Opetusministeriö Undervisningsministeriet Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä. Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar. Digitaalisen television lisäarvopalvelut sisällöntuotannossa - tilannekatsaus Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:19 Kulttuuri Digitaalisen television lisäarvo- palvelut sisällöntuotannossa - tilannekatsaus Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:19 Markus Leikola, Delicate Services Opetusministeriö • Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto • 2004 Undervisningsministeriet • Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen • 2004 Opetusministeriö Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopoliittinen osasto Meritullinkatu 10, Helsinki PL 29, 00023 Valtioneuvosto http://www.minedu.fi/julkaisut/index.html Yliopistopaino, Helsinki 2004 ISBN 952-442-767-2 (nid.) ISBN 952-442-768-0 (PDF) ISSN 1458-8102 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:19 Kuvailulehti Julkaisija Julkaisun päivämäärä Opetusministeriö 29.4.2004 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Konsultti Markus Leikola, Delicate Services Oy Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Digitaalisen television lisäarvopalvelut sisällöntuotannossa - tilannekatsaus Julkaisun osat selvitys Tiivistelmä Selvityksessä kartoitetaan mitä mahdollisuuksia ja esteitä digitaalisten lisäarvopalveluiden kehittämisessä tällä hetkellä on. Tavoittee- na on myös edistää alan riippumattomien tuottajien digitaaliseen televisioon soveltuvien ohjelmasisältöjen lisäpalveluiden kehittämistä sekä toimivuuden testaamista. Tärkeitä kysymyksiä ovat nykyisten lisäpalveluiden laatu ja ominaisuudet sekä millä aluilla lisäpalveluiden sisältöjä voi syntyä. Si- sältöjen syntyyn ja kehittämiseen vaikuttavat olennaisesti teknisten alustojen (erityisesti MHP) asettamat reunaehdot. Selvityksessä on siten kuvattu nykyisten alustojen ominaisuuksia. Selvityksessä luodaan yleiskatsaus digitaalisen television keskeisiin palveluihin ja uusiin innovaatioihin sekä hahmotellaan palveluiden kehityssuuntaa seuraavien 12 kuukauden aikana taustoittaen havainnot viestin- tämarkkinalliseen, teknologiseen ja kansainväliseen viitekehykseen. Tarkastelun pohjalta selvityksen lopussa esitetään johtopäätöksiä sekä suositusehdotuksia vuosien 2004 ja 2005 toimenpiteiksi erikseen määriteltyjen kriteerien pohjalta. Selvitystä käytetään keskustelun pohjana myöhemmin vuonna 2004 järjestettävässä digitaa- listen lisäarvopalveluiden asiantuntijafoorumissa. Julkaisun laji Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Toimeksiantaja Opetusministeriö Toimielimen asettamispvm Dnro Avainsanat lisäarvopalvelut, digitaalinen televisio, sisällöntuotanto Muut tiedot Sarjan nimi ja numero ISSN ISBN 952-442-767-2 (nid.) Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:19 1458-8102 952-442-768-0 (pdf ) Kokonaissivumäärä 25 Kieli suomi Hinta Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Yliopistopaino Kustantaja Opetusministeriö Presentationsblad Utgivare Utvigivningsdatum Undervisningsministeriet 29.4.2004 Författare (uppgifter om organets namn, ordförande, sekreterare) Konsult Markus Leikola, Delicate Services Oy Publikation (även den finska titeln) Den digitala televisionens mervärdestjänster i innehållsproduktionen - översikt av läget Digitaalisen television lisäarvopalvelut sisällöntuotannossa - tilannekatsaus Publikationens delar Utredning Sammandrag I utredningen kartläggs de nuvarande möjligheterna och hindren när det gäller att utveckla de digitala mervärdestjänsterna. Syftet är också att hos oberoende producenter inom branschen främja framtagning av mervärdestjänster i programinnehåll som lämpar sig för digital television samt testning av tjänsterna. Viktiga frågor är de nuvarande mervärdestjänsternas kvalitet och egenskaper samt var innehållen i mervärdestjänsterna kan upp- komma. På uppkomsten och utvecklingen av innehållen inverkar väsentligt de specialvillkor som de tekniska plattformarna (särskilt MHP) ställer. I utredningen beskrivs således de nuvarande plattformarnas egenskaper. I utredningen ges en allmän överblick av cent- rala tjänster och nya innovationer i den digitala televisionen samt av tjänsternas förmodade utveckling under de följande 12 månader- na med utgångspunkt i kommunikationsmarknaden och en teknologisk och internationell referensram. Denna granskning utmynnar i slutet av utredningen i slutledningar och förslag till rekommendationer i fråga om åtgärder för åren 2004 och 2005 på basis av separat angivna kriterier. Utredningen kommer att användas som diskussionsunderlag också vid ett sak- kunnigmöte kring digitala mervärdestjänster som ordnas senare år 2004. Typ av publication Undervisningsministeriets arbetsgrupps- promemorior och utredningar Uppdragsgivare Undervisningsministeriet Datum för tillsättande av Dnr organet Nyckelord mervärdestjänster, digital television, innehållsproduktion Övriga uppgifter Seriens namn och nummer Undervisningsministeriets ISSN ISBN 952-442-767-2 (nid.) arbetsgruppspromemorior och utredningar 2004:19 1458-8102 952-442-768-0 (pdf ) Sidoantal 25 Språk finska Pris Sekretessgrad offentlig Distribution Universitetstrycket Förlag Undervisningsministeriet Esipuhe Käsillä oleva julkaisu on opetusministeriön tilaama selvitys digitaalisten lisäarvopalveluiden sisällöntuotannon tilanteesta. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa mitä mahdollisuuksia ja esteitä digitaalisten lisäarvo- palveluiden kehittämisessä on ottaen huomioon Suomessa tehdyt digitaalista televisiotoimin- taa koskevat tekniset ja toiminnalliset ratkaisut. Digitaaliseen television soveltuvat monenlaiset ja monimuotoiset ohjelmasisältöihin liit- tyvät ja myös niistä erilliset lisäpalvelut. Lisäpalveluja voivat tuottaa televisioyhtiöt itse ja niitä voivat tuottaa digitaalisista kanavista riippumattomat eri alojen sisällöntuottajat. Selvityksen tarkoituksena on edistää alan riippumattomien tuottajien digitaaliseen televisioon soveltuvi- en ohjelmasisältöjen lisäpalveluiden kehittämistä sekä toimivuuden testaamista. Näistä kysymyksistä järjestetään vuonna 2004 myös asiantuntijafoorumi. Foorumissa tar- kastellaan ja tutkitaan digitaalisen television ja sen lisäpalvelujen sisällöllisiä ja toiminnallisia formaatteja (MHP) riippumattoman tuotantokentän osallistumismahdollisuuksien lisäämi- seksi ja alan osaamisen parantamiseksi. Selvitys antaa yleiskuvan ja luo keskustelulle pohjaa lisäpalveluiden mahdollisuuksista sekä ideoi tulevia kehityssuuntia ja yhteistyömahdollisuuksia. Selvitys on hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman toteutussuunnitelman sähköistä liiketoi- mintaa, sähköisiä sisältöjä ja palveluita koskeva toimenpide. Opetusministeriö on tilannut tämän selvityksen Delicate Services Oy:ltä. Selvityksen te- kemisestä on vastannut konsultti Markus Leikola. Helsingissä, huhtikuussa 2004 Jukka Liedes opetusministeriö Sisältö 1 Johdanto 7 1.1 Terminologia 8 2 Digitaalisen television kehityspolku, arvoketju ja yrityskenttä 10 2.1 Digitaalisen television eri jakelutiet 10 2.2 MHP-teknologia 11 2.3 Arvoketju 12 2.4 Teknologiayritykset 13 2.5 PK-sisällöntuotantoyritykset 14 2.6 Paluukanava 16 3 Digitaalisen television lisäarvopalvelut Euroopassa 17 4 Digitaalisen television lisäarvopalvelut Suomessa 18 4.1 Ohjelmaopas / kansallinen käyttöliittymä 18 4.2 Broadcaster-riippumattomat client-pohjaiset palvelut 18 4.3 Broadcaster-riippumattomat client-server -tyyppiset palvelut 19 4.4 Broadcasterien kanava/yhtiökohtaiset lisäarvopalvelut 20 4.5 Broadcasterien ohjelmakohtaiset infopalvelut 