. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 755S u o m e n y m p ä r i s t ö HELSINKI 2005 Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö Maastoliikenne- maksutyöryhmän mietintö 2 Suomen ympäristö 755 Julkaisu on saatavana myös Internetistä: http://www.ymparisto.fi/julkaisut Suomen ympäristö 755 Ympäristöministeriö Alueidenkäytön osasto Taitto: Ainoliisa Miettinen Kansikuva: Joni Launonen ISBN 951-731-297-0 (nid.) ISBN 951-731-298-9 (PDF) ISSN 1238-7312 Edita Prima Oy Helsinki 2005 3Ympäristöministeriö Maastoliikennemaksutyöryhmä 26.1.2005 Ympäristöministeriölle Valtioneuvosto teki 13.2.2003 periaatepäätöksen toimintaohjelmasta luonnon virkis- tyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Ympäristöministeriö asetti 26.4.2004 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia valtioneuvoston periaatepäätöksessä mainittu selvitys moottorikelkkailureittien ylläpidon rahoittamisesta moottorikelkkamak- sulla (toimenpide 13.). Työssä tuli selvittää moottorikelkkamaksun/veron kerää- misen ja käytön eri vaihtoehdot ja tehdä arvio vaihtoehtojen säädöstarpeista. Työryhmän kokoonpano oli seuraava: Puheenjohtaja: Hallitusneuvos Hannu Karjalainen (Ympäristöministeriö) Jäsenet: Finanssineuvos Gustav Teir (Valtiovarainministeriö) Hallitusneuvos Kaisa-Leena Välipirtti (Liikenne- ja viestintäministeriö) Ylitarkastaja Aku-Petteri Korhonen (Liikenne- ja viestintäministeriö) (29.10.2004 saakka) Ylitarkastaja Maria Rautavirta (Liikenne- ja viestintäministeriö) (29.10.2004 lähtien) Yksikön päällikkö Olli Lindroos (Ajoneuvohallintokeskus) Sihteeri: Ylitarkastaja Pekka Tuunanen (Ympäristöministeriö) Työryhmän tuli saada työnsä valmiiksi 29.10.2004 mennessä. Työryhmälle myön- nettiin jatkoaikaa 28.1.2005 saakka. Työryhmä nimesi avustavaksi sihteerikseen erikoissuunnittelija Martti Aarnion Metsähallituksesta. Työryhmä piti 12 kokous- ta ja teki tutustumismatkat Rovaniemelle ja Kittilään sekä Joensuuhun. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa mietintönsä ympäristöministeriölle. Mietintöön liittyy finanssineuvos Gustav Teirin täydentävä mielipide. Hannu Karjalainen Gustav Teir Kaisa-Leena Välipirtti Olli Lindroos Maria Rautavirta Pekka Tuunanen Martti Aarnio 4 Suomen ympäristö 755 Sisältö Luovutuskirje ympäristöministeriölle ...................................................3 1 Johdanto ........................................................................................6 2 Moottorikelkkailu Suomessa .......................................................7 Lainsäädäntöä .................................................................................................7 Maastoliikennelaki (1710/1995) ............................................................7 Ajoneuvolaki (1090/2002) ......................................................................7 Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä (1257/1992) ..................................8 Moottorikelkkailu ja sen merkitys .............................................................8 Moottorikelkkakanta ja kelkkojen käyttö .............................................8 Harrastustoiminta ....................................................................................9 Ohjelmapalvelu- ja vuokraustoiminta ..................................................9 Moottorikelkkailun merkitys matkailulle ............................................9 Moottorikelkkaurat ja moottorikelkkailureitit ..................................10 Moottorikelkkailu ja ympäristönsuojelu ............................................11 Moottorikelkkailun turvallisuus .........................................................12 Moottorikelkkailun käytännön kokemuksia .........................................12 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu ..............................................................12 Hossan ja Rukan alue ............................................................................12 Kuusamon kunta ...................................................................................13 Rovaniemen maalaiskunta ...................................................................14 Inari ja Saariselkä ...................................................................................14 Kittilän kunta/Levin matkailukeskus ................................................15 Pohjois-Karjala .......................................................................................15 Rovaniemen moottorikelkkatehdas ....................................................16 Paliskuntain yhdistys ............................................................................16 Moottorikelkkamatkailun kehittämisprojekti ..................................16 3 Moottorikelkkailu muissa Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa ....................................................................18 Ruotsi ..............................................................................................................18 Norja ...............................................................................................................18 USA ja Kanada ..............................................................................................19 4 Työryhmän tarkastelemat rahoitustavat ja niiden vertailua ......................................................................................20 Käytössä olevia vero-, maksu- ja valtionapujärjestelmiä ....................20 Ajoneuvovero .........................................................................................20 Ratavero ja ratamaksu ...........................................................................20 Yksityisten teiden valtionapu ..............................................................21 Öljysuojarahasto ....................................................................................21 Televisiomaksu .......................................................................................21 Riistanhoitomaksu .................................................................................22 Kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu ...............................22 5Ympäristöministeriö Työryhmän tarkastelemat moottorikelkkailureittien rahoitustavat ja niiden arviointi ................................................................23 5 Työryhmän ehdotukset ...............................................................27 Moottorikelkkailureittien ylläpidon rahoittaminen moottorikelkkaverolla tai käyttömaksulla ............................................27 Moottorikelkkailureittikäsitteen selkeyttäminen ja reittimääritelmän laajentaminen ...............................................................28 Moottorikelkkailureittien yleinen kehittäminen ..................................28 Tavoitteellinen tuettava moottorikelkkaväylästö ..................................29 Moottorikelkkailureittien rahoituksen järjestäminen .........................29 Muita kehittämiskeinoja ............................................................................31 6 Yhteenveto ..................................................................................32 Täydentävä mielipide .................................................................33 Liite ..............................................................................................34 Kuvailulehdet ..............................................................................35 6 Suomen ympäristö 755 1 Maastoliikennelakia on viimeksi uudistettu vuonna 1995 (1710/1995). Uudistuk- sen yhtenä tavoitteena oli tehostaa moottorikelkkailureittien toteuttamista. Moot- torikelkkailu vaatii maalla maanomistajan luvan. Siten moottorikelkat tarvitsevat sovittuja väyliä maa-alueella. Moottorikelkkaväylät voidaan perustaa maastolii- kennelaissa tarkoitettua menettelyä noudattaen moottorikelkkailureitteinä tai maan- omistajan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, jolloin väylästä käytetään vakiintu- neen käytännön mukaisesti nimitystä moottorikelkkaura. Jäällä ajaminen on yleis- käyttöoikeutta. Moottorikelkkailureittien toteutuminen on kuitenkin ollut käytännössä hidasta, mikä on tuonut ongelmia moottorikelkkakannan kasvun vuoksi. Maastoliikenteen merkitys matkailussa on kasvanut ja myös maastoliikenteen ympäristönsuojelu ja liikenneturvallisuus edellyttäisivät asianmukaisia väyliä. Moottorikelkkailureittien perustamisen käytäntöä ja ongelmia selvitettiin Kit- tilän moottorikelkkamatkailun kehittämisprojektissa vuonna 1999. Ympäristömi- nisteriö rahoitti osaltaan selvitystyötä. Selvityksessä todettiin, että merkittävin moottorikelkkailureittien perustamisen este on ylläpidon pysyvän rahoituksen järjestäminen. Selvityksessä esitettiin käyttöön otettavaksi moottorikelkan omis- tajilta perittävä käyttömaksu. Ympäristöministeriö pyysi selvityksestä lausunnot 2.7.1999. Lausuntoja saa- tiin 51:tä taholta. Valtaosa lausunnon antajista puolsi moottorikelkkamaksun käyt- töönottoa, joskin vastustavia kantojakin oli. Valtioneuvosto teki 13.2.2003 periaatepäätöksen toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Toimintaohjelman toimenpiteen numero 13 mukaan moottorikelkkailun ylläpidon rahoitus selvitetään. Toimenpi- teessä edellytetään, että ympäristöministeriö asettaa työryhmän, joka selvittäisi mahdollisuudet rahoittaa moottorikelkkailureittien ylläpito moottorikelkkamak- sulla ja laatisi sitä koskevan lakiehdotuksen. Työryhmäksi asetettiin virkamiestyöryhmä, joka edusti keskeisiä hallinnon- aloja. Työryhmän tuli selvittää moottorikelkkailureittien rahoituksen eri vaihto- ehdot ja niiden toteuttamisen vaatimat säädöstarpeet. Johdanto 7Ympäristöministeriö Moottorikelkkailu Suomessa 2 Lainsäädäntöä Maastoliikennelaki (1710/1995) Maastoliikennelaissa säädetään maastoliikenteen haittojen ehkäisemisestä ja moot- torikelkkailureiteistä. Lain mukaan maastolla tarkoitetaan maa-aluetta ja jääpeit- teistä vesialuetta, joka ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliiken- teeseen. Lain mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa maa- alueella ilman maanomistajan tai haltijan lupaa eräitä poikkeuksia lukuun otta- matta. Jääpeitteisillä vesialueilla ajaminen on sallittua yleiskäyttöoikeutena (jo- kamiehenoikeutta). Alueellinen ympäristökeskus voi maastoliikennehaittojen eh- käisemiseksi rajoittaa tai kieltää moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämisen tietyllä maa-alueella tai jääpeitteisellä vesialueella. Valtioneuvosto voi kieltää ajoneuvo- tyypin käytön maastossa tai rajoittaa sitä, jos ajoneuvotyypin käyttämisestä ai- heutuu erityisen huomattavaa haittaa. Maastoliikennelailla on säädetty 15 vuoden vähimmäisikävaatimus moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen maastossa. Maastoliikennelaissa on myös säädetty moottoriajoneuvon käyttämisestä maas- tossa. Moottoriajoneuvoa on käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan ja tarpeettoman häiriön aiheuttaminen. Maastoliikennelaissa säädettyä menettelyä noudattaen voidaan perustaa ylei- nen oikeus ajaa moottorikelkalla maastosta merkitsemällä erotetulla reitillä (moot- torikelkkailureitti) lumipeitteen aikaan. Moottorikelkkailureitti on tieliikennelain 2 §:ssä määritelty tie, joka on tarkoitettu moottorikelkkaliikenteeseen. Reitin pitä- jänä voi toimia kunta, kuntayhtymä, valtio tai yhteisö taikka elinkeinon harjoitta- ja. Moottorikelkkailureitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Moottorikelk- kailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoi- mituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa maa-alueen tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksesta riippumatta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheu- du maa-alueen omistajalle tai haltijalle eikä porotaloudelle huomattavaa haittaa. Maastoliikennelain mukaan reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että moottorikelkkailureitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa ja että reitin varrelle tällöin sijoitetaan reitin kulkua ja liikennettä olennaisesti vaa- rantavia paikkoja osoittavat sekä muut tarpeelliset liikennemerkit. Moottorikelkal- la saa ajaa metsätiellä lumipeitteen aikana, jos tien pitäjä on sulkenut tien muiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen kuin moottorikelkkojen liikenteeltä. Moottorikäyt- töisillä ajoneuvoilla tapahtuvaan kilpailujen ja harjoitusten toistuvaan tai pysyvään järjestämiseen on haettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Ajoneuvolaki (1090/2002) Maastoajoneuvo on henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka maahan tukeu- tuen kulkemaan valmistettu moottorikäyttöinen kulkuneuvo, kuten moottorire- 8 Suomen ympäristö 755 ki tai ilmatyynyalus. Maastoajoneuvoksi ei kuitenkaan katsota ajoneuvoa, joka on tarkoitettu kuljetettavaksi moottorikelkkailureitin lisäksi myös muulla tiellä. Moottorireki on jalaksin tai teloin varustettu maastoajoneuvo. Moottorikelkka on telavetoinen moottorireki, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdelle hen- kilölle ja jonka omamassa on enintään 0,5 tonnia. Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä (1257/1992) Tieliikennelain 91 §:n mukaan maastoajoneuvoa ei saa käyttää tiellä. Lain nojalla annetussa asetuksessa säädetyin poikkeuksin moottorireellä saa kuitenkin ylittää tien tai sillan. Jos moottorireellä suoritettava kuljetustehtävä tai maaston olosuh- teet tekevät maastossa liikkumisen kohtuuttoman vaikeaksi taikka jos sitä on pi- dettävä tien turvallisen ylittämisen kannalta tarpeellisena, moottorirekeä saa kui- tenkin tarpeellista varovaisuutta noudattaen muutoinkin tilapäisesti kuljettaa teillä käyttäen tällöin ensisijaisesti tien auraamatonta osaa Moottorikelkkailu ja sen merkitys Moottorikelkkakanta ja kelkkojen käyttö Suomessa moottorikelkat otettiin käyttöön 1960-luvun alussa. Vuona 2004 oli re- kisterissä noin 100 000 moottorikelkkaa ja vuosittain rekisteröidään yli 5 200 kelk- kaa. Kelkkatyypit jakaantuvat seuraavasti: 1/3 urheilukelkkoja, 1/3 hyötykelkkoja ja 1/3 retkeilykelkkoja. Moottorikelkkojen rekisteröinti muuttui pakolliseksi vuonna 1995. Vuodesta 1995 lähtien kelkkojen määrä on kasvanut hieman alle 6 % vuodessa. Rekisterissä olevat moottorikelkat kotimaakunnan mukaan vuonna 2004. Uusimaa 6 464 Itä-Uusimaa 1 256 Varsinais-Suomi 1 796 Satakunta 2 232 Kanta-Häme 1 419 Pirkanmaa 4 851 Päijät-Häme 2 403 Kymenlaakso 2 542 Etelä-Karjala 2 682 Etelä-Savo 3 976 Pohjois-Savo 7 440 Pohjois-Karjala 6 663 Keski-Suomi 5 820 Etelä-Pohjanmaa 3 478 Pohjanmaa 5 658 Keski-Pohjanmaa 1 693 Pohjois-Pohjanmaa 13 908 Kainuu 4 603 Lappi 22 038 Yhteensä 100 961 9Ympäristöministeriö Moottorikelkkojen määrän kehittyminen vuosina 1995–2004 2004 100 961 2003 97 936 2002 96 442 2001 93 486 2000 90 511 1999 88 022 1998 83 472 1997 78 905 1996 74 499 1995 70 374 Moottorikelkkojen ensirekisteröinnit vuosina 1996–2003 2003 4 598 2002 5 606 2001 5 947 2000 5 516 1999 6 742 1998 6 115 1997 5 530 1996 4 791 Harrastustoiminta Yksinomaan moottorikelkkailuun keskittyviä rekisteröityjä kerhoja on maassam- me noin 100 ja näissä on jäseniä yhteensä 10 000. Myös muissa monialaisemmissa kerhoissa on moottorikelkkajaoksia. Moottorikelkkailijoista on kerhotoiminnassa mukana lähes 14 000. Suomen Moottoriliitossa on neljä moottorikelkkailun lajiryhmää; snowcross, moottorikelkkaenduro, moottorikelkka Drag Racing ja vapaa-ajan moottorikelk- kailu. Lajiryhmät pyrkivät kehittämään lajiaan järjestämällä ns. lajiparlamentteja sekä muutoin edistämään kelkkailua Suomessa ja ulkomailla. Toimintaan kuu- luvat mm. nuorisotyö, suhdetoiminta, uusien jäsenten hankinta ja kilpailu- sekä turvallisuussäännöstöjen laatiminen. Suomen vapaa-ajan kelkkailijat ry (SUVAKELI) on perustettu ajamaan va- paa-ajan kelkkailijoiden asioita valtakunnallisesti. Järjestäytyminen on käytän- nössä vielä kesken. Ohjelmapalvelu- ja vuokraustoiminta Suomessa oli vuonna 1998 moottorikelkkailun ohjelmapalvelu- ja vuokraustoi- mintaa harjoittavia yrityksiä noin 230. Näistä noin 30 yrityksen liikevaihto oli yli 25 000 euroa vuodessa. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli kaudella 1998–1999 arviolta 32 milj. euroa. Liikevaihdosta kolme neljäsosaa tuli safareista ja loppuosa vuokrauksesta. Asiakkaita kaudella 1998–1999 oli arvion mukaan noin 500 000. Kotimaisten asiakkaiden osuus yritysten liikevaihdosta oli noin puolet. Yritysten asiakkaat ajavat 11,2 milj. kilometriä vuodessa ja polttoainetta käytetään 2,24 milj. litraa. Moottorikelkkailun ohjelmapalvelu- ja vuokrauspalveluiden välitön työl- listävä vaikutus oli 420 henkilötyövuotta, jolla työllistettiin noin 1 130 henkilöä. Välillinen työllistävä vaikutus oli noin 650 henkilötyövuotta. Moottorikelkkailun merkitys matkailulle Moottorikelkkailu on talvimatkailun tärkeä vetovoimatekijä. Kelkkailusta on muo- dostunut matkailua edistävä harrastus ja jopa erillinen matkailuelinkeino. Erityi- sen suuri merkitys tällä on ollut Pohjois-Suomessa, mutta kasvavassa määrin myös Itä- ja Keski-Suomessa. Vuonna 1998 moottorikelkkamatkailun matkailutulo oli noin 59 milj. euroa. Nykyisellään moottorikelkkailun ohjelmapalveluyrityksiä on Lapissa noin 200 ja niiden liikevaihto on noin 50 milj. euroa. Elämyksien merkitys matkailun vetovoimaisuudessa on erittäin keskeinen. Nykymatkailijalle elämykset muodostuvat yhä useammin oman aktiivisen toiminnan kautta. Painopiste on siis siirtymässä näkemisestä tekemiseen. Matkailun kehityssuuntia ovat lisääntyvä yk- – 10 Suomen ympäristö 755 silömatkailu sekä luontoon ja kulttuuriin liittyvä aktiivilomailu. Moottorikelkkailu yhdistää luonnon, oman tekemisen, vaivattomuuden ja seikkailun elementit. Moottorikelkka mahdollistaa pääsyn alueille, joille ei muilla ajoneuvoilla tal- viaikana pääse. Siten tieverkon ulkopuolella olevat maisemat ja kohteet saadaan luontomatkailun piiriin. Kohtuullisessa ajassa on mahdollista nähdä laajojakin alueita ja toisistaan etäällä olevia kohteita. Tulevaisuudessa moottorikelkkailu voi olla yhä useamman loman päätarkoitus. Tämä edellyttää reittiverkoston ja sitä tu- kevien palveluiden olemassaoloa. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen “Luonnon virkistyskäyttö 2000” mukaan noin 12 % suomalaisista harrastaa jonkinlaista motorisoitua liikkumista maastos- sa. Suurin osa heistä (noin 10 % väestöstä) harrastaa moottorikelkkailua. Mootto- rikelkkailu liittyy vahvasti maaseudulla asumiseen ja Pohjois-Suomeen. Moottorikelkkasafareissa ei ole enää pääpaino kelkkailussa vaan kelkkailu on osa monipuolista toiminnallista kokonaisuutta, joka painottuu luontoon. Moot- torikelkka on väline, jolla matkailija voi hakea elämyksiä talvisesta luonnosta. Omatoimisen kelkkailun suosion odotetaan kasvavan enemmän kuin ohjattujen safarien. Suomen merkittävimmät vahvuudet luontoon perustuvan matkailun koh- demaana ovat saasteettomuus, metsien ja järvien runsaus, laajat erämaat, saavu- tettavuus, lumi sekä palveluiden runsaus. Suomessa ei ole vuoristoja eikä niiden tarjoamia maisemia ja lasketteluharrastusmahdollisuuksia. Moottorikelkkailu so- veltuu hyvin Suomen suhteellisen tasaiseen ja helposti kuljettavaan metsäiseen ja vesistöiseen maastoon. Moottorikelkkaurat ja moottorikelkkailureitit Lapissa alettiin 1980-luvun alkupuolella rakentaa lisääntyvän moottorikelkkailun tarpeisiin moottorikelkkailuun tarkoitettuja väyliä Metsähallituksen ja eräiden kun- tien toimesta. Maanomistajien lupaan perustuvien väylien nimeksi on vakiintunut “moottorikelkkaura”. Moottorikelkkaura on maanomistajan luvalla tai suostumuk- sella perustettu moottorikelkkailuun tarkoitettu väylä, joka on maastoa. Moottori- kelkkauraa ei ole maastoliikennelaissa määritelty. Moottorikelkkauralla ajettaessa noudatetaan maastoliikennesääntöjä. Moottorikelkkauralla ajaminen voi edellyt- tää uran pitäjän lupaa, joka voi olla maksullinen tai maksuton. Vuonna 1991 voimaantulleessa aiemmassa maastoliikennelaissa määriteltiin moottorikelkkailureitti ja sen perustamismenettely. Samalla moottorikelkkailureitti määriteltiin tieliikennelain tarkoittamaksi tieksi, jolla ajettaessa on noudatettava tieliikennesäätöjä. Moottorikelkkailureitit on perustettu yleiseen käyttöön ja ne ovat kaikkien liikennöitävissä ilman lupaa tai maksua. Maastoliikennelain mukaisen perustamismenettelyn tarkoituksena oli tuoda reitille pysyvä rasiteoikeus kiinteistöön. Reittisuunnitelman hyväksyy kunnan ym- päristönsuojeluviranomainen. Tällä on ollut tarkoitus varmistaa, että reitin suun- nittelussa otetaan huomioon mm. ympäristönsuojelunäkökohdat. Moottorikelk- kailuun on yleensä saatu tarvittavat luvat suoraan maanomistajilta. Moottorikelk- kailuväylän toteuttamiseen ei siten yleensä ole ollut tarvetta käyttää maastoliiken- nelain rasiteoikeuteen johtavaa moottorikelkkailureitin perustamismenettelyä. Moottorikelkkailureitit ja moottorikelkkaurat ovat käytännössä hyvin saman- kaltaisia ja moottorikelkkailijalla voi olla epätietoisuutta noudatettavista liikenne- säännöistä. Maakunnan liitoista kerättyjen tietojen mukaan oli Suomessa syksyllä 1998 yhteensä noin 17 000 km moottorikelkkaväyliä. Liitot ovat arvioineet tarvittavien väylien määräksi noin 25 000 km. Uusia väyliä tarvittaisiin siten 8 000 km. Maas- toliikennelain mukaisia moottorikelkkailureittejä on Lapin läänissä 2 600 km ja muualla maassa alle 1 000 km. 11Ympäristöministeriö Moottorikelkkailun ajourat maakunnittain ja moottorikelkkailureittien tarve Maakunnan liitto Ajouria syksyllä 1998 (km) Kokonaisterve (km) Lapin liitto 6 500 7 500 Pohjois-Pohjanmaan liitto 400 800 Kainuun liitto 1 900 2 500 Keski-Pohjanmaan liitto 150 500 Pohjanmaan liitto 120 300 Etelä-Pohjanmaan liitto 300 500 Savon liitto 1 200 2 000 Etelä-Savon maakuntaliitto 750 1 700 Keski-Suomen liitto 1 130 3 100 Pohjois-Karjalan liitto 2 000 2 000 Etelä-Karjalan liitto 400 400 Hämeen liitto - 300 Päijät-Hämeen liitto 1 000 1 500 Satakuntaliitto 600 1 000 Kymenlaakson liitto 150 300 Pirkanmaan liitto 500 800 Itä-Uudenmaan liitto - - Varsinais-Suomen liitto - - Uudenmaan liitto - - Yhteensä 17 100 25 200 Moottorikelkkailu ja ympäristönsuojelu Moottorikelkkailu tapahtuu moottorikelkkailureiteillä, -urilla ja jääpeitteisillä ve- sialueilla. Moottorikelkkailureitit ja moottorikelkkaurat ovat käytössä vain lumi- peitteen aikana ja ne ovat metsäiseen maastoon raivattuja ja osittain tasoitettuja väyliä. Siten moottorikelkkailureitit ja urat ovat muihin liikenneväyliin verrattuna varsin keveitä rakenteita ja luonnossa siten melko huomaamattomia. Moottorikelkkailun ympäristövaikutukset muodostuvat pakokaasupäästöistä, meluhaitoista sekä kasvillisuuteen, eläimistöön ja maaperään kohdistuvista vai- kutuksista. Pakokaasupäästöjen määrään ajettua kilometriä kohden vaikuttavat mm. kelkan moottorityyppi ja sovellettu tekniikka sekä ajotapa ja reitin laatu. Tie- liikenteen päästöihin verrattuna moottorikelkkojen päästöt ovat vähäisiä muiden kuin hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen osalta. Moottorikelkan hiilivetypäästöt ovat tieliikenteen ajoneuvoja merkittävästi korkeammat. Moottorikelkoissa ollaan siirtymässä nelitahtisiin ja ruiskutustekniikkaan perustuviin kaksitahtisiin konei- siin, mikä tulee vähentämään polttoainekulutusta ja päästöjä. Päästöt ja kulutus voivat vähetä jopa 40 %. Uudet kelkat ovat myös hiljaisempia. Nykyisin myytä- vistä kelkoista on vielä 85 % perinteisiä kaksitahtisia ja ne kuluttavat noin 17–18 litraa/100 km maastosta ja ajotavasta riippuen. Moottorikelkan melulähteitä ovat moottori ja telamatto. Meluvaikutus riip- puu paljon maastosta, lumisuudesta ja muista luonnonoloista, nopeudesta sekä samaan aikaan liikkeellä olevien kelkkojen määrästä. Taajamien meluhaittaon- gelmaa voidaan vähentää nopeusrajoituksilla. Merkittävä ongelma voi olla, että moottorikelkkoja käytetään pääosin luonnonalueilla, joilla ei ole muuta melua ja jotka lähtökohtaisesti oletetaan hiljaisiksi ja häiriöttömiksi. 12 Suomen ympäristö 755 Moottorikelkkailun turvallisuus Vuosina 2001–2003 kuoli 28 moottorikelkkaonnettomuudessa yhteensä 33 henki- löä. Lähes kaikissa vakavissa moottorikelkkaonnettomuuksissa on ollut mukana alkoholi. Alkoholia nauttineiden osuus onnettomuuksista on kuitenkin laskenut selvästi aiemmasta. Moottorikelkkaonnettomuuksissa kuolleet olivat kaikki viettä- mässä vapaa-aikaa. Kaksi henkilöä kuoli ohjatulla safarilla. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat selvästi vähentyneet kymmenen viime vuoden aikana. Jääpeitteinen vesialue on moottorikelkkailijalle vaarallisinta aluetta. Mootto- rikelkkaonnettomuuksista 64 % tapahtuu jäillä, 24 % teillä, 4,5 % reiteillä ja urilla ja 4,5 % metsissä. Yleensä törmätään esteisiin (kivi, puu tms.). Tällaisia onnetto- muuksia on 44 %. Ajaminen jää- tai lumikohoumaan on toiseksi yleisin onnetto- muustilanne. Onnettomuuksien tapahtumahetkillä sääolosuhteet ovat olleet pää- sääntöisesti hyviä. Suojakypärän käyttäminen esti tai lievensi pään alueen vammoja noin 60 %:lla henkilöistä. Arviolta puolet hukkuneista olisi todennäköisesti pelastunut, mikäli he olisivat käyttäneet pelastuspukua. Moottorikelkkaonnettomuus on hyvin äkillinen tapahtuma. Kuljettajista 70 % ei tajunnut lainkaan, että onnettomuus tapahtui. Moottorikelkkaonnettomuuksia tapahtuu myös hyvin kokeneille kuljettajille. Maastoliikenteen valvonta ja reittien rakentaminen ovat vähentäneet onnetto- muuksia liikennemäärään nähden. Maastoliikenteessä tapahtuu onnettomuuksia tieliikenteeseen verrattuna kuitenkin paljon. Moottorikelkkailun käytännön kokemuksia Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksella on 15 vuoden kokemus reittien raken- tamisesta. Vuositasolla käytetään 200 000 euroa. Rahoitus muodostuu työminis- teriön rahoituksesta. Kunnan on sitouduttava luovutetun reitin kunnossapitoon. Kunta voi ulkoistaa tehtävän. Alueellinen ympäristökeskus hoitaa sopimusneuvot- telut kunnan puolesta niin, että kunta on toisena sopijapuolena. Alueellinen ympä- ristökeskus on pystynyt hyödyntämään käytössä olevat rahoituslähteet. Reittien laatuvaatimukset ovat koko ajan kasvaneet. Vanhemmat urat tulisi kunnostaa ko- neellista ylläpitoa varten. Reittien ylläpito on jaettu: 1. Peruskunnostukseen (tietyn tason saavuttaminen) 2. Kesäkunnostukseen (tietyn tason säilyttäminen) 3. Talviaikaiseen kunnossapitoon (ajokelpoisena pitäminen) Kainuussa on perustettu yhteenliittymä (pooli) urien ylläpidon rahoituspohjan laajentamiseksi niin, että myös matkailusta hyötyvä talouselämä on mukana. Kai- nuussa pooli on 1–2 aktiivisen henkilön varassa, eikä se ole järjestäytynyt yhdis- tykseksi. Alueella on hyvä maakuntaportaali (Kainuu.fi/ulkoilukartta). Luonnonsuojelun kanssa ei ole ollut ristiriitaa. Reiteillä on lukuisia erilaisia ylläpitojärjestelyitä. Hossan ja Rukan alue Toiminta alkoi Hossassa 1980-luvun loppupuolella. Kokemuksen mukaan reitti tu- lisi rakentaa kerralla kuntoon. Kunnollinen reitti vaikuttaa kauden pituuteen. Eten- kin vesistöt ja suot ovat hankalia, koska jäät eivät kanna aina raskaita tamppareita 13Ympäristöministeriö ja jäällä voi olla vettä. Kauden pituus on itsenäisyyspäivästä vappuun. Suomus- salmen poolissa ovat jäseninä Metsähallitus, kunta ja kerhot. Ura lanataan neljä kertaa vuodessa. Lanaus maksaa 8.400 euroa vuodessa. Reitin pituus on 230 km. Lanaus tehdään 2,5 metriä leveällä koneella. Jos kone on leveämpi, niin kustannus kaksinkertaistuu. Kuusamossa lanat ovat 3,5 metriä leveitä. Runkoreitistöjen kunnostamiselle on suuri tarve, koska nykyisin niille ei ole selkeää toteuttajaa. Taivalkoskella lanataan reitti 9 kertaa vuodessa: 7,6 euroa/km. Hossa–Kuusamo–Iso-Syöte reiteillä ajaa noin 100 kelkkaa viikonlopussa. Ruka Safareilla on 8000 asiakasta ja 55 kelkkaa. Yleiset reitit ovat tärkeitä, jos- kin omia uriakin on. Ulkomaisten asiakkaiden määrä on kasvanut ja suomalaisten yritysasiakkai- den määrä on vähentynyt. Ulkomaalaiset ajavat keskimäärin 30 km/asiakas. Li- säystä on tullut kelkkavuokraukseen. Perheet ja muut pienryhmät ovat tulleet asi- akkaiksi. Alueella on neljä yritystä, joilla on vähintään 20 kelkkaa. Safarikelkkailu on kasvanut viime parina viime vuotena 50 % vuodessa. Rukapalvelu on toiminut 17 vuotta. Toiminnasta 74 % on talvella. Yleisiä reit- tejä käytetään paljon. Reittien kunnossapidon rahoitus on hankalaa. Reitistöt tulisi pitää ajan tasalla, jotta voidaan vastata kysyntään. Erityisesti ylikunnalliset reitit olisi saatava kun- toon. Suot ovat erityisen hankalia. Pieniä lanauskoneita on vaikea saada käyttöön. Rinnekoneita on vapaana, mutta ne ovat liian leveitä ja raskaita. Kelkan leveys on 125 cm, joten 2,5 metriä leveä reitti ei riitä turvalliseen ohitukseen. Minimi olisi 3 metriä. Latukone painaa 3,5 tn ja rinnekone 5–7 tn, mikä asettaa vaatimuksen- sa niin silloille kuin reittien kantavuudelle jää- ja suoalueilla. Kuusamossa on 129 km vesistöreittiä, mikä vaikuttaa kauteen. Alkukausi on tärkeä, koska Oulussa ja Lapissa ei silloin vielä ole aina lunta. Kauden pituus on noin viisi kuukautta. Pooli hoitaa talvikunnossapidon. Poolin kokonaisbudjetti on vajaat 80 000 euroa. Pooli on rekisteröity yhdistys. Jäsenmaksut tuovat noin 46 000 euroa. Jäsenmaksu on kelkkaluvun mukaan; 60 euroa/kelkka + saman verran lisää omaa muuta pa- nostusta. Majoitusliikkeet maksavat 10 euroa/vuode. Kunta on reitin pitäjä. Va- paa-ajan kelkkailijoille on myyty 15 euron uratarroja. Ruka–Kuusamon alueella on matkailuyhdistys, jonka budjetti on 860 000 euroa. Jäsenmaksu on liikevaih- don mukaan. Ohjelmapalvelut ovat liikevaihdoltaan merkittävämpiä kuin hiihtorinteet. Vilkkaimmalla reittiosuudella on 600 kelkkaa päivässä. Nykyiset väylät (550 km) katsotaan riittäviksi. Pohjat tulisi saada kuntoon, että kauden pituus turvattaisiin. Joulukuun merkitys kasvaa. Laavut eivät ole poolin vastuulla. Jokamieskelkkailija tarvitsee kuitenkin tulipaikkoja ja laavuja. Kuusamon kunta Lihasvoimalla tapahtuvan liikuntaharrastuksen edistäminen kuten hiihto kuuluu vapaa-aikatoimelle ja konevoimalla tapahtuvan harrastuksen edistäminen tekni- selle toimialalle. Alueellinen ympäristökeskus on toteuttanut seudulliset yhteydet. Maalla reittiä on 344 km ja kaikkiaan jäät mukaan luettuna 535 km. Reittien virallis- taminen on menossa. Pooli on sopimusperusteinen ja siinä on 50 jäsentä. Pooli kil- pailuttaa ylläpidon ja tekee tuotekehitystyötä. Poolilla on 87 000 euron liikevaihto. Kokeiluihin on sijoitettu 37 000 euroa. Kautta ei kannata pidentää koko reitistössä vaan tietyillä alueilla. Reittejä tarvitaan lisää 220 km. Kunta vastaa vuosittaises- ta käyttöönottotarkastuksesta samoin kuin merkeistä, rakenteista ja jätehuollos- ta. Reitin leveys ei saa olla alle kolme metriä. Reitti kannattaa turvallisuussyistä lanata 2,5 metrin lanalla. Alueella on tehty asiakastyytyväisyyskysely. Käyttäjät voidaan jakaa kolmeen tyyppiin; enduroharrastajat, mukavuudenhaluiset asiak- kaat ja safariasiakkaat. Taukopaikkoja kaivataan lisää. 14 Suomen ympäristö 755 Rovaniemen maalaiskunta Rovaniemen pooli aloitti toimintansa 1994. Poolin tarkoituksena on lanaustoi- minnan järjestäminen, rahoittaminen ja yhteistoimintaelimenä toimiminen. Pooli järjestää urakkakilpailut, solmii urakkasopimukset ja valvoo työn toteuttamisen. Poolin toiminta rahoitetaan jäsenten osakasmaksuilla. Poolisopimukset ovat kol- mevuotisia. Reittipoolilla on 25 km reittiä ja 1200 km uraa. Tavoitereitistö on 750 km. Nyt lanattavaa väylää on 350 km ja lanauskertoja on 2–30 kaudessa. Lanojen ajosuori- te on yhteensä 3 500 km. Lanausbudjetti on 63 500 euroa. Laajentamistarvetta on mm. Ranuan ja Tervolan suuntaan. Poolit pystyvät hoitamaan keskusten urat ja reitit, mutta eivät keskusten vä- lisiä yhdysreittejä. Urat ja reitit tulisi jollakin tavalla yhdistää. Safariyrittäjien liiketoiminnasta 90 % tapahtuu talvikautena. Kelkkailevia asi- akkaita on noin 100 000 ja lähtöjä lähes 4 700. Asiakkaista 95 % on ulkomaalaisia. Painopiste on siirtymässä safareista vuokraukseen. Tämä edellyttää väyliltä hy- vää kuntoa. Safariyrityksissä on töissä 164 henkeä. Rovaniemen matkailu työllis- tää noin 900 htv ja ohjelmapalveluiden osuus on tästä noin 13 %. Välitön matkai- lutulo on 112 milj. euroa ja kokonaishyöty Rovaniemen seudulla 160 milj. euroa. Yrittäjät ovat todenneet, että maapallolla on paljon kesää, mutta vähän talvea. Polttoaineverokertymä oli poolin alueella 20,62 milj. euroa. Osa liikenteestä tulisi saada taajamaliikenteeksi teille. Inari ja Saariselkä Matkailu, autotestaus ja luonnonvarat ovat kunnalle keskeisiä. Kunnan kehittä- misen painopisteet ovat palvelut, edunvalvonta ja kansainvälistyminen sekä Saa- riselän alue. Kunnassa on 350 000 yöpymistä, jonka toivotaan kasvavan 750 000 yöpymiseen. Matkailijoista 40 % on ulkomaalaisia. Kunta on laatimassa reittisuunnitelmaa. Kelkkailun lisäksi maastoliikentee- seen kuuluu mönkijäliikenne ja offroad liikenne. Metsähallitus saa kelkkamaksu- tuloa 50 000 euroa ja kelkkauraa on 1 500 km. Saariselän pooli aloitti toimintansa 1987. Kunta huolehtii yksityismaiden luvis- ta. Reittejä on 66 km ja uraa 1 000 km. Poolin budjetti on 39 000 euroa. Pooli hoitaa lanauksen. Kunta sijoittaa pooliin 10 000 ja Metsähallitus 5 000 euroa. Saariselän poolissa maksetaan 30 euroa/kelkka. Lumivarmuutta on marraskuu–huhtikuu. Päätoimintamuotona ovat ohjatut safarit. Paikalliset käyttävät uria niin paljon kuin mahdollista. Kulkuyhteyttä on jäillä 400 km, mikä ei ole ongelma. Saariselän reitit ovat pohjustettuja ja 5 metriä leveitä. Urat ja reitit eivät ole maisemallisesti parhailla paikoilla, koska seuraavat mm. poroaitoja. Erämaan reitti- ja uraongel- ma tulisi ratkaista. Metsähallituksen uraluvissa on monia erityisehtoja. Jos urat muutetaan reiteiksi, niin silloin on epäselvyyttä koiravaljakoiden sijoittamisesta samalle väylälle. Erämaassa ei ole ruuhkaa. Eri kulkumuodoille mahdollisuuksi- en mukaan omat väylät. Palveluiden ja reittien hajasijoitusta tulisi välttää. Teille tulisi taajamissa saa- da kelkkailuoikeuksia. Ylä-Lapin paikkakuntalaisten maksuttomat maastoliikenneluvat ovat kolme- vuotisia. Ulkopaikkakuntalaisille uraluvat maksavat 34 euroa/kausi tai 9 euroa/ vrk. Paliskuntien pyynnöstä lupaehtoja on tiukennettu. Yrittäjille ja erityisryhmil- le on erityislupia. Maastoliikennettä valvovat Metsähallituksen erätarkastajat, poliisi ja rajavar- tijat. Inarissa on 1 500 km metsäautotietä. Ylä-Lapissa on 1 500 km uria; niitä ei juurikaan tarvita lisää. 15Ympäristöministeriö Kittilän kunta/Levin matkailukeskus Levillä on 18 000 vuodepaikkaa ja noin 1 400 työntekijää. Matkailu on yli 90 pro- senttisesti luontomatkailua. Matkailijoista 25 prosenttia on ulkomaalaisia. Alueel- la kävi vuonna 2003 noin 400 000 matkailijaa ja yöpymisiä oli 1,6 milj. Levillä on 26 safariyritystä. Levin poolilla on yksivuotiset sopimukset. Safariyritykset koke- vat, että heidän rahoittamillaan reiteillä on vapaamatkustajia. Todettiin, että “lä- pimenokuntiin” kuten Enontekiölle on vaikea perustaa pooleja. Levillä hissiyhtiö hoitaa lanauksen. Yhtiöllä on viisi koneyksikköä, joista kaksi on aina reitillä. Vuo- sihoitokulut ovat 100 000 euroa, josta 60 000 euroa saadaan yrittäjiltä. Viikkotar- ra maksaa 20 euroa ja kausitarra 50 euroa. Hoidon nykyinen taso on noin 30 pro- senttia tarvittavasta. Leviin on investoitu 550 milj. euroa. Levin investointivauhti on noin 50 milj. euroa vuodessa. Matkailun osuus Kittilän 160 milj. euron BKT:stä on 110 milj. euroa. Kittilän reittikokeilun kokemusten mukaan reittien suunnitte- lu maksaa 370 euroa/km. Kustannukset koostuvat kyläkokouksista, yleislinjauk- sista, maastotarkastelusta, kartoista ja kiinteistötiedoista sekä hallinnollisesta kä- sittelystä. Eteläisemmässä Suomessa suunnittelukustannukset ovat korkeammat maasto-, maakäyttö- ja maanomistusoloista johtuen. Kittilän tasolla maapohjan lunastuskorvaukset ovat olleet metsämaan osal- ta 336 euroa/ha ja joutomaan osalta 84 euroa/ha ja kaava-alueella 840 euroa/ha. Raivattava puusto jäi maaomistajille. Kittilässä korvaustasoksi muodostui noin 84 euroa/km. Raivauksen siltojen, rumpujen, opasteiden ja liikennemerkkien kustannukset olivat Kittilän kokeilussa noin 1 680 euroa/km. Kittilän kokeilun yhteydessä arvi- oitiin, että nykyisten urien muuttaminen maastoliikennelain tarkoittamiksi mootto- rikelkkailureiteiksi maksaisi noin puolet uuden reitin perustamiskustannuksista. Reittien kunnossapitoon kuuluu kauden alussa käyttöönottotarkastus, jossa varmistetaan, että tarvittavat opasteet ja vaarapaikkoja koskevat liikennemerkit ovat kunnossa ja että siltojen, rumpujen ja veräjien kunto on kelkkailulle ja lanaus- kaluston käytölle turvallinen. Taukopaikkojen polttopuu- ja jätehuolto on kunnos- sa. Käyttöönottotarkastus, jonka yhteydessä tehdään vähäisiä huoltotöitä, maksoi Kittilän kokeilussa noin 17 euroa/km. Lanauksen kustannukset olivat Kittilän kokeilussa keskimäärin 210 euroa/ km. Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalan virkistysreittiyhdistys perustettiin vuonna 1991. Kunnilla on enemmistö hallituksessa ja yhdistys on perustettu kuntien aloitteesta. Uraa on ko- konaisuudessaan 1 800 km, joista 1 200 km maalla ja 600 km vesistössä. Mukana on 16 kuntaa ja 50 muuta toimijaa. Maankäytöstä on tehty maaomistajien kanssa kirjalliset sopimuksen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Alueella on 6 500 kelkkaa, joista puolet hyötykelkkoja; 10 safariyritystä, 10 kelkkamyymälää. Yhte- ys itään on Niiralan rajanylityspaikan kautta. Kunnat ovat vaihtelevalla osuudel- la osallistuneet rakentamiseen. Kuntien sijoitukset uraston ylläpitoon ovat olleet 1 000–3 000 euroa vuodessa kunnan koosta riippuen. Kunnat eivät ole varautuneet uraston ylläpitokuluihin, vaan katsovat että käyttäjien tulee se maksaa. Elinkei- no on mukana mm. rahoittamalla karttoja. Pohjois-Karjalan ongelmana on isojen matkailukeskittymien puuttuminen. Kelkkalupakertymä on vain puolet välttämättömästä rahoitustarpeesta. Vuon- na 2004 kertyi 90 000 euroa. Vuositasolla varojen käyttötarve on 300 000 euroa. Pohjois-Karjalassa nähdään tarpeellisena, että urat muutetaan pysyviksi rei- teiksi. Nyt on ongelmana, että naapurimaakunnassa on maksuttomia yleisiä moot- torikelkkailureittejä. 