Pohjois-Pohjanmaan ymPäristökeskuksen raPortteja 1 | 2007 isBn 978-952-11-2572-0 (nid.) isBn 978-952-11-2573-7 (PDF) issn 1796-1939 (pain.) issn 1796-1947 (verkkoj.) P o h jo is -P o h ja n m a a n y m P ä r is t ö k e s k u s Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eläin- ja kasvilajien sekä erilais- ten elinympäristöjen runsautta, johon maatalous omalta osaltaan vaikuttaa. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tarkoituk- sena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kesällä 2006 yleissuunnittelun koh- teena oli Oulujoen laakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Oulussa ja Muhoksella. Yleissuunnitelmassa esitellään kohdekuvausten, karttojen ja valokuvien avulla paikallisia käytännön esimerkkejä erilaisista erityistukimah- dollisuuksista ja perustellaan niiden tärkeyttä luonnon kannalta. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma oulujoen laakso susanna anttila, taimi mahosenaho ja sami timonen m a a t a L o u s a L u e iD e n L u o n n o n m o n im u o t o is u u D e n y L e is s u u n n it e L m a POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 1 | 2007 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Oulujoen laakso Susanna Anttila, Taimi Mahosenaho ja Sami Timonen Oulu 2007 POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 1 | 2007 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Luonnonsuojeluosasto Taitto: Susanna Anttila Kansikuva: © Genimap Oy, Lupa L4659/02 Sisäsivujen kuvat: Susanna Anttila, Taimi Mahosenaho Kartat: Susanna Anttila Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut Edita Prima Oy, Helsinki 2007 ISBN 978-952-11-2572-0 (nid.) ISBN 978-952-11-2573-7 (PDF) ISSN 1796-1939 (pain.) ISSN 1796-1947 (verkkoj.) ESIPUHE Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia alu- eellisten ympäristökeskusten johdolla vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille (Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997). Pohjois-Pohjanmaalla yleissuunnittelualueena oli vuonna 2006 Oulujoen laakson val- takunnallisesti arvokas maisema-alue. Jokivarsialue täydentää kohdetyyppinä Poh- jois-Pohjanmaalla aiemmin toteutettuja yleissuunnitelmia: Hailuodon saarikohdetta (Merilä 2005) ja Limingan lakeuden maankohoamisrannikkoa (Anttila ym. 2007). Toinen Pohjois-Pohjanmaalla kesällä 2006 laadittu LUMO-yleissuunnitelma tehtiin Reisjärven Keskikylä-Kangaskylän järvialueelle (Nikunen 2007). Oulujoen laakson maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuun- nittelun ohjausryhmään kuuluivat Johanna Helkimo Pohjois-Pohjanmaan TE-kes- kuksesta, Taimi Mahosenaho ProAgria Oulun Maaseutukeskuksesta, Jorma Pessa (puheenjohtaja) Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta, Hannu Salmi Oulun seudun ympäristövirastosta, Muhoksen kunnan maaseutuasiamies Eija Rautiai- nen, Oulun kaupungin maataloussihteeri Raimo Jussila sekä maataloustuottajien edustajat Osmo Heikkinen, Urpo Heikkinen, Kaarlo Saarenpää ja Raimo Kinnunen. Ohjausryhmän sihteerinä toimi Susanna Anttila Pohjois-Pohjanmaan ympäristö- keskuksesta. Ohjausryhmän jäsenet ovat täydentäneet ja tarkentaneet suunnitelma- luonnosta ja esittäneet arvokkaita kohteiden hoitoon ja käyttöhistoriaan liittyviä tietoja suunnittelutyön eri vaiheissa. Yleissuunnitelman kirjoittamisen päävastuun kohdekuvausten ja hoitosuositusten osalta kantoivat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Susanna Anttila ja ProAg- ria Oulun Maaseutukeskuksen Taimi Mahosenaho. Maastokäynneillä konsulttiapua antoi Eino Merilä Mare Botnicum Ay:stä. Taimi Mahosenaho vastasi pääasiassa koh- dekuvausten 1-4, 9-14, 16, 18-19, 21, 23, 25, 28 ja 32 laatimisesta, maataloustukia ja peltoenergiaa käsittelevistä jaksoista sekä kappaleista 4.1.4 ja 4.2.4. Sami Timonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kokosi linnustoa käsittelevät jaksot. Lin- tujen esiintymistä koskevia tietoja on saatu Muhoksen lintuharrastajilta (havainnot kokosi Teemu Saarenpää), Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen jäseniltä sekä yleissuunnitelman maastotöiden yhteydessä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristö- keskuksen Mari Wuolio antoi asiantuntevia neuvoja suunnitelman taitossa. Kiitokset kaikille yleissuunnitelman laatimiseen osallistuneille! Oulussa 13.2.2007 Susanna Anttila 4 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 5Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 SISÄLLYS Esipuhe..........................................................................................................................3 1 Johdanto ........................................................................................................................7 2 Oulujoen laakson suunnittelualue .....................................................................8 3 Menetelmät ja tiedottaminen .............................................................................9 4 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteet ja niiden hoito ...........................................................................................................10 4.1 Peltoon rajautuvat elinympäristöt ...............................................................10 4.1.1 Puukujat .................................................................................................10 4.1.2 Peltotiet ja -ojat pientareineen.............................................................10 4.1.3 Peltojen keskellä olevat metsä- ja pensassaarekkeet sekä pellon ja metsän reunavyöhykkeet .................................................... 11 4.1.4 Vesistöt ja kosteikot ..............................................................................12 4.2 Peltoalueet ........................................................................................................13 4.2.1 Aktiiviviljelyssä olevat pellot .............................................................13 4.2.2 Vanhat käytöstä poistuneet pellot .....................................................14 4.2.3 Kesannot, pysyvät laitumet ja hoidetut viljelemättömät pellot ...........................................................14 4.3 Perinnebiotoopit .............................................................................................15 4.3.1 Metsälaitumet ja haat ...........................................................................15 4.3.2 Niityt ......................................................................................................16 4.4 Muut tärkeät elinympäristöt ........................................................................16 4.5 Erilaisia hoitomuotoja ...................................................................................16 4.5.1 Raivaus ...................................................................................................16 4.5.2 Laidunnus ..............................................................................................17 4.5.3 Niitto .......................................................................................................17 4.5.4 Maatalousympäristölle ominaisten lintujen elinympäristöjen hoito .........................................................................18 5 Luonnon monimuotoisuus ja maataloustuet ..............................................19 5.1 Täydentävät ehdot ..........................................................................................19 5.2 Perusympäristötuki .......................................................................................19 5.3 Ympäristötuen erityistuki ............................................................................20 6 Esimerkkikohteet osa-alueittain ......................................................................21 6.1 Oulujokivarren kohteita Oulun Sanginsuusta Muhoksen Kosulankylälle (kohteet 1-21) .................................................21 6.1.1 Sanginniemi (kohde 1) .........................................................................21 6.1.2 Turkankankaan niitty (kohde 2).........................................................23 6.1.3 Turkankankaan vanha tie ja metsänreuna (kohde 3) .....................24 6.1.4 Turkankankaan ranta-alue (kohde 4) ................................................26 6.1.5 Määttä (kohde 5) ...................................................................................27 6.1.6 Kinnulanjärvi (kohde 6) ......................................................................27 6.1.7 Sutela (kohde 7) .....................................................................................29 6.1.8 Tervaoja (kohde 8) .................................................................................30 6.1.9 Vasankankaan viljelysaukea (kohde 9) .............................................30 6.1.10 Vasankankaan viljelemättömät pelto- ja niittylohkot (kohde 10) .........................................................32 6.1.11 Vasanojan kosteikko ja pelto-ojat (kohde 11) ....................................33 6 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.12 Vasanojan kosteikkopellot (kohde 12) ...............................................34 6.1.13 Vasankankaan peltotie (kohde 13) .....................................................35 6.1.14 Vasankankaan tilan lammaslaidun ja kiviaita (kohde 14) .............35 6.1.15 Pukkila-Lappi (kohde 15) ....................................................................36 6.1.16 Rito-oja (kohde 16) ................................................................................37 6.1.17 Hepo-oja (kohde 17) .............................................................................38 6.1.18 Tuohino-ojan lähteet, purouomat ja pelto-ojat (kohde 18) ..............39 6.1.19 Tuohino-ojan viljelysalueen reunavyöhykkeet (kohde 19) .............41 6.1.20 Viskaalinmäki (kohde 20)....................................................................41 6.1.21 Kosuoja (kohde 21) ................................................................................42 6.2 Muhoksen kohteita Laitasaaresta Kurkiperälle (kohteet 22-32)...........43 6.2.1 Myllyoja (kohde 22) ..............................................................................43 6.2.2 Laukan sillan lehmälaidun (kohde 23) ..............................................44 6.2.3 Laukansaari (kohde 24)........................................................................45 6.2.4 Kärnä (kohde 25) ..................................................................................46 6.2.5 Kangas-Huovisen metsähaka (kohde 26) .........................................47 6.2.6 Viinikan koivukuja (kohde 27) ...........................................................47 6.2.7 Ketolanojan rinne ja puronvarsiniitty (kohde 28) ...........................48 6.2.8 Ketolanojan vanha pelto (kohde 29) ..................................................49 6.2.9 Rovastinsaari ja Kestinsaari (kohde 30) ............................................50 6.2.10 Halola (kohde 31) ..................................................................................50 6.2.11 Sosonaava (kohde 32) ...........................................................................51 6.3 Muhosjokilaakson kohteita (kohteet 33-41) .............................................54 6.3.1 Ukkolan joenrantalaidun (kohde 33) .................................................54 6.3.2 Tossavaisenoja (kohde 34) ...................................................................55 6.3.3 Akanniemen metsälaidun (kohde 35) ...............................................56 6.3.4 Honkalan hiehohaka (kohde 36) ........................................................57 6.3.5 Rasin laidun (kohde 37) .......................................................................58 6.3.6 Kerälänoja (kohde 38) ...........................................................................59 6.3.7 Hotelli Suopursun joenrantalaidun (kohde 39)................................59 6.3.8 Hyrkkäänmäki (kohde 40) ..................................................................61 6.3.9 Kumiaisoja (kohde 41) ..........................................................................62 7 Yleissuunnittelualueella esiintyviä uhanalaisia lajeja ..............................64 7.1 Uhanalaisuusluokittelu ja luonnonsuojelulainsäädäntö .......................64 7.2 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit .............................................65 7.3 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lintulajit ..............................................69 7.3.1 Lintudirektiivin liitteen I lajit .............................................................69 7.3.2 Suomen uhanalaisluettelon mukaiset lajit ........................................72 Lähteet ...............................................................................................................75 Kuvailulehti ......................................................................................................77 7Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta, johon myös maatalous omalta osaltaan vaikuttaa. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinym- päristöistä. Eliöstölle arvokasta ympäristöä ovat mm. vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttä- mät niityt ja hakamaat, joilla saattaa viihtyä har- vinaisiakin eliölajeja. Myös tehokkaassa viljelyssä olevat pellot ovat tärkeitä ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueita etenkin monille lintulajeille. Niin kasvi- kuin eläinlajistollekin tärkeimmät ympäris- töt ovat kuitenkin yleensä pientareita, pieniä met- siköitä ja muita viljelyn lievealueita. Niittykasvillisuudelle sopivat alueet ovat nykyi- sin kaventuneet. Peltojen salaojitus on vähentänyt pientareita ja laidunnus on siirtynyt kylvönurmil- le. Käytöstä poistuneiden hakamaiden niittykas- villisuus on jäämässä metsäkasvillisuuden jalkoi- hin ja kuivat kukkakedot ovat katoamassa. (Väre ym. 2005.) Myös nykyinen maatalouspolitiikka on joskus ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden säilymisen kanssa, esimerkiksi monille eliölajeille tärkeät ojapensaikot ja latojen ympäristöt vähen- netään tukikelpoisesta pinta-alasta. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuu- den yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuu- den hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoi- met tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kan- nustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Yleissuunnitelmassa esitellään kohdekuvausten, karttojen ja valokuvien avulla paikallisia käytännön esimerkkejä erilaisista eri- tyistukimahdollisuuksista ja perustellaan niiden tärkeyttä luonnon kannalta. 1 Johdanto Suunnitelmaan valittiin mukaan 41 luonnon moni- muotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan sido tai velvoita maanomistajia tai aseta alueen käytölle rajoituksia. Alueen laajuuden vuoksi kaikkia arvok- kaita kohteita ei ehditty kartoittaa kattavasti, vaan niitä on todellisuudessa paljon enemmän. Esimerk- kikohteiden tarkoituksena onkin antaa käytännön tietoa paikallisista erityistukimahdollisuuksista myös alueen muille viljelijöille, jotka voivat tutustua niihin harkitessaan tukien hakua omille alueilleen. 8 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Yleissuunnitelma laadittiin Oulujoen laakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997), jonka pinta-ala on noin 9 600 hehtaaria. Maisema-alueen rajaus on esitetty sivun 22 kartassa 1. Oulujokilaakson valintaa suunnittelukohteeksi puolsi se, että alu- eelle valmisteilla olevalla Oulujoen osayleiskaa- valla (Oulun kaupunki 2006) pyritään turvaa- maan rakennuspaineesta huolimatta maiseman säilyminen ja maatalouden harjoittaminen tule- vaisuudessakin. Kohteen tekee mielenkiintoisek- si myös jokivarsimaiseman vaihettuminen suu- resta kaupungista maaseuduksi. Lisäksi alueella on haettu hyvin vähän erityistukia, joten nähtiin tarpeelliseksi löytää keinoja luonnon monimuo- toisuuden turvaamiseksi ja palauttamiseksi. Suunnittelualue ulottuu molemmin puolin jokivartta Oulusta Turkansaaren kohdalta Mu- hoksen Hyrkkäälle saakka. Alueelle leimaa an- tava Oulujoki virtaa suunnittelualueen kohdal- la pääosin 100-250 metrin levyisenä ja levenee Muhoksen keskustan kohdalla Muhosjoen yhty- mäkohdassa Muhoslammeksi. Kapea jokilaakso rajautuu pohjoispuoleltaan metsäselänteeseen. Oulujoen eteläpuolella on avointa viljelysaluet- ta, jota halkovat välillä korkeammat kankaat ja purolaaksot. Muhoksen keskustan lounaispuolel- la on laaja avoin peltoaukea. Oulujoen uoma on matala ja loivareunainen verrattuna siihen laske- viin sivupuroihin ja Muhosjokeen, jotka ovat syö- vyttäneet itselleen syvät jyrkkäreunaiset uomat. (Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997.) Oulujokivarsi on myös valtakunnallisesti merkittävä kulttuu- rihistoriallinen kokonaisuus, johon kuuluu mm. vanhoja maatiloja arvokkaine rakennuksineen (Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993). Kohdealueella aktiivitiloja on Oulun kaupun- gin puolella 25, joista kaksi on sikatiloja, viisi he- vostiloja, kaksi lypsykarjatiloja ja loput viljatiloja. Muhoksella aktiivitiloja on suunnittelualueella 140, joista 14 on hevostiloja, 44 lypsykarjatiloja, 12 muita nautatiloja, 3 sika- tai lammastiloja ja 67 kasvinviljelytiloja. Lisäksi alueella on kymmeniä tukijärjestelmien ulkopuolisia hevostiloja. Suunnittelualue on linnuston kannalta mo- nipuolinen, sillä se käsittää laajojen monimuo- toisten peltoalueiden lisäksi Oulujokivarren, sen rantametsiköt ja muut jokivarsibiotoopit. Varsi- naisia lintuvesiä alueella ei ole, vain Tiilitehtaan lammikoilla on naurulokkiyhdyskunnan ansiosta laajempaa alueellista merkitystä. Linnustollisesti tärkein osa-alue suunnittelualueella on laaja yh- tenäinen peltoaukea, Soso-Matokorpi-Kurkiperä. Alueella on merkitystä sekä pesimä- että muu- tonaikaiselle lajistolle. Muita tärkeitä suunnitte- lualueella sijaitsevia lintualueita ovat Vasanojan kosteikkoalue ja Kinnulanjärvet sekä Oulujoessa sijaitsevat Muhoslampi ja Montanlampi. Varsin- kin keväällä kahlaaja- ja vesilintulajisto on Mu- hoslammella monipuolinen ja muihin jokivarren paikkoihin verrattuna runsas. Oulujoki on säännöstellyin ja ylivoimaisesti eniten energiaa tuottava vesistö Pohjois-Poh- janmaalla. Oulujoen ja sen sivu-uomien veden- pinnan vaihtelu tulee jatkossakin mukailemaan säännöstellyn Oulujoen vesitilannetta. Tulvan noustessa veden virtaus voi välillä kääntyä jopa vesistöstä pellolle päin. Vesien säännöstelystä johtuvan vedenpinnan vaihtelun ja rantojen ki- veämisen vuoksi luontaiset kasvillisuusvyöhyk- keet ja rantaniityt puuttuvat monin paikoin Ou- lujoen rantamilta. Yleissuunnittelun maastokausi, eli kesä 2006 oli huomattavasti normaalia kuivempi, jolloin myös kosteikkoalueet ja monet Oulujokeen las- kevat vesiuomat olivat kuivia. Seuraava alkutal- vi oli taas huomattavan sateinen, mikä aiheutti voimakkaasti virtaavia laajoja tulvia myös pel- toalueille. Joulu-tammikuussa Oulujärven pinta nousi ennätyskorkealle aiheuttaen joitakin vaa- ratilanteitakin. Ilmastonmuutoksen myötä tule- vaisuudessa tilanne saattaa vielä korostua. Tämä vaikuttaa olennaisesti myös maatalousalueiden luonnonhoitoon. 2 Oulujoen laakson suunnittelualue 9Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Suunnitelman laadinnassa on käytetty soveltu- vin osin ohjeena Ympäristöministeriön Maata- lousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleis- suunnitteluopasta (Heikkilä 2002). Käytännössä suunnittelu koostui kolmesta päävaiheesta: esi- selvityksestä, maastokartoituksesta ja hoitoehdo- tusten laatimisesta. Esiselvitysvaiheessa kerättiin olemassa olevaa tietoa mm. kirjallisuudesta, ym- päristöhallinnon tietokannoista ja kartoilta. Varsi- nainen suunnittelu käynnistyi kaikille avoimella yleisötilaisuudella, joka pidettiin Muhoksen kun- nantalolla kesäkuun puolivälissä. Oulun viljelijöille lähetettiin kotiin henkilö- kohtaiset tiedotteet viljelijäkirjeen mukana ja paikallisissa ilmaisjakelulehdissä Oulu-lehdessä ja Juoksupojassa oli yleissuunnittelusta kerto- vat lehtijutut yleisötilaisuutta edeltävällä vii- kolla. Myös Kaleva uutisoi aiheesta näyttävästi 14.6.2006. Maastotyöt aloitettiin yleisötilaisuu- den jälkeen kesäkuun puolivälissä. Muhoksen viljelijöille tiedotettiin alkukesällä viljelijäkirjeen mukana maastossa liikkumisesta. Maastossa tu- tustuttiin esiselvityksen myötä ennalta tiedossa oleviin kohteisiin. Uusia kohteita etsittiin mm. paikallisilta asukkailta ja ohjausryhmältä saatu- jen vihjeiden perusteella. Maastotyöt saatiin päätökseen syyskuun alussa ja maanomistajille tiedotettiin kirjeitse kohteiden valinnasta yleissuunnitelmaan. Suunnitelman val- mistumisesta uutisoitiin Tervareitissä 10.10.2006 ja aihe sai hyvin palstatilaa myös Kalevassa 11.10.2006. Suunnitelmaluonnosta esiteltiin loka- kuussa toisessa yleisötilaisuudessa Muhoksella ja luonnokseen oli mahdollista tutustua myös kuntien maatalousviranomaisten luona. Kaikille suunnittelualueen viljelijöille tiedotettiin viljeli- jäkirjeiden mukana suunnittelun olevan loppu- suoralla. Raportti viimeisteltiin ohjausryhmän ja maanomistajien antamien muutosehdotusten pohjalta. 3 Menetelmät ja tiedottaminen 10 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Luvussa esitetään maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta edistävät kohdetyypit ja suosi- tuksia niiden hoidosta. Kunkin kohdetyypin yhtey- dessä luetellaan myös tässä yleissuunnitelmassa esitellyt kohdetyyppiä edustavat esimerkkikoh- teet. Huomiota kiinnitetään myös kohdetyypille ominaiseen eliölajistoon, jota suunnittelualueella esiintyy ja jonka säilymiseen oikein toteutetulla ympäristönhoidolla voidaan vaikuttaa. 4.1 Peltoon rajautuvat elinympäristöt 4.1.1 Puukujat Puukujat ja puurivit ovat olennainen osa maa- seutumaisemaa. Avoimen alueen keskellä oleva puusto elättää myös lukuisia eliölajeja, antaa suo- jaa tuulelta ja pitää haihduttamalla tien pohjan kantavana. Kasvillisuuden kannalta oma mer- kityksensä on myös hyvin hoidettua koivukujaa reunustavilla piennarniityillä. Koivukujan hoitoon voi kuulua aluskasvillisuuden niitto vuosittain ja oksien leikkaus tarvittaessa. Useimmiten puukuja reunustaa maatalon pihaan johtavaa tietä tai kylän raittia. Yleisimmin käytetty puulaji on koivu. Van- hojen kujanteiden uusimista on hyvä suunnitella ajoissa ja myös uusia kujanteita voidaan perustaa sopiville paikoille. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2006.) Koivu alkaa olla elinkaarensa loppupäässä noin 80-vuotiaana. Jos kaikkien puiden uudistaminen tehdään kerralla, menee vuosia ennen kuin kujas- ta taas tulee näyttävä – toisaalta kujanteen näyttä- vyys perustuu juuri säännöllisyyteen. Hyvä vaih- toehto voisi olla joka toisen puun korvaaminen uudella puusukupolvella. Sopiva taimien välinen etäisyys on koivulla noin 6 metriä. Vaihtoehtona on myös istuttaa aluksi puita puolet tiheämmin ja kaataa myöhemmin joka toinen puu latvusten levetessä. Taimien istuttamisessa kannattaa ottaa huomioon myös leveiden maatalouskoneiden vaatima tila. Suunnittelualueen esimerkkeinä puukujista ovat Viinikan ja Määtän koivukujat (kohteet 5 ja 27). Muista alueen kujanteista mai- nittakoon Muhoksella sijaitsevat Lanin Soson koi- vukuja (kuva 1) ja Koortilaan johtava kuusikuja metsän keskellä. Puurivit ja -kujanteet sekä pihapiirit monipuo- listavat viljelyalueiden linnustoa. Tyypillisiä näil- lä alueilla viihtyviä lajeja ovat mm. tervapääsky, haara- ja räystäspääsky, västäräkki, kivitasku ja Muhoksella harvinaisena tavattava turkinkyyhky. Pihapiirien lajistoon kuuluvat myös viime vuosi- kymmeninä selvästi vähentyneet lajit varpunen ja kottarainen. Vanhat puukujanteet tarjoavat pesi- mäpaikkoja useille kololintulajeille, kuten käpyti- kalle, palokärjelle, käenpiialle, tali- ja sinitiaiselle sekä kottaraiselle. 4.1.2 Peltotiet ja -ojat pientareineen Viljelytoimien ulkopuolelle jäävät ojien ja pelto- teiden pientareet tarjoavat suojapaikkoja monille linnuille, hyönteisille ja kasveille. Pientareet toimi- vat kulkureitteinä ja leviämisteinä, ns. ekologisi- na käytävinä. Käytävä saattaa yhdistää vaikkapa peltojen eri puolilla olevat ekologisesti arvokkaat kohteet. Peltolinnuston kokonaistiheys on suu- rempi avo-ojitetuilla kuin salaojitetuilla pelloilla. Perinteisesti hoidettujen niittyjen ja hakamaiden vähennyttyä voimakkaasti ovat monet niittykas- vit etsiytyneet juuri piennarniityille. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2006.) Pientareiden luonnon monimuotoisuutta voi- daan lisätä säännöllisellä niitolla ja niittojätteen pois korjaamisella. Monilajisella kukkivalla pien- tareella niittoa kannattaa lykätä syksymmälle. Säästettäväksi valikoidut yksittäispuut ja pensaat lisäävät maiseman vaihtelevuutta. Yhtenäinen 4 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteet ja niiden hoito 11Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 pajukkoseinämä sen sijaan sulkee näkymiä. Pien- tareiden määrä on vähentynyt voimakkaasti sa- laojitusten korvattua peltojen avo-ojat. Säilyneet salaojittamattomat pellot ovat arvokkaita moni- muotoisuuskohteita, jotka kannattaa säilyttää, mi- käli se ei kohtuuttomasti vaikeuta viljelyä (kuva 2). Myös avo-ojien palauttaminen voidaan rahoit- taa erityistuella. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2006.) Esimerkkejä suunnittelualueen peltoteistä pientareineen löytyy Hyrkkäänmäen ja Vasankan- kaan kohdekuvauksista (kohteet 13 ja 40). 4.1.3 Peltojen keskellä olevat metsä- ja pensassaarekkeet sekä pellon ja metsän reunavyöhykkeet Peltojen keskelle jääneiden saarekkeiden taustal- la voi olla esimerkiksi alueen kivisyys tai kosteus, mikä on hankaloittanut pelloksi raivausta. Valoi- salla paikalla puiden latvukset kehittyvät leveiksi ja haaroittuneiksi. Maisemallisen vaihtelun lisäksi saarekkeilla on merkitystä eläinten suoja-, pesi- mä- ja ruokailualueina. Pellon ja metsän välisellä reunavyöhykkeellä lajirunsaus on suurempi kuin pellolla tai metsässä. Erona jyrkkäreunaiseen ta- lousmetsään verrattuna luonnon kannalta arvok- kaalla reunavyöhykkeellä maisema vaihettuu avoimesta pellosta niityn kautta puoliavoimeksi pensaikoksi ja edelleen metsäksi. Monipuoliset reunavyöhykkeet ovat usein syntyneet laidun- nuksen tuloksena. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2006.) Reunavyöhykkeitä ja saarekkeita voidaan hoitaa puuston ja pensaikon raivauksilla, laiduntamalla ja niittämällä. Saarekkeet eivät välttämättä vaadi ollenkaan hoitoa, vaan jo niiden säilyttäminen li- sää luonnon monimuotoisuutta. Yleisperiaatteena reunavyöhykkeiden hoidossa on puuston ja pen- saikon kehittäminen monilajiseksi ja eri-ikäiseksi. Raivauksissa suositaan lehtipuustoa ja pensaita sekä marjovia lajeja. Vanhat puut ja lahot pökke- löt on syytä säästää. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2006.) Suunnittelualueella etenkin etelään suuntau- tuvilla kuivilla ja paahteisilla reunavyöhykkeillä on monipuolista niittykasvillisuutta. Esimerkkejä peltojen saarekkeista (kuva 3) löytyy Kinnulan- järven ja Viskaalinmäen kohdekuvauksista (koh- teet 6 ja 20). Suunnittelualueelta pellon ja metsän Kuva 1. Lanin Soson koivukuja on tärkeä maisemaelement- ti avoimen peltoalueen keskellä. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 2. Hyrkkään peltoaukealla olevat avo-ojat ja ladot tarjoavat suojapaikkoja monille eliölajeille. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 3. Pellon keskellä oleva saareke antaa suojapaikkoja eläimille ja tuo vaihtelua Kinnulanjärven maisemaan. Kuva: Susanna Anttila. 