21 4.6 Broadcasterien ohjelmakohtaiset toiminnalliset palvelut 22 5 Johtopäätökset ja suositukset 23 5.1 Johtopäätökset 23 5.2 Suositukset 24 71 Johdanto Digitaalisen television läpilyöntiin vaikuttavat osaltaan analogisiin kanaviin verrattuna lisäar- voa tuovat uudet ja mielekkäät ohjelmasisällöt ja tulevaisuudessa niihin liittyvät lisäpalvelut. Audiovisuaalisen alan tuottajat tarvitsevat mahdollisuuksia kehittää digitaaliseen televisioon soveltuvia ohjelmasisältöjä ja testata niiden toimivuutta käytössä olevilla digitaalisilla jakelu- kanavilla. Selvityksessä luodaan yleiskatsaus nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen talvella 2003/2004. Tärkeitä esiin nostettavia kysymyksiä ovat nykyisten lisäpalveluiden laatu ja ominaisuudet sekä millä aluilla lisäpalveluiden sisältöjä voi syntyä. Sisältöjen syntyyn ja kehittämiseen vai- kuttavat olennaisesti teknisten alustojen (erityisesti MHP) asettamat reunaehdot. Selvityksessä on siten kuvattu nykyisten alustojen ominaisuuksia. Siinä pyritään kartoittamaan sekä keskei- siä palveluja ja innovaatioita että erityisesti kehityssuuntia seuraavien 12 kuukauden aikana taustoittaen havaintoja viestintämarkkinalliseen, teknologiseen ja kansainväliseen viitekehyk- seen. Tarkastelun pohjalta selvityksen lopussa esitetään johtopäätöksiä sekä suositusehdotuksia vuosien 2004 ja 2005 toimenpiteiksi erikseen määriteltyjen kriteerien pohjalta. Vastuu siitä, mitä on sisällytetty katsaukseen ja mitä jätetty pois, on tekijällä. Selvityksen aikana on haastateltu ohjelmapäällikkö Jari Lahtea Yleisradiosta, iTuottaja Aleksi Leinosta MTV3:lta, myyntijohtaja Vesa Jaakkolaa Sofia Digitalilta, johtaja Esa Blom- bergia TietoEnatorilta, toimitusjohtaja Toni Leiposta ja markkinointijohtaja Tuomas Törröstä Icareukselta sekä asiantuntija Nick Loweta ja myyntipäällikkö Sara Lindia BBC:ltä. Arvokasta apua ovat antaneet myös Jukka Liedes ja Leena Laaksonen opetusministeriöstä, asiantuntija David Ridd Television Networks Internationalilta, myyntipäällikkö Ulla Saari, tuotepäällik- kö Teppo Ahonen ja kehityspäällikkö Jaakko Harno Digitalta, kehityspäällikkö Pirkko Ra- jala MTV3:lta, projektipäällikkö Kristiina Ahovuori SATU:sta sekä toimituspäällikkö Reijo Ruokanen Iltalehdestä. Kiitokset kaikille! 81.1 Terminologia Koska digitaaliseen television liittyvä terminologia on varsin nuorta ja vakiintumatonta, sel- vennetään aluksi tässä selvityksessä käytettävien tärkeimpien termien merkitys: Broadcaster-riippumattomat palvelut. Lisäarvopalvelut, joiden tuottaja ei ole osallisena di- gitaalisen television jakeluketjussa, vaan on näistä toiminnallisesti ja juridisesti erillinen taho, joka vuokraa kapasiteettia joltakin arvoketjun toimijalta erilaisin yhteistyöjärjestelyin. Client-pohjainen vuorovaikutus. Ks. interaktiivinen televisio. Client-server -pohjainen vuorovaikutus. Ks. interaktiivinen televisio. Digitaalinen televisio. Digitaalisen lähetysverkon kautta jaettava, datavirtaa sisältävä järjestel- mä, jonka tärkein sovellus ja sisältö on televisio-ohjelmat, ja jota säädellään digitaalisen tele- visioregulaation avulla. HDTV. High-definition Television eli teräväpiirtotelevisio. USA:ssa digitaalisen television tär- keimpiä kilpailuetuja perinteiseen analogiseen televisioon verrattuna on suurempi erottelutark- kuus eli resoluutio kuvassa. Koska amerikkalainen analogisen television NTSC-lähetysstan- dardi vastaa eurooppalaisittain heikkotasoista VHS-kuvaa, on amerikkalaisessa keskustelussa digitaaliseen television siirtymisessä korostunut digitaalisen television parempi kuvan laatu. Euroopassa ero ei ole yhtä merkittävä. Interaktiivinen televisio. Erilaista vuorovaikutteisuutta on television yhteydessä ollut käytös- sä jo pitkään ennen digitaalista televisiotakin. Vuorovaikutteisuus voidaan jakaa kahteen pää- ryhmään: client-pohjainen vuorovaikutus, jolloin kaukosäätimellä ohjataan vastaanottimessa tapahtuvaa toimintaa, eikä television tarvitse olla yhteydessä vastaanottotilannetta kauemmak- si, sekä client-server -pohjainen vuorovaikutus, jolloin kaukosäätimellä, matkapuhelimella tai muulla laitteella ohjataan tietojärjestelmää, joka vaikuttaa joko televisio-ohjelmaan tai sen taustajärjestelmiin. Mikäli client-server -pohjaista vuorovaikutusta harjoitetaan kaukosäätimel- lä, täytyy televisiovastaanottimesta olla edelleen yhteys tietojärjestelmään (ns. paluukanava), joka sijaitsee useimmiten kaukana vastaanottotilanteesta. Lisäarvopalvelut. Digitaalisella televisiosignaalilla lähetettävä muu sisältö kuin televisio- ja radio-ohjelmat. MHP. Multimedia Home Platform, avoimeen Java-koodiin perustuva ohjelmistoalusta, joka on Suomessa ja eräissä muissa maissa käytössä digitaalisen television lisäarvopalvelujen stan- dardoituna alustana. Kuten useimmat muutkin standardoidut alustat, MHP:n normeista so- vitaan kansainvälisesti ja siitä julkaistaan eri versioita, jotka eivät kaikilta osin ole keskenään yhteensopivia. Paluukanava. Ks. Interaktiivinen televisio. Stand-alone -palvelut. Palvelut, joita voi käyttää milloin hyvänsä ja, jotka eivät välttämättä liity asiallisesti tai toiminnallisesti televisio-ohjelmaan tai televisiokanavaan. 9Thin client. Kuluttajan päätelaitteeseen toimitettava sovellus, jonka tekninen koko (kilota- vuissa) pitäisi olla mahdollisimman pieni joko siirtotien kapeuden, päätelaitteen muistirajoi- tusten tai muun syyn takia. Timelineen synkronoidut palvelut. Lisäarvopalvelut, joiden käyttö on mahdollista vain te- levisio-ohjelmaa katsottaessa siten, että palvelun toiminnallisuus liittyy ohjelman kulkuun ja on ajastettu muuttumaan ohjelman tapahtumien kanssa synkronoidusti. 10 2 Digitaalisen television kehityspolku, arvoketju ja yrityskenttä 2.1 Digitaalisen television eri jakelutiet Digitaalista tv-signaalia voidaan vastaanottaa joko antennilla (terrestriaalinen eli maanpäälli- nen, DVB-T), satelliitilla (DVB-S) tai kaapeliteitse (DVB-C). Kanavat, joita välitetään kaa- peliteitse, ovat tyypillisesti myös saatavissa joko satelliitilla tai antennivastaanotolla. Sen sijaan useimmat antennivastaanotolla lähetettävät kanavat eivät ole vastaanotettavissa satelliittiversi- oina ja päinvastoin. Lisäarvopalvelut voivat olla eri vastaanottomuodoissa samat tai erilliset. Kanaviin liittyvät lisäarvopalvelut ovat yleensä samat vastaanottomuodosta riippumatta. Maanpäällisistä, satelliitti- tai kaapelilähetyksistä vastaavalla taholla voi olla kanavien lisäarvo- palvelujen lisäksi omia tai kolmansien osapuolien palveluja välitettävänään. Nämä voivat olla joko vain ao. vastaanottotavalla saatavia tai sitten useammalla muullakin tavalla saatavia. Liikenne- ja viestintäministeriön asettama Parlamentaarinen televisiotyöryhmä esitti jou- lukuussa 2003, että kaikki televisiolähetykset olisivat digitaalisia 31.8.2007 alkaen, toisin sa- noen nykyiset analogiset kanavat suljettaisiin tuolloin. Lähtökohtana on, että kaikilla suoma- laisilla on hyvissä ajoin ennen siirtymistä mahdollisuus saada digitaalisen television palvelut kohtuullisin kustannuksin ja vaivatta. Työryhmä esittää toiveen kiirehtiä digitaalisen jakelu- verkon rakentamista niin, että verkko kattaa koko maan vuoden 2005 syksyyn mennessä. Seuraavassa tarkastellaan eri jakeluteiden ominaispiirteitä. Tärkein jakelukanava on maanpäällinen, vaikka yli puolet suomalaisista talouksista onkin kaapelijakelun piirissä. Maanpäällisen verkon Suomessa omistaa ja sitä operoi Digita Oyj, joka on ranskalaisen TDF:n tytäryhtiö. Tällä hetkellä neljä analogista kanavaa, joiden katselu muodostaa yli 90 % suomalaisesta television katselusta, lähettävät täsmälleen samaa ohjelmaa digitaalisessa verkossa