämisprosessi käynnistyy, kun tutkimus- ja innovaatiopalvelut on kui- tannut keksintöilmoituksen vastaanotetuksi. Tämän jälkeen yliopisto selvittää, liittyykö keksintö johonkin sellaiseen hankkeeseen, jonka tuloksien immateriaalioikeudet kuuluvat yliopistolle, ja mitä muita mahdollisia sopimusvelvoitteita keksintöön kohdistuu. Hyödyn- tämissuunnitelma käsitellään erityisessä valmisteluryhmässä, minkä jälkeen yliopisto viral- lisesti vastaa keksintöilmoitukseen. Tämän jälkeen käynnistyy keksinnön hyödyntäminen joko yliopiston tai muun toimijan toimin. Joka tapauksessa yliopiston ensisijainen intressi on turvata mahdollisuudet jatkotutkimuksiin siten, että keksintö toimii niille tausta-aineis- tona. 34 Kuva 4. Keksinnöllisen tutkimustuloksen hyödyntämisprosessi Kuopion yliopistossa, jossa keskeisenä tavoitteena on jatkotutkimuksen varmistaminen (kuva: Jaana Backman). Kuopion yliopisto on suunnitellut, kuvannut ja ottanut käyttöön prosessit laatujärjestelmineen kaikille toiminnoilleen. Kuopion yliopiston laatujärjestelmä on auditoitu. Toimenpide-ehdotus: Yliopistot rakentavat selkeät päätöksentekomenettelyt ja prosessit tutkimustulosten kustannustehokkaaseen suojaamiseen immateriaalioikeuksilla, tulosten evaluointiin, hyödyntämiseen, hyödyntämisen panostuksiin ja hyödyntämisponnistelun päättämiseen (vrt. yritysten tuotekehitysprosessi välievaluaatioineen). Suunnitelma tulisi purkaa säännöiksi ja prosessikaavioiksi. Työryhmän näkemys: Yliopiston ei pääsääntöisesti tulisi tavoitella laajaa patenttisalkkua. Paras vaihtoehto olisi, että keksinnön ostava tai lisensoiva asiakasyritys ottaa vastatakseen keksinnön suojaamis- ja ylläpitokuluista. Yliopiston patentoinnin tulisi liittyä lähinnä asiakkaiden löytämiseen tai keksinnön jatkokehittämiseen. Yliopiston tulisi pääsääntöisesti edellyttää, että keksinnön hyödyntämiselle löytyy asiakas, ennen kuin se ryhtyy patentoimaan lunastamiaan keksintöjä ja maksamaan patentointikustannuksia. Sellaisessa tapauksessa, joissa on hyvin todennäköistä, että keksinnölle on tulevaisuudessa kaupallinen, yliopistolle tuloja maksava hyödyntäjä, yliopisto voisi patentoida keksinnön omissa nimissään. Patentointi keskittyy erityisesti yliopiston tutkimuksen painopistealuilla syntyville kaikkein lupaavimmille aihioille, jotka voidaan suojata laajasti ja kattavasti ja jotka pyritään siirtämään yliopistolta silloin, kun sen arvo on korkeimmillaan. Muiden aihioiden suojaukseen tulisi panostaa tarpeen mukaan, mikäli panostus saadaan lyhyellä aikavälillä takaisin. KESKEINEN TAVOITE: JATKOTUTKIMUS Keksintöilmoitus Selvitykset, arviointi Kaupallistamistoimet Asiakkaan yhteydenotto Keksinnön läpikäynti (ml. ennakkouutuustutk.) Keksintöilmoituksen laatiminen IAM:n ja keksijöiden yhteistyönä Keksintöilmoituksen virallinen vastaanotto Prosessi käynnistyy Omistajuusselvitys, sopimussitoumukset Hyödyntämis- suunnitelman laatiminen (kuvaa kaupallistamis- prosessin, määrittelee mm. hinnan) Valmisteluryhmän käsittely ja suositukset Yliopiston virallinen vastaus keksintö- ilmoitukseen Hyödyntämis- suunnitelman toteutuksen aloittaminen, mm. - uutuustutkimukset - markkinaselvitykset - lausunnot = Hyödyntämis- suunnitelman toteutus Yhteydenotto muihin omistajiin, yhteisomistajuudesta sopiminen Keksinnön suojaus ja hyödyntäjien etsiminen Yhteydenotto yrityksiin ja neuvottelujen käynnistäminen Lisensointi tai myynti, sopimukset Immateriaalioikeuksien valvonta, lisenssi- ja myyntisopimusten seuranta 35 Yliopiston tulisi vastata patentointi- ja ylläpitokustannuksista enintään ensimmäisen patenttihakemuksen prioriteettivuoden tai soveltuvan PCT-aikarajan (20 tai 30 kk), ellei erityisiä perusteita patentin ylläpidon ja siitä aiheutuvien kulujen vastaamiselle sen jälkeen ole olemassa. Patenttihakemusta laadittaessa, välipäätökseen vastaamisessa ja muissa patentointitoimissa yliopiston edustajana tulee olla riittävän asiantunteva henkilö. Yliopiston suojaamistoimista tulisi päättää yliopiston johtoon kuuluvan henkilön (esim. vararehtori) suojaamiseen liittyvien merkittävien taloudellisten sitoumusten vuoksi. 3.5 Yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman muutos: yliopistojen rahastotalouden mahdollisuudet EU-komission tiedonannossa toukokuussa 2006 neuvostolle ja EU-parlamentille korkea- koulujen nykyaikaistamisesta (koulutus, tutkimus ja innovaatiot) nostettiin esiin yhdeksän teemaa. Suomi on toteuttanut tiedonannon linjojen suuntaista tiede- ja korkeakoulupoli- tiikkaa määrätietoisesti jo vuosia. Tiedonannon teemoista meillä työtä kuitenkin vielä teet- tävät erityisesti korkeakoulujen johtamisen ja ohjaamisen uudistaminen sekä rahoituspoh- jan monipuolistaminen. Opetusministeriön selvitysmiestyö yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman vahvistamisesta julkistettiin tammikuussa 2007. Työn väliraporttiin pohjautuvana konk- reettisena tuloksena vuoden 2007 alusta kaikilla yliopistoilla on yliopistolain muutoksella oikeus omaan omaisuuteen, eli yliopistorahastoihin ja omaisuuteen liittyvään oikeushenkilöl- lisyyteen. Rahastotaloudessa yliopiston johto voi itsenäisesti päättää varojen käytöstä olematta tilivelvollinen valtiolle. Yliopistojen valtion talousarvioon perustuva talous ja rahastotalous toi- mivat erillisinä. Rahastojen toiminta ei ole opetusministeriön rahoituksessa eikä ohjauksessa. Rahaston