Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 isBn 978-952-11-4220-8 (pDF) issn 1796-170X (verkkoj.) Y m p ä r is t ö m in is t e r iö Euroopan komission (EC) tiedonannossa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (KOM 2011) jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin asetettujen välitavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä sekä määrittelemään pidemmän aikavälin tavoiteasettelua resurssitehokkuuteen perustuvalle kestävälle taloudelle vuoteen 2050 mennessä. Tämän raportin tarkoituksena on tukea Suomen toimenpiteitä käsittelevän materiaalitehokkuusohjelman valmistelua. Suomen kokonaismateriaalivirroista ja eri toimialojen materiaalin käytöstä saatiin kokonais- kuva ympäristölaajennetun panos-tuotosmallin avulla. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 hieman yli puolet aiheutuu tuonnista ja hieman alle puolet menee vientiin. Tässä julkaisussa esitellään tuloksia Suomen kokonaismateriaalivirroista ja eri toimialojen materiaalinkäytöstä vuonna 2008. Työssä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Elinkeino- elämän näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista selvitettiin seminaarein ja haastatteluin. Suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030 sirkka Koskela, ilmo mäenpää, tuomas mattila, jyri seppälä, Laura saikku, marja-riitta Korhonen, marja suorsa, Henrik österlund ja ilkka Hippinen s u o m e n t a L o u D e n m a t e r ia a L iv ir r a t v u o n n a 2 0 0 8 ja r e s u r s s it e H o K K u u D e n t e H o s t a m is e n v a iK u t u K s e t v u o t e e n 2 0 3 0 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030 sirkka Koskela, ilmo mäenpää, tuomas mattila, jyri seppälä, Laura saikku, marja-riitta Korhonen, marja suorsa, Henrik österlund ja ilkka Hippinen Helsinki 2013 ympäristöministeriö YMPÄRISTÖMINISTERIÖN RAPORTTEJA 26 | 2013 Ympäristöministeriö Ympäristönsuojeluosasto Taitto: Marianne Laune Kansikuva: iStockphoto Julkaisu on saatavana vain internetistä: www.ym.fi/julkaisut Helsinki 2013 ISBN 978-952-11-4220-8 (PDF) ISSN 1796-170X (verkkoj.) 3Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 alkusanat YK ja OECD kannustavat laajasti jäsenmaitaan ja muita globaalin talouden osapuolia siirtymään vihreään talouteen. Myös EU on asettanut yhteisön keskeiseksi tavoitteek- si resurssitehokkuuden parantamisen ja vähähiilisen talouden. Samalla kun vähen- netään luonnonvarojen ja energian käyttöä, saadaan kustannussäästöjä, parannetaan kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ja muita haitallisia ympäristövaikutuksia. Euroopan komission (EC) tiedonannossa ”Etenemissuunnitelma kohti re- surssitehokasta Eurooppaa”(KOM (2011) 571) jäsenvaltioita kehotetaan ryhty- mään toimenpiteisiin asetettujen välitavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä sekä määrittelemään pidemmän aikavälin tavoiteasettelua resurssite- hokkuuteen perustuvalle kestävälle taloudelle vuoteen 2050 mennessä. Tähän liittyen on perustettu virkamiestyöryhmä kansallisen, hallitusohjelman mukaisen materiaalitehokkuusohjelman laatimiseksi. Tämän hankkeen tarkoituksena on tukea materiaalitehokkuusohjelman valmistelua. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen, Oulun yliopiston Thule instituu- tin ja Motiva Oy:n yhteistyönä. Projektiryhmään kuuluivat erikoistutkijat Sirkka Kos- kela (hankkeen vetäjä), Tuomas Mattila, Laura Saikku, tutkija Marja-Riitta Korhonen ja professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta, tutkimusprofessori Ilmo Mäenpää ja tutkija Marja Suorsa Thule instituutista sekä yksikönpäällikkö Henrik Österlund ja johtava asiantuntija Ilkka Hippinen Motivasta. Projektiryhmän työsken- telyyn osallistui ympäristöministeriöstä neuvotteleva virkamies Merja Saarnilehto. Hanketta varten perustettiin neuvoa-antava työryhmä, jonka jäseniksi kutsuttiin työ- ja elinkeinoministeriöstä ylitarkastaja Erja Fagerlund ja neuvotteleva virkamies Kirsti Vilen, valtiovarainministeriöstä finanssineuvos Outi Honkatukia, maa- ja met- sätalousministeriöstä neuvotteleva virkamies Anne Vehviläinen sekä ympäristömi- nisteriöstä neuvotteleva virkamies Taina Nikula. Ryhmän puheenjohtajana toimi neuvotteleva virkamies Merja Saarnilehto. Kiitämme kaikkia hankkeeseen osallistuneita työpanoksesta ja arvokkaasta pa- lautteesta hankkeen aikana. Helsingissä 14.8.2013 Hankkeen tekijät 4 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 5Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 yHteenveto Tämän työn keskeisinä teemoina olivat resurssitehokkuus ja sen vaikutukset kansan- talouden tasolla. Resurssitehokkaan tuotannon saavuttaminen on tärkeä tavoite, sillä sen avulla talous pystyy luomaan enemmän vähemmällä, ts. tuottamaan enemmän lisäarvoa vähemmillä panoksilla, resursseja käytetään kestävällä tavalla ja niiden ympäristövaikutukset minimoidaan. Resurssitehokkuus kattaa mm. materiaalien ja energian käytön tehostamisen, tuotteiden tai jätteiden kierrätyksen ja uudelleen käytön (KOM (2011) 571). Työ sisälsi seminaarin ja haastatteluja elinkeinoelämän kanssa, joissa selvitettiin elin- keinoelämän näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista. Suomen kokonaismateriaalivirtoja ja eri toimialojen materiaalinkäyttöä tarkasteltiin vuoden 2008 aineistosta. Samalla tunnistettiin Suomen kansantalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat ns. avainsektorit. Materiaalin käytön tule- vaisuuden kehitysarviot tehtiin vuodelle 2030 ja yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Yritysten näkemyksiä resurssitehokkuudesta Elinkeinoelämän piirissä resurssitehokkuuden edistäminen koettiin sekä taloudel- lisesti että ympäristöllisesti järkeväksi ja hyväksi kaikille osapuolille. Yleisesti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten kaiken lähtökohtana tulisi olla sekä tiedon lisääminen toimialan parhaista käytännöis- tä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen. Haastattelujen aikaan resurssitehok- kuuskäsite ei näkynyt vielä laajasti yritysten strategioissa, vaikka resurssitehokkuu- den ylätason keinot olivat monissa yrityksissä jo käytössä (mm. elinkaaristen kustan- nusten tarkastelu, hankintaketjun läpinäkyvyyden parantaminen, muiden toimijoiden informointi omista säästöpotentiaaleista, yhteistyöverkostojen rakentaminen). Energiatehokkuudessa yritykset ovat asettaneet tavoitteita jo pitkään. Energiate- hokkuus onkin lähes kaikkien toimialojen tärkeä painopistealue. Monissa yrityksissä on tehty energiakatselmuksia ja -sopimuksia. Energiankulutusta on saatu niiden avulla vähennettyä. Materiaalitehokkuuden osalta fokus tulisi siirtää yksittäisistä tuotteista palvelu- verkkoon tai yhdistettyyn tuote/palveluverkkoon, mutta luotettavaa tuotetietoakin koko arvoketjun osalta edelleen tarvitaan. Teollisen ekologian perusperiaatteen – ”toisen jäte on toisen raaka-aine” - toteuttaminen niin laajasti kuin mahdollista tulee edistää. Jo nyt sivutuotteet ja jätteiden kierrätys on lisännyt materiaalitehokkuutta. 6 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Resurssitehokkuus on laaja käsite, joka tarvitsee edistyäkseen erilaisia ohjauskei- noja ja muita kannustetoimia eri toimialoille sekä lisäksi kulutukseen kohdistuvia toimia. Useita eritason indikaattoreita tulisi kehittää. Haastatteluissa kysyttiin myös arvioita toimialan resurssitehokkuuden paranta- misen potentiaaleista. Makrotasolla arvioiminen koettiin vaikeaksi. Yleisellä tasolla arveltiin, että tehostamispotentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10 -20 % joillakin toimialoilla. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Suomen materiaalivirrat vuonna 2008 Kokonaistalouden materiaalivirrat on jaettu kolmeen pääryhmään: kotimaisten luon- nonvarojen ottoon, materiaalien tuontiin ja materiaalien vientiin. Tässä selvitykses- sä materiaalivirtojen pääasiallisena indikaattorina on raaka-aineiden käyttö ja siitä johdettu raaka-aineiden kulutus (RMC), joissa kotimaisten luonnonvarojen käytetyn oton lisäksi myös tuonti ja vienti on laskettu luonnonvaroina. Suomen raaka-aine- käytön tase vuonna 2008 voidaan esittää seuraavasti: Raaka-ainekäytön tase (Mt) Kotimainen käytetty otto 183 + Tuonnin käytetty otto +207 Raaka-aineiden käyttö 390 - Viennin raaka-ainekäyttö -181 Raaka-aineiden kulutus 209 Tulokset osoittavat, että Suomen talouden raaka-ainekäytöstä yli puolet, 53 %, tulee tuonnista ja hieman alle puolet, 46 %, menee vientiin. Suomen tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin mate- riaaliryhmä on puuhun perustuvat tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes.. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa, joko suoraan tai rakennustuotteiden kautta. Avainsektorit Suomen merkittävimmät toimialat resurssien käytön kannalta tunnistettiin indikaat- toreiden avulla, jotka olivat raaka-aineiden kokonaiskulutus ja tuontiöljyn käyttö; elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt sekä sosioekonomisista vaikutuksista arvonlisä ja työllisyys Suomessa. Avainsektoreiksi valittiin ne toimialat, joiden vaikutus oli kymmenen suurimman toimialan joukossa vuonna 2008. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään avainsektoreita olivat rakentamiseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen liittyvät toimialat. Talonrakentaminen oli avainsektori kaikilla tarkastelluilla indikaattoreilla. Kiinteistöala (asuntojen hallinta ja vuokraus) oli avain- sektori kaikilta muilta paitsi työllisyysvaikutuksiltaan. Nämä sektorit tuottivat myös suurimmat kotimaiset arvonlisäykset. Massa- ja paperiteollisuuden elinkaariset mate- riaali- ja kasvihuonekaasuvaikutukset olivat kansantaloudellisesti merkittävät, mutta sosioekonomiset vaikutukset (arvonlisä ja työllisyys) pienempiä kuin monilla muilla 7Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 toimialoilla. Myös kaivos- ja metalliteollisuuden toimialoilla oli korkea materiaali- intensiteetti. Palveluilla oli alhaisimmat materiaali-intensiteetit. Maa- ja vesirakentaminen, maa-aineksen otto ja värimetallien tuotanto olivat erit- täin materiaali-intensiivisiä, ts. raaka-aineiden kokonaiskulutus suhteessa arvonli- sään oli suuri. Nämä alat eivät kuitenkaan olleet merkittävimpiä sektoreita tarkas- teltaessa elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä suhteessa arvonlisään. Kasvihuone- kaasuintensiivisyys korostui seuraavilla toimialoilla: lämmön tuotanto, öljynjalostus, sähkön tuotanto, siirto ja jakelu sekä kotieläintalous. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksesta korostuu massa- ja paperiteolli- suudessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rautaseosten valmis- tuksessa sekä sähkön tuotannossa. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen tärkeä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. Kiinteistötoimialan tärkeä tekijä puolestaan on sähkön ja lämmön tuotanto. Talonrakentamisen merkittävimmät tekijät materiaalinkulutuksen kannalta löytyvät betonituotteista ja sahatavaran valmistuksesta. Suurimmat elinkaariset KHK-päästöt syntyvät toimialoilla, jotka liittyvät ener- giantuotantoon, kiinteistötoimintaan, öljynjalostukseen, metsä- ja metalliteollisuuteen ja rakentamiseen. Näillä aloilla energiatehokkuuden parantaminen vähentää olennaisesti myös elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä. Tehokkain tapa vähentää luonnonvarojen käyttöä on vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä suljettuja materiaalikiertoja, varsinkin avainsektoreilla. Materiaalin suora vähentäminen ei pelkästään riitä resurssitehokkuuden saavut- tamiseen, tarvitaan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä. Niukka- resurssisen talouden toteuttaminen vaatii merkittäviä ja radikaalejakin muutoksia yhteiskunnassa ja ihmisten ajattelussa. Yhteiskunnan monimutkaisuuden ja talou- den moninaisuuden vuoksi hyvin erityyppisiä toimenpiteitä tarvitaan muutoksen saavuttamiseksi liittyen mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustottumuksiin. Toisin sanoen tulevaisuudessa siirtyminen niukkaresurssiseen talouteen tarvitsee tuekseen merkittäviä muutoksia, enemmän innovaatioita, poliittista tukea ja toimia kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Materiaalikäytön kehitysarvio vuonna 2030 ENVIMATscen mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030, joka noudattaa Työ- ja elinkeinoministeriön Kansallisen energia- ja ilmastostrategian perusskenaariota (TEM 2012) talouden toimialarakenteen kehityksen ja energiajär- jestelmän osalta. Perusskenaariossa Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2008 vuoteen 2030 keskimäärin 1,4 %/v, mikä vastaa 1,8 %/v kasvua vuodesta 2010. Skenaariossa kan- santalouden energian loppukäytön ominaiskulutus (GWh/BKT) supistuu 22 % ja uusiutuvan energian osuus kohoaa 30 prosentista 42 prosenttiin. Materiaalienkäytön tehostumisessa on oletettu varovaisesti yleinen 5 %:n tavaroiden välituotekäytön panoskertoimien supistuminen tuotantotoiminnassa 22 vuoden kuluessa. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien lou- hinnan kasvusta. Metsäteollisuuden tuotanto ei juurikaan kasva, mutta kotimaisen ainespuun hakkuita lisää tuontipuun osuuden supistuminen. Energiantuotannossa turpeesta siirrytään metsähakkeeseen. 8 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Tuonnin materiaalikäyttö yhteensä pysyy lähes vuoden 2008 tasolla. Energiate- hokkuuden paraneminen ja uusiutuvan energian osuuden kasvu johtavat fossiilis- ten polttoaineiden tuonnin supistumiseen. Metallirikasteiden suora tuonti kasvaa hieman, mutta tuonnin raaka-ainekäyttö supistuu puoleen. Tämä johtuu siitä, että teräksen jalostuksessa vuonna 2008 oli jo tuotannon notkahdus ja tuotannon oletetaan palaavan. Sen sijaan Suomen uudet metallikaivokset korvaavat ensisijassa nikkelin ja myös kuparin tuontia, joissa välillinen raaka-ainekäyttö on korkea. Viennin suora materiaalipanos kasvaa yhteensä vain noin 10 %, mutta viennin raaka-ainekäyttö kasvaa 60 %. Erityisen voimakkaasti kasvaa metallirikasteiden vä- lillinen raaka-ainekäyttö. Tämä johtuu suurelta osin uusista kultakaivoksista, joiden hyvin puhtaaksi rikastettu kulta menee vientiin. Massa- ja paperituotteiden viennin on oletettu supistuvan viidenneksen vuoden 2008 tasosta. Vuodesta 2008 vuoteen 2030 Suomen väestö kasvaa 10 % ja BKT 35 %. Samanaikai- sesti materiaalien suora kulutus kasvaa 45 % ja raaka-aineiden kulutus 14 %. Suora materiaalien kulutus henkeä kohti kasvaa siten 45 %, mutta raaka-aineiden kulutus henkeä kohti vain 4 %. Materiaalituottavuus eli bruttokansantuote materiaalien suo- raa kulutusta kohti laskee 15 %. Raaka-ainetuottavuus sen sijaan kohoaa 18 %.   2008 2030 %-muutos Väkiluku, 1000 henkeä 5 313 5 850 10 Bruttokansantuote (BKT) Mrd € 2008 hinnoin 186 251 35 Materiaalien suora kulutus (DMC), Mt 208 331 59 Raaka-aineiden kulutus (RMC), Mt 209 239 14 Materiaalien suora kulutus henkeä kohti, t/henk 39 57 45 Raaka-aineiden kulutus henkeä kohti, t/henk 39 41 4 Materiaalituottavuus (BKT/DMC), €/t 894 758 -15 Raaka-ainetuottavuus (BKT/RMC), €/t 889 1 051 18 Materiaalitehokkuuden tehostamisen vaikutukset Materiaalitehokkuuden vaikutusten tarkastelussa keskityttiin tuotantotoiminnan materiaalikäyttöön. ENVIMATscen-mallissa tuotteet voidaan jakaa tavaroihin, energia- tuotteisiin ja palveluihin. Materiaalitehokkuus voidaan mitata tavaroiden käyttönä toimialan tuotosyksikköä kohti. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen koko- naistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla, jotka operationalisoidaan takaisinmaksuajan (0-15v) käsitteellä. Kun takaisinmaksuaika on 0 vuotta eli tehostuminen on ilmaista, bruttokansantuote nousee 10 %. Rebound efektin vuoksi myös raaka-aineiden kulutus kasvaa 2,5 %. Tehostamisinvestointien 3 v takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 7,6 prosenttia ja raaka-aineiden kulutus supistuu 1,3 %. Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannat- tavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kas- vaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. 9Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 eXeCutive summary The key themes of this project included resource efficiency and its effects at the level of the national economy. Achievement of resource-efficient production is an impor- tant objective, since it allows an economy to create more with less, in other words, to produce higher value added with less input, to use resources in a sustainable manner and to minimise their environmental impacts. Resource efficiency covers issues such as enhancement of the use of materials and energy, and the recycling and reuse of products or waste (EU Commission (2011) 571). The project included a seminar and interviews with the business sector, examining business sector views on resource efficiency and the potential for its improvement. Finland’s overall material flows and material consumption in various sectors were examined using data from 2008. At the same time, key sectors were identified with a view to the use of resources within the Finnish national economy. Future development assessments of material consumption were performed for the year 2030 and an overall economic impact assessment was conducted, assuming a general 10% improvement in the use of material resources by 2030. Corporate views on resource efficiency Within the business sector, promotion of resource efficiency was considered both economically and environmentally sensible and beneficial to all stakeholders. Ho- wever, the general opinion was that lack of information restricts the extent to which resource use can be enhanced. The general starting point should therefore lie in both increasing information on best practices within the sector and increasing collaboration across sectoral boundaries. At the time the interviews were performed, the concept of resource efficiency was not generally evident in corporate strategies, although the upper-level means of resource efficiency were already in use in several companies (e.g. consideration of life-cycle costs, improvement of transparency in procurement chains, dissemination of information on own savings potential to other actors, and establishment of co-operation networks). In terms of energy efficiency, companies have been setting their own targets for some time. Accordingly, energy efficiency is an important priority in almost all sectors. Several companies have drawn up energy audits and agreements, which have helped to reduce energy consumption. 