POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS Pohjois-Pohjanmaan ymPäristökeskuksen raPortteja 2 | 2009 isBn 978-952-11-3454-8 (PDF) issn 1796-1947 (verkkoj.) P o h jo is -P o h ja n m a a n y m P ä r is t ö k e s k u s Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon moni- muotoisuuden yleissuunnittelun ta�koituksena on te�ostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnon�oitoa sekä suunnata toimenpiteet tä�keimmille ko�teille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä �akemaan e�ityistukia ja lisätä vi�anomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuo�ovaikutusta. �esällä 2008 yleissuunnittelun ko�teena oli �alajokilaakson a�vokas maisema-alue. Yleissuunnitelmassa esitellään ma�dollisia kosteikkojen pe�ustamispaikkoja ja maatalousympä�istön a�vokkaita luontoko�teita sekä niiden �oitoma�- dollisuuksia. Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma kalajokilaakso: ylivieska, nivala ja haapajärvi susanna anttila ja sami timonen m a a t a L o u s a L u e iD e n m o n iv a ik u t t e is t e n k o s t e ik k o je n ja L u o n n o n m o n im u o t o is u u D e n y L e is s u u n n it e L m a POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 2 | 2009 Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Kalajokilaakso: Ylivieska, Nivala ja Haapajärvi Susanna Anttila ja Sami Timonen Oulu 2009 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 2 | 2009 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Luonnonsuojeluosasto Taitto: Susanna Anttila Kansikuva: © Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus Sisäsivujen kuvat: Susanna Anttila Kartat: © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 © Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659 © Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus © Suomen ympäristökeskus (SYKE) © Museovirasto Julkaisu on saatavana internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut ISBN 978-952-11-3454-8 (PDF) ISSN 1796-1947 (verkkoj.) POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS SISÄLLYS 1 Johdanto ........................................................................................................................5 2 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteet .............................8 2.1 Entiset ja nykyiset peltoalueet .......................................................................8 2.2 Peltoon rajautuvat elinympäristöt .................................................................9 2.2.1 Vesistöt ja kosteikot ................................................................................9 2.2.2 Pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet ja pellon keskellä olevat metsäsaarekkeet ..........................................................9 2.2.3 Piennaralueet, puukujat ja pihapiirit .................................................10 2.3 Perinnebiotoopit .............................................................................................10 2.3.1 Metsälaitumet ja haat ...........................................................................10 2.3.2 Niityt ...................................................................................................... 11 3 Luonnon monimuotoisuuskohteiden hoito .................................................12 3.1 Laidunnus ........................................................................................................12 3.2 Niitto .................................................................................................................12 3.3 Raivaus ..............................................................................................................12 4 Luonnon monimuotoisuuteen ja kosteikkoihin liittyvät maataloustuet .........................................................................................................13 4.1 Täydentävät ehdot ..........................................................................................13 4.2 Perusympäristötuki .......................................................................................13 4.3 Ympäristötuen erityistuki ............................................................................14 4.3.1 Erityistuen hakeminen ........................................................................14 4.3.2 Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen ..............15 4.3.3 Perinnebiotoopin hoito ........................................................................16 4.3.4 Monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja hoito ........................16 5 Suunnittelualueen esimerkkikohteet .............................................................18 6 Suunnittelualueen linnusto .................................................................................44 6.1 Uhanalaisuusluokittelu ja luonnonsuojelulainsäädäntö .......................44 6.2 Suojelullisesti arvokkaat lintulajit .............................................................45 6.2.1 Lintudirektiivin liitteen I lajit .............................................................45 6.2.2 Suomen uhanalaisluettelon mukaiset lajit ........................................47 Lähteet ...............................................................................................................49 Liitteet ................................................................................................................51 Kuvailulehti ......................................................................................................53 4 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 5Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 1 Johdanto Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt alu- eellisille ympäristökeskuksille rahoitusta maatalo- usalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmien laadintaan vuodesta 2003. Suunnittelua on tehty valtakunnallisesti arvok- kailla maisema-alueilla (Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997). Pohjois-Pohjanmaalla LUMO-yleissuunni- telmia on aiempina vuosina laadittu Hailuodon (Merilä 2005), Limingan lakeuden länsiosan (Ant- tila ym. 2007a), Reisjärven Keskikylä–Kangasky- län (Nikunen 2007), Oulujoen laakson (Anttila ym. 2007b), Taivalkosken Tyräjärvi–Jokijärven (Anttila ym. 2008) ja Rantsilan Mankila–Sipolan (Anttila ym. 2009) maatalousalueille. Vuonna 2008 yleis- suunnittelun painopiste siirtyi luonnon monimuo- toisuudesta maatalousalueiden monivaikutteisiin kosteikkoihin ja yleissuunnitelman laatiminen käynnistyi Kalajokilaakson lisäksi Liminganjoen valuma-alueella (Harjula & Mahosenaho 2009). Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteik- kojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuun- nittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden vä- listä vuorovaikutusta. Suunnitelman laadinnassa on käytetty soveltuvin osin ohjeena Maatalousalu- eiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnit- teluopasta (Heikkilä 2002) ja Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitte- luopasta (Karhunen 2007). Yleissuunnittelualueeksi valittu Kalajokilaakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue (Pohjois- Pohjanmaan liitto 1997) ulottuu Ylivieskan, Niva- lan ja Haapäjärven kaupunkien alueelle. 18 700 hehtaarin laajuinen maisema-alue käsittää noin 50 kilometriä peltojen reunustamaa Kalajokilaaksoa. Tasaisen Kalajokea reunustavan viljelylakeuden leveys vaihtelee reilusta kilometristä lähes kym- meneen kilometriin. Maisema-alueeseen kuuluu myös Haapajärven keskustan kohdalla oleva maa- kunnallisesti arvokas alue. Nivalassa Kalajokeen laskeva Malisjoki muodostaa erillisen maakunnal- lisesti arvokkaan maisema-alueensa. Jokilaaksossa on runsaasti kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita (Salmela & Eskelinen 1993) ja kiintei- tä muinaisjäännöksiä (Sarkkinen & Ranta 1996). Suunnittelualueella on kaksi 1990-luvun perinne- maisemainventoinnissa arvokkaaksi luokiteltua perinnebiotooppia, Saalastin metsälaidun (kohde 32) ja Kotilan niityt (kohde 38) (Tikkanen ym. 1999). Suunnittelualueen rajaus ja alueen erityisarvot on merkitty esiselvityskarttaan (kuva 1). Suunnittelualue kuuluu Kalajoen vesistöaluee- seen. Päävaluma-alue jakaantuu toisessa jakovai- heessa mm. Malisjoen, Kalajoen ylä-, keski- ja ala- osan valuma-alueisiin sekä edelleen kolmannen ja- kovaiheen valuma-alueisiin, joita ovat esimerkiksi Raudasojan, Kilpanevanpuron, Kirkkoherranojan, Torkkausojan ja Ainasojan valuma-alueet. Kalajo- en ekologinen tila on luokiteltu alaosalta välttä- väksi ja yläosalta tyydyttäväksi. Ongelmina ovat voimakas maatalouden aiheuttama hajakuormitus ja alaosalla myös happamuuskuormitus. Jokilaak- sossa maalaji on pääosin hienojakoista ja helposti syöpyvää savimaata. Näin ollen tarve vesiensuoje- lutoimenpiteille Kalajoen vesistöalueella on suuri. Kalajoen pääuoma on voimakkaasti muuttunut perättäisten voimalaitosten rakentamisen ja lyhyt- aikaissäännöstelyn myötä. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus & Kainuun ympäristökeskus 2008.) Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia on laadittu Nivalaan ja Haapajärvelle (Jortikka 2002; Kelhä 2006). Suunnittelun käynnistymisestä tiedotettiin alu- een asukkaille lehti-ilmoituksella Kalajokilaaksossa 11.6.2008 ja mm. Kaleva uutisoi aiheesta 12.6.2008. Kaikille avoin yleisötilaisuus järjestettiin Nivalan kaupungintalolla 16.6.2008. Oulun riistanhoito- piiri järjesti lisäksi metsästysseuroille tiedotus- ja keskustelutilaisuudet Haapajärven yläasteella 3.7.2008 ja Ylivieskassa Teikon tuvalla 9.7.2008. Ylivieskan ja Nivalan viljelijöille sekä Haapajär- 6 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Yleissuunnitelmassa esitellään karttojen ja kohde� kuvausten avulla 101 maatalouden vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta. Useimpien kohteiden hoitoon on mahdol� lista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuiten� kaan rajoita alueiden käyttöä, eikä velvoita maan� omistajia järjestämään niiden hoitoa, vaan toteutus on vapaaehtoista. Investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada Pohjanmaan jo� kivesistöjen alueella ainoastaan yleissuunnitelmaan merkityille kohteille. Järviin laskevat vesistöt ovat sen sijaan tukikelpoisia myös ilman yleissuunnitelmaa. Yleissuunnitelman luonnon monimuotoisuuskohtei� den luettelo ei ole kattava, vaan suunnittelualueelta löytyy lukuisia muitakin mahdollisia hoitokohteita. Esimerkkien tarkoituksena onkin helpottaa vastaa� vanlaisten kohteiden tunnistamista myös suunnitte� lualueen ulkopuolella. ven kyläyhdistyksille lähetettiin henkilökohtaiset tiedotuskirjeet, joissa toivottiin vihjeitä sopivista suunnittelukohteista. Maastokartoitukset ajoittuivat pääasiassa kesä– heinäkuulle ja muutamia tarkennuksia tehtiin vie- lä marraskuussa 2008. Suunnittelussa huomioitiin työn edetessä esille nousseita kosteikkokohteita myös varsinaisen maisema-alueen ulkopuolelta. Suunnittelualueen laajentaminen nähtiin tarpeel- liseksi etenkin Haapajärvellä, koska siellä lisään- tyvät korkeuserot tuovat mukanaan luontaisia kosteikon paikkoja. Karttatarkastelussa huomioi- tiin mahdollisuuksien mukaan myös Suomen ym- päristökeskuksen vesistömallin ehdottamat kos- teikkokohteet, jotka tosin saatiin käyttöön vasta maastokauden jälkeen (Huttunen ym. 2008). Raporttiluonnoksen valmistuttua useimmille esimerkkikohteiden maanomistajille lähetettiin tiedotuskirjeet ja varattiin mahdollisuus kom- mentoida luonnosta. Perikuntien omistamilla kohteilla tai lukuisia maanomistajia koskevilla laajoilla kosteikkokohteilla maanomistajatieto- jen kattavaan selvittämiseen ei kuitenkaan va- litettavasti ollut resursseja. Yleissuunnitelma viimeisteltiin ohjausryhmältä ja maanomistajilta saatujen muutosehdotusten pohjalta. Malisjoen valuma-alueella monivaikutteisten kosteikko- jen yleissuunnittelussa tehtiin yhteistyötä Vireä Malisjoki -hankkeen kanssa. Malisjoen kosteik- kosuunnittelu tarkentuu vielä kesän 2009 aikana, joten kohteita ei merkitty tähän yleissuunnitel- maraporttiin, vaan ne julkaistaan myöhemmin erillisessä yleissuunnitelmassa. Yleissuunnitelman laadintaa ohjaavaan ryh- mään kuuluivat ylitarkastaja Johanna Helkimo Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksesta, maiseman- ja luonnonhoidon neuvoja Taimi Mahosenaho ProAgria Oulusta, biologi Eero Laukkanen ja in- sinööri Seppo Vornanen Pohjois-Pohjanmaan ym- päristökeskuksesta, Rieska-Leaderin kehittämis- päällikkö Kirsti Oulasmaa, Keskipiste-Leaderin toiminnanjohtaja Ilkka Peltola, Nivalan kaupun- gin ympäristösihteeri Reijo Peltokorpi ja maaseu- tujohtaja Hannu Tölli, Haapajärven kaupungin edustaja ympäristötarkastaja Mirka Similä Reis- järven kunnan ympäristöpalveluista, Ylivieskan kaupungin ympäristösihteeri Tapio Koistinaho ja maaseutuasiamies Pekka Nikula sekä paikalliset maataloustuottajien edustajat Vesa Nikula ja Veik- ko Pekkala MTK Haapajärvestä, Seppo Löytynoja ja Jarmo Pihlajaniemi MTK Nivalasta ja Jari Vilppu MTK Ylivieskasta. Hankkeen pääsuunnittelijana oli Pohjois-Poh- janmaan ympäristökeskuksen Susanna Anttila, jo- ka vastasi yleissuunnittelun maastokartoituksista, raportin koostamisesta ja suunnitelmakarttojen laatimisesta. Alkukesällä maastotöissä oli asian- tuntijana mukana myös suunnittelija Heli Harjula Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. Lin- nustoa käsittelevän jakson laati Pohjois-Pohjan- maan ympäristökeskuksen tutkija Sami Timonen. 7Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 1. Suunnittelualueen esiselvityskartta. Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Päävaluma-alueet Valuma-alueet (2 jakovaihe) Valuma-alueet (3. jakovaihe) Luonnonsuojelualue Pohjavesialue Muinaisjäännös 0 5 102,5 km ©Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Museovirasto, SYKE 8 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 2 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteet Luvussa esitetään maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta edistävät kohdetyypit. Kohdetyyp� pien yhteydessä viitataan myös niitä edustaviin pai� kallisiin esimerkkikohteisiin, jotka löytyvät luvusta 5. Luvussa 3 on esitetty luonnon monimuotoisuus� kohteiden hoitoon soveltuvia yleisiä ohjeita. Monivai� kutteisista kosteikoista ja niiden hoidosta on kerrottu maataloustukia käsittelevässä luvussa 4.3.4. 2.1 Entiset ja nykyiset peltoalueet Vaikka lajistollisesti rikkaimmat alueet löytyvät yleensä viljelyalueiden liepeiltä, ei avointen aktii- visesti viljeltyjen peltojen merkitystä luonnon mo- nimuotoisuudelle tulisi väheksyä. Maatalous paitsi pitää maiseman avoimena, myös ylläpitää monien eläinten elinmahdollisuuksia. Peltoalueilla pesii lukuisa määrä lintuja ja ruokailuvieraita on vielä monin verroin enemmän. Lintujen syys- ja kevät- muuton aikoihin peltoaukeilla on suuri merkitys myös kerääntymis- ja levähdysalueina. Keväällä tulvivat pellot esimerkiksi ranta-alueen tuntumas- sa tai jokivarsilla ovat sorsalintujen ja kahlaajien käyttämiä tärkeitä ruokailualueita. Aktiiviviljelyalueet ovat monipuolisimmillaan silloin, kun ne koostuvat erikokoisista ja -tyyppi- sistä viljelmistä. Linnuston monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elementtejä ovat eri-ikäiset nur- met, suojaviljanurmet, kesantopellot, nurmilaitu- met ja perunaviljelmät. Nurmialueita hyödyntävät lähes kaikki viljelyalueilla levähtävät ja ruokailevat lintulajit. Jotkut yksivuotiset rikkakasvitkin voi- vat olla ravinnonlähteenä tietyille lajeille. Sarka- ja veto-ojien määrä sekä riittävät pientareet ja suoja- kaistat lisäävät viljelyalueen monimuotoisuutta. Niiden merkitys korostuu monien peltolintulajien pesimäpaikkoina. Salaojittamattomat pellot ovat arvokkaita monimuotoisuuskohteita, jotka kannat- taa säilyttää, mikäli se ei kohtuuttomasti vaikeuta viljelyä. Myös avo-ojien palauttamista voidaan ra- hoittaa erityistuella. Peltolinnuston kokonaistiheys on suurempi avo-ojitetuilla kuin salaojitetuilla pel- loilla. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2007.) Kesannot ja muut vastaavanlaiset alueet hyö- dyttävät monia peltoympäristön lintulajeja, ku- ten peltopyytä, taivaanvuohta, isokuovia, niitty- kirvistä, keltavästäräkkiä, kiurua, pensastaskua, pensaskerttua ja pajusirkkua. Omalta osaltaan ne vähentävät ympäristön kuormitusta verrattuna aktiivisesti viljeltyyn, muokattavaan ja lannoitet- tavaan alueeseen. Laidunalueiden merkitys on huomattava monil- le matalakasvuisilla alueilla pesiville ja ravintonsa hankkiville lintulajeille. Näihin kuuluvat monet kahlaajalajit, mm. töyhtöhyyppä ja isokuovi sekä avomaan varpuslinnuista kiuru, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Monet lajit käyvät ruokailemassa laitumilla, pesimäaikaan mm. kottarainen ja pääs- kyset. Muuttoaikaan matalakasvuiset laidunalu- eet tulvalammikoineen ovat monien vesilintujen ja kahlaajien suosimia paikkoja. Peltojen jäätyä aktiiviviljelyn ulkopuolelle ne pensoittuvat ja metsittyvät ajan myötä. Paikoin peltoja on myös metsitetty istuttamalla puita, jol- loin lopputuloksena on usein näkymiä peittävä tas- aikäinen puurivistö. Etenkin arvokkaalla maisema- alueella peltojen pitäminen avoimina on suositel- tavampi vaihtoehto kuin alueiden umpeutuminen. Aktiiviviljelyn lisäksi vaihtoehtona on hoitaminen vuosittain niittämällä, laiduntamalla tai raivaamal- la. Vanhenevilla pelloilla, joiden uudistamisesta ja lannoittamisesta on jo kulunut aikaa, tai jotka eivät koskaan ole olleet tehoviljelyssä, lajisto kehittyy hoidon myötä niittymäiseen suuntaan. Monimuo- toisuus lisääntyy etenkin silloin, jos niittoheinä myös korjataan pois tai alueita laidunnetaan pie- nellä eläintiheydellä ilman lisärehua. Esimerkkejä pelloista, joita voitaisiin hoitaa niittymäisinä on mm. kohdekuvauksissa 9, 19, 32, 43, 70 ja 92. 9Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 2.2 Peltoon rajautuvat elinympäristöt 2.2.1 Vesistöt ja kosteikot Peltoalueita halkovilla puroilla ja ojilla on suuri merkitys eläinten pesimä- ja ruokailupaikkoina sekä kulkureitteinä. Luonnostaan kosteikkoja on vesistöjen tulvarannoilla, purojen ja ojien varsilla sekä lähteiköissä, missä vedet viipyvät tavallis- ta kauemmin ja kosteus säilyy läpi kesän. Suoja- kaistat, suojavyöhykkeet, kosteikot sekä mutkaiset vesiuomat suodattavat pelloilta valuvia ravintei- ta. Maatalousalueiden monivaikutteisista kostei- koista ja uomien luonnonmukaisesta muotoilusta on kerrottu tarkemmin erityistukia käsittelevässä luvussa 4.3.4. Jyrkästi viettävillä tai tulvalle alttiilla alueilla rantapelloille voidaan erityisympäristötuella pe- rustaa tavanomaisen viljelytoiminnan ulkopuolelle jääviä suojavyöhykkeitä, jotka ovat leveämpiä kuin perusympäristötuen edellyttämät suojakaistat. Pel- lolle perustettua suojavyöhykettä voidaan hoitaa laiduntamalla muusta pellosta erikseen aidattuna tai niittämällä ja korjaamalla niittotähteet pois. Tul- vapelloilla ja -niityillä on merkitystä mm. sorsalin- tujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailualueina. (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2006; Lounais- Suomen ympäristökeskus 2007.) Suojavyöhykkeen voi korvata myös pellolle perustettava luonnon monimuotoisuuskaista. Jos jokitörmät ovat korkeammalla kuin viereinen pelto, niittymäisten kaistojen perustamisella on suurempi vaikutus luonnon monimuotoisuuden kuin vesiensuojelun kannalta. Monet peltoalueilla esiintyvät lajit, kuten uhanalaiset peltopyyt, hyö- tyvät ojien varsille perustettavista niittymäisistä vyöhykkeistä. Pellon ja joen väliin jää usein puusto- ja pensaik- kovyöhyke, joka hoitamattomana sulkee näkymiä. Tämän pellon ja vesistön välisen reunavyöhykkeen hoidolla on usein myös luonnon monimuotoisuut- ta tukeva vaikutus. Hoito voi olla pensaikon raiva- usta, puuston harvennusta, niittoa tai laidunnusta. Otollisia hoitokohteita ovat etenkin paikat, joissa maisemia on mahdollista avata tiellä tai vesillä liik- kujien ihailtavaksi. Rantaraivauksissa puustoa ja pajukkoa ei kan- nata poistaa kokonaan, vaan säästää vaihtelevasti puu- ja pensasryhmiä. Tasavälein harventamista tulee sen sijaan välttää ja pyrkiä luonnolliseen lopputulokseen, jossa on avattu näkymäaukkoja haluttuihin suuntiin. Jokitörmien sortuma-alttius tulee huomioida raivauksissa ja jättää tarpeek- si puustoa ja pensaikkoa tukemaan juuristollaan maaperää. Pellon ja vesistön välisiä reunavyöhyk- keitä on jokilaaksossa sijaitsevalla suunnittelualu- eella runsaasti. 2.2.2 Pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet ja pellon keskellä olevat metsäsaarekkeet Peltojen keskelle jääneiden saarekkeiden taustalla voi olla esimerkiksi alueen kivisyys tai kosteus, mi- kä on hankaloittanut pelloksi raivausta. Valoisalla paikalla puiden latvukset kehittyvät leveiksi ja haa- roittuneiksi. Maisemallisen vaihtelun lisäksi saa- rekkeilla on merkitystä eläinten suoja-, pesimä- ja ruokailualueina. Pellon keskellä olevat yksittäiset- kin puut elävöittävät maisemaa ja pellon reunojen kivikasat kertovat entisajan kovasta pellonraivaus- työstä. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2007.) Pellon ja metsän välisellä reunavyöhykkeellä lajirunsaus on suurempi kuin pellolla tai metsäs- sä. Reunavyöhyke voi olla avointa niittyä, puo- liavointa harvapuustoista aluetta tai tiheämpää monikerroksellista metsää. Erona jyrkkäreunai- seen talousmetsään verrattuna luonnon kannalta arvokkaalla reunavyöhykkeellä maisema vaihet- tuu usein avoimesta pellosta niityn kautta puo- liavoimeksi pensaikoksi ja edelleen metsäksi. Mo- nipuoliset reunavyöhykkeet ovat usein syntyneet laidunnuksen tuloksena ja ne voivat täyttää myös perinnebiotoopin tunnusmerkit. Reunavyöhykkei- den hoitokohteiksi eivät sovellu talousmetsät, ti- heät istutusmetsät, avohakkuualueet, synkät kuu- sikot, eivätkä alueet, joille on esimerkiksi läjitetty ojamaita. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2007; Lounais-Suomen ympäristökeskus 2007.) Reunavyöhykkeitä ja saarekkeita voidaan hoitaa puuston ja pensaikon raivauksilla, laiduntamalla ja niittämällä. Saarekkeet eivät välttämättä vaadi ollenkaan hoitoa, vaan jo niiden säilyttäminen li- sää luonnon monimuotoisuutta. Yleisperiaatteena reunavyöhykkeiden hoidossa on avointen niitty- mäisten alojen lisääminen sekä puuston ja pen- 10 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 saikon kehittäminen monilajiseksi ja eri-ikäiseksi. Raivauksissa suositaan lehtipuustoa ja pensaita sekä marjovia lajeja. Vanhat puut ja lahot pökke- löt on syytä säästää. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2007.) Peltolohkon reunalle on mahdollista perustaa enintään kolme metriä leveä monimuo- toisuuspiennar myös muualle kuin vesistöjen var- teen (Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Taval- lista leveämpi niittymäinen piennar voi edistää monimuotoisuutta leventämällä pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä. Hyviä esimerkkejä pel- lon keskellä olevista metsä- ja niittysaarekkeista ovat mm. kohteet 4, 6, 8, 15, 20, 24, 25, 33, 36, 57 ja 71. Monet saarekkeet täyttävät myös perinnebio- toopin tunnusmerkit. Erityisen runsaasti saarek- keita on Junnonperällä. 2.2.3 Piennaralueet, puukujat ja pihapiirit Viljelytoimien ulkopuolelle jäävät peltoteiden ja -ojien pientareet tarjoavat suojapaikkoja monille linnuille, hyönteisille ja kasveille. Pientareet toimi- vat kulkureitteinä ja leviämisteinä, niin sanottuina ekologisina käytävinä. Käytävä saattaa yhdistää vaikkapa peltojen eri puolilla olevat arvokkaat elinympäristöt. Perinteisesti hoidettujen niittyjen ja hakamaiden vähennyttyä voimakkaasti ovat mo- net niittykasvit etsiytyneet juuri piennarniityille. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2007.) Pientareiden luonnon monimuotoisuutta voi- daan lisätä säännöllisellä niitolla ja niittojätteen pois korjaamisella. Monilajisella kukkivalla pien- tareella niittoa kannattaa lykätä syksymmälle. Säästettäväksi valikoidut yksittäispuut ja pensaat lisäävät maiseman vaihtelevuutta. Yhtenäinen pa- jukkoseinämä sen sijaan sulkee näkymiä. Puukujat ja puurivit ovat olennainen osa maa- seutumaisemaa. Avoimen alueen keskellä oleva puusto elättää myös lukuisia eliölajeja, antaa suojaa tuulelta ja pitää haihduttamalla tien pohjan kanta- vana. Kasvillisuuden kannalta oma merkityksensä on myös hyvin hoidettua puukujaa reunustavilla piennarniityillä. Useimmiten puukuja reunustaa maatalon pihaan johtavaa tietä tai kylän raittia. Yleisimmin käytetty puulaji on koivu. Kujanteen hoitotoimenpiteisiin voi kuulua aluskasvillisuu- den niitto vuosittain ja oksien leikkaus tarvittaessa. (Lappalainen 2002; Haaranen ym. 2007.) Vanhojen kujanteiden uusimista on hyvä suun- nitella ajoissa ja myös uusia kujanteita voidaan pe- rustaa sopiville paikoille. Jos kaikkien puiden uu- distaminen tehdään kerralla, menee vuosia ennen kuin kujasta taas tulee näyttävä – toisaalta kujan- teen näyttävyys perustuu juuri säännöllisyyteen. Hyvä vaihtoehto voi olla myös joka toisen puun korvaaminen uudella puusukupolvella. Sopiva taimien välinen etäisyys on koivulla noin kuusi metriä. Vaihtoehtona on myös istuttaa aluksi puita puolet tiheämmin ja kaataa myöhemmin joka toi- nen puu latvusten levetessä. Taimien istuttamisessa kannattaa ottaa huomioon myös leveiden maata- louskoneiden vaatima tila. Yleissuunnittelualueel- la puukujia on esimerkiksi Karjalahdenrannassa ja Pihlajaperällä Louhelassa (kohde 41). Maatalousalueilta löytyy monenlaisia, usein pienialaisia kohteita, joilla on kuitenkin suuri merkitys sekä maiseman että lajirikkauden kan- nalta. Ladot, riukuaidat ja muut käsittelemättö- mästä puusta tehdyt hyönteisille tärkeät rakenteet alkavat käydä harvinaisiksi. Ladoissa ja muissa rakennuksissa voivat pesiä monet lintulajit, ku- ten haara- ja räystäspääsky, varpunen, västäräkki, kivitasku ja tervapääsky. Myös vanhojen pihapii- rien tallaamalla syntyneet nurmikot saattavat olla lajistoltaan arvokkaita. Kiviaitoja voidaan hoitaa poistamalla tarvittaessa puiden ja pen- saiden taimia sekä niittämällä tai laiduntamalla aidanvieruksia. (Lappalainen 2002.) Esimerkkei- nä tämäntyyppisistä kohteista ovat mm. Hosion riukuaita (kohde 56) ja Louhelan pellonreunan kivikasat (kohde 41). 2.3 Perinnebiotoopit 2.3.1 Metsälaitumet ja haat Suunnittelualueella esiintyviä puustoisia laidunta- malla syntyneitä perinnebiotooppeja ovat haat ja metsälaitumet. Haat ovat harvapuustoisia alueita, joiden aluskasvillisuudessa on sekä metsä- että niittylajistoa. Metsälaitumet ovat puustoisempia ja aluskasvillisuus on pääosin tavallista metsäkas- villisuutta niittylajien sinnitellessä lähinnä aukko- paikoissa. Hakamaiden ja metsälaidunten hoito tapahtuu laiduntamalla ja puuston harvennuksilla. Tavoitteena on ylläpitää tai laajentaa olemassa ole- via avoimia niittyaloja ja lisätä alueen valoisuutta. Erona talousmetsiin verrattuna puusto on monila- jista ja eri-ikäistä, eikä harvennusta tehdä tasavälein. Etenkin järeää lahopuustoa suositaan sekä pystyssä että maassa. (Haaranen ym. 2007; Priha 2003e.) Suunnittelualueella on yksi 1990-luvun perin- nemaisemainventoinnissa arvokkaaksi luokiteltu puustoinen perinnebiotooppi, Saalastin metsälai- dun (kohde 32), jota on hoidettu pitkään laidun- tamalla (Tikkanen ym. 1999). Muita esimerkkejä suunnittelualueen hakamaista ja metsälaitumista 11Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 • Perinnebiotoopilla tarkoitetaan viljelemätöntä, muokkaamatonta ja lannoittamatonta aluetta, joka on kehittynyt pitkään jatkuneen perinteisen niiton tai laidunnuksen tuloksena. • Yleisperiaatteena perinnebiotooppien hoidossa on ravinteisuuden vähentäminen, mikä tarkoittaa laidunnusta ilman lisärehua pienellä eläintiheydellä tai niittoa ja niittojätteen pois korjaamista. • Suunnittelualueella esiintyviä perinnebiotooppityyp� pejä ovat haat, metsälaitumet ja erilaiset niityt. • Yleissuunnittelun yhteydessä löydettiin joukko koh� teita, joiden perinnebiotooppiarvoja on mahdollista suunnitelmallisella hoidolla lisätä tai palauttaa. ovat mm. kohteet 17, 23, 33, 40–42, 69, 77 ja 96. Perinnebiotoopeille ja muillekin luonnonhoitokoh- teille soveltuvasta laidunnustavasta (kuva 2) on kerrottu tarkemmin kappaleessa 3.1. 2.3.2 Niityt Niityt ovat avoimia matalakasvuisia alueita, joita ei kuitenkaan ole muokattu pelloksi. Jokien ja järvien rannoilla esiintyy luonnostaankin avoimia ranta- ja tulvaniittyjä, joita on aikoinaan laajennettu rai- vaamalla heinän tuotantoon. Rantaniittyjen kas- villisuudelle on tyypillistä vyöhykkeisyys. Ennen vesistöjen säännöstelyä tulvat ovat pitäneet niityt avoimina. Niittyjä voidaan hoitaa raivaamalla pen- saikkoa, laiduntamalla tai niittämällä ja korjaamal- la niittojäte pois. Hoidetut rantaniityt ovat erityi- sesti linnuston mieleen. Niittyjä on voinut kehittyä myös muualle kuin vesistöjen yhteyteen pitkään jatkuneen niiton tai laidunnuksen tuloksena. (Haa- ranen ym. 2007; Priha 2003d; Priha 2003f.) Suunnittelualueella on yksi 1990-luvun perin- nemaisemainventoinnissa arvokkaaksi luokiteltu avoin perinnebiotooppikohde, Kotilan niityt (koh- de 38), joka on jäänyt pois laidunkäytöstä jo vuosi- kymmeniä sitten (Tikkanen ym. 1999). Vesistöihin liittyviä ranta- ja tulvaniittyjä edustavat mm. koh- teet 26, 42, 44 ja 52. Pellonraivaukselta säästyneitä kivisiä kuivanmaan niittyjä kuuluu esimerkiksi kohteisiin 16, 18, 39, 41 ja 73. Kuva 2. Laiduneläinten avulla voidaan hoitaa monenlaisia luontokohteita myös pellon ulkopuolella. Kuvassa nautoja maise- manhoitotyössä Settijärven rantapenkereellä. 12 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 3 Luonnon monimuotoisuuskohteiden hoito 3.1 Laidunnus Luonnon monimuotoisuutta edistävän laidunnuk- sen (kuva 2) yleisperiaatteet eroavat tavanomaisen maatalouden toimintatavoista. Hoidettavia alueita laidunnetaan kesäaikaan ympärivuorokautisesti nurmilaitumista erikseen aidattuina, etteivät karjan lannan mukana kulkeutuvat ravinteet pääse rehe- vöittämään luonnonlaidunta. Laidunpaine ja laidun- kauden pituus sopeutetaan alueen tuottokykyyn. Ihanteellista olisi, jos laidunnus jatkuisi pienellä eläinmäärällä alkukesästä syksyyn. Vaihtoehtoisesti laidunnus voidaan toteuttaa suuremmalla eläinmää- rällä useammassa jaksossa. Laitumelle ei kuitenkaan anneta lisärehua, vaan tarvittaessa eläimet siirretään rehun loputtua välillä toiselle laidunlohkolle. Tämän vuoksi nuorkarja ja liharodut soveltuvat lypsyleh- miä paremmin luonnonhoitoon. (Priha 2003a.) Karjan tallaus rikkoo paikoin maanpintaa, jolloin niittykasvien siemenet pääsevät itämään. Eläimet va- likoivat syömänsä kasvillisuuden ja jättävät hylky- laikkuja. Tarvittaessa laidunkauden jälkeen tehdään täydennysniittoa. Suuret yhtenäiset laidunalueet voi jakaa lohkoihin laidunnuksen tehostamiseksi. Lai- dunnusjälki paranee, jos laiduneläiminä käytetään samanaikaisesti kahta eläinlajia. Lampaat ja vuohet ovat tehokkaita vesakontorjujia ja hevoset soveltuvat kovapohjaisille laidunalueille. (Priha 2003a.) 3.2 Niitto Niitto on tehokkaasti ravinteisuutta vähentävä luonnonhoitomuoto, kun myös niittojätteet korja- taan pois. Niiton ajankohdan valinnalla voidaan vaikuttaa kasvilajistoon. Tehostetulla useampaan kertaan kesässä tapahtuvalla niitolla taltutetaan ag- gressiivisia korkeakasvuisia lajeja, kuten maitohor- maa, nokkosta ja koiranputkea. Ei-toivottua lajistoa kannattaa taltuttaa niittämällä ensimmäisen kerran jo ennen kukintaa ja käyttämällä murskaavateräisiä niittovälineitä, kuten raivaussahaa tai niittosilppu- ria, jonka etuna on tähteiden samanaikainen pois- korjuu. (Priha 2003b.) Matalaa kukkivaa kasvillisuutta vaalitaan niit- tämällä kerran vuodessa loppukesällä ja antamalla siementen varista ennen niittotähteiden keräämis- tä. Niittykasvillisuudelle sopivia leikkaavateräisiä niittovälineitä ovat esimerkiksi lautasniittokone ja viikate. Traktoriniitto on mahdollinen tasaisilla ja ko- vapohjaisilla kohteilla. Niitetyn alan jälkilaidunnus parantaa myös hoidon lopputulosta. (Priha 2003b.) 3.3 Raivaus Puustoa ja pensaikkoa raivaamalla ja harventamal- la voidaan avata maisemia ja lisätä luonnon mo- nimuotoisuudelle tärkeitä avoimia ja puoliavoimia elinympäristöjä. Myös kunnostettavat luonnon mo- nimuotoisuuskohteet ja perinnebiotoopit vaativat usein alkuraivausta. Jos raivattava ala on suuri, kan- nattaa raivaukset jaksottaa useammalle vuodelle, ettei kuolevista kannoista vapaudu kerralla liikaa ravinteita maaperään. Työvälineinä voidaan käyttää esimerkiksi moottorisahaa, raivaussahaa tai ohuille vesoille myös niittokonetta. Pienialaisilla kohteilla taimikkoa voi kitkeä käsin. (Priha 2003c.) Raivatuille kohteille on järjestettävä tehokas jat- kohoito, muuten ei-toivotut kasvit, kuten vadelma ja nokkonen, pääsevät vallalle valoisuuden lisäänty- essä. Raivaus kannattaa tehdä mahdollisimman ly- hyeen kantoon laiduneläinten turvallisuuden vuoksi tai tulevan niittohoidon helpottamiseksi. Raivaus- tähteet tulee pääsääntöisesti korjata pois alueelta. (Priha 2003c.) Esimerkiksi pellon ja metsän tai pellon ja vesistön välisillä reunavyöhykkeillä raivaus voi olla myös alueen pääasiallinen hoitomuoto. 13Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 4 Luonnon monimuotoisuuteen ja kosteikkoihin liittyvät maataloustuet Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu ei kor� vaa tarkempaa tilakohtaista kartoitusta, mutta yleis� suunnitelman esimerkkikohteista saattaa olla apua kohteiden tunnistamisessa. 4.1 Täydentävät ehdot Vuonna 2006 voimaan tulleet täydentävät ehdot ovat osa EU:n maatalouspolitiikkaa ja ne koostuvat lakien noudattamisesta sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista. Ehtojen noudattaminen on edellytyksenä tilatuen ja EU-tukien saamiselle, joten täydentävät ehdot koskettavat kaikkia maata- loustukia hakeneita viljelijöitä. Täydentävät ehdot muodostavat vähimmäisvaatimuksen, mutta täy- tyy huomata, että yli 90 % viljelijöistä on sitoutunut ympäristötukeen ja sen myötä tiukempiin vaati- muksiin. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006.) Täydentävien ehtojen mukaan maaperän suo- jelemiseksi eroosiolta on vesistöjen ja valtaojien varsille jätettävä muokkaamaton piennar. Käytän- nössä pientareen leveys määräytyy useimmiten ympäristötuen ehdoissa. Piennarta ei myöskään saa ruiskuttaa eikä lannoittaa. Maaston ominais- piirteet eli pellon keskellä olevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet tulee säilyttää. Täydentävien ehtojen noudattamiseen kuuluu myös linnuston huomioon ottaminen viljelytoi- missa. TE-keskus valvoo ehtojen noudattamista. (Maa- ja metsätalousministeriö 2006.) Suunnittelualueella ei esiinny täydentävien ehtojen valvottavia kasvilajeja. Suunnittelualu- eella esiintyviä täydentävien ehtojen valvottavia lintulajeja ovat sinisuohaukka, mehiläishaukka, ruisrääkkä, kurki, kapustarinta, liro, suokukko, suopöllö, pikkulepinkäinen ja peltosirkku. Myös kaikki muut lintulajit ovat ainakin pesimäaikaan rauhoitettuja. Alueen lintulajistoa on esitelty tar- kemmin luvussa 6. Lisätietoja luontoon liittyvistä täydentävistä ehdoista löytyy internet-osoitteesta http://www.oulunmaaseutukeskus.fi/luonto (ProAgria Oulu 2009). 4.2 Perusympäristötuki Luonnon monimuotoisuuskohteiden säilyttäminen Maatalouden ympäristötuen perustuki edellyttää luonnon monimuotoisuuskohteiden säilyttämistä. Tällaisia kohteita ovat mm. monipuoliset pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, puukujat, lähteet, purot ja kosteikot. Kohteiden hoitaminen on kui- tenkin vapaaehtoista. (Maa- ja metsätalousminis- teriö 2007; Antman & Wallenius 2007.) Tilakohtainen luonnon monimuotoisuus -kartoitus Ympäristötukeen sitoutuneen viljelijän on kartoi- tettava maatilan luonnon monimuotoisuuskoh- teet toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Viljelijä merkitsee kohteet kartoituslomakkeelle ja karttaan, joita säilytetään tilalla mahdollisen tu- kivalvonnan varalta. Luonnon monimuotoisuus -kartoituksen kohteita ovat esimerkiksi monilajiset niityt ja pientareet sekä pellon ja metsän reuna- vyöhykkeet, purot, peltolähteet ja kosteikot, kiviai- dat, ladot, puukujat, pellon keskellä olevat puu- ja pensassaarekkeet, kesannot, monilajiset pysyvät laitumet ja viljelemättömät pellot sekä perinnebio- toopit. (Antman & Wallenius 2007.) 14 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Pientareet ja suojakaistat Valtaojien varsilla sijaitseville peltolohkoille on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen moni- vuotisen nurmikasvillisuuden peittämä piennar. Piennar saa olla yhtä metriä leveämpikin, ei kui- tenkaan keskimäärin yli kolmea metriä. Halutta- essa 1–3 metrin levyinen monimuotoisuuspiennar voidaan perustaa pellolla myös muualle kuin ve- sistön varrelle, esimerkiksi pellon ja metsän välisen reunavyöhykkeen yhteyteen. (Maa- ja metsätalous- ministeriö 2007.) Valtaojaa suurempien vesiuomien ja vesistöjen varsilla oleville peltolohkoille on perustettava vä- hintään keskimäärin kolme metriä leveä monivuo- tisen niittymäisen kasvillisuuden peittämä suoja- kaista. Suojakaista saa olla kasvulohkolle kuuluvia tukia menettämättä leveämpikin, ei kuitenkaan keskimäärin yli 10 metriä leveä. Suojakaistaa ei edellytetä, jos pellon ja joen välissä on vähintään 10 metrin levyinen luontainen kasvillisuusvyöhyke, eikä tulva nouse pellolle. (Maa- ja metsätalousmi- nisteriö 2007.) Jos suojakaistan tai pientareen kasvillisuus niite- tään, niittojätteen saa käyttää hyödyksi maatalous- tuotannossa. Suojakaistat ja pientareet on niitettävä aina jos ne uhkaavat vesakoitua, mutta niitä ei saa lannoittaa, eikä pääsääntöisesti käsitellä kasvin- suojeluaineilla. Mikäli leveämpiin pientareisiin tai suojakaistoihin päädytään, kannattaa harkita myös erityisympäristötuen hyödyntämistä kohteen hoi- dossa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2007.) Luonnonhoitopellot Entisen velvoitekesannoinnin tilalle on vuoden 2009 tukihaussa kehitetty tukitasoltaan houkutte- leva uusi vapaaehtoinen tukimuoto, luonnonhoi- topelto. Uusi tukimuoto ei kuulu erityistukiin, eikä myöskään ole lisätoimenpide, vaan ympäristötu- en muoto, joka on osa hoidettuja viljelemättömiä peltoja. Hoidetuilla viljelemättömillä alueilla on suuri merkitys ympäristönsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tavoitteena on, et- tei kesantotyyppinen ala Suomessa laskisi, vaikka kesannointivelvoite poistuu. Luonnonhoitopeltoa saa kuitenkin olla tilalla korkeintaan 15 % ympäris- tötukikelpoisesta alasta. Rajoitus ei koske erityis- ympäristötukialoja. (Maaseutuvirasto 2009a.) Luonnonhoitopeltotyyppejä ovat monivuoti- nen nurmipelto ja monimuotoisuuspelto. Moni- muotoisuuspelto perustetaan kylvämällä riista-, maisema- tai niittykasveja. Monivuotinen nurmi- pelto voi olla myös aiemmin perustettu nurmi. Luonnonhoitopelloilla ei käytetä hoitolannoitusta eikä kasvinsuojeluaineita, vaan ainoastaan vähäi- nen peruslannoitus sallitaan. Tarkemmat tiedot tukiehdoista ja -tasoista kannattaa tarkistaa vuo- sittain ilmestyvästä tukihakuoppaasta. (Maaseu- tuvirasto 2009a.) Yleissuunnitelmassa suositellaan niittymäisinä hoidettaville peltoalueille ensisijaisesti luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen eri- tyistukea. Tapauskohtaisesti varteenotettava tuki- vaihtoehto voi olla myös luonnonhoitopelto, jos se tukee yleissuunnitelmassa esitettyjä tavoitteita. Jo valmiiksi niittymäisille pelloille luonnonhoitopel- totyypeistä sopivin on monivuotinen nurmipelto, jota ei tarvitse kylvää. Heinän saa monivuotisel- la nurmipellolla korjata karjan rehuksi tai aluetta voidaan laiduntaa pienellä eläinmäärällä ilman lisärehua, vaikka tukityyppi ei sitä edellytäkään. Jos alue on jo kehittynyt niittymäiseksi, ei peltoa tulisi perustaa kylvämällä, vaan ensijaisesti suosi- taan luonnonkasveja, jolloin tukityypiksi valitaan joko erityisympäristötuki tai luonnonhoitopelto- tyypeistä monivuotinen nurmipelto. Nämä tuki- tyypit tukevat myös vesiensuojelua. Luonnonhoitopeltotyypeistä monimuotoisuus- pellot perustetaan kylvämällä. Ne soveltuvat hyvin mm. lintujen ja riistaeläinten ruokailualueiksi. Riis- tapeltoja ei niitetä, vaan kylvetty kasvusto jätetään talviruuaksi. Jos luonnonhoitopelloksi valitaan monimuotoisuuspeltotyyppi niitty, se perustetaan kylvämällä. Siksi se soveltuu vain kohteille, joilla yksivuotisen viljelykasvin ala halutaan muuttaa monivuotiseksi ja samalla tukea vesiensuojelua. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää niittojätteen keräämistä ei edellytetä monimuotoi- suuspellon niittytyypilläkään, mutta se on mahdol- lista ja suositeltavaa. Kustannusperusteisten erityisympäristötukien etuna on toimenpiteistä riippuen mahdollisuus korkeampaan tukitasoon. Lisäksi erityistukisopi- mukseen voidaan tapauskohtaisesti liittää myös pellon ulkopuolisia alueita. Pinta-alaperusteisen luonnonhoitopeltotuen etuna on helpompi ja no- peampi hakumenettely. Luonnonhoitopeltotukea haetaan tavallisen tukihaun yhteydessä, eikä liit- teeksi vaadita erillistä hoitosuunnitelmaa tai kus- tannusarviota, kuten erityistuessa. 4.3 Ympäristötuen erityistuki 4.3.1 Erityistuen hakeminen Erityistuki on viljelijälle vapaaehtoinen mahdolli- suus luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitami- seksi. Luonnon monimuotoisuutta tukevia erityis- tukisopimustyyppejä ovat mm. perinnebiotoopin 15Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 hoito, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen sekä suojavyöhykkeen tai monivai- kutteisen kosteikon perustaminen ja hoito. (Haa- ranen ym. 2007.) Suuri osa potentiaalisista erityis- tukikohteista on varsinaisten peltoalueiden ulko- puolella. Esimerkkejä suunnittelualueen sopivista erityistukikohteista on esitelty luvussa 5. Erityistukea voivat hakea perusympäristötukeen sitoutuneet viljelijät, joilla on vähintään kolme heh- taaria tukikelpoista peltoa. Perinnebiotooppien ja monivaikutteisten kosteikkojen osalta erityistuen haku on mahdollista myös rekisteröityneille yh- distyksille Leader-toiminnan kautta. Tällöin tuen hakijana voi olla esimerkiksi kyläyhdistys, joka puolestaan voi sopia hoitotoimista myös muun kuin viljelijän kanssa. (Haaranen ym. 2007.) Yh- distykset eivät kuitenkaan ainakaan toistaiseksi voi hakea erityistukea muille kuin perinnebiotooppi- ja kosteikkokohteille, joten esimerkiksi vanhojen peltojen hoitomahdollisuus koskee ainoastaan viljelijöitä. Leader-toimintatapa saattaa kuitenkin tulevina vuosina laajentua koskemaan myös luon- non ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä. (Maa- ja metsätalousministeriö 2007.) Mikäli kohteen omistaja ei itse ole erityistukikel- poinen, hoidon voi järjestää myös vuokrasopimuk- sella. Tällöin tukikelpoinen hakija vuokraa alueet itselleen viisi- tai kymmenvuotisen tukikauden ajaksi. (Haaranen ym. 2007.) Jotta tuella on mah- dollista kattaa hoidon järjestämisestä aiheutuvat kustannukset ja työtunnit, on vuokrasumman yleensä syytä olla ainoastaan nimellinen. Tuen ha- kija voi järjestää hoidon parhaaksi katsomallaan ta- valla, esimerkiksi käyttämällä urakoitsijaa. Hakija on kuitenkin itse vastuussa siitä, että sopimukseen kirjatut toimenpiteet tulevat tehdyiksi. Erityistuen määrä ei suoraan määräydy alueen pinta-alan mukaan, vaan toimenpiteistä aiheutu- neiden kustannusten, tulonmenetysten ja hyötyjen perusteella. Pinta-ala määrää ainoastaan tukikaton, joka on perinnebiotoopin hoidon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen osalta 450 euroa ja suojavyöhykkeen perustamisen ja hoi- don osalta 350 euroa hehtaarille. Erityistukisopi- muksen tekemiseksi tarvitaan yhteensä vähintään 0,3 hehtaarin laajuinen alue, joka voi koostua myös useammasta vähintään 0,05 hehtaarin laajuisesta lohkosta. Lohkojen ei tarvitse sijaita vierekkäin, vaan yhteen sopimukseen voi koota useampiakin erillisiä hoitokohteita. (Haaranen ym. 2007.) Suo- javyöhykkeeksi perustettavalle pellon osalle voi saada erityistuen lisäksi tilatuen ja LFA-tuen. Erityistukea voi hakea vuosittain keväällä TE- keskuksesta. Hakemuslomakkeen liitteeksi tar- vitaan lisäksi kustannuslaskelma ja hoitosuun- nitelma, jotka laaditaan aina tapauskohtaisesti. Suunnitelman laadinnassa voi käyttää tarvittaes- sa asiantuntija-apua. Alueellinen ympäristökeskus antaa hakemuksesta lausunnon, jossa arvioidaan onko hakemuksen kohteena oleva alue kelvollinen ja soveltuvatko esitetyt toimenpiteet sen hoitoon. Pääsääntöisesti ympäristökeskuksen puoltava lau- sunto on edellytyksenä sopimuksen tekemiselle. Rekisteröityjen yhdistysten hakemukset käyvät lisäksi lausunnolla paikallisessa Leader-toiminta- ryhmässä. (Haaranen ym. 2007.) Nivalassa ja Haa- pajärvellä toimintaryhmä on Keskipiste-Leader ja Ylivieskassa Rieska-Leader. TE-keskus tekee erityistukisopimuksen haki- jan kanssa neuvoteltuaan ensin tarvittaessa sen ehdoista. Sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat arvokkaaksi inventoidut perinnebiotoopit (Tikka- nen ym. 1999), Natura 2000 -verkoston ja arvok- kaiden maisema-alueiden (Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997) kohteet, luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa mukana olevat alueet sekä kohteet, joilla on jo edellisellä tukikaudella ollut erityistukisopimus. TE-keskus valvoo sopimuksen noudattamista. (Valtioneuvoston asetus 366/2007; Haaranen ym. 2007.) 4.3.2 Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Mahdolliset luonnon ja maiseman monimuotoi- suuden edistämiskohteet ovat peltoja tai välittö- mästi peltoon rajautuvia alueita. Esimerkkeinä pellon ulkopuolisista alueista ovat mm. pellon ja metsän, pellon ja vesistön sekä pellon ja tien väliset reunavyöhykkeet, pellon keskellä olevat saarekkeet, peltotiet ja puukujat pientareineen ja kiviaidat. Tukilohkoiksi hyväksyttävien reunavyö- hykkeiden enimmäisleveys on 20 metriä. Pellon keskellä olevien saarekkeiden enimmäiskoko on yksi hehtaari. (Haaranen ym. 2007; Valtioneuvos- ton asetus 366/2007.) Erityistukea ei voi saada perusympäristötuen, li- sätoimenpiteen tai tilatuen ehtojen toteuttamiseen. Esimerkiksi ympäristötukikelpoiselle pellolle voi- daan myöntää erityistukea luonnon- tai maiseman- hoitoon, mutta avoimena hoitamisen lisäksi täytyy erityistukisuunnitelmassa olla määriteltynä mui- takin hoitotoimenpiteitä. Perustuen vaatimukset ylittäviä toimenpiteitä voivat olla mm. niittojätteen poistaminen, perinteinen laidunnus tai maisema- aitauksen rakentaminen. (Haaranen ym. 2007.) Maankäyttöluokaltaan pelloksi rekisteröidyn lohkon tulee olla mukana perusympäristötuessa ollakseen erityistukikelpoinen. Ympäristötuki- kelpoiselle peltolohkolle voi saada osittain myös muita peltotukia. Ellei peltoalue ole ympäristötu- 16 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 kikelpoinen, maankäyttöluokka voidaan tarvitta- essa muuttaa esimerkiksi pellosta niityksi. Maan- käyttöluokaltaan metsäksi rekisteröidystä lohkosta voidaan luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämissopimukseen hyväksyä vain 20 metrin levyinen reunavyöhyke tai korkeintaan hehtaarin kokoinen saareke. Laajempia metsäalueita voidaan hyväksyä perinnebiotoopin hoitokohteiksi, mikäli muut perinnebiotoopin kriteerit täyttyvät. (Haara- nen ym. 2007; Valtioneuvoston asetus 366/2007.) Viljelyn tai laidunkäytön ulkopuolelle jääneitä alueita, kuten vanhoja peltoja, voidaan hyväksyä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edis- tämissopimukseen, jos niiden maatalouskäytön päättymisestä on kulunut korkeintaan 20 vuotta. Aikarajoitus ei koske perinnebiotoopin hoidon eri- tyistukea, eikä alueita joilla on vanhaan asutuk- seen ja maanviljelyyn liittyviä kiinteitä muinais- jäännöksiä. (Valtioneuvoston asetus 366/2007.) Joskus käytön päättymisestä kulunut aika voi olla tulkinnanvarainen. Lohkon käyttötietoja ei tar- vitse löytyä virallisista asiakirjoista, vaan maan- omistajan ilmoitus käyttöhistoriasta riittää. Usein aktiivikäytön ulkopuolelle jääneitä alueita on saa- tettu vielä myöhemminkin niittää satunnaisesti, käyttää laitumina tai pitää kunnossa raivaamalla pensaikkoa. Päätös tukikelpoisuudesta tehdään ta- pauskohtaisesti erityistukihakemuksen käsittelyn yhteydessä. Sen sijaan tuetusti metsitetyt peltoloh- kot eivät pääsääntöisesti voi päästä maatalouden ympäristötuen tai erityistuen piiriin. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuella voidaan rahoittaa myös pienten kosteikkojen tekemistä ja peltoalueiden vesiuomien muotoilemista luonnonmukaisesti. Toimenpiteisiin voi kuulua esimerkiksi luiskien loiventamista ja kasvittamista, pohjakynnysmuo- toilua, uoman mutkittelun palauttamista ja avo- ojien palauttamista. Jatkohoitona voi olla esimer- kiksi uoman reunavyöhykkeiden niitto tai raivaus. Erityistukisopimus on viisi- tai kymmenvuotinen ja maksimituki on 450 euroa hehtaarille vuodessa. Tähän tukityyppiin ei liity mahdollisuutta erilli- seen investointitukeen, joka liittyy monivaikuttei- sen kosteikon perustamiseen. 4.3.3 Perinnebiotoopin hoito Tukikelpoisella perinnebiotoopilla tulee olla sel- västi nähtävissä merkkejä alueen aiemmasta lai- dun- tai niittokäytöstä. Peltoa tai pelloksi rekiste- röityä lohkoa ei voida hyväksyä perinnebiotoopin hoitosopimukseen. Metsälaitumella tulee olla mo- nenikäistä sekapuustoa sekä lahopuustoa. Lisäksi metsälaidunalueelta täytyy löytyä joko valoisia niittyaukkoja tai heinäisyyttä tai laidunkäytön päättymisestä saa olla enintään 20 vuotta. (Valtio- neuvoston asetus 366/2007.) Ympäristötuen ehdoissa on mainittu myös mah- dollisuus hakea pienialaisen (0,05–0,3 hehtaaria) arvokkaan perinnebiotooppikohteen hoitoon kiin- teää korotettua tukea (135 euroa / vuosi). Tällaisen kohteen tulee olla valtakunnallisesti tai maakun- nallisesti arvokkaaksi inventoitu perinnebiotooppi (Tikkanen ym. 1999) tai alueellisen ympäristökes- kuksen lausunnon mukaan yhtä arvokas kohde. (Valtioneuvoston asetus 366/2007.) Täytyy kuiten- kin huomata, että korotettua tukea voi hakea vain yhdelle pienialaiselle kohteelle. Mikäli erityisso- pimukseen haetaan useita perinnebiotooppikoh- teita, mahdollisuus korotettuun tukeen poistuu. Yleissuunnittelun yhteydessä suunnittelualueelta ei löytynyt pienialaisen arvokkaan perinnebiotoo- pin kriteerejä täyttäviä kohteita. Valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikal- lisesti arvokkaaksi inventoidun perinnemaiseman (Tikkanen ym. 1999) tai alueellisen ympäristökes- kuksen lausunnon mukaan yhtä arvokkaan kohteen alkuraivaukseen ja aitaamiseen on mahdollista ha- kea ei-tuotannollisten investointien tukea ennen var- sinaista erityistukisopimusta. Tukea voi saada toteu- tuneiden kustannusten perusteella enintään 675 eu- roa hehtaarille. (Valtioneuvoston asetus 185/2008.) 