POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 3 | 2009 Ahmasjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma Marja Hyvärinen ja Sami Timonen POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 3 | 2009 Ahmasjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma Marja Hyvärinen ja Sami Timonen Oulu 2009 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 3 | 2009 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Luonnonsuojeluosasto Taitto: Susanna Anttila Kansikuva: Syysmaisemaa Ahmasjärvellä, Marja Hyvärinen Sisäsivujen kuvat: Marja Hyvärinen, Esa Nikunen, Esa Partanen ja Markku Aikioniemi Kartat: Marja Hyvärinen © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 © Suomen ympäristökeskus (SYKE) © Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus © Metsähallitus © Museovirasto Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut Multiprint Oy, Oulu 2009 Julkaisu on painettu paperille, joka on valmistettu ympäristöä säästäen. ISBN 978-952-11-3455-5 (nid.) ISBN 978-952-11-3456-2 (PDF) ISSN 1796-1939 (pain.) ISSN 1796-1947 (verkkoj.) POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS ESIPUHE Enemmistö Suomen suojelualueista kuuluu Natura 2000 -verkostoon, joka on Euroo- pan Unionin jäsenmaiden luonnonsuojelualueista muodostuva verkosto. Suomessa Natura 2000 -verkostoon on liitetty muun muassa monet jo aikaisemminkin lintu- vesiensuojeluohjelmaan kuuluneet merkittävät lintualueet kuten myös Ahmasjärvi. Natura-verkostoon kuuluminen ei estä alueen käyttöä, mutta verkostoon sisälly- tetyillä alueilla ei kuitenkaan saa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue kuuluu Natura-verkostoon. Joskus alueen käyttötarpeet saattavat olla jopa ristiriidassa alueen suojelutavoitteiden kanssa. Natura-alueiden toteuttamisen luonne voi kuitenkin vaihdella. Toteutustavan ja rauhoitusmääräysten on oltava sel- laisia, että ne vastaavat Natura-alueiden perusteena olevien luontotyyppien ja lajien ekologian vaatimuksia ja turvaavat niiden suotuisan suojelun tason säilymisen tai saavuttamisen. Ahmasjärvellä Natura 2000 -alueen suojelu on toteutettu luonnon- suojelulailla perustamalla alueesta yksityinen luonnonsuojelualue. Natura-alueen suojelutavoitteiden toteuttamisesta voidaan sopia maanomistajan kanssa. Sopimuksessa määritellään alueella sallitut ja rauhoituksen vuoksi kielletyt toimenpiteet. Sopimukseen voi liittyä alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka laati- minen on olennaista etenkin silloin kun alueeseen kohdistuu runsaasti virkistyskäyt- töä tai sellaisia käyttötarpeita, jotka ovat ristiriidassa suojelutavoitteiden kanssa. Ahmasjärvellä hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen katsottiin tarpeelliseksi, jotta järven virkistyskäyttöä ja veden laatua voidaan parantaa alueen merkittävät luontoarvot huomioon ottaen. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa pyritään osoittamaan hoidon tarpeessa olevat alueet ja niille sopivat hoitomenetelmät. Myös alueen virkis- tyskäyttöä pyritään ohjaamaan ja kehittämään siten, että luonnonarvot tulevat huo- mioon otetuiksi. Tämän yhteistyössä laaditun hoito- ja käyttösuunnitelman kokosi- vat FM Marja Hyvärinen ja FM Sami Timonen (linnusto-osuus) Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen työnä. Tavoitteita, toimenpiteitä ja vastuukysymyksiä pohdit- tiin yhteistyöryhmässä, johon kuuluivat edustajat Utajärven kunnasta, Ahmaksen kyläseurasta, Ahmasjärven osakaskunnasta, Ahmasjärven jakokunnasta, Ahmaksen Erä ry:stä, Oulun riistanhoitopiirista, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiristä, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä, Utajärven kotiseutuyhdistyk- sestä, Metsähallituksesta ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on hyväksynyt Ahmasjärven hoito- ja käyt- tösuunnitelman 7.5.2009. Suunnitelma toimii ohjeellisena asiakirjana alueen hoidolle ja käytölle. Valtion ympäristöhallinto käyttää suunnitelmaa päätöksenteon pohjana silloin kun käsitellään aluetta koskevia asioita. Kiitokset kaikille hoito- ja käyttösuunnitelman laadintaan osallistuneille! Marja Hyvärinen Sami Timonen 4 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 5Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 SISÄLLYS 1 Johdanto ........................................................................................................................7 1.1 Sijainti ja luonne ...............................................................................................7 1.2 Suunnittelu ja selvitykset ...............................................................................8 2 Luonto ja historia ......................................................................................................9 2.1 Yleiskuvaus ........................................................................................................9 2.2 Maa- ja kallioperä sekä ilmasto .....................................................................9 2.3 Vesistöt ..............................................................................................................10 2.4 Veden laatu ......................................................................................................10 2.5 Linnusto ............................................................................................................13 2.5.1 Linnuston perusteella määritetty suojeluarvo .................................13 2.5.2 Lintuvesityöryhmän määrittelemä pesimälinnuston suojeluarvo ............................................................................................14 2.5.3 Elinympäristön suojeluarvo (ESA) .....................................................14 2.5.4 Pesimälinnusto......................................................................................15 2.5.5 Satunnaislajit ja harvinaisuudet .........................................................18 2.5.6 Muutonaikaiset kerääntymät..............................................................18 2.5.7 Sulkasadon aikainen merkitys ...........................................................18 2.5.8 Merkitys pesimäaikaisena ruokailualueena ....................................18 2.5.9 Lintudirektiivin liitteen I lajit .............................................................18 2.5.10 Uhanalaiset lintulajit ja Suomen vastuulajit .....................................18 2.5.11 Ahmasjärven tärkeimmät alueet linnuston kannalta .....................20 2.6 Kasvillisuus .....................................................................................................20 2.6.1 Yleisluokitus ..........................................................................................20 2.6.2 Kasvillisuusinventointi ........................................................................21 2.6.3 Kasvillisuusvyöhykkeet ......................................................................21 2.6.4 Putkilokasvilajisto ................................................................................23 2.7 Natura 2000 -luontotyypit .............................................................................24 2.8 Kalasto ja kalastusolot ...................................................................................25 2.9 Muu lajisto .......................................................................................................26 2.10 Alueen luonnon suojelu ................................................................................27 2.10.1 Suojelun toteuttaminen .......................................................................27 2.10.2 Lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten asettamat velvoitteet ...............................................................................................27 2.10.3 Lajisuojelu ..............................................................................................28 2.11 Historia ja kulttuuriarvot .............................................................................28 2.11.1 Asutushistoria .......................................................................................28 2.11.2 Kulttuuriarvot .......................................................................................29 2.11.3 Kulttuuriarvojen suojelu .....................................................................29 3 Nykyinen käyttö ......................................................................................................30 3.1 Virkistyskäyttö ...............................................................................................30 3.2 Kalastus ja metsästys .....................................................................................30 3.3 Matkailu ...........................................................................................................30 3.4 Liikenne ............................................................................................................31 3.5 Ympäristön maankäyttö ................................................................................31 6 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 3.6 Kaavoitustilanne .............................................................................................32 3.7 Rajoitukset luonnon käyttöön .....................................................................33 4 Alueen suojelun, hoidon ja käytön tavoitteet .............................................34 5 Suositukset ................................................................................................................35 6 Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet .....................................................................36 6.1 Maisema, rantapensaikkojen ja rantapuuston raivaus ...........................36 6.2 Ruoppaus ..........................................................................................................37 6.3 Venevalkamat ja uintipaikat ........................................................................37 6.4 Ojitus .................................................................................................................38 6.5 Palvelurakenteet .............................................................................................39 6.6 Pienpetopyynti ................................................................................................39 6.7 Vesikasvillisuuden niitto ..............................................................................40 6.8 Veden laadun parantaminen ........................................................................41 6.9 Kalastus ............................................................................................................43 6.10 Lähtevänojan kunnostus ...............................................................................44 6.11 Veneily ..............................................................................................................44 7 Resurssit ja toimenpiteiden ajoittuminen ....................................................47 7.1 Toimenpiteiden ajoittuminen ......................................................................47 7.2 Yhteistyö ...........................................................................................................47 7.3 Kustannukset ..................................................................................................47 8 Valvonta ......................................................................................................................50 9 Alueen luonnontilan ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta ......................................................................................................................51 9.1 Linnustoseuranta ............................................................................................52 9.2 Kasvillisuusseuranta .....................................................................................52 9.3 Nisäkässeuranta ..............................................................................................52 9.4 Veden laadun seuranta ..................................................................................52 10 Suunnitelman vaikutusten arviointi .............................................................54 10.1 Uhka-analyysi .................................................................................................54 10.2 Ekologiset vaikutukset ..................................................................................54 10.3 Sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset .....................................................54 10.4 Vaikutus Natura-luontotyyppeihin ja -lajeihin .......................................56 10.5 Vaikutus kulttuuriperintökohteisiin .........................................................56 Lähteet ..........................................................................................................................57 Liitteet ..........................................................................................................................59 Kuvailulehti ................................................................................................................68 7Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 1.1 Sijainti ja luonne Matala ja runsaan vesikasvillisuuden ilmentämä 385 hehtaarin kokoinen Ahmasjärvi sijaitsee Poh- jois-Pohjanmaalla Utajärven kunnassa, Ahmak- sen kylässä (kuva 1). Ahmasjärvi on vuonna 1982 luokiteltu lintuvesiensuojeluohjelmassa valtakun- nallisesti arvokkaaksi kohteeksi (Valtioneuvoston periaatepäätös 1982). Pohjois-Pohjanmaan lintuve- sikohteista Ahmasjärvi oli vuonna 1999 yhdeksän- neksi arvokkain (Pessa 2000). Ahmasjärvi on liitetty Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualuee- na (SPA, special protection area ). Ahmasjärven Na- tura 2000 -alue (FI1106002) on kooltaan 417 hehtaa- ria rajauksen noudatellessa kosteikkoalueen rajoja ja suurimmalta osin aikaisempaa lintuvesiensuo- jeluohjelman rajausta. Natura-rajaukseen sisältyy koko järvi kapeine rantavyöhykkeineen. Aluetta ympäröivät pellot ja laidunalueet sekä asuntojen ja kesämökkien piha-alueet ovat pääpiirteissään rajauksen ulkopuolella. Kapeimmillaan Natura- alueeseen sisältyvä rantavyöhyke on vain muuta- man metrin levyinen, leveimmillään parisen sataa 1 Johdanto Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti, suojelualueen rajaus ja muinaisjäännökset. Ahmasjärven Natura 2000 -rajaus noudat- telee yksityisen suojelualueen (YSA200459) ja lintuvesiensuojeluohjelma-alueen (LVO110262) rajoja. Ahmasjärvi Natura-alueen rajaus Muinaisjäännökset 0 200 400 600 800 1 000 Metriä © SYKE, © Museovirasto, © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 Kunta: Utajärvi 8 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 metriä. Ahmasjärven suojelu on toteutettu luon- nonsuojelulailla perustamalla alueesta yksityinen luonnonsuojelualue (YSA200459). Yksityinen luon- nonsuojelualue on kooltaan 421 hehtaaria. Ahmasjärven suojeluarvo perustuu runsaaseen ja monipuoliseen pesimälinnustoon. Säännölli- sesti järvellä pesii lähes 30 lintuvesilajia. Alueella esiintyy säännöllisesti 13 lintudirektiivin liitteen I mainitsemaa erityisesti suojeltavaa lintulajia. Järven rehevyyden aiheuttaman runsaan kasvi- ja eläintuotannon ansiosta Ahmasjärvi on myös mer- kittävä vesilintujen ja kahlaajien muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue. Kasvilajistoltaan Ahmasjärvellä ei ole erityisiä harvinaisuuksia eikä vaateliasta lajistoa tylppä- lehtivitaa lukuun ottamatta. Alueella esiintyy kui- tenkin alueellisesti uhanalainen pitkälehtivita ja alueellisesti huomionarvoinen lettotähtimö. Ran- toja kiertävät rantaluhdat ovat luontodirektiivin mukaista Natura-luontotyyppiä (vaihettumissuot ja rantasuot). Ahmasjärven alue sijaitsee keskellä Ahmaksen kylää, joten sen maisemallinen ja virkistykselli- nen merkitys on suuri. Alueella on runsaasti sekä loma- että pysyvää asutusta. Lisäksi se sijaitsee matkailun kannalta keskeisellä paikalla, Rokuan matkailupalvelujen välittömässä läheisyydessä ja on osana ylimaakunnallista matkailureittiä (Ter- vareitistö). 