POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 8 | 2007 ISBN 978-952-11-2875-2 (nid.) ISBN 978-952-11-2876-9 (PDF) ISSN 1796-1874 (pain.) ISSN 1796-1882 (verkkoj.) P O H JO IS -K A R JA L A N Y M P Ä R IS T Ö K E S K U S Metsäjärvien tila ja tulevaisuus Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen Minna Kukkonen, Aki Hassinen, Anna-Liisa Holopainen, Juhani Hynynen, Jukka Kekäläinen, Markus Leppä, Riitta Niinioja, Jukka Nykänen, Markku Viljanen ja Hannu Luotonen M E T S Ä JÄ R V IE N T IL A JA T U L E V A IS U U S POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 8 | 2007 Metsäjärvien tila ja tulevaisuus Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen Minna Kukkonen, Aki Hassinen, Anna-Liisa Holopainen, Juhani Hynynen, Jukka Kekäläinen, Markus Leppä, Riitta Niinioja, Jukka Nykänen, Markku Viljanen ja Hannu Luotonen Joensuu 2007 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 8 | 2007 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Taitto: Maija Rämö Kartat: Aki Hassinen Kansikuva: Halijärvi, Aki Hassinen Sisäsivujen kuvat: Aki Hassinen, Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen arkisto Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi /julkaisut Edita Prima Oy, Helsinki 2007 ISBN 978-952-11-2875-2 (nid.) ISBN 978-952-11-2876-9 (PDF) ISSN 1796-1874 (pain.) ISSN 1796-1882 (verkkoj.) ESIPUHE Pohjois-Karjala on järvien ja jokien maakunta. Suuret järvet sekä lammet ja joet luovat monimuotoista luonnon maisemakuvaa, johon yhdistyy arvokkaita kulttuuriym- päristöjä vanhan asutuksen sijoittuessa – vaarojen lakialueiden ohella – vesistöjen varsille. Vesistöt ovat tärkeä osa pohjoiskarjalaisten elämää. Loma-asutus, veneily ja kalastus ovat edelleenkin tärkeimpiä vesistöjen käyttömuotoja maakunnassa. Ve- sistöt tarjoavat kasvavalle luontomatkailulle omaleimaisia kohteita ja tukevat näin paikallisten elinkeinojen kehittämistä. Pohjois-Karjalan vesistöjen tila on viime vuosina parantunut. Pistemäistä kuor- mitusta, asumajätevesien ja teollisuuslaitosten tuottamia jätevesiä, on vähennetty te- hokkaasti uusinta teknologiaa käyttäen. Vesiensuojelun kannalta hajakuormituksen, maa- ja metsätalouden aiheuttaman kuormituksen merkitys onkin korostunut viime vuosina. Intensiivinen metsätalouden ja alueellisesti merkittävän maatalouden kuor- mituksen vähentäminen ovatkin tämän hetken keskeisiä vesiensuojelukysymyksiä. Osana alueellista yhteistyötä Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuun yli- opiston Ekologian tutkimusinstituutti (ETI, aiemmin Karjalan tutkimuslaitoksen ekologian osasto) ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos käynnistivät vuonna 2004 hankkeen ”Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen”. Hankkeen tavoitteena oli selvittää Pohjois-Karjalalle tyypillisten humuspitoisten vesistöjen tilaa biologian (kasviplankton, piilevät, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalasto) ja vesikemian avulla. Hankkeessa selvitettiin myös valuma-alueelta vesistöön kohdistuvan kuormituksen ja vesistöjen ekologisen tilan suhdetta. Kerätyn pohjatiedon perusteella hankkeessa mukana olleille järville arvioitiin vesiensuojelun tarvetta. Hankkeesta saatuja tietoja voidaan käyttää jatkossa myös arvioitaessa Pohjois-Karjalan muiden humusvesien tilaa sekä hoito- ja kunnostustarpeita. Keskeinen osa oli myös paikallisten asukkaiden osallistuminen kotijärviensä tilan arviointiin hankkeessa tehdyn kyselyn avulla. Hankkeen tuottamaa tietoa, loppuraportin ohella, on tarkemmin esitelty viidessä erillisraportissa sekä hankkeen omilla internetsivuilla. Lisäksi hanke tuotti kansa- laisille tarkoitetun vesiensuojelun yleisesitteen sekä internet-sivuston. Hanke tukee merkittävästi myös Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämää pintavesien ekologisen tilan arviointityötä Pohjois-Karjalassa. Hankkeen suunnittelusta ja koordinoinnista sekä loppuraportin ja piileväraportin laatimisesta on vastannut suunnittelija, FL Minna Kukkonen (Pohjois-Karjalan ym- päristökeskus), kasviplanktonselvityksistä tutkija FL, MMK Anna-Liisa Holopainen (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, ETI), pohjaeläinselvityksistä tutkija FM Markus Leppä (ETI), vesikasviselvityksistä Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskes- kus, FM (väit.) Juhani Hynynen, kalastoselvityksistä FM Jukka Kekäläinen (ETI) ja ekologisen tilan arvioinnista kalaston perusteella Mikko Olin (RKTL). Maankäyttöön ja karttoihin liittyvästä paikkatietoaineistojen käsittelystä vastasi ins. (AMK, ympä- ristöteknologia) Aki Hassinen. Osallistujatahot haluavat kiittää tekijöitä ja kaikkia hankkeeseen osallistuneita ja toivovat, että nyt valmistunut hanke omalta osaltaan luo parempia valmiuksia pohjoiskarjalaisten vesistöjen tilan parantamiseksi sekä lisää ihmisten ympäristötie- toisuutta ja -osaamista. Hannu Luotonen Markku Viljanen Martti Rask Pohjois-Karjalan Ekologian tutkimusinstituutti Riista- ja kalatalouden ympäristökeskus Joensuun yliopisto tutkimuslaitos 4 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 5Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 SISÄLLYS 1 Johdanto ................................................................................................... 9 2 Menetelmät ............................................................................................ 10 2.1 Järvet, niiden ominaistiedot ja tyypittely ........................................................10 2.2 Järvien valuma-alueet .......................................................................................... 10 2.2.1 Valuma-aluerajaus .................................................................................... 10 2.2.2 Maankäyttö, suojelualueet ja geologia .................................................. 12 2.2.3 Kuormitus.................................................................................................. 12 2.3 Järvien ekologisen tilan arviointi .................................................................... 14 2.3.1 Arvioinnin perusteet ............................................................................... 14 2.3.2 Järvien vedenlaatu .................................................................................. 15 2.4 Järviä koskevat kyselyt ja viestintä kansalaisten kanssa ............................ 16 2.5 Järvien kunnostustarvearvioinnit .................................................................... 16 3 Kohdejärvet ........................................................................................... 17 3.1 Järvien perustiedot ja tyypittely ........................................................................17 3.2 Valuma-alueet ........................................................................................................ 17 3.2.1 Maankäyttö ............................................................................................... 18 3.2.2 Kuormitus .................................................................................................. 20 3.3 Järvikohtaiset tulokset ........................................................................................22 3.3.1 Pusonjärvi ..................................................................................................22 3.3.1.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................22 3.3.1.2 Ekologinen tila ...............................................................................23 3.3.1.3 Kansalaiskysely .............................................................................. 24 3.3.1.4 Kunnostustarve ja suositukset .......................................................25 3.3.2 Tuopanjärvi ...............................................................................................25 3.3.2.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................25 3.3.2.2 Ekologinen tila ............................................................................... 27 3.3.2.3 Kansalaiskysely .............................................................................28 3.3.2.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................29 3.3.3 Uramo .........................................................................................................30 3.3.3.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus ......................................................................................... 31 3.3.3.2 Ekologinen tila ............................................................................... 32 3.3.3.3 Kansalaiskysely ..............................................................................33 3.3.3.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................34 3.3.4 Halijärvi ....................................................................................................34 3.3.4.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, suojelu- ja pohjavesialueet sekä kuormitus .........................................................................................34 3.3.4.2 Ekologinen tila ...............................................................................35 3.3.4.3 Kansalaiskysely ..............................................................................36 3.3.4.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................ 37 6 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.5 Keskijärvi ...................................................................................................38 3.3.5.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................38 3.3.5.2 Ekologinen tila ...............................................................................39 3.3.5.3 Kansalaiskysely ..............................................................................41 3.3.5.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................41 3.3.6 Rauanjärvi ................................................................................................42 3.3.6.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................42 3.3.6.2 Ekologinen tila ..............................................................................43 3.3.6.3 Kansalaiskysely ..............................................................................44 3.3.6.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................44 3.3.7 Kajoonjärvi ...............................................................................................46 3.3.7.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................46 3.3.7.2 Ekologinen tila ...............................................................................47 3.3.7.3 Kansalaiskysely ..............................................................................48 3.3.7.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................49 3.3.8 Kinnasjärvi ................................................................................................ 51 3.3.8.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus ......................................................................................... 51 3.3.8.2 Ekologinen tila ............................................................................... 51 3.3.8.3 Kansalaiskysely..............................................................................54 3.3.8.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................54 3.3.9 Koppelojärvi ..............................................................................................56 3.3.9.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................56 3.3.9.2 Ekologinen tila ...............................................................................57 3.3.9.3 Kansalaiskysely ..............................................................................58 3.3.9.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ............................................58 3.3.10 Hattujärvi ja Harkkojärvi .....................................................................60 3.3.10.1 Valuma-alueiden maakäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus ......................................................................................... 62 3.3.10.2 Hattujärven ekologinen tila ........................................................63 3.3.10.3 Hattujärven kansalaiskysely ........................................................64 3.3.10.4 Harkkojärven ekologinen tila .......................................................64 3.3.10.5 Harkkojärven kansalaiskysely ......................................................65 3.3.10.6 Järvien kunnostustarve ja suositukset .........................................66 3.3.11 Otmen-Keski-Otmen ..............................................................................68 3.3.11.1 Valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus ...................................................................68 3.3.11.2 Ekologinen tila ..............................................................................69 3.3.11.3 Kansalaiskysely ............................................................................. 70 3.3.11.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ........................................... 70 3.3.12 Palojärvi .................................................................................................... 71 3.3.12.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................71 3.3.12.2 Ekologinen tila .............................................................................72 3.3.12.3 Kansalaiskysely ............................................................................ 73 3.3.12.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ........................................... 73 7Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.13 Oskajärvi .................................................................................................. 75 3.3.13.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus ......................................................................................... 75 3.3.13.2 Ekologinen tila .............................................................................. 76 3.3.13.3 Kansalaiskysely ............................................................................77 3.3.13.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ...........................................77 3.3.14 Naarvanjärvi ............................................................................................ 78 3.3.14.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus ......................................................................................... 78 3.3.14.2 Ekologinen tila ..............................................................................80 3.3.14.3 Kansalaiskysely ............................................................................81 3.3.14.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ...........................................82 3.3.15 Petkeljärvi ................................................................................................. 82 3.3.15.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus .........................................................................................82 3.3.15.2 Ekologinen tila ..............................................................................84 3.3.15.3 Kansalaiskysely ............................................................................86 3.3.15.4 Järven kunnostustarve ja suositukset ...........................................86 4 Tulokset ................................................................................................. 88 4.1 Järvien vedenlaatu ................................................................................................88 4.2 Järvien tila-arviot biologisin perustein ..........................................................88 4.3 Valuma-alueiden ja järvien ominaispiirteet sekä niiden vaikutus vedenlaatuun ..............................................................................................................89 4.3.1 Valuma-alueiden ominaispiirteet ja veden orgaanisen hiilen pitoisuus ............................................................................................................90 4.3.2 Valuma-alueiden ominaispiirteet sekä veden ravinne- ja a-klorofyllipitoisuus ......................................................................................... 91 4.4 Järvien ekologisen tilan kokonaisarvio ...........................................................92 4.5 Kansalaiskysely ....................................................................................................95 5 Tulosten tarkastelu ............................................................................... 96 5.1 Ekologisten mittareiden toimivuus järvien tilan määrittämisessä ............97 5.2 Järvien ekologinen tila ja kunnostustarvearviointi ......................................99 5.3 Kansalaisten arvio hankejärvistä ....................................................................101 5.4 Järvien kunnostus ...............................................................................................101 6 Yhteenveto ............................................................................................. 103 Lähteet ....................................................................................................... 104 Liite 1. Kansalaiskysely ............................................................................. 107 Kuvailulehti .................................................................................................111 Presentationsblad ......................................................................................112 Dogumentation page .................................................................................113 8 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 9Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Pienet ja keskikokoiset metsäjärvet ovat yleisiä boreaalisessa havumetsävyöhykkeessä. Suomessa näitä kooltaan 0,01 – 10 km2 järviä on noin 55 700 kappaletta (Raatikainen ja Kuusisto 1988). Niille on ominaista veden tumma väri sekä metsäinen ja turvemaapitoinen valuma-alue. Pienten järvien olosuhteet poikkeavat suurten järvien olosuhteista. Luonnonilmiöt eivät pääse sa- malla tavalla vaikuttamaan pienessä järvessä kuin isossa järvessä. Esimerkiksi tuulen vesimassaa se- koittava vaikutus jää vähäiseksi suojaisissa, sok- keloisissa tai pinta-alaltaan pienissä ja erityisesti syvissä järvissä. Tällöin esimerkiksi veden ravin- nepitoisuuksien vaihtelut voivat olla jyrkkiä ly- hyelläkin matkalla. Pohjan läheisen vesikerroksen hapettomuus tai vähähappisuus pienissä järvissä, joissa on suppeita syvänteitä, saattaa olla yleistä ja johtua järven morfologiasta. Pienten järvien ranta- viivan pituuden suhde pinta-alaan voi olla suuri, mikä mahdollistaa järveen joutuvan alloktonisen (ulkopuolisen) aineksen suuren määrän suhteessa järven tilavuuteen. Tämä lisää järvessä tapahtuvaa hajotustoimintaa ja hapenkulusta riippumatta jär- ven omasta tuotannosta. Pieniä metsäjärviä ja erityisesti latvajärviä kuor- mittaa usein hajakuormitus, joka on peräisin muu- tamasta valuma-alueen maankäyttökohteesta, kun taas suurten järvien valuma-alueiden maankäyttö on usein moninaisempaa ja kuormituslähteitä on useita. Pienissä järvissä voidaankin hyvin tutkia tiettyjen valuma-alueen maankäyttömuotojen vai- kutusta vesistön ekologiaan (Rantakari ym. 2004). Pienestä koostaan ja usein syrjäisestä sijainnis- taan huolimatta metsäjärvillä on virkistyksellistä ja taloudellista merkitystä. Niitä hyödynnetään mm. kalastukseen, uimiseen ja muuhun vapaa-ajan viet- toon. Valuma-alueiden tehokas maankäyttö, kuten metsätalous, lisää järvien kuormitusta ja saattaa huonontaa niiden tilaa ja vähentää virkistyksellis- tä arvoa, minkä usein huomaavat ensimmäisinä paikalliset asukkaat. Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen –hankkeessa (Pokavesi-hanke) tutkittiin 16 järveä, joille yhteisiä piirteitä olivat maankäytön painot- tuminen metsätalouteen, veden tummuus sekä jär- ven suhteellisen pieni koko. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, millainen on pienten, lähinnä metsä- talouden kuormittamien humusjärvien ekologinen tila, mikä merkitys järven ja sen valuma-alueen ominaispiirteillä on kuormituksen vaikuttavuu- teen ja mitkä tekijät lisäävät tai vähentävät näiden metsäjärvien sietokykyä ja herkkyyttä kuormitus- ta vastaan. Lisäksi hankkeen aikana oltiin myös yhteydessä paikallisiin asukkaisiin, joiden kanssa keskusteltiin vesistöjen tilasta ja ongelmista, nii- hin vaikuttavista tekijöistä sekä annettiin ohjeita vesiensuojeluun ja kunnostukseen. Hankkeen pää- vetäjänä toimi Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja yhteistyökumppaneina Joensuun yliopiston Ekolo- gian tutkimusinstituutti (ent. Karjalan tutkimus- laitos) sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL). Hanketta rahoitti Euroopan aluekehitys- rahaston Itä-Suomen tavoite 1-ohjelma. 1 Johdanto Hattujärven kivikkoista rantaa. 10 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 2 Menetelmät 2.1 Järvet, niiden ominaistiedot ja tyypittely Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen - hankkeeseen valittiin mukaan 16 järveä, jotka sijait- sevat Pohjois-Karjalan pohjois- ja itäosissa, kuva 1, taulukko 1. Hankejärvien valintaan vaikutti järven koko ja valuma-alueen metsätalouteen painottuva maankäyttö. Järviä yhdistäviä muita tekijöitä oli- vat veden huomattava humuspitoisuus (väriluku vähintään 30 mg Pt l-1) sekä Kajoonjärveä ja Hattu- järveä lukuun ottamatta pieni koko (<500 ha). Järvistä selvitettiin tietoja niiden morfomet riasta, hydrologiasta ja muista ominaispiirteistä ympäris- töhallinnon HERTTA-tietojärjestelmästä. Järvistä koottiin seuraavat tiedot: järven pinta-ala, suurin syvyys ja keskisyvyys, tilavuus, vedenpinnan korkeus, rantaviivan pituus ja veden viipymä. Järvien vesiala vaihtelee jonkin verran lähteiden mukaan; hankkeessa käytettiin ympäristöhallin- non HERTTA-tietojärjestelmän vesialatietoja. Ve- den viipymä laskettiin ympäristöhallinnossa mal- linnettujen virtaamalukujen avulla. Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (EU 2000) toimeenpanoa varten on kehitetty Suomen järvien tyypittelyjärjestelmä (mm. Pilke ym. 2002, Ympäristöministeriö 2002, Suomen ympäristökes- kus 2002). Ympäristöministeriö antoi helmikuussa 2006 uuden tyypittelyohjeen (Ympäristöministe- riö 2006), jossa järvet jaotellaan pinta-alansa, valu- ma-alueen maaperän laadun, syvyyssuhteidensa, kerrostuneisuutensa sekä maantieteellisen sijain- tinsa mukaan huomioon ottaen rehevyystekijöitä ja veden viipymä. Tämän tyypittelyn mukaisesti hankkeen järvet jaotellaan nyt kuuteen eri järvi- tyyppiin. Raportissa käytetään hankejärvien yh- teydessä osassa ekologisia selvityksiä vanhempaa tyypittelyjärjestelmää vuodelta 2002 (pohjaeläimet ja vesikasvit sekä osittain kalat) ja osassa uutta. Pääsääntöisesti järvistä puhutaan uuden tyypittely- järjestelmän mukaan. 2.2 Järvien valuma-alueet 2.2.1 Valuma-aluerajaus Vesistöjen vedet kertyvät niitä ympäröiviltä maa- alueilta eli valuma-alueilta. Se on alue, jonka sa- danta kertyy tiettyyn jokisysteemiin ja jonka rajat määräytyvät vedenjakajina toimivien ympäröivien harjanteiden perusteella (Strahler 1969). Valuma- alueelle satava vesi kulkeutuu samaan poistumis- pisteeseen. Valuma-alueen järvet, lammet ja joet muodostavat täten vesistön. Suomi on jaettu eri jako vaiheen valuma-alueisiin, joista suuria valuma - alueita voidaan nimittää vesistöalueiksi (Ekholm 1993). Jako muodostuu tällä hetkellä kolmesta eri tasosta. Yksinkertaistettuna pääuoma ja siihen las- kevat sivu-uomat muodostavat ensimmäisen jako- vaiheen, päävesistöalueen, esimerkiksi Vuoksen vesistöalue. Edellä mainittuun pääuomaan laske- vat sivu-uomat muodostavat toisen jakotason ja kolmannen tason muodostavat edellä mainittuun uomaan laskevat purot, ojat ym. Tässä hankkeessa on järvien valuma-alueet jaet- tu kolmatta jakoaluetta tarkemmin, koska suurin osa järvistä sijoittuu kolmannen jakoalueen kes- kivaiheille eikä niiden luusuaan. Valuma-alue rajattiin siten siihen osaan, jonka vedet laskevat tutkittavan järven kautta eteenpäin. Valuma- Taulukko 1. Hankejärvet. Järvi Järvinumero Kunta Pusonjärvi 04.412.1.014 Kontiolahti Tuopanjärvi 04.862.1.001 Juuka Uramo 01.044.1.010 Eno Halijärvi 04.748.1.006 Juuka Keskijärvi 01.033.1.008 Joensuu Rauanjärvi 04.833.1.001 Juuka Kajoonjärvi 04.761.1.001 Juuka Kinnasjärvi 01.071.1.015 Joensuu Harkkojärvi 04.982.1.007 Ilomantsi Koppelojärvi 04.465.1.001 Valtimo Otmenjärvi 01.027.1.002 Joensuu Hattujärvi 04.983.1.004 Ilomantsi Palojärvi 04.684.1.024 Nurmes Oskajärvi 04.992.1.002 Ilomantsi Naarvanjärvi 04.952.1.001 Ilomantsi Petkeljärvi 04.922.1.077 Ilomantsi 11Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 alueiden purkupisteet määritettiin Maanmittaus- laitoksen maastotietokannan vesistöjen perusteella kunkin järven luusuaan. Valuma-alueet rajattiin maasto- ja karttatutkimuksilla sekä käyttämällä korkeus mallia. Risti riitaisissa kohdissa rajaa siir- rettiin digi toimalla vastaamaan oletettua virtaus- suuntaa. Maastotietokannan korkeuskäyriltä tar- kistettiin korkeus sekä virtavesiviivat ja virtaus- suunta ojitusten osalta. Pelkän korkeusmallin an- tama tulos väärensi erityisesti suoalueiden vesien virtaussuunnan, jolloin apuna käytettiin maasto- ja karttatarkasteluja. Osalla hankkeen järvistä on vain lähivaluma-alue (latvajärvet). Muutamalla hanke- järvellä on suuriakin yläpuolisia valuma-alueita (kaukovaluma-alueet) ulottuen aina Venäjälle saakka. Kaukovaluma-alue laskee alapuoliselle va- luma- alueelle yhden lasku-uoman kautta. Valuma- alueiden koot määritettiin paikkatieto- ohjelmalla, kuten myös kaikki muut numeeriset valuma- alueisiin liittyvät pinta-alat. Kuva 1. Hankejärvet. Halijärvi Kajoonjärvi Tuopanjärvi Pusonjärvi Hattujärvi Harkkojärvi Naarvanjärvi Petkeljärvi Oskajärvi Keski-Otmen Kinnasjärvi Keskijärvi Uramo Palojärvi Koppelojärvi Joensuu Ilomantsi Nurmes Valtimo Juuka Rauanjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 20 4010 Km Eno Lieksa Kontiolahti Pyhäselkä Tohmajärvi Kitee Liperi Polvijärvi Outokumpu Rääkkylä Kesälahti 12 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 2.2.2 Maankäyttö, suojelualueet ja geologia Valuma-alueen maankäyttö vaikuttaa järven tilaan. Maankäytössä voidaan erottaa luonnontilaiset alu- eet, kuten ojittamattomat suot ja luonnontilaiset metsät sekä ihmisvaikutuksen alaiset alueet kuten maatalousmaa, rakennettu ympäristö ja metsäta- lousmetsät. Maankäyttömuotoja voidaan edellis- tä tarkemmin jakaa eri luokkiin kuten peltoihin, laitumiin, uudishakkuualueisiin, taimikoihin ja taajamiin. Hankejärvien maankäyttö määritettiin satel- liittikuvista ja paikkatieto-ohjelmaa apuna käyt- täen CORINE Land Cover 2000 -satelliittiai- neistosta. CLC2000 kuvaa koko Suomen maan- käyttöä ja maanpeitettä vuonna 2000. Suomen CLC2000- aineisto koostuu satelliittikuvamosaii- kista (IMAGE2000) ja rasterimuotoisesta paikka- tietokannasta (erotuskyky 25 * 25 m). Maankäyttöaineiston lisäksi etsittiin hanke- järvien valuma-alueiden suojelualueet, tulo- ja lähtöjoet sekä tärkeimmät suot peruskartta-ai- neistosta. Suojelualueet ovat ympäristöhallin- non ylläpitämässä rekisterissä, jonka tuottajana ovat alueelliset ympäristökeskukset, Metsähal- litus, Ympäristöministeriö ja Metsäntutkimus- laitos. Alueiden geologiatiedot ovat Geologian tutkimuskeskuksen tiedostoista joko 1:1 milj. tai 1:100 000 mittakaavassa. Rakennus- ja asukastie- dot ovat Rakennus- ja huoneisto rekisterin mukaan Väestörekisterikeskuksen ja maistraattien pitämäs- Taulukko 2. Kuormituslaskuissa käytetyt ominaishuuhtoumakertoimet ja lähdeviitteet. Luonnonhuuhtouma Ihmisvaikutus Kuormittaja Fosfori kg ha-1 Typpi kg ha-1 Fosfori kg ha-1 Typpi kg ha-1 Lähde: Asutus 0,04 0,5 0,21 0,50 Rontu ja Santala 1995 Pellot 0,22 0,5 0,88 14,50 Vuorenmaa ym. 2002 Muu maatalousmaa + laidunmaat 0,22 0,5 0,48 9,50 Rekolainen 1989 Metsät turvemailla 0,05 1,7 0,00 0,00 Rekolainen 1989, Pietiläinen ja Rekolainen 1991 Metsät kivennäismailla 0,05 0,9 0,00 0,00 Lepistö ja Kenttämies 1998, Ahtiainen ja Huttunen 1995 Hakkuualueet 0,05 1,3 0,08 7,00 Ahtiainen ja Huttunen 1999 Vanhemmat hakkuualueet kivennäismaa 0,05 0,9 0,02 3,40 Ahtiainen ja Huttunen 1999, Lepistö ym. 1995a Vanhemmat hakkuualueet turvemaa 0,05 1,7 0,02 2,10 Ahtiainen ja Huttunen 1999 Muu maa-alue, ml. suoje- lualueet 0,04 0,5 0,00 0,00 Ahtiainen ja Huttunen 1999 Avosuot 0,04 1,3 0,00 0,00 Saukkonen ja Kortelainen 1995, Kortelainen ja Saukkonen 1998 Ilmalaskeuma 0,23 5,20 Vuorenmaa ym. 2001 tä valtakunnallisesta Väestötietojärjestelmästä (VTJ). Kunnat toimittavat uusia rakennushankkei- ta koskevat tiedot (myös aloitus- ja valmistumistie- dot) väestötietojärjestelmään systemaattisesti. Päi- vityksiä ja korjauksia rakennustietoihin saadaan satunnaisesti. Tietojen kattavuus ja paikkansapi- tävyys vaihtelee kunnittain. 2.2.3 Kuormitus Valuma-alueen maankäyttöluokkien pinta-alojen ja kirjallisuuteen perustuvien ominaishuuhtouma- kertoimien avulla laskettiin typen ja fosforin kuor- mitus erikseen hankejärvien lähi- ja kaukovaluma - alueiden eri maankäyttömuodoille. Lasketut luvut ovat arvioita, sillä tarkkoja kuormituslukuja on mahdotonta laskea hajakuormitukselle. Käytetyt ominaishuuhtoumakertoimet on esitetty taulu- kossa 2. Luonnonhuuhtouma on maa-alueilta vesistöi- hin luonnostaan, ilman ihmisen vaikutusta tulevaa ravinnekuormaa. Yleensä se kulkeutuu vesistöön sateen ja lumen sulamisvesien mukana. Sen suu- ruuteen vaikuttavat maaperä ja sääolosuhteet. Ympäristöhallinnon VEPS-ohjelmassa vuotui- nen luonnonhuuhtouma fosforille on 0,05 kg ha-1 ja typelle 1,4 kg ha-1. Rekolaisen (1989) mukaan luonnontilaisten metsämaiden vuotuinen luon- nonhuuhtouma vaihtelee fosforin osalta 0,06-0,09 kg ha-1 ja typen osalta 3,0-3,1 kg ha-1. Metsätalous- maan ja peltomaan vuotuiseksi luonnonhuuhtou- 13Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 maksi on arvioitu fosforille 0,1 kg ha-1 ja typelle 2,5 kg ha-1. Arvoissa on pyritty ottamaan huomioon metsätalouden ja viljelyksessä olevien alueiden luontaisen rehevyyden vaikutukset. Tässä hankkeessa luonnonhuuhtouman omi- naiskuormituskertoimena käytettiin fosforille 0,05 kg ha-1. Typelle käytettiin 1,7 kg ha-1 turvemailla ja 0,9 kg ha-1 kivennäismailla. Samoja lukuja on käy- tetty mm. Kainuun alueen vesistöjen ravinnekuor- mituslaskelmissa (Markkanen ym. 2001). Luon- nonhuuhtoumaan laskettiin mukaan myös metsä- talouden alaisten maiden luonnonhuuhtouma. Ilmalaskeuma on ilmasta, sateen mukana tule- va ravinnekuormitus. Maaperään sateen mukana tuleva laskeuma katsotaan sisältyvän luonnon- huuhtoumaan. Ilmalaskeuma laskettiin vuoden 1998 arvoilla, jotka olivat tuoreimmat julkaistut pitoisuudet. Kokonaisfosforin ominaiskuormitus- kerroin oli 0,23 kg ha-1 ja kokonaistypen 5,21 kg ha-1 (Vuorenmaa ym. 2001). Maatalouden vesistökuormitus muodostuu maanviljelyn ja karjatalouden päästöistä. Huuhtou- tuman suuruuteen vaikuttavat mm. viljeltävät kas- vit, lannoitus, viljelymenetelmät ja sääolosuhteet. Karjatalouden päästöt muodostuvat karjasuojien päästöistä ja säilörehun puristenesteestä. Valuma - alueilta tulleen maatalouden kuorma laskettiin hankejärville ominaiskuormituskertoimien avulla. Eri viljelymenetelmien aiheuttamia kuormia ei ole laskettu, vaan kerroin on keskimääräinen. Pelto- alueiden kokonaisfosforin kuormituskerroin oli 1,1 kg ha-1 ja muulle maatalousmaalle sekä laidun- maille 0,7 kg ha-1 (Vuorenmaa ym. 2002). Kokonais- typen vastaavat luvut olivat 15,0 kg ha-1 ja 10,0 kg ha-1. Karjan määrää ei ole huomioitu. Metsätalouden vesistöä kuormittavia toimen- piteitä ovat erityisesti ojitukset, lannoitukset, uudistus hakkuut sekä maan syvämuokkaus ts. auraus ja ojitusmätästys. Kuormitus vaihtelee alu- een laajuuden, käsittelytavan, maa-aineksen, kal- tevuuden ja suoritettujen toimenpiteisiin liittyvien vesiensuojelutoimenpiteiden mukaan. Valuma-alueiden metsätalouden toimenpiteiden ja niiden määrän tietojen saatavuus vaihteli, joten metsätalouden eri toimenpiteiden määrää valuma- alueilla selvitettiin siltä osin, kuin se käytännössä ja työmäärältä oli mahdollista. Metsälannoitusten määrää ei pystytty selvittämään aineiston hajanai- suuden ja arkistointimenetelmien vuoksi. Metsä- hakkuita ja niiden jälkeisiä maanmuokkauksia ei tarkasti selvitetty, koska aineiston läpikäyminen paperiarkistoista olisi vienyt liian pitkän ajan hankkeelle varatusta ajasta. Hankkeessa arvioitiin kuitenkin hakkuualueita satelliittikuvista seuraa- vasti: • Uudistushakkuualueiksi luettiin satelliit- tikuvien harvapuustoiset alueet, joissa satelliittikuvatulkinnan mukaan latvus- peitto oli < 10 %. • Vanhoiksi hakkuualueiksi luettiin seuraavat: - kivennäismaa-alueet, joilla satelliittikuvatulkinnan mukaan latvus- peitto on 10-30 % - turvemaa-alueet, joilla satelliittikuvatul- kinnan latvuspeitto on 10-30 % Valuma-alueen ojitusintensiteetti (ojametrit hehtaarilla) on selvitetty peruskartaston uoma- rekisteristä, joka perustuu Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan maasto1 / viivamaiset kohteet -luokan vektoriaineistoon ja jonka tarkkuus on Keskijärven rantamaisemaa. 14 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 1:5 000-10 000. Ojatietoihin on otettu kaikki alle 2 m leveät ojat. Kunnostusojitustiedot ovat vuo- den 1995 jälkeen annetuista ojitusilmoituksista. Kunnostusojitusilmoitusten toteutumista ei ole selvitetty. Eri toimenpiteiden ominaiskuormituskertoimi- na hakkuiden osalta on käytetty taulukon 2 mu- kaisia kertoimia. Osa kertoimista on keskiarvoja useammasta ominaishuuhtouma-arvosta. Metsä- talousmaiden luonnonhuuhtoumaa ei laskettu metsätalouden kokonaiskuormaan vaan luonnon- huuhtoumaan, mikä pienentää metsätalouden todellista kuormituksen määrää, sillä metsätalous- maiden luonnonhuuhtouma on suurempi kuin luonnontilaisten metsien luonnonhuuhtouma (Rekolainen 1989). Ravinnekuormitukset ovat erik- seen turve- ja kivennäismaille. Ojitukset vaikuttavat huuhtoutumiin. Selvim- min näkyvä muutos on kiintoainehuuhtouman kasvu, jonka määrään vaikuttaa mm. maa-ainesten laatu ja virtaamaolosuhteet. Ojituksen vaikutus ra- vinnehuuhtoumaan vaihtelee suotyypin mukaan siten, että ohutturpeisilta ojitusalueilta huuhtoutu- mat ovat suurempia kuin paksuturpeisilta ojitus- alueilta. Kunnostusojitus ja ojitusmätästys lisäävät ravinnehuuhtoumia samaan tapaan kuin uudis- ojituskin (Kenttämies ja Saukkonen 1995, Joensuu ym. 2006). Hankejärvien valuma-alueiden viimeai- kaisten kunnostusojitustietojen (vuodesta 1995 läh- tien) avulla on laskettu potentiaalinen kunnostuso- jitusten aiheuttama kuormitus käyttäen Ahtiaisen ja Huttusen (1995) huuhtoumakertoimia. Hankejärvien valuma-alueiden metsälannoituk- sista ei saatu tarkkoja tietoja, joten niiden aiheut- tamaa kuormitusta ei ole huomioitu. Tavallisim- pia lannoituskohteita ovat yleensä parikymmentä vuotta sitten ojitetut suot, joissa on tehty tai teh- dään harvennushakkuu ja kunnostusojitus. Haja-asutus. Hankejärvien valuma-alueiden asutus on vakituista ja vapaa-ajan haja-asutusta. Asutuksen kuormitus on laskettu asukaskohtai- sesti väestörekisteritietojen mukaan. Haja-asutus- alueella kotitalouksista syntyvä jätevesi muo- dostuu lähinnä peseytymiseen, ruuanlaittoon, astian- ja pyykinpesuun käytetystä vedestä sekä käymäläjätteistä. Vakituisen haja-asutuksen vuo- tuiseksi vesistökuormitukseksi on arvioitu fosfo- rin osalta 0,25 kg asukasta kohden ja typen osalta 1,0 kg asukasta kohden (Rontu ja Santala 1995). Loma- asutuksen aiheuttamaksi kuormitukseksi on arvioitu 0,02 kg fosforia ja 0,05 kg typpeä asu- kasta kohden vuodessa (Rontu ja Santala 1995). Em. arvojen kohdalla on oletettu, että kukin asukas oleskelee loma-asunnolla 60 yöpymisvuorokautta vuodessa. 2.3 Järvien ekologisen tilan arviointi 2.3.1 Arvioinnin perusteet Järvien ekologisen tilan arviointi tehtiin kalaston, pohjaeläinten, kasviplanktonin ja vesikasvillisuu- den perusteella, taulukko 3. Arvion tukena käy- tettiin järvien vedenlaatutietoja ja pohjasedimen- tin piileviä. Kasviplanktonit tutkittiin 14 järvestä (Holopainen ym. 2007), pohjaeläimet analysoitiin 14 järvestä (Leppä 2007), vesikasvit määritettiin 10 järvestä (Hynynen ym. 2007) ja 8 järveä koe- kalastettiin (Kekäläinen ym. 2007). Järvien paleo- limnologista historiaa selvitettiin pohjasedimen- tin piilevien avulla (Kukkonen ja Miettinen 2007). Menetelmät on selvitetty tarkemmin kunkin osa- raportin yhteydessä. Vesistöjen luokittelun valta- kunnallinen ohjeistus oli hankkeen aikana työn alla, joten luokittelua on tehty osaksi soveltaen. Osalle luokittelutekijöistä on jälkikäteen laskettu kansallisen ohjeistuksen mukainen luokittelu, mm. pohjaeläimet ja kalat (Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007). Kasviplankton. Järvien ekologista tilaa arvioi- tiin Pusonjärven, Tuopanjärven, Kinnasjärven ja Petkeljärven osalta kuuden kesällä 2005 otetun kasviplankton- ja klorofyllinäytteen perusteella ja muiden järvien osalta vain heinä-elokuun vaihteen kasviplankton- ja klorofyllinäytteiden perusteella (Holopainen ym. 2007). Luokittelussa käytettiin se- kä EU:n vesipuitedirektiivin mukaista luokitusta että muita olemassa olevia menetelmiä. Raportissa annetut tulokset ovat lähinnä vesipuitedirektiivin mukaisia. Jokaisen järven omassa osiossa sekä kasvi planktontuloksia käsittelevässä raportissa esitetään yksityiskohtaiset tulokset. Vesikasviaineiston analysointi tehtiin hankejär- villä linjamenetelmällä Lekan ym. (2003) ja Vallin- kosken ym. (2004) menetelmiä soveltaen (Hynynen ym. 2007). Vertailujärvinä käytettiin pohjois- ja ete- läsavolaisia sekä kainuulaisia järviä. Pohjaeläinnäytteet otettiin hankejärvistä sekä syvänne- että litoraalialueilta (Leppä 2007). Järvien ekologisen tilan luokittelemiseksi syvännenäyt- teistä laskettiin ekologiset laatusuhteet (ELS-arvot) seuraaville muuttujille: pohjanlaatuindeksi (BQI, Wiederholm 1980), Shannonin diversiteetti-indek- si, taksonirunsaus ja taksonikoostumus. Vertailu- arvot em. muuttujille ovat peräisin Tolosen ym. (2005) kokoamasta humusjärviaineistosta. 15Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Taulukko 3. Kohdejärvistä tehdyt biologiset selvitykset ja vastaavat julkaisut. Tutkimusjärvet Kasviplankton Holopainen ym. 2007 Vesikasvillisuus Hynynen ym. 2007 Pohjaeläimet Leppä 2007 Koekalastus Kekäläinen ym. 2007 Pohjasedimentin piilevät Kukkonen ja Miettinen 2007 Pusonjärvi x x x x x Tuopanjärvi x x x x x Uramo x x x x x Halijärvi x x x Keskijärvi x Rauanjärvi x x x Kajoonjärvi x x x x x Kinnasjärvi x x x x x Harkkojärvi x x x x x Koppelojärvi x x x x x Otmenjärvi x x x x Hattujärvi x Palojärvi x x x Oskajärvi x x x x Naarvanjärvi x x x Petkeljärvi x x x x x Pohjaeläinraportin valmistumisen jälkeen on kansallisia ekologisen luokittelun ohjeita muutet- tu ja yhteenvetoraportissa on huomioitu niiden tulokset. Järvisyvänteiden pohjaeläinperusteinen luokittelu pohjautuu malliin, jossa käytetään sur- viaissääskiin pohjautuvaa pohjanlaatuindeksiä (BQI) ja järven syvyyttä. Ohjeistus on kuitenkin keskeneräinen, joten kaikille järville ei saatu las- kettua ohjeistuksen mukaisia ELS-arvoja. Koekalastuksiin perustuva kalaluokittelu on tehty osaraportin (Kekäläinen ym. 2007) lisäksi Suo- men ympäristökeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (2007) pintavesien luokittelun ohjeistuksen mukaan, missä ELS-arvo määritetään biomassan, yksilömäärän, särkikalojen biomassa- osuuden ja indikaattorilajien yhteismitallistettujen ELS-arvojen keskiarvona. Osalle tyypeistä on käy- tetty yhteisiä vertailuarvoja ja luokkarajoja vertai- luaineiston vähyyden takia. Järvien kalakantaa on kartoitettu lisäksi kala- osakaskunnille lähetetyllä kyselyllä, joissa kysel- tiin tietoja istutusten onnistumisesta, kalakannan koostumuksesta, rapujen esiintymisestä sekä mie- lipidettä järven tilasta yleensä. Kalaistutustiedot on saatu paikalliselta TE-keskukselta (tiedot Timo Turunen TE-keskus). Tulokset on esitetty jokaisen järven omassa osiossa. Kalaosiossa on testattu myös kalojen papilloo- maviruksen esiintymisen käyttöä kalojen ympäris- töstressin ilmentäjänä. Menetelmäkokeilun tulok- set ovat kalaraportin yhteydessä (Taskinen 2007). Järvien limnologista historiaa selvitettiin poh- jasedimentistä otetulla sedimenttinäytteellä, mikä tehtiin kaikille 16 järvelle. Menetelmät on selostet- tu tarkemmin julkaisussa Kukkonen ja Miettinen (2007). Sedimenttinäytteiden ajoitusta varten teh- tiin nokihiukkasanalyysi 6 järvelle. 2.3.2 Järvien vedenlaatu Hankejärvien ekologisen tilan arvioinnin tuke- na käytetään vedenlaatutietoja, jotka on esitetty tarkemmin Holopaisen ym. (2007) julkaisussa. Tutkimusvuoden 2005 ja sitä edeltäneen vuoden 2004 hydrologiset olosuhteet Pohjois-Karjalassa pohjautuvat Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vesitilannekatsauksiin (Pohjois-Karjalan ympäris- tökeskus 2005, 2006). Hanketta varten otettiin vesinäytteet järven syvänteestä Limnos-tyyppisellä noutimella yhden metrin syvyydeltä pinnasta, 1 metri pohjan ylä- puolelta ja 0-2 metrin kokoomanäytteenä. Saman- aikaisesti mitattiin veden lämpötila ja näkösyvyys 16 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 kultakin havaintopaikalta. Näytteet otettiin ja ana- lysoitiin ympäristöhallinnossa yleisesti käytössä olevilla menetelmillä (Niemi ym. 2001, Mitikka & Ekholm 2003) ja työt tehtiin Pohjois-Karjalan ym- päristökeskuksen ympäristölaboratorion toimes- ta. Vesinäytteistä määritettiin happiolot (liukoinen happi ja hapen kyllästysaste), alkaliniteetti, pH- arvo, väriluku, sameus, kemiallinen hapen tarve CODMn, fosfaattifosfori, kokonaisfosfori ja – typpi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, ammoniumtyppi, rauta, sulfaatti ja sähkönjohtavuus sekä 1 m näyt- teistä orgaaninen liukoinen hiili; kokoomanäytteis- tä määritettiin klorofylli a:n pitoisuus. Vesinäytteitä otettiin kaikkiaan kolme kertaa syksyllä 2004 sekä heinä-elokuun vaihteessa vuo- sina 2005 ja 2006. Vuonna 2005 intensiivitutkimuk- sen aikana Tuopanjärveltä, Pusonjärveltä, Kinnas- järveltä ja Petkeljärveltä otettiin näytteitä touko- ja syyskuun välisenä aikana kuusi kertaa. Muilta tut- kimusjärviltä näytteet otettiin elokuun alkupuo- lella kesäkerrostuneisuuskauden lopulla. Hattu- järvestä näytteet otettiin heinäkuun alkupuolella. Keskijärvestä on yhdeksän havaintokertaa avove- siajalta 2005, joista kaksi on Keskijärven kalalai- toksen velvoitetarkkailukertoja. Veden laatutiedot ovat peräisin ympäristöhallinnon HERTTA-tieto- järjestelmästä. Järvien veden käyttökelpoisuutta on aikai- semmin Suomessa arvioitu pintavesien käyttökel- poisuusluokituksen perusteella (Vesi- ja ympäris- töhallitus 1988). Käyttökelpoisuusluokituksessa vesistöt jaetaan veden laatuominaisuuksien ja muiden käytettävissä olevien luokitteluun vaikut- tavien tietojen perusteella viiteen luokkaan, jotka ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Tässä raportissa arvioitiin hankejärvien veden käyttökelpoisuutta käyttäen luokitukses- ta ainoastaan kokonaisfosforin, näkösyvyyden ja klorofylli a:n käyttökelpoisuusluokkien raja-arvo- ja. Holopaisen ym. (2007) raportissa on koottuna hanke järvien käyttökelpoisuusluokituksista tiedot vuosilta 1976-2004, jolloin luokituksia on julkaistu Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa (Vesihal- litus 1976, Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri 1993, Niinioja ym. 1996, 1999, 2005a, 2005b). Vedenlaatuun vaikuttavat muuttujat. Järvien valuma-alueiden koko, laatu ja maankäyttö sekä järvien morfometria ja hydrologia vaikuttavat ve- sistöjen tilaan ja ekologiaan. Järvien ekologisen ti- lan yhteyttä maankäyttömuotoihin ja kuormituk- seen on pohdittu suhteuttamalla maankäyttötietoja järvien morfologiaan, hydrologiaan sekä valuma- alueeseen ja vertaamalla vedenlaatutietoja näihin suhteisiin. 2.4 Järviä koskevat kyselyt ja viestintä kansalaisten kanssa Hankejärvien merkitystä valuma-alueen asukkaille sekä kesäasukkaille selvitettiin postitse lähetetyllä kyselyllä, jota lähetettiin keskimäärin viidellekym- menelle valuma-alueen asukkaalle. Kyselykaavak- keita oli lisäksi tarjolla metsäalan Silva – messuilla, valuma-alueiden asukkaille pidetyissä kyläilloissa sekä internetissä, joissa siihen pystyi vastaamaan jokainen halukas. Kaavakkeen avulla kyseltiin järven merkitystä kansalaisille, pääsääntöisiä käyttömuotoja, järven tilaa, kunnostustarvetta ja –halukkuutta sekä muita järveen liittyviä mielipi- teitä. Kysymyskaavake on liitteessä 1 ja vastausten järvikohtaiset yhteenvedot kunkin järven omassa osiossa. Kansalaisten kanssa tehtävää yhteistyötä varten on järvien ympäristössä toimiville kyläyhdistyksil- le lähetetty materiaalia sekä tarjottu mahdollisuut- ta osallistua hankkeen pitämään kyläiltaan, jossa esitellään hanketta ja sen tutkimustuloksia sekä kerrotaan vesiensuojelusta ja kansalaisten osallis- tumismahdollisuuksista vesiensuojeluun yleensä. Metsäalan SILVA-messuilla Joensuussa kesä- kuussa 2006 hankkeella oli oma esittelytila, jossa kerrottiin projektista, jaettiin tietoa vesiensuojelus- ta ja vastattiin kansalaisten kysymyksiin. Lisäksi valuma-alueiden maastotarkastelujen aikana kes- kusteltiin paikallisten asukkaiden kanssa kohde- järvestä. Hankkeesta tehtiin esittelylehtinen jaettavaksi yleisölle erilaisissa tilaisuuksissa. Lisäksi on tehty internet-sivustot, joissa on yksityiskohtaisempaa tietoa järvistä (www.ymparisto.fi ) sekä linkkejä muille, aiheeseen liittyville opassivuille. Internet- sivuille liitetään myöhemmin hankkeesta julkais- tavat raportit. 