rinnakkaisena. Lisäksi Yleisradiolla on kolme vain DVB-T-verkossa näkyvää kanavaa: kulttuuri- ja tiedekanava Yle Teema, uutis- ja ajankohtaiskanava YLE24 sekä ruotsinkielinen kanava FST. Kaupallisten MTV3:n ja Nelosen kanavastrategia on ollut toi- nen: kumpikin avaa ajoittain kapeiden kohderyhmien suuren kiinnostuksen ohjelmille "digi- taalisen ikkunan" DTV-verkossa nimellä MTV3+-palvelu ja Nelonen+. Lisäksi MTV3-yh- tiöllä on toimilupamenettelyn kautta saatu nuoriso- ja kakkoskanava, SubTV, joka on 11 myös laajassa kaapelijakelussa analogisena mainospohjan turvaamiseksi jo varhaisessa vaihees- sa. Myös monipuolisella omistuspohjalla varustettu digitaalinen Urheilukanava näkyy laajas- sa kaapelijakelussa mainostulojen turvaamiseksi. Keväällä 2004 on aloittamassa toimintaansa joukko uusia, analogisessa verkossa näkymät- tömiä televisiokanavia. Lisäksi alueellisille digitaalisen television kanaville on myönnetty toi- milupia syksyllä 2003. Alueellisen digitaalisen televisiotoiminnan tulevaisuutta ja aikataulua on kuitenkin vielä vaikea ennakoida. Laitepenetraatio kasvaa tällä hetkellä vauhdilla. Digiboxit eli analogiseen vastaanottimeen kytkettävät sovittimet leviävät nopeammin kuin mikään muu kulutuselektroniikan korvaa- va innovaatio (esim. CD-soitin, GSM-puhelin). Tilanteelle ominaisia piirteitä ovat: • digiboxien hintojen nopea lasku • vain digitaalisella televisiolla nähtävän ohjelmiston kasvu sekä nimenomaan ohjelmamarkkinoinnin (vs. kanavamarkkinoinnin) kasvu • edellisistä aiheutuva digiboxien penetraation kasvu (arvio: tammikuussa 2004 noin 200 000 DTV-T vastaanottotaloutta ja 100 000 DTV-C vastaanottotaloutta) • digitaalisen television ohjelmastrategioiden eriytyminen broadcasterien yleisstrategioista. Perinteisesti kaapelipuolella päätelaitteet ovat olleet verkko-operaattorin omaisuutta ja nii- tä on vuokrattu kuluttajille. Suomessa kaapeliyhtiöt ovat vielä varovaisia, ennen kuin ne in- vestoivat ja vuokraavat digiboxeja suuria määriä. On kuitenkin oletettavaa, että DVB-T-lait- teiden nopea lisääntyminen rohkaisee DVB-T-laitepenetraatiota tarkkaan seuraavaa kaapeli- kenttää tekemään omia aloitteitaan. Kaapelitelevisio-operaattorit eivät ole vielä hahmottaneet sitä, mitkä lisäarvot ovat juuri heille sopivimpia. Tähän mennessä ne ovat miettineet lähinnä kauppapaikkoja ja mainospal- veluja, joissa kuitenkin broadcasterit ovat perinteisesti vahvempia. Digitaalisen satelliittijakelun merkitys on varsin pieni Suomessa, jossa perinteisen analo- gisen vastaanotonkin piirissä satelliittikanavien katselu on muita Pohjoismaita pienempää. Tämä johtuu pitkälti maanpäällisten yleisradioyhtiöiden – ja regulaattorin – ennalta ehkäise- västä toiminnasta, jolla on suojattu kotimarkkinoita. Kolmas maanpäällinen televisiokanava perustettiin 80-luvulla alunperin Yleisradion, MTV:n ja Nokian yhteisyrityksenä juuri torju- maan satelliittien maihinnousua. Satelliittikanavien ohjelmistokärki, elokuvat ja urheilu, on hoidettu neljän (analogisen) terrestriaalikanavan yhteisellä tarjonnalla Suomessa varsin katta- vasti. Suomessa operoivat satelliittiyhtiöt, kuten CanalPlus, välittävät myös digitaalisia kana- via enenevässä määrin. Näiden lisäpalvelut ovat ylipäätään vielä vähäiset eikä niissä juurikaan ole Suomea varten räätälöityjä osia. Sen vuoksi ne on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle. 2.2 MHP -teknologia MHP eli Multimedia Home Platform on avoimella Java-kielellä kirjoitettavien digitaalisten televisio-ohjelmien käyttöalusta. MHP ei ole Euroopassa eikä maailmassa ainoa alusta, eikä sillä ennakoida olevan – ainakaan automaattisesti – samanlaista de facto -standardin asemaa kuin Windowsilla PC-laitteiden käyttöjärjestelmänä tai selkeästi johtavaa markkina-asemaa kuten GSM-standardilla toisen sukupolven matkapuhelinteknologiana. MHP:n isoin ongelma on standardin keskeneräisyys. Sen kypsyydessä on vielä tekemistä verrattuna esim. OpenTV:hen, joka on käytössä Isossa-Britanniassa ja USA:ssa. MHP on kuitenkin kaikille avoin standardi samalla tavoin kuin OpenTV on puhtaasti kaupallinen 12 alusta, kuten Windows PC-maailmassa. Boxeissa ei ole vielä saavutettu stabiilia vaihetta. Bo- xivalmistajien on pakko panostaa tuotteiden viimeistelyyn ja toteutuksen laatutasoon nykyistä enemmän. Esimerkiksi Ylen julkistettua uuden superteksti-tv -versionsa syksyllä 2003 kaik- ki markkinoilla olevat MHP-boxit "kaatuivat". Ongelma oli siinä, että karusellin toteutus oli tehty "väärin": boxi latasi kaiken informaation kerralla, minkä jälkeen boxi kaatui. MHP tulee kuitenkin saamaan tietyn aseman julkisessa palvelussa Euroopassa. Suomessa ja Saksassa standardi on käytössä, Belgia, Italia ja Espanja ovat ottamassa sitä käyttöön ja lä- hivuosina mukaan tulevat Itävalta, Tsekki, Tanska, Viro, Unkari, Irlanti, Norja, Slovenia, Ruotsi ja Sveitsi. Myös USA:ssa kaapelipuoli on ottanut MHP-pohjaisen ns. OCAP-lisäarvorajapinnan käyttöön. Ohjelmoinnin kannalta MHP:n ongelmat liittyvät vaadittavan koodin keveyteen verrat- tuna esimerkiksi PC:lle kirjoitettavaan koodiin. Latausaikojen on oltava mahdollisimman ly- hyitä ja sovelluksen on mahduttava datakaruselliin lähetysvirran joukkoon, jossa samasta ti- lasta kilpailee monta muutakin datasisältöä. Koska kyseessä on ns. thin client, ohjelmoinnil- ta vaaditaan lisää laatutasoa (tiukkuutta, vähämuistisuutta) eikä koko Suomeen kasvanut PC- koodaajakunta kykene muuntautumaan MHP-koodin tekijöiksi käden käänteessä. Toisaalta vastaavien ongelmien ratkaisemisesta on Suomessa paljon kokemusta mobiiliympäristössä, jossa myös ohjelmien on mahduttava pieneen tilaan (hitaat datayhteydet kännyköihin, vähän työmuistia puhelimessa). Alan asiantuntijoiden mukaan MHP-pohjaisilla sovelluksilla tehtävä ohjelmistotuotebis- nes kasvaa merkittävään mittakaavaan arviolta vasta vuosina 2007-2009. Tätä kirjoitettaessa noin 5 % boxikannasta on MHP-laitteita, ja asiantuntijaennusteiden mukaan vuoden 2005 alussa 15 % boxeista on MHP-boxeja. Tällä hetkellä markkinoilla olevat laitteet ovat kuta- kuinkin identtisiä, ja MHP-laitteiden toiminnallisuuteen tuleekin eroja, kun suuret kansain- väliset viihdejätit (kuten Sony, Philips, Samsung) lanseeraavat kotimaisen Finluxin / Saloran, Nokian ja I-Canin rinnalle omat MHP-boxinsa, oletettavasti vuoden 2004 aikana (Sonylla on jo MHP:lla varustettu integroitu vastaanotin). Käytettävyys on kuluttajan kannalta isoin markkinoilla nyt olevien boxien ongelma: so- vellusten ja sivujen latausajat ovat hitaita. Televisioympäristössä kulutustottumukset ovat tässä suhteessa paljon vaativammat kuin PC-ympäristössä. Voikin liioittelematta sanoa, että koko arvoketjun kannalta suotuisia olosuhteita digitaa- lisen television lisäarvopalvelujen leviämiselle ei vielä ole olemassa, joskin tilanne muuttuu hyvin todennäköisesti vuoden 2004 tai viimeistään 2005 aikana. 2.3 Arvoketju Toimijat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: • Sisällöntuottajat. Tuottavat sisältöä (konsepteja, grafiikkaa, tekstejä, valokuvia, videokuvia, metadataa) lisäarvopalveluihin. Esim. Morning Digital Design, Evia, Sveng.com Production Ltd. • Ohjelmoijat. Tuottavat sisällön tarvitseman MHP-koodin ja toiminnallisuuden lisäarvopalveluihin. Koodi ja sisältö yhdessä muodostavat sovelluksen. • Softwarealustan valmistajat. Tuottavat tietojärjestelmän, jolla sovellukset kytketään yhteen ja voidaan saada käytettäviksi. • Vastaanotin- ja päätelaitevalmistajat. Tuottavat digiboxeja tai integroituja tv-vastaanottimia. 