1.2 Suunnittelu ja selvitykset Alueen linnuston ensimmäinen kartoitus tehtiin vuonna 1975 valtakunnallisen lintuvesien suoje- luohjelman valmistelun yhteydessä. Tämän jälkeen linnustoa on selvitetty Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskuksen toimesta vuosina 1999, 2004 ja 2006. Linnustosta on tietoa kuitenkin runsaamminkin, sillä alueella on retkeilty jonkin verran lintuharras- tajien toimesta. Natura 2000 -alueen kasvillisuus- selvitys sekä luontodirektiivin suojelemien luon- totyyppien tarkastelu on tehty kesän 2006 aikana. Ahmasjärven vesikasvillisuutta on aikaisemmin tutkittu myös biologitoimisto J. Venetvaaran toi- mesta vuonna 1997 Linturanta-projektin yhteydes- sä. Muita projektin yhteydessä tehtyjä tutkimuksia ovat pohjalietteen analyysi (Suomen ympäristöpal- velu Oy), ruoppaussuunnitelma (Timo Kellokoski) ja järven veden- ja mudan syvyysmittaukset (Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskus). Vedenlaatua on seurattu Ahmasjärvellä vuodesta 1964 lähtien. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kun- nostushanketyöryhmä on arvioinut Ahmasjärven kunnostuksen kuuluvan prioriteettiluokkaan II. Arvion perusteina ovat olleet Ahmasjärven alu- eellinen merkittävyys sekä merkittävät luonto-, kulttuuri- ja käyttöarvot. Vuonna 2005 järven asuk- kaille tehtiin kysely, jossa kartoitettiin asukkaiden mielipiteitä alueen käyttömuodoista sekä heidän tärkeiksi kokemistaan hoito- ja kunnostustarpeista. Vastausprosentti jäi kuitenkin alhaiseksi. Oulujokilaakson Tervareitistöhankkeessa raken- netaan jokivarren yrityselämään ja kulttuuriperin- teeseen sekä ainutlaatuiseen maisemaan ja luontoon tukeutuva korkeatasoinen maastoreitistö. Tervarei- tistöä suunnittelee Pohjois-Pohjanmaan ympäris- tökeskus. Reitistö koostuu ylikunnallisista hiihto-, ulkoilu- ja pyöräilyreitistöistä, ja ulkoilureitistöä rakennetaan myös Ahmasjärven ympärille ja lähis- tölle (taulukko 1). Tervareitistöä tukevat paikalli- set reitit harrastusmahdollisuuksineen (ratsastus, maastopyöräily jne.). Tervatapahtumien kehittä- minen on olennainen osa Tervareitistöä. Utajärven osalta suunnitelmaan liittyvät rakennelmat valmis- tuivat vuoden 2006 aikana. (Oulujoki-strategia). Oulujokilaakson Tervareitistöhanke tukee val- tioneuvoston luonnon virkistyskäytön ja luonto- matkailun kehittämisestä tekemää periaatepää- töstä. Oulujokilaakson Tervareitistö tukee Poh- jois-Pohjanmaan maakuntakaavaa ja Oulu–Kajaani -kehittämisvyöhykehanketta. (KH § 70, Utajärven kunnanhallitus, kokous 3.3.2003, Oulujokilaakson Tervareitistö, puitesopimus). Taulukko 1. Tervareitistöön sisältyvät reitit Ahmasjärven lähialueilla. Toteutumisluokan I toimenpiteet on toteutettu vuosina 2002– 2006 ja luokan III toimenpiteet toteutetaan vuosina 2010–2012. Reitti Reitin pituus (km) Kustannusarvio (€) Toteutumisluokka Hiihto- ja ulkoilureitti Kalevalakylä–Rokua 7 100 000 I Hiihto- ja ulkoilureitti taukopaikkoineen Utajärven kirkonkylä–Ruostesuo 11 157 000 I Ulkoilureitti Ruostesuo–Ahmaskangas 8 81 000 I Hiihtoreitti Ruostesuo–Rokua 11 111 000 I Hiihto- ja ulkoilureitti Ahmaskangas–Kalevalakylä 2 29 000 III 9Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 2.1 Yleiskuvaus Ahmasjärven maisema on topografialtaan vaihte- levaa. Pääpiirteissään ympäröivä maasto on järven pintaa huomattavasti korkeammalla. Jyrkimmin ranta kohoaa järven pohjoisimmassa ja eteläisim- mässä kolkassa eli Raatelahden länsi- ja pohjois- puolella sekä Sadelahden länsi- ja eteläpuolella. Järven välitön rantavyöhyke on kuitenkin kohta- laisen matalaa järveä ympäröivine rantasoineen. Ahmasjärven maisemassa luonteenomaisena piir- teenä on rantoja lähes kauttaaltaan reunustava ava- ra maalaismaisema peltoineen. Ahmasjärven maisemaa voi luonnehtia myös vesialueiltaan avoimeksi. Arviolta noin 85 % Ah- masjärven Natura-alueen pinta-alasta on edel- leen avointa vesialuetta. Rantoja kiertävät melko kapeat ja selkeärajaiset vesi- ja rantakasvillisuus- vyöhykkeet. Kiviharjun eteläpuolinen vesialue ja Pekkalanperän edusta (Lähtevänojan seutu) ovat vesialueiltaan Ahmasjärven umpeenkasvaneinta osa-aluetta. Laajimmat ruovikkoalueet sijaitsevat Pekkalanperän edustalla, Murronrannasta lin- tutornille, Puukkolan rannasta itään sekä Lam- polahden edustalla. Laajat järvikortekasvustot ovat myös tyypillisiä rannan tuntumassa. Jär- ven lounaisosan Sadelahtea sekä pohjoisimman osan Raatelahtea sen sijaan hallitsee tiheä kel- luslehtikasvillisuus. Seppälänniemestä koilliseen sijoittuva alue on linnustollisesti Ahmasjärven merkittävimpiä alueita. Laajimmat rantasuot sijaitsevat järven itä- ja kaakkoisrannalla. Myös Seppälänniemestä Vesalaan asti ranta on lähes yhtenäistä, vain muutaman venevalkaman kat- komaa kapeahkoa rantasuota. Sadelahden peru- kassa ja Lampolahden pohjoisrannalla on luh- tainen rantaniittyvyöhyke. Soistunut vesijättö- ranta on muodostunut muinaisten järvenlaskujen seurauksena. Alueella on lähteisyyttä. Heteojan poukama, kuten järven moni muukin poukama, on karvalehden valtaama. Heteojan suulla on lintutorni. Ahmasjärven pohjoispuolella on jäkälää ja mäntyä kasvavia kuivia kangasmetsiä ja karuk- kokankaita, mutta ainoastaan Seppälänniemen koillispuolella kuiva kangasmetsä ulottuu lähes rantaan saakka. Järven eteläpuolinen alue on pääasiassa lehtimetsää. Murronrannan tienoilla ranta-alue on pensoittunutta ja metsittynyttä ku- ten myös ranta-alue Sadelahdesta Lampolahteen. Rantapensaikkoa on myös Puukkolanniemen ete- läpuolella Sadelahden rantamilla. Ahmasjärven lisäksi lähistöllä on toinen luon- nonsuojelualue: Rokuan Natura 2000 -alue, jonka eteläosassa sijaitsee Rokuan kansallispuisto. Ah- masjärven lähistön mielenkiintoisia tutustumis- kohteita ovat myös kaksi harjukuoppaa eli suppaa Ahmasjärven lounaispuolella (Revonhaudat). Su- pat ovat syntyneet jääkauden aikana harjuhiek- kaan hautautuneiden jäälohkareiden sulaessa. 2.2 Maa- ja kallioperä sekä ilmasto Ahmasjärvi on osittain hiekkapohjainen ja osittain muta- ja liejupohjainen järvi. Maaperä järven ym- pärillä koostuu paksuista hiekkakerroksista ja osin turvemaasta. Järven länsiosan ympäristön kallio- perä on graniittia ja itäosan ympäristössä on kiille- liuskeita. Koillispään kivilajeina ovat arkoosit. Ahmasjärveä lähin Ilmatieteen laitoksen ha- vaintoasema sijaitsee Vaalan Pelsossa. Havainto- aseman ilmastotietojen mukaan 30 vuoden vertai- luajanjaksoa (1971–2000) tarkasteltaessa vuoden keskimääräinen lämpötila alueella on +1,5 °C ja vuotuisen sademäärän keskiarvo 595 mm. Lämpi- min kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila on +15,2 °C. Kylmin kuukausi puolestaan on tam- mikuu, jonka keskilämpötila oli vertailuajanjak- solla -10,7 °C. Sateisimmat kuukaudet ovat heinä- 2 Luonto ja historia 10 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 ja elokuu. Heinäkuun sademäärän kuukausikes- kiarvo oli vertailuajanjaksolla 76 mm ja elokuun 78 mm. Lumen paksuus oli enimmillään 55 cm maaliskuun puolivälissä. (Drebs ym. 2002.) 2.3 Vesistöt Ahmasjärven Natura 2000 -alueeseen ei kuulu mui- ta järviä. Ahmasjärven pituus on noin 4,5 kilomet- riä ja leveys 1,5 kilometriä. Rantaviivan kokonais- pituus on 10,5 kilometriä. Matalan Ahmasjärven keskisyvyys on vain noin kaksi metriä syvimmän kohdan ollessa 4,9 metriä. Järvi sijaitsee 98,8 metriä meren pinnan yläpuolella (korkeustaso N60+99,00). Ahmasjärven pohja on osittain hiekkaa ja osittain muta- ja liejupohjaa. (Ympäristöhallinto 2007.) Ahmasjärvi (järvitunnus 59.219) kuuluu Oulujo- en vesistöalueeseen. Ahmasjärven valuma-alue on kooltaan 71 km2 ja sen järvisyys on 7,6 %. Soiden osuus valuma-alueen pinta-alasta on 20,1 %. Lähi- valuma-alueen koko on 41,6 km2. Järvi sijaitsee Rokuanvaaran harju- ja dyynimuo- dostuman pohjoispuolella ja kuuluu yhdeksän erillisen järven muodostamaan ketjuun, joka on pienten purojen yhdistämä. Järviketjuun kuuluvat Leväsoppinen, Iso-Syväjärvi, Lianjärvi, Kotalam- pi, Tulijärvi, Kirvesjärvi, Koivujärvet, Holma ja Ahmasjärvi. (Väisänen 2005.) Järveen laskee yksi oja Rokuan vaara-alueelta ja useita ojia ympäröivil- tä viljelysalueilta. Suurimpia järveen laskevia ojia ovat lintutornin itäpuolella sijaitseva Heteoja, Ah- masjärven etelärannalla sijaitseva Kalaoja ja järven lounaisosaan laskeva Hieto-oja. Järvestä lähtevä laskuoja, Lähtevänoja, yhtyy Oulujokeen Sipolan kylän kohdalla. Patorakenteet ja vedenlaskut Kuten useita muitakin järviä, on Ahmasjärvenkin vedenpintaa aikoinaan laskettu. Järvien vedenpin- toja laskettiin laajasti eri puolilla Suomea 1800-lu- vun alun ja 1970-luvun välillä. Hankkeiden taus- talla oli maatalouden kehittyminen: viljelysmaan hankinta maanviljelyksen käyttöön ja lisääntyneen karjatalouden tarvitsema laidunalan lisääminen. Järven lasku on vaikuttanut vesiin monin eri ta- voin. On luultavaa, että ainakin matalien ja laa- keiden järvialtaiden joukossa on sellaisia, joiden nykyinen ekologinen luonne perustuu pitkälti aikoinaan tehtyyn järvenlaskuun. Järven veden- pinnan laskeminen pääsääntöisesti kasvattaa sekä järvialtaan herkkyyttä rehevöitymiselle että ranta- vyöhykkeen suhteellista osuutta järven pinta-alas- ta. (Tanskanen 2002.) Ahmasjärven nykyiset laajat rantasuot ovat esimerkki aiempien vedenlaskujen vaikutuksesta. Ahmasjärvestä laskevaa Lähtevänojaa on ai- kaisemmin padottu syksyisin, jotta vedenpinta on saatu talven ajaksi tarpeeksi korkealle. 1980- luvulla Lähtevänojaan rakennettiin kunnollinen säännöstelypato, joka on nykyisin melko heikossa kunnossa. 2.4 Veden laatu Ahmasjärvi on biologisten laatutekijöiden mukaan tyydyttävässä tilassa. Ensisijaisesti Ahmasjärvi arvioidaan luonnonsuojelullisin perustein lintu- vetenä, mikä aiheuttaa hyvästä ja erinomaisesta poikkeavan vedenlaadun tavoitetilan. Biologisista tekijöistä vesikasvit ilmentävät hyvää tilaa, kalat tyydyttävää ja kasviplankton välttävää tilaa. Fysikaalis-kemiallisten tekijöiden mukaan Ahmasjärven vedenlaatu on välttävä. Fysikaalis- kemiallisilla tekijöillä tarkoitetaan näkösyvyyttä, lämpö- ja happioloja, suolaisuutta, happamoitu- mistilannetta, ravinneoloja ja kansallisesti valit- tuja vesiympäristölle haitallisia aineita. Rokuan alueen järviketjun rehevöityneistä järvistä Ah- masjärven ravinnepitoisuudet ovat olleet kaik- kein korkeimpia. Järven käyttäjille rehevöitymi- sestä kertovia näkyviä ongelmia ovat olleet veden hapettomuus, sinileväkukinnat, pohjan paikoit- tainen liettyminen, hajuhaitat sekä paikoitellen runsas vesikasvillisuus. Järvessä esiintyy myös toistuvasti leväsamentumia (kuva 2). Osa sinile- vistä on myrkyllisiä lajeja (Microcystis aeruginosa, M. reinboldii, Anabaena circinalis). Vuoden 2007 heinäkuussa otetussa kasviplanktonnäytteessä haitallisten sinilevälajien osuus kokonaisbiomas- sasta oli 58,9 % (Hertta-tietokanta). Vakavia talviaikaisia happikatoja ja kalakuole- mia on järvessä ollut mm. vuosina 1959, 1964 ja 1979 (liitteet 2 ja 3). Osasyynä tähän on ollut järven ravinteisuus, esimerkiksi fosfori-, typpi- ja rau- tapitoisuudet olivat vuonna 1979 moninkertaisia nykyarvoihin verrattuna. Esimerkiksi kokonais- fosforipitoisuus vuonna 1997 oli 530 μg/l, kun se vuonna 2008 oli keskimäärin 88,5 μg/l. Lisäksi jär- ven mataluus ja mahdollisesti vähälumiset talvet lisäävät happikadon riskiä. Talviaikaiset kalakuo- lemat ovat loppuneet 1980-luvulla Lähtevänojaan rakennetun säännöstelypadon valmistuttua. Sään- nöstelyllä varmistettiin hapen kannalta riittävä ve- simäärä järvessä (Pajunen 1997). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on kerän- nyt Ahmasjärveltä vedenlaatutietoja vuodesta 1964 11Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 lähtien. Veden laadun osalta merkkejä Ahmasjär- ven voimakkaasta ylirehevöitymisestä ovat muun muassa suuret fosfori- ja klorofyllipitoisuudet (kuva 3) sekä etenkin alusvedessä vähäinen hap- pipitoisuus ja korkeat rauta- ja mangaanipitoisuu- det. Heinäkuun loppupuolella 2006 Ahmasjärven kokonaisfosforipitoisuus oli 120 μg/l ja perustuo- tantoa kuvaava klorofylli-a -pitoisuus 110 μg/l. Pintavesien keskeinen rehevöittäjä on yleensä maa- talouden aiheuttama fosfori- ja typpikuormitus. Ahmasjärven valuma-alueella on erittäin runsaasti metsätalous- ja maatalousmaita, ja järveen tuleva ulkoinen kuormitus on peräisin pääasiassa juuri metsätalousmailta ja järveä ympäröiviltä pelloilta (taulukko 2). Lisäksi peltoviljelyn kiintoainekuor- mitus aiheuttaa mm. järvenpohjan liettymistä. Peltoviljelyn aiheuttamiin haitallisiin vesistövaiku- tuksiin kuuluvat myös orgaanisen kuormituksen aiheuttama hapenkulutus sekä raudan, alumiinin ja happamuuden vesieliöille aiheuttamat myrkyl- liset vaikutukset (Aronsuu ym. 2006). Ahmasjärven sisäinen kuormitus on myös suu- ri. Sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan ravintei- den vapautumista pohjasta veteen enemmän kuin pohjasedimentteihin sitoutuu. Sisäiseen kuormi- tukseen vaikuttavat mm. happitilanne, pohja-ai- neksen laatu, pH-arvo, pohjaeläinten toiminta ja pohjaa möyhivät kalaparvet, etenkin särkikalat. Heinäkuun 2006 vesianalyysissä Ahmasjärven pH- luvuksi mitattiin 9,2. Luonnonoloissa pH:n nous- tessa yli kahdeksaan alkaa veden kiintoainespar- tikkeleista ja sedimenteistä vapautua fosforia. Si- säkuormitteisessa järvessä veden fosforipitoisuus kasvaa loppukesää kohden, mikä on nähtävissä Ahmasjärvestä otetuissa vesinäytteissä. Kesäkuun (29.6.2006) vesinäytteessä kokonaisfosforin mää- rä oli 79 μg ja heinäkuussa (19.7.2006) määrä oli kasvanut 120 mikrogrammaan vesilitrassa. Veden fosforipitoisuutta lisää muun muassa liian suuri särkikalakanta. Särkikalat saalistavat valikoiden suuria vesikirppuja ja ruokailevat pohjalla sekoit- taen pohjan kerroksia. Näin ne samentavat veden vapauttaen pohjan sedimenteistä ravinteita uu- delleen veteen ja levien käyttöön. Särkikalojen runsastuminen voi siten epäsuorasti johtaa levien määrän lisääntymiseen (Äystö 1997). Siten myös leväsamentumat kertovat osaltaan järven sisäises- tä kuormituksesta. Väriarvot ja sameusluku ovat olleet Ahmasjär- vessä korkeita ja näkösyvyys kesäaikaan hyvin Kuva 2. Toistuvat levien aiheuttamat samentumat haittaavat Ahmasjärven virkistyskäyttöä. Kuva: Marja Hyvärinen. 