toiminta ei ole tilivirasto-yliopiston toimintaa, eikä sitä saa sellaisena raportoida. Yliopistoyhtiöiden ja yliopistorahastojen mahdollisuudet Yliopistoyhtiöitä voi yliopisto yksin tai merkittävällä osuudella yhdessä muiden kanssa pe- rustaa siten kuin talousarviolaissa ja valtion talousarviossa on niistä määrätty. Yliopistoyhtiöt ovat valtionyhtiöitä tai valtion osakkuusyhtiöitä ja niitä koskevat kauppa- ja teollisuusminis- teriön omistajapolitiikan linjaukset. Yliopistoyhtiöt ovat yliopistosta erillisiä itsenäisiä oikeushenkilöitä ja toiminnassaan niiden tulee noudattaa sitä oikeudellista sääntelykehystä, jota osakeyhtiöt ovat yleisestikin velvollisia noudattamaan. Osakeyhtiön on pystyttävä liiketoiminnallaan sekä kattamaan kustannuksensa että varmistamaan maksukykynsä säilyminen. Muutoin yhtiötä uhkaa kon- kurssi joko maksukyvyttömyyden tai oman pääoman loppumisen vuoksi. Yhtiöitä perus- tettaessa on erityisesti huolehdittava, että niillä kirjanpidollisen pääoman lisäksi on riittävä käynnistämisvaiheen maksukykyisyyden turvaava käyttöpääoma. Yliopistoyhtiön henkilöstö on yhtiön itsensä palkkaamaa työsopimussuhteista henkilös- töä. Yliopiston henkilöstön toimiminen yhtiössä edellyttää virkamiehiltä sivutoimilupaa tai -ilmoitusta. Mikäli yliopiston henkilöstöä toimii samanaikaisesti yliopistossa ja yliopistoyh- tiössä, on huolehdittava siitä, etteivät henkilöt ole päätöksiä tehdessään esteellisiä ja että he tarvittaessa jääväävät itsensä päätöksenteosta. Yliopistoyhtiössä toteutettavaan tutkimustoi- mintaan ei sovelleta lakia oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin (369/2006), 36 vaan työsuhdekeksintölakia. Ongelmaksi voivat osoittautua tilanteet, joissa tutkijalla on kaksi tehtävää eli sekä opetus- tai tutkimusvirka että sitä täydentävä sivutoimi yliopistoyh- tiössä. Yliopistojen tulisi edellä mainitut tilanteet hoitaa sopimusteitse siinä vaiheessa, kun kyseinen tilanne syntyy. Ratkaisut ovat tapauskohtaisia ja perustuvat arviointiin siitä, kum- malla puolella (yliopiston vai yliopistoyhtiön) keksintö on tehty. Mikäli yhtiö käyttää yliopiston tiloja tai laitteita, on yliopiston lähtökohtaisesti valtion maksuperustelain mukaan hinnoiteltava suorite liiketaloudellisin perustein, kuten muille- kin ulkopuolisille toimijoille. Tätä edellyttävät myös EU:n valtiontukisäännökset ja yritys- toimintaa koskevat kilpailuneutraliteettiin liittyvät vaatimukset. Tulevaa hankintalakia (HE 50/2006) on lakiehdotuksen 6 §:n mukaan noudatettava hankintojen kilpailuttamisen osalta yliopistoyhtiöissä vain, jos yhtiö on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankintalain mukaiselta hankintayksiköltä (esimerkiksi yliopistolta). Yliopistoyhtiö voi poikkeuksellisesti olla myös tulevan hankintalain 6 §:n ensimmäisen momentin 4 kohdan tarkoittama julkisoikeudellinen laitos. Se voi olla julkisoikeudellinen laitos, jos yliopistoyhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen, eikä teollinen tai kaupal- linen toiminta. Lisäksi yhtiön toiminnan tulee olla julkisen edun mukaista, kuten teollisen tai kaupallisen toiminnan kehittämistä. Hallituksen esityksessä esimerkkinä tämän tyyppi- sestä toiminnasta mainitaan kuntien elinkeinoyhtiöt. Julkisoikeudellisen laitoksen on han- kintalainsäädännön mukaan kilpailutettava hankintansa. Valtionavustukset ja muut tutkimukseen liittyvät julkiset tuet voivat myöntöprosenteil- taan ja perusteiltaan olla erilaiset, jos hakijana on yliopiston sijasta yliopistoyhtiö. Yliopistorahastot voivat perustaa ja omistaa yhtiöitä. Yliopistoyhtiöiden perustamista koskevaa lainsäädäntöä ei tällöin tarvitse yhtiötä perustettaessa noudattaa. Sen sijaan yliopis- torahastojen omistamien yhtiöiden toiminnan oikeudellinen sääntelykehys on yliopistoyh- tiöitä vastaava. Yhtiöihin sovelletaan mm. tulevaa hankintalakia, mikäli yhtiön katsotaan 6 §:n mukaisesti saavan tukea yli puolet hankintalain mukaiselta yksiköltä ja yliopiston tulisi sopia muusta kuin tutkimusyhteistyöstä (omistamansa) yrityksen kanssa lain menet- telytapoja noudattaen. Jos yhtiö voidaan katsoa tulevan hankintalain 10 §:n mukaiseksi sidosyksiköksi, siihen ei sovelleta tulevan lain säännöksiä. Yliopistoilla on mahdollisuus perustaa holding-tyyppisiä yhtiöitä, joille myydään omis- tusoikeus hyödynnettäviin tutkimustuloksiin ja keksintöihin. Mikäli yhtiö ei tulevan han- kintalain 6 §:n mukaisesti saa tukea, sen ei ole sovellettava hankintalain säännöksiä ja koska yliopisto ei osta tällaiselta yhtiöltä palvelua, vaan myy yhtiölle valtion omaisuutta, yhtiön toimintaa ei tarvitse rajoittaa tulevan hankintalain 10 §:n säännökset. Sen sijaan on otet- tava huomioon määräykset valtion omaisuuden myynnistä. Määräysten mukaan irtaimen omaisuuden luovutukselle on saatava valtioneuvoston suostumus, jos omaisuuden arvo on huomattava tai luovutusta on pidettävä muutoin merkittävänä. Muissa tilanteissa yliopistot voivat päättää omaisuuden luovuttamisesta omien menettelyohjeidensa mukaisesti. Lisäksi kauppahintaa määriteltäessä on otettava huomioon, että yritystä tulee kohdella yhdenvertai- sesti muiden oikeuksia ostavien yritysten kanssa. Toimenpide-ehdotus: Yliopistot ottavat rahastotalouden tuomat toimintamahdollisuudet huomioon tutkimustulosten hyödyntämistä edistäessään. Yliopistorahaston varojen osalta on yliopiston omassa päätösvallassa se, miten varoja suunnataan tutkimustulosten hyödyntämiseen. Yliopisto voi perustaa yliopistorahastonsa omistukseen yhtiöitä tutkimustulosten hyödyntämiseksi tai se voi käyttää varallisuuttaan parhaaksi katsomiensa toimintapojen kautta keksintöjen patentoitiin, kaupallistamiseen tai omasta toimestaan tapahtuvaan keksintöjen hyödyntämiseen. 