13 • Palveluntarjoajat. Kustantavat ja julkaisevat sovelluksia ja asioivat niitä koskevissa asioissa kuluttajien kanssa. Mikäli lisäarvopalvelujen käyttäminen on maksullista, kuluttajat ovat palveluntarjoajien asiakkaita. Voivat toimia itsenäisesti tai broadcasterien kautta. • Broadcasterit. Lähettävät toimiluvanvaraisia televisio-ohjelmia koostettuna televisiokanaviksi, sekä näihin liittyviä lisäarvopalveluja. • Jakelijat. Lähettävät palveluntarjoajien ja broadcasterien signaalia edelleen kuluttajille terrestriaali-, kaapeli- tai satelliittiteitse. Voivat lisätä kokonaistarjontaan myös omia lisäarvopalvelujaan. • Varmentajat ja maksuliikenteen hoitajat. Toimivat asioimisen tai maksamisen välittäjinä ja edistäjinä varsinaisen palveluntarjoajan puolesta tai apuna. • Elektroniikkakauppiaat. Myyvät digiboxeja ja vastaanottimia ja ovat myös ensimmäinen kontaktipiste kuluttajien lisäarvopalveluja koskevissa kysymyksissä. • Maksukorttivalmistajat ja -kauppiaat. Valmistavat ja myyvät lisäarvopalveluihin tai salattuun televisiokanavasignaaliin oikeuttavia maksukortteja oman jakelutiensä kautta. Palveluntarjoajat ja broadcasterit ovat maksukorttivalmistajien ja -kauppiaiden asiakkaita. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin sisällöntuotannon näkökulmasta olennaisimpia toimi- jaryhmiä. 2.4 Teknologiayritykset Tähän ryhmään on niputettu sekä ohjelmakoodin tekijät että software-alustojen valmistajat, koska Suomen nuoressa digitaalisessa televisioteollisuudessa useimmat yritykset, jotka ovat alalla, tekevät molempia. Alalla on useita pk-yrityksiä, jotka ovat kaikki pyrkineet aktiiviseen yhteistyöhön sisällöntuottajien kanssa. Lähes kaikki ovat joutuneet hidastamaan tuotekehitystä digitaalisen television odotettua hitaamman käyntiin lähdön sekä pääomamarkkinoiden kuihtumisen aiheuttamien kassavir- taongelmien vuoksi. Julkisella t&k -rahoituksella on ollut merkittävä osa nykyisen tuoteva- likoiman aikaansaamisessa. Vaikka kaikilla on ongelmia, niin rahoituspohjan ongelmien sy- vyys kuitenkin vaihtelee yrityksittäin. Osa yrityksistä on perustettu alun perin digitaalisen te- levision markkinoille, mikä helpottaa fokusoitumista, osa on toiminut myös muilla mark- kinoilla, mikä hajauttaa toimintaa, mutta mahdollistaa monipuolisemman tulorahoituksen digitaalisen television lisäarvopalvelujen markkinoiden käynnistymistä odotellessa. Pioneeri- vaiheen kuudesta yrityksestä Sublime Software on haettu konkurssiin, mutta tätä kirjoitetta- essa näyttää siltä, että sen tuotteiden ja immateriaalioikeuksien hyödyntämiseksi on mahdol- lisesti syntymässä uutta liiketoimintaa. Alalla on myös väläytelty mahdollisuutta usean pk-teknologiayrityksen yhdistymisestä yhdeksi vahvaksi toimijaksi, jolla olisi riittävät voimavarat kansainvälistymiseen. Monen yri- tyksen tuotevalikoima on yrityksen kokoon ja kehityskykyyn nähden liian laaja. On kuiten- kin ymmärrettävää, että markkinoiden avautumisen ollessa vasta alkamassa ei yrityksillä ole halua luopua tuotelinjoista ennen kuin linjojen todellinen kaupallinen potentiaali on testattu. Myös julkinen valta on edesauttanut sovellusten tekotaidon leviämistä. Multimediataitoja opettavissa ammattikorkeakouluissa opetetaan ja harjoitellaan digitaalisen televisiosovellusten tekemistä (Ainakin EVTEK, TAMK, Turun AMK), ja Tekes on julkaissut sovellusten teko- oppaan. 14 Suuret yritykset, kuten esim. TietoEnator toimivat tyypillisesti enemmän asiakkaidensa tietojärjestelmien integrointitehtävissä asiakkaiden hakiessa toiminnalleen uusia kanavia osa- na monikanavastrategiaa. Seuraavassa on esitelty lyhyesti kuuden keskeisimmän pk-teknologiayritysten toiminta. Järjestys on aakkosjärjestys. Cardinal Systems. Tuotteita, mm. • sovellusten rakennussofta • sovellusten julkaisujärjestelmä Icareus. Koodausta, konsultointia ja tuotteita, mm. • edustaa saksalaista Pontegra-selainta • irrallisia sovelluksia Infocast Systems. Koodausta ja tuotteita, mm. • televisiokuvan pysäytysruudun lähettäminen MMS-viestinä puhelimeen • mobiilien Java-sovellusten tuominen DTV:hen • SMS-maksujärjestelmä Ortikon Interactive. Konsultointia ja tuotteita, mm. • julkaisujärjestelmä • äänestys • televisiokauppa • pelialusta • terveyspalvelujen alusta Sofia Digital. Tuotteita, mm. • ohjelmaopas (kansallinen käyttöliittymä) • televisiokauppa ja interaktiivinen mainostaminen • pelialusta • superteksti-selain • ohjelmakohtaiset lisäpalvelut Eri sovellusalustafirmojen markkinassa on tapahtunut fokusoitumista toimialojen suun- taan: Sublime on myynyt kohtuullisesti työkalujaan oppilaitoksille opetuskäyttöön. Cardinal myy myös mini-playoutia. 2.5 PK-sisällöntuotantoyritykset Digitaalisen television lisäarvopalveluille on tyypillistä tässä vaiheessa, että broadcasterien pal- velut ovat pitkälti tv-yhtiöiden uusmediaosastojen itse tuottamia, toisin kuin tv-ohjelmien tuotannossa, jossa broadcasterit käyttävät enenevässä määrin alihankintaa. Pk-sisältötuotan- to-yritysten toimintakenttänä on tällä hetkellä ensisijaisesti broadcaster-riippumattomat pal- veluntarjoajat. Lukuisia uusia palveluntarjoajia on toisaalta tulossa digitaalisen television pii- riin muun muassa mainostajan, yhteisöviestijän tai julkishallinnon toimijan roolissa, joten pk- sisältötuotannon yrityskentällekin riittää markkinoita lähivuosien aikana. Ei myöskään ole sa- nottua, että broadcasterien toimintatapa ja politiikka tulee pysymään jatkossa nykyisenkaltaisena. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin digitaalisen tv-sisällöntuotannon pk-liiketoiminnan nykyistä kehitysvaihetta. Toiminta on varsin läheistä sukua www-sisällöntuotannolle. Sisäl- löntuotantoyritykset toimivat tyypillisesti kummallakin markkinalla. Pk-sisältötuotantoyritykset tarvitsevat useimmiten teknologiapartnerin sovelluksen tai 15 palvelun tuotantoon. Lisäarvopalveluiden vaatiman teknologisen osaamisen vuoksi monet varhaisen vaiheen sisällöntuottajien asiakkuudet ovat kulkeneet pk-teknologiayhtiöiden kaut- ta, eli suhde varsinaiseen asiakkaaseen on ollut ensisijaisesti teknologiayhtiöllä. Käytäntö poik- keaa merkittävästi tv-ohjelmatuotannosta, jossa tyypillisesti sisällöntuotantoyhtiöllä on broad- caster asiakkaanaan, ja tarvittava tuotantoteknologia on arvoketjussa mukana sisällöntuotan- toyhtiön alihankkijana. Mainoselokuvatuotannossa taas useimmiten mainoselokuvayhtiö on mainostoimiston alihankkija, ja varsinainen asiakkuus on mainostoimistolla. Menestyvän digitaalisen television sisällöntuottajan on syytä hallita sekä web-design että televisiokerronnan pääperiaatteet, sillä ratkaisut sovelluksen ja liikkuvan kuvan välisestä suh- teesta eivät välttämättä ole projektin alkuvaiheessa valmiita. Joka tapauksessa monet sisältö- ratkaisut, tekijästä riippumatta, ovat jo tehdyn www-sisällön adaptoimista digitaaliseen tele- visiomaailmaan, jolloin on hyvin luontevaa, että asiakkaan www-sivujen suunnittelija on en- simmäinen ehdokas vastaamaan myös digitaalisen television sisällön suunnittelusta ja toteu- tuksesta. Suomessa onkin kohtuullinen joukko webbisuunniteluyhtiöitä sekä mainostoimistoja, joilla on ainakin periaatteellinen valmius luoda supertekstisisältöjä. Markkinoiden pienuuden vuoksi niiden todellinen osaaminen ja kilpailukyky toisiinsa nähden on vielä kokematta. Jot- kut, kuten Evia / Axel Digital, ovat olleet mukana isoissakin projekteissa (NetAnttilan pilotti verkkokaupasta digitaalisessa televisiossa). Mainostajien joukossa digitaalisen television lisäar- vopalvelujen kehitystä seurataankin hyvin tarkkaavaisesti, ja on odotettavissa, että 20 % MHP-boxien kriittisen penetraatiorajan ylityttyä investoinnit suoramarkkinoinnin ja media- markkinoinnin yhdistävään interaktiiviseen mainostuotantoon lähtevät toden teolla liikkeelle. Tv-tuotantolähtöiset yhtiöt eivät ole yhtä suurella