LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS VÄSTRA FINLANDS MILJÖCENTRAL Länsi-Suomen ympäristökeskus Länsi-suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 isBn 978-952-11-3630-6 (nid.) isBn 978-952-11-3631-3 (pDF) issn 1796-1912 (pain.) issn 1796-1920 (verkkoj.) L ä n s i-s u o m e n y m p ä r is t ö k e s k u s Laaja-alainen soranotto ja sen ulottuminen lähelle pohjaveden pintaa lisäävät pohjaveden pilaantumisriskiä ja haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun. Länsi-Suomessa harjut ovat matalia ja pohjaveden pinnan yläpuo- liset hiekka- ja soravarat niukkoja. Soranottotoiminta harjualueilla on ollut voimakasta ja siksi tilanne pohjavesialueilla on erityisen huono. Lisäksi hiekka- ja soravarat sekä yhteiskunnalle vedenhankinnan kannalta tärke- ät pohjavesivarat ovat yleensä samoissa muodostumissa. Soranottoalueet heikentävät usein myös maisemakuvaa. Asianmukaisella jälkihoidolla sekä maankäytön ohjauksella voidaan vähentää soranoton haitallisia vaikutuksia pohjaveteen ja maisemaan. Raportissa tarkastellaan soranottoalueiden jälkihoidon tilaa ja kunnostus- tarvetta Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella Pohjanmaan, Etelä- Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa. Hankkeen aikana pohja- vesialueilta kartoitettiin yhteensä 1613 soranottoaluetta. Yleisesti ottaen jälkihoidon tila on huono. Jälkihoidon toteuttamista vaikeuttaa etenkin pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten ottaminen. Kunnostustarve arvioi- tiin yleispiirteisesti ja yksityiskohtaisemmat toimenpide-ehdotukset määri- tetään tapauskohtaisesti mahdollisissa jatkoselvityksissä. Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella pohjanmaan, etelä-pohjanmaan ja keski-pohjanmaan maakunnat emmi rankonen eeva-maija Hyvönen s o r a n o t t o a L u e iD e n t iL a ja y m p ä r is t ö r is k it LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 5 | 2009 Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat Emmi Rankonen ja Eeva-Maija Hyvönen Vaasa 2009 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS JULKAISUSARJA 5 | 2009 Länsi-Suomen ympäristökeskus Alueidenkäyttö ja vesihuolto Taitto: Kirsti Ahlbäck Kansikuva ja sisäsivujen kuvat: Emmi Rankonen Kartat: © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/09 Pohjavesialueet: © Länsi-Suomen ympäristökeskus, © SYKE Graafit ja kartat: Eeva-Maija Hyvönen, Emmi Rankonen Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print, Tampere 2009 ISBN 978-952-11-3630-6 (nid.) tai (sid.) ISBN 978-952-11-3631-3 (PDF) ISSN 1796-1912 (pain.) ISSN 1796-1920 (verkkoj.) ESIPUHE Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella on selvitetty soranottoalueiden kunnos- tustarvetta Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit -hankkeessa (SOKKA). Tutki- mus on osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista hanketta. Tutkimuksen tavoite oli selvittään Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella si- jaitsevien soranottoalueiden nykytila ja kunnostustarve. Hanke käynnistyi keväällä 2007 Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueilla ja vuoden 2008 keväällä myös Keski-Pohjanmaan maakunnan alueella. Keski-Pohjanmaan soranottoalueet kartoitettiin osana Keski-Pohjanmaan Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yh- teensovittamisprojektia (POSKI). Soranottoalueiden kunnostustarve arvioitiin yleispiirteisesti eikä arvioinnin tu- loksilla ole lakiin perustuvia velvoitteita. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tutkimusalueen kunnissa suunniteltaessa soranottoalueiden kunnostusta. Soranotto- alueiden mahdolliseen kunnostustarpeeseen vaikuttavat tekijät on esitetty raportin liitteessä, jossa on kuvattu jokaisen hankkeen aikana kartoitetun soranottoalueen arvioitu jälkihoidon tila sekä kunnostustarve. Vastaavan tyyppisiä tutkimuksia on tehty Kanta-Hämeessä, Uudellamaalla, Itä- Uudellamaalla, Kaakkois-Suomessa, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Satakunnas- sa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Tutkimus on parhaillaan käynnissä Varsinais-Suomessa sekä osassa Satakuntaa. Tutkimuksen toteutuksesta Länsi-Suomen ympäristökeskuksen osalta vastasivat hydrogeologi Emmi Rankonen ja suunnittelija Eeva-Maija Hyvönen. SOKKA-hankeen rahoittajina toimivat Ympäristöministeriö ja Länsi-Suomen ympäristökeskus. Vaasassa joulukuussa 2009 Emmi Rankonen ja Eeva-Maija Hyvönen 4 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 5Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 SISÄLLYS 1 Johdanto ...................................................................................................... 7 2 Maa-ainesten ottoon liittyvä keskeinen lainsäädäntö ........................... 8 2.1 Maa-aineslaki ............................................................................................ 8 2.2 Muu maa-ainesten ottoa säätelevä lainsäädäntö ................................. 8 2.3 Kotitarveotto ............................................................................................ 9 3 Soranotto pohjavesialueilla .................................................................... 10 3.1 Pohjavesialueet ja niiden suojelu ........................................................... 10 3.2 Soranoton vaikutus pohjaveden määrään, laatuun ja pinnankorkeuteen ................................................................ 10 3.3 Pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten ottaminen ......................... 11 3.3.1 Pohjavesilampien syvyys ja pinta-ala .................................................... 11 3.3.2 Pohjavesilampien vedenlaatu ................................................................. 12 3.4 Pohjaveden pilaantumisriski soranottoalueilla ................................... 12 3.5 Soranoton haittavaikutuksien vähentäminen ..................................... 13 3.5.1 Suojakerrospaksuudet .............................................................................. 13 3.5.2 Jälkihoito .................................................................................................... 13 4 Tutkimusalue ja -menetelmät ................................................................ 14 4.1 Tutkimusalue ........................................................................................... 14 4.1.1 Maa- ja kallioperä ..................................................................................... 15 4.1.2 Harjujensuojeluohjelma-alueet ............................................................... 15 4.1.3 Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet ...... 16 4.1.4 Kiviainesvarat ja ottamislupatilanne ..................................................... 16 4.1.5 Kaavatilanne .............................................................................................. 17 4.1.6 Luontoarvot ............................................................................................... 17 4.2 Tutkimusmenetelmät ............................................................................ 18 4.2.1 Lähtöaineisto ............................................................................................. 18 4.2.2 Soranottoalueiden paikannus ja rajaus ................................................. 18 4.2.3 Maastokartoitus ........................................................................................ 18 4.2.4 Jälkihoitoluokitus ..................................................................................... 19 4.2.5 Kunnostustarvearvio ............................................................................... 20 4.2.6 Paikkatiedon tuottaminen ...................................................................... 20 4.2.7 Tilastolliset menetelmät .......................................................................... 21 4.2.8 Laatuarvio ................................................................................................. 21 5 Tulokset .................................................................................................... 22 5.1 Alajärvi ..................................................................................................... 24 5.2 Alavus ....................................................................................................... 36 5.3 Evijärvi ..................................................................................................... 40 5.4 Halsua....................................................................................................... 44 5.5 Himanka .................................................................................................. 49 5.6 Ilmajoki .................................................................................................... 52 5.7 Isojoki ....................................................................................................... 59 6 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 5.8 Isokyrö ..................................................................................................... 