37 3.6 Hallituksen esitys uudeksi hankintalaiksi (HE 50/2006) Keksintölakimuutoksen lisäksi toinen merkittävä myös yliopistoja koskeva lainsäädäntö- uudistus on hallituksen esitys uudeksi hankintalaiksi (HE 50/2006). Hankintalain kansal- liseksi kynnysarvoksi esitetään 15 000 euroa. Tämän rajan alittavia hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa. Esityksen 8 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti hankintalakia ei sovelleta palveluhan- kintoihin, jotka koskevat: tutkimus- ja kehittämispalveluja, paitsi, jos niistä saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle (yliopistolle) sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Säännöksen lähtökohtana on, että hankintalakia ei sovelleta julkisten tiedeyhteisöjen, ku- ten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ja yksityisten tahojen yhteisesti rahoittamiin tut- kimusohjelmiin eikä tutkimusyhteistyöhön. Säännös koskee tutkimushankkeita, joiden tunnistamisessa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös tutkimuksen avoimuus ja tutkimuk- sen hyödynnettävyys mahdollisimman laajasti. Hankintalakia ei sovelleta myöskään yhteis- työluonteiseen tutkimukseen, jossa molemmat osapuolet osallistuvat tutkimuksen sisällön määrittelemiseen ja tutkimuksen rahoittamiseen, jakavat riskin tutkimuksen onnistumisesta ja saavat tutkimuksen tulokset käyttöönsä. Tulevan hankintalain soveltamisen ulkopuolelle jääviin tutkimusohjelmiin ja tutkimus- yhteistyöhön voivat siten osallistua yliopiston lisäksi sekä yliopistoyhtiöt että yliopistorahas- ton omistamat yhtiöt. Tulevan hankintalain mukaisesti hankinnat tulee kuitenkin kilpailuttaa tilanteessa, jos- sa hankintayksikkö (yliopisto) hankkii alihankintana yliopiston täysin maksaman ja yksin- omaan yliopiston käyttöön tulevan tutkimus- ja kehitystyön. Alihankintatyyppistä tutki- musta on muun muassa selvästi olemassa olevat palvelut, kuten laboratorio-, mittaus- ja testauspalvelut sekä tavanomaiset konsultointipalvelut, jotka voidaan hankkia useammalta eri toimittajalta. Näissä tilaaja määrittelee hankittavan palvelun sisällön ja vastaa kustan- nuksista kokonaisuudessaan. Yliopisto ei voi ilman kilpailutusta hankkia tällaista palvelua omalta tai rahastojen kautta omistamaltaan yritykseltä. Yliopiston ostama ja hankkima teknologiansiirto- ja kaupallistamispalvelu on lähtökoh- taisesti tulevan hankintalain mukaista palvelun ostamista. Palvelun hankintaan tulee näin ollen soveltaa tulevan hankintalain menettelytapoja. Tulevan hankintalain 10 § kuitenkin jättää lain soveltamisalan ulkopuolelle hankinnat hankintayksikön sidosyksiköltä (yliopistot ja niiden omistamat yhtiöt) muissa kuin edellä 8 §:n 1 momentin 6 kohdassa mainittujen tutkimus- ja kehittämispalvelujen osalta: Tätä lakia (hankintalaki) ei sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee siitä muodollisesti erilliseltä ja päätöksenteon kannalta itsenäiseltä yksiköltä, jos hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden kanssa valvoo yksikköä samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja jos yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, jonka määräysvallassa se on. 38 Pykälä koskee yliopiston hankintoja sen tilatessa palveluita tai muita suoritteita yliopistojen ja muiden valtion organisaatioiden tai yliopistojen ja yliopistorahastojen yhdessä omista- malta osakeyhtiöltä. Säännös on uusi ja se perustuu Euroopan yhteisön tuomioistuimen sidoshankintoja koskevaan oikeuskäytäntöön. Hankintalain säännöksiä ei sovelleta, jos han- kintayksiköllä (yliopistolla / valtiolla) on yhtiön toimipaikan tosiasiallinen valvonta sekä omistukseen liittyvä valta nimittää yhtiön hallitus, ja yhtiön toiminta suuntautuu pääasial- lisesti hankintayksikölle eikä ulospäin markkinoille. Tulevan hankintalain mukaan yliopistot voivat näin ollen keskenään tai yhdessä mui- den valtion organisaatioiden tai yhdessä yliopistorahastojen kanssa perustaa yhtiön, jolta hankintaan teknologiansiirto- ja kaupallistamispalveluja, eikä palvelujen hankintaan sovel- leta hankintalain säännöksiä, mikäli yhtiön valvonta on yliopistoilla / valtiolla ja toiminta pääsääntöisesti suuntautuu näille omistajaorganisaatioille. Palvelun hankintaa ei esimerkiksi tarvitsisi kilpailuttaa eikä hankintaan tarvitsisi soveltaa muitakaan tulevan lain mukaisia menettelytapoja. Jos palveluja tarjoava yhtiö ei täytä tulevan hankintalain 10 §:ssä mainittuja edellytyksiä, palvelun hankintaan sovelletaan lain säännöksiä ja yliopiston tulee palveluja hankkiessaan ottaa huomioon tulevan hankintalain säännökset. 