16 Suomen ympäristö 755 Nykyinen neljän metrin uraleveys tulisi leventää kuuteen metriin turvallisuus ja lumipeiton vuoksi. Lukuisat teiden ylitykset tulisi saada turvallisemmiksi. Polii- sin ja tiehallinnon asiantuntemusta tulisi käyttää enemmän hyödyksi jo varhai- sessa suunnitteluvaiheessa. Matkailuosapuoli pitää teitä ongelmallisena lyhyen ja epävarman käyttökauden vuoksi. Yleisesti toivotaan teiden moottorikelkkai- lukäyttöön enemmän joustavuutta. Kesähuoltoon tulisi sijoittaa nykyistä enem- män; mm. ojien ylitykset ovat huonossa kunnossa. Ympäristökeskus on ollut hankkeessa rahoitusviranomaisena. Laajat ympä- ristövaikutusten arvioinnit ovat olleet rahoituksen ehtona. Ongelmana on ollut, että urat on pyritty sijoittamaan maastoon mahdollisimman haitattomasti. Tämä on osaltaan johtanut siihen, ettei ura sijaitse matkailullisesti hyvällä paikalla. Uria on myös liikaa jääalueilla, joka lyhentää käyttökautta. Urien valmistuttua ovat luontoa ja taimikoita koskevat vahingot käytännössä loppuneet. Kelkkailijat ovat jonkin verran valitelleet maksullisen uran laadusta. Tärkeänä havaintona on, että reittihankkeeseen tulee varata riittävästi aikaa; vähintään viisi vuotta. Maakuntakaavassa urat ovat ohjeellisia yhteystarpeita. Rovaniemen moottorikelkkatehdas Rovaniemen Bombardier–Nordtrack moottorikelkkatehdas on osa BRP inc. yh- tymää. Rovaniemen tehtaalla on töissä noin 250 työntekijää ja siellä valmistetaan 11 000 kelkkaa vuodessa. Tehtaan toiminta alkoi 1968. Vientiin menee 85 % tuo- tannosta. Maailman laajuinen kelkkatuotanto on vuodessa noin 200 000 kelkkaa. Tehtaan käsityksen mukaan ns. mönkijöiden (ATV) markkinoiden kasvu on huo- mattavasti moottorikelkkamarkkinoita suurempi. Pohjoismaissa rekisteröitiin 16.973 kelkkaa vuonna 2003 ja muualla Euroopassa 1 500 kelkkaa. Päämarkkina- alue on USA ja Kanada. Kelkkatyypit jakautuvat seuraavasti: 1/3 urheilukelkat, 1/3 hyötykelkat ja 1/3 retkeilykelkat. ATV -ajoneuvoja on noin 3 500. Niitä on rekisteröity vähän, koska silloin pi- tää maksaa keskimäärin 16 %:n vero. Reittejä tulisi saada myös eteläiseen Suomeen ja reiteillä tulisi olla riittävät palvelut. Reiteille siirtyminen on ongelma taajamissa. Mm. USA:ssa reiteille siir- tyminen teitä pitkin on sallittu. Paliskuntain yhdistys Suomessa on 5 300 poronomistajaa. Näistä 700:lla porotalous on päätoimeentu- lolähde ja 700:lla tärkeä toimeentulolähde. Moottorikelkkailureitit ovat välttä- mättömiä ja ne tulisi tehdä yhdessä porotalouden kanssa. Moottorikelkkailureitit eivät saa vaikeuttaa porotalouden asemaa. Nyt niistä on haittaa porotaloudelle. Paliskuntain yhdistyksen mukaan kysymyksessä on laitumien käyttö erinäisiin tarkoituksiin. Laitumilla on myös muita ongelmia, kuten hevoset, koirat, pyörät ja metsäautotiet. Poroisännät tekevät todistukset työkelkoista (alv-selvitys tulee jo nyt tehdä). Porotalous on matkailuun verrattuna pieni elinkeino. Ns. poromat- kailuhankkeessa on mukana noin 80 tilaa. Moottorikelkkamatkailun kehittämisprojekti Moottorikelkkamatkailun kehittämisprojekti käynnistyi huhtikuussa 1997 Kitti- län kunnan, Lapin liiton, Euroopan Aluekehitysrahaston, ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Lapin TE-keskuksen, Kittilän työvoimatoimiston ja Levin Mat- kailu Oy:n rahoituksella. Selvityksen laati Suunnittelukeskus Oy. Selvityksessä asetettiin moottorikelkkamatkailun kehittämiselle yleiset, rahoitusta koskevat sekä lainsäädännölliset tavoitteet. 17Ympäristöministeriö Yleiset tavoitteet: 1. Suomeen tulee rakentaa kysyntää ja tarpeita vastaava, riittävän laajuinen moottorikelkkailureitistö. 2. Moottorikelkkailureitistöä tulee kehittää julkisena palveluna maastoliikenne- lain mukaisesti perustettavina virallisina reitteinä. 3. Kuntien tulee ottaa nykyistä selkeämmin vastuu reittien suunnittelun, raken- tamisen ja kunnossapidon toteuttamisesta. 4. Moottorikelkkailua varten tulee organisoida erillinen valtakunnallinen orga- nisaatio huolehtimaan koulutuksesta, tiedotuksesta ja edunvalvonnasta. Rahoitusta koskevat tavoitteet: 1. Suomen moottorikelkkailureitistöjen kunnossapitoon tulee kehittää pysyvä rahoitusjärjestelmä. 2. Moottorikelkkailureitistön rakentamiseen käytettävä julkinen rahoitus tu- lee kohdistaa yksinomaan maastoliikennelain mukaisten reittien rakentami- seen. 3. Kunnossapidon rahoitukseen tarvittavat varat tulee kerätä moottorikelkkojen omistajilta. 4. Reittien kunnossapidon rahoittamiseksi tulee ottaa käyttöön moottorikelkan vuotuinen käyttömaksu 50 euroa/kelkka. 5. Kerättävät varat tulee ohjata kokonaisuudessaan reitistön kehittämiseen. 6. Varojen jakamiseen tulee luoda jakoperusteet, jotka perustuvat reittien luoki- tukseen. Lainsäädännölliset tavoitteet: 1. Moottorikelkkailureittien rahoitus tulee turvata. 2. Mallin tulee olla riittävän yksinkertainen ja kohtuuhintainen 3. Moottorikelkkailureittien tulee olla julkinen palvelu, jonka järjestämisessä en- sisijainen vastuu on kunnilla. 4. Kunnossapidon tulee olla pääasiassa käyttäjien rahoittamaa. Reittien raken- tamisen rahoituslähteinä tulevat kysymykseen valtio ja kunnat. Lisäksi hank- keisiin tulee voida myöntää EU rahoitusta. 5. Kaikissa ehdotuksissa on pyritty kehittämään sellainen ratkaisu, joka edel- lyttäisi mahdollisimman vähäisiä lakimuutoksia. Erillisratkaisuja tai -lakeja ei pidetty tavoiteltavina eikä poliittisesti mahdollisinakaan. 18 Suomen ympäristö 755 Moottorikelkkailu muissa Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa 3 Kaudella 1997–1998 myytiin maailmanlaajuisesti 260 000 moottorikelkkaa, joista 63 % Yhdysvalloissa, 26 % Kanadassa ja 6 % Skandinaviassa. Ruotsi Ruotsissa moottorikelkalla ajamiseen maastossa ei tarvita maaomistajan lupaa. Maastossa ajaminen on kuitenkin kielletty lumipeitteisillä metsämailla, joissa on lumipeitteestä mitattuna alle kahden metrin mittaista taimikkoa ja nuorta metsää, lumipeitteisillä peltoalueilla, jos on ilmeistä, että ajaminen voi vahingoittaa maa- aluetta, kansallispuistoissa ja useimmilla luonnonsuojelualueilla sekä erityisillä hallituksen määräämillä tunturialueilla. Teillä ajaminen on pääsääntöisesti kiel- letty. Yleisten kieltojen lisäksi kunnat ja lääninhallitus voivat antaa lisäkieltoja tai rajoituksia. Korkein sallittu nopeus on 70 km/h. Liikennevakuutus on pakollinen. Ajajal- la tulee olla moottorikelkan kuljettajatodistus. Moottorikelkkailureitti, jonka pitäjänä on valtio tai kunta, on yleinen kelk- kailureitti. Lisäksi valtio tai kunta voi päättää siitä, tuleeko muusta/yksittäisestä reitistä yleinen. Yksityisten reittien pitäjä voi vaihdella. Tavallisinta on, että pai- kalliset moottorikelkkakerhot vastaavat reittien rakentamisesta, käytöstä ja yllä- pidosta. Tunturialueiden reittiverkostojen ylläpitäjä on useimmiten valtio. Yleinen reitti merkitään erityisellä merkillä, josta tietää kysymyksessä olevan yleisen rei- tin. Reitin käyttömaksua ei ole. Norja Norjassa moottorikäyttöistä ajoneuvoa voi lumipeitteen aikana käyttää välttämät- tömiin kuljetuksiin. Finnmarkissa ja Pohjois-Tromsassa moottorikelkkaa voi käyt- tää kelkkaurilla, jotka lääni on kuntien tekemien esitysten pohjalta hyväksynyt. Kaiken moottorikäyttöisen liikenteen tulee maastossa ja jääpeitteisillä vesialueil- la tapahtua vahinkoa ja haittaa aiheuttamatta. Taajamien ulkopuolella on suurin sallittu nopeus 70 km/h ja taajamissa 50 km/h. Liikennevakuutus on pakollinen. Kuljettajalla edellytetään ajokorttia. Teillä ajaminen on kielletty. Moottorikelkkailureitti sijoitetaan mikäli mahdollista auraamattomille teille ja erilleen perinteisistä laduista. Moottorikelkkailureittejä ei saa sijoittaa luonnonsuo- jelu-, ulkoilu-, eikä erämaa-alueille. Reittejä ei saa käyttää 5.5.–30.6 välisenä aika- na. Lääni voi päättää myös muista rajoitusajankohdista silloin kuin sitä pidetään välttämättömänä mm. porotalouden vuoksi. Kunnat vastaavat reittien merkinnästä ja kustannuksista sekä tiedottamises- ta. Moottorikelkkasafareita ei sallita, koska safarit eivät ole välttämätöntä ajoa eivät täytä vaatimusta “erityinen tarve”. Finnmarkissa ja Pohjois-Tromsassa on erityismääräykset virkistyskäyttöön varatuilla moottorikelkkailureiteillä. Perus- tettuja reittejä saavat käyttää myös matkanjärjestäjät ja matkailijat. Reittejä ei kui- 19Ympäristöministeriö tenkaan voida perustaa kyseistä tarkoitusta varten. On tärkeää, että reitistö perus- tetaan siten, että välttämätön tarve matkailuelinkeinon yhteydessä voidaan hoitaa. Reittien käyttömaksua ei ole. USA ja Kanada Pohjois-Amerikassa on noin 2,3 milj. rekisteröityä moottorikelkkaa, noin 4 milj. kelkkailijaa ja noin 370 000 km moottorikelkkailureittejä. Kelkkailijoiden lajiinsa liittyvä vuotuinen kokonaiskulutus on yli 9 miljardia $. Pohjois-Amerikassa on lähes 3 000 moottorikelkkakerhoa. Yhdysvalloissa on 27 osavaltiojärjestöä ja Ka- nadassa 12 provinssi- ja territoriojärjestöä. Pohjois-Amerikassa kelkkakerhot ja järjestöt vastaavat moottorikelkkailurei- teistä yleensä yhteistyössä provinssin, osavaltion ja kunnan kanssa. Yleisesti toi- mitaan “käyttäjä maksaa” periaatteen mukaisesti. Myös moottorikelkkojen käyt- tölupamaksuista osa palautetaan runkoreittien rakentamiseen ja ylläpitoon. Osa rahoituksesta tulee kelkkakerhojen keräyksillä, tarvikemyynnillä ja talkoilla. Jul- kista rahoitusta on voitu ohjata kunnille tai moottorikelkkakerhoille. Useilla alu- eilla on pooleja, joissa on mukana myös matkailuelinkeino. Moottorikelkkailureitit ovat monikäyttöisiä. Ne soveltuvat myös patikointiin, ratsastukseen, maastopyö- räilyyn tms, joka on mahdollistanut rahoituspohjan laajentamisen. Moottorikelk- kailureittien ylläpito maksoi noin 555–1388 $/km (vuonna 1998). Wisconsin, USA Wisconsinin osavaltiossa on 40.000 km moottorikelkkailureittejä ja moottorikelk- koja noin 192 000. Reiteistä 82 % on yksityisillä mailla. Reiteille haetaan vuosit- tain lupa maanomistajilta. Maanomistajille ei makseta korvausta. Osa reiteistä on metsä- ja muilla teillä. Reittien perustamiseen teille ja kaduille on saatava kunnan lupa. Vesialueille reittejä ei perusteta lainkaan. Useat osavaltiot palauttavat osan moottorikelkkojen rekisteröintimaksusta reittien rakentamiseen ja ylläpitoon. Osa- valtiot maksavat avustukset reittimailia kohti. Reitit rahoitetaan kattojärjestön tu- ella, jäsenmaksuilla, rekisteröintimaksulla (10 USD/vuosi) ja polttoaineveron pa- lautuksella. Matkailijoille ei ole erillistä käyttömaksua. Matkailijoiden aiheuttamat kulut korvaa osavaltio (900 000 USD/vuosi). Quebeck, Kanada Quebeckin osavaltio on moottorikelkkailun kannalta kehittynein osavaltio. Moot- torikelkkailu on siellä tärkein talvimatkailun tuoteryhmä. Useat moottorikelkkai- lureitit on rakennettu provinssien tuella. Quebeckissä reittien käytöstä peritään käyttömaksua ja 3500 tehtävään koulutettua valvojaa valvoo reitistöä. 32 250 ki- lometrin pituista reittiverkostoa hoidetaan yli 400 reittilanalla ja työmäärä on noin 800 000 tuntia. Budjetti on 10 milj. $. Vuotuinen rekisteröintimaksu on 62 CAD ja reittimaksu 125 CAD. Rekisteröintimaksun kerääjä on Quebeckin hallitus. Toisin kuin USA:ssa Kanadassa ei palauteta polttoaineveroa reitistöjen hoitamiseen. 20 Suomen ympäristö 755 Työryhmän tarkastelemat rahoitustavat ja niiden vertailua 4 Käytössä olevia vero-, maksu- ja valtionapujärjestelmiä Ajoneuvovero Autoverolain (1482/1994) mukaan ajoneuvosta on ennen sen rekisteröintiä suoritet- tava valtiolle autoveroa. Ajoneuvoverolain (1281/2003) mukaan ajoneuvosta on suoritettava ajoneuvove- roa. Ajoneuvovero muodostuu henkilö- ja pakettiautoilta kannettavasta perusve- rosta sekä käyttövoimaverosta, joka vastaa aikaisempaa ns. dieselveroa. Ajoneu- vohallintokeskus toimittaa veron maksuunpanon ja huolehtii veron maksuunpa- noon ja perimiseen liittyvistä tehtävistä. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan uusi ajoneuvoverolaki, joka korvaa mootto- riajoneuvolain (1966) sekä ajoneuvoverolain (1996). Veroperusteet eivät muuttu- neet. Uusi laki on verotettavan tarpeet yksilöidymmin huomioiva ja nykyaikainen laskutusjärjestelmä. Verovelvollinen on aina auton haltija tai jos rekisteriin ei ole merkitty haltijaa, verovelvollinen on omistaja. Vero on ajoneuvokohtainen juok- seva vero; auton verokausi on 12 kk:n ajanjakso, joka alkaa kun auto tulee rekiste- riin tai kun verovelvollinen muuttuu. Vero voidaan maksaa kertaerässä tai osina. Verovelvollisuuden päättymisen jälkeen palautetaan ennakkoon maksettua veroa. Vapautusta verosta voidaan myöntää vammaisuuden perusteella. Valvonnasta vastaavat poliisi, tulli ja katsastus. Valvonta perustuu atk-valvon- taan. Siten kuittia maksusta ei tarvitse pitää mukana. Ratavero ja ratamaksu • Rataverolaki (605/2003 • Rautatielaki (198/2003) Valtion rataverkon käyttämisestä on peritty ratamaksua vuodesta 1990 lähtien. Vuodesta 2001 lähtien ratamaksu on koostunut kolmesta maksusta: perus-, haitta- ja lisämaksusta. Perusmaksu on korvannut junaliikenteen radan pidolle aiheuttamaa rajakustannusta ja haittamaksu on kattanut onnettomuus ja päästökustannuksia. Lisämaksulla on katettu radanpidon kiinteitä kustannuksia. Ratamaksut on peri- nyt Ratahallintokeskus, joka on käyttänyt ratamaksutulot perusradanpitoon. Uudessa rautatielaissa on otettu huomioon Kapasiteetti- ja ratamaksudirek- tiivi 2001/14 EY. Sen mukaan radan käyttäjiltä voidaan periä mm, niukkuusmak- sua, haittamaksua, lisämaksua ja kapasiteetin varausmaksua. Lain käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta katsoi maksuille olevan ominaista, että ne ovat korvaus tai vastike julkisen vallan palvelusta; muut raha- suoritukset valtiolle ovat sen sijaan veroja. Siten ratamaksun perusmaksu on val- tiosääntöoikeudellisessa mielessä maksu. Muut ovat veroja, koska niihin sisältyy vastikkeen ylittäviä suorituksia. Rautatielakia käsiteltiin siten verolain vaatimal- la tavalla. Verotuksen toimittamisesta ja valvonnasta huolehtii Ratahallintokeskus. Kes- kus toimii myös rataverkon haltijana ja rautatieviranomaisena ja toimii myös ra- tamaksun perusmaksun perijänä. 21Ympäristöministeriö Yksityisten teiden valtionapu • Yksityistielaki (358/1962) Yksityistielain 93 §:n mukaisesti valtio voi avustaa yksityisteiden parantamista. Avustuksen suuruus valtion menoarviossa oli vuonna 2004 noin 11 milj. euroa. Yk- sityistielain 93 a §:ssä on määritelty valtionavustuksen enimmäismäärä. Valtion- avustuksen osuus on yleensä 50–70 % parantamishankkeen kustannusarviosta. Parantamisen valtionavustus on harkinnanvarainen ja suuren kysynnän vuoksi avustettavat parantamishankkeet asetetaan kiireellisyysjärjestykseen. Avustuksen jakaa Tiehallinto. Valtionapua haetaan tiepiiriltä. Hakuohjeet ja kunnossapito-ohjeet löytyvät Tiehallinnon internet-palvelun yksityisteiden si- vuilta. Tiepiiri päättää avustuksen myöntämisestä ennen sen vuoden loppua, jona se on jätetty. Päätöksessä määritetään mm. kunnossapitoluokka, mutta ei valtion- avustuksen suuruutta, joka on harkinnanvarainen. Myönteinen päätös on voi- massa toistaiseksi. Tiepiiri lähettää tiekunnalle vuosittain toukokuussa arvion asianomaiselta vuodelta maksettavista valtionavustuksista. Avustus maksetaan kunnossapitokauden lopussa. Tiekunta voi uudella hakemuksella muuttaa mm. kunnossapitoluokkaa. Öljysuojarahasto Öljysuojarahasto on ympäristöministeriön hoidossa oleva valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Se huolehtii eräissä tapauksissa öljyvahinkokustannusten korvaamisesta. Maksettavista korvauksista päättää rahaston johtokunta, jonka val- tioneuvosto asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Varat toimintaansa rahasto saa öljysuojamaksun kertymästä ja osittain siirroista valtion talousarviosta. Televisiomaksu • Laki valtion televisio- ja radiorahastosta (745/1998) • Asetus radiolaitteista (859/1992) Television käyttämiseen on hankittava televisiolupa, jonka myöntää Telehallin- tokeskus. Televisiolupaa on haettava kirjallisesti tai suullisesti. Televisiolupa on myönnettävä hakijalle, jollei ole ilmeistä, että hakija ei noudata televisiolupia kos- kevia säännöksiä. Televisiolupa on säilytettävä siellä, missä televisiota vakituisesti säilytetään. Televisiolupa on vaadittaessa esitettävä Telehallintokeskuksen määräämälle tar- kastajalle. Elinkeinonharjoittajalla tai yhteisön toimipaikassa käytössä olevia tele- visioita varten tulee olla yksi televisiolupa jokaista vakituista toimipaikkaa kohti. Televisiolupa on voimassa hakemispäivästä tai hakijan ilmoittamasta myöhem- mästä päivästä. Valtioneuvoston määräämät maksut television käyttämisestä voidaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosotto- toimin annetussa laissa säädetään. Television käyttämisestä ilman TV-lupamak- sua peritään tarkastusmaksu. Tarkoitusta varten on valtion talousarvion ulkopuolinen valtion televisio- ja radiorahasto, jota hoitaa Viestintävirasto. Rahastoa koskevassa laissa on säädetty mm. rahaston varojen käytöstä, maksunsuuruuden määräämisestä, maksuvelvol- lisuudesta, ilmoitusvelvollisuudesta ja tarkastajista sekä television käyttäjärekis- teristä. Valtioneuvosto päättää kalenterivuosittain käyttösuunnitelmassa rahaston varojen jakamisesta eri käyttötarkoituksiin. Rahaston varoja suoritetaan Yleisradio Oy:lle valtionvarainministeriön hyväksyminä erinä käyttösuunnitelman ja yhtiön rahoitustarpeen mukaisesti. 22 Suomen ympäristö 755 Riistanhoitomaksu • Laki riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta (616/1993) • Metsästysasetus • Valtioneuvoston asetus riistanhoitomaksusta ja pyyntimaksusta annetun pää- töksen 1 § muuttamisesta Jokaisen metsästyksen harjoittajan tai metsästyksen johtajana toimivan on metsäs- tysvuosittain maksettava valtiolle riistanhoitomaksu. Valtion talousarvioon otetaan vuosittain vähintään sitä määrää vastaava mää- räraha, jonka kolmen edellisen vuoden metsästäjämäärien perusteella arvioidaan samana vuonna kertyvän riistanhoitomaksuina. Määrärahaa voidaan riistanhoidon lisäksi käyttää riistanhoitoyhdistysten käyttö- ja pääomamenoihin, ryhmävakuu- tuksiin sekä kokeilutoimintaan ja muuhun riistatalouden edistämiseen. Maa- ja metsätalousministeriö myöntää Metsästäjäin keskusjärjestön hake- muksesta riistanhoitomaksuina kertyvistä varoista määrärahat järjestöille käytet- täväksi metsästyslain mukaisten tehtävien suorittamiseen. Kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu • Kalastuslaki (286/1982) Jokaisen kalan pyyntiä harjoittavan henkilön on suoritettava valtiolle kalastuksen- hoitomaksu. Poikkeuksena on alle 18-vuotiaat ja yli 65 onkijat ja pilkkijät. Jokai- sen viehekalastusta harjoittavan 18–64-vuotiaan henkilön on suoritettava valtiolle vuosittain viehekalastusmaksu. Kalastuksenhoitomaksu on 20 euroa kalenterivuodelta tai kuusi euroa kultakin enintään seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta. Maa- ja metsätalousministeriö perii maksut elinkustannusindeksin nousua vastaavasti tarkistettuna. Viehekalastusmaksu on 27 euroa kalenterivuodelta tai kuusi euroa seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta kunkin sellaisen läänin osalta, jonka alueella kalas- tusta harjoitetaan. Todistus kalastuksenhoitomaksun ja viehekalastusmaksun maksamisesta on pidettävä mukana kalastusta harjoitettaessa sekä vaadittaessa näytettävä vesialu- een omistajalle tai kalastusoikeuden haltijalle tai kalastuksen valvojalle. Valtion talousarvioon otetaan kalatalouden valtakunnalliseen ja alueelliseen edistämiseen vuosittain määräraha, joka vastaa ainakin sitä määrää, mikä kolmen edellisen vuoden aikana kalastuksenhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden kes- kimääräisen lukumäärän perusteella kalastuksenhoitomaksuina kertyisi. Kalastuk- senhoitomaksuina kertyneet varat käytetään kalavesien omistajille kalavesien käy- töstä maksettaviin korvauksiin, kalastusaluetoiminnan ja kalastusalan järjestöjen toiminnasta, kalatalouden edistämisestä sekä valtiolle maksun kannosta aiheutu- vien menojen maksamiseen. Korvaukset maksaa asianomainen maaseutuelinkei- nopiiri maa- ja metsätalousministeriön vahvistamien perusteiden mukaan. Asianomainen ministeriö pitää kertyvien kalastuksenhoitomaksujen seurantaa, mainittujen varojen jakamista, kalatalouden suunnittelua, päätöksenteon valmis- telua ja muiden kalatalouteen liittyvien tehtäviensä hoitamista varten tarpeellista kalastuksenhoitomaksurekisteriä. Rekisteriä pidetään automaattisen tietojenkäsit- telyn avulla. Rekisterin sisältö on määritelty kalastuslaissa. Viehekalastusmaksuina kertyneet varat jaetaan, valtiolle maksun kannosta ja varojen jakamisesta aiheutuneilla kuluilla vähennettynä, kalenterivuosittain ka- lavesien omistajille korvauksena heidän omistamiensa kalavesien käyttämisestä viehekalastukseen. Korvaukset myöntää maa- ja metsätalousministeriön määrää- missä rajoissa asianomainen maaseutuelinkeinopiiri. Varojen jaossa on otettava huomioon vesialueeseen kohdistuva viehekalastusrasitus. 23Ympäristöministeriö Työryhmän tarkastelemat moottorikelkkailureittien rahoitustavat ja niiden arviointi Työryhmä tarkasteli ja arvioi seuraavia moottorikelkkailureittien rahoitustapoja: a) Moottorikelkkailureittien rahoitus pidetään nykyisellä pohjalla b) Muutetaan maastoliikennelakia siten, että moottorikelkkailureittien käytöstä voidaan periä reittikohtainen maksu c) Moottorikelkkailureittejä tuetaan valtion talousarviosta d) Moottorikelkkailureittejä tuetaan valtion talousarviosta ja sen lisäksi otetaan käyttöön yleisten moottorikelkkailureittien käyttömaksu e) Moottorikelkkailureittejä tuetaan valtion talousarviosta ja sen lisäksi otetaan käyttöön vuosittain suoritettava ajoneuvovero f) Osa moottorikelkkailureiteistä tuotetaan valtion kustannuksella a) Moottorikelkkailureittien rahoitus pidetään nykyisellä pohjalla. Nykyisen rahoituksen ongelmana on, etteivät moottorikelkkailureitit kuulu lii- kenneväylärahoituksen eivätkä myöskään liikuntapaikkarahoituksen piiriin. Va- kiintunut rahoituspohja puuttuu. Rahoitus on ollut vapaaehtoista, paikallisista tarpeista lähtevää. Rahoitus on myös tilapäistä ja monista lähteistä koostuvaa. Moottorikelkkailureittejä on voitu rakentaa lähinnä vain Pohjois-Suomeen, jos- sa on voitu tehokkaasti käyttää työministeriön ja EU:n rahoitusmahdollisuuksia. Rahoitus on kohdistunut lähinnä suunnitteluun ja rakentamiseen. Ylläpidon (la- nauksen) rahoitus on ollut ongelmallista. Moottorikelkkailureittien käytöstä ei yleisenä liikennepalveluna saa periä mak- sua. Sen sijaan moottorikelkkaurien käytöstä on voitu periä reitti- ja ylläpitäjäkoh- taisia maksuja. Moottorikelkkailureitit ovat olleet lähes poikkeuksetta kuntien vas- tuulla. Uria ovat rakentaneet kuntien ja valtion lisäksi myös yksityiset tahot kuten safariyritykset, majoitusliikkeet ja kelkkakerhot. Urien käytöstä perityt maksut ei- vät ole kattaneet uran rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuneita kustannuksia. Sekä reittien että urien rahoittamiseen on etenkin merkittävien matkailukes- kusten lähiympäristöissä luotu pooleja. Pooleilla on laajennettu rahoituspohjaa siten, että myös yrityselämä, kuten huoltamot, majoitus- ja ravitsemisliikkeet, sa- fariyritykset ja kauppa osallistuvat reittien pitokustannuksiin. Osallistuminen on ollut vapaaehtoista ja usein vuosittain erikseen sovittavaa. Rahoitus on painottu- nut erityisesti lanauskustannusten kattamiseen. Nykyisessä rahoitustilanteessa ei toteudu maastoliikennelain mukaisella me- nettelyllä perustettavia moottorikelkkailureittejä suosiva tavoite. Moottorikelkkai- lumatkailupalvelut eivät nykyisellä rahoituspohjalla toteudu matkailua tehokkaasti tukevalla tavalla. Erityisesti ylikunnallisille reiteille ei löydy luontevaa toteutta- jaa. Rakentamisen rahoittaminen on ongelmallista erityisesti Etelä- ja Keski-Suo- messa, jossa kuntien, EU:n ja työministeriön rahoitus on vähäisempää. Mootto- rikelkkailureittien toteuttamisen rahoituksen puutteet ja yhteyden perustamisen helppous suuntaavat kelkkailua jäille, joka on vaarallista. Jääyhteydet lyhentävät merkittävästi kelkkailukautta ja haittaavat siten matkailun kehittymistä. Mootto- rikelkkamatkailun kehittyminen on pitkälti yksityisten moottorikelkkakerhojen ja yksityisten moottorikelkkaurien varassa. Työryhmä lähtee siitä, että nykymuotoinen moottorikelkkailureittien rahoitus muo- dostaa pääosan reittien rahoituksesta myös jatkossa. Työryhmä katsoo kuitenkin, että moottorikelkkailureittien rahoitusta on tarpeen parantaa nykyisestä ja saattaa pysy- vämmälle pohjalle. 