67 5.9 Jalasjärvi ................................................................................................... 70 5.10 Kannus .................................................................................................... 74 5.11 Kauhajoki ................................................................................................ 79 5.12 Kauhava .................................................................................................. 95 5.13 Kaustinen ...............................................................................................111 5.14 Kokkola ..................................................................................................117 5.15 Korsnäs ................................................................................................. 135 5.16 Kristiinankaupunki .............................................................................. 138 5.17 Kruunupyy ............................................................................................ 142 5.18 Kuortane ............................................................................................... 148 5.19 Kurikka .................................................................................................. 152 5.20 Laihia .................................................................................................... 158 5.21 Lappajärvi ............................................................................................. 161 5.22 Lapua .................................................................................................... 164 5.23 Lestijärvi ...............................................................................................171 5.24 Maalahti ................................................................................................ 178 5.25 Mustasaari ............................................................................................ 181 5.26 Närpiö ................................................................................................... 185 5.27 Oravainen ............................................................................................. 190 5.28 Pedersöre ............................................................................................. 194 5.29 Perho .................................................................................................... 199 5.30 Pietarsaari ............................................................................................204 5.31 Seinäjoki ............................................................................................... 207 5.32 Soini ...................................................................................................... 215 5.33 Teuva .................................................................................................... 218 5.34 Toholampi ............................................................................................ 222 5.35 Töysä ..................................................................................................... 224 5.36 Uusikaarlepyy ...................................................................................... 230 5.37 Vaasa ..................................................................................................... 239 5.38 Veteli ..................................................................................................... 241 5.39 Vimpeli ................................................................................................. 246 5.40 Vähäkyrö .............................................................................................. 249 5.41 Vöyri-Maksamaa .................................................................................. 251 5.42 Ähtäri .................................................................................................... 256 6 Yhteenveto ............................................................................................. 260 6.1 Jälkihoitotilanne .................................................................................. 260 6.2 Kunnostusta vaativat alueet .............................................................. 262 Kirjallisuus ................................................................................................ 267 7Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 1 Johdanto Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella on selvitetty soranottoalueiden jälkihoi- don tilaa sekä kunnostustarvetta Vanhojen soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit -hankkeessa (SOKKA). Tutkimus on osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista hanketta. Hanke käynnistyi keväällä 2007 Pohjanmaan ja Etelä- Pohjanmaan maakuntien alueilla ja vuoden 2008 keväällä myös Keski-Pohjanmaan maakunnan alueella. Hankkeen aikana kartoitettiin pohjavesialueilla sijaitsevat so- ranottoalueet. Keski-Pohjanmaan soranottoalueiden kartoitus tehtiin osana Keski- Pohjanmaan Pohjanvedensuojelun ja kiviaineshuollon (POSKI) yhteensovittamis- projektia. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella harjut ovat matalia ja pohjaveden pinnan yläpuoliset hiekka- ja soravarat niukkoja. Soranottotoiminta harjualueilla on ollut voimakasta ja siksi tilanne pohjavesialueilla on erityisen huono. Myös maa-ainesvarat sekä yhteiskunnan vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesi sijaitsevat yleensä sa- moissa hiekka- ja soramuodostumissa. SOKKA-hankkeen aikana kartoitettiin Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimialu- een pohjavesialueilta 1613 soranottoaluetta. Hankkeen tavoitteena on ollut saada kat- tavat tiedot vanhojen maa-ainesten ottamisalueiden sijainnista, maakäyttömuodoista, jälkihoidon tilasta ja kunnostustarpeesta, maa-ainesten ottamistoiminnan jatkamisen mahdollisuuksista alueella sekä ennen kaikkea luoda edellytykset kunnostustöiden toteutumiselle. Hankkeen aikana ei käyty läpi vanhoja maa-ainesten ottamislupia muutama tapausta lukuun ottamatta. Soranottoalueiden jälkihoidon tila määriteltiin pääasiassa alueiden muotoilun, kas- villisuuden sekä yleisen siisteyden perusteella. Lisäksi alueille määriteltiin kunnos- tustarve. Kunnostustarvetta ei kuitenkaan arvioitu alueille, joilla oli kartoitusajan- kohtana voimassa oleva maa-aineslain mukainen maa-ainesten ottamislupa. Yksi hankkeen tarkoituksista on ohjata kunnostustoimet sellaisille soranottoalueille, jotka aiheuttavat uhkaa pohjaveden laadulle tai ovat epäsiistejä. Jälkihoidon tila Länsi-Suomen ympäristökeskuksen pohjavesialueiden soranottoaluilla on huono. Jälkihoidon toteuttamista vaikeuttaa etenkin pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten ottaminen. Pohjavesilammet lisäävät huomattavasti pohjaveden pilaantumisriskiä. Raportti painottuu kartoitettujen soranottoalueiden jälkihoidon tilaan sekä arvioi- tuun kunnostustarpeeseen. Kartoitetuista soranottoalueista laadittiin Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen kattava paikkatietoaineisto. Soranottoalueista otetut valokuvat on arkistoitu CD:lle Länsi-Suomen ympäristökeskukseen. 8 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 2 Maa-ainesten ottoon liittyvä keskeinen lainsäädäntö 2.1 Maa-aineslaki Vuodesta 1982 maa-ainesten ottoa on ohjannut maa-aineslaki (1981/555). Maa- aineslakia sovelletaan sekä hiekan ja soran että kalliokiviainesten ottamisessa. Maa- aineslain tavoitteena on ainesten ottaminen ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Maa-aineslain 3 §:n mukaan aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnon- olosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Maa-aineslain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat ympäristöministeriölle. Alueellinen ympäristökeskus ohjaa ja valvoo tämän lain mu- kaista toimintaa alueellaan. Kunnan tehtävä on ohjata ja valvoa maa-ainesten ottamis- ta kunnassa. Luvan ainesten ottamiseen myöntää kunnan määräämä viranomainen. Lupamääräykset on annettava ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnasta, alueen suojaa- misesta, siistimisestä, puuston ja muun kasvillisuuden säilymisestä, uusimisesta ja uusista istutuksia ottamisen aikana ja sen jälkeen. Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyt- töä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. 2.2 Muu maa-ainesten ottoa säätelevä lainsäädäntö Vesilaissa (264/1961) ohjataan pohjaveden suojelua. Vesilain 1 luvun 18 §:n mukaan ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjave- den ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaan- nin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjave- siesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismah- dollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Vesilain mukainen ympäristölupaviraston lupa (Vesilain 9 luku 7 § (88/2000)) tarvitaan maa-ainesten ottamista varten esimerkiksi silloin, jos maa-ainesten otta- mista suunnitellaan tapahtuvan pohjaveden pinnan alapuolelta vedenhankintaan soveltuvalla tai vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella. Tällainen tilanne voi olla mahdollinen esimerkiksi silloin, kun vanhaa ottamisaluetta kunnostetaan ja siihen liittyy pohjavesialueella olevien pohjavesilampien täyttöjä ja syventämistä. 9Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Ympäristönsuojelulaissa (86/2000) on säädetty pohjaveden pilaamiskiellosta. Lain 8 §:n mukaan, ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueel- la pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua. 2.3 Kotitarveotto Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan asumiseen tai maa- ja metsätalous käyttöön, kuten tilan normaaliin rakennustoimin- taan, salaojitukseen tai tilusteiden kunnossapitoon. Käytön tulee liittyä rakentami- seen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Kotitarveottamiseen ei tarvita maa-aines- lain mukaista lupaa (MAL 4 § 2 mom). Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalla ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen kiinteistönmuodos- tamislain (554/1995) 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla ainesten ottamiseen tarkoitetulta yhteisalueelta. Sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Maa-ainesten määrä on aina suhteutettava todelliseen tarpeeseen, vaikka ennakkoon on mahdotonta määritellä, paljonko maa-aineksia voi ottaa ko- titarvekäyttöön, esimerkiksi tien kunnostamiseen tai rakennushankkeeseen. Mikäli ottamistoiminta on muutoin kotitarvekäytön määritelmän mukaista, voivat myös muun muassa maatalousyhtymät ja asunto-osakeyhtiöt harjoittaa kotitarveottamista. (Alapassi et al. 2009) Kotitarveottamispaikat tulee sijoittaa ja ainesten ottaminen järjestää siten, että vahingollinen vaikutus on mahdollisimman vähäistä luontoon ja maisemakuvaan. Lisäksi maa-ainesesiintymää tulee hyödyntää säästeliäästi sekä taloudellisesti niin, että toiminnasta ei aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kus- tannuksin vältettävissä olevaa haittaa (MAL 3 § 4 mom). Maa-ainesten ottamiseen tar- koitetulla yhteisalueella (Kiinteistönmuodostamislain 2 §:n kohta 2) tulee noudattaa maa-aineslain 3 §:n 1, 2 ja 4 momentissa säädettyjä vaatimuksia. (Alapassi et al. 2009) Kotitarveottamisessa otetaan huomioon maa-aineslain lisäksi myös muuta lain- säädäntöä, esimerkiksi luonnonsuojelulaki, muinaismuistolaki, metsälaki ja vesilaki. Lain pakkokeinot ovat valvontaviranomaisten käytössä, mikäli säädöksiä rikotaan. (Alapassi et al. 2009) Pohjavesialueilla tulee huomioida, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä (YSL 8 §) tai muuttamiskiellon vastaisia seurauksia (VL 1:18). Mikäli ottamistoiminnasta aiheutuu muuna kuin pilaantumisriskinä ilmenevää pohjaveden vaarantumista, tulee kunnan valvontaviranomaisen puuttua siihen vesilain tai maa- aineslain mukaisin keinoin. Pilaantumisriskiä aiheuttavaan toimintaan tulee puuttua ympäristönsuojelulaissa säädetyllä tavalla. Kotitarveottajan tulee tehdä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijain- nista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjes- täytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan (YhteisalueL 758/1989) 4 § ja 22 §) tulisi tehdä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta (KiintmuodL 2 § 2 kohta) tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus. (Alapassi et al. 2009) 10 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 3 Soranotto pohjavesialueilla 3.1 Pohjavesialueet ja niiden suojelu Pohjavesialueiksi on luokiteltu hyvin vettäjohtavia sora- ja hiekkakerrostumia. Suo- messa on nykyisin noin 6300 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu käyttökelpoisuu- tensa ja suojelutarpeensa mukaan kolmeen luokkaan (Brittschgi et al. 2009). Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20-30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Pohjavesialue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokka III: muu pohjavesialue Pohjavesialue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedel- lytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Pohjavesialueluokassa oleva pohjavesialue voidaan poistaa luokituksesta, mikäli tutkimuksissa käy ilmi, ettei alue sovellu hydrogeologisista syistä yhdyskuntien vedenhankintaan (Britschgi et al. 2009). Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella ei ole enää luokan III pohjavesialueita. 3.2 Soranoton vaikutus pohjaveden määrään, laatuun ja pinnankorkeuteen Kun luonnontilaisilla harjuilla vuotuisesta sadannasta imeytyy keskimäärin noin puolet pohjavedeksi, voi soranottoalueilla vastaava osuus olla jopa kolme neljän- nestä. Kasvillisuuden ja maannoksen poisto vähentää haihtumista ja lisää sade- ja sulamisvesistä muodostuvan pohjaveden määrää. Soranottoalueilla muodostuvan pohjaveden määrää lisää vielä soranottoalueille talven aikana kasautuneen lumen sulaminen. (Hatva et al. 1993 A) Kun puut, kasvillisuus ja maannoskerros poistetaan soranottoalueilta, haihdunta pienenee ja pohjaveden muodostuminen kasvaa. Soranottoalueille talven aikana ker- tyneen lumen sulaminen keväällä nostaa pohjaveden pintaa nopeasti ja poikkeuksel- lisen korkeallekin. Jälkihoidolla pyritäänkin palauttamaan soranottoalueen tilannetta kohti luonnontilaa, kun pintakasvillisuus ja puusto alkavat käyttää ja haihduttaa maaperään satanutta vettä. (Hatva et al. 1993 B) Pohjavedenpinta on korkeimmillaan keväällä. Soranottoalueilla pinta on korkeim- millaan hieman aikaisemmin kuin saman seudun luonnontilaisella pohjavesialueella. Tämä johtuu sulamisvesien nopeasta imeytymisestä maaperään ja edelleen pohja- vedeksi. Pohjavedenpinta on korkeimmillaan maassamme eri ajankohtina erilaisia ilmastollisia olosuhteita vastaavasti. Pohjavedenpinnan vaihteluväli on laajoilla so- ranottoalueilla noin 1,0–1,5 metriä ja luonnontilaisilla pohjavesialueilla noin 0,3–0,5 metriä. (Hatva et al.1993 A) 11Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Keskeinen merkitys pohjaveden laadun turvaamisessa on luonnontilaisen maa- tai kallioperän pintakerroksella eli maannoskerroksella, jossa sade- ja sulamisvesien veden laadun ja koostumuksen muutokset ovat suurimmat. Maannoskerros sitoo tehokkaasti ilmakehästä kulkeutuvia haitallisia aineita kuten raskasmetalleja ja maan- noskerroksen alapuolella vajoveden koostumusvaihtelut vähenevät ja se alkaa muis- tuttaa laadultaan pohjavettä, jolle on ominaista tasalaatuisuus. (Alapassi et al. 2009) Luonnontilaisen pintakerroksen ja kasvillisuuden poistaminen lisäävät pohjave- den likaantumisriskiä, ainepitoisuuksia ja pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluita sekä aiheuttavat maaperän eroosiota. Lisäksi pintamaakerroksen poistaminen lisää pohjaveden muodostumista, sillä pintavalunta alueelta pois vähentyy. Muutokset pohjaveden korkeudessa saattavat olla soranottoalueilla jopa yli metrin verrattuna luonnontilaiseen alueeseen. Pohjavedenpinnan korkeuden kasvaessa vähenee samal- la suojaavan maakerroksen paksuus, joka taas lisää pohjaveden likaantumisriskiä. (Alapassi et al. 2009) 3.3 Pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten ottaminen Länsi-Suomen ympäristönkeskuksen alueella pohjavedenpinnan alainen maa-ai- nesten ottaminen on ollut yleistä varsinkin rannikkoseudun pohjavesialueilla. Syy pohjavesilampien runsauteen on niukat pohjavedenpinnan yläpuoliset hiekka- ja soravarat. Tutkimustiedon lisäännyttyä sekä maa-ainesten ottamisen ohjeistuksen ja valvonnan myötä pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten ottaminen on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Vuoden 2009 Ympäristöministeriön Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaan ohjeis- tuksen mukaan vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla maa-ainesten otta- minen pohjavedenpinnan alapuolelta voi tulla kysymykseen vain erityistapauksissa, kuten vanhojen ottamisalueiden kunnostuksissa, kun niihin liittyy olemassa olevien pohjavesilampien täyttöjä ja syventämistä. Oppaan mukaan pohjavedenpinnan ala- puolisten maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää yleensä erittäin vaativan tason suunnittelua ja vaatii lisäksi vesilain mukaisen ympäristölupaviraston luvan. Otta- minen tulee kyseeseen lähinnä pohjavesialueiden ulkopuolella. Maa-ainesten kestävä käyttö –oppaan (Alapassi et al. 2009) ohjeistukseen mukaan pohjavesilammikon ympärille tulisi jättää vähintään 10 metrin levyinen hiekkavyö- hyke, jotta humuspitoinen pintamaa ei huuhtoutuisi pohjavesilammikon veteen. 