4.3.4 Monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja hoito Vuoden 2008 maataloustukihaussa oli ensimmäis- tä kertaa mahdollista hakea monivaikutteisten kosteikkojen perustamiseen ei-tuotannollisten investointien tukea. Pohjois-Pohjanmaan jokive- sistöjen alueella tuen saamisen edellytyksenä on, että kosteikko on nähty tarpeelliseksi alueellisen ympäristökeskuksen laatimassa maatalousaluei- den luonnon monimuotoisuuden tai monivaikut- teisten kosteikkojen yleissuunnitelmassa. Järviin laskevat vesistöt ovat myös Pohjanmaalla tukikel- poisia suoraan ilman yleissuunnitelmaa. Valuma- alueet ja kosteikkojen koko tulee tarkentaa toteu- tussuunnittelun yhteydessä. (Valtioneuvoston ase- tus 185/2008; Valtioneuvoston asetus 366/2007.) Kosteikon toteutussuunnitelma kannattaa teettää ammattitaitoisella suunnittelijalla. Ennen suunnittelun aloittamista on hyvä olla yhteydessä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen, jolta pyydetään tarvittaessa lausunto kosteikon luvan tarpeesta. Ympäristöministeriön laatima muistio kosteikkojen luvan tarpeesta on liitteenä 1. Investointituella perustettavan kosteikon ylä- puolisesta valuma-alueesta yli 20 prosenttia tulee 17Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Luonnonmukaisen peruskuivatuksen ja uomien muotoilun menetelmiä Tulvatasanteet ja alivesiuomat • Kapea mutkitteleva alivesiuoma kaivetaan leveän uoman pohjalle. • Muu osa uomasta voi toimia tulvatasanteena, joka on 50–60 cm korkeammalla kuin alivesiuoma. Luiskien loiventaminen ja toispuoleinen kaivaminen • Kunnostetaan kaivamalla vain uoman toinen puoli ja jätetään toinen luiska kasvipeitteiseksi. • �oispuoleinen tulvatasanne. Kasvillisuuden säilyttäminen, niitto ja raivaus • Kunnostusta ei aina tarvitse tehdä kaivamalla. • �iitetty ja raivattu kasvimassaa on hyvä mahdol� lisuuksien mukaan kerätä pois. • Säästetään tarpeen mukaan pajuryhmiä tuke� maan luiskaa. • �allitsematon ja maisemaa umpeuttava pajukoitu� minen ehkäistään esimerkiksi puomileikkurilla. Eroosiosuojaukset • Kivi� tai moreenisuojaukset. • Kasvittaminen esimerkiksi luonnonkasvien siirto� laikkuina. Pohjakynnykset • Kivistä ja sorasta perustetut kynnykset ojien poh� jille, mieluimmin useita peräkkäin. Lietekuopat- ja taskut, laskeutusaltaat • Syvennyksiä, joihin kiintoaines laskeutetaan. • Perustetaan hitaasti virtaaviin kohtiin, jotka voi� daan koneellisesti tyhjentää. (Sarvilinna ym. 2008; �äreaho ym. 2006; Aulaskari ym. 2008.) olla peltoa. Kosteikon pinta-alan on oltava vähin- tään 0,5–1 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alas- ta. Kosteikko perustetaan ensisijaisesti patoamalla puron, joen, muun vesistön osan tai valtaojan ja sen reuna-alueen yhteyteen. Kosteikon perustamiseen voidaan liittää lisäksi uoman luonnontilan paranta- mista varsinaista kosteikkoa laajemmalla alueella. Kosteikosta ei saa aiheutua haittaa muiden pel- tojen kuivatustilanteelle. (Valtioneuvoston asetus 185/2008; Valtioneuvoston asetus 366/2007.) Investointitukea voivat hakea joko viljelijät tai rekisteröidyt yhdistykset. Investointituki voi olla maksimissaan 4 000 euroa kosteikkohehtaarille. Kosteikon pinta-alaan luetaan mukaan myös hoi- dettavat reuna-alueet. Kosteikon perustamisen jäl- keen solmitaan erityisympäristötukisopimus moni- vaikutteisen kosteikon hoidosta. Erityistuki voi olla maksimissaan 450 euroa hehtaarille vuodessa. Eri- tyistuki ei määräydy suoraan pinta-alan mukaan, vaan riippuu tehtävistä hoitotoimista. Mikäli tuen hakija ei ole maanomistaja, kohteelle solmitaan vä- hintään 6–7 vuoden vuokrasopimus investoinnin ja sen jälkeisen 5-vuotisen hoitosopimuksen ajaksi. (Valtioneuvoston asetus 185/2008; Valtioneuvoston asetus 366/2007.) Monivaikutteisuudella tarkoitetaan sitä, että kos- teikkojen perustamisella on merkitystä paitsi vesis- tökuormituksen vähentämisessä, myös eri eliölajien elinympäristöjen parantamisessa. Kosteikot tukevat riista- ja kalataloutta sekä monipuolistavat maise- maa. Tavoitteena on, että peltovedet kierrätetään kosteikon kautta, jolloin osa peltovesien mukana valuvasta kiintoaineksesta ja ravinteista jää kosteik- koon ennen vesistöön laskemista. Monivaikutteiset kosteikot ovat muodoltaan vaihtelevia ja niihin si- sältyy luonnonkasvillisuutta. Luonnonkosteikkoon liittyy syvempi vesialue, joka on tyhjennettävissä kertyneestä kiintoaineksesta. Runsaasti fosforia sisältävä pintamaa tulee poistaa ennen kosteikon perustamista ja lisäksi on selvitettävä mahdolliset alunamaakerrokset. Happamuusongelmia aiheut- tavat alunamaat ovat tyypillisiä Pohjanlahden ran- nikolla ja niitä voi esiintyä vielä suunnittelualueen korkeustasoillakin. Alunamailla voimakkaan kui- vatuksen on todettu aiheuttavan happamoitumista ja jopa kalakuolemia. Vedenpinnan säätely esimer- kiksi pohjapatojen tai säätösalaojituksen avulla es- tää tätä reaktiota, kun ojan pohjalla on vettä kui- vanakin aikana. (Sarvilinna ym. 2008; Puustinen & Jormola 2007.) Myös ojitusyhtiöille suunnatulla peruskuivatustoiminnan tuella voidaan tukea ve- sistöä huomioivia ympäristötoimia. Hakemuslomakkeet ja oppaat • http://www.proagria.fi/oulu > Palvelut > Maiseman� ja luonnonhoito (ProAgria Oulu 2009) • http://lomake.mmm.fi (Maa� ja metsätalousministeriö & Maaseutuvirasto 2009) • http://www.mavi.fi > Viljelijätuet > Oppaat, ohjeet ja koulutusmateriaali (Maaseutuvirasto 2009b) • http://www.te�keskus.fi > Pohjois�Pohjanmaa > Lomakkeet ja asiointi > Maaseutuelinkeinot (Pohjois�Pohjanmaan �E�keskus 2009) 18 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 5 Suunnittelualueen esimerkkikohteet Yleissuunnitelmassa esitellään karttojen ja kohde- kuvausten avulla 101 maatalouden vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta (kuva 3). Kohdetaulukoissa 1–12 esitetyt pinta-alat ovat karkeita arvioita, joista virallinen TE-keskuksen digitoima pinta-ala saattaa poiketa huomattavastikin. Yhteen kohteeseen saattaa myös kuulua useamman tilan maita ja useita osa-alueita. Tähdellä (*) merkittyjen kohteiden, lähinnä kosteik- kojen, pinta-alaa ei ole määritelty. Kohteille esitettyjä mahdollisia erityistukimuotoja ovat perinnebiotoopin hoito (Pb), luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen (Lumo) sekä monivaikutteisen kosteikon hoito (Kosteikko), johon liittyy ei-tuotannollisten in- vestointien tuki monivaikutteisen kosteikon perusta- miseen. Yleissuunnitelmassa on mukana myös muita olemassa olevia ja mahdollisia kosteikkokohteita, jot- ka eivät täytä varsinaisen monivaikutteisen kosteikon perustamisen investointituen ehtoja. Useimpien kohteiden hoitoon on mahdollista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Hoidon rahoitusmahdollisuudesta maatalouden ympäristötuen erityistuella kerrotaan tarkemmin luvussa 4. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitel- maan ei kuitenkaan rajoita alueiden käyttöä, eikä velvoita maanomistajia järjestämään niiden hoitoa, vaan toteutus on vapaaehtoista. Investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada Pohjanmaan jokive- sistöjen alueella ainoastaan yleissuunnitelmaan merkityille kohteille. Järviin laskevat vesistöt ovat sen sijaan tukikelpoisia myös ilman yleis- suunnitelmaa. Monivaikutteisten kosteikkojen pinta-alat tarkentuvat vasta mahdollisen toteu- tussuunnittelun yhteydessä, jolloin arvioidaan myös lopullinen toteutuskelpoisuus. Yleissuun- nitelman luonnon monimuotoisuuskohteiden luettelo ei ole kattava, vaan suunnittelualueelta löytyy lukuisia muitakin mahdollisia hoitokoh- teita. Esimerkkien tarkoituksena onkin helpottaa vastaavanlaisten kohteiden tunnistamista myös suunnittelualueen ulkopuolella. Yleissuunnitel- man kohteet soveltuvat biologisessa mielessä eri- tyistukikohteiksi, mutta tuen saamiselle voi olla myös muita ehtoja. Tukikelpoisuus tarkistetaan tapauskohtaisesti hakuprosessin yhteydessä, ei- kä tuen myöntämiseen voida sitoutua etukäteen. Myös ehdotetut hoitomuodot ovat suuntaa-anta- via ja muunkinlainen hoito voi tulla kyseeseen. Erilaisista kohdetyypeistä ja hoitotavoista löy- tyy yleispätevää tietoa luvuista 2 ja 3. Tukihake- muksessa kannattaa mainita kohteen sijoittuvan yleissuunnittelualueelle tai olevan mukana suun- nitelmassa. 19Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 3. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 1–101. 62 49 30 9 10 47 53 99 98 37 1 19 31 7 54 90 29 67 66 77 50 60 6 100 61 28 87 86 3 94 48 51 38 2 40 72 34 41 76 83 101 84 59 12 73 39 95 33 69 11 20 45 8 85 35 88 22 25 56 32 42 64 23 17 26 18 79 80 36 46 96 74 16 75 91 63 68 92 44 52 27 15 81 5 14 13 55 58 89 57 43 82 4 24 78 21 70 93 65 97 71 Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Maakunnallisesti arvokas maisema-alue 0 5 102,5 km ©Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE 20 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Taulukko 1. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 1–5 (kuvat 4–6). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 1 Mertuanjärveen laskeva kanava, Ylivieska Mertuanjärvi on lähes 80 hehtaarin laajuinen soistunut järvikuivio, jonka halki virtaavaan Mertuanojaan laskee kanava viereiseltä peltoalueelta. Ensisijainen kosteikon perustamispaikka on ennen Mertuanjärveä peltoalueen laidalla. Kosteikko * 2 Ojaniittu, Ylivieska Murtoperällä sijaitseva avovesipintainen kosteikkoalue, joka perustettiin kaiva- malla vuoden 1990 tienoilla maanoton yhteydessä. Veden syvyys vaihtelee puo- lesta metristä metriin. Avovesialueet alkavat pikkuhiljaa umpeutua ja kosteikko kaipaa peruskunnostusta. Soisilla reuna-alueilla on pajukon ja koivikon raivaus- tarvetta. Kohteella on paikallista merkitystä lähinnä metsästyksen kannalta. Lumo 2,1 3 Ratavahdin laitumet, Ylivieska Ylivieska–Iisalmi-radan ja Haapavesitien risteyskohdassa Vähäkankaan junasei- sakkeen läheisyydessä on molemmin puolin rautatietä entisiä peltoja ja luonnon- laidunta, joilla laidunsi ratavahdin karjaa 1950–70-luvuilla. Kohteelta löytyy sekä niityn, hakamaan että metsälaitumen piirteitä. Entiset pellot ovat korkeakasvui- sia, mutta pääosin säilyneet avoimina. Viimeksi alueella laidunsi lampaita kymme- nisen vuotta 2000-luvun puoliväliin asti. Radan pohjoispuolinen niitty niitettiin kesällä 2008 Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin järjestämissä niittotal- koissa. Niitty on mukana VR:n tukemassa Matkalla maisemaan -hankkeessa ja sen niittoa on tarkoitus jatkaa vielä parina seuraavanakin kesänä. (Koski 2008.) Niityn osalta hoito saadaan hankkeen avulla hyvään alkuun, mutta jatkossa hoidon laajentaminen koko kohteelle ja etenkin puustoisille alueille edellyttäisi laiduneläinten käyttöä. Lumo 5,1 4 Kuoppalan- männikkö, Ylivieska Raivaamalla hoidettu pellon keskellä oleva metsäsaareke. Lumo 0,2 5 Piisi, Ylivieska Raivaamalla ja niittämällä hoidettu Pylväsojan rantakaistale. Lumo 0,3 1 2 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Olemassa oleva kosteikko Kuva 4. Kohteet 1–2. 21Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 3 Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Luonnon monimuotoisuuskohde 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Kuva 5. Kohde 3. 6 8 6 5 6 4 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Luonnon monimuotoisuuskohde Kuva 6. Kohteet 4–6 ja 8. 22 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 8. Kohteet 6–7. 7 7 6 6 5 6 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Muu kosteikon paikka Luonnon monimuotoisuuskohde Kuva 7. Törmäpääskyjen pesiä Ylivieskan tiilitehtaan varastoalueella kohteen 9 vieressä. 23Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Taulukko 2. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 6–16 (kuvat 6–10). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 6 Pylväsperän laitumet, Ylivieska Laidunnettuja hakamaisia ja niittymäisiä pellon reuna-alueita, saarekkeita ja entisiä peltoja. Seitsemästä erillisestä lohkosta (kuvat 6 ja 8) koostuvan kohteen hoito on mahdollista esimerkiksi laidunkierron avulla. Lumo 8,6 7 Pylväsoja, Ylivieska Lentokentän itäpuolella on Pylväsojan varressa laaja eri-ikäisistä maanotto- alueista koostuva kohde. Toiminta jatkuu alueella edelleen ja kesällä 2008 maa-ainesta otettiin ainakin aivan tien varressa. Alueella käy myös uimareita. Pylväsoja tuo runsaasti kuormitusta Kalajokeen ja laajalla kosteikkoalueella olisi mahdollista saada aikaan merkittäviä vesiensuojelullisia vaikutuksia. Kohteella on merkitystä myös linnuston kannalta, koska se sijaitsee peltoalueen keskellä Kalajoen läheisyydessä. Alueelle laskee pohjoisesta myös Isoluiska. Kohde ei kokonaisuudessaan täytä monivaikutteisen kosteikon tämänhetkisiä tukiehtoja yläpuolisen valuma-alueen peltoisuuden osalta. Pienemmässä mittakaavassa monivaikutteisen kosteikon perustaminen on mahdollista Laukkupalon puolelta tuleville peltovesille. Suuremman kosteikon rakentamiseen tulee etsiä muita rahoitusvaihtoehtoja toiminnan päätyttyä. Kosteikko Muu rahoitus * 8 Kankaan saarekkeet, Ylivieska Kaksi peltoalueen keskellä olevaa metsäsaareketta, joiden hoitotavaksi sovel- tuisi esimerkiksi laidunnus ja raivaus. Sähkölinjan alla olevassa saarekkeessa puusto on tiheydeltään vaihtelevaa ja saareke kehittyisi hoidon myötä nopeasti puoliavoimeksi. Lumo 1,4 9 Tiilitehdas, Ylivieska Tiilitehtaan kupeessa olevan entisen savenottoalueen ohi virtaavan kanavan va- luma-alue ei tällä hetkellä täytä monivaikutteisen kosteikon kriteereitä peltopro- sentin suhteen, koska valumaa tulee ilmeisesti myös laajalta metsäalueelta. Mo- nivaikutteinen kosteikko saattaisi olla mahdollinen vesien virtaussuuntia muut- tamalla. Tiilitehtaan vieressä on joen ylittävä kevyenliikenteensilta. Entisen sa- venottoalueen ja joen väliin jää kapea peltosuikale, joka ei ilmeisesti tällä hetkellä ole aktiiviviljelyssä. Rantapelto soveltuisi sijaintinsa puolesta erityistukipelloksi. Tällöin pelto niitetään vuosittain loppukesällä ja niittotähteet korjataan pois. Kas- villisuutta ei kuitenkaan uudisteta tai lannoiteta, vaan sen annetaan hoidon myötä kehittyä luontaisesti niittymäiseksi. Rantapuustoa ja pensaikkoa voidaan hoitaa vaihtelevasti raivaamalla ja harventamalla, jotta saadaan avattua näkymiä joelle. Kesällä 2008 törmäpääskyt pesivät saviröykkiön seinämään kaivamissaan koloissa viereisellä tiilitehtaan varastoalueella (kuva 7). Lumo (Kosteikko) * 10 Juola, Ylivieska Raudasojalla sijaitseva entinen savenottoalue jäi pois käytöstä parisenkymmentä vuotta sitten. Savea otettiin alueelta vaihtelevasti 1–3 metrin syvyyteen asti. Tällä hetkellä vesialueet kuivuvat tavallisesti kokonaan kesäisin. Alueelle on mahdollista johtaa peltovesiä Juolanperältä tulevaa veto-ojaa pitkin. Kosteikko * 11 Papinsaari, Ylivieska Kalajoen tulvasaari, joka soveltuu kunnostettavaksi laidunkäyttöön. Myös raiva- us on mahdollinen hoitotapa. Hoitoalueeseen kannattaa liittää myös viereinen jokiranta. Pb 1,1 12 Mikkolan saari, Ylivieska Karipellon tilan kohdalla oleva Kalajoen saari, joka jää lähes kokonaan kevättul- van alle. Alueella laidunsi 1950-luvulla lampaita ja sen jälkeen lehmiä ja hevosia. Laidunnus päättyi noin 10 vuotta sitten, minkä jälkeen saaressa on tehty mai- semaraivausta. Perinnemaisema-arvojen takia kohde tulisi ensisijaisesti saada laidunnukseen, mutta raivauskin on sopiva hoitotapa. Pb 1,4 13 Eskolanvainio, Ylivieska Puustoinen pellon reunavyöhyke, jota voidaan hoitaa raivaamalla tai laiduntamal- la. Tavoitteena on näkymien avaaminen. Alueella on vanhoja ns. koskenperkuu- pankkeja, jotka on tehty hevosaikaan, kun joesta on nostettu kiviä ja maata. Lumo 0,4 14 Hakakangas, Ylivieska Hakamainen metsäniemeke pellon reunalla sähkölinjan alla. Aluskasvillisuudessa on niittymäisiä aloja. Hoitomuodoksi sopii laidunnus omana lohkonaan tai raivaus. Lumo 0,4 15 Löytynperän saareke, Ylivieska Pellon keskellä oleva hakamainen saareke, joka saattaa täyttää myös perinnebio- toopin tunnusmerkit. Monimuotoisuutta voidaan lisätä laiduntamalla saareketta pienellä eläinmäärällä aidattuna erilleen ympäröivästä peltoalueesta. Lumo 0,4 16 Saaren niitty, Ylivieska Löytyntien varressa olevalla kivisellä mättäisellä niityllä laidunsivat Saaren tilan hevonen, lehmät ja vasikat vuoteen 1985 asti. Alueella on myös vanha riihen paikka. Avoimella niityllä on muutamia suuria kuusia ja koivuja ja käytön pää- tyttyä sinne on kasvanut jonkin verran pajua. Kasvillisuus on korkeaheinäistä ja kukkivia matalampia ruohoja on siellä täällä laikkuina. Paikoin esiintyy ei-toi- vottuja lajeja, kuten horsmaa ja nokkosta. Raivaamalla aluetta saadaan pidettyä maisemallisesti avoimena, mutta perinnebiotooppikasvillisuuden elvyttämiseksi niitylle suositellaan kunnostusta laitumeksi. Pb 0,6 24 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 9. Kohteet 9–14. 9 10 12 11 14 13 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Muu kosteikon paikka Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 10. Kohteet 15–16. 16 15 14 11 13 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi 25Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Taulukko 3. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 17–28 (kuvat 11–12). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 17 Ojantakanen, Ylivieska Haka- ja metsälaidunsaarekkeet ovat olleet laidunkäytössä ainakin 1960-luvulta saakka. Tätä nykyä laiduneläiminä ovat Highland-naudat. Lähinnä tietä on pieni kivinen kumpare, missä kasvaa havupuustoa ja katajia. Kauempana tiestä oleva saareke on jaettu kahteen lohkoon. Havupuuvaltaisen aukkoisen puuston seassa on koivuja sekä pihlajan taimia. Niittyaukiolla aluskasvillisuudesta löytyy mm. nurmitatarta ja päivänkakkaraa. Pb 0,8 18 Peltokangas, Ylivieska Peltokankaan tilalla pidettiin emolehmiä vuosina 1995–2007, jolloin laidunpel- tojen yhteyteen oli aidattuna laajalti reunametsiä Mustolan metsätielle asti. Osa pellon keskellä olevista metsiköistä hakattiin kymmenisen vuotta sitten. Laidunnuksen myötä alueelle on kehittynyt niittymäisiä ja hakamaisia reunavyö- hykkeitä. Reunavyöhykkeiden ensisijainen hoitomuoto on laidunnus. Löytyntien itäpuolella on pellonraivaukselta säästynyt niitty. Liittyy kohteeseen 19. Lumo Pb 4,5 19 Takaneva, Ylivieska Takanevan peltoalueella on luontainen painanne, vanha lammen paikka, joka soveltuu hyvin monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Ympäröiviä kosteita peltoja voidaan hoitaa laiduntamalla tai niittämällä erityistukipeltoina tai kostei- kon reuna-alueina. Liittyy kohteeseen 18. Kosteikko Lumo * 20 Lähdemäki, Ylivieska Pihatien varressa olevalla niityllä on vanha asuinpaikka, jonka pihapiiristä nii- tettiin aikoinaan lehmälle heinää. Niitty on alkanut metsittyä, mutta sopisi vielä hyvin kunnostettavaksi esimerkiksi lammaslaitumeksi. Pellon reunassa on vierekkäisiä sorsalammikoita, joihin pohjavesi nousee. Kosteikon ympäristöä voidaan hoitaa laiduntamalla tai raivaamalla. Peltoalueen keskellä olevan met- säsaarekkeen reuna hakattiin ja aluetta laidunnettiin sen jälkeen parina kesänä. Saarekkeella on edellytyksiä kehittyä niittymäiseksi reunavyöhykkeeksi, mikäli aluetta laidunnetaan. Lähekkäisten pienten kohteiden hoito voidaan toteuttaa laidunkierron avulla. Lumo Pb 1,7 21 Hautarinne, Nivala Hautarinteen saareketta ja reunametsiköitä laidunnettiin vuosikymmenet pelto- laidunten yhteydessä. Karjanpito loppui tilalla vuonna 2006. Sähkölinjan itäpuo- lisella osalla tehtiin hakkuita parisenkymmentä vuotta sitten. Kohteita voidaan hoitaa laiduntamalla, mikäli lähistöltä löytyy joutilaita eläimiä. Laidunnus tulee toteuttaa erillään ympäröivistä pelloista. Lumo Pb 1,1 22 Yläjunno, Nivala Kohteeseen kuuluu pienialainen haka Junnonperällä Sievintien varressa ja van- hoja metsälaitumia Ypyäntien varressa. Alueilla on laidunnettu viimeksi viitisen vuotta sitten. Jos lohkot otetaan uudelleen laidunkäyttöön, metsälaitumilla reunavyöhykkeiden puustoa kannattaa valoisuuden lisäämiseksi harventaa au- kottamalla. Lumo 1,5 23 Junno, Nivala Junnonperällä Ypyäntien risteyksessä on kolme lähekkäistä hakamaista metsälai- dunlohkoa. Viimeksi lohkoja laidunnettiin 2000-luvun alussa nuorkarjalla osana laidunkiertoa. Perinnebiotoopit saataisiin vielä kohtuullisella vaivalla otettua takaisin laidunkäyttöön. Laidunnus voidaan toteuttaa viljelykierron mukaan niinä vuosina, kun viereiset pellot ovat nurmella. Luonnonlaitumet aidataan kuiten- kin erilleen nurmilaitumista. Perinnebiotooppilohkoja hoidetaan raivaamalla välivuosina, kun peltolohkoilla viljellään viljaa, joka saattaisi houkutella eläimet karkaamaan. Pb 1,8 24 Jussila, Nivala Pellon keskellä oleva niittymäinen saareke, jossa on kiviä ja kivikasoja. Soveltuu hoidettavaksi laiduntamalla. Lumo 0,2 25 Välisarka, Nivala Kaksi niittymäistä saareketta, joiden reunalle on ajettu kiviä. Paikoin niitylle on noussut nuorta puustoa ja pensaikkoa. Hoidoksi esitetään laidunnusta ja raivausta. Lumo 1,5 26 Jaakolan ranta- niitty, Nivala Laidunnettu Kalajoen tulvaniitty Jaakolanrannassa. Pb 0,75 27 Keskitalon ran- taniitty, Nivala Maisemallisesti tärkeällä paikalla oleva jokiranta kevyenliikenteensillan ja Hilppa- patsaan vieressä. Patsas on pystytetty vuoden 1932 pula-ajan ja suomenhevosen muistoksi. Rantaa voidaan hoitaa raivaamalla ja niittämällä. Lumo 0,5 28 Raudasoja, Ylivieska Savenotto päättyi lohkolla noin 15–20 vuotta sitten, minkä jälkeen alue on luon- teisesti metsittynyt ja pensoittunut. Lohkon yläpuolinen Raudasojan valuma-alue ei täytä monivaikutteisen kosteikon peltoprosenttiehtoa. Kosteikon perustami- seen kannattaa etsiä muita rahoitusvaihtoehtoja. Vaihtoehtona on myös maise- malaidunnus. Lumo Muu rahoitus 2,3 26 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 19 18 22 25 21 23 18 20 20 24 17 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Olemassa oleva kosteikko Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 11. Kohteet 17–25. Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 29 Touhulanvainio, Ylivieska Raudasojan varressa oleva entinen savenottoalue. Toiminta päättyi jo kolmisen- kymmentä vuotta sitten ja alue on luontaisesti metsittynyt ja pensoittunut. Pai- nanteet ovat ajoittain märkiä, mutta kesäisin tavallisesti vedettömiä. Touhulan- vainiolla laidunsi maisemanhoitajina emolehmiä muutamana kesänä 2000-luvun vaihteessa. Lohkon yläpuolinen Kuusikonojan valuma-alue ei täytä monivaikut- teisen kosteikon peltoprosenttiehtoa. Kosteikon perustamiseen kannattaa etsiä muita rahoitusvaihtoehtoja. Myös viereisen Raudasojan vedet olisi mahdollista ohjata kiertämään Touhulanvainion kautta. Lumo Muu rahoitus 3 30 Kuusikonoja, Ylivieska, Nivala Ojasaaren–Huhtasaaren alueella Ylivieskan ja Nivalan rajalla on runsaasti eri- ikäisiä entisiä savenottoalueita ja uusia alueita otetaan koko ajan käyttöön. Osa vanhoista ottoalueista on metsitetty ja osa on metsittynyt luontaisesti. Suu- rimpien avovesilampien syvyys on useita metrejä. Alueella on myös vastikään savenottokäytöstä poistuneita maisemoituja lintukosteikkoja. Kosteikkoalueet vaativat säännöllistä hoitoa esimerkiksi raivaamalla säilyttääkseen arvonsa. Hoi- tamattomina alueet alkavat nopeasti umpeutua. Kuusikonojan yläpuolinen valu- ma-alue ei täytä monivaikutteisen kosteikon tukiehtoja peltoprosentin osalta, joten koko alueen hyödyntäminen kosteikkona vaatisi muiden rahoitusmuotojen etsimistä. Monivaikutteisen kosteikon perustaminen on kuitenkin mahdollista osalle alueesta kierrättämällä eteläpuoliselta peltoalueelta vesiä keräävä kanava entiselle savenottoalueelle. Kosteikko Muu rahoitus * 31 Kruununoja, Nivala Käytössä oleva savenottoalue Ylivieskan ja Nivalan rajalla (kuva 13). Sopiva mo- nivaikutteisen kosteikon perustamispaikka toiminnan päätyttyä. Kosteikko * 32 Saalasti, Nivala Kohteeseen kuuluu niittymäisiä laidunpeltoja ja puustoisia perinnebiotooppeja. Laiduneläiminä käytetään nautoja ja lampaita. Junaradan varressa harvapuus- toisella hakamaalla kasvaa komeita pylväsmäisiä katajia. Saalastin metsälaidun luokiteltiin 1990-luvun perinnemaisemainventoinnissa paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (Tikkanen ym. 1999). Laidunnuksen jatkuminen kohteella on tärkeää. Kuolleet katajat kannattaa poistaa ja niittyaukioille nousevat puiden ja pensaiden taimet raivata, ellei laidunnus riitä pitämään niitä kurissa. Pb Lumo 4,7 Taulukko 4. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 29–32 (kuvat 12–14). 27Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 30 31 29 28 26 27 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Muu kosteikon paikka Luonnnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 12. Kohteet 26–31. Kuva 13. Tiilitehtaan savenotto mahdollistaa kosteikkojen perustamisen tasaiselle peltoalueelle, missä ei muuten olisi otollisia luontaisia painanteita. Savenoton päätyttyä kuvassa olevalle alueelle on mahdollista perustaa monivaikutteinen kosteikko Kruununojan vesille (kohde 31). 28 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 14. Kohde 32. 32 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Taulukko 5. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 33–38 (kuvat 15–17). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 33 Rajaperän saarekkeet, Nivala Useita lähekkäisiä hakasaarekkeita Rajaperällä Taanilantien varressa. Pienialais- ten pirstoutuneiden kohteiden hoito on mahdollista laidunkierron avulla. Pb 4,6 34 Kuoppasilta, Nivala Tulvapengeralue, jota pidettiin 1990-luvulla avoimena laiduntamalla. Penkereet ovat usein pellon ja vesistön välisiä reunavyöhykkeitä, joiden hoitotavaksi sovel- tuvat niin laidunnus, niitto kuin raivauskin. Lumo 1,5 35 Kivilampi, Nivala Kivilampi on noin hehtaarin kokoinen ja tulva-aikaan sen pinta-ala kaksinkertais- tuu. Lammen valuma-alueelle, joka on noin 35 hehtaarin laajuinen, on hiljattain raivattu 8 hehtaaria uusia peltoja, jotka eivät vielä näy peruskarttapohjassa. Kivilammesta lähtevät vedet painuvat maan alle, virtaavat Haittalan pohjavesialu- eella noin kilometrin verran ja tulevat pintaan Järvikyläntien varressa. Lampea voidaan hyödyntää monivaikutteisen kosteikon perustamisessa. Kosteikko * 36 Sirviönsaari, Nivala Pidisjärven eteläpuolisella peltoalueella oleva hakamainen saareke, jonka alus- kasvillisuus on niittymäistä. Saarekkeessa kasvaa hyvin vanhoja koivuja ja ko- meita kuusia. Paikalla on myös kiinteä muinaisjäännös, kivikautinen asuinpaikka. Hoitotavaksi sopii laidunnus tai niitto ja raivaus. Lumo 0,7 37 Pidisjärven eteläpää, Nivala Säännöstelyn velvoitteena perustettu lintukosteikkoalue, joka on hoitamattoma- na umpeutunut. Pensoittuneet niityt kaipaavat kunnostusraivausta. Muu rahoitus 5,4 38 Kotilan niityt, Nivala Kohteeseen kuuluu Alatalon mäen rinneniittyä sekä Pidisjärven tulvaniittysaaria. Kohde luokiteltiin 1990-luvun perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Laidunnus päättyi alueella 1960-luvulla, minkä jälkeen saaria on kulotettu niiden avoimena pitämiseksi. (Tikkanen ym. 1999.) Umpeutumassa oleva rinneniitty on kutistunut rakentamisen ja puutarhakasvien istuttamisen myötä. Kohteen jäljellä olevat perinnebiotooppiarvot on vielä mah- dollista palauttaa. Ensisijainen hoitomuoto on laidunnus. Pb 3,8 29Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 33 33 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Perinnebiotooppi Kuva 15. Kohde 33. 34 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Luonnon monimuotoisuuskohde Kuva 16. Kohde 34. 30 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 37 35 36 38 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Pohjavesialue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Olemassa oleva kosteikko Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 17. Kohteet 35–38. Kuva 18. Kohteet 39–41. 40 41 39 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Malisjoen valuma-alueen mahdolliset kosteikko- kohteet julkaistaan myöhemmin erillisessä yleissuunnitelmassa (Vireä Malisjoki -hanke). 31Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 19. Ylikosken (kohde 42) laidunnettua rantaniittyä Ainasojaan laskevan puron varrella. Kohdetta voidaan hoitaa perinnebiotooppina, mutta se soveltuu myös monivaikutteisen kosteikon perustamispaikaksi. Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 39 Ryssäys, Nivala Pihlajatien varressa oleva kivinen niitty puustoisine reunuksineen on ollut lai- tumena ainakin 1960-luvulta asti. Aikaisemmin laiduneläiminä oli nuorkarjaa ja parina viime kesänä hevosia. Pb 1,2 40 Pihlajaperän haka, Nivala Peltojen keskellä olevaa kangasta on laidunnettu jopa toistasataa vuotta lyp- sykarjalla ja hiehoilla peltolaidunten yhteydessä. Havupuuvaltaisen haan lisäksi kohteeseen kuuluu metsäsaarekkeiden väliin jäävä kapea kivinen niittysola, karjakuja. Kesällä 2008 osalla alueesta laidunsi hevosia. Perinnebiotooppi tulisi erottaa pelloista omaksi laidunlohkokseen ja sovittaa laidunpaine vastaamaan alueen tuottoa. Niinikään laidunkäytössä olleen viereisen soistuneen metsäalu- een puusto on tasaikäistä, eikä alue täytä perinnebiotoopin tunnusmerkkejä. Lisäksi tälle alueelle on rakennettu pari omakotitaloa. Pb 2,0 41 Louhela, Nivala Kohteeseen kuuluu peltoalueiden keskelle jääneitä kelhikkoja, hakaa sekä avoin- ta kivistä niittyä, joita naudat laiduntavat peltolaidunten yhteydessä. Hakamailla puusto vaihtelee vanhasta koivuvaltaisesta lahopuustosta tasaikäiseen män- nikköön. Laidunnuksen jäljet näkyvät aluskasvillisuudessa selvästi ja katajia on runsaasti. Haan koillisosassa on pellon laidalla kivivyö. Pihaan johtavan puukujan länsipuoleisessa haassa olisi eduksi metsänreunaan läjitettyjen ojamaiden ta- saaminen. Laidunnus tulisi ensisijaisesti toteuttaa erillään ympäröivistä pelloista ilman lisärehua. Pb 2,5 42 Ylikoski, Nivala Kohteeseen kuuluu nuorkarjan laiduntamaa Ainasojan rantaniittyä, tulvametsää sekä peltojen laiteilla olevia haka- ja metsälaidunalueita Järvikyläntien ja Kosken- kujan varressa. Tilakeskuksen yhteydessä oleva rantaniitty erotettiin aitaamalla pelloista 2000-luvun alkupuolella, mutta järjestelyn työläyden vuoksi laidunnus on viime vuosina toteutettu peltolaidunten yhteydessä. Laidunnuksen jatkumi- nen myös pellon ulkopuolisilla alueilla on tärkeää. Perinnebiotooppien laidunnus tulisi ensisijaisesti toteuttaa erillään pelloista. Ainasojaan laskevien pienempien uomien kohdalla vaihtoehtona on myös monivaikutteisen kosteikon perustami- nen (kuva 19). Pb Kosteikko 4,7 Taulukko 6. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 39–42 (kuvat 18–20). 32 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Taulukko 7. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 43–53 (kuvat 20–22). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 43 Aittoperän koulu, Nivala Ainasojan koulun taakse on suunniteltu lammen perustamista. Tähän hankkee- seen ei ole mahdollista hyödyntää monivaikutteisen kosteikon investointitukea, koska laaja yläpuolinen valuma-alue ei täytä tukiehtoja. Ainasojan rannassa on mahdollisuutena myös reunavyöhykkeen hoito raivaamalla ja niittämällä. Hoito- kohteeseen kannattaa liittää myös ympäröiviä peltokuvioita, mikäli ne eivät ole aktiiviviljelyssä. Rinnepelloille kehittyy nopeasti niittykasvillisuutta, kun pellot niitetään vuosittain ja niittotähteet korjataan pois. Erityistukipeltoja ei muokata, uudisteta tai lannoiteta. Lumo 0,3 44 Ainasojan rantaniitty, Nivala Korkeakasvuinen tulvaniitty, jota on viimeisten kymmenen vuoden aikana hoi- dettu niittämällä ja raivaamalla. Pb 0,5 45 Pistemaa, Nivala Pensoittunut tulvaniitty Ainasojan varressa. Alue on helposti tulvivaa ja kesällä 2008 oja virtasi notkelmassa olevan tien ja sillan päältä. Kyseessä on todennä- köisesti myös perinnebiotooppi. Kunnostusraivauksen jälkeen aluetta voidaan hoitaa esimerkiksi laiduntamalla. Lumo 1,1 46 Ainasneva, Nivala Mahdollinen monivaikutteisen kosteikon perustamispaikka pellon keskellä ole- vassa saarekkeessa. Kosteikko * 47 Hitura, Nivala Hituran kaivosalueen liepeillä laiduntaa emolehmiä ja vasikoita. Laitumiin liittyy mm. entisiä jätemaa-alueita ja istutusmetsiköitä, jotka ovat laidunnuksen myötä muodostuneet varsin monimuotoisiksi. Mäntysaaren puolella olevalla laitumella on hakamaan ja metsälaitumen piirteitä. Hoitokohde muodostaa mielenkiintoi- sen vastakohdan kaivostoiminnan muuttamalle maisemalle. (Kuva 21.) Lumo 10,0 48 Salmelan korpitila, Nivala Metsän keskellä olevia vanhoja peltoja, joita on pidetty avoimina raivaamalla ja niittämällä. Lumo 2,1 49 Karvosjärvi, Nivala Karvosjärvi on kuivattu entisen järven paikka Karvosperällä peltojen keskellä. Alueella on eriasteisesti pensoittuneita ja metsittyneitä alueita ja entisiä peltoja, joista osa on metsitetty. Halmetojan lohkolle on syntynyt maanoton seuraukse- na kosteikkoalue, joka koostuu muutamasta sorsalammikosta. Viereisiä peltoja laidunnetaan emolehmillä. Karvosjärvelle luoteesta tulevan Pohjasojan valu- ma-alue täyttää monivaikutteisen kosteikon tukiehdot peltoprosentin osalta, mutta laajemmalta alueelta vesiään keräävän Väliojan valuma-alueella peltojen osuus saattaa jäädä alle 20 prosentin. Karvosjärven aluetta kannattaa kuitenkin tarkastella laajempana kokonaisuutena, mikäli kosteikon perustamista aletaan suunnitella tarkemmin. Reuna-alueiden suositeltavin hoitotapa on laidunnus pienellä eläinmäärällä. Jos Karvosjärven alueelle perustetaan mahdollisimman suuri kosteikko, on mahdollista että tukiehdoissa vaadittu kosteikon vähimmäis- pinta-ala saadaan täyttymään myös alempana Kilpanevanpuron valuma-alueella (kohde 53). Kosteikko * 50 Kilpala, Nivala Vanhoja peltoja ja niihin liittyviä niittymäisiä ja harvapuustoisia reunavyöhykkei- tä Kilparannantien varressa. Aluskasvillisuus on korkeita heiniä ja ruohoja. Osa alueesta on pajuttumassa. Hoidoksi ehdotetaan laidunnusta ja raivausta. Lumo 2,9 51 Pukari, Nivala Mahdollinen maisemalaidunnus- tai raivauskohde Kilpanevanpuron ja Pukarin- tien varressa. Myös monivaikutteisen kosteikon perustaminen on mahdollista osana Kilpanevanpuron (kohde 53) kosteikkoketjua. Lumo Kosteikko 2,1 52 Viljala, Nivala Kilpanevanpuron tulvaniittyjä laidunnettiin Viljalassa nuorkarjalla vuoteen 2002 asti. Kasvillisuudessa vallalla ovat korkeat ruohot, kuten mesiangervo ja met- säkurjenpolvi. Luonnonniittyä uhkaa lupiinin levittäytyminen alueelle. Kohteen ensisijainen hoitomuoto on laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Vaikka tilalla ei enää pidetä karjaa, saattaa lähistöltä löytyä sopivia eläimiä. Pb 0,6 53 Kilpanevanpuro, Nivala Ojakylän kohdalla Kilpanevanpuron uoma on leveä ja rantatörmillä on monin paikoin perinnebiotooppeja, vanhoja laidunmaita. Perustettavan monivaikut- teisen kosteikon pinta-ala on oltava vähintään puoli prosenttia yläpuolisesta valuma-alueesta, joten kosteikon perustaminen pääuomaan lienee mahdollista ainoastaan ketjuttamalla kosteikkopinta-ala yläpuolisen Karvosjärven (kohde 49) kanssa. Mahdollisen toteutussuunnittelun yhteydessä lähempi kosteik- kotarkastelu kannattaa ulottaa Ojakylän kohdalta hautausmaalle asti. Koska Kilpanevanpuron valuma-alue on hyvin laaja, hankkeeseen kannattaa liittää uoman muotoiluja myös pienempien pelloilta laskevien kanavien varsilla. Vaih- toehtoisesti entisiä törmäniittyjä voidaan kunnostaa uudelleen laidunkäyttöön perinnebiotoopin hoitokohteiksi. Laidunnus on myös kosteikon reuna-alueiden mahdollinen hoitotapa. Kosteikko Pb Lumo * 33Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 47 42 47 45 46 4443 42 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 20. Kohteet 42–47. Kuva 21. Laidunnuksen muovaamaa kaivosmaisemaa Hituranrinteellä (kohde 47). 