24 Suomen ympäristö 755 b) Muutetaan maastoliikennelakia siten, että moottorikelkkailureittien käy- töstä voidaan periä reittikohtainen maksu. Maastoliikennelakia voitaisiin muuttaa siten, että moottorikelkkailureittien käy- töstä voisi periä reittikohtaisen maksun. Moottorikelkkailureitit ja moottorikelk- kaurat tulisivat rahoituksen suhteen tasavertaisiksi, joka edistäisi maastoliikenne- lain mukaisten reittien toteutumista. Moottorikelkkailureitit ja moottorikelkkau- rat muodostavat nykyisellään verkoston, jossa on paljon eri tahojen ylläpitämiä väyliä. Väyläkohtaiset maksut eivät kuitenkaan edistäisi matkailun kehittymistä. Maksut olisivat eräänlaisia tietulleja, jotka soveltuisivat huonosti usean tahon yl- läpitämän reittiverkoston rahoitukseen. Valvonta olisi ongelma, koska moottorikelkkailureitit julkisena liikennepalve- luna olisivat poliisin valvonnan piirissä ja moottorikelkkaurat uran pitäjän yksi- tyisen valvonnan piirissä. Joka tapauksessa reittikohtaisista maksuista seuraa mo- nitahoisen valvonnan tarvetta. Reitti- ja urakohtaiset maksut eivät kattaisi kaikkia kustannuksia. Käyttäjä maksaa periaate toteutuisi. Työryhmän mielestä “käyttäjä maksaa” periaate on sinänsä tavoiteltava periaate. Työ- ryhmä katsoo kuitenkin, että reittikohtaiset maksut eivät sovellu reittien rahoittami- sen pohjaksi. Reittikohtaiset maksut olisivat “tietulleja”, joiden perimiseen ja valvontaan liittyy huomattavia käytännön ongelmia. Moottorikelkkailureitit muodostavat Suomen olosuhteissa verkoston, jossa on paljon eri tahojen pitämiä reittejä. c) Moottorikelkkailureittejä tuetaan valtion talousarviosta. Moottorikelkkailureittejä voitaisiin tukea suoraan valtion varoista, joko ottamal- la valtion talousarvioon uusi moottorikelkkailureittien valtionapumomentti tai laajentamalla jo olemassa olevan valtionapumomentin (esim. yksityisten teiden valtionavut) käyttötarkoitusta. Siten moottorikelkkailureittejä voitaisiin rahoittaa yleisistä verovaroista samaan tapaan kuin yksityisiä teitä. Eräänä perusteena olisi se, että moottorikelkkojen polttoaineesta maksetaan polttoaineveroa ja matkailu- tulojen kasvun myötä myös verotulot kasvavat. Valtion menot kasvaisivat, joskin menojen lisäys olisi harkinnanvaraista. Mahdollinen avustus ei kattaisi väylien perustamisesta ja pitämisestä aiheutuvia menoja. Siten myös nykyinen rahoitus- pohja (mm. poolijärjestelyt, työllisyysvarat) tulee säilyttää. Avustukset tulisi koh- dentaa vaikuttavuuden aikaansaamiseksi esimerkiksi vain ylikunnallisiin moot- torikelkkailureitteihin. Valtionavustuslaissa (688/2001) on säädetty niistä perus- teista ja menettelytavoista, joita noudatetaan myönnettäessä valtionavustuksia. Koska kysymyksessä olisi harkinnanvarainen avustus, rahoittaminen ei vaadi erityislainsäädäntöä. Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailureittejä voitaisiin tukea suoraan valtion va- roista, joko ottamalla valtion talousarvioon uusi moottorikelkkailureittien valtionapu- momentti tai laajentamalla jo olemassa olevan valtionapumomentin (esimerkiksi yksi- tyisten teiden valtionavut) soveltamisaluetta. d) Moottorikelkkailureittejä tuetaan valtion talousarviosta ja sen lisäksi ote- taan käyttöön yleisten moottorikelkkailureittien käyttömaksu. Vaihtoehdon mukaan moottorikelkkailijan on maksettava valtiolle maksu, joka oi- keuttaa ajamaan yleisessä käytössä olevilla moottorikelkkailureiteillä. Maksua eivät maksaisi ne, jotka eivät reittejä käytä. Käyttäjä maksaa periaate toteutuisi yleisellä tasolla. Poro- ja metsätalouden harjoittajat, kalastajat ja ne jotka kelkkailevat lähin- nä vain jäillä eivät joutuisi siten maksamaan käyttömaksua. Maksun tuotto jäisi 25Ympäristöministeriö huomattavasti vähäisemmäksi, kuin kaikkia kelkkoja koskeva vero. Noin 100 000 kelkasta vain osa maksaisi reittimaksun. Kelkkojen ja reittien käyttöä ja käyttäji- en maksuhalukkuutta ei ole valtakunnallisesti selvitetty, joten maksuhalukkuut- ta koskevia arvioita ei voi esittää. Yleisiä moottorikelkkailureittejä on perustettu vähän, jonka johdosta yleisten moottorikelkkailureittien käyttömaksutuotto voi- daan arvioida vähäiseksi. Maksun tuotto olisi täysin riittämätön moottorikelkkai- lureittien ylläpidon rahoittamiseen. Maksumenettely voitaisiin rinnastaa mm. te- levisiolupaan. Maksun valvonta olisi huomattavan paljon ongelmallisempaa kuin tieliikenteen maksujen valvonta. Valvonta olisi tehokasta vain matkailukeskusten ja taajamien läheisyydessä. Reittimaksun tulisi olla melko korkea, jotta sillä olisi merkitystä reittien rahoituksen turvaamisen kannalta. Maksun yleisen kohdentu- misen vuoksi järjestelmän toteuttaminen vaatisi verolain säätämistä, jonka nojalla yleisessä käytössä olevien moottorikelkkailureittien käyttämisestä tulee suorittaa ajoneuvoveroa. Tarvittavat muutokset voitaisiin tehdä ajoneuvoverolakiin. Työryhmä katsoo, että kaikkien käytössä olevia yleisiä, maksuttomia moottorikelkkai- lureittejä on niin vähän, etteivät ne käytännössä mahdollista yleisen moottorikelkkailu- reittimaksujärjestelmän käyttöönottoa. Yleisluonteisen kohdentumisensa vuoksi mak- su olisi luonteeltaan fiskaalinen ja rinnastuisi ajoneuvoveroon. Vähäisen tuoton vuoksi järjestelmä ei olisi kustannustehokas. Lisäksi se olisi vaikeasti valvottava. e) Moottorikelkkailureittejä tuetaan valtion talousarviosta ja sen lisäksi ote- taan käyttöön vuosittain suoritettava ajoneuvovero. Koska moottorikelkat ovat rekisteröityjä ajoneuvoja, voitaisiin niiden haltijoille lähettää ulosottokelpoinen vuosiveromaksu. Maksun keräämiseen on ajoneuvo- hallintokeskuksella valmis järjestelmä, jolloin veron kerääminen olisi edullisesti järjestettävissä. Vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi ajoneuvoverolain muut- tamista siten, että moottorikelkka kuuluisi verovelvollisuuden piiriin. Tietyt ryhmät tulisivat vaatimaan vapautusta verosta. Näitä olisivat mm. poro- ja metsätalouden harjoittajat, kalastajat ja ne vapaa-ajankelkkailijat, jotka eivät reittejä käytä. Tämä lisäisi veron kannon kustannuksia. Vero tuottaisi eniten esitetyistä vaihtoehdoista. Siitä huolimatta tämäkään tulo ei riittäisi olemassa ole- vien moottorikelkkailureittien ylläpitämiseen vaan muutakin rahoitusta tarvittai- siin. Verotettava kelkkakanta on pienehkö verojärjestelmän tuottavuuden kannal- ta. Vero olisi luonteeltaan fiskaalinen eikä “käyttäjä maksaa periaate” toteutuisi. Vero jouduttaisiin maksamaan käytti palvelua tai ei. Veron voitaisiin katsoa olevan luonteeltaan “haittavero”, mikä ei edistäisi moottorikelkkamatkailua. Katsastus ei voisi valvoa maksun suorittamista, koska moottorikelkkoja ei katsasteta. Ajoneuvohallintokeskuksella on rekisteröityjä ajoneuvoja koskeva kustannustehokas veronkantojärjestelmä. Työryhmän mielestä moottorikelkkojen nykyinen määrä, noin 100.000, ei puolla yleisen vuosittain suoritettavan ajoneuvoveron keräämistä. Kaikkia rekisteröityjä moottorikelkkoja koskeva vero olisi tuotoltaan liian vähäinen vaikka veronkantojärjestelmä sinänsä olisi edullinen. Moottorikelkkaa elinkeinojen harjoit- tamisessa tarvitsevat tahot vastustavat vuosittaista ajoneuvoveroa. Moottorikelkkailu jääpeitteisillä vesialueilla on yleiskäyttöoikeutta, joka ei puolla palveluiden rahoitta- miseksi kerättävää veroa. Myöskään tällä hetkellä tuotettujen palveluiden vähäisyys ei puolla veron käyttöön ottoa. Moottorikelkkojen käyttöön ei liity sellaisia muista moottoriajoneuvoista poikkeavia erityisiä ympäristöhaittoja, jotka edellyttäisivät hait- taveron asettamista moottorikelkoille. Vero olisi luonteeltaan fiskaalinen eikä “käyttäjä maksaa periaate” toteutuisi. Veroon liittyisi valvontaongelmia, koska moottorikelkkoja ei katsasteta vuosittain. 26 Suomen ympäristö 755 f) Osa moottorikelkkailureiteistä tuotetaan valtion kustannuksella. Kunnat tai muut moottorikelkkailureiteistä vastaavat tahot voisivat ostaa reitin- pitopalveluita tiehallinnolta. Toisaalta valtio voisi osoittaa suoraan Tiehallinnolle varoja moottorikelkkailureittien perustamiseen ja pitämiseen. Tiehallinto hankkii kaikki yleisten teiden kunnossapitopalvelut markkinoil- ta laatuvastuullisina kokonaispalveluina. Tämän valmiin toimintamallin pohjalta Tiehallinto voisi ottaa vastuulleen moottorikelkkailureittien kunnossapitoa siinä laajuudessa kuin valtio siihen rahoitusta osoittaisi. Valtio olisi näiden moottorikelk- kailureittien pitäjä. Tässä valtio ottaisi samankaltaisen vastuun reittipalveluiden tuottamisessa kuin valtiolla on ylikunnallisten teiden suhteen. Muita valtion mootto- rikelkkailureittien tuottajatahoja ovat Metsähallitus ja tietyt ympäristökeskukset. Valtion työnä toteutettava vaihtoehto olisi valtiolle kustannuksiltaan kalliim- pi, kuin valtionapuvaihtoehdot, joissa valtionavustusta saava taho vastaisi valta- osasta reittikustannuksia. Valtio vastaa maanteiden pitämisestä. Työryhmä katsoo kuitenkin, ettei valtion tule ottaa maanteiden pitämistä vastaavaa yleistä toteuttamisvastuuta moottorikelkkailureiteistä. Työryhmä pitää tärkeänä, että moottorikelkkailureittipalveluiden tarpeiden arviointi lähtee alueellisista ja paikallisista tarpeista. Rahoituspohjan tulisi olla mahdollisimman laaja siten, että kunnat ja moottorikelkkailusta hyötyvä elinkeino kantaisivat päävas- tuun reittien kustannuksista. Valtio voi osallistua moottorikelkkailureittien pitämiseen liiketaloudelliselta pohjalta, jos se on kilpailutilanteessa kustannustehokasta. 27Ympäristöministeriö Työryhmän ehdotukset 5 Moottorikelkkailureittien ylläpidon rahoittaminen moottorikelkkaverolla tai käyttömaksulla Työryhmän tehtävänä oli toimeksiannon mukaan laatia selvitys moottorikelkkai- lureittien ylläpidon rahoittamisesta moottorikelkkamaksulla. Tähän liittyen työssä tuli selvittää moottorikelkkamaksun/veron keräämisen ja käytön eri vaihtoehdot ja tehdä arvio vaihtoehtojen säädöstarpeista. Työryhmä on edellä luvussa 4. suorittanut vertailun moottorikelkkaväylien rahoittamisen eri vaihtoehdoista. Vertailuun sisältyy myös tarkastelu mahdol- lisuuksista ottaa käyttöön moottorikelkoista vuosittain suoritettava ajoneuvovero tai vaihtoehtoisesti moottorikelkkailureittejä koskeva yleinen käyttömaksu tai reittikohtai- nen käyttömaksu. Ajoneuvoveron keräämistä varten on sinänsä olemassa toimiva järjestelmä. Moottorikelkkojen määrä Suomessa on kuitenkin varsin vähäinen verojärjestelmän “kannattavuuden” kannalta. Yksittäistä moottorikelkkaa koskevan ajoneuvoveron tulisi olla huomattavan suuri, jotta veron kertymällä olisi merkitystä myös valtion- taloudellisista lähtökohdista. Monessa suhteessa ongelmallista olisi ajoneuvoveron ulottaminen niihin tahoihin, jotka käyttävät moottorikelkkaa ammattinsa harjoit- tamisessa. Verojärjestelmän käyttöönottoa, kun otetaan huomioon siitä saatava tuotto saavutettaviin etuihin nähden, ei kokonaisuuden kannalta voida siten pitää toteuttamiskelpoisena ratkaisumallina. Järjestelmän käyttöön ottaminen edellyttäisi verolakien muuttamista siten, että moottorikelkat tulisivat verojärjestelmän piiriin. “Käyttäjä maksaa” periaate ei toteutuisi. Moottorikelkoilla ajosuoritteet ovat hyvin erilaiset. Sama koskee käyttötarkoitusta ja käyttöpaikkaa. Toiset ajavat paljonkin moottorikelkkailureiteillä toiset vain vähän ja useat eivät ollenkaan. Itse asiassa lähin moottorikelkkailureitti voi sijaita satojen kilometrien päässä asuinpaikasta. Siten ajoneuvovero olisi luonteeltaan puhtaasti fiskaalinen vero. Moottorikelkkailureittejä koskevat yleiset käyttömaksut koskisivat vain reittien käyttäjiä. Näissä tilanteissa ns. “käyttäjä maksaa” periaate toteutuisi yleisellä ta- solla. Maksujen keräämistä varten tulisi kuitenkin luoda oma järjestelmänsä ja myös maksun tuottojen voidaan arvioida jäävän vähäisiksi. Myös valvonta olisi vaikeasti järjestettävissä. Kun otetaan lisäksi huomioon moottorikelkkailureittien toistaiseksi varsin vähäinen määrä, ei yleisten käyttömaksujenkaan käyttöönotta- mista voida ainakaan tässä vaiheessa pitää perusteltuna, sillä huonon kohdentu- misensa vuoksi maksu olisi luonteeltaan fiskaalinen ja rinnastuisi veroon. Myös tämän järjestelmän käyttöönotto edellyttäisi lainsäädännöllisiä muutoksia joko ajoneuvo- tai maastoliikennelakiin riippuen siitä, olisiko kyseessä reittikohtainen maksu vai yleinen reittimaksu. Selvitys moottorikelkkaveron/maksun käyttöönottamisesta liittyy pohjim- miltaan, kun otetaan huomioon myös virkistys- ja luontomatkailun kehittämistä koskeva valtioneuvoston periaatepäätös, moottorikelkkailureittien rakentamisen ja ylläpidon kehittämiseen osana virkistys- ja luontomatkailutoiminnan yleistä edis- tämistä. Työryhmä onkin