3.3.1 Pohjavesilampien syvyys ja pinta-ala Samassa pohjavesiesiintymässä voi olla lukuisia erillisiä soranoton seurauksena syntyneitä lampia. Soranottoalueiden lammet ovat enimmäkseen pieniä ja matalia, pinta-alaltaan muutamasta aarista muutamaan hehtaariin. Kookkaimmat lammet ovat järvimäisiä yli kymmenen hehtaarin suuruisia ja yli kymmenen metrin syvyisiä. Luonnontilaisiin vesistöihin verrattuna pohjavesilammet ovat hyvin nuoria. Lampien lähiympäristö vaihtelee kaivutavasta ja kaivualueen iästä riippuen paljaasta hiekka- alueesta täysin metsän peittämään harjuun. (Hatva et al. 1993 B) Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueelta pohjavesilampia löytyy jokaisesta maakunnasta, mutta niitä on runsaasti etenkin Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien rannikkoalueilla. Lammet vaihtelevat pinta-alaltaan pienistä alle metrin syvyisistä lammista laajoihin lampiin, jotka ovat lähes luonnontilaisten järvien oloisia. Välillä voikin pelkän karttatarkastelun perusteella olla vaikeaa erottaa, onko lampi muodostunut soranoton seurauksena vai ei. 12 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 3.3.2 Pohjavesilampien vedenlaatu Pohjavesilampien veden kemiallinen peruskoostumus on useimmiten samanlainen kuin alueen pohjaveden. Pohjavesilampien veden laadun vaihteluiden pääsyitä ovat suojaavan maakerroksen puuttuminen ja vapaan veden eliötoiminta. Lampien vai- kutus pohjaveden laatuun riippuu muun muassa paikallisesti vallitsevista olosuh- teista sekä lampien laajuudesta suhteessa muodostuman pohjavettä johtavaan osaan. (Hatva et al. 1993 A) Pohjavesilampien veden laadun vaihtelut ovat paljon suurempia kuin pohjave- dessä ja ne vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Vaihtelu voi olla yhtä suurta kuin tavallisissa pintavesissä. Lämpötilavaihtelut voivat olla vuoden aikana jopa lähes 20 astetta. Myös pintavesille tyypillistä syvyyssuuntaista ominaisuuksien vaihtelua esiintyy pohjavesilammissa. (Hatva et al. 1993 A) Pohjavesilammissa veden kerrostuneisuus, koostumus ja muut ominaisuudet vaihtelevat yleensä selkeästi vuodenaikojen mukaan. Etenkin lämpötila, sähkön- johtavuus, sameus, väri ja happamuus sekä hiiliyhdiste-, kasviravinne-, happi- ja piipitoisuudet vaihtelevat paljon enemmän kuin pohjavedessä. Pohjavesilammis- sa liuenneen hapen pitoisuus on yleisesti suurempi kuin lähialueen pohjavedessä. Happipitoisuuden suuri vaihtelu on tavallista etenkin pienissä lammissa. Rehevissä pienissä lammissa vesi voi talvella olla lähes hapetonta. Pohjavesilampien päällys- veden keskimääräinen kokonaishiilipitoisuus on useimmiten selvästi pienempi kuin pohjaveden. Orgaanisen hiilen ja hiilidioksidihiilen pitoisuuksien sekä happamuuden vuodenaikaisvaihtelu on lammissa huomattava. (Hatva et al. 1993 A) Yksittäisen lammen ominaisuuksiin vaikuttavat keskeisesti pohjaveden koostu- muksen lisäksi lammen koko ja syvyys, sijainti pohjavesimuodostumassa sekä lam- men eliöstö ja lähiympäristö. Pienet ja matalat lammet ovat usein rehevöityneitä ja niiden tila vaihtelee paljon. Lampeen tulevan lähiympäristön pintavalunta lisää vaih- telua. Yleensä vedenlaatu on vain tyydyttävä. Suurikokoisessa ja syvässä lammessa tilanne on yleensä parempi. (Hatva et al. 1993 A) 3.4 Pohjaveden pilaantumisriski soranottoalueilla Valtioneuvoston periaatepäätöksen vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2015 mukaan pohjavesiin kohdistuvien riskien hallinnassa erityistä huomiota tulisi kiinnittää muun muassa maa-ainesten ottamiseen ja pohjavesille riskejä aiheuttavat uudet toiminnot pitäisi pyrkiä sijoittamaan luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolelle. Jos toimin- toja on kuitenkin sijoitettava luokitetuille pohjavesialueille, on pohjavesien pilaantu- misvaara poistettava rakenteellisen suojatoimenpitein ja toiminnallisin rajoituksin. (Ympäristöministeriö 2007) Soranottoalueilla pohjavettä suojaavan luonnontilaisen pintakerroksen puuttuessa pohjavesi likaantuu herkemmin kuin luonnontilaisilla alueilla. Alueille sijoittuu usein myös pohjaveden likaantumisriskiä aiheuttavia toimintoja. Jälkihoitamattomina alu- eet mielletään usein joutomaaksi ja alueista on vaarana syntyä mm. epävirallisia kaatopaikkoja. Lisäksi maa-ainesten ottamisen seurauksena muodostuneet pohjave- silammet lisäävät huomattavasti pohjaveden pilaantumisriskiä. 13Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 3.5 Soranoton haittavaikutuksien vähentäminen 3.5.1 Suojakerrospaksuudet Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaassa (Alapassi et al. 2009) on ohjeistettu suoja- kerrospaksuuksista soranoton yhteydessä. Pohjavesialueiden lähi- ja kaukosuoja- vyöhykkeillä sekä vyöhykejaon ulkopuolella tapahtuvalle soranotolle on asetettu varovaisuusperiaatetta noudattaen suojakerrospaksuuksia koskevat vähimmäista- voitteet. Vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä soranottoa ei tule olla lainkaan. Kuitenkin jo avatuilla vanhoilla ja kunnostettavilla lähisuojavyöhykkeiden soranottoalueilla suojakerrospaksuuden tulee olla vähintään 6 metriä. Tutkittujen vedenottopaikkojen ja vedenottamoiden kaukosuojavyöhyk- keillä suojakerrospaksuuksien tulee olla vähintään 4 metriä. Suojavyöhykkeiden ulkopuolisilla pohjavesialueiden osilla suojakerrospaksuuden tulee olla vähintään 3-4 metriä. Pohjavesialueiden ulkopuolisilla ottamisalueilla suojakerrospaksuuden tulee olla vähintään 1-2 metriä. Vain harvoin jo käytöstä poistuneilla, vanhoilla soran- ottoalueilla on nykyisen ohjeistuksen mukaiset suojakerrosten vähimmäispaksuudet. Mikäli pohjavesialueella luonnontilaisen pohjaveden pinnan yläpuolella olevan hiekka- ja sorakerroksen paksuus on alle 5 metriä, ei tällöin hiekkaa ja soraa yleensä voida hyödyntää säästeliäästi ja taloudellisesti ilman, että siitä aiheutuu vaaraa poh- javeden laadulle (Alapassi et al. 2009). 3.5.2 Jälkihoito Maa-ainesten ottamisella on useita haitallisia ympäristövaikutuksia sen aiheuttaessa muun muassa riskiä pohjaveden laadulle, heikentäen kasvillisuuden kasvuolosuh- teita, aiheuttaen mahdollisesti kauas näkyviä vaurioita maisemaan sekä vähentäen alueen viihtyisyyttä. Maa-ainesten ottamisesta aiheutuvia haittavaikutuksia vähen- netään jälkihoitotoimenpitein. Näihin toimenpiteisiin kuuluu alueen siistiminen toiminnan päätyttyä, alueen muotoilu ja pintamateriaalin levitys, kasvillisuuden palauttaminen sekä alueelle soveltumattoman käytön estäminen. Alueen muotoilulla tarkoitetaan soranottoalueen rinteiden loiventamista vähintään 1:3-kaltevuuteen tai ympäröivään luontoon ja maisemaan sulautuvaksi alueeksi. Lisäksi tiivispohjaisten alueiden (tienpohjat, jalostusalueet ja varastokasojen pohjat) pintamaat tulisi rikkoa ja möyhentää kasvillisuuden palautumisen helpottumiseksi alueelle. Ohjeita maa- ainesten ottamisalueiden jälkihoitoon on annettu oppaassa Maa-ainesten kestävä käyttö: liite 9 (Alapassi et al. 2009). 14 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 4 Tutkimusalue ja -menetelmät 4.1 Tutkimusalue Tutkimusalue käsittää koko Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimialueen, johon kuuluu Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat (kuva 1). Kuva 1. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimialue (2009) 15Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 4.1.1 Maa- ja kallioperä Maaperä on kovettumattomista maalajeista syntynyt kallioperää peittävä irtomaaker- ros. Suomen maaperä on pääosiltaan syntynyt jääkauden aikana tai sen jälkeen geo- logisten prosessien tuloksena. Maaperän taloudellinen merkitys raaka-ainelähteenä (esim. harjuaines) ja uusiutuvien luonnonvarojen kasvualustana (maa- ja metsätalous) on suuri. Myös pohjavesi on maaperän tärkeä uusiutuva luonnonvara. Maaperän har- kitsematon hyväksikäyttö, sen pilaaminen ja raaka-ainevarojen tuhlaaminen johtaa väistämättä korjaamattomiin vahinkoihin. (toim. Alalammi 1990) Sora- ja hiekkavarat ovat jakautuneet maassamme varsin epätasaisesti. Yksi puute- alueista on Pohjanmaa. Pohjanmaalla harjut ovat voimakkaasti tasoittuneita ja usein syväjuurisia. Lisäksi pohjavedenpinta on tavallisesti lähellä muodostuman pintaa. Yleensä muodostumien päällä ja liepeillä on rantakerrostumia. Pohjanmaalta löytyy runsaasti myös moreenipeitteisiä sora- ja hiekkamuodostumia. (toim. Alalammi 1990) Pohjanmaalla esiintyy varhaisia granitoidikomplekseja (1890-1860 Ma) sekä sve- kofennisen pääalueen liuskeita, migmatiitteja ja vulkaniitteja (1930-1890 Ma). Svekofennisten muodostumien alta ei löydy arkeeista kallioperää, joten svekofen- ninen kallioperä ei ole muodostunut arkeeisen mantereen uudelleenmuovautumisen tuloksena, vaan edustaa uutta Maan vaipasta syntynyttä maankuoren osaa. (Lehtinen et al. 1998) Liuskealueen kivet ovat suurelta osin gneissejä tai migmatiitteja, ja syväkivet ja siirrokset pilkkovat niitä. Pohjanmaalla tavataan svekofennisen pääalueen liuskeita, migmatiitteja ja vulkaniitteja, jotka ovat syntyneet 1930-1890 miljoonaa vuotta sitten. (Lehtinen et al. 1998) Svekofenniset liuskealueet ympäriöivät varhaisia granitoidikomplekseja. Lius- kealueilla olevat (happamat ja intermediääriset) syväkivet esiintyvät soikiomaisina tai pyöreinä intruusioina. Liuskealueiden granitoidit ovat pääasiassa I-tyypin granodio- reetteja ja tonaliitteja, joissa on tyypillisesti tummia sulkeumia. Vaasan ympäristössä on laajalla alueella heterogeenistä kiveä, jossa tavataan vaihettumia migmatiittisesta kiillegneissistä melko