12 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 reunavyöhykkeiden esimerkkikohteiksi valittiin Sanginniemi, Turkankangas, Vasankangas ja Puk- kila-Lappi (kohteet 1, 3, 9, 14 ja 16), jotka kaikki sijaitsevat Oulun puolella. Peltojen metsä- ja pensassaarekkeiden ja reunavyöhykkeiden linnusto Peltojen metsäsaarekkeet monipuolistavat pelto- linnustoa tarjoten kymmenille lajeille sopivia pe- simäpaikkoja ja ruokailualueita. Oulujokilaakson suunnittelualueen metsäsaarekkeissa ja viljely- alueiden välisissä metsissä pesivät mm. tuuli- ja hiirihaukka, sepelkyyhky, teeri, pyy, käenpiika, sarvi- ja helmipöllö, räkättirastas, varis, harakka, naakka, viherpeippo sekä palokärki. Metsäsaarek- keiden hoitoon voidaan soveltaa reunavyöhykkei- den hoidon periaatteita. Pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet sekä pientareet ja ojanvarret ovat viljelyalueiden lin- nuston monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Kunnollinen avoimia niittylaikkuja ja pensaita si- sältävä reunavyöhyke on monien lintulajien, ku- ten esimerkiksi punavarpusen, pikkulepinkäisen, pensaskertun, pajusirkun, pensastaskun ja ruoko- kerttusen pesimäaluetta. Suljetummilla puuvaltai- silla reunavyöhykkeillä pesii vuorostaan monilaji- nen metsälinnusto. Hoito- ja kehittämistarpeita: Metsäsaarekkeiden reunavyöhykkeitä voi- daan hoitaa tarvittaessa arvokkaalla mai- sema-alueella maatalouden ympäristötuen maisemanhoitokohteina. Metsäsaarekkeiden laiduntaminen voi lisätä pellon reuna-alueella pesivien lajien määrää. Puuston monilajisuutta ja eri-ikäisyyttä tulisi suosia. 4.1.4 Vesistöt ja kosteikot Peltoalueita halkovien jokien, purojen ja ojien var- silla on suuri merkitys eläinten pesimä- ja ruokailu- paikkoina ja kulkureitteinä. Jokivarret ja suurten ve- to-ojien ympäristöt ovat pensaita suosivan lajiston, kuten ruokokerttusen, pajusirkun, punavarpusen, pajulinnun ja pikkulepinkäisen pesimäympäristöä. Muuttoaikaan jokivarsien pensaikoissa levähtää ja ruokailee muutolla pysähtyneitä varpuslintuja. Jo- kivarsien tulvaniityillä on merkitystä sorsalintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailualueina. Aktiivisen peltoviljelyn ulkopuolelle jäävät suo- jakaistat, suojavyöhykkeet, kosteikot sekä mutkai- set oja- ja purouomat suodattavat pelloilta valuvia ravinteita (kuva 4). Joillakin Oulujoen eteläpuolei- silla peltoalueilla jokitöyräs on korkeammalla kuin • • • ympäröivät pellot. Tällöin joentörmä itsessään es- tää ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumista suoraan jokeen. Näillä alueilla niittymäisinä hoi- dettavien suojavyöhykkeiden tarve onkin pelloilta valuvia vesiä keräävien pienempien vesiuomien, kuten purouomien ja valtaojien, varrella. Näissä kohteissa tulisi tarkastella myös tarvetta perus- taa kosteikkoja tai laskeutusaltaita, joiden kautta pellolta tulevat vedet kierrätettäisiin ennen niiden laskemista Oulujokeen. Varsinkin kosteikkojen jat- kosuunnittelu on tehtävä erityisen huolella, ettei aiheuteta vesiongelmaa toiselle maanomistajalle. Oulujoen säännöstelyn vuoksi rantapelloille saattaa yllättäen nousta voimakkaasti virtaava ja syövyttävä tulva myös kasvukauden ulkopuolella. Siksi olisi erittäin tärkeää, että mahdollisimman monella rantapellolla olisi monivuotinen sitova kasvipeite, ettei tulva veisi maa-aineksia ja ravin- teita mukanaan vesistöön. Rantapeltovyöhykkeel- le soveltuva erityistukimuoto voi suojavyöhykeso- pimuksen lisäksi olla myös maiseman ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen, jos siihen yhdis- tyy rantapensaikon ja puuston hoitoa. Luonnostaan kosteikkoja on vesistöjen tulva- rannoilla, purojen ja ojien varsilla sekä lähteiköis- sä, missä vedet viipyvät tavallista kauemmin ja kosteus säilyy läpi kesän. Keinotekoiset kosteikot edistävät myös monien vesilintujen ja kahlaajien pesintää. Suojavyöhykettä voidaan hoitaa laidun- tamalla muusta pellosta erikseen aidattuna tai niittämällä ja korjaamalla niittotähteet pois. Suo- javyöhykesopimuksille otollisia paikkoja voisi olla ainakin Rito-ojan ja Ketolanojan varressa olevilla pelloilla (kohteet 16 ja 28). Esimerkkeinä kostei- koista ovat Vasanoja ja Kosuoja (kohteet 11 ja 21). Joen ja pellon väliin jää usein puusto- ja pensaik- kovyöhyke, joka hoitamattomana sulkee näkymiä. Tämän pellon ja vesistön välisen reunavyöhykkeen Kuva 4. Niittymäisenä hoidettava suojakaista tai -vyöhyke on tärkeä etenkin jyrkästi vesistöön päin viettävillä pelloilla, kuten tässä Ketolanojan varressa. Kuva: Taimi Mahosenaho. 13Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 hoidolla on usein myös luonnon monimuotoisuut- ta tukeva vaikutus. Hoito voi olla pensaikon rai- vausta, puuston harvennusta, niittoa tai laidun- nusta. Otollisia hoitokohteita löytyy etenkin silto- jen ja teiden läheltä sekä sellaisilta maastonkohdilta, mistä on näkymämahdollisuus Oulujoelle tai uo- man yli vastarannan pelloille. Myös jokirannassa sijaitsevissa pihapiireissä on joskus niitetty pihan ja joen välistä kaistaa, mikä omalta osaltaan tukee ympäröivän maatalousalueen luonnon monimuo- toisuutta ja avaa kauniita lähimaisemia. Linnuston kannalta yhteyden säilyminen avoi- milta peltoalueilta joelle tai kosteikkoalueelle on tärkeää. Kokonaan rantapuustoa ja pajukkoa ei kuitenkaan kannata poistaa, vaan säästää vaihte- levasti puu- ja pensasryhmiä. Tasavälein harventa- mista tulee sen sijaan välttää ja pyrkiä luonnolliseen lopputulokseen, jossa on avattu näkymäaukkoja haluttuihin suuntiin. Jyrkillä ja sortuma-alttiilla rannoilla, kuten Mu- hosjoen varressa, mahdollista raivausta tulee tehdä erityisen varovasti. Puusto ja muu kasvillisuus tu- kevat juurillaan maaperää ja estävät maa-aineksen irtoamista vesistöön. Joelle päin kallistuneet puut on kuitenkin hyvä poistaa ennen kuin ne kaatues- saan repivät mukaansa helposti sortuvaa törmää. Joen ja puronvarsien maisemaraivausmahdolli- suuksia on suunnittelualueen joka kolkassa, liiku- taanhan valtakunnallisesti arvokkaalla maisema- alueella jokilaaksossa. Maininta pellon ja vesistön välisestä reunavyöhykkeestä onkin mukana mo- nessa kohdekuvauksessa (kohteet 1, 4-8, 11, 15-16, 19-20, 23, 25 ja 28). 4.2 Peltoalueet 4.2.1 Aktiiviviljelyssä olevat pellot Vaikka lajistollisesti rikkaimmat alueet löytyvät yleensä viljelyalueiden liepeiltä, ei avoimien ak- tiivisesti viljeltyjen peltojen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle tulisi väheksyä. Paitsi että elinvoimainen maatalous pitää maiseman avoime- na, se myös ylläpitää monien eläinten elinmahdol- lisuuksia. Peltoalueilla pesii lukuisa määrä lintuja ja ruo- kailuvieraita on vielä monin verroin enemmän. Lintujen syys- ja kevätmuuton aikoihin peltoau- keilla on suuri merkitys myös kerääntymis- ja levähdysalueina. Keväällä tulvivat pellot esimer- kiksi ranta-alueen tuntumassa tai jokivarsilla ovat sorsalintujen ja kahlaajien käyttämiä tärkeitä ruo- kailualueita. Tällainen tilanne on erityisesti Soso- naavalla (kohde 32), missä voi nähdä keväällä jopa satoja vesilintuja ja joutsenia. Pelloista laajojen yhtenäisten ja yhteen viljakas- viin keskittyvien salaojitettujen viljelmien merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta on vähäisin. Aktiiviviljelyalueet ovat monipuolisimmillaan sil- loin, kun ne koostuvat erikokoisista ja -tyyppisistä viljelmistä. Sarka- ja veto-ojien määrä sekä riittä- vät pientareet ja suojakaistat lisäävät viljelyalueen monimuotoisuutta. Niiden merkitys korostuu mo- nien peltolintulajien pesimäpaikkoina. Linnuston monimuotoisuuden kannalta tärkei- tä elementtejä ovat eri-ikäiset nurmet, suojavilja- nurmet, kesantopellot, nurmilaitumet ja peruna- viljelmät. Nurmialueita hyödyntävät lähes kaikki viljelyalueilla levähtävät ja ruokailevat lintulajit. Laidunalueiden merkitys on huomattava monien lintulajien kannalta: esimerkiksi kottarainen on Suomessa vähentynyt laidunnuksen vähennyttyä. Aktiiviviljelyalueilla esiintyvät uhanalaiset ja erityisiä suojelutoimenpiteitä vaativat lintulajit on esitetty taulukossa 5 sivulla 70. Erityislajien lisäksi viljelyalueita käyttävät mm. seuraavat lajiryhmät: sorsalinnut, kahlaajat, lokkilinnut, pöllöt, haukat, kotkat, kyyhkyt, tervapääskyt, kurjet sekä kana- ja varpuslinnut. Tyypillisiä suunnittelualueen pelloil- la pesiviä ja ruokailevia lajeja ovat mm. tuulihauk- ka, peltopyy, töyhtöhyyppä, isokuovi, suopöllö, kiuru, niittykirvinen ja peltosirkku. Vähälukuisis- ta lajeista ruisrääkkä ja viiriäinen ovat esiintyneet melko säännöllisesti suunnittelualueella. Hoito- ja kehittämistarpeita: Aktiiviviljelyalueet tulisi pitää riittävän avoimina raivaamalla ojien ja teiden var- sille levittäytyvää pensaikkoa ja puustoa. Toimenpide mahdollistaa suurikokoisten ja pitkän pakoetäisyyden omaavien lintulajien, kuten hanhien, joutsenten ja kurkien, esiin- tymisen alueella. Viljelyalueiden pienkohteet, kuten latojen ympäristöt, kivikasat, yksittäiset puut tai pienet puuryhmät tulisi säilyttää, koska ne ovat monien lintulajien pesimäpaikkoja. Esimerkiksi peltopyy, tuulihaukka, pelto- ja keltasirkku, kivitasku, västäräkki, kottarai- nen, pensastasku ja sepelkyyhky käyttävät näitä pienkohteita. Laajoilla viljelyalueilla eri viljelykasvien vil- jelykierrolla ja laidunmaiden vuorottelulla voidaan lisätä linnuston monimuotoisuutta. Viljelykäytännöissä tulisi ottaa huomioon linnuston tarpeet. Esimerkiksi rehun teossa tulisi aluetta niittää keskeltä reunoille päin, jotta linnun poikaset ehtisivät paeta niitto- koneen edestä ja säilyisivät elossa. • • • • 14 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Heikosti tuottavien tulvapeltojen viljelyn mielekkyyttä tulisi harkita. Tulvan vaivaa- mat pellot soveltuisivat useissa tapauksissa ympäristötuen erityistuella hoidettaviksi luonnon monimuotoisuuspelloiksi (lintujen tärkeä levähdys- ja ruokailualue pellolla). Pienialaisia luonnon monimuotoisuuskoh- teita voisi sisällyttää nykyistä laajemmin ympäristötuen lisätoimenpiteisiin. Peltoenergia ja luonnon monimuotoisuus Peltoenergialla tarkoitetaan energiantuotantoon soveltuvien kasvien viljelyä. Kasvimassa muuttuu energiaksi joko suoraan polttamalla tai puristamal- la kasveista öljyä. Energiakasveja ovat esimerkiksi ruokohelpi ja viljan olki, jotka sopivat poltettavak- si seoksena turpeen tai puun kanssa. (Maa- ja met- sätalousministeriö 2006c; Vapo Oy 2006.) Viime aikoina on keskusteltu peltoenergian voi- makkaasta kasvusta. Tämän uusiutuvan energia- lähteen käyttö on ympäristön ja ilmastonsuojelun kannalta kannatettavaa, kunhan myös vaikutukset luontoon ja maisemaan otetaan huomioon. Tällä het- kellä noin 70 % Suomessa käytetystä energiasta on peräisin ulkomaisista uusiutumattomista energia- lähteistä (Kauppa- ja teollisuusministeriö 2006). On arvioitu, että noin 20 % Suomen peltopinta-alasta voitaisiin valjastaa energiakasvien, kuten ruokohel- ven, viljelyyn (Maa- ja metsätalousministeriö 2005). Viljelijöiden kannalta järkevintä olisi säilyttää parhaat pellot ruoan tuotannossa ja jättää vähem- män keskeiset alat energiakasveille. Tämä olisi myös maisemallisesti kannatettavaa jopa parimet- riseksi kasvavan ruokohelven osalta. Syväjuurinen ruokohelpi saattaa myös tukkia salaojaputkia. Täl- lä hetkellä ei ole kuitenkaan määritelty alueellisesti energiakasveille suositeltavia sijoituspaikkaohjeita, vaan asia etenee polttotekniikan kehittymisen ai- kataulussa. Bioenergiaksi käytettävien ruokohelpi- peltojen sijoittuminen määräytyy tällä hetkellä vil- jelijän kiinnostuksen, energiayhtiöiden sopimusten ja voimalaitoksien läheisyyden perusteella. Luonnon monimuotoisuuden kannalta ainakin lintujen kannalta tärkeät levähdysalueet olisi hyvä pitää pääosin viljan ja nurmen tuotannossa. Ruo- kohelpipeltojen parhaita sijoittumispaikkoja mai- seman ja ympäristön kannalta olisivatkin käytöstä poistuvat turvetuotantoalueet sekä umpeutumisu- han alla olevat ja kaukomaisemassa sijaitsevat pel- lot. Ruokohelpeä ei tulisi viljellä monimuotoisten pellonreunavyöhykkeiden eikä herkkien kuivah- kojen perinnebiotooppien yhteydessä. Peltoener- gia-alan lisääminen on kuitenkin yleisesti erittäin suotavaa, koska sen avulla voidaan pitää viljely- alueet peltoina, maaseutu elinvoimaisena ja lisätä kotimaisen bioenergian käyttöä. • • 4.2.2 Vanhat käytöstä poistuneet pellot Peltojen jäätyä aktiiviviljelyn ulkopuolelle ne pensoittuvat ja metsittyvät ajan myötä. Paikoin peltoja on myös metsitetty istuttamalla puita, jol- loin lopputuloksena on usein näkymiä peittävä tasaikäinen säännöllinen puurivistö. Etenkin ar- vokkaalla maisema-alueella peltojen pitäminen avoimina on suositeltavampi vaihtoehto kuin alueiden umpeutuminen. Aktiiviviljelyn lisäksi vaihtoehtona on hoitami- nen vuosittain niittämällä, laiduntamalla tai rai- vaamalla. Vanhenevilla pelloilla, joiden uudista- misesta ja lannoittamisesta on jo kulunut aikaa, tai jotka eivät koskaan ole olleet tehoviljelyssä, lajisto kehittyy hoidon myötä niittymäiseen suuntaan. Suunnittelualueelta aktiivikäytöstä poistuneista pelloista löytyy esimerkkejä mm. Turkankankaal- ta, Vasankankaalta, Laukansaaresta ja Ketolanojal- ta (kohteet 2, 8, 10, 24 ja 29). 4.2.3 Kesannot, pysyvät laitumet ja hoidetut viljelemättömät pellot Kesantotyyppisillä alueilla on myös oma merki- tyksensä maatalousympäristön kannalta. Omalta osaltaan ne vähentävät ympäristön kuormitusta verrattuna aktiivisesti viljeltyyn, muokattavaan ja lannoitettavaan alueeseen. Myös luonnon mo- nimuotoisuudelle näillä alueilla on merkitystä, jos lohkolle esimerkiksi kehittyy monivuotista matalaa niittymäistä luonnonkasvillisuutta. Jotkut yksivuotiset rikkakasvitkin voivat olla ravinnonlähteenä tietyille lajeille. Esimerkiksi jau- hosavikan ja kiertotattaren siemenet houkuttele- vat järripeippoparvia, takiainen on tiklin ravintoa ja voikukan siemenistä nauttivat vihervarpuset ja joskus viherpeipotkin. Kesannoilla on merkitystä myös maaperässä olevalle eliölajistolle. Kesantoalueet hyödyttävät monia peltoym- päristön lintulajeja, kuten peltopyytä, taivaan- vuohta, isokuovia, niittykirvistä, keltavästä- räkkiä, kiurua, pensastaskua, pensaskerttua ja pajusirkkua. Lyhytaikaiset kesannot ovat koko lajiston kannalta pitkäaikaisempia edullisempia, mutta myös pitkäaikaisemmista alueista hyötyy moni laji. Laidunalueet ovat monille matalakasvuisilla alueilla pesiville ja ravintonsa hankkiville lajeille erittäin hyviä ympäristöjä. Näihin kuuluvat mo- net kahlaajalajit, mm. töyhtöhyyppä ja isokuovi sekä avomaan varpuslinnuista kiuru, niittykirvi- nen ja keltavästäräkki. Monet lajit käyvät ruokai- lemassa laitumilla, pesimäaikaan mm. kottarai- 15Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 nen ja pääskyset. Muuttoaikaan matalakasvuiset laidunalueet ovat tulvalammikoineen monien vesilintujen ja kahlaajien suosimia paikkoja. Hoidettujen monivuotisten niittyjen moni- muotoisuus lisääntyy, mikäli niiden kasvusto niittämisen lisäksi myös kerätään tai alueita lai- dunnetaan pienellä eläintiheydellä. Laidunalu- eiden ja niittoalueiden kasvusto monipuolistuu sitä enemmän, mitä pidempään alue on muok- kaamatta ja lannoittamatta, ja mitä vähemmän lisärehua annetaan. Taulukon 1 luvut kertovat kesantotyppisten alueiden pinta-aloista ja nii- den muutoksesta Oulujokilaaksossa vuosina 2005-2006. Suunnitteluvuonna 2006 tuli voimaan uusia maankäyttömuotoja ja tukityyppejä tilatu- kijärjestelmän myötä. 4.3 Perinnebiotoopit Perinnebiotoopilla tarkoitetaan viljelemätöntä, muokkaamatonta ja lannoittamatonta aluetta, joka on kehittynyt pitkään jatkuneen perinteisen niiton tai laidunnuksen tuloksena. Perinnebiotoopeilla on monimuotoinen lajisto, jonka joukossa on usein harvinaisuuksiakin. Yleisperiaatteena perinnebio- tooppien hoidossa on ravinteisuuden vähentämi- nen, mikä tarkoittaa laidunnusta ilman lisärehua pienellä eläintiheydellä tai niittoa ja niittojätteen pois korjaamista. Suunnittelualueella esiintyviä perinnebiotooppityyppejä ovat metsälaitumet, haat ja erilaiset niityt. Pohjois-Pohjanmaan perin- nebiotoopit kartoitettiin vuosina 1992-1996 (Vainio ja Kekäläinen 1997). Inventoinnissa listattiin suun- nittelualueelta yksi paikallisesti arvokas kohde, Hepo-ojan laidun (kohde 17). Luonnon monimuo- toisuuden yleissuunnittelun yhteydessä löydettiin joukko kohteita, jotka täyttävät perinnebiotoopeil- le asetetut ehdot tai ovat lähellä niitä. 4.3.1 Metsälaitumet ja haat Suunnittelualueella esiintyviä puustoisia laidun- tamalla syntyneitä perinnebiotooppeja ovat haat ja metsälaitumet. Haat ovat harvapuustoisia alueita, joiden aluskasvillisuudessa on sekä metsä- että niittylajistoa. Metsälaitumet ovat puustoisempia ja aluskasvillisuus on pääosin tavallista metsäkas- villisuutta niittylajien sinnitellessä lähinnä aukko- paikoissa. Hakamaiden ja metsälaidunten hoito tapahtuu laiduntamalla ja puuston harvennuksilla. Tavoitteena on ylläpitää tai laajentaa olemassa ole- via avoimia niittyaloja ja lisätä alueen valoisuut- ta. (Haaranen ym. 2006.) Yleissuunnitelmassa on mukana lukuisia esimerkkejä haka-alueista, joista edustavimpia ovat Hepo-ojan, Tossavaisenojan ja Kumiaisojan kohteet (17, 34 ja 41). Ainoa suunnit- telualueelta tiedossa oleva metsälaidun sijaitsee Muhosjoen Akanniemessä (kohde 35). * josta 5 ha erityistukialaa Muhos Oulu 2006 2005 2006 2005 Kesanto 196 611 8 46 Hoidettu viljelemä- tön pelto 358 52 Pysyvä laidun 3 *6 Taulukko 1. Uudet maatalouden maankäyttölajit (ha) Oulujokilaaksossa. Kesantotyyppisten alojen määritelmät muuttuivat tilatuen myötä vuonna 2006. Hoidettu viljelemätön pelto on uusi tilatuen muoto, jossa pellon on pääsääntöisesti oltava kasvipeittei- nen, mutta se on niitettävä elokuun loppuun men- nessä (Maa- ja metsätalousministeriö 2006b). Pysyvää laidunta on käytetty heinä- tai nurmirehu- kasvien kasvattamiseen kotieläintuotannon käyt- töön, eikä alue ole 5 vuoteen saanut kuulua vilje- lykiertoon. Enintään kolmasosa alueen pinta-alasta saa olla puiden tai pensaiden peittämää ja alueella kasvaa enintään 50 puuta hehtaarilla. (Maa- ja met- sätalousministeriö 2006b.) Velvoitekesanto koskee C-alueella (johon suunnitte- lualuekin kuuluu) niitä tiloja, joilla pinta-alaa on yli 70,76 hehtaaria. Kesanto voi olla avo-, sänki-, viher-, riista-, maisema- tai non food -kesantoa. Luonnon monimuotoisuutta edistää mm. riistakesanto, joka on tarkoitettu luonnonvaraisten eläinten ruokintaan. Riistakesanto tulee perustaa vähintään kahden kas- vilajin seoksena. Maisemakesanto voidaan perustaa maisemaa monipuolistavilla kasveilla, joita ovat esi- merkiksi hunajakukka, ruiskaunokki ja silkkiunikko. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006b.) 16 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 4.3.2 Niityt Niityt ovat avoimia matalakasvuisia alueita, joita ei kuitenkaan ole muokattu pelloksi. Jokien ja jär- vien rannoilla esiintyy luonnostaan avoimia ran- ta- ja tulvaniittyjä, joita on laajennettu raivaamal- la heinän tuotantoon. Hoidetut rantaniityt ovat erityisesti linnuston mieleen. Niittyjä on voinut kehittyä myös muualle kuin vesistöjen yhteyteen pitkään jatkuneen niiton tai laidunnuksen tulokse- na. Niittyjä voidaan hoitaa raivaamalla, laidunta- malla tai niittämällä ja korjaamalla niittojäte pois. (Haaranen ym. 2006.) Paikallisina esimerkkeinä puroihin ja jokivarsiin liittyvistä niityistä ovat mm. Hepo-ojan, Ketolanojan, Hotelli suopursun ja Ukkolan kohteet (17, 28, 33 ja 39). Kuivan maan laidunniittyjä löytyi Vasankankaalta ja Hyrkkään- mäeltä (kohteet 14 ja 40). 4.4 Muut tärkeät elinympäristöt Maatalousalueilta löytyy monenlaisia, usein pie- nialaisia kohteita, joilla on kuitenkin suuri mer- kitys sekä maiseman että lajirikkauden kannalta. Ladot, riukuaidat ja muut käsittelemättömästä puusta tehdyt hyönteisille tärkeät rakenteet alka- vat käydä harvinaisiksi (kuvat 5 ja 6). Ladoissa ja muissa rakennuksissa voivat pesiä monet lintulajit, kuten haara- ja räystäspääsky, varpunen, västäräk- ki, kivitasku ja tervapääsky. Pellon keskellä olevat yksittäisetkin puut elävöittävät maisemaa ja pel- lon reunoille kasatut kivikasat ja -aidat kertovat entisajan kovasta pellonraivaustyöstä. Kiviaitoja voidaan hoitaa poistamalla tarvittaessa puiden ja pensaiden taimia sekä niittämällä tai laiduntamalla aidanvieruksia. Myös vanhojen pihapiirien tallaa- malla syntyneet nurmikot saattavat olla lajistol- taan arvokkaita. (Lappalainen 2002.) Esimerkkei- nä tämäntyyppisistä kohteista ovat mm. komeat maisemapuut lähellä Laukan siltaa sijaitsevalla peltoaukealla (kohde 25) sekä Vasankankaan lam- maslaitumen puuaita ja kiviaita (kohde 14). Ladot on mainittu useammassakin kohdekuvauksessa, kuten Kinnulanjärven, Vasankankaan, Hepo-ojan ja Kumiaisojan yhteydessä (kohteet 6, 9, 17 ja 41). 4.5 Erilaisia hoitomuotoja 4.5.1 Raivaus Raivaamalla ja harventamalla voidaan avata maisemia ja lisätä luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä avoimia ja puoliavoimia elinympäristöjä. Myös kunnostettavat luonnon monimuotoisuus- kohteet ja perinnebiotoopit vaativat usein raivaus- ta. Jos raivattava ala on suuri, kannattaa raivauk- set jaksottaa useammalle vuodelle, ettei kuolevista kannoista vapaudu kerralla liikaa ravinteita maa- perään. Työvälineinä voidaan käyttää esimerkiksi moottorisahaa, raivaussahaa tai ohuille vesoille myös niittokonetta. Arvokkailla pienialaisilla koh- teilla taimikkoa voi kitkeä myös käsin. Raivatuille kohteille on järjestettävä tehokas jatkohoito, ettei- vät aggressiiviset ongelmakasvit, kuten vadelma ja nokkonen, pääse vallalle valoisuuden lisääntyessä. Raivaus kannattaa tehdä mahdollisimman lyhy- een kantoon laiduneläinten turvallisuuden vuoksi ja tulevan niittohoidon helpottamiseksi. Raivaus- tähteet tulee pääsääntöisesti korjata pois alueelta (kuva 7). (Priha 2003c.) Kuva 5. Perinteiset puiset aidat sopivat hyvin maaseudun pihapiireihin, kun ne myötäilevät vanhoja aitausten paik- koja. Kuvassa Jussi Turkka. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kuva 6. Ladot tarjoavat suoja- ja pesäpaikkoja mm. hyön- teisille ja linnuille. Kuva on otettu Hyrkkään Kumiaisojalta. Kuva: Susanna Anttila. 17Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 4.5.2 Laidunnus Luonnon monimuotoisuutta edistävän laidun- nuksen yleisperiaatteet eroavat tavanomaisesta tehomaataloudesta. Alueita laidunnetaan ympä- rivuorokautisesti nurmilaitumista erikseen aidat- tuina, etteivät karjan lannan mukana kulkeutuvat ravinteet pääse rehevöittämään luonnonlaidunta. Laidunpaine ja laidunkauden pituus sopeute- taan alueen tuottokyvyn mukaan. Ihanteellista olisi, jos laidunnus jatkuisi pienellä eläinmäärällä alkukesästä syksyyn asti. Laitumelle ei anneta li- särehua, vaan tarvittaessa rehun loputtua eläimet siirretään välillä toiselle lohkolle. Tämän vuoksi nuorkarja ja liharodut soveltuvat lypsylehmiä pa- remmin luonnonhoitoon. (Priha 2003a.) Suuret yhtenäiset laidunalueet kannattaa jakaa lohkoihin laidunnuksen tehostamiseksi. Paikoin tallaus paljastaa maanpintaa, jolloin niittykasvi- en siemenet pääsevät itämään. Karja valikoi syö- mänsä kasvillisuuden ja tarvittaessa laidunkauden jälkeen kannattaa tehdä täydennysniittoa. Laidun- nusjälki paranee, jos laiduneläiminä käytetään sa- manaikaisesti kahta eläinlajia.. Lampaat ja vuohet ovat tehokkaita vesakontorjujia ja ne sopivat myös nautoja paremmin jyrkille törmille. (Priha 2003a.) Oulussa ja Muhoksella kannattaisi hyödyntää etenkin alueen runsasta hevoskantaa maiseman- ja luonnonhoidossa. Moni kohde soveltuisi hyvin muutamalla tai yhdelläkin “kesälomalla” olevalla hevosella hoidettavaksi. Hevosenomistajilla on usein pulaa laidunalueista ja kuljetuskalustokin valmiina. Hevoset eivät kuitenkaan sovellu eroo- sioalttiille alueille. 4.5.3 Niitto Niitto on tehokkaasti ravinteisuutta vähentävä luonnonhoitomuoto, kun myös niittojätteet kor- jataan pois. Niiton ajankohdan valinnalla voidaan vaikuttaa kasvilajistoon: tehostetulla useampaan kertaan kesässä tapahtuvalla niitolla taltutetaan aggressiivisia korkeakasvuisia lajeja, kuten maito- hormaa, nokkosta ja koiranputkea. Ei-toivottua la- jistoa kannattaa taltuttaa niittämällä ensimmäisen kerran jo ennen kukintaa ja käyttämällä murskaa- Kuva 7. Ojanpientareet vesakoituvat helposti ja vaativat säännöllistä hoitoa. Kuvassa maisemanhoitotöissä Erkki Rimpiläinen Vasankankaalta. Kuva: Taimi Mahosenaho. 18 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 vateräisiä niittovälineitä, kuten raivaussahaa tai niittosilppuria, jonka etuna on tähteiden samanai- kainen poiskorjuu. Matalaa kukkivaa kasvillisuutta vaalitaan niittämällä kerran vuodessa loppukesäl- lä ja antamalla siementen varista ennen niittotäh- teiden keräämistä. Niittykasvillisuudelle sopivia leikkaavateräisiä niittovälineitä ovat esimerkiksi lautasniittokone ja viikate (kuva 8). Traktoriniitto on mahdollinen tasaisilla ja kovapohjaisilla koh- teilla. Niitetyn alan jälkilaidunnus parantaa myös hoidon lopputulosta. (Priha 2003b.) 4.5.4 Maatalousympäristölle ominaisten lintujen elinympäristöjen hoito Maatalousympäristölle ominaiset lintulajit voidaan ottaa huomioon normaalien viljelytoimien yhtey- dessä sekä tekemällä suoraan lintuja hyödyttäviä toimenpiteitä. Seuraavassa on lueteltu tärkeimpiä niistä huomioiden erityisesti suunnittelualueella esiintyvä lajisto. Lähteenä on käytetty Viljelmien siipiveikot -opasta (BirdLife Suomi ry 2005). Yleisiä hoitotoimenpiteitä ja -suosituksia: Niitä pellot mahdollisimman myöhään (kesäkuun loppu, heinäkuu) ja keskeltä reunoille päin. Hidas niittovauhti mahdol- listaa lintujen paon niittokoneen alta. Oikea niittotapa on tärkeä esimerkiksi ruisrääkän pesintöjen kannalta. Jätä latojen ja kivikoiden ympärille viljele- mätöntä aluetta ja vältä torjunta-aineiden käyttöä. Jätä peltojen metsäsaarekkeiden mahdolli- sessa hoidossa kasvillisuus kerrokselliseksi ja monipuoliseksi. Suosi metsän rakenteessa lehtipuita ja lahopuita. Kartoita ja säästä peltojen kevättöissä löy- tyvät kahlaajien (kuovi, töyhtöhyyppä) ja muiden lintujen pesät. Säästä peltojen ja ojareunojen pensaskasvus- tot, jotka tarjoavat pesä- ja ruokailupaikkoja monille lintulajeille. Suosi pientareita, suojakaistoja ja suojavyö- hykkeitä (niittymäisiä tai pensaikkoisia). Jätä muokkaamattomia peltoja, kesantopel- toja ja kevätnurmia lintuja varten. Säästä monimuotoisuutta ylläpitäviä pie- nimuotoisia kohteita, kuten vanhoja puita, puukujanteita, puurakennuksia, pihapiirin kivikasoja ja -aitoja. Riistapellot ylläpitävät myös muita lajeja kuin riistalajeja. Vältä torjunta-aineita ja suosi nurmia ja syysviljoja, jotka lisäävät hyönteisravintoa. • • • • • • • • • • Suosi perinnebiotooppeja (ketoja, rantaniit- tyjä, hakamaita yms.). Niillä sopivat hoito- muodot ovat laidunnus ja niitto. Ripusta pönttöjä kololinnuille. Pöntötyksel- lä esimerkiksi Sosonaavan alueen kottarais- kanta voitaisiin saada kasvamaan edelleen. Pääskysille voi ripustaa pesälautoja raken- nuksien seinille. Tuulihaukka puolestaan asettuu mielellään ladon seinään asetettuun pesälaatikkoon, jolle on hyvä esteetön lentorata. Pönttöjen rakennusohjeita löytyy internet-osoitteesta http://www.birdlife.fi (BirdLife Suomi ry 2006). Talviruokinta hyödyttää maatalousym- päristön lajeista erityisesti peltopyytä ja keltasirkkua. • • • Kuva 8. Viikate soveltuu pienialaisten ja kivisten kohteiden hoitoon. Juhani Suutarilta sujuu viikatteen liippaus. Kuva: Taimi Mahosenaho. 19Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 5.1 Täydentävät ehdot Vuonna 2006 voimaan tulleet täydentävät ehdot ovat osa EU:n maatalouspolitiikkaa ja ne koos- tuvat lakien noudattamisesta sekä hyvän maa- talouden ja ympäristön vaatimuksista. Ehtojen noudattaminen on edellytyksenä tilatuen ja EU- tukien saamiselle, joten täydentävät ehdot kosket- tavat kaikkia maataloustukia hakeneita viljelijöitä. Täydentävät ehdot muodostavat vähimmäisvaa- timuksen, mutta täytyy huomata, että yli 90 % viljelijöistä on sitoutunut ympäristötukeen ja sen myötä tiukempiin vaatimuksiin. (Maa- ja metsä- talousministeriö 2006b.) Täydentävien ehtojen mukaan maaperän suo- jelemiseksi eroosiolta on vesistöjen ja valtaojien varsille jätettävä muokkaamaton piennar. Käytän- nössä pientareen leveys määräytyy useimmiten ympäristötuen ehdoissa. Piennarta ei myöskään saa ruiskuttaa eikä lannoittaa. Maaston ominais- piirteet eli pellon keskellä olevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet tulee säilyttää. Täydentävien ehtojen noudattamiseen kuuluu myös linnuston huomioon ottaminen viljelytoi- missa. TE-keskus valvoo ehtojen noudattamista. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006b.) Suunnittelualueella ei esiinny täydentävien eh- tojen valvottavia kasvilajeja, jotka ovat keskittyneet merenrannikolle. Suunnittelualueella esiintyviä täydentävien ehtojen valvottavia lintulajeja ovat kiljuhanhi, suopöllö, sinisuohaukka, niittysuo- haukka, ruisrääkkä, peltosirkku, kurki, pikkulepin- käinen, mehiläishaukka, suokukko, kapustarinta ja liro. Myös kaikki muut lintulajit ovat ainakin pesi- mäaikaan rauhoitettuja. Kohdealueen lintulajistoa on esitelty tarkemmin luvussa 7.3. Lisätietoja luon- toon liittyvistä täydentävistä ehdoista löytyy inter- net-osoitteesta http://www.oulunmaaseutukeskus. fi/luonto (ProAgria Oulu 2007). 5.2 Perusympäristötuki Suojakaistat ja pientareet Uuden ympäristötukiehdotuksen mukaan kaikille valtaojaa suurempien vesiuomien varsilla oleville peltolohkoille on perustettava vesiuoman varrelle vähintään keskimäärin kolme metriä leveä moni- vuotisen nurmi-, heinä- ja niittykasvillisuuden peit- tämä suojakaista. Mikäli luonnonkasvivyöhyke pel- lon ja joen välissä on vähintään 10 m, ei suojakaistaa edellytetä, mikäli tulva ei nouse pellolle. Tulevalle ohjelmakaudelle on ehdotettu, että suojakaista saa olla kasvulohkolle kuuluvia tukia menettämättä leveämpikin, ei kuitenkaan keskimäärin yli 10 met- riä leveä. Mikäli leveämpään päädytään, kannattaa harkita myös erityisympäristötuen mahdollisuutta. Niittojäte on suositeltavaa poistaa kaistalta uuden ehdotuksen mukaan. Vanhan ympäristötukiohjel- man mukaan se on poistettava, mikäli niitetään. Jos suojakaistan tai pientareen kasvillisuus niitetään, niittojätteen saa käyttää hyödyksi maataloustuo- tannossa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006a.) Hukkakauran torjunta ja rikkakasvien pesäke- torjunta rikkakasvihävitteillä tai mekaanisesti sekä pientareen ja suojakaistan nurmikasvillisuuden uusiminen on sallittua erikseen määrätyin ehdoin. 5 Luonnon monimuotoisuus ja maataloustuet Maatalouden ympäristötukikausi on vaihtumassa, eikä uusia ympäristötukiehtoja vuosille 2007-2013 ole tätä kirjoitettaessa vielä vahvistettu. Tässä yhteydessä on esitelty myös joitakin tukipolitiikkaan kaavailtuja muutoksia, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Luvussa 6 suunnitel- maan mukaan valittuja esimerkkikohteita on tar- kasteltu näiden tukijärjestelmien valossa. Maata- loustukijärjestelmään liittyvät myös jo aiemmin kap- paleessa 4.2.3 mainitut kesannot, pysyvät laitumet ja hoidetut viljelemättömät pellot. 20 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Piennarta ja suojavyöhykettä ei muutoin saa kä- sitellä kasvinsuojeluaineilla, eikä sille saa levittää lannoitteita. Valtaojien varsilla sijaitseville peltoloh- koille on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämä pien- nar. Uudelle ohjelmakaudelle on ehdotettu, että piennar saa olla yhtä metriä leveämpikin, ei kui- tenkaan keskimäärin yli kolme metriä. Piennarta ei tarvitse niittää, ellei se uhkaa vesakoitua. Haluttaes- sa 1-3 metrin levyinen suojakaista voidaan perustaa pellolla myös muualle kuin vesistön varrelle. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006a.) Luonnon monimuotoisuuskohteiden säilyttäminen Maatalouden ympäristötuen perustuki edellyttää luonnon monimuotoisuuskohteiden säilyttämistä. Tällaisia kohteita ovat mm. monipuoliset pellon ja metsän reunavyöhykkeet, puukujat, lähteet, purot ja kosteikot. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006a.) Tilakohtainen luonnon monimuotoisuus -kartoitus Uuden tukiehdotuksen mukaan viljelijä merkitsee ti- lansa luonnon monimuotoisuuskohteet kartalle. Täs- sä yleissuunnitelmassa on esitelty kohdekuvausten yhteydessä kappaleessa 6 käytännön esimerkkejä ti- lakohtaiseen kartoitukseen sopivista kohteista uuden ympäristötukiehdotuksen mukaisesti. Luonnon mo- nimuotoisuus -kartoituksen kohteita ovat esimerkiksi monilajiset niityt ja pientareet sekä pellon ja metsän reunavyöhykkeet, purot, peltolähteet ja kosteikot, ki- viaidat, ladot, puukujat, pellon keskellä olevat puu- ja pensassaarekkeet, kesannot, monilajiset pysyvät lai- tumet ja viljelemättömät pellot sekä perinnebiotoopit. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006a.) 5.3 Ympäristötuen erityistuki Erityistuki on viljelijälle vapaaehtoinen mahdol- lisuus, jos luonnon monimuotoisuuskohteiden säilyttämisen lisäksi halutaan tehdä hoitotoimen- piteitä. Luonnon monimuotoisuutta tukevia erityis- tukisopimustyyppejä ovat mm. perinnebiotoopin hoito, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, monivaikutteisen kosteikon hoito ja suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito. Tukisopi- mus ja siihen liittyvä hoitosuunnitelma ja kustan- nusarvio laaditaan aina tapauskohtaisesti. Tuen määrä ei suoraan määräydy pinta-alan mukaan, vaan toimenpiteistä aiheutuneiden kus- tannusten perusteella. Pinta-ala määrää ainoas- taan tukikaton, jonka on perinnebiotoopin hoidon, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistä- misen sekä monivaikutteisen kosteikon hoidon osalta ehdotettu olevan 450 ja suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon osalta 350 euroa hehtaa- rille tulevalla ohjelmakaudella. Lisäksi kosteikon perustamiseen voisi jatkossa saada 4 000 euron investointituen, mikä parantaa merkittävästi kan- nattavuutta. Sopimus tehdään 5 tai 10 vuodeksi. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006a.) Jos erityis- tukea haetaan peltoalueelle, saa lohkolle myös muita peltotukia, kuten Soson alueen esimerkki- laskelmassa kappaleessa 6.2.11 on kerrottu. Erityistukialueella täytyy huomioida myös mui- den tukien ehdot. Erityistukea ei voi saada perus- ympäristötuen, lisätoimenpiteen tai tilatuen ehto- jen toteuttamiseen. Esimerkiksi entiselle pellolle voidaan myöntää erityistukea luonnon- tai maise- manhoitoon, mutta avoimena hoitamisen lisäksi täytyy erityistukisuunnitelmassa olla määriteltynä muitakin hoitotoimenpiteitä. Perusympäristötuen edellyttämien toimien ylittäviä toimenpiteitä voi- vat olla mm. niittojätteen poistaminen, perinteinen laidunnus tai maisema-aitauksen rakentaminen. Myös alueella olevien maatalousrakennelmien kunnostus voi sisältyä suunnitelmaan. Sen sijaan tuetusti metsitetyt peltolohkot eivät pääsääntöi- sesti voi päästä maatalouden ympäristötuen tai erityistuen piiriin. Myöskään pihapiirin hoitoon ei voi saada erityisympäristötukea. Suurin osa potentiaalisista erityistukikohteista on varsinaisten peltoalueiden ulkopuolella. Esi- merkkejä suunnittelualueen sopivista erityistu- kikohteista on esitelty kappaleessa 6. Reunavyö- hykkeiden osalta erityistukisopimukseen voidaan hyväksyä peltoon rajoittuvaa metsänreunavyöhy- kettä 20 metrin leveydeltä metsän puolelta. Pellon keskellä olevien erityistukikelpoisten saarekkeiden enimmäiskoko nousee tulevalla tukikaudella puo- lesta hehtaarista yhteen hehtaariin. Mikäli kohteen omistaja ei ole erityistukikelpoinen, hoidon voi järjestää myös vuokrasopimuksella. Tällöin vil- jelijä vuokraa alueet itselleen nimellistä summaa vastaan tukikauden ajaksi. (Maa- ja metsätalous- ministeriö 2006a.) Tulevalla tukikaudella erityistuen haku saattaa mahdollistua myös rekisteröityneille yhdistyksille ainakin perinnebiotooppien ja kosteikkojen osalta Leader-toiminnan kautta. Tällöin tuen hakijana olisi esimerkiksi kyläyhdistys, joka puolestaan voisi sopia hoitotoimista myös muun kuin viljeli- jän kanssa. Aiemmin erityistukea on voinut hakea vain perusympäristötukeen sitoutunut viljelijä, jolla on vähintään 3 hehtaaria tukikelpoista peltoa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006a.) Hakemus- lomakkeet ja -oppaat löytyvät internet-osoitteesta http://lomake.mmm.fi (Maa- ja metsätalousmi- nisteriö 2007). 21Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kohdekuvauksissa mainituista erilaisista LUMO- kohdetyypeistä löytyy yleispätevää tietoa luvus- ta 4. Kohdealueita on tarkasteltu myös luvussa 5 esiteltyjen tulevalle ympäristötukikaudelle (2007- 2013) kaavailtujen tukiehtojen valossa, jotka eivät koske vanhoja ympäristötukisitoumuksia. Esi- merkkikohteiden on lisäksi tarkoitus havainnol- listaa tulevalle tukikaudelle kaavailtua uudistusta, jonka mukaan kaikki ympäristötuen perustukeen sitoutuneet viljelijät tekevät tilakohtaisen luonnon monimuotoisuus -kartoituksen. Kohdekarttoihin on merkitty myös tiedossa olevat uhanalaisten kasvilajien esiintymät. Suunnittelualueen uhan- alaislajistoa on esitelty tarkemmin luvussa 7. Suunnitelmassa esitetyt kohteet soveltuvat biologisessa mielessä erityistukikohteiksi, mutta tuen saamisella voi olla myös muita ehtoja. Tu- kikelpoisuus on tapauskohtaisesti tarkistettava TE-keskuksesta, eikä tuen myöntämiseen voida sitoutua etukäteen. Myös esitetyt hoitomuodot ovat suuntaa-antavia ja myös muunlainen hoito voi tulla kyseeseen. Tärkeimmät hoitoehdotusten rahoitusmahdollisuudet ovat maatalouden ym- päristötuen erityistuki ja perustuen valinnaiset lisätoimenpiteet. Tukihakemuksessa kannattaa mainita kohteen sijoittuvan luonnon monimuo- toisuuden yleissuunnittelualueelle tai olevan mu- kana suunnitelmassa. 6.1 Oulujokivarren kohteita Oulun Sanginsuusta Muhoksen Kosulankylälle (kohteet 1-21) 6.1.1 Sanginniemi (kohde 1) Alueen kuvaus Sanginniemen alue otettiin mukaan maastokäyn- tien aikana havaitun erityisen monipuolisen reuna- vyöhykkeen ja maisemallisesti näkyvän sijaintinsa vuoksi, vaikka kohde jääkin hieman varsinaisen suunnittelualueen ulkopuolelle. Alue sijaitsee Ma- dekosken kohdalla vilkkaasti liikennöidyn Oulu- joen ylittävän maantiesillan ja joen vieressä (kartta 2, kohde 1). Sillan pielessä on yleinen veneenlas- kupaikka. Pellon ja metsän paahteinen reuna on polveileva ja karuhko (kuva 9). Reuna on kehit- tynyt pitkän ajan kuluessa. Hiekkavan maaperän ansioista liian rehevät lajit eivät ole vallanneet avoimia paikkoja. Puuston väleissä on sopivia aukkokohtia, joissa on elintilaa niittykasvillisuudelle, kuten kissankel- lolle, päivänkakkaralle ja kannusruoholle. Reuna- vyöhykkeellä on myös eri korkuista pensastoa ja katajia. Linnuston ja hyönteisten kannalta on hyvä, että reunalla on myös vanhoja osittain lahojakin puita ja maahan maatuneita pökkelöitä. Pieneltä osin aukkokohtia ovat vallanneet vadelma ja nok- konen, jotka helposti peittävät matalampien niitty- kasvien elinpaikat. Puutarhakarkulaisina paikalle on etsiytynyt isomaksaruohoa ja tuhkapensasta. Kesän aikana niittokone ei ollut ylettynyt ihan reu- naan asti, joten myös pellon puolelle oli kehittynyt niittymäistä vyöhykettä, johon oli levinnyt luon- nonkasvillisuutta. Rantavyöhykkeen kasvillisuus on rehevämpää, mikä johtuu kosteudesta ja koko peltoalueen vietosta Oulujokeen päin. Liiaksi re- hevöityneillä kohdin kasvaa mm. nokkosta, mai- tohorsmaa, koiranputkea ja pelto-ohdaketta. 6 Esimerkkikohteet osa-alueittain Suunnitelmaan valittiin mukaan 41 luonnon moni- muotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta (kartta 1). Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuiten- kaan sido tai velvoita maanomistajia tai aseta alueen käytölle rajoituksia. Alueen laajuuden vuoksi kaikkia arvokkaita kohteita ei ehditty kartoittaa kattavasti, vaan niitä on todellisuudessa paljon enemmän. Esi- merkkikohteiden tarkoituksena onkin antaa käytän- nön tietoa paikallisista erityistukimahdollisuuksista myös alueen muille viljelijöille, jotka voivat tutustua niihin harkitessaan tukien hakua omille alueilleen. 22 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kartta 1. Luonnon monimuotoisuuden esimerkkikohteiden sijainti Oulujoen laaksossa. 23Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hoitoehdotukset Metsän ja pellon reunavyöhykkeellä hoitotoimia voisivat olla esimerkiksi aukkoisuuden lisäämi- nen poistamalla kuusen- ja pihlajan taimia sekä vadelmakasvustojen poisto. Pellon puolella oleva reunavyöhyke voitaisiin niittää vasta myöhemmin pienemmällä koneella, joka ylettyy mutkitteleville reunoille. Täydennystä voisi tehdä osin viikatteella metsänreunan niittylaikuilta. Sopiva niittoajankoh- ta olisi elokuun loppupuolella ja niittojäte tulisi ke- rätä pois. Rantavyöhykkeellä hoitotoimenpiteinä olisi harventamista ja näkymäaukkojen tekemistä. Puuston harventamisessa sopiva määrä voisi olla noin 20 % koko puustosta. Tavoitteena on säästää sekä nuoria että vanhoja puuyksilöitä sekä osa pensastosta, eikä harvennusta tehdä tasavälein. 6.1.2 Turkankankaan niitty (kohde 2) Alueen kuvaus Turkankankaalla etelään viettävässä avoimessa rinteessä on vanha niittymäinen pelto vastikään harvennetun havumetsän reunassa (kartta 2, kohde 2). Maisemallisesti harventaminen on ol- lut hyvä ratkaisu verrattuna aukkohakkuuseen. Niityn ja alapuolisen viljelysaukean välissä on rehevä monilajinen lehtipuustovyöhyke. Alueen arvoa nostaa lähellä oleva kulttuurihistoriallinen kahden asunnon pihapiiri, Turkka ja Makkonen. Lähellä on myös miljööltään ja lajistoltaan arvok- kaita pellonreunavyöhykkeitä, sekä avoimena hoidettua Oulujokivarren maisemaa. Kohde löydettiin peruskartalla olevan nii- tyn tunnuksen perusteella. Muokkaamattomil- la reuna-alueilla etelään päin viettävän rinteen alaosassa metsän laidassa viihtyvät mm. silmäl- läpidettävä ahonoidanlukko, tuoksusimake ja nuokkuhelmikkä. Pellon vähemmän arvokkaalla keskiosalla kasvillisuudessa on myös rehevyy- destä kieliviä lajeja, kuten maitohorsmaa, juola- vehnää ja nurmipuntarpäätä. Alue on todennä- köisesti osin muokattu ja jätetty avokesannolle. Hoitoehdotukset Kohdetta voitaisiin hoitaa koneellisesti niittämäl- lä. Rehevöityneet keskiosat kannattaa alkuvuo- sina niittää 2 kertaa kesässä ja matalakasvuiset osat kertaalleen vasta loppukesästä. Kun hoidon tavoitteena on edistää matalan niittykasvillisuu- den elinoloja, edellytetään niitoksen pois korjaa- mista. Mutkittelevat pensaita ja puita käsittävät reuna-alueet, joilla ahonoidanlukkoakin esiintyy, vaativat käsin niittoa. Alueella oleva nykyinen puuntaimikko on sijoittunut vaihtelevasti, joten se kannattaa säi- Kohdetyypit: Pellon ja metsän välinen reunavyöhyke, pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke Täydentävät ehdot: Linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä, jokivarren piennar Perusympäristötuki: Metsän ja pellon välinen reuna- vyöhyke on perusympäristötuen mukainen säilytettä- vä luonnon monimuotoisuuskohde ja tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuuskartoitukseen merkittävä kohde. Oulujoen rannan puolella tulee olla vähintään kolmen metrin levyinen suojakaista. Uudessa tukieh- dotuksessa on esitetty, että haluttaessa 1-3 metrin levyinen suojakaista voidaan perustaa pellolla myös muualle kuin vesistön varrelle. Tässä tapauksessa niittymäinen kaista olisi eduksi etenkin metsänpuo- leista reunavyöhykettä leventämässä (kuva 9). Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 10. Turkankankaan niitty. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kuva 9. Sanginniemen reunavyöhykkeen niittyä. Kuva: Taimi Mahosenaho. 24 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 lyttää, mutta ei päästää avointa aluetta metsit- tymään yhtään enempää (kuva 10). Hyvä vaih- toehto hoidolle on myös lammas-, hevos- tai hieholaidunnus, jolloin noidanlukkoesiintymät niityn kuivilla ja sammaloituneilla reunoilla voisi rajata laitumen ulkopuolelle. 6.1.3 Turkankankaan vanha tie ja metsänreuna (kohde 3) Alueen kuvaus Turkankankaan havumetsän eteläisen rinteen puo- lella on lämmin ja paahteinen reunavyöhyke pellon ja metsän välissä (kartta 2, kohde 3). Reunavyöhy- kettä myötäilee vanha talojen välinen tie, joka on ollut paikalla jo 1600-luvulla kärrytienä. Tien pohja on kuiva ja kasvittunut reunoiltaan ketomaisesti (kuva 11). Toivottavaa olisi, että tien parantamis- toimet olisivat jatkossakin niin pienimuotoisia, et- tä tiealueeseen liittyvä kasvillisuus ja viehättävä pienmaisema saisivat säilyä. Turkankankaan pien- naralueella, metsän ja pellon reunavyöhykkeellä esiintyvää vaalittavaa niittylajistoa edustavat mm. ahopukinjuuri, kissankello ja kumina. Mahdolliset ravinnekulkeumat rehevöittävät kasvillisuutta, jol- loin matalammalla niittykasvillisuudella on taipu- mus hävitä korkeampien aggressiivisesti leviävien lajien syrjäyttämänä. Reunavyöhykkeellä on myös törmäpääskyn pesimärintaus, joka sijaitsee vanhan hiekkakuopan seinämässä (kuva 12). Kohdetyypit: Vanha pelto, pellon ja metsän välinen reunavyöhyke Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Niityn kuivat reunavyöhykkeet ovat säilytettävä luonnon monimuotoisuuskohde. Koko vanha pelto on tilakohtaiseen luonnon moni- muotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kartta 2. Kohteet 1-5. 25Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hoitoehdotukset Reunavyöhykkeen hoitotoimet olisivat raivauk- sen osalta hyvin vähäisiä. Toimina voisi olla hy- vin harkittua ja varovaista reunan aukottamista, ehkä noin 5-10 % pensaston harventamista. Työ- aikamenekiltään isompi toimenpide olisi tieuran ja pellon välisen kaistan niittäminen ja niittojätteen poistaminen. Törmäpääskyn pesimisrinnettä voi- si avartaa pensastosta, niin että kasvavat lepät ja pajut eivät sulje avointa hiekkakuopan seinämää. Törmäpääskyä houkuttelee avara kulkuyhteys pesälle. Aikaa myöten kun pesien määrä lisääntyy, voi olla että törmä sortuukin, jolloin vastaava toi- nen ehyt seinämä lähistöllä olisi hyvä. Kohdetyypit: Peltotie pientareineen, metsän ja pellon välinen reunavyöhyke Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Metsän ja pellon välinen reu- navyöhyke on säilytettävä luonnon monimuotoisuus- kohde ja tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 12. Törmäpääskyn pesäkoloja Turkankankaan reunavyöhykkeellä. Kesällä 2006 koloissa ei ollut pesintää aiempien vuosien tapaan. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kuva 11. Turkankankaan vanha tie on osa metsän ja pellon välistä reunavyöhykettä. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kartta 2. Kohteet 1-5. 26 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.4 Turkankankaan ranta-alue (kohde 4) Alueen kuvaus Turkankangas on vanhaa asuinaluetta, josta löy- tyy kulttuurihistoriallisesti arvokkaita pihapiirejä. Korkeammalla maastonkohdalla on joen suuntai- nen mäntykangasharjanne ja heti sen eteläpuolella Oulujokeen rajoittuva peltoaukea. Turkankankaan kohdalla Oulujoen ranta-aluetta (kartta 2, kohde 4) on hoidettu raivaamalla rantapensaikkoa, joten vesimaisema on pysynyt hyvin avoimena (kuva 13). Tällä kohdin avoimuus sopii hyvin alueen kulttuurimaisemaan. Hoitoehdotukset Rannan maisemaraivauksissa hoitotyö olisi hel- pointa, jos matalana pidettävä osuus käytäisiin läpi vuosittain, jolloin pois kerättävää vesakkoa ei ehtisi syntyä. Mikäli halutaan edistää myös luon- non monimuotoisuutta ja luoda niittymäisiä ym- päristöjä, kannattaa raivaus- ja niittojätteet korjata pois. Käyttökelpoinen keino voi olla myös rajoite- tulla eläinmäärällä laiduntaminen, näin kapealla Kohdetyypit: Pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke Täydentävät ehdot: Jokivarren piennar, linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä Perusympäristötuki: Jokivarteen on jätettävä vä- hintään 3 metrin levyinen suojakaista. Peltoaluetta halkovat mutkittelevat purouomat ovat säilytettäviä luonnon monimuotoisuuskohteita ja tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen kaistalla esimerkiksi lampaiden avulla. Luontoa ja maisemaa rikastuttaisi myös se, että avoimenakin pidettävälle alueelle jätettäisiin muutamia mai- semapuuryhmiä ja pensaita harkittuihin kohtiin. Peltoaluetta halkaisevat luonnonpurouomat säi- lytetään ja annetaan olla puustoisina. Kuva 13. Etualalla on Turkankankaan niittymäistä pellon reunavyöhykettä ja taustalla raivaamalla avattua jokimaisemaa. Kuva: Taimi Mahosenaho. 27Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.5 Määttä (kohde 5) Alueen kuvaus Oulujoen etelärannalla Turkansaaren kohdalla olevalla peltoaukealla on metsäsaareke ja vanha koivukuja (kartta 2, kohde 5). Saarekkeessa on runsaasti lahopuustoa pökkelöinä, maapuina ja pystyssä. Puusto on monilajista ja lehtipuuvaltais- ta ja aluskasvillisuus paikoin rehevää ja korkeaa. Keskellä saareketta on lato. Käytöstä poistunut koivukuja kulkee tilalta rantaan (kuva 14). Kuja on pensoittunut ja koivujen väliin on kasvanut nuo- ria havupuita. Heinikon keskellä sinnittelee mm. päivänkakkaraa ja kultapiiskua. Kujan koivut ovat vanhoja ja osa on jo katkennut. Lähistöllä sijaitse- vat kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Määtän talouskeskus ja Turkansaari. Hoitoehdotukset Saareketta olisi mahdollista hoitaa raivaamalla. Säästettäviä kohteita ovat etenkin marjovat lajit, kuten punaherukka ja pihlajat, sekä kookkaat pa- jukasvit, lahopuut ja länsikulman haavikko. Re- hevän ja epätasaisen maapohjan vuoksi vain lai- dunnus voisi tulla kyseeseen aluskasvillisuuden hoidossa. Koivukujan osalta esitetään puuston uudistamista asteittain ja muun puuston ja pensai- kon raivausta kujan ympäriltä. Koivukujan vanhat lahopuut edistävät omalta osaltaan luonnon moni- muotoisuutta. Aluskasvillisuutta kannattaa hoitaa niittämällä vuosittain ja pitää myös tien niittypohja avoimena. Jokivarren puustoa voidaan niinikään hoitaa maisemamielessä raivaamalla. Tavoitteeksi voidaan asettaa näkymien avaaminen joelta pelto- alueelle. Harvennus tulee tehdä säästäen vaihtele- vasti puu- ja pensasryhmiä. Kohdetyypit: Pellon keskellä oleva metsäsaareke, puukuja, pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke Täydentävät ehdot: Jokivarren piennar, linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä Perusympäristötuki: Koivukuja on säilytettävä luon- non monimuotoisuuskohde. Pellon keskellä oleva metsäsaareke ja koivukuja ovat tilakohtaiseen luon- non monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä koh- teita. Paaliroskat tulee korjata pois paikalta – myös kohteelle Turkansaaren parkkipaikalta avautuvan näkymän vuoksi. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 14. Osa Määtän käytöstä poistuneen koivukujan puista on jo kaatunut ja pensaikko on vallannut alaa. Kuva: Susanna Anttila. 6.1.6 Kinnulanjärvi (kohde 6) Alueen kuvaus Kinnulanjärvelle avautuu Vaalantieltä idyllinen maalaismaisema järveä ympäröivine peltoineen (kartta 3, kohde 6). Aikoinaan järvenrantoja on laidunnettu ja nykyäänkin viereisillä pelloilla laiduntaa lehmiä. Ennen järvellä on ollut maise- man lisäksi myös enemmän virkistysarvoa. Järvi on lasku-uoman patoamisen myötä madaltunut ja entinen hiekkapohja on nykyisin mudan pei- tossa. Järvellä kelluu lumpeen valkoisia kukkia ja rannan tuntumassa kasvillisuus on saravaltaista. Ylempänä niityllä kasvaa mm. rantanätkelmää, niittymaarianheinää, mesimarjaa, ranta-alpia, me- siangervoa, kurjenjalkaa ja keltaängelmää. Pellon reunassa järveä ympäröi pajupensaikko, jota on raivattu ajoittain. Järven lounaispuolella pellonreunassa olevan ladon ympärillä on pienialainen niitty katajineen ja järeästä männystä on jokin kolopesijä löytänyt kodin (kuva 15). Lasku-uoman varressa on vanha laidunhaka, joka on ollut käyttämättä jo pitkään. Raivauksia metsikössä on kuitenkin tehty. Alus- kasvillisuus on heinävaltaista ja alueella on joita- kin sammaloituneita maakiviä. Muusta lajistosta mainittakoon punaherukka, kultapiisku, karhun- putki ja kissankello. Lähialueella luonnon monimuotoisuutta tuke- vat lisäksi viereinen pieni pellon metsäsaareke, sekä uoman takana Kaitarannassa pellon keskel- lä oleva pensaikkosaareke. Lasku-uoman suulla padon vieressä on vuonna 2000 Oulun kasvilli- suuskartoituksen yhteydessä tavattu uhanalaista sammakonleinikkiä. Kinnulanjärven pesimälin- nustoon kuuluvat tavi, haapana, telkkä, kalatiira, kuovi, liro ja rantasipi. 28 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hoitoehdotukset Ranta-alueiden raivaus voitaisiin rahoittaa luon- non ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuella. Myös pienellä eläintiheydellä toteu- tettu laidunnus soveltuisi hyvin rantojen hoito- muodoksi (kuva 16). Tällöin rantakaistale tulisi aidata erilleen viereisistä nurmilaitumista, jolloin kasvillisuus tulisi tehokkaasti syötyä eikä ravin- teita kulkeutuisi karjan lannan mukana alueelle lannoitetuilta pelloilta. Naudat söisivät parhaiten myös kosteampaa rantakasvillisuutta ja nuorkarja voisi laiduntaa aluetta ympäri vuorokauden. Pen- saikon kurissa pitäjiksi ja kuivemman haka-alueen laiduntajiksi sopisivat lampaatkin. Haassa olevat raivaustähteet kannattaa koota pois, jotta eläinten kulkeminen helpottuisi. Maisemaraivausmahdol- lisuus on myös peltoon rajoittuvien vesiuomien varsilla. Pensaikkosaarekkeen osalta hoidoksi eh- dotetaan puoliavoimena pitämistä raivaamalla. Kohdetyypit: Rantaniitty, haka, lato ympäristöineen, pellon keskellä olevat metsä- ja pensassaarekkeet, pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke Täydentävät ehdot: Pieni metsäsaareke on säilytet- tävä luonnon monimuotoisuuskohde. Joen ja ojan- varsille tulee jättää pientareet ja linnusto tulee ottaa huomioon peltoviljelyssä. Perusympäristötuki: Jokivarteen tulee jättää vähin- tään 3 metrin suojakaista ja valtaojan varteen 1-3 metriä leveä piennar. Pellon keskellä olevat met- sä- ja pensassaarekkeet ovat säilytettäviä luonnon monimuotoisuuskohteita. Tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohtei- ta ovat lato ympäristöineen, peltojen keskellä olevat saarekkeet sekä perinnebiotooppialueet rantaniitty ja haka Mahdollinen erityistukimuoto: Koko alueelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, haan ja rantaniityn osalta vaihtoehtoisesti myös perinne- biotoopin hoito Kuva 16. Kinnulanjärven rantamaisemaa voitaisiin hoitaa raivaamalla ja laiduntamalla. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 15. Ladon ympäristöt ovat tärkeitä suojapaikkoja monille kasveille ja eläimille. Kuva: Susanna Anttila. 29Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.7 Sutela (kohde 7) Alueen kuvaus Oulujoen etelärannalla Sutelankankaan ja Lapin- saaren välissä on entinen laidunalue (kartta 3, koh- de 7), jonka käyttö on päättynyt vuonna 1984, kun tilan lypsykarja pantiin pois. Alue ehti olla vuo- sikymmenet karjan yölaitumena. Tällöin alue oli vielä puutonta avointa niittyä ja koivikko onkin vallannut alueen viimeisten 20 vuoden aikana (ku- va 17). Aluskasvillisuudessa laidunnuksen jäljet näkyvät edelleen heinäkasvillisuuden runsautena ja alueen keskellä oleva kosteampi saraikko on vielä säilynyt avoimena. Metsittyneen niityn vie- ressä on pieni pajukoitunut peltotilkku. Jokitörmä on kivetty. Hoitoehdotukset Alue voitaisiin kunnostaa uudelleen laidunkäyt- töön maatalouden ympäristötuen erityistuella. Laiduneläimiksi soveltuvat esimerkiksi naudat. Koska puusto on jo varttunutta, ei liene tarkoi- Kohdetyypit: Metsittynyt niitty, vanha pelto Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Perinnebiotooppi on tilakohtai- seen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen mer- kittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Koko alueelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, luon- nonlaitumelle perinnebiotoopin hoito tuksenmukaista hakata aluetta kerralla paljaaksi. Puuston harvennusta hakamaiseksi tulisi tehdä vähitellen. Oulujoen osayleiskaavaehdotuksessa (Oulun kaupunki 2006) alue on esitetty hoidetta- vaksi avoimena. Jos tukimuodoksi valitaan luon- non ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, voidaan rajaukseen ottaa mukaan myös viereinen käytöstä poistunut peltopala (kuva 18) sekä joki- varren puusto, jota voidaan hoitaa raivaamalla. Kuva 17. Metsittynyt Sutelan entinen laidunniitty. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 18. Sutelan perinnebiotooppiin rajoittuva pensoittu- nut pelto. Kuva: Susanna Anttila. Kartta 3. Kohteet 6-7. 30 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.8 Tervaoja (kohde 8) Alueen kuvaus Lapinkankaalla Tervaojan kulttuurihistoriallises- ti arvokkaan pihapiirin laidalla on kaksi vanhaa pientä peltotilkkua, jotka sijoittuvat talon ja joen väliseen rinteeseen (kuva 19 ja kartta 4, kohde 8). Viljelyn ulkopuolelle jääneiden peltojen kasvilli- suutta halutaan kehittää niittymäiseen suuntaan. Aluetta onkin niitetty vuosittain yleensä juhan- nuksen tienoilla jo useita vuosia. Kasvillisuus on vielä melko rehevää ja korkeaa, mutta paikoin on kuivaa ja matalampaa sammalpohjaista niit- tyä. Valtakasveina ovat heinät ja seassa on mm. nokkosta, niittyleinikkiä, voikukkaa ja päivän- kakkaraa. Hoitoehdotukset Rinnepelloilla on hyvät edellytykset kehittyä nii- tyn suuntaan. Aloitettua hoitoa kannattaakin jat- kaa pitkäjänteisesti. Niitto kannattaa aluksi tehdä kaksi kertaa vuodessa, jotta korkea kasvillisuus saadaan talttumaan. Korjaamalla niitos pois saa- daan vähennettyä maaperän ravinteisuutta ja matalan kukkakasvillisuuden kasvuedellytykset parantuvat. Jokimaiseman kannalta kohde on nä- kyvällä paikalla ja rantapuustoa hillitysti aukotta- malla avautuu vesillä liikkujille mukava näkymä rinteeseen. 6.1.9 Vasankankaan viljelysaukea (kohde 9) Alueen kuvaus Kartassa 4 (kohde 9) näkyvä Vasankankaan alue on valittu tarkasteluun LUMO-yleissuunnitel- maan yleisötilaisuudessa ja asukaskäynneillä tulleiden toiveiden perusteella. Vasankankaan maisemarakenne on monipuolinen korkeampina kohoavien metsäkankaiden ja alavampien pelto- alueiden vaihdellessa. Varsinkin peltoalueeseen rajoittuvat kangasmetsän reunavyöhykkeet ja kylä- ja viljelysteiden piennaralueet ovat rikkaita sekä luonnon että maiseman kannalta. Arvokkaimmat pellon ja metsän reunavyöhykkeet löytyvät lähel- tä kylätietä nousevan harjanteen reunamilta. Siellä lajiston lukumäärä on suurin, koska kasvillisuus on kerroksellista, eivätkä korkeakasvuiset lajit ole valloittaneet reunaa. Vasantien puolivälin tienoilla on pieni hiekkava luiska, joka kasvittunut ketokas- veilla. Myös alueen lukuisat lähteiköt, ladot ja avo- ojat peltomaiseman keskellä lisäävät monimuotoi- suutta (kuva 20). Vasanmutkan peltonäkymässä on säilynyt muutamia pensassaarekkeita luonte- Kuva 19. Näkymä Tervaojan pihapellolta Oulujoelle. Kuva: Susanna Anttila. Kohdetyyppi: Vanha pelto Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Ei erityistä huomioitavaa Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 20. Vasankankaan viljelysaukean ladot ja reunavyöhykkeeseen liittyvä vaihteleva pensaikko lisäävät luonnon moni- muotoisuutta tarjoamalla suojapaikkoja ja rikastuttavat peltomaisemaa. Kuva: Taimi Mahosenaho. 31Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kartta 4. Kohteet 8-14. 32 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 vasti peltosaran keskellä. Vasankankaan alueella virkistys-, luonto- ja maisema-arvot korostuvat, koska alue on sekä viljelysaluetta että kasvavaa asuinaluetta lähellä Oulun kaupunkia. Alueella on parhaillaan osayleiskaavaprosessi (Oulun kau- punki 2006) meneillään ja Vasankangas on suun- niteltu myös myöhemmin asemakaavoitettavaksi alueeksi. Täällä kulttuurimaiseman arvot perustu- vat pitkälti siihen, että alue on pysynyt aktiivises- sa viljelyssä ja rakentaminen sijoittuu luonteville paikoille viljelysalueiden reunoille. Hoitoehdotukset Aktiiviviljelyssä olevat pellot pitävät maiseman hoidettuna ja vesistöjen rantamilla muodostavat myös linnuston kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Lähteikköiset metsäsaarekkeet kannattaa säilyttää suljettuna, jotta lehtomainen elinympäristö säilyy. Etelään suuntautuvia kuivahkoja reunavyöhyk- keitä olisi hyvä hoitaa harventamalla ja niittämällä puoliavoimina ja vaihtelevina. Säilytettävä puusto ja pensaikko olisi hyvä pitää monilajisena, eri kor- kuisena ja eri ikäisenä. Matalakasvuista toivottua kukkakasvillisuutta edustavat mm. kultapiisku, päivänkakkara, sarjakeltano ja siankärsämö. Niit- tykasvillisuutta tukahduttavaa, tehostetusti niitet- tävää kasvillisuutta ovat esimerkiksi maitohorsma, koiranputki, nurmilauha, timotei ja vadelma. Mo- nivuotinen ojanreunan kasvusto on lajirikkaampi ja usein myös hillitymmin leviävä kuin ruiskute- tulla piennaralueella, missä alaa valtaavat helposti siemenestä leviävät ei-toivotut pioneerikasvit. 6.1.10 Vasankankaan viljelemättömät pelto- ja niittylohkot (kohde 10) Alueen kuvaus Vasankankaantien alkupäässä Sutelantieltä kään- nyttäessä on asuintonttien välissä muutamia vil- jelemättömiä pieniä peltolohkoja tien vieressä. Samantapaisia lohkoja ovat myös Vasanpelto ja Va- sanmutkan niitty (kartta 4, kohteet 10). Muutamat Vasankankaan viljelemättömät ja umpeutuneet lohkot on Oulujokivarren osayleiskaavaehdotuk- sessa (Oulun kaupunki 2006) merkitty avoimeksi palautettaviksi alueiksi. Lohkoilla esiintyy myös lähteitä ja niittykasvillisuutta. Lossitien eteläpuo- lella olevaa Vasanniityn lohkoa on aiemmin hoidet- tu kauan niittämällä. Viimeiset 20 vuotta alue on ollut hoidotta ja metsittynyt osittain hakamaisesti, mutta osa alueesta on edelleen melko avointa. Hoitoehdotukset Maiseman- ja luonnon monimuotoisuuden kannal- ta olisi hyvä, jos viljelystä poistuneet peltoalueet saataisiin niittymäisen hoidon piiriin. Vasanniit- ty soveltuisi hyvin esimerkiksi hevoslaitumeksi. Alue saisi jäädä hakamaiseksi ja puoliavoimeksi, jolloin kaikkea puustoa ei olisi tarkoitus hävittää. Lähteikköistä niittymäistä peltoa Vasanmutkan- tien varrella voisi niittää ja niittojätettä poistaa. Vasanpellon pajuttunutta peltolohkoa voisi hoitaa niittämällä ja raivaamalla. Tämä lohko voitaisiin myös kunnostaa aktiiviviljelykseen. Kohdetyypit: Vanhat pellot, lähteet Täydentävät ehdot: Linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä Perusympäristötuki: Lähteet ovat säilytettäviä luon- non monimuotoisuuskohteita. Vanhat niittymäiset pellot ja lähteet ovat tilakohtaiseen luonnon moni- muotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kohdetyypit: Pelto, pellon keskellä olevat metsä- ja pensassaarekkeet, pellon ja metsän välinen reuna- vyöhyke, ladot, avo-ojat pientareineen, lähteet Täydentävät ehdot: Pienet puu- ja pensassaarekkeet pellon keskellä ovat säilytettäviä luonnon monimuo- toisuuskohteita. Linnusto tulee ottaa huomioon pel- toviljelyssä. Perusympäristötuki: Piennaralueita ei saa käsitellä torjunta-aineilla. Monimuotoiset pellon ja metsän reunavyöhykkeet, kosteikot ja lähteet ovat säilytettä- viä luonnon monimuotoisuuskohteita. Edellä mainit- tujen lisäksi myös peltojen avo-ojat sekä pellon kes- kellä olevat saarekkeet ja ladot ovat tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 33Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.11 Vasanojan kosteikko ja pelto-ojat (kohde 11) Alueen kuvaus Aikaisemmin avoimena vesiuomana ollut Vasanoja on kuivatettu Oulujoen vesistöjärjestelyiden yhtey- dessä kosteikoksi, jonka vedenkorkeutta säädel- lään padolla (kartta 4, kohde 11). Varsinkin laajem- pi uoman kohta on nyt matalaa pehmeäpohjaista saraikkoa ja reunoilta korkeampaa ruovikkoa. Uomassa aika ajoin käyvä vesi ja pohjakosteus estävät kosteikon umpeutumisen ja pitävät poh- jakasvuston matalana. Vaikkakin avoimella vesi- pinnalla olisi erilaisia maisemallisia ja virkistys- käyttöarvoja, myös tämä kosteikko yhdistyneenä viljelysalueeseen ja Oulujokeen on yksi luontoa rikastuttava elementti. Saraikkoniitty on varsin viehättävä myös maisemallisesti (kuva 21). Lähialueen asukkaat kertoivat alueen olevan rikas linnustoltaan ja kesän 2006 maastokäynnil- läkin alueella nähtiin mm. harmaahaikaroita. Ou- lujokivarren osayleiskaavaehdotuksessa (Oulun kaupunki 2006) kosteikko on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi. Kosteikko ympäristöineen ja rantavyö- hykkeineen on merkitty kaavaehdotuksessa tulva- alueeksi. Hoitoehdotukset Luonnon monimuotoisuutta lisäisi, jos kosteikon osalta vesipinta olisi korkeammalla kuin kesän 2006 aikana, niin että kosteikossa olisi selviä vesi- lampareita. Yleissuunnittelun maastokäynnit teh- tiin kesällä ja alkusyksystä. Tulva-aikana alueella ei tämän hankkeen yhteydessä ole käyty. Vaiku- tukset peltoviljelyyn pitää kuitenkin tiedostaa ja neuvotella asiasta alueen viljelijöiden kanssa. Viljelytekniseltä kannalta kosteikon vesittämi- nen hankaloittaa jo nyt pohjakosteiden peltojen normaalia viljelyä. Niittymäisen kasvuston muo- dostumista kosteus taas parantaisi. Jos kosteikon vesipintaa korotetaan, lähipellot tulisi myös saada erityistuen avulla niittymäiseen hoitoon luonnon monimuotoisuuspeltoina (katso kohde numero 12). Kosteikon reunoilla olevaa pajukkoa voitaisiin aukottaa peltojen kohdalta niin, että kosteikon ja siihen liittyvien peltoalueiden välillä olisi yhteys. Linnuston kannalta tämä helpottaisi mahdollisten uhkien havaitsemista ja samalla kosteikolle olisi houkuttelevampi laskeutua. Vasanojan kosteikon vedenkorkeuden säätely vaatii tarkkaa suunnittelua. Lisäksi on huomioita- va vesioikeuden velvoite, jossa on määritelty patoa- malla ja pumppaamalla säädeltävät vedenpinnan ylä- ja alatasot. Vedenkorkeuden säätelyssä tavoit- teena on mm. peltojen kuivatuksen parantaminen ja viljelijät ovat sopimuksessa yhtenä osapuolena. Nostamalla vedenpinta luvan mukaiselle ylä- rajalle, voitaisiin kosteikon luontoarvoja parantaa linnuille mieluisten avovesilampareiden lisään- tyessä. Mikäli viljelijät nyt uuden korotetun eri- tyistuen myötä kiinnostuvat kosteikon kunnos- tamisesta, kosteikon osittainen palauttaminen voi toteutuakin. Suositeltavinta olisi suunnitella edellä mainittuja toimenpiteitä ja erityistukien ha- kemista yhdessä niiden maanomistajien kesken, kenen maa-alueiden kosteuteen vedenpinnan muutos vaikuttaisi. Tällöin peltojen kostumisesta aiheutuvat tulonmenetykset voitaisiin huomioida tasapuolisesti erityistukihakemuksen kustannus- arviota laadittaessa. Mikäli kosteikon vedenpintaa halutaan nostaa vesioikeuden velvoitteen raja-ar- voja korkeammalle, täytyy hankkeelle hakea ym- päristölupa. Pellolle perustettavan kosteikon ideana on kierrättää pelloilta tulevat vedet kosteikon kautta ennen kuin ne laskevat vesistöön, tässä tapauk- sessa Oulujokeen. Vasanojan ympäristössä voisi selvittää peltoalueen avo-ojista tulevien vesien kulkusuunnat ja mahdollisuuden kierrättää vesiä pellon ala-osaan tehtävän kosteikon kautta. Selvi- tyksessä olisi myös arvioitava, onko toimenpitees- tä hyötyä ja ohjattaisiinko vedet vielä sen jälkeen jo olemassa olevan kosteikon kautta. Toimenpide voi myös rehevöittää kosteikkoa ja heikentää sen kasvillisuuden monimuotoisuutta, mutta alapuo- lisen vesistön tila paranisi. Nykyisin kosteikon pe- rustamisessa korostetaan sen monivaikutteisuut- ta, mikä tarkoittaa luonnonmukaista muotoilua ja luonnonkasvivyöhykkeiden kehittämistä. Yksi osa kosteikosta kuitenkin rakennettaisiin niin, että sii- tä voisi tyhjentää kertyneen ravinteisen irtolietteen takaisin peltoon ennen vesien virtausta luonnon- Kuva 21. Vasanojan kosteikko on linnustollisesti tärkeä. Kuvassa vesipinta on kesän 2006 kuivuuden vuoksi mata- lalla. Kuva: Taimi Mahosenaho. 34 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 kosteikkoon. Vasanojan luonnonkosteikkoa ei tu- lisi ruopata, ettei tuhota kosteikon monimuotoista kasvillisuutta ja luonnollista muotoa. Kohdetyyppi: Pelto Täydentävät ehdot: Linnusto tulee ottaa huomioon peltoviljelyssä. Viljelemättömiä peltolohkoja voidaan hoitaa tilatuen mukaisella luokituksella hoidettu viljelemätön pelto, jolloin peltoja ei muokata eikä lannoiteta, vaan niitetään kertaalleen lintujen pesi- mäkauden ulkopuolella elo-syyskuussa. Tarvittaessa niittoheinän saa hyödyntää, mutta korjuuvelvollisuut- ta ei ole. Perusympäristötuki: Vasanojan ja peltojen välille tulee jättää suojakaista. Niittymäiset pellot ja vilje- lyalueeseen liittyvä luonnonkosteikko ovat tilakoh- taiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kohdetyypit: Kosteikko, pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke, avo-ojat Täydentävät ehdot: Linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä Perusympäristötuki: Vasanojan ja peltojen välille on jätettävä suojakaista. Muut perusympäristötuen eh- dot eivät koske pellon ulkopuolista luonnonkosteik- koa. Avo-ojilla olevat pellot ja viljelyalueeseen liittyvä luonnonkosteikko ovat tilakohtaiseen luonnon moni- muotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja hoito 6.1.12 Vasanojan kosteikkopellot (kohde 12) Alueen kuvaus Kohteeseen kuuluvat Vasanojan kosteikkouoman ja Oulujoen välissä Petäjäsaaren kohdalla olevat pikkupellot. Viljelijältä saatujen tietojen mukaan tulva ei käy pelloilla usein, mutta pohjakosteus vaivaa viljelyolosuhteita. Osa lohkoista on aktii- viviljelyssä ja osaa viljelemättömistä lohkoista on hoidettu niittämällä. Pellot kehittyisivät todennä- köisesti helposti kosteikkoniityiksi hoitamalla, ja monin paikoin on jo nähtävissä kasvillisuuden ke- hitys kostean niityn suuntaan (kuva 22). Uoman länsipuolisen aktiiviviljelyssä olevan pellon reuna on alavampi kuin uoman itäpuoli, joten myös se on viivoitettu mukaan kohdekuvaukseen (kartta 4, kohteet 12). Hoitoehdotukset Peltojen hoitaminen niittyinä tukisi Vasanojan lin- tukosteikkoa luomalla linnuille levähdyspaikkoja ja edistäisi samalla vesiensuojelua. Erona aktii- vipeltoon verrattuna niittymäisenä hoidettavaa aluetta ei lannoiteta eikä muokata. Tavoitteena on ravinteisuuden vähentäminen eli köyhdyttäminen poistamalla kasvimassa vuosittain. Pellot niitettäi- siin elokuussa ennen kasvuston tuleentumista ja vietäisiin niittojäte alueelta pois. Mahdollista olisi myös alueen laiduntaminen rajoitetulla eläinmää- rällä ilman lisärehua. Kuva 22. Niittymäisen kosteikkopellon rikasta kasvillisuut- ta. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kuva 23. Peltotien niittypohjaa Vasankankaalla. Kuva: Taimi Mahosenaho. 35Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.13 Vasankankaan peltotie (kohde 13) Alueen kuvaus Ritoharjun kohdalta Vasantieltä kääntyy Oulu- joelle päin viljelystien tapainen kulkuväylä, joka johtaa Vasanojan yli Petäjäsaaren rantaan (kartta 4, kohde 13). Tietä käytetään myös mökkitienä, mutta niiltä osin kuin se rajoittuu peltolohkoihin, se voidaan tulkita peltotieksi. Tien pientareilla ja ojissa kasvaa luonnonkasvillisuutta, korkeim- milla kohdin niittykasveja ja alavammilla kohdin kosteikkolajeja. Itse hiekkatien pohjalla raiteiden keskellä ja reunoilla kasvaa matalaa kuivan pai- kan niittykasvillisuutta (kuva 23). Tietä reunustaa osittain koivurivi ja muutakin puustoa. Vasanojan kosteikon kohdalla pystyyn kelottunut puu hou- kuttaa lintuja ja hyönteisiä. Hoitoehdotukset Peltotien pientareilla voitaisiin peltoon rajoittuvil- ta osin esimerkiksi tarvittaessa harventaa kasvus- toa, hoitaa koivuriviä ja edistää niittykasvillisuu- den elinoloja niittämällä ja keräämällä niittojäte. Niitto kannattaa ulottaa myös tien niittymäiselle pohjalle. kataja-kiviryhmät erottuvat kauniisti maisemassa ulottuen reunavyöhykkeeltä pellon puolelle. Reunavyöhykkeeseen yhtyy avoin luonnonlai- dunalue molemmin puolin Vasankankaan tilan na- vettarakennusta. Niittyä ei ole kivisyyden vuoksi koskaan muokattu. Aiemmin aluetta on laidun- tanut talon lypsykarja vuoteen 1995 saakka. Sen jälkeen 1990-luvun lopussa on rakennettu osalle aluetta perinteinen riukuaita, joka on pihapiirin ja laitumen välissä vieläkin (kuva 24). Tilan raken- nukset on merkitty osayleiskaavaehdotukseen rakennussuojelukohteiksi. Niittyä on hoidettu lypsylehmien pidon päätyttyä laiduntamalla noin viittä lammasta. Samoja lampaita on käytetty myös Vasantien puolella kiviaidan vierustoja laidunta- massa (kuva 25). Viimeksi lampaita on laidunnettu 2000-luvun alussa. Välillä niittyä on hoidettu myös niittämällä ja viemällä niittojäte pois. Suurelta osin niityllä kasvaa matalaa kukkakasvillisuutta kuten päivänkakkaraa, ahopukinjuurta, kissankelloa ja maahumalaa. Paikoin on nähtävissä myös rehe- vöitymisestä kertovia ei-toivottuja lajeja, kuten nokkosta, ohdaketta ja maitohorsmaa. Kohdetyyppi: Peltotie pientareineen Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Pientareita ei saa käsitellä tor- junta- tai kasvinsuojeluaineilla. Peltotie monilajisine pientareineen mukaan lukien tien pohja on tilakoh- taiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 6.1.14 Vasankankaan tilan lammaslaidun ja kiviaita (kohde 14) Alueen kuvaus Vasankankaan luoteispuolella Vasankankaantien ja Kainuuntien välissä olevan peltoaukean reunas- sa näkyy päätielle asti monimuotoista polveilevaa pellonreuna-aluetta (kartta 4, kohde 14). Peltoau- kea on Oulujokivarren osayleiskaavaehdotuksessa (Oulun kaupunki 2006) merkitty maisemallisesti arvokkaaksi maatalousalueeksi. Yksittäiset pihlaja- Kuva 24. Vasankankaan kivistä laidunniittyä reunustaa riukuaita. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kuva 25. Vasankankaan vanha sammaleinen kiviaita. Kuva: Taimi Mahosenaho. 36 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.15 Pukkila-Lappi (kohde 15) Alueen kuvaus Kuivassa paahteisessa rinteessä Lapinkankaalla on komea pellon ja metsän reunavyöhyke (kartta 5, kohde 15). Kohde näkyy myös alas Oulujoelle. Alueella on vanhoja kivikasoja (kuva 26). Puustosta löytyy silmiinpistävän järeitä runkoja koloineen se- kä pystyssä olevaa lahopuustoa. Tilustien varressa oleva kolmen kuusen ja kahden männyn muodos- tama puuryhmä on rauhoitettu luonnonmuisto- merkiksi. Aluskasvillisuus on matalakasvuista niit- Hoitoehdotukset Paras keino kohteiden hoitoon olisi lammaslai- dunnuksen uudelleen aloittaminen. Myös alueen lukuisat hevostilat saattaisivat olla kiinnostunei- ta laidunalueista. Ellei laidunnus ole mahdollista, myös niittäminen ja niittojätteen poistaminen pitä- vät yllä alueelle kehittynyttä niittykasvustoa. Kivi- syyden takia niitto vaatii avuksi myös pientyöväli- neitä. Kiviaidan ympäristöön ja perinnebiotoopin ulkopuoliselle reunavyöhykkeelle hoitomuodoksi soveltuu myös raivaaminen. Kohdetyypit: Pellon ja metsän välinen reunavyöhyke, niitty, kiviaita Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Monipuolinen pellon ja metsän reunavyöhyke on säilytettävä luonnon monimuotoi- suuskohde. Perinnebiotooppialue ja pellon ja metsän monipuolinen reunavyöhyke sekä vanha sammaloi- tunut kiviaita Vasantien varressa ovat tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoi- to, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edis- täminen Kuva 26. Pukkila-Lapin kivikasat muistuttavat alueen histo- riasta. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 27. Reunavyöhykkeen vanha puusto on huomattavan järeää ja alla olevalla kuivalla niityllä viihtyy harvinaisia kasvila- jeja. Kuva: Susanna Anttila. 37Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 tyä, jonka lajistoon kuuluvat mm. päivänkakkara ja silmälläpidettävä ketonoidanlukko. Kohteelta löytyy myös ainoa Oulusta tunnettu kevättädyk- keen esiintymä ja yksi Oulun kolmesta hoikkanur- mikan kasvupaikasta (Väre ym. 2005). Puun taimia on nousemassa alta runsaasti (kuva 27). Hoitoehdotukset Kohteen säilyttämiseksi tulisi puun taimia kitkeä ajoittain. Kukkivaa niittykasvillisuutta voidaan yl- läpitää ja kehittää monipuolisemmaksi syysniitol- la, jolloin niittotähteet korjataan pois vasta muuta- man päivän kuluttua niitosta siementen varistua. Puuston rakenne tulee säilyttää monikerroksellise- na ja suosia marjovia lajeja sekä lehtipuita. Vanhat lahopuut ovat linnustolle arvokkaita pesäpaikkoja ja ne kannattaa säästää. Samalla kannattaa hyö- dyntää raivausmahdollisuus myös peltojen ja Ou- lujoen välisen rantakaistaleen maisemanhoidossa. 6.1.16 Rito-oja (kohde 16) Alueen kuvaus Rito-ojan ja siihen yhtyvän Hepo-ojan alueet on Oulujoen osayleiskaavaehdotuksessa (Oulun kau- punki 2006) merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi. Rito-ojan kohteeseen liittyy hakamaisesti harvennettu le- pikkoalue sekä viehättävä avoin niittyalue (kartta 5, kohde 16). Niityllä oli kolmisenkymmentä muu- rahaispesää, mikä kertoo etelään viettävän niityn lämmöstä ja niittykasveille suotuisista oloista (ku- va 28). Myös hirvieläimet olivat makoilleet läm- pimällä rinteellä. Paikoin myös rehevöitymisestä kielivää kasvillisuutta, kuten horsmaa ja mesian- gervoa, sekä lepän ja pajun taimikkoa oli leviämäs- sä alueelle. Kaavaehdotuksessa tämä pieni niitty on merkitty asuintontiksi, mutta vielä siellä ei ole rakennuksia. Peltoalueiden kohdalla maasto viettää paikoin hyvin jyrkästi uomaan. Näillä kohdin on havaitta- vissa pellon pinnassa myös jonkin verran eroosiota uomaan päin. Kesä 2006 oli poikkeuksellisen kui- va ja loppukesän maastokäynnillä tämäkin uoma oli lähes kuivunut. Uoman pohjalla oli kuitenkin selvät merkit veden virtaamasta tiettyinä aikoina. Törmät ovat paikoin jyrkät ja tiheästi lehtipuuston ja pensaikon peitossa. Peltoalueen pohjoispäässä törmät ovat avoimemmat. Rito-ojan ympäristön kasvillisuuden on Oulun kasvillisuuskartoitukses- sa todettu olevan hyvin monimuotoinen. Viereisen Tuomiojan purolaakson huomionarvoisia lajeja ovat uhanalaiset ahonoidanlukko ja lehtomatara sekä harvinainen metsäorvokki. (Väre ym. 2005.) Hoitoehdotukset Puronvarren puuston ja pensaikon hoitoon voi- daan hakea luonnon ja maiseman monimuotoi- suuden edistämisen erityistukea, koska alue on välittömästi peltoon liittyvää reunavyöhykettä. Puuston harvennus kannattaa tehdä vaihtelevas- ti, tavoitteena tiheydeltään vaihteleva puusto ja pensasto. Tasaisemmilla paikoin voi harvennus olla voimakkaampaa ja jyrkänteissä vain hyvin varovaista. Harvennuksessa on huomioitava vesa- koituminen eli se mikä harvennetaan, on jatkossa pystyttävä myös hoitamaan. Laiduntaminen soveltuisi varsinkin jo hakamai- seksi harvennetulle lepikko-osuudelle sekä niityl- le. Myös alueen pohjoispäässä on tasaisempia koh- tia, joilla laiduntaminen voisi onnistua. Eläimenä lammas olisi ehkä sopivin. Kaikkein jyrkimmille kohdin laidunnus ei sovellu. Niittyä voidaan hoi- taa myös niittämällä ja niittojätteen pois viennillä. Jyrkästi uomaa kohti viettäville pellon osille suo- Kohdetyypit: Pellon ja metsän välinen reunavyöhyke, kivikasat Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Monipuolinen reunavyöhyke on säilytettävä luonnon monimuotoisuuskohde ja tila- kohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Uudessa tukiehdotuksessa on esi- tetty, että 1-3 metrin levyinen suojakaista voidaan perustaa pellolla myös muualle kuin vesistön varrelle. Tässä tapauksessa niittymäinen kaista olisi eduksi pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä leventä- mässä. Paaliroskat tulee korjata pois alueelta. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 28. Rito-ojan niitty muurahaispesineen. Kuva: Taimi Mahosenaho. 38 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 sitellaan suojavyöhykkeen tyyppistä monivuotista nurmikaistaa, jota ei lannoiteta eikä muokata, vaan niitetään ja kerätään niittojäte pois vuosittain. 6.1.17 Hepo-oja (kohde 17) Alueen kuvaus Yksi Oulujokivarren hienoimmista näkymistä au- keaa Hepo-ojan kohdalla Vaalantieltä yli laajan peltoaukean. Peltojen latomeri on kuin jäänne vanhoista ajoista. Keskellä kiemurtelee Hepo-oja, joka laskee lopulta Oulujokeen (kartta 5, kohde 17). Ojan varret ovat vanhaa luonnonlaidunta, jota on laidunnettu viimeksi yli 20 vuotta sitten. Sittemmin maisemaa on ylläpidetty raivaamalla puustoa ja pensaikkoa, jotka muodostavat tiheydeltään vaih- televan reunuksen ojan varrelle (kuva 29). Kohde on ainoa Oulujoen laakson yleissuunnittelualu- eelta 1990-luvun inventoinneissa löytynyt perin- nemaisema ja se on luokiteltu paikallisesti arvok- kaaksi, P+ (Vainio ja Kekäläinen 1997). Niityt ovat umpeutumassa ja korkea horsma-, nokkos- ja me- siangervokasvusto on vallannut alaa. 1990-luvulla töyräillä kasvoi päivänkakkaraa, tuoksusimaket- ta, niittyhumalaa ja nurmitatarta, mutta ainakaan 2000-luvulla tehdyssä Oulun kasvikartoituksessa Kohdetyypit: Niitty, pellon ja vesistön välinen reu- navyöhyke, pelto Täydentävät ehdot: Linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä, ojanvarren piennar Perusympäristötuki: Rito-ojan purouoma on säilytet- tävä luonnon monimuotoisuuskohde. Puron lisäksi tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoituk- seen merkitään myös avoimena säilynyt niitty. Puron varteen tulee jättää 3-10 metrin suojakaista. Mahdollinen erityistukimuoto: Koko alueelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, pel- toalueen osalta vaihtoehtona myös suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Kuva 29. Hepo-ojan arvokas perinnemaisema kaipaa laidunnusta. Kuva: Susanna Anttila. 39Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 (Väre ym. 2005) niittyhumalaa tai tuoksusimaketta ei enää tavattu alueella. Sen sijaan ojan eteläran- nalta löytyi vuonna 2000 pieni alueellisesti uhan- alaisen kulleron esiintymä. Valmisteilla olevassa Oulujokivarren osayleiskaavassa (Oulun kaupun- ki 2006) alueen halki on kaavailtu virkistysreittiä, jota maanomistajat vastustavat. Hoitoehdotukset Tällä hetkellä kohteella on voimassa oleva erityis- tukisopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta. Hepo-ojan perinnebiotooppi-arvojen katoamista voidaan hidastaa raivaamalla, mutta ojanvarret tulisi saada lähiaikoina laidunnukseen. Laidun- eläimiksi soveltuisivat esimerkiksi lampaat, joi- den hankkimista maanomistajat ovatkin joskus miettineet. Eduksi alueelle olisi raivaustähteiden pois korjaaminen, mikä helpottaisi myös eläinten liikkumista. Tulevaisuudessa mahdollinen virkis- tysreitti tulee linjata siten, että alueen laidunnus- mahdollisuus säilyy, eikä alue pirstoudu. 6.1.18 Tuohino-ojan lähteet, purouomat ja pelto-ojat (kohde 18) Alueen kuvaus Pohjavesialueella sijaitsevat Tuohino-ojan lähteet ovat yksi Oulujokivarren mielenkiintoisimmista viljelysalueella sijaitsevista luontokohteista (kartta 6, kohteet 18-19). Keskellä peltoaukeaa on vajaan 10 aarin laajuinen lähdelampi, jonka vesi on savipitois- ta (kuva 30). Pellolla ja viereisessä metsässä on mui- takin lähteitä. Paikoitellen pellon pinta on laskenut voimakkaasti lähteen lähellä, joten vesi tehnee uo- mia maan alla. Pelto-ojat ovat syöpyneet syviksi uo- miksi ja niissä vesi solisee voimakkaasti kuivanakin kesänä. Lähteisyys näkyy metsikön ja puronvarren lehtomaisen rehevänä kasvillisuutena. Peltoalueen vieressä mutkittelee Tuohino-oja. Kuivana kesänä 2006 vesipinta oli siinä aika alhaal- la ja virtaus pieni. Vesiuoman ympärillä on kuiten- kin oma erityinen pienympäristönsä ja pellonreu- nasta muodostuu monimuotoinen mutkittelevan vesiuoman ja rehevän kasvillisuuden ansioista. Joitakin vuosia sitten läheisestä vasta peratusta pelto-ojasta tavattiin uhanalaista sammankonlei- Kohdetyypit: Haka, tulvaniitty, ladot Täydentävät ehdot: Ojanvarren piennar Perusympäristötuki: Hepo-oja on säilytettävä luon- non monimuotoisuuskohde ja purouoman varteen tulee jättää suojakaista. Tilakohtaiseen luonnon mo- nimuotoisuus -kartoitukseen merkitään itse Hepo- ojan lisäksi myös peltoaukealla olevat ladot. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoi- to (ensisijainen), luonnon ja maiseman monimuotoi- suuden edistäminen Kartta 5. Kohteet 15-17. Kuva 30. Peltojen keskellä olevassa Tuohino-ojan lähteessä on savenharmaa vesi. Kuva: Taimi Mahosenaho. 40 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 nikkiä. Samalla paikalla lajia ei enää kasva, koska muu kasvillisuus on jo vallannut ojan, mutta laji piileksii todennäköisesti maaperän siemenpankis- sa ja ilmaantuu sinne, missä sopivaa alaa paljastuu. Oulujokivarren osayleiskaavaehdotuksessa (Ou- lun kaupunki 2006) Tuohino-oja ympäristöineen on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannal- ta erityisen tärkeäksi alueeksi ja lähdelammikot suojelualueeksi. Alueella tapahtuvaan toimintaan, joka saattaa vaarantaa alueen luontoarvoja, on ha- ettava maisematyölupa. Metsälähde on metsälain mukainen säilytettävä kohde. Hoitoehdotukset Lähteiden ja vesiuomien ympärille pellon puolelle ehdotetaan suojavyöhykkeen tapaan toimivan niit- tymäisen alueen muodostamista. Niiltä osin missä tällä hetkellä on jo nurmikasvusto, ei aluetta tarvitse erikseen muokata eikä kylvää. Hoidon yhteydessä heinä niitetään ja kerätään pois elokuun puolivälin tienoilla ennen tuleentumista, eikä aluetta jatkossa muokata tai lannoiteta. Aluetta voi hoitaa myös lai- duntamalla pienellä eläintiheydellä, esimerkiksi 1-2 nautaa hehtaarille noin 100 laidunpäivää. Jos hoito tapahtuu laiduntamalla, alue kannattaa rajata suu- remmaksi, jotta laidunnus on mahdollista. Eläinten juomavesi nostetaan tässä tapauksessa lähteestä juoma-astiaan ja estetään eläinten joutuminen läh- teisiin ja alueen muihin syviin vesiuomiin. Pellon keskellä olevan lähdelammen reunalla ei ole harvennustarvetta luonnon monimuotoisuu- den hoidon kannalta, vaan puusto saa varjostaa lähdettä. Koska yleiskaavassa alueelle on suunni- teltu ulkoilureittiä, voisi jossakin kohdin ylläpitää näkymäaukkoa pellolta veteen, vaikkapa lammen pohjois-puolelta missä nytkin on avoimempi koh- ta. Myös Tuohino-ojan reuna jätetään harventamat- ta, niin että vesiuoman ympäristö jää varjoisaksi. Sitä vastoin pelto-ojien reunat kannattaa hoitaa avoimina niiltä osin kuin se on mahdollista ja niittää ja kerätä niittojäte syyskesällä. Muutamia pyöreämuotoisia pajuja kannattaa jättää mutkitte- levan ojauoman kulmakohtiin. Lähdelammen koil- lispuolella oleva kaistale, missä on tällä hetkellä pyöröpaaleja, voidaan rajata mukaan niitettävään ja raivattavaan niittymäiseen alueeseen. Vanhat paalit voidaan kyntää hajotettuina kauempana olevien peltojen lannoitteeksi. Peltoalueelle voi- daan hakea myös pohjavesialueen peltoviljelyn erityistukea. Metsälähteen ympäristö säilytetään koskemattomana. Kohdetyypit: Lähteet, pellon ja vesistön välinen reu- navyöhyke, pelto-ojat, pelto Täydentävät ehdot: Pellon keskellä olevat pienet puu- ja pensassaarekkeet tulee säilyttää. Linnusto tulee ottaa huomioon peltoviljelyssä. Uoman varteen täytyy jättää piennar. Perusympäristötuki: Lähteet ja purouoma ovat säilytettäviä luonnon monimuotoisuus kohteita ja tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoituk- seen merkittäviä kohteita. Tuohino-ojaan laskevien valtaojien varsille on jätettävä 1-3 metrin levyinen piennar ja Tuohino-ojan varteen sekä lähdelammen ympärille 3-10 metrin levyinen suojakaista. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, pohjavesialueen peltoviljely ja suojavyöhykkeen perustaminen ja hoi- to ovat mahdollisia erityistukimuotoja Tuohino-ojan alueelle. Erityistukisuunnitelma kannattaa saattaa tiedoksi myös Oulu kaupungin maisematyölupavi- ranomaisille, vaikka suunnitelman tavoitteena onkin luontoarvojen vaaliminen. Kuva 31. Tuohino-ojan peltoalueen mutkittelevaa monimuotoista reunavyöhykettä. Kuva: Taimi Mahosenaho. 41Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.1.20 Viskaalinmäki (kohde 20) Alueen kuvaus Muhoksen Viskaalinmäellä lähellä Oulun rajaa on päätieltä katsottuna muusta maisemasta poikkea- va peltoaukea (kartta 6, kohde 20). Lähellä tietä olevien puu- ja pensaikkosaarekkeiden polveilevil- la reunoilla kasvaa horsmaa ja mesiangervoa, jotka näkyvät kukinta-aikana kauas. Syynä peltoalueen keskellä oleviin saarekkeisiin on alueen lähteisyys. Ehtiäisensaaren ja pellon välissä on vanha uoma, jossa vuorottelevat avovesialueet, märät niityt ja pajukot. Hoitoehdotukset Peltoalueen ja Ehtiäisensaaren välisen uoman reu- napuuston ja -pensaikon raivauksilla saadaan säi- lytettyä yhteys linnuille tärkeän kosteikon ja pel- tojen välillä ja samalla näkymä tieltä joelle säilyy (kuva 32). Pellon keskellä huomiota tulee kiinnit- tää jokinäkymän säilymiseen raivaamalla tarvit- taessa ojapensaikkoa. Raivauksissa periaatteena tulee olla vaihtelevuus. Joitakin puita, puu- ja pen- sasryhmiä sekä pyöreämuotoisia pajuja kannattaa säästää, samoin vältetään tasavälein harventamis- ta. Tuohino-ojan varressa puusto tulisi säilyttää luonnontilassa varjostamassa puroa. Mutkittelevat saarekkeiden reunat suurine pajupensaineen ovat maisemallisesti viehättäviä, vaikka alue onkin viitisen vuotta sitten laaditus- sa Oulujokivarren maisemanhoitosuunnitelmassa (Suunnittelukeskus Oy 2002) esitetty hoidettavak- si avoimena. Saarekkeiden osalta hoidoksi ehdo- tetaan reunavyöhykkeiden raivausta siten, että pensaikon keskelle työntyvät niittypoukamat säi- lyvät avoimina (kuva 33). Vaihteleva puoliavoin reunavyöhyke on eritoten linnuston mieleen. Kohdetyypit: Pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke, pelto, peltotie pientareineen Täydentävät ehdot: Puronvarren piennar Perusympäristötuki: Tuohino-ojan varteen on jätettä- vä 3-10 metrin levyinen suojakaista. Linnusto tulee ottaa huomioon peltoviljelyssä. Tuohino-oja on säi- lytettävä luonnon monimuotoisuuskohde. Tilakohtai- seen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merki- tään Tuohino-ojan lisäksi metsänreunan peltotie. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 6.1.19 Tuohino-ojan viljelysalueen reunavyöhykkeet (kohde 19) Alueen kuvaus Tuohino-ojan alueen monimuotoisuus johtuu osal- taan siitä, että peltoaukealla on mutkittelevia reu- navyöhykkeitä, joiden kasvillisuus on monipuolis- ta lähteisyyden ja vesiuomia seuraavan polveilun vuoksi (kuva 31 ja kartta 6, kohteet 18-19). Myös Mikonahon etelään suuntautuvassa lämpimässä metsänreunassa kulkeva kuiva peltotie kukkivine pientareineen on hyönteislajistoltaan rikas. Reuna- vyöhykkeillä kasvaa monilajista lehtipuustoa, jon- ka joukossa on suuria halavia ja leppiä. Hoitoehdotukset Reunavyöhykkeen polveilu tuo viljelyteknisiä kus- tannuksia ja hidastaa konetyötä. Sen vuoksi reuna- vyöhykkeen hoitoon voisi olla kannattavaa hakea erityistukea. Alueen eteläreunassa olevan reunavyö- hykkeen puustoa ei tarvitse harventaa luonnon mo- nimuotoisuuden vuoksi, mutta viljelytekniset syyt voivat edellyttää pientä raivausta. Jyrkkien ja vir- taavien puromaisten ojauomien ympärille ja Tuohi- no-ojan mutkittelevalle reunalle voisi pellon puolel- le suunnitella niittymäisenä hoidettavan kaistaleen, jota ei muokattaisi eikä lannoitettaisi, vaan niitettäi- siin ja kerättäisiin tähde, jonka voisi käyttää rehuna. Reunavyöhykkeiden raivausta ehdotetaan Mikon- ahon eteläpuoleisen paisteisen reunavyöhykkeen puustolle. Se tapahtuisi poistamalla noin 10-20 % eri ikäistä puustoa noin 20 metrin etäisyydeltä pel- lon reunasta metsän puolelta. Reunoille muodos- tettaisiin muutamia avoimempia kohtia, mutta ei harvennettaisi kauttaaltaan tasavälein. Aukkojen tekeminen kannattaa vain siinä tapauksessa, että reunavyöhykettä hoidetaan jatkossakin. Kuva 32. Kosteikkouoman varressa tehty raivaus edistää luonnon ja maiseman monimuotoisuutta, kun yhteys kos- teikon ja peltoalueen välillä säilyy. Kuva: Susanna Anttila. 42 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kohdetyyppi: Kosteikko Täydentävät ehdot: Uoman varren piennar Perusympäristötuki: Uoma on säilytettävä luonnon monimuotoisuuskohde ja tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde, jonka varteen tulee jättää 3-10 metrin suojakaista. Mahdollinen erityistukimuoto: Kosteikon tai laskeu- tusaltaan perustaminen Kohdetyypit: Pellon keskellä olevat metsä- ja pensas- saarekkeet, pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke, kosteikko Täydentävät ehdot: Uoman varren piennar Perusympäristötuki: Lähteet ovat säilytettäviä luon- non monimuotoisuuskohteita. Uoman varteen tu- lee jättää 3-10 metrin suojakaista. Tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkitään pellon keskellä olevat saarekkeet, lähteet ja vanha uoma reunavyöhykkeineen. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Niittykasvillisuuden kannalta hyväksi olisi myös poukamien niitto ja tähteiden pois korjaaminen, mutta tämä ei liene mielekästä niittojätteen suuren määrän vuoksi. Toisaalta korkea horsma- ja me- siangervokasvusto myös hillitsee omalta osaltaan pajukon leviämistä ja tuo väriä kaukomaisemaan. 6.1.21 Kosuoja (kohde 21) Alueen kuvaus Kosuoja (kartta 6, kohde 21) on Muhoksen tielle hyvin näkyvä kohde. Vesiuoma on monipuolisen kasvillisuuden peittämä kosteikko, jonka vyöhyk- keinen kasvillisuus erottuu hyvin tiemaisemassa (kuva 34). Alimpana on järvikortevyöhyke, jonka yläpuolella yleistyvät mm. jouhivihvilä, kurjanjal- ka ja luhtakastikka. Uoman varteen pellon reunal- le on istutettu kuusirivi. Hoitoehdotukset Kosuojan kosteikkouoman toimenpidetarpeisiin ei ole otettu tässä yleissuunnitelmassa laajemmal- ti kantaa, vaan kohdekuvaus on mukana lähinnä luonnon kannalta arvokkaana säilytettävänä koh- teena. Paikoin uoman varrella saattaa olla tarvetta reunakasvuston harvennukselle ja ehkä myös ve- silampareiden muodostamiselle. Lintukosteikko on houkuttelevampi kun siitä on avattu yhteyksiä avoimille peltoalueille. Peltoalueiden yhteydessä rantapuusto voi olla mieluummin eri korkuista ja tiheydet vaihtelevia. Mahdollista voisi olla myös pelto-ojista tulevien vesien kierrättäminen kostei- kon tai laskeutusaltaan kautta, kuten Niittyniemi (1996) on diplomityössään esittänyt. Tämä vaatii kuitenkin tarkemmat suunnitelmat. Kuva 34. Kosuojan kosteikko. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kuva 33. Vaihteleva puoliavoin reunavyöhyke Viskaalinmä- ellä pellon pensaikkosaarekkeessa. Kuva: Susanna Anttila. 43Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 ja nuorta puustoa on kasvamassa runsaasti. Lähi- ympäristöstä mainittakoon myös valtatien toisella puolen olevat peltopyiden suosimat alueet: tilan pihapellon pensaikko ja naapurin kuusiaita. Hoitoehdotukset Laitumella ei tällä hetkellä ole erityistä perinne- biotooppiarvoa, lukuun ottamatta eteläreunan haka-aluetta. Alue tulisi aidata erilleen nurmilai- tumista, joten parhaiten laiduntajaksi soveltuisi nuorkarja. Erityistukialueeseen voitaisiin etenkin 6.2 Muhoksen kohteita Laitasaaresta Kurkiperälle (kohteet 22-32) 6.2.1 Myllyoja (kohde 22) Alueen kuvaus Oulujoen pohjoispuolella Laukan sillalta kilomet- rin verran Ouluun päin virtaa Myllyoja, jonka var- ressa on laiduntanut lypsylehmiä vuosikymmenet (kartta 7, kohde 22). Muokkaamaton osa on ka- peimmillaan vain muutaman metrin levyinen kais- tale puron varressa ja yhtyy välittömästi viereisiin nurmilaitumiin. Ravinteiden kulkeutuminen nä- kyy kasvillisuuden rehevyydessä ja ei-toivottuja lajeja, kuten koiranputkea ja nokkosta on paikoin runsaasti. Aikoinaan lammashakana käytetty lai- tumen eteläpää näkyy komeasti läheiselle Myllyo- jantielle ja on kasvillisuutensakin puolesta kohteen paras osa. Täällä etäisyys peltoihin on suurempi ja aluskasvillisuus on matalaksi syötyä (kuva 35). Pohjoisosassa laidunpaine on ollut vähäisempää Kuva 35. Myllyojan haka. Kuva: Susanna Anttila. Kartta 6. Kohteet 18-21. 44 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 jyrkästi ojaa kohti viettävillä kohdilla lohkaista myös nurmilaitumista lisäpinta-alaa, jota jatkossa hoidettaisiin muokkaamattomana ja lannoittamat- tomana niittynä, ja joka toimisi samalla ravinteita pidättävänä suojavyöhykkeenä ennen varsinaista luonnonniittyä ja vesistöä. Jakamalla puronvarsi kahteen laidunlohkoon voitaisiin laidunpainetta säädellä ja tehostaa pohjoisosassa, missä on lisäksi puuston raivaustarvetta. Lisäksi kannattaa tehdä avoimilla alueilla puhdistusniittoa laidunkauden päätyttyä. Tavoitteeksi voidaan asettaa kasvilli- suuden köyhtyminen ja madaltuminen sekä ve- sistökuormituksen väheneminen ravinteiden si- toutuessa karjan kasvuun. Lahopuusto kannattaa säilyttää lisäämässä monimuotoisuutta. 6.2.2 Laukan sillan lehmälaidun (kohde 23) Alueen kuvaus Laukan sillan kupeessa avautuu kaunis vaihtele- va laidunmaisema maatilaympäristössä (kartta 7, kohde 23). Joen rannassa on leveä ja matala avoin kasvivyöhyke pellon ja joen välissä. Koivikko- vyöhykkeestä on kehittynyt hakamainen ilmeisen laidunnuksen ansiosta. Sillalta katsottuna maise- massa näkyy sopusointuisesti sekä luonnollista pyöreämuotoista pajupensaikkoa että puuryhmiä, jotka reunustavat lehmien laiduntamaa avointa peltoaukeaa. Rantavyöhyke ei ole kulunut ylilai- dunnuksesta, mutta sitä lienee kuitenkin välillä laidunnettu tai hoidettu, koska se on pysynyt hy- vin avoimena. Rakennukset sijaitsevat taustalla sopivasti kasvillisuuden lomassa. Laiduntaminen, viljely ja ihmisen työn jälki kulttuuriympäristössä muodostavat tässä kauniin maaseutumaiseman, joka on näkyvällä paikalla liikenneväylän varrella (kuva 36). Luonnon moni- muotoisuuden suunnittelun maastotyöryhmää nä- kymä kiinnosti myös laitumella oleilleen runsaan mustavaris- ja naakkaparven tiimoilta. Luonnon- lajiston kannalta rikas elinympäristö käsittää usein juuri tämäntyyppistä avoimesta suljettuun vaihte- levaa maisemaa, jossa hoidetut ja luonnontilaiset ympäristöt vaihtelevat ja limittyvät. Kohdetyypit: Tulvaniitty, haka, pelto Täydentävät ehdot: Ojanvarren piennar Perusympäristötuki: Ojan varteen tulee jättää 3-10 metrin suojakaista. Myllyoja on säilytettävä luonnon monimuotoisuuskohde. Tilakohtaiseen luonnon mo- nimuotoisuus -kartoitukseen merkitään Myllyojan lisäksi peltopyiden suosimat alueet. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 36. Näkymä Laukan sillalta. Kuva: Taimi Mahosenaho. 45Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hoitoehdotukset Pellon ja Oulujoen välisen rantavyöhykkeen sekä koivikkohaan hoitomuodoksi soveltuvat esimer- kiksi laidunnus ja raivaus. Eläintiheys ja laidun- aika tulee mitoittaa laitumen tuoton mukaan, eikä lisärehua anneta, vaan eläimet siirretään tarvitta- essa muualle rehun loputtua. Rannan kulumista seurataan, koska periaatteena on laiduntaa vesira- jaan asti pienellä eläintiheydellä. Luonnonlaidun tulee aidata erilleen peltolaitumista ja laiduneläi- minä käytetään ensisijaisesti muita laiduneläimiä kuin lypsylehmiä. Kohdetyypit: Pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke, rantaniitty, haka Täydentävät ehdot: Jokivarren piennar Perusympäristötuki: Jokirantaan tulee jättää 3-10 metrin suojakaista. Monimuotoinen reunavyöhyke on säilytettävä luonnon monimuotoisuuskohde ja tila- kohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoito tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edis- täminen Kohdetyyppi: Vanha pelto Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Vanhan pellon avoimena säily- nyt osa on tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 6.2.3 Laukansaari (kohde 24) Alueen kuvaus Laukan sillan yläpuolella Oulujoen Laukansaa- ressa on vanha heinäpelto, joka on reunoiltaan metsittynyt (kartta 7, kohde 24). Saaren keskellä on pieni avoimena hoidettu niittymäinen osa, jos- sa on runsaasti kukkakasvillisuutta. Kasvustoa on välillä niitetty, mutta niitosta ei ole kerätty pois. Myös vadelma on valloittanut alaa niityn laidalla. Rantapuustoa on toiselta laidalta raivattu. Saares- sa on laiduntanut sonneja useita vuosia viimeksi 15 vuotta sitten. Molemmin puolin kohdealuetta on kesämökkejä. Hoitoehdotukset Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvok- kain osa kohteesta on saaren keskellä oleva niitty. Maisemallista merkitystä rantapuustolla on joella liikkuvien veneilijöiden kannalta. Näköyhteyttä saaren keskiosan kukkaniitylle ei joelta kuiten- kaan ole. Ensisijainen hoitomuoto saaressa olisi laidunnus esimerkiksi lampailla, jolloin hoito kat- taisi myös metsittyneiden osien aluskasvillisuu- den. Vaihtoehtona on myös niittää pienialainen niitty loppukesällä työnnettävällä niittokoneella tai viikatteella ja korjata niitos pois. Tällöin puus- toisten alueiden osalta raivaus olisi riittävä hoi- totoimenpide. Ongelmana on kuitenkin raivaus- tähteiden ja polttopuiden kuljetus pois saaresta, koska säännöstelyn vuoksi joki ei jäädy kunnolla talvella. Kartta 7. Kohteet 22-25. 46 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.2.4 Kärnä (kohde 25) Alueen kuvaus Oulujoen etelärannalla Laukan sillalta Muhoksen suuntaan olevan Kärnän tilan kohdalla peltoaukea viettää tasaisesti Oulujokeen päin (kartta 7, kohde 25). Alue näkyy Laukan sillalle ja tielle. Rannassa on hoidettua lehtipuustoa ja niittymäistä kasvilli- suutta. Viljelysaukealla on kaksi luonnonmuisto- merkeiksi rauhoitettua vanhaa mäntyä (kuva 37). Läheinen Kärnän pihapiiri ja vanha rantatie kuu- luvat Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin. Laukansaaren ja Hakkari- lansaaren kohdalla rannan luonnonkasvivyöhyke työntyy niemekkeeksi pellolle. Paikalla arvellaan olleen muinaisen polttopaikan ja sitä kutsutaan Hauta-Aroksi. Noin kahden metrin syvyisessä painanteessa on halkaisijaltaan 10 metrin levyinen kivettynyttä tuhkaa muistuttava reunus. Hoitoehdotukset Pellon ja vesistön välistä Oulujoen rannan reuna- vyöhykettä voidaan hoitaa raivaamalla puustoa ja pensaikkoa. Jos niittymäistä reunavyöhyket- tä levennetään pellon puolelle, se toimii samalla suojavyöhykkeen tavoin. Hauta-aron kohde tu- lisi säilyttää ja sen ympäristö voisi soveltua hoi- dettavaksi puoliavoimena. Ensin on kuitenkin varmistettava, onko alueella muinaisjäännös, ja neuvoteltava tarvittaessa hoidon toteuttamisesta museoviraston kanssa. Kohdetyypit: Pellon keskellä olevat maisemapuut, pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke, muinais- jäännös? Täydentävät ehdot: Pellon keskellä olevat vanhat männyt ovat säilytettäviä kohteita. Perusympäristötuki: Pellon keskellä olevat vanhat männyt ovat säilytettäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 37. Maisemamänty Kärnän peltoaukealla. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 39. Koivukujan alusniityn niittoon on mahdollista saada luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen eri- tyistukea. Kuva: Susanna Anttila. 47Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.2.6 Viinikan koivukuja (kohde 27) Alueen kuvaus Ouluntien varresta alkavaa Viinikankujaa reunus- taa pitkä koivukuja, joka on istutettu arviolta 1930- luvun tienoilla (kartta 8, kohde 27). Puusto alkaa olla iäkästä ja joitakin puita on jo kaatunut. Van- ha puukuja on näyttävä senkin takia, että puusto kaartuu holviksi tien ylle. Itse tien pohja on melko kapea ja niittyreunusta on melko leveälti kujan reu- noilla (kuva 39). Pääpuuston alle on päässyt kas- vamaan pienempiä puiden taimia. Kujan päässä oleva Viinikan tila on osa kulttuurihistoriallisesti merkittävää Korivaaran - Muhoksen kirkonkylän maisemakokonaisuutta (Pohjois-Pohjanmaan seu- tukaavaliitto 1993). Hoitoehdotukset Koivukujaa voidaan hoitaa esimerkiksi niittämällä aluskasvillisuutta vuosittain sekä raivaamalla yli- määräistä puustoa ja pensaikkoa. Myös puuston uudistamista kannattaa suunnitella ajoissa. Uusi- en taimien istuttaminen voidaan tehdä vaiheittain, esimerkiksi siten, että joka toinen puu kaadetaan ja korvataan uudella sukupolvella. Vanhat puut ovat näyttäviä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Kohdetyyppi: Haka Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Entinen haka on tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 38. Laidunhistoria näkyy Kangas-Huovisen haan alus- kasvillisuuden heinäisyytenä. Puun taimia on nousemassa alta runsaasti. Kuva: Susanna Anttila. 6.2.5 Kangas-Huovisen metsähaka (kohde 26) Alueen kuvaus Korilantien varressa loivassa rinteessä on entinen Kangas-Huovisen lypsylehmien yöhaka (kartta 8, kohde 26). Tien puolella on hyväkuntoinen piik- kilanka-aita, jonka tolpat on maalattu punaisiksi. Aikoinaan lehmiä on ollut kymmenkunta, mutta eläintenpidon päätyttyä kymmenisen vuotta sitten kohde on nyt umpeutumassa. Havupuuvaltainen metsä on varttunutta männikköä sekä pienempiä kuusia (kuva 38). Pieniä männyn ja pihlajan taimia pyrkii nousemaan maasta ja haassa onkin tehty rai- vauksia. Alueelle on kaavailtu myös rakentamista. 1990-luvun perinnemaisemainventoinnissa on to- dettu, ettei haalla ole erityistä perinnebiotooppiar- voa, koska kasvillisuus on ravinnekuormituksen vuoksi lajistoltaan köyhää (Huhta 1993). Hoitoehdotukset Vanha laidunnusjälki näkyy alueella selvästi aluskasvillisuuden heinäisyytenä. Kohteella on maankäyttöhistoriansa lisäksi myös maisemallis- ta arvoa, koska haan harvan puuston läpi näkee Korivaaralta alas jokilaakson pelloille. Ellei alue jää rakentamisen alle, hoidoksi sopisi parhaiten nauta- tai lammaslaidunnus pienellä eläinmääräl- lä ilman lisärehua, jolloin kasvillisuudenkin mo- nimuotoisuus pikkuhiljaa lisääntyisi. Toissijaisena vaihtoehtona on maatalouden muovaaman maise- man säilyttäminen raivaamalla. Kohdetyyppi: Koivukuja Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Koivukuja on säilytettävä luon- non monimuotoisuuskohde ja tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 48 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.2.7 Ketolanojan rinne ja puronvarsiniitty (kohde 28) Alueen kuvaus Muhoksella Oulujoen pohjoispuolta Laukan sillal- ta Monttaan päin mentäessä tiemaisemassa erottuu syvä Ketolanojan purouoma, jyrkkäreunainen ve- den uurtama raviini eli kursu, joka yhdistyy avoi- meen etelään viettävään peltoalueeseen (kartta 8, kohde 28). Puronvarressa on kaistale laidunnettua luonnonniittyä, jonka huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat mm. ahomansikka ja päivänkakkara. Itse purossa kasvaa mm. järvisätkintä. Maisema muistuttaa jossain määrin rakenteel- taan Suomen tunnetuimpiin perinnemaisemiin kuuluvia Someron Häntälän notkoja. Tien ete- läpuolella, missä Ketolanojan laakso yhdistyy Oulujoen rantamaisemaan, uoman varressa on enemmän puustoa. Purouoman vartta on aiem- min hoidettu nautakarjaa ja hevosta laiduntamalla, jolloin tien pohjoispuolella oleva luonnonlaidun on ollut yhteydessä kuivahkoon jyrkkärinteiseen peltolaitumeen (kuva 40). Hoitoehdotukset Puronvarren luonnonniityn jatkeeksi esitetään jyrkkärinteiselle pellon osalle perustettavaksi suojavyöhykkeen tavoin toimiva muokkaamaton ja lannoittamaton niittymäinen monimuotoisuus- kaista. Kasvustoa voidaan kehittää nykyisestä nurmesta hoitamalla, koska lajistossa on jo alkua niittymäiselle kasvillisuudelle. Paras vaihtoehto olisi, jos alue saataisiin laidunnukseen pienellä eläinmäärällä. Pääsääntöisesti luonnonlaidun kannatta aidata erilleen pelloista, mutta Ketolanojan kuivat niit- tymäiset pellon osat tien pohjoispuolella voi ottaa heti mukaan puronvarren laidunlohkoon. Mikäli pellon ravinteisuus on tien eteläpuolella suurempi, ei nurmea kannata heti aidata mukaan luonnon- laitumeen. Tässä tapauksessa jyrkimmät rinteet ja vesiuoman välitön rantavyöhyke kannattaa aidata ulos laidunalueesta eroosiovaaran vuoksi. Vaihtoehtoiseksi hoitomuodoksi tai laidunnus- ta täydentämään soveltuu niitto ja tähteiden pois korjuu. Nurmilauhaa ja kylvöheinistä levinnyttä lajistoa voisi niittää aluksi tehostetusti. Tien etelä- puolella voitaisiin tehdä puronvarressa ja jokivar- Kartta 8. Kohteet 26-31. 49Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 ressa pajukon raivausta ja varovaista puuston har- vennusta näkymien avaamiseksi. Puuston käsittely tulee tehdä vaihtelevasti ja vaiheittain. Oulujoki- varren maisemaselvityksen (Suunnittelukeskus Oy 2002) mukaan tien eteläpuolella on mahdollinen näkymäsektorin paikka Oulujoelle. Puronvarren harkitut hoitotoimet tukisivat tätäkin tavoitetta. Kohdetyypit: Pelto, niitty Täydentävät ehdot: Puronvarren piennar, linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä. Perusympäristötuki: Ketolanojan ja Oulujoen varteen tulee jättää 3-10 metrin suojakaista. Puronvarsi on säilytettävä luonnon monimuotoisuuskohde ja tila- kohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Kuva 40. Laidunniittyä Ketolanojan varressa. Kuva: Taimi Mahosenaho. 