Vuonna 2006 aloitettu kolmevuotinen projekti, jonka tavoitteena oli ke- hittää silloisen S-Asunnot Oy:n (myöhemmin S-Asunnot Oy ja Suomen Ässäkodit Oy) asumistuotannon konseptia. Kehitystyötä varten kerättiin tietoa S-Asunnot Oy:n, Suomen Ässäkodit Oy:n sekä heidän yhteistyö- kumppaneidensa toiminnasta sekä järjestetyn asukaskyselyn avulla. Kyselyl- lä selvitettiin asukkaiden käsityksiä ja kokemuksia S-Asunnot Oy:n asunto- tuotannon ja Suomen Ässäkodit Oy:n asumispalvelujen laadusta. Projektin asumiskokemusta mittaavan kyselyn analyysi yhdessä toiminto- analyysin kanssa on tuottanut tuloksia, jotka ottavat kantaa pienten raken- nuttajaorganisaatioiden tarpeiden näkökulmasta samoihin seikkoihin kuin asumisen tutkimus- ja kehitystoiminta sekä vilkkaana käynyt keskustelu asumisen kehittämisestä. Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehittäminen Asumistietoisuudella asukaskeskeiseen toimintaympäristöön Mervi Himanen R A P O R T T E JA 1 /2 0 0 9 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ASUMISEN RAHOITUS- JA KEHITTÄMISKESKUKSEN RAPORTTEJA 1/2009 A S U M IS E N R A H O IT U S - JA K E H IT T Ä M IS K E S K U S PL 30 15141 Lahti Käyntiosoite: Vesijärvenkatu 11 A www.ara.fi ASUMISEN RAHOITUS- JA KEHITTÄMISKESKUKSEN RAPORTTEJA 1/2009 Lahti 2009 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehittäminen Asumistietoisuudella asukaskeskeiseen toimintaympäristöön Mervi Himanen Teksti: Mervi Himanen, Relate Akatemia Kannen kuva: Mervi Himanen Kaupunkikylä-logo: Pirkka Lehto Taitto: Edita Prima Oy ISBN 978-952-11-3524-8 (PDF) ISSN 1797-5514 (PDF) 3Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 ESIPUHE S-Asunnot Oy, Relate avoin yhtiö ja Fluo Oy aloittivat vuonna 2006 Raha-automaatti- yhdistyksen rahoituksen turvin kolmevuotisen projektin, jonka tavoitteena oli kehittää S-Asunnot Oy:n (myöhemmin eriytettynä S-Asunnot Oy:ksi ja Suomen Ässäkodit Oy:ksi) asumistuotannon konsepti korkealuokkaiseksi ja ainutlaatuiseksi sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kaupunkikylä-hankkeen tehtävät Tietojen keräys, käsittely ja analysointi ovat muodostaneet työn perustan. Konseptin kehittämiseksi on kerätty tietoa S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n ja heidän yhteistyökumppaneittensa toiminnasta sekä kysytty asukkaiden käsityksiä ja kokemuk- sia S-Asunnot Oy:n asuntotuotannon ja Suo- men Ässäkodit Oy:n asumispalvelujen laadus- ta. Asukkaiden mielipide ja kokemus Malmin kiinteistössä asuntojen laadusta sekä asumis- palvelujen eli lähinnä Suomen Ässäkodit Oy:n tarjoamien täyspäiväisten isännän tai emännän palvelujen laadusta on mitattu asukaskyselyllä. On kuvattu rakennuttamisprosessi osana S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n koko toimintaprosessia. On kehitetty mittarit, joilla näiden yhtiöiden ja heidän yhteistyökumppaneittensa toiminnan tuloksia voidaan arvioida. On selvitetty mahdollisuudet käyttää nykyaikaisen tietotekniikan tarjoamia säh- köisiä palveluja hyväksi toiminnassa koko kiinteistö- ja rakennusliiketoiminnan laa- juudelta, joihin ovat kuuluneet yrityksen liiketoimintaan, vuokratalojen kustannus- tarkasteluun, rakennussuunnitteluun ja kiinteistöjen ylläpitoon tarkoitetut työkalut. Sähköisten palvelujen selvitystyössä on pureuduttu myös älytalo-ominaisuuksien mahdollisuuksiin helpottaa asumista ja uuden tietotekniikan mahdollisuuksiin te- hostaa sekä S-Asunnot Oy:n rakennuttamis- että Suomen Ässäkodit Oy:n palvelu- liiketoimintaa. On keskitytty kestävän kehityksen mukaisten rakennus- ja taloteknisten ratkaisu- jen merkityksen ymmärtämiseen. Kerättyä tietoa on verrattu muuhun – sekä suomalaiseen että ulkomaiseen – vuok- ra-asumisesta olevaan asiantuntijatietoon, muilla käyttäjätutkimuksilla kerättyihin asumiskokemuksiin sekä kiinteistöopin ja -liiketoiminnan paradigmoihin. Näistä kaikista on viety tulokset S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n toimintamalliin. Selvitysten ja vertailujen perusteella saatua tietoa ja niiden pohjalta tehtyjä johtopää- töksiä on käytetty S-Asunnot Oy:n ja Ässäkodit Oy:n toiminnan kehittämiseen, uusien toimintatapojen käyttöönottoon ja näihin liittyvässä koulutuksessa ja verkottumisessa sekä yrityksen toiminnassa muutoinkin. Tämä nyt käsillä oleva ”Asumistietoisuudella asukaskeskeiseen toimintaympäris- töön” -raportti on Kaupunkikylä-hankkeesta laadituista kolmesta raportista julkinen yhteenveto tulosten laajempaa levitystä varten. Muut hankkeen tuloksista laaditut luottamukselliset, yritysten käyttöön laaditut raportit ovat: ”Rakennuttamisesta ja asumispalveluista kestäväksi ja vuorovaikutteiseksi asumisliiketoiminnaksi” ja ”Säh- köiset palvelut avaavat mahdollisuuksia”. 4 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kaupunkikylä-hankkeen tulokset Kolmivuotisen projektin aikana luonnollisesti aktiivisesti toimivien S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n toiminnoissa on ollut muutoksia. Aina ei ole helppoa erottaa, mitkä näistä muutoksista ovat saaneet itunsa Kaupunkikylä-hankkeen lu- kuisissa kokouksissa ja mitkä ovat tulleet muutoin työn alle. Kaikkia niitä kuitenkin on käsitelty myös Kaupunkikylä-hankkeen yhteydessä ja vähintään otettu huomioon tehtävässä työssä. Eräs tärkeistä projektin tuloksista on S-Asunnot Oy:n toimintamallin selvitystyö. Projektin kuluessa S-Asunnot Oy on kehittänyt toimintaansa asuntorakennuttajasta ja asumispalvelujen tuottajasta kokonaisvaltaisen asumisen tuottajaksi osana kiinteistö- liiketoimintaa. Toimintamalli pohjaa asukasta voimaannuttavaan käyttäjäkeskeiseen palveluliiketoimintaan, joka on eriytynyt Suomen Ässäkodit Oy:ksi. Kaupunkikylä- hankkeessa on avattu asumispalvelujen suunnittelun erityiskysymyksiä sekä niiden liiketoiminnallisia mahdollisuuksia toimia samaan tapaan kuin tilapalvelut liike- kiinteistöissä. S-Asunnot Oy:ssä on tehty selvitys vanhusten asumisen eriyttämisestä omaksi toiminnakseen S-Asunnot Oy:n piirissä soveltaen käänteisen asuntolainan mallin mukaista toimintakonseptia S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatuksen mukaan. Lisäksi on selvitetty yhteisötalouden sekä sosiaalisen tai yleishyödyllisen yritystoiminnan kehittämistä, mihin on tarjoutunut hyvä tilaisuus, kun S-Asunnot Oy on ko. asiaan keskittyneen Suomen Setlementtiliitto ry:yn kuuluvan Syfo Oy:n omistajajäsen (www. syfo.fi). Sosiaalisen ja yleishyödyllisen yritystoiminnan tavoitteena on syventää yri- tysten käsitystä yhteiskuntavastuusta ja edistää kaikille avoimia työmarkkinoita. Merkittävänä tieteellisenä läpimurtona S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n toimintaa käsittelevän työn tuloksista on syntynyt teorian laajennus tai tieteellinen innovaatio kiinteistöjohtamisen paradigmasta. Perinteisesti kiinteistöliiketoimintaan (real estate business) tai kiinteistöjohtamiseen (real estate management) on luettu kolme osaa: i) kiinteistön operatiivinen johtaminen (property management); ii) kiin- teistösijoitus- ja varallisuuden johtaminen (assets management); iii) (toimi)tilajohta- minen (facilities management). Projektin kuluessa on luotu neljäs ulottuvuus kiin- teistöjohtamiseen: yksilökeskeinen liiketoimintaympäristö (occupant-consiousness in user centric ecosystems), jonka merkityksestä projekti on tuottanut empiiristä tietoa ja joka pohjautuu asumistietoisuuden (yleisemmin käyttäjätietoisuus) lisääntymiseen kiinteistöjohtamisen työkentässä. S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n yhtey- dessä paremminkin tulee puhua asumisjohtamisesta. S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n johto on aktiivisesti vaihtanut tietoja ja ajatuksia tieto- ja viestintätekniikalla toteutettujen saatavilla olevien ratkaisujen hyödynnettävyydestä ja strategisesta vaikutuksesta ei vain liiketoiminnan kehittämi- seen vaan yleisten sosiaalisten ja muiden arvopohjaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Sähköisten palveluiden osalta tehty strateginen pohjatyö ja innovointi S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n johdon kanssa on avannut mahdollisuuksia jatkaa Kaupunkikylä-hankkeen sähköisiä palveluja koskevien tuloksien hyödyntämistä konkreettisesti yritysten uusien sähköisiin palveluihin liittyvien hankkeiden muo- dossa. Ilman Kaupunkikylä -hankkeessa luotuja toimintamalleja ja lähtötietoja ei sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa ja yksilön omatoimisuutta ja lähisosiaalista toi- mintaa tukevia sähköisiä palveluita voi kirjoittaa hyödyllisiksi ja systemaattisiksi ohjelmistosysteemisuunnitelmiksi ja ohjelmakoodiksi. 5Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Liiketoimintaympäristön muutos Kolmivuotisen projektin aikana luonnollisesti ei vain aktiivisesti toimivien S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy: toiminnoissa ole ollut muutoksia vaan niiden toimin- taympäristökin on muuttunut. Yhtiöiden toiminta on myötäillyt vallitsevia yhteis- kunnallisia ja asumisliiketoiminnan muutoksia. Projektin alussa vallinneessa korkeasuhdanteessa rakennusurakoitsijat eivät olleet kiinnostuneita ARA-rahoitteisista hankkeista, koska rahan hinta oli muutoinkin al- hainen ja tuotto muissa kohteissa parempi. Vuokra-asumisliiketoimintaympäristössä tapahtui merkittävä muutos, kun asuntomarkkinat romahtivat kesän 2008 aikana. Siis ns. kovan rahan omistusasuntorakentamisen kysyntä romahti verrattain lyhyessä ajassa, joskin asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen merkkejä oli ollut ilmassa – erityisesti joissakin tietyissä Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Siihen asti tonttihan- kinnan ja rakennusurakoiden toteuttajapulan vuoksi haasteellisessa toimintaympäris- tössä toiminut, vuokra- ja sosiaalinen asuntotuotanto vaihtuivat asuntomarkkinoilla toimivien kannalta mielenkiintoiseksi yhteistyökumppaniksi. Valtiovallan (ympäristöministeriö) ja pääkaupunkiseudun kuntien aloitteesta jo vuoden 2008 alussa solmittiin aiesopimus helpottamaan asunto- ja tonttitarjon- taa eri puolilla Suomea (Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi, 2008). Vuoden vaihtuessa 2008:sta 2009:ksi kansainvälisen finanssikriisin puristuksissa valtiovallat eri puolilla maailmaa ovat laatineet mittavia talouden elvytystoimenpide-ehdotuksia ja etsineet keinoja niiden rahoitukseen ja toteuttamiseen. Rakennusalaa suhdanteet heiluttavat merkittävästi ja tämä asuntolainoituksen kriisistä alkunsa saanut globaali taantuma erityisesti. Yh- tenä elvytystoimena Suomessa on esitetty valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon vauhdittamista samaan aikaan, kun muutoinkin taloudellisen taantuman yhteydessä yleisesti vuokra-asuntotuotannon ja sosiaalisen asuntotuotannon toimintaedellytyk- set parantuvat. Suomen Ässäkodit Oy:n asumispalvelutuotanto on hankkeen aikana toteutet- tu olosuhteissa, joissa on vallinnut sosiaalisia tukimuotoja vähentävä suuntaus. Se on näkynyt vaikeutena voimaannuttaa asukkaita asumisneuvonnan keinoin. Se on pakottanut miettimään keinoja asumispalvelutuotannon uudistamiseksi ja kartoitta- maan yhteistyömahdollisuuksia alan eri toimintojen rationaaliseksi yhdistämiseksi. Alan uutuuden vuoksi Suomen Ässäkodit Oy:n tasoisia asumispalvelun tarjoajia on vähän ja palvelujen liiketoiminta- ja ansaintamallit kehittymättömät, samoin kuin yhteistyökonseptit. Toisaalta vakiintumattomien käytäntöjen vallitessa on mahdol- lista luoda uusia toimintamuotoja. Projektin asumiskokemusta mittaavan asukaskyselyn analyysi yhdessä toiminto- analyysin kanssa on tuottanut tuloksia, jotka ottavat kantaa pienten rakennuttajaor- ganisaatioiden tarpeista käsin samoihin seikkoihin kuin samaan aikaan maassamme asumisen kehittämisestä kiitettävän vilkkaana käynyt keskustelu ja tutkimus- ja kehitystoiminta. Niistä voidaan mainita muun muassa pää- ja asuntoministeritason keskustelunavaukset suomalaisen yhteiskunnan kaupunki- ja kiinteistökehityksestä, ympäristöministeriössä vuonna 2008 käynnissä olleet normitalkoot, Culminatum Oy:n koordinoima Asumisen osaamisklusteri tai sitä edeltäneessä Kuntaliiton Hyvä- asuminen -tutkijaklubissa esitellyt kehityshankkeet. Projektin tulokset ovat tuoneet esille kasvavan asumisen tarjoajayrityksen tarpeet ja mahdollisuudet osana isompaa rakentamisen ja asumisen kenttää. 6 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kaupunkikylä-hankkeen toteuttajat Kaupunkikylä-hankkeen työryhmään kuuluivat S-Asunnot Oy:n toim.joht. Risto Pontela, hallituksen puh.joht. Pertti Nurminen, Ässäkodit Oy:n toim.joht. Anu Haa- panen (1.12.2007–31.3.2008, hänen sijaistaan Anna Vuorio, ent. Backlund) ja TkT Kari Sipilä. Hankkeen toteutuksesta vastasivat TkT Mervi Himanen ja TkT Veli Himanen Relate avoin yhtiöstä sekä toim.joht. Pirkka Lehto Fluo Oy:stä. Työn seurantaryhmään ovat kuuluneet ylitarkastaja Peter Fredriksson ympäristö- ministeriöstä, kehittämisjohtaja Alpo Uski ARA:sta, tutkija Erkki Korhonen Helsingin kaupungin tietokeskus ja toimitusjohtaja Kalervo Haverinen Kunta-asunnot Oy:sta. Suomen Setlementtiliitto ry:stä työn seurantaan ovat osallistuneet pääsihteeri Pentti Lemmetyinen, kehittämis-päällikkö Pirkko Ruuskanen-Parrukoski Suomen Setle- menttiliitto ry, toiminnan johtaja Timo Lemmetyinen ja kehittämisyksikön johtaja Matti Rajamäki Kalliolan Setlementistä. Mervi Himanen on saanut miellyttäväksi tehtäväkseen raportoida Kaupunkikylä- hankkeen tulokset ja haluaa kiittää kaikkia hankkeeseen osallistuneita hyvästä yh- teistyöstä ja monesti hyvin innostuneesta panoksesta projektin tuloksiin. Hanketta ei olisi voitu toteuttaa ilman Raha-automaattiyhdistyksen tukea, mistä esitän omasta ja muiden puolesta parhaat kiitokset. Yhtä riippuvainen työryhmä on ollut Malmin ässäkotilaisten panoksesta asukaskyselyyn, mistä myös haluan esittää parhaat kii- tokset. 7Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 SISÄLLyS Esipuhe ................................................................................................................................3 Kaupunkikylä-hankkeen tehtävät ...................................................................3 Kaupunkikylä-hankkeen tulokset ..................................................................4 Liiketoimintaympäristön muutos ...................................................................5 Kaupunkikylä-hankkeen toteuttajat ...............................................................6 Tapaustutkimus ............................................................................................................. 11 Asumisen kehittämisestä Kaupunkikylä-hankkeen alussa .........................12 Vaihtuva kodin käsite ...............................................................................................12 Asuntopolitiikka ........................................................................................................12 Asuntokiinteistöliiketoiminta ................................................................................13 Asuntotuotannon ja asumispalvelujen laatu .......................................................14 Asumisen tutkimus asukaspalautteella................................................................17 Käyttäjät ja ihmislähtöisyys ....................................................................................18 Rakennetun ympäristön ja asukkaan välinen vuorovaikutus ........................18 Sosiaalinen isännöinti – yksityinen, julkinen ja kolmas sektori yhteistyössä .................................................................................................................20 Asukaskysely ...................................................................................................................21 Taustayhteisö ..............................................................................................................21 Ässäkotibrändi .................................................................................................21 S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatus ....................................................................22 Setlementtiliiton arvoista ................................................................................22 Tekninen toteutus ......................................................................................................22 Aihepiirit .....................................................................................................................23 Kyselyn vaiheet ..........................................................................................................24 Malmin Ässäkodit .....................................................................................................24 Vastaajat .......................................................................................................................25 Numeroina ........................................................................................................25 Asuntokunnan koko ........................................................................................ 26 Koulutus ............................................................................................................ 27 Terveys ...............................................................................................................28 Aktiivisuus ........................................................................................................ 29 Taloudellinen tilanne ...................................................................................... 29 Vuokra ja vuokranmaksukyky ......................................................................30 Demografisten tekijöiden vaikuttavuudesta ........................................................32 Asukasryhmät ..................................................................................................32 Koulutus, ikä ja terveys ...................................................................................32 Sukupuoli ..........................................................................................................33 Malmin ässäkotilaisten profiilista .........................................................................34 Asukkaiden arviot .........................................................................................................35 Asumishistoria ...........................................................................................................35 Vuokralla asuminen asumismuotona ...........................................................35 Muuttohaaveet ..................................................................................................37 Malmin Ässäkoteihin asumaan .............................................................................38 Hakeutuminen Malmin Ässäkoteihin .........................................................38 Asunnonvalinta ja muutto ..............................................................................39 8 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Hakemuksen teko ............................................................................................42 Viestintä ja sähköisten palvelujen käyttö.............................................................43 Asunnon laatu ............................................................................................................45 Arjen sujuminen – toiminnallisuus ..............................................................45 Sanallinen arvio ...............................................................................................46 Arvosana-arvostelu .........................................................................................48 Asunnon koko ............................................................................................................54 Pieniä asuntoja tarvitseville ...........................................................................54 Asunnon ja perheen koko ...............................................................................55 Tilantarve omassa asunnossa ........................................................................56 Yhteiskäyttöisten tilojen tarve ja käyttö .......................................................57 Kiinteistöpalvelujen laatu ........................................................................................58 Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus ...........................................................59 Asumispalvelujen laatu ............................................................................................62 Viihtyminen ja yhteisöllisyys .................................................................................64 Osallistuminen .................................................................................................64 Häirintä .............................................................................................................66 Naapurusto ..................................................................................................................67 Naapurit ............................................................................................................67 Lähipalvelut ......................................................................................................68 Malmin ässäkotilaisten arviosta asuntorakentamisen kehittämiseen ...69 Julkisuuskuvassa .......................................................................................................70 Vuokra-asuntojen tarve ...................................................................................70 Asuntokoon kasvattaminen vai pienentäminen .........................................70 Määräyksiä ja turhia kustannuksia karsimassa ..........................................71 Asunnon koko asukaspalautteen perusteella ......................................................72 Pieni asunto: valinta vai välttämättömyys ...................................................72 Suuntaus suurempiin asuntoihin ..................................................................74 Pyörähdysympyrämitoituksella peseminen ja pukeutuminen sujuvaksi ............................................................................................................75 Säilytystilat .......................................................................................................76 Määräysten tarve ........................................................................................................76 Asukkaiden kanta ............................................................................................77 Äänieristys asukkaiden ja määräysten kannalta ........................................78 Kevennetyt määräykset ..................................................................................79 Sisäolosuhteiden laatuvaatimukset ja energiamääräyksien kiristykset ..80 Asukkaan ja viranomaisen liitto ...................................................................82 Laadukkaaseen asumiseen ......................................................................................83 Kertainvestoinnilla asumisen laatuun ja kestävään hyvinvointiin .........83 KIRA-ala heräämässä asukkaan markkinoihin ..........................................83 Asiatieto vai asenteet .......................................................................................86 Myyttien purkuun ...........................................................................................88 Edullisuuden asialla ..................................................................................................89 Kiinteistöomaisuuden hoidon näkökulma ..................................................89 Hinta valintaperusteena .................................................................................90 Kiinteistön arvosta asukkaalle ......................................................................90 Määräysten hintavaikutus ..............................................................................91 Tiivistämällä edullisemman asumisen puolesta? .......................................92 Etäisyyksien murskaamisesta ........................................................................93 9Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Energiatehokkaiden talokonseptien merkitys .............................................93 Elinkaaritalous halvan vuokran asialla ........................................................96 Asumispalvelujen kustannusvaikuttavuus .................................................97 Lupamenettely – tonttipolitiikasta naapurien valituksiin ...............................97 Arvoista, normeista ja sosiaaliturvasta asumispalveluun ................................98 Malmin Ässäkodin palvelut ...........................................................................98 Setlementtiasuminen.......................................................................................98 Yhteisöllisyys eriytymistä .....................................................................................100 Monikasvoinen asuinalue ............................................................................101 Löyhää yhteisöllisyyttä .................................................................................101 Tervehdyttävää kuppikuntaisuutta.............................................................102 Vaikuttamalla yhteisöllisyyteen ..................................................................104 Elämän painopiste ihmissuhteissa ..............................................................104 Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys ..................................................................106 Kysyntä .......................................................................................................................106 Tyytyväisyys ja tyytymättömyys .........................................................................107 Tarve ..........................................................................................................................108 Tarve vai toive, työntö ja veto ................................................................................109 Mahdollisuus ja este ................................................................................................ 111 Kovat ja pehmeät ...................................................................................................... 111 Useanlaisia loppukäyttäjiä .................................................................................... 113 Käyttäjälähtöisyydestä yksilökeskeiseen ........................................................... 114 Kiinteistöliiketoiminnan paradigman laajennus ............................................ 116 Ässäkodit tänään ..................................................................................................... 116 Kiinteistöliiketoiminnallinen ote Ässäkotien tuottamiseen ......................... 116 Asukaskeskeinen toimintaympäristö asumistietoisuudesta kiinni ............. 119 Asukaskeskinen toimintaympäristö kunniaan ......................................... 119 Miten kovat ja pehmeät arvot kohtaavat kiinteistöjohtamisessa ............120 Malmin ässäkotilaisten asumisestaan antaman arvion yhteenveto......124 Vuokralle asumaan ..................................................................................................124 Toiveasuminen .........................................................................................................124 Viestiminen ...............................................................................................................125 Viihtyminen ja yhteisöllisyys ...............................................................................125 Nykyinen asunto ......................................................................................................126 Toiveasunto ...............................................................................................................126 Tilan tarve pieniä asuntoja tarvitsevilla .............................................................126 LÄHTEET ......................................................................................................................128 LIITE ................................................................................................................................133 10 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 11Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kuva: Mervi Himanen Tapaustutkimus Kaupunkikylä-hankkeen asukaskysely on tapaustutkimus, joka on toteutettu käyttä- jäkyselynä. Kyselyn tulosta tukevat Kaupunkikylä-hankkeen yhteydessä tehdyt muut selvitykset, erityisesti perinpohjainen asumisjohtamisen tehtäväkartoitus (Himanen 2009). Kysely kohdistui yhden yrityksen ensimmäisen, vuonna 2003 valmistuneen kiin- teistön asukkaisiin, joista vähän yli kolmannes vastasi kyselyyn. Tutkimuksella on positivistinen ote, jossa määrällinen analyysi tukee laadullisia johtopäätöksiä. Tapaus- tutkimuksen tuloksia ei voi siis yleistää kaikkeen asumisen kehittämiseen. Sen sijaan saatua tapaustutkimuksen tulosta on tutkimuksen analyysin yhteydessä verrattu muiden tapaustutkimusten ja laajempien kyselyjen tuloksiin sekä tilastotietoihin (Luku ”Asukkaiden arviot”). Saadun asukaspalautteen vertailu muihin vastaaviin tutkimustuloksiin mielenkiintoisella tavalla sekä tukee vallitsevaa asumisen tutki- muksen paradigmaa1 että tuo tai ehdottaa siihen uusia ulottuvuuksia (Luvut ”Malmin ässäkotilaisten arviosta asuntorakentamisen kehittämiseen”,”Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys” ja ”Kiinteistöliiketoiminnan paradigman laajennus”). Tietystä rajallisuudestaan huolimatta tutkimus tuotti uutta tietoa, koska kyseessä on asumispalvelujen tuottamisen pioneeriyritys, joten kysely tuotti asukaspalautteen uudentyyppisen asumispalvelukonseptin mahdollisuuksista – mahdollisesti laajem- massakin käytössä (vrt. esim. Luvut ”Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus”, ”Asumispalvelujen laatu”, ”Viihtyminen ja yhteisöllisyys”). 1 Paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkö- kulmiin. Tieteessä tutkimuksen aluetta hallitseva perusnäkemys, malli, esikuva tai viitekehys, jota sen puitteisiin sopeutuva tutkimus ei aseta kyseenalaiseksi. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pi- dettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. 12 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asumisen kehittämisestä Kaupunkikylä-hankkeen alussa Vaihtuva kodin käsite Asumisella tai kodilla tarkoitetaan muun muassa: säältä suojattua yksityistä tilaa tai paikkaa yksilön ja hänen perheensä asumis-• toimintoja kuten ruoanlaittoa ja ruokailua, peseytymistä, lepäämistä, virkistäy- tymistä, nukkumista, yms. varten, kodin tuntua ja kotiutumista ja• kaikkiaan fyysistä toimivaa sosiaalista ja tunteisiin vetoavaa paikkaa.• Utrio (1998) toteaa kodista kirjassaan ”Perhekirja, Eurooppalaisen perheen his-• toria.” Koti on merkinnyt turvaa niin vanhemmille kuin erityisesti lapsille sil- loinkin, kun perhe ei vielä perustunut rakkausavioliittoon Koti on silloin ollut hengissäpysymisen edellytys: fyysistä lämpöä ja ruokaa. Lehtonen & Salonen (2008) tutkimuksessaan asunnottomuudesta toteavat, että asunnottomuus ei välttämättä enää tarkoita asunnon puutetta vaan asumisen osaa- mattomuutta; asunnottomuuden taustalla ovat yhä useammin sopivien asuntojen puutteen lisäksi puutteet asumisen taidoissa erityisesti syrjäytymisvaarassa olevilla ryhmillä. Asunnoton on muutoinkin tavallisesti (järjestyneen) yhteiskunnan ulkopuo- lella. Asunnon muuttuminen kodiksi käsittää ja syntyy ulkoisen ja sisäisen elämän- hallinnan taidoista. Koti on siis oman tilan tai paikan ottamista maailmassa, mutta se on myös asumiskokemusta; meillä on sisäinen koti. Välitön asuinympäristö käsittää tavallisesti pihapiirin tai tontin, joka voi olla ai- dattu. Seuraavaksi laajempi asuinympäristö määrittyy helposti kävelyetäisyyden mukaan eli on noin 15 minuutin tai terveellä henkilöllä 1 kilometrin mittainen. Asuin- alueena pidetään tavallisesti tiettyä nimettyä kaupungin osaa tai kylää. Asuinympäristöä voidaan kuvata myös kodin ulkopuolisena maailmana palve- luineen, toimintoineen ja sosiaalisine yhteyksineen. Yhteys kodin ja sitä ympäröivän maailman välillä syntyy fyysisten tilaelementtien välityksellä, kuten porraskäytävän, pihan ja kotipolun välityksellä. Linkki kodista muualle syntyy myös viestintäteknolo- gian välityksellä. Se voi yhdistää asukkaan myös virtuaaliseen kodin ympäristöön. Asuntopolitiikka Ympäristöministeriön asunto- ja rakennusosaston mukaan asuntopolitiikan tavoittee- na on hallitusohjelman mukaisesti turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset asuntomarkkinat, poistaa asunnottomuus sekä edistää asumisen laatua. Lisäksi huo- lehditaan, että kohtuuhintaisia asuntoja tuotetaan riittävästi. Voimakas muuttoliike on viime vuosina lisännyt erityisesti omistusasuntojen kysyntää kasvukeskuksissa. Talouden matalasuhdanteessa puolestaan vastaava paine kohdistuu vuokra-asun- toihin, joiden markkinat omistusasuntovaltaisessa yhteiskunnassamme ovat olleet vaihtelevat. Niin omistusasuntotuotanto kuin vuokra-asuntotarjonta ovat kaupungistumisen myötä keskittyneet kasvukeskuksiin. Samalla kasvukeskusten ulkopuolella, myös useissa kaupungeissa, asuntoja on jäänyt tyhjilleen väestön vähetessä. Toisaalta joi- denkin mukaan muuttoliikkeen kasvukeskuksiin arvellaan vähenevän yksinker- taisesti, koska muuttohalukkaat ovat jo muuttaneet eikä uutta muuttajien ryhmää voida nimetä. 13Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asunnottomuus on aivan viime vuosina näyttänyt alenemisen merkkejä pysyt- tyään 1980-luvulta melko tasaisena. Asunnottomuuteen ei tässä tutkimuksessa var- sinaisesti paneuduta, vaikka osa vuokra-asunnoissa asuvista pienituloisista saattaa olla tilanteessa, jossa asunnottomuuden uhka on olemassa. Asuntokiinteistöliiketoiminta Vaikka edelleen rakennus- ja kiinteistöalalla on haasteita riittävän asuntotuotannon aikaansaamisessa tilatuotannon puolesta, ovat asumiseen liittyvien palvelujen saa- tavuus nousemassa yhä tärkeämmäksi. Asuntokiinteistöliiketoiminnan asiakkaat eli asukkaat asettavat uusia vaatimuksia asunnolleen. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että asukkaat eivät hae vain itselleen asuntoa, johon ”päänsä kallistaa”, vaan halutaan löytää omanlainen koti tai remontoi- da sellainen. Asuntoliiketoiminta kilpailee entistä vahvemmin kulutushyödykkeiden kanssa kotitalouksien rahasta. KIRA-alan (kiinteistö- ja rakennusalan) tulee tietää, mitä asukkaat haluavat asunnoltaan laadullisesti, mihin viimeaikainen käyttäjäläh- töisen lähestymistavan korostaminen rakentamisessa on antanut vastauksia. Yhtä tärkeää on markkinoiden kehityksen kannalta tietää, mitkä mielikuvat myyvät asun- toja (brändien kehitys, ks. Luku ”Malmin ässäkotilaisten arviosta asuntorakentamisen kehittämiseen”) tai pitävät tietyt asuinalueet muita suosituimpina – vai eroavatko asuinalueet suosiossa sittenkään toisistaan. Joissakin tapauksissa kullakin on suosik- kiasuinalueensa vanhan sanonnan tapaan: ”Toinen pitää äidistä, toinen tyttärestä”. Taikka muutetaan työn, koulujen ja lisätilan perässä. Välttämättä asiantuntijoiden nimeämät hyvät alueet eivät ole yhtään vetovoimaisempia kuin huonotkaan tai oli- siko sanottava tavallisetkaan. Väestön ikääntyminen lisää tarvetta tukea kotona asumista mahdollisimman pit- kään ja järjestää asumiseen liittyviä palveluja. Palveluja janoaa myös kiireinen aikuis- väestö, jolla on lapset huollettavanaan, mihin panostaminen nähdään myös hyvin tärkeäksi kotien tehtäväksi. Arvellaan jopa yhteiskuntamme palvelujen niukkuu- den estävän parhaimpien voimien urakehityksen. Asuntoalueen vetovoimaisuuden katsotaan pitävän osaavat avaintyöntekijät pysymään aloillaan ja työssään. Työn muutokset ja työn ja vapaa-ajan lomittuminen toisiinsa asettavat uusia haasteita niin asuinympäristön kuin työympäristönkin kehittämiselle ja niiden liittämiselle toisiinsa muulla tavoin kuin pelkästään tieto- ja viestintätekniikalla. Tukea asumiseensa tar- vitsevat myös eri tavoin avuttomat, joille ei riitä, että tarjotaan asunto- ja asukasneu- vontaa, vaan he saattavat tarvita palveluja elämän hallintaan laajemminkin. Erityisryhmien asumisesta löytyy jatkuvasti puutteita. Heitä ovat muun muassa ikääntyvät, joiden eläkkeet ovat alhaiset nykyiseen elinkustannustasoon nähden, maahanmuuttajat, joiden työnsaantimahdollisuudet tahtovat olla rajalliset tai nuoret, joiden mahdollisuudet omistusasunnon hankintaan ovat rajalliset työehtojen vuoksi. Puutteita löytyy sellaisistakin asuntokohteista, joissa ensisijaisesti asioiden tulisi olla kunnossa, kuten yhteiskunnan tukea saavissa tai kunnallisissa palvelutaloissa. Asumi- sessa on edelleen ratkaistavana määrällisen vajeen aiheuttamia ongelmia sekä tyydytettävänä laadullisia tarpeita, joista pahimmat johtuvat ei aina pelkästään asunnon mutta asumisen puutteellisuudesta, kuten ikääntyvien kohdalla esimerkiksi vajavaisesta hoivasta. Asuntokiinteistöliiketoiminta on monenlaisessa murroksessa. Viime 1990-luvun lamavuodet ravistelivat KIRA-alaa voimakkaasti ja kiinteistöliiketoiminnan kehitys sai vauhtia. Nyt ensimmäinen globaali taantuma ravistelee alaa, mutta sen seu- raukset eivät vielä ole nähtävissä, muilta osin kuin, että alan työttömyys nousee joksikin aikaa ja rahoitusmarkkinoille, erityisesti asuntolainojen kohdalla, tullaan kehittämään uusia käytäntöjä liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen edunvalvonnan tasapainottamiseksi. 14 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Tähän asti sodanjälkeen rakennettu asuntokanta vanhenee ja korjausrakentami- nen on tullut tärkeäksi uudistuotannon rinnalla. Rakennusala on kansainvälistynyt tiettyjen teknisten tuotteiden markkinoiden laajentumisena ja omistuksen kansain- välistymisenä. Asuntoliiketoiminnassa kansainvälinen kehitys ei ole vielä merkittä- vässä määrin alkanut Suomessa, mutta näköpiirissä ja mahdollista on että, erityisesti hyvinvointivaltion arvoihin perustuvien asumispalvelujen tai asumisen sähköisten palvelujen markkinointi kansainvälistyy ja tarjoaa vientimahdollisuuksia myös suo- malaisille. Ulkomaiset sijoittajat ovat tulleet jossain määrin suomalaisille markkinoille omine toimintatapoineen. Heillä on ollut tottumista suomalaiseen asumistapaan ja he ovat suomalaisia rohkeammin käyttäneet lainavipua liiketoiminnassaan. Vaikka olemme ja olemme olleet pääomaköyhä maa, asuminen on meillä omistusasuntoval- taista, mikä ei ole tavallista kaikkialla. Kysyntä erilaistuu elintapojen, työnkuvan, väestörakenteen ja asumisvaatimusten ja kulutustottumusten muuttumisen sekä teknisen kehityksen myötä. Asumisen tut- kimukselle viimeisimpänä vaatimuksena on esitetty, että tulee selvittää asiakkaiden asumiskokemuksia. Epäselväksi vain on jäänyt, mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan. Sitäkö, vastaako asuminen asetettuja vaatimuksia vai onko asukas vain sopeutunut tarjottuun laatuun? Käyttäjätutkimusasetelma kysyy tänä päivänä, mitä käyttäjän tarve tai toive (työntö ja veto) taikka asukkaan vaatimus itse asiassa pitää sisällään. Mikä on asumisko- kemus? Onko se tunnekokemus, elämys, ajan mukana karttunut tieto vai mikä? Esimerkiksi onko turvattomuus tunne, joka syntyy tiedosta, kuten pelosta, kun tietää, kuinka paljon rikolli- suutta ja väki- tai ilkivaltaa esiintyy jollain asuinalueella vaikka pimeillä kujilla raportoiduista rikoksista. Vai onko turvattomuus tunne, joka syntyy mielikuvasta, jonka vaikkapa alueen graffitit tai naapureiden juoruilu tai lehdistön uutisoima mielikuva luovat. Mitä tarkoitetaan viihtyisällä, turvallisella, terveellisellä, kauniilla ja muilla laatusanoilla, joita asuinalueelle tai kodille asetetaan? Pitäisikö tutkia asumiseen liittyviä motivaatioita? Onko niitä? Viime aikoina ja nostettu esille tarve tutkia käyttäjäpalautetta todellisissa asumis- ja asu- kasympäristöissä, mihin asuntotutkimus on tarttunut jo aikaisin (vrt. mm. Kärnä 1992, Lehto 1998), joskin koetaloja erityisesti tietyn tekniikan toimivuuden havainnointiin ja demokoteja asumisen tutkimukseen on rakennettu lukuisia eri puolille maailmaan, joskaan ei niinkään Suomeen. Asuntotuotannon ja asumispalvelujen laatu Rakentamista on perinteisesti tarkasteltu rakennussuunnittelun ja rakentamisen näkökulmasta. Rakennusala on kehittänyt tuotantoaan ennen muuta teknologia- lähtöisesti ja vasta 1990-luvun lopulla käyttäjälähtöinen rakentaminen alkoi saada jalansijaa. On tuotettu ennen muuta sitä, mikä on teknologisesti mahdollista. Joskin on muistaminen, että asuintalot on aina tehty ihmisille (ja kotieläimillekin) suojaksi ennen muuta säätä ja villieläimiä vastaan. Jo sodan jälleenrakentamisessa ja viimeistään 50-luvulta asuntotuotannossa on ollut vallalla voimakas toiminnal- lisuutta korostava suunnittelun aika, joka on tuottanut paljon hyviä asuinalueita ja talotyyppejä, mutta myös toisten arvostelemia ”laatikkotaloja” ja pahamaineisia ”gryndattuja” asuinalueita. Työtä kysyntälähtöisestä lähtökohdasta on ollut mukana luonnollisesti siis koko ajan (Kuva 1). Kuitenkaan sen merkitys ei ole ollut keskeinen ja systemaattiset toimintatavat palautetiedon saamiseksi osaksi asuntotuotantoa puut- tuvat. Asiantuntijat ovat sitä tehneet työnsä vaatimusten mukaisesti, mutta toiminta ei ole välttämättä ollut täysin tietoista, kuten nykyään, jolloin uusia suunnitteluohjeita luotaessa hiljainen tietokin pyritään valjastamaan käyttöön muuntamalla se ekspli- siittiseen (puhuttuun, kirjoitettuun, kuvitettuun, sähköiseen) muotoon. Keskeisenä kehityskohteena on ollut itse rakentamisprosessin hallinta. Raken- nuksen käyttöön ei teknistaloudellisessakaan mielessä ole paljoa panostettu, mata- laenergiatalojen ja energiatehokkaiden taloteknisten ratkaisujen kehittämistä lukuun 15Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 ottamatta. Vasta viime vuosina on rakennustutkimus ulottunut rakennuksen koko elinkaaren ajalle aina purkamista ja kierrätystä myöden, vaikka rakentamisen elin- kaarimallien mukainen tuotanto odottaa vielä aikaansa. Asuntotuotannon kuten rakentamisen yleensäkin panostus tuotekehitykseen on maassamme alhainen muihin toimialoihin verrattuna. Rakennusalalla panostus tuo- tekehitykseen on alhainen, ei vain Suomessa vaan muuallakin Euroopassa Oikeas- taan tuotekehitysnäkökulma tulee teollisuudesta ja rakentamisessa se on perintei- sesti käsitteenä ollut vieras – rakennusaineteollisuutta lukuun ottamatta. Mestarit ja sittemmin arkkitehdit ovat suunnitelleet rakennukset. Urakoinnin vallatessa alaa suunnittelu ei kuulunut niiden toimenkuvaan vaan oli erillinen konsultointitehtävä. Rakennusteollisuudessa tuotekehitys on ollut perinteinen osa toimintaa. Urakointi on jäänyt näiden kahden toiminnon väliin. Viime aikoina on taas ryhdytty keskuste- lemaan siitä, miten rakentamista pitäisi organisoida ja tuoda urakointiin enemmän suunnitteluvastuuta. Toiminnan aliurakointivaltainen luonne kuitenkin haittaa laa- dun varmistusta, kun työmaalla on monia toimijoita ja kaikki eivät välttämättä tunne kokonaisuuden vaatimuksia. Kuten mainittua asuntojemme laatutasosta on esitetty voimakastakin kritiikkiä. Vaikka rakentaminen on lokaalia toimintaa, siinä on kansainvälisiä yhteneväisyyksiä- kin. 1980-luvulla esimerkiksi Japanissa havahduttiin siihen, että asuntorakentamisen hinta on korkea eivätkä asunnot mene kaupaksi ellei rahalle saa vastinetta. Käytännössä viimeaikainen rakentamisen panostus käyttäjälähtöisen rakenta- misen suuntaan näkyy panostamisena brändien kehittämiseen ja niiden mukaisen tuotannon kaupallistamiseen (YIT-koti, mediakoti, Ässäkodit, monet ikääntyneille brändätyt kodit, jne.) eikä välttämättä uudentyyppisenä tuotekehityksenä. Brändäys on tuottanut käyttäjien mukaan tyypiteltyjä asuintaloja, mutta epäselvää on, ovat- ko niiden ideat peräisin asukkaiden toiveista vai asiantuntijoiden kehittämiä. On kuitenkin selvää, että käyttäjälähtöisyys ei korvaa asiantuntijaa tuotekehityksessä, vaan päinvastoin asettaa tuotekehitykselle entistä vaativammat ja monipuolisemmat tavoitteet. Viime aikoina onkin uskallettu lausua ääneen joissakin yhteyksissä, että ainakin tapauskohtaisesti ei vain Suomessa vaan kansainvälisesti voidaan löytää esimerk- Kuva 1. Rakentamisen kehittäminen KIRA-alan ja luonnontieteiden näkökulmia yhdistämällä. 16 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 kejä, joissa ammattimaisesti tuotetun sosiaalisen asuntotuotannon laatu ylittää niin sanotun vapaarahoitteisen asuntotuotannon laadun. Mielenkiintoista on myös, että sosiaalisissa tai muissa vaikeuksissa kamppailevat eivät asumistarpeiltaan juurikaan poikkea muista eurooppalaisista, vaikkakin he pyrkivät tyydyttämään tarpeensa huokeahintaisilla tuotteilla ja hyödykkeillä (Amramov teoksessa Himanen 2003) eikä heidän päivärytminsä poikkea muista, joten he tarvitsevat samat palvelut ja samaan aikaan vuorokaudesta kuin muut kansalaiset (Himanen 2003). Rakennussuunnittelussa käytetään hyväksi monia hyvän rakentamisen periaattei- ta. Hyvä Asuminen 2010 -projekti (2005) selvitti asumisen kehittymistä ja kehitystar- vetta. Korkealuokkaisen sosiaalisen asuntotuotannon keinoina ja tunnusmerkkeinä tunnistetaan: kaikkien rakennetun ympäristön osa-alueiden korkealuokkainen suunnittelu• kaikkien korkealuokkaisen asuntorakentamisen keinojen yhtäaikainen käyttä-• minen alhaisten investointi- ja käyttökustannusten saavuttamiseksi asukkaista huolehtiminen ja asumispalveluiden tuottaminen asukkaiden hy-• vinvoinnin ja kodikkuuden takaamiseksi sekä asuntokannan kunnon ylläpitä- miseksi. Sosiaalisen asuntotuotannon ei tarvitse olla muuta vuokrataloyhtiötä kummalli- sempaa (Tuovinen & Tegelman 1999, s. 107): vuokra-asuntoja voi tuottaa nykyistä maan keskiarvoa halvemmalla samalla kun • mitattu laatutaso muodostuu merkittävästi maan keskiarvoa korkeammaksi korkeaan hinta/laatu -suhteeseen päästään osaamatta mitään sellaista erityistä, • mikä ei olisi yleisesti asumisen asiantuntijoiden tiedossa vain soveltamalla kaik- kia tiedossa olevia asioita ja toiseksi tekemällä työtä ja yhteistyötä tavallisten ongelmien eteen, kuten nousevat hinnat ja vuokrat, ongelmaiset asukkaat, kos- teusvauriot, ilkivalta jne. olemalla alistumatta ja uskomasta ulkoa annettuihin ”totuuksiin” sosiaalisen asuntotuotannon imagosta, jolloin sosiaalinen asunto- tuotanto parantaa alueen yleisilmettä yksittäisten koe- ja kehittämisrakennushankkeiden sijaan asumisen ja rakenta-• misen kehittäminen sisältyy jokaiseen uuteen ja peruskorjattavaan rakennus- kohteeseen, ts. asuntotuotannossa siirrytään projektitoiminnasta prosessimai- seen toimintaan, mitä asumispalvelujen tuottaminen on yhtiöllä ei ole tyhjiä asuntoja eikä niiden aiheuttamia vuokratappioita ja sen • vuokrasaatavat voivat olla merkittävästi maan keskivertoa alhaisemmat vaikka se ei perisi takuuvuokria sen vuokrataso voi olla korkeasta laatutasosta huolimatta selvästi keskitasoa • alhaisempi, vaikka sen palveluksessa on omia työntekijöitä enemmän kuin tavallisesti eikä se käytä ostopalveluita tai konsultteja kiinteistönhoidossa, sii- vouksessa, vuosikorjauksissa, isännöinnissä ja asukaspalveluissa eikä raken- nuttamisessa se on sitoutunut ensisijaisesti puoltamaan asukkaiden asumiseen liittyviä etuja • ja sen myötä toteuttamaan omistajayhtiölle asetetut tehtävät yhtiön ja asukkaiden sekä asukastoimikuntien välit ovat luottamukselliset ja • tuloksellista yhteistyötä tehdään kunnan asunto-, sosiaali- ja terveystoimen kanssa aina totaalisyrjäytyneitä asukkaita myöden. Vuokrat voidaan pitää pitkällä tähtäimellä kurissa vuokralaisten ja vuokrananta-• jan yhteisellä tahdolla ja toiminnalla (Virtanen teoksessa: Tuovinen & Tegelman 1999, ss. 65–l67). Niitä ovat vuokralaisen ja hänen kotirauhansa kunnioitta- minen, hyvän suunnittelun kunnioittaminen virheiden tekemisen sijasta sekä rakentamisen ammattitaidon kunnioittaminen, asuntojen huolellinen siivous ja kunnossapito, hyödyllisen tiedon levittäminen ja asukasdemokratia. 17Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asumisen tutkimus asukaspalautteella Asumistutkimus on monitieteinen ala. Rakennustutkimukseen keskittyvien organi- saatioiden lisäksi asumista ja asuntoja kehitetään yhdyskuntasuunnittelussa, sosio- logiassa ja psykologiassa ja kotitaloustieteissä ja muilla teknologian alueilla, kuten kotielektroniikan ja kotitalouskoneiden kehityksen yhteydessä (Kuva 1). Asunnot on aina tehty ihmisille. Asuntorakentamisessa rakentamisen edellytyksistä muodos- tui pitkäksi aikaa alan keskeinen kehityskohde ja ihmisten toiveet ja tarpeet jäivät tunnettujen itsestäänselvyyksien asemaan (hiljaiseksi tiedoksi), vaikka elämäntavat muuttuivat, joskin tietyt asumisen peruselementit ovat pysyvän luonteisia. Psyko- logisessa tarkastelussa lähdetään inhimillisistä tarpeista ja motivaatiosta, sosiolo- giassa yhteisöllisyydestä ja yhdyskuntasuunnittelussa yhteisön toimivuudesta ja taloudellisuudesta, kotitaloustieteissä kuten teknologiassa arkirutiinien tai muiden asumistoimintojen toimivuudesta ja taloudellisuudesta. Käyttäjän tai loppukäyttäjän huomioonottaminen tietoisesti on luonnollinen osa tehtävää työtä niin kaikessa tuote- kehitystyössä kuin tutkimuksessa, eikä vain asumisen tai rakentamisen aihepiirissä, vaan kaikilla aloilla. Viimeaikainen tutkimustyö asukaspalautteen keräämiseksi niin kuin tulevaisuu- den skenaariotkin ovat selvittäneet asumisen ja asuntotuotannon keskeisiä tekijöitä. Viime vuosina tutkijat ja asukkaat ovat käyneet vuoropuhelua asukkaan eli käyttäjän, tarkemmin asunnon ensisijaisen loppukäyttäjän tarpeista ja toiveista (vrt. Luku ”Use- anlaisia loppukäyttäjiä”). Ensimmäisiä käyttäjän toiveita käsitteleviä tutkimuksia maassamme julkaisivat Kärnä (1992) Varkauden kaupungille Kuopion yliopistossa ja Lehto (1998) ympäristöministeriön sarjassa:”Tekniikkaa ikä kaikki”. Molemmilla oli työhönsä tulevaisuuden tutkimuksellinen ote. Käyttäjälähtöisestä rakentamisesta on tehty lukuisia tutkimuksia ja julkaisuja yrityksissä ja eri yhteisöissä. Teknillisessä korkeakoulussa muun muassa SOTERA ja YTK ovat tehneet merkittävää asuntotut- kimusta, niin kuin myös Taideteollinen korkeakoulu (TAIK). Tekesin teknologiaohjelmat ovat paneutuneet asiaan. Ensimmäisinä käyttäjäasioi- hin paneutuvina Tekesin teknologiaohjelmina, Palvelevan kiinteistöliiketoiminnan teknologiaohjelma (1999–2003) Rembrand ja SARA – Arvoverkottunut rakentamis- prosessi – teknologianohjelma (2003–2007) tarjosivat merkittävää tietoa käyttäjä- lähtöisen asumisen tutkimuksen avuksi. Työ jatkuu Serve – Innovatiiviset palvelut (2006–2013) ja 2009 alkaneessa TILA -teknologiaohjelmissa. Tulevaisuusvaliokunta ja kansainväliset tahot ovat tehneet tulevaisuuden asu- misen tutkimuksia. Kiinteistöliitto ry:n vetämän”Hyvä Asuminen 2010” -projektin asumistarpeita ja tuotevaatimuksia käsitelleessä osatehtävässä määriteltiin asumisen megatrendit ja heikot signaalit asiantuntijoiden kesken toteutetun skenaariotyösken- telyn avulla sekä kuvattiin tarjolla olevia tutkimusmenetelmiä (Heinonen & Lahti 2004). Käyttäjätutkimuksissa tekijöiden keskinäiset vaikutussuhteet ja asukaspalautteen taustalla olevat syyt ovat vaillinaisesti tutkitut. Kuitenkin tällä hetkellä muun mu- assa ympäristöministeriö tutkii mahdollisuuksia kansallisen käyttäjätutkimusbaro- metrin kehittämiseen, jonka työn tuloksia tarvitaan. Asumisen ja asuntotuotannon käyttäjäkyselyt kokonaisuutena vaativat uudenlaista tutkimusotetta, jotta käyttäjien käsityksestä saadaan uutta ja alalle relevanttia tietoa, koska perinteisten asukasprofiilien käyttö on osoittautunut mahdottomaksi, kun ku-• luttajat eivät käyttäydy odotetulla tavalla, asukkaiden tarpeiden on todettu pirstoutuvan laajemmalle kuin mitä tähän • mennessä on tutkittu, tutkimustarve ei rajoitu vain asuntotuotantoon, vaan asumiseen kokonaisuu-• tena, 18 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 asumistarpeita on tutkittu esimerkiksi sosiologian tai kotitaloustieteen näkö-• kulmista taikka mittaamalla käyttäjäkyselyin teknistä laatua, mutta tekijöiden keskinäiset vaikutussuhteet ovat tutkimatta ja asukaspalautteen taustalla olevat syy-seuraussuhteet ovat vaillinaisesti tutki-• tut. Käyttäjät ja ihmislähtöisyys Ongelmana KIRA-alalla on vielä uuden käyttäjäkeskeisen toiminnan käsitteiden epäselvyys (vrt. Luku ”Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys”). Teknologialähtöinen tuotekehitys nojaa tekniseen kehitykseen ja uusien mahdollisuuksien – lähinnä tek- nistaloudellisten resurssien tehokkaaseen käyttöön. Kysyntälähtöinen rakentaminen voidaan jakaa kahteen osaa: asiakaslähtöiseen ja (loppu)käyttäjälähtöiseen. Asiakas on selvästi joko maksajan tai sekä maksajan että käyttäjän roolissa, kun taas käyt- täjä toimii vain tuotteen käyttäjänä. Asuntotuotannossa asiakas löytyy sekä niiden yritysten piiristä, jotka osallistuvat asumispalvelujen ja asunnon tuottamiseen että asukkaista, jotka ostavat asuntonsa. Loppukäyttäjällä tavallisesti tarkoitetaan hen- kilöä tai käyttäjäryhmää, jolle tuote kehitetään. Asunnon käyttäjä pääsääntöisesti on asukas, mutta myös esimerkiksi huoltoyhtiön, kodinhoidon tms. palvelun tuottajien työntekijät ja ystävät ja sukulaiset kuuluvat tähän joukkoon. Asukkaan kohdalla puhutaan ensisijaisesta loppukäyttäjästä ja muiden kohdalla toisisijaisista tai terti- äärisistä loppukäyttäjistä. Ennen käyttäjälähtöisen rakentamisen käsitteen syntymistä olen käyttänyt ihmis- lähtöisen rakentamisen käsitettä (Lehto 1992, Kuva 1), joka on sittemmin saanut rin- nalleen ihmislähtöisen innovaatiotoiminnan (Suomen Antropolinen seura, FT Minna Ruckensteinin Pilottihanke). Käyttäjätutkimuksessani on ollut ihmislähtöinen ote (Lehto 1998, Himanen 2003, Himanen 2008). Olen korostanut loppukäyttäjälähtöi- syyttä, kun taas muu käyttäjälähtöinen tutkimus on monesti tutkinut rakentamista asiakaslähtöisesti. Ilmislähtöiselle tutkimukselleni on ollut luonteenomaista laatutekninen tutkimus- ote, jossa sen selvittäminen, kuinka hyvin asunto ja sen eri elementit täyttävät toimin- nan edellytykset (vrt. funktionalismi: arkirutiinien hoituminen, työtyytyväisyyden ja työtehon edistäminen), on yhtä keskeistä kuin tuotteen muu laatu (ekologisuus, energiatehokkuus, kauneus, muunneltavuus, tilavuus, jne.). Niinpä yhtä lailla kuin on tutkittu täyttääkö rakennuksen laatu asukkaan tarpeet ja toiveet, on tutkittu täyt- tääkö se asumisen toiminnalliset vaatimukset (Kuva 2). Tietotekniikan soveltaminen rakentamiseen tuo oman lisänsä ihmiskeskeiseen lähestymistapaan, koska tietotekniikan ja psykologian liitto on avain sähköisten palvelujen kehittämiseen. Tietotekniikan piiristä on noussut yksilökeskeinen (user centric) tapa kehittää ympäristöä. Vastuun kannon ja voiton mahdollisuuden hyö- dyntämisen painopiste ei enää ole pelkästään yhteisöllä, vaan hyötynäkökulma on yksilöllä itsellään (Luku”Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys”). Rakennetun ympäristön ja asukkaan välinen vuorovaikutus Tunnettua on, että hyvällä asuntosuunnittelulla voidaan edistää ihmisten kotiutu- mista ja sillä on välillisiä vaikutuksia niin ihmisten hyvinvointiin kuin rakennetun ympäristön hyvänä pysymiseen. Fyysisen ympäristön merkityksestä asumisen pa- rantajana on tehty joitakin tarvekartoituksia ja muun muassa ympäristöpsykologisia tutkimuksia sekä selvitetty fyysisen ympäristön ja asukkaiden mieltymysten välis- 19Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 tä suhdetta. Käyttäjätutkimukset selvittävät asukkaiden mielipiteitä asumisestaan (Lehto & Jantunen 1991, Lehto 1998, Helminen-Hakola et al 2000, Laukkanen 2001, Himanen et al 2004, Kyttä 2004). Kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella on alkanut piirtymään kuva asukkaiden ongelmista (yksinäisyys, palvelujen puute, turvattomuus) ja kir- kastumaan käsitys suomalaisen asumisen erityispiirteistä ja tulevaisuudesta, mutta kuvan luominen on tapahtunut perinteisistä käsityksistä käsin. Jo tehdyt asukkaiden käsityksiä kartoittavat tutkimukset ovat osoittaneet perinteisten asukasprofiilien käytön mahdottomuuden ja asukkaiden tarpeiden pirstoutuvan laajemmalle kuin mitä tähän mennessä on tutkittu. Tutkimustarve ei rajoitu vain asuntotuotantoon, vaan asumiseen kokonaisuutena (Kuva 2). Yksittäisiin seikkoihin ja yhdestä näkökulmasta asumista tarkasteltaessa päädytään helposti kohtuuttomiin vaatimuksiin ja taloudellisiin taakkoihin sekä pahimmillaan toimimattomaan tai hankalakäyttöiseen ratkaisuun. Lähtemällä liikkeelle arkiaskareista (activities) ja niiden asettamista vaatimuksista asumiselle päädytään hyvän rakentamisen laatuun (qualities) oikeilla resursseilla (resources) ja ihmisen kykyjä (abilities) vastaavaan asuntosuunnitteluratkaisuun (Kuva 2). Erityisesti asuntotuotannossa, mutta myös toimitilarakentamisessa2 on havaittu, että aina niin sanottu asiantuntijatieto ei osu oikeaan tai ole yhtenevä asukkaiden käsitysten kanssa siitä, mitä on hyvä rakentaminen ja asuminen, kuten jo aiemmin todettukin. Esimerkiksi asukkaat ovat kotiutuneet ja viihtyvät sellaisilla asuinalueilla, joita arkkitehdit pitävät suunnittelultaan epäonnistuneina muun muassa ihmisen mit- tasuhteisiin sopimattoman mutta autoilla liikkumiseen sopivan mitoituksen vuoksi. Taikka muotokieleltään hienostuneet asunnot tuntuvat asukkaista enemmin julkisilta Kuva 2. Asumisen ja asuinympäristön pyörähdysmalli asumisen monitieteiseen tarkasteluun. 