homogeeniseen, karkeahkoon granodioriittiin. Granodioriitti on S-tyyppinen ja se on todennäköisesti syntynyt sedimenttikivien sulaessa alue- metamorfoosin aikana. Keski-Pohjanmaalla on melko runsaasti intruusioita, joiden koostumus vaihtelee gabrosta dioriittiin ja kvartsidioriittiin. (Lehtinen et al. 1998) 4.1.2 Harjujensuojeluohjelma-alueet Harjuluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on laadittu valtakunnallinen har- jujensuojeluohjelma (HSO). Harjujensuojeluohjelmaan kuuluu 159 harjualuetta, joi- den suojelusta valtioneuvosto teki periaatepäätöksen 3.5.1984. Valintaperusteina on käytetty muodostuman tyypillisyyttä, monipuolisuutta ja harvinaisuutta. Harjujen- suojeluohjelman tavoitteena on, että siihen kuuluvien harjualueiden luonteenomaiset geologiset, geomorfologiset ja maisemalliset piirteet voidaan säilyttää ja suojeltavien kohteiden luonnontilaa ja maisemankuvaa ei saa heikentää esimerkiksi maa-ainesten otamisella. Suojelu toteutetaan pääasiassa maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn kautta. (Ympäristöministeriö 1984) Pohjanmaan maakunnan alueella sijaitsee kaksi harjujensuojeluohjelmaan kuu- luvaa aluetta. Kiviringit (95 ha) Kristiinankaupungissa sijaitsee noin 1,5 km päässä Kallträskinkankaan pohjavesialueesta. Storsand (195 ha) Uusikaarlepyyssä sijaitsee osittain Storsandenin pohjavesialueella. (Ympäristöministeriö 1984) Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella sijaitsee kuusi harjujensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta. Alajärvellä sijaitsee Ristiharju (75 ha), joka sijaitsee sekä Ristiharjun 16 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 että Porasharju II:n pohjavesialueilla. Ristikangas (165 ha) Isojoella sijaitsee Ristikan- gas A:n ja B:n pohjavesialueilla. Kauhajoella harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet ovat Karhukangas ja Nummikangas (Pohjankangas). Karhukangas (595 ha) sijaitsee Karhukangas I:n ja Karhukangas II C:n pohjavesialueilla. Nummikangas (765 ha) sijaitsee Nummikangas A:n ja B:n pohjavesialuilla. Kurikan kaupungin Jurvan alueella sijaitsee Haapalankangas ( 40 ha). Alue sijaitsee Haapalankankaan pohjave- sialueella. Ison Koirajärven harju (130 ha) on Ähtärin ja Soinin alueella ja se sijaitsee Arpaistenkangas A:n ja Arpaistenkangas B:n pohjavesialueilla. (Ympäristöministeriö 1984) Keski-Pohjanmaalla sijaitsee yksi harjujensuojeluohjelmaan kuuluva alue Kok- kolan Lohtajan Vattajanniemellä (1515 ha). Alue sijaitsee osittain Karhinkankaan pohjavesialueella. (Ympäristöministeriö 1984) 4.1.3 Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektien (POSKI) yhtey- dessä on kartoitettu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita harjualueita. POSKI-projekti on tehty Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueilla vuo- sina 1994-1997 (Britschgi et al. 1999). Keski-Pohjanmaalla POSKI-projektiin liittyvät maastotutkimukset on tehty vuonna 2008 ja raportti valmistuu vuoden 2009 lopussa. Liitteessä 1 on huomioitu arvokkaat harjualueet, mikäli pohjavesialueelle on rajattu arvokas harjualue. Lisäksi kuntakohtaisten kappaleiden kartoissa, joissa on kuvattu kunnan alueella sijaitsevat pohjavesialueet, on esitetty myös kunnan alueella sijait- sevat POSKI-projektin yhteydessä rajatut arvokkaat harjualueet, mikäli niitä kunnan alueella on. Sekä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan että Keski-Pohjanmaan POSKI- projektien arvokkaiden harjualueiden kartoituksesta ja arvottamisesta on vastannut luonnonsuojelun tarkastaja Ari Lyytikäinen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet on luokiteltu nel- jään eri luokkaan: (1) kansainvälisesti arvokas harjualue, (2) valtakunnallisesti arvo- kas harjualue, (3) maakunnallisesti arvokas harjualue sekä (4) paikallisesti arvokas harjualue. Arvokkaat harjualueet on arvotettu myös maa-ainesten oton suhteen. Maa-aineksen ottoluokat ovat (1) ei maa-ainesten ottoa, (2) ”ehkä”; rajoitettu otto tai kunnostus ja (3) ”kyllä”; tehokas otto ja kunnostus. (Britschgi et al. 1999) POSKI-raporteista löytyy yksityiskohtaisemmat tiedot arvokkaista harjualueista karttoineen ja kohdekuvauksineen. 4.1.4 Kiviainesvarat ja ottamislupatilanne Kiviainesvaroja on selvitetty Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueella Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektissa vuosina 1994- 1997. Projekti oli erittäin tarpeellinen, sillä Vaasa-Seinäjoen seutu on eräs ongelmalli- sista kiviaines- ja pohjavesivarojen puutealueista Suomessa, jolloin myös kiviainesten käytön ja pohjaveden suojelun välinen ristiriita on huomattavasti kärjistynyt alueella (Britschgi et al. 1999). POSKI-projektin yhteydessä tehtiin pohjavesitutkimuksia, kiviainestutkimuksia, kallion kiviainestutkimuksia ja arvotettiin sekä luonnon- ja maisemansuojelun kan- nalta arvokkaat harjualueet että kallioalueet. Projektin tulosten perusteella tutkitut alueet arvotettiin seuraavasti suojeluperusteet huomioon ottaen: maa-aineksen otolta suojeltavaksi ehdotetut alueet, rajoitetun maa-aineksen ottamiseen soveltuvat alueet ja maa-ainesten ottamiseen soveltuvat alueet. (Britschgi et al. 1999) 17Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 POSKI-projekti on parhaillaan käynnissä Keski-Pohjanmaalla ja raportti valmistuu vuoden 2009 lopussa. Projektissa käytetään samoja periaatteita kuin Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Keski-Pohjanmaan POSKI-projektin tuloksia hyödynnetään Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan 3. vaihekaavan laadinnassa. Maakuntakaavaan osoitetaan muun muassa kiviaineksen ottoon soveltuvia maa-ainesten ottoalueita. Kiviainesten ottamislupatilanne on poimittu ympäristöhallinnon ylläpitämästä NOTTO-tietokannasta (kivi- ja maa-ainesten oton seuranta). Vuonna 2008 Pohjan- maalla on ollut voimassa 252 maa-ainesten ottamislupaa, Etelä-Pohjanmaalla 400 maa-ainesten ottamislupaa ja Keski-Pohjanmaalla 80 maa-ainesten ottamislupaa. Yhteensä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella on vuonna 2008 ollut voimassa 733 maa-ainesten ottamislupaa. 4.1.5 Kaavatilanne Etelä-Pohjanmaalla on voimassa oleva maakuntakaava, joka on vahvistettu ympäris- töministeriössä vuonna 2005. Pohjanmaan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt syksyllä 2008 Pohjanmaan maakuntakaavan ja kaava on parhaillaan ympäristömi- nisteriössä vahvistettavana. Ministeriön vahvistuspäätöksen jälkeen kaava saa lain- voiman ja maakuntakaava korvaa nykyisen seutukaavan. Keski-Pohjanmaalla on parhaillaan käynnissä Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamispro- jekti (POSKI). Projekti liittyy kiinteästi maakunnassa parhaillaan työn alla olevaan maakuntakaavan 3. vaiheeseen. Kaavan tulisi valmistua vuoden 2010 aikana. 4.1.6 Luontoarvot Maa-ainesten ottamisalueille voi ottamisen päätyttyä syntyä huomattavia luontoar- voja. Luontoarvoja pystytään myös tietoisesti muodostamaan ottamisalueiden jälki- hoidon yhteydessä. Näin voidaan parantaa kymmenien harvinaisten ja uhanalaisten eliölajien tilannetta Suomessa, ilman, että siitä juurikaan koostuu maa-ainesten otta- jalle ylimääräisiä kustannuksia. (Alapassi et al. 2009) Harjujen paahderinteet ovat etelään viettäviä hiekkapohjaisia rinteitä, joilla elää niille erikoistunut runsas eliölajisto, mm. harjusinisiipi, pistiäiset ja kovakuoriaiset. Metsäpalojen tehokas torjunta, metsälaidunnuksen loppuminen sekä ilmasta tuleva rehevöittävä typpilaskeuma ovat aiheuttaneet valoisien ja harvapuustoisten harju- metsien umpeen kasvamista. Paahderinteiden eliölajisto, kasvit sekä useat hyönteiset tarvitsevat elääkseen paljasta kivennäismaata, vapaata tilaa ja runsaasti sekä valoa että lämpöä. (Alapassi et al. 2009) Jälkihoitosuunnitelmassa tulisi jo etukäteen ottaa huomioon paahderinteen suun- nittelu. Paahderinteen perustaminen soveltuu sekä virkistyskäyttöön että metsätalo- uteen suunnitellulle alueelle. Paahderinne voidaan myös perustaa pohjavesialueelle, mikäli se ei heikennä pohjavesiolosuhteita. Paahderinteiksi soveltuvat kaikki etelään ja lounaaseen viettävät rinteet. Paahderinteiden muodostamisen jälkihoitokeinot ovat yksinkertaisia. Paahderinne muotoillaan hiekalla, jonka jälkeen se voidaan joko jättää kehittymään luontaisesti tai sinne voidaan kylvää hiekkaa sitovaa kasvillisuutta. Uhanalaisia kasveja voidaan myös mahdollisuuksien mukaan siirtää rinteille. (Ala- passi et al. 2009) Harvinaistuneen törmäpääskyn pesimäkolonioita tavataan monilla sorakuopilla ja niiden hävittäminen törmäpääskyn pesintäkauden aikana on kielletty. Ottamistoi- minnan aikana törmäpääskyjen asuttamat törmät voidaan mahdollisuuksien mukaan säästää ja niitä voidaan myös kunnostaa. Jälkihoitosuunnitelmassa voidaan turvata pääskyjen elinoloja luomalla uusia pesäkolonioiksi soveltuvia törmiä, mikäli ne voi- 18 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 daan toteuttaa ilman asutukselle tai ympäristölle aiheutuvaa vaaraa, suojaamalla törmä siten, että siitä ei aiheudu sortumis- tai putoamisvaaraa. Törmän ilmansuun- nalla ei ole väliä, mutta sen tulee olla tarpeeksi korkea, etteivät petoeläimet pääse kaivautumaan koloihin. Korkeuden tulisi olla noin 5-10 metriä ja pituuden vähintään 30 metriä. Lisäksi törmän edusta pitäisi jättää avoimeksi. (Alapassi et al. 2009) Paahdeympäristöjen maaperän ravinteisuus vaihtelee suuresti, mikä heijastuu myös niiden kasvilajistossa. Paahdeympäristöissä vallitsevat äärimmäiset olosuh- teet: kuivuuden lisäksi eliöstöä koettelevat suuret lämpötilavaihtelut. Paahdeym- päristössä eläminen edellyttää lajeilta erikoistumista ja sopeutumista, esimerkiksi tietyille kasveille on kehittynyt sopeutumismekanismeja, joiden avulla ne pystyvät suojautumaan säteilyltä, kuumuudelta ja kylmyydeltä tai vähentämään haihdutusta ja varastoimaan vettä. (toim. Form 2004) Soranottoalueiden kartoitusten yhteydessä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueelta löytyi muutama paahderinne sekä törmäpääsky-yhdyskuntia. Havainnot niistä on lueteltu liitteessä 2 kartoitettujen soranottoalueiden tietojen yhteydessä. 