V E S IY M P Ä R IS T Ö L L E V A A R A L L IS IS T A JA H A IT A L L IS IS T A A IN E IS T A A N N E T T U JE N S Ä Ä D Ö S T E N S O V E L T A M IN E N Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen Kuvaus hyvistä menettelytavoista Airi Karvonen, Tuire Taina, Juhani Gustafsson, Jaakko Mannio, Jukka Mehtonen, Taina Nystén, Marja Ruoppa, Pirjo Sainio, Katri Siimes, Kimmo Silvo, Sirkku Tuominen, Matti Verta, Kari-Matti Vuori ja Lauri Äystö ISBN 978-952-11-4053-2 (PDF) ISSN 1796-170X (verkkoj.) Y M P Ä R IS T Ö M IN IS T E R IÖ Vesipolitiikan puitedirektiivissä vahvistetaan puitteet pinta- ja pohjavesien suojelulle ja asetetaan ympäristöpolitiikan tavoitteet, joihin kuuluvat hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja vesien tilan huonontumisen ehkäiseminen. Meristrategiadirektiivissä säädetään merenhoidon suunnittelusta ja hyvän tilan saavuttamisesta. Tämän julkaisun tarkoituksena on toimia ohjeena, hyvien menettelytapojen kuvauksena ja avata haitallisia aineita koskevia säädöksiä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa koko maassa mm. haitallisia aineita koskevia lupamenettelyjä, vesien ja merenhoidon suunnittelua, kuormituksen seuranta- ja tarkkailusuunnitelmia sekä vesikemiallisia mittauksia ja analyysien laadunvarmennusta. Julkaisussa annetaan ohjeita mm. haitallisten aineiden kuormitusinventaarioiden laatimista, ympäristönlaatunormien soveltamista sekä tarkkailun ja seurannan järjestämistä varten. YMPÄRISTÖMINISTERIÖN RAPORTTEJA 15 | 2012 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ YMPÄRISTÖMINISTERIÖN RAPORTTEJA 15 | 2012 Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen Helsinki 2012 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Kuvaus hyvistä menettelytavoista Airi Karvonen, Tuire Taina, Juhani Gustafsson, Jaakko Mannio, Jukka Mehtonen, Taina Nystén, Marja Ruoppa, Pirjo Sainio, Katri Siimes, Kimmo Silvo, Sirkku Tuominen, Matti Verta, Kari-Matti Vuori ja Lauri Äystö YMPÄRISTÖMINISTERIÖN RAPORTTEJA 15 | 2012 Ympäristöministeriö Taitto: Marja Vierimaa Kansikuvat: Jaakko Mannio ja Sirkku Tuominen Julkaisu on saatavana vain internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut Helsinki 2012 ISBN 978-952-11-4053-2 (PDF) ISSN 1796-170X (verkkoj.) ESIPUHE Vesipolitiikan puitedirektiivissä (2000/60/EY) vahvistetaan puitteet pinta- ja pohja- vesien suojelulle ja asetetaan ympäristöpolitiikan tavoitteet, joihin kuuluvat hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja vesien tilan huonontumisen eh- käiseminen. Meristrategiadirektiivissä 2008/56/EY vahvistetaan meriympäristö- politiikan puitteet ja meren hyvän tilan tavoitteet. Tämän julkaisun tarkoituksena on toimia ohjeena, hyvien menettelytapojen kuvauksena ja avata haitallisia aineita koskevia säädöksiä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa koko maassa mm. haitallisia aineita koskevia lupamenettelyjä, vesien ja merenhoidon suunnittelua, kuormituk- sen seuranta- ja tarkkailusuunnitelmia sekä vesikemiallisia mittauksia ja analyysien laadunvarmennusta. Tässä julkaisussa annetaan ohjeita mm. haitallisten aineiden kuormitusinventaari- oiden laatimista, ympäristönlaatunormien soveltamista sekä tarkkailun ja seurannan järjestämistä varten. Tarkkailua ohjeistetaan ainoastaan siltä osin kuin se koskee vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksessa mainittujen aineiden määrittämistä päästöistä sekä pintavesistä mukaan lukien rannikko-, alue- ja talousvyöhykkeen merivedet ja pohjavesistä. Julkaisu on tarkoitettu erityisesti vesien ja merenhoidon suunnittelijoille, ympäris- tölupaviranomaisille, tarkkailujen ja seurantojen asiantuntijoille valtionhallinnossa (AVI:t, ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus). Toiminnanharjoittajien ja kon- sulttien sekä tutkimuslaitosten, jotka tekevät lupahakemuksia, YVA-selvityksiä ja tarkkailuja toimeksiannosta, tulisi ottaa tämä julkaisu myös huomioon. Julkaisu on valmisteltu projektina ympäristöministeriön ohjauksessa ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoiden toimesta. Työhön ovat osallistuneet ympäris- töministeriöstä Airi Karvonen, Tuire Taina ja Juhani Gustafsson. Suomen ympäris- tökeskuksesta työhön osallistuivat Jaakko Mannio, Jukka Mehtonen, Taina Nystén, Marja Ruoppa, Pirjo Sainio, Katri Siimes, Kimmo Silvo, Sirkku Tuominen, Matti Verta, Kari-Matti Vuori ja Lauri Äystö. Julkaisuluonnos on käynyt laajalla lausuntokierroksella. Lausunnot on soveltuvin osin otettu huomioon. Tätä julkaisua on tarkoitus päivittää niin, että uusimmat säädökset ja niiden par- haat sovellukset tulevat huomioiduiksi riittävän nopeasti. 4 Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 5Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 SISÄLLYS Esipuhe ...........................................................................................................................3 1 Johdanto .......................................................................................................................9 2 Lainsäädäntöä .......................................................................................................... 11 2.1 EU-säädökset, joiden kansallista toimeenpanon soveltamista julkaisu koskee ............................................................................12 2.2 Yhteys muiden politiikan alojen EU-lainsäädäntöön .................................12 3 Haitalliset aineet ja ympäristönlaatunormit ........................................................................................13 3.1 Pintavedet ..............................................................................................................14 3.1.1 Metallien ympäristönlaatunormit ........................................................17 3.2 Pohjavedet .............................................................................................................19 3.2.1 Pohjavesille haitalliset aineet.................................................................19 OSA I Kuormitus vesiin ..............................................................................................21 4 Päästöjen ja huuhtoutumien tarkkailu ja seuranta ..................................23 4.1 Päästöjen tarkkailu .............................................................................................24 4.1.1 Päästötarkkailuun otettavien aineiden valinta ..................................24 4.1.2 Teollisuus ..................................................................................................27 4.1.3 Yhdyskunnat ............................................................................................31 4.1.4 Kaatopaikat...............................................................................................32 4.1.5 Hulevedet .................................................................................................33 4.1.6 Kaivokset .................................................................................................33 4.1.7 Turvetuotanto ...........................................................................................34 4.1.8 Satamat, ruoppaus ja läjitys ..................................................................35 4.2 Huuhtoutumien seuranta ...................................................................................35 4.2.1 Kasvinsuojeluaineiden käyttö ja jäämät .............................................36 4.2.2 Hapan maaperä .......................................................................................36 4.2.3 Laskeuma ................................................................................................37 4.2.4 Haja- ja loma-asutus ...............................................................................38 4.2.5 Metsäojitus ..............................................................................................38 5 Kuormitusinventaario ...........................................................................................40 OSA II Pintavedet .........................................................................................................45 6 Pintavesien seuranta- ja tarkkailuohjelmat .................................................47 6.1 Seuranta .................................................................................................................47 6.1.1 Seurantaohjelma .....................................................................................47 6.1.2 Seurattavat aineet ...................................................................................48 6.1.3 Perusseuranta .........................................................................................48 6.1.4 Toiminnallinen seuranta ........................................................................49 6.1.5 Tutkinnallinen seuranta ........................................................................49 6.2 Seurannan ajankohdat ja -tiheys ......................................................................50 6.3 Tarkkailu ..............................................................................................................50 6.4 Pitkäaikaisseuranta .............................................................................................53 6 Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 7 Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu .........................................................................................................55 8 Poikkeamien käyttö, jos hyvää tilaa ei saavuteta ................................................................................58 8.1 Sekoittumisvyöhykkeet .....................................................................................59 8.2 Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena .............................................................60 8.3 Vesienhoitolain mukaiset poikkeamat ...........................................................60 OSA III Pohjavedet .......................................................................................................63 9 Lainsäädäntöä ..........................................................................................................65 10 Haitallisten aineiden pääsy pohjaveteen ......................................................66 10.1 Päästö ja pääsy ....................................................................................................66 10.2 Haitallisten aineiden lähteet ...........................................................................68 11 Haitallisten aineiden pohjavesiseuranta ja -tarkkailu ............................70 11.1 Viranomaisseuranta ..........................................................................................71 11.2 Toiminnanharjoittajien tarkkailut .................................................................71 11.2.1 Vapaaehtoiset seurannat .......................................................................71 11.2.2 Tarkkailu .................................................................................................71 11.3 Pohjavedet vesienhoidon seurantaohjelmassa ............................................72 11.3.1 Perusseuranta .........................................................................................72 11.3.2 Toiminnallinen seuranta ......................................................................72 12 Pohjaveden kemiallisen tilan luokittelu ja arviointi ................................74 OSA IV Menetelmät ja laadunvarmistus ............................................................79 13 Menetelmien ja tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät ................................................................................................81 14 Näytteenotto ...........................................................................................................83 14.1 Pintavesinäytteenotto ja näytteiden esikäsittely ........................................83 14.2 Kalanäytteenotto ja preparointi .....................................................................83 14.3 Pohjavesinäytteenotto .......................................................................................84 15 Näytteiden säilytys ja kuljetus .........................................................................87 16 Laboratorioanalyysit ja tulosten tulkinta ....................................................88 17 Laboratoriotoiminta.............................................................................................92 18 Tietojen tallentaminen ja tulosten raportointi ........................................93 19 Kertymärekisteri ...................................................................................................95 19.1 Tietojen selaus, poiminta ja tulostus .............................................................95 19.2 Tallennustoiminnot ...........................................................................................95 19.3 Rakenne ja tietosisältö ......................................................................................96 20 Lyhenteet ..................................................................................................................98 7Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITTEET ........................................................................................................................101 Liite 1 Lainsäädäntö (luettelo) ...........................................................................102 1a. EU-lainsäädäntö ................................................................................................102 1b. Kansallinen lainsäädäntö ...............................................................................103 Liite 2 Lainsäädäntö (määritelmiä ja keskeisiä säännöksiä) ..................104 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) ....................104 Vesihuoltolaki 119/2001 ..........................................................................................106 Vesilaki (587/2011) ...................................................................................................107 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ..........................................................................108 Valtioneuvoston asetukset ..................................................................................... 111 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) .............. 111 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ....................................................................... 113 Liite 3 Vaarallisten aineiden asetuksen liitteet 1 A ja 1 B ...................... 117 A) Aineet, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin .............................................................................. 117 B) Suurimmat sallitut päästöraja-arvot pitoisuus- ja ominaiskuormitusraja-arvoina ..................................................... 117 Liite 4 Euroopan yhteisön tasolla määritettyjen aineiden ympäristönlaatunormit (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 C) ..................................... 118 Liite 5 Kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 D) .....................................121 Liite 6 Kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja havainnoista Suomessa .....122 Liite 7 Kansallisten haitallisten aineiden käyttö Suomessa 2001–2010 ......................................................................................................123 Liite 8 Joidenkin EU:n orgaanisten prioriteettiaineiden käyttö Suomessa 2001–2009 ..............................................................................124 Liite 9 EU:n prioriteettiaineiden ja kansallisesti tunnistettujen aineiden ominaisuuksia ..........................................................................126 Liite 10 Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 E) ......................................132 Liite 11 Pohjaveden ympäristönlaatunormit (Vesienhoitoasetuksen liite 7 A) .........................................................133 Liite 12 Vesipuitedirektiivin liite V kemiallisen ja ekologisen tilan määräytyminen ...............................................................................134 Liite 13 Pohjaveden tarkkailuesimerkkejä .......................................................136 Liite 14 E-PRTR-asetus, Vesipäästö-epäpuhtaudet .....................................139 Liite 15 Aineiden menetelmästandardit ja määritysrajat .........................140 Kuvailulehti ....................................................................................................................147 Presentationsblad .......................................................................................................148 Ducumentation page .................................................................................................149 8 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Ja ak ko M an ni o 9Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 1 Johdanto Vesipolitiikan puitedirektiivissä 2000/60/EY (ve- sipuitedirektiivi) vahvistetaan puitteet pinta- ja pohjavesien suojelulle ja asetetaan ympäristöpoli- tiikan tavoitteet, joihin kuuluvat hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja vesien tilan huonontumisen ehkäiseminen. Meristrategiadirek- tiivissä 2008/56/EY vahvistetaan meriympäristö- politiikan puitteet ja meren hyvän tilan tavoitteet. Jotta pintavesimuodostumien (tässä julkaisussa jatkossa sana pintavedet sisältää sisämaan pinta- vedet ja rannikko-, alue- ja talousalueen merivedet) kemiallinen tila olisi hyvä, niiden on täytettävä tie- tyille kemikaaleille – prioriteettiaineille (Priority Substances, PS) – asetetut ympäristönlaatunor- mit. Prioriteettiaineet ovat vesipuitedirektiivissä määriteltyjä kemikaaleja, jotka aiheuttavat riskin vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Osa prioriteettiaineista on määritelty vaarallisiksi prioriteettiaineiksi (Priority Hazardous Substan- ces, PHS), koska ne ovat hitaasti hajoavia, eliöihin kertyviä ja/tai myrkyllisiä tai antavat vastaavaa aihetta huoleen. Hyvän kemiallisen tilan tavoitteen lisäksi vesipuitedirektiivissä ja meristrategiadirek- tiivissä vaaditaan hyväksymään hallintatoimia, joi- den tarkoituksena on vähentää prioriteettiaineita asteittain ja lopettaa vaarallisten prioriteettiainei- den päästöt ja häviöt vesiympäristöön kerralla tai vaiheittain. Tällä hetkellä päästöjen vähentämisen hallintatoimia toteutetaan erityisesti IPPC direktii- vin (vuodesta 2013 alkaen teollisuuspäästödirektii- vin IED) nojalla. Muut hallintatoimet ovat suureksi osaksi riippuvaisia muusta yhteisön lainsäädän- nöstä (kuten REACH-asetuksesta tai kasvinsuoje- luaineita ja eliöntorjunta-aineita koskevasta lain- säädännöstä). Jotta vesimuodostumien kemiallinen tila olisi hyvä, niiden on täytettävä prioriteettiaineille ja kahdeksalle muulle pilaavalle aineelle asetetut ympäristönlaatunormit. Nykyisiin 33 prioriteet- tiaineeseen kuuluu joukko teollisuuskemikaaleja, kasvinsuojeluaineita ja metalleja/metalliyhdistei- tä. Vaarallisten prioriteettiaineiden kriteerit ovat yhdenmukaisia REACH-asetuksen mukaisten erityistä huolta aiheuttavien aineiden kanssa. Pri- oriteettiaineita edellytetään seurattavan pintavesi- muodostumissa ja raportoitavan yhteisön komissi- olle ympäristönlaatunormien ylittymisistä. Hyvän ekologisen tilan tavoite edellyttää, että kemikaaleil- le, jotka on tunnistettu huolta aiheuttaviksi aineiksi kansallisella tasolla, asetetaan kansalliset normit. Suomessa kansalliset ympäristönlaatunormit on asetettu 15 aineelle. Nämä kemikaalit tunnetaan tyypillisinä pilaavina aineina. Pohjavesien osalta ympäristötavoitteena on pohjavesimuodostuman hyvä kemiallinen ja mää- rällinen tila sekä se, että varmistetaan pohjavesi- muodostumissa pilaavien aineiden asteittainen väheneminen ja estetään niiden tilan edelleen huononeminen. Ympäristötavoitteen saavuttami- seksi tulee panna täytäntöön tarvittavat toimen- piteet, jotta ehkäistään pilaavien aineiden pääsy pohjavesimuodostumaan tai rajoitetaan pääsyä sekä ehkäistään kaikkien pohjavesimuodostumi- en tilan huononeminen. Kemiallinen tila määräy- tyy kahden yhteisötason ympäristönlaatunormin nojalla sekä kansallisten ympäristölaatunormien tarkastelulla. Vesipuitedirektiivissä ja meristrategiadirektii- vissä sallitaan poikkeuksen tekeminen tiettyjen vesimuodostumien hyvän kemiallisen tilan ta- voitteesta, jos on teknisesti mahdotonta saavuttaa hyvä tila tai tilan saavuttaminen on suhteettoman kallista tai jos luonnonolot estävät hyvän tilan saa- vuttamisen. Tämän julkaisun tarkoituksena on toimia oh- jeena, hyvien menettelytapojen kuvauksena ja avata haitallisia aineita koskevia säädöksiä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa koko maassa mm haitallisia aineita koskevia lupamenettely- jä, vesien ja merenhoidon suunnittelua, kuormi- tuksen seuranta- ja tarkkailusuunnitelmia sekä vesikemiallisia mittauksia ja analyysien laadun- varmennusta. 10 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Ely-keskukset vastaavat lainsäädännön edellyttä- mästä suunnittelusta, viranomaisille kuuluvasta vesien tilan seurannasta ja seurantaohjelmista, pinta- ja pohjavesien tilan luokittelusta, vesien tilan tavoitteista, vesien tilaa koskevista poik- keuksista, toimenpideohjelmista sekä suunni- telmien raportoinnista. Vesien ja merenhoidon säännökset eivät suoraan velvoita toiminnanhar- joittajia tai muita toimijoita. Lupaviranomaisten tulee ottaa lupamenettelyssä huomioon vesien- ja merenhoitosuunnitelmat. 11Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Ympäristönsuojelulaissa (86/2000) säädetään ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä ja sitä sovelletaan kaikkeen ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan. Ympäristönsuo- jelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaa- raa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena mm. että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustan- nustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työ- menetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja (BEP). Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheutta- van toiminnan harjoittaja vastaa vaikutuksien en- naltaehkäisystä ja ympäristöhaittojen poistamises- ta tai rajoittamisesta mahdollisimman vähäisiksi (aiheuttamisperiaate). Pinta- ja pohjavesien hyvän tilan säilymisen ja suojelun kannalta keskeisiä ovat lisäksi ympäristönsuojelulakiin sisältyvät ennalta- ehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate ja varo- vaisuus- ja huolellisuusperiaate. Ympäristönsuojelulain nojalla annettu ympäris- tönsuojeluasetus (169/2000) sisältää mm. luettelon luvanvaraisista toiminnoista sekä niistä aineista, joiden päästäminen vesiin tai vesihuoltolaitoksen viemäriin edellyttää ympäristölupaa. Ympäristönsuojelulainsäädäntö asettaa velvoit- teet viranomaisten lisäksi toiminnanharjoittajille. Ympäristöluvanvaraisille toiminnoille annetaan luvassa määräyksiä vaarallisten ja haitallisten ai- neiden päästöistä ja tarkkailusta. Ympäristönsuojelulain 12 luvussa on säädetty pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistami- sesta ja siihen liittyvistä vastuista. Ympäristönsuo- jelulaissa säädetään maaperän (7 §) ja pohjaveden (8 §) pilaamiskiellosta. Ympäristönsuojelulain perusteella vesiympäris- tölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006), jäljempä- nä vaarallisten aineiden asetus, tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä ja parantaa niiden laa- tua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineis- ta aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Säädök- sen tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoutumat sekä vähentää vaiheittain haital- listen aineiden päästöjä ja huuhtoutumia. Ase- tuksessa asetetaan päästöraja-arvoja ja ympäristö- laatunormeja tietyille aineille ja aineryhmille, jotka ovat luokiteltu vaarallisiksi tai haitallisiksi vesiym- päristössä. Siinä annetaan myös yksityiskohtaisia seuranta- ja tarkkailumääräyksiä. Vesilaissa (587/2011) säädetään vesitaloushank- keiden toteuttamisesta ja muusta vesivarojen käy- töstä. Tämän julkaisun kannalta monet keskeiset määritelmät kuten vesialueen, vesistön ja pohja- veden määritelmä perustuvat vesilakiin. Vesistöllä tarkoitetaan vesilaissa järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialu- etta. Vesistönä ei sen sijaan pidetä noroa, ojaa ja läh- dettä. Noro on sellainen puroa pienempi vesiuoma, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mah- dollista. Pohjavedellä tarkoitetaan maa- tai kallio- perässä olevaa vettä. Annettaessa lupamääräyksiä vesilain nojalla lu- vanvaraisille hankkeille on sovellettava myös, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään, jos hankkeesta aiheutuu ympäristön pilaantumista vesialueella tai sen vaaraa. Tämä tarkoittaa, että edellä mainittu vaarallisten aineiden asetus voi tiettyjen hank- keiden osalta tulla sovellettavaksi myös vesilain mukaisessa lupamenettelyssä. Laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämi- sestä (1299/2004, jäljempänä vesienhoitolaki) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006, jäljempä- nä vesienhoitoasetus ) ja asetuksessa merenhoidon järjestämisestä (980/2011) on säännökset vesien- ja merenhoidon suunnittelusta ja järjestämisestä. ELY-keskukset yksinään tai yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön kanssa vastaavat lainsäädännön edellyttämästä suunnittelusta, viranomaisille kuuluvasta vesien tilan seurannasta ja seurantaohjelmien laatimises- 2 Lainsäädäntöä 12 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 ta, pinta- ja pohjavesien tilan luokittelusta, vesien tilan tavoitteiden asettamisesta vesimuodostumil- le, toimenpideohjelmista sekä suunnitelmien ra- portoinnista. Vesien ja merenhoidon säännökset eivät suoraan velvoita toiminnanharjoittajia tai muita toimijoita. Lupaviranomaisten tulee ottaa lupamenettelyssä huomioon vesien- ja merenhoi- tosuunnitelmat. Tämän julkaisun liitteessä 1 on lueteltu lainsää- däntöä, joka tarpeen mukaan otetaan huomioon käsiteltäessä vaarallisia ja haitallisia aineita lupa- menettelyssä, merkittäessä tuloksia tietojärjestel- miin sekä vesien- ja merenhoitosuunnitelmia laa- dittaessa ja täytäntöön pantaessa. 2.1 EU-säädökset, joiden kansallista toimeenpanon soveltamista julkaisu koskee Edellä kuvattu kansallinen lainsäädäntö perustuu monelta osin Euroopan unionin ympäristönlain- säädäntöön ja erityisesti vesien- ja merensuojelua koskeviin direktiiveihin. Tämän julkaisun kannalta tärkeimpiä EU-säännöksiä ovat seuraavat direk- tiivit: • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktii- vi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuu- ta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista • Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi 2006/118/EY pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta annettu 12 joulukuuta 2006 • Euroopan parlamentin ja neuvoston di- rektiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Eu- roopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta • Komission direktiivi 2009/90/EY, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2009, veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seu- rannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivin 2000/60/EY mukaisesti • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktii- vi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuu- ta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) • Yhdyskuntajätevesidirektiivi 91/271/ETY annettu 21 toukokuuta 1991 2.2 Yhteys muiden politiikan alojen EU-lainsäädäntöön EU:n vesiensuojelua koskevien direktiivien lisäksi vaarallisia ja haitallisia aineita koskevilla säännök- sillä on yhteyksiä myös muiden politiikan alojen EU-lainsäädäntöön. Tärkeimpiä tällaisia muiden alojen EU-säädöksiä ovat seuraavat: • Kemikaaleja koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvi- oinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta • Kasvinsuojeluaineita koskeva politiikka: Euroo- pan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuu- ta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamises- ta, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteis- ta kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi • Biosidejä koskeva politiikka: Euroopan Par- lamentti on 19.1.2012 hyväksynyt uuden biosidiasetuksen. Asetus korvaa nykyisen biosididirektiivin 98/8/EU ja sitä aletaan soveltaa kaikissa jäsenmaissa 1.9.2013. • Teollisuuden päästöjä koskeva politiikka: Eu- roopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, ympäristön pilaantumisen ehkäise- misen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä • Jätteitä koskeva politiikka: Euroopan parla- mentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/ EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/65/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, tiettyjen vaarallisten ainei- den käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektro- niikkalaitteissa (uudelleenlaadittu), Euroo- pan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY, annettu 27 päivänä tammikuu- ta 2003, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta • Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva politiikka: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29 päivänä huhti- kuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä 13Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Vaarallisten aineiden asetuksen tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoutumat sekä vähentää vaiheittain haitallis- ten aineiden päästöjä ja huuhtoutumia. Tätä varten on asetettu päästökieltoja, päästöraja-arvoja sekä ympäristönlaatunormeja (EQS). Ainekohtaiset säädökset on esitetty vaarallisten aineiden ase- tuksen liitteissä 1 A – 1 E. Aineryhmiä, joita nä- mä säädökset koskevat on koottu taulukkoon 1 ja liitteisiin 3–10. 3 Haitalliset aineet ja ympäristönlaatunormit Aineryhmän nimi Selitys lainsäädännössä Julkaisun liite Vesiympäristölle vaa- rallinen aine myrkyllinen, hitaasti hajoava ja eliöihin kertyvä aine, joka tietyin kri- teerein yksilöity ja vahvistettu vaaralliseksi EU-tasolla. Vaarallisten aineiden asetuksessa vesiympäristölle vaarallisella aineella tarkoite- taan asetuksen liitteiden 1 A, B ja C kohdassa lueteltuja, erikseen merkittyjä, vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja vaarallisia prioriteettiaineita, joita on 20 (Huom. Asetuksen liite 1 C sisältää myös liitteiden 1 A ja 1 B aineet). Liite 4, ne aineet, jot- ka erikseen merkitty vaarallisiksi Vesiympäristölle hai- tallinen aine Vaarallisten aineiden asetuksessa liitteen 1 C ja D kohdassa lueteltuja muita kuin vesipuitedirektiivin mukaisesti vaaralliseksi vahvistettuja ai- neita. Haitalliset aineet voivat aiheuttaa vesiympäristön pilaantumista. Liitteet 4 ja 5, (aineet, joita ei ole merkitty vaarallisiksi) Aine, jota ei saa pääs- tä pintaveteen eikä vesilaitoksen viemäriin Vaarallisten aineen asetuksen liitteen 1 A –aineet (15 ainetta tai aine- ryhmää) Liite 3 EU:n prioriteettiaine EU-tasolla haitallisiksi tai vaarallisiksi tunnistetut 33 ainetta. Käytän- nössä prioriteettiaineista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä myös 8 muuta ainetta, joille annettu EU-tason ympäristönlaatunormi EQS- direktiivin (direktiivi 105/2008/EY ) liite II). Vaarallisten aineiden ase- tuksen liite 1 C. Liite 4 (lisätietoa ai- neista on liitteissä 6, 8, ja 9 sekä analytiik- kaa liitteessä 15) Kansallinen haitallinen aine Suomessa kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet, vaarallisten ainei- den asetuksen liite 1 D (15 ainetta) Liite 5 (lisätietoa ai- neista on liitteissä 6 ja 7, sekä analytiikkaa liitteessä 15) Pitkäaikaisseurantaa edellyttävät aineet Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C kohdan aineet 2, 5, 6, 7, 12, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 26, 28 ja 30 Liite 4 Muut pilaavat aineet (”avoin ryhmä”) Paikallisesti merkittävät, vesiympäristölle haittaa aiheuttavat aineet, joita ei ole mainittu edellä olevilla ainelistoilla. (Direktiivitekstissä myös kansallisesti tunnistetut aineet, voivat kuulua tähän ryhmään.) Esim. jotkin metallit, dioksiinit Pohjavedelle vaaralli- nen aine Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 E kohdassa luetellut aineet ja aineryhmät. Ainelista perustuu vesipuitedirektiivin (60/2000/EY) liitteessä VIII 1–6 lueteltuihin vaarallisiin aineisiin ja lisäksi siihen sisältyvät aineet ja aineryhmät, jotka tällä asetuksella vahvistetaan pohjavedelle tai ihmisen terveydelle vaaralliseksi aineeksi sekä aineet, jotka joutuessaan pohjaveteen tekee vedestä ihmisen käyttöön sovel- tumatonta. Liite 10 Aineet, joille määritet- ty pohjaveden EQS Vesienhoitoasetuksen liitteessä 7 A luetellut 41 ainetta, joita käyte- tään apuna pohjavesien kemiallisen tilan luokittelussa Liite 11 Taulukko 1. Julkaisussa käsiteltyjä aineryhmiä ja määritelmiä. 14 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 3.1 Pintavedet • Pintavesillä tarkoitetaan vaarallisten aineiden asetuksessa sisämaan vesistöjä sekä rannik- ko-, alue- ja talousalueen vesiä. • Vesistöt ovat vesilain määritelmän mukaan järviä, lampia, jokia, puroja ja muita luonnol- lisia vesialueita sekä tekojärviä, kanavia ja muita vastaavia keinotekoisia vesialueita. • Vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa eikä lähdettä. • Vaarallisten aineiden asetuksen tarkkailu- säännöksiä sovelletaan tarvittaessa myös noroihin ja ojiin, mutta asetuksen ympäris- tönlaatunormia koskevia säännöksiä niihin ei sovelleta. • Merialueilla asetusta sovelletaan Suomen aluevesiin ja talousvyöhykkeeseen. • ELY-keskukset luokittelevat pintavesien kemiallisen tilan vesienhoidon suunnittelua varten toisella vesienhoidon suunnittelukau- della käyttämällä vaarallisten aineiden ase- tuksen liitteen 1 C ympäristönlaatunormeja (EQS-arvo) ja ekologisen tilan kemiallisen tilan käyttämällä em asetuksen liitteen 1 D EQS-arvoja. • Kemiallisen tilan luokittelu vesistöille teh- dään vesimuodostuma- ohjetta noudattaen (pääsääntö järvet pinta-ala > 1 km2, joet valuma-alue purkukohdassa > 10 km2). • Kemiallisen tilan luokittelussa on huomioita- va, että vesimuodostuman tilan heikkenemi- nen tarkoittaa muutosta hyvästä tilasta alle hyvän tilan. Lupamenettelyssä lupaehdot ja päästöraja-arvot asetetaan ympäristönsuojelulain yleisten periaat- teiden mukaisesti, mm. toiminnassa on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja ympäristön kannalta parasta käytäntöä. Asetuksella annetun ympäristönlaatunormin vaatimuksen turvaami- seksi ja vesien suojelemiseksi lupamääräys voi olla ympäristönsuojelulain vähimmäismääräystä ankarampi (YSL 51§). Lupa- ja valvontamenettelyssä ympäristönlaa- tunormeja sovelletaan arvioitaessa vesimuodos- tumaan kohdistuvia vaarallisten ja haitallisten ai- neiden päästöjä ja huuhtoutumia kokonaisuutena eri lähteistä ja niiden yhteisvaikutusta veden laa- tuun/normin noudattamiseen vesimuodostumas- sa. Arvioinnissa tulee päästöjen lisäksi huomioida kaikki kyseiseen vesimuodostumaan kohdistuvat veden laatuun vaikuttavat tekijät kuten mahdolli- set ilman kautta kulkeutuvat aineet. Lisäksi tulisi ottaa huomioon vesistöjen luontaiset kemialliset muutokset ja sää- ja vuodenaikaisvaihtelut. Tämän vuoksi esim. metallien Cd, Ni ja Pb ympäristönlaa- tunormia ei tulisi suoraan ja yksinomaan käyttää mitoitettaessa yksittäisen laitoksen päästöraja-ar- voa. Elohopean ympäristönlaatunormi kalassa ei sovellu lainkaan yksittäisen toiminnon päästöjen mitoittamiseen. Pintavesiin päätyviä vaarallisten aineiden päästöjä ja huuhtoumia säännellään seuraavasti: Päästökielto ja aineiden päästöjen luvanvaraisuus Vaarallisten aineiden asetuksen liitteenä on 15 ai- neen luettelo aineista, joita ei saa päästää pintave- teen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin. Päästö- kieltoon on kuitenkin annettu seuraava poikkeus asetuksen neljännessä pykälässä: ”Edellä 1 mo- mentissa tarkoitettu kielto ei koske päästöä, jonka toiminnanharjoittaja voi osoittaa sisältävän niin vä- häisen määrän vesiympäristölle vaarallista ainetta, ettei sen päästämisestä voi aiheutua pintaveden pilaantumisen vaaraa eikä haittaa vesihuoltolai- toksen toiminnalle.” Ympäristönsuojeluasetuksessa (YSA) ainepääs- töjä säännellään sekä toimintoihin että aineisiin perustuvilla ympäristöluvilla, vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavia päästöjä koskevilla yleisillä vaatimuksilla, laajennetulla aineiden päästökiel- lolla sekä asetettavilla päästöraja-arvoilla ja -mää- räyksillä. Aineiden luvanvaraisuus ja päästökiel- lot koskevat sellaisten toimintojen päästöjä, joista voi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. Toimin- nanharjoittajan tulee tietää toimintansa päästöjen laatu ja määrä sekä tarvittaessa osoittaa, ettei pääs- töistä voisi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. Sääntelyn kohteena olevat aineet ja yhdisteet luetellaan YSA:n liitteissä 1 ja 2. Liitteen 1 ainei- den päästöt vesiin tai vesihuoltolaitoksen viemä- rin ovat luvanvaraisia. Liitteen 2 osiossa ”päästöt vesiin” ovat tärkeimmät pilaantumista aiheuttavat aineet, jotka otetaan huomioon asetettaessa päästö- jen raja-arvoja tai muita päästömääräyksiä. Päästöraja-arvo Vaarallisten aineen asetuksen liitteenä on suurim- mat sallitut päästöraja-arvot elohopealle ja eloho- peayhdisteille sekä kadmiumille ja kadmiumyh- disteille. Toiminnanharjoittajan ympäristöluvassa tulisi tarvittaessa olla päästöraja-arvoja myös muil- le vaarallisille ja haitallisille aineille. Päästöraja- arvoja asetettaessa tulee selvittää, onko teollisuu- 15Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 den alalle BAT- päätelmien yhteydessä asetettu vaarallisten ja haitallisten aineiden päästötasoja. Päästöraja-arvot voidaan asettaa kuormitusraja- arvoina (esim. kg/d yhden tai kolmen kuukau- den keskiarvoina) ja joissakin tapauksissa myös pitoisuusraja-arvoina (esim. mg/l). Haitallisten aineiden päästön aiheuttajalla on ai- na vastuu päästöjen selvittämisestä ja hallinnasta. Tämä periaate on sama haitallisten aineiden vesiin ja vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavien pääs- töjen sääntelyssä. Ympäristönlaatunormi (Environmental Quality Standard, EQS) Ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan sellaista vesiympäristölle vaarallisen ja haitallisen aineen pitoisuutta pintavedessä, sedimentissä tai eliöissä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suo- jelemiseksi ylittää. Vuotuisen keskiarvopitoisuuden ympäristön- laatunormi (AA-EQS) tarkoittaa samalta paikalta otettujen (vähintään 12 kertaa vuodessa ellei ole erityistä syytä poiketa tästä) vesinäytteiden pitoi- suuksien aritmeettista keskiarvoa. Metalleilla pi- toisuus tarkoittaa liukoista pitoisuutta ja muilla aineilla kokonaispitoisuutta vesinäytteessä. Alle määritysrajan pitoisuudet oletetaan puolikkaiksi määritysrajasta keskiarvopitoisuutta laskettaessa. Vuotuisen keskiarvopitoisuuden ympäristönlaatu- normit on annettu erikseen sisävesille ja rannikko-, alue- ja talousvyöhykkeen vesille sekä EU:n prio- riteettiaineille että kansallisille haitallisille aineille (katso taulukko 1 ja liite 4). Lisäksi kansallisille haitallisille aineille on määritetty AA-EQS-arvo talousveden ottoon käytettävälle pintavedelle. Hetkellisen pitoisuuden ympäristönlaatunormi (MAC-EQS) on määritetty EU:n prioriteettiaineille erikseen sisävesille ja muille pintavesille. Se on pi- toisuus, jota ei tulisi ylittää. Käytännössä voidaan käyttää 95. prosenttipisteen pitoisuutta, jotta yksit- täinen, mahdollisesti virheellinen näyte ei vaikut- taisi vesistön tilan luokitteluun. MAC-EQS-arvon ylittyessä, tulisi välittömästi ottaa toinen näyte aineen pitoisuuden varmistamiseksi, vaikka se ei kuvaakaan enää täsmälleen samaa tilannetta vesis- tössä. Muiden paitsi metallien kohdalla pitoisuus vedessä tarkoittaa kokonaispitoisuutta, metallien kohdalla liukoista pitoisuutta. Eräille aineille ym- päristönlaatunormi on asetettu eliöihin (pitoisuus eliöiden tuorepainossa). Suomessa eliöksi on valit- tu 15–20 cm pituinen ahven. Kappaleissa 16 ja 17 on selostettu analyysimene- telmiä, laadun varmennusta ja tulosten tulkintaa. Osa EU:n prioriteettiaineista (20/33) on yksi- löity vaarallisiksi. Vaaralliset aineet ovat myrkyl- lisiä, hitaasti hajoavia ja ne voivat kertyä eliöihin. Vesipuitedirektiivin mukaisesti vaarallisiksi yk- silöityjen aineiden päästöt ympäristöön pyritään lopettamaan täysin 20 vuoden kuluessa kullekin aineelle käyttö- ja /tai päästökiellon antamisesta EU-määräyksillä, muiden prioriteettilistan ainei- den päästöjä pyritään vähentämään. Huomatta- va kuitenkin on, että luonnosta peräisin olevien vaarallisten prioriteettiaineiden päästöjä kuten elohopean ja kadmiumin päästöjä ei ole mahdol- lista täysin lopettaa samoin kuin ei poltossa synty- vien PAH-yhdisteiden päästöjä. Ympäristölupaan voidaan merkitä tavoitteeksi vaarallisista aineista luopuminen ja korvaaminen haitattomalla aineel- la. Varsinainen aineiden käyttökielto on kuitenkin aina EU-tason päätös. EU:n prioriteettiaineet on esitetty taulukossa 2. ja kansalliset haitalliset aineet taulukossa 3. Ainei- den ympäristönlaatunormit on esitetty liitteissä 4. ja 5. EU:n prioriteettiaineiden päästölähteitä ja omi- naisuustietoja on kerätty Euroopan yhteisön avoi- mille verkkosivuille (linkki: CIRCA). Sivuilla on myös tiedot vuonna 2012 ehdotetuista aineista. Aineiden tyypilliset päästölähteet on esitetty liit- teíssä 6–8 ja valikoituja ympäristökäyttäytymiseen ja haitallisuuteen liittyviä tietoja on liitteessä 9. 16 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Taulukko 2. Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1C aineet (v = vesi) Vaarallinen aine Laatu- normi Pitkäaikainen seuranta E U -P R IO R IT E E T T IA IN E E T T eo lli su u s- & k u lu tt aj a- ke m ik aa lit Nonyylifenolit & -etoksylaatit NP & -E x (NP) v Oktyylifenolit (& -etoksylaatit*) OP & -E v di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP v Bromatut difenyylieetterit BDE x v kala Tributyylitina-yhdisteet TBT x v kala Diuroni v Polysykliset aromaattiset hiilivedyt ** PAH x v kala Fluoranteeni v Antraseeni x v C10-13-klooriaklaanit SCCP x v 1,2-Dikloorietaani v Dikloorimetaani v Heksakloori-butadieeni HCBD x kala Kloroformi CHCL3 v Naftaleeni v Bentseeni v Pentaklooribentseeni PeCB x v Pentakloorifenoli PCP v Heksakloorisykloheksaani HCH x v kala Triklooribentseenit TCB v M et al lit Cd ja sen yhdisteet Cd x v Hg ja sen yhdisteet Hg x kala kala Ni ja sen yhdisteet Ni v Pb ja sen yhdisteet Pb v T o rj u n ta -a in ee t Endosulfaani x v Alakloori v Atratsiini v Simatsiini v Heksaklooribentseeni HCB x kala kala Klorfenvinfossi v Klorpryrifossi v Lindaani γ-HCH v kala Isoproturoni *** v DDT DDT v kala Aldriini v Endriini v Isodriini v Dieldriini v Trifluraliini v * oktyylifenolietoksylaatit eivät ole suoranaisesti vaarallisten aineiden asetuksen liite 1C aineryhmä, mutta oktyylifenolien riskinhallinnassa ja päästöjen vähentämisessä ne on huomioitava, koska oktyylifenolietoksylaatit hajoavat helposti oktyyli- fenoleiksi. **) tarkempi erittely PAH-yhdisteistä liitteessä 4. *** Käytetään vähäisessä määrin myös teollisuuskemikaalina (Liite 6). 17Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 3.1.1 Metallien ympäristönlaatunormit • Metallien ympäristölaatunormit vedessä ovat liukoisia pitoisuuksia (suodatus 0,45 µm tai vastaavalla menetelmällä). • Elohopean ympäristönlaatunormi on määri- tetty ahvenelle. • Molemmissa tapauksissa laatunormi muo- dostuu taustapitoisuudesta ja aineen myrkyl- lisyyteen perustuvasta testiarvosta. Metallien laatunormeja sovellettaessa voidaan huomioida luontainen taustapitoisuus (Ctausta) li- säämällä se laatunormiin (ns. lisätyn riskin me- netelmä). Luontainen taustapitoisuus vaihtelee etupäässä valuma-alueen ominaisuuksista riippu- en. Laatunormi muodostuu taustapitoisuuden ja ekotoksisuustestituloksista määritetyn MPA-arvon (maximum permissible addition) summasta: EQS = Ctausta + MPA Verrattaessa metallien seuranta- ja vesistötark- kailutuloksia suhteessa ympäristönlaatunormei- hin tulisi samanaikaisesti ottaa huomioon myös pintaveden veden kovuus, pH ja veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien biosaa- tavuuteen. Taulukko 3. Kansalliset haitalliset aineet (vaarallisten aineiden asetuksen liite 1D) v = vesi Vaarallinen aine Laatu- normi Pitkäaikainen seuranta K A N S A L L IS E T H A IT A L L IS E T A IN E E T T eo lli su u s- & k u lu tt aj a- ke m ik aa lit Klooribentseeni v 1,2-diklooribentseeni v 1,4-diklooribentseeni v Bentsyylibutyyliftalaatti BBP v Dibutyyliftalaatti DBP v Resorsinoli (bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylisyanaatti TCMTB Bentsotiatsoli-2-tioli MBeT Bronopoli v K as vi n su o je lu - ai n ee t Dimetoaatti v 2-metyyli-4-kloorifenoksihappo MCPA v Metamitroni v Prokloratsi v Etyleenitiourea * ETU v Tribenuroni-metyyli v Luontaisella taustapitoisuudella tarkoitetaan käytännössä pintaveden pitoisuutta, joka on hyvin vähäisessä määrin suurentunut ihmistoiminnan vaikutuksesta. Taustapitoisuuden arviointiin voi- daan käyttää mm. aineiden pitoisuuksia luonnon- tilaisilla alueilla, pitoisuusprofiileja sedimentissä ja rikastumiskertoimia, alkuaine- ja isotooppisuhteita sekä jakautumiskertoimia veden ja sedimentin vä- lillä. Laatunormeja ja taustapitoisuuden määrittä- mistä on käsitelty mm. Verta ym. 2010. Kadmium-, nikkeli- ja lyijypitoisuudet ovat suomalaisissa järvissä pääsääntöisesti pienempiä kuin ympäristönlaatunormit. Paikallisesti (geolo- giset anomaliat, tyypillisesti kaivosalueet) ja joki- vesissä (rannikon alunamaat) normien ylityksiä voi esiintyä. Mm. kadmiumin pitoisuudet ylittä- vät laatunormin useissa Pohjanlahteen laskevissa jokivesistöissä. Taustapitoisuuden määrittäminen metalleille ve- dessä: • Perustilanne: Järvivesien metallien tausta- pitoisuuksina käytetään humusluokittain määritettyjä arvoja (taulukko 4) • Virtavesien metallien taustapitoisuuksina käytetään GTK:n purovesikartoituksen perusteella määritettyjä arvoja • Metallien taustapitoisuudet vedessä on määritetty erikseen turvemaiden ja kangas/ savi-maiden vesityypeille • Happamien sulfaattimaiden vesistöille voi- daan käyttää turvemaiden vesistöjen vesistä mitattuja metallipitoisuuksia tai paikallisia * Käytetään myös teollisuuskemikaalina (Liite 7). 18 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 yläjuoksun muuttamattomien jokien tai purojen taustapitoisuuksia • Rannikko-, alue- ja talousalueen vesille käytetään Itämeren pääaltaasta mitattuja kadmiumin ja lyijyn pitoisuuksia. • Nikkelille sovelletaan rannikkovesissä sa- maa arvoa kuin sisävesissä • Suuralueellisen vaihtelun lisäksi Suomessa on vesimuodostumia, joissa metallien luon- taiset pitoisuudet ovat geologisista syistä suuria. Tällaisissa kohteissa on syytä varau- tua kohdekohtaisen taustapitoisuusarvon käyttämiseen, jos taustapitoisuustietoa on saatavissa esim. aiemmista lupahakemuk- sista, tarkkailuista tai viranomaisseuran- noista. Pintavesien taustapitoisuuden määrittä- mistä purkuvesistöissä tulisi edellyttää mm uusissa kaivosteollisuuden luvan hakemista tai tarkistamista koskevissa hakemuksissa. Kalojen nykyinen elohopeapitoisuus ylittää kes- kimäärin noin kymmenkertaisesti eliöille asetetun ympäristölaatunormin. Tämä johtuu osin kalojen luontaisesti suurista elohopeapitoisuuksista ver- rattuna ympäristölaatunormiin ja osin kalojen elohopeapitoisuuden suurenemisesta ilmaperäi- sen elohopeakuormituksen johdosta. Myös maan- käytön (metsätaloustoimenpiteet) on arvioitu vai- kuttavan metsäjärvien elohopeakuormitukseen ja mahdollisesti kalojen elohopeapitoisuuksiin. Pin- taveden kemiallisen tilan määrittäväksi eliöksi on valittu ahven (15–20 cm). Elohopean laatunormi eri pintavesityypeissä on esitetty taulukossa 5. Perusteet ahvenen valinnalle ovat seuraavat: • ahven esiintyy lähes kaikissa vesistöissä, sekä sisävesistössä että rannikolla • ahventa käyttävät ravinnokseen niin ihmi- set, petolinnut ja -kalat kuten myös nisäk- käät (minkki, saukko), joten se sopii hyvin ympäristöindikaattoriksi • Suomi ja Ruotsi ovat yhteisesti sopineet elo- hopean seurannasta pääasiassa ahvenessa Taulukko 4. 80-prosenttipisteiden perusteella määritetyt tyyppikohtaiset metallien taustapitoisuuden arviot vedessä (µg/l) ja vastaavat laatunormit. Arvioitu taustapitoisuus + MPA = EQS. (MPA, Maximum permissible addition = laatunor- mi ilman taustapitoisuutta). kadmium nikkeli lyijy Järvet vähähumuksiset (väriluku Pt ≤ 30) 0,02 + 0,08 = 0,1 1 + 20 = 21 0,1 + 7,2 = 7,3 humuksiset (Pt 30 – 90) 0,02 + 0,08 = 0,1 1 + 20 = 21 0,2 + 7,2 = 7,4 runsashumuksiset (Pt ≥ 90) 0,02 + 0,08 = 0,1 1 + 20 = 21 0,7 + 7,2 = 7,9 Joet (valuma-alueen tyypin mukaan) kangas/savimaa 0,02 + 0,08 = 0,1 1 + 20 = 21 0,3 + 7,2 = 7,5 turve 0,02 + 0,08 = 0,1 1 + 20 = 21 0,5 + 7,2 = 7,7 Rannikko 0,02 + 0,2 = 0,22 1 + 20 = 21 0,03 + 7,2 = 7,23 Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1: < 40 mg CaCO3/l, luokka 2: 40 ― 50 mg CaCO3/l, luokka 3: 50 ― 100 mg CaCO3/l, luokka 4: 100 ― 200 mg CaCO3/l ja luokka 5: ≥200 mg CaCO3/l. Suomalaiset vesistöt kuuluvat valtaosin luokkiin 1 ja 2, joiden MPA-arvo on 0,08 µg/l. Taulukko 5. Elohopean tyyppikohtaiset taustapitoisuuden arviot ja vastaavat laatunormit ahvenelle. Arvioitu taustapitoi- suus + MPA = EQS. (MPA, Maximum permissible addition = laatunormi ilman taustapitoisuutta) Rannikkoalue Vähähumuksiset järvet ja joet (väriluku Pt≤30) Humusjärvet ja joet (Pt 30-90) Runsashumuksiset järvet ja joet (Pt≥90) 0,18 + 0,02 = 0,20 mg/kg (200 µg/kg) 0,18 + 0,02 = 0,20 mg/kg (200 µg/kg) 0,20 + 0,02 = 0,22 mg/kg (220 µg/kg) 0,23 + 0,02 = 0,25 mg/kg (250 µg/kg) 19Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 3.2 Pohjavedet Pohjavesi on määritelty sekä ympäristönsuojelu- lain että vesilain määritelmissä maa- ja kallioperäs- sä olevaksi vedeksi. Määritelmä on siten laajempi kuin vesienhoitolaissa, jossa pohjavedeksi katso- taan ainoastaan maan pinnan alla kyllästyneessä vyöhykkeessä oleva vesi, joka on suorassa yhtey- dessä kallio- ja maaperään. Kyseinen määritelmä on suoraan vesipuitedirektiivin määritelmä. Huo- mattavaa on, että vaarallisten aineiden asetus on annettu ympäristönsuojelulain perustella, ja täten pohjaveden päästökieltoa sovelletaan ympäristön- suojelulain pohjavesimääritelmän perusteella kaik- keen maa- ja kallioperässä olevaan veteen. 3.2.1 Pohjavesille haitalliset aineet • Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton • ei poikkeuksia luvillakaan • sisältää myös pohjaveden laadun vaarantamisen • Päästökielto pohjaveteen koskee pohjavedel- le tai ihmisen terveydelle vaarallisiksi vah- vistettuja aineita sekä aineita, jotka pohja- veteen joutuessaan tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta • Pohjavettä pilaavien aineiden ympäristönlaa- tunormeja käytetään ainoastaan pohjaveden kemiallisen tilan luokittelussa Ympäristönsuojelulain 8 §:ssä on säädetty pohja- vesien pilaamiskiellosta. Pilaamiskiellossa tarkoi- tettuna kiellettynä toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Pohjavedelle vaarallisella aineella tarkoitetaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 E koh- dassa lueteltuja, vaarallisia aineita ja ainetta, joka on kyseisellä asetuksella vahvistettu pohjavedelle tai ihmisen terveydelle vaaralliseksi sekä ainetta, Taulukko 6. Eräiden aineiden taustapitoisuuksia pohjavedessä. Pitoisuudet perustuvat kartoitukseen alueilla, joilla ei ole merkittävää pohjaveden laatuun vaikuttavaa ihmistoimintaa (Hatakka ym. 2009). Hiekka- ja sora-alueet Mediaani Moreenialueet Mediaani Kalliot Mediaani Koko aineisto Mediaani Näytemäärä 18–60 10–31 0–3 30–94 Aine Nitraatti NO3 - mg/l 0,6 0,5 4,0 0,6 Elohopea (tot) ng/l 0,060 0,040 - 0,060 Kadmium μg/l 0,010 0,013 0,01 0,010 Koboltti μg/l 0,05 0,04 0,14 0,05 Kromi μg/l 0,21 0,13 0,1 0,20 Kupari μg/l 0,25 0,42 8,6 0,30 Lyijy μg/l 0,03 0,03 0,17 0,03 Nikkeli μg/l 0,30 0,20 0,14 0,28 Sinkki μg/l 1,8 2,1 5,6 2,1 Antimoni μg/l 0,02 0,02 0,01 0,02 Arseeni μg/l 0,08 0,05 0,07 0,06 Kloridi mg/l 2,5 1,1 1,5 2,0 Sulfaatti mg/l 6,5 3,7 10,1 6,1 Fosfori P μg/l <10 <10 <10 <10 Fluoridi F- mg/l <0,1 <0,1 0,2 <0,1 Rikki S mg/l 2,8 1,3 3,5 2,6 20 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 joka joutuessaan pohjaveteen tekee vedestä ihmi- sen käyttöön soveltumatonta. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 E (liite 10) kohdassa tarkoitettua vaarallista ainetta tai liit- teessä mainittuun aineryhmään kuuluvaa ainetta ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen. Kielto ei koske aineen tai aineryhmään kuuluvan aineen vähäisen määrän päästämistä pohjaveteen, jos päästöstä ei aiheudu pohjaveden laadun heik- kenemistä tai sen vaaraa nyt tai tulevaisuudessa. Päästön aiheuttajan on tarvittaessa osoitettava val- vontaviranomaiselle, ettei päästöstä voi aiheutua pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa. Käytännössä tällainen vähäisen määrän päästämi- nen pohjaveteen voi liittyä esimerkiksi merkkiai- nekokeen suorittamiseen tai pilaantuneen pohja- veden kunnostamiseen. Vesienhoidossa pohjaveden kemiallisen tilan ar- viointia varten on vesienhoitoasetuksessa annet- tu pohjaveden ympäristönlaatunormit. Yleisestä pohjaveden pilaamiskiellosta johtuen niillä ei ole ympäristölupamenettelyssä vastaavaa merkitystä kuin pintavesien ympäristönlaatunormeilla. Liit- teessä 11 on lueteltu vesienhoitoasetuksen liitteessä 7A mainitut aineet ympäristönlaatunormeineen. Pohjaveden luontainen laatu vaihtelee suuresti eri alueilla maa- ja kallioperän mineraalikoostu- muksen vaikuttaessa oleellisesti pohjavesien ke- mialliseen koostumukseen. Pohjaveden muodos- tumisalueella maalajit, maalajikerrokset ja kallio- perän topografia saattavat vaihdella lyhyelläkin matkalla, minkä seurauksena pohjavesien hydro- logiset muodostumis- ja virtausympäristöt ovat tyypillisesti varsin pirstoutuneita ja monimutkai- sia. Pohjavesien luontainen laatu saattaa vaihdella paitsi alueellisesti myös ajallisesti varsin huomat- tavasti. Suurimmat vaihtelut tapahtuvat keväällä ja syksyllä korkean veden aikana. Tietoa aineiden luontaisista taustapitoisuuksista tarvitaan, jotta pilaantumistapaukset voidaan erottaa luonnon- olosuhteista johtuvista pitoisuusvaihteluista (tau- lukko 6). Kirjal l isuus Hatakka, T., Orvomaa, M. & Gustafsson, J. 2009. Suomen pohjavesiseurantojen näytteenoton ja analyysitulosten vertailu. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2009. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 145 s. http://www. ymparisto.fi/default.asp?contentid=335262&lan=fi Verta, M., Kauppila, T., Londesborough, S., Mannio, J., Porvari, P., Rask, M., Vuori, K.-M. & Vuorinen, P.J. 2010. Metallien taustapitoisuudet ja haitallisten aineiden seu- ranta Suomen pintavesissä: ehdotus laatunormidirektiivin toimeenpanosta. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2010. Suomen ympäristökeskuksen raportteja. http://www. ymparisto.fi/download.asp?contentid=120930&lan=fi 21Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 OSA I Kuormitus vesiin SISÄLLYS 4 Päästöjen ja huuhtoutumien tarkkailu ja seuranta ..................................23 4.1 Päästöjen tarkkailu .................................24 4.1.1 Päästötarkkailuun otettavien aineiden valinta ...................................24 4.1.2 Teollisuus ......................................27 4.1.3 Yhdyskunnat ................................31 4.1.4 Kaatopaikat...................................32 4.1.5 Hulevedet .....................................33 4.1.6 Kaivokset .....................................33 4.1.7 Turvetuotanto ...............................34 4.1.8 Satamat, ruoppaus ja läjitys ......35 4.2 Huuhtoutumien seuranta .......................35 4.2.1 Kasvinsuojeluaineiden käyttö ja jäämät ....................................................36 4.2.2 Hapan maaperä ...........................36 4.2.3 Laskeuma ....................................37 4.2.4 Haja- ja loma-asutus ...................38 4.2.5 Metsäojitus ..................................38 5 Kuormitusinventaario .........................40 22 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Ja ak ko M an ni o 23Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Päästöjen tarkkailulla seurataan luvan ja lupamää- räysten toteutumista ja tuotetaan tietopohjaa pääs- töjen vaikutusten arviointiin. Lisäksi prioriteettiai- neiden päästö- ja huuhtoutumatietojen perusteella varmistetaan, että prioriteettiaineiden päästöt ja huuhtoutumat vähenevät jatkuvasti. Päästöistä ja huuhtoumista on raportoitava komissiolle vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa. • Ympäristölupavelvollisten toimintojen pääs- töjen tarkkailuissa on huomioitava kyseiselle toiminnolle relevantit vaarallisten aineiden asetuksen mukaiset aineet. • ELY:jen ja AVI:en velvollisuutena on huolehtia, että lupamääräysten mukaiset päästö- ja vesistötarkkailusuunnitelmat vastaavat lain- säädännön velvoitteita. • Tarkkailussa ja viranomaisseurannassa on käytettävä analyysimenetelmiä, joiden mää- ritysrajat ovat tarpeeksi alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimuksia. • Metallit analysoidaan päästöissä kokonaispi- toisuuksina, vesistössä metallit Ni, Cd ja Pb mitataan liukoisina pitoisuuksina, elohopea määritetään kalan (ahven) tuorepainossa kokonaispitoisuutena. • Vesimuodostumaan johdettavien päästöjen rajoittamistoimet ja ympäristönlaatunormit toimivat yhdistetyn lähestymistavan mukai- sesti yhdessä. • Lupamenettelyssä lupaehdot ja päästöraja- arvot asetetaan ympäristönsuojelulain yleisten periaatteiden mukaisesti, mm. toiminnassa on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja ympäristön kannalta parasta käytäntöä. Asetuksella annetun ympäristönlaatunormin vaatimuksen turvaamiseksi ja vesien suojelemi- seksi lupamääräys voi olla ympäristönsuojelu- lain vähimmäismääräystä ankarampi (YSL 51§) • Yksittäisen laitoksen päästöjen rajoittamistoi- mia ja sallittavan päästön suuruutta ei tule kuitenkaan mitoittaa suoraan laskemalla ympäristönlaatunormista, vaan otetaan huomioon vesimuodostuman kaikki muu vas- taavien aineiden kuormitus mukaan lukien mahdolliset kaukokulkeutumat, vesikemialli- set olosuhteet ja sää- sekä vuodenaikavaihte- lut vesimuodostumassa. • Tietyissä tilanteissa pintavesille asetetuista laatunormeista voidaan poiketa joko yksittäi- sen toiminnan osalta sen ympäristöluvassa (ns. sekoittumisvöhykkeen määrittely) tai yksilöityjen vesimuodostumien osalta vesien- hoitolain 4 luvun mukaisesti vesienhoitosuun- nitelmissa. Teollisesta toiminnasta ilmaan, veteen ja maape- rään tulevia päästöjä sekä laitoksessa syntyviä jätteitä, energiatehokkuutta ja onnettomuuksien ehkäisemistä käsitellään yhtenä kokonaisuutena ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa myönnettäessä. Tämän lähestymistavan taustalla ovat IPPC-direktiivi (2008/1/EC kodifioitu ver- sio) vaatimukset. Lupaan sisällytetään tarvittavat päästöraja-arvot sekä muut vaatimukset ja toimen- piteet ympäristönsuojelun korkean tason saavutta- miseksi kokonaisuudessaan. EU-tasolla laaditaan BAT-vertailuasiakirjoja ja niiden pohjalta ns. BAT- päätelmiä, joissa esitettyjen BAT-tasojen ja niihin liittyvien olosuhteiden tulee olla lupaehtojen pe- rustana. Uuden IED -teollisuuspäästödirektiivin (2010/ 75/EU) mukaisissa parhaan käyttökelpoisen tek- niikan (BAT) päätelmissä voidaan asettaa toimiala- kohtaisia enimmäispäästötasoja vesiympäristölle vaarallisille ja haitallisille aineille (esim. rauta- ja terästeollisuudessa Cd, Hg, Pb, Ni, PAH(4)). Ky- seisten aineiden päästöjä vesiin tulee tarkkailla siten, että niitä voidaan verrata BAT-päätelmien 4 Päästöjen ja huuhtoutumien tarkkailu ja seuranta 24 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 mukaisiin päästötasoihin. Päästötarkkailulla on voitava myös todentaa, että kyseisten aineiden päästöt vähenevät jatkuvasti. Ympäristöluvissa päästöraja-arvot on yleensä asetettu kuormituksena (esim. kg/d yhden tai kol- men kuukauden keskiarvoina) ja joissakin tapauk- sissa myös pitoisuutena jätevedessä (esim. mg/l). Vaarallisten aineiden asetuksen mukaisten ve- siympäristölle «haitallinen aine”- ja ”vaarallinen aine”- statuksella on merkitystä päästöjen ja huuh- toumien vähentämisessä seuraavalla tavalla: • Vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoumat ympäristöön pyritään lopettamaan täysin lu- kuun ottamatta luonnossa esiintyviä aineita. • Kaukokulkeutuvia laajalle levinneitä aineita kuten REACH-astuksella sekä POP- määrä- yksillä osittain tai täysin kiellettyjä aineita (esim PAH-yhdisteet, (PBDEs),SCCP, HCBD, HCB, Cd, Hg, DDT) voi monin paikoin pin- tavesistöissä esiintyä ympäristönlaatunormit ylittäviä määriä vielä vuosikymmeniä, vaikka kansalliset päästölähteet minimoidaan. • Haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtou- mia ympäristöön pyritään jatkuvasti vähen- tämään. Toiminnanharjoittajalla on velvoite tarkkailla pintaveteen päästettyjä tai huuhtoutuvia kyseisel- le toiminnalle relevantteja vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C aineita ja liitteen 1 D niitä ai- neita, joita pääsee tai huuhtoutuu vesistöön. Nämä velvoitteet on pantava täytäntöön lupapäätöksissä ja tarkkailusuunnitelmissa. Tietyissä tilanteissa pintavesille asetetuista laatunormeista voidaan poiketa joko yksittäisen toiminnan osalta sen ympäristöluvassa (ns. sekoit- tumisvöhykkeen määrittely) tai yksilöityjen vesi- muodostumien osalta vesienhoitolain 4 ja 4a luvun mukaisesti vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa. 4.1 Päästöjen tarkkailu 4.1.1 Päästötarkkailuun otettavien aineiden valinta • Ympäristölupaviranomaisten on huolehditta- va siitä, että ympäristölupahakemuksessa on perusteellinen selvitys toiminnassa käytetyis- tä kemikaaleista ja prosessissa mahdollisesti syntyvistä vaarallisista ja haitallisista aineis- ta. • Arviointimenettely vaarallisten aineiden asetuksen liitteiden C ja D aineiden tarkkai- lun tarpeen selvittämiseksi kesken voimassa olevaa lupaa on esitetty Kuvassa 1. Käytetyt kemikaalit Kemikaaleista aiheutuvien teollisuuden päästöjen arvioinnin kannalta keskeinen osa tarkkailua on kemikaalien käyttömäärien ja -tapojen seuranta. Tietoa käytetyistä kemikaaleista tarvitaan ympä- ristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden tunnistamiseen sekä päästö- ja vaikutustarkkailun suunnitteluun. Toiminnanharjoittajan tulee laatia lista käyttä- mistään kemikaaleista ja niiden sisältämistä aines- osista, jotta tiedetään, käytetäänkö toiminnassa vaarallisten aineiden asetuksen liitteiden C ja D aineita. Tähän tarkoitukseen tulee käyttää ympä- ristölupahakemukseen liitettävää luettelopohjaa (kemikaalitaulukkoa). Mikäli toiminnanharjoittaja käyttää liitteiden C ja D aineita, on hänen selvitettä- vä, päätyykö ainetta vesistöön jäteveden käsittelyn jälkeen tai sade- tai jäähdytysvesien mukana tai vesihuoltolaitoksen viemäriin (ympäristölupaha- kemukseen liitettävän kemikaalitaulukon osa B2). Taulukko ja sen täyttöohje löytyvät ympäristöhal- linnon internet-sivuilta. Ajantasaista ainekohtaista käyttökohdetietoa on saatavilla TUKES:in ylläpitämästä kemikaalituo- terekisteristä (KETU-rekisteri), josta on olemassa versio muita viranomaisia varten. Tästä kansal- lisesta rekisteristä voi hakea ainekohtaista (esim. CAS-numerolla) tietoa kemikaalituotteiden käyttö- kohteista (NACE-toimialat) ja kemikaalituotenimi- listoja, mutta ei aineiden käyttömääriä. Erityisesti tiettyä ainetta sisältävät kemikaalituotenimi-listat voivat olla hyödyllisiä viranomaiskäytössä. Rekis- terin käyttöoikeutta haetaan TUKES:ilta. 25Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Ainekohtaista käyttökohteisiin, päästölähteisiin ja päästöihin liittyvää tietoa löytyy koottuna kirjal- lisuusluettelosta. Arviointimenettely vaarallisten aineiden asetuk- sen liitteiden C ja D aineiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailun tarpeen selvittämiseksi kesken lupakauden on esitetty kuvassa 1. On huomattava, että aineryhmillä, toisin kuin yksittäisillä aineilla, saattaa olla useita eri CAS- numeroita, joita kaikkia tulee tarkastella arvioitaes- sa tarkkailun tarvetta. Muun muassa elohopealla, kadmiumilla, lyijyllä ja nikkelillä on useita (jopa kymmeniä) CAS-numeroita. Prosessiperäiset aineet Teollisissa prosesseissa saattaa syntyä myös muita ympäristön kannalta haitallisia aineita, joita joutuu jätevesien, ilmapäästöjen tai jätteiden kautta vesis- töihin. Joihinkin prosesseihin liittyvien haitallisten aineiden esiintymisen selvittäminen vaatii yleensä jätevesistä, ilmapäästöistä ja jätteistä tehtäviä ke- miallisia määrityksiä eli päästöjen karakterisoin- tia. Vastaavista prosesseista saatuja tuloksia muissa laitoksissa voidaan kuitenkin käyttää vertailukoh- tina. Prosessiperäisten haitallisten aineiden pääs- töjen aiheuttama pilaantumisen vaaran arviointi tehdään kuten kemikaaliperäisillekin haitallisten aineiden päästöille. Päästöjen arviointi mittaamalla tai laskennallisesti Haitallisten aineiden päästömääriä vesiin voidaan joko mitata tai arvioida laskennallisesti. Aineiden mittaaminen päästöistä on pääsääntö. Mittaami- sessa sovelletaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyysimene- telmien suorituskyvylle, analyysitulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle. Aineen pi- toisuus voidaan arvioida myös laskennallisesti, jos edellä tarkoitettuja analyysimenetelmiä ei ole käytettävissä. Kuva 1. Arviointimenettely vaarallisten aineiden asetuksen liitteiden C ja D aineiden tarkkailun tarpeen selvittämiseksi kesken voimassa olevaa lupaa. * toiminnanharjoittaja selvittää Aineet on otettava huomioon häiriö- ja onnettomuus- tilanteiden riskien hallinnassa ja tarkkailussa • Onko mahdollista, että ainetta pääseen viermäriin tai suoraan vesistöön? Erillisselvitys mittaamalla * • Löytyykö aineita jäte- tai hulevedestä? Tarkkailumääritykset • käyttömäärien kirjanpitovelvoite • päästötarkkailu • vaikutustarkkailu Lupamääräykset • tavoitteena päästön lopettaminen Tarkkailumääritykset • käyttömäärien kirjanpitovelvoite • päästötarkkailu • vaikutustarkkailu Lupamääräykset • tavoitteena päästön vähentäminen Vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteiden C ja D aineita käytetään tai päästetään * Ei tarkkailuvelvoitteita KYLLÄ EI EI KYLLÄ, VAARALLINEN AINE KYLLÄ, HAITALLINEN AINE KYLLÄ EI Käyttömäärien kirjanpito- velvoite Tarkkailumääräykset • käyttömäärien kirjanpitovelvoite 26 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Taulukko 7. Orgaanisia aineryhmiä, joilla on useita CAS-numeroita. Aineryhmä CAS-numero Bromatut difenyylieetterit Pentabromodifenyylieetteri (pentaBDE) 32534-81-9 Oktabromodifenyylieetteri (oktaBDE) 32536-52-0 Dekabromodifenyylieetteri (dekaBDE) 1163-19-5 Dekabromodifenyylioksidin ja Sb2O3:n seos 61345-53-7 Nonyylifenolit ja nonyylifenolietoksylaatit Nonyylifenoli, isomeerien seos 25154-52-3 4-nonyylifenoli, haaroittunut 84852-15-3 4-(para)-nonyylifenoli 104-40-5 Nonyylifenoli, haaroittunut 90481-04-2 Isononyylifenoli 11066-49-2 Nonyylifenolietoksylaatit, etoksiryhmiä 2–30 kpl (KETU-rekisterissä nimellä "nonyylifenyylipolyety- leeniglykolieetteri") 9016-45-9 Haaroittuneet nonyylifenolietoksylaatit (KETU-rekisterissä nimellä " poly(oksi-1,2-etaanidiyyli),alfa- (nonyylifenyyli)-omega-hydroksi-,haaroittunut") 68412-54-4 Isononyylifenolietoksylaatit; (KETU-rekisterissä nimellä "poly(oksi-1,2-etaanidiyyli), alfa- (isononyylifenyyli)-omega-hydroksi") 37205-87-1 Haaroittuneet p-nonyylifenolietoksylaatit; (KETU-rekisterissä nimellä "poly(oksi-1,2-etaanidiyyli), alfa-(4-nonyylifenyyli)-omega-hydroksi, haaroittunut") 127087-87-0 Poly(oksi-1,2-etaanidiyyli),alfa-(nonyylifenyyli)-omega-hydroksi-,haarautunut,fosfaatit,kaliumsuolat 68584-47-4 Nonyylifenolidietoksylaatti 27176-93-8 p-nonyylifenolietoksylaatit; (KETU-rekisterissä nimellä "polyetyleeni, mono(p-nonyylifenoli)glykolit") 26027-38-3 4-nonyylifenolidietoksylaatti (NP2EO) 20427-84-3 Poly(oksi-1,2-etaanidiyyli),alfa-(nonyylifenyyli)-omega-hydroksi-,fosfaatti 51811-79-1 4-nonyylifenolinonaetoksylaatti 14409-72-4 Oktyylifenolit ja oktyylifenolietoksylaatit 4-oktyylifenoli 1806-26-4 Para-tert-oktyylifenoli 140-66-9 Oktyylifenoli 67554-50-1 1,1,3,3-tetrametyylibutyylifenoli 27193-28-8 Oktyylifenoksipolyetoksietanoli (KETU-rekisterissä nimellä "oktyylifenoli, kondensoitunut etyleeni- oksidin kanssa") 9036-19-5 Oktyylifenolietoksylaatit 9002-93-1 Iso-oktyylifenolietoksylaatit 9004-87-9 Poly(oksi-1,2-etaanidiyyli), alfa-(oktyylifenyyli)-omega-hydroksi 9063-89-2 Tributyylitinayhdisteet Tributyylitina-naftenaatti 85409-17-2 Tributyylitinaoksidi (TBTO) 56-35-9 Tributyylitinafluoridi (TBTF) 1983-10-4 Tributyylitina-metakrylaatti-kopolymeeri 26354-18-7 Triklooribentseenit Triklooribentseenit 12002-48-1 1,2,4-triklooribentseeni 120-82-1 27Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Haitallisten aineiden päästöjä voidaan arvioida myös laskennallisesti, mikäli: • kemikaalituotteen (ja sen sisältämän haitalli- sen aineen) käyttömäärä ja -tapa tiedetään • pystytään arvioimaan aineen käyttäytymi- nen prosessissa • lisäksi arvioidaan mm. kuinka paljon itse jäteveden tai sen (esi)käsittelyn mukana päätyy ainetta vesihuoltolaitokselle tai pintavesiin Laskennallisen arvioinnin luotettavuus riippuu tilanteesta. Teollisuuden jätevesipäästöjä on vain harvoissa tapauksissa määritetty laskennallisesti mm. ainetaseiden tai päästökertoimien avulla. Se on kuitenkin eräs menetelmä arvioida päästöjä (esim. syntyykö ylipäätään ainepäästöjä), joko yk- sinään tai mittauksia täydentävänä menetelmänä. Laskennallinen arviointi on tarkoituksenmukai- sinta lähinnä teollisuudessa käytettyjen aineiden osalta, mutta mahdollista myös mm. kalanviljely- laitoksilla käytettyjen biosidien ja eläinlääkkeiden päästöarvioinnissa. Häiriöpäästöt Päästötarkkailusuunnitelmissa kuvataan erikseen toimenpiteet erilaisissa häiriö- ja muissa poikke- ustilanteissa. Häiriötilanteeksi katsotaan ympä- ristölupamääräysten mukaan tyypillisesti tilanne, jossa vesistöön joutuu tai uhkaa joutua määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia aineita tai ympäristöluvan mukaiset raja-arvot tai tavoi- tearvot ylittyvät tai uhkaavat ylittyä laiterikon, prosessin tai puhdistuslaitteen tilapäisen toimin- tahäiriön tai poikkeaman takia. Häiriötilanteissa on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin päästö- jen saamiseksi tavanomaiselle tasolle, vahinkojen torjumiseksi, tapahtuman toistumisen estämiseksi ja päästöjen vaikutusten selvittämiseksi. Lisäksi häiriötilanteista on ilmoitettava ELY-keskukselle sekä kunnan ympäristöviranomaiselle. Päästöjen rajoittamistoimenpiteisiin liittyvät yksityiskohdat ratkaistaan ELY:n tai kunnan toimesta tapauskoh- taisesti riippuen vesistöön joutuneista aineista ja niiden määrästä sekä häiriötilanteen kestosta. Päävastuu toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa häiriö- ja poikkeustilanteissa on toiminnanharjoittajalla. ELY-keskukset vastaavat valvontaviranomaisina osaltaan siitä, että val- tion viranomaisen myöntämiin lupiin perustuvat tarkkailusuunnitelmat ovat vaarallisten aineiden asetuksen mukaiset sekä siitä, että niissä on otet- tu asetuksen mukaiset aineet huomioon häiriöti- lanteiden ja ympäristöonnettomuuksien varalta. Häiriö- ja muista poikkeustilanteista voi aiheutua tutkinnallisen seurannan käynnistäminen (Kappa- le 6.1.5). 4.1.2. Teollisuus Käyttötarkkailua voidaan hyödyntää teollisuuden päästöjen seurannassa erityisesti sellaisessa proses- siteollisuudessa, jossa päästöt määräytyvät laitok- sen ajotilanteen mukaan tai häiriöpäästöt voivat olla merkittävä osa kokonaispäästöistä. Käyttö- tarkkailun avulla saadaan tietoa päästöjen muo- dostumiseen vaikuttavista tekijöistä, ennakoidaan poikkeuksellisia tilanteita ja minimoidaan häiri- öpäästöjä. Käyttötarkkailua hyödynnetään myös vaikeasti määritettävien päästöjen tai poikkeuk- sellisten päästötilanteiden arviointiin. Häiriöistä johtuvien päästöjen arviointi on mahdollista myös ainetaseiden ja teknisten laskelmien tai aiemmista poikkeuksellisten päästöjen mittauksista saadun tiedon avulla. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C ja D aineet Teollisuuden laitoskohtaiseen päästötarkkailuun otettavat liitteen 1 C ja 1 D aineet valitaan ja niiden päästöt arvioidaan vaiheittain seuraavasti: 1. Haettaessa uutta ympäristölupaa tai lupaa tarkistettaessa (tai tarvittaessa kesken lupa- kauden) selvitetään toiminnassa käytettyjen kemikaalituotteiden sisältämät aineet ja prosessiperäiset aineet (esim. poltettavan raaka-aineen kuten kivihiilen sisältämät PAH- yhdisteet ja raskasmetallit). Tässä vaiheessa on suositeltavaa käyttää apuna kuvan 1. mukais- ta menettelyä sekä kemikaalitaulukkoa. 2. Vaiheessa 1. tunnistettujen aineiden päästöt pintavesiin tai vesihuoltolaitoksen viemäriin selvitetään joko mittaamalla tai laskennallises- ti tai niiden yhdistelmällä 3. Vaiheen 2. tulosten perusteella varsinaiseen päästötarkkailuun valitaan aineet, joita esiin- tyy puhdistetussa jätevedessä (aineen pitoi- suus > määritysraja). 4. Vuosittaiseen päästötarkkailuun valittujen aineiden päästöt pintavesiin tai vesihuoltolai- toksen viemäriin arvioidaan seuraavasti: • mitataan 12krt/a IPPC-laitokset ja kuormi- tukselta vastaavat muut laitokset • mitataan 6–12 krt/a + päästöt arvioidaan niille kuukausille, jolloin ei ole tehty pitoi- 28 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 suusmittausta; edellä mainittuja laitoksia pienemmät laitokset ja ottaen huomioon kuormitusvaihtelu tai • mitataan 4–6 krt/a + päästöt arvioidaan niille kuukausille, jolloin ei ole tehty pitoi- suusmittausta tai laskennallisesti arvioiden esim. aineen käyttömäärän, käyttötavan, prosessissa käyttäytymisen ja päästökertoi- mien perusteella; esim. pkt-laitokset Edellä esitettyjä vaarallisten ja haitallisten ainei- den päästötarkkailun vuosittaisia mittauskertoja voidaan vähentää, mikäli asiantuntija-arvioilla voidaan luotettavasti perustella, että liitteen 1D ja liitteen 1 C aineiden päästöt vähenevät eikä päästö- jen seurauksena ympäristönlaatunormit voi ylittyä ja/tai vaarallisten aineiden kertyminen eliöihin ei osoita nousua. Ympäristöluvan yhteydessä silloin, kun teolli- suuslaitosten (mm. jätteenkäsittelylaitokset) hule- vedet voivat sisältää vesiympäristölle haitallisia ja vaarallisia aineita, selvitetään ensin erillistut- kimuksella hulevesissä potentiaalisesti esiintyviä liitteen 1 C ja D aineita (Kappale 4.1.5) ja ne aineet, joita löydetään sisällytetään velvoitetarkkailuihin. Päästömittauksissa (mukaan lukien metallit) on käytettävä standardisoituja tai muita luotettaviksi todettuja analyysimenetelmiä, joiden määritysra- jat ovat riittävän alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimuksia. Aineet (mukaan lukien metallit) analysoidaan päästöissä kokonaispitoisuuksina. Aineen pitoisuus voidaan arvioida laskennallisesti, jos edellä mainittuja riit- tävän tarkkoja analyysimenetelmiä ei ole käytet- tävissä. Vesihuoltolaitosten viemäriin johdettavien jätevesien tarkkailu Ympäristönsuojeluasetuksen 19§:n mukainen tark- kailuvelvoite koskee myös jätevetensä vesihuol- tolaitoksen viemäriin johtavia teollisuuslaitoksia. Asetuksen 36a §:n mukaan ympäristöluvassa an- netaan tarpeelliset päästöraja-arvot ja muut pääs- tömääräykset vesihuoltolaitoksen viemäriin joh- dettaville jätevesille sekä muillekin vesille, jotka sisältävät asetuksen liitteen 2 aineita. Ympäristön- suojeluasetuksen liitteessä I luetellaan aineryhmät, joiden päästöt vesiin ja vesihuoltolaitoksen viemä- riin ovat ympäristöluvanvaraisia ja jotka on sisälly- tettävä tarkkailuun. Vesihuoltolaitoksen viemäriin liittyneet teollisuuslaitokset tekevät jätevesiensä johtamisesta liittymis- ja teollisuusjätevesisopi- muksen vesihuoltolaitoksen kanssa, mikäli asuma- jätevedestä poikkeavaa jätevettä johdetaan vesi- huoltolaitoksen viemäriin tai teollisuusjätevesi on määrältään tai laadultaan sellaista, että sillä saattaa olla vaikutuksia jätevedenpuhdistusprosessiin tai vastaanottavan vesistön tilaan. Teollisuusjätevesi- sopimuksessa ja/tai ympäristöluvassa asetetaan ehdot johdettavan jäteveden laadulle, määrälle sekä tarkkailulle. Vaarallisten aineiden asetuksen 4§:n mukaan liitteen 1 A kohdassa tarkoitettua ainetta ei saa päästää vesihuoltolaitoksen viemäriin. Kielto ei koske päästöä, jonka toiminnanharjoittaja voi osoittaa sisältävän niin vähäisen määrän ympäris- tölle vaarallista ainetta, ettei sen päästämisestä voi aiheutua haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. Toiminnanharjoittajan tulee osoittaa vesihuoltolai- tokselle päästön vähäisyys ja haitattomuus mitta- uksilla, laskennallisesti tai muutoin asiantuntija- arviointiin perustuen. Vaarallisten aineiden asetuksen mukaisten ai- neiden esiintyminen ja pitoisuudet vesihuoltolai- toksen viemäriin johdettavissa jätevesissä on syytä selvittää toiminnanharjoittajan ja vesihuoltolaitok- sen välistä teollisuusjätevesisopimusta laadittaessa tai muutettaessa lainsäädännön muutoksia vastaa- vaksi. Apuna voidaan käyttää Teollisuusjätevesi- oppaan liitteenä olevaa kyselylomaketta. Ennen teollisuusjätevesisopimuksen laatimista tai muuttamista vesihuoltolaitoksen olisi syytä ol- la yhteydessä myös kunnan ympäristöviranomai- seen, aluehallintovirastoon tai ELY-keskukseen. Tällöin toiminnanharjoittajan ympäristölupati- lanne voidaan tarkistaa ja saadaan selville, onko valvovalla viranomaisella huomautettavaa jäteve- sisopimuksen suhteen. • Ympäristöluvan perusteella toiminnanharjoit- tajan tulee ilmoittaa toiminnassaan käyt- tämiensä vaarallisten aineiden asetuksen mukaisten aineiden käytöstä, päästöistä ja niihin liittyvistä muutoksista valvovalle vi- ranomaiselle ja teollisuusjätevesisopimuksen perusteella vesihuoltolaitokselle. • Kun toiminnanharjoittajan toiminta oleelli- sesti muuttuu (esim. käytettävät kemikaalit vaihtuvat, tuotteet tai tuotanto muuttuvat), tulee neuvotella uusi teollisuusjätevesiso- pimus tai muutos vanhaan sopimukseen vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen määräyksiä. 29Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Taulukko 8. Vaarallisten aineiden asetuksessa mainittujen orgaanisten aineiden käyttökohteita tietyillä toimialoilla. Listaus ei ole kattava koska pääasiallisena lähteenä käytetty KETU-rekisteri ei sisällä tietoa kaikista tuoteryhmistä (mm. kosmetiikka) eikä kemikaalituotteiden jatkokäyttäjistä. Toimiala / aine CAS Ainetta sisältävän tuotteen käyttötarkoitus Tekstiiliteollisuus Di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP) 117-81-7 Pehmitin PVC:stä valmistetuissa tekstiileissä ja matoissa (esim. päällystetyt/pinnoitetut kankaat) Bentsyylibutyyliftalaatti 85-68-7 Pehmitin PVC:stä valmistetuissa tekstiileissä ja matoissa Dikloorimetaani 75-09-2 Tekstiilien valmistuksessa käytetyt liimat Tetrakloorieteeni (tetraklooriety- leeni) 127-18-4 Tekstiilien kemiallinen pesu 1,4-diklooribentseeni 106-46-7 Biosidi-käyttöä tekstiilien viimeistelyssä Bronopoli (2-bromi-2-nitropropaa- ni-1,3-dioli) 52-51-7 Vaatteiden valmistus Tetrakloorimetaani (hiilitetrakloridi) 56-23-5 Jalkineiden viimeistelyssä käytettävä lakka Muovi- ja kumiaineiden sekä -tuotteiden valmistus Klooribentseeni 108-90-7 Liima- ja sideaineet / kumi- ja muovituotteiden kylmävulkanointi- liiman kovete Dibutyyliftalaatti 84-74-2 Kumin pehmitin ja vulkanisointi / muovituotteiden (mm. PVC) liima- ja sideaineet, prosessin säätäjät (kiihdytin), pehmitin / epoksihartsin kovete Bentsyylibutyyliftalaatti 85-68-7 Muovituotteiden (mm. tekstiilit, matot) pehmitin / muovikata- lyytti / silkkipainoväri liikennemerkkikalvoille Nonyylifenolit ja -etoksylaatit Taulukko 7 Liima- ja sideaineet / Prosessin säätäjät / stabilointiaineet, epoksi- hartsin kovete Di(bentsotiatsol-2-yyli)disulfidi (MBTS) 120-78-5 Kumin vulkanoinnin kiihdytinaine / öljynkestävä lima / leimasin- väri Bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT) 149-30-4 Kumin vulkanoinnin kiihdytin / öljynkestävä liima Resorsinoli (1,3-bentseenidioli) 108-46-3 Vulkanisointiaineet Dikloorimetaani 75-09-2 2-komponenttiliiman kovetin / irrotusaine / kumi- ja muoviteolli- suudessa käytettyjen koneiden pesuliuotin, liimojen kovetin sekä maalien, liimojen, karstojen yms. poisto Di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP) 117-81-7 Pehmitin / biostabilaattori pehmitetyn PVC-muovin valmistukses- sa (mm. muovimatot) / kestomuovin valmistus / letkujen valmis- tus Oktyylifenolit ja -etoksylaatit Taulukko 7 Laminointiliima muovituotteiden valmistuksessa Trikloorieteeni (trikloorietyleeni) 79-01-6 Vulkanointiliima / renkaiden ja kumipintojen paikkausaine / kumi- pintojen puhdistus ja elvytys / kuljetinhihnojen korjauspinnoite Etyleenitiourea 96-45-7 Liima- ja sideaine / kiihdytin / prosessin säätäjä Massan, paperin, kartongin sekä kuitulevyjen valmistus (Bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosy- anaatti (TCMTB) 21564-17-0 Limantorjunta Bronopoli (2-bromi-2-nitropropaa- ni-1,3-dioli) 52-51-7 Massa- ja paperiteollisuuden limantorjunta ja sellumassan säilöntä Bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT) 149-30-4 Viiransuojaus / limantorjunta kiertovesijärjestelmissä / korroo- sionestoaine Resorsinoli (1,3-bentseenidioli) 108-46-3 Resorsinolifenolihartsiliimoissa ja liimojen kovetteissa Dikloorimetaani 75-09-2 Pastan, liiman, karstan, tiivisteiden ja maalin poistoaine Taulukko jatkuu seuraavalla sivulla. 30 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Toimiala / aine CAS Ainetta sisältävän tuotteen käyttötarkoitus Maalien, lakan ja painovärien valmistus ja käyttö Klooribentseeni 108-90-7 Välituotteena värien valmistuksessa, lentokoneiden pohjamaalissa 1,2-diklooribentseeni 95-50-1 Maaleissa, lakoissa ja painoväreissä luottimena Dibutyyliftalaatti 84-74-2 Pehmitin / liima- ja sideaine / väriaine / ilma-alusten valmistuk- sessa käytettävä maali / huonekalujen valmistuksessa käytettävä lakka / automaali / kosmetiikkatuotteissa Bentsyylibutyyliftalaatti 85-68-7 Teollisten kohteiden sekä kuluttajakäyttöön tarkoitetut puu- ja metallipintojen maalit (mm. polyuretaani- ja polyakryylipohjaisis- sa) / Nonyylifenolit ja -etoksylaatit Taulukko 7 Stabilaattorina ja emulgointiaineena maaleissa / rakennusmateri- aalit / maalaustyö Bronopoli (2-bromi-2- nitropropaani-1,3-dioli) 52-51-7 Biosidi maalien ja painovärien valmistuksessa (Bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosy- anaatti (TCMTB) 21564-17-0 Maalin tavoin käytettävä puunsuoja-aine Bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT) 149-30-4 Maalien ja painovärien valmistus / lentokoneteollisuuden alus- maalin kiihdytinosa Bentseeni 71-43-2 Maalien ja lakkojen valmistuksessa käytetyssä tolueenissa epä- puhtautena Dikloorimetaani 75-09-2 Liuotin maaliaerosoleissa Di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP) 117-81-7 Automaaliaerosoli ja -korjausmaali Diuroni 330-54-1 Siveltävä tai ruiskulla levitettävä maali puu- tai betonipinnoille / ulkoseinämaali / biosidivalmiste Oktyylifenolit ja -etoksylaatit Taulukko 7 Pinta-aktiiviset aineet maalien valmistuksessa Tetrakloorieteeni (tetraklooriety- leeni) 127-18-4 Liuotin Trikloorieteeni (trikloorietyleeni) 79-01-6 Liuotin Pesuaineiden sekä kosmetiikka- ja toalettituotteiden valmistus ja käyttö Klooribentseeni 108-90-7 Hajusteissa / kosmetiikkatuotteissa / metalliosien rasvanpoisto- aineissa 1,2-diklooribentseeni 95-50-1 Hajuste / piirrosjälkien poistoaine / Laivojen huollossa käytetty koneiden ja niiden osien puhdistusaine 1,4-diklooribentseeni 106-46-7 Hajuste / desinfiointiaine ja biosidi / piirrosjälkien poistoaine Bentsyylibutyyliftalaatti 85-68-7 Kosmetiikkatuotteissa Nonyylifenolit ja -etoksylaatit Taulukko 7 Puhdistus- ja pesuaineissa / kosmetiikkatuotteissa Bronopoli (2-bromi-2-nitropropaa- ni-1,3-dioli) 52-51-7 Saniteettipuhdistusaine / säilytysaineena kosmetiikassa kuten shampoissa, vauvojen kosteuspyyhkeissä ja ihovoiteissa Resorsinoli (1,3-bentseenidioli) 108-46-3 Kosmetiikkatuotteissa (mm. hiusväreissä) Dikloorimetaani 75-09-2 Maalinpoistoaine / puhdistusaine / rasvanpoisto- ja puhdistusaine metallipinnoille töherrysten poistoaine useissa käyttökohteissa / liuotin kosmetiikkatuotteissa Di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP) 117-81-7 Emulgaattori / pehmitin / liuotin / alkoholien denaturointiaine kosmetiikkatuotteissa kuten parfyymeissa, deodoranteissa, hius- vaahdoissa ja -lakoissa Oktyylifenolit ja -etoksylaatit Taulukko 7 Pesuaineiden valmistus / puhdistusaine mm. moottoriajoneuvojen huollossa ja elektroniikkateollisuudessa Tetrakloorieteeni (tetraklooriety- leeni) 127-18-4 Rasvanpoisto- ja kyllästysaine tekstiilien kemiallisessa pesussa, puhdistusaine ja rasvanpoistoliuotin sähkö- ja hienomekaanisille laitteille ja metalliosille sekä painamisessa, ilmanjäähdyttimien puhdistusaine Trikloorieteeni (trikloorietyleeni) 79-01-6 Puhdistus- ja pesuaineet / liuotin öljyn-, rasvan-, vahan ja bitumin poistoon mm. koneiden ja laitteiden valmistuksessa sekä mootto- riajoneuvojen huollossa / rasvanpoisto metalliteollisuudessa 31Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 4.1.3 Yhdyskunnat Vaarallisten aineiden asetus koskee kaikkia ympä- ristöluvanvaraisia yhdyskuntajätevedenpuhdis- tamoita (>100 AVL, asukasvastineluku). Päästö- tarkkailua harkittaessa on kuitenkin tarpeen lai- toskohtainen arviointi siitä, onko yhdyskuntajäte- vedenpuhdistamon viemäriin liittyneenä sellaista teollista tai muuta laitosmaista (esim. pesulat, huol- tokorjaamot, pkt-teollisuus) toimintaa, josta voi ai- heutua asetuksen mukaisten aineiden päästöjä. Koska osa vaarallisista ja haitallisista aineista on peräisin kuluttajakäytöstä, on vesihuoltolaitosten tarpeen tarkkailla puhdistetusta jätevedestä eräitä aineita huolimatta siitä, käyttävätkö vesihuolto- laitoksen viemäriin liittyneet teollisuuslaitokset niitä. Lisäksi vesihuoltolaitosten viemäriin voi olla liittyneenä mm. jätteenkäsittelykeskuksia ja kaatopaikkoja, joiden suotovedet saattavat sisältää monia haitallisia aineita. Useimpien vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöt ovat peräisin sekä teollisuus- että kuluttajakäytöstä. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1C ja D aineet Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden laitoskoh- taiseen päästötarkkailuun otettavat liitteen 1 C ja 1 D aineet valitaan ja niiden päästöt arvioidaan seuraavasti: 1. Kansallisten esiselvitysten perusteella poten- tiaalisten aineiden (taulukko 9) esiintyminen päästöissä selvitetään laitoskohtaisella kartoi- tuksella 2. Vaiheen 1 tulosten perusteella varsinaiseen laitoskohtaiseen päästötarkkailuun valitaan ai- neet, joita esiintyy ko. laitoksen puhdistetussa jätevedessä (aineen pitoisuus > määritysraja) 3. Vuosittaiseen päästötarkkailuun valittujen aineiden päästöt pintaveteen selvitetään seu- raavasti: a. Laitoksilla, joiden AVL > 100 000 mittaamalla 12 krt/a (osuus noin 2% kai- kista ALV>100 laitoksista Suomessa) b. Laitokset, joiden AVL 10 000 – 100 000 (osuus noin 17% kaikista ALV>100 laitoksis- ta); mittaamisen ja laskennallisen arvioinnin yhdistelmällä; päästöt mitataan kaikilla laitoksilla 4–12 krt/a + päästöt arvioidaan niille kuukausille, jolloin ei ole tehty pi- toisuusmittausta sillä edellytyksellä, että haitallisen aineen pitoisuuden jätevedessä tiedetään olevan suhteellisen vakaa aikai- sempien selvitysten perusteella. c. Laitokset joiden AVL 100 – 10 000 (osuus noin 81% kaikista ALV>100 laitoksista), jos puhdistamolle johdetaan teollisuusjätevesiä tai muita asumajätevesistä poikkeavia vesiä mittaamisen ja laskennalllisen arvioinnin yhdistelmällä; päästöt mitataan kaikilla lai- toksilla 2–6 krt/a + päästöt arvioidaan niille kuukausille, jolloin ei ole tehty pitoisuus- mittausta sillä edellytyksellä, että haitallisen aineen pitoisuuden jätevedessä tiedetään olevan suhteellisen vakaa aikaisempien selvitysten perusteella. Taulukko 9. Kansallisten esiselvitysten perusteella valitut vaarallisten aineiden asetuksen mukaiset aineet, joiden esiin- tymistä päästöissä tulisi selvittää vesihuoltolaitoskohtaisesti. Aineet on valittu joko sen perusteella, että niitä on yleisesti havaittu, niiden pitoisuudet ovat kohonneita tai mitattua pitoisuustietoa ei ole riittävästi johtopäätösten tekoon niiden esiintymisestä puhdistetussa jätevedessä. Liitteen 1C aineet Liitteen 1D aineet NP ja NPE (mono- ja dietoksylaatit) bentsyylibutyyliftalaatti (BBP) OP & OPE dibutyyliftalaatti (DBP) DEHP TCMTB bromatut difenyylieetterit (penta-, okta- ja dekaBDE) bentsotiatsoli-2-tioli TBT MCPA diuroni endosulfaani Cd Hg Ni Pb 32 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Edellä esitettyjä vaarallisten ja haitallisten ainei- den päästötarkkailun vuosittaisia mittauskertoja voidaan vähentää, mikäli asiantuntija-arvioilla voidaan luotettavasti perustella, että liitteen 1D ja liitteen 1 C aineiden päästöt vähenevät eikä päästö- jen seurauksena ympäristönlaatunormit voi ylittyä ja/tai vaarallisten aineiden kertyminen eliöihin ei osoita nousua. Päästömittauksissa (mukaan lukien metallit) on käytettävä standardisoituja tai muita luotettaviksi todettuja analyysimenetelmiä, joiden määritysrajat ovat riittävän alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaati- muksia. Aineet (mukaan lukien metallit) analysoi- daan päästöissä kokonaispitoisuuksina. Olisi suositeltavaa, että kartoitukseen valitut haitalliset aineet selvitetään myös puhdistamolle johdettavasta jätevedestä, jotta voidaan arvioida haitallisten aineiden päästötarkkailun tarvetta esi- merkiksi pumppaamon ylivuoto- tai puhdistamon häiriötilanteissa. 4.1.4 Kaatopaikat Kaatopaikkojen suotovesistä on haitallisten ainei- den osalta tarkkailtu useimmiten metalleja ja öljy- hiilivetyjä. Kaatopaikkojen suotoveden orgaanisia haitta-aineita on selvitetty alueellisissa erillissel- vityksissä ja tutkimuksissa, jotka ovat sisältäneet sekä yhdyskunta- että teollisuuskaatopaikkoja. Suotoveden sisältämiä POP-tyyppisiä pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä orgaanisia aineita on sel- vitetty mm. COHIBA-projektin suppeahkossa tut- kimuksessa sekä kansallista kemikaaliohjelmaa toimeenpanevassa selvityksessä. Lisäksi kansal- listen prioriteettiaineiden päästöselvityksessä on alustavasti tunnistettu aineita/aineryhmiä, joita voi esiintyä kaatopaikkojen suotovedessä. Tällä hetkellä on vaikea tehdä kaiken kattavaa listaa haitallisista aineista, joiden päästöjä kaato- paikkojen suotoveden kautta ympäristöön tulisi tarkkailla. Mutta perustuen selvitysten tuloksiin ainakin seuraavia aineita on löytynyt suomalais- ten, lähinnä yhdyskuntien kaatopaikkojen suoto- vedestä; Liitteen 1C aineet: • Ni, Pb, Cd & Hg • DEHP • NP ja NPE (mono- ja dietoksylaatit) • TBT • bromatut difenyylieetterit (penta-, okta- ja dekaBDE) • bentseeni ja naftaleeni • PAH-yhdisteet; antraseeni, fluoranteeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)-fluoranteeni, bentso(g,h,i)perylee- ni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni • OP/OPE • pentakloorifenoli • tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) • diuroni • endosulfaani Liitteen 1D aineet: • dibutyyliftalaatti • bentsyylibutyyliftalaatti • resorsinoli • etyleenitiourea • MCPA • tribenuronimetyyli • bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT)* • (bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti (TCMTB)* *pitoisuuksia ei ole Suomessa mitattu, joten näiden aineiden esiintyminen suotovedessä tulee selvittää Yllämainittujen aineiden päästöjä käytössä olevien yhdyskuntakaatopaikkojen suotoveden kautta ve- siympäristöön olisi syytä selvittää laitoskohtaisilla selvityksillä. Kaatopaikan päästötarkkailuun tulisi lisätä ne aineet, joita selvityksessä on löytynyt suo- tovedestä. Päästötarkkailuun valittujen aineiden päästöt tulisi mitata 4–12 krt/a riippuen kaato- paikan koosta ja jätteen laadusta. Jos aineen pitoi- suuden jätevedessä tiedetään olevan suhteellisen vakaa aikaisempien selvitysten perusteella, tulee päästöt arvioida myös niille kuukausille, jolloin ei ole tehty pitoisuusmittauksia. Teollisuuskaatopaikat on selvitettävä aina ta- pauskohtaisesti. Eräiden teollisuuden ongelma- jätteen kaatopaikkojen tarkkailua voi olla tarpeen tarkentaa mm. siltä osin, että jo kaatopaikalle sijoitettujen jätteiden koostumusta selvitetään silloin, kun on aihetta olettaa jätteen sisältäneen vaarallisten aineiden asetuksen mukaisia aineita. Päästötarkkailuun valittujen aineiden päästöt tulisi mitata 4–12 krt/a riippuen kaatopaikan koosta ja jätteen laadusta. Edellä esitettyjä vaarallisten ja haitallisten ainei- den kaatopaikkojen päästötarkkailun vuosittaisia mittauskertoja voidaan vähentää, mikäli asiantun- tija-arvioilla voidaan luotettavasti perustella, että liitteen 1D ja liitteen 1 C aineiden päästöt vähene- vät eikä päästöjen seurauksena ympäristönlaatu- normit voi ylittyä ja/tai vaarallisten prioriteettiai- neiden kertyminen eliöihin ei osoita nousua. Päästömittauksissa (mukaan lukien metallit) on käytettävä standardisoituja tai muita luotettavaksi todettuja analyysimenetelmiä, joiden määritysra- 33Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 jat ovat riittävän alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimuksia. Aineet (mukaan lukien metallit) analysoidaan päästöissä kokonaispitoisuuksina. 4.1.5 Hulevedet Kiinteistön omistaja vastaa kiinteistönsä vesi- huollosta, mihin kuuluu myös vastuu kiinteis- töllä syntyvien hulevesien ja perustusten kui- vatusvesien poisjohtamisesta ja käsittelystä. Jos kiinteistöllä harjoitetaan ympäristöluvanvaraista toimintaa, voidaan luvassa antaa määräyksiä myös hulevesien tarkkailusta ja käsittelystä. Jos huleve- sien johtamisesta saattaa aiheutua vesien pilaan- tumista, siltä voidaan edellyttää myös erillisenä toimintona ympäristölupaa. Taajamissa useiden kiinteistöjen yhteisten hulevesien poistamisesta ja käsittelystä vastaa vesihuoltolaitos joko erillisenä laitoksena tai osansa kuntaa siten kuin asiasta on päätetty ve- sihuoltolain mukaisessa kunnan tekemässä toi- minta-aluepäätöksessä. Taajaman hulevesien yh- teisvaikutusten hallinta kuuluu tarkastella osana maankäytön suunnittelua ja alueiden kaavoitusta. Hulevesiin kulkeutuu ympäristölle haitallisia aineita maaperästä, kaduilta, viheralueiden lan- noittamisesta, muusta kemikaalien käytöstä, ra- kennustyömailta, rakennusmateriaaleista (mm. katot), liikenteestä, laskeumasta, energiatuotan- nosta ja muista teollisuuspäästöistä sekä satunnai- sesti mm. tulipalojen sammutusvesistä, erilaisista onnettomuuksista ja putkirikoista. Autokannan kasvu ja ympäristön yleinen kemikalisoituminen huonontavat huleveden laatua. Ilmastonmuuto- sennusteiden mukaan sääilmiöt äärevöityvät, joten sekä kuivien kausien että rankkasateiden arvioi- daan lisääntyvän. Rankkasateet aiheuttavat hel- posti rakennetussa ympäristössä hulevesien tulvi- mista eli ns. kaupunkitulvia. Haitallisten aineiden osalta on lähinnä metallien pitoisuuksia selvitetty ja todettu hulevesien aiheut- tavan metallikuormitusta vesiympäristöön, mutta päästömääriä ei yleensä ole pystytty arvioimaan tai ne eivät kuvasta nykytilaa. Vaasan keskustan hule- vesiselvityksessä kuitenkin on pystytty arvioimaan tiettyjen metallien kuormitusta ja hulevesi-kuormi- tuksen todettiin olevan merkittävää muutamien metallien osalta. Ympäristöluvan yhteydessä silloin, kun hule- vedet voivat sisältää vesiympäristölle haitallisia ja vaarallisia aineita, selvitetään ensin erillistutki- muksella hulevesissä esiintyviä aineita ja ne aineet, joita löydetään sisällytetään velvoitetarkkailuihin. Nykyisen tiedon perusteella ei voi tehdä kattavaa listaa aineista, joiden esiintyminen olisi tarpeen selvittää. Suosituksena voidaan antaa seuraavien aineiden selvittämistä: Liitteen 1C aineet: • Ni, Pb, Cd & Hg • bromatut difenyylieetterit (penta-, okta- ja dekaBDE) • SCCP • DEHP • diuroni • NP ja NPE (mono- ja dietoksylaatit) • OP & OPE • TBT • naftaleeni • PAH-yhdisteet; antraseeni, fluoranteeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)-fluoranteeni, bentso(g,h,i)perylee- ni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni • endosulfaani Liitteen 1D aineet: • dibutyyliftalaatti • (bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti (TCMTB) • bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT) • käytössä olevat kasvinsuojeluaineet; dime- toaatti, MCPA, metamitroni, prokloratsi, etyleenitiourea ja tribenuronimetyyli Hulevesiselvitysten mittauksissa (mukaan lukien metallit) on käytettävä standardisoituja tai muita luotettaviksi todettuja analyysimenetelmiä, joiden määritysrajat ovat tarpeeksi alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaati- muksia. Aineet (mukaan lukien metallit) analy- soidaan kokonaispitoisuuksina. 4.1.6 Kaivokset Metallimalmikaivostoiminnasta aiheutuville ve- sipäästöille tyypillisiä haitta-aineita ovat metal- lit, rikastuksessa käytetyt ja muodostuvat epäor- gaaniset ja orgaaniset aineet sekä typpiyhdisteet. Etenkin sulfidimalmikaivosten louhosvedet ja kaivannaisjätealueiden valumavedet ovat usein happamia. Haitalliset aineet voivat olla peräisin joko itse malmista, louhinnassa käytettävistä räjäh- dysaineista ja rikastuskemikaaleista tai laitteiden ja koneiden polttoaineista. Malmista peräisin olevien aineiden esiintyminen ja pitoisuustasot johtuvat yleensä ensisijaisesti malmiesiintymän geologias- ta, mineralogiasta ja käytetyn rikastusprosessin tehokkuudesta. Merkittävimmät ympäristöriskit liittyvät yleisesti sulfidimalmiesiintymien hyödyn- 34 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 tämiseen. Tällaisia ovat tyypillisesti kupari-, lyijy-, sinkki-, kulta- ja nikkelimalmit. Metallien luontaisten taustapitoisuuksien (Kap- pale 3.1.1) selvittäminen toiminnanharjoittajan toi- mesta ennen toiminnan aloittamista on tärkeää, koska kaivosalueilla pitoisuudet ovat usein geolo- giasta ja mineralogiasta johtuen korkeita. Kaivoksen toimintavaiheessa päästöjä pinta- tai pohjavesiin voi aiheutua erityisesti rikastusproses- sista, kaivoksen kuivanapitovesistä ja rikastushie- kan ja sivukiven varastoinnista. Merkittävin pääs- töjen aiheuttaja on normaalisti rikastusprosessi. Ri- kastusprosessin, kuten muunkin kaivostoiminnan päästöt ovat prosessikohtaisia ja siten riippuvat esim. mineralogiasta ja käytetyistä menetelmis- tä. Kaivoksesta pumpattava kuivanapitovesi voi olla laadultaan huonoa sekä avolouhinnassa että maanalaisessa kaivostoiminnassa sisältäen metal- leja. Rikastushiekka-altaasta merkittävimmät pääs- töt pinta- ja pohjavesiin tulevat yleensä jätevesien juoksutuksen tai suotautumisen myötä. Sivukiven varastoinnin vesipäästöjen laatu johtuu pääosin ki- vien mineralogisesta ja kemiallisesta koostumuk- sesta ja varastointitavasta. Tarkkailulla on tuotettava tietoa, joka on hyö- dynnettävissä ympäristöluvan valvonnassa ja ve- sistövaikutusten arvioinnissa. Nykyisiä tarkkailuja tulee tarvittaessa muuttaa riskinarvioinnin ja vaa- rallisten aineiden asetuksessa mainittujen haitallis- ten aineiden vuoksi. Vaarallisten aineiden asetuksen aineet, jotka tu- lee sisällyttää päästö- ja vesistötarkkailuun ovat lyijy, elohopea, kadmium ja nikkeli. Metallit lyijy, kadmium ja nikkeli mitataan liukoisina pitoisuuk- sina vesistössä, elohopea määritetään ahvenen tuorepainosta kokonaispitoisuutena. Lisäksi tark- kailuun tulee sisällyttää mm. nonyylifenolietoksy- laatteja, jos niitä käytetään vaahdotuskemikaalina (apatiitti)malmin vaahdotuksessa ja muita paikalli- sesti haitalliseksi luokiteltavia aineita kuten syani- di kultakaivoksilla. Tarkkailtavat aineet valitaan kaivoskohtaisesti riippuen kaivostyypistä sekä tietyn kaivostyypin kohdalla edelleen kaivoskoh- taisista seikoista kuten malmin laadusta, käytetys- tä rikastusprosessista ja prosessissa käytettävistä kemikaaleista. Vuosittaiseen päästötarkkailuun valittujen ainei- den päästöt pintaveteen tulisi mitata puhdistetusta jätevedestä vähintään 12 krt/a kaivoksilla, joilla on alueellaan rikastamo tai metallitehdas ja ilman omaa rikastamoa toimivilla kaivoksilla vähintään 6–12 krt/a. Päästötarkkailun vuosittaisia mittaus- kertoja olisi mahdollista vähentää, mikäli asiantun- tija-arvioilla voidaan luotettavasti perustella, että liitteen 1 C ja 1 D aineiden päästöt vähenevät eikä päästöjen seurauksena ympäristönlaatunormit voi ylittyä ja/tai vaarallisten prioriteettiaineiden ker- tyminen eliöihin ei osoita nousevaa suuntaa. Päästömittauksissa (mukaan lukien metallit) on käytettävä standardisoituja tai muita luotettaviksi todettuja analyysimenetelmiä, joiden määritysra- jat ovat riittävän alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimuksia. Aineet (mukaan lukien metallit) analysoidaan päästöissä kokonaispitoisuuksina. Kaivosten ympäristöasioiden hallinnasta löytyy lisätietoa kirjallisuusluettelosta. 4.1.7 Turvetuotanto Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin eri- tyisesti kiintoainetta, ravinteita ja humusta. Maa- perän humukseen on sitoutuneena myös metalleja, joilla voi olla huuhtoutuessaan vaikutusta alapuo- lisissa vesistöissä välittömästi tai pitkällä aikavä- lillä. Pitkäaikaista vaikutusta voi olla erityisesti elohopealla, joka kertyy kalaan. Länsirannikolla turvetuotantosoilla voi esiintyä myös turvekerroksen alapuolisia sulfidisavikoita, joista kuivatuksen yhteydessä saattaa huuhtoutua happamuutta ja metalleja (mm. Cd, Pb, Ni) vesis- töihin. Myös sulfidipitoisilla mustaliuskevyöhyk- keillä turvetuotannosta voi aiheutua happamuus- ja metallikuormitusta. Turvetuotantoalueen tarkkailu tulee suunnitella kokonaisuudeksi, joka koostuu käyttö- ja kuormitustarkkailusta sekä vaikutustarkkai- lusta. Tarkkailuilla on tuotettava tietoa, joka on hyödynnettävissä ympäristöluvan valvonnassa. Nykyisiä tarkkailuja tulee tarvittaessa muuttaa ris- kinarvioinnin ja vaarallisten aineiden asetuksessa mainittujen haitallisten aineiden vuoksi. Turvetuotantoalueen päästötarkkailu voidaan liittää osaksi laajempaa alueellista tarkkailusuun- nitelmaa, johon kaikki alueen turvetuotantoalueet ovat liittyneet. Tarkkailusuunnitelma voi olla vesis- töaluekohtainen tai alueena voi olla ELY-keskuksen toimialue tai jokin maantieteellinen alue. Tarkkai- lussa keskeisiä ovat ympärivuotiseen tarkkailuun soveltuvat kohteet, joissa tarkkailu on jatkuvaa ja joiden avulla voidaan arvioida vuosipäästöt. Vesienhoitoasetus ja vaarallisten aineiden asetus edellyttävät huomioimaan metallikuormituksen ja niiden vaikutukset vesistössä aiempaa täsmäl- lisemmin. Erityisesti vaarallisten prioriteettiainei- den kuten kadmiumin ja elohopean tarkkailua tulee tehostaa, sillä näiden aineiden päästöjen ja vaikutusten vähentymisen tulee olla jatkuvaa. 35Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Kadmiumin, elohopean, nikkelin, lyijyn päästöjä turvetuotantoalueilta vesiympäristöön olisi tarpeen arvioida erillisselvityksillä. Päästötarkkailuun tulisi lisätä ne aineet, joita erillisselvityksessä on löytynyt, ja päästöt tulisi mitata tuotantokaudella vähintään 4–6 krt/a. Päästömittauksissa (mukaan lukien metallit) on käytettävä standardisoituja tai muita luotettaviksi todettuja analyysimenetelmiä, joiden määritysra- jat ovat riittävän alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimuksia. Metallit analysoidaan päästöissä kokonaispitoisuuksina. 4.1.8 Satamat, ruoppaus ja läjitys Vesiväyliä, satama ja telakka-alueita joudutaan jatkuvasti syventämään ja ruoppaamaan, jotta alukset pääsevät kulkemaan satamiin ja telakoille. Myös mereen laskevat joet kuljettavat suuria mää- riä lietettä valuma-alueelta suistoihin. Sisämaan järvillä tehdään ruoppauksia ja muuta vesistöra- kentamista alueilla, joissa on pilaantuneita sedi- menttejä. Ruoppauksia toteutetaan myös vesistön tulvasuojelun parantamiseksi, lintuvesialueiden kunnostamiseksi, virkistys- ja vapaa-ajankäyttö- mahdollisuuksien sekä rantamaiseman paranta- miseksi. Lisäksi rantarakentamisen yhteydessä saatetaan joutua poistamaan pehmeitä ja geotek- nisesti huonosti kantavia sedimenttikerroksia täyt- tömaiden alta. Varsinaisia puhdistusruoppauksia on tehty vähän. Puhdistusruoppauksilla tarkoite- taan ruoppauksia, joiden päätavoitteena on poistaa haitallisia aineita sedimenteistä ja parantaa siten ympäristön tilaa. Ruoppausten ja läjitysten ympäristövaikutuk- set riippuvat ruopattujen massojen määrästä ja laadusta. Ruoppausmassan sisältämät haitalliset aineet ovat yleensä sitoutuneina sedimentin hie- noainespartikkeleihin ja orgaanisen ainekseen. Joi- denkin arvioiden mukaan 5–10 % haitta-aineista leviää ympäristöön ruoppausalueelta ruoppauk- sen yhteydessä. Ruoppaus- ja läjitystoiminnan päästö- ja ym- päristövaikutusten tarkkailuun mukaan otettavat haitta-aineet määräytyvät sedimenttien kuormi- tushistorian ja mm. lupahakemuksen yhteydessä selvitettävän sedimentin kemiallisten ominaisuuk- sien perusteella. Esimerkiksi satamien, telakoiden ja väylien kunnossapidon ja rakentamisen yhte- ydessä tarkkailuihin olisi sisällytettävä TBT:n li- säksi PAH-yhdisteet, elohopea, kadmium, nikkeli ja lyijy. Aineiden mittauksissa on käytettävä standar- disoituja tai muita luotettaviksi todettuja analyy- simenetelmiä, joiden määritysrajat ovat tarpeeksi alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuk- sen liitteen 3 vaatimuksia. Aineet (mukaan lukien metallit) analysoidaan sedimentissä kokonaispi- toisuuksina, Ni, Cd ja Pb vedessä liukoisina pitoi- suuksina. • Ruoppaaminen vaatii vesilain mukaisen luvan aluehallintovirastolta aina, kun ruoppaus- massan määrä ylittää 500 m³, jollei kyse ole julkisen kulkuväylän kunnossapidosta. Tätä pienempikin ruoppaus voi vaikutustensa perusteella edellyttää joko vesilain tai ym- päristönsuojelulain mukaista lupaa, jos siitä aiheutuu laissa tarkoitettu vesistön muutos tai vesistön pilaantumisen vaaraa. • Kaikista ruoppauksista on kirjallisesti ilmoi- tettava ELY-keskukselle 30 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamista. Loppusijoitusta tai hyötykäyttöä suunniteltaes- sa on huomioitava, että meren tai järven pohjasta poistettu sedimentti on jätettä ja että massoja on käsiteltävä sen mukaisesti. Ruoppausmassojen me- reen läjittämiseen Suomen talousvyöhykkeellä so- velletaan vesilakia ja ympäristönsuojelulakia sekä vyöhykkeen ulkopuolelle sijoittuvissa läjityksissä merensuojelulakia. Lisätietoja ruoppauksesta löytyy kirjallisuuslu- ettelosta. 4.2 Huuhtoutumien seuranta Huuhtoutumien seuranta on lähinnä viranomais- ten vastuulla lukuun ottamatta ympäristölupavel- vollisten kiinteistöjen hulevesiä ja mahdollisesti vesihuoltolaitoksia (ks. Kpl 4.1.5 Hulevedet). Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla on maatalou- den kasvinsuojeluaineiden huuhtoumien seuranta. Happamilta sulfaattimailta päätyvän metallikuor- mituksen seuranta on MMM:n tai ELY-keskusten vastuulla. SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen vastuulla on laskeuman haitallisten aineiden seuranta. Haja- asutuksen haitallisten aineiden huuhtoumien seu- rantavelvoitetta ei ole tällä hetkellä selvästi mää- rätty millekään taholle. 