10 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 As regards material efficiency, the focus should be shifted from individual products to the service network or a combined product/service network, but reliable product information concerning the entire value chain is also still needed. The most extensi- ve possible implementation of the basic principle of industrial ecology – ‘one man’s waste is another man’s resource’ – should be promoted. By-products and recycling of waste have already increased material efficiency. Resource efficiency is a broad concept. Progress in the field of resource efficiency will require a range of steering methods and other incentives in various sectors, as well as measures targeting consumption. Several indicators should be developed at various levels. The interviewees were also asked to assess the potential for improvements in resource efficiency in their particular sector. At macro level, such an estimate was considered difficult. On the other hand, at the general level it was estimated that the potential for improvement could be around a few per cent or, in certain sectors, as high as 10–20%. At company level, in monetary terms improvements could bring even greater benefits. Material flows in Finland in 2008 The material flows of the overall national economy were divided into three main categories: extraction of domestic natural resources, import of materials, and export of materials. In this study, the main indicator material flow indicator is the use of resources and raw material consumption (RMC) derived from that, where, in addition to the extraction of domestic natural resources used, imports and exports are viewed as natural resources. The balance of Finnish raw material consumption in 2008 can be presented as follows: Balance of raw material consumption (Mt) Domestic extraction used 183 + Imported extraction used +207 Raw material consumption 390 - Raw material consumption of exports -181 Raw material consumption 209 The results show that more than half of Finnish raw material consumption, 53%, is based on imports and slightly less than one half, 46%, is exported. The largest material groups imported to Finland include metallic minerals and fossil fuels. The largest material groups exported from Finland are wood-based products, which account for almost one quarter of raw material consumption in exports. In domestic use, the largest amount of natural resources (sand and gravel) was used in the construction business, either directly or through building products. 11Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Key sectors Key sectors with a view to resources used were identified with the help of indicators, including overall raw material consumption and the use of imported oil; lifecycle greenhouse gas emissions; and, among socio-economic effects, value added and emp- loyment in Finland. The top ten sectors with the greatest effects in 2008 were identified as key sectors. In 2008, key sectors in terms of overall raw material consumption were those associated with construction, metal and forestry industry and oil refining. Housing construction was a key sector according to all of the indicators studied. The real estate sector (housing management and leasing) was a key sector based on all indicators except its impact on employment. These sectors also generated the highest domestic value added. The pulp and paper industry had significant lifecycle material and greenhouse gas effects on the national economy, but its socio-economic effects (value added and employment) were smaller than in other sectors. High material intensity was also associated with the mining and metal industry sectors. The services sector had the lowest material intensity figures. Earthworks and hydraulic construction, extraction of soil resources and production of non-ferrous metals were highly material intensive, which means that their overall consumption of raw materials was high in relation to value added. However, these sectors were not among the most significant when the amount of lifecycle greenhouse gas emissions in relation to value added was examined. Greenhouse gas intensity was emphasised in the following sectors: heat production; oil refining; power production, transfer and distribution; and the livestock industry. The large share of imports in material consumption becomes emphasised in the pulp and paper industry, production of non-ferrous metals, production of iron, steel and iron alloys, and power production. Soil extraction is an important factor in terms of material consumption in concrete manufacturing and earthworks and hydraulic construction. In the real estate sector, on the other hand, power and heat production is an important factor. In terms of material consumption, the key factors in housing construction are found in concrete products and the manufacture of sawn timber. The largest greenhouse gas emissions are generated by sectors associated with ener- gy production, real estate operations, oil refining, forestry and metal industry and construc- tion. In these sectors, improvement of energy efficiency also substantially reduces lifecycle greenhouse gas emissions. The most effective way of reducing consumption of natural resources is to reduce the inputs entering processes and to increase closed material cycles, particularly in key sectors. While direct reduction of material use alone is insufficient to the achievement of resource efficiency, other measures supporting resource efficiency are also needed. Implementation of a low resource economy requires significant and even somewhat radical changes in society and thinking. Due to societal complexity and economic diversity, very different types of measures will be needed to achieve such changes, relating to issues such as legislation, product design, recycling of materials and con- sumption habits. In other words, a future shift to a resource-poor economy must be backed up by significant changes, more innovations, political support and measures at all levels of society. 12 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Development assessment of material consumption in 2030 A scenario on the development of the Finnish economy by 2030 was drawn up based on the ENVIMATscen model, which is compliant with the Ministry of Employment and the Economy’s basic scenario included in the National Long-Term Climate and Energy Strategy (MEE 2012) regarding the development of the sectoral structure of the economy and the energy system. Under this basic scenario, Finnish gross national product will increase by an ave- rage of 1.4% per year from 2008 to 2030, which corresponds to annual growth of 1.8% from 2010. Specific final energy consumption (GWh/GDP) will reduce by 22% and the share of renewable energy will increase from 30% to 42%. As regards improved material consumption, a conservative assumption of a general fall of 5% in the input coefficients of intermediate product consumption was applied to productive activity stretching over 22 years. Excavation of domestic natural resources will grow by 70% under this scenario: almost twice as much as gross national product. The increase in the excavation of metallic minerals accounts for two thirds of the growth. While there will be hardly any growth in forestry industry production, the decrease in the share of imported timber will lead to an increase in the harvesting of domestic roundwood. In energy production, there will be a shift from peat to forest chips. The total material consumption of imports will remain at almost the 2008 level. Improvement of energy efficiency and the increased share of renewable energy will lead to reduced imports of fossil fuels. Direct imports of metal concentrates will grow slightly, but consumption of imported raw materials will fall by one half. This derives from the fact that steel refining decreased as early as 2008, with production expected to recover to its earlier level. On the other hand, the new metal mines in Finland will primarily replace imports of nickel and copper, in whose case indirect raw material consumption is also high. In total, the direct material input of exports will not grow by more than 10%, but raw material consumption of exports will grow by 60%. There will be particularly strong growth in indirect raw material consumption of metal concentrates. The rea- son for this lies largely in the new gold mines, whose highly refined very pure gold is being exported. Export of pulp and paper products is expected to fall by one fifth from the 2008 level. From 2008 to 2030, the Finnish population will grow by 10% and the GDP by 35%. At the same time, direct material consumption will grow by 45% and raw material consumption by 14%. Direct material consumption per capita will therefore increase by 45%, but raw material consumption per capita by no more than 4%. Material productivity or gross national product per direct material consumption will drop by 15%. Raw material productivity, on the other hand, will increase by 18%. 13Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013   2008 2030 change in % Population, 1,000 people 5 313 5 850 10 Gross national product (GDP), in billion euros at 2008 price level 186 251 35 Direct material consumption (DMC), Mt 208 331 59 Raw material consumption (RMC), Mt 209 239 14 Direct material consumption per capita, t/person 39 57 45 Direct raw material consumption per capita, t/person 39 41 4 Material productivity (GDP/DMC), €/t 894 758 -15 Raw material productivity (GDP/RMC), €/t 889 1 051 18 The effects of improved material efficiency When examining the effects of improved material efficiency, the focus was on material consumption in productive activities. Using the ENVIMATscen model, products can be divided into goods, energy products and services. Material efficiency can be measured in terms of the use of goods per output unit within the sector. The overall economic effects of the 10% improvement in material efficiency taking place in all productive sectors were studied at various levels of improvement costs, operationalised based on the concept of return on investment period (0-15 yr). Based on a return on investment period of 0 years, which means that improvement bears no costs, gross domestic product will increase by 10%. Due to the rebound effect, raw material consumption will also increase by 2.5%. If the return on investment period is 3 years, gross domestic product will increase by 7.6% and the raw material consumption will reduce by 1.3%. From the perspective of overall economic impact, improvement investments are profitable until the return on investment period is 10 years or less, after which economic growth slows down compared to the basic scenario. With a return on investment period of 10 years, gross domestic product increases by 1.9%, but raw material consumption falls by 10.1%. 14 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 15Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 sisäLLys alkusanat ............................................................................................................................3 yhteenveto ........................................................................................................................5 executive summary .......................................................................................................9 1 johdanto .....................................................................................................................17 1.1 Taustaa ..............................................................................................................17 1.2 Resurssitehokkuuden määritelmiä ja indikaattoreita ............................18 1.3 Työn tavoitteet .................................................................................................19 2 työn toteutus ...........................................................................................................20 2.1 Elinkeinoelämän näkemysten kartoittaminen ........................................20 2.2 Suomen materiaalivirtojen laskenta ja avainsektorien tunnistaminen ENVIMAT -mallilla ........................................................................................21 2.3 Resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutusarviointi kansantalouden tasolla vuoteen 2030 ........................................................22 3 toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta .....................................23 3.1 Seminaarin tuloksia .......................................................................................23 3.2 Haastattelujen tuloksia ..................................................................................24 4 suomen materiaalivirrat vuonna 2008 .........................................................30 5 avainsektorit ............................................................................................................36 5.1 Keskeisimmät toimialat indikaattoreiden näkökulmasta .....................36 5.2 Toimialojen materiaali- ja kasvihuonekaasuintensiteetit .....................40 5.3 Avainsektoreiden suurimmat materiaalipanokset ..................................42 5.4 Elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt .......................................................44 5.5 Yhteenveto avainsektoritarkastelusta ........................................................45 6 suomen talouden materiaalikäytön kehitysarvio vuoteen 2030 ......48 7 materiaalitehostumisen kokonaistaloudelliset vaikutukset ................53 Lähteet ..............................................................................................................................54 Liite: Julkaisussa mainittujen toimialojen kuvaukset .............................................55 Kuvailulehti ......................................................................................................................57 presentationsblad ........................................................................................................58 Documentation page ..................................................................................................59 16 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 17Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 1 Johdanto 1.1 taustaa Materiaalien tuotanto ja prosessointi aiheuttaa monenlaisia ympäristövaikutuksia. Samalla kun tuotannossa vähennetään luonnonvarojen ja energian käyttöä, saadaan kustannussäästöjä, parannetaan kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä vähennetään kas- vihuonekaasupäästöjä ja muita haitallisia ympäristövaikutuksia. Euroopan Unioni on nähnyt resurssitehokkuuden parantamiseen ja vähähiiliseen talouteen perustu- van vihreän talouden yhteisön keskeisenä tavoitteena. Euroopan komission (EC) tiedonannossa Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa (KOM (2011) 571) jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin asetettujen välitavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä sekä määrittelemään pidemmän aikavälin tavoiteasettelua resurssitehokkuuteen perustuvalle kestävälle taloudelle vuoteen 2050 mennessä. Materiaalitehokkuutta (resurssitehokkuutta) voi parantaa monin eri tavoin: tuot- teiden kestävyyttä parantamalla, tuotteita uudelleen muokkaamalla, komponenttien uudelleen käytöllä sekä suunnittelemalla vähemmän materiaaleja vaativia tuotteita (Allwood ym. 2011). EU:n resurssitehokkuustiekartassa ehdotetaan monia resurs- sitehokkuutta parantavia toimia. Näitä ovat esimerkiksi tuotteiden elinkaaristen ympäristövaikutusten arvioinnin kehittäminen, ekosuunnitteludirektiivin mukaisten vaatimusten asettaminen, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä tehostavien toimenpiteiden käyttöönotto sekä innovaatiokumppanuuksien kehittäminen. Teknisesti toteuttamiskelpoisetkin materiaalitehokkuuden edistämistoimet voi- vat kohdata taloudellisia, hallinnollisia ja sosiaalisia esteitä (Allwood ym. 2011). Sosiaaliset esteet materiaalitehokkuudelle liittyvät mm. kulttuurisiin normeihin ja asenteisiin. Materiaalin kulutuksen vähentämisen esteenä on usein myös itse elinkei- noelämän rakenne, joka perustuu jatkuvaan materiaaliseen tuotantoon. Taloudellisina esteinä voidaan pitää myös materiaalien alhaisia hintoja suhteessa työvoimaan sekä materiaalitehokkuusinvestointien viivästyminen olemassa olevien teknologioiden pitkien käyttöaikojen vuoksi. Materiaaleihin liittyvät haitalliset ympäristövaiku- tukset eivät näy materiaalien hinnoissa, jos näkyisivät, materiaalien hinnat olisivat korkeammalla ja sen seurauksena myös niiden käyttö vähenisi (Allwood ym. 2011). Takaisinkytkentä-ilmiön (nk. rebound-effect) mukaan materiaalien vähentämisestä seuraava mahdollinen hintojen lasku tarkoittaisi kuluttajien käytettävissä olevan varallisuuden kasvua, joka todennäköisesti ohjautuisi uuteen kulutukseen. (esim. Söderhom & Tilton 2012, Allwood ym. 2011, Madlener & Alcott 2009). Poliittisten keinojen käyttöönotto materiaalitehokkuuden parantamiseksi ja kokonaisvaikutusten huomioimiseksi riippuu mm. keinojen hyväksyttävyydestä. Materiaalitehokkuuden 18 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 taloudelliset hyödyt ovat vielä monin paikoin epäselviä, ja joidenkin politiikkatoi- menpiteiden ohjausvaikutuskaan ei ole toivottu. Politiikkatoimenpiteiden, kuten verojen ja standardien, tulisi Söderholmin ja Til- tonin (2012) mukaan kannustaa yrityksiä kehittämään erilaisia kustannustehokkaita materiaalitehokkuuden keinoja. Julkista ohjausta ei tulisi kohdentaa tiettyihin erilli- siin teknologioihin. Julkinen ohjaus voi olla tarpeen markkinoiden tiedon lisäämisen vuoksi: esimerkiksi ympäristömerkkijärjestelmien ja laatustandardien avulla voidaan informoida kuluttajia ja ohjata kuluttajakäyttäytymistä sekä kannustaa myös tuottajia parantamaan tuotteiden laatua. Patenttien ja tutkimustoiminnan tukeminen puoles- taan kannustaa innovaatioiden kehittämiseen (Söderholm & Tilton 2012). 