4.2 Tutkimusmenetelmät 4.2.1 Lähtöaineisto Soranottoalueiden laajuutta ja jälkihoitotilannetta selvitettäessä lähtöaineistona käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannan perusrasteria, maankäyttö- ja peittoaineistoja, kartta-aineistoja, pohjavesialueiden kuntakansioiden pohjavesialue- karttoja sekä vääräväri-ilmakuvia alueilta, joilta niitä oli saatavissa. Lisäksi apuna käytettiin maa-ainesten ottamis- ja lupatietoja. Suurin osa aineistosta oli digitaalista kartta- ja paikkatietoaineistoa. 4.2.2 Soranottoalueiden paikannus ja rajaus Soranottoalueiden rajaus tehtiin ArcGIS 9.2 -paikkatieto-ohjelmalla. Soranottoaluei- den alustavassa paikannuksessa käytettiin Slices ja CLC2000 maankäyttö ja -peittoai- neistoja, peruskarttoja, pohjavesialuekarttoja sekä vääräväri-ilmakuvia. Maa-ainesten ottamisalueiden paikantamisen selvittämisessä käytettiin apuna myös ympäristöhal- linnon ylläpitämää Motto-tietojärjestelmää, joka on vuoden 2008 alusta muuttunut NOTTO-tietojärjestelmäksi (kivi- ja maa-ainesten oton seuranta). Ympäristöhallinto vastaa myös NOTTO-tietojärjestelmän ylläpidosta. NOTTO-tietojärjestelmästä päi- vittyvät tiedot myös Geologian tutkimuskeskuksen ylläpitämään kiviainestilinpitoon (www.geo.fi/kitti). Palvelu on maksuton ja se on kaikkien saatavilla internetissä. NOTTO-tietojärjestelmään on tallennettu muun muassa maa-ainesten ottamislupien sijainti- ja lupatietoja. Lisäksi alueet kartoitettiin maastossa. 4.2.3 Maastokartoitus Maastokartoitukset tehtiin vuosina 2007, 2008 ja 2009. Soranottoalueet valokuvattiin ja kunnostustarve arvioitiin kunnostustarveluokituksen mukaan. Maastossa jälki- hoidon tilan arvioimisessa kiinnitettiin huomioita alueiden muotoiluun ja yleiseen 19Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 siisteyteen, alueen kasvillisuuteen sekä alueella mahdollisesti olevien pohjavesilam- pien tilaan ja niiden ympäristöön. 4.2.4 Jälkihoitoluokitus Jälkihoitoluokituksena käytettiin Suomen ympäristökeskuksessa laadittua soranot- toalueiden kartoitus- ja kunnostustarpeen arviointiohjetta. Länsi-Suomen ympäris- tökeskuksen alueella erityispiirteenä olevat soranoton seurauksena muodostuneet pohjavesilammet huomioitiin etenkin lisämääreinä ilmaistuna. Jälkihoidon tilan ku- vaamisessa käytettiin seuraava luokitusta. 1 Jälkihoidettu Alue on siistitty ja mahdolliset soranoton oheistoiminnot sekä ylijäämämaat kuten varastokasat on poistettu alueelta. Alue on muotoiltu, rinteet loivennettu vähintään 1:3-kaltevuuteen tai ym- päröivään luontoon ja maisemaan sulautuvaksi alueeksi. Alueelle on levitetty alkuperäiset pinta- maat tai muu soveltuva materiaali kasvualustaksi. Hyvin menestyvä kasvillisuus (puiden taimet tai aluskasvillisuus) on palautunut maa-ainesten ottamisalueelle luonnostaan tai istutusten ja kylvöjen myötä. 2 Osittain jälkihoidettu Alue on siistitty ja sieltä on poistettu varastokasat. Rinteet on loivennettu ja alue on muotoiltu ympäröivän luonnon muotoihin. Kasvillisuuden palauttamiseksi alueelle on istutettu ja kylvetty aluskasvillisuutta tai puustoa tai kasvillisuus on levinnyt luontaisesti. 3 Muotoiltu Alue on siistitty ja sieltä on poistettu varastokasat. Rinteet on loivennettu ja alue on muotoiltu ympäröivän luonnon muotoihin. 4 Jälkihoitamaton Alueella ei ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. 5 Toiminnassa oleva Toiminnassa oleva ottamisalue, jossa on voimassa oleva maa-ainesten ottamislupa tai kotitarveot- toalue. Tarvittaessa on käytetty myös seuraavia lisämääreitä: Metsittynyt kasvillisuus on levinnyt alueelle luontaisesti eikä alue erotu merkittävästi ympäristöstä Metsittymässä alueella on hyväkuntoinen taimikko Täyttöalue alue on täytetty esimerkiksi ylijäämämassoilla Kotitarveottoalue pienehkö ottamisalue, josta maa-aineksia otetaan kotitarvekäyttöä varten eikä alueelle ole ottamislupaa Lampi alueelle on muodostunut soranoton seurauksena pohjavesilampi 20 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 4.2.5 Kunnostustarvearvio Kunnostustarvearvio tehtiin seuraavan luokituksen mukaan: 0 Mahdoton kunnostaa 1 Kunnostustarve suuri 2 Kunnostustarve kohtalainen 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 4 Luvanmukainen/maa-aineslupa voimassa Luokkaan 4 luvanmukainen/maa-aineslupa voimassa määritettiin kuuluvaksi ne soranottoalueet, joilla oli voimassa oleva maa-ainesten ottamislupa. Kyseisille alueille ei arvioitu kunnostustarvetta, sillä lupien oletetaan sisältävän asianmukaiset jälkihoi- totoimenpidevelvoitteet. Kunnostustarvearvio perustuu ensisijaisesti ottamisalueen jälkihoidon tilaan. Lisäksi soranottoalueiden kunnostustarpeen arviointiin on vaikut- tanut muun muassa pohjavesialueluokka, sijaitseeko pohjavesialueella vedenotta- mo, soranottoalueen pinta-ala, soranoton laajuus pohjaveden muodostumisalueella, mahdollinen luonnonsuojelu- tai luonnonsuojeluohjelma-alueen läheisyys, soranoton vaikutus maisemaan, suojakerrospaksuudet ja onko soranoton seurauksena alueelle muodostunut pohjavesilampi. Luokkaan 0, mahdoton kunnostaa on määritetty kuuluvaksi sellaiset alueet, joille on soranoton seurauksena muodostunut pohjavesilampi ja joka on pinta-alaltaan ja syvyydeltään niin suuri, että kunnostusta täyttämällä ei ole mahdollista toteuttaa niin käytännössä kuin taloudellisestikaan. Pohjavesilampia, joiden kunnostaminen on katsottu mahdolliseksi, ei ole luokiteltu luokkaan 0, vaan normaalisti asteikolla 1-3. Vaikka alue on luokiteltu luokkaan 0, on alueella kuitenkin mahdollista suorittaa esimerkiksi maisemointia ja siistimistä. 4.2.6 Paikkatiedon tuottaminen Tutkimuksessa tuotettiin paikkatietoaineisto tutkimusalueen soranottoalueista. So- ranottoalueille annettiin tunnus, joka koostui pohjavesialueen numerosta ja otta- misalueen numerosta. Ottamisalueet numeroitiin juoksevin numeron (1, 2,…). Jos soranottoalue sijaitsi useammalla pohjavesialueella, käytettiin tunnuksen alkuosassa sen pohjavesialueen numeroa, millä soranottoalue pääosin sijaitsi. Pohjavesialueiden kirjaintunnuksia (A, B, C jne.) ei ole huomioitu soranottoalueita numeroitaessa, vaan näillä alueilla soranottoalueiden numerointi on jatkuvaa. Tutkimuksessa rajattiin myös muutamia pohjavesialueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia soranotto- alueita. Rajattujen alueiden ominaisuustietoihin tallennettiin muun muassa pohjave- si-, jälkihoito- ja kunnostustarveluokat, luvanvaraiset ottamislupatiedot, rajauksen perustana käytetty aineisto, aineiston muokkauspäivämäärä, digitoija sekä lisämää- reet tai muut huomioitavat seikat. Vanhojen soranottoalueiden rajausten yhteydessä rajattiin myös ottamistoiminnassa olevat soranottoalueet. Niille ei kuitenkaan arvi- oitu kunnostustarvetta, mutta paikkatietoon lisättiin informaatio maa-ainesluvan kestosta. Lisäksi maa-ainesten ottamisluvista tuotettiin pisteaineisto, jonka lähtöaineistona ovat Motto-tietojärjestelmän tiedot. Luvista tehty pisteaineisto ei ole täysin kattava vanhempien lupien osalta. 21Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 4.2.7 Tilastolliset menetelmät Tilastollisia menetelmiä käytettiin tarkasteltaessa muun muassa soranottoalueiden lukumääriä ja pinta-aloja. Tarkastelussa käytettiin apuna sekä ArcGIS 9.2 -paikkatieto- ohjelmaa että Excel taulukko-ohjelmaa. 4.2.8 Laatuarvio Soranottoalueiden rajauksissa on käytetty Maanmittauslaitoksen maastotietokannan peruskarttarasteria, kuntakohtaisia pohjavesialuekansioiden tietoja, maastomuistiin- panoja sekä ilmakuvia. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueelta on ilmakuvia saatavilla heikosti. Maanmittauslaitoksen maastotietokannan peruskarttarasteri on päivittynyt osalla alueista soranottoalueiden kartoituksen ja rajausten jälkeen, jolloin paikoin soranottoalueen rajaus saattaa erota jonkin verran nykyisen pohjakartan rajauksesta. Soranottoalueen jälkihoito- ja kunnostustarveluokan arvioinnissa tulee huomioida, että soranottoalueiden rajaukset sekä niiden luokitukset kuvaavat vain kartoitushetkeä, joten tilanne on saattanut muuttua alueella myöhemmin parempaan tai huonompaan suuntaan. Lisäksi tulee muistaa, että kunnostustarve- ja jälkihoito- luokkien väliset rajat ovat yleensä subjektiivisia. 