12 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 pieni. Sameusarvoja kohottavat mm. ravinneyh- disteet ja veteen liuenneet rautayhdisteet, joskin jonkin verran saattaa olla vaikutusta vesinäytteen- oton ajankohdan sääolosuhteilla. Kovalla tuulella matalan järven pohjasta saattaa irrota ainesta, joka nostaa veden sameusarvoja ja värilukua. Pahin tilanne Ahmasjärven vedenlaadun suh- teen on ollut 1970-luvulla. Vuonna 1979 järven ve- den laatu todettiin erityisen huonoksi ja järvessä esiintyi happikatoa. Järven tilasta huolestuttiin ja siitä kirjoitettiin paikallislehdessä (liite 2). Järveen tulevien ravinteiden merkitys veden laatuun oli huomattu jo tällöin. Syynä 1970-luvun erityisen huonoon vedenlaatuun lienevät juuri maatalou- den päästöt sekä 1960–1970-luvuilla tehdyt erittäin laaja-alaiset metsäojitukset (Aronsuu ym. 2006). Ahmasjärven vedenlaadussa on viime vuosien aikana kuitenkin tapahtunut hieman parannusta. Vuodesta 1995 alkaen maatalouden vesiensuojelua on tehostettu EU:n maatalouden ympäristötukioh- jelmalla. Ympäristötukiohjelman vesistökuormi- tuksen vähentämiseen liittyvinä tavoitteina on ollut fosfori- ja typpikuormituksen vähentäminen 5–10 vuodessa 30–40 % ja pitkällä aikavälillä 50 %. Valtakunnallisesti tarkasteltuna ravinnekuormi- tuksessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia ympäristötukikausien aikana, joten asetettuja ta- voitteita ei ole vielä saavutettu. Hyvin merkittävää kuitenkin on, että kuormitus ei ole enää lisäänty- nyt. (Aronsuu ym. 2006.) Maanviljelyn ja karjatalouden lisäksi Ahmas- järven kuormitusta lisäävät haja-asutuksen jäte- vedet. Asutuksen jätevesissä fosfori on suurelta osin liukoisessa muodossa, jolloin se vesistöön päästyään on suoraan kasveille ja leville käyttö- kelpoisessa muodossa ja aiheuttaa siten nopeaa vesistön rehevöitymistä (Mattila 2005). Veden tilaan vaikuttavat myös sääolosuhteiden ja ve- simäärien vaihtelut. Kuivina kesinä vedenpinta laskee huomattavasti. Kuormitetussa vesistössä kuten Ahmasjärvi, vähävetisyys heikentää tilaa entisestään. Kuva 3. Kokonaisfosforin ja klorofylli a:n pitoisuudet Ahmasjärven pintavedessä vuosina 1991–2008 ympäristöhallinnon mittauspisteellä. Arvot ovat kasvukauden (kesäkuu-syyskuu) keskiarvoja. Kokonaisfosforipitoisuus ja klorofylli a:n määrä kuvaavat järven rehevyystasoa. Erittäin rehevissä järvissä päällysveden fosforipitoisuus on yli 50 μg/l (mikrogrammaa litrassa), ylirehevissä yli 100 μg /l. Rehevissä vesissä klorofylli a:n pitoisuus on yli 10 μg /l. Veden laatu on välttävä fosforip- itoisuuden ylittäessä 65 μg /l ja huono pitoisuuden ylittäessä 100 μg /l. Klorofylli a:lla raja-arvot ovat: tyydyttävä 20–40, välttävä 40–60 μg /l ja huono yli 60 μg /l. (Vesi- ja ympäristöhallinto 1988; Hertta-tietokanta.) Ahmasjärven pintaveden kokonaisfosfori (P_tot) ja klorofylli-a kasvukauden keskiarvoina vuosina 1991-2008 0 20 40 60 80 100 120 140 1991 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Vuosi P _ t o t 0 20 40 60 80 100 120 K l o r o f y l l i - a Kokonaisfosfori μg/l Klorofylli-a μg/l 13Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Taulukko 2. Ahmasjärven valuma-alueen (71,22 km2) kuormitusta aiheuttava maankäyttö ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän mukaan. Maankäyttöluokka Pinta-ala (km2) Prosentteina Oma ja yläpuolinen pinta-ala (km2) Kuormitustyyppi Luokittelemattomat metsätalouden maat 54,38 76,36 54,38 Metsätalous Luonnonhuuhtouma Rivi- ja kytkettyjen pientalojen alueet 0,01 0,01 0,01 Hulevesi Erillispientalojen alueet 0,47 0,66 0,47 Hulevesi Pellot 7,30 10,25 7,30 Maatalous Luonnonhuuhtouma Monivuotiset nurmet ja niityt 0,22 0,31 0,22 Maatalous Luonnonhuuhtouma Käytöstä poistuneet maatalousmaat 2,11 2,96 2,11 Metsätalous Luonnonhuuhtouma Säännöstelemättömät luonnonvedet 5,31 7,45 5,31 Laskeuma 2.5 Linnusto Ahmasjärvi on kuulunut lintuvesien suojeluoh- jelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena vuodesta 1982 lähtien. Lintuvesien suojeluohjel- ma on nimensä mukaisesti kosteikkoelinympäris- töjä suojeleva ohjelma, joka sisältää tärkeimmät linnustollisesti arvokkaimmat järvet, merenlah- det ja jokivarsien järvilaajentumat. Linnustotieto- ja järveltä on 1970-luvulta lähtien, jolloin tehdyn kartoituksen perusteella lintuvesille ominaiseen lajistoon on kuulunut muun muassa 10 vesilintu- lajia (taulukko 3). Näistä arvokkaimmat ja vaate- liaimmat lajit olivat tuolloin silkkiuikku (Podiceps cristatus), mustakurkku-uikku (Podiceps auritus), heinätavi (Anas querquedula), punasotka (Aythya ferina) ja nokikana (Fulica atra). Järven nykyinen linnustoarvo perustuu suhteellisen vaateliaaseen pesimälajistoon, jonka arvokkain laji on silkki- uikku. Ahmasjärven pesimäkanta on Pohjois- Pohjanmaan yksittäisistä järvistä vahvin. Lisäksi järvelle kerääntyy syksyllä merkittäviä määriä vesilintuja, erityisesti telkkiä (Bucephala clangula), uiveloita (Mergus albellus) ja isokoskeloita (Mer- gus merganser). Linnustotietoja on kerätty 1990-luvulla (1991, 1993, 1996) IBA-alueiden (BirdLife Internationalin kansainvälisesti arvokkaat lintualueet -projekti) kartoituksen yhteydessä (Kirkkomäki, Pessa, jul- kaisematon). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kus on tämän jälkeen laskenut järven pesimälin- nuston vuosina 1999, 2004 ja 2006 osana lintuve- siohjelman kohteiden seurantaohjelmaa ja järven hoito- ja käyttösuunnitelman laadintaa varten (Pessa 2000). 2.5.1 Linnuston perusteella määritetty suojeluarvo Lintuvesien suojeluarvon määrittäminen tuli en- simmäisen kerran ajankohtaiseksi 1970-luvulla, jolloin maa- ja metsätalousministeriössä ryhdyttiin valmistelemaan lintuvesien suojelua. Lintuvesien suojeluarvon määrittämisessä on käytetty kahta menetelmää, jotka ovat monilta osiltaan saman- kaltaisia. Maa- ja metsätalousministeriön asetta- man Lintuvesityöryhmän kehittämä arviointime- netelmä oli aikanaan edistyksellinen ja soveltui tarkoitukseensa hyvin. Nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin menetelmä on kuitenkin osoittau- tunut osittain vanhentuneeksi, koska linnusto on muuttunut merkittävästi. Lajien levinneisyydes- sä ja pesimäkannoissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia: uusia lajeja on asettunut lintuvesille ja uhanalaisten lajien huomioon ottaminen arvotet- taessa alueita on noussut keskeiseksi perusteeksi. Uusi 1990-luvulla Suomen ympäristökeskuksen kehittämä arviointimenetelmä vastaa nykyisin vanhan lintuvesiohjelman pisteytysmenetelmää paremmin kysymykseen, mikä on lintuvesikoh- teiden linnustoon perustuva arvojärjestys. Kohteita arvotettaessa tulee pesimälinnuston lisäksi tarkastella levähtävien lintujen laji- ja yksi- lömääriä sekä alueelle sulkasadon aikaan kerään- tyvien vesilintujen yksilömääriä. Alueen kasvilli- suus ja riistantuottoarvo vaikuttavat myös kohteen kokonaisarvoon. 14 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 2.5.2 Lintuvesityöryhmän määrittelemä pesimälinnuston suojeluarvo Lintuvesityöryhmän (1981) laatiman lintuvesipis- teytyksen mukaan kullekin lintuvesille ominaiselle lintulajille määritettiin suojeluarvo (1–10), jonka suuruus riippui siitä, miten riippuvainen kyseinen laji oli lintuvesistä. Lintuvesille keskittyneet lajit saivat korkeimmat suojelupistearvot. Lajipisteen lisäksi lintuvesille keskittyneille lajeille annetaan lisäpisteitä runsauden mukaan niin, että suurin Suomesta lintuvedellä tavattu parimäärä kulla- kin lajilla vastaa viittä pistettä. Näin teoreettinen enimmäispistemäärä tällaisilla lajeilla on 15, kun se laaja-alaisilla lajeilla on vain viisi pistettä. Yksittäisen kohteen suojelupistearvo saadaan laskemalla kunkin lajin suojelupisteet yhteen. Kansainvälisesti arvokkaiden kohteiden raja-arvo on 80 pistettä ja valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden 50 pistettä. Kohteita voidaan verrata ohjelman suositusten mukaan vain saman luon- nonmaantieteellisen alueen sisällä. Ahmasjärven Natura 2000 -alueen suojelupistear- vo oli 51 vuonna 1975 (vuoden pistemäärästä toden- näköisesti puuttuu kahlaajia, lokkilintuja ja varpus- lintuja, ks. taulukko 3), oli maksimissaan 80 pistettä vuonna 1999 laskien sen jälkeen 73 pisteeseen vuonna 2004 ja 55 pisteeseen 2006. Pistemäärät ylittävät val- takunnallisesti arvokkaan lintuvesikohteen raja-ar- von käyden vuonna 1999 kansainvälisesti arvokkaan kohteen rajalla. Muutokset pistemäärässä johtuvat erityisesti pikkulokin (Larus minutus) runsastumises- ta 1990-luvulla ja sen jälkeisestä häviämisestä. 2.5.3 Elinympäristön suojeluarvo (ESA) Kullekin lintuvesikohteelle voidaan laskea pesimä- linnustoon perustuva elinympäristön suojeluarvo (ESA). Tämä suojeluarvo saadaan selville, kun tun- netaan: 1) tutkittavan kohteen pesimälinnuston parimäärät 2) kullekin lajille määritetyt suojeluarvot, jossa on otettu huomioon kunkin lajin uusiutumiskyvyttömyyden indeksi 3) lajin uhanalaisuuden indeksi sekä 4) Suomessa pesivän kannan koko. Laskukaavan lopputulokseksi saadaan yksi lu- ku, jota voidaan verrata muihin kosteikkoihin tai muihin lintukohteisiin. Menetelmä toimii laatijoi- densa mukaan luotettavimmin samankokoisten kohteiden keskinäisessä vertailussa. Elinympä- ristön suojeluarvo ilmaisee kuitenkin selkeästi alueiden absoluuttisen suojeluarvon (Asanti ym. 2003). Ahmasjärven Natura 2000 -alueelle laskettu elinympäristön suojeluarvo oli 211 vuonna 1999. Tällä se sijoittui Pohjois-Pohjanmaan 33 lintuve- sikohteen joukossa sijalle 9. Sisävesistä ainoastaan Haapaveden lintujärvet (pinta-alaltaan suurem- pi alue) sijoittui Ahmasjärveä paremmin (Pessa 2000). Vuosina 2004 ja 2006 ESA-pistearvo on ro- mahtanut (79 pistettä vuonna 2004 ja 60 pistettä vuonna 2006). Tämä johtuu erityisesti siitä, että pikkulokki ei enää ole pesinyt järvellä viimeisinä kartoitusvuosina. Kuva 4. Mustakurkku-uikku on levinneisyydeltään eteläinen laji, joka on tavattu järvellä ainakin kahtena vuonna. Kuva: Esa Nikunen. 15Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 2.5.4 Pesimälinnusto Ahmasjärven pesimälinnusto on monipuolinen. Järvellä pesii säännöllisesti noin 25 lintuvesille omi- naista lajia. Vesilintuja pesii 10 lajia, joiden kokonais- lajimäärä ylittää 100 paria. Kahlaajia pesii 4–6 lajia, lokkilintuja neljä ja varpuslintuja 4–7 lajia. Levinneisyydeltään eteläistä pesimälajistoa edus- tavat silkkiuikku, härkälintu (Podiceps grisegena), mustakurkku-uikku, heinätavi, lapasorsa (Anas cly- peata), punasotka, ruskosuohaukka (Circus aerugin- osus), nokikana ja pikkulokki. Ahmasjärven pesimälinnuston parimäärät seu- rantavuosina 1975, 1996, 1999, 2004 ja 2006 on esitetty taulukossa 3. Kahlaajien, lokkilintujen ja varpuslintu- jen puuttuminen 1970-luvulla johtunee siitä, että ni- itä ei jostain syystä laskettu tai kirjattu tuolloin. Vesilinnut Ahmasjärven nykyisin arvokkain pesimälaji on silkkiuikku, jonka kanta on hieman kasvanut ollen 70 parin luokkaa. Uikut pesivät yhdyskunnassa varsinkin naurulokkikoloniassa Mattilan alueen itäpuolella järven pohjoisrannalla. Myös härkä- lintu ja mustakurkku-uikku on tavattu epäsään- nöllisesti pesimäaikaan. Joutsen on pesinyt järven ranta-alueen ulkopuolella tuoden poikueensa jär- velle. Runsaslukuisimmat vesilintulajit ovat tuk- kasotka (Aythya fuligula) ja telkkä. Harvalukuinen harmaasorsa (Anas strepera), joka suosii reheviä lintujärviä, on tavattu Ahmasjärvellä vuosina 1996 ja 2004. Laji on runsastunut viime vuosina Pohjois-Pohjanmaan muillakin pesimäpaikoilla. Vaateliaalla punasotkalla on myös niukka mut- ta säännöllinen pesimäkanta. 1990-luvulla myös pohjoinen laji uivelo on nähty pesimäaikaan ja tulkittu pesiväksi. Kahlaajat Runsain kahlaajalaji on rantahetteillä ja -pelloilla Natura-alueen ulkopuolella pesivä kuovi (Nu- menius arquata). Huomionarvoisin laji on sisämaas- sa harvinainen punajalkaviklo (Tringa totanus), joka on pesinyt 1990-luvulta asti säännöllisenä mutta vähälukuisena. Järvellä kahlaajille soveli- aat ranta-alueet ovat pienialaisia ja niukkoja, mikä näkyy lajistossa. Lokkilinnut Pikkulokki (kuva 5) on Ahmasjärven pesimäla- jeista Euroopan laajuisesti arvokkain, minkä pe- rusteella järvi on valittu mukaan kansainvälisesti arvokkaiden lintualueiden luetteloon (BirdLife In- ternationalin IBA-ohjelma). Lajin pesimäkannaksi arvioitiin 254 paria vuonna 1996 ja 245 paria vuon- na 1999. Tämän jälkeen pikkulokki on pesimäla- jina hävinnyt, vaikka ruokailevia lintuja järvellä Kuva 5. Pikkulokki on ollut Ahmasjärven nimikkolaji, joka on kuitenkin puuttunut pesimälajistosta viime vuosina vaikka sitä ruokailevana järvellä tavataankin. Kuva: Esa Partanen. 16 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Kuva 6. Töyhtöhyyppä on kahlaajalaji, joka suosii avoimia ja matalakasvuisia alueita. Kuva: Markku Aikioniemi. usein kymmenittäin tai enimmillään sadoittain on tavattukin. Pikkulokki on Väisäsen ym. (1998) mu- kaan esiintymisessään oikullinen pesimälaji, jonka vuosittaiset kannanvaihtelut voivat olla suuria ja pesimäyhdyskuntien siirtymiset yleisiä. Runsaan sadan parin naurulokkiyhdyskunnalla (Larus ridibundus) Mattilan itäpuolisessa kaislikos- sa on suuri merkitys myös vesilintujen kannalta: monet vesilintu- ja kahlaajalajit hakeutuvat ison yhdyskunnan suojiin, koska lokit tarjoavat suojaa lintu- ja nisäkäspedoilta. Varpuslinnut Vuonna 1991 järven rantamilla havaittiin 1–2 kul- tasirkkureviiriä (Emberiza aureola) (hav. T. Kirkko- mäki). Tämä äärimmäisen uhanalaiseksi luokitel- tu laji on lähes hävinnyt Suomen pesimälajistosta viime vuosina. Lajin pesintä on Ahmasjärvelläkin todennäköisesti ollut satunnaista. Muut lajit Ruskosuohaukka on tavattu Ahmasjärvellä vuosi- na 2004 ja 2006. Kuva 7. Telkkä on yksi Ahmasjärven runsaslukuisimmista vesilintulajeista. Kuva: Markku Aikioniemi. 17Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Taulukko 3. Ahmasjärven Natura 2000 -alueella pesivien kosteikkolintulajien parimäärät vuosien 1975–2006 välillä tehdyissä lasken- noissa. 1975 1996 1999 2004 2006 Vesilinnut Kaakkuri 1 1 Kuikka 1 Silkkiuikku 35 48 45 60 70 Mustakurkku-uikku 1 1 Härkälintu 1 Joutsen 1 1 Haapana 10 3 9 8 10 Sinisorsa 5 5 8 6 5 Harmaasorsa 1 2 Jouhisorsa 11 3 1 3 1 Lapasorsa 3 Tavi 11 13 8 25 9 Heinätavi 2 1 1 1 Tukkasotka 10 41 15 16 33 Punasotka 1 1 2 2 Telkkä 3 8 22 23 19 Uivelo 3 2 Tukkakoskelo 2 3 2 Isokoskelo 3 1 Nokikana 2 1 1 Yhteensä 90 133 119 152 153 Muutos % +32 +24 +41 +41 Muutos edellisestä laskentavuodesta (%) +32 -10 +22 +1 Kahlaajat Töyhtöhyyppä 5 2 Suokukko 5 Kuovi 6 5 6 Punajalkaviklo 1 1 1 1 Valkoviklo 5 2 3 3 Liro 4 2 1 Rantasipi 1 4 3 Metsäviklo 1 Taivaanvuohi 3 2 2 Yhteensä 16 26 15 12 Muutos % +39 -1 -25 Muutos edellisestä laskentavuodesta (%) +39 -42 -20 Lokkilinnut Pikkulokki 254 245 0 0 Naurulokki 390 350 107 128 Kalalokki 6 8 3 2 Harmaalokki 5 1 Kalatiira 9 2 12 5 Lapintiira 1 1 Yhteensä 664 605 124 136 Muutos % -9 -81 -79 Muutos edellisestä laskentavuodesta (%) -9 -80 +9 Varpuslinnut Kiuru 1 Niittykirvinen 3 3 1 Keltavästäräkki 5 1 Västäräkki 4 4 2 2 Pensastasku 1 1 Ruokokerttunen 22 21 20 21 Punavarpunen 2 1 3 Pajusirkku 15 14 16 16 18 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 2.5.5 Satunnaislajit ja harvinaisuudet Ahmasjärvellä on tavattu muutamia harvinaisuuk- sia ja satunnaislajeja. Suurin harvinaisuus on ollut 21.–27.10.2008 järvellä oleskellut järjestyksessään kymmenes Suomessa havaittu tiiralokki (Larus sa- bini). Kesällä 2003 järvellä tavattiin kaksi kupari- sorsakoirasta (Oxyura jamaicensis), jotka viihtyivät järvellä 4.6.–2.8. välisen ajan. 5.6.2003 järvellä tavat- tiin lampiviklo (Tringa stagnatilis). 6.7.2004 järven lähipelloilla huuteli viiriäinen (Coturnix coturnix). 24.10.2004 järvellä ui kyhmyjoutsen (Cygnus olor). Järveä ympäröivissä metsissä ja pelloilla pesii tai on tavattu kymmeniä lajeja, joista osa on satunnai- sia: mm. pikkutikka (Dendrocopos minor), lapinuu- nilintu (Phylloscopus borealis), ruisrääkkä (Crex crex) ja sarvipöllö (Asio otus). 