2.5 Järvien kunnostustarvearvioinnit Hankkeen yhtenä tarkoituksena oli tarkastella jär- vien vesien laatua, maankäytön yhteyttä siihen se- kä miettiä toimenpiteitä vesistön kunnon paranta- miseksi. Kunnostustarvearviointien pohjana ovat kaikki saadut tulokset sekä järvien valuma-alueilla tehdyt maastotarkastelut. Lisäksi pohjana ovat pai- kallisten asukkaiden kyselyvastaukset sekä heidän kanssaan käydyt keskustelut järvien tilasta ja jär- viin mahdollisesti liittyvistä ongelmista. 17Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3 Kohdejärvet 3.1 Järvien perustiedot ja tyypittely Hankejärvet sijaitsevat Pohjois-Karjalassa lähinnä maakunnan pohjois- ja itäosissa. Kolme järvistä si- jaitsee Joensuussa, neljä Juuassa, viisi Ilomantsissa sekä Nurmeksessa, Valtimolla, Kontiolahdella ja Enossa kussakin yksi, kuva 1. Järvien perustietoja on koottuna taulukkoon 4, valuma-alueet tauluk- koon 5, maankäyttötietoja taulukkoon 6a ja 6b sekä kuormitustietoja taulukkoon 7, 8 ja 9. Järvien pinta-alat vaihtelevat 128-552 hehtaarin välillä, taulukko 4. Pienimmät järvet ovat Naar- vanjärvi, Kinnasjärvi ja Otmen-Keski-Otmen-järvet ja suurin Kajoonjärvi. Maksimisyvyys on suurin Kajoonjärvellä (50 m) ja pienin Otmenjärvellä (6 m) ja Palojärvellä (8 m). Keskisyvyys on suurin Kajoonjärvessä (11,3), jääden muissa alle 8 m. Jär- vien rantaviivan pituudet vaihtelevat 8 km ja 40 km välillä. Järvien veden viipymät vaihtelivat 5 päivästä yli 3 vuoteen; hitainta veden vaihtumi- nen oli Pusonjärvellä ja nopeinta Naarvanjärvellä ja Petkeljärvellä. Pilke ym. (2002) tyypittelyn mukaan kohdejär- vet jakaantuvat lähinnä humuksisiin ja runsashu- muksisiin järviin. Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) antaman uu- den tyypittelyohjeen mukaisia pieniä humusjärviä (Ph) ovat Pusonjärvi, Uramo, Halijärvi, Tuopanjär- vi, Rauanjärvi ja Keskijärvi, taulukko 4. Kajoonjärvi on keskikokoinen humusjärvi (Kh). Kinnasjärvi, Harkkojärvi ja Koppelojärvi ovat runsashumuksi- sia järviä (Rh). Otmen-Keski-Otmen-järvi on ma- tala humusjärvi (Mh) sekä Hattujärvi, Oskajärvi ja Palojärvi matalia runsashumuksisia järviä (MRh). Lyhytviipymäisiä (Lv) ovat Naarvanjärvi ja Pet- keljärvi. 3.2 Valuma-alueet Järvistä osa on ns. latvavesistöjä, kun taas osalla on yläpuolisia valuma-alueita. Lähivaluma-alueiden koot vaihtelevat 961-10 596 ha välillä, joista suu rin on Koppelojärvellä ja pienin Keskijärvellä, tauluk- ko 5. Suurin kaukovaluma-alue on Petkeljärvellä, jonka lähi- ja kaukovaluma-alueet yhteensä ovat lähes 105 000 ha, josta 81 395 ha on Venäjän puolel- la. Myös Naarvanjärven valuma-alue ulottuu Ve- näjän puolelle. Osa hankejärvistä sijaitsee toisen hankejärven kaukovaluma-alueella: Oskajärvi on Petkeljärven kaukovaluma-alueella ja Hattujärvi Harkkojärven kaukovaluma-alueella. Taulukko 4. Hankejärvien vesiala, vedenpinnan korkeus merenpinnasta, maksimi- ja keskisyvyys, rantaviiva, tilavuus, laskennallinen keskiviipymä ja järvityyppi ympäristöministeriön kirjeen (Ympäristöministeriö 2006) mukaan. Tiedot: Pohjois-Karjalan ympäristökeskus (2006). Järvi Vesiala ha Vedenpinnan korkeus N60+ Suurin syvyys m Keskisyvyys m Rantaviiva km Tilavuus 103 m3 Keski- viipymä vrk Tyyppi Pusonjärvi 165 152 21 7,3 10 11 970 1 116 Ph Tuopanjärvi 316 123 17 4,4 18 13 768 211 Ph Uramo 326 123 19 5,8 21 18 790 413 Ph Halijärvi 234 157 21 5,8 15 13 468 313 Ph Keskijärvi 212 117 14 3,5 9 7 390 764 Ph Rauanjärvi 422 147 19 3,1 40 13 032 190 Ph Kajoonjärvi 552 167 50 11,3 25 62 489 449 Kh Kinnasjärvi 139 136 22 4,4 14 6 103 21 Rh Harkkojärvi 437 150 10 3,5 26 15 164 474 Rh Koppelojärvi 471 131 19 4,6 19 21 656 165 Rh Otmenjärvi 139 111 6 2,0 11 2 826 77 Mh Hattujärvi 515 169 9 3,3 29 16 942 191 MRh Palojärvi 166 162 8 1,7 8 2 776 13 MRh Oskajärvi 374 153 12 2,6 17 9 795 333 MRh Naarvanjärvi 128 147 8 2,5 16 3 203 5 Lv Petkeljärvi 176 145 9 3,1 22 5 484 5 Lv 18 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.2.1 Maankäyttö Lähivaluma-alueiden maankäyttö on esitetty tau- lukossa 6a ja kaukovaluma-alueiden taulukossa 6b prosenttiosuuksina valuma-alueen maa-alasta. Järvikohtaiset maankäyttökartat ovat kunkin jär- ven omassa osiossa. Hankejärvien sekä lähi- että kaukovaluma-alueista on suurin osa metsää. Erä- maisimpia valuma-alueet ovat Hattujärven, Kop- pelojärven, Palojärven ja Otmenien ympäristössä. Niissä metsämaiden osuus lähivaluma-alueesta on suurin, noin 92-94 %. Vähiten metsiä on Tuopanjär- vellä, Kinnasjärvellä, Keskijärvellä ja Halijärvellä, 82-84 %. Kaukovaluma-alueiden metsäisyys on noin 90 %, mukana ei ole Petkel- ja Naarvanjärven Venäjän puoleisia alueita. Lähivaluma-alueiden maa-alasta on turvemaita keskimäärin 30 %. Lähivaluma-alueen koko kor- reloi vahvasti lähivaluma-alueen turvamaaosuu- den kanssa, r=67 (p<0,001). Turvemaapitoisimmat valuma -alueet ovat Hattujärvellä, Naarvanjärvellä, Palojärvellä ja Koppelojärvellä. Vähiten turvemaita on Keskijärvellä, Kinnasjärvellä, Keski- Otmenella ja Kajoonjärvellä. Kaukovaluma-alueista tur- vemaita on huomattavasti Harkkojärvellä, jopa 51 %. Avosoita lähivaluma-alueista on keskimäärin 4 %, eniten Naarvanjärvellä, 9 %. Kaukovaluma- alueista avosoita on eniten Naarvanjärvellä ja Harkkojärvellä, 10 %. Taulukko 5. Hankejärvien valuma-alueiden koot. Järvi Lähivaluma-alue ha Kaukovaluma-alue ha Venäjän puoleinen valuma-alue ha Yhteensä ha Pusonjärvi 2 346 Tuopanjärvi 3 122 4 286 7 408 Uramo 4 506 Halijärvi 2 572 Keskijärvi 961 3 124 4 085 Rauanjärvi 5 964 Kajoonjärvi 2 168 10 308 12 476 Kinnasjärvi 1 002 27 095 28 097 Harkkojärvi 2 667 14 938 17 605 Koppelojärvi 10 596 Otmenjärvi 3 765 Hattujärvi 5 785 Palojärvi 6 265 Oskajärvi 3 984 Naarvanjärvi 4 419 22 623 36 938 63 980 Petkeljärvi 2 610 20 893 81 395 104 898 Lähivaluma-alueiden järvisyys on suurin Ka- joonjärvellä ja pienin Palojärvellä, Naarvanjärvel- lä ja Koppelojärvellä. Keskimäärin järvisyys on 12 % ja mediaani 10 %. Kaukovaluma-alueiden järvisyys on suurin Petkeljärvellä ja pienin Naar- vanjärvellä ja Harkkojärvellä. Keskimäärin se on 9 %, mediaanin ollessa 7 %. Maatalouden osuuteen lasketaan mukaan pellot, laidunmaat ja pienipiirteinen maatalousmosaiikki (CLC2000, luokittelu). Maatalouden osuus maan- käytöstä on hankejärvillä yleisesti ottaen pieni. Suurinta, 5-10 %, se on Tuopanjärvellä, Halijärvel- lä, Kajoonjärvellä, Kinnasjärvellä ja Keskijärvellä. Maatalousmaita ei ole laisinkaan Petkeljärvellä, Palojärvellä eikä Hattujärvellä. Asutuksen määrä on vähäinen; 1-7 % hanke- järvien lähivaluma-alueista on rakennuttua ym- päristöä. Kaukovaluma-alueilla on maataloutta 2-4 % ja rakennettua ympäristöä todella vähän 0-5 %. Erämaisimmat valuma-alueet kokonaisuu- dessaan ovat Naarvanjärvellä, Harkkojärvellä, Palojärvellä, Petkeljärvellä ja Hattujärvellä. Järvien valuma-alueiden maa-alasta on suurin osa metsämaata ja maankäyttö metsätalouspainot- teista. Harvapuustoisten alueiden osuus maa-alas- ta on 17-32 %. Suurin se on Kajoonjärvellä ja pienin Hattujärvellä. Ojien määrä järvien valuma-alueilla on suuri: niitä on kaivettu kymmeniä tuhansia kilo- metrejä satojen hehtaarien alueelle. Tiheimmin oji- tetut lähivaluma-alueet ovat Hattujärvellä, 160 oja- 19Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Taulukko 6a. Järvikohtainen lähivaluma-alueiden järvisyys, turvemaan osuus sekä maankäyttö ja ojitusintensiteetti. Järvisyys on laskettu valuma-alueen kokonaispinta-alasta ja muut maa-alasta. Järvi Järvisyys Turvemaa Metsämaa Maa talous Rakennettu ympäristö Avo- suot Ojitus- intensiteettiMetsät Harvapuus- toiset % % % % % % % m ha-1 Pusonjärvi 10 22 62 29 3 2 4 81 Tuopanjärvi 11 31 56 28 6 6 3 93 Uramo 12 22 74 20 1 2 3 53 Halijärvi 11 27 54 28 7 2 6 81 Keskijärvi 22 14 63 21 8 7 1 54 Rauanjärvi 9 38 64 26 2 2 5 89 Kajoonjärvi 25 18 55 32 5 4 3 61 Kinnasjärvi 17 16 62 22 10 5 1 48 Harkkojärvi 18 30 64 27 1 2 6 77 Koppelojärvi 6 39 69 25 2 1 4 121 Otmenjärvi 9 16 73 21 3 2 1 43 Hattujärvi 11 51 75 17 0 1 7 160 Palojärvi 4 43 75 19 0 1 5 156 Oskajärvi 9 37 66 25 3 3 3 97 Naarvanjärvi 5 46 63 25 1 1 9 122 Petkeljärvi 10 29 68 25 0 2 5 77 Taulukko 6b. Kaukovaluma-alueiden maankäyttö ja ojitusintensiteetti. Järvisyys on laskettu valuma-alueen kokonaispinta- alasta ja muut maa-alasta. Järvi Järvisyys Turvemaa Metsämaa Maatalous Rakennettu ympäristö Avo- suot Ojitus- intensiteettiMetsät Harvapuus- toiset % % % % % % % m ha-1 Tuopanjärvi 6 22 58 33 4 3 3 73 Keskijärvi 16 7 75 13 4 5 0 32 Kajoonjärvi 11 30 58 30 4 2 5 94 Kinnasjärvi 7 30 66 26 2 2 5 77 Harkkojärvi 6 51 68 22 0 1 10 137 Naarvanjärvi 3 48 65 24 0 0 10 139 Petkeljärvi 18 39 64 24 2 2 8 84 metriä ha-1, Palojärvellä 156 ojametriä ha-1, Koppe- lojärvellä 121 ojametriä ha-1 ja Naarvanjärvellä 122 ojametriä ha-1. Vähiten ojitetut lähivaluma- alueet olivat Kinnasjärvellä, 48 ojametriä ha-1, Otmen - Keski-Otmenella, 43 ojametriä ha-1 ja Keskijärvellä 54 ojametriä ha-1. Ojitetuimmat kaukovaluma-alu- eista olivat Naarvanjärvellä ja Harkkojärvellä. Kunnostusojitusilmoitusten määrää tarkastel- tiin vuodesta 1995 vuoteen 2004. Alueiden osuus koko valuma-alueen maa-alasta vaihteli 0-16 %. Kunnostusojitetuimpia, yli 10 % lähivaluma-alu- een maa-alasta, olivat Tuopanjärven, Petkeljärven ja Hattujärven ympäristöt. Kaukovaluma-alueiden kunnostusojitusprosentti oli alle 5 %. Valuma-alu- eiden ojitustiheyksiä sekä viimeaikaisten kunnos- tusojitusten sijoittumista suhteessa vesistöön voi tarkastella järven omassa osiossa ojituskartalta. 20 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.2.2 Kuormitus Taulukossa 7 on esitetty lähivaluma-alueiden vuo- tuiset fosforikuormat ja taulukossa 8 typpikuormat sekä eri kuormittajien osuudet kokonaiskuormas- ta. Hankejärviin tuleva kuormitus on lähinnä haja- kuormitusta, pistekuormitusta ei juuri ole. Suurin pistekuormittaja on Keskijärvellä oleva kalanvil- jelylaitos. Järvien vuotuinen fosforikuormitus vaihteli vä- lillä 220 kg a-1 - lähes 1 000 kg a-1 ollen alhaisin Kinnasjärvellä ja korkein Koppelojärvellä. Keski- määräinen vuotuinen fosforikuorma oli noin 400 kg, eli 0,12 kg ha-1, taulukko 7. Ilmalaskeumana ja luonnonhuuhtoumana tulee yleensä suurin osa fosforikuormituksesta. Niiden yhteenlaskettu osuus kokonaiskuormasta oli keski- määrin 65 %. Suurinta se oli Harkkojärvessä, Hat- tujärvessä ja Palojärvessä yli 80 %. Luonnonhuuh- toumaan on laskettu mukaan kaikki metsämaat mukaanluettuna metsätalousmaa, jonka luonnon- huuhtouma on usein suurempi kuin luonnontilai- sen metsän johtuen niillä tehtävistä metsätalous- toimenpiteistä. Metsätaloustoimenpiteiden (hakkuut ja ojitus) osuus fosforikuormasta oli suurin Petkeljärvellä ja korkea myös Koppelojärvellä sekä Hattujärvel- lä. Maatalouden osuus oli korkein Kinnasjärvellä ja Keskijärvellä. Asutuksen aiheuttaman fosfori- kuorman osuus oli kaikilla järvillä alhainen, kes- kimäärin 3 %. Typpikuorma hankejärviin oli keskimäärin 12 000 kg vuodessa, taulukko 8. Suurin se oli Kop- pelojärvellä, noin 31 500 kg. Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus typpikuormasta oli keski- määrin 54 %. Yli 60 % se oli Uramolla, Palojärvellä, Hattujärvellä ja Harkkojärvellä. Metsätaloustoi- menpiteet nostavat typpikuormaa fosforikuormaa enemmän. Metsätalouden osuus typpikuormasta oli keskimäärin 35 %. Suurinta, yli 40 %, se oli Pusonjärvellä, Halijärvellä, Petkeljärvellä, Naar- vanjärvellä ja Koppelojärvellä. Maatalouden osuus typpikuormasta oli suurinta, yli 20 %, Halijärvellä, Kinnasjärvellä ja Keskijärvellä. Rakennetun ympä- ristön typpikuorman osuus kokonaiskuormasta oli alhainen, keskimäärin 1 %. Kaukovaluma-alueiden fosforikuormitus on erämaisilla järvillä suurelta osin peräisin ilmasta ja luonnonhuuhtoumasta, taulukko 9. Metsätalouden osuus on korkein Naarvanjärvellä ja Harkkojärvel- Taulukko 7. Järvikohtainen vuotuinen ja valuma-alueen pinta-alaan suhteutettu fosforikuormitus lähivaluma-alueilta sekä eri kuormittajien osuudet siitä. Järvi Kokonaiskuorma Luonnon- huuhtouma % Ilmalaskeuma % Metsätalous % Maatalous % Asutus %kg a-1 kg ha-1 Pusonjärvi 260 0,11 44 21 14 19 2 Tuopanjärvi 470 0,15 33 16 11 28 5 Uramo 430 0,09 47 30 12 8 3 Halijärvi 390 0,15 36 16 10 35 3 Keskijärvi 300 0,20 25 25 6 37 7 Rauanjärvi 600 0,10 48 20 14 15 3 Kajoonjärvi 380 0,17 25 34 9 28 5 Kinnasjärvi 220 0,22 25 17 5 46 6 Harkkojärvi 260 0,10 43 43 11 3 0 Koppelojärvi 980 0,09 53 15 16 15 1 Otmenjärvi 430 0,11 44 18 10 25 4 Hattujärvi 500 0,09 52 29 17 2 1 Palojärvi 440 0,07 68 15 11 5 1 Oskajärvi 480 0,12 40 17 15 22 6 Naarvanjärvi 350 0,08 61 14 14 8 3 Petkeljärvi 250 0,10 47 23 23 4 3 21Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 lä. Kajoonjärvellä, Tuopanjärvellä ja Keskijärvellä kasvavat maa talouden osuudet. Typpikuormasta metsätalouden osuus on suurin Tuopanjärvellä ja Kinnasjärvellä, taulukko 9. Matalin se on Keskijär- vellä, missä maatalouden osuus on korkea. Kau- kovaluma-alueiden järvikohtaisissa ravinnekuor- missa ei ole huomioitu pidättymistä yläpuolisiin vesistöihin, vaan luvut ovat bruttolukuja. Verrattaessa järviä kuormituslähteittäin ovat Harkkojärvi, Hattujärvi, Naarvanjärvi ja Petkeljärvi sekä Palojärvi eniten metsätalouden kuormittamia. Rauanjärvellä ja Koppelojärvellä metsätalous on suuri kuormittaja, mutta myös maatalous kuormit- taa järveä. Tuopanjärvellä, Halijärvellä, Kajoonjär- vellä, Keskijärvellä, Otmen-Keski-Otmenella ja eri- tyisesti Kinnasjärvellä kasvaa maatalouden osuus kuormituksesta selvästi. Kinnasjärven lähivaluma- alueen kuormitus on maatalouspainotteinen mutta kaukovaluma-alueen kuormitus taas metsätalous- painotteinen. Keskijärvellä kalanviljelylaitokselta tulee noin kolmannes kokonaiskuormasta. Vähiten valuma-alueen maankäyttöön liittyvää kuormitus- ta on Uramolla ja Pusonjärvellä. Taulukko 8. Järvikohtainen vuotuinen ja valuma-alueen pinta-alaan suhteutettu typpikuormitus lähivaluma-alueilta sekä eri kuormittajien osuudet siitä. Järvi Kokonaiskuorma Luonnon- huuhtouma % Ilmalaskeuma % Metsätalous % Maatalous % Asutus %kg a-1 kg ha-1 Pusonjärvi 7 500 3 33 16 41 10 0,2 Tuopanjärvi 11 500 4 23 27 14 14 1,0 Uramo 11 900 3 38 24 34 4 0,4 Halijärvi 10 800 4 26 13 40 21 0,4 Keskijärvi 5 100 4 21 29 25 23 1,3 Rauanjärvi 17 500 3 39 15 37 7 0,8 Kajoonjärvi 8 600 4 21 33 31 14 0,8 Kinnasjärvi 4 200 4 22 21 27 29 1,3 Harkkojärvi 8 500 3 31 29 38 2 0,0 Koppelojärvi 31 500 3 40 10 43 6 0,2 Otmenjärvi 11 400 3 33 15 39 12 0,6 Hattujärvi 14 800 3 46 22 31 1 0,1 Palojärvi 13 700 2 55 11 32 2 0,1 Oskajärvi 12 300 3 37 15 37 10 1,0 Naarvanjärvi 12 300 3 45 9 43 3 0,3 Petkeljärvi 7 300 3 39 18 42 1 0,4 Uramon rantaa. 22 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3 Järvikohtaiset tulokset 3.3.1 Pusonjärvi Herajärven länsipuolella Kontiolahden kunnan alueella sijaitsevan Pusonjärven vesiala on 165 ha ja rantaviiva 10 km. Sen maksimisyvyys on 21 m ja keskisyvyys 7,3 m. Järvellä on yksi hehtaarin ko- koinen saari, Upsalonsaari. Pusonjärven viipymä on noin 3 vuotta ja se laskee pohjoisosasta lähte- vän Pusonjoen kautta Herajärveen. Ympäristömi- nisteriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyn mukaan järvi kuuluu pieniin humusjärviin. Alueella toimii Puson kylätoimi- kunta. Hankkeen aikana Pusonjärveltä selvitettiin valuma - alueen maankäyttö ja kuormitus sekä tut- kittiin järven kasviplankton, kalasto, pohjaeläimis- tö, vesikasvillisuus, veden laatu ja pohjasedimen- tin piilevät. Taulukko 9. Järvikohtaiset kaukovaluma-alueiden vuotuiset ja pinta-alaan suhteutetut ravinnekuormitukset sekä eri lähteitten osuudet kokonaiskuormasta. Fosfori Järvi Kokonaiskuorma Luonnon- huuhtouma % Ilmalaskeuma % Metsätalous % Maatalous % Asutus %kg a-1 kg ha-1 Tuopanjärvi 500 0,12 45 8 17 22 7 Keskijärvi 430 0,14 34 27 6 25 8 Kajoonjärvi 1 342 0,13 38 19 11 28 4 Kinnasjärvi 2 650 0,10 50 16 14 16 4 Harkkojärvi 1 090 0,07 64 19 16 1 0 Naarvanjärvi 1 480 0,07 73 9 16 1 0 Petkeljärvi 2 350 0,11 38 36 11 11 5 Typpi kg a-1 kg ha-1 % % % % % Tuopanjärvi 14 700 3 34 6 48 11 1 Keskijärvi 9 000 3 29 29 26 15 2 Kajoonjärvi 37 400 4 30 15 42 13 1 Kinnasjärvi 84 300 3 36 12 45 6 1 Harkkojärvi 38 000 3 49 12 38 0 0 Naarvanjärvi 57 400 3 50 5 44 1 0 Petkeljärvi 63 800 3 34 30 30 5 1 3.3.1.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Pusonjärvi on latvajärvi, jonka valuma-alueen ko- ko on 2 346 hehtaaria ja järvisyys 10 %, kuva 2. Maa-alasta turvemaita on 22 %, metsiä 91 %, maa- talousmaita 3 % ja avosoita noin 4 %. Vakituista asutusta on kuudella tilalla, joissa asuu yhteensä kymmenisen henkeä. Vapaa-ajan asuntoja on hie- man yli 30. Valuma-alueen kallioperästä on noin 70 % kvart- siittia, 29 % koostuu kiilleliuskeesta, mustalius- keesta, konglomeraatista ja arkosiitista. Valuma - alueella ei sijaitse vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita eikä suojelualueita. Pusonjärven laskennallinen vuotuinen fosfo- rikuormitus on noin 260 kg, 0,11 kg ha-1, kuva 3. Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus siitä on 65 %, metsätaloustoimenpiteiden 14 % ja maatalouden 19 %. Vuotuinen typpikuorma on noin 7 500 kg, 3 kg ha-1. Luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma muodostavat yhdessä lähes puolet kuormituksesta. Metsätaloustoimenpiteiden osuus on 41 % ja maatalouden 10 %. 23Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Pusonjärven valuma-alueen ojitusintensiteetti on 81 ojametriä ha-1. Viimeisen 10 vuoden aikana on tehty kunnostusojitusilmoituksia noin 8 950 m yhteensä 45 ha alalle. Vuodelle 2004 laskennallinen ravinnekuorma on ollut lähes 3 kg fosforia ja 53 kg typpeä. 3.3.1.2 Ekologinen tila Pusonjärven ekologista tilaa arvioitiin kaikkien neljän biologisen muuttujan avulla. Kasviplank- tonnäytteenotto tehtiin kesän 2005 aikana noin 2-3 viikon välein. Järven vedenlaadun historiaa selvi- tettiin pohjasedimentin piilevien avulla. Kasviplankton. Pusonjärvi voidaan kasviplank- tonin biomassan perusteella luokitella Heinosen (1980) raja-arvojen perusteella oligotrofi seksi eli karuksi järveksi. Klorofyllipitoisuus vaihteli avo- vesikaudella 2005 2,5 ja 5,2 μg l-1 välillä ja oli keski- Luusua Lähivaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Pusonjärvi Vesistö Natura Ojitukset 1996-2005 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Ojat © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Pusonjärvi määrin 3,7 μg l-1. Samanaikaisesti kasviplanktonin biomassan ja myös veden klorofyllipitoisuuden vaihtelu oli melko vähäistä. Kasviplanktonlajisto koostui lähinnä karujen järvien lajistosta eikä si- nileviä esiintynyt. Pusonjärvi kuuluu kasviplank- tonin biomassan ja a-klorofyllin perusteella erin- omaiseen luokkaan. Pohjaeläimet. Pusonjärven pohjaeläinnäyttei- den perusteella järvi voidaan luokitella hyvään tai erinomaiseen tilaan. Lajisto koostuu niukkara- vinteisten järvien taksoneista. Vesipuitedirektiiviä mukailevan luokittelun mukaan Pusonjärvi kuu- luu luokkaan erinomainen. Vesikasvillisuus. Vesikasvillisuusselvi tyksen mukaan Pusonjärvi kuuluu hyvään luokkaan. Litoraalialueilla on paljon lähes kasvittomia kivikko-, sora- ja hiekkarantoja. Kasvillisuus on niukkaa, pohjalehtiset lajit puuttuvat lähes täy- sin. Kuva 2. Pusonjärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1996-2005 kunnostus- ojituskohteet, näytteenottopaikat ranta-alueilta (pohjaeläimet) sekä syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). 24 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kalasto. Pusonjärvellä toimii Heraniemen osa- kaskunta, jonka edustajan mukaan järven tila ja kalakanta ovat hyviä. TE-keskuksen rekisterin mukaan järveen on istutettu lähinnä siikaa sekä harjusta, kuhaa kertaalleen ja järvitaimenta pari kertaa. Kalaosakaskunnasta saatujen tietojen mu- kaan siian istutus on onnistunut hyvin. Petoka- loista ainakin hauki lisääntyy luontaisesti. Rapuja on esiintynyt vähäisesti. Vesipuitedirektiivin luo- kittelun mukaan Pusonjärven kalakanta on erin- omaisessa kunnossa, vain koekalastuksissa saatu lajimäärä oli hieman alhainen. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Pusonjärven pohjasedimentin piileväanalyysin mukaan veden laatu ei ole paljoa muuttunut. Sedimentaatio ja tuotanto järvessä näyttäisivät olevan matalia. Pii- levälajiston mukaan vesi on aikaisemmin ollut vähähumuksisempaa kuin nykyään. Järveen on viime vuosina tullut valumavesien mukana hu- muspitoista vettä sekä ravinteita, mikä näkyy hie- noisena ravinnetason nousuna. Vedenlaatu. Avovesikautena vuonna 2005 Pusonjärven vesi oli keskiruskeaa ja pH-arvo lä- hellä 7,0. Päällysveden lämpötila oli korkeimmil- laan heinäkuun puolivälissä, jolloin se oli 24,2 oC. Heinäkuusta syyskuulle järvi oli kerrostunut lämpötilan suhteen. Syyskuun puolivälissä alus- vedessä oli hapen kulumista, mutta huonosta hap- pitilanteesta huolimatta sedimentistä ei liuennut ravinteita. Alusveden rautapitoisuus oli kuitenkin lähes kaksinkertainen päällysveden arvoon verrat- tuna. Avovesikauden päällysveden kokonaisfosfo- ripitoisuus oli pieni, se vaihteli 6 ja 9 μg l-1 välillä ja kokonaistyppipitoisuus vastaavasti 470 ja 540 μg l-1 välillä. Myös klorofyllipitoisuus oli melko alhainen. Pusonjärvi luokitellaan vesistöjen käyt- tökelpoisuusluokituksessa erinomaiseen luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klorofyllipitoi- suuden perusteella. Kuva 3. Pusonjärven fosfori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. 3.3.1.3 Kansalaiskysely Pusonjärven kansalaiskyselyn vastausprosentti oli korkea 52 %. Vastaajista miehiä oli 8 ja naisia 6. Ikä painottui 50-70-vuotiaisiin. Järven käyttö. Kyselyyn vastanneet liikkuvat Pusonjärvellä joko säännöllisesti tai satunnaisesti. Järvellä uidaan ja kalastetaan, oleskellaan vapaa- ajanasunnolla ja vettä käytetään mm. saunavetenä. Enemmistön mielestä Pusonjärvestä on hyötyä se- kä järven lähiasukkaille että laajemmalla alueella asuville ihmisille. Kolmanneksen mielestä virkis- tyksellinen hyöty ulottuu myös matkailuun. Tär- keimpiä tekijöitä virkistyskäytön kannalta ovat ve- den laatu ja kalasto. Hieman yli puolet vastaajista on vesialueen omistajina järven osakaskunnassa. Muutamat vastaajista olisivat halukkaita osallis- tumaan järjestäytyneeseen toimintaan järven hy- väksi, mikäli sellaista olisi. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Pusonjärven tilaa pidettiin joko hyvänä tai vält- tävänä ja sen arvioitiin pysyneen ennallaan. Vain muutamat ilmoittivat tilan huonontuneen, minkä arveltiin tapahtuneen viimeisen 10-20 vuoden ai- kana. Metsätalouden katsottiin olevan eniten jär- ven tilaa huonontanut tekijä. Pahimmat ongelmat olivat vastaajien mielestä kalaston rakenne, verk- kojen limoittuminen ja maalta tulevan kiintoaineen lisääntyminen rannoilla. Järven tilalla katsottiin olevan myös taloudellista merkitystä. Järven kunnostustarve ja paikallisten kiinnos- tus kunnostustoimintaan. Enemmistön mielestä Pusonjärvi tarvitsee mahdollisesti kunnostustoi- menpiteitä. Soveltuviksi toimenpiteiksi mainittiin kalojen istutus, hoitokalastus ja ulkoisen kuormi- tuksen vähentäminen. Ensisijainen toimintavastuu tulisi vastausten mukaan olla valtiolla ja kunnalla, joiden tulisi vastata myös kustannuksista. Vastaa- jista puolet on kuitenkin mahdollisesti valmiita osallistumaan kunnostuksista aiheutuviin kustan- 0 10 20 30 40 50 Luonnon- huuhtouma Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Fosforikuorma 260 kg a -1 Typpikuorma 7 500 kg a -1 25Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 nuksiin, kun taas puolet ei missään tapauksessa halua osallistua kustannusten jakamiseen. Suurin este järven kohentamisen kannalta oli vastaajien mielestä varojen sekä vaikutusmahdollisuuksien ja -kanavien puute. Järveä koskevan tiedon saaminen. Kyselyyn vastanneet halusivat saada tietoa erityisesti kun- nostusmenetelmistä ja kunnostuksesta yleensä, on- gelmien seurauksista sekä kunnostushankkeista ja niiden käynnistämisestä. Tiedonlähteinä voisivat olla tiedotteet ja kirjeet sekä sanomalehdet. Luo- tettavimmaksi tiedonlähteeksi mainittiin tutkijat ja viranomaiset. 3.3.1.4 Kunnostustarve ja suositukset Pusonjärven kansalaiskyselyn mukaan järveä käy- tetään aktiivisesti, järven tila on keskimäärin hyvä ja pysynyt melkein ennallaan. Kansalaiskyselyn vastaajat arvioivat järven luultavasti tarvitsevan kunnostustoimenpiteitä. Ekologisen ja vedenlaatuun perustuvan tila- selvityksen mukaan Pusonjärvi on hyvässä, lähes erinomaisessa kunnossa. Järvessä on jonkin verran pohjanläheisen kerroksen hapettomuutta, mutta se ei ole näyttänyt aiheuttavan ravinteiden vapau- tumista. Järven valuma-alueen lähinnä metsäta- loustoimenpiteistä johtuva ravinnekuormitus on pienimpiä hankejärvistä ja ojituksia on valuma- alueella kohtuullisesti verrattuna muihin hankejär- viin. Valuma-alueen turvemaaosuus on pienehkö ja järvisyys kohtuullinen, mitkä vähentävät valu- ma-alueelta tulevaa (orgaanista) kuormitusta. Pit- kä viipymä hidastaa ravinteiden pääsyä järveen. Pusonjärvi ei tällä hetkellä näyttäisi tarvitsevan kunnostusta, mutta ennaltaehkäisevästi järven va- luma-alueen toiminnoissa tulee ottaa huomioon vesiensuojelu. Pusonjärven kuormitus on lähinnä metsätalousperäistä, joten valuma-aluetarkastelu kohdistuu ensisijaisesti metsätalouteen. Maatalou- den- ja haja-asutuksen kuormitus tulee kuitenkin pitää myös matalana. Niihin molempiin on omat asetukset ja säädökset, joita tulee noudattaa. Pusonjärven valuma-alueelta laskee Pusonjär- veen karttatarkastelun perusteella jokia ja puroja yhteensä 13. Purot lueteltuna myötäpäivään alkaen pohjoisimmasta: Iso Torvilammesta laskeva puro, Raatolammesta laskeva puro, Mustalammesta las- keva puro, Pumupuro (laskee suuren suoalueen läpi) ja Ahvenlammesta tuleva puro. Pusonjärven valuma-alueelle soveltuviin ve- siensuojelutoimenpiteisiin kuuluu mm. pinta- valutuskentät, oja- ja kaivukatkot, lietekuopat sekä purokunnostus, joiden sijainti olisi lähinnä valuma - alueen ojitetulla länsipuolelle, kuva 2. Täl- lä alueella on 1990 ja 2000 luvuilla tehtyjä kunnos- tusojituksia. Pusonjärven rantaympäristössä ei ole suuria suoalueita, alue on enimmäkseen korkeus- eroiltaan vaihtelevaa kivennäismaata. Pusonjärven valuma-alueella on useita puroja, jotka mahdollisesti sopisivat purokunnostuskoh- teiksi. Purokunnostustoimenpiteitä tulisi tehdä aiemmin luetelluille puroille tapauskohtaisesti. Ai- noastaan merkittävimmät kohteet tulisi kunnostaa. Pumupuro on purokunnostuskohteista tärkeim- piä, koska se kerää vedet laajalta alueelta alkaen pohjoispäästä, kiemurrellen useiden suoalueiden läpi ja laskee Pusonjärven eteläpäähän. Pumupu- ron varrelle tehtävillä vesiensuojelutoimenpiteillä voitaisiin mahdollisesti saada merkittävästi vähen- nettyä Pusonjärven kuormitusta. Muita purokoh- teita voisivat olla Ahvenlammesta saapuva puro, Ala-Pumulammesta saapuva puro sekä Iso Torvi- lammesta alkunsa saava puro. Purokunnostukset, kuten muutkin vesiensuojelutoimenpiteet, vaati- vat ennen toteutusta huolellisen maastotarkastelun ja suunnittelun. 3.3.2 Tuopanjärvi Juuassa sijaitseva Tuopanjärvi on vesialaltaan 316 ha suuruinen ja sillä on rantaviivaa 18 km. Sen maksimisyvyys on 17 m ja keskisyvyys noin 4,4 m. Tuopanjärveen laskee Peukalojoki ja järvestä lähtee Tuopanjoki, joka laskee vetensä Höytiäiseen. Järven viipymä on hieman alle vuosi. Ympäristö- ministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuk- sen (2007) tyypittelyohjeen mukaan järvi on pieni humusjärvi, Ph. Alueella toimii Tuopanjoki-seura ry sekä Tuopanjoen kyläseura. Hankkeen aikana järveltä selvitettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus sekä tutkittiin vesikasvillisuus, kas- viplankton, kalasto, pohjaeläimistö, veden laatu ja pohjasedimentin piilevät. 3.3.2.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Tuopanjärven lähivaluma-alue on noin 3 122 ha suuruinen, ja sen järvisyys 11 %, kuva 4. Maa-alu- eesta on turvemaita 31 % ja avosoita 3 %. Maan- käyttö on Tuopanjärven ympäristössä intensiivistä: metsiä on 84 % ja maatalousmaita 6 %. Vakituisessa käytössä olevia asuinrakennuksia on 14 ja kesä- mökkejä 12. Tuopanjärvellä on 4 286 ha suuruinen kauko- valuma-alue, jonka järvisyys on 6 %. Turvemaata siitä on 22 %, metsää 91 % ja maatalousaluetta 4 %. Kaukovaluma-alueella sijaitsee noin 100 vakituista 26 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 asuinsijaa, joissa asuu parisataa henkeä. Kesämök- kejä on 51. Valuma-alueen kallioperästä 96 % koostuu kiil- leliuskeesta, mustaliuskeesta, konglomeraatista ja arkosiitista. Kvartsiittia, arkosiittia ja kiilleliusketta on 4 %. Lähivaluma-alueen vedenottoa varten tär- keitä I luokan alueita on 318,5 ha (Niittylammen- kangas, Harisärkkä) ja II luokan pohjavesialueita 77,4 ha (Tuopankangas). Suojelualueita ei ole. Tuopanjärven lähivaluma-alueen laskennalli- nen vuotuinen fosforikuorma on noin 470 kg, 0,15 kg ha-1, kuva 5. Luonnonhuuhtouman ja ilmalas- keuman osuus on noin 49 %, metsätaloustoimien 11 % ja maatalouden 28 %. Vuotuinen typpikuor- mitus on 11 500 kg, 4 kg ha-1. Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus on 50 % ja metsätaloustoi- menpiteiden 14 % ja maatalouden 14 %. Kuva 4. Tuopanjärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1995-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet, näytteenottopaikat ranta-alueilta (pohjaeläimet) sekä syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Tuopanjärvi Vesistö Ojitukset 1995-2005 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Valtatie Maantie Joki Oja Tuopanjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km Tuopanjärven kaukovaluma-alueen laskennal- linen vuotuinen fosforikuorma on noin 500 kg, 0,12 kg ha-1, kuva 6. Luonnonhuuhtouman ja il- malaskeuman yhteenlaskettu osuus on noin 53 %, metsätaloustoimenpiteiden 17 % ja maatalouden 22 %. Vuotuinen typpikuormitus on 14 700 kg, 3 kg ha-1. Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus on 40 %, metsätaloustoimenpiteiden 48 % ja maatalouden 11 %. Tuopanjärven lähivaluma-alueen ojitusintensi- teetti on 93 ojametriä ha-1 ja kaukovaluma-alueen 73 ojametriä ha-1. Viimeisen 10 vuoden aikana on kunnostusojitusilmoituksia annettu lähivaluma- alueelle 67 253 ojametriä 230 ha alalle ja kaukova- luma-alueelle 33 703 ojametriä 127 ha alalle. Lä- hivaluma-alueelta kunnostusojituksista johtunut ravinnekuormitus on ollut noin 14 kg fosforia ja 27Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 300 kg typpeä vuonna 2004. Kaukovaluma-alueen vastaavat luvut ovat 9 kg fosforia ja 216 kg typpeä. Harvapuustoisia alueita, jotka ovat mahdollisia hakkuualueita, on maa-alasta 31 %. 3.3.2.2 Ekologinen tila Tuopanjärvi kuului hankkeessa tutkituimpiin järviin. Järven ekologista tilaa arvioitiin kaikkien neljän biologisen muuttujan avulla. Kasviplank- tonnäytteenotto tehtiin vuoden 2005 kesällä 2-3 viikon välein. Järven historiaa selvitettiin pohjase- dimentin piilevien avulla. Kasviplankton. Tuopanjärven kasviplanktonin biomassa vaihteli 0,12 ja 2,34 mg l-1 välillä ollen kes- kimäärin 1,09 mg l-1. Kasviplanktonin biomassa oli korkeimmillaan keskikesällä ja pienin heti avove- sikauden alussa toukokuussa. Klorofyllipitoisuus vaihteli vastaavasti 5,3 ja 18,0 μg l-1 välillä ollen keskimäärin 12,5 μg l-1. Kasviplanktonin biomassan ja myös veden klorofyllipitoisuuden vaihtelu oli huomattavaa avovesikaudella 2005. Kasviplankto- nin biomassan perusteella järvi on Heinosen (1980) luokituksessa mesotrofi nen, lievästi rehevä järvi. Tuopanjärven kasviplanktonlajistossa esiintyi monia reheville järville tyypillisiä lajeja. Kaikkien näytteenottojen aikana näytteistä löydettiin myös jonkin verran sinileviä, mutta niiden määrä oli Kuva 5. Tuopanjärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormit tajien kesken. Kuva 6. Tuopanjärven kaukovaluma-alueen fos- fori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormit tajien kesken. yleensä melko pieni. Syksyllä kuitenkin sinilevien osuus kasvoi. Chroococcales levien (Woronicinia naegeliana, Merismopedia warmingiana ja Snowella spp.) lisäksi tavattiin rihmamaista Planktothrix agardhii (Oscillatoriales) sinilevää, jonka osuus oli 16 % kokonaisbiomassasta. Rihmamaisten sinile- vien esiintyminen kertoo kuormituksesta. Kasvi- planktonin biomassan ja a-klorofyllin perusteella Tuopanjärvi voidaan luokitella erinomaiseksi tai tyydyttäväksi. Pohjaeläimet. Tuopanjärven pohjaeläinanalyy- sin mukaan järvi on välttävässä kunnossa ja lajisto ilmentää korkeita ravinnepitoisuuksia. Näytteen- ottohetkellä pohja kärsi lisäksi hapettomuudesta, joten pohjaeläinten määrä oli vähäinen. Vesipuite- direktiivin mukaista luokittelua ei voitu laskea, koska pohjanlaatuindeksiin tarvittavia indikaat- torilajeja ei näytteissä ollut. Vesikasvillisuus. Tuopanjärven ranta-alueet ovat melko loivia hiekka- ja kivikkorantoja. Paikoin kasvaa tiheästi järvikaislaa. Pohjalehtisistä esiintyy vain nuottaruohoa. Vesikasvien perusteella Tuo- panjärvi kuuluu luokkaan hyvä. Kalasto. Tuopanjärveen on istutettu lähinnä planktonsiikaa ja muutaman kerran kuhaa. Kala- osakaskunnalle tehdyn kyselyn mukaan istutukset ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin. Petokaloista haukikanta lisääntyy hyvin, kuhasta ei ole tietoa. Tuopanjärvessä on ollut rapurutto, minkä jälkeen Luonnon- huuhtouma Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Fosforikuorma 470 kg a -1 Typpikuorma 11 500 kg a -1 Fosforikuorma 500 kg a -1 Typpikuorma 14 700 kg a -1 0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus 28 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 rapukanta on ollut heikko. Yleisen arvion mukaan kalakanta on kohtuullinen, mutta järvi muuten on kohtalaisessa kunnossa; lähinnä sitä vaivaa valu- mavesien mukana kulkeutuva kiintoaines ja ravin- teet. Alueella toimii Ahmovaaran osakaskunta. Hankkeen yhteydessä tehdyn koekalastuksen tuloksista laskettujen indeksien perusteella Tuo- panjärvi on hyvän ja tyydyttävän rajamailla. Vesi- puitedirektiivin mukaisen luokittelun mukaan se on hyvässä kunnossa. Tuopanjärven lajien yksilö- määrä ja ahvenpetokalojen määrä madaltaa eko- logista tilaa. Sedimentin piileväanalyysi. Paleolimnologisen analyysin mukaan Tuopanjärvi on aikaisemmin ollut tummavetinen karuhko järvi. Jossain vai- heessa järvi on muuttunut aikaisempaa kirkasve- tisemmäksi. Nokipallosajoituksen mukaan muutos rehevämpään on tapahtunut 1950-luvun jälkeen, mahdollisesti 1960-luvulta lähtien. Sedimentti- patsaan 11,5 cm syvyydessä on sedimentin mine- raaliaineksen osuudessa hienoinen nousu, mikä kuvastaa valuma-alueella tehtyjä maankäsittelyjä kuten ojituksia. Osa järveen tulleista valumavesistä on ollut humuspitoisia, tummia ojitusvesiä, mikä piilevälajistossa näkyy hapahkoja ja tummia vesiä suosivien lajien osuuksien kasvuna. Rehevöitymi- nen on jatkunut näihin päiviin asti; pinnimmaisissa näytteissä on lajeja, joiden fosforioptimi on korkea ja jotka menestyvät rehevissä vesistöissä. Vedenlaatu. Tuopanjärveltä on hajanaisia veden laatutuloksia 1960-luvun lopulta lähtien. Avove- siaikana 2005 vesi oli ruskeaa, sen lämpötila met- rin syvyydessä heinäkuun puolivälissä 24,5 °C ja lämpötilan suhteen vesi oli kerrostunut heinä- elokuussa (Holopainen ym. 2007). Tuopanjärven happitilanne oli alusvedessä heikoin elokuun alussa, jolloin alusveden ravinnepitoisuuksissa todettiin nousua ja rautapitoisuus kohosi yli kak- sinkertaiseksi päällysveteen nähden. Tällöin myös alusveden kemiallinen hapenkulutus ja sähkön- johtokyky kohosivat. Tuopanjärven päällysveden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 14 μg l-1 ja vastaava kokonaistyppipitoisuus oli 560 μg l-1. Klorofylli a:n pitoisuus oli elokuun lopussa korkea. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Tuopanjärvi voidaan luokitella hyvään luokkaan näkösyvyyden ja kokonaisfosforin perustella, klorofyllipitoisuutensa perusteella tyydyttävään luokkaan. 3.3.2.3 Kansalaiskysely Tuopanjärven kansalaiskyselyn vastausprosentti oli 46 %. Vastaajista miehiä oli 14 ja naisia 7. Ikä painottui 50-60-vuotiaihin. Järven käyttö. Suurin osa vastaajista liikkuu järvellä lähes säännöllisesti. Suosituimmat käyt- tömuodot ovat uiminen, kalastus ja oleskelu va- paa-ajan asunnolla. Suurin osa vastaajista ilmoit- taa Tuopanjärvestä olevan virkistyksellistä hyötyä laajemmin alueen asukkaille, muutamien mieles- tä myös matkailun kannalta. Tärkeimmät tekijät virkistyksen kannalta ovat veden laatu ja kalasto sekä maisema. Kolmannes vastaajista on vesialu- een omistajana järven osakaskunnassa. Yhtä moni vastaaja olisi halukas osallistumaan yhdistystoi- mintaan järven hyväksi, jos sellainen olisi mah- dollista. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Yli puolet vastaajista ilmoittaa järven kunnolla ole- van taloudellista merkitystä. Järven tila arvioidaan enimmäkseen joko hyväksi tai välttäväksi, vain muutaman mielestä se on huono. Vastaajien mu- kaan järvi joko on ollut aina tällainen tai sitten se on muuttunut huonompaan, mutta muutosajankohtaa ei osattu tarkasti määrittää. Metsätalouden katso- taan vaikuttaneen eniten järveen. Pahimmat ongel- mat Tuopanjärvessä ovat vesikasvien lisääntymi- nen, verkkojen limoittuminen ja leväkukinnat. Järven kunnostustarve ja paikallisten asukkai- den kiinnostus kunnostukseen. Vastaajien mieles- tä järvi tarvitsee luultavasti kunnostustoimenpitei- tä. Kolmannes vastaajista ei osaa arvioida tarvetta. Soveltuviksi toimenpiteiksi mainitaan vesikasvien poisto, kalojen istutus sekä ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Suurin osa katsoo vastuun toimis- ta ja niiden rahoituksesta kuuluvan valtiolle. Kol- mannes vastasi vastuun kuuluvan myös kunnalle ja ranta- tai vesialueen omistajille. Puolet vastaa- jista on mahdollisesti valmiita itse osallistumaan kunnostuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Suu- rimmaksi esteeksi toimille mainitaan tiedon, vai- kutusmahdollisuuksien ja varojen puute. Järveä koskevan tiedon saaminen. Järveä kos- kevaa tietoa on saatu ensisijaisesti sanomalehdis- tä ja tuttavilta. Lisätietoa haluttaisiin kunnostus- menetelmistä, vesistöjen ongelmien aiheuttajista ja onnistuneista kunnostuksista. Tietoa voitaisiin välittää sanomalehtien sekä tiedotteiden ja kirjei- den muodossa. Luotettavimmiksi tiedonlähteiksi mainittiin tutkijat ja paikalliset asukkaat. 29Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.2.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Tuopanjärven kansalaiskyselyn mukaan järven tila on keskimäärin hyvä, mutta hieman huonontunut. Muutosten tapahtumisajankohta ilmoitettiin vaih- televasti ja selkeätä mielipidettä ajankohdasta ei ole. Metsätalouden arveltiin olevan suurin järven tilaa muuttanut tekijä. Ekologisen selvityksen ja veden laadun perus- teella Tuopanjärven ravinnetaso on noussut. Vesi- kasvillisuuden mukaan järvi on karuhko, mutta kasviplanktonin, pohjaeläinten sekä sedimentin piilevien perusteella järven ravinnetaso on muut- tunut. Selviä ongelmia Tuopanjärvellä ovat leväku- kinnot, verkkojen limoittuminen ja kasvillisuuden runsastuminen. Vuoden 2005 kasviplanktonseu- rannassa esiintyi rihmamaisia sinileviä, mikä on seuraus nousseesta ravinnetasosta. Alusvedessä on usein hapettomuutta, mikä aiheuttaa sisäistä kuor- mitusta ja vähentää pohjaeläintiheyttä. Kalasto on kunnoltaan hyvä. Tuopanjärvi on hankkeen pienistä humusjär- vistä runsaimmin kuormitettuja. Valuma-alue on raskaasti ojitettu ja kunnostusojituksia on tehty runsaasti. Lähivaluma-alueen turvemaaosuus on kohtalaisen suuri. Kaukovaluma-alueen järvisyys on matalahko, mistä johtuen ravinteiden pidät- tyminen kaukovaluma-alueelle on vähäistä. Kun turvemaaosuutta, maankäyttöä tai kuormitusta suhteutetaan järven tilavuuteen, niin kuormitus kasvaa ja on suurempaa kuin karuilla pienillä humusjärvillä. Lisäksi valuma-alueella on melko paljon maataloutta ja haja-asutusta, joista tulevat ravinteet ovat usein liukoisessa muodossa, suoraan levien käytettävissä. Tuopanjärven tilan perusteella järven valuma- alueelta tulevaa hajakuormitusta tulisi vähentää, jotta orgaaninen aines ja ravinteiden kulku jär- veen saataisiin vähenemään. Alusveden liiallinen orgaaninen aines aiheuttaa siellä hajotessaan ha- pettomuutta ja siitä seuraten ravinteiden vapautu- mista pohjasedimentistä. Tuopanjärven sietokyky kuormitusta vastaan on myös huonohko. Ulkoisen kuormituksen havaitsee usein järveen tulevien ojien ja purojen edustan rehevöitymi- senä. Myös veden väri kertoo järveen saapuvan kiintoaineen määrästä. Valuma-alueen kunnostus- toimenpiteillä pyritään epäsuorasti vaikuttamaan järven tilaan vähentämällä ulkoista kuormitusta ja pienentämällä etenkin soilta tulevan veden kiinto- aine- ja ravinnepitoisuutta. Tuopanjärven valuma-alueella on vanhoja oji- tuksia ja kunnostusojituksia runsaasti, kuva 7. Oji- tukset jakautuvat melko tasaisesti koko valuma- alueelle. Talvi- ja Koprasuo ovat intensiivisimmin ojitettuja. Tuopanjärveen laskee kaiken kaikkiaan 54 uomaa. Seuraavassa ovat Tuopanjärven valuma- alueen laskujoet ja -purot lueteltuna myötäpäivään alkaen pohjoisimmasta: - Sakastilammesta tulevat vedet, lampi on lä- hes välittömässä yhteydessä Tuopanjärveen. - Talvilahteen saapuva valtaoja, tulee Talvi- suolta. - Peukalojoki. Kaukovaluma-alueen valuma- vedet tulevat Peukalojokea pitkin. - Koprapuro, laskee Kopralammesta Tuopan- järven eteläpäähän. - Rekilammesta-Multalammesta laskeva uoma. Rehevää vesikasvillisuutta Tuopanjärvellä. 30 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Tuopanjärven vesiensuojelussa tulee huomioida etenkin järven tai vesistöjen lähellä sijaitsevat oji- tus- ja metsätalousalueet. Rantavyöhykkeen lähis- töön on suositeltavaa rakentaa pintavalutuskenttiä etenkin suurille ojitetuille soille. Valuma-alueelle soveltuviin vesiensuojelutoimenpiteisiin kuuluu mm. pintavalutuskentät, oja- ja kaivukatkot, lie- tekuopat sekä purokunnostus. Valuma-alueen kunnostamistoimenpiteillä pyritään epäsuorasti vaikuttamaan järven tilaan vähentämällä ulkoista kuormitusta ja pienentämällä etenkin soilta tule- van veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuutta. Metsätalouden lisäksi Tuopanjärven valuma- alueella on myös maataloutta kohtalaisen paljon. Maatalouden ja haja-asutuksen vesiensuojelua ohjaavat lait ja säädökset, joiden toteutumista valuma -alueella tulisi seurata. Kuva 7. Tuopanjärven ojitusalueet ja vuosina 1995-2005 ilmoitetut kunnostusojituskohteet. Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Tuopanjärvi Vesistö Valtatie Maantie Joki Oja Ojitukset 1995-2005 Virtaussuunta Tuopanjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/06 0 2 41 Km 3.3.3 Uramo Enon kunnan eteläosassa, Joensuun Kiihtelysvaa- ran kylän rajan läheisyydessä sijaitseva Uramo on kooltaan noin 326 ha. Uramolla on rantaviivaa yh- teensä 21 km ja järvessä on 18 saarta, joista kaksi on yli hehtaarin suuruista. Syvimmillään järvi on noin 19 m, keskisyvyys on 5,8 m ja viipymä reilun vuoden. Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyohjeistuksen mukaan järvi kuuluu pieniin humusvesiin. Alueel- la toimii Sarvinki-Pirttivaaran kyläyhdistys. Hank- keen aikana Uramolta selvitettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus sekä tutkittiin kalasto, kasviplankton, pohjaeläimistö, sedimentin piilevät ja veden laatu. 31Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Valuma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuistoinen alue Avosuo Uramojärvi Vesistö Ojitukset 1995-2005 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Valtatie Maantie Joki Oja Uramo © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km 3.3.3.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Uramo on latvajärvi, jonka valuma-alue on 4 506 ha ja sen järvisyys 12 %, kuva 8. Muita valuma-alueen järviä Uramon lisäksi ovat mm. Sammallampi, Ko- tajärvi, Viislahna, Pirttilampi, Saarilampi, Hiiretyn- lampi, Pitkäjärvi ja Mäntylampi. Valuma- alueen maa-alasta turvemaita on 22 %, metsämaita 94 %, avosoita 3 % ja maatalousmaita 1 %. Vakituisia asuinpaikkoja on 19, joissa asuu noin nelisenkym- mentä henkeä. Kesämökkejä on noin 51. Tässä tutkimuksessa Uramon valuma-alue on rajattu laajemmaksi kuin mitä kolmannen jako- vaiheen rajauksessa on ilmoitettu. Kaita-Uramo Kuva 8. Uramo ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1995-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet ja näytteenottopaikat ranta-alueilta (pohjaeläimet) sekä syvänteestä ( sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). on yhteydessä Uramoon kapean salmen kautta ja maastotutkimusten perusteella Kaita-Uramon ve- det kulkevat tässä esitetyn rajauksen mukaisesti. Uramo ei näiden tutkimusten mukaan näyttäisi olevan bifurkoiva, eli kahteen suuntaan laskeva. Valuma-alueen maaperä koostuu sekakivila- jeista; tonaliitti-, trondhjemiitti- ja granodioriit- tigneissiä ja migmatiittia on 61 %, leukokraattista graniittia ja granodioriittia on 37 % ja mafi sta me- tavulkaania 3 %. Uramon lähivaluma-alueella ei sijaitse suojelualueita tai vedenhankintaan sovel- tuvia pohjavesialueita. Uramon valuma-alueen vuotuinen laskennalli- nen fosforikuorma on noin 430 kg eli 0,09 kg ha-1, kuva 9. Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus siitä on yhteensä 77 %, metsätaloustoimenpi- 32 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 teiden 12 % ja maatalouden 8 %. Vuotuinen typpi- kuorma on noin 11 900 kg, 3 kg ha-1. Luonnonhuuh- touman ja ilmalaskeuman osuus on yhteensä 62 %, metsätaloustoimenpiteiden 34 % ja maatalouden 4 %. Uramon valuma-alueen ojitusintensiteetti on melko matala, 53 ojametriä hehtaarilla. Viimeisen 10 vuoden aikana on kunnostusojitusvarauksia an- nettu 14 019 m, 134 ha alalle. Kunnostusojitusten laskennallinen kuormitus vuodelle 2004 on 8 kg fosforia ja 160 kg typpeä. 