3.7 Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämisen taloudelliset riskit Tutkimustulosten liiketoiminnallinen hyödyntäminen sisältää taloudellisia riskejä. Virhear- vioinnit johtavat turhiin suojaamiskuluihin, ja odottamattomia kuluja ja muita seurauksia voi aiheutua myös immateriaalioikeuksien loukkauksien valvomisesta. Suurin taloudellinen riski toiminnassa on kolmansien osapuolien immateriaalioikeuksien loukkaukset ja niistä seuraavat vahingonkorvausvaatimukset, joita yliopistot eivät voi hallita yhtä monipuolisesti kuin yritykset. Korkeakoulut eivät yritysten tapaan voi esimerkiksi siirtää vastuita vakuutus- yhtiön kannettavaksi, eikä yliopistoilla ole samanlaisia liiketoimintastrategioiden yhdistämi- seen perustuvia mahdollisuuksia sovitella vaatimuksia. Tutkimustulosten käyttöoikeuksien lisensointi tulosten hyödyntämisen strategiana vaa- tii monipuolista asiantuntemusta esimerkiksi juridiikasta, liiketoimintaosaamisesta, mark- kinoinnista sekä lisensoitavien oikeuksien taustalla olevasta tutkimuksesta. Yliopistoissa ei välttämättä ole tällaista laaja-alaista liiketoimintaosaamista. Toimenpide-ehdotus: Yliopistojen tulee olla tietoisia kaupallistamiseen ja lisensointiin liittyvistä riskeistä sekä tehdä siihen liittyviä riskianalyysejä. Yliopistot lisäävät riskinarviointi- ja kantokykyä valittujen toimintamallien edellytysten mukaan siten, että tutkimustulosten kaupallisesta hyödyntämisestä aiheutuvat uudenlaiset ja erilaiset riskit otetaan huomioon ja mahdollisia korvausvaateita vastaan suojaudutaan riittävästi esimerkiksi rahastojen kautta tai siirtämällä riskit välittäjäorganisaation kannettavaksi. Yliopiston (valtion) ei tule tutkimussopimuksessa sitoutua rajoittamattomaan vastuuseen esimerkiksi tulosten käytön aiheuttamista vahingoista tai immateriaalioikeuksien omistuksessa ilmenevistä ei-tuottamuksellisista ongelmista. Yliopistojen on huolehdittava siitä, etteivät ne sitoudu viranomaisten julkisesta toiminnasta annetun lain säännöksiä laajempiin ja tiukempiin salassapitovelvoitteisiin. 39 3.8 Yhteisrahoitteiset projektit: yhteisrahoitteisuuden vaikutukset Yliopistojen täydentävän rahoituksen määrä kasvaa. Sektoreiden sisäisessä ja välisessä tutki- mus- ja tuotekehitysyhteistyössä siirtyy osaamista, laitteistoja, aineistoja ja ihmisiä organi- saatiosta toiseen. Yhteisrahoitteiset projektit on useimmissa yliopistoissa tehokkain tutki- mustulosten hyödyntämisen edistämiskanava. Yhteisrahoitteisessa tutkimuksessa tulosten omistusoikeus jää yleensä tuloksen luoneelle organisaatiolle ja käyttöoikeuksista sovitaan useimmiten projektissa mukana olleiden hyödyntäjien kanssa. Tutkimustulokset usein siir- retään jalostettavaksi ja suojattavaksi yrityksessä, eikä tutkimustuloksesta saatu yhteiskun- nallinen tai liiketoiminnallinen hyöty näy yliopistossa. Julkisten rahoittajien rahoitusehtojen ja raportointikäytäntöjen yhtenäistäminen on käynnissä valtiovarainministeriön asettamassa kokonaiskustannusmallia yhteisrahoitteisten hankkeiden budjetoinnissa ja seurannassa selvittävässä työryhmässä. Toimenpide-ehdotus: Tutkimustulosten hyödynnettävyyden ja arvon kasvattamiseksi on kehitettävä kansallisia julkisen rahoituksen rahoitusinstrumentteja tutkimustuloksen keksinnöllisyyden varmistamiseen, jatkokehittelyyn ja tuloksen markkinoille viemiseen (proof-of-concept -vaihe). Kaupallistettavaksi aiottavan innovaation arvo nousee olennaisesti ja sen mahdollisuus tulla hyödynnetyksi lisääntyy, kun innovaatio konkretisoituu ja tulee valmiimmaksi yritysten markkinoinnin, toiminta- tai tuotantoprosessien kannalta. 3.9 Yritys-Suomi-palvelujärjestelmä Julkisen palvelujärjestelmän toimintojen kokoaminen yhden konseptin, Yritys-Suomen, alle viideksi asiakaslähtöiseksi palvelukokonaisuudeksi valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti (18.5.2006) on käynnissä. Yritysten tarpeet ja tietoisuuden taso ovat kasvaneet voimakkaasti samaan aikaan, kun tietotekniikka toimintavälineenä on vakiintunut. Yri- tyskentän ennakoitavissa olevat muutokset liittyvät osin suoraan korkeakoulumaailmaan, esimerkiksi yrittäjien koulutustason nousu ja julkisen rahoitusrakenteen painopisteen siir- tyminen suorasta yritystuesta kehittämistoimintaan. Nämä muutokset lisäävät sektoreiden välisen vuorovaikutuksen tarvetta ja mahdollisuuksia. Viidestä palvelukokonaisuudesta yksi on Innovaatiopalvelut, joiden katsotaan muodos- tuvan TE-keskusten, teknologia- ja osaamiskeskusten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulu- jen, tutkimuslaitosten sekä Finnvera Oyj:n, Keksintösäätiön, Finpron ja riskisijoittajien toi- minnoista. Markkinapuuteperiaatteella toimiva järjestelmä ohjaa asiakkaita myös yksityisille palveluntarjoajille, jotka toimivat osana laajaa välittäjäorganisaatiokenttää. Tavoitteena on vakiinnuttaa Yritys-Suomi-konseptin palvelut vuoteen 2009 mennessä. 3.10 Osaamiskeskusohjelma Alueiden kehittämislain mukaisen osaamiskeskusohjelman (OSKE) uusi kausi (2007–2013) on alkamassa. Paikallisten, alueellisten ja kansallisten voimavarojen suuntaamisessa keskity- tään 13 kansallisesti merkittävän tutkimuksen ja osaamisen klusterin sekä kansainvälisesti kilpailukykyisten osaamiskeskusten kehittämiseen. Kansallisena tavoitteena on aikaansaada nykyistä suurempia ja korkeatasoisempia ohjelmia osaamiskeskusten välisenä yhteistyönä. 40 Uutena strategisena kokonaisuutena osaamiskeskusohjelmassa on osaamisklusteri, jonka avulla terävöitetään nykyistä alueiden välistä erikoistumista ja kootaan eri osaamiskeskusten toimijat aiempaan tiiviimpään yhteistyöhön keskenään. Valituilla toimialoilla osaamiskes- kusohjelma tarjoaa korkeakouluille uudenlaisen mahdollisuuden liittoutua muiden toimi- joiden kanssa omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös aluekeskusohjelmalla (AKO) on selvä yhteys innovaatiotoimintaan. 