2.5.6 Muutonaikaiset kerääntymät Ahmasjärven Natura 2000 -alueen merkitys kos- teikkolintulajien levähdysalueena on nykyisin huomattava, kun sitä pidettiin vielä 1970-luvulla vain kohtalaisena. Ero johtuu pääasiassa siitä, että 1970-luvulla levähdysarvosta ei ollut niin tarkkaa tietoa kuin myöhemmin. Lintuvesityöryhmän (1981) laatiman luokituksen mukaan lintuvesi- alueen muutonaikainen merkitys on huomattava, jos muuttokauden aikana alueella levähtää vesi- lintuja vähintään 1 000 ja/tai kahlaajia vähintään 500 ja/tai kohteella on merkitystä ”suurten lajien” levähdyspaikkana. Ahmasjärven lintuvesialueella täyttyvät erityisesti isokoskelon ansiosta määrälle asetetut raja-arvot. Myös telkän ja tukkasotkan le- vähtäjämäärät voivat olla korkeita. Uuden elinympäristöjen suojeluarvoluokituksen mukaan (Asanti ym. 2003) Ahmasjärven lintuvesi- alue on valtakunnallisesti arvokas levähdysalue, koska siellä levähtää muuttokaudella kerrallaan vähintään 1 000 vesilintua. Ahmasjärven lintuvesialue sulaa keväällä keski- määrin toukokuun puolivälissä. Ensimmäiset su- lapaikat muodostuvat Lähtevänojan ja Heteojan suulle ja toisaalta Mattilan itäpuolelle nuorisoseu- ran talon rantaan. Lintujen levähtäjämäärät ovat korkeimmillaan toukokuun lopulla ja elo–loka- kuussa. Vesilinnuista merkittävimpiä kerääntymis- lajeja ovat telkkä, tukkasotka ja isokoskelo. Sorsien ja sotkien määrät ovat enimmillään muutama sata yksilöä, mutta isokoskeloita voi tavata syksyllä ennen järven jäätymistä loka-marraskuussa lähes 1 000 yksilöä. Lisäksi pohjoisessa pesivistä lajeista syksyllä tavataan enimmillään muutamia kymme- niä uiveloita, alleja (Clangula hyemalis), lapasotkia (Aythya marila), mustalintuja (Melanitta nigra) ja pilkkasiipiä (Melanitta fusca). Levähtävien kahlaa- jien määristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta ne eivät luultavasti nouse kovin korkeiksi. 2.5.7 Sulkasadon aikainen merkitys Vesilinnut kokoontuvat sulkasadon ajaksi tietyille perinteisille kohteille vaihtamaan sulkansa ja höy- henpeitteensä. Sulkasadossa useimmat vesilintula- jit vaihtavat kaikki siipisulkansa yhtäaikaisesti ja ovat lentokyvyttömiä parin viikon ajan. Lentoky- vyttömyysaika on yksi kriittisimmistä ja häiriöalt- tiimmista elämänvaiheista. Ahmasjärven lintuvesialueella on merkitystä vesilintujen sulkasadon aikaisena kerääntymis- alueena, sillä alueelle kerääntyy useita kymmeniä vesilintuja sulkasatokaudella. 2.5.8 Merkitys pesimäaikaisena ruokailualueena Tiettyjen lintulajien pesintä jollakin alueella riip- puu ympärillä olevista sopivista ruokailualueista. Ahmasjärven lintuvesialuetta voidaan pitää mer- kittävänä pesimäaikaisena ruokailualueena, koska siellä havaitaan pesimäaikana säännöllisesti kuik- kia (Gavia arctica), kaakkureita (Gavia stellata), kala- sääskiä (Pandion haliaetus), tuuli- (Falco tinnunculus) ja nuolihaukkoja (Falco subbuteo) sekä kymmeniä tai jopa satoja pikku- ja naurulokkeja. 2.5.9 Lintudirektiivin liitteen I lajit Ahmasjärven lintuvesialue on liitetty Natura 2000 -verkostoon alueella esiintyvien Lintudirektiivin liitteessä I mainittujen erityissuojelulajien sekä eräiden alueella säännöllisesti esiintyvien muut- tolintulajien perusteella. Natura-alueella esiintyy säännöllisesti tai satunnaisesti 13 Lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia (taulukko 4). Näistä 6 lajia pesii melko säännöllisesti alueella. Muut ovat lähinnä muuttokaudella ja pesimäaikaisina ruoka- vieraina säännöllisesti esiintyviä lajeja tai satun- naislajeja. 2.5.10 Uhanalaiset lintulajit ja Suomen vastuulajit Nykyisen Suomen uhanalaistarkastelun mukaisia uhanalaisuusluokkia on kolme: äärimmäisen uhan- alaiset, erittäin uhanalaiset sekä vaarantuneet (Ras- si ym. 2001). Silmälläpidettäviä lajeja ei vanhasta tarkastelusta poiketen enää katsota uhanalaisiksi. 19Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin kohdistuu määritelmän mukaan äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta. Laji on erittäin uhanalainen, jos se ei täytä äärimmäisen uhanalaisen kriteerejä, mutta siihen kohdistuu erittäin suuri uhka lähi- tulevaisuudessa hävitä luonnosta. Laji on vaaran- tunut, jos se ei täytä äärimmäisen uhanalaisen tai erittäin uhanalaisen kriteerejä, mutta siihen koh- distuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta. Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka lähes täyttävät vaarantuneiden kriteerit. Vastuulajit ovat lajeja, joiden säilyttämisessä Suomella voidaan osoittaa olevan merkittävä kan- sainvälinen vastuu (Rassi ym. 2001). Linnuista vastuulajeiksi on valittu 38 lajia, joiden Suomen kannan osuus on yli 15 % Euroopan kannasta, lu- kuun ottamatta punakylkirastasta, järripeippoa ja vihervarpusta, joiden Suomen kanta on yli miljoona paria ja Euroopan kanta yli viisi miljoonaa paria. Ahmasjärven Natura 2000 -alueella esiintyy pe- sivänä ja muutto- tai ruokailuvieraana säännölli- sesti 7 Suomen uhanalaisluettelon mukaista lajia (kaksi vaarantunutta ja viisi silmälläpidettävää) ja 18 Suomen erityisvastuulajia (taulukko 4). Taulukko 4. Ahmasjärven Natura 2000 -alueella vuosina 1999, 2004 ja 2006 esiintyneet uhanalaiset, Suomen vastuulajit ja Lintudi- rektiivin liitteen I lajit. Merkintöjen selitykset: SP = silmälläpidettävä laji, V = vaarantunut laji, SPe=säännöllinen pesimä- laji, SaP=satunnainen tai epäsäännöllinen pesimälaji, SM= säännöllinen muutto- tai ruokailuvieras, SaM=satunnainen tai epäsäännöllinen muutto- tai ruokailuvieras. Laji Lintudirektiivin liite I Uhanalainen tai sil- mälläpidettävä laji Erityisvastuulaji Esiintyminen Kuikka X SM Kaakkuri X SP SM Mustakurkku-uikku X SaM Laulujoutsen X X SPe, SM Uivelo X X SaP, SM Tukkakoskelo X SPe Isokoskelo X SaP, SM Haapana X SPe Mustalintu SP SM Pilkkasiipi X SM Tavi X SPe Tukkasotka X SPe Telkkä X SPe Kalasääski X SP SM Ruskosuohaukka X SP SaP Kurki X SaP, SM Isokuovi X SPe Pikkukuovi X SM Suokukko X SP SPe Liro X X SPe Rantasipi X SPe Mustaviklo X SM Valkoviklo X SPe Naurulokki V SPe Pikkulokki X X SPe Selkälokki V X SM Kalatiira X X SPe Lapintiira X SPe 20 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 2.5.11 Ahmasjärven tärkeimmät alueet linnuston kannalta Tärkeimmät lintualueet on esitetty kuvassa 8. Pesi- mälinnuston kannalta tärkein alue Ahmasjärvellä on Mattilan itäpuolinen alue, jossa sijaitsee noin 100 parin naurulokkiyhdyskunta (A), joka houkut- telee yhdyskuntaan pesimään silkkiuikkuja (pää- osa järven kannasta pesii paikalla) ja monia vesilin- tulajeja. Seuraavaksi tärkein alue on Lampolahden ruovikkoalue (B), jossa tavattujen vesilintulajien joukossa on ollut Suomessa harvalukuinen ete- läinen harmaasorsa. Järven itä- ja kaakkoisosassa Pekkalanperän kohdalla (C) ja lintutornin länsi- puolella (D) on ruovikkoalueita, joilla pesii muihin järven osiin verrattuna keskimääräistä enemmän vesi- ja lokkilintuja. Myös Sadelahden perukkaan (E) em. paikkojen lisäksi kerääntyy vesilintupoiku- eita myöhemmin kesällä. 2.6 Kasvillisuus 2.6.1 Yleisluokitus Suomi kuuluu kokonaisuudessaan boreaaliseen vyöhykkeeseen, jossa vallitsevat havumetsät. Kasvimaantieteellisesti Ahmasjärvi kuuluu kes- kiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Suotyypiltään Ah- masjärveä ympäröivä alue kuuluu Pohjanmaan aapasoihin. Mariston (1941) luokituksen mukaiset kasvis- tolliset eli botaaniset järvityypit perustuvat ve- sikasvillisuuden yleispiirteisiin. Mariston luoki- tuksen perusteella Ahmasjärvi on niin sanottua korte-ruokotyyppiä, luonnehtijalajeinaan järvikor- te (Equisetum fluviatile) ja järviruoko (Phragmites australis). Järvi on eutrofinen eli runsasravinteinen. Pintavesityyppinä Ahmasjärvi luokitellaan luok- kaan matalat humusjärvet. Järven kasvillisuuteen vaikuttavat muun muassa lämpötila, kallioperä ja maalajien laatu. Järvi ei ole voimakkaasti muutet- tu, mutta kasvillisuuden koostumukseen on ollut vaikutuksensa myös ihmistoiminnalla, kuten oji- tuksilla, aiemmilla järven vedenpinnan laskuilla 0 200 400 600 800 1 000 Metriä Lintujen pesimäalueet Ahmasjärvellä Tärkeä Erittäin tärkeä Natura 2000 -alue © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 © Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus © SYKE A B C D E Kuva 8. Suojelun kannalta tärkeimmät lintujen pesimäalueet. 21Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 ja nostoilla sekä erilaisten jätteiden ja ravinteiden päästöillä (Suomen Kartasto 1988). Ihmistoiminta on rehevöittänyt Ahmasjärveä. 2.6.2 Kasvillisuusinventointi Hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten suoritettiin Ahmasjärvellä kasvillisuusinventointi elokuussa 2006 (Hägg 2006). Ahmasjärven kasvillisuutta oli edellisen kerran tutkittu vuonna 1997 Linturanta- projektin yhteydessä, mutta tällöin kasvillisuutta ei ollut tarpeellista inventoida koko järven alueelta, vaan ainoastaan silloisten toimenpiteiden kohde- alueilta. Sen vuoksi vuonna 2006 päädyttiin katta- vampaan inventointiin. Menetelminä vuonna 2006 käytettiin päävyöhykelinjoja ja visuaalista ilma- kuvatulkintaa. Rantakasvillisuutta ja vesikasvilli- suutta tarkasteltiin lisäksi kulkemalla aluetta läpi sekä kahlaten että soutaen, jotta mahdollisimman moni kasvilaji tulisi havainnoitua. Kasvillisuuden muutoksia tarkasteltiin vertailemalla vuosien 1997 ja 2006 havaittua lajistoa ja kasvillisuuskarttoja niil- tä osin, joilta alueet olivat samoja. Pääpaino oli ran- ta- ja vesikasvillisuudessa Natura-alueen rajojen sisäpuolella. Päävyöhykelinjoja sijoitettiin alueelle 15 kappa- letta. Alueet valittiin satunnaisesti, mutta kuiten- kin siten, että ne edustivat järveä kokonaisuutena ja mukaan tulivat kaikki erilaiset osa-alueet. Pää- vyöhykelinja sijoitettiin silmämääräisesti kohtisuo- raan rantaviivaan nähden siten, että alkupiste oli tulvavesirajan tuntumassa ja loppupiste vesikas- villisuuden ulkoreunassa. Kunkin linjan leveys oli 5 metriä (linjan keskiviivasta 2,5 metriä oikealle ja vasemmalle). Näin muodostuva alue jaettiin val- litsevan elomuodon ja/tai valtalajin mukaan vyö- hykkeisiin. Linjalta selvitettiin lajisto ja havaituille lajeille annettiin sekä yleisyys- että peittävyysarvio prosenttiasteikolla. Ilmakuvatulkinnassa järven kasvillisuudesta tuotettiin karttamuotoinen esitys (kuva 9), jonka perusteella laskettiin pinta-alat eri kasvustotyy- peille. Tulkinta perustuu lajeille tai kasvustoille ominaisiin piirteisiin, joiden perusteella kasvil- lisuus jaetaan luokkiin elomuoto-, kasvusto- tai lajitarkkuudella sekä näiden yhdistelmillä. Visu- aalisessa ilmakuvatulkinnassa kasvillisuus tun- nistettiin ilmakuvilta silmämääräisesti perustuen muun muassa kohteiden väriin, muotoon, kokoon ja sijaintiin muihin kohteisiin nähden. Tulkintaa täydennettiin maastohavainnoilla ilmaversoisten ja kelluslehtisten lajien esiintymisestä. Tutkimus- alue käytiin läpi ilmakuvan kanssa ja havainnot kasvillisuuden sijoittumisesta ja koostumuksesta merkittiin ilmakuvan kopiolle. Maastohavaintoja ja ilmakuvalle tehtyjä merkintöjä käytettiin apuna digitointi- eli rajausvaiheessa tulkittaessa ilmaku- valta eri kasvustojen erottumista toisistaan. (Le- ka ym. 2003.) Ahmasjärven ilmakuva-aineisto on vuodelta 1999. Kuvien tulkinnassa käytettiin mit- takaavan 1:5 000 väärävärikuvia. Ilmakuvatulkinta mahdollistaa kasvillisuuden ajallisen ja alueellisen vaihtelun tarkastelemisen myöhempien inventoin- tien ja toimenpiteiden vaikutusten seurannan yh- teydessä. 2.6.3 Kasvillisuusvyöhykkeet Ahmasjärven Natura-alueen pinta-alasta noin 85 % on avovesialuetta. Suurin osuus kasvillisuudesta on rantaluhdilla, joihin on laskettu sekä saraikot että ilmaversoisten sekakasvustot ja paikoitellen myös kortevaltaiset rantaluhdat. Myös kelluslehtisiä esiintyy laajalla alueella, vaikkakin kortteikkojen ja ruovikkojen esiintyminen on helpommin maise- massa havaittavissa. Alla on kuvattu Ahmasjärven tärkeimmät kasvustotyypit. Ahmasjärven kasvilli- suuskuviot esitetään pääpiirteittäin kuvassa 9. Mikä on vesikasvi? Varsinaiset vesikasvit kasvavat kokonaan veden alla, tai pinnalla ovat vain lehdet ja/tai kukinto tai kukka. Yleisemmin käytetyssä määritelmässä vesikasviksi voidaan kuitenkin lukea laji, joka Suomen oloissa kas- vaa vallitsevasti vedessä tai jota yleisesti tavataan vedessä kasvavana ja tällaiseen kasvupaikkaan so- peutuneena. Tässä laajemmassa määritelmässä vesi- kasveiksi luetaan myös monia ranta- ja suokasveja. Vesikasvit luokitellaan kasvutapojen mukaan elomuotoihin rJMNBWFSTPJTFU rVQPTMFIUJTFU rLFMMVTMFIUJTFU rQPIKBWFSTPJTFU rJSUPLFMMVKBU rJSUPLFJKVKBU rWFTJTBNNBMFU Eri elomuodot esiintyvät usein rannan eri vyöhyk- keillä. Matalissa järvissä vyöhykkeet usein sekoit- tuvat ja muodostuu sekakasvustoja. 22 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Kelluslehtiskasvustot Kelluslehtisten vyöhyke kiertää järven rantoja lä- hes kauttaaltaan. Yleisimmin tässä vyöhykkeessä on siimapalpakkoa (Sparganium gramineum) ja ran- tapalpakkoa (S. emersum) sekä edellisten steriilejä risteymiä. Myös ulpukkaa (Nuphar lutea) ja konna- nulpukkaa (N. pumila) kasvaa kelluslehtisten vyö- hykkeessä runsaasti muodostaen monin paikoin puhtaita, rannan suuntaisia kasvustoja. Runsaimmat ja tiheimmät ulpukkakasvustot ovat Raatelahdessa ja Sadelahdessa. Paikoin ulpukkakasvustojen seassa kasvaa myös uistinvitaa (Potamogeton natans). Kel- luslehtisiä esiintyy yli 14 hehtaarin alueella, mikä on järven vesipinta-alasta vajaa 4 %. Todellisuudessa kelluslehtiskasvustot eivät kuitenkaan kaikkialla ole tiheitä eivätkä näin ollen peitä koko vesipinta-alaa. Uposlehtiskasvustot Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) kasvaa yleisenä koko alueella rantaviivaa seurailevina kasvustoi- na. Tylppälehtivitaa (P. obtusifolius) esiintyy järven lounaispään ojan suulla seisovassa vedessä. Puro- vitaa (P. alpinus) kasvaa järven itärannalla lähellä lintutornia. Kortteikot Järvikorte on yksi Ahmasjärven luonnehtijalajeis- ta ja sitä kasvaa monin paikoin puhtaina suurina kasvustoina vesialueella, mutta myös seoskasvina rantaluhdilla. Laajimmat vesialueella sijaitsevat kortteikot ovat Vanhan Kiviharjun–Pekkalanperän edustalla sekä Puukkolan rannan edustalla. Vesi- pinta-alaan suhteutettuna kortteikkojen osuus on kuitenkin vain hieman yli prosentin. Vesialueella kasvavien kortteikkojen pinta-ala on noin 5 hehtaa- ria. Lisäksi Lähtevänojasta länteen sijoittuva ranta- luhta on järvikortevaltainen ja nostaa siten kortteik- kojen osuutta koko Natura-alueen pinta-alasta. Saraikot ja ilmaversoisten sekakasvustot Järveä ympäröivät rantaluhdat rajoittuvat rannan puolella usein suoraan metsikköön ilman varsinais- ta pensasvyöhykettä. Rantaluhtia on alueen pin- ta-alasta noin 7 %. Rantaluhdat ovat saravaltaisia pullosaran (Carex rostrata) ja vesisaran (C. aquatilis) ollessa valtalajeina. Myös viiltosaraa (C. acuta), har- maasaraa (C. canescens) ja liereäsaraa (C. diandra) esiintyy paikoitellen runsaastikin. Sarojen seuralais- lajeina rantaluhdilla esiintyy runsaimmin kurjen- Kuva 9. Ahmasjärven kasvillisuuskuviot vuoden 2006 inventoinnissa. peltoa peltoa pe lto a pe peltoa peltoa 0 200 400 600 800 1 000 Metriä Kasvillisuus Natura 2000 -alue Havumetsä Lehtimetsä Ahvenvita Uistinvita Pitkälehtivita Karvalehti Ruovikko Järvikaisla Ulpukka Kortteikko Rantaluikka Saraikko Pensaikko Palpakko Rantaluhta Pelto © Maanmittauslaitos lupa nro7/MML/09 © Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus © SYKE Ahmasjärvi 23Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 jalkaa (Comarum palustre), suohorsmaa (Epilobium palustre), myrkkykeisoa (Cicuta virosa) ja terttual- pia (Lysimachia thyrsiflora). Seoslajina esiintyy myös vehkaa (Calla palustris), luhtamataraa (Galium uligi- nosum) ja suoputkea (Peucedanum palustre). Etenkin järven itä- ja kaakkoisosan laajoille rantaluhdille on ominaista vesirajassa esiintyvät jään puskemat palteet, jotka ovat kasvistoltaan erityisen runsas- lajisia. Osalla Ahmasjärven rannoista ilmaversoisten sekakasvustot muodostavat pikemminkin mosa- iikkimaisia alueita kuin vyöhykkeitä. Ne ovat mo- nimuotoisia ja monilajisia. Yleisimpiä ilmaversoi- sia ovat sarat, järvikorte, kastikat (Calamagrostis) ja terttualpi. Vehkaa kasvaa paikoitellen suureh- koinakin laikkuina. Ilmaversoisten mosaiikkimais- ten laikkujen väliin saattaa jäädä matalia vesikuu- sen (Hippuris vulgaris) ja vesiherneen (Utricularia) täyttämiä kosteita lampareita. Suuret kastikkatup- paat reunustavat siellä täällä ranta-alueita. Paikoitellen pensasvyöhyke ulottuu rantaan asti, jolloin saravyöhyke puuttuu käytännössä kokonaan. Pensaiden lomassa kasvaa tällöin vain muutamia saratuppaita aivan vesirajan tuntumas- sa. Etelärannalla Puukkolanniemen länsipuolella rantavyöhykkeessä kasvaa sarojen sijasta mm. ruokohelpeä (Phalaris arundinaceae) ja ruohokas- veja kuten luhtakuusiota (Pedicularis palustris) ja rantamataraa (Galium palustre). Rantapensaikot ja rantametsät Viljelys- ja laidunalueiden suojavyöhykkeet ovat useilla paikoilla pensoittuneet ja jopa metsittyneet peittäen takana olevan maatalousmaiseman näky- misen järvelle päin. Pensaikkovyöhyke ja ranta- metsikkö ulottuvat aivan vesirajaan saakka Ranta- Mustolan ja Lampolahden välisellä alueella. Pai- koitellen pensaikkovyöhykettä katkovat veneval- kamat. Rantapensaikon lajistoa luonnehtivat pajut (Salix), koivu (Betula), pihlaja (Sorbus aucuparia) ja harmaaleppä (Alnus incana). Pensaikkoisen ranta- vyöhykkeen kenttäkerroksen lajistosta löytyy mm. rantamataraa, saroja, mesiangervoa (Filipendula ul- maria), kurjenjalkaa, terttualpia ja aivan vesirajan tuntumasta monin paikoin myös vesihierakkaa (Rumex aquatilis). Rantaluhtien pensaston valta- lajeina ovat pohjanpaju (Salix lapponum), kiiltopaju (S. phylicifolia) ja hieskoivu (Betula pubescens). Ruovikot Järviruokoa pidetään rehevien vesien ilmentäjä- kasvina ja se on myös yksi Ahmasjärven luonneh- tijakasveista. Järviruoko on voimakas kilpailija ja vankalla maavarsistollaan ja laajaksi kasvavilla kasvustoillaan se helposti syrjäyttää kilpailussa hei- kommat lajit. Olemassa olleet järviruokokasvustot ovat Ahmasjärvellä levinneet, mutta varsinaisia uu- sia kasvustoja ei alueelle vaikuta muodostuneen lä- hivuosien aikana. Laajimmat ja tiheimmät järviruo- kokasvustot ovat järven koillisosassa, etelärannalla ja Lampolahdessa. Lampolahdessa ruovikon seassa esiintyy paikoitellen muitakin ilmaversoisia, mutta muualla ruovikot ovat melko puhtaita kasvustoja. Pinta-alallisesti ruovikot peittävät noin 8 hehtaarin alueen, joka on karkeasti arvioiden noin 2 % Ahmas- järven vesipinta-alasta. 2.6.4 Putkilokasvilajisto Ahmasjärveltä löytyi kesän 2006 inventoinneissa 116 putkilokasvitaksonia (lajilista havaituista la- jeista liitteessä 6). Näistä vesikasveja oli 21 (ilma- versoisia ei ole laskettu mukaan). Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä kasvilajeista alueella esiintyy ainoastaan alueellisesti uhanalainen pitkälehtivi- ta (Potamogeton praelongus, kuva 10). Ensimmäiset havainnot pitkälehtividasta Ahmasjärvellä ovat vuodelta 1951–1952, jolloin sitä on esiintynyt to- dennäköisesti Sadelahden alueella (Nyyssönen 1952). Sen runsaudesta ei kuitenkaan ole tietoa tältä ajalta. Vuoden 1997 inventoinneissa pitkälehtivitaa esiintyi kahdessa kasvustossa usean aarin alueella järven itäosassa, josta sitä löytyi myös kesällä 2006. Vuoteen 1997 verrattuna pitkälehtividan esiinty- misalue oli siirtynyt ja merkittävästi laajentunut. Pitkälehtividan kasvustot levittäytyivät kesällä 2006 yli 1,5 hehtaarin alueelle. Muita kesän 2006 inventoinnissa havaittuja merkittäviä lajeja olivat harvakseltaan useammal- lakin paikalla järveä ympäröivillä rantasoilla, lähes vesirajassa mättäänä kasvava lettotähtimö (Stella- ria crassifolia) sekä runsaana Ahmasjärven ojissa ja poukamissa kasvava karvalehti (Ceratophyllum demersum). Lettotähtimö suosii runsasravinteisia kasvupaikkoja. Sisämaassa laji on yleensä parhai- den, ruostelähteisten lettojen kasvi (Väre ym. 2005). Karvalehti on rehevien vesien laji (Hämet-Ahti ym. 1998). Aikaisemmin se luokiteltiin alueellisesti uhanalaiseksi, mutta laji on viime vuosikymme- ninä yleistynyt vesien yhä rehevöityessä eikä se uuden, tarkistetun uhanalaisluokituksen mukaan enää ole uhanalainen (Rassi ym. 2001). Alueella esiintyvä tylppälehtivita (Potamogeton obtusifolius) on mukana valtakunnallisen lintuve- siensuojeluohjelman vaateliaina huomioonotet- tavien kasvilajien luettelossa. Retkeilykasvion (Hämet-Ahti ym. 1998) mukaan se on myös maa- kunnallisesti harvinainen laji. Muita Ahmasjärvel- lä esiintyviä maakunnassa harvinaisia lajeja ovat pikkulimaska (Lemna minor), siimapalpakko, kar- valehti ja säderusokki (Bidens radiata). 24 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Upos- ja pohjalehtisten vähyyteen (yhteensä 11 lajia) vaikuttavat todennäköisesti runsas humuspi- toisuus ja veden sameus. Veden sameudesta johtu- en pohjalehtiset olivat myös vaikeasti havaittavis- sa. Alueella esiintyvistä lajeista rehevöitymisestä hyötyvät mm. pikkulimaska, pikkuvesitähti (Callit- riche palustris), kelluskeiholehti (Sagittaria natans), karvalehti ja rantapalpakko. Muutokset kasvillisuudessa Verrattuna vuonna 1997 tehtyyn kasvillisuusinven- tointiin voidaan havaita, että alueellisesti uhanalai- sen pitkälehtividan kasvustot ovat merkittävästi kasvaneet. Myös järviruokokasvustot olivat laajen- tuneet, mutta uusia kasvustoja ei ole muodostunut. Huomattavimmin järviruokokasvustot olivat laa- jentuneet Pekkalanperän edustalla, jossa ulpuk- kakasvustot ovat hieman menettäneet elintilaa leviävälle ruovikolle. Kalaojan lounaispuoleisessa poukamassa ulpukkaa sen sijaan oli runsaammin kuin vuoden 1997 inventoinnissa. Ulpukan valtaa- missa Raatelahdessa ja Sadelahdessa kasvustojen muutoksia ei voitu tulkita, sillä vuoden 1997 inven- toinnissa nämä alueet eivät sisältyneet inventoita- vaan alueeseen. Todennäköistä kuitenkin on, että kehitys Raate- ja Sadelahdessa on ollut samanlais- ta kuin järven muillakin osa-alueilla eli ulpukka- kasvustot ovat laajentuneet. Vertaamalla vuoden 1997 ilmakuvaa kasvillisuuden nykytilanteeseen vaikuttaa Ahmasjärven avoin vesipinta-ala hieman pienentyneen, mutta kehitys on ollut kaiken kaik- kiaan melko maltillista. Alueen lajistossa ei koko- naisuutta tarkastellen havaittu suuria muutoksia. Ahmasjärvi on aiemminkin tunnettu runsasra- vinteisena ja ruohikkoisena järvenä (ks. liite 2). Re- hevöitymisen edetessä kasvillisuus on entisestään runsastunut. Kuitenkin suurin osa Ahmasjärvestä on edelleen avovesialuetta ja voidaan todeta, että nykyisellä kasvillisuuden kehityksellä umpeen- kasvu ei ole uhka Ahmasjärvelle vielä lähivuosi- na. Mikäli järvi kuitenkin jatkaa rehevöitymistä on korte-ruokotyypin järvelle todennäköistä, että jär- viruokokasvustot edelleenkin leviävät ja tihenevät. Myös ulpukkakasvustot tihenevät ja yksittäisten lehtien koko kasvaa. Irtokellujat lisääntyvät ja poh- javersoiset häviävät näkösyvyyden pienentyessä ja pohjan liettyessä. 2.7 Natura 2000 -luontotyypit Natura 2000 -tietokannan mukaan Ahmasjärvellä esiintyy luontodirektiivin luontotyyppeinä vai- hettumissoita ja rantasoita, joita on noin 7 % alu- een pinta-alasta. Vaihettumis- ja rantasuot (luon- totyyppikoodi 7140) ovat turvetta muodostavia kasviyhdyskuntia. Tyyppiin sisältyy laaja ja mo- nimuotoinen joukko kasviyhdyskuntia, myös vesi- Kuva 10. Ahmasjärven itäosassa kasvaa alueellisesti uhanalainen pitkälehtivita. Kuva: Marja Hyvärinen. 25Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 ja rantakasviyhdyskuntia. Tähän luontotyyppiin sisältyvät muun muassa avo- ja pensaikkoluhdat (vaihettumissuot) sekä pinnanmyötäisesti soistu- vat rantasuot (pallesuot). Luhdille on ominaista märkyys ja usein sijainti vesistöjen rannalla. Ruo- hokasveja voi olla runsaasti ja sammalpeite voi olla epäyhtenäinen. Rantasuot ovat pinnanmyötäisesti soistuvia, hyllyviä, veden pinnalla kelluvia märkiä vesistöjen rantasoita. Ne ovat yleensä pienialaisia ja sijaitsevat suojaisissa lahdekkeissa ja lahdekkeiden reunoilla, joissa on seisovaa vettä. Pallesuot ovat edellä kuvattuja pienialaisempia kyseisen luonto- tyypin osia. (Airaksinen & Karttunen 2001.) Ahmasjärvellä vaihettumis- ja rantasuot koos- tuvat rantoja kiertävistä pensasluhdista, saraikko- alueiden luhtanevoista ja avoluhdista sekä veden pinnalla paikoitellen kelluvista suokaistaleista. Laaja-alaisimmat vaihettumis- ja rantasuot sijaitse- vat Ahmasjärven itä- ja kaakkoisosassa, lintutornin molemmin puolin (kuva 11). Alueen Natura-luon- totyyppien edustavuus on hyvä. Edustavuutta ja luonnontilaisuutta heikentävät aluetta rikkovat kaivetut ojat ja venevalkamat sekä pienialaisuus. Luontotyypillä on hyvät mahdollisuudet säilyä tu- levaisuudessa, vaikkakin paikoitellen uhkana on pensaikon levittäytyminen avoluhtiin. Alueet on tarkastettu kasvillisuusinventoinnin yhteydessä, varsinaista Natura-luontotyyppi-in- ventointia ei ole alueella tehty. 2.8 Kalasto ja kalastusolot Ahmasjärvessä esiintyy luontaisina lajeina hauki (Esox lucius), ahven (Perca fluviatilis), made (Lota lota), kiiski (Gymnocephalus cernuus) ja särki (Rutilus rutilus). Järveen on istutettu lahnaa (Abramis brama) ja siikaa (Coregonus lavaretus), mutta jälkimmäistä ei järvestä ole viime vuosina tiettävästi enää saatu. Ahmasjärven veden tilan biologisessa luokit- telussa järven kalasto ilmentää tyydyttävää tilaa. Vuonna 2007 standardimenetelmin suoritetun koe- kalastuksen perusteella Ahmasjärven kalaston po- pulaatiorakenne on normaali. Järven kalaston valta- laji on särki. Muita runsaita lajeja ovat kiiski, lahna ja ahven. Särkikalojen prosenttiosuus biomassasta vuoden 2007 koekalastuksessa oli 60,8 %. Vuoden 2007 hoitokalastuksessa (verkko-, katiska- ja nuot- tapyynti) särkeä oli kokonaisbiomassasta 67,5 % ja vuonna 1998 (verkko- ja katiskapyynti) jopa 81 % (kuva 12). Särkikalojen on todettu siirtävän tehok- kaasti ravinteita pohjasedimenteistä järven vesimas- saan kasviplanktonille käyttökelpoisessa muodossa. Särkikalat eläinplanktonsyöjinä muuttavat järven ekosysteemiä rehevöitymisen kannalta haitalliseen suuntaan. Tutkimusten perusteella kalamäärät re- hevissä vesissä voivat olla 100–500 kg/ha. (Pajunen 1997; Huuskonen 1998.) Kuva 11. Ahmasjärven itärannalla sijaitsevat Natura 2000 -alueen laajimmat yhtenäiset vaihettumis- ja rantasuot. Kuva: Marja Hyvärinen. 26 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 2.9 Muu lajisto Ahmasjärven ympäristössä elää useita nisäkäslaje- ja, mutta niiden havaitseminen on huomattavasti vaikeampaa kuin alueen lukuisten lintujen. Monet eläimet karttavat ihmisiä, mutta eläinten jälkiä ja jätöksiä voi havaita esimerkiksi talvisilla hangilla. Ahmasjärven ympäristön nisäkäslajistoa ei ole tutkittu, mutta alueelta on havaintoja yleisistä la- jeista kuten oravista (Sciurus vulgaris), hirvistä (Al- ces alces), metsäjäniksistä (Lepus timidus), minkeistä (Mustela vison) ja piisameista (Ondatra zibethica). Minkki ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläimis- töön, vaan se on levinnyt Suomeen istutusten ja tarhakarkulaisten tuloksena. Minkki onkin yksi lintuvesien yleisimmistä petonisäkkäistä. Minkit käyttävät ravinnokseen lintujen munia ja poikasia. Runsaslukuisena esiintyessään minkit vaikuttavat suoraan lajien välisiin runsaussuhteisiin alentamal- la vesilintujen, kahlaajien ja lokkilintujen pesintä- menestystä. Myöskään piisami ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläimistöön. Piisami on alun perin tuotu Pohjois-Amerikasta Suomeen turkismetsäs- tystä varten. Piisameita voidaan kuitenkin pitää lintuvesillä hyödyllisinä, sillä ne käyttävät ravin- nokseen mm. ulpukan, kaislan ja sarojen meheviä osia ja raivaavat samalla runsaaseen vesikasvilli- suuteen vesilintujen suosimia pieniä lampareita. (mm. Mikkola-Roos 1995.) Ahmasjärven pohjaeläimistöstä ja hyönteisla- jistosta ei ole tutkittua tietoa. Vesistöissä elävien selkärangattomien eläinten esiintyminen ja run- Kuva 13. Sitruunaperhosen (Gonepteryx rhamni) elin- ympäristöä Ahmasjärvellä ovat valoisat rantametsät ja rantaniityt. Sitruunaperhosen ravintoa on mm. pajun ja apilan kukkien tuottama mesi. Perhosen toukalle maistuu paatsaman lehti. Se itse on ravintoa mm. sammakoille, sisiliskoille, sudenkorennoille ja hyönteissyöjälinnuille. Kuva: Marja Hyvärinen. Kuva 12. Ahmasjärven hoitokalastuksen saalismäärät vuosina 1997 ja 1998. Luvut ilmaisevat kilomääriä. Järven pinta-ala on 385 ha, joten vuonna 2007 saalis oli 14,030 kg/ha ja vuoden 1998 kokonaissaalis (nuottapyynti mukaan luettuna) 7 kg/ha (Huuskonen 1998). 1997 verkko-, katiska- ja nuottapyynti (yht. 5402,8 kg) 464 3647 628 108 546 3 7 Ahven Särki Kiiski Hauki Lahna Made Siika 1998 verkko- ja katiskapyynti (yht. 2138 kg) Lisäksi nuottauksella 525 kg, josta särkeä, kiiskeä ja ahventa 505 kg, haukea 16 kg ja siikaa 4 kg 156 1735 55 130 40 22 27Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 saus tunnetaan yleisesti puutteellisesti. Linnustol- lisesti arvokkaiden vesistöjen tiedetään kuitenkin olevan monien vaateliaiden kosteikkohyönteisten tärkeä elinympäristö. Vesihyönteisten tarpeet voi- daan ottaa huomioon ylläpitämällä monipuolisia ja mosaiikkimaisia vesielinympäristöjä. Alueen hyönteislajiston monipuolisuutta lisää myös ym- päröivien rantojen elinympäristöjen vaihtelevuus: laidunnettujen rantaniittyjen, luhtarantojen ja ran- tametsien vuorottelu. 2.10 Alueen luonnon suojelu 2.10.1 Suojelun toteuttaminen Ahmasjärvelle on perustettu yksityinen luonnon- suojelualue (YSA200459) Pohjois-Pohjanmaan ym- päristökeskuksen 27.4.2004 tekemällä päätöksellä (Dnro: PPO-2004-L-171-251). Ahmasjärvi sisältyy valtioneuvoston jo vuonna 1982 päättämään val- takunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on kansainvälisesti arvokas lintuvesialue (IBA, Im- portant Bird Areas). Järvi on liitetty Euroopan Na- tura 2000 -verkostoon lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena (FI1106002). Yksityinen suojelualue koostuu 99 tilan määrä- aloista sekä 16 yhteisestä alueesta tai niiden määrä- aloista. Valtaosa, 376 hehtaaria suojelualueesta, on vesialuetta ja kuuluu Ahmaskylän jakokunnan yh- teiseen alueeseen (kiinteistötunnus 889-401-876-2). Alueella on lukuisia maanomistajia, sillä yhteisiin alueisiin sisältyy satoja osakastiloja. 