3.3.3.2 Ekologinen tila Uramon ekologista tilaa arvioitiin hankkeen aikana pohjaeläimistön, kasviplanktonin, vesikasvillisuu- den ja koekalastuksen perusteella. Veden laadun historiaa selvitettiin pohjasedimentin piilevien avulla. Kasviplankton. Uramon kasviplanktonin bio- massa oli 0,34 mg l-1 ja klorofyllipitoisuus 6,4 μg l-1 elokuussa 2005. Kasviplanktonin biomassan pe- rusteella tämä järvi luokitellaan Heinosen (1980) mukaan oligotrofi seksi eli karuksi järveksi. Lajisto koostuu paljolti niukkaravinteisten vesien takso- neista. Sinileväbiomassa on pieni ja valtalajina on karuille vesille tyypillinen sinilevä Merismopedia warmingiana (Chroococcales). Uramo voidaan luo- kitella kasviplanktonin biomassan ja a-klorofylli- pitoisuuden perusteella karuksi ja tilaltaan erin- omaiseksi. Pohjaeläimet. Pohjaeläimistön perusteella Ura- mo voidaan luokitella erinomaiseen tilaan. Lajisto koostuu niukkaravinteisten järvien lajeista. Vesi- puitedirektiiviä mukailevan luokittelun perusteel- la Uramo kuuluu erinomaiseen luokkaan. Kuva 9. Uramon lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Vesikasvillisuus. Lähes kaikki tutkitut rannat Uramolla olivat hieta- tai hiekkapohjaisia ja melko loivarantaisia. Vesikasvillisuus oli niukka, mutta pohjalehtisiä oli muihin järviin verrattuna run- saasti. Vesikasvillisuuden mukaan Uramo kuuluu luokkaan erinomainen – hyvä. Kalasto. TE-keskuksen rekisterien mukaan Ura- moon on istutettu siikaa, järvitaimenta ja kuhaa sekä muutaman kerran harjusta ja kirjolohta. Kala- osakaskunnille tehdyn kyselyn mukaan istutusten onnistuminen on ollut heikko lähinnä voimakkaan haukikannan takia. Petokalakanta Uramossa on hyvä, mm. kuhaa on hyvin. Rapua esiintyy jär- vessä jonkin verran. Alueella toimii Löytöjärven, Röksän ja Selkien osakaskunnat. Vesipuitedirektii- vin luokituksen mukaan Uramon kalasto on erin- omaisessa kunnossa. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Paleolimno- logisen analyysin mukaan Uramon vedenlaadussa ei ole suuria muutoksia tapahtunut, vaan järveä voidaan pitää luonnontilaisena. Lajistossa lisään- tyy välillä rehevyyttä ilmentävien lajien osuus, mutta valtalajeina ovat säilyneet karujen vesien lajit. Vedenlaatu. Uramosta on otettu vesinäyttei- tä kertaalleen 1960-luvulla, kerran 1980-luvulla ja kahdesti 1990-luvulla. Vuoden 2005 elokuussa Uramon vesi oli tummaa ja päällysveden lämpö- tila 20,2 °C. Järvi oli lämpötilan suhteen kerros- tunut. Happi tilanne oli tyydyttävä, alusvedessä oli jonkin verran hapen vajausta. Vajauksesta huolimatta ei havaittu ravinteiden liukenemista sedimentistä alusveteen, joskin rautapitoisuus oli päällysvettä huomattavasti korkeampi. Päällysve- den kokonaisfosfori- ja typpipitoisuus olivat melko alhaisia. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Uramo luokitellaan hyvään luokkaan näkösyvyy- den, kokonaisfosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. Luonnon- huuhtouma Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Fosforikuorma 430 kg a -1 Typpikuorma 11 900 kg a -1 33Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.3.3 Kansalaiskysely Uramon kansalaiskyselyn vastausprosentti oli 32. Vastaajista miehiä oli 8 ja naisia 2. Ikä painottui 60-70-vuotiaisiin. Järven käyttö. Suurin osa vastaajista liikkuu järvellä tai järven ympäristössä säännöllisesti. Enemmistö kalastaa, ui ja/tai viettää aikaa va- paa-ajanasunnolla. Valtaosan mielestä järvestä on virkistyksellistä hyötyä enimmäkseen yksittäisille asukkaille. Tärkeimmät ominaisuudet virkistys- käytön kannalta ovat veden laatu ja kalasto sekä maisema. Vain muutamat vastaajat ovat mukana järven osakaskunnassa, mutta yli puolet vastaajista olisi halukkaita toimimaan järven hyväksi, mikäli sellainen olisi mahdollista. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Järven tilan arveltiin olevan kohtalainen eikä se ole juurikaan muuttunut. Mahdollisten muutosten ajankohdasta ei osattu sanoa, muutaman vastaajan mielestä ne ovat tapahtuneet viimeisen 5-10 vuo- den aikana. Metsätalouden ja vapaa-ajanasutuksen arveltiin olevan järven tilaan eniten vaikuttavia tekijöitä. Pahimmat ongelmat järvessä ovat vas- taajien mielestä verkkojen limoittuminen, kalaston rakenne, vesikasvien lisääntyminen sekä muutok- set vedenkorkeudessa. Kaikki vastaajat ilmoittivat järven tilalla olevan taloudellista merkitystä. Järven kunnostustarve ja paikallisten innok- kuus kunnostamiseen. Valtaosa katsoi Uramon tarvitsevan kunnostustoimenpiteitä, joko luulta- vasti tai ehdottomasti. Sopiviksi toimenpiteiksi mainittiin kalojen istutus ja ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Käytännön kunnostustoimenpitei- den ja niistä aiheutuvien kustannusten kohdenta- minen oli hankalaa. Yli puolet vastaajista ilmoitti olevansa mahdollisesti halukkaita osallistumaan kustannuksiin. Kunnostusten suurimpana estee- nä pidettiin vaikutusmahdollisuuksien ja varojen puutetta, paikallisten tiedon vähyyttä sekä viran- omaisten puuttumattomuutta asiaan. Järveä koskevan tiedon saaminen. Puolet vas- taajista ei ollut aikaisemmin saanut mistään Ura- moa koskevaa tietoa. Vain muutamat vastaajat olivat saneet tuttavilta tietoa järvestä. Lisätietoa haluttaisiin kunnostusmenetelmistä, vesistöjen on- gelmien aiheuttajista sekä perustietoa kunnostus- hankkeista. Mahdollisina tiedon lähteinä vastaa- jat ilmoittivat tiedotteet, kirjeet sekä sähköpostin. Luotettavimpina tiedon lähteinä mainittiin tutkijat ja paikalliset asukkaat. Uramon kivikkoista rantaa. 34 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.3.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Uramo on aktiivisessa virkistyskäytössä. Järven tilalla on sekä taloudellista että virkistyksellistä merkitystä. Kansalaiskyselyn vastaajat arvioivat järven tilan olevan kohtalainen, joskin se on kenties hieman huonontunut. Paikalliset asukkaat ja kesä- mökkiläiset ovat ilmoittaneet ojasuiden liettymi- sestä, verkkojen limoittumisesta ja kasvillisuuden runsastumisesta. Ekologisten selvitysten ja vedenlaadun perus- teella Uramo on hyvässä-erinomaisessa kunnossa. Järvi on karu, mikä tulee esille niukkana kasvilli- suutena ja vähäisenä kasviplanktonin määränä. Jär- veen kohdistuva kuormitus on vähäistä ja ojituksia on valuma-alueella tehty kohtuullisesti. Alusveden kerrostuneisuuden aikainen happitilanne on ollut tyydyttävä, eikä ravinteiden vapautumista poh- jasedimentistä ei ole ilmennyt. Valuma-alueen tur- vemaaosuus on pieni, järvisyys kohtuullisen suuri ja järven viipymä melko pitkä, mitkä vähentävät ja hidastavat valuma-alueelta järveen kohdistuvaa kuormitusta. Uramon valuma-alue on hyvin monipuolinen ja luonnoltaan rikas ja vaihteleva. Valuma-alueella on useita lampia. Itse Uramo on puolestaan hy- vinkin erämainen, vaikka sijaitsee melko lähellä Heinävaaran kylää ja Joensuun kaupunkia. Uramo ei maastotarkastelujen ja ekologisten selvitysten perusteella tarvitse kunnostusta, mutta olisi suo- tavaa, että sen erämainen luonne saataisiin säily- mään. Tulevaisuutta silmällä pitäen tuleekin valu- ma-alueella toiminnat tehdä siten, että vesiensuo- jelusta huolehditaan. Valuma-alueen maankäyttö perustuu enim- mäkseen metsätalouteen. Lähes koko turvemaa- ala on ojitettu. Järven ranta-alueella ei ole suuria suo-alueita. Suohumukset ja ravinteet tulevat jär- veen puroja pitkin. Kyseisen kaltainen kuormitus on parhaiten ja helpoiten vähennettävissä monilla pieni muotoisilla vesiensuojelutoimenpiteillä, jol- loin tulisi tarkastella etenkin purouomien ja oji- tusten liittymäkohtia. Uramoon laskee yhteensä 43 uomaa, joista jokia ja puroja ovat: - Hiiretynpuro Hiiretynjärvestä - Kekkolanlahteen laskeva Mustapuron ja Pirttipuron yhdistymä - Kortelammesta laskeva puro - Umpilammesta alkunsa saava Uramonsal- meen laskeva pieni puro Purokunnostustoimenpiteitä voi harkita Pirtti- puron ja Mustapuron kohdalla, jos purot eivät ole luonnontilassa. Mahdollisesti myös Syvänlammin- puro ja Umpilammesta lähtevästä purosta löytyisi kunnostuskohteita. Purokunnostuskohteita mietit- täessä on hyvä muistaa, että lähinnä merkittävim- mät kohteet tulee kunnostaa. Purokunnostukset, kuten muutkin vesiensuojelutoimenpiteet, vaati- vat huolellisen maastotarkastelun ja –suunnittelun ennen toteuttamista. 3.3.4 Halijärvi Juuan kunnan eteläosissa, Sivakkovaaraan johta- van tien välittömässä läheisyydessä sijaitseva Hali- järvi on kooltaan 234 ha ja sillä on rantaviivaa miltei 15 km. Järven syvin kohta on 21 m, keskisyvyyden ollessa 5,8 m. Järven länsirannan luusuasta saa al- kunsa Myllypuro, joka johtaa vedet lyhyen mat- kan päässä Louhijokeen ja edelleen Saarvanjokeen yhtyen lopulta Vaikkojokeen. Ympäristöministe- riön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyohjeistuksen mukaan Halijärvi luetaan pieniin humusjärviin. Alueella toimii Halivaaran kylätoimikunta. Hankkeen yhteydessä selvitettiin järven valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus se- kä tutkittiin järven pohjaeläimistö, kasviplankton, piilevästö ja veden laatu. 3.3.4.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, suojelu- ja pohjavesialueet sekä kuormitus Halijärvi on latvajärvi, jonka n. 2 600 ha suuruisen valuma-alueen järvisyys on 11 %. Maastoltaan se on kumpuilevaa ja suurelta osin metsien peitossa, kuva 10. Maa-alasta on turvemaita 27 %, metsiä 82 %, maatalousmaita hieman yli 7 % ja avosoita 6 %. Valuma-alueella sijaitsee noin 15 vakituista asuinpaikkaa, joissa asuu noin 40 henkilöä. Kesä- mökkejä on 24. Valtaosa, 92 %, valuma-alueen maaperästä on kvartsiittia. Vedenhankintaan soveltuvia pohja- vesialueita ei ole. Vanhojen metsien suojeluoh- jelmaan kuuluu hieman yli 18 ha, joka on myös Natura-alue. Halijärven vuotuinen fosforikuormitus on noin 390 kg, 0,15 kg ha-1 ja typpikuormitus noin 10 800 kg, 4 kg ha-1, kuva 11. Fosforikuormituksesta suu- ri osa tulee luonnonhuuhtoumana sekä ilmalas- keumana, yhteensä 52 %. Maatalouden osuus on 35 %, metsätaloustoimenpiteiden 10 % ja yhdys- kuntien 3 %. Typpikuormituksesta suurin osa tulee metsätaloustoimenpiteistä, 40 %, ja maataloudesta 21 %. Yhdyskuntaperäinen typpikuormitus on alle yhden prosentin. 35Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Hali järvi Luusua Valuma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Halijärvi Vesistö Natura Ojitukset 1997-2005 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Oja © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Kuva 10. Halijärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1997-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet, näytteenottopaikat sekä ranta-alueilta (pohjaeläimet) että syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). Halijärven valuma-alueen ojitusintensiteetti on 81 ojametriä ha-1. Kunnostusojituksia on ilmoitettu viimeisen 10 vuoden ajalle noin 6 800 ojametriä 25 ha alueelle painottuen vuoden 2004 jälkeen. Oji- tusten aiheuttama laskennallinen fosforikuormitus vuodella 2004 on 23 kg ha-1 ja typpikuormitus 47 kg ha-1. 3.3.4.2 Ekologinen tila Halijärven ekologista tilaa arvioitiin hankkeen ai- kana pohjaeläimistön ja kasviplanktonin avulla. Veden laadun historiaa selvitettiin pohjasedimen- tin piilevästön avulla. Halijärvestä ei tehty vesikas- vikartoitusta eikä koekalastusta. Kasviplankton. Vuoden 2005 elokuussa Hali- järven kasviplanktonin biomassa oli 0,51 mg l-1 ja klorofyllipitoisuus melko korkea 11,0 μg l-1. Kasvi- planktonin biomassan perusteella järvi luokitellaan mesotrofi seksi, lievästi reheväksi järveksi (Heino- nen 1980). Lajistossa esiintyi suhteellisen paljon rehevien vesien lajeja. Sinilevien osuus kokonais- biomassasta oli melko korkea ja lajisto runsas. Ha- lijärvessä tavattiin myös rihmamaista Planktothrix agardhii (Oscillatoriales) sinilevää, jota esiintyi tämän järven lisäksi ainoastaan Tuopanjärvessä. Rihmamaisten sinilevän esiintyminen, vaikkakin vähäisissä määrin, viittaa järveen kohdistuvaan ravinnekuormitukseen. Vesipuitedirektiivin mu- kaisen kasviplanktoniin perustuvan ekologisen luokittelun mukaan Halijärvi kuuluu hyvään-erin- omaiseen luokkaan. Pohjaeläimet. Hankkeen yhteydessä tehdyn syvännepohjaeläinanalyysin mukaan Halijärvi on erinomaisessa – hyvässä kunnossa. Jonkin verran lajistossa esiintyy lievää kuormitusta ilmentäviä lajeja. Vesipuitedirektiivin ohjeistusta mukailevan luokituksen mukaan Halijärvi on hyvässä kun- nossa. 36 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kalasto. Halijärveen on istutettu siikaa ja ku- haa 1980-, 1990- ja 2000-luvulla sekä järvitaimenta ja lahnaa vuosina 2000-2005. Kalaosakaskunnalle tehdyn kyselyn mukaan istutukset ovat onnis- tuneet hyvin. Arvokalatilanne on hyvä, joskin hauen kanta on päässyt kasvamaan liian suureksi ja hauen pyyntiä pitäisikin siksi tehostaa. Lahna- istutukset eivät ole olleet kannattavia, sillä pieniä lahnoja esiintyy jo liikaakin järvessä. Ahventa on paljon, mutta kooltaan se on pientä. Järvessä on myös rapuja. Alueella toimii Halivaaran kalaveden osakaskunta. Hankkeen yhteydessä ei Halijärveä koekalastettu. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Paleolimno- logisen analyysin mukaan Halijärven nuorimpien kerrosten piilevälajit ilmentävät hienoista ravinne- ja happamuustason nousua. Hehkutuskevennyk- sen lasku kertoo kivennäismaan lisääntymisestä sedimentissä, mikä usein johtuu valuma-alueella tehdyistä kivennäismaahan asti ulottuvista toi- menpiteistä. Hehkutuskevennys- ja lajistomuutos ovat peräkkäisiä, mistä voidaan päätellä, että valu- ma-alueella tehdyt toimenpiteet ovat aiheuttaneet järvessä ravinnetason nousun. Sedimenttipatsaas- sa on nähtävissä humusvesille tyypillisiä lajeja run- saina koko patsaan matkalla. Vedenlaatu. Halijärveltä on vedenlaatutuloksia hyvin hajanaisesti 1970 luvulta 2000-luvulle. Hank- keen aikana järvestä otettiin vesinäytteet syksyllä 2004 sekä loppukesällä 2005 ja 2006. Vuoden 2005 elokuussa vesi oli varsin ruskeaa, väriluku oli 110 mg Pt l-1 ja järvi lämpötilan suhteen kerrostunut. Päällysveden happitilanne oli hyvä, mutta viiden metrin syvyydestä lähtien todettiin hapen kulu- mista ja alusvedessä oli happea enää melko vähän. Alusvedessä ei ollut hapen kulumisesta huolimat- ta fosforipitoisuuksien nousua, mutta typpi- sekä rautapitoisuudet olivat kohonneet 2,5-kertaiseksi päällysveteen nähden. Halijärven päällysveden ravinnepitoisuudet olivat mesotrofi selle, lievästi rehevälle järvelle tyypillisiä. Kohonnut klorofyllipitoisuus viittasi Kuva 11. Halijärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpi kuormat ja niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. rehevöitymiseen. Vesistöjen käyttökelpoisuusluo- kituksessa Halijärvi voidaan luokitella hyvään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klo- rofyllipitoisuutensa perusteella. 3.3.4.3 Kansalaiskysely Halijärvelle lähetetyn kansalaiskyselyn vastaus- prosentti oli 39 %. Vastaajista miehiä oli 10 ja naisia 6. Vastaajien ikä jakaantui melko tasaisesti, eniten vastaajia oli ikäluokasta 50-60. Järven käyttö. Suurin osa vastaajista liikkuu jär- vellä tai sen ympäristössä enimmäkseen satunnai- sesti. Järvellä tai sen rannoilla vietetään vapaa-ai- kaa, uidaan tai kalastetaan. Osa käyttää vettä kaste- luun tai saunavedeksi. Lisäksi maisemalliset arvot koetaan tärkeinä. Vastaajien mielestä järvestä on hyötyä virkistyskäytön kannalta lähinnä yksittäi- sille asukkaille ja jonkin verran myös muille, mutta matkailun hyöty on vähäistä. Virkistyskäytön kan- nalta veden laatu ja kalasto nousevat arvostetuim- miksi tekijöiksi maiseman ja rantakasvillisuuden ohella. Valtaosa vastaajista on vesialueen omista- jana järven osakaskunnassa. Suurin osa on halukas toimimaan järven hyväksi ja kokee järvestä olevan taloudellista hyötyä. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Järvellä ja sen tilalla on paljon merkitystä alueen asukkaille. Seitsemän vastaajan mielestä järven tila on välttävä, yhdeksän vastaajan mielestä se on hyvä ja neljän vastaajan mielestä ongelmia ei ole. Kymmenen vastaajan mielestä järven tila on pysynyt ennallaan, kun taas kuuden vastaajan mie- lestä järven tila on huonontunut. Suurimmaksi osin muutosten katsotaan tapahtuneen joko 5-10 tai 10- 20 vuoden aikana. Pahimmat ongelmat ovat verk- kojen limoittuminen, vedenkorkeuden muutokset, liettyminen ja kalaston rakenne. Metsätalouden arveltiin olevan eniten muutoksia aiheuttanut te- kijä, muina mainittiin ilmalaskeuma, maatalous ja vapaa-ajanasutus. 0 10 20 30 40 50 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Fosforikuorma 390 kg a -1 Typpikuorma 10 800 kg a -1 Luonnon- huuhtouma 37Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Järven kunnostustarve ja paikallisten kun- nostushalukkuus. Puolet kyselyyn vastanneista ilmoittaa järven tarvitsevan kunnostusta, kun taas kolmannes vastaa järven tulevan toimeen ilman toimenpiteitä. Ulkoisen kuormituksen vähentämi- sen ja kalojen istuttamisen katsottiin olevan sopi- vimmat kunnostusmuodot. Muutaman vastaajan mielestä rantoja tulisi ruopata ja vesikasveja pois- taa. Ulkopuolisena menetelmänä tuli myös veden- pinnankorkeuden vakioiminen. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että vastuu kunnostamisesta ja kuluista kuuluu valtiolle sekä ranta- ja vesialueiden omistajille. Vain muutamat ilmoittivat vastuun kuuluvan joko kunnalle tai pai- kalliselle yhdistykselle. Muutama vastasi olevansa valmis osallistumaan kustannuksiin ja puolet il- moitti mahdollisesti olevansa valmiita osallistu- maan. Kolmannes vastaajista ei halua osallistua kulujen kustantamiseen. Lisäksi katsottiin, että luonto pystyy hoitamaan itse itsensä. Kunnostu- sesteinä mainittiin osallistumiskanavan puuttumi- nen, varojen puute sekä erimielisyys tavoitteista. Tiedon saanti. Suurin osa vastaajista saa tietonsa tuttavilta ja havainnoimalla itse järveä. Kolmannes vastaajista ei saa järveä koskevaa tietoa mistään. Kunnostuksia koskevista asioista haluttaisiin lisää tietoa etenkin vesistöjen ongelmien aiheuttajista, hankkeiden käynnistämisestä, tehdyistä hankkeis- ta sekä kunnostusmenetelmistä. Tietonsa vastaajat haluaisivat saada sanomalehtien sekä tiedotteiden ja kirjeiden kautta. Luotettavimmiksi lähteiksi mai- nittiin tutkijat ja paikalliset asukkaat. 3.3.4.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Kansalaiskyselyn perusteella Halijärven lähiasuk- kailla on mielenkiintoa järveä ja sen tilaa sekä siihen vaikuttamista kohtaan. Suurimmalla osalla vastaa- jista on kokemuksia ja muistoja järven tilasta pit- kältä ajanjaksolta. Paikallisten asukkaiden mielestä järven tila ja sen veden laatu ovat kohtalaisia, ehkä hieman huonontuneita. Metsätalouden arveltiin kuormittavan järveä eniten. Vastausten perusteel- la järvi tarvitsee joitain kunnostustoimenpiteitä, tai ainakin ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Vastaajat olisivat myös innostuneita osallistumaan kunnostustalkoisiin ja mahdollisesti toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin. Ekologisen selvityksen ja veden laadun mukaan Halijärvi on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Veden laadussa kuin myös kasviplanktonlajistossa ja se- dimentin piilevänäytteissä on kuitenkin nähtävis- sä ravinnetason nousua, alkavaa rehevöitymistä. Pohjaeläimistön perusteella järven kunto on hyvä. Alusvedessä on jonkin verran ollut hapettomuutta, mikä näkyy alusveden kohonneina typpi- ja rau- tapitoisuuksina. Halijärven valuma-alueen turvemaaosuus on kohtuullisen suuri. Ojitusintensiteetti suhteessa jär- ven tilavuuteen on melko suuri verrattuna muihin pieniin humusjärviin. Kunnostusojitusten osuus sen sijaan on pieni, mutta ne sijoittuvat melko lä- helle ranta-alueita. Laskennallinen fosforikuorma on suurehko. Valuma-alueen järvisyys on suuri, mikä pidättää osan valuma-alueen kuormasta. Halijärven rantamaisemaa. 38 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Halijärvi on tällä hetkellä kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta ravinnetason nousun johdosta, tulisi valuma-alueelta tulevaa hajakuormitusta vä- hentää. Ravinnekuorma on peräisin pääasiallisesti metsätaloudesta, mutta myös maataloudesta. Halijärveen laskevia ojia ja puroja on yhteensä 40. Valuma-alueen merkittävimmät (suurimmat) purot lueteltuina myötäpäivään alkaen pohjoisim- masta. - Nälköpuro, joka saa alkunsa Nälkölammes- ta. Puro muuttuu Venejoeksi, joka laskee järveen. - Lehtolammesta lähtevä puro. - Kinnulanpuro, joka laskee Kinnulanlahteen. - Myhkyripuro, saa alkunsa pienestä Mato- lammesta. - Louhipuro, joka saa alkunsa Pahalammesta ja mahdollisesti myös Pahkalammesta. - Saaripuro, joka saa alkunsa Saarilammesta. Halijärven valuma-alueelle soveltuviin vesien- suojelutoimenpiteisiin kuuluu mm. pintavalutus- kentät, oja- ja kaivukatkot, lietekuopat sekä pu- rokunnostus. Kartan mukaan vanhoja ojituksia ja kunnostusojituksia ei ole kovin paljon; viimeaikai- set kunnostusojitukset keskittyvät järven pohjois- osiin. Sen sijaan harvapuustoisia alueita, jotka ovat mahdollisia hakkuualueita, on melko paljon järven ympäristössä. Halijärven valuma-alueella on myös maataloutta. Sen ja haja-asutuksen vesiensuojelua ohjaavat lait ja säädökset, joiden toteutumista va- luma-alueella tulisi seurata. 3.3.5 Keskijärvi Joensuun keskustasta itään noin 30 km sijaitsevan Keskijärven vesiala on 212 ha ja rantaviiva 9 km. Keskijärven syvin kohta on 14 m ja keskisyvyys 3,5 m. Saaria on yksi, 2 ha suuruinen Variksensaa- ri. Ylisestä saapuva Kissapuro tuo kaukovaluma- alueen vedet Keskijärveen ja ne jatkavat matkaa Välijokea pitkin Palojärveen. Viipymä on reilu 2 vuotta. Järven tyyppi on Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) mu- kaan pieni humusjärvi. Keskijärven alueella toimii Keskijärvi-Röksän kyläyhdistys. Keskijärveltä sel- vitettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus sekä sedimentin piilevät ja veden laatu. 3.3.5.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Keskijärven lähivaluma-alue on 961 ha suuruinen, kuva 12. Sen järvisyys on suuri, 22 %, mikä muo- dostuu lähes kokonaan Keskijärvestä. Maa-alasta on turvemaita 14 %, metsiä 84 % ja maatalousmaata 8 %. Lähivaluma-alueella on parisenkymmentä va- kituisessa asuinkäytössä olevaa kiinteistöä ja niissä asuu noin 50 ihmistä. Kesämökkejä on 15. Kaukovaluma-alueen koko on 3 124 ha ja sen järvisyys 16 %. Maankäyttö on varsin samanlaista kuin lähivaluma-alueella: turvemaita on maa- alasta noin 7 %, metsämaita 88 % ja maatalousmaata 4 %. Alueella asuu reilut 100 henkilöä noin 50 kiinteis- tössä. Kesäasutus on tiheää, vapaa-ajan asuntoja alueella on miltei sata. Keskijärven valuma-alueen maaperä on lähin- nä sekoittunutta kivilajistoa koostuen tonaliitti-, trondhjemiitti- ja granodioriittigneissistä ja mig- matista, 66 %. Vedenhankintaan soveltuvia poh- javesialueita on yhteensä 57 ha, jotka kuuluvat II luokkaan. Keskijärven kaukovaluma-alueella sijaitsee Lipaksen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluva alue, jonka pinta-ala on 65 ha. Keskijärven kuormitus muodostuu sekä piste- mäisestä kuormasta että hajakuormituksesta. Pis- tekuormittajan, 1960-luvulla aloittaneen kalanvilje- lylaitoksen, fosforikuorma oli noin 110 kg ja typpi- kuorma 1 400 kg vuonna 2004. Suurimmillaan tuo- tanto on ollut 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Lähivaluma-alueen hajakuormituksen lasken- nallinen fosforikuorma on noin 300 kg, 0,20 kg ha-1, kuva 13. Hajakuormasta muodostavat luon- nonhuuhtouma ja ilmalaskeuma yhteensä 50 % ja maatalous lähes 37 %. Yhdyskunta- ja metsätalous- peräinen kuormitus on vähäistä. Hajakuormituk- sen typpikuorma on noin 5 100 kg, 4 kg ha-1. Luon- nonhuuhtouma ja ilmalaskeuma muodostavat siitä hieman yli puolet sekä maatalous ja metsätalous- toimet lähes kokonaan lopun. Yhdyskuntaperäi- nen kuormitus oli vähäistä. Kaukovaluma-alueen laskennallinen vuotui- nen fosforikuorma on 430 kg, 0,14 kg ha-1 kuva 14. Luonnonhuuhtouma muodostaa yhdessä ilma- laskeuman kanssa hieman yli 60 % kokonaiskuor- masta. Maatalouden osuus on melko korkea, 25 %. Vuotuinen typpikuorma on 9 000 kg, 3 kg ha-1. Luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma muodosta- vat siitä yhteensä lähes 60 %. Metsätaloustoimien osuus on 26 % ja maatalouden 15 %. Yhdyskun- taperäinen kuormitus on vähäistä, vain pari pro- senttia. Keskijärven lähi- ja kaukovaluma-alueita on oji- tettu viimeisten 50 vuoden aikana. Lähivaluma- 39Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Purkupiste Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Keskijärvi Vesistö Ojitukset 1995-2003 Syvänne Virtaussuunta Rautatie Valtatie Maantie Joki Oja Keskijärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Kuva 12. Keskijärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1995-2003 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet sekä syvännenäyteasema (sedimentti- ja vesinäyte). alueen ojitusintensiteetti on 54 ojametriä hehtaaril- la ja kaukovaluma-alueen 32 ojametriä hehtaarilla. Kunnostusojituksia on viimeisen 10 vuoden aikana ilmoitettu lähivaluma-alueella 6 940 ojametriä 25 hehtaarin alueelle ja kaukovaluma-alueelle 9 003 m 34 hehtaarin alueelle. Kunnostusojitusten aihe- uttama laskennallinen ravinnekuorma vuodelle 2004 on lähi valuma-alueelle 3 kg fosforia ja 25 kg typpeä. Kaukovaluma-alueen vastaavat luvut ovat 3 kg fosforia ja 54 kg typpeä. 3.3.5.2 Ekologinen tila Keskijärven ekologista tilaa selvitettiin hankkeen aikana sedimentin piilevästön ja vedenlaadun avulla. Keskijärvestä ei tehty hankkeeseen liittyen kasviplankton-, pohjaeläin- eikä vesikasvillisuus- selvitystä eikä sitä koekalastettu. Kalatiedot ovat TE-keskuksen rekistereistä ja paikalliselta kala- osakaskunnalta. Kasviplankton. Keskijärveltä otettiin kas- viplanktonnäytteitä kesällä 2004 liittyen interkalib- rointiin. Tulosten mukaan järven kasviplanktonin biomassa on melko korkea ja ilmentää mesotrofi sta vettä. Vesipuitedirektiivin luokituksessa Keskijärvi kuuluu hyvään luokkaan. 40 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kalasto. Keskijärveen on istutettu siikaa, järvi- taimenta, kuhaa ja kirjolohta 1980-, 1990- ja 2000- luvuilla. Kalaosakaskunnille tehdyn kyselyn mu- kaan istutusten tulokset ovat olleet heikohkot. Petokaloista haukikannan lisääntyminen on hyvä. Järvessä on myös rapuja, joita on sinne myös muu- taman kerran istutettu. Yleisesti Keskijärvessä sär- kikalakanta kasvaa, ja tehty hoitokalastus on ollut järven pelastus (Jorma Varis, Keskijärven osakas- kunta). Keskijärven alueella toimii Keskijärven osakaskunta. Röksän ja Keskijärven osakaskuntien toiminnat on yhdistetty. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Keskijärven paleolimnologinen analyysi antaa selviä viitteitä maankäytön ja veden laadun välisestä yhteydestä. Nokihiukkasajoituksen tulosten tulkinnan mukaan kerrokset 18-24 cm yläpuolella edustavat 1950-lu- vun jälkeistä aikaa. Keskijärven hehkutusjäännös nousee 18,5 cm syvyydessä, minkä jälkeen se laskee pinnimmaisissa näytteissä lähes 10 %. Käytännössä pinnan lasku tarkoittaa orgaanisen aineksen mää- rän lisääntymistä 12,5 cm sedimenttisyvyydestä ylöspäin. Hehkutusjäännöksen nousu on merkki valuma-alueen intensiivisestä maankäytöstä. Piileväanalyysin mukaan järven vesi on ollut aikaisemmin humuspitoista, mutta on muuttunut kirkkaammaksi ja viimeisen noin 30 vuoden aika- na järven ravinnetaso on noussut huomattavasti. Kuva 13. Keskijärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautuminen kuormittajien kesken. Kokonaiskuormasta kalanviljelylaitoksen osuus on fosforikuormasta 110 kg ja typpi kuormasta 1 400 kg. Kuva 14. Keskijärven kaukovaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautu- minen eri kuormittajien kesken. Korkea orgaanisen aineksen määrä kahdessa ylim- mässä näytteessä kertoo selvästä tuotannon lisään- tymisestä. Lisäksi piilevälajisto ilmentää selvää ko- konaisfosforipitoisuuden nousua, joka kuitenkin näyttäisi nyt tasaantuneen. Lisäksi humusvesien lajien osuuksien nousu ilmentää turvemailta tule- via valumavesiä. Vedenlaatu. Keskijärven veden laatua on seurat- tu melko säännöllisesti vuodesta 1979 lähtien. Jär- vi kuuluu seuraaviin seurantaverkostoihin: veden laadun seuranta järvisyvänteillä, järvien biomo- nitorointi (Eurowaternet) sekä teollisuuden ja ka- lalaitosten sekä niiden purkuvesistöjen valvonta. Valtakunnallisen vesien käyttökelpoisuusluokituk- sen mukaan Keskijärvi on luokiteltu tyydyttävän luokkaan. Kesän 2005 avovesiaikana Keskijärven vesi oli melko kirkasta. Keskikesällä järvi oli voimakkaasti kerrostunut lämpötilan suhteen. Samanaikaises- ti päällysveden happitilanne oli hyvä, kun taas syvänteen alusvesikerrokseen muodostui hapen vajausta, joka johti syyskuun alussa happikatoon. Heikon happitilanteen seurauksena pohjasedimen- tistä liukeni ravinteita ja rautaa veteen. Myös alus- veden sähkönjohtokyky- ja sameusarvot nousivat hapen vajauksen vuoksi. Keskijärven ravinnepitoi- suudet olivat melko matalia, mutta klorofyllipitoi- suus on lievästi rehevälle vedelle ominainen. Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Fosforikuorma 300 kg a -1 Typpikuorma 5 100 kg a -1 Luonnon- huuhtouma Fosforikuorma 430 kg a -1 Typpikuorma 9 000 kg a -1 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma 41Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.5.3 Kansalaiskysely Kansalaiskyselyn vastausprosentti oli Keskijärvellä 41. Vastaajista miehiä oli 12 ja naisia 2. Ikä painottui 50-60 vuotiaisiin. Järven käyttö. Yli puolet kyselyyn vastanneista liikkuu järven alueella joko säännöllisesti tai satun- naisesti. Kalastus on suosituin järven käyttömuo- to muun vapaa-ajan vieton ohessa. Veden laatu ja kalasto sekä järvimaisema ovat tärkeimmät tekijät virkistyskäytön kannalta. Vastaajien mielestä järvi sopii virkistyskäyttöön sekä yksittäisille asukkaille että laajemmalla alueella asuville ihmisille. Myös matkailu hyötyy järvestä. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Järven tilalla on merkitystä paikallisille asukkail- le paljon tai kohtalaisesti ja osalle myös taloudel- lisesti. Järven tila on vastaajien mielestä lähinnä välttävä tai huono ja se on joko pysynyt ennallaan tai muuttunut huonommaksi. Puolet vastaajista ajoitti muutoksen tapahtuneeksi viimeisen 10-20 vuoden aikana ja neljän mukaan viimeisen 5-10 vuoden aikana. Muutosten aiheuttajan uskottiin olevan kalanviljely. Suurimmat ongelmat Keski- järvellä ovat rantojen umpeenkasvu ja liettyminen sekä verkkojen limoittuminen. Järven kunnostustarve ja paikallisten mielen- kiinto/innokkuus kunnostukseen. Suurin osa vastaajista ilmoitti järven tarvitsevan kunnostustoi- menpiteitä, yli puolen mielestä jopa ehdottomasti. Sopivia kunnostusmenetelmiä olisivat vesikasvi- en poisto, ulkoisen kuormituksen vähentäminen ja hoitokalastus. Päävastuu kunnostamisesta tulisi vastaajien mielestä olla valtiolla ja kunnalla, joiden tulisi myös vastata kustannuksista. Suurin osa ei halua missään tapauksessa osallistua kunnostus- kustannuksiin. Suurimmaksi esteeksi järven tilan kohentamiselle mainittiin viranomaisten puuttu- mattomuus, erimielisyys ongelmista ja varojen puute. Järveä koskevan tiedon saaminen. Vastaajat ovat saaneet järveä koskevaa tietoa enimmäkseen tuttavilta. Lisätietoa haluttaisiin kunnostusmene- telmistä, ongelmien seurauksista ja vesistöongel- mien aiheuttajista. Informaatiokanavaksi sopisivat sanomalehdet, tiedotteet ja kirjeet. Suurin osa il- moitti luotettavimmaksi tiedonlähteeksi paikalliset asukkaat ja tutkijat. 3.3.5.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Kansalaiskyselyn perusteella Keskijärvellä on monta kuormittajaa ja suurimmat ongelmat joh- tuvat rehevöitymisestä. Järven ongelmia ovat mm. rantojen umpeenkasvu, rantojen liettyminen ja verkkojen limoittuminen. Keskijärven kalanviljelyslaitoksen toiminta pe- rustuu lupaan. Kalanviljelylaitoksen uusi ympäris- tölupa on työn alla raportin kirjoituksen aikoihin vuonna 2007. Siihen määritellään kalanviljelylai- toksen päästörajat. Hankkeessa Keskijärven tilaa selvitettiin lähinnä pohjasedimentin piilevien ja vedenlaadun perus- teella. Niiden mukaan Keskijärvi on rehevä järvi, jonka ravinnepitoisuus on noussut 1950-luvulta alkaen, mutta viime aikoina tasaantunut. Kesän 2004 kasviplanktonnäytteen mukaan järvi kuuluu luokkaan hyvä. Keskijärveen tulee kuormitusta monesta eri läh- teestä. Kalanviljelylaitoksen fosforikuorma on noin kolmannes koko järven laskennallisesta kuormas- ta. Valuma-alueen ojitusten määrä on melko alhai- nen, mutta kunnostusojituksia järven tilavuuteen suhteutettuna on tehty melko paljon. Kuormitus kokonaisuudessaan on suurehko ja tilavuuteen suhteutettuna hieman Tuopanjärveä suurempi. Liukoisten, leville käyttökelpoisten ravinteiden osuus ravinnekuormasta on suuri. Sisäistä kuormi- tusta tulee alusveden hapettomuutta seuraavasta ravinteiden vapautumisesta. Keskijärveen valu- ma-alueelta tulevaa orgaanista hajakuormitusta ja sen vaikutusta vähentävät valuma-alueiden pie- ni turvemaaosuus, suuri järvisyys ja järven pitkä viipymä. Keskijärvi poikkeaa muista hankkeen järvistä siinä, että metsätalousperäinen kuormitus ja va- luma-alueen turvemaaosuus ovat pieniä, joten järven orgaaninen kuormitus on melko pieni. Ka- lanviljelylaitoksen kuormituksen lisäksi kulkeu- tuu hajakuormitusta maataloudesta. Järvi edustaa hankkeessa liukoisten ravinteiden rasittamaa koh- detta, jossa on sisäistä kuormitusta. Keskijärven viipymä on melko pitkä ja valuma-alueen järvi- syys suurehko, mitkä parantavat sen sietokykyä kuormitusta vastaan. Valuma-alueen orgaaninen kuormitus kuitenkin lisää happea kuluttavan ai- neksen määrää alusvedessä, mistä seuraa sisäistä kuormitusta. Keskijärvi ja sen valuma-alue eivät ole erityisen kookkaita. Järven pohjoispuolinen alue on kaikista voimaperäisimmin ojitettu. Suot on ojitettu 1970- luvulla ja kunnostusojitettu 2000-luvun taitteessa. Järveen laskee karttatutkimuksen perusteella n. 50 uomaa, joista suurin on Ylisestä lähtevä Kissapuro. Sen pohjoispäässä, heti Ylisen luusuassa sijaitsee kalanviljelyslaitos. Vehkalammesta lähtee myös yksi puro/uoma, joka laskee Keskijärveen. Muut uomat ovat metsä tms. alueilta. Karttatutkimuksen perusteella purokunnostustoimenpiteille soveltu- via kohteita on vähän. Lähinnä Kissapuro nousi 42 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 1998 Luusua Valuma-alue Rakennetut alueet Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuot Rauanjärvi Vesistö Ojitukset 1995-2005 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Oja Rauanjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Kuva 15. Rauanjärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1995-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet sekä näytteenottopaikat ranta-alueilta (pohjaeläimet) ja syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). tarkastelussa esille. Ylisestä tuleva isohko puro on rehevöitynyt ja hienojakoista ainesta on kertynyt puroon. Keskijärven keskeisiä kunnostustoimenpi- teitä on ravinteiden pääsyn estäminen vesistöön. 3.3.6 Rauanjärvi Rauanjärvi sijaitsee Juuan kunnan eteläosissa. Mar- tonvaaran tie kulkee järven länsipuolella rantoja myötäillen. Vesialaa järvellä on 422 ha ja kokonais- rantaviivaa noin 40 km. Järven maksimisyvyys on 19 m ja keskisyvyys 3,1 m. Järveä luonnehtivat pitkät niemet ja monet saaret. Suurin saarista on Hoskansaari. Ympäristöministeriön (2006) ja Suo- men ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyohjeen mukaan Rauanjärvi on pieni humusjärvi. Hank- keen yhteydessä järveltä selvitettiin valuma-alu- een maankäyttö sekä kuormitus ja tutkittiin järven pohjaeläimistö, piilevät sekä veden laatu. 3.3.6.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Rauanjärvi saa vetensä noin 5 964 ha suuruiselta valuma-alueelta, jonka järvisyys on 9 %, kuva 15. Metsäisen valuma-alueen maa-alasta turvemaita on 38 % ja metsämaita 90 %, joista Metsähallituksen maita 4,3 %. Avosoita on 5 % ja maatalousmaita 2 %. Vakituisia asukkaita laajalla alueella on vain kuutisenkymmentä noin 20 kiinteistössä. Kesä- mökkejä sen sijaan on lähes 70. 43Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Valuma-alueen kallioperästä noin 40 % koos- tuu kiille- ja mustaliuskeesta, konglomeraatista ja arkosiitista. Noin 27 % muodostuu erilaisista gneisseistä ja migmaatista. II-luokkaan kuuluvia pohjavesialueita on Pitkäniemen alueella yhteensä 105 ha. Suojelualueita ei ole. Rauanjärven vuotuinen fosforikuormitus on noin 600 kg, keskimäärin 0,1 kg ha-1, josta luon- nonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus yhteensä on 68 %, kuva 16. Metsätaloustoimien osuus on 14 % ja maatalouden 15 %. Yhdyskuntaperäinen kuormitus on kolme prosenttia. Rauanjärven vuotuinen typpikuormitus on noin 17 500 kg, keskimäärin 2,7 kg ha-1, kuva 16. Luonnon huuhtouman ja ilmalaskeuman osuus on 54 %, metsätaloustoimien 37 % ja maatalouden 7 %. Yhdyskuntaperäinen kuormitus on vain yhden prosentin. Valuma-alueella on viimeisen 10 vuoden aika- na ollut kunnostusojituksia noin 187 ha alueella. Niistä johtunut laskennallinen kuormitus vuodelle 2004 on ollut 12 kg fosforia ja 242 kg typpeä. 3.3.6.2 Ekologinen tila Rauanjärven ekologista tilaa selvitettiin hank- keen aikana pohjaeläimistön, kasviplanktonin ja vedenlaadun avulla. Järven historiaa selvitettiin pohjasedimentin piilevästön avulla. Koekalastusta eikä vesikasvillisuusselvitystä tehty. Kasviplankton. Vuoden 2005 elokuussa Rau- anjärven kasviplanktonin biomassa oli 0,37 mg l-1, ja klorofyllipitoisuus melko korkea 7,3 μg l-1. Kasviplanktonin biomassan perusteella järvi luo- kitellaan Heinosen (1980) mukaan oligotrofi seksi, karuksi järveksi. Rauanjärven sinileväbiomassa oli pieni (1 % kokonaisbiomassasta) ja erilaiset pienet Chroococcales sinilevät olivat vallitsevina. Kasvi- planktonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella järven tila on hyvä-erinomainen Pohjaeläimet. Hankkeen yhteydessä tehdyn pohjaeläinanalyysin mukaan järvi on lähes erin- omaisessa kunnossa (Leppä 2007), joskin lajistoa tarkasteltaessa voidaan todeta, että siinä on merk- kejä lievästä ravinnekuormittuneisuudesta. Vesi- puitedirektiiviä mukailevan BQI-arvoon ja järven syvyyteen perustuvan luokittelun mukaan järvi on hyvän-tyydyttävän rajamailla. Kalasto. Rauanjärveen on istutettu lähinnä siikaa ja kertaalleen järvitaimenta. Istutustu- los on ollut keskinkertainen. Rapuja on vähän. Järven kalakanta on keskinkertainen (Voitto Ruokolainen, alueella toimivan Rauanjärven kala- veden osakaskunnan puolesta). Pohjasedimentin piileväanalyysi. Sedimentin paleolimnologisen analyysin mukaan Rauanjärvi on aina ollut tummavetinen järvi. Sedimentin heh- kutuskevennyksen pintaa kohden kasvava mine- rogeenisen aineksen määrä kertoo valuma-alueel- la tehdyistä maanmuokkauksista, jotka ulottuvat kivennäismaahan asti. Valuma-alueella tehdyt maankäsittelyt ja ravinnetason nousua ilmentä- vien lajien lisääntyminen ovat peräkkäisiä, mistä voidaan päätellä, että maankäyttö on lisännyt jär- ven ravinteisuutta. Lisäksi valumavesien mukana tulee hapahkoja humusvesiä, jotka lisäävät niille tyypillistä lajistoa. Vedenlaatu. Rauanjärven vettä on analysoitu harvakseltaan ennen hanketta. Elokuun alussa 2005 Rauanjärven vesi oli ruskeaa. Päällysveden lämpötila oli elokuun alussa 19,9 °C ja järvi oli kerrostunut lämpötilan suhteen. Samanaikaises- ti järven happitilanne oli huono jo viiden metrin syvyydessä, jossa kyllästysarvo oli 41 %. Syvem- mällä 9 metrin syvyydessä sekä alusvedessä arvo oli 29 %. Samanaikaisesti olivat alusveden ravin- ne- ja rautapitoisuudet kohonneita. Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat melko matalia ja kloro- fyllipitoisuus korkeahko. Vesistöjen käyttökelpoi- suusluokituksessa Rauanjärvi luokitellaan hyvään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klo- rofyllipitoisuutensa perusteella. Kuva 16. Rauanjärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautu- minen eri kuormittajien kesken. Fosforikuorma 600 kg a -1 Typpikuorma 17 500 kg a -1 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus 0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma 44 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.6.3 Kansalaiskysely Rauanjärven lähiympäristön asukkaille ja maan- omistajille lähetettiin yhteensä 54 kyselylomaketta, joihin saatiin vastauksia 29 kappaletta, jolloin vas- tausprosentti oli 54 %. Vastaajista miehiä oli 19 ja naisia 8. Ikäjakauma painottui 50-60 vuotiaisiin. Järven käyttö. Suurin osa vastaajista liikkuu säännöllisesti järvellä. Järveä käytetään pääosin vapaa-ajan viettoon, uimiseen, kalastukseen ja maisemallisista arvoista nauttimiseen. Vastaajien mielestä järvestä on virkistyksellistä hyötyä lä- hinnä alueen asukkaille. Vain muutama vastaaja ilmoitti järvestä olevan hyötyä esim. matkailulle. Tärkeimmiksi virkistyksellisiksi ominaisuuksiksi nousivat veden laatu, maisema ja kalasto. Puolet vastaajista on vesialueen omistajana järven osa- kaskunnassa, muutama on mukana paikallises- sa talkooryhmässä ja kolmannes vastaajista olisi halukkaita osallistumaan yhdistystoimintaan, jos sellainen olisi mahdollista. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Järven tilalla on paljon merkitystä valtaosalle vastaajista. Suuri osa vastaajista ilmoitti kokevan- sa järvestä koituvan myös taloudellista hyötyä. Enemmistön mielestä järven tila on välttävä ja se on pysynyt ennallaan tai huonontunut. Pahimmik- si ongelmiksi Rauanjärvessä mainittiin rantojen umpeenkasvu, liettyminen ja verkkojen limoittu- minen. Muutosten tapahtumisaikaa ei pystytty tarkasti määrittämään, vaan jokainen vaihtoehto sai lähes yhtä paljon vastauksia. Metsätalouden ja ranta-asutuksen arveltiin olevan järven tilaan eniten vaikuttaneita tekijöitä. Järven kunnostustarve ja kansalaisten kunnos- tushalukkuus. Puolet vastaajista ilmoittaa järven luultavasti ja viisi ehdottomasti tarvitsevan kun- nostusta. Soveltuviksi toimenpiteiksi katsottiin ulkoisen kuormituksen vähentäminen, kalojen is- tutus sekä vesikasvien poisto. Ensisijainen vastuu käytännön toimista ja kustannuksista katsottiin kuuluvan valtiolle ja kunnalle, mutta kolmannes vastaajista olisi myös valmiita mahdollisesti osal- listumaan kustannuksiin. Toinen kolmannes ei missään tapauksessa halua osallistua kustannuk- siin. Suurin este järven tilan kohenemiseksi on vastaajien mielestä varojen puute ja se, että alueen asukkailta puuttuu vaikutuskanava ja tietoa vai- kutusmahdollisuuksista. Tiedon saaminen. Järveä koskevaa tietoa on saatu enimmäkseen sanomalehdistä. Noin kol- mannes ei ole saanut järveä koskevaa tietoa mis- tään. Lisätietoa kaivattaisiin vesistöjen ongelmien aiheuttajista, kunnostushankkeista ja niiden käyn- nistämisestä ja rahoittamisesta sekä onnistuneista kunnostuksista. Tietoa toivotaan joko sanomaleh- tien, tiedotteiden tai kirjeiden kautta. Vastaajien mielestä luotettavia tiedonlähteitä ovat tutkijat ja paikalliset asukkaat. 3.3.6.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Rauanjärven tila oli kansalaiskyselyn perusteella keskimäärin joko pysynyt ennallaan tai huonon- tunut. Muutosten tapahtumisajankohtaa ei osattu määrittää. Rauanjärven ongelmia ovat liettyminen, rantakasvillisuuden lisääntyminen, verkkojen li- moittuminen sekä välillä hajuhaitat. Ekologisen selvityksen ja veden laadun perus- teella Rauanjärvi on kohtuullisen hyvässä kunnos- sa, joskin järven ravinnetaso on hiukan noussut. Kasviplanktonin ja klorofyllin perusteella järvi on hyvässä kunnossa, mutta pohjaeläintuloksissa on selviä merkkejä kuormituksesta. Alusveden hap- pitilanne on usein heikko, mikä näkyy ravinteiden vapautumisena järven pohjasta. Järven valuma-alue on ojitettu ja viimeaikoina on kunnostusojituksia tehty melko paljon, kuva 17. Laskennallinen fosforikuormitus on melko korkea ja järven tilavuutta kohden se on myös suuri ver- rattuna muihin pieniin humusjärviin. Kuormitus on typpi-fosfori –suhteen mukaan paljolti peräisin metsätaloudesta. Järven viipymä on melko lyhyt, mikä vaikuttaa veden fosforipitoisuutta lisääväs- ti, sillä nopeassa vedenkierrossa valuma-alueelta tulee runsaasti ravinteita alapuoliseen vesistöön. Valuma-alueen järvisyys on pieni, jolloin ravinteet eivät pidäty yläpuolisiin vesistöihin, vaan päätyvät Rauanjärveen. Rauanjärven maisemaa. 45Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Valuma-alue Rauanjärvi Vesistö Ojitukset 1995-2005 Virtaussuunta Maantie Joki Oja Rauanjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Rauanjärvi on sokkeloinen ja sen jakaa pitkä nie- mi kahteen osaan. Sokkeloisuudesta johtuen järven vesi eri osissa ei vaihdu, jolloin vesistön tila saattaa vaihdella paikallisesti paljonkin. Lisäksi Rauanjär- ven pohjassa on pienialaisia syvännealueita, jotka usein saattavat kärsiä hapettomuudesta: puolet jär- ven kokonaissyvyydestä kattaa vesimassasta vain 1 %. Ravinteiden vapautumisen lisäksi alusveden hapettomuus saattaa aiheuttaa hajoamisen yhtey- dessä metaanin ja rikkikaasujen muodostumista pohjan läheisissä kerroksissa, minkä saattaa aistia hajuhaittoina järven ympäristössä. Hajuhaitat saat- tavat johtua myös mahdollisesti kesällä/ keväällä leväesiintymän hajoamisesta rannalla tai männyn siitepölyn kertymisestä rantaan ja sen hajoamises- ta. Viime mainittu haju voi muistuttaa myös liete- lannan (jopa sian lietelannan) hajua. Rauanjärven kunnostuksessa olisi tärkeätä saa- da vähennettyä valuma-alueelta tulevaa orgaanista kuormitusta, koska järven happitilanne heikkenee helposti pohjan morfologian takia. Kunnostusosio käsittelee Rauanjärven valuma-alueelle keskitty- viä toimenpiteitä. Valuma-alueen kunnostamis- toimenpiteillä pyritään epäsuorasti vaikuttamaan järven tilaan vähentämällä ulkoista kuormitusta ja pienentämällä soilta ojia pitkin tulevan veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuutta. Rauanjärven valuma-alueen maankäyttö poh- jautuu enimmäkseen metsätalouteen. Lähes ko- ko turvemaa-ala on ojitettu, kuva 17. Orgaaniset aineet ja ravinteet tulevat järveen puroja pitkin. Kyseisen kaltainen kuormitus on parhaiten ja hel- poiten otettavissa kiinni monilla pienimuotoisilla vesiensuojelutoimenpiteillä; pääpiirteittäin tulisi Kuva 17. Rauanjärven ojitusalueet ja vuosina 1995-2005 ilmoitetut kunnostusojitusalueet. 