2 Esimerkiksi isomassaiset toimitilat koetaan inhimillisiä pienimittakaavaisia parempina (Himanen 2003, Himanen & Järvi 2005), vaikka arkkitehtuuriopeissa pienimittakaavaisen synonyymina usein on inhimillinen eli sellainen, josta ihmiset pitävät eli ympäristö, jossa he viihtyvät 20 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 rakennuksilta kuin kodeilta. Joskus systemaattisen asuntosuunnittelun tuloksena rakennetuissa kodeissa koetaan asuminen asumisena asumiskoneessa. Kuten edellä todettiin, epäselvää on mitä asumisviihtyvyys tarkoittaa, tekoja vai tunnetta vai molempia. Tutkimusta ja tutkimustuloksia asuntotuotannon, kiinteistönpidon ja asumispalve- lujen tuottamisen yhteispelistä, tuloksen toiminnan keinoista kiinteistöliiketoiminnan ja asumisen edistämiseksi yhtäaikaisen voiton saavuttamiseksi ja tuloksellisuuden mittaamisesta ei vielä merkittävästi ole. Tulee tietää, mitkä fyysisen asuinympäristön tekijät vaikuttavat myönteisesti asumiseen yhdessä asukaskeskeisen talonpidon te- kijöiden kanssa; mikä on erilaisten tekijöiden keskinäinen vaikutus, mitä vähintään tarvitaan tai voiko mistään todellisuudessa laistaa hyvän asumisen ja arjen laadun kärsimättä. Sosiaalinen isännöinti – yksityinen, julkinen ja kolmas sektori yhteistyössä Sosiaalista isännöintiä tai asumisneuvontaa, joksi yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteistoiminnassa tarjoamaa asumista nimitetään, on alettu soveltaa aivan viime vuosina tietyissä vuokra-asuntokohteissa noin kymmenessä kunnassa ratkai- suksi sosiaalisen asuntotuotannon ongelmiin ja asumisen laadun parantamiseksi. Asumisneuvojan työn viitekehys on sosiaalinen ja asumisneuvonta lähtökohtaisesti määriteltiin taloudellis-tekniseen isännöintiin kytketyksi asukkaan sosiaalisten asi- oiden hoidoksi (Syrjänen teoksessa Backlund 2004). Asumisneuvojan palvelut on tarkoitettu myös ihmisille, joilla on asumisongelman lisäksi muita sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia tai vaikeuksia. Asumisneuvoja voi olla apuna selvittelemässä tilannetta eri yhteistyötahojen kanssa. Asumisneuvojan työ on tukemista, neuvomis- ta, ohjaamista ja aktivoimista. Työn tavoitteena on puuttua mahdollisimman varhain asumiseen liittyviin ongelmiin ja tätä kautta lisätä asukkaiden mahdollisimman ko- konaisvaltaista elämänhallintaa asumiseen liittyvissä asioissa silloin, kun arvellaan olevan eniten vielä vaikutusmahdollisuuksia. Asumisneuvoja toimii linkkinä asukkaiden, kiinteistöyhtiön ja julkisen sektorin välillä. Se on erillään kiinteistönpidosta, jota varten tarvitaan oma huolto- ja ylläpito- organisaationsa. Sen sijaan asumisneuvojan työstä koituu, ei vain sosiaalimenojen säästöjä vaan säästöä myös kiinteistönpidolle (Hietikko 2004, Haapanen 2004). Sääs- töjen määrällistä arvoa ei kuitenkaan vielä tähän mennessä tehdyillä, uutta ilmiö- tä kartoittavilla tutkimuksilla ole saatu todennetuksi. Sosiaalineuvojan tai sosiaalisen isännöitsijän toimiminen asumispalvelujen tuottajana yhdessä kiinteistönhoitajan kanssa, on osoitettu hyödylliseksi edellä mainituissa tutkimuksissa, mutta toiminnan kustannus- hyötyanalyysi ja seuranta pidemmältä aikaväliltä puuttuvat. Sosiaalinen isännöinti muistuttaa toimintana nykyään hyvinvointipalveluihin laajentuvaa kiinteistönhoitoa, joka eronnee ensisijaisesti sosiaalisesta isännöinnistä siinä, että asumisen ja asumispalvelun maksaja ovat silloin suorassa asiakassuhteessa palvelun tuottajaan, kun taas sosiaalisessa isännöinnissä yhteiskunnan panos kustan- nusten kattajana on merkittävä ja maksut voidaan osoittaa suoraankin yhteiskunnal- liselle toimijalle. Toimintatavoissa ja kustannustasossa voi sosiaalisen isännöinnin ja yksityisesti toteutettavien hyvinvointiasumispalvelujen välillä olla eroja. Asumisneuvojan tai sosiaalisen isännöitsijän roolit voivat tulevaisuudessa poiketa nykyi- sistä esimerkiksi siten, että jo nykyisellään sosiaalineuvojan tehtäviä laajemmasta sosiaalisen isännöinnin tehtäväkentästä muodostuu uusi asumispalveluliiketoiminta, joka on joko yhtey- dessä kiinteistöjohtamisen tilajohtamiseen tai itsenäinen osa sitä eli asumisen tilajohtaminen (housing facilities management) (ks. Luku ”Kiinteistöliiketoiminnan paradigman laajennus”). Silloin voidaan asumisen yhteydessä puhua asumisjohtamisesta kiinteistöjohtamisen sijasta. Laajimmillaan tämä palvelusetti on avuttomimpien asukkaiden kohdalla. 21Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asukaskysely Taustayhteisö S-Asunnot Oy on Suomen Setlementtiliiton, Setlementtinuorten liiton ja Kalliolan setlementin omistama, sosiaaliseen asuntorakentamiseen ja asumiseen erikoistunut yleishyödyllinen asuntotuottaja. Sen tarkoituksena on asumisen – ei pelkästään asun- tojen – tuottaminen. Kohteiden ylläpidossa sovelletaan asukaskeskeisen talonpidon toimintamallin periaatteita, kuten sosiaalista isännöintiä ja talomiestyötä sekä yhtei- söllisyyteen liittyviä toimintatapoja (ASKE, Backlund 2004). Kohteet on tarkoitettu normaaliin vuokra-asumiseen. Pyrkimyksenä on tarjota asuntoja erityisesti yksin asuville elämän ylimenovaiheiden tarpeisiin. Tuotanto koos- tuu siksi pääosin pienasunnoista. Niistä kuitenkin osoitetaan osa asunnottomille, vammaisille, vanhuksille ja muille erityisryhmille. Kohteiden rakentamisessa kiin- nitetään erityistä huomiota esteettömyyteen, käytettävyyteen ja muunneltavuuteen sekä yhteistilojen varustamiseen riittäviksi niin asumiseen kuin asumispalvelujen tuottamiseen. S-Asunnot Oy on heti toimintansa alusta vuodesta 1990 lähtien toteuttanut edellä kuvattuja toimintaperiaatteita asunto- ja asumistuotannossaan ja sen vuoksi aktiivi- sesti osallistunut asumisen tutkimus- ja kehitystyöhön erityisesti sosiaalisen asumisen (Granvik 2004) ja asumisneuvonnan kehittämiseen edellä mainittuun ASKE -tutki- mukseen osallistumisen lisäksi. S-Asunnot Oy:lla on halu kehittyä johtavaksi sosiaalisen asuntotuotannon ja vuok- ra-asumisen yritykseksi maassamme sekä rakennetun ympäristön tuottamisen taita- jana että asumisen ja asukkaiden viihtyvyyden parantajana. Yrityksessä ymmärretään kestävä vuokra-asuminen niin kuin asumisen vuorovaikutteisuuskin laajoina käsitteinä. Kestävä kehitys määritelmänsä mukaisesti ottaa yhtä aikaa huomioon ihmisen ja luonnon. Kestävä rakentaminen nojaa sellaisiin ratkaisuihin, jotka kestävät aikaa niin fyysisen ympäris- tön laadun kuin käytettävyydenkin osalta. Rakennetun ympäristön ja asukkaan vuorovaiku- tuksessa elämän ja arjen eri osa-alueiden huomioonottaminen uuden asumispalvelukonseptin kehittämiseksi on tärkeää. Vuorovaikutuksen myötä kehittyy tarvittava palvelukonsortio. Lii- ketoiminnan kehittäminen näihin perustuen nähdään mahdollisuudeksi erottua myönteisesti nykyisenkaltaisessa markkinassa. S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n kolme asiakasryhmää ovat 1) eri- tyisryhmät 2) normaali tulorajoihin mahtuva vuokra-asukas 3) 55 vuotta täyttänyt aso-asukas. Vuokra-asumisen laajentuminen aso-asumiseen edellyttää yhä uusien toimintatapojen edelleenkehittämistä, kun palveluja räätälöidään molemmille asia- kasryhmille sopiviksi. Asumisen laadun kehittämiseen haetaan uusia näkökulmia sen lisäksi, että eri asukasryhmien erilaiset asemat ja heitä koskeva erilainen lainsäädäntö otetaan huomioon. Kohteitten keskinäinen yhteistoiminta ja ”sisäinen kilpailu” ovat jatkossa merkittävä laadun varmistamistekijä. Ässäkotibrändi Ässäkodit® tarjoavat kohtuuhintaista vuokra-asumista lähellä palveluita. Ässäkodit ovat myös enemmän kuin vain asunto. Ne kehittävät nykyaikaista kaupunkiyhteisöä, johon voit asukkaana antaa oman panoksesi ja jota voit hyödyntää sen mukaan, mikä Sinusta tuntuu hyvältä. Ässäkodit ovat vuokra-asumisen ja hyvän yhdessä elämisen kehittämishanke, jossa keskeisiä asioita ovat yksilöllisten tarpeiden huomioiminen, yhteisön kehittäminen ja turvallisuus. 22 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatus S-Asunnot Oy tuottaa hyvin suunniteltuja, tehokkaita, turvallisia, rauhallisia ja koh- tuuhintaisia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja yksinasuville ihmisille sekä perheille. S-Asunnot Oy:n perustehtävänä on asumisen tuottaminen ja kehittäminen. Se ei halua olla pelkkien seinien rakentaja. Haluamme parantaa erityisesti vuokra- asumisen mainetta sekä kehittää rauhallisia, turvallisia ja kauniita asuinyhteisöjä. Toteutamme asukaslähtöistä palvelunohjausta ja sosiaalista talonmiestoimintaa ja korostamme asukkaiden yhteistoimintaa, turvallisuutta ja nopeaa häiriötilainteihin puuttumista. S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatus on alkuun painottanut asukkaan kohtaamista jo heti haastatteluvaiheessa ja esimerkiksi sisäänmuuton yhteydessä sekä vuokra- asumisen aikana sosiaalista talonmiestoimintaa, asukkaiden yhteistoimintaa, turval- lisuutta ja häiriötilanteiden nollatoleranssia. Vuokrasopimuksen ohella laaditaan molemminpuolinen ”asumissopimus”, joka täydentää Ässäkodeissa noudatettavaa kaupungin järjestyssääntöä. Vuokrasopimuk- set tehdään aluksi osin määräaikaisia, mikä nähdään yrityksessä voimaannuttamise- na sekin – porkkanalla kannustamisena. Setlementtiliiton arvoista S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n taustayhteisöjä ja omistajia ovat Suomen Setlementtiliitto, Setlementtinuorten liitto sekä Kalliolan setlementti. Toiminnallaan ne kehittävät jo yli 90 vuotta Suomessa ja yli 120 vuotta maailmalla tehtyä setlement- tityötä. Asumisen ja ihmisten hyvän elinympäristön kehittäminen on alusta lähtien ollut setlementtityössä keskeistä. Setlementtiliike on puoluepoliittisesti ja kirkollisesti sitoutumaton kansalaisjär- jestö, jonka perusarvot ovat lähimmäisenrakkaus ja yhteisöllisyys (vrt. Luku ”Setle- menttiasuminen”). Tekninen toteutus Asumiskokemusta selvitettiin Malmin Ässäkodissa. Kyselyä varten kehitettiin asu- misen laatua ja asumispalveluja koskevat kysymykset ja kyselylomakkeet. Toim. joht. Anu Haapanen Suomen Ässäkodit Oy:stä ja TkT Mervi Himanen Relatesta laativat kyselyn kysymykset. Kysymyksiin vaikuttivat monet jo tehdyt asumista koskevat käyttäjäkyselyt (Avramov 2001, ASKE 2005, Backlund 2004, Granvik 2004, Haapanen 2004, Helminen-Halkola et al 2001, Hietikko 2004, Knuuti 2005, Koskijoki et al 2001, Kyttä 2004, Kärnä 1992, Laukkanen 2001, Mikkola & Riihimäki 2002, Nis- sinen & Santasalo 2001, Tuovinen & Tegelman 1999, Älykäs koti 2004). Niistä keskei- senä oli Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa tehdyn kyselyn kysymykset(Korhonen & Takala 2007), jonka yhtenä keskeisenä teemana oli ollut kiinteistöpalvelujen laatutaso. Demografisia (väestötieteelliset) taustamuuttujia täydentämään laadittu asu- miskaaren kokemukseen perustuva tutkimustapa kehitettiin yhdessä Dr. Dragana Avramov:n kanssa, Population and Social Policy Consultants (PSPC) (www.avramov. eu, Belgia). Kaupunkikylä -asukaskyselyyn oli mahdollista vastata sekä netissä että paperilo- makkeilla, jotka jaettiin kaikille ja joita oli saatavana Malmin kiinteistön asukastilasta. Niille, jotka tunsivat tarvitsevansa apua vastaamiseen, oli järjestetty erillinen mahdol- lisuus vastata kyselyyn tutkimusavustajan avustamana. Kyselyssä oli monia vaiheita, kun vastausprosentti haluttiin saada mahdollisimman korkeaksi. Kyselyyn saatiin 23Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 kaikkiaan 56 vastausta 149 taloudesta, joista 3 jouduttiin hylkäämään virheellisen tai vajavaisen tallennuksen vuoksi. Vastausprosentiksi muodostui 36 %. Kyselyn analyysi tuotettiin Fluo Oy:n tätä kyselyä varten tekemän relaatiotieto- kantatekniikkaa hyödyntävän sähköisen työkalun avulla. Mainittakoon tässä yhteydessä käyttäjätutkimusten luotettavuudesta, että ihminen ei ylipäätään eikä tutkimukseen vastatessaan halua kaikkea mahdollista, vaan on hyvin rationaalinen puntaroiden tarpeittensa ja mahdollisuuksiensa rajoissa vasta- ustaan asumisen laadusta sekä toiveistaan ja tarpeistaan (aiheesta enemmän mm. Himanen 2003). Aihepiirit Kaupunkikylä -hankkeen työryhmä valitsi asukaskyselyn aihepiirit ensisijaisesti asuntotuotannon ja asumispalveluliiketoiminnan (S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässä- kodit Oy:n) kehitystarpeiden ja toisaalta käytössä olevien vertailukelpoisten tutki- mustietojen perusteella. Kaupunkikylä -asukaskyselyn aihepiirit olivat: Ässäkoteihin asumaan• Nykyinen asunto • – Laatu – Arjen sujuminen Tilantarve • Asumispalvelujen laatu• Viihtyminen ja yhteisöllisyys• Naapurusto • Viestintä ja sähköisten palvelujen käyttö • Taustatiedot • Asumishistoria.• S-Asunnot Oy:n Ässäkodit on tähän mennessä (2008) rakennettu ARA -rahoituk- sella, joten niihin pääsee asumaan mikäli asukkaan tai perheen tulot mahtuvat kunta- kohtaisiin Valtioneuvoston tulorajoihin. Hakemukseen tarvittavat tiedot voi löytää eri lähteistä, kuten sosiaalityöntekijöiltä, yrityksen verkkosivustolta tai tiedustelemalla yrityksen toimistolta. Hakemuksen voi täyttää sähköisesti tai lähettää perinteisesti paperilla. Hakuprosessin yhteydessä tuleviin asukkaisiin luodaan jo ensimmäisen kerran henkilökohtainen kontakti, kun heidät haastatellaan lopullista valintaa varten. Hakuprosessin kehittäminen on aina ajankohtaista. Suomen Ässäkodit Oy:n asumispalvelut ovat laajat ja poikkeavat myönteisesti alan kirjallisuudessa esitetystä. Kaupunkikylä -tutkimuksessa laaditun toiminnan- kuvauksen yhteydessä moni palvelun ominaisuus, kuten toimintojen moninaisuus ja systemaattisuus kävi ilmi. Asumispalvelujen palvelu- ja laatutaso on selvitetty ensisijaisesti asukaskyselyn avulla. Nykyisen asunnon ja asumispalvelujen laadun selvittäminen tarjosi kynnysarvon (threshold) kyselyn asumistarpeisiin ja -toiveisiin liittyvien tulosten vertailevaan tarkasteluun (benchmarking) ja niistä vedettävien parantamiseen liittyvien johto- päätösten tekemiseen. Tilantarpeesta sekä viihtymisestä ja yhteisöllisyydestä saatuja vastauksia voitiin peilata tämän hetkisestä todellisuudesta saatuihin arvioihin. Esimerkiksi lehdistö tai yleinen mielipide saattaa samaistaa Ässäkotien asukkaat asukkaiden valintaperusteisiin. Ajatellaan, ettei näin muodostuneella erityisryhmällä ole paikkaa ns. tavallisen väestön asuinsijoilla. Sen vuoksi haluttiin tutkia, mitä ässä- kotilaiset miettivät naapurustostaan. Mielenkiintoiseksi tulevaisuuden tutkimuskoh- teeksi tunnistettiin myös naapuruston mielipiteen kartoitus ässäkotilaisista. 24 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Koska sähköisellä viestinnällä on nykyisin keskeinen asema toimintojen tehosta- misessa, haluttiin sitä koskeva tutkimusosio sisällyttää myös tähän tutkimukseen. Perinteisten demografisten tietojen lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin asukkaiden asumishistoriaa heidän arvioidensa selittäjäksi. Tämä osio oli tässä raportoitua laa- jempi, mutta sen huonon mittaavuuden vuoksi sitä ei ole sisällytetty analyysiin. Kyselyn vaiheet Jokaiseen kotiin lähetettiin kirje nettikyselystä marraskuun lopussa; vastaajien • kesken luvattiin arpoa Tukholman risteily tai lahjakori vastaajan valinnan mu- kaan (18 vastausta) Tutkimusavustajan avustama vastaamispäivä oli 13.12.2007 (4 vastausta)• Ennen joulua lähetettiin muistutuskirje nettikyselystä jokaiseen kotiin (9-10 • vastausta) Joulun jälkeen ovikirje muistutti vastaamisesta ja kertoi tutkimusavustajan avus-• tamasta vastauspäivästä 10.1. (4-5 vastausta) Helmikuun alussa jokaiseen kotiin jaetulla kirjeellä muistutettiin kyselyyn vas-• taamisesta joko netissä tai lomakkeella. Jokaiselle vastanneelle luvattiin kah- vipakettipalkinto ja arvontapalkintoja lisättiin (määräaikaan 18.2. 6 vastausta paperilla ja 1 vastaus netissä) Muistutuskirje laitettiin oviin ja vastaamisen määräajaksi annettiin helmikuun • loppu (1 vastaus paperilla ja 11 vastausta netissä). Malmin Ässäkodit Piilikujalla vuonna 2003 valmistuneessa kahdessa talossa on asuntoja yhteensä 149. Asuntoneliömetrejä on 6225 m2 ja kokonaistilavuus 26658 m3. Kiinteistön hinta tont- teineen on 12,5 milj. €. Asunnoista 91 on noin 35 m2:n, 7 kpl 29 m2:n ja 6 kpl 40–50 m2:n yksiöitä. Erikokoisia kaksioita on 37 kpl. Isompia huoneistoja on 8. Keskivuokra on 10,75 €/m2. Kuva Arno de la Chapelle 25Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Rakennuttaja S-Asunnot Oy Pääurakoitsija YIT Rakennus Oy Arkkitehtisuunnittelu Arkkitehtuuritoimisto Hirvonen-Huttunen, työryhmä Timo Hirvonen, Vesa Huttunen, Jukka Leinonen, Matti Muoniovaara Värisuunnittelu Taidemaalari, graafikko Jorma Hautala Rakennesuunnittelu Insinööritoimisto Ylimäki & Tinkanen LVI- ja sähkösuunnittelu Premier Planning Oy Pohjasuunnittelu Geo-Juva Oy Rahoitus Valtion Asuntorahasto ja Euroopan Neuvoston Kehityspankki (OKO Oyj:n välittämänä) Asukkaat Lukumäärä (%) Vuokralaiset 169 Talon kirjoilla 204 Miehiä 110 (54 %) Naisia 94 Alle 18-vuotiaita 26 Taloudet 149 1 hlö 114 (77 %) 2 hlö 21 (14 %) 3 hlöä tai enemmän 14 (9 %) Maahanmuuttajat 23 (15 %) Yli 60 -vuotiaat 33 (22 %) Alle 25-vuotiaat 22 (15 %) Yksinhuoltajat 10 Perheet (2 tai usea hlö) 35 Asunnottomuustaustaiset 28 Kuntoutujat 28 Tuentarpeessa olevat alle 25 -vuotiaat nuoret 9 Heikkokuntoiset yli 60 -vuotiaat vanhukset 7 Muut erityisryhmät 18 Talossa on sauna, pesutupa, kuivaushuone ja asukaskerhotilat. Kiinteistö on kyt- ketty HTV:n kaapeliverkkoon ja jokaiseen asuntoon on myös laajakaistainen tieto- verkkoyhteysmahdollisuus. Asukkailla on keskinäinen intranetpalvelu. Malmin Ässäkodin arkkitehtuuri on saanut julkista huomiota ja sitä on pidetty hyvälaatuisena ja innovatiivisena. Vastaajat Kyselyyn jättivät vastaamatta monet miehet, nuoret, lapsiperheelliset, yksinhuoltajat ja maahanmuuttajat. Siihen vastanneet 36 % 149 kotitaloudesta on kuvattu seuraavissa kappaleissa. Otos on edustava kaksin- ja yksinasuvien, pienituloisten, iäkkäiden, ja asunnotto- muustaustaisten osalta. Vastanneiden edustavuutta koulutuksen ja työssäkäynnin suhteen ei voinut to- dentaa. Kuitenkin on todettava, että näyttää siltä, että monet hyvin koulutetut ja työssäkäyvät vastasivat, koska heidän osuus vastaajista oli aika suuri. Numeroina Kaupunkikylä -asukaskyselyyn vastanneet voidaan lyhyesti kuvata seuraavin nu- meroarvoin: Yksin asuvien vastaajie määrä vastasi ässäkotilaisten yksinasuvien keskimää-• räistä tasoa, mikä on poikkeuksellisen korkea 77 %, kun tavallisesti helsinkiläi- sistä 48,7 % asuu yksin. Iäkkäiden vastaajien määrä (21 %) vastasi heidän määräänsä asukkaissa (22 %) • samoin kuin kahdestaan asuvien vastaajien määrä vastasi talossa kahdestaan asuvien määrää (16 % vastaajissa/14 % asukkaissa) sekä asunnottomuustaus- taisista vastasi yhtä moni kuin heitä on keskimäärin asukkaissa (19 %). Vastaajat ovat keskimääräisiä suomalaisia iäkkäämpiä. Malmin Ässäkodissa • asuu enemmän yli 65 -vuotiaita (22 %) kuin mitä heitä on väestössä keskimäärin (16,5 %) (2007, Tilastokeskus). Taulukko 1. Malmin Ässäkodit, tilastotietoja (Anna Backlund 2008) 26 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Naisten (n=28, 2 tyhjää) keski-ikä oli 45,9 v., kun se suomalaisten keskuudessa • on keskimäärin 42,2 v. (2006, Tilastokeskus) Miesten (n=19,3 tyhjää, yksi hylätty) keski-ikä oli 46,6 v., kun se suomalaisten • keskuudessa on keskimäärin 39,2 v. (2006, Tilastokeskus) Miesvaltaisesta asujaimistosta (54 %) vastasi useammin nainen (59 %) kuin mies • kuten tavallista tällaisissa kyselyissä (suomalaisista on miehiä 49 % 2007; naisten osuus kasvaa ikääntyneiden keskuudessa) Yli 60 -vuotiaat vastaajat (21 %) olivat miltei kaikki naisia.• Moni nuori jätti vastaamatta (15 % asukkaista, 9 % vastasi) niin kuin moni • lapsiperhe (4 % vastaajissa, 9 % asukkaissa) ja yksinhuoltaja (2 %), joita on 7 % asukkaista, eivätkä maahanmuuttajat vastanneet (15 % asukkaista, 1 vastaus). Nuorten ≤ 25 -vuotiaita (9 %) osuus vastaajista oli alhaisempi kuin väestössä • (16,9) keskimäärin (2007, Tilastokeskus) Vastaajat ovat pienituloisia,• 1/3 ansaitsee 1000 € tai vähemmän ja vähän yli 1/3 1500 € tai sen alle, eli 2/3 osaa tienaa alle asukkaaksi pääsemisen edellyttämien tulorajojen. Vastanneiden edustavuutta koulutuksen ja työssäkäynnin suhteen ei voinut • todentaa, koska ao. tietoja ei kerätä asukkaista. Vastaajat olivat asuneet Ässäkodissa keskimäärin 3,4 vuotta.• Vastaajista 49 oli suomenkielisiä, 1 venäjän ja 1 vironkielinen. Vieraskieliset • kokivat kuuluvansa etniseen vähemmistöryhmään. 2• /3 vastaajista oli kristittyjä (63 %) ja muilla ei ollut uskonnollista vakaumusta (19 henkilöä). Vuonna 2007 kirkkoon kuului 81,7 % väestöstä, Helsingissä vähem- män 67,8 % (www.evl.fi, Suomen evankelis-luterilainen kirkko) He olivat mielestään aikuistuneet keskimäärin 17,2 vuotiaina.• Asuntokunnan koko Otos edustaa Malmin Ässäkodeissa yksinasuvia, mutta ei välttämättä perheiden mielipidettä. Otos ei edusta perhesuhteiden puolesta väestöä yleisemmin, koska vastaajissa on yksinasuvia poikkeuksellisen paljon ja perheellisiä vähän. Yksinasuvia oli vastaajien joukossa vastaava määrä kuin asukkaissakin (Taulukko 1, Taulukko 2). Koko väestön keskimääräiseen lukuun verrattuna ässäkotilaisten joukossa oli yksinasuvia poikkeuksellisen paljon (Taulukko 3, vrt. S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatus pienten asuntojen tarjoajana elämän ylimenotilanteisiin). Helsingissä yksinasuminen on yleistä – lähes joka toisessa (48,9 %) helsinkiläisessä asunnossa asuu vain yksi henkilö (www.hel.fi). Malmin Ässäkodeissa asuu yksin selvästi useampi kuin Helsingissä keskimäärin. Lapsiperheelliset eivät vastanneet aktiivisesti. Heistä yksinhuoltajat erityisesti olivat passiivisia (kaikkiaan 10:stä vain 1 vastasi). Jos ajattelemme, että yli 2 -henkiset kotitaloudet valtaosin ovat lapsiperheitä, niin kaikkiaan ässäkotilaisten lapsiperhei- den määrä (9 %) ei vastaa keskimääräistä suomalaisten tilannetta (Taulukko 3) ja vastaajissa heitä oli vain puolet siitä. Ässäkotilaisten asuntokuntaprofiili on muihin ARA-asuntokuntiin verratenkin poikkeava (Malmin Ässäkodit ARA-kohde). Hirvosen (2009) sosiaalisista asunnoista tekemän tutkimuksen mukaan asuntokunnan koon suhteen ARA-vuokra-asunto- kunnat painottuivat pieniin asuntokuntiin. Kaikista maan asuntokunnista 40 % oli yhden hengen, 33 % kahden hengen ja 27 % tätä suurempia asuntokuntia (2005, vrt. Taulukko 4). Yli puolet (54 %) ARA-vuokra-asuntokunnista oli vuonna 2005 yhden hengen asuntokuntia ja runsas neljännes (27 %) kahden hengen. Tätä suurempia asuntokuntia oli vain 20 %. Malmin ässäkotilaisissa oli (2007) yksinasuvia selvästi enemmän (23 % enemmän) kuin ARA-kannassa vuonna 2005 ja kyselyyn vastanneissa samoin (22 %). Sen sijaan kahden hengen talouksia oli selvästi vähemmän kuin ARA- 27Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 kannassa keskimäärin (13 % vähemmän) ja samoin vastaajissa (11 %). Suurempienkin talouksien määrä on keskimääräistä ARA-kannan lukua alhaisempi (niin asukkaissa kaikkiaan 11 % vähemmän kuin vastaajissa 12 %). Hirvonen (2009) toteaa: ”Kymmenessä vuodessa asuntokuntien keskikoko on pienentynyt. Näin on käynyt sekä ARA-kannassa että muussa kannassa. ARA-kannassa lisäystä on tapahtunut ni- menomaan yhden hengen asuntokunnissa, joiden osuus on kasvanut 8 %:llä. Kaikkien asuntokuntien tasolla lisäys on kohdistunut tasaisesti sekä yhden että kahden hengen asuntokuntiin, edellisten osuus on lisääntynyt 5 ja jälkimmäisten 4 %:a. Markkina- vuokra-asuntokuntien keskikoko on pienentynyt vielä hieman vauhdikkaammin kuin muiden. Markkinavuokra-asunnoissa painottuivat ARA-kantaa vahvemmin yhden hengen asuntokunnat, joita oli niissä yli 60 %.” Koulutus Vastaajien koulutustaso näyttää verrattain korkealta, kun ottaa huomioon, että vastaajista monet olivat jo iäkkäitä, joiden koulutustaso on nuorempia ikäluokkia alhaisempi (Taulukko 5 ja Taulukko 6). Lisäksi koulutustasolla ja tulotasolla voisi olla riippuvuus ja siksi voisi olettaa, että lyhyemmän koulutuksen saaneet olisivat pienituloisissa ässäkotilaisissa yliedustettuina. Koska ässäkotilaisten koulutuksesta ei pidetä tilastoa, ei voi vastata jo edellä kysyttyyn kysymykseen (Luku ”Vastaajat”). ”Vastasivatko vain korkeasti koulutetut?” Hirvosen (2009) sosiaalisista asunnoista tekemän tutkimuksen mukaan näin onkin vain aravavuokralaisten keskuudessa. Siihen voi vaikuttaa myös asukkaiden korke- ahko ikä. Korkotukiasunnoissa asuvat ovat koulutukseltaan suurin piirtein samaa Taulukko 2. Kotitalouden koko (prosentteina vastaajista, n=50) Yksin 76 % (38) Puolisot tai avopuolisot ilman lapsia 16 % (8) Ydinperhe puolisot tai avopuolisot ja lapset 4 % (2) Yksinhuoltajana 2 % (1) Vielä muulla tavoin 2 % (1) Taulukko 3. Malmin Ässäkodin taloudet (Anna Backlund 2008) 1 henkilön taloudet 77 % (114) 2 henkilön taloudet 14 % (21) 3 tai > henkilön taloudet 9 % (14) [perheet 23 % (35) yksinhuoltajat 7 % (10)] Taulukko 4. Asuntokunnan koko 2006 (prosentteina suomalaisista, Tilastokeskus) 1 henk. 40,1 % 2 henk. 32,6 % 3 henk. 12,0 % 4 henk. 9,8 % 5 henk. 3,9 % 6+ henk. 1,6 % 28 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 tasoa kuin suomalaiset yleensä. Koulutustaso ja asunnon hallintamuoto ovat siis toisistaan riippumattomia (Hirvonen 2009). Nämä kaksi edellä kuvattua tulosta vahvistavat aikaisempaa havaintoa (Himanen 2008, Lehto 1998) siitä, että koulutus ei korreloi eikä siis selitä asumisesta annettuja mielipiteitä (Luku ”Demografisten tekijöiden vaikuttavuudesta”). Taulukko 5. Ammatillinen koulutus (vastaajien lukumäärät, n=52) Keskiaste (ammatillinen peruskoulutus, ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto, kuten merkantti, sähköasentaja) 19 Ei koulutusta 11 Alempi korkeakouluaste eli ammattikorkeakoulututkinnot, alemmat korkeakoulututkin- not ja mm. insinööri, merikapteeni 7 Alin korkea-aste eli tutkinnot jotka eivät ole ammattikorkeakoulututkintoja, kuten teknikko, agrologi, hortonomi, sairaanhoitaja, yo-merkonomi, merkonomi 5 Ylempi korkeakouluaste eli ylemmät korkeakoulututkinnot ns. maisteritutkinnot ja lääkäreiden erikoistumistutkinnot 4 Muu ammatillinen koulutus 4 Taulukko 6. Yleissivistävä pohjakoulutus (vastaajien lukumäärät, n=51) Perus/kansakoulu ja keskikoulu 19 Lukio ja ylioppilas- tutkinto 16 Kansakoulu ja kansalaiskoulu 11 Muu yleissivistävä perus tutkinto - Terveys Vastaajista 56 %:lla ei ole terveysongelmia (Taulukko 7), mikä vastaa talon tilannetta, koska Malmin ässäkotilaisista yhteensä 42 % kuuluu erityisryhmiin (Taulukko 9). On siis todennäköistä, että myös erityisryhmiin kuuluvat vastasivat. Toisin kuin useissa muissa vastaavissa tutkimuksissa (Himanen 2008), miltei joka toinen koki, että asumiseen liittyy asioita, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä (Taulukko 10). Monesti ihmiset eivät tiedä, että asuinympäristön muutoksilla voi vaikuttaa arjen suju- miseen. Toisin sanoen ässäkotilaiset tietävät, että fyysinen ympäristö tai asumistapa voivat auttaa heitä selviämään arjestaan helpommin eli heillä on asumistietoisuutta. Esimerkiksi saattaa olla, että asukkaat eivät koe pihan laadun vaikuttavan liik- kumismahdollisuuksiin, vaikka pihan hoitamattomuus on yksi syy kaatumison- nettomuuksiin (Perälä et al 2001), jotka muuten em. selvityksen mukaan maksavat keskimäärin 6000 €. Asumisessa terveyteen vaikuttava seikka voisi olla myös keittiö, ulkoiluvälinevaraston esteettömyys tai sijainti, esteettömyys ylipäätään, makuuhuo- neen hyvä äänieristys tai jokin asumispalvelu. Asiaa kannattaa tutkia jatkossa tar- kemmin. Tosin jo tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko tilan puute sellainen seikka, joka vaikuttaa asukkaiden aktiivisuuteen (vrt. Luku ”Aktiivisuus”). Se ei suurimmalle osalle aiheuttanut ongelmia (Taulukko 12). Taulukko 8. Sairaus (fyysinen vaiva, pysyvä vamma, mielenter- veysongelma, riippuvuus), joka (vastaajien lukumäärät, n=50) 28 Ei ole 19 Vaatii lääke- tai muuta hoitoa, mutta voitte elää siitä huolimatta normaalia elämää 3 Aiheuttaa elämäänne ylimääräisiä ongelmia Taulukko 7. Kuinka voitte? (vastaajien lukumäärät, n=49) Hyvin 20 Melko hyvin 14 Keskitasoisesti 12 Melko huonosti 5 29Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Taulukko 9. Ässäkotilaisten kuuluminen erityisasumisen piiriin (vastaajien lukumäärät, prosenttiosuudet suluissa) Kuntoutujat 28 (19 %) Tuen tarpeessa olevat nuoret (≤25 v.) 9 (6 %) Heikkokuntoiset vanhukset (????60 v.) 7 (5 %) Muut erityisryhmät 18 (12 %) Aktiivisuus Malmin ässäkotilaiset ovat aktiivisia henkilöitä (Taulukko 11 ja Taulukko 15). Niillä, jotka kokivat jonkin rajoittavan heidän aktiivisuuttaan, oli siihen pääosin muu kuin asunnosta tai asumispalveluista johtuva syy (Taulukko 12). Tilan ja sopivan ryhmän puute haastavat ja miksei rahan puute voi jossakin määrin haastaa S-Asunnot ja Suomen Ässäkodit Oy:iden henkilökunnan kehittämään uusia palveluja. Taulukko 11. Muuta tuloatuottavaa toimintaa (vastaajien lukumäärät, n=50) Ei ole, ettekä haluakaan 16 Muu harrastus (kerran tai pari viikossa tai ajoittain) 12 Vapaaehtois/hyväntekeväisyystyö 9 Harrastus, joka vie yhtä lailla aikaa kuin työ tai osa-aikatyö (yhdistystoiminta, har- rastuskerho, säännöllinen liikunta tms.) 6 Ei ole, vaikka haluaisitte, ette voi 6 Vapaaehtoinen auttamistehtävä, kuten että hoidatte vanhuksia, sairaita, vam- maisia tai lapsia (lapsenlapset tai muut, omaishoitajana olo vastattiin edelliseen kysymykseen.) 1 Taloudellinen tilanne Suuri osa vastaajista (28) on työssäkäyviä, mutta pienituloisia (Taulukko 15 ja Tau- lukko 13). Kolmannes tulee toimeen 1000 €:lla tai vähemmällä kuussa ja vähän yli kolmannes 1500 €:lla tai vähemmällä kuussa. Valtioneuvoston tulorajat alittuvat sel- västi. Tulos on yhteneväinen Hirvosen (2009) havainnon kanssa siitä, että vaikka tulot otetaan huomioon asukasvalinnassa, eikä niitä sen jälkeen tarkisteta eikä seurata, ei aravavuokralaisissa ole hyvätuloisia edes pitkään asuneiden joukossa. Hirvonen oli tarkastellut ajanjaksoa 1985–2005 ja havainnut, että hyvätuloisten osuus ei nouse korkeaksi edes kaikkein pisimpään asuneista. Vastanneet olivat asuneet Malmin ässäkodeissa keskimäärin 3,4 vuotta eli moni aivan alusta asti (talon valmistumisvuosi 2003, kyselyn ajankohta 2007–2008 vuo- denvaihde). Monella on jokin erityinen menoerä, johon kuluu osa pienistä tuloista. Tosin suurin osa tähän kohtaan vastaajista ei eritellyt menoeränsä laatua, joten siitä ei voi vetää johtopäätöksiä. Vuokrakin voi olla ao. menoerä, sillä sen suuruutta iso osa vastaajista piti suurena (vrt. Luku ”Vuokra ja vuokranmaksukyky”). Samoin 8 vastaajaa haluaa muuttaa omistusasuntoon, joten asuminen voi siinäkin mielessä tai juuri heidän elämänvaiheessaan olla suuri menoerä (vrt. ”Muuttohaaveet”, vrt. S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatus tarjota asuntoja elämän ylimenovaiheisiin). 6 vastaajaa ilmoittaakin säästävänsä tulevaa tarvetta varten. On ristiintaulukoimatta, ovatko nämä kuitenkaan samoja henkilöitä. Taulukko 10 Asumiseen liittyvä asia, joka (vastaajien lukumäärät, n=20) Voisi parantaa terveyttänne 14 Taikka mikä nyt heikentää sitä 6 Taulukko 12. Aktiivisuutta rajoittavat tekijät (vastaajien lukumäärät, n=46) Rahan puute estää 17 Sairaus tai vamma estää 13 Muu syy estää 5 Sopivan ryhmän puute estää 4 Omaisen (lasten) hoitami- nen estää 3 Tilan puute estää 3 Riippuvuus estää 1 30 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Puolet vastaajista käyttäisi asumiseen enemmän varoja, jos niitä olisi (Taulukko 16). Joillakin (42 %) on lisätilalle tarvetta (Taulukko 42, Luku ”Asunnon koko”). Taulukko 13. Tulot (talouden kuukauden nettotulot lasketaan yhteen) (vastaajien lukumäärät, n=48) 1001 - 1500 Euroa 18 571 - 1000 Euroa 13 1501 - 2000 Euroa 9 2001 Euroa tai enemmän 4 570 Euroa tai vähemmän 3 Ei tiedä 1 Taulukko 14. Erityinen menoerä (n=34, muilla ei ehkä ollut) Muu 14 Sairautenne aiheuttaa tuloihinne nähden ison menoerän 6 Säästätte merkittävää summaa tule- vaa tarvetta varten 6 Velkasaneerauksessa 3 Ylivelkaantunut, varaton 3 Kallis harrastus 2 Taulukko 15. Tulon lähteet (vastaajien lukumäärät)1 Kokopäivätyö kodin ulkopuolella 20 Asumistuki 14 Eläkkeellä (vanhuus-, varhais-, sairas-, työttömyyseläkkeellä) 13 Toimeentulotuki 7 Työtön työnhakija päivärahalla 7 Osa-aikatyö kodin ulkopuolella 6 Muu 4 Pitkäaikaistyötön päivärahalla 2 Opintotuki tai stipendiaatti 2 Sukulaisten apu 2 Kokopäivätyö kotona 1 Muu tuki, kotihoidon tuki (kotiäiti), vanhempainraha, yms. 1 Yrittäjä 1 1 Tarvittaessa valittu usea vaihtoehto Taulukko 16. Asuintapa, jos tulot olisivat selvästi nykyistä paremmat (vastaajien lukumäärät, n=47) Nykyistä parempi 26 Nykyisellä tavalla ja käyttäisin ylimääräiset varat muuhun 19 Muuta sanottavaa varojenne käytöstä eri menoeriin 2 Vuokra ja vuokranmaksukyky Keskivuokra Malmin Ässäkodissa on 10,75 €/m2, jota 60 % vastaajista piti suurena (Taulukko 20). Pääkaupunkiseudulla asutaan muuta Suomea kalliimmalla. Tilastokeskuksen (2008) mukaan pääkaupunkiseudulla aravavuokrat olivat vuonna 2007 8,88 €/m2 ja vapaarahoitteiset 11,60. Koko maan vuokrakeskiarvo oli 7,96 €/m2 avarataloissa ja 9,35 €/m2 vapaarahoitteisissa. Esimerkiksi jo vuonna 2004 kaksion keskivuokra Helsingissä oli 615 €/kk ja koko maassa 490 €/kk (Tilastokeskus). ”Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa 2005” -tutkimuksen mukaan 46 % oli tyytyväinen ja 31 % tyytymätön vuokraansa (Korhonen & Takala 2007). Tyytymättömyyden arveltiin raportin mukaan olevan lisääntymässä. Puolet Kaupunkikylä -asukaskyselyn vastaajista kommentoi vuokraansa sanalli- sesti (Taulukko 20). Malmin kohteessa S-Asunnot Oy korotti vuokraa vuonna 2007, mikä näkyy tuloksesta. Keskimäärin noin sadan euron vuokrankorotus olisi mah- doton enää hoitaa ja johtaisi poismuuttoon (Taulukko 19). Asuva (2005) tutkimus osoitti omistusasunnoissa asuvien taloudellisesta joustosta, kun kysyttiin kuinka paljon marginaalia asuntovelallisilla oli, että 100 €:n suuruisesta menojen kasvusta koron mahdollisesti noustessa selviäisi 73 % vastaajista, 200 €:n suuruisesta 45 %, 31Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Eräs useimmin toistuvista syistä ottaa yhteyttä isäntään on vuokranmaksusta sopiminen (Taulukko 50). Malmin Ässäkotien isännän Stefan Piesnack:n mielestä avun osoittaminen sitä tarvitseville on vuosi vuodelta vaikeutunut sosiaalisen tuen vähentyessä. Asumismenojen maksaminen oli aiheuttanut vuonna 2004 suuria vaikeuksia 4 prosentille suomalaisista (Juntto 2007). Eniten vaikeuksia selvitä asumismenoista oli ollut vuokra-asunnoissa asuvilla, joista 8 prosentilla oli ollut suuria vaikeuksia ja 28 prosentilla jonkin verran vaikeuksia. Asumismenoihin liittyviä maksuvaikeuksia oli eniten alle 25-vuotiailla, noin puolella. Puolet vastaajista haluaisi lisää palkkaa ja puolet lisää tukea, jotta yltäisi tuloillaan sopivaan vuokratasoon (Taulukko 21). Vastaajien lukumäärän perusteella erityisryh- miin kuuluvien ja tukea tarvitsevien ryhmät vastaavat määrällisesti toisiaan, mutta on ristiintaulukoimatta, ovatko juuri erityisryhmiin kuuluvat niitä, jotka haluaisivat paremman vuokratuen (vrt. Luku ”Terveys”). Hirvonen (2009) toteaa sosiaalisessa asumisessa asuvien tuloista, että ARA-vuokra- asuntokuntien suhteellinen tulotaso muihin ryhmiin nähden on heikentynyt, vaikka absoluuttinen tulotaso onkin parantunut. Vuonna 1995 ARA-asuntokuntien keskitulo kulutusyksikköä kohti oli 71 % kaikkien asuntokuntien keskitulosta, vuonna 2005 Taulukko 17. Vuokran suuruus (vastaajien lukumäärät, n=50) Liian suuri 30 (60 %) Sopiva 20 Taulukko 18. Mikä olisi teille sopiva vuokrataso? (€, n=50) Keskiarvo 447,7 euroa Taulukko 19. Vuokrankorotus, joka johtaisi pois- muuttoon, jos tulot pysyvät ennallaan (€, n=51) Keskiarvo 109,9 euro Taulukko 20. Muuta sanottavaa vuokrasta (vastaajien lukumäärät, n=25, yksi hylätty) Ei sanottavaa 7 Vuokran korotus 7 (jatkuvasti nousupaineita; korotukset maltillisempia; luvattiin 5vuotta ilman korotuksia mutta toisin kä... ; nousee joka vuosi ei hyvä; noussut vaikka piti pysyä ennallaan; Toivon, että säilyy eikä muutu minkäänlaisen jyvit... ; Vuokrankorotukset tulisi olla koh- tuullisia ja niis... Miksi vuokra on kalliimpi jos on parveke tai ylin ...) Korkea 7 (Kallis; Liian korkea 2; liian suuri asumistasoon nähden, korotus v.2007 tä...; liian suuri ja vesimaksut per henkilö turhia, miel... ; liian suuri. Asuntoja markkinoitiin yksinäisille,pi...; pitäisi olla pienempi) Sopiva 2 (Kohtuullinen; vuokra on kohdallaan) Taulukko 21. Omasta mielestä paras tapa päästä sopivaan vuokratasoon (vastaajien lukumäärät, n=40) Parantamalla nykyistä palkkaa, jotta tulot riittävät paremmin vuokraan 17 Nostamalla asumistuen määrää 8 Maksamalla kaikille kansalaispalkkaa taaten riittävä summa vuokranmaksuun 6 Antamalla teillekin asumistukea (nykyiset tulonne ylittävät tulorajat) 6 Parantamalla muita ansiomahdollisuuksia (kouluttautuminen, ylityöt, yms.) jotta tulot riittävät paremmin vuokraan 3 300 €:n 26 % ja 500 €:n suuruisesta menojen kasvusta vielä 10 % vastaajista selviäisi (Juntto & Säylä 2007). 32 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 osuus oli 64 %. Hänen tutkimuksensa mukaan keskituloeron levenemisessä on kyse kahdesta ilmiöstä. Osaksi se heijastaa yleistä tuloerojen kasvua, kaikkein suurituloisin osuus talouksista on kasvattanut tulojaan selvästi eniten viimeisen kymmenen vuo- den aikana. Nämä suurituloisimmat sijoittuvat asumisessaan lähinnä omistusasun- toihin, kun taas pienituloisten osuus ARA-kannassa näyttää lisääntyneen. Kahden alimman tulokvintiilin osuus ARA-vuokra-asuntokunnista on lisääntynyt 63 %:sta 67 %:in vuodesta 1995 vuoteen 2005. Hirvosen (2009) mukaan asumistukea oli saanut ARA-vuokra-asuntokunnista 28 %, muista vuokra-asuntokunnista 20 % ja omistusasuntokunnista 2 %. Paitsi opin- totukea, ARA-kannassa asuvat saivat muita tukimuotoja muita vuokra-asukkaita useammin. Lehtosen & Salosen (2008) asunnottomuutta käsitelleen tutkimus- ja ke- hityshankkeen yhteydessä kehitettiin asumisen tukipalvelumalli TUPA, jonka avulla tukea voidaan viedä mihin tahansa asuntoon. Demografisten tekijöiden vaikuttavuudesta Asukasryhmät Asumistarpeet ovat hyvin universaaleja ja läheskään kaikki niistä eivät noudata kult- tuurillisia normeja, jotka toisaalta monessa asiassa hallitsevat asumistapaamme. Kaupunkikylä -asukaskyselyyn vastaamatta jättäneet lapsiperheelliset ja yksin- huoltajat jakavat keskenään hyvinkin samanlaisen arjen asumisen suhteen, vaikka heidän elämänsä voi muutoin olla erilaista. Jotkut heistä perustelivat Ässäkotien isännälle, Stefan Piesnack:lle vastaamispassiivisuuttaan kiireellä. Alhaisen vastausaktiviteetin omaavista ryhmistä nuoret ja maahanmuuttajat saat- tavat ajatella asumisestaan hyvinkin eri lailla kuin tähän Kaupunkikylä -asukaskyse- lyyn vastanneet tai ne, jotka vastasivat samaan tapaan kuin tähän kyselyyn kyselyn analyysiin käytettävissä vertailututkimuksissa. Vain yksi maahanmuuttaja vastasi. Nuoret kuuluivat niihin, jotka useimmin jättivät vastaamatta, kuten he jättävät muun muassa äänestämättä kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa. Nuoret ovat elä- neet vanhempiensa luomassa yhteisössä; sekä viime vuosien vauraassa Suomessa (vuoden 2008 loppupuolelle) että myös 1990 -luvun alun laman värittämää aikaa, joka monelle heistä näyttäytyi ehkä erilaisena kuin aikuisväestölle (vrt. nuorisokulttuuri, kokemattomuus, työnsaantimahdollisuudet) niin hyvässä kuin pahassa. Maahanmuuttajilla erityisesti kulttuurilliset erot vaikuttavat ajatuksiin asumisym- päristön laadusta. Uskonnolliset tavat, kuten naisten ja miesten tilojen erottaminen toisistaan, erot hygieniatilojen käytössä tai seurusteluun naapurustossa liittyvät tavat asettavat isojakin suomalaisesta asumistavasta poikkeavia vaatimuksia asumiselle (Himanen 2008). Toisaalta on ryhdytty ehdottamaan, että maahanmuuttajien kohdalla noudatettaisiin nykyistä enemmän ”maassa maan tavalla” -periaatetta, mikä mahdol- lisesti rohkaisisi maahanmuuttajia paremmin sopeutumaan uuteen kotimaahansa. Koulutus, ikä ja terveys Joidenkin käyttäjätutkimusten mukaan (Lehto 1998, Himanen 2003, Himanen & Järvi 2007), Hirvosen (2009) ja tämän Kaupunkikylä -asukaskyselyn mukaan koulutuksel- la ei ole yhtä merkitsevää vaikutusta asumisesta annettuihin mielipiteisiin, vaikka esimerkiksi arvoihin se vaikuttaa (Puohiniemi 2006). Missä vaiheessa arvot ja niiden takana olevat demograafiset tekijät alkavat vaikuttaa asumisen valintoihin, lienee tarkkaan tutkimatta (vrt. asunnon valintaperusteet Luvut ” Malmin Ässäkoteihin asumaan”, ”Asunnonvalinta ja muutto” ja ”Laadukkaaseen asumiseen”). 33Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Arvojen ajatellaan vaikuttavan valintoihin, kuten ostopäätöksiin, työpaikan vaih- toon. Tosin arvoihin turvaudutaan usein silloin, kun muuta kriteeriä päätökselle tai motivaatiota toiminnalle ei ole. Asumisen valinnalle ja hankinnalle on perustarpeista lähtevät käytännölliset perusteet ja motiivit. Samoin monille ravitsemukseen liittyviin valintoihin, joissa pätevät monet samankaltaiset käytänteet kuin asumisessa (Urala 2005 teoksessa Himanen 2008). Sama korreloimattomuus asumisesta annettuihin arvioihin pätee ikään kuin koulu- tukseen. Fyysinen kunto ja terveys (vajaatoimisuus) voivat olla ikää merkitsevämpiä asunnon valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa myöhemmin käsitellään arvoja eri yhteyksissä (Luvut ”Asu- kaskeskeinen toimintaympäristö asumistietoisuudesta kiinni”, ”Arvoista, normeista ja sosiaaliturvasta asumispalveluun” ja ”Miten kiinteistöjohtamisessa kovat ja peh- meät arvot kohtaavat”). Silloin käsitellään arvoja yritystoiminnan motivaattoreina ja niiden vaikutusta yrityksessä valittuihin tuote- ja palvelukonsepteihin eikä tarkoiteta asukkaiden arvojen vaikutusta heidän asumisestaan antamaan arvioon, mistä tämän kappaleen yhteydessä on puhe. Sukupuoli Joidenkin käyttäjätutkimusten mukaan (Lehto 1998, Himanen 2003, Himanen & Järvi 2007) erityisesti sukupuoli vaikuttaa asumisesta ja tietotekniikan käytöstä annettuihin arvioihin. Sukupuolella on siis väliä, kun tämänkin asukaskyselyn tulosta arvioidaan. Naiset vastaavat usein miehiä hanakammin, kuten tähänkin kyselyyn talossa, missä lisäksi asujaimisto oli miesvaltaista. Eroja nais- ja miesvastaajien välille voi syntyä sellaisista asioista kuin: miehet saattavat naisia helpommin korostaa asunnon viihtyvyyttä, kun taas • asunnon laatu ja siellä olevan teknologian toimivuus erityisesti arjen askareissa saattaa olla naisille erityisen tärkeä (esim. Lehto 1998) miehet ovat naisia kiinnostuneempia erilaisista asunnon sisäilman säätöön liit-• tyvistä asioista, vaikka naiset ovat miehiä vaativampia sisäolosuhteiden suhteen ja kiinnittävät miehiä enemmän huomiota sisäolosuhteiden laatuun ja niiden puutteisiin, kuten kärsivät vedosta ja alhaisista lämpötiloista (vrt. fysiologiset ja vaatetusta koskevat erot: miehet tuottavat naisia enemmän lämpöä ja pukeutu- vat useimmiten paremmin lämpöä eristäviin vaatteisiin) (Himanen 2007a) miehet säätävät kodin sisäolosuhteita naisia useammin ja toimistoissa naiset • kokevat, että he eivät voi vaikuttaa ympäristöönsä yhtä hyvin kuin miehet kokevat voivansa (Himanen 2007a) miehet ovat etenkin kodin teknologian käyttäjinä kiinnostuneita sovelluksista, • jotka liittyvät viihteeseen ja urheiluun ja niihin liittyvästä tiedosta, kun taas naiset kuluttavat miehiä enemmän kulttuuriin ja oppimiseen liittyviä palveluita (esim. Himanen 2003) naiset tyytyvät miehiä pienempään tilaan (ehkä etenkin yksin asuessaan esimer-• kiksi pienempien tulojensa vuoksi) (Himanen 2008) Tämän demografisen tekijän vaikutuksesta tämän tutkimuksen tulokseen on vai- kea vetää johtopäätöksiä, koska vastauksia ei ole jaoteltu miesten ja naisten vasta- uksiin. On kuitenkin hyvä tunnistaa tämän seikan mahdollinen vaikutus saatuun tulokseen. Tiedämme, että naiset ja heistä juuri iäkkäimmät vastasivat ahkerimmin. Aineistos- sa esimerkiksi sisäolosuhteiden tai asunnon materiaalivalintojen kohdalla vastaukset hajautuvat (Luku ”Sisäilma”), mutta ei ole analysoitu, johtuuko se siitä, että naiset ja miehet vastaavat eri tavoin. Ässäkodit ovat pieniä ja Malmin Ässäkodissa asuu enemmän miehiä kuin naisia, joten muutkin tekijät kuin sukupuoli vaikuttavat siihen, kuinka pieneen asuntoon on tyytyminen. 34 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Malmin ässäkotilaisten profiilista Suomalaisen asumispolitiikan eräitä kulmakiviä on ollut erilaisten hallintamuotojen mukaisten asuntojen rakentaminen samalle asuinalueelle eli erilaisten asumistapojen sekoittaminen keskenään. Vuokra- ja omistusasunnot ovat samalla alueella. Kuitenkin oma haasteensa on ollut vielä voittaa turhat ennakko luulot, kun jollekin asuinalu- eelle suunnitellaan ARA-vuokrataloa (vrt. asukasvalinta Luvuissa ”Aihepiirit” ja ” Malmin Ässäkoteihin asumaan”). Pelätään alueelle vyöryvän ongelma-asukkaita. Väitetään, että ajatus: ”Periaatteessa hyvä ajatus, mutta ei meidän kulmillemme”, elää sitkeässä jopa virkamiestasolla. ”Ässäkodit on tarkoitettu pääsääntöisesti aivan tavallisille espoolaisille: vanhuksille, itsenäistyville nuorille, opiskelijoille, työssä käyville ja kuntoutujille tarkoituksena estää mahdollinen syrjäytymiskehitys”, Pertti Nurminen on listannut lehtihaastattelussa espoolaisen Setlementti Onnenkenkä ry:n aikeista rakentaa Ässäkoti. Kyselyvastausten analyysin perusteella voi todeta seuraavaa vastaajista: He vastaavat asumisestaan tehtyyn kyselyyn ylipäätään samoin kuin muutkin • asukasryhmät ja asettavat asunnolleen samanlaisia korkeita laatuvaatimuksia kuin mitä omistusasunnoissa, muissa vuokrataloissa tai muissa maissa asuvat, kuten muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tämän analyysin vertailutiedot osoittavat (poikkeuksina mm. hyvä asumistietoisuus, hyvä yhteisöllisyys, hyvä kylpyhuone (vrt. mitoitus)). He ovat tyytyväisiä alueellisiin lähipalveluihin, jotka yleensä ovat asukkaille • hyvin tärkeät. He haluavat asua rahallisessa ympäristössä. Kotirauha on kaikille tärkeä.• He kokevat asuinympäristön häiriötekijät asumistaan häiritsevinä, kuten yöai-• kaan meluisan lähiravintolan tai läheisen junaradan melun. Jos jokin arjessa on Ässäkodeissa ongelmallista, niin nukkuminen. Tosin siihen voi olla muitakin kuin asuinpaikasta johtuvia syitä. He välittävät naapureistaan, tuntevat saavansa tarvittaessa muilta apua ja ovat • valmiit sitä itse antamaan, kuten esimerkiksi suomalaisten ikääntyvien keskuu- dessa tehty käyttäjätutkimus osoitti muidenkin tekevän (ts. vanhukset eivät ole vain hoivattavia, vaan hoitavat läheisiään, ei vain espanjalaiset vaan hyvinvoin- tivaltion suomalaiset hoitavat läheisiään vapaaehtoisesti). Monet kokevat olevansa itse vastuussa terveydestään kuten länsimaisissa yh-• teiskunnissa yleensä koetaan. Monet heistä haluavat pitää yllä hyvää terveyttä oikeilla ruokailutottumuksilla • ja liikunnalla, kuten tavallista. He toivovat, että vuokra-asumisen pelisäännöt ovat selkeät ja ongelmallisiin • asioihin puututaan mahdollisimman pian. He haluavat, että asumista häiritseviin asioihin asuinyhteisössä puututaan ja ne • hoidetaan välittömästi kuntoon. Tarvittaessa he järjestelevät vuokranmaksuaan, mutta huolimatta vaatimatto-• mista tuloistaan he hoitavat sen. Suuri osa heistä haluaisi järjestää asiansa paremmalle tolalle löytämällä parem-• pia ansaitsemismahdollisuuksia, ei välttämättä ulkopuolista apua. Kaiken kaikkiaan ässäkotilaiset vaikuttavat monessa suhteessa aivan ”taviksilta”, mikä ei liene asumisen ammattilaisille yllätys (Avramow 2001 todennut pienituloisten asumisen muistuttavan pääosin muiden asumista muutoin paitsi kustannustasoltaan, vrt. Luvut ”Asunnon koko asukaspalautteen perusteella”, ”Määräysten tarve”, ”Mo- nikasvoinen asuinalue” ja ”Löyhää yhteisöllisyyttä”). 35Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asukkaiden arviot Asumishistoria Vuokralla asuminen asumismuotona Suomessa asutaan enemmän omistusasunnoissa kuin vuokralla ja vuokralaiset voivat joutua perustelemaan asumismuotoaan niin itselleen kuin muillekin (Luku ”Kiinteis- tön arvosta asukkaalle”). Monia syitä vuokralla asumiseen löytynee, mutta vuokralla asutaan ainakin kahdesta syystä: koska ei pystytä hankkimaan omistusasuntoa taloudellisista syistä tai elämän tilapäisyyden vuoksi tai koska se on valinta vapauden puolesta (paikkariippumattomuus) ja taloudelliset varat halutaan sitoa muualle. Suurin osa vastaajista (68 %) oli muuttanut Malmin Ässäkoteihin, koska pitää vuokralla asumisesta ja aikoo asua vuokralla jatkossakin. Helsingissä vuokra-asu- minen (47,7 %) on yleisempää kuin omistusasuminen (41,7 %), mikä poikkeaa sel- västi muun Suomen asunnon hallintamuotojen yleisyyden täysin päinvastaisesta järjestyksestä (32,0 % vuokralla ja 57,6 % omistusasunnossa). Laakson (2007) mukaan vuokra-asuntojen osuus Helsingin seudun asuntokannasta on vakiintunut 2000-lu- vulla noin 45 %:iin ja Helsingissä noin 55 %:iin eli selvästi korkeammalle tasolle kuin muualla seudulla. Seudun vuokra-asunnoista suunnilleen puolet on yhteiskunnan tuella rakennettuja ja puolet vapaarahoitteisia. Noin 1/3 vastaajista pitää nykyistä asumistaan tilapäisenä syystä, jota ei mainitse (Taulukko 22). Vastaajissa oli noin 1/6 elämän ylimenovaiheessa olevia ja nuoria, jotka ovat tavallaan vastaavassa tilanteessa. Kuva Mervi Himanen 36 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Laakson (2007) mukaan tutkimusten perusteella omistusasumisen yleistymistä puol- tavia tekijöitä ovat: – Tulotason kasvu, joka laajentaa niiden ihmisten joukkoa, joille omistusasunto on taloudellisesti mahdollinen. – Sijoitusnäkökulma: omistusasunto pääkaupunkiseudulla on historiallisesti tarkas- teltuna ollut kannattava sijoitus. – Väestön ikääntyminen: tutkimusten mukaan omistusasumisen todennäköisyys kasvaa iän myötä; tähän liittyy myös omistusasunnon rooli eläkesijoituksena tai -turvana sekä ikääntyvien halu jättää perintöä seuraaville polville. Toisaalta ikään- tyminen voi luoda uudenlaista kysyntää myös vuokra-asuntomarkkinoille. – Suuremmat valinnanmahdollisuudet asuntomarkkinoilla, koska omistusasunto- kanta on laajempi ja monipuolisempi sekä laadullisesti että alueellisesti (laadusta on esitetty myös eriäviä näkemyksiä; kirjoittajan kommentti). – Rahoitusmarkkinoilla tapahtuneet muutokset Suomen EMU-jäsenyyden ja Euron käyttöönoton jälkeen, jotka ovat johtaneet aikaisempaa selvästi vakaampaan ja tähän mennessä myös alempaan korkotasoon, pitempiin laina-aikoihin sekä pank- kien kilpailun myötä alentuneisiin korkomarginaaleihin. Näiden myötä omistus- asumisen rahoituskustannukset ovat paremmin ennakoitaviksi. Laakson (2007) mukaan on kuitenkin myös lukuisia tekijöitä, jotka puoltavat vuok- ra-asumisen säilymistä yleisenä asumismuotona: – Tuloerojen kasvu ja pienituloisten taloudellisen aseman suhteellinen heikkenemi- nen 1990-luvun laman jälkeen; keskimääräisestä tulojen kasvusta huolimatta tule- vaisuudessakaan suuri osa kotitalouksista ei pysty hankkimaan omistusasuntoa – Vieraskielisen väestön kasvu; suuri osa maahanmuuttajista ei tavoitteista riippu- matta ainakaan alkuvaiheessa - osa ei koskaan - pysty hankkimaan omistusasun- toa, johtuen heikosta työmarkkina-asemasta sekä diskriminaatiosta asuntomark- kinoilla – Elämäntapavalinnat, joiden mukaisesti osa ihmisistä ei tulevaisuudessakaan halua sitoutua omistusasumiseen arvovalintojen tai taloudellisten valintojen mukaisesti. – Liikkuvuuden lisääntyminen mm. pätkätöiden, matkustusta edellyttävien työ- tehtävien ja toistuvien työpaikan vaihdosten yleistymisen vuoksi; koska vuokra- asunnossa asunnon vaihdon kustannukset ovat normaalisti pienemmät kuin omis- tusasunnoissa, työn tai elämäntavan vuoksi liikkuvaa elämää viettäville vuokra- asuminen voi olla kannattavaa. – Väestön ikääntyminen tulee kasvattamaan erilaisten palveluasumiskonseptien kysyntää, sen myötä myös vuokra-asuntomuotoista palveluasumista. Myös muissa maissa yleistyvä eläkejärjestely, jossa eläkeläinen myy omistusasuntonsa sijoitta- jalle ja jatkaa asumista samassa asunnossa vuokralaisena, tulee yleistymään myös Suomessa. – Vuokra-asuntorahastot ja niihin mahdollisesti sijoittavat ulkomaiset sijoittajat voi- vat tuoda vuokra-asuntomarkkinoille uudenlaisia innovaatiota ja tuotteita, jotka voivat houkutella uusia asiakasryhmiä vuokra-asumisen piiriin. Taulukko 22. Vuokralla asuminen (vastaajien lukumäärät, n=47) Mieleinen asumismuoto, jossa haluan pysyä 32 Tilapäinen asumismuoto (esim. nykyisen elämäntilanteen vuoksi) 15 Taulukko 23. Tilapäisratkaisun syy (vastaajien lukumäärät) Muusta syystä 18 Olen juuri kokenut suurenelämänmuutoksen, enkä ole vielä ratkaissut vakituista asumista 5 Olen itsenäistymässä lapsuuden kodistani 2 Opiskelen 1 37Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Muuttohaaveet Suurin osa vastaajista (60 %) haaveilee muuttavansa Malmin Ässäkodista toisenlai- seen asuntoon (Taulukko 24). Moni suunnittelee muuttavansa vakituisesti (Taulukko 25). Näin siitä huolimatta, että edellä todettiin monen halunneen muuttaa Ässäkotiin- sa toisesta vuokrataloyhtiöstä. Muutto toiseen vuokra-asuntoon voi merkitä muuttoa toiseen Ässäkotiin tai muualle, mitä ei eritelty kyselyssä. Isäntään tai emäntään otet- tujen yhteydenottojen syitä selvittäneestä kysymyksestä käy ilmi, että hyvin moni vastaajista asioi isännän kanssa asunnon vaihtoon liittyvissä asioissa (Taulukko 50) eli muutto toiseen Ässäkotiin on monella mielessä. Juntto (2007) toteaa, että suomalaiset muuttavat paljon: neljäsosa suomalaisista harkitsee muuttoa. Himanen (2008) toteaa, että iäkkäätkin ratkaisevat ikääntymiseen soveltumattoman asumisensa espanjalaisia useammin muuttamalla. Junton (2007) mukaan muuton syyt liittyvät useimmiten asunnon kokoon ja perhetilanteeseen, omakotitalon saadakseen muuttaa alle kymmenesosa. Nuoret muuttavat muita use- ammin, mutta 75 vuotta täyttäneistäkin joka kymmenes suunnittelee muuttoa. Muuttohalukkuuteemme voi olla useita syitä, mutta asukkaiden huonot mah- dollisuudet vaikuttaa asumiseensa erityisesti vuokra-asunnoissa voi korreloida sen kanssa, että vaihdetaan kokonaan asuntoa sopivammaksi, kun sitä ei voi muuttaa omiin tai muuttuneisiin tarpeisiin sopivaksi (ks. asumiseen vaikuttamisesta Luvut ”Asumispalvelujen laatu”, ”Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus”). Toisaalta esimerkiksi espanjalaiset asuvat paljon myös kerrostaloissa eivätkä sen vuoksi voi vaikuttaa asumiseensa tai muuttaa asuntojaan tarpeisiinsa sopiviksi. He kuitenkin pysyvät suomalaisia herkemmin paikallaan kuin suomalaiset (Himanen 2008). ”Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa 2005” -tutkimus osoitti, että oman asunnon laatu vaikuttaa eniten siihen halutaanko muuttaa vai ei (Korhonen & Takala 2007). Silloin siis voidaan haluta muuttaa saman yhtiön toiseen asuntoon tai muualle. Ässäkotilaisten mielipiteet nykyisen asuntonsa laadusta vaihtelivat, mutta olivat jonkin verran voittopuolisesti enemmän myönteisiä kuin kielteisiä (vrt. Luku ”Asun- non laatu”) ja vähintään Ässäkotia pidettiin yhtä hyvänä kuin Helsingin kaupungin vuokralaiset pitävät omaansa. Joten tämä Kaupunkikylä -asukaskysely ei paljastanut mitään erityistä syytä, miksi joku haluaisi vaihtaa toiseen yhtiöön. Määrällisesti muut- tohalukkuudesta saatujen ja asuntoonsa tyytyväisten vastauksia on saman verran (ristiintaulukointia asunnon laadun ja muuttohalukkuuden välillä ei ole tehty). Kuten edellä todettiin, selvitettäessä syitä Ässäkoteihin hakeutumiseen kävi ilmi, että niiden maine on hyvä (vrt. Luku ”Hakeutuminen Malmin Ässäkoteihin”). 2/3 vastaajista oli suositellut Ässäkoteja ystävälleen. Hyvä maine voi luoda myös katteet- tomia tai paremminkin katteettomilta tuntuvia odotuksia asunnon laadusta. Hirvonen et al (2005) tutkittuaan sekä omistus- että vuokra-asukkaita totesi, että noin 60 % vastaajista yhtyi väittämään ”luulen asuvani pitkään nykyisessä asunnos- sani”. Omistus- ja vuokra-asukkaiden välille muodostui tässä selvä ero siten, että omistusasunnoissa asuvista noin 70 % aikoi asua pitkään nykyisessä asunnossaan, vuokralla asuvista vain noin 40 %. Myös iän suhteen muodostui varsin selkeä riip- puvuus: alle 30-vuotiaista väittämään yhtyi noin joka toinen, yli 70-vuotiaista yli 80 %. Tässä Kaupunkikylä -asukaskyselyssä iäkkäiden osuus oli suuri, mikä siis voi vai- kuttaa osaltaan nykyisen asuintavan suosioon, joskin on huomattava, että Hirvonen et al (2005) oli tutkinut nykyistä asuntoa ei asumismuotoa, kuten tässä tutkimuksessa on tehty. Mielenkiintoista on myös huomata, että tässä suhteellisen iäkkäässä vastaajaryh- mässä ei ollut ketään, joka suunnitteli muuttavansa yhteisasumiseen, hoitolaitokseen, tms. Ikääntyvien suomalaisten keskuudessa yhteisöön muuttaminen on ollut yllät- 38 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 tävässä suosiossa (Himanen 2008). Kysymyksenasettelu niputtaa yhteen yhteisöt ja hoitolaitokset, joka voi vaikuttaa vastaukseen. Samoin ässäkotilaiset voivat jo kokea asuvansa yhteisössä (Luku ”Viihtyminen ja yhteisöllisyys”). Taulukko 24. Haaveiletteko toisenlaisesta asuintavasta tulevaisuudessa? (vastaajien lukumäärät, n=47) Kyllä 28 Ei 19 Malmin Ässäkoteihin asumaan Hakeutuminen Malmin Ässäkoteihin Vajaa 1/3 löysi Ässäkodit kirjallisen tiedon perusteella. Vastaajista 40 % oli kuullut kaverilta Ässäkodeista (Taulukko 26). Vain 15 % sai tiedon Ässäkodeissa olevista va- paista asunnoista tietoverkon välityksellä. Sähköinen viestintä ei siis ole vielä paras vuokra-asumisen myyntikanava. Malmin Ässäkodin hyvästä maineesta kertoo se, että 68 % vastaajista oli suositellut Ässäkoteja ystävälleen. Miltei joka toisen suosittelijan kaveri on hakenut asumaan 3 Koska Malmi on Ässäkotien ensimmäinen kohde, tässä tarkoitetaan muuta vuokrataloyhtiötä. Taulukko 25 . Suunnitteletteko muuttavanne vakitui- sesti? (vastaajien lukumäärät, n=26) Toiseen vuokra-asuntoon 13 Omistusasuntoon 8 Muualle (esim. ulkomaille, tms.) Yhteisasumiseen, hoitolaitokseen, tms. 3 Taulukko 26. Mistä saitte kuulla Ässäkodeista? (prosenttiosuudet vastaajista ja lukumäärät, n=53) 40 % Tuttavalta tai ystävältä 21 15 % Muualta 8 15 % Lehti-ilmoituksesta 8 15 % Internetistä 8 9 % Muulta asiantuntijalta 5 6 % Sosiaalitoimistosta 3 - Opintoneuvojalta - Taulukko 27. Jos olette suositelleet Ässäkoteja jollekulle (n=38), onko hän (vastaajien lukumäärät, n=31): 1. hakenut sinne asumaan? Kyllä 21 Ei 17 2. päässyt sinne asumaan? Kyllä 13 Ei 18 Taulukko 28. Ässäkoteja ystävälle tai muulle tär- keälle henkilölle suositelleet heidän tarvitessaan asuntoa (vastaajien lukumäärät, n=53) Kyllä, 36 Ei 17 Taulukko 29. Juuri Ässäkotiin asumaan hakeutumisen syy (vastaajien lukumäärät, n=54) Halusin muuttaa pois toisesta vuokratalo-asunnosta3 14 En saanut asuntoa muualta, joten tärkeintä oli, että sain asunnon 12 Muu syy, mikä? 10 En tiennyt saanko asunnon muualta 9 Kuulin, että Ässäkodit ovat hyviä ja halusin vain niihin 3 Halusin muuttaa juuri tälle alueelle vuokralle 3 Pidin vuokraa sopivana 2 Halusin muuttaa tuttavien lähelle vuokralle 1 39Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 (Taulukko 27). Kun Ässäkodeista kuullaan kavereilta ja kun neljännes hakemuksista tulee asukkaiden suosituksesta, voidaan todeta, että ”puskaradio” näyttää olevan paras sanan saattaja. Tutkimusryhmässä arveltiin, että tämä saattaa olla syynä myös Malmin Ässäkotien asukkaiden miesvaltaisuuteen. Moni oli halunnut muuttaa ja päässyt muuttamaan Malmin Ässäkotiinsa toises- ta vuokratalo-asunnosta. Muuttohalukkuus toisesta vuokratalosta ja halu muuttaa vain Ässäkoteihin olivat tärkeä muuttohalukkuuden syy (yhteensä 17 vastausta) asunnottomuuden jälkeen tosin (Taulukko 29, ei saanut muualta tai ei tiennyt saako, yhteensä 21). Asunnonvalinta ja muutto Ässäkotien asukasvalinnassa otetaan huomioon hakijoiden asunnon tarpeen kiireellisyys (muuttouhka, asunnottomuus),• varallisuus (Valtioneuvoston vahvistamat varallisuusrajat) ja• mm. tulot, hakijatalouden henkilömäärä.