1.2 resurssitehokkuuden määritelmiä ja indikaattoreita Resurssitehokkuudelle (resource efficiency) ei ole vielä vakiintunutta määritelmää. Perusajatus on kuitenkin, että maapallon rajoitettuja luonnonvaroja käytetään kes- tävällä tavalla. Euroopan komission mukaan (KOM (2011) 571) resurssitehokkuus määritellään seuraavasti: Resurssitehokkuuden avulla talous pystyy luomaan enemmän vähemmällä, ts. tuottamaan enemmän lisäarvoa vähemmillä panoksilla. Resursseja käytetään kestävällä tavalla ja niiden ympäristövaikutukset minimoidaan. Resurssitehokkuus kattaa mm. materiaalien ja energian käytön tehostamisen, tuotteiden tai jätteiden kierrätyksen ja uudelleen käytön. Tavoitteena on saavuttaa taloudellisen kasvun irtikytkentä resurssien käytöstä eli ns. absoluuttinen irtikytkentä. Euroopan komission mukaan resurssitehokas kehitys edellyttää, että kaikki luonnonvarannot, joita EU hyödyntää tai joille se perustaa maa- ilmanlaajuiset tarvehankintansa, turvataan ja niitä hoidetaan kestävästi. Määritelmän mukaan resurssitehokkuus käsittää sekä materiaali- että energiatehokkuuden. Laajan tulkinnan mukaan resurssitehokkuus sisältää materiaali- ja energiatehokkuuden lisäksi myös mm. ilman, veden, maan ja maaperän käytön (KOM (2011) 571). Materiaalitehokkuus (material efficiency) on: ”kilpailukykyisten tuotteiden ja palve- lujen aikaansaamista pienenevin materiaalipanoksin siten, että haitalliset vaikutukset vä- henevät elinkaaren aikana. Materiaalitehokkuus sisältää kaikki muutokset, jotka liittyvät pienenevään materiaalien tuottamiseen ja prosessointiin yhden taloudellisen yksikön tuot- tamisessa, tai laajemmalti inhimillisten tarpeiden täyttämisessä” (Motiva 2013, Allwood et al. 2011). Energiatehokkuus puolestaan on tuotteiden ja palveluiden tuottamista entistä pienemmillä energiapanoksilla. Suomessa esimerkiksi teknologiateollisuus on määritellyt resurssitehokkuuden raaka-aineiden ja muiden resurssien tehokkaaksi käytöksi mahdollistaen resurssitehokkaan kulutuksen ja resurssien palautumisen (ml. energiahyödyntäminen). Kun painotetaan talouden suorituskykyä suhteessa luonnonvaroihin kohdistuvaan paineeseen, käytetään resurssituottavuuden (Resource productivity) indikaattoria. Resurssituottavuus kuvaa taloudellisen tuloksen ja materiaali- tai resurssisyötteitä kuvaavien fyysisten indikaattoreiden suhdetta ts. €/kg. OECD:n (2008) mukaan resurssituottavuus kuvaa talouden tai tuotantoprosessien luonnonvarojen käytön tehokkuutta. Resurs- situottavuuden käsitteellä voidaan kuvata tuotosten taloudellista arvoa suhteessa luonnonvarapanoksiin, mutta myös pelkästään teknistä (luonnonvarojen tuotos suh- teessa luonnonvarapanoksiin) tai taloudellista tehokkuutta (taloudellista tuotosta suhteessa taloudellisiin panoksiin). Resurssituottavuuden käsitteellä ei voida kuvata absoluuttista irtikytkentää. Toinen paljon käytetty indikaattori on materiaali-inten- siteetti (kg/€). Tilastokeskuksen mukaan materiaali-intensiteetti kuvaa kansantalouden riippuvuutta luonnonvaroista ja mitataan luonnonvarojen kokonaiskäytön tai suorien pa- 19Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 nosten suhteena kansantuotteeseen. Materiaali-intensiteetin laskiessa eli riippuvuuden vähetessä saadaan ’vähemmästä enemmän’. Syksyllä 2012 Euroopan komissio antoi ehdotuksensa uusiksi resurssitehokkuus- indikaattoreiksi ulkopuolisten tahojen arviointia varten. Ehdotuksessa indikaatto- rit jaetaan kolmelle eri tasolle. Ensimmäisen tason resurssitehokkuuden johtavaksi indikaattoriksi on esitetty BKT:n suhdetta kotimaiseen materiaalien kulutukseen (englanninkielisin termein GDP/DMC). DMC:tä (Domestic Material Consumpti- on) on paljon kritisoitu, koska se ottaa tuonnin ja viennin huomioon vain suorina panoksina ilman ns. piilovirtoja. Tällöin maa, joka käyttää vientituotteisiinsa paljon kotimaisia luonnonvarojaan, kärsii laskelmissa. Toisaalta maa, jolla ei ole alkutuotan- toa ja joka tuo maahan paljon jalostettuja tuotteita, hyötyy laskelmissa. Makrotasolla kansantalouden suoraa materiaalien kulutusta kuvaava DMC-indikaattori on tavoi- teindikaattorina harhaanjohtava – erityisesti se suosii kotimaisten luonnonvarojen käytön korvaamista puolijalosteiden tuonnilla eli luonnonvarojen käytön ja perus- teollisuuden ulkoistamista, vaikka ulkoistaminen merkitsisi materiaalitehokkuuden heikentymistä globaalitasolla. DMC-indikaattorin heikkoudet korostuvat Suomessa meneillään olevan kaivosbuumin vaikutuksissa. DMC:n tilalle tarvitaan indikaattori, joka ottaa huomioon tuonnin ja viennin piilovirrat tuotteisiin mukaan. Kokonaisluon- nonvarojen käyttö (TMC, Total Material Consumption) tai komission uusi indikaattori RMC (Raw Material Consumption) toimisivat paremmin eri maiden vertailussa. EU:n ehdottamat toisen tason indikaattorit ns. dashboard indikaattorit (16 kpl) sisältävät tietoa materiaalien käytöstä, energian käytöstä ja ilmastonmuutoksesta sekä veden ja maan käytöstä. Indikaattorit kuvaavat toisaalta massamääriä ja toisaalta ympäristövaikutuksia sekä kotimaassa että koko tuotantoketju huomioon ottaen. Kolmannen tason indikaattorit ovat teema-spesifisiä indikaattoreita, joilla pyritään seuraamaan politiikkatoimenpiteiden tehokkuutta. Niitä olisi useita ja ne kattaisivat kaikki temaattiset pääalueet ja niihin liittyvät Tiekartan virstanpylväät. Niitä on esi- tetty komission ehdotuksessa kaiken kaikkiaan 19 kappaletta. 1.3 työn tavoitteet Työn tavoitteina oli • selvittää elinkeinoelämän näkemyksiä resurssitehokkuudesta; miten resurssi- tehokkuus näkyy yritysten strategioissa ja mitä toimenpiteitä resurssitehok- kuuden parantamiseksi on tehty tai tehdään, ja mitkä ovat sen parantamisen potentiaalit, • määrittää Suomen materiaalivirrat vuonna 2008; sekä tunnistaa Suomen kan- santalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat ns. avainsek- torit, • esittää materiaalikäytön kehitysarvio ja yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. 20 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 2 Työn toteutus 2.1 elinkeinoelämän näkemysten kartoittaminen Työn alkuvaiheessa selvitettiin elinkeinoelämän näkemyksiä resurssitehokkuudesta. Vuoropuhelu elinkeinoelämän kanssa aloitettiin yhteistyössä Elinkeinoelämän kes- kusliiton (EK) kanssa. Resurssitehokkuuden seminaari järjestettiin 26.3.2012. Paikalla oli 35 hallinnon, elinkeinoelämän ja tutkimuksen edustajaa. Seminaarin työmene- telmänä oli jakaa osallistujat ryhmiin keskustelemaan siitä, mistä löytyvät resurssi- enkäytön tehostamisen potentiaalit ja miten siihen liittyvät toimenpiteet saataisiin käytäntöön. Seminaarin jälkeen järjestettiin kahdenkeskisiä haastattelutilaisuuksia useiden toimialojen edustajien kanssa. Haastatellut etujärjestöt olivat Teknologiateollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Elintarviketeollisuusliitto ry, Rakennusteolli- suus RT ry ja yritykset Outokumpu Oyj metalliteollisuuden edustajana, Skanska Oy rakennusyrityksien edustajana, S-ryhmä kaupan edustajana ja öljynjalostaja Neste Oil Oyj (Taulukko 1.) Taulukko 1. Haastatellut toimialat ja yritykset Toimiala Elintarviketeollisuus Elintarviketeollisuusliitto koostuu 23 yhdistyksestä, jotka kattavat lähes koko elintarviketeollisuuden. Kemianteollisuus Kemianteollisuus sisältää kumi-, muovi-, painoväri-, ja väriteolli- suuden. Myös kasvinsuojelu-, lääke-, bio-, ja teknokemianteollisuus kuuluvat kemianteollisuuden piiriin. Metsäteollisuus Metsäteollisuuteen kuuluu mm. paperin, kartongin, massan, sahata- varan, puulevyjen, biomassan ja biopolttoaineiden tuotanto. Rakennusteollisuus Rakennusala voidaan jakaa rakennustuoteteollisuuteen ja raken- nusteollisuuteen. Teknologiateollisuus Teknologiateollisuuden piiriin kuuluu metallinjalostus (joka on tässä yhteydessä käsitelty erikseen), elektroniikka- ja sähköteolli- suus, kone- ja metalliteollisuus, tietotekniikka-ala sekä suunnittelu ja konsultointi. Yritykset Ruostumaton teräs Outokumpu Oyj Rakennusliike Skanska Oy Tukku ja -vähittäiskauppa S-ryhmä (koostuu useista yrityksistä) Öljynjalostus Neste Oyj 21Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Haastatteluissa keskusteltiin mm. seuraavista aiheista: • Onko yritysten strategioissa mainittu toimenpiteitä materiaali - tai resurssite- hokkuuden edistämiseksi? • Onko energiatehokkuus sektorin yritysten painopistealueita? • Mitkä tahot ovat sektorin keskeisiä sidosryhmiä, joilla voisi olla vaikutusta sektorin resurssitehokkuuteen? • Mitä seuraavista ylätason keinoista on käytössä yrityksissä? - elinkaaristen kustannusten tarkastelu (Total cost of ownership) - hankintaketjun läpinäkyvyyden parantaminen - muiden toimijoiden informointi omista säästöpotentiaaleista - yhteistyöverkostojen rakentaminen • Mitä alla mainituista materiaalitehokkuuskonsepteista sektorin yrityksillä on käytössä? - jätteiden energiakäyttö - kierrätysmateriaalien käyttö raaka-aineena - sivutuotteiden käyttö prosessien välillä - tuotteiden keruu käytön jälkeen - uusien materiaalien käyttö • Mitä keinoja voisi toteuttaa ilman merkittäviä investointeja 5 -10 vuodessa? • Mitä indikaattoreita on jo käytössä yrityksissä resurssitehokkuuden arvioi- miseen? • Mikä olisi toimialan resurssitehokkuuspotentiaali lähitulevaisuudessa? 2.2 suomen materiaalivirtojen laskenta ja avainsektorien tunnistaminen envimat -mallilla ENVIMAT-malli, ympäristölaajennettu panos-tuotosmalli, sisältää Suomen talou- den 150 toimialan monetaarisen panos-tuotosmallin, jossa toimialojen välisiin ra- havirtoihin on yhdistetty kotimaan luonnosta otetut materiaalipanokset, kotimaiset kasvihuonekaasupäästöt sekä muut päästöt ilmaan ja veteen. Lisäksi malli sisältää tuontituotteiden tuotannossa ulkomailla käytetyt materiaalipanokset (suorat ja välilli- set) ja päästöt. ENVIMAT-mallin tuloksia vuosille 2002 ja 2005 on esitetty julkaisussa ”Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVI- MAT-mallilla” (Seppälä ym. 2009). Julkaisun ilmestymisen jälkeen ENVIMAT-malli on päivitetty vuoden 2008 tiedoilla. Päivitetyllä mallilla voitiin arvioida luonnonvaro- jen käytön ohella ympäristö-, työllisyys- ja arvonlisäykset Suomen kansantaloudessa vuonna 2008 sekä suora ja välillinen luonnonvarojen kulutus. ENVIMAT-mallin vuoden 2008 tulosten avulla kartoitettiin ne Suomen toimialat, jotka aiheuttivat suurimmat vaikutukset edellä mainituista näkökulmista arvioituina (luonnonvarat, ympäristö, työllisyys, arvonlisäys), kun otettiin huomioon toimialan kaikki vaikutukset - suorat ja välilliset. Avainsektoreiksi valittiin kymmenen eniten resursseja käyttävää toimialaa. Resurssien käytön osalta arvioitiin raaka-aineiden kokonaiskulutus ja öljyn kulutus. Raaka-aineiden kokonaiskäyttö (RMR, Raw Material Requirement) sisältää taloudessa käytetyn kotimaisen luonnonvarojen kulutuksen sekä tuonnin ja vien- nin. Raaka-aineiden kokonaiskäyttö sisältää suorat materiaalipanokset sekä niihin liittyvät välilliset raaka-ainepanokset. Öljyn kulutus valittiin mukaan esimerkkinä kriittisistä resurssista. Tässä huomioitiin ainoastaan suora tuontiöljyn tuonti, tuon- tituotteiden elinkaareen sisältyvää öljyä, esim. tuontirahtipalveluiden kuluttamaa polttoainetta, ei huomioitu. 22 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Materiaalien tuotanto ja prosessointi on energiaintensiivistä ja energian tuotannon suurimpia ympäristövaikutuksia ovat suuret kasvihuonekaasupäästöt. Esimerkkinä ympäristövaikutuksista tarkasteltiinkin kasvihuonekaasupäästöjä, joista laskelmissa on mukana hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Avainsektoreita analysoitiin tarkastelemalla toimialojen raaka-aineiden koko- naiskäyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä suhteessa toimialojen arvonlisäykseen ja työllisyyteen. Lisäksi tarkasteltiin avainsektoreiden merkittäviä solmukohtia tar- kastelemalla RMR:n ja KHK-päästöjen kokonaisvuo-diagrammeja, joiden avulla ha- vainnollistettiin välillisten panosten käyttöä sekä sektoreiden tuotoksiin liittyvien vaikutusten käyttöä muilla sektoreilla. Osa toimialoista on aggregoitu Tilastokes- kuksen TOL2008 luokituksen mukaan. Liitteessä on esitetty julkaisussa mainittujen toimialojen kuvaukset. 2.3 resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutusarviointi kansantalouden tasolla vuoteen 2030 Hankkeessa arvioitiin Suomen materiaalikulutuksen kehitystä ENVIMATscen mallin avulla vuoteen 2030. Simulointimallilla voidaan tuottaa Suomen talouden pitkän ajan kehitysskenaarioita ja analysoida yksittäisten muutosten tai politiikkatoimien pitkän ajan talous- ja ympäristövaikutuksia. Mallilla tuotettiin talouskasvun perusura, jossa resurssitehokkuuden kehityksen osalta on oletettu vain keskeisten trendien jatkumi- nen, ja materiaalitehostumisen skenaario, johon tuotiin mukaan oletus 5 %:n tava- roiden välituotekäytön panoskertoimien supistuminen tuotantotoiminnassa. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla, jotka operationalisoi- daan takaisinmaksuajan (0-15v.) käsitteellä. 23Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 3 Toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta 3.1 seminaarin tuloksia Elinkeinoelämän keskusliiton ja SYKEn yhdessä järjestämässä resurssitehokkuusse- minaarissa käytiin monipuolinen keskustelu resurssitehokkuuteen liittyvistä asioista. Työryhmien teemoina olivat: eri sektoreiden resurssitehokkuuspotentiaalit, yhteistyö- mahdollisuudet sektoreiden välillä, fiksummat tuotteet ja kierrätys. Resurssitehos- tumisen potentiaalikysymystä käsiteltiin hyvin yleisellä tasolla ja huomion arvoista oli, että kaikissa ryhmissä keskustelua käytiin yli teemarajojen. Yhteenveto seminaarin keskusteluista • Talous- ja kilpailukyvyn parantaminen ympäristövaikutuksia vähentäen on tärkeä periaate elinkeinoelämän piirissä. Resurssitehokkuuden potentiaaleja tulisi tunnistaa ottamalla huomioon ympäristövaikutusten lisäksi talouteen liittyvät tekijät mm. investointisyklit ja takaisinmaksuajat. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että pienistä teoista voi muodostua kannattava kokonaisuus. Kokonais- kuvan hahmottaminen on erityisen tärkeää, siksi tuotteen koko arvoketju tulisi huomioida. Resurssitehokkuuden edistäminen koettiin sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti järkeväksi ja hyväksi kaikille osapuolille. Ns. älykkäät, kuluttajia ohjaavat tuotteet voivat merkittävästi lisätä resurssitehokkuutta, mutta toisaalta tuotteisiin ei kaivata turhia ominaisuuksia. • Tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten kaiken lähtökoh- tana tulisi olla sekä tiedon lisääminen toimialan parhaista käytännöistä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen. Tiedon lisäämisen keinoiksi ehdotettiin ns. materiaalitietopankin kehittämistä ja benchmarkkausta. Fokus tulisi siirtää yksittäisistä tuotteista palveluverkkoon tai yhdistettyyn tuote/palveluverkkoon, mutta luotettavaa tuotetietoakin koko arvoketjun osalta edelleen tarvitaan. • Teollisen ekologian perusperiaatteen – ”toisen jäte on toisen raaka-aine” - toteut- taminen niin laajasti kuin mahdollista tulee edistää. Tuotannosta syntyy edelleen käyttökelpoista, hyödyntämätöntä materiaalia. Niiden parempi kierrätys ja hyö- tykäyttö lisäisivät resurssitehokkuutta. Tämä edellyttää kuitenkin jätehuoltosek- torille uudenlaisia toimintatapoja ja käytännön huomioivaa jätelainsäädäntöä. Tehokkuustoimet eivät kuitenkaan onnistu pelkästään lainsäädännön keinoin. Investointimahdollisuuksia tulisi lisätä ja innovaatioiden kehittämistä tukea. • Resurssitehokkuus on laaja käsite, joka tarvitsee edistyäkseen erilaisia ohja- uskeinoja ja muita kannustetoimia eri toimialoille sekä lisäksi kulutukseen kohdistuvia toimia. Muutos uskotaan saavutettavan myönteisen informaatio- ohjauksen kautta, jossa myös kannustimilla (”porkkanoilla”) olisi oma paik- kansa. Keskusteluissa esille nousivat myös uuden lainsäädännön samoin kuin verohelpotusten tarpeellisuus ja tuottajavastuun mahdollinen lisääminen. 24 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 3.2 Haastattelujen tuloksia Seminaarin jälkeen järjestettyjen haastattelutilaisuuksien johtopäätökset voidaan ve- tää yhteen seuraavasti: Resurssitehokkuuskäsite ei näy laajasti yritysten strategioissa Toimialojen edustajien haastatteluissa tuli selvästi esille se, että resurssitehokkuuden käsite on monille toimialoille vielä vieras tai epäselvä. Elinkeinoelämän piirissä resurssi- tehokkuus mielletään ylätason käsitteeksi, joka pitää sisällään kaikkien luonnonvarojen - niin materiaalien kuin ilman, veden ja kallioperänkin - käytön. Joissakin yrityksissä työvoima, tietotaito jne. sisältyvät resurssitehokkuuskäsitteeseen. Yleinen näkemys oli, että resurssitehokkuus jakautuu sekä materiaali- että energiatehokkuuteen. Materiaalitehokkuuden todettiin olevan prosessilähtöinen tarkastelutapa, jossa te- hokkuuden parantamisen keinoina ovat materiaalisyötteiden määrän vähentäminen ja jätteiden kierrätys tai uudelleenkäyttö. Energiatehokkuuteen liittyy energiankäytön vähentäminen/tehostaminen tai siirtyminen toisenlaisiin energiantuotantotapoihin vähentäen samalla haitallisia ympäristövaikutuksia. Energiatehokkuus ei kohdistu ainoastaan tuotannon energiatoimien parantamiseen, sillä joillakin aloilla tuotteen käyttövaiheen energiatehokkuuden parantaminen on etusijalla. Isoissa yrityksissä resurssitehokkuutta on kuitenkin tavalla tai toisella käsitelty niin strategioissa kuin toimissakin, vaikkakaan ei aina resurssitehokkuuden nimellä. Suurissa konserneissa on konsernitasoisia resurssitehokkuustavoitteita, mutta yksit- täisten tehtaiden tavoitteiden saavutuksista ei aina saada tietoja. Tavoitteet voivat olla numeerisia tai ne voivat sisältyä toimintaperiaatteisiin. Yrityksillä on luonnollisesti erilaisia näkökulmia resurssitehokkuuteen niiden toi- minnan erilaisuudesta johtuen. Vaikka varsinaisia resurssitehokkuuden tavoitteita ei löydy yritysten strategioista niin energia- ja materiaalitehokkuuden tavoitteita löytyy useilta toimialoilta (Taulukko 2). Esimerkiksi rakennusalan strategioissa on mukana materiaali- ja energiatehokkuus. Varsinkin energia on rakennusalalla tärkeä, sillä se liittyy asuntojen käyttökustannuksiin, lainsäädäntöön ja kiinteistöjen arvoon. Työmaatasolla materiaalitehokkuudelle on tavoitteita mm. jätteen hyötykäytön ja jätteen synnyn ehkäisyn osalta. Haastattelujen perusteella voidaan vetää sellainen johtopäätös, että resurssite- hokkuus ei vielä näy laajasti yritysten strategioissa. Resurssitehokkuus-ajattelutapa on kuitenkin noussut keskusteluun yritysten sisällä ja näkyy todennäköisesti myös strategioissa myöhemmin. Resurssitehokkuuden ylätason keinot jo käytössä Joitakin resurssitehokkuuteen liittyviä yhteisiä periaatteita ja toimia on jo käytössä eri toimialoilla Suomessa. Haastatteluissa keskusteltiin näistä vain yleisellä tasolla. Resurssitehokkuuden parantamisen makrotason keinoja ovat mm. elinkaaristen kus- tannusten tarkastelu, hankintaketjun läpinäkyvyyden parantaminen, muiden toimi- joiden informointi omista säästöpotentiaaleista ja yhteistyöverkostojen rakentaminen. Kaikki nämä keinot olivat tuttuja ja enemmän tai vähemmän käytössä haastatelluilla toimialoilla. Niiden käyttöä yrityksissä tulisi kuitenkin lisätä. 25Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Energiatehokkuudessa tavoitteita on asetettu Energiatehokkuus on kaikkien toimialojen tärkeä painopistealue. Monissa yrityksissä on tehty energiakatselmuksia ja -sopimuksia. Energiankulutusta on saatu niiden avulla vähennettyä. Esimerkiksi Outokumpu Oyj:ssa energiatehokkuus on ollut pitkään yri- tyksen painopistealueita ja prosessien energiankäyttöä optimoidaan jatkuvasti. Tornion tehdas toimii vertailutehtaana (benchmark) kansainvälisen konsernin muille tehtaille. Energiatehokkuus on metsäteollisuusyritystenkin painopistealueita. Sen piiriin las- ketaan myös kuljetukset sekä veden käytön vähentäminen, joka tuo energiasäästöjä. Teknologiateollisuuden tuotteissa merkittävään rooliin nousee kuitenkin koneiden ja laitteiden käyttövaihe, jossa energiankulutuksen vähentäminen vaikuttaa ratkai- sevalla tavalla energiatehokkuuteen. Kaupanalalla energian käyttö (lämpö, sähkö) ja jätteiden käsittely ovat painopiste- alueita. Tukkukaupassa myös kuljetuksilla on suuri rooli. Kaupan resurssitehokkuu- teen vaikuttaa Suomen harva asukastiheys, sillä pitkät välimatkat lisäävät kuljetusten määrää. Myymälöiden energiatehokkuutta voidaan vähentää esim. tarkastamalla laitteiden säädöt ja vähentämällä valaistusta, silloin kun sitä ei tarvita. Tulevaisuudessa myös ympäristöluokitellut talot ja nollaenergiatalot yleistyvät. Olennaista energian käytön kannalta on se miten energia tuotetaan, ja tulevaisuu- dessa hajautettu energiantuotanto tullee lisääntymään. Sivutuotteet ja jätteiden kierrätys lisännyt materiaalitehokkuutta Materiaalikatselmusten tarpeellisuus ymmärrettiin useilla sektoreilla. Katselmusten jälkeen investoinnitkin olisivat mahdollisia. Toisaalta useat toimialat uskoivat, että ilman suuria investointejakin materiaalisäästöjä voidaan saavuttaa mm. toiminta- tapamuutoksilla. Raaka-aineiden hukkaa voisi pienentää minimoimalla häiriöitä valmistuksessa sekä laitteiden vuotoja, ts. panostamalla prosessien optimointiin. Enemmän on kuitenkin kiinnitetty huomiota jätehuoltoon ja materiaalien kierrä- tykseen. Osasyynä tähän on jätelainsäädännön kiristyminen ja kaatopaikkamaksut. Haastattelujen mukaan lainsäädäntö voi olla joissakin tapauksissa liian tiukka ja olla jopa jätteiden kierrätyksen esteenä. Alla on esitetty joitakin esimerkkejä haastateltujen toimialojen käytännöistä. • Käyttökelpoisia sivutuotteita - jotka menevät muun teollisuuden käyttöön - syntyy useilla toimialoilla, esim. elintarviketeollisuudessa sivutuotteita menee kosmetiikkateollisuuteen ja rehuteollisuuteen. Jätteistä ei ole elintarviketeol- lisuuden piirissä tarkkaa tietoa. Läpinäkyvyyden kannalta jäljitettävyys olisi tärkeää, ja seurantajärjestelmät ovat haastattelun mukaan rakenteilla joissakin yrityksissä. Uusi kaatopaikkajätelaki muuttaa elintarvikesektorin jätteiden käsittelyä, jolloin on mahdollista, että enemmän jätettä menee polttoon. Pak- kauskeruuvelvoite ja uusien materiaalien käyttö pakkauspuolella voisi sopia materiaalitehokkuuden parantamiseen. • Kemianteollisuus poikkeaa monista muista teollisuuden aloista, koska kaato- paikkajätettä ei kemianteollisuudessa muodostu, vaan jätteet menevät suurim- maksi osaksi energiahyödyntämiseen. Kemianteollisuudessa ei ole kovinkaan paljon kiinnitetty huomiota materiaalikulutukseen, sillä suurin osa tuotteista menee muiden teollisuusalojen käyttöön. Uusia materiaaleja pyritään kuiten- kin löytämään, ja toisaalta kierrätykseen tulee kiinnittää erikoista huomiota (esim. muoviteollisuudessa kierrätetään). • Metsäteollisuudessa materiaalitehokkuutta on lisätty ottamalla käyttöön kaik- ki puun osat, josta syntyy osa metsäteollisuuden sivuvirroista. Ylimääräistä energiaa hyödynnetään paikallisena kaukolämpönä. Lainsäädäntö rajoittaa joidenkin metsäteollisuuden jätteiden kierrätystä, mutta niitä voidaan käyttää kaatopaikkojen rakentamiseen. 26 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 • Ruostumattoman teräksen valmistuksen materiaalitehokkuutta lisää raaka- aineiden käytön osalta se, että valmistus on romupohjaista. Materiaalia kulkee paljon tuotannon läpi, mutta sivuvirroista kierrätetään 60–70%. Tulevaisuu- dessa vanhoja sivuvirtoja voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn materiaalihyö- dyntämisen optimoimiseksi. Energiatehokkuuden ja materiaalitehokkuuden näkökulmasta on etu, että Tornion tehdas ja Kemin ferrokromikaivos sijaitsevat lähekkäin. Resurssitehokkuutta lisää myös avolouhoksiin verrattuna se, että toiminta on maanalaista. • Tulevaisuudessa rakennusalalla tärkeään rooliin nousevat korjausrakentaminen ja rakennusten käyttö, huolto ja ylläpito. Rakennusteollisuudessa materiaali on arvokasta ja osa toimittajista ottaa materiaalihukan takaisin, mm. muovin ja kipsin. Rakennuksia purettaessa yli 90 % materiaalista päätyy hyötykäyttöön. • Rakennustuoteteollisuutta ohjaavat monet standardit ja laatuvaatimukset. Kai- killa alan yrityksillä ei ole strategioita materiaalitehokkuuden edistämiseksi. Kierrätysraaka-aineiden käyttöä on kuitenkin pyritty lisäämään, esimerkkejä löytyy mm. betoni-, kipsi- ja metalliteollisuudesta. • Kaupoissa syntyy paljon pakkausjätettä, joiden kierrätys varsinkin eteläisessä Suomessa on hyvin järjestetty. Kaatopaikkajätteiden määrä on saatu vähene- mään merkittävästi. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon voimaantullessa, jätteenpoltto saattaa lisääntyä. Pullojärjestelmä lisää materiaalitehokkuutta. Muovipussit on tehty kokonaan tai osittain kierrätysmuovista. Useita eritason indikaattoreita kehitettävä Toimialoilla ei ole vielä käytössä resurssitehokkuutta kuvaavia indikaattoreita. Niistä keskustelu on vasta alullaan. Haastattelujen mukaan mikro- ja makrotasoille tulisi kehittää omat erilliset indikaattorit. Mikrotasolla erilaisten intensiteettiä kuvaavien tunnuslukujen arveltiin olevan hyviä. Indikaattoreiden pitäisi sisältää myös ohjaus- vaikutusta ja olla helposti ymmärrettäviä koko hankintaketjussa. Globaaleissa yrityksissä ympäristökilpailukykyä tulisi arvioida maailmanlaajuisesti Kun määritellään resurssitehokkuustavoitteita, tuotteiden ympäristökilpailukykyä tulisi arvioida maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi ruostumattoman teräksen yksik- kötehokkuudet ovat maailman huippua. Toisaalta metsäteollisuudessa painotettiin kotimaisuusnäkökulman tärkeyttä resurssitehokkuuden arvioinnin yhteydessä. Useilla toimialoilla (erityisesti metsä-, metalli – ja rakennusteollisuuden piirissä) korostettiin Suomen erityisolosuhteita, jotka pitäisi ottaa luonnonvaratehokkuuskes- kusteluissa huomioon. Tällaisia erityispiirteitä ovat mm. luonnonvarojen saatavuus, ilmasto-olosuhteet ja pitkät välimatkat. Haastatteluissa nousi esiin myös se, että useilla perinteisillä Suomen suurilla teollisuusaloilla resurssitehokkuutta tuskin voi- daan merkittävästi parantaa ilman uuden teknologian läpimurtoa. Sekä metalli- että metsäteollisuudessa on jo tehty paljon toimia resurssitehokkuuden parantamiseksi. Metalliteollisuuden haastattelussa korostettiin myös kulutusnäkökulmaa, Suo- messa valmistetaan metallia noin 50 -100 miljoonan ihmisen tarpeisiin. Resurssite- hokkuusvuoto (ts. tuotanto siirtyy vähemmän resurssitehokkaisiin maihin) EU:n ulkopuolelle voi olla merkittävä metallialalla. Myös tuotannon globaalit hyvinvoin- tivaikutukset tulisi huomioida globaaleissa yrityksissä. 27Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 ICT palvelut voivat vähentää ympäristövaikutuksia tulevaisuudessa Teknologiateollisuuden yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää ympäristönsuojelua ICT- palveluiden avulla. Ns. älykkäät tuotteet tulevat lisääntymään tulevaisuudessa ja vaikuttaa näin kuluttajien käyttötottumuksiin. Esimerkiksi kaupan alalla kehitellään erilaisia asiakaspalvelun muotoja, jotka voisivat vähentää kaupassakäyntiliikennettä. Nettikauppa on jo nyt lisääntynyt. ICT-teknologialla on todennäköisesti ratkaiseva rooli erimuotoisten asiakaspalveluiden kehittämisessä. Tulevaisuudessa myös rakennuk- sissa ja asunnoissa käyttäjäkohtainen kulutuksen seuranta todennäköisesti lisääntyy. Öljynjalostuksen perusprosessit säilyvät Suomessa on yksi öljyä jalostava yritys. Öljynjalostus käyttää raaka-aineena öljyä ja tuottaa siitä jalostettuja tuotteita pääasiassa energiakäyttöön. Arvoketjut ovat pitkiä ja hankinnat globaaleja. Öljynjalostus on toimiala, jossa materiaali- ja energiatehokkuus kytkeytyvät paljolti toisiinsa. Materiaalitehokkuus käsitetään haastattelun mukaan materiaalien jalostamisena ja hyödyntämisenä mahdollisimman pitkälle. Mahdolli- simman pitkälle jalostettu tuote säästää energiaa käyttövaiheessa, ja olennaista onkin öljyn käytön tehostaminen kulutuspäässä. Energiatehokkuuteen vaikuttaa laitosten käytettävyys ja prosessien optimointi, sei- sokit kuluttavat ylimääräistä energiaa. Tavoitteina resurssitehokkuuden kannalta on energiansäästö, sekä tiukoissa määräyksissä pysyminen. Jäähdytyksessä vapautuvan hukkaenergian hyödyntäminen vähentäisi energian kokonaiskulutusta. Tulevaisuudessa huonolaatuisia öljyjä jalostetaan entistä enemmän. Öljynjalostuk- sen perusprosessit eivät kuitenkaan muutu. Tulevaisuuden tuotevalikoimiin kuuluu enemmän uusiutuvista materiaaleista valmistettuja tuotteita, sekä entistä puhtaam- mat dieseltuotteet. Polttoainedirektiivit tiukentuvat, jolloin lopputuote on entistä parempi, mutta jalostamolla kuluu enemmän energiaa ja syntyy enemmän jätettä. Autonvalmistuksen muutokset, mm. sähköautot, säätö- ja kontrolliteknologian ke- hittyminen, vaikuttavat öljynjalostukseen. Energian käytön suhde jalostusasteeseen on parantunut suhteessa muihin alan toimi- joihin, mutta energian kulutus tuotetta kohden on lisääntynyt jalostusasteen kasvaessa. Tehostamispotentiaalin arvioimiseen sektoritasolla tulee panostaa Haastatteluissa kysyttiin arvioita toimialan resurssitehokkuuden parantamisen potentiaa- leista. Makrotasolla arvioiminen koettiin vaikeaksi. Yleisellä tasolla arveltiin että tehosta- mispotentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10 -20 % joillakin toimialoil- la. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Saksassa on yli kymmenen vuoden ajalta kokemuksia materiaalikatselmuksista, ja niiden avulla PK- yrityksissä todetuista säästökohteista. Suurimmillaan säästöt suh- teessa liikevaihtoon ovat olleet lähes 6% pienissä yrityksissä (2-5 M€/1v) keskiarvon ollessa 2,5 % kaikissa tutkituissa metalliyrityksissä. Saksassa kansallisella tasolla materi- aalitehokkuutta edistävä julkisrahoitteinen organisaatio Demea arvioi, että saksalaisilla PK-sektorin tuotantoyrityksillä materiaalikustannusten osuus on keskimäärin 45 %. Ja tästä arvioitu säästöpotentiaali on 20 %. Yhteensä tämä tarkoittaa noin 100 MRD euron vuotuista säästöpotentiaalia koko maan (500 MRD€/vuosi) materiaalikustannuksista. Suomessa katselmustoiminta on vasta alussa, joten toistaiseksi kotimaisissa yrityksissä todetusta säästöpotentiaalista on vähän dokumentoitua tietoa. Yksittäisissä materiaa- likatselmuksissa raportoitu vuotuinen säästöpotentiaali on ollut 300 000 -1 milj. euroa. Mikäli Suomen materiaalinkäytön tehokkuus on verrannollinen Saksaan, niin suomalaisella teollisuudella on n. 7 MRD € säästöpotentiaali hyödyntämättä. (Lähde: Tilastokeskus Oy, Suomen teollinen tuotanto 81 MRD€ v.2010). 28 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Taulukko 2. Toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta toimiala onko resurssi- tehokkuus mainittu yritysten strategioissa? onko yrityksis- sä tehty toimia energia- tehokkuuden parantamiseksi? onko yrityksis- sä tehty toimia materiaali- tehokkuuden parantamiseksi? toimialan tärkeimmät sidosryhmät arvoketjuissa yritysten käy- tössä olevat ympäristö- indikaattorit resurssi- tehokkuuteen vaikuttavat säästötavoitteet Teknologia- teollisuus toimialan yhteises- sä strategiassa energiatehokkuus- katselmukset ja -sopimukset ekodesign, par- haitten käytäntö- jen jako yritysten kesken saman toimialan yritykset, ener- giantuottajat, kauppa materian käyttö, jätteiden määrät, vesi, energia, kierrätys %, perin- teiset ympäristö- parametrit, tuote- kohtaiset LCA:t ei ole Metallin jalostus ruostuma- ton teräs kestävyysstrategi- assa materiaalite- hokkuus tärkeässä roolissa energiatehok- kuusinvestoinnit, käytön optimointi, energia ja ilmasto- ohjelma materiaalipanok- set optimoitu, ferrokromikuona kierrätetään ja muiden sivuvir- tojen ja jätteiden hyötykäytössä tehostamisen varaa kaivosteollisuus, romun toimittajat, energiantuottajat, konepajateollisuus energiaindikaat- tori, vältetyt päästöt, jätteiden määrät, tuotekoh- taiset EDP:t, GRI konsernin tasolla pitkän aikavälin tavoite 0-kaa- topaikkajätettä, hiiliprofiilin pie- nentäminen 20 % ja energiansäästö 5 % vuoteen 2020 Metsä- teollisuus sisältyy vastuulli- suusstrategioihin isoilla yrityksillä energiatehokkuus- katselmukset ja -sopimukset, kul- jetusten optimoin- ti, hukkalämpö hyötykäyttöön puun kaikki en osien hyödyntämi- nen, yksi materiaa- likatselmus tehty, jätteiden energia- hyödyntäminen puunhankintaket- ju, energiantuot- tajat, rakennusala, kirjapainot ja kustantamot, kauppa GRI-indikaattorit isoilla yrityksillä, materian käyttö, jätteiden määrät, vesi, energia, kierrätys %, perin- teiset ympäristö- parametrit, tuote- kohtaiset LCA:t tavoitteet konser- nin tasolla Kemian- teollisuus ei erikseen maini- ta, osalla yrityk- sistä sisältyy kes- tävän kehityksen strategiaan keskisuurten yritysten ener- giatehokkuus- katselmuk-set ja -sopimukset, Res- ponsible Care+ -ohjelma jätteet energia- käyttöön, parhait- ten käytäntöjen jako yritysten kesken useat raaka- ainetoimittajat, energiantuottajat, viranomaiset, useat hyödyntäjä- toimialat ominaiskulutukset, jätemäärät, perin- teiset ympäristö- parametrit 0-tavoite kaato- paikkajätteelle, energian säästä- minen Elintarvike- teollisuus raaka-aineiden saatavuus ja käy- tön tehokkuus etusijalla energiatehokkuus- katselmukset ja -sopimukset sivutuotteiden hyötykäyttö raaka-ainetoimit- tajat, energian- tuottajat, pakkaus- teollisuus, kauppa energian kulutus, päästöt, jätteet ja jätevedet, pakka- usten hyötykäyttö energiasopimusten piirissä olevilla 9% energiatehos- tuminen tavoite vuoteen 2016 Rakennus- teollisuus ei vielä käytössä energiansäästötoi- mia rakennustuo- teteollisuudessa ja infrassa työ- koneiden käytön optimointia uudisrakentami- sessa ja raken- nustuotteiden valmistuksessa sivuvirtojen höyty- käyttö teräs-, puu- ja kiviainesteollisuus, rakennusurakoitsi- jat, suunnittelijat isoilla yrityksillä konsernitasolla mm. jätteiden hyötykäyttö, hiili- jalanjälkilaskento- jen määrä, johdon sitoutuminen ja koulutus ei varsinaisia numeerisia tavoit- teita; numeeriset tavoitteet kaa- topaikkajätteen maksimiosuudelle Tukku- ja vähittäis- kauppa sisältyy vastuulli- suusraportointiin laitteiden optimaa- linen käyttö sää- töjä tarkistamalla toimipaikoilla, lämmönottolait- teita, reaaliaikai- nen energiankulu- tuksen valvonta , kuljetusten opti- mointi jätteiden kierrä- tystä tehostettu, ruokahävikin minimoiminen tavarantoimittajat, energiantuottajat, kuljetusyritykset, rakentaminen, kuluttajat kaupparyhmät: kierrätystunnuslu- vut, sähkö, lämpö, vesi, jätteiden määrät, kuljetus- ten päästöt S-ryhmä energian- käytön vuosittai- nen 2%:n tehos- taminen vuoteen 2015, kaatopaikka- jätteen 0-tavoite Öljyn- jalostus ei vielä käytössä energiatehokkuus- tavoitteet (TEM) ohjaavat, laitosten käytettävyys ja prosessien opti- mointi, seisokkien minimointi materiaali- ja energitehokkuus yhdessä, tuottei- den pidemmälle jalostaminen raaka-ainetoimit- tajat, kuljetusyri- tykset, kuluttajat päästöt ilmaan energiansäästö, määräyksissä pysyminen 29Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Taulukko 3. Esimerkkejä yritysten materiaalitehokkuuden keinoista toimiala jätteiden energiakäyttö Kierrätys- materiaalin käyttö raaka- aineena sivutuottei- den käyttö prosessien välillä tuotteiden keruu käytön jälkeen uudet materiaalit prosesseissa, materiaalien yhdistäminen uudeksi tuotteeksi muut keinot Teknologia- teollisuus pakkausjäte metalliromu sisäiset kierrot romunkeräys, tuottajavastuu- järjestelmä osalle tuotteista älykkäät materiaalit, nanomateriaalit ekodesign Metallin- jalostus --- metalliromu sisäiset kierrot romunkeräys lujateräs --- Metsä- teollisuus prosessijätteet (esim. jätelie- met, kuorijäte) kierrätyspaperi- ja kartonki integraatti- ajattelu, esim. hake- ja sa- hanpuru sellun raaka-aineiksi paperi- ja kar- tonki komposiitti- rakenteet, pakkausmateri- aalit, biojalos- tamot materiaali- tehokkuus- katselmukset keskisuurille yrityksille, osaa- misen ja tiedon lisääminen Kemian- teollisuus suurin osa haitallisista jätteistä muovituotteet, metsäteollisuu- den kemikaalit kasvava alue (riippuu jätelain- säädännöstä) tuottajavastuu- järjestelmä osal- le tuotteista petrokemian tuotteiden korvaaminen biotuotteilla ympäristöasioi- den hallintajär- jestelmä, mate- riaalitehokkuus- katselmukset keskisuurille yrityksille, ener- giakatselmukset Elintarvike- teollisuus prosessijätteet (esim. taikina) --- muiden toimi- alojen käyttöön esim. kosme- tiikka ja rehute- ollisuus pakkauskeruu- velvoite --- raaka-ainehukan minimointi, materiaali- tehokkuus- katselmukset keskisuurille yrityksille Rakennus- ja rakennus- tuoteteolli- suus prosessijätteet puutuoteteolli- suudessa esim. kierrätys- betoni, lentotuhkaa ja kuonaa sement- titeollisuudessa, lasia lasivillan valmistuksessa maa-ainesten käyttö infran rakentamisessa vähäistä esim. nanotek- nologia integroitu suunnittelu Kauppa pakattu ja pakkaamaton biojäte --- --- toimipaikkojen yhteydessä toimiva palau- tuspullojärjes- telmä pakkauspuoli, SER-palautus- järjestelmä, älykkäät pakka- ukset uudet innovaa- tiot IT:n avulla esim. netti- kauppa Öljynjalos- tus --- sivuvirtojen ja jätteiden käyttö raaka-aineena ei varsinaisia sivutuotteita, materiaalin jalostaminen mahdollisimman pitkälle --- uusiutuvat raaka-aineet, huonolaatuiset raaka-aineet --- 30 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 4 Suomen materiaalivirrat vuonna 2008 Kokonaistalouden materiaalivirrat jaetaan kolmeen pääryhmään: kotimaisten luon- nonvarojen otto, materiaalien tuonti ja materiaalien vienti. Luonnonvarojen otto luonnosta voidaan jakaa edelleen käytettyyn ottoon ja käyttä- mättömään ottoon. Käytetty otto on se materiaalimäärä, joka jatkojalostetaan tai käy- tetään suoraan taloudessa. Käytetyn oton pääasialliset ainesryhmät ovat seuraavat: • viljelykasvien käytetty sato ja käytetty sivubiomassa (oljet) • luonnosta otettavat keräilytuotteet, luonnoneläimet ja luonnonkala • aines- ja polttopuu sekä käytetyt hakkuutähteet • nostettu turve • louhitut metallimalmit ja muiden mineraalien hyötykivi • sora, murske ja muu rakentamisessa käytetty maa-aines Materiaalien otto mitataan yhteismitallisesti massayksikössä, tonneina. Kansainväli- sessä tilastoinnissa on sovittu, että puu ja rehukasvit mitataan 15 % kosteusasteessa. Käyttämätöntä ottoa ovat luonnonvarojen käyttöönoton yhteydessä siirretyt ja muunnetut luonnonmateriaalien määrät, jotka jätetään kuitenkin luontoon. Näitä ovat viljelykasvien käyttämätön sivubiomassa, puun metsiin jäävät hakkuutähteet, kaivos- ja kaivannaistoiminnan sivukivi sekä rakennustoiminnan hyödyntämätön poistomaa. Tässä työssä käsitellään ainoastaan taloudessa käytettyjä luonnonvaroja. Kotimaisten luonnonvarojen käytetty otto oli yhteensä 183 miljoonaa tonnia vuon- na 2008 (Taulukko 4). Siitä soran ja murskeen osuus oli lähes kaksi kolmasosaa. Maa-, riista- ja kalatalouden otto luonnosta oli 6 % ja käytetyn puun osuus aines- ja energiapuu yhteen laskien 17 %. Turpeen osuus oli 6 %. Metallimalmien ja muiden mineraalien kaivun osuus oli 13 %. Taulukko 4. Kotimaisten luonnonvarojen käytetty otto vuonna 2008 aineslajeittain tonneina (Mt) ja prosentteina.  