46 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 tarkastella etenkin purouomien ja ojitusten liitty- mäkohtia. Rauanjärveen laskee yhteensä noin 50 uomaa, mikä on kohtalaisen paljon. Järven itäpuo- lella on enemmän järveen saapuvia uomia kuin länsipuolella, kuva 17. Etelä- ja länsipuolella on kunnostusojitusalueita. Useita kunnostusojituksia on tehty järven rantavyöhykkeen soilla. Valuma- alueen laskujoet ja -purot lueteltuna myötäpäivään alkaen pohjoisimmasta: - Rauanjärven pohjoispäähän, Savilahteen laskeva puro. - Rakennuslammesta tuleva uoma, Rakennus- puro laskee Rakennuslampeen. - Kevätyspuro, johon liittyvät yläjuoksulla Riihipuro, Luhtapuro ja Leväpuro. - Tervapuro 3.3.7 Kajoonjärvi Juuassa, vaarojen lomassa sijaitsevan Kajoonjär- ven vesiala on noin 552 ha. Rantaviivaa järvellä on 25 km. Suomalaisen mittapuun mukaan järvi on varsin syvä: syvimmillään 50 m ja keskisyvyys- kin 11,3 m. Saaria järvellä on neljä, ne ovat varsin pieniä - ainoastaan kaksi niistä on yli 100 m2. Ka- joonjärven viipymä on noin 1,5 vuotta. Ympäristö- ministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyohjeistuksen mukaan järvi kuuluu keskikokoisiin humusjärviin. Valuma-alueella toi- mii Kajoon kylätoimikunta. Hankkeen aikana Ka- joonjärveltä selvitettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus sekä tutkittiin järven pohjaeläimistö, kasviplankton, piilevästö, vesikasvillisuus ja ve- den laatu. Kajoonjärvestä on myös aikaisemmin julkaistua tietoa raporteissa Metsätaloustoimen- piteiden vaikutukset Kajoonjärvessä ja Kuohat- tijärvessä (Niinioja ym. 2001), sekä Kajoonjärven valuma-alueen järvet (Niinioja 2001). 3.3.7.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Kajoonjärven lähivaluma-alue on noin 2 168 heh- taarin kokonainen ja sen järvisyys 25 % koostu- en lähes kokonaan Kajoonjärvestä. Maa-alasta on turvemaita 18 %, metsät peittävät noin 87 %, maatalous maita on 5 % ja avosoiden osuus on 3 %, kuva 18. Vakituisia asukkaita on kuutisenkymmen- tä 26 eri kiinteistössä. Vapaa-ajan asuntoja valuma- alueella sijaitsee yhteensä 30. Valuma-alueen kallioperä koostuu pääosin kvartsiitista, 74 % sekä gneisseistä ja migmatiitista, 26 %. Alueella ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Kajoonjärven laajalla, 10 308 hehtaarin suurui- sella kaukovaluma-alueella sijaitsee useita järviä, joista isoimmat ovat Suuri-Rostuvi, Kalliojärvi, Polvijärvi, Koppelojärvi ja Saarijärvi. Kajoonjärven alueen vedet virtaavat pois Hirvolanjokea pitkin yhtyen myöhemmin Vaikkojokeen. Alueen järvi- syys on 11 %. Valuma-alueesta turvemaita on 30 %, metsien peitossa noin 88 %, maatalousmaita 4 % ja avosoita 5 %. Vakituisia asuinpaikkoja on noin 40, ja niissä asuu noin satakunta henkeä. Vapaa- ajanasuntoja on 35. Kaukovaluma-alueen kallioperä muodostuu lähinnä sekakivilajeista, tonaliitti-, trondhjemiit- ti- ja granodioriittigneissi sekä migmaatti. Kau- kovaluma-alueella sijaitseva Petrovaaran luonto- kokonaisuus, 75 ha, kuuluu Natura- alueisiin ja Merlammen luonnonsuojelualue on yksityinen suojelualue. Kusilammen, Merlammen, Kuusjoen ja Juuan lettojen alueella on soidensuojelualueita. Kajoonjärveen kohdistuva lähivaluma-alueelta tuleva laskennallinen vuotuinen fosforikuorma on noin 380 kg, 0,17 kg ha-1, kuva 19. Ilmalaskeuma muodostaa luonnonhuuhtouman kanssa yhteensä lähes 60 % kuormituksesta. Maatalouden osuus on 28 % ja metsätaloustoimenpiteiden 9 %. Vuotuinen typpikuorma on noin 8 600 kg, 4 kg ha-1, josta luon- nonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus on 54 %, metsätaloustoimien 31 % ja maatalouden 14 %. Kajoonjärven kaukovaluma-alueen laskennal- linen vuotuinen fosforikuorma on noin 1 342 kg, 0,13 kg ha-1, kuva 20. Luonnonhuuhtouma ja ilma- laskeuma muodostavat yhteensä hieman yli puo- let kuormituksesta. Maatalous on kaukovaluma- alueen maankäytön suurin fosforikuormittaja, 28 %. Metsätaloustoimien osuus on 11 %. Vuotuinen typpikuorma on noin 37 400 kg, 4 kg ha-1, josta luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma muodostavat yhteensä 45 %, metsätaloustoimet 42 % ja maata- lous 13 %. Metsätaloutta harjoitetaan voimakkaasti Ka- joonjärven valuma-alueella. Satelliittikuvista nä- kyviä harvapuustoisia alueita, joita hankkeessa pidetään mahdollisina hakkuualueina, on kaik- kiaan 32 % maa-alasta. Ojitusintensiteetti on 61 ojametriä hehtaarilla. Kunnostusojituksia on ilmoitettu kaikkiaan 25 290 metriä noin 86 hehtaarin alueelle. Kaukovaluma-alueen ojitu- sintensiteetti on 94 ojametriä hehtaarilla. Kun- nostusojituksia on ilmoitettu 15379 m noin 54 ha alalle. Kunnostusojitusten potentiaalinen kuormitus lähivaluma-alueella vuonna 2004 oli noin 5 kg fosforia ja 72 kg typpeä. Kaukovaluma- alueen vastaavat luvut olivat 5 kg ja 69 kg. 47Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kajoonjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Luusua Kaukovaluma-alue Lähivaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Kajoonjärvi Vesistö Natura Ojitukset 1995-2005 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Oja 3.3.7.2 Ekologinen tila Kajoonjärven ekologista tilaa selvitettiin hankkeen aikana pohjaeläimistön, kasviplanktonin, vesikas- villisuuden ja koekalastuksen avulla. Järven veden- laadun historiaa selvitettiin pohjasedimentin pii- levästön avulla. Kasviplankton. Vuonna 2005 elokuussa Kajoon- järven kasviplanktonin biomassa oli pieni, 0,29 mg l-1 ja klorofyllipitoisuus 5,9 μg l-1. Kasviplankto- nin biomassan perusteella järvi luokitellaan Heino- sen (1980) raja-arvojen perusteella karuksi. Sinilevi- en osuus kokonaisbiomassasta oli pieni, noin 3 %. Järvessä tavattiin myös muutama Aphanizomenon sinilevärihma. Tätä sinilevää ei havaittu lainkaan muissa tutkituissa järvissä. Aphanizomenon sinilevä kuuluu niihin leviin, jotka runsaana esiintyessään muodostavat massaesiintymisiä pintaveteen. Ka- joonjärvi voidaan kasviplanktonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella luokitella erin- omaiseksi. Pohjaeläimet. Kajoonjärvestä hankkeeseen liit- tyen tehdyn pohjaeläinanalyysin mukaan järvi on lähinnä erinomaisessa kunnossa. Lajisto koostui niukkaravinteisten vesien taksoneista. Vesipuite- direktiivin mukaisessa luokittelussa järvi on poh- jaeläinten perusteella kunnoltaan hyvä. Kuva 18. Kajoonjärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1995-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet sekä näytteenottopaikat ranta-alueilta (pohjaeläimet) ja syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). 48 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Vesikasvillisuus. Kajoonjärveä luonnehtivat jyrkät rannat, jotka ovat pääasiassa hiekkaisia tai kivikkoisia. Vesikasvilajistossa esiintyy kohtalai- sen runsaasti pohjalehtisiä ja kelluslehtisiä. Vesi- kasvillisuuden perusteella järvi on erinomaisessa - hyvässä kunnossa. Kalasto. Kajoonjärveen on istutettu järvitaimen- ta, siikaa ja kuhaa 1980-, 1990- ja 2000-luvulla. Alu- eella toimii Kajoon yhteisen kalaveden osakaskun- ta. Hankkeen yhteydessä tehdyn koekalastuksen mukaan järven kalakanta on erinomaisessa kun- nossa ja vesipuitedirektiivin luokittelun mukaan hyvässä kunnossa. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Paleolim- nologisen analyysin mukaan Kajoonjärven veden humuspitoisuus ja ravinteikkuus ovat nousseet viime aikoina. Pohjoisosasta otetun näytteen pin- nassa piilevien avulla rekonstruoitu veden fosfo- ripitoisuus nousee huomattavasti ja humusvesille yleisten lajien osuus kasvaa nykypäivää kohden. Sedimenttipatsaan hehkutuskevennyksessä nä- kyy maankäytön kasvu minerogeenisen aineksen lisääntymisenä. Vedenlaatu. Kajoonjärven veden laadusta on tietoa 1970-luvulta lähtien. Elokuun alussa 2005 Kajoonjärven veden väriluku oli 80 mg Pt l-1 ja pääl- lysveden lämpötila 19,6 oC, jolloin järvi oli kerrostu- nut lämpötilan suhteen. Happitilanne oli hyvä ko- ko vesikerroksessa, myös alusvedessä. Kajoonjär- ven päällysveden ravinnepitoisuudet olivat pieniä. Klorofyllipitoisuus oli hieman kohon nut elokuun alkupuolella. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituk- sessa Kajoonjärvi luokitellaan erinomaiseen tai hy- vään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. 3.3.7.3 Kansalaiskysely Kajoonjärven kansalaiskyselyn vastausprosentti oli 78. Vastaajista 25 oli miehiä ja 9 naisia. Ikä pai- nottui 50-60 vuotiaisiin. Järven käyttö virkistyskäyttö. Suurin osa vas- taajista liikkuu järvellä tai sen ympäristössä sään- nöllisesti. Kalastus on suosituin käyttötapa, jopa kolme neljästä vastaajasta kalastaa. Seuraavaksi suosituinta on uiminen ja muu vapaa-ajan viet- täminen sekä maisemasta nauttiminen. Yli puo- let vastaajista on vesialueen omistajana järven osakaskunnassa. Osa olisi halukas osallistumaan yhdistystoimintaan, jos sellainen olisi mahdollis- ta. Muutama on mukana paikallisessa talkoo- tai kylätoiminnassa. Kuva 19. Kajoonjärven lähivaluma-alueen fos- fori- ja typpi kuormat sekä niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Fosforikuorma 1 342 kg a -1 Typpikuorma 37 400 kg a -1 Luonnon- huuhtouma Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Kuva 20. Kajoonjärven kaukovaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautu- minen eri kuormittajien kesken. Fosforikuorma 380 kg a -1 Typpikuorma 8 600 kg a -1 0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus 49Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Vastaajien mielestä järvestä on virkistyksellistä hyötyä laajemmin kuin vain lähialueiden asukkail- le. Neljännes vastaajista ilmoittaa järvestä olevan hyötyä laajemmin esim. matkailulle. Virkistyskäy- tönkannalta tärkeintä ovat veden laatu ja kalasto. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Val- taosa vastaajista kertoo järvestä koituvan taloudel- lista hyötyä ja järven tilalla olevan suuri merkitys. Puolet vastaajista ilmoitti järven tilan olevan hyvä ja toinen puoli vastasi puolestaan järven tilan ole- van välttävä. Hieman yli puolet vastaajista ilmoitti järven tilan pysyneen ennallaan, muutaman mie- lestä se on huonontunut ja muutaman mielestä pa- rantunut. Enemmistö ilmoitti muutosten tapahtu- neen joko 5-10 vuoden tai viimeisen viiden vuoden aikana. Valtaosan mielestä maa- ja metsätalous on syynä muutoksiin. Kolmanneksen mielestä ilma- laskeuma ja kalanviljely ovat muuttaneet järven tilaa. Kajoonjärven ongelmia ovat kyselyn mukaan verkkojen limoittuminen, leväkukinnat ja kalas- ton rakenne sekä vastaajista neljänneksen mielestä liettyminen, maalta tuleva kiintoaine ja vedenkor- keuden vaihtelut. Järven kunnostustarve ja paikallisten kiin- nostus siihen. Yli puolet vastaajista ilmoitti järven tarvitsevan luultavasti kunnostustoimenpiteitä, ja muutaman mielestä järvi ei tarvitse kunnostustoi- menpiteitä. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen, kalojen istutus ja hoitokalastus mainittiin sopivim- pina kunnostuskeinoina. Ensisijaisen vastuun käy- tännön kunnostamisesta katsottiin olevan ranta- ja vesialueen omistajilla. Kolmanneksen mielestä valtion tulisi hoitaa käytännön työt. Kustannusten katsottiin kuuluvan valtion tai kunnan hoidetta- viksi. Puolet vastaajista ei halua osallistua kun- nostuksesta aiheutuviin kustannuksiin missään tapauksessa, kun taas toinen puoli mahdollisesti osallistuisi. Suurin este järven kunnostamiselle on varojen puute sekä se, etteivät viranomaiset ole puuttuneet asiaan. Järveä koskevan tiedon saaminen. Tietoa järveä koskevista asioista ovat vastaajat saaneet sanoma- lehdistä ja tuttavilta sekä itse tarkkailemalla järven tilaa. Lisätietoa kaivataan etenkin kunnostusme- netelmistä ja vesistöjen ongelmien aiheuttajista sekä rahoituslähteistä. Sopivina tiedotuskanavina mainittiin sanomalehdet, tiedotteet ja kirjeet. Luo- tettavimpina tiedon lähteinä pidettiin tutkijoita ja viranomaisia sekä paikallisia asukkaita. 3.3.7.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Kansalaiskyselyn perusteella Kajoonjärven tilaa pi- detään hyvänä. Ravinnekuormitus näkyy järvessä lähinnä verkkojen limoittumisena sekä kiintoai- neen lisääntymisenä. Asukkaat ja vapaa-aikaansa järvellä viettävät ihmiset haluaisivat joitain kun- nostustoimenpiteitä tehtävän järvelle ja sen valu- ma-alueelle. Ekologisen selvityksen ja vedenlaatutietojen pe- rusteella Kajoonjärvi on hyvässä kunnossa. Alusve- den happitilanne on ollut kohtuullisen hyvä järven suuresta syvyydestä huolimatta. Kasviplanktonis- sa on kuitenkin esiintynyt jonkin verran leväku- kintoja aiheuttavaa sinilevää. Lisäksi pohjoisosasta otetun pohjasedimenttinäytteen mukaan järven ra- vinnetaso on noussut aivan viime aikoina. Kuor- mitustarkastelujen perusteella lähivaluma-alueen pohjoisosissa on ollut viime aikoina kunnostusoji- tuksia, jotka ovat mahdollisesti lisänneet ravinne- tasoa. Pohjaeläinten ja vesikasvillisuuden mukaan vesistö on hyvässä-erinomaisessa kunnossa. Lisäk- si kalasto on erinomaisessa kunnossa. Kajoonjärvi ei selvitysten perusteella tarvitse suuria kunnostustoimenpiteitä. Veden ravinnepi- toisuuden nousu järven pohjoisosissa antaa kui- tenkin viitettä siitä, että valuma-alueella tehtävien maanmuokkaustoimenpiteiden yhteydessä tulee huolehtia vesiensuojelusta. Kajoonjärven lähiva- luma-alue on suhteellisen pieni verrattuna järven kokoon ja sen turvemaaosuus on melko matala. Järven tilavuus on suuri, mikä laimentaa sinne tulevaa orgaanista aine- ja ravinnekuormaa ja li- sää järven sietokykyä. Pitkällä aikavälillä pohjaan saattaa kuitenkin sedimentoitua ainesta, josta myö- hemmin alkaa vapautua ravinteita. Kaukovaluma- alueen järvisyys on yli 10 %. Suuri osa kaukovalu- ma-alueen ravinteista pidättyy kaukovaluma-alu- eelle. Maankäyttömuotojen mukaan Kajoonjärveen tulee kuormitusta maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta, joiden kaikkien vesiensuojelu tulee tarkistaa. Kajoonjärveen laskee yhteensä 50 uomaa. Valu- ma-alueen laskujoet ja –purot lueteltuina myötä- päivään alkaen pohjoisimmasta ovat: - Iivonkoski, laskee Likolahteen. - Kyyrinpuro, pohjoisrannalla. - Kuusijoki, itäpuoli. Joki saa alkunsa Kuusi- järvestä. - Heikkurinpuro, laskee Mansikkalahteen. Saa alkunsa Lumipurosta, joka muuttuu Heikkurinpuroksi. Myös Pahalammesta tu- levat vedet laskevat Heikkurinpuroa pitkin Mansikkalahteen. (eteläpuoli/eteläranta) - Korsakkopuro, saa alkunsa Korsakko- lammesta. 50 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kajoonjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Luusua Kaukovaluma-alue Lähivaluma-alue Kajoonjärvi Vesistö Natura Ojitukset 1995-2005 Virtaussuunta Maantie Joki Oja Kajoonjärven kunnostussuositusten pääpaino keskittyy järven ranta-alueille ja etenkin tulouo- mien tarkasteluun. Ulkoisen kuormituksen havait- see mm. järveen tulevien ojien ja purojen edustan rehevöitymisen asteesta. Kaukovaluma-alueen pohjoinen osa on kaikkein voimaperäisimmin oji- tettu, kuva 21. Lähivaluma-alueen pohjoisosissa on kohtalaisen isoja (vanhoja) ojitusalueita, joiden vesiensuojelutoimenpiteiden toimivuutta ja riit- tävyyttä tulisi tarkastella. Alueisiin kuuluu mm. Kuikkalamminsuo, Murhilammensuo ja Kajoon- rantasuo. Suot on kunnostusojitettu 2000-luvun taitteessa. Kuva 21. Kajoonjärven ojitusalueet ja vuosina 1995-2005 ilmoitetut kunnostusojitusalueet. 51Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 on 7 %, mm. 721 ha suuruisen Eimisjärven vedet laskevat Kinnasjärveen. Metsämaata on maa-alasta 92 %, josta 26 % harvapuustoisia. Turvemaita on 30 % ja avosoita 5 %. Maatalousmaan osuus on 2 %. Vakituisessa asuinkäytössä on noin 170 kiinteistöä, joissa asuu noin 370 henkeä. Kesämökkejä alueella on noin 200. Kinnasjärven lähivaluma-alueen laskennalli- nen vuotuinen fosforikuorma on noin 220 kg, 0,22 kg ha-1 ja typpikuorma 4 200 kg, 4 kg ha-1, kuva 23. Maatalouden osuus fosforikuormituksesta on suuri, 46 %. Metsätaloustoimien ja asutuksen osuu- det ovat sen sijaan pienet, 5-6 %. Luonnonhuuh- touman ja ilmalaskeuman osuus yhteensä on 42 %. Typpikuormitus on peräisin lähinnä maataloudes- ta (29 %), mutta myös metsätaloustoimien osuus on suhteellisen korkea (27 %). Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus ovat yhteensä 43 %. Kinnasjärven kaukovaluma-alueen laskennalli- nen vuotuinen fosforikuormitus on lähes 2 650 kg, 0,10 kg ha-1, mistä luonnonhuuhtouma ja ilmalas- keuma muodostavat 66 %, kuva 24. Maatalouden osuus on 16 % ja metsätaloustoimien 14 %. Yhdys- kuntaperäisen kuormituksen osuus on suurehko, 4 %, verrattuna kaukovaluma-alueen kokoon ja siihen, ettei alueella sijaitse kyläkeskuksia. Alueen haja- ja loma-asutus nostavat asutuksen osuutta. Kaukovaluma-alueen laskennallinen vuotuinen typpikuormitus on noin 84 300 kg, 3 kg ha-1, kuva 24. Luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma muodos- tavat siitä yhteensä 48 %. Metsätaloustoimien osuus on 45 %. Maatalouden osuus on 6 % ja yhdyskunta- peräinen kuormitus vain yhden prosentin. Kinnasjärven lähivaluma-alueen ojitusintensi- teetti on 48 ojametriä hehtaarilla. Kunnostusojitusten määrä viimeisen 10 vuoden aikana on ollut vähäi- nen, noin 2018 ojametriä yhteensä 7 ha alalla. Kauko valuma-alueiden yhteenlaskettu ojitusin- tensiteetti on 77 ojametriä hehtaarilla. Viimeisen 10 vuoden aikana on kunnostusojitusilmoituksia annettu noin 154 577 ojametriä noin 553 ha alueella. Lähivaluma-alueen ojitusten vapauttama kuormi- tus alapuoliseen vesistöön on vuonna 2004 ollut fosforin osalta noin 0,14 kg ja typen osalta 7 kg. Kaukovaluma-alueiden vastaavat luvut ovat 17 kg ja 457 kg. 3.3.8.2 Ekologinen tila Kinnasjärvi kuului intensiivisesti tutkittaviin jär- viin ja sen ekologista tilaa selvitettiin hankkeen ai- kana pohjaeläimistön, kasviplanktonin, vesikasvil- lisuuden ja koekalastuksen avulla. Järven historiaa selvitettiin pohjasedimentin piilevästön avulla. 3.3.8 Kinnasjärvi Kinnasjärvi sijaitsee Tuupovaarassa, joka liitettiin Joensuun kaupunkiin 1.1.2005. Järven pinta-ala on 139 ha ja rantaviiva 14 km. Järven syvin kohta on 22 m ja keskisyvyys 4,4 m. Keskiviipymä on lyhyt noin 21 vuorokautta. Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittely- ohjeistuksen mukaan järvi kuuluu runsashumuk- sisiin järviin. Kinnasjärvellä on neljä saarta, joista kolme on yli hehtaarin kokoisia. Kinnas järveen tulevat vedet laajalta kaukovaluma-alueelta mm. Riuttajärvestä ja ohjautuvat pois Alajärven kaut- ta Kuuttijokeen. Yläpuolisia, kolmannen jakovai- heen, kaukovaluma-alueita on Kinnasjärvellä mui- hin hankejärviin verrattaessa paljon, kaikkiaan 5. Alueella toimii Kinnasniemen kylätoimikunta. Kinnasjärvi on ollut mukana Geologian tutki- muskeskuksen vetämässä hankkeessa Järvisedi- mentit kuiva-aineen ja hiilen nieluina (Pajunen 2004), missä siitä otettiin 3,26 m pitkä sediment- tipatsas järven pohjasta. Sedimenttipatsaasta saa- tujen tutkimustulosten mukaan Kinnasjärvi on syntynyt mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 12 200 vuotta sitten, mikä sedimenttipatsaassa vastaa 3,22 m syvyyttä. Radiohiiliajoituksen perus- teella alin 160 cm vastaa suunnilleen kuroutumista seurannutta reilua 2000 vuotta ja ylin n. 160 cm viimeistä 9000 vuotta. Hankkeen aikana Kinnasjärveltä selvitettiin maankäyttö ja kuormitus ja tutkittiin kasviplank- ton, pohjaeläimistö, kalasto ja vesikasvillisuus, pohjasedimentin piilevät sekä veden laatu. 3.3.8.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Kinnasjärven lähivaluma-alue on noin 1 002 ha ja sen järvisyys on 17 % koostuen valtaosalta itse Kinnasjärvestä. Metsiä on maa-alasta noin 84 %, turvemaita 16 %, maatalousmaata 10 % ja avosoita vain 1 %, kuva 22. Alueella elää vakituisesti noin 50 henkeä 25 eri kiinteistössä. Kesämökkejä on miltei saman verran, 23 kappaletta. Lähivaluma-alueen maaperä koostuu suurim- malta osin tonaliitti-, trondhjemiitti- ja granodio- riittigneissistä ja migmatiitista. Vedenhankintaan soveltuvia II luokan pohjavesialueita on yhteensä 171,7 ha. Valuma-alueella sijaitsee Multikankaan vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva alue, joka on kooltaan 24,1 ha. Kinnasjärven kaukovaluma-alue koostuu vii- destä kolmannen jakovaiheen valuma-alueesta, joiden yhteisala on noin 27 095 ha. Sen järvisyys 52 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kasviplankton. Kesällä 2005 oli Kinnasjärven kasviplanktonin biomassa keskimäärin 0,61 mg l-1 ja klorofyllipitoisuus 10,1 μg l-1. Kasviplanktonin biomassan perusteella järvi on Heinosen (1980) luokituksen mukaan mesotrofi nen, lievästi rehevä järvi. Kasviplanktonin biomassan ja myös veden klorofyllipitoisuuden vaihtelu oli huomattavaa avovesikaudella 2005. Gonyostomum semen levää tavattiin kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana kaikista näytteistä, mutta heinäkuussa sitä oli runsaimmin. Sinileviä oli kaikilla havaintokerroilla vähän. Kinnasjärvi voidaan luokitella kasviplank- tonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden perus- teella erinomaiseksi. Pohjaeläimet. Kinnasjärven pohjan läheisen kerroksen hapettomuudesta johtuen pohjaeläinten määrä ja tiheys ovat pieniä. Myöskään luokitteluun tarvittavia pohjanlaatuindeksejä ei saatu laskettua indikaattorilajien puutteen takia. Kinnasjärvi sijoit- tui pohjaeläinten perusteella välttävään tilaan, mi- hin vaikuttaa erityisesti pohjan hapettomuus. Lajis- to ilmentää lisäksi korkeita ravinnepitoi suuksia. Vesikasvillisuus. Kinnasjärvessä on jyrkästi sy- venevät, erittäin karut kivikkorannat. Rannoilla on merkkejä joskus toteutetusta järven laskusta. Kas- villisuuslinjat ovat nopeasta syvenemisestä joh- tuen lyhyitä. Kasvillisuus on koko järvellä hyvin samanlaista: viettävillä rannoilla paikoin kortetta Kuva 22. Kinnasjärvi valuma-alueineen. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1995-2006 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet sekä näytteenottopaikat ranta-alueilta (pohjaeläimet) ja syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Kinnasjärvi Vesistö Ojitukset 1995-2006 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Suomen raja Rautatie Maantie Joki Oja Venäjä © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km Kinnasjärvi 0 10,5 KmKinnasjärven lähivaluma-alue Suomi Kinnasjärvi 53Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 ja järviruokoa, syvemmällä kapea kelluslehtivyö- hyke. Kasvillisuuden perusteella Kinnasjärvi on keskirehevä järvi ja kuuluu luokittelun perusteella luokkaan hyvä. Kalasto. Kinnasjärveen on istutettu siikaa ja kuhaa 1980-, 1990- ja 2000-luvulla. Kalaosakas- kunnalle tehdyn kyselyn mukaan istutukset ovat onnistuneet hyvin. Yleisesti kalakanta ja järvi ovat tyydyttävässä kunnossa. Petokalojen luontainen lisääntyminen on järvessä hyvä ja siellä esiintyy rapuja. Kinnasjärven alueella toimii Kinnasniemen osakaskunta. Hankkeen yhteydessä tehdyn koekalastuksen mukaan kalakanta on erinomaisessa - hyvässä kunnossa. Kalojen yksilömäärä laskee järven ka- lakannan arvon vesipuitedirektiivin mukaisessa luokittelussa hyvään. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Pohjois-Kar- jalan vesistöjen tilan parantaminen -hankkeeseen haetun näytteen piileväanalyysin mukaan Kinnas- järvi on kautta aikojen ollut melko runsasravintei- nen. Kinnasjärvi on reittivesityyppinen järvi, jolla on pieni lähivaluma-alue, mutta suuri kaukova- luma-alue. Valuma-alueen maankäyttö vaihtelee metsätaloudesta runsaaseen maatalouteen eli haja- kuormitusveden laatu vaihtelee suuresti. Se näkyy lajistovaihteluissa; metsäisiltä turvemailta tulleet vedet ovat lisänneet hapahkojen humusvesien lajistoa, kun taas rehevyys näkyy sekä rehevien humusvesien että neutraalien runsasravinteisten vesistöjen lajien lisääntymisenä. Vedenlaatu. Avovesiaikana 2005 Kinnasjärven vesi oli tummaa, humuksen värjäämää ja varsin- kin keväällä hapahkoa. Päällysveden lämpötila oli korkeimmillaan 23,8 °C. Keskikesällä ja vielä syys- kuun puolivälissäkin järvi oli kerrostunut lämpöti- lan suhteen. Kesän aikana happitilanne huonontui, mutta happikatoa ei todettu. Pohjanläheinen ko- honnut kokonaisfosfori- ja rautapitoisuus osoitti- vat, että alusveden hapen niukkuuden seuraukse- na sedimentistä liukeni ravinteita ja rautaa veteen. Lisäksi elokuun alkupuolella happitilanteen huo- nontuessa alusvedessä kemiallinen hapenkulutus suureni päällysveden arvoon nähden selvästi. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kesän aikana 17 ja 20 μg l-1 ja kokonaistyppipitoi- suus 410 ja 580 μg l-1 välillä. Keskikesän klorofylli- pitoisuudet olivat korkeita ja ilmensivät Kinnasjär- ven rehevyyttä. Vesistöjen käyttökelpoisuusluoki- tuksessa Kinnasjärvi voidaan luokitella hyvään tai tyydyttävään luokkaan näkösyvyyden, kokonais- fosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. Kuva 23. Kinnasjärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautu- minen eri kuormittajien kesken. Fosforikuorma 220 kg a -1 Typpikuorma 4 200 kg a -1 0 10 20 30 40 50 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Luonnon- huuhtouma Kuva 24. Kinnasjärven kaukovaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautu- minen eri kuormittajien kesken. 54 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.8.3 Kansalaiskysely Kinnasjärven alueelle lähetettyihin kyselyihin vas- tattiin kohtalaisesti. Kyselylomakkeita lähetettiin 56 kappaletta ja palautettiin yhteensä 16. Vastaus- prosentti oli 29 %. Vastaajista 9 oli miehiä ja 6 nai- sia. Ikä painottui 50-60 vuotiaisiin. Järven käyttö. Suurin osa vastaajista liikkuu järvellä tai sen ympäristössä joko säännöllisesti tai satunnaisesti. Yli puolella vastaajista on vapaa-ajan asunto. Suosituin käyttömuoto on kalastus, uimi- nen sekä maisemasta nauttiminen. Tärkeimmiksi ominaisuuksiksi virkistyskäytön kannalta ker- rottiin veden laatu ja kalasto. Hieman yli puolet vastaajista ilmoitti järvestä olevan hyötyä alueen asukkaille. Puolet vastaajista on vesialueen omis- tajana järven osakaskunnassa. Puolet vastaajista ei ole halukkaita osallistumaan järjestäytyneeseen toimintaan järven hyväksi. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Jär- ven tila-arvio jakaantui vastauksissa tasan hyvän ja välttävän kesken. Suurin osa vastaajista ilmoitti järven kunnolla olevan taloudellista merkitystä. Suurin osa arvioi järven tilan pysyneen ennallaan, vain muutaman mielestä se oli huonontunut. Ajan- kohtaa muutokselle ei osattu sanoa. Järven tilaan vaikuttaneiksi tekijöiksi nimettiin metsätalous. Pa- himmat ongelmat Kinnasjärvellä ovat vastaajien mielestä muutokset vedenpinnankorkeudessa, verkkojen limoittuminen sekä lisääntynyt vesi- kasvillisuus. Järven kunnostustarve ja paikallisten innok- kuus kunnostukseen. Järven arveltiin tarvitsevan kunnostustoimenpiteitä. Puolet vastaajista ilmoitti järven luultavasti tarvitsevan, kun taas noin puolet vastaajista ei osannut sanoa, tarvitseeko järvi kun- nostustoimenpiteitä. Sopiviksi toimiksi katsottiin kalojen istutus, ulkoisen kuormituksen vähentä- minen ja vesikasvien poisto. Ensisijaisesti vastuulliseksi kunnostustoimista ja kustannuksista katsottiin valtio ja kunta. Muu- tamat olivat myös sitä mieltä, että ranta- ja vesialu- een omistajat ovat ensisijaisesti vastuussa järven kunnostamisesta. Puolet vastaajista ei halua osal- listua kunnostuskustannuksiin, mutta kolmannes vastaajista ilmoitti olevansa mahdollisesti valmiita osallistumaan. Suurimmaksi esteeksi järven kohentamiselle katsottiin olevan varojen puute ja viranomaisten puuttumattomuus asiaan. Koettiin myös, että jär- ven alueen asukkailla ei ole tietoa vaikutusmahdol- lisuuksista eikä osallistumiskanavaa. Järveä koskevan tiedon saaminen. Eniten jär- veä koskevaa tietoa on saatu sanomalehdistä sekä tuttavilta. Kolmannes vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut järveä koskevaa tietoa mistään. Lisätietoa haluttaisiin kunnostusmenetelmistä, vesistöjen on- gelmien aiheuttajista, mutta myös onnistuneista kunnostuksista. Tiedonvälityskeinoiksi toivottiin sanomalehtiä sekä tiedotteita ja kirjeitä. Muutamat vastaajat mainitsivat internetin ja pienryhmätilai- suudet sopiviksi tiedonvälityskeinoiksi. Luotetta- vimmiksi tiedonlähteiksi mainittiin tutkijat. 3.3.8.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Kinnasjärvi on kansalaiskyselyn perusteella suh- teellisen hyvässä kunnossa, kuitenkin merkkejä rehevöitymisestä on ilmaantunut; vesikasvillisuus on lisääntynyt ja verkot limoittuvat. Lisäksi veden- korkeuden vaihtelut aiheuttavat ongelmia. Järvi on aktiivisessa käytössä ja sillä on virkistyksellis- tä arvoa laajemmin kuin vain alueen asukkaille. Metsätalouden arvioitiin olevan suurin muutosten aiheuttaja. Ekologisen selvityksen, vedenlaadun sekä poh- jasedimentin piilevien perusteella Kinnasjärvi on kohtuullisen hyvässä kunnossa oleva järvi, joka näyttäisi aina olleen melko rehevä. Alusvedessä on välillä hapettomuutta, mikä aiheuttaa ravinteiden ja raudan vapautumista sedimentistä. Pohjaeläin- ten mukaan järvi on rehevä ja alusveden hapetto- muus vähentää niiden määrää. Kasviplanktonin mukaan järvessä esiintyy limalevää ja sinilevää, mutta kasviplanktonin biomassan perusteella järvi on erinomaisessa kunnossa. Kinnasjärven kalasto on hyvässä kunnossa. Kinnasjärvi on luonteeltaan reittivesi: sillä on pieni lähivaluma-alue, mutta suuri turvemaapitoi- nen kaukovaluma-alue. Lisäksi viipymä on melko lyhyt, noin 21 päivää. Valuma-alueiden ojitusin- tensiteetti sekä laskennallinen ravinnekuorma suhteessa järven tilavuuteen ovat suuria. Lyhyt viipymä tuo järveen paljon ravinteita, mutta ve- den kohtuullisen hyvä virtaus vie niitä myös pois. Kaukovaluma-alueiden järvisyys on pieni, jolloin kaukovaluma-alueen ravinnekuorma ei juuri pi- däty yläpuolisiin vesistöihin, vaan päätyy Kinnas- järveen. Kinnasjärven ongelmat tulevat esiin mahdolli- sesti hetkittäin johtuen usein alusveden hapetto- muudesta ja sen aiheuttamista ravinnepäästöistä. Metsätalouden lisäksi Kinnasjärveen kertyy kuor- mitusta maataloudesta, jonka osuus kuormitukses- ta on hankejärvistä suurin. Maataloudesta peräisin oleva ravinnekuormitus on usein liukoisessa muo- dossa ja heti kasvillisuuden käytettävissä johtaen rehevöitymiseen. Kinnasjärveen kohdistuvaa kuormitusta tulisi vähentää, jotta järven tila ei huonone. Kunnostuk- 55Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Kinnasjärvi Vesistö Ojitukset 1995-2006 Virtaussuunta Suomen raja Rautatie Maantie Joki Oja Venäjä © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km Suomi Kinnasjärvi sen tulisi ulottua lähivaluma-alueen lisäksi kauko- valuma-alueelle. Orgaaninen aines kuljettaa muka- naan vesistöön ravinteita, jotka sedimentoituvat pohjaan. Lisäksi orgaaninen aines tarvitsee hajo- tessaan happea, jolloin alusvedessä saattaa tulla puutetta hapesta, mikä taas vapauttaa ravinteita pohjasedimentistä. Kinnasjärven välittömässä läheisyydessä ei ole suuria ojitusalueita, kuva 25. Läheisillä suoalueilla on kuitenkin tehty kunnostusojituksia 2000-luvun taitteessa. Kinnasjärveen laskee yhteensä noin 20 uomaa. Valuma-alueen laskujoet ja –purot lueteltu- na myötäpäivään alkaen pohjoisimmasta. - Eimisjärvestä laskevat kaksi puroa (idästä) - Porttipuro saa alkunsa Hepolammesta - Kalatonlammesta laskeva oja/puro - Riuttanen (järvi) laskee Kinnasjärven Kallio- niemeen. Valuma-alueelle soveltuviin vesiensuojelutoi- menpiteisiin kuuluu mm. pintavalutuskentät, oja- ja kaivukatkot, lietekuopat sekä purokunnostus. Järven laajalla valuma-alueella korostuu erityisesti se, että vesiensuojelutoimenpiteet tulee tehdä lähel- lä kuormituskohdetta jo kaukovaluma-alueella. Maatalouden osuus Kinnasjärven maankäytös- tä on noin kymmenen prosenttia järven lähivalu- ma-alueella. Maatalouden osuus kuormituksesta on järven lähivaluma-alueella merkittävä. Vaikka maataloutta ohjaavat useat direktiivit ja asetukset, tulisi suojavyöhykkeiden ja muiden vesiensuoje- lutoimenpiteiden riittävyyttä tarkastella kuormi- tuksen rajoittamiseksi. Maatalouden lisäksi haja- asutuksen määrä valuma-alueella on suuri ja sen vesiensuojelu tulisi hoitaa tämän hetkisten asetus- ten mukaisesti. Haja-asutukselle on omat jätevesiä koskevat ohjeistukset. Kuva 25. Kinnasjärven ojitusalueet ja vuosina 1995-2006 ilmoitetut kunnostusojituskohteet. 56 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Lähivaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Koppelojärvi Vesistö Natura Ojitukset 1997-2005 Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Oja Koppelojärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km 3.3.9 Koppelojärvi Koppelojärvi sijaitsee Valtimon kunnan alueella lähellä Rautavaaran rajaa. Se on kohdejärvistä suu- rimpia, 471 ha ja sillä on rantaviivaa 19 km. Saaria on 16, joista ainoastaan yksi on yli hehtaarin suu- ruinen. Järven keskisyvyys on 4,6 m ja suurin sy- vyys 19 m. Keskiviipymä on noin 6 kk. Tyypittelyn mukaan järvi kuuluu runsashumuksisiin järviin (Ympäristöministeriö 2006, Suomen ympäristökes- kus 2007). Koppelojärven pohjoispäähän Vasikka- lahteen laskee Palmikkijoki. Järvi laskee vetensä Koppelojoen ja Matkusjoen kautta Haapajärveen ja siitä edelleen Kuokkastenjärven kautta Pieliseen. Hankkeen yhteydessä Koppelojärveltä selvitettiin valuma-alueen maankäyttö sekä kuormitus ja tutkittiin kalasto, pohjaeläimistö, kasviplankton, vesikasvillisuus ja sedimentin piilevästö ja veden laatu. 3.3.9.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Koppelojärvi on latvajärvi, jonka laajan, noin 10 596 ha suuruisen lähivaluma-alueen järvisyys on 6 % koostuen pääasiassa itse Koppelojärvestä, kuva 26. Maa-alasta suuri osa, 94 %, on erilaisia metsiä. Turve maaosuus on 39 %, avosoiden osuus 4 % ja maatalousmaan osuus on 2 %. Asutus on keskitty- nyt Koppelonjärven läheisyyteen: vakituisia asuk- kaita on viitisenkymmentä noin 20 kiinteistössä ja vapaa-ajanasuntoja 31 kappaletta. Valuma-alueesta on 48 % Metsähallituksen omistuksessa. Koppelojärven valuma-alueen kallioperästä on paragneissiä, 65 %. Vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita ei alueella esiinny. Natura alueita on 532,7 ha. Koppelojärven lähivaluma-alueen vuotuinen fosforikuormitus on noin 980 kg, 0,09 kg ha-1 ja typpikuormitus noin 31 500 kg, 3 kg ha-1, kuva 27. Kuva 26. Koppelojärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1997-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet sekä syvännenäytteenottopaikka (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepo- hjaeläinnäyte). 57Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus on 68 % fosforista ja 50 % typestä. Metsätaloustoimen- piteiden osuus fosforikuormituksesta on 16 % ja maatalouden 15 %. Typpikuormasta metsätalous- toimenpiteiden osuus on 43 % ja maatalouden 6 %. Koppelojärven valuma-alue on tiheään ojitet- tua, ojitusintensiteetti on 121 ojametriä hehtaarilla. Kunnostusojituksia on ilmoitettu viimeisen 10 vuo- den ajalle 131 946 ojametriä 470 ha alueelle, mikä vastaa 4,4 %:n alaa koko valuma-alueesta. Kun- nostusojitusten laskennallinen ravinnekuormitus vuonna 2004 oli fosforin osalta 38 kg ja typen osalta 430 kg. Harvapuustoisia alueita on 25 %. 3.3.9.2 Ekologinen tila Koppelojärven ekologista tilaa selvitettiin hank- keen aikana pohjaeläimistön, kasviplanktonin, vesikasvillisuuden ja koekalastuksen avulla. Jär- ven historiaa selvitettiin pohjasedimentin piilevien avulla. Kasviplankton. Vuoden 2005 elokuussa Kop- pelojärven kasviplanktonin biomassa oli 2,51 mg l-1, ja klorofyllipitoisuus hyvin korkea 44,0 μg l-1. Kohonnut levämäärä voitiin havaita veden sa- mentumisena ja valaistun vesikerroksen madaltu- misena. Kasviplanktonin biomassan perusteella tä- mä järvi luokitellaan Heinosen (1980) raja-arvojen perustella reheväksi. Kasviplanktonin biomassan pääosan muodosti Gonyostomum semen -levä ns. limalevä. Sinilevien osuus kokonaisbiomassas- ta oli pieni, joskin massaesiintymiä muodostava Anabaena sp. (Nostocales) oli lukumääräisesti run- sain. Koppelojärvi voidaan luokitella kasviplank- tonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden perus- teella tyydyttäväksi – välttäväksi. Pohjaeläimet. Pohjaeläinanalyysin mukaan Koppelojärven lajisto on tyypillinen reheville jär- ville. Vesipuitedirektiiviä mukailevan luokituksen mukaan Koppelojärvi kuuluu tyydyttävään luok- kaan. Vesikasvit. Koppelojärvellä vallitsevat kivikko- rannat ja paikoitellen esiintyy soraa ja savea. Jär- veä ympäröivät pellot pohjois- ja luoteisrannoilla. Vesikasvillisuus on erittäin niukkalajinen, korte on hyvin yleinen ja runsas, kuin myös ulpukka. Poh- jaruusukekasveja ei esiinny. Vesikasvillisuuden pe- rusteella järvi luokittuu välttäväksi – huonoksi. Kalasto. Koppelojärveen on istutettu kuhaa noin joka toinen vuosi ja siikaa vuosittain. Säy- nettä, haukea ja järvitaimenta on istutettu muuta- man kerran. Kalaosakaskunnan puheenjohtajalle lähetetyn kyselyn mukaan kuhakanta on runsas ja siikaa esiintyy kohtalaisesti. Kuhakanta on li- sääntynyt voimakkaasti ja sen istutusta on rajoi- tettu niin, että istutuksia ei ole tehty viimeisen 3 vuoden aikana. Ahven-, särki-, siika- ja haukikanta ovat kohtalaisia ja lahnakin lisääntyy. Petokalojen lisääntyminen näyttäisi yleisesti olevan kohtalai- nen. Rapua on istutettu kertaalleen 1990-luvulla ja sitä esiintyy yksittäisiä kappaleita. Yleisesti ottaen järvi on aikaisemmin ollut puhtaampi. Liettymi- nen on lisääntynyt runsaasti, mutta maatalouden kuormituksen ei katsota lisääntyneen (suullinen tieto Pertti Kuusela). Hankkeen yhteydessä tehdyn koekalastuksen mukaan Koppelojärven kalakanta on hyvässä kun- nossa. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisen luokittelun mukaan järvi on myös hyvässä kun- nossa, kalojen biomassa ja yksilömäärä alentavat arvoa hieman vertailuarvosta erinomainen. Pohjasedimentin piilevät. Paleolimnologisen analyysin mukaan Koppelojärvi on muuttunut niukkaravinteisesta järvestä reheväksi. Piilevä- lajisto viittaa ravinteikkaisiin turvemaiden valu- mavesiin. Sedimenttipatsaan pintaa kohden ovat lisääntyneet lajit, joita tavataan hyvinkin rehevissä vesissä. Lisäksi planktisten lajien osuus kasvaa sel- västi, mikä on yleistä rehevöitymisen yhteydessä. Hehkutuskevennysnäytepatsas on lyhyt, mikä vai- keuttaa ja vähentää siitä tehtäviä johtopäätöksiä. Verrattaessa piilevästratigrafi aa ja hehkutuske- vennyksen profi ilia, sijoittuu piilevälajiston suu- Kuva 27. Koppelojärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken.Fosforikuorma 980 kg a -1 Typpikuorma 31 500 kg a -1 0 10 20 30 40 50 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Luonnon- huuhtouma 58 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 rin muutos noin 13 cm kohtaan. Hehkutusjäännös kattaa patsaan pituudesta hieman sen alapuolelle. Lähellä pintaa (6,5 cm syvyydessä sedimenttipat- saassa) hehkutusjäännös nousee viitaten minero- geenisen aineksen määrän lisääntymiseen johtuen valuma-alueen maankäytön intensiivisyydestä. Vedenlaatu. Koppelojärven vedenlaatua on seurattu harvakseltaan vuodesta 1966 lähtien. Elo- kuun alussa 2005 järven vesi oli tummaa ja melko hapanta. Näkösyvyys oli alhainen, vain 1,4 metriä. Lämpötila päällysvedessä oli elokuun alussa 19,3 °C, jolloin järvi oli lämpötilan suhteen kerrostu- nut. Alusveden happitilanne oli huono, minkä seu- rauksena ravinne- ja rautapitoisuudet kohosivat selvästi pohjan lähellä. Lisäksi kemiallisen hapen- kulutuksen, sähkönjohtokyvyn ja sameuden arvot alusvedessä nousivat tällöin. Koppelojärven pääl- lysveden kokonaisfosforipitoisuus ja kokonais- typpipitoisuus olivat korkeita ja yhdessä korkean klorofyllipitoisuuden kanssa ne ilmentävät järven rehevyyttä. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituk- sessa Koppelojärvi olisi luokiteltavissa hyvään luokkaan näkösyvyyden perusteella, kun taas ko- konaisfosforin perusteella luokka olisi tyydyttävä ja klorofyllipitoisuutensa perusteella luokka olisi välttävä. 3.3.9.3 Kansalaiskysely Koppelojärven kansalaiskyselyn vastausprosentti oli 36, 8 miestä ja 6 naista. Ikäjakauma painottui 40- 60-vuotiaisiin. Hankkeen aikana pidettiin kyläilta 22.6.2006, jossa kerrottiin paikallisille asukkaille hankkeesta ja sen alustavista tuloksista. Muutamat ihmiset täyttivät kyselyn kyläillassa. Järven käyttö. Kaikki vastaajat liikkuvat järven alueella, valtaosa säännöllisesti. Kalastus, uiminen, metsästys ja ajanvietto vapaa-ajan asunnolla ovat suosituimmat järven käyttömuodot. Virkistyskäy- tön kannalta tärkeintä ovat veden laatu ja kalas- to. Puolelle vastaajista myös maisema, linnusto ja rantakasvillisuus ovat tärkeitä. Yli puolen mielestä järvestä on hyötyä sekä yksittäisille ihmisille että laajemmin alueen asukkaille ja muutaman mukaan myös matkailulle. Järvellä on myös taloudellista merkitystä valtaosalle vastaajista. Koppelojärvellä on vireää kylätoimintaa, johon osallistuu kolman- nes vastaajista. Vastaajista hieman alle puolet on vesialueen omistajina järven osakaskunnassa. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Jär- ven tilalla koettiin olevan paljon merkitystä. Suurin osa vastasi järven olevan hyvässä tilassa, muuta- man mielestä se oli välttävä. Järven tilan arveltiin joko parantuneen tai pysyneen ennallaan. Vain muutama ilmoitti sen huonontuneen. Kolmannes vastaajista ilmoitti muutosten tapahtuneen viimei- sen 5 vuoden aikana. Yli puolet vastaajista ei osan- nut määrittää muutosten tapahtumisajankohtaa. Metsätalous oli vastaajien mielestä suurin syy järven kunnon huononemiseen. Pahimmiksi on- gelmiksi järvellä nimettiin liettyminen, rantojen umpeenkasvu sekä verkkojen limoittuminen. Kolmannes vastaajista ilmoitti, ettei järvessä ole ongelmia. Järven kunnostustarve ja paikallisten innok- kuus. Kunnostustoimenpiteiden tarpeellisuudesta ei osattu sanoa. Kaikki vaihtoehdot saivat kanna- tusta. Kunnostustoimenpiteistä kalojen istutus ja vesikasvien poisto sekä rantojen ruoppaaminen arveltiin tarpeellisiksi. Vastausten mukaan ensisi- jainen vastuu kunnostustoimista ja niiden kustan- nuksista kuuluu valtiolle. Suurin osa vastaajista on kuitenkin mahdollisesti valmiita osallistumaan kunnostuskustannuksiin. Varojen puutetta pidet- tiin suurimpana esteenä järven tilan kohentami- selle. Järveä koskeva tieto. Koppelojärven asukkaat ovat saaneet tietoa järvestä pääosin sanomaleh- distä, tutkimuksista ja selvityksistä sekä tuttavilta. Lisätietoa haluttaisiin rahoituslähteistä, kunnos- tusmenetelmistä sekä muista toteutuneista kun- nostushankkeista. Sopivia tiedonlähteitä olisivat vastaajien mielestä sanomalehdet, internet ja pien- ryhmätilaisuudet. Luotettavimmaksi tiedonläh- teeksi mainittiin tutkijat ja paikalliset asukkaat. 3.3.9.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Koppelojärven valuma-alueen asukkaat ovat kiin- nostuneita järven tilasta. Suurin osa vastaajista liikkuu säännöllisesti järven ympäristössä ja järvi on aktiivisessa virkistyskäytössä. Suurin osa vas- taajista ilmoittaa järven olevan hyvässä kunnossa ja tilan jopa parantuneen, mutta lisäksi ilmenee myös monia ongelmia kuten liettyminen, verkko- jen limoittuminen ja rantojen umpeenkasvu. Järven kunnostustarvetta ei osattu arvioida. Ekologisen selvityksen, vedenlaadun ja poh- jasedimentin piilevien perusteella Koppelojärvi on rehevöitynyt ja järvi on tyydyttävässä kunnossa. Kalasto on Koppelojärvessä hyvässä kunnossa. Pa- leolimnologisen tutkimuksen mukaan veden fosfo- ripitoisuus on noussut selvästi. Se näkyy myös kor- keina pitoisuuksina tämän hetkisissä mittauksissa. Kasviplanktonin ja pohjaeläinten mukaan järvi on rehevä ja tyydyttävässä kunnossa. Siellä esiintyy paljon limalevää sekä sinileviä. Vesikasvillisuus- lajisto on yksipuolista ja rannoilla kasvaa paljon kortetta ja ulpukkaa, jotka ilmentävät rehevyyttä. 59Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Lähivaluma-alue Koppelojärvi Vesistö Natura Ojitukset 1997-2005 Virtaussuunta Maantie Joki Oja Koppelojärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km Alusvesi kärsii hapettomuudesta kerrostuneisuu- den aikana, mikä vapauttaa pohjasta ravinteita. Koppelojärven valuma-alueen maankäyttö on intensiivistä ja siitä johtuva kuormitus on suuri. Turvemaavaltainen valuma-alue on ojitettu/kun- nostusojitettu tiheästi. Valuma-alueelta tulevan laskennallisen kuormituksen typpi-fosforisuhteen perusteella suuri osa ravinnekuormasta on metsä- taloudesta peräisin. Valuma-alueen järvisyyspro- sentti on pieni ja järven viipymä melko lyhyt, mitkä lisäävät ja nopeuttavat valuma-alueelta vapautuvi- en ravinteiden joutumista Koppelojärveen. Koppelojärven kunnostus tulisi aloittaa valu- ma-alueelta, jotta järveen tuleva ylimääräinen ra- vinnekuorma ja soilta tuleva orgaaninen kuorma vähenisivät. Koppelojärven valuma-alueesta on Metsähallituksen omistuksessa 48 %. Metsähallitus on tehnyt omistamilleen alueille alue-ekologisia suunnitelmia, joihin tulee tutustua kunnostuksia suunniteltaessa (Valtimon alue-ekologinen suun- nitelma, Pitkänen ym. 1998). Koppelojärven rantavyöhyke ja sen lähialueet ei- vät ole raskaasti ojitettuja, mutta kauempana sijait- sevat suoalueet on kunnostusojitettu suurimmaksi osin 2000-luvun taitteessa, kuva 28. Koppelo järven valuma-alueen laskujoet ja –purot, lueteltuna myö- täpäivään alkaen pohjoisimmasta. - Pohjoispuro - Hoikanlamminpuro - Tervaslahteen laskeva puro - Palmikkijoki Suoalueista tulee selvittää varsinkin Pohjoispu- roon ja Karjopuroon sekä Palmikkijokeen laskevat alueet. Purokunnostustoimenpiteitä tulisi tehdä aiemmin luetelluille puroille tapauskohtaisesti. Muita mahdollisia kohteita ovat mm. Myllyjoki, Ruostepuro, Kärenpuro ja Kuikkapuro, joita voisi tarkastella purokunnostusten osalta. Suoalueiden vesiensuojelu tulisi tehdä jo heti kuormittavan pis- teen alapuolella, jotta mahdollisimman suuri osa Kuva 28. Koppelojärven ojitusalueet ja vuosina 1997-2005 ilmoitetut kunnostusojituskohteet. 