innolla lähteneet kartuttamaan osaa- mistaan digitaalisen television lisäarvopalveluissa. Poikkeuksiakin on, kuten Sveng Productions.com, joka on tehnyt runsaasti yhteistyötä FST:n ja SVT:n kanssa. Media-alan oppilaitokset ovat olleet aktiivisia työkalujen ostajia, ja on syytä uskoa, että osaamispohja tulee laajenemaan jo ennen markkinoiden pääsyä täyteen vauhtiinsa. Opetuk- sen laajuutta ja syvyyttä ei ollut mahdollisuutta selvittää tämä selvityksen puitteissa: joka ta- pauksessa on todennäköistä, että lähivuosina tullaan näkemään useita opiskelijoiden suunnit- telemia innovatiivisia konsepteja digitaalisen television lisäarvopalveluiksi. Vapaus toimia ilman sisällöntuotantoteollisuuden kaupallisia paineita tai vakiintuneiden broadcasterien yrityskulttuurien rasitteita synnyttää yleensä uudentyyppisiä ratkaisuja, kuten tapahtui myös www-tuotannon alkuhistoriassa 1990-luvun puolivälissä. On myös odotetta- vissa, että näiden kaupallistaminen sekä integroiminen todelliseen, varsin kilpailtuun ja tavoi- tehakuiseen julkaisuympäristöön kohtaa samanlaisia ongelmia kuin www-maailmassa on näh- ty; www-maailmassa leikittely ja taide ovat alkuvuosien jälkeen jääneet marginaaliin, kaupal- listen ja valtajulkaisijoiden tavoitteiden mukaisten palvelujen varjoon. Digitaalisen television rajallinen julkaisukapasiteetti luonnollisesti vielä edistää tällaista kehitystä. Digitaalisen television sovellusalueista pelit näyttäisivät olevan iso potentiaali, jossa digi- taalinen televisio ei vertaudu niinkään web-maailmaan kuin pelikonsoliympäristöön. MHP:tä varten on kehitetty vasta vähän pelejä. Ensimmäisten joukossa ovat olleet toiminnaltaan yk- sinkertaiset nuolinäppäin-käytöliittymään hyvin soveltuvat pelit, kuten esim. matopeli. Mo- nien suosituimpien www- tai konsolipelien toiminnallisuus ja näyttävä grafiikka eivät ole ai- nakaan vielä nykyvaiheessa toistettavissa MHP-maailmassa. 16 2.6 Paluukanava Paluukanavalla tarkoitetaan kuluttajan mahdollisuutta kommunikoida lisäarvopalvelun sisäl- lön perusteella internetin yli. Vaihtoehtoisia keinoja ovat mobiililiittymä (tekstiviesti, GSM- data tai GPRS-data) joko kännykässä tai digiboxissa, sekä puhelin- tai laajakaistaliittymä joko PC:ssä tai digiboxissa. Eri palveluntuottajat ovat valinneet paluukanavallisten palvelujen toteuttamiseen erilaisia strategioita: MTV:llä on omissa palveluissaan mobiili vain ja ainoastaan paluukanavana. Le- vyraadin, Bumtsibumin ja Heikoin lenkki -ohjelmien lisäpalveluihin on mahdollista kyt- keä modeemipaluukanava, mutta käytännössä tätä vaihtoehtoa ei oteta käyttöön. Mobiilika- navan etuna on kuluttajien, erityisesti varhaisten omaksujien korkea mobiilipenetraatio Suo- messa sekä se, että paluukanavaa ei tarvitse erikseen kytkeä eikä asentaa. Myöskään Sofia Digitalin Vesa Jaakkola ei usko Suomen oloissa puhelinmodeemivaihto- ehdon leviämiseen. On paradoksaalista, että puhelinmodeemivaihtoehto on ainoa, jota mark- kinoilla olevat maanpäälliset digitv-boxit tukevat. Kaapeliboxeissa vaihtoehtona on lisäksi kaapelimodeemi, joka on monilla kaapeli-tv-ku- luttajilla myös pääsääntöinen laajakaistainen internet-liittymämuoto. Telenet (Belgia) aloittaa kokeilut kaapelipaluukanavasta vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla. Tiettävästi myös vaihtoehto, jossa GPRS-mobiililaite kommunikoisi bluetooth-yhteydel- lä digiboxin kanssa, on tutkimusten kohteena. Tällöin palveluoperaattori voisi tarjota asiak- kaalle palvelutuotetta, jossa on yhdistettynä paluukanavaliittymä sekä digiboxi. Paluukanavan käytöstä ei tällöin koituisi kuluttajalle kiinteitä kuluja, vaan ainoastaan käytön mukaisia ku- luja. Operaattorilla olisi mahdollisuus tarjota kuluttajalle myös omia lisäpalvelujaan. 17 3 Digitaalisen television lisäarvopalvelut Euroopassa Lisäarvopalvelujen kenttä Euroopassa on varsin fragmentoitunut. Monessa maassa on vallal- la omatekoisia julkaisujärjestelmiä, eikä esimerkiksi sovellusten integrointi toisiinsa tai käyt- töliittymään ole millään tavoin standardoitua. Sisällön kuvaus sen sijaan on standardoitumas- sa: asiakas valitsee kuvaustavan. BSkyB:llä on käytössä WML-pohjainen kuvaus, jolla yhtiö pakottaa yhteistyökumppaninsa omaan suljettuun järjestelmäänsä. Kuitenkin lisäarvopalvelu- jen leviämiselle olisi eduksi, että arkkitehtuuriin voisi helposti liittää kolmansien osapuolien sovelluksia. Euroopan laajuiseen MHP-penetraatioon vaikuttaa myös Italian päätös subventoida MHP-boxeja 150 eurolla kappale: varsin iso osa laitevalmistajien tuotannosta löytää tällä het- kellä tiensä Italiaan. Italiasta onkin tulossa maailman ensimmäinen MHP-palvelujen massa- markkina. Sovellusten aihealueet etenevät eri tahtiin eri maissa. Saksassa, jossa on kokonaan siirryt- ty Berlin-Brandenburgin osavaltiossa maanpäällisessä jakelussa digitaaliseen jakeluun – kaape- lin ollessa valtaosan vastaanottotapa – kiinnostavat mobiilisovellukset ja mahdollinen mobiili digitv-verkko, jossa IP-dataa lähetettäisiin DVB-järjestelmällä. Ranskan TPS-kanavalla, jolla oli vuonna 2002 1,1 miljoonaa tilaajaa, yli puolet tilaajista käytti elektronista ohjelmaopasta ja elektronista sääpalvelua päivittäin. Neljännes tilaajista myös käytti digitaalisen television pankkipalveluita. Amerikassa digitaalisella Echostar-kana- valla oli vuonna 2002 4 miljoonaa tilaajaa, joista 3 miljoonaa käytti päivittäin elektronista ohjelmaopasta. Ranskassa kahden suurimman digitaalisen kanavan käyttäjistä elektronista oh- jelmaopasta käytti 80 %, sääpalvelua 60% ja erilaisia pelipalveluita 50%. Britanniassa vedonlyönti, visailut, pelaamiset ja interaktiivinen mainonta ovat olleet me- nestyksiä, samoin kuin boxissa pelattavat client-pelit. Mainittakoon kentän kirjavuudesta vielä, että Sofia Digitalin mukaan esimerkiksi Unka- rissa interaktiivisten palvelujen markkinakehitys on enemmänkin operaattorivetoista kuin broadcastervetoista. 18 4 Digitaalisen television lisäarvopalvelut Suomessa 4.1 Ohjelmaopas / kansallinen käyttöliittymä Tärkein lisäarvopalvelu on elektroninen ohjelmaopas (EPG), jonka avulla käyttäjät voivat nähdä säännöllisten kanavien koko tv-ohjelmatarjonnan kerralla. Valtakunnallisten toimilu- pien haltijat ovat tilanneet yhtenäisen ohjelmaoppaan Sofia Digitalilta. Ohjelmaopas näkyy samansisältöisenä kaikissa multiplekseissä. Ohjelmaoppaan seuraavien, päivitettävien versioiden tulevaisuudeksi on erilaisia vaihto- ehtoja, sillä eri broadcastereilla on erilaisia intressejä ohjelmaopasta kohtaan. Esimerkiksi kau- palliset broadcasterit haluaisivat myytävää mainostilaa oppaaseen, mutta kaikkien kanavien näkymältään yhtenäisessä oppaassa ei voi Yleisradion toimintarajoitusten vuoksi olla mainok- sia. Yksi, yhtenäinen käyttöliittymä myös helpottaa merkittävästi katsojien oppimista ohjel- maoppaan käyttäjiksi toisin kuin, jos jokaisella kanavalla olisi omat toimintaperiaatteensa. Yksi tulevaisuusskenaario on sateenvarjonomainen yhteinen taso, jonka alla eri kanavat toteut- tavat omia ratkaisujaan. Samoin supeteksti-tv-järjestelmät ovat teknisesti erilaisia eri tuotantotaloilla, ja todennä- köisesti esimerkiksi niiden latautumisajoissa on eroja. Superteksti-tv-toteutuksetkin perustu- vat valtakunnallisilla toimiluvan haltijoilla tällä hetkellä samaan Sofia Digitalin teknologiaan, mutta jatkoskenaarioihin pätee sama tilanne kuin ohjelmaoppaan kohdalla on. 4.2 Broadcaster-riippumattomat client-pohjaiset palvelut Nämä ovat palveluja, joita voi käyttää ilman paluukanavaa eivätkä ne siten välttämättä vaadi MHP-boxia. Jakelutapoja voivat olla niin boxiin kuin vastaanottimeenkin kiinteästi asenne- tut sovellukset, lähetysvirran mukana tulevat ja lähetysvirrasta ladattavat sovellukset tai mak- sukortilla tai muulla fyysisellä siirtovälineellä ladattavat sovellukset. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa tulee client-palveluja, jotka ladataan internetistä PC:n avulla (tyypillises- ti laajakaistayhteydellä) ja siirretään sitten tv-monitorin tai tv-ohjelman käyttöympäristöön. Vuoden 2005 alussa tällaisia palveluja ovat Nokian tallettavan digiboxin mukana tulevat, siihen kiinteästi asennetut pelit: matopeli, jätkänshakki, pokeri. Nokian ansaintalogiikka kän- 19 nykkäpeleissä on kehittynyt suuntaan, jossa suosituimmista peleistä tulee puhelimeen kiinte- ästi asennettuja ilmaisia palveluja perustasoisina. Niihin voidaan kuitenkin vaivatta ladata maksullisia lisäosia, kuten vaikeutettuja pelitasoja. Laitevalmistajat tulevat todennäköisesti liikkumaan arvoketjussa kohti sisältömarkkinoita tavoitteenaan tuoda lisäarvoa digiboxeihin taistelussa massamarkkinavaiheen myötä kiihtyvää hintaeroosiota vastaan. 4.3 Broadcaster-riippumattomat client-server-tyyppiset palvelut Yksityisten tahojen tuottamista palveluista asiointipalvelut, kuten pankkipalvelut, ovat jo pit- källe kehittyneitä ja julkaistuja (Osuuspankki). Palvelussa voi tällä hetkellä maksaa laskuja, tarkistaa verkkopalvelusopimukseen liitettyjen tilien saldot ja viimeisimmät tapahtumat sekä tilata maksetuista tapahtumista kotiin postitettavan kuitin. Lisäksi Osuuspankin palvelulla pääsee myös Alma Median etuovi.com -asunnonhakupalveluun. Nordealla on valmistumas- sa oma tv-pankki, todennäköisesti vuoden 2004 aikana. Veikkauksen rahapelit ovat tulossa MHP-versioina markkinoille vuoden 2004 alkupuolella. Näissä paluukanava on puhelinmo- deemipohjainen. Myös Finnairilta on tulossa digitv-sovelluksia jossakin vaiheessa. Kaikkien näiden aikatauluja ja toiminnallisuuden laajuutta rajoittaa se, että samaan aikaan kilpailevana resurssien syöjänä ovat mobiilit toiminnallisuudet ja niiden laajentaminen. Julkisten palvelujen osalta hyvän informaation saa Tieken tuottamasta ja Kari A. Hinti- kan laatimasta "Julkishallinnon palvelut ja niiden mahdollisuudet digitaalisessa televisiossa" - raporttista. Seuraavassa lainaus kohdasta "Katsaus julkishallinnon toimijoiden digitv-toimin- taan elokuussa 2003": Osana selvitystä toteutettiin kaksi sähköpostikyselyä julkishallinnon digitv- toiminnasta ja -suunnitelmista. Vastauksia kertyi 36 kappaletta. Kokonaisuus ei anna aivan täyttä kuvaa tilanteesta elokuussa 2003, mutta yhdistettynä kevään kahteen seminaariin, haastatteluihin sekä julkistuksiin, tässä esitetty kokonaisuus on kohtuullisen kattava. Vastaajista kymmenen ei ollut ottanut kantaa digitaaliseen televisioon osana palveluprosessia. Kaksi toimijaa oli tehnyt päätöksen, että www riittää tai "ei ole aietta ryhtyä välittämään hallinnonalan tietoja tai palveluja digitaalisen television välityksellä". Yksitoista vastaajaa oli kirjannut digitaalisen television osaksi monikanavaista viestintä- tai palvelustrategiaa, tehnyt muun aktiivisen kannanoton tai seurasi aktiivisesti alan kehitystä. Tämä ryhmä oli kiinnostunut digitv:sta tai taustajärjestelmät olivat teknisesti valmiita digitv-tuotantoon, mutta digitv:a ei nähty vielä relevanttina kanavana tai suunnittelu oli vasta alkamassa. Kuudella vastaajalla oli pilotti suunnitteilla tai alkanut. Viidellä toimijalle oli digitv-tuotanto käynnissä tai varhaista kokemusta 2002 - 2003. Kahdella vastaajista oli teknisesti valmiita kaksisuuntaisia digitv-palvelu -sovelluksia, mutta he odottivat laitekannan yleistymistä. Suuri osa vastaajista, jotka olivat digitv:a pohtineet, hahmottivat digitaalisen television osana monikanavaista palvelustrategiaa. 20 Toimijat, jotka olivat joko kirjanneet Digitv:n osaksi strategiaansa, olivat käynnistämässä pilottia tai jo toteuttaneet tuotantoa elokuuhun 2003 mennessä. Toimijat jakaantuivat eri aloilla seuraavasti: • kunnat (4) • liikenne ja viestintä (4) • kulttuuri, opetus ja tutkimus (3) • hallinto ja turvallisuus (3) • maa- ja metsätalous (2) • sosiaali- ja terveys (1) • eläke, tuet, työ ja vero (1) • asuminen ja ympäristö (1) • instituutiot (1) • kauppa, kuluttaja ja teollisuus (1) Kunnat ja instituutiot on mainittu erikseen. Toimialat käsittävät valtion ministeriöt, virastot, laitokset sekä liikelaitokset. Hankkeiden kokonaismäärä on liian suppea johtopäätösten tekemiseksi. Eri alojen väliset suhteet ovat sinänsä samansuuntaiset kuin esimerkiksi sähköisten palvelujen tarjonta hallinnonaloittain tutkimuksessa Tietoja valtion tietohallinnasta ja tietotekniikasta 2002 (VM 3/2003). Julkisten palvelujen löydettävyys ja arvoverkostot ovat vielä varsin hajanaisia. Esimerkik- si Kuluttajavirasto on julkaissut marraskuussa 2003 oman Hyötytieto-makasiininsa osana Yleisradion teksti-tv-sivuja. Sen sijaan pääkaupunkiseudun joukkoliikennetietojen julkaise- mista ollaan toteuttamassa LVM:n, Digitan ja VTT:n yhteisenä tutkimusprojektina. 4.4 Broadcasterien kanava tai yhtiökohtaiset lisäarvopalvelut Eri broadcastereilla on hyvin erilainen strategia yhtiö-, kanava- ja ohjelmakohtaisten lisäarvo- palveluiden rakentamiseen, esittämiseen ja käytettävyyteen. Suurimmista yhtiöistä Yleisradi- on palvelut ovat ryhmittyneet vahvasti superteksti-tv:n puitteisiin, kun taas MTV3:lla pää- paino on ohjelmakohtaisissa erillissovelluksissa. MTV3:llakin on superteksti-tv, joka koostuu valtaosin samantyyppisestä sisällöstä kuin analoginen MTV3 Tekstikanava. Kaupallisilla yh- tiöillä ansaintalogiikka liittyy tyypillisesti tv-ohjelmiin enemmän kuin kanava- tai yhtiökoh- taisiin toimintamalleihin. Tämä selittänee osaltaan kaupallisten broadcasterien lisäarvopalve- lujen painotusta ohjelmakohtaisiin lisäarvopalveluihin. Yleisradion superteksti-tv:n perustana on www-portaalin tuotanto, ei niinkään analoginen teksti-tv. Näin ollen myös sisältöalueet ovat selkeästi Yleisradion yhtiökohtaista julkista pal- velua: joissakin tapauksissa yhdessä ulkopuolisten palveluntuottajien kanssa kanavakohtaista ja ohjelmakohtaista sisältöä. Superteksti-tv:n rajallisen kapasiteetin vuoksi ohjelmakohtaises- ti syventävää sisältöä ei ole vielä kovin runsaasti, vaan pääpaino on kahdella ylemmällä tasol- la. Loppusyksystä 2003 julkistetussa Yleisradion uudessa superteksti-tv:ssä sisältö on varsin laaja. Erityisesti uutispalvelu on kasvanut: alueelliset uutiset – pelkkänä tekstinä – on tuotet- tu siten, että kaikki alueet näkyvät koko valtakunnassa. Kotimaan, ulkomaiden ja talouden lisäksi superteksti-tv:ssä on (sama sisältö kuin www:ssä) kulttuuriuutiset, pop-uutiset ja tie- deuutiset, jotka kaikki tuotetaan eri ohjelmien osaamiskeskusten tuotantona talon sisällä. 