3.11 TULI-ohjelma Tekes on rahoittanut Tutkimuksesta liiketoimintaa -ohjelmallaan (TULI) innovaatioproses- sin vaihetta, johon ei juuri ole muita rahoitusinstrumentteja saatavilla. TULI-rahoituksella on voitu alustavasti selvittää tutkimustuloksen keksinnöllisyyttä, esimerkiksi markkinakar- toituksin. TULI-rahoitus on ollut maksimissaan 10 000 euroa. Ohjelmaa on koordinoinut Suomen Teknologiakeskusten liitto, Tekel ry. Ohjelmakaudesta 2002–2005 tehdyssä arvi- oinnissa kiitettiin sitä, että rahoituksesta on päätetty lähellä käyttäjiä ja nopeasti. Paranta- misen varaa jäi TULI-prosessin ja alueellisten innovaatiojärjestelmien muiden palveluiden yhteensovittamisessa. Tekel-koordinoitu TULI-rahoitus loppui nykymuodossaan vuoden 2006 lopussa. Tekes uudistaa TULI-ohjelmaa ja valmistelee TULI-rahoituksen siirtämistä yliopistojen hoidet- tavaksi. Ohjelmalla pyritään vaikuttamaan innovaatiopalveluiden ja teknologiansiirron pitkäjänteiseen kehittämiseen sekä aktivoimaan erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tavoitteena on helposti lähestyttävä ja tunnettu palvelu, joka kattaa myös ei-teknologiset alat, kuten palvelut. Ohjelmaan suunnitellaan käynnistysvaiheen jälkeen liitettäväksi toden- tamisvaiheen (proof-of-concept) rahoitusta. 41 4 Tutkimustulosten hyödyntämisen toimintamallit Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämistä edistäviä palveluita voidaan tulevaisuudessa edelleen kehittää. Yliopistoilla on mahdollisuus valita erilaisia strategioihinsa perustuvia toimintamalleja palveluiden järjestämiseksi. Työryhmän kartoitusten perusteella yliopistot voivat toimia seuraavilla tavoilla: Yliopistot kehittävät tutkimustulosten hyödyntämistä edistäviä toimintojaan omista lähtökohdistaan ja tekevät yhteistyötä keskenään. Yliopistot laativat yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen strategian, jonka osana on tutkimustulosten hyödyntämisen strategia ja hyödyntämisen edistämiseen valittu malli. Kukin yliopisto tarjoaa tutkimustulosten tai taiteellisen toiminnan hyödyntämisen peruspalvelut ja kehittää pitkäjänteistä strategisen kumppanuuden yhteistyötään sekä olemassa olevien että uusien julkisten ja yksityisten toimijoiden, erilaisten välittäjäorganisaatioiden kanssa. Peruspalveluita ovat toimenpide-ehdotusten mukaisesti hankevalmistelun tuki, tutkimussopimusten valmistelun tuki, keksintöilmoitusten käsittely sekä keksintöoikeuksien siirtämistä koskevien päätösten tekeminen. Mahdolliset uudet toiminnot hoidetaan yhteistyössä huomioiden olemassa olevat rakenteet ja palvelut. Yliopistolain mukaisesti yliopistojen tulee toimia niin, että tutkimustulokset ja taiteellinen toiminta siirretään hyödynnettäväksi. Kun yliopisto kaupallistaa ja lisensoi tuloksia tai harjoittaa teknologiansiirtoa tai yliopisto muusta syystä haluaa suojata ja ottaa oikeuksia itselleen, yliopisto voi valita erilaisia tapoja hyödyntää oikeuksia. Yliopisto voi siirtää omistamiaan oikeuksia yliopistolähtöiselle yritykselle ja antaa yritykselle oikeudet kaupallistaa oikeuksia. Keksintöoikeuksia ja muita aineettomia oikeuksia siirrettäessä on otettava huomioon valtion irtaimen omaisuuden myyntiä koskevat säännökset ja yritystä tulee kohdella ostajana yhdenvertaisesti muiden yritysten kanssa. Lisäksi yliopiston tulee huolehtia siitä, että yritystä kohdellaan yliopiston palvelujen käyttäjänä samalla tavalla kuin muita yrityksiä, että yrityksessä toimivat tutkijat eivät yliopistossa työskennellessään ole esteellisiä ja että tutkijat 1� 2� 3� a� 42 huolehtivat sivutoimi-ilmoitusten tekemisestä ja sivutoimilupien hankkimisesta. Valtion talousarviolaissa määriteltyjen yliopistoyhtiöiden perustamisvaiheen aineettomien oikeuksien siirtoon yliopistosta yritykseen liittyy omat säännökset. Jos tutkimustulosten hyödyntämisestä ei ole sovittu projektiosapuolten kesken (sopimustutkimus) ja yliopisto päättää itse kaupallistaa tutkimustuloksia, eikä tuloksia siirretä yliopistolähtöisen yrityksen hyödynnettäväksi, yliopistolla on valittavana neljä mahdollisuutta: yliopisto voi itse suojata tulokset, esimerkiksi patentoida keksinnön, ja huolehtia kaupallistamisen edellyttämistä lisensointineuvotteluista yliopisto voi siirtää kaupallistamista koskevan neuvotteluvastuun samoin kuin tulosten suojaamisesta ja kaupallistamisesta aihetuvat kustannukset yliopiston kokonaan tai osittain omistamalle kaupallistamis- ja teknologiansiirtoyritykselle yliopisto voi yksin tai yhdessä muiden yliopistojen kanssa perustaa edellä käsitellyn hankintalakiesityksen mukaisen holding-tyyppisen yhtiön, jolle hyödynnettävät oikeudet myydään yliopisto voi siirtää hyödyntämisvastuun täysin ulkopuoliselle, itsenäiselle teknologiansiirtoa ja kaupallistamistoimintaa harjoittavalle yritykselle. Mikäli yliopisto itse huolehtii kaikesta kaupallistamiseen, teknologiansiirtoon ja lisensointiin liittyvästä toiminnasta, tai muusta syystä haluaa suojata ja ottaa haltuunsa oikeuksia, yliopisto joutuu itse kantamaan tulosten suojaamisesta ym. toiminnasta aiheutuvat kustannukset, ja yliopisto joutuu itse hankkimaan teknologiansiirron, kaupallistamisen ja lisensoinnin edellyttämän osaamisen ja asiantuntemuksen. Osaamista voidaan osittain ostaa myös ulkopuolisilta tahoilta, ja yliopisto voi toimia