34 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 22. Kohteet 48–53. 49 53 50 51 53 48 60 60 52 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Olemassa oleva kosteikko Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi 35Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Taulukko 8. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 54–59 (kuvat 23–24). 54 56 54 55 Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Uhanalaiset lajit Musta-apila Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Muu kosteikon paikka Olemassa oleva kosteikko Luonnon monimuotoisuuskohde 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Kuva 23. Kohteet 54–56. Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 54 Torkkausoja, Nivala, Haapajärvi Nivalan Hautaperällä Torkkausojan suulla on tehty uomaa monipuolistavia muo- toiluja ja ylempänä pellon laidalle on kaivettu sorsalammikoita. Uoma on Hauta- peräntien eteläpuolella viivasuora ja virtausnopeus kasvaa suureksi, joten vir- tauksen hidastamiselle olisi tarvetta. Monivaikutteisen kosteikon perustaminen pääuomaan ei kuitenkaan ole realistista, koska Torkkausojan valuma-alue on 38 neliökilometriä, jolloin ojan suulle perustettavan kosteikon pinta-alan pitäisi olla vähintään 19 hehtaaria. Sen sijaan monivaikutteisen kosteikon perustaminen on mahdollista pienempien peltoalueilta laskevien kanavien yhteyteen hyödyntä- mällä Torkkausojan varren joutomaita. Kosteikon reuna-alueet vaativat jatkuvaa hoitoa esimerkiksi raivaamalla. Kosteikko 55 Pekkala, Nivala Alueellisesti uhanalaisen kasvilajin, musta-apilan kasvupaikka. Pellon keskellä olevan metsäsaarekkeen reuna, tuore peltotieura, jossa on paljastunut maata kaivujen yhteydessä. Laji viihtyy mm. niityillä ja pientareilla. Lumo * 56 Hosion metsälaidun, Nivala Järvikyläntien varressa oleva riukuaidan reunustama kapea pellon metsälaidun- reunus, jota laidunnetaan peltolaitumen yhteydessä. Lumo 1,5 57 Autionrannan saareke, Nivala Nivalantien ja Autionrannantien välisellä peltoalueella oleva hakamainen saare- ke, joka soveltuisi laidunkohteeksi. Lumo 0,3 58 Raja-aho, Haapajärvi Raivaamalla hoidettu monimuotoisuuskohde. Vaihtoehtoisesti myös sopiva monivaikutteisen kosteikon paikka osana Kirkkoherranojan kokonaisuutta (kohde 60). Lumo Kosteikko 0,4 59 Kirkkoherran- ojan suu, Haapajärvi Loivapiirteinen niittyreunainen purouoma, jota on pidetty avoimena raivaamalla. Vaihtoehtoisesti myös sopiva monivaikutteisen kosteikon paikka osana Kirkko- herranojan kokonaisuutta (kohde 60). Lumo 0,8 36 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 53 61 59 60 60 58 57 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Luonnon monimuotoisuuskohde Kuva 24. Kohteet 57–61. 62 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Kuva 25. Kohde 62. 37Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Taulukko 9. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 60–72 (kuvat 24–27). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 60 Kirkkoher- ranoja, Haapajärvi Kirkkoherranojan valuma-alue on 18 neliökilometriä, joten alajuoksulle pe- rustettavan monivaikutteisen kosteikon vähimmäispinta-ala on 9 hehtaaria. Pinta-alan täyttyminen edellyttää pääuomassa useampien kosteikkojen ketjua ja uoman muotoiluja myös peltoalueiden kuivatuskanaviin. Kirkkoherranojan kos- teikoilla on mahdollista saavuttaa merkittävää vesiensuojelullista hyötyä. Maape- rä on helposti sortuvaa ja esimerkiksi kesällä 2008 sateiden aiheuttama tulva vei mennessään runsaasti kiintoainesta (kuva 27). Kosteikko * 61 Iso-oja, Haapajärvi Mahdollinen pellolle kaivamalla perustettavan monivaikutteisen kosteikon paik- ka. Kosteikon perustamiseen voidaan tarvittaessa liittää uoman muotoiluja laa- jemmalla alueella riittävän kosteikkopinta-alan saavuttamiseksi. Kosteikko * 62 Aholanjärvi, Haapajärvi Aholanjärvi laskettiin 1950-luvulla. Järveä kunnostettiin kyläläisten talkoilla 1990-luvun vaihteessa, jolloin vedenpintaa nostettiin pengerrysten ja patoami- sen avulla. Tällä hetkellä avovesialueita ei enää juuri ole, vaan umpeenkasvanut Aholanjärvi muistuttaa lähinnä järvenlaskuniittyä. Järven tukikelpoisuus moni- vaikutteisena kosteikkona perustuu siihen, että valumaa tulee suoraan järveen ainoastaan Aholan peltoalueelta. Pääosa laajalta metsäalueelta tulevista Kotiojan vesistä ohittaa järven ympäryskanavaa pitkin. Ranta-alueilla on jatkuvaa raivaus- tarvetta. Kosteikko * 63 Murisojan ranta, Haapajärvi Hiehoilla ja vasikoilla laidunnettua sekä raivattua Murisojan rantaa. Lumo 0,9 64 Settijoen ranta, Haapajärvi Hiehoilla, lampailla ja hevosilla laidunnettuja Settijoen ranta-alueita ja pellon reunavyöhykkeitä. Lumo 1,7 65 Siko-oja, Haapajärvi Vuonna 1992 pelto-ojaan perustettu kosteikko. Yläpuolinen valuma-alue on liian laaja ja metsäinen täyttääkseen varsinaisen monivaikutteisen kosteikon perus- tamisedellytykset. Erityistukea voi kuitenkin hyödyntää pienten kosteikkojen perustamisessa sekä niiden ympäristön hoidossa. Lumo 0,3 66 Koivikonkanavan suu, Haapajärvi Entinen hevoshaka lähellä Settijoen, Koivikonkanavan ja Siko-ojan yhtymäkoh- taa. Alueeseen kuuluu vanhaa peltoa ja luonnonniittyä. Kohdetta voidaan hoitaa laiduntamalla tai niittämällä ja korjaamalla niittotähteet pois. Uoman levennys- kohdassa olisi sopiva kosteikon paikka. Valuma-alueen laajuuden vuoksi kohde ei kuitenkaan sovellu varsinaisen monivaikutteisen kosteikon perustamiseen, koska tukiehtojen edellyttämä kosteikkopinta-ala nousee liian suureksi. Lumo 0,4 67 Kontiopuhto, Haapajärvi Mahdollinen pellolle kaivamalla perustettavan monivaikutteisen kosteikon paikka Koivikonkanavan varrella. Kosteikon perustamiseen voidaan liittää laa- jemmaltikin uoman muotoilua luonnonmukaiseksi. Kontiopuhdon alueella pelto- ojiin on kaivettu useita pieniä kosteikkoja. Kosteikko * 68 Nälkänen, Haapajärvi Vuonna 2002 perustettu riistakosteikko junaradan varressa (kuva 29). Avovesi- alue on syvyydeltään vaihteleva ja rantaviiva mutkitteleva. Kosteikon jatkohoi- toa on mietitty jo perustamisvaiheessa ja reuna-alueille on kylvetty riistapeltoa, jota pystytään hoitamaan koneellisesti. Hyvä esimerkkikohde. Lumo 0,5 69 Välikoivikko, Haapajärvi Koivuvaltaisessa hakasaarekkeessa laidunsi lampaita viimeksi 1970–1980-luvulla. Koivun lisäksi alueella kasvaa kuusta, haapaa, pihlajaa, pajua ja katajaa. Heinäi- sestä aluskasvillisuudesta löytyy mm. aho-orvokkia, metsämansikkaa, ojakelluk- kaa ja kultapiiskua. Saareke voitaisiin kunnostaa uudelleen laidunkäyttöön. Pb 1,2 70 Pitkäniitty, Haapajärvi Junaradan varressa oleva lähteinen peltolohko, jolle suositellaan tavanomaisen viljelyn sijaan niittymäistä erityistukipeltoa. Pellon kulmalle pohjoisesta laskevan ojan yhteyteen on rakennettu usean peräkkäisen kosteikkolampareen ketju. Pääkanavan varressa on mahdollinen kaivamalla perustettavan monivaikutteisen kosteikon paikka. Koska alueella ei ole joutomaata, kosteikon perustamisessa kannattaa hyödyntää mahdollisimman laajalti uomien muotoilua. Lumo Kosteikko 1,6 71 Kiikarisaari, Haapajärvi Muuta ympäristöä hieman korkeammalla oleva metsäsaareke, jossa on moni- puolinen sekapuusto ja lahopuustoa. Saareketta voidaan hoitaa raivaamalla, jolloin tavoitteena on tiheydeltään vaihteleva monilajinen ja eri-ikäinen puusto. Lumo 0,1 72 Lintupajukko, Haapajärvi Vaiheittain vuosina 1997–2002 perustettu kosteikkoalue, joka on hoitamat- tomana pajuttunut. Vaihtelevan muotoisen vesialueen ympäristöä on niitetty koneellisesti. Kosteikkoon johdetaan vettä jokiuomasta. Kohde kaipaa kun- nostusraivausta, minkä jälkeen jatkohoito voidaan toteuttaa ensisijaisesti lai- duntamalla esimerkiksi yhdessä viereisen perinnebiotoopin kanssa (kohde 73). Laidunnusvaihtoehdossa kosteikkoa ympäröivää kasvillisuutta ei uudisteta, vaan sen annetaan kehittyä hoidon myötä niittymäiseksi. Lumo 1,9 38 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 67 72 76 70 73 79 69 64 74 75 63 68 64 66 65 78 77 71 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus SYKE Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Muu kosteikon paikka Olemassa oleva kosteikko Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 26. Kohteet 63–79. 39Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 27. Heinäkuussa 2008 runsaiden sateiden nostama tulva vei mukanaan kuutioittain helposti syöpyvää maaperää Kirk- koherranojan (kohde 60) varresta. Uoman varren lakoontuneesta kasvillisuudesta näkee, kuinka korkealla vesi kävi tulva- huipun aikana. Perustettavilla kosteikoilla on mahdollista hidastaa virtausnopeuksia ja tasata uomassa kulkevia vesimääriä. Taulukko 10. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 73–79 (kuva 26). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 73 Pikkumurron niitty, Haapajärvi Vanha niittyalue, joka on alkanut metsittyä. Nuorten koivujen lisäksi puustossa on haapoja, kuusia, mäntyjä, pajuja ja katajia. Alueella on suuria kiviä. Kohteen hoito voidaan toteuttaa laiduntamalla esimerkiksi yhdessä viereisen kosteikon (kohde 72) kanssa. Tavoitteena on avoin niitty–haka, jonne voidaan jättää kasva- maan joitakin puita ja puuryhmiä. Pb 1,3 74 Joentaus, Haapajärvi Peltotien reunaojan yhteyteen tehty kosteikkoalue. Yhteys peltoalueen ja kos- teikon välillä tulisi palauttaa raivaamalla. Hoitoalueeseen kannattaa liittää oja- pensaikkojen lisäksi niittymäinen peltotien pohja. Lumo 0,4 75 Myllyranta, Haapajärvi Raivaamalla ja niittämällä hoidettua vanhan mylly-ympäristön tulvaniittyä ja -metsää. Soveltuisi myös laidunkohteeksi. Lumo 1,0 76 Tutula, Haapajärvi Raivaamalla hoidettua Kortejärven länsirantaa. Alueelle on suunniteltu pientä noin viiden aarin lintukosteikkoa, johon kuuluu avovesialuetta ja pesäsaari. Lumo 2,2 77 Siiponkosken haka, Haapajärvi Pitkään laidunkäytössä ollut hakamaa- ja metsälaidunalue, jonka puustosta löy- tyy luonnon kannalta arvokkaita vanhoja puita ja lahopuustoa. Laiduneläiminä käytetään muutamaa hiehoa. Rantaan on suunniteltu tehtävän monimuotoinen 15 aarin kosteikkoalue. Pb 3,2 78 Siiponkosken länsipuoli, Haapajärvi Mahdollinen monivaikutteisen kosteikon perustamispaikka pellon reunametsäs- sä. Tien takaa peltoalueelta tuleva kanava muuttuu syvemmällä metsässä luon- taisen mutkittelevaksi puroksi. Kosteikko * 79 Sorviaho, Haapajärvi Maisemallisesti tärkeä metsän reunavyöhyke Siiponkosken retkeilyalueen lähellä. Hoidoksi soveltuu raivaus ja tähteiden korjaaminen. Tavoitteena on tiheydeltään vaihteleva monilajinen puusto ja pensaikko, jonka lomassa on avoimia niittyauk- koja. Reunavyöhykkeen kasvilajistoon kuuluvat mm. päivänkakkara ja niittyhu- mala. Myös mahdollinen monivaikutteisen kosteikon perustamispaikka. Pelloilta tulevalla ojalla ei ole metsässä selkeää lasku-uomaa jokeen. Lumo Kosteikko 1,2 40 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 80 Tiitonranta, Haapajärvi Raivaamalla hoidettua Haapajärven länsirantaa. Lumo 0,7 81 Veitsiniemen ranta, Haapajärvi Maisemallisesti keskeinen Haapajärven rannan raivauskohde sillan kohdalla Tii- tonrannantien varressa. Lumo 0,4 82 Pukkilahden ranta, Haapajärvi Niitettyä ja raivattua Pukkilahden eteläpään rantaniittyä. Lumo 0,5 83 Paassilta, Haapajärvi Reisjärven rajalla Kalajanjokeen laskevan Niiniojan varressa olisi vesiensuojelul- lista tarvetta kosteikon perustamiselle. Monivaikutteisen kosteikon perustami- nen ei kuitenkaan ole mahdollista, koska yläpuolinen valuma-alue on liian laaja, eikä täytä tukiehtoja peltoprosentin osalta. Kosteikon perustamiseen tulisi etsiä muuta rahoitusta. Muu rahoitus * 84 Korpioja, Haapajärvi Korpiojantien varressa oleva mahdollinen monivaikutteisen kosteikon perusta- mispaikka. Kosteikko * 85 Tujunojan suu, Haapajärvi Korkeakasvuinen rantaniitty Tujunojan suulla Haapajärven maatalousoppilaitok- sen vieressä. Alueella kasvaa muutamia puita, mutta yleisilme on avoin. Rannas- sa on raivattu pajukkoa. Alue soveltuisi laitumeksi. Lumo 1,1 86 Savimäenpuhto, Haapajärvi Monivaikutteisen kosteikon perustamiseen soveltuva notko, joka on hyväksytys- sä asemakaavassa merkitty puistoksi. Rantaan on tulossa venevalkama ja ympä- rille lisää asutusta. Kosteikko * 87 Saari, Haapajärvi Haapajärven Savilahden ja Paavonlahden välissä oleva Saaren alue on maisemalli- sesti komealla paikalla. Saaren läpi virtaavan uoman varrella on helposti tulvivia luontaisia kosteikkoalueita. Tulvaherkkyyden ja läpivirtauksen vuoksi alue ei sovellu monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Rinnepeltojen ja vesistön välisiä reunavyöhykkeitä voidaan hoitaa maisemaraivauksin. Kohteen lähiympä- ristössä on myös laiduntamalla syntyneitä perinnebiotooppeja. Lumo Pb * 88 Savilahden ranta, Haapajärvi Raivaamalla hoidettu pellon ja vesistön välinen reunavyöhyke. Lumo 0,7 89 Sahi, Haapajärvi Puustoinen raivauskohde sillan korvassa Karjalahdentien varressa. Lumo 0,3 90 Lamminoja, Haapajärvi Kalajanjokeen laskevan Lamminojan suulla on mahdollinen monivaikutteisen kosteikon perustamispaikka. Purolaakso on huomattavan leveä nykyiseen vesi- määrään verrattuna, koska valuma-alue katkeaa Hautaperän tekoaltaaseen. Kosteikko * 91 Karjalahden- ranta, Haapajärvi Mahdollisia monivaikutteisen kosteikon perustamispaikkoja Mustolanperäntien varressa ja Karjalahden palvelukeskuksen vieressä. Kumpuilevalla peltoalueella otollinen kosteikon paikka on luontaisessa painanteessa. Kosteikko * 92 Koivuranta, Haapajärvi Metsäsaareke ja niittymäistä rinnepeltoa, johon liittyy puustoinen kosteikko- alue. Kohdetta voidaan hoitaa laiduntamalla omana lohkonaan. Mikäli sopivia eläimiä ei ole saatavilla, voidaan puustoisia alueita raivata ja peltoa niittää ko- neellisesti. Tavoitteena on kasvillisuuden kehittyminen niittymäiseksi. Lumo 0,7 93 Kallionotko, Haapajärvi Mahdollinen monivaikutteisen kosteikon perustamispaikka Lohenlahteen laske- vassa uomassa metsitettyjen peltokumpareiden välissä. Kosteikko * 94 Lohenlahti, Haapajärvi Mahdollinen monivaikutteisen kosteikon perustamispaikka molemmin puolin Mustonlanperäntietä Lohenlahteen Kivinokalta laskevassa ojassa. Lohenlahden rannassa on kaivamalla muotoiltua kosteikkoa. Kosteikko * 95 Uusi-Aho, Haapajärvi Uusi-Ahon notkossa laidunsi lehmiä viimeksi vajaat 20 vuotta sitten. Korkeakas- vuisen louhikkoisen niityn reunoilla on monimuotoisuuden kannalta arvokasta vanhaa lehtipuuhakaa. Kohteen hoidossa vaihtoehtoina ovat monivaikutteisen kosteikon perustaminen tai pellon ulkopuolisella alueella perinnebiotoopin hoi- to laiduntamalla. Myös naapuritilan rannassa on vanhaa laidunmaata. Kosteikko Pb * 96 Pihlajaniemen rantahaka, Haapajärvi Vanha perinteinen nuorkarjan laidun Ylipäänjärven rannalla. Tilakeskuksen koh- dalla rinne on jyrkkä ja puustoinen. Laitumen eteläpäässä törmä on loivempi ja avoin. Kohde näkyy Ylipään koulun kohdalla olevalle Lemmensillalle. Pb 0,3 97 Suovieri, Haapajärvi Alueellisesti uhanalaisen kasvilajin, ahonoidanlukon kasvupaikka. Niitetty va- rastoalueena toimiva noin 20 x 40 metrin laajuinen ketomainen kenttä Hauta- kankaantien varressa. Uhkana esiintymän säilymiselle saattaa olla varastoalueen kuluminen. Säännöllinen niitto edistää elinympäristön säilymistä. Lumo 0,1 Taulukko 11. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 80–97 (kuva 28). 41Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 90 87 86 94 95 85 91 88 80 96 92 81 93 89 82 97 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Kiinteistöt Uhanalaiset lajit Ahonoidanlukko Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Muu kosteikon paikka Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 28. Kohteet 80–97. 42 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Kuva 29. Nälkäsen riistakosteikko Oksavan Kontiopuhdolla (kohde 68). Kohde Kuvaus Mahdollinen erityistukimuoto Pinta- ala (ha) 98 Sillanmäen notko, Haapajärvi Sillanmäen notkoa on mahdollista hyödyntää monivaikutteisen kosteikon pe- rustamiseen. Alueella on vanhoja laidunmaita ja osa alueesta oli hevoslaitumena myös kesällä 2008. Perinnebiotooppiarvojen vuoksi laidunnus on varteenotet- tava vaihtoehto kosteikon reuna-alueiden hoidossa. Tarkemman toteutussuun- nittelun yhteydessä voidaan pohtia edellytyksiä yhdistää kosteikko Himolanlam- peen. Jokiranta on kuitenkin alavaa tulva-aluetta, joten tämä edellyttäisi penger- tä. Ensisijainen kosteikon paikka onkin ylempänä. Kosteikko Pb * 99 Lahdenoja, Haapajärvi Honkaniementien ja Kumisevantien varressa on sopiva monivaikutteisen kos- teikon perustamispaikka leveässä Lahdenojan uomassa. Ojan valuma-alue on pienentynyt täyttökanavan myötä. Kosteikko * 100 Niskaneva, Haapajärvi Hautaperän tekojärvelle 1990-luvun puolivälissä perustettu lintukosteikko. Penkereiden avulla vedenkorkeus pysyy kosteikossa tasaisena säännöstelystä riippumatta. Muu rahoitus 2,5 101 Niskanevanlahti, Haapajärvi Junaradan varressa olevia lampailla laidunnettuja entisiä peltoja, joihin liittyy myös hakamaisia aloja. Lumo 2,3 Taulukko 12. Suunnittelualueen esimerkkikohteet 98–101 (kuva 30). 43Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 99 98 100 101 96 97 0 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Kiinteistöt Uhanalaiset lajit Ahonoidanlukko Suunnittelukohteet Monivaikutteisen kosteikon paikka Olemassa oleva kosteikko Luonnon monimuotoisuuskohde Perinnebiotooppi Kuva 30. Kohteet 98–101. 44 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 6 Suunnittelualueen linnusto Taulukko 13. Uhanalaisuustarkastelun uhanalaisuusluokat (Rassi ym. 2001). Lyhenne Englanninkielinen nimi Suomenkielinen nimi RE Regionally extinct Alueellisesti hävinneet CR Critically endangered Äärimmäisen uhanalaiset EN Endangered Erittäin uhanalaiset VU Vulnerable Vaarantuneet NT Near threatened Silmälläpidettävät LC Least concern Elinvoimaiset DD Data deficient Puutteellisesti tunnetut NE Not evaluated Arvioimatta jätetyt RT Regionally threatened Alueellisesti uhanalaiset Maatalousalueiden merkitys linnustolle voidaan erotella pesimälinnuston ja muutonaikaisen sekä alueella ruokailevan linnuston mukaan. Suunnit- telualueen pesimälinnuston suojelullisesti arvok- kaimpiin lajeihin kuuluvat peltosirkku, ruisrääkkä ja tuulihaukka. Hyvin monet suunnittelualueen reunoilla ja metsiköissä pesivät lajit käyttävät pel- toympäristöä ruokailualueenaan, mm. sinisuo- haukka, ampuhaukka ja nuolihaukka. Jokivarren pihapiirien, metsikköjen ja pensaikkojen pesivään varpuslintulajistoon kuuluvat mm. tiltaltti, viita- kerttunen, satakieli, käenpiika ja kottarainen. Suunnittelualueen suuremmista järvistä Pidis- järvi on alueellisesti merkittävä vesi- ja rantalin- nuston esiintymispaikka. Aivan alueen reunaan rajautuva Hituran allasalue on maakunnallisesti tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka. Maatalo- usalueille perustettavat monivaikutteiset kosteikot voivat olla linnustollisesti paikallisesti merkittäviä, varsinkin muuten vesistöiltään niukoilla alueilla. Esimerkiksi erääseen Etelä-Suomessa perustettuun 0,6 hehtaarin kokoiseen kosteikkoon saapui perus- tamisen jälkeen pesimälajeiksi vesilinnuista tavi, telkkä ja sinisorsa. Näiden lisäksi muutonaikaisina levähtäjinä ja pesimäaikaisina ruokavieraina tavat- tiin yhteensä 19 lajia. (Puustinen ym. 2001.) Kalajokilaakson vesilinnuston yleisimmät pesi- mälajit ovat telkkä, tavi ja sinisorsa. Suunnittelu- alueelta on ilmoitettu pesimäaikana lintuatlaskar- toituksessa myös jouhisorsa, heinätavi, haapana, lapasorsa ja isokoskelo, joista varmasti pesivinä jouhisorsa ja heinätavi. Nämä jo paikalliseen lin- nustoon kuuluvat lajit voivat asettua myös keino- tekoisille kosteikoille. Tarkemmin lajiston asettu- minen riippuu kosteikon laajuudesta, siellä vallit- sevasta kasvillisuudesta ja perustamisen jälkeen kuluneesta ajasta. 6.1 Uhanalaisuusluokittelu ja luonnonsuojelulainsäädäntö EU:n lainsäädännössä lintu- ja luontodirektiiveillä pyritään turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja pitämään lajien kannat elinvoimaisina. Direktiivit on Suomessa pantu täytäntöön luonnonsuojelulailla ja -asetuksella. Luonnonsuojelulain nojalla voidaan mm. määritellä laji uhanalaiseksi, rauhoitetuksi tai erityisesti suojeltavaksi. Lintudirektiivillä on suojeltu kaikki Euroopan luonnonvaraiset lintulajit. Pesimä- aikana kaikki lintulajit, myös Suomen metsästyslain alaiset lintulajit, ovat rauhoitettuja. Lintudirektiivin liitteeseen I on koottu lintulajit, joiden säilyminen Euroopassa vaatii erityisiä suojelutoimia. (Rassi ym. 2001; Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Luonnonsuo- 45Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 jeluasetus 160/1997; Neuvoston direktiivi 79/409/ EY; Neuvoston direktiivi 97/62/EY.) Nykyinen eliölajien uhanalaisuusluokittelu val- mistui vuonna 2001. Uhanalaisuutta arvioitaessa on kiinnitetty huomiota mm. lajin kantojen kehitykseen viimeisten 20 vuoden aikana. Vanha uhanalaisuus- tarkastelu oli vuodelta 1992. Uhanalaisuustarkas- telun uhanalaisuusluokat on esitetty taulukossa 13. Valtakunnallisesti uhanalaisiksi lajeiksi sanotaan luokkiin VU, EN ja CR sijoitettuja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä koko maasta. Ne ovat uhanalaisia jokaisella kasvillisuusvyöhykkeellä. NT-lajit ovat silmällä pidettäviä ja niiden kantojen kehitystä Suo- messa on syytä seurata – tulevaisuudessa saattaa olla tarpeen siirtää laji uhanalaisten lajien luokkaan, elleivät sen kannat vakiinnu. Silmälläpidettävillä lajeilla on elinvoimaisia kantoja joillakin kasvilli- suusvyöhykkeillä. LC-lajit ovat elinvoimaisia, eivät- kä siis ole lähitulevaisuudessa vaarassa muuttua uhanalaisiksi. Alueellisesti uhanalainen laji voi olla koko maan mittakaavassa elinvoimainen, mutta sen olemassaolo on uhattuna jollakin vyöhykkeellä. Suunnittelualue kuuluu alueellisessa uhanalaisuus- tarkastelussa keskiboreaaliselle Pohjanmaan met- säkasvillisuusvyöhykkeelle (3a). (Rassi ym. 2001; Suomen ympäristökeskus 2001.) 6.2 Suojelullisesti arvokkaat lintulajit Kalajokilaakson maatalousympäristössä esiintyy useita kymmeniä maatalousympäristölle ominaisia lintulajeja, joista noin 50 on uhanalaisia, silmälläpi- dettäviä tai lintudirektiivin liitteen I lajeja. Jokilaak- son linnustoon kuuluvia säännöllisesti esiintyviä lintudirektiivin liitteen I lajeja on 30 ja uhanalaislu- ettelon lajeja 28 kappaletta. 13 lajia kuuluu molem- piin luokituksiin. Uhanalaisluettelon lajeista 19 on niin sanottuja silmälläpidettäviä lajeja, jotka eivät ole varsinaisesti uhanalaisia, vaan saattavat tulla sellaisiksi tulevaisuudessa. Satunnaisia pesimä- tai muuttoaikaan tavattuja lajeja ovat viiriäinen ja mus- tapyrstökuiri. Taulukossa 14 on esitetty suunnittelualueella esiintyvät uhanalaiset ja lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit. Kappaleissa 6.2.1 ja 6.2.2 on käsitel- ty esiintymistietoja lajeittain. Lintutietoja on saatu erityisesti Seppo Pudakselta, Timo Lahdelta, Harri Hongellilta, Jukka Österbergiltä ja Pekka Ruuskal- ta, joille kaikille suuret kiitokset. Myös käynnissä olevan Suomen kolmannen lintuatlaksen vuosien 2006–2008 ruututiedoista on kerätty tietoja pesimä- linnustosta. 6.2.1 Lintudirektiivin liitteen I lajit Suunnittelualueella pesii säännöllisesti 12 lintudi- rektiivin liitteen I lajia, jotka voivat esiintyä myös läpimuuttajina. Säännöllisiä muuttajia ja ruokavie- raita on 18 lajia. Näistä direktiivilajeista 13 lajia kuuluu myös uhanalaisluettelon mukaisiin lajei- hin. Seuraavassa on luonnehdittu tarkemmin lajien esiintymistä alueella. Mahdolliset uhanalaisluokat (taulukko 13) on merkitty lajinimen perään. Laulujoutsen Säännöllinen ja melko runsaslukuinen läpimuutta- ja ja levähtäjä jokivarressa ja peltoalueilla keväisin ja syksyisin. Kevään maksimisummat pelloilla ovat olleet muutaman kymmenen yksilön ja syksyllä 150 yksilön luokkaa. Laji on tavattu myös pesivänä ainakin Ylivieskan ja Nivalan raja-alueella. Mustakurkku-uikku Säännöllinen hyvin harvalukuinen pesimälaji savi- kuopissa olevissa lammissa Nivalan ja Ylivieskan rajalla ja Ylivieskan Raudaskylässä. Uivelo Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen kevätmuut- tovieras. Kalasääski (NT) Säännöllinen ja harvalukuinen keväinen läpimuut- taja ja ruokailuvieras. Maakotka (VU) Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen läpimuuttaja keväällä ja syksyllä peltoalueilla. Merikotka (VU) Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen läpimuuttaja keväisin ja syksyisin. Suomen pesimäkanta on kas- vanut viime vuosikymmeninä. Ruskosuohaukka (NT) Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen lähinnä ke- vätmuuton aikainen vierailija suunnittelualueella. Varmistettuja pesintöjä ei ole vielä havaittu. 46 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Sinisuohaukka (NT) Säännöllinen ja melko runsas läpimuuttaja sekä ruokavieras, joka pesii alueen ulkopuolella. Ympä- röivän alueen pesimäkanta vaihtelee paljon vuosit- tain vallitsevan myyräkannan mukaan. Ampuhaukka (VU) Säännöllinen ja melko runsas keväinen ja syksyi- nen läpimuuttaja sekä hyvin harvalukuinen pesi- mälaji. Mehiläishaukka (NT) Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen keväinen läpi- muuttaja ja ruokavieras sekä mahdollinen pesimälaji. Teeri (NT) Säännöllinen talvivieras ja säännöllinen harvalukui- nen pesimälaji alueen metsissä. Metso (NT) Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen pesimälaji ja talviaikainen vieras alueen metsissä. Pyy Säännöllinen ja harvalukuinen pesimälaji alueen havupuuvaltaisissa pellonreunametsissä. Ruisrääkkä (NT) Säännöllinen ja harvalukuinen pesimälaji. Reviiri- en määrä on parhaimpina esiintymisvuosina usei- den kymmenien yksilöiden luokkaa. Kurki Säännöllinen ja runsaslukuinen läpimuuttaja ke- väisin ja syksyisin sekä hyvin harvalukuinen pesi- mälaji. Keväiset muuttavien tai paikallisten lintujen maksimipäiväsummat ovat olleet muutamia kym- meniä tai toistasataa yksilöä ja syksyiset vastaavat useita satoja tai jopa toistatuhatta yksilöä. Kapustarinta Säännöllinen ja runsas muuttovieras keväällä ja har- valukuisempi syksyllä sekä hyvin harvalukuinen pesimälaji peltoalueilla. Suurimmat keväiset pelto- parvet ovat olleet satojen yksilöiden suuruisia. Liro Säännöllinen ja harvalukuinen keväinen ja syksyi- nen läpimuuttaja sekä todennäköinen harvalukui- nen pesimälaji. Suokukko (NT) Säännöllinen ja runsas kevätmuuttovieras, syysai- kaan hieman harvalukuisempi sekä hyvin harva- lukuinen pesimälaji pelloilla. Kevätparvien koko nousee jopa 1 000–2 000 yksilöön. Vesipääsky Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen kevät- ja syys- muuttovieras. Pikkulokki Säännöllinen ja harvalukuinen läpimuuttaja keväi- sin sekä hyvin harvalukuinen pesimälaji. Kalatiira Säännöllinen ja harvalukuinen pesijä ja keväinen läpimuuttaja. Lapintiira Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen keväinen lä- pimuuttaja. Hiiripöllö Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen syksyinen ja talviaikainen vieras peltoalueilla. Esiintyminen riippuu syysvaelluksen voimakkuudesta ja paikal- lisesta myyrätilanteesta. Helmipöllö Todennäköisesti säännöllinen ja hyvin harvalu- kuinen suunnittelualueen pesimälaji, jonka kanta vaihtelee paljon vuosittain vallitsevan myyrätilan- teen mukaan. Varpuspöllö Säännöllinen ja harvalukuinen ruokavieras syys- ja talvisaikaan maalaistalojen pihapiireissä ja taaja- missa, jonne se tulee lintulautojen tarjoaman ra- vinnon perässä. On myös todennäköisesti hyvin harvalukuinen pesimälaji alueen reunametsissä. Suopöllö Säännöllinen pesimälaji suunnittelualueen pelloil- la. Pesimäkannan suuruus vaihtelee hyvin harva- lukuisesta melko runsaaseen vallitsevan myyrä- kannan mukaan. Huuhkaja Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen ruokailu- vieras, joka pesii suunnittelualuetta ympäröivillä metsäalueilla. Palokärki Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen pesimälaji suunnittelualueen metsissä. Sinirinta Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen muuttovieras keväällä ja syksyllä. Pikkulepinkäinen (NT) Säännöllinen ja harvalukuinen pesimälaji. 47Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Peltosirkku (VU) Säännöllinen ja melko runsas pesimälaji. Reviiri- määrä koko alueella lienee useita kymmeniä pare- ja. Peltosirkku on viime vuosikymmeninä voimak- kaasti taantunut Suomessa. 6.2.2 Suomen uhanalaisluettelon mukaiset lajit Suomen uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeis- ta pesii suunnittelualueella säännöllisesti yhteensä 17 lajia, jotka voivat lisäksi esiintyä läpimuuttaji- na. Säännöllisiä läpimuuttajia ja ruokavieraita on yhteensä 11 lajia. Seuraavassa on lajikohtaisesti tarkasteltu lajien esiintymistä suunnittelualueella. Lajit on ryhmitelty uhanalaisluokittain. Osa uhan- alaisista lajeista on käsitelty tarkemmin jo edelli- sessä lintudirektiivin liitteen I lajeja käsittelevässä kappaleessa 6.2.1. Hävinneet lajit (RE) Viiriäinen 2000-luvulla viiriäinen on kuultu 1–2 kertaa alu- eella. Viiriäishavainnot ovat runsastuneet viime vuosina Suomessa. Erittäin uhanalaiset lajit (EN) Mustapyrstökuiri Satunnainen muutonaikainen vieras, josta yksi havainto 22.4.2008 Nivalan Kuoppasillan alueel- ta. Lajin pesimäkanta on viime vuosina tasaisen hitaasti vahvistunut Liminganlahden alueella, ja osa kannasta on levinnyt pesimään Oulun seudun peltoalueille. Vaarantuneet lajit (VU) Selkälokki Säännöllinen ja ajoittain melko runsas kevät- ja ke- säaikainen muutto- ja ruokavieras. Naurulokki Säännöllinen ja harvalukuinen pesimälaji Nivalan savikuoppien alueella sekä runsas muutonaikainen levähtäjä. Suunnittelualueen reunalla sijaitsevilla Hituran altailla pesii satoja pareja. Käenpiika Säännöllinen ja hyvin harvalukuinen pesimälaji alueen maalaistalojen pihapiireissä. Tiltaltti Säännöllinen ja harvalukuinen kuusikkojen pesi- mälaji. Silmälläpidettävät lajit (NT) Metsähanhi Säännöllinen ja melko harvalukuinen levähtäjä ja läpimuuttaja keväisin. Keväiset maksimimäärät ovat olleet muutamia kymmeniä yksilöitä. Tuulihaukka Säännöllinen ja melko runsas pesimälaji pelto- alueilla. Kokonaiskanta on kymmeniä pareja. Yli- vieskassa ja Nivalassa tuulihaukalle on ripustettu kymmeniä pesäpönttöjä. Nuolihaukka Säännöllinen ja harvalukuinen keväinen läpimuut- taja ja pesimälaji. Peltopyy Säännöllinen ja melko runsas pesimälintu alueella. Lajista on ilmoitettu varmat pesinnät Nivalan ja Ylivieskan kolmelta atlasruudulta ja laji esiintyy myös Haapajärven puolella. Pesimäkanta on useita kymmeniä pareja. Useita havaintoja alle 10 yksilön parvista on tehty talvisin. Käki Säännöllinen ja melko runsas pesimälaji. Keltavästäräkki Säännöllinen ja melko harvalukuinen kevätmuut- tovieras peltoalueilla ja säännöllinen hyvin harva- lukuinen pesimälaji. Kivitasku Säännöllinen ja harvalukuinen pesimälaji hakkuu- aukeilla ja pihapiireissä. Pensastasku Säännöllinen ja melko runsas pesimälaji pelto- alueilla. Isolepinkäinen Säännöllinen ja harvalukuinen laji muuttoaikaan keväällä ja syksyllä ja myös todennäköinen pesi- mälaji. Varpunen Säännöllinen ja melko runsas pesimälaji asutuksen piirissä. Kottarainen Säännöllinen ja melko runsas pesimälaji alueella. Nivalan peltoalueella ja Ylivieskan Raudaskylän– Vähäkankaan alueella pesii pöntöissä kymmeniä pareja. Loppukesällä voi tavata maksimissaan muutaman sadan yksilön kokoisia poikasparvia. 48 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Taulukko 14. Kalajokilaakson yleissuunnittelualueella säännöllisesti esiintyvät uhanalaiset ja EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut erityisiä suojelutoimenpiteitä vaativat lintulajit. Uhanalaisluokat on esitetty taulukossa 13. Laji Uhanalais- luokka Lintudirektii- vin liite I Esiintyminen Viljelyalueet Reunavyö- hykkeet Metsät Vesistöt Joutsen X X X Mustakurkku-uikku X X Metsähanhi NT X Uivelo X X Kalasääski X X Maakotka VU X X Merikotka VU X X X Ruskosuohaukka NT X X X Sinisuohaukka NT X X Ampuhaukka VU X X X Tuulihaukka NT X X Nuolihaukka NT X X Mehiläishaukka NT X X Teeri NT X X X Metso NT X X Pyy X X X Peltopyy NT X Ruisrääkkä NT X X Kurki X X X Kapustarinta X X Liro X X Suokukko NT X X Vesipääsky X X X Selkälokki VU X Naurulokki VU X X Pikkulokki X X Kalatiira X X Lapintiira X X Käki NT X X Käenpiika VU X X Hiiripöllö X X X Helmipöllö X X X Varpuspöllö X X X Suopöllö X X X Huuhkaja X X X Palokärki X X X Keltavästäräkki NT X Kivitasku NT X Pensastasku NT X X Sinirinta X X X Tiltaltti VU X X Isolepinkäinen NT X Pikkulepinkäinen NT X X Varpunen NT X Kottarainen NT X X Peltosirkku VU X X X 49Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Antman, A. & Wallenius, S. 2007. Maatilan luonnon moni- muotoisuuskartoitus. Maatalouden ympäristötuki. Esite. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 16 s. Anttila, S., Mahosenaho, T., Poikola, E. & Timonen, S. 2009. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuun- nitelma: Rantsilan Mankila–Sipola. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1/2009. Pohjois-Pohjan- maan ympäristökeskus, Oulu. 80 s. ISBN 978-952-11-3438-8. http://www.ymparisto.fi/ppo > Palvelut ja tuotteet > Julkaisut > Raportteja. [Viitattu 4.5.2009.] Anttila, S., Merilä, E. & Pessa, J. 2007a. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Limingan lakeuden länsiosa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuk- sen raportteja 3/2007. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kus, Oulu. 50 s. ISBN 978-952-11-2576-8. Anttila, S., Mahosenaho, T. & Timonen, S. 2007b. Maatalous- alueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Oulujoen laakso. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuk- sen raportteja 1/2007. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kus, Oulu. 77 s. ISBN 978-952-11-2572-0. Anttila, S., Räisänen, J. & Timonen, S. 2008. Maatalousalu- eiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Taivalkosken Tyräjärvi–Jokijärvi. Pohjois-Pohjanmaan ym- päristökeskuksen raportteja 1/2008. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. 62 s. ISBN 978-952-11-3091-5. Aulaskari, H., Koivurinta, M., Laitinen, L., Marttinen, M., Samanen, K. & Böhling, P. (toim.) 2008. Purot – elävää maa- seutua. Purokunnostusopas. Työryhmä: Uudenmaan TE- keskus, Uudenmaan ympäristökeskus & Suomen ympäris- tökeskus. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 54 s. Haaranen, T., Partanen, H. & Tarvainen, A. 2007. Luonnon ja maiseman monimuotoisuus, perinnebiotoopit. Maatalou- den ympäristötuen erityistuet. Esite. Maa- ja metsätalous- ministeriö, Helsinki. 20 s. Harjula, H. & Mahosenaho, T. 2009. Limingan maatalousalu- eiden monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma. Liminganjoen ja -järven kunnostushanke. Julkaisematon käsikirjoitus. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Heikkilä, M. 2002. Maatalousalueiden luonnon monimuo- toisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Ympäristöministeriö & Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 60 s. ISBN 952-11-1275-1. Huttunen, M., Huttunen, I. & Vehviläinen, B. 2008. Vesistö- mallin vedenlaatuosion kosteikot, 53. Kalajoen vesistö- alue. Suomen ympäristökeskus. Vesistömallijärjestelmä WSFS. http://kk625.vyh.fi > Vedenlaatumalli > Kosteikot. [Viitattu 20.3.2009.] Jortikka, N. 2002. Kalajoen vesistöalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Haapajärvi ja Nivala. Pohjois-Pohjan- maan ympäristökeskuksen moniste 21. Pohjois-Pohjan- maan ympäristökeskus, Oulu. 44 s. Karhunen, A. 2007. Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitteluopas – ohjeita suunnitte- lijalle. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2007. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku. 46 s. ISBN 978-952-11-2586-7. Kelhä, S. 2006. Varisjärven valuma-alueen peltojen suojavyö- hykkeiden yleissuunnitelma, Haapajärvi. Pohjois-Pohjan- maan ympäristökeskus, Oulu. 12 s. Koski, K. 2008. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, Oulu. [Sähköposti 14.8.2008. Kaija Koskelta saatu tieto Matkalla maisemaan -hankkeen tuloksista.] Lappalainen, I. 2002. Viljelyalueiden luonto. Esite. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 24 s. Lounais-Suomen ympäristökeskus 2006. Suojavyöhykkeiden hoitokortti. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus & Maa- ja metsäta- lousministeriö, Turku. 4 s. Lounais-Suomen ympäristökeskus 2007. Reunavyöhykkeiden ja metsäsaarekkeiden hoitokortti. Lounais-Suomen ympä- ristökeskus & Maa- ja metsätalousministeriö, Vammala. 4 s. Luonnonsuojeluasetus 160/1997. http://www.finlex.fi > Lain- säädäntö > Säädökset alkuperäisinä > 1997 > 160/1997. [Viitattu 8.4.2009.] Luonnonsuojelulaki 1096/1996. http://www.finlex.fi > Lain- säädäntö > Säädökset alkuperäisinä > 1996 > 1096/1996. [Viitattu 8.4.2009.] Maa- ja metsätalousministeriö & Maaseutuvirasto 2009. Lo- makepalvelu. http://lomake.mmm.fi. [Viitattu 23.3.2009.] Maa- ja metsätalousministeriö 2006. Viljelytapa ja ympäristö- ehdot. Täydentävät ehdot. Esite. Uudistettu painos. 32 s. Maa- ja metsätalousministeriö 2007. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013. 10.8.2007. http://www.mmm.fi > Maaseutu ja rakentaminen > Ohjelmakausi 2007–2013 > Manner-Suomen maaseu- tuohjelma. [Viitattu 16.1.2008.] Maaseutuvirasto 2009a. Hakuopas 2009. Tilatuki, maatalouden ympäristötuki, luonnonhaittakorvaus, kansalliset tuet. Maaseutuviraston julkaisuja: hakuoppaita ja ohjeita 2/2009. Maaseutuvirasto, Helsinki. 147 s. ISBN 978-952-453-451-2. Maaseutuvirasto 2009b. http://www.mavi.fi > Viljelijätuet > Hakuoppaat, ohjeet, koulutusmateriaali. [Viitattu 23.3.2009.] Merilä, E. 2005. Koirantakkua ja karupäitä. Luonnon monimuo- toisuuden yleissuunnitelma Hailuodon maatalousympäris- tölle. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste 29. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. 91 s. Neuvoston direktiivi 79/409/EY. Neuvoston direktiivi 97/62/EY. Nikunen, H-M. 2007. Maatalousympäristön luonnon mo- nimuotoisuuden yleissuunnitelma: Reisjärven Keskiky- lä–Kangaskylä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2007. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. 36 s. ISBN 978-952-11-2574-4. Näreaho, T., Jormola, J., Laitinen, L. & Sarvilinna, A. 2006. Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnossapito. Suomen ympäristö 52/2006. Suomen ympä- ristökeskus, Helsinki. 64 s. ISBN 952-11-2479-2. Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997. Pohjois-Pohjanmaan arvok- kaat maisema-alueet. Oulu. 152 s. ISBN 952-9860-04-8. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus 2009. http://www.te-keskus.fi > Pohjois-Pohjanmaa > Lomakkeet ja asiointi > Maaseutue- linkeinot. [Viitattu 23.3.2009.] Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus & Kainuun ympäristö- keskus 2008. Ehdotus Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015. Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon. Oulu. 185 s. Priha, M. 2003a. Perinnebiotooppien hoitokortti 1 – Laidun- nus. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsätalousmi- nisteriö. 4 s. Priha, M. 2003b. Perinnebiotooppien hoitokortti 2 – Niitto. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsätalousminis- teriö. 4 s. Priha, M. 2003c. Perinnebiotooppien hoitokortti 3 – Peruskun- nostus. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsätalous- ministeriö. 4 s. Priha, M. 2003d. Perinnebiotooppien hoitokortti 6 – Tuoreet niityt ja kedot. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsä- talousministeriö. 4 s. Priha, M. (toim.) 2003e. Perinnebiotooppien hoitokortti 7 – Hakamaat ja metsälaitumet. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsätalousministeriö. 4 s. Priha, M. (toim.) 2003f. Perinnebiotooppien hoitokortti 9 – Jär- ven- ja joenrantaniityt, jokivarsien tulvaniityt. Suomen ympäristökeskus & Maa- ja metsätalousministeriö. 4 s. ProAgria Oulu 2009. http://www.oulunmaaseutukeskus.fi > Palvelut > Maiseman- ja luonnonhoito. [Viitattu 2.4.2009.] LÄHTEET 50 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Puustinen, M. & Jormola, J. 2007. Monivaikutteisen kosteikon hoito. Maatalouden ympäristötuen erityistuet. Esite. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 8 s. Puustinen, M., Koskiaho, J., Gran, V., Jormola, J., Maijala, M., Mikkola-Roos, M., Puumala, M., Riihimäki, J., Räty, M. & Sammalkorpi, I. 2001. Maatalouden vesiensuojelukosteikot – VESIKOT -projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 499. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 61 s. ISBN 952-11-0932-7. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. ISBN 951-37-3594-X. Salmela, A. & Eskelinen, O. 1993. Pohjois-Pohjanmaan kulttuu- rihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 3. Oulaisten–Haa- paveden seutukunta, Ylivieskan seutukunta, Haapajärven– Pyhäsalmen seutukunta. Pohjois-Pohjanmaan seutukaava- liitto, Oulu. Julkaisu A:117. 151 s. ISBN 951-9328-55-6. Sarkkinen, M. & Ranta, H. 1996. Pohjois-Pohjanmaan kiinteät muinaisjäännökset. Osa 2. Nivalan–Haapajärven seutu- kunta, Ylivieskan seutukunta. Pohjois-Pohjanmaan seutu- kaavaliitto, Oulu. Julkaisu A:16. 194 s. ISBN 952-9860-23-4. Sarvilinna, A., Laitinen, L., Järvenpää, L. & Jormola, J. 2008. Purojen hoito maatalousalueilla. Luonnonmukainen perus- kuivatus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Esite. 12 s. Suomen ympäristökeskus 2001. www.ymparisto.fi > Luon- nonsuojelu > Lajien suojelu > Uhanalaiset lajit > Alueelli- sesti uhanalaiset lajit > Alueellisesti uhanalaiset eläimet > Alueellisesti uhanalaiset linnut. [Viitattu 8.4.2009.] Tikkanen, H., Hongell, H. & Polso, A. 1999. Keski-Pohjanmaan perinnebiotoopit. Alueelliset ympäristöjulkaisut 112. Länsi- Suomen ympäristökeskus, Kokkola. 141 s. ISBN 952-11-0434-1. Valtioneuvoston asetus 185/2008. Valtioneuvoston asetus ei-tuotannollisten investointien tuesta vuosina 2008–2013. http://www.finlex.fi > Lainsäädäntö > Säädökset alkupe- räisinä > 2008 > 185/2008. [Viitattu 17.2.2009.] Valtioneuvoston asetus 366/2007. Valtioneuvoston asetus luon- nonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosi- na 2007–2013. http://www.finlex.fi > Lainsäädäntö > Säädök- set alkuperäisinä > 2007 > 366/2007. [Viitattu 4.12.2007.] 51Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Muistio 4.9.2008 YM/YSO/JM Vesiensuojelukosteikon rakentaminen ja luvan tarve Vesiensuojelukosteikosta oikein tehtynä on hyötyä vesien tilalle, luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisille. Kosteikko voidaan rakentaa ilman sanottavia haittoja, kun se tehdään sopivaan paikkaan oikeilla työmenetelmillä. Hyvällä suunnittelulla vesiensuojelukosteikko voidaan rakentaa asian- osaisten kesken sopimalla, eikä muuta hallinnollista menettelyä tarvita. Hyvä suunnittelu edellyttää alueiden muun käytön, vesien muun käytön ja luonnonsuojelun tapauskohtaista huomioon ottamista erityisesti kosteikon sijoittuessa veden ja maan herkälle rajalle. Vesiensuojelukosteikon liittyessä ojitukseen, ongelmatilanteet ovat hoidettavissa vesilain säädösten mukaan. Kaava-alueilla on varmistettava rakentamista koskevat kaavamääräykset ja mahdollinen toimenpideluvan tai maisematyöluvan tarve. Luontokohteiden suojelu Kosteikon paikka on valittava siten, ettei kosteikosta tai sen rakentamisesta aiheudu haittaa suojel- luille luontokohteille. Kosteikon rakentaminen ei saa muuttaa suojeltuja luontotyyppejä (LSL 29 §), hävittää rauhoitettuja kasvilajeja eikä häiritä rauhoitettuja eläinlajeja (LSL 38 §, 42 § ja 49 §). Kosteikon rakentaminen ei saa vaarantaa seuraavien vesilaissa mainittujen luonnontilaisten pien- vesikohteiden luonnontilan säilymistä (VL 1:15a, 1:17a ja 1:18): - lähde; - enintään kymmenen hehtaarin suuruinen flada tai kluuvijärvi; - muualla kuin lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi; - muualla kuin lapin läänissä oja, noro tai uoma. Ympäristöhaittojen välttäminen Kosteikko tulee suunnitella ja rakentaa niin, että ei aiheudu vaikutuksia, jotka edellyttävät ympäris- töluvan hakemista. Ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaan ympäristölupa vaaditaan: 1) toimintaan, joka aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa; 2) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista (VL 1:19 tarkoitettuun vesistöä pilaa- vaan toimintaan haetaan kuitenkin vesilain mukainen lupa); 3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoi- tettua kohtuutonta rasitusta. Ympäristön ja vesistön pilaantuminen voidaan välttää sopivalla paikan valinnalla, ajoittamalla ra- kentaminen talvikauteen ja tekemällä maankaivu kuivatyönä. Naapuruussuhdelain mukainen koh- tuuton rasitus voidaan välttää rakentamalla riittävän etäälle rakennuksista, uimarannoista, veneval- kamista ja muista erityiseen käyttöön otetuista alueista. Liite 1. Ympäristöministeriön muistio kosteikon luvan tarpeesta. LIITE 1/1LIITTEET 52 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 Alueen omistajan lupa Rakennettavalle alueelle on oltava alueen omistajan lupa. Kiinteistön omistajan lupa on oltava kir- jallisena, mikäli ei rakenneta omalle maalle. Mikäli rakentaminen ulottuu jakamattomalle vesijätölle, luvan myöntää osakaskunta yhteisaluelain (758/1989) mukaisessa järjestyksessä. Järjestäytymättömän osakaskunnan voi kutsua koolle kuka tahansa osakaskunnan osakkaista. Vesiluvan tarve Kosteikko tulee suunnitella ja rakentaa niin, että vältetään vesilaissa kiellettyjen muutosten ja hait- tojen aiheuttaminen. Mikäli kaikkia haittoja ei voida välttää ja kosteikon toteuttamisella arvioidaan saavutettavan huomattavan suuret hyödyt, hankkeelle haetaan vesilupa tai rakennettaessa uomaan, joka ei ole vesistö, noudatetaan vesilain ojitusta koskevia säännöksiä (VL 1:17, 6:2 ja 6:3). Vesilupa tarvitaan mikäli - puro tai oja padotaan niin, että siitä aiheutuu toiselle kuuluvalla alueella vahingollista vettymistä tai muuta vahinkoa, josta ei voida asianosaisten kesken sopia (VL 6:3); - joki padotaan (VL 1:12); - vesistön vedenpinnan korkeuksia muutetaan (VL 1:15); - rakentaminen aiheuttaa vesistön muutoksen, joka aiheuttaa haittaa toisen vesialueelle, kalastuksel- le, rakennukselle tai muulle omaisuudelle (VL 1:15); - vesistöstä poistetaan rakenne, joka muuttaa vesistön vedenkorkeutta tai virtaamaa (VL 2:31); - rakentaminen tai sen yhteydessä tehtävä ruoppaus, pengertäminen tai läjitys vesialueelle tai ojitus aiheuttaa vesistön pilaantumista (VL 1:19, 1:30, 4:6 ja 6:2). Ojitustoimituksen tarve Yhteinen oja on hyödynsaajien pidettävä kunnossa niin, että jokainen osallistuu kustannuksiin sa- mojen perusteiden mukaan kuin ojituskustannuksiin (VL 7:32). Rakennettaessa kosteikko kuiva- tusojaan tai valtaojaan, joka liittyy yhteiseen ojitukseen, kosteikko tulee suunnitella niin, että se on yhteiseen ojitukseen osallistuneiden yksimielisesti hyväksyttävissä. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuus saavuttaa yksimielisyyttä. Mikäli yhteisen ojituksen hyödyn- saajat eivät pääse sopimukseen kosteikon rakentamisesta, asia on käsiteltävä ojitustoimituksessa (VL 7:10 §). LIITE 1/2 53Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2 | 2009 KUVAILULEHTI Julkaisija Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Julkaisuaika Toukokuu 2009 �ekijä(t) Susanna Anttila ja Sami Timonen Julkaisun nimi Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Kalajokilaakso: Ylivieska, Nivala ja Haapajärvi Julkaisusarjan nimi ja numero Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2009 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut �iivistelmä Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuu- den (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Vuonna 2008 yleissuunnittelun painopiste siirtyi luonnon monimuotoisuudesta maatalousalueiden monivaikutteisiin kosteikkoihin. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan maatalouden ympä- ristötuen erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kalajokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle Ylivieskan, Nivalan ja Haapajärven kaupunkien alueelle laadittiin kesällä 2008 maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Alueelta etsittiin potentiaalisia erityistukikohteita: perinnebiotooppeja, luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteita sekä mahdollisia monivaikutteisten kosteikkojen perustamispaikkoja. Suunnitelmaan valittiin mukaan 101 luonnon monimuotoisuuden ja maatalouden vesiensuojelun kannalta tärkeää esimerkki- kohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Useimpien kohteiden hoitoon on mahdollista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan rajoita alueiden käyttöä, eikä velvoita maanomistajia niiden hoitamiseen tai kosteikon perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista. Investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada Pohjanmaan jokivesistöjen alueella aino- astaan yleissuunnitelmaan merkityille kohteille. Järviin laskevat vesistöt ovat sen sijaan tukikelpoisia myös ilman yleissuunnitelmaa. Yleissuunnitelman luonnon monimuotoisuuskohteiden luettelo ei ole kattava, vaan suunnittelu- alueelta löytyy lukuisia muitakin mahdollisia hoitokohteita. Esimerkkien tarkoituksena onkin helpottaa vastaavan- laisten kohteiden tunnistamista myös suunnittelualueen ulkopuolella. Asiasanat Luonnon monimuotoisuus, perinnebiotooppi, perinnemaisema, kosteikot, maisemanhoito, luonnonhoito, maata- lousalueet, ympäristötuki, uhanalaiset lajit, Kalajokilaakso, Ylivieska, Nivala, Haapajärvi Rahoittaja/ toimeksiantaja Maa- ja metsätalousministeriö ISBN (nid.) ISBN 978-952-11-3454-8 (PDF) ISSN (pain.) ISSN 1796-1947 (verkkoj.) Sivuja 53 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen �inta (sis.alv 8 %) Julkaisun myynti/ jakaja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus www.ymparisto.fi/ppo/julkaisut Julkaisun kustantaja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Painopaikka ja �aika – POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS Pohjois-Pohjanmaan ymPäristökeskuksen raPortteja 2 | 2009 isBn 978-952-11-3454-8 (PDF) issn 1796-1947 (verkkoj.) P o h jo is -P o h ja n m a a n y m P ä r is t ö k e s k u s Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon moni- muotoisuuden yleissuunnittelun ta�koituksena on te�ostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnon�oitoa sekä suunnata toimenpiteet tä�keimmille ko�teille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä �akemaan e�ityistukia ja lisätä vi�anomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuo�ovaikutusta. �esällä 2008 yleissuunnittelun ko�teena oli �alajokilaakson a�vokas maisema-alue. Yleissuunnitelmassa esitellään ma�dollisia kosteikkojen pe�ustamispaikkoja ja maatalousympä�istön a�vokkaita luontoko�teita sekä niiden �oitoma�- dollisuuksia. Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma kalajokilaakso: ylivieska, nivala ja haapajärvi susanna anttila ja sami timonen m a a t a L o u s a L u e iD e n m o n iv a ik u t t e is t e n k o s t e ik k o je n ja L u o n n o n m o n im u o t o is u u D e n y L e is s u u n n it e L m a