6.2.8 Ketolanojan vanha pelto (kohde 29) Alueen kuvaus Muhoksen Kopsassa Ketolanojan pohjoisrannalla (kartta 8, kohde 29) on metsän keskellä entinen pel- to, jonka kasvillisuus on muuttunut niittymäiseksi. Pienmaisema on hyvin kaunis, koska maasto viet- tää uomaa kohti ja rinteestä näkee myös vastaran- nan pelloille (kuva 41). Ketolanojan levennys on aikoinaan ollut järvimäinen ja siitä on ongittu ka- laakin, mutta nykyään uoma on umpeenkasvanut. Pellon reunoilla on lehtipuustoa ja suuria pajuja. Heinien ohella myös kukkivaa kasvillisuutta on melko runsaasti. Pajukkoa sekä kuusen, männyn ja lepän taimia on nousemassa niittykasvillisuuden sekaan. Pari vuotta sitten alueella on laidunnettu hevosia ja myös raivausta on tehty lähivuosina. Hoitoehdotukset Rinteessä sijaitsevan vanhan peltopohjan kasvilli- suudella on hyvät edellytykset kehittyä ajan mittaan monilajiseksi ja matalakasvuiseksi niityksi. Paras hoitomuoto alueelle olisi laidunnus ja laiduntajiksi soveltuisivat niin hevoset, lampaat kuin naudatkin. Laidunnus tulee toteuttaa siten, ettei eläimille anne- ta lisärehua laitumelle. Parhaaseen tulokseen pääs- tään, jos laidunnus aloitetaan aikaisin kesällä ja sitä jatketaan myöhään syksyyn. Mikäli rehu loppuu, eläimet siirretään välillä muualle. Jos niittyä halutaan jatkossa hoitaa niittämäl- lä, kannattaa raivaukset tehdä mahdollisimman matalaan kantoon. Niitto ja heinän pois korjaa- minen onnistunee kaltevasta rinteestä huolimatta koneellisesti. Niittämällä hoidettavaksi esitetään myös heinäistä pellolle johtavaa tienpätkää. Sääs- tettäväksi ehdotetaan peltolohkojen väliin jäävää puustokaistaletta sekä reuna-alueilla kasvavia suuria pajuja. Haluttaessa myös joitakin kuusia voidaan jättää kasvamaan avoimen alueen kes- kelle. Puronvarsipuustoon voisi tehdä muutaman aukon näkymän parantamiseksi vastarannalle. Kartta 8. Kohteet 26-31. Kuva 41. Ketolanojan vanhalla rinnepellolla on hyvät edel- lytykset kehittyä niityn suuntaan. Kuva: Susanna Anttila. Kohdetyyppi: Vanha pelto, kosteikko Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Vanha monilajinen pelto ja siihen liittyvä viereinen kosteikkouoma ovat tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 50 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.2.9 Rovastinsaari ja Kestinsaari (kohde 30) Alueen kuvaus Rovastinsaari on Oulujoen suurin saari Muhoslam- men alapuolisella jokiosuudella ja sen korkea puusto erottaa sen muista lähialueen matalammis- ta saarista (kuva 42). Rovastinsaareen kiinni kas- vaneeseen Kestinsaareen pääsee matalan veden aikaan lähes kuivin jaloin. Saarten yhteenlasket- tu pinta-ala lähentelee tulvaniityt mukaan lukien kymmentä hehtaaria (kartta 8, kohde 30). Rovastinsaaren sisäosissa on selviä merkkejä vanhasta pelto- ja laidunkäytöstä, mutta avoimet niityt ovat käytön puutteessa umpeutumassa. Paikoin vadelma ja nokkonen ovat valloittaneet avointa alaa etenkin saaren länsiosassa. Vuonna 1990 vanhan pellon laidalla on tavattu silmälläpi- dettävää, alueellisesti uhanalaista ahonoidanluk- koa. Muita huomionarvoisia lajeja ovat ahoman- sikka, nurmitatar ja päivänkakkara. Puustosta löytyy huomattavan iäkkäitä ja järeitä kolopuita sekä lahopuustoa. Metsät ovat pääosin lehtomaista kangasta, jonka aluskasvillisuudessa vanhan laidunnuksen jäljet näkyvät heinäisyyte- nä. (Kukko-oja 1991.) Viimeisten 20 vuoden aikana seurakunnan omistamassa Rovastinsaaressa on ol- lut lampaita ainakin kahtena kesänä, viimeksi vain joitakin vuosia sitten, jolloin lampaita oli kolmi- senkymmentä. Puustoa ja pensaikkoa on myös rai- vattu 1990-luvulla. Saaren itäpäässä on veneilijöitä palveleva nuotiopaikka ja laavu. Hoitoehdotukset Lammaslaidunnus on sopivin tapa molempien saarten hoitoon, koska lampaat pystytään koh- tuullisella vaivalla kuljettamaan paikalle veneellä. Aluetta ei tarvitse aidata, joten laidunnus ei rajoit- tane myöskään virkistyskäyttöä. Lampaat torjuvat tehokkaasti taimettumista Rovastinsaaren sisäosan niityillä ja pajukoitumista ranta-alueilla. Kosteal- la tulvaniityllä ne eivät kuitenkaan juuri ruokaile. Hoidon tavoitteeksi voidaan asettaa avoimien ja puoliavoimien niittyjen palauttaminen metsän keskelle. Mahdollisesti edelleen olemassa oleva ahonoidanlukon esiintymä häviää saarelta, jos niityt umpeutuvat. Paikoin puusto kaipaa raiva- usta, varsinkin peltojen reunoilta nousevat kuuset tukahduttavat niittykasvillisuutta. Vanha puusto sekä etenkin järeä lahopuusto niin pystyssä kuin maassakin tulisi säilyttää. Kohdetyypit: Vanha pelto, metsälaidun, haka, tulva- niitty, uhanalaisen lajin kasvupaikka Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristotuki: Uhanalaisten lajien kasvupaikat ja laitumena käytetty saari kokonaisuudessaan ovat tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoituk- seen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 42. Rovastinsaaren komea puusto hallitsee Oulujoen maisemaa. Kuva: Susanna Anttila. 6.2.10 Halola (kohde 31) Alueen kuvaus Muhoslammen pohjoisrannalla kalanviljelylaitok- sen länsipuolella laskee syvä jyrkkäreunainen puro Muhoslampeen (kartta 8, kohde 31). Puronvarren rinteessä on vielä 1940-50-luvulla ollut avoimempi lehmien laidunniitty, jonne on sittemmin istutettu koivua. Kohteella kasvaa myös joitakin iäkkääm- piä puita sekä haapaa ja tuomea (kuva 43). Kesällä 2006 laitumella oli kolmatta kesää kolme pässiä. Laidunnus tapahtuu lohkoissa ja syömättä jäänyt kasvillisuus on niitetty viikatteella. Laitumella on tehty myös raivauksia ja pariin kohtaan on istutet- tu puutarhakasveja. Kasvillisuus on rehevää ja korkeaa koiranput- ken ollessa valtalajina. Paikoin alueella kasvaa ma- talampaa niittykasvillisuutta, kuten ahomansikkaa, päivänkakkaraa ja kissankelloa. Muhoslammen rannassa kasvillisuus on saraikkoa. Puron suul- la on tavattu kymmenisen vuotta sitten samma- konleinikkiä ja vesihilpeä. Muista lähiympäristön luonnon monimuotoisuuskohteista mainittakoon Halolan tilalta rantaan johtava kuusirivi jonka suojaisella aurinkoisella reunalla on vieri vieressä muurahaispesiä. 51Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hoitoehdotukset Aloitettua hoitoa kannattaa jatkaa pitkäjänteises- ti, vaikka muutokset kasvillisuudessa eivät näy- kään heti. Laidunnus kannattaa aloittaa mahdol- lisimman aikaisin ennen kuin kasvillisuus ehtii korkeaksi ja kukkii. Jos tavoitellaan matalaa niit- tykasvillisuutta, eläimille ei tule antaa lisärehua laitumelle. Kun niittojätteet kuljetetaan pois alu- eelta, saadaan samalla ravinteita poistettua maape- rästä. Raivauksissa kannattaa säästää etenkin mui- ta puulajeja kuin koivua ja vähitellen lisätä haan avoimuutta harventamalla puustoa epäsäännölli- sesti. Raivaustähteet on myös hyvä kuljettaa pois alueelta. Puutarhakasvien sijaan luonnon moni- muotoisuuden kannalta arvokkaampia ovat luon- nonvaraiset niittylajit. Laitumelle olisi eduksi, jos myös kostea rantasaraikko tulisi laidunnetuksi tai niitetyksi. Pässit tosin pysyttelevät mieluummin kovalla pohjalla ja kosteiden niittyjen laiduntajiksi soveltuvat paremmin naudat. Rannan laidunnus saattaisi myös luoda elintilaa paikalla aiemmin havaituille harvinaisille kasvilajeille, sammakon- leinikille ja vesihilvelle. 6.2.11 Sosonaava (kohde 32) Alueen kuvaus Laaja noin 2 200 hehtaarin kokoinen Sosonaava on pääosin yhtenäinen peltoalue, joka koostuu eri kokoisista osa-alueista: Lanin Soso, Soso, Kar- hunperä, Matokorpi, Kankaannokka, Kurkiperä ja Lakkapää (kartta 9). Kankaannokkaa lukuun ottamatta kaikki osa-alueet kuuluvat suunnitte- lualueeseen. Sosonaava on Vaasan Söderfjärdenin ohella Suomen tärkein kurkien levähdysalue ja se kuuluu BirdLife Internationalin kansainvälisesti arvokkaiden lintualueiden (IBA) joukkoon osana pinta-alaltaan laajempaa Oulun seudun kerään- tymisaluetta (nro 810230) (Heath ja Evans 2000; Leivo ym. 2002). Kurkien lisäksi peltoalueella levähtää keväisin satoja metsähanhia ja keväin sekä syksyin satoja joutsenia. Sosonaavan tulvalammikoilla käy ke- väisin ruokailemassa muutollaan levähtäviä ve- silintuja ja lokkeja Oulujoelta käsin. Peltoalueella pysähtyy muuttoaikaan myös satoja varpuslintuja ja petolintuja. Sosonaavan alueen läpi kulkee ko- konaisuudessaan kymmeniätuhansia muuttolin- tuja keväällä ja syksyllä. Matokorpeen valmistui syksyllä 2006 lintutorni, josta käsin peltolinnustoa pääsee seuraamaan (kuva 44). Sosonaavalla lintu- jen oleskelun ja ruokailun kannalta tärkeiden tul- valammikoiden ja muiden alueiden sijainti vaih- telee vuosittain, joten niiden tarkkaa rajausta on vaikea määritellä. Sosonaavalla on suuri merkitys Pohjolan kur- kien pesimäkannalle. Määrien perusteella alueelle kerääntyy kurkia laajalta alueelta Pohjois-Suomes- ta ja Lapista, mahdollisesti maan rajojen ulkopuo- leltakin. Peltoalueen kurjet ovat hajaantuneet ruokailemaan laajalle alueelle, joten niiden tarkan lukumäärän arviointi on vaikeaa. Linnut voi las- kea täydellisimmin yhdeltä paikalta käsin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jolloin kurjet saapuvat ruokailemaan peltoalueelle tai menevät yöpymään nukkumapaikoilleen. Kurkien yöpymäpaikka si- jaitsee 5-10 kilometrin päässä peltoalueen etelä- puolisilla suoalueilla, Lintusuolla ja Peurasuolla. Kurkien suosituimmat ruokailualueet on rajattu karttaan 9. Alueet ovat olleet suurimmalta osalta samoja 1980-luvulta nykyaikaan asti, mutta Lanin Soson ja Lakkapään merkitys on mahdollisesti vähentynyt. Muutokset saattavat johtua peltojen viljelytilanteesta. Kurkien määrästä on laskentatietoa 1980-luvul- ta alkaen. 2000-luvulta alkaen kurkien päivittäiset maksimisummat ovat kasvaneet useisiin tuhan- siin, mikä ylittää maailmanlaajuisesti arvokkaan paikan kerääntymän raja-arvon, joka on kurjella Kohdetyypit: Haka, tulvaniitty, puurivi, uhanalaisten lajien kasvupaikat Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Luonnonlaidunalue, puurivi ja uhanalaisten lajien kasvupaikat ovat tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 43. Halolan pässilaidun Muhoslammen rannalla. Kuva: Susanna Anttila. 52 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 2 000 yksilöä. Kurkien määrät ovat useimpina vuo- sina olleet 1 500-2 000 yksilön luokkaa lukuun ot- tamatta kahta poikkeusvuotta: 12.9.2000 laskettiin 3 967 yksilöä ja 4.9.2005 ennätysmäärä 5 040 yk- silöä. On todennäköistä että vaihtelua aineistoon tulee siitä, että kurkien sijoittuminen pelloille ja niiden näkyminen yhteen tarkkailupisteeseen vaihtelee päivittäin ja vuosittain. Lisäksi muuton- aikaisessa kerääntymisessä koko alueelle voi olla vuosien välistä vaihtelua mm. sääolojen takia. Kurkien aiheuttamat satotappiot ja niiden korvaaminen erityistuella Kurkien aiheuttamat vahingot syntyvät kurki- parvien ulosteiden pilatessa rehusatoa ja lintujen tallatessa tai syödessä viljaa (kuva 45). Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus on muutamissa ta- pauksissa maksanut maanomistajan hakemuksesta korvauksia lintujen aiheuttamista tuhoista. Viljeli- jöiden mukaan paras ratkaisu olisi automaattinen hehtaarikorvaus näille alueille, joilla laajat lintu- parvet aiheuttavat vahinkoa. Nykyinen tukijär- jestelmä ei kuitenkaan mahdollista automaattista korvausta, vaan haitat korvataan ympäristöminis- teriön tarkoitukseen myöntämistä korvausrahoista, jos haitta on ollut merkittävää. Yksi mahdollisuus välttää vahinkoja voisivat olla maatalouden ympä- ristötuen erityistuella perustettavat ja hoidettavat lintujen ruokintapellot. Kurkipeltojen perustamiseen on saatu arvokas- ta tietoa Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä, Vaasan Söderfjärdenillä ja Ruotsissa tehdyistä kokeiluista (Hallikainen 2001; Lohilahti ym. 2003; Luotonen ja Eisto 2005). Muualla tehtyjen kokeilujen perusteel- la pellon tulee sijaita riittävän rauhallisella paikalla (ei liikaa ihmishäiriötä) ja alueen tulee olla riittävän laaja. Tohmajärvellä perustetun kurkipellon koko oli 11 hehtaaria. Pellon pitäisi olla houkutteleva ko- ko kurkien kerääntymisajan, eli ravintoa tulee olla tarjolla kurkien saapumisesta aina lähtöön asti. Kur- jet laskeutuvat mielellään matalakasvuisille alueille, kuten lakoontuneille viljapelloille ja rehunurmille. (Lohilahti ym. 2003; Luotonen ja Eisto 2005.) Erityistuella hoidettava kurkipeltoalue niitettäi- siin puimatta esimerkiksi heinäkuun lopussa mata- laksi ja vilja jätettäisiin kurkien ravinnoksi. Vilja tu- lee niittää maahan riittävän laajalta alueelta, jolloin syntynyt aukko pystyssä olevassa kasvustossa hou- kuttelee kurkia laskeutumaan pellolle. Osa erityistu- kialueen kasvustosta kannattaa jättää pystyyn, jotta kurjet voivat laskeuduttuaan levittäytyä ympäröivän viljan sekaan. Pohjois-Karjalan kokemusten mukaan viljelyssä ohra-herneyhdistelmä on hyvä ratkaisu. (Lohilahti ym. 2003; Luotonen ja Eisto 2005.) Kartta 9. Sosonaavan suosituimmat kurkien ruokailualueet pelloilla (Pessa 2006). 53Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Sosolla voisi ajatella laajempaa kokeilualuetta (esimerkiksi 500 x 500 metriä), jolta valittaisiin kurkipelto siten, että se siirtyy lyhyen matkaa muutaman vuoden jälkeen viljelykierron mu- kaan. Toisaalta kokeilupellon sijainnin tulisi olla suhteellisen pysyvä, koska kurkien ruokailu tie- tyillä pelloilla perustuu oppimiseen ja traditioon (Hallikainen 2001). Miten tämä vaikuttaisi viljellyn kurkipellon suosioon, on epäselvä kysymys ja sel- viäisi vain kokeilemalla . Suomen tärkein kurkialue, Sosonaava, olisi hyvä koealue, missä voitaisiin saada kokemuksia menetelmän toimivuudesta. Pessan (2006) mukaan Soson alueella nurmien osuus kokonaispinta-alasta on suhteellisen korkea, ja kurjet ruokailevat niillä koko syyskauden ajan. Kurkien tiedetään aiheuttaneen viime vuosina taloudellisia menetyksiä Soson alueella rehunur- misadolle kurkien ulosteiden jouduttua rehupaa- leihin pilaten säilörehun. Kurkia varten viljeltävän kokeilualueen sisällä voisi olla myös nurmia ohra- peltojen lisäksi, jolloin kurkien aiheuttamat haitat muille nurmiviljelmille saattaisivat vähentyä. Viljelijät ovat esittäneet, että kurkipellon sijain- nin voisi määrittää vasta sen jälkeen, kun nähdään muodostuuko luontaisia lakoalueita. Lohkon pin- ta-alan tulee kuitenkin vastata tukihakemuksen pinta-alaa. Ennalta määritelty kokeilualue on perusteltua myös siksi, että lannoitustaso voi ol- la luonnon monimuotoisuuspellolla alhaisempi, eikä korrenvahvistajaa tai kasvinsuojelua tarvitse käyttää. Viljelijöiden kannalta on olennaista, riittääkö erityistuki korvaamaan kustannukset. Taulukossa 2 on esitetty laskelma kurkipellon kannattavuu- desta verrattuna tavalliseen viljapeltoon. Erityis- tukialueelle voi aktiivipeltoympäristössä saada ympäristötuen perustuen lisäksi sekä lisäosan et- tä tilatuen. Nykyisten tukiehtojen (2006) mukaan viljelijä voi saada peltoalueelle LFA:ta lukuun ot- tamatta samat tuet kuin viljapellolle, ja sen lisäksi erityisympäristötuen korvaamaan menetystä. Erityistuki voi tällä hetkellä olla maksimissaan 420 euroa hehtaarille. Tukikatoksi on esitetty 450 euroa ohjelmakaudelle 2007-2013. Viljelijän on huomattava, että kurkipellon osalta puinti-, kui- vatus- ja sadon käsittelykustannukset jäävät pois. Erityistuen vaatiman suunnitelman kustannusar- vioon voidaan laskea mukaan kasvuston perusta- minen, kylvö-, muokkaus- ja niittotyöt sekä sadon ja LFA-tuen menetykset. Myös erillisenä aikana tehtävä kulku peltoalueelle, koneiden erikseen tehtävä asentamisaika sekä matkakustannukset peltoalueelle ja takaisin tilalle voidaan laskea kustannukseksi. Suosituksena voisi olla esimer- Viljapelto (€/ha) Kurkipelto (€/ha) Kustannukset Kylvömuokkaus -40 -40 Lannoitteet -100 -50 Siemenet -50 -50 Kylvölannoitustyö -50 -50 Kasvinsuojeluaineet ja työ -60 0 Puinti -100 0 Kuivatus (6 h) -120 0 Sadon käsittely- ja myyntikulut -50 0 Kasvuston niitto 0 -33 Kyntö -60 -60 Erityistukisuunnittelu, kirjanpito + kulut kulke- misesta pellolle erikseen eri aikana 0 -85 Kustannukset yhteensä -630 *-368 Tulot Sadon myyntitulo +450 0 Erityisympäristötuki 0 *max +420 Tilatuki, tasatuki +160 +160 Yleinen hehtaarituki +51 +51 Ympäristötuki +140 +140 LFA-tuki +210 0 LFA-lisäosa +25 0 Tulot yhteensä +1036 +771 Lopputulos +406 +403 Taulukko 2. Esimerkkilaskelma kurkipellon kustannuksista verrattuna tavalliseen viljapeltoon (Taimi Mahosenaho). Laskelmassa on käytetty vuoden 2006 mukaisia arvoja. * Ylläoleva laskelma ei ole erityistukisuunnitelman kustannusarvio, vaan vertaileva taulukko. Erityisympäristötukisuunnitel- man kustannusarvioon voidaan esittää kustannukseksi lisäksi sadon menetystä 450 €/ha ja LFA-tuen menetystä 235 €/ha. 54 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 kiksi puolet normaalista lannoitetasosta. Tällöin maksimierityistuki 420 euroa hehtaarilta korvaisi kustannukset kurkipellon osalta. Mikäli kurkien houkutteleminen onnistuisi, viljelijän etuna olisi myös satovahinkojen väheneminen muilla vierei- sillä peltolohkoilla. 6.3 Muhosjokilaakson kohteita (kohteet 33-41) 6.3.1 Ukkolan joenrantalaidun (kohde 33) Alueen kuvaus Muhosjokivarressa on jo 30 vuoden ajan laidun- tanut Ukkolan lypsykarjaa (kartta 10, kohde 33). Laidun erottuu komeasti maisemassa Leppinie- mentien sillalta katsottuna (kuva 46). Törmässä on yksittäinen suuri kuusi ja länsilaidalla laidunaidan takana kasvaa palleroisia suuria pajuja. Laidun on jaettu kolmeen lohkoon ja aita ulottuu kauas jo- keen. Karja onkin syönyt vesikasvillisuuden niil- tä osin kuin on ylettynyt ja laitumen edustalle on syntynyt sorsille mieluisaa ruokailualuetta. Ran- nassa on noin 10 metrin levyinen kaistale muok- kaamatonta luonnonniittyä, minkä jälkeen alkavat nurmilaitumet. Jokivarressa on havaittu uhan- alainen sammakonleinikki jo 1960-luvulla ja laji on tavattu paikalla vielä 1990-luvullakin. Vaikka sitä ei tällä kertaa laitumen liepeiltä löytynytkään, ei ole syytä olettaa sen hävinneen. Sammakonlei- nikki viihtyykin paljaaksi tallatussa vesirajassa ja laidunnus edesauttaa sen säilymistä kasvupaikal- la. Laitumelta on tavattu myös silmälläpidettävää vesihilpeä. Hoitoehdotukset Laidun on sekä maisemallisesti että luonnon moni- muotoisuuden kannalta tärkeä kohde. Kasvillisuu- den ja vesistönsuojelun kannalta paras vaihtoehto olisi, jos muokkaamaton luonnonniitty aidattaisiin erilleen nurmilaitumista, eikä laitumelle annettaisi lisärehua. Laiduneläimiksi soveltuisivat lypsyleh- miä paremmin esimerkiksi hiehot ja laidunnus tu- Kuva 46. Muhosjokivarren laidunalue näkyy komeasti Lep- piniementien sillalta. Kuva: Susanna Anttila. Kohdetyypit: Pellot, tulvalle alttiit pellot, lintujen tärkeä muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue Täydentävät ehdot: Linnusto tulee ottaa huomioon peltoviljelyssä ja ojien varteen tulee jättää pientar- eet. Kurki on täydentävien ehtojen valvottava laji. Perusympäristötuki: Valtaojien varteen tulee jättää 1-3 metrin pientareet. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kuva 44. Yleissuunnittelun ohjausryhmä vieraili Matokor- ven lintutornilla. Kuva: Taimi Mahosenaho. Kuva 45. Kurjet aiheuttavat vuosittain satotappioita Soso- naavan peltoalueilla. Kuva: Taimi Mahosenaho. 55Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 lisi toteuttaa pienellä eläinmäärällä. Tällä hetkellä lehmät juovat joesta, joten erilleen aidattaessa juo- mavesi jouduttaisiin järjestämään muulla tavalla. Luonnonniityn lisäksi hoitoaluetta kannattaa laa- jentaa jyrkästi jokea kohti viettävälle pellon osalle asti, jota jatkossa hoidettaisiin muokkaamatta ja lannoittamatta, sekä maisemamielessä raivaamal- la kohti siltaa. Tällöin sopiva erityistukimuoto olisi luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen. Säästettäviä kohteita ovat laitumen keskellä seisova komea yksittäiskuusi sekä suuret pyöreät pajupensaat laitumen länsipuolella. Kohdetyypit: Tulvaniitty, pelto, uhanalaisten lajien kasvupaikat Täydentävät ehdot: Jokivarteen tulee jättää piennar, suuri kuusi on säilytettävä luonnon monimuotoisuus- kohde. Perusympäristötuki: Jokivarteen tulee jättää 3-10 metrin suojakaista. Suuri kuusi on säilytettävä luon- non monimuotoisuuskohde, jonka lisäksi tilakohtai- seen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merki- tään myös laidunnettu joenranta sekä uhanalaisten lajien kasvupaikat. Mahdollinen erityistukimuoto: Koko alueelle luon- non ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, jokirannan laidunnetun luonnonniityn osalta vaihto- ehtoisesti perinnebiotoopin hoito 6.3.2 Tossavaisenoja (kohde 34) Alueen kuvaus Lehtoselällä junaradan ja Lehtoseläntien risteys- kohdassa (kartta 10, kohde 34) on noin 1,2 hehtaarin lammashaka, jossa määki kesällä 2006 kuusi lam- masta (kuva 47). Aiemmin aluetta on laidunnettu vuoteen 1975 asti ja laidunnus aloitettiin uudel- leen vuonna 2003. Viereisellä pellolla on kuivattu heinää haasiolla (kuva 48) viimeiset kymmenisen vuotta. Laidunta halkoo pieni Tossavaisenoja, joka on kuivina kesinä vedetön, kuten oli vuonna 2006. Kohteen puustosta löytyy haapaa, pihlajaa, kuusta, mäntyä, koivua, leppää ja katajaa. Ojan varressa on myös lahopuustoa pystyssä ja maassa. Aluskas- Kuva 48. Haasiossa heinäseipäiden väliin on viritetty naruja, joille heinä nostetaan kuivumaan. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 47. Tilan nuori mies on katsomassa lampaita Tos- savaisenojan laitumella. Kuva: Susanna Anttila. 56 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 villisuus on heinävaltaista ja puustoisten alueiden lomassa on myös avoimia niittyaloja. Laidunalu- eeseen kuuluu myös pieni entinen peltolohko. Lampaita laidunnetaan lähinnä tilan lasten iloksi ja alueen pajukoitumisen estämiseksi. Laitumelta löytyy myös hyviä majanrakennuspaikkoja. Hoitoehdotukset Maisemallisesti lammashaka on keskeisellä pai- kalla. Tavoitteena on laidunnuksen jatkuminen kohteella. 6.3.3 Akanniemen metsälaidun (kohde 35) Alueen kuvaus Muhosjoen Akanniemessä (kartta 10, kohde 35) on vajaan 3,5 hehtaarin laajuinen metsälaidun, jota on laidunnettu lampailla vuodesta 1983. Alueella on voimassa oleva erityistukisopimus perinne- biotoopin hoidosta. Aiemmasta laidunhistoriasta kertovat metsän keskellä olevat niittyaukeat, joi- ta reunustavat iäkkäät katajat (kuva 49). Korkean kuusikon alla valtalajeina ovat sammalet. Lampaita on tällä hetkellä viisi ja ne ovat juos- tessaan kuluttaneet jokitörmän päälle kapean polun. Rannassa kasvaa hauskannäköisiä tuppu- raisia kääpiökuusia, joiden vuosikasvaimia lam- paat ovat typistäneet (kuva 50). Omalta osaltaan jokivarren eroosiota aiheuttavat myös säännös- telystä johtuvat vedenkorkeuden vaihtelut sekä jokijäiden liikkeet, joiden rajuuden voi havaita korkealla törmän päällä kasvavien puiden kylkiin syntyneistä pilkoista. Paikoitellen laitumella kasvaa nokkosta, jonka kasvua onkin yritetty hillitä tehostetusti niittämäl- lä. Kuivuneena polttiaisetkin maistuvat lampaille. Metsässä on tehty poimintahakkuita ja niittyauki- oiden valoisuutta on lisätty raivauksilla. Hoitoehdotukset Kohteen osalta tavoitteena on hoidon jatkuminen entiseen tapaan. Joitakin kuolleita katajia voi pois- taa raivausten yhteydessä. Nokkosten niitto te- honnee parhaiten, jos se ajoitetaan jo ennen niiden kukintaa. Kukkineita nokkosenvarsia ei kannata jättää laitumelle lampaiden pureskeltavaksi, sillä siemenet itänevät vielä ruuansulatuskanavan läpi kuljettuaankin. Laitumen luoteiskulmalla on sopi- vaa laajennusalaa, johon sisältyy Korteojan suulla oleva umpeenkasvanut lahdelma. Kohdetyypit: Metsälaidun, tulvaniitty Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Perinnebiotooppi on tilakohtai- seen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen mer- kittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoito Kuva 50. Jokitörmällä kasvaa lampaiden työstämiä haus- kannäköisiä kääpiökuusia. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 49. Akanniemen metsälaitumen niittyaukio. Kuva: Susanna Anttila. Kohdetyypit: Haka, entinen pelto Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Perinnebiotooppi on tilakohtai- seen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoito Kartta 10. Kohteet 33-35. 57Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.3.4 Honkalan hiehohaka (kohde 36) Alueen kuvaus Leskelänkujan varressa sijaitsee pieni tilakeskuk- sen yhteydessä oleva entinen hiehohaka (kartta 11, kohde 36). Seitsemisen vuotta sitten alueella kokeiltiin hieholaidunnusta yhden kesän ajan. Hiehoja oli tällöin viisi, eikä laitumen rehuntuot- to riittänyt koko kesäksi, vaan eläimille joudut- tiin antamaan lisärehua. Aiemmin haka on ollut laidunnuksessa noin 30 vuotta sitten. Haka sijoittuu paikoin jyrkkäreunaiseen rot- koon ja kasvillisuus on rehevöitynyttä. Kenttä- kerroksen valtalajeina ovatkin nokkonen, hors- ma ja koiranputki. Matalampaa kasvillisuutta on seassa niukasti. Puusto on lehtipuuvaltaista ja myös iäkkäitä puita löytyy. Valtapuuna on koivu ja lisäksi alueella kasvaa kuusta, tuomea ja pih- lajaa. Alempana rinteessä on suuria pajupensaita (kuva 51). Hoitoehdotukset Kohde on maisemallisesti viehättävä ja sijaitsee osin kylätien varressa. Eduksi alueelle olisi pe- ruskunnostuksena tehty niitto ja tähteiden pois korjaaminen. Pääasialliseksi hoidoksi sopisi ym- pärivuorokautinen hieholaidunnus osana tilan laidunkiertoa, jolloin rehun loputtua eläimet siirrettäisiin välillä toiselle laidunlohkolle. Eläin- määräksi voisi riittää kaksikin hiehoa. Lisärehua hakaan ei tule antaa, vaan tavoittee- na on maaperän köyhtyminen ja aluskasvillisuu- den madaltuminen. Tarvittaessa kannattaa tehdä laidunnusta täydentävää niittoa ja korjata niitto- tähteet pois. Niitos voidaan esimerkiksi syöttää eläimille viereisellä peltolaitumella. Kartta 10. Kohteet 33-35. Kuva 51. Kunnostusta vaativa Honkalan entinen hiehohaka. Kuva: Susanna Anttila. 58 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Laidunkausi tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin ja jatkaa laidunnusta myöhälle syksyyn. Puuston varjostusta aluksi on hyvä säilyttää pi- tämässä korkeaa kasvillisuutta kurissa. Vanhat puut lisäävät kohteen monimuotoisuutta linnus- ton silmissä. Mikäli vanhoja puita ajan mittaan kaatuu, ne voidaan jättää maapuiksi lahoamaan. Myös joitakin kaunismuotoisia suuria pajuja kan- nattaa säästää raivauksissa. 6.3.5 Rasin laidun (kohde 37) Alueen kuvaus Kajaanintien pohjoispuolella hieman Suokylän risteyksestä itään laiduntaa rinteessä kaksi hevos- ta (kartta 11, kohde 37). Laidun on vanhaa heinä- peltoa, joka oli umpeenkasvanut, kun se raivattiin vajaat kymmenen vuotta sitten laidunkäyttöön. Alueella kulotettiin ja maanpintaa jyrsittiin ja lan- noitettiin. Törmän yläreunan muokkaamattomal- la osalla kasvaa kuivahkoa niittyä, jonka lajistoon kuuluvat mm. nurmitatar, kissankello ja siankär- sämö (kuva 52). Alempana pellolla kasvaa ei-toi- vottua lajistoa, kuten nokkosta ja maitohorsmaa. Hevoset ovat tallanneet polkuja laitumelle. Lisä- rehua ei ruohonleikkuutähteitä lukuun ottamatta ole juuri annettu laitumelle. Tällä hetkellä laidun- käytössä olevaan peltoon rajoittuu vuosikymme- niä sitten lehmähakana ollut alue. Haassa puusto on koivuvaltaista ja lisäksi alueella kasvaa mm. pihlajaa, haapaa, suuria pajuja ja katajaa. Ohutta lahopuuta löytyy myös. Aluskasvillisuus on ete- läkulmassa matalana säilynyttä, mutta alempana laaksossa vallalla ovat mesiangervo ja horsma. Hoitoehdotukset Hevoslaitumen arvokkain osa on muokkaamat- tomana säilynyt ylärinteen niitty, jossa kasvaa matalaa kukkakasvillisuutta. Rehevöityneellä pellolla ei ole erityistä luonnon monimuotoisuus- arvoa, mutta se voidaan rajata mukaan hoitoalu- eeseen, jos sitä jatkossa kehitetään niityn suun- taan. Koivuhaan osalta esitetään alueen ottamista uudelleen laidunkäyttöön. Koko alalle sopiva erityistukimuoto olisi luonnon ja maiseman mo- nimuotoisuuden edistäminen. Hakaa kannattaa kunnostaa raivaamalla ennen hoidon aloittamista ja peltoalueella tehdä täydennysniittoa vuosittain laidunkauden päätyttyä. Avoimella alueella niitto ja korjuu onnistuvat koneellisesti, mutta haassa laidunnusjälkeä pystyy tarvittaessa paikkaamaan vain käsityönä. Kartta 11. Kohteet 36-38 Kohdetyypit: Vanha pelto, haka, niitty Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Pellon niittymäiset reunat ja en- tinen lehmähaka ovat tilakohtaiseen luonnon moni- muotoisuus -kartoitukseen merkittäviä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Kohdetyyppi: Haka Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Entinen haka on tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 59Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.3.6 Kerälänoja (kohde 38) Alueen kuvaus Peltojen keskellä Muhoksen Suokylällä on jyrkkä- reunainen Kerälänojan uoma, jonka törmiä tilan lehmät ovat laiduntaneet viimeisten 50 vuoden ajan (kuva 53 ja kartta 11, kohde 38). Laidunalue on yhteydessä viereisiin nurmilaitumiin. Rehevöi- tymisestä kielivää lajistoa, kuten nokkosta, esiintyy paikoitellen. Huomionarvoista perinnebiotooppi- lajistoa edustavat nurmitatar ja ahomansikka. Lai- dunpaine on ollut suurempi aurinkoisella etelärin- teellä, jonka puolella nurmilaitumet ovat, ja eroosio on paikoin voimakasta. Varjoinen pohjoisrinne ra- joittuu puolestaan aidattuihin viljapeltoihin ja siellä karja on kulkenut selvästi vähemmän. Kohteella on sekä havu- että lehtipuustoa ja lahoakin puuaines- ta löytyy varsin paljon. Kerälänojan uomassa vettä on ainakin kuivana kesänä niukasti. Paikoin alueel- la on lähteisyyttä. Laitumen pohjoispäässä pellon laidalla oleva koivuryhmä näkyy Suokyläntielle. Hoitoehdotukset Aitaamalla alue erilleen nurmilaitumista saataisiin sekä estettyä ravinteiden kulkeutumista perinne- biotoopille, että jaettua laidunpainetta tasaisem- min molemmille puolin uomaa. Lypsylehmät ei- vät ole ensisijainen vaihtoehto perinnebiotoopin hoitoon, koska ne tuovat navetasta lisäravinteita laitumelle. Laiduntajaksi soveltuisi paremmin esimerkiksi tilan nuorkarja. Jyrkkärinteiselle koh- teelle paras vaihtoehto olisi kuitenkin lammas- laidunnus, koska lampaat aiheuttavat nautoja vähemmän rinne-eroosiota. Kohteella on myös puuston raivaustarvetta. Etenkin järeä lahopuusto kannattaa kuitenkin jättää paikalleen. Kuva 52. Hevosten laiduntamaa rinneniittyä Rasintiellä. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 53. Lehmien laiduntamaa Kerälänojan purolaaksoa. Kuva: Susanna Anttila. Kohdetyypit: Haka Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Perinnebiotooppi on tilakohtai- seen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen mer- kittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoito 6.3.7 Hotelli Suopursun joenrantalaidun (kohde 39) Alueen kuvaus Muhoksen Suokylällä sijaitsevan Rosbergin mat- kailumaatilan yhteydessä on pari vuotta sitten käy- töstä poistunut lammaslaidun, joka rajoittuu Mu- hosjokeen (kartta 12, kohde 39). Parhaimmillaan lampaita on ollut tilalla satakunta, mutta nykyisin enää muutama. Laitumelle ei ole annettu lisärehua, mutta rehun loputtua eläimille on avattu pääsy vie- reiselle nurmilaitumelle. Välillä lampaita on kait- senut paimenkoirakin. Lampaat ehtivät laiduntaa jokivartta ainakin 20 vuotta, mutta sitä edeltävältä ajalta alueen käytöstä ei ole varmaa tietoa. On kui- tenkin mahdollista, että myös edellisen omistajan lehmät ovat käyttäneet laidunta. Noin kolmannes laidunalueesta on puutonta tulvaniittyä, jonka kas- villisuus on laidunnuksen puuttuessa kasvanut korkeaksi. Ylempänä törmässä laidun muuttuu koivuhaaksi (kuva 54) ja länsireunalla puusto on havupuuvaltaista. Rinteen lajistosta mainittakoon kissankello, metsäkurjenpolvi ja päivänkakkara. Rannan lajistoon kuuluu mm. tulvaniityillä viih- tyvä siperiansinivalvatti (kuva 55). Laitumella on myös ollut vuosittain paljon lintujen maapesiä. 60 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hoitoehdotukset Kohde voitaisiin ottaa uudelleen laidunkäyttöön. Tulvaniityn suuren kasvimassan vuoksi hoito pel- kästään käsin niittämällä lienee turhan työlästä. Laiduneläimiksi riittäisi todennäköisesti parikin lammasta, jotka saisivat laiduntaa alueella koko kesän tai niin kauan kuin ruokaa riittää. Laidun- kauden jälkeen kannattaa niittää hylkylaikut ja korjata niitos pois. Tarvittaessa puustoa kevyesti harventamalla saadaan haan valoisuus säilytettyä. Harvennusta ei tule tehdä tasavälein, vaan pyrkiä laajentamaan olemassa olevia avoimia niittyaloja. Kuva 54. Perinteinen laidunalue kiinnostaisi myös matkailu- maatilan asiakkaita. Kuva: Susanna Anttila. Kohdetyypit: Tulvaniitty, haka Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Perinnebiotooppi on tilakohtai- seen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen mer- kittävä kohde. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoito Kuva 55. Siperiansinivalvatti viihtyy tulvaniityillä. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 56. Niittämällä hoidettu perhosketo Hyrkkäänmäellä. Kuva: Susanna Anttila. 61Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 6.3.8 Hyrkkäänmäki (kohde 40) Alueen kuvaus Hyrkkäällä sijaitsevalla Saarenpään tilalla mones- ta pienialaisesta kohteesta koostuu luonnon mo- nimuotoisuuden kannalta arvokas kokonaisuus (kartta 12, kohde 40). Maasto on kumpuilevaa ja mäeltä avautuu komea näkymä peltojen yli. Pi- hapiirin liepeillä olevia laidunpeltoja ja -niittyjä laiduntaa tilan lypsykarja. Pihatien länsipuolisel- la muokkaamattomalla laidunniityllä kasvaa mm. alueellisesti uhanalaista kulleroa. Niityn hakamai- sella reunuksella kasvaa isoja koivuja ja vanha pih- laja sekä kookkaita kuusia. Tien itäpuolisen laidunpellon jyrkkäreunainen laita on säilynyt muokkaamattomana ja siihen on kehittynyt edustavaa niittykasvillisuutta. Törmän kasvilajistoon kuuluvat mm. päivänkakkara, aho- pukinjuuri, niittyleinikki, ketohärkki, kissankello, suolaheinä, nurmitatar ja ahomansikka (kuva 57). Erilleen laitumista on aidattu pieni perhosketo, joka niitetään vuosittain syksyllä (kuva 56). Tilan liepeillä on tavattu viimeisten kymmenen vuo- den aikana 43 eri perhoslajia, mm. alueellisesti uhanalainen keltaniittyperhonen lähes vuosittain. Oman lisänsä kokonaisuudelle antaa myös piha- piiri, jota niitetään edelleen osin viikatteella. Pi- halajistosta löytyvät mm. kullero, niittyhumala, nurmitatar ja päivänkakkara. Tien itäpuolisen laidunpellon vieressä on kos- tea painanne, jossa pajukon ohella kasvaa mm. mesiangervoa. Pensaikkoa on raivattu linnuille mieluisaksi puoliavoimeksi ympäristöksi. Met- sänreunasta alkunsa saavan puron varressa on säilynyt laidunpellon laidalla muokkaamatonta alaa, missä esiintyy valtakunnallisesti silmälläpi- dettävää musta-apilaa. Musta-apilaa kasvaa myös metsänrajassa viljapellon pientareella sekä lähei- sen peltotien varressa. Niittypohjaisen peltotien pientareiden huomionarvoiseen kasvilajistoon kuuluvat musta-apilan ohella kullero ja nurmita- tar. Peltojen keskellä on vielä jäljellä joitakin latoja ja metsänreunan pöntössä pesii helmipöllö. Lähi- alueella pesii vuosittain jopa kymmenen paria kottaraisia, joiden kannat ovat viime vuosikym- meninä romahtaneet Suomessa mm. laidunten vähenemisen vuoksi. Kartta 12. Kohteet 39-41. 62 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hoitoehdotukset Sopivin hoitomuoto on laidunnuksen ja niiton jat- kaminen. Vaikka lypsykarjan lannan mukanakin laitumille kantautuu jonkin verran ravinteita nave- tasta, päästään hyviin tuloksiin, kunhan niityille ei anneta lisärehua ja ne aidataan erilleen uudistetta- vista nurmilaitumista. Vanhenevat pellot voidaan uudistamisen sijaan jättää kehittymään niittymäi- seen suuntaan. Niittoalueilla kukkakasvillisuuden kannalta parhaaseen tulokseen päästään, kun niit- to ajoitetaan loppukesälle ja niittotähteet korjataan pois siementen varistua. Myös peltotien niittypohja voidaan laskea mukaan hoidettavaan pinta-alaan (kuva 58). Laiduntamalla tai raivaamalla hoidetta- vaksi soveltuvat niinikään peltojen keskelle jäävät puu- ja pensaikkosaarekkeet. Tavoitteeksi voidaan asettaa myös uhanalaisten kasvilajien säilymisen turvaaminen. Kuva 58. Hyrkkäänmäen peltotien pientareet ovat tärkeitä niittylajien kasvupaikkoja. Alueella kasvaa mm. kulleroa, nurmitatarta ja musta-apilaa. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 57. Laidunniityn väriloistoa: päivänkakkara, hiiren- virna, kissankello, puna-apila, suolaheinä, ahopukinjuuri... Kuva: Susanna Anttila. Kohdetyypit: Niitty, haka, pelto, peltotie, pientareet, kosteikko, ladot, uhanalaisten lajien kasvupaikat Täydentävät ehdot: Linnuston huomioon ottaminen peltoviljelyssä Perusympäristötuki: Puro on säilytettävä luonnon monimuotoisuuskohde. Tilakohtaiseen luonnon mo- nimuotoisuus -kartoitukseen merkitään puro, kos- teikko, niityt, haka, peltotie pientareineen, saarek- keet, ladot ja uhanalaisten lajien elinympäristöt. Mahdollinen erityistukimuoto: Koko alueelle luon- non ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, niittyjen ja haan osalta vaihtoehtoisesti myös perin- nebiotoopin hoito 6.3.9 Kumiaisoja (kohde 41) Alueen kuvaus Hyrkkääntien varressa sijaitseva perinnebiotoop- pikohde koostuu haka- ja metsälaidunosasta sekä niiden välissä peltojen keskellä olevasta niittypa- lasta (kartta 12, kohde 41). Kaunis puronvarsiha- ka rajoittuu idässä Kumiaisojaan. Maasto laskee tieltä jyrkästi kausikosteaan rotkoon (kuva 59). Tien varressa on myös pieni puistomainen täyte- maatasanne, jota on muotoiltu tien rakentamisen yhteydessä. Alueella on myös kolme latoa. Kohde on kunnostusraivattu 1980-luvun puolivälissä ja sitä on laidunnettu lampailla vuodesta 1994. Vä- lillä laitumella ovat vierailleet myös naapurin hevoset. Säännöllinen laidunnus on päättynyt vuonna 2005 ja jatkossa alueella aiotaan tehdä mahdollisesti raivauksia. Haassa valtapuuna on koivu, mutta myös haapaa, leppää, tuomea kuusta ja mäntyä löytyy. Monipuolisesta aluskasvillisuudesta löytyy mm. saniaisia, puna-ailakkia, ahomansikkaa, suden- marjaa, päivänkakkaraa, kulleroa, rentukkaa ja mesiangervoa. Nokkonen on paikoin levittäyty- mässä alueelle, vaikka sitä onkin niitetty ajoittain. Rotkon pohja pysyy kosteana läpi kesän ja tulva- aikaan vettä virtaa myös muissa uomissa kuin itse Kumiaisojassa. Metsälaidunosalla Kumiaisojan varressa puus- to on lehtipuuvaltaista ja kasvillisuudesta löytyy suolajistoa. Osa alasta on havupuuvaltaista kan- gasta, missä on myös varpukasvillisuutta. Met- sälaidun ulottui aiemmin myös pohjoisosastaan Hyrkkääntiehen saakka, mutta nyt osa alueesta on hakattu. Lähialueelta monimuotoisuutta löy- tyy myös viereisen pelto-ojan pientareelta, jossa 63Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 kasvaa alueellisesti uhanalaista kulleroa, sekä tien toisella puolen olevalta peltoaukealta, missä on säilynyt runsaasti latoja. Hoitoehdotukset Kohteella on luonnonarvojensa lisäksi myös maisemallista arvoa, koska se sijaitsee tien varres- sa. Tavoitteena on saada hieno perinnebiotooppi mahdollisimman pian uudelleen tehokkaan lai- dunnuksen piiriin. Ellei sopivaa laiduntajaa heti löydy, kohteen ylläpitämiseksi riittää ensi alkuun vuosittainen raivaus ja harvennus. Nykyinen puuston peittävyys näyttää olevan kasvillisuuden kannalta sopiva. Nokkosta voidaan myös niittää tehostetusti. Pellon keskellä olevan puuttoman kaistaleen niitto onnistunee koneellisestikin. Pelto- ojien osalta niittoa kannattaa lykätä niin myöhään, että kullero ehtii siementää. Kohdetyypit: Haka, metsälaidun, niitty, pientareet, ladot ympäristöineen, uhanalaisen lajin kasvupaikat Täydentävät ehdot: Ei erityistä huomioitavaa Perusympäristötuki: Perinnebiotooppi, uhanalaisen lajin elinympäristöt ja ladot ovat tilakohtaiseen luonnon monimuotoisuus -kartoitukseen merkittä- viä kohteita. Mahdollinen erityistukimuoto: Perinnebiotoopin hoi- to (ensisijainen), luonnon ja maiseman monimuotoi- suuden edistäminen Kuva 59. Laidunnus on hiljattain päättynyt Kumiaisojan haassa. Kohde soveltuisi hoidettavaksi esimerkiksi hevosil- la. Kuva: Susanna Anttila. 64 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 7.1 Uhanalaisuusluokittelu ja luonnonsuojelulainsäädäntö Nykyinen eliölajien uhanalaisuusluokittelu valmis- tui valtakunnallisen tarkastelun osalta vuonna 2001 (Rassi ym. 2001) ja vastaavat alueelliset luokitukset ilmestyivät vuonna 2003 Suomen ympäristökes- kuksen www-sivuilla (Suomen ympäristökeskus 2006). Uhanalaisuutta arvioitaessa on kiinnitetty huomiota mm. lajin kantojen kehitykseen viimeis- ten 20 vuoden aikana. Vanha uhanalaisuustarkaste- lu oli vuodelta 1992. Suunnittelualue kuuluu alueel- lisessa uhanalaisuustarkastelussa keskiboreaaliselle Pohjanmaan metsäkasvillisuusvyöhykkeelle (3a). Uhanalaisuusluokat on esitetty taulukossa 3. (Rassi ym. 2001; Väre ym. 2005; Ympäristöhallinnon tieto- järjestelmä Hertta 2006.) Valtakunnallisesti uhanalaisiksi lajeiksi sanotaan luokkiin VU, EN ja CR sijoitettuja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä koko maasta. Ne ovat uhanalaisia jokaisella kasvillisuusvyöhykkeellä. NT-lajit ovat silmälläpidettäviä ja niiden kantojen kehitystä Suo- messa on syytä seurata – tulevaisuudessa saattaa olla tarpeen siirtää lajeja uhanalaisten lajien luok- kaan, elleivät niiden kannat vakiinnu. Silmälläpi- dettävillä lajeilla on elinvoimaisia kantoja joillakin kasvillisuusvyöhykkeillä. LC-lajit ovat elinvoimai- sia, eivätkä siis ole lähitulevaisuudessa vaarassa muuttua uhanalaisiksi. Alueellisesti uhanalainen laji voi olla koko maan mittakaavassa elinvoimai- nen, mutta sen olemassaolo on uhattuna jollakin kasvillisuusvyöhykkeellä. Uhanalaistyön yhteydes- sä on määritelty myös lajit, joiden säilymisessä Suo- mella on Euroopan tasolla erityisvastuu. Vastuula- jeilla ei kuitenkaan ole lainsuojaa. (Rassi ym. 2001; Väre ym. 2005; Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertta 2006.) EU:n lainsäädännössä lintu- ja luontodirektiivillä pyritään turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja pitämään lajien kannat elinvoimaisina. Direktiivit on Suomessa pantu täytäntöön luonnonsuojelulailla ja -asetuksella. Luonnonsuojelulain nojalla voidaan mm. määritellä laji uhanalaiseksi, rauhoitetuksi tai erityisesti suojeltavaksi. Varsinaiseen Suomen uhan- alaisluetteloon on merkitty uhanalaisluokkien CR, EN ja VU lajit. Pelkkä lajin määrittäminen uhanalai- seksi ei vielä itsessään anna sille lain suojaa. Erityi- sesti suojeltavia lajeja ovat pääasiassa luokkiin ää- rimmäisen uhanalaiset (CR) ja erittäin uhanalaiset (EN) kuuluvat lajit, joiden suojelemiseksi voidaan tarvittaessa ympäristökeskuksen päätöksellä rajata suojelualueita. Lintudirektiivillä on suojeltu kaikki Lyhenne Englanninkielinen nimi Suomenkielinen nimi RE Regionally extinct Alueellisesti hävinneet CR Critically endangered Äärimmäisen uhanalaiset EN Endangered Erittäin uhanalaiset VU Vulnerable Vaarantuneet NT Near threatened Silmälläpidettävät LC Least concern Elinvoimaiset DD Data deficient Puutteellisesti tunnetut NE Not evaluated Arvioimatta jätetyt RT Regionally threatened Alueellisesti uhanalaiset Taulukko 3. Uhanalaisuustarkastelun 2001 ja 2003 uhanalaisuusluokat (Rassi ym. 2001). 7 Yleissuunnittelualueella esiintyviä uhanalaisia lajeja 65Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Euroopan luonnonvaraiset lintulajit. Pesimäaikana kaikki lintulajit, myös Suomen metsästyslain alaiset lintulajit, ovat rauhoitettuja. Lintudirektiivin liittee- seen I on koottu lintulajit, joiden säilyminen Euroo- passa vaatii erityisiä suojelutoimia. Kyseisten lajien suojelemiseksi voidaan tarvittaessa perustaa erityi- siä suojelualueita (SPA-alueita). (Rassi ym. 2001; Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Luonnonsuojelu- asetus 160/1997 ja 913/2005; Neuvoston direktiivi 79/409/EY; Neuvoston direktiivi 97/62/EY.) Harvinaisia tai maisemallisesti merkittäviä pui- ta, siirtolohkareita tai muita vastaavanlaisia luon- nonmuodostumia voidaan rauhoittaa luonnon- muistomerkeiksi. Yksityismailla kunta voi tehdä rauhoituspäätöksen maanomistajan hakemuksesta. (Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Ympäristöministe- riö 2006.) Suunnittelualueen luonnonmuistomerk- kejä ovat Muhoksella Kärnänkankaan ikimännyt, Viskaalinmäen käräjämänty, pappilan männyt, Kieksin konglomeraatti, Kämäränniemen matto- kuusi ja Rovakankaan sikermäkuusi sekä Oulussa Lapinkankaan puuryhmä (kartat 13 ja 14). 7.2 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit Suunnittelualueella esiintyy 9 uhanalaista kasvila- jia, joista seitsemän viihtyy varsinaisissa maatalous- ympäristöissä (taulukko 4). Lisäksi tässä raportissa on esitelty myös suovalkku ja lehtomatara, joiden esiintymiä tunnetaan raportissa mukana olevien kohdekuvausten, Kinnulanjärven ja Rito-ojan, lä- heisyydestä. Suunnittelualueelta tiedossa olevia uhanalaisia kasvilajeja tai niiden kasvupaikkoja ei ole lailla suojeltu eikä rauhoitettu. Alueella ei myöskään esiinny täydentävien ehtojen valvottavia kasvilajeja. Tiedossa olevat uhanalaisten kasvilajien esiintymät on merkitty karttoihin 13 ja 14. Noidanlukot (Botrychium sp.) Suomessa esiintyy 7 noidanlukkolajia, joista keto-, aho- ja suikeanoidanlukkoa on löydetty Oulujoki- laakson yleissuunnittelualueelta. Niiden varressa on vain yksi lehti, joka jakautuu kahtia: vihreään liuskaiseen ja keltaiseen itiöpesäkkeitä tuottavaan osaan. Koko kasvi on noin 5-20 cm:n korkuinen, ei- kä se joka vuosi näyttäydy maan pinnalla. Aho- ja ketonoidanlukko ovat valtakunnallisesti silmälläpi- dettäviä ja alueellisesti uhanalaisia. Suikeanoidan- lukko on koko maassa uhanalainen (VU). Noidanlukot viihtyvät mm. matalakasvuisilla kuivilla niityillä, laitumilla, vanhojen sammaloi- tuneiden peltojen laidoilla, rantatörmillä ja tien pientareilla. Ne saattavat etsiytyä myös vanhoihin pihapiireihin, missä vaarana on jääminen ruohon- leikkurin alle. Noidanlukkojen harvinaistumisen syynä on ollut etenkin perinteisen laiduntamisen vähentyminen ja niittyjen metsittäminen. (Väre ym. 2005.) Edellä mainitut noidanlukkolajit eivät ole rauhoitettuja, eikä niitä tai niiden kasvupaikkoja ole lailla suojeltu. Suunnittelualueella noidanluk- koja esiintyy Oulussa Turkankankaalla (kuva 60), Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Valtakunnallinen uhan- alaisuusluokka 2001 Alueellinen uhanalaisuus- luokka 2003 Suomen vastuulaji Ketonoidanlukko Botrychium lunaria NT RT Ahonoidanlukko Botrychium multifidum NT RT x Suikeanoidanlukko Botrychium lanceolatum VU RT x Lehtomatara Galium triflorum LC RT Kullero Trollius europaeus LC RT Vesihilpi Catabrosa aquatica NT ei uhanalainen Sammakonleinikki Ranunculus reptabundus VU RT x Musta-apila Trifolium spadiceum NT RT Suovalkku Hammarbya paludosa LC RT Taulukko 4. Yleissuunnittelualueella esiintyvien uhanalaisten kasvilajien uhanalaisuusluokat. Kuva 60. Ahonoidanlukko Turkankankaalla vanhan pellon reunalla. Kuva: Susanna Anttila. 66 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kartta 13. Oulun tiedossa olevat uhanalaisten kasvilajien esiintymät ja luonnonmuistomerkit. 67Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kartta 14. Muhoksen tiedossa olevat uhanalaisten kasvilajien esiintymät ja luonnonmuistomerkit. Lapinkankaalla ja Väinölänmäen tienhaaran tie- noilla. Muhoksella ahonoidanlukkoa on tavattu Rovastinsaaresta. (Ympäristöhallinnon tietojärjes- telmä Hertta 2006.) Salaperäisiin noidanlukkoihin liittyy monia vanhoja taruja. Ketonoidanlukon lehteä on verrat- tu mm. vanhaan avaimeen, sotakirveeseen ja puo- likuuhun, josta se on saanut myös latinankielisen nimensä (luna = kuu). Ketonoidanlukon on uskot- tu esimerkiksi avaavan kaikki lukot, suojaavan noitien pahoilta aikeilta, avaavan tien sydämeen ja parantavan kirveen iskusta saatuja vammoja. (Keski-Suomen ympäristökeskus 2004.) Lehtomatara (Galium triflorum) Lehtomataran varren lehtikiehkuroissa on kuusi soikeaa teräväkärkistä lehteä. Kukat ovat vaati- mattoman pieniä ja vihreänkeltaisia. Kasvi viih- tyy etenkin varjoisissa lehdoissa luonnontilaisilla puronvarsilla. Koko Suomen mittakaavassa laji on elinvoimainen, mutta Pohjanmaalla laji on luoki- teltu alueellisesti uhanalaiseksi. Suunnittelualueel- la lehtomataraa esiintyy Oulussa Lapinkankaalla Tervasojan, Tuomiojan ja Metelinmäen purolaak- soissa. Esiintymät löydettiin Oulun kasvillisuus- kartoituksen yhteydessä. (Väre ym. 2005.) Suovalkku (Hammarbya paludosa) Keskiravinteisilla avosoilla kasvava suovalkku on muutaman sentin korkuinen pieni kämmekkä. Sen kukat ovat pieniä ja hailakan vihreitä ja sillä on kaksi koveraa paksua lehteä. Suovalkku on Poh- janmaalla uhanalainen, mutta valtakunnallisesti elinvoimainen. Sen kasvupaikkoja on hävinnyt, kun soita on kuivattu viljelysmaaksi ja rakennus- paikoiksi. Lajia esiintyy suunnittelualueella Ou- lussa Kinnulanlampia ympäröivillä soistumilla. (Väre ym. 2005.) Vesihilpi (Catabrosa aquatica) Vesihilpi on alle 60 sentin korkuinen heinä, jonka korsi on kaareva ja lehdet leveitä ja lyhyitä. Suo- messa lajia esiintyy nykyään pääasiassa Peräme- ren rannikolla Raahen ja Iin välillä, mutta myös sisämaassa Kiimingissä, Tyrnävällä, Muhoksella, Utajärvellä ja Vaalassa. Heinä viihtyy monenlaisil- 68 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 la avoimilla märillä paikoilla, kuten pysyvävetisis- sä kaivetuissa ojissa, lähteiköissä ja merenrannoilla. Kasvustot voivat olla mattomaisen runsaita, mutta kasvi häviää paikalta nopeasti sen umpeutuessa. Vesihilpi hyötyy laidunnuksesta ja usein myös ihmistoiminnasta, vaikka ojien perkaukset voivat olla sille myös uhkana. Muita uhkatekijöitä ovat rakentaminen sekä kasvupaikkojen kuivatus ja umpeenkasvu. (Kettunen ja Ryttäri 1997.) Vesihil- pi on valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) laji ja rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Pohjan- maalla vesihilven kannat ovat elinvoimaiset, eikä sitä tai sen kasvupaikkoja ole yleissuunnittelu- alueella lailla suojeltu. Yleissuunnittelualueella vesihilpeä esiintyy Oulussa Turkankankaalla ja Muhoksella keskustan tuntumassa mm. Muhos- jokivarressa. Sammakonleinikki (Ranunculus reptabundus) Myrkyllistä sammakonleinikkiä esiintyy Suomes- sa Perämeren rannikolla Raahen ja Haukiputaan välillä sekä sisämaassa Vaalassa, Muhoksella, Ruukissa ja Vihannissa. Muualta Suomesta laji puuttuu, joten kyseessä voidaan sanoa olevan paikallinen erikoisuus. Sammakonleinikki on harvinaisuutensa vuoksi määritelty uhanalaisek- si vaarantuneeksi (VU) lajiksi, mutta sitä tai sen kasvupaikkoja ei ole lailla suojeltu. Sammakon- leinikin vajaan sentin levyisten keltaisten kukkien kukkapohjus on pallomainen. Kasvin voi helposti sekoittaa sen yleisempään sukulaiseen konnanlei- nikkiin, jonka varsi on tanakampi ja haarova, eikä rento ja vähähaarainen kuten sammakonleinikil- lä (kuva 61). Laji viihtyy mm. runsasravinteisissa, savisissa ojissa ja jokivarsilla, usein samoilla kas- vupaikoilla kuin edellä esitelty vesihilpikin. Sammakonleinikki hyötyy häirinnästä ja uusia kasvupaikkoja paljastavasta ihmisen toiminnas- ta, kuten ojien perkauksista. Toisaalta ojien tai allikoiden kuivatus ja rantarakentaminen voivat myös hävittää sen. (Kettunen ja Ryttäri 1997.) Maatalousympäristössä sammakonleinikin säily- mistä kasvupaikoillaan voi edesauttaa läjittämällä kaivuumassat ojan varteen, jolloin maaperän sie- menpankki säilyy. Lajin esiintyminen vaihtelee huomattavasti. Vastapaljastuneelle maalle saat- taa ilmaantua hyvin runsas kasvusto ja seuraa- vana vuonna samalta paikalta ei lajia välttämättä enää tavata. (Kalleinen 2006.) Suunnittelualueella sammakonleinikkiä on tavattu Oulussa Kinnu- lanjärven lasku-uoman suulla, Pikkaraisenkylän alueella ja Muhoksen kunnanrajan tuntumassa. Muhoksen puolella havaintoja on tehty lähinnä Muhoksen keskustan seutuvilta Oulu- ja Muhos- jokien rannoilta sekä niihin laskevien purojen varsilta. Musta-apila (Trifolium spadiceum) Ulkonäöltään muista apiloista poikkeava mus- ta-apila on viimeaikoina harvinaistunut niin voi- makkaasti, että se luetaan valtakunnallisesti sil- mälläpidettäväksi (NT). Musta-apilan kukka on pitkulainen ja muuttuu nopeasti keltaisesta kiil- tävän mustanruskeaksi. Musta-apilan kasvupaik- koja ovat tuoreet niityt ja pientareet. Laji kukkii kesä-elokuussa ja on kaksivuotinen, joten sen säi- lyminen kasvupaikallaan on kiinni siemensadon onnistumisesta. (Hämet-Ahti 1998; Väre ym. 2005.) Kesän 2006 maastotöiden yhteydessä yksi musta- apilaesiintymä tuli tietoon Muhoksen Hyrkkäältä (kuva 62), mutta muita lajin kasvupaikkoja ei yleis- suunnittelualueelta ainakaan toistaiseksi tunneta. Kullero (Trollius europaeus) Kullero on monelle tuttu omasta puutarhasta, ja sitä esiintyy myös luonnonvaraisena koko maassa. Puolimetrisen varren päässä keikkuu juhannuksen tienoilla jopa viisi senttiä leveä keltainen pallomai- nen kukka. Kukinta-aikansa vuoksi sitä on kutsut- Kuva 61. Sammakonleinikki Muhosjokivarressa Leppinie- mentien sillan kupeessa. Kuva: Susanna Anttila. Kuva 62. Musta-apila Muhoksella Hyrkkäänmäen pellon reunalla valkoapilan seuralaisena. Kuva: Susanna Anttila. 69Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 tu myös juhannuskukaksi ja kuvaava on myös sen ruotsinkielinen nimi smörbollar (suom. voipallot). Viime vuosisadan aikana kullero on harvinaistunut rajusti etenkin Etelä-Suomessa. Pohjanmaalla se on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi (RT) lajiksi. Yleissuunnittelualueella kulleroa kasvaa luonnon- varaisena mm. jokirannassa, purojen varsilla, van- hoilla laitumilla ja pelto-ojien pientareilla. Osa esiin- tymistä on puutarhakarkulaisia. (Väre ym. 2005.) 7.3 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lintulajit Suunnittelualueella esiintyy lintudirektiivin liit- teen I ja Suomen uhanalaisluettelon mukaisia lintu- lajeja säännöllisesti pesivinä 24 lajia ja muutto- sekä talviaikaisina läpimuuttajina tai levähtäjinä 13 lajia. Satunnaisia pesimä- ja muuttoaikaisia lajeja on 11 kappaletta. Seuraavassa kappaleessa on käsitelty olemassa olevat tiedot lajeittain. Pääpaino on la- jeissa, joille suunnittelualueella katsotaan olevan suojelullista ja laajempaa valtakunnallista tai alu- eellista merkitystä. Suurin osa lintutiedoista on saatu Sosonaavan ja Hyrkkään peltoalueelta. Näiltä alueilta on lin- tuharrastajien retkeilyn painottumisen vuoksi huomattavasti enemmän havaintoja kuin muual- ta suunnittelualueelta. Tietoja on saatu Muhoksen lintuharrastajilta ja havainnot on koonnut Teemu Saarenpää (Saarenpää 2006). Taulukossa 5 on esi- tetty suunnittelualueella esiintyvät uhanalaiset ja lintudirektiivin liitteen I lajit. Täydentävien ehto- jen valvottavat lajit on esitetty kappaleessa 5. 7.3.1 Lintudirektiivin liitteen I lajit Lintudirektiivin liitteen I lajeista pesivät säännöl- lisesti (ja lisäksi esiintyvät läpimuuttajina) hel- mipöllö, suopöllö, pyy, huuhkaja, ampuhaukka, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, ruisrääkkä, palokärki, pohjantikka, peltosirkku, varpuspöllö, pikkulepinkäinen, pikkulokki, kala- tiira, teeri, metso ja liro. Näistä 8 lajia kuuluu myös Suomen uhanalaisluettelon mukaisiin lajeihin. Säännöllisiä muutonaikaisia läpimuuttajia ovat maakotka, laulujoutsen, muuttohaukka, kuikka, kaakkuri, kurki, merikotka, sinirinta, uivelo, kala- sääski, suokukko, kapustarinta, räyskä, lapinpöllö ja hiiripöllö. Näistä 6 lajia kuuluu myös Suomen uhanalaisluetteloon. Satunnaisia pesimä- tai muuttoaikaan tavattu- ja lajeja ovat pikkujoutsen, mustakurkku-uikku, kaulushaikara, valkoposkihanhi, niittysuohauk- ka, tunturihaukka, luhtahuitti, keräkurmitsa, ve- sipääsky, tunturipöllö ja harmaapäätikka. Näistä 6 lajia kuuluu myös Suomen uhanalaisluetteloon. Seuraavissa kappaleissa on lajikohtaisesti kerrottu viimeaikaisista havainnoista ja luonnehdittu esiin- tymistä suunnittelualueella. Kuikka Säännöllinen läpimuuttaja Oulujokivarren alueel- la (Muhoslampi ja Montanlampi). Kaakkuri (NT) Säännöllinen läpimuuttaja Oulujoella (Muhoslam- pi ja Montanlampi) keväisin ja syksyisin. Lisäksi käy kesäisin jokivarressa ruokailemassa ilmeisesti läheisiltä pesimäsoilta. Laulujoutsen Runsas läpimuuttaja ja levähtäjä jokivarressa ja peltoalueella keväisin ja syksyisin. Keväällä en- simmäiset yksilöt saapuvat Muhoslammelle (mak- simipäiväsummat 100-250 yksilöä), josta ne siir- tyvät lumipeitteen ohettua Matokorven ja Soson pelloille. Kevään maksimisummat tulvapelloilla ovat olleet 600 yksilön luokkaa. Myös syksyllä on ollut viime vuosien aikana runsas, esimerkiksi 9.10.2005 Lanin Sosolla oli 450 paikallista lintua. Pikkujoutsen Satunnaislaji, josta kaksi kevätmuutonaikaista ha- vaintoa vuonna 2002 Oulun Pikkaralasta ja vuon- na 2005 Muhoksen Matokorvesta. Mustakurkku-uikku Satunnainen muutonaikainen vieras Muhoslam- mella. Pesintä on varmistettu myös Kinnulanjär- vellä 1990-luvun lopulla. Kaulushaikara (NT) Yksi satunnaishavainto Muhoslammelta. Sopivia pesimäpaikkoja alueella ei juuri ole. Valkoposkihanhi Satunnainen muuttovieras, joka tavattu kahtena keväänä ja kahtena syksynä paikallisena Sosonaa- van peltoalueella. Uivelo Säännöllinen vähälukuinen kevät- ja syysmuutto- vieras Muhoslammella, Montanlammella ja Tiili- tehtaanlammella. Merikotka (VU) Säännöllinen hyvin vähälukuinen läpimuuttaja keväisin ja syksyisin. Suomen pesimäkanta on kasvanut viime vuosikymmeninä. 