yhteistyössä erilaisten välittäjäorganisaatioiden kanssa. Yliopiston on kyettävä varautumaan liiketoiminnasta aiheutuviin uusiin ja erilaisiin riskeihin, kuten vahingonkorvausvaatimuksiin ja oikeuksien loukkauskanteisiin. Työryhmän näkemys: Yliopistoissa ei tällä hetkellä ole laajasti kaupallistamisen asiantuntemusta. Kustannustehokkaan, asiantuntevan toiminnan takaamiseksi ja riskien minimoinnin tähden työryhmä suosittelee, että yliopistot pääsääntöisesti hoitavat kaupallistamisen hyödyntäen strategisia kumppanuuksia ja yliopistojen yhteistyötä, jotta niiden käytössä on prosessin kussakin vaiheessa tarvittava asiantuntemus. Mikäli yliopisto haluaa hoitaa kaupallistamisen, lisensoinnin ja teknologiansiirron yliopiston osittain tai kokonaan omistamansa yhtiön kautta, yliopistolla on mahdollisuus perustaa tällainen yhtiö joko uusien yliopistoyhtiötä koskevien säännösten pohjalta tai yliopiston omistamien rahastojen kautta. Jos yliopisto yksin tai rahastojensa kautta tai yhdessä muiden valtion organisaatioiden kanssa riittävällä osuudella omistaa ja valvoo yhtiötä, yhtiö voidaan tulevan hankintalain säännösten perusteella katsoa laissa mainituksi sidosyksiköksi, eikä yliopiston tarvitse yhtiöltä palveluja ostaessaan soveltaa hankintalain säännöksiä. Tällaisen ns. in house -yhtiön on kuitenkin kohdistettava toimintansa pääsääntöisesti omistajille, mikä rajoittaa sen liiketoimintamahdollisuuksia. Mikäli yhtiö ei ole tulevan hankintalain mukainen sidosyksikkö, yhtiö on samassa asemassa kuin muut tällaisia palveluja tarjoavat yhtiöt ja palveluja ostaminen yhtiöltä on hankintalain säännösten alaista toimintaa. b� i� ii� iii� iv� 43 Myös yliopiston yksin tai yhdessä muiden yliopistojen kanssa perustamalle holding-tyyppiselle, yliopistosta ostettuja oikeuksia omistavalle yritykselle yliopiston on myytävä oikeudet valtion omaisuuden myyntiä koskevien säännösten mukaisesti ja yhtiötä tulee oikeuksien ostajana kohdella yhdenvertaisesti muiden oikeuksia ostavien yhtiöiden kanssa. Jos yliopisto siirtää oikeudet sekä vastuun kaupallistamisesta, teknologiansiirrosta ja lisensoinnista erilliselle yhtiölle, yliopistolla ei tarvitse itsellään olla toimintaan liittyvää laaja- alaista markkinatuntemusta ja -osaamista ja resursseja, ja yliopisto voi siirtää toimintaan liittyviä kustannuksia ja riskiä yrityksen kannettavaksi. Yliopistoista on kuitenkin löydyttävä asiantuntemusta, jolla ostettavan palvelun laatu, sisältö ja kustannukset pystytään arvioimaan. Tätäkin varten yliopistojen on tiivistettävä yhteistyötään. Palvelujen ostaminen on tulevan hankintalain mukaista toimintaa, ja tarvittaessa on sovellettava hankintalain menettelytapasäännöksiä. Omistaessaan yhtiöitä tai niiden osakkeita yliopiston tulee harjoittaa asianmukaista omistajapolitiikkaa. Erilaiset vaihtoehdot edellyttävät erilaisia valmiuksia ja erilaisia tutkimustulosten hyödyntä- mispalveluja ja -resursseja, ja yliopistojen toimintamallit ja organisaatiot tutkimustulosten siirtämisessä yhteiskunnassa laajasti hyödynnettäväksi saavat poiketa toisistaan. On tärkeätä tarjota tietyt peruspalvelut kaikille yliopistolaisille, mutta kaikkien palveluiden ei tarvitse olla paikallisia. Kaikissa tilanteissa yliopistolla tulee olla näkemys siitä, millaisilla periaatteilla ja ehdoilla yliopisto haluaa ja voi hyödyntää tutkimustuloksia, siten etteivät kaupallistaminen, lisen- sointi ja teknologiansiirto rajoita yliopistossa tehtyä tutkimusta ja opetusta. Yliopistolla tu- lee lisäksi kaikissa tilanteissa olla riittävästi osaamista erilaisten vaihtoehtojen arvioimiseksi, erilaisten palvelujen tarpeen määrittelemiseksi ja palvelujen laadun arvioimiseksi. Yliopistot tekevät sekä keskenään että tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa yhteistyötä tutkimus- ja innovaatiopalveluiden kehittämiseksi. Julkisen ja yksityisen toimijan mahdollisuudet edistää keksintöjen liiketoiminnallista hyödyntämistä yliopiston sisällä ovat erilaiset, mikä tulee huomioida ratkaisuissa. 44 5 Toimenpide-ehdotukset koottuna Yliopistojen tutkimussopimuskäytäntöjä tulee kehittää ja yhtenäistää. Yliopistojen tulee yhteistyössä laatia sopimusmallit tyypillisempiin tutkimustoiminnan sopimustilanteisiin, joita tulisi käyttää ensisijaisesti lähtökohtana sopimusneuvotteluissa. Tällä pyritään siihen, että yliopistojen neuvotteluasema suhteessa yrityksiin paranee ja sopimusneuvottelut helpottuvat. Yliopistojen ei tule kilpailla keskenään sopimusehdoilla, vaan tutkimuksen laadulla. Immateriaalioikeuden ja tutkimustulosten liiketoiminnallisen hyödyntämisen peruskoulutuksen tulee toimintaympäristön muuttuessa olla kaikkien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkijoiden ja opiskelijoiden saatavilla. Koulutus tulee kytkeä osaksi tutkijankoulutusta ja sen tulee sisältyä kaikkiin jatko-opintoihin. Projektin johtajille ja sopimusneuvotteluja käyville henkilöille on räätälöitävä erityiskoulutusta. Koulutustarve selvitetään korkeakoulujen yhteistyönä. Tutkimustulosten hyödyntämisessä avainasemassa olevaa korkeakoulujen hallintohenkilöstöä on myös koulutettava. Erityinen tarve kohdistuu tutkimus- ja innovaatiopalveluiden henkilöstön kouluttamiseen, joiden ammattitaidon kehittämiseksi on laadittava koordinoitu kotimaista ja kansainvälistä koulutustarjontaa hyödyntävä, itsenäisistä, erikseen suoritettavissa olevista