22 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 5 Tulokset Soranottoa pohjavesialueilla on ollut tai on edelleen kaikissa Keski-Pohjanmaan maa- kunnan kunnissa. Pohjanmaan maakunnan kunnista soranottoa pohjavesialueilla ei ole hankkeen tietojen mukaan ollut Luodossa eikä Kaskisissa. Etelä-Pohjanmaan maa- kunnan alueella soranottoa pohjavesialueilla ei ole ollut Karijoen kunnan alueella. Kuvassa 2 on esitetty Pohjanmaan maakunnan pohjavesialueilta kartoitettujen so- ranottoalueiden lukumäärä kunnittain. Kuva 2. Pohjanmaan maakunnan kartoitetut soranottoalueet kunnittain (yht. 386 kpl) Kuvassa 3 on esitetty Etelä-Pohjanmaan maakunnan pohjavesialueilta kartoitettujen soranottoalueiden lukumäärä kunnittain. Kuva 3. Etelä-Pohjanmaan maakunnan kartoitetut soranottoalueet kunnittain (yht. 914 kpl) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Is ok yr ö Ko rs nä s Kr is tii na nk au pu nk i Kr uu nu py y La ih ia M aa la ht i M us ta sa ar i N är pi ö O ra va in en Pe de rs ör e Pi et ar sa ar i U us ik aa rl ep yy Va as a Vä hä ky rö Vö yr i-M ak sa m aa Pohjanmaa 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 A la jä rv i A la vu s Ev ijä rv i Ilm aj ok i Is oj ok i Ja la sj är vi Ka uh aj ok i Ka uh av a Ku or ta ne Ku ri kk a La pp aj är vi La pu a Se in äj ok i So in i Te uv a Tö ys ä Vi m pe li Ä ht är i Etelä-Pohjanmaa 23Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuvassa 4 on esitetty Keski-Pohjanmaan maakunnan pohjavesialueilta kartoitettujen soranottoalueiden lukumäärä kunnittain. Kuva 4. Keski-Pohjanmaan maakunnan kartoitetut soranottoalueet kunnittain (yht. 313 kpl) Liitteessä 1 on esitetty Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen pohjavesialueilta kartoitettujen soranottoalueiden pinta-alat sekä pinta-alojen keskiarvot kunnittain. Liitteessä 2 on esitetty kunta- ja pohjavesialuekohtaisesti yksityiskohtaisemmat tiedot jokaisesta kartoitetusta ja kartalle rajatusta soranottoalueesta. Kuvassa 5 on esitetty tutkimusaluekartoissa käytetyt vedenottamon ja pohjavesialu- eiden karttamerkkien selitykset. Kuva 5. Vedenottamon ja pohjavesialueiden karttamerkit Kuvassa 6 on esitetty soranottoalueiden jälkihoidon tilan ja kunnostustarpeen esit- tämisessä käytettävät karttamerkit ja niiden selitykset. Kuva 6. Soranottoalueiden jälkihoidon tilan ja kunnostustarpeen karttamerkit 0 20 40 60 80 100 120 140 H al su a H im an ka Ka nn us Ka us tin en Ko kk ol a Le st ijä rv i Pe rh o To ho la m pi Ve te li Keski-Pohjanmaa 24 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 5.1 Alajärvi Alajärven kaupungin alueella sijaitsevat pohjavesialueet sekä arvokkaat harjualueet on esitetty kartalla kuvassa 7. Kuva 7. Alajärven kaupungin alueella sijaitsevat pohjavesialueet ja arvokkaat harjualueet Alajärven kaupungin alueella on soranottoa on ollut tai on edelleen Multavaarun, Valkealampi A:n, Valkealampi B:n, Länsikylän, Valkeiskangas A:n, Valkeiskangas B:n, Saukonkylän, Langhedinkankaan, Menkijärven, Porasharju II:n, Porasharju III:n, Rävärummunkankaan ja Hyöringinharjun pohjavesialueilla. Alajärven pohjavesi- alueilta rajattiin yhteensä 114 soranottoaluetta, joista 15 alueella oli voimassa oleva maa-ainesten ottamislupa kartoitushetkellä vuonna 2007. Suurin osa soranottoalu- eista on jälkihoitamattomia. Kuvassa 8 on esitetty kartoitettujen soranottoalueiden jälkihoidon tila ja kuvassa 9 kartoitettujen soranottoalueiden arvioitu kunnostustarve. 25Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 8. Kartoitettujen soranottoalueiden jälkihoidon tila Alajärvellä Kuva 9. Kartoitettejun soranottoalueiden kunnostustarve Alajärvellä Hyörinharjun pohjavesialueen kartoitetut soranottoalueet on esitetty kuvissa 10-12. Kar- toitusajankohtana kesällä 2007 alueella oli voimassa viisi maa-ainesten ottamislupaa, jois- ta yksi oli jo päättynyt. Viimeisimmät kaksi lupaa ovat voimassa vuoden 2014 kesäkuuhun. Kuva 10. Soranottoalueet: Hyöringinharjun pohjavesialueen pohjoisosa, 1000501 I lk, Alajärvi. 0 10,27 39,4 62,56 29,92 0 5 24 69 16 jälkihoidettu osittain jälkihoidettu muotoiltu jälkihoitamaton toiminnassa oleva ha kpl 2,12 5,84 44,77 27,45 61,99 5 2 16 76 15 mahdoton suuri kohtalainen vähäinen luvanmukainen ha kpl 26 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 11. Soranottoalueet: Hyöringinharjun pohjavesialueen keskiosa, 1000501 I lk, Alajärvi. Kuva 12. Soranottoalueet: Hyöringinharjun pohjavesialueen eteläosa, 1000501 I lk, Alajärvi. 27Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Langhedinkankaan pohjavesialueelta kartoitettiin yksi soranottoalue (kuva 13). Alu- een kunnostustarve on vähäinen. Kuva 13. Soranottoalue: Langhedinkangas, 1000511 I lk, Alajärvi. Länsikylän pohjavesialueelta kartoitettiin yhteensä 14 soranottoaluetta (ku- vat 14-15). Alueella oli kartoitusajankohtana kesällä 2007 voimassa kuusi maa-ainesten ottamislupaa, joista viimeisin on päättynyt marraskuussa 2008. Kuva 14. Soranottoalueet: Länsikylän pohjavesialueen pohjoisosa, 1041403 I lk, Alajärvi. 28 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 15. Soranottoalueet: Länsikylän pohjavesialueen eteläosa, 1041403 I lk, Alajärvi. Menkijärven pohjavesialueelta kartoitettiin yksi soranottoalue (kuva 16), joka sijaitsee lentokentän välittömässä läheisyydessä. Alueen kunnostustarve on suuri, sillä alue on hyvin epäsiisti (kuva 17). Lisäksi alueella on soranoton seurauksena pohjavesi paljastuneena useassa paikassa. Kuva 16. Soranottoalueet: Menkijärven pohjavesialue, 1000507 I lk, Alajärvi. Kuva 17. Menkijärven pohjavesialueen jälkihoitamaton soranottoalue. 29Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuvissa 18-19 on esitetty Porasharju II:n pohjavesialueelta kartoitetut soranottoalu- eet. Alueille on syntynyt soranoton seurauksena pieniä pohjavesilampia (alueet 1,2 ja 4). Kyseiset alueet ovat kunnostustarpeeltaan kohtalaisia, muiden kartoitettujen alueiden kunnostustarve on vähäinen. Kuva 18. Soranottoalueet: Porasharju II:n pohjavesialueen pohjoisosa, 1000551 II lk, Alajärvi. Kuva 19. Soranottoalueet: Porasharju II:n pohjavesialueen eteläosa, 1000551 II lk, Alajärvi. 30 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Porasharju III:n pohjavesialueelta kartoitettiin kaksi soranottoaluetta (kuva 20). Alu- eet ovat kunnostustarpeeltaan vähäisiä. Kuva 20. Soranottoalueet: Porasharju III:n pohjavesialue, 1000504 I lk, Alajärvi. Rävärummunkankaan pohjavesialueelta kartoitettiin seitsemän soranottoaluetta (ku- va 21). Pohjavesialueelle on muodostunut lampia soranoton seurauksena. Kuva 21. Soranottoalueet: Rävärummunkankaan pohjavesialue, 1000508 I lk, Alajärvi. 31Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Saukonkylän pohjavesialueelta kartoitettiin kahdeksan soranottoaluetta (kuvat 22- 24). Alueella oli kartoitushetkellä voimassa oleva maa-ainesten ottamislupa. Kuva 22. Soranottoalueet: Saukonkylän pohjavesialueen keskiosan eteläosa, 1000502 I lk, Alajärvi. Kuva 23. Soranottoalueet: Saukonkylän pohjavesialueen keskiosan pohjoisosa, 1000502 I lk, Alajär- vi. 32 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 24. Soranottoalueet: Saukonkylän pohjavesialueen pohjoisosa, 1000502 I lk, Alajärvi. Valkealampi A:n ja Valkealampi B:n pohjavesialueilta kartoitettiin yhteensä 27 soran- ottoaluetta (kuvat 25-26). Suurin osa kartoitetuista alueista on jälkihoitamattomia. Kuva 25. Soranottoalueet: Valkealampi B:n pohjavesialue, 1041451 B I lk, Alajärvi. 33Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Multavaarun pohjavesialueen viidestä kartoitetusta soranottoalueesta (kuva 26; alu- een itäosa) kaikki ovat kunnostustarpeeltaan vähäisiä. Kuva 26. Soranottoalueet: Valkealampi A:n pohjavesialue, 1041451 A I lk ja Multavaarun pohjavesialue, 1041402 I lk, Alajärvi. 34 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Valkeiskangas A:n ja Valkeiskangas B:n pohjavesialueilta kartoitettiin yhteensä 15 soranottoaluetta (kuvat 27-28). Alueille on muodostunut pohjavesilampia soranoton seurauksena (kuva 29). Kuva 27. Soranottoalueet: Valkeiskangas B:n pohjavesialue, 1041401 B II lk, Alajärvi. 35Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 28. Soranottoalueet: Valkeiskangas A:n pohjavesialue, 1041401 A II lk, Alajärvi. Kuva 29. Valkeiskangas A:n pohjavesialueelle soranoton seurauksena muodostunut lampi. 