• Vastaajista oli asunnottomuustaustaisia 19 %, mikä oli pääasiallinen muuton syy. Kuten mainittu, vastanneiden tulot alittavat selvästi Valtioneuvoston asettamat tu- lorajat, vaikka noin puolet vastanneista kävi töissä. Vaihtoehdon ”Muusta syystä” mainitsevia on paljon Ässäkoteihin muuttaneiden joukossa, kuten edellä Ässäkotei- Taulukko 30. Ässäkoteihin muuttamisen syy1 (vastaajien lukumäärät) Irtisanominen, häätöuhka 11 Muu syy 11 Asunnottomuus 10 Asunnon ahtaus 8 Korkeat asumiskustann. 6 Mukavuudenhalu 6 Muutto vanhempien luota 6 Asunnon huono laatutaso 5 Muutto lähelle ystäviä 5 Eläkkeelle jääminen 4 Terveyden muuttuminen 4 Halu muuttaa kerrostaloon 3 Asumisoikeuden jatkuvuuden epävarmuus 3 Huonot liikenneyhteydet 3 Työpaikan vaihto 3 Asuinalueen taso yleisesti huono 2 Vanhempien elämäntilanteen muutos 2 Sukulaisten/tuttavien luona asuminen 2 Muutto lähelle sukulaisia 2 Alueen sopimattomuus lasten kasvuympäristöksi 1 Halu muuttaa asuntolaan 1 Liian suuri asunto 1 Puutteelliset tai kaukana sijaitsevat palvelut 1 Alueen rauhattomuus 1 Uudet aktiviteetit, esim. harrastukset 1 1 Valittu usea vaihtoehto 40 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 hin ”muusta syystä” hakeutuviakin, joten kysely ei tavoittanut kaikkia muuton syitä. Heidän joukossaan, jotka sanovat muutolleen ”muun syyn” saattaa olla esimerkiksi erityisasumista tarvinneita. Kuten edellä mainittu, asunnottomuus on ylivoimaisesti tärkein syy muuttoon Ässäkoteihin (Taulukko 30). Sen jälkeen asunnon ahtaus ja edullisuus nousevat seu- raavaksi tärkeimmiksi. Koska vastaajien tulotaso oli alhainen (Taulukko 13), asumis- kustannukset vaikuttavat jonkin verran enemmän kuin tavallisesti asunnon valin- taan. Yleisesti liikenneyhteydet ja palvelujen saavutettavuus nousevat merkittäviksi asunnon valintakriteeriksi, mutta ässäkotilaisilta ei varsinaisesti kysytty palvelujen saavutettavuutta, vaan niiden puutteellisuutta, mikä ei ollut tärkeää muuttoa Ässäko- teihin suunniteltaessa niin kuin eivät liikenneyhteydetkään. Malmin lähipalveluihin ässäkotilaiset ovat tyytyväisiä (Luku ”Lähipalvelut”). Laakso (2007) toteaa tutkimuksessaan pääkaupunkiseudun tonttitarjonnasta ja asuntomarkkinoista asuntomarkkinoiden, työmarkkinoiden ja väestökehityksen vä- lisestä yhteydestä: ”Aluetalouden perustekijät eli tuotanto ja työllisyys ovat ennen kaikkea seudullisia ilmiöitä. Ne vaikuttavat väestökehityksen taustalla muuttoliik- keen välityksellä. Koko seudun tasoiset aluetalouden ilmiön heijastuvat vaihtelevasti kaikkiin seudun kuntiin. Asuntomarkkinat toimivat seudullisella tasolla sekä veto- voimatekijänä että muuttoliikkeen mahdollistajana tai rajoittajana.”(vrt. Luku ”Tarve vai toive, työntö ja veto”) Hirvonen et al (2005) toteaa, että yleensä asunnon jo hankkineille tai hankinta- aikeissa oleville tehdyissä kyselyissä tärkeinä valintaperusteina ovat nousseet esille asunnon hinta, sijainti ja omistusmuoto. Ns. ”elämänkaariajatusta” ovat tukeneet havainnot, joissa perheellisillä kotitalouksilla merkittäväksi asunnon vaihtamisen syyksi osoittautuu lisätilan tarve verrattuna aiempaan. Ihmisten varallisuustason noustessa ja kulttuurisen pääoman kumuloituessa rationaalisten tekijöiden rinnalla on kiinnostuttu vaikeammin perusteltavissa olevista valintatekijöistä. Näitä ovat esimerkiksi yksilöllisen elämäntavan asunnoille ja asuinympäristöille asettamat vaa- timukset ja talojen ja alueiden arkkitehtuurin kokeminen tai asumisella ”tyylittely” (esim. Manninen 2004). Tärkeänä valintoja ohjaavana tekijänä on pidetty myös paikkaan tai alueelle juur- tumista. Käsitys voi olla seurausta siitä, että asuntojen välisissä muutoissa suositaan usein paikallisuutta ja omiin asuinalueisiin ollaan eri kyselyjen mukaan usein varsin sitoutuneita (esim. Ilmonen et al 2000, 90 - 92; 202). Hirvonen et al (2005) mukaan kyselyvastausten perusteella uuden asunnon valinta- tekijät voidaan asettaa seuraavaan tärkeysjärjestykseen: liikenneyhteyksien taso1. palvelujen saavutettavuus2. asunnon huonejaon (pohjaratkaisun) sopivuus3. asuinalueen tunnelman miellyttävyys4. lisätilan tarve5. asuinalueen tyyli ja sen kokeminen omakseen6. asunnon hinnan/vuokran kohtuullisuus7. talon arkkitehtuurin (ulkonäön) miellyttävyys8. asuinalueen sosiaalinen ympäristö ja sen kokeminen9. työpaikan/puolison työpaikan sijainti suhteessa asuinpaikkaan10. asunnon sijainnin läheisyys verrattuna edelliseen.11. Lehto (1998) jo totesi hyvien liikenneyhteyksien ja palvelujen läheisyyden tärkey- den. Hänen tutkimuksissaan esiintyi asuinalueen rauhallisuus, mikä koettiin tärkeäm- mäksi kuin esimerkiksi alueen statusmainen arvo. Asuinalueen tunnelmallisuutta, tyyliä tai sosiaalista ympäristöä tai niiden merkitystä muuttoon ei tässä yhteydessä 41Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 suoranaisesti käsitelty, mutta alueen merkityksestä löytyy muunlaisia arvioita, kuten rauhallisuus ja lasten viihtymisen asettamat vaatimukset (Taulukko 30). Hirvonen et al (2005) totesi tilajärjestelyt kolmanneksi tärkeimmäksi asunnon valintaperusteeksi, joten niitä ei sovi vähätellä – ehkä niiden merkitys pienessä asun- nossa vielä korostuu. Malmin ässäkotilaisilta ei kysytty tässä muuton yhteydessä tilaratkaisusta. Moni heistä muutti, koska edellinen asunto oli ollut ahdas tai sen laatu oli huono. Lisätilan tarve esiintyy Malmin Ässäkodeissa asumisen toivelistalla (Taulukko 42, Luku ”Asunnon koko”). Myöhemmin huomataan myös, että jotkut Malmin ässäkotilaisista eivät ole tyytyväisiä nykyisen asuntonsa tilajärjestelyihin (Luvut ”Arjen sujuminen”, ”Tilaratkaisujen toimivuus”). Työpaikan vaihto lienee ollut ässäkotilaisille samalla tavoin syynä Malmille muut- toon kuin mitä Hirvonen et al (2005) tutkimuksessaan työpaikan vaihdon merkityk- sestä muuttoon havaitsivat. Hirvonen et al (2005) analyysissään pohtivat juurtumisen vähäistä merkitystä uuteen asuntoon muuton syynä, löytäen monia syitä ja toteavat usein muutetun kuitenkin verrattain lähelle edellistä asuinpaikkaa (ss. 24–25). He näkevät nuorten ja ikääntyneiden muuttavan helpoimmin asunnon sijainnista riippumatta. Malmin ässäkotilaisilta ei kysytty, olivatko he halunneet muuttaa edellisen asuntonsa lä- heisyyteen. Sen sijaan monella heistä oli erityinen syy muuttaa Ässäkoteihin, mikä vähentää mahdollisuutta valita asunnon sijaintia välttämättä vanhan kodin lähei- syydestä. Vapaamuotoisista elinkaareen liittyvistä vastauksista päätellen moni oli joutunut elämänsä aikana eri syistä muuttamaan jo usein. Ainakin iäkkäänä muuttaminen on suomalaisilla yleisempi tapa ratkaista asumi- seen liittyviä ongelmia kuin esimerkiksi espanjalaisilla (Himanen 2008). Espanjalai- silla paikkauskollisuutta on selitetty tiiviin perheyhteisön asumisella ”samoilla kul- Taulukko 31. Asunnonvalintakriteerit (Asuntomarkkinoiden VIP -tutkimus, Kyhälä 2009) Kun muutit nykyiseen asun- toosi, kuinka suuren pai- noarvon annoit seuraaville tekijöille asuntoa valitessasi? Kun seuraavan kerran olet muuttamassa, miten arvioit samojen edellä mainittujen tekijöiden vaikuttavan asun- non valintaasi? Sijainti 4,28 4,42 Asunnon koko 4,18 4,31 Kohteen hinta 4,06 4,29 Asuinalueen viihtyisyys 4 4,19 Kiinteistön kunto 3,85 4,32 Asuinalueen turvallisuus 3,85 4,15 Talotyyppi 3,8 4,2 Asumiskustannukset 3,71 4,1 Liikenneyhteydet 3,63 3,99 Asunnon laatu-/varustetaso 3,49 3,91 Palvelut asuinalueella 3,46 3,86 Asuinalueen arvostus 3,39 3,68 Kiinteistön ikä 3,38 3,65 Energiatehokkuus 2,76 3,77 Liikkumisen helppous kiinteistössä (esim. onko talossa hissi) 2,65 3,33 Liikkumisen helppous asunnossa (esteettömyys) 2,61 3,33 Arvoasteikko 1-5, 1= ei merkitystä ja 5=erittäin suuri merkitys 42 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 milla”, joka kulttuuri on Espanjasta katoamassa. Sosiaalisten kontaktien merkitystä paikkauskollisuuteen mitattiin Ässäkodeissa kysymällä haluaako muuttaa ystävien tai sukulaisten läheisyyteen (Taulukko 30). Vaikka se ei ollutkaan merkittävä syy kuitenkin sekä sukulaisten tai tuttavien luokse muutettiin (2 vastausta) sekä heidän lähelle (2 vastausta). Aivan vuoden 2009 alussa Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto (KVKL) ja Suomen Asuntotietokeskus toteuttivat asuntomarkkinoiden VIP-tutkimuksen (Kyhälä 2009). Sen tulos toteaa, että energiatehokkuuden merkityksen uskotaan nousevan vah- vimmin tulevaisuuden asuntovalinnan tekijänä (Kyhälä 2009). Energiatehokkuus nousee valintakriteerinä samalle tasolle kuin nykyisistä valintakriteereistä esimer- kiksi liikenneyhteydet, asuinalueen turvallisuus tai talotyyppi (vrt. Kaupunkikylä -hankkeen tavoite kestävän kehityksen käytöstä vuokra-asuntorakennuttamisessa, Himanen 2009). Laadullisista tekijöistä myös asunnon esteettömyys ja kiinteistön kunto ovat vahvistaneet merkitystään asunnon valintakriteereinä. Tutkimukseen osallistui 78 % omistusasunnossa, 19 % vuokralla, 4 % asumisoikeusasunnossa ja 3 % muussa asunnossa asuvaa. Hakemuksen teko Tietoverkko ei palvellut vielä parhaana tietolähteenä Ässäkodeissa olevista vapaista asunnoista, kun 15 % vastaajista sai tiedon vapaasta asunnosta verkosta. Sen sijaan suurin osa vastaajista (kolme neljännestä eli 79 %) haki S-Asuntojen kotisivuilta tiedot siitä, millaisia asuntoja on vapaana. Tietoverkko on hyvä asiatiedon välittäjä. Yhtä moni haki kirjallisesti (22 henkilöä) kuin täytti sähköisen kaavakkeen (21 hen- kilöä). Hakemuksen teko koettiin helpoksi niin netissä kuin kirjallisestikin (Taulukko 32). Kun puolet täyttää elektronisen hakukaavakkeen, vaikka harvempi 1/3 ilmoittaa omistavansa kotitietokoneen (Taulukko 32), voitaneen todeta, että suhtautuminen sähköiseen hakuun on myönteinen. Taulukko 32. Hakumenettely Millaista hakeminen teistä oli? (vastaajien lukumäärät, n=53): helppoa 51 (96 %) työlästä 2 Miten haitte Ässäkotia? (vastaajien lukumäärät, prosenttiosuudet suluissa, n=53) täyttämällä kirjallisen kaavakkeen ja tuomalla sen S-Asuntojen toimistolle 19 (36 %) täyttämällä kirjallisen kaavakkeen ja lähettämällä sen postitse 17 (32 %) täyttämällä sähköisen kaavakkeen Internetissä 17 (32 %) Löysittekö S-Asuntojen kotisivuilta kaiken tarvittavan tiedon Ässä-kodeista? (vastaajien lukumäärät, n=47) kyllä 34 ei 14 Löysittekö S-Asuntojen kotisivuilta kaikki tarvittavat tiedot hakemusta varten (vastaajien lukumäärät, n=43) En saanut kotisivuista selkoa, vaan täytitte perinteisen kirjallisen kaavakkeen 18 En saanut kotisivuista täysin selkoa, vaan teidän piti pyytää apua 4 Kyllä hoidin hakemisen kokonaan netissä 16 Kyllä hoidin hakemisen netissä, mutta halusitte varmistua joistakin asioista tiedustelemalla asiaa vielä puhelimella 5 43Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Viestintä ja sähköisten palvelujen käyttö Jokainen asunto on rakennusvaiheessa varustettu tietoverkkoyhteydellä. Asukkailla on käytössään talon sisäinen intranet keskinäistä yhteydenpitoa varten ja yhteydenpi- toon S-Asunnot Oy:yn. Talon yhteisessä oleskelutilassa (isännän huoneen yhteydessä) on kaikkien käyttöön tarkoitettu tietokone tietoverkkoyhteyksineen. Viestimien omistamisen ja käytön tilanne oli samanlainen kuin suomalaisilla yleen- sä eli miltei kaikilla oli kännykkä ja suurella osalla (1/3 vastaajista) kotitietokone (Tau- lukko 33). Tilastokeskuksen (2006) mukaan ikääntyneillä naisilla, joita vastaajissa oli myös useita, on vähiten kännyköitä väestössä keskimäärin. Tilastokeskuksen vuosittain tekemästä tieto- ja viestintätekniikan käyttötutki- muksesta, jossa haastatellaan noin 3 000 henkilöä, käy ilmi, että noin 83 prosenttia 16–74-vuotiaista, oli käyttänyt internetiä viimeksi kuluneiden kolmen kuukauden ai- kana keväällä 2008 tehtyjen haastattelujen mukaan (Tilastokeskus, julkistus 25.8.2008, www.tilastokeskus.fi). Vuonna 2004 vastaava osuus oli 70 prosenttia. Internetin käyttö on nykyisin säännöllistä, sillä 78 prosenttia käyttää sitä viikoittain. Malmin ässäkotilaisista 81 % ilmoitti ylipäätään käyttävänsä tietokonetta ja 64 % käytti sitä viikoittain, joten käyttö ei vastaa ihan maan keskimääräistä tasoa. Tosin vastaajissa oli verrattain paljon ikääntyneitä, joiden tietotekniikan käyttö ei yllä ihan muiden ikäryhmien tasolle, vaikkakaan suomalaisilla senioreilla ei ole todettu asen- teellisesti olevan mitään tietotekniikan käyttöä vastaan (Himanen 2008). Ässäkotilaiset käyttävät tietotekniikkaa kehittyneen tietoyhteiskunnan palvelutar- jonnan mukaisesti (Taulukko 34 ja Taulukko 35). Himanen (2007b) on todennut, että tietokoneen käyttö saattaa alkaa pelien pelaamisesta (harrastus), yhteydenpidosta ja kotona työskentelemisestä. Tietoyhteiskunnan kehittyessä tietokoneen välityksellä on saatavilla enenevässä määrin palveluja, jolloin käyttö siirtyy asiointiin ja palvelujen hankintaan. Yhteydenpitoa ja sosiaalisten kontaktien solmimista selvitettiin kysymällä, millä tavoin eri keinoja ja välineitä käytetään yhteydenpitoon (ks. viereinen sivu). Malmin ässäkotilaisilla oli sähköisten välineiden välityksellä pidettävän yhteydenpidon lisäk- si verrattain paljon myös vierailuja lähipiirinsä luo. Sosiaalisessa kanssakäymisessä ja Kuva: Mervi Himanen 44 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 yhteydenpidossa on kansallisia kulttuurisia piirteitä (Himanen 2008). Suomalaisten sukulaiset ovat usein kaukana ja yhteydenpidossa korostuu erilaisten sähköisten viestimien käyttö. Ikääntyvien sosiaalisia kontakteja tutkittaessa huomattiin, että vaikka vierailut ovat ehkä vähäisiä, naapureiden kanssa vaihdetaan kuitenkin miltei päivittäin joitain kuulumisia. Talon isäntään ollaan yhteydessä melkein yhtä usein kuin sukulaisiin. Yhteyden- ottoja on paljon, koska asukkailla on hänelle paljon asiaa (vrt. Taulukko 50). Toisaalta häntä todennäköisesti pidetään henkilönä, johon on mukava tai helppo ottaa henki- lökohtaisesti yhteyttä asioiden hoitamiseksi. Ässäkotilaisista noin 20 % oli sosiaalityöntekijöihin yhteydessä ja noin 40 % vas- taajista oli yhteydessä terveydenhoitohenkilökuntaan joko käymällä tai soittamalla. Vastaajat olivat keskimääräistä iäkkäämpiä ja ikääntyviä koskeneissa tutkimuksissa on havaittu, että ikääntyvät eivät juuri ota yhteyttä sosiaalityöntekijöihin, vaikka haluavat ao. palvelun olevan hyvin saatavilla (Laukkanen 2001, Himanen 2008), mikä näkynee tässäkin tuloksessa. Taulukko 33. Viestimien hallinta (vastaajien lukumäärät) 1. Onko teillä? Kännykkä 49 Lankapuhelin 4 2. Onko teillä toimiva internetyhteys? (n=50) Kotona 31 Talossa 12 Ei 7 (14 %) Taulukko 34. Viestimien käyttötaajuus (vastaajien lukumäärät, prosenttiosuudet suluissa) Käytättekö sitä? (n=47) Usein (ainakin kerran viikossa) 30 (64 %) Joskus 8 En (ollenkaa?) 9 (19 %) Taulukko 35. Kotitietokoneen käyttötarkoitus1 (vastaajien lukumäärät) Tiedon hankintaan 34 Yhteydenpitoon ystäviin 28 Asiointiin, kuten erilaisten ilmoitusten ja anomusten tekoon netissä 27 Palvelujen saamiseen, kuten ostosten tekemiseen, ajan- tai lippujenvaraukseen 25 Harrastukseni harrastamiseen 22 Yhteydenpitoon sukulaisiin 20 Työn tekemiseen 17 Muuhun 9 Yhteydenpitoon naapureihin 1 Valittu usea vaihtoehto Taulukko 36. Tapa, jolla sukulaisiin ja ystäviin pidetään yhteyttä1 (vastaajien lukumäärät) käymällä soitta- malla tekstiviesteillä sähköpostilla postitse muulla tavoin ei yhteyttä lapsiin/vanhempiin 31 34 16 3 2 2 muihin sukulaisiin 21 36 18 5 2 2 ystäviin 32 37 25 7 5 0 naapureihin 8 13 2 0 18 11 talon isäntään/emäntään 26 28 9 0 3 2 sosiaalityön tekijöihin 8 9 1 2 1 27 kotipalveluun 0 2 0 0 0 36 terveydenhoitoon 25 20 2 0 2 7 muualle 27 28 21 9 4 0 1 Valittu yksi tai usea vaihtoehto sen mukaan kuinka kuhunkin osapuoleen ollaan yhteydessä 45Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asunnon laatu Asukkaiden arviota nykyisen Ässäkodissa olevan asuntonsa laadusta mitattiin kol- mentyyppisillä kysymyksillä. Ensinnäkin kysyttiin arjen askareiden sujuvuutta, jolla mitataan asunnon toimivuutta ja joka epäsuorasti antaa tietoa siitä, kuinka hyvin asunto vastaa asumisen tarpeita. Toiseksi vastaajia pyydettiin sanallisesti ker- tomaan asunnon kolme parasta ja huonointa ominaisuutta, joilla saatiin laadullinen (kvalitatiivinen) arvio asunnon laadusta. Lopuksi joillekin asunnon ominaisuuksille pyydettiin antamaan kouluarvosana – määrälliseksi laatuarvioksi. Viimeksi maini- tut ominaisuuksille annettavat kouluarvosanoilla arvioitavat ominaisuudet valittiin mahdollisimman suurelta osin vertailukelpoisiksi Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa vuonna 2005 tehdyn kyselyn kanssa (Korhonen & Takala 2007). Arjen sujuminen – toiminnallisuus Arkiaskareiden sujuminen asunnossa kertoo yhdellä tavalla – lähinnä epäsuorasti – asunnon laadusta. Pääosin kaikki arkiaskareet sujuivat Malmin Ässäkodissa hyvin tai tavallisesti – erityisesti peseytyminen ja pukeutuminen (Taulukko 37). Joihinkin asioihin voisi kiinnittää vielä enemmän huomiota arkkitehtisuunnittelussa, kuten harrastus-, vaatehuolto- ja varastotiloihin sekä kyläilyn ja kutsujen järjestämisen sujumiseen. Kuva Mervi Himanen 46 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Tilan tarvetta käsittelevien kysymysten kohdalla todettiin, että yhteinen juhlatila olisi asukkaiden suosiossa (Taulukko 45), mikä siis auttaisi kutsujen järjestämisessä. Sen sijaan asiantuntijoiden piirissä kyläilyjen sujumisen kannalta tarpeelliseksi aja- teltu yhteinen vierashuone ei saanut asukkaiden hyväksyntää Malmin Ässäkodissa (vrt. kappale ”Tilantarve”). Varastotiloissa on sattunut joitakin varkauksia, jotka ovat voineet vaikuttaa niistä annettuun arvioon sen lisäksi, mitä asukkaat ajattelevat niiden arkkitehtonisesta ja rakenteellisesta laadusta. Varastotilojen riittämättömyys ja esteellisyys ovat yleinen ongelma nykyisissä kerrostaloissamme, jos muunkin tyyppisissä asunnoissa. Vaatehuollon ongelmat yllättävät (10 vastaajaa), koska S-Asunnot Oy:n Malmin kohteessa on talopesula ja kuivaushuone, jotka ovat suhteellisen ahkerassa käytössä: 20 % asukkaista käyttää sitä kerran viikossa, 30 % joskus ja loput puolet vastaajista (23 vastaajaa) eivät käytä sitä juuri ollenkaan. Näin ollen vaatehuollon ongelmiin voi olla talosta johtumattomiakin syitä. Nukkuminen oli hankalaa, johon voi olla tilaratkaisujen ohessa syynä ulkoää- nieristyksen puutteet (vrt. Luvut ”Asunnon laatu” ja ”Äänieristys asukkaiden ja määräysten kannalta”) ja meluisan ravintolan sijaitseminen Ässäkotien naapurina sekä junaradan läheisyys. Pienien korjausten tekeminen tai muutosten tekeminen asuntoon ei ole sallittua (Taulukko 50), joten se kuului niiden ominaisuuksien joukkoon, jotka koettiin jonkin verran hankaliksi. Enemmän asunnon muutoksista kerrotaan luvussa ”Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus”. Taulukko 37. Arkiaskareiden sujuvuus nykyisessä asunnossa (vastaajien lukumäärät) hankalaa tavallista sujuvaa peseytyminen 0 13 39 pukeutuminen 0 21 31 yhteydenpito ulkomaailmaan/sähköinen viestintä 2 21 26 siivous 2 26 23 työskentely kotona 4 30 13 liikkuminen sisään ja ulos 5 22 25 virkistäytyminen 5 34 12 ruoanlaitto 6 20 25 lepääminen 6 25 22 kunnon ylläpito 6 33 12 harrastaminen 8 29 13 varastointi 8 31 12 pienet korjaukset 9 24 14 nukkuminen 10 23 20 vaatehuolto 10 28 12 kyläily 11 27 13 kutsujen järjestäminen 15 27 9 Sanallinen arvio Aivan kuten Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa vuonna 2005 tehty kysely, Malmin Ässäkodissa tehty kysely (2007) paljasti asuntojen laadusta, että rauhallisissa kodeissa viihdytään parhaiten (Korhonen & Takala 2007). 47Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Alla on luettelo nykyisen asunnon kolmesta parhaasta piirteestä kysyttäessä Mal- min Ässäkotien asukkailta. Kaksi ensinnä parasta olivat (kolmanneksi paras toisti samoja teemoja): Ensimmäisenä 9 rauhallisuus, rauhallinen ym-• päristö (ei meteliä öisin, ei iltaisin hiippailijoita, ei musiikkia ja juhli- mista) 5 tilava • 2 parveke, erillinen makuuhuone • 4 kodikkuus, viihtyvyys • 4 lämmin • 2 raikas ilma, ilmanvaihtohuoneessa • 4 toimivuus, asunnon tilaratkaisut, • pyykkitupa (2) 3 hyvä ääneneristys • 3 turvallisuus • 3 siisti kunto • 3 piha-alue, ympäristön viihtyisyys, • ei slummimais... 3 sijainti 2 palvelut lähellä vuokrasuhteen pysyvyys hyvät naapurit rehellisyys Toisena 8 kaappitilaa, riittävä koko (2), ti-• lava kylpyhuone (2), parveke (2), makuuhuone 6 rauhallinen • 4 kohtuullinen vuokra • 5 hyvät naapurit (3), sukulaiset lä-• hellä (2) 3 nykyaikainen varustelu, toimiva, • käytännöllinen 3 valoisa • 3 siisti • 3 palvelut, hyvät yhteydet, sijainti • 2 turvallinen • 1 viihtyisä • 3 muu• Nykyisen asunnon pahimmiksi puutteiksi Malmin ässäkotilaiset mainitsivat (kol- mas toisti samoja teemoja): Ensimmäisenä 6 (2 liian pieni, pieni koko; 2 ei omaa • saunaa, oma sauna; 2 erillinen ma- kuuhuone, mh:n puute) 4 (parveke 3, lasittamaton parve-• ke) 4 (ei yksilöitävää, ei mainittavia • puutteita, en osaa sanoa, kaikki on kunossa) 4 (asuintalon sijainti; talo sijaitsee • huonossa paikassa: junaliikenne, ajo..., sijainti junaradan ja betonisil- lan, autoliikenteen...; sijainti) 4 (viereinen yökerho häiriköi • viikonloppuisin liikaa,... melu ulkona&rauhattomuus--> ravin- tola, night club style ikkunan alla, herään jatkuvasti m...) 4 (talossa esiintyy häiriötä, mihin • ei puututa riittä..., naapurin ajoit- tainen meluaminen; kovaääninen huuta...; liian rauhatonta: päihde- ongelmaisia asukkaita; koirien me- lu (haukunta) naapuriasunnoista) 3 (vuokran suuruus, korkea vuokra, • vuora liian kova) Toisena 10 RAKENTEESEEN LIITTYVÄÄ• varustetaso heikko vuokraan näh-• den liian korkeat säilytystilat • kantavat seinät • liian vähän ikkunoita • makuuhuoneiden ovet kääntyvät • typerästi väärään su... ulkoovi natisee avatessa ja seinät • tärisee jos naa... Asuintalon reistaileva hissi; usein • korjauksia äänieristys • vetoisuuden tuntu/kylmyys • liiallinen sähkön käyttö. Lamppuja • ihan liikaa rap... 8 Parveke puuttuu, parvekkeen • puutuminen (on ns. ”ranskalainen parve…, kunnollinen parveke (en ole koskaan tajunnut ransk…, to- dellisen parvekkeen, Parveke liian ”läpinäkyvä” (ei mitään yksityi- syyt...puuttuminen (ranskalainen lö , oikea parveke olisi kiva 48 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Ensimmäisenä 2 (äänieristys, naapurin ääni kuulu • seinän läpi liian hyvin iltais...) 2 (ulkoposti, postilaatikot asennettu • väärälle korkeudelle) 2 (asunoon pohjaratkaisu on vähän • huono, huonelukumäärä) 2 (kaappitilat pienet, pakastinta ei • ole, jääkaappipakastin olisi ollut kiva) 1 (vieraspaikkoja vain 2 autolle)• 1 kylmyys• 1 naapurit jotka eivät salli minkä-• laista ääntä 1 huolimaton rakentaminen ja vii-• meistely ja 1 taloyhtiön kautta saatava (halpa) • internet-yhteys 1 pyöräkellarista pyörä vietiin• Toisena 6 NAAPURIEN KÄYTÖS • levoton alue • naapurin räkyttävä hurtta, josta ei • meinaa päästä metelöivät naapurit yöaikaan • ei uskalla jättää pyykkiä ulos, täkki • varastettiin parveketupakointi • 4 TILAOHJELMAAN LIITTYVÄÄ; • hukkaneliöt, ei ole tarpeeksi tilaa, oma sauna, keittokomero 2 Vuokran suuruus • 2 MUUT: epäystävällinen isäntä; ta-• lon isäntä ymmärtää enemmän näi- tä ongelmaisia. ”hyväntekeväisyys” -tunnelm…, kenkien mukana tuleva lika asun-• toon kaavoitettu saastuneeseen paikkaan, juna- ja autol Arvosana-arvostelu Asuntojen määrällinen arvio Malmin Ässäkodissa antoi hyvin vaihtelevia arvioita; toiset olivat tyytyväisiä laatuun ja toiset olivat sen suhteen kriittisempiä. Voidaan sanoa, että useimpien ominaisuuksien kohdalla vastaajien enemmistö on tyytyväinen eli antaa kouluarvosanan 8 tai paremman ja kriittisiä arvioita on jonkin verran vähem- män. Kuitenkin esimerkiksi tilaratkaisujen, äänieristyksen ja materiaalien kohdalla huonomman arvosanan antajia on enemmän kuin paremman. Ensisijaisena vertailukohteena käytetyn Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoi- keusasunnoissa vuonna 2005 tehdyn kyselyn tulos osoittaa myös vastausten hajoavan laajalle. Koska kyselyissä käytettiin hieman erilaista arvosteluasteikkoa (Helsingin kaupungilla 6 -portainen, Kaupunkikylä -kyselyssä 7-portainen asteikko), eivät tulok- set ole ihan suoraan vertailukelpoisia (Kuva 15), mutta antavat hyvin kuitenkin yh- dessä samansuuntaisen kuvan vuokra-asuntorakentamisen laadusta maassamme. Kuten Malmin Ässäkodeissakin, Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeus- asunnoissa varustelutasoon oltiin melko tyytyväisiä, vesikalusteisiin vielä tyytyväi- sempiä (Korhonen & Takala 2007). Kuten ässäkotilaisetkin, Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa 2/3 vastaajista oli tyytyväinen sisälämpötiloihin. Jos kouluarvosanaa 7 pidetään tyy- dyttävänä, alle sen ässäkotilaisista arvioi sisälämpötilan 9 vastaajaa (Kuva 7) eli sisälämpötilaan tyytymättömiä oli siellä 17 % eli miltei yhtä moni kuin yksi viidestä, jotka olivat tyytymättömiä sisälämpötilaan Helsingin kaupungin vuokra- ja asumis- oikeusasunnoissa. Niin Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa kuin Malmin Ässä- kodissa ilmanvaihto ja ikkunoiden tiiveys ovat arvioidut seuraavaksi parhaimmiksi. Materiaalit ja äänieristys pitävät ominaisuuksien keskinäisen paremmuuden ”jumbo- sijaa”. Helsingin kaupungin asunnoissa kuten Malmin Ässäkodeissakin eniten tyytymät- tömyyttä aiheutti ääneneristys. Malmilla ääneneristyksen puutteet johtunevat ulkoa tulevista äänistä (em. läheiset ravintola ja junanrata, vrt. Luku ”Äänieristys asukkaiden ja määräysten kannalta”). Sipari et al (2005) on päätynyt samankaltaiseen tulokseen ulkovaipan äänieristysmääräysten riittävyyttä käsittelevässä käyttäjätutkimukses- saan. 49Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Uudemmissa taloissa noudatetut äänieristystä koskevat äänitekniset määräykset ottavat huomioon asuntojen välisen ääneneristyksen paremmin kuin vanhemmissa taloissa (ympäristöministeriö: Äänieristys ja meluntorjunta rakennuksessa. Määräyk- set ja ohjeet 1998. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa C1.), mikä osittain selit- tänee Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa tehdyn tutkimuksen tulosta ääniongelmista. Helsingin kaupungin asunnoissa etenkin 60- ja 70-lukujen ele- menttitaloissa todettiin ääneneristyksen puutteita. Malmin Ässäkodin rakentamisessa noudatetut uudet äänieristysmääräykset eivät puolestaan ota riittävästi huomioon ulkoa tulevan äänen eristystä ja siksi siellä vielä kärsitään melusta, kuten muissakin uusissa rakennuksissa, jotka sijaitsevat meluisissa paikoissa. Hirvonen et al (2005) -tutkimus tarjoaa vertailukohdaksi yleistettävämmän arvion asunnon laadusta. Heidän kyselyänsä varten Väestörekisterikeskuksessa poimittiin 1500 asukkaan satunnaisotos vuosina 2003 ja 2004 valmistuneiden asuntojen vähintään 20-vuotiaista asukkaista. Kyselyyn saatiin 710 vastausta eli vastausprosentiksi 47 %. Äänieristyksen kohdalla oli arvioissa enemmän hajontaa kuin muissa kohdissa (Hir- vonen et al 2005): yli neljännes arvioi sen erinomaiseksi, mutta toisaalta 13 % enintään välttäväksi ja 23 % tyydyttäväksi. Tämä voi johtua monestakin syystä: meluolojen vaihtelusta, eristyksen tason vaihtelusta tai yksilöllisistä eroista melun kokemisessa. Aineistonsa perusteella he eivät pystyneet arvioimaan näiden eri tekijöiden osuutta. Yli 70 % vastaajista antoi vähintään arvosanan ”hyvä” myös keittiön toimivuudelle, asunnon koolle, sähköasennuksille, lämmitykselle, ilmanvaihdolle ja pintamateriaa- leille (Hirvonen et al 2005). Heikoimman arvosanan saivat makuuhuoneiden koko ja kalustettavuus, eteisen toimivuus, seinien, pintojen ym. viimeistely, asunnon säily- tystilat sekä pysäköinti ja talon yhteinen piha (Luvut ”Tilantarve omassa asunnossa”, ”Kiinteistöpalvelujen laatu”, ”Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus”). Näille antoi noin puolet vastaajista vähintään arvosanan ”hyvä”. Tutkittuaan asuntorakentamisen muutosta 1990–2005 välisenä aikana Vainio (2008) kirjaa Hirvonen at al (2205) kanssa samankaltaisen tuloksen uusien talojen asukas- tutkimuksissa havaitusta: pienestä huonekoosta, säilytystilojen riittämättömyydestä, pysäköinnin ja pihojen puutteellisesta laadusta. Hän katsoo niiden syntyvän asuk- kaiden vaatimustason kasvun seurauksena. Toisaalta Vainio (2008) toteaa uusien määräysten nostaneen erityisesti pihojen laatua, joten asukaspalaute voi tältä osin muuttua ajan myötä. Pihojen laadun osalta onkin todettava, että ympäristöministeriön asukasbaromet- rin mukaan pihoihin ollaan yleisesti hyvin tyytyväisiä (Strandell 2004). Asuintalojen pihat ovat tärkeä osa asuinympäristön virkistysalueverkostoa. Asunnon lähimpinä ulkoilu- ja leikkipaikkoina niiden merkitys on erityisen suuri lapsille, mutta myös esimerkiksi vanhuksille (Strandell 2004). Tyytyväisten osuus on viidessä vuodessa kasvanut kuudella prosenttiyksiköllä 91 %:iin vastaajista, tyytymättömiä on 9 %. Eri- tyisesti omakotitalojen pihoihin ollaan tyytyväisiä. Kerrostaloissa, vuokra-asunnoissa tai keskustoissa asuvat vastaajat ovat tyytymättömimpiä (14–16 %). Hirvonen et al (2005) havaitsi, että kerros- ja pientaloasukkaiden laatuarviopro- fiilit ovat hyvin samantyyppiset: samat asiat saivat parhaan arvosanan riippumatta talotyypistä ja toisaalta samat asiat huonoimman arvosanan. Toisena yleispiirteenä he mainitsevat sen, että pientaloasukkaat antoivat useissa kohdin hieman parempia arvosanoja eri ominaisuuksille kuin kerrostaloasukkaat. Erot eivät kuitenkaan yleensä olleet kovin suuria. Suurimmillaan ero on kohdissa keittiön toimivuus, ilmanvaihto, asunnon koko, hinnan ja laadun suhde sekä pysäköinti. Vaikka Malmin Ässäkodeissa ja Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasun- noissa toteutetuissa kyselyissä käytettiin hieman erilaista arvosteluasteikkoa, voidaan silti todeta, että ässäkotilaiset ovat esimerkiksi asunnon varusteluun ja ilmanvaihdon riittävyyteen jonkin verran tyytyväisempiä kuin Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa asuvat. Eikä juuri minkään ominaisuuden kohdalla heitä selvästi tyytymättömämpiä. 50 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Helsingin kaupungin vuokratalokanta on erittäin mittava ja tutkimus esittää kir- javasta tarjonnasta keskiarvon. Vertailussa on eri-ikäisiä rakennuksia, joiden kesken vertailu on arveluttavaa ja ikä voi vaikuttaa tulokseen. Tosin on todettava, että kun rakennusten hoito ja kunnossapito on hoidettu, kuten Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasuntojen kohdalla on, ei rakennuksen ikä välttämättä ole merkitsevä tekijä käyttäjien laatuarvioinnissa. Muissakin käyttäjätutkimuksissa on todettu, että rakennuksen ikä ei välttämättä vaikuta siitä annettuun arvioon (Himanen & Järvi 2007, Himanen 2003). Hyvin hoidettu rakennus − peruskorjatusta puhumattakaan − on helposti uuden veroinen. Tosin suunnitteluperusteet ja Vainion havaitsema asuk- kaiden vaatimustason kasvu, voivat vaikuttaa erottavasti arvioitaessa eri-ikäisten rakennusten laatua. Vainio (2008) ehdottaakin tutkittuaan asuntorakentamisen muutosta, että asukkai- den tarpeet uusissa asunnoissa ja vanhassa asuntokannassa tulisi erottaa toisistaan, koska monet asiat, joita asukkaat toivovat vanhoihin asuntoihin on korjattu uusissa. Näin voidaan tämän tutkimuksen valossa todeta olevan asioiden laita joidenkin talon ominaisuuksien osalta erityisesti määräysten asettamissa rajoissa (Luku ”Määräysten tarve”). Yhteenvetona Kaupunkikylä -asukaskyselyn asunnon laatuun liittyvästä tuloksesta voidaan todeta, että asukkaiden mielipiteet vaihtelivat siten, että vaikka suurimpaan osaa (8:an 11:sta) asunnon ominaisuuksista enemmistö oli tyytyväinen, niihin tyyty- mättömien osuus oli kuitenkin merkittävä (Taulukko 38). Asunnon varustelutasoon ollaan pääosin yksimielisesti tyytyväisiä. Sisäilmaan ja tilojen toimivuuteen moni on tyytyväinen, mutta niihin moni on jo tyytymätön. Ikkunoiden tiiveyden ja värityksen onnistuneisuuden kohdalla saadaan vielä tyydyttävä arvosana. Materiaaleissa ja äänieristyksessä on selvin parantamisen vara. Yhteenvetona voidaan myös todeta, että Malmin Ässäkotien laatu oli ässäkotilais- ten mielestä vuodenvaihteessa 2006–2007 miltei sama (tai mieluummin joiltakin osin vähän parempi) kuin miksi esimerkiksi asuntojensa laadun Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasuntojen vuokralaiset arvioivat vuonna 2005. Yhteenvetona voidaan vielä todeta, että käyttäjätutkimuksin saadut asuntojen ominaisuuksien laatuarviot niin Ässäkodeissa kuin Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa noudattavat monilta kohdin yleisestikin suomalaisten aja- tuksia asuntojensa laadusta. Hirvonen et al (2005) tulivat samaan tulokseen selvittäes- Taulukko 38. Yhteenveto asunnon kvantitatiivisesta arviosta (vastaajien lukumäärät) ominaisuus / vastaajien määrä arvosana 8-10 arvosana 7 arvosana 4-7 n vesikalusteiden laatu 44 4 10 54 sähköasennusten laatu 41 6 11 52 varustelutaso 38 7 14 52 em. ominaisuuksiin yhteensä 2/3 tyytyväinen ja melko harva tyytymätön >35 huonelämpötila 36 8 17 53 tilaratkaisujen toimivuus 36 8 17 53 ilmanvaihdon riittävyys 34 11 17 51 em. ominaisuuksiin yhteensä 2/3 tyytyväinen mutta 1/3 tyytymätön <17 tai >35 ikkunoiden tiiveys 32 9 20 52 värityksen onnistuneisuus 30 12 22 52 seuraaviin ominaisuuksiin puolet tai harvempi tyytyväinen <26 seinämateriaalien laatu 24 12 27 51 lattiapintojen laatu 23 10 28 51 äänieristys 22 11 30 52 51Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 sään asuntosuunnittelun ja rakentamisen tilaa. Lisäksi he vertasivat ARA -tuotannon laatua muun asuntotuotannon latuun ja totesivat: ”Erikseen ajettiin arava- tai korkotukivuokra-asunnoissa asuvien vastaajien laatu- arvioprofiili (Kuva 14). Se oli suurimmaksi osaksi samantyyppinen kuin muidenkin vastaajien eli useimmissa kohdissa ei muodostunut merkitsevää eroa. Muutamassa kohdassa eroja kuitenkin ilmeni. Pintamateriaalit, viimeistelyn ja lämmityksen arvioi- vat ARA -kannan vastaajat heikommiksi kuin muut vastaajat. Pieni samansuuntainen ero oli myös kohdissa ilmanvaihto, valoisuus ja ääneneristys. Säilytystilat, pesula- ja kuivaustilat sekä kerho- ja muut yhteistilat arvioitiin puolestaan ARA -vuokrataloissa paremmiksi kuin muissa taloissa.” Asunnon varustelutaso Sisäilma 1 1 5 7 25 11 2 30 25 20 15 10 5 0 2 1 3 4 18 19 7 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 0 0 5 6 16 14 11 20 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 0 4 2 11 14 12 8 2 1 6 8 15 12 9 2 6 3 9 10 12 10 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana Kuva 3. Asunnon varustelun laatu kokonaisarvosanana, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=52) Kuva 4. Sähköasennusten laatu, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=51) Kuva 5. Vesikalusteiden laatu, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=54) Kuva 6. Ilmanvaihdon riittävyys, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=51) Kuva 7. Huonelämpötila, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=53) Kuva 8. Ikkunoiden tiiveys, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=52) 20 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 20 15 10 5 0 20 15 10 5 0 20 15 10 5 0 52 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Pinnoitteet Tilaratkaisujen toimivuus 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana Kuva 9. Seinämateriaalien laatu, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=51) Kuva 10. Lattiamateriaalien laatu, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=51) Kuva 11. Värityksen onnistuneisuus, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=52) Kuva 12. Tilaratkaisujen toimivuus, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=52) Kuva 13. Ääneneristävyys laatu, eri kouluarvosanan antaneiden osuudet (n=52) 20 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 12 10 8 6 4 2 0 4 3 8 12 16 6 2 6 8 4 10 14 6 3 3 3 4 12 13 11 6 1 3 5 8 14 15 7 4 7 8 11 10 9 3 20 15 10 5 0 15 10 5 0 Äänieristys 53Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kuva 14. Laatuarviot ARA-vuokra-asuntokannassa (Lähde: Hirvonen et al 2005, s. 32) 54 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asunnon koko Pieniä asuntoja tarvitseville S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatus pienten asuntojen tarjoamisesta vaikuttaa luonnolli- sesti asuntojen kokoon (ks. myös Luku ”Valinta vai välttämättömyys”). Suomalaiset asuvat pienissä asunnoissa keskimäärin ottaen, jos verrataan länsi- eurooppalaisiin eli asuntojemme keskikoko on 77 m2 (Housing Statistics in EU 2004). Olemme 9. sijalla Euroopassa. Suurin osa Malmin Ässäkodista vastanneista (34 asukasta 52:sta) asui yksiössä, joiden koko vaihtelee 35–50 m2 tai kaksiossa (16 asukasta). Hirvonen (2009) on tutki- muksessaan sosiaalisista asunnoista havainnut, että ARA-kanta painottuu pienasun- toihin, sillä noin 70 % asunnoista oli kaksioita tai pienempiä. Muut vuokra-asunnot painottuivat vielä selvemmin pieniin asuntoihin. Malmin Ässäkodit noudattavat tätä yleistä linjaa pienempien asuntojen tarjontaa, vaikka S-Asunnot Oy on tietyssä mielessä tämän vertailun ulkopuolella, koska sen toiminta-ajatuksena on tarjota nimenomaan pieniä asuntoja niitä tarvitseville. Hirvonen (2009) totesi, että asumisväljyys ei ole riippuvainen asunnon hallinta- muodosta, jos asumisväljyyttä mitataan huoneluvulla ja asuntokunnan henkilölu- vulla. Asuntokunta asuu ahtaasti, jos huoneiden määrä alittaa henkilöiden määrän, kun keittiötä ei lasketa huoneeksi. Asumisväljyys on lisääntynyt kaikissa asunnoissa, joskin se on ollut hitainta omakotitaloissa. Malmin Ässäkotien asumisväljyys oli 31,6 m2 henkilöä kohden. Asumisväljyys Suomessa on 38 m2 henkilöä kohden (Housing Statistics in EU 2004). Olemme 6. sijalla Euroopassa. Helsingissä asutaan muuta Suomea hieman ahtaammin. Asumisväljyys oli vuonna 2003 33,4 m2 henkilöä kohden, kun koko Suomen luku oli silloin 36,7. Toinen asumisväljyyden mittari on henkeä kohti käytettävissä oleva asuinpinta- ala. Hirvonen (2009) totesi ARA-kannassa asumisväljyyden jäävän kaikilla asunto- kuntatyypeillä pienemmäksi kuin koko asuntokannassa. Yksinasuvilla tilaa oli 45 neliötä, pariskunnilla 29 neliötä, yhden vanhemman perheillä 27 neliötä ja kahden vanhemman perheillä 20 neliötä henkeä kohti. Kuva 15. Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa vuonna 2005 tehty kyselyn tulos (Lähde: Korhonen & Takala 2007, Helsingin kaupungin tilastokeskus). 55Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Yksinasuvat ässäkotilaiset asuvat ahtaammin kuin muut yksinasuvat ARA-asuk- kaat. Malmin Ässäkotien yksiöiden pinta-alat ovat joko 35 m2 (suurin osa 91 kpl), 29 m2 ja 40–50 m2. Hirvosen (2009) mukaan kaikkien ARA -asuntokuntien tasolla yksinasuvat asuivat asuinpinta-alamittarilla mitattuna väljimmin, heillä oli tilaa 57 neliötä. Väljimmin asuivat yli 54-vuotiaat yksinäistaloudet, joilla oli käytettävissään yli 60 neliötä henkeä kohti. Sen sijaan muut kuin yksinasuvat asuvat Malmin Ässäkodeissa jonkin verran pie- nemmissä asunnoissa tai suurin piirtein samankokoisissa kuin muut ARA-asukkaat, sillä talossa on erikokoisia kaksioita ja isompia huoneistoja pariskunnille ja perheille. Hirvosen mukaan ARA-asunnoissa pariskunnilla oli asuintilaa 43 neliötä (86 m2:n asunto) ja yhden vanhemman perheillä 33 neliötä henkeä kohti. Pariskuntien asu- misväljyys on huipussaan ikäryhmässä 55–64 vuotta, lähes 50 neliötä henkeä kohti. Kahden vanhemman perheet asuivat ahtaimmin, heillä asuintilaa oli 28 neliötä hen- keä kohti. Asunnon ja perheen koko Malmin Ässäkodeissa asutaan huomattavasti enemmän yksin kuin yksinasuviin pai- nottuvassa ARA-kannassa tai yksinasumista korostavassa Helsingissä. Kahdestaan tai suuremmissa perheissä asuminen on tavallista harvinaisempaa. Kuva Arno de la Chapelle 56 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Vastaajien asunnon koko vastasi melko hyvin heidän perhesuhteitaan siinä mieles- sä, että yksiöitä ja yksinasujia oli enin osa (Taulukko 1, Taulukko 2). Näyttää kuitenkin siltä, että pieni osa yksin asuvista asuu kaksiossa ja osa yksiöissä asuneista mielsi asuntonsa kaksioksi (Taulukko 2, Taulukko 3)? Tilantarve omassa asunnossa S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatuksena on tarjota markkinoille erityisesti pieniä vuokra- asuntoja. Pienten asuntojen tarvetta on pohdittu otsikoilla ”Asuntokoon kasvattami- nen vai pienentäminen” ja ” Asunnon koko asukaspalautteen perusteella” luvussa ”Malmin ässäkotilaisten asukaspalaute antaa aihetta pohtia asuntorakentamisen kehittämistä”. Tässä yhteydessä esitetään kyselytutkimuksen tulos tilantarpeista taulukoituna (Taulukko 42, Taulukko 43) ja verraten tulosta muihin vastaaviin tu- loksiin, koska varsinaisesti pienten asuntojen tarpeen pohdinta ei koske S-Asunnot Oy:n tuotantoa, koska heillä se on toiminta-ajatuksellinen valinta eikä markkina- tai asukastutkimuksin seurattava ominaisuus, jonka mukaan tarjonta vaihtelisi. Tavallista ahtaammin yksinasuvista Malmin ässäkotilaisista 40 % haluaisi enem- män tilaa ja tilaratkaisujen onnistuneisuudesta annetaan kaikkia kouluarvosanoja; mielipiteet vaihtelevat kiitettävästä heikkoon (Taulukko 38), joskin suurin osa on tyytyväinen niihin, niin kuin kaiken kaikkiaan ollaan tyytyväisiä asunnon laatuun (Luku ”Asunnon laatu – arvostelu arvosanoin”). Tilantarve ei ole pelkästään riippuvainen asunnon laadusta, vaan perhekoolla ja asunnon hinnalla on vaikutusta siihen, kuinka ison asunnon tarvitsee ja kuinka tilavan voi saada käyttöönsä. Kuten edellä todettua, Malmin ässäkodeissa asutaan tavallista merkitsevästi useammin yksin kuin muualla ARA-vuokratuotannossa tai vapaarahoitteisissa kohteissakaan. Jo nykyisen kokoisen asunnon vuokra tahtoo olla liian suuri Malmin ässäkotilaisten tuloihin nähden. Taulukko 39. Asuntokuntien vertailu erityyppisissä asuintaloissa (prosenttiosuudet vastaajista) vuosi/ % vastaajat 2007 ässäkotilaiset 2007 markkinavuokra- asukkaat ARAasukkaat 2005 helsinki- läiset suomalaiset 2006 yksin 76 77 60 54 48,9 40 kaksin 16 14 27 33 useampi 4 9 20 27 Taulukko 40. Tilan tarve omassa asunnossa (prosenttiosuudet vastaajista) Kuinka paljon tilaa haluaisitte asuntoonne? (n=53) Enemmän kuin nyt on 42 %/22 Säilyttää nykyisellään 38 %/20 Muuta tilantarpeesta 19 %/10 Vähemmän kuin nyt 2 %/1 Kuinka monta huonetta haluaisitte asuntoonne? (n=48) Säilyttää nykyisellään 52 %/25 Enemmän huoneita 42 %/20 Muuta huoneluvusta 4 %/2 Vähemmän huoneita 2 %/1 Taulukko 41. Lisätilan tyyppi (vastaajien lukumäärät, n=34) Parvekkeen 10 Lisälasten/-makuuhuoneen 7 Muun tilan 5 Isomman keittiön 4 Työhuoneen 3 Huoneistosaunan 2 Isomman olohuoneen 2 Varaston 1 Jos haluatte varastotilaa lisää, mihin tarkoitukseen haluatte sen? (n=23) Kausivaatteille 10 Liikennevälineille (polkupyörä, autorenkaat) 6 Muulle tavaralle 5 Liinavaatteille 2 57Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Sanotaan, että suomalainen muuttaa huoneen perässä (lisätila 5. sijalla asunnon valintakriteereissä, Hirvonen et al 2005) ja toinen suosituista lisätilatoiveista on par- veke – niin tämänkin tutkimuksen mukaan (Luku ”Asunnon laatu – sanallinen ar- vio”). Malmin Ässäkodeissa on parvekkeita tai ns. ranskalaisia parvekkeita, mutta parveketta toivottiin kaikkiin asuntoihin. Sama toive esiintyy muissakin suomalaisia asumistoiveita kartoittavissa tutkimuksissa (Hirvonen et al 2005, s.29). Parveke on myös monien muiden eurooppalaisten asukkaiden toivelistalla (Himanen 2008). Yhteys luontoon tai ulkoilmaan kaupungissakin on tärkeää. Samaa tarvetta kuvastaa asukaskyselyissä esille tullut halu saada luontomaisema kodin ikkunoista. Säilytystilojen puute vaivaa asumistamme yleisesti. Usein sitä kaivataan kausita- varoille, kuten autonrenkaille, yms. Pienessä asunnossa jo kausivaatteiden säilytys tuottaa ongelmia.Taulukko 40. ) Yhteiskäyttöisten tilojen tarve ja käyttö Kolmannes vastaajista käyttää talon kerhotiloja (Taulukko 42). Miltei joka neljäs käy oleskelutilassa tai talopesulassa usein. Miltei puolet käy niissä joskus ja toinen miltei puolet ei tarvitse ao. tiloja. Noin puolella vastaajista käy yövieraita (Taulukko 44). Siitä huolimatta yhteis- käytössä olevaa vierashuonetta ei pidetä tarpeellisena (Taulukko 45), kuten jo edellä todettiin. Sen sijaan, kun juhlien järjestämistä pidetään hankalana (Taulukko 36) miltei puolet vastaajista ajattelee haluavansa käyttää talon yhteiseen käyttöön tarkoitettua juhlatilaa. Yhteiskäyttöisistä tiloista ei olla kuitenkaan valmiita maksamaan ylimääräistä. Jos yhteiskäyttöisiä tiloja rakennettaisiin, vastaajat uskovat niiden käytön sujuvan hyvin, etenkin isännän tai emännän valvonnassa (Taulukko 48). Perhejuhlat tai vieraskutsu esitettäisiin mieluiten juhlatilaan kuin takkahuonee- seen, terassille tai pihapuutarhamajaan, joista kaksi viimeksi mainittua sijaitsisivat talon pihan yhteydessä. Ympäristöministeriön Asukasbarometri toteaakin pihan käy- tön viiden vuoden aikana vähentyneen erityisesti vuokra-asunnoissa, kerrostaloissa, lähiöissä ja suurimmissa taajamissa asuvilla (Strandell 2004). Eri väestöryhmistä työttömien, muiden aikuiskotitalouksien ja 15–39 -vuotiaiden pihan käyttö on vähen- tynyt. Pihan käyttötiheys on selvästi kasvanut ainoastaan pienemmissä, 10 000–20 000 asukkaan taajamissa. Kuten jo edellä todettiin, tutkittuaan asuntorakentamisen muutosta 1990–2005 välisenä aikana Vainio (2008) toteaa uusien määräysten nostaneen erityisesti pihojen laatua, joten asukaspalaute voi tältä osin muuttua ajan myötä. Tämä tutkimus ei kui- tenkaan vielä ainakaan pihan hoidon osalta vahvista tätä ennustetta, minkä Vainio (2008) toteaakin raportissaan voivan olla ongelmallista etenkin pihoissa, joissa on paljon kiveyksiä ja istutuksia. Malmin Ässäkodin pihalla on viihtyisät istutukset ja ta- lossa toimii asukkaista valittu ”vihermanageriryhmä”, joka osaltaan huolehtii istutus- ten hoidosta. Kaupunkikylä -asukaskyselyn yhteydessä yksi puhelu koski pensaita, joiden pitkät oksat estivät talvisaikaan invataksin pääsyn liikuntaesteisen portaiden eteen, koska oli todettu, että pensaiden oikea leikkausaika on vasta keväällä. Taulukko 42. Yhteisten tilojen käyttö (vastaajien lukumäärät) melkein joka päivä noin kerran viikossa joskus en juurikaan talon kerhotila (biljardihuone) (n=50) 2 4 11 33 talon yhteinen oleskelutila (n=51) (isännän huoneen yhteydessä) 10 2 17 22 talopesula (n=52) 0 11 18 23 58 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Taulukko 43. Yhteiskäyttöisten tilojen käyttö kodin tilojen sijasta (vastaajien lukumäärät) Voisitteko ajatella käyttävänne tiettyä käyttöä varten suunniteltuja talon asukkaiden yhteisessä käytös- sä olevia tiloja kotinne sijasta? Ei 30 Kyllä 18 Voisitteko ajatella majoittavanne vieraanne talossa olevaan asunnos- tanne erilliseen vierashuoneeseen? Ei 16 Kyllä 9 Kun järjestätte perhejuhlat tai kutsutte enemmän vieraita kylään, voisitteko ajatella kokoontuvanne talossa olevaan -juhlatilaan kyllä 22 ei 5 -takkahuoneeseen kyllä 8 ei 3 -terassille kyllä 7 ei 5 -pihapuutarhamajaan kyllä 7 ei 5 -muualle, minne? 4 Taulukko 46. Yhteisten tilojen käytön sujuvuus (vastaajien lukumäärät) Jos yhteiskäyttöisiä tiloja olisi, uskon niiden käytön: sujuvan talossa hyvässä yhteisymmärryksessä varausjärjestelmän mukaan: kyllä 22 ei 1 entisestään parantavan talon henkeä kyllä 17 ei 3 aiheuttavan ristiriitoja ja sekaannuksia kyllä 7 ei 13 Jos yhteiskäyttöisiä tiloja olisi käytössä, uskon niiden: pysyvän hyvässä kunnossa : yhteisestä sopimuksesta kyllä 11 ei 6 talon isännän tai emännän valvonnassa kyllä 24 ei 0 menevän pian joka tapauksessa niin huonoon kuntoon, etten käyttäisi niitä: kyllä 3 ei 14 Taulukko 44. Yövieraiden käynnit (vastaajien lukumäärät) kerran viikossa 5 kerran kuussa 11 puolivuosittain 11 Taulukko 45. Yhteistilan hoidosta aiheutuvien kulujen maksuvalmius vuokrassa, jos sen ansiosta tarvitsee pienemmän asunnon (kulut pienemmät kuin vakinaisessa asunnossa olevan vierashuoneen tai muun vastaa- van harvemmin tarvittavan tilan) (vastaajien lukumäärät) Ei 21 Kyllä 4 Kiinteistöpalvelujen laatu Yleisesti ottaen suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että kiinteistöpalvelujen laadussa ei ole valittamista (Taulukko 49). Kaiken kaikkiaan ilkivaltaa ja sotkemista esiintyy, eikä kaikki ole täydellistä. Enemmin pihaa ja portaita kuin talon muita yleisiä sisä- tiloja pidetään likaisina (vrt. valitukset isännälle Taulukko 50). ”Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnois- sa 2005” -tutkimuksessa havaittiin että, jos on häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa (vrt. Taulukko 53), paikat sotkeutuvat ja rikkoutuvat (Korhonen & Takala 2007). Sosiaalisten häiriöiden todettiin olevan lisääntymään päin Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa. Ässäkotilaiset eivät kokeneet, että heidän talos- saan oli juurikaan häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa ja talon kunto ja siisteys olivat hyvät, toisin kuin Helsingin kaupungilla, jossa vuokralaiset eivät aina olleet tyytyväi- siä kiinteistön hoidosta riippuvaisiin talonsa ominaisuuksiin. Siellä oli talokohtaisia vaihteluja. Asukasbarometrin mukaan 27 % vastaajista on tyytymättömiä asukkaiden käyt- töön tarkoitettuihin yhteistiloihin ja niiden käyttömahdollisuuksiin asuinalueella (Strandell 2004). Suurin osa, 61 % vastaajista on kuitenkin tyytyväisiä. Tyytyväisimpiä ovat vanhukset ja tyytymättömimpiä keskustojen ja lähiöiden ulkopuolisilla alueilla asuvat sekä 15–19-vuotiaat nuoret, opiskelijat ja kouluikäisten lasten perheet. 59Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Vaikka ympäristöministeriön Asukasbarometri on mitannut yhteiskäyttöisten tilo- jen laatua erilaisilla kysymyksillä kuin tämä Malmin Ässäkodissa tehty asukaskysely voitaneen todeta, että kiinteistön hoito on pihan osalta Ässäkodissa haasteellisessa tilanteessa. Sen sijaan talon yhteiskäyttöisten tilojen siisteyden suhteen Ässäkodin asukkaat ovat hyvin tyytyväisiä tiloihinsa. Kuvat: Mervi Himanen Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus Malmin Ässäkodeissa pienten muutoksien tekeminen koettiin selvästi joko hanka- laksi (joka viides) tai se hyväksyttiin tavalliseksi käytännöksi (puolet vastaajista) (Taulukko 37, n=47). Joten 30 % vastaajista ei haitannut se, että korjaukset eivät ole sallittuja, vaan heistä asuminen oli siltäkin osin sujuvaa. Ässäkotilaiset siis vuokralaisina kokivat vaikuttamismahdollisuudet asuntoonsa heikoiksi, jo siksikin, että vuokra-asuntoon ei saa tehdä suuria muutoksia. Juntto & Säylä (2007) toteavat, että omakotiasukkaat ovat erittäin tyytyväisiä vaikutusmah- dollisuuksiinsa asumisessa (58 % erittäin ja 32 % melko tyytyväisiä), osake-asukkaat ”vain” melko tyytyväisiä (28 % erittäin ja 48 % melko tyytyväisiä), kun vuokralaisista 15 % oli erittäin ja 36 % melko tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Kerrostalossa isompien muutosten tekeminen vaatii erillisen rakennusluvan useimmissa kunnissa. Muutokset, jotka vaikuttavat rakennuksen ulkoasuun, teh- dään tavallisesti kaikkiin asuntoihin ja vasta asuntoyhtiön tai yhtiökokouksen pää- töksen jälkeen. Vuokra-asuntoon isompien muutosten tekeminen on vaikeaa, koska pienetkään muutokset eivät ole vuokranantajan puolesta mahdollisia. Näin on myös Ässäkodeissa. Junton (2008) raportissa todetaan kuluttajien olemattomat mahdolli- suudet vaikuttaa rakentamisratkaisuihin (vrt. Luku ”Laadukkaaseen asumiseen”). Vainio (2008) toteaa tutkittuaan asuntorakentamisen kehitystä vuosina 1990 – 2005, Taulukko 47. Esiintyykö talossanne tällä hetkellä ... (vastaajien lukumäärät) ei vähän paljon erittäin paljon ilkivaltaa tai sotkemista? 11 16 4 2 pihan roskaisuutta? (n=34) (41%) 14 15 4 1 rappujen ja seinien likaisuutta ja epäsiisteyttä? (n=32) (53%) 17 14 0 1 puutteita pesutuvan puhtaudessa?(n=30) (77%) 23 7 0 0 puutteita saunan puhtaudessa? (n=24) (83%) 20 2 1 1 60 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 että ”Kaikenikäiset asukkaat kritisoivat nykyisten uusien asuntojen piha-alueita ja tilaratkaisuista makuuhuoneita ja säilytystiloja sekä pysäköintiä. Nämä ovat asioita, joihin asunnonostajat pystyvät vaikuttamaan kaikkein vähiten.” Samat asiat ovat ongelmallisia ässäkotilaistenkin mielestä. Onko niin, että hekään eivät pysty niihin mitenkään vaikuttamaan? Muutoksia ollaan yleensä melko halukkaita tekemään asuntoihin (Lehto 1998, Hi- manen 2008). Lähinnä halutaan parantaa asumisviihtyvyyttä sisustusta muuttamalla tai tehdä korjauksia vanhentuneisiin tai kuluneisiin rakenteisiin. Ässäkotilaisista vas- taajista puolet ei ollut kovin tyytyväinen asuntonsa seinä- ja lattiamateriaaleihin (Tau- lukko 38), joten niissä olisi voinut olla muutokselle sijaa. Nyt vain yksi asukas ilmoittaa uhmanneensa muutoksia koskevaa kieltoa (Taulukko 45). Myöskään vaikka suuri osa (36 vastaajaa) niin kaikki eivät olleet tyytyväisiä tilaratkaisuihin (Taulukko 38). Hirvonen et al (2005) kartoitti väittämällä ”on tärkeää, että voin muunnella asun- toani (esim. huonejakoa ja huoneiden käyttötarkoitusta) elämäntilanteeni mukaan” ja sai tulokseksi, että tällaista asunnon muuntojoustavuutta piti tärkeänä hieman yli puolet (58 %) vastaajista, kun taas vajaa viidennes (18 %) ei pitänyt sitä tärkeä- nä. Melko moni, neljännes vastaajista ei osannut ottaa kantaa. Lapsiperheet pitivät muuntojoustavuutta yleisemmin tärkeänä kuin lapsettomat taloudet. Naiset olivat väittämän kannalla useammin kuin miehet. Sivu mennen todettakoon, kuten jo mai- nittiin naisten ja miesten vastausten eroista (Luvussa ”Demografisten tekijöiden vaikuttavuudesta”), että naiset kokevat toimistoissa mahdollisuutensa vaikuttaa työtilaansa huonommiksi kuin miehet (Himanen 2003). Lehto (1998) selvitti muunneltavuuden tärkeyttä asukkaille siirreltävien seinien tarpeellisuudella. Vaikka siirrettäviä seiniä ei monikaan kokenut tarpeellisiksi, puolet vastaajista (n=350) piti seinien siirtoa 5-10 vuoden välein tarpeellisena, iäkkäistä jopa 60 %. Sisäilman säätömahdollisuudet ovat myös osa muunneltavuutta, mutta silloin ei puhuta puhtaasti toiminnallisesta tarvelähtöisyydestä, vaan asiaan vaikuttavat (periodiset taivaankappaleiden aseman sääntelemät vaihtelut) vuorokauden aikojen ja vuodenaikojen vaihtelut (enemmän asukkaiden sisäilman säätöön liittyvistä mie- lipiteistä Karjalainen 2008, Himanen 2008). Ässäkotilaiset olivat tehneet elämää helpottavia muutoksia asunnossaan enem- män kuin viihtyvyyteen liittyviä, mutta ne koskivat myös kodinkoneostoksia, joka vaikuttanee tulokseen. Asunnon varustelutasoon oltiin tyytyväisiä eikä esimerkiksi asunnosta ulos ja sisään liikkuminen tuottanut juurikaan monelle vaikeuksia (Tau- lukko 37). Terveyttä käsittelevässä luvussa jo mainittiin, että osalla ässäkotilaisista on käsitys siitä, että asunnon fyysisillä ominaisuuksilla voidaan vaikuttaa arjen sujumiseen eli heillä oli tietoa asunnon ominaisuuksien merkityksestä arjen sujumiseen eli asumistietoisuutta. Silti elämää helpottavia muutoksia tehtiin kuitenkin verrattain vähän. Erityisasumiseen rakenne- tut ja osoitetut asunnot ovat tietenkin yksi syy siihen, ettei ao. tarvetta Ässäkodeissa esiinny yhtä paljon kuin tavallisin perustein rakennetuissa kerrostaloasunnoissa. Samoin niihin hakeutuneet juuri voivat muodostaa tuon asumistietoisuuden osalta valveutuneiden ryhmän, jota ei kuitenkaan analyysivaiheessa ristiintaulukoitu. Taulukko 48. Asunnon muutokset (vastaajien lukumäärät) Ei Kyllä Oletteko tehneet hiljattain muutoksia tai korjauksia asuntoonne, jotka ovat tehneet asunnostanne viihtyisämmän (maalanneet, laatoittaneet, pinnoittaneet lattiaa, jne.)? 