21 Sääpalvelun visuaalinen ilme puolestaan rinnastuu tv-uutisiin, koska käytettävä grafiikka on samaa. Samoin alueellisen sääpalvelun, jota ei ole saatavana analogisessa teksti-tv:ssä, kar- tat ovat samaa grafiikkaa kuin alueellisissa tv-uutisissa. Lisänä tarjoillaan siitepölytiedotteita sekä säähän liittyviä taustajuttuja. Data tulee Ilmatieteen laitokselta, mutta sisällön tuotannol- linen käsittely tehdään Yleisradiossa. Yleisradion superteksti-tv:n urheiluosuus on suppeampi kuin analogisessa teksti-tv:ssä: tulospalvelua ei ole, sillä suuri osa siitä tulee ulkopuolisilta tiedontuottajilta, joilla ei (vielä) ole pääsyä julkaisujärjestelmään. Vuoden 2004 suunnitelmissa on kuitenkin laajentaa tätä. Samalla pohditaan minkä verran kuvaa liitetään mukaan. Tavoitesuunnitelmaan kuuluvat vi- deokoosteet urheilun tähtihetkistä (esim. maalikimara) eivät toteudu ainakaan vielä tämän vuoden aikana. Erikoistapahtumista, kuten valtalajien EM- ja MM-kisoista, tuotetaan omia paketteja ur- heilukokonaisuuteen. Tätä kirjoitettaessa on vielä auki, onko pakettien rakenteellinen ratkai- su erillisapplikaatioita vai osana superteksti-tv:tä. Muidenkin broadcasterien tavoin myös Yleis- radio näkee urheiluun liittyvät sisällöt varteenotettavana panostusalueena varhaisille omaksu- jille, eli niillä on strateginen merkitys koko digitaalisen lähetystoiminnan tukemisessa. Opetuksen ja tieteen sisällöt perustuvat www-aineistoon (analogisessa teksti-tv:ssä näitä ei ole lainkaan). Liikenteen sisällöissä on analogisen teksti-tv:n tietojen lisäksi myös pääkaupun- kiseudun still-liikennekamerat, jotka ehkä irrotetaan erilliseksi sovellukseksi myöhemmin. Hyötytieto-osiossa on jo ulkoisia tiedontuottajia kumppaneina ja osion sisällöntuotanto tu- lee ulkoistumaan lisää. Yksi ensimmäisistä on ollut Kuluttajavirasto, joka on julkaissut mar- raskuussa 2003 sisältöään Yleisradion digiteksti-tv:n Hyötytieto-makasiinissa. Myös ruotsinkielinen superteksti-tv lähtee nettijulkaisulogiikasta; esimerkkinä laajennuk- sesta analogiseen teksti-tv:hen verrattuna Mat & Fritid -osio. Irralliset sovellukset ovat Yleisradiolla tässä vaiheessa varsin vähissä, ja jatkossa niiden mää- rää nostaa paine pitää superteksti-tv riittävän kevyenä. YLE24:llä on eduskuntafakta-sovellus, jonka toimintaperiaate on sama kuin urheilussa maailmalla suosittujen pelaajakorttien: yksit- täisestä ohjelman kohteena olevasta tai siinä esiintyvästä henkilöstä saadaan kätevästi standar- ditietokannasta joukko perustietoja. Lisäksi Yleisradiolla on kaksi muistipeliä, jotka on tuo- tettu talon ulkopuolella. Yleisradion irrallisista sovelluksista on syytä mainita vielä Yleisradion uutistikkeri, joka on saanut käyttäjiltä erittäin myönteistä palautetta. Tikkeri tuo uutiset rullaavana nauhana ruu- tuun, ja siitä voi klikata varsinaisen superteksti-tv:n uutissivun esiin. Kaikki nämä sovellukset käynnistyvät kaukosäätimen sinisestä näppäimestä helpon oppi- misen nopeuttamiseksi. 4.5 Broadcasterien ohjelmakohtaiset infopalvelut Broadcasterien ohjelmakohtaiset lisäarvopalvelut jakautuvat infopalveluihin ja toiminnallisiin palveluihin. Infopalvelut ovat tyypillisesti lisätietoa ohjelmista, toiminnalliset palvelut taas joko ohjelman toimintalogiikkaa ja dramaturgiaa mukailevia tai irrallisia sovelluksia, jotka on suunniteltu (brandattu) ohjelman ilmeen mukaisiksi. MTV:n infopalveluista toimivat tällä hetkellä Idolsin, Hockey Nightin, Escortin, ruokala.tv:n ja T.I.L.A-ohjelman kokonaisuudet. Tulossa vuonna 2004 on lisäksi vielä aina- kin Suuri Seikkailu, Formula 1 (kuten vuonna 2003) ja Soppamies. Yleisradion superteksti-tv:ssä käyttöliittymä mahdollistaa kaksi eri hakutapaa television ja radio-ohjelmien infopalveluihin pääsyyn: sekä kanavakohtaisen valikkoja pitkin kulkemisen 22 että ohjelmatyyppien mukaisen valikkojen käytön. Eri ohjelmista on esillä tyypillisesti taus- tamateriaalia ja lisätietoja, lisäksi superteksti-tv:n etusivulla on puffivalikoima. Yleisradion si- vustossa on merkillepantavaa, että niillä pidetään radio hyvin esillä – selkeästi näkyvämmin kuin analogisessa teksti-tv:ssä. Ajankohtaisten lisäarvopalveluiden markkinointi Yleisradiossa on koordinoitu muun ohjelmamarkkinoinnin kanssa. Lisäarvopalveluilla ei ole omaa mark- kinointia. Myöhemmin on tarkoitus lisätä ohjelmamarkkinoinnin toiminnallisuutta niin, että elävän kuvan trailerit olisivat ladattavissa MHP-käyttöliittymän kautta. 4.6 Broadcasterien ohjelmakohtaiset toiminnalliset palvelut MTV:n toiminnallisista palveluista on jo jonkin verran rohkaisevia kokemuksia. Vuonna 2003 Suuren seikkailun Kapteenipeliä pelattiin runsaasti Suomessa tuolloin olleilla 5 000 MHP-boxilla. Pelin toimintalogiikka oli sama kuin ns. hyppelypelien (esim. Super Mario). Mikäli pelaaja kävi läpi viisi eritasoista kenttää, päästen aina korkeammalle tasolle, hän saat- toi lähettää pisteensä tekstiviestillä parhaiden pisteiden listalle (Hall of Fame). Tällaisia vies- tejä tuli yhteensä 200 kappaletta, todennäköisesti kuitenkin tätä pienemmältä pelaajamääräl- tä. Viestien määrä – neljä prosenttia (4 %) laitekannasta – kertoo kuitenkin siitä, että pelaa- jilla oli varsin intensiivinen suhde palveluun, ja näinkin yksinkertaisella tavalla onnistuttiin suhteellisen laajaan aktivointiin yleisön keskuudessa. Muita toiminnallisia palveluja ovat tikkeri eli vahti: tilattava Hockey Night -uutispalve- lu, joka toimii reaaliaikaisesti siten, että kaikista SM-liigan otteluissa tehdyistä maaleista toi- mitetaan ruudulle pieni reaaliaikainen uutinen, mikäli palvelu ja vastaanotin ovat päällä. Li- säksi MTV3:lla on tulossa ns. timelineen synkronoituja pelejä, eli vain ohjelman aikana pe- lattavia ja ohjelman etenemisestä toiminnallisuutensa ammentavia pelejä. Niin Levyraadin, Bumtsibumin kuin Heikoin lenkki -ohjelmienkin pelien toiminnallisuuden perustana on katsojan asettuminen ruudussa näkyvän kilpailijan asemaan tekemällä omat valintansa. Kaikkien näiden sovellusten käyttö on kuluttajille ilmaista tässä vaiheessa. MTV3:n en- sisijainen tavoite on kerätä aitoja kuluttajakokemuksia varhaisen vaiheen käyttäjiltä. Katsoja tietää sovelluksen olevan käynnistettävissä, kun ruutuun ilmestyy punainen DO-logo. Sen sijaan matkapuhelimen ja digitaalisen television risteyskohdassa toimiva Capture-pal- velu on maksullinen: 1,20 euron hintaan kuluttaja voi lähettää itse valitsemastaan tv:n pysäy- tyskuvasta MMS-kuvaviestin omaan tai jonkun toisen matkapuhelimeen. Palvelu on ollut koekäytössä Hockey Night ja Idols -ohjelmien yhteydessä. Hintapreemiota tavalliseen MMS- viestiin palvelussa on varsin vähän. Merkittävä osa MTV3:n sovelluksista on talon sisällä suunniteltuja ja toteutettuja. Kaapeliyhtiöiden palveluja käsitellään tässä broadcasterien yhteydessä, koska niiden rooli toisaalta kuluttajaan ja toisaalta toimialan ulkopuolisiin palveluntoimittajiin on varsin saman- kaltainen. Suomen 3KTV ja Vaasan Puhelin ovat aloittaneet syksyllä 2003 kokeilun, jossa 150 perhettä sai käyttöönsä kaapeli- ja ADSL-modeemipaluukanavalla varustetut MHP-bo- xit. Ortikon Interactiven toimittamia koepalveluja ovat mm. sähköposti ja sanomalehti Ka- levan uutiset. Vaasassa on tarjolla myös ruotsinkielisiä palveluja. Monella kaapeliyhtiöllä on ollut ennestään tarjolla paikallista uutistoimintaa analogisessa verkossa jo elävän kuvan tai ana- logisen teksti-tv:n keinoin. On oletettavaa, että suurista kaapelioperaattoreista HTV ja Sonera tuovat jossakin vai- heessa myös omia palveluitaan markkinoille. 23 5 Johtopäätökset ja suositukset Seuraavassa tiivistetään katsauksen tuotokset muutamiin keskeisiin johtopäätöksiin tilanteesta alkukeväällä 2004 sekä esitetään suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Molemmista vastaa yksin kirjoittaja. 