osista koostuva kansallinen koulutusohjelma. Osana yhteiskunnallista vuorovaikutusta koulutusta voi tarjota myös korkeakoulujen sopimuskumppaneille. Yliopistot kehittävät tutkimustulosten hyödyntämisen osaamistaan ja hallinnointiaan siten, että kukin yliopisto pystyy vastaamaan perusvelvoitteistaan eli hankevalmistelusta, tutkimukseen liittyvistä sopimuksista, keksintöilmoitusten käsittelystä ja oikeuksien siirtämisestä. Yliopistojen kansallisen yhteisen hankkeen esiintuomien parhaiden käytänteiden pohjalta korkeakoulut yhdenmukaistavat tutkimus- ja innovaatiopalveluiden menettelyitään omien tarpeidensa mukaisesti sekä tarjoavat omien resurssiensa puitteissa toisilleen erikoisosaamistaan maksupalveluna. Yliopistojen toimiva, keskinäisiin sopimuksiin perustuva 1� 2� 3� 4� 45 yhteistyö on hyvä pohja osaamisen tiivistämiselle ja laajentamiselle ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden julkisten toimijoiden sekä yksityisen sektorin organisoidessa toimintojaan. Palvelujen järjestäminen yhteistoimin on tuottavampaa, pystyy kattamaan korkeakoulukentän paremmin ja auttaa korkeakouluja näkymään muihin toimijoihin päin selkeämmin kuin yliopistojen toimiessa yksin. Palvelut on voitava järjestää kunkin korkeakoulun itsensä valitseman strategian mukaisesti. Toimintoja organisoitaessa selvitetään mahdollisuudet perustaa korkeakoulujen keskinäinen tai muiden toimijoiden kanssa yhteinen yksikkö kaikkien käytettävissä olevan asiantuntemuksen vahvistamiseksi ja käytänteiden selkiyttämiseksi. Julkiseksi tulleet ja kaupallistettaviksi tarjottavat teknologiat ja muut tulokset kootaan keksintöjen näkyvyyden lisäämiseksi esimerkiksi yhteiseen tietokantaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Keksintöjen markkinoinnissa ja myynnissä yliopistojen kannattaa hyödyntää ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. Varsinaisessa kaupallistamistoiminnassa yliopistot pyrkivät rakentamaan pitkäaikaisia strategisia kumppanuuksia välittäjäorganisaatioiden kanssa. Yliopistot määrittelevät yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tavoitteensa laatimalla tutkimus- ja innovaatiostrategian, ja valitsevat tehtävän hoitamiseen profiiliinsa ja painoaloihinsa sopivat kanavat, suuntaavat niihin resursseja ja kehittävät niihin sopivat prosessit laatu- ja palautejärjestelmineen. Korkeakoulut kehittävät projektinhallinnan menetelmiään ja tietojärjestelmiään tutkimustulosten hyödyntämiselinkaaren seuraamiseksi ja tutkimustoiminnan kustannuslaskennan nykyaikaistamiseksi. Tavoitteena on kokonaiskustannusmalliin siirtyminen. Yliopiston tulisi kehittää henkilökunnalleen tasapuolisia taloudellisesti merkittäviä kannustimia, joilla motivoidaan tutkijoita edistämään keksinnöllisten tutkimustulosten hyödyntämistä. Kannustimien saamisen edellytyksenä tulisi olla henkilön aktiivinen osallistuminen keksinnön jatkokehittelyyn ja kaupallistamiseen. Kaupallinen hyöty voitaisiin jakaa tutkijan, laboratorion ja yliopiston kesken esimerkiksi jakosuhteella 50/30/20 myynnistä tai lisensoinnista saaduista nettotuloista. Opetusministeriö kehittää edelleen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mittaristoa yhteistyössä yliopistojen kanssa aloittaen toiminnan kuvauksen sisällyttämisestä toimintakertomusraportointiin. Opetusministeriö tukee ja seuraa korkeakoulujen innovaatiopalveluiden rakenteellista kehittämistä ja organisointia parhaiden käytänteiden sisällyttämiseksi toimintaan. Yliopistot rakentavat selkeät päätöksentekomenettelyt ja prosessit tutkimustulosten kustannustehokkaaseen suojaamiseen immateriaalioikeuksilla, tulosten evaluointiin, hyödyntämiseen, hyödyntämisen panostuksiin ja hyödyntämisponnistelun päättämiseen (vrt. yritysten tuotekehitysprosessi välievaluaatioineen). Suunnitelma tulisi purkaa säännöiksi ja prosessikaavioiksi. 5� 6� 7� 8� 9� 46 Yliopistot ottavat rahastotalouden tuomat toimintamahdollisuudet huomioon tutkimustulosten hyödyntämistä edistäessään. Yliopistorahaston varojen osalta on yliopiston omassa päätösvallassa se, miten varoja suunnataan tutkimustulosten hyödyntämiseen. Yliopisto voi perustaa yliopistorahastonsa omistukseen yhtiöitä tutkimustulosten hyödyntämiseksi tai se voi käyttää varallisuuttaan parhaaksi katsomiensa toimintatapojen kautta keksintöjen patentoitiin, kaupallistamiseen tai omasta toimestaan tapahtuvaan keksintöjen hyödyntämiseen. Yliopistojen tulee olla tietoisia kaupallistamiseen ja lisensointiin liittyvistä riskeistä sekä tehdä siihen liittyviä riskianalyysejä. Yliopistot lisäävät riskinarviointi- ja kantokykyä valittujen toimintamallien edellytysten mukaan siten, että tutkimustulosten kaupallisesta hyödyntämisestä aiheutuvat uudenlaiset ja erilaiset riskit otetaan huomioon ja mahdollisia korvausvaateita vastaan suojaudutaan riittävästi esimerkiksi rahastojen kautta tai siirtämällä riskit välittäjäorganisaation kannettavaksi. Yliopiston (valtion) ei tule tutkimussopimuksessa sitoutua rajoittamattomaan vastuuseen esimerkiksi tulosten käytön aiheuttamista vahingoista tai immateriaalioikeuksien omistuksessa ilmenevistä ei-tuottamuksellisista ongelmista. Yliopistojen on huolehdittava siitä, etteivät ne sitoudu viranomaisten julkisesta toiminnasta annetun lain säännöksiä laajempiin ja tiukempiin salassapitovelvoitteisiin. Tutkimustulosten hyödynnettävyyden ja niiden kasvattamiseksi on kehitettävä kansallisia julkisen rahoituksen rahoitusinstrumentteja tutkimustuloksen keksinnöllisyyden varmistamiseen, jatkokehittelyyn ja tuloksen markkinoille viemiseen (proof-of-concept -vaihe). Kaupallistettavaksi aiottavan innovaation arvo nousee olennaisesti ja sen mahdollisuus tulla hyödynnetyksi lisääntyy, kun innovaatio konkretisoituu ja tulee valmiimmaksi yritysten markkinoinnin, toiminta- tai tuotantoprosessien kannalta. 