Aineslaji Mt % Kasvit, riista ja kala 11,0 6,0 Ainespuu 26,7 14,6 Polttopuu ja hake 5,4 2,9 Turve 5,3 2,9 Metallimalmit 5,4 2,9 Muut mineraalit 16,5 9,0 Sora ja murske 112,5 61,6 Yhteensä 182,8 100,0 31Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Tuonnin ja viennin materiaalien käyttö voidaan jakaa suoriin ja välillisiin ainesmää- riin. Tuonnin ja viennin suora materiaalimäärä on tuonti- ja vientituotteiden sisältämä suora ainesmäärä tonneina. Välillinen ainesmäärä saadaan arvioimalla tuotteiden valmistusketjuissa kokonaisuudessaan kulutetut luonnonvarojen käytetyn oton määrät ja vähentämällä niistä tuotteiden suora ainesmäärä. Suorat ainesmäärät saa- daan ulkomaankauppatilastosta täydentämällä niitä kotimaisten kuljetusyhtiöiden polttoaine- ja tavaraostoilla ulkomailta sekä matkailupalvelujen viennin ja tuonnin sisältämillä tavaramäärillä. Tuontituotteiden välilliset materiaalimäärät on arvioitu ENVIMAT-malliin tiheällä, noin 500 tuotteen tuotejaolla, pääasiassa kansainvälisten elinkaari- inventaariodatapankkien (Ecoinvent, LCAfood) aineistoista. Lisäksi eri metallien edellyttämän malminlouhinnan määrien arvioinnissa on käytetty ruotsalaisen Raw Materials Groupin maailman kattavan kaivostietokannan tietoja. Suomen vientituot- teiden välillinen materiaalikäyttö on arvioitu ENVIMAT-mallilla. Palvelutuotteet samoin kuin sähkö ovat aineettomia tuotteita, eli niiden suora materiaalimäärä on nolla. Kuitenkin niiden tuottaminen kuluttaa materiaaleja. Pal- veluiden materiaalikäytölle ei juuri löydy elinkaari-inventaarioita, joten niiden välil- linen materiaalikäyttö on arvioitu ENVIMAT-mallilla olettaen, että tuontipalveluiden materiaalikäyttö on samanlainen kuin vastaavien kotimaisten palvelujen. Suomen suora tuonti oli 64 Mt ja tuonnin välillinen raaka-ainekäyttö 143 Mt vuon- na 2008 (Taulukko 5 ja Kuva 1). Siten Suomen tuonnin käyttämä luonnonvarojen otto oli yhteensä 207 Mt eli yli kolminkertainen tuonnin suoraan materiaalimäärään verrattuna. Taulukko 5. Tuonnin suora materiaalimäärä ja välillinen raaka-ainekäyttö sekä raaka-ainekäyttö yh- teensä tuoteryhmittäin vuonna 2008 tonneina (Mt), prosentteina sekä välillisen raaka-ainekäytön suhteena suoraan tuontiin. Tuoteryhmä Suora Välillinen Yhteensä % Välillinen/suora Elintarvikkeet 2,9 5,1 8,0 3,9 1,8 Fossiiliset polttoaineet 26,7 7,9 34,6 16,7 0,3 Metallirikasteet 5,7 34,3 40,0 19,3 6,0 Muut mineraalit 4,1 5,4 9,6 4,6 1,3 Raakapuu 7,4 0,9 8,3 4,0 0,1 Puutavara 1,9 0,2 2,1 1,0 0,1 Massa- ja paperituotteet 1,1 2,0 3,1 1,5 1,8 Kemialliset tuotteet 7,0 7,1 14,1 6,8 1,0 Metallituotteet 3,0 31,0 34,0 16,4 10,3 Elektroniikka ja sähkötekniset tuotteet 0,4 21,1 21,5 10,4 51,2 Konepajatuotteet 1,2 12,4 13,5 6,5 10,5 Muut tavarat 2,5 10,6 13,1 6,3 4,2 Palvelut 0,0 5,1 5,1 2,5 - Yhteensä 64,0 143,0 207,0 100,0 2,2 32 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 0 10 20 30 40 50 Elintarvikkeet Fossiiliset polttoaineet Metallirikasteet Muut mineraalit Raakapuu Puutavara Massa- ja paperituotteet Kemialliset tuotteet Metallituotteet Elektroniikka ja sähkötekniset tuotteet Konepajatuotteet Muut tavarat Palvelut Mt Suora Välillinen Kuva 1. Tuonnin suora ja välillinen raaka-ainekäyttö tuoteryhmittäin vuonna 2008. Metallirikasteiden ja metallituotteiden välillisen materiaalikäytön suhde tuotteiden suoraan materiaalimäärään on korkea, 6–10 kertainen. Elektroniikkatuotteilla suhde- luku nousee peräti yli viidenkymmenen. Tämä johtuu osittain elektroniikkatuotteiden sisältämien erikoismetallien pienistä malmipitoisuuksista, mutta erityisesti kemial- lisesti äärimmäisen puhtaiden piisirujen tuottamisen vaatimista suurista materiaali- määristä (Williams et al 2002). Kun suoraan tuontiin lisätään raaka-aineiden välillinen käyttö, metallirikasteet kohoavat tuonnin suurimmaksi materiaalieräksi lähes viidenneksen osuudella. Fos- siilisten polttoaineiden, erityisesti raakaöljyn ja maakaasun, välillinen materiaali- käyttö jää verraten vähäiseksi, mutta silti ne muodostavat toiseksi suurimman erän. Elektronisten ja sähköteknisten tuotteiden suora tuontimäärä jää vähäiseksi, mutta korkea välillinen materiaalikulutus nostaa niiden tuonnin kokonaismateriaalienkäy- tön neljänneksi suurimmaksi. Suomen viennin suora materiaalimäärä oli 39 Mt ja välillinen materiaalikäyttö 141 Mt, yhteensä 181 Mt (Taulukko 6 ja Kuva 2). Viennin välillisen materiaalikäytön suhde suoraan vientiin, 3,6, on jonkin verran korkeampi kuin tuonnin suhdeluku, koska erityisesti fossiilisten polttoaineiden osuus viennissä jää verraten vähäiseksi, ja sekin vienti sisältää lähinnä öljyjalosteita, ja öljynjalostuksen energiankulutus lisää välillistä materiaalikulutusta. Viennin materiaalien kokonaiskäytössä metsäsektorin osuus on suurin, 23 %, toiseksi nousee kemialliset tuotteet, 11 % ja kolmanneksi konepajatuotteet, 14 %. Palvelujen viennin materiaalikäytön osuus on runsaat 7 %. 33Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Taulukko 6. Viennin suora materiaalimäärä ja välillinen raaka-ainekäyttö sekä raaka-ainekäyttö yh- teensä tuoteryhmittäin vuonna 2008, tonneina (Mt), prosentteina sekä välillisen raaka-ainekäytön suhteena suoraan vientiin. Tuoteryhmä Suora Välillinen Yhteensä % Välillinen/suora Elintarvikkeet 1,3 3,3 4,7 2,6 2,5 Fossiiliset polttoaineet 6,0 5,4 11,4 6,3 0,9 Metallirikasteet 0,0 0,2 0,2 0,1 10,2 Muut mineraalit 1,5 1,8 3,3 1,8 1,2 Raakapuu 0,3 1,7 2,0 1,1 5,5 Puutavara 4,1 1,5 5,6 3,1 0,4 Massa- ja paperituotteet 14,9 20,0 34,9 19,3 1,3 Kemialliset tuotteet 4,7 15,5 20,2 11,2 3,3 Metallituotteet 7,3 8,8 16,1 8,9 1,2 Elektroniikka ja sähkötekniset tuotteet 0,4 14,7 15,1 8,4 39,5 Konepajatuotteet 1,1 15,8 17,0 9,4 14,2 Muut tavarat 1,1 4,4 5,5 3,0 4,0 Palvelut 0,0 13,4 13,4 7,4 - Yhteensä 39,2 141,5 180,8 100,0 3,6 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 Elintarvikkeet Fossiiliset polttoaineet Metallirikasteet Muut mineraalit Raakapuu Puutavara Massa- ja paperituotteet Kemialliset tuotteet Metallituotteet Elektroniset ja sähkötekniset tuotteet Konepajatuotteet Muut tavarat Palvelut Mt Suora Välillinen Kuva 2. Viennin suora ja välillinen raaka-ainekäyttö tuoteryhmittäin vuonna 2008. 34 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Talouden materiaalivirtojen kokonaisindikaattorit voidaan muodostaa joko suorien materiaalivirtojen taseena tai myös tuonnin ja viennin välillisen raaka-ainekäytön huomioon ottavina taseina (Taulukko 7). Taulukko 7. Suomen suorien materiaalivirtojen ja raaka-ainekäytön taseet vuonna 2008, miljoonaa tonnia Suorien materiaalivirtojen tase Raaka-ainekäytön tase Kotimainen käytetty otto (DEU) 183 Kotimainen käytetty otto (DEU) 183 + Materiaalien suora tuonti (DM) +64 + Tuonnin käytetty otto (RMM) +207 Suora materiaalipanos (DMI) 247 Raaka-aineiden käyttö (RMR) 390 - Materiaalien suora vienti (DX) -39 - Viennin raaka-ainekäyttö (RMX) -181 Materiaalien suora kulutus (DMC) 208 Raaka-aineiden kulutus (RMC) 209 Suora materiaalipanos (DMI) ja raaka-aineiden käyttö (RMR) kuvaavat, kuinka paljon materiaalikäyttöä talouden tuotantotoiminta on yhteensä käyttänyt. Siten niitä voi- daan kutsua tuotantolähtöisiksi indikaattoreiksi. Materiaalien suora kulutus (DMC) ja Raaka-aineiden kulutus (RMC) mittaavat puolestaan, kuinka paljon talous on itse kuluttanut materiaaleja, joten niitä voidaan kutsua kulutuslähtöisiksi indikaattoreik- si. Kokonaisuudessaan Suomen DMC ja RMC olivat vuonna 2008 lähes yhtä suuret. Suorien materiaalivirtojen indikaattorien etuna on, että materiaalien suora tuonti ja vienti saadaan suoraan ulkomaankauppatilastoista, kun taas tuonnin ja viennin välilliset raaka-ainekäytöt edellyttävät työläitä estimointimenetelmiä. Sen vuoksi EU:n materiaalivirtatilastoissa on toistaiseksi rajoituttu vain suorien materiaalivir- tojen tilastointiin (Eurostat 2012). Suorien materiaalivirtojen tase sisältää kuitenkin kaksi oleellista harhaa. Ensin- näkin siinä kotimainen käytetty otto mitataan luonnosta otettavina raaka-aineina, mutta tuonti ja vienti mitataan sen sijaan jalostettuina tuotteina. Koska jalostettu- jen tuotteiden materiaalimäärä sisältää vain osan niiden valmistuksen vaatimasta raaka-ainemäärästä, suorien materiaalivirtojen tase aliarvioi talouden globaalisia luonnonvarojen käytön vaikutuksia suhteessa kotimaisten luonnonvarojen käyttöön. Toiseksi, koska materiaalien suorassa kulutuksessa (DMC) vähennetään vain suora vienti, viennin välillinen materiaalien käyttö jää kotimaan suoran kulutuksen sisään. 35Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Kuva 3. Suomen talouden suurimmat luonnonvaravirrat vuonna 2008 (Koskela et al. 2013). Kuvassa 3 on esitetty kokonaisvirtadiagrammi Suomen materiaalivirroista. Analyysi osoittaa, että suurin osa Suomen materiaalikulutuksesta aiheutuu vientiteollisuudesta vuonna 2008. Viennin raaka-aine käyttö on 87 % Suomen loppukäyttöön menevästä raaka-aineiden käytöstä, joten luonnonvaroja tuotiin maahan runsaasti (esim. me- tallimalmeja ja öljyä) ja ne prosessoitiin/jalostettiin erilaisiksi vientituotteiksi. Ainoa merkittävä kotimainen luonnonvara, josta tehdyt tuotteet menevät vientiin, on puu. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytetään rakenta- misessa, joko suoraan tai rakennustuotteiden kautta. Suomen talous näyttää olevan materiaalien läpikulkutalous vuonna 2008, ts. runsaasti ulkomaisia luonnonvaroja (esim. metallimalmeja ja öljyä) jalostetaan vientituotteiksi. 36 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 5 Avainsektorit Tässä kappaleessa esitellään Suomen keskeisimmät toimialat viiden eri indikaatto- rin näkökulmasta. Indikaattorit ovat raaka-aineiden kokonaiskäyttö (RMR), öljyn käyttö, kasvihuonekaasupäästöt (KHK-päästöt), arvonlisäys ja työllisyys. Raaka- aineiden kokonaiskäyttö koostuu kaikista talouden käyttämistä raaka-ainevirroista. Tilastokeskuksen määrittelemänä arvonlisäys tässä yhteydessä tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähen- tämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot. 5.1 Keskeisimmät toimialat indikaattoreiden näkökulmasta Kansantalouden toimialoittaisessa tarkastelussa toimialojen vaikutukset koostuvat elinkaarisista vaikutuksista, jonka vuoksi näin tarkasteltuina toimialojen yhteenlas- ketut vaikutukset ylittävät moninkertaisesti kansantalouden kokonaisvaikutukset. Syynä tähän on se, että kaikki toimialojen tuotteet eivät ole lopputuotteita vaan osa niistä kulkeutuu välituotteina toisille sektoreille, jolloin syntyy päällekkäistä lasken- taa. Kansantalouden toimintaa kokonaisuudessaan voidaan tarkastella ainoastaan lopputuotteiden kautta, jossa välituotteiden aiheuttamat vaikutukset esiintyvät pel- kästään lopputuotteen elinkaaressa. Toimialakohtaisen tarkastelun päällekkäisyyden esimerkkeinä voidaan mainita maa-ainesten oton sisältyminen suurimmaksi osaksi rakentamisen toimialaan sekä sähköntuotannon päästöjen sisältyminen lähes kaik- kien toimialojen elinkaareen. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään avainsektoreita olivat rakenta- miseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen liittyvät toimialat (Taulukko 8). Viimeisenä avainsektorina on kiinteistöala (asuntojen hallinta ja vuokraus), jonka resurssien käyttö on suuruudeltaan noin neljännes talonrakentamisen toimialan re- surssien käytöstä. 37Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Taulukko 8. Raaka-aineiden kokonaiskäytöltään (RMR) keskeisimmät toimialat Suomessa vuonna 2008. Toimiala Mt RMR Talonrakentaminen ym. 68,5 Soran, murskeen, hiekan ja saven otto 56,0 Maa- ja vesirakentaminen ym. 52,6 Värimetallien valmistus 42,2 Massan, paperin, kartongin ja pahvin valmistus 41,4 Betoni-, kipsi- ja sementtituotteiden valmistus 37,5 Metsänhoito 32,5 Öljynjalostus 21,0 Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus 20,1 Asuntojen hallinta ja vuokraus 17,4 Öljy on edelleenkin merkittävä fossiilisen energian lähde, siksi sitä voidaan pitää yhtenä indikaattorina kansantalouden luonnonvarojen käytöstä. Suurin osa Suomen kansantalouteen virtaavasta tuontiöljystä kulkee öljynjalostustoimialan kautta (Tau- lukko 9). Liikenteessä, asuntojen lämmityksessä ja jonkin verran myös sähkön tuo- tannossa käytetään suurin osa öljytuotteista, mutta öljyriippuvuutta ilmenee myös monilla muillakin toimialoilla. Taulukko 9. Öljyn käytöltään (välitön ja välillinen) suurimmat toimialat Suomessa vuonna 2008. Toimiala M€ tuontiöljyä Öljynjalostus 6 363 Tieliikenteen tavarankuljetus 840 Asuntojen hallinta ja vuokraus 641 Ilmaliikenne 577 Peruskemikaalien valmistus 553 Talonrakentaminen ym. 438 Ilmastonmuutosvaikutusluokka eli kasvihuonekaasupäästöt on valittu edustamaan ympäristövaikutuksia. Suurimmat KHK-päästöt syntyvät toimialoilla, jotka liittyvät energiantuotantoon, kiinteistötoimintaan, öljynjalostukseen, metsä- ja metalliteollisuuteen ja rakentamiseen (Taulukko 10). Energiantuotannon toimialojen päästöt jakautuvat luonnollisesti kaikkien muiden toimialojen päästöihin. Taulukko 10. Elinkaarisilta kasvihuonekaasupäästöiltään suurimmat toimialat Suomessa vuonna 2008. Toimiala Mt CO2e Sähkön tuotanto, siirto ja jakelu 13,1 Asuntojen hallinta ja vuokraus 12,2 Öljynjalostus 12,0 Massan, paperin, kartongin ja pahvin valmistus 10,7 Kaukolämmön tuotanto 10,0 Talonrakentaminen ym. 9,3 Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus 9,2 Peruskemikaalien valmistus 6,1 Varsinainen kotieläintalous 5,1 Tieliikenteen tavarankuljetus 4,9 38 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Sosioekonomisia indikaattoreita edustavat arvonlisäys ja työllisyys. Molemmat in- dikaattorit kuvaavat tilannetta Suomessa, koska tietoa ulkomaan osuudesta ei ole saatavilla. Kotimaan elinkaariselta arvonlisäykseltään että työllisyysvaikutuksiltaan merkittävin toimiala on asuntojen hallinta ja vuokraus sekä talonrakentaminen (Taulukot 11 ja 12). Muut avainsektorit sosioekonomisilta vaikutuksilta ovat kaupan, palveluiden, koulutuksen ja elektroniikkateollisuuden toimialoilla. Taulukko 11. Arvonlisäykseltään suurimmat toimialat Suomessa vuonna 2008 ts. Suomeen jäänyt BKT-vaikutus koko toimialan arvoketjusta. Toimiala M€ Asuntojen hallinta ja vuokraus 19 800 Talonrakentaminen ym. 18 300 Tukkukauppa (pl. autot ym.) 12 000 Julkinen hallinto ym. 11 600 Terveyspalvelut 10 600 Koulutus 9 900 Vähittäiskauppa (pl. autot ym.) 9 200 Viestintälaitteiden ja viihde-elektroniikan valmistus 9 100 Taulukko 12. Työllisyysvaikutuksiltaan suurimmat toimialat Suomessa vuonna 2008 ts. toimialan kotimainen välitön ja välillinen työllisyysvaikutus. Toimiala htv Talonrakentaminen ym. 288 000 Vähittäiskauppa (pl. autot ym.) 217 000 Terveyspalvelut 212 000 Julkinen hallinto ym. 198 000 Sosiaalipalvelut 196 000 Koulutus 193 000 Tukkukauppa (pl. autot ym.) 172 000 Talonrakentaminen on avainsektori kaikilla tarkastelluilla indikaattoreilla mitattuna (Taulukko 13). Rakennusteollisuuteen tiiviisti liittyvä kiinteistöala (asuntojen hallinta ja vuokraus) on avainsektori kaikilta muilta paitsi työllisyysvaikutuksiltaan. Massa- ja paperiteollisuuden elinkaariset materiaali- ja kasvihuonekaasuvaikutukset ovat kan- santaloudellisesti merkittävät, mutta sosioekonomiset vaikutukset ovat pienempiä kuin monilla muilla toimialoilla. 39Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Taulukko 13. Toimialat, jotka ovat avainsektoreita ainakin yhden indikaattorin suhteen. Tässä työssä valitut avainsektorit on korostettu. Indeksi on suhteutettu tietyn indikaattorin merkittä- vimmän toimialan mukaan: merkittävin toimiala = 1,0.   RMR Öljy KHK Arvonlisä Työll. Talonrakentaminen ym. 1,0 0,1 0,6 1,0 1,0 Asuntojen hallinta ja vuokraus 0,3 0,1 0,9 1,0 0,2 Massan, paperin, kartongin ja pahvin valm. 0,6 0,1 0,8 0,4 0,3 Öljynjalostus 0,3 1,0 0,7 0,1 0 Tukkukauppa (pl. autot ym.) 0,1 0,1 0,3 0,6 0,6 Sähkön tuotanto, siirto ja jakelu 0,2 0 1,0 0,2 0,1 Julkinen hallinto ym. 0,1 0 0,3 0,6 0,7 Metsänhoito 0,5 0 0,0 0,1 0 Vähittäiskauppa (pl. autot ym.) 0,1 0 0,2 0,5 0,8 Terveyspalvelut 0,0 0 0,2 0,5 0,7 Maa- ja vesirakentaminen ym. 0,8 0 0,2 0,2 0,2 Koulutus 0,0 0 0,1 0,5 0,7 Sosiaalipalvelut 0,0 0 0,1 0,4 0,7 Viestintälaitteiden ja viihde-elektroniikan valm. 0,1 0 0,2 0,5 0,3 Varsinainen kotieläintalous 0,2 0 0,4 0,1 0,3 Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus 0,3 0 0,7 0,1 0,1 Tieliikenteen tavarankuljetus 0,0 0,1 0,4 0,2 0,3 Peruskemikaalien valmistus 0,2 0,1 0,5 0,1 0,1 Värimetallien valmistus 0,6 0 0,2 0,1 0 Soran, murskeen, hiekan ja saven otto 0,8 0 0,0 0 0 Kaukolämmön tuotanto 0,1 0 0,8 0 0 Puun sahaus, höyläys ja kyllästys 0,2 0 0,1 0,1 0,1 Betoni-, kipsi- ja sementtituotteiden valm. 0,5 0 0,1 0,1 0,1 Ilmaliikenne 0,0 0,1 0,4 0,1 0,1 Puu-, korkki-, olki- ja punontatuott. valmistus 0,1 0 0,1 0,1 0,1 40 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 5.2 toimialojen materiaali- ja kasvihuonekaasu- intensiteetit Toimialojen raaka-aineiden kokonaiskäyttö suhteutettuna toimialojen arvonlisäykseen on esitetty graafisesti kuvassa 4. Kulmakertoimet kuvaavat materiaali-intensiteettiä (kg/€). Toimialan materiaali-intensiteetti liittyy vahvasti siihen, edustaako toimiala alkutuotantoa vai käyttääkö se ensimmäisinä ostoinaan runsaasti alkutuotannon panoksia. Alkutuotannon toimialojen tuotannosta (ml. energiantuotanto) suurin osa menee muiden toimialojen käyttöön, ja esimerkiksi massa- ja paperiteollisuuden luonnonvarojen kokonaiskäyttöön sisältyy panoksia metsänhoidosta. Koska tarkas- telu perustuu kullakin toimialalla elinkaarisiin vaikutuksiin, samat vaikutukset näky- vät usealla eri toimialalla. Avainsektoreista kaivos- ja metalliteollisuuden toimialoilla on korkea materiaali-intensiteetti, palveluilla alhainen. 