70 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Laji Lajin erityisasema Esiintyminen Uhanalais- luokka Lintudirek- tiivin liite I Viljelyalueet Reunavyö- hykkeet Metsät Vesistöt Säännöllisesti esiintyvät lajit Kuikka x Kaakkuri NT x Laulujoutsen x x x Metsähanhi NT x x Mustalintu NT x Uivelo x x x Merikotka* VU x x x Kalasääski x Maakotka* VU x x Ruskosuohaukka NT x x x x Sinisuohaukka NT x x x Mehiläishaukka NT x x x x Tuulihaukka NT x x x Muuttohaukka* EN x x Ampuhaukka VU x x x x Teeri NT x x x x Metso NT x x x Pyy x x x Peltopyy NT x x Ruisrääkkä NT x x Kurki x x x x Kapustarinta x x x Liro x x x Suokukko NT x x x Selkälokki VU x Naurulokki VU x x Pikkulokki x x Kalatiira x x Lapintiira x x Räyskä* VU x x Turkinkyyhky VU x x Käki Huuhkaja x x x Lapinpöllö x x x Viirupöllö x Hiiripöllö x x x x Helmipöllö x x x Varpuspöllö x x x Suopöllö x x x Palokärki x x x Pikkutikka VU x Pohjantikka NT x x x Käenpiika VU x x Sinirinta x x x Kivitasku NT x x Pensastasku NT x x Sepelrastas x Tiltaltti VU x x Isolepinkäinen NT x x Pikkulepinkäinen NT x x x Kottarainen NT x x Varpunen NT x Peltosirkku VU x x x Satunnaisesti esiintyvät lajit Pikkujoutsen x x x Mustakurkku-uikku x x Kaulushaikara NT x x Valkoposkihanhi x x Niittysuohaukka x Tunturihaukka* EN x x Viiriäinen RE x Luhtahuitti x x Keräkurmitsa NT x Mustapyrstökuiri EN x Vesipääsky x x Tunturipöllö* EN x x Harmaapäätikka NT x x x Taulukko 5. Yleissuunnittelualueella esiintyvät uhanalaiset ja silmälläpidettävät sekä EU:n lintudirektiivin liitteessä I maini- tut erityisiä suojelutoimenpiteitä vaativat lintulajit. Erityisesti suojeltavat lajit on merkitty tähdellä (*). 71Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kalasääski (NT) Säännöllinen harvalukuinen keväinen läpimuutta- ja ja ruokailuvieras Muhos- ja Montanlammella. Maakotka (VU) Säännöllinen harvalukuinen läpimuuttaja (maalis- toukokuu ja syys-lokakuu), josta useita havaintoja Sosonaavan peltoalueelta. Ruskosuohaukka (NT) Useita havaintoja 2000-luvulla Sosonaavan alueelta. Kanta on vahva Oulun rannikkoseudun ja rannikon lähipeltojen ruovikoissa, josta käsin linnut lienevät alueelle levinneet. Vuonna 2004 laji pesi jossain päin Soson peltoaluetta (Matokorpi/Kankaannokka). Sinisuohaukka (NT) Säännöllinen harvalukuinen pesimälaji peltoalu- eella ja sitä ympäröivillä pensaikkomailla. Pesimä- kanta vaihtelee vuosittain paljon. Sinisuohaukka on täydentävien ehtojen valvottava laji. Niittysuohaukka Havaittu suunnittelualueella satunnaisena kierteli- jänä kolme kertaa (vuonna 2000 kahdesti ja kerran vuonna 2004). Ei pesimiseen viittaavia havaintoja. Mehiläishaukka (NT) Säännöllinen hyvin harvalukuinen pesimälaji pel- toalueiden reunametsissä. Mehiläishaukka on täy- dentävien ehtojen valvottava laji. Muuttohaukka (EN) Säännöllinen hyvin harvalukuinen läpimuuttaja keväisin ja vielä vähäisemmässä määrin syksyisin Sosonaavan alueella. Ampuhaukka (VU) Säännöllinen läpimuuttaja ja mahdollisesti hyvin harvalukuinen pesimälaji suunnittelualueella. Tunturihaukka (EN) Hyvin harvinainen läpimuuttaja, josta yksi kevät- havainto Laitasaaresta vuonna 2001 ja yksi epävi- rallinen havainto talvelta Kankaannokalta. Teeri (NT) Yleinen pesimälaji. Suuria talviparvia havaitaan Sosonaavalla (Kurkiperä ja Kankaannokka). Metso (NT) Säännöllinen pesimälaji alueella. Pyy Pesii yleisenä havupuuvaltaisissa pellonreuna- metsissä. Ruisrääkkä (NT) Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen pesimälaji. Ruisrääkällä oli Suomessa vuosituhannen vaih- teessa hyvin voimakas kannanhuippu, jolloin eteläisemmiltä alueilta saapui aina Pohjois-Poh- janmaalle asti runsaasti lintuja. Sen jälkeen laji on taantunut Pohjois-Pohjanmaalla, mutta on suun- nittelualueella edelleen jokavuotinen laji. Ruis- rääkkä on täydentävien ehtojen valvottava laji. Luhtahuitti Satunnainen hyvin harvinainen kesäaikainen vieras, josta vain yksi havainto vuonna 2006 Mu- hoslammelta. Kurki Runsas läpimuuttaja keväisin ja syksyisin. Hyvin merkittäviä määriä pysähtyy ruokailemaan Soso- naavan peltoalueelle. Keväiset maksimipäiväsum- mat ovat olleet 500-1 000 yksilöä. Syksyllä kurkien maksimipäiväsummat ovat useita tuhansia. Suu- rimmat määrät on laskettu 2000-luvulla: 12.9.2000 laskettiin 3 960 yksilöä ja 4.9.2005 ennätysmäärä 5 040 yksilöä. Määrät ylittävät kansainvälisesti arvokkaan levähdysalueen raja-arvon. Kurki on täydentävien ehtojen valvottava laji. Kapustarinta Säännöllinen ja runsas muuttovieras keväällä ja syksyllä. Suurimmat Sosonaavan peltoparvet ovat olleet satojen yksilöiden suuruisia. Kapustarinta on täydentävien ehtojen valvottava laji. Liro Hyvin harvalukuinen säännöllinen pesimälaji Sosonaavalla. Voi pesiä muuallakin suunnittelu- alueella pienikokoisilla kosteikoilla ja lammikoilla. Liro on täydentävien ehtojen valvottava laji. Suokukko (NT) Säännöllinen melko runsas kevätmuuttovieras erityisesti Sosonaavan pelloilla. Syysaikaan on hieman harvalukuisempi. Kevätparvien koko vaihtelee 10-100 yksilön välillä. Suokukko on täy- dentävien ehtojen valvottava laji. Keräkurmitsa (NT) Satunnainen kevätmuuttovieras, josta ainoa ha- vainto vuonna 2004 Matokorven mullospelloilta. Vesipääsky Satunnainen kevätmuuttovieras jokivarressa. Lapintiira Satunnainen harvalukuinen läpimuuttaja Oulu- joella. 72 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Kalatiira Säännöllinen harvalukuinen pesijä Oulujoella so- pivissa paikoissa (Laukansilta, Muhoslampi) ja Tiilitehtaanlammella. Pikkulokki Säännöllinen harvalukuinen läpimuuttaja keväi- sin ja syksyisin Oulujokivarressa. Epäsäännöllinen vähälukuinen pesijä ainakin Tiilitehtaanlammella. Räyskä (VU) Säännöllinen harvalukuinen vierailija (maksimissaan peräti parikymmentä yksilöä) keväisin ja syyskesäi- sin Muhoslammella. Vierailijat tulevat Oulun seu- dun merialueelta, jossa on yksi Suomen suurimmista pesimäyhdyskunnista Haukiputaan saaristossa. Huuhkaja Säännöllinen harvalukuinen pesimälaji (1-3 revii- riä vuosittain) peltoja ympäröivillä metsäalueilla. Tunturipöllö (EN) Hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen talvivieras, josta on muutama havainto Matokorvesta ja Kan- kaannokalta. Lapinpöllö Muhoksen ja Oulun peltoalueiden epäsäännölli- nen talvivieras, josta on useita havaintoja. Viirupöllö Tavattu kerran keskikesällä Kankaannokalla. Hy- vin harvalukuinen laji, jonka pesimätilanteesta ei ole tarkkaa tietoa. Helmipöllö Säännöllinen suunnittelualueen pesimälaji, jonka kanta vaihtelee paljon vuosittain vallitsevan myy- rätilanteen mukaan. Esimerkiksi vuonna 2006 suunnittelualueelta löytyi kaksi reviiriä. Varpuspöllö Harvalukuinen tai hyvin harvalukuinen pesijä suunnittelualueen kuusivaltaisissa metsissä. Suopöllö Säännöllinen pesimälaji suunnittelualueen pelloil- la. Pesimäkanta vaihtelee vallitsevan myyräkannan mukaan. Sosonaavan pesimäkanta on 3-5 paria. Suopöllö on täydentävien ehtojen valvottava laji. Hiiripöllö Epäsäännöllinen harvalukuinen syksyinen ja tal- viaikainen vieras peltoalueella. Esiintyminen riip- puu syysvaelluksen voimakkuudesta ja paikalli- sesta myyrätilanteesta. Palokärki Säännöllinen pesimälaji, jolla on havaittu vähin- tään kolme reviiriä Muhoksen puoleisen suunnit- telualueen metsissä. Pohjantikka (NT) Harvalukuinen säännöllinen pesijä alueen kuusi- valtaisissa metsissä. Harmaapäätikka (NT) Viime vuosina suhteellisen säännöllinen hyvin harvalukuinen talvivieras alueen asutusten ruo- kinnoilla. 2000-luvulla on tehty yhteensä vajaat 10 havaintoa. Sinirinta Säännöllinen harvalukuinen muuttovieras kevääl- lä ja syksyllä. Pikkulepinkäinen (NT) Säännöllinen hyvin vähälukuinen (0-2 paria) pe- sijä. Poikuehavaintoja on tehty läheltä suunnitte- lualueen rajaa sen ulkopuolelta. Pikkulepinkäinen on täydentävien ehtojen valvottava laji. Peltosirkku (VU) Säännöllinen pesimälaji suunnittelualueella, jon- ka kannanarvio Muhoksen kunnan puoleisella suunnittelualueella vähintään viisi paria ja Oulun puoleisella alueella alle viisi paria. Esimerkiksi Sosonaavalla oli vuonna 2006 kaksi reviiriä. Laji on viime vuosikymmeninä Suomessa yksi vah- vimmin taantuneista lintulajeista. Peltosirkku on täydentävien ehtojen valvottava laji. 7.3.2 Suomen uhanalaisluettelon mukaiset lajit Suomen uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista pesivät säännöllisesti ja lisäksi voivat esiintyä läpi- muuttajina seuraavat lajit: pikkutikka, peltosirkku, ampuhaukka, käenpiika, naurulokki, tiltaltti, rus- kosuohaukka, sinisuohaukka, tuulihaukka, ruis- rääkkä, pikkulepinkäinen, pensastasku, kivitasku, käki, varpunen, kottarainen, peltopyy, teeri ja met- so. Säännöllisiä muutonaikaisia läpimuuttajia ja vierailijoita ovat metsähanhi, muuttohaukka, maa- kotka, merikotka, mustalintu, selkälokki, räyskä, suokukko ja isolepinkäinen. Satunnaisia pesimä- tai muuttoaikaan tavattuja lajeja ovat tunturihaukka, tunturipöllö, viiriäinen, mustapyrstökuiri, harmaa- päätikka ja sepelrastas. Seuraavissa kappaleissa on lajikohtaista esittelyä suunnittelualueen havainnois- ta ja luonnehdintaa esiintymisestä. Ne uhanalaiset lajit, jotka kuuluvat lintudirektiivin liitteeseen I, on käsitelty jo edellisessä kappaleessa. 73Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Hävinneet lajit (RE) Viiriäinen 2000-luvulla on tehty kolme havaintoa (vuosina 2000, 2003 ja 2006) Muhoksen peltoalueella (Soso, Hyrkäs, Matokorpi). Viiriäishavainnot ovat run- sastuneet viime vuosina Suomessa, joten laji to- dennäköisesti esiintyy useina vuosina pesivänäkin, vaikka onkin luokiteltu hävinneeksi lajiksi. Erittäin uhanalaiset lajit (EN) Mustapyrstökuiri Kevätmuuttoaikaan huhti-toukokuulta on tiedos- sa viisi havaintoa Sosonaavalta ja Muhoslammelta (1997, 2000, 2001, 2002 ja 2006) ja yksi havainto Pik- karalasta 1990-luvun lopulta. Mustapyrstökuirin kanta on viime vuosina vahvistunut Liminganlah- den pesimäalueella, ja osa kannasta on jo kauan sitten levinnyt ympäröiville peltoalueille. Lähinnä suunnittelualuetta laji pesii usean parin voimin Tyrnävän Murron peltoalueella, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Sososta. Lajin pesiminen esi- merkiksi Sosonaavalla voisikin olla mahdollista tulevina vuosina. Vaarantuneet lajit (VU) Selkälokki Säännöllinen harvalukuinen kevät- ja syysmuu- tonaikainen vieras ainakin Muhoslammella. Naurulokki Tiilitehtaanlammikoiden läntisimmällä altaalla on ainakin vuodesta 2005 asti pesinyt noin 10-15 pa- rin yhdyskunta. Muita pesimäpaikkoja ei tiedetä. Muuttoaikaan on runsas läpimuuttaja ja lepäilijä peltoalueilla ja jokivarressa. Turkinkyyhky Muhoksen kirkonkylällä pesii vuosittain 3-5 paria turkinkyyhkyjä. Laji on Suomessa hyvin paikoittainen ja vähälukuinen pesijä. Pohjois- Pohjanmaalla laji pesii Limingassa ja Tyrnävällä, ja kokonaiskanta on muutamia kymmeniä pa- reja. Se on sopeutunut maalaiskyläympäristöön, jossa esiintyy vanhoja rakennuksia ja lehteviä pihapiirejä. Käenpiika Säännöllinen hyvin harvalukuinen pesimälaji (0-3 paria) alueen maalaispihapiireissä. Tiltaltti Säännöllinen kuusikkojen pesimälaji, jonka run- saudesta ei ole selvää käsitystä. Pikkutikka Yksi monivuotinen pesimäreviiri sijaitsee Muhok- sen kirkonkylän tuntumassa Kirkkosaaressa tai lähellä Muhosjokivarressa. Sopivissa paikoissa (rehevät lehtipuuvaltaiset metsät, joissa kolopuita) voi pesiä useampiakin pareja. Silmälläpidettävät lajit (NT) Metsähanhi Säännöllinen melko runsas levähtäjä ja läpimuut- taja keväisin. Keväiset maksimimäärät ovat olleet 100-250 yksilöä vaihdellen hieman vuosittain. Myös syksyllä metsähanhet levähtävät pelloilla, mm. vuonna 2006 jopa kymmenien yksilöiden voimin. Lepäilymääriin, -aikoihin ja -paikkoihin vaikuttanee vuosittainen metsästyspaine. Mustalintu Säännöllinen kevät- ja syysmuuttovieras Mu- hoslammella ja Montanlammella. Tuulihaukka Säännöllinen ja suhteellisen runsas pesijä suun- nittelualueen peltomaisemassa. Pesimäkanta ko- ko alueella on arviolta noin 10 paria. Tuulihaukka pesii erityisesti sitä varten asetettuihin pesimälaa- tikoihin, joita on Sosonaavalla useita kappaleita. Vanhat variksenpesät ovat myös yleisesti käytet- tyjä pesäpaikkoja. Peltopyy Säännöllinen harvalukuinen pesimälintu, joka on viime vuosina runsastunut. Esimerkiksi vuonna 2006 havaittiin Sosolla kolme poikuetta (Hyrkäs, Matokorpi). Suunnittelualueen pesimäkanta lie- nee vähintään 5-10 paria Muhoksen puolella, ja Oulun Pikkaralan alueella 5-10 paria (Vasankan- kaalla syksyllä 2006 tavattiin yhteensä 20 yksilöä). Lisäksi talvella 2005/2006 oli Kinnulanjärvien alu- eella noin 20 linnun talviparvi, joka väheni kevää- seen mennessä muutamaan yksilöön. Käki Yleinen ja säännöllinen pesimälaji. Kivitasku Säännöllinen hyvin harvalukuinen pesimälaji pel- toja reunustavilla hakkuuaukeilla ja pihapiireissä. Pensastasku Säännöllinen ja runsas pesimälaji peltoalueilla. Sepelrastas Hyvin harvalukuinen keväinen läpimuuttaja, josta on muutamia havaintoja alueelta. 74 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Isolepinkäinen Säännöllinen vähälukuinen laji peltoalueilla muut- toaikaan. Sosonaavalla tavataan syksyisin poikuei- ta, jotka ovat saattaneet saapua sinne lähialueiden soilta. Hyvinä myyrävuosina voi myös talvehtia. Kottarainen Säännöllinen vähälukuinen pesimälaji alueella. Vuonna 2006 Hyrkkäällä pesi 13 paria ja koko Mu- hoksen puoleisen suunnittelualueen pesimäkanta lienee noin 25 paria. Laji on viime vuosina ilmei- sesti runsastunut vaikka kanta on pitkällä aikavä- lillä taantunut erittäin voimakkaasti. Sijoittamalla pönttöjä karjatilojen ja laitumien ympärille luku- määrän voisi saada edelleen kasvamaan. Varpunen Säännöllinen ja yleinen pesimälaji alueen asutuk- sen piirissä. Mustavaris Mustavarista ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi Suomessa, mutta kannan koko on suhteellisen pieni ja lajin esiintyminen on hyvin paikoittainen. Lajin pesimäkanta Suomes- sa on vuoden 2005 arvion mukaan noin 600 paria (Mutanen 2006; Rantamäki 2006). Oulun seudul- la laji on pesinyt 1800-1900-lukujen vaihteesta alkaen, jolloin se kotiutui Ouluun, Tyrnävälle ja Liminkaan. 1980-luvulla Oulun Pikkaralaan siir- tyi pieni yhdyskunta pesimään voimajohtolinjan pylväisiin, joista pesät pudotettiin Imatran Voima Oy:n toimesta ilmeisesti vuonna 1986. Täältä osa yhdyskunnan linnuista siirtyi vuonna 1987 pe- simään Muhokselle. Vuosina 1987-1989 Muhok- sen parimäärä oli 17, 15 ja 40 paria. Kajaanintien varressa Honkalassa sekä Pohjolakodin lähellä pesineet yhdyskunnat ovat rakentaneet pesänsä voimajohtolinjojen päälle noin 20 metrin korke- uteen (Honkalassa on pesinyt muutamia pareja myös puissa). 1990- ja 2000-luvuilla Muhoksen yhdyskun- tien lukumäärä kehittyi seuraavasti: vuonna 1993 Honkala 22 pesää ja Pohjolakoti 5 pesää (yhteensä 27 pesää), vuonna 1994 Honkala 30 pesää ja Poh- jolakoti 6 pesää (yhteensä 36 pesää), vuonna 2002 Honkala 29 pesää ja Pohjolakoti 7 pesää (yhteen- sä 36 pesää), vuonna 2003 Honkala 28 pesää ja Pohjolakoti 12 pesää (yhteensä 40 pesää), vuonna 2005 Honkala 14 paria ja Pohjolakoti 21 paria (yh- teensä 35 paria) ja vuonna 2006 Honkala 0 paria ja Pohjolakoti 39 paria (yhteensä 39 paria). Vuosien 2005 ja 2006 määrät perustuvat hautovien emojen määriin, kun aiempien vuosien luvut ovat pesien lukumääriä, mutta nämä luvut korreloivat keske- nään melko hyvin (Rytkönen 2005). Vuosien kuluessa on ollut havaittavissa musta- varisten siirtyminen pesimään Pohjolakodille ja Honkalan yhdyskunnan hiipuminen ja katoaminen vuonna 2006. Tulevaisuudessa Pohjolakodinkin alue saattaa huonontua pesimäympäristönä, koska Pohjolakodin navetta on lopetettu, minkä seurauk- sena lantala ja laitumet häipyvät (Saarenpää 2006). Koko Suomen pesimäkannasta Muhoksen osuus on noin 2,3 %, ja Pohjois-Pohjanmaan kan- nasta 6,5 %. Mustavaris on harvinainen ja hyvin paikoittainen osa suomalaista maalaismaisemaa, ja sen suojelu on perusteltua. Mustavarikseen on suhtauduttu Suomessa paikoin myös negatiivises- ti yhdyskuntien meluisuuden ja lajin maanvilje- lyksille aiheuttamien vahinkojen takia. (Rytkönen ym. 1990). 75Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 LÄHTEET Anttila, S., Merilä, E. & Pessa, J. 2007. Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleissuunni- telma: Limingan lakeus. Julkaisematon käsikirjoitus. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. BirdLife Suomi ry 2005. Viljelmien siipiveikot: neuvoja lintujen tunnistamiseksi ja auttamiseksi. Helsinki. 36 s. BirdLife Suomi ry 2006. Linnunpönttöjen rakennusohjeet. http://www.birdlife.fi > Linnut ja lintuhar- rastus > Lintuharrastus > Linnunpönttojen rakennusohjeet. [Viitattu 22.12.2006.] Haaranen, T., Partanen, H. & Tarvainen, A. 2006. Maisemanhoito, luonnon monimuotoisuus, perinne- biotoopit. Maatalouden ympäristötuen erityistuet 2000-2006. Esite. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 20 s. Hallikainen, M. 2001. Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lintujen aiheuttamien vahinkojen torjuminen: menetelmät ja niiden soveltuvuus Suomen olosuhteisiin. Suomen ympäristö 451. Ympäristöministe- riö, Helsinki. 40 s. ISBN 952-11-0844-4. Heath, M. F. & Evans, M. I. (toim.) 2000. Important Bird Areas in Europe. Priority sites of conservation. Volume 1: Northern Europe. Birdlife Conservation Series No. 8. Birdlife International. Heikkilä, M. 2002. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ym- päristö 591. Ympäristöministeriö & Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 60 s. ISBN 952-11-1275-1. Huhta, A-P. 1993. Perinnemaisemien maastolomake: Kangas-Huovisen metsähaka. Inventointilomake. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. 656 s. ISBN 951-45-8166-0. Kalleinen, L. 2006. [Suullinen tiedonanto 2.6.2006. Oulun yliopiston Kasvimuseon työntekijä Lassi Kal- leisen antama tieto sammakonleinikistä.] Kauppa- ja teollisuusministeriö 2006. http://www.ktm.fi > Energia > Uusiutuvat energialähteet ja turve. [Viitattu 20.12.2006.] Keski-Suomen ympäristökeskus 2004. Kuukauden laji -arkisto 2004. http://www.ymparisto.fi > Keski- Suomi > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Kuukauden laji > Kuukauden laji -arki... > Heinäkuu – ketonoidanlukko. [Viitattu 20.12.2006.] Kettunen, T. & Ryttäri, T. (toim.) 1997. Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 335 s. ISBN 951-26-4256-5. Kukko-oja, K. 1991. Muhoksen Rovastinsaaren ja Kestinsaaren luontoinventointi. Ympäristöinstituutti, Ii. 15 s. Lappalainen, I. 2002. Viljelyalueiden luonto. Esite. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 24 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002. Suo- men tärkeät lintualueet: FINIBA. Birdlife Suomen julkaisuja nro 4. Helsinki. 142 s. ISBN 951-98457-4-7. Lohilahti, H., Koskinen, P. & Koskela, K. 2003. Ympäristönhoitotöitä lintujen hyväksi. Siipirikko 30(1): 26-31. Luonnonsuojeluasetus 160/1997. Luonnonsuojeluasetus 913/2005. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luotonen, H. & Eisto, I. (toim.) 2005. Ympäristönhoito maatilojen uutena ansiomahdollisuutena. Pohjois- Karjalan ympäristökeskus, ProAgria Pohjois-Karjala & Joensuun yliopisto/Karjalan tutkimuslaitos. Emotr-hankkeen loppuraportti. Moniste. 52 s. Maa- ja metsätalousministeriö 2005. Peltoviljelyn tulevaisuuden linjaukset Suomessa. Työryhmämuistio 2005:15. Helsinki. 44 s. ISBN 952-453-245-X. http://www.mmm.fi > Julkaisut > Työryhmämuistiot > Aikaisemmat muistiot > Peltoviljelyn tulevaisuuden linjaukset Suomessa. [Viitattu 6.2.2007.] Maa- ja metsätalousministeriö 2006a. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Esitys 3.8.2006 (muutosehdotukset 15.12.2006). http://www.mmm.fi > Maaseutu ja rakentaminen > Uusi ohjelma- kausi > Manner-Suomen maaseutuohjelma. [Viitattu 20.12.2006.] Maa- ja metsätalousministeriö 2006b. Viljelytapa ja ympäristöehdot. Täydentävät ehdot. Esite. Uudistet- tu painos. 32 s. Maa- ja metsätalousministeriö 2006c. Energiakasvien viljely lisääntyy. 3.8.2006. http://www.mmm.fi > Luonnonvarayhteistyö > Uutiset > 060803_energia. [Viitattu 20.12.2006.] Maa- ja metsätalousministeriö 2007. Lomakepalvelu. http://lomake.mmm.fi. [Viitattu 7.2.2007.] Merilä, E. 2005. Koirantakkua ja karupäitä. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Hailuodon maatalousympäristölle. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste 29. Oulu. 91 s. Mutanen, T. 2006. [Sähköposti 16.2.2006. Teppo Mutaselta saatu tieto Pohjois-Pohjanmaan mustava- riskannasta.] Neuvoston direktiivi 79/409/EY. Neuvoston direktiivi 97/62/EY. Nikunen, H-M. 2007. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Reisjärven Keskikylä-Kangaskylä. Julkaisematon käsikirjoitus. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Niittyniemi, V. 1996. Maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentäminen Oulujoella. Diplo- mityö. Oulun yliopisto. 82 s. 76 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 Oulun kaupunki 2006. Oulujokivarren osayleiskaavaehdotus 8.5.2006. http://www.ouka.fi/yleiskaavoitus/ oulujoki/kaavaehdotus.html. [Viitattu 20.12.2006.] Pessa, J. 2006. [Suullinen tiedonanto 12.12.2006. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen suunnittelija Jorma Pessan antama tieto kurkien ruokailualueista Sosonaavan peltoalueilla.] Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997. Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet. Oulu. 152 s. ISBN 952-9860-04-8. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993. Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osaraportti 1 : Oulun kaupunkiseudun osa-alue, Iijokisuun osa-alue, Oulujokilaakson osa- alue, Koillismaan seutukunta. Julkaisu A:115. Oulu. 214 s. Priha, M. 2003a. Perinnebiotooppien hoitokortti 1 – Laidunnus. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsätalousministeriö. 4 s. Priha, M. 2003b. Perinnebiotooppien hoitokortti 2 – Niitto. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsäta- lousministeriö. 4 s. Priha, M. 2003c. Perinnebiotooppien hoitokortti 3 – Peruskunnostus. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsätalousministeriö. 4 s. ProAgria Oulu 2007. Täydentävät ehdot ja maatilan luonto. http://www.oulunmaaseutukeskus.fi/luonto. [Viitattu 7.2.2007.] Rantamäki, A. 2006. [Sähköposti 18.7.2006. Ari Rantamäeltä saatu tieto Suomen mustavariskannasta.] Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. ISBN 951-37-3594-X. Rytkönen, S. 2005. [Sähköposti 28.1.2005. Yliassistentti Seppo Rytköseltä saatu tieto mustavariskolonioi- den tutkimusmetodeista.] Rytkönen, S., Koivula, K. & Lindgren, E. 1990. Mustavarisyhdyskuntien ekologia Oulun seudulla. Ym- päristöministeriö, Helsinki. 52 s. ISBN 951-47-3528-5. Saarenpää, T. 2006. [Sähköposti 21.11.2006. Teemu Saarenpäältä saatu tieto Muhoksen viljelyalueen lintulajistosta.] Suomen ympäristökeskus 2006. Alueellisesti uhanalaiset lajit. http://www.ymparisto.fi > Luonnonsuo- jelu > Lajien suojelu > Uhanalaiset lajit > Alueellisesti uhanalaiset lajit. [Viitattu 22.12.2006.] Suunnittelukeskus Oy 2002. Oulujokivarren maisemaselvitys ja maisemanhoitosuunnitelma. Oulun kaupunki & Muhoksen kunta. 64s. Vainio, M. & Kekäläinen, H. (toim.) 1997. Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristö- julkaisut 44. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. 245 s. ISBN 952-11-0593-3. Vapo Oy 2006. Ruokohelpi – kilpailukykyistä uusiutuvaa energiaa. Esite. Jyväskylä. 4 s. http://www.vapo.fi > Vapo Paikalliset polttoaineet > Peltoenergia. [Viitattu 20.12.2006.] Väre, H., Ulvinen, T., Vilpa, E. & Kalleinen, L. 2005. Oulun kasvit Piimäperältä Pilpasuolle. Norrlinia 11. Helsinki. 512 s. ISBN 952-10-2372-4. Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertta 2006. Eliölajit. Ympäristöministeriö 2006. Luonnonmuistomerkit. http://www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Suoje- luohjelmat ja -alueet > Luonnonmuistomerkit. [Viitattu 22.12.2006.] 77Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2007 KUVAILULEHTI Julkaisija Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Julkaisuaika Helmikuu 2007 Tekijä(t) Susanna Anttila, Taimi Mahosenaho ja Sami Timonen Julkaisun nimi Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Oulujoen laakso Julkaisusarjan nimi ja numero Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1/2007 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta, johon myös maatalous omalta osaltaan vaikuttaa. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luon- nonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Eliöstölle arvokasta ympäristöä ovat mm. vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat, joilla saattaa viihtyä harvinaisiakin eliölajeja. Myös tehokkaassa viljelyssä olevat pellot ovat tärkeitä ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueita etenkin monille lintu- lajeille. Niin kasvi- kuin eläinlajistollekin tärkeimmät ympäristöt ovat kuitenkin yleensä pientareita, pieniä met- siköitä ja muita viljelyn lievealueita. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia alueellisten ympäristökeskusten johdolla vuodesta 2003. Suunnit- telu on kohdistunut valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljeli- jöiden välistä vuorovaikutusta. Pohjois-Pohjanmaalla laadittiin kesällä 2006 LUMO-yleissuunnitelma Oulujoen laakson valtakunnallisesti arvok- kaalle maisema-alueelle, joka ulottuu molemmin puolin jokivartta Oulusta Turkansaaren kohdalta Muhoksen Hyrkkäälle saakka. Alueella on haettu hyvin vähän erityistukia, joten nähtiin tarpeelliseksi löytää keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja palauttamiseksi. Suunnitelmaan valittiin mukaan 41 luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta. Kohteiden kuulumin- en yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan sido tai velvoita maanomistajia tai aseta alueen käytölle rajoituksia. Alueen laajuuden vuoksi kaikkia arvokkaita kohteita ei ehditty kartoittaa kattavasti, vaan niitä on todellisuudessa paljon enemmän. Esimerkkikohteiden tarkoituksena onkin antaa käytännön tietoa paikallisista erityistukimahdollisuuk- sista myös alueen muille viljelijöille, jotka voivat tutustua niihin harkitessaan tukien hakua omille alueilleen. Asiasanat Luonnon monimuotoisuus, perinnebiotooppi, perinnemaisema, maisemanhoito, luonnonhoito, maatalousalueet, ympäristötuki, uhanalaiset lajit, Oulu, Muhos Rahoittaja/ toimeksiantaja Maa- ja metsätalousministeriö ISBN 978-952-11-2572-0 (nid.) ISBN 978-952-11-2573-7 (PDF) ISSN 1796-1939 (pain.) ISSN 1796-1947 (verkkoj.) Sivuja 77 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta (sis.alv 8 %) 28 € Julkaisun myynti/ jakaja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, PL 124, 90101 Oulu puh. 020 490 111, telefax 020 490 6305 saara.saarinen@ymparisto.fi, http://www.ymparisto.fi/julkaisut Julkaisun kustantaja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2007 Pohjois-Pohjanmaan ymPäristökeskuksen raPortteja 1 | 2007 isBn 978-952-11-2572-0 (nid.) isBn 978-952-11-2573-7 (PDF) issn 1796-1939 (pain.) issn 1796-1947 (verkkoj.) P o h jo is -P o h ja n m a a n y m P ä r is t ö k e s k u s Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eläin- ja kasvilajien sekä erilais- ten elinympäristöjen runsautta, johon maatalous omalta osaltaan vaikuttaa. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tarkoituk- sena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kesällä 2006 yleissuunnittelun koh- teena oli Oulujoen laakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Oulussa ja Muhoksella. Yleissuunnitelmassa esitellään kohdekuvausten, karttojen ja valokuvien avulla paikallisia käytännön esimerkkejä erilaisista erityistukimah- dollisuuksista ja perustellaan niiden tärkeyttä luonnon kannalta. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma oulujoen laakso susanna anttila, taimi mahosenaho ja sami timonen m a a t a L o u s a L u e iD e n L u o n n o n m o n im u o t o is u u D e n y L e is s u u n n it e L m a