36 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 5.2 Alavus Alavuden kaupungin alueella sijaitsevat pohjavesialueet sekä arvokkaat harjualueet on esitetty kartalla kuvassa 30. Kuva 30. Alavuden kaupungin alueella sijaitsevat pohjavesialueet ja arvokkaat harjualueet 37Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Alavuden kaupungin alueella soranottoa on ollut tai on edelleen Hauta-ahonkan- kaan, Lepistönkankaan, Pyylammen ja Tastulanmäen pohjavesialueilla. Alavuden pohjavesialueilta rajattiin yhteensä 18 soranottoaluetta, joista neljällä oli maa-ainesten ottamista kartoitusajankohtana kesällä 2007. Suurin osa kartoitetuista alueista on jälkihoitamattomia. Osan soranottoalueista kunnostustarve on arvioitu suureksi. Kuvassa 31 on esitetty kartoitettujen soranottoalueiden jälkihoidon tila ja kuvassa 32 kartoitettujen soranottoalueiden arvioitu kunnostustarve. Kuva 31. Alavuden pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoidon tila. Kuva 32. Alavuden pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden kunnostustarve. Hauta-ahonkankaan pohjavesialueella (kuva 33) on voimassa kolme maa-ainesten ottamislupaa, joista viimeisin on voimassa vuoden 2013 syyskuuhun. Kuva 33. Soranottoalueet: Hauta-ahonkankaan pohjavesialue, 1001051 II lk, Alavus 0 17,5 2,33 8,78 10,22 0 3 3 8 4 jälkihoidettu osittain jälkihoidettu muotoiltu jälkihoitamaton toiminnassa oleva ha kpl 0 15,3 7,14 6,17 10,22 0 5 3 6 4 mahdoton suuri kohtalainen vähäinen luvanmukainen ha kpl 38 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Lepistökankaan pohjavesialueelta (kuva 34) kartoitettiin yksi soranottoalue, jolle on soranoton seurauksena muodostunut pieniä lampia. Lammet ovat matalia ja osittain kasvillisuuden peitossa. Alueen kunnostustarve arvioitiin suureksi. Lammet tulisi täyttää ja alue jälkihoitaa. Kuva 34. Soranottoalueet: Lepistönkankaan pohjavesialue, 1001005II lk, Alavus. Pyylammen pohjavesialueelta (kuva 35) kartoitettiin viisi soranottoaluetta. Kartoitus- ajankohtana kesällä 2007 alueella oli voimassa yksi maa-ainesten ottamislupa, joka on päättynyt helmikuussa 2009. Alueen 2 kunnostustarve arvioitiin kohtalaiseksi, sillä alue on laaja eikä alueella ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Kuva 35. Soranottoalueet: Pyylammen pohjavesialue, 1001003 I lk, Alavus. 39Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Tastulanmäen pohjavesialueelta (kuva 36-37) kartoitettiin 11 soranottoaluetta. Alu- eella 9 oli kartoitusajankohtana laaja-alaisempaa soranottoa kuin pelkästään kotitar- veottoa vaikka alueella ei ympäristöhallinnon rekisteritietojen mukaan ole voimassa olevaa maa-ainesten ottamislupaa. Alueen 9 kunnostustarve arvioitiin suureksi, sillä kyseessä on laaja alue. Alueella on osittain jo metsittyminen käynnissä, mutta esimerkiksi alueella turhaan risteilevät tiet tulisi sulkea ylimääräiseltä liikenteeltä. Kuva 36. Soranottoalueet: Tastulanmäen pohjavesialueen pohjoisosa, 1001002 I lk, Alavus. Kuva 37. Soranottoalueet: Tastulanmäen pohjavesialueen eteläosa, 1001002 I lk, Alavus. 40 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 5.3 Evijärvi Evijärven kunnan alueella sijaitsevat pohjavesialueet sekä arvokkaat harjualueet on esitetty kartalla kuvassa 38. Kuva 38. Evijärven kunnan pohjavesialueet ja arvokkaat harjualueet Evijärven kunnan alueella soranottoa on ollut tai on edelleen Heitinkangas A:n, Heitinkangas B:n, Hietakankaan ja Timosenharjun pohjavesialueilla. Evijärven poh- javesialueilta rajattiin yhteensä 20 soranottoaluetta. Kuvassa 39 on esitetty Evijärven pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoidon tila ja kuvassa 40 soran- ottoalueiden kunnostustarve. 41Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 39. Evijärven pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoidon tila. Kuva 40. Evijärven pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden kunnostustarve. Hietakankaan pohjavesialueelta (kuva 41) kartoitettiin kaksi soranottoaluetta. Alueet ovat jälkihoidettuja ja kunnostustarpeeltaan vähäisiä. Kuva 41. Soranottoalueet: Hietakankaan pohjavesialue, 1005201 I lk, Evijärvi. 0 12,41 2,24 25,22 00 2 4 14 0 jälkihoidettu osittain jälkihoidettu muotoiltu jälkihoitamaton toiminnassa oleva ha kpl 0,95 2,67 12,37 23,89 0 3 4 3 10 0 mahdoton suuri kohtalainen vähäinen luvanmukainen ha kpl 42 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Järvisen pohjavesialueelta (kuva 42) kartoitettiin kolme soranottoaluetta. Alueet sijait- sevat keskellä peltoa. Jokaiselle alueelle on muodostunut lampi soranoton seuraukse- na. Kyseisten lampien kunnostaminen täyttämällä olisi taloudellisesti ja käytännös- säkin lähes mahdotonta, joten lampien kunnostustarve määriteltiin mahdottomaksi. Kuva 42. Soranottoalueet: Järvisen pohjavesialue, 1005206 II lk, Evijärvi. Timosenharju pohjavesialueelta (kuva 43) kartoitettiin yhdeksän soranottoaluetta. Alueelle 5 on muodostunut soranoton seurauksena pieniä ja matalia lampia. Alueen kunnostustarve on arvioitu suureksi. Myös alueen 1 kunnostustarve on suuri. Alu- eella on kotitarveottoa, se on epäsiisti ja lisäksi suojakerrospaksuudet alueella ovat riittämättömät. Kuva 43. Soranottoalueet: Timosenharjun pohjavesialue, 1005203 I lk, Evijärvi. 43Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Heitinkangas A:n ja Heitinkangas B:n pohjavesialueilta (kuva 44) kartoitettiin yhteen- sä kuusi soranottoaluetta. Alueiden kunnostustarve on vähäinen lukuun ottamatta alueita 2 (kuva 45) ja 6, joiden kunnostustarve on kohtalainen. Alueet ovat epäsiistejä eikä alueilla ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Kuva 44. Soranottoalueet: Heitinkangas B:n pohjavesialueen pohjoisosa ja Heitinkangas A:n pohja- vesialueen eteläosa, 1005251 B (I lk) ja 1005251 A (I lk), Evijärvi ja Lappajärvi. Kuva 45. Heitinkangas A:n ja Heitinkangas B:n pohjavesialueilla sijaitseva soranottoalue 2 on jälki- hoitamaton. 44 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 5.4 Halsua Halsuan kunnan alueella sijaitsevat pohjavesialueet sekä arvokkaat harjualueet on esitetty kartalla kuvassa 46. Kuva 46. Halsuan kunnan alueella sijaitsevat pohjavesialueet ja arvokkaat harjualueet Halsuan kunnan alueella soranottoa on ollut tai on edelleen Isoharju A:n, Kanalan, Liedeksen, Ylikylä A:n ja Ylikylä B:n pohjavesialueilla. Halsuan pohjavesialueilla ei ollut voimassa olevaa maa-ainesten ottamislupaa kesäkuun 2008 alussa. Halsuan poh- javesialueilta rajattiin yhteensä 27 soranottoaluetta. Suurin osa kartoitetuista soranot- toalueista on jälkihoitamattomia. Kuvassa 47 on esitetty pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoidon tila ja kuvassa 48 soranottoalueiden kunnostustarve. 45Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 47. Halsuan pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoidon tila. Kuva 48. Halsuan pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden kunnostustarve. Isoharjun pohjavesialueelta (kuva 49) kartoitettiin neljä soranottoaluetta, jois- ta yhdellä on kotitarveottoa. Soranottoalueista yksikään ei ole jälkihoidettu, mutta alueiden kunnostustarve on suhteellisen vähäinen. Soranottoalue 2 si- jaitsee vedenottamon läheisyydessä ja se on laajenemassa kohti maantietä 7511. Kuva 49. Soranottoalueet: Isoharjun A:n pohjavesialue, 1007401 A I lk, Halsua. 0 0 7,99 19,45 00 0 5 22 0 jälkihoidettu osittain jälkihoidettu muotoiltu jälkihoitamaton toiminnassa oleva ha kpl 1,72 0 3,61 22,12 0 1 0 6 20 0 mahdoton suuri kohtalainen vähäinen luvanmukainen ha kpl 46 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kanalan pohjavesialueelta (kuva 50) kartoitettiin kahdeksan soranottoaluetta, joista ainakin yhdellä on edelleen kotitarveottoa. Kanalan alueen kaikki soranottoalueet ovat jälkihoitamattomia. Kanalan alueella maa-aines on suurilta osin kivistä, soran- ottoalueiden pohjat ovat tiiviitä ja vähäisiä kasvillisuudeltaan. Suurin osa alueen soranottoalueista tulisi muotoilla, pohjat möyhiä ja kasvualustaksi levittää pinta- materiaalia, jolloin kasvillisuuden palautuminen alueelle nopeutuisi huomattavasti. Kuva 50. Soranottoalueet: Kanalan pohjavesialue, 1007402 I lk, Halsua. Liedeksen pohjavesialueelta (kuva 51) kartoitettiin kaksi vanhaa soranottoaluetta. Soranottoalueet ovat siistejä ja ne on muotoiltu. 47Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Kuva 51. Soranottoalueet: Liedeksen pohjavesialue, 1007405 I lk, Halsua. Ylikylä A:n ja Ylikylä B:n pohjavesialueilta (kuvat 52-53) kartoitettiin yhteensä 13 soranottoaluetta, joista osalla on edelleen kotitarveottoa. Kuva 52. Soranottoalueet: Ylikylä A:n pohjavesialueen kaakkoisosa, 2007403 A I lk, Halsua. Kuva 53. Soranottoalueet: Ylikylä A:n pohjavesialueen keskiosa, 1007403 A I lk, Halsua. 48 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2009 Pohjavesialueen Ylikylä B luoteisosassa sijaitsee soranoton seurauksena muodostunut lampi. Alue on luonnontilaisen oloinen, mutta lammen syvyys tulisi tutkia ja lammen täyttämisen mahdollisuuksia selvittää jos alueelle tulevaisuudessa suunnitellaan ve- denottoa. Pohjavesilammen viereisellä alueella (kuva 55) on ollut myös soranottoa ja otto on ulottunut osittain pohjavedenpinnan tasoon, osittain jopa pohjavedenpinnan alapuolelle. Alue on hyvin epäsiisti ja vaati kunnostustoimia. Kuva 54. Soranottoalueet: Ylikylä B:n pohjavesialue, 1007403 B II lk, Halsua. Kuva 55. Ylikylä B:n pohjavesialueen soranottoalue 13 vaatii kunnostustoimia.