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000 70 000 80 000 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 kt R M R Arvonlisäys M€ Elintarvike Metsä Kaivos ja metalli Muu teollisuus Rakentaminen Palvelut Energia ja jätehuolto Julkiset palvelut Talonrakentaminen Betonituotteet Tukkukauppa Julkinen hallinto Terveys ja koulutus Viestintälaitteet Vähittäiskauppa k =1 kg/€ k =5 kg/€ k =10 kg/€ k =2 kg/€ Massa-ja paperi Sora, murske, hiekka Maarakentaminen Värimetallit Metsänhoito Öljynjalostus Rauta-ja teräs Asuntojen hallinta Kuva 4. Toimialojen arvonlisäys ja raaka-aineiden kokonaiskulutus vuonna 2008. Kulmakertoimet (k) havainnollistavat toimialojen materiaali-intensiteettiä. Vaikutukset ovat elinkaarisia, eli suorien vaikutusten lisäksi huomioidaan panoksiin liittyvät vaikutukset muilta toimialoilta. Toimialojen kokonaisvaikutuksia ei voida summata yhteen. Suurimmat arvonlisäykset löytyvät talonrakentamisen ja kiinteistöalan toimialoilta, joista talonrakentaminen käyttää myös runsaasti luonnonvaroja (hiekkaa, soraa ja maa-massoja). Materiaali-intensiteetit ovat siis korkeita, varsinkin maarakentami- sessa. Massa- ja paperiteollisuus synnyttää Suomessa enemmän arvonlisäystä kuin metalliteollisuus tai öljynjalostus, mutta niiden materiaali-intensiteetit ovat korke- ampia kuin massa- ja paperiteollisuuden. Toimialojen kasvihuonekaasupäästöt suhteutettuna toimialojen arvonlisäyk- seen on esitetty graafisesti kuvassa 5. Suurimmat päästöintensiteetit kohdistuvat mm. energiantuotantoon, öljynjalostukseen ja terästeollisuuteen. Kiinteistöalalla ja talonrakentamisessa arvonlisäyksen ansiosta päästöintensiteetti jää alhaisemmaksi kuin muilla edellä mainituilla aloilla. 41Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 14 000 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 kt C O 2 Arvonlisäys M€ Elintarvike Metsä Kaivos ja metalli Muu teollisuus Rakentaminen Palvelut Energia ja jätehuolto Julkiset palvelut Asuntojen hallinta Julkinen hallinto Massa ja paperi k =0,2 kg/€ k =0,5 kg/€ k =1 kg/€ k =2 kg/€ Tukkukauppa Terveys ja koulutus Viestintälaitteet Vähittäiskauppa Öljynjalostus Kaukolämpö Rauta ja teräs Peruskemikaalit Kotieläintalous Tierahti Talonrakentaminen Sähkön tuotanto Kuva 5. Toimialojen arvonlisäys ja elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2008. Kulmaker- toimet (k) havainnollistavat toimialojen kasvihuonekaasupäästöjen intensiteettiä. Vaikutukset ovat elinkaarisia, eli suorien vaikutusten lisäksi huomioidaan panoksiin liittyvät vaikutukset muilta toimialoilta. Toimialojen kokonaisvaikutuksia ei voida summata yhteen. Toimialojen resurssien käyttö suhteutettuna toimialojen työllisyyteen on esitetty graafisesti kuvassa 6. Talonrakentaminen, palvelut ja kauppa ovat Suomen työval- taisimmat toimialat. Teollisuuden toimialat käyttävät paljon resursseja suhteessa työvoimaan. Kuvassa 7 on kuvattu työllisyyden ja kasvihuonekaasupäästöjen suhdet- ta, jolloin energiaintensiivisten toimialojen päästöt suhteessa työvoimaan nousevat korkeiksi. 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000 70 000 80 000 0 50 100 150 200 250 300 350 kt R M R Työllisyys 1000 htv Elintarvike Metsä Kaivos ja metalli Muu teollisuus Rakentaminen Palvelut Energia ja jätehuolto Julkiset palvelut Sora, murske, hiekka Maarakentaminen Värimetallit Massa- ja paperi Betonituotteet Metsänhoito Öljynjalostus Rauta- ja teräs Terveydenhuolto Vähittäiskauppa Julkinen hallinto Sosiaalipalvelut Koulutus Tukkukauppa k = 500 t/htv k = 250 t/htv k = 125 t/htv k = 1000 t/htv Talonrakentaminen Kuva 6. Toimialojen työllisyys ja raaka-aineiden kokonaiskäyttö vuonna 2008. Kulmakertoimet (k) havainnollistavat toimialojen työvoimankäytön suhdetta resurssienkäyttöön. Vaikutukset ovat elinkaarisia, eli suorien vaikutusten lisäksi huomioidaan panoksiin liittyvät vaikutukset muilta toimi- aloilta. Toimialojen kokonaisvaikutuksia ei voida summata yhteen. 42 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 14 000 0 50 100 150 200 250 300 350 kt C O 2 Työllisyys 1000 htv Elintarvike Metsä Kaivos ja metalli Muu teollisuus Rakentaminen Palvelut Energia ja jätehuolto Julkiset palvelut Talonrakentaminen Asuntojen hallinta Sähkön tuotanto Terveydenhuolto Vähittäiskauppa Koulutus Tukkukauppa k = 100 t/htv k = 50 t/htv k = 20 t/htv k = 200 t/htv Öljynjalostus Massa ja paperiKaukolämpö Rauta ja teräs Peruskemikaalit KotieläintalousTierahti Julkinen hallinto Sosiaalipalvelut Kuva 7. Toimialojen työllisyys ja kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2008. Kulmakertoimet (k) ha- vainnollistavat toimialojen kasvihuonekaasupäästöjen suhdetta työvoiman käyttöön. Vaikutukset ovat elinkaarisia, eli suorien vaikutusten lisäksi huomioidaan panoksiin liittyvät vaikutukset muilta toimialoilta. Toimialojen kokonaisvaikutuksia ei voida summata yhteen. 5.3 avainsektoreiden suurimmat materiaalipanokset Tuotannon ja kulutuksen verkostomaisen rakenteen vuoksi resurssitehokkuuden kohdentaminen on kansantalouden tasolla haasteellista. Keskeinen tehostamiskohde voi löytyä suorien panosten käytöstä ja/tai välillisten panosten käytöstä. Raaka- aineiden kokonaiskäytöltään keskeisimmät toimialat Suomessa ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa. Kuvassa 8 on esitetty avainsektoreiden käyttämät materiaalipanokset ja niiden kohdentuminen eri toimialoille, kotimaiseen loppukäyttöön tai vientiin vuonna 2008. Vasemmalla sisään menevinä virtoina on esitetty tuotteet, joita kyseinen toimiala käyttää kotimaisilta toimialoilta. Tuontituotteet on merkitty erikseen. Ne voivat käyt- tää myös oman toimialansa tuotteita, joka on merkitty sisään menevinä panoksina. Oikealla on kuvattu ne toimialat kotimaassa, jotka kyseisen toimialan tuotteita ensi- sijaisesti käyttää samoin kuin viennin ja kotimaan loppukäytön määrät. Kiinteistöala 6,2 Mt (9%) Muut toimialat 5,5 Mt (8%) Kotimainen loppukäyttö 56,9 Mt (83%) Betonituotteet 23,9 Mt (35%) Sora ja hiekka 18,3 Mt (27%) Puutuotteet 7,5 Mt (11%) Metallituotteet 1,4 Mt (2%) Muut tuotteet 11,9 Mt (17%) Sähkötuotteet 0,5 Mt (1%) Muu tuonti 5,1 Mt (7%) Talonrakentaminen Kuljetus 3,7 Mt (7%) Muut toimialat 4,2 Mt (8%) Kotimainen loppukäyttö 27,1 Mt (52%) Suora materiaalin käyttö 21,1 Mt (40%) Betonituotteet 5,2 Mt (10%) Sora ja hiekka 7 Mt (13%) Muut tuotteet 1,2 Mt (3%) Maa- ja vesirakentamisen tuotteet 17,1 Mt (32%) Maa- ja vesirakentaminen 16,7 Mt (32%) Tuonti 0,7 Mt (1%) Maa ja vesirakentaminen 43Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Painaminen 1,2 Mt (3%) Muut toimialat 5 Mt (12%) Vienti 27,3 Mt (66%) Metsänhoito (puu) 9,4 Mt (23%) Savi ja kaoliini 3,4 Mt (8%) Massa ja paperi 7,9 Mt (19%) Muu tuonti 5,7 Mt (14%) Talonrakentaminen 25,4 Mt (63%) Muut toimialat 4,5 Mt (12%) Suora materiaalin käyttö 22,9 Mt (61%) Betoni 0,9 Mt (2%) Sementti 1,2 Mt (3%) Muut tuotteet 0,9 Mt (2%) Sora ja hiekka 10,3 Mt (28%) Maa- ja vesirakentaminen 7,5 Mt (20%) Muu tuonti 0,4 Mt (2%) Sementti 0,7 Mt (2%) Betonituotteiden valmistusMassa ja paperin valmistus Massa ja paperi 7,7 Mt (19%) Mineraalituotteet 1,3 Mt (3%) Kemikaalit 1,1 Mt (3%) Muut tuotteet 7,1 Mt (17%) Tuontipuu 5,7 Mt (14%) Vienti 1,9 Mt (5%) Metallien jalostus 1,6 Mt (8%) Koneet, laitteet, kulkuneuvot 1,8 Mt (9%) Muut toimialat 1 Mt (5%) Vienti 13,3 Mt (66%) Vienti 28,7 Mt (69%) Metallimalmien louhinta 1 Mt (5%) Muut tuotteet 1,1 Mt (6%) Metallien jalostus 2,2 Mt (11%) Metallituotteet 2,4 Mt (12%) Massa ja paperi 0,8 Mt (2%) Rauta ja teräs 1,2 Mt (3%) Muut toimialat 6,2 Mt (15%) Värimetallit 4,6 Mt (11%) Muu tuonti 1 Mt (5%) Koksi 1,6 Mt (8%) Kalkkikivi 0,4 Mt (2%) Raudan ja teräksen valmistus Malmit ja metallit 12,7 Mt (63%) Metallimalmit 1,6 Mt (4%) Muut tuotteet 1,2 Mt (3%) Muu tuonti 0,7 Mt (2%) Rikasteet ym. 33,2 Mt (79%) Värimetallien valmistus Värimetallit 4,9 Mt (12%) Muut tuotteet 0,9 Mt (5%) Öljynjalostuksen tuotteet 2,4 Mt (12%) Muu tuonti 1,6 Mt (8%) Teollisuusbensiini 0,6 Mt (3%) Raakaöljy 15,5 Mt (74%) Öljynjalostus Muut toimialat 0,1 Mt Kotimainen loppukäyttö 17,3 Mt (~100%) Metsänhoito(polttopuu) 3,2 Mt (18%) Kaukolämpö 3,4 Mt (19%) Muut tuotteet 1,2 Mt (7%) Muu tuonti 0,5 Mt (3%) Kevyt polttoöljy 1 Mt (6%) Asuntojen hallinta ja vuokraus Sähkö 2,6 Mt (15%) Talonrakentaminen (vuosikorjaukset) 5,5 Mt (32%) Kotim. loppukäyttö 2,5Mt (12%) Muut toimialat 2,7 Mt (0%) Öljynjalostus 2,5 Mt (12%) Liikenne 3,4 Mt (16%) Vienti 9,9 Mt (47%) luonnonvarat kotimaasta kotimaisten toimialojen tuotteet tuontituotteet Toimialalle tulevat virrat kotimainen loppukäyttö kotimaiset toimialat vientituotteet Toimialalta lähtevät virrat Kuva 8. Suomen avainsektoreiden tulevat ja lähtevät materiaalivirrat, 2008. 44 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 5.4 Elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt Suomen avainsektoreiden elinkaaristen kasvihuonekaasupäästöjen (Mt CO2-ekv) jakautuminen eri toimialoille vuonna 2008 on esitetty kuvassa 9. Vasemmalla on toimialan käyttämien tuotteiden valmistuksen päästöt ja oikealla ne toimialat, jotka käyttävät kyseisen toimialan tuotteita. Kiinteistöala 3,2 Mt (24%) Vienti 0,5 Mt (4%) Kauppa 0,8 Mt (6%) Massa ja paperi 0,7 Mt (5%) Muut toimialat 6,6 Mt (50%) Kotimainen loppukäyttö 1,5 Mt (11%) Suora päästö 10,4 Mt (79%) Muut tuotteet 0,9 Mt (6%) Kivihiili 1,2 Mt (9%) Maakasu 0,3 Mt (3%) Muu tuonti 0,4 Mt (3%) Sähkön tuotanto Kivihiili 0,4 Mt (4%) Muu tuonti 0,3 Mt (3%) Suora päästö 8,6 Mt (86%) Julkinen hallinto 0,5 Mt (5%) Muut toimialat 3,4 Mt (34%) Kiinteistöala 5,6 Mt (56%) Sähkö 0,4 Mt (4%) Muut tuotteet 0,2 Mt (2%) Kauppa 0,5 Mt (5%) Kaukolämmön tuotanto Kotim. loppukäyttö 0,1Mt (1%) Suora päästö 3,1 Mt (29%) Massa 0,3 Mt (3%) Painaminen 0,3 Mt (3%) Paperituotteet 0,2 Mt (2%) Muut toimialat 1,1 Mt (10%) Vienti 7,1 Mt (66%) Kemikaalit 0,8 Mt (7%) Massa ja paperi 2 Mt (19%) Muu tuonti 1,1 Mt (11%) Massan ja paperin valmistus Massa ja paperi 2 Mt (19%) Muut tuotteet 2,3 Mt (21%) Kemikaalit 0,6 Mt (5%) Sähkö 0,6 Mt (5%) Metallituotteet 1,1 Mt (12%) Vienti 6,1 Mt (66%) Koneet, laitteet, kulkuneuvot 0,8 Mt (9%) Metallien jalostus 0,7 Mt (8%) Muut toimialat 0,5Mt (5%) Suora päästö 6 Mt (65%) Muut tuotteet 1 Mt (11%) Koksi 0,4 Mt (4%) Rauta ja teräs 0,4 Mt (5%) Muu tuonti 0,7 Mt (8%) Raudan ja teräksen valmistus Sähkö 0,2 Mt (2%) Rauta ja teräs 0,4 Mt (4%) Muut toimialat 0,1Mt (0,4%) Kotimainen loppukäyttö 12,1 Mt (99,6%) Suora päästö 2,1 Mt (18%) Jätteet 0,6 Mt (5%) Muut tuotteet 0,6 Mt (5%) Kaukolämpö 5,1 Mt (42%) Sähkö 2,5 Mt (20%) Muu tuonti 0,01 Mt (0,1%) Polttoöljy 0,4 Mt (3%) Asuntojen hallinta ja vuokraus Talonrakentaminen (vuosikorjaukset) 0,8 Mt (6%) Muut toimialat 0,7 Mt (8%) Kiinteistöala 0,8 Mt (9%) Puutuotteet 1,1 Mt (12%) Kotimainen loppukäyttö 7,7 Mt (83%) Talonrakentaminen Metallirakenteet 0,5 Mt (6%) Metallirakenteet 0,1 Mt (1%) Muut tuotteet 4,5 Mt (48%) Muu tuonti 1,7 Mt (18%) Betonituotteet 1,2 Mt (13%) Suora päästö 0,3 Mt (3%) 45Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Kotim. loppukäyttö 1,4Mt (12%) Suora päästö 3,4 Mt (29%) Teullisuusbensiini 0,2 Mt (2%) Muu tuonti 0,9 Mt (7%) Kemikaalit 0,2 Mt (1%) Muut toimialat 1,6 Mt (0%) Öljynjalostus 1,4 Mt (12%) Liikenne 1,9 Mt (16%) Öljynjalostuksen tuotteet 1,4 Mt (12%) Muut tuotteet 0,2 Mt (2%) Raakaöljy 5,7 Mt (47%) Öljynjalostus Vienti 5,7 Mt (47%) Kotim. loppukäyttö 0,1Mt (2%) Suora päästö 1 Mt (16%) Epäorgaaniset kemikaalit 0,3 Mt (5%) Massa ja paperi 0,6 Mt (10%) Öljynjalostus 0,2 Mt (3%) Muovituotteet 0,2 Mt (4%) Muut toimialat 0,8 Mt (13%) Vienti 3,3 Mt (55%) Orgaaniset kemikaalit 1,4 Mt (24%) Peruskemikaalit 0,8 Mt (13%) Muu tuonti 0,7 Mt (12%) Peruskemikaalien valmistus Öljynjalostuksen tuotteet 0,4 Mt (6%) Muut tuotteet 0,7 Mt (12%) Sähkö ja höyry 0,6 Mt (11%) Kemikaalit 0,8 Mt (13%) Kotim. loppukäyttö 0,25Mt (5%) Muut toimialat 0,45 Mt (9%) Varsinainen kotieläintalous 0,55 Mt (11%) Elintarvikkeiden valmistus 3,74 Mt (75%) Suora päästö 2,8 Mt (55%) Lannoitteet 0,2 Mt (4%) Muut tuotteet 0,5 Mt (10%) Eläinten ruoat 0,6 Mt (12%) Muu tuonti 0,2 Mt (4%) Lannoitteet 0,1 Mt (2%) Varsinainen kotieläintalous Maatalouden tuotteet 0,6 Mt (13%) Suora päästö 2,9 Mt (60%) Autot 0,2 Mt (4%) Muut tuotteet 0,2 Mt (5%) Öljynjalostuksen tuotteet 1,1 Mt (22%) Muu tuonti 0,02 Mt (0,3%) Voiteluöljyt 0,02 Mt (0,4%) Kumirenkaat 0,02 Mt (0,5%) Tieliikenteen tavarankuljetus Kuljetusalan tuotteet 0,4 Mt (8%) Vienti 0,5 Mt (11%) Massa ja paperi 0,5 Mt (10%) Tieliikennettä palveleva toiminta 0,4 Mt (8%) Tukkukauppa 0,4 Mt (9%) Muut toimialat 3 Mt (62%) suorat päästöt kotimaisten tuotteiden valmistuksesta syntyneet päästöt tuontituotteiden aiheuttamat päästöt Toimialan KHK-päästöt kotimainen loppukäyttö kotimaiset toimialat vientituotteet Toimialan päästöjen kohdentuminen muille sektoreille Kuva 9. Suomen avainsektoreiden elinkaaristen kasvihuonekaasupäästöjen (Mt CO2-ekv) jakautuminen eri toimialoille vuonna 2008. 5.5 yhteenveto avainsektoritarkastelusta Suomen merkittävimpien toimialojen resurssien käyttöä ja niiden ympäristö- ja so- sioekonomisia vaikutuksia tarkasteltiin seuraavien indikaattoreiden avulla: raaka- aineiden kokonaiskulutus ja tuontiöljyn käyttö; elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt sekä arvonlisä ja työllisyys Suomessa. Avainsektoreiksi valittiin ne toimialat, joi- den vaikutus oli kymmenen suurimman toimialan joukossa vuonna 2008. Talon- rakentaminen oli avainsektori kaikilla tarkastelluilla indikaattoreilla tarkasteltuna. Kiinteistöala (asuntojen hallinta ja vuokraus) on avainsektori kaikilta muilta paitsi työllisyysvaikutuksiltaan. Massa- ja paperiteollisuuden elinkaariset materiaali- ja kasvihuonekaasuvaikutukset olivat kansantaloudellisesti merkittävät, mutta sosioe- konomiset vaikutukset (arvonlisä ja työllisyys) pienempiä kuin monilla muilla toimi- aloilla. Tämä pätee myös muihin materiaali-intensiiviseen vientiteollisuuteen esim. metalliteollisuuteen. Palveluilla oli alhaisimmat materiaali-intensiteetit. 46 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Maa- ja vesirakentaminen, maa-aineksen otto ja värimetallien tuotanto olivat erit- täin materiaali-intensiivisiä, ts. raaka-aineiden kokonaiskulutus suhteessa arvonlisään oli suuri. Nämä alat eivät kuitenkaan olleet merkittävimpiä sektoreita tarkasteltaessa elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä suhteessa arvonlisään. Kasvihuonekaasuinten- siivisyys korostui seuraavilla toimialoilla: lämmön tuotanto, öljynjalostus, sähkön tuotanto, siirto ja jakelu sekä kotieläintalous. Raaka-aineiden kokonaiskulutus indi- kaattorina kuvaa karkeasti ympäristövaikutuksia, mutta ei sovellu yksityiskohtaisiin toimialojen vertailuihin, sillä indikaattori ei juuri korreloi kasvihuonekaasupäästöjen tai muiden ympäristövaikutusten kanssa (Seppälä ym. 2009). Avainsektorien raaka-aineiden kulutuksen ja elinkaaristen kasvihuonekaasupääs- töjen virtoja tarkasteltiin kokonaisvuotarkastelulla. Kokonaisvuotarkastelun avulla voitiin havainnollistaa välillisten panosten käyttöä sekä sektoreiden tuotoksiin liitty- viä vaikutuksia muilla sektoreilla. Näin löydetään panoksista ne, joiden käytön tehos- taminen vaikuttaa eniten kyseisen toimialan elinkaarisiin vaikutuksiin. Heikkoutena tässä sovelluksessa on se, että takaisinkytkentä-ilmiötä ei huomioida (nk. rebound- effect, esim. Söderhom & Tilton 2012, Madlener & Alcott 2009). Takaisinkytkentä nä- kyy esimerkiksi silloin, kun kaivosteollisuuden kysyntä tiettyyn käyttötarkoitukseen laskee, mutta tuotanto ohjautuu toisiin käyttötarkoituksiin. Tämän johdosta tulokset kuvaavat ikään kuin suoraa vaikutusta tuotannon ja kulutuksen järjestelmässä tietyn kohteen resurssitehokkuutta parannettaessa. Raaka-aineiden kokonaiskulutuksen kannalta suorat vaikutukset ovat merkittäviä monilla avaintoimialoilla: lähes kaikki metsänhoidon vaikutukset ovat suoria, maa-ai- neksen otossa ja maa- ja vesirakentamisessa suorat sekä toimialan sisäiset vaikutukset muodostavat suurimman osan materiaalin kulutuksesta. Toimenpiteet materiaalite- hokkuuden kannalta ovat näillä aloilla tehokkaimmillaan koskien omaa tuotantoa ja prosesseja. Esimerkiksi metsäteollisuudessa on kiinnitetty huomiota puun kaikkien osien tarkempaan hyödyntämiseen ja rakennusteollisuudessa on käytetty mm. kierrä- tysbetonia rakentamisessa. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksessa korostuu massa- ja paperiteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rau- taseosten valmistuksessa sekä sähkön tuotannossa. Näillä aloilla materiaalipanoksien optimointi on tehokas keino vähentää materiaalien kulutusta. Sähkön tuotannossa materiaali-intensiteetiltään suuren tuontikivihiilen vähentäminen ja korvaaminen jollakin resurssitehokkaammalla polttoaineella, vähentäisi materiaalien kokonais- kulutusta. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen tärkeä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. Kiinteistötoimialan tärkeä tekijä puolestaan on sähkön ja lämmön tuotanto. Talonrakentamisen suureen materiaalinkulutukseen vaikuttavat betonituotteiden ja sahatavaran käyttö. Elinkaarisilta kasvihuonekaasupäästöiltä suorat päästöt korostuvat avaintoi- mialoilla: sähkön tuotanto, massa- ja paperiteollisuus, kaukolämpö, öljynjalostus, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus, kotieläintalous sekä peruskemikaalien valmistus. Toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi ovat tehokkaimmillaan koskien omaa tuotantoa ja prosesseja, lähinnä omaa energiankulutusta. Näillä aloilla energia- tehokkuuden parantaminen vähentää olennaisesti myös elinkaarisia kasvihuonekaa- supäästöjä. Kaikilla haastatelluilla toimialoilla olikin energiatehokkuuskatselmukset ja sopimukset käytössä. Mm. hukkaenergian parempi hyödyntäminen, sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntäminen energiana tuli haastatteluissa myös esille. Tuontikemikaali- en käytön vähentäminen voi leikata päästöjä massa- ja paperiteollisuudessa sekä koti- maisessa kemikaalien valmistuksessa. Sahateollisuuden ja betoniteollisuuden tuotteet aiheuttavat suurimmat kasvihuonekaasupäästöt talonrakentamisen elinkaaressa. Suomen nykyisessä taloudellisessa rakenteessa tehokkain tapa vähentää luonnon- varojen käyttöä olisi vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä suljettuja materiaalikiertoja, varsinkin materiaali-intensiivisillä avainsektoreilla. Materiaalin suora vähentäminen ei pelkästään riitä resurssitehokkuuden saavuttamiseen, tarvi- 47Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 taan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä. Niukkaresurssisen talou- den toteuttaminen vaatii merkittäviä ja radikaalejakin muutoksia yhteiskunnassa ja ihmisten ajattelussa. Yhteiskunnan monimutkaisuuden ja talouden moninaisuuden vuoksi hyvin erityyppisiä toimenpiteitä tarvitaan muutoksen saavuttamiseksi liittyen mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustot- tumuksiin. Toisin sanoen tulevaisuudessa siirtyminen niukkaresurssiseen talouteen tarvitsee tuekseen merkittäviä muutoksia, enemmän innovaatioita, poliittista tukea ja toimia kaikilla yhteiskunnan tasoilla. (ks. myös Koskela et al. 2013). 