51 1 Oletteko tehneet hiljattain muutoksia tai korjauksia asuntoonne, jotka helpottavat päivittäisiä toimianne (asentaneet lisää kiinteitä kalusteita, ostaneet uusia kodin koneita, muuttaneet kylpyhuonetta, jne.) 39 12 61Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asukkaiden tyytyväisyys asuntonsa laatuun on pitkään tiedetty olevan riippu- vainen myös heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa suunnitteluun ja rakennusrat- kaisuihin. Mitä enemmän vaikutusmahdollisuuksia, sitä tyytyväisempiä asukkaita (esim. Himanen 2003). Vainio (2008) havaitsi asunnon ostajien mahdollisuudet vaikuttaa suunniteluun lisääntyneen viime vuosikymmenen aikana merkittävästi. Vaikutusmahdollisuus on sitä parempi, mitä aikaisemmin ostaja sitoutuu hankkeeseen. Asukaskyselyn mu- kaan kaikkein eniten voidaan vaikuttaa pintamateriaaleihin ja varusteisiin, vähiten tilaratkaisuihin ja pihaan. Tässä tutkimuksessa muutosten tekemisen lisäksi asukkaiden vaikutusmahdol- lisuuksia tarkasteltiin enemmän asumispalvelujen näkökulmasta, joissa asukkaat totesivat vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi (Luku ”Asumispalvelujen laatu”), mikä on tyypillistä vuokra-asumisessa (Juntto & Säylä 2007). Perinteet vaikuttavat, mutta ajan hammas murtaa niitä. Rakentamisperinteillämme on pitkä historia, mutta viimeaikainen rakentamisem- me pohjaa tarjoajan markkinoiden dominoivalle sodan jälkeiselle asuntorakentami- selle. Ostaja tyytyi, kun sai katon pään päälle. Junton (2008) raportissa todetaan kuluttajien (vrt. asukas, ensisijainen loppukäyt- täjä) olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa rakentamisratkaisuihin, vaikka omaan asuntoon on sijoitettu yli puolet kansalaisten varallisuudesta ja edelleen pitkien laina- aikojen edellyttämät korkomenot ylläpitävät korkeita asumismenoja. Vainion (2008) mukaan asukkaan mahdollisuudet vaikuttaa asunnon laatuun ovat parantuneet aikavälillä 1990 – 2005, mutta todellinen muutos aidosti asukaslähtöisiin asuntomarkkinoihin kuitenkin odottaa vielä tuloaan. Toisaalta hän katsoo laatuvaa- timusten nousevan asukkaiden vaatimustason kasvun seurauksena. Vainio (2008) ehdottaa tutkittuaan asuntorakentamisen muutosta 1990–2005 väli- senä aikana, että asukkaiden tarpeet uusissa asunnoissa ja vanhassa asuntokannassa tulisi erottaa toisistaan, koska monet asiat, joita asukkaat toivovat vanhoihin asuntoi- hin on korjattu uusissa. Miten sitten hoidamme asuntojemme korjaushankkeet, joka on parhaillaan käynnissä oleva mittava urakka ja tulee ajankohtaiseksi ennen muuta vesi- ja viemäriputkistojen ja julkisivujen korjaustarpeesta. Kuva: Mervi Himanen 62 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asumispalvelujen laatu Isännän palveluihin ollaan tyytyväisiä (Kuva 16, vrt. Luku ”Viestintä ja sähköisten palvelujen käyttö”). Isäntään ollaan yhteydessä talonpitoon liittyvissä asioissa, eri- tyisen usein vuokranmaksuun liittyen (vrt. Luku ”Vuokra ja vuokranmaksukyky”) tai siivouksen heikkouden vuoksi (Taulukko 50), minkä asukkaat olivat todenneet puutteelliseksi myös kiinteistönpitoa arvioidessaan (Taulukko 47). Vaikka naapurit koetaan hyviksi (Taulukko 54,) silti isännälle asioitaessa heistä valittaminen on melko yleistä. Naapureista on toisaalta vähän häiriötä (Taulukko 47). Jos moneen S-Asunnot Oy:n palveluun ollaan tyytyväisiä tai siitä ei osata sanoa mitään, niin S-Asunnot Oy:n yhteistyö ja palveluhalukkuus yleensä koetaan pääsään- töisesti vain hyväksi. Ainakin vuokranmaksuongelmien hoitamisen kohdalla näyttää olevan niin, että moni vastaa: ”ettei osaa sanoa”, koska ei ole tarvinnut ao. palvelua. Näin saattaa olla monien muidenkin palvelujen kohdalla. Jos jotakin vielä halutaan parantaa niin S-Asunnot Oy:n henkilökunta voi kuun- nella asukkaita vieläkin tarkemmin ja selkeyttää viestiä – tiedottaakin enemmän. Jos talossa ilmenee ongelma, isäntää pidetään sen hoitamiseen parempana kuin S- Asunnot Oy:n edustajaa (Taulukko 49). Sen sijaan S-Asunnot Oy:n omaksuma varhaisen puuttumisen käytäntö ongelmatilanteissa koetaan hyväksi (Taulukko 52). S-Asunnot Oy:n toimintaa on pidetty ystävällisenä ja kaikkia tasapuolisesti kohtelevana. Asioihin ei ole puututtu liian varhain ja suurimman osan mielestä kuuluu puuttua ajoissa. Taulukko 49. Asioihin puuttuminen (vastaajien lukumäärät) Puututtu liian aikaisin - Kuuluu puuttua ennen kuin ongelmasta tulee liian suuri 44 Kannattaisi katsoa ensin, josko asia hoituu omalla painollaan 7 Taulukko 50. Isännän tai emännän puoleen kääntymisen aihe (vastaajien lukumäärät) ei kerran useammin Toivoaksenne huoltoa tai korjausta 23 26 2 (n=51) Huomauttaaksenne siivouksesta 43 6 1 (n=50) Valittaaksenne naapureista 32 14 4 (n=50) Sopiaksenne vuokranmaksun lykkäyksestä 44 6 1 (n=51) Sopiaksenne asunnonvaihtoasioista 46 3 0 (n=49) Muusta asiasta 19 12 16 (n=47) 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana Kuva 16. Isännän palvelujen laatu, eri kouluarvosanan antaneiden lukumäärät (n=52). 20 15 10 5 0 1 1 5 4 12 17 12 63Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kuitenkaan omaa asuntoa koskeviin päätöksiin asukkaat eivät koe voivansa vai- kuttaa (Taulukko 51). Tässä mielessä uusien asumispalveluiden tuottamiselle on olemassa tilaus. Suurin osa vastaajista ei osallistu asukastoimintaan eikä ole kiinnostunutkaan toimimaan asuinyhteisössä aktiivisesti (Taulukko 54). Toisaalta on todettava, että noin puolella vastaajista ei ollut erityistä kiinnostusta osallistua yhteiseen toimintaa eli niille, jotka sitä kaipaavat on sitä hyvin tarjolla (Taulukko 55). Vastaajista 13 kuului asukastoimikuntaan eli jokainen asukastoimikunnan jäsen vastasi. Aktiivisuuttaan on mahdollista halutessaan käyttää. Vaikuttamismahdolli- suuksista saadun tuloksen perusteella (Taulukko 51) asukastoimikunnan jäsenistä ainakaan kaikki eivät katsoneet voivansa olla täysin samaa mieltä väitteen kanssa ” Voin vaikuttaa asuntoani koskeviin päätöksiin.” Taulukko 51. Vaikuttamisesta annettujen väitteiden todenperäisyys (vastaajien lukumäärät) täysin samaa mieltä jokseen- kin samaa mieltä en osaa sanoa jokseen- kin eri mieltä täysin eri mieltä Voin vaikuttaa asuntoani koskeviin päätöksiin. 3 16 25 4 2 Säännöt ovat kaikille asukkaille samat ja koskevat kaikkia yhtä lailla. 28 15 3 3 1 Isäntä tai emäntä kuuntelee asukkaita 28 19 1 2 1 ja kohtelee talomme asukkaita ystävällisesti 34 13 1 1 1 sekä tiedottaa asioista riittävästi. 25 21 2 2 0 S-Asuntojen henkilökunta kuuntelee asukkaita 17 15 14 3 1 ja kohtelee talomme asukkaita ystävällisesti 21 18 9 1 0. sekä tiedottaa asioista asioista riittävästi. 18 21 10 1 0 Toisinaan jää epäselväksi kenen vastuulla asioiden hoitaminen on. 7 14 14 10 5 Taulukko 52. Paras tapa hoitaa talossa ilmennyt ongelma (vastaajien lukumäärät) Isäntä tai emäntä avustaa asian hoitamisessa. 43 S-Asuntojen edustaja puuttuu asiaan. 3 Pikkuasioihin ei puututa. 2 Ulkopuolinen kuten poliisi tai sosiaalitoimi puuttuu asiaan. 1 Asukastoimikunta hoitaa asian 1 Asukkaat pystyvät hoitamaan sen kuntoon 1 Taulukko 53. S-Asunnot Oy:n toiminta seuraavissa asioissa (vastaajien lukumäärät) erittäin hyvin melko hyvin en osaa sanoa melko huonosti erittäin huonosti Huolto- tai korjaustyön nopeus (n=50) 14 15 17 4 0 Huolto- tai korjaustyön laatu (n=50) 11 19 18 1 1 Huolto- tai korjaustyön ajankohdasta sopim (n=48) 16 7 22 2 1 Vuokranmaksuongelmien hoito (n=47) 16 3 28 0 0 Asunnon vaihtaminen (n=49) 10 4 34 0 1 Rauhattomuuteen tai muuhun(n=49) järjestyshäiriöön puuttuminen 13 17 13 5 1 Yhteistyö ja palveluhalukkuus yleensä (n=50) 17 24 7 1 1 64 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Viihtyminen ja yhteisöllisyys Ympäristöministeriön Asukasbarometrissa Strandell (2004) toteaa yhteisöllisyydestä: ”Yhteisöllisyys asuinalueella parantaa viihtymistä, turvallisuutta sekä muista ihmi- sistä ja yhteisestä ympäristöstä huolehtimista. Asuinalueen yhteisöllisyyttä indikoivat naapureiden kanssa juttelun yleisyys sekä asuintalon pihatalkoisiin tai -tapahtumiin osallistuminen. Lisäksi on kysytty tyytyväisyyttä asuinalueen yhteistiloihin, joiden merkitys yhteisöllisyyden puitteina on suuri.” Malmin ässäkotilaisilla on hyvät yhteydet naapureihinsa ja talon isäntään muiden sosiaalisten kontaktiensa lisäksi (Luku ”Viestintä ja sähköisten palvelujen käyttö”). Yhteiskäyttöisistä tiloista tässä kyselyssä tiedusteltiin vain niiden käyttöastetta (Tau- lukko 42), mutta ei suoraan niiden laatuarviota. Himanen (2008) tutkiessaan ikääntyvien suomalaisten asumistarpeita ja -toiveita yllättyi yhteisöasumisen suuresta suosiosta, vaikka suomalaiset eivät varsinaisesti asu yhteisöissä juuri lainkaan, eikä meitä ole pidetty erityisen yhteisöllisinä, vaan pikemminkin perheen kesken viihtyvinä. Silti 47 % Himasen (2009) tutkimukseen vas- tanneista halusi muuttaa yhteisöön asumaan, mikäli omasta kodista olisi ikääntyvänä muutettava. Syytä eri vaihtoehtoisten asuntomuotojen suosioon ei kysytty. Sen sijaan tutkimuksessa kävi ilmi, että kun nykyään ikääntyneet ovat entistä paremmassa fyysisessä kunnossa, henkisen hyvinvoinnin asettamat vaatimukset elinympäristölle tulevat paremmin tarvekartoituksissa esille. Altius henkiselle haavoittuneisuudelle ja yksinäisyys nousevat motivaatiossa korkealle. Osallistuminen Vaikka Malmin ässäkotilaiset ovat aktiivisia (vrt. Luku ” Aktiivisuus”), asukastoimin- taan ja yhteisiin retkiin ja muihin tapahtumiin osallistuu noin kolmasosa vastaajista Taulukko 54. Osallistuminen talon yhteisiin tilaisuuksiin (vastaajien lukumäärät) En Kyllä Käyttekö asukaskokouksissa? 33 17 Ette ole saanut tietoa niistä 1 Oletteko osallistuneet talon talkoisiin? 24 26 Oletteko osallistuneet yhteisiin retkiin ja tapahtumiin? 38 13 Käyttekö kimppasaunassa? 37 14 Toimitteko muutoin aktiivisesti asuinyhteisössänne? 30 18 Haluaisitteko toimia aktiivisemmin asuinyhteisössänne? 27 6 Kyllä, mutta ette jostain syystä voi 17 Taulukko 55. Syyt osallistumattomuuteen asukkaiden, asukastoimikunnan tai isännän (tai emännän) järjestämään yhteiseen toimintaan (vastaajien lukumäärät) Ei ehdi 15 Ei erityistä syytä 9 Ei tarvitse enempää aktiviteetteja elämäänne 6 Sairaus tai muu henkilökohtainen syy estää osallistumisen 4 Muu syy 3 Ei pidä asukkaiden yhteistoimintaa lainkaan tarpeellisena (esimerkiksi halua elää omissa oloissa ja maksaa kaikista tarvittavista palveluista vuokrassa) 2 Haluaa toisenlaista yhteistä toimintaa, kuin mitä nyt on järjestetty tai tavallisesti järjestetään, 1 Ei kaipaa lisää sosiaalisia suhteita 1 65Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 (Taulukko 54). Suurin syy osallistumattomuuteen on kiire (Taulukko 55), kuten oli isännän mukaan lapsiperheillä kyselyyn vastaamattomuuteenkin. Sen sijaan talon talkoisiin osallistuu puolet vastaajista, mikä osoittaa hyvää aktiivisuutta ympäristö- ministeriön Asukasbarometrin tulokseen verrattuna (Strandell 2004), jonka mukaan kerrostaloissa pihatalkoisiin tai pihatapahtumiin viimeisten 12 kuukauden aikana osallistuneita on alle kolmannes, ja tapahtumia järjestetäänkin niissä vähemmän kuin rivi- ja paritaloyhtiöissä. Kaikkiaan Asukasbarometrin mukaan 40 % vastaajista on osallistunut asuintalon pihatalkoisiin tai pihatapahtumiin viimeisten 12 kuukauden aikana (Strandell 2004). Asukasbarometrin kysymys on kysytty kerros-, rivi- tai paritaloissa asuvilta. Sen mukaan pari- ja rivitaloissa osallistuminen on aktiivista, niissä asuvista jopa kaksi kolmesta on osallistunut pihatalkoisiin tai -tapahtumiin vuoden aikana. Aktiivisimpia ovat pienten lasten perheet ja 60–64 -vuotiaat. Vähiten osallistuvat nuoret ja nuoret aikuiset, opiskelijat ja yksin asuvat alle 65-vuotiaat. Sukupuolten välillä ei ole eroa. Kuva Mervi Himanen 66 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Häirintä Kuten todettu, vastaajien mielestä yleisesti ilkivaltaa ja sotkemista esiintyy (Taulukko 56, vrt. valitukset isännälle Taulukko 50). Järjestyshäiriöt näyttävät johtuvan yhtä hyvin naapureista kuin ulkopuolisista. ”Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa 2005” -tutkimuksen raportissa todetaan, että talossa esiintyy vähän sosiaalista häirintää, jos siellä asuu eläkeläisiä, kotiäitejä tai -isiä taikka toimihenkilöitä (Korhonen & Takala 2007). Eniten häiriöitä esiintyy, jos asukkaissa on paljon sosiaaliselta asemaltaan työn- tekijöitä, tai työttömiä ja opiskelijoita. Asukkaista ei pidetä heidän aktiivisuutensa perusteella kirjaa. Tähän asukaskyselyyn vastanneista ässäkotilaisista yli kolmannes (38 %) käy kokopäivätyössä, 17 % ilmoittaa olevansa työtön ja eläkeläisten joukossa voi olla työttömyyseläkeläisiä (Taulukko 15). Sen sijaan opiskelijoita vastasi vain 2. Jos kyselyyn vastanneiden jaottelu pätee laajemmin asuijamistoon, mahdollisuudet häiriöihin sattumiseen ovat hyvät. Sen sijaan myös eläkeläisten määrä on korkea ja talossa asuu myös perheellisiä ja monen koulutustaso oli verrattain korkea, mitkä kaikki pienentävät häiriöalttiutta. Ympäristöministeriön Asukasbarometri mittaa häiriöitä ja turvattomuutta päihtei- den käytön aiheuttamalla häirinnällä ja iltaisin ulkonaliikkumisen turvallisuudella (Strandell 2004). Vuonna 2004 päihtyneiden aiheuttamia häiriöitä kokee asuinalueel- laan lähes päivittäin 3 %, vähintään viikoittain 10 % ja kuukausittain 13 % vastaajista. Lähes neljä viidestä kokee häiriöitä kuitenkin vain harvoin. Tässä kyselyssä, kuten Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa 2005 tehdyssäkin kyselyssä, päihteiden käyttöä mitattiin kysymällä, kuinka paljon sitä esiintyy talossa eikä asuinalueella, kuten Asukasbarometri mittaa (Taulukko 56). Eikä kysytty sen esiintymistiheyttä tai miten siitä koituu häiriötä. Tämän vuoksi tuloksia on vaikea verrata. 42 %:n vastaajista (n=33) mielestä talossa ei ilmene julkista juopottelua ja 80 %:n (n=30) mielestä siellä ei esiinny päihteiden ja huumeiden käyttöä ja kauppaa. Vii- denneksen (20 %) mielestä julkista juopottelua esiintyy paljon tai erittäin paljon. Päihteiden ja huumeiden käyttöä ja kauppaa esiintyy paljon tai erittäin paljon vain yhden henkilön mielestä. Sivu mennen lienee syytä todeta, että ehkä juuri päihteiden kohdalla käsitykset siitä, mikä on kohtuullista ja mikä ei vaihtelevat moraalikäsitys- tenkin mukaan. Taulukko 56. Esiintyykö talossanne tällä hetkellä ... (vastaajien lukumäärät) ei vähän paljon erittäin paljon Ilkivaltaa tai sotkemista? 11 16 4 2 Naapureiden metelöintiä? 14 13 4 2 Ulkopuolista ilkivaltaa (oma havainto)? 12 11 8 1 Juhlintaa ja äänekästä liikkumista muulloin? 15 10 6 1 Naapurin muuta häirintää? 19 9 3 1 Muuta epäjärjestystä, tms. 20 8 1 1 Meteliä yöaikaan? . 15 7 7 4 Päihteiden ja huumeiden käyttöä ja kauppaa? 24 5 1 0 Häiritseviä lapsi- tai nuorisojengejä? 24 3 3 1 Lemmikkieläimien aiheuttamaa haittaa? 23 5 2 2 Väkivallan uhkaa? . 22 5 3 2 Julkista juopottelua? 14 9 8 2 67Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kerrottakoon vielä, että Strandell (2004) toteaa: ”Eniten päihtyneiden aiheuttamia häiriöitä kokevat vuokra-asunnoissa, kerrostaloalueilla ja ennen vuotta 1940 rakenne- tuilla alueilla asuvat. Näillä alueilla yli 20 % vastaajista kokee häiriöitä lähes päivittäin tai vähintään viikoittain. Yllättäen keskustojen asuinalueilla häiriöitä koetaan tätä jonkun verran vähemmän, mutta kuitenkin enemmän kuin lähiöissä. Vähiten häiriöitä kokevat keskustojen ja lähiöiden ulkopuolisilla alueilla sekä omakotitaloissa asuvat vastaajat. Häiriöt lisääntyvät taajaman koon kasvaessa, ja Etelä-Suomessa häiriöitä on enemmän kuin pohjoisessa. Väestöryhmissä näkyvät asuinpaikkaerot: vuokra- asunnoissa, kerrostaloissa ja keskustoissa useammin asuvat vastaajaryhmät, kuten 20–29-vuotiaat, yksin asuvat ja autottomat, kokevat häiriöitä muita enemmän.” Naapurusto Naapurit Naapurit tunnetaan, heistä välitetään ja heiltä saa tarvittaessa apua. Kaikista voi puhua ja ulkopuolisia ei juuri ole. Paljolti naapureista ei myöskään osata sanoa mitään. Taulukko 57. Asukkaiden välisistä suhteista annettujen väitteiden todenperäisyys (vastaajien lukumäärät) täysin samaa mieltä jokseen - kin samaa mieltä en osaa sanoa jokseen- kin eri mieltä täysin eri mieltä En tunne talosta juuri ketään 7 11 2 24 7 Saan helposti tarvittaessa apua naapu- reilta. 7 14 26 4 0 Tässä talossa kukaan ei välitä paljoa- kaan siitä, mitä toisille tapahtuu. 3 6 21 17 5 Talossa on asukkaita, joista ei uskalleta valittaa. 4 4 20 14 11 Talossa oleskelee ulkopuolista väkeä. 6 5 24 13 3 Useimmat ihmiset eivät oikeastaan haluaisi nähdä vaivaa auttaakseen toisia. 3 7 29 10 2 Kysyttäessä: ”Mitä muuta haluaisitte sanoa yhteydenpidosta naapureihinne ja naa- purustoon (tai siellä mahdollisesti asuviin ystäviinne ja sukulaisiinne)?” saatiin seu- raavat vastaukset: 4 Asukkaat ovat hyvin ystävällisiä, Suurin osa mukavia, Asialliset välit, Ystä-• vällisesti moikkausvälit, mitkä ovat ihat riit... 3 Ei mitään, ei mitään erityistä, ei sanottavaa • 2 Usea asukkaista hyvänpäivän-tuttuja, Olemme tuttavia ”hyvää päivää ja mitä • kuuluu”-taso... 2 Naapureihin olen yhteydessä päivittäin, mukavia ih..., Yhteydenpito toimii • hyvin Joidenkin kanssa paljon yhteistä toisten kanssa ei • 2 Läheinen yökerho Style voitaisiin mielestäni siirt... Toivoisin että läheinen • ravintola suljettaisiin Ottaisivat rennosti, elämisen ääniä saa kuulua; la... • Tässä talossa on ihanaa, että jopa suurin osa suom...• 68 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Lähipalvelut Kuten jo aiemmin on todettu, lähipalvelujen laatu on hyvin merkittävä asumisen laatuun vaikuttava tekijä (Luvut ”Malmin Ässäkoteihin asumaan”, ”Viihtyminen ja yhteisöllisyys”). Palvelujen läheisyys saa suurimmalta osalta vastaajia kiitettävän arvosanan eikä palvelujen monipuolisuuttakaan kovin moni koe tyydyttäväksi tai sitä huonommaksi (Kuva 17). Sen sijaan palvelujen laadun suhteen vastaukset hajoavat enemmän. Kuva Arno de la Chapelle 30 25 20 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 30 25 20 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana Palvelujen läheisyys Palvelujen monipuolisuus Palvelujen laatu 20 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 Arvosana 0 2 2 8 12 20 8 1 0 3 2 5 25 16 0 0 0 7 8 25 12 Kuva 17. Ässäkotilaisten arvio lähipalvelujensa laadusta 69Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Malmin ässäkotilaisten arviosta asuntorakentamisen kehittämiseen Kaupunkikylä -hankkeen yhteydessä on kehitetty S-Asunnot Oy:n ja Suomen Äs- säkodit Oy:n brändiä, joka pohjaa S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatukseen ratkaista edullisen asumisen tuottaminen tarjoamalla pieniä asuntoja, mutta samalla tuottaa asumista, joka on monella tapaa laadukasta ja toiminta perustuu asumispalveluihin ja Setlementtiliikkeen arvoihin (Luku ”Taustayhteisö”). Asukaskysely oli yksi keino uusien kehittyneempien ajattelumallien löytämiseksi ja brändin4 parantamiseksi. Samanlainen ongelmanasettelu voidaan nähdä asumisen tutkimuksessa ja sen kehittämisessä niin rakennusalan yrityksissä kuin julkisyhteisöissä yleisemminkin. Lähtökohdat ja ratkaisumallit vain vaihtelevat. Kaupunkikylä -hankkeen tavoitteiden mukaisesti asukaskyselyn tuottamaa tietoa on ollut syytä peilata yleisemmin alalla kerättyyn tietoon ja pohtia 1asunnon edulli- suutta ja kokoa sekä 2asunnon laatua ja toiminnallisuutta ja 3asumispalvelujen tuot- tamiseen ja siis asumiseen ylipäätään vaikuttavia tunnettuja tekijöitä. Esille nousevat Kuva Mervi Himanen 3 Alun perin brändi -sana tarkoitti eläimille, orjille ja rikollisille tehtyä polttomerkkiä. Brändi oli omistajan symboli, tunnistamisen väline. Käytännössä brändi oli tuolloin jo tunnettu nimi, joka erotettiin joukosta siihen liittyvän visuaalisen koodiston, lähinnä tunnistettavan ja tunnetun logon, merkin tai tunnuksen, välityksellä. Ensimmäiset kaupalliset brändit luotiin Yhdysvalloissa 1950-luvulla (vrt. vahvat teollisten kulutustavaroiden brändit kuten Coca-Cola). Kuviteltiin olevan kyseessä jokin ohimenevä muoti-ilmiö, mutta huomattiinkin, että brändin tunnettuus, koettu laatu, vahvat brändimielleyhtymät, asiakasuskol- lisuus sekä selkeä brändipersoonallisuus ovat välttämättömiä kilpailun kannalta. Brändi on laaja käsite, johon sisältyy tuotemerkin lisäksi monia elementtejä, kuten esimerkiksi yrityksen imago ja tunnettuus (vakioitu nimi, vakiopakkaus tai suojus, voimakas massamainonta, laajat kansainväliset markkinat, suh- teellisen korkea hinta ja arvostettu vakioitu laatu); tuotteen olemus, tarkoitus ja suunta; yksilöity tuote, palvelu, henkilö tai paikka, jossa ostajat huomaavat merkitseviä, ainutlaatuisia heidän tarpeitaan vastaa- via lisäarvoja (tuotemerkkiin liittyvä persoonallisuus, karisma, luonne, maine, lisäarvo, visuaalisuus ja arvo- ja merkityssisältö); tavaran tai palvelun eriyttäminen kilpailijoista; kuluttajakriittinen lumekuva (ei lisäarvo) raadollisesta todellisuudesta (lapsityövoima, hikipajat ja epäinhimilliset työajat); ei lumetta vaan mielikuvia eli kuluttajan kokemukset havaitusta todellisuudesta, käsitykset ja uskomukset tuotemerkistä eli tuotteesta; tuotemerkin imago, joka syntyy vuorovaikutuksessa tuottajan ja kuluttajan välillä; ansaittu asema erottuvalla, pitkäjänteisellä ja järjestelmällisesti yhtenäisellä viestinnällä. (Laakso 2003 ja 2004, Isoviita & Lahtinen 1998a ja b, Lahtinen & Isoviita 2001, Silèn 2001) 70 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 myös määräyksien merkitys pienten KIRA-alan toimijoiden kannalta sekä KIRA-alan liiketoiminnan paradigman laajentuminen asumispalvelujen mukaanoton myötä. Julkisuuskuvassa Asuminen puhuttaa monista kiinnostavista näkökulmista. Asumisen asiantuntijat etsivät ratkaisuja. Seuraavassa muutama tähän yhteyteen relevantti esimerkki kir- joittelusta. Vuokra-asuntojen tarve Vuokraturvan tiedotustilaisuudessa asuntoministeri Jan Vapaavuori (2008a) totesi: ” Vuokra-asuntojen saatavuus on yksi keskeisimmistä, ellei jopa kaikkein keskeisin niistä tekijöistä, jotka tällä hetkellä vaikuttavat työvoiman saatavuuteen erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla… Vuokra-asuntojen saatavuus on mitä suurimmassa määrin elinkeinopolitiikkaa, talous- ja kilpailukykypolitiikkaa sekä kaupunkipolitiikkaa. Sillä on merkittävä hei- jastusvaikutus niin elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin kuin julkisten palvelujen asianmukaisen toimivuuteen…. Vuokrat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana nousseet selvästi asuntojen hintoja maltillisemmin. ... Tätäkin suurempi ongelma on kuitenkin se, että vuokra- asuntoja, varsinkin pieniä asuntoja on liian vähän suhteessa tarjontaan. Markkinoilla hinta muodostuu lähtökohtaisesti kysynnän ja tarjonnan perusteella. Jos kysyntä on selkeästi ja pitkäaikaisesti tarjontaa suurempaa, hinnat nousevat aina, oli kyse mistä tahansa tuotteesta. Palatakseni vielä vuokrien kehitykseen, on selvää, että tietopoh- jamme ei ole kaikilta osin ajan tasalla.” Ympäristöministeriön ja Museoviraston tuottaman Rakennusperinto.fi -palvelussa todettiin 8.11.2006: ” Yhä useampi vuokra-asunto jää tyhjilleen. Erityisesti vaikeuksia syntyy valtion lainoittamien vuokratalojen jäädessä vaille käyttöä. Hyväkuntoisten asuntojen ja talojen tyhjillään olo on kansantaloudellista tuhlausta, mutta ne myös heikentävät asuntoalueiden viihtyisyyttä. Silti purkamista pidetään viimeisenä vaihtoehtona. Arkkitehdit Anneli Lyytikkä ja Heikki Kukkonen selvittivät toteutettuja vuokra- asuntojen ja -talojen käyttötarkoituksen muutoksia. Ympäristöministeriön teettämään Vuokratalon uusi elämä selvitykseen koottiin hyviä esimerkkejä muutoksista.” Asuntokoon kasvattaminen vai pienentäminen Keväällä 2007 asuntoministeri Jan Vapaavuoren astuttua virkaansa hän kiinnitti virkaanastujaispuheessaan huomiota asuntojemme pieneen kokoon ja siihen, että asiassa tulisi saada muutos aikaan. Erityisesti Etelä-Euroopan maihin verrattuna asuntojemme pieni koko länsieurooppalaiseen tasoon nähden on huomattava (Luku ”Tilantarve omassa asunnossa”). Toimittaja Olli Niemi on haastatellut Asuntovälitysyhtiö Vuokraturvan pääomis- tajaa ja hallituksen puheenjohtajaa Timo Metsolaa (Taloussanomat, 21.8.2008) ja kir- joittaa: ” Kolme neljästä kotitaloudesta onkin jo yhden tai kahden hengen talouksia.[Hel- singissä] Hän vaatii Helsinkiin realistista asuntorakentamista: lisää yksiöitä, vähem- män isoja ”ökykämppiä”. Uuteen kerrostaloon saa kyllä rakentaa vaikka 600 neliön asunnon, mutta on kiellettyä tehdä samaan tilaan parikymmentä yksiötä. Ongelmat juontavat juurensa Helsingin kaavoituksessa vallitsevasta säännöstä, jonka mukaan uuden kerrostalon asuntojen keskikoon on oltava vähintään 75 neliötä. Sääntö ei aivan 71Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 ole toteutunut: kaupunkisuunnitteluviraston mukaan Helsinkiin vuosina 1995–1999 ja 2000–2004 rakennettujen kerrostaloasuntojen keskikoko oli 65,8 neliömetriä. Valta- osa eli 49 prosenttia uusista asunnoista oli kaksioita. Yksiöiden osuus oli 10 prosenttia ja kolmioiden 25 prosenttia. Kriitikoiden mukaan 75 neliön sääntö luotiin aikoinaan, jotta hyvätuloiset veronmaksajat eivät karkaisi Espooseen isompien asuntojen peräs- sä. Nykyihmiset viettävät aikaa ulkona ja kahviloissa. He haluavat edullisen asunnon, jossa on hyvä sijainti. Väljyys ei enää ole ratkaiseva tekijä.” Ympäristöministeriön vuonna 2008 toteuttamissa Rakentamisen normitalkois- sa tavoitteena oli perata säännösviidakosta aidosti ja ennakkoluulottomasti turhia kustannuksia aiheuttavat normit pois tai ainakin joustavoittaa niitä (http://www. normitalkoot.fi/). Normitalkoissa on kuultu sekä rakentamisen ammattilaisia että kuluttajia. Asiantuntijakyselyn tuloksena todettiin muun muassa kylpyhuoneiden esteettömyyteen tähtäävä ns. pyörähdysympyrämitoitus yhdeksi turhia kustannuksia aiheuttavaksi määräykseksi (Rakentamisen normitalkoot. Ammattilaiskyselyiden yh- teenveto. 2008). Se herätti vilkkaan keskustelun niin lehdistössä kuin normitalkoiden keskustelupalstalla: ”Jostakin syystä sekä wc- että pesutilat mielletään tiloiksi, joissa ei tarvita tilaa muulle oheistoiminnalle.” (Niemelä-Hytönen 2008) ”Hissittömissä taloissa esteettömyysvaatimusta tulisi lieventää pesu- ja sauna- tiloissa, jos sijainti on muualla kuin sisääntulokerroksessa. Yksiöt ja kaksiot eivät yleensä ole perheasuntoja ja minimimitoitus kelpaisi kalliisiin pesu- ja saunatiloi- hin. Eli varsinkin nämä asuntotyypit kerroksissa tulisi vapauttaa esteettömyydestä.” (Karhusaari 2008) ” Hissittömässäkin talossa asuva, kerroksesta riippumatta, saattaa joutua tilapäi- sesti liikkumisesteiseksi tai -vammaiseksi. Silloin hän arvostaa suuresti sitä, että sopii asuntonsa saniteettitiloihin. Entäs, kun perheeseen tulee vauva. Vähäinenkin väljyys ao. tilassa on tuiki tarpeen ja miellyttää asujia. Ei kolise vauvan pää seinään. Kuin- ka hirveän kallis neliö onkaan se, mikä enintään koituu ns. pyörähdysympyrästä? Kautta aikojen Suomessa on saniteettitilat olleet ahtaammat kuin Keski-Euroopassa yleensä. Nauttikaamme nyt tilasta, jota tarvitsemme, älkäämme kaikesta syytelkö vammaisia!” (Haulisto 2008). Määräyksiä ja turhia kustannuksia karsimassa Pohjois-Suomen Rakentajapäivillä 24.9.2008 asuntoministeri Vapaavuori totesi: ”Sen sijaan, että olisimme ympäristöministeriössä perinteiseen tapaan pyrkineet vastaa- maan markkinoiden haasteisiin laatimalla lisää säädöksiä, olemme historiallisesti kyseenalaistaneet nykyisen säännösviidakon ….” (Vapaavuori 2008b) Vapaavuori jatkaa: ” Rakentamisen normitalkoot eivät ole ainoa hanke, jolla pyritään lisäämään koh- tuuhintaista asuntotuotantoa. Kokeilemme lisäksi kevennettyjä määräyksiä. … Pallo heitettiin aidosti kunnille. Annoimme mahdollisuuden esittää toivomuksia ja antaa ehdotuksia siitä, mistä määräyksistä voitaisiin keventää, jotta helpottaisimme kohtuu- hintaisten kotien rakentamista. Syyskuun alkuun mennessä mukaan ilmoittautuivat Oulu, Helsinki, Vantaa, Turku, Lahti ja Raisio. Ilmoittautujat saivat vapaasti valita, mihin normeihin he haluaisivat helpotuksia kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisää- miseksi. Mukaan ilmoittautuneet kunnat toivovat joustavuutta rakentamismääräysten toteuttamiseen, mutta eivät ole valmiita tinkimään määräysten tavoitteista eivät- kä rakentamisen laadusta. Puolet ilmoittautuneista kunnista haluaisi poiketa vä- estönsuojien rakentamisvelvollisuudesta. Lisäksi kunnat ehdottavat joustoa mm. esteettömyyttä, paloturvallisuutta, energiankulutusta ja ilmanvaihtoa koskeviin ra- kentamismääräyksiin. Esimerkiksi paloetäisyyksistä tai poistumisteitä koskevista 72 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 määräyksistä voitaisiin erään ehdotuksen mukaan poiketa, jos rakennusten palotur- vallisuutta parannettaisiin sprinklauksen tai paloturvallisten materiaalien avulla. Kaavamääräyksiin liittyviä kevennystarpeita on ehdotettu melko vähän, mutta kun- nat voivatkin jo nyt poiketa laatimistaan kaavoista. Sen sijaan kunnat ovat toivoneet poikkeamismenettelyn nopeuttamiseksi poikkeamistoimivallan siirtoa alueellisilta ympäristökeskuksilta kaupunkeihin esimerkiksi asemakaavan rakennusoikeudesta ja kerrosluvusta. Ilmoittautuneiden toiveena on tiivis ja täydentävä rakentaminen. Kevennetyt mää- räykset mahdollistaisivat mm. tavanomaista tiiviimpien pientaloalueiden toteut- tamisen. Lisäksi asuntoja voitaisiin rakentaa vanhoille kerrostaloalueille ottamalla asumiskäyttöön käyttämättömiä yhteistiloja tai rakentamalla asuntoja vanhojen ker- rostalojen katoille.” Asunnon koko asukaspalautteen perusteella Tarvitaan tarkoituksenmukaisia asuntoja (esim. Juntto 2008), jotka saadaan kätevästi ja edullisesti aikaan ja pystytään pitämään yllä kestävällä tavalla. Asuntoliiketoimin- nan ja asukkaan edun lisäksi tulee vielä ajaa asumispalvelujen tuottajien etu. On ajateltu, että asunnon koolle on löydettävissä hyvinkin inhimilliset mittasuhteet. Kuitenkin, esimerkiksi epäinhimillisesti mitoitetuiksi arvostellut 70-luvulla rakenne- tut elementtitalolähiöt ovat sinne kotiutuneiden mielestä miellyttävä asuinpaikka. Pieni asunto: valinta vai välttämättömyys Ässäkotien rakentajien ja Suomen Ässäkodit Oy:n tarjoamien palvelujen kantavana toiminta-ajatuksena on asukkaan kohtaaminen. Siellä tunnetaan erityisesti pieniä asuntoja kysyvien ja pienituloisten ongelmat. Hartioilla painaa asunnontarpeessa olevien jääminen kokonaan ovien ulkopuolelle. Asunnon pienuus voi johtua rahan puutteesta eikä ole aina valinta tarpeettoman tilan välttämisestä. Ässäkotilaiset olivat pienituloisia. S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatus pienten asuntojen tarjoamisesta näkyy luonnollisesti asuntojen koossa ja sen seu- rauksena yksinasuvien asuntokuntia on poikkeuksellisen paljon (Luku ”Asunnon koko”). Hirvonen (2009) pitää asuntokuntien pienenemiskehityksen taustalla mm. väestön ikärakenteen muutosta vanhempaan suuntaan. Vanhemmat ikäluokat asuvat yleensä pariskuntina tai yksin. Perhekoosta riippuva asunnon tilantarve muuttuu elämän var- rella. Elinkaariasunnon tilantarve vaihtelee aikakausittain kansallisen demografian, syntyvyyden ja kuolleisuuden mukaan. Hirvonen (2009) havaitsi, että ARA-kannassa asuminen yleisesti ottaen harvinais- tuu siirryttäessä vanhempiin elinvaiheluokkiin, koska ARA-vuokra-asunnossa asu- minen oli selvästi tavallisinta nuorissa elinvaiheluokissa. Yksinasuvien ikääntyneiden kohdalla väheneminen on kuitenkin varsin lievää. Tähän kyselyyn vastanneista moni oli jo iäkäs. Vastaajien keski-ikä oli verrattain korkea; miesten kohdalla 7,4 vuotta väestön keskimääräistä korkeampi ja naisten 3,7 vuotta keskimääräistä korkeampi (Luku ”Demografisten tekijöiden vaikuttavuudesta”). Koska asukkaat olivat myös pienituloisia, näyttää siltä, että juuri pienituloisten ikääntyneiden kukkarolle ARA- tuotantoinen Ässäkoti sopii. Pienten asuntojen kysynnän kasvuun Vainio (2008) esittää perhekoon muuttumi- sesta johtuvia seikkoja seuraavasti: ”Väestön vanheneminen lisää asuntokysyntää, koska iäkkäät ihmiset asuvat useammin yksin kuin työikäiset. Yksinasumista tai pienperheissä asumista lisäävät myös nuorten aikaistunut muutto pois lapsuudenko- dista, perheen perustamisen lykkääminen ja avioerot. Jo vuodesta 1990 vuoteen 2006 yksinasuvien ja lapsettomien parien osuus on lisääntynyt merkittävästi.” 73Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asunnon tilantarve riippuu muustakin elämäntilanteen muutoksesta kuin elinkaa- ren vaiheesta. Elämäntilanteen mukaan vakinainen asunto voi vaihtua tilapäiseksi tilantarpeeksi ja se osoittautua pitkäaikaiseksikin. Opiskelijoiden ja eronneiden lisäksi asuminen voi olla tilapäistä yhtä lailla paikkakuntaa vaihtavien kohdalla kuin reppu- työläisten tai siirtolaisten kohdalla, jotka eivät tiedä kotimaansa olojen vakiintumisen aikataulua. Ostetaan tai vuokrataan väliaikaisasunto. Tilantarve riippuu asunnon käyttötarkoituksesta, asukkaiden ajankäytöstä ja kiin- nostuksen kohteista. Tavallisimmat asuintoiminnot ovat ruoanlaitto, ruokailu, pesey- tyminen, pukeutuminen ja vaatehuolto, virkistys, lepo ja nukkuminen. Asunnossa hoidetaan vauvoja, tehdään läksyjä, tavataan ystäviä ja sukulaisia, siellä harrastetaan ja nykyään tehdään työtäkin. Vähimmillään asunto on vain paikka, jossa peseydytään ja nukutaan, katsotaan ehkä hetki televisiota ja keitetään vettä. Tilavuus sallii monitoimisen tilan käytön. Äkkipäätään voisi myös arvella, että pienet yksiöt voisivat käydä pitkää päivää tekevien työviikon asunnoksi tai viikonloppuasunnoksi ihmisille, jotka asuvat vaki- tuisesti muualla, mutta haluavat piipahtaa kaupunkiin vaikka asioille, ostoksille tai kulttuuririentoihin. Juntto (2008) tuo esille asumisen tulevaisuutta käsittelevässä Suo- men Ympäristö -sarjan julkaisussa: ”Asumisen muutos ja tulevaisuus”, että paineita vuokra-asuntotarjonnan kasvattamiseen lisäävät tuloerojen kasvu, kaupungistumi- nen, liikkuvuus ja väestömuutokset. Kaupungistumiseen vaikuttavat etenkin talouden kehitys, liikkuvuuteen liittyvät valinnat ja ihmisen sitoutuminen asuinpaikkaansa. Monimuuttujainen selvitys pienten asuntojen tarpeesta puuttuu, vaikka niiden kysyntää on tutkittu (vrt. Luku ”Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys”). Tutkimus voi paljastaa asian todellisen laidan siihen vaikuttavista eri tekijöistä käsin tarkasteltuna (Luku ”Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys”). Tilavuus merkitsee turvallisuutta – etenkin yhdistettynä valoisuuteen, vähentää kotona niin tavallisia onnettomuuksia, kun ei tarvitse kurkotella korkealle, kuten silloin, kun tilatehokkuuden vuoksi on tehty korkeat kaapistot. Tilavuus sujuvoittaa arkea. Hirvonen et al (2005) toteavat myös, että juuri lapsiperheet ovat eniten lisätilan tarpeessa. Junton (2008) tutkimus osoitti, että vaikka Suomi kaupungistuu, lapsi- perheet arvostavat pientaloasumista. Juntto (2008) toteaa, että vaikka omakotitaloja arvostetaan, niiden osuus ei ole kasvanut, jonka Vainion (2008) raportti todentaa. Sen sijaan kaiken kaikkiaan pientalomaiset asuntotuotantomäärät – siis rivitalot mukaan lukien, ovat olleet viime vuosina jonkin verran nousussa – erityisesti suuremmissa kaupunkikeskuksissa ja pääkaupunkiseudulla (Vainio 2008). Kärnä (1992) havaitsi, että itäsuomalaiset asuvat jonkin verran länsisuomalaisia väljemmin ja heitä use- ammin omakotitaloissa. Vainio (2008) toteaa tutkimuksessaan asuntorakentamisen muutoksista, että omakotitalojen rakentaminen on Uudellamaalla säilyttänyt tasonsa suhteessa muihin asuntotyyppeihin, mutta muualle Suomeen omakotitaloja on aivan viime vuosina aloitettu rakentamaan aiempaa enemmän. Juntto (2008) toteaa myös, että kun lapsiperheet arvostavat pientaloasumista, käy- tännössä se tarkoittaa usein muuttoa sinne, missä palvelut ovat kaukana. Jotkut saat- tavat pitää haja-asutusalueella ja etenkin palvelukeskuksien ulkopuolella asumista muutoinkin hyvänä ympäristönä lapsille, vaikka joudutaan hankkimaan palveluja matkan päästä. Yhtä lailla on lapsiperheitä, jotka asuisivat mielellään kaupungissa. Omakotiasuminen käytännössä edellyttää haja-asutusasemakaavaa. Niin ekolo- giset kuin kilpailukykystrategisetkin selvitykset korostavat tiiviin asumisen edul- lisuutta (Luku ”Tiivistämällä edullisemman asumisen puolesta?”). Kuten luvussa ”Elinkaaritalous halvan vuokran asialla” todetaan, meiltä puuttuu tieto siitä, kuinka suomalaisittain kestävän kehityksen mukaisen asumisen voi järjestää maaseudulle (vrt. myös Luku ”Etäisyyksien murskaamisesta”). Näin ollen Laaksokin (2007) toteaa: ”European Environmental Agencyn (2006) julkistaman tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingin seutu on yhdyskuntaraken- 74 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 teeltaan yksi EU-alueen hajautuneimmista suurkaupunkialueista. Ongelmaan tulisi Helsingin seudun suunnittelussa suhtautua selvästi aikaisempaa vakavammin, sillä hajautumiseen liittyy suuria ongelmia (ks. mm. Laakso & Loikkanen, 2004). Hajau- tuvaan yhdyskuntarakenteeseen liittyvä massiivinen liikkuminen ja henkilöautojen käytön kasvu lisäävät päästöjä ja ruuhkautumista sekä aiheuttavat kotitalouksille ylimääräisiä kustannuksia. Lisäksi hajautuvassa yhdyskuntarakenteessa perusra- kenteen investointien ja ylläpidon samoin kuin peruspalveluiden investointien ja palveluverkon ylläpidon kustannukset ovat kiistatta korkeat.” Suuntaus suurempiin asuntoihin Tilantarve on riippuvainen muun muassa asunnon hinnasta ja perhekoosta. Suuret tulot ja runsas varallisuus mahdollistavat niin tilavat asunnot kuin asunnon tai vapaa-ajan asunnon omistamisen (Juntto 2007). Asunnot ovat muita pienempiä kaupunkimaisissa kunnissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla. Helsingissä asuntoaan pitää liian pienenä joka neljäs kotitalous, kun muualla maassa vastaava osuus on 13 prosenttia. Malmin Ässäkodeissa perhekoko oli joko pieni tai siellä asuttiin tavallista enem- män yksin. Malmin ässäkotilaiset ovat selvästi ahtaasti asuvia henkilön käytössä olevan pinta-alan mukaan, vaikkakin huone henkilöä kohden -periaate toteutuu. He ovat selvästi pienituloisia. Jos he saisivat valita, 40 %:a heistä muuttaisi isompaan. Vuokra oli monen mielestä pienestäkin asunnosta iso kustannuserä. Muidenkin asukaskyselyjen mukaan ahtaasti asumiseen tulisi saada muutos. Halutaan enemmän tilaa tai vähemmän pieniä huoneita (Himanen 2008, vrt. pieni huonekoko havaittu ongelma Vainio 2008). Hiljattainen kannanotto ahtaasti asuvien toivomasta lisätilasta löytyy ikääntyvien asumisen tutkimuksen yhteydessä saadusta tuloksesta muun muassa ympäristöministeriön raportista (Poutanen et al 2008, s. 34). Poutanen et al (2008) toteavat ikääntyvien asuntokoon pieneksi. Ahtaasti asuvat, jotka toivoivat lisätilaa, asuivat 58 m2 asunnossa, kun tiloihinsa tyytyväisemmällä ryhmällä oli tilaa 85 m2. Samansuuntaisen tuloksen 80 neliön asuntoon tyytyväisistä löysi Lehto (1998) Pirkanmaalla ikääntyvien keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa. Tosin hänen tutkimuksessaan vastaajissa oli paljon myös pariskuntia, ei pelkästään yksinasuvia. Ässäkotilaisia vähemmän ahtaasti asuvat toivovat isompaa asuntoa. Juntto & Säylä (2007) ovat havainneet Asuva 2005 -tutkimuksessa, että nykyisen ja tavoiteasunnon pinta-ala vaihtelee myös nykyisen asunnon hallintamuodon mukaan seuraavasti: omaan taloon, jossa on keskimäärin 127 m2 pinta-alaa halutaan 17 m2:n lisäala, keskimäärin 72 m2:n osakeasuntoon 26 m2:n lisäala ja keskimäärin 55 m2:n vuokra-asuntoon 40 m2:n lisäala. Vainio (2008) toteaa tarkasteltuaan asuntorakentamisen muutosta 1990–2005 väli- senä aikana, että ”Säilytystilojen puute ja pienet makuuhuoneet ovat olleet tiedostettu ongelma. Uusissa asunnoissa tätä ongelmaa on koetettu ratkaista. Molemmille toi- minnoille on uusissa asunnoissa enemmän tilaa. Tilatarpeet ovat kuitenkin ihmisillä kasvaneet kaiken aikaa elintason nousemisen takia.” Myös yhteiskunnalliset tavat, tottumukset ja normit vaikuttavat siihen, millainen huonejärjestys tarvitaan; montako makuuhuonetta, kylpyhuonetta, jne. Tässä tutki- muksessa huomattiin, että vaikka pienessä asunnossa kävisi vieraita, heitä ei haluta majoittaa talon yhteiseen vierashuoneeseen, vaan mieluummin pieneenkin omaan kotiin. Sen sijaan juhlatila hyväksytään kaikille yhteiseen käyttöön. Kerrostalojen juhlatila on ehkä muutoinkin yleistymässä ja väestösuojissa olevia kerhotiloja sanee- rataan juhlakäyttöön. Toisaalta Vainio (2008) toteaa: ”Perhekoon pieneneminen osaltaan lisää asumis- väljyyttä. Asuntokuntien keskikoko on pienentynyt. Vuonna 1990 asuntokuntaan kuului 2,4 henkilöä, vuonna 2006 enää 2,1 henkilöä. Maaseutukunnissa asuntokun- 75Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 nan keskikoko on suurempi kuin kaupungeissa, missä asuu paljon yhden henkilön talouksia. Suomen 2 668 000 asuntokunnasta 46 prosenttia on yksinasujia. Yhden ja kahden hengen talouksissa asuu puolet Suomen väestöstä. Helsingissä yksin ja kaksin asujia on 80 prosenttia asuntokunnista ja muissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa 75 prosenttia. Muissa kunnissa oli vuonna 1990 yksin tai kaksin asujia 58 prosenttia asuntokunnista, nyt osuus on noussut 70 prosenttiin.” Ikääntyneet eivät ole välttämättä kiinnostuneita muuttamaan vanhana pienem- pään asuntoon, vaan tarvitsevat lapsilta vapautuvan tilan omaan käyttöönsä – vieras- tai harrastushuoneeksi vaikkapa (Lehto 1998, Himanen 2008). Joissakin tapauksissa ison asunnon ylläpitäminen, kuten sen siivoaminen voi tun- tua iäkkäistä työläältä samoin kuin omakotitalon pihatöiden tekeminen. Näin on ylipäätään raskaiden kotitöiden tekemisen laita. Ratkaisuksi onkin enemmin esitetty kotiapua kuin muuttoa outoon ympäristöön, jossa vanhukset eivät tahdo pärjätä yhtä hyvin kuin kotonaan, missä rutiinit on tuttuja. Pyörähdysympyrämitoituksella peseminen ja pukeutuminen sujuvaksi Malmin Ässäkodeissa asukkaat kokivat peseytymiseen ja pukeutumiseen liittyvät toiminnot erityisen sujuviksi. Kyseessä on vuokrataloyhtiö, jossa on paljon tavan- omaista pienempiä asuntoja ja tavanomaista enemmän yksinasujia ja jossa kaik- ki kylpyhuoneet noudattavat esteettömyydestä annettuja määräyksiä. Vuokraajan edustaja kertoi vuokralaisten usein muuttaessa ihastelevan tilavaa kylpyhuonetta. Malmin Ässäkodissa toimintarajoitteisille on varattu erityisasunnot talon ensimmäi- sestä kerroksesta. Ympäristöministeriön vuonna 2008 käynnistämissä normitalkoissa asiantuntijat nimesivät kylpyhuoneen pyörähdysympyrämitoituksen 5. sijalle eniten turhia kustan- nuksia aiheuttavien rakennusmääräysten joukkoon (Rakentamisen normitalkoot. Am- mattilaiskyselyiden yhteenveto. 2008). Ei vain lehtikirjoittelussa, vaan normitalkoiden mielipidepalstalla kylpyhuoneen mitoitusta koskeva ns. pyörähdysympyräkysymys on jakanut mielipiteitä (Luku ”Asuntokoon kasvattaminen vai pienentäminen”). Pienessä asunnossa korostuvat asuntotuotannon kalleimpien neliöiden eli mär- kätilojen kustannukset. Ei asunnon eikä kylpytilojen pienentäminen vähennä raken- nuskustannuksia, jotka syntyvät lvis-teknisistä asennuksista. Ne eivät ole tilariippu- vaisia, kuin siinä tapauksessa, että tila houkuttaa virheelliseen ylimitoitukseen eli jos asunnon kylpytilat varustetaan asukaslukuun nähden liian usealla vesikalusteella. Julkisessa keskustelussa on myös esitetty, että ns. pyörähdysympyrämitoitettua kylpyhuonetta ei tarvitse ainakaan pienessä asunnossa, erityisesti yläkerroksissa, koska siellä tuskin asuu liikunta- tai toimintarajoitteisia. Toisaalta on todettu, että ennen kuin mietitään tarkemmin pienen asunnon kylpyhuoneen kokoa, täytyy to- deta, että liikuntarajoitteisuus saattaa sattua kohdalle asuinkerroksesta piittaamatta. Tämän Kaupunkikylä -asukaskyselyn perusteella ihan tavallisissakin oloissa pienessä asunnossa toiminnallisuuden kannalta esteetön kylpyhuonemitoitus kannattaa. Niemelä-Hytönen (2008) on normitalkoiden keskustelupalstalla (2008, www.ym- paristo.fi) asiallisesti perustellut kylpyhuoneiden tilantarvetta siellä tehtävillä monilla oheistoiminnoilla. Se lienee erityisen tarpeen juuri pienessä asunnossa – ainakin ässä- kotilaisten mielestä. Pienessä asunnossa kylpyhuoneen oheistoimintoja ei voi siirtää muualle. Tosin on todettava, että ässäkotilaisilla oli käytössään lisäksi talopesula, joka on tulossa takaisin muuallekin sen kysynnän vuoksi. Kylpyhuoneen oheistoiminnot lienevät välttämättömyyden sanelemia ja niistä suoriutuminen yhtä lailla tarkoituksenmukaisuus- kuin mukavuustekijä. Pienien kylpyhuoneiden monitoimitilaominaisuuksiin liittyvät toiminnalliset ja tilaongel- mat ovat olleet sisustusarkkitehtien tiedossa jo pitkään (Lehto et al 1993). Kehitys kylpyhuonesuunnittelussa on mennyt kiitettävästi kotikylpylöiden suuntaan, joiden 76 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 yhteydessä on usein saunakin (Himanen 2004). Siellä on tarpeellisten toimintojen lisäksi kiinnitetty huomiota viihtymiseen. Kiireisestä arjesta palautumiseen, rentou- tumiseen, lasten kasvamiseen vahvasti sinuiksi itsensä ja intiimien asioiden kanssa, jne., jne. Tilavimpien kylpyhuoneiden kulttuureissa kylpytiloissa on vaatesäilytystä ja tilaa pukeutumista varten, mutta ei vaatehuoltovarustusta. Kylpyhuoneissa on ollut kosteusongelmia, jotka juurtavat juurensa monista eri syistä, joista kuivuva pyykki on yksi. Parhaimmillaan pyykkikone ja -narut voidaan siirtää mahdollisesti kuivauskaapilla varustettuihin kodinhoitotiloihin tai keittiöön. Vainio (2008) tutkimuksessaan asuntorakentamisen muutoksesta 1990–2005 väli- senä aikana toteaa, että ”Aiemmin asunnossa oli vain yksi märkätila ja se pystyttiin mitoittamaan riittävän isoksi pyörätuolille ja avustajalle. Nykyisin useisiin perhe- asuntoihin rakennetaan sauna ja erillinen wc. Ne eivät ole tuoneet asuntoihin yhtä paljon lisäpinta-alaa, kuin niiden rakentamiseen tarvitaan.” Kuten jo Design-for-all -suunnitteluperiaatteen5 kehittämisen yhteydessä on to- dettu (http://dfasuomi.stakes.fi/FI/index.htm), esteettömyydestä hyötyvät kaikki käyttäjäryhmät. Tilavuus on esteettömyyttä, jota tarvitaan kulku- ja säilytystiloissa niin paketteja jaellessa, lastenvaunuilla, rollaattorilla tai pyörätuolilla kuljettaessa tai pyöriä pyörävarastosta noudettaessa tai sinne palautettaessa. Säilytystilat Ympäristöministeriön 2008 järjestämissä Normitalkoissa tilakysymykset nousivat ensimmäiselle ja viidennelle sijalle asiantuntijoiden arviossa turhia kustannuksia aiheuttavista rakennusmääräyksistä (Rakentamisen normitalkoot. Ammattilaisky- selyiden yhteenveto. 2008). Väestönsuojien ylimitoitus oli ensimmäinen niistä ja jo käsitelty kylpyhuoneen mitoitus viidenneksi tärkein. Väestösuojan kohdalla tulee mieleen säilytystilaongelmat, koska on ollut aika yleistä käyttää suojia rauhan aikana (tai silloin kun suojautumistarve ei ole ilmeinen) säilytystiloina. Tässä Kaupunkikylä -asukaskyselyssä säilytystilan tarve esiintyi asunnon suurim- pien puutteiden listalla (Luku ”Sanallinen arvio”). Jo kausivaatteiden säilytykseen toivottiin lisää tilaa. Lehto (1998) totesi ja muissa tutkimuksissa on ilmennyt, että eri- tyisesti kaivataan kätevää tilaa erityistavaroille, kuten auton renkaille, polkupyörille, lastenvaunuille ja rollaattoreille, urheiluvälineille tai kausivaatteille. Säilytystiloja toivotaan asunnon yhteyteen. Monet pyöräsuojat tai ns. vinttikomerot ovat hankala- käyttöisiä. Tavarat ovat epäjärjestyksessä, eivätkä tilat sijaitse kulkukerroksessa. Väestönsuojakysymykset lienee ennen muuta ratkaistavissa poikkeusolojen asian- tuntemuksella, johon ei välttämättä tavallisen asumisen asiantuntijan asiantuntemus riitä, vaikka niin normitalkoiden kyselyyn vastaamaan poimittujen profiilin perus- teella saattaa arvella käyneen (Rakentamisen normitalkoot. Ammattilaiskysely. Tiedot tutkimuksen vastaajista. 2008). Määräysten tarve Määräys saa parannuksia aikaan ja sillä on hyviä kerrannaisvaikutuksia. Asiantunti- jatieto siirtyy käytännön rakentamiseen silloinkin, kun rakennuttaja on riippuvainen toisten asiantuntemuksesta. Joissakin tapauksissa määräys estää paremman innovatiivisen ratkaisun käyttä- misen. Vainio (2008) toteaa viimeaikaisesta kehityksestä KIRA-alalla, että ”Kerros- 5 Design for All (DfA) tarkoittaa tuotteiden ja palveluiden suunnittelua siten, että ne ovat mahdollisim- man monen käyttäjän saavutettavissa. Tieto- ja viestintätekniikan osalta DfA tarkoittaa sitä, että etsitään sellaisia laitteisiin, ohjelmistoihin ja apuvälineisiin sijoitettavia ominaisuuksia, jotka edistävät helppokäyt- töisyyttä. 77Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 korkeuden kasvattaminen, tietokoneavusteiset suunnittelumenetelmät, tuotantoteknologian kehittyminen ja asuntohallituksen suunnitteluohjeista luopuminen ovat tuoneet enemmän vapautta rakennusten ja asuntojen suunnitteluun. Päällekkäisten huoneistojen ei tarvitse olla identtisiä, vaan ne voidaan sovittaa asiakkaan tarpeisiin.” Myönteinen kehitys on monien asioiden summa. Energiaselvitysten ja -todistusten tarve on ilmeinen, jotta asukkaat tietävät, mitä ostavat tai vuokraavat, mihin alun perin Euroopan Unioni (EU) direktiivillään on pyrkinyt. Ministeriön kaavailut energianormien ja laskentatapojen uudistuksista ovat tuiki tarpeen asukkaiden arvioiden valossa, koska ne ohjaavat kehitystä elinkaariajat- telun suuntaan, mikä vähentää myös asunnon käytön aikaisia kustannuksia, jotka lankeavat pitkällä aikavälillä asukkaan maksettavaksi. Tiukan paikan tullen kukin jäsenmaa saattaa pyrkiä tulkitsemaan direktiivejä oman energiansaantinsa eduksi. Asukkaiden kanta Malmin ässäkotilaisten keskuudessa tehdyn Kaupunkikylä -asukaskyselyn käyttäjä- palaute osoittaa, kuinka riippuvainen S-Asunnot Oy on ulkopuolisten rakennusalan asiantuntijoiden työstä, ja siten myös määräyksistä. Näistä yhdeksi tässä tutkimuk- sessa osoittautui erityisen hyvät pukeutumis- ja peseytymisominaisuudet omaava asunto, jossa ainoa näille toimille osoitettu tila on pyörähdysympyrämitoitettu kylpy- huone. Toinen on äänieristyksen puutteet ulkoa tulevan äänen kohdalla määräysten keskittyessä vain sisätilojen äänioloihin. Riippuvuus ulkopuolisesta asiantuntijatiedosta lienee sama muillakin S-Asunnot Oy:n kaltaisilla pienillä rakennuttajaorganisaatioilla. Isommatkin organisaatiot voivat olla viranomaisasiantuntemuksesta riippuvaisia, minkä osoitti Malmin Ässäkodeissa tehdyn asukaskyselyn tuloksen vertailu Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoi- keusasunnoissa tehdyn kyselyn tuloksiin asuntojen laadusta (Korhonen & Takala 2007). Sielläkin äänieristys nousi ongelmaksi monissa taloissa – etenkin siellä, missä rakennuksen iän vuoksi oli noudatettu vanhempia ääneneristysmääräyksiä. Molemmissa tapauksissa – kylpyhuoneen ja ääniympäristön suunnittelussa oli noudatettu vallitsevia rakennusmääräyksiä. Peseytymistilojen suunnittelussa oli onnistuttu noudattamalla määräystä. Sen sijaan ääniympäristön kohdalla uusin tut- kimus valmistui vasta vuonna 2003 samaan aikaan Malmin Ässäkodin kanssa, eikä niitä oltu voitu noudattaa rakennuksen suunnittelussa, vaikka radan läheisyys oli tiedossa. Äänieristyksen määräyksiä kiristettiin jo vuosikymmenen vaihteessa sisä- tilojen osalta. Ne olivat päässeet vaikuttamaan jo Malmin Ässäkodeissa, missä aske- lääneneristys oli selvästi riittävä, kuten kiristetty määräys edellyttää, vaikka muussa ääneneristyksessä oli puutteita. Tosin uudetkaan määräykset eivät kuitenkaan laittaneet ääniasioiden kohdalla parastaan (vrt. Luku ”Äänieristys asukkaiden ja määräysten kannalta”), vaikka tut- kimustiedon mukaan oli tiedossa selkeät suositukset hyvästä rakennustavasta (Sipari 2003a ja 2003b). Määräyksiä ääniympäristön kohdalla oli kiristetty vain osittain saa- tuun tutkimustulokseen verrattuna. Kyseessä ei ollut määrällinen lievennys tiettyjen laatukriteerin kohdalla (sisä- ja ulkoäänien vaimennus tietyn verran), vaan kokonaan yhden laatukriteerin huomioonottamattomuus (ulkoäänet). Tämä Kaupunkikylä -asukaskysely on tapaustutkimus, joka vahvistaa aiemman tapaustutkimuksen tuloksen ääniolosuhteista ulkoäänien häiritsevyyden osalta (Sipa- ri et al 2005). Nyttemmin Espoossa kehätien ja junaradan läheisyyteen on rakennettu asuintalo, jossa on otettu huomioon em. Siparin (2003a ja 2003b) tutkimustulos ääni- ympäristön hallitsemiseksi, jossa ehdotettiin ulkoäänien välttämistä mm. ikkunoiden tiiveyden varmistamisella. Espoon kohteessa eristykset, ikkunat ja parvekelasit on tehty erityisten vaatimusten mukaan ja sen vuoksi talo on jo rakennusvaiheessa todel- la hiljainen. Rakennuttaja vakuuttaa, että edes liikenteen huminaa ei kuulu sisään. 78 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Sen sijaan pyörähdysympyrämitoitetun kylpyhuoneen asukaspalautetta vastaavaa toista asukaspalautetta mittaavaa tutkimusta ei ole tätä kirjoitettaessa tiedossa. Asu- kaspalaute kylpyhuoneen laadusta oli kerätty epäsuorasti arjen toimintojen sujuvuut- ta mittaamalla, koska asukkaan lienee mahdotonta tai vaikeaa arvioida suoraan tietyn suunnittelukriteerin hyvyyttä tietyllä asteikolla, ellei sitä ole jollakin tavalla sidottu hänen kokemuspiiriinsä. Toinen tapa on tietenkin tutkia palautetta kylpyhuoneesta yksinään tarkemmin, jolloin voi asettaa useampia ja tarkempia kysymyksiä. Tämän Kaupunkikylä -asukaskyselyn asukaspalaute pyörähdysympyrämitoite- tusta kylpyhuoneesta on siis päinvastainen kuin ympäristöministeriön normitalkoi- siin vastanneiden asiantuntijoiden käsitys kylpyhuonemääräyksistä, mikä osoitti ne tarpeettomia kustannuksia aiheuttaviksi. Vai onko asukkaan kokema mukavuus ja asiantuntija-arvion tarpeeton kustannus eri asioita (Luku ”Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys”)? Ympäristöministeriön normitalkoiden kuluttajapalautteessakin tilojen esteettö- myys nousi 5. sijalle turhia kustannuksia aiheuttavien määräysten joukkoon (Ra- kentamisen normitalkoot. Kuluttajatutkimuksen yhteenveto. 2008). Kysymyksen asettelusta ja raportoinnista ei tarkkaan käy ilmi, mitä esteettömyydellä tarkoitettiin (huonetilojen kuten leveät ovet ja ulkorakenteiden kuten luiskat, mutta ei esimerkiksi mainittu enempää esimerkkejä, kuten isompaa kylpyhuonetta, kevennettyjä ovia, laskeutuvia kaapistoja tai hissiä). Epäselväksi jäi miten tulos muodostui, koska se oli mitattu usealla eri menetelmällä ja raportoitu niiden yhteenvetona. Lisäksi on hyvä huomata, että Kaupunkikylä -asukaskyselyn tuloksen heikot signaalit viit- taavat siihen, että Malmin ässäkotilaisten joukossa oli henkilöitä, jotka ymmärtävät esteettömyyden merkityksen ehkä tavanomaista paremmin – tai ehkä paremmin (on tutkimatta) kuin esimerkiksi omakotitalon hankintaa, rakennuttamista tai korjaamista miettivä, millaisiin vastaajiin normitalkoiden kuluttajapalaute perustui (Luku ”Ak- tiivisuus”, ”Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus”). Äänieristys asukkaiden ja määräysten kannalta Äänieristyksessä oli Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa on- gelmia erityisesti 60- ja 70-luvuilla rakennetuissa taloissa (Korhonen & Takala 2007), joita uudet määräykset eivät koskeneet. Malmin Ässäkodissa rakennuksen sisäisistä meluhaitoista ei juurikaan valitettu. Sen sijaan läheisen ravintolan ja junanradan melu kantautui häiritsevästi asuntoihin. Kuten jo aiemmin todettu, määräykset kehottavat eristämään rakennuksen sisäisiä äänilähteitä, mutta eivät puutu riittävästi ulkoa tulevien meluhaittojen torjuntaan, jonka Sipari et al (2005) käyttäjätutkimuksessaan totesivat olevan mahdollista ja jonka ässäkotilaisten arviot vahvistavat. Rakennusten äänieristystä ja meluntorjuntaa koskevat määräykset uusittiin vuositu- hannen vaihteessa (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=146994&lan=fi). Tuolloin määräysten vaatimustaso tiukkeni ilmaääneneristyksen osalta 2 – 3 desibeliä (dB) ja askelääneneristyksen osalta 5 dB. Vaatimustaso rakennuksen LVI-laitteistojen osalta muuttui siten, että vaatimukset ilmaistaan nykyisin sekä suurimpana sallittuna keskiäänitasona että suurimpana sallittuna enimmäisäänitasona. Uusien määräys- ten mukaisia kerrostaloja on rakennettu siten jo muutaman vuoden ajan. Niiden äänitasoja tutkittaessa havaittiin, että asukkaiden mielestä selvästi häiritsevimpiä (tärkeimmän häiritsevän melun perusteella) olivat (Sipari et al 2005):a) liikennemelu, jota hieman yli 25 % vastanneista piti häiritsevimpänä ja seuraavaksi häiritsevin oli muut äänet ulkoa, jonka 16 % vastaajista esitti häiritsevimmäksi6. 6 Muut häiritsevät äänet Sipari et al (2005) mukaan olivat: c) äänet ilmanvaihdosta (osuus n. 8 %), d) ko- pinat naapurista (osuus n. 7 %), e) puhe ja musiikki rakenteiden läpi (osuus noin 6 %), f) lemmikkieläinten äänet (osuus n. 6 %) ja g) askeläänitöminät (osuus 5 %). 79Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Hongiston (2003) mukaan: ”Koska kansallisten rakennusmääräyksien ääneneristysvaatimukset koskevat pääasiassa vain asuinrakennuksia ja julkisia tiloja, rakennustuotevalmistajien tai toimittajien kannattaa kehittää ns. standardituotteita vain osalle rakennuselemen- teistä. Tällaisia ovat mm. asuinhuoneistojen väliseinät, välipohjat ja käytäväovet, koululuokkien väliseinät ja ovet sekä erilaisten toimistojen ja julkisten tilojen väli- seinät ja ovet. (Ei esimerkiksi ikkunat.) Näissä kohteissa eristettävänä äänilähteenä on puheääni, jonka taso tunnetaan, jolloin ääneneristysvaatimus on melko helppo asettaa. Suuri osa rakennuksista on kohteissa, joissa melulähteen voimakkuus on eri kuin puheella. Äänilähteenä voi olla auto- tai lentoliikenne, dieselvoimala, kirjapaino, elokuvateatteri tai ravintola.” Siparin (2003a) mukaan: ”Kehitettiin tuotekehitysperusteita ilmaääneneristävyyden osalta ottaen huomioon koko julkisivurakenne. Keskeisimpänä yleistavoitteena on ollut kehittää laajasti yritysten valmiuksia tuottaa ääneneristyksellisesti laadukkaita rakennusosia kuten ikkunoita, ovia, raitisilmaventtiileitä jne. Rakennusosien tuotekehitysperustei- den kehittämisen ohella tavoitteena on ollut valmistella rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyyden hallitsemiseksi kattavaa järjestelmää, joka sisältää mm. vi- ranomaismääräyksissä tarvittavat ääneneristävyyden mittaluvut, ohjeet äänene- ristävyyden mitoittamiseksi sekä tarvittavat menettelyt järjestelmän toiminnan varmistamiseksi asemakaavatasolla.” Siparin (2003b) mukaan: ”Suomessa tyypillisten välipohjarakenteiden, kelluvien lattioiden ja korotuslatti- oiden ääneneristävyydestä ja värähtelykäyttäytymistä saadun kokemuksen perus- teella nykyistä raskaammilla betonivälipohjilla saavutetaan usein nykyiset äänene- ristävyysvaatimukset ilman suhteellisen kalliita pintalattiaratkaisuja. Kevyiden lattiarakenteiden ongelmana voi kuitenkin olla pienitaajuisten kävelyäänien kuu- luminen alapuolisiin huoneistoihin. Saatujen kokemuksien perusteella on pyrittävä siihen, että normaalien kävelyäänien tuottama A-äänitasoa on alle 28 dB. Tähän päästään varmimmin lisäämällä kevyen välipohjan pintarakenteen massaa.” Kevennetyt määräykset Mielenkiintoista on tarkastella niitä asioita, jotka eivät ympäristöministeriön vuonna 2008 järjestämien normitalkoiden asiantuntijoiden mielestä aiheuta turhia kustannuk- sia eli ovat oletettavasti niitä, joista määräyksiä tarvitaan (Rakentamisen normital- koot. Ammattilaiskyselyiden yhteenveto. 