60 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Lähivaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Hattujärvi Vesistö Ojitukset 2001-2003 Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Oja Hattujärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km kuormasta saataisiin kiinni mahdollisimman yl- häällä ja jottei ojien virtaus kasvaisi kovin suureksi, sillä se vaikeuttaa suojelurakenteiden toimintaa. Purokunnostukset, kuten muutkin vesiensuoje- lutoimenpiteet, vaativat huolellisen maastotar- kastelun ja –suunnittelun. Lisäksi Koppelojärven rannan läheisyydessä sijaitsee paikoitellen peltoja, joiden suojavyöhykkeiden tulee olla asianmukai- set, jotta ylimääräisiä ravinteita ei johdu pellolta vesistöön. 3.3.10 Hattujärvi ja Harkkojärvi Hattujärvi, kuva 29, valuma-alueineen kuuluu Harkkojärven kaukovaluma-alueisiin, kuva 30. Hattujärvi on latvajärvi, josta vedet kulkevat Hark- kojärven kautta eteenpäin Koitereeseen. Hattujär- ven valuma-alueen maankäyttö vaikuttaa molem- piin järviin. Yhteenvetoraportissa järviä käsitellään osittain yhdessä. Kuva 29. Hattujärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 2001-2003 aikana ilm- oitetut kunnostusojituskohteet ja syvännenäytteenottopaikka (sedimentti- ja vesinäyte). 61Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Ilomantsin Hattuvaarassa sijaitseva Hattujärvi on hankkeen kohdejärvistä suurimpia, vesialaa sillä on 515 ha, saaria 14 ja kokonaisrantaviivaa 29 km. Järvi on syvimmillään 9 m, keskisyvyyden ol- lessa 3,3 m. Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyn mukaan se kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin. Hat- tujärvi laskee Hattujokea pitkin Pieneen Jorhon- järveen ja siitä Jorhonjokea pitkin Harkkojärveen. Hattujärven viipymä on noin 6 kk. Hankkeessa Hattujärveltä selvitettiin valuma-alueen maankäyt- tö ja kuormitus sekä pohjasedimentin piilevät. Harkkojärven pinta-ala on 437 ha ja rantaviiva 26 km. Saaria järvellä on kaikkiaan 11 kappalet- ta. Järvi on varsin matala: syvimmillään noin 10 m, keskisyvyyden ollessa 3,5 m. Ympäristömi- nisteriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyohjeistuksen mukaan se kuuluu runsashumuksisiin järviin. Vedet Harkkojärveen tulevat usealta valuma-alueelta ja laskevat lopuksi Kultajärven ja Pirttijärven kautta Koitereeseen. Vii- pymä on reilu vuosi. Hankkeessa Harkkojärvestä selvitettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormi- tus sekä tutkittiin järven kasviplankton, kalasto, pohjaeläimistö, vesikasvillisuus, pohjasedimentin piilevät ja veden laatu. Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Harkkojärvi Vesistö Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Ojitukset 2001-2003 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Oja Harkkojärvi Hattujärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km Kuva 30. Harkkojärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 2001-2003 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet, näytteenottopaikat sekä ranta-alueilta (pohjaeläimet) että syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). 62 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.10.1 Valuma-alueiden maakäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Hattu- ja Harkkojärvien valuma-alueet ovat har- vaanasuttuja ja erämaisia, mutta metsätalouden hyödyntämiä. Hattujärven vedet kertyvät 5 785 hehtaarin suuruiselta valuma-alueelta, jonka järvi- syys on 11 %, kuva 29. Turvemaita valuma-alueen maa-alasta on 51 %, metsää 92 % ja avosoita 7 %. Kesämökkejä on noin 11 kappaletta. Harkkojärven lähivaluma-alueen on kooltaan 2 667 ha ja sen järvisyys 18 %, kuva 30. Lähivaluma - alueesta on turvemaita noin 30 %. Erilaisten met- sien peittämää on 91 % ja maataloutta noin 1 %. Kaukovaluma-alueita on kolme joiden yhteinen pinta-ala on 14 938 ha. Niiden järvisyys on 6 %, turvemaaosuus 51 % ja erilaisia metsämaita 90 %. Avosoita on 10 %. Metsähallituksen maita on Hark- kojärven valuma-alueista noin 42 %. Hattujärven valuma-alueesta on 54 % metase- dimenttiä, 27 % intermediääristä ja felsistä meta- vulkaniittia, 16 % granodioriittia, tonaliittia, kvart- sidioriittia, graniittia ja syeniittiä ja 4 % mafi sta metavulkaniittia. Hattujärven valuma-alueella Likolammin kan- gas kuuluu vedenhankintaan soveltuviin II-luok- kaan pohjavesialueisiin. Harkkojärven valuma- alueella on joitakin pohjavesialueita, joista Naarva, 46,9 ha, kuuluu ensimmäiseen luokkaan ja Paha- kalansärkillä, Isonpalonkankaalla, Petrokankaalla ja Isonpalonkankaalla sijaitsevat alueet, yhteensä 635,7 ha, toiseen luokkaan. Harkkojärven lähivaluma-alueesta 41 % on me- tasedimenttiä, 38 % tonaliitti-, trondhjemiitti- ja granodioriittigneissiä ja migmatiittia, 14 % gra- nodioriittia, tonaliittia, kvartsidioriittia, graniit- tia ja syeniittiä ja 7 % intermediääristä ja felsistä metavulkaniittia. Kaukovaluma-alueesta 39 % intermediääristä ja felsistä metavulkaniittia, 28 % metasedimenttiä, 22 % granodioriittia, tonaliittia, kvartsidioriittia, graniittia ja syeniittiä, 10 % tona- liitti-, trondhjemiitti- ja granodioriittigneissiä ja migmatiittia ja 2 % mafi sta metavulkaniittia. Hattujärven valuma-alueen laskennallinen fosforikuormitus on noin 500 kg, 0,09 kg ha-1, vuodessa, kuva 31. Suurin osa on peräisin luon- nonhuuhtoumasta ja ilmalaskeumasta, yhteensä 81 %. Metsätaloustoimenpiteiden osuus fosforin kokonaiskuormasta on 17 %. Maatalouden osuus on vain 2 %. Hattujärven kylän läheisyys nostaa yhdyskuntaperäisen kuormituksen yhteen pro- senttiin. Vuotuinen typpikuorma on noin 14 800 kg eli noin 3 kg ha-1. Luonnonhuuhtouma ja ilma- laskeuma muodostavat siitä yhteensä lähes 70 %. Metsä talouden osuus on 31 %. Kuva 31. Hattujärven lähivaluma-alueen fos- fori- ja typpikuormat sekä niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Kuva 32. Harkkojärven lähivaluma-alueen fos- fori- ja typpi kuormat sekä niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Fosforikuorma 500 kg a -1 Typpikuorma 14 800 kg a -1 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma Fosforikuorma 260 kg a -1 Typpikuorma 8 500 kg a -1 0 10 20 30 40 50 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Luonnon- huuhtouma 63Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Harkkojärven lähivaluma-alueen laskennalli- nen vuotuinen fosforikuormitus on noin 260 kg, 0,10 kg ha-1 ja typpikuormitus 8500 kg, 3 kg ha-1. Fosforikuormasta muodostavat luonnonhuuhtou- ma ja ilmalaskeuma lähes 90 % ja typpikuormasta 60 %, kuva 32. Metsätalous on suurin maankäytön kuormittaja: fosforin osalta 11 %, typen osalta 38 %. Maatalouden osuus kuormituksesta on vähäistä. Yhdyskuntaperäisen kuormituksen osuus on alle yhden prosentin. Harkkojärven kaukovaluma-alueen vuotuinen fosforikuorma on lähes 1 100 kg, 0,07 kg ha -1, josta luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus on 83 %, metsätaloustoimenpiteiden 16 % ja maata- louden 1 %, kuva 33. Vuotuinen typpikuorma on noin 38 000 kg, 3 kg ha-1. Siitä 61 % on peräisin luonnonhuuhtoumasta sekä ilmalaskeumasta ja 38 % metsätaloudesta. Harkko- ja Hattujärven valuma-alueet on ojitet- tu lähes kokonaan. Hattujärven ojitusintensiteetti on 160 ojametriä ha-1, Harkkojärven lähivaluma- alueen 77 ojametriä ha-1 ja kaukovaluma-alueen 137 ojametriä ha-1. Kunnostusojitusilmoituksia on viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmoitettu Hattujärven ympäristössä noin 145 122 m lähes 500 ha alueella. Harkkojärven lähivaluma-alueella kunnostusojitus on ollut vähäisempää, 3 ha alueel- la noin 850 ojametriä, mutta kaukovaluma-alueilla taas tiheää, yhteensä 162 568 m 560 hehtaarin alalla. Ojitusten kuormitusvaikutus kestää noin 10 vuotta. Hattujärveen vuonna 2004 ojituksista aiheutunut kuormitus on noin 50 kg fosforia ja 980 kg typpeä. Harkkojärven lähivaluma-alueen ojituksista tullut kuormitus oli noin 0,1 kg fosforia ja 6 kg typpeä. 3.3.10.2 Hattujärven ekologinen tila Hattujärven ekologista tilaa selvitettiin pohjase- dimentin piilevien avulla. Hankkeen yhteydessä Hattujärvestä ei tutkittu kasviplanktonia, pohja- eläimiä tai vesikasveja eikä järveä koekalastettu. Järven tutkimusta saatetaan jatkaa vuonna 2007 muihin hankkeisiin liittyen. Kalasto. Hattujärveen on istutettu 1980-luvun lopussa lahnaa, 1990-luvulla siikaa ja planktonsii- kaa, ja 2000-luvulla planktonsiian lisäksi kuhaa. Istutusten onnistumisesta ei ole tietoa. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Paleolimno- logisessa analyysissä tutkittiin Hattujärvestä vain piilevät. Sedimenttipatsas oli 26 cm pituinen, joten tulokset ovat suuntaa-antavia. Piileväanalyysin re- konstruktioarvot ovat kuitenkin melko selvät ja ilmentävät selvää ravinnetason nousua. Jos Hat- tujärven ajoitusta arvioidaan Harkkojärven noki- hiukkasanalyysin avulla, missä 1950-luku oli noin 18-24 cm syvyydessä, niin Hattujärven patsas kat- taisi silloin viimeiset 60 vuotta. Silloin rehevöitymi- sen alku ajoittuu 1950-luvun jälkeiselle ajalle. Vedenlaatu. Hattujärven veden laadusta on niukasti tietoa. Ympäristöhallinnon toimesta ve- sinäytteitä on otettu kerran 1960-luvulla, neljästi 1980-luvulla, kerran 1990-luvulla ja 2000-luvulla. Muista kohdejärvistä poiketen vesinäytteiden ot- topaikka ei sijaitse järven syvimmällä kohdalla. Näytteet on otettu järven keskeltä, jossa syvyys on ollut neljä metriä. Elokuun alussa 2005 Hattujärven vesi oli hyvin humuspitoista ja lievästi hapanta. Päällysveden lämpötila oli 20,7 °C, eikä järvi ollut lämpötilan suhteen kerrostunut. Alusveden hapettomuutta ei esiintynyt. Myös veden rautapitoisuus, kemiallisen hapenkulutuksen arvot ja sähkönjohtokyky olivat pinnassa ja pohjan läheisessä vesikerroksessa lähes samat. Veden kokonaisfosforipitoisuus oli pinnas- sa 24 μg l-1 ja kokonaistyppipitoisuus vastaavasti 400 μg l-1. Loppukesällä klorofyllipitoisuus oli ko- honnut. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Hattujärvi voidaan luokitella hyvään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klorofyllipi- toisuutensa perusteella. Fosforikuorma 1 090 kg a -1 Typpikuorma 38 000 kg a -1 0 10 20 30 40 50 60 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Luonnon- huuhtouma Kuva 33. Harkkojärven kaukovaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautu- minen eri kuormittajien kesken. 64 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.10.3 Hattujärven kansalaiskysely Hattujärven kansalaiskyselyn vastausprosentti oli 39 %, miehiä oli 15 ja naisia 4. Ikäjakauma painottui 50-60-vuotiaisiin. Järven käyttö. Suurin osa vastaajista liikkuu järvellä tai sen ympäristössä säännöllisesti. Järven käyttömuodoista kalastus ja vapaa-ajan viettämi- nen sekä uinti ovat suosituimmat metsästyksen ja maisemallisten arvojen lisäksi. Virkistyskäytön kannalta järven tärkeimpiä ominaisuuksia ovat veden laatu sekä kalasto, mutta myös maisema. Valtaosan mielestä järvestä on hyötyä laajemmin alueen asukkaille. Puolet vastaajista olisi haluk- kaita osallistumaan järjestäytyneeseen toimintaan järven hyväksi, jos sellainen olisi mahdollista. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Suurin osa ilmoitti järven tilalla olevan paljon merkitystä ja puolelle vastaajista järvellä on talou- dellista merkitystä. Enemmistön mielestä järven tila on välttävä tai huono. Yli puolet vastaajista il- moitti järven tilan huonontuneen. Muutokset ovat tapahtuneet joko viimeisen 5-10 vuoden tai 10-20 vuoden aikana. Pahimmiksi ongelmiksi koettiin leväkukinnat ja verkkojen limoittuminen, kiinto- aineen lisääntyminen rannoilla sekä kalaston ra- kenne. Muutoksen aiheuttajaksi arveltiin metsäta- loutta. Avoimissa vastauksissa tuli esille erityisesti ojitukset. Järven kunnostustarve ja paikallisten innok- kuus. Vastaajien mielestä järvi tarvitsee kunnostus- toimenpiteitä, kuten kalaistutuksia, hoitokalastusta ja ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Valtaosan mielestä valtio on ensisijaisesti vastuussa kunnos- tamisesta ja kustannuksista. Puolet vastaajista il- moitti olevansa mahdollisesti valmis osallistumaan kunnostuskustannuksiin. Suurimmiksi esteiksi jär- ven tilan parantamiselle arveltiin olevan varojen puute ja järven huono tila, mutta myös toiminnan organisoinnin puute ja viranomaisten puuttumat- tomuus asiaan. Järveä koskevan tiedon saaminen. Vastaajat ovat saaneet Hattujärveä koskevat tietonsa enim- mäkseen tuttavilta tai itse tarkkailemalla järveä, mutta myös sanomalehdistä sekä tutkimusten ja selvitysten tekijöiltä. Lisätietoa haluttaisiin etenkin vesistöjen ongelmien aiheuttajista ja kunnostus- menetelmistä. Tehokkaista, aikaisemmista kunnos- tuksista ja muu järvikunnostushankkeisiin liittyvä tieto kiinnostaisi muun tiedon ohella. Tiedonväli- tyskeinoina tulisi käyttää sanomalehtiä, pienryh- mätilaisuuksia ja tiedotteita sekä kirjeitä. Luotet- tavimpana tiedonlähteenä pidettiin tutkijoita sekä paikallisia asukkaita. 3.3.10.4 Harkkojärven ekologinen tila Harkkojärven ekologista tilaa selvitettiin pohja- eläinten, kalaston, vesikasvillisuuden ja loppuke- sän kasviplanktonnäytteen avulla. Pohjasedimen- tin piilevien avulla selvitettiin järven limnologista historiaa. Kasviplankton. Vuoden 2005 elokuussa Harkkojärven kasviplanktonin biomassa oli 0,38 mg l-1, ja klorofyllipitoisuus korkea 9,4 μg l-1. Pel- kän kasviplanktonin biomassan perusteella järvi luokitellaan Heinosen (1980) raja-arvojen mukaan karuksi. Sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli korkein tutkituista järvistä. Rihmamaisista sinile- vistä Anabaena sp. (Nostocales) oli lukumääräisesti runsain. Levä muodostaa runsaana esiintyessään vesien käytön kannalta haitallisia sinilevien mas- Pieni lampi Hattujärven valuma-alueella. 65Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 saesiintymisiä. Harkkojärven vedenlaadun ja kas- viplanktonin perusteella järvi voidaan luokitella erinomaiseen tai hyvään tilaan ja kasviplanktonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella erinomaiseksi. Rihmamaisten sinilevien esiintymi- nen, vaikkakin vähäisissä määrin, viittaa kuitenkin järveen kohdistuvaan kuormitukseen. Pohjaeläimet. Hankkeen pohjaeläinanalyysin perusteella Harkkojärvi kuuluu luokkaan tyydyt- tävä. Harkkojärvi oli kuitenkin tässä tutkimukses- sa yleisesti kohtuullisen hyvässä kunnossa poh- jaeläinten perusteella, vaikka luokitteluun tarvit- tavaa pohjanlaatuindeksiä ei lajien puuttumisen takia voitukaan laskea. Vesikasvillisuus. Harkkojärvessä vallitsevat loivahkot hiesu- ja hiekkarannat. Paikoin on myös hiekkasorarantaa. Järvessä esiintyi eniten kasvila- jeja koko järvijoukosta, runsaina esiintyivät mm. kortteet ja kelluslehtiset sekä pohjaruusukekasvit. Järvi on keskirehevä-rehevä järvi ja vesikasvien mukaan kunnoltaan erinomaisessa – hyvässä kun- nossa. Kalasto. Harkkojärveen on istutettu siikaa ja kuhaa 1990- ja 2000-luvulla. Kalaosakaskunnal- le tehdyn kyselyn mukaan istutukset ovat on- nistuneet hyvin. Yleisesti kalakanta ja järvi ovat tyydyttävässä kunnossa. Petokalojen luontainen lisääntyminen on järvessä hyvä ja siellä esiintyy rapuja. Alueella toimii Käenkosken osakaskunta, käytännössä asioita hoitaa Koitereen kalastusalu- een isännöitsijä. Hankkeen yhteydessä tehdyn koe- kalastuksen mukaan Harkkojärvi on hyvässä - tyy- dyttävässä tilassa. Vesipuitedirektiivin mukaisessa luokittelussa järven kalabiomassa ja yksilömäärät poikkeavat vertailuoloista, jolloin luokka siirtyy tyydyttävään. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Paleolimno- logisen analyysin mukaan Harkkojärven vesi on ollut jo vanhimpien näytteiden mukaan ravintei- kasta ja tummaa. Kuitenkaan syvimpiä näytteitä ei ehkä tulisi käyttää vertailukohteina, koska niiden ikää ei tiedetä. Hehkutuskevennyksen mukaan olisi vanhimpien näytteiden aikana ollut minero- geenisen aineksen määrä sedimentissä suuri, mikä viittaa eroosioon valuma-alueelta. Harkkojärven lajisto on pääsääntöisesti runsashumuksisten ve- sistöjen lajistoa, joista osa on tyypillisiä reheville ja osa niukkaravinteisille järville. Nokihiukkas- analyysin tulokset ovat vain suuntaa-antavia, mut- ta ajoituksen avulla voidaan kuitenkin arvioida, että 1950-luku sijoittuisi noin 18-24 cm syvyydelle. Niistä syvyyksistä ylöspäin näkyy lajistossa muu- tos kohti ravinteikkaita vesiä. Osa lajistomuutok- sista ilmentää kohonnutta pH:ta, mikä usein myös johtuu rehevöitymisestä. Vedenlaatu. Harkkojärvestä on harvakseltaan veden laatutietoja 1980- ja 1990-luvuilta. Elokuun alussa 2005 Harkkojärven vesi oli hyvin humuspi- toista ja lievästi hapanta. Päällysveden lämpötila oli 19,5 °C ja järvi oli lämpötilan suhteen kerros- tunut. Tällöin myös happi oli kulunut alusvedestä miltei loppuun, mikä aiheutti ravinteiden ja rau- dan vapautumista pohjasedimentistä alusveteen. Lisäksi alusveden kemiallinen hapenkulutus, sähkönjohtokyky ja sameus nousivat korkeiksi. Päällysveden klorofylli- ja ravinnepitoisuudet olivat samanaikaisesti korkeita. Vesistöjen käyttö- kelpoisuusluokituksessa Harkkojärvi luokitellaan hyvään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. 3.3.10.5 Harkkojärven kansalaiskysely Harkkojärven valuma-alueen asukkaille ja kesä- mökkiläisille toteutetun kansalaiskyselyn vastaus- prosentti oli 39 %, miehiä oli vastanneista 10 ja nai- sia 2. Ikäjakauma painottui 60-70 vuotiaisiin. Järven käyttö. Suurin osa vastaajista liikkuu jär- vellä tai sen ympäristössä säännöllisesti. Kalastus on järven käyttömuodoista suosituin. Seuraavina ovat vapaa-ajan vietto vapaa-ajan asunnolla ja uiminen. Myös maisemalliset arvot koetaan tär- keinä. Virkistyskäytön kannalta kalasto, veden laatu ja linnusto koettiin tärkeinä. Virkistyskäy- töstä katsotaan olevan hyötyä lähinnä yksittäisille asukkaille, mutta jonkin verran myös laajemmin alueella asuville, mutta vähän matkailulle. Suurin osa vastaajista olisi halukkaita osallistumaan yh- distystoimintaan järven hyväksi, mikäli sellainen olisi mahdollista Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Vas- taajien mielestä järven tila on lähinnä välttävä ja sillä on paljon tai kohtalaisesti merkitystä. Neljän vastaajan mielestä järven tila on huono. Valtaosa vastaajista ilmoitti järven kunnolla olevan heille taloudellistakin merkitystä. Suurimman osan mie- lestä järven tila on huonontunut tai pysynyt en- nallaan. Kahden vastaajan mielestä järven tila on parantunut. Muutokset järven tilassa ovat tapah- tuneet vähitellen. Ajankohdasta ei ollut yhtäläistä mielipidettä, vaan se jakaantui tasaisesti pitkälle aikavälille. Metsätalouden ja varsinkin ojitusten arveltiin olevan eniten järveä muuttanut tekijä. Pa- himmat ongelmat Harkkojärvellä ovat liettyminen, verkkojen limoittuminen ja maalta tulevan aineen lisääntyminen rannoilla sekä rantojen umpeen- kasvu. 66 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Järven kunnostustarve ja paikallisten kun- nostushalukkuus. Suurin osa vastaajista ilmoitti järven luultavasti tarvitsevan kunnostustoimen- piteitä, kolmen vastaajan mielestä järvi tarvitsee ehdottomasti toimenpiteitä ja vain yksi oli sitä mieltä, ettei kunnostustoimenpiteitä tarvita. So- veltuviksi toimenpiteiksi ajateltiin ulkoisen kuor- mituksen vähentämistä ja vesikasvillisuuden pois- toa. Enemmistö katsoi vastuun kunnostamisesta ja kustannuksista kuuluvan valtiolle. Muutamat olivat sitä mieltä, että vastuu kuuluu myös ranta- ja vesialueen omistajille. Suurin osa vastaajista ei halua osallistua järven kunnostuskustannuksiin. Kunnostamisen esteeksi katsottiin alueen asuk- kaiden osallistumiskanavan puuttuminen, varojen puute ja erimielisyysongelmat. Osa oli sitä mieltä, etteivät viranomaiset puutu asiaan ja tee aloitetta kunnostuksen aloittamiseksi. Järveä koskevan tiedon saaminen. Suurin osa vastaajista on saanut järveä koskevan tietonsa joko tuttavilta tai tarkkailemalla itse järveä. Muutama on saanut tietoa järvestä myös tutkimusten ja selvi- tysten tekijöiltä sekä sanomalehdistä. Vastaajat ha- luaisivat saada tietoa etenkin vesistöjen ongelmien aiheuttajista, kunnostusmenetelmistä ja rahoitus- lähteistä. Tietoa kaivataan kirjeitten ja tiedotteiden muodossa. Sanomalehdet ja pienryhmätilaisuudet olivat seuraavaksi suosituin. Luotettavin tiedon- lähde ovat tutkijat viranomaisten ja paikallisten asukkaiden ohella. 3.3.10.6 Järvien kunnostustarve ja suositukset Hattu- ja Harkkojärvi ovat kansalaiskyselyn perus- teella aktiivisessa virkistyskäytössä. Järveä käyt- tävät ihmiset ovat havainneet muutoksia järvien tilassa. Mielipiteet kunnostustarpeesta jakaantu- vat, mutta suurimmaksi osaksi ollaan sitä mieltä, että järvien tila vaatisi toimenpiteitä. Paikallisten mielestä metsätalous on suurin järvien tilaan vai- kuttanut tekijä. Vedenlaadun ja pohjasedimenttien piilevien pe- rusteella Hattujärvi on aikaisemmin ollut niukka- ravinteisempi kuin nykyään. Vedenlaadun mukaan Hattujärvi on nykyään mesotrofi nen ja hapahko. Sen runsasturpeista valuma-aluetta on ojitettu ja viime aikoina kunnostusojitettu runsaasti. Järveen kohdistuva kuormitus on suuri, mutta tilavuuteen suhteutettuna ei erityisen suuri muihin hankejär- viin verrattuna. Valuma-alueen järvisyysprosentti on kohtuullisen suuri, yli 10. Järven viipymä on kuitenkin melko lyhyt, jolloin ravinteita kulkeu- tuu järveen melko paljon. Järvessä ei ole ilmennyt juurikaan hapettomuutta eikä siten sisäistä kuor- mitusta. Orgaanisen aineksen lisääntyessä saattaa kerrostumattomuudesta huolimatta hapettomuut- ta ilmetä, jolloin lisääntyvät muutkin ongelmat. Järven välittömässä läheisyydessä olevan syväh- kön Paskopohja-lammen tilasta tai vedenlaadusta ei ole tietoa. Hattujärven valuma-alueesta suuren osan omis- taa Metsähallitus, jolla on suunnitelmia valuma- alueen alue-ekologiseen suojeluun (Partanen ym. 2000). Näihin suunnitelmiin on hyvä tutustua mui- ta kunnostuksia suunniteltaessa. Hattujärveen saapuvia puroja on vähän, kun taas ojia tulee erittäin suuri määrä. Valuma-alue on ojitettu erittäin intensiivisesti 1950-1970 luvuilla, ja kunnostusojittaminen jatkuu. Järveen saapuvia uomia (ojia ja puroja) on yhteensä noin 70. Purojen kartoittaminen on tärkeää, koska valuma-vesien mukana tulevat myös järveä kuormittavat ravin- teet. Purot lueteltuna myötäpäivään alkaen poh- joisesta. - Poikapäästä tulevat vedet. Hattujärven poh- joispäässä oleva järvi laskee lyhyen kannak- sen yli Hattujärveen. - Sivakkolahteen saapuva oja, saa alkunsa Riitasuolta ja Koppelokankaalta. - Paskopuro, lähtee Törisijänlammesta ja mahdollisesti myös Heinälammesta. - Pörtsämönlahteen saapuva suuri oja. - Kokkolammista laskevat ojat. Harkkojärvi on paikallisten mielestä lähinnä välttävässä - huonossa kunnossa ja sen arvel- tiin tarvitsevan kunnostustoimenpiteitä. Metsä- talouden ja ojitusten arveltiin olevan eniten järveä muuttaneet tekijät. Pahimmat ongelmat Harkko- järvellä ovat liettyminen, verkkojen limoittuminen ja maalta tulevan aineen lisääntyminen rannoilla rantojen umpeenkasvun ohessa. Ekologisen selvityksen, vedenlaadun ja poh- jasedimentin piilevien mukaan Harkkojärvi on kohtuullisessa kunnossa. Ravinnepitoisuudet ovat kohonneet, mutta järvi on luonteeltansakin rehevä. Harkkojärvellä on laajat, ravinteikkaat ja turvepi- toiset valuma-alueet, joilta valumavesien mukana tulee järveen ravinteita. Järven pohjaeläimistön ja kalaston mukaan järvi on tyydyttävässä kunnossa. Pohjaeläimiin vaikuttaa alusveden ajoittainen ha- pettomuus, mikä näkyy myös kohonneina alusve- den ravinnepitoisuuksina. Harkkojärven lähivaluma-alue ei ole tiheästi oji- tettu, mutta kaukovaluma-alueista suuri osa on. Lisäksi turvemaan osuus on suuri. Typpi-fosfori- kuorman mukaan suuri osa on metsätaloudesta pe- räisin, jolloin ravinteet ovat pääosin orgaanisessa muodossa. Kaukovaluma-alueen järvisyysprosent- ti on pieni, mistä johtuen suuri osa kuormitukses- 67Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Harkko- ja Hattujärvi Vesistö Ojitukset 2001-2003 Virtaussuunta Maantie Joki Oja Harkkojärvi Hattujärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km ta päätyy Harkkojärveen eikä pidäty yläpuolisiin vesistöihin. Järven viipymä on kohtuullisen pitkä, jolloin orgaanisella aineksella ja siihen sitoutu- neilla ravinteilla on mahdollisuus sedimentoitua pohjaan ja vapautua sieltä pohjan hapettomuuden yhteydessä rehevöittäen näin järveä. Harkkojärveen laskee yhteensä noin 60 uomaa, joihin sisältyy 3 jokea, 3 puroa ja noin 54 ojaa. Va- luma-alueen laskujoet ja -purot lueteltuina myötä- päivään alkaen pohjoisimmasta. - Hanhijoki - Riihipuro - Aittosenjoki - Jorhonjoki, joka saa alkunsa Jorhonjärvestä. Hatunjoki laskee Jorhonjärveen idästä. - Lehmipuro - Mustapuro Harkkojärven itäpuolinen alue on kaikista voi- maperäisimmin ojitettu, kuva 34. Lisäksi etelä- ja länsipuolella on vanhoja isoja ojitusalueita. Hark- kojärven valuma-alueelle soveltuviin vesiensuoje- lutoimenpiteisiin kuuluu mm. pintavalutuskentät, oja- ja kaivukatkot, lietekuopat sekä purokunnos- tus. Hajakuormitus tulisi pysäyttää mahdollisim- man lähelle lähtöpistettänsä, jolloin sen määrä ei pääse kasvamaan kovin suureksi. Erityisesti Hark- kojärvellä olisi hyvä pysäyttää mahdollisimman hyvin kaukovaluma-alueilta tuleva kuorma lähelle päästöalueita. Kuva 34. Hattu- ja Harkkojärvien ojitusalueet ja vuosina 2001-2003 ilmoitetut kunnostus ojitusalueet. 68 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.11 Otmen-Keski-Otmen Tuupovaaran Öllölässä sijaitsevat Otmenjärvet koostuvat kolmesta altaasta, Otmenjärvestä, Kes- ki-Otmenesta ja Ala-Otmenesta. Näitä altaita erot- tavat kapeat kannakset ja salmet. Vedet kulkevat Otmenjärvestä Keski-Otmeneen ja edelleen Ala-Ot- meneen. Lopulta vedet päätyvät Otmenenjokeen, joka yhtyy parin kilometrin päässä Vekarusjokeen. Tässä tutkimuksessa keskityttiin Otmenjärveen ja Keski-Otmeneen. Alueella toimii Öllölän kylätoi- mikunta. Vesialaa Otmen-Keski-Otmen-järvillä on 139,7 ha. Ne ovat varsin matalia - suurin syvyys on 6,5 m Otmenjärven puolella ja keskisyvyys 2,0 m. Ran- taviivaa on noin 11 km. Viipymä on alle 3 kk. Ym- päristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökes- kuksen (2007) tyypittelyn mukaan Otmen-Keski- Otmen kuuluvat mataliin humusjärviin. Hankkeen aikana niistä selvitettiin valuma -alueen maankäyt- tö ja kuormitus sekä tutkittiin kasviplankton, ve- sikasvillisuus, pohjaeläimet, sedimentin piilevät ja veden laatu. 3.3.11.1 Valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Järvien lähivaluma-alue on 3 765 ha ja sen järvisyys 9 %, kuva 35. Järveä ympäröivät ojitetut suo-alueet. Turvemaita on valuma-alueesta noin 16 % ja avo- soita 1 %. Metsiä on noin 94 % ja maatalousmaita noin 3 %. Vakituisia asuntoja on 29, joissa asuu kuutisenkymmentä henkilöä. Kesämökkejä on 34. Valuma-alueen kallioperä koostuu tonaliitti- tronhjemiitti- ja granodioriiteista. Sorsakankaalla ja Lanttokankaalla sijaitsee yhteensä neljä toisen luokan pohjavesialuetta, yhteispinta-alaltaan 750 ha. Natura-alueita on 1,8 ha Kangasvaaran- Kenraalinkylänlammilla. Otmen-Keski-Otmenjärvien lähivaluma-alueen laskennallinen vuotuinen fosforikuorma on noin 430 kg, 0,11 kg ha-1 kuva 36. Luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma muodostavat 62 % kuormasta, maatalousmaiden osuus on 25 % ja metsätalouden 10 %. Vuotuinen typpikuormitus on noin 11 400 kg, 3 kg ha-1. Luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma Kuva 35. Otmen-Keski-Otmen ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1998-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet sekä näytteenottopaikat ranta-alueilta (pohjaeläimet) ja syvänteestä (sediment- ti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). Luusua Valuma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Keski-Otmenjärvi Vesistö Ojitukset (1998-2005) Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Ojat Keski-Otmen Otmenjärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km 69Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 muodostavat siitä lähes puolet, metsätalous 39 % ja maatalous 12 %. Otmen-Keski-Otmen-järvien valuma-alueen ojitusintensiteetti on 43 ojametriä ha-1. Kunnos- tusojitusilmoituksia on tehty viimeisen 10 vuoden aikana 8 076 m 30 ha alalle. Ojitusten aiheuttama laskennallinen fosforikuormitus on 1 kg ja typpi- kuorma 31 kg vuonna 2004. Otmenjärveen laskevan Jouhtenuksen yläpuo- lella, Petäjäpuroon laskien on kaksi kalanviljelyyn käytettyä luonnonravintolammikkoa, yhteensä 14 ha. Kesällä ja syksyllä 2006 otettujen vesinäyt- teiden perusteella Petäjäpuron lammikkoalueen lammikoiden tyhjennyksen aikaan (kestää noin 1 kk alkusyksystä) Jouhtenukseen tuleva fosfori ja kiintoainekuorma kohoavat hieman. Luonnonra- vintolammikoiden kuormitusvaikutusten olete- taan rajoittuvan Jouhtenukseen. 3.3.11.2 Ekologinen tila Otmen-Keski-Otmen-järvien ekologista tilaa sel- vitettiin hankkeen aikana pohjaeläimistön, kas- viplanktonin ja vesikasvillisuuden avulla sekä ve- denlaadun historiaa pohjasedimentin piilevästön avulla. Vesikasvillisuusselvitys ovat Keski-Otme- nesta ja muut tutkimukset Otmenjärvestä. Kasviplankton. Vuonna 2005 elokuussa Ot- menjärven kasviplanktonin biomassa oli 2,97 mg l-1 ja klorofyllipitoisuus hyvin korkea 40,0 μg l-1. Kasviplanktonin biomassan perusteella järvi on Heinosen (1980) luokituksen mukaan rehevä. Kohonnut levämäärä voitiin havaita myös veden samentumisena ja valaistun vesikerroksen ma- taloitumisena (näkösyvyys 1,3 m). Otmenjärven kasviplanktonin biomassan pääosan muodosti Gonyostomum semen levä. Sinileväbiomassa oli pie- ni. Otmenjärvi voidaan luokitella kasviplanktonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella hyväksi – tyydyttäväksi. Pohjaeläimet. Hankkeen yhteydessä tehdyn pohjaeläinanalyysin mukaan Otmenjärvi on tyy- dyttävässä kunnossa. Lajistossa esiintyy eutrofi an indikaattoreita ja biomassa on korkea. Vesipuitedi- rektiivin mukaista luokittelua ei voi tehdä, koska kansallinen ohjeistus puuttuu kyseiselle tyypille. Muiden järvityyppien luokittelua sovellettaessa Otmenjärvi on pohjaeläinten perusteella luokassa tyydyttävä. Vesikasvillisuus. Hankkeen yhteydessä tehdyn vesikasvillisuusanalyysin mukaan Keski-Otmen- järven rannat ovat matalia, hiekka-, kivikko- ja mutapohjia sekä minerogeenisia pohjia, joissa on päällä detritusta. Vesikasvillisuudessa on runsaasti järviruokoa, saraa, isoëtidejä ja kelluslehtisiä. Kas- villisuuden perusteella järvi on keskirehevä-rehevä ja luokiteltavissa hyvän – tyydyttävän välimaille. Kalasto. Keski-Otmeneen ei ole tehty istutuksia mutta Otmenjärveen on istutettu kuhaa 2000-lu- vulla noin 1 000 kpl vuosi-1. Kalaosakaskunnille tehdyn kyselyn mukaan Keski-Otmenen kalakan- ta koostuu lähinnä hauesta, ahvenesta (isojakin), pienistä lahnoista ja särjestä. Haukea on hyvin molemmissa järvissä ja se lisääntyy hyvin (Matti Leinonen, Öllölän kalaveden osakaskunta). Rapuja ei ole tavattu. Alueella toimii Oskolan ja Öllölän kalaveden osakaskunnat. Hankkeen yhteydessä järviä ei koekalastettu. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Paleolimno- logisen analyysin mukaan Otmenjärvi on aikai- semmin ollut niukkaravinteinen humusjärvi, joka nyttemmin on rehevöitynyt. Veden pH on nouse- massa rehevöitymisen johdosta. Valuma-alueelta mm. ojitusten seurauksena tulee humusvesiä, jotka lisäävät myös niille tyypillistä lajistoa. Vedenlaatu. Otmen-Keski-Otmen-järvistä on otettu vesinäytteitä harvakseltaan 1970-1990-lu- vuilla. Elokuun alussa 2005 vesi oli Otmenjärves- sä sameaa, tummaa ja lievästi hapanta. Järvi oli lämpötilan suhteen kerrostunut. Samanaikaisesti järvessä havaittiin happikato, jolloin alusveden ravinnepitoisuudet nousivat lievästi, kemiallinen Fosforikuorma 430 kg a -1 Typpikuorma 11 400 kg a -1 0 10 20 30 40 50 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Luonnon- huuhtouma Kuva 36. Otmen-Keski-Otmen-järvien lähivalu- ma- alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. 70 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 hapenkulutus sekä sähkönjohtokyky suuriksi ja rautapitoisuus lähes kymmenkertaiseksi päällys- veden arvoihin nähden. Päällysveden ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella Otmenjärvi on rehevä. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Otmenjärvi kuuluu tyydyttävään tai välttävään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klo- rofyllipitoisuutensa perusteella. 3.3.11.3 Kansalaiskysely Otmen-Keski-Otmenen kansalaiskyselyyn tu- li vain muutama vastaus. Vastaukset käsitellään siksi yhteenvetona. Vastaajat liikkuvat järven ym- päristössä satunnaisesti kalastellen, metsästellen tai vapaa-ajanasunnolla. Virkistyskäytön kannalta merkittäviä tekijöitä ovat rantakasvillisuus, maise- ma, kalasto ja eläimet. Järvestä hyötyvät lähinnä yksittäiset asukkaat. Järven tilalla on merkitystä paljon - ei erityisesti vastaajille. Tilaa pidetään välttävänä – huonona ja se on joko pysynyt ennallaan tai huonontunut. Muutos on tapahtunut viimeisen 10-20 vuoden ai- kana. Metsätalouden arveltiin vaikuttavan eniten järven tilaa huonontavasti. Pahimmat ongelmat ovat valuma-alueelta tuleva aines ja liettyminen sekä verkkojen limoittuminen ja kalaston rakenne. Vastausten mukaan järvi ehkä tarvitsisi kunnostus- toimia, joita voisivat olla rantojen ruoppaaminen ja ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Tietoa järvestä on saatu viranomaisilta ja tuttavilta. Li- sätietoa toivottaisiin vesistöjen ongelmien aiheut- tajista. 3.3.11.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Otmen-Keski-Otmen on ekologisen selvityksen, vedenlaadun ja pohjasedimentin piilevien perus- teella tyydyttävässä kunnossa oleva rehevä järvi. Piilevien mukaan järvi on aikaisemmin ollut niuk- karavinteisempi, mutta rehevöitynyt. Kasviplank- tonin ja vesikasvillisuuden mukaan järvi on eutro- fi nen, rehevä. Pohjanläheisessä kerroksessa esiin- tyy hapettomuutta, joka aiheuttaa ravinteiden va- pautumista pohjasedimentistä. Kyselyvastausten perusteella järvien tila on välttävä. Otmen-Keski-Otmen koostuu kolmesta mata- lasta altaasta, joita erottavat kapeat salmet. Järven ranta-alueet ovat matalia ja soistuneita. Valuma- alueen turvemaaosuus, maankäytön intensiivisyys sekä kuormitus ovat melko alhaisia, mutta järven tilavuuteen suhteutettuna ne kasvavat huomatta- vasti. Lisäksi Otmen-Keski-Otmenen ominaispiir- teet, pieni tilavuus ja lyhyt viipymä madaltavat sen sietokykyä kuormitusta vastaan. Valuma-alueen vähäisestä järvisyydestä johtuen suuri osa ravin- teista päätyy Otmen-Keski-Otmeneen eikä pidäty yläpuolisille valuma-alueille. Otmen-Keski-Otemenen kunnostuksessa olisi tärkeää vähentää järveen tulevaa orgaanisen ainek- sen kuormaa. Valuma-alueen kunnostamistoimen- piteillä pyritään vähentämään ulkoista kuormitus- ta ja pienentämään etenkin soilta tulevan veden kiintoaine- ja humuspitoisuutta. Keski-Otmen-järveen laskee yhteensä noin 50 uomaa. Määrä on kohtalaisen suuri järven kokoon nähden. Valuma-alueen laskujoet ja –purot luetel- tuina myötäpäivään alkaen pohjoisimmasta: - Riuttapuro, saa alkunsa mm. Riutta- lammesta ja Oinaslammesta. - Vetoranpuro, saa alkunsa Husurilammesta. - Petäjäpuro. Saa alkunsa Petäjäjärvestä, mutta matkalla on myös yksi tekojärvi, ilmeisesti kala-allas/kalanviljelylaitos. - Löytöpuro, joka saa alkunsa Löytölammista. - Oja Valkealammen ja Ala-Otmenjärven välillä. Otmenjärvien valuma-alueen lähes kaikki ran- tasuot on ojitettu, kuva 35. Valuma-alueelle so- veltuviin vesiensuojelutoimenpiteisiin kuuluu mm. pintavalutuskentät, oja- ja kaivukatkot, liete- kuopat sekä purokunnostus. Järven pohjoispuo- lella sijaitsee Otmenensuo. Ilmeisesti rantasoita ei ole kunnostusojitettu ennen tai jälkeen 2000-luvun. Mahdollisten kunnostusojitusten yhteydessä tulee vesiensuojelusta huolehtia, jotta minimoidaan jär- veen ajautuva kiintoaines ja ravinteet. Otmenjärven rannat ovat paikoitellen soistuneita. 71Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Valuma-alue Rakennetut alueet Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Palojärvi Vesistö Natura Ojitukset 1998-2005 Syvänne Virtaussuunta Valtatie Maantie Joki Oja Palojärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km 3.3.12 Palojärvi Palojärvi sijaitsee noin 20 km Nurmeksesta lou- naaseen Nilsiä-Nurmes -valtatien läheisyydessä. Järvi on 166 ha suuruinen ja sen rantaviiva on 8 km. Järvellä on kaksi pientä, alle 100 m2, saar- ta. Palojärven keskisyvyys on noin 1,7 m ja suurin syvyys noin 8 m. Järven viipymä on noin 13 vuo- rokautta. Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyn mukaan Palojärvi kuuluu mataliin runsashumuksisiin jär- viin. Hankkeen aikana Palojärvellä on selvitetty valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus ja tutkit- tu pohjaeläimistö, kasviplankton, veden laatu ja pohjasedimentin piilevät. Alueella toimii Saviky- län maamiesseura. 3.3.12.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Soiden ympäröimän Palojärven vesi kerääntyy 6 265 hehtaarin suuruiselta valuma-alueelta, josta 72 % on Metsähallituksen omistuksessa. Vesistöjä valuma-alueesta on 4 %, kuva 37. Palo järven valuma-alueen muita isoja järviä ovat Pyöreinen ja Pitkäjärvi. Turvemaita maa- alasta on 43 %, metsämaita 94 % ja avosoita 5 %. Ojittamattomia soita on erityisesti Raesärkkien Natura-alueella ja Sotinpuron ampuma-alueella. Maataloutta ei juuri ole. Vakituisessa asuinkäytös- sä olevia tiloja on laajalla alueella ainoastaan kym- menkunta ja niissä asuu noin 15 henkeä. Kuva 37. Palojärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1998-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet, näytteenottopaikat sekä ranta-alueilta (pohjaeläimet) että syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). 72 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Valuma-alueen kallioperä koostuu tonaliitti-, trondhjemiitti- ja granodioriittigneissistä sekä mig- matiitista kokonaisuudessaan. Vedenhankintaan soveltuvia I-luokan pohjavesialueita on yhteensä 200,6 ha Raesärkkien alueella. Naturan suojelu- alueita on yhteensä 187,17 ha: Raesärkkä 181,82 ha, Leiviskänkallio, 5,35 ha. Palojärven laskennallinen vuotuinen fosfori- kuorma on noin 440 kg, 0,07 kg ha-1, kuva 38. Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus on 83 %, metsätalouden 11 % ja maatalouden vain 5 %. Vuotuinen typpikuorma on noin 13 700 kg, 2 kg ha-1, josta luonnonhuuhtouman ja ilmalas- keuman osuus on 66 %, metsätalouden 32 % ja maatalouden 2 %. Palojärven valuma-alue on hyvin ojitettua. Ojitusintensiteetti on 156 ojametriä ha-1. Kunnos- tusojituksia on viimeiselle 10 vuodelle ilmoitettu 65 052 m 218 ha alalle. Niiden laskennallinen kuorma vuonna 2004 oli 8 kg fosforia ja 229 kg typpeä. 3.3.12.2 Ekologinen tila Palojärven ekologista tilaa selvitettiin hankkeen aikana pohjaeläimistön ja kasviplanktonin avulla. Järven historiaa selvitettiin pohjasedimentin pii- levästön avulla. Järveä ei koekalastettu eikä sille tehty vesikasvillisuusselvitystä. Kasviplankton. Vuoden 2005 elokuussa Palojär- ven kasviplanktonin biomassa oli 0,76 mg l-1 ja klo- rofyllipitoisuus 14,0 μg l-1. Järven kasviplanktonin lajilukumäärä oli pienempi kuin muissa järvissä, mikä saattaa johtua veden happamuudesta (Holo- painen ym. 2007). Heinosen (1980) luokituksen mu- kaan kasviplanktonin biomassan perusteella tämä järvi on lievästi rehevä, mesotrofi nen. Kasviplank- tonin biomassan pääosan muodosti Gonyostomum semen levä (Raphidophyceae). Palojärvi voidaan luokitella kasviplanktonin biomassan ja a-klorofyl- lipitoisuuden perusteella erinomaiseksi. Pohjaeläimet. Palojärven pohjaeläinnäyte otet- tiin muista järvistä poiketen talvella 2005. Pohja- eläinanalyysin mukaan Palojärvi näyttäisi tällä hetkellä olevan suhteellisen hyvässä kunnossa huolimatta siitä, että alusvedessä on useasti ollut hapettomuutta. Harvasukamatoihin perustuva pohjanlaatuindeksi oli Palojärvessä jopa kaikkein parhain koko järvijoukosta. Kansallisen ohjeistuk- sen puuttuessa ei Palojärvelle saatu laskettua vesi- puitedirektiivin mukaista luokittelua. Kalasto. Palojärveen on istutettu siikaa ja ku- haa 1990- ja 2000-luvulla, mutta ei kovin suuria määriä. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Tulosten mu- kaan Palojärvi on rehevöitynyt 1950-luvun jälkeen, mutta viime aikoina palautunut jonkin verran. Jär- ven rekonstruoitu veden fosforipitoisuus on sel- västi noussut luonnontilasta, mutta viimeaikoina laskenut. Järveen tulleet valumavedet ovat olleet humus- ja ravinnepitoisia, mikä näkyy humus- järville tyypillisten lajien esiintymisestä joissakin syvyyksissä. Vedenlaatu. Palojärven veden laadusta on niu- kalti tietoa. Hanketta edeltävät vesinäytteet ovat vuosilta 1970 ja 2000. Suometsistä virtaavat purot tekevät Palojärven veden humuspitoiseksi. Elo- kuun alkupuolella 2005 otettujen näytteiden perus- teella Palojärvi oli tutkimusjärvistä tummavetisin ja sen vesi oli varsin hapanta. Järvi ei ollut lämpö- tilan suhteen kerrostunut havaintoaikana, eikä sii- nä myöskään esiintynyt pohjan läheisen kerroksen hapettomuutta eikä siitä johtuvia seurannaisilmi- öitä eli ravinteiden tai raudan vapautumista sedi- mentistä. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli 35 μg l-1 ja kokonaistyppipitoisuus 470 μg l-1 sekä klorofyllipitoisuus korkea, 14 μg l-1. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Palojärvi luokitel- laan tyydyttävään luokkaan näkösyvyyden, koko- naisfosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. Kuva 38. Palojärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat sekä niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Fosforikuormitus 440 kg a -1 Typpikuormitus 13 700 kg a -1 0 10 20 30 40 50 60 70 Luonnon- huutouma Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % 73Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.12.3 Kansalaiskysely Palojärven kansalaiskysely tehtiin vasta keväällä 2007, joten vastauksia käsitellään yhteenvetona. Kyselyyn saatiin 2 vastausta. Vastaajat liikkuivat järvellä säännöllisesti/satunnaisesti. Järven käyttö painottui monipuolisesti kalastukseen, vapaa-ajan viettoon vapaa-ajanasunnolla ja maisemasta naut- timiseen. Lisäksi vettä käytetään kasteluun. Virkis- tyskäytön kannalta järvestä on hyötyä yksittäisille ihmisille kuin myös laajemmin alueen asukkaille. Virkistyskäytön kannalta tärkeimmät tekijät olivat veden laatu ja maisema. Vastaajien mukaan järven kunnolla on merkitys- tä myös taloudellisesti. Vastaajien mukaan järven tila on välttävä – huono. Muutoksen arvioidaan tapahtuneen viimeaikoina tai viimeisten 5-10 vuo- den aikana. Metsätalous mainittiin muutoksen ai- heuttajana. Pahimmat ongelmat olivat valuma-alu- eelta tuleva aines, liettyminen, verkkojen limoittu- minen, vesikasvien runsastuminen ja vedenpinnan korkeuden vaihtelut. Järvi tarvitsee vastaajien mielestä kunnostusta, lähinnä ulkoisen kuormituksen vähentämistä ja vesikasvien poistoa. Toimenpiteistä ja kustannuk- sista tulisi vastata valtion ja järven tilan muutoksen aiheuttajan. Järven tilan kohentumisen kannalta suurimmat esteet ovat viranomaisten toimimatto- muus ja varojen puute. Järveä koskevaa tietoa on saatu sanomalehdistä ja tuttavilta tai ei mistään. Kunnostuksia koskevaa tietoa haluttaisiin menetelmistä, vesistöjen ongel- mien aiheuttajista, hankkeista ja niiden läpivien- nistä ja rahoituslähteistä. Lisätietoa halutaan sano- malehdistä, televisiosta/radiosta ja tiedotteista. 3.3.12.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Paikallisten asukkaiden kyselystä tulleiden vastausten mukaan Palojärvellä oli aikaisemmin hiekkarannat, jotka nyt ovat liettyneet. Lisäksi ka- lasto oli monipuolinen ja made kuti siellä. Nykyään pohja on liettynyt eikä mateen kutu enää onnistu. Ekologisen selvityksen mukaan Palojärven ra- vinnepitoisuus on selvästi kohonnut viimeisen 30 vuoden aikana. Paleolimnologisen selvityksen mu- kaan on kuitenkin merkkejä siitä, että ravinnetaso olisi laskenut korkeimmista pitoisuuksista. Lisäksi pohjaeläinanalyysi näytti järven olevan kohtuulli- sen hyvässä kunnossa. Palojärvellä on laaja turvemaapitoinen valuma- alue. Viime vuosina ei valuma-alueella ole ollut ko- vin paljoa kunnostusojituksia, mutta niiden määrä suhteessa järven tilavuuteen on huomattava. Valu- ma-alueelta tuleva fosforikuorma on myös melko suuri suhteessa järven kokoon. Ravinnekuorman typpi – fosforisuhteen mukaan suurin osa kuor- masta on metsätaloudesta peräisin. Palojärven viipymä on lyhyt, mikä nopeuttaa ra- vinteiden kulkeutumista järveen ja siitä eteenpäin. Palojärvi on matalahko eikä siinä havaittu lämpö- kerrostuneisuutta eikä myöskään pohjan läheisten kerrosten hapettomuutta kesällä 2005. Alusveden vesitilavuus on kohtalaisen suuri, mikä mahdolli- sesti kerrostumattomuuden kanssa pitää pohjan happitilanteen kohtalaisena ja parantaa järven tämänhetkistä sietokykyä kuormitusta vastaan. Valuma-alueen alhainen järvisyys lisää valuma- alueen kuormituksen kohdistumista Palojärveen. Palojärven valuma-alueen käytön suurin huomi- on kohde on, ettei tulevaisuudessa tehtäisi kunnos- tusojituksia ilman toimivaa vesiensuojelua. Siksi kunnostusojitusten teko ja ajoitus tulisi suunnitella Palojärven liettynyttä rantaa. 