2.10.2 Lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten asettamat velvoitteet Kosteikot ovat linnustonsuojelun kannalta Euroo- pan uhanalaisin elinympäristö. Rion sopimuksen ja Ramsarin kosteikkosopimuksen yhteydessä on sovittu kosteikkojen kunnostuksen kansainväliset perusteet ja velvoitteet. Sopimusten mukaan eri- tyisesti kosteikoilla ekosysteemien luonnollinen palautumiskyky on ihmisen toimesta niin paljon häiriintynyt, että vaaditaan aktiivisia kunnostus- ja hoitotoimia. Vaikka tilanne on vielä huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, on Suomessakin arvokkaita lintukosteikkoja kuivattu tai otettu muihin tarkoituksiin. Vuonna 1979 allekirjoitettiin ns. Euroopan luon- nonsuojelusopimus eli Bernin sopimus, joka kos- kee Euroopan luonnonvaraisten eläinten, kasvien ja niiden ympäristöjen suojelua. Euroopan unionin tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaa- minen. Euroopan yhteisön keskeiset luonnonsuoje- lusäädökset ovat luontodirektiivi ja lintudirektiivi. Nämä direktiivit kuten Natura 2000 -verkostokin, on laadittu Bernin sopimuksen johdosta. Luonto- ja lintudirektiivit edellyttävät sekä lajien että niiden elinympäristöjen suojelua. Euroopan unionin Natu- ra 2000 -verkoston tarkoitus puolestaan on turvata luontodirektiivissä mainittujen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sekä lintudirektiivissä mai- nittujen lintulajien suojelu mm. perustamalla direk- tiivin mukaisia erityisiä suojelualueita. Verkoston tavoitteena on ollut koko Euroopan kattavan suo- jelualueverkoston muodostaminen sekä sellaisten suojelualueiden muodostaminen, joilla eriasteinen ihmistoiminta on sallittu vapaammin kuin perin- teisillä luonnonsuojelualueilla. Valtaosa Suomen Natura-alueista, kuten Ahmasjärvikin, kuuluu jo aiemmin perustettuihin luonnonsuojelualueisiin tai kansallisiin suojeluohjelmiin (lintuvesien suo- jeluohjelma). Luontodirektiivi ei suoraan edellytä hoito- ja käyttösuunnitelman laadintaa, mutta biologisen monimuotoisuuden, lajien ja luontotyyppien suo- tuisan suojelutason ja alueen luontoarvojen säi- lyttäminen tai saavuttaminen saattaa sen vaatia. Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen on ensi- sijaista muun muassa erilaisten maankäyttöpainei- den kannalta kiireellisillä kohteilla sekä runsaasti ulkoilu- ja virkistyskäyttöä sisältävillä alueilla. En- sisijaisia kohteita ovat esimerkiksi umpeenkasvavat lintujärvet, joilla rannanomistajilla on vesialueiden käyttöön kohdistuvia tarpeita tai metsästykseen, kalastukseen ja muuhun virkistyskäyttöön liittyvät intressit ovat merkittäviä. Hoito- ja käyttösuunni- telman tärkeimpänä tehtävänä on sovittaa yhteen suojelun ja alueen käytön näkökohtia käytännön tasolla ja jakaa sitä koskevaa informaatiota. Sen tehtävänä on myös yksilöidä alueen tarkemmat suojelutavoitteet ja antaa suosituksia suojelun kan- nalta tarpeellisista toimista ja käytön ohjauksesta siten, että luontoarvot tulevat turvatuiksi. Alueiden käyttöä koskevat sitovat määräykset ja säännökset puolestaan käyvät selville yksittäisiä lupa-asioita koskevista päätöksistä, luonnonsuojelualueiden perustamissäädöksistä tai -päätöksistä tai järjestys- säännöistä. (Natura 2000 hoito- ja käyttötyöryhmän mietintö 3.12.2003; Pessa & Lehtelä 2005.) Suomea velvoittavat lisäksi useat kansainväli- set suojelusopimukset, jotka on otettava huomioon myös Ahmasjärven Natura 2000 -alueella. Rio de Janeirossa vuonna 1992 Suomi sitoutui edistämään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä hyväksymällä YK:n biologista monimuotoi- suutta koskevan yleissopimuksen. Muita Suomea 28 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 koskevia sopimuksia ovat esimerkiksi muuttavia luonnonvaraisia eläimiä ja niiden elinympäris- töjä koskeva Bonnin sopimus. Suomi allekirjoitti vuonna 1979 Bonnin alasopimuksista mm. muut- tavien vesilintujen suojelusopimuksen eli AEWA: n (African-Eurasian Migratory Water Bird Agree- ment). Suomella on myös kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilymisestä. Vastuu edellyttää lajien tutkimuksen ja seurannan tehostamista sekä lajien elinympäristöjen huomioonottamista maankäytön suunnittelussa. Vastuulajien luettelot ja valintakri- teerit on vuonna 2000 laatinut ympäristöministeri- ön uhanalaistyöryhmä (Rassi ym. 2001). Muun muassa rehevöitymistä pyritään vähentä- mään Göteborgin pöytäkirjalla, jonka Suomi ratifioi joulukuussa 2003. Pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 17.5.2005. Rehevöitymisen vähentämisen lisäksi sen tavoitteena on vähentää happamoitumis- ta ja alailmakehän otsonimuodostusta aiheuttavien rikin, typen oksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä. Vesiensuojelua yhtenäistää myös 24.12.2000 annettu EU:n vesipo- litiikan puitedirektiivi (VPD), jonka yleisenä tavoit- teena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 2015 (Ympäristöministeriö 2007). Erityistavoitteet voi- vat kuitenkin aiheuttaa vesistön hyvästä ja erin- omaisesta poikkeavan tavoitetilan. Erityistavoitteet voivat olla esimerkiksi luonnonsuojelullisia, kuten esimerkiksi Ahmasjärven tilan arvioiminen ensisi- jaisesti lintuvetenä. 2.10.3 Lajisuojelu Rauhoitetut lajit, erityisesti suojeltavat lajit sekä luontodirektiivin ja lintudirektiivin lajit nauttivat la- kisääteistä suojelua. Kaikki luonnonsuojelulain pii- riin kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja suoraan luonnonsuojelulain 39 §:n nojalla. Luonnon- suojeluasetuksella on puolestaan rauhoitettu tiettyjä kasvilajeja ja muiden eliöryhmien lajeja. (Luonnon- suojelulaki 1996; Luonnonsuojeluasetus 1997.) Ahmasjärven suojeltavat lintulajit on mainittu kappaleessa 2.5 (Linnusto) ja suojeltavat kasvilajit kappaleessa 2.6 (Kasvillisuus). 2.11 Historia ja kulttuuriarvot 2.11.1 Asutushistoria Ahmasjärvi on tarjonnut ihmisille elantoa jo kivi- kauden ajoista lähtien, joista todisteena ovat alueel- ta löydetyt muinaisesineet. Veroluetteloista löytyy Ahmasjärven asutuksesta tietoa vuodesta 1548 asti, jolloin järvellä oli jo pari taloa. Veroluetteloiden mu- kaan Ahmasjärven ensimmäisiä asuttajia olivat Iso- Räisäset Räisälän tilalla. Myös Pyyköt mainitaan veroluetteloissa vain muutamaa vuotta myöhem- min. Asutus lisääntyi Ahmasjärvellä aluksi hitaasti. Vuoden 1624 maantarkastuskirjan mukaan taloja oli neljä ja 1600-luvun lopulla asumusten määrä oli kohonnut yhdeksään. Asukasmäärä nousi silti hieman nopeammin sillä talot olivat suuria ja esi- merkiksi Pyykköjen Pekkalassa on kirjojen mukaan asunut vuonna 1699 jopa 20 henkilöä. 1700-luvun lopussa taloja oli jo 19. Lisäksi oli muutamia torp- pia. (Utajärven kunta 2007.) Ahmaksen asukkaiden peruselinkeinoja olivat pitkään kalastus, maanviljely ja karjanhoito. Suurin osa järveä ympäröivästä alueesta on yhä vieläkin maatalous- ja viljelykäytössä. Tärkeitä tulonlähteitä ovat Ahmaksella olleet aikoinaan myös metsästys ja tervanpoltto. Jo vuoden 1624 maantarkastuksessa todettiin Ahmaksen kylässä olevan hyvät edelly- tykset tervanpoltolle. Vuoden 1851 metsäasetus ra- joitti talonpoikien metsänkäyttöä ja supisti lopulta tervatulot kokonaan. Ahmasjärven pohjoisrannalla löytyy silti vielä tänä päivänä muistona noilta ajoilta tervahauta. Ahmaslaisia on työllistänyt myös 1920- luvulla alkanut jäkälän nosto ja jäkäläkauppa, mikä on eräinä vuosina tuonut kylään merkittäviäkin ra- hatuloja. Nykyisin ahmaslaisten suurin työllistäjä on Rokuan Kuntokeskus. (Utajärven kunta 2007.) Kuva 14. Ahmaksen kalevalaista perinnekylää Runonlaula- jien polun varrella. Kuva: Marja Hyvärinen. 29Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 2.11.2 Kulttuuriarvot Ahmasjärven kylän alue on maakunnallisesti mer- kittävää kulttuurihistoriallista aluetta. Ahmasjär- ven ympäriltä on löydetty kaksi kivikautista asuin- paikkaa: Heikkilä ja Kivari. Tunnetuin Ahmasjär- ven kulttuurihistoriallisista muinaismuistoista on kuitenkin Pikkaraisen kampakeramiikkalöydös järven pohjoisrannalla Seppälänniemessä (mui- naisjäännöstunnus 889010123). Toinen muinainen asuinpaikka sijaitsee järven etelärannalla Puuk- kolanniemessä (tunnus 889010047). Ahmasjärven historiasta vanhana perinteisenä maatalousalueena kertovat mm. alueelta löydetyt vanhat kivilaatat ja kivikirveet. Tieteellisen ja kansallisen kulttuuri- perintömerkityksen lisäksi muinaisjäännöksillä on usein paikallista identiteettiä, seudun kehittämistä, opetusta ja kulttuurimatkailua tukeva merkitys. Ahmasjärven länsiosaan on rakennettu pääosin talkoovoimin kalevalainen perinnekylä Ahmas (ku- va 14). Ahmaksen kylässä on kautta aikojen asunut runonlaulajia ja kansanparantajia, joiden tarinoihin voi tutustua mm. kansalliseepoksessa Kalevalassa (KirjastoVirma 2004). Perinnekylästä löytyy kokoelma rakennuksia ja kertomuksia menneiltä ajoilta. Rakennuksissa voi tutustua paikalliskertomuksiin ja historiaan mennei- den sukupolvien töistä, elinkeinoista ja saavutuksis- ta vainovuosien ajalta. Runonlaulajien pirtin lisäksi kylässä on erilaisia vanhoja aittoja, savusauna sekä uustuotantoa oleva Iso-Räisäsen torni, joka on ra- kennettu perinteisellä tavalla (kuva 15). Tornin ala- kerrassa tulee toimimaan kahvio ylempien kerrosten toimiessa kokoustiloina (KirjastoVirma 2004). Lisäksi Perinnekylästä 4,4 kilometrin päähän Pakopirtin kuntopolun varrelle on rakennettu ”Iso- Räisäsen” Pakopirtti. Perinnetietojen mukaan vuon- na 1585 tälle paikalle rakennettuun pakopirttiin Lauri Laurinpoika Räisänen eli ”Iso-Räisänen” vei perheensä turvaan vanhanvihan aikaan riehuneil- ta vainolaisilta. Vanha viha eli 25-vuotinen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, jossa Suomi toimi taistelutantereena ja suomalaisilla joukoilla oli kes- keinen rooli. Suurhävitys alkoi vuosisadan lopulla ja sota levisi Ahmasjärvellekin vuonna 1585, jolloin ky- län kaikki talot poltettiin. (Utajärven kunta 2007.) Yhdistykset toimivat alueella vireästi ja kehitystä edistämään on perustettu Ahmaksen kyläseura ry. Kyläseuran tavoitteena on kehittää Ahmaksen kylää ympäröivää maaseutua, edistää kyläläisten elinkei- noja, ylläpitää ja edistää kylän palvelutarjontaa ja lisätä kyläläisten viihtyisyyttä ja kanssakäymistä. Kyläseuran lisäksi alueella toimivia muita järjestöjä ovat Ahmaksen kalastuskunta, Ahmaksen Erä ry, Ahmaksen nuorisoseura, Ahmaksen maamiesseu- ra, Urheiluseura Rokuan Ryhti ry, Autourheiluseura Rokuan raketit ja Ahmaksen koulun vanhempainyh- distys. (Ahmaksen kylän toimintasuunnitelma 1998; Utajärven kunta 2007.) 2.11.3 Kulttuuriarvojen suojelu Kulttuuriympäristön suojelu perustuu lainsää- däntöön ja kaavoituksen ja rakentamisen ohjauk- seen. Kulttuuriperinnön, kulttuuriympäristön ja historiallisten muinaisjäännösten suojelusta vas- taava viranomaistaho on Museovirasto. Suomen perustuslaissa (1999, 20 §) todetaan, että vastuu luonnosta, sen monimuotoisuudesta, ympäristös- tä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Muinais- muistolain (1963/295) mukaan kiinteät muinais- jäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on kiinteän mui- naisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muut- taminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty. Myös tuntemattomat kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja, joka tarkoittaa kieltoa kajota muinaisjäännökseen ilman lain nojalla annettua lupaa. Kiinteään muinaisjään- nökseen kuuluu lisäksi suoja-alue, jonka laajuus on vähintään kaksi metriä jäännöksen ulkoreunoista (Museovirasto 2007). Kuva 15. Iso-Räisäsen torni Ahmaksen kalevalaisessa perinnekylässä. Kuva: Marja Hyvärinen. 30 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 3.1 Virkistyskäyttö Ahmasjärvi on tärkeää virkistyskäyttöaluetta. Kaunis järvi- ja maalaismaisema sekä ympäröivät harjualueet luovat loistavat mahdollisuudet mo- nentyyppiselle retkeilylle ja lomailulle, niin alueen asukkaille kuin mökkiläisillekin. Järven ympärillä on kymmenkunta kesäasuntoa. Järven tärkeimpiä käyttömuotoja ovat mm. kalastus, soutelu ja met- sästys. Arvokas lintuvesi tarjoaa mahdollisuuden myös lintujen tarkkailuun, jota varten on järven kaakkoisrannalle rakennettu lintutorni. Retkeili- jöitä palvelevat pyöräilyreitti järven ympäri sekä vuonna 2006 valmistunut patikka- ja hiihtoreitti. Makkaran paistoon, eväiden syöntiin tai muuten vaan pieneen taukoon on kota lintutornilla ja laavu nuorisoseuran rannassa. 3.2 Kalastus ja metsästys Kalastus ja metsästys ovat suosittuja harrastuksia Ahmasjärvellä. Alueen sisältyminen Natura 2000 -verkostoon ei estä alueen käyttöä kalastukseen ja metsästykseen. Ahmasjärven metsästysseuran puheenjohtaja Eero Lähtevänojan mukaan järvellä käy noin 50 metsästäjää lähinnä vesilinnunpyynnissä. Metsäs- tys keskittyy vahvasti sorsastuksen aloituspäivään ja muutamaan sen jälkeiseen päivään. Vieraslupia järvelle on viime vuosina myyty 10–15 kappaletta vuodessa. 3.3 Matkailu Ahmasjärven eräänä vetovoimatekijänä on lähialu- een monipuolinen ja runsas matkailupalvelutar- jonta. Etenkin Rokuan kansallispuiston ja Rokuan alueen palveluiden läheisyys lisää Ahmasjärven- kin kiinnostavuutta ja merkittävyyttä virkistys-, retkeily- ja matkailualueena. Tervareitistö yhdis- tää Ahmasjärven patikka- ja hiihtoreitit kuntia yh- distäviin muihin ulkoilureitteihin. Maatalouteen liittyvä matkailutoiminta ja erityisesti Rokuan kä- vijävirtojen hyödyntämiseen liittyvä toiminta on lähtenyt Ahmaksen kylällä kehittymään. Tällaisia yritysideoita on syytä edistää myös jatkossa. 3 Nykyinen käyttö Kuva 16. Ahmasjärvi on ahkerassa virkistyskäytössä. Ar- vokas lintuvesi tarjoaa mahdollisuuden myös lintujen tark- kailuun. Järven kaakkoisreunan lintutornista voi tarkkailla parhaiten järven keski- ja itäosan lintuja. Parasta lintujen tarkkailuaikaa on toukokuu, jolloin pesimälinnusto on saa- punut ja läpimuuttajia on runsaasti. Kuva: Marja Hyvärinen. 31Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Läheisellä Rokuan alueella on tarjolla tasokasta hotellimajoitusta, loma-asuntoja, leirintäalueita ja maatilamajoitusta. 3.4 Liikenne Alue on helposti saavutettavissa. Ahmaksen kylän itälaidalla kulkee valtatie 22 Oulusta Kajaaniin. Ky- lältä on kuntakeskukseen matkaa noin 15 kilomet- riä ja Rokualle 5 kilometriä. Ahmasjärveä kiertää kauttaaltaan tie. Ahmasjärveä kiertävä pyöräreitti on pituudeltaan 16 kilometriä. Ahmaksen rauta- tieasema rakennettiin Oulu–Kontiomäki-radan ra- kentamisen yhteydessä ja avattiin liikenteelle 1929, kun rataosuus Utajärvi–Vaala otettiin käyttöön. Liikennepaikka lakkautettiin lättähattuliikenteen päättyessä 1986 ja sivuraiteet purettiin. Vanha ase- marakennus on yhä olemassa. 3.5 Ympäristön maankäyttö Ahmasjärven alueen merkittävin maankäyttömuo- to on maatalous (kuva 17). Viime vuosien aikana maatilojen määrä on kuitenkin laskenut tasaises- ti. Alueella on noin 100 maatilaa, joista toimivia lypsykarjatiloja on vuoden 1998 tietojen mukaan ollut 15 ja mullitiloja 2 kappaletta. Useilla tiloilla tuotanto painottuu viljan viljelyyn ja heinän tuo- tantoon. Monet tilat ovat lopettaneet tuotannon ja vuokranneet maat muille viljelijöille. Alueella on yksi tila, joka on erikoistunut mansikanviljelyyn. (Ahmaksen kylän toimintasuunnitelma 1998). Sli- ces-luokituksen (SLICES = Separated Land Use / Land Cover Information System, paikkatietojen yhteiskäyttöhanke, jonka aineistossa on yhdistetty eri hallinnonalojen keräämää paikkatietoaineistoa) mukaan Ahmasjärven koko valuma-alueesta 10 % eli 730 hehtaaria on peltoa. Monivuotisia nurmia ja Kuva 17. Ahmasjärven ympäristö on pääosin maatalous- ja viljelykäytössä. Rantaniityllä laiduntavat naudat toimivat samalla myös maiseman ja luonnon hoitajina. Kuva: Marja Hyvärinen. 