36 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 4.2.1 Kasvinsuojeluaineiden käyttö ja jäämät Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C ai- neista mikään ei ole enää kasvinsuojeluainekäy- tössä Suomessa. Aiemmasta käytöstä johtuen eräitä kasvinsuojeluaineita tai niiden hajoamis- tuotteita löydetään kuitenkin edelleen pohjave- destä ja toisinaan pieninä pitoisuuksina myös pintavesistä tai vesistöjen pohjasedimenteistä. Näitä ovat mm. atratsiini ja simatsiini. Aiemmin käytettyjä aineita voi huuhtoutua maaperästä vielä pitkään käytön lopettamisen jäl- keen pohjavesiin. Pohjaveden muodostumisalueil- la kasvinsuojeluaineita on käytetty mm. rikkakas- vien torjuntaan teiden ja rautateiden pientareilla. Kasvinsuojeluaineita on päätynyt pohjavesiin myös esimerkiksi hautausmaiden istutuksilta ja metsätaimitarhoilta, jotka molemmat ovat tyypil- lisesti sijainneet karkeilla pohjavesien muodostu- misalueilla. Kansallisista liitteen 1 D haitallisista aineista kuusi on kasvinsuojeluainetta ja ne on valittu edustamaan tyypillisiä ja yleisesti käytettyjä aineita. Viljapeltojen rikkakasvitorjunnassa voi- daan käyttää MCPA:ta tai pien’annosherbisidi tribenuronimetyyliä. Viljapeltojen kasvitauteja voidaan torjua prokloratsilla. Sitä ei ole koskaan havaittu kasvinsuojeluaineseurannan vesinäyt- teistä, mutta ajoittain sedimenttinäytteistä. Viljan viljelypinta-ala on suurta ja siksi viljapel- loille levitettyjä kasvinsuojeluaineita havaitaan usein vesissä. Toisaalta erikoiskasvien viljelyssä käytetään peltohehtaaria kohden enemmän ainei- ta. Rikkakasvien torjunta-aineita käytetään paljon mm. sokerijuurikkaan viljelyssä, jossa pelto ruis- kutettaan esimerkiksi metamitronilla 2–5 kertaa alkukesästä. Mankotseb, jonka hajoamistuote ETU on kansallisesti tunnistettu haitallinen aine, on eräs perunaruton torjunta-aineista. Hyönteisten torjun- ta-aineita (esim. dimetoaattia) käytetään eniten mansikan ja öljykasvien viljelyssä. Vihannesten, marjojen ja hedelmien normaalissa (ei luomu) vilje- lyssä kasvinsuojeluaineita käytetään melko paljon. Toisaalta nurmen viljelyssä kasvinsuojeluaineita ei tarvita juuri muulloin kuin nurmen lopettamiseen. Valtaosa peltoviljelyssä käytettävistä kasvin- suojeluaineista levitetään ruiskuttamalla. Osa ruiskutetusta aineesta kulkeutuu levitysalueen ulkopuolelle suoraan ruiskutuksesta. Mikäli ruis- kutusalueen läheisyydessä on ojia, jokia tai järviä, kasvinsuojeluaineita voi päätyä suoraan vesistöön. Suoraan ruiskutuksesta vesistöön joutunut kasvin- suojeluaine nostaa aineen pitoisuuden vastaanotta- vassa vesistössä ruiskutusaikaan hyvin korkeaksi. Huonoissa oloissa ruiskutettavan pellon ulkopuo- lelle voi kulkeutua huomattavia määriä kasvin- suojeluainetta. Pintavalunnan ja eroosioaineksen mukana pellolta huuhtoutuu Suomen oloissa tyy- pillisesti joitain promilleja levitetyistä aineista ve- siin. Erittäin huonoissa oloissa osuus voi olla jopa yli 5 % levitetystä tehoaineesta. Suurimmat pitoisuudet pintavalunnassa ovat heti ensimmäisissä ruiskutuk- sen jälkeisissä valumavesissä. Maa- ja metsätalouden vesistövaikutuksia seu- raavan MaaMet-hankkeen ensimmäisenä seuran- tavuonna jokivesistä tutkittiin kuukausittain kas- vinsuojeluaineita vesinäytteistä. Talvella otetuista näytteistä löytyi kasvinsuojeluaineita hyvin vähän. Tämän jälkeen seuranta on rajoitettu asiantuntija- arviolla touko-lokakuulle, yhteensä 10 näytettä vuodessa. MaaMet-hankkeen perusteella näyttää siltä, että vesien tilaa heikentävä kasvinsuojelu- aineiden kuormitus on melko harvinaista, mutta yksittäisiä ympäristönlaatunormien ylityksiä on kuitenkin havaittu vesistöissä. MaaMet-hanke jat- kuu ja kasvinsuojeluaineista kerätään lisää tietoja huuhtoutumien selvittämiseksi. 4.2.2 Hapan maaperä Happamia sulfaattimaita eli alunamaita on eri- tyisesti Pohjanmaalla. Happamilla sulfaattimailla jokivesiin huuhtoutuu suuria määriä metalleja. Kun entisen Litorina-meren alueella olevat sul- fidisavet joutuvat maankohoamisen ja ojitusten seurauksena tekemisiin ilman kanssa, saven rikki- pitoiset mineraalit hajoavat ja muodostavat rikki- happoa, joka uuttaa maasta metalleja. Jokiveden happamuus ja liukoiset metallit ovat aiheuttaneet ajoittain kalakuolemia ja ongelman olemassaolo on tiedetty pitkään, sillä kirjallisia merkintöjä on jo 1800-luvulta. Vesien happamuus ja metallipi- toisuudet riippuvat säätilasta, pitkän kuivan kau- den jälkeen tulleet sateet voivat aiheuttaa korkeita metallipitoisuuksia jokivesissä. Tämä katsotaan ihmistoiminnasta aiheutuneeksi päästöksi, sillä kyse on usein ojituksen vaikutuksista. Erityisesti salaojituksen yleistyminen on tehostanut happa- muuden ja metallien huuhtoutumista vesistöihin. 37Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on vesilain 5 luvun mukaan kirjallisesti ilmoitettava ELY- keskukselle vähintään 60 vuorokautta ennen oji- tukseen ryhtymistä. Ojitus voi edellyttää vesilain mukaista ojitustoimitusta tai lupaa aluehallin- tovirastolta. Ojitustoimituksessa laadittavan oji- tussuunnitelman tulee vesitalousasioista annetun valtioneuvoston asetuksen (1560/2011) 26 §:n mukaan sisältää selvitys ojitettavan alueen maa- lajeista ja happamien sulfaattimaiden esiintymi- sestä. Ojitusta koskevassa ilmoituksessa riittää sen sijaan yleiskuvaus kuivatettavasta alueesta. MaaMet-hankkeessa määritettiin kolmen aluna- mailla olevan vesistön veden happamuutta ja metallipitoisuuksia huhtikuusta marraskuuhun vuonna 2009 (yläjuoksulta, alajuoksulta ja suis- toalueelta). Mukana olivat kadmiumin, lyijyn ja nikkeli lisäksi seitsemän muuta metallia (alumiini, arseeni, koboltti, kromi, rauta, sinkki ja mangaa- ni). Jokivesien pH oli alhaalla toukokuussa (jopa <5), nousi kesäksi neutraaliksi ja laski uudestaan syksyllä. Myös metallipitoisuuksien vuodenaikais- vaihtelu oli merkittävää. Suistoalueella pH-vaihte- lu oli vähäisempää ja pH tasoittui kesäkuussa 7,5 tienoille. Kadmiumin ja nikkelin ympäristönlaa- tunormit ylittyivät Maalahdenjoen alajuoksulla ja Lehmäjoella. Muilla koepaikoilla pitoisuudet eivät ylittäneet ympäristönlaatunormeja. Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen osalta vesienhoitolain mukainen seurantavastuu on kan- sallisesti hoidettu tähän mennessä (vuodesta 2007 alkaen) MMM:n rahoituksella maatalouden ym- päristötukimomentilta ns. MaaMet-seurannassa. Mikäli käytäntö jatkuu myös 2012 päättyvän seu- rantaohjelmakauden jälkeen, on happamien sulfaat- timaiden vaikutusten seurantaa luontevaa toteuttaa edelleen osana tätä seurantaa. Happamien jokivesien laatua on seurattava kerran kuukaudessa otettavin näyttein erityisesti liukoisen kadmiumin, nikkelin ja lyijyn osalta ja kerran vuodessa ahvenen elohopean osalta ellei pe- rusteltua syytä ole harvempaan näytteenottoon. Jos alueella tehdään vesilain mukaista lupaa edellyttä- viä ojituksia, seurannan järjestäminen kuuluu lu- vanhaltijalle, muutoin ELY-keskukselle tai kunnille. 4.2.3 Laskeuma Ilmaperäinen kaukokulkeuma on merkittävä pääs- tölähde elohopealle ja lyijylle sekä kadmiumille, joko suoraan ilmasta tai huuhtoumana valuma- alueelta. Samoin polttoprosesseissa muodostuvat PAH-yhdisteet kulkeutuvat ilman partikkeleissa. Ilmaperäinen laskeuma voi olla merkittävää myös eräille palonestoaineille kuten bromatuille dife- nyylieettereille sekä joillekin haihtuville orgaani- sille yhdisteille kuten heksaklooribentseenille. Osa ilmapäästöistä voi olla osin peräisin vanhoista päästölähteistä. Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan UNECE:n yleissopimukseen on liitetty raskasmetalleja koskeva pöytäkirja ja päästöjen vähennysvaatimus. Sopimuksen puitteissa EMEP arvioi määräajoin eri sopimusosapuolten osuuksia päästöissä ja laskeumassa. Viimeisin arvio on vuo- delta 2009. Suomen omat päästöt ilmaan v. 2009 olivat; nikkeli 18,4 t, lyijy 18,1 t, kadmium 1,2 t ja elohopea 0,8 t. Kokonaislaskeuma ilmasta arvioitiin sopimuksessa rajoitetuille lyijylle, kadmiumille ja elohopealle seuraavasti; lyijy n. 100 t, kadmium n. 3,3 t ja elohopea 2,6 t. Näistä elohopealle arvioitu laskeuma on selvästi astialla mitattuja arvoja korke- ampi ja johtuu kuivalaskeuman suuresta osuudesta. Arvion mukaan Suomen ilmalaskeumasta muista EMEP maista ja EMEP alueen ulkopuolelta pe- räisin olevan kaukokulkeutuman osuus on kad- miumilla n. 80 %, lyijyllä n. 90 % ja elohopealla yli 95 %. Kaikkien edellä mainittujen metallien osalla Ete- lä-Suomessa havaitaan korkeampi laskeumataso kuin Pohjois-Suomessa johtuen pääosin suurista päästöistä Euroopassa mutta myös osin omista päästöistä. Laskeuman laadun seurantatulos- ten mukaan kadmiumin ja nikkelin osalta ei las- keuman määrässä ole tapahtunut oleellista muu- tosta viimeisen kymmenen vuoden ajalla, mutta lyijyllä ja elohopealla on havaittu laskeva suunta- us. Elohopean osalta laskeva trendi havaitaan vain Etelä-Suomessa (Evo), mutta ei Lapissa (Pallas). Vesistöalueiden ylimpänä sijaitsevat latvajärvet ovat herkkiä ilmansaasteiden vaikutuksille ja hei- jastavat ilmaperäisen kuormituksen muutoksia. Suoraan järvien pinnalle tulevan laskeuman lisäksi ilmaperäinen kuormitus on lisännyt elohopean ja lyijyn, mutta oletettavasti myös kadmiumin huuh- toutumista ns. luonnontilaisilta alueilta. Myös maankäytöllä on vaikutusta huuhtoutumiin, mutta asiaa on tutkittu vähän. Lyijyn ja kadmiumin il- malaskeumalla ei kuitenkaan liene ympäristönlaa- tunormien kannalta merkitystä, sillä pitoisuudet pintavesissä eivät yleisesti ylitä normeja. Sen sijaan tärkeää on ilmaperäisen elohopean merkitys sekä maankäytön mahdollinen vaikutus sen kulkeutu- miseen valuma-alueelta vesistöihin. 38 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Vesistöjen nykyinen elohopeakuormitus Suomessa on arviolta 2–4-kertainen luonnontilaiseen ver- rattuna, sillä ihmisen toiminnasta aiheutuvan pit- käaikainen ilmaperäinen elohopeakuormitus on kohottanut maan humuskerroksen elohopeapitoi- suutta koko Skandinavian alueella. Tämä suuren- taa valumavesien elohopeapitoisuutta ja pitoisuus vaihtelee paljolti humuspitoisuuden mukaan. Muista metalleista erityisesti lyijy kulkeutuu hu- muksen mukana. Järvisedimenttien pintakerrok- sen ja syvempien sedimenttikerrosten pitoisuusero kuvastaa myös ilmaperäisen kuormituksen osuut- ta ja antaa saman tuloksen. Pintasedimenttien elo- hopeapitoisuus on luonnontilaan nähden noin kolme–viisinkertainen Etelä Suomessa ja pohjoi- sillakin alueilla noin kaksinkertainen. Lyijyllä pi- toisuusero ja ilmaperäisen kuormituksen vaikutus on vieläkin suurempi. Metalleista elohopea on ongelmallisin, koska ka- lojen elohopeapitoisuus (ahvenen tuorepainossa) käytännössä aina ylittää vaarallisten aineiden asetuksen ympäristönlaatunormin 20 µg/kg (0,02 mg/kg) yleensä noin kymmenkertaisesti ja osin jo luontaisesti. Kuitenkin eri järvien kalojen elohopeapitoisuudet vaihtelevat runsaasti eivätkä riipu olennaisesti veden kokonaiselohopean pitoisuudesta. Kalan ja veden elohopeapitoisuuksien vähäiseen huonoon riippuvuuteen on useita syitä: 1. Vesieliöissä elohopea esiintyy pääosin me- tyylielohopeana mutta vedessä muina eloho- peayhdisteinä 2. Epäorgaaniset elohopeayhdisteet muuttu- vat ympäristössä metyylielohopeaksi rikkiä pelkistävien bakteerien välityksellä ja tämä prosessi on riippuvainen ympäristön olosuh- teista eikä niinkään elohopean määrästä 3. Vedessä metyylielohopeaa on yleensä vain joitakin prosentteja kokonaiselohopeasta 4. Metyylielohopea kertyy erittäin tehokkaasti eliöihin ja jo pieni ero veden metyylielohopea- pitoisuudessa voi aiheuttaa huomattavia eroja eliöissä. Ilmaperäisen elohopean merkitystä kalojen elohopeapitoisuuksien nousuun on kä- sitelty kappaleessa 8.2 (Poikkeamien käyttö). 4.2.4 Haja- ja loma-asutus Haja-asutuksesta aiheutuvaa vaarallisten aineiden asetuksen mukaisten aineiden kuormitusta vesi- ympäristöön ei tunneta, vaikka huomattava osuus Suomen väestöstä (19 %, noin miljoona asukasta) asuu kiinteistöissä, joita ei ole liitetty vesihuolto- laitosten viemäriverkostoihin. Pysyvästi asuttuja kiinteistöjä, joilla on oma jätevesijärjestelmä, on noin 350 000. Lisäksi noin 40 000 vapaa-ajan käy- tössä olevassa kiinteistössä on vesikäymälä ja muu täydellinen vesihuoltovarustelu ilman, että niitä on liitetty viemäriverkostoihin. Kuormitus voi olla merkittävää niiden aineiden kohdalla, joita esiintyy merkittävästi kuluttajake- mikaaleissa. Seuraavassa vaiheessa tulisi laatia lis- ta niistä vaarallisten aineiden asetuksen aineista, joita pitäisi selvittää haja-asutuksen jätevesistä. Sel- vittämisessä voisi käyttää pohjatietona haitallisten aineiden selvityksiä pienillä yhdyskuntajäteveden- puhdistamoilla, joissa ei ole liittyneenä teollisuutta, kaatopaikkoja tai muuta toimintaa, jonka jätevedet poikkeavat normaalista asutusjätevedestä. 4.2.5 Metsäojitus Kansallisessa metsäohjelmassa vuoteen 2010 ase- tettujen tavoitteiden mukaiset toimet ovat voineet lisätä kunnostusojituksia. Metsäojituksista voi aiheutua haittaa vesistöille esimerkiksi metallien (mm. elohopea, kadmium, nikkeli ja lyijy) kuor- mituksen muodossa. Jos alueella tehdään vesilain mukaista lupaa edellyttäviä ojituksia, seurannan järjestäminen kuuluu luvanhaltijalle, muutoin ELY- keskukselle tai kunnille. Kirjal l isuus Ilman epäpuhtauksien päästöt Suomessa. http://www.ympa- risto.fi/default.asp?contentid=196841&lan=fi Kauppila, P., Räisänen, L. & Myllyoja, S. 2011. Metallimalmi- kaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristö 29/2011. 213 s. http://www.ymparisto.fi/ download.asp?contentid=134447&lan=fi Kemikaalituoterekisteri (KETU). http://www.tukes.fi/fi/ Rekisterit/Kemikaalituoterekisteri-KETU/ Koskinen P., Silvo K., Mehtonen J., Ruoppa M., Hyytiä H., Silander S., Sokka L. 2005. Esiselvitys tiettyjen haitallisten orgaanisten aineiden päästöistä. Suomen ympäristö 810. 84 s. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=174100&lan=fi Kyllönen, K., Karlsson, V., Ruoho-Airola, T. 2009. Trace element deposition and trends during a ten year period in Finland. Science of the Total environment 407:2260-2269. Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövai- kutusten seuranta. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=393431&lan=FI 39Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Mehtonen J., Verta, M., Munne P., 2012. Summary report Fin- land - Identification of sources and estimation of inputs/ impacts on the Baltic Sea. COHIBA Work Package 4. 409 s. http://www.cohiba-project.net/sources/results/en_GB/ reports/_files/86374468375545763/default/FI WP4 Natio- nal Report DRAFT 20111006.pdf Munthe, J., Wängberg, I., Rognerud, S., Fjeld, E., Verta, M., Porvari, P. and Meili, M. 2007. Mercury in Nordic ecosys- tems. IVL Report B1761, 43pp. http://ivl.se/webdav/ files/B-rapporter/B1761.pdf Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 2006. Turvetuotannon tarkkailuopas 2006. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=51169&lan=fi Vahanne, Pasi & Vestola, Elina (toim.). TBT-BAT MANUAL Organotinapitoisten sedimenttien ruoppaus ja käsittely. Menettelytapaohje. Espoo 2007. VTT Tiedotteita Research Notes 2371. 76 s. + liitt. 3 s. http://www.vtt.fi/liitetiedos- tot/muut/menettelytapaohje_batman.pdf Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry (VVY) 2011. Teollisuusjä- tevesiopas – asumisjätevesistä poikkeavien jätevesien johtaminen viemäriin. 154 s. http://www.vvy.fi/index. phtml?150_m=2016&s=107 Vuoristo, H., Gustafsson, J., Helminen, H., Jokela, S., Londes- borough, S., Mannio, J., Mehtonen, J., Mononen, P., Nakari, T., Ojanen, P., Ruoppa, M., Silvo, K. & Sainio, P. 2011. Haitallisten aineiden tarkkailu – Päästöt ja vaikutukset vesiin. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010. 158 s. Suomen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=375862&lan=fi Wessberg, N., Tiihonen, J. & Malmen, Y. 2000. Satunnaispääs- töriskien arviointi-opas yrityksille. Kauppakaari Oyj 2000. 152 s. Wessberg, N., Seppälä, J., Molarius, R., Koskela, S., Pennanen, J., Silvo, K. & Kekoni, P. 2006. Häiriöpäästöjen ympäris- töriskianalyysi. Suomen ympäristö 2 / 2006. 63 s. http:// www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=48104&lan=fi Wängberg, I., Aspmo Pfaffhuber, K., Berg, T., Hakola, H., Kyllönen, K., Munthe, J., Porvari, P., Verta, M. 2010. Atmospheric and catchment mercury concentrations and fluxes in Fennoskandia. TemaNord 2010:594. Nordic Council of Ministers, Copenhagen 2010. http://www. norden.org/fi/julkaisut/julkaisut/2010-594/at_downlo- ad/publicationfile Ympäristöministeriö. 2004. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöministeriön ympäristöopas 117. 121 s. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=27093&lan=fi Ympäristöministeriö. 2007. Orgaaniset tinayhdisteet Suomen vesialueilla - Ympäristöministeriön työryhmän mietintö. Ympäristöministeriön raportteja 11/2007. 85 s. http:// www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=232357&lan=fi &clan=fi Kaatopaikat, yhdyskunnat ja hulevedet Aaltonen, E-K. 2011. Haitallisten aineiden kartoitus Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaasan jätevedenpuhdistamoilla vuosina 2009 ja 2010. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. 13 s. + liitteet. Hilla, V.-M. & Virolainen, M. 2010. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy – Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet sekä E-PRTR-raportointi. 8 s. + liitteet. Huhtala, S., Munne, P., Nakari, T., Nuutinen, J., Perkola, N., Sainio, P., Schultz, E. & Schultz, L. 2011. WP3 Innovative approaches to chemical controls of hazardous substances. COHIBA project WP3. www.cohiba-project.net/identifica- tion/results/en_GB/results/ Kannala, M. 2001. Vaasan kaupungin hulevesikuormituksen vähentäminen. Alueelliset ympäristöjulkaisut 216. Länsi- Suomen ympäristökeskus. 95 s. Karvinen, V.-J. 2010. Hulevesien laatu eräillä kaupunkiva- luma-alueilla Helsingissä. Ympäristönsuojelutieteen Pro gradu –tutkielma. Ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 70 s. + liitteet. Kettunen, R., Rintala, J., Marttinen, S., Jokela, J. & Sormunen, K. 2000. Kaatopaikkavesien vaikutus yhdyskuntajäteve- denpuhdistamon toimintaan ja mitoitukseen sekä kaato- paikkavesien esikäsittelytarpeen ja menetelmien arviointi. KAATO 2001 –hankkeen loppuraportti 20.6.2000. http:// www.jly.fi/KAATO2001.pdf Kettunen, R. & Laaksonen, R. 2011. Rosk´n Roll – Lausun- to Munkkaan jätekeskuksen suotovesien laadusta. 9 s. + liitteet. Kyröläinen, H. & Aaltonen, E.-K. 2009. Miksi pitäisi määrittää pieniä pitoisuuksia? Aquarius 1/2009: 40–41. Londesborough, S., Holm, K., Jaakkonen, S., Jokela, S., Kallio- Mannila, K., Mannio, J., Mehtonen, J., Nikunen, E., Pyy, O., Siimes, K., Silvo, K. & Verta, M. 2006. Haitallisista aineista aiheutuvan kuormituksen vähentäminen – Taustaselvitys osa II, Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23 / 2006. 51 s. http:// www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=61630&lan=fi Mannio, J. Mehtonen, J., Londesborough, S., Grönroos, M., Pa- loheimo, A., Köngäs, P., Kalevi, K., Erkomaa, K., Huhtala, S., Kiviranta, H., Mäntykoski, K., Nuutinen, J., Paukku, R., Piha, H., Rantakokko, P., Sainio, P. & Welling, L. 2011. Ve- siympäristölle haitallisten teollisuus- ja kuluttaja-aineiden kartoitus vesiympäristössä (VESKA1). Suomen ympä- ristö 3/2011. 97 s. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=133514&lan=fi Marttinen, S., Kettunen, R. & Rintala, J. 2003. Occurrence and removal of organic pollutants in sewages and landfill leachates. The Science of the Total Environment 301: 1–12. Mehtonen, J., Mannio, J., Kalevi, K., Huhtala, S., Nuutinen, J., Perkola, N., Sainio, P., Pihlajamäki, J., Kasurinen V., Kopo- nen, J., Paukku, R., & Rantakokko, P. Tiettyjen haitallisten orgaanisten yhdisteiden esiintyminen yhdyskuntajäteve- denpuhdistamoilla ja kaatopaikoilla. Luonnos 12.5.2012 Suomen ympäristökeskuksen raportteja -sarjaan. Nakari, T., Schultz, E., Munne, P., Sainio, P. & Perkola, N. Haitallisten aineiden pitoisuudet puhdistetuissa jätevesis- sä ja jätevesien toksisuus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2012. 44 s. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=409494&lan=fi Nurmi, P. 2001. Sadevesiviemäreiden vedenlaatu. Helsingin ympäristökeskuksen moniste 8/2001. 22 s. Toivikko, S. 2011. HAVAVESI-raportti. Vesi- ja viemärilaitos. 5 s. + liitteet. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry (VVY) 2008. Haitallisten aineiden esiintyminen suomalaisissa yhdyskuntajätevesis- sä – E-PRTR –selvityksen tulokset. Vesi- ja viemärilaitosyh- distyksen monistesarja Nro 24. 83 s. + liitteet. Vesilaitosyhdistys ry (VVY) 2011 Teollisuusjätevesiopas – Asumajätevedestä poikkeavien jätevesien johtaminen viemäriin. Vesilaitosyhdistyksen julkaisusarja nro 50. 155 s. http://www.vvy.fi/index. phtml?150_m=2017&s=107 Virolainen, M. 2010. Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet sekä E-PRTR-raportointi. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy. 8 s. + liitteet. Ympäristöministeriö 2005. ”Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet pintavesissä – Ympäristöministeriön työryhmän mietintö”. Ympäristöministeriön monis- tesarja 159. 202 s. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=156498&lan=fi 40 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 • Toisen suunnittelukauden vesienhoidon osana tulee laatia selvitys eli inventaario vaarallis- ten aineiden asetuksen liitteen C ja D ainei- den päästöistä tai huuhtoutumista kullakin vesienhoitoalueella. • Inventaarion avulla laajennetaan vaarallis- ten ja haitallisten aineiden kuormitukseen liittyvää tietopohjaa vesien- ja merenhoidon suunnittelun tarpeisiin sekä todennetaan vesipuitedirektiivin edellyttämä haitallisten aineiden päästöjen ja huuhtoutumien vähen- tyminen sekä vaarallisten aineiden päästöjen ja huuhtoutumien loppuminen. • ELY-keskus huolehtii toimialueensa osalta siitä, että vesien- ja merenhoitosuunnitel- maa varten laaditaan tarvittavat selvitykset. Vesienhoitosuunnitelmassa tulee esittää mm. selvitykset vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöistä, huuhtoutu- misesta ja esiintymisestä vesienhoitoalueella. • Yhteensovittava ELY-keskus kokoaa kuormi- tusarviossa tarvittavat tiedot omalla vesien- hoitoalueellaan. • SYKE tukee yhteensovittavaa ELY-keskusta kuormitusinventaarion tekemisessä erityisesti hajapäästöjen sekä merialueille ja Vuokseen tapahtuvien ainevirtaamien osalta. • SYKE kokoaa EU-raportoinnissa tarvittavat tiedot valtakunnallisella tasolla ja toimii EU- raportoinnin yhteystahona Suomessa. Taustaa Ympäristönlaatunormidirektiivin 5 artikla velvoit- taa jäsenmaat laatimaan selvityksen eli inventaa- rion vaarallisten aineiden asetuksen liitteen C ai- neiden päästöistä tai häviöistä eli huuhtoutumista kullakin vesienhoitoalueella. Inventaario tehdään vesienhoitoaluetasolla pääosin jaksojen 2010–2012 sekä 2013–2015 tiedoilla. Vesienhoitoasetuksen 22 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtii toimialueen- sa osalta siitä, että vesienhoitosuunnitelmaa varten laaditaan tarvittavat selvitykset. Vesienhoitosuun- nitelmassa tulee esittää mm. yhteenveto pinta- ja pohjavesien tilaan kohdistuvasta merkittävästä kuormittavasta tai muuttavasta toiminnasta sekä selvitykset vesiympäristölle vaarallisten ja haitallis- ten aineiden päästöistä, huuhtoutumisesta ja esiin- tymisestä vesienhoitoalueella (23 §, liite 5 kohta 2 ja 2c). Ympäristöministeriö on asettanut yhdeksi ELY- keskusten vuoden 2012 tulostavoitteeksi haital- listen aineiden vesistötarkkailujen tehostamisen. ELY-keskusten tulee selvittää ja tarpeen mukaan ryhtyä toimenpiteisiin tarkkailuohjelmien muut- tamiseksi yhdessä toiminnanharjoittajien ja/tai lu- paviranomaisten kanssa vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen määräyksiä. Tavoitteet Päästöinventaarion tehtävä on tukea vesien- ja merenhoidon suunnittelua sekä erityisesti toi- menpideohjelmien laatimista ja niiden vaikutta- vuuden arviointia. Inventaarion avulla vesien- ja merenhoidon suunnitteluun osallistuvat tahot saavat yhtenäistä vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitukseen liittyvää tieto- pohjaa vesien- ja merenhoidon suunnittelun tarpei- siin. Vesienhoidon yhtenä keskeisenä tavoitteena ja vaatimuksena on prioriteettiaineiden päästöjen ja huuhtoutumien estäminen ja vähentäminen, mikä tulee osoittaa riittävän luotettavalla inventaario- järjestelmällä. Prioriteettiaineiden päästö- ja huuhtoutumatie- dot raportoidaan EU:lle osana vesien- ja meren- hoidon raportointimenettelyjä. Jäsenmaiden on ajantasaistettava selvityksensä vesipuitedirektiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen analyysien yh- teydessä eli seuraavan kerran 20.12.2013 mennes- sä. Ajantasaistetut selvitykset on julkaistava tar- 5 Kuormitusinventaario 41Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 kistetuissa vesienhoitosuunnitelmissa 20.3.2016 mennessä. Ensimmäisessä merenhoitosuunnitel- massa tarvittavat tiedot on julkaistava viimeistään 15.7.2015.Raportointien perusteella komissio var- mistaa viimeistään vuonna 2018, että prioriteetti- aineiden päästöt ja huuhtoutumat pienenevät vesi- puitedirektiivin 4 artiklan tavoitteiden mukaisesti. Toteutus Päästöinventaarion toteuttamisessa tulee käyt- tää lähtökohtana soveltuvin osin EU:n komission päästöinventaario-ohjetta. Päästöinventaario tulee tehdä vesienhoitoalue- tasolla. Päästöinventaarion tulee sisältää yhteisöta- solla valittujen aineiden lisäksi kansallisesti valitut vesiympäristölle haitalliset aineet. Inventaarion toteuttamisessa tulee edetä vaiheittain; 1. Määritetään merkitykselliset haitalliset aineet vesienhoitoaluetasolla 2. Arvioidaan eri lähteistä ja kulkeutumisreiteis- tä vesiympäristöön päätyvät kokonaispäästöt 3. Arvioidaan merialueille ja Laatokkaan laskevi- en jokien ainekuormat 4. Yhdistetään eri menetelmistä saadut tiedot kokonaisuudeksi Vaihe 1. Määritetään raportoitavat aineet vesienhoitoaluetasolla Lähtökohtaisesti päästöinventaarion tulee sisältää EU:n prioriteettiaineet (41 ainetta tai aineryhmää) sekä 15 kansallista vesiympäristölle haitallista ai- netta. Ensimmäisen vaiheen tarkoitus on tunnistaa ne aineet, jotka ovat selkeästi vähämerkitykselli- siä vesienhoitoalueella nyt ja lähitulevaisuudessa. Loppujen aineiden osalta jatketaan päästöinven- taarion vaiheella 2. Raportoitavat aineet valitaan vesienhoito- aluekohtaisesti seuraavin perustein: a) aineen pitoisuus yhdessäkin pintavesimuo- dostumassa on enemmän kuin puolet aineen ympäristölaatunormista useammassa kuin yhdessä näytteessä tai b) tarkkailu- ja seurantatulokset osoittavat nouse- vaa pitoisuustrendiä eliöissä tai c) kuormitustarkkailutiedot tai huuhtoutumien arviointi osoittaa niin suuria ainepäästöjä, että jompi kumpi em. kriteereistä voi täyttyä Tiedonlähteenä eliöiden pitoisuustrendeihin ovat vesienhoitoalueen seurantaohjelman tulokset. Ensimmäisellä inventaariokierroksella joudu- taan tukeutumaan a. ja c. kohtien tietoihin, koska pitoisuustrendien arviointi edellyttää 3–5 vuoden tiedot ja niitä ei tällä hetkellä ole käytettävissä. Myö- hemmillä suunnittelukierroksilla tullaan käyttä- mään myös eliöiden pitoisuustrenditietoa (kohta b). Kemikaalituoterekisterin (KETU-rekisteri) laa- jimmasta versiosta (käyttöoikeus vain muutamalla viranomaisella, mm. TUKES:illa) on mahdollista saada ainekohtaisesti valtakunnallista käyttömää- rätietoa, mutta se ei anna tietoa käytön maantieteel- lisestä jakautumisesta. Kemikaalikysely on käytän- nössä ainoa tapa saada selville aluekohtaista (esim. vesienhoitoalue tai sitä pienempi osakokonaisuus) haitallisten aineiden käyttömäärä- ja päästötietoa. Alueellisia haitallisten aineiden kemikaalikyse- lyjä on tehty ainakin Keski-Suomen ja Kaakkois- Suomen ympäristökeskusten toimialueilla v. 2004 sekä erillisprojektissa Vantaanjoen valuma-alueella Uudenmaan ja Hämeen ympäristökeskusten toi- mialueilla v. 2008. Nämä kyselyt koskivat vaaral- listen aineiden asetuksen liitteiden C ja D aineiden käyttöä ja päästöjä. Näiden ja mahdollisten muiden alueellisten kemikaaliselvitysten tulokset voidaan huomioida päästöinventaariossa. Vaihe 2. Arvioidaan eri lähteistä ja kulkeutumisreiteistä vesiympäristöön joutuvat kokonaispäästöt Päästöt ja huuhtoutumat ilmoitetaan vuosikuor- mituksina (esim. kg/a). Torjunta-aineiden osalta voidaan käyttää kolmen vuoden jakson keski- määräistä vuosihuuhtoutumaa. Eri lähteistä ja kulkeutumisreiteistä vesiympäristöön joutuvien kokonaispäästöjen arvioinnissa voidaan käyttää päästölähde- ja ainereittimenetelmiä soveltuvin osin. Päästöjen arvioinnissa tulee ottaa huomioon käytössä olevat tietorekisterit, erityisesti VAHTI- rekisteri pistemäisten kuormituslähteiden osalta sekä huuhtoutumismallit kasvinsuojeluaineiden hajakuormituksen osalta. Vesiin kohdistuvista päästöistä saadaan tietoja pistemäisen luvanvaraisen kuormituksen osalta VAHTI-rekisteristä, jota ylläpidetään AHTIssa. Tähän rekisteriin on mm. kytketty EU:n E-PRTR- raportointi. Vesimuodostumatietojärjestelmässä (VEMU) on tunnistettu vesimuodostumiin koh- distuvat merkittävät kuormittavat ja muut tilaa heikentävät tekijät (merkittävää kuormitusta ai- heuttavat toiminnot ja päästötyypit). Pistemäisen ympäristöluvanvaraisen kuormituksen osalta VEMU-järjestelmästä on yhteys VAHTI-rekisteriin. Teollisuuspäästödirektiivin (IPPC-direktiivi, jatkossa IED) soveltamisalaan kuuluvien laitosten 42 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 tulee vuosittain raportoida E-PRTR-asetuksen mu- kaisesti 71 aineen tai epäpuhtauden päästöjä ve- teen (Liite 14). Päästötiedot tuotetaan sekä tarkkai- lujen perusteella että laskennallisesti. Raportoinnin helpottamiseksi Euroopan komissio on julkaissut ohjeen, jossa ei kuitenkaan ole toimialakohtaisia ohjeita. Siksi olennaisia raportoitavia aineita on tunnistettu erillisissä kansallisissa toimialakohtai- sissa selvityksissä. Metsäteollisuuden vesipäästöjen kannalta olennaisia Euroopan päästö- ja siirtorekisteriin (E-PRTR) raportoitavia vaarallisten aineiden ase- tuksen mukaisia aineita sellu-, paperi-, karton- ki- ja vaneritehtailla, kyllästämöillä ja jäteveden käsittelylaitoksilla ovat PAH-yhdisteet, kadmium, elohopea, nikkeli, lyijy, antraseeni, naftaleeni ja fluoranteeni. E-PRTR-asetus asettaa mittausvelvoitteita suu- rille yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille (yli 100 000 AVL) tiettyjen haitallisten aineiden osalta. Yh- dyskuntajätevedenpuhdistamoiden vesipäästöjen kannalta olennaisia Euroopan päästö- ja siirtore- kisteriin raportoitavia vaarallisten aineiden ase- tuksen mukaisia aineita ovat kadmium, elohopea, nikkeli, lyijy, dikloorimetaani, trikloorimetaani, nonyylifenolit ja nonyylifenolietoksylaatit, di- 2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP), oktyylifenolit ja oktyylifenolietoksylaatit sekä tributyylitina (TBT). Jätelaitosten vesipäästöjen kannalta olennaisia Euroopan päästö- ja siirtorekisteriin raportoitavia vaarallisten aineiden asetuksen mukaisia aineita ovat kadmium, nikkeli, di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP), lindaani, trikloorimetaani, heksakloori- bentseeni ja PAH-yhdisteet. SYKE tekee vesienhoitoalueille ehdotuksen kasvinsuojeluaineiden kuormituksesta ja ELY- keskukset tarkastavat sen. Kasvinsuojeluaineiden viranomaisseurantaa on vain harvoista vesistöistä. Vuonna 2012 kasvinsuojeluainekuormitus arvioi- daan yhdistämällä laskennallisia menetelmiä ja seurantatuloksia. Seurantatuloksiin perustuva kasvinsuojeluai- neiden kuormitus lasketaan pitoisuus- ja virtaama- tietojen pohjalta niille vesistöille, joilta seurantatu- loksia on saatavilla. Kaikki 2000-luvulta saatavilla oleva aineisto käytetään. Tämä laskettu kuormitus sisältää suuria epävarmuuksia, sillä kasvinsuojelu- aineiden seuranta on keskittynyt kesäaikaan, jol- loin pitoisuudet pintavesissä ovat korkeimmillaan, eikä suurten valumien aikaan ole näytteitä otettu. Tähän näytteenottojärjestelmään päädyttiin, kun ympärivuotinen seurantatieto 5/2007–4/2008 osoitti, etta talviaikaan pitoisuudet olivat enim- mäkseen havaitsemisrajaa alhaisempia. Nämä hy- vin pienet pitoisuudet suurten valuntojen aikaan vastaavat kuitenkin merkittävää, joillain aineilla jopa valtaosaa, kasvinsuojeluainekuormituksesta. Lisäksi epavarmuutta laskelmiin tuovat seuraavat seikat: 1) näytteenottohetkien välisiä pitoisuuksia ei tunneta; 2) määritysrajaa alhaisemmat pitoisuu- det; ja 3) yläjuoksulla veteen päätyneen aineen ha- joaminen tai sedimentaatio ennen jokisuulla olevaa näytteenottoa. Kasvinsuojeluaineiden käyttö arvioidaan vilje- lykasvien viljelypinta-alojen ja näiden tyypillisten kasvinsuojeluohjelmien perusteella, sillä kasvin- suojeluaineiden (alueellisia) käyttötietoja ei ole ti- lastoitu. Arvioituja vesienhoitotasoisia käyttömää- riä voi verrata valtakunnallisiin myyntimääriin, joita on selvitetty Suomessa 1950-luvulta lähtien. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukes- kus Tike valmistelee kasvinsuojeluaineiden käyt- tötietojen keruujärjestelmää. EU:n kasvinsuojelu- aineiden tilastoasetuksen perusteella Suomen on raportoitava EU:lle kasvinsuojeluaineidenkäyt- tömääristä vuonna 2015. Seuraavissa kuormitu- sinventaarioissa on todennäköisesti mahdollista käyttää valuma-aluekohtaisia käyttömäärätietoja. COHIBA-hankkeessa selvitettiin Itämeren suo- jeluohjelmassa tunnistettujen 11 haitallisen aineen/ aineryhmien päästöjä vesiin, ilmaan, maahan ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille sekä kulkeu- tumista ympäristöön (mm. laskeuma) Suomessa. Aineiden päästöt yhdyskuntajätevedenpuhdista- mojen puhdistettujen jätevesien kautta on arvioi- tu kvantitatiivisesti projektin yhteydessä kehitetyn Excel-mallin avulla. Mallia voitaneen käyttää myös vesienhoitoalue -tasolla puhdistamojen päästöjen mallintamiseen täydentämään VAHTI-rekisterin sisältöä. Haitallisten aineiden päästöjä ympäristöön kaa- topaikkojen suotovesien ja hulevesien kautta on vielä vaikea arvioida kvantitatiivisesti lukuun ot- tamatta muutamia metalleja, joiden päästötietoja löytyy VAHTI-rekisteristä. Laskeuma pystytään arvioimaan kvantitatiivi- sesti ainakin muutamalle aineelle (mm. Hg, Cd, Pb, Ni, PBDE, endosulfaani). Ruoppausmassojen läjityksen yhteydessä me- reen päätyvän / kiertävän ainekuorman arvioin- nissa tulee hyödyntää HELCOM:ille tapahtuvaa raportointia (mm. TBT, Cd). Haja- ja loma-asutuksen kautta ympäristöön päätyviä haitallisten aineiden päästöjä tuskin vielä pystytään arvioimaan. Vaihe 3. Arvioidaan merialueille ja Laatokkaan laskevien jokien ainekuormat Eräiden merialueille ja Laatokkaan laskevien joki- en ainekuormat arvioidaan pitoisuus- ja virtaama- mittauksiin perustuen. Myös happamien sulfaatti- 43Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 maiden metallihuuhtoutumat tulee arvioida, koska niiden alueellinen merkitys on erittäin merkittävä. Metallikuormitukset tulee mitata ja arvioida liu- koisena pitoisuutena vedessä. Merialueille laskevi- en jokien ainekuormien arvioinnissa tulee hyödyn- tää HELCOM:ille tapahtuvaa PLC-raportointia. Jokien kautta kulkeutuvat ainekuormat tulee ilmoittaa vuosikuormituksina (esim. kg/a). Vaihe 4. Yhdistetään eri menetelmillä saadut tiedot kokonaisuudeksi Tässä vaiheessa yhdistetään eri menetelmillä saa- dut tiedot valtakunnallisesti yhtenäiseksi vesien- hoitoaluekohtaiseksi päästöinventaarioraportiksi. Raportoinnissa otetaan huomioon EU:n komission antama ohjeistus. Päästöinventaarion tiedonhal- lintaa ja raportointimenettelyjä kehitetään ELY- keskusten ja SYKEn välisenä yhteistyönä. Kirjal l isuus Bibro 2006. Guidance Document for the implementation of the European PRTR. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=77793&lan=fi Fältmarsch. R. M., Åström, M. E., Vuori, K.-M. 2008. Envi- ronmental risks of metals mobilised from acid sulphate soils in Finland: a literature review. Boreal environment research 13: 444–456. European Commission 2012. Guidance Document No. 28 Technical Guidance on the Preparation of an Inventory of Emissions, Discharges and Losses of Priority and Priority Hazardous Substances. Common Implementation Strategy for the Water Framework Directive (2000/60/EC). Techni- cal Report 2012–058. http://circa.europa.eu/Public/irc/ env/wfd/library?l=/framework_directive/guidance_do- cuments/guidance_document_2/_EN_1.0_&a=d HELCOM. 2011. The Fifth Baltic Sea Pollution Load Compi- lation (PLC-5). Baltic Sea Environment Proceedings No. 128. 217 s. http://www.helcom.fi/stc/files/Publications/ Proceedings/BSEP128.pdf JLY 2010. JLY Jätelaitosyhdistus ry. Jätelaitosten vesipääs- töjen raportointi – Hyvien menettelytapojen kuvaus. Tritonet Oy. 56 s. http://www.jly.fi/menettelytapakuva- us_30052010_jly.pdf Mehtonen J., Verta, M., Munne P., 2012. Summary report Fin- land - Identification of sources and estimation of inputs/ impacts on the Baltic Sea. COHIBA Work Package 4. 409 s. http://www.cohiba-project.net/publications/en_GB/ publications/_files/87107384988993099/default/FI%20 WP4%20National%20report%20FINAL.pdf Nissinen, P. 2009. Suomen metsäteollisuuden E-PRTR-rapor- tointi. Raportti 23.3.2009. Ympäristöpalvelu Pasi Nissinen. Saarinen, M., Punta, E. & Kostamo, A. 2007. Metsäteollisuu- den päästöjen raportointi Euroopan päästö- ja siirtore- kisteriin. Ympäristöministeriön raportteja 13/2007.s. 64. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=69619 Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry (VVY) 2008. Haitallisten ai- neiden esiintyminen suomalaisissa yhdyskuntajätevesissä – E-PRTR-selvityksen tulokset. Vesi- ja viemärilaitosyhdis- tyksen monistesarja Nro 24. 83 s. + liitteet. Vuorenmaa, A., Vuori, K. M., Siimes, K., Mannio, J. 2010. Hap- pamien sulfaattimaiden vesistövaikutusten seuranta vuon- na 2009. Suomen ympäristökeskus 15.6.2010. http://www. ymparisto.fi/download.asp?contentid=125132&lan=fi 44 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 45Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 OSA II Pintavedet SISÄLLYS 6 Pintavesien seuranta- ja tarkkailuohjelmat .......................................47 6.1 Seuranta ...........................................47 6.1.1 Seurantaohjelma .........................47 6.1.2 Seurattavat aineet .......................48 6.1.3 Perusseuranta .............................48 6.1.4 Toiminnallinen seuranta ............49 6.1.5 Tutkinnallinen seuranta ............49 6.2 Seurannan ajankohdat ja -tiheys ..........50 6.3 Tarkkailu ..................................................50 6.4 Pitkäaikaisseuranta .................................53 7 Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu .............................................55 8 Poikkeamien käyttö, jos hyvää tilaa ei saavuteta ....................58 8.1 Sekoittumisvyöhykkeet .........................59 8.2 Poikkeaminen ympäristön- laatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena ..............................................60 8.3 Vesienhoitolain mukaiset poikkeamat ................................................60 46 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 La ur i Ä ys tö 47Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 6.1 Seuranta • Pintavesien seurannasta säädetään vesien- ja merenhoitolaissa ja -asetuksessa. Viranomais- seurannasta vastaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset). • Ympäristöluvanvaraisten toimintojen tarkkai- lusta säädetään ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojeluasetuksessa. Tarkkailusta vastaavat toiminnanharjoittajat. • Vaarallisten aineiden asetus koskee sekä seurantoja että tarkkailuja. • Vaarallisten aineiden asetuksen mukaan vesistömittauksissa (mukaan lukien metal- lit) on käytettävä standardisoituja tai muita analyysimenetelmiä, joiden määritysrajat ovat riittävän alhaisia vastaamaan liitteen 3 vaatimuksia. • Metallit Cd, Ni ja Pb analysoidaan vesistössä liukoisina pitoisuuksina suodattamalla 0,45 µm:n suodattimella tai muulla vastaavalla menetelmällä, muut aineet määritetään koko- naispitoisuuksina. • Metalleja koskeviin tarkkailusuunnitelmiin on sisällytettävä myös samanaikaisesti määri- tettäväksi pintaveden kovuus, pH ja muut veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen. • Kalan (ahven 15–20 cm) elohopeapitoisuus tuorepainossa mitataan kokonaispitoisuutena. • Pintaveden elohopeapitoisuutta ei ole välttä- mätöntä seurata ja tarkkailla eikä elohopean vesiEQS-normia sovelleta pintavesien kemi- allisen tilan luokittelussa. Elohopean osalta pintavesimuodostuman kemiallisen tilan luokittelussa käytetään kalan EQS-arvoa. Viranomaisten seurantavelvoitteista määrätään ympäristönsuojelulain 25 §:ssä seuraavasti: “Kun- nan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seu- rannasta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtii ympäristön tilan seurannasta alueellaan. Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä ympäris- tön tilan seurannassa säädetään erikseen. Seuran- tatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Valtioneuvoston asetuk- sella voidaan antaa tarkempia säännöksiä seuran- tatietojen julkistamisesta ja niistä tiedottamisesta.” 6.1.1 Seurantaohjelma • Vesienhoitoasetuksen 15§:n mukaan Elinkei- no-, liikenne- ja ympäristökeskus määrittelee toimialueensa pinta- ja pohjavesien seuran- nan tarpeet ottaen huomioon mitä 16–20 §:ssä säädetään. • ELY laatii toimialueellaan seurantaohjelman, jossa yhdistetään soveltuvin osin viranomais- ten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoit- tajan muun lain nojalla tekemä tarkkailu. • Seurantaohjelmassa esitetään tarvittavat seurantapaikat ja -alueet, seurattavat tekijät sekä seurantatiheys. • Kalaston seurannan tarpeet ELY- keskuksen ympäristövastuualue määrittelee yhteistyössä toimivaltaisen ELY-keskuksen kalatalousvastuu- alueen kanssa. • Vesienhoitoasetuksen 17§:n mukaan seuran- taohjelmassa on oltava riittävästi seuranta- paikkoja tai -alueita, jotta pinta- ja rannikko- vesien tila voidaan arvioida kokonaisuudes- saan ja niiden luokittelu on mahdollista. 6 Pintavesien seuranta- ja tarkkailuohjelmat 48 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 • Seurantaohjelmaan voidaan sisällyttää myös vapaaehtoinen, esimerkiksi vesiensuojelu- yhdistysten tai kuntien tekemä seuranta. Haitallisten aineiden seurannan ja tarpeel- liselta osin vesistötarkkailun tulee olla osa seurantaohjelmaa. • Vesienhoidon suunnittelussa ja järjestämises- sä toimenpidealueena on vesimuodostuma. Vuonna 2012 annettu ympäristöministeriön ohje vesimuodostumista määrittelee pinta- vesimuodostumien osalta vesienhoitoa varten tarkasteltavaksi yli 1 km2 järvet ja valuma- alueelta yli 10 km2 joet. • Ympäristöministeriö ja ELY:t yhteistyössä SYKEn ja muiden viranomaisten ja laitosten kanssa määrittelevät toimialansa ja toimialu- eensa meriympäristön sekä mereen vaikut- tavan toiminnan seurannan tarpeet ottaen huomioon mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 26 h §:ssä sää- detään. Lisäksi otetaan huomioon meristra- tegiadirektiivin liitteen V vaatimukset. • Ympäristöministeriö yhteistyössä yhteen sovittavan ELY:n ja muiden viranomaisten ja laitosten kanssa kokoaa, yhteen sovittaa ja laatii seurantaohjelman merivesien meri- ympäristön tilan jatkuvaa arviointia varten. Seurantaohjelmassa yhdistetään soveltuvin osin eri viranomaisten ja laitosten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajan muun lain nojalla tekemä tarkkailu sekä otetaan huo- mioon vesienhoidon rannikkovesien seuran- taohjelma. 6.1.2 Seurattavat aineet Pintavesien seurantaohjelmiin tulee tarpeelliselta osin sisällyttää vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 1 vaarallisiksi ja haitallisiksi luokitellut aineet ja yhdisteet. Arvion aineiden pääsystä ve- simuodostumaan ja siten myös seurantavelvoit- teesta tulee perustua paineiden tunnistukseen ja kuormitusarvioon. Mikäli käyttö-, päästö-, huuh- touma- tai kulkeumatietojen perusteella ainetta ei pääse vesimuodostumaan, ainetta ei tarvitse liittää seurantaohjelmaan. Päätös tietyn aineen seuran- nasta ei siis aina edellytä selvitystä mittauksin. 6.1.3 Perusseuranta Perusseurannalla selvitetään mm. luonnonolojen ja laaja-alaisen ihmisen toiminnan aiheuttamia pitkä- aikaisvaikutuksia vesimuodostumissa. Se voi sisäl- tää myös hajakuormituksen viranomaisseurantaa. Perusseurantaan voidaan valita myös ns. tausta- asemia (vertailupaikkoja) eli kuormittamattomia paikkoja. Ominaisuuksiltaan ja kuormitukseltaan samankaltaisia pintavesiä voidaan tarkastella ryhminä, jolloin jokaisesta vesimuodostumasta ei tarvita erillistä aineistoa. Eliöön (ahven) kertyvien aineiden pitkäaikaisten muutossuuntien arviointi on osa perusseurantaa. (Katso kappale 6.4 Pitkäai- kaisseuranta). Seurantapaikoiksi tulee nimetä seuraavia paikkoja: Vesienhoitoasetus liite 3 A (seurantapaikat ja -alueet pintavesissä): 1) Suurten jokien kohdat, joissa valuma-alue on > 2500 km2 ja veden virtaama on merkittävä koko vesienhoitoalueen kannalta 2) Suuret järvet ja tekojärvet, joiden vesitilavuus on merkittävä vesienhoitoalueen kannalta 3) Merkittävät vesistöt, jotka ulottuvat yli valtion rajan 4) Paikat, jotka määritelty tietojen vaihtoa koskevassa neuvoston päätöksessä 77/795/ETY 5) Paikat, joita tarvitaan valtion rajan yli ja meriym- päristöön kulkeutuvaa pilaavien aineiden kuormaa arvioitaessa Kohdassa 4 mainitun päätöksen (77/795/ETY) mukaiset seurantapaikat Suomessa ovat: a. Kymijoki, Kalkkistenkoski (asema nro 4800) b. Kokemäenjoki, Pori-Tampere tien silta (asema nro 8820) c. Vuoksi, Mansikkakoski (asema nro 2800) d. Ii-joki, Raasakka silta (8 km ylävirtaan Iistä) e. Oulujoki, Merikoski (asema nro 13000) f. Kemijoki, Isohaaran silta (asema nro 14000) g. Tornionjoki, Kukkolankoski (asema nro 14310) h. Paatsjoki, Virtaniemi (asema nro 14400) Perusseurantaa tehdään yhtenä vuonna kuusivuo- tisen seurantaohjelmakauden aikana (katso ku- vat 2–4). Sen jälkeen seurantaa voidaan harventaa tehtäväksi joka kolmannella vesienhoitosuunni- telmakaudella eli kerran 18 vuodessa, mikäli seu- raavat ehdot täyttyvät: 1) aiempi seuranta on osoittanut, että vesimuodostu- mantila on vähintään hyvä ja on arvioitavissa, että tila säilyy tai paranee ja 49Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 2) vesimuodostumaan kohdistuvassa kuormituksessa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. (Vesienhoi- toasetus19§) 6.1.4 Toiminnallinen seuranta Toiminnallista seurantaa toteutetaan, mikäli ympä- ristötavoitteita ei saavuteta tai on oletettavissa, et- tä haitallisten aineiden pitoisuus vesistössä ylittää ympäristönlaatunormin. Toiminnallisen seuran- nan paikkojen tulee olla sellaisia, että ne voidaan ottaa huomioon vesimuodostuman kemiallisen ti- lan luokittelussa ja että seurantapaikoilta voidaan havaita veden laadun muutokset. Vesimuodostumiin, joihin pistekuormitus vaikuttaa merkittävästi, tulee sijoittaa riittävästi seurantapaikkoja ja -alueita, jotta kuormituksen suuruus ja vaikutukset voidaan arvioida. Usean pistekuormittajan päästöjen vaikuttaessa vesi- muodostumaan, seurantapaikat valitaan niin, että kuormituksen suuruutta ja vaikutuksia voidaan tarkastella kokonaisuutena. Pistekuormituksesta aiheutuvan kuormituksen vaikutusten seuranta on käytännössä pääosin toiminnanharjoittajien suorit- tamaa vesistötarkkailua. Haitallisia aineita seura- taan toiminnallisen seurannan paikoilla vuosittain. Hajakuormituksen seurantapaikat on valittava siten, että ne edustavat hajakuormituksen suhteel- lista osuutta ja sen aiheuttamaa vesimuodostuman hyvän tilan saavuttamatta jäämisen riskiä. Kas- vinsuojeluaineiden osalta seurantaa on käsitelty kohdassa 4.2.1. Kasvinsuojeluaineita on seurattu MaaMet-projektissa MMM:n rahoituksella vuo- desta 2007. Mikäli haitallisen aineen piste- tai hajakuormi- tus vesimuodostumaan loppuu tai vähenee mer- kityksettömäsi, toiminnallista seurantaa voidaan muuttaa tai se voidaan lopettaa kesken seuranta- ohjelmakauden lupaviranomaisen tai ELY-keskuk- sen päätöksellä. Jos kyse on vaarallisesta priori- teettiaineesta, on tällöin otettava huomioon aineen kertyvyys eliöön tai sedimenttiin ja jatkettava ve- sistövaikutusten seurantaa pitkäaikaisseurantana. EU:n prioriteettiainetta on voinut päätyä tai kansallista prioriteettiainetta on päätynyt merkittävissä määrin vesimuodostumaan. (Paineiden tunnistuksen / kuormitusinventaarion perusteella) Aineen pitoisuus vesimuodostumassa todennä- köisesti alhainen (ympäristönlaatunormiin verrattuna). Ei seurantaa. (Voidaan perustella kuormituksen puuttumisella). Perusseurannassa saadut tulokset osoittavat, että vesimuodostuman tila hyvä (aineen pitoisuus alhainen tai sitä ei havaittu). Vesimuodostuma voidaan ottaa mukaan aineen perusseurantaan. (Myös ryhmittely mahdollista.) Seuranta yhtenä vuonna 6-vuotisen vesienhoitokauden aikana. Aineen seuranta vesimuodostumassa toiminnallisen seurannan ohjel- maan. Seurantaa vuosittain, kunnes kuormitus loppuu tai vähenee merkityksettömäksi. Kuormitus pysyy samana tai vähenee ja veden tila oletettavasti pysyy samana tai paranee edelleen. Perusseurantaa voidaan harventaa tapahtuvaksi vain joka kolmannella vesien- hoitokaudella eli kerran 18 vuodessa. Perusseurantaa jatketaan seuraavalla vesienhoito- suunnitelma- kaudella. Pitoisuus korkea (toisin kuin odotettiin) ja ympäris- tönlaatunormi on vaarassa ylittyä. (Voidaan tarvita tutkinnallista seurantaa päästö- lähteen etsimiseen). KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ EI EI EI EI Kuva 2. Perusseuranta ja toiminnallinen seuranta. 50 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 6.1.5 Tutkinnallinen seuranta Tutkinnallisen seurannan avulla voidaan etsiä vaa- rallisten ja haitallisten aineiden päästölähteitä tai seurata mm. kemikaalionnettomuuksista ja proses- sihäiriötilanteista aiheutunutta kuormitusta. Usein juuri haitallisten aineiden esiintyminen vesiluon- nossa käynnistää tutkinnallisen seurannan tarpeen. Laitoksen häiriö- ja poikkeustilanteissa saattaa olla tarve toiminnanharjoittajan tekemälle haital- listen aineiden tutkinnalliselle seurannalle. Häi- riö- ja poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitetta- va elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tai kunnan ympäristöviranomaiselle (YSL 62§). Toiminnanharjoittajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin päästöjen saamiseksi tavanomai- selle tasolle, vahinkojen torjumiseksi, tapahtuman toistumisen estämiseksi ja päästöjen vaikutusten selvittämiseksi. ELY-keskus tai kunta ratkaisee päästöjen rajoittamistoimenpiteisiin liittyvät yk- sityiskohdat tapauskohtaisesti riippuen vesistöön joutuneista aineista, niiden määrästä ja vesistövai- kutuksista sekä häiriötilanteen kestosta. Tutkin- nallinen seuranta voi sisältää vaarallisten aineiden asetuksen mukaisten aineiden tehostettua päästö- ja vaikutustarkkailua sekä mallintamista kuormi- tuksen vastaanottavassa vesistössä. Tapaus diuroni EU:n prioritettiaineiden listalla mainitaan diuroni, joka on kehitetty kasvinsuojeluaineeksi. Ainetta on havaittu Vantaanjoessa useana vuonna kas- vinsuojeluaineiden seurannan yhteydessä, pai- koin jopa laatunormin ylittävinä pitoisuuksina. Ensimmäisten selvitysten mukaan diuronia ei olisi Suomessa rekisteröity kasvinsuojeluaineeksi, joten jokivedestä mitatut pitoisuudet olivat yllät- täviä. Selvisi, että diuronia on kuitenkin käytetty ainakin biosidina, mm. maaleissa. Biosideja sisältävien tuotteiden valmistuksesta tai käytöstä tuleva kasvinsuojeluaineiden kuor- mitus voidaan ajatella pistemäiseksi kuormituk- seksi, jonka päästölähde voidaan identifioida. Vantaanjoella päästölähdettä etsittiin joesta haettujen vesinäytteiden perusteella, ja päädyt- tiin jätevedenpuhdistamolle. Jätevesiverkostosta haettujen näytteiden perusteella päästölähde löydettiin. Ainetta käyttänyt taho luopui diuronin käytöstä selvitysten myötä. 6.2 Seurannan ajankohdat ja -tiheys Vaarallisten aineiden asetuksen 9 §:n mukaan pin- taveden tarkkailun tiheys ja ajoitus on valittava siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso (kuvat 3 ja 4). Seurantatiheydestä päätettäessä otetaan huomioon sekä luonnon että ihmistoiminnan aiheuttama vaikutus pintaveteen. Luonnon vuodenaikavaihtelun vaikutuksen tulok- siin tulisi olla mahdollisimman pieni. Mikäli tie- detään, että aineen pitoisuuksien vaihtelu riippuu vuodenajasta (esimerkiksi kevätsateet, kasvinsuo- jeluaineet), tulee korkeimpien pitoisuuksien aika- na ottaa näytteitä tiheämmin. 6.3 Tarkkailu Ympäristönsuojelulaki ja -asetus velvoittavat toi- minnanharjoittajia mukaan lukien vesihuoltolai- tokset tarkkailemaan vesiin kohdistuvia päästöjä sekä niiden vaikutuksia. Toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ja johdettavi- en jätevesien ympäristövaikutuksista, ympäristö- riskeistä sekä haitallisten vaikutusten vähentämis- mahdollisuuksista. • Tarkkailumääräykset annetaan ympäristölu- papäätöksessä. • Tarkkailun varsinainen sisältö voidaan luvassa määrätä tarkennettavaksi ELY:ssä hyväksyttävässä erillisessä tarkkailusuunni- telmassa. Tapauksesta voidaan oppia ainakin seuraavaa: 1. Ympäristön seurannan ja kartoitusten avulla voidaan löytää haitallisia aineita ja niiden päästölähteitä, ja päästöt voidaan lopettaa. 2. Aineen pääkäyttötarkoitus tai rekisteröi- mättömyys ei takaa, ettei muu käyttö voisi aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle. 3. Aineen päästölähteen selvittäminen voi olla hidasta, jos alue on monikuormitteinen eikä aineen käyttöä (määrä, kohde) tunneta hyvin. 4. Seurantavelvoite ei ole yksiselitteinen, ellei päästölähdettä tiedetä tarkkaan. 51Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 • Tarkkailun käytännön toteutuksesta ja tulos- ten raportoinnista vastaa yleensä konsultti tai tutkimuslaitos. Toiminnanharjoittajien mukaan lukien vesihuol- tolaitokset vesistötarkkailua tulee tehdä kuvan 3 mukaisesti. Tarkkailutietoja voidaan käyttää sovel- tuvin osin vesienhoidon perustana olevissa ekolo- gisen ja kemiallisen tilan luokituksissa. Vaarallisten ja haitallisten aineiden vesistötark- kailun vuosittaisia mittauskertoja voidaan vähen- tää, mikäli asiantuntija-arvioilla voidaan luotetta- vasti todentaa, että vaarallisten aineiden asetuk- sen liitteen 1D ja liitteen 1 C aineiden pitoisuudet vedessä vähenevät eikä ympäristönlaatunormit voi ylittyä ja/tai vaarallisten aineiden kertyminen eliöihin ei osoita nousevaa suuntaa. Vesinäytteet 12 krt vuodessa ellei erityistä syytä poiketa tästä (asiantuntija-arvio). Ahvennäyte kerran vuodessa. Vesinäytteet 4 krt vuodessa ellei erityistä syytä poiketa tästä. EU:n prioriteettiaineet, joiden EQS määritetty pitoisuutena vedessä. (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 C) Prioriteettiaineet, joille määritetty EQS pitoisuutena ahvenessa (Hg, HCB, HCBD). (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 C) Kansalliset haitalliset aineet (EQS pitoisuutena vedessä). (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 D) Kuva 3. Näytteenottotiheys seurantavuoden aikana Kuva 4. Perusseurannan ja toiminnallisen seurannan näytteenottotiheydet seurantavuosien aikana ovat ainekohtaisia (katso kuva 3.) 6-vuotinen vesienhoitokausi Toiminnallinen seuranta vuosittain Perusseuranta kerran vesienhoito- kauden aikana Pitkäaikaisten muutostrendien selvittäminen joka kolmas vuosi (erikseen luetellut prioriteettiaineet) 1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi 5. vuosi 6. vuosi Kuvan 3 mukaisesti Kuvan 3 mukaisesti Kuvan 3 mukaisesti Kuvan 3 mukaisesti Kuvan 3 mukaisesti Kuvan 3 mukaisesti Kuvan 3 mukaisesti Biota Biota • Toiminnanharjoittaja vastaa vaarallisten aineiden asetuksen mukaisten aineiden päästöjen ja vaikutusten tarkkailusta. • Vesistömittauksissa (mukaan lukien metallit) on käytettävä standardisoituja tai muita ana- lyysimenetelmiä, joiden määritysrajat ovat riittävän alhaisia vastaamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimuksia. • Metallit Cd, Ni ja Pb analysoidaan vesistössä liukoisina pitoisuuksina suodattamalla 0,45 µm:n suodattimella tai muulla vastaavalla menetelmällä, muut aineet määritetään kokonaispitoisuuksina. 52 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 • Metalleja koskeviin tarkkailusuunnitelmiin on sisällytettävä myös samanaikaisesti määri- tettäväksi pintaveden kovuus, pH ja muut veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen. • Kalan (ahven 15–20 cm) elohopeapitoisuus tuorepainossa mitataan kokonaispitoisuutena. • Elohopean osalta pintavesimuodostuman ke- miallisen tilan luokittelussa käytetään kalan EQS-arvoa. Luvanvaraisten toimintojen tarkkailu kohdistuu kuormitetuille vesistöalueille ja muodostuu vai- kutustarkkailuista sekä toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Osa lupa- päätöksiin perustuvien vesistötarkkailujen havain- topaikoista voi kuulua vesienhoitosuunnitelmien seurantaohjelmiin. Vaikutustarkkailulla seurataan kuormituksen vaikutuksia jätevesien purkualueilla. Tarkkailu- kokonaisuuteen voi kuulua laajalti pintaveden Ympäristönsuojelulaki 46 § Seuranta- ja tarkkailumääräykset Luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annet- tava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja. Toiminnan vesiin tai mereen kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tai meriympäristön tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää mainitun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuun- nitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa. Lupaviranomainen tai sen määräämä viranomainen voi tarvittaessa määrätä useat luvanhaltijat yhdessä tarkkailemaan toimintojensa vaikutusta (yhteistarkkailu) tai hyväksyä toiminnan tarkkailemiseksi osallis- tumisen alueella tehtävään seurantaan. Yhteistarkkailu voi koskea tähän lakiin ja vesilakiin perustuvaa tarkkailua. Luvassa voidaan toiminnanharjoittaja velvoittaa esittämään suunnitelma 1 tai 3 momentissa tarkoitetun seurannan ja tarkkailun tarkemmasta järjestämisestä lupaviranomaisen tai sen määräämän viranomaisen hyväksyttäväksi niin ajoissa, että seuranta ja tarkkailu voidaan aloittaa toiminnan alkaessa tai muuna toiminnan vaikutusten kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Seuranta- ja tarkkailumääräyksiä sekä hyväksyttyä seuranta- ja tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan voimassaolosta huolimatta. Yhteistarkkailun hyväksyneen viranomaisen on muutettava päätöstä, jos yhteistarkkailuun on määrätty osallistumaan uusi toiminnanharjoittaja. fysikaalis-kemiallista ja biologista tarkkailua, eli- ön (ahven) tai sedimentin tilan (kemia ja biologia) tarkkailua. • Vaarallisten aineiden asetuksen 7§:n mukaan ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoitta- van on tarkkailtava pintavettä, • johon päästetään tai huuhtoutuu liitteen 1 C ja 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita sekä pintavettä, • Pintavettä tarkkaillaan pitoisuutena vedessä, sedimentissä tai eliöstössä. Haitallisten ainei- den pitoisuuksien määrittäminen toteutetaan yhdennetysti muun vesistötarkkailun kanssa ja liitetään soveltuvin osin vesienhoitolain sekä vaarallisten aineiden asetuksen mukai- seen seurantaan. Vaarallisten aineiden asetuksen 8§:n mukaan pintaveden tarkkailupaikkoja on oltava riittäväs- ti, jotta päästön tai huuhtoutuman suuruus ja vai- kutus pintaveden tilaan voidaan arvioida. Myös vesienhoitolain 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpide- 53Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 ohjelmassa esitettyjen toimien seuraukset vesien tilassa tulee havaita. Vesimuodostumassa voi olla useita havaintopaikkoja, joista saatu tieto yhdis- tetään ekologisessa ja kemiallisessa luokittelussa. On tärkeätä valita ainakin osa haitallisten aineiden tarkkailupaikoista siten, että niiden tuottama tieto kuvaa mahdollisimman hyvin vesimuodostuman yleistä tilaa. Havaintopaikkoja tulee siten puhtaan vertailualueen (tausta) lisäksi olla riittävästi katta- maan sekä päästöjen lähialue että alueet, joilla vai- kutuksia on vain ajoittain tai lievinä. Talousveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden tarkkailu- paikat sijoitetaan veden oton kannalta merkityk- selliseen osaan pintavettä. • Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C (EUn prioriteettiaineet) kohdassa tarkoi- tettuja aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä kerran kuukaudessa, vähintään 12 kertaa vuodessa. • Prioriteettiaineita on seurattava vedestä tai ahvenesta sen mukaan, mille matriisille on ympäristönlaatunormi asetettu. Niille aineille, joiden ympäristönlaatunormi on määritetty ahveneen, riittää seuranta kerran vuodessa. • Liitteen 1 D (kansalliset haitalliset aineet) kohdassa tarkoitettuja aineita on tarkkailta- va pitoisuutena vedessä kolmen kuukauden välein, vähintään neljä kertaa vuodessa. • Yllä olevaa tarkkailutiheyttä voidaan muuttaa, jos se on aiheellista olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella. Veden ottaminen talousvedeksi Veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuol- tolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin edellyttää aina vesilain mukaista lupaa aluehallintovirastolta (VL 3:3). Lisäksi kaikesta muustakin pinta- ja poh- javeden ottamisesta on ilmoitettava ELY-keskuk- selle, kun otettava määrä on yli 100 m³/vrk (VL 2:15). Lisäksi yli 250 m³/vrk pohjavedenotolle tar- vitaan aina vesilain mukainen lupa. Vesilain nojalla annettavassa luvassa määrätään luvanhaltija tar- vittaessa tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia. Tarkkailuvelvoitetta määrättäessä on lisäksi otettava huomioon, mitä vesienhoito- laissa tarkoitetussa vesien tilaa koskevassa seuran- taohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi (VL 3:11). Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 2 mu- kaan prioriteettiaineita tulee tarvittaessa seurata pintavedestä, jota otetaan talousvedeksi keskimää- rin yli 100 m3 päivässä (tai vähintään 50 hengelle). Tarkkailtavat aineet vesimuodostumassa valitaan vedenottajan tekemän paineiden tunnistamisen ja/tai kuormitusarvion tulosten perusteella (vrt. pohjaveden osalta 11.2.1) Näytepisteet sijoitetaan veden oton kannalta merkitykselliseen osaan pintavettä. Seurantatiheyteen vaikuttaa talousvettä käyttä- vien asukkaiden määrä vaarallisten aineiden ase- tuksen liitteen 2 mukaisesti: • 4 kertaa vuodessa, jos asukkaita alle 10 000, • 8 kertaa vuodessa jos asukkaita 10 000 – 30 000 ja • 12 kertaa vuodessa, jos asukkaita yli 30 000 6.4 Pitkäaikaisseuranta Vaarallisten aineiden asetus velvoittaa järjestämään sedimenttiin tai eliöihin kerääntyvien tiettyjen ai- neiden seurannan kyseisten aineiden pitoisuuksi- en pitkäaikaisten muutossuuntien arvioimiseksi. Toteutettavin toimenpitein on varmistettava, että kyseisten aineiden pitoisuudet sedimentissä ja / tai eliöissä eivät nouse merkittävästi. Elohopean, kuten myös muidenkin kertyvien yh- disteiden, pitoisuuksien pitkäaikaisten muutos- suuntien arviointi toteutetaan käyttäen ahventa seurantalajina (15–20 cm). Tekninen ohjeistus on osassa IV. ELY-keskusten tulee arvioida vesienhoitoase- tuksen 15 §:ssä tarkoitetun seurantaohjelman tulosten perusteella pitoisuuksien pitkäaikaisia muutossuuntia sellaisten liitteen 1 C kohdassa lueteltujen aineiden osalta, joita yleensä kertyy eliöihin. Nämä ovat: • Hg, Cd, Pb, HCB, HCH, HCBD, PeCB, PB- DE, SCCP, DEHP, PAH-yhdisteet (ml. antra- seeni ja fluoranteeni) ja TBT • Seurantaa on toteutettava ohjeellisesti kolmen vuoden välein, ellei olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella ole syytä poiketa tästä aikataulusta. • Aineiden pitkäaikaisseurantaa tulee viran- omaisseurannan lisäksi tarpeen mukaan edellyttää tehtävän lupavelvollisten toimijoi- den toimesta vesistötarkkailussa. 54 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 • Merenhoidon seurantaohjelman perusteella tarkastellaan tarpeen mukaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C aineiden pitkäaikaisia muutossuuntia kalassa (ahven). Monet näistä kertyvistä aineista ovat nk. vaaralli- sia prioriteettiaineita (myrkyllisiä, hitaasti hajoavia ja kertyviä), joiden päästöt pyritään lopettamaan kokonaan. Koska useimmat näistä aineista on jo kielletty, oleellista on varmistaa, etteivät aineiden pitoisuudet eliöissä nouse merkittävästi. Näiden aineiden seuranta tulee toteuttaa siten, että saa- daan luotettavaa tietoa pitkän aikavälin arviointia varten. Seurantaa on toteutettava ohjeellisesti kol- men vuoden välein, ellei olosuhteiden muuttumi- sen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella ole syytä poiketa tästä arviosta. Vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmissa on tarvittaessa esitettävä ne toimenpiteet, joilla pyritään estämään näiden aineiden pitoisuuksi- en merkittävä nousu. Pitoisuuden lisääntyminen eliöissä on merkittävää ainakin, mikäli muutos- suunta pysyy nousevana useita vuosia tai pitoi- suuden taso lähestyy kyseisen aineen ympäris- tönlaatunormia. Kaloista mitattuna voidaan saada etenkin par- tikkelihakuisten ja kertyvien yhdisteiden osalta käsitys vesiympäristön laaja-alaisesta, pitkän ai- kavälin kemikalisoitumisesta paremmin kuin mit- taamalla näitä aineita vedestä. EU-tason tekninen ohjeistus seurannan järjestä- misestä on julkaistu (EC 2010). Tarkemmat ohjeet näytteenotosta ja muista me- netelmällisistä on annettu Osassa IV. Kirjal l isuus European Commission 2010. Common implementation strategy for the Water Framework Directive (2000/60/EC). Guidance Document No. 25. Guidance on chemical moni- toring of sediment and biota under the Water Framework Directive, Technical Report 2010.3991. ISBN 978-92-79- 16224-4. http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/ library?l=/framework_directive/guidance_documents/ guidance_monitoring/_EN_1.0_&a=d Pintavesimuodostumat. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=138825&lan=FI Vuoristo, H., Gustafsson, J., Helminen, H., Jokela, S., Londes- borough, S., Mannio, J., Mehtonen, J., Mononen, P., Nakari, T., Ojanen, P., Ruoppa, M., Silvo, K. & Sainio, P. 2011. Haitallisten aineiden tarkkailu – Päästöt ja vaikutukset vesiin. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010. http://www. ymparisto.fi/default.asp?contentid=375862&lan=fi 55Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 • Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määri- tetty vesienhoitoasetuksessa ja eräiltä osin myös vaarallisten aineiden asetuksessa. • Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelusta on valmisteltu uusittu opas 2012. • Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C aineiden pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät veden kemiallisen tilan luokan. • Kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet (liite 1 D) määrittävät ekologiseen tilaan liittyvän kemiallisen tilan. • Ainelistat liitteessä 1 C ja D ovat samat kuin ensimmäisellä vesienhoitokaudella, mutta ympäristönlaatunormit on nyt lainsäädännös- sä vahvistettu 33:lle liitteen 1 C aineelle. • Kolmella aineella (Hg, HCB, HCBD) normi on pitoisuus kalassa (ahven), muilla aineilla pitoisuus vedessä. • Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan vertaamalla vesimuodostuman vuosittaisten seuranta- ja tarkkailutuloksien keskiarvoja kyseisen aineen vuosikeskiarvona asetettuun ympäristönlaatunormiin. Kaaviokuvassa 5 on esitetty eri aineiden merkitys vesien kemialli- sen tilan luokittelussa. • Pintavesien kokonaistilan luokittelu mää- räytyy ekologisesta ja kemiallisesta tilasta huonomman mukaan. Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan vertaa- malla vesimuodostuman vuosittaisten seuranta- ja tarkkailutuloksien keskiarvoa kyseisen aineen vuosikeskiarvona asetettuun ympäristönlaatunor- miin. Luokittelua suoritettaessa ELY-keskuksen tulee arvioida vesimuodostuma kohtaisesti luo- kittelun perusteena olevan aineiston riittävyyttä, luotettavuutta ja laatua. Haitallisia aineita koske- van analyysiaineiston laatu ja luotettavuus perus- tellaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 avulla (sertifioitu näytteenottoja ottanut näytteet ja 7 Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu EU:n prioriteettiaineet (33+8) Pitoisuus vs EQS Kansalliset haitalliset aineet (15) Pitoisuus vs EQS Muut aineet (ei EQS-arvoa) Vesien kemiallinen tila (2 luokkaa). Vesien ekologinen tila enintään tyydyttävä, jos pitoisuus ylittää ympäristönlaatunormin. Muut aineet huomioidaan ekologisen tilan luokassa niiden biologisten vaikutusten kautta. Kemiallinen tila: hyvä tai hyvää huonompi. Kuva 5. Eri aineryhmien pitoisuuksien huomioiminen vesien tilan luokittelussa 56 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 analyysit tehty standardien mukaisesti vertailuko- keisiin osallistuvassa laboratoriossa (Ks. kappaleet 15–17.) Luokitteluun merkitään kunkin vesimuodostu- man kohdalle tieto luokittelun perusteista taulu- kon 10 mukaisesti ja luotettavuudesta. Tieto tulee näkyä myös vesienhoitosuunnitelmissa luokittelu- jen luotettavuutta osoittamassa. Kemiallisen tilan luokittelun tulee pääsääntöises- ti perustua vuosien 2006–2012, mieluiten vuosien 2008–2012 seuranta-aineistoihin. Mahdollisimman uusien tietojen käyttäminen mahdollistaa vertailun ensimmäisen vesienhoitokierroksen tuloksiin eikä vanhimmat seuranta- ja tarkkailutulokset vaiku- ta kertautuvasti uusimpiin arviointeihin. Mikäli uusia tietoja ei kuitenkaan ole käytössä, voidaan soveltuvin osin käyttää vanhempaa aineistoa. Me- tallien osalta on huomattava, että mittaustulos- ten tulee olla tehtyinä liukoisina pitoisuuksina. Ahvenen elohopeapitoisuuksien osalta voidaan käyttää vuoden 2000 jälkeistä aineistoa. Sen sijaan vesimuodostumien kemiallista tilaa ei voida ar- vioida luotettavasti muiden vesimuodostumien kalatietojen avulla. Ahvenen elohopeapitoisuus ja järven humuspitoisuus korreloivat, mutta tämän korrelaation perusteella tehtävä arvio elohopean pitoisuudesta naapurijärvessä ei ole riittävän luo- tettava. Samoin eräiden kasvinsuojeluaineiden ja eliöiden torjunta-aineiden osalta ei voida tulkita luokkaa viereisen joen tai alajuoksun tuloksen perusteella. Esimerkiksi päätös siitä kuinka suuri osuus jokimuodostumasta voidaan luokitella joen alajuoksun seurantatulosten perusteella, on tehtä- vä tapauskohtaisesti. Asiantuntija-arviota käyttäen on eräissä tapa- uksissa mahdollista luokitella vesimuodostuman kemiallinen tila puutteellisen seuranta-aineiston pohjalta. Tällöin luokittelu tulee perustella huo- lellisesti. Perustelu voi olla esimerkiksi se, ettei ai- netta joudu vesimuodostumaan – ei ole päästöläh- teitä eikä aine ole kaukokulkeutuva. Useita aineita määriteltiin tällaisiksi jo edellisessä luokituksessa monille vesimuodostumille. Nämä tila-arviot voi- daan päivittää suoraan samalla tavalla HERTTAn VEMU2-järjestelmään, mikäli olosuhteissa ei ole tapahtunut muutoksia. Vesimuodostumien kemiallisen tilan luokitus perustuu asetuksen liitteen 1 C aineisiin Vesimuodostumien kemiallisen tilan luokittelussa vesien- ja merenhoidon suunnittelua varten käyte- tään kautta koko Euroopan samoja kriteereitä: Luo- kittelukohteessa mitattujen prioriteettiaineiden pitoisuuksien aritmeettista vuotuista keskiarvoa verrataan vaarallisten aineiden asetuksen ym- päristönlaatunormeihin (AA–EQS). Verrattaessa liukoisten metallien vuosittaisia mittaustuloksia ympäristönlaatunormiin otetaan tällöin huomioon lisäyksenä kyseisen metallin luonnon taustapitoi- suus joko vaarallisten aineiden asetuksessa annet- tu taustapitoisuuden arvo tai, jos alueella on poik- keuksellinen korkeat metallien taustapitoisuudet luontaisesti, käytetään alueellisia taustapitoisuus- arvoja. Myös muut vesikemialliset olosuhteet vesi- muodostumassa sekä sää- ja vuodenaikaisvaihtelut voivat vaikuttaa oleellisesti aineiden mitattuihin pitoisuuksiin ja tämä tulisi ottaa huomioon vertai- lussa ympäristönlaatunormiin. Kemiallisen tilan luokittelussa on vain kaksi tasoa: hyvä ja hyvää huonompi. Mikäli yhdenkin aineen pitoisuuden vuosikeskiarvo ylittää mittauspaikassa ympäris- tönlaatunormin, vesien kemiallinen tila on hyvää huonompi ts tyydyttävä. Jos aineen hetkellinen pitoisuus on ylittänyt luokittelussa käytettävässä seurantatiedossa het- kellisen pitoisuuden ympäristönlaatunormin (Ma- cEQS), vesimuodostuman kemiallinen tila laskee hyvää huonommaksi. Yksittäisen mittaustulok- sen luotettavuus tulee kuitenkin aina arvioida ja selvittää syy korkeaan pitoisuuteen. Tarvittaessa tulee käyttää tilastollisia menetelmiä (esim. suu- rimman pitoisuuden sijaan verrataan aineiston 95. Taulukko 10. Luokittelun perusteet vesimuodostumissa Kriteerit VEMU-koodi Mittauksiin perustuva luokitus, laaja aineisto PIVET vedenlaatu-rekisterin vesipitoisuuksiin perustuva luokitus, aineisto laaja (kala 3 aineelle) 3 Mittauksiin perustuva luokitus, suppea aineisto PIVET vedenlaatu-rekisterin vesipitoisuuksiin perustuva luokitus, aineisto suppea* (kala 3 aineelle) 2 Asiantuntija-arvio Käyttö-, päästö- ja kulkeutumistietoihin perustuva asian- tuntija-arvio 1 Arvioidaan muiden vesimuodostumien perusteella Asiantuntija-arvio, jossa arvio perustuu pääasiassa muihin vesimuodostumiin (ei kalan osalta) 4 Ei luokittelua Ei luokittelua 0 *) esim. < 12 havaintoa jokivesistä vuodessa, alle 10 ahven yksilöä (esim. kokoomanäyte) 57Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 prosenttipisteen pitoisuutta). Tarkempaa tietoa on ympäristöhallinnon vesienhoidon verkkosivuilla. Analyysimenetelmien ja aineiden mittaustulos- ten luotettavuuden tulee täyttää vaarallisten ainei- den asetuksen liitteen 3 vaatimukset. Haitalliset aineet vesien ekologisen tilan luokittelussa Vesien ekologisen tilan luokitteluun vaikuttavat biologisten ja hydromorfologisten tekijöiden li- säksi myös fysikaaliset ja kemialliset tekijät. Li- säksi ekologisen tilan yhteyteen kuuluu erillinen kemiallinen tila, joka määräytyy kansallisilla hai- tallisilla aineilla (liite 1 D). Luokittelussa kansal- lisen haitallisen aineen mitattujen pitoisuuksien aritmeettista vuosikeskiarvoa verrataan aineen ympäristönlaatunormiin AA–EQS. Ekologisen tilan luokittelussa on viisi tasoa: erinomainen, hy- vä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Vaikka muiden tekijöiden (biologia, hydromorfologiset tekijät, fysikaalis-kemialliset tekijät) perusteella vesimuo- Taulukko 11. Kansalliset haitalliset aineet vesimuodostuman ekologisen tilan luokittelussa. Taulukko on osa vesienhoito- asetuksen liitteestä 1 esitettyä ekologisen tilan luokittelussa käytettäviä määritelmiä. Fysikaalis-kemiallinen tekijä Erinomainen tila Hyvä tila Tyydyttävä tila Veden yksilöidyt synteettiset pilaa- vat aineet (joki, järvi, rannikkovesi sekä keinotekoinen tai voimakkaasti muutettu pintavesi) Veden yksilöidyt ei-synteettiset pilaavat aineet (joki, järvi, rannikko- vesi sekä keinotekoinen tai voimak- kaasti muutetun pintavesi) Pitoisuudet ovat lähellä nollaa ja ainakin pienempiä kuin edis- tyneimmillä yleisesti käytetyillä analysointitekniikoilla voidaan havaita. Pitoisuudet pysyvät sellaisissa ra- joissa, jotka tavallisesti liitetään häiriintymättömiin olosuhteisiin. Pitoisuudet eivät ylitä kansallisesti valituille vesiympäristölle haitallisille aineille asetettuja ympäris- tönlaatunormeja. Vallitsevat olot eivät haittaa edellä koh- dassa 1 biologisille tekijöille esitettyjen määritelmien mukais- ten arvojen saavutta- mista. dostuman laatu olisi erinomainen, ekologinen ti- la voidaan luokitella enintään tyydyttäväksi, jos yhdenkin kansallisesti valitun haitallisen aineen vuotuinen keskiarvopitoisuus ylittää ympäristön- laatunormin. On huomattava, että myös muut aineet, joille ei ole laatunormia, voivat vaikuttaa ekologiseen tilaan biologisten vaikutusten kautta. Esimerkik- si dioksiinien tai PCB:n korkeaa pitoisuutta se- dimentissä tai eliöissä, veden matalaa pH-arvoa, korkeaa sähköjohtokykyä tai sinkkipitoisuutta voidaan käyttää luokittelumuuttujien ja vesiin kohdistuvien ihmistoiminnan paineiden yhden- netyssä asiantuntija-arvioinnissa lisäperusteluna ekologisen tilan luokan määräytymiselle peruste- lemalla ko. tekijöiden haittavaikutuksia biologisille laatutekijöille. Vesimuodostuman luokittelu voi muuttua näiden aineiden vuoksi korkeintaan tyydyttävään tilaan. Merenhoidon suunnittelussa kansalliset aineet ja niiden ympäristönlaatunormit ovat osa pilaavien aineiden arviointia. 58 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Vesien- ja merenhoidossa asetettavat velvoitteet eli ympäristötavoitteet koskevat vesien tilan tu- loksia, eivät keinoja saavuttaa ne. Ympäristönsuojelulain mukainen lupamenet- tely on keskeinen keino puuttua vesiin kohdistu- viin päästöihin. Vesien- ja merenhoitosuunnitelmien huomioon ottamisesta ympäristönsuojelulain mukaisessa lupamenettelyssä on lisäksi säädetty erikseen. Ympäristönsuojelulain 50 §:n mukaan luvas- sa on pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoitolain mukai- sessa vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lisäksi 52 §:n mukaan lupapäätöksessä tu- lee esittää, miten vesien- ja merenhoitosuunni- telma on otettu huomioon. Lupamenettelyssä on varmistettava erityisesti, että suunnitelman tavoitteet otetaan huomioon lupaa myönnettä- essä. Suunnitelma ja tavoitteet eivät kuitenkaan sellaisenaan ja suoraan vaikuta yksittäisen luvan myöntämisen edellytyksiin tai yksittäisen lupa- määräyksen asettamiseen. Tapauksissa, joissa päästö tai huuhtouma vaaran- taa vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisen vesi- muodostumassa eikä tiukempia päästörajoituksia ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista asettaa, voidaan harkita mahdollisuutta soveltaa vesien- hoitolain 4 lukuun sisältyviä poikkeamia. Näitä poikkeamia voi käyttää vain, jos kaikki asetetut ehdot täyttyvät. Päästöjen purkupaikkojen läheisyydessä pääs- töissä olevat pilaavien aineiden pitoisuudet ovat joskus korkeampia kuin pitoisuudet muualla ym- päröivässä pintavesimuodostumassa. Jos päästö- jen seurauksena ympäristönlaatunormit uhkaavat ylittyä, voi toiminnanharjoittaja vaarallisten ainei- den asetuksen 6 b §:n mukaan hakea ympäristölu- pavirastolta määräystä jätevesien sekoittumisvyö- hykkeestä purkualueen läheisyydessä. Sekoittu- misvyöhykkeen määrittäminen ei kuitenkaan saa estää sitä, että muu osa pintavesimuodostumasta on asianmukaisten ympäristönlaatunormien mu- kainen. On myös tarpeen tarkistaa, noudatetaanko nii- tä tavoitteita, joiden mukaan vaarallisten ainei- den päästöt on lopetettava kerralla tai vaiheittain ja haitallisten aineiden päästöjä on vähennettävä asteittain. Vaatimuksen päästöjen lopettamisesta on perustuttava EU-lainsäädäntöön. Velvoittei- den noudattamisesta tulisi tehdä avoimesti arvio erityisesti merkittävien päästöjen ja huuhtoumien osalta. Luonnossa tai luonnollisissa prosesseissa esiintyvien aineiden kaikista mahdollisista läh- teistä peräisin olevien päästöjen ja huuhtoumien lopettaminen kerralla on kuitenkin mahdotonta esim metallit ja PAH-yhdisteet. Lupamenettelyn yhteydessä ei voida suoraan so- veltaa vaarallisten aineiden asetuksen 6 a §:n mukaista poikkeusta rajat ylittävän pilaantumi- sen vuoksi tai vesienhoitolain 4 luvun mukaisia poikkeuksia. Nämä poikkeamat voivat tulla sovellettaviksi vesienhoitosuunnitelmissa luokiteltaessa vesien tilaa tai asetettaessa yksittäisille vesimuodostu- mille ympäristötavoitteita. Ympäristönsuojelulain mukaiseen lupaharkin- taan nämä poikkeamat vaikuttavat siten vain välillisesti vesienhoitosuunnitelman huomioon ottamisen kautta. 8 Poikkeamien käyttö, jos hyvää tilaa ei saavuteta 59Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 8.1 Sekoittumisvyöhykkeet Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoit- tumisvyöhykkeellä (Vaarallisten aineiden asetus 6 b §) Toiminnanharjoittajan hakemuksesta ympä- ristöluvassa voidaan määrätä sekoittumisvyöhyk- keestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus voi ylit- tää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaa- tunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen si- ten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien ainei- den pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäris- tönsuojelulain 4 §:n mukaisia yleisiä periaatteita. Sekoittumisvyöhyke voi olla perusteltua mää- rittää silloin, kun toiminnanharjoittajan mahdolli- suudet rajoittaa toiminnasta aiheutuvia päästöjä ovat teknisistä syistä rajalliset tai niistä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Sekoittumisvyöhyk- keiden määrittämisen pitää perustua ennaltaeh- käisevien toimien toteuttamisen periaatteeseen sekä siihen periaatteeseen, että ympäristöhaitta pitää korjata ensisijaisesti sen lähteellä pyrkien näin rajoittamaan ympäristönlaatunormin ylitty- mistä alueellisesti ja ajallisesti mahdollisimman paljon. Sekoittumisvyöhykkeitä voisi olla tarpeen määritellä esimerkiksi sellaisille vesialueille, jois- sa suuret jätevesivirtaamat johdetaan pieniin vesistöihin tai vesistön luonnonolosuhteista ja vuodenaikaisvaihteluista johtuen jätevesien se- koittumisessa vesistössä on suuria vaihteluita. Tyypillisesti tällaisia tapauksia voisivat olla suuret metalliteollisuuslaitokset, kaivokset, suuret yhdys- kuntajätevedenpuhdistamot sekä satama-alueet. Suomessa esiintyy hyvin monenlaisia sääolosuh- teita. Joissakin tapauksissa olosuhteet voivat vai- kuttaa jätevesien sekoittumiseen niin, että sekoittu- misen voidaan havaita tapahtuvan hyvin eri tavoin vuodenajasta riippuen. Kun voidaan ennakoida toistuvia ongelmia jätevesien sekoittumisessa, kuten kuivia kausia, rankkoja sateita, tilapäisiä virtauksia tai erittäin kylmiä sääolosuhteita, voi olla tarpeen ottaa käyttöön joustava järjestelmä ja asettaa kausittaisia lupaehtoja mm jääpeitteisenä ajankohtana. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien ai- neiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla. Se- koittumisvyöhyke voidaan myöntää vain, mikä- li päästöjen vähentämiseksi ja poistamiseksi on käytetty parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja parhaita käytäntöjä. Uuden päästön tapauksessa saattaa olla tarpeen aloittaa ennakoiva mallinnus, joka auttaa arvioimaan, miten päästö alapuolisessa vesimuodostumassa laimentuu eri vuoden aikoina ja luonnonolosuhteissa. Sekoittumisvyöhykkeiden määrittäminen, varsinkin monitahoisimmissa vesiympäristöissä, edellyttää huolellista harkintaa päästörajoitusten tiukentamistarpeen ja sekoittumisvyöhykkeen koon välisen tasapainon saavuttamiseksi. Se- koittumisvyöhykkeitä määritettäessä tulee myös arvioida tiukempia, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia päästörajoituksia suhteessa ympäristövaikutusten vähenemisen muodossa saataviin hyötyihin. Sekoittumisvyöhykkeitä voidaan ensinnäkin harkita määritettävän vaarallisten aineiden ase- tuksen liitteen 1 C ja D aineille, mutta mahdol- lisesti myös muille alueellisesti tai paikallisesti haitallisille aineille. Tällaisia aineita ovat ympä- ristönsuojeluasetuksen liitteessä 1 ja liitteessä 2 päästöt vesiin osiossa mainitut aineet. Euroopan komissio on julkaissut “Tekniset suuntaviivat sekoittumisvyöhykkeiden määrittä- miseksi” Komission julkaisussa suositellaan vaiheittaista lähestymistapaa ja todetaan, että lupaviranomai- sen on paikka- ja tilannekohtaisesti arvioitava, voidaanko ympäristönlaatunormien ylittyminen ehdotetulla sekoittumisvyöhykkeellä hyväksyä. Sekoittumisvyöhykkeen hyväksyttävyyteen vaikuttavia tekijöitä: • haitta-aineen pitoisuuksien vaihtelu tilassa ja ajassa • vaikutuksille alttiiden toimintojen ja kohtei- den määrittäminen alueen käytön mukaan esim. uinti, veneily, suojelu-alue sekä nykyi- set ja vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaiset lajit(esim. rakennettava kalatie voi palauttaa kaloja alueelle) • vaikutusten määrittäminen eli yhdistetään pitoisuustiedot kohderyhmän herkkyys- ja levinneisyystietoihin => toksisuusvaikutuk- set, elinympäristön hylkääminen • vaikutusten merkittävyyden arviointi huomioitava kohteiden suojelua koskevat lainsäädännön vaikutukset esim. suojeltujen lajien turvaaminen, juomavedenottopaikat, 60 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Natura-alueet, sekoittumisvyöhykkeellä sal- litaan kuitenkin tietyt ekologiset vaikutukset • oikeasuhteisuus: jos pitoisuudet aiheuttavat letaaleja vaikutuksia voidaan hyväksyä vain pieni vyöhyke; jos vain ei-kriittisiä ympä- ristön välttelyreaktioita laajempi vyöhyke hyväksyttävissä • laajuuden hyväksyttävyys (laajuuden vaihtelu tilassa ja ajassa, EQS-arvon ylittä- vien pitoisuuksien kasvu, haittavaikutusten luonne ja laajuus) 8.2 Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena Ympäristönlaatunormin ylitystä ei pidetä vaarallis- ten aineiden asetuksen 6 §:n 1 momentin vastaise- na, jos ylittyminen johtuu Suomen rajojen ulko- puolella sijaitsevasta pilaavien aineiden lähteestä eikä ympäristönlaatunormien täyttämiseksi ole voitu toteuttaa tehokkaita kansallisia toimenpi- teitä. Ympäristönlaatunormin ylitystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 14 §:ssä säädetään yh- teistyöstä valtakunnan rajan ylittävillä vesienhoi- toalueilla ja mainitun lain 23–25 §:ssä säädetään ympäristötavoitteista vesienhoitosuunnitelmassa. Ympäristönlaatunormeista poikkeaminen kos- kee myös merenhoidon suunnittelua vaarallisten ja haitallisten aineiden tavoitteita määritettäessä. Poikkeuksista on tarkemmin säädetty merenhoi- don järjestämisestä annetussa asetuksessa. Ilmaperäinen kaukokulkeuma on merkittävä päästölähde elohopealle, lyijylle ja kadmiumille, joko suoraan ilmasta tai huuhtoumana valuma- alueelta. Samoin polttoprosesseissa muodostuvat PAH-yhdisteet kulkeutuvat ilman partikkeleissa. Ilmaperäinen laskeuma voi olla merkittävää myös bromatuille difenyylieetterille sekä joillekin haih- tuville orgaanisille yhdisteille kuten heksakloo- ribentseenille. Muiden kuin elohopean osalta ei kuitenkaan ole oletettavaa, että kaukokulkeutu- man johdosta tapahtuisi ympäristölaatunormien ylitystä vesistöissä. Kun seuraavalla vesienhoidon suunnittelukau- della käytetään kalan ympäristönlaatunormia elo- hopealle, on odotettavissa, että merkittävässä mää- rin pintaveden kemiallinen tila tulee luokitelluksi nykyistä hyvää tilaa huonommaksi johtuen kor- keista elohopeapitoisuuksista erityisesti humuspi- toisissa järvissä. Vesien kemiallinen luokittelutila alenee hyvästä alle hyvän sovellettavan laatunor- min myötä, vaikka samanaikaisesti ei voida sanoa ympäristövaikutusten lisääntyneen. Kemiallisen tilaluokan huononeminen tulee perustella erik- seen vesimuodostumakohtaisesti. Samoin tulee menetellä muidenkin kaukokulkeutumana tule- vien aineiden osalta, jos ympäristönlaatunormi ylittyy. Kalojen elohopeapitoisuus Suomessa ylittää noin kymmenkertaisesti kalalle asetetun ympä- ristön-laatunormin ja normi ylittyy yleisesti myös luontaisesti. Elohopeapitoisuudet ovat suurentu- neet erityisesti kaukokulkeumien ja maankäytön (metsätaloustoimenpiteet) vuoksi. Elohopean kau- kokulkeutumaa Euroopassa on onnistuttu pienen- tämään UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksel- la ja siihen voidaan edelleen vaikuttaa sitovalla globaalilla elohopeasopimuksella. Neuvottelut tällaisen sopimuksen aikaansaamiseksi ovat me- neillään. Maankäytön aiheuttamiin elohopean huuhtoutumiseen maaperästä (ojitukset, metsän hoidolliset toimet, turvesuot) voidaan vaikuttaa kansallisin toimin. 8.3 Vesienhoitolain mukaiset poikkeamat Ympäristöministeriö on asettanut 31.12.2011 hank- keen, jonka tehtävänä on valmistella vesienhoito- suunnitelmissa vuoteen 2021 esitettävien ympäris- tötavoitteiden opastusta. Tässä julkaisussa on siten vain lyhyesti kuvattu vesienhoitolakiin sisältyviä poikkeusmahdollisuuksia. Ympäristötavoitteista poikkeaminen uuden merkittävän hankkeen vuoksi Vesienhoitolain 23 §:ssä on pintavesimuodostumia muuttavia uusia merkittäviä hankkeita koskeva erityissäännös, jonka mukaan hyvän tilan ympä- ristötavoitteista voidaan poiketa silloin, kun uusi hanke muuttaa vesimuodostumaa niin, ettei pinta- vesimuodostuman hyvää ekologista tilaa tai poh- javesimuodostuman hyvää tilaa voida saavuttaa. Säännöstä ei sovelleta pintaveden kemialliseen tilaan (vaarallisten aineiden asetus liite 1 C aineet). Pintavesillä tarkoitetaan myös keinotekoisia ja voi- makkaasti muutettuja pintavesiä. Edellytyksenä poikkeamiselle on, että hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä tai että se edistäisi merkittävästi ihmisten terveyttä, turvalli- suutta taikka kestävää kehitystä. Edellytyksenä on lisäksi, että haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty 61Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin ja et- tä tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla tekni- sesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla, kuin vesimuodostuman muuttamisella. Säännöksessä tarkoitetut edellytykset hankkeel- le otetaan huomioon vesienhoitosuunnitelmassa eikä säännös merkitse erityistä luvanmyöntämi- sedellytystä ympäristönsuojelulain tai vesilain lu- paharkinnassa. Vesienhoitolain 23 §:n 1 momentin piiriin kuu- luvat sellaiset hankkeet, joissa vesimuodostuman fyysisen muutoksen seurauksena pintaveden hy- vää ekologista tilaa tai pohjaveden tilaa ei voida saavuttaa. Vesienhoitolain 23 §:n 2 momentin pii- riin kuuluvat puolestaan hankkeet, joissa pinta- vesimuodostuman tila voi hankkeen seurauksena heiketä erinomaisesta hyvään tilaan. Säännös ei siten koske vaikutuksia pohjavesiin eikä myöskään vaikutuksia kemialliseen tilaan, jossa tila luokitel- laan vain joko hyväksi tai siitä poikkeavaksi. Sään- nöksessä tarkoitettu pintavesimuodostuman tilan heikkeneminen erinomaisesta hyvään tilaan voi olla seurausta pintavesimuodostuman fyysisistä muutoksista tai pintavesimuodostumaan vaikutta- vista uusista päästölähteistä. Jos hankkeen vaiku- tusten kohteena olevien vesimuodostumien tila ei ole erinomainen, vaan tätä heikompi, ei 2 momen- tin poikkeussäännöstä voida soveltaa. Kuten edellä on todettu, ei säännöksiä ympäris- tötavoitteista poikkeamisesta voida soveltaa pinta- veden kemiallisen tilan muutoksiin. Kaikkien ve- siympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet eivät kuitenkaan vaikuta pintaveden kemiallisen tilan luokitteluun. Pintaveden kemial- lisen tilan luokittelu perustuu EU-lainsäädännössä määriteltyjen vaarallisten aineiden laatunormei- hin. Muiden vesiympäristölle haitallisten aineiden laatunormit (vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 D) otetaan huomioon määriteltäessä pintaveden ekologista tilaa, joten ne voivat tulla sovellettaviksi poikkeamisen tarvetta ja edellytyksiä arvioitaessa. Hankkeen tulee olla kestävän kehityksen mu- kainen sen lisäksi, että hankkeen tulee täyttää edellä mainitut edellytykset. Kestävän kehityksen mukaisella hankkeella tarkoitetaan hanketta, jon- ka vaikutukset ovat positiivisia ottaen huomioon ympäristövaikutukset kokonaisuutena sekä ta- loudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Hankkeiden vaikutusten arvioinnista säädetään laissa ympä- ristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994). Hankkeen aiheuttamat muutokset tulee selvittää vesienhoitosuunnitelmassa. Vesienhoitosuunni- telmassa tulee selvittää, että edellä olevat edelly- tykset hankkeen toteuttamiselle ovat toteutuneet tai niiden ennakoidaan toteutuvan. Ympäristötavoitteiden lieventäminen Vesienhoitolain 24§:n mukaan vesienhoitosuun- nitelmassa voidaan asettaa määrätyille pinta- ja pohjavesimuodostumille ympäristötavoitteista poikkeavia tavoitteita. Säännöksen mukaan lie- ventäminen edellyttää, että vesimuodostumalle ihmisen aiheuttamat muutokset tai muodostuman luonnonolosuhteet ovat sellaisia, että ne estäisivät vaativampien ympäristötavoitteiden saavuttami- sen. Kyse voi myös olla siitä, että näiden tavoittei- den saavuttaminen olisi muutoin teknisten tai talo- udellisten syiden vuoksi kohtuutonta. Säännöksen soveltaminen edellyttää lisäksi, että 2 momentissa 1–5 kohdissa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät. Tavoitteiden saavuttaminen vaiheittain Vesienhoitolain 25 §:n mukaan vesienhoitosuun- nitelmassa voidaan pidentää pinta- ja pohjaveden hyvän tilan saavuttamiselle asetettuja määräaiko- ja, jos ympäristötavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista vain vaiheittain. Edellytyksenä määrä- ajan pidentämiselle on että, vesimuodostuman ti- lan parantaminen vesienhoitosuunnitelmakauden aikana on teknisesti tai taloudellisesti mahdotonta tai luonnonolosuhteiden vuoksi ylivoimaista, ja että vesimuodostuman tila ei edelleen huononisi. Määräajan pidentäminen ja syyt siihen tulee esittää vesienhoitosuunnitelmassa. Vesienhoitolain 23 –25 §:ä soveltaessa on huoleh- dittava, että soveltaminen ei pysyvästi estä tai vaa- ranna hyvän tilan tavoitteiden saavuttamista muis- sa saman vesienhoitoalueen vesimuodostumissa ja että se on sopusoinnussa muun ympäristölain- säädännön täytäntöönpanon kanssa. Poikkeuksia sovellettaessa on myös taattava, että saavutetaan vähintään samantasoinen erityissuojelun taso kuin olemassa olevassa lainsäädännössä. 62 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 63Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 OSA III Pohjavedet SISÄLLYS 9 Lainsäädäntöä ..............................................65 10 Haitallisten aineiden pääsy pohjaveteen ..................................................66 10.1 Päästö ja pääsy ........................................66 10.2 Haitallisten aineiden lähteet ...............68 11 Haitallisten aineiden pohjavesiseuranta ja -tarkkailu ............70 11.1 Viranomaisseuranta ..............................71 11.2 Toiminnanharjoittajien tarkkailut .....71 11.2.1 Vapaaehtoiset seurannat ...........71 11.2.2 Tarkkailu .....................................71 11.3 Pohjavedet vesienhoidon seurantaohjelmassa ...............................72 11.3.1 Perusseuranta .............................72 11.3.2 Toiminnallinen seuranta ..........72 12 Pohjaveden kemiallisen tilan luokittelu ja arviointi ................................74 64 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Ja ri R in ta la 65Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Pohjavesi määritellään eri yhteyksissä eri tavoin • maa- tai kallioperässä oleva vesi (ympäris- tönsuojelulaki & vesilaki) • vesi, joka on maan pinnan alla kyllästynees- sä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä & vesipuitedi- rektiivi, vrt. vesimuodostuman käsite) Ympäristönsuojelulain 8§:n mukaisessa pohjave- den pilaamiskiellossa on erikseen mainittu veden- hankintaa varten tärkeät ja siihen soveltuvat pohja- vesialueet. Laissa vesienhoidon järjestämisestä on lisäksi määritelmä pohjavesimuodostumalle, jolla tarkoitetaan yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä, joka sijaitsee huokoisessa ja läpäisevässä maa- tai kallioperämuodostumassa ja joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittä- vän pohjavedenoton. Tähän määritelmään perus- tuen on katsottu, että vesienhoidon suunnittelussa tarkasteltavat vedet sisältyvät vedenhankintaa var- ten tärkeisiin ja siihen soveltuviin pohjavesialuei- siin. Suomessa on tällä hetkellä noin 3800 ympäris- töhallinnon kartoittamaa vedenhankintaan varten tärkeää tai siihen soveltuvaa pohjavesialuetta. Pohjavesiriskien arviointia, seurantaohjelmia ja pohjaveden laadun tarkkailua koskevat säädökset Pohjaveden pilaamiskiellosta säädetään ym- päristönsuojelulaissa ja aineiden päästämisestä pohjaveteen on tarkemmin säädetty vaarallisten aineiden asetuksen mukaisessa päästökiellossa. Toiminnanharjoittajan velvollisuudesta olla sel- villä oman toimintansa ympäristövaikutuksista säädetään ympäristönsuojelulaissa. Vesihuoltolais- sa (119/2001) säädetään vesihuoltolaitoksen raa- kaveden laadun tarkkailusta. Raakaveden laadun 9 Lainsäädäntöä tarkkailusta talousveden valmistuksessa säädetään myös sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutki- muksista (461/2000) sekä asetuksessa pienten yksi- köiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvon- tatutkimuksista (401/2001). Ympäristöluvanvaraisten toimintojen tarkkai- lusta säädetään ympäristönsuojelulaissa ja ym- päristönsuojeluasetuksessa ja vesiluvanvaraisten toimintojen tarkkailusta vesilaissa. Pohjaveden tilatavoitteet on asetettu vesienhoi- tolaissa, jossa säädetään myös pohjavesimuodostu- mia pilaavien aineiden pitoisuuksien nousemisen ehkäisemisestä. Laissa ja sen nojalla annetussa ve- sienhoitoasetuksessa säädetään myös pohjavesien tilan luokittelusta ja vesienhoitosuunnitelmista. Lisäksi vesienhoitolaissa ja -asetuksessa säädetään pohjavesien seurannasta. Pohjavettä koskevaa lainsäädäntöä on tarkem- min esitelty liitteessä 2. 66 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Sora- ja hiekkamuodostumat, joissa myös yh- dyskuntien vedenhankinnan kannalta parhaat pohjavesivarat sijaitsevat, ovat tarjonneet hyvän rakennuspohjan, rakennusmateriaalia, viihtyisän elinympäristön ja toimineet kulkureitteinä. Tämän vuoksi pohjavesialueille on keskittynyt huomatta- vasti asutusta ja erilaista ihmistoimintaa. Ympäristölupaa ei voida myöntää, jos toiminta voi aiheuttaa maaperän (YSL 7 §) tai pohjaveden (YSL 8 §) pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Sekä maaperän että pohjaveden pilaamiskielto ovat yleiskieltoja, joita ei ole mahdollista lupamää- räyksillä lieventää. Lupaviranomainen harkitsee tapauskohtaisesti, onko toiminta sellaista, että sille ei voida maaperän- tai pohjavedenkiellon vuoksi myöntää lupaa. Keskeistä on arvioida sitä, millais- ta vaaraa toiminta aiheuttaa ympäristölle. Lisäksi luvassa tulee antaa sellaiset määräykset, että maa- perän ja pohjaveden pilaantumisen vaara estetään, eivätkä haitta-aineiden pitoisuudet aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle tai luontoympäristölle. 10.1 Päästö ja pääsy Ympäristönsuojelulain mukainen pohjaveden pi- laamiskielto kattaa sekä suorat että epäsuorat pääs- töt, ja myös sitä täydentävä asetuksen päästökielto kattaa aineiden suoran ja välillisen päästämisen. Pilaavien aineiden pääsyllä pohjaveteen tarkoite- taan pilaavien aineiden suoraa tai epäsuoraa jou- tumista pohjaveteen ihmisen toiminnan seurauk- sena. Suoralla päästöllä pohjaveteen tarkoitetaan pilaavien aineiden päästöjä pohjaveteen niiden suotautumatta maa- tai kallioperän kautta. Epä- suoralla päästöllä pohjaveteen tarkoitetaan pilaa- vien aineiden pääsyä pohjaveteen kallio- tai maa- perän läpi suodattumalla. Pilaavan aineen pääsy pohjaveteen käsittää tarkoituksellisten päästöjen lisäksi kaiken muunkin maaperään päätyneiden haitta-aineiden joutumisen pohjaveteen. Epäsuoran päästön kohdalla voidaan ottaa huo- mioon kaikki kyllästymättömässä vyöhykkeessä tapahtuvat prosessit (esim. laimeneminen, sorptio ja hajoaminen) suunniteltaessa toimenpiteitä, joil- la estää haitallisten aineiden pääsy pohjaveteen. Kyllästyneessä vyöhykkeessä tapahtuvat pro- sessit ovat merkityksellisiä vain suoran päästön yhteydessä, jolloin niitä käytetään määritettäessä pohjavedessä tapahtuvan haitta-aineen leviämisen estämiseen tarvittavia toimenpiteitä (kunnostus, eristys jne.). Pilaamiskielto Pohjaveden pilaamiskielto (YSL 8 §) kieltää toi- menpiteet, joista voi aiheutua tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden muuttuminen terveydelle vaaralliseksi tai sen laadun muu olennainen huonontuminen. Pilaamiskielto on voimassa myös ympäristöhal- linnon kartoittamien ja luokittelemien pohjavesi- alueiden ulkopuolella siten, että toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa pilata tai sen laatua vaa- rantaa. Kielto on ehdoton eli siitä poikkeamiseen ei voi saada lupaa. Pilaamiskiellon soveltamisessa ei ole merkitystä, onko aine tai energia päässyt pohjaveteen vahingossa, tahallisesti vai huolimat- tomuuden tai piittaamattomuuden seurauksena. Pilaamiskielto sisältää myös vaarantamisen kiel- lon, eli jo haitan mahdollisuus on estettävä, eikä toiminnalta edellytetä konkreettista pilaantumisen aiheuttamista. Valvontaviranomaisen on mahdol- lisuuksien mukaan ryhdyttävä toimenpiteisiin pohjaveden hyvästä tilasta huolimatta, jos pohja- vesimuodostumassa on selkeitä, ihmistoiminnasta aiheutuvia pilaavien aineiden pitoisuusmuutoksia. Täten voidaan varmistaa, että pohjaveden kemial- linen tila on jatkossakin hyvä. 10 Haitallisten aineiden pääsy pohjaveteen 67Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Päästökielto Pohjaveteen ei saa päästää suoraan tai välillisesti vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 E (tämän julkaisun liite 10) mukaisia pohjavedelle vaarallisia aineita tai aineryhmiin kuuluvia vaarallisia aineita. Kielto ei kuitenkaan koske aineen vähäisen määrän päästämistä pohjaveteen, jos päästöstä ei aiheutuisi pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa nyt tai tulevaisuudessa, minkä päästön aiheutta- ja on velvollinen tarvittaessa tarkkailulla osoit- tamaan. Tällaisten pienten päästöjen salliminen harkitaan aina tapauskohtaisesti ja ottaen huomi- oon eri aineiden aiheuttamat haitat myös pieninä pitoisuuksina. Asetuksessa säädetty päästökielto ei koske ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua talous- jätevettä, jonka käsittelyvaatimuksista on säädetty erikseen ympäristönsuojelulain 3 a luvussa. Ilmoitusvelvollisuus Ympäristönsuojelulain 76 §:ssä säädetään ilmoi- tusvelvollisuudesta. Jos maahan tai pohjaveteen on päässyt pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa ai- Kuva 6. Suora (A) ja epäsuora (B) päästö pohjaveteen. Suorassa päästössä päästölähde on välittömässä yhteydessä pohjaveteen vähintään osittain tai ajoittain. Epäsuorassa päästössä päästölähde ei ole lainkaan eikä koskaan suorassa yhteydessä pohjaveteen. Maanpinta Pohjaveden- pinta Maanpinta Pohjaveden- pinta A) B) 68 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 netta, on aiheuttajan ilmoitettava tästä välittömästi kunnan ympäristönsuojelu- tai terveydensuojelu- viranomaiselle, ELY-keskukselle tai kiireellisissä vaaratilanteissa myös palo- ja pelastusviranomai- selle. Yleisestä ilmoitusvelvollisuudesta äkillisten vahinkojen ja onnettomuuksien johdosta on sää- detty ympäristönsuojelulain 62 §:ssä. Ympäristön- suojelulain pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevassa 12 luvussa on säädetty myös ilmeisesti pilaantuneen maaperän tai poh- javeden selvitysvelvollisuudesta ja puhdistustar- peen arvioinnista (77 §). Lisäksi, ympäristönsuo- jelulaissa on säädetty maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan selontekovelvollisuudesta uudelle hal- tijalle tai omistajalle siltä osin, kuin kun tällä on tie- toa alueen mahdollisesta maaperän tai pohjaveden pilaantumisesta tai sen mahdollisuudesta (104 §). 10.2 Haitallisten aineiden lähteet Pohjavesien laatuun voivat vaikuttaa melkein kaikki ne ihmistoiminnot, joiden yhteydessä käy- tetään, käsitellään, varastoidaan, kuljetetaan tai tuotetaan pohjavesien laadulle haitallisia aineita. Likaantumisvaaran voivat aiheuttaa erilaiset py- syvät tekijät ja toiminnot, kuten asutus tai yksit- täiset tapahtumat, kuten onnettomuudet. Tiedot tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kun- nostetuista maa-alueista on koottu maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI). Luokitelluilla pohja- vesialueilla oli vuonna 2011 yhteensä noin 4000 pilaantunutta maa-aluetta, joista valtaosa sijaitsi I-luokan pohjavesialueilla. Ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan vaativat toiminnot (YSA 1 §) sekä joissakin tapauksissa tätä pienemmätkin laitokset ovat tyypillisiä vaarantavia toimintoja pohjaveden laadun kannalta. Myös liikenteen, te- ollisuusprosessien ja talojen lämmityksen päästöt ilmaan vaikuttavat maaperään välillisesti. Niiden vaikutus tuntuu sateitten ja vajoveden happamoi- tumisen aiheuttamana maannoksen muuttumisena ja sen puskurikyvyn vähentymisenä sekä pohjave- den laadun huononemisena. Teollisuus Maaperän ja pohjaveden pilaantumista ovat aihe- uttaneet hyvin erilaiset teollisuuden ja yritystoi- minnan alat. Ympäristön pilaantumisriskin vuoksi näiltä toiminnoilta edellytetään ympäristölupaa. Yleisimmin pilaantumista ovat aiheuttaneet öljyn jakeluasemat, kaatopaikat sekä sahat ja kyllästä- möt. Alla olevassa taulukossa 12 on esimerkkejä eri toimintoihin liittyvistä haitta-aineista. Nykykäytännön mukaisesti pohjavedelle mah- dollisesti vaaraa aiheuttava uusi teollisuus- ja yri- tystoiminta pyritään sijoittamaan mahdollisuuk- sien mukaisesti pohjavesialueiden ulkopuolelle. Maatalous Maatalouden pohjavedelle aiheuttamia riskejä ovat lähinnä lietelannan, lannoitteiden, erityises- ti typpilannoitteiden, ja kasvinsuojeluaineiden käyttö. Myös eläinlääkkeitä päätyy lannan muka- na ympäristöön. Pohjavesialueiden (luokat I ja II) yhteenlasketusta pinta-alasta yhteensä noin 7 % on luokiteltu pelloksi. Yleisin maatalouden aiheutta- ma pohjavesihaitta on nitraattipitoisuuden nousu. Pohjavesistä havaitut kasvinsuojeluaineet ovat pääsääntöisesti olleet vanhoja, jo käytöstä poistu- neita aineita. Metsä- ja puutarhataloudessa käytet- tävät torjunta-aineet muodostavat edelleen riskin pohjavedelle. Pohjavesialueilla tulee käyttää vain niillä käytettäväksi soveltuvia torjunta-aineita. Li- säksi tulee kiinnittää erityisesti huomiota käyttö- ohjeen mukaiseen levitykseen, suojaetäisyyksiin ja aineiden varastointiin sekä hävittämiseen. Asutus Jätevesien pääsy pohjaveteen on yleisin asutukses- ta johtuva pohjaveden likaantumisen aiheuttaja. Taulukko 12. Esimerkkejä maaperän ja pohjaveden pilaantumista mahdollisesti aiheuttavista haitta-aineista ja toimialoista. Toimiala Mahdolliset haitta-aineet Haitta-aineiden lähteet polttoaineen jakelu öljyhiilivedyt, Pb, MTBE, TAME polttoaineet ja niiden lisäaineet korjaamot, maalaamot ja romuttamot öljyhiilivedyt, metallit (mm. Pb, Cu), dioksiinit ja furaanit sekä PCB:t jäteöljyt, akut, kaapeleiden muovit, kondensaattorit ja muuntajat, liuottimet, maalit ja ruosteenestoaineet sahat ja kyllästämöt kloorifenolit, dioksiinit ja furaanit, PAH-yhdisteet, As, Cu, Cr kyllästys- ja puunsuoja-aineet ampumaradat Pb luodit ja haulit kaatopaikat lähes mitä vain pesulat perkloorietyleeni pesuaineet 69Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Viemärivuotojen seurauksena maaperään ja pohja- veteen pääsee monia haitallisia aineita, mm. ravin- teita, mikrobeja sekä kuluttajakemikaaleja kuten lääkeaineet. Öljylämmitys yleistyi lämmitysmuo- tona nopeasti 1950-luvulta alkaen. Lämmitysöljy- säiliöistä pääosa on asennettu 1960- ja -70 -luvuilla. Vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla on arviolta kymmeniätuhansia maanalaisia poltto- öljysäiliöitä. Maa- ja kallioperään tehtyjen lämpö- kaivojen riskejä ovat pinnalta valuvien vesien suo- ra pääsy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia ja lämmönsiirtoainevuo- dot. Lämpökaivon poraus voi muuttaa pohjaveden virtausolosuhteita ja mm. aiheuttaa kalliopohja- veden eri kerrosten sekoittumista kuten suolaisen pohjaveden sekoittuminen makeaan veteen. Liikenne Maanteiden ja rautateiden sekä lentokenttien käyt- tö ja kunnossapito kuormittavat maaperää ja siten saattavat aiheuttaa uhan pohjaveden laadulle. Ra- ta-alueiden, maanteiden varsien rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan on käytetty erilaisia torjunta- aineita, joiden tehoaineista tai käyttömääristä ei aina ole saatavilla tietoa. Vaarallisten aineiden kul- jetukset rauta- ja maanteitse aiheuttavat riskin on- nettomuustapauksissa samoin kuin lentokentillä ja -paikoilla on varastoidut kemikaalit ja polttoaineet. Lisäksi tiesuolaus ja lentokentillä liukkaudentor- junta- ja jäänestokemikaalien käyttö aiheuttavat riskin pohjaveden puhtaudelle. Maa-ainesten otto Maa-ainesten otto ja erityisesti jälkihoitamattomat ottoalueet ovat yleinen riskitekijä pohjavesialu- eilla. Maa-ainesten otossa pohjavettä suojaavat kerrokset ja kasvillisuus häviää. Paljaan mineraa- limaan alla monien aineiden pitoisuudet pohja- vedessä ovat korkeampia kuin luonnontilaisilla alueilla. Ottamistoimintaan ja siihen liittyvään liikenteeseen sisältyviä riskejä pohjavedelle ovat mm. polttoaineiden käsittely ja varastointi, työko- neiden öljyvuodot, kulkuteiden ja toiminta-aluei- den pölynsidontasuolaus. Lisäksi pesuseulonnas- ta peräisin oleva hienoaines voi paikoin aiheuttaa pohjavedelle haittaa, kuten esimerkiksi sulfaattipi- toisuuksien nousua. Pintavedet Pohjaveden muodostumiseen nähden liiallinen pohjaveden otto voi pohjavedenpinnan alenemi- sen lisäksi heikentää pohjaveden laatua. Useim- miten laadun heikkeneminen aiheutuu pintaveden sekoittumisesta pohjaveteen. Pintavedessä olevat haitta-aineet voivat päätyä pohjaveteen tekopoh- javesi- ja rantaimeytyslaitoksilla tai missä tahansa sellaisessa paikassa, jossa hydraulisen yhteyden ja paine-eron vuoksi tapahtuu luontaista pintaveden suotautumista pohjaveteen. Vastaavasti pilaantu- nut pohjavesi aiheuttaa pintaveden laadun heikke- nemistä niissä kohdin, missä pohjavettä purkautuu pintaveteen. Tekopohjavesilaitosten pääasiallisena pohjaveden kemiallista tilaa uhkaavana tekijänä voidaan pitää raakavesilähteen äkillistä pilaan- tumista ja sen seurauksena imeytettävän veden mukana mahdollisesti pohjaveteen kulkeutuvia, erittäin hitaasti hajoavia tai täysin hajoamattomia haitta-aineita. Kirjal l isuus CIS 2007. Guidance Document No. 17 – Guidance on preven- ting or limiting direct and indirect inputs in the context of the groundwater directive 2006/118/EC. 38 s. Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A.-L. & Suomela, T. 2006. Pohjavesien suojelu - Taustaselvitys osa IV, Vesien- suojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristö- keskuksen raportteja 25/2006. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 52 s. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=66114&lan=fi Hanski, M. (toim.), Britschgi, R., Friman, T., Leino, J., Mäki- nen, M., Palmu, J.-P., Poutiainen, J., Pullola, T., Päätalo, P., Siiro, P. & Vänskä, M. 2010. Selvitys pohjavesialueiden rajaamismenettelystä. Suomen ympäristö 7/2010. Ympä- ristöministeriö, Helsinki. 204 s. http://www.ymparisto.fi/ download.asp?contentid=116485&lan=fi Mitikka,S., Britschgi,R., Granlund,J., Grönroos,J., Kauppila,P., Mäkinen,R., Niemi,J., Pyykkönen,S., Raateland,A & Silvo. K. 2005. Report on the implementation of the Nitrates Di- rective in Finland 2004. The Finnish Environment 741. Fin- nish Environment Institute, Helsinki. 92 s. http://www. ymparisto.fi/download.asp?contentid=30444&lan=en Molarius, R & Poussa, L., 2001. Merkittävät pohjaveden pilaantumistapaukset Suomessa 1975-2000. Suomen ympäristö, ympäristönsuojelu nro 550/2001. Pirkanmaan ympäristökeskus, Tampere, 2001. Rintala, J., Hyvärinen, V., Illmer, K., Nylander, E., Pulkkinen, P., Rantala, P. & Siiro Petri. 2007. Pohjavesialueiden suoje- lusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä – tausta- selvitys. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 / 2007. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 62 s. http://www. ymparisto.fi/download.asp?contentid=64783&lan=fi Vuorimaa, P., Kontro, M., Rapala, J. & Gustafsson, J. 2007. Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä. Suo- men ympäristö 42/2007. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 111 s. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=276110&lan=fi Ympäristöministeriö, 2010. Kotieläintalouden ympäristön- suojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010. Ympäris- töministeriö, Helsinki. 112 s. http://www.ymparisto.fi/ download.asp?contentid=117243&lan=fi 70 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 • Toiminnanharjoittajat tekevät määräysten mukaista ja vapaaehtoista tarkkailua. • Yhteistarkkailulla samalla pohjavesialueella voidaan poistaa tarkkailun päällekkäisyyttä ja parantaa sen kattavuutta, kustannuste- hokkuutta sekä tarkkailusta saatavan tiedon hallittavuutta. • Vesienhoidon seurantaohjelma koostuu pohja- vesien osalta viranomaisseurannoista ja toimin- nanharjoittajien suorittamista tarkkailuista. Pohjaveden laadun seurannalla pyritään saamaan kokonaiskuva pohjaveden kemiallisesta tilasta ja vaarallisten aineiden pitoisuuksista riskinarvioin- tia ja pohjavesien luokittelua varten ja havaitse- maan sekä luonnonolosuhteista että ihmistoimin- nasta aiheutuvat pitoisuuksien muutossuunnat. Seurannan tulokset tallennetaan ympäristöhallin- non pohjavesitietojärjestelmään (POVET). Pohjaveden laatutietoja kertyy sekä viranomais- ten suorittaman seurannan että toiminnanharjoit- tajien tekemän tarkkailun myötä (kuva 7). Vesien- hoitoon liittyvä pohjaveden kemiallisen tilan seu- ranta jaetaan perus- ja toiminnalliseen seurantaan. Vesienhoidon seurantaohjelma kootaan olemassa olevista seurannoista ja tarkkailuista. Yleisesti ottaen hyvän kemiallisen laadun poh- javesialueilla tehdään perusseurantaa ja toiminnal- linen seuranta keskittyy riskialueille. Pohjaveden laadun kunkin havaintopaikan tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää useammassakin seuranta- ohjelmassa. Samasta havaintopaikasta voidaan seurata sekä perus- että toiminnallisen seuran- nan parametreja. Tulosten perusteella muoka- taan havaintopaikasta seurattavia parametreja ja näytteenottotiheyttä, jotka määrittävät, kuuluuko havaintopaikka vain perusseurantaan vai myös toiminnalliseen. Kuva 7. Pohjaveden laadun seuranta ja tarkkailu. 11 Haitallisten aineiden pohjavesiseuranta ja -tarkkailu Toiminnanharjoittajien tarkkailut Perusseuranta Toiminnallinen seuranta Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja sen vesistövaikutusten seuranta Tiehallinnon kloridiseuranta Lupiin liittyvät tarkkailut Vedenottamoiden raakavesiseurannat Ympäristöhallinnon kartoitukset Luonnontilaiset taustapitoisuudet pohjavesiasemilta Toiminnanharjoittajien vapaaehtoiset seurannat Viranomaisseuranta 71Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 11.1 Viranomaisseuranta Ympäristöhallinnon pohjavesien seuranta-asemat sijaitsevat alueilla, joilla ei ole tai on vain vähän ihmistoimintaa ja niiden pohjavesien laatu edustaa luonnontilaista pohjavettä. Tietoa aineiden tausta- pitoisuuksista tarvitaan, jotta pilaantumistapauk- set voidaan erottaa alueellisista maa- ja kallioperäs- tä johtuvista pitoisuuksien vaihteluista. Tienpidon pohjavesivaikutusten seurantakoh- teet, joissa kloridipitoisuus on alhainen verrattuna asetettuun ympäristönlaatunormiin, kuuluvat pe- russeurantaan. Seurantakohteet, joissa pohjaveden kloridipitoisuus on lähempänä asetettua ympäris- tönlaatunormia, tulee liittää osaksi toiminnallista seurantaa vesienhoidon seurantaohjelmissa. Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen pohja- vesiseuranta täydentää vesienhoidon seurantaoh- jelmaa. Seurannan tavoitteena on tuottaa valtakun- nallisesti edustavaa tietoa maa- ja metsätalouden sekä niihin liittyvän toiminnan, kuten karjatalou- den ja taimitarhojen, aiheuttamasta kuormitukses- ta ja sen vaikutuksista pohjavesiin. 11.2 Toiminnanharjoittajien tarkkailut 11.2.1 Vapaaehtoiset seurannat Vesihuoltolaitoksilla seurataan otetun raakave- den laatua, jotta voidaan varmistua veden käsit- telyn asianmukaisuudesta. Vedenottajan luvassa ei yksilöidä tarkkailtavia aineita. Jotkut vedenot- tamot ovat sisällyttäneet ottamansa raakaveden seurantaan pohjavesialueella sijaitsevien riskien perusteella valittuja haitallisia aineita siitä huoli- matta, että pohjaveden laadulle riskin aiheuttavaa toimintaa harjoittavalla tulee kuitenkin aiheutta- misperiaatteen mukaisesti olla oman toimintansa vaikutusten osalta ensisijainen tarkkailuvelvoite. Pohjavesien suojelusuunnitelmaan liittyen on järjestetty pohjaveden laadun seurantaa. Lisäksi toiminnan harjoittajat tekevät pohjaveden laadun seurantaa mm. lentokentillä, ratapihoilla ja hau- tausmailla. 11.2.2 Tarkkailu • Pohjavesien tarkkailulla varmistetaan, että aineiden pitoisuudet eivät nouse eikä toimin- nasta aiheudu pohjaveden pilaantumista tai sen vaaraa. • Pohjaveden päästökiellon mukaan vähäisen päästön aiheuttajan on osoitettava, ettei päästöstä voi aiheutua pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa. Pohjaveden tarkkailua tekevät toiminnanharjoit- tajat ympäristöluvan määräysten mukaisesti. Toi- mintoja, joihin liittyy pohjaveden laadun tarkkai- lua ovat mm. kaatopaikat, erilaiset teollisuuslaitok- set, huoltamot, turkistarhat ja pilaantuneiden mai- den kunnostukset. Myös maa-ainestenottoluvissa on velvoitettu toiminnanharjoittaja seuraamaan pohjaveden pinnankorkeuden lisäksi pohjaveden laatua. Tarkkailun laajuus ja sisältö on määritelty tapauskohtaisesti tarkkailusuunnitelmassa, jonka vahvistaa paikallinen ELY. Samalla pohjaveden muodostumisalueella seu- rantaa tekeviä seurannan päällekkäisyyden ehkäise- miseksi ja kattavuuden parantamiseksi lupaviran- omainen voi tarvittaessa määrätä useat luvanhaltijat yhdessä tarkkailemaan toimintojensa vaikutusta (yh- teistarkkailu) tai hyväksyä toiminnan tarkkailemi- seksi osallistumisen alueella tehtävään seurantaan. Toiminnanharjoittajan lupahakemuksessa tulee käydä ilmi toimintaan liittyvät varastoidut, käy- tetyt ja prosessissa syntyvät aineet. Hakemuksen tulee sisältää arvio toiminnan ympäristövaikutuk- sista ja ehdotus niiden tarkkailun järjestämisestä. Viranomainen voi lupapäätöksessään ottaa kan- taa tarkkailun laajuuteen ja siihen sisällytettäviin parametreihin. Viranomainen arvioi tarvittavien tarkkailuputkien ja näytepisteiden määrän, näyt- teenottotiheyden sekä seurattavien aineiden vali- koiman riittävyyden ottaen huomioon toiminnan laajuuden ja alueen ympäristöolosuhteet. Tarvitta- essa luvan hakemisen tai tarkistamisen yhteydessä voidaan edellyttää kertaluontoisesti toteutettavaa laajempaa näytteenottoa alueen pohjaveden ylei- sen tilan tarkemmaksi kartoittamiseksi. Tarkkailusuunnitelmat hyväksytään joko lupa- päätöksessä tai hyväksyminen määrätään valvon- taviranomaisen (yleensä ELY-keskus) tehtäväksi. Tällöin ne hyväksytään ELY-keskuksen tarkkai- lupäätöksellä. Lupapäätöksessä hyväksyttäviin tarkkailuihin ELY-keskukset voivat vaikuttaa an- tamassaan lausunnossa. Lupapäätöksestä on myös 72 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 käytävä ilmi miten vesienhoitosuunnitelmat on otettu huomioon lupapäätöstä annettaessa. Liitteeseen 13 on koottu esimerkkejä siitä, mitä haitallisia aineita on ympäristöluvissa määrätty seurattaviksi pohjavedestä. Ei-luvanvaraisessa toiminnassa varsinaisia tark- kailuvelvoitteita ei yleensä voida asettaa, mutta valvontaviranomainen voi määrätä toiminnan- harjoittajan selvittämään toiminnan ympäristö- vaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä sen aiheuttavan lain vastaista pilaantumista (YSL 84 §). 11.3 Pohjavedet vesienhoidon seurantaohjelmassa Vesienhoidon seurantaohjelma koostuu pohjave- sien osalta edellä mainituista viranomaisseuran- noista ja toiminnanharjoittajien suorittamista tark- kailuista. Pohjaveden kemiallisen tilan seuranta jaetaan sen luonteen mukaisesti perusseurantaan ja toiminnalliseen seurantaan. 11.3.1 Perusseuranta Perusseurantaa tehdään vaikutusarviointimenette- lyn täydentämiseksi ja oikeaksi osoittamiseksi sekä antamaan tietoa sekä luontaisen että ihmistoimin- nan aiheuttamien pitkäaikaisten muutossuuntien määrittelyä varten. Pohjaveden kemiallisen tilan perusseuranta- verkko tulee suunnitella niin, että pohjaveden kemiallisesta tilasta saadaan yhtenäinen ja mo- nipuolinen kuva sekä havaitaan ihmistoiminnan pilaavien aineiden pitoisuuksien pitkäaikaiset nousevat muutokset. Seurantapaikkoja valitaan riittävästi pohjavesimuodostumista, joiden osal- ta on mahdollista, että ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta (riskialueet). Vesienhoidon seurantaohjelmaa varten seurantapaikoiksi on valittu mm. • ympäristöhallinnon seuranta-asemat • pohjavesimuodostumia, jotka ovat veden- hankintakäytössä ja joista otetaan pohja- vettä talousvesikäyttöön keskimäärin yli 100 m3 päivässä • Ihmistoiminnan mahdollisia vaikutuksia kuvaavat seurantapaikat ja pohjaveden kemiallisen tilan kartoitukset: kloridiseu- rannan alhaisen kloridipitoisuuden kohteet, toiminnanharjoittajien vapaaehtoiset seu- rannat, lupiin liittyvät ennakoivat velvoite- tarkkailut, ympäristöhallinnon haitallisten aineiden kartoitukset • paikkoja, joiden perusteella voidaan mää- rittää pilaantuneiksi epäiltyjen alueiden pohjaveden tila Seurantapaikat määräytyvät aina tapauskoh- taisesti ja niiden valinnassa tulee ottaa huomioon pohjavesialueen hydrogeologiset olosuhteet, alu- een pohjaveden mahdollinen käyttö (vedenotta- mot ja kaivot) sekä tarkkailtaviksi valittujen ai- neiden käyttäytyminen pohjavedessä. Paikkoja tulisi sijoittaa pohjaveden virtaussuuntaan näh- den päästölähteen ala- ja yläpuolelle. Vedenotta- mot ja lähteet ovat sopivia näytteenottopaikkoja, koska ne keräävät vettä laajalta alueelta ja siten edustavat keskimääräistä kemiallista tilaa pohja- vesialueella. Perusseurannan muuttujat on mää- ritelty vesienhoitoasetuksessa. Ne ovat happi- pitoisuus, pH-luku, sähkönjohtavuus, nitraatti ja ammonium sekä lisäksi niiden pohjavesimuo- dostumien osalta, joissa on merkittävä riski, että hyvä tila ei vallitse tai jää saavuttamatta, kyseisten ympäristöpaineiden vaikutuksia osoittavia lisä- muuttujia. Suositeltava tarkkailutiheys olisi 1–4 kertaa vuodessa. Seurantatiheyteen vaikuttavat mm. alueen hydrogeologiset ominaisuudet kuten esim. pohjaveden pinnan syvyys maanpinnasta, pintamaan ominaisuudet, pohjaveden laatuun vai- kuttavat luontaiset vaihtelut, alueen merkittävyys esim. vedenhankinnan kannalta sekä haitallisten aineiden ominaisuudet. Riittävän luotettavuusta- son saavuttaminen saattaa edellyttää myös tiheäm- pää seurantaa tarkkailun alkuvaiheessa. Harvem- min tehtävä seuranta (kerran vuodessa) voi olla perusteltua alueilla, joilla seuranta on jatkunut jo vuosia ja kertyneiden tulosten perusteella ei ole syytä tihentää seurantaa. Suositeltavia näytteen- ottoajankohtia ovat Etelä-Suomessa toukokuu ja syyskuu. Seurantatiheyttä tulisi muuttaa aina, jos pohjaveden laatuun kohdistuvat uhat antavat tä- hän aihetta. 11.3.2 Toiminnallinen seuranta Toiminnallista seurantaa tehdään niiden pohjave- simuodostumien tai muodostumaryhmien osalta, joiden kemiallisen tilan ympäristötavoitteita ei mahdollisesti saavuteta. Toiminnallista seurantaa tehdään myös huonoon kemialliseen tilaan luoki- telluilla pohjavesialueilla, jotta tehtyjen toimenpi- teiden vaikutukset voidaan arvioida. Lisäksi seu- rannan tavoitteena on havaita ihmistoiminnan ai- heuttamat pilaavien aineiden pitoisuuksien pitkän ajan nousevat muutokset. Seurantapaikat valitaan 73Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 siten, että niiden seurantatulokset edustavat mah- dollisimman hyvin kyseisen pohjavesimuodostu- man tai muodostumaryhmän tilaa. Toiminnallisen seurannan paikat ovat usein toiminnanharjoittajien seurantapaikkoja. Luvas- sa tai luvan perusteella velvoitetussa tarkkailu- suunnitelmassa on määrätty seurannan sisältö ja näytteenottotiheys. Pohjaveden kemiallisen tilan toiminnallinen seuranta päätetään tapauskohtai- sesti, kuitenkin vähintään kerran vuodessa suori- tettavaksi. Huomioon otettavia aineita on esitetty liitteissä 10 ja 11. Nämä seurannat tulee ottaa huo- mioon laadittaessa pohjavesimuodostumalle tai -ryhmälle seurantaohjelmaa. Pohjavedessä mahdollisesti havaittuja haitallisia aineita, niiden pitoisuuksia ja pitoisuuksien muu- tossuuntia tulee tarkastella suhteessa siihen, mil- laista vaikutusta niillä voi olla pohjaveden nykyi- seen tai tulevaan käyttöön. Lisäksi tulee tarkastella mahdollisia vaikutuksia pohjavesimuodostumaan tai -ryhmään liittyviin maa- ja pintavesiekosystee- meihin. Ympäristönsuojelulain mukaisten lupien myön- tämisen edellytyksenä on ollut, että toiminnasta ei saa aiheutua vaaraa pohjaveden laadulle. Poh- javedessä ei näin ollen lain ja vallitsevan käytän- nön mukaan tulisi olla ihmistoiminnasta johtuvia pysyviä ja edelleen nousevia haitallisten aineiden pitoisuuksia. Mikäli pohjaveden laadussa tode- taan muutoksia, on näissä tapauksissa välittömäs- ti puututtava alueen ihmistoiminnasta johtuviin päästöihin ympäristönsuojelulain 8 §:n ja 12 luvun säännösten nojalla. Tästä syystä on myös katsot- tu, ettei erikseen ole tarpeen säätää pohjaveden laadun muutossuuntien kääntämisestä laskeviksi. Kirjal l isuus Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A.-L. & Suomela, T. 2006. Pohjavesien suojelu - Taustaselvitys osa IV, Vesien- suojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristö- keskuksen raportteja 25/2006. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 52 s. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=66114&lan=fi Karhu, E., Gustafsson, J., Korhonen, H., Londesborough, S., Mannio, J., Mehtonen, J., Pike, A., Ruoppa, M., Saarinen, K., Salonen, H., Silvo, K. ja Vuoristo, H. 2004. Haitallis- ten aineiden velvoitetarkkailun kehittäminen. Suomen ympäristökeskuksen moniste 311. Suomen ympäristö- keskus, Helsinki. 89 s. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=119492 Vuoristo, H., Gustafsson, J., Helminen, H., Jokela, S., Londes- borough, S., Mannio, J., Mehtonen, J., Mononen, P., Nakari, T., Ojanen, P., Ruoppa, M., Silvo, K. & Sainio, P. 2011. Hai- tallisten aineiden tarkkailu - Päästöt ja vaikutukset vesiin. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010. Suomen ympäristö- keskus, Helsinki. 158 s. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=375862&lan=fi Ympäristöministeriö. 2006. Vesienhoitoalueen seuranta. Ympäristöministeriön raportteja 20/2006. Ympäristöminis- teriö, Helsinki. 99 s. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=61876&lan=fi Ympäristöministeriö. 2011. Ympäristön tilan seurannan strategia 2020. Ympäristöministeriön raportteja 23/2011. Ympäristöministeriö, Helsinki. 75 s. http://www.ymparis- to.fi/download.asp?contentid=128477&lan=fi 74 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 • ELY-keskukset suorittavat pohjavesien kemiallisen tilan luokittelun vesienhoidon suunnittelua varten • Pohjavesialueet, joilla ei ole ihmistoiminnas- ta aiheutuvia paineita pohjaveden laadulle, luokitellaan hyvään kemialliseen tilaan. • Pohjaveden kemiallisen tilan luokittelu ja arviointi tehdään ainoastaan yksilöidyille riskialueille. • Arvioidaan koko pohjavesimuodostuman tilaa käyttäen pitoisuuksien vuosikeskiarvoja. • Pohjavesimuodostuman kemiallinen tila on aina hyvä, jos yhdessäkään alueen havainto- pisteessä ei todeta ympäristönlaatunormien ylityksiä. • Ympäristönlaatunormien ylityksistä huoli- matta pohjavesimuodostuman kemiallinen ti- la voi olla hyvä, jos pilaavan aineen pitoisuus ei aiheuta riskiä ympäristölle eikä heikennä pohjavesimuodostuman käytettävyyttä. ELY-keskusten tehtävänä on suorittaa pohjavesi- en luokittelu vesienhoidon suunnittelua varten. Seuranta- ja tarkkailutietoja käytetään pohjaveden kemiallisen tilan luokittelussa. Pohjaveden kemi- allisen tilan luokittelu ja arviointi tehdään riski- alueille eli pohjavesimuodostumille, jotka vaiku- tusarvioinnin ja lisäselvitysten perusteella eivät mahdollisesti saavuta hyvää kemiallista tilaa (kuva 8). Arvioinnissa ja luokittelussa otetaan huomioon vuosittaiset aineen pitoisuuden keskiarvot niistä tämän julkaisun liitteessä 11 mainitusta pohjavettä pilaavista aineista, jotka kyseisellä pohjavesialueel- la voivat heikentää pohjavesimuodostuman kemi- allista tilaa. Pohjavesialueet, joilla ei ole ihmistoi- minnasta aiheutuvaa riskiä pohjaveden laadulle, luokitellaan automaattisesti hyvään kemialliseen tilaan. Liitteessä 11 esitetyt pohjaveden ympäristön- laatunormit ovat talousveden laatuvaatimuksia ja -suosituksia (STM:n asetus 461/2000) alhaisempia. Viitearvojen erilaisuus liittyy niiden ylittämisestä aiheutuviin toimenpiteisiin. Talousveden viitear- vojen ylittyessä on tarvittaessa ryhdyttää tervey- densuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin. Pohja- veden ympäristönlaatunormien ylittyminen taas ei suoraan johda kemiallisen tilan luokan muutta- miseen, vaan sen uudelleen arviointiin. Lisäksi ta- lousveden laatuvaatimuksia ja -suosituksia sovel- letaan suoraan yksittäiseen pitoisuusmittaukseen, mutta vesienhoidon kemiallisen tilan arvioinnissa ympäristönlaatunormeihin verrataan seurantapai- kan pitoisuuksien vuosikeskiarvoja. Pohjaveden kemiallisen tilan arvioimisessa eri- tyisesti huomioitavia aineita ovat nitraatit ja torjun- ta-aineet, joille on asetettu laatunormit pohjavesi- direktiivissä (2006/118/EY). Torjunta-aineista on tarkasteltava niiden vaikuttavia aineita sekä niiden aineenvaihdunta-, hajoamis- tai reaktiotuotteita. Pohjaveden kemiallinen tila kuvastaa muodostu- man tai -ryhmän keskimääräistä tilaa. Pohjaveden kemiallinen tila on hyvä, jos pohjaveden laatu ei ole ihmistoimintojen vuoksi olennaisesti huonontu- nut. Käytännössä Suomen oloissa tämä tarkoittaa, että pohjaveden tila on lähellä paikallisia olosuhtei- ta vastaavaa luonnontilaa. Rauta- ja mangaanipi- toisuus eivät tee pohjaveden tilaa huonoksi, kuten eivät myöskään muut sellaiset haitta-aineet, jotka ovat luonnosta peräisin. 12 Pohjaveden kemiallisen tilan luokittelu ja arviointi 75Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Pohjavesialueet Alustavat riskialueet Alueet, joilla ei ole merkittävästi ihmistoimintaa, joista aiheutuisi riskiä pohjaveden laadulle tai määrälle. Pohjaveden laatutietoa on kerätty toimenpideohjelman laatimisen yhteydessä. Onko alueelta olemassa riskien kannalta olennaisia pohjaveden laatutietoja? Onko pohjaveden laadussa havaittavissa ihmistoiminnan vaikutusta? Selvitysalueet Toimenpideohjelmassa esitettävä jatkotoimet laadun selvittämiseksi. Riskialueet Pohjaveden kemiallisen tilan arviointi Ylittääkö pohjaveden vuosikeskiarvo yhdessä tai useammassa havainto- paikassa pohjaveden kemialliselle tilalle asetetut ympäristönlaatunormit? Aiheutuuko pohjavedessä olevasta pitoisuudesta haittaa vedenhankinnalle tai ympäristölle? HUONO TILA Toimenpideohjelmassa suunniteltava toimet tilan parantamiseksi ja järjestettävä riittävä seuranta. HYVÄ TILA Toimenpideohjelmissa huomioitava alueiden pohjaveden laadun seurantatarpeet suunniteltava toimenpiteet tilan säilyttämiseksi. KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ EI EI KYLLÄ EI EI Kuva 8. Pohjavesialueiden kemiallisen tilan luokittelu. 76 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Kuva 9. Pohjavesialueiden kemiallisen tilan arviointi. KYLLÄ EI Pohjavesialueille tehdään tarkentavat tarkastelut • Haitallisen aineen laajuus pohjavesimuodostumassa • Suolaantuminen tai muu haitallisen aineen pääsy pohjavesimuodostumaan • Pohjavedestä mahdollisesti aiheutuva pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heikkeneminen • Pohjaveden laadun vaikutuksen arvio pohjavedestä riippuvan maaekosysteemin tilan heikkenemiseen • Juomaveden ottoon käytettävien vesimuodostumien tilan arviointi Yksikin tehty tarkastelu osoittaa huonoa tilaa. Kaikki valitut ja suoritetut tarkastelut osoittavat hyvää tilaa. Kemiallisen tilan tarkasteluihin perustuva kokonaisarvio osoittaa hyvää tilaa. Pohjaveden kemiallinen tila on HUONO. Pohjaveden kemiallinen tila on HYVÄ. Toimenpideohjelmassa suunnitellaan toimenpiteitä kemiallisen tilan parantamiseksi tai tilan heikkenemisen ehkäisemiseksi KYLLÄ EI Laske pohjavesialueen kunkin seurantapaikan tulosten vuosikeskiarvo jokaisen riskinarvioinnin perusteella yksilöidyn aineen tai yhdisteen osalta. Ylittääkö seurantapaikan vuosikeskiarvo asetetun laatunormin yhdessä tai useammassa seurantapaikassa? X X X X XX X X X X XX X X X X XX X X X X XX X X X X XX 77Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Pohjavesimuodostuma on hyvässä kemiallisessa tilassa, mikäli pohjaveden kemiallinen koostumus on sellainen että pilaavien aineiden pitoisuudet • eivät ilmaise suolaisen veden tai muiden haittatekijöiden pääsyä muodostumaan • eivät ylitä muun asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön mukaan sovellettavia laatu- normeja • eivät aiheuta pohjavesiin yhteydessä ole- vien pintavesien vesienhoitolain 4 luvun mukaisten ympäristötavoitteiden saavutta- matta jäämistä eivätkä sellaisen pintavesien ekologisen tai kemiallisen laadun oleellista huonontumista eivätkä pohjavesimuodostu- masta suoraan riippuvaisille maaekosystee- meille oleellista haittaa. • Pohjavesimuodostuman tila on aina hyvä jos yhdessäkään havaintopisteessä ei to- deta ympäristönlaatunormien ylityksiä. Sen lisäksi vesienhoitoasetuksen 14 c §:n mukaan muodostuman tila voi olla hyvä, vaikka ympäristönlaatunormien ylityksiä todettaisiinkin, jos pilaavan aineen pitoi- suus pohjavesimuodostumassa ei aiheuta merkittävää ympäristöriskiä tai pilaavan aineen pitoisuus ei ole merkittävästi heiken- tänyt pohjavesimuodostuman soveltuvuutta tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää (kuva 9). Pohjaveden kemiallista tilaa arvioitaessa on otettava huomioon mm. • pohjavesimuodostumassa olevien pilaavien aineiden vaikutukset, • pohjavesimuodostumaan liittyviin pin- tavesiin ja siitä suoraan riippuvaisiin maaekosysteemeihin kulkeutuvien pilaavi- en aineiden todennäköinen vaikutus, • suolaantuminen tai muiden aineiden tun- keutuminen pohjavesimuodostumaan sekä • mahdollisuus, että pohjavedessä olevat pilaavat aineet vaarantavat pohjavedestä otetun tai mahdollisesti otettavan juomave- den laadun. Kemiallisen tilan arviointi huonoksi ei sinänsä estä vedenhankintaa pohjavesiesiintymästä. Pohjave- den soveltuvuus vedenhankintaan on heikentynyt merkittävästi, jos raakavettä on käsiteltävä (ml. raa- kaveden pitoisuuksien laimentaminen eri kaivois- ta otetulla vedellä) ihmistoiminnasta aiheutuvien laatumuutosten vuoksi, jotta annetut talousveden laatukriteerit täyttyisivät talouksille toimitetussa vedessä. Laadun heikentyminen voi johtaa esimer- kiksi pohjaveden tehostettuun käsittelyyn, uusien kaivojen tai kokonaan uuden pohjavedenottamon rakentamiseen. Pohjaveden huono kemiallinen tila voi aiheutua myös pilaavan aineen pitoisuuden vaikutuksesta muuhun reseptoriin kuin pohjaveden käyttöön ve- denhankintaan. Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisista maaekosysteemeistä ja pohjavesiin hydraulisessa yhteydessä olevista pintavesistä tar- kastellaan lähinnä vesilain mukaiset lähteet, lähde- purot ja lähteiköt. Kirjal l isuus Piha, H., Londesborough, S. & Gustafsson, J. 2008. Poh- javesien kemiallisen tilan arviointiperusteet, luonnos 8.12.2008 – versio 3.0. http://www.ymparisto.fi/default. asp?node=23400&lan=fi Ympäristöministeriö, 2007. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007. Ympäristöministeriö, Helsinki. 210 s. http://www. environment.fi/default.asp?contentid=302022&lan=fi 78 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 79Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 OSA IV Menetelmät ja laadunvarmistus SISÄLLYS 13 Menetelmien ja tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät .............................................................81 14 Näytteenotto ...............................................83 14.1 Pintavesinäytteenotto ja näytteiden esikäsittely ..........................83 14.2 Kalanäytteenotto ja preparointi .........83 14.3 Pohjavesinäytteenotto ...........................84 15 Näytteiden säilytys ja kuljetus .............87 16 Laboratorioanalyysit ja tulosten tulkinta .........................................88 17 Laboratoriotoiminta.................................92 18 Tietojen tallentaminen ja tulosten raportointi ..................................93 19 Kertymärekisteri .......................................95 19.1 Tietojen selaus, poiminta ja tulostus.................................................95 19.2 Tallennustoiminnot ...............................95 19.3 Rakenne ja tietosisältö ..........................96 20 Lyhenteet ......................................................98 80 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 81Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Yleistä On tärkeää, että seuranta- ja tarkkailuohjelmia suunniteltaessa ymmärretään, millaisia epävar- muuksia kenttätyöskentelyyn ja laboratorioanaly- tiikkaan liittyy. Epävarmuuksien suuruus ja mer- kittävyys tulee arvioida jo suunnitelmia tehtäessä. Tarvittaessa epävarmuutta voidaan vähentää mm. lisätutkimuksin. Epävarmuudet vaikuttavat suo- raan tuloksiin, tulosten tulkintaan ja niiden pe- rusteella tehtävään riskinarviointiin. Vesianalyysien tulosten luotettavuudella on mer- kittävät ympäristönsuojelulliset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, kun pitkälti niiden poh- jalta suunnitellaan vesienhoidon toimenpideohjel- mat ja asetetaan vesienhoidon tavoitteet. Myös ympäristöluvat ja niissä asetettavat jätevesien päästöraja-arvot sekä vesistövaikutusten arvioin- ti perustuvat osittain vesistä, eliöstä tai sedimen- tistä mitattuihin aineiden pitoisuustietoihin. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 määräyksiä on noudatettava veden, eliön tai sedimentin tilaa seurattaessa ja tarkkailtaessa. Kaikkiin seuranta- ja tarkkailutulosten raport- teihin tulee liittää tulosten luotettavuusarviointi. Laadunvarmistus kattaa kaikki toimenpiteet, joilla varmistetaan, että tuotettu ympäristötieto täyttää asetetut luotettavuustavoitteet. Tietojen jäljitettävyys varmistetaan huolellisella doku- mentoinnilla tiedon tuottamisen jokaisessa vai- heessa. Asianmukaisista menettelytavoista tulee huolehtia jo tarkkailusuunnitelmia ja seurantaoh- jelmia laadittaessa ja niitä hyväksyttäessä. Samoin tulee noudattaa raportoinnista annettuja määrä- yksiä ja ohjeita. Analyysien laadunvarmistus koostuu labora- torion johtamisjärjestelmästä, sisäisestä laadun- ohjauksesta, menetelmien akkreditoinnista sekä pätevyyskokeisiin ja muihin vertailumittauksiin osallistumisesta. Laboratorion ollessa akkreditoitu edellä kuvattu laadunvarmistus sisältyy sen toi- mintaan – on huomattava että myös määritysme- netelmän tulee olla akkreditoitu. Akkreditointi on kansainvälisiin standardeihin perustuva me- nettelytapa, jonka avulla toimielin (laboratorio, tutkimuslaitos) todetaan muodollisesti päteväksi suorittamaan määrätynlaisia testejä ja kokeita. Pä- tevyyskokeet ovat objektiivinen ja riippumaton ta- pa arvioida laboratorion suorituskykyä, tulosten laatua ja vertailtavuutta muiden laboratorioiden kesken. Lainsäädäntöä Ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaan tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittaus- menetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan. Ympäristönsuojelulain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin (YSL 108 §). Vesienhoitoasetuksessa (21§) ja vaarallisten aineiden asetuksessa (11§) edellytetään lisäksi, että veden, sedimentin ja eli- öiden tilaa seurattaessa on noudatettava vaaral- listen aineiden asetuksen liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyysimenetelmien suoritusky- vylle, analyysitulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 mu- kaan pintaveden tarkkailussa ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuden määrityksessä päästöissä ja huuhtoutumissa tulee käyttää SFS-, EN- tai ISO- standardien mukaisia menetelmiä tai niitä tarkkuudeltaan ja luotetta- vuudeltaan vastaavia menetelmiä. Aineen pitoi- suus voidaan arvioida myös laskennallisesti, jos edellä tarkoitettuja menetelmiä ei ole käytettävissä. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 mu- kaan kaikki analyysimenetelmät, mukaan luet- 13 Menetelmien ja tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät 82 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 tuina laboratorio-, kenttä- ja online-menetelmät, joita käytetään vesienhoidon järjestämisestä anne- tun lain 9 §:ssä tarkoitetuissa veden kemiallisen tilan seurannan ohjelmissa, validoidaan ja doku- mentoidaan SFS-EN ISO/IEC-17025 -standardin tai muiden kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen vastaavien standardien mukaisesti. Ympäristönsuojelulain nojalla annetulla ympä- ristöministeriön määräyksellä SYKE toimii ympä- ristöalan kansallisena vertailulaboratoriona mm. vesien ja kiinteiden ympäristönäytteiden kemial- listen määritysten osalta. Tehtävänä on tukea vi- ranomaisille seuranta- tutkimus ja valvontatietoa tuottavia laboratorioita ja tutkimuslaitoksia niin, että tieto on luotettavaa, vertailukelpoista ja laa- dullisesti tarkoitukseensa soveltuvaa. 83Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Yleistä Näytteenoton ohjeistamiseen tulee kiinnittää huo- mioita jo tarkkailu- tai seurantaohjelmia laaditta- essa. Ympäristötutkimuksessa se on merkittävä, mutta usein unohdettu, virhelähde. Edustavan näytteen ottaminen ympäristöstä on vaativaa mm. ympäristön vaihtelevuuden ja monimuotoisuuden vuoksi. Näytteen tulee edustaa luotettavasti koko tutkittavaa ympäristöä, vaikka näytettä otetaan vain murto-osa tutkimuksen kohteena olevasta kokonaisuudesta. Näytteenottoon vaikuttavat ase- tetut tavoitteet sekä tietotarpeen sisältö ja laajuus. Siksi näytteenottajan on tiedettävä, mihin ja mitä tietoa tarvitaan sekä millainen epävarmuus tulos- ten osalta voidaan hyväksyä. Näytteenottajalla tulee olla riittävästi tietoa ja kokemusta edustavi- en näytteiden ottamiseksi. Kaikki näytteenottoon liittyvät vaatimukset tulee tarkistaa analysoinnin suorittavasta laboratoriosta. Kenttätyöskentelyn laadun parantamiseksi näyt- teenottajilta edellytetään muodollista pätevyyttä. Näytteenoton pätevyys osoitetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla ja näytteenottomenetelmien akkreditoinnilla. SYKEn yhteydessä toimii ym- päristönäytteenottajien henkilösertifiointijärjes- telmä (Certi), jolla varmistetaan näytteenottaji- en pätevyys. Toiminta perustuu kansainväliseen henkilösertifiointistandardiin (SFS-EN ISO/IEC 17024/2003). Suomen ympäristökeskuksen ylläpi- tämässä ympäristönäytteenottajien henkilösertifi- ointi-järjestelmässä on nykyisin yli 400 sertifioitua näytteenottajaa. Lisätietoja: Ympäristönäytteenot- tajien sertifiointijärjestelmä. 14 Näytteenotto 14.1 Pintavesinäytteenotto ja näytteiden esikäsittely Vesinäytteenottoon liittyvät yleiset menetelmä- standardit on koottu käsikirjaan: SFS-käsikirja 147:2010, Veden laatu. Osa 1: Näyt- teenottomenetelmät. Tämän lisäksi yksittäisissä standardeissa saate- taan antaa tarkempia näytteenotto-ohjeita. EU- ta- solla on laadittu pintaveden kemiallista seuran- taa koskeva ohje. Pintavesissä ehdotetaan käytettäviksi seuraavia näytteenottosyvyyksiä: • järvet: 1 metri pinnasta ja keskisyvyydestä • joet: 1 metri pinnasta • rannikkovedet: 1 metri pinnasta ja keskisy- vyydestä Kuitenkin aina tapauskohtaisesti harkitaan riittä- vätkö edellä mainitut näytteenottosyvyydet. Rin- nakkaisnäytteitä ja kenttänollia pyritään ottamaan joka kymmenes näyte laadunvarmistusta varten. Näytepullot täytetään aivan täyteen, ellei ole saatu muuta ohjetta laboratoriolta. 14.2 Kalanäytteenotto ja preparointi Ahven, elohopea Kalanäytteet otetaan mahdollisimman likaantu- mattomina. Kultakin kalastuskohteelta pyritään hankkimaan 10–20 kpl ahvenia kooltaan 15–20 cm. Mikäli tätä kokoluokkaa ei saada riittävää määrää, voidaan lähetykseen sisällyttää myös pienempiä ja suurempia yksilöitä, jotta saadaan näytemäärä 10 kpl. Jos näytemäärää ei saada täydellisesti, lä- hetetään kaikki saadut näytekalat. Ahvennäytteet lähetetään kokonaisina kaloina. 84 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Välittömästi pyynnin jälkeen kalat ja näytepalat pakastetaan, jos mahdollista. Jos pakastusmahdol- lisuutta ei ole, kalat säilytetään mahdollisimman kylmässä lämpötilassa niiden toimituksen ajan la- boratorioon (esim. hyvässä kylmälaatikossa run- saiden pakastesäiliöiden (kylmäkalle, pakastettu vesipullo) kera. Ennen pakastamista tai lähettämis- tä näytteet paketoidaan joko yksittäin alumiinifoli- oon tai litteänä pakettina esim. viiden yksilön pak- kauksina yksilöt erillään ja omaan muovipussiin. Ahvennäytteitä ei ole tarve mitata eikä punnita kentällä eikä ottaa ikänäytettä. Mikäli näin kuiten- kin tehdään muita tarkoituksia varten, näytteet on hyvä säilyttää erillään ja yksilöitynä esim. nume- rotunnuksella. Yhden paikan näytteet tulisi lisäksi yhdistää yhteen tiiviiseen muovipussiin, joka si- sältää tiedon näytejärvestä ja näytteenottopäivistä paperilla. Tussimerkinnät muovipussiin eivät aina säily. Jos saman pyyntialueen näytteitä ei saada pyydetyksi kerralla, osanäytteet mielellään pa- kastetaan heti kuten edellä ja saman pyyntialueen yksittäisnäytteet pakataan lopuksi muovipussiin. Ahven, orgaaniset yhdisteet Toimitaan muutoin samalla tavalla kuin eloho- peanäytteiden osalta, mutta ahventen (15–20cm) lukumäärä noin 20 kpl. Mikäli ahvenet ovat tätä pienempiä, lukumäärän tulee olla suurempi, jo- pa 100 kpl. Tarvittava määrä riippuu analyyseistä; dioksiinimääritykseen tarvitaan noin 50g preparoi- tua ja homogenoitua massaa, muihin orgaanisiin yhdisteisiin riittää 20g. Kalojen preparointi Kalat otetaan pakastimesta sulamaan preparointia edellisenä päivänä. Kalat punnitaan ja mitataan. Pi- tuus kirjataan 0,5 cm, paino 0,1 g tarkkuudella. Kalat avataan saksilla peräaukosta leukaan ja määritetään sukupuoli. Ikänäytettä varten otetaan otoliitit ja ki- duskansi ja laitetaan paperipussiin. Lihasnäytettä varten kalan nahka poistetaan lasisella veitsellä. Viil- to tehdään kiduskannen takaa niskasta kylkiviivaan ja kylkiviivaa pitkin pyrstöön. Ihon poiston ohessa poistetaan valkean lihaksen päältä punainen lihas. Raskasmetallimäärityksiä varten kalasta otetaan valkeaa lihasta pala kylkiviivan yläpuolelta lähel- tä pyrstöä. Raskasmetallinäytettä ei saa käsitellä metalliesineillä. Vain kalan avaaminen on sallittu saksilla. Tarkoin punnittu (0,1 g tarkkuus) lihas- pala (tavoite 30 g) laitetaan esipunnittuun muovi- pussiin (minigrip). Näytepussiin kirjataan pussin painon lisäksi kalamassan paino, sukupuoli, pyyn- tipaikka ja preparointipäivä. Näytepussit laitetaan -20o C pakastimeen. Orgaanisia määrityksiä varten voidaan tehdä homogenaatteja (ns. poolinäyte). Näytteeseen pyritään saamaan saman sukupuolen yksilöitä. Homogenaattia tarvitaan yhteen ampulliin aina- kin 20g. Pyritään saamaan ainakin 3–5 ampullia. Säilytys -70o C pakastimessa. Jos näytettä saadaan enemmän, ne ampullit laitetaan näytepankkiin (nestetyppi). Kalojen preparoinnista on SYKEn menetelmäohje. Ahven, ikämääritysnäyte Iänmääritystä varten otetaan kaikilta kaloilta suo- munäytteet, mikäli se on mahdollista. Pöytäveitsel- lä (tylppä) tai pinseteillä irrotetaan 30-40 suomua (10-20 riittää). Suomut laitetaan kuivumaan pape- riseen suomupussiin. Suomupussiin merkitään ka- lanumero ja yksilölliset tiedot ja pussi taltioidaan. Iänmääritystä varten otetaan ahvenelta myös näytteeksi kalan pää. Kokonaisen pään sijasta voidaan irrottaa kiduskannen luut (Operculum) kuivattuina samaan suomupussiin kyseisen kalan suomujen kanssa. 14.3 Pohjavesinäytteenotto Paikat Pohjavesinäytteet otetaan pääasiassa näytteen- ottotarkoitusta varten asennetuista pohjaveden havaintoputkista. Lisäksi näytteitä otetaan poh- javesikaivoista, lähteistä, pohjavesilammikoista ja lysimetreistä. Pohjavesialueen rakenne ja pohjaveden virta- ussuunnat on tärkeää tietää, jotta näytteet otetaan oikeasta paikasta. Pohjavesiputket pyritään asenta- maan mahdollisen haitta-ainelähteen virtaussuun- nan alapuolelle pilaantumisen laajuuden selvittä- miseksi. Mikäli haitta-aine on vettä raskaampaa, havaintoputket asennetaan tiiviiden kerrosten (savi, kallio) vieton mukaiseen suuntaan haitta- ainelähteestä. Havaintoputken asentamiseen tulee aina saada maanomistajan tai alueen haltijan suostumus. Put- kien asennuksessa rakennetuille alueille on otet- tava huomioon olemassa olevat rakenteet (esim. maanalaiset kaapelit) ja säilyminen (esim. lumen auraus voi kaataa pohjavesiputkia). Havaintoputkimateriaalit Pohjaveden laatunäytteidenottoon soveltuvat ha- vaintoputket, joiden sisähalkaisija on vähintään 52 85Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 mm. Muoviputket soveltuvat pohjavesinäytteen- ottoon yleensä paremmin kuin teräsputket, jotka ruostuvat ja joista saattaa liueta analysoitavia ai- neita näytteeseen. Muoviputki koostuu umpiputki- osuudesta ja rakosiiviläputkesta (raot 0,1−0,5 mm). Siiviläosan rakoläpimitta valitaan asennuskohteen maakerrosten raekoostumuksen perusteella. Siivilätasot Jos havaintoputkesta on tarkoitus ottaa vesinäyt- teitä eri tasoilta tai selvittää veteen liuenneiden yh- disteiden kulkeutumista, siiviläosan tulee ulottua koko pohjavesikerroksen läpi. Mikäli näyte halu- taan ottaa ainoastaan tietystä kerroksesta, sijoite- taan siiviläosa kyseiseen kerrokseen. Pohjavesiputkien siivilätasoa suunniteltaessa on otettava huomioon myös haitta-aineen tiheys ja vesiliukoisuus. Pohjavesiputkien siivilätaso on va- littava siten, että haitta-aineet kulkeutuvat putken Kuva 10. Haitta- aineiden esiintymi- nen maaperässä ja pohjavedessä. Kuva 11. Siivi- lätason sijoitus vettä kevyemmällä (LNAPL) öljyllä pi- laantuneen pohjave- den tutkimisessa. siivilään. Selvitettäessä vettä kevyempien haitta- aineiden (esimerkiksi bensiini, polttoöljy) esiin- tymistä pohjavedessä, siiviläosan tulisi ulottua 1−2 metriä pohjaveden pinnan yläpuolelle. Vettä raskaampia, pohjaveteen heikosti liukenevia yh- disteitä selvitettäessä havaintoputket asennetaan kallioon asti ja mikäli kallion tiedetään tai oletetaan olevan rapautunutta, putket asennetaan osin kalli- oon. Tällaisissa tapauksissa siiviläosan tulisi sijaita pohjavesikerroksen alaosassa ja jatkua tarvittaessa kalliossa. Menetelmät Pohjavesinäytteet otetaan ensisijassa näytteenot- topumpulla, mutta toisinaan joudutaan käyttä- mään myös noutimia. Näytteenotossa käytettävien pumppujen, letkujen ja noutimien materiaalit on tarkoin harkittava. Näytteenottovälineistöön voi lisäksi kuulua erilaisia kenttämittareita, näytteiden 2b. Vettä raskaampi haitta-aine 2a. Vettä kevyempi haitta-aine 2c. Vesiliukoinen haitta-aine 1. Pilaantunut maaperä Oikea Väärä Öljy Siivilä 86 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 kestävöintiin tarvittavia kemikaaleja sekä kenttä- määrityksissä tarvittavia kemikaaleja ja välineitä. Diffusioon pohjautuvia passiivisia näytteenotto- menetelmiä voidaan käyttää selvitettäessä haihtu- via orgaanisia yhdisteitä. Näytteenotossa pyritään etenemään puhtaim- masta havaintopaikasta likaisimpaan. Näytteen- otossa käytettyjen välineiden puhtaus tulee var- mistaa ennen näytteenottoa. Näytteenottovälineet on puhdistettava tai vaihdettava puhtaisiin ha- vaintopaikkojen välillä. Pumppuihin liitettävien letkujen tulisi olla mahdollisuuksien mukaan näyt- teenottopistekohtaisia. Kertakäyttöiset näytteen- ottimet poistetaan käytöstä näytteenoton jälkeen. Ennen varsinaista näytteenottoa vettä tulisi pumpata havaintoputkesta riittävän kauan, jot- ta otettava näyte edustaisi pohjavesivyöhykkeen vedenlaatua eikä putkessa olevaa vettä. Tämän huuhtelupumppauksen kesto mitoitetaan usein havaintoputken vesitilavuuden mukaan, esim. 3–5-kertaisena. Havaintoputkista voidaan ottaa näytteitä eri korkeuksilta. Aina ei kuitenkaan voida olla varmo- ja, että näyte saadaan juuri kyseisestä kerroksesta. Vettä kevyempien (LNAPL-yhdisteet) näytteen- otto on tehtävä huolellisesti, jotta pumppaamalla ei sekoiteta kerroksia tai oteta näytettä väärältä sy- vyydeltä, sillä ne liikkuvat maaperässä pääasiassa pohjaveden pinnassa ja pidättyvät pohjaveden pin- nan yläpuoliseen kapillaarikerrokseen. Vesinäyt- teen suodattaminen heti kentällä on suositeltavaa etenkin silloin, kun näyte on samea. Suodatus pa- rantaa erityisesti vesinäytteiden metallimääritys- ten, kuten rauta- ja mangaanimääritysten, luotet- tavuutta. Kentällä suoritettavissa suodatuksissa ja muissa toimenpiteissä näytteen kontaminaatioriski on kuitenkin suuri. Sen vuoksi pitää aina harkita, onko kentällä suodattaminen välttämätöntä, vai voiko näytteen suodattaa välittömästi laboratori- ossa. Sameaa näytettä ei pidä kestävöidä. Samasta näytepisteestä otetaan usein näytteitä moniin eri näytepulloihin. Ensin otetaan baktee- rinäytteet, alkaliniteettinäytteet, hiilidioksidinäyt- teet, muut kaasumaiset näytteet, pH-näytteet ja sähkönjohtavuusnäytteet. Lopuksi otetaan muut näytteet. Kenttämääritykset samoin kuin näytteiden mah- dollinen kestävöinti laboratorioanalyysejä varten tehdään aina viimeisinä varsinaisen näytteenoton jälkeen. Pohjaveden lämpötila ja hapetus-pelkis- tyspotentiaali (Eh-potentiaali) voidaan määrittää ainoastaan kentällä. Näytteenoton yhteydessä saa- tetaan mitata myös veden pH, sähkönjohtavuus ja rautapitoisuus sekä harvemmin hiilidioksidipitoi- suus. Myös monet muut mitattavat ominaisuudet muuttuvat herkästi heti näytteenoton jälkeen. Sen vuoksi näytteet joko esikäsitellään kentällä tai säi- lötään heti näytteenoton jälkeen. Laatu Näytteenoton osuutta tulosten epävarmuudessa voidaan arvioida ottamalla rinnakkais- ja nolla- näytteitä. Pohjavesinäytteenotossa tulee käyttää SFS-, EN- ja ISO -standardien mukaisia menetel- miä tai niitä tarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaavia menetelmiä. Seurantanäytteenotossa tulisi näytteet ottaa aina samalla tavalla, jotta tulokset olisivat vertailukel- poisia. Varsinaisten näytteiden lisäksi pitäisi ot- taa myös nollanäyte. Nollanäyte otetaan kentälle tuodusta puhtaasta vedestä samoilla menetelmil- lä ja välineillä kuin varsinainen näyte. Nollanäy- te kuljetetaan ja analysoidaan kuten varsinaiset näytteet. Mahdollinen kontaminaatio on pääteltä- vissä puhtaan näytteen analyysituloksista. Mikäli nollanäytteen kontaminaation syy ei selviä eikä muiden näytteiden mahdollista kontaminaatiota voida sulkea pois, tulokset ovat käyttökelvottomia ja näytteenotto on uusittava. Kirjal l isuus European Commission 2009. Common implementation strategy for the Water Framework Directive (2000/60/EC). Guidance Document No. 19. Guidance on surface water chemical monitoring under the Water Framework Directi- ve, Technical Report 2009-025. ISBN 978-92-79-11297-3. http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/library?l=/ framework_directive/guidance_documents/guidance_ monitoringpdf/_EN_1.0_&a=d ISO 5667-2. 1991.Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques. ISO 5667-11. 1993. Water quality. Sampling. Part 11: Guidance on sampling of groundwaters ISO 5667-18. 2001 Water quality. Sampling. Part 18: Guidance on sampling of groundwater at contaminated sites Rintala, J. & Suokko T. 2008. Pohjavesinäytteenotto. Suo- men ympäristö 48 / 2008. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 65 s. http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=94928&lan=fi Kinnunen, T. (toim.). 2005. Pohjavesitutkimusopas – käytän- nön ohjeita. Helsinki, Suomen vesiyhdistys. 194 s. Ympäristönäytteenottajien sertifiointijärjestelmä. Www.ym- paristo.fi/default.asp?contentid=409180&lan=FI Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P. 2008. Vesistötietoa näytteenottajille. Ympäristöopas, Suomen ympäristökes- kus, Helsinki. 78 s. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=340460&lan=fi 87Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Näytteet on pyrittävä säilyttämään mahdollisim- man muuttumattomina näytteenotosta laborato- rioon. Kuljetuksen ajan näytteet pidetään kylmä- laukuissa tai -laatikoissa suojassa suoralta valolta, lämpötilan muutoksilta ja rikkoontumiselta. Näyt- teet tulee kuljettaa jäähdytettyinä, mutta jäätymät- töminä. Suositeltava lämpötila on noin +4 °C. Kuljetuksessa tulee ottaa huomioon seuraavat, näytteiden muuttumisen kannalta tärkeät asiat: • Nopea kuljetus takaa parhaiten näytteiden säilymisen mahdollisimman muuttumatto- mina • Kuljetuksen aikana tulee estää kaikenlaisen likaantumisen syntyminen • Lyhyenkään kuljetuksen aikana näytteet eivät saa lämmetä tai jäätyä • Näytteet on toimitettava asiallisesti perille laboratoriohenkilöstölle, jolta on tarvittaessa saatava kuittaus näytteiden vastaanotosta • Näytteiden postituksesta ja ilmoituksista vastaanottajalle on huolehdittava viipymättä Laboratoriossa näytteenottajan on selvitettävä hen- kilökunnalle havaitut poikkeamat ja seikat, jotka saattavat vaikuttaa määrityksiin ja tulosten tulkin- taan. Näytteiden luovutuksen jälkeen näytteenot- tovälineet huolletaan, mikä varmistaa seuraavan näytteenottomatkan onnistumisen. Kirjal l isuus Näytteiden säilyttämisessä ja kuljettamisessa tulee soveltuvin osin noudattaa standardia SFS-EN ISO5667-3: Water qua- lity - Sampling - Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). 15 Näytteiden säilytys ja kuljetus 88 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 • Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimusten mukaan määritysmenetel- män määritysraja saa olla korkeintaan 30 % ympäristönlaatunormista ja ko. tasolla laajennettu mittausepävarmuus saa olla korkeintaan 50 %. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 3 on ana- lyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevia vaa- timuksia ja määritelmiä. Sen mukaan: Kaikkien käytettävien analyysimenetelmien suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten perustana on mittausepävarmuus, joka on enin- tään 50 prosenttia (k = 2) arvioituna aineen ympä- ristönlaatunormin tasolla, sekä määritysraja, jonka arvo on enintään 30 prosenttia kyseisen ympäris- tönlaatunormin arvosta. Jos tiettyä parametria varten ei ole sopivaa ympäristönlaatunormia tai jos käytettävissä ei ole analyysimenetelmää, joka täyttää edellä määritetyt suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset, seuranta suoritetaan käyt- täen parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Jos fysikaalis-kemiallisten tai kemiallisten mittaussuureiden määrät tietyssä näytteessä ovat alle määritysrajan, käytetään keskiarvojen laske- misessa mittaustuloksena puolta määritysrajan arvosta. Jos laskettu keskiarvo edellä tarkoitetuis- ta mittaustuloksista on alle määritysrajan, arvon ilmoitetaan olevan alle määritysrajan. Tulokset, jot- ka jäävät alle yksittäisten aineiden määritysrajan, merkitään kuitenkin nollaksi niissä tapauksissa, joissa mittaussuureet ovat tietyn fysikaalis-kemi- allisten parametrien tai kemiallisten mittasuurei- den ryhmän kokonaissummia, mukaan luettuina niiden aineenvaihduntatuotteet ja hajoamis- ja muuntumistuotteet. Seuraaville vesiympäristölle vaaralliseksi tai haitalliseksi määritellyille aineille ympäristön- laatunormi on määritetty summaparametrina: • bromatut difenyylieetterit (yhdisteiden nro 28, 47, 99, 100, 153, ja 154 summa) • syklodieenitorjunta-aineet (4 yhdistettä: aldriini, dieldriini, endriini ja isodriini) • kokonais-DDT (4 yhdistettä) • nonyylifenoli (nonyylifenoli ja mono- ja dietoksylaatit kokonaistoksisuutena) • bentso(b)fluoranteeni ja bentso(k)fluoran- teeni • bentso(g,h,i)peryleeni ja indeno(1,2,3-cd) pyreeni Määritelmät: a) mittausepävarmuudella tarkoitetaan ei-negatiivista muuttujaa, joka kuvaa niiden määrällisten arvojen hajontaa, jotka mitta- suureelle on osoitettu käytettyjen tietojen perusteella; b) määritysrajalla tarkoitetaan ilmoitettua toteamisrajan monikertaa sellaisella määri- tettävän yhdisteen pitoisuudella, joka voi- daan kohtuullisesti määrittää hyväksyttävällä tarkkuudella ja täsmällisyydellä; c) toteamisrajalla tarkoitetaan ulostulo- signaalia tai pitoisuutta, jonka ylittyessä voidaan vahvistaa tietyllä luottamustasolla, että näyte eroaa nollanäytteestä, joka ei sisällä tutkittavaa yhdistettä. Edellä b alakohdassa tarkoitettu määritysraja voidaan laskea käyttämällä sopivaa normia tai näytettä, ja määritysrajaksi voidaan ottaa ka- librointikäyrän alhaisin kalibrointipiste. Tällöin nollanäytettä ei oteta huomioon. 16 Laboratorioanalyysit ja tulosten tulkinta 89Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Vaarallisten aineiden asetuksen vaatimusten mu- kaan määritysmenetelmän määritysraja saa olla korkeintaan 30 % ympäristönlaatunormista ja ko. tasolla laajennettu mittausepävarmuus saa olla korkeintaan 50 %. Määritettäessä summaparametreista yksittäis- ten aineiden vaatimukset täyttävää määritysrajaa pitää yhdisteiden lukumäärä ja summan laskenta- tapa huomioida. Tällöin esimerkiksi muille pinta- vesille (rannikko- ja aluevedet) saadaan seuraavat määritysrajat (LOQ), jotka pitää saavuttaa: mittausepävarmuus. Kaikki tulokset tämän pää- töksentekorajan alapuolella ovat hyväksyttyjä. Kaikki arvot, jotka ovat samoja tai suurempia kuin päätöksentekoraja ovat hylättyjä. Summaparametrin ollessa kyseessä mittaustu- losten vuosikeskiarvo ja epävarmuudet lasketaan ensin yksittäisille yhdisteille. Summatuloksen vuo- sikeskiarvo, laajennettu epävarmuus ja standardie- pävarmuus on yksittäisten yhdisteiden vastaavien lukujen summa tai nonyylifenolin ollessa kyseessä laskennassa käytetään kokonaistoksisuuden las- kukaavaa. Kun mittaustulos on alle ko. menetelmän mää- ritysrajan, vuosikeskiarvoon lasketaan mukaan määritysrajan puolikas. Mittaustuloksen laajen- nettu epävarmuus lasketaan kuitenkin ko. mene- telmän määritysrajasta. Turva-alue on ympäristönlaatunormin ja pää- töksentekorajan väli. Turva-alue varmistaa ana- lyysin tuloksen siten, että todennäköisyys hyväk- symisalueella olevan mittauksen väärälle hyväk- symiselle tai hylkäämiselle on pienempi tai yhtä suuri kuin luottamustason arvo (0,05), joka vastaa asetuksessa määriteltyä kattavuuskerrointa. Kat- tavuuskerroin k=2 vastaa likimain 95 % suuruista luotettavuusväliä eli ilmoitettujen mittausepävar- muusrajojen sisällä on noin 95 % tuloksista. Yksisuuntaisen t-testin kerroin turva-alueen las- kemiseksi katsotaan aina taulukosta (Eurachem/ Citac, 2007_2) siten, että luottamustaso on 95 % ja vapausasteet = n-1, missä n on tulosten määrä. Muut pintavedet AA-EQS (μg/l) LOQ (μg/l) LOQ (ng/l) Bromatut difenyylieetterit (BDE) BDE-28 0,0002 1x10-5 0,01 BDE-47 1x10-5 0,01 BDE-99 1x10-5 0,01 BDE-100 1x10-5 0,01 BDE-153 1x10-5 0,01 BDE-154 1x10-5 0,01 Nonyylifenoli nonyylifenoli 0,3 0,03 nonyylifenolimonoetoksylaatti 0,06 nonyylifenolidietoksylaatti 0,06 PAH-yhdisteet bentso(b)fluoranteeni 0,03 0,009 9 bentso(k)fluoranteeni 0,009 9 bentso(g,h,i)peryleeni 0,002 6x10 -4 0,6 indeno(1,2,3-cd)pyreeni 6x10-4 0,6 µg/l kk1 kk2 kk3 kk4 kk5 kk6 kk7 kk8 kk9 kk10 kk11 kk12 ka mittaustulos 0,21 0,35 0,29 0,16 0,41 0,20 0,29 0,16 0,22 0,13 0,26 0,19 0,24 mittaustulok- sen laajennettu epävarmuus, U 0,063 0,105 0,087 0,048 0,123 0,06 0,087 0,048 0,066 0,039 0,078 0,057 0,072 standardiepä- varmuus, u 0,032 0,053 0,044 0,024 0,062 0,030 0,044 0,024 0,033 0,020 0,039 0,029 0,036 Esimerkki 1. Mittausepävarmuuden huomioimisesta EQS:n läheisyydessä Alakloorin AA-EQS on 0,3 µg/l. Tällöin laatuvaatimusten mukaan (asetus) menetelmän määritysraja saa olla korkeintaan 0,09 µg/l. Oletetaan, että määrityksen laajennettu mittausepävarmuus (k=2) on 30 % (minimivaatimus 50 %). Kun alakloorin pitoisuuksiksi saadaan alla olevan taulukon tulokset, saadaan vuosikeskiarvoksi 0,24 µg/l. Mittaustuloksen laajennettu mittausepävarmuus saadaan laskettua kertomalla mittaustulos mene- telmän laajennetulla mittausepävarmuudella. Mittaustuloksen standardiepävarmuus on mittaustuloksen laajennetun epävarmuuden puolikas (u= 0,5 x U). Kun arvioidaan ylittääkö vuosikeskiarvo tai maksimipitoisuus ympäristönlaatunormin mää- ritetään päätöksentekoraja, jossa huomioidaan 90 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Voidaanko katsoa, että tulos ylittää AA-EQS-arvon? Määritellään päätöksentekoraja, jossa otetaan huomioon mittausepävarmuus: Päätöksentekoraja on pitoisuus, jossa voidaan tietyllä luottamustasolla (95 %) sanoa, että pitoisuus on alle raja-arvon. Lasketaan turva-alue kaavalla 1,796 x u = 1,796 x 0,036 = 0,06 µg/l (yksisuuntaisesta t-testiarvosta saadaan kertoimeksi 1,796, kun luottamustaso on 95 % ja vapausaste 11.) Päätöksentekorajaksi saadaan, kun AA-EQS-arvosta vähennetään turva-alue eli 0,3 – 0,06 = 0,24 µg/l. Esimerkin alaklooripitoisuus ylittää raja-arvon. Esimerkki 2. Mittausepävarmuuden huomioimisesta EQS:n läheisyydessä summaparametrille Nonyylifenolin AA-EQS on 0,3 µg/l. Tällöin laatuvaatimusten mukaan menetelmän määritysraja saa olla nonyylifenolille korkeintaan 0,03 µg/l, nonyylifenolimonoetoksylaatille ja nonyylifenolidietoksylaatille 0,06 µg/l. Oletetaan, että mittauksissa käytetty menetelmä täyttää minimitasolla asetuksen laatuvaati- mukset eli määritysrajat ovat edellä mainitut ja menetelmän mittausepävarmuus on kaikille yhdisteille 50 %. Kun mittauksissa pitoisuuksiksi saadaan alla olevan taulukon tulokset, on nonyylifenolin vuosikes- kiarvo 0,41 µg/l. Mittaustuloksen laajennettu mittausepävarmuus saadaan laskettua kertomalla mitta- ustulos menetelmän laajennetulla mittausepävarmuudella. Mittaustuloksen standardiepävarmuus on laajennetun epävarmuuden puolikas. Oletetaan, että nonyylifenolimonoetoksylaatin pitoisuus kuukautena 4 on alle määritysrajan. Tällöin vuosikeskiarvoon huomioidaan määritysrajan puolikas (0,03 μg/l), mutta mittaustuloksen laajennettu mittausepävarmuus lasketaan määritysrajasta eli 0,06 μg/l x 0,5. Mittaustuloksen standardiepävarmuus lasketaan kuten normaalisti. µg/l kk1 kk2 kk3 kk4 kk5 kk6 kk7 kk8 kk9 kk10 kk11 kk12 ka nonyylifenoli 0,29 0,17 0,22 1,19 0,28 0,45 0,35 0,46 0,54 0,39 0,36 0,19 0,41 laajennettu epävarmuus, U 0,15 0,09 0,11 0,60 0,14 0,23 0,18 0,23 0,27 0,20 0,18 0,10 0,20 standardiepä- varmuus, u 0,07 0,04 0,06 0,30 0,07 0,11 0,09 0,12 0,14 0,10 0,09 0,05 0,10 µg/l kk1 kk2 kk3 kk4 kk5 kk6 kk7 kk8 kk9 kk10 kk11 kk12 ka nonyylifenolimo- noetoksylaatti 0,06 0,08 0,09 <0,06 0,07 0,12 0,08 0,06 0,07 0,08 0,18 0,19 0,09 laajennettu epävarmuus, U 0,03 0,04 0,05 0,03 0,04 0,06 0,04 0,03 0,04 0,04 0,09 0,10 0,05 standardiepä- varmuus, u 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,03 0,02 0,02 0,02 0,02 0,05 0,05 0,02 Nonyylifenolidietoksylaatille lasketaan samoin vuosikeskiarvo, mittaustuloksen laajennettu epävar- muus ja standardiepävarmuus. µg/l kk1 kk2 kk3 kk4 kk5 kk6 kk7 kk8 kk9 kk10 kk11 kk12 ka nonyylifenolidie- toksylaatti <0,06 0,07 0,08 <0,06 0,06 0,08 0,07 <0,06 0,06 <0,06 0,09 0,09 0,06 laajennettu epävarmuus, U 0,03 0,04 0,04 0,03 0,03 0,04 0,04 0,03 0,03 0,03 0,05 0,05 0,04 standardiepä- varmuus, u 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 Asetuksessa on mainittu, että nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien kokonaistoksisuus ei saa ylittää ympäristönlaatunormia. Kokonaistoksisuus määritetään käyttäen kaavaa å(CX×TEF). Kaavassa 91Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 CX on kunkin yhdisteen pitoisuus ja TEF on toksisuusekvivalenttikerroin (nonyylifenolille 1 ja nonyyli- fenolimono- ja dietoksylaateille 0,5). Tällöin esimerkin yhdisteiden vuosikeskiarvoista saamme laskettua kokonaistoksisuuden vuosikes- kiarvon yllä olevaa kaavaa käyttäen 0,41 μg/l x 1 + 0,09 μg/l x 0,5 + 0,06 μg/l x 0,5 = 0,48 μg/l. Vuosikeskiarvon laajennetuksi mittausepävarmuudeksi saadaan 0,25 μg/l ja standardiepävarmuudeksi 0,12 μg/l. Esimerkin nonyylifenolin kokonaistoksisuus ylittää raja-arvon. Määritellään kuitenkin esimerkin vuoksi päätöksentekoraja, jossa otetaan huomioon mittausepävarmuus: Lasketaan turva-alue kaavalla 1,796×u = 1,796 x 0,12 = 0,22 µg/l Päätöksentekorajaksi saadaan 0,08 µg/l kun AA-EQS-arvosta vähennetään turva-alue (0,3–0,22). Kirjal l isuus: EURACHEM 2012. Quantifying uncertainty in analytical measurement (3.painos) http://www.citac.cc/QUAM2012_P1.pdf 92 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Lainsäädännössä annetaan vesiä koskevia tutki- muksia tekevien konsulttien, tutkimuslaitosten ja laboratorioiden toiminnalle ja toiminnan laadulle tiettyjä määräyksiä ja ohjeita, joita tulee noudattaa. Seurannan ja tarkkailun vesianalyysit teetetään yhä useammin alihankintatöinä ja niiden tulokset raportoidaan yhdessä muiden tarkkailu- ja seu- rantatulosten kanssa sekä tallennetaan ympäris- töhallinnon tietojärjestelmiin. Tällöin tarkkailun toteuttamisesta päävastuussa olevan tahon tulee varmistua käyttämänsä alihankkijan pätevyydestä. Suositeltavaa on, että päävastuutaho ja alihankkija tekisivät kirjallisen sopimuksen, jossa määritellään vastuukysymykset. Sopimukseen olisi lisäksi syy- tä kirjata laatuvaatimukset mm. näytteenotolle ja analytiikalle. Vaarallisten aineiden asetuksen liite 3 mukaan laboratoriot tai niiden alihankkijat osoittavat pä- tevyytensä fysikaalis-kemiallisten tai kemiallis- ten mittaussuureiden analysoinnissa seuraavin tavoin: a) osallistumalla pätevyyden testausohjelmaan, joka kattaa 2 kohdassa tarkoitetut mitta- ussuureiden analyysimenetelmät pitoisuus- tasoilla, jotka ovat edustavia vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 9 §:n mukaises- ti toteutettujen kemiallisten seurantaohjelmi- en suhteen; ja b) analysoimalla käytettävissä olevia vertailu- materiaaleja, jotka ovat edustavia sellaisten kerättyjen näytteiden suhteen, jotka sisältä- vät asianmukaisia pitoisuustasoja suhteessa 4 kohdassa tarkoitettuihin ympäristönlaatu- normeihin. Edellä a alakohdassa tarkoitettuja pätevyyden testausohjelmia saavat järjestää akkreditoidut organisaatiot tai kansainvä- lisesti tai kansallisesti tunnustetut organi- saatiot, jotka täyttävät ISO/IEC guide 43–1 -julkaisun tai muiden kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen vastaavien standardien vaa- timukset. Tulokset, jotka saadaan osallistu- misesta näihin ohjelmiin, arvioidaan ISO/IEC guide 43–1 -julkaisussa, ISO 13528 -stan- dardissa taikka muissa kansainvälisellä ta- solla hyväksytyissä vastaavissa standardeissa esitettyjen arviointijärjestelmien perusteella. Huomioitavaa: Vaarallisten aineiden asetuk- sen liitteessä 3 mainittu standardi: ISO/IEC guide 43-1 on kumottu vuonna 2010. Se on korvattu standardilla: SFS-EN ISO/IEC 17043:2010; Con- formity assessment - General requirements for proficiency testing. Laboratorien valinnassa on varmistettava seuraa- via asioita: • Noudatetaan voimassaolevaa julkisia han- kintoja koskevaa lainsäädäntöä • Varmistetaan, että toimijan pätevyysalueen soveltuvuus on oikea • Näytteenoton luotettavuus varmistetaan näytteenottajien sertifioinnilla tai akkredi- toinnillla • Analysoinnin tulee täyttää standardin SFS- EN ISO/IEC 17025 vaatimukset • Menetelmien tulee olla akkreditoituja, jos mahdollista • Määritysmenetelmien soveltuvuuden tulee olla oikea erityisesti: näytematriisi, pitoisuus- alue, määritysraja ja mittausepävarmuus • Menestyminen pätevyyskokeissa usealta vuodelta tulee olla hyväksyttävää. • Pätevyyskokeiden järjestäminen täyttää standardin SFS-EN ISO/IEC 17043 tai mui- den kansainvälisesti hyväksyttyjen standardi- en tai ohjeiden vaatimukset 17 Laboratoriotoiminta 93Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Toiminnanharjoittajan tulee varmistaa, että tarkkailutiedot toimitetaan ajoissa ja asianmu- kaisessa muodossa ympäristöviranomaisille joko tietojärjestelmiin tai muihin sovittuihin tietova- rastoihin. Toiminnanharjoittajien vuosittain toimittami- en vesistötarkkailutulosten perusteella raporteis- sa ei luokitella vesien ekologista tai kemiallista tilaa vesimuodostumissa. Vesien tilan luokittelun tekee ELY-keskus 6 vuoden välein vesienhoidon suunnittelua varten. Vesistötarkkailutulosten vuosiraporteissa tark- kailtujen haitallisten aineiden vuotuisia keskiar- voja voidaan verrata vastaaviin ympäristönlaa- tunormeihin. Vertailussa on noudatettava edellä olevassa luvussa 16 esitettyjä menettelyjä. Tarkkailun tulokset raportoidaan lupapäätöksen edellyttämällä tavalla. Raportoinnissa pätevät kaikki yleiset laadukkaan raportoinnin periaatteet. Raportissa asiat esitetään selkeästi ja loogisessa järjestyksessä. Tulokset esitetään alkuperäisinä tai seuranta- ja tarkkailuohjelmissa sovitulla tavalla käsiteltyinä. Keskeisiä tuloksia on hyvä havainnollistaa graafisin esityksin ja kartoin. Taulukkojen tekstin ja numeroiden tulee olla luettavia. Raportoinnissa tulee kiinnittää huomiota mm. tuloksiin liittyvään epävarmuuteen. Aineiden kemiallisissa määrityksissä liikutaan usein määritystarkkuuden alarajoilla, jolloin tulokseen liittyvä epävarmuus kasvaa. Yksittäisen toiminnanharjoittajan vesistötark- kailutulosten perusteella voi olla vaikeaa päätel- lä, ylittyykö vuosikeskiarvona (12 näytettä/vuosi vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C aineet ja 4 näytettä/vuosi liitteen 1 D aineet) asetettu ympä- ristönlaatunormi vesimuodostumassa toiminnan- harjoittajan päästöjen seurauksena. Laatunormin ylittyessä vastaanottavassa vesimuodostumassa syy-seuraussuhteita on tarpeen mukaan arvioi- tava laajasti ottaen huomioon mm vesimuodos- tumaa kuormittavat muut pistelähteet, hajakuo- rmitus, luonnonolot, sää ja vuodenaikavaihtelut, kaukokulkeumat, häiriöpäästöt. Tämän laajuisen arvioinnin tekeminen raporteista on lähinnä ELY- keskusten tehtävä. Kun tarkastellaan, ylittyykö aineen suurin sallittu pitoisuusnormi (MAC) on syytä ottaa huomioon analyysin luotettavuus ja laboratorion tulisi välittömästi ilmoittaa asiasta toimeksiantajalle, jotta voidaan ottaa mahdollisim- man pian uusi näyte. Pelkästään yhden näytteen tuloksen perusteella johtopäätöksiä mahdollisista toimenpiteistä ei voida useinkaan tehdä poikke- uksena selvät häiriö- tai vahinkopäästöt. MAC- normin ylitysten arviointiin tulee saada riittävä aineisto tilastollista tarkastelua varten. Raportointiin kuuluu myös seuranta- ja tark- kailutulosten toimittaminen ympäristöhallinnon tietojärjestelmiin niiden edellyttämässä muodossa ja sovitussa aikataulussa. Tarkkailun suorittajan vastuulla on huolehtia tietojen tallentamisesta. Toiminnanharjoittajan tulee huolehtia siitä, että tarkkailutiedot toimitetaan ajoissa ja asianmu- kaisessa muodossa ympäristöviranomaisille joko tietojärjestelmiin tai muihin sovittuihin tietova- rastoihin. Haitallisten aineiden seuranta- ja tarkkailutulokset tallennetaan ympäristöhallinnon HERTTA-tieto- järjestelmän eri osiin seuraavasti: • Käyttö- ja päästötarkkailun tiedot tallenne- taan VAHTI-järjestelmään • Pintavesien tiedot tallennetaan Pintavesien tila-osioon • Pohjavesien tiedot tallennetaan Pohjavedet- osioon • Kiinteiden ympäristönäytteiden (kalat ja sedimentit) tiedot tallennetaan KERTY- rekisteriin Tietojen tallennusmahdollisuudet ja käytännöt vaihtelevat tietojärjestelmästä riippuen. Tallennus- 18 Tietojen tallentaminen ja tulosten raportointi 94 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 käytännöt saattavat poiketa myös sen mukaan, on- ko näytteenotto, näytteiden käsittely ja määritykset tehty ympäristöhallinnon toimesta ja sen omissa laboratorioissa vai onko toteuttajina ympäristö- hallinnon ulkopuoliset toimijat. Tallennusohjeita löytyy kunkin tietojärjestelmän sisältä sekä ym- päristöhallinnon sisällä käytettävistä versioista et- tä OIVA-palvelun versioista. Ongelmatilanteissa voi kääntyä kunkin tietojärjestelmän pääkäyttäjän puoleen, jonka yhteystiedot löytyvät järjestelmien aloitussivuilta. Tallennuskoulutusta voi tiedustella pääkäyttäjiltä. Vesien tilaraportit toimitetaan EU:lle karttoina, joiden laatimisesta on annettu yksityiskohtaiset oh- jeet tämän julkaisun liitteessä 12. EU-raportointi tehdään SYKEssä. ELY-keskusten tulee kuitenkin täyttää VEMU2-järjestelmään kutakin vesimuo- dostumaa koskevat tiedot. Tiedot ovat ympäristöhallinnon OIVA-palvelun kautta kaikille käytettävissä. 95Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Kertymärekisteriin (KERTY) tallennetaan kiinteistä ympäristönäytteistä mitattuja haitallisten aineiden pitoisuustietoja ja niiden taustalla olevia näyte-, määritys- ja muita taustatietoja. Tietoja pääsee selaamaan kaikilla ympäristö- hallinnon käyttäjätunnuksilla. Tallennusoikeudet järjestelmään pyydetään KERTYn pääsivulla mai- nitulta pääkäyttäjältä. Kertymärekisteri on käytettävissä ympäristö- hallinnon verkossa osoitteessa http://hertta.vyh. fi > Ympäristön kuormitus > Kertymät (KERTY) (Hertta-sovellus). 19.1 Tietojen selaus, poiminta ja tulostus Kaikkia järjestelmässä olevia tietoja voi selata näy- töllä lomakkeina ja taulukkoina ja paikkoja lisäksi kartalla. Hakuehtojen mukaisilta paikoilta kerät- tyjä tietoja saa taulukoitua ”Tiedot taulukkoon” -toiminnolla, jossa tulostettavia tietoja voi rajata mm. ajanjakson, näytemateriaalin ja määrityksien suhteen sekä valita tulostettavat tietokentät. Näi- tä poimintataulukoita voi tarkastella näytöllä tai tulostaa tiedostoon jatkokäsittelyä varten esim. Excelissä, paikkatieto-ohjelmassa jne. Rekisterissä on jokaisella näytöllä «ohje»-linkki, josta kyseisellä näytöllä olevien toimintojen ohjeen voi avata. 19.2 Tallennustoiminnot Pääperiaatteena on, että rekisteriin tallennettavat tiedot tallennetaan sitä mukaan, kun tietoa syn- tyy ja siellä missä tieto tuotetaan. Tallennuksen toteuttamisesta on kuitenkin syytä sopia jokaisen hankkeen yhteydessä erikseen. Seuraavalla sivulla kuvassa 12 on esitetty kaavamainen malli tietojen tallennuksesta nivellettynä näytteen työprosessiin. Kaikkia kertymärekisterin tietokokonaisuuksia (paikka, näytteenotto, näytepiste, näyte, näyteyk- silö, näyteosa, osanäyte ja tulos) varten on oma tal- lennuslomakkeensa, jolla voi lisätä, korjata ja pois- taa tietoja. Lomakepohjaista tallennusta on lisäksi helpotettu muutamalla tiedoston lukutoiminnolla. Näytteenottopaikat ovat ympyrän muotoisia alueita, joiden keskipisteen sijainti määritetään pääsääntöisesti karttanäytön avulla ja halkaisija valitaan valikosta. Paikkaan liittyvät aluetiedot poimitaan automaattisesti paikan keskipisteen koordinaattien perusteella Ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoista. Paikkaan voi lisätä näyt- teenottokohtaisen tarkan näytepisteen koordinaa- tit esimerkiksi sedimenttinäytteiden yhteydessä. Kerättyjen näytteiden näytteenotto- ja näyte- tiedot kirjataan KERTYyn. Kun näyte lähetetään laboratorioon analysoitavaksi, sille tallennetaan lähetystiedot ja järjestelmä generoi tilausnumeron, joka toimii jatkossa näytteen tunnistetietona. Jos kyseessä on Ympäristöhallinnon laboratorio, kertymärekisteristä tulostetaan määrityspyyntö- tiedosto, joka toimitetaan esim. sähköpostilla la- boratorioon. Määrityspyyntö luetaan laboratori- ossa LIMS-järjestelmään, ja määritysten jälkeen LIMSistä tulostetaan kertymärekisteriin luettavat tulostiedostot. Muihin laboratorioihin määrityspyyntö toimite- taan erillisenä dokumenttina, ja tulokset voidaan lukea KERTYyn tiedostosta tai syöttää lomakkeel- la. Tarkemmat toimintokohtaiset ohjeet voi avata jokaisella näytöllä olevasta «ohje»-linkistä. Rekis- terin etusivulta voi myös tulostaa «Tallentajan op- paan». 19 Kertymärekisteri 96 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 19.3 Rakenne ja tietosisältö Seuraavalla sivulla on esitetty Kertymärekisterin käsitemalli (kuva 13), josta selviää järjestelmän rakenne ja tietosisältö. Valkoisten laatikoiden esit- tämät muuttujat on toteutettu koodilistoina, joilta valitaan soveltuva vaihtoehto. Tilaaja Näytteen- ottaja Näytteiden käsittelija Näytteiden toimittaja Analyysi- laboratorio Sopii määrityksistä Sopii näytteenoton Suunnittelee näytteenotto- ohjelman Tallentaa paikan Vastaanottaa ja lukee siirtotiedoston Kerää näytteet Tallentaa näytteenoton Preparoi, esikäsittelee ja jakaa näytteet Tallentaa näytteet Tallentaa osanäytteet Tallentaa lähetystiedot Tulostaa ja lähettää mää- rityspyynnön Vastaanottaa ja lukee mää- rityspyynnön Analysoi ja kirjaa tulok- set Limsiin Tulostaa ja lähettää tulostiedoston Kerty Vastaanottaa tilauksen YHA Lims x xx xx xx 20 09 x xx xx xx 20 09 x xx xx xx 20 09 Hormajärvi, Ahne. 2009 Hormajärvi, Ahne. 2009 Kuva 12. Tietojen tallennus kertymärekisteriin. Kirjal l isuus Hertta. http://hertta.vyh.fi 97Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Kuva 13. Kertymärekisterin käsitemalli Lisätietoja saa rekisterin etusivulla mainitulta pääkäyttäjältä. Helcom-alue Vesienhoitoalue Valuma-alue Vesimuodostuma Näytteenottolaitos Kirjallisuusviite Muuttuja Pituus, märkäpaino, kuivapaino, naaraita, koiraita, sykykypsyysaste, ikä… NÄYTEYKSILÖIDEN MITTAUSTULOKSET • Arvo / Keskiarvo • Keskiarvon keskihajonta NÄYTEOSIEN MITTAUSTULOKSET • Arvo / Keskiarvo • Keskiarvon keskihajonta Määritysryhmä Määrityslaboratorio Painokoodi PAIKKA • Nimi • Koordinaatit • Lisätietoja Järvi NÄYTTEENOTTO • Alkupäivämäärä • Loppupäivämäärä • Näytteenottaja • Lisätietoja NÄYTE • Näytetunnus • Näytesyvyys (ylä+ala) • Yksilöiden / Viipaleiden lkm • Preparointipäivä • Lisätietoja OSANÄYTE • Osanäytteen tunnus • Lähetyspäivä • Lisätietoja TULOS • Arvo • Mittausepävarmuus • Määritysraja • Toteamisraja Kunta Ympäristötyyppi Halkaisija Näytteenottomenetelmä NÄYTEPISTE • Nimi • Tunnus (generoitu) • Koordinaatit • Vesisyvyys • Profiilin syvyys • Lisätietoja Näytelaji Näyteosa Käsittelymenetelmä Säilöntätapa Säilöntätapa Määritys • Suure • Esikäsittely • Määritysmenetelmä • Yksikkö Ryhmä Lippu Hanke Ylläpitäjäorganisaatio 98 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Yhdisteitä BBP Butyylibentsyyliftalaatti BDE Bromatut difenyylieetterit CHCL3 Kloroformi CMR- aineet Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat tai lisääntymiselle vaaralliset aineet, Carcinogenic, Mutagenic or substances toxic to Reproduc- tion DBP Dibutyyliftalaatti DBT Dibutyylitina DDT Dikloori-difenyyli-trikloorietaani decaBDE Dekabromidifenyylieetteri DEHP Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti ETU Etyleenitiourea gamma- HCH Lindaani HBCDD Heksabromisyklododekaani HCB Heksaklooribentseeni HCBD Heksaklooributadieeni HCH Heksakloorisykloheksaani LNAPL Light non-aqueous phase liquid LPV- kemikaalit Pieninä määrinä tuotettavat kemikaalit, Low Production Volume Chemicals MBeT Bentsotiatsoli-2-tioli; merkaptobentsotiatsoli MBT Monobutyylitina MBTS di(bentsotiatsol-2-yyli)disulfidi; merkaptobentsotiatsoli-disulfidi MCCP Keskipitkäketjuiset klooratut parafiinit tai klooratut alkaanit C14–17 MCPA 2-metoksi-4-kloorifenoksietikkahappo MTBE Metyylitertbutyylieetteri NP Nonyylifenolit NP2EO 4-nonyylifenolidietoksylaatti NPE Nonyylifenolietoksylaatti OCP Organoklooripestisidit octaBDE Oktabromidifenyylieetteri OMCTS Oktametyylisyklotetrasiloksaani OP Oktyylifenolit OPE Oktyylifenolietoksylaatit PAH Polysykliset aromaattiset hiilivedyt Yhdisteitä PBDE Polybromatut difenylieetterit PBT-aineet Hitaasti hajoavat, kudoksiin kertyvät ja myrkylliset aineet PCB Polyklooratut bifenyylit PCDD Dioksiinit PCDF Furaanit PCN Polyklooratut naftaleenit PCP Pentakloorifenoli PCT Polyklooratut terfenyylit PeCB Pentaklooribentseeni pentaBDE Pentabromidifenyylieetteri PFAS Perfluoratut alkyyliyhdisteet PFOA Perfluoro-oktaanihappo PFOS Perfluorioktaanisulfonaatti PHS Priority hazardous substances POP Ympäristössä hitaasti hajoavia, biokertyviä or- gaanisia yhdisteitä, Persistant organic pollutants PPCPs Lääke- ja kosmetiikka-aineet, Pharmaceuticals and personal care products PS Priority substances PTFE polytetrafluoroetyleeni PVC Polyvinyylikloridi SCCP Lyhytketjuiset klooratut parafiinit tai klooratut alkaanit C10–13 SEM-AVS acid volatile sulfide (AVS), simultaneously ex- tracted metals TAME tert-Amyylimetyylieetteri TBBPA Tetrabromibisfenoli A, bromattu palonestoaine TBT Tributyylitina TBTF Tributyylitinafluoridi TBTO Tributyylitinaoksidi TCB Triklooribentseenit TCMTB (bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylisyanaatti TEF Toksisuusekvivalenttikerroin TOC Kokonaishiili, Total Organic Carbon TPhT Trifenyylitina-yhdisteet VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet vPvB- aineet Erittäin hitaasti hajoavat ja erittäin voimakkaasti kudoksiin kertyvät aineet 20 Lyhenteet 99Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset CLP- asetus Classification, Labelling and Packaging of sub- stances and mixtures – EY 1272/2008 E-PRTR Euroopan päästö- ja siirtorekisteri IED Teollisuuspäästödirektiivi IPPC Integrated Pollution Prevention and Control. IPPC-direktiivi pantiin Suomessa käytäntöön vuonna 2000 voimaan tulleella ympäristönsuo- jelulailla ja -asetuksella. KemL Kemikaalilaki REACH Kemikaalien rekisteröintiä-, arviointia-, rajoi- tuksia- ja lupamenettelyä koskeva EU:n asetus, Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals. RoHS- direktiivi The Restriction of the use of certain Hazar- dous Substances in Electrical and Electronic Equipment 2002/95/EY VAD Vaarallisten aineiden direktiivi 76/464/ETY, kodifioitu versio 2006/11/EY WEEE- direktiivi Waste electrical and electronic equipment directive 2002/96/EC VESPA Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaaral- lisista ja haitallisista aineista (1022/2006), ai- emmin käytetty lyhennys (nykyisin: vaarallisten aineiden asetus) WFD Water Framework Directive VL Vesilaki VPD Vesipolitiikan puitedirektiivi YLD Ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla annettu direktiivi (2008/105/EY) YSA Ympäristönsuojeluasetus YSL Ympäristönsuojelulaki Muita lyhenteitä AA Annual average AA-EQS Vuoden keskiarvopitoisuuden ympäristönlaa- tunormi AF Turvakerroin, assessment factor AHTI Aluehallinnon tietohallintopalveluyksikkö ASTM American Society of Testing and Materials AVI Aluehallintovirasto AVL Asukasvastineluku BAT Paras käytettävissä oleva tekniikka, Best Avai- lable Techinique BCF Biokonsentraatiotekijä, Bioconcentration factor BEP Parhaat saavutettavissa olevat käytännöt BLM Biotic ligand model BREF Parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) vertailuasiakirjat, Best Available Techniques Reference Documents CAS- numero Kansainvälinen kemiallisten aineiden ja eräiden seosten rekisterinumero, Chemical Abstract Services Registry number Muita lyhenteitä CATER- MASS Happamien sulfaattimaiden ympäristöriskien vähentäminen – sopeutumiskeinoja ilmaston- muutokseen CEN Eurooppalainen standardisoimisjärjestö COHIBA Control of hazardous substances in the Baltic Sea region -projekti DL Määritysraja, Determination Limit EC Effective concentration ECD Elektronisieppaustekniikka EIPPCB 2003 Euroopan IPPC-toimisto, European Integrated Pollution Prevention and Control Bureau ELY- keskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus EMEP European Monitoring and Evaluation Programme EN Eurooppalainen standardi EQS Environmental Quality Standard, ympäristön- laatunormi ERA Ekologinen riskin arviointi, Ecological Risk Assessment EROD Maksan vierasainemetaboliajärjestelmään kuu- luvan entsyymin aktiivisuutta kuvaava mittaus GTK Geologian tutkimuskeskus HELCOM Itämeren merellisen ympäristön suojelukomis- sio, Helsingin komissio HERTTA Ympäristötiedon hallintajärjestelmä ICP-MS Induktiivisesti kytketty plasma – massaspekt- rometri ICP-OES Induktiivisesti kytketty plasma – optinen emis- sion (InductivelyCoupledPlasma OpticalEmissi- on Spectrometry) IMO Kansainvälinen merenkulkujärjestö in vitro Solukon, kudoksen tai solujen tutkiminen lasis- sa, koeputkessa tms. in vivo Elävistä eliöistä tehty tutkimus ISO Kansainvälinen standardisoimisjärjestö KERTY- rekisteri Kertymärekisteri, HERTTA-tietojärjestelmän osa, johon kerätään tietoa sedimenttiin, eliös- töön ym. kertyvistä haitallisista aineista KETU Sosiaali- ja terveysalan lupaviraston (Valviran) ylläpitämä kemikaalien kansallinen tuoterekis- teri Kow n-oktanoli/vesi-jakaantumiskerroin, kuvaa aineen taipumusta kertyä eliöihin KYL SYKEn ylläpitämä Kemikaalit ympäristöluvassa- luettelo LC50 Pitoisuus, jossa puolet koe-eliöistä kuolee koeaikana, Lethal concentration LOD Havaitsemisraja LOQ Määritysraja MaaMet Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seuranta (pinta- ja pohjavedet) MAC Suurin sallittu pitoisuus, Maximum allowable concentration 100 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Muita lyhenteitä MAC-EQS Hetkellisen pitoisuuden ympäristönlaatunormi MATTI Maaperän tilan tietojärjestelmä MKB Ruotsin lainsäädännön edellyttämä ympäristö- vaikutusten arviointi, Miljökonsekvensbeskri- ving MMM Maa- ja metsätalousministeriö MPA Suurin sallittu lisättävä osa, Maximum Permis- sible Addition MS-mene- telmä Massaspektrometrinen määritysmenetelmä MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus NACE EU:n virallinen toimialaluokitus NCM Pohjoismainen ministerineuvosto, Nordic Council of Ministers NOEC No observed effective concentration OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, Organisation for Economic Cooperation and Development OIVA Kansalaisille avoin ympäristö- ja paikkatieto- palvelu PEC Ennustettu pitoisuus ympäristössä, Predicted Environmental Concentration PIVET Pintavesien tilan tietojärjestelmä PLC Pollution load compilation PNEC Ympäristössä haitattomaksi arvioitu pitoisuus, Predicted No Effect Concentration POVET Pohjavesitietojärjestelmä SARA Satunnaispäästöriskianalyysi SFS Suomen standardisoimisliitto ry SOCOPSE Source Control of Priority Substances in Europe -projekti SYKE Suomen ympäristökeskus TEF Toksisuusekvivalentti, Toxic Equivalent Factor TUKES Turvallisuus- ja kemikaalivirasto UNECE YK:n Euroopan talouskomissio USA EPA USA:n ympäristövirasto VAHTI Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä WEA Jätevesien ominaisuuksien ja laadun kokonaisvaikutusten arviointi, Whole Effluent Assessment, VEMU Vesimuodostumat-tietojärjestelmä VESKA- kartoituk- set SYKEssä vuosina 2003-2006 tehdyt haitallisten aineiden kartoitukset 101Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 SISÄLLYS, LIITTEET Liite 1 Lainsäädäntö (luettelo) .............................................................. 102 1a. EU-lainsäädäntö ................................................................................................102 1b. Kansallinen lainsäädäntö ...............................................................................103 Liite 2 Lainsäädäntö (määritelmiä ja keskeisiä säännöksiä) ..................104 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) ....................104 Vesihuoltolaki 119/2001 ..........................................................................................106 Vesilaki (587/2011) ...................................................................................................107 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ..........................................................................108 Valtioneuvoston asetukset ..................................................................................... 111 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) .............. 111 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ........................................................................... 113 Liite 3 Vaarallisten aineiden asetuksen liitteet 1 A ja 1 B ...................... 117 A) Aineet, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin .............................................................................. 117 B) Suurimmat sallitut päästöraja-arvot pitoisuus- ja ominaiskuormitusraja-arvoina ..................................................... 117 Liite 4 Euroopan yhteisön tasolla määritettyjen aineiden ympäristönlaatunormit (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 C) ..................................... 118 Liite 5 Kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 D) .....................................121 Liite 6 Kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja havainnoista Suomessa .....122 Liite 7 Kansallisten haitallisten aineiden käyttö Suomessa 2001–2010 ......................................................................................................123 Liite 8 Joidenkin EU:n orgaanisten prioriteettiaineiden käyttö Suomessa 2001–2009 ..............................................................................124 Liite 9 EU:n prioriteettiaineiden ja kansallisesti tunnistettujen aineiden ominaisuuksia ..........................................................................126 Liite 10 Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 E) ......................................132 Liite 11 Pohjaveden ympäristönlaatunormit (Vesienhoitoasetuksen liite 7 A) .........................................................133 Liite 12 Vesipuitedirektiivin liite V kemiallisen ja ekologisen tilan määräytyminen ...............................................................................134 Liite 13 Pohjaveden tarkkailuesimerkkejä .......................................................136 Liite 14 E-PRTR-asetus, Vesipäästö-epäpuhtaudet .....................................139 Liite 15 Aineiden menetelmästandardit ja määritysrajat .........................140 102 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Liite 1 Lainsäädäntö (luettelo) 1a. EU-lainsäädäntö Biosididirektiivi 1998. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/8/EY biosidituotteiden mark- kinoille saattamisesta (98/8/EY, jäljempänä biosididirektiivi). Tähän tulossa muutoksia ja tekeillä on biosidiasetus, joka saattaisi tulla sovellettavaksi syksyllä 2013. E-PTR-asetus 2006. IPPC-direktiivin nojalla on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 166/2006 epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvostondirektiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta. Jäljempänä tätä asetusta kutsutaan E-PRTR-asetukseksi. IPPC-direktiivi 2008. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristön pilaantumisen ehkäise- misen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (2008/1/EY, jäljempänä IPPC-direktiivi). Direktiivi on koottu toisinto direktiivistä 96/61/EY ja sen muutoksista. Juomavesidirektiivi 1998, Euroopan neuvoston direktiivi ihmisen käyttöön tarkoitetun veden laadusta (98/83/EY, jäljempänä juomavesidirektiivi) Kalavesidirektiivi 1978. Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi (78/659/ETY, jäljempänä kalavesidirektiivi, kumoutuu 2013) Luontodirektiivi 1992 ja ´ Natura 2000´. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY annettu 21 päivänä toukokuuta 1992 luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/EY, jäljempänä tätä kutsutaan luontodirektiiviksi) ja tähän liittyvä EU:n laajuinen NATURA2000-verkosto alueista, joilla suo- jellaan luontotyyppejä. NATURA2000 verkostoon kuuluvat automaattisesti myös Euroopan parlamentin ja neuvoston 30. marraskuuta 2009 antaman kodifioidun luonnonvaraisten lintujen suojelua koskevan direktiivin (2009/147/EC, jäljempänä lintudirektiivi) mukaiset alueet. Meristrategiadirektiivi 2008. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön me- riympäristöpolitiikan puitteista (2008/56/EY, jäljempänä meristrategiadirektiivi) Pohjavesidirektiivi 2006. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/118/EY pohjaveden suo- jelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (2006/118/EY, jäljempänä pohjavesidirektiivi) PPP-asetus 2009. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) No 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ EY ja 91/414/ETY kumoamisesta. (EY n:o 1107/2009, jäljempänä PPP-asetus, joka on lyhenne sanoista plant protection product). PPP-tilastoasetus 2009. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1185/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009 torjunta-aineita koskevista tilastoista (EY n:o 1185/2009, jäljempänä PPP- tilastoasetus) REACH 2006. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä jou- lukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/1555/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta. LIITE 1/1 103Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Kasvinsuojeluaineiden puitedirektiivi 2009. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/ EY, annettu 21. päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi. Vesipuitedirektiivi 2000. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista (2000/60/EY, jäljempänä vesipuitedirektiivi). Yhdyskuntajätevesidirektiivi 1991, Neuvoston direktiivi yhdyskuntajätevesien käsittelystä (91/271/ ETY, jäljempänä yhdyskuntajätevesidirektiivi) Ympäristönlaatunormidirektiivi 2008. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY ym- päristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla (2008/105/EY, jäljempänä ympäristönlaatunormidirektiivi) 1b. Kansallinen lainsäädäntö Lait Jätelaki 646/2011 (lisäksi vireillä hallituksen ehdotus jätelain ja ympäristönsuojelulain muuttamisesta 15/2011) Kemikaaliasetus 675/1993(Viimeiset muutokset 31.7.2008/514) Kemikaalilaki 744/1989 (viimeiset muutokset 1105/2011) Laki kasvinsuojeluaineista 1563/2011 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004 (viimeiset muutokset 25.3.2011/272) Merenkulun ympäristönsuojelulaki 1672/2009 (viimeiset muutokset 29.12.2011/1503) Merensuojelulaki 1415/1994 (viimeiset muutokset 25.3.2011/276) Terveydensuojelulaki 763/1994 (viimeiset muutokset 28.10.2011/1103) Vesihuoltolaki 119/2001 (viimeiset muutokset 22.12.2009/1488) Vesilaki 587/2011 Ympäristönsuojeluasetus 169/2000 (viimeiset muutokset 29.12.2011/1561) Ympäristösuojelulaki 86/2000 (viimeisimmät muutokset 28.10.2011/1106; lisäksi vireillä hallituksen eduskunnalle antama muutosehdotus 15/2012) Valtioneuvoston asetukset ja päätökset Valtioneuvoston asetus biosidivalmisteista 466/2000 (viimeiset muutokset 27.1.2011/73) Valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä 980/2011 Valtioneuvoston asetus merenkulun ympäristönsuojelusta 76/2010 (muutos 21.12.2010/1205) Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuoli- silla alueilla 542/2003 (muutokset 29.12.2009/1824) Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 (viimeiset muutokset 7.10.2010/869) Valtioneuvoston asetus vesitalousasioista1560/2011 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 (viimeiset muu- tokset 29.12.2011/1562) Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä 888/2006 Valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tark- kailusta 366/1994 Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista 861/1997 (viimeiset muutokset 5.6.2008/381) Valtioneuvoston päätös suojelua ja parantamista edellyttävien sisävesien laadusta kalojen elinolojen parantamiseksi 1172/1999 (muutos 23.10.2010/832; vastaava EU-tason säädös kumoutuu 2013) LIITE 1/2 104 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Liite 2 Lainsäädäntö (määritelmiä ja keskeisiä säännöksiä) Lait Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) 2§ Määritelmät 1) pintavedellä veden peittämää aluetta, rannikkovettä, jokisuun vaihettumisaluetta ja aluevettä; 2) pohjavedellä vettä, joka on maan pinnan alla kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään; 3) rannikkovedellä sellaisen viivan maanpuoleista pintavettä, jonka jokainen piste on yhden meripe- ninkulman etäisyydellä meren puolella lähimmästä sen perusviivan pisteestä, josta alueveden leveys mitataan, ja joka jossakin kohdassa rajoittuu jokeen; 4) pintavesimuodostumalla pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkoveden osaa; 5) pohjavesimuodostumalla yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä, joka sijaitsee huokoisessa ja läpäi- sevässä maa- tai kallioperämuodostumassa ja joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjavedenoton; 6) vesistöalueella aluetta, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven tai joen taikka suistoalueen kautta mereen; 7) vesistöalueen osalla aluetta, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven tai joen kautta tiettyyn vesistöön; 8) jokisuun vaihettumisalueella pintavesimuodostumaa, joka on jokisuun lähistöllä osittain suolainen johtuen sen läheisyydestä rannikkovesiin, mutta johon merkittävästi vaikuttavat suolattoman veden virtaukset; 9) merivesillä vesiä, merenpohjaa ja tämän sisustaa merenpuoleisella alueella 3 kohdan määritelmän mukaisesta perusviivasta, ulottuen Suomen talousvyöhykkeen ulkorajaan, sekä rannikkovesiä, niiden merenpohjaa ja tämän sisustaa niiltä osin kuin meriympäristön tilaa koskevista erityisnäkökohdista ei määrätä vesienhoidon järjestämisessä; 10) meriekosysteemillä meren eliöyhteisöjen ja niiden elinympäristöjen muodostamaa kokonaisuutta; 11) meriympäristön tilalla ympäristön yleistä tilaa merivesillä, kun otetaan huomioon meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenne, toiminta ja prosessit, luonnolliset fysiografiset, maantieteelliset, biologiset, geologiset ja ilmastolliset tekijät sekä fyysiset, akustiset ja kemialliset olosuhteet, mukaan luettuina ne, jotka johtuvat ihmisten toiminnasta kyseisellä alueella tai sen ulkopuolella. LIITE 2/1 105Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 8 § Vesien tilan luokittelu Pinta- ja pohjavedet luokitellaan ihmisten toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella. Pintaveden luokka perustuu ekologiseen ja kemialliseen tilaan sen mukaan, kumpi niistä on huonompi. Pintaveden ekologinen tila on erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Luokitus tehdään suhteutettuna vertailuoloihin. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesimuodostumien vertailuoloina on paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon suhteutettuina ne vastaavasti luoki- tellaan hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon tilaan. Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos se täyttää asetuksella erikseen säädettyjen yhteisölainsäädän- nössä määriteltyjen haitallisten aineiden ympäristölaatunormit. Pohjavedet luokitellaan kemiallisten ja määrällisten ominaisuuksien perusteella hyvään ja huonoon tilaan. 9 § Seuranta Vesienhoitoalueella pinta- ja pohjavesien seuranta on järjestettävä niin, että niiden tilasta saadaan yhte- näinen ja monipuolinen kokonaiskuva. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten laatimat vesien seurantaohjelmat yhteensovitetaan vesien- hoitoalueella ja liitetään vesienhoitosuunnitelmaan. Seurantaohjelmaa laadittaessa otetaan soveltuvin osin huomioon toiminnan harjoittajalle muun lain nojalla kuuluva tarkkailu. 21 § Ympäristötavoitteet vesienhoidon suunnittelussa Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että: 1) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä; 2) jäljempänä 22 §:ssä tarkoitettujen keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila; 3) pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015; 4) pohjavesimuodostumia suojellaan, parannetaan, ennallistetaan sekä varmistetaan tasapaino pohjave- denoton ja pohjaveden muodostumisen välillä siten, että 1 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015; 5) pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista ehkäistään. Edellä 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun suojeltavaksi määritellyn alueen vesien tilan tulee olla suojelun edellyttämällä tasolla viimeistään vuonna 2015. Vesien tilaa ei voida pitää ympäristötavoitteiden vastaisena, jos poikkeuksellinen luonnonolosuhde tai onnettomuus aiheuttaa tilapäisesti vesien tilan huonontumisen tai estää ympäristötavoitteiden saa- vuttamisen, eikä tavoitteita voida käytettävissä olevilla keinoilla saavuttaa. 23 § Ympäristötavoitteista poikkeaminen uuden merkittävän hankkeen vuoksi Jos uusi merkittävä hanke muuttaa fyysisesti vesimuodostumaa siten, ettei pintaveden hyvää ekologis- ta tilaa tai pohjaveden hyvää tilaa voida saavuttaa, edellä 21 §:ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista voidaan poiketa edellyttäen, että: 1) hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta; LIITE 2/2 106 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 2) haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin; 3) tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kan- nalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella. Pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä erinomaisesta hyvään ei pidetä ympäristötavoitteiden vas- taisena, jos tilan heikkenemisen aiheuttaa uusi merkittävä, kestävän kehityksen mukainen hanke ja jos 1 momentin 1–3 kohtaa vastaavat edellytykset täyttyvät. Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa. 23 § Ympäristötavoitteiden lieventäminen Vesienhoitosuunnitelmassa voidaan asettaa 21 §:ssä säädettyä lievempiä ympäristötavoitteita, jos vesi- muodostuma on selvitysten mukaan ihmisen toiminnan siten muuttama tai sen luonnonolot ovat sellai- set, että ne estävät vaativampien tavoitteiden saavuttamisen, tai ympäristötavoitteiden saavuttamisen edellyttäminen on teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuutonta. Edellytyksenä on lisäksi, että: 1) vesien käytöstä tai kuormituksesta aiheutuvia hyötyjä ei voida saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla; 2) toimintojen haittoja ei voida vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia; 3) saavutetaan paras mahdollinen pintavesimuodostumien tila ottaen huomioon vaikutukset, joita ei ihmisen toiminnan tai pilaantumisen luonteen vuoksi ole kohtuudella voitu välttää; 4) muutokset pohjaveden hyvään tilaan verrattuna jäävät mahdollisimman vähäisiksi eikä näitä vaiku- tuksia ole mahdollista kohtuudella välttää ottaen huomioon ihmisten toiminta ja pilaantumisen luonne; ja 5) vesimuodostuman tila ei heikkene. 25 § Tavoitteiden saavuttaminen vaiheittain Vesienhoitosuunnitelmassa voidaan pidentää 21 §:ssä asetettuja määräaikoja, jos ympäristötavoitteiden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan vaiheittain. Edellytyksenä määräajan pidentämiselle on, että: 1) vesimuodostuman tilan parantaminen vesienhoitosuunnitelmakauden aikana on teknisesti tai talou- dellisesti kohtuutonta tai luonnonolosuhteiden vuoksi ylivoimaista; ja 2) vesimuodostuman tila ei edelleen huonone. Määräaikaa voidaan pidentää yhteensä enintään kahdella vesienhoitosuunnitelmakaudella. Vesihuoltolaki 119/2001 15 § Vesihuoltolaitoksen tarkkailuvelvollisuudet Vesihuoltolaitoksen on tarkkailtava käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua sekä veden hävikkiä laitoksen verkostossa. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös sitä, joka toimittaa vettä vesihuoltolaitokselle. LIITE 2/3 107Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Vesilaki (587/2011) 1 luku, Yleiset säännökset 3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) vesitalousasialla vesitaloushankkeiden toteuttamista sekä muuta vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä ja hoitoa; 2) vesialueella muutoin kuin tilapäisesti veden peittämää 5 §:n mukaisesti rajautuvaa aluetta; 3) vesistöllä järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta; vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä; 4) joella virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on vähintään sata neliökilometriä; 5) purolla jokea pienempää virtaavan veden vesistöä; 6) norolla sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista; 7) pohjavedellä maa- tai kallioperässä olevaa vettä; 8) pohjavesiesiintymällä kyllästyneeseen vyöhykkeeseen yhtenäisenä vesimassana varastoitunutta poh- javettä; 9) vesitaloushankkeella vesi- tai maa-alueella toteutettavaa toimenpidettä tai rakennelman käyttämistä, joka voi vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiympäristöön, vesitalouteen tai vesialueen käyttöön; … 3 luku, Luvanvaraiset vesitaloushankkeet 10 § Yleiset lupamääräykset Lupapäätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset: 1) hankkeesta ja sen toteuttamisesta aiheutuvien haittojen välttämisestä siten kuin 2 luvun 7 ja 8 §:ssä säädetään; 2) maisemoinnista ja muusta työn jälkien poistamisesta; sekä 3) vesistön ja pohjavesiesiintymän tilan säilyttämistä varten tarpeellisista toimenpiteistä ja laitteista. Vesistön vedenkorkeuteen tai vedenjuoksuun vaikuttavan hankkeen lupapäätöksessä on lisäksi tar- vittaessa annettava määräykset veden enimmäis- tai vähimmäiskorkeudesta ja veden juoksutuksen järjestämisestä. Jos tämän lain mukaan luvanvaraisesta hankkeesta aiheutuu ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitettua ympäristön pilaantumista vesialueella tai sen vaaraa, lupamääräyksiä annettaessa on sovellettava myös, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään lupamääräysten antamisesta. Lupaan perustuvan oikeuden käyttäminen voidaan lupaa annettaessa rajoittaa määrättyyn tarkoi- tukseen. 11 § Tarkkailuvelvoite Luvassa on määrättävä luvanhaltija tarvittaessa tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia. Lupaviranomainen, tai sen määräyksestä valtion valvontaviranomainen tai kalatalousviranomainen, voi määrätä useat luvanhaltijat yhdessä tarkkailemaan toimintojensa vaikutusta (yhteistarkkailu) tai hyväk- syä toiminnan tarkkailemiseksi osallistumisen alueella tehtävään seurantaan. Yhteistarkkailu voi koskea myös ympäristönsuojelulakiin ja tähän lakiin perustuvaa tarkkailua. Tarkkailua koskevassa päätöksessä voidaan antaa oikeus suorittaa tarkkailua koskevat toimenpiteet toisen alueella. Tarkkailusta aiheutuvat edunmenetykset on korvattava siten kuin 13 luvussa säädetään. Luvanhaltija voidaan luvassa velvoittaa esittämään tarkkailusuunnitelma 1 momentissa tarkoitetun tarkkailun tarkemmasta järjestämisestä lupaviranomaisen tai sen määräämän viranomaisen hyväksyt- täväksi niin ajoissa, että tarkkailu voidaan aloittaa toiminnan alkaessa tai muuna toiminnan vaikutusten kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. LIITE 2/4 108 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 Yhteistarkkailua tai tarkkailusuunnitelman hyväksymistä koskevan päätöksen tehnyt viranomainen voi muuttaa päätöstä luvan voimassaolosta huolimatta. Asia voi tulla vireille tarkkailusta päättäneen viranomaisen omasta aloitteesta tai luvanhaltijan, valvontaviranomaisen, yleistä etua valvovan viran- omaisen, kunnan tai haittaa kärsivän asianosaisen vaatimuksesta. Yhteistarkkailua koskevaa päätöstä on muutettava aina, jos yhteistarkkailuun on määrätty osallistumaan uusi luvanhaltija. Tarkkailuvelvoitetta määrättäessä on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestä- misestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Hankkeen tarkkailun tietoja voidaan käyttää vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman laadinnassa. 12 § Tarkkailuvelvoitteen määrääminen Yhteistarkkailua tai tarkkailusuunnitelman hyväksymistä taikka näiden muuttamista koskeva päätös on tehtävä noudattaen soveltuvin osin, mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään, jollei päätöstä tehdä lupaa myönnettäessä tai muutettaessa. Päätös annetaan julkipanon jälkeen ja siitä on tiedotettava siten kuin tämän lain 11 luvun 22 §:ssä säädetään päätöksen antamisesta ja tiedottamisesta. Päätöksestä tehtävästä oikaisuvaatimuksesta säädetään 15 luvun 1 §:n 3 momentissa. 19 luku, Voimaantulo 9 § Tarkkailuvelvoite Lupaviranomainen voi valtion valvontaviranomaisen hakemuksesta määrätä 3 luvun 11 §:n mukaisen tarkkailuvelvoitteen myös hankkeelle, jolle on myönnetty lupa ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla. Tarkkailuvelvoitteen määräämisestä ja muuttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 3 luvun 11 §:ssä säädetään. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 3 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) ympäristön pilaantumisella sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyy- den tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus; 2) ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toi- minnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista; 3) terveyshaitalla ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olo- suhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä; 4) parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja talo- udellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä; 5) toiminnanharjoittajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa tai joka tosiasiallisesti määrää toiminnasta; LIITE 2/5 109Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 6) vesistöllä vesilain (587/2011) 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista vesialuetta sekä 4 §:n mukaisia aluevesiä ja talousvyöhykettä; 7) pohjavedellä maa- tai kallioperässä olevaa vettä; 8) päästöraja-arvolla ympäristöön suoraan tai epäsuoraan päästetyn 1 kohdassa tarkoitetun, laimenta- mattoman päästön arvoa, jota ei yhden tai useamman ajanjakson aikana saa ylittää ja joka ilmaistaan kokonaismääränä, pitoisuutena, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla; 9) jätevedellä sellaista käytöstä poistettua vettä, pilaantuneelta alueelta johdettavaa vettä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan käytetyltä alueelta johdettavaa vettä, josta voi aiheutua ympäristön pilaantumista. 4 § Yleiset periaatteet Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että 1) haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate); 2) menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaiku- tusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate); 3) käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate); 4) noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja (ympäristön kan- nalta parhaan käytännön periaate). Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa vaikutuksien ennaltaehkäi- systä ja ympäristöhaittojen poistamisesta tai rajoittamisesta mahdollisimman vähäisiksi (aiheuttamis- periaate). 5 § Yleiset velvollisuudet Toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöris- keistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Jos toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristön pilaantumista, toiminnanhar- joittajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi (pilaantumisen torjun- tavelvollisuus). (29.5.2009/385) Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on lisäksi noudatettava jätelain (646/2011) 2 luvussa säädettyjä yleisiä velvollisuuksia ja periaatteita. 8 § Pohjaveden pilaamiskielto Ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä ter- veydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoi- tukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai LIITE 2/6 110 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Edellä 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpi- dettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä. 46 § Seuranta ja tarkkailumääräykset Luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi an- nettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja. Toiminnan vesiin tai mereen kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tai meriympäristön tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää mainitun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuun- nitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa. Lupaviranomainen tai sen määräämä viranomainen voi tarvittaessa määrätä useat luvanhaltijat yhdessä tarkkailemaan toimintojensa vaikutusta (yhteistarkkailu) tai hyväksyä toiminnan tarkkailemiseksi osallistumi- sen alueella tehtävään seurantaan. Yhteistarkkailu voi koskea tähän lakiin ja vesilakiin perustuvaa tarkkailua. Luvassa voidaan toiminnanharjoittaja velvoittaa esittämään suunnitelma 1 tai 3 momentissa tar- koitetun seurannan ja tarkkailun tarkemmasta järjestämisestä lupaviranomaisen tai sen määräämän viranomaisen hyväksyttäväksi niin ajoissa, että seuranta ja tarkkailu voidaan aloittaa toiminnan alkaessa tai muuna toiminnan vaikutusten kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Seuranta- ja tarkkai- lumääräyksiä sekä hyväksyttyä seuranta- ja tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan voimassaolosta huolimatta. Yhteistarkkailun hyväksyneen viranomaisen on muutettava päätöstä, jos yhteistarkkailuun on määrätty osallistumaan uusi toiminnanharjoittaja. Päätös 3 ja 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on tehtävä noudattaen soveltuvin osin, mitä ym- päristöluvasta säädetään, jollei päätöstä tehdä lupaa myönnettäessä tai muutettaessa. Päätöstä voidaan muuttaa viran puolesta tai luvanhaltijan, valvontaviranomaisen, yleistä etua valvovan viranomaisen, kunnan tai haittaa kärsivän asianosaisen vaatimuksesta. Päätös annetaan julkipanon jälkeen ja siitä on tiedotettava siten kuin 53 ja 54 §:ssä säädetään ympäristölupapäätöksen antamisesta ja tiedottamisesta. Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtävä päätös annetaan 53 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin julkipa- non jälkeen ja siitä on tiedotettava noudattaen 53 ja 54 §:ää. Lupaviranomaisen määräämän viranomaisen 4 momentissa tarkoitettuun päätökseen voidaan hakea kirjallisesti oikaisua lupaviranomaiselta 30 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Oikaisuvaatimus tehdään aluehallintovirastolle, jos yhteistarkkailuun kuuluvan jonkin toiminnan tarkkailuvelvoite on perustunut sen antamaan päätökseen. Oikaisuvaatimuksena voidaan käsitellä myös yhteistarkkailun kustannuksien jakamista koskeva erimielisyys. Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtävä päätös annetaan 53 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin julkipanon jälkeen ja siitä on tiedotettava noudattaen 53 ja 54 §:ää. Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen haetaan muutosta siten kuin 96 §:ssä säädetään. LIITE 2/7 111Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Valtioneuvoston asetukset Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) 9 § Määritelmät Tässä luvussa tarkoitetaan pintaveden ekologisen tilan luokittelussa: 1) biologisilla tekijöillä kasviplanktonia, päällysleviä, makroleviä, muuta vesikasvillisuutta, pohjaeläimistöä ja kalastoa; 2) hydrologis-morfologisilla tekijöillä virtausoloja, viipymää, veden korkeutta, syvyyssuhteita, pohjan ja rantavyöhykkeen rakennetta sekä yhteyttä pohjaveteen; 3) fysikaalis-kemiallisilla tekijöillä näkösyvyyttä, lämpöoloja, happioloja, suolaisuutta, happamoitumisti- lannetta, ravinneoloja ja kansallisesti valittuja vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita; 4) vertailuoloilla 1–3 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden arvoja, jotka vastaavat täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä ekologisia oloja; 5) ekologisella laatusuhteella ekologista tilaa osoittavien biologisten tekijöiden poikkeamaa vertailuoloista. Kohdassa 1–3 tarkoitetut tekijät joki-, järvi- ja rannikkovesissä on esitetty tarkemmin liitteessä 1 sekä vesipuitedirektiivin liitteessä V. Tässä luvussa tarkoitetaan pohjaveden tilan luokittelussa: 1) määrällisellä tilalla sitä, missä määrin suora ja epäsuora vedenotto vaikuttavat pohjavesimuodostu- maan; 2) käytettävissä olevilla pohjavesivaroilla pohjavesimuodostumaan muodostuvan vesimäärän pitkän ajan vuosikeskiarvoja ottaen huomioon vaikutukset pohjavesiin yhteydessä oleviin pintavesiin ja maaekosys- teemeihin. 16 § Seurannan järjestäminen Vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesien tilalle on järjestettävä säännöllinen seuranta 6 §:ssä tarkoitetun toiminnan vaikutusten arvioimiseksi, seurantaohjelmien suunnittelemiseksi sekä luonnonolojen ja laaja- alaisen ihmisen toiminnan aiheuttaman pitkäaikaisvaikutuksen selvittämiseksi (perusseuranta). Jos on mahdollista, että ympäristötavoitteita ei saavuteta, pinta- ja pohjavesien seuranta on järjestettävä siten, että saadaan selville vesien tila ja toimenpideohjelman toimenpiteiden vaikutukset (toiminnallinen seuranta). Jos syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiselle ei tiedetä tai se johtuu äkillisestä syystä, on selvitettävä pintaveden tilan heikkenemisen määrä ja vaikutukset toimenpideohjelman laatimista varten (tutkinnallinen seuranta). 17 § Pintaveden seurantapaikat ja -alueet Seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seurantapaikkoja tai -alueita, jotta pintavesien tila voidaan arvioida kokonaisuudessaan ja niiden luokittelu on mahdollista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen arvion perusteella perusseurannan seurantapaikkoja tai -alueita sijoitetaan liitteen 3 A kohdassa tarkoitettuihin pintavesiin. Toiminnallisen seurannan seurantapaikkoja tai -alueita sijoitetaan liitteen 3 B kohdassa tarkoitettuihin pintavesiin. LIITE 2/8 112 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 18 § Seurattavien tekijöiden valinta pintavedessä Pintaveden perusseuranta kohdistetaan biologisia, hydrologis-morfologisia ja fysikaalis-kemiallisia tekijöitä sekä kemiallista tilaa ilmaiseviin muuttujiin. Pintaveden toiminnallinen seuranta kohdistetaan niihin biologisia, hydrologis-morfologisia tai fysikaalis-kemiallisia tekijöitä sekä kemiallista tilaa ilmai- seviin muuttujiin, jotka osoittavat pilaavan tai muuttavan vaikutuksen. 19 § Pintaveden seurantatiheys Seurantatiheydet ja ajoitus on valittava siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuus- taso. Perusseurantaa järjestetään kullakin vesienhoitosuunnitelmakaudella vähintään vuoden ajan. Biolo- gisia ja hydrologis-morfologisia tekijöitä osoittavia muuttujia seurataan vähintään kerran. Fysikaalis- kemiallisia tekijöitä osoittavia muuttujia seurataan liitteen 4 mukaisesti, jollei teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvion mukaan muuta osoiteta. Perusseuranta voidaan vähentää järjestettäväksi joka kolmannella vesienhoitosuunnitelmakaudella jos: 1) aiempi seuranta on osoittanut, että pintaveden tila on vähintään hyvä ja on arvioitavissa, että tila säilyy tai paranee; ja 2) edellä 6 §:ssä tarkoitetun toiminnan vaikutuksessa pintaveden tilaan ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Toiminnallista seurantaa järjestetään biologisille, hydrologis-morfologisille tai fysikaalis-kemiallisille tekijöille ohjeellisesti siten kuin liitteessä 4 säädetään. Seurantaa voidaan vesienhoitosuunnitelmakauden kuluessa muuttaa, jos pintavettä pilaava tai haitallisesti muuttava toiminta lakkaa tai toiminnan pilaavaa tai haitallista vaikutusta veden tilaan ei muutoin voida enää pitää merkittävänä. Vaarallisten ja haitallisten aineiden seurannasta säädetään lisäksi vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 ja 9 a §:ssä. 20 § Pohjaveden seurantapaikat Seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seuranpaikkoja, jotta pohjavesien tila ja tilan luontainen tai ihmisen toiminnasta aiheutuva lyhyen ja pitkän ajan vaihtelu voidaan arvioida luotettavasti. Jos on mahdollista, että pohjaveden hyvää tilaa ei saavuteta, seurantapaikat, -tekijät ja -tiheys on valitta- va siten, että voidaan selvittää, miten vedenotto, muu ihmisen toiminta ja pohjaveden purkautuminen vaikuttavat pohjaveden tilaan. Toiminnallista seurantaa järjestetään pohjavesimuodostumassa, jonka osalta on perusseurannan ja 7 §:ssä säädetyn vaikutusarvioinnin perusteella mahdollista, että pohjaveden ympäristötavoitteita ei saavuteta. Seurantapaikat on valittava siten, että ne parhaiten osoittavat pohjavesimuodostuman mää- rällisen ja kemiallisen tilan. Suomen valtion rajan ulkopuolelle ulottuvan pohjavesimuodostuman seurannasta säädetään liitteessä 4 C. 20 a § Seurattavat tekijät pohjavedessä Määrällisen tilan perus- ja toiminnallisessa seurannassa seurataan pohjaveden pinnan korkeutta. Toi- minnallisessa seurannassa seurataan lisäksi otettavan pohjaveden määrää. Pohjaveden kemiallisen tilan perusseuranta kohdistetaan liitteessä 4 B lueteltuihin tekijöihin. Lisäksi on valittava tekijöitä, jotka osoittavat ihmisen toiminnasta pohjavesimuodostumalle mahdollisesti ai- heutuvan riskin. Kemiallisen tilan toiminnallisessa seurannassa on seurattava vähintään niiden liitteessä 7 A mai- nittujen pilaavien aineiden pitoisuuksia pohjavedessä, jotka voivat aiheuttaa pohjavesialueella riskin pohjaveden pilaantumisesta. LIITE 2/9 113Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 20 b § Pohjaveden seurantatiheys Määrällisen tilan perusseurantatiheyden on oltava riittävä, jotta voidaan selvittää pohjaveden muodos- tumisen lyhyen ja pitkän ajan vaihtelut. Pohjavesimuodostumassa, jossa ympäristötavoitteet voivat jäädä saavuttamatta, on turvattava riittä- vä seurantatiheys, jotta voidaan arvioida vedenoton ja veden purkautumisen vaikutukset pohjaveden pinnan korkeuteen. Kemiallisen tilan perusseurantaa tulee järjestää riittävästi. Toiminnallista seurantaa järjestetään perus- seurantakauden ulkopuolella riittävän tiheästi, ja vähintään kerran vuodessa, jotta ihmisen toiminnan vaikutukset pohjavesimuodostumassa voidaan havaita. 21 § Seurannan laatuvaatimukset Veden, sedimentin ja eliöstön tilaa seurattaessa on sovellettava vesiympäristölle vaarallisista ja haitalli- sista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyysimenetelmien suorituskyvylle, analyysitulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061022 1 § Tarkoitus Tämän asetuksen tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoutumat pintavesiin se- kä vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoutumia. Vaarallisten aineiden päästöjä pohjaveteen ehkäistään ja rajoitetaan. Tätä varten asetetaan päästökieltoja, päästöraja-arvoja sekä ym- päristönlaatunormeja. Tavoitteena on lisäksi, ettei vesihuoltolaitoksen toiminnalle aiheudu haittaa vesiympäristölle vaarallis- ten tai haitallisten aineiden päästöistä ja huuhtoutumista ja että voidaan tarvittaessa laskea juomaveden tuottamisessa vaadittavan puhdistuskäsittelyn tasoa. 2 § Soveltamisala Tätä asetusta sovelletaan vesilaissa (587/2011) tarkoitettuun vesistöön, noroon, ojaan ja pohjaveteen sekä Suomen aluevesiin ja talousvyöhykkeeseen. Noroon ja ojaan ei kuitenkaan sovelleta 6 §:ssä tarkoitettua ympäristönlaatunormia koskevia säännöksiä. Liitteen 1 B kohdassa asetettuja päästöraja-arvoja elohopean ja kadmiumin pitoisuuksille jätevedessä ei sovelleta jätteen polttamisesta annetun asetuksen (362/2003) 14 §:n 1 momentissa mainittuun savu- kaasujen puhdistuksessa syntyvään jäteveteen. 3 § Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) vesiympäristölle vaarallisella aineella liitteen 1 A, B ja C kohdassa lueteltuja yhteisön vesipolitiikan puit- teista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY, jäljempänä vesipuitedirek- tiivi, mukaisesti vahvistettuja vaarallisia prioriteettiaineita; 2) vesiympäristölle haitallisella aineella liitteen 1 C ja D kohdassa lueteltuja muita kuin vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja vaarallisia aineita, jotka voivat aiheuttaa pintaveden pilaantumista; LIITE 2/10 114 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 3) pohjavedelle vaarallisella aineella liitteen 1 E kohdassa lueteltuja vesipuitedirektiivin liitteessä VIII 1–6 tarkoitettuja vaarallisia aineita ja ainetta, joka tällä asetuksella vahvistetaan pohjavedelle tai ihmisen ter- veydelle vaaralliseksi aineeksi sekä ainetta, joka joutuessaan pohjaveteen tekee vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta; 4) ympäristönlaatunormilla sellaista vesiympäristölle vaarallisen ja haitallisen aineen pitoisuutta pinta- vedessä, sedimentissä tai eliöstössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää; 5) sekoittumisvyöhykkeellä sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen. 4 § Päästökielto pintaveteen ja vesihuoltolaitoksen viemäriin Liitteen 1 A kohdassa tarkoitettua ainetta ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin. Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei koske päästöä, jonka toiminnanharjoittaja voi osoittaa sisäl- tävän niin vähäisen määrän vesiympäristölle vaarallista ainetta, ettei sen päästämisestä voi aiheutua pintaveden pilaantumisen vaaraa eikä haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. 4 a § Päästökielto pohjaveteen Asetuksen liitteen 1 E kohdassa tarkoitettua vaarallista ainetta tai liitteessä mainittuun aineryhmään kuuluvaa ainetta ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen. Kielto ei koske aineen tai aineryh- mään kuuluvan aineen vähäisen määrän päästämistä pohjaveteen, jos päästöstä ei aiheudu pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa nyt tai tulevaisuudessa. Päästön aiheuttajan on tarvittaessa osoi- tettava valvontaviranomaiselle, ettei päästöstä voi aiheutua pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa. Ainepäästöistä pohjaveteen on lisäksi voimassa muun ohella, mitä ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentissa säädetään. Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei koske ympäristönsuojelulain 103 §:ssä tarkoitettua talous- jätevettä, jos päästön vaikutus ei voi ulottua tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle taikka toisen kiinteistöllä olevaan tai käytössä olevaan pohjaveteen. 5 § Päästöraja-arvo Liitteen 1 B kohdassa tarkoitetun aineen päästö kohdassa, jossa päästö johdetaan pintaveteen, ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä päästöraja-arvoa. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset tiukemmista päästöraja-arvoista kuin liitteen 1 B kohdassa esitetyt siten kuin ympäristönsuojelulain 43 ja 51 §:ssä säädetään. 6 § Ympäristönlaatunormi Liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettävä toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanva- raisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen ottaen huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate. Luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen. 6 a § Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena Ympäristönlaatunormin ylitystä ei pidetä 6 §:n 1 momentin vastaisena, jos ylittyminen johtuu Suomen rajojen ulkopuolella sijaitsevasta pilaavien aineiden lähteestä eikä ympäristönlaatunormien täyttämiseksi ole voitu toteuttaa tehokkaita kansallisia toimenpiteitä. Ympäristönlaatunormin ylitystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 14 §:ssä säädetään yhteistyöstä LIITE 2/11 115Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 valtakunnan rajan ylittävillä vesienhoitoalueilla ja mainitun lain 23 – 25 §:ssä säädetään ympäristötavoit- teista vesienhoitosuunnitelmassa. 6 b § Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä Ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jol- la yhden tai useamman liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus voi ylittää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaisia yleisiä periaatteita. 7 § Pintaveden tarkkailu Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään tai huuh- toutuu liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita. Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään taikka johon huuhtoutuu merkittävässä määrin liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita. Pintavettä tarkkaillaan pitoisuutena vedessä, sedimentissä tai eliöstössä siten kuin jäljempänä säädetään. 8 § Tarkkailupaikat Pintaveden tarkkailupaikkoja on oltava riittävästi, jotta päästön tai huuhtoutuman suuruus ja vaikutus pintaveden tilaan voidaan arvioida sekä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettyjen toimien seuraukset vesien tilassa voidaan havaita. Tarkkailupaikat määrätään ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaisissa tarkkailumääräyksissä. Tarkkailupaikat ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi sijoitetaan siten, että päästö tai huuhtoutuma on sekoittunut riittävässä määrin pintaveteen. Tarkkailupaikkojen sijoittamisessa on tarpeen mukaan otettava huomioon, mitä 6 b §:ssä säädetään sekoittumisvyöhykkeen määrittämisestä. Tarkkailupaikat ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi sijoitetaan siten, että päästö tai huuhtoutuma on sekoittunut riittävässä määrin pintaveteen. Talousveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden tarkkailupaikat sijoitetaan veden oton kannalta merkitykselliseen osaan pintavettä. 9 § Tarkkailutiheys Pintaveden tarkkailun tiheys ja ajoitus on valittava siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Seurantatiheydestä päätettäessä otetaan huomioon sekä luonnon että ihmistoiminnan aiheuttama vaikutus pintaveteen. Luonnon vuodenaikavaihtelun vaikutuksen tuloksiin tulee olla mah- dollisimman pieni. Liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä kerran kuukaudessa, vähintään 12 kertaa vuodessa. Niitä liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita, joille on esitetty laatunormi eliöstössä tai sedimentissä, on tarkkailtava sedimentissä tai eliössä vähintään kerran vuodessa. Näitä aineita ei ole tällöin tarpeen tarkkailla pitoisuutena vedessä ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi. Liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä kolmen kuukauden välein, vähintään neljä kertaa vuodessa. (7.10.2010/868) Edellä 2 momentissa tarkoitettua tarkkailutiheyttä voidaan muuttaa, jos se on aiheellista olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella. Pintavettä, josta otetaan vettä talousvesikäyttöön, tarkkaillaan sen lisäksi mitä 1-3 momentissa sääde- tään, tarvittaessa siten kuin liitteessä 2 esitetään. LIITE 2/12 116 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 10 § Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen Toiminnasta, jossa toiminnanharjoittaja käyttää sellaista liitteen 1 C kohdassa mainittua ainetta 1, 3, 8, 9, 13, 14, 19, 29 tai 33 taikka D kohdassa mainittua ainetta 10–15, joka on torjunta-ainelain (327/1969) nojalla käyttöön hyväksytty torjunta-aine, on pyydettäessä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäris- tökeskukselle ympäristönsuojelulain 27 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään mer- kitsemistä varten. Tietoja voidaan pyytää pintaveden valuma-alueella toimivalta toiminnanharjoittajalta, jos viranomaisen seurantatietojen mukaan ympäristönlaatunormi kyseisessä pintavedessä on vaarassa ylittyä tai jos kyseistä pintavettä otetaan käytettäväksi talousvetenä. Tietoja torjunta-aineiden käytöstä kerätään 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnit- telemista varten sekä terveydensuojelulain (763/1994) mukaisten viranomaistehtävien hoitamista varten. 11 § Näytteenotto- ja analyysimenetelmät Veden, sedimentin ja eliöstön tilaa seurattaessa on sovellettava liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyy- simenetelmien suorituskyvylle, analyysitulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle. LIITE 2/13 117Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 Liite 3 Vaarallisten aineiden asetuksen liitteet 1 A ja 1 B A) Aineet, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin Nimi CAS-numero yksilöity vaaralliseksi aineeksi 1. 1,2- dikloorietaani (1,2-etyleenikloridi) 107-06-2 2. aldriini 309-00-2 3. dieldriini 60-57-1 4. endriini 72-20-8 5. isodriini 465-73-6 6. DDT ei ole (para-para-DDT) 50-29-3 7. heksaklooribentseeni 118-74-1 X 8. heksaklooributadieeni 87-68-3 X 9. heksakloorisykloheksaani (gamma-isomeeri, lindaani) 608-73-1 X 58-89-9 10. hiilitetrakloridi 56-23-5 11. pentakloorifenoli 87-86-5 12. tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) 127-18-4 13. triklooribentseeni (1,2,4-triklooribentseeni) 12002-48-1 120-82-1 14. trikloorieteeni (trikloorietyleeni) 79-01-6 15. trikloorimetaani (kloroformi) 67-66-3 B) Suurimmat sallitut päästöraja-arvot pitoisuus- ja ominaiskuormitusraja-arvoina Aine CAS-numero Toimiala Pitoisuusraja 1 Ominaiskuormitus-raja 1 yksilöity vaaralliseksi aineeksi 1. elohopea ja sen yhdisteet 7439-97-6 kloorialka- liteollisuus 50 μg/l elohopeakennomenetel- mä: 0,2 g/kapasiteetti- tonni klooria X elohopea ja sen yhdisteet 7439-97-6 muu kuin kloorialka- liteollisuus 5 μg/l - X 2. kadmium ja sen yhdisteet 7440-43-9 - 10 μg/l galvanointi: 0,3 g/kg käsi- teltyä kadmiumia X 1 pitoisuus liukoisessa muodossa kuukausikeskiarvona laskettuna LIITE 3/1 118 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 4/1 L iit e 4 E ur o o pa n yh te is ö n ta so lla m ää ri te tt yj en a in ei de n ym pä ri st ö nl aa tu no rm it (V aa ra lli st en a in ei de n as et uk se n lii te 1 C ) N :o A in ee n ni m i C A S- nu m er o [1 ] A A -E Q S [2 [ [3 ] Si sä m aa n pi nt av ed et μg /l A A -E Q S [2 ] [3 ] M uu t pi nt av ed et μg /l M A C -E Q S [3 ] [4 ] Si sä m aa n pi nt av ed et μg /l M A C -E Q S [3 ] [4 ] M uu t pi nt av ed et μg /l EQ S ah ve n m g/ kg t uo re - pa in oa k oh ti Y ks ilö it y va ar al lis ek si ai ne ek si (1 ) al ak lo or i 15 97 2- 60 -8 0, 3 0, 3 0, 7 0, 7 ei s ov el le ta (2 ) an tr as ee ni 12 0- 12 -7 0, 1 0, 1 0, 4 0, 4 ei s ov el le ta X (3 ) at ra ts iin i 19 12 -2 4- 9 0, 6 0, 6 2, 0 2, 0 ei s ov el le ta (4 ) be nt se en i 71 -4 3- 2 10 8 50 50 ei s ov el le ta (5 ) br om at ut d ife ny yl i- ee tt er it [5 ] 32 53 4- 81 -9 0, 00 05 0, 00 02 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta X (6 ) ka dm iu m ja k ad m iu m -y hd is te et ( ve - de nk ov uu sl uo ka st a ri ip pu en ) [6 ] 74 40 -4 3- 9 ≤0 ,0 8 (lu ok ka 1 ) 0, 08 ( lu ok ka 2 ) 0, 09 ( lu ok ka 3 ) 0, 15 ( lu ok ka 4 ) 0, 25 ( lu ok ka 5 ) 0, 2 ≤0 ,4 5 (lu ok ka 1 ) 0, 45 ( lu ok ka 2 ) 0, 6 (lu ok ka 3 ) 0, 9 (lu ok ka 4 ) 1, 5 (lu ok ka 5 ) ≤0 ,4 5 (lu ok ka 1 ) 0, 45 ( lu ok ka 2 ) 0, 6 (lu ok ka 3 ) 0, 9 (lu ok ka 4 ) 1, 5 (lu ok ka 5 ) ei s ov el le ta X (6 a) hi ili te tr a- kl or id i 56 -2 3- 5 12 12 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (7 ) C 10 -1 3- kl oo ri al ka an it 85 53 5- 84 -8 0, 4 0, 4 1, 4 1, 4 ei s ov el le ta X (8 ) kl or fe nv in fo ss i 47 0- 90 -6 0, 1 0, 1 0, 3 0, 3 ei s ov el le ta (9 ) kl or py ri fo ss i ( kl or py ri fo ss i- et yy li) 29 21 -8 8- 2 0, 03 0, 03 0, 1 0, 1 ei s ov el le ta (9 a) sy kl od ie en i-t or ju nt a- ai ne et : a ld ri in i di el dr iin i e nd ri in i i so dr iin i 30 9- 00 -2 6 0- 57 -1 72 -2 0- 8 46 5- 73 -6 ∑ = 0 ,0 1 ∑ = 0 ,0 05 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (9 b) ko ko na is - D D T [7 ] ei s ov el le ta 0, 02 5 0, 02 5 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta pa ra -p ar a- D D T [7 ] 50 -2 9- 3 0, 01 0, 01 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (1 0) 1, 2- di kl oo ri -e ta an i 10 7- 06 -2 10 10 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (1 1) di kl oo ri m et aa ni 75 -0 9- 2 20 20 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (1 2) di (2 -e ty yl ih ek sy yl i) ft al aa tt i ( D EH P) 11 7- 81 -7 1, 3 1, 3 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (1 3) di ur on i 33 0- 54 -1 0, 2 0, 2 1, 8 1, 8 ei s ov el le ta (1 4) en do su lfa an i 11 5- 29 -7 0, 00 5 0, 00 05 0, 01 0, 00 4 ei s ov el le ta X (1 5) flu or an te en i 20 6- 44 -0 0, 1 0, 1 1 1 ei s ov el le ta (1 6) he ks ak lo or ib en ts ee ni 11 8- 74 -1 0, 01 0, 01 0, 05 0, 05 0, 01 0 X (1 7) he ks ak lo or ib ut ad ie en i 87 -6 8- 3 0, 1 0, 1 0, 6 0, 6 0, 05 5 X (1 8) he ks ak lo or is yk lo he ks aa ni 60 8- 73 -1 0, 02 0, 00 2 0, 04 0, 02 ei s ov el le ta X (1 9) is op ro tu ro ni 34 12 3- 59 -6 0, 3 0, 3 1, 0 1, 0 ei s ov el le ta (2 0) ly ijy ja ly ijy -y hd is te et 74 39 -9 2- 1 7, 2 7, 2 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta 119Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 4/2 N :o A in ee n ni m i C A S- nu m er o [1 ] A A -E Q S [2 [ [3 ] Si sä m aa n pi nt av ed et μg /l A A -E Q S [2 ] [3 ] M uu t pi nt av ed et μg /l M A C -E Q S [3 ] [4 ] Si sä m aa n pi nt av ed et μg /l M A C -E Q S [3 ] [4 ] M uu t pi nt av ed et μg /l EQ S ah ve n m g/ kg t uo re - pa in oa k oh ti Y ks ilö it y va ar al lis ek si ai ne ek si (2 1) el oh op ea ja e lo ho pe a- yh di st ee t 74 39 -9 7- 6 0, 05 0, 05 ei s ov el le ta ei s ov el le ta 0, 02 0 X (2 2) na ft al ee ni 91 -2 0- 3 2, 4 1, 2 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (2 3) ni kk el i j a ni kk el iy hd is te et 74 40 -0 2- 0 20 20 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (2 4) no ny yl ife no li (4 -n on yy li- fe no li) [8 ] 10 4- 40 -5 0, 3 0, 3 2, 0 2, 0 ei s ov el le ta X (2 5) ok ty yl ife no li (( 4- (1 ,1 ,3 ,3 -t et ra m et yy li- bu ty yl i)- fe no li) ) 14 0- 66 -9 0, 1 0, 01 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (2 6) pe nt ak lo or i- be nt se en i 60 8- 93 -5 0, 00 7 0, 00 07 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta X (2 7) pe nt ak lo or i- fe no li 87 -8 6- 5 0, 4 0, 4 1 1 ei s ov el le ta (2 8) po ly ar om aa tt is et h iil iv ed yt ( PA H ) ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta X be nt so (a )p yr ee ni 50 -3 2- 8 0, 05 0, 05 0, 1 0, 1 ei s ov el le ta X be nt so (b )- flu or an te en i 20 5- 99 -2 ∑ = 0 ,0 3 ∑ = 0 ,0 3 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta X be nt so (k )- flu or an te en i 20 7- 08 -9 ei s ov el le ta X be nt so (g ,h ,i) -p er yl ee ni 19 1- 24 -2 ∑ = 0 ,0 02 ∑ = 0 ,0 02 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta X In de no (1 ,2 ,3 -c d) py re en i 19 3- 39 -5 ei s ov el le ta X (2 9) si m at si in i 12 2- 34 -9 1 1 4 4 ei s ov el le ta (2 9a ) te tr ak lo or ie te en i ( te tr ak lo or i- et y- le en i) 12 7- 18 -4 10 10 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (2 9b ) tr ik lo or ie te en i ( tr ik lo or i- et yl ee ni ) 79 -0 1- 6 10 10 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (3 0) tr ib ut yy li- tin ay hd is te et ( tr ib ut yy lit in a- ka tio ni 36 64 3- 28 -4 0, 00 02 0, 00 02 0, 00 15 0, 00 15 ei s ov el le ta X (3 1) tr ik lo or i- be nt se en it 12 00 2- 48 -1 0, 4 0, 4 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (3 2) tr ik lo or i- m et aa ni ( kl or of or m i) 67 -6 6- 3 2, 5 2, 5 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta (3 3) tr ifl ur al iin i 15 82 -0 9- 8 0, 03 0, 03 ei s ov el le ta ei s ov el le ta ei s ov el le ta [1 ] C A S: C he m ic al A bs tr ac ts S er vi ce . [2 ] T äm ä pa ra m et ri o n ar it m ee tt is en a vu os ik es ki ar vo na il m ai st u ym pä ri st ön la at un or m i ( A A -E Q S) . S e ko sk ee a in ee n ka ik ki en is om ee ri en p it oi su uk si en s um m aa , j ol le i t oi si n sä äd et ä. K es ki - ar vo la sk et aa n jo ka is es sa e du st av as sa s eu ra nt ap is te es sä k us sa ki n pi st ee ss ä yh de n vu od en a ik an a m it at tu je n tu lo st en a ri tm ee tt is en a ke sk ia rv on a. [3 ] K ad m iu m ia , l yi jy ä, e lo ho pe aa ja n ik ke liä ( jä lje m pä nä ’m et al le ja ’) lu ku un o tt am at ta t äs sä li it te es sä m ää ri te ty t ym pä ri st ön la at un or m it ilm ai st aa n ko ko na is pi to is uu ks in a ko ko v es in äy tt ee s- sä . M et al lie n ym pä ri st ön la at un or m i v iit ta a liu ko is ee n pi to is uu te en e li liu os fa as iin v es in äy tt ee ss ä, jo ka o n sa at u su od at ta m al la 0 ,4 5 μm :n s uo da tt im el la t ai jo nk in m uu n va st aa va n es ik äs it te - ly n av ul la . A rv io it ae ss a se ur an ta tu lo ks ia s uh te es sa y m pä ri st ön la at un or m ei hi n vo id aa n ot ta a hu om io on : a) m et al lie n ja m et al liy hd is te id en lu on no lli se t ta us ta pi to is uu de t, li sä äm äl lä y m pä ri st ön la at un or m iin a rv io lu on ta is es ta t au st ap it oi su ud es ta a lla o le va n ta ul uk on m uk ai se st i, b) v ed en k ov uu s, p H t ai m uu t ve de n la ad un p ar am et ri t, jo tk a va ik ut ta va t m et al lie n bi os aa ta vu ut ee n. Lu on ta is en t au st ap it oi su ud en a rv io n se kä y m pä ri st ön la at un or m in s um m a. K oh te is sa , j oi ss a pi to is uu de t ov at g eo lo gi si st a sy is tä k or ke it a, v oi da an a si an tu nt ija -a rv io lla p oi ke ta t au st ap it oi - su ud en a rv oi st a. 120 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 ka d m iu m μg /l (v es i) ta us ta + E Q S n ik ke li μg /l (v es i) ta us ta + E Q S ly ijy μg /l (v es i) ta us ta + E Q S el o h o p ea m g/ kg ( ah ve n) t au st a + E Q S Jä rv et vä hä hu m uk si se t (v är ilu ku P t m g/ l & lt ; 3 0) 0, 02 + 0 ,0 8 = 0 ,1 ( lu ok ka 1 ja 2 ) 1 + 2 0 = 2 1 0, 1 + 7 ,2 = 7 ,3 0, 18 + 0 ,0 2 = 0 ,2 0 hu m uk si se t (v är ilu ku P t m g/ l 3 0– 90 ) 0, 02 + 0 ,0 8 = 0 ,1 ( lu ok ka 1 ja 2 ) 1 + 2 0 = 2 1 0, 2 + 7 ,2 = 7 ,4 0, 2 + 0 ,0 2 = 0 ,2 2 ru ns as hu m uk si se t (v är ilu ku P t m g/ l & gt ; 9 0) 0, 02 + 0 ,0 8 = 0 ,1 ( lu ok ka 1 ja 2 ) 1 + 2 0 = 2 1 0, 7 + 7 ,2 = 7 ,9 0, 23 + 0 ,0 2 = 0 ,2 5 Jo et ka ng as - ja s av im aa t (v är ilu ku P t m g/ l & lt ; 9 0, va lu m a- al ue en s uo -% & lt ; 2 5) 0, 02 + 0 ,0 8 = 0 ,1 ( lu ok ka 1 ja 2 ) 1 + 2 0 = 2 1 0, 3 + 7 ,2 = 7 ,5 0, 18 + 0 ,0 2 = 0 ,2 0 tu rv em aa t (v är ilu ku P t m g/ l & gt ; 9 0, va lu m a- al ue en s uo -& pe rc nt & gt ; 2 5) 0, 02 + 0 ,0 8 = 0 ,1 ( lu ok ka 1 ja 2 ) 1 + 2 0 = 2 1 0, 5 + 7 ,2 = 7 ,7 0, 23 + 0 ,0 2 = 0 ,2 5 R an n ik ko 0, 02 + 0 ,2 = 0 ,2 2 1 + 2 0 = 2 1 0, 03 + 7 ,2 = 7 ,2 3 0, 18 + 0 ,0 2 = 0 ,2 0 [4 ] T äm ä pa ra m et ri o n sa lli tt un a en im m äi sp it oi su ut en a ilm ai st u ym pä ri st ön la at un or m i ( M A C -E Q S) . K un p ar am et ri n M A C -E Q S ko hd al le o n m er ki tt y ”e i s ov el le ta ”, A A -E Q S- ar vo je n ka t- so ta an t ar jo av an s uo ja n ly hy ta ik ai si lt a pi la an tu m is hu ip ui lt a ja tk uv is sa p ää st öi ss ä, k os ka n e ov at m er ki tt äv äs ti al ha is em pi a ku in a ku ut in m yr ky lli sy yd en p er us te el la jo hd et ut a rv ot . Y m pä ri s- tö nl aa tu no rm in s uu ri m m an s al lit un p it oi su ud en s ov el ta m in en t ar ko it ta a, e tt ä m it at tu p it oi su us e i y lit ä no rm ia m is sä än s eu ra nt ap is te es sä . A rv io ss a vo id aa n ku it en ki n kä yt tä ä til as to lli si a m en et el m iä , k ut en p ro se nt ti pi st ei tä , j ot ta M A C -E Q S- ar vo n no ud at ta m is el le v oi da an m ää ri tt ää h yv äk sy tt äv ä lu ot et ta vu ud en ja t ar kk uu de n ta so . [5 ] Ym pä ri st ön la at un or m i k os ke e yh di st ei de n nr o 28 , 4 7, 9 9, 1 00 , 1 53 ja 1 54 s um m aa . A in oa st aa n pe nt ab ro m id ife ny yl ie et te ri ( C A S 32 53 4- 81 -9 ) on y ks ilö it y va ar al lis ek si p ri or it ee tt ia in ee k- si . [6 ] K ad m iu m in ja k ad m iu m yh di st ei de n (N :o 6 ) os al ta y m pä ri st ön la at un or m it va ih te le va t ri ip pu en v ed en k ov uu de st a er it el ty nä v iit ee n lu ok ka an : l uo kk a 1: ≤ 4 0 m g C aC O 3/ l, lu ok ka 2 : 4 0 – 50 m g C aC O 3/ l, lu ok ka 3 : 5 0 – 10 0 m g C aC O 3/ l, lu ok ka 4 : 1 00 – 2 00 m g C aC O 3/ l j a lu ok ka 5 : ≥ 20 0 m g C aC O 3/ l). [7 ] K ok on ai s- D D T o n is om ee ri en 1 ,1 ,1 -t ri kl oo ri -2 , 2 -b is ( p- kl oo ri fe ny yl i)e ta an in ( C A S- nu m er o 50 -2 9- 3) , E U -n um er o 20 0- 02 4- 3) , 1 ,1 ,1 -t ri kl oo ri -2 (o -k lo or ife ny yl i)- 2- (p -k lo or ife ny yl i) et aa ni n (C A S- nu m er o 78 9- 02 -6 ), EU -n um er o 21 2- 33 2- 5) , 1 ,1 -d ik lo or i-2 ,2 b is ( p- kl oo ri fe ny yl i) et yl ee ni n (C A S- nu m er o 72 -5 5- 9, E U -n um er o 20 0- 78 4- 6) , j a 1, 1- di kl oo ri -2 ,2 b is ( p- kl oo ri fe - ny yl i) et aa ni n (C A S- nu m er o 72 54 -8 , E U -n um er o 20 0- 78 3- 0) s um m a. [8 ] N on yy lif en ol in ja n on yy lif en ol ie to ks yl aa tt ie n ko ko na is to ks is uu s ei s aa y lit tä ä ym pä ri st ön la at un or m ia . K ok on ai st ok si su us la sk et aa n ka av al la : ∑ (C x x T EF ), m is sä C x = k un ki n no ny yl ife no lis en y hd is te en p it oi su us ja T EF = t ok si su us ek vi va le nt tik er ro in . N on yy lif en ol in T EF = 1 ja n on yy lif en ol im on o - ja d ie to ks yl aa tt ie n 0, 5. LIITE 4/3 121Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 5/1 Liite 5 Kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 D) Nimi CAS-numero [1] AA-EQS [2] [3] sisämaan pintavedet, μg/l AA-EQS [2] [3] muut pintavedet, μg/l AA-EQS [2] [3] talousveden ottoon tarkoitetut pintavedet, μg/l 1. klooribentseeni 108-90-7 9,3 3,2 3 2. 1,2-diklooribentseeni 95-50-1 7,4 0,74 0,3 3. 1,4-diklooribentseeni 106-46-7 20 2 0,1 4. bentsyylibutyyliftalaatti (BBP)2 85-68-7 10 1,4 10 5. dibutyyliftalaatti (DBP) 84-74-2 10 1 10 6. resorsinoli (1,3-bentseenidioli) 108-46-3 7. (bentsotiatsoli-2-yylitio) metyylitiosyanaatti (TCMTB) 21564-17-0 8. bentsotiatsoli-2-tioli (di(bentsotiatsoli-2-yyli)disulfidin (CAS 120- 78-5) hajoamistuote) 149-30-4 9. bronopoli (2-bromi-2-nitropropaani-1,3- diol) 52-51-7 4 0,4 4 10. dimetoaatti 60-51-5 0,7 0,07 11. MCPA (4-kloori-2-metyylifenoksietikka- happo) 94-74-6 1,6 0,16 12. metamitroni (4-amino-3-metyyli-6-fenyyli- 1,2,4-triarsiini-5-oni) 41394-05-2 32 3,2 13. prokloratsi (N-propyyli-N-[2-(2,4,6-trikloo- rifenoksi)etyyli]-1H-imidatsoli-1-karboksa- midi) 67747-09-5 1 0,1 14. etyleenitiourea (mankotsebin (CAS 8018-01-7) hajoamis- tuote) 96-45-7 200 20 15. tribenuroni-metyyli (metyyli-2-(3-(4-metok- si-6-metyyli-1,3,5-triatsiini-2-yyli)3-metyyliu- reidosulfonyyli)bentsoaatti) 101200-48-0 0.1 0.01 [1] CAS: Chemical Abstracts Service. [2] Tämä parametri on aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA–EQS). Se koskee aineen kaikkien isomeerien pitoisuuksien summaa, jollei toisin säädetä. Keskiarvo lasketaan jokaisessa edustavassa seurantapis- teessä kussakin pisteessä yhden vuoden aikana mitattujen tulosten aritmeettisena keskiarvona. [3] Ympäristönlaatunormit ilmaistaan kokonaispitoisuuksina koko vesinäytteessä. 122 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 6/1 Liite 6 Kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja havainnoista Suomessa nro Asetuksen liite 1 C käyttö havaittu pintavesissä havaittu pohjavesissä 1 alakloori rikkakasvien torjunta-aine; ei ole käytetty Suomessa ei ei 3 atratsiini rikkakasvien torjunta-aine (käytetty myös mm. pien- tareilla), Suomessa kielletty 1991 satunnaisesti, pitoisuu- det alhaisia yleisesti + hajoamistuot. 8 klorfenvinfossi (ei käytetty Suomessa koskaan?) ei ei 9 klorpyrifossi hyönteismyrkky, käyttö sallittu sisätilojen tuholais- torjunnassa 2008 (vai 2010?) asti. ei ei 9a syklodieeni-torjun- ta-aineet: aldriini, dieldriini, endriini ja isodriini Hyönteismyrkkyjä; käyttökiellot Suomessa: aldriini ja dieldriini 1970; endriini 1969 (metsätaimitarhoilla vielä 1978). yksittäinen havainto (Lepsämänj. endriiniä 0,06 µg/l), lähde? ei 9b DDT ja sen hajoa- mistuotteet hyönteismyrkky; kielletty Suomessa 1976 ei, eliöstön pitoisuudet laskussa jo 1990-l. ei 13 diuroni rikkakasvien torjunta-aine; ei maatalouskäytössä Suomessa; biosidikäyttöä 2000-luvulla havaittu jokivesistä yksittäinen havainto 14 endosulfaani ja sen hajoamistuote en- dosulfaanisulfaatti hyönteisten torjunta-aine, Suomessa käyttö kielletty kasvinsuojeluaineena jo 1984, eräin poikkeuksin 2001 asti ja erityisluvalla esim. mansikan tervetaimituo- tannossa 2005 asti. Maailmanlaajuinen käyttökielto 2011 (ratifioitu 176 maassa), aikaisemmin käytetty puunsuoja-aineena, esiintyy sillä käsitellyissä (EU:n ulkopuolelta maahantuoduissa) tuotteissa pohjasedimentistä jä- tevesipuhdistamojen lietteestä. MR korkea, silti yksittäisiä havain- toja satunnaisesti (esim. Porvoonj. 2009). ei 18 heksakloorisyklo- heksaani (HCH); gamma-isomeeri = lindaani hyönteismyrkkyjä, maatalouskäyttö kielletty Suo- messa 1987, (ulkoloisten torjunta-lääkkeissä sitä on mahdollisesti käytetty pidempään) ei ei 19 isoproturoni rikkakasvien torjunta-aine; ei maatalouskäytössä Suomessa; vähäistä biosidikäyttöä maaleissa 2000-lu- vulla havaittu satunnaisesti pieniä pitoisuuksia ei 29 simatsiini rikkakasvien torjunta-aine; käytetty mm. marjatar- hoilla, hautausmailla; käyttö kielletty Suomessa 2004 satunnaisesti, pitoisuu- det alhaisia yleisesti + hajoamistuot. 33 trifluraliini rypsin ja rapsin rikkakasvien torjunnassa 2008 asti havaittu 2005 yksittäisiä alhaisia pitoisuuksia ei Asetuksen liite 1 D käyttö havainnot pintavesistä MCPA viljapeltojen rikkakasvien torjunta, suuret käyttömäärät alkukesästä, vesistörajoitus 25 m (TUKES:n päätös 16.1.2012, voimaan 2013) havaitaan yleisesti pintavesistä, satunnaisesti myös EQS-ylityksiä tribenuroni-metyyli viljapeltojen rikkakasvien torjuntaan alkukesäs- tä, pien’annos aine eli hehtaarille vain xx gram- maa, vesistörajoitus 15 m yksittäisiä havaintoja, pitoisuudet tällöin- kin pieniä, vaatinut erityisanalytiikkaa,(muita pien’annosherbisidejä havaittu useammin) prokloratsi viljapeltojen kasvitautien torjunta-aine, vesistö- rajoitus 25 m ei havaittu vedestä, kasvinsuojeluainekartoituk- sessa havaittu pohjasedimentistä metamitroni sokerijuurikkaan rikkakasvien torjunta-aine; 2–4 ruiskutusta kesässä, vesistörajoitus 25 m havaittu sekä metamitronia että sen hajoamis- tuotetta, mutta pitoisuudet ovat olleet EQS:ään verrattuna hyvin pieniä mankotsebin hajoa- mistuote etyleeni- tiourea mankotseb perunaruton torjunnassa käytetty fungisidi, ruiskutukset painottuvat loppukesään / alkusyksyyn, etyleenitiourealla 2000-luvulla käyttöä kumi- ja muovituotteiden sekä elektro- nisten komponenttien ja piirilevyjen valmistuk- sessa vaatinut erillisanalyysin ja vesinäytteitä analysoitu vain perunanaviljelyalueelta, havaittu EQS-arvoon verrattuna hyvin pieniä pitoisuuksia dimetoaatti hyönteisten torjunta; ruiskutukset tarvittaessa (ei vuosittain), yleisimmin mansikan ja öljykasvi- en viljelyssä; vesistörajoitus 25 m havaittu satunnaisesti pieniä pitoisuuksia; näyt- teenoton edustavuudesta suhteessa dimetoaatin käyttöön ei tiedetä 123Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 7/1 Liite 7 Kansallisten haitallisten aineiden käyttö Suomessa 2001–2010 (Lähde: pääasiassa KETU-rekisteri; kasvinsuojeluaineiden myyntimäärien kohdalla TUKES). Yksityiskohtaisempaa käyttökohdetietoa on esitetty VESPA-työryhmän julkaisussa (Ympäristöministeriö 2005). Aine Ainetta sisältävien kemikaalituotteiden valmistus- ja maahantuontimäärät, kas- vinsuojeluaineilla myyntimäärät (t/a) tietoja käytöstä 2001–2003 2005–2008 2009–2010 klooribentseeni (CAS 108-90-7) 500–800 450 –1500 1100 –1300 liuotinkäyttö hyönteisten ja punkkien torjunta-aineissa, kemianteollisuuden välituote, lääke- ja kasvinsuojeluaineiden valmistus liuottimena erilaisissa öljyissä, rasvoissa, puhdistusaineissa, kosmetiikkatuotteissa, lääkevalmisteis- sa, maaleissa ja lämmönsiirtoaineissa, liimoissa kumi- ja muovituotteiden valmistuksessa 1,2-diklooribentseeni (CAS 95-50-1) 2–3 2–4 100–800 klooribentseenin valmistuksen sivutuote, välituote torjunta-aineiden valmis- tuksessa, liuotinkäyttö maaleissa, lakoissa, painoväreissä, puhdistus ja pesuai- neissa (laivojen koneiden huolto), hajuste kosmetiikassa ja pesuaineissa 1,4-diklooribentseeni (CAS 106-46-7) 10–100 10–300 100–400 hajuste kosmetiikassa, pesuaineissa (mm. WC-raikastimet), koipalloissa, desinfiointiaineissa (mm. tekstiilien viimeistelyyn). bentsyylibutyylifta- laatti (CAS 85-68-7) 20–200 100–600 100 pehmitin muovi- ja kumituotteissa, maaleissa, lakoissa, painoväreissä, liimoissa kosmetiikkatuotteissa dibutyyliftalaatti (CAS 84-74-2) 150–250 100–300 100–300 pehmitin muovituotteissa, maaleissa, lakoissa, painoväreissä, mm. rakentami- sessa ja teollisuudessa käytetyissä liimoissa kosmetiikkatuotteissa resorsinoli eli 1,3-bentseenidioli (CAS 108-46-3) 300–700 150–850 700–800 kovetin metallivaluteollisuuden muottien valmistuksessa ja liimoissa (mm. vaneri- ja puulevyjen sekä kumituotteiden kuten renkaiden valmistuksessa, kemianteollisuudessa), jalkineiden valmistus, kosmetiikkatuotteissa (hiusvärit) 2-(tiosyanometyyil- tio)bentsotiatsoli (TCMTB) (CAS 21564-17-0) 15–25 1–2 1 voi hajota MBeT:ksi. säilytys- ja desinfiointiaine mm. nahan käsittelyssä, limantorjunta paperi- ja selluteollisuudessa sekä raudan, teräksen ja rautase- osten valmistuksessa ja puunsuojamaaleissa, hiontatuotteiden ja ei-metallis- ten mineraalituotteiden valmistus bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT) (CAS 149-30-4) 17–26 1–11 10 kiihdytinaine kumin vulganoinnissa mm. renkaiden ja jalkineiden valmistuk- sessa, esiintyy kumituotteissa (mm. renkaat, hihnat, tiivistimet, jalkineet), limantorjunta-, korroosionesto ja stabilointi massan, paperin, kartongin ja pahvin valmistuksessa sekä kemian teollisuudessa, maalien ja lakkojen valmis- tuksessa, maalinpoisto Di(bentsotiatsol- 2-yyli)disulfidi eli MBTS (CAS 120-78-5) 24–131 67–110 39–67 MBTS voi hajota MBeT:ksi, joten MBTS:n käyttökohteet ovat potentiaalisia MBeT:n päästölähteitä. Kiihdytin kumin vulganoinnissa ja liima kumituottei- den kuten renkaiden jajalkineiden valmistuksessa, liima/tiivistysmassa moot- toriajoneuvojen valmistuksessa. bronopoli (CAS 52-51-7) 200–500 200–600 200–300 limantorjunta-aine massa- ja paperiteollisuudessa, biosidi kemianteollisuudes- sa, maalien valmistuksessa sekä metallien käsittelyssä/työstössä, vesihomeen torjunta-aine kalankasvatuksessa, kosmetiikassa (shampoot, käsivoiteet), puhdistusaine mm. autovahoissa ja vesikiertojärjestelmissä, offset-painami- sessa (kostutusvedessä) Bronopolin käyttö biosidinä hygieenia tarvikkeissa, ruuan/rehun säilysalueiden desinfsiointiaineena ja metallintyöstönesteissä kielletty 25.10.2009 jälkeen EU:ssa.; filmi-säilytysaineena 9.2.2011 etyleenitiourea (CAS 96-45-7) tieto ei julkinen 0,1–1 vähäistä, tieto ei julkinen liima- ja sideaine ja kiihdytin kumi- ja muovituotteiden valmistuksessa, pinta- käsittelyaine elektronisten komponenttien ja piirilevyjen valmistuksessa dimetoaatti (CAS 60-51-5) 20 10 tieto ei julkinen kasvinsuojeluaine, tuhohyönteisten torjunta puutarha- ja peltoviljelyksillä MCPA (CAS 94-74-6) 410 320 330 kasvinsuojeluaine, rikkakasvien torjunta (vilja, herne, pellava, nurmi, tienvar- ret, pientareet) metamitroni (CAS 41394-05-2) 50 30 tieto ei julkinen kasvinsuojeluaine, rikkakasvien torjunta (sokerijuurikas, rehujuurikasviljelyk- set) prokloratsi (CAS 67747-09-5) 20 10 10 kasvinsuojeluaine, sienitautien torjunta (viljat) mankotsebi (CAS 8018-01-7) 80 60 40 kasvinsuojeluaine, perunaruton torjunta (laatunormi on annettu mankotsebin hajoamistuotteelle etyleenitiourealle) tribenuronimetyyli (CAS 101200-48-0) 2 2 1 kasvinsuojeluaine, rikkakasvien torjunta (syys- ja kevätviljaviljelykset), pienan- nosherbisidi 124 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 8/1 Liite 8 Joidenkin EU:n orgaanisten prioriteettiaineiden käyttö Suomessa 2001–2009 (Lähde: pääasiassa KETU-rekisteri) Aine Ainetta sisältävien kemikaalituotteiden valmistus- ja maahantuontimäärät (t/a) tietoja käytöstä 2001–2004 2005–2007 2008–2009 Bentseeni (CAS 71-43-2) 144 000 – 161 000 153 000 – 209 000 199 000 – 340 000 raakaöljyssä, voimalaitosten polttoaineena käytetyssä kivihiilitervassa, epäpuhtautena tolueeniliuottimissa, hartsi-pohjusteissa, moottoripolttoaineissa, pesulipeässä, labo- ratoriokemikaalina PentaBDE (CAS 12002-48-1) 0 0 0 palonestoaine pehmeästä polyuretaanivaah- dosta tehdyissä tuotteissa, kuten autojen varaosissa (mm. päätuissa) ja huonekalujen pehmusteissa ja patjoissa, ja EU:n ulkopuo- lelta maahan tuoduissa elektroniikkatuot- teissa (mm. piirilevyissä) OktaBDE (CAS 32536-52-0) 0 0 0 palonestoaine erilaisissa elektroniikkatuot- teissa DekaBDE ( CAS 1163-19-5, CAS 61345-53-7) <0,1–2 <0,1 Vähäistä, tieto ei julkinen palonestoaineena sähkölaitteiden säh- köjohtojen kumipäällysteissä, erilaisissa tekstiileissä (ei vaatteissa), styreeni-kumi tuotteissa ja erilaisissa muovituotteissa, kuten iskunkestävässä polystyreenissä, jota käytetään elektroniikassa ja sähkölaitteissa, lämpökovetteisessa 1-komponenttisessa epoksiliimassa C10-13-Kloorialkaanit (CAS 85535-84-8) 4–16 0,6 Vähäistä, tieto ei julkinen metallien työstämisessä käytettävät leikkuu- nesteet, kuormien sidontaan käytettävät kumivyöt, vedenpitävät purjehdusvaatteet ja teollisuuden suojavaatteet 1,2-Dikloorietaani 0,2–540 Vähäistä, tieto ei julkinen Vähäistä, tieto ei julkinen lastin suojaus (esim. tekstiilit) ja laboratorio- kemikaali Dikloorimetaani 970–4330 600–840 660–800 teollisuudessa, rakentamisessa yms. Käytet- tävä maalin, lakan, bitumin, rasvan, liiman, karstan, tiivisteiden poistoaine/liuotin, teks- tiiliteollisuuden liimoissa, maaliaerosolien liuottimissa ja metalliteollisuuden maalin- poistoaineissa Di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP) 180–2100 120–760 60–170 kumituotteiden ja muovin pehmittimenä, pehmitetyn PVC-muovin valmistuksessa, mattojen pintakäsittelyssä, nahka-, tekstii- li- ja kenkätuotteissa, rakennus-, pakkaus-, sairaalatarvikealojen ja juomapullojen kal- voissa ja eristeissä, emulgaattori/pehmitin/ liuotin/ alkoholin denaturointiaine kosme- tiikkatuotteissa Diuroni (CAS 330-54-1) 1–3 9–1210 6 ulkoseinämaalien biosidivalmisteissa, laivojen ja veneiden antifouling-maaleissa, liimoissa Isoproturoni (CAS 34123-59-6) 0 voi esiintyä maalituotteissa Oktyylifenolit (CAS-numerot ks. taulukko 7) 0 0 Vähäistä, tieto ei julkinen lakkana muuntajissa ja moottoreissa Oktyylifenolietoksylaatit (CAS- numerot ks. taulukko 7) 38–42 1–3 4 maalien, mahdollisesti myös pesuaineiden valmistuksessa pinta-aktiivisina aineina, puh- distusaineena teollisuudessa ja moottoriajo- neuvojen huollossa, laboratoriokemikaali, palonsuoja- ja sammutusaine 125Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 8/2 Aine Ainetta sisältävien kemikaalituotteiden valmistus- ja maahantuontimäärät (t/a) tietoja käytöstä 2001–2004 2005–2007 2008–2009 Tributyyliitina (CAS-numerot ks. taulukko 7) 0–4 0 0 ei käyttöä v. 2006 jälkeen; nykyisin maahan- tuodut TBT:llä käsitellyt puutuotteet suurin päästölähde Triklooribentseenit (CAS 12002-48-1, CAS 120-82-1) Tieto ei julkista Vähäistä, tieto ei julkinen Vähäistä, tieto ei julkinen vanhoissa muuntajien ja kondensaattorien sähköä eristävissä nesteissä Trikloorimetaani (CAS 67-66-3) 7–12 6–12 Tieto ei julkista raaka-aine/välituote musteiden, fluorattujen polymeerien, lääkeaineiden ja kosmetiikka- tuotteiden valmistuksessa, laboratorioke- mikaali ja hammastyössä käytettävä reiän päällyste Tetrakloorimetaani (hiilitetrakloridi, CAS 56-23-5) 0,2–2 0,1 ≤ 0,1 metakrylaattiliimassa, laboratoriokemikaali- na ja jalkineiden viimestelylakassa Tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni, CAS 127-18-4) 360–800 180–330 120–130 puhdistusaine tms. metalli- ja koneteol- lisuudessa, painamisessa, kuljetuksessa, kemiallisessa pesussa ja sähkökäämien val- mistuksessa, liuotin maalien ja painovärien valmistuksessa, pintakäsittelyaine elektro- nisten piirien ym. valmistuksessa, tekstiilien kyllästysaineena kemiallisessa pesussa, teol- lisuuden liimaus- ja tiivistysaine Trikloorieteeni (trikloorietyleeni, CAS 79-01-6) 620–1160 110–410 120–130 liuotin maalien ja painovärien valmistukses- sa, kemianteollisuudessa, moottoriajoneu- vojen huollossa, korjauksessa ja valmistuk- sessa ja koneiden ja laitteiden valmistukses- sa, puhdistusaine sähkökaapelien asennus- töissä, kumiliima, PU-hartsien valmistus PAH-yhdisteet 44–52 39–46 44–47 käytetään maalien valmistuksessa, raudan ja teräksen valmistuksessa ja puun lahonsuo- jauksessa, kreosootissa ja raudantuotannon sivutuotteena Nonyylifenolit (CAS-numerot ks. taulukko 7) 5–16 5–10 10–14 Maalien valmistus ja maalituotteiden käyttö rakentamisessa Nonyylifenolietoksylaatit (CAS- numerot ks. taulukko 7) 410–950 190–220 240–290 Maalien valmistus, teollinen ja ammattimai- nen puhdistusaineiden käyttö ja autosham- poot 126 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 9/1 L iit e 9 E U :n p ri o ri te et ti ai ne id en ja k an sa lli se st i t un ni st et tu je n ai ne id en o m in ai su uk si a Pä äa si al lis en a lä ht ee nä o n kä yt et ty p ää as ia ss a EU :n C IR C A t ie to jä rj es te lm äs tä lö yt yv iä a in ek oh ta is ia t ie to ko rt te ja s iit ä, m it en E Q S- ar vo t on m ää ri te tt y. H ak em is to ss a on t ie to ko rt it 33 p ri or it ee tt i- ai ne el le ja n e ov at s aa ta vi lla in te rn et is tä o so it te es ta : A in ee n id en ti fio in ti ha ih tu vu us 2 ve si liu ko is uu s3 B io ke rt yv yy s4 Se di m en tt i5 A in ee n ha it al lis uu s ja E Q S- ar vo t nr o A in e C A S- nr o m er ki nn ät 1 hö yr yn pa in e (2 0– 25 C ) (2 0– 25 C ) lo g K ow BC F ka la EQ S -s ed EQ S pe ru st e he rk in te st at tu el iö ek o - to ks i- su us da ta n m ää rä lis ät ie to a / h uo m io it a 1 al ak lo or i 15 97 2- 60 -8 C ar c. C at . 3 ; R 40 - X n; R 22 - R 43 - N ; R 50 -5 3 no in 2 m Pa D 24 7 m g/ l B 3, 0 50 (C )– D ei B A le vä t ja ve si ka sv it 2 an tr as ee ni 12 0- 12 -7 ei lu ok it te lu a ci r- ca ss a 0, 8 m Pa D 0, 02 –0 ,0 4 m g/ l D 3, 5 16 2– 93 70 A – C x A A ve si ki rp pu U V -v al o lis ää m yr - ky lli sy yt tä . 3 at ra ts iin i 19 12 -2 4- 9 X n; R 48 /2 2 - R 43 - N ; R 50 -5 3 (K H en ry 0 ,1 5 m Pa m 3 /m ol ) E ci rc as sa ”l ow ”; U SE PA 3 0 m g/ l B 2, 5 12 D x C A le vä t ja ve si ka sv it + H aj oa m is tu ot te et vä he m m än m yr - ky lli si ä. 4 be nt se en i 71 -4 3- 2 F; R 11 - C ar c. C at . 1; R 45 - M ut a. C at . 2 ; R 46 - T ; R 48 /2 3/ 24 /2 5 - X n; R 65 - X i; R 36 /3 8 99 ,7 k Pa A 1, 8 g/ l A 2, 1 n. 1 3 D ei C D ka la – ka rs in og . - > ei t ur va lli st a pi to i- su ut ta 5 br om at ut di fe ny yl i- ee tt er it : (p en ta br o - m od ife ny yl i- ee tt er i) 32 53 4- 81 -9 X n; R 48 /2 1/ 22 - R 64 - N ; R 50 -5 3 0, 47 µ Pa E 13 ,3 µ g/ l D 6, 6 14 35 0 A x A D ( ja C ) ve si ki rp pu (- ) 6 ka dm iu m ja ka dm iu m - yh di st ee t 74 40 -4 3- 9 C ar c. C at . 2 ; R 45 - M ut a. C at . 3 ; R 68 - R ep r. C at . 3 ; R 62 -6 3 - T; R 48 /2 3/ 25 - T + ; R 26 - F ; R 17 - N ; R 50 -5 3 – ri ip pu u yh di st ee s- tä – n. 2 30 C x B C ve si ki rp pu , ak uu tt it es - te is sä k al a + 6a hi ili te tr a- kl or id i 56 -2 3- 5 T, N R : 2 3/ 24 /2 5- 40 -4 8/ 23 -5 9- 52 /5 3 12 ,2 k Pa A 0, 8 g/ l B 2, 6 (C – D ) C ei (T ie to ko rt ti a ei ci rc as sa ) 127Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 9/2 A in ee n id en ti fio in ti ha ih tu vu us 2 ve si liu ko is uu s3 B io ke rt yv yy s4 Se di m en tt i5 A in ee n ha it al lis uu s ja E Q S- ar vo t nr o A in e C A S- nr o m er ki nn ät 1 hö yr yn pa in e (2 0– 25 C ) (2 0– 25 C ) lo g K ow BC F ka la EQ S -s ed EQ S pe ru st e he rk in te st at tu el iö ek o - to ks i- su us da ta n m ää rä lis ät ie to a / h uo m io it a 7 C 10 - 13 -k lo or ia l- ka an it 85 53 5- 84 -8 C ar c. C at . 3 ; R 40 - N ; R 50 -5 3 0, 02 1 Pa C 0, 15 –0 ,4 7 m g/ l C 4 – 8 11 73 – 78 16 A – B X A C si m pu kk a K lo or in m ää rä va ik ut ta a ym pä ri s- tö kä yt tä yt ym is ee n ja t ok si su ut ee n. 8 kl or fe nv in - fo ss i 47 0- 90 -6 T+ ; R 28 - T ; R 24 - N ; R 50 -5 3 0, 05 –1 m Pa is om ee ri st ä ri ip pu en C – D 7, 3– 14 5 m g/ l i so - m ee ri st ä ri ip pu en B – C 3, 8; 4, 2 27 – 46 0 (B )– C ei B A ve si ki rp pu 9 kl or py ri fo ss i (k lo rp yr ifo s- si -e ty yl i) 29 21 -8 8- 2 T; R 25 - N ; R 50 -5 3 1 m Pa D 0, 4– 0, 8 m g/ l C 4, 7– 5, 3 13 74 (A )– C ei B A ve si ki rp pu H aj oa a no pe as ti ve de ss ä. 9a sy kl od ie en i- to rj un ta -a i- ne et : a ld ri in i, di el dr iin i, en dr iin i j a is od ri in i 0, 01 – 0, 2 m g/ l C – D 5, 6– 6, 8 (A ) B ei (T ie to ko rt ti a ei ci rc as sa ) A ku ut is ti he rm os - to va ik .; ka rs in og . ja m ut ag .. 9b ko ko na is - D D T (4 is om ee ri n su m m a) se os ( 50 - 29 -3 ; 78 9- 02 -6 ; 72 -5 5- 9; 72 54 -8 ) A A (C ) ei (T ie to ko rt ti a ei ci rc as sa ) pa ra -p ar a- D D T 50 -2 9- 3 0, 12 m g/ l D 6, 0 (A ) A (C ) ei (T ie to ko rt ti a ei ci rc as sa ) 10 1, 2- di kl oo - ri et aa ni 10 7- 06 -2 F; R 11 - C ar c. C at . 2 ; R 45 - X n; R 22 - X i; R 36 /3 7/ 38 8 ,7 k Pa A 9 g/ l A 1, 5 <1 0 D ei C E 86 /2 80 / EC ve si ki rp pu 11 di kl oo ri m e- ta an i 75 -0 9- 2 X n; R : 4 0( C ar c. C at . 3 ) n. 5 0 kP a A + n. 2 0 m g/ l B 1, 3 6 –4 0 D ei C D el äi m et he rk em pi ä ku in k as vi t - Ei k ro on is ia t es te jä se lk är an ga tt om ill a. 12 di (2 -e ty y- lih ek sy yl i) ft al aa tt i (D EH P) 11 7- 81 -7 T; R : 6 0- 61 (R ep r. C at . 2 ) 34 m Pa C 3 µg /l D 7, 5 85 0 (A )– C x B C ni sä kk ää t he rk em pi ä ku n ka la t ta i l in nu t (- ) A lh ai ne n ve si liu - ko is uu s va ik eu t- ta nu t to ks is uu s- te st ej ä, k ro on is ia N O EC a rv oj a ei py st yt ty m ää ri tt ä- m ää n. 128 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 A in ee n id en ti fio in ti ha ih tu vu us 2 ve si liu ko is uu s3 B io ke rt yv yy s4 Se di m en tt i5 A in ee n ha it al lis uu s ja E Q S- ar vo t nr o A in e C A S- nr o m er ki nn ät 1 hö yr yn pa in e (2 0– 25 C ) (2 0– 25 C ) lo g K ow BC F ka la EQ S -s ed EQ S pe ru st e he rk in te st at tu el iö ek o - to ks i- su us da ta n m ää rä lis ät ie to a / h uo m io it a 13 di ur on i 33 0- 54 -1 C ar c. C at . 3 ; R 40 - X n; R 22 -4 8/ 22 - N ; R 50 -5 3 1, 1 µP a E n. 4 0 m g/ l B 2, 8 2 D ei C A le vä t ja ve si ka sv it + Es tä ä fo to sy nt ee - si ä, h aj oa m is tu ot - te et m yr ky lli se m - pi ä 14 en do su lfa an i 11 5- 29 -7 T; R 24 /2 5 - X i; R 36 - N ; R 50 -5 3 0, 1 m Pa (a lfa ), 0, 14 m Pa ( be ta ) D 0, 41 m g/ l (a lfa ); 0, 23 m g/ l (b et a) ; 0, 63 ( a + b se os ) C 4, 7 50 00 A x B A ka la t LC 50 a rv ot lä he llä N O EC a rv oj a; ha jo am is tu ot e en do su lfa ni - su lfa at ti lä he s yh tä m yr ky lli ne n ku in em o is om ee ri t. 15 flu or an te en i 20 6- 44 -0 ei lu ok . c ir ca ss a, m ah d. k ar si no g. n. 1 m Pa D 0, 27 m g/ l C 5, 2 >1 70 0 A – B x A B po hj ae lä i- m et M ah do lli se st i e n- do kr iin iv ai k. 16 H ek sa kl oo ri - be nt se en i 11 8- 74 -1 C ar c. C at . 2 ; R 45 - T; R 48 /2 5 - N ; R 50 -5 3 1– 2, 5 m Pa D 0, 00 5 m g/ l D 5, 7 20 00 - 80 00 A + –B x A ve si ki rp ut E Q S pi to is uu te na ka la ss a 17 H ek sa kl oo ri - bu ta di ee ni 87 -6 8- 3 Eh do te tt u: X n, R 21 /2 2 R 36 /3 7 R 40 R 43 N R 50 /5 3 20 –3 6 Pa B 2– 4 m g/ l C 4, 9 58 00 – 17 00 0 A + x B (E Q S- ve si E 86 /2 80 / EE C ) ve si ki rp ut EQ S pi to is uu te na ka la ss a 18 H ek sa kl oo ri - sy kl oh ek - sa an it 60 8- 73 -1 lin da an i: T; R 25 - X n; R 20 /2 1- 48 /2 2 - R 64 - N ; R 50 -5 3; m uu t H C H :t lu ok it te le - m at ta 4, 4 m Pa D lin da an i n . 8, 5 m g/ l; m uu t 0, 3 - 1, 6 m g/ l C 3, 5– 3, 9 20 0– 24 00 B – C x B A hy ön te is et (- ) Li nd aa ni lle e ko - to ks is uu st ie to ja ty yd yt tä vä st i, m ui lle e i. 19 is op ro tu ro ni 34 12 3- 59 -6 C ar c. C at . 3 ; R 40 - N ; R 50 -5 3 2, 8 µP a E 70 m g/ l B 2, 5 2, 6– 3, 6 D ei B A le vä t ja ve si ka sv it + 20 ly ijy ja ly ijy - yh di st ee t 74 39 -9 2- 1 ri ip pu u yh di st ee st ä – ri ip pu u yh di st ee s- tä ”s uu ri a pi to is uu ks ia hy ön te is in ja s im pu ko i- hi n, e i r av in to ke tju ss a yl ös pä in m en tä es sä ” x B ka la 21 el oh op ea ja el oh op ea - yh di st ee t 74 39 -9 7- 6 T; R 23 - R 33 - N ; R 50 -5 3 0, 25 P a C 20 –3 0 ng /l D ke rt yy , B C F- ar vo t ri ip pu va t yh di st ee st ä x B A EQ S pi to is uu te na ka la ss a 22 N af ta le en i 91 -2 0- 3 C ar c. C at .3 ; R 40 - X n; R 22 - N ; R 50 -5 3 7, 2 Pa B 0, 03 m g/ l D 3, 4– 3, 7 42 7 C ei B A ve si ki rp ut LIITE 9/3 129Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 A in ee n id en ti fio in ti ha ih tu vu us 2 ve si liu ko is uu s3 B io ke rt yv yy s4 Se di m en tt i5 A in ee n ha it al lis uu s ja E Q S- ar vo t nr o A in e C A S- nr o m er ki nn ät 1 hö yr yn pa in e (2 0– 25 C ) (2 0– 25 C ) lo g K ow BC F ka la EQ S -s ed EQ S pe ru st e he rk in te st at tu el iö ek o - to ks i- su us da ta n m ää rä lis ät ie to a / h uo m io it a 23 ni kk el i j a ni kk el iy hd is - te et 74 40 -0 2- 0 C ar c. C at . 3 ; R 40 - R 43 ; y hd is te ill e m ui ta ki n va ih te le e yh di st ei t- tä in <1 00 D x B D , E 98 /8 3/ EC 24 no ny yl ife no li; (4 -n on yy li- fe no li) 10 4- 40 -5 ; (h aa ra u- tu ne et : 84 85 2- 15 -3 ja 2 51 54 - 52 -3 ) R ep r.C at .3 ; R 62 - R ep r.C at .3 ; R 63 - X n; R 22 - C ; R 34 -N ; R 50 -5 3 0, 3 Pa C 6 m g/ l, pH -r iip - pu va C 4, 5 13 00 (B )– C x B A 25 ok ty yl ife no lit (p ar a- te rt - ok ty yl ife no li) 14 0- 66 -9 (1 80 6- 26 -4 ) ei lu ok it te lu a ci rc as - sa ( m uu al la : e nd o - kr iin iv ai k. ) 64 m Pa D 5 m g/ l j a 12 ,6 m g/ l B – C 3– 5, 3 60 00 A x B A (e n- do kr ii- ni va ik u- tu ks et ) se lk är an - ga tt om at ja k al at (– ) EQ S pe ru st uu pa ra -t er t- ok ty y- lif en ol in y m pä - ri st öv ai ku tu ks iin . O le tu s ol lu t, e tt ä is om ee ri en t ok si - su uk si ss a ei o lis i su ur ia e ro ja . 26 pe nt ak lo or i- be nt se en i 60 8- 93 -5 F; R 11 - X n; R 22 - N ; R 50 -5 3 0, 9– 4 ,8 P a B – C 0, 24 – 1, 33 m g/ l C 5, 2 11 00 – 68 00 A – C x A C ve si ki rp pu 27 pe nt ak lo or i- fe no li 87 -8 6- 5 C ar c. C at . 3 ; R 40 - T+ ; R 26 - T ; R 24 /2 5 - X i; R 36 /3 7/ 38 - N ; R 50 -5 3 5 m Pa D 14 m g/ l; 33 0 g/ l N a- su o - la na B ; su ol a- m uo - do ss a A 3, 3– 5, 1 (r iip - pu u pH :s ta ) 64 – 10 00 ; yl ee ns ä < 50 0 C x B A ka la + 28 po ly ar o - m aa tt is et hi ili ve dy t (P A H ) D A A A (e i vo itu ar vi oi da C :t ä) – V ai ku tu st ie to a vä hä n, a pu na m m . Q SA R -m al lin nu st a. 28 ,1 be nt so (a ) py re en i 50 -3 2- 8 C ar c. C at . 2 ; R 45 - M ut a. C at . 2 ; R 46 - R ep r. C at . 2 ; R 60 -6 1 - R 43 - N ; R 50 -5 3 3, 4– 4, 5 µg /l D 6 14 6– 27 00 B – C x A äy ri äi se t 28 ,2 be nt so (b )- flu or an te en i 20 5- 99 -2 C ar c. C at . 2 ; R 45 - N ; R 50 -5 3 6, 0– 6, 6 (ä y- ri äi se n 28 20 0) A – be nt so (k )- flu or an te en i C ar c. C at . 2 ; R 45 - N ; R 50 -5 3 0, 5– 12 µg /l D 6, 0– 6, 8 (A ) x A LIITE 9/4 130 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 A in ee n id en ti fio in ti ha ih tu vu us 2 ve si liu ko is uu s3 B io ke rt yv yy s4 Se di m en tt i5 A in ee n ha it al lis uu s ja E Q S- ar vo t nr o A in e C A S- nr o m er ki nn ät 1 hö yr yn pa in e (2 0– 25 C ) (2 0– 25 C ) lo g K ow BC F ka la EQ S -s ed EQ S pe ru st e he rk in te st at tu el iö ek o - to ks i- su us da ta n m ää rä lis ät ie to a / h uo m io it a 28 ,3 be nt so (g ,h ,i) - pe ry le en i 19 1- 24 -2 ei lu ok it te lu a ci r- ca ss a 0, 16 – 0, 3 µg /l D 6, 2– 7, 2 (ä y- ri äi se n 28 20 0) (A ) – In de no (1 ,2 ,3 -c d) py re en i ei lu ok it te lu a ci r- ca ss a 0, 05 – 35 7 µg /l D 4, 2– 6, 4 (A – B) – 29 Si m at si in i 12 2- 34 -9 C ar c. C at . 3 ; R 40 - N ; R 50 -5 3 < 3 µP a – 0, 15 m Pa D – E n. 6 m g/ l C 2, 2 D x C A vi he rl ev ät (le vä t ja ve si ka sv it) + en do kr iin iv ai k. 29 a te tr ak lo o - ri et ee ni (t et ra kl oo ri - et yl ee ni ) 12 7- 18 -4 C ei ( T ie to ko rt ti a ei ci rc as sa ) 29 b tr ik lo o - ri et ee ni (t ri kl oo ri - et yl ee ni ) 79 -0 1- 6 C e i ( T ie to ko rt ti a ei ci rc as sa ) 30 tr ib ut yy li- tin ay hd is te et (t ri bu ty yl it i- na -k at io ni ) 36 64 3- 28 -4 3, 2 Pa B 0, 7– 61 m g/ l C 3– 4, 1 60 00 A x A A ni lv iä is et , er oa m ui - hi n la je ih in va in v äh än + 31 tr ik lo or i- be nt se en it 12 00 2- 48 -1 (v ai n 1, 2, 4- tr ik lo ro - be nt se en i a rv io itu : X n; R 22 - X i; R 38 - N ; R 50 -5 3 20 - 4 7 Pa B 36 –4 9 m g/ l B no in 4 12 0 - 32 00 B - C ei C E: 86 /2 80 / EE C ; sa m a ar vo su o - la is en ve de n A ve si ki rp ut ja k al at 32 tr ik lo or i- m et aa ni (k lo ro fo rm i) 67 -6 6- 3 E 40 , R 22 , R 22 -3 8 21 k Pa A 8, 7 g/ l A 1, 97 1, 4– 13 D x C B ep äs pe si fi va ik ut us - m ek an is m i, se di m en tin el iö t he r- ki m pi ä 33 tr ifl ur al iin i 15 82 -0 9- 8 X n, X i, N ; R 40 (C ar c. C at . 3 )- 43 -5 0/ 53 9, 5 m Pa D 0, 2 m g/ l C 56 74 A x B A ka la t LIITE 9/5 131Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 1 M er ki nn ät o va t va ar aa o so it ta vi a st an da rd ila us ek ke it a. T = m yr ky lli ne n, X n = h ai ta lli ne n, X i = ä rs yt tä vä ; N = v aa ra lli ne n ym pä ri st öl le ; F = h el po st i s yt ty vä ja v ar oi tu sl au se kk ei ta ( R -l au se kk ei ta ), jo tk a ta rk en ta va t va ar aa . 2 H ai ht uv uu de n lu ok it te lu p er us tu u ai ne en h öy ry np ai ne es ee n: A = e ri tt äi n ha ih tu va ( >1 00 P a) ; B = h ai ht uv a (1 –1 00 P a) ; C = k oh ta la is en h ai ht uv a (0 ,0 1– 1 Pa ); D = h ei ko st i h ai ht uv a (0 ,0 00 1– 0, 01 Pa ); E = h yv in h ei ko st i h ai ht uv a (< 0, 1 m Pa ) 3 Ve si liu ko is uu s on lu ok it el tu s eu ra av as ti: A = h yv in li uk en ev a (> 1 g/ l), B = li uk en ev a (0 ,0 1– 1 g/ l), C = n iu kk al iu ko in en ( 0, 1– 10 m g/ l) ja D = h yv in n iu kk al iu ko in en (< 0, 1 m g/ l) 4 B io ke rt yv yy s on lu ok it el tu e ns is ija is es ti ka la n BC F pe ru st ee lla ( bi ok er ty vy ys ke rr oi n) . A = e ri tt äi n ke rt yv ä (B C F> 50 00 ), B = k oh ta la is en k er ty vä ( 20 00 – 5 00 0) , C = h ie m an k er ty vä (1 00 –2 00 0) ja D = a in e ei o le k er ty vä (< 10 0) . S ul ui ss a ol ev at b io ke rt yv yy de n lu ok it te lu ar vo t pe ru st uv at a in ee n K ow – ke rt oi m iin (o kt an ol i-v es i – ja ka an tu m is ke rr oi n) : A : l og K ow > 5 , B : l og K ow 4 –5 , C : l og K ow 3 –4 ja D lo g K ow < 3 5 Se di m en tt i s ar ak ke es sa o n ka rk ea a rv io a in ee n se di m en tt ih ak ui su ud es ta . S e pe ru st uu s uo si te ltu ih in s eu ra nt am at ri is ei hi n. A = s ed im en tt i o n su os it el tu s eu ra nt am at ri is i, B = s ed im en tt i o n va ih - to eh to in en s eu ra nt am at ri is i j a C = s eu ra nt aa e i s uo si te lla s ed im en tis tä . L is äk si E Q S se d –s ar ak ke es ee n on m er ki tt y, m ik äl i y m pä ri st ön la at un or m ill e on m ää ri te tt y lu ku ar vo s ed im en tt im at ri is iin ci rc an a in ek oh ta is is sa t ie do st oi ss a. 6 Ym pä ri st öl aa tu no rm iin ja a in ee n ha it al lis uu te en li it ty vi ä se ik ko ja . E Q S pe ru st e: Y m pä ri st ön la at un or m i ( pi to is uu de n vu os ik es ki ar vo v es ifa as is sa ) su oj el ee e ns is ija is es ti A = v es ie liö it ä su or al ta al tis tu ks el ta , B = p oh ja se di m en tin e liö it ä, C = r av in to ke tju ss a yl em pä nä o le vi a el iö it ä se ku nd ää ri se lt ä al tis tu ks el ta , D = ih m is tä (r av in no n ta i t al ou sv ed en k au tt a, r aa ka ve de n pu hd is tu s ta lo us ve - de ks i a rv io itu e si m - 90 % ), E = a rv o on p er äi si n ai em m as ta la in sä äd än nö st ä (e i v oi da a se tt aa a ie m pa a sä äd än tö ä al ha is em pa a ar vo a) . Sa at av ill a ol le en e ko to ks is uu st ie do n ri it tä vy ys : + = t ie to a on r un sa as ti; - = t ie to a lii an v äh än ; t yh jä = t ie to a ty yd yt tä vä st i; ei = e i a rv io itu LIITE 9/6 132 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 10/1 Liite 10 Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 1 E) 1. Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä; 2. orgaanofosforiyhdisteet; 3. orgaaniset tinayhdisteet; 4. aineet ja valmisteet tai niiden hajoamistuotteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia tai mutagee- nisiä ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa steroidien tuotantoon, kilpirauhaseen, lisääntymiseen tai muihin sisäeritykseen liittyviin toimintoihin vesiympäristössä tai sen välityksellä; 5. hiilivedyt sekä pysyvät, kertyvät ja myrkylliset orgaaniset aineet; 6. syanidit; 7. metallit ja niiden yhdisteet; 8. arseeni ja sen yhdisteet; 9. biosidit ja kasvinsuojeluaineet; 10. suspendoituneet aineet; 11. rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit); 12. happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK); 13. piiyhdisteet; 14. fluoridit; 15. aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta. Vesienhoitoasetuksen Liite 4 B) Pohjavesimuodostuman kemiallisen tilan perusseurannan tekijät 1. Happipitoisuus; 2. pH-luku; 3. sähkönjohtavuus; 4. nitraatti; 5. ammonium; 6. ihmisen toiminnasta pohjavesimuodostumalle aiheutuvaa riskiä kuvaava muu muuttuja. Erityisesti otetaan huomioon liitteessä 7 A tarkoitetut pohjavettä pilaavat aineet. 133Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 11/1 Aine Pohjaveden ympäristön- laatunormi1 Yksikkö 1. Nitraatit 50 mg/l 2. Torjunta-aineiden vaikuttavat aineet ja niiden (merkityksel- liset) aineenvaihdunta-, hajoa- mis- tai reaktiotuotteet 0,1 0,5 yhteensä2 µg/l 3. Bentseeni 0.5 µg/l 4. Tolueeni 12 µg/l 5. Etyylibentseeni 1 µg/l 6. Ksyleenit (∑orto-, meta- ja paraksyleeni) 10 µg/l 7. Antraseeni 60 µg/l 8. Naftaleeni 1.3 µg/l 9. Bentso(a)pyreeni 0.005 µg/l 10. ∑Bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni ja indeno-(1,2,3-cd)-pyreeni 0.05 µg/l 11. PCB-yhdisteet (∑ kongenee- rit 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) 0.015 µg/l 12. ∑Trikloorieteeni ja tetrakloo- rieteeni 5 µg/l 13. 1,2-dikloorieteeni 25 µg/l 14. 1,2-dikloorietaani 1.5 µg/l 15. Dikloorimetaani (metylee- nikloridi) 10 µg/l 16. Vinyylikloridi (kloorieteeni) 0.15 µg/l 17. Hiilitetrakloridi 2 µg/l 18. Kloroformi (trikloorimetaani) 100 µg/l 19. Klooribentseeni 3 µg/l 20. 1,2-diklooribentseeni 0.3 µg/l Aine Pohjaveden ympäristön- laatunormi1 Yksikkö 21. 1,4-diklooribentseeni 0.1 µg/l 22. Triklooribentseeni (∑1,2,3-, 1,2,4- ja 1,3,5-triklooribent- seeni) 2.5 µg/l 23. Pentaklooribentseeni 1.2 µg/l 24. Heksaklooribentseeni 0.024 µg/l 25. Monokloorifenolit 0.05 µg/l 26. Dikloorifenolit 2.7 µg/l 27. ∑Tri-, tetra- ja pentakloori- fenoli 5 µg/l 28. MTBE (metyyli-tert-butyyli- eetteri) 7.5 µg/l 29. TAME (tert-amyylimetyyli- eetteri) 60 µg/l 30. Öljyjakeet (C10–40) 50 µg/l 31. Elohopea 0.06 µg/l 32. Kadmium 0.4 µg/l 33. Koboltti 2 µg/l 34. Kromi 10 µg/l 35. Kupari 20 µg/l 36. Lyijy 5 µg/l 37. Nikkeli 10 µg/l 38. Sinkki 60 µg/l 39. Antimoni 2.5 µg/l 40. Arseeni 5 µg/l 41. Ammonium NH4+ tai Ammoniumtyppi NH4N 0.25 (NH4+) 0.20 (NH4N) mg/l mg/l 42. Kloridi 25 mg/l 43. Sulfaatti 150 mg/l Liite 11 Pohjaveden ympäristönlaatunormit (Vesienhoitoasetuksen liite 7 A) 1 Pohjaveden ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan tässä asetuksessa sekä yhteisön tasolla vahvistettua pilaavan aineen, pilaavien aineiden ryhmän tai pilaantumisen indikaattorin pitoisuutta pohjavedessä ilmaistuna laatunormina, jota ihmisen terveyden tai ympäris- tön suojelemiseksi ei saa ylittää sekä kansallisesti vahvistettua direktiivin 2006/118/EY artiklassa 2 kohdassa 2 tarkoitettua raja-arvoa. 2 Yhteensä tarkoittaa kaikkien seurannassa havaittujen ja mitattujen yksittäisten torjunta-aineiden summaa mukaan luettuna niiden merkitykselliset aineenvaihdunta-, hajoamis- tai reaktiotuotteet. 134 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 12/1 Liite 12 Vesipuitedirektiivin liite V kemiallisen ja ekologisen tilan määräytyminen Vesipuitedirektiivi, liite V 1.4.3 Seurantatulosten ja kemiallisen tilan esittäminen Jos vesimuodostuma täyttää kaikki ympäristönlaatunormit, joista on määrätty liitteessä IX tai 16 artiklas- sa taikka muussa asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä, jossa säädetään ympäristönlaatunormeista, sen todetaan saavuttaneen hyvä kemiallinen tila. Päinvastaisessa tapauksessa todetaan, ettei vesimuo- dostuma ole saavuttanut hyvää kemiallista tilaa. Jäsenvaltioiden on esitettävä kustakin vesipiiristä kartta, jossa kuvataan kunkin vesimuodostuman kemiallinen tila luokiteltuna seuraavan taulukon toisen sarakkeen mukaisia värejä käyttäen: Kemiallisen tilan luokittelu Värikoodi Hyvä Sininen Ei ole saavuttanut hyvää tilaa Punainen Vesipuitedirektiivi, liite V 1.4.2 Seurantatulosten esittäminen sekä ekologisentilan ja ekologisen potentiaalien luokitteleminen i) Pintavesiryhmien vesistönosia koskeva ekologisen tilan luokittelu on esitettävä oheisen taulukon ensimmäisen sarakkeen mukaisesti siten, että se vastaa kyseisten laatutekijöiden biologisten ja fysikaalis- kemiallisten seurantatulosten arvoista huonompaa. Jäsenvaltioiden on tehtävä kustakin vesipiiristä kartta, jossa kuvataan kaikkien vesimuodostumien ekologinen tila luokiteltuna käyttäen seuraavan taulukon toisen sarakkeen mukaisia värejä: Ekologisen tilan luokittelu Värikoodi Erinomainen Sininen Hyvä Vihreä Tyydyttävä Keltainen Välttävä Oranssi Huono Punainen Erinomainen tila: Pintavesimuodostumatyypin fysikaalis-kemiallisten ja hydrologis-morfologisten laa- tutekijöiden arvoissa ei ole lainkaan tai on hyvin vähän ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia verrattuna niihin arvoihin, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesimuodostumatyypin häiriintymättömiin oloihin. Pintavesimuodostumatyypin biologisten laatutekijöiden arvot vastaavat kyseiseen pintavesimuodos- tumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa tavallisesti liitettyjä arvoja, ja niissä ei ole lainkaan tai on hyvin vähän merkkejä muutoksista. Yhteisöt ja olot ovat tyypille ominaiset. Hyvä tila: Kyseistä pintavesimuodostumatyyppiä koskevat biologisten laatutekijöiden arvot osoittavat merkkejä ihmistoiminnasta johtuvista vähäisistä muutoksista mutta eroavat ainoastaan vähän niistä ar- voista, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesimuodostumatyypin häiriintymättömiin olosuhteisiin. 135Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 12/2 Tyydyttävä tila: Kyseistä pintavesimuodostumatyyppiä koskevat biologisten laatutekijöiden arvot ero- avat kohtalaisesti niistä, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesimuodostumatyypin häiriintymät- tömiin olosuhteisiin. Arvot osoittavat kohtalaisesti ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia, ja ne ovat muuttuneet selvästi enemmän kuin hyvää tilaa vastaavissa olosuhteissa. Välttävä tila: Vedet, joissa ilmenee suurehkoja muutoksia kyseisen pintavesimuodostumatyypin biolo- gisten laatutekijöiden arvoissa ja joissa kyseiset eliöyhteisöt eroavat merkittävästi niistä, jotka tavalli- sesti liitetään kyseiseen pintavesimuodostumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa, luokitellaan välttäviksi. Huono tila: Vedet, joissa ilmenee vakavia muutoksia kyseisen pintavesimuodostumatyypin biologisten laatutekijöiden arvoissa ja joista puuttuu suuri osa kyseisistä eliöyhteisöistä, jotka tavallisesti liitetään kyseiseen pintavesimuodostumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa, luokitellaan huonoiksi. ii) Voimakkaasti muutettuja ja keinotekoisia vesimuodostumia koskeva ekologisen tilan luokittelu on tehtävä jäljempänä esitetyn taulukon ensimmäisen sarakkeen mukaisesti edustaen kyseisten laatuteki- jöiden biologisten ja fysikaalis-kemiallisten seurantatulosten arvoista huonompaa. Jäsenvaltioiden on tehtävä kustakin vesipiiristä kartta, jossa kuvataan kunkin vesimuodostuman ekologinen potentiaali luokiteltuna käyttäen keinotekoisten vesimuodostumien osalta seuraavan taulukon toisen sarakkeen mukaisia ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien osalta kolmannen sarakkeen mukaisia värejä: Ekologisen potentiaa- lin luokittelu Värikoodi Keinotekoiset vesimuodostumat Voimakkaasti muutetut vesimuodostumat Hyvä tai suurempi Samanlevyiset vihreät ja vaaleanharmaat raidat Samanlevyiset vihreät ja tummanharmaat raidat Tyydyttävä Samanlevyiset keltaiset ja vaaleanharmaat raidat Samanlevyiset keltaiset ja tummanharmaat raidat Välttävä Samanlevyiset oranssit ja vaaleanharmaat raidat Samanlevyiset oranssit ja tummanharmaat raidat Huono Samanlevyiset punaiset ja vaaleanharmaat raidat Samanlevyiset punaiset ja tummanharmaat raidat iii) Jäsenvaltioiden on myös osoitettava kartalla mustalla pisteellä ne vesimuodostumat, jotka eivät saavuta hyvää tilaa tai hyvää ekologista potentiaalia siksi, että ne eivät täytä (jäsenvaltion tämän direk- tiivin mukaisesti määrittelemää) yhtä tai useampaa ympäristönlaatunormia, jotka on asetettu kyseiselle vesimuodostumalle koskien tiettyjä synteettisiä ja ei-synteettisiä pilaavia aineita. 136 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 13/1 Liite 13 Pohjaveden tarkkailuesimerkkejä Esimerkkejä vaarallisista ja haitallisista aineista erilaisiin toimintoihin liittyvissä ympäristölupien ja tarkkailuohjelmien pohjavesitarkkailumääräyksissä. Toiminto Pohjavedestä tarkkailtavia vaarallisia / haitallisia aineita Maa- ja metsätalous sikala NO2-, NO3- & NH4-N Asutus ja maankäyttö kaatopaikka kokonaisfosfori, kokonaistyppi, kloridi, rauta, mangaani Teollisuus ja yritystoiminta polystyreenitehdas tolueeni, etyylibentseeni ja öljyhiilivedyt (C10–C21) vaahtomuovien valmistus kokonaistyppi, kokonaisfosfori, TOC, AOX ja mineraaliöljyt rikkihappotehdas arseeni, kadmium, sinkki ja elohopea betoni- ja tiilijätteen käsittelylaitos mineraaliöljyt C10–C40, kokonaistyppi ja -fosfori, sulfaatti, kloridi, lyijy, sinkki, kadmium, arseeni ja kromi Pilaantuneet maa-alueet kaatopaikan kunnostaminen ammonium-, nitraatti- ja nitriittityppi, kokonaisfosfori, CODMn, kloridi, sulfaatti, klooratut liuottimet, arseeni, barium, nikkeli, sink- ki ja BTEX-yhdisteet, antimoni, elohopea, kadmium, koboltti, kro- mi, kupari, lyijy, rauta, tina, vanadiini, mineraaliöljy, fenolit ja TOC Muu kemialliseen tilaan vaikuttava toiminta jätteenpoltossa syntyvän pohjakuonan käyttö meluvallirakenteessa sulfaatti, kromi, molybdeeni, kloridi, antimoni, sinkki, kupari ja AOX rengasrouheen käyttö jätteenkäsittelylaitoksen laajennusalueen kenttä- rakenteessa PAH-yhdisteet, mangaani ja rauta panssariajoneuvo- ja sinkoammuntapaikan toiminta Fe, Mn, Al, As, Cr, Cu, Ni, Pb, Sb, Zn, fluoridi, sulfaatti, kloridi, nitraatti, nitriitti, ammonium, räjähdysaineet (alueella käytetyt) ja niiden hajoamistuotteet, ruudin stabilisaattorit sekä mineraaliöljyt ampumarata arseeni, antimoni, lyijy, kupari, sinkki ja nikkeli kaivos kokonaisfosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitriitti, nitraatti, sulfaatti, kloridi, rauta, mangaani sekä arseeni, kadmium, kromi, kupari, lyijy, nikkeli ja sinkki, öljyhiilivedyt 137Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 13/2 Esimerkki: Setrimäen vanhan kyllästämöalueen kunnostustyön aikainen pohjaveden laadun seuranta. Asetuksissa 1022/2006 ja 1040/2006 mainitut aineet/aineryhmät Setrimäen vanhan kyllästämöalueen kunnostustyön aikana pohjavedestä tarkkailtavat aineet Va lti on eu vo st on a se tu s ve si ym pä ri st öl le v aa ra lli si st a ja h ai ta lli si st a ai ne is ta 1 02 2/ 20 06 1 Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä Bromimetaani, Dibromimetaani, Tribromimetaani, 1,2 Dibromimetaani, Bromikloorimetaani, Bromidikloori- metaani, 1,2 Dibromi 3 klooripropaani, Bromibentseeni, 1,3 Diklooribentseeni, 2 Klooritolueeni, 4 Klooritolu- eeni, Kloorimetaani, Kloorietaani, 1,1 Dikloorietaani, 1,1,1 Trikloorietaani, 1,1,2 Trikloorietaani, 1,1,1,2 Tet- rakloorietaani, 1,1,2,2 Tetrakloorietaani, trans 1,2 Dik- loorieteeni, cis 1,2 Dikloorieteeni, 2,2 Diklooripropaani, 1,1 Diklooripropeeni, 1,2 Diklooripropaani, Trans 1,3 Diklooripropeeni, Cis 1,3 Diklooripropeeni, 1,3 Dikloo- ripropaani, 1,2,3 Triklooripropaani, Trikloorifluorime- taani, Dikloorifluorimetaani, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso(a) antraseeni, kryseeni, dibentso(a,h)antraseeni 2 organofosforiyhdisteet 3 orgaaniset tinayhdisteet 4 aineet ja valmisteet tai niiden hajoamistuot- teet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia tai mutageenisiä ominaisuuksia tai ominai- suuksia, jotka voivat vaikuttaa steroidien tuotantoon, kilpirauhaseen, lisääntymiseen tai muihin sisäeritykseen liittyviin toimintoi- hin vesiympäristössä tai sen välityksellä 5 hiilivedyt sekä pysyvät, kertyvät ja myrkylli- set orgaaniset aineet ETBE, TAEE, Styreeni, n Propyylibentseeni, Isopropyy- libentseeni, 1,2,4 trimetyylibentseeni, 1,3,5 trimetyyli- bentseeni, Butyylibentseeni, sec Butyylibentseeni, tert Butyylibentseeni, 4 Isopropyylitolueeni, TVOC C5-C10 6 syanidit 7 metallit ja niiden yhdisteet 8 arseeni ja sen yhdisteet 9 biosidit ja kasvinsuojeluaineet 10 suspendoituneet aineet 11 rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit) 12 happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK) 13 piiyhdisteet 14 fluoridit 15 aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohja- veden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta 138 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 13/3 Asetuksissa 1022/2006 ja 1040/2006 mainitut aineet/aineryhmät Setrimäen vanhan kyllästämöalu- een kunnostustyön aikana pohja- vedestä tarkkailtavat aineet Va lti on eu vo st on a se tu s ve si en ho id on jä rj es tä m is es tä 1 04 0/ 20 06 1 Nitraatit 2 Kasvinsuojeluaineiden vaikuttavat aineet ja niiden (merkitykselli- set) aineenvaihdunta-, hajoamis- tai reaktiotuotteet 3 Bentseeni x 4 Tolueeni x 5 Etyylibentseeni x 6 Ksyleenit (∑ orto-, meta- ja paraksyleeni) m/p-ksyleeni, o-ksyleeni 7 Antraseeni x 8 Naftaleeni x 9 Bentso(a)pyreeni x 10 ∑ Bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(g,h,i) peryleeni ja indeno-(1,2,3-cd)-pyreeni bentso(b)fluoranteeni, bentso(k) fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd) pyreeni, bentso(g,h,i)peryleeni 11 PCB-yhdisteet (∑ kongeneerit 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) 12 ∑ Trikloorieteeni ja tetrakloorieteeni TCE, PCE 13 1,2-dikloorieteeni x 14 1,2-dikloorietaani x 15 Dikloorimetaani (metyleenikloridi) x 16 Vinyylikloridi (kloorieteeni) x 17 Hiilitetrakloridi x 18 Kloroformi (trikloorimetaani) x 19 Klooribentseeni x 20 1,2-diklooribentseeni x 21 1,4-diklooribentseeni x 22 Triklooribentseeni (∑1,2,3-, 1,2,4- ja 1,3,5 triklooribentseeni) 1,2,3-Triklooribentseeni, 1,2,4-Triklooribentseeni 23 Pentaklooribentseeni 24 Heksaklooribentseeni 25 Monokloorifenolit 26 Dikloorifenolit 27 ∑Tri-, tetra- ja pentakloorifenoli 28 MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri) x 29 TAME (tert-amyylimetyylieetteri) x 30 Öljyjakeet (C10-40) x 31 Elohopea 32 Kadmium 33 Koboltti 34 Kromi 35 Kupari 36 Lyijy 37 Nikkeli 38 Sinkki 39 Antimoni 40 Arseeni 41 Ammonium NH4+ tai Ammoniumtyppi NH4N 42 Kloridi 43 Sulfaatti Muu, mikä? 139Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 14/1 Liite 14 E-PRTR-asetus, Vesipäästö-epäpuhtaudet CAS-nu- mero Epäpuhtaus Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Arseeni ja arseeniyhdisteet (arseenina) Kadmium ja kadmiumyhdisteet (kadmiumina) Kromi ja kromiyhdisteet (kromina) Kupari ja kupariyhdisteet (kuparina) Elohopea ja elohopeayhdisteet (elohopeana) Nikkeli ja nikkeliyhdisteet (nikkelinä) Lyijy ja lyijy-yhdisteet (lyijynä) Sinkki ja sinkkiyhdisteet (sinkkinä) 15972-60-8 Alakloori 309-00-2 Aldriini 1912-24-9 Atratsiini 57-74-9 Klordaani 143-50-0 Klordekoni 470-90-6 Klorfenvinfossi 85535-84-8 Kloorialkaanit, C10–C13 2921-88-2 Klorpyrifossi 50-29-3 DDT 107-06-2 1,2-dikloorietaani (EDC) 75-09-2 Dikloorimetaani (DCM) 60-57-1 Dieldriini 330-54-1 Diuroni 115-29-7 Endosulfaani 72-20-8 Endriini Halogenoidut orgaaniset yhdisteet (AOX:nä) 76-44-8 Heptakloori 118-74-1 Heksaklooribentseeni (HCB) 87-68-3 Heksaklooributadieeni (HCBD) 608-73-1 1,2,3,4,5,6-heksakloorisykloheksaani (HCH) 58-89-9 Lindaani 2385-85-5 Mireksi PCDD + PCDF (dioksiinit + furaanit) (TEQ) 608-93-5 Pentaklooribentseeni 87-86-5 Pentakloorifenoli (PCP) 1336-36-3 Polyklooratut bifenyylit (PCByhdisteet) 122-34-9 Simatsiini CAS-nu- mero Epäpuhtaus 127-18-4 Tetrakloorietyleeni (PER) 56-23-5 Tetrakloorimetaani (TCM) 12002-48-1 Triklooribentseenit (TCB-yhdisteet) (kaikki isomeerit) 79-01-6 Trikloorietyleeni 67-66-3 Trikloorimetaani 8001-35-2 Toksafeeni 75-01-4 Vinyylikloridi 120-12-7 Antraseeni 71-43-2 Bentseeni Bromatut difenyylieetterit (PBDE) Nonyylifenoli ja nonyylifenolietoksylaatit (NP/NPE-yhdisteet) 100-41-4 Etyylibentseeni 75-21-8 Etyleenioksidi 34123-59-6 Isoproturoni 91-20-3 Naftaleeni Orgaaniset tinayhdisteet (kokonaistinana) 117-81-7 Di-2-etyyliheksyyliftalaatti (DEHP) 108-95-2 Fenolit (kokonaishiilenä) Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) 108-88-3 Tolueeni Tributyylitina ja tributyylitinayhdisteet Trifenyylitina ja trifenyylitinayhdisteet Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (kokonaishiilenä tai COD/3) 1582-09-8 Trifluraliini 1330-20-7 Ksyleenit Kloridit (kokonaiskloorina) 1332-21-4 Asbesti Syanidit (kokonais-CN:nä) Fluoridit (kokonaisfluorina) 1806-26-4 Oktyylifenolit ja oktyylifenolietoksylaatit 206-44-0 Fluoranteeni 465-73-6 Isodriini 36355-1-8 Heksabromibifenyyli 191-24-2 Bentso(g,h,i)peryleeni 140 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 LIITE 15/1 L iit e 15 A in ei de n m en et el m äs ta nd ar di t ja m ää ri ty sr aj at Pr io ri te et ti ai ne id en m ää ri ty ks et t ul is i te hd ä st an d ar d oi d ui lla m en et el m ill ä ta i va st aa vi lla v al id oi d ui lla m en et el m ill ä, m ää ri ty sr aj an t ul is i ol la e ni nt ää n 30 % ym pä ri st ön la at un or m is ta ja m it ta us ep äv ar m uu d en e ni nt ää n 50 % y m pä ri st ön la at un or m in ta so lla . E ns im m äi se ss ä ta ul uk os sa o n E U :n p ri or it ee tt ia in ee t, to is es sa k an sa lli se t a in ee t j a ko lm an ne ss a po hj av ed en a in ee t. H ar m aa lla ta us ta lla o n es it et ty n e ai ne et , jo ill e ei o le ti ed os sa la at uv aa ti m uk se t t äy tt äv ää s ta nd ar d oi tu a m en et el m ää . T au lu kk o A . E U :n p ri o ri te et ti ai n ee t, m ää ri ty sr aj an t av oi te ta so t el i 3 0 % y m pä ri st ön la at un or m is ta ( ta vo it e m r) , s ta nd ar di m en et el m ä, m en et el m än m ää ri ty sr aj a (A n m r) il m oi te tt un a µg /l ta i e ri ks ee n ilm oi te tu ss a yk si kö ss ä. In te rl ab or at or io ko ke en t ul ok si st a es it et ty t oi st et ta vu ud en v ar ia at io p ro se nt te in a ja o sa lli st un ei de n la bo ra to ri oi de n lu ku m ää rä s ul ui ss a se kä a nn et - tu p it oi su us ta so , m ik äl i t es ti te ht y se lv äs ti ym pä ri st ön la at un or m is ta p oi kk ea va lla p it oi su ud el la . Ta ul uk ko p er us tu u ci rc a: st a po im it tu un t ie do st oo n (L ep om y m . 2 00 7) , G ui da nc e D oc u- m en t N o 19 G ui da nc e on s ur fa ce w at er c he m ic al m on it or in g un de r th e w at er fr am ew or k di re ct iv e ja s it ä on t äy de nn et ty k äy tt äe n m ui ta lä ht ei tä . T au lu kk oo n on li sä tt y m yö s m ah do lli se st i m yö he m m in v oi m aa n tu le vi en y m pä ri st ön la at ur no m ie n m uu to st en a ih eu tt am at m uu to ks et m ää ri ty sr aj an t av oi te ta so ih in . Y m pä ri st ön la at un or m ie n m ah do lli se t m uu to ks et o n ka ts ot tu Eu ro op an m in is te ri ne uv os to n ty ör yh m än 1 7. 2. 20 12 p äi vä ty st ä ko ko us pa pe ri st a. A in e Ta vo it e m ää ri ty sr aj a m r (µ g/ l) St an da rd im en et el m ä M en et el m än m ää ri ty sr aj a A n m r (µ g/ l) in te rl ab or at or io ko ke es sa t oi st et ta - vu ud en v ar ia at io % (o sa ll. la b lk m ) Li sä tie to a 1 al ak lo or i 0, 1 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 04 – ne st e/ ne st e –u ut to , k on se nt ro in ti -> G C m yö s m ui ta ju lk ai st uj a m en et el m iä , e si m . P E- G C -M S, LO Q n 3 n g/ l ( B uc he li et a l 1 99 7) 2 an tr as ee ni 0, 03 SF S- EN IS O 1 79 93 : 2 00 4 0, 01 16 ,7 % ( 33 ) H PL C /F lu o 3 at ra ts iin i 0, 2 SF S- EN IS O 1 06 95 : 2 00 0 0, 05 ( 0, 01 5) 35 % (1 3) G C /N PD ( m ää ri ty sr aj a al em pi n es te /k iin te ä uu to lla ) 4 be nt se en i 3, 3; 2 ,4 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 IS O 1 14 23 -1 :1 99 7 0, 01 2 (– ) 29 ,4 % ( 9) Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p. H ea ds pa ce -G C /F ID 5 br om at ut d ife ny yl i- ee tt er it (B D E) si sä ve si lle 0 ,1 6 ng /l (1 5 pg /l) ; m er iv es ill e 0, 07 n g/ l (< 1p g/ l) ei r iit tä vä n he rk kä ä st an da r- di m en et el m ää ; EP A 1 61 4 40 p g/ l W G E- lu on no sp ap er is sa v iit ta us : 2 0- 40 p g/ L (fo r pe nt a in EP A 1 61 4) ; 2 -4 n g/ kg ; H R G C -H R M S (M ää ri ty sr aj an t av oi te - sa ra kk ee ss a su lu is sa a rv ot , j os EQ S- m uu to ks et a st uv at v oi m aa n) 6 ka dm iu m ja k ad m iu m - yh di st ee t (li uk .) 0, 03 - 0, 8 SF S- EN IS O 1 72 94 -2 :2 00 5 ri ip pu u m m . la bo ra to ri on ilm an la ad us ta 0, 00 5– 1, 0 µg /l 8, 5 % ( 37 ) IC P- M S; ( A ie m pi s ta nd ar di : I SO 1 72 94 -2 :2 00 3; m r 0, 5 µg /l, t äl lä c ir ca n lu ok itu s: C ; u us it tu s ta nd ar di n äy tt äi si tä yt tä vä n la at uv aa tim uk se t) 6a hi ili te tr a- kl or id i 4 SF S- EN IS O 1 03 01 :1 99 7 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 01 –0 ,1 0, 01 l 7 C 10 -1 3- kl oo ri al ka an it 0, 13 Ei s ta nd ar di m en et el m ää tie do ss a. (E si m . u se in k äy te ty n G C -E C N I- M S –m en et el m än t ul ok - se t va ih te le va t ke rt al uo kk ia r iip pu en s ta nd ar di n kl oo ri en m ää rä st ä) 141Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 15/2 A in e Ta vo it e m ää ri ty sr aj a m r (µ g/ l) St an da rd im en et el m ä M en et el m än m ää ri ty sr aj a A n m r (µ g/ l) in te rl ab or at or io ko ke es sa t oi st et ta - vu ud en v ar ia at io % (o sa ll. la b lk m ) Li sä tie to a 8 kl or fe nv in fo ss i 0, 03 SF S- EN 1 29 18 :2 00 0 SF S- EN IS O 1 06 95 :2 00 0 0, 01 0, 01 G C (G C -m en et el m ä, jo ss a ei v ar si na is es ti m ai ni ta k lo rf en vi n- fo ss ia ) 9 kl or py ri fo ss i (k lo rp yr ifo ss i- et yy li) 0, 01 SF S- EN 1 29 18 :2 00 0 SF S- EN IS O 1 06 95 :2 00 0 0, 01 0, 01 G C (G C -m en et el m ä, jo ss a ei v ar si na is es ti m ai ni ta k lo rf en vi n- fo ss ia ) 9a Sy kl od ie en is et t or ju nt a- ai ne et : a ld ri in i, di el dr ii- ni , e nd ri in i, is od ri in i si sä ve de t: ∑ 0, 00 3 µg /l; m er iv ed et ∑ 0, 00 16 µ g/ l SF S- EN IS O 6 46 8: 19 97 (T os in L ep om e t al 2 00 7: O le m as sa o le va t st an da rd i- m en et el m ät e iv ät o le r iit tä - vä n he rk ki ä. ) 0, 00 1– 0, 01 µg /l di el dr iin i 5 2% (1 4) , en dr iin i 2 2% (n =1 4) L/ L uu tt o, p uh di st us , k on se nt ro in ti , G C -E C D . M en et el - m äl lä v oi da an s aa vu tt aa r iit tä vä t ar kk uu s si sä ve si lle , m ut - ta e i r an ni kk ov es ill e, jo ill a EQ S al ha is em pi . 9b ko ko na is - D D T (4 is om ee ri n su m m a) pa ra -p ar a- D D T ] ∑ 0, 00 8 0, 00 3 SF S- EN IS O 6 46 8: 19 97 0, 00 1– 0, 01 p- p D D T: 6 4% (1 1) G C /E C D ; K äy tä nn ös sä m ää ri ty sr aj a ko ko na is -D D T: lle (n el jä n is om ee ri n su m m a) li ia n ko rk ea . 10 1, 2- di kl oo ri et aa ni 3 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 01 Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p. 11 di kl oo ri m et aa ni 7 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 01 68 % (1 0) Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p. 12 di (2 -e ty yl ih ek sy yl i) ft al aa tt i ( D EH P) 0, 4 SF S- EN IS O 1 88 56 :2 00 5 0, 02 – 0 ,1 5 69 % ( 7) ki in te äf aa si uu tt o + G C /M S; m on ill a la bo ra to ri oi lla o n ol lu t on ge lm ia ft al aa ti tt om ie n no lla nä yt te id en s aa m is es a. N ol la nä yt eo ng el m ie n vu ok si m ää ri ty sr aj a si ks i t oi si na an no us su t jo pa 0 ,1 5 µg /l. F ta la at te ja e si in ty y ka ik ki al la . 13 D iu ro ni 0, 07 SF S- EN IS O 1 13 69 :1 99 8 0, 1 20 % ( 32 ) ki in te ä- ne st e uu tt o (S PE ) + … + H PL C /U V ; m en et el m ä so ve ltu u m el ko p uh ta id en v es ie n an al ys oi nt iin , e i s aa s- tu ne id en p in ta ve si en . H yv ä va ih to eh to m yö s to is ta is ek si st an da rd oi m at on L C + M S+ M S, jo nk a m ää ri ty sr aj a n. 1 ng /l. ( St ee n et a l. 19 99 ; L am or ee e t al . 2 00 2; K us te r et a l 20 08 ). 14 en do su lfa an i 1, 6 ng /l; 0 ,1 6 ng /l (S FS -E N IS O 6 46 8: 1 99 7) O le m as sa o le va t st an da rd i- m en et el m ät e iv ät o le r iit tä - vä n he rk ki ä. 1 -1 0 ng /l 70 % (1 4) (S FS -E N IS O 6 46 8: 1 99 7 av ul la v oi da an jo is sa in la bo ra to - ri oi ss a sa av ut ta a ri it tä vä n al ha in en m ää ri ty sr aj a si sä ve si en an al ys oi nt iin . R an ni kk ov es ie n an al yy se is sä m ää ri ty sr aj an tu lis i o lla v ie lä a lh ai se m pi . L ab or at or io id en v äl in en v er ta i- lu ko e (2 1 ng /l –p it oi su us ta so lla ) os oi tt aa m el ko s uu rt a va ih te lu a. 15 flu or an te en i 0, 03 (2 ,1 n g/ l) SF S- IS O 1 79 93 : 2 00 4 0, 01 9 % , ( 30 ), ta so lla k a 46 µ g/ l H PL C /F lu o; ( Eh do te tt u uu si A A -E Q S- ar vo o lis i 6 ,3 ng /l, jo llo in m ää ri ty sr aj an t ul is i o lla 2 ,1 n g/ l;) 16 H ek sa kl oo ri -b en ts ee ni 3 µg /k g (0 ,0 03 µ g/ l) Ei t ie do ss a so pi va a st an da r- di a bi ot al le . (S FS -E N IS O 6 46 8: 1 99 7 ve de lle ) (0 ,0 1 µg /l) EQ S- ar vo o n m ää ri te tt y ah ve ne lle ja v ed el le . St an da rd ia S FS -E N IS O 6 46 8: 19 97 v oi da an k äy tt ää h ek - sa kl oo ri be nt se en in m ää ri ty ks ee n ve de st ä, m ut ta m ää ri - ty sr aj a EQ S- ta so a. 142 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 A in e Ta vo it e m ää ri ty sr aj a m r (µ g/ l) St an da rd im en et el m ä M en et el m än m ää ri ty sr aj a A n m r (µ g/ l) in te rl ab or at or io ko ke es sa t oi st et ta - vu ud en v ar ia at io % (o sa ll. la b lk m ) Li sä tie to a 17 H ek sa kl oo ri -b ut ad ie en i 18 µ g/ l (0 ,0 3 µg /l) SF S- EN IS O 1 03 01 :1 99 7 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 SF S- EN IS O 6 46 8: 19 97 EP A 8 26 0B - m on ill em at ri i- se ill e 0, 01 0, 01 EQ S m ää ri te tt y pi to is uu te na k al as sa . G C t ai H ea ds pa ce -G C -E C D Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p G C /E C D 18 H ek sa kl oo ri -s yk lo he k- sa an i 6 ng /l; 0 ,6 n g/ l SF S- EN IS O 6 46 8: 19 96 0, 01 G C /E C D ; C / D M en et el m äl lä e i s aa vu te ta r iit tä vä n al ha i- si a m ää ri ty sr aj oj a. 19 is op ro tu ro ni 0, 1 SF S- EN IS O 1 13 69 :1 99 8 0, 1 H PL C /U V 20 ly ijy ja ly ijy -y hd is te et 2, 2 IS O 1 72 94 -2 :2 00 3 0, 1 IC P- M S 21 el oh op ea ja e lo ho pe a- yh di st ee t 6, 6 µg /k g (1 6 ng /l) SF S- EN 1 23 38 :1 99 9 IS O 1 75 82 :2 00 6 0, 01 0, 01 C V -A A S w it h A m al g. A to m . F lu or . S pe ct ro m et ry 22 N af ta le en i 0, 8; 0 ,4 SF S- EN IS O 1 79 93 : 2 00 4 (S FS -E N IS O 1 56 80 :2 00 4) 0, 01 0, 01 H PL C /F lu o Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p. 23 ni kk el i j a ni kk el i- yh di st ee t 6 SF S- EN IS O 1 72 94 -2 :2 00 4 (S FS -E N IS O 1 18 85 :2 00 9) 1 2– 5 IC P- M S IC P- A ES 24 no ny yl ife no li (4 -n on yy li- fe no li) (h uo m io it av a m yö s no ny yl ife no lie to ks yl aa t- tie n pi to is uu s, EQ S ko k. to ks is uu de lle ) 0, 1 SF S- EN IS O 1 88 57 -1 :2 00 7 0, 00 5 C G C /M S; C K äy tä nn ös sä m on ie n la bo ra to ri oi de n on o llu t va ik ea s aa vu tt aa s ta nd ar di n ilm oi te tt ua m ää ri ty sr aj aa (o ng el m ia n ol la nä yt te is sä ). 25 ok ty yl ife no li (( 4- (1 ,1 ,3 ,3 -t et ra m et yy - li- bu ty yl i)- fe no li) ) 0, 03 ; 0 ,0 03 SF S- EN IS O 1 88 57 -1 :2 00 7 0, 00 5 G C /M S; s ov el tu vu us r an ni kk ov ed en a na ly so in tii n hu on o. 26 pe nt ak lo or i- be nt se en i 2, 3 ng /l; 0, 23 n g/ l 27 pe nt ak lo or i- fe no li 0, 13 SF S- EN IS O 1 88 57 -1 :2 00 7 0, 1 G C /M S; A 28 po ly ar om aa tt is et h iil iv e- dy t (P A H ) Eh do te tt u EQ S- ar vo a bi ot al le ( ka la lle 2 µg /k g, jo llo in m ää ri ty sr aj an t ul is i o lla n oi n 0, 6 µg /k g) t ai b io ta n ar vo ja va st aa vi a ve si fa as in a rv oj a, jo tk a ol is iv at n yk yi si ä EQ S- ar vo ja a lh ai se m pi a. B io ta lle o n ol em as sa s ta nd ar di : I SO 15 75 3: 20 06 , j on ka m ää ri ty sr aj a 0, 2 µg /k g. 28 .1 be nt so (a )p yr ee ni 0, 01 6 SF S- EN IS O 1 79 93 : 2 00 4 0, 01 H PL C /F lu o; A 28 .2 be nt so (b )- flu or an te en i be nt so (k )- flu or an te en i ∑< 0, 01 (m ol em m ill e 0, 00 5 = 5 n g/ L) SF S- EN IS O 1 79 93 : 2 00 4 0, 01 C H PL C /F lu o; C K äy tä nn ös sä lä he s m ah do to n sa av ut ta a st an da rd is sa il m oi te tt ua m ää ri ty sr aj aa . LIITE 15/3 143Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 A in e Ta vo it e m ää ri ty sr aj a m r (µ g/ l) St an da rd im en et el m ä M en et el m än m ää ri ty sr aj a A n m r (µ g/ l) in te rl ab or at or io ko ke es sa t oi st et ta - vu ud en v ar ia at io % (o sa ll. la b lk m ) Li sä tie to a 28 .3 be nt so (g ,h ,i) -p er yl ee ni In de no (1 ,2 ,3 -c d) py - re en i ∑< 0, 7 ng /L (m ol em m ill e 0, 35 ng /L ) R iit tä vä n he rk kä ä st an da rd i- m en et el m ää e i o le o le m as sa . Eh do te tt u IS O 1 79 93 M ää ri ty sr aj a 0, 01 e li lii an k or ke a. Eh do te tt u st an da rd i I SO 1 57 53 :2 00 6 m ui lle m at ri is ei lle ku in v ed el le ; m r 0, 3 µg /k g. 29 Si m at si in i 0, 3 SF S- EN IS O 1 13 69 :1 99 8 SF S- EN IS O 1 06 95 : 2 00 0 0, 1 0, 05 H PL C /U V ; A G C /M S or G C /N PD ; A 29 a te tr ak lo or ie te en i ( te t- ra kl oo ri -e ty le en i) te tr ak lo or im et aa ni ? 3 SF S- EN IS O 1 03 01 :1 99 7 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 1 0, 01 G C t ai H ea ds pa ce -G C -E C D t m s; A Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p; A (T et ra kl oo ri m et aa ni lle s am at m en et el m ät ; m ää ri ty sr a- ja E N IS O 1 56 80 :2 00 3 ko hd al la : 0 ,2 µ g/ l; ta vo it ea rv ot 4µ g/ L) 29 b tr ik lo or ie te en i ( tr ik lo o - ri -e ty le en i) 3 SF S- EN IS O 1 03 01 :1 99 7 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 05 0, 05 G C o r H ea ds pa ce -G C -E C D t m s. ; A Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p; A 30 tr ib ut yy li- tin ay hd is te et (t ri bu ty yl it in a- ka tio ni ) 0, 07 n g/ l R iit tä vä n he rk kä ä st an da rd i- m en et el m ää e i o le o le m as sa . C EN -p ro je kt is ta 7 /4 /2 00 9 ra po rt ti C EN /T C 2 30 N 62 5 ”D ev el op m en t an d en ha nc em en t of E ur op ea n st an da rd s to d et er m in e th e ch em ic al a nd e co lo gi ca l w at er q ua lit y in su pp or t of t he W FD ” 31 tr ik lo or i- be nt se en it 0, 13 SF S- EN IS O 6 46 8: 19 97 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 01 0, 01 G C /E C D ; A Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p. ; A 32 tr ik lo or i- m et aa ni ( kl o - ro fo rm i) 0, 8 SF S- EN IS O 1 03 01 :1 99 7 SF S- EN IS O 1 56 80 :2 00 4 0, 05 0, 01 G C o r H ea ds pa ce -G C -E C D t m s. ; A Pu rg e/ Tr ap + T he rm . D es or p. ; A 33 tr ifl ur al iin i 0, 01 SF S- EN IS O 1 06 95 : 2 00 0 0, 05 G C /M S or G C /E C D o r G C /N PD ; B Pr io ri te et ti ai ne id en m en et el m ie n lä ht ee t: Pe te r Le po m , U lr ic h B or ch er s, A nd re as P ae tz 2 00 7. L is t of IS O a nd E N s ta nd ar ds r el ev an t to W FD c he m ic al m on it or in g of p ri or it y su bs ta nc es . P D F- te ks ti tie do st o ja e ri lli ne n t au lu kk o sa at av is sa C IR C A st a. ( Pä iv it et yt v er si ot 2 00 8) . SY K En m en et el m äs ta nd ar di e si tt ee t: ve de n la at u, k em ia ; S FS -s ta nd ar di t ja IS O -s ta nd ar di t C om m on im pl em an ta tio n st ra te gy fo r th e w at er fr am ew or k di re ct iv e, G ui da nc e do cu m en t N o. 1 9. G ui da nc e on s ur fa ce w at er c he m ic al m on it or in g un de r th e w at er fr am ew or k di re ct iv e. EC . T ec hn ic al R ep or t – 20 09 – 0 25 . ( La da tt av is sa : P ub lis he d G ui da nc e D oc um en ts ) LIITE 15/4 144 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 T au lu kk o B . K an sa lli se t ai ne et ja n iid en s ta nd ar do id ut m ää ri ty sm en et el m ät . T au lu kk o pe ru st uu y m pä ri st öm in is te ri ön m on is te es sa 1 59 e si te tt yi hi n ta ul uk oi hi n si vu lla 1 25 –2 9. A in e C A S- nu m er o EQ S1 EQ S2 EQ S3 M ää ri ty sr aj an ta vo it et as o (3 0 % E Q S: st ä) St an da rd i- m en et el m ä St an da rd in m ää ri ty sr aj a (µ g/ L) Li sä tie to a 1. kl oo ri be nt se en i 10 8- 90 -7 9, 3 3, 2 3 3; 1 IS O 1 56 80 : 2 00 3 0, 01 P& T- G C -M S 2. 1, 2- di kl oo ri be nt se en i 95 -5 0- 1 7, 4 0, 74 0, 3 2, 4; 0 ,2 4; 0 ,1 IS O 1 56 80 : 2 00 3 0, 01 3. 1, 4- di kl oo ri be nt se en i 10 6- 46 -7 20 2 0, 1 6: 0 ,6 ; 0 ,0 3 IS O 1 56 80 : 2 00 3 0, 01 4. be nt sy yl ib ut yy lif ta la at ti (B B P) 85 -6 8- 7 10 1, 4 10 3, 3; 0 ,4 IS O 1 88 56 : 2 00 4 0, 02 5. di bu ty yl ift al aa tt i ( D B P) 84 -7 4- 2 10 1 10 3, 3: 0 ,3 3 IS O 1 88 56 : 2 00 4 0, 02 6. re so rs in ol i ( 1, 3- be nt se en id io li) 10 8- 46 -3 (0 ,2 5) (0 ,0 25 ) 0, 08 Ei s op iv aa m en et el m ää . (U SE PA 8 27 0C ( G C -M S) 10 0 7. (b en ts ot ia ts ol i-2 -y yl it io ) m et yy lit io sy an aa tt i (T C M T B) 21 56 4- 17 -0 (0 ,0 18 ) (0 ,0 01 8) 0, 00 6; 0 ,0 00 6 Ei s op iv aa m en et el m ää (E U SE PA 6 37 ( H PL C -U V 1, 0 8. be nt so ti at so li- 2- tio li (M B eT ) (d i(b en ts ot ia ts ol i- 2- yy li) di su lfi di n (C A S 12 0- 78 -5 ) ha jo am is tu ot e) 14 9- 30 -4 (0 ,8 ) (0 ,0 8) 0, 26 ; 0 ,0 26 (E i s op iv aa m en et el m ää EU SE PA 6 40 ( H PL C -U V ) 1, 7 9. br on op ol i ( 2- br om i-2 -n it ro pr op aa ni -1 ,3 -d io l) 52 -5 1- 7 4 0, 4 4 1, 3: 0 ,1 3 10 . di m et oa at ti 60 -5 1- 5 0, 7 0, 07 0, 26 ; 0 ,0 26 SF S- EN 1 29 18 : 2 00 0 (0 ,0 1) 11 . M C PA 94 -7 4- 6 1, 6 0, 16 0, 5: 0 ,0 5 SF S- EN IS O 1 06 95 : 2 00 0 (0 ,0 5) 12 . m et am it ro ni (4 -a m in o -3 -m et yy li- 6- fe ny yl i-1 ,2 ,4 - tr ia rs iin i- 5- on i) 41 39 4- 05 -2 32 3, 2 10 ; 0 ,1 13 . pr ok lo ra ts i 67 74 7- 09 -5 1 0, 1 0, 3; 0 ,0 3 14 . et yl ee ni tio ur ea ( ET U ) 96 -4 5- 7 20 0 20 66 ; 6 ,6 U SE PA 5 07 ( G C -N PD , D L 2, 7 µg /l) 15 . tr ib en ur on i- m et yy li 10 12 00 -4 8- 0 0, 1 0, 01 0, 03 ; 0 ,0 03 EQ S1 y m pä ri st ön la at un or m i s is äm aa n pi nt av es ill e, p it oi su ud en v uo si ke sk ia rv o (µ g/ L el le i m uu ta il m oi te tt u) EQ S2 y m pä ri st ön la at un or m i r an ni kk ov es ill e, p it oi su ud en v uo si ke sk ia rv o (µ g/ L el le i m uu ta il m oi te tt u) EQ S3 y m pä ri st ön la at un or m i t al ou sv ed en o tt oo n ta rk oi te tu ill e pi nt av es ill e, p it oi su ud en v uo si ke sk ia rv o (µ g/ L el le i m uu ta il m oi te tt u) LIITE 15/5 145Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 LIITE 15/6 Taulukko C. Pohjavesien kemialliseen tilaan vaikuttavien aineiden analysointiin käytettäviä standardimenetelmiä ja mää- ritysrajoja (A Yksittäisen yhdisteen määritysraja; B Mittaus samalla menetelmällä mutta yhdistettä ei mainita standardissa; C SYKEn määritysraja). Taulukko on muokattu versio Piha ym 2008 taulukosta 5. AINE raja-arvo (µg/l) Menetelmästandardi määritysraja Aromaattiset hiilivedyt Bentseeni 0.5 SFS-EN ISO 15680:2004 ISO 114231: 1997 0,01 µg/l 2 μg/l Tolueeni 12 SFS-EN ISO 15680:2004 ISO 114231: 1997 0,01 μg/l 2 μg/l Etyylibentseeni 1 SFS-EN ISO 15680:2004 ISO 114231: 1997 0,01 μg/l 2 μg/l Ksyleenit (∑orto-, meta- ja paraksyleeni) 10 SFS-EN ISO 15680:2004 ISO 114231: 1997 0,01 μg/lA 2 μg/lA Polyaromaattiset hiilivedyt Antraseeni 60 SFS-EN ISO 17993: 2004 0,005 µg/l Naftaleeni 1.3 SFS-EN ISO 17993: 2004 SFS-EN ISO 15680: 2004 0,005 µg/l 0,01 µg/l Bentso(a)pyreeni 0.005 SFS-EN ISO 17993: 2004 0,005 µg/l ∑Bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni ja indeno-(1,2,3-cd)-pyreeni 0.05 SFS-EN ISO 17993: 2004 0,005 μg/lA Polyklooratut bifenyylit PCB-yhdisteet (∑ kongeneerit 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) 0.015 SFS-EN ISO 6468:1997 1–50 ng/l riippuu yhdisteestä Polyklooratut hiilivedyt ∑Trikloorieteeni ja tetrakloorieteeni 5 SFS-EN ISO 10301:1997 SFS-EN ISO15680:2004 0,05–0,1 μg/lA 0,01 μg/lA 1,2-dikloorieteeni (cis- ja trans-isomeerit) 25 SFS-EN ISO 10301:1997 SFS-EN ISO15680:2004 1–50 μg/lA 0,01 μg/lA 1,2-dikloorietaani 1.5 SFS-EN ISO 10301:1997 SFS-EN ISO15680:2004 5–10 μg/l 0,01 μg/l Dikloorimetaani (metyleenikloridi) 10 SFS-EN ISO 10301:1997 SFS-EN ISO15680:2004 50 μg/l 0,01 µg/l Vinyylikloridi (kloorieteeni) 0.15 SFS-EN ISO15680:2004 0,01 µg/l Hiilitetrakloridi 2 SFS-EN ISO 10301:1997 SFS-EN ISO15680:2004 0,01–0,1 µg/l 0,01 µg/l Kloroformi (trikloorimetaani) 100 SFS-EN ISO 10301:1997 SFS-EN ISO15680:2004 0,05–0,3 µg/l 0,01 µg/l Klooribentseenit Klooribentseeni 3 SFS-EN ISO15680:2004 0,01 µg/l 1,2-diklooribentseeni 0.3 SFS-EN ISO15680:2004 0,01 µg/l 1,4-diklooribentseeni 0.1 SFS-EN ISO15680:2004 0,01 µg/l Triklooribentseeni (∑1,2,3-, 1,2,4- ja 1,3,5-triklooribentseeni) 2.5 SFS-EN ISO 6468:1997 SFS-EN ISO15680:2004 1–10 ng/lA 0,01 µg/lA Pentaklooribentseeni 1.2 SFS-EN ISO 6468:1997 1–10 ng/l Heksaklooribentseeni 0.024 SFS-EN ISO 6468:1997 1–10 ng/l Kloorifenolit Monokloorifenolit 0.05 ISO 81652: 1999 0,1 µg/l Dikloorifenolit 2.7 ISO 81652: 1999 0,1 µg/l ∑Tri-, tetra- ja pentakloorifenoli 5 SFS-EN 12673:1999 ISO 8165-2:1999 0,1–1000 µg/l 0,1 µg/lA Oksygenaatit MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri) 7.5 (SFS-EN ISO15680:2004) B 0,05 µg/lC TAME (tert-amyylimetyylieetteri) 60 (SFS-EN ISO15680:2004) B 0,05 µg/lC Öljyjakeet (C10–40) 50 SFS-EN ISO9377-2:2001 100 µg/l 146 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 AINE raja-arvo (µg/l) Menetelmästandardi määritysraja Metallit Elohopea 0.06 SFS-EN 1483:2007 SFS-EN 12338: 1999 EN 13506: (?) 0,1–10 µg/l 0,01–1 µg/l 0,002 µg/l Kadmium 0.4 SFS-EN ISO 5961: 1995 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 SFS-EN ISO 11885: 2009 ISO DIS 15586 = SFS_EN ISO 15586: 2004? 0,3–3 µg/l 0,005 µg/l 0,01 mg/l 0,4–4 µg/l Koboltti 2 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 0,02 µg/l C Kromi 10 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 0,02 µg/l C Kupari 20 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 0,05 µg/l C Lyijy 5 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 SFS-EN ISO 11885: 2009 ISO DIS 15586 = SFS_EN ISO 15586: 2004? 0,01 µg/lC 0,07 µg/lC 10–100 µg/l Nikkeli 10 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 0,02 µg/lC Sinkki 60 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 1,0 µg/lC Puolimetallit Antimoni 2.5 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 0,02 µg/lC Arseeni 5 SFS-EN ISO 172942-2: 2005 0,02 µg/lC Muut Huom. Yksikkö mg/l Ammonium NH4+ tai Ammoniumtyppi NH4N 0.25 mg/l 0.20 mg/l SFS 3032: 1976 ISO 7150-1: 1984 SFS-EN ISO 11732: 2005 0,002 mg/lC Kloridi 25 mg/l SFS-EN ISO 10304-1: 2009 0,1 mg/lC Sulfaatti 150 mg/l SFS-EN ISO 10304-1: 2009 0,5 mg/lC 147Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 KUVAILULEHTI Julkaisija Ympäristöministeriö Julkaisuaika Syyskuu 2012 Tekijä(t) Airi Karvonen, Tuire Taina, Juhani Gustafsson, Jaakko Mannio, Jukka Mehtonen, Taina Nystén, Marja Ruoppa, Pirjo Sainio, Katri Siimes, Kimmo Silvo, Sirkku Tuominen, Matti Verta, Kari-Matti Vuori ja Lauri Äystö Julkaisun nimi Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen Kuvaus hyvistä menettelytavoista Julkaisusarjan nimi ja numero Ympäristöministeriön raportteja 15 / 2012 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Vesipolitiikan puitedirektiivissä (2000/60/EY) vahvistetaan puitteet pinta- ja pohjavesien suojelulle ja asetetaan ympäristöpolitiikan tavoitteet, joihin kuuluvat hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja vesien tilan huonontumisen ehkäiseminen. Tämän julkaisun tarkoituksena on toimia ohjeena, hyvien menettelytapojen kuvauksena ja avata haitallisia aineita koskevia säädöksiä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa koko maassa mm. haitallisia aineita koskevia lupamenettelyjä, vesien ja merenhoidon suunnittelua, kuormituksen seuranta- ja tarkkailusuunnitelmia sekä vesikemiallisia mittauksia ja analyysien laadunvarmennusta. Julkaisussa annetaan ohjeita mm. haitallisten aineiden kuormitusinventaarioiden laatimista, ympäristönlaatu- normien soveltamista sekä tarkkailun ja seurannan järjestämistä varten. Ympäristölupavelvollisten toimintojen päästöjen tarkkailuissa on huomioitava kyseiselle toiminnolle relevantit vaarallisten aineiden asetuksen mukaiset aineet. Tarkkailua ohjeistetaan ainoastaan siltä osin kuin se koskee vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksessa (1022/2006) mainittujen aineiden määrittämistä päästöistä sekä pintavesistä ja pohjavesistä. Asiasanat Haitalliset aineet, vesipuitedirektiivi, kemiallinen tila, ympäristönlaatunormi, kuormitusinventaario Rahoittaja/ toimeksiantaja Ympäristöministeriö ISBN (nid.) ISBN 978-952-11-4053-2 (PDF) ISSN (pain.) ISSN 1796-170X (verkkoj.) Sivuja 149 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta (sis.alv 8 %) – Julkaisun myynti/ jakaja Julkaisu on saatavana vain internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut Julkaisun kustantaja Painopaikka ja -aika Helsinki 2012 148 Ympäristöministeriön raportteja 15| 2012 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Miljöministeriet Datum September 2012 Författare Airi Karvonen, Tuire Taina, Juhani Gustafsson, Jaakko Mannio, Jukka Mehtonen, Taina Nystén, Marja Ruoppa, Pirjo Sainio, Katri Siimes, Kimmo Silvo, Sirkku Tuominen, Matti Verta, Kari-Matti Vuori och Lauri Äystö Publikationens titel Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen Kuvaus hyvistä menettelytavoista (Tillämpning av bestämmelserna om ämnen som är farliga och skadliga för vattenmiljön En beskrivning av goda tillvägagångssätt) Publikationsserie och nummer Miljöministeriets rapporter 15 / 2012 Publikationens tema Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag I ramdirektivet för vatten 2000/60/EG fastställs ramarna för skyddet av ytvatten och grundvatten. I direktivet uppställs också målen för miljöpolitiken, och till dem hör att uppnå god kemisk och ekologisk status och att förhindra att vattnens status försämras. Målet är att denna publikation ska fungera dels som anvisning, dels som beskrivning av goda tillvägagångssätt. Den ska vidare vara ett hjälpmedel i tolkningen av bestämmelserna om skadliga ämnen. Målet är att i hela landet förenhetliga bl.a. tillståndsförfarandena gällande skadliga ämnen, planeringen av vattenvården och havsvården, planerna för uppföljning och kontroll av belastningen samt de vattenkemiska mätningarna och kvalitetssäkringen av analyser. I publikationen ges det anvisningar bl.a. med tanke på belastningsinventeringen av skadliga ämnen, tillämpningen av miljökvalitetsnormer och ordnandet av kontroll och uppföljning. Vid kontrollerna av utsläpp från miljötillståndspliktig verksamhet bör man beakta de farliga ämnen som avses i förordningen och som är relevanta för verksamheten i fråga. Kontrollanvisningar ges endast till den del det gäller att fastställa sådana ämnen som nämns i förordningen om ämnen som är farliga och skadliga för vattenmiljön (1022/2006) i utsläpp samt i ytvatten och grundvatten. Nyckelord Skadliga ämnen, ramdirektivet för vatten, kemisk status, miljökvalitetsnorm, belastningsinventering Finansiär/ uppdragsgivare Miljöministeriet ISBN (hft.) ISBN 978-952-11-4053-2 (PDF) ISSN (print) ISSN 1796-170X (online) Sidantal 149 Språk Finska Offentlighet Offentlig Pris (inneh. moms 8 %) – Beställningar/ distribution Publikationen finns tillgänglig endast på internet: www.ymparisto.fi/julkaisut (på finska) Förläggare Tryckeri/tryckningsort och -år Helsingfors 2012 149Ympäristöministeriön raportteja 15 | 2012 DOCUMENTATION PAGE Publisher Ministry of the Environment Date September 2012 Author(s) Airi Karvonen, Tuire Taina, Juhani Gustafsson, Jaakko Mannio, Jukka Mehtonen, Taina Nystén, Marja Ruoppa, Pirjo Sainio, Katri Siimes, Kimmo Silvo, Sirkku Tuominen, Matti Verta, Kari-Matti Vuori and Lauri Äystö Title of publication Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen Kuvaus hyvistä menettelytavoista (Applying the Government Decree on Substances Dangerous and Harmful to the Aquatic Environment: a description of good practices) Publication series and number Reports of the Ministry of the Environment 15 / 2012 Theme of publication Parts of publication/ other project publications Abstract The Water Framework Directive (2000/60/EC) confirms the framework for the protection of surface waters and groundwater, and sets environmental policy objectives which include the achievement of a good chemical and ecological status and the prevention of any further deterioration in water quality status. The aim of this publication is to provide instructions, describe good practices and explain the regulations concerning harmful substances. Its goal is to harmonise permit procedures throughout the country related to harmful substances, the planning of water resources and marine environment management, load monitoring and supervision plans, and the quality assurance of hydrochemical measurements and analyses. The publication contains instructions on, among other things, making inventories of harmful substance loads, applying environmental quality standards and organising monitoring and supervision. When monitoring emissions and discharges from operators subject to environmental permits, account must be taken of substances referred to in the dangerous substances decree relevant to the operation in question. Monitoring guidelines are only provided with regard to the determination of substances mentioned in the Decree on Substances Dangerous and Harmful to the Aquatic Environment (1022/2006) in emissions, surface waters and groundwater. Keywords Priority Substances, dangerous and harmful substances, Water Framework Directive, chemical status, environmental quality standard, inventory of loads Financier/ commissioner Ministry of the Environment ISBN (pbk.) ISBN 978-952-11-4053-2 (PDF) ISSN (print) ISSN 1796-170X (online) No. of pages 149 Language Finnish Restrictions Public Price (incl. tax 8 %) – For sale at/ distributor The publication is available only on the internet: www.ymparisto.fi /julkaisut Financier of publication Printing place and year Helsinki 2012 V E S IY M P Ä R IS T Ö L L E V A A R A L L IS IS T A JA H A IT A L L IS IS T A A IN E IS T A A N N E T T U JE N S Ä Ä D Ö S T E N S O V E L T A M IN E N Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen Kuvaus hyvistä menettelytavoista Airi Karvonen, Tuire Taina, Juhani Gustafsson, Jaakko Mannio, Jukka Mehtonen, Taina Nystén, Marja Ruoppa, Pirjo Sainio, Katri Siimes, Kimmo Silvo, Sirkku Tuominen, Matti Verta, Kari-Matti Vuori ja Lauri Äystö ISBN 978-952-11-4053-2 (PDF) ISSN 1796-170X (verkkoj.) Y M P Ä R IS T Ö M IN IS T E R IÖ Vesipolitiikan puitedirektiivissä vahvistetaan puitteet pinta- ja pohjavesien suojelulle ja asetetaan ympäristöpolitiikan tavoitteet, joihin kuuluvat hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja vesien tilan huonontumisen ehkäiseminen. Meristrategiadirektiivissä säädetään merenhoidon suunnittelusta ja hyvän tilan saavuttamisesta. Tämän julkaisun tarkoituksena on toimia ohjeena, hyvien menettelytapojen kuvauksena ja avata haitallisia aineita koskevia säädöksiä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa koko maassa mm. haitallisia aineita koskevia lupamenettelyjä, vesien ja merenhoidon suunnittelua, kuormituksen seuranta- ja tarkkailusuunnitelmia sekä vesikemiallisia mittauksia ja analyysien laadunvarmennusta. Julkaisussa annetaan ohjeita mm. haitallisten aineiden kuormitusinventaarioiden laatimista, ympäristönlaatunormien soveltamista sekä tarkkailun ja seurannan järjestämistä varten. YMPÄRISTÖMINISTERIÖN RAPORTTEJA 15 | 2012 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