48 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 6 Suomen talouden materiaalikäytön kehitysarvio vuoteen 2030 ENVIMATscen mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030, joka noudattaa Työ- ja elinkeinoministeriön Kansallisen energia- ja ilmastostrategian perusskenaariota (TEM 2012) talouden toimialarakenteen kehityksen ja energiajär- jestelmän osalta. Suomen kaivostoiminnan nopean kasvun vuoksi mallin yhteyteen kehitettiin myös kaivostoiminnan liitännäismalli, jolla tehtiin myös erillinen seikka- peräinen kaivos- ja kaivannaistoiminnan taloudellinen ja materiaalivirtojen kehitys- arvio vuoteen 2030 (Tuusjärvi ym. 2013). Perusskenaariossa Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2008 vuoteen 2030 keskimäärin 1,4 %/v, mikä vastaa 1,8 %/v kasvua vuodesta 2010, jolloin BKT:n taso on 35 % korkeampi vuonna 2030 kuin vuonna 2008. Skenaariossa kansantalouden ener- gian loppukäytön ominaiskulutus (GWh/BKT) supistuu 22 % ja uusiutuvan energian osuus kohoaa 30 prosentista 42 prosenttiin. Materiaalienkäytön tehostumisessa on oletettu varovaisesti yleinen 5 %:n tavaroiden välituotekäytön panoskertoimien su- pistuminen tuotantotoiminnassa 22 vuoden kuluessa. Kehitysarviossa kotimaisten luonnonvarojen käytetty otto kehittyy taulukon 11 ja kuvan 10 mukaisesti. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien louhinnan kasvusta. Myös muiden mineraalien louhintaa kasvattavat Soklin fosfaattikaivos ja Läntän litiumkaivos. Talvivaaran kaivoksen suuri kalkkiki- ven käyttö lisää kalkkikiven louhintaa viidenneksellä. Metsäteollisuuden tuotanto ei juurikaan kasva, mutta kotimaisen ainespuun hakkuita lisää tuontipuun osuuden supistuminen. Turpeesta siirrytään metsähakkeeseen. Taulukko 11. Kotimaisten luonnonvarojen käytetty otto vuosina 2008 ja 2030 perusskenaariossa, miljoonaa tonnia   2008 2030 Kasvukerroin Kasvit, riista ja kala 11,0 11,6 1,05 Ainespuu 26,7 33,4 1,25 Polttopuu ja hake 5,4 8,4 1,57 Turve 5,3 3,1 0,59 Metallimalmit 5,4 97,9 18,19 Muut mineraalit 16,5 25,8 1,57 Sora ja murske 112,5 131,5 1,17 Yhteensä 182,8 311,6 1,70 49Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 0 50 100 150 Kasvit, riista ja kala Ainespuu Polttopuu ja hake Turve Metallimalmit Muut mineraalit Sora ja murske Mt 2 008 2 030 Kuva 10. Kotimaisten luonnonvarojen käytetty otto vuosina 2008 ja 2030 perusskenaariossa, miljoonaa tonnia Tuonnin materiaalivirtojen kehitys on esitetty taulukossa 12 ja kuvassa 11. Tuonnin materiaalikäyttö yhteensä pysyy lähes vuoden 2008 tasolla. Energiatehokkuuden pa- raneminen ja uusiutuvan energian osuuden kasvu johtavat fossiilisten polttoaineiden tuonnin supistumiseen. Metallirikasteidensuora tuonti kasvaa hieman, mutta tuonnin raaka-ainekäyttö supistuu puoleen. Tämä johtuu siitä, että teräksen jalostuksessa vuonna 2008 oli jo tuotannon notkahdus ja tuotannon oletetaan palaavan kapasiteetti- tasolle. Uudelleenavattavan kotimaisen Hannuksen rautakaivoksen rikastetuotannon oletetaan menevän vientiin. Rautakaivosten, varsinkin Ruotsin Kiirunan kaivoksen, josta Suomeen rautarikaste tuodaan, metallipitoisuus on korkea, noin 60 %, joten rautarikasteen välillinen raaka-ainekäyttö jää verraten vähäiseksi. Sen sijaan Suomen uudet metallikaivokset korvaavat ensisijassa nikkelin ja myös kuparin tuontia, joissa välillinen raaka-ainekäyttö on korkea. Nikkeli- ja kuparikaivosten malmin metallipi- toisuus on yleensä välillä 0,5 – 2%. Taulukko 12. Materiaalien suoran tuonnin (DM) ja tuonnin raaka-ainekäytön (RMM) kehitys tuote- ryhmittäin vuodesta 2008 vuoteen 2030, miljoonaa tonnia.   2008 2030 Kasvukertoimet   DM RMM DM RMM DM RMM Elintarvikkeet 2,9 8,0 4,7 13,0 1,6 1,6 Fossiiliset polttoaineet 26,7 34,6 21,4 28,7 0,8 0,8 Metallirikasteet 5,7 40,0 6,0 19,6 1,0 0,5 Muut mineraalit 4,1 9,6 4,5 9,6 1,1 1,0 Raakapuu 7,4 8,3 2,1 2,3 0,3 0,3 Puutavara 1,9 2,1 2,4 2,5 1,3 1,2 Massa- ja paperituotteet 1,1 3,1 1,3 3,6 1,2 1,2 Kemialliset tuotteet 7,0 14,1 9,5 19,1 1,4 1,4 Metallituotteet 3,0 34,0 4,2 46,0 1,4 1,4 Konepajatuotteet 1,2 13,5 1,5 17,0 1,3 1,3 Elektroniset ja sähkötekniset tuotteet 0,4 21,5 0,5 26,1 1,3 1,2 Muut tavarat 2,5 13,1 3,6 15,0 1,4 1,1 Palvelut 0,0 5,1 0,0 7,3 - 1,4 64,0 207,0 61,8 209,8 1,0 1,0 50 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 0 10 20 30 40 50 Elintarvikkeet Fossiiliset polttoaineet Metallirikasteet Muut mineraalit Raakapuu Puutavara Massa- ja paperituotteet Kemialliset tuotteet Metallituotteet Konepajatuotteet Elektroniset ja sähkötekniset tuotteet Muut tavarat Palvelut Mt 2008 2030 Kuva 11. Tuonnin raaka-ainekäytön (RMM) kehitys tuoteryhmittäin vuodesta 2008 vuoteen 2030, miljoonaa tonnia. Viennin materiaalivirtojen kehitys on esitetty taulukossa 16 ja kuvassa 12. Viennin suora materiaalipanos kasvaa yhteensä vain noin 10 %, mutta viennin raaka-ainekäyttö kas- vaa 60 %. Erityisen voimakkaasti kasvaa metallirikasteiden välillinen raaka-ainekäyttö. Tämä johtuu suurelta osin uusista kultakaivoksista, joiden hyvin puhtaaksi rikastettu kulta menee vientiin. Kultakaivoksissa malmin kultapitoisuus on luokkaa 0,004 %, joten kullan välillinen raaka-ainekäyttö on hyvin korkea. Uudet värimetallikaivokset ja kai- voksien laajennukset luovat pohjaa myös uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseen metallituotteiden ryhmään sisältyvään metallinjalostukseen. Massa- ja paperituotteiden viennin on oletettu supistuvan viidenneksen vuoden 2008 tasosta. Taulukko 16. Materiaalien suoran viennin (DX) ja viennin raaka-ainekäytön (RMX) kehitys tuote- ryhmittäin vuodesta 2008 vuoteen 2030, miljoonaa tonnia.   2008 2030 Kasvukertoimet   DX RMX DX RMX DX RMX Elintarvikkeet 1,3 4,7 1,1 4,1 0,8 0,9 Fossiiliset polttoaineet 6,0 11,4 5,8 11,3 1,0 1,0 Metallirikasteet 0,0 0,2 2,0 53,1 95,6 227,7 Muut mineraalit 1,5 3,3 1,3 8,8 0,9 2,7 Raakapuu 0,3 2,0 0,3 2,0 1,0 1,0 Puutavara 4,1 5,6 3,5 4,5 0,8 0,8 Massa- ja paperituotteet 14,9 34,9 11,4 29,5 0,8 0,8 Kemialliset tuotteet 4,7 20,2 8,1 34,0 1,7 1,7 Metallituotteet 3,8 47,6 5,7 77,6 1,5 1,6 Konepajatuotteet 1,1 17,0 1,4 19,2 1,3 1,1 Elektroniset ja sähkötekniset tuotteet 0,4 15,1 0,5 16,0 1,4 1,1 Muut tavarat 1,1 5,5 1,3 6,1 1,1 1,1 Palvelut 0,0 13,4 0,0 16,5 - 1,2 39,2 180,8 42,4 282,8 1,1 1,6 51Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 0 20 40 60 80 100 Elintarvikkeet Fossiiliset polttoaineet Metallirikasteet Muut mineraalit Raakapuu Puutavara Massa- ja paperituotteet Kemialliset tuotteet Metallituotteet Konepajatuotteet Elektroniset ja sähkötekniset tuotteet Muut tavarat Palvelut Mt 2008 2030 Kuva 12. Viennin raaka-ainekäytön (RMX) kehitys tuoteryhmittäin vuodesta 2008 vuoteen 2030, miljoonaa tonnia. Suomen talouden kokonaismateriaalivirtojen taseet vuosina 2008 ja 2030 suorina materiaalivirtoina ja raaka-ainekäyttönä on esitetty taulukoissa 17 ja 18. Materiaalien suora kulutus kasvaa lähes 60 %, sen sijaan raaka-aineiden kulutus kasvaa vain 14 %. Suuri ero indikaattorien välillä johtuu siitä, että rikasteiden ja metallijalosteiden kasvavan viennin korkea välillinen luonnonvarojen otto jää DMC mittarin sisään. Taulukko 17. Suorien materiaalivirtojen taseet vuosina 2008 ja 2030, miljoonaa tonnia   2008 2030 %-muutos Kotimainen käytetty otto (DEU) 183 312 70,3 + Materiaalien suora tuonti (DM) 64 62 -3,4 Suora materiaalipanos (DMI) 247 374 51,2 - Materiaalien suora vienti (DX) -39 -42 8,7 Materiaalien suora kulutus (DMC) 208 331 59,1 Taulukko 18. Raaka-ainekäytön taseet vuosina 2008 ja 2030, miljoonaa tonnia   2008 2030 %-muutos Kotimainen käytetty otto (DEU) 183 312 70,3 + Tuonnin käytetty otto (RMM) 207 210 1,4 Raaka-aineiden käyttö (RMR) 390 522 33,7 - Viennin raaka-ainekäyttö (RMX) -181 -283 56,4 Raaka-aineiden kulutus (RMC) 209 239 14,0 52 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Taulukossa 19 on esitetty talouden ja materiaalivirtojen kokonaisluvut ja niistä edel- leen johdetut indikaattorit Taulukko 19. Suomen talouden ja materiaalivirtojen kokonaislukujen ja niistä johdettujen indikaat- torien kehitys vuodesta 2008 vuoteen 2030 (peruskenaario).   2008 2030 %-muutos Väkiluku, 1000 henkeä 5 313 5 850 10 Bruttokansantuote (BKT) Mrd € 2008 hinnoin 186 251 35 Materiaalien suora kulutus (DMC), Mt 208 331 59 Raaka-aineiden kulutus (RMC), Mt 209 239 14 Materiaalien suora kulutus henkeä kohti, t/henk 39 57 45 Raaka-aineiden kulutus henkeä kohti, t/henk 39 41 4 Materiaalituottavuus (BKT/DMC), €/t 894 758 -15 Raaka-ainetuottavuus (BKT/RMC), €/t 889 1 051 18 Vuodesta 2008 vuoteen 2030 Suomen väestö kasvaa 10 % ja BKT 35 %. Samanaikai- sesti materiaalien suora kulutus kasvaa 45 % ja raaka-aineiden kulutus 14 %. Suora materiaalien kulutus henkeä kohti kasvaa siten 45 %, mutta raaka-aineiden kulutus henkeä kohti vain 4 %. Materiaalituottavuus eli bruttokansantuote materiaalien suo- raa kulutusta kohti laskee 15 %. Raaka-ainetuottavuus sen sijaan kohoaa 18 %. 53Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 7 Materiaalitehostumisen kokonaistaloudelliset vaikutukset Materiaalitehokkuuden vaikutusten tarkastelussa keskitytään seuraavassa tuotanto- toiminnan materiaalikäyttöön. ENVIMATscen mallissa tuotteet voidaan jakaa tavaroi- hin, energiatuotteisiin ja palveluihin. Materiaalitehokkuus voidaan mitata tavaroiden käyttönä toimialan tuotosyksikköä kohti. Seuraavassa tarkastellaan kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materi- aalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Tehostumisvaikutuksia tarkas- tellaan tehostamiskustannusten tasoilla, jotka operationalisoidaan takaisinmaksuajan käsitteellä. Esimerkiksi 5 vuoden takaisinmaksuaika tarkoittaa, että tehostamisen edellyttämät investointikustannukset ovat viisinkertaiset tehostamisella saatuihin vuosisäästöihin verrattuna. Ilmaiseksi aikaansaatavalla materiaalitehostumisella ta- kaisinmaksuaika on nolla vuotta. Taulukossa 20 on esitetty 10 %:n yleisen materiaalitehostumisen kokonaistaloudel- liset vaikutukset, kun takaisinmaksuaika vaihtelee 0 vuodesta 15 vuoteen. Taulukko 20. Materiaalien kulutuksen yleisen 10 % tehostumisen talousvaikutukset vuonna 2030 tehostamisinvestointien eri takaisinmaksuajoilla perusajossa perusskenaarioon verrattuna, % päätevuoden tasosta   Takaisinmaksuaika   0 v 3 v 5 v 8 v 10 v 13 v 15 v Bruttokansantuote 10,0 7,6 6,0 3,5 1,9 -0,5 -2,1 Nettokansantulo 10,4 7,6 5,8 3,0 1,1 -1,7 -3,5 Työllisyys 5,8 3,7 2,3 0,2 -1,2 -3,3 -4,7 Kotim. raaka-aineiden otto -0,9 -2,9 -4,2 -6,1 -7,4 -9,3 -10,5 Raaka-aineiden kulutus 2,5 -1,3 -3,8 -7,6 -10,1 -13,8 -16,3 Energian loppukäyttö 2,5 0,9 -0,1 -1,7 -2,8 -4,4 -5,5 Kasvihuonekaasupäästöt 1,5 -0,2 -1,3 -3,0 -4,2 -5,9 -7,0 Kun takaisinmaksuaika on 0 vuotta eli tehostuminen on ilmaista, bruttokansantuote nousee 10 %. Rebound-efektin vuoksi myös raaka-aineiden kulutus kasvaa 2,5 %. Tehostamisinvestointien 3 v takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 7,6 pro- senttia ja raaka-aineiden kulutus supistuu 1,3 %. Tehostamisinvestoinnit ovat ko- konaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksu- ajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. Rebound-efektin vuoksi ilmaisilla materiaalitehostamistoimilla myös energian loppukäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt kasvavat, mutta vain vähän verrattuna ko- konaistalouden kasvuun. Kun tehostamistoimien kustannusten kasvaessa talouden kasvuvaikutus on vähäisempi, myös energian loppukäyttö ja etenkin kasvihuone- kaasupäästöt alkavat supistua. 54 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 LäHteet Allwood, J.M. Ashby, M. F., Gutowski, T.G., Worrel, E. 2011. Material efficiency: a white paper. Resources, conservation and recycling 55 (3), 362–381. Eurostat 2012. Economy-wide Material Flow Accounts (EW-MFA), Compilation Guide. http:// epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/environmental_accounts/documents/ Economy-wide%20material%20flow%20accounts%20compilation%20guide%20%20-.pdf [Viitattu 13.6.20013] KOM(2011) 571 lopullinen, Bryssel 20.9.2011. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. Etenemissuunni- telma kohti resurssitehokasta Eurooppaa. Koskela, S., Mattila, T., Antikainen, R., Mäenpää, I. 2013. Identifying Key Sectors and Measures for a Transition towards a Low Resource Economy. Resources 2013, 2, 151-166. doi:10.3390/ resources2030151. Madlener, R., Alcott, B. 2009. Energy rebound and economic growth: A review of the main issues and research needs. Energy 34 (3), 370–37. Motiva. 2013. http://www.motiva.fi/toimialueet/materiaalitehokkuus. [14.8.2013] OECD. 2008. Resource Productivity in the G8 and the OECD. A Report in the Framework of the Kobe 3R Action Plan. Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J.-H., Härmä, T., Korhonen, M.-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. (2009). Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla Suomen ympäristö 20/2009, Helsinki. Söderholm, P. & Tilton, J. E. 2012. Material efficiency: an economic perspective. Resources, conser- vation and recycling 61, 75 – 82. TEM 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia, Strategian päivitys 2013, Taustaraportti. http://www.tem.fi/files/36279/Kansallinen_energia-_ja_ilmastostrategia_taustaraportti.pdf Tuusjärvi, M., Mäenpää, I., Vuori, S., Eilu, P., Kihlman, S. & Koskela, S. 2013. Arvio Suomen kaivannaistoiminnan kehityksestä vuosiin 2020 ja 2030. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimus- raportti 200, Espoo Williams, E.D., Robert U. Ayres,R.U. & Heller, M., 2002, The 1.7 Kilogram Microchip: Energy and Material Use in the Production of Semiconductor Devices. Environ. Sci. Technol., 2002, 36 (24), pp 5504–5510 55Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 Liite Julkaisussa mainittujen toimialojen kuvaukset (Tilastokeskus, Toimialaluokitus, 2012). TOL Nimi Kuvaus 68202 Asuntojen ja asuinkiin- teistöjen hallinta Asuntojen, asuinrakennusten ja -kiinteistöjen omistus ja hallinta, mm. asunto- osuuskunnat ja -osakeyhtiöt. 68201 Asuntojen vuokraus Asunnon, asuinrakennuksen, kiinteistön omistajan tai haltijan esim. kiinteistöyhtiön tai yksityishenkilön harjoittama asunnon vuokraus, alivuokraus ja leasing, osaomis- tus- ja asumisoikeusyhtiöiden toiminta. 236 Betoni-, kipsi- ja se- menttituotteiden val- mistus Toimialat, joilla valmistetut tuotteet perustuvat johonkin mineraaliperäiseen aineeseen, kuten lasi ja lasituotteet (tasolasi, ontto lasitavara, lasikuitu, tekninen lasi jne.), keraamiset tuotteet (laatat ja poltetut tiilituotteet) sekä muut rakennus- aineteollisuuden tuotteet (sementti, kipsi ja kalkki sekä niistä valmistetut loppu- tuotteet). Kiven muotoilu ja viimeistely sekä muiden mineraalituotteiden valmistus kuuluvat myös tähän luokkaan. 51 Ilmaliikenne Liikenne- ja ansiolentoyritysten harjoittama matkustajien ja tavaroiden kuljetus säännöllisillä reittilennoilla ja tilauslennoilla ilmateitse tai avaruudessa sekä ilma- liikennevälineiden vuokraus miehistöineen. Tähän kuuluu myös lentoyhtiöiden myyntitoimistojen toiminta sekä kuljetuspalvelujen kiinteänä osana harjoitettu ravitsemis- ja myyntitoiminta lentokoneissa. 274 Jalometallien ja muiden värimetallien valmistus Jalometallien ja värimetallien (kupari, lyijy, nikkeli, tina, alumiini jne.) sekä uraani- metallin valmistus. 19200 Jalostettujen öljytuottei- den valmistus Nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden sekä muiden tuotteiden valmistus raakaöljystä, bitumipitoisista kivennäisaineista tai niiden jakotisleistä. Öljynjalos- tukseen kuuluu mm. seuraavia toimintoja: raakaöljyn jakotislaus, suora tislaus sekä krakkaus. 84 Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakolli- nen sosiaalivakuutus Julkishallinnon organisaatioiden toiminta (valtio, kunnat ja kuntainliitot): lakien ja asetusten säätäminen ja niiden juridinen tulkinta, hallinnon ohjelmien johtaminen, verotus ja muu julkinen talous, elinkeinojen valvonta, maanpuolustus, poliisitoimi, maahanmuuttopalvelut, ulkoasiainhallinto ja muu yleinen hallinto. 35301 Kaukolämmön ja -kyl- män erillistuotanto ja jakelu Kaukolämmön erillistuotanto ja jakelu yleiseen jakeluverkostoon, höyryn ja kuu- man veden tuotanto, talteenotto ja jakelu lämmitykseen ja muihin tarkoituksiin. 081 Kiven louhinta, hiekan ja saven otto Kiven, hiekan, soran, saven, kemiallisten ja lannoitemineraalien sekä muiden kaivan- naisten, kuten hioma-aineiden, jalokivien, suolan, kvartsin jne. kaivu ja louhinta ja kaivannaistoiminnan yhteydessä tapahtuva kiven ja muiden kaivannaisten murskaus, seulonta, pesu yms. 014 Kotieläintalous Kotieläinten, kuten lypsy- ja lihakarjan, hevosten, lampaiden, vuohien, sikojen tai siipikarjan kasvatus ja hoito. Tähän kuuluu myös turkistarhaus sekä mehiläisten ja poronhoito. Tähän luokkaan ei kuulu kalojen ja äyriäisten kasvatus, joka kuuluu vesiviljelyn luokkaan 032. 85 Koulutus Koulutus kaikilla koulutusasteilla ja kaikkia ammatteja varten. Pääluokka sisältää sekä julkisen että yksityisen koulutuksen. Opetus voi olla suullista tai kirjallista ja sitä voidaan antaa myös radion, television ja Internetin välityksellä, kirjekurssina tai oppilaan kotona. Tämä pääluokka sisältää koulutuksen koulujärjestelmän oppilai- toksissa eri koulutusasteilla sekä aikuiskoulutuksen, lukutaito-ohjelmat jne. Tähän kuuluvat myös sotilas-, sotilaskorkea- ja vankilakoulut yms. pääluokan vastaavilla koulutusasteilla sekä erityisopetus vammaisille oppilaille kaikilla koulujärjestelmä- koulutuksen koulutusasteilla. 42 Maa- ja vesirakenta- minen Maa- ja vesirakentamisen erilaisten kohteiden yleiset rakennustyöt: uudisrakenta- minen, peruskorjaus-, laajennus- ja muutostyöt sekä tehdasvalmisteisten rakennel- mien ja rakenteiden pystyttäminen rakennuspaikalla. Ne voivat olla myös tilapäi- seen käyttöön tarkoitettuja. 171 Massan, paperin, kar- tongin ja pahvin val- mistus Massan, paperin tai jalostettuja paperituotteiden valmistus. Näiden tuotteiden valmistus ryhmitellään yhteen, koska ne sisältävät peräkkäisiä toisiinsa liittyviä prosesseja. Tavallisesti yksikkö käyttää useampaa kuin yhtä valmistusprosessia. 02100 Metsänhoito Metsän kasvatus ja metsänhoitoon liittyvät toiminnot: metsän uudistusalan valmis- taminen, kuten raivaus, muokkaus ja kulotus, metsänviljely (kylvö ja istutus), luon- tainen uudistaminen, perkaus ja harvennus, pellon metsitys, taimikonhoito ja nuo- ren metsän kunnostus, pystykarsinta, metsänlannoitus, metsäpuiden taimitarhojen toiminta, metsäpuiden siementuotanto, kuten käpyjen keruu siementuotantoa varten. Tähän kuuluu myös: metsätuhojen torjunta (taimikkojen suojelu eläintuhoil- ta, pintakasvillisuudelta ja sieniltä ennen istutusta ja hakkuun tekemistä) pl. palkkio- perusteinen toiminta, metsien suojelu, esim. luonnonsuojelualueiden hoito. 56 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 TOL Nimi Kuvaus 201 Peruskemikaalien, lan- noitteiden ja typpiyhdis- teiden, muoviaineiden ja synteettisen kumiraaka- aineen valmistus Orgaanisista ja epäorgaanisista raaka-aineista kemiallisten prosessien avulla valmistetut tuotteet. Luokittelun alemmilla tasoilla tehdään ero toisaalta perus- kemikaalien valmistuksen ja toisaalta näistä jalostettavien väli- ja lopputuotteiden valmistuksen välillä. 