2008). Edellä puheena ollut äänieristys pääsi tähän joukkoon samoin kuin sisäilman laatu. Energia-asioiden nouseminen ympäristöministeriön normitalkoiden asiantunti- joiden turhia kustannuksia aiheuttavien määräysten joukkoon ei yllätä. Käyttäjä- tutkimuksista on tunnettua, että asukkaat ja omatoimiset rakentajat haluavat asian- tuntijoita useammin energiatehokkaita ratkaisuja (Lehto 2001, Mikkola & Riihimäki 2002). Asukkaan kannalta koti on elinkaariratkaisu, ei vain energiatehokkuuden vaan myös tilaratkaisujen puolesta. Usein – erityisesti ennen – elämänaikaiseen käyttöön tarkoitetun investoinnin käytönaikaiset kustannukset kiinnostavat. Ne ovat raken- nuskustannuksia suuremmat ja merkitsevät, vaikka samassa asunnossa asuttaisiin lyhyempäänkin. Sisäilmaolosuhteet yhdistetään teknologisesti energia-asioihin, koska tarkoitus on tuottaa mahdollisimman korkealuokkaiset sisäolosuhteet mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. EU on kannustanut muuttamaan erityisesti energiamääräyksiä, mikä perustuu ennen kaikkea siihen, että Eurooppa on pääosin energian tuonnista 80 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 riippuvainen maanosa. EU:n energiapolitiikka ei siis perustu pelkästään ilmaston- muutokseen, joskin edesauttaa sitäkin. Kiristyneiden energiadirektiivien vaarana on, että niitä käytetään säästämään energiaa eikä tehostamaan sen käyttöä. Ensin maini- tussa tapauksessa tavallisesti sisäilman laatu kärsii entisestään, ellei asiaa ratkaista edistyksellisillä ratkaisuilla. Sisäolosuhteista ei ääni- eikä sisäilman terminen olosuhde kumpikaan ollut täy- sin kunnossa kaikkien Malmin Ässäkodissa tehdyn kyselyn vastaajien mielestä niin kuin ei Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa tehdyn kyselyn vastaajien mielestäkään heidän kodeissaan. Eivätkä ne olleet kunnossa Hirvonen et al (2005) tekemän asumisen ja rakentamisen laatua eri asukasryhmissä kartoitta- neen tutkimuksenkaan mukaan. Myös joissakin käyttäjäkyselyissä mm. Espoon ja Tampereen seuduilla on saatu toive paremmasta sisäilmasta – erityisesti keittiöiden ilmanvaihdossa (Lehto 1998). Sisäolosuhteita ei saatanekaan täysin kaikkia tyydyttäviksi jo ihmisten erilaisen fysiologian vuoksi, mutta niin asumisviihtyvyyden kuin energiankulutuksen kan- nalta esimerkiksi tiettyjä voimakkaita huoneistokohtaisia vaihteluja kannattaa pyrkiä välttämään samoin kuin jonkin parametrin systemaattista tai koko talon käsittävää virhettä. Sivu mennen sanoen sisäilmaa moititaan myös niin VTT:llä (Lehto & Karjalainen 1996) kuin TKK:lla (Tekesin CUBENET -projekti, 2006 luottamuksellinen tutkimus) tehdyissä toimistotyötilojen käyttäjätutkimuksissa. Ledon & Karjalaisen (1996) tut- kimuksessa tehtiin käyttäjäpalautteen varmistamiseksi myös sisäilmamittaukset. Molempien projektien yhteydessä osa rakennuksista osoittautui alipaineisiksi. Sisäolosuhteiden laatuvaatimukset ja energiamääräyksien kiristykset Kaupunkikylä -hankkeen ässäkotilaisten kyselyssä ei energia-asioihin suoranaisesti puututtu, koska kyselyn laatijat tunsivat asukkaiden rajalliset mahdollisuudet vai- kuttaa energiatehokkaiden ratkaisujen suosimiseen rakentamisessa, eikä kyselyn tavoitteisiin kuulunut käytön aikaisten kustannusten tutkiminen, johon asumistot- tumuksilla ja asukkaiden energiatietoisuudella voi olla suurikin vaikutus. Sen sijaan koko hankkeen tavoitteisiin energiakysymykset kuuluvat ja siksi tässä yhteydessä kuitenkin esitetään muutama huomio niiden merkityksestä asukkaiden kannalta. Niillä on mahdollista tuottaa nykyistä edullisempaa asumista – ennen muuta säästää asumiskustannuksissa. Sen perustelemiseksi suomalaiselle KIRA-väelle tarvittaneen kansainvälistä vertailututkimusta. Asumisen energiatehokkuus ei meillä ole hoidossa ihan niin hyvin kuin uskotaan, josta esimerkiksi VTT:ltä asiakaspäällikkö Jyri Nieminen (2008a ja 2008b) ja asiakas- johtaja Pekka Pajakkala (2008) ovat esitelmöineet ja kirjoittaneet. Sisäilman laadusta annetut arviot todettiin Malmin Ässäkodeissa vaihtelevan niin, että vastauksia tuli laidasta laitaan. Monet olivat tyytyväisiä ja toiset tyytymättö- miä. Tämä voi aiheutua useista syistä. Osa voi aiheutua pelkästään talotekniikasta, osa myös rakenteellisista syistä. Malmilla on tehty erillinen patteriverkoston säätö. Verkoston säätyvyys riippuu taloteknisen suunnittelun ja asennuksen onnistuneisuu- desta. Niiden laatuun liittyvissä asioissa S-Asunnot Oy on ulkopuolisen asiantunte- muksen varassa. Arkkitehtonisesti ja liikenteellisesti onnistunut luhtikäytävärakenne (vrt. kansi- ja viitekuvat) aiheuttaa talon eri vyöhykkeille erilaiset lämpökuormat. Isännän mukaan asunnoissa voi olla vetoisuutta, koska korvausilma otetaan ikkunan alta ja rakennuksessa on havaittu alipainetta. Vuonna 2007 ympäristöministeriö julkaisi uudet rakentamismääräyskokoelman osat: rakennuksen lämmöneristystä käsittelevä osa C3, rakennusten sisäilmastoa ja ilmanvaihtoa käsittelevä osa D2 ja rakennusten energiatehokkuutta käsittelevä osa D3. Niin ikään valmistui rakennusten energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen 81Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 laskentaa käsittelevä D5, jossa esitetty laskentamenetelmä ottaa huomioon oleellisim- mat energiankulutukseen vaikuttavat tekijät ja ominaisuudet Suomen olosuhteissa (vrt. Nyman & Saari 2008, Tasauslaskentaopas 2007). Nieminen (2008a) esittää EU -direktiiveihin perustuvista uudistuvista energia- määräyksien tavoitearvoista, että seuraavassa energiamääräyksien vuoden 2010 uu- distuksessa energiatehokkuutta lisätään pudottamalla asuintilojen lämmityksen tai jäähdytyksen energiantarvetta 30 – 40 % nykytasosta. Hirsitaloille on myönnetty siirtymäaika. Vuonna 2012 energiatehokkuutta lisätään eli energiantarpeeseen tulee saada 20 %:n vähennys 2010 tasosta ottamalla eri energiamuodot huomioon ko- konaisenergiatarkastelussa, jonka perusteella valitaan talotekniset ja rakenteelliset ratkaisut. Lisäksi kulutus- ja kustannusvaikuttavuustarkastelussa tulee ottaa huomioon pri- määrienergiavaihtoehtojen edullisuus. Primäärienergiatarkastelun tarve syntynee Euroopan alhaisesta energiaomavaraisuudesta. EU:n tavoitteena on vuosina 2015 – 2020 päästä siihen, että uudisrakentamisessa ei synny lämmitys- tai viilentämisen tarvetta eli ts. vuositasolla ostoenergian tarve on 0 kWh/m3. Energiatehokkuuden lisäys ei saa vähentää sisäolosuhteiden laatua. Hyvä sisäilman laatu on usein helpointa saavuttaa lisäämällä lämmitystä tai koneellista jäähdytystä. Lämpöisemmät säät ovat tehneet jäähdytyksen välttämättömäksi yhä pohjoisemmassa Euroopassa lisäten siten energiatarvetta yhdessä lämpimien maiden jäähdytystarpeen kasvun kanssa. Uudet määräykset saattavatkin laittaa ohjeet rakennuksen ikkunoiden suuntauksesta etelään aurinkolämmön talteenottamiseksi uusiksi, jotta rakennusta ei tarvitse jäähdyttää. Samalla suuntauksessa vapaudutaan suuntaamaan rakennus vaikkapa parhaan maiseman mukaan. Jos taas edelleen paras suunta asunnon avau- tumiselle on etelään, jäähdytys voidaan hoitaa passiivisesti eli energiatehokkaasti esimerkiksi varjostavilla lehtipuilla, jotka lisäksi talvella lehdettöminä päästävät au- ringonvalon ja lämmön sisään – silloin, kun ne molemmat ovat tuiki tarpeen. Muita varjostus- ja kaihdinmahdollisuuksia on runsaasti niin passiivisia kuin ak- tiivisia, jotka liikkuvat moottoroituina (vaikkapa sähköllä) tai esimerkiksi auringon lämmön voimasta faasimuunnokseen perustuen. Ne sisältävät varjostusominaisuuk- sien lisäksi mielenkiintoisia miellyttävän epäsuoran valaistuksen ominaisuuksia. Jäähdytys voidaan hoitaa myös ilmastointilämmityksellä jäähdyttämällä talo rait- tiilla ulkoilmalla yöaikaan. Yhdessä varjostuksen kanssa se on hyvin energiateho- kas jäähdytysratkaisu, jota on menestyksellisesti käytetty vaativissa trooppisissa lämpöoloissakin. Eristyksen lisäksi voidaan käyttää kaksoisjulkisivuratkaisua, jolla auringon energia saadaan talteen suoraan ilmanvaihtoon ja joka viileässä ilmastossa on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, vaikkakaan ei ole juurikaan käytössä asuinrakentamisessa. Kuten mainittua Malmin Ässäkotien portaikon luhtikäytäväratkaisu arkkiteh- tonisesti korkealuokkaisine julkisivuratkaisuineen on joissakin sääolosuhteissa osoittautunut liian lämpimäksi. Rakenne tarjonnee kuitenkin mahdollisuuksia sen muodostaman mikroilmaston energiatehokkaaseen hyödyntämiseen asuintilojen tai paremminkin koko rakennuksen energiatehokkuuden nostamiseksi. Energiakysymyksiä tarkasteltaessa on vielä otettava huomioon (primääri)ener- giantuotanto ja energian hinta. Koteihin yhtä lailla kuin muihin rakennuksiin on vii- me aikoina tullut yhä enemmän sähkölaitteita: kotielektroniikkaa, taloautomaatiota, lisävalaistusta, jne. Kodin sähkönkulutus on ollut nousussa. Lämmitysenergiankulu- tuksen suhteellinen osuus kodin energiankulutuksesta on pienentynyt. Sähkö on ollut muita energiamuotoja kalliimpi ja sen vuoksi energiakustannukset ovat nousseet, energiapihiydestä huolimatta. Passiivi- tai nollaenergiatalot tekevät mahdolliseksi kevyemmän talotekniikan käytön (esim. edellä mainittu ilmastointilämmitys, jossa sama laitteisto hoitaa jäähdytyksenkin) tai talotekniikka tuottaakin ajoittain sähköä (Nieminen 2008b, Luku ”Elinkaaritalous halvan vuokran asialla”). 82 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kuten edellä todettiin (Luku ”Kevennetyt määräykset”) energia-asioiden nouse- minen ympäristöministeriön normitalkoiden asiantuntijoiden turhia kustannuksia aiheuttavien määräysten joukkoon on linjassa sen tutkimustuloksen kanssa, jonka mukaan asukkaat ja omatoimiset rakentajat haluavat asiantuntijoita useammin ener- giatehokkaita ratkaisuja (Lehto 2001, Mikkola & Riihimäki 2002). Huomion arvoista tämän asukkaiden palautteen kannalta tarkasteltuna on, että Helsingin kaupungin ja työ- ja elinkeinoministeriön välisen energiatehokkuussopimuksen (2007) tavoitteena on 9 %:n energiansäästö vuoden 2005 tasosta ajalla 2008–2016. Toimitaan aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ja edistetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä synnyttäviä energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä innovaatioita, joita nime- tään monipuolisesti lähtien energiapoliittisista vaatimuksista tontinvarausehdoissa ja energiatehokkuusmääräykset asemakaavoissa tullen uusiutuvien energiamuotojen (aurinkosähkö ja -lämpö, maalämpö, merilämpö, tuulivoima) tukemisen ja esimer- kiksi jäähdytystarpeen pienentäminen arkkitehtuurin keinoin kautta aina energiaa kuluttavien järjestelmien säätöjen käytön aikaiseen optimointiin ja energian tuh- laavaan käyttöön liittyviin ohjauskeinoihin. Mukana ovat myös mm. seuranta- ja kannustejärjestelmä energiatodistusten avulla, progressiivinen energiankulutuksen hinnoittelujärjestelmä, kulutushuippujen leikkausjärjestelmä, hajautetun energian- tuotannon mahdollisuudet rakennuksissa, huoltotoimen kehittäminen, optimaalisen energiankäytön kannustusjärjestelmät. Asukkaan ja viranomaisen liitto Jatkan pohdintaa vielä käyttäen energia-asioita esimerkkinä. Osa energiatehokkuu- den uutta säädöstöä on energiatodistuksen käyttöönotto. Sen avulla kuluttajat voi- vat vertailla rakennusten energiatehokkuutta. Energiatodistus ilmoittaa, paljonko rakennuksessa tarvitaan energiaa rakennuksen tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Todistusluokittelu on jaettu seitsenportaiseksi; vähiten energiaa kuluttaa A-luokkaan ja eniten G-luokkaan luokiteltu rakennus. Energiatodistus tuli pakolliseksi vuoden 2008 alusta lähtien kyseisen ajankohdan jälkeen valmistuville rakennuksille. Vuoden 2009 alusta lähtien todistus on hankittava myös ennen 1.1. 2008 valmistuneille yli kuuden asunnon kiinteistöille. Viranomainen – energiatodistuksen kohdalla alun perin EU – onkin ryhtynyt liit- toutumaan asukkaan kanssa, jonka asiaa se on ajanut pyrkiessään määräyksin terveel- liseen, turvalliseen ja viihtyisään asuntorakentamiseen. Tämän suuntainen kehitys on nähtävissä yleisemmin käyttäjänäkökulman korostumisessa tuotekehityksessä ja ennen muuta asukaskeskeisten ekosysteemien kehittämisessä, jossa tuotekehitys- vaatimukset etsitään erityisesti asukkaan itsenäiseen suoriutumiseen perustuvasta eduntavoittelusta. Samaa toteaa Vainiokin (2008): ”Rakentamisen ohjauksen tavoit- teena on ollut ja on jatkossakin purkaa normiohjausta ja lisätä asukkaiden tietämystä ja sitä kautta vaativaa asiakkuutta.” Korjausrakentamisessa asukkaisiin on turvauduttu haluttaessa lykätä korjaus- ta esimerkiksi kustannustehokkuuden saavuttamiseksi tai työvoimapulan vuoksi. Paljon energiaa kuluttavassa kiinteistössä voidaan säästää energiaa, kehottamalla asukkaita välttämään tilapäisesti niitä asioita, jotka kuluttavat eniten. Vaikkapa heitä voidaan neuvoa olemaan sijoittamasta työpöytää vetoisen ikkunan ääreen ja säätä- mään patteria täysille. Ympäristöministeriön normitalkoiden kuluttajapalautteessa energiatodistus nousi omakotirakentajien turhien määräyksien listauksessa 5. sijalle (Rakentamisen normi- talkoot. Kuluttajatutkimuksen yhteenveto. 2008). Tosin heiltähän tuota todistusta ei tulla vaatimaan. Eri asia on, tuleeko erinomainen energiatodistus aikanaan olemaan tärkeäkin myyntivaltti myös pientaloille. 83Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Laadukkaaseen asumiseen Juntto (2008) tuo esille asumisen tulevaisuutta käsittelevässä Suomen Ympäristö -sarjan julkaisussa: ”Asumisen muutos ja tulevaisuus” muun muassa suomalaisten halun asua nykyistä verrattain vaatimatonta ja yhdenmukaista asumistapaa tilavam- min ja laadukkaammin. Tuleeko vaatimattomasta asumisesta Suomessa luopua? Mitä tarkoittaa taannoi- nen Kiinteistöliiton lanseeraama ajatus Suomesta asumisen mallimaana? Jos tarvi- taan muutosta, mitä se edellyttää; asenteiden purkua, vanhasta asiantuntemuksesta poisoppimista ja uuden asiantuntemuksen lisäämistä? Kertainvestoinnilla asumisen laatuun ja kestävään hyvinvointiin Laadukas asuminen vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin – terveellisyyteen, turvalli- suuteen, voimaantumiseen − erittäin monella tavalla, mistä on paljon tieteellistä näyttöä niin arkkitehtuurin, sisustusarkkitehtuurin, sisäilmatekniikan, valaistuksen, rakennuksen sijoittelun, kulkureittien suunnittelun ja monien muiden tekijöiden osalta (Himanen 2008). Taloudellisen tehokkuuden kannalta pienet keskustayksiöt ja -kaksiot puoltavat paikkaansa, jos ei mukaan lasketa niistä mahdollisesti johtuvaa ongelmakäyttäyty- mistä, jota on vaikea tunnistaa, etenkään esimerkiksi kunniallisten työssäkäyvien tai opiskelijoiden kohdalla. Kuitenkin Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeus- asunnoissa tehty tutkimus toteaa , että jos asunnoissa on paljon häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa, paikat sotkeutuvat ja rikkoutuvat (Korhonen & Takala 2007). Karkeasti yksinkertaistaen on voitu todeta, että niissä kaupungin vuokrataloissa, joissa asuu eläkeläisiä, kotiäitejä ja -isiä tai toimihenkilöitä on vähän sosiaalista häirintää, siellä viihdytään ja siis paikat pysyvät kunnossa. Sen sijaan työväestö, työttömät ja opis- kelijat aiheuttavat häiriöitä. Kuten Vainiokin (2008) toteaa, parannuksista huolimatta todellisia asukkaan mark- kinoita ei KIRA-allalla ole, eikä siis asukkaalla ole sananvaltaa. Kun on tyytyminen, tyydymmekö kuitenkaan todella? Onko tyhjä tila turhaa vai olisiko tilalla sittenkin käyttöä – hiljaista käyttöä, joka ei muutu näkyväksi (eksplisiittiseksi) kuin vasta sitten, kun se puuttuu? Kuka selvittää, maksammeko pahoinvoinnin kustannukset kumminkin ja kuinka suuri lasku on? Voiko S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n yhteistyö setle- menttiliikkeen ja esimerkiksi yhteiskunnallista yritystä kehittävän Syfo Oy:n kanssa luoda uudenlaisen sosiaalisen kirjanpidon, jolla laadukas asuminen voidaan perus- tella nykyistä holistisemmin muun muassa ottaen asukkaan hyvinvoinnin mukaan laskelmiin. KIRA-ala heräämässä asukkaan markkinoihin Lehdon (1998) raportoimia asukkaiden toiveita (kuten tilantarvetta, muuttohaluk- kuutta, muuntojouston suosiota) toistetaan myös Junton (2008) laatimassa raportissa (ks. myös Himanen 2008). Siinä esitetään monipuolista asuntotarjontaa ratkaisuksi nykyisiin asuntojen laatu- ja hintaongelmiin. Painetta monipuoliseen asuntotarjon- taan todetaan lisäävän maahanmuutto, eliniän piteneminen, perhekoon pienenemi- nen ja elämäntapojen erilaistuminen. Jokakodinasuntotieto.com -sivustolla esitellään Kuluttajatutkimuskeskuksen tutki- muspäällikkö Päivi Timosen (2009) Asuntomarkkinat 2009 pitämä esitelmä asumisen ihanteista seuraavasti: ”Rakennusyritykset ovat kiinnostuneempia oman kuluttaja- kuvansa kuin uusien tuotteiden kehittämisestä. Tuloksena on yleispätevää tuotantoa hahmottomalle kuluttajalle, sellaista joka sopii kaikille yhtä hyvin tai huonosti.” 84 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Ajatellaan että, määräysten keventämisen aika on koittanut, koska KIRA-ala so- veltaa omaehtoisesti jo paljon ratkaisuja, jotka tuottavat määräyksiä toteuttamalla saavutettavaa laatua parempaa asumista (vrt. hiljainen talo luvussa ”Asukkaiden kanta”). Viimeaikainen brändiajattelun hyödyntäminen asuntotuotannossa on lisännyt asuntotuotantoon laadukkaita yksityiskohtia. Ollaanko KIRA-alalla luopumassa ajattelusta: ”Mistä on määräys, sitä ei paremmaksi panna.” Kuten edellä jo todettiin Vainio (2009) on havainnut rakennusteollisuuden olevan kiinnostunut rakentamisen laadun parantamisesta muun muassa määräyksiä tiukentamalla. Sen sijaan Asunto- markkinat 2009 huippuseminaariesityksessään Timonen (2009) listaa syksyllä 2007 rakennusyritysten myyntikonsepteista kerätyn aineiston (11 liikevaihdoltaan isointa pääkaupunkiseudulla toimivaa rakennusyritystä) satoa: Aidosti uusia talo- tai aluekonsepteja on vähän• Alueiden konseptointi näyttäytyy monitavoitteisena mielikuvamarkkinointina• Suunnittelun lähtökohtana yleispätevyys kaikille ostajaryhmille• Sisustusratkaisut, muutostyömahdollisuudet ja muutamat huoneistopohjien • vaihtoehdot ovat kuvastaneet kapeaa tulkintaa asukaslähtöisyydestä Rakennusyritysten ja kaupunkien nykyisten tiedonkeruu- sekä vuorovaikutus-• menetelmien käytöstä seuraa helposti: ”Myyttisiä” käsityksiä asukkaiden asemasta suunnittelukäytänteissä, mikä • voi rajoittaa uutuuksien kehittämistä kuluttajalähtöisesti Toimintaprosessien ja asuntojen yksityiskohtien parantamista, ei uuden • ideointia kuluttajien toiveista ja tarpeista lähtien Ennakoimattomuutta, jolloin radikaalista uutuudesta tulee markkinoilla joko • menestys tai karvas tappio Tuottaako tieto ”myyttisiä faktoja asukkaista”• Yleismyytit• Tuleva asukas on mahdoton tunnistaa – Kuluttajat ovat konservatiivisia – Kuluttajilla ei ole suunnittelukompetenssia – Toimialamyytit• Vuokra-asumisen asema on toissijainen – Kerrostalot ovat pientaloja vähemmän muunneltavia – Asumisen erilaistaminen ei tuota lisäarvoa. – Vainio (2008) toteaa kuitenkin, että tilanne on selvästi KIRA-allalla parantunut, kun hän on tarkastellut 1990–2005 välistä ajanjaksoa: ” Asuntorakentamisen toimintaym- päristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen 15 vuoden aikana. Monia aiemmin suljettuja markkinoita on avattu kilpailulle. Kansallisia rakennusmääräyk- siä on sovitettu kansainväliseen lainsäädäntöön. Asuntojen määrällisen kysynnän rinnalle on tullut entistä enemmän laadullista kysyntää. Asuntorakentamisessa ko- rostuu täydennysrakentaminen ja uuden tuotannon sovittaminen olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen.” Edellä on jo todettu energiatehokkaiden ratkaisujen suosijoiden olevan asukkaita ja omatoimisia rakentajia alan toimijoita useammin (Lehto 2001, Mikkola & Riihimäki 2002). Vainio (2008) kuitenkin toteaa, Hirvonen et al (2005) tutkimuksen perusteella, että rakennusalan ammattilaiset suhtautuvat asuntorakentamisen laatuun kriittisemmin kuin asukkaat. Vainio (2008) toteaa: ”Ammattilaiskyselyyn vastanneet eivät löytä- neet tämän päivän asuntotuotannosta erinomaisia ominaisuuksia. Ammattilaisten näkökulmasta parannettavaa olisi erityisesti asuntojen muuntojoustavuudessa, ra- kennuksen ja pihan esteettömyydessä. Myös asuntojen hinta-laatusuhdetta pidettiin huonona.” 85Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Sen sijaan ympäristöministeriön normitalkoissa asiantuntijoiden huomio kiinnittyi moniinkin laatua varmistaviin turhia kustannuksia aiheuttaviin rakennusmääräyk- siin (Rakentamisen normitalkoot. Kuluttajatutkimuksen yhteenveto. 2008). Ammat- tilaiset nostivat uudisrakentamisessa tärkeimmiksi uudisrakentamisessa väestönsuojia koskevat vaatimukset, kaavavalitusmenettelyn, museoviranomaisten toiminnan esim. rakennuslupa-asioissa, energiaselvitystä ja -todistusta koskevat vaatimukset, kylpyhuoneen mitoitusta koskevat vaatimukset ja rakennuslupavalitusmenettelyn. Korjausrakentamisessa ammattilaiset nostivat esiin rakennuslupavalitusmenettelyn, asia- kirjavaatimusten erot kunnissa, museoviranomaisten toiminnan esim. rakennuslupa- asioissa, energiaselvitystä ja -todistusta koskevat vaatimukset, rakennusoikeuden tulkinnan ja rakennusluvan käsittelyn. Kuluttaja-arvioiden mukaan turhia kustannuksia aiheuttavat tärkeysjärjestyksessä (Rakentamisen normitalkoot. Kuluttajatutkimuksen yhteenveto. 2008): rakennuslu- van tarve pienissä hankkeissa, rakennuslupaprosessi, julkisivumääräykset, raken- nuksen sijoittelu ja muoto, energiaselvitys, viranomaiskannanottojen ristiriitaisuudet, energiaselvityksen teko, pääsuunnittelija, koneellisen tulo- ja poistoilma ja huoneti- lojen esteettömyydet (leveät ovet yms.). Viranomaisten ja KIRA-alan toimijoiden ymmärryksessä lienee vielä puutteita, vaikka molemmin puolin edetään asioissa. Yhtäältä KIRA-alan toimijoiden ja asiantuntijoiden tulisi ymmärtää, mitä viranomai- nen on viisaudessaan määräyksellä tarkoittanut pyrkiessään turvalliseen ja terveelliseen. Asuntoministeri Jan Vapaavuori (2008b) totesi Pohjois-Suomen Rakentajapäivillä uudistuvista energiamääräyksistä: ”Energiatehokkuutta säätelevien rakentamismää- räysten rakenne on varmasti teille alan ammattilaisille tuttu: Määräyksillä pienenne- tään rakennuksen lämpöhäviötä, joka keskeisesti vaikuttaa rakennuksen energiate- hokkuuteen. Rakennuksen lämpöhäviö muodostuu rakennuksen vaipan (eli seinät, yläpohja, alapohja, ikkunat ja ovet), ilmanvaihdon ja vuotoilman lämpöhäviöiden yhteenlasketusta kokonaisuudesta. Tasausmahdollisuus sallii laajasti erilaisia vaihto- ehtoja. Esimerkiksi huonompi vaippa voidaan korvata parantamalla ilmanpitävyyttä ja ilmanvaihdon lämmön talteenottoa. Yllättävää kyllä, vielä nytkin törmäämme tilanteisiin, joissa tätä tasausmahdollisuutta ei ole täysin ymmärretty. Ovatko sitten rakentamismääräykset liian monimutkaisia vai eikö tieto vain ole mennyt riittävästi perille?” Toisaalta KIRA-allalla on koettu määräykset kahlitseviksi eli innovatiivisten ratkaisu- jen tekemistä karsiviksi ja talokohtaista kokonaisvaltaista räätälöintiä estäviksi. Viranomai- nen on nyt alkanut kuuntelemaan kenttää, kuten normitalkoilla nyt tehdään. Mutta pitääkö karsia turhaa, kun alan miehet ja naiset ovat pitkään halunneet edetä myös innovatiiviseen ja ratkaisuja integroivaan suuntaan, nostaa laatua. Ympäristöministeriön normitalkoiden KIRA-alan asiantuntijoiden arviossa painot- tuvat monet tämänkin tutkimuksen osoittamat tärkeät rakentamisen ominaisuudet turhia kustannuksia aiheuttavina. Ehkäpä kysymyksenasettelu tulisikin asettaa te- hokkuuden kannalta turhiin määräyksiin. Määräysten kehittämisessä kaiken kaik- kiaan kustannusten alentamisen rinnalla tulisi miettiä, miten samalla kohotetaan laatua. Innovatiivisuus johtaa tehokkuuteen, joka on kustannustehokkuutta laadusta tinkimättä. Käyttäjälähtöisen rakentamisen kehittämisen huumassa on joissakin yhteyksissä ollut huomattavissa, että ajatellaan asukkaan huomioonottamisen yksin riittävän laa- dukkaan asunnon ja asumisen tuottamiseen. Kaupunkikylä -asukaskyselyn tulosten analyysi yhdessä asumiseen vaikuttavan rakennuttamistoiminnan laadunparanta- mispyrkimyksiin liittyvien selvitysten kanssa osoittaa selvästi, että etenkin pienten KIRA-alan toimijoiden kohdalla viranomaismääräyksillä ja vallitsevalla asiantunte- muksen tasolla eli rakennuttamisen alihankintatyön laadulla on merkittävä asema asunnon korkean laadun saavuttamisessa. Asuntojen laadun perusteella määräytyvä 86 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 asumisen laatu ei voi olla vain isojen toimijoiden sanelemaa. Jos tarvitaan monenlaista asumista (Juntto 2008), siihen tulee monien päästä vaikuttamaan, jotta moninaisuus on todellista. Demokraattisessa yhteiskunnassa lainsäädäntö, määräykset ja ohjeet edustavat yhteisiä sopimuksia. Pienet ja vaatimattomat asunnot voivat olla kylmän ilmaston sanelema välttämät- tömyys, vähävaraisen kansan perinne tai seurausta vallitsevasta asuntorakentamisen liiketoimintatavasta. Vai onko pieni ja vaatimaton asunto yleinen normi, rakennutta- jien tai rakentajien edun mukaista, arkkitehtien luovuuden vai sananvallan puutetta, taitamattoman rahoitusmarkkinan syy tai puutteellisista insinööritaidoista kiinni? Puuttuuko sittenkin ”sammontakojien” maassa7 yhteistyötaitoja ja tahtoa antaa par- haastaan? Asiatieto vai asenteet Jostain syystä innovatiiviset ratkaisut eivät muodostu KIRA-alalle standardiksi tai parhaimmaksi käytännöksi, vaan noudatetaan perinteitä tai vanhaa rakennustapaa, vaikka tutkimuksenkin keinoin on voitu osoittaa markkinan laajentaminen mah- dolliseksi – monipuolisemmaksi asukkaan siis alan asiakkaan tyydyttymättömien asumistarpeiden tyydyttämisellä (vrt. Kuva 18). Uudistusten käyttöönoton esteenä lienevät ainakin yhteistyön ja tiedon jakamisen puute (asumistietoisuuden vaje) sekä asukkaiden ja rakentajien asenteet tai oletukset niistä. Käyttäjä- tai kansalaismielipiteen, kuluttajan eli asukkaan huomioonottaminen on luonnollisesti liiketoiminnan laajentamisen perusta. Se edellyttää alan kiinnostusta oman alansa kehittämisestä laadukkaammaksi ja kustannustehokkaammaksi uuden asiantuntijatiedon avulla, mutta myös tiedon välittämistä asukkaille ja vuoropuhelua heidän kanssaan. Näin ei aina ole ollut. Asukas ei välttämättä tiedä uusista ratkaisuista ja ne, jotka tietävät joutuvat etenkin kerrostaloissa tyytymään enemmistön (joskus ennakkoluuloiseen) päätökseen. Asian- tuntijoiden selitykset parhaimmista ratkaisuista purevat tavallisesti melko hyvin koulutettuun kansalaiseen, joka on taipuvainen uskomaan (kirjoitettua) asiantunti- jatietoa (Lehto 2001, Urala 2005). Sen sijaan vähemmän koulutetut (usein siksi myös vähävaraiset) tai kaikkein korkeimmin koulutetut tai paremmin ansaitsevat tahtovat ajatella omia arvojaan kunnioittaen ja tekevät ensimmäisinä valintoja uuden ja tehok- Kuva 18. Tieteelliseen työhön tai tuotekehitykseen voi suhtautua joko annettuna totuutena tai suurena mahdollisuutena uuden löytämiseksi (Himanen V. 1990). 7 Sammontakoja seppä Seppo Ilmarinen, jolla on myös jumalallisia piirteitä,takoi muun muassa maail- man alussa taivaankantta niin taidokkaasti, etteivät näy pihtien pitämät, eivätkä tunnu vasaran iskut. 87Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 kaamman ratkaisun puolesta, mikäli se heidän tekemiensä vertailujen perusteella osoittautuu järkeväksi. On tunnettua, ei vain Suomessa vaan maailmalla yleisesti, että rakennusala on paikallista liiketoimintaa ja konservatiivinen. Alan perusparadigma on staattinen – ra- kenteiden on kestettävä paikoillaan luonnonmullistuksissa, sodissa ja terrori-iskuissa. Johtaako se perinteiden noudattamiseen? Asiaan lienee muitakin syitä. Näitä syitä on muun muassa Lehto (2001) tutkimuksessaan teknologiaohjelmien tuotekehitysprojektien tuloksellisuuden parantamisesta ja tulosten kaupallistami- sesta analysoinut tarkemmin (vrt. myös Mikkola & Riihimäki (2005), joiden mukaan asukkaiden toivomat asiat eivät aina toteudu KIRA-alan käytännöissä). Muun mu- assa pitkäaikaiset toimitussopimukset estävät tarttumasta uusiin tuotteisiin. Yhtenä syynä KIRA-alalla vallitsevaan haluttomuuteen käyttää esimerkiksi uusia energiate- hokkaita ratkaisuja on pelko uusien ratkaisujen heikosta laadusta ja oman maineen menettämisestä epäonnistumisen sattuessa niitä käytettäessä ja mahdollisen uuden ratkaisun epäonnistumisen vaikutukset liiketoimintaan. KIRA-alan tutkimustoiminta on vähäistä ja puuttuu varmennettua tietoa tai tutkimustulokset eivät siirry käy- tännön rakentamiseen. Tuotekehityksen ja kaupallistamisen välinen rahoituspula hidastaa uusien ratkaisujen kaupallistamista. Vältetään uusien ratkaisujen edellyt- tämiä vaihtoehtotarkasteluja jo suunnittelukustannusten alhaisuuden vuoksi. Vaih- toehtotarkastelujen katsotaan myös hidastavan ja monimutkaistavan rakentamista, koska suunnittelu on riippuvainen rakennuspaikasta ja vaihtoehtojen suunnittelu voi alkaa vasta, kun rakennuslupa on saatu, jolloin jo tulee kustannussyistä aloittaa perustustyöt. Itse asiassa , vaihtoehtoisten ratkaisujen tarkasteluun perustuva suunnitteluta- pa hiipui hiljalleen tarkempien suunnittelumenetelmien kehittyessä, kun siirryttiin 1900-luvun alkupuolella karkeamittakaavaisesta ratkaisukeskeisestä suunnittelusta 1:50 mittakaavaisen piirtämisen sisältävään suunnitelman yksityiskohtien esittä- miseen. Suunnitteluaikataulujen kiristyessä ja -kustannusten laskiessa 1900-luvun loppupuolella ja tietokoneavusteisen suunnittelun tehostaessa entisestään esitys- tekniikkaa ratkaisuvaihtoehtojen merkitys jäi taka-alalle, loppuen käytännöllisesti katsoen kokonaan 1990-luvulla eräiden alan toimijoiden tavoitteiden mukaisesti ja taloudellisen laman seurauksena. Energiatehokkuus, elinkaaritarkastelut, suunnit- telun ja urakoinnin partneroituminen ja tietomallintaminen tuovat ratkaisukeskeistä rakennussuunnittelua takaisin. KIRA-toiminta keskittyy kuitenkin vielä pitkälti rakennuksen elinkaaren lyhim- män vaiheen – rakentamisen kustannustehokkaaseen läpivientiin ja rakennuksen pitkän elinkaaren mukaisten kestävien ratkaisujen etsiminen on vaativa tehtävä yh- den hankkeen kohdalla toteutettavaksi. Tosin esimerkiksi taloteknisten ratkaisujen elinkaaritehokas rakentaminen on jo käynnissä. On helppoa aivotoimintamme kan- nalta – aivotoimintamme haluaa säästää energiaa ja aivokapasiteettimme on rajallinen monimuuttujaisten ongelmien ratkaisemisessa (Luku ”Tarve”), kun voi tukeutua vain yhteen vallitsevaan kirjaimelliseen totuuteen ja rajallisiin asioihin. Uusin tieto hyvästä rakennustavasta haastaa tarkastelemaan suunnittelun yhteydessä vaihtoeh- toisia ratkaisuja. Erilaisten alalla vallitsevien voimakkaiden asenteiden merkitystä ei voi kieltää. KIRA-alan asenneilmapiirissä vallinnee tai lienee vallinnut jo murenevassa oleva käsitys ja käytäntö, jota ei aina haluta korostaa julkisuudessa, että määräykset mää- rittävät rakentamisen laadun maksimin8, vaikka niiden laatija on alun perin ajatellut laadun minimivaatimuksia terveellisen ja turvallisen rakentamisen varmistamiseksi. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimukset vahvistavat tätä käsitystä (vrt. edellä refe- 8 Jos leikinlasku sallitaan, voisi todeta, että olet vasta tosirakentaja, kun olet kiertänyt määräyksiä kun- nolla. 88 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 roitu analyysi KIRA-alan kehitysasenteista (Timonen 2009, Luku ”KIRA-ala herää- mässä asukkaan markkinoihin”). Myyttien purkuun Juntto (2008) peräänkuuluttaa monipuolista asuntotuotantoa. Tämä tutkimus osoit- taa, että voimme laajentaa monipuolisuuden vaadetta käsittämään myös asumiseen liittyvät palvelut, jotka usein kattavat koko elämän kirjon. Sen lisäksi voimme laajen- taa asumiseen liittyvää toimialaa useille eri alueille täydentäen konkreettisia tuotteita ja palveluja pehmeistä arvoista käsin tuotetuilla tuotteilla ja palveluilla. Siirrytään Maslow:n hierarkiassa ellei kakkien niin vähintään turvallisuuden, yhteenkuuluvuu- den ja rakkauden tarpeisiin vastaamiseen. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Päivi Timonen (2009) peräänkuu- lutti KIRA-alan myyttien purkamista. Tämä tutkimus on osoittanut puolestaan, tiedon (tietämyksen) jakamisen ja sen omaksumisen tärkeyden asumisen parantamisessa, jotta käyttäjälähtöisyys perustuu asumistietoisuuteen (Kuva 25, Luku ”Muutosten tekeminen ja asumistietoisuus”). KIRA-ala on elintarvike- ja ravitsemusalan ja TEVANAKE -teollisuuden (tekstiili, vaatetus, nahka ja kenkä) kanssa niitä aloja9, joilla tavallinen kansalainen ehkä eni- ten tuntee olevansa asiantuntija. Ne edustavat Maslowin tarvehierarkiassa10 fyysisiä perustarpeita. Ne kuuluvat käsin kosketeltavan materian maailmaan, jonka määrit- tävät selkeät, käsitettävät käsitteet. Näin on, jos rajoitutaan arjen toimintoihin eikä puututa fysiikan, kemian, yms. tieteellisesti todennettuihin ’pehmeisiin’ lainalaisuuk- siin. Tosin tieteen perusteetkin ovat olleet pitkään maalikkojen ulottumattomissa, mutta tavoittavat yhä enenevässä määrin yhä useamman tiedotuksen ja viestinnän lisääntyessä. Toisaalta monet tuotekehityskriteerit piiloutuvat nykyään tuotteiden automaattisiin osiin, tehden valintoja ja ratkaisujakin puolestamme, emmekä pääse niihin aina käsiksi. Tämä tutkimus on tuonut esille tarpeen tuoda konkretian rinnalle sosiaalisista (yhteisöllisistä) ja henkisistä arvoista (henkinen ja sosiaalinen pääoma, intellectual and social capital) johdettua liiketoimintaa tai toisin sanoen ei vain yleishyödyllistä vaan sosiaalista tai yhteiskunnallisesti hyödyllistä yritystoimintaa (mitä sivu mennen sanoen patruunoiden hallinnoima savupiipputeollisuus aikoinaan pitkälti oli). Tämä tutkimus muistuttaa, että asukaskeskeisen toimintaympäristön kehittäminen on yhtä tärkeä osa kestävää kehitystä kuin luonnonsuojelu. Käyttäjäkeskeisen rakennusalan kehittämistä on jatkettava. Se merkinnee ennen muuta asumistietoisuuden lisäämistä niin asukkaiden kuin asiantuntijoiden ja erityisesti KIRA-alan käytännön tehtävissä toimivien keskuudessa. Samaan tulokseen voi tavoitella pyrkimällä KIRA-alan talouden arvopohjan laa- jentamiseen. Normatiivisella taloudella pitkään tarkoitettiin sosialistisista arvoista kumpuavaa taloutta. Nykyään ekologiset arvot ovat nousseet yritysetiikan kärkeen. Emme suosi eläinkokeita kosmetiikassa, ostamme tuulisähköä, pakkaamme ostokset paperipussiin, jne. Se nähdään myös KIRA-alan tuotteiden ja palvelujen veturina tulevaisuudessa (Kyhälä 2009, Luku ”Asunnon laatu – arvostelu arvosanoin”). 9 Näitä aloja pidetään erityisesti tietämysyhteiskunnallisessa taloudessa usein virheellisestikin ”taivaan- rannan aloina”. Ne voivat menettää suhteellista osuuttaan etenkin paremman tuoton omaavien uusien tietoalojen rinnalla, mutta ilman niitä ei ihmiskunta tule toimeen ja maailman kasvava väestö lisää niiden kysyntää, vaikkakin KIRA-alalla katsotaan korjausrakentamisen olevan juuri nyt pääasiallisin tehtävä lukuunottamatta joitakin kasvualueita, kuten Kiinaa. Tietoalojen tuottavuus moninkertaistuu, kun ne integroituvat näiden vanhojen alojen kanssa. 10 Maslow’n tarvehierarkia (Maslow’s Hierarchy of Needs) on psykologinen teoria, jonka Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943 tutkimuksessaan ”A Theory of Human Motivation”. Maslow’n mukaan ihmisen tarpeita ovat: fysiologiset, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden, arvonannon, itsensä toteuttamisen ja transsendenttiset (”ylittämisen”) tarpeet. 89Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Edullisuuden asialla Vaikka asunnot ovat Suomessa suhteellisen pieniä, suomalaiset ovat tyytyväisiä asuntoonsa ja asuinympäristöönsä (Juntto 2007). 85 % suomalaisista on erittäin tai melko tyytyväinen nykyiseen asuntoonsa. Suurituloiset ja varakkaat ovat muita tyytyväisempiä asuntoonsa ja asuinalueeseensa. Varakkaimmista erittäin tyytyväisiä asuntoonsa on yli puolet, mutta vähävaraisimmista vain runsas viidennes. Kotitalouden tulot ja varallisuus vaikuttavat suomalaisten asumistoiveisiin, mutta vielä ratkaisevammin ne vaikuttavat nykyiseen asumistasoon ja asumistyytyväi- syyteen (Juntto 2007). Tämän Kaupunkikylä -asukaskyselyn mukaan pienituloiset asukkaat arvostavat hyviä asuntoja ja korkealuokkaisia palveluja. Vaikka varallisuus mahdollistaa asumistavoitteet, silti varakkaillakin ”asumisvajetta” eli vain 70 % heistä asuu toiveasunnossaan ja 21 % alimman tulotason asukkaista (Juntto& Säysä 2007). Mahdollisuudet toteuttaa asumistoiveita ovat muita heikommat suurissa kaupun- geissa ja pääkaupunkiseudulla (Juntto 2007). Myös nuoret ovat muita tyytymättö- mämpiä asumiseensa. Nuoret haluaisivat asua laadukkaammin, mutta heillä ei ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Missä kiinteistöjohtamisen tai asumisjohtamisen, palvelutuottajien ja asukkaiden edut kohtaisivat; ”win-win-win” -tilanne saavutettaisiin (vrt. Luku ”Laadukkaaseen asumiseen”). Vertailun vuoksi mainittakoon, että vaikkapa tieto- ja viestintäteknologiaa hyö- dyntävä teknologiateollisuus pyrkii − jo kansainvälisen kilpailun voittamisen ni- missäkin − nostamaan laatua tai tehoa ja samalla laskemaan hintaa. Siinä joudutaan tutustumaan monenlaisiin alakohtaisiin ratkaisuihin ja määräyksiin ja mm. kuluttajan suojaan liittyvään lainsäädäntöön eikä pelkästään kuulemaan kuluttajan ääntä. Kiinteistöomaisuuden hoidon näkökulma Pitääkö 600 m2:n asunnon tilalle rakentaa 20 yksiötä vai vain 10 kaksiota? Kiinteistö- taloudelliselta kannalta tarkasteltuna vastaus on selvä: ”Pitää ehdottomasti rakentaa yksiöitä.” (vrt. esim. Raklin vuokra-asuntobarometri 2009, jonka mukaan vaikeat ajat lisäävät vuokra-asuntojen kysyntää ja pienten asuntojen vuokria). Kaavoitetaanko suuria asuntoja vain veronmaksuteknisistä eli kansantaloudellisista syistä? Tutkimat- ta on sekin, kuinka paljon isoja asuntoja mahtuu lopulta kaupunkien keskustoihin? Sijainti on kiinteistön tärkein taloudellinen tekijä. Tyhjiä asuntoja on kasvukeskusten ulkopuolella ja asuntopula ei ole hellittänyt kaupungeissa. Asuntorakentamisen kustannukset ja asumisen kohtuuhintaisuus ovat nousseet puheenaiheeksi etenkin kasvualueilla. Rakennuskustannusindeksi ei reagoinut 1990-luvun alun kysynnän rajuihin muutoksiin, vaan nousi vuoden 1990 lähtöar- vosta vuoteen 2005 mennessä kolmanneksen (Vainio 2008). Sen sijaan kiinteistö- ja asuntohintaindeksi seurasivat talouden suhdanteiden kehitystä ja hinnat laskivat voimakkaasti laman seurauksena nousten sitten vuoteen 2005 mennessä joko enti- selleen (vuoden 1990 tasolle) tai vähän korkeammalle. Vainio (2008) jatkaa: ”Asuntorakentamiseen tarkoitettujen tonttien hinnassa on tapahtunut voimakas segregaatio. 1990-luvun alussa pääkaupunkiseudulla asuin- kerrostalon rakennusoikeus maksoi noin 150–200 euroa kerrosneliömetriä kohti. Nykyisin tontista maksetaan 15 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna sijainnista riippuen kolmannes enemmän tai kolminkertainen hinta. Tarjouskilpailun perusteella parhailta paikoilta rakennusoikeudesta on maksettu tätäkin enemmän. Laakso (2007) totesi, että pääkaupunkiseudun tonttitarjonta on kohtuullisen hyvin tasapainossa ja sen olisi sellaisenaan voinut olettaa viimeisen 5 vuoden aikana mah- dollistavan toteutunutta selvästi suurempikin tuotanto. Kuitenkin tonttivarannon rakenne ja sijainti ovat sellaiset, että laskennallinen varanto ei ole viime vuosina ollut 90 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 täysimääräisesti hyödynnettävissä, vaikka asuntojen kysyntä on vanhojen asuntojen hintatason perusteella ollut korkealla tasolla. Käytännössä nykyinen rakennettavissa oleva tonttivaranto on pääkaupunkiseudulla varsin hajanainen ja siitä on merkittävä osa aktiivisen tarjonnan ulkopuolella. Se ei sellaisenaan näytä mahdollistavan pää- kaupunkiseudun asuntotuotannon nostamisen noin 8 000 - 10 000 asunnon vuosita- solle, joka loisi edellytykset edes nykyisentasoisen väestönkasvun ja asumisväljyyden kohoamisen jatkumiselle. Millaisessa markkinatilanteessa esimerkiksi yksinasujalle voisi tarjota asumisen perustoimintojen edellyttämiä tiloja eli ainakin 1-2 huoneen ja keittokomeron (tai keittiön) asuntoa, jossa on kunnolliset säilytys- ja vaatehuoltotilat ja erillinen pesey- tymistila, parveke − ehkä vielä työ- tai vierashuone, mikä asumistarvekartoitusten perusteella on toivottavaa. Hinta valintaperusteena Kaupunkikylä -hankkeen taustalta pilkottaa tarve edullisesta vuokra-asumisesta samalla, kun halutaan nostaa asuntojen laatua ja lisätä omanlaiset asumispalvelut osaksi laadukasta asumista (vrt. Luku ”Kiinteistöliiketoiminnallinen ote Ässäkotien tuottamiseen”). Kuten edellä mainittu, asunnottomuus on ylivoimaisesti tärkein syy muuttoon Ässäkoteihin ja sen jälkeen tulevat edellisen asunnon ahtaus ja tarve edullisesta asunnosta (Luku ” Malmin Ässäkoteihin asumaan”). Kuinka paljon suomalaiset ovat valmiita maksamaan käyttäjätutkimusten mukaan asukkaiden kannalta liian pienistä yksiöistä? Elämässä usein se, joka eniten tarvitsee apuamme, kykenee vähiten siitä maksamaan. Toisaalta on selvää, että niitäkään, joilla on voimavaroja, ei tule ”laittaa liian suuren kuorman kantajiksi”, koska mitä mistään tulee, jos voimakkaimmat uupuvat. Jos vuokrissa on korotuspaineita, millaisia vuokria taloudellisen kehityksemme puitteissa pystytään maksamaan? Tämän tutkimuksen mukaan suurin osa pienitu- loisista pitää jo nykyisiä vuokria korkeina, mutta 40 % vastaajista pitää niitä sopivina. Valmiutta vuokrankorotukseenkin löytyi (Luku ”Vuokra ja vuokranmaksukyky”). Toisaalta Suomen Ässäkodit Oy:n edustaja tiesi kertoa, että kaikille työssäkäyville- kään vuokrankorotus nykyisestä ei ole taloudellisesti mahdollinen. Ilmonen (2008) pohtii, että vaikka toiveita ja preferenssejä on selvitetty, on hyvin vähän tietoa siitä, miten asumisen valinta varsinaisesti tapahtuu. Ei ole selvää, miten eri tavoitteiden arvojärjestys valintatilanteessa muodostuu. Hän heittää: ”Näyttääkin siltä, että vaikka asuminen on tärkeää, eivät asumista koskevat päätökset useimmi- ten ole asumisjohteisia. Esisijaisesti päätetään elämänvaiheista, kuten työstä, ystä- vyyssuhteista, opiskelusta, parisuhteen perustamisesta tai perheen koosta ja vasta toissijaisesti asumisesta. Lisääntyvästä varallisuudesta huolimatta asumisen hinta on edelleen tärkeä valintaan vaikuttava kriteeri. Asunnon jo hankkineille tai hankinta-aikeissa oleville tehdyissä kyselyissä tär- keinä valintaperusteina ovat nousseet esille asunnon hinta, sijainti ja omistusmuoto (Hirvonen et al 2005). Sijaintia on tähän asti pidetty asunnonvalinnan tärkeimpänä tekijänä, mutta se on viimeaikaisten asukastutkimusten valossa saamassa haastajan (Luku ” Malmin Ässäkoteihin asumaan”). Kiinteistön arvosta asukkaalle Perisuomalaiselle omistusasunto on sijoitus, joka jätetään lapsille perinnöksi. Samoin ajattelevat myös britit taikka vaikka kiinalaiset. Asuntoa tai asuntolainaa maksetaan käytännössä tavallisesti koko työikä. Suomalaisista kotitalouksista 67 prosenttia asui omistusasunnossa vuonna 2005 (Juntto 2007). Omistusasunto on kuitenkin toiveasunto 86 prosentille. Suurituloisista 91Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 yli 90 prosenttia halusi asua ja myös asui omistusasunnossa. Pienituloisimmista- kin runsaat 70 prosenttia olisi halunnut omistusasunnon, mutta vain viidennes oli toteuttanut tavoitteensa. Omistusasumista suositaan, koska sitä pidetään hyvänä sijoituksena ja taloudellisesti edullisena. Ajatellaan, että vuokralle joutuvat usein ne, jotka eivät voi ostaa asuntoa heikon varallisuuden tai huonojen lainansaantimahdollisuuksiensa vuoksi. Suuri enemmistö haluaa omistaa asuntonsa, pienituloisimmat asuvat vuokralla (Juntto & Säylä 2007). He toteavat, että pienituloiset ja vuokralaiset asuvat kalliisti suhteessa tuloihinsa, kuten tässäkin tutkimuksessa on todettu (Luvut ”Taloudellinen tilanne”, ”Vuokra ja vuokranmak- sukyky”). Halvimmin sekä euromääräisesti että suhteessa tuloihin asutaan velattomissa oma- kotitaloissa, joissa asumismenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on keskimää- rin 13 prosenttia (Juntto 2007). Jos lainojen lyhennykset otetaan huomioon, euromää- räisesti kalleimmin asutaan velkaisissa omistusasunnoissa. Niissä asumismenojen osuus tuloista on omakotitaloissa keskimäärin 18 prosenttia ja osakeasunnoissa 20 prosenttia. Jos taas lainojen lyhennyksiä ei lasketa mukaan tai asunnon koko otetaan huomioon, kalleinta on asuminen vuokra-asunnoissa. Niissä asumismenot vievät yli kolmanneksen tuloista ennen asumistuen vähentämistä ja asumistuen vähentämisen jälkeenkin lähes kolmanneksen. Monissa kulttuureissa asutaan enemmän vuokralla kuin meillä, jopa säästeliäät saksalaiset asuvat meitä useammin vuokra-asunnoissa. Suomessa vuokralaiset siis voivat joutua perustelemaan asumismuotoaan niin itselleen kuin muillekin. Toisaalta vieraasta kulttuurista tulevat saattavat helpommin elää normistostamme välittämät- tä. Vuokra-asunto voi olla omistusasuntoa parempi − paremmin rakennettu ja ylimää- räisiä palveluja tarjoava − siis ylivoimainen vaihtoehto. Sosiaalinen asuntotuotanto on ammattimaisuutensa vuoksi havaittu monissa yhteyksissä korkealuokkaiseksi. Määräysten hintavaikutus Vainio (2008) ymmärtää viranomaismääräyksillä laajasti maankäyttö- ja rakennus- lakia, rakentamismääräyksiä, asuntokauppalakia, verotusta sekä kuntien kaavoissa antamia vaatimuksia. Ei vain rakennusliikkeiden rakennuskustannukset, vaan mo- net muut ohjaustoimet, joilla rakentamisen laatutasoa halutaan nostaa vaikuttavat alan toimintaan (Kuva 18). Rakennusteollisuudella, jota pääosin edustavat suuret alan toimijat ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään rakentamisen laadun nostamista vastaan (Vainio 2009). Vainio et al (2006) ovat laskeneet rakennusmääräysten, viranomaisohjauksen ja vapaaehtoisen kehittämisen kustannusvaikutukset (Kuva 19) ja todenneet eri tahojen Kuva 19. Kuinka paljon asukkaalle tai asumisen tuottajalle jää liikkumavaraa (Vainio 2009) 92 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 vaikutukset samansuuruisiksi. Yksinään ympäristöministeriön antamien määräys- ten (normien) kustannusvaikutus on vähäinen. Ohjeistuksesta aiheutuvia kustan- nuksia lisäävät kuntien kaavoitusyksikköjen tehtailemat asemakaavoissa antamat rakennustapaohjeet, tontinluovutusehdot, joissa on tarkkoja ohjeita rakennuksen arkkitehtuuriin ja materiaalivalintoihin (Vainio 2009). Tämä näyttää olleen myös ympäristöministeriön normitalkoiden yksi tulos (vrt. Rakentamisen normitalkoot. Ammattilaiskyselyiden yhteenveto. 2008). Vainion (2008) mukaan vaikka asuntorakentamiseen liittyvä viranomaisohjaus on pääasiassa oikeansuuntaista ja perusteltua, parantamisen varaakin löytyy. Taulukko 58. Rakentamisen kehittymisen kustannusvaikuttavuus (Vainio et al 2006) Asuntojen hintoihin vaikuttaneita tekijöitä 1994-2005. Lähteet: RT & VTT Arvio 2005 €/ huoneisto-m2 VTT laskelmat 2006 €/ huoneisto-m2 A Viranomaisohjaus 400 300-380 Liikevaihtoverotuksesta arvonlisäverotukseen 170 125-205 Asuntokauppalaki -suorituskyvyttömyysvakuutus 10 10 -muut asuntokauppalain vastuut 20 C1 Kosteus 20 25 C2 Ääneneristys ja meluntorjunta 30 25 C3, D2 Energiatalous 70 70 G1 Kerroskorkeus 30 25 G1, F1 Esteettömyys 50 20 B Kuntien ohjaus 370 0-530 Kaavaohjeet -pysäköintilaitos 200 370 -piha-alueita koskevat ohjeet 50 30 -julkisivuja koskevat ohjeet 90 130 Yhteistilat 30 C Muut tekijät 420 …360 Vapaaehtoinen laadunkehitys 60 360 Laasunvarmistuskustannukset, hitaat käsittely- prosessit tms. 60 Tonttihinnat 300 Tiivistämällä edullisemman asumisen puolesta? Puoltaako kevennettyjä määräyksiä kokeilevien asiantuntijoiden suosima tiivis ra- kentaminen paikkaansa kustannussyiden (vai tonttitehokkuuden) lisäksi jo siksikin, että käyttäjätutkimuksien mukaan piha-alueet eivät ole asukkaiden käytössä, lukuun ottamatta sitä, että pihan käyttötiheys on Strandellin (2004) mukaan selvästi kasvanut ainoastaan pienemmissä, 10 000–20 000 asukkaan taajamissa. Tulisiko rakentaakin pienempiä taajamia jättäen luontoa väliin? Toisaalta asukaskyselyt korostavat asuinalueen tunnelman miellyttävyyden, luon- tomaiseman ja puistojen läheisyyden merkitystä asumisviihtyvyydessä (Himanen 2008, Hirvonen et al 2005, Strandell 2004, Lehto 1998). Näköala luontomaisemaan on eräs asukastoiveista (Lehto 1998, Himanen 2003). Tiedetään, että luonnonläheisyys, 93Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 rauhallisuus ja pientaloasuminen ovat arvostettuja (Ilmonen 2008). Uudet määräyk- set ovat nostaneet pihojen laatua (Vainio 2008) ja asukasbarometri (Strandell 2004) osoittaa pihojen laadun kasvaneen asukkaiden mielestä, vaikka se ei osoita pihojen käytön kasvua. Kaupunkikylä -asukaskyselytutkimuskin osoitti, ettei yhteinen terassi tai pihapuutarha olisi yhtä lailla asukkaiden suosiossa juhlatilaksi kuin sisätiloissa oleva yhteinen juhlatila tai takkahuone. Parveketta toivotaan – tuntumana luontoon vai ulkoilmaan? Tarvitaanko kaupungissa myös pihoja vapaan luonnon korvikkeena vai riittääkö pelkkä katu ja talo? Eurooppalaiset kaupungit ovat kerrostalovaltaisia ja enemmistö Suomessa asuu kerrostaloissa. Pohjois-amerikkalainen kaupunki muodostuu pilvenpiirtäjien keskus- tasta ja sen välittömänä jatkeena olevasta ”pientalomatosta”. Omakotitalo keskellä kaupunkia on nähty vitsinarvoisena haaveena. Tosin omakotitalomainen kaupun- kiasunto ei välttämättä näyttäne punaiselta tuvalta eikä sijaitse välttämättä maan tasolla, vaan kattoterasseille ja kerroksiin istutetaan isojakin kasveja – ei vain pihan korvikkeeksi, vaan rakennuksen jäähdyttämiseksi, otsonipäästöjen hallitsemiseksi ja ilman puhdistamiseksi hiilidioksidista. Minkä idean varassa suomalainen asumismuoto lepää? Puoltaako elämänmuotom- me sulkeutumista oman asunnon (vrt. vierashuoneen tarve) tai oman talon sisään? Onko kyse luonnonkaipuusta vai ihmisen kaipuusta ihmisen luo? Etäisyyksien murskaamisesta Voiko yhteyttä pitää, vaikka emme asuisi tiiviisti? Malmin ässäkotilaisilla oli sähköisten välineiden välityksellä pidettävän yhteyden- pidon lisäksi verrattain paljon myös vierailuja lähipiirinsä luo. Tietty yhteisöllisyys näkyy Malmin Ässäkotien asuinyhteisössä (Luvut ”Viestintä ja sähköisten palvelujen käyttö” ja ”Viihtyminen ja yhteisöllisyys”). Suomalaisten sukulaiset ovat usein kaukana ja yhteydenpidossa korostuu erilais- ten sähköisten viestimien käyttö vierailuihin verrattuna. Siitä huolimatta liikennetut- kimukset osoittavat, että vapaa-ajan matkailusta syntyy paljon matkasuoritetta, josta osa on mökillä tai kakkosasunnolla käymistä eikä pelkästään vierailuja. Ikääntyvien sosiaalisia kontakteja tutkittaessa huomattiin, että vaikka vierailut ovat ehkä vähäisiä, naapureiden kanssa vaihdetaan kuitenkin miltei päivittäin joitain kuulumisia. TKK:n YTK:n URBA -tutkimuksen tutkimussuunnitelman mukaan suomalainen sosiaalisuutemme on enemmän vilkkaiden yhteyksien kuin lyhyiden etäisyyksien va- rassa. Molemmilla – niin sähköisellä yhteydenpidolla kuin tapaamisillakin – näyttää tämän Kaupunkikylä- asukaskyselyn valossa olevan yhtä lailla merkitystä. Energiatehokkaiden talokonseptien merkitys Asukastutkimuksiin vastanneet ovat kyselleet kestävien rakennusratkaisujen perään kerrostaloissakin (Lehto 2001). Tämä viesti on parhaillaan saavuttamassa alan toimi- jat. Kyhälän (2009) teettämän tutkimuksen antama ennuste ekologisten tekijöiden noususta asuntojen tulevaisuuden valintakriteeristössä nykyistä korkeammalle lupaa hyvää asuntojen energiankulutusennusteelle. Nieminen (2008a) toteaa EU:n energiadirektiivien aiheuttaman muutoksen mer- kityksestä: vuoden 2010 määräyksin lähestytään nykyistä matalaenergiatasoa,• vuoden 2012 jälkeen lähestytään passiivitalotasoa, osittain primäärienergiatar-• kastelun ansiosta ja vuoteen 2020 mennessä energian tuotto saadaan rakennuksissa käyntiin.• 94 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 KIRA-ala ei millään muotoa ole sivusta seuraaja energiakysymyksissä, jotka muo- dostavat vihreän rakentamisen yhden tärkeimmistä osa-alueista. Teollisuus ja raken- taminen kuluttavat miltei yhtä paljon energiaa ja asumisen osuus rakentamisen ener- giankulutuksesta on erittäin merkittävä (asuin- ja palvelurakennusten lämmitys 22 % ja huoneisto- ja kiinteistösähkö 8 % Suomen vuoden 2003 energian loppukäytöstä (308 TWh) Tilastokeskuksen mukaan ja rakennustarvikkeiden valmistus ja rakentamisajan energia vie siitä 5 %, kun muu teollisuus haukkaa 44 %). Airaksisen (2009) mukaan rakennetulla ympäristöllä on suuri merkitys luontoon, talouteen, terveyteen ja tuotavuuteen. Rakennukset vastaavat 17 %:sta maailman puhtaan veden käytöstä, 25 %:sta maailman metsän hakkuista, 40 %:sta maailman materiaali- ja energiavirroista, 30–40 %:sta kaikesta primäärienergian kulutuksesta ja yli 80 %:sta energiankulutuksesta aiheutuvista haitallisista päästöistä. Rakentamisen keskeisillä muilla trendeillä, kuten kestävän kehityksen toisen poo- lin, luonnonsuojelun nostaminen vastaavaan asemaan asukaskeskeisen toimintaym- päristön kanssa puoltaa myös paikkaansa (vrt. kestävällä kehityksellä tarkoitetaan niin inhimillisen elämän kuin luonnon elinehtojen täyttämistä). Toistaiseksi kiinteis- tön operatiivisen johtamisen sekä talotekniikan palvelujen kehitystyössä käyttäjä- keskeisyyden edellytysten luominen on ollut keskeistä. Luonnonsuojelu, ekologia tai energiatehokkuus on niin luonnollinen osa em. teknologioiden paradigmaa että, on itsestään selvää kehitystyön etenevän ylittämättä luonnon kestokyvyn rajoja, vaan parantavan muun luonnon elinvoimaisuutta ihmiskuntaa voimaannutettaessa (Kuva 26). S-Asunnot Oy:n kuten muidenkin rakennuttajaorganisaatioiden tulevaisuuteen kuulunee rakennusten elinkaarikustannusvaikuttavuusselvitys keskeisenä rakenta- mista ohjaavana tekijänä. Kuva 20. Holistinen näkemys kestävän kehityksen tekijöistä ja niiden vuorovaikutuksesta, jonka mukaan kasvun rajat ylittävä tilanne on laajemminkin hoidettava kuin vain rakennuskan- nan ylläpitokustannusten kurissapitämisen vuoksi, joskin rakennusten osuus kokonais- energiankulutuksesta on merkittävä. 95Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Espoon Leppävaaraan valmistui vuonna 2005 ensimmäinen matalaenergia-asunto kerrostaloon, joka poikkeaa ratkaisuiltaan nykymääräysten mukaisesta rakentami- sesta ja edusti MERA-energiatehokkaan kerrostalojärjestelmän pilottia, jolla lämmi- tyskustannuksissa saavutetaan 70 % säästöt normikulutukseen nähden. Asunnossa ei ole lämmityspattereita, vaan se lämpenee suurimmaksi osaksi asukkaista ja kodin laitteista peräisin olevalla lämmöllä. Loppu lämmitystarve katetaan ilmanvaihtoläm- mityksellä eli tilat lämmitetään tai viilennetään huoneisiin puhallettavalla tuloilmalla, joten pitää hallita ilmanvaihdon lämmöntalteenotto ja ulkovaipan ilmanpitävyys (Saari 2006). Saaren (2006) mukaan ilmanvaihtolämmitys täyttää parhaimman sisäil- mastoluokan S1 vaatimukset ja sen äänitasot rakentamismääräysten vaatimukset. Asunnon äänitaso pysyy alle 28 dB:ssä ja makuuhuoneissa mitattu äänitaso oli 22 dB. Yhdistämällä lämmitys ilmanvaihtoon saadaan yksinkertainen ja tehokkaasti säädet- tävä lämmitysratkaisu, joten talossa ei pakkasillakaan esiinny kylmiä pintoja eikä vetoa aiheuttavia ilmavirtauksia tai kylmän tunnetta, vaikka matalaenergiaikkunan edessä ei ole lämmityspatteria. Matalaenergiarakentamisessa valmistuskustannukset nousevat vain 1,7 – 2 %. Energiansäästön ansiosta lisäkustannusten takaisinmaksuaika on 3–5 vuotta. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto palkitsi MERA-projektin vuoden 2007 parhaana kehitys- hankkeena. Voittajan valitsi Tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka puheessaan totesi muun muassa, että hanke noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja yleis- tyessään kyseisellä rakennusmenetelmällä voi olla merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia. Useita MERA-hankkeita ja niitä vastaavia matalaenergiakerrostaloja on Helsin- gin seudullakin rakenteilla useita, joissa hyödynnetään erilaisia tekniikoita, kuten puolilämpimän peruslämmityksen ja uudenlaisien asuntokohtaisten varastotilojen yhdistelmää, meri- ja maalämmön hyödyntämistä (pien)kerrostaloissa. Energiatehokkaat ikkunat eristävät hyvin lämpöä ja suojaavat liialliselta aurin- gon säteilyltä. Perinteisestä, kolmilasisesta ikkunasta karkaa vuodessa lämpöä noin 145 kW/m2 ja nelilasisesta A-energialuokan ikkunasta 54 kW. Ikkunoista kannattaa vielä mainita itsestään puhdistuvat ikkunat, jotka osaltaan säästävät energiaa pesun välttämisen ansiosta. Perinteisessä kerrostaloasunnossa ikkunat muodostavat noin 20 % asunnon lämmitysenergian kokonaiskulutuksesta (Saari 2006). A-energialuokan ikkunaratkaisu pudottaa tämän osuuden 6 %:in. Saaren (2006) mukaan viihtyisä, terveellinen ja turvallinen sisäilmasto ja halutut toiminnot saavutetaan vaaditut omi- naisuudet, energiankulutus (vähintään 50 % pienempi kuin vastaavan normitalon) ja kustannusvaatimukset täyttävillä, toimivilla ja mahdollisimman yksinkertaisilla taloteknisillä ratkaisuilla. Rakenteiden ja talotekniikan muodostama kokonaisuus suunnitellaan yhdessä ilman osaoptimointia, jolloin energiatehokkuus perustuu myös rakennuksen vaipan laatuun. Myös talotekniikan ja muiden sähkölaitteiden energiatehokkuutta parannetaan. Matalaenergiataloa edullisempi on passiivitalo taikka nollaenergiatalo (Kuva 21). Kaikki uudet energiatehokkaat taloratkaisut voivat tuottaa energiaa joko omaan Kuva 21. Lämmityksen sekä käyttöveden ja tilojen muu energiankulutus esimerkki- rakennuksissa (Lähde: Airaksinen M. 2006, Talotekniikan suunnittelun energiansäästö- potentiaali, VTT) 96 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 käyttöön tai syöttää sitä talon ulkopuolelle esimerkiksi johonkin paikalliseen tuotan- toprosessiin taikka valtakunnan sähköverkkoon. Näitä varten tarvittava teknologia on vielä kehittymätöntä. Nieminen (2008a) määrittää passiivitalon seuraavasti (Rakennuksen ilmavuoto- luku aina n50 < 0,6 1/h) Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa 11 lämmitysenergian tarve 20 - 30 kWh/m2 ja primäärienergian tarve 130 - 140 kWh/m2. Keski-, Itä-, Länsi- ja Etelä-Euroopan ilmastoissa vastaavat luvut ovat 5-10 kWh/m2 alhaisemmat ja etelään on annettu raja-arvo myös jäähdytykselle. Elinkaaritalous halvan vuokran asialla Tilava asunto on kallis ja kuluttaa paljon energiaa. Korjausrakentamisen yhteydessä vanhojen talojen vanhanaikaiset rakenteet ja teknologia olisi vaihdettava energia- ja kustannustehokkaampaan (mm. alhainen huollettavuus, käyttövarmuus). Teknisesti on mahdollista säästää paljonkin energiaa asunnoissa, mutta KIRA-alalla vallitsevat käytännöt usein estävät asukkaiden toiveiden täyttymisen tässä suhteessa (Himanen 2009, Mikkola & Riihimäki 2002, Lehto 2001). Itse asiassa, teknisesti ei tarvitse tyytyä matalaenergiataloon, vaan tarjolla on passiivi-, nolla- tai plusenergiatalot, joissa myös tuotetaan energiaa (Nieminen 2008b). Teknisesti asunnot siis saadaan tuottamaan eikä vain kuluttamaan energiaa. Yksi laatua ohjaava tekijä on ollut rakennustoiminnan investointikeskeisyys. Alennetaan rakentamiskustannukset minimiin tai pysytään perinteisessä ratkaisussa (Lehto 2001), vaikka tiedetään, että käyttökustannukset olisivat toisella samanhintai- sella, mutta edistyksellisemmällä tai vähän kalliimmalla ratkaisulla alemmat (Tekes, CUBENET -tutkimus, luottamuksellinen työraportti). Näin siirretään kustannukset vuokriin tai yhtiövastikkeisiin ja saadaan mahdollisesti rakentamiselle parempi tuot- to. Edelleen tietyn ominaisuuden olemassaolosta maksetaan hyvin, eikä sen laadusta tai vaihtoehtoisista ratkaisuista. Rakennusalalla elinkaariajattelu vasta nostaa päätään. Elinkaaritehokas raken- taminen etsii toimintatapojaan kattaakseen ison osan rakennuksen elinkaaresta ja sen kattavista vaihtoehtoisista ratkaisuista (vrt. esim. ESCO -sopimus). Uusien elin- kaarisopimusmallien mukaisessa rakennus- ja korjausrakentamistavassa hankkeen toteuttaja vastaan sekä rakennuskustannuksista että rakennuksen käyttökustan- nuksista (vrt. esim. ESCO sopimukset (Energy Saving Contract), www.motiva.fi). Uusi sopimuskäytäntö antaa mahdollisuuden valita elinkaaritehokkaita rakennus- ratkaisuja eli rakennuksen käytön aikaisia kustannuksia alentavia ratkaisuja pelkän rakennuttamisen ja rakentamisinvestoinnin kannalta edullisten ratkaisujen sijaan. Elinkaariajattelun toteuttamisen yhteydessä voidaan alkaa kehittää myös tilannetie- toisia energiaratkaisuja yksilökeskeisen liiketoimintatavan mukaisin teknologioin (vrt. Luku ”Käyttäjälähtöisyydestä yksilökeskeiseen”). Miten isompia ja laadukkaita asuntoja voi saada kätevästi ja edullisesti aikaan sekä miten niitä pystyy pitämään yllä kestävällä tavalla? Samoin viimeaikaiset määräysten muutokset ja uudet rakennusmääräykset tulevat kiinnittämään entistä enemmän huomiota rakennusten energiankulutukseen aina primäärienergian valintaa myöden (Nieminen 2008a). Tiedämme, kuinka luonnon kannalta kestävän kehityksen mukaisen asumisen voi järjestää kaupunkiin, mutta emme tiedä, kuinka kestävä se on sosiaalisesti, joka on kestävän kehityksen vaatimusten täyttämisen toinen puoli. Meiltä puuttuu myös tutkimus siitä, kuinka suomalaisittain kestävän kehityksen mukaisen asumisen voi järjestää maaseudulle. 11 Energian tarvetaso suunnilleen sama, maakohtaisia eroja määrittelyssä 97Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Asumispalvelujen kustannusvaikuttavuus Kaupunkikylä -asukaskyselyn yhteydessä talon isännän kanssa käydyissä keskus- teluissa kävi ilmi, kuinka asumispalvelujen tarjoaminen on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi sosiaalisten tukijärjestelmien heikentyessä (Luku ”Vuokra ja vuok- ranmaksukyky”). Lehtonen & Salonen (2008) ovat laskeneet, että ”Huomattavasti suurempia säästöjä voidaan kuitenkin saavuttaa tarjoamalla sellaista tukea, joka voi ehkäistä esim. sairaalajaksoja, vankilatuomioita tai päihdehoidon laitoskuntoutuksen tarvetta …” He havaitsivat, että ”Tärkeimmät tuen tarvetta aiheuttaneet asiat liittyivät talouden hoitoon ja erilaisissa viranomaisasioiden hoitoon liittyvissä asioissa avustamiseen. Toinen merkittävä tukikokonaisuus oli henkinen tuki, keskusteluavun saaminen.” He esittävät esimerkiksi kustannusvaikuttavuudesta hoitamattoman päihdeon- gelman kohdalla: ”olisi perheelle voitu palkata vuodeksi kokonaan oma työntekijä vain heitä var- ten ja kustannukset olisivat olleet vain viitisen prosenttia siitä, mitä ne sitten lopulta olivat.” ” 650 000 € = isä 5 vuoden vankilatuomio + äiti 6 kk:n kuntoutus + poika 5 vuotta lastenkodissa.” Lupamenettely – tonttipolitiikasta naapurien valituksiin Lupa-asioihin on S-Asunnot Oy:n toiminnassa jouduttu paneutumaan hartaudella (vrt. Himanen 2009). Viranomaismenettelyn sujuvuuden lisäksi lupa-asioissa naapurien valitukset saattavat muodostaa isonkin pullonkaulan – erityisesti S-Asunnot Oy:n toimintaperiaatteella toimivan rakennuttajan kohdalla, vaikka esimerkiksi tämän Kaupunkikylä -asukaskyselyn perusteella mitään syytä ao. asukkaiden syrjintään ei ole (vrt. Luku ” Malmin ässäkotilaisten profiilista”). Asunnon sijainti (siis tontin saatavuus) vaikuttaa muuttomahdollisuuksiin, etenkin jos liikkuminen on toimintarajoitteisuuden tai liikennevälineiden puutteen vuoksi ra- joittunut julkiseen liikenteeseen. Kuten Laakso (2007) toteaa tonttipolitiikka vaikuttaa muuton mahdollisuuksiin ja rajoituksiin (Luku ”Asunnonvalinta ja muutto”). Lupamenettely liittyy tonttipolitiikkaan, mistä Vainio (2008) on tehnyt tutkimusta ja todennut: ”Asuntorakentamiseen tarkoitettujen tonttien hinnassa on tapahtunut voimakas segregaatio.” S-Asunnot Oy:n tonttien saatavuus on vaihdellut suhdanne- vaihtelujen mukaan voimakkaasti. Korkeasuhdanteessa ARA-tuotantoon oli vaikea saada tonttia. Laakso (2007) totesi samoin, että pääkaupunkiseudun tonttivarannon rakenne ja sijainti ovat sellaiset, että laskennallinen varanto ei ole viime vuosina ollut täysimääräisesti hyödynnettävissä, vaikka asuntojen kysyntä on vanhojen asuntojen hintatason perusteella ollut korkealla tasolla. Käytännössä nykyinen rakennettavissa oleva tonttivaranto on pääkaupunkiseudulla varsin hajanainen ja siitä on merkittävä osa aktiivisen tarjonnan ulkopuolella. Se ei sellaisenaan näytä mahdollistavan pää- kaupunkiseudun asuntotuotannon nostamisen noin 8 000 - 10 000 asunnon vuosita- solle, joka loisi edellytykset edes nykyisentasoisen väestönkasvun ja asumisväljyyden kohoamisen jatkumiselle (Luku ”Kiinteistöomaisuuden hoidon näkökulma”). Puuttuu tietoa siitä, kuinka hankala maa Suomi rakennuslupa-asioissa euroop- palaisittain on. Ympäristöministeriön normitalkoilla on parhaillaan (2009) tarkoitus etsiä vastausta tekemällä määräyksistä myös kansainvälistä vertailua. Sen sijaan tiedetään, että kaavamääräykset ja etenkin kaavamuutosten käsittely- prosessit vaihtelevat kunnittain paljonkin – muutosluvan saanti saattaa vaihdella 98 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 viikoista kuukausiin. Lupa-asioiden joustavuuden merkitystä alan kilpailukykyyn tuskin kukaan kiistää, eikä niiden parantamisen perusteluiksi tarvittane välttämättä kansainvälistä vertailuakaan, sen sijaan vertailu antanee kuvaa siitä, mitä ja miten tulisi tehdä. Arvoista, normeista ja sosiaaliturvasta asumispalveluun Malmin Ässäkodin palvelut Projektin aikana perustettu Suomen Ässäkodit Oy:n toimikenttänä on asumisen ja siihen liittyvien palvelujen tuottaminen, jonka keskeisinä elementteinä ovat tähän asti olleet henkilökohtaisen kontaktin ottaminen kaikissa asukkaan kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa, varhaisen puuttumisen periaatteen noudattaminen ja isännän tai emännän palvelujen tuottaminen, johon ovat kuuluneet sekä kiinteistöpalvelut12 että asukasneuvonta ja asukkaiden vapaa-ajan toiminnan järjestäminen. Kaupunki- kylä -asukaskysely osoitti Suomen Ässäkoti Oy:n kaikki nykyiset toimintamuodot asukkaiden hyväksymäksi. Kaupunkikylä -hankkeessa on korostettu erityisesti asumispalvelujen kehittämistä, jossa yhdistyvät niin asukkaisiin kohdistuvan voimaannuttavan toiminnan tehtävät kuin kiinteistön hyvä hoito ja kunnossapito (Kuva 26). Suomen Ässäkodit tarjoaa omanlaistaan asumispalvelua, joka eroaa muun muassa asukasneuvonnasta ja siksi työn yhteydessä on käytetty asumispalvelu -termiä. Kaupunkikylä -hanke on tarkas- tellut mahdollisuuksia laajentaa entisestään asukasneuvontaan perustuvaa palvelua omanlaiseksi asumispalvelutoiminnaksi. KIRA-alalla käytetään termiä käyttäjäpalvelut, jolla asumisen yhteydessä voidaan tarkoittaa asukkaille suunnattuja käyttäjäpalveluja asumisyhteisöissä eli asumispalve- luja. Käyttäjäpalveluilla yleisemmin tarkoitetaan kiinteistöjen ja niiden tilojen käyttäjil- le suunnattuja palveluita, joita ovat mm. turvapalvelut, viherkasvien hankinta ja hoito, ruokailu- ja ravintolapalvelut, postitus ja postinjakelu, puhelinpalvelut, aulapalvelut, tietoverkkopalvelut, kopiointipalvelut, pitopalvelut, sisustus-, kalustus- ja hankinta- palvelut, muuttopalvelut sekä lähetti- ja toimistopalvelut ja muut mahdolliset tukipal- velut (Kuva 24, TEPA – Tekniikan sanastokeskuksen termipankki, www.tsk.fi). Asukasneuvonta antaa perustietoa asumiseen liittyvissä kysymyksissä, ennalta- ehkäisee ongelmia ja vaikuttaa asukkaiden elämänhallintaan positiivisella tavalla. Asukasneuvonnan yhteydessä on myös käytetty termiä asumisneuvonta. Toiminnan tavoitteena on organisaation toiminnan sujuvuuden ja säästöjen lisäksi panostaa asia- kaskohtaamisiin sekä auttaa asumisneuvontapalveluja tarvitsevaa asiakasta hänen ongelmansa ratkaisussa. Asukasneuvojan tulee tuntea erilaiset asukas- tai asiakas- ryhmät ja heidän asumistarpeensa asumisneuvonnan näkökulmasta, asukasvalin- taprosessi ja asukasyhteistyö, sekä isännöinnin rooli asumisneuvontatyön tukena ja huoneenvuokralainsäädäntö. Setlementtiasuminen S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n tarkoituksena on monin tavoin ja myös Kaupunkikylä -hankkeen avulla tehostaa asumispalveluja vuokra-asuntotuotannon yhteydessä voimaannuttaakseen asukkaita. Niiden toiminta pohjautuu yhteen Setle- 12 kiinteistön ylläpitoon kohdistuvat palvelut, jotka voidaan jakaa kiinteistönhoito- ja kunnossapitopal- veluihin. Kiinteistön ylläpitoon kuuluvia toimintoja ovat mm. kiinteistönhoito ja kunnossapito. Kiinteis- töliiketoimintaan kuuluva kiinteistön ylläpito perustuu valittuun kiinteistön elinkaaristrategiaan. 99Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 menttiliikkeen perustamisen tarkoitukseen eli auttaa slummien asukkaita, silloisia tehdastyöläisiä Lontoossa, josta liike on kotoisin. Auttamistarkoituksessa Samuel ja Henrietta Barnett perustivat varhain kuolleen sosiologi Toynbee:n kunniaksi Toyn- bee Hall:n vuonna 1884. Setlementtiliikkeen perustaja Samuel Barnett (1844–1913) oli anglikaanisen kirkon kirkkoherra, joka kiinnitti huomiota yhteiskuntaluokkien eroihin (Suomen Setlementtiliikkeen periaateohjelma, 2005). Suomen Setlementtiliitto on kristillis-yhteiskunnallisen perustansa tunnustava jä- senyhteisöjensä keskusjärjestö. Suomalaisen setlementtiliikkeen toiminta-ajatuksena on toimia poliittisesti sitoutumattomana, ekumeenisen kristillisen perustansa tun- nustavana kansalaisliikkeenä, joka tukee ihmisenä ja lähimmäisenä kasvamista sekä elämän eheytymistä (www.setlementtiliitto.fi/). Setlementit ovat puolueisiin ja kirkkokuntiin sitoutumatonta kristillistä kansa- laistoimintaa, jota liike tasa-arvon ja syrjäytymisen estämisen nimissä toteuttaa. Setlementtityön toimintatapa oli toiminnallinen innovaatio. Setlementti oli alusta alkaen väline ja toiminnallinen keskus, jonka merkitys oli sen aikaansaannoksis- sa. Toimintaidean kehittäneet kirkkoherra Samuel Barnett ja hänen aatetoverinsa korostivat, että hyväntekeväisyyteen perustuvalla yhteiskunnallisella toiminnalla ei voida poistaa ongelmien syitä ja siksi oli puututtava sosiaalisen jakautumisen ja syrjäytymisen mekanismeihin. Ihmisten yhteistyön, yhteisvastuullisuuden ja omaeh- toisuuden kehittäminen johti sosiaalisiin, sivistyksellisiin ja ympäristön muutoksiin. He kiinnittivät huomiota muun muassa englantilaisessa yhteiskunnassa vallinneisiin yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin. Vastaavanlainen toiminnallinen perusta löytyy Kovaosaisten ystävät -yhdistykses- tä, missä Arvid von Martens:lle (Pelastusarmeijan katulähetystyöntekijä) tärkeintä oli auttaminen, eikä sillä ollut merkitystä oliko asunnottomuuden syy olosuhteissa vai ihmisen heikkouksissa, hän tarvitsi joka tapauksessa asunnon tai yösijan. Singaporen valtion kolmesta perustajasta ehkä voimallisimmin samanlaista toiminta-ajatusta politiikassa on noudattanut Mentor minister Lee, joka ei hae itselleen arvostusta vaan haluaa säilyä vallan kahvassakin kansanpalvelijan roolissa. Setlementtityön perusarvot ovat arjen keskellä toteutuva lähimmäisenrakkaus, yhteisöllisyys ja erilaisten ihmisten välinen yhteistyö (www.setlementtiliitto.fi/). Sen toimintaa ohjaavat arvot ovat: yksilön oikeuksien kunnioittaminen, • erilaisuuden hyväksyminen, • luottamus ihmisen ja hänen yhteisönsä kykyyn ratkaista itsenäisesti omia on-• gelmiaan, paikallisuus, • usko henkilökohtaisen ystävyyden ja yhteyden mahdollisuuteen yli kaikkien • rajojen, ihonväristä, sukupuolesta tai kulttuurista riippumaton tasa-arvoisuus, • sitoutuminen heikommassa tilanteessa olevan ihmisen tilanteen parantami-• seen. Suomalaisen setlementtiliikkeen perustehtävät ovat: • yksilön elämänhallinnan edistäminen, • elämän kestävän oppimisen mahdollistaminen, • ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja lähimmäisyyden edistäminen, • yhteisöllisyyden toteutumista ja yhteiskunnallista vaikuttamista edistävien toi-• mintamuotojen kehittäminen, Setlementtiliike sitoutuu edistämään erityisesti vaikeimmassa tilanteessa ole-• vien ihmisten selviytymistä. 100 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Lokakuussa 2008 pidetyssä Suomen Setlementtiliikkeen 90-vuotisjuhlassa tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi setlementtiasumisen edelleen kehittämisen yhdeksi Setlementtiliikkeen tulevaisuuden haasteista. Niemelän (2008) setlementtiliikkeen keskusjärjestön uudistamismallia koskevassa selvityksessä todetaan: ”Asuntoraken- taminen on viime vuosina nopeimmin kehittynyt toiminta-alue, jossa on kehitetty erityinen osaaminen ja jolla on täysi mahdollisuus kehittyä hyvinkin ripeästi. Setle- menttiliitto on myös yhteiskunnan kannalta luotettava yleishyödyllinen kumppani. Silti liito(i)ssa tulee käydä selventävä keskustelu siitä, mitä tavoitteita asuntojen rakentaminen ja omistaminen sen toiminnassa palvelee.” Niemelän (2008) raportissa jatketaan: ”Useissa setlementeissä on kehitetty asumisen erityistarpeita palvelevaa osaamista, jolle on kasvava kysyntä. Sekä asuntorakentamiseen että asumisyhteisöpalveluihin on suuri tarve ja kyseessä on setlementtityön nopeimmin kasvava alue, johon liittyy useita kokonaisuuksia. Setlementtiliiton sosiaalisten palvelujen nykyiset toiminnat (päihde-, mielenter- veys-, kriisi-, väkivalta-, sovittelu-, rikosuhri-) kuvaavat alueen laajuutta ja samalla koko ajan kasvavia palvelutarpeita. Sosiaalityössä tulee kyetä yhdistämään tavallisten kansalaisten halu auttaa korkeatasoiseen ammatilliseen osaamiseen. Osallisuutta, osallistumista ja vaikuttamista tukeva sosiaalipedagoginen työ on sosiaalityön rin- nalla setlementtityön ydinosaamisia. Setlementtityön yleiset vahvuudet (vaikuttaminen, yhteisöllisyys ja oppiminen) antavat hyvän pohjan sille, että Setlementtiliitto voi korjata sosiaalisia ongelmia toimimalla yhteiskunnallisena vaikuttajana, luomalla vertaisavun ja tukiyhteisöjä sekä voimaannuttavin sivistyksellisin keinoin. Terapeuttisissa yhteisöissä parempaa elämää tukee sosiaalisen kasvun lisäksi henkinen kasvu. Keskeistä on kyky herättää ja tukea vapaaehtoistyötä.” Työssä halutaan vaikuttaa samoihin mekanismeihin, joita suomalaisen hyvin- vointivaltion arvot myös ovat edustaneet. Vaikka Setlementtiliitto ry:n arvoja ei ole nykyaikaisen yritysten käyttämän arvokäsityksen mukaan määriteltykään, ne kävi- sivät hyvin niistäkin. Suomessa uskontoihin kuulumattomien määrät ovat kasvaneet (Tilastokeskus 2007). Niin luterilainen kuin ortodoksinen kirkko ovat menettäneet jäseniä ja uskon- toon kuulumattomien määrä on kasvanut vuodesta 1900 vuoteen 2006 mennessä 15,1 % väestöstä. Toisaalta henkisyyden ja hengellisyyden kysyntä on kasvussa, kun valtavirran vierelle on alkanut nousta uudenlaisia hengellisyyden muotoja. Hengel- lisyydellä ei enää tarkoiteta pelkästään kristillisiä arvoja länsimaisessakaan konteks- tissa. Maailman kristittyjen määrä on pysynyt lähes samana koko 1900-luvun ajan väestönkasvusta huolimatta. Vuonna 2008 33 % maailman väestöstä oli kristittyjä. Eniten suhteellisesti on kasvanut muslimiyhteisö (www.evl.fi, Suomen evankelis- luterilainen kirkko). yhteisöllisyys eriytymistä Erityisesti Suomen Ässäkodit Oy:n palvelutarjonta tähtää yhteisöllisyyden paranta- miseen. Yhteisöllisyyteen liittyvät kysymykset jättävät miettimisen aihetta. Se kos- kettaa vain osaa asukkaista. Useampi kuin joka kymmenes (12 %) haluaisi osallistua enemmän yhteisöön, mutta ei jostain nimeämättömästä syystä tee niin. Myös kerho- huonetta käyttää vain osa vastaajista. Vain yksi halusi toisenlaista toimintaa kuin mitä isäntä järjestää. Yksinasuvien määrä on suuri. Tosin monet vastaavat, että heillä käy vieraita tai etteivät he kaipaa enempää sosiaalisia kontakteja elämäänsä. 101Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Suomen Ässäkodit Oy:n tarjoamasta yhteisöllisyydestä ja sen syistä ja seurauksista esitetään muutaman huomion, jotka perustuvat välillisesti saatuun asukaskyselyn tulokseen. Olen koettanut tunnistaa heikkoja signaaleja13 saadusta tuloksesta. Monikasvoinen asuinalue Erityisesti asumisessa ja aluerakentamisessa Suomessa pitkään ajateltiin onnistutun, kun erilaisia asukasryhmiä on sijoitettu samalle asuinalueelle ja vältetty segregoitu- miselta, kuten esimerkiksi slummiutumiselta. Viime vuosituhannen lopussa eriytymi- sestä alettiin puhua myös asumisen kohdalla ympäristöministeriössä ja huolestumi- sen sijaan ehdotettiin tutkimusta ja toimenpiteitä (Hynynen 1999a ja 1999b). Tuolloin kehittämisjohtaja Markku Tahvanainen korosti tutkimusyhteistyötä ja vuoropuhelua asumisen ja asuntopolitiikan tutkijoiden kanssa pitäen yhtenä tutkimusaiheena asu- misen eriytymistä, jossa on tärkeää analysoida erityisesti alueellisia tai seudullisia ja väestöllisiä eriytymiskysymyksiä. Tämän tutkimuksen mukaan mitään estettä ei ole sille, että sosiaalista asuntotuo- tantoa olla muunlaisen asumisen joukossa. Asumisen ja asuinalueiden kehittämisen suuri dilemma on ollut erilaisuuden hyväksymisessä, joka on yhteisöllisesti ollut hyvästä, vaikka kaavavalituksista päätelleen yksilöjen tasolla joitakin kismittänyt. Saadaanko kaavavalituksin tämä suomalainen käytäntö purkautumaan? Erityisasumisen hyväksyminen osaksi normaalia asumista voidaan perustella seu- raavilla Kaupunkikylä -asukaskyselyn tuloksilla: Malmin tarjoamat palvelut ja asuinympäristö koetaan hyväksi, naapurustossa • oleva ravintola aiheuttaa öisin häiriötä talon asukkaille (melu haittaa nukku- mista). Ässäkotilaiset – toisin kuin ennakkoluuloisesti asukkaiden valintaperusteiden • mukaan voisia ajatella – ovat demografisilta ominaisuuksiltaan aivan tavallisia suomalaisia, ellei valintaperusteiden korostamaa pienituloisuutta oteta huo- mioon. Ässäkotilaiset suhtautuvat asumiseen hyvin samoin kuin mitä muiden suoma-• laisten on todettu suhtautuvan. Löyhää yhteisöllisyyttä Malmin Ässäkodeissa esiintyy löyhää yhteisöllisyyttä eli kuten Hyyppä (2002, teok- sessa Happonen 2005) on todennut, yhteisöllisyys edellyttää heikkojen sosiaalisten siteiden verkostoja, sillä vahvat siteet voivat johtaa epädemokratiaan, ryhmään kuu- lumattomien syrjintään ja muihin haitallisiin toimiin. Heikot siteet sallivat myön- teisen kanssakäymisen ja saavuttavat yhteisön tavoitteet paremmin. Suomalaisessa asumisessa tavallisia toimintatapoja noudatetaan. Naapurit koetaan ystävällisinä ja heidän kanssaan ollaan ennen muuta ”hyvän-• päiväntuttuja”. Heistä riittää kyllä jossakin määrin valittamistakin. Naapuriapua saa helposti, jos sitä tarvitsee. • Naapureista välitetään. Monet myös auttelevat naapuriaan eri tavoin. • Asukastoimintaan osallistuu osa asukkaista.• 13 Heikko signaali on merkki asioista, tapahtumista jne., joista voi tulevaisuudessa tulla jotain merkit- tävää ja suurta (trendejä tai megatrendejä). Havainnoimalla ja keräämällä heikkoja signaaleja pyritään ennakoimaan mahdollisia tulevaisuuden muutoksia. Yksi heikko signaali ei itsessään kerro mahdollisesta muutoksesta, mutta yhdistämällä useita heikkoja signaaleja toisiinsa, voidaan huomata nousevia trendejä. Heikkoja signaaleja voidaan myös käyttää tulevaisuuden innovoinnissa: tällöin niiden tarkoitus on rikkoa pinttyneitä ajatusmalleja ja luoda tilaa uusille ideoille. 102 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Talon yhteiskäytössä olevia tiloja käyttää osa asukkaista. • Isännän järjestämään yhteiseen toimintaan osallistuu osa asukkaista.• Kimppasaunassa käy osa asukkaista.• Eniten talon yhteiseen tekemiseen osallistutaan osallistumalla pihatalkoisiin.• • Samansuuntaiseen löyhän yhteisöllisyyden tulokseen tultiin ikääntyneiden asumista ja siihen liittyvää yhteisöllisyyttä tutkittaessa kahdessa pääkaupunkiseutulaisessa asuntoyhtiössä ja asuinalueella sekä Aktiiviset Seniorit ry:n jäsenistön keskuudessa (Himanen 2008). Naapureiden kanssa vaihdettiin usein kuulumisia, mutta vieraisilla heidän luonaan käytiin harvemmin kuin Malmin Ässäkodeissa. Muutoinkin vierai- lut olivat esimerkiksi espanjalaisiin verraten harvempia, erityisesti koska sukulaiset asuvat kaukana. Toisten auttaminen oli yleistä ikääntyneiden keskuudessa, jotka hoitivat ystäviään, tuttaviaan tai lastenlapsiaan. Tervehdyttävää kuppikuntaisuutta Happonen (2005) määrittää yhteisöllisyyttä: ”Yksilökeskeisyydellä ja kollektiivi- suudella tarkoitetaan yksilön ja hänen yhteisönsä suhdetta, joka heijastuu ihmisten tavoissa olla, elää ja asua. Yksilökeskeisyys eli individualistisuus on kulttuurimalli, jossa yksilö on pienin elämänyksikkö. Yhteisön päämäärät ovat alisteisia yksilön päämäärille. Esimerkiksi Länsi- ja Pohjois-Euroopan maita sekä varsinkin USA:ta pidetään vahvasti individualistisina kulttuureina. Kollektiivisessa kulttuurimallissa yhteisö on pienin yksikkö, joka voi selviytyä elämäntaistelussa. Tästä syystä yhtei- sön päämäärät ja tarpeet ovat tärkeämpiä kuin yksilön päämäärät. Yksilö tuntee olevansa riippuvainen ryhmästä ja sen tuesta ja on valmis elämään ryhmän normien mukaan. Jokaisen ryhmän jäsenen odotetaan toimivan ryhmänsä eikä omien etujensa mukaisesti. Usein yksilö samaistuu ryhmäänsä niin, että kokee sen päämäärät omi- naan ja hyötyvänsä yhteisön tavoitteiden toteuttamisesta. Kollektiiviset kulttuurit ovat yleisiä Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. (Alitolppa-Niitamo 1993)” ” Yeungin (2003, 7) mukaan sosiaalinen pääoma viittaa joukkoon yhteisöllisiä ilmiöitä, joita yksilöllinen vuorovaikutus pitää yllä. Sen muodostavat sosiaalinen konteksti ja sosiaalisten verkostojen elementit kuten normit, sosiaaliset suhteet ja luottamus.” … ”Pohjimmiltaan sosiaalinen pääoma on sallivuuden, ihmisoikeudet, oikeudenmukai- suuden ja täydellisen poliittisen ja taloudellisen osallistumisen takaava laaja-alainen yhteiskunnallinen ominaisuus. (Hyyppä 2002)” Näyttää siltä, että Malmin Ässäkodissa yhteisöllinen asuminen toteutuu tavan- omaista paremmin. Noin kolmannes vastaajista käyttää jotakin tai useampaa tarjolla olevista tiloista ja palveluista, joilla yhteisöllisyyttä luodaan. Pihatalkoisiin osallistuu tavanomaista useampi. Lisäksi asukkaat ovat kaiken kaikkiaan yhteisöllisiä: Osalla asukkaista on naapureita, joiden kanssa heillä on paljon yhteisiä har-• rastuksia ja he käyvät toisissaan kylässä. Tämän kaltainen useamman kuin kahden naapurin välinen ystävyys on yhteisöllisyyttä, joka ei ole välttämättä tavallista suomalaisessa asumisessa, tosin ei tietenkään tavatontakaan joissakin tapauksissa. Ässäkoteihin hakeudutaan usein ystävän vihjeen perusteella. Sen on ajateltu • alkaneen vaikuttamaan asukkaiden demografiaan ja johtaneen talon jonkinastei- seen ”ukkoutumiseen” muiden kuin perheasuntojen osalta. Malmin Ässäkotiin on muuttanut paljon miehiä. Ystävyys ja samankaltaisuus lisäävät yhteisöllisyy- den mahdollisuutta. Erityisesti yksinäisten miesten elämäntilanne ja asuminen on sosiaalisessa tutkimuksessa todettu monessa mielessä ongelmalliseksi. Mal- min Ässäkodit tarjoavat tässä suhteessa arvokasta asumista ja antavat apunsa yhdessä muiden palveluntarjoajien kanssa. 103Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Malmin Ässäkodissa pitkään toimineen isännän kompetenssi on monipuolinen • ja asukkaat ovat häneen paljon yhteydessä eri asioissa. Hänen kompetenssinsa kattaa muun muassa päihdehuoltoon liittyviä taitoja. Talossa asuu useita miehiä, joista osalla on ollut päihdeongelmia. Malmin Ässäkotilaisilla kävi myös verrattain usein ystäviä ja sukulaisia kyläs-• sä. Hyyppä (2006) kirjoittaa: ”Sosiaalisesti aktiiviset elävät pidempään. Hyvä terveys liittyy me-henkeen, kansalaisaktiivisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen, joita pi- detään sosiaalisen pääoman mitattavina likiarvoina. Vapaa-ajan sosiaalinen osallis- tuminen ilmenee kulttuuriharrastuksina (kuoro, teatteri, musiikki, tanssi, käsityöt ja muut harrastukset, kerhot, elokuvat, seurakuntatoiminta, vapaa-ajan opiskelu, kaikenlainen puuhastelu, ulkoilu ja keräily) ja seura- ja yhdistysaktiivisuutena. Seu- ruututkimuksemme tulokset osoittivat, että aktiivisimmin kerhoihin ja yhdistyksiin kuuluvat sekä kulttuuriharrastuksiin osallistuvat säilyvät 20 vuoden aikana hengissä pisimpään ja kohtuullisesti aktiivisetkin kuolivat myöhemmin kuin passiiviset tai vähän harrastavat. Väestötieteelliset tekijät, sosiaalinen asema, koulutus, terveyskäyt- täytyminen ja muut tunnetut terveyden uhkatekijät eivät selittäneet havaintoja.” Anekdoottina mainittakoon, että Hyyppä (2006) toteaa: ”Aluksi tutkimme ruot- sin- ja suomenkielistä väestöä Vaasan rannikolla, sillä siellä elinolot ovat äidinkie- lestä riippumatta samanlaiset: sukupuolijako, lihavuus, perheen tulot, koulutus, tupakointi, liikunta-aktiivisuus, ravitsemus ja geeniperimä eivät eroa kieliryhmien välillä. Viinan juontitavoissa kieliväestöt eroavat kuitenkin selvästi. Viinaa juodaan yhtä paljon, mutta suomenkieliset juovat humalahakuisesti kolme kertaa useammin kuin ruotsinkieliset, mikä heijastuu tapaturma-, väkivalta- ja itsemurhatilastoihin. Ruotsinkieliset nauttivat alkoholia viihtyäkseen ja laulaakseen yhdessä juomalauluja. Osoitimme, että suomenruotsalaisessa väestössä on runsaasti sosiaalista pääomaa ja että vapaa-ajan yhdistystoiminta, ystävyysverkosto, seurakuntaharrastus ja muu ak- tiivinen harrastustoiminta, toisistaan riippumatta, liittyvät hyvään terveyteen senkin jälkeen, kun useat terveyden riskitekijät on otettu selitysmalleissa huomioon.” Kansainvälistymisen, maahanmuuttajakysymysten tai kulttuurivaihdon yhteydes- sä on monesti tullut esille, että vanha sanonta: ”Lika barn leker bäst.” pitää edelleen paikkansa. Vertaisryhmien teho on tunnustettu monenlaisissa erityisesti sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvien tai psykosomaattisiksi luokiteltavien ongelmien hoidossa. Onkin tyypillistä, että suuri osa ei mene naimisiin eri uskontoa tai rotua edustavan kanssa. Singaporessa 1960 -luvulta lähtien on asutettu paikallisia etnisiä ryhmiä (kiina- laiset (enemmistö), malesialaiset ja intialaiset) tasaisesti samoihin taloihin, jotta yh- teiskunnan toiminnallisuus voidaan taata. Sitä mukaan, kun singaporelaiset voivat vaihtaa asuntoa, he ryhmittyvät etnisen taustansa mukaisesti eri taloihin. Alueellinen monimuotoisuus säilynee Singaporessa, vaikka talokohtaisesti asutaan oman ryh- män sisällä, Siellä on myös vanhaa kulttuuria edustavat China town ja Little India, joista China town on enemmän kauppapaikka kuin asuinalue. Monissa suurkau- pungeissa siirtolaisten tai expattien tarvetta kuulua yhteen edustavat monet tiettyä valtaväestöstä poikkeavaa kulttuuria tai etnistä ryhmää edustavat kaupunginosat tai asuintalot. Segregoitumista tullee välttää aluetasolla, mistä suomalaisessa asumisessa on saatu näyttöä, kun meille ei ole syntynyt slummien tapaisia ongelmallisia alueita, joissa kukaan ei haluaisi asua, mutta on elämäntilanteensa vuoksi pakotettu asumaan. Siellähän usein rikollisuuskin on pienen vähemmistön asia, mutta dominoi koko aluetta ja leimaa sen. Segregoitumista tullee suosia tietyssä määrässä asuinalueen sisäisenä ryhmittymi- senä. Alueen asujaimisto kuuluu omaan ryhmäänsä samaan aikaan, kun on löyhässä 104 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 vuorovaikutuksessa valtaväestön ja toisten ryhmien kanssa. Terveellinen asuinalue muodostuu monimuotoisista ystävä- ja harrastuspiireistä, kuppikunnista, vertais- ryhmistä, jne. Vaikuttamalla yhteisöllisyyteen Happonen (2005) jatkaa, että ”Yhteisöllisyyden rakentamisessa on tärkeää, että jokai- sella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus esittää omat näkemyksensä sekä yhteisössä ilmenneistä positiivisista että negatiivisista asioista. Samoin jokaisella jäsenellä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa yhteisöä koskeviin päätöksiin. (Tirri 1998)” Kuten suomalaisella yleensäkin Malmin Ässäkotilaisilla on vähän mahdollisuuksia vaikuttaa itse asunnon laatuun tai ominaisuuksiin, mikä ei varsinaisesti liity yhtei- söllisyyteen, muutoin kuin tapaamispaikan mahdollistavana tekijänä. Tätä asiaa ei kuitenkaan tutkittu. Sen sijaan aktiivisuutta estävänä tekijänä vain 3 vastaajaa piti tilan puutetta, kun siihen rahan puute tai sairaus oli pääasialliset syyt. Yhteisöllisyys on vilkasta sen perusteella, kuinka moni vastaajista tulee pihatal- koisiin, osallistuu asukastoimikuntaan tai on muutoin aktiivinen asuinyhteisössä. Asukastoimikunnasta kaikki vastasivat asukaskyselyyn. Sen sijaan asuinyhteisöön osallistumisestaan monet vastasivat (15 vastaajaa), etteivät ehdi osallistua ja 7 vastasi, ettei halua ottaa enempää osaa yhteisöön kuin mitä tällä hetkellä tekevät. Vain 4:llä vastaajalla oli terveydellinen tai muu erityinen syy olla osallistumatta, vaikka halu- aisikin. Näyttää karkeasti ottaen, että ne, jotka haluavat vaikuttaa asuinyhteisössään saavat siihen mahdollisuuden. Tästä osallistumiseen liittyviin kysymyksiin tulleesta selkeästä vastauksesta huoli- matta, 12 vastaajaa ei maininnut erityistä syytä, miksi ei halua osallistua asukkaiden, asukastoimikunnan tai isännän järjestämään yhteiseen toimintaan. Aktiivisuutta estä- västä syystä esitettyyn kysymykseen 4 vastasi sopivan ryhmän puutteen. 6 nykyistä enemmän osallistumaan halukasta vastaajaa oli toiminnan ulkopuolella. Muutamasta kommenttivastauksesta kävi ilmi, että ihan muutamaa saattoi ärsyttää tietyntyyp- pinen yksipuolinen yhteinen toiminta, jota oli tarjolla (vrt. Luku ”Tervehdyttävää kuppikuntaisuutta”). Silti vain 2 vastaajaa piti asukkaiden yhteistoimintaa tarpeettomana ja vain 1 vasta- si, haluavansa jotain nykyisen tilalle. Onko niin, että tässä tapauksessa demokratiassa tietyt vähemmistöt jäävät väistämättä passiivisiksi ennen kuin on riittävästi resursseja pienempienkin ryhmien yhteisöllisyydelle. Onko heillä riittävästi mahdollisuuksia toimia asuinyhteisönsä ulkopuolella? Vuoden 2008 aikana Suomen Ässäkodit Oy omaksui joissakin tapauksissa käytän- nön, joissa isäntä ja emäntä vuorottelevat eri taloissa. Siinä yhteydessä ei puututtu vapaa-ajan palvelutarjonnan muuttamiseen. Elämän painopiste ihmissuhteissa Happonen (2005) jatkaa vielä yhteisöllisyyden määrittelyssään, että ”Pulkkisen (2003) mukaan Putnam (1995) kuitenkin väittää, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy, vapaa- ajan vietto yksityistyy, ystävyyssuhteet vähentyvät ja perheet hajoavat, yhteisön arvot hukkuvat ja nuorisolla ei ole normeja. Yhteisöllisyyden kääntöpuolena pidetään syrjäytymistä (Hyyppä 2002).” Erityisesti ikääntyviä koskeva tutkimus on nostanut esiin toiveen yhteisöllisestä asumisesta, vaikka se ei suomalaisessa asumisessa ole tavallista. Himanen (2008) arvelee sen johtuvan siitä, että tietty epävarmuus olemisesta ja yksinäisyys nousevat nykyään ikääntyessä esiin, kun fyysinen kunto ja talous ovat kunnossa. Andersson (2009, 2007a, b) on huomannut, että ”Nykyaikainen ikäihminen, joka on pitkään asunut yksin, ei ehkä ole valmis luopumaan tästä elämäntavasta. Yhteisöllinen asumi- 105Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 nen ei tule juuri esiin ikäihmisten asumisvaihtoehdoissa, mutta kun sitä on erikseen kysytty, vajaat 20 prosenttia on kiinnostunut tästä mahdollisuudesta.” Ei ole mahdotonta ajatella, että osa Malmin ässäkotilaisista – ei välttämättä kor- kean iän, mutta esimerkiksi elämäntilanteensa tai elämän koettelemustensa vuoksi tuntee tiettyä epävarmuutta ja yksinäisyyttä. Asukkaita pyydettiin listaamaan asu- mishistoriaansa, jossa tuli esille vaihtelevia perhesuhteita, varhaista itsenäistymistä lapsuuden kodista, sota-ajan läpikäymistä, eräällä vankilavuosiakin, joihin ei toivottu paluuta, hyviä muistoja eri asuinalueilla asumisesta ja lapsuuden kodeista, kuten asumisesta ydinperheessä ja omakotitalossa tai mukavalla asuinalueella. Tätä osuutta tutkimuksesta ei ole systemaattisesti analysoitu, koska avoin kysymys asumishis- toriasta saavutti vastaajat hyvin eri tavalla eikä vastauksista voi vetää yhtenäistä johtopäätöstä. Malmin Ässäkotilaiset olivat mielestään aikuistuneet keskimäärin 17,2 vuotiaina (itsenäistyivät aikuisiksi). WSOY:n Web-Facta tietää kertoa, että Ruotsi-Suomessa oli vuodesta 1721 rajana 21 vuoden ikä. Tätä ennen Pohjoismaissa täysi-ikäisyyden raja oli yleensä 15 vuoden ikä. Suomessa ikärajaa on pyritty alentamaan 1960-luvulta läh- tien. Suomessa täysi-ikäisyysraja alennettiin 20 vuoteen 1969 ja nykyiseen 18 vuoteen 1976. Koska tämän Kaupunkikylä -asukaskyselyn vastaajien keski-ikä naisilla oli 45,9 vuotta ja miehillä 46,6 vuotta oli suurin osa heistä syntynyt ennen vuotta 1969, jolloin täysi-ikäisyyden raja oli vielä 21 vuotta. Toisaalta osa heistä on myös syntynyt sodan tai sen jälkeisissä oloissa. Hyyppä (2006) kirjoittaa myös, että ”Lapsuudessa on sosiaalisen pääoman alku. Mutta mistä ammentaa me-henkeä ja sosiaalista pääomaa, joka on yhteisön, muttei yksilön, ominaisuus? Filosofi Raimo Tuomelaa lainatakseni me-henki liittyy ihmi- syyteen kuuluvaan sosiaaliseen toimintaan, me-asenteeseen, josta arvelen sosiaalisen pääoman saavan voimansa. Väitän, että kyse on varhaislapsuuden läheis- ja kiin- tymyssuhteista, joista sosiaalistumisen ja keskinäisen luottamuksen kehittymisen tiedetään riippuvan. Jos lapset kasvavat kiintymyssuhteiden verkostoja suosivassa peruskulttuurissa, yhteisön me-henki ja keskinäinen luottamus vahvistuvat ja sosi- aalisesta pääomasta tulee elämisen tapa. Suomalaiskansallisessa kulttuurissa lapseen on suhtauduttu vähätellen, rankaisten, kurittaen ja alistaen. Tutkimukset osoittavat, että sosiaaliselta pääomaltaan köyhässä yhteisössä varttuneet kaltoin kohdellut (= lyöminen, aliarvioiminen, välinpitämättömyys, alkoholismi, riitely tai hylkääminen) lapset voivat aikuisina muita huonommin ja sairastuvat.” Emme voi vetää tästä aineistosta asumishistorian ja lapsuuden laadun eikä varhai- sen aikuistumisen ja lapsuuden laadun välille riippuvuutta. Asumishistoria kertoo ehkä paremmin sosiaalisesta kontekstista eikä psykologisesta ilmapiiristä juurikaan. Varhainen aikuistuminen voi olla yhtä hyvin traumaattinen kokemus kuin osoitus varhaisesta kypsymisestä tai henkisestä vahvuudesta. Emme voi siis väittää varhaisen aikuistumisen osoittavan, että vastaajilla olisi erityistä kykyä ihmisten keskinäiseen luottamukseen taikka sen johtavan yhteisöllisyyden kaipuuseen, koska yhteisölli- syyttä ei tutkittu tässä yhteydessä niin tarkasti, vaan sen tutkimus oli suunnitelmissa tehdä myöhemmin. Voimme tämän tutkimuksen perusteella todeta, että ässäkotimaiseen vuokra-asu- miseen on hakeutunut monenlaisia henkilöitä, mutta kustakin heistä voi löytyä jokin seuraavista piirteistä: hänellä on ollut ”onnellinen lapsuuden asuinympäristö”, hän on aikuistunut suhteellisen aikaisin, hänellä on ollut vaihtelevat elämänkokemukset ja hän on yhteisöllinen. Hyyppä (2006) sattuukin kirjoittamaan osuvasti: ”Me-hengen metaforina käyttä- mäni talkoot ja ”kuoro” kuvastavat sosiaalista pääomaa, joka kulutettaessa vain kart- tuu. Voimme yrittää palauttaa talkoo-hengen, jollainen vallitsi talvisodan ja jälleenra- kentamisen aikoina. Ja ”kuorossa” pärjää laulutaidotonkin. Kuitenkin tehokkaimmin investoimme sosiaaliseen pääomaan, jos luovumme lasten kaltoin kohtelusta.” 106 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kysyntälähtöisyys ja tarvelähtöisyys Kaupunkikylä -asukaskysely selvitti osaltaan S-Asunnot Oy:n toiminta-ajatusta edul- lisen asumisen tuottamisesta tarjoamalla pieniä asuntoja, mutta tuottamalla samalla asumista, joka on monella tapaa laadukasta asukkaan kannalta. Kun kysytään ”Tuleeko rakentaa pieniä asuntoja vai isompia?”, niin pienten kuin suurempienkin asuntojen puoltajat kiistelevät kantaansa asiallisesti perustellen − näkökulmat vain poikkeavat toisistaan. Asuntojen kysyntää mitattaessa pääkaupunkiseudulla isot asunnot ovat menneet pieniä asuntoja huonommin kaupaksi 2000 -luvulla, joten kysynnän mukaan etenkin pienet asunnot ovat siis haluttuja. Vaikka kysyntää pienistä asunnoista riittää, Juntto (2008) on asumisen tulevaisuut- ta käsitelleessä tutkimuksessaan tuonut esille suomalaisten halun asua nykyistä ver- rattain vaatimatonta ja yhdenmukaista asumistapaa tilavammin ja laadukkaammin. Monista muista tutkimuksista kuten nyt käsillä olevasta paljastuu, että tilantarvetta on myös pienissä asunnoissa asuvilla (Poutanen et al 2008) kuten yleisesti (Lehto 1998, Hirvonen et al 2005) ja tilavamminkin asuvilla mm. perhekoosta riippuen. Säilytystilojen tarve tai toive niiden esteettömyydestä sekä tuskailu huoneiden pie- nuudesta esiintyvät tarveselvityksissä. Monen hyvän asumisen perään haikailevan puutelistalla on toive parvekeesta ja esimerkiksi tämä Kaupunkikylä -asukaskysely lisää toivelistoille pyörähdysympyrämitoituksellisen kylpyhuoneen, joka saa pesey- tymisen sujuvaksi pienessä asunnossa. Suomalaiset ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä asumiseensa (Ilmonen 2008), mutta Ilmonen pohtii, miksi suomalaiset ovat tyytyväisiä asumiseensa, vaikka tarvekartoi- tuksien esittelemät haaveet eivät monenkaan kohdalla toteudu ja Junton (2007) mu- kaan suomalaiset ovat tyytyväisiä asumiseensa, vaikka asuvat mielestään ahtaasti. Jos asunto saadaan viehättämään asukasta niin, että se ostetaan, kysyntä kasvaa. Kysyntä ei kuitenkaan näytä olevan suoraan riippuvainen asukkaan mieltymyksistä, joiden voisi puolestaan olettaa olevan riippuvaisia asunnon laadusta, joka syntyy tuotekehityksen tuloksena, mihin panostaminen rakennusalalla on vaatimatonta? Onkin tärkeää erottaa toisistaan kysyntä ja tarve. Kysyntä Kysyntämittaukset mittaavat erilaisten asuntotyyppien kysynnän määrää. Kiinteistö- liiketoiminnan paradigman (vallitsevien opillisten tai tieteellisten perusteiden) mu- kaan kysyntä seuraa voimakkaasti myös tarjontaa. Tarjonnan hiipuessa ja kysynnän kasvaessa hinnoilla on taipumus nousta. Alan toimijat luonnollisesti pitävät huolta siitä, että oikeat markkinamekanismit toimivat. Toisaalta korkotasolla on merkittävä vaikutus asuntojen kysyntää ja verotuksella voidaan sitä säädellä. Kunnalliset toimijat vastaavat veronmaksajille siitä, että ve- rokanta on alhainen. Sekin lisää paineita oikeanlaiseen asuntotuotantoon, joka hou- kuttelee mahdollisimman monia hyvätuloisia veronmaksajia kuntaan. Luonnollisesti kaikessa kaupankäynnissä tuotteen tai palvelun hinta ja ostajan tai vuokralaisen maksukyky (tulotaso, varallisuus, lainansaanti, jne.) ratkaisevat, vaikkakaan asunnon hinta ei välttämättä aina kyselyissä nouse tärkeimmäksi asunnon valintaperusteeksi (Luku ”Asunnonvalinta ja muutto”). Kysyntämittauksissa selvitetään, miten jo tuotetut ratkaisut ovat myyneet. Mi- tataan kysynnän määrää, johon erityisesti asuntotuotannossa vaikuttaa asunnon sijainti, hinnan ja rahoituksen onnistuttua (vrt. Luvut ”Asunnonvalinta”, ”Sanallinen arvio”, ”Asuntokoon kasvattaminen vai pienentäminen”, ”Kiinteistöomaisuuden hoi- don näkökulma”, ”Hinta valintaperusteena”). Kysyntälähtöisen selvityksen lopuksi 107Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 vedetään usein johtopäätös, että eniten kysyttyjä ratkaisuja pidetään parhaimpina. Onko oikeastaan mitattu asuntojen laatua vai asuntojen sijaintia, hintatasoa vai os- tajien ja vuokralaisten maksukykyä? Jos on, niin kysyntälähtöisesti asuntotuotantoa mitattaessa mitataan tarjonnan mukaisen laadun suosiota, ei siis varsinaisesti kysyn- nän laatua ollenkaan. Jos tuotekehitysratkaisut tehdään nykyisen tarjonnan suosion perusteella, pysytään jo olemassa olevissa ratkaisuissa, koska vain niiden laatua mitataan. Toisin sanoen rakennetaan kuten aina ennenkin – sillä onhan rakentaminen aina perustunut asukkaan tarpeeseen – ja ihmiset ostavat, mitä saavat eikä sitä, mitä tarvitsevat tai siis mitä nykyihminen tarvitsisi. Rakennusala on erityisen suhdanneriippuvainen. Matalasuhdanteen aikana asuk- kaiden ostovoiman laskiessa kysyntä supistuu ja tuotanto supistuu vastaavasti tai uu- sien rakennushankkeiden aloitukset lakkaavat miltei kokonaan. Tämän tutkimuksen aikana vuoden 2007 loppua kohden asuntojen kaupankäynti alkoi tyrehtyä ja loppui miltei kokonaan monilta toimijoilta vuoden 2008 kesään mennessä. Poikkeuksellisen laajan globaalin luottokriisin rantautuminen Eurooppaan johti rahoituksen vaikeutu- miseen ja osa ulkomaisista (velkavipua käyttäneistä) sijoittajista joutui rahoitusvai- keuksiin. Samaan aikaan asuinhuoneistojen vuokrataso kehittyi myönteisesti asun- tokaupan taantuman ansiosta. Vuokra-asuntojen käyttöasteet ja markkinavuokrat ovat olleet korkeat ja vaihtuvuus pientä. Vuoden 2009 puolivälissä asuntokaupassa on jo nähtävissä hienoista elpymistä. S-Asunnot Oy:n rakennustoiminnan toimintamahdollisuuksiin suhdannevaihtelut vaikuttavat: matalasuhdanteessa omistusasuntotuotannosta vapautuu kapasiteettia vuokra-asuntotuotantoon. Sen sijaan yrityksen toimintaidean mukaiseen pienten asuntojen tuotantoon keskittymiseen ei suhdanteilla eikä muillakaan tekijöillä ole vaikutusta. Tyytyväisyys ja tyytymättömyys Asiakkuus (kysyntä) on riippuvainen asiakastyytyväisyydestä (asukastyytyväisyy- destä). Ensiajattelemalla tyytyväisyys on tyytymättömyyden vastakohta tai sen puutetta. Kuitenkin jo tavalliseksi yleissivistykseksi (common knowledge) muuttunut tieto kertoo, että tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen vaikuttavat eri tekijät (vrt. työ- tyytyväisyys ja työtyytymättömyys, jonka mukaan henkilö voi esimerkiksi olla yhtä aikaa tyytyväinen palkkaan ja tyytymätön työilmapiiriin). Samaan tapaan henkilö voi olla tyytyväinen asuntonsa sijaintiin ja tilajärjestelyyn, vaikka ei sen huoneiden kokoon tai väritykseen. Onkin kaksi käytännön koulukuntaa tyytyväisyyttä mittaavien joukossa. Toiset korostavat sitä, että saadaan nopeasti relevantteja eroja tuottava tulos, kun mitataan pelkästään, onko kuluttaja tai käyttäjä tyytyväinen vai tyytymätön johonkin tuot- teeseen tai palveluun tai sen ominaisuuteen. Silloin ei kuitenkaan saada tietoa siitä miksi kumpi tahansa tilanne vallitsee. Taas tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen vaikuttavia tekijöitä tutkivat ja niiden keskinäisiä riippuvuuksia tunnistavat ja tär- keysjärjestykseen laittavat tähtäävät tarkempaan tulokseen, jonka perusteella tuo- tekehitystä voidaan ohjata kuluttajia tai käyttäjiä paremmin palvelevaan suuntaan, joka puolestaan johtaa parempaan tuotteen laatuun ja tuoteperheen monipuoliseen tuotesortimenttiin perustuvaan markkinaan. Tilannetta, jossa asuntotuotantoa ohjataan vain olemassa olevien ratkaisujen suo- siota mittaavan menekin perusteella (eri asuntotyyppien kysyntä) voidaan verrata tilanteeseen, jossa vastaajan on valittava, onko hän tyytyväinen vai tyytymätön. Kysyntälähtöisen lähestymistavan mukaan asukas hyväksyy asumisen tai asun- topalvelujen tuottajan asettamat ehdot tiettyyn pisteeseen asti, omien mahdollisuuk- 108 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 siensa rajoissa ja omista tarpeistaan mahdollisesti tinkien, ilman riittävän vuorovai- kutteista keskusteluyhteyttä asunnon suunnitteluvaiheessa sen suunnittelijoihin ja rakentajiin (vrt. Luku ”Edullisuuden asialla”). Lisäksi, vaikka asunto on valittu tarjolla olevasta tarjonnasta, mikä ei välttämättä vastaa omaa tarvetta, se on kuitenkin valittu itse, mikä tutkimusten mukaan vaikuttaa tyytyväisyyteen myönteisesti (esim. Himanen 2003). Tarve Monessa yhteydessä on todettu, että kuluttajilla on vähän mahdollisuuksia vaikuttaa rakentamisratkaisuihin, vaikka omaan asuntoon on sijoitettu yli puolet kansalaisten varallisuudesta. Asuntomarkkinatilanne ei ole välttämättä haastanut asuntojen tarjoajia ja raken- tajia kuuntelemaan markkinan ääntä, joka nykyään jo kumpuaa laadun perään hai- kailusta, eikä synny välttämättömyydestä, tuiki tarpeellisuudesta – niin kuin pitkään sota-aikojen pulavuosien vaikutuksesta. Asukkaan tarpeeseen vastaamista ei nähdä markkinapotentiaalin lisääjänä tai uutta liiketoimintaa luovana, kuten esimerkiksi kulutustavaroiden kohdalla on jo pitkään (1960 -luvulta ja viimeistään 1980 -luvulta lähtien) nähty. Joidenkin kulut- tajatuotteiden kohdalla kyselyin ei selvitetä pelkästään, millaisena haluatte tämän tuotteen tulevaisuudessa, vaan miten ratkaisette saman asian, jonka tämä tuote nyt ratkaisee. Vasta aivan viimeaikoina on valintaperusteita mittaaviin kysyntätutkimuksiin rakennusalallakin alettu ottamaan sellaisia laatutekijöitä, joita nykyisessä asuntotuo- tannossa ei ole, mutta joita ominaisuuksia mahdollisesti haluttaisiin tuoda asuntoihin tulevaisuudessa. Näitä ovat muun muassa ekologiset ominaisuudet – ei kuitenkaan esimerkiksi asunnon koko (Kyhälä 2009). Radikaaliin14 laatukilpailuun ei ole ollut kiinnostusta. Se on ymmärrettävää in- himillisen toiminnan motiiveista käsin tarkasteltuna vähintäänkin kahdesta syystä – aivotoimintamme halusta säästää energiaa ja aivokapasiteettimme rajallisuudesta monimuuttujaisten ongelmien ratkaisemisessa. Otetaan esimerkiksi tarkasteluun yksi iso, uudistumisen alainen, asumisen edulli- suuteen vaikuttava KIRA-alan paradigma eli tuotos-panos -tarkastelu. Siinä tuottajat ottavat huomioon investoinnin kustannusten ja ostajat hankintahinnan edullisuuden, mutta eivät välttämättä elinkaaritehokkuutta, jolla rakennuksen ja asukkaan asumi- sen koko elinkaarenaikaiset kokonaiskustannukset (investointi ja käyttö) saadaan edullisiksi. Kun ihmisen aivot ovat taipuvaiset säästämään energiaa – miksi vaivata niitä uudella tai monimutkaisella eli vaikealla (vrt. Luku ”Kovat ja pehmeät”), jos asunnon tuottaja saa hyvän hinnan elinkaarieduttomastakin asunnosta, jonka ostaja- kin tuntee saavansa hyvään hintaan. Käyttökustannuksista hyötyvät vielä korkeasta kulutuksesta, joten antaa mennä vaan elinkaariedullisuuden kannalta vanhentuneilla 14 Apilon ja Taskisen (2006) mukaan ”Radikaalit innovaatiot muuttavat yrityksen liiketoimintakonsepteja, ja niiden toteuttamiseksi yrityksen pitää muuttaa toimintaprosessejaan ja -rakennettaan. Usein radikaalin innovaation syntyyn katsotaan kuuluvan teknologinen harppaus, jolloin radikaali innovaatio tulee lähelle käsitettä läpimurtoinnovaatio. Radikaaleja innovaatioita voidaan kutsua myös vallankumouksellisiksi innovaatioiksi.” Radikaalille innovaatiolle on tyypillistä, että sillä ei ole vakiintuneita markkinoita. Esi- merkiksi olemme tottuneet lämmittämään tulisijalla ja tarvittiin uuden tuotteen juurruttamista ennen kuin lämmittäminen lämpöpumpulla, joka imee lämmön ilmasta tai maasta eli itse asiassa lopulta varastoitu- neesta auringon lämmöstä, oli mahdollista asunnoissa ja voitti markkinajohtajuuden öljylämmitykseltä. Lämpöpumppu on merkittävä vaihtoehto lämmitysenergian tuotantoon. Se ottaa talteen ilmaan, maahan, kallioon tai veteen auringosta varastoituvaa lämpöenergiaa ja siirtää sitä tilan ja käyttöveden lämmittä- miseen. Jokaista laitteen tarvitsemaan sähköenergiaan sijoitettua euroa kohti saadaan vastineeksi kolmen euron edestä lämpöenergiaa. 109Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 ratkaisuilla, sanonnan mukaisesti ”tutuilla ja turvallisilla” – ainakin lyhyellä tähtäi- mellä ajatellen. Lisäksi asumisen laatu on kiinni monesta muusta asiasta – asunnon kyky arjen sujuvuttamiseen melkeinpä kaikesta elämässä. Niiden yhtäaikainen tarkastelu ei ole aivotoiminnallemme helppoa tai edes mahdollista kuin tiettyyn rajaan (5-7 asiaa kerrallaan) asti poikkeuslahjakkuuksia lukuun ottamatta. Tarvekartoituksien mukaan tarvitaan monimuotoista asumista, kuten Junttokin (2008) on tutkimuksessaan todennut. Vaikka Malmin ässäkotilaiset eivät voineet juu- rikaan tehdä muutoksia asuntoonsa, heillä oli jonkin verran valinnanmahdollisuuk- sia, kun tuotannossa oli otettu huomioon erityisryhmien tarpeet heille suunnitelluissa asunnoissa. Se on hyvä avaus monimuotoisen asumisen suuntaan. Asukkaiden kuulemisessa ei kuitenkaan saa lyödä ylitse. Tarve ei ole itsetarkoitus, vaan ylivertaiset ratkaisut syntyvät käyttäjien ja asiantuntijoiden vuoropuhelusta. Tarve vai toive, työntö ja veto Käyttäjälähtöisessä rakentamisessa tuotekehitys seuraa asukkaan ääntä – tavallisesti asukkaan tarvetta. Toiminnallamme on kuitenkin erilaisia motiiveja: tarpeita (push) ja toiveita (pull), mahdollisuuksia ja esteitä. Niiden erottaminen käyttäjätutkimuksissa ei vielä ole ollut yleistä, vaan on kysytty – ensisijaisesti laatutekniikan paradigmaa tai funktionalismin periaatteita noudattaen – erilaisten tuotteiden tarpeellisuutta tai mikä niiden laatutaso on. Vallalla on ollut ajattelu – insinööritieteissä, että halutaan ”technology push” -lä- hestymistavan rinnalle (joskus tuntuu sen tilalle) eli sen rinnalle, mikä on teknises- ti mahdollista (tavallisesti samalla teknistaloudellisesti) nostaa ”market pull”15 eli markkinavetoinen – lähestymistapa (Kuva 20). Primääri tavoite teknologiavetoises- sakin toiminnassa on asukkaan asuttaminen eli asumisen mahdollistaminen, mutta pääpaino kehitystyössä on pantu teknistaloudellisille mahdollisuuksille ja niiden rajallisuudelle, eikä asukkaan eri tarpeiden tyydyttämiselle. Taloustieteissä ”market push” -termi viittaa siihen, millaisia markkinointistrate- gioita ja myyntimenetelmiä käytetään. Edelleen tavoitellaan asiakkaan ja asukkaan miellyttämistä tai koukuttamista ostamaan tuote, jolloin asukas otetaan huomioon, mutta se tehdään markkinoinnin mahdollistajien ehdoilla ja ansaintatavoitteista kä- sin. Siis markkinoilla ja teknisesti mahdollinen eivät ole olleet primääristi käyttäjäläh- töisen tuotekehityksen perusteena, vaikka on selvää, että nekin ovat vaikuttaneet siihen, mitä tuotekehityksellä halutaan tai markkinoiden kehityksellä voidaan saavut- taa. Toisin sanoen asukkaan tarpeet ovat olleet aina teknologisen ja markkinakehityk- sen vetureita, mutta ne ovat olleet hiljaisen tiedon asemassa ja nousseet viimeaikoina tietoisempaan asemaan (eksplisiittiseen). Tai toisin päin teknisesti ja taloudellisesti mahdollinen on vaikuttanut asukkaan motivaatioita (tavoitteenasetantaa ja käytöstä) ohjaavaan mahdollisuuksien ja esteiden kirjoon. Asuminen on siis ”käytöksellään äänestävien” asukkaiden ja asiantuntijoiden tiedoilla luoman rakennetun ja palveluympäristön vuoropuhelua, johon on pitkään toivottu nykyistä vilkkaampaa vuorovaikutusta. Voidaan myös ajatella, että markkinoita vetää tuotteen tai palvelun käytön eli asu- misen tapauksessa asukkaan sekä tarve (työntö) että toive (veto) (Kuva 20). Moni oli muuttanut Ässäkotiin asunnottomuuden vuoksi. Moni oli saanut tietää ystävältään hyvästä ja edullisesta Ässäkodista ja muuttanut toisesta vuokra-asunnosta Ässäko- 15 A pull strategy targets the end consumer, using advertising, sales promotions, and direct response marketing to pull the customer in. This approach is common in consumer markets. 110 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 tiin. Moni haaveili muuttavansa edelleen toiseen Ässäkotiin, vuokra-asuntoon tai omistusasuntoon. Tarve syntyy välttämättömyydestä, joko täydellisestä puutteesta tai olosuhteiden huonoudesta verrattuna siihen, mikä tiedetään turvalliseksi ja terveelliseksi. Tyydy- tämme tarpeen, kun haluamme asua tai muuttaa sinne, missä on työtä, välttämättömät palvelut ja asunto. Joskus tarve syntyy esimerkiksi asukkaan toimintarajoitteisuudes- ta, muiden perheenjäsenten tai sukulaisten tarpeista, nykyisen asunnon remontista tai menettämisestä, kohtuuhintaisuuden vaateesta, elämäntilanteen muutoksesta, jne. Toiveella voidaan kuvata inhimillistä tapaa tavoitella aina seuraavaksi parasta, muuttoa parempaan asuntoon, huolimatta siitä, että asumme jo melko hyvin. Monet vielä iäkkäänäkin tavoittelevat parempaa asumistasoa silloinkin, kun ei ole mitään vanhuuden sanelemia asumisen erityistarpeita (Lehto 1998, Helminen-Hakola et al 2000, Himanen 2008). Asuinalueiden ja kaupunkien vetovoimaisuudesta on tullut tärkeä taloudellinen menestystekijä tai ansainnan mahdollistaja (vrt. Laakso 2007). Asuminen, palvelut kuten virkistysmahdollisuudet ja kulttuuritarjonta taikka koulut ja kouluttautuminen ovat nousseet erityisesti tietämysyhteiskunnan tuotantoelämälle tärkeiksi, jotta avainasiantuntemus siis sen omaavat työntekijät saadaan yrityksiin ja pysymään niissä. Sananlasku16 sanoo: ”Niin kauan kuin on toivoa, on elämääkin”. Tieteellisesti on todettu inhimilliselle toimintatavalle tyypilliseksi asettaa tavoitteita ja keksiä kei- noja niiden saavuttamiseksi. Esimerkkejä teorian toimivuudesta eri yhteyksissä voi löytää viimeaikaisesta psykologisesta kirjallisuudesta (esim. Douglas & Goldhamer 2003, Ariely 2008). Kun tavoittelemme toiminnallamme aina itse asettamiemme tai biologiamme sanelemien tavoitteiden suuntaan, eläminen ja asuminen ovat siis myös tulevaisuusorientoinutta, vaikka hyvän tai onnellisen elämän raameihin usein luetaan eläminen tässä ja nyt – ei menneessä eikä tulevassa. Kuva 22. Työntö ja veto tekniikan, markkinoinnin ja asumisen kehittämisen näkökulmista. Teknii- kan ja markkinoinnin näkökulmista asukas vetää kehitystä, mutta asumisen näkökulmasta asukkaal- la on sekä työntö- että vetovastuu. Jotkut asiat kuten niukkuus työntävät meitä ”pakon” edessä tai ”hengen pitimiksi” toimimaan, kun taas toiset asiat vetävät meitä puoleensa tai miellyttävät ilman, että niiden saavuttaminen olisi elinehto. Mahdollistajat ja ansainta ovat tekniikan ja markkinoinnin työntäviä voimia tai resursseja. 16 ”Nykysuomen sanakirja: ”s. kiinteä, us. muodoltaan rytmikäs ja sisällykseltään kuvallinen lausuma, joka ilmaisee jnk yleisesti hyväksytyn, kokemuksen tietä opitun totuuden ja on (ollut) yleisesti (vars. suullisessa) käytössä” 111Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Mahdollisuus ja este Resurssimme – henkiset, sosiaaliset ja taloudelliset voimavaramme – tarjoavat meille ne mahdollisuudet, joiden varassa toimimme. Resurssien puute puolestaan asettaa esteitä. Näitä voivat olla tiedon puute, kielteiset asenteet, pelot, muistumat, lainsää- dännön asettamat rajat, vähävaraisuus, tms. Mahdollisuudet ja esteet voivat olla ulkoisia tai sisäisiä. Esimerkiksi jokin kaupunkialue voi olla niin vetovoimainen (ulkoinen mahdolli- suus), että sinne halutaan muuttaa asumaan vain itse kaupungista saadun mielikuvan perusteella, jos tilaisuus tarjotaan, riippumatta tilaisuuden tarjoamista muista ehdois- ta, esim. työn laadusta, palkan suuruudesta, asunnon koosta, jne. Sen sijaan erilaiset uskomukset (ulkoinen este), kuten esimerkiksi, että ikkunan avaaminen sekoittaa ilmanvaihdon toiminnan, voi saada meidät hikoilemaan liian kuumassa huoneessa tai uskomus siitä, että valojen sammuttaminen vie energiaa, jättämään valot päälle poistuessamme huoneesta. Ulkoisia esteitä voi syntyä toimista (sosiologia), jotka tehdään toisen vastuun tai kontrollin alla, sosiaalisen tai työroolin asettamista nor- meista, aikataulullisista tavoitteista, vaihtoehdottomuudesta taikka taloudellisesta tilanteesta, välineiden tai tiedon puutteesta. Sisäiset mahdollisuudet ja esteet liittyvät tunteisiimme, jotka ohjaavat käytös- tämme (psykologia) ja kognitiivisiin kykyihimme sekä motivaatioihimme. Ostam- me esimerkiksi vanhan talon tarkistamatta sen kuntoa pihalla kasvavien vanhojen kirsikkapuiden saadessa meidät lumoihinsa – toimimme joko esteettisten arvojen ohjailemia tai puut muulla tavoin vetoavat tunteisiimme (sisäinen mahdollisuus). Toiset eivät halua muuttaa maalle, koska pelkäävät pimeässä (sisäinen este). Kovat ja pehmeät Vaikuttavat tekijät voidaan jakaa myös koviin ja pehmeisiin. Kovat tekijät ovat luonteeltaan materiaalisia ja helposti määriteltäviä ja mitattavia. Ne ovat idea17- tai luonnontieteellisiä18 ja ilmaistavissa mitattavin suurein (vrt. suureen laatu). Pehmeät tekijät ovat immateriaalisia, inhimillisiä19, monimuuttujaisia ja siten työläitä mitata tai ilmaista yksiselitteisesti. Niiden mukaanotto tekniseen kontekstiin on uutta ja siksikin työlästä (vrt. henkinen pääoma ja organisaatiotase, sosiaalinen kirjanpito, PSPP (Private Sosial Public Partnering) -tyyppiset20 elinkaarisopimukset, ”partne- ring” ja aiesopimuksellinen toiminta). Kuitenkin rakentamisessakin puhutaan kovista ja pehmeistä palveluista. 17 Ideatieteet tai formaaliset tieteet (metamatematiikka, formaalinen ja materiaalinen logiikka, tilastotiede, tietotekniikka, tietojenkäsittelytiede, tietojärjestelmätiede) liikkuvat symboleiden ja symbolijärjestelmien abstraktisessa todellisuudessa. Ne ovat kiinnostuneita inhimillisen ajattelun luomista henkisistä välineistä, joiden avulla todellisuutta jäsennetään ja hallitaan. Ne ovat menetelmätieteitä ja tähdentävät teoreettista ajattelua. Ne luovat omaa todellisuuttaan tarjoten teorioita ja malleja, jotka filosofisia kysymyksiä herättäen sisältävät analogisuutta, vastaavuutta todellisuuteen. Todellisuus on jaettavissa fyysiseen todellisuuteen, empiriaan ja inhimillisesti arvotettuun käytäntöön, praksikseen. (Lapin yliopisto 2005) 18 Reaalitieteet on yhteisnimitys luonnon- ja ihmistieteille. Luonnontieteet erittelevät, kuvaavat ja kä- sittelevät luonnonesineitä tavoitteena muodostaa niitä koskevia yleisiä, tutkimuksellisesti vahvistettuja lainalaisuuksia, joilla mahdollistuvat tieteelliset selitykset ja ennustukset (Lapin yliopisto 2005). 