32 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 niittyjä on 22 hehtaaria. Käytöstä poistuneita maa- talousmaita on 211 hehtaaria. Myös metsätalous on alueella merkittävä tulonlähde. Ahmasjärven valuma-alueen Slices-luokituksen mukaiset maan- käyttömuodot on esitelty taulukossa 5. Asutusalue ympäröi miltei koko järveä. Ahmak- sen kylässä on kaikkiaan noin 100 ympärivuotises- sa käytössä olevaa asuinrakennusta. Kesäkäytössä olevia rakennuksia on Ahmaksen kylässä noin 30 kappaletta. Tämän lisäksi on muutamia autiotiloja. Asukkaita Ahmaksen kylässä on nykyisin noin 300. (Maanmittauslaitos 2007; Utajärven kunta 2007). Slices-maankäyttöaineiston mukaan asuin- ja va- paa-ajan alueita on yhteensä 118 hehtaaria. Tästä loma-asuntoalueita on 65 hehtaaria, muita asunto- alueita 48,9 hehtaaria ja urheilu- ja virkistyspalve- lujen alueita hieman yli 4 hehtaaria. Järven pohjois- puolella on käytöstä poistettu kaatopaikka. Ahmasjärven länsi- ja pohjoisrannat kuuluvat Hirsijärvi–Ahmaksen pohjavesialueeseen (pohja- vesialueen tunnus 11494052), joka kuuluu luokkaan I, eli se on vedenhankintaa varten tärkeä pohjave- sialue. Sadelahdessa, Ahmasjärven lounaispäässä sijaitsee Kalaojan vedenottamo. Pohjavesialueella on noudatettava ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisia säännöksiä ja välillisesti myös muita pohjaveden suojelua koskevia säännöksiä. Kylällä toimii koulu ja pankki. Lähin varsinai- nen palvelukeskittymä on Utajärven keskustassa. 3.6 Kaavoitustilanne Järven läheisyydessä ei ole yleis- eikä asemakaa- voja, mutta Pohjois-Pohjanmaan liitto on laatinut maakunnan alueelle maakuntakaavan, jonka ym- päristöministeriö on vahvistanut. Maakuntakaava korvaa aikaisemman seutukaavan ja se on uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukainen useampaa kuin yhtä kuntaa koskeva yleispiirteinen maan- käytön suunnitelma. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa tai muutettaessa yleiskaavaa ja asema- kaavaa sekä suunniteltaessa toimenpiteitä alueiden käytöstä. Viranomaisen on suunnitellessaan aluei- den käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteutta- mista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Ahmas- järven alue on merkitty matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi. Mv- merkinnällä osoi- tetaan ympäristöarvojen, matkailun ja virkistyksen kannalta valtakunnallisesti ja kansainvälisesti mer- kittäviä aluekokonaisuuksia. Rokuan–Oulujärven alueella (maakuntakaavassa merkintä Mv3), johon Ahmasjärvi sisältyy, alueen kehittäminen perustuu hyvinvointi-, terveydenhoito- ja virkistyspalvelui- hin sekä kansallispuistoon, muuhun luontoon ja ulkoiluun liittyviin virkistystoimintoihin. Ahmasjärvi on maakuntakaavassa merkitty sekä Natura 2000 -alueeksi että luonnonsuojelualueeksi (maakuntakaavassa merkinnällä SL) Maakunta- kaavan suunnittelumääräysten mukaan luonnon- suojelulain nojalla suojellun alueen ja sen ympäris- tön maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei vaaranneta alueen suojelun tarkoitusta, vaan pyritään edistämään alueen luonnon monimuo- toisuuden sekä alueiden välisten ekologisten yh- teyksien säilymistä. Rakennuslupahakemuksesta tulee pyytää maankäyttö- ja rakennuslain 133 § mukainen ympäristökeskuksen lausunto. Ahmasjärven pohjois- ja länsipuoli on maakun- takaavassa merkitty pohjavesialueeksi. Merkin- nällä osoitetaan yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeät (1. luokan) ja vedenhankintaan soveltuvat (2. luokan) pohjavesialueet. Kaavamää- räysten mukaan pohjavesien pilaantumis- ja muut- tumisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle tärkeistä ja vedenhan- kintaan soveltuvista pohjavesialueista tai riskien syntyminen on estettävä riittävin vesiensuojelu- Taulukko 5. Ahmasjärven valuma-alueen (vesistöalue 59.219) maankäyttömuodot Slices-pääluokittain hehtaareina ja prosenttiosuute- na valuma-alueen pinta-alasta (Ympäristöhallinto, Slices-maankäyttöaineisto). Maankäyttömuoto (Slices-pääluokka) Hehtaaria %-osuus Asuin- ja vapaa-ajan alueet 118,49 1,66 Liiketoiminnan, hallinnon ja teollisuuden alueet 3,69 0,05 Tukitoimintojen alueet 45,81 0,64 Kallio- ja maaperäainesten ottoalueet 5,75 0,08 Maatalouden maat 979,32 13,75 Vesialueet 530,69 7,45 Luokittelemattomat metsätalouden maat 5438,44 76,36 33Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 toimenpitein. Alueella tulee huolehtia pohjavesien suojelun ja maa-ainesten ottotarpeiden yhteenso- vittamisesta. Ahmasjärven rantojen kolme muinaismuistokoh- detta on myös merkitty maakuntakaavaan. Yksi niis- tä on valtakunnallisesti merkittävä. Kaikki muinais- muistokohteet ovat muinaismuistolailla (1963/295) rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. 3.7 Rajoitukset luonnon käyttöön Valtioneuvoston Natura 2000 -aluetta koskeva päätös ei yleisesti vaikuta jokamiehenoikeuteen perustuvaan luonnon virkistyskäyttöön. Natura 2000 -verkosto tukee luonnon kestävän virkistys- käytön edellytyksiä. Joissakin tapauksissa luonnon virkistyskäytön rajoitukset ovat kuitenkin tarpeen etenkin lintujen pesimäaikana alueilla, joilla lin- nustonsuojelu sitä edellyttää. (Ympäristöministe- riö 2000.) Jokamiehen oikeuksien perusteella vapaa rantautuminen on alueella sallittua. Natura-päätös ei useimmissa tapauksissa rajoi- ta kalastusta ja metsästystä. Ympäristökeskuksen tekemään yksityisen luonnonsuojelualueen perus- tamispäätökseen sisältyvät alueen rauhoitussään- nökset (liite 4). Alueen rauhoitussäännökset eivät tiukenna suojelua tasosta, jonka valtioneuvoston tekemä lintuvesiensuojeluohjelman periaatepää- tös aikanaan asetti. Päätöksellä halutaan turvata Ahmasjärven linnuston olosuhteet siten, että alu- een vaatimat hoitotoimet voidaan toteuttaa ja alu- een nykytasoista käyttöä voidaan jatkaa. Päätös ei rajoita kalastusta, metsästystä eikä nykytasoista rantojen käyttöä. Luonnonarvojen kannalta ranta- niittyjen laiduntaminen ja niittäminen on sallittua ja jopa suotavaa, eikä suojelualueen ulkopuolisten rantametsien käsittelyllekään ole esteitä. Rantapen- saikon raivaaminen sovituilla alueilla on sallittua maiseman avaruuden ylläpitämiseksi. Sen sijaan rantakasvillisuusvyöhykkeiden suurimittainen muuttaminen esimerkiksi raivaamalla on suoje- lutavoitteiden vastaista. Pienimuotoiset kunnos- tustoimenpiteet, kuten nykyisten venevalkamien ylläpito ja laitureiden rakentaminen ovat kuitenkin sallittuja. Suojelualuerajauksen ulkopuolisen kui- vatustilanteen ylläpito sallitaan olemassa olevia laskuojia kunnostamalla. Uusien ojien kaivaminen vaatii hakijan tekemän suunnitelman ja Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen luvan. Viljelyk- seen ottoa tai uudisrakentamista ei sallita kapealla suojelurajaukseen sisältyvällä rantavyöhykkeellä. Moottoriveneily on alueella kielletty jo vuonna 1991 Oulun lääninhallituksen tekemällä päätöksellä (26.3.1991 nro A 161 H, Dnro 03927 365 90 127). Asi- an (esitys moottoriveneilyn kieltämiseksi) vireille panijana on toiminut Ahmaskylän kalastuskunta. Vesiliikennelain mukaisen päätöksen mukaan kiel- to koskee moottoriveneellä ja muulla koneellisella vesikulkuneuvolla ajoa Ahmasjärvellä ja koskee näin ollen myös sähkökäyttöistä perämoottoria. Kielto on tullut voimaan 1.5.1991 ja on voimassa toistaiseksi. Kielto katsottiin tarpeelliseksi ehkäi- semään alueella pesivän ja oleskelevan linnuston häirintää. Järven kunnostuksen yhteydessä saa kuitenkin käyttää enintään 5 hevosvoiman suu- ruisia moottoreita. Moottoriveneiden käyttö kun- nostamisessa on mahdollista Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti siten, että lintujen pesintä ei häiriintyisi. Lääninhallituksen päätöksen mukaan moottorive- neilykielto ei myöskään koske työnteon tai asunnon sijainnin vuoksi tarpeellista moottoriveneen käyt- töä, eikä virka-, sairaankuljetus- ja pelastustoimien suorittamiseksi tai muusta vastaavasta syystä vält- tämätöntä moottoriveneen käyttöä. Natura 2000 -verkoston suojelutavoitteiden saa- vuttaminen voi joissakin tapauksissa olla esteenä toimenpiteille myös suojelualueen ulkopuolella. Alueen ulkopuoliset hankkeet ja suunnitelmat edellyttävät niiden vaikutusten ja maankäytön muutosten arviointia, mikäli ne todennäköisesti merkittävästi heikentävät niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on otettu Natura 2000 -verkostoon. Säännökset (ja vaikutusten arvioin- ti) eivät pääsääntöisesti kuitenkaan rajoita yksi- tyisen henkilön tavanomaiseen maankäyttöön liittyviä toimenpiteitä, ellei kyse ole tavanomaista laajemmasta ja merkityksellisemmästä hankkees- ta. Maankäytön rajoittumisesta maanomistajalle mahdollisesti aiheutuvan haitan korvaamisesta voidaan sopia alueellisen ympäristökeskuksen ja maanomistajan välillä. 34 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Natura 2000 -verkostoon sisällytetyllä alueella on toteutettava luonnonsuojelulain 68 §:n mukaisesti alueen suojelutavoitteita vastaava suojelu. Tämä tarkoittaa sitä, että suojelua toteutettaessa on huo- lehdittava siitä, että niiden arvojen säilyminen, joiden perusteella alue on verkostoon otettu, tulee turvatuksi. Ahmasjärvi on otettu verkostoon lintu- direktiivin mukaisena erityisenä suojelualueena. Valinta perustuu alueella pesivään ja muutolla le- vähtävään lintulajistoon ja niiden populaatioihin. Natura 2000 -aluetta on tarkoitus suojella ja säilyt- tää se myös sellaisena. Suojelutavoite ei rajoitu yk- sinomaan linnustoon vaan monipuoliseen kasvi- ja eläinlajistoon kokonaisuutena. Suojelutavoitteena on alueen vesitalouden säilyttäminen tai sen luon- nonarvojen palauttaminen. Lintuvesiensuojeluoh- jelman tavoitteena on alueen säilyttäminen mah- dollisimman luonnontilaisena. Nämä tavoitteet turvataan rauhoitussäännöksillä (liite 4). Alueilla, jotka ovat jo aiemmin kuuluneet suojeluohjelmiin, ei Natura 2000 -verkostoon kuuluminen yleensä aiheuta pidemmälle meneviä rajoituksia kuin mitä aiemmasta suojeluohjelmasta johtuu. Ahmasjärven Natura 2000 -alueen suojelun, hoidon ja kunnostuksen tavoitteena on kansain- välisesti arvokkaan lintuveden sekä lintuvedelle ominaisten lintu- ja muiden eliölajien suojeleminen ja säilyttäminen. Tavoitteena on myös taata ja pa- rantaa Ahmasjärven virkistyskäyttömahdollisuuk- sia luontoarvot huomioon ottaen. Kunnostuksessa pyritään parantamaan järven vedenlaatua, estä- mään rehevöitymistä sekä vähentämään järveen tulevaa ulkoista ravinnekuormitusta. Luontomat- kailumahdollisuuksia ja retkeilyä Ahmasjärvellä pyritään parantamaan siten, että suojelun kannalta tärkeät luontoarvot säilytetään. 4 Alueen suojelun, hoidon ja käytön tavoitteet Kuva 18. Joutsenperhe. Kuva: Marja Hyvärinen. 35Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Järvi lintujärvenä ei vaadi kunnostamista, mutta vir- kistyskäytön kannalta Ahmasjärven nykyinen tila on epätyydyttävä ja vaatii toimenpiteitä. Kunnostustoi- menpiteissä on huomioitava, että kaikki toimenpiteet vaativat aina maanomistajan luvan. Toimittaessa ve- sialueella tai vesijättömaalla se tarkoittaa useimmiten osakaskunnan lupaa. Huomioitavia seikkoja kunnos- tustoimenpiteiden kohdealueilla ovat myös linnustol- lisesti arvokkaimpien alueiden sijainti, uhanalaisten tai huomionarvoisten lajien esiintymispaikat sekä arvok- kaat luontotyypit. Lintujen pesimäaikaan tulisi välttää liikkumista ja muuta tarpeetonta häirintää tärkeimpi- en lintuyhdyskuntien alueilla. Kuvan 8 karttaan on merkitty suojelun kannalta tärkeimmät lintujen pesi- mäalueet. Kulun ja muun häirinnän välttäminen on tärkeää Mattilan itäpuolella sijaitsevan naurulokki- ja silkkiuikkuyhdyskunnan alueella toukokuun ja kesä- kuun alun välisenä aikana (alue A kuvassa 8). Järven länsipään linnustollisesti tärkeällä alueella kasvaa huomionarvoinen ja vaatelias otalehtivita ojan suulla, minkä vuoksi kyseinen vesialue tulee jättää toimenpiteittä. Hieto-ojan ympäristöstä voidaan maa- alueelta kuitenkin poistaa pensaikkoa. Alueen itäpään tärkeällä lintujen pesimäalueella sen sijaan esiintyy alueellisesti uhanalainen pitkälehtivita. Lähtevänojan alueella on eriasteisia kunnostustarpeita. Patoraken- teet tulisi uusia nykyisen vedenkorkeuden turvaa- miseksi ja laskuojan varrella on ruoppaustarvetta. Lisäksi käytössä oleville venerannoille pääsyn tulee olla jatkossakin mahdollista. Kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa alueen luontoarvot on otettava erityi- sen hyvin huomioon, jotta toimenpiteillä ei aiheuteta merkittävää haittaa. Ahmasjärveä ei nykykehityksen mukaan uhkaa vesialueiden umpeenkasvu. Tämän ja alueen suoje- lutavoitteiden perusteella laaja-alaiset kasvillisuutta muuttavat ja poistavat toimenpiteet eivät ole tarpeel- lisia. Vesikasvillisuuden niittoa ja poistoa voidaan kui- tenkin tehdä virkistyskäytön ja asutuksen kannalta keskeisimmillä alueilla. Järven rannoilla olevat melko vähäiset ruovikkoalueet on perusteltua jättää ruovik- kolintujen elinympäristöiksi. Järven itäosan laajimmat rantaluhta-alueet tulee säilyttää luonnontilaisina. Ve- sikasvillisuuden poisto on myös kustannuskysymys, joten järkevintä on rajoittaa vesikasvillisuuden poisto vain niille alueille, joilla se on virkistyskäytön kan- nalta todella tarpeen eikä toimenpiteellä aiheuteta haittaa alueen suojeluarvoille. Virkistyskäytön kan- nalta tarpeellisia alueita ovat esimerkiksi kulkuväylät venerannoista järvelle. Avoimia rantaniittyjä on rannoilla nykyisin hyvin vähän. Niiden määrää voidaan lisätä raivaamalla pensaikkoja. Raivauksilla voidaan edistää monien vesilintu- ja kahlaajalajien pesimismahdollisuuksia ja poikastuottoa. Avoimet alueet koetaan myös maise- mallisesti kauniiksi. Sekä luontoarvojen kannalta että maisemallisesta näkökulmasta pensoittuneita ranta- alueita voidaan raivata suunnitelluilla, karttaan mer- kityillä kohteilla. Pensaikkoa raivatessa tulee tehdä selkeitä avoimia alueita, minne voidaan jättää maise- mallisista syistä selkeitä pensas- tai puuryhmiä. Yksi Ahmasjärven suurimmista ongelmista on ol- lut huono veden laatu ja toistuvat leväsamentumat. Veden laadun parantamiseksi tarvitaan tehokkaam- pia vesiensuojelutoimia. Alueen viemäröintiä tullaan parantamaan, mutta erityisen tärkeässä asemassa tu- lee olemaan myös alueen asukkaiden tietoisuuden lisääminen erilaisista toteutettavissa olevista vesien- suojelukeinoista ja tukimahdollisuuksista. Tiedotta- miseen tulee panostaa. Ahmasjärven vedenlaadun parantamiseksi myös aikaisemmin toteutettua tehokalastusta on perusteltua jatkaa. Tehokalastuksella pyritään suunnitelmallisesti ja tehokkaasti vähentämään järven ylitiheitä ja talo- udellisesti vähäarvoisia särkikalakantoja ja samalla myös järven sisäistä ravinnekuormitusta. Tehokalastus ja kalastus muutenkin tulee toteuttaa siten, että pyyn- nistä ja pyydyksistä ei aiheudu linnustolle haittaa. Ennallistamisen, kunnostuksen ja hoidon suun- nittelussa on otettava huomioon kaikki Natura 2000 -alueen suojeluperusteina olevat luontoarvot, joita toimenpiteet eivät saa merkittävästi heikentää. Va- hinkoriskien ohella on arvioitava kaikki mahdolliset vaikutukset alueen suojelutavoitteisiin. Toimenpiteitä voidaan perustelluista syistä toteuttaa, vaikka ne jos- sain määrin heikentäisivät sellaisia luontoarvoja, jotka ovat kyseisellä alueella suojelutavoitteiden kannalta vähemmän tärkeitä (Ympäristöministeriö 2000). 