162 Puu-, korkki-, olki- ja punontatuotteiden valmistus Puu-, korkki-, olki- ja punontatuotteiden valmistus sekä osina että koottuina tavaroina. 161 Puun sahaus, höyläys ja kyllästys Puutuotteiden valmistus, esimerkiksi sahatavaran, ristiinliimatun vanerin, vaneri- viilun, puupakkausten, puisten lattianpäällysteiden, tehdasvalmisteisten puu- rakennusten sekä niiden puuelementtien valmistus. Tuotantoprosessi sisältää puun sahauksen, höyläyksen, kuivauksen ja lämpökäsittelyn, muotoilun, laminoinnin sekä puutuotteiden kokoonpanon. Se alkaa tukkien sahaamisesta pölkyiksi, hirsiksi tai sahatavaraksi, joita voidaan sen jälkeen sahata edelleen tai muotoilla sorvilla tai muilla työvälineillä. Sahatavara tai muu muokattu puuaines voidaan tämän jälkeen myös höylätä tai hioa sekä koota lopputuotteiksi, kuten puupakkauksiksi. Sahoja ja puunsuojausta harjoittavia yksikköjä lukuun ottamatta yksiköt luokitellaan lähinnä pääasiallisen tuotteensa mukaisesti. Tähän kuuluu myös puupellettien valmistus. 24100 Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus Rautamalmin välitön muokkaus, harkkoraudan valmistus kiinteässä tai sulassa muo- dossa, raudan valmistus teräkseksi sekä rautaseosten ja terästuotteiden valmistus. 88 Sosiaalihuollon avopal- velut Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen. Tähän pääluokkaan kuuluvia palveluja tuottavat sekä julkisen että yksityisen sektorin yksiköt. 87 Sosiaalihuollon laitos- palvelut Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut. Asumispalveluihin voi sisältyä myös hoito- palveluja, valvontaa tai muunlaista asukkaiden tarvitsemaa huolenpitoa. 351 Sähkövoiman tuotanto, siirto ja jakelu Sähkön tuotanto sekä yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto, sähkön tuotanto, siirto, jakelu ja kauppa, lämmön tuotanto ja jakelu silloin kun tuotanto tapahtuu sähkön ja lämmön yhteistuotantona. 41 Talonrakentaminen Kaikentyyppisten rakennusten rakentaminen ja rakennuttaminen. Luokka sisältää uudis- ja korjausrakentamisen, tilapäisrakennelmien pystytyksen sekä tehdasvalmis- teisten rakennusten, elementtirunkojen tai muiden rakennusosien pystyttämisen rakennuspaikalla. 86 Terveyspalvelut Tutkimus- ja hoitopalvelut, joita tuotetaan lyhyt- ja pitkäaikaishoitoa antavissa yleis- ja erikoissairaaloissa, sairaskodeissa, kuntoutuslaitoksissa ja muissa tervey- denhuollon laitospalveluyksiköissä. Tähän kuuluu myös yleis- ja erikoislääketieteen alojen vastaanotto ja hoito, yleis- ja erikoishammaslääkäripalvelut sekä terveyden- huollon muiden laillistettujen ammattihenkilöiden tuottamat terveyspalvelut. 49410 Tieliikenteen tavaran- kuljetus Kaikki tieliikenteen tavarankuljetukset: puutavaran kuljetus, eläinkuljetukset, kylmäkuljetukset, raskaan tavaran kuljetus, irtotavaran kuljetus ml. kuljetus säiliöautoissa, myös maidon keruu maatiloilta, autojen kuljetus, jätteen ja jätemate- riaalien siirtokuljetus ilman keräämistä ja hävittämistä ts. kun se ei ole kiinteä osa jätteen keräystoimintaa, kuorma-autojen vuokraaminen kuljettajineen, tavaran- kuljetus ihmis- tai eläinvetoisilla ajoneuvoilla. 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa) Kotimainen ja kansainvälinen (tuonti ja vienti) tukkukauppa omaan laskuun tai palkkio- tai sopimusperusteella (komissiokauppa). Tukkukauppaan kuuluu myös välityskauppa eli agentuuritoiminta, jossa kauppias ei osta kauppatavaroita omis- tukseensa. 263 Viestintälaitteiden val- mistus Puhelinten ja tietoliikennevälineiden valmistus. Ne lähettävät viestiä elektronisesti langan, kaapelin tai antennin välityksellä, kuten radio- ja televisiolähettimet ja langattomat tietoliikennevälineet. 264 Viihde-elektroniikan valmistus Äänen ja kuvan vastaanotto- ja toistolaitteiden valmistus kotikäyttöön ja ajoneu- voihin ym., soitinten vahvistuslaitteiden sekä julkisten tilojen äänentoistojärjestel- miin tarkoitettujen laitteiden valmistus. 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa) Uusien ja käytettyjen tavaroiden vähittäiskauppa pääasiassa yksityisille kuluttajille henkilökohtaiseen tai kotitalouskäyttöön. Myynti tapahtuu tavarataloissa, myymä- löissä, myymäläautoissa ja -veneissä, kioskeissa, tori- ja hallikaupoissa, myyntiko- juissa, postimyyntiliikkeissä, Internetissä, huutokauppakamareilla, kuluttajaosuus- kunnissa, verkostomarkkinointina (myös kotimyynti), ovelta-ovelle -myyntinä tms. 57Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 KuvaiLuLeHti Julkaisija Ympäristöministeriö Ympäristönsuojeluosasto Julkaisuaika Syyskuu 2013 Tekijä(t) Sirkka Koskela, Ilmo Mäenpää, Tuomas Mattila, Jyri Seppälä, Laura Saikku, Marja-Riitta Korhonen, Marja Suorsa, Henrik Österlund ja Ilkka Hippinen Julkaisun nimi suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030 Julkaisusarjan nimi ja numero Ympäristöministeriön raportteja 26/2013 Tiivistelmä Tässä työssä tarkasteltiin Suomen kokonaismateriaalivirtoja ja eri toimialojen materiaalinkäyttöä vuoden 2008 aineistolla. Samalla tunnistettiin Suomen kansantalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat. Työs- sä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Lisäksi työn alussa selvitettiin haastatteluin eri toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 yli puolet, 53 %, tulee tuonnista ja hieman alle puolet, 46 %, menee vientiin. Suomen tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin materiaaliryhmä on puuhun perustuvat tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa, joko suoraan tai rakennus- tuotteiden kautta. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään suurimmat toimialat liittyivät rakentamiseen, metalli- ja metsäteol- lisuuteen sekä öljynjalostukseen. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksesta korostuu massa- ja paperiteollisuu- dessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistuksessa sekä sähkön tuotannossa. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen merkittävä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. ENVIMATscen-mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030 (perusskenaario). Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2010 vuoteen 2030 35 %, materiaalien suora kulutus (DMC, Direct Material Consumption) 59 %, mutta raaka-aineiden kulutus (RMC, Raw Material Consumption) ainoastaan 14 %. Materiaali- tuottavuus (BKT/DMC) laskee, mutta raaka-ainetuottavuus nousee 18 %. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien louhinnan kasvusta. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla vuonna 2030. Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. Teollisuuden piirissä resurssitehokkuus ei vielä laajasti näy yritysten strategioissa eikä tavoitteiden asettelussa. Tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten sekä tiedon lisääminen parhaista käytännöistä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen on tärkeää. Toimialasta riippuen resurssitehokkuuden parantamisen poten- tiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10–20 %. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Tehokkain tapa vähentää luonnonvarojen käyttöä on vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä sul- jettuja materiaalikiertoja. Materiaalin suora vähentäminen ei kuitenkaan riitä resurssitehokkuuden saavuttamiseen, tarvitaan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä, jotka liittyvät mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustottumuksiin. Asiasanat resurssitehokkuus, materiaalitehokkuus, materiaalivirrat, kansantalous, toimialat, kasvihuonekaasupäästöt, työllisyys, arvonlisä Rahoittaja/ toimeksiantaja Ympäristöministeriö ISBN 978-952-11-4220-8 (PDF) ISSN 1796-170X (verkkoj.) Sivuja 59 Kieli suomi Luottamuksellisuus julkinen Julkaisun myynti/ jakaja Julkaisu on saatavana vain internetistä: www.ym.fi/julkaisut Julkaisun kustantaja Ympäristöministeriö Painopaikka ja -aika Helsinki 2013 58 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 presentationsBLaD Utgivare Miljöministeriet Miljövårdsavdelningen Datum September 2013 Författare Sirkka Koskela, Ilmo Mäenpää, Tuomas Mattila, Jyri Seppälä, Laura Saikku, Marja-Riitta Korhonen, Marja Suorsa, Henrik Österlund och Ilkka Hippinen Publikationens titel suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030 (Materialflöden i Finlands ekonomi 2008 och effekten av ökad resurseffektivitet fram till 2030) Publikationsserie och nummer Miljöministeriets rapporter 26/2013 Sammandrag I detta arbete granskades de totala materialflödena i Finland och materialanvändningen inom olika branscher utgående från material från 2008. Samtidigt identifierades de branscher i Finlands samhällsekonomi som är mest centrala med tanke på användningen av resurser. I arbetet gjordes även en uppskattning av vilken helhetsekonomisk effekt en allmän effektivisering av materialresursanvändningen på 10 procent har fram till 2030. Dessutom tog man med hjälp av inter- vjuer i början av arbetet reda på hur olika branscher ser på resurseffektiviteten och potentialen att förbättra den. Av råvaruanvändningen i den finländska ekonomin 2008 kom över hälften, 53 procent, från import medan lite under hälften, 46 procent, gick till export. De största materialgrupperna i Finlands import är metallmalmer och fossila bränslen. Den största materialgruppen i exporten är träbaserade produkter, vars andel av råvaruanvändningen vid tillverkning av exportvaror var närmare en fjärdedel. I Finland användes mest naturresurser (sand och grus) till byggande, antingen direkt eller via byggprodukter. De branscher som använde mest råvaror 2008 var branscher relaterade till byggande, metall- och skogsindustri samt oljeförädling. Importens stora andel av materialförbrukningen framhävs inom massa- och pappersindustrin, tillverkningen av icke-järnmetall, järn, stål och järnlegeringar samt vid produktion av elektricitet. En betydande faktor särskilt för betongproduktion samt jord- och vattenbyggande är marktäkt. Med simuleringsmodellen ENVIMATscen gjordes ett scenario över den finländska ekonomins utveckling fram till 2030 (grundscenario). Finlands bruttonationalprodukt växer från 2010 till 2030 med 35 procent och den direkta materia- lanvändningen (DMC, Direct Material Consumption) med 59 procent, men råvaruförbrukningen (RMC, Raw Materi- al Consumption) växer endast med 14 procent. Materialproduktiviteten (BNP/DMC) sjunker men råvaruproduktivi- teten stiger med 18 procent. Utvinningen av inhemska naturresurser ökar enligt scenariot med 70 procent, vilket är två gånger mer än bruttonationalprodukten. Två tredjedelar av tillväxten beror på ökad brytning av metallmalmer. I scenariot granskade man vilken helhetsekonomisk inverkan en materialeffektivisering på 10 procent inom alla produktionsbranscher skulle ha 2030. Vid granskningen beaktades olika nivåer på effektiviseringskostnaderna. Effek- tiviseringsinvesteringar är helhetsekonomiskt lönsamma ända fram till en återbetalningstid på 10 år, därefter avtar den ekonomiska tillväxten utifrån grundscenariot. Med tio års återbetalningstid växer bruttonationalprodukten med 1,9 procent, men råvaruförbrukningen minskar med 10,1 procent. Inom industrin ser man ännu inte någon större resurseffektivitet i företagens strategier och målsättningar. Bristen på kunskap begränsar en effektivisering av resursanvändningen, och därför är det viktigt med såväl ökad kunskap om de bästa tillvägagångssätten som ökat samarbete över sektorgränserna. Beroende på bransch kunde potentialen att förbättra resurseffektiviteten vara några procent eller till och med 10–20 procent. På företagsnivå kunde nyttan av en effektivisering mätt i pengar vara ännu större. Det effektivaste sättet att minska nyttjandet av naturresurser är att minska inflödena i processerna och öka de slutna materialkretsarna. En direkt minskning av material räcker dock inte till för att uppnå resurseffektivitet. Det behövs även andra åtgärder som stöder resurseffektivitet, nämligen åtgärder relaterade till bl.a. lagstiftning, produkt- planering, materialåtervinning och konsumtionsvanor. Nyckelord resurseffektivitet, materialeffektivitet, materialflöden, samhällsekonomi, branscher, växthusgasutsläpp, sysselsättning, mervärde Finansiär/ uppdragsgivare Miljöministeriet ISBN 978-952-11-4220-8 (PDF) ISSN 1796-170X (online) Sidantal 59 Språk Finska Offentlighet Offentlig Beställningar/ distribution Publikationen finns tillgänglig endast på internet: www.ym.fi/julkaisut Förläggare Miljöministeriet Tryckeri/tryckningsort och -år Helsingfors 2013 59Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 DoCumentation paGe Publisher Ministry of the Environment Environmental Protection Department Date September 2013 Author(s) Sirkka Koskela, Ilmo Mäenpää, Tuomas Mattila, Jyri Seppälä, Laura Saikku, Marja-Riitta Korhonen, Marja Suorsa, Henrik Österlund and Ilkka Hippinen Title of publication suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030 (Material flows in the Finnish national economy in 2008 and the effects of enhanced resource efficiency by 2030) Publication series and number Reports of the Ministry of the Environment 26/2013 Abstract This study examined Finland’s overall material flows and material consumption in various sectors, using data from 2008. Key sectors in terms of resource use within the Finnish national economy were also identified. In addition, an overall economic impact assessment was conducted, assuming a general 10% improvement in the use of material resources by 2030. Initial interviews were also carried out to explore the views of various sectors on resource efficiency and their potential to improve this. Of raw materials consumed within the Finnish economy in 2008, more than half (53%) were consumed in imports and slightly less than half (46%) in exports. The largest material groups imported to Finland include metallic minerals and fossil fuels. The largest exported material groups are wood-based products, which account for almost one quarter of raw material consumption in exports. In domestic use, the largest amount of natural resources (sand and gravel) was used in the construction business, either directly or through building products. In 2008, major sectors in terms of overall raw material consumption were those associated with construction, metal and forest industries, and oil refining. A large proportion of imported materials are consumed In the pulp and paper industry, production of non-ferrous metals, production of iron, steel and iron alloys, and power production. Soil extraction is an important factor in terms of material consumption in concrete manufacturing, earthworks and hydraulic construction. A scenario on the development of the Finnish economy by 2030 was drawn up based on the ENVIMATscen model (basic scenario). From 2010 to 2030, Finland’s gross domestic product (GDP) will increase by 35% and direct material consumption (DMC) by 59%, but raw material consumption (RMC) by only 14%. Material productivity (GDP/DMC) will decline, while raw material productivity will rise by 18%. Use of domestic natural resources will grow by 70% under this scenario: almost twice as much as gross domestic product. The increase in the mining of metallic minerals accounts for two thirds of the growth. The overall economic effects of the 10% improvement in material efficiency in all production sectors were studied at various levels of improvement costs in 2030. Regarding the overall economic impact, improvement investments are profitable until the period for a return on investment is 10 years or less, after which economic growth slows down compared to the basic scenario. With a 10-year period for a return on investment, gross domestic product increases by 1.9%, but raw material consumption falls by 10.1%. Resource efficiency is not as yet generally reflected in the strategies or target-setting of industrial companies. Lack of information is restricting the enhancement of resource use, which is why it is important to provide more information on best practices and expand cross-sectoral collaboration. Depending on the sector, the potential for improvement in resource efficiency could be a few per cent or as much as 10–20%. At the company level, in monetary terms, improvements could bring even greater benefits. The most effective way of cutting the consumption of natural resources would be to reduce the inputs into processes and increase the use of closed material cycles. However, direct reduction of material use alone would be insufficient for achieving resource efficiency; supporting measures are also needed, relating to issues such as legislation, product design, recycling of materials and consumption habits. Keywords resource efficiency, material efficiency, material flows, national economy, sectors, greenhouse gas emissions, employment, value added Financier/ commissioner Ministry of the Environment ISBN 978-952-11-4220-8 (PDF) ISSN 1796-170X (online) No. of pages 59 Language Finnish Restrictions For public use For sale at/ distributor The publication is available only on the internet: www.ym.fi/julkaisut Financier of publication Ministry of the Environment Printing place and year Helsinki 2013 Ympäristöministeriön raportteja 26 | 2013 isBn 978-952-11-4220-8 (pDF) issn 1796-170X (verkkoj.) Y m p ä r is t ö m in is t e r iö Euroopan komission (EC) tiedonannossa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (KOM 2011) jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin asetettujen välitavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä sekä määrittelemään pidemmän aikavälin tavoiteasettelua resurssitehokkuuteen perustuvalle kestävälle taloudelle vuoteen 2050 mennessä. Tämän raportin tarkoituksena on tukea Suomen toimenpiteitä käsittelevän materiaalitehokkuusohjelman valmistelua. Suomen kokonaismateriaalivirroista ja eri toimialojen materiaalin käytöstä saatiin kokonais- kuva ympäristölaajennetun panos-tuotosmallin avulla. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 hieman yli puolet aiheutuu tuonnista ja hieman alle puolet menee vientiin. Tässä julkaisussa esitellään tuloksia Suomen kokonaismateriaalivirroista ja eri toimialojen materiaalinkäytöstä vuonna 2008. Työssä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Elinkeino- elämän näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista selvitettiin seminaarein ja haastatteluin. Suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030 sirkka Koskela, ilmo mäenpää, tuomas mattila, jyri seppälä, Laura saikku, marja-riitta Korhonen, marja suorsa, Henrik österlund ja ilkka Hippinen s u o m e n t a L o u D e n m a t e r ia a L iv ir r a t v u o n n a 2 0 0 8 ja r e s u r s s it e H o K K u u D e n t e H o s t a m is e n v a iK u t u K s e t v u o t e e n 2 0 3 0 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