19 Ihmistieteet on yhteisnimitys humanistisille tieteille ja yhteiskuntatieteille. Ne tutkivat kulttuuriesi- neitä tuottaen kuvauksia, selityksiä ja ennustuksia ymmärtämisen näkökulmasta.Niiden mielenkiintona on praksis, inhimillisen merkityksenannon jäsentämä, päämääriä itsessään sisältävä käytäntö. (Lapin yliopisto 2005) 20 PPP (Public Private Partneship) Investointien toteuttamis- ja rahoittamistapa, jossa julkinen ja yksi- tyinen sektori yhdistävät kumpikin oman erityisosaamisensa julkisten investointien toteuttamiseksi. PPP on yleisnimike, joka voi pitää sisällään monenlaisia yhteistyömuotoja ja sovelluksia, jotka räätälöidään toteutettavan investoinnin mukaan. (Junnonen & Lindholm 1998) 112 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kovat palvelut luodaan tavallisesti koneilla ja rakenteilla teknisiä ja taloudellisia reunaehtoja noudattaen, kun taas pehmeisiin palveluihin päästään ottamalla koneissa ja rakenteissa huomioon inhimilliset vaatimukset (mahdollisuudet ja esteet) ja hyö- dyntämällä niiden toiminnalliset mahdollisuudet parhaalla tavalla (tarpeenmukainen ilmanvaihto tai huoltoväli, ennalta ehkäisevä konehuolto). Esimerkiksi mahdollisimman vähällä energialla toimiva ja vähän tilaa vievä, mutta paljon ihmisiä kerralla nopeasti kuljettava hissi on kova palvelu. Sen helppo huollet- tavuus tai käytettävyys kaikkine informatiivisine ominaisuuksineen kuten tiedotus odotusajan pituudesta, taikka korin estetiikka, turvallisuus, yms. luovat pehmeät palvelut. Pehmeillä palveluilla tavoitellaan inhimillisen käyttäytymisen ja teknisen toimin- nan samanaikaista ja vuorovaikutteista tehokkuutta esimerkiksi liittämällä loppu- käyttäjille tyypilliset käyttäytymismallit teknologiseen toimintaan siten, että saavute- taan inhimillisesti miellyttävät ja teknistaloudellisesti tehokkaat olosuhteet, vältetään vääriä inhimillisen ja tekniikan toiminnan yhdistelmiä tai käyttö- ja huoltohenkilö- kunnan toimenpiteiden virhetulkintoja, kannustetaan ja tiedotetaan loppukäyttäjiä teknologian tai rakenteiden oikeasta käytöstä ja huollosta, kehitetään teknologiaa ja sen käyttöoppaita, jotka edistävät teknologian tehokasta käyttöä. Koulutetaan lop- pukäyttäjistä esimerkiksi ”energiamanagereita” tai kuten Ässäkotien tapauksessa oli valittu ”vihermanagereiden” -ryhmä, jotka huolehtivat näissä esimerkkitapauksissa energiatehokkuudesta tai pihan vihreydestä ja samalla kannustavat ja opastavat muita asukkaita, miten näissä asioissa on meneteltävä. Fysikaalisten, kemiallisten, yms. luonnontieteissä käytettävien mittareiden lisäksi taloustieteissä käytetyn mittarin, rahan rinnalle tai tilalle on tullut ja tulossa uusia mittareita ja siis vaihdon välineitä, joista päästökaupassa käytetty hiilidioksidi (CO2) lienee yksi tunnetuimmista. Kiinteistöjohtamisen21 eräs viimeaikaisista tutkimusaiheista on ollut teknisten, taloudellisten ja käyttäjiin liittyvien ’pehmeiden’ tekijöiden vaikuttavuuden selvittä- minen kunkin tekijän kohdalla erikseen sekä niiden yhteisvaikutuksen tunnistaminen (Himanen 2004). Yhtä lailla kuin tieteellisessä keskustelussa uusimmassa kiinteis- töalan kehitystyössä ns. ’pehmeiden’ palvelujen tarve ja kehitystyö ovat nousseet esille (’soft’ services, vrt. EuroFMworkplace -projekti22). Niitä ei ole kehitetty vain tilapalvelujen näkökulmasta, vaan myös erityisesti kiinteistön hallintoon liittyvien, kustannusvaikutuksiltaan merkittävien kiinteistön hoito- ja huoltotehtävien tehosta- miseksi. Myös esimerkiksi taloteknisten säätöteknologioiden (vrt. forgiving techno- logy EBOB -projektissa23) ja kiinteistö- ja taloteknisten elinkaaripalvelujen (’soft’ and ’hard’ building life cycle services24) kehittäminen käyttää hyväkseen ’pehmeiden’ palvelujen ideaa. Käyttäjänäkökulman mukaanotto koko rakennuksen elinkaaren 21 Kiinteistöjohtaminen on määritelty yläkäsitteenä, joka käsittää: i) kiinteistösijoitus- ja varallisuuden johtamisen (assets management); ii) kiinteistön operatiivisen johtamisen (property management); iii) (toimi)tilajohtamisen (facilities management) (RAKLI 2001, TEPA – Tekniikan sanastokeskus termipankki, www.tsk.fi) 22 EuroFMworkplace projektissa ‘soft’ services -termiä käytettiin julkaisemattomissa projektipapereissa ideoitaessa kiinteistöjohtamisen palvelutarjontaa normatiivisista lähtökohdista käsin (Normeilla tarkoite- taan sääntöjä tai määräyksiä. Normatiivisuus liittyy siis siihen, miten pitää toimia tai ajatella. Esimerkiksi logiikka ja matematiikka on usein tulkittu tässä mielessä yhtälailla normatiivisiksi kuin moraaliperiaatteet. Normatiivisen käsitettä käytetään usein myös hieman väljemmin tarkoitettaessa arvottavia periaatteita.) 23 Forgiving technology:lla EBOB (Energy Efficient Office Buildings) -projektissa tarkoitettiin: “The EBOB Forgiving Technology Control Application - specific strategies that integrate existing and new adaptable functions - was jointly developed in the project. The Control Application is executed in the EBOB Forgiving Technology Hardware Controller and interacts with the User Interface to give the office worker means to be in control.” (Project fact sheet 2003, Brisman, J., Lundberg, S. TAC Ab, www.ebob-pro.com/documents/, Himanen et al 2005) 113Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 aikaisten palvelujen tuottamisessa avaa uudet teknistaloudelliset perusteet sekä van- hojen palvelujen tehostamiselle että uusien luomiselle. ’Pehmeät’ ja ’kovat’palvelut ovat vasta kehityskaarensa alussa eikä termien käyttö ole yleistä rakentamista koskevassa soveltavassa tieteessäkään25. Useanlaisia loppukäyttäjiä Jos tuote tai palvelu saadaan viehättämään kuluttajan tarpeita tai toiveita tai yrityksen muuta asiakaskuntaa niin, että se ostetaan, sen kysyntä kasvaa. Termit kysyntälähtöi- nen ja tarvelähtöinen ovat edellä tulleet erotelluksi toisistaan. Taloustieteen paradig- man mukaan kysyntä on riippuvainen ennen muuta hinnan vaihtelusta. Kysyntä on riippuvainen myös tarpeesta, joka on puolestaan riippuvainen elämän olosuhteista ja tapahtumista sekä tarjonnasta – tuotteista tai palveluista, jotka tyydyttävät tarpeen tai soveltuvat ratkaisemaan käsillä olevan puutteellisuudesta johtuvan ongelman. Tuot- teen kysyntää ja sen riippuvuutta inhimillisestä tarpeesta kuvataan myös termeillä kuluttajalähtöinen, asiakaslähtöinen ja (loppu)käyttäjälähtöinen. Loppukäyttäjät jaotellaan usein vähintään kolmeen ryhmään: ensisijaiset loppukäyttäjät, joilla tarkoitetaan yksilöä tai perhettä, joka asuu • talossa tai asunnossa toissijaiset loppukäyttäjät, joilla tarkoitetaan asunnossa mahdollisesti työsken-• televiä henkilöitä, kuten kodinhoitajia, siivoojia tai huoltomiehiä, taikka muita asunnon käyttäjiä, kuten sukulaisia ja ystäviä kolmannella sijalla ovat tertiääriset loppukäyttäjät, jotka vain välillisesti osal-• listuvat asunnon käyttöön, kuten yrityksen, kunnan tai kolmannen sektorin edustajat, jotka päättävät asumiseen liittyvistä asioista ja mahdollisesti rahoit- tavat niitä lisäksi voidaan ajatella, että yhteiskunnassa esimerkiksi naapurit ja kansalais-• järjestöt vaikuttavat asumiseen välillisesti ja he voitaisiin lukea omaksi käyttä- järyhmäkseen. Asiakkuudet syntyvät maksavista asiakkaista. Kuluttaja ja asiakas ymmärretään tuotteen tai palvelun maksajaksi. Loppukäyttäjällä on tuotteen tai palvelun nautin- taoikeus riippumatta hänen maksukyvystään tai -halustaan. Asukas (asuntojen ja asumispalvelujen ensisijainen loppukäyttäjä) ei kuitenkaan aina ole maksava asiakas, vaikka hänellä on asunnon nautintaoikeus, miksi ensisijainen loppukäyttäjä mielle- tään. Kysynnän katsotaan kasvavan myös, jos loppukäyttäjä kokee tuotteen tai pal- velun tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, vaikka hän ei suoranaisesti vaikuta markkinaan omalla (kulutus)käyttäytymisellään. Kun on kehitetty käyttäjälähtöistä rakentamista, aina ei ole eroteltu, tarkoitetaanko asukasta eli ensisijaista loppukäyttäjää vai asiakasta, yrityksen tai muun organisaa- tion edustajaa (tertiääristä loppukäyttäjää), joka päättää asiakkaansa (ensisijaisen loppukäyttäjän) puolesta. 24 Talotekniikassa elinkaaripalvelujen luominen on hyvin uusi asia. Jako ’soft’ and ’hard’ services on tehty mm. NCC -konserniin kuuluvassa englantilaisessa yrityksessä, jossa puhtaasti teknisiin perusteisiin perustuvaa talotekniikkaa kutsutaan ’koviksi’ palveluiksi ja käyttäjälähtöistä ’pehmeiksi’ palveluiksi. ’Pehmeissä’ palveluissa esimerkiksi palvelun vasteaika, sisäolosuhteen henkilökohtainen raja-arvo, tms. käyttäjän ominaisuuksiin perustuva tekijä määrittää palvelun tuottamiseen liittyvän tekniikan ominaisuu- det ja toiminnan eli esim. nimellisarvot, tehon, toiminta-ajan, tms. ’Kovat’ palvelut tuotetaan pelkästään teknistaloudellisin perustein, tosin nekin uudelleen elinkaarivaatimusten mukaan määrittäen. 25 Englannissa temiä: soft service manager, on eräs kiinteistöjohtamisen yritys ryhtynyt käyttämään siivoustoiminnan johtamisesta, joka on yksi tilapalvelujen eniten kustannuksia vievä tehtävä. 114 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Omakotitalon omistaja, joka asuu talossaan (owner occupied private housing) on tavallisesti sekä maksava asiakas että ensisijainen loppukäyttäjä. Toisessa ääripäässä ovat asumistuen nauttijat, jotka ovat ensisijaisia loppukäyttäjiä, mutta eivät kanna täyttä vastuuta asumisensa maksamisesta. Jo rivi- ja kerrostalotyyppisissä asunnoissa tilanne hämärtyy – sillä olipa kyse omistus- tai vuokra-asunnosta, maksava asiakas ja ensisijainen loppukäyttäjä voivat olla sama henkilö, mutta hän ei saa yksinään käyttää valtaa kaikissa investointiin ja käyttöön liittyvissä asioissa, joista vastaa rakennuttaja ja asunto-osakeyhtiön edustusto. Ensisijaisen loppukäyttäjän eli asukkaan mielipide perustuu asumiskokemukseen ja ratkaisee käyttökokemukseen perustuvan asukastyytyväisyyden. Tässä mielessä niin vuokratalon tai asuntotuotantoyhtiön omistaja, rakennuttaja ja asuntoyhtiö, asumispalvelujen tuottaja tai asumistuen myöntäjä ovat riippuvaisia ensisijaisen loppukäyttäjän mielipiteestä. Kuitenkin tarjonnalla on oma vaikutuksensa ensijaisen loppukäyttäjän mielipiteen muodostukseen, koska hän vertaa omaa tilannettaan joko siihen, mitä itse on saanut tai mitä muilla on – niin ylipäätään laadullisesti kuin toiminnallisesti, tunteellisesti, arvomaailman mukaisesti, jne. taikka hinnan tai hinta- laatu-suhteen mukaan. Käyttäjälähtöisyydestä yksilökeskeiseen Käyttäjälähtöisyydellä joissakin yhteyksissä on tarkoitettu käyttäjälle räätälöityä tuotetta tai palvelua, jota kutsutaan ”massaräätälöinniksi26” (kielikorvaan särähtä- västi myös massakustomoinniksi). Termin voi ymmärtää harhaanjohtavasti massoille räätälöidyksikin, vaikka termillä tarkoitetaan sitä, kuinka massatuotannossa kaikille sopivien tuotteiden tuotannosta siirrytään käyttäjille räätälöityihin tuotteisiin – säi- lyttäen siis massatuotanto, jonka edullisuus on perustunut samanlaisen tuottamiseen suuressa määrin. Tietotekniikan piiristä on noussut yksilökeskeinen (user centric) tapa kehittää ympäristöä. Sen yksi kantava piirre on ajatus siitä, että yksilö päättää elämästään omien prioriteettiensa mukaan. Yksilökeskeiseen palveluun liitetään myös perso- nointi (personalized computing), jonka tarkka määritelmä vielä puuttuu. Tarkoitus on kohdistaa palvelu yksilölle, kun tarve syntyy, oikeaan paikkaan ja aikaan. Yksi- lökeskeinen eli voisi sanoa asukaskeskeinen liiketoiminta, on alkanut kehittymään, jossa yksilön etu toimii ensisijaisena tuotteen tai palvelun ominaisuuksien määrit- täjänä, vaikka edelleen pyritäänkin kaikkien osapuolien tavoitteiden toteutumaan (”win-win-win-win” -tilanteeseen27). Tuotteen ja erityisesti palvelujen ominaisuudet määrittyvät asiakkaan henkilökohtaisen tilanteen tai edun mukaisesti niin, että hän itse kantaa vastuun yhtä lailla kuin käyttää valtaa omista valinnoistaan, kuten esi- merkiksi ostokäyttäytymisestään – luonnollisesti yhteiskunnan sääntöjen ja lakien sekä moraalisten normien sallimissa rajoissa. Tuotteiden ja palvelujen yhteydessä tarjolla oleva asiantuntijatieto sallii joko suoraan tai yhteistyössä asiantuntijan kanssa asiakkaan itse tehdä päätöksiä esimerkiksi häntä koskevasta terveydenhuollosta tai sairaudenhoidosta, koulutuksesta, jne. Esimerkiksi ei pelkästään koulu, vaan oppi- las vaikuttaa siihen, mitä hän katsoo tärkeäksi oppia tai ei vain lääkäri, vaan potilas päättää, miten sairautta pitää hoitaa. 26 Mass customization: The process of delivering wide-market goods and services that are customized to satisfy a specific customer need. 27 Useamman toinen toistaan tukevan tekijän - ihminen, organisaatio, yhteiskunta ja ympäristö - positiivi- nen vuorovaikutus, joka luo kestävän menestyksen kaikille osapuolille. Win-win-win-win konsortio toimii älykkäästi, innovatiivisesti ja verkostoituneesti osana suurempaa kokonaisuutta ja kerää parhaat osaajat, kumppanit, asiakkaat ja sijoittajat, tehden erinomaista taloudellista tulosta. 115Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Tämänkaltainen tietojohtamiseen28 perustuva asiantuntijoiden ja asukkaan aito vuoropuhelu vaikuttaisi asumisen laatuun asukkaan tarpeeseen ja käyttäytymiseen sopeutettujen ja kestävien täsmäratkaisujen löytymisen kautta, joka luo asumiskoke- muksen. Sillä on väistämättä suoraan kestävää kehitystä edistävä, energiatehokkuutta parantava vaikutus, koska asukkaat ovat osoittautuneet monesti asiantuntijoita ha- lukkaammiksi näiden ratkaisujen suosijoiksi. Mahdollisesti sillä olisi käyttökustan- nuksia ja ehkä hintatasoakin alentava ja sosiaalisia suhteita vilkastuttava välillinen vaikutus. Nyt asumis- ja asuntotietoisuus on pitkälti vielä mainonnan luomien mie- likuvien ja puutteellisen tiedon antamien uskomusten varassa. Tavoitellaan ensisijai- sesti tiettyjen ratkaisujen tai palvelukokonaisuuksien myynninedistämistä, vaikkakin perimmiltään nykyaikainen valmistus tähtää asukkaan riittävän valinnanvapauden saavuttamiseen monipuolisella tuotesortimentilla. Kilpailuilla markkinoilla kaikki tekijät vaikuttavat siihen, miten asukkaat käyt- täytyvät. Tähän mennessä rakennusalalla kaikkien tekijöiden yhteinen vaikuttavuus on ennen muuta ratkaissut tuotannon edullisuuden vastuullisten rakennuttajien joukossa. Kilpailutilanne ei ole ollut niin kova, että hinta tai hinta-laatu-suhde olisi yksinään ratkaissut. Erilaisten asuntojen kysyntää vertaillen asuntoja tarjoavat eivät välttämättä huo- maa nykyaikaisen tarvelähtöisen asumisen vaatimuksia, koska kysyntälähtöinen tarkastelu ei puutu mitenkään asuntojen laatuun. 28 Tietojohtaminen tarkoittaa periaatteita sekä tekniikoita, prosesseja ja käytäntöjä, joiden mukaan tiedon ja tietämyksen luominen, haku, levittäminen ja hyödyntäminen organisaatiossa, organisaatioiden välillä ja organisaation toiminta- ja yhteistyöverkostoissa on järjestetty (Pöysti 2009) 116 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Kiinteistöliiketoiminnan paradigman laajennus Kaupunkikylä -hankkeen tavoitteena oli kehittää vuokra-asumista muun muassa (kestävä kehitys, sähköiset palvelut, vihreä ja älytalo-ominaisuudet) keskittymällä asukkaiden tyytyväisyyden parantamiseen ja etsimällä korkeatasoisia asuntoratkai- suja, jotka voidaan toteuttaa kohtuullisin kustannuksin. Kaupunkikylä -asukaskysely on paneutunut sekä asumispalvelujen että asunnon laadun mittaamiseen ja tuottanut niistä ensi kertaa Ässäkodeissa – heti S-Asunnot Oy:n ensimmäisessä asuntokohteessa – mitattua tietoa. Ässäkodit tänään S-Asunnot Oy:n toim.joht. Risto Pontela kirjoittaa yrityksen kotisivuilla: ”Ihmisten yksinäistymisen ja yleisen turvattomuuden lisääntyessä 1990-luvulla nopeasti totesimme, että vuokra-asumista ja yleensä kaupunkimaisia asumisyhteisöjä on kehitettävä monipuolisesti. Päätimme keskittyä asumisen tuottamiseen emmekä vain asuntojen rakentamiseen. Siksi palkkaamme jokaiseen kohteeseemme työnteki- jän, jota kutsumme isännäksi tai emännäksi. Hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että jokaisella asukkaallamme on rauhallinen ja siisti asumisympäristö. Hän myös järjestää yhdessä asukkaiden kanssa sellaista vapaa-ajantoimintaa, mitä asukkaat toivovat. Isäntä puuttuu tarvittaviin asioihin välittömästi. Ensimmäinen kohteemme Malmilla on toiminut nyt lähes kaksi vuotta ja käytäntö on osoittanut, että ihmiset viihtyvät ja tuntevat asumisyhteisönsä hyväksi.” S-Asunnot Oy:n kotisivuilla todetaan myös, että Ässäkotien isäntä kannustaa asuk- kaita yhteisöllisyyteen. Hän vastaa mm. asukasturvallisuudesta, uusien asukkaiden haastattelusta ja ilkivallan ehkäisystä. Isännän toiminta perustuu henkilökohtaiseen kontaktiin – siihen, että hän tuntee asukkaat. Ensinnäkin Ässäkodeissa yhdistetään asuntotarjontaan perinteisiä yhteiskunnan tarjoamia sosiaalisia palveluja asukasneuvonnan tapaan asukkaan tarpeiden mukaan. Lisäksi isännän tai emännän palkkaaminen tarkoittaa kokopäiväistä (joskus koko- aikaiseksikin virheellisesti miellettyä) palvelua ja se yhdessä vapaa-ajan toiminnan järjestämisen kanssa on enemmän, mitä asukasneuvonta tavallisesti tuottaa. Alkuun panevana voimana Ässäkodeissa on ollut Setlementtiliikkeen arvot, erityisesti toimin- nalliseen yhteisöllisyyteen liittyvät (Luku ”Setlementtiasuminen”). Sen lähimmäisen rakkaudelle, yhteisöllisyydelle ja erilaisten ihmisten väliselle yhteistyölle perustuva arvopohja on kestävä ja edelleen ajankohtainen. Niin setlementtiliike kuin Ässäkotien palvelujen tuottaja Suomen Ässäkodit Oy haluaa uudistaa toimintaansa niin, että se nivoutuu suomalaisen nyky-yhteiskunnan yhteistyötapoihin ja vastaa asukkaiden tarpeisiin. Kiinteistöliiketoiminnallinen ote Ässäkotien tuottamiseen Kiinteistöliiketoiminta (real estate business, real property business) tarkoittaa kiinteis- tön omistamiseen, hyödyntämiseen tai asiakaspalvelujen tuottamiseen liittyviä toi- mintoja, joilla on liiketaloudelliset tavoitteet. Sen ydinajatuksena on luoda lisäarvoa tuottavia palveluja kiinteistön käyttäjille ja sitä kautta tuottoja kiinteistön omistajille ja kiinteistösijoittajille kiinteistön elinkaaren aikana (TEPA – Tekniikan sanastokes- kuksen termipankki, www.tsk.fi). Kiinteistöliiketoiminta perustuu liiketaloudellisten 117Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti harjoitettuun kiinteistönpitoon. Kiinteistö- liiketoiminta sisältää seuraavia toimintoja: kiinteistökehitys, rakennuttaminen, kiin- teistösijoittaminen, kiinteistökauppa, vuokraus, kiinteistöhallinto, kiinteistön ylläpito ja käyttäjätoiminnot. Kiinteistöliiketoimintaan liittyvän johtamisen eli kiinteistöjohtamisen (real estate management) perusteisiin (perusparadigmaan) kuuluu sen ymmärtäminen kolmen osa-alueen yläkäsitteeksi: i) kiinteistösijoitus- ja varallisuuden johtaminen (asset ma- nagement)29; ii) kiinteistön operatiivinen johtaminen (property management)30; iii) (toimi)tilajohtaminen (facilities management)31 (Kuva 20). Kiinteistöliiketoiminnan paradigmassa S-Asunnot Oy rakennuttajaorganisaationa32 sijoittuu kiinteistön operatiivisen johtamisen osa-alueeseen (property management). Kiinteistön operatiivisen johtamisen synonyymina käytetään kiinteistökohteen johta- mista. S-Asunnot Oy:n toiminta on vuokratalojohtamista. S-Asunnot Oy:n tehtäviin rakennuttajaorganisaationa ovat kuuluneet mm. suunnittelun teettäminen ja lupa- asioiden hoitaminen ja se on toiminut rakennushankkeen tilaajana. Sen resurssit eivät nykyisellään ole riittäneet kaikkien kiinteistön operatiiviseen johtamiseen liittyvien tehtävien hoitoon ko. organisaation sisällä, vaan sen menestys pohjaa taitavasti hoi- dettuihin alihankintoihin (Himanen 2009). Se on siis kiinteistön operatiivisen johta- misen osalta riippuvainen myös muiden osaamisesta (Luku ”Määräysten tarve”). S-Asunnot Oy:n omistavat Suomen Setlementtiliitto ry., Setlementtinuorten liitto ry. ja Kalliolan Setlementti voivat luottaa monissa kiinteistösijoitus- ja varallisuuden johtamiseen eli kiinteistöomaisuuden (Ässäkotien) hallintaan ja hoitoon liittyvissä asioissa (asset management) S-Asunnot Oy:yn ja sen hallituksen kyvykkääseen toi- mintaan. Kiinteistöjohtamisen paradigman mukaisesti niin kiinteistön operatiivinen johtaminen kuin kiinteistösijoitus- ja varallisuuden johtaminen menevät käytännössä 29 a) kiinteistösijoitusjohtaminen; kiinteistövarallisuuden johtaminen; kiinteistöomaisuudenhoito on kiinteistöjohtamista, jonka tarkoituksena on vastata tietyn kiinteistösijoitussalkun rakenteen toteutuksesta ostamalla, myymällä tai kehittämällä yksittäisiä kiinteistöjä tai niiden osia sekä seuraamalla ja ohjaamalla kiinteistöjen kannattavuutta. Sille läheisiä termejä ovat kiinteistösijoittaminen, kiinteistökehitys, kiinteistön osto ja myynti. Englannin termi ‘asset management’ viittaa laajempaan käsitteeseen, jota käytetään yhden varallisuuslajin (englanniksi asset) johtamisesta tai omaisuuden hoidosta. (TEPA – Tekniikan sanastokes- kuksen termipankki, www.tsk.fi) b) yksittäisen sijoituskohteen tuoton johtamista tai yleistä kiinteistövarallisuuden taloudellisen kannatta- vuuden turvaamista. Asset Manager (kiinteistösijoitusjohtaja, kiinteistösijoituspäällikkö, kiinteistöjohtaja) vastaa kiinteistöjen strategioiden luomisesta, tekee pidä/myy -päätöksiä, investointi- sekä markkina-ana- lyysejä, seuraa kohteiden kannattavuutta jne. Se korostaa pääomanäkökulmaa ja on sijoittajan näkökulma kiinteistöjohtamiseen. (www.kti.fi) 30 a) kiinteistökohteen johtaminen; operatiivinen kiinteistöjohtaminen on kiinteistöjohtamista, jonka tarkoituksena on vastata tietyn kiinteistön tai sen osan käytettävyydestä ja arvon kehittämisestä ottamalla huomioon kiinteistönomistajan edut ja tarpeet . Kiinteistökohteen johtamisessa pyritään ohjaamaan erityi- sesti kiinteistön hallintaan (kiinteistönomistusta ja vuokrausta) ja kiinteistön ylläpitoon liittyviä toimintoja kiinteistönomistajan näkökulmasta. Kiinteistökohteen johtamisesta huolehtivat suomalaisissa yrityksissä tyypillisesti kiinteistö- ja kohdepäälliköt. (TEPA – Tekniikan sanastokeskuksen termipankki, www.tsk.fi) b) kiinteistöhallinto (KiinteistösanastoViitanen & Huuhtanen 2007). c) kiinteistön ylläpitoon liittyvien toimintojen johtamista. Kansainvälisessä käytännössä sen toimintakent- tään kuuluvat lähinnä kiinteistöjen teknisen, taloudellisen ja hallinnollisen isännöinnin tehtävät, sisältäen vastuut kiinteistöjen vuokrauksesta ja käyttöasteesta. (www.kti.fi) 31 a) toimitilajohtaminen; tilajohtaminen on kiinteistöjohtamista, jonka tarkoituksena on vastata tilojen hankkimisesta ja kehittämisestä sekä kiinteistö- ja käyttäjäpalveluista, jotka puolestaan muodostavat yhdessä tilapalvelut. Tilapalvelujen sisältö vaihtelee organisaatiokohtaisesti, ja niistä sovitaan yleensä erik- seen joko vuokrasopimuksessa tai erillisessä palvelusopimuksessa. (TEPA – Tekniikan sanastokeskuksen termipankki, www.tsk.fi) b) käyttäjälähtöistä toimitilajohtamista, mikä sisältää sekä itse tilojen että niihin liittyvien palvelujen ja järjestelmien johtamisen. (www.kti.fi) c) Suomessa on ollut käytössä pitkään termi toimitilajohtaminen, vaikka FM-tyyppistä toimintaa harjoi- tetaan myös asuntopuolella. (Raklin kiinteistösanasto 2001) 32 Raklin kiinteistösanastossa (2001) rakenuttaminen luetaan kuuluvaksi kiinteistönpitoon eli kiinteistön operatiiviseen johtamiseen. 118 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 monesti päällekkäin tai toisin sanoen niitä on vaikea selväpiirteisesti erottaa toisistaan (Kuva 20) Rakennusalaksi pitkään käsitettiin rakennuttaminen ja rakentaminen, jotka ovat S-Asunnot Oy ydintoimintaa. Kiinteistöliiketoiminta (real estate business) tai kiinteis- töjohtaminen (real estate management) rantautuivat Suomeen 1980-luvulla Hollannin kautta Yhdysvalloista – juuri ennen 1990-luvun lamaa, joka koetteli kiinteistöliike- toimintaa ankaralla kädellä. Silloin mm. kiinteistöjohtamisen koulutus aloitettiin Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla professori Kari I. Leväisen johdolla ja professori Juhani Kiiraan johtamaa rakennusosaston rakentamistalouden opetusta laajennettiin käsittämään myös kiinteistön elinkaaren muihinkin kuin investointi- vaiheeseen liittyviä tehtäviä. Kiinteistö- ja rakennusalaan (KIRA-alaan) käsitetään nykyään kuuluvan sekä rakentaminen että rakennuksen käyttö eri intressiryhmien etujen mukaisesti. Näitä intressiryhmiä ovat perinteiset rakennuttajat ja rakentajat (urakoitsijat) sekä rakennusteollisuus, kiinteistösijoittajat ja -omistajat, kiinteistöpal- velujen tuottajat sekä rakennuksen eri käyttäjäryhmät: vuokralaiset, tilapalvelujen tuottajat, loppukäyttäjät, kansalaisjärjestöt ja naapurit. Ässäkotien palvelutoiminnan eriyttäminen Suomen Ässäkodit Oy:ksi rakennut- tamiseen keskittyvästä S-Asunnot Oy:stä, noudattaa kiinteistöjohtamisen tieteellistä jakoa eri osa-alueisiin (vrt. Kuva 21). Suomen Ässäkodit Oy:ssä työskentelevä isäntä tai emäntä tuottaa asumispalveluja, jotka voidaan lukea kuuluviksi tilapalveluihin, joita tuotetaan minkä tahansa tilapalvelutuottajan tapaan tilajohtamisen piirissä. Samaa jakoa, joka eriyttää palvelutoiminnan kiinteistön operatiivisesta johtami- sesta ja kiinteistösijoitus- ja varallisuuden johtamisesta eli kiinteistöomaisuuden hallinnasta ja -hoidosta noudattaa selvitysmies Seppo Niemelän (2008) esittelemä setlementtiliikkeen keskusjärjestöä koskeva uudistamismalli, jonka mukaan suosi- tellaan setlementtiasumisesta seuraavaa: ”Luonteva setlementtiasumisen kokonaisuus syntyy, jos (1) liiton omistama S- Asunnot Oy keskittyy rakentamiseen ja kiinteistöihin, (2) paikalliset setlementit otta- vat vastuun oman alueensa yhteisöllisestä asumisesta sekä S-Asunnoissa (Ässäkodit raportoijan kommentti) että muissa asumiskohteissa ja (3) Setlementtiliitto organisoi Kuva 23. Kiinteistöliiketoiminnan jako kolmeen toimikenttään 119Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 koko setlementtiasumisen kehittämisen ja asumispalveluita tarjoavien setlementtien tukemisen ja kouluttamisen.” Tulisiko S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n yhdessä ja yleisemminkin asun- totuotannon ja -rakennuttamisen sekä asumispalveluliiketoiminnan yhteydessä puhua asumisjohtamisesta (Kuva 24). On käytetty myös termiä vuokratalojohtaminen vuok- ra-asuintalojen hallinnasta. S-Asunnot Oy ja Suomen Ässäkodit Oy haluavat korostaa, että heidän toimintansa on enemmin asumisen kuin vuokraamisen tuottamista. Asukaskeskeinen toimintaympäristö asumistietoisuudesta kiinni Seuraavassa tarkastellaan sitä, mihin Suomen Ässäkodit Oy:n tarjoamat tila- tai asu- mispalvelut voidaan myös sijoittaa kiinteistöalan teoriassa. Asukaskeskinen toimintaympäristö kunniaan Niin setlementtiliike kuin Suomen Ässäkodit Oy omaavat vahvan potentiaalin uusien ’pehmeiden’ palvelujen tuottamiseen sekä vapaaehtoiselta että liiketoiminnalliselta pohjalta tai esimerkiksi uudella S-Asunnot Oy:ssä ja Suomen Ässäkodit Oy:ssa ke- hitetyllä sosiaalisen ja yleishyödyllisen yritystoiminnan liiketoiminnan mallilla (vrt. Luvut ”Setlementtiasuminen”, ”Kovat ja pehmeät”). Kansainvälisen kiinteistöliiketoiminnan kehitystrendien viitekehyksestä tarkas- teltuna ja Kaupunkikylä -asukaskyselyn tuloksen valossa, Suomen Ässäkodit Oy:n Kuva 24. Käyttäjäkeskeisen (user centric) tai asukaskeskeisen (occupant centric) toimintaympäris- tön (ecosystem) lisäys kiinteistöjohtamisen paradigmaan 120 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 omaksuma setlementtitoiminnan arvoihin perustuva, laaja-alainen näkemys asu- misen palvelujen tuottamisesta ja edelleen kehittämisestä painottuu vahvasti ns. ’pehmeisiin’ tilapalveluihin (’soft’ services). Kuten edellä todettiin Suomen Ässäko- dit Oy:n toiminta osittain vastaa tilajohtamisen palvelujen tuottamisen periaatteita, mutta sen asukaskeskeinen ote antaa aihetta ja oikeutuksen nostaa asukaskeskeinen liiketoiminta omaksi kiinteistöliiketoiminnan ja kiinteistöjohtamisen osaksi (Kuva 23). Muiden käyttäjälähtöiseen rakentamiseen liittyvien projektien (vrt. Rembrant, CUBE, Serve ja Tila -teknologiaohjelmien) tulokset edesauttavat myös ao. kiinteistö- johtamisen paradigman laajentamisen perustelua. Miten kovat ja pehmeät arvot kohtaavat kiinteistöjohtamisessa Joutuu kysymään Kuluttajatutkimuslaitoksen tutkimuspäällikön tavoin, onko käyttäjälähtöi- sen rakentamisen aihepiiri KIRA-alan toimijoiden mielestä jo kaluttu loppuun ja asumistie- toisuuden lisäämiseen tähtäävä syventävä työ asunnon ja asumispalvelujen kehittämisessä tästä edes tarpeetonta ennen kuin sen kehittäminen on alkanutkaan. Yhtä lailla kuin on ikiaikainen totuus, että ihminen ei tule toimeen ilman elävää muuta luontoa, on selvää, että rakentaminen on aina palvellut ihmisen tarpeita. Uutta asukaskeskeisessä liiketoiminnassa on siirtyminen tuotantoedellytysten sanelemasta toiminnasta käyttäjätarpeiden ja -toiveiden toteuttamiseen niin, että käyttäjävaati- mukset ja toteutusedellytykset kohtaavat ja ovat tasapainossa. Asumistietoisuuden lisääntyminen niin asukkaiden keskuudessa kuin asunto- ja asumispalvelutuotannossa tar- koittaa tietoista toimintaa, jolla tähän asti hiljaisena tietona33 ollut asiantuntemus nostetaan yleiseen tietoon (eksplisiittiseksi). Monimuotoinen asuminen edellyttää monimuotoisia palveluja kuten sähköisiä ja/ tai kotiin tuotavia, lähikauppojen tai isojen kauppakeskusten vaikkapa ”ideapark- kien” tarjoamia. Asuinalueen riittävillä päivittäispalveluilla on tärkeä rooli ihmisten arkipäivän sujumisessa. Ajatellaan, että vanhuksilla on hyvät mahdollisuudet asua itsenäisesti pitkään omassa kodissaan, jos he ovat palvelujen äärellä. Jos palvelut sijaitsevat jalankulkuetäisyydellä, ne vähentävät autoliikennettä. Lähiöistä katoavat palvelut ovat saattaneet V. Himasen ja M. Himasen tekemien tutkimusten34 mukaan jotkut kaupunkilaiset maalaisten kanssa samaan asemaan palvelujen saavuttamat- tomuuden suhteen (Himanen 2008). Suurin osa vastaajista on tyytyväinen kaikkiin Suomen Ässäkodit Oy:n tarjoamiin palveluihin. Kaupunkikylä -hankkeen yhteydessä on käynyt ilmi, että Suomen Setle- menttiliiton35 piirissä on muitakin voimaannuttavia palveluja kuin Suomen Ässäkodit Oy:n asumispalvelut. Niitä tarjoavat tietenkin muutkin tahot, joiden joukossa on myös liiketaloudellisista lähtökohdista toimivia. Suomen Setlementtiliitossa, Syfo 33 Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan hyvin henkilökohtaista tietoa, jota on vaikea jakaa. Se voi sisältää esi- merkiksi jonkin taidon, mitä ei voi helposti selostaa tekstinä ja kädestä pitäen opettaminenkin on vaikeaa. Hiljainen tieto on kokemuksen ja kehon tietoa. Käsitteen loi alun perin filosofi Michael Polanyi. Käsitteen toi suomalaiseen keskusteluun Hannele Koivunen teoksessaan Hiljainen tieto (1997), jossa hän käänsi englannin tacit knowledge -käsitteen hiljaiseksi tiedoksi. Hiljaisen tiedon vastakohta on eksplisiittinen eli käsitteellinen tieto, jota voidaan prosessoida ja tallentaa suhteellisen helposti samoin kuin viestiä ja jakaa. Asiantuntijatieto on osittain hiljaista tietoa, osittain eksplisiittistä tietoa, joka voidaan kirjoittaa alan kirjoihin. 34 the EU 5th FP project Elderathome, The Prerequisites of the Elderly for living at home: Criteria for Dwellings, Surroundings and Facilities (QLK6-CT-200-00405) in co-operation with the EU 5th FP project ARTS, Actions on the integration of Rural Transport Systems (2000-GRD2-200-30307, www.rural-transport. net) 35 Suomen Setlementtiliitto on sivistys- ja sosiaalityötä tekevä kansalaisjärjestö. Liitto on jäsenyhteisö- jensä keskusjärjestö. Jäsenyhteisöjen palveluksessa on yli 3000 palkattua työntekijää ja lukuisa joukko vapaaehtoisia. Toimintamuotoja ovat lapsi- ja nuorisotyö (mukana vuosittain yli 20 000 lasta ja nuorta), kansalais- ja kansanopistotoiminta (vuosittain yli 75 000 opiskelijaa), seniori- ja vanhustyö, päihdetyö, asumisen palvelut, kansalaistoiminta- ja vapaaehtoistyö, monikulttuurinen työ, rikosuhripäivystys ja sovittelutoiminta sekä kriisityö. (Suomen Setlementtiliitto 90 vuotta, 2008) 121Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Oy:ssa palveluliiketoimintaan on kehitetty sosiaalinen tilinpito – menetelmä sosiaalis- ten, yhteiskunnallisten ja ekologisten tulosten osoittamiseen (www.syfo.fi/). Syfo Oy toimii yleishyödyllisen yrityksen ja yhteiskunnallisen yritystoiminnan asiantuntijana, jonka voitonjakoa on rajoitettu yhtiöjärjestyksessä36. Asumistietoisuuteen kuuluu ymmärrys, ei vain asumispalveluiden merkityksestä, vaan fyysisen ympäristön merkityksestä kodin luomisessa, arkirutiinien helpottumisessa taikka erityisryhmien kotona itsenäisesti selviytymisessä (Luku ”Muutosten tekeminen ja asu- mistietoisuus”). Esteettömyys on selkeä esimerkki fyysisen ympäristön merkityksestä asumisen helpottamisessa myös sosiaalisessa ja psykologisessa mielessä, kun se tekee mahdol- liseksi tavoittaa toisia ihmisiä, palveluja ja virkistystä helposti tai tarjoaa edellytyk- set oman itsensä toteuttamiseen tai sallii valinnanvapauden. Ympäristöpsykologia, Design-for-All tai stressittömän ympäristön luomisen periaatteet, elinkaariratkaisut, yksilökeskeiset liiketoimintamallit yms. ihmistieteelliset lähestymistavat (Kuva 1) sisältävät äärettömän määrän tietoa myös siitä, kuinka asunnon fyysiset ominaisuu- det (arkkitehtuuri, rakenteet, talotekniikka, jne.) tulee suunnitella ja rakentaa, jotta ne tukevat asumista. Asiantuntijatiedon ja Kaupunkikylä -asukaskyselyn tulosten valossa Suomen Ässäkodit Oy:n asumispalvelutoiminta voi olla tehokasta, jos asunnot on alun perin suunniteltu palve- luliiketoimintaa tai asumistoimintaa tukeviksi, (erityis)asumiseen parhaiten soveltuviksi ja Kuva 25. Kiinteistöjohtamisen paradigman sovellus asumisjohtamiseen, joka käsittää asuntotuotan- non johtamisen (kiinteistösijoitus- ja varallisuuden ja kiinteistön operatiivinen johtaminen) lisäksi asuntopalveluliiketoiminnan (tilajohtaminen). 36 Yleishyödyllinen, rajoitetun voitonjaon osakeyhtiö on yhteiskunnallinen innovaatio, josta on esi- merkkejä Isosta-Britannista ja Ruotsista. Britanniassa luotiin vuonna 2005 uusi yhtiömuoto, Community Interest Company (CIC). Tällä hetkellä CIC-yhtiöitä on rekisteröity lähes 2200. Sikäläisessä mallissa yleis- hyödyllisyys merkitsee voitonjaon rajoituksia ja korostettua läpinäkyvyyttä yhtiön toiminnassa. Suomen lainsäädäntö ei vielä tunne tällaista yhtiömuotoa. Syksyllä 2008 Syfo Oy:n kanta- ja sijoitusosakkeiden suunnattu anti oli käynnissä. Se oli tietojen mukaan ensimmäinen kerta Suomessa, kun rajoitetun voitonjaon osakeyhtiö hakee pääomarahoitusta osakeannilla. Osakeannin tarkoituksena on auttaa vakiinnuttamaan yhtiön toiminta inhimillisesti kestävän kehityksen edistäjänä, kertoo toimitusjohtaja Jaana Merenmies. 122 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 eritoten taloudellisiksi käyttää, mikä alentaa asumiskustannuksia heikkotuloisille tarkoitetussa asumisessa (Kuva 24). Kun seuraa nykyistä (2009) käyttäjäkeskeisyyttä korostavaa argumentointia, on syytä jo muistuttaa, että se ei tarkoita tekniikan edellytysten täyttämisen unohtamista. Väite, että teknisesti kaikki olisi nykyään mahdollista, on monella tekniikan alalla liikaa luvattu. Kaupunkikylä -hankkeen selvitykset (Himanen 2009, Lehto & Hima- nen 2009) yhdessä asukaskyselyn kanssa ovatkin osoittaneet näiden kahden uuden palvelumuodon – vuokrakiinteistön operatiivisen ja tilajohtamisen asumispalvelujen – yhteistoiminnan välttämättömäksi. S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n toimintaa johdetaan omistajan arvoista ja näiden kahden organisaation tulisi toimia toisiaan voimaannuttaen: tuotetaan korkealaatuisia ja halpoja asuntoja ja korkealuokkaisia asumispalveluja, jotta voidaan tuottaa hyvää asumista. Tämä yhteistyö tarjoaa merkittävän potentiaalin suomalaisen asumisen kehittämiseen niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta entistä paremmaksi (vrt. Kiinteistöliiton esittämä ajatus Suomesta asumisen mallimaana). S-Asunnot Oy ja Suomen Ässäkodit Oy ovat tässä mielessä kansallisessa kärjessä omaperäisine ajatuksineen, joille on kansainvälisessä KIRA-alan kehitystyössä löydettävissä oma selkeä paikkansa. S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n rajallisten resurssiensa vuoksi Ässä- kotien asumistuotannossa korostuvat rakennuttaminen ja tietyt asumispalvelut (Kuva 24). Ne täydentävät toisiaan, mutta eivät voi kompensoida toistensa vajavuuksia. Tuotteen tai palvelun ylivertaisuutta ei voi saavuttaa, jos heikkouksia ilmenee. Hyvät ominaisuudet eivät kompensoi tuotteen huonoja kohtia (Himanen 2003). Nykyaikai- nen toiminta edellyttää korkeaa laatua kaikessa toiminnassa. Yhtä lailla kuin S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n toiminnan kohdalla voi yleisemminkin asuntotuotannon ja asumispalveluliiketoiminnan kohdalla kysyä pystyvätkö yhteiskäyttöiset tilat ja korkealuokkaiset asumispalvelut kompensoimaan asukkaan kokeman pienen asunnon ahtaudesta tai muista laatuvajeista johtuvan harmin. Tämän tutkimuksen mukaan tiedämme, että puolet vastaajista haluaa lisätilaa ja että yhteiskäyttöisiä tiloja halutaan juhlatilaksi, mutta ei esimerkiksi ystävän tai su- kulaisen yöpymiseen. Eli näyttäisi siltä, että yhteiskäyttöiset tilat eivät voi ainakaan nykyisen tapakulttuurin vallitessa korvata kokonaan kodin ahtautta. Tuotekehityksen opeista tiedämme, että muilla korkeilla ominaisuuksilla ei voida kompensoida tuotteessa tai palvelussa olevaa virhettä (esim. Himanen 2003). Joten sen mukaan asumispalvelut tai muut hyvät ominaisuudet eivät voi korvata tai kom- pensoida jotakin asunnon laadun heikkoutta, ei ahtautta eikä esimerkiksi suomalai- selle kerrostaloasuntokannalle tyypillisiä ääni- tai sisäilmaongelmia. Näyttää siltä, että setlementtiasuminen pohjautuu auttajan eli asumisen tarjoajan arvoihin (kristillisiin, mutta ei kirkollisiin), eikä puutu asukkaan arvoihin. Näin on myös yrityselämässä, jossa asiakas on aina oikeassa, mutta yrityksessä toimitaan tiettyjen arvojen mukaan yhteen hiileen puhaltaen. Asumispalvelujen tuottamisessa tuottajan arvomaailma näkyy. Suomen Ässäkodit Oy:ssä on luotettu henkilöstön kykyyn ja onnistuttu rekrytoimaan ainakin Malmin ässäkotilaisten mielestä oikeita henkilöitä (Luku ”Asumispalvelujen laatu”). Ei vält- tämättä ole tarpeen, että tuottajan ja asukkaan arvot ovat samat. Tärkeää on, että tuottaja tunnistaa, tiedostaa ja hyväksyy ja on opetellut ne arvot, jotka yrityksen taholta yhdessä työntekijöiden kanssa on luotu. Tyytymättömyys pohjautuu usein pelkoon, joka puolestaan syntyy tietämättömyydestä tai muusta epävarmuudesta. Asukaskysely paljasti, että vaikka tiedon kulussa ei varsinaisesti ole puutteita, sen verran on parantamisen varaa, että viesti voisi olla nykyistä ristiriidattomampaa eli eri toimijoiden viesti sama. Kaupunkikylä -hankkeen muissa työosuuksissa on johduttu kysymään, kuinka pitkälle Suomen Ässäkodit Oy:n ja S-Asunnot Oy:n työntekijöiden tarmo riittää, jos 123Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 asumispalvelua ei saada riittävän tulorahoituksen piiriin asumispalveluliiketoimin- nan luomisella ja vuokratalojohtamisen liiketoiminnan täysimittaisella käynnistämi- sellä (Himanen 2009)? KIRA-alaa pidetään lokaalina eli paikallisena liiketoimintana, mutta juuri nämä uudet asumispalvelut eli pehmeät tilapalvelut omaavat mahdollisuuden kehittää alaa kansainväliseksi – samaan tapaan kuin ilmastollisista olosuhteista riippumaton talo- automaatio on tehnyt. Ne tulee saattaa osaksi asumisen kehittämistä Suomea laajem- malle hyödyntämällä ao. globaali potentiaali. Vastaavaa kehitystyötä on maassamme tehty VVO -konsernissa sosiaalisen vuokra-asumisen johtamiseen liittyen CECOD- HASin (Euroopan yleishyödyllisiä asuntoyhtiöitä edustava järjestö, the European Liaison Committee For Social Housing) kanssa (EU15 asumisen tutkimus 2007). 124 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Malmin ässäkotilaisten asumisestaan antaman arvion yhteenveto Vuokralle asumaan Asukkailla oli myönteiset syyt valita Ässäkoti vuokra-asunnokseen. Asunnottomuus ja edullisen asunnon tarve on kuitenkin ilmeisin syy Ässäkoteihin muuttoon. Kol- mannes oli halunnut muuttaa Ässäkoteihin toisesta vuokrataloyhtiöstä. Suurin osa kyselyyn vastaajista (2/3) suosittelisi Ässäkoteja ystävälleen. Suuri osa ässäkotilaisista saa tiedon uudesta asumismahdollisuudestaan tutta- valtaan. 40 % oli kuullut Ässäkodeista tuttavalta ja neljännes hakemuksista tulee nykyisten asukkaiden suosituksesta. Kaikkiin asunnon hakuun liittyviin sähköisiin ja muihin palveluihin ollaan tyyty- väisiä. Niin asunnon haku kuin palvelujen käyttö koetaan helpoksi. Toiveasuminen Ässäkodit tarjoavat asukkailleen kokopäiväisen emännän tai isännän palvelut. So- siaalinen isännöinti on asukkaiden kohtaamista arjen ongelmissa ja onnessa sekä yhteisöllisyyden luomista. Malmin Ässäkotien tapauksessa isäntä asuu talossa. Tähän palvelumuotoon ollaan kaikin puolin tyytyväisiä. Kuva: Mervi Himanen 125Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Yli puolelle vastaajista vuokralla asuminen on vakiintunut asumismuoto. Muille se on elämäntilanteen sanelema väliaikainen ratkaisu. Noin puolet vastaajista haaveilee muuttavansa pääasiassa edelleen vuokra-asuntoon. Noin puolet vastaajista asuisi nykyistä paremmin, jos siihen olisi varaa ja puolet vastaajista käyttäisi rahat muuten. Vuokra oli yli puolen mielestä suuri (60 %) eikä sopiva vuonna 2007. Esimerkiksi Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasun- noissa miltei puolet (46 %) oli vuokraan tyytyväinen, mutta sielläkin tyytymättömyys oli lisääntymässä jo vuonna 2005 (Korhonen & Takala 2007). Talon isäntä on kokenut asumisneuvonnan hankalaksi vähentyvän sosiaaliturvan vuoksi. Viestiminen Eniten ollaan yhteydessä lapsiin, sukulaisiin sekä ystäviin ja naapureihin. Kuten ta- vallista suomalaisten keskuudessa sosiaalityöntekijöihin ei olla juurikaan yhteydessä. Sen sijaan terveydenhoitohenkilökuntaan yhteydessä yli kolmannes on yhteydessä joko käymällä tai soittamalla. Yksityiskohtana voidaan mainita, että moni asukas on yhteydessä isäntään melkein yhtä usein kuin lähisukulaisiin. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla vastaajilla oli kännykkä ja 62 %:lla vastaajista oli kotitietokone, jota he käyttivät usein tai ainakin kerran viikossa. Lisäksi neljännes käytti asukastilassa olevaa yhteiskäyttöistä tietokonetta. Tietokonetta käytettiin mo- niin eri tarkoituksiin eikä vähiten tiedon hankintaan ja yhteydenpitoon sekä asiointiin ja palvelujen hankintaan. Viihtyminen ja yhteisöllisyys Ässäkodeissa noudatetaan niin sanottua varhaisen puuttumisen periaatetta mah- dollisten järjestyshäiriöiden tai vuokrarästien hoidossa. Siihen ollaan tyytyväisiä ja halutaan, että isäntä tai emäntä puuttuu asioihin hetimiten. Suurimmalla osalla vastaajista naapurit ovat ”hyvänpäiväntuttuja”, joiden kanssa voidaan vaihtaa pari sanaa tavattaessa. Ässäkodeissa monella (karkeasti noin joka neljännellä) on myös naapureiden kanssa yhteisiä harrastuksia sekä talon kerhotilois- sa että muualla. Monet myös auttelevat naapuriaan eri tavoin, naapureista välitetään ja apua saa helposti, jos tarvitsee. Osallistuminen asuinyhteisöön on vilkasta. Puolet vastaajista oli osallistunut talo- talkoisiin. Isännän tehtäviin sisältyy monenlaisen yhteisen tekemisen järjestäminen. Harrastustoiminnan ja talkoiden järjestämisen lisäksi asukkaat käyvät yhdessä teatte- rissa, risteilyillä, jne. Asukaskokouksiin, retkiin ja muihin tapahtumiin osallistuminen ja kimppasaunassa käyminen oli kukin asiasta kiinnostuneen joukon aktiivisuuden varassa eli aina noin 1/3 vastaajista kertoi osallistuvansa johonkin niistä. Yleisin syy osallistumattomuuteen on kiire tai siihen ei koeta olevan mitään erityistä syytä. Vain 2 vastaajaa piti yhteistä toimintaa tarpeettomana ja 1 olisi halunnut toisenlaista yhdessäoloa. Puolet vastaajista ei halunnut toimia nykyistä aktiivisemmin asuinyhteisössään, kun taas 1/3 haluaisin osallistua enemmän, mutta ei jostain syystä voi. Puolet asukkaista ei käytä yhteisessä käytössä olevia tiloja: asukastilaa, pesutupaa ja kerhohuonetta, joista kerhohuonetta käyttää vieläkin harvempi. Sen sijaan kutakin yhteiskäyttöistä tilaa käyttää noin kolmannes vastaajista. Ne, jotka käyttävät ovat säännöllisiä käyttäjiä. Häirintää Malmin Ässäkodeissa ei millään tässä tutkimuksessa käytetyllä mitta- rilla voitu tunnistaa enempää kuin mitä muillakaan asuntotutkimuksilla on muussa asumisessa todettu. 126 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Malmin palvelutasoon oltiin kaikin puolin tyytyväisiä. Asukkaat eivät juuri koe ongelmalliseksi naapureitaan, mutta sen sijaan viereinen ravintola aiheuttaa öisin melua samoinkin ohikiitävistä junista syntyvä melu häiritsee. Voidaankin todeta, että nykyiset äänieristykseen liittyvät määräykset eivät tämän tuloksen perusteella ota riittävästi huomioon ulkoa tulevaa melua, jollaiseen tulokseen Sipari et al (2005) oli tullut toisessa tapaustutkimuksessa. Nykyinen asunto Vaikka asunnon varustelutaso on riittävä ja sähköasennukset, vesikalusteet sekä vä- ritys onnistunut, niin seinä- ja lattiamateriaalivalinnoissa, sisäilmassa (ilmanvaihdon riittävyys, ikkunoiden tiiveys ja huonelämpötilat) ja äänieristyksessä on monen mie- lestä toivomisen varaa eli niiden kohdalla vastaukset jakautuvat monen arvosanan kesken, on yhtä lailla hyviä tai kiitettäviä kuin tyydyttäviä ja heikkoja arvosanoja. Samansuuntaisia tuloksia hyviksi ja huonoiksi koetuista ominaisuuksista on saatu muistakin asumista koskeneista kyselyistä ja esimerkiksi ensisijaisena vertailukoh- teena käytetyn Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa vuonna 2005 tehdyn asuntojen laatua koskevan kyselyn tulos. Se osoittaa myös vastausten hajoavan laajalle. Vuokra-asunnoissa ollaan yleensä tyytymättömämpiä asunnon laatuun kuin muilla hallintamuodoilla hankituissa asunnoissa, joissakin niissäkin tietty osa asukkaista kokee asumisessaan laatuvajetta. Ässäkotilaiset eivät kokeneet, että heidän talossaan oli juurikaan häiriökäyttäyty- mistä ja ilkivaltaa ja talon kunto ja siisteys olivat hyvät. Kaiken kaikkiaan kiinteistö- palvelut eivät olleet Ässäkodissa huonolla tolalla. Toiveasunto Rauhallisuus on ässäkotilaisten mielestä ihannekodin tärkein ominaisuus, miksi se osoittautui myös Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa tehdyn kyselyn mukaan, jossa todettiin, että rauhallisissa asunnoissa viihdytään (Korhonen & Takala 2007). Samoin ympäristöministeriön Asukasbarometrissa todetaan (Strandell 2004): ”Rauhallisuus on asukkaiden mielestä useimmiten asuinalueen tärkein omi- naisuus. Sosiaaliset häiriöt ovat liikennemelun ohella keskeinen tekijä asuinalueen rauhattomuuden kokemisessa.” Kuten edellä todettiin, Malmin ässäkotilaiset eivät kokeneet asumisessaan poikkeuksellisen paljon häiriöitä, mutta ulkoa tulevasta me- lusta valitti suhteellisen moni. Seuraavaksi enin osa vastaajista toivoo ihannekotiin tilaa, viihtyvyyttä ja hyvää sisäilmaa. Toiselle sijalle tulevat käytännöllisemmät asiat, kuten kaappitilan riittä- vyys ja nykyaikainen varustelu, kohtuullinen vuokra, hyvät naapurit ja palvelujen saatavuus. Tilan tarve pieniä asuntoja tarvitsevilla S-Asunnot Oy on halunnut tarjota pieniä asuntoja niitä tarvitseville. Ässäkotilaiset asuvat suomalaisia ahtaammin ja suomalaiset asuvat länsieurooppalaisittain ahtaasti. Tilantarve on yhtäältä riippuvainen perhekoosta ja toisaalta vuokraan käytettävistä varoista. Ässäkoteihin on hakeutunut asumaan tavanomaista enemmän yksin asuvia, joiden tulotaso alitti selvästi Valtioneuvoston hyväksymät rajat. Suurin osa vastaajista olikin asuntonsa kokoon tyytyväinen, joskin tulos myös selvästi puhuu ahtauden ongelmasta, kun n 40 % vastaajista haluaisi enemmän tilaa ja miltei yhtä moni haluaa säilyttää sen nykyisellään. 127Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Säilytystilojen puute vaivaa asumistamme yleisesti. Usein sitä kaivataan kausita- varoille, kuten autonrenkaille, yms. Pienessä asunnossa jo kausivaatteiden säilytys tuottaa ongelmia. Parveke ja yksi lisähuone löytyvät toivomuslistalta usein toisin kuin esimerkiksi huoneistosauna. Samoin Malmin ässäkotilaisten kohdalla. Tilantarve, halu eroon pienestä huonekoosta ja toivomus parvekkeesta ovat tuttuja muista asumistutkimuk- sista. Suurimman osan mielestä tilaratkaisun toimivuus oli onnistunut ja he antoivat sille kouluarvosanan 8 tai enemmän. Kolmannes vastaajista kuitenkin haluaisi paran- nuksia tilaratkaisuun, mikä lienee ymmärrettävää pienessä tilassa. Jos arjen askareet koetaan tavallisimmin sujuvan normaalisti, on peseytyminen ja pukeminen monen mielestä Ässäkodeissa erityisen sujuvaa, ilmeisimmin määräysten mukaisen tilavan kylpyhuoneen ansiosta. Pyörähdysympyrämitoitettu kylpyhuone on tämän kyselyn perusteella käytännöllinen pienessä asunnossa, vaikka asukas ei ole toimintarajoitteinen. On arveltu, että kerrostaloihin voisi rakentaa yhteiskäyttöisiä tiloja vierailuja ja juhlien järjestämistä varten. Monen mielestä talon yhteinen juhlahuone voisi olla tarpeen, vaikka muita yhteiskäyttöisiä tiloja kuten takkahuonetta tai vierashuonetta ei koettu tarvittavan jo olemassa olevien yhteistilojen: asukastilan, pesutuvan ja kerhohuoneen lisäksi. Sen sijaan maksuvalmiutta yhteiselle lisätilalle ei ole. Vaikka Malmin ässäkotilaisilla kävi verrattain usein yövieraita, he eivät tunteneet tarvetta vierashuoneelle. 128 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 LÄHTEET Airaksinen, M. 2009. Buildings – sink or source of energy? Espoo: VTT. The Finnish EcoCity for the Future in China, Valmisteluseminaarin esityksiä. Saatavana: http://www.vtt.fi/proj/ecocitychina/ presentations/Buildings_sink_or_source_of_energy_Airaksinen.pdf Airaksinen, Miimu 2006. Talotekniikan suunnittelun energiansäästöpotentiaali. http://www.dipoli.tkk.fi/ ymparisto/otaeco06/pdf/airaksinen_miimu.pdf Alitolppa-Niitamo, A. 1993. Kun kulttuurit kohtaavat. Keuruu: Otava. Andersson, S. 2009. Ikäihmisten asumistarpeet ja -toiveet. Vantaa: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kalvosarja 10 s. Andersson S. 2007a. Kahdestaan kotona - Tutkimus vanhoista pariskunnista. Helsinki: Stakes, Tutki- muksia 169. 158 s. ISBN 978-951-33-2029-4. Andersson S. 2007b. Palveluasuntoja ikäihmisille. Palveluasumisen nykytilanne ja tuleva tarve. Helsinki: Stakes Raportteja 14/2007. Saatavana: www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R14-2007- VERKKO.pdf Apilo, T., Taskinen, T. 2006. Innovaatioiden johtaminen. Espoo: VTT Tiedotteita 2330, ISSN 1455.0865. 112 s. ISBN 951.38.6775.7 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp) Ariel, D. 2008. Predictabily Irrational. The Hidden Forces That Shape Our Decisions. New York: Harper- Collins Publishers. 280 s. ISBN 978-0-06-135323-9 ASKE - projekti ja sosiaalinen talonmiestoiminta. 2005. Helsinki: Suomen Setlementtiliitto. Saatavilla: http://www.setlementtiliitto.fi/prosetti/projektin_selailu_1.php?id=118. Referoitu 1.3.2005 Avramov, D. 2001. Living Conditions and Preferences of Families in Housing Need. Results from the Demulog Survey. Working paper of EU 5th FP project Demulog. Teoksessa: Himanen, M. 2004. Potential of Smart Home Technology at Homes of European Elderly. In: Zhang, D., Mokhtari, M., Towards a Human-Friendly Assistive Environment. Proceedings of 2nd International Conference on Smart Homes and Health Telematics, CFP-ICOST 2004. Singapore. Backlund, A. 2004. Selvitys sosiaalisen isännöinnin ja asumisneuvonnan kehittymisestä Suomessa. Helsinki: Suomen setlementtiliitto. S-Asunnot Oy. 33 s. Douglas, J. L., Goldhamer, A. 2003. The Pleasure Trap. Mastering the Hidden Force that Undermines health & Happiness. Summertown, Tennessee: Healthy Living Publications.225 s. ISBN-10 1-57067- 197-4. EU15 asumisen tutkimus. 2007. Selvitys sosiaalisen vuokra-asumisen johtamisesta Euroopan unionin alueella. Helsinki: VVO konserni, Ajankohtaista 12.12.2007. Saatavana: https://www.vvo.fi/ajan- kohtaista/2320.html. Granvik, S. 2004. Sosiaalinen isännöinti ja näkökulmia älytalon mahdollisuuksista sen tukemiseksi. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. 12 s. (tullaan julkaisemaan osoitteessa www.hut.fi) Haapanen, Anu. 2004. Vähemmän häätöjä. Kontulan Kiinteistöt Oy:n asumisneuvojaprojektin 1999–2002 arviointi. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. 44 s. Happonen, M. 2005. Matkalla yhteisöllisyyteen.Näköaloja koulutuksen ja etnisyyden maisemiin. Helsinki: Opetushallitus. Ammatillisen koulutuksen linja. Ohjaus- ja menetelmäyksikkö. 16. s. Helminen-Halkola, R., Koskinen, U.-M., Miettinen, T., Munter, A., Savikko, T., Välimäki, A. 2001. Es- poolaisten asumistoiveet (2000). Tutkimus Espoolaisten asumisesta ja asumistoiveista vuonna 2000. Espoo: Espoon kaupunki. Tieto- ja tutkimuspalvelut. 184 s. Haulisto, H. O. 2008. Rakentamisen normitalkoot. Keskustelun aiheet: Esteettömyyden kustannuksista. Saatavana: http://www.normitalkoot.fi/keskustelut/Esteettomyys/ Hietikko, Merja. 2004. Asumisneuvojalla säästöjä. Kontulan Kiinteistöt Oy:n asumisneuvojaprojektin 1999–2002 arviointi. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. 32 s. Himanen, M. 2009. Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehittäminen. Rakennuttamisesta ja asumispalveluista kestäväksi ja vuorovaikutteiseksi asumisliiketoiminnaksi. Inkoo: Relate avoin yhtiö. Kaupunkikylä -hankkeen loppuraportin 1. osan käsi kirjoitus. 76 s. (luotta- muksellinen) Himanen, M. 2008. Universal Qualities or Cultural Diversity of Residential Environment. Needs and Wishes of Seniors in North-Eastern and South-Western Europe. Inkoo: Relate partnership. 439 p. ISBN 951−38−, (in press to be available at http://www.relate.fi) Himanen, M. 2007a. Some universal indoor environmental requirements of the seniors from Northern- East to Southern-West Europe. In: Seppänen, O., Säteri, J. (ed.). 2007. Pro ceedings of WellBeing Indoors – Clima2007 conference, Vol. 1. Theme A: Healthy and pro ductive indoor climate, A4 Indoor environment, performance and productivity, Require ments of elderly people. June 10–14. 2007. Helsinki: the Finnish Association of HVAC Societies (FINVAC), the Finnish Association of Mechanical Building Services Industries (FAMBSI), the Finnish Society of Indoor Air Quality and Climate (FiSIAQ) and Helsinki University of Technology. Finland: FINVAC ry. pp. 229–238. ISBN 978–952–99898–4–3, (Proceedings CD-ROM, ISBN 978–952–99898–3–6 Himanen, M. 2007b. Home automation rather for safe or ease living than for control. In: Seppänen, O., Säteri, J. (ed.). 2007. Proceedings of WellBeing Indoors – Clima2007 conference. Vol. 5. Theme C: Intelligent building management, C2 Maximum benefit of building automation systems, Modern control technologies. June 10–14. 2007. Helsinki: the Finnish Association of HVAC Societies (FINVAC), the Finnish Association of Mechanical Building Services Industries (FAMBSI), the Finnish Society of Indoor Air Quality and Climate (FiSIAQ) and Helsinki University of Technology. Finland: FINVAC ry. pp. 257–266. ISBN 978–952–99898–8–1, (Proceedings CD-ROM, ISBN 978–952–99898–3–6) 129Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Himanen, M., Brissman, J., Lundberg, S., Vastamäki, R. 2005. Forgiving Technology in Automated Office Buildings. In: Combining Forces. Advancing Facilities Management and Construction through Innovation. Proceedings of 11th Joint CIB International Symposium. June 13th −16th 2005. Helsinki: CIB (International Council for Research and Innovation in Building and Construction), RIL (Association of Finnish Civil Engineers), VTT (Technical Research Centre of Finland), CD-ROM of full papers. Saatavana: http://www.irbdirekt.de/daten/iconda/CIB6490.pdf Himanen, M., 2004. Asiakaslähtöinen rakennuttaminen – käyttäjätarpeista teknisiksi ratkaisuiksi. Helsinki: Kiinteistöalan koulutuskeskus. Kiinteistötalouden ja -liiketoiminnan perusteet -kurssi tilaajana NCC Rakennus Oy. 28.4.2004. Himanen, M. 2004. Kylvyssä on ihanaa. Oman Kodin Talotekniikka heinäkuu 2004. Helsinki: Talotekniikka-Julkaisut Oy. ISSN 12365173 ss. 72−78. Himanen, M. 2003. The Intelligence of Intelligent Buildings. The Feasibility of the Intelligent Building Concept in Office Buildings. Espoo: VTT. 497 s. ISBN 951−38−6038−8 (VTT Publications 492. ISSN 1235−0621), Saatavana: www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2003/P492.pdf Himanen, M., Järvi, T. 2007. Office workers’ feedback on the control of office indoor environment. Teok- sessa: Seppänen, O., Säteri, J. (ed.). 2007. Proceedings of WellBeing Indoors – Clima2007 conference. Vol. 1. Theme C: Intelligent building management, C1 Building automation and energy performance. June 10–14. 2007. Helsinki: the Finnish Association of HVAC Societies (FINVAC), the Finnish Association of Mechanical Building Services Industries (FAMBSI), the Finnish Society of Indoor Air Quality and Climate (FiSIAQ) and Helsinki University of Technology. Finland: FINVAC ry. ss. 455–464. ISBN 978–952–99898–4–3, (Proceedings CD-ROM, ISBN 978–952–99898–3–6) Himanen, V. 1990. Kasvun mahdollisuus kahdeksankertaisessa elämänjärjestyksessä. Helsinki: Omakustanne. 126 p. Hirvonen, J. 2009. Asunnot sosiaalisesti tarkoituksenmukaisessa käytössä. Selvitys ARA-vuokra- asukkaista. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 49/2008. ISSN 1796-1637. 78 s. ISBN 978-952-11-3315-2 Hirvonen, J., Manninen, R., Hakaste, H. 2005. Asuntosuunnittelun ja -rakentamisen tila, asukas- ja ammattilaiskyselyn valossa Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 791, rakentaminen, 92 s. ISBN 951-731-153-2 Hongisto, V. 2003. Seinärakenteiden ääneneristävyyden laskentamallit, teoksessa VÄRE loppuraportti, Helsinki: Tekes, VÄRE – Värähtelyn ja äänen hallinta -teknologiaohjelma 1999–2002. 