74 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 niin, että siitä päätyy mahdollisimman vähän kiin- toainesta ja ravinteita järveen asti. Palojärven valuma-alueesta suuri osa on val- tion omistuksessa Metsähallituksen hallinnassa. Metsähallitus on tehnyt alue-ekologisia suunni- telmia alueillensa (Toivanen ym. 2001). Palojärven valuma -alueesta on pienehkö osa monimuotoisuu- den lisäämisalueena (Sotinpuro, Yöttäjänjärven pohjoispuoli, Sotinlammen kaakkoispuoli, suun- nitelmana teerien ravintokohteiksi). Palojärveen laskee neljäkymmentä uomaa/pu- roa, joista suurimmat ovat Sotinpuro ja Likapuro. Valuma-alueen laskujoet ja –purot lueteltuna myö- täpäivään alkaen pohjoisimmasta: - Likapuro - Pyöreisestä (järvi) tuleva laskupuro - Mustalammesta laskeva puro - Harakkapuro - Sotinpuro Palojärven valuma-alue on hyvin intensiivises- ti ojitettu, kuva 39. Lisäksi etelä- ja länsipuolella on vanhoja isoja ojitusalueita. Järven länsipuolella ja eteläpäässä olevat suot ovat myös olleet kun- nostusojituskohteina kaksituhatluvun vaihteessa. Kunnostuksen aluksi tulisi kunnostusojitusaluei- den vesiensuojelun toimivuus tarkistaa. Kuva 39. Palojärven ojitusalueet ja vuosina 1998-2005 ilmoitetut kunnostusojitusalueet. 75Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kuva 40. Oskajärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1996-2006 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet, näytteenottopaikat sekä ranta-alueilta (pohjaeläimet) että syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). Luusua Valuma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Oskajärvi Vesistö Ojitukset 1996-2006 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Maantie Joki Oja Oskajärvi © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 1 20,5 Km 3.3.13 Oskajärvi Vaarojen ja soiden ympäröimä Oskajärvi sijaitsee Ilomantsin kirkonkylän eteläpuolella noin kymme- nen kilometrin päässä keskustasta. Sen vesipinta- ala on 374 ha, rantaviivaa sillä on 17 km ja saaria viisi. Oskajärven suurin syvyys on 12 m keskisy- vyyden ollessa 2,6 m. Järven viipymä on noin 1 vuosi. Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ym- päristökeskuksen (2006) tyypittelyohjeen mukaan järvi on matala runsashumuksinen järvi. Alueella toimii Patrikan kylätoimikunta. Hankkeen aika- na Oskajärveltä selvitettiin valuma-alueen maan- käyttö ja kuormitus sekä tutkittiin pohjaeläimistö, kasviplankton, vesikasvillisuus, veden laatu ja se- dimentin piilevät. 3.3.13.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Oskajärvi saa vetensä 3 984 ha suuruiselta vaarojen ja soiden ympäröimältä valuma-alueelta, kuva 40. Siitä on vesistöjä 9 %. Metsät ja metsätalous ovat järven valuma-alueen vallitsevia maankäyttömuo- toja. Maa-alasta 91 % on erilaisia metsiä, turvemaita on 37 % ja maataloutta 3 %. Järven valuma-alueella on viitisenkymmentä vakituista asuinsijaa, joissa asuu noin 120 henkilöä. Vapaa-ajanasuntoja on ainoastaan 22. Oskajärvi on latvavesi ja sen valu- ma-alue on osa Petkeljärven kaukovaluma-aluetta, mutta tässä yhteydessä Oskajärveä tarkastellaan kuitenkin omana tutkimusalueena. 76 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Valuma-alueen kallioperästä yli 80 prosenttia koostuu sekakivilajeista, granodioriitista, tonalii- tista, kvartsidioriitista, graniitista ja syeniitistä. Va- luma-alueella ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita eikä suojelualueita. Oskajärven valuma-alueen vuotuinen laskennal- linen fosforikuormitus noin 480 kg, 0,12 kg ha-1, kuva 41. Luonnonhuuhtouma ja ilmalaskeuma muodostavat hieman yli puolet siitä. Maatalouden osuus on 22 %, metsätalouden 15 % ja asutuksen 6 %. Vuotuinen typpikuormitus on noin 12 300 kg, 3 kg ha-1. Luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuudet ovat yhteensä hieman yli puolet, metsä- talouden 37 % ja maatalouden 10 %. Asutuksen osuus on vähäinen. Oskajärven valuma-alueen ojitusintensiteetti on 97 ojametriä ha-1. Viimeisen 10 vuoden aika- na on ojitusilmoituksia annettu 78 442 ojametriä 288 ha alalle. Kunnostusojitusten laskennallinen kuormitus vuodelle 2004 on 27 kg fosforia ja 548 kg typpeä. 3.3.13.2 Ekologinen tila Oskajärven ekologista tilaa selvitettiin hankkeen aikana pohjaeläimistön, kasviplanktonin ja vesi- kasvillisuuden avulla. Järven historiaa selvitettiin pohjasedimentin piilevästön avulla. Kasviplankton. Vuonna 2005 elokuussa Oska- järven kasviplanktonin biomassa oli 0,13 mg l-1 ja klorofyllipitoisuus biomassaan nähden korkea 7,7 μg l-1. Kasviplanktonin biomassan perusteella tämä järvi luokitellaan hyvin karuksi (Heinonen 1980). Näytteen epäonnistunut säilöntä on kuitenkin mahdollisesti aiheuttanut biomassan pienuuden. Kasviplanktonin biomassan pääosan muodosti Gonyostomum semen. Oskajärvi voidaan luokitella kasviplanktonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuu- den perusteella erinomaiseksi. Pohjaeläimet. Hankkeen aikana tehdyn pohja- eläinanalyysin mukaan Oskajärvi on kohtuullisen hyvässä tilassa. Vesipuitedirektiiviä mukailevaa luokitusta ei voitu laskea kansallisen ohjeistuksen puuttuessa. Sovellettaessa muiden järvien luokka- rajoja saatiin arvioksi tyydyttävä. Vesikasvillisuus. Oskajärvellä on loivia hiek- ka- ja kivikkorantoja. Järvi on matala ja avoin. Kaakkoisosassa on runsaasti järvikortetta, saraa ja järviruokoa. Pohjaruusukekasveja esiintyy melko runsaasti. Paikoitellen esiintyy myös järvikaislaa. Vesikasvillisuuden mukaan Oskajärvi luokittuu hyväksi – tyydyttäväksi. Kalasto. Oskajärveen on istutettu siikaa ja ku- haa. Kalaosakaskunnille tehdyn kyselyn mukaan kuha on menestynyt hyvin ja siika heikosti. Siikaa oli noin 5-6 vuotta sitten hyvin, mutta nyt kanta on romahtanut. Petokaloista haukikanta on run- sas. Rapua ei koepyynneissä ole saatu, vaikka sitä on muutaman kerran istutettu. Aikoinaan noin 15 vuotta sitten rapuja oli niukasti (tiedot Sulo Korho- nen ja TE-keskus). Alueella toimii Kuuksenvaaran ja Patrikan kalaveden osakaskunnat. Hankkeen yhteydessä Oskajärveä ei koekalastettu. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Oskajärven pohjasedimenttinäyte oli lyhyt, vain 12 cm pitui- nen, joten tulokset ovat vain suuntaa-antavia. Re- konstruoitujen arvojen mukaan veden kokonais- fosforipitoisuus ja veden väriluku eivät juuri ole muuttuneet näytteen kattavana ajanjaksona. Run- sasravinteisia humusvesille tyypillisiä lajeja esiin- tyy sekä vanhoissa että nuorissa näytteissä. Vedenlaatu. Oskajärveltä on käytettävissä ha- janaisia veden laatutietoja vuodesta 1985 alkaen. Elokuun alussa 2005 järven vesi oli tummaa, hu- muksen värjäämää. Järvi ei ollut lämpötilan suh- teen kerrostunut havaintoaikana. Samanaikainen happitilanne oli tyydyttävä ja ravinne- ja rauta- pitoisuudet pinnassa ja pohjassa lähes samoja. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli 20 μg l-1 ja kokonaistyppipitoisuus 480 μg l-1 sekä klorofylli- Fosforikuorma 480 kg a -1 Typpikuorma 12 300 kg a -1 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma Kuva 41. Oskajärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. 77Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 pitoisuus oli hieman kohonnut. Vesistöjen käyt- tökelpoisuusluokituksessa Oskajärvi luokitellaan hyvään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. 3.3.13.3 Kansalaiskysely Kansalaiskyselyn vastausprosentti Oskajärvellä oli 30 %. Vastaajista miehiä oli 17 ja naisia 3. Ikä painottui 40-70-vuotiaisiin. Järven käyttö. Yli puolet vastaajista liikkuu Oskajärvellä tai sen ympäristössä säännöllisesti. Suosituimmat käyttömuodot ovat kalastus ja ui- minen sekä vapaa-ajan vietto loma-asunnolla. Mai- semalliset arvot koettiin myös tärkeinä. Kyselyn perusteella järvestä on hyötyä virkistyksen kan- nalta myös laajemmin alueen asukkaille ja lähes kolmanneksen mielestä myös matkailun kannalta. Virkistyskäytön kannalta Oskajärven tärkeimmät ominaisuudet ovat veden laatu ja kalasto. Puolet vastaajista olisi halukkaita osallistumaan yhdistys- toimintaan, mikäli sellainen olisi mahdollista. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Järvellä koetaan olevan suurta merkitystä myös taloudellisesti. Lähes yksimielisesti järven tilaksi mainittiin välttävä. Ongelmina pidetään verkkojen limoittumista, maalta tulevan kiintoaineen lisään- tymistä rannoille sekä muutoksia vedenkorkeudes- sa. Järven tilan muuttumisesta oli hajontaa: lähes yhtä suuri osa vastaajista ilmoitti järven tilan joko parantuneen, pysyneen ennallaan tai huonontu- neen. Muutosajankohtana pidettiin viimeistä 5-10 vuotta tai 10-20 vuotta. Metsätalouden arvellaan eniten vaikuttaneen järven tilaan. Järven kunnostustarve ja paikallisten mielen- kiinto asiaan. Suurin osa vastaajista ilmoitti järven tarvitsevan kunnostustoimenpiteitä, puolen mie- lestä kunnostustoimenpiteitä tarvitaan ehdotto- masti. Soveltuvia menetelmiä arveltiin olevan ka- lojen istuttaminen, ulkoisen kuormituksen vähen- täminen sekä hoitokalastus. Ensisijaisen vastuun käytännön toimista ja kuluista katsottiin kuuluvan joko valtiolle tai kunnalle. Suurin osa vastaajista ei halua osallistua kunnostuskustannuksiin. Kun- nostuksen suurimmiksi esteiksi mainittiin viran- omaisten puuttumattomuus asioihin ja varojen puute. Ongelmista ei myöskään olla yksimielisiä ja alueen asukkailta puuttuu vaikutuskanava tai -mahdollisuus. Järveä koskevan tiedon saaminen. Oskajärveä koskevaa tietoa ovat vastaajat saaneet tuttavilta ja seuraamalla itse järven tilaa. Neljännes vastaajista mainitsi sanomalahdet. Kunnostusmenetelmistä sekä vesistöjen ongelmien aiheuttajista haluttiin eniten lisätietoa rahoituslähde- ja kunnostushan- ketiedon lisäksi. Tietoa haluttaisiin sanomalehtien sekä tiedotteiden ja kirjeiden kautta. Luotettavim- maksi tiedonlähteeksi vastaajat ilmoittivat tutkijat ja paikalliset asukkaat. 3.3.13.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Oskajärveä hyödynnetään aktiivisesti. Sillä on kak- si yleistä uimarantaa ja lähettyvillä Patrikan kylä, mitkä nostavat virkistyskäyttöastetta. Järven tila on kyselyn perusteella välttävä, muttei siinä kes- kimäärin ole tapahtunut muutoksia. Paikallisten asukkaiden mielestä järvi tarvitsee kunnostustoi- menpiteitä. Oskajärven näytteenotto epäonnistui sekä kas- viplanktonin että pohjasedimentin osalta, joten nii- den tulokset ovat vain suuntaa-antavia. Vesikasvi- selvityksen perusteella järvi on rehevä ja pohja- eläinnäytteen mukaan hyvässä-tyydyttävässä kun- nossa. Veden laadun mukaan järvi on rehevähkö. Järven vesi ei näyttäisi kerrostuvan lämpötilan suhteen eikä pohjan hapettomuutta esiintynyt. Oskajärven rannat ovat paikoin kivikkoisia. 78 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Oskajärvi on malliltaan laakea allas, jossa on pie- net syvänteet: 1 % vesimassasta kattaa puolet ko- konaissyvyydestä. Valuma-alueen turvemaaosuus ja kuormituspaine ovat melko suuria ja järvisyys matalahko (alle 10 %), mitkä vaikuttavat siihen, ettei valuma-alueen kuormitus pidäty yläpuolisiin vesistöihin. Järven kerrostumattomuus parantaa kuitenkin alusveden happitilannetta, jolloin sisäis- tä kuormitusta ei niin helposti ilmene. Oskajärvessä saattaa kuitenkin ilmetä ongelmia hetkellisesti, jos pienikokoiset syvänteet menevät hapettomiksi. Oskajärvi on kohtuullisessa kunnossa eikä tar- ve kunnostamiseen ole kiireellinen. Valuma-alu- een kuormituspaine on kuitenkin siksi suuri, että vesiensuojelusta tulee huolehtia, jotta järven tila ei huonone. Oskajärveen laskee noin 35 uomaa. Valuma-alueen laskujoet ja –purot lueteltuina myö- täpäivään alkaen pohjoisimmasta. - Järven pohjoispäätyyn Tuohivaaraan laske- va oja/uoma - Hyttipuro, laskee Hyttilammesta Oskajär- veen - Särkipuro, laskee Oskajärven eteläpäähän - Rajapuro, laskee Oskajärven Rajalahteen - Lamminvaaralta laskeva oja/uoma/puro Oskajärven valuma-alueen soista on suurin osa ojitettu. Rannanläheisiä soita ei ole kunnostuso- jitettu 2000-luvun taitteessa. Suurin osa kunnos- tusojituksista sijaitsee Lamminvaaran ympäristös- sä. Ojitusalueiden vedet laskevat Rajapuroa pitkin Oskajärven Rajalahteen. Purokunnostukset, kuten muutkin vesiensuojelutoimenpiteet, vaativat huo- lellisen maastotarkastelun ja –suunnittelun. Eten- kin Rajapuroa ja siihen liittyviä uomia tulisi tarkas- tella, koska puro kulkee suurimpien suoalueiden läpi. 3.3.14 Naarvanjärvi Ilomantsin pohjoisosassa sijaitseva pitkä ja kape- ahko Naarvanjärvi on 128 ha suuruinen. Se on reittivesistö, jolle vesiä laskee usealta eri valuma- alueelta. Haapajokea pitkin vedet laskevat järveen, ja Naarvanjokea pitkin vedet laskevat edelleen Lutinjokeen ja siitä Koitereeseen. Ympäristömi- nisteriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2006) tyypittelyn mukaan järvi on lyhytviipymäi- nen; keskiviipymä on noin viisi päivää. Järvellä on kaksi saarta ja rantaviivaa yhteensä noin 16 km. Naarvanjärven suurin syvyys on 8 m ja keskisy- vyys 2,5 m. Hankkeen aikana Naarvanjärveltä sel- vitettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus sekä tutkittiin pohjaeläimistö, sedimentin piilevät, kasviplankton ja veden laatu. 3.3.14.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Naarvanjärven lähivaluma-alue on noin 4 419 ha suuruinen ja siitä vesistöjä on 5 %, kuva 42. Alue on metsäinen, maa-alasta turvemaata on 46 %. Lä- hes 88 % on erilaisia metsiä, 9 % avosoita ja maa- talousalueita alle 1 %. Asutus on harvaa: alueella asuu kolmisenkymmentä henkeä 15 kiinteistössä. Vapaa-ajanasuntoja Naarvanjärven lähivaluma- alueella on 22. Kaukovaluma-alue on myös erämaata. Alue on hyvin laaja; 22 623 ha on Suomen puolella ja noin 36 938 ha Venäjän puolella. Vesialueita on vähän, 3 % pinta-alasta. Suurimmat järvet ovat Iso Kivi järvi, Hiisjärvi ja Petäjäjärvet. Maa-alasta turvemaita on Suomen puolella 48 %, metsiä on 89 % ja avosoita 10 %. Maataloutta eikä asutusta alueella juurikaan ole - ainoastaan kuusi vakituista asuinkäytössä ole- vaa rakennusta ja viisi kesämökkiä. Naarvanjärven Suomenpuoleisesta valuma-alueesta on Metsähal- lituksen omistuksessa 73 %. Valuma-alueen on maaperältään sekakivilajis- toa, joka sisältää suurimmaksi osin granodioriittia, tonaliittia, kvartsidioriittia, graniittia ja syeniittiä, sekä tonaliitti-, trondhjemiitti- ja granodioriitti- gneissiä ja migmatiittia. Lähivaluma-alueella veden- hankintaa varten tärkeät I-luokan pohjavesialueet sijaitsevat Orisärkällä ja Naarvassa. II-luokan poh- javesialueita on Iso Kivijärvellä ja Hiekkaniemes- sä. Yhteensä pohjavesialueita on 27 ha alueella. Naarvanjärven valuma-alue kuuluu kokonaisuu- dessaan Pielisen reitin Pankajärven yläpuolisten vesistöjen suojelualueeseen. Lisäksi Susitaipaleen vaellusreitti kulkee valuma-alueen läpi. Naarvanjärven lähivaluma-alueen laskennalli- nen vuotuinen fosforikuorma on noin 350 kg, 0,08 kg ha-1, kuva 43. Luonnonhuuhtouma ja ilmalas- keuma muodostavat siitä 75 %, metsätaloustoimen- piteet 14 % ja maatalous 8 %. Yhdyskuntaperäinen kuormitus on verrattain suurta, 3 % Naarvankylän läheisyyden sekä haja- ja loma-asutuksen nostaessa sitä. Vuotuinen typpikuormitus on noin 12 300 kg, 3 kg ha-1, mistä luonnonhuuhtouma yhdessä ilma- laskeuman kanssa muodostavat hieman yli puolet. Metsätalouden osuus on 43 % ja maatalouden 3 %. Yhdyskuntaperäinen kuormitus on alle 1 %. 79Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Rakennettu alue Maatalous Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Naarvanjärvi Vesistö Venäjän puoleinen valuma-alue Ojitukset 1998-2003 Syvänne Virtaussuunta Valtakunnanraja Maantie Joki Oja © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km Venäjä Naarvanjärvi Kuva 42. Naarvanjärvi valuma-alueineen. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1998-2003 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet, näytteenottopaikat sekä ranta-alueilta (pohjaeläimet) että syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). 80 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Naarvanjärven kaukovaluma-alueen erämai- suus tulee esille kuormituksessa. Suomenpuolei- sen kaukovaluma-alueen laskennallinen vuotuinen fosforikuormitus on noin 1 480 kg, 0,07 kg ha-1, mis- tä luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman osuus yhdessä on 82 %, kuva 44. Metsätaloustoimenpi- teet ovat maankäytön suurin fosforikuormittaja, 16 %. Maatalouden osuus on vähäinen. Typpikuor- ma on noin 57 400 kg, 3 kg ha-1, mistä 55 % tulee luonnonhuuhtoumasta ja ilmalaskeumasta. Metsä- talouden osuus on 44 %. Naarvanjärven erämaa-alueet on ojitettu. Lähi- valuma-alueen ojitusintensiteetti on korkea, 122 ojametriä ha-1. Kaukovaluma-alueen Suomenpuo- leisen osan ojitusintensiteetti on 139 ojametriä ha-1. Kunnostusojituksia on lähivaluma-alueelle viimei- sen 10 vuoden ajalle suunniteltu 8 259 ojametriä 24 ha alueelle ja kaukovaluma-alueelle 213 650 oja- metriä 621 hehtaarille. Näiden kuormitus vuonna 2004 oli noin 0,8 kg fosforia ja 24 kg typpeä. Kau- kovaluma-alueen ojituskuormitus oli 21 kg fosforia ja 729 kg typpeä. 3.3.14.2 Ekologinen tila Naarvanjärven ekologista tilaa selvitettiin hank- keen aikana pohjaeläimistön ja loppukesän kas- viplanktonnäytteen avulla sekä järven historiaa pohjasedimentin piilevien avulla. Kasviplankton. Vuoden 2005 elokuussa Naar- vanjärven kasviplanktonin biomassa oli 0,71 mg l-1, ja klorofyllipitoisuus 12,0 μg l-1. Kasviplanktonin biomassan perusteella järvi luokitellaan Heinosen (1980) raja-arvojen mukaan lievästi mesotrofi sek- si. Biomassasta pääosan muodosti Gonyostomum semen levä. Naarvanjärvi voidaan luokitella kas- viplanktonin biomassan ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella luokkaan erinomainen-tyydyttävä. Pohjaeläimet. Naarvanjärven pohjaeläimistö ilmentää rehevyyttä. Hankkeen luokittelussa järvi kuului luokkaan hyvä. Vesipuitedirektiivin mu- kaista luokittelua ei voitu tehdä ohjeistuksen puut- tuessa, mutta muiden tyyppien ohjeistusta sovelta- en Naarvanjärvi kuuluisi luokkaan tyydyttävä. Kalasto. Naarvanjärveen on istutettu siikaa ja kuhaa 1990- ja 2000-luvulla sekä kertaalleen rapu- ja. Alueella toimii Naarvansalon kalaveden osa- kaskunta. Hankkeen yhteydessä Naarvanjärveä ei koekalastettu. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Paleolimno- logisen analyysin mukaan Naarvanjärven veden- laadussa ei näytä tapahtuneen suuria muutoksia. Pintanäytteissä on kuitenkin humusjärville tyypil- listen lajien lisäksi paljon rehevien vesien lajeja, mikä kertoo jonkin asteisesta rehevöitymisestä tai luontaisesta rehevyydestä. Valumavesien mukana Fosforikuorma 350 kg a -1 Typpikuorma 12 300 kg a -1 0 10 20 30 40 50 60 % Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous AsutusLuonnon- huuhtouma Fosforikuorma 1 480 kg a -1 Typpikuorma 57 400 kg a -1 0 10 20 30 40 50 60 70 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus % Luonnon- huuhtouma Kuva 43. Naarvanjärven lähivaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Kuva 44. Naarvanjärven kaukovaluma-alueen fosfori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. 81Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 tulevien hapahkojen humusvesien lajien osuus py- syy patsaassa tasaisena. Vedenlaatu. Ennen hanketta Naarvanjärveltä on vedenlaatutietoja kevättalvien mittauksista vuosil- ta 1975, 1984 ja 1999. Elokuussa 2005 Naarvanjär- ven vesi oli hyvin tummaa ja humuksen värjäämää ja melko hapanta. Järvessä oli lämpötilakerrostu- neisuus näytteenottoaikaan, jolloin myös happi oli syvänteessä kulunut loppuun. Sen seurauksena alusveden ravinne- ja rautapitoisuudet olivat ko- honneet kuin myös kemiallisen hapenkulutuksen ja sähkönjohtokyvyn arvot. Järven päällysveden fosfori- ja typpipitoisuudet sekä kohonnut kloro- fyllipitoisuus ilmentävät Naarvanjärven olevan lievästi rehevä. Vesistöjen käyttökelpoisuusluo- kituksessa Naarvanjärvi luokitellaan hyvään tai tyydyttävään luokkaan näkösyvyyden, kokonais- fosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. 3.3.14.3 Kansalaiskysely Naarvanjärvellä tehdyn kansalaiskyselyn vastaus- prosentti oli 33 %. Vastaajista miehiä oli 5 ja naisia 5. Ikähajonta oli laaja, 50-80 v. Järven käyttö. Kaikki vastaajat liikkuvat järven ympäristössä, hieman yli puolet säännöllisesti. Kalastus on suosituin järven käyttömuoto maise- mallisten arvojen lisäksi. Muita ovat uiminen ja vapaa-ajan asunnolla oleskelu. Järvestä katsotaan olevan paljon hyötyä yksittäisten asukkaiden li- säksi laajemmin alueen asukkaille ja matkailulle. Suurin osa vastaajista ilmoitti järvellä olevan talou- dellista merkitystä. Puolet vastaajista on vesialu- een omistajana järven osakaskunnassa. Kolmannes olisi halukkaita osallistumaan yhdistystoimintaan järven hyväksi, jos sellainen olisi mahdollista. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Jär- ven tilalla on paljon merkitystä vastaajille. Tila on vastaajien mielestä joko hyvä tai välttävä. Järven tilan muuttumisen ja muutosajankohdan suhteen ei oltu yksimielisiä. Vastauksia annettiin hyvin vaihtelevasti. Metsätalouden arveltiin olevan eni- ten järven tilaan vaikuttanut tekijä. Pahimmat on- gelmat Naarvanjärvessä ovat vastaajien mielestä liettyminen (kiintoaines), verkkojen limoittuminen ja muutokset vedenkorkeudessa. Järven kunnostustarve ja paikallisten kunnos- tushalukkuus. Yli puolet vastaajista ilmoitti järven tarvitsevan kunnostustoimenpiteitä joko ehdotto- masti tai luultavasti. Neljä vastaajaa ilmoitti, ettei järvi tarvitse kunnostustoimenpiteitä. Kolmannes vastaajista ilmoitti luonnon hoitavan itse itsensä. Järvelle sopivia kunnostustoimia arveltiin olevan kalojen istutus ja ulkoisen kuormituksen vähen- täminen. Vastaajien mukaan vastuu kunnostami- sen käytännöstä ja kuluista kuuluisi ensisijaisesti valtiolle, mutta muitakin vaihtoehtoja annettiin. Hieman alle puolet vastaajista olisi mahdollises- ti valmis osallistumaan kunnostuskustannuksiin, mutta yhtä moni ei missään tapauksessa halua osallistua kustannusten maksamiseen. Suurin es- te järven kunnostamiselle on vastaajien mielestä viranomaisten puuttumattomuus asiaan ja varo- jen puute. Vastaajat ilmoittivat myös, ettei järveä tarvitse hoitaa. Järveä koskevan tiedon saaminen. Järveä kos- kevaa tietoa on saatu enimmäkseen itse havainnoi- malla järveä. Muita ovat olleet sanomalehdet, tut- kimusten ja selvitysten tekijät sekä tuttavat. Luo- tettavin tiedonlähde olivat tutkijat, viranomaiset ja 82 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 paikalliset asukkaat. Lisätietoa tarvittiin vesistöjen ongelmien aiheuttajista, kunnostusmenetelmistä sekä kunnostushankkeista yleensä. Tiedonlähteinä mainittiin sanomalehdet, internet, televisio sekä tiedotteet ja kirjeet. 3.3.14.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Kansalaiskyselyn perusteella Naarvanjärven koetaan olevan melko hyvässä kunnossa. Metsä- talouden arvellaan muuttaneen tilaa eniten. Selke- ää ongelmaa järvessä ei tuntunut ihmisten mieles- tä olevan, mutta silti mainittiin useita epäkohtia. Muutosten tapahtumisajankohtaa ei pystytty sel- västi määrittämään. Ekologisen selvityksen, vedenlaadun ja poh- jasedimentin piilevien perusteella Naarvanjärvi on hyvässä – tyydyttävässä kunnossa ja ravinteisuu- deltaan melko rehevä. Piilevien perusteella suurta muutosta ravinnetasossa ei ole tapahtunut eli järvi olisi aina ollut runsasravinteinen. Siihen vaikuttaa valuma-alueen alhainen järvisyys ja korkea tur- vemaaosuus sekä järven lyhyt viipymä. Toisaalta lyhyt viipymä saattaa myös viedä ravinteita ja or- gaanista ainesta nopeasti eteenpäin, jolloin se ei ehdi sedimentoitua Naarvanjärveen. Järven pie- ni tilavuus madaltaa sen sietokykyä kuormitusta vastaan. Alusveden hapettomuutta ilmenee ja se aiheuttaa ravinnepäästöjä pohjasta. Naarvanjärven kunnostustarve on lähinnä eh- käisevä eli valuma-alueelta tulevan orgaanisen ai- neen ja ravinnekuorman vähentäminen on tärkeä- tä, jottei sisäistä kuormitusta tapahtuisi. Kunnos- tussuunnitelma käsittelee Naarvanjärven valuma- alueelle keskittyviä toimenpiteitä. Valuma-alueen kunnostamistoimenpiteillä pyritään epäsuorasti vaikuttamaan järven tilaan vähentämällä ulkoista kuormitusta ja pienentämällä etenkin soilta tule- van veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuutta. Naarvanjärveen laskee yhteensä noin 50 uomaa. Valuma-alueen laskujoet ja –purot lueteltuina myö- täpäivään alkaen pohjoisimmasta. - Haapajoki - Oripuro - Länsirannalle laskee kohtalaisen runsas- vetinen oja/puro Naarvanjärveä ympäröivät suot on tehokkaasti ojitettu. Vuoden 2005 ja 2006 maastotutkimuksissa havaittiin useissa lahdissa runsaskasvustoisia sekä liettyneitä ranta-alueita. Rantavyöhykkeen läheisiä soita ei ole kunnostusojitettu 2000-luvun taitteessa. Kaukovaluma-alueella on isoja ojitusalueita, joiden vesiensuojelusta tulee huolehtia, koska kaukova- luma-alueen järvisyys on pieni, jolloin suurin osa ravinteista päätyy Naarvanjärveen. Naarvanjärven valuma-alueelle soveltuviin ve- siensuojelutoimenpiteisiin kuuluvat mm. pintava- lutuskentät, oja- ja kaivukatkot, lietekuopat sekä purokunnostus. Lähivaluma-alueella purokunnos- tukseen soveltuvia puroja ovat mm. Suurtupuro, joka laskee Haapajokeen, ja Oripuro. Purokunnos- tustoimenpiteitä tulisi tehdä aiemmin luetelluille puroille tapauskohtaisesti. Ainoastaan merkittä- vimmät kohteet tulisi kunnostaa. Purokunnos- tukset, kuten muutkin vesiensuojelutoimenpiteet, vaativat huolellisen maastotarkastelun ja – suun- nittelun. 3.3.15 Petkeljärvi Ilomantsissa, osittain kansallispuistoalueella sijait- seva Petkeljärvi on 176 ha suuruinen. Rantaviivaa sillä on 22 km ja pieniä saaria viisi. Järven suurin syvyys on 9 m ja keskisyvyys 3,1 m. Petkeljärvi on reittivesi, Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyn mukaan se kuuluu lyhytviipymäisiin järviin. Hankkeen aikana Petkeljärveltä selvitettiin valuma-alueen maankäyttö sekä kuormitus ja tutkittiin pohjaeläi- mistö, vesikasvillisuus, kasviplankton, veden laatu ja pohjasedimentin piilevät. 3.3.15.1 Valuma-alueen maankäyttö, geologia, pohjavesi- ja suojelualueet sekä kuormitus Petkeljärven lähivaluma-alue on laajuudeltaan 2 610 ha, josta vesistöjä on 10 %, kuva 45. Maa-alasta on metsiä 93 %. Suuri osa niistä sijaitsee turvemaal- la, jota on 29 %. Avosoita on jäljellä 5 %. Vakituista asutusta on noin kymmenellä tilalla, joissa asuu parisenkymmentä ihmistä. Petkeljärvi on suosittu lomapaikkana; alueella on 52 kesämökkiä. Petkeljärvellä on hyvin laaja kaukovaluma-alue, josta suurin osa, 81 400 ha, ulottuu Venäjän puo- lelle. Tässä käsitellään Suomen puoleista valuma- alueen osaa, jonka pinta-ala on noin 20 893 ha ja sen järvisyys 18 %. Alueella sijaitsevat mm. Haapo- järvi, Valkiajärvi, Oskajärvi ja Ravajärvi. Maa-alas- ta metsiä on 88 %, mistä kolmannes luokitellaan harvapuustoiseksi. Turvemaita on 39 % ja avosoita 8 %. Vakituisessa asuinkäytössä olevia rakennuk- sia on noin 200 ja niissä asuu nelisensataa henkeä. Kesämökkejä kaukovaluma-alueella on 230. Petkeljärven lähivaluma-alueen kallioperä koos- tuu lähes kokonaan granodioriitista, tonaliitista, kvartsidioriitista, graniitista ja syeniitistä. Veden- hankintaa varten tärkeitä I-luokkaan kuuluvia 83Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Kuva 45. Petkeljärvi ja sen valuma-alue. Karttaan on merkitty valuma-alueen maankäyttö, vuosien 1997-2005 aikana ilmoitetut kunnostusojituskohteet, näytteenottopaikat sekä ranta-alueilta (pohjaeläimet) että syvänteestä (sedimentti-, kasviplankton-, vesi-, ja syvännepohjaeläinnäyte). Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Rakennettu alue Maatalousmaa Metsämaa Harvapuustoinen alue Avosuo Petkeljärvi Vesistö Natura Petkeljärven Kansallispuisto Venäjän puoleinen valuma-alue Ojitukset 1997-2005 Rantanäyte Syvänne Virtaussuunta Valtakunnan raja Valtatie Maantie Joki Ojat Petkeljärvi Oskajärvi Venäjä © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km Suomi pohjavesialueita on yhteensä 423 ha ja II-luokan alueita 638 ha. Alueet sijaitsevat Oinaslammen, Hevonharjun, Petkeljärven ja Littilammen alueel- la. Vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta on 49 ha Multikankaalla. Lisäksi alueella on 670 ha:n Petkeljärven kansallispuisto. Natura- alueita on 1 221 ha. Metsähallituksen maita on Pet- keljärven ympäristössä yhteensä 1 066 ha. Petkeljärven lähivaluma-alueen laskennallinen vuotuinen fosforikuorma on noin 250 kg, 0,10 kg ha-1, kuva 46. Luonnonhuuhtouman ja ilma- laskeuman osuus on yhteensä 70 %, metsätalouden 23 %, maatalouden 4 % ja asutuksen 3 %. Vuotuinen typpikuorma on noin 7 300 kg, 3 kg ha-1. Luonnon- huuhtouman ja ilmalaskeuman osuus siitä yhteen- sä on 57 %, metsätalouden 42 % ja maa talouden 1 %. Petkeljärven kaukovaluma-alueen vuotuinen laskennallinen fosforikuorma on noin 2 350 kg, 0,11 kg ha-1, kuva 47. Luonnonhuuhtoumaa ja ilmalas- keumaa on siitä yhteensä 74 %. Metsä- ja maata- louden osuudet ovat yhtä suuria, 11 %. Asutuksen osuus on noin 5 %. Vuotuinen typpikuorma on 63 800 kg, 3 kg ha-1, josta luonnonhuuhtouman ja 84 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 ilmalaskeuman osuus on noin 64 %, metsätalouden 30 % ja maatalouden 5 %. Tarkkaa tietoa Petkeljärven Venäjän puoleisesta kaukovaluma-alueen maankäytöstä ei ole saata- villa. Noin 81 000 hehtaarin laajuinen kaukovalu- ma-alue on luonteeltaan metsäinen ja kuormitus koostuu enimmäkseen luonnonhuuhtoumasta. Vuotuiset kuormitusluvut ovat noin 1 500 kg fosfo- ria ja 17 000 kg typpeä. Suuri osa siitä jää kuitenkin kaukovaluma-alueelle. Metsätalous on hallitseva maankäyttömuoto Petkeljärven valuma-alueella. Satelliittikuvista näkyviä harvapuustoisia alueita, joita hankkees- sa pidetään mahdollisina hakkuualueina, on lähi- valuma-alueella kaikkiaan 25 %. Ojitusintensiteetti on 77 ojametriä ha-1. Lähivaluma-alueen kunnos- tus ojituksia on ilmoitettu kaikkiaan 75 249 m noin 284 ha alueelle, minkä laskennallinen kuorma vuonna 2004 oli 28 kg fosforia ja 457 kg typpeä. Kaukovaluma-alueen ojitusintensiteetti on 84 oja- metriä hehtaarilla. Kunnostusojituksia on ilmoitettu 235 151 m noin 211 ha alalle. Kunnostusojitusten potentiaalinen kuormius vuonna 2004 oli 60 kg fosforia ja 1 127 kg typpeä. 3.3.15.2 Ekologinen tila Petkeljärvi kuuluu hankkeessa intensiivisesti tut- kittujen järvien joukkoon. Sen ekologista tilaa sel- vitettiin hankkeen aikana pohjaeläimistön, kasvi- planktonin, vesikasvillisuuden, vedenlaadun ja koekalastuksen avulla. Järven historiaa selvitettiin pohjasedimentin piilevästön avulla. Kasviplankton. Petkeljärvi kuului avovesi- kautena 2005 intensiivisesti seurattuihin järviin. Kesän kasviplanktonin biomassa oli keskimäärin 0,49 mg l-1. Klorofyllipitoisuus oli vastaavasti 8,4 μg l-1. Klorofyllipitoisuus oli ajoittain melko korkea, mikä johtunee järven runsaasti pigment- tiä sisältävästä Gonyostomum semen levästä. Kas- viplanktonin biomassan perusteella tämä järvi luokitellaan Heinosen (1980) luokkarajojen mu- kaan mesotrofi seksi, lievästi reheväksi järveksi. Sinilevien määrät olivat yleensä melko pieniä ja Merismopedia warmingiana (Chroococcales) oli jär- velle tyypillinen sinilevä. Petkeljärvi voidaan luo- kitella kasviplanktonin biomassan ja a-klorofylli- pitoisuuden perusteella erinomaiseksi – hyväksi. Kuva 46. Petkeljärven lähivaluma-alueen fos- fori- ja typpikuormat ja niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Kuva 47. Petkeljärven kaukovaluma-alueen fos- fori- ja typpikuormat sekä niiden jakautuminen eri kuormittajien kesken. Fosforikuorma 250 kg a -1 Typpikuorma 7 300 kg a -1 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma Fosforikuorma 2 350 kg a -1 Typpikuorma 63 800 kg a -1 Ilma- laskeuma Metsä- talous Maatalous Asutus0 10 20 30 40 50 % Luonnon- huuhtouma 85Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Pohjaeläimet. Pohjaeläinanalyysin mukaan Petkeljärvi on melko rehevä ja sen tila luokiteltiin muuten hyväksi. Vesipuitedirektiivin mukaista luokittelua ei voitu tehdä ohjeistuksen puuttues- sa, mutta ohjeistusta soveltaen saadaan luokaksi hyvä. Vesikasvillisuus. Petkeljärven rannat ovat hiek- ka-, hiesu- ja itäosassa mutapohjaa. Paikoitellen rannat ovat pahasti eroosion kuluttamia. Ranta- profi ilissa on paikoin hiekkainen dyyni, josta pohja syvenee jyrkästi. Piistinjoen suulla on sankkoja vesi- sammalmattoja, saraikoita ja paikoin ruovikoita. Järvestä puuttuvat, todennäköisesti rantaeroosios- ta johtuen, tavallisimmat pohjaruusukekasvit. Ve- sikasvillisuuden perusteella järvi on tyydyttävässä – hyvässä tilassa. Kalasto. Petkeljärveen on istutettu siikaa ja kuhaa vähäisessä määrin 1990- ja 2000-luvuilla. Petkeljärven luontaisesta kalastosta muikulla on vähäinen merkitys ammattikalastukselle sekä sa- tunnaiselle kotitarvenuottaukselle. Hauki ja ahven lienevät tärkeimmät petokalat, lisääntymispaikko- ja lienee riittävästi vaikka rannat ovatkin raken- teeltaan melko karut (Hannu Hupli, Metsähallitus, TE-keskuksen rekisterit). Hankkeen yhteydessä tehdyn koekalastuksen mukaan Petkeljärven kala- kanta on erinomaisessa kunnossa. Pohjasedimentin piileväanalyysi. Petkeljärven paleolimnologisen analyysin mukaan järvi on ai- na ollut rehevähkö. Lajistossa näkyy turvemailta tyypillisten dystrofi sten valumavesien lajistoa. Petkeljärven vertailutilan voidaan sanoa olevan noin 30 cm syvyydessä, sillä syvempien näytteiden ajoituksista ei ole tietoa, mutta niidenkin mukaan järvi on ollut melko rehevä. Viimeaikaisten tulos- ten mukaan veden fosforipitoisuus olisi hieman noussut. Veden laatu. Petkeljärven syvännehavainto- paikka sijaitsee Oinaansalmen edustalla. Petkel- järvi on mukana mm. seuraavissa hankkeissa: veden laadun seuranta järvisyvänteillä, vesistöjen peruskartoitus ja happitilanteen seuranta, vesien- hoidon suunnittelua palveleva alueellinen pinta- vesiseuranta. Petkeljärven veden laatua on seurattu harvaksel- taan; 1970-, 1980- ja 1990-luvulta on 1-2 näyteker- taa. Avovesikaudella 2005 Petkeljärven vesi oli run- sashumuksista ja väriltään tummaa. Toukokuussa vesi oli varsin hapanta ja melko hapanta heinä- ja elokuun havaintokerroilla. Järvi oli heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuolelle 2005 kerrostunut lämpötilan suhteen. Elokuun alkupuolella alusve- den happitilanne oli huono, mistä johtuen varsin- kin ravinne- ja rautapitoisuudet kohosivat pohjan lähellä. Päällysveden kokonaisfosfori pitoisuus vaihteli vuoden 2005 avovesiaikana 17 ja 21 μg l-1 välillä ja kokonaistyppipitoisuus vastaavasti 370 ja 400 μg l-1 välillä. Kasvukauden aikainen keskimää- räinen klorofyllipitoisuus oli 8,4 μg l-1. Klorofylli- ja ravinnepitoisuudet ovat mesotrofi sille eli lievästi reheville järville tyypillisiä. Vesistöjen käyttökel- poisuusluokituksessa Petkeljärvi luokitellaan hy- vään luokkaan näkösyvyyden, kokonaisfosforin ja klorofyllipitoisuutensa perusteella. Petkeljärven valuma-aluetta. 86 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 3.3.15.3 Kansalaiskysely Kansalaiskyselyn vastausprosentti oli Petkeljär- vellä 32 %. Vastaajista miehiä oli 11 ja naisia 5. Ikä painottui 40-50 vuotiaisiin. Järven käyttö. Yli puolet vastaajista liikkuu järvellä tai sen ympäristössä säännöllisesti. Suosi- tuinta on vapaa-ajanasunnolla oleskelu, uiminen ja kalastus. Puolet piti myös maisemaa tärkeänä tekijänä. Kaikkien vastaajien mielestä järvestä on hyötyä virkistyksen kannalta. Lisäksi matkailu nousi esiin. Kaksi tärkeintä ominaisuutta virkis- tyskäytölle olivat veden laatu ja kalasto. Vesialueen omistajana järven osakaskunnassa on puolet vas- taajista. Kolmanneksella on halukkuutta osallistua yhdistystoimintaan järven hyväksi, jos sellainen olisi mahdollista. Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Val- taosa vastaajista ilmoitti järven kunnolla olevan heille suuri merkitys, myös taloudellisesti. Suurin osa arveli järven tilan joko pysyneen ennallaan tai huonontuneen. Muutosten katsottiin tapahtuneen joko viimeisen 5-10 tai 10-20 vuoden aikana. Met- sätalous katsottiin suurimmaksi muutosten aiheut- tajaksi. Avoimissa vastauksissa mainittiin useasti metsäojitusten huonontaneen järven tilaa. Ongel- miksi mainittiin veden korkeuden vaihtelu, ranto- jen umpeenkasvu ja verkkojen limoittuminen. Järven kunnostustarve ja paikallisten kiinnos- tus siihen. Yli puolet vastaajista ilmoitti järven joko ehdottomasti tai luultavasti tarvitsevan kunnostus- ta. Soveltuviksi toimenpiteiksi arveltiin ulkoisen kuormituksen vähentäminen, kalojen istutus ja rantojen ruoppaaminen. Avoimissa vastauksissa oli useasti mainittu ojitusten vähentäminen tai lo- pettaminen sekä vedenkorkeuden vaihteluvälin rajoittaminen. Järven kunnostus ja siitä aiheutuvat kulut kuu- luisivat vastaajien mukaan valtiolle, kunnalle ja ranta-/vesialueen omistajille. Puolet vastaajista olisi valmiita mahdollisesti osallistumaan järven kunnostuskustannuksiin. Kolmannes vastaajista puolestaan ei halua missään tapauksessa osallis- tua. Suurin este järven kohentamisen kannalta on vastaajien mielestä viranomaisten puuttumatto- muus, varojen puute sekä alueen asukkailta puut- tuva osallistumiskanava. Järveä koskevan tiedon saaminen. Järveä kos- kevaa tietoa on saatu enimmäkseen sanomaleh- distä. Kolmannes vastaajista ei ole saanut tietoa mistään. Lisätietoa haluttaisiin kunnostusmene- telmistä ja vesistöjen ongelmien aiheuttajista, sekä muista kunnostushankkeista. Tietoa haluttaisiin saada sanomalehtien sekä tiedotteiden ja kirjeiden välityksellä. Luotettavimmaksi tiedonlähteeksi mainittiin tutkijat sekä viranomaiset. 3.3.15.4 Järven kunnostustarve ja suositukset Petkeljärven ympäristössä liikutaan ahkerasti ja kalastus, uiminen sekä muu vapaa-ajan vietto on hyvin suosittua. Kyselyn vastaajista suurin osa arvioi järven tilan olevan välttävä ja tilan keski- määrin hieman huonontuneen. Veden korkeuden vaihtelut, rantojen umpeenkasvu ja verkkojen li- moittuminen ovat pahimmat ongelmat järvessä. Metsätalouden arveltiin olevan järven tilaa eniten huonontanut tekijä. Petkeljärven tila vaihteli eri ekologisten mitta- reiden mukaan. Kasviplanktonin, pohjaeläimien ja kalojen perusteella järvi oli erinomaisessa-hyvässä kunnossa. Vesikasvillisuuden perusteella järvi oli tyydyttävässä kunnossa, mihin katsottiin vaikutta- van eniten vedenkorkeuden vaihtelun aiheuttama eroosio. Järvessä oli paikoitellen runsaastikin liet- tymää pohjalla erityisesti itäpuolella. Pohjan ha- pettomuus aiheuttaa päästöjä pohjasedimentistä. Pohjasedimentin piilevien mukaan järvi on aina ollut rehevähkö. Petkeljärvellä on laaja, turvemaapitoinen ja oji- tettu valuma-alue. Viimeaikaisia ojituksia suhtees- sa järven tilavuuteen on myös runsaasti. Lisäksi järvi on lyhytviipymäinen, mikä johtaa nopeaan ravinteiden tuloon järveen. Lähinnä metsätalou- desta johtuva ravinnekuorma järven tilavuuteen suhteutettuna on suuri. Valuma-alueen järvisyys on kuitenkin erityisesti kaukovaluma-alueella suh- teellisen suuri, mikä pidättää valuma-alueilta tule- vaa kuormitusta yläpuolisiin vesistöihin. Petkeljärven ympärillä on laajoja ojitusaluei- ta, kuva 48. Järven itäpuoleisilla soilla on tehty kunnostusojituksia 2000-luvun vaihteessa. Lähi- ympäristön soilta ei tule kovinkaan monta uomaa suoraan järveen. Kuitenkin muutamien järveen saapuvien ojien ja purojen edusta on erittäin voi- makkaasti ruovikoitunut, myös kiintoainetta on paikoitellen kerääntynyt paljon. Petkeljärveen laskee yhteensä 15 uomaa kartta- tutkimuksen perusteella. Määrällisesti eniten vettä tulee kaukovaluma-alueelta. Petkeljärven valuma- alueen laskujoet ja –purot, purot lueteltuna myötä- päivään alkaen pohjoisimmasta. - Rajavaaransuolta tuleva oja. - Piistiinjoki, tulee lähivaluma-alueelta. - Kaukovaluma-alueelta tuleva vedet saapu- vat etelästä. Hirvenleuat on veden jakajana. - Pienestä Kuikkalammesta tuleva puro. - Oinaslammesta tulevat vedet. 87Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Luusua Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue Petkeljärvi Vesistö Natura Petkeljärven Kansallispuisto Venäjän puoleinen valuma-alue Ojitukset 1997-2005 Virtaussuunta Valtakunnan raja Valtatie Maantie Joki Ojat Petkeljärvi Oskajärvi Venäjä © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY/07 0 2 41 Km Suomi Petkeljärven kunnostustarve on lähinnä valu- ma-alueelta tulevan orgaanisen aineksen vähen- täminen, jottei sen kertyminen pohjasedimenttiin aiheuta alusveden hapettomuutta ja sisäistä kuor- mitusta. Petkeljärven kaukovaluma-alue on laaja, eikä sitä voitu kovin tarkasti tämän hankkeen puit- teissa tarkastella. Kaukovaluma-alueen vesiensuo- jelusta tulisi myös huolehtia, sillä Petkeljärvi on lyhytviipymäinen, jolloin vedet kulkeutuvat no- peastikin eteenpäin. Metsähallituksella on lisäksi omia suunnitelmia alueella, joihin kannattaa tutus- tua kunnostussuunnittelun yhteydessä (Partanen ym. 2000). Kuva 48. Petkeljärven ojitusalueet ja vuosina 1997-2005 ilmoitetut kunnostusojitusalueet. 88 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 4 Tulokset 4.1 Järvien vedenlaatu Hydrologiset olot. Tutkimusaikaa edeltänyt vuosi 2004 oli hyvin sateinen ja tavanomaista lämpimäm- pi (Holopainen ym. 2007). Vuoden 2005 alkaessa vesistöjen vedenpinnat olivat tavanomaista kor- keammalla Pohjois-Karjalassa. Tutkimusvuoden 2005 kesä oli vähäsateinen ja järvien vedenpinnat laskivat kesän mittaan varsin alas. Kesä oli myös poikkeuksellisen lämmin, ja koko vuoden keski- lämpötila oli Pohjois-Karjalassa noin 1,5 astetta tavanomaista korkeampi. Järviin oli tullut siten tavanomaista runsaammin huuhtoumaa maa-alu- eilta. Vuosi 2006 oli vesitilanteen kannalta poik- keuksellisen vaihteleva Pohjois-Karjalassa. Vuo- den keskilämpötila oli tavanomaista korkeampi ja sademäärä lähes koko maakunnassa tavan- omainen. Kesällä satoi poikkeuksellisen vähän ja vuoden lopulla taas ennätyksellisen paljon. Poh- jois-Karjalassa sadannan aluearvo oli keskimää- rin 667 millimetriä. Vuoden sateisin kuukausi oli lokakuu, jolloin satoi kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Helteisen kesän aikana järvien pinnat laskivat tavanomaista huomattavasti alemmaksi. Loppusyksyn sateet nostivat vedenpintoja selvästi vuoden loppua kohden. Vuoden lopussa veden- pinnat olivat korkealla ja lunta, jäätä sekä routaa oli keskimääräistä vähemmän. Koko vuoden 2006 keskilämpötila oli maan itäosassa noin asteen kes- kimääräistä korkeampi: Tohmajärvellä se oli 3,3 °C ja Ilomantsissa 3,0 °C (Pohjois-Karjalan ympä- ristökeskus 2007). Veden laadultaan tutkimusjärvet edustavat pie- niä, melko humusväritteisiä tai hyvin humuspitoi- sia järviä (vedenlaadusta tarkemmin Holopainen ym. 2007). Avovesikaudella 2005 hankejärvien ve- den pH-arvo oli alhaisin, noin 5,4, Petkeljärvessä ja Palojärvessä, kun taas Pusonjärven, Keskijärven ja Kajoonjärven pH-arvo oli neutraali. Päällysveden väriluku vaihteli Keskijärven 49 mg Pt l-1 arvosta Palojärven 210 mg Pt l-1värilukuun. Orgaanisen liukoisen hiilen pienin arvo todettiin Kajoonjär- vessä, 9,9 mg l-1 ja suurin Oskajärvessä, 16 mg l-1, kun tutkimusjärvien mediaaniarvo oli 12 mg l-1. Näkösyvyysarvot vaihtelivat tutkimusjärvissä Pa- lojärven 1,0 m ja Kajoonjärven 3,3 m välillä. Veden tummuuteen ja näkösyvyyteen vaikuttaa osaltaan tutkimusjärvien suuri rautapitoisuus: päällysve- den rautapitoisuudet vaihtelivat Pusonjärven 130 μg l-1 arvosta Harkkojärven 1 500 μg l-1 arvoon. Alusvedessä vaihtelu oli Pusonjärven arvosta 280 μg l-1 Otmenjärven liki hapettoman alusveden ar- voon 4 700 μg l-1. Tutkimusjärvistä useimmat kerrostuivat elo- kuun 2005 alussa lämpötilan suhteen. Hattujärvi, Palojärvi ja Oskajärvi eivät kerrostuneet. Aikaisem- pien vuosien talvimittausten perusteella Oskajär- vessä on ollut havaittavissa happikatoa ja sen aihe- uttamaa ravinnepitoisuuksien kohoamista pohjan läheisessä vesikerroksessa. Elokuun alkupuolen havaintojen mukaan seitsemän tutkimusjärven alusvedessä oli hapen vajausta tai happikatoa. Happikato havaittiin Otmenjärvessä ja Naarvan- järvessä, hapen vajaus Tuopanjärvessä, Keskijär- vessä, Harkkojärvessä ja Koppelojärvessä sekä Petkeljärvessä. Kokonaisfosforin ja klorofylli a:n pitoisuuksien perusteella Pusonjärvi on hankejärvistä niukkara- vinteisin eli karuin järvi ja Koppelojärvi runsas- ravinteisin eli rehevin. Kokonaistypen pitoisuus päällysvedessä oli pienin Uramossa ja suurin Tuo- panjärvessä. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa käytettyjen näkösyvyysarvojen sekä kokonais- fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien (Suomen ympä- ristökeskus 2006) perusteella tämän tutkimuksen järvistä kuusi oli elokuun 2005 alun tai avovesiajan tulosten perusteella erinomaisessa tai hyvässä ti- lassa: Pusonjärvi, Uramo, Halijärvi, Kajoonjärvi, Rauanjärvi ja Oskajärvi. Tuopanjärvi, Kinnasjärvi, Harkkojärvi, Naarvanjärvi ja Petkeljärvi olivat ve- sistön käyttökelpoisuusluokituksen perusteella hy- vässä tai tyydyttävässä tilassa. Palojärvi oli veden käyttökelpoisuudeltaan tyydyttävä ja Otmenjärvi tyydyttävä tai välttävä. Koppelojärvi luokiteltiin välttäväksi. 