10� 11� 12� 47 Lähteet Kaikkia luettelon lähteitä ei mainita raportin tekstissä. AUTM U.S. Licensing SurveyTM: FY 2004 (http://www.autm.net/about/dsp.pubDetail2.cfm?pid=28). ASTP Final Report: The 2006 ASTP Survey (http://www.astp.net/Summary%20ASTP%20report-June%2026.pdf). COM(2006)502 final: Putting knowledge into practice: A broad-based innovation strategy for The EU. Communication from The Commission to The Council, The European Parliament, The European Economic and Social Committee and The Committee of The Regions (http://www.tekes.fi/eu/fin/eu_tutkimuspolitiikka/COM2006502.pdf). EUR 20915 EN: Expert Group Report – Management of intellectual property in publicly-funded research organizations: Towards European Guidelines. Directorate-General for Research, 2004 (http://ec.europa.eu/research/era/pdf/iprmanagementguidelines-report.pdf). Higher education-business and community interaction survey 2003–04, Higher Education Funding Council for England, HEFCE 2006/25, July 2006 (http://www.hefce.ac.uk/pubs/hefce/2006/06_25/). Hjelt, M., Niinikoski, M-L, Syrjänen, M., Valovirta, V. ja Törmälä, T. Julkisten tutkimustulosten kaupallinen hyödyntäminen. Teknologiakatsaus 192/2006, Tekes. Ilmavirta, V. ym. , 2001. Innovatiivisen toiminnan tukipalvelut yliopistoissa projektin loppuraportti ja suositukset. Publications of Otaniemi International Innovation Centre 3-2001. Innovaatiotoiminta luo menestystä ja kasvua. Tekes 2006. Jääskinen, N. ja Rantanen, J. Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:2. Kankaala, K., Kutinlahti, P., Törmälä, T. Tutkimustulosten kaupallinen hyödyntäminen – kvantitatiivisia tuloksia. Sitra 2007. Painossa. Keksintösäätiön ja sen asiamiesverkoston tuloksellisuus ja vaikuttavuus. KTM-julkaisuja 27/2006. Kauppa- ja teollisuusministeriö. Keksintötoiminnan edistämiseen myönnettyjen valtionavustusten käyttö. Tarkastuskertomus 106/2005. Valtiontalouden tarkastusvirasto. 48 Kestävä ja dynaaminen kumppanuus. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten välinen tutkimusyhteistyö ja tutkijankoulutus. Suomen Akatemian julkaisuja 3/05. Kiviniemi, A.: Tutkimuslähtöisen yritystoiminnan menettelyt ja periaatteet yliopistossa. Opetusministeriön julkaisuja 2003:30. Kiuru, E. ja Sanna Koponen, S.: Sopimukset yliopistojen tutkimustyössä. Koulutus- ja tutkimuspalvelut, 2001. Oulun yliopisto. Kohti tutkimuslähtöisen yrityksen määritelmää. Opetusministeriön julkaisuja 2005:1. KOM(2003)112 lopullinen: Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja Alueiden komitealle. Innovaatiopolitiikka: unionin Lissabonin strategiaa koskevan lähestymistavan päivittäminen. KOM(2006)208 lopullinen: Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Tuloksia korkeakoulujen nykyaikaistamisesta: koulutus, tutkimus ja innovaatiot. Koskenlinna, M ym. Välittäjäorganisaatiot – moniottelijat innovaatioita edistämässä. Teknologiakatsaus 168/2005. Tekes. Kotilainen, H. Best practices in innovation policies. Technology Review 177/2005. Tekes. Kutinlahti, P. Universities approaching market. Intertwining scientific and entrepreneurial goals. VTT Publications 589, 2005. Lambert Review of Business-University Collaboration, Final Report. HMSO, 2003. Miet tinen, R. Hajautettu luominen ja tiedon omistusoikeudet. Tietoyhteiskunnan innovaatiopolitiikan perusteet. Tieteessä tapahtuu 4/2006. Miettinen, R., Tuunainen, J., Knuuttila, T. ja Mattila, E. Tieteestä tuotteeksi? Yliopistotutkimus muutosten ristipaineissa. 2006, Yliopistopaino, Helsinki. Neuvoston päätelmät “A broad-based innovation strategy: strategic priorities for innovation action at EU level”, Euroopan unionin neuvoston 2769. istunto (KILPAILUKYKY (sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus)), Bryssel, 4. joulukuuta 2006. Responsible Partnering: A Guide to Better Practices for Collaborative Research Between Science and Industry (http://www.responsible-partnering.org/library/rp-2005-v1.pdf). Ritsilä, J. ja Kankaala, K. Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Keskustelumuistio opetusministeriölle 2005. Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi. Kilpailukykyinen innovaatioympäristö -kehittämisohjelman loppuraportti, 2005. Sitra. Suomi uuteen nousuun. Innovaatiot ja osaaminen huipputasolle. Sitran raportteja 39, 2004. Tiede, teknologia, innovaatiot. Tiede- ja teknologianeuvosto, Helsinki, 2006. Valovirta, V., Oosi, O., Uusikylä, P. ja Maula, M. Ideat kasvamaan innovaatioiksi – Tutkimuksesta liiketoimintaa TULI 2002–2005 -ohjelman loppuarviointi. Teknologiaohjelmaraportti 2/2006. Tekes. www.yliopistopaino.helsinki.fi ISBN 978-952-485-308-8 ISSN 1458-8102 books@yopaino.helsinki.fi faksi / fax (09) 7010 2374 puhelin / telefon (09) 7010 2363 Julkaisumyynti / Bokförsäljning 00014 Helsingin Yliopisto / Helsingfors Universitet PL 4 / PB 4 (Vuorikatu 3 / Berggatan 3) Yliopistopaino / Universitetstryckeriet