3/2003 Loppu- raportti. 90 s. Hynynen, R. 1999a. Kohti eriytyvää asunto- ja asumispolitiikkaa – käsitteistä. Tampere: Asumisen ja ympäristön tutkimuksen yksikkö, Sosiaalipolitiikan laitos - Tampereen yliopisto ja Ympäristöministe- riö. Kohti eriytyvää asunto- ja asumispolitiikkaa -seminaari 26.5.1999. Saatavana: http://www.uta.fi/ laitokset/sospol/asu/asupol99/index.htm Hynynen, R. 1999b. Toimijoiden eriytyminen: selvitys Helsingin kaupungin ja yksityissektorin yhteis- työstä asuntotoimessa. Tampere: Asumisen ja ympäristön tutkimuksen yksikkö, Sosiaalipolitiikan laitos - Tampereen yliopisto ja Ympäristöministeriö. Kohti eriytyvää asunto- ja asumispolitiikkaa -seminaari 26.5.1999. Saatavana: http://www.uta.fi/laitokset/sospol/asu/asupol99/index.htm Hyyppä, M. T. 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä: PS-Kustannus. Hyyppä, M. T. 2006. Kansanterveyttä kansalaisyhteisöstä. Kansanterveyslehti 10/2006. Saatavana: www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2006/nro_10_2006/kansanterveyt- ta_kansalaisyhteisosta/ Ilmonen, M. 2008. Avainaryhmien asuminen pääkaupunkiseudulla. Teoksessa: Lehtonen, H., Aaltojärvi, I., Hirvonen, J., Ilmavirta, T., Ilmonen, M., Krokfors, K., lapinleimu, M., Mäenpää, P., Mäntysalo, R., Norvasuo, M., Nupponen, T., Puustinen, S., Rantama, K. 2008. Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiraken- tamisen uusia konsepteja kartoittamassa. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. B 95. ISSN 1455-7797. 395 s. ISBN 978-951-22-9652-1 Ilmonen, M., Hirvonen, J., Knuuti, L., Korhonen, H., Lankinen, M. 2000. Rauhaa ja karnevaaleja. Tieto- ja taitoammattilaisten asumistavoitteet Helsingin seudulla. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 78. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Isoviita, A. & Lahtinen, J. 1998a. Markkinoinnin suunnittelu. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Isoviita, A. & Lahtinen, J. 1998b. Asiakaspalvelu ja markkinointi. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Junnonen, J-M., Lindholm M. 1998. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö. Yksityisrahoitusmalli julkisissa rakennusinvestoinneissa. Helsinki: Rakennusteollisuuden keskusliitto, Kehitys & tuotta- vuus sarja nro 56. Juntto, A. 2008. Asumisen muutos ja tulevaisuus – rakennetarkastelu. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 33/2008. ISSN 1796-1637 (verkkoj.). 126 s. 978-952-11-3218-6 (PDF) Juntto, A. 2007. Suomalaisten asumistavoitteet ja mahdollisuudet. Helsinki: Tilastokeskus. Tiedote 16.5.2007: Omistusasunto yhä suomalaisten toiveena. Saatavana: www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2007/ tiedote_014_2007-05-16.html Juntto, A., Säylä, M. 2007. Sukupolvien velka- ja varallisuuserot kasvussa - nuorten asuntovelkariski. Kuopio: Kuopion yliopisto, Helsinki: Tilastokeskus. Kalvosarja 21 s. Saatavana: www.asunto2010.fi/ attachements/2007-12-04T14-18-3467.pdf Karhusaari, K. 2008. Rakentamisen normitalkoot. Keskustelun aiheet: Esteettömyyden kustannuksista. Saatavana: http://www.normitalkoot.fi/keskustelut/Esteettomyys/ Karjalainen, S. 2008. The Characteristics of Usable Room Temperature Control. Espoo: VTT Publications 662, ISSN 1235-0621. 133 s. + liitt. 71 s. ISBN 978-951-38-7059-1 130 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Knuuti, L. 2005. Asumisen monet kasvot. Espoo: Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus, 2005 . 114 s. ( Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 60). Korhonen, E. & Takala, J. 2007. Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeustaloissa 2005. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2007/1. verkkojulkaisu ISSN 1796-7228. 111 s. ISBN 978-952-473-841-5. Koskijoki, M., Kommonen, K.-H., Oksanen-Särelä, K., Oilinki, I., Arvilommi, M., Holm, H. 2001. Asumisen arki ja unelmat. Helsinki: VVO konserni. 90 s. Kyhälä, R. 2009. Asuntomarkkinoiden VIP -tutkimus. Helsinki: Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto (KVKL) ja Suomen Asuntotietokeskus (Promenade Research Oy). Saatavana: http://kvkl.fi/files/ vip_tutkimus.pdf Kyttä, M. 2004. Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten. Espoo: YIT, Teknillinen korkeakoulu. 88 s. Kärnä, S. 1992. Keski-ikäisten tulevaisuuden näkemykset ja toiveet omasta vanhuuden palveluista. 45−64-vuotiaisiin varkautelaisiin kohdistunut kyselytutkimus. Varkaus: Varkauden kapunki, Kuopion yliopisto. 90 s. Laakso, H. 2003. Brandit kilpailuetuna - miten rakennan ja kehitän tuotemerkkiä. Jyväskylä: Gummeruksen Kirjapaino Oy. Laakso, H. 2004. Brändit kilpailuetuna. Enterprise Adveser –sarja. 6. tarkastettu painos. Hämeenlinna: Karisto Oy. Laakso, S. 2007. Tonttitarjonta ja asuntomarkkinat pääkaupunkiseudulla.Helsinki: Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksen julkaisuja 3/2007 (ISSN1459-8779). 39 s. ISBN 978-952-473-999-3. Saatavana: www.hel2.fi/Helsinginseutu/liitteet/Taske_tonttitarjonta_220108.pdf. Laakso, S., Loikkanen, H.A. 2004. Kaupunkitalous – Johdatus kaupunkien kasvun, maankäytön ja toimintojen talousteoriaan ja tutkimukseen. Gaudeamus. Lahtinen, J. & Isoviita, A. 2001. Asiakaspalvelun ja markkinoinnin perusteet. Tampere: Avaintulos Oy. Lapin yliopisto. 2005. Tieteen kokonaisuus, tieteiden kartta. Saatavana: http://www.ulapland.fi/home/ opke/tieteenkartta/ Laukkanen, T. 2001. Asunnonomistajien varautuminen vanhuuteensa. Kuopiolaisten asumistavoiteet ja asumisen suunnitelmat ikääntymisen kynnyksellä. Helsinki: Ministry of Environment. Housing and Building. Finnish Environment 536 (ISSN 1238-7312). 85 s. ISBN 952-11-1068-6. Lehto, M. 1998. Tekniikkaa ikä kaikki – käyttäjän käsitys asumisen automaatiosta. Helsinki: Ministry of Environment. Housing and Building. Finnish Environment 244. (ISSN 1238-7312). 180 s. ISBN 952-11-0339-6 Lehto, M. 2001. RAKET -tutkimusohjelmassa kehitettyjen teknologioiden kaupallistaminen. Helsinki. 160 s. ISBN 951-788-338-2, (LINKKI 2, Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimus- ohjelma, julkaisu 25/2001) Saatavissa: http://www.tts.fi/linkrap.htm Lehto, M., Jantunen J., (1991). Älykäs rakennus. Markkinatut kimus. Otto Wuorio Oy. Espoo: VTT, Yhdyskunta ja rakennustekniikka. Lehto, M., Karjalainen, S. 1996. Eroaako älytalojen sisäilmasto muiden toimitilojen sisäilmastosta? Teoksessa: Ruotsalainen, R., Säteri, J. (toim.) Sisäilmastoseminaari. Espoo, 20.3.1996. Espoo: Teknillinen korkeakoulu, LVI-tekniikan laboratorio. ss. 25−30. (SIY Raportti 6.) ISBN 951−97186−4−8. Lehto, M., Talonpoika, R., Huovila, P., Jantunen, J., 1993. Älykäs asunto − tieto yh teiskunnan koti. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus. 177 s. (VTT Tiedotteita − Meddelanden − Research Notes 1457.) ISBN 951−38−4351−3, ISSN 1235−0605 Lehto, P., Himanen, M. 2009. Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehit- täminen. Sähköiset palvelut avaavat mahdollisuuksia. Inkoo – Espoo: Relate avoin yhtiö, Fluo Oy. Kaupunkikylä -hankkeen loppuraportin 3. osan käsikirjoitus. 100 s. (luottamuksellinen) Lehtonen, L., Salonen, J. 2008. Asunnottomuuden monet kasvot. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 3/2008, Asuminen, 153 s. URN 978-952-11-2966-7, ISBN 978-952-11-2966-7 Manninen, R. 2004. Asumismuodot sosiaaliselta, toiminnalliselta ja elämykselliseltä kannalta. Teoksessa Vuolanto, Timo (toim.) : Kaupunkirakentamisen sosiaalisia lähtökohtia Kruunuvuorenrannassa, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:16, Helsinki. Mikkola, K., Riihimäki, M. 2002. Omakotirakentajien valmius ympäristöystävällisiin rakennustapoihin. Espoo: VTT Research Notes 2170. (ISSN 1235-0605) 53 s. ISBN 951-38-6095-7 (in Finnish with English abstract) Available at: http://www.inf.vtt.fi/pdf/tiedotteet/2002/T2170.pdf, ISBN 951-38-6096-5, ISSN 1455-0865 Niemelä, S. 2008. Setlementtiliikkeen organisaation uudistaminen. Syitä, suuntia, suosituksia. Suomen Setlementtiliiton ja Setlementtinuorten liiton hallitusten asettaman Niemelän johdolla toimineen työryhmän selvitys. Saatavana: http://www.setlementtiliitto.fi/?128_m=307&s=74 Niemelä-Hytönen, M. 2008. Rakentamisen normitalkoot. Keskustelun aiheet: Esteettömyyden kustan- nuksista. Saatavana: http://www.normitalkoot.fi/keskustelut/Esteettomyys/ Nieminen, J. 2008a. Energiatehokkuus 2015. Miten rakentajan maailma muuttuu? Joensuu: Joensuun tiedepuisto. Tulevaisuuden energiaratkaisut rakentamisessa -seminaari 23.10.2008. 18 s. Nieminen, J. 2008b. Tulevaisuuden rakennusratkaisut jakavat markkinat. Joensuu: Joensuun tiede- puisto. Tulevaisuuden energiaratkaisut rakentamisessa -seminaari 23.10.2008. 25 s. Nissinen, K., Santalo, M. (2001). Asukas- ja kiinteistöpalvelujärjestelmä vanhusväestön kotiasumisen tukena. Espoo: VTT Rakennustekniikka. 56 s. 131Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Nyman, M., Saari, M. 2008. Tasauslaskentaopas 2007. Rakennuksen lämpöhäviön määräystenmukai- suuden osoittaminen. Helsinki: Ympäristöministeriö. 107 s. Saatavana: http://www.ymparisto.fi/ download.asp?contentid=80008&lan=fi Pajakkala, P. 2008. Rakennus- ja kiinteistöala on suurten muutosten edessä. Tekniikka ja Talous. (http://www.tekniikkatalous.fi/rakennus/article64032.ece) Perälä, T., Vuorilainen, T., Helenius, M., Heikkila, J., Olkkonen, S., Kuokka, S., Malinen, T., Nurkka, H., Yli-Tokola, M. 2001. Jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapito, kaatumistapaturmat ja ikääntyvien kotona selviytyminen Yhteenvetoraportti. Helsinki: Tiehallinto, tie- ja liikennetekniikka. Tiehallinnon selvityksiä 4/2001. ISSN 1457-9871. 40 p. ISBN 951-726-721-5. Poutanen, V-M., Laurinkari, J., Hynynen, R. 2008. Ikääntyneiden asumisratkaisut vuoden 2004 Asumis- ja varallisuustutkimuksen valossa. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 20/2008. ISSN 1796-1637 (verkkoj.). 74 s. ISBN 978-952-11-3119-6 (PDF) Pulkkinen, L. 2003. Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys. Futura 3, 33–45. Puohiniemi, M. 2006. Täsmäelämän ja uusyhteisöllisyyden aika. Vantaa: Dark Oy. 339 s. ISBN 952- 99016-2-3 Putnam, R. D. 1995. ’Bowling Alone: America’s Declining Social Capital’, The Journal of Democracy, 6:1, pages 65-78. (2000 uudistettu painos) Pöysti, T. 2009. Tietojohtamisen tulevaisuus valtionhallinnossa. Helsinki: Valtiontalouden tarkastus- virasto. Eduskunta. Saatavana: www.vtv.fi Rakennusperinto.fi. 2006. Tyhjä vuokratalo kunnostetaan uuteen käyttöön. Helsinki: ympäristöministe- riö ja Museovirasto. Saatavana: http://www.rakennusperinto.fi/news/Uutiset_2006/fi_FI/vuokra- talonuusielama/ Rakentamisen normitalkoot. Ammattilaiskyselyiden yhteenveto. 2008. Helsinki: Promenade Research Oy. 74 s. Saatavana: http://www.normitalkoot.fi/tausta_ja_tavoitteet/kysely_ammattilaisille/fi_fi/ kysely_ammattilaisille/ Rakentamisen normitalkoot – turhat kustannukset kuriin! Tulosraportti. Ammattilaiskysely. Tiedot tutkimuksen vastaajista. 2008. Helsinki: Promenade Research Oy. 8 s. Saatavana: http://www. normitalkoot.fi/tausta_ja_tavoitteet/kysely_ammattilaisille/fi_FI/kysely_ammattilaisille/_fi- les/80293309562763553/default/Ammattilaisten%20verkkokyselyn%20vastaajat.pdf Rakentamisen normitalkoot – turhat kustannukset kuriin! Kuluttajatutkimuksen yhteenveto. 2008. Suorakanava Oy. 55 s. Saatavana: http://www.normitalkoot.fi/ajankohtaista/fi_FI/omakotiraken- tajille_turhat_kust/_files/80447893883220315/default/Raportti%20kuluttajatutkimuksesta.pdf Raklin kiinteistöliiketoiminnan sanasto. 2001. Helsinki: Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry. 34 s. Saatavana: http://www.rakli.fi/attachements/2005-08-16T13-22-0345.pdf Raklin vuokra-asuntobarometri. 2009. Lehdistötiedote. Saatavana: http://www.rakli.fi/asunnot/ajan- kohtaista/vuokraasuntobarometri090309/default.aspx. Tuloskooste. Saatavana: http://www.rakli. fi/attachements/2009-03-06T14-36-1486.pdf. Saari, M. 2006. Energiatehokaan talon lämmitysratkaisut. PEP – Promotion of European Passive Houses. Intelligent Energy Europe seminaari 23.11.2006. Espoo: VTT. Silèn, T. 2001. Laatu, brandi ja kilpailukyky. Porvoo: WS Bookwell Oy. Ekonomia-sarja. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. Sipari, P. 2003a. Rakennuksen ulkovaipan rakennusosien ääneneristävyys, teoksessa VÄRE loppu- raportti, Helsinki: Tekes, VÄRE – Värähtelyn ja äänen hallinta -teknologiaohjelma 1999–2002. 3/2003 Loppuraportti. 90 s. Sipari, P. 2003b. Asuinrakennusten välipohjien matalien äänien ja värähtelyjen hallinta, teoksessa VÄRE loppuraportti, Helsinki: Tekes, VÄRE – Värähtelyn ja äänen hallinta -teknologiaohjelma 1999–2002. 3/2003 Loppuraportti. 90 s. Sipari, P., Nykänen, E., Heinonen, R. 2005. Betonirakenteisten kerrostalojen ääniolot, Helsinki: YM. Ympäristö 777 (ISNN 1238-7312 ), 48 s. ISBN 951-731-150-8 nid. 951-731-151-6 pdf Strandell, A. 2004. Asukasbarometri. Asukaskysely suomalaisista asuinympäristöistä. Helsinki: Ympä- ristöministeriö. Suomen ympäristö 746. Alueiden käyttö, s. 146. ISBN 951-731-288-1 (PDF). Saata- vana: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=120388. Saatavana painetussa muodossa (ISBN 951-731-287-3) Suomen Setlementtiliitto 90 vuotta. 2008. Vaasa: Lehdistötiedote 24.11.2008. Suomen Setlementtiliikkeen periaateohjelma. 2005. Helsinki: Suomen Setlementtiliitto. 14 s. Timonen, P. 2009. Asumisen ihanteet - myytit ja todellisuus. Huippuseminaari, Asuntomarkkinat 2009. Helsinki: Suomen asuntotietokeskus ja joka kodin asuntomarkkinat -tv-ohjelma (mtv3). Saatavana: http://www.asuntotieto.com/ Tirri, K. 1998. Koulu moraalisena yhteisönä. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos: Tutkimuksia 187. Tuovinen, P., Tegelman, H. 1999. Niiralan kulmalta yli koko kaupungin. Kuopio: Niiralan Kulma Oy. 118 s. Urala, N. 2005. Functional foods in Finland. Espoo: VTT Publications 581. 497 p. ISBN 951-38-6673-4; 951-38-6674-2. ISSN 1235-0621. Saatavana: http://virtual.vtt.fi/inf/pdf/publications/2005/P581.pdf. Utrio, K. 1998. Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia. Tammi. 520 s. ISBN 951-31-1151-2 Vainio, T. Kauranen,H., Sallinen, M., Mikkola, K. 2006. Asuntotuotannon laatukustannukset 1994 – 2005. Espoo: VTT, Tilaustutkimusraportti. 25 s. Vainio, T. 2008. Kohti yksilöllisempää - Asuntotuotannon laatumuutokset 1990-2005. Espoo: VTT. 60 s. + liitteet. ISBN 978-951-38-7141-3. Saatavana: http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2008/VTT_ asuntotuotannon_laatumuutokset.pdf 132 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 Vainio, T. 2009. Tutkijoiden välinen sähköpostikirjeenvaihto. (Luottamuksellinen) Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. 2008. 4 s. Saatavana: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=79185. Vapaavuori, J. 2008a. Asuntoministeri Jan Vapaavuoren puheenvuoro, Vuokraturvan tiedotustilaisuus, Helsinki, 7.5.2008, www.ymparisto.fi) Vapaavuori, J. 2008b. Asuntoministeri Jan Vapaavuori Pohjois-Suomen Rakentajapäivillä 24.9.2008. Helsinki: Ympäristöministeriö. Saatavana: www.ymparisto.fi/ http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=297394&lan=fi Viitanen. K., Huuhtanen, M. (toim). 2007. Suomi-englanti kiinteistösanasto - Finnish-English Dictionary of Real Estate, 2007, 2. uudistettu painos. Espoo. Teknillinen korkeakoulu, Kiinteistöopin ja talous- oikeuden julkaisusarja (B120). Yeung, A. B. 2003. Sosiaalinen pääoma vapaaehtoistyössä. Futura 3, 5-23. Älykäs koti − piloteista massatuotteeksi. 2004. Tampere: Tampere teknillinen yliopisto. Saatavana: www.tut.fi/dmi/projects/tatu/semma.htm 133Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 ÄSSÄKOTEIHIN ASUMAAN 1. Mistä saitte kuulla Ässäkodeista? tuttavalta tai ystävältä : lehti-ilmoituksesta : internetistä (”surfaamalla”, ”googlaamalla”) : sosiaalitoimistosta : opintoneuvojalta : muulta asiantuntijalta, keltä? : muualta, mistä? : 2. Miten haitte Ässäkotia? täyttämällä sähköisen kaavakkeen Interne- : tissä täyttämällä kirjallisen kaavakkeen ja lähettä- : mällä sen postitse täyttämällä kirjallisen kaavakkeen ja tuomal- : la sen S-Asuntojen toimistolle 3. Oliko hakeminen teistä? työlästä : helppoa (vastatkaa seuraavaksi kohtaan 8), : 4. Jos se oli työlästä, mikä aiheutti ongelmia hakemuksen täyttäminen : liitteiden hankkiminen : haastatteluun osallistuminen : hakuajan pituus : 5. Millaiseksi koitti haastattelun ja haastattelijan? epämiellyttäväksi : neutraaliksi : miellyttäväksi : yhdentekeväksi : 6. Pidättekö sähköistä hakumenettelyä hyvänä? kyllä : : ei 7. Jouduitteko hakemisen vuoksi opettele- maan Internetin käytön? kyllä : : ei LIITE: Kyselylomake 8.A. Löysittekö S-Asuntojen kotisivuilta kaiken tarvittavan tiedon Ässä-kodeista? kyllä : : ei, mitä tietoa jäi puuttumaan 8.B. Löysittekö S-Asuntojen kotisivuilta kaiken tarvittavan tiedon hakemustanne varten? kyllä hoiditte hakemisen kokonaan netissä : kyllä hoiditte hakemisen netissä, mutta : halusitte varmistua joistakin asioista tiedus- telemalla asiaa vielä puhelimella ette saanut kotisivuista täysin selkoa, vaan : teidän piti pyytää apua hakemuksen täyt- töön, keneltä ette saanut kotisivuista selkoa, vaan täytitte : perinteisen kirjallisen kaavakkeen 9. Miksi haitte juuri Ässäkotiin asumaan? ette saanut asuntoa muualta, joten tärkeintä : oli, että saitte asunnon ette tiennyt saatteko asunnon muualta : halusitte muuttaa pois toisesta vuokratalo- : asunnosta kuulitte, että Ässäkodit ovat hyviä ja halusit- : te vain niihin piditte vuokraa teille sopivana : halusitte muuttaa juuri tälle alueelle vuok- : ralle halusitte muuttaa tuttavien lähelle vuokralle : muu syy, mikä? : 10. Oletteko suositelleet Ässäkoteja ystävällenne tai muulle tärkeälle henkilölle hänen tarvitessaan asuntoa? kyllä : : ei, miksi? 11. Jos olette suositelleet Ässäkoteja jollekulle, onko hän? 1 hakenut asumaan sinne? : kyllä : ei 2 päässyt asumaan sinne? : kyllä : ei LIITE 1/1 Tunnuksenne ––––––––––––––– (ei pakollinen) 134 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 NYKYINEN ASUNTO 1.A. Kauanko olette asuneet Ässäkodeissa? vuotta : : kuukautta : viikkoa 1.B. Onko nykyinen asuntonne? yksiö : kaksio : kolme huonetta ja keittiö tai vastaava : neljä huonetta ja keittiö tai vastaava : 1.C. Onko teillä? keittiö ovella : keittiö liukuovella : avokeittiö : L-keittiö : tupakeittiö : keittokomero : LAATU 2.A. Mitkä ovat nykyisen asuntonne tai asuintalonne kolme suurinta puutetta? 1 2 3 2.B. Mitkä ominaisuudet katsotte tärkeiksi ihannekodissanne tai kotitalossanne? 1 2 3 2.C. Mikä on nykyisessä asunnossanne parasta? 1 2 3 LIITE 1/2 3. Kodissa tehdään monia arkiaskareita. Mitä mieltä olette seuraavien arkiaskareiden sujuvuudesta nykyisessä asunnossanne? hankalaa tavallista sujuvaa siivous ...................................................................................................... : : : siivous ...................................................................................................... : : : vaatehuolto .............................................................................................. : : : varastointi ................................................................................................ : : : ruoanlaitto ............................................................................................... : : : peseytyminen .......................................................................................... : : : pukeutuminen ......................................................................................... : : : virkistäytyminen .................................................................................... : : : lepääminen .............................................................................................. : : : nukkuminen ............................................................................................ : : : kunnon ylläpito ....................................................................................... : : : harrastaminen ......................................................................................... : : : kyläily ........................................................................................................ : : : kutsujen järjestäminen ........................................................................... : : : työskentely kotona ................................................................................. : : : yhteydenpito ulkomaailmaan (sähköinen viestintä) ........................ : : : pienet korjaukset (lampun vaihto, taulujen ripustaminen pintojen maalaaminen, tms.) ................................................................. : : : liikkuminen sisään ja ulos ...................................................................... : : : 135Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 4.A. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin asioihin asunnossanne? Minkä kouluarvosanan antaisitte niistä (4 huonoin ja 10 paras)? 4 5 6 7 8 9 10 vuokra ............................................................................. : : : : : : : asunnon varusteet ......................................................... : : : : : : : huonelämpötila ............................................................. : : : : : : : ilmanvaihdon riittävyys ............................................... : : : : : : : ikkunoiden tiiveys ......................................................... : : : : : : : vesikalusteiden laa tu ................................................... : : : : : : : sähköasennukset ........................................................... : : : : : : : äänieristys ...................................................................... : : : : : : : tilaratkaisut ja niiden toimivuus ................................. : : : : : : : väritys ............................................................................. : : : : : : : seinämateriaalit (kodikkuus, yms.) ............................ : : : : : : : lattiamateriaali (kodikkuus, siivottavuus, yms.) ...... : : : : : : : isännän tai emännän palvelut ..................................... : : : : : : : 4.B. Kuinka tyytyväinen olette ikkunanäkymiinne? Vastatkaa siihen kohtaan tai niihin kohtiin, minne suuntaan ikkunanne osoittavat. Minkä kouluarvosanan antaisitte niistä (4 huonoin ja 10 paras)? 4 5 6 7 8 9 10 sisäpihalle ....................................................................... : : : : : : : kaupunkimaisemaan .................................................... : : : : : : : luontomaisemaan .......................................................... : : : : : : : 4.C. Kuinka tyytyväinen olette lähiseudun palveluihin? Vastatkaa siihen kohtaan tai niihin kohtiin, minne suuntaan ikkunanne osoittavat. Minkä kouluarvosanan antaisitte niistä (4 huonoin ja 10 paras)? 4 5 6 7 8 9 10 palvelujen läheisyys ...................................................... : : : : : : : palvelujen monipuolisuus ........................................... : : : : : : : palvelujen laatu ............................................................. : : : : : : : 5.A. Oletteko tehneet hiljattain muutoksia tai korjauksia asuntoonne, jotka ovat tehneet asunnostanne viihtyisämmän (maalanneet, laatoittaneet, pinnoittaneet lattiaa, jne.)? : ei : kyllä 5.B. Oletteko tehneet hiljattain muutoksia tai korjauksia asuntoonne, jotka helpottavat päivittäisiä toimianne (asentaneet lisää kiinteitä kalusteita, ostaneet uusia kodinkoneita, muuttaneet kylpyhuonetta, jne.)? : ei : kyllä LIITE 1/3 136 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 TILANTARVE 1.A. Kuinka paljon tilaa haluaisitte asuntoonne? Vähemmän tilaa kuin teillä nyt on (vastat- : kaa seuraavaksi kohtaan 2.) Säilyttää tilat nykyisellään (vastatkaa : seuraavaksi kohtaan 2.) Enemmän tilaa kuin teillä nyt on (vastat- : kaa seuraavaksi kohtaan 1.B.) Haluatteko sanoa jotain muuta tilantar- : peestanne? 1.B. Jos haluatte lisää tilaa, millaisen lisätilan tarvitsisitte? yhden lasten tai makuuhuoneen lisää : useamman lasten tai makuuhuoneen lisää : isomman olohuoneen : isomman keittiön : isomman eteisen : työhuoneen : vierashuoneen : askarteluhuoneen : parvekkeen : huoneistosaunan : mattopesukoneen tai -paikan : autonpesupaikan : autotallin : autokatoksen : varaston : muun tilan, minkä? : 1.C. Jos haluatte varastotilaa lisää, mihin tarkoitukseen haluatte sen? kausivaatteille : harrastusvälineille : liikennevälineille (polkupyörä, autoren- : kaat) muistoesineille tai kokoelmille : liinavaatteille : muun tavaran varastointiin : 2. Kuinka monta huonetta haluaisitte asuntoonne? Vähemmän huoneita kuin nykyään : Säilyttää nykyisen huoneluvun : Saada enemmän huoneita, kuinka monta? : Haluatteko sanoa jotain muuta huoneiden : määrästä? LIITE 1/14 3. Käytättekö? melkein noin kerran joskus en joka päivä viikossa juurikaan talon kerhotilaa ................................................... : : : : (biljardihuone) talon yhteistä oleskelutilaa ................................ : : : : (isännän huoneen yhteydessä) talopesulaa ........................................................... : : : : 4. Voisitteko ajatella käyttävänne tiettyä käyttöä varten suunniteltuja talon asukkaiden yhteisessä käytössä olevia tiloja kotinne sijasta? : kyllä : ei (vastatkaa seuraavaksi asumispalveluja koskeviin kysymyksiin) 137Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 4.A. Kun järjestätte perhejuhlat tai kutsutte enemmän vieraita kylään, voisitteko ajatella kokoontuvanne talossa olevaan (voitte valita useankin vaihtoehdon halutessanne) juhlatilaan : kyllä : ei takkahuoneeseen : kyllä : ei terassille : kyllä : ei puutarhamajaan pihalla : kyllä : ei muualle, minne? 4.B. Voisitteko ajatella majoittavanne vieraanne talossa olevaan asunnostanne erilliseen vierashuoneeseen? : kyllä : ei 4.C. Jos edellä mainittuja yhteiskäyttöisiä tiloja olisi, uskotte niiden käytön sujuvan talossanne hyvässä yhteis- ymmärryksessä : kyllä : ei varausjärjestelmän mukaan entisestään parantavan talon henkeä : kyllä : ei aiheuttavan ristiriitoja ja sekaannuksia : kyllä : ei LIITE 1/5 4.D. Jos edellä mainittuja yhteiskäyttöisiä tiloja olisi, uskotte niiden pysyvän hyvässä kunnossa ei yhteisestä sopimuksesta : kyllä : ei pysyvän hyvässä kunnossa talon isännän tai emännän valvonnassa : kyllä : ei menevän pian joka tapauk - sessa niin huonoon kuntoon, ettette käyttäisi sitä : kyllä : ei 4.E. Oletteko valmis maksamaan yhteistilan hoidosta aiheutuvat kulut vuokrassa, jos sen ansiosta tarvitsette pienemmän asunnon it-sellenne (kulut pienemmät kuin vakinaisessa asunnossa olevan vierashuoneen tai muun vastaavan harvemmin tarvittavan tilan) : kyllä : ei ASUMISPALVELUJEN LAATU 1. Esiintyykö talossanne tällä hetkellä ... ei vähän paljon erittäin paljon rappujen ja seinien likaisuutta tai epäsiisteyttä? ............... : : : : puutteita saunan puhtaudessa? .......................................... : : : : puutteita pesutuvan puhtaudessa? …................................. : : : : pihan roskaisuutta? ............................................................... : : : : ilkivaltaa tai sotkemista? ...................................................... : : : : ulkopuolista ilkivaltaa (olette itse havainneet)? ............... : : : : väkivallan uhkaa? .................................................................. : : : : julkista juopottelua? .............................................................. : : : : naapureiden metelöintiä? … ................................................. : : : : naapurin muuta häirintää? .................................................. : : : : meteliä yöaikaan? .................................................................. : : : : juhlintaa ja äänekästä liikkumista muulloin? .................... : : : : päihteiden tai huumeiden käyttöä tai kauppaa? .............. : : : : häiritseviä lapsi- tai nuorisojengejä? .................................. : : : : lemmikkieläimien aiheuttamaa haittaa? ............................ : : : : muuta epäjärjestystä, tms. .................................................... : : : : 138 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 2. Oletteko viimeksi kuluneen vuoden aikana kääntynyt isännän tai emännän puoleen .... ei kerran useammin toivoaksenne huoltoa tai korjausta ......................... : : : huomauttaaksenne siivouksesta ............................. : : : valittaaksenne naapureista....................................... : : : sopiaksenne vuokranmaksun lykkäyksestä .......... : : : sopiaksenne asunnonvaihtoasioista ....................... : : : muusta asiasta ............................................................ : : : 3. Miten S-Asunnot on mielestänne toiminut seuraavissa asioissa? erittäin melko en osaa melko erittäin hyvin hyvin sanoa huonosti huonosti huolto- tai korjaustyön nopeus ............................... : : : : : huolto- tai korjaustyön laatu .................................... : : : : : huolto- tai korjaustyön ajankohdasta sopiminen .. : : : : : vuokranmaksuongelmien hoito .............................. : : : : : asunnon vaihtaminen ............................................... : : : : : rauhattomuuteen tai muuhun ................................ : : : : : järjestyshäiriöön puuttuminen yhteistyö ja palveluhalukkuus yleensä .................. : : : : : 4. Seuraavassa on joukko väitteitä. Vastatkaa kunkin kohdalla, mitä mieltä väitteestä olette. täysin jokseenkin en jokseenkin täysin samaa samaa osaa eri eri mieltä mieltä sanoa mieltä mieltä voin vaikuttaa asuntoani koskeviin päätöksiin ... : : : : : säännöt ovat kaikille asukkaille samat ja koskevat kaikkia yhtä lailla ..................................... : : : : : isäntä tai emäntä kuuntelee asukkaita .................. : : : : : isäntä tai emäntä kohtelee talomme asukkaita ystävällisesti ............................................ : : : : : isäntä tai emäntä tiedottaa asioista riittävästi ...... : : : : : S-Asuntojen henkilökunta kuuntelee asukkaita .. : : : : : S-Asuntojen henkilökunta kohtelee talomme asukkaita ystävällisesti ............................................ : : : : : S-Asuntojen henkilökunta tiedottaa asioista riittävästi .................................................................... : : : : : toisinaan jää epäselväksi kenen vastuulla asioiden hoitaminen on ........................................... : : : : : LIITE 1/16 139Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 VIIHTYMINEN JA YHTEISÖLLISYYS 1. Seuraavassa on joukko väitteitä asukkaiden välisistä suhteista. Vastatkaa kunkin kohdalla, mitä mieltä väitteestä olette. täysin jokseen- en osaa jokseen- täysin samaa kin samaa sanoa kin eri eri mieltä mieltä mieltä mieltä en tunne talosta juuri ketään ............................... . : : : : : saan helposti tarvittaessa apua naapureilta ....... : : : : : tässä talossa kukaan ei välitä paljoakaan siitä, mitä toisille tapahtuu ............................................. : : : : : talossa on asukkaita, joista ei uskalleta valittaa . . : : : : : talossa oleskelee ulkopuolista väkeä ................... : : : : : useimmat ihmiset eivät oikeastaan haluaisi nähdä vaivaa auttaakseen toisia ........................... : : : : : 2.A. Jos talossa ilmenee jokin ongelma, onko mielestänne parasta, että isäntä tai emäntä avustaa asian hoitamisessa. : S-Asuntojen edustaja puuttuu asiaan. : ulkopuolinen kuten poliisi tai kaupungin : sosiaalitoimi puuttuu asiaan. asukastoimikunta hoitaa asian : asukkaat pystyvät hoitamaan sen kuntoon : pikkuasioihin ei puututa : 2.B. Onko asioihin mielestänne puututtu liian aikaisin : kuuluu puuttua ennen kuin ongelmasta : tulee liian suuri : kannattaisi katsoa ensin, josko asia hoituu : omalla painollaan 3.A. Kuulutteko asukastoimikuntaan? kyllä : : ette ette tiedä, mikä se on ja missä ja koska : kokoontuu 3.B. Käyttekö asukaskokouksissa? kyllä : : ette ette ole saanut tietoa niistä : 3.C. Oletteko osallistuneet talon talkoisiin? kyllä : : ette ette ole saanut tietoa niistä : 4.A. Toimitteko muutoin aktiivisesti asuinyhteisössänne? (Voitte valita usean vaihtoehdon.) ei (Vastatkaa seuraavaksi kohtaan 5) : kyllä : 4.B. Miten toimitte asuinyhteisössänne? teillä on naapureiden kanssa yhteisiä : harrastuksi tai yhteistä tekemistä talon kerho- ja yhteistiloissa teillä on naapureiden kanssa yhteisiä : harrastuksia tai yhteistä tekemistä ja tapaat- te muualla kuin talon tiloissa, esimerkiksi kävely- tai juoksulenkillä, kahvilassa, jne. auttelette joskus naapurianne tavaroiden : kantamisessa tai pikkukorjauksissa auttelette joskus naapurianne hänelle : sattuneissa ongelmissa tai ratkaisette hänen ongelmiaan käytte joskus naapurinne avuksi hänen : asioillaan tai kaupassa hoidatte joskus naapurinne lapsia pihalla : olette ystävystyneet lastenne ystävien : vanhempien kanssa olette hyvän päivän tuttu jonkun tai monien : kanssa, joita tervehditte teillä on hyvän päivän tuttuja talossa, : joiden kanssa vaihdatte pari sanaa arkisista asioista, huolista tai kun jotain hauskaa on sattunut teillä on hyvät naapurit, joiden kanssa : jutella ja joiden luona käydä kylässä kahvil- la tms. pidätte yhteyttä vain ystäviinne ja sukulai- : siinne, ette naapureihin olette saaneet ystäviä vapaaehtoistyönteki- : jöistä, jotka vierailevat luonanne muuta yhteistä, mitä? : LIITE 1/7 140 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 3.D. Oletteko osallistuneet talon yhteisiin retkiin ja muihin tapahtumiin? kyllä : : ette ette ole saanut tietoa niistä : 3.E. Käyttekö kimppasaunassa? kyllä : : ette ette ole saanut tietoa niistä : 5. Haluaisitteko toimia aktiivisemmin asuinyhteisössänne? kyllä : : ei kyllä, mutta ette jostain syystä voi : 6. Jos ette osallistu asukkaiden, asukas- toimikunnan tai isännän (vaihtoehtoisesti emännän) järjestämään yhteiseen toimintaan, voitteko kertoa miksi ette. ei erityistä syytä : ette ehdi : ette tarvitse enempää aktiviteetteja elämäänne : ette kaipaa lisää sosiaalisia suhteita : sairautenne tai muu henkilökohtainen syy : estää osallistumisenne haluatte toisenlaista yhteistä toimintaa, kuin : mitä nyt on järjestetty tai tavallisesti järjeste- tään, mitä haluaisitte tilalle? ette pidä asukkaiden yhteistoimintaa lainkaan : tarpeellisena (esimerkiksi haluatte elää omis- sa oloissanne ja maksatte kaikista tarvittavista palveluista vuokrassa) muu syy, mikä? : LIITE 1/18 NAAPURUSTO 1. Entä millaisina näette yhteydet naapurustoon (siis asutukseen oman asuintalonne tontin ulkopuolella)? täysin jokseenkin en jokseenkin täysin samaa samaa osaa eri mieltä eri mieltä mieltä sanoa mieltä En tunne tältä alueelta juuri ketään ................... : : : : : Tällä alueella asuu ”hyvän päivän tuttujani” ... : : : : : Tällä alueella asuu perhetuttujani ...................... : : : : : Alueen palvelut muodostavat miellyttävän oleskelupaikan ...................................................... : : : : : Vapaat puistoalueet ovat miellyttäviä paikkoja viettää aikaa .......................................... : : : : : Jos talossa ilmenee jokin vakava ongelma, naapurusto valittaa heti ....................................... : : : : : Naapurustossa sattuu usein sellaista, joka aiheuttaa valituksen meidän talon asukkaista, vaikka heissä ei olisi syytäkään ..... : : : : : Naapurustossa sattuu usein sellaista, joka häiritsee asumistamme ........................................ : : : : : 2. Mitä muuta haluaisitte sanoa yhteydenpidosta naapureihinne ja naapurustoon (tai siellä mahdollisesti asuviin ystäviinne ja sukulaisiinne)? 141Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 1.A. Onko teillä toimiva internetyhteys? kotona : : talossa : ei 1.B. Käytättekö sitä? ette (vastatkaa seuraavaksi kohtaan 3.A) : kyllä joskus : kyllä usein (ainakin kerran viikossa) : 3.A. Onko teillä? lankapuhelin : kännykkä : 2. Mihin käytätte kotitietokonetta? (Voitte mainita useita.) työn tekeminen : harrastukseni harrastamiseen : yhteydenpitoon sukulaisiin : yhteydenpitoon ystäviin : yhteydenpitoon naapureihin : tiedon hankintaan : asiointiin, kuten erilaisten ilmoitusten ja : anomusten tekoon netissa palvelujen saamiseen, kuten ostosten : tekemiseen, ajanvaraukseen tai lippujen varaamiseen muuhun, mihin? : LIITE 1/9 VIESTINTÄ JA SÄHKÖISTEN PALVELUJEN KÄYTTÖ 4. Millä tavalla pidätte yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin? (Valitkaa useampi kuin yksi vaihtoehto kuhunkin kohtaan, jos olette yhteydessä toisiin useammalla tavalla.) teksti- viesteillä käy- soitta- sähkö- postitse muulla ei mällä malla postilla tavoin yhteyttä lapsiinne tai vanhempiinne ...................... : : : : : : muihin sukulaisiin ..................................... : : : : : : ystäviin ........................................................ : : : : : : naapureihin ................................................ : : : : : : talon isäntään tai emäntään ..................... : : : : : : sosiaalityön tekijöihin ............................... : : : : : : kotipalveluun ............................................. : : : : : : terveydenhoitohenkilökuntaan ............... : : : : : : muualle ....................................................... : : : : : : 142 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 TAUSTATIEDOT Keräämme joitakin taustatietoja tutkimustuloksen analyysia varten. Toivottavasti, ette koe kysymyk- siä tungetteleviksi ja voitte vastata niihin. Haluamme vakuuttaa, että antamianne tietoja ei voi mis- sään yhteydessä yhdistää henkilötietoihinne eikä henkilöllisyytenne tule tutkijoiden eikä muiden- kaan tietoon. Kaikki tiedot tutkimuksesta tullaan käsittelemään ja julkaisemaan täysin nimettöminä, taloyhtiökohtaisina keskiarvoyhteenvetoina ja taustatietojen mukaan jaoteltuina. LIITE 1/110 1. Sukupuolelle? : nainen : mies 2. Ikänne? Minä vuonna olette syntynyt? 19 :: 3.A. Äidinkielenne Suomi : : Ruotsi Venäjä : : Viro Somali : : Muu, mikä? 3.B. Kuulutteko johonkin etniseen tai vähemmistöryhmään? Ette : : Kyllä, mihin 4. Mitä uskontoa tunnustatte? kristinusko : : islam juutalaisuus : : buddhalaisuus hindulaisuus : : sikhiläisyys kiinalaiset ja japanilaiset perinteet : alkuperäisuskonnot : ei uskonnollista vakaumusta : 5.A. Kenen kanssa tällä hetkellä asutte? yksin : yksinhuoltajana : puolison tai avopuolison kanssa ilman : lapsia puolison tai avopuolison ja lasten kanssa : ydinperheenä puolison tai avopuolison ja lasten kanssa : uusperheenä lapsen perheessä : perheeseen kuuluu lisäksi molemmat : vanhempani tai appivanhempani perheeseen kuuluu lisäksi toinen vanhem- : pi tai appivanhempi perheeseen kuuluu lisäksi muita sukulai- : sia tai ystäviä yhteisönä muiden kanssa, kuten ystävien : (ei sukulaisuussuhteeseen perustuva : kotitalous) vielä muulla tavoin? : 5.B. Kuinka monta lasta perheeseenne kuuluu? alaikäistä yhteistä lastanne : täysi-ikäistä yhteistä lastanne : alaikäistä omaa lastanne : täysi-ikäistä omaa lastanne : puolison alaikäistä lasta : puolison täysi-ikäistä lasta : muita lapsia kuten adoptio-, sukulaisen tms. : 5.C. Perhekokonne? vakituisesti asumassa ___ henkilöä pienimmillään asumassa ___ henkilöä (esimerkiksi osa uusperheen lapsista asuu välillä muualla) suurimmillaan asumassa ___ henkilöä (esimerkiksi toistuvasti vieraisilla olevat mukaan lukien) teillä käy yövieraita ___ henkilöä, : kerran viikossa : kerran kuussa : puolivuosittain 6.A. Yleissivistävä pohjakoulutuksenne? kansakoulu ja kansalaiskoulu : peruskoulu / kansakoulu ja keskikoulu : lukio ja ylioppilastutkinto : muu yleissivistävä perustutkinto : 6.B. Entä millainen ammatillinen koulutus teillä on (merkitkää korkein mahdollinen)? ei koulutusta : keskiaste (ammatillinen peruskoulutus, : ammattitutkinto tai erikoisammattitutkin- to, kuten merkantti, sähköasentaja)? alin korkea-aste eli tutkinnot jotka eivät : ole ammattikorkeakoulututkintoja, kuten teknikko, agrologi, hortonomi, sairaanhoi- taja, yo-merkonomi, merkonomi 143Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 alempi korkeakouluaste eli ammatti- : korkea koulututkinnot, alemmat korkea- koulututkinnot ja mm. insinööri ja merikapteeni ylempi korkeakouluaste eli ylemmät : korkeakoulututkinnot ns. maisteritutkin- not ja lääkäreiden erikoistumistutkinnot tutkijakoulutus (lisensiaatti ja tohtori) : muu ammatillinen koulutus, mikä? : 7.A. Mistä lähteestä saatte tällä hetkellä tuloa? (tarvittaessa valitkaa usea vaihtoehto) ette lainkaan : kokopäivätyössä kotona : kokopäivätyössä kodin ulkopuolella : osa-aikatyössä kotona : osa-aikatyössä kodin ulkopuolella : yrittäjä : omaishoitaja : eläkkeellä (vanhuus-, varhais-, sairas-, : työttömyyseläkkeellä) työtön työnhakijatyöttömyyspäivärahalla : pitkäaikaistyötön työttömyyspäivärahalla : opintotuki tai stipendiaatti : asumistuki : toimeentulotuki : sukulaisten apu : muu tuki, yhteisö kotihoidon tuki : (kotiäiti), vanhempainraha, yms. muu, mikä? : 7.B. Onko teillä muuta toimintaa, josta ette saa tuloja? vapaaehtois- tai hyväntekeväisyystyö : vapaaehtoinen auttamistehtävä, kuten että : hoidatte vanhuksia, sairaita, vammaisia tai lapsia (lapsenlapset tai muut, omaishoita- jana olo vastataan kohtaan 7.A.) harrastus, joka vie yhtä lailla aikaa kuin : työ tai osa-aikatyö (yhdistystoiminta, harrastuskerho, säännöllinen liikunta, tms.)? Mikä? muu harrastus (joko kerran tai pari viikos- : sa tai aina ajoittain)? Mikä? Ei ole, ettekä haluakaan : Ei ole, vaikka haluaisitte, mutta ette voi : 7.C. Voitteko kertoa mikä rajoittaa aktiivisuuttanne? sairaus tai vamma estää : riippuvuus estää : rahan puute estää : tilan puute estää : sopivan ryhmän puute estää : omaisen (lasten) hoitaminen estää : lähipiirinne ei hyväksy : muu syy estää, mikä? : 8. Mihin tuloluokkaan nykyisin kuulutte, kun taloutenne kuukauden nettotulot lasketaan yhteen? 570 Euroa tai vähemmän : 571 - 1000 Euroa : 1001 - 1500 Euroa : 1501 - 2000 Euroa : 2001 Euroa tai enemmän : ette tiedä : 9. Onko teillä jokin erityinen menoerä? olette ylivelkaantunut, teidät on todettu : varattomaksi olette velkasaneerauksessa : lähetätte rahaa omaisille tms. : avustatte muutoin toisessa taloudessa : asuvia tuloihinne nähden merkittävällä summalla harrastuksenne on kallis : sairautenne aiheuttaa tuloihinne nähden : ison menoerän opiskelunne nielee varoja : säästätte merkittävää summaa tulevaa : tarvetta varten muu : LIITE 1/11 144 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 10. Kuka huolehtii lasten kustannuksista? kumpikin vanhempi vastaa lasten kustan- : nuksista yhteisesti kumpikin vanhempi vastaa omien lastensa : kustannuksista toinen vanhempi vastaa kaikkien lasten : kustannuksista 11.A. Onko vuokranne? sopiva (vastatkaa seuraavaksi kysymyk- : seen 12) liian suuri : 11.B. Mikä olisi teille sopiva vuokrataso ______ euroa kuussa (tai _______ euroa neliölle) 11.C. Miten teille sopivaan vuokratasoon mielestänne tulisi päästä? antamalla teillekin asumistukea (nykyiset : tulonne ylittävät tulorajat) nostamalla saamaanne asumistuen : määrää parantamalla nykyistä palkkaanne, jotta : tulonne riittävät paremmin vuokraan parantamalla muita ansiomahdollisuuk- : sianne (kouluttautuminen, ylityöt, yms.), jotta tulonne riittävät paremmin vuokraan maksamalla kaikille kansalaispalkkaa, : jolla taataan riittävä summa vuokranmak- suun 12.A. Kuinka suuri vuokrankorotus johtaisi poismuuttoon, jos tulonne pysyvät ennallaan, ______ euron korotus kuussa 12.B. Onko teillä muuta sanottavaa vuokrasta? 13.A. Onko vuokralla asuminen teille mieleinen asumismuoto, jossa haluatte : pysyä (vastatkaa seuraavaksi kysymyk- seen 14) tilapäinen asumismuoto (esim. tämän : hetkisen elämäntilanteen vuoksi) 13.B. Mistä syystä tilapäisratkaisu opiskelette : olette juuri eronnut, enkä ole vielä ratkais- : sut vakituista asumistani olette juuri kokenut muun suuren elä- : mänmuutoksen, enkä ole vielä ratkaissut vakituista vakinaista asumistani : olette paluumuuttaja : olette muu maahanmuuttaja : tarvitsette asunnon uuden työnne vuoksi : olette itsenäistymässä lapsuuden kodis- : tanne muusta syystä : 13.C. Suunnitteletteko muuttavanne vakituisesti? toiseen vuokra-asuntoon : omistusasuntoon : yhteisasumiseen, hoitolaitokseen, tms. : muualle (esim. ulkomaille, tms.) : 14. Miten asuisitte, jos tulonne olisivat selvästi nykyistä paremmat? nykyistä paremmin : nykyisellä tavalla ja käyttäisin ylimääräi- : set varat muuhun muuta sanottavaa varojenne käytöstä eri : menoeriin, 16.A. Kuinka voitte? Hyvin : Melko hyvin : Keskitasoisesti : Melko huonosti : Huonosti : 16.B. Onko teillä on sairaus (fyysinen vaiva, pysyvä vamma, mielenterveysongelma tai riippuvuus), joka vaatii lääke- tai muuta hoitoa, mutta voitte : elää siitä huolimatta normaalia elämää aiheuttaa elämäänne ylimääräisiä ongelmia : ei ole : 17. Uskotteko voivanne vaikuttaa terveyteenne ja olevanne itse siitä osittain vastuussa? : ei : kyllä LIITE 1/112 145Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 18. Jos pidättekö huolta terveydestänne, niin miten teistä on tärkeää tehdä se? syömällä terveellisesti (noudattamalla : perinteitä tai muita ohjeita, nauttimalla lisäravinteita, yms.) ulkoilemalla ja liikunnalla : nukkumalla riittävästi : pitämällä huolta riittävästi virkistäytymisestä : välttämällä nautintoaineita (tupakka, päih- : teet) käymällä erilaissa hoidoissa, kuten fysio- : terapiassa, hieronnassa, kylpylässä, tms. muulla tavoin, miten : 19. Kun nyt olette miettineet terveyttänne ja sen ylläpitämistä, onko jokin asumiseen liittyvä asia tullut mieleenne, joka A. voisi parantaa terveyttänne B. taikka mikä nyt heikentää sitä LIITE 1/13 ASUMISHISTORIA Elämänkaari voidaan jakaa muutamaan vaiheeseen: lapsuus, nuoruus, aikuisuus, keski- tai kolmas ikä ja vanhuus. Koska olemme yksilöitä ja elämme erilailla, ei näitä ikäkausia voida tarkkaan määrit- tää. Karkeasti voidaan ajatella lapsuuden vaihtuvan nuoruudeksi nykyään jo 12–13 -vuotiaana, aiem- min ehkä vasta 14–15 vuoden iässä. Aikuisuuden alku mielletään täysi-ikäisyyden saavuttamiseen eli 18 vuoden ikään ja sen usein ajatellaan päättyvän eläkevuosien alkuun 65 vuoden ikään (jotkut pääsevät varhaiseläkkeelle jo 57 -vuotiaina). Nykyään eläkkeelle jääminen ei välttämättä tarkoita kui- tenkaan vanhuuden alkamista vaan niin sanotun keski- tai kolmannen iän alkua. Vanhuus ajatellaan tutkimuksellisesti alkavan, kun henkilöllä alkaa olla terveydellisiä tai muita vaikeuksia selvitä arjes- sa. Keskimäärin niitä alkoi aiemmin ilmetä enenevässä määrin 75 vuoden iässä, mutta nykyään vasta 80 ikävuoden jälkeen. Yksilölliset erot niin aikuistumisessa kuin vanhenemisessa ovat merkittäviä. Mitkä ovat teidän elämänne käännekohdat ja miten olette eri elämänne vaiheissa asuneet? Vastatkaa seuraavissa kysymyksissä omin sanoin ikänne mukaisesti tähänastisen elämänne vaiheet. A.1. Missä asuitte lapsuudessa? B. Missä asuitte nuoruudessa? D.2. Missä olette asuneet tai asuitte keski- tai kolmannessa iässä (eläkkeelle jäämisestä lähtien)? A.2. Milloin lapsuutenne mielestänne loppui (itsenäistyitte nuoreksi aikuiseksi)? _____ vuoden iässä C. Missä olette asuneet tai asuitte aikuisuu- dessa (noin 18–19 -vuotiaasta lähtien) ? D.1. Milloin jäitte eläkkeelle? _____vuoden iässä E.1. Missä asutte vanhuudessa? 146 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 2.A. Muistatteko suunnilleen, kuinka monta kertaa olette muuttaneet elämänne aikana? Jos ette muista, vastatkaa seuraavaksi kohtaan 2.B. (Laskekaa mukaan myös ne muutot, jotka johtuivat normaalista elämänmuutoksesta, kuten muutosta pois vanhempien luota.) E.2. Minkä ikäisenä tunsitte itsenne vanhaksi? _____ vuoden iässä lapsuudessa : : nuoruudessa : : aikuisuudessa : : keski- tai kolmannessa iässä : : vanhuudessa : : 2.B. Jos ette, muista muuttokertoja, voitteko sanoa muutitteko useammin useammin vielä kuin kerran kuin viisi useammin kertaa lapsuudessa ........................................................ : : : nuoruudessa ...................................................... : : : aikuisuudessa .................................................... : : : keski- tai kolmannessa iässä ............................ : : : vanhuudessa ...................................................... : : : 3. Minkä vuoksi olette muuttaneet nyt Ässäkoteihin? Voitte valita useita vaihtoehtoja. KIITOS VASTAUKSESTANNE ! LIITE 1/114 vanhempien elämäntilanteen muutos : muutto vanhempien luota : opiskelu : työpaikan vaihto : uudet aktiviteetit, kuten harrastukset : terveyden muuttuminen : eläkkeelle jääminen : maasta muutto : korkeat asumiskustannukset : asumisoikeuden jatkuvuuden epävarmuus : irtisanominen tai häätöuhka : alueen rauhattomuus : alueen sopimattomuus lasten kasvuympä- : ristöksi puutteelliset tai kaukana sijaitsevat palvelut : huonot liikenneyhteydet : asuinalueen taso yleisesti huono : asunnon ahtaus : liian suuri asunto : asunnon huono laatutaso : sukulaisten tai tuttavien luona asuminen : asunnottomuus : halu muuttaa kerrostaloon : halu muuttaa pientaloon (rivitalo tai oma- : kotitalo) halu muuttaa asuntolaan : mukavuudenhalu : muutto lähelle sukulaisia : muutto lähelle ystäviä : muu syy : 147Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 KUVAILULEHTI Julkaisija Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Julkaisuaika Elokuu 2009 Tekijä(t) Mervi Himanen Julkaisun nimi Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehittäminen: Asumistietoisuudella asukaskeskeiseen toimintaympäristöön Julkaisusarjan nimi ja numero Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 01/2009 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Vuonna 2006 aloitetun kolmevuotisen Kaupunkikylä-hankkeen tavoitteena oli kehittää S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n asumistuotantokonsepteja ja Ässäkoti-brändiä. Kehitystyötä varten kerättiin tietoa S- Asunnot Oy:n, Suomen Ässäkodit Oy:n sekä heidän yhteistyökumppaneidensa toiminnasta mm. asukaskyselyllä. Kerättyä tietoa verrattiin muuhun vuokra-asumisesta olevaan asiantuntijatietoon, muilla tutkimuksilla kerättyihin asumispalautteisiin sekä kiinteistöopin ja -liiketoiminnan teorioihin. Saadut tulokset omaksuttiin kohdeyritysten toimintamalleihin. Kaupunkikylä-hankkeen kuluessa S-Asunnot Oy kehitti edelleen toimintaansa asuntorakennuttajasta ja asu- mispalvelujen tuottajasta kokonaisvaltaisen asumisen tuottajaksi. Hankkeessa käsiteltiin asumispalvelujen suun - nittelun erityiskysymyksiä sekä kehitettiin asumisessa käytettäviä liiketoiminnallisia mahdollisuuksia, asukkaiden tarpeet ja toiveet huomioiden. Hankkeessa etsittiin radikaaleja asumisinnovaatioita, joilla kunkin osapuolen edut täyttyvät. Hankkeen kohdeyrityksissä tehtiin muun innovaatiotoiminnan lisäksi myös selvitys vanhusten asumisen eriyttämisestä omaksi toiminnakseen, soveltaen käänteisen asuntolainamallin toimintakonseptia. Tämän lisäksi selvitettiin yhteisötalouden sekä sosiaalisen tai yleishyödyllisen yritystoiminnan kehittämistä. Asukaskysely tuotti tietoa asukkaiden käsityksistä ja kokemuksista S-Asunnot Oy:n pieniä asuntoja tarvitsevien asuntotuotannosta ja Suomen Ässäkodit Oy:n asumispalveluista. Malmin Ässäkodeista saatu asukaspalaute sekä vahvistaa muiden asunto- ja asumistutkimusten tuloksia että kyseenalaistaa joitakin vallitsevia käsityksiä hyvästä asumisesta. Analyysin yhteydessä selkeytettiin, mitä asukastarvelähtöinen ja asuntotuotannon kysyntään perustu- va lähestymistapa tarkoittavat, sekä mitkä ovat niiden käyttömahdollisuudet asumista kehitettäessä. Hankkeessa huomattiin, että edullisen asumisen takaamiseksi tarvitaan toimiva kiinteistön ja palvelutoiminnan kokonaisuus. Työ setlementtiasumisen ja muiden alan toimijoiden yhteistyömahdollisuuksien löytämiseksi on aloitettu. Sen avulla pyritään täydentämään Ässäkodeissa toteutettavia nykyisiä ja uusia käytäntöjä. Merkittävänä läpimurtona S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n toimintaa käsittelevän Kaupunkikylä- hankkeen tuloksista on syntynyt kiinteistöjohtamisen teorian laajennus. Tämä tieteellinen innovaatio ehdottaa neljättä ulottuvuutta kiinteistöjohtamisen teoriaan: yksilökeskeistä liiketoimintaympäristöä (occupant-consiousness in user centric ecosystems). Hanke tuotti siitä empiiristä tietoa, joka pohjautuu asumistietoisuuden lisääntymiseen kiinteistöjohtamisen työkentässä. Asiasanat asuntotuotanto, asuminen, kiinteistöjohtaminen, käyttäjätutkimus Rahoittaja/ toimeksiantaja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, RAY ISBN (nid.) ISBN 978-952-11-3524-8 ISSN (pain.) ISSN (verkkoj.) 1797-5514 Sivuja 148 Kieli suomi Luottamuksellisuus julkinen Hinta (sis. alv 8 %) Julkaisun myynti/ jakaja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus www.ara.fi > Julkaisut > Raportit Julkaisun kustantaja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Painopaikka ja -aika 148 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Finansierings- oh utvecklingscentralen för boendet Datum Augusti 2009 Författare Mervi Himanen Publikationens titel Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehittäminen : Asumistietoisuudella asukaskeskeiseen toimintaympäristöön Publikationsserie och nummer Rapporter av Finansierings- oh utvecklingscentralen för boendet 01/2009 Publikationens tema Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Syftet med det treåriga Kaupunkikyläprojektet (stadsbyprojektet; övers. anm.) var att utveckla ett koncept för S-Asunnot Oy:s och Suomen Ässäkodit Oy:s bostadsproduktion och brandet Ässäkoti. Uppgifter för utveck- lingsarbetet insamlades genom bl.a. en boendeenkät av S-Asunnot Oy, Suomen Ässäkodit Oy samt deras sa- marbetsparter. De insamlade uppgifterna jämfördes med redan existerande information om annat hyresboende, invånarrespons som insamlats inom andra undersökningar samt med teorier om fastighetslära och fastighetse- konomi. Resultaten togs in i målföretagens verksamhetsmodeller. Under tiden som Kaupunkikyläprojektet pågick vidareutvecklade S-Asunnot Oy sin verksamhet från att ha om- fattat produktion av bostäder och boendetjänster till en mera helhetsbetonad boendeproduktion. Inom ramen för projektet behandlades specialfrågor för planering av boendeservice samt utvecklades möjligheterna för affärsverksamhet inom boendet, med beaktande av de boendes behov och önskemål. Inom projektet presente- rades radikala innovationer för boendet, vilka tillvaratog alla parters intressen. I företagen som utgjorde mål för projektet gjordes utom innovationsverksamheten också en utredning om hur åldringsboendet kan differentie- ras till en egen verksamhet genom att tillämpa modellen för omvänt bostadslån på verksamhetskonceptet. Enkäten som riktades till de boende gav information om de boendes uppfattningar och erfarenheter av S- Asunnot Oy:s produktion av bostäder för dem som behöver små bostäder samt om Suomen Ässäkodit Oy:s boendeservice. Responsen från de boende i Malmin Ässäkodit både styrker resultaten från andra bostads- och boendeundersökningar och ifrågasätter en del av de rådande uppfattningarna om ett gott boende. I samband med analysen klarlades vad ett närmelsesätt som utgår från boendebehovet och efterfrågan på bostadsproduk- tion innebär samt vilka möjligheter det finns att utnyttja detta vid utvecklingen av boendet. Man lade inom projektet märke till att förutsättningen för ett förmånligt boende är en helhet där både fastighe- ten och serviceverksamheten fungerar. Arbetet för att hitta samarbetsmöjligheter för settlementboende och andra aktörer i branschen har inletts. Med det strävar man till att komplettera rådande och framtida praxis som tillämpas eller kommer att tillämpas inom Ässäkodit. Utvidgningen av teorin om fastighetsledning som uppstod ur resultaten från projektet Kaupunkikylä som behandlar S-asunnot Oy:s och Ässäkodit Oy:s verksamhet bör ses som ett betydande genombrott. Denna ve- tenskapliga innovation föreslår en fjärde dimension för teorin om fastighetsledning: en individcentrerad miljö för affärsverksamhet (occupant-consiousness in user centric ecosystems). Projektet gav empirisk kunskap om detta, vilken grundar sig på en ökad boendemedvetenhet i fastighetsledningens arbetsfält. Nyckelord boende, bostadsproduction, fastighetsförvaltning, brukarundersökning Finansiär/ uppdragsgivare Finansierings- oh utvecklingscentralen för boendet, RAY ISBN (hft.) ISBN 978-952-11-3524-8 ISSN (print) ISSN (online) Sidantal 148 Språk Finska Offentlighet Offentlig Pris (inneh. moms 8 %) Beställningar/ distribution Finansierings- oh utvecklingscentralen för boendet www.ara.fi > Publikationer > Rapporter Förläggare Finansierings- oh utvecklingscentralen för boendet Tryckeri/tryckningsort -år Vuonna 2006 aloitettiin kolmevuotinen projekti, jonka tavoitteena oli kehittää silloisen S-Asunnot Oy:n (myöhemmin S-Asunnot Oy ja Suomen Ässäkodit Oy) asumistuotannon konseptia. Kehitystyötä varten kerät- tiin tietoa S-Asunnot Oy:n, Suomen Ässäkodit Oy:n sekä heidän yhteis- työkumppaneidensa toiminnasta sekä järjestettiin asukaskyselyn avulla. Kyselyllä selvitettiin asukkaiden käsityksiä ja kokemuksia S-Asunnot Oy:n asuntotuotannon ja Suomen Ässäkodit Oy:n asumispalvelujen laadusta. Projektin asumiskokemusta mittaavan kyselyn analyysi yhdessä toiminto- analyysin kanssa on tuottanut tuloksia, jotka ottavat kantaa pienten raken- nuttajaorganisaatioiden tarpeiden näkökulmasta samoihin seikkoihin kuin asumisen tutkimus- ja kehitystoiminta sekä vilkkaana käynyt keskustelu asumisen kehittämisestä. Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehittäminen Asumistietoisuudella asukaskeskeiseen toimintaympäristöön Mervi Himanen K e s t ä v ä n jA v u o r o v A iK u t t e is e n v u o K r A -A s u M is e n t o iM in t A M A l l in K e H it t ä M in e n Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus AsuMisen rAHoitus- jA KeHittäMisKesKuKsen rAPorttejA 1/2009 A s u M is e n r A H o it u s - jA K e H it t ä M is K e s K u s Pl 30 15141 lahti Käyntiosoite: vesijärvenkatu 11 A www.ara.fi