5.1 Johtopäätökset Suomen DVB-T-boxikanta on tätä kirjoitettaessa saavuttanut tason, jonka avulla digitaalinen televisio on poistanut lanseerausvaiheesta asti teknologiaa vaivanneen uskottavuusongelman. MHP:lla teknologiariskit ja uskottavuusongelma ovat edelleen todellisia, mutta ne eivät hei- jastu digitaalisen television julkisuuskuvaan. MHP-standardin stabiiliuden lisääminen olisi suotavaa myös julkisen vallan käytössä olevin keinoin, sillä se on kriittinen tekijä lisäarvopal- velujen leviämiselle. Suomessa on saatavilla edustava näytevalikoima MHP-lisäpalveluja, joiden laadussa, sisäl- lössä ja tuottajissa on tarjolla useita erilaisia ratkaisuja ja tahoja. Erityisesti MTV3:n ja Yleis- radion erilaiset ja toinen toistaan täydentävät strategiat johtavat siihen, että yleisölle pääsee syntymään hyvä kuva sekä superteksti-tv:stä että irrallisista, toiminnallisemmista sovelluksis- ta. Yleisradiolla painopiste on superteksti-tv:n kehittämisessä web-sisältötuotannon pohjalta, tavoitteena tarjota enemmän lisäarvoa kuin tavallinen teksti-tv. MTV:llä painopiste on ohjel- mien lisäpalveluissa itsenäisine toiminnallisuuksineen, jotka voidaan kaupallistaa myöhem- min. On syytä olettaa, että keväällä 2004 aloittavien Vizor Oy:n ostoskanavan (Viisi) että Canal+:n myötä myös palvelujen maksullisuuteen syntyy kirjoa niin, että aitoa hinnanmuo- dostusta alkaa syntyä, samoin kuin käsitystä siitä, mistä kuluttajat ovat valmiit maksamaan ja mitä oletetaan saatavan ilmaiseksi. Kuluttajat joutuvat myös tottumaan siihen, että ilmaisuus / maksullisuus sekä superteksti- tv / irrallinen sovellus -ulottuvuudet eivät ole pysyviä. Esimerkiksi Yleisradion uudet sovel- lukset aloittavat tyypillisesti spin-offeina superteksti-tv:stä, kun tulee tarve irrottaa ne super- tekstikarusellista. Kuluttajan kannalta on myös iso riski, että digiboxeja pitää päivittää jatkuvasti ja toimin- nallisuus jää vajavaiseksi. Eri sovellusten, laitteiden ja päivitysversioiden mahdolliset yhteen- sopimattomuusongelmat ovat myös tietokonemaailmasta tuttuja. Olisi ihanteellista, jos päi- vitys hoituisi itsestään, jolloin yhtenä vaihtoehtona on selvittää, voisiko päivitys maksaa. Vai- 24 kea kysymys on, onko kuluttaja valmis maksamaan, esimerkiksi ostamaan päivityskortin, jol- la saa sisällön, kuten elokuvan tekstit, jotka on aiemmin saatu ilmaiseksi? Tiettyjen ns. mahdollistavien pohjaratkaisujen myötä digitaalisen television palveluvalikoi- man odotetaan kasvavan nopeasti. Tällaisia ratkaisuja ovat muun muassa erilaiset maksamis- järjestelmät, kauppapaikat, tapahtumien esittely ja lipunvarauspaikat. Televisiotoimijoiden mielestä uudet tekniikat ovat nopeasti monistettavissa. Toimijoiden arvioiden mukaan osaamisen ja kokemuksen karttuessa jopa yksi uusi televisio-ohjelma vii- kossa voi saada näitä lisäominaisuuksia. Palvelujen tuotantoa linjattaessa on hyvä muistaa, että tekniset rajoitteet sanelevat edelleen aika lailla palvelujen kehittämistä, ja iso osa palveluista syntyy nytkin monistamisen ja versioinnin tuloksena. Varsinaista ansaintalogiikkaa ei palve- luilla vielä ole. Alueellisten palvelujen synnylle ei ole erityistä aikataulua, mutta varovainen arvio voisi olla ehkä vuonna 2006. Nyt jo on käynnistetty useiden pilottiprojektien suunnittelu. Muun mu- assa Tampereen sosiaali- ja terveystoimella on käynnissä Odotushuoneesta olohuoneeksi -ko- konaisuus, jossa kehitetään muun muassa terveystoimen ajanvarauspalvelua sekä digitaalisen television hyödyntämistä rutiinikontrollikäyntien ja lääkityksen seurannassa (Ikaalisten terveys- keskuksessa). YIT:n informaatiokanava puolestaan mahdollistaa taloyhtiöille oman televisio- kanavan yhteisantenniverkossa. Kanavalla voidaan välittää asukkaille heitä koskevaa tietoa. Kapasiteetin allokointi alueellisille ja valtakunnallisille palveluille on oma ongelmansa. 5.2 Suositukset Rahoituksellisesti Tekes täyttää varsin hyvin tarpeet kaupallisten palvelujen sekä alustojen ja työkalujen synnyn edistämisessä. Lisäksi sisältöjen pilottikonsepteja on rahoittanut opetusmi- nisteriön Sisältötuotantohankkeeseen kuuluva sisältötuotannon kehittämispilotti, jota on to- teutettu yhteistyössä ensin Suomen audiovisuaaliset tuottajat SATU ry:n ja sittemmin Ave- kin kanssa. Opetusministeriön rooli voisi kattaa myös aktiivisesti julkisten palvelujen synnyttämistä; aihepiiri kuuluu myös valtioneuvoston Tietoyhteiskuntaohjelman digi-tv:tä käsittelevän työryhmän alaan. Liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistänyt Digi-tv-klusteriohjelma ARVIDin syksyl- lä 2003. Ohjelman tavoitteena on edistää eri toimijoiden yhteistyötä ja tietojen vaihtoa, saa- da mukaan myös uusia toimijoita, nopeuttaa helppokäyttöisten palvelujen kehitystyötä, kau- pallistamista ja käyttöönottoa sekä parantaa suomalaista osaamista ja kilpailukykyä digi-tv-si- sältöjen, -palveluiden ja -teknologioiden markkinoilla. Kaikille alan toimijoille ja julkishallin- nolle avoin klusteriohjelma valmisteltiin syksyn 2003 aikana, ja se on käynnistynyt täydessä laajuudessaan vuoden 2004 alusta. Ohjelman toiminta muodostuu yhteisistä palveluhankkeis- ta käyttäjä- ja palvelutestauksineen, oppaiden tuottamisesta sekä erilaisista verkostoitumista ja tiedonvaihtoa edistävistä toimista. 25 Klusteriohjelman seuraaminen ja sen täydentäminen opetusministeriön hallinnon- alan toimin on epäilemättä hyödyllistä nimenomaan digitaalisen television lisäarvopalvelujen sisällöntuotannon edistämiseksi, koordinoiden toimet yhdessä liikenne- ja viestintäministeri- ön kanssa, tarpeettomia päällekkäisyyksiä välttäen. Opetusministeriön hallinnonalalla digi-tv-lisäarvopalvelujen kehittämisessä on erityi- sen hedelmällisiä mahdollisuuksia erityisesti • kirjastolaitoksen, kulttuuritoimen ja museoalan alueella, kytkien toimenpiteet myös valtioneuvoston tietoyhteiskunta-aiheiseen politiikkaohjelmaan, • nuorisotyön, liikunta-alan sekä yleisen kansalaistaidon edistämisen alueella, kytkien toimenpiteet myös kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan, • yleissivistävän koulutuksen alueella, sekä • vapaan kansansivistystyön ja järjestötoiminnan alueella Olisi perusteltua laatia koordinoitu rahoitus- ja kehitysohjelma tällaisten pilottipalve- lujen aikaansaamiseksi, samoin kuin toimintatavoiksi julkisen sektorin, kaupallisen sek- torin ja kolmannen sektorin yhteistyölle näiden palvelujen luomisessa. Alan kehitysnäkymät ja -tahti huomioon ottaen sopiva aikataulu voisi olla ohjelman ja toimintamallin valmistelu vuoden 2004 loppuun mennessä, yhdessä alalla vaikuttavien kes- keisten opetusministeriön sidosryhmien kanssa, ja toteutuksen käynnistäminen vuoden 2005 alussa. Tällöin voidaan olettaa ensimmäisten systemaattisen työn tuloksena syntyvien palve- lujen olevan käytössä syksyllä 2005, jolloin teknologia on riittävän stabiilia ja MHP-laitekanta noin 20 % kaikista digiboxeista tai 8-10 % kaikista televisiotalouksista. Tämä pohja on riit- tävän laaja, jotta palvelujen käyttö ja sitä myötä käyttäjäpalautteeseen perustuva jatkokehitys voivat ottaa tulta. Digiboxien hankinta on tuossa vaiheissa myös siirtymässä selvästi varhai- sista omaksujista massamarkkinoille, joita voidaan juuri tuossa vaiheessa vauhdittaa palvelu- tarjonnan kasvun tukemisella. Pk-yrityskentällä tulisi edistää uusmedian tekijöiden ja televisiotuottajien välistä yh- teistyötä, mielellään kehittäen koko arvoverkkoa mukaan lukien teknologiatoimiala ja pal- veluntarjoajat. Suunnitelmat ja kehityksen ohjaus ovat perusteltua koordinoida ainakin • Kauppa- ja teollisuusministeriön Sisältöliiketoimintaprojektin ja sen jatkosuunnitelmien, • Uudenmaan osaamiskeskus Culminatumin Digitaalisen median, sisältötuotannon ja oppimispalveluiden osaamiskeskuksen ja • Teknologiakeskus Hermian yhteydessä toimivan Neogames-pelitoimialan kehitysyhteisön kanssa tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi ja voimavarojen optimaalisen kohdentamisen tähden. Muina ajatuksina sisällöntuotannon kehittämiseksi voivat olla säännölliset seminaarit, joissa sekä kotimaisia että ulkomaisia menestystarinoita käydään läpi. Näin voitaisiin li- sätä tietoa ja arvostusta alalla. Samoin MHP-sovelluksille jaettava palkinto, jolla lisättäisiin digitaalisen television lisäarvopalvelujen tunnettuutta, tyyppiä "MHP Finlandia". On syytä selvittää, mikä taho olisi oikea toteuttaja tämänkaltaisille toimenpiteille. Julkaisumyynti: Yliopistopaino PL 4 (Vuorikatu 3) 00014 Helsingin Yliopisto puhelin (09) 7010 2369 faksi (09) 7010 2374 books@yopaino.helsinki.fi www.yliopistopaino.helsinki.fi Helsinki 2004