4.2 Järvien tila-arviot biologisin perustein Kasviplankton. Järvien ekologinen tila arvioituna vesipuitedirektiivin mukaisesti kasviplanktonin biomassan ja klorofyllipitoisuuden perusteella, on erinomainen tai hyvä Pusonjärvessä, Uramossa, Halijärvessä, Kajoonjärvessä, Rauanjärvessä, Kin- nasjärvessä, Harkkojärvessä, Oskajärvessä, Palo- järvessä ja Petkeljärvessä (Holopainen ym. 2007). Tyydyttävään tai välttävään ekologiseen tilaan luo- kiteltiin Naarvanjärvi, Koppelojärvi ja Otmenjärvi ja Tuopanjärvi. Tämä luokittelu antoi samansuun- taisen tuloksen varsinkin kuormittuneiden järvien Koppelojärven ja Otmenjärven osalta kuin veden- laadun ja aiemmin käytetyn kasviplanktonin bio- 89Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 massan perusteella tehdyt luokitukset. Sen sijaan Naarvanjärvi, Harkkojärvi, Petkeljärvi, Kinnasjärvi ja Palojärvi arvioidaan vesipuitedirektiivin luoki- tuksen perusteella parempaan luokkaan kuin ai- emmin käytössä olleissa luokituksissa. Luokittelu on kuitenkin tehty vain yhden vuoden kasviplank- tonin biomassatulosten perusteella ja myös vertai- lujärvijoukko, joka vaikuttaa ratkaisevasti luokan määräytymiseen, on vasta kokeilussa. Vesikasvillisuuteen perustuvien tulosten mu- kaan hankejärvien tila on pääsääntöisesti hyvä. Vertailussa kävi kuitenkin selkeästi ilmi, että poh- joiskarjalaisten järvien kasvillisuus on selvästi niukempaa ja lajisto köyhempää kuin käytetyissä vertailujärvissä. Kohdejärviltä linjakartoituksessa havaitusta kokonaislajimäärästä lasketut ekolo- giset laatusuhteet eivät tässä tapauksessa erotel- leet ”kuormitettuja kohdejärviä” vertailujärvistä eli näillä kohteilla vesi- ja rantakasvillisuuden lajimäärä ei ollut lisääntynyt verrattuna vertailu- olosuhteisiin. Järvien erilainen morfologia, poh- janlaatu, rannan kaltevuus ja suojaisuus vaikut- tavat lisäksi tuloksiin. Hankejärvien ekologinen tila arvioitiin maastotarkastelun ja kasvillisuuden koostumuksen perusteella olleen pääsääntöisesti hyvä. Selkeimmät, joukosta erottuvat ja mahdol- lisesti hyvän ekologisen tilan alapuolelle jäävät kohteet olivat Petkeljärvi, Koppelojärvi, Oskajärvi ja Keski-Otmen. Pohjaeläimet. ”Perinteisten” järven tilan pohja- eläinlajiston arviointimenetelmien mukaan Puson- järven, Kajoonjärven ja Uramon tila näyttää olevan erinomaisessa kunnossa (Leppä 2007). Halijärvel- lä ja Rauanjärvellä pohjaeläimistö ilmentää lievää, mutta selkeää kuormitusvaikutusta. Tuopanjärvellä korkea kuormitus heijastuu syvänteen happikato- na sekä pohjaeläinten vähäisyytenä. Otmenjärvellä lajisto poikkeaa voimakkaasti lievästi kuormitettu- jen järvien pohjaeläimistöstä. Tummista järvistä, väri >90 mg Pt l-1, Kinnasjärven, Koppelojärven ja Naarvanjärven pohjaeläimistössä kuormitus nä- kyy voimakkaana. Petkeljärven syvännelajisto il- mentää verrattain rehevää pohjan tilaa. Palojärven vedenlaadussa on aiempina vuosina ollut vakavia häiriöitä, mutta syvännepohjaeläinten ja vedenlaa- dun perusteella Palojärven tila näyttää kuitenkin kohentuneen. Harkkojärvi ja Oskajärvi näyttävät pohjaeläimistön perusteella olevan tummien jär- vien edustajista parhaassa tilassa, mutta niissäkin näkyi kuormituksen aiheuttamaan muutosta. Käy- tettäessä pohjoissavolaisia järviä vertailujärvinä, syvännepohjaeläimiin perustuvan luokittelun mukaan POKA-hankkeen järvet näyttävät olevan pääosin hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Vain neljän järven tila luokiteltiin hyvää ekologista tilaa heikommaksi. Kalastoa käytettiin ekologisen tilan arvioinnissa usealla tavalla (Kekäläinen ym. 2007). Kekäläisen ym. (2007) tulosten lisäksi on otettu mukaan myös uusin kansallisen ohjeistuksen mukainen luokitte- lu, joka perustuu biomassaan, yksilömäärään, sär- kikalojen biomassaosuuteen ja indikaattorilajeihin (Mikko Olin, sähköpostiviesti). Kekäläisen raportissa käytetyn, Suomessa kehi- tetyn kalayhteisöindeksin kuuden muuttujan pe- rusteella (Tammi et al. 2006) kaikki järvet kuuluvat luokkaan erinomainen. Käytettäessä indeksin neljä muuttujaa sisältävää muunnelmaa, vain neljä jär- veä sai luokan erinomainen ja loput neljä järveä luokan hyvä. Molemmilla tavoilla luokiteltuna kaikki järvet olisivat vesipuitedirektiivin edellyt- tämässä vähintään hyvässä ekologisessa tilassa. Ruotsalainen FIX-indeksi (Appelberg et al. 2000) luokitteli neljän järven ekologisen tilan erin- omaiseksi, mutta Harkkojärven ja Kinnasjärven tyydyttäväksi ja Tuopanjärven vain välttäväksi. Kyseiset kolme järveä eivät siten täyttäisi vesi- puitedirektiivin mukaista hyvän ekologisen tilan määritelmää. Uramo ja Koppelojärvi luokiteltiin erinomaisiksi kaikilla kolmella menetelmällä. Etu- käteen luonnontilaisimmiksi arvioidut Petkel- ja Pusonjärvi luokiteltiin erinomaisiksi vain kahdella menetelmällä. Vesipuitedirektiivin kansallinen ohjeistus on muuttunut koko hankkeen olemassa olon ajan. Uu- simman ohjeistuksen (Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007) mukai- sessa luokittelussa kalaston kannalta erinomaisia ovat Petkeljärvi, Uramo ja Pusonjärvi, taulukko 10. Hyvässä tilassa ovat Kajoonjärvi, Kinnasjärvi, Kop- pelojärvi ja Tuopanjärvi. Harkkojärven kalasto on luokittelun mukaan tyydyttävässä kunnossa. 4.3 Valuma-alueiden ja järvien ominaispiirteet sekä niiden vaikutus vedenlaatuun Hankejärvien lähivaluma-alueiden ja järvien pinta- alojen suhde oli keskimäärin 15 eli lähivaluma-alue oli keskimäärin 15 kertaa järven alaa suurempi, taulukko 11. Pienin valuma-alue suhteessa järven alaan oli Kajoonjärvellä ja suurin Palojärvellä. Järvien rantaviivan ja vesialan suhde oli suurin Petkeljärvellä ja pienin Koppelojärvellä, Keskijär- vellä sekä Kajoonjärvellä. Valuma-alueen turve- maaosuus suhteessa järven tilavuuteen oli suurin Palojärvellä ja Naarvanjärvellä. Laskennallisista lä- hivaluma-alueen maa-alan ravinnekuormituksista suurinta fosforikuormitus järven tilavuutta koh- 90 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 den oli Palojärvellä, Otmenjärvellä sekä Naarvan- järvellä ja pienintä Kajoonjärvellä. Typpikuorma oli suurin samoilla järvillä ja pienin Kajoonjärvellä. Ravinnekuormista lasketun typpi-fosforisuhteen mukaan typpikuorma on pieni verrattuna fosfori- kuormaan Kinnasjärvellä ja Keskijärvellä. Typpi- fosfori-suhdetta kasvattaa turvemailta ja metsistä tuleva kuormitus. Järvien syvännealueiden osuus vesimassasta oli Rauanjärvessä pienimpiä; vesitilavuudesta noin 1 % kattoi kokonaissyvyyden puolivälistä (9,5 m) alaspäin. Muita järviä, joilla pohjanläheiset ve- sikerrokset muodostivat vain pienen osan koko vesitilavuudesta olivat Oskajärvi, Kajoonjärvi ja Kinnasjärvi. 4.3.1 Valuma-alueiden ominaispiirteet ja veden orgaanisen hiilen pitoisuus Humuksen määrää vedessä seurattiin osittain ve- den orgaanisen hiilen pitoisuudella (TOC) sekä ke- miallisella hapen tarpeella (CODMn). Hankejärvien vesistä analysoiduissa orgaanisen hiilen kokonais- pitoisuuden (TOC) ja liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuuksissa ei juuri ollut eroja, joten ra- portin tässä osassa keskitytään orgaanisen koko- naishiilen määrään. Järvien veden hiilipitoisuus korreloi positiivisesti valuma-alueiden maa-alan Taulukko 11. Järvien lähivaluma-alueen pinta-alan ja rantaviivan pituuden suhde järven vesialaan sekä turve maan, ojitusintensi- teetin ja ravinnekuormien suhde järvien tilavuutta kohden. Lisäksi laskennallisen ravinnekuorman typpi-fosfori –suhde (N/P). Järvi Lähivaluma-alueen pinta-ala Rantaviiva Turvemaa Ojitus- intensiteetti Fosfori- kuorma Typpi- kuorma Ravinne- suhde Vesialaa kohden Tilavuutta kohden N/P Pusonjärvi 13 6 0,04 0,7 0,02 0,6 29 Tuopanjärvi 9 6 0,06 0,7 0,03 0,8 24 Uramo 12 6 0,05 0,3 0,02 0,6 28 Halijärvi 10 6 0,05 0,6 0,03 0,8 28 Keskijärvi 4 4 0,01 0,7 0,03 0,5 19 Rauanjärvi 13 9 0,16 0,7 0,05 1,3 29 Kajoonjärvi 3 4 0,005 0,1 0,01 0,1 23 Kinnasjärvi 6 10 0,02 0,8 0,04 0,7 19 Harkkojärvi 5 6 0,04 0,5 0,02 0,6 33 Koppelojärvi 21 4 0,18 0,6 0,05 1,5 32 Otmenjärvi 25 8 0,20 1,5 0,15 4,0 27 Hattujärvi 10 6 0,16 0,9 0,03 0,9 30 Palojärvi 36 5 0,93 5,6 0,16 4,9 31 Oskajärvi 10 5 0,14 1,0 0,05 1,3 26 Naarvanjärvi 33 12 0,61 3,8 0,11 3,9 35 Petkeljärvi 13 13 0,13 1,4 0,05 1,3 29 Taulukko 10. Suomen ympäristökeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (2007) ohjeistuksen mukainen kalastoon pohjautuva luokittelu kahdeksan koekalastetun järven osalta. Kokonaisluokituksessa on järven luokittelu yli koko aineiston ilman petomaisten ahvenkalojen biomassaosuutta (tiedot Mikko Olin, RKTL). Järvi Biomassa Yksilömäärä Särkikalojen biomassaosuus Petomaisten ahven- kalojen biomassaosuus Indikaattori- lajit Kokonais- luokitus Harkkojärvi Välttävä Huono Erinomainen Erinomainen Erinomainen Tyydyttävä Kajoonjärvi Hyvä Hyvä Erinomainen Erinomainen Hyvä Kinnasjärvi Hyvä Välttävä Erinomainen Erinomainen Hyvä Koppelojärvi Tyydyttävä Tyydyttävä Erinomainen Hyvä Hyvä Pusonjärvi Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Tuopanjärvi Erinomainen Välttävä Erinomainen Huono Erinomainen Hyvä Uramo Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Petkeljärvi Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen Erinomainen 91Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Taulukko 12. Järvien ominaispiirteiden, maankäytön sekä tilavuuteen suhteutettujen (:V) em. tunnuslukujen korrelaa- tiot veden kokonaishiilen (TOC) ja kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) kanssa (maankäyttö p<0,001, keskiviipymä ja tilavuus p<0,01, valuma-alueen järvisyys p<0,05). Vesinäytteet otettu syksyllä 2004 sekä loppukesinä 2005 ja 2006. Ominaispiirre TOC 04 TOC 05 TOC 06 CODMn 04 CODMn 05 CODMn 06 Maa-ala % 0,50 0,50 0,55 0,43 0,58 0,41 Turvemaa % 0,67 0,66 0,54 0,57 0,72 0,47 Turvemaa: V 0,56 0,30 0,67 0,37 0,53 0,73 Ojitusintensiteetti 0,58 0,56 0,52 0,44 0,64 0,46 Ojitusintensiteetti: V 0,47 0,23 0,63 0,27 0,46 0,71 Kunnostusojametrit 0,39 0,62 0,38 0,41 0,62 0,20 Kunnostusojametrit: V 0,27 0,42 0,63 0,29 0,64 0,63 Harvapuustoiset 0,44 0,50 0,46 0,43 0,51 0,34 Harvapuustoiset: V 0,49 0,25 0,66 0,35 0,47 0,69 Järvisyys % -0,49 -0,49 -0,55 -0,42 -0,57 -0,41 Keskisyvyys -0,48 -0,40 -0,57 -0,51 -0,50 -0,63 Tilavuus -0,30 -0,22 -0,38 -0,31 -0,26 -0,47 Keskiviipymä -0,49 -0,52 -0,60 -0,52 -0,59 -0,45 ja turvemaaosuuden kanssa, taulukko 12. Kun tur- vemaaosuus suhteutettiin järven tilavuuteen, niin korrelaatiot kasvoivat entisestään. Ojitusten vaikutus veden orgaanisen hiilen pi- toisuuteen oli myös positiivinen; ojitusintensiteetti korreloi positiivisesti jokaisen vuoden veden hiilipi- toisuuden kanssa, taulukko 12. Kunnostus ojitusten vaikutus näkyi voimakkaimmin sateisen vuoden 2004 jälkeisen kuivan kesän 2005 hiilipitoisuuksis- sa. Lisäksi kunnostusojitusten määrä näkyi veden kemiallisen hapenkulutuksen kanssa eli happea vaativa hajotustoiminta lisääntyi kunnostusoji- tusten lisääntyessä. Jos ojitusmääriä suhteutettiin järven pinta-alaan tai tilavuuteen, niin ojitusten vaikutus korreloi voimakkaimmin kuivan ja läm- pimän kesän 2006 heinä-elokuun veden orgaanisen hiilipitoisuuden ja kemiallisen hapenkulutuksen kanssa. Vuoden 2004 syksyn kokonaishiiliarvojen tai hapenkulutuksen arvojen kanssa sen sijaan ei ollut yhtä suurta korrelaatiota. Veden kokonaishii- lipitoisuuteen vaikutti negatiivisesti keskisyvyys, viipymä sekä koko valuma-alueen järvisyys. 4.3.2 Valuma-alueiden ominaispiirteet sekä veden ravinne- ja a-klorofyllipitoisuus Hankejärvien veden kokonaisfosforipitoisuuksiin vaikutti tulosten mukaan positiivisesti valuma- alueen maa-alan ja turvemaan osuus, taulukko 13. Maankäytöstä harvapuustoisten alueiden osuus ja ojitusten määrä nostivat alapuolisen vesistön fosfo- ripitoisuutta. Negatiivisesti veden fosforipitoisuu- teen vaikuttivat viipymä, valuma-alueen järvisyys, keskisyvyys sekä heikosti tilavuus. Typen kanssa ei ollut yhtä selviä yhteyksiä maankäyttömuotojen kanssa, taulukko 13. Valu- ma-alueen turvemaan osuus korreloi veden koko- naistypen syysarvojen 2004 kanssa, mutta loppu- kesän arvojen kanssa ei korrelaatiota ollut. Koko valuma-alueen järvisyys ja järven viipymä, syvyys ja tilavuus korreloivat negatiivisesti veden typpi- pitoisuuden kanssa, mikä sekin näkyi selvimmin syksyn arvojen kanssa. Veden a-klorofyllipitoisuuden yhteys valuma- alueeseen ja maankäyttöön ei ollut kovin selvä, tau- lukko 13. Korrelaatiot olivat samansuuntaisia kuin ravinteilla, mutta jäivät usein alle 0,50. Vahvimpia positiivisia yhteyksiä oli maa-alan ja metsämaan kanssa vuonna 2005. Jos maankäyttöä suhteutettiin järven pinta-alaan tai tilavuuteen, niin korrelaatiot kasvoivat vuotta 2005 lukuun ottamatta. Negatii- visesti korreloivat viipymä ja keskisyvyys, kuten oli ravinteiden ja orgaanisen hiilipitoisuuden sekä kemiallisen hapenkulutuksen kanssa. Korrelaatiot olivat taas selvimpiä lämpimän ja kuivahkon vuo- den 2006 tulosten kanssa. Veden kokonaishiilipitoisuus korreloi voimak- kaasti fosforipitoisuuden (r=0,71-0,83, p<0,001) ja typpipitoisuuden (r= 0,71-0,90, p<0,001) kanssa. Kun valuma-alueen maaperäosuudet ja maankäyt- tö suhteutettiin järven pinta-aloihin ja tilavuuteen, niin korrelaatiot pienenivät hieman, mutta kuivah- kon ja lämpimän kesän 2006 korrelaatiot olivat suurempia kuin vuoden 2005 korrelaatiot (t-testi p<0,001). 92 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Maankäyttömuodot korreloivat heikosti veden pH-arvojen kanssa, ja suhde oli yleensä negatii- vinen, toisin kuin orgaanisella hiilellä, ravinteilla ja klorofyllillä, taulukko 14. Valuma-alueen maa- alan suhde järven tilavuuteen, turvemaan määrä, ojitukset ym. madalsivat kohdejärvien pH-arvoa, mutta korrelaatiot olivat heikompia kuin ravintei- den kanssa. Veden pH-arvoa nosti viipymä, tila- vuus ja syvyys. 4.4 Järvien ekologisen tilan kokonaisarvio Taulukkoon 15 on koottuna eri ekologisten teki- jöiden arviot järvikohtaisesti ja valuma-alueen tunnuslukuja taulukkoon 16. Kaikkien biologis- ten indikaattoreiden mukaan olivat erinomai- sessa tai hyvässä kunnossa Pusonjärvi, Uramo ja Kajoonjärvi. Rauanjärvi ja Halijärvi olivat myös erinomaisessa -hyvässä kunnossa, mutta niissä oli havaittavissa vähäistä ravinnetason nousua. Tuo- panjärvessä arviot jakaantuivat: kasviplanktonin, sedimentin piilevien ja pohjaeläimien mukaan järvi oli selvästi rehevöitynyt, mutta vesikasvillisuuden mukaan karuhko ja kalaston mukaan hyvässä kun- nossa. Kinnasjärvi, Harkkojärvi, Naarvanjärvi ja Petkeljärvi näyttäisivät olevan rehevähköjä järviä, joissa ravinteikkailta valuma-alueilta tulee orgaa- nista kuormitusta, mistä johtuu hetkittäistä tai alueellista haittaa kuten alusveden hapettomuutta. Taulukko 13. Järvien ominaispiirteiden ja maankäytön sekä em. tilavuuteen suhteutettujen tunnuslukujen korrelaatiot veden ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien kanssa (maankäyttö p<0,001, keskiviipymä ja tilavuus p<0,01, järvisyys p<0,05). Vesinäytteet otettu syksyllä 2004 sekä loppukesällä 2005 ja 2006. P=kokonaisfosfori, N=kokonaistyppi ja K-a = a-kloro- fyllipitoisuus. Ominaispiirre P 04 P 05 P 06 N 04 N 05 N 06 K-a 04 K-a 05 K-a 06 Maa-ala % 0,46 0,45 0,50 0,47 0,35 0,18 0,25 0,35 0,45 Turvemaa % 0,50 0,48 0,67 0,45 0,07 -0,04 0,24 0,00 0,17 Turvemaa: V 0,61 0,52 0,65 0,46 0,17 0,23 0,72 0,13 0,51 Ojitusintensiteetti 0,58 0,51 0,67 0,40 0,23 0,11 0,49 0,03 0,10 Ojitusintensiteetti: V 0,53 0,44 0,59 0,41 0,09 0,28 0,72 0,07 0,50 Kunnostusojametrit 0,50 0,54 0,56 0,22 0,35 -0,10 0,22 0,25 -0,09 Kunnostusojametrit: V 0,59 0,54 0,59 0,23 0,19 0,10 0,82 0,06 0,10 Harvapuustoiset 0,67 0,64 0,57 0,35 0,49 0,03 0,23 0,56 0,33 Harvapuustoiset: V 0,57 0,53 0,62 0,49 0,26 0,34 0,57 0,34 0,74 Järvisyys % -0,47 -0,45 -0,50 -0,46 -0,34 -0,17 -0,26 -0,36 -0,46 Keskisyvyys -0,43 -0,48 -0,52 -0,52 0,07 0,09 -0,28 -0,27 -0,48 Tilavuus -0,22 -0,23 -0,27 -0,34 0,09 0,08 -0,20 -0,15 -0,40 Keskiviipymä -0,49 -0,54 -0,62 -0,47 -0,05 -0,06 -0,16 -0,37 -0,45 Taulukko 14. Järvien ominaispiirteiden ja maankäytön sekä em. järven tilavuuteen suhteutettujen tunnuslukujen korrelaatiot (p<0,001) veden happamuuden, pH, kanssa. Vesinäytteet otettu syksyllä 2004 sekä loppukesällä 2005 ja 2006. Ominaispiirre pH 04 pH 05 pH 06 Maa-ala % -0,34 -0,52 -0,22 Turvemaa % -0,48 -0,74 -0,76 Turvemaa: V -0,52 -0,76 -0,35 Ojitusintensiteetti -0,42 -0,71 -0,79 Ojitusintensiteetti: V -0,54 -0,71 -0,28 Kunnostusojametrit -0,33 -0,47 -0,74 Kunnostusojametrit: V -0,48 -0,76 -0,43 Harvapuustoiset -0,36 -0,44 -0,27 Harvapuustoiset: V -0,47 -0,64 -0,18 Järvisyys % 0,34 0,52 0,21 Keskisyvyys 0,50 0,56 0,33 Tilavuus 0,37 0,33 0,06 Keskiviipymä 0,60 0,56 0,32 Taulukko 15 (Viereisellä sivulla). Järvikohtaisesti ekologisen tilan arvio eri tekijöillä ja niiden yksittäisillä mittareilla, sekä muut huomiot järven tilassa. Vesien k.k. luokittelu = vesien käyttökelpoisuusluokittelu, Fe = rauta, P = fosfori, N = typpi, CODMn = kemiallinen hapen kulutus, ( ) = arvion rajoina käytetty muiden tyyppien rajoja. 93Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Jä rv i Jä rv i- ty yp pi Ve de nl aa tu A lu sv ed en t ila Ve si en k .k . lu ok it te lu Pi ile vä an al yy si K as vi pl an kt on Ve si ka sv it Po hj ae lä im et K al at B io m as sa a- kl or o - fy lli Si ni le vi ä (S L) t ai lim al ev ää ( LL ) Le pp ä 20 07 V es ip ui te - di re kt iiv i Pu so nj är vi Ph O lig ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, Fe k oh ol la Er in om ai ne n Ei m uu to st a Er in - om ai ne n Er in - om ai ne n Ei H yv ä, k ar u Er in om ai ne n (E ri n- om ai ne n) Er in - om ai ne n Tu op an - jä rv i Ph M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, P, N , F e ko ho lla H yv ä- ty yd yt tä vä R av in ne ta so no us su t Er in - om ai ne n Ty yd yt - tä vä SL m yö s ri hm a- m ai si a H yv ä, k ar uh - ko V äl tt äv ä Ei in di ka at - to ri la je ja H yv ä U ra m o Ph O lig ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, Fe k oh ol la H yv ä Ei m uu to st a Er in - om ai ne n H yv ä SL k ar uj en ve si en Er in om ai ne n- hy vä , k ar u Er in om ai ne n (E ri n- om ai ne n) Er in - om ai ne n H al ijä rv i Ph M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, Fe ja N k oh ol la H ie m an n ou ss ut ra vi nn et as o Er in - om ai ne n H yv ä SL m yö s ri hm a- m ai si a Er in om ai ne n- hy vä (H yv ä) K es ki jä rv i Ph M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, P, N , F e ko ho lla R av in ne ta so no us su t R au an jä rv i Ph O lig o - M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, P ja N k oh ol la H yv ä H ie m an n ou ss ut ra vi nn et as o Er in - om ai ne n H yv ä SL k ar uj en ve si en Er in om ai ne n- hy vä , l ie vä ku or m it us (T yy dy tt äv ä) K aj oo n- jä rv i K h O lig ot ro fi n en Ei ju ur ik aa n ha pe tt om uu tt a Er in om ai ne n- hy vä H ie m an n ou ss ut ra vi nn et as o Er in - om ai ne n Er in - om ai ne n SL Er in om ai ne n- hy vä , k ar u Er in om ai ne n H yv ä H yv ä K in na sj är vi R h M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, P, N , F e, C O D M n ko ho lla H yv ä- ty yd yt tä vä R eh ev äh kö ko ko p at sa an pi tu ud el ta Er in - om ai ne n Er in - om ai ne n LL , S L H yv ä, r eh e- vä hk ö R eh ev ä Ei in di ka at - to ri la je ja H yv ä H ar kk o - jä rv i R h M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, P, N , F e ko ho lla H yv ä R av in ne ta so no us su t Er in - om ai ne n Er in - om ai ne n SL m ää rä k or - ke in , m m . An ab ae na Er in om ai ne n- hy vä , l uo nt ai - se st i r eh ev ä Ty yd yt tä vä Ei in di ka at - to ri la je ja Ty yd yt - tä vä K op pe lo - jä rv i R h Eu tr ofi n en H ap et to m uu tt a, po hj an lä he is et ar vo t ko ho lla Ty yd yt tä vä - vä lt tä vä H uo m at ta va re he vö it ym in en Ty yd yt - tä vä V äl tt äv ä LL r un sa as ti , An ab ae na , S L V äl tt äv ä- hu on o, re he vö it yn yt R eh ev ä Ty yd yt tä vä H yv ä O tm en - jä rv i M h Eu tr ofi n en H ap et to m uu tt a, P, N , F e ko ho lla Ty yd yt tä vä - vä lt tä vä R eh ev öi ty ny t H yv ä Ty yd yt - tä vä LL , S L bi om as - sa na v äh än H yv ä- ty yd yt - tä vä , r eh ev ä Ty yd yt tä vä (T yy dy tt äv ä) H at tu jä rv i M R h M es ot ro fi n en Ei k er ro st un ut H yv ä R av in ne ta so no us su t Pa lo jä rv i M R h M es ot ro fi n en Ei k er ro st un ut Ty yd yt tä vä R eh ev öi ty ny t, m ut ta p al au - tu nu t Er in o - m ai ne n Er in - om ai ne n LL H yv ä O sk aj är vi M R h M es ot ro fi n en Ei k er ro st un ut H yv ä R av in te ik ka id en ve si st öj en la je ja Er in o - m ai ne n Er in - om ai ne n LL H yv ä- ty yd yt - tä vä , r eh ev ä Er in om ai ne n (T yy dy tt äv ä) N aa rv an - jä rv i Lv M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, P, N , F e ko ho lla H yv ä- ty yd yt tä vä H ie no is ta r av in - ne ta so n no us ua Er in - om ai ne n Ty yd yt - tä vä LL H yv ä, r eh ev ä (T yy dy tt äv ä) Pe tk el jä rv i Lv M es ot ro fi n en H ap et to m uu tt a, P, N , F e vä hä n ko ho lla H yv ä R eh ev äh kö ko ko p at sa an pi tu ud el ta Er in - om ai ne n H yv ä LL , S L ka ru ja Ty yd yt tä vä - vä lt tä vä , re he vä H yv ä Er in - om ai ne n 94 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Taulukko 16. Valuma-alueen tunnuslukuja. K=kaukovaluma-alueen arvo. Järvi Turvemaa- osuus % Turve maa: V Järvisyys % Viipymä vrk Valuma- alueen pa: järven pa Kunnos tus- oja: V N:P-kuorma Pusonjärvi 22 0,04 10 1116 14 0,60 29 Tuopanjärvi 31K 22 0,06 11 K 6 211 10 4,71 24 K 29 Uramo 22 0,05 12 413 14 0,11 28 Halijärvi 27 0,05 11 313 11 0,04 28 Keskijärvi 14K 7 0,01 22 K 16 764 5 0,94 19 K 21 Rauanjärvi 38 0,16 9 190 14 4,01 30 Kajoonjärvi 18 K 30 0,004 25 K 11 449 4 0,34 23 K 28 Kinnasjärvi 16K 30 0,02 17 K 7 21 7 0,33 19 K 32 Harkkojärvi 30K 51 0,04 18 K 3 474 6 0,06 33 K 35 Koppelojärvi 39 0,18 6 165 22 5,56 32 Otmenjärvi 16 0,2 9 77 27 2,24 27 Hattujärvi 51 0,16 11 191 11 8,57 30 Palojärvi 43 0,93 4 13 38 23,43 31 Oskajärvi 37 0,14 9 333 11 8,01 26 Naarvanjärvi 46K 48 0,61 5 K 3 5 35 2,58 35 K 38 Petkeljärvi 29K 39 0,13 10 K 18 5 15 13,39 29 K 27 Koppelojärvi ei kalastoa lukuun ottamatta mui- den tutkimusten mukaan saavuta hyvää ekologista tilaa. Otmen-Keski-Otmen on aikaisemmin ollut niukkaravinteinen, mutta nyt selvästi rehevöity- nyt. Palojärven tila on hyvän ja tyydyttävän raja- mailla. Sedimentin piilevien mukaan järvessä olisi tapahtunut palautumista 1950-luvulta alkaneen rehevöitymisen jälkeen. Oskajärven näytteenotot epäonnistuivat osittain, joten tulokset siltä osin ovat suuntaa-antavia. Oskajärvessä on aikaisem- min ollut hapettomuutta, nyt järvi arvioidaan re- heväksi. Harkkojärven rantamaisemaa. 95Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 4.5 Kansalaiskysely Hankkeen aikana toteutetussa järvikohtaisessa ky- selyssä lähetettiin tutkimusjärvien läheisyydessä asuville asukkaille ja maanomistajille yhteensä 730 kyselyä. Vastauksia kyselyihin saatiin yhteensä 288 kappaletta. Vastausprosentiksi koko kyselyn osalta saatiin 39 %. Vastaajista miehiä oli 62,3 % ja naisia 25,4 %. Suureen osaan kysymyksistä hyväksyttiin useampi kuin yksi vaihtoehto. Vastaajien ikäjakauman keskiarvo oli noin 60 vuotta. Ikä, vuosia % -20 0,4 20-30 2 30-40 9 40-50 17 50-60 34 60-70 22 70-80 11 80-90 1 Järven käyttö. Vastaajista puolet liikkuu sään- nöllisesti ja kolmannes satunnaisesti järvellä. Val- taosa käyttää järveä kalastukseen (73 %), uintiin (66 %) sekä vapaa-ajan viettämiseen (63 %). Yli puolet kaikista vastaajista ilmoitti nauttivansa myös mai- semasta. Lähes puolet vastaajista kuuluu järven osakaskuntaan vesialueen omistajana. Kolmannes haluaisi osallistua järjestäytyneeseen toimintaan järven hyväksi, mikäli sellainen olisi mahdollista. Yli puolet vastaajista (63 %) ilmoitti järvestä olevan hyötyä laajemmin alueen asukkaille. Lähes puolet vastaajista (47 %) ilmoitti järvestä olevan hyötyä lähinnä yksittäisille asukkaille. Suurin osa vastaajista koki järvestä olevan taloudellista merki- tystä (73 %). Järvien tärkeimmiksi ominaisuuksiksi virkistyskäytön kannalta ilmoitettiin vedenlaatu (86 %), kalasto (67 %) ja maisema (36 %). Järven tila ja siinä tapahtuneet muutokset. Järven tilalla on paljon merkitystä vastaajille (68 %). Puolet vastaajista ilmoitti järven tilan olevan välttävä (51 %) ja kolmannes ilmoitti tilan olevan hyvä (32 %). Useimmissa järvissä tila oli pysynyt vastaajien mielestä ennallaan (47 %). Kolmannes arvioi kuitenkin järvensä tilan huonontuneen (34 %). Muutosajankohtaa ei osattu tarkoin määrittää. Muutoksia arvioitiin tapahtuneen kuitenkin eniten joko viimeisen 5-10 tai 10-20 vuoden aikana (23 % ja 25 %). Pahimmat ongelmat olivat verkkojen limoittu- minen (45 %), liettyminen (33 %) ja muutokset ve- denpinnan korkeudessa (28 %). Vain 8 % vastaajis- ta ilmoitti, ettei järvessä ole ongelmia. Suurimmiksi muutosten aiheuttajaksi ilmoitettiin metsätalous (49 %) ja maatalous (14 %). Järven kunnostus ja paikallisten innokkuus kunnostukseen. Suurin osa vastaajista ilmoitti järvensä tarvitsevan kunnostustoimenpiteitä (43 %). Vastaajista 21 % oli sitä mieltä, että järvi tarvit- see ehdottomasti kunnostustoimenpiteitä. Lähes neljännes vastaajista ei osannut sanoa, tarvitsee- ko järvi kunnostustoimenpiteitä (23 %). Sopivik- si menetelmiksi mainittiin kalojen istutus (41 %), ulkoisen kuormituksen vähentäminen (39 %) sekä hoitokalastus (28 %) ja vesikasvien poisto (27 %). Kyselyn mukaan vastuu järven käytännön kun- nostamisesta kuuluisi ensisijaisesti valtiolle (52 %) ja ranta- ja vesialueen omistajille (32 %). Vastuu kuuluisi vastaajien mielestä myös kunnalle tai kau- pungille (29 %). Vastuun kustannuksista katsottiin kuuluvan valtiolle (64 %), kunnalle tai kaupungille. Osan mielestä myös maa- ja vesialueiden omista- jien tulisi vastata kustannuksista (25 %). Vain 9 % vastaajista ilmoitti olevansa valmiita osallistumaan kunnostuskustannuksiin. Suurin osa vastaajista olisi joko mahdollisesti (42 %) valmiita osallistu- maan kustannuksiin tai ei missään tapauksessa valmiita osallistumaan kunnostuskustannuksiin (42 %). Suurimmaksi esteeksi järven tilan kohen- tamisen kannalta mainittiin varojen puute (35 %) ja/tai vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen paikallisilta asukkailta (28 %). Järveä koskevan tiedon saaminen. Vastaajat ovat saaneet eniten järveä koskevaa tietoa tutta- vilta (35 %) ja sanomalehdistä (32 %). Valtaosa vas- taajista ei ole ottanut yhteyttä viranomaistahoihin saadakseen tietoa järvestä (84 %). Vain 11 % oli ottanut yhteyttä johonkin tahoon. Vastaajat halu- aisivat saada tietoa kunnostusmenetelmistä (44 %) vesistöjen ongelmien aiheuttajista (41 %) ja aikai- semmista hankkeista (28 %). Lisätietoa haluttaisiin enimmäkseen saada tie- dotteiden ja kirjeiden (51 %) sekä sanomalehtien (45 %) muodossa. Vain 17 prosenttia vastaajista ha- lusi saada tietoa internetistä ja sähköpostilla. Pien- ryhmätilaisuudet olivat myös kohtalaisen suosittu tiedonvälittämiskeino (24 %). Luotettavimmaksi tiedonlähteeksi mainittiin tutkijat (68 %) ja paikal- liset asukkaat (42 %). Viranomaisia piti 33 % luo- tettavimpana tiedonlähteenä. 96 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 5 Tulosten tarkastelu Luonnontilaisten tai vähäisen ihmisvaikutuksen alaisten pienten metsäjärvien orgaanisen hiilen määrä on noussut 1990-luvun alusta lähtien (Vuo- renmaa ym. 2006). Järvien orgaanisen hiilen mää- rään vaikuttaa valuma-alueen koko ja valunta sekä valuma-alueen turvemaaosuus (mm. Kortelainen 1993, Rantakari ym. 2004). Viipymän vaikutus on yleensä negatiivinen johtuen lähinnä siitä, että hu- mus ehtii hajota ja sedimentoitua hitaasti virtaavis- sa vesissä (Curtis ja Shindler 1997, Schindler ym. 1992). Negatiivisesti vaikuttaa myös yläpuolisen valuma-alueen järvisyys; orgaaniset ja humusai- neet sekä niihin kiinnittyneet ravinteet pidättyvät usein latvavesiin. Suuri osa metsäisiltä ja lähes luonnontilaisilta valuma-alueilta kulkeutuvasta ravinnekuormasta on orgaanisessa muodossa sitoutuneena humus- aineksiin (Kortelainen ja Saukkonen 1998). Turve- valtaisilla valuma-alueilla turvemaaosuus korreloi yleensä positiivisesti veden kokonaisfosforipitoi- suuden kanssa (Rantakari ym. 2004). Fosforin li- säksi merkittävä osa veden kokonaistypestä on humukseen sitoutuneena. Turvemaita pidetään- kin orgaanisen typen lähteenä Suomessa (Kortelai- nen ym. 1997). Varsinkin Pohjois-Suomessa veden typpipitoisuuteen vaikuttaa valuma-alueen turve- maapitoisuus kun taas Etelä-Suomessa orgaanisen typen pitoisuuteen vaikuttaa ensisijaisesti maata- lous (Rantakari ym. 2004). Humustyppi ei kuiten- kaan ole suoraan käytettävissä kasviplanktonille, koska humus hajoaa hitaasti. Orgaaninen ainekuorma vilkastuttaa bakteerien hajotustoimintaa, mikä lisää hapen kulutusta ja tarvetta erityisesti pohjan läheisissä kerroksissa. Tällöin saattaa pohjanläheisiin vesikerroksiin tul- la happivajaus, josta johtuen sedimentoituneita ravinteita vapautuu vesistöön. Hapettomuus on humus järville ominainen piirre, ja sitä lisää turve- mailta tulevan orgaanisen aineksen hajotus. Ha- pettomuus myös lisää järven sisällä tapahtuvaa sisäistä kuormitusta eli ravinteiden vapautumista pohjasta. Hankejärvissä valuma-alueen turvemaapitoi- suus vaikutti selvästi vedenlaatuun. Tummaveti- simpiä olivat järvet, joiden valuma-alueesta suuri osa oli turvemaata. Vaaleaa vesi oli järvissä, joiden viipymä tai valuma-alueen järvisyys oli suuri. Li- säksi maankäyttö vaikutti veden laatuun ja koros- tui kun sitä verrattiin järven pinta-alaan tai tilavuu- teen. Eri maankäyttömuotojen suhteella hankejär- ven pinta-alaan tai tilavuuteen oli monessa tapa- uksessa positiivinen korrelaatio veden ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuden kanssa. Suuret metsä- ja turvemaa-alueet, hakkuut sekä suuret ojitusalueet suhteessa järven tilavuuteen nostivat alapuolisen järven ravinne- ja a-klorofyllipitoisuutta. Valuma-alueen suuri turvamaaosuus näytti jo- pa heikentävän järven ekologista tilaa. Osaltaan se johtuu siitä, että turvemaa-alueet ovat ojitetumpia kuin kivennäismaa-alueet. Lisäksi turvemaa pidät- tää ravinteita heikosti, mikä edesauttaa ravintei- den vapautumista turpeesta (Nieminen ja Jarva 1996). Ravinteet ovat usein myös sitoutuneena orgaaniseen ainekseen, jolloin ne eivät heti ole le- vien käytettävissä. Sitoutuneet ravinteet kuitenkin sedimentoituvat järven pohjaan, jossa valuma-ve- sien mukana lisääntyneen orgaanisen aineksen vaatiman hapenkulutuksen lisääntymisestä seuraa alusveden hapettomuus, jolloin vapautuu ravintei- ta aiheuttaen rehevöitymistä. Hankejärvien valuma-alueiden maatalousmaan osuudella ei ollut juurikaan vaikutusta vedenlaa- tuun, mikä johtui todennäköisesti siitä, että maa- talousmaan osuus oli yleisesti niin pieni, että niillä tehtyjen toimenpiteidenkin osuus koko kuormi- tuksesta jäi alhaiseksi. Paikallisia eroja kuitenkin oli, mm. Kinnasjärvellä ja Tuopanjärvellä korostui maatalouden osuus ja se näkyi myös veden ravin- teisuutena. Metsämaiden ja niillä tehtyjen toimen- piteiden osuus taas näyttää olleen niin suuri, että se vaikutti myös vedenlaatuun. Metsätalouden kuormitus eroaa maatalouden kuormituksesta siinä, että ravinteet ovat orgaani- seen ainekseen sitoutuneena, jolloin ne eivät ole kasveille heti käyttökelpoisessa muodossa. Pitkään jatkuvissa vaikutuksissa, kuten metsätalouden toi- menpiteet usein ovat, ongelmat alkavat alapuoli- 97Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 sessa vesistössä kuitenkin näkyä ja metsätalouden kuormittamien vesien kunnostaminen pitkään jat- kuneen kuormituksen johdosta on hidasta. Metsä- talouden ja maatalouden lisäksi valuma-alueilla oli jonkin verran haja-asutusta tai kalanviljelyä, mikä lisäsi liukoista ravinnekuormitusta vesistöihin ja aiheutti varsinkin paikallisia vaikutuksia. Ympäröivät vesistöt ja niiden osuus yläpuolises- ta valuma-alueesta vaikuttaa myös ravinteiden ja humusaineiden siirtymiseen vesistössä (Mattsson ym. 2005). Valuma-alueen järvisyys vaikuttaa ne- gatiivisesti veden hiilipitoisuuteen (Kortelainen 1993, Rantakari ym. 2004). Orgaaninen aines ja sen mukana siihen sitoutuneet ravinteet pidätty- vät usein latvavesiin ja yläpuolisiin vesistöihin (War-tiovaara 1978, Pitkänen 1986). Lepistön ym. (2006) mukaan typen pidättyminen vaihtelee 0-61 % riippuen mm. järvisyydestä ja maaperän laadusta. Hankejärvien valuma-alueiden järvisyy- den ja veden kokonaishiili- ja ravinnepitoisuuksien välillä oli negatiivinen yhteys. Kajoonjärvellä, Kin- nasjärvellä, Harkkojärvellä ja Petkeljärvellä järvi- syydet olivat yli 10 % lähivaluma-alueesta, jolloin näillä valuma-alueilla suuri osa kuormituksesta jää mahdollisesti yläpuolisiin vesistöihin. Orgaanisen aineksen pidättyminen merkitse käytännössä sitä, että maankäytön kuormitukset vaikuttavat ensisi- jaisesti heti alapuolisiin vesistöihin, jolloin edellä mainittuihin järviin tulee vain hetkittäin suurem- mat määrät ravinteita. Latvajärvet toimivat näin eräänlaisina suodattimina vesien virratessa vesis- töissä eteenpäin. Eri tekijät ja niiden yhteisvaikutus vaikuttivat siihen, miten järvi reagoi kuormitukseen ja kuin- ka suurta kuormitusta vesistö pystyy vastaanot- tamaan. Suuren vesitilavuuden järvet näyttivät kestävän kuormitusta paremmin kuin matalat ja pienehköt järvet (Kajoonjärvi vs. Otmen-Kes- ki-Otmen). Hankkeen järvistä ne, joilla oli suuri turvemaapitoinen valuma-alue, olivat usein myös matalia. Osassa järviä syvännealueet olivat hyvin pieniä ja suppeita (Rauanjärvi ja Oskajärvi), jolloin syvänteen happipitoisuus laskee helposti kriitti- sen tason alapuolelle aiheuttaen ongelmia järven tilassa, vaikka kuormitus ei muuten olisikaan huo- mattava. Lyhyen viipymän järvissä veden mukana kulkeutuu nopeasti ravinteita vesistöön, mutta toi- saalta niitä saattaa poistuakin nopeammin (lyhyt- viipymäisiä Naarvanjärvi, Petkeljärvi, pitkäviipy- mäinen Pusonjärvi, Uramo). Hyväkuntoisimpien järvien laskennallinen viipymä oli pitkähkö. Maankäyttömuotojen aiheuttama vesistökuor- mitus ja sen vaikutuksen pituus vaihtelee. Vesistöjen suojelussa on tärkeätä tietää alapuolisen vesistön herkkyys kuormitukselle. Sen takia tulisi alapuoli- sen vesistön ja sen valuma-alueen ominaispiirteet selvittää, että voidaan arvioida valuma-alueella tehtävien toimenpiteiden aiheuttaman kuorman ekologista vastetta sekä suunnitella ja toteuttaa riittävä vesiensuojelu maankäytön yhteydessä. Eri säädökset ja asetukset ohjaavat vesiensuojelua ha- jakuormitusta aiheuttavien maankäsittelytoimen- piteiden yhteydessä. Niitä tulee noudattaa, jotta alapuolisen vesistön pilaantuminen estetään. Hankejärviin laskevien järvien ja uomien veden ravinnepitoisuutta ei tässä raportissa nyt käsitellä, mutta myös niiden tietojen avulla saadaan arvo- kasta tietoa yläpuolisista kuormittajista sekä niiden osuudesta alapuoliseen vesistöön kohdistuvasta kuormituksesta. Metsätalouden toimenpiteistä on hankkeessa tutkimusteknillisistä syistä johtuen huomioitu vain ojitukset. Kuitenkin on muistet- tava, että valuma-alueilla on tehty myös muita metsätaloudellisia toimenpiteitä, joiden kuormi- tus on samantyyppistä kuin ojituksista aiheutuva. Tarkkojen lannoitus- ja hakkuutietojen puuttu- essa voidaan vain arvailla niiden osuutta tutki- mustuloksissa. Tuleekin huomata, että vesistöjen tilan muuttuminen ei metsätalouden osalta johdu pelkästään ojituksista, vaan myös muilla metsä- talouden toimenpiteillä on vaikutusta alapuolis- ten vesistöjen vedenlaatuun ja ekologiseen tilaan. Niiden osuuden selvittäminen vaatisi tarkempaa tietoa toimenpiteiden ajoittumisesta ja sijoittumi- sesta valuma-alueella. 5.1 Ekologisten mittareiden toimivuus järvien tilan määrittämisessä Hankkeessa selvitettiin järvien ekologista tilaa vedenlaadun, kasviplanktonin, vesikasvillisuu- den, pohjaeläinten sekä kalaston avulla. Järvien limnologista historiaa selvitettiin pohjasedimentin piilevien perusteella. Eri eliölajien reagointi kuor- mitukseen vaihteli ja niiden ilmentämä ekologinen tila samassakin järvessä poikkesi toisistaan. Lisäksi biologisista aineistoista laskettujen indeksien vä- lillä oli eroja siinä, kuinka tarkasti ne erottelivat järvet toisistaan. Luokittelun kehittämiseen on vielä tarvetta, jotta se huomioisi tyyppikohtaisesti vedenlaadussa tapahtuneet muutokset. Kasviplankton- ja vedenlaatuaineistojen mu- kaan järvien välillä oli eroja, jotka johtuivat järvien erilaisesta veden laadusta ja morfometriasta sekä kuormituksesta (Holopainen ym. 2007). Tutkittujen metsäjärvien vedenlaatu sekä kasviplanktonyhtei- 98 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 sö ja klorofyllipitoisuudet osoittivat valuma-alu- eelta järveen kohdistuvaa maa- ja metsätalouden kuormitusta. Kasviplanktoniin perustuvat eri luokittelutavat erottelivat järviä hieman eri ta- voin. Ekologisen tilan arvio vesipuitedirektiiviin perustuvan kasviplanktonin biomassan ja kloro- fyllipitoisuuden perusteella oli samansuuntainen kuormittuneiden järvien osalta (Koppelojärvi ja Otmenjärvi) kuin vedenlaadun ja aiemmin käyte- tyn kasviplanktonin biomassan perusteella tehdyt luokitukset. Sen sijaan vähemmän kuormittuneet järvet (Naarvanjärvi, Harkkojärvi, Petkeljärvi, Kinnasjärvi ja Palojärvi) arvioitiin ekologisen luo- kituksen perusteella parempaan luokkaan kuin vedenlaatu- tai biomassaluokitukseen perustuen. Tuloksista tulee huomioida, että luokittelu tehtiin ainoastaan yhden vuoden kasviplanktonin bio- massatulosten perusteella. Lisäksi luokan määräy- tymiseen vaikuttaa ratkaisevasti vertailujärvijouk- ko, joka on vasta kokeilussa. Täten tulokset ovat suuntaa-antavia. Vesikasvillisuuden lajikoostumuksesta ja run- saussuhteista laskettujen ekologisten laatusuh- teiden perusteella ei ollut mahdollista luokitella luotettavasti 10 pohjoiskarjalaisen kohdejärven ekologista tilaa suhteessa käytettyihin etelä- ja pohjoissavolaisiin vertailujärviin, joten tulokset ovat lähinnä suuntaa-antavia (Hynynen ym. 2007). Pohjoiskarjalaiset järvet erosivat vesikasvilajistol- taan ja kasvillisuuden runsaudeltaan vertailujär- vinä käytetyistä pohjois- ja eteläsavolaisista sekä kainuulaisista järvistä. Pohjoiskarjalaiset järvet oli- vat yleisesti karumpia vertailujärviin verrattuna. Ekologisen tilan määrittäminen vesikasvillisuuden lajikoostumuksen ja runsauden avulla vaatisi ver- tailujärvien sijoittumista maantieteellisesti lähelle kohdejärviä. Vertailujärvien tulisi myös olla valu- ma-alueiden maankäytöltään ja morfologialtaan samantyyppisiä kohdejärvien kanssa. Orgaanisen aineksen olomuodon muutos mentäessä latvajär- vistä alempana sijaitseviin järviin tulisi huomioida nykyistä paremmin järvien tyypittelyssä, koska sil- lä on vaikutusta järvien biodiversiteettiin. Kansal- lista ohjeistusta vesikasvien avulla tehtävästä järvi- en luokittelusta ei ilmestynyt hankkeen aikana. Pohjaeläinten perusteella tehdyssä luokitte- lussa näyttävät hankkeen järvet olevan pääosin hyvässä tai erinomaisessa kunnossa (Leppä 2007). Vain neljän järven tila luokiteltiin hyvää ekologista tilaa heikommaksi. Ekologiseen laatusuhteeseen perustuva järvien tilan luokittelu antoi kohde- järvien tilasta positiivisemman kuvan kuin mitä yksittäisten biologisten muuttujien tarkastelun perusteella voisi olettaa, vaikka ihmistoiminnan vaikutus kohdejärvien kuormitustasoon on selväs- ti havaittavissa ja kuormituksen heijastumisesta pohjaeläimistöön löytyi merkkejä. Yksi selittävä tekijä on mahdollisesti se, että Pohjois-Karjalan humusjärvien luonnontila poikkeaa vertailussa käytetyistä pohjoissavolaisista järvistä, jolloin las- ketut odotusarvot ovat jossain määrin harhaisia. Vertailujärvien mahdollinen luontainen happikato todennäköisesti heijastuu menetelminä käytetyn BQI:n ohella muihinkin biologisiin mittareihin, jolloin kohdejärven ekologinen tila helposti luo- kitellaan väärin. Kohdejärvien ekologinen tila luokiteltiin täs- sä hankkeessa syvännepohjaeläinten perusteella. Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi ei kuitenkaan määrittele sitä, onko järvien ekologisen tilan luokittelussa käytettävä syvänteiden vai ran- tavyöhykkeen pohjaeläimiä. Syvännepohjaeläin- ten tiedetään ilmentävän happipitoisuudessa ja ra- vinnekuormituksessa tapahtuvia muutoksia varsin hyvin (mm. Wiederholm 1980). Rantavyöhykkeen pohjaeläimet puolestaan reagoivat ravinnekuor- mituksen lisäksi mm. happamuuden vaihteluun (Johnson 1998) ja vedenkorkeuden säännöstelyyn (mm. Palomäki 1994, Hämäläinen & Aroviita 2003). Tolosen ym. (2003) tutkimuksessa rantavyöhyk- keen pohjaeläimet erottelivat kuormittuneet järvet syvännelajistoa selkeämmin. Rantavyöhykkeen pohjaeläimiin perustuva luokittelu olisi todennä- köisesti johtanut tässäkin aineistossa jonkin ver- ran poikkeavaan tulkintaan järvien ekologisesta tilasta. Osa järvistä luokiteltiin lisäksi vesipuitedirektii- vin kansallisen ohjeistuksen mukaisesti, jossa tulos perustuu vain yhteen, pohjanlaatuindeksin avulla laskettuun arvoon. Menetelmä on tällä hetkellä vielä keskeneräinen, joten tulokset ovat suuntaa- antavia. Lisäksi pohjan hapettomuus haittasi osaa järvistä, koska laskentaan tarvitut indikaattorilajit puuttuivat. Koekalastusten perusteella tehty järvien luo- kittelu vaihteli jonkin verran sen perusteella, mitä indeksejä käytettiin (Kekäläinen ym. 2007). Suoma- lainen kalayhteisöindeksi luokitteli kaikki järvet luokkaan erinomainen kun luokittelu tehtiin kuu- den muuttujan perusteella. Käytettäessä indeksin neljä muuttujaa sisältävää muunnelmaa, vain neljä järveä sai luokan erinomainen ja neljä järveä luokan hyvä. Ruotsalainen FIX-indeksi luokitteli neljän järven ekologisen tilan erinomaiseksi, mutta Hark- 99Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 ko- ja Kinnasjärven tyydyttäväksi ja Tuopanjärven vain välttäväksi. Suomalainen kalayhteisöindeksi todennäköisesti yliarvioi järvien ekologista tilaa, mihin vaikuttaa se, että indeksin määrittämiseen käytetyt järvet eivät välttämättä todellisuudessa kuvaa luonnontilaisia olosuhteita. Kala-aineistojen mukaan lasketut muuttujat/mittarit eivät välttä- mättä sovellu kaikille järvityypeille. Tämän tutki- muksen tulosten perusteella luotettavin ekologisen tilan indikaattori oli kalojen kokonaisyksilömäärä. Tulosten perusteella voisi erityisesti pienille ja ma- talille humusjärville soveltuva uusi muuttuja olla kaikkien saaliskalojen yhteenlaskettu keskipaino. Hankkeen kalaosioraportin valmistumisen jälkeen tulleiden vesipuitedirektiivin ohjeiden mukaisen kalaluokittelun perusteella vain yksi eli Harkko- järvi luokiteltiin tilaltaan hyvää heikommaksi. Järvien paleolimnologiset tutkimukset antavat oman tukensa järvien ekologisen tilan arvioinnille. Pohjasedimentin piilevien avulla voidaan tarkastel- la järven ravinne-, happamuus- tai väritason vaih- teluita ajassa taaksepäin. Hehkutuskevennyksen avulla voidaan selvittää maankäyttöä. Tässä hank- keessa rekonstruoitiin veden väri ja kokonaisfos- fori. Lisäksi lajistomuutosten perusteella arvioitiin happamuuden ja humuspitoisuuden muutosta. Sedimenttipatsaat analysoitiin kuuden sentti- metrin välein, mikä oli piilevätulosten kannalta tar- peeksi tiheä. Sedimenttitutkimus on aikaa vievää ja siten kallista, joten 6 cm siivuilla saatiin kustannus- tehokkaasti selvitettyä järven kehitys. Sedimentin hehkutus ja nokipallosanalyysi olisi tarvinnut ti- heämmän siivutuksen ja analysoinnin, jotta olisi saatu tarkempi tulos. Näitä tietoja olisi myös voitu käyttää piilevänäytteiden analyysitasoja määritet- täessä, jolloin piilevät olisi ensisijaisesti analysoitu niiltä syvyyksiltä, joilta hehkutuskevennys antoi aihetta olettaa, että maankäytössä on tapahtunut muutoksia. Nyt sedimentin hehkutustulokset ovat suuntaa-antavia ja muutokset saattavat jäädä nä- kymättä. Piilevälajiston muutokset ovat pitkäkes- toisia ja näyttävät sen, mihin suuntaan vesistön tila on menossa, kun taas muutos hehkutuskevennyk- sessä on seuraus, joskus lyhytaikainenkin, valuma- alueen maankäytöstä. 5.2 Järvien ekologinen tila ja kunnostustarvearviointi Hankejärvien ekologisten tilaselvitysten perusteel- la voidaan järvissä todeta olevan vaihtelua. Vas- tees-sa valuma-alueiden kuormitukseen on järvi- kohtaisia eroja. Lisäksi eri eliöryhmien ilmentämä järven ekologinen tila vaihtelee, esimerkiksi Kop- pelojärvellä, jossa kalasto on hyvässä kunnossa, on muu-ten selviä merkkejä rehevöitymisestä. Vesiensuojelullisesti suurin ongelma ja uhka hankejärvien tilalle on orgaaninen aineskuormitus ja sen mukanaan tuomat ravinteet. Kun ainekset sedimentoituvat pohjaan ja järveen tulee hapen vajausta, niin ravinteet vapautuvat ja rehevöittä- vät vesistöä. Tämä voi aiheuttaa äkillisenkin on- gelman jopa muuten melko niukkaravinteisissa järvissä. Pitkällä aikavälillä valuma-alueilta tullut lieju aiheut taa lisäksi rantojen ja pohjan liettymistä haitaten mm. kalojen kutua. Erinomaisessa-hyvässä kunnossa hankejärvistä olivat lähinnä pienet humusjärvet (Ph), Puson- järvi, Uramo, Halijärvi ja Rauanjärvi sekä keski- kokoinen humusjärvi (Kh) Kajoonjärvi. Rauan- järvessä ja Hali järvessä oli havaittavissa vähäistä ravinnetason nousua. Kaikilla edellä mainituilla järvillä ei suoranaista kunnostustarvetta ole, vaan vesiensuojelun tulisi olla ennaltaehkäisevää. Mi- kä tahansa pienempi kuormitus saattaa aiheuttaa paikallisesti äkillisen ongelman kuten sinilevien massaesiintymän pintavedessä. Rauanjärven mor- fologia saattaa aiheuttaa ongelmia pienen alusve- sitilavuuden takia. Pienet syvännealueet saattavat lisätä happikadon riskiä ja siitä johtuvaa sisäistä kuormitusta. Lisäksi järvi on hyvin sokkeloinen, jolloin veden vaihtuvuus järven eri osissa vaihte- lee. Järven eri alueiden vaste valuma-alueen kuor- mitukselle vaihtelee ja paikoitellen vesistö saattaa olla hyvinkin herkkä reagoimaan ylimääräiseen ravinnekuormaan. Toisaalta herkkyys nopeuttaa järven tilan huononemisen esille tuloa jo pieneh- köistäkin ylimääräisistä ravinnekuormista ja siten nopeuttaa vesiensuojelua alueella. Tyydyttävän ja hyvän rajamailla olivat pienistä humusjärvistä Tuopanjärvi ja Keskijärvi. Tuopan- järvellä valuma-alue suhteessa järven pinta-alaan on suuri ja metsätaloustoimenpiteet ovat olleet vii- meaikoina suuret verrattuna muihin pieniin hu- musjärviin. Lisäksi kuormitus on osittain peräisin maataloudesta, mikä lisää liukoisten, kasveille saa- tavien ravinteiden määrää vesistössä. 100 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Keskijärvi on esimerkki vähäisestä metsäta- loudesta ja alhaisesta valuma-alueen turvemaa- osuudesta. Keskijärven kuormitus koostuu pit- kälti liukoisista ravinteista, jotka ovat peräisin kalanviljelylaitokselta. Ekologisen arvion mukaan järvi on selvästi rehevöitynyt, mutta tällä hetkellä ravinnetason nousu on tasaantunut. Keskijärven lähi- ja kaukovaluma-alueilla on järvisyys melko suuri ja lisäksi veden viipymä on melko pitkä, mitkä molemmat mahdollisesti edesauttavat jär- ven sietokykyä kuormitusta vastaan. Kuitenkin jär- ven pohjaan sedimentoituva orgaaninen kuorma tämän tyyppisessä vesistössä aiheuttaa alusveden hapettomuutta ja siitä johtuvaa sisäistä kuormi- tusta pitkällä aikavälillä. Mataliin humusjärviin kuuluva Otmen-Kes- ki-Otmen koostuu matalista altaista, joiden ran- ta-alueet ovat soistuneita. Niiden ekologia muis- tuttaa paljon runsashumuksisten järvien tilaa, mm. moni muuttuja-analyyseissä ne sijoittuivat eliöstönsä perusteella lähelle runsashumuksisia järviä. Altaat ovat rehevöityneitä ja tila yleisesti tyydyttävä. Valuma-alueen kuormituspaine ei muihin hankejärviin verrattuna ole kovin suuri, mutta järven tilavuuteen suhteutettuna se on suuri. Muista hankkeen matalista järvistä poiketen Otme- nessa oli kesällä 2005 lämpötilakerrostuneisuutta, pohjan hapettomuutta ja ravinteiden vapautumista pohjasta. Hankejärvistä runsashumuksiset (Rh), matalat runsashumuksiset (MRh) ja lyhytviipymäiset (Lv) ovat yleisesti reheviä ja eroavat mataluutensa ja kuormittuneisuutensa perusteella hankkeen pie- nistä humusjärvistä. Osaltaan kuormittuneisuus johtuu valuma-alueen suuresta turvemaaosuu- desta, varsinkin järven tilavuuteen suhteutettuna. Turvemaita on ojitettu runsaasti, mikä on lisännyt järven humuksisuutta ja ravinteisuutta. Järvien veden väri on lisäksi saattanut nousta, jolloin jär- vi tyypittelyssä kuuluu nykyään runsashumuk- sisiin. Järven todellinen tyyppi voidaan tarkistaa paleolimnologisin keinoin. Runsashumuksisista järvistä Kinnasjärvi ja Harkkojärvi ovat hyvässä-tyydyttävässä tilassa ja näyttäisivät sedimentin piilevien mukaan olleen ai- na rehevähköjä järviä. Niillä on suuret yläpuoliset valuma-alueet, joilta tulee ravinteikkaita orgaanis- ta ainesta sisältäviä valumavesiä. Runsashumuksinen Koppelojärvi on kalastoa lukuun ottamatta tyydyttävässä kunnossa. Kalas- ton mukaan se on hyvässä kunnossa. Järven ra- vinnetaso on noussut huomattavasti ja se näkyy jo vesikasvilajiston yksipuolistumisessakin. Kop- pelojärven kuormitus on metsätalouspainotteista; viimeaikoina on valuma-alueella ollut kunnostuso- jitusta runsaasti verrattuna muihin hankejärviin. Lisäksi järven alusveden hapettomuus aiheuttaa selvää sisäistä kuormitusta. Koppelojärven ja var- sinkin sen valuma-alueen kunnostaminen olisi ai- heellista, jotta ylimääräinen ravinnekuorma saatai- siin loppumaan ja järven kunto pidettyä entisellään ja vähitellen parannettua. Runsashumuksisia matalia järviä (MRh) ovat Hattujärvi, Palojärvi ja Oskajärvi. Näistä Palojär- ven tila näyttäisi parantuneen viimeaikoina. Os- kajärvi on rehevä, mutta yleisesti hyvässä kunnos- sa. Hattujärven ravinnetaso on noussut. Järvistä mikään ei kerrostunut kesällä 2005, mistä osittain johtuen niiden pohjanläheisen kerroksen happiti- lanne pysyi hyvänä kesän ajan. Oskajärven pohjan happitilanne on aikaisemmin, 1990-luvulla, ollut välillä heikko. Oskajärven syvimpien vesikerrosten osuus koko vesimassasta on pieni, jolloin sillä on pienialaisia syvänteitä. Tällaisessa järvessä näkyy herkästi lisääntyneen kuormituksen aiheuttama happikato. Palojärven syvännealueet taas ovat sel- västi suuret, jolloin hajotustoiminta pääsee tapah- tumaan laajalla alueella, eikä hapenpuutetta niin helposti ilmene. Osaltaan hyvänä pysynyt pohjan happitilanne on edesauttanut näiden järvien koh- tuullisena pysynyttä tilaa. Järvet kuitenkin ovat herkkiä maankäytöstä johtuvalle ylimääräiselle kuormitukselle. Petkeljärvi ja Naarvanjärvi ovat lyhytviipymäi- siä järviä (Lv). Hankejärvien ominaispiiteiden ja vedenlaadun vertailun sekä kirjallisuuden (mm. Rantakari ym. 2004, Mattsson ym. 2005) perusteella lyhytviipymäisyys nostaa järven hiili- ja ravinnepi- toisuutta. Molempien järvien valuma-alueelta tule- va kuormituspaine on suuri, mutta lyhyt viipymä mahdollisesti edesauttaa järvien tilan pysymistä kohtuullisena. Petkeljärven virtaama näyttäisi olevan kohtuullisen hyvä koko järven alueella ja lisäksi valuma-alueiden järvisyys on kohtuullisen suuri, jolloin suuri osa kuormituksesta pidättyy yläpuolisiin vesistöihin. Naarvanjärven valuma- alueiden turvemaaosuus on suuri ja järvisyys pieni sekä järvi sokkeloinen, jolloin veden laadussa saat- taa esiintyä varsinkin paikallisia ongelmia. Näissä järvissä, varsinkin Naarvanjärvessä, ongelmaksi muodostuvat alusveden hapettomuuden aiheut- tamat ravinnepäästöt ja niistä johtuva rehevöity- minen. 101Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 5.3 Kansalaisten arvio hankejärvistä Tässä hankkeessa järvien ekologisen tilan ja kun- nostustarpeen arviointiin käytettiin neljää erillistä biologista indikaattoria, vedenlaatutietoja, paikal- listen kansalaisten sekä kalaosakaskuntien tietoja ja muistikuvia järvistä sekä pohjasedimentin pii- leviä järven historian selvittämiseen. Kaikkien jär- vien ekologisen tilan selvitys kaikilla biologisilla tekijöillä ei ollut mahdollista, jolloin paikallisten asukkaiden omakohtainen järviseuranta on tär- keä lisä muulle tutkimukselle. Hankkeen aikana tehdyillä haastatteluilla saatiin paljon hyödyllis- tä tietoa järvistä ja niissä ilmenevistä ongelmista. Lisäksi saatiin tietoa siitä, miten paikalliset suh- tautuvat kotijärviinsä. Kalastopuolelle arvokasta lisätietoa antoivat kalaosakaskunnille lähetetyt kyselyt. Sen sijaan särkikaloissa ympäristöstressin aiheuttamaan papillomatoosin esiintymiseen liitty- vään kyselyyn ei tullut vastauksia (Taskinen 2007). Se saattoi johtua siitä, että aihe on vieras ja tun- tematon kansalaisille. Vesistöjen seurannassa on kuitenkin tärkeätä selvittää paikallisten asukkai- den ja järvien lähikäyttäjien kokemukset vesistön tilan muutoksista ja ajoittumisesta, sillä heillä on omakohtaista tietoa paikallisten vesistöjen tilasta ja niiden muuttumisesta. Vesistöjen kunnostami- nen lähtee usein paikallisten, vesistöjä käyttävien kansalaisten tarpeesta ja aloitteesta. Hankkeen kyselyn mukaan mukana olleita järviä käyttävät pääsääntöisesti paikalliset ja kesäasuk- kaat. Järviä pidetään hyödyllisinä sekä yksittäisille että laajemmin järvien lähialueiden asukkaille. Ve- sistöjen hyöty- ja virkistyskäyttö ulottuu kalastuk- sesta ja uimisesta maisemasta nauttimiseen. Virkistyskäytön kannalta tärkeitä tekijöitä ovat vedenlaatu, kalasto ja maisema. Yleisesti järvien ti- la on vastaajien mielestä tyydyttävä-välttävä ja tila on hieman huonontunut. Noin puolet kaikista vas- taajista arvioi metsätalouden vaikuttaneen eniten järven tilaan. Avoimissa vastauksissa muutamilla järvillä hyvin useat vastaajat ilmoittivat varsinkin ojitusten vaikuttaneen järven veden laatuun. Vastaajien mielestä järvet ja niiden valuma-alu- eet tarvitsisivat jonkinlaisia kunnostustoimenpi- teitä. Lisätietoa tulisi jakaa vesistöjen ongelmien aiheuttajista ja kunnostusmenetelmistä sekä yleis- tietoa hankkeista. Kyselyn tulosten perusteella parhaimmiksi tiedonvälityskeinoiksi soveltuisivat sanomalehdet sekä tiedotteet ja kirjeet. Vastausten perusteella olisi tarvetta myös ohjatulle vesistöjen kunnostukselle, minkä tulisi sisältää kunnostus- menetelmien, rahoitusmahdollisuuksien ja työn- johdon esittelyä. 5.4 Järvien kunnostus Hankejärvistä on tehtyjen selvitysten avulla etsit- ty järvien ongelma-alueet ja mietitty tärkeimpiä järven tilaan vaikuttavia tekijöitä kunnostussuun- nittelun pohjaksi. Järvien kunnostussuunnitelmat koskevat lähinnä järvien valuma-aluetta, ei jär- viallasta eikä järven ravintoketjuja. Valuma-alueen kunnostamistoimenpiteillä pyritään epäsuorasti vaikuttamaan järven tilaan vähentämällä ulkoista kuormitusta ja pienentämällä etenkin turvemailta tulevan veden kiintoaine- ja orgaanisen aineksen pitoisuutta. Järven tilan parantaminen tarkoittaa pitkäjän- teistä työtä ja useiden kunnostustapojen yhdistel- mää. Ravinnekuormituksen väheneminen ja ve- sistön tilan parantuminen eivät näy järvialtaassa nopeasti, sillä rehevöittävällä toiminnalla on ollut aikaa useita vuosikymmeniä, mitä myös kunnos- tus vaatii. Pelkkä ulkoisen kuormituksen vähentä- minen ei myöskään aina auta, sillä järveen aikojen kuluessa kerääntyneet ravinteet voivat sopivissa olosuhteissa alkaa vapautua ja jatkaa järven rehe- vyystason nousua. Vesistöjen kunnostaminen voidaan jakaa valu- ma-aluekunnostuksiin ja järvessä tehtäviin kun- nostuksiin. Kunnostaminen tulisi aloittaa valuma- alueesta, jotta saataisiin katkaistua valuma-alueel- ta vesistöön kulkeutuva, maankäytöstä johtuva ylimääräinen ravinnekuorma. Järven kunnostusta suunniteltaessa tulee selvittää järven oikea tyyppi, jotta voidaan määritellä, mitkä toimenpiteet ovat soveltuvia ja kannattavia kullekin järvelle. Vesis- töjen kunnostustoimilla ei voida eikä ole tarkoi- tus muuttaa järven tyyppiä eli saada esimerkiksi tummavetisestä järvestä kirkasvetistä. Erityyppiset järvet (koko, valuma-alue, maankäyttö, sisäinen kuormitus, veden vaihtuvuus) tarvitsevat eri- tyyppisiä kunnostustoimenpiteitä. Pienissä järvis- sä voidaan yleensä päästä tuloksiin nopeammin ja pienemmin kustannuksin kuin isoissa järvissä (Eloranta 2004). Lisäksi kunnostuksen kiireellisyys ja olemassa olevat resurssit on hyvä tiedostaa kun- nostusta suunniteltaessa. 102 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Vesiensuojelu ja järvien kunnostushankkeet tu- lee tehdä yhteisymmärryksessä monien eri tahojen kanssa yhteinen päämäärä, vesistön tilan parane- minen tai pilaantumisen ehkäiseminen, mielessä. Hankkeen toimimisen varmistamiseksi on hyvä ottaa yhteyttä jo hankkeen suunnitteluvaiheessa jokaiseen asianomaiseen. Paikalliselta ympäristö- keskukselta ja metsäkeskukselta saa käytännön- neuvoja kunnostushankkeisiin liittyvissä asioissa. Vesistökunnostuksista on ympäristöhallinnon in- ternet-sivuilla ohjeita ja lisäksi aiheesta on julkais- tu opaskirjallisuutta (mm. Vesistöjen kunnostus ja hoito, Ulvi ja Lakso 2005). Internet-sivuilta löytyy käytännön ohjeistusta kunnostuksen aloittamises- ta, rahoitusmahdollisuuksista, viranomaisyhteyk- sistä ym. Vesistöjä suojellaan parhaiten estämällä ennalta valuma-alueiden maankäytöstä johtuva ylimää- räinen ravinnekuorma ja liettävä aines. Tämän takia tulisi valuma-alueella tehtävät maankäyt- töön liittyvät toimenpiteet suunnitella huolella. Metsätalouden vesiensuojelussa ovat tärkeitä toi- menpiteiden yhteensovittaminen ja ajoittaminen. Valuma-alueen kunnostusojitusten ajankohdat tulee suunnitella siten, että ojitus aiheuttaa mah- dollisimman vähän kuormitusta alapuoliseen ve- sistöön. Toimenpiteiden yhteensovittamisella jopa valuma-alueen laajuisesti päästään tehokkaampiin vesiensuojelullisiin tuloksiin ja mahdollisesti myös kustannussäästöihin. Alapuolinen vesistö käyttää pääsääntöisesti lähimmältä valuma-alueeltaan tu- levat ravinteet ja sen ominaispiirteet ja herkkyys vaikuttavat tarvittavien vesiensuojelutoimenpi- teiden laajuuteen, määrään ja intensiivisyyteen. Virtauksen määrä, rantaviivan pituus sekä järven tilavuus vaikuttavat siihen, miten ja missä ravin- nelisäys vaikuttaa eniten. Ojitusten ja hakkuiden lisäksi tulee metsien lannoitusajankohta valita huolella. Tavallisimmat lannoituskohteet ovat parikymmentä vuotta sitten ojitettuja soita, joissa on tehty tai tehdään harven- nushakkuu ja kunnostusojitus. Lannoituksen tulisi ajoittua siten selvästi kunnostusojituksen jälkeen, jottei lannoitteet kulkeutuisi kunnostusojituksen seurauksena alapuolisiin vesistöihin. Metsätaloustoimien lisäksi tulee huomioida maatalouden ja haja-asutuksen vesiensuojelu ja noudattaa niille annettuja säännöksiä ja suoja- alueita. Vesiensuojelutoimenpiteistä niin metsä- ja maatalouden kuin haja-asutuksenkin osalta löy- tyy lisätietoja ympäristöhallinnon, metsäkeskusten ym. internetsivuilta sekä kirjallisuudesta. Pusonjärven rantakivikkoa. 103Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 6 Yhteenveto Pohjois-Karjala on metsien ja järvien maakunta. Metsäjärvet ovat merkittävä virkistyskohde pai- kal-lisille asukkaille: mökki rauhaisan järven ran- nalla, kalastaminen ja uinti. Lisäksi järvistä hyö- dytään myös taloudellisesti. Monet metsäjärvistä ovat hajakuormituksen rasittamia, eikä niiden ekologista tilaa tunneta kovin hyvin. Paikalliset, järvien valuma-alueiden asukkaat, ovat huoman- neet muutoksia vesistöjen tilassa, kuten verkkojen limoittumista, rantojen umpeenkasvua, orgaanisen aineksen, lietteen, kerääntymistä rannoille ja järvi- en pohjaan. Hajakuormitettujen tummavetisten järvien eko- logisen tilan selvittämiseksi, sekä järvien kunnos- tustarpeen arvioimiseksi käynnistettiin syksyllä 2004 Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantami- nen –hanke yhteistyössä Joensuun yliopiston Eko- logian tutkimusinstituutin sekä Riista- ja kalatalo- uden tutkimuslaitoksen kanssa. Hanketta rahoitti Euroopan aluekehitysrahaston Itä-Suomen Tavoite 1-ohjelma. Hankkeessa selvitettiin 16 järven eko- logista tilaa ja muutoksia sekä määritettiin järvien valuma-alueiden maankäyttö ja kuormitus. Lisäksi selvitettiin järvien ja niiden valuma-alueiden omi- naispiirteitä ja suhteutettiin kuormitusta niihin. Valuma-alueilla asuvien kansalaisten mielipidettä kotijärvestä kysyttiin kyselylomakkeella ja hank- keesta pidettiin muutama tiedotustilaisuus. Hankkeeseen valituille järville oli ominaista ve- den tumma väri sekä metsäinen ja turvemaapitoi- nen valuma-alue. Ympäristöministeriön (2006) ja Suomen ympäristökeskuksen (2007) tyypittelyoh- jeen mukaan hankejärvet kuuluivat pieniin humus- järviin, keskikokoisiin humusjärviin, runsashu- muksisiin järviin, mataliin humusjärviin, mataliin runsashumuksisiin järviin sekä lyhytviipymäisiin järviin. Selvitysten tulosten mukaan hankejärvistä suuri osa oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Osa latvajärvistä oli lähellä luonnontilaa, kun taas osa oli selvästi rehevöitynyt. Muutamassa järvessä ravinnetasot olivat laskeneet. Reittivesistä osa oli aina ollut rehevähköjä. Hankejärvien pääasiallinen kuormitus oli orgaa- nista ainesta, mihin ravinteet ovat sitoutuneena ja joka usein sedimentoituu pohjaan, missä se käyttää paljon happea hajotessaan. Tämän johdosta saattaa alusveden happitilanne heiketä, jolloin pohjaan va- jonneesta orgaanisesta aineksesta vapautuu liukoi- sia, leville käyttökelpoisia ravinteita rehevöittäen vesistöä. Osa järviin päätyvästä kuormasta, kuten usein maatalouden, haja-asutuksen tai kalanvilje- lylaitoksen päästöt, on jo valmiiksi liukoisessa, re- hevöittävässä muodossa. Tämä näkyi niiden han- kejärvien ekologisessa tilassa, joissa oli runsaasti edellä mainittuja kuormituslähteitä. Järvien ja niiden valuma-alueiden ominaispiir- teet vaikuttivat kuormituksen vaikuttavuuteen ala- puolisessa vesistössä. Toiset järvet ovat herkempiä kuormitukselle kuin toiset. Esimerkiksi järven pie- nialaiset syvänteet tai järven sokkeloisuus pienen- tävät järven kykyä käsitellä ylimääräistä kuormaa valuma-alueilta. Valuma-alueen järvisyys pidättää osan valuma-alueelta peräisin olevasta kuormituk- sesta. Tulosten mukaan hankejärvien kunnostustarve vaihteli. Järvien tilan parantaminen tulisi aloittaa valuma-alueilta, joilta tulevan kuormituksen mää- rää tulisi vähentää. Hankejärvien tilan parantami- sen tai hyvänä säilyttämisen edellytyksenä on koko valuma-alueen huomioiminen suunniteltaessa ja toteutettaessa toimenpiteitä. Jo oirehtivien järvien kunnostustoimenpiteet järvillä sekä niiden valu- ma-alueilla tulisi aloittaa välittömästi. Hyväkun- toisten järvien valuma-alueilla toimittaessa tu-lee ottaa huomioon vesiensuojelu, jotta ennaltaehkäis- tään ongelmat alapuolisissa vesistöissä. Keskijärven rehevää rantakasvustoa. 104 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 LÄHTEET Ahtiainen, M. ja Huttunen, P. 1995. Metsätaloustoimenpiteiden pitkäaikaisvaikutukset purovesien laatuun ja kuormaan. Julkaisussa: Saukkonen, S. ja Kenttämies, K. (toim.). Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta. METVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 2: 33-50. Ahtiainen, M. and Huttunen, P. 1999: Long-term effects of forestry managements on water quality and loading in brooks. Boreal environment research 4: 101-114. Antikainen, S., Joukola, M. ja Vuoristo, H. 2000. Veden laatu Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Vesitalous 41, 2:47-53. Appelberg, M., Berquist, B.C. & Degerman, F. 2000: Using fi sh to assess environmental distur-bance of Swedish lakes and streams – a preliminary approach. – Verh. Internat. Verein. Lim-nol. 27: 311-315. Curtis, P.J. and Schindler, D.W. 1997 Hydrologic control of dissolved organic matter in low-order Precambrian Shield lakes. Biogeochemistry, 36, 125-38. Ekholm, Matti (1993). Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja A ; 126 Helsinki - 166 s. Eloranta, P. 2005. Järvien kunnostuksen limnologiset perusteet. Teoksessa Ulvi, T. ja Lakso, E. (toim.) Järvien kunnostus. Ym- päristöopas 114, ympäristönsuojelu, s. 13-28. Julkaisu saatavissa sekä painettuna että sähköisessä muodossa. internetsivut 29.5.2007, www.ymparisto.fi > Palvelut ja tuotteet > Julkaisut > Ympäristöoppaat > Ympäristöopas-sarja 2005 > YO114 Järvien kunnostus EU 2000. EU:n vesipuitedirektiivi 2000/60/EC, 22.12.2000. 72 s. Heinonen, P. 1980: Quantity and compositon of phytoplankton in Finnish inland waters. Publications of the Water Research Institute 37. Helsinki. 91 s. Holopainen, A.-L., Niinioja, R. ja Kukkonen, M. 2007. Kasviplankton ja vedenlaatu Pohjois-Karjalan metsäjärvissä. Pohjois-Kar- jalan vesistöjen tilan parantaminen -hanke. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 6, 57 s. ISBN 978-952-11-2871-4, Internet-julkaisu. Hynynen, J., Aalto, A. ja Harju, T. 2007. Kymmenen metsäjärven vesikasvikartoitus. Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantami- nen -hanke. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7. 31 s. Hämäläinen H. ja Aroviita, J. 2003. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö. Teoksessa: Keto, A. ja Marttunen, M. (toim.). Vesipolitiikan puitedirektiivi rakennetuissa ja säännöstellyissä vesistöissä. Yhteenveto vuosien 2000-2002 tutkimuksista. – Suomen ympä- ristö 667: 56-64. Joensuu, S., Vuollekoski, M. ja Karosto, Kalle 2006. Kunnostusojitusten pitkäaikaisvaikutuksia. Kenttämies, K. ja Mattsson, T. (toim.): MESUVE -projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 816: 83-90. Johnson, R.K. 1998. Spatiotemporal variability of temperate lake macroinvertebrate communities: detection of impact. – Ecol. Appl. 8: 61-70. Kekäläinen, J., Voutilainen, A., Huuskonen H. & Viljanen, M. 2007. Kalayhteisöt humusjärvien ekologisen tilan luokittelussa. Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen –hanke. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 5. 46 s. Kenttämies, K. ja Saukkonen, S. Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta 1995. METVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö, 2. 420 s. Kortelainen, P. and Saukkonen, S. 1998. Leaching of nutrients, organic carbon and iron from Finnish forestry land. Water, Air and Soil Pollution 105: 239-250. Kortelainen, P. 1993. Content of total organic carbon in Finnish lakes and its relationships to catchment characteristics. Can. J. Fish Aquat. Sci. 50, 1477-83. Kortelainen, P., Saukkonen, S. and Mattsson, T. 1997. Leaching of nitrogen from forested catchments in Finland. Global Biogeo- chemiscal cycles, 11, 627-638. Kortelainen, P., Saukkonen, S. and Mattsson, T. 1997. Leaching of nitrogen from forested catchments in Finland. Global Bio- geochemiscal cycles, 11, 627-638. Kukkonen, M. ja Miettinen, J. 2007. Tummien metsäjärvien vedenlaadun muutokset sedimentin piilevien ilmentämänä. Pohjois- Karjalan vesistöjen tilan parantaminen -hanke. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 4. Leka, J., Valta-Hulkkonen, K., Kanninen, A., Partanen, S., Hellsten, S., Ustinov, A., Ilvonen, R. ja Airaksinen, O. 2003. Vesimak- rofyytit järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Maastomenetelmine ja ilmakuvatukinnan käyttökelpoisuuden arviointi Life Vuoksi –projektissa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 312. 96 s. Lepistö A. and Kenttämies K 1998. Towards the use of satellite-based forest change data in large-scale N leaching models – test- ing and modelling ia a catchment scale. The Nordic Coordinating committee for Hydrology (KOHYNO), Helsinki. NHP Report 44:210-224. Lepistö, A., Andersson, L., Arheimer. B. and Sundblad, K. 1995. Infl uence of catchment characteristics forestry activities and deposition on nitrogen export from small forested catchments. Water, air and soil pollution 84: 81–102. Lepistö, A., Granlund, K., Kortelainen, P. and Räike, A. 2006. Nitrogen in river basins: Sources, retention in the surface waters and peatlands, and fl uxes to estuaries in Finland. Science of the Total Environment 365, 238-259. Leppä, M. 2007. Tummien metsäjärvien ekologisen tilan arviointi pohjaeläimistön avulla. Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan pa- rantaminen –hanke. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 9. 32 s. Markkanen, Sirkka-Liisa, Ahti Lepistö, Kaj Granberg, Markus Huttunen, Kaarle Kenttämies, Katri Rankinen ja Kimmo Virtanen (2001). Kainuun vesistöjen ravinnekuormitus. Suomen ympäristö no. 509. Mattsson, T., Kortelainen, P. and Räike, A. 2005. Export of DOM from boreal catchments. impacts of land use cover and climate. Biogeochemistry 76: 373-394. Mitikka, S. and Ekholm, P. 2003. Lakes in the Finnish Eurowaternet: status and trends. Science of the Total Environment 310, 37-45. Niemi, J., Heinonen, P., Mitikka, S., Vuoristo, H., Pietiläinen, O.-P., Puupponen, M., and Rönkä, E. (eds) 2001. The Finnish Eu- rowaternet with information about Finnish water resources and monitoring strategies. Finnish environment 445. 62 p. Nieminen, M. and Jarva, M. 1996. Phosphorus adsorption by peat from drained mires in Southern Finland. Scandinavian Jour- nal of Forest Research. 11, 321–326. 105Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Niinioja, R, Sandman, O. Turkia, J. Huttunen, P. ja Tossavainen, T. 2001. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset Kajoonjärvessä ja Kuohattijärvessä - Joensuu : Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2001. Alueelliset ympäristöjulkaisut 246. 50 s. taul. Niinioja, R. 2001. Kajoonjärven valuma-alueen järvet. Metsätaloustoimenpiteet ja kuormitus sekä veden laatu 1970-luvulta vuo- teen 2000. Joensuu, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita 27. 48 s. Niinioja, R., Mononen, P. ja Rämö A. 1996. Pohjois-Karjalan vesistöjen tila 1990-luvun alussa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 17. 56 s. Niinioja, R., Mononen, P. ja Rämö, A. 1999. Vesistöt Pohjois-Karjalassa 1990-luvun lopulla. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. Esite 4 s. Niinioja, R., Mononen, P. ja Rämö, A. 2005a. Pohjois-Karjalan vesistöjen veden laatu 2000-luvun alussa. Esite 4 s. Niinioja, R., Mononen, P. ja Rämö, A. 2005b. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokitus vuonna 2004 Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karja- lan luonto 21: 4–6. Pajunen, H 2004: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti, 160. 308 p. Palomäki, R. 1994. Response by macrozoobenthos biomass to water level regulation in some Finnish lake littoral zones. – Hydrobiologia 286: 17-26. Partanen T., Tervonen A., Timonen K., Kainulainen K., Hupli H. ja Kammonen A. 2000. Ilomantsin alue-ekologinen suunnitel- ma. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja. 61+3 karttaa Pietiläinen, O.-P. and Rekolainen, S. 1991: Dissolved reactive and total phosphorus load from agricultural and forested basins to surface waters in Finland. Aqua Fennica, no. 2, 127-136. Pilke, A., Heinonen, P., Karttunen, K., Koskenniemi, E., Lepistö, L., Pietiläinen, O.-P., Rissanen, J. and Vuoristo, H. 2002. Finnish draft for typology of lakes and rivers. In: Ruoppa, M. & Karttunen, K. (eds.) Typology and ecological classifi cation of lakes and rivers. TemaNord 2002: 566, 42-43. Pitkänen H. 1986. Discharges of Nutrients and Organic Matter to the Gulf of Bothnia by Finnish Rivers in 1968–1983. Publica- tions of the Water Research Institute 68 National Board of Waters, Helsinki, Finland, pp. 72–83. Pitkänen, E., Eisto, K., Toivanen, A., Kammonen, A. ja Mustonen S. 1998. Valtimon alue-ekologinen suunnitelma. Metsähallituk- sen metsätalouden julkaisuja 18. 66 s. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri 1993. Pohjois-Karjalan vedet ja ympäristö 1990-luvulla. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 152. Liite 1. 86 s. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2005. Ajankohtainen vesitilanne. www.ymparisto.fi > Pohjois-Karjala > Ajankohtaista > Tiedotteet > Tiedotteet 2005. 7.3.2007. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2006a. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Tiedotteet 2006. www.ymparisto.fi > Pohjois-Karja- la > Ajankohtaista > Tiedotteet > Tiedotteet 2006. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2006b. Ajankohtainen vesitilanne. www.ymparisto.fi > Pohjois-Karjala > Ajankohtaista > Tiedotteet > Tiedotteet 2006. 7.3.2007. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2007. Ajankohtainen vesitilanne. www.ymparisto.fi > Pohjois-Karjala > Ajankohtaista > Tiedotteet > Tiedotteet 2007. 15.1.2007. Raatikainen, M. ja Kuusisto, E. 1988. Suomen järvien lukumäärä ja pinta-ala. Terra 102, 2: 97-110. Ref. Niemi ym. 2001. Rantakari M., Kortelainen P., Vuorenmaa J., Mannio J. and Forsius M. 2004. Finnish lake survey: the role of catchment attributes in determining nitrogen, phopsphorus, and organic carbon concentrations. Water Air Soil Pollut.: Focus 4: 683–699. Rekolainen, Seppo 1989. Phosphorus and nitrogen load from forest and agricultural areas in Finland. Aqua Fennica 2, 95-107. Rontu, M. ja Santala, E. 1995. Haja-asutuksen jätevesien käsittely. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 584. 94 pp. Waste water treatment in sparsely populated areas, in Finnish. Saukkonen, S. ja Kortelainen, P. 1995. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutus ravinteiden ja orgaanisen aineksen huuhtoutumi- seen. Teoksessa: Metsätalouden vesistövaikutukset ja niiden torjunta : METVE-projektin loppuraportti. Saukkonen S. ja Kent- tämies K. (toim.). Suomen ympäristö 2: 15-32. Schindler, D.W, Bayley, S.E., Curtis, P.J., Parker, B.R. Stainton, M.P. and Kelly, C.A. 1992. Natural and man-caused factors affect- ing the abundance and cycling of dissolved organic substances in Precambrian shield lakes. Hydrobiologia, 229, 1-21. Strahler, Arthur N. (1969). Physical geography. Wiley, New York. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007. Ohje pintavesien ekologisen luokittelun toteuttamiseksi. Suomen ympäristökeskus 2002. Tyypittelyohje 10.4.2002. Suomen ympäristökeskus 2007. Tyypittelyohje 15.1.2007, pohjautuen ympäristöministeriön kirjeeseen 17.2.2006. Suomen ympäristökeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007. Ohje pintavesien ekologisen luokittelun toteuttamiseksi. Annettu 4.10.2007. Tammi, J, Rask, M. ja Olin, M. 2006: Kalayhteisöt järvien ekologisen arvioinnissa ja seurannas-sa. – Alustavan luokittelujärjestel- män perusteet. – Kala- ja riistaraportteja 383. 51 s. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. Taskinen, J. 2007. Epidermaalisen papillomatoosin esiintyminen neljässä pienessä, runsashumuksisessa pohjoiskarjalaisessa metsäjärvessä. Liite teoksessa Kalayhteisöt humusjärvien ekologisen tilan luokittelussa, Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 5. Toivanen, A., Eisto, K., Ikonen, M., Kammonen, A., Kanula, V., Kokkonen, A., Repola, E., Sapattinen, A. ja Tuhkalainen, K. 2001. Nurmeksen alue-ekologinen suunnitelma. Metsähallituksen raportti. 77s+2 karttaa. Tolonen, K.T., Hämäläinen, H. ja Vuoristo, H. 2005. Syvänteiden pohjaeläimet järvien ekologisen tilan luokittelussa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 395. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskukset. 40 s. Tolonen, K.T., Hämäläinen, H., Luotonen, H. ja Kotanen, J. 2003. Rantavyöhykkeen pohjaeläimet järvien ekologisen tilan arvi- oinnissa ja seurannassa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 328. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 60s. Ulvi, T. ja Lakso, E. (toim.) 2005. Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114, ympäristönsuojelu, 336 s. Julkaisu saatavissa sekä pai- nettuna että sähköisessä muodossa. internetsivut 29.5.2007, www.ymparisto.fi > Palvelut ja tuotteet > Julkaisut > Ympäris- töoppaat > Ympäristöopas-sarja 2005 > YO114 Järvien kunnostus Vallinkoski, V.-M., Kanninen, A. Leka, J. ja Ilvonen, R. 2004. Vesikasvillisuus pienten järvien tilan ilmentäjänä. Ilmakuvatulkin- taan ja maastoseurantoihin perustuvat ekologisen tilan mittarit. Suomen ympäristö 725. 90 s. 106 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 Wartiovaara J. 1978. Phosphorus and Organic Matter Discharged by Finnish Rivers to the Baltic Sea. Publications of the Water Research Institute 29. National Board of Waters, Helsinki, Finland. Vesi- ja ympäristöhallitus 1988. Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 20. 48 s. Vesihallitus 1976. Vesiensuojelun periaatteiden soveltamisesta. Vesihallituksen julkaisu 16. Helsinki. Vesistöjen kunnostus ja hoito-internetsivut, 29.5.2007. www.ymparisto.fi > Vesivarojen käyttö > Vesistöjen kunnostus ja hoito. Wiederholm, T. 1980. Use of benthos in lake monitoring. –J. Water Pollution Control Fed. 52: 537-547. Vuorenmaa J., Juntto, S. ja Leinonen, LO. 2001. Sadeveden laatu ja laskeuma Suomessa 1998. Suomen ympäristö 468. 115 s. Vuorenmaa, J., Forsius, M. and Mannio, J. 2006. Increasing trends of total organic carbon concentrations in small forest lakes in Finland form 1987 to 2003. Science of the Totala Environment 365: 47-65. Vuorenmaa, J., Rekolainen, S., Lepistö, A., Kenttämies, K. and Kauppila, P. 2002. Losses of nitrogen and phosphorus from agri- cultural and forest areas in Finland during the 1980s and 1990s. Environmental monitoring and assessment 76: 213-248. Suomen ympäristökeskus 2002. Pintavesien luontaisten tyyppien määrittely Suomessa. Moniste 10.4.2002. 14 s. Ympäristöministeriö 2006. Pintavesien tyypittely. Kirje alueellisille ympäristökeskuksille ja Suomen ympäristökeskukselle 17.2.2006, Dnro YM3/401/2006. 4 s. 107Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 LIITE 1 KYSELY JÄRVEN MERKITYKSESTÄ, TILASTA JA KUNNOSTUSTARPEESTA PAIKALLISILLE ASUK- KAILLE JA JÄRVIEN KÄYTTÄJILLE Olkaa hyvä ja ympyröikää oikea vastausvaihtoehto kirjaimen kohdalta. Voitte ympyröidä useampia vaihtoehtoja, mikäli se on mielestänne välttämätöntä. Taustakysymykset Sukupuoli: Nainen Mies Ikä: 20-30, 30-40, 40-50, 50-60, 60-70, 70-80, 80-90, 90- Koulutus: ________________________________________ Ammatti: ________________________________________ Järvi: ________________________________________ 1a. Liikutteko säännöllisesti järvellä tai sen ympäristössä? a) säännöllisesti b) satunnaisesti c) harvoin d) en ollenkaan 1b. Mitä käyttöä Teillä on järvelle? a) vakituinen asuinpaikka b) vapaa-ajan asunto rannalla, kuinka paljon vuodessa vietätte aikaa alueella?________ c) veden otto kasteluvedeksi d) veden otto saunavedeksi e) kalastus f) metsästys g) maisemalliset arvot h) uinti i) muu, mikä__________________________________________ 2. Oletteko… a) vesialueen omistajana järven osakaskunnassa b) mukana paikallisessa asukasyhdistyksessä c) mukana paikallisessa vesiensuojeluyhdistyksessä d) mukana paikallisessa talkooryhmässä e) halukas osallistumaan yhdistystoimintaan järven hyväsi, jos sellainen olisi f) en ole halukas osallistumaan järjestäytyneeseen toimintaan järven hyväksi 3. Onko mielestänne järvestä hyötyä virkistyksen kannalta a) lähinnä yksittäisille asukkaille b) laajemmin alueen asukkaille c) laajemmin, esim. matkailulle d) ei kenellekään 4. Mitkä ovat mielestänne järven kaksi tärkeintä ominaisuutta virkistyskäytön kannalta? (merkitkää kirjainvaihtoehdon viereen numeroin, 1-6 tärkeysjärjestyksessä, 1 = tärkein) a)___veden laatu b)___kalasto c)___linnusto d)___maisema e)___rantakasvillisuus f) ___muu, mikä?________________________________________ g) ei henkilökohtaista merkitystä 108 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 5. Koetteko järven kunnolla olevan Teille taloudellista merkitystä (esim. alueen yleisen viihtyvyyden tai kiinteistön arvon kannalta)? a) kyllä b) ei c) en osaa sanoa 6. Onko järvellä ja sen tilalla Teille merkitystä? a) paljon b) kohtalaisesti c) ei erityisesti 7. Onko järven tila mielestänne? a) hyvä b) välttävä c) huono d) en osaa sanoa 8a. Mihin suuntaan arvioitte tilan muuttuneen? a) parantunut b) pysynyt ennallaan c) huonontunut d) en osaa sanoa 8b. Milloin olette huomanneet järven kunnossa muutoksia? a) viimeisen 5-vuoden aikana b) viimeisen 5-10 vuoden aikana c) viimeisen 10-20 vuoden aikana d) yli 20 vuotta sitten e) en osaa sanoa 8c. Mikäli järven kunto on huonontunut, niin minkä arvelette vaikuttaneen järven tämänhetkiseen kuntoon? a) ilmalaskeuma b) maatalous c) metsätalous d) kalanviljely e) ranta-asutus f) vapaa-ajanasutus g) muu, mikä? ________________________________________ 9. Mitkä ovat mielestänne kaksi pahinta ongelmaa järvessä tällä hetkellä? (merkitkää kirjainvaihtoehdon viereen numeroin: 1, 2 ja 3, kolme tärkeintä tekijää) a)___rantojen umpeenkasvu b)___vesikasvit c)___leväkukinnat d)___liettyminen (mataloituminen) e)___kalaston rakenne f) ___verkkojen limoittuminen g)___maalta tulevan aineen lisääntyminen rannoilla h)___muutos vedenkorkeudessa/vedenpinnan lasku i)___hajuhaitat j)___muu, mikä? ________________________________________ k) ei ongelmia 109Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 10. Tarvitseeko järvi kunnostustoimenpiteitä? a) ehdottomasti b) luultavasti c) ei tarvitse d) en osaa sanoa 11. Mitä toimenpiteitä katsotte tarvittavan järven tilan kohentamiseksi? a) rantojen ruoppaaminen b) vesikasvien poisto c) ulkoisen kuormituksen vähentäminen d) hoitokalastus e) kalojen istutus f) ilmastus/hapetus g) muita keinoja, mitä? ________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 12. Kenellä mielestänne on ensisijaisesti vastuu järven käytännön kunnostamisesta? a) valtiolla b) kaupungilla/kunnalla c) ranta- ja vesialueen omistajilla d) paikallisella yhdistyksellä e) luonto hoitaa itse itsensä f) jollain muulla taholla, millä?__________________________________________________________ ___________________________________________________________________________________ 13. Minkä tahon pitäisi pääasiassa vastata/osallistua kunnostus- tai ylläpitokustannuksista? a) valtion b) kunnan/kaupungin c) maa- ja vesialueiden omistajien d) paikallisen yhdistyksen e) muun tahon, minkä ________________________________________ 14. Oletteko itse valmis osallistumaan järven kunnostuskustannuksiin? a) kyllä b) mahdollisesti c) en missään tapauksessa 15. Mikä on mielestänne suurin este järven tilan kohentamisen kannalta? a) järven huonotila b) ongelmista ei ole yksimielisyyttä c) tavoitteista ei olla samaa mieltä d) viranomaiset eivät ole puuttuneet asiaan e) varojen puute f) järveä ei tarvitse hoitaa g) alueen asukkailla ei ole tietoa vaikutusmahdollisuuksista eikä osallistumiskanavaa h) jokin muu este, mikä? ________________________________________ 16. Mistä lähteistä olette saaneet tietoa järveä koskevista asioista? a) sanomalehdistä b) viranomaisilta c) tutkimusten ja selvitysten tekijöiltä d) tuttavilta e) jostakin muualta, mistä? ________________________________________ f) en mistään 110 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 17. Oletteko itse ottaneet yhteyttä johonkin tahoon saadaksenne tietoa järvestä? a) kyllä, mikä taho? ______________________________________________ b) en 18. Mistä kunnostuksia koskevista asioista haluaisitte saada tietoa? a) järven toiminta b) vesistöjen ongelmien aiheuttajat c) ongelmien seuraukset d) hankkeiden käynnistämisen ja läpiviennin menettelytavat e) kunnostusmenetelmät f) lainsäädäntö ja lupamenettely g) rahoituslähteet h) onnistuneet kunnostukset i) epäonnistuneet kunnostukset j) tulevaisuudessa kunnostusta tarvitsevat vesistöt k) muu, mikä? ________________________________________ 19. Millä keinoin haluaisitte saada lisää tietoa? a) televisio/radio b) sanomalehdet c) aikakausilehdet d) Internet e) sähköposti (esim. sähköpostilistat) f) henkilökohtainen yhteydenpito g) pienryhmätilaisuudet h) suuret tilaisuudet ja tapahtumat i) tiedotteet ja kirjeet j) muu, mikä? 20. Mikä osapuoli on mielestänne luotettavin tiedon lähde? a) toimittajat b) viranomaiset c) tutkijat d) paikalliset asukkaat e) tuttavat f) muu, mikä? ________________________________________ 21. Haluatteko, että teihin otetaan yhteyttä järveä koskevissa kysymyksissä Pohjois-Karjalan ympäris- tökeskuksesta? a) kyllä b) en Mikäli vastasitte kyllä ilmoittakaa alla oleville riveille yhteystietonne: ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ Päivämäärä:___________ Muuta asiaan liittyvää: ____________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ Kiitos vastauksestanne! 111Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 KUVAILULEHTI Julkaisija Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Julkaisuaika Joulukuu 2007 Tekijä(t) Minna Kukkonen, Aki Hassinen, Anna-Liisa Holopainen, Juhani Hynynen, Jukka Kekäläinen, Markus Leppä, Riitta Niinioja, Jukka Nykänen, Markku Viljanen ja Hannu Luotonen Julkaisun nimi Metsäjärvien tila ja tulevaisuus Julkaisusarjan nimi ja numero Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 / 2007 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa vuonna 2004 käynnistetyn ”Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan paran- taminen” – hankkeen tavoitteena oli selvittää 16 pohjoiskarjalaisen, hajakuormituksen rasittaman metsäjärven ekologista tilaa, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä arvioida järvien kunnostustarvetta. Ekologisen tilan arvio tehtiin kasviplanktonin, pohjaeläinten, vesikasvien ja/tai kalaston perusteella. Veden laadun kehitystä selvitettiin pohja- sedimentin piilevien avulla. Vedenlaatuun vaikuttavina tekijöinä määritettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormi- tus sekä järven ominaispiirteet. Tulosten mukaan hankejärvistä suurin osa oli erinomaisessa tai vähintään hyvässä kunnossa, joskin järvien ekolo- gisen tilan arvio saattoi eri biologisten luokittelutekijöiden välillä vaihdella huomattavastikin. Vuonna 2000 hyväksytty Euroopan unionin vesipuitedirektiivi (EU 2000) velvoittaa vesien hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen biologisesti ainutlaatuisen ja monimuotoisen vesiluonnon säilymisen edellytyksenä on vesiensuojelun huomioiminen valuma-alueella suunniteltaessa ja toteutettaessa maankäyttöön liittyviä toimenpiteitä. Oirehtivilla metsäjärvillä ja niiden valuma-alueilla tulisi myös kunnostustoi- menpiteet aloittaa heti. Asiasanat Humusjärvet, Pohjois-Karjala, rehevöityminen, metsätalous, hajakuormitus, ekologinen tila-arvio Rahoittaja/ toimeksiantaja EAKR, Ympäristöministeriö, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ISBN 978-952-11-2875-2 (nid.) ISBN 978-952-11-2876-9 (PDF) ISSN 1796-1874 (pain.) ISSN 1796-1882 (verkkoj.) Sivuja 113 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta (sis.alv 8 %) 10 € Julkaisun myynti/ jakaja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Julkaisun kustantaja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, PL 69, 80101 Joensuu Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2007 112 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Norra Karelens miljöcentral Datum December 2007 Författare Minna Kukkonen, Aki Hassinen, Anna-Liisa Holopainen, Juhani Hynynen, Jukka Kekäläinen, Markus Leppä, Riitta Niinioja, Jukka Nykänen, Markku Viljanen ja Hannu Luotonen Publikationens titel Metsäjärvien tila ja tulevaisuus (Skogssjöarnas tillstånd och framtid) Publikationsserie och nummer Norra Karelens miljöcentrals rapporter 8 / 2007 Publikationens tema Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Publicationen fi nns tillgänglig också på internet www.ymparisto.fi /julkaisut Sammandrag Målsättningen för det vid Norra Karelens miljöcentral år 2004 påbörjade projektet “Förbättrande av tillståndet för vattendragen i Norra Karelen” var att klargöra det ekologiska tillståndet för 16 för spridd belastning utsatta skogssjöar i Norra Karelen, vilka faktorer som har inverkat på tillståndet samt att bedöma behovet av att iståndsätta sjöarna. Utvärderingen av det ekologiska tillståndet gjordes på basis av växtplankton, bottenfauna, vattenväxter och/eller fi skbestånd. Hur vattenkvaliteten utvecklats klargjordes med hjälp av kiselalger i bottensedimentet. Som på vattenkvaliteten inverkande faktorer defi nierades markanvändningen på och belastningen från avrinningsområdet samt sjöns särdrag. Enligt resultaten befann sig största delen av de undersökta sjöarna i utmärkt eller åtminstone gott tillstånd, låt vara att bedömningen av sjöarnas ekologiska tillstånd kunde variera avsevärt mellan olika biologiska klassifi ceringsfaktorer. Europeiska unionens vattenramdirektiv (EU 2000) som har godkänts år 2000 förpliktar till att tillse att vattnen befi nner sig i gott tillstånd senast år 2015. En förutsättning för att den nordliga barrskogsregionens biologiskt unika och diversifi erade vattennatur bevaras är att vattenskyddet beaktas på avrinningsområdet när man planerar och verkställer åtgärder med anknytning till markanvändningen. Skogssjöar som uppvisar symptom och deras avrinningsområden borde ävenså omedelbart bli föremål för iståndsättningsåtgärder. Nyckelord Humus, sjöar, Norra Karelen, eutrofi ering, skogsbruk, diffus belastning, ekologiska tillståndet Finansiär/ uppdragsgivare ERUF, Miljöministeriet, Norra Karelens miljöcentral ISBN 978-952-11-2875-2 (hft.) ISBN 978-952-11-2876-9 (PDF) ISSN 1796-1874 (print) ISSN 1796-1882 (online) Sidantal 113 Språk Finska Offentlighet Offentlig Pris (inneh. moms 8 %) 10 € Beställningar/ distribution Norra Karelens miljöcentral Förläggare Norra Karelens miljöcentral, PB 69, 80101 Joensuu, Finland Tryckeri/tryckningsort och -år Edita Prima Oy, Helsingfors 2007 113Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 8 | 2007 DOCUMENTATION PAGE Publisher North Karelia Regional Environment Centre Date December 2007 Author(s) Minna Kukkonen, Aki Hassinen, Anna-Liisa Holopainen, Juhani Hynynen, Jukka Kekäläinen, Markus Leppä, Riitta Niinioja, Jukka Nykänen, Markku Viljanen ja Hannu Luotonen Title of publication Metsäjärvien tila ja tulevaisuus (The Status and Future of Forest Lakes) Publication series and number Reports of the North Karelia Regional Environment Centre 8 / 2007 Theme of publication Parts of publication/ other project publications Abstract The project Improving the Status of North Karelian Lakes, begun in 2004 by the North Karelia Re-gional Environ- mental Centre, aims at studying the ecological status and its contributing factors of 16 North Karelian forest lakes suffering from diffuse pollution, and at assessing the need for reme-diation. The ecological status was asses- sed with the help of phytoplankton, zoobenthos, aquatic vegetation and/or fi sh communities. The development trends of water quality were studied with diatoms in the bottom sediment. Factors having an impact on water quality include land use and load in the catchment area and the lake’s particular characteristics. According to the results, the majority of project lakes had high or at least good ecological status, although the assessment of ecological status according to the different biological classifi cation methods showed considerable variation. The EU Water Framework Directive (EU 2000), adopted in 2000, prescribes good status of waters by 2015. The conservation of the biologically unique and diverse aquatic natural environments in the boreal forest belt requires taking water conservation into account when planning and imple-menting land use activities in the catchment areas. In addition, deteriorated forest lakes and their catchment areas should immediately receive remedial action. Keywords Humus, lakes, North Karelia, eutrophication, forestry, diffuse loading, ecological status Financier/ commissioner ERDF, The Finnish Ministry of Environment, North Karelia Regional Environmental Centre ISBN 978-952-11-2875-2 (pbk.) ISBN 978-952-11-2876-9 (PDF) ISSN 1796-1874 (print) ISSN 1796-1882 (online) No. of pages 113 Language Finnish Restrictions Public Price (incl. tax 8 %) 10 € For sale at/ distributor North Karelia Regional Environment Centre Financier of publication North Karelia Regional Environment Centre, P.O.Box 69, FIN-80101 Joensuu, Finland Printing place and year Edita Prima Oy, Helsinki 2007 POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 8 | 2007 ISBN 978-952-11-2875-2 (nid.) ISBN 978-952-11-2876-9 (PDF) ISSN 1796-1874 (pain.) ISSN 1796-1882 (verkkoj.) P O H JO IS -K A R JA L A N Y M P Ä R IS T Ö K E S K U S Metsäjärvien tila ja tulevaisuus - Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Minna Kukkonen, Aki Hassinen, Anna-Liisa Holopainen, Juhani Hynynen, Jukka Kekäläinen, Markus Leppä, Riitta Niinioja, Jukka Nykänen, Markku Viljanen ja Hannu Luotonen M E T S Ä JÄ R V IE N T IL A JA T U L E V A IS U U S