tähän liittyen tarkastellut, voitaisiinko reittien rahoitta- mista tukea jatkossa valtion varoista, vaikka nimenomaista vero- tai maksujärjes- telmää ei edellä todetun mukaan ainakaan tässä vaiheessa ole tarkoituksenmu- 28 Suomen ympäristö 755 kaista ottaa käyttöön. Työryhmä ehdottaakin, että luotaisiin edellytykset rahoittaa moottorikelkkailureittejä valtion talousarvion kautta. Tämä edellyttää kuitenkin eräitä jäljempänä lueteltuja toimenpiteitä, jotka tulisi toteuttaa ennen työryhmän jäljempänä ehdottaman uuden rahoitustavan käyttöönottoa. Siten esimerkiksi ra- hoituksen tarve ja kohdentaminen arvioitaisiin lähemmin vasta moottorikelkkai- lureittejä koskevien valtakunnallisten tavoitteiden tultua määritellyiksi. Moottorikelkkailureittikäsitteen selkeyttäminen ja reittimääritelmän laajentaminen Nykyiset moottorikelkkailureitit on perustettu maastoliikennelain mukaisella me- nettelyllä. Pääosa nykyisistä moottorikelkkailuun tarkoitetuista väylistä on kuiten- kin maanomistajan lupaan perustuvia “moottorikelkkauria”. Moottorikelkkauran perustamiseen ei sisälly säädöksiin perustuvaa ympäristövaikutusten ja turvalli- suuden arviointia, liikennetarpeen arviointia, kansalaisten vaikuttamismahdolli- suuksia eikä myöskään tieoikeuden lunastusoikeutta. Työryhmän mielestä moot- torikelkkaliikenteeseen tarkoitetuilta väyliltä tulisi edellyttää yhdenmukaista ym- päristönsuojelun ja liikenneturvallisuuden tasoa perustamistavasta riippumatta. Moottorikelkkailureittikäsitettä tulisi käyttäjän kannalta selkeyttää ja sen so- veltamisaluetta laajentaa siten, että kaikki yleiseen tai yksityiseen moottorikelkka- liikenteeseen osoitetut väylät olisivat moottorikelkkailureittejä. Moottorikelkkai- lureitit on määritelty maastoliikennelaissa (3. luku Moottorikelkkailureitit) ja tie- liikennelaissa (2 § 1. Tien määritelmä). Moottorikelkkailureitti olisi tieliikennelain 2 §:ssä määritelty tie, joka on tarkoitettu moottorikelkkaliikenteeseen. Työryhmä ehdottaa, että erikseen käynnistettäisiin maastoliikennelain tar- kistaminen moottorikelkkailureitin määritelmän ja perustamismenettelyn osalta siten, että lakiin lisätään uusi täydentävä moottorikelkkailureitin perustamisme- nettely. Ehdotetun uuden perustamismenettelyn yhteydessä viranomainen sel- vittäisi, että reitti täyttää riittävät turvallisuuden vaatimukset, ja ettei reitistä ai- heudu kohtuutonta haittaa luonnolle, muulle ympäristölle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle sekä että reitin pitämi- seen on saatu alueen omistajan tai haltijan kirjallinen lupa. Uuteen, täydentävään perustamismenettelyyn ei sisältyisi tieoikeuden lunastamisoikeutta. Perustettava moottorikelkkailureitti voisi olla yleinen tai yksityinen. Voimassa olevan maasto- liikennelain moottorikelkkailureittisäännösten soveltamisala painottuisi lähinnä yleistä liikennetarvetta varten tarkoitetun, samoin kuin lunastusmenettelyä edel- lyttävän reittioikeuden perustamiseen. Maastoliikennelain muuttaminen voitaisiin toteuttaa sellaisella aikataululla, että uutta moottorikelkkailureittien perustamismenettelyä voitaisiin soveltaa vuo- den 2008 loppuun mennessä Moottorikelkkailureittien yleinen kehittäminen Työryhmä katsoo, että tarpeellinen osa nykyisistä yleisessä tai yksityisessä moot- torikelkkaliikenteessä olevista merkityistä moottorikelkkaurista tulisi muuttaa moottorikelkkailureiteiksi. Tämä olisi tarpeen moottorikelkkailun • ympäristövaikutusten hallitsemiseksi • liikenneturvallisuuden parantamiseksi • moottorikelkkailusta saatavien hyötyjen lisäämiseksi ja • kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi 29Ympäristöministeriö Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailusta saatavien hyötyjen lisäämiseksi tulisi riittävä osa yksityisistä moottorikelkkailureiteistä saada yleiseen käyttöön. Tavoitteellinen tuettava moottorikelkkaväylästö Työryhmä toteaa, ettei Suomessa ole moottorikelkkailureittejä koskevia yhteis- kunnallisia tavoitteita. Tämä koskee sekä moottorikelkkailureittien määrää että laatua. Työryhmä katsoo, että Suomeen tulisi laatia valtakunnallinen moottorikelkkailu- reittien tavoitesuunnitelma. Suunnitelmassa otetaan huomioon olemassa olevat muut liikenneväylät, jolloin voidaan riittävässä määrin kiinnittää huomiota liikennetur- vallisuuteen. Suunnitelmaa tarvitaan valtion tukitoimien suunnittelun avuksi si- ten, että tukitoimet voidaan kohdentaa yhteiskunnallisesti tehokkaalla ja tarkoituk- senmukaisella tavalla. Suunnitelmassa tulee hahmottaa erityisesti matkailullisesti tärkeät seudulliset ja maakunnalliset yhteystarpeet. Työryhmän mielestä tavoite- suunnitelma tulisi laatia liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan johdolla ja toimesta yhteistyössä ympäristöministeriön hallinnonalan kanssa. Työryhmä toteaa, että moottorikelkkailureittien perustamisedellytykset vaih- televat tällä hetkellä huomattavasti eri osissa Suomea siten, että palveluiden tar- jonta ei monin paikoin vastaa kysyntää. Työryhmä toteaa, että moottorikelkkailureittien perustamisen tulee perustua ensisijaisesti alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin. Tarpeet voivat olla mm. paikal- lisen vapaa-ajan kelkkailun tarpeita, matkailuelinkeinon tarpeita tai maastolii- kenteen ympäristönsuojelun tarpeita. Moottorikelkkailureittien kehittäminen on tarpeen myös liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Työryhmä katsoo, että mer- kittävimmät moottorikelkkailureittiyhteydet tulisi edellä olevista syistä sisällyttää maakuntakaavoihin. Moottorikelkkailureittien rahoituksen järjestäminen Työryhmä on päätynyt tarkastelussaan siihen, että nykyisen rahoituspohjan (luvun 4. vaihtoehto a.) lisäksi tulisi moottorikelkkailureittejä tukea valtion talousarviosta (vaihtoehto c.). Vaihtoehto c:hen liittyen työryhmä ehdottaa, että valtion talousarvi- oon tulisi sisällyttää liikenne- ja viestintäministeriön menoluokkaan kohta “Tienpi- don valtionavut” harkinnanvarainen valtionavustusmääräraha yleiseen käyttöön tarkoi- tettujen moottorikelkkailureittien perustamiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon. Työryhmä katsoo, että mahdollista valtion tukea olisi syytä myöntää vain yleiseen käyttöön tarkoitetuille maastoliikennelaissa tarkoitetuille yleisille tai yksityisille moottori- kelkkailureiteille. Määrärahaa olisi tarkoitus käyttää ensisijaisesti seudullisten ja valtakunnallisten moottorikelkkailureittien tukemiseen. Tuki saisi olla enintään 30 prosenttia todellisista hyväksyttävistä kustannuksista. Määrärahaa saisi käyttää myös moottorikelkkailureittien pitäjien kouluttamiseen. Ehdotettu avustusprosent- tiosuus korostaa nykyisen jo olemassa olevan pooleihin perustuvan moottorikelk- kailureittien kunnossapidon rahoituspohjan säilyttämisen tarpeellisuutta. Myös moottorikelkkailureittien rahoitustarve on tällä hetkellä erilainen eri osissa maata. Pohjois-Suomessa rahoitustarpeet painottuvat reittien ylläpitoon, Keski- ja Etelä- Suomessa sen sijaan reittien perustamiseen ja rakentamiseen. Esitetty 30 prosentin valtionavustusosuus on mm. ympäristöministeriön käyttämä valtionavustusosuus kuntien seudullisten virkistysalueiden hankkimisen tukemiseen. Valtionavustukset haettaisiin ja käsiteltäisiin tiepiireissä, joilla on kokemusta mm. yksityisteiden valtionavustusten käsittelystä. Valtion kustannusten lisääntymi- nen olisi harkinnanvaraista. Valtio saa moottorikelkkojen polttoaineverosta ja mat- kailupalveluihin ja kauppaan liittyvästä arvonlisäverosta huomattavaa tuloa. 30 Suomen ympäristö 755 Työryhmän ehdotus uudeksi momentiksi on seuraava: 31. 25. Tienpidon valtionavut 50. Valtionapu yksityisten teiden sekä moottorikelkkailureittien kunnossa- pitoon ja parantamiseen (siirtomääräraha 3 v.) Momentille myönnetään xx xxx xxx euroa. (Vuonna 2005 momentille myönnettiin 13 900 000 euroa) Määrärahaa saa käyttää yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) ja asetuk- sen (1267/2000) mukaisten valtionapujen maksamiseen, yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen. Määrärahaa saa käyttää myös yksityistei- den tieisännöitsijöiden kouluttamiseen ja tiekuntien opastamiseen. Määrärahaa saa käyttää myös yleiseen käyttöön tarkoitettujen moottorikelkkailureit- tien suunnitteluun, perustamiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon sekä moottorikelkkai- lureittien pitäjien kouluttamiseen. Selvitysosa: Määrärahaa on tarkoitus käyttää haja-asutusalueiden teiden kun- nossapidon ja parantamisen tukemiseen. Määrärahaa käytetään tasa-arvoisen liikkumisen turvaamiseen ja pysyvän asutuksen sekä perustuotantotoiminnan tarvitsemien teiden avustamiseen niiden merkityksen suhteessa. Tieisännöitsijöiden kouluttaminen ja tiekuntien opastaminen on kolmivuoti- nen kokeiluhanke ja kestää vuoteen 2006 asti. Valtionapuun oikeuttavia teitä on noin 60 000 km, avustettavia kohteita on vuosittain 630 ja keskimääräinen avustus 13 250 euroa. Tuen enimmäisosuus voi olla 75 % todellisista hyväksyttävistä kustannuksista. Määräraha on mah- dollistanut noin 60 prosentin mukaisen tuen kuntien tuen ollessa kyseisiin kohteisiin noin 20 %. Valtion tuki kohdistuu ensisijassa teiden parantamiseen sekä lauttoihin. Määrärahaa on tarkoitus käyttää myös yleiseen käyttöön tarkoitettujen moottorikelk- kailureittien maakunnallisen ja valtakunnallisen suunnittelun tukemiseen. Suunnit- telun tukemisen on tarkoitus kestää vuoteen 2008 asti. Vuodesta 2008 lähtien tukea on tarkoitus myöntää myös seudullisten ja matkailullisesti merkittävien moottorikelkkai- lureittien perustamiseen, parantamiseen ja pitämiseen. Tuen osuus voi olla enintään 30 % hankkeen lopullisista hyväksyttävistä kustannuksista. Valtionavustusten käytöstä on säädetty valtionavustuslaki 688/2001. Sen vuoksi rahoitusjärjestelmä ei vaadi säädöstasoista sääntelyä, vaan varojen käyttötarkoitus voidaan määritellä riittävällä tarkkuudella valtion talousarviossa. Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailureiteille tulee laatia perustamis- ja yl- läpito-ohjeet. Ohjeita tarvitaan hankkeiden valtionavustuskelpoisuuden arvioinnin pohjaksi. Ohjeita tarvitsevat sekä avustusten myöntäjät että hakijat. Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailureitteihin tulisi voida osoittaa harkin- nanvaraista valtioavustusta vuodesta 2008 lähtien, kun moottorikelkkailureittejä koskevat valtakunnalliset suunnitelmat ja tarvittava ohjeistus ovat valmistuneet. Työryhmä toteaa lisäksi, että Lapin tiepiiri toimii koko maata koskien mootto- rikelkkailureitteihin liittyvän Tiehallinnon osaamisen kehittäjänä. 31Ympäristöministeriö Muita kehittämiskeinoja Teiden käyttö moottorikelkkailuun on pääsääntöisesti kielletty. Taajamissa, mat- kailukeskuksissa ja myös muualla missä on moottorikelkkaliikenteen järjestämis- tarvetta, voi teiden käyttäminen moottorikelkkailuun olla joissain oloissa tarpeel- lista reittipalveluiden ja liikenneyhteyksien turvaamiseksi. Työryhmä ehdottaakin, että selvitettäisiin, voiko tieliikennelainsäädäntöä muuttaa moottorikelkkailun suhteen sallivampaan suuntaan siten, että moottorikelkan käyttö kaavateillä tai muilla teillä voitaisiin sallia liikennemerkein erikseen osoitetulla osalla kunnan ja tienpitäjän asianmukaisella luvalla. 32 Suomen ympäristö 755 Yhteenveto6 Moottorikelkkailureittien toteutuminen on ollut hidasta, mikä on tuonut ongelmia maastoliikenteen ympäristönsuojelulle ja liikenneturvallisuudelle. Moottorikelk- kailun merkitys myös matkailulle on lisääntynyt ja moottorikelkkakanta on kas- vanut. Moottorikelkkailureittien toteuttamista on haitannut erityisesti rahoituksen niukkuus ja tilapäisyys. Edellä mainituista syistä maastoliikennemaksutyöryhmä selvitti moottorikelkkailureittien ylläpidon rahoittamista moottorikelkkamaksulla. Työryhmän toimeksianto perustui valtioneuvoston periaatepäätökseen (13.2.2003) toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Työryhmä tarkasteli käytössä olevia vero-, maksu ja valtionapujärjestelmiä ja arvioi erilaisia moottorikelkkailureittien rahoitustapoja. Työryhmä totesi, että ajo- neuvoveron keräämiseen on sinänsä olemassa toimiva järjestelmä. Moottorikelk- kakanta on Suomessa kuitenkin varsin vähäinen verojärjestelmän kannattavuu- den kannalta. Moottorikelkkailu jääpeitteisillä vesialueilla on yleiskäyttöoikeutta, mikä ei puolla palveluiden rahoittamiseksi kerättävää veroa. Moottorikelkkojen käyttöön ei liity sellaisia muista moottoriajoneuvoista poikkeavia erityisiä ympä- ristöhaittoja, jotka edellyttäisivät haittaveron asettamista moottorikelkoille. Moottorikelkkailureittejä koskevat käyttömaksut koskisivat vain reittien käyttäjiä. Näissä tilanteissa “käyttäjä maksaa” periaate toteutuisi yleisellä tasol- la. Käytännössä reittejä ei kuitenkaan ole kattavasti tarjolla ja maksu kohdentuisi käyttäjille epätasaisesti. Maksu olisi luonteeltaan fiskaalinen ja rinnastuisi veroon. Reittimaksutuotto jäisi myös vähäiseksi, maksun valvominen olisi hankalaa ja reit- tiverkosto on lukuisine eri reitteineen ja ylläpitäjineen soveltumaton “tietullityyp- piseen” rahoitukseen. Reittien vähäinen määrä ei puolla tässä vaiheessa yleisen moottorikelkkailureittimaksujärjestelmän käyttöönottoa. Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailureittien rahoitusta tulisi monipuo- listaa maastoliikenteen ympäristönsuojelun ja liikenneturvallisuuden parantami- seksi sekä luontomatkailun edellytysten lisäämiseksi. Työryhmän mielestä ei ole perusteltua ottaa käyttöön maastoliikennettä koskevia verojärjestelmiä eikä yleis- tä moottorikelkkailureittimaksua. Edellytykset rahoittaa moottorikelkkailureittejä valtion talousarvion kautta tulisi kuitenkin luoda. Moottorikelkkailureittien nykyinen rahoituspohja tulee säilyttää ja sitä pitää kehittää niin, että moottorikelkkamatkailusta hyötyvät tahot ovat laajasti mukana väylien rahoituksessa. Valtion rahoituksen mukaantulo edellyttää moottorikelk- kailureittejä koskevien valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyä niin tarvittavan reitistön määrän kuin laadunkin osalta. Valtakunnallisten tavoitteiden selkiinnyt- tyä tulisi liikenne- ja viestintäministeriön menoluokkaan kohta “Tienpidon valti- onavut” (31.25.50) saada harkinnanvarainen valtionavustusmääräraha yleiseen käyttöön tarkoitettujen moottorikelkkailureittien perustamiseen, rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Moottorikelkkailureittien perustamista tulisi edistää tasapuo- lisesti eri osissa maata. Työryhmä katsoo, että maastoliikennelakia on tarpeen uudistaa moottorikelk- kailureitin määritelmän ja perustamismenettelyn osalta. Työryhmä katsoo myös, että tulisi selvittää, voidaanko tieliikennelainsäädäntöä kehittää siten että moot- torikelkkailu teillä olisi nykyistä joustavampaa. 33Ympäristöministeriö Täydentävä mielipide Työryhmän tehtävänä oli laatia valtioneuvoston periaatepäätöksen erään alakohdan mukainen selvitys moottorikelkkailureittien ylläpidon rahoittamisesta moottori- kelkkamaksulla. Työryhmä päätyi yksimielisesti siihen, että tällainen fiskaalinen vero ei ole sopiva eikä tarkoituksenmukainen tällaiseen tarkoitukseen. Tämän lisäksi työryhmän työssä kävi ilmi, että useat moottorikelkkailuun maastossa liittyvät määritelmät ovat epämääräisiä. Työryhmä ehdottaa, että maastoliikennelakia uudistettaisiin moottorikelkkailureitin perustamismenette- lyn osalta. Työryhmä katsoo lisäksi, että Suomeen tulisi laatia valtakunnallinen moottori- kelkkailureittien tavoitesuunnitelma. Epäilemättä tarvetta tällaiseen suunnitelmaan on. Työryhmä on kuitenkin jo ennen suunnitelman laatimista etukäteen päätynyt siihen, että valtio voisi osallistua harkinnanvaraisella valtionavustuksella ensisi- jaisesti seudullisten ja valtakunnallisten moottorikelkkailureittien tukemiseen. On pidettävä ennenaikaisena päättää valtion mahdollisesta osallistumisesta hankkeisiin, joiden tarvetta ei ole kunnolla kartoitettu ja tavoitesuunnitelmaa vasta ryhdytään laatimaan. En voi yhtyä siihen, että tässä vaiheessa määriteltäisiin val- tion mahdollisia avustuksia ennen kuin on selvitetty mm. kuntien osallistumista niiden alueilla kulkevien moottorikelkkailureittien kustannuksiin. Olen päätynyt täydentävään mielipiteeseen, koska avustusten pohtiminen ei ollut työryhmän tehtävänä eikä myöskään sisältynyt valtioneuvoston periaa- tepäätökseen. Gustav Teir Finanssineuvos 34 Suomen ympäristö 755 Liite 35Ympäristöministeriö Julkaisija Julkaisuaika Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaisun teema Projektihankkeen nimi ja projektinumero Rahoittaja/ toimeksiantaja Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot Julkaisun myynti/ jakaja Painopaikka ja -aika Asiasanat Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tekijä(t) Kuvailulehti Julkaisun nimi Julkaisun kustantaja ISSN ISBN Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta Muut tiedot Edita Publishing Oy, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 Edita puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380 sähköposti: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi, www-palvelin: http://www.edita.fi/netmarket Tiivistelmä Ympäristöministeriö Alueidenkäytön osasto Maaliskuu 2005 Maastoliikennemaksutyöryhmä Hannu Karjalainen, Pekka Tuunanen, Martti Aarnio Maastoliikennemaksutyöryhmän mietintö Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailureittien rahoitusta tulisi monipuolistaa maastoliikenteen ym- päristönsuojelun ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä luontomatkailun edellytysten lisäämi- seksi. Työryhmän mielestä ei ole perusteltua ottaa käyttöön maastoliikennettä koskevia verojärjestelmiä eikä yleistä moottorikelkkailureittimaksua. Edellytykset rahoittaa moottorikelkkailureittejä valtion talousarvion kautta tulisi kuitenkin luoda. Moottorikelkkailureittien nykyinen rahoituspohja tulee säilyttää ja sitä pitää kehittää niin, että moot- torikelkkamatkailusta hyötyvät tahot ovat laajasti mukana väylien rahoituksessa. Valtion rahoituksen mukaantulo edellyttää moottorikelkkailureittejä koskevien valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyä niin tarvittavan reitistön määrän kuin laadunkin osalta. Valtakunnallisten tavoitteiden selkiinnyttyä tulisi liikenne- ja viestintäministeriön menoluokkaan kohta ”Tienpidon valtionavut” (31.25.50) saada harkinnanvarainen valtionavustusmääräraha yleiseen käyttöön tarkoitettujen moottorikelkkailureittien perustamiseen, rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Moottorikelkkailureittien perustamista tulisi edistää tasapuolisesti eri osissa maata.Työryhmä katsoo, että maastoliikennelakia on tarpeen uudistaa moot- torikelkkailureitin määritelmän ja perustamismenettelyn osalta. Työryhmä katsoo myös, että tulisi selvittää, voidaanko tieliikennelainsäädäntöä kehittää siten että moottorikelkkailu teillä olisi nykyistä joustavampaa. Maastoliikenne, moottorikelkka, moottorikelkkailureitti, moottorikelkkaura, ajoneuvovero Suomen ympäristö 755 Alueiden käyttö Ympäristöministeriö Ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, valtionvarainministeriö, ajoneuvohallitokeskus, Metsähallitus 1238-7312 951-731-297-0 (nid.), 951-731-298-9 (PDF) 38 suomi julkinen Ympäristöministeriö Edita Prima Oy, Helsinki 2005 Yhteyshenkilö ympäristöministeriössä: ylitarkastaja Pekka Tuunanen, puh. (09) 1603 9338 36 Suomen ympäristö 755 Organisationer i projektgruppen Miljöministeriet Markanvändningsavdelningen Mars 2005 Arbetsgruppen för terrängtrafik Hannu Karjalainen, Pekka Tuunanen, Martti Aarnio Maastoliikennemaksutyöryhmän mietintö (Betänkande av arbetsgruppen för terrängtrafik) Arbetsgruppen anser att finansieringen av snöskoterleder borde göras mångsidigare i syfte att främ- ja miljövården och trafiksäkerheten samt för att förbättra förutsättningarna för naturturism. Enligt arbetsgruppens uppfattning är det inte befogat att införa särskilda skattesystem för terrängtrafik el- ler en allmän avgift för snöskoterleder. Å andra sidan borde man skapa förutsättningar att finansiera snöskoterleder via statsbudgeten. Den nuvarande finansieringsbasen för snöskoterleder bör bibehållas och vidareutvecklas så, att de aktörer som drar nytta av snöskoterturismen i en betydande omfattning deltar i finansieringen av lederna. Möjligheten till statsfinansiering förutsätter att nationella målsättningar beträffande snösko- terleder görs upp i fråga om såväl antalet leder som deras kvalitet. När de nationella målsättningarna specificerats borde under kommunikationsministeriets utgiftspost ”Statsbidrag för underhåll och förbättring av enskilda vägar” (31.25.50) inkluderas ett behovsprövat statsunderstöd för anläggande, byggande och upprätthållande av snöskoterleder. Anläggandet av snöskoterleder borde främjas jäm- likt i olika delar av landet. Arbetsgruppen anser att terrängtrafiklagen borde reformeras i fråga om definitionen av snöskoterleder och anläggningsförfarandet. Vidare anser arbetsgruppen att man bör utreda om vägtrafiklagstiftningen kan utvecklas på ett sådant sätt som möjliggör en smidigare snöskotertrafik på vägarna. Terrängtrafik, snöskoter, snöskoterled, snöskoterspår, fordonsskatt Miljön i Finland 755 Markanvändning Miljöministeriet Miljöministeriet, kommunikationsministeriet, finansministeriet, Fordonsförvaltningscentralen, forst- styrelsen 1238-7312 951-731-297-0, 951-731-298-9 (PDF) 38 finska offentlig Miljöministeriet Edita Prima Ab, Helsingfors 2005 Kontaktperson vid miljöministeriet: Pekka Tuunanen, tfn. (09) 1603 9338 Edita Publishing Ab, Kundservice, PB 800, FIN-00043 Edita, Finland tel. +358 20 451 05, telefax +358 20 450 2380 e-mail: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi, www-server: http://www.edita.fi/netmarket Utgivare Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Publikationsserie och nummer Publikationens tema Projektets namn och nummer Finansiär/ uppdragsgivare Beställningar/ distribution Tryckeri/ tryckningsort och -år Nyckelord Sammandrag Författare Presentationsblad Publikationens titel Förläggare ISSN ISBN Sidantal Språk Offentlighet Pris Övriga uppgifter Datum 37Ympäristöministeriö Ministry of the Environment Land Use Department March 2005 Working group on the off-road traffic charge Hannu Karjalainen, Pekka Tuunanen, Martti Aarnio Maastoliikennemaksutyöryhmän mietintö (Report of the working group on the off-road traffic charge) The working group is of the opinion that the financing of snowmobile routes should be diversified in order to improve environmental protection and traffic safety and to increase the conditions for ecotour- ism. The working group does not consider the adoption of tax systems applying to off-road traffic or a general snowmobile route charge justified. However, preconditions for financing snowmobile routes from the State budget should be created. The current financial base for snowmobile routes should be preserved and developed, so that par-ties benefiting from snowmobile tourism participate widely in the financing of routes. The inclu-sion of State financing requires the specification of national objectives for snowmobile routes in regards to both the quality and necessary number of routes. After the national objectives have been clarified, a discretionary government transfer should be included under the Ministry of Transport and Commu- nications category of expenditure heading ’Government aid for road maintenance and improvement work’ (31.25.50) for the establishment, construction and maintenance of snowmobile routes intended for public use. The establishment of snowmobile routes should be promoted equally in different parts of the country. In the working group’s view, the Off-Road Traffic Act should be reformed regarding the definition of and establishment procedure for snowmobile routes. In addition, the working group is of the opinion that it should be clarified whether road traffic legislation can be developed, so that snow-mobiling on roads would become more flexible than at present. Off-road traffic, snowmobile, snowmobile route, snowmobile track, vehicle tax The Finnish Environment 755 Land Use Ministry of the Environment Ministry of the Environment, Ministry of Transport and Communications, Ministry of Finance, The Finnish Vehicle Administration, Forest Administration 1238-7312 951-731-297-0, 951-731-289-9 (PDF) 38 Finnish for public use Ministry of the Environment Edita Prima Ltd. Helsinki 2005 Contact at the Ministry of the Environment, phone +358 0 1603 9338 Publisher Parts of publication/ other project publications Date Publication series and number Theme of publication Project name and number, if any Project organization Financier/ commissioner For sale at/ distributor Printing place and year Keywords Abstract Author(s) Documentation page Title of publication Financier of publication ISSN ISBN No. of pages Language Restrictions Price Other information Edita Publishing Ltd, Box 800, FIN-00043 Edita, Finland tel. +358 20 451 05, telefax +358 20 450 2380 e-mail: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi, www-server: http://www.edita.fi/netmarket 38 Suomen ympäristö 755