5 Suositukset 36 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Ahmasjärven alueen kunnostamiseksi on aiheel- lista käynnistää kunnostushanke. Se edellyttää tarkan kunnostussuunnitelman laatimisen, jossa esitetään täsmälliset kunnostustoimenpiteet ja ar- vioidaan niiden vaikutus alueen luontoarvoihin luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti. Pienimuo- toisia kunnostustoimenpiteitä voidaan suorittaa jo ennen varsinaisen kunnostussuunnitelman valmistumista ja ilmankin hanketta. Seuraavilla toimenpide-ehdotuksilla pyritään osoittamaan hoidon tarpeessa olevia alueita ja esittämään niille sopivia hoitomenetelmiä. Toimenpide-ehdotukset tulee ottaa huomioon mahdollista kunnostussuun- nitelmaa laadittaessa. 6.1 Maisema, rantapensaikkojen ja rantapuuston raivaus Ahmasjärven maalaismaisemaa on tarpeen avartaa rantapensaikkoja raivaamalla. Alueelle suunnitellut pienialaiset kohteiden raivaukset hoituvat raivaus- sahalla ilman suurempia koneita. Toteutus tapahtuu joko talkootöinä tai palkatun työvoiman toimesta. Parasta pajukonraivausaikaa on keskikesä. Tarvetta maisemanhoidolliselle rantapensaikon raivaukselle on Ranta-Mustolan ja Seppälänniemen välisellä alueella sekä Sadelahden kaakkoispäässä ja Kalaojan luoteispuolella. Rantapensaikon poistol- la saadaan näkyviin kaunista maalaismaisemaa ja paikoitellen maisemaa hallitsevia yksittäisiä suuria puuyksilöitä. Rantapensaikkoa raivatessa tulee rai- vata selkeitä ja yhtenäisiä avoimia alueita. Paikoitel- len voidaan jättää maisemaa elävöittämään selkeitä pensas- ja puuryhmiä. (Kuva 19.) Maisemallisten näkökohtien lisäksi rantapen- saikon poistolla parannetaan myös järvialueen linnuston pesimäympäristöä. Linnuston kannalta parhaimmat tulokset saavutetaan kun pensaikko poistetaan kokonaisvaltaisesti etenkin aivan rannan tuntumasta. Avoimien rantaniittyjen merkitys on suuri monille vesilintu- ja kahlaajalajeille. Niitty- alueet ovat myös tärkeitä muutonaikaisia levähdys- paikkoja. Avoimia peltoalueita on Ahmasjärvellä runsaasti, mutta rantaa monin paikoin kiertävät rantaluhdat ovat varsin kapea-alaisia tai rajoittuvat metsään, joten varsinaisista laajoista rantaniityistä on Ahmasjärvellä selvä puute. Pensaikon ja puus- ton raivauskohteista etenkin Kalaojan luoteispuolen raivauksella voidaan aikaansaada linnustollekin so- veliasta rantaniittyaluetta. Rantapensaikon poistolla lisätään myös kasvi- ja hyönteislajiston monimuo- 6 Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Kuva 19. Paikoitellen pensoittuneet rannat kätkevät taakseen avoimen maalaismaiseman. Pensoittuneilla alueilla suositel- laan hoitotoimenpiteenä maisemanhoidollista raivausta. Maisemaa monipuolistamaan voidaan jättää puu- tai pensasryh- miä. Kuva: Marja Hyvärinen. 37Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 toisuutta ja parannetaan virkistyskäyttömahdolli- suuksia. Samalla alueen riistantuottoarvo kasvaa ja kalastaminen rannalta käsin helpottuu. Viljelijöiden kannalta kunnostustoimenpiteet ja maiseman hoito ranta-alueilla ja vesijättömailla ovat hankalia maanomistussuhteista johtuen. Jatkohoi- don suhteen rantaniityille olisi hyvä saada laidun- tavaa lihakarjaa. Nykyisin Ahmasjärven ympärillä laiduntaa vain lypsykarjaa, joka soveltuu lihakarjaa huonommin rantaniittyjen hoitoon. Kuivempien pensaikkoalueiden hoitoon sopivat myös lampaat, mutta märimmille ja upottaville rantaluhdille lam- paita ei voi ajatella. Raivattavista alueista Kalaojan luoteispuolen pensaikkoalue sopisi rantaluhdan ylemmiltä ja kuivemmilta osiltaan laidunnukseen. Rantapensaikkojen raivauskohteet näkyvät kar- talla kuvassa 25. Ensisijaisesti raivattavat kohteet on merkitty karttaan numerolla 1. Ensisijaisiksi on määritelty alueet, jotka ovat luonnonsuojelun ja/tai maiseman kannalta tärkeimpiä ja joilla voidaan saa- vuttaa tuloksia pienimmällä vaivalla. 6.2 Ruoppaus Lähtevänoja on mataloitunut ja kasvanut lähes umpeen vaatien ruoppausta. Muuten suurimuo- toisille ruoppauksille ei Ahmasjärvellä ole tarvetta. Lintuvesiluonteen ja suojelualueen vuoksi kovin laajamittaiset ruoppaukset eivät alueella tule muu- tenkaan kyseeseen. Alueen asukkaat ja mökkiläiset ovat toivoneetkin lähinnä pohjalietteen poistoa. On esitetty vaihtoehtoa, jossa vedenpintaa laskettaisiin puolella metrillä, jolloin rantoja voitaisiin ruopata kuivana. Alueen länsi- ja kaakkoisrannan Natura- luontotyypin (vaihettumis- ja rantasuot) edustaan ei tule koskea. Kyseisellä alueella ei kuitenkaan ole mökkejä eikä asutusta, joten alue voidaan hyvin jättää ruoppauksilta ja niitoilta rauhaan. Järkevää on keskittää resursseja virkistys- ja asutuskäytön kannalta keskeisimmille alueille. Sekä Lähtevänojan ruoppauksessa että muun- kin pohjalietteen maalle nostamisessa on otettava huomioon läjitysmassojen sijoittaminen tai maise- mointi. Ruoppausmassojen läjitys Natura-alueelle vaatii aina luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin ja on luvanvaraista. Pääsääntöisesti massat on sijoitettava Natura-alueen ulkopuolelle. Massat on syytä sijoittaa riittävän kauaksi rannasta, etteivät ne pääse valumaan takaisin veteen. Myös maiseman kannalta massat kannattaa kuljettaa tar- peeksi kauas rantavyöhykkeestä. Vaihtoehtoisesti läjitysmassat voidaan maisemoida huomaamatto- maksi. Lähtevänojan läjitysmassat voidaan esimer- kiksi maisemoida nostamalla poluksi ojanpenkalle. Massojen sijoittamisella lähialueelle saavutetaan selkeitä kustannussäästöjä kun ruoppausmassoja ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja. Ravinteinen ja humuspitoinen läjitysmassa voidaan myös levittää pellolle maanparannusaineeksi (Anon. 2004). Ruoppauksissa tulee huomioida veden same- neminen ja pohjaan sitoutuneiden ravinteiden va- pautuminen, mikä muun muassa kiihdyttää levien kasvua. Lisäksi pohjan sekoittaminen yleensä lisää hapen kulutusta, ja erityisesti syksyllä tehty ruop- paus voi johtaa happikatoon talvella. Ruoppausten aiheuttama sedimentin pöllyäminen tulee huomioi- da myös silloin, kun alueella kasvaa harvinaisia tai uhanalaisia vesikasveja. (Yrjölä ym. 2005.) Pääsääntöisesti ruoppauksia voidaan tehdä joko talvella jään päältä perinteisillä kaivureilla tai su- lan veden aikana erikoiskalustolla. Alueilla, joilla pohjasedimentti on hyvin pehmeää ja vesipitoista, voi myös imuruoppaus olla soveltuva menetelmä. Imuruoppausta voidaan käyttää jos sedimentti on läjitettävissä putkea pitkin sopivalle alueelle tar- peeksi lähelle, sillä imuruopatun aineksen kulje- tuskustannukset ovat erittäin korkeat suuren vesi- pitoisuuden vuoksi. (Yrjölä ym. 2005.) 6.3 Venevalkamat ja uintipaikat Yleisten venevalkamien ja venerantojen sopivak- si määräksi on esitetty neljää: molemmin puolin järveä, järven itä- ja länsipäässä (ks. kuva 25). Osa venevalkamista on jo olemassa, mutta ne vaatisivat kunnostusta. Yleisten venevalkamien sijainnissa on otettava huomioon myös rantaan kulkeva tie tai polku, jonka tulee olla kaikkien käytettävissä. Mah- dollisia paikkoja ovat esimerkiksi nuorisoseuran, lintutornin, Puukkolan (kuva 20) ja Harjun rannat. Myös Lähtevänojan suussa olisi mahdollinen ve- nevalkaman paikka. Lisäksi ehdotettiin venevalka- maa kalevalaisen kylän ja tervahaudan edustalle. Muutamia yksityisiä rantoja on mm. Suo-Kukkolan 38 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 edustalla, Murronrannassa ja Lampolahdessa. Pe- rinnekylän rantaan ehdotettiin lisäksi muutamaa yleiseen käyttöön tulevaa venettä. Ahmasjärven Natura 2000 -alueen jo olemassa olevat venevalkamat (kuva 25) säilytetään ja niitä voidaan ylläpitää kunnostuksin. Rauhoitussään- nösten (ks. liite 4) mukaan pienimuotoiset kunnos- tustoimenpiteet ja ruoppaukset omien olemassa olevien venerantojen kunnostamiseksi ovat sallit- tuja myös Natura-alueella. Sama koskee yksityi- siä mökki- ja saunarantoja. Kunkin kunnostustoi- menpiteen laajuus, vaikutukset ja läjitysmassojen sijoituspaikat arvioidaan kuitenkin tapauskohtai- sesti ennen kuin toimenpiteisiin saa ryhtyä. Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan Ahmasjärven kokoisella järvellä pienimuotoiseksi toimenpiteeksi voidaan katsoa noin kymmenen kuution suuruista massojen poistoa. Jokaisesta ran- nan kunnostustoimenpiteestä on tehtävä ilmoitus Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Myös kaikista kaivinkoneilla vesistössä suoritettavista kunnostustoimenpiteistä on tehtävä vesilain 1 lu- vun 30 §:n mukainen ennakkoilmoitus vesialueen omistajalle sekä alueelliselle ympäristökeskukselle tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vesi- lain mukaisena valvontaviranomaisena ympäristö- keskus arvioi aina suunnitellun toimenpiteen luvan tarpeen. Lomakkeita (Ilmoitus vesirakennustyöstä) saa ympäristökeskukselta. Yhteisen uintipaikan sopiva sijainti on yleisen venevalkaman yhteydessä, jolloin myös kulku uin- tipaikalle tapahtuu yleisessä käytössä olevaa tietä pitkin. Uimapaikka on tarkoituksenmukaista sijoit- taa järven pohjoisrannalle, jossa pohja on hiekkaa. Uintipaikka tulee kuitenkin kyseeseen vasta järven vedenlaadun parannuttua Ahmasjärvessä. Rauhoi- tussäännökset eivät estä pienen laiturin rakenta- mista uimapaikalle. 6.4 Ojitus Rauhoitussäännösten mukaan uusien ojien kaiva- minen Natura-alueelle on kiellettyä. Natura-alu- een ulkopuolisen kuivatustilanteen ylläpito on kuitenkin sallittua olemassa olevia laskuojia kun- nostamalla. Natura-alueen ulkopuoliset laajemmat kunnostus- ja ojitushankkeet vaativat ympäristö- keskuksen hyväksymän erillisen selvityksen ja suunnitelman sekä siihen liittyvän kartan. Kuva 20. Puukkolan yleinen veneranta Ahmasjärven etelärannalla on alueen käytetyin ranta. Kuva: Marja Hyvärinen. 39Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Natura-alueen ulkopuolella on jo runsaasti oji- tusta, joten lisäojituksia ja ojien johtamista Natura- alueelle on vältettävä. Uudet ojat lisäävät järven kuormitusta ja umpeenkasvua. Järven vedenlaa- dun parantamisen kannalta on tärkeää lisätä ja tehostaa ulkopuolelta tulevien kuivatusvesien kä- sittelyä esimerkiksi rakentamalla laskeutusaltaita ja monivaikutteisia kosteikkoja. 6.5 Palvelurakenteet Alueen käyttäjiä palvelevia olemassa olevia ra- kenteita ovat etelärannalla lintutorni, lintutornin kota, käymälä ja puuvarasto. Lisäksi järven poh- joisrannalla nuorisoseuran edustalla on laavu. Mahdolliselle uudelle nuotiopaikalle tai jopa laa- vulle soveliain sijainti on etelärannalla Puukkolan rannassa, joka on alueen käytetyin ranta (kuva 20). Kylätoimikunta omistaa Rokuan Stadionilla sijaitsevan laavun, jonka siirtämismahdollisuuksia Puukkolan rantaan esitetään selvitettävän. Laavu on kylätoimikunnan talkootöinä rakentama. Kylä- toimikunta on luvannut hoitaa laavulle puuhuol- lon kuten tähänkin asti. Mahdolliselle uudelle lintujentarkkailupaikalle olisi sopiva sijainti nuorisoseuran talon rannassa avokodan läheisyydessä. Paikan valintaa tukevat mm. sen sijainti linnustollisesti arvokkaimman alueen läheisyydessä, paikalle johtava jo olemassa oleva tie, pysäköintimahdollisuudet sekä laavu. Rakenteeksi riittäisi todennäköisesti lintutornia reilusti matalampi katselulava. Maapohja on nuo- risoseuran rannassa hiekkaa, joten tarkkailulava tai pieni torni olisi mahdollista rakentaa rantaluhdan puolelle. Mikäli tarkkailupaikka on sijoitettava lä- hemmäksi metsänreunaa, voi puustoa ja pensaistoa hieman karsia näkyvyyden parantamiseksi. Lintu- jen tarkkailupaikan lopullisessa sijoittamisessa on hyvä käyttää apuna lintuharrastajien tietämystä. Tarkkailupaikan huolto järjestetään kyläseuran toimesta talkootyönä. Nykyinen lintutorni järven kaakkoisreunalla ra- kennettiin talkootyönä Linturanta-projektin aikana vuonna 1997 (kuvat 21 ja 22). Se on avoin, yksitasoi- nen, 8,7 metriä korkea ja mitoitettu 8–10 henkilölle. Tornista näkee parhaiten järven keski- ja itäosan lin- nut. Valaistuksen suhteen tornin sijainti on hyvä: lintuja voi tarkkailla myötä- tai sivuvalossa lähes koko päivän. Nykyisen lintutornin ongelmana ovat riittämättömät opasteet paikalle ja joidenkin lintu- tornin käyttäjien luvaton kulku yksityisiä mökkitei- tä pitkin. Nykyinen lintutornin tie ja parkkipaikka ovat melko vähäisessä käytössä. Lintutornille on ehdotettu rakennettavan tie perille asti, jotta lintu- tornin käyttäjät eivät kulkisi mökkiläisten rantatietä. Tie kulkisi pellon reunaa pitkin Tervareitistön hiih- to- ja patikkareitin opasteisiin saakka. Tarpeellinen lintutornin opasteen paikka on Rokualle vievän tien varressa Linturannantien alkupäässä. Nykyisen lin- tutornin länsipuolella on tarpeen raivata hieman puustoa näkyvyyden parantamiseksi lintutornis- ta. Maanomistaja suhtautuu tienrakentamiseen ja puuston raivaamiseen myönteisesti. Lintutornille vievä silta kaipaa myös kunnostusta. Palvelurakenteet on esitetty kartalla kuvassa 25. 6.6 Pienpetopyynti Pienpetokantaa olisi suotavaa rajoittaa Ahmasjär- vellä. Vierasperäisten pienpetojen tehopyynnin on tutkimusten mukaan osoitettu olevan tehokas tapa parantaa vesilintujen ja muidenkin lintujen poikas- tuottoa. Ahmasjärven vesilintutilannetta pystyttäi- Kuvat 21 ja 22. Vuonna 1997 Linturanta-projektin aikana rakennettiin Ahmasjärven kaakkoisreunalle yleisön käyt- töön lintutorni ja kota. Kuvat: Marja Hyvärinen. 40 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 siin pienpetopyynnillä parantamaan mahdollises- ti jopa enemmän kuin muilla hoitotoimenpiteillä. Pienpetopyynnistä lintuvesiltä saadut tutkimustu- lokset osoittavat, että vierasperäisten pienpetojen pyynti on tehokasta ja perusteltua luonnonhoitoa (www.ymparisto.fi 22.2.2007). Muilta lintuvesikohteilta saatujen kokemusten perusteella tehopyynnin toteuttaminen pelkäs- tään talkooperiaatteella ei valtavan työmäärän takia ole mahdollista. Mikäli minkkejä ja mahdol- lisesti supikoiria (Nyctereutes procyonoides) aiotaan pyytää linnuston suojelemiseksi, on tähän hoito- toimenpiteeseen panostettava myös rahallisesti. Kokemusten mukaan pyynnin on oltava jatkuvaa, koska lintuvesille kertyy nopeasti uusia tulokkaita pyydettyjen tilalle. (www.ymparisto.fi 22.2.2007.) Tehokas pyynti vaatii kymmeniä pyydyksiä ranta- kilometriä kohti. Pienpetopyynnin järjestämisessä tarvitaan yhteistyötä luonnonsuojeluviranomais- ten ja alueellisten riistanhoitopiirien sekä paikalli- sella tasolla maanomistajien ja metsästysseurojen kanssa. Avainasemassa pienpetojen pyynnin jär- jestämisessä Ahmasjärvellä on paikallinen metsäs- tysseura, Ahmaksen Erä ry. Aiheellista olisi laatia pyyntisuunnitelma. Koska pienpetopyynnin saa- minen riittävän voimakkaaksi on hankalaa, saattaa myös pyyntikoulutus olla tarpeellista. Metsästyslain mukaan pienpetoja on metsästet- tävä kuten muutakin riistaa eli kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Lisäksi on huomioitava, että sekä minkin että supikoiran poikueelliset naa- raat ovat rauhoitettuja 1.5.–31.7. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuona ajankohtana pienpe- toja ei pyydetä, koska pyyntitilanteessa on usein mahdoton erottaa eläimen sukupuolta tai sitä on- ko eläimellä poikue huollettavanaan (Metsästäjäin Keskusjärjestö 2007). Piisamikannan säilyminen Ahmasjärvellä riittä- vän tiheänä on turvattava välttämällä niiden pyytä- mistä. Piisamien elossa säilymiselle on myös olen- naista, että niiden talvipesät jätetään rauhaan. 6.7 Vesikasvillisuuden niitto Umpeenkasvu ei tällä hetkellä uhkaa Ahmasjär- veä vaan suurin osa Ahmasjärven pinta-alasta on edelleenkin avovettä. Rantoja reunustava runsas vesikasvillisuus ei ole haitallista linnustolle vaan päinvastoin edellytys arvokkaalle lintuvedelle. Vesikasvillisuuden niitolle on ainoastaan virkis- tyskäytöllisiä tarpeita, jonka vuoksi niittoa on suo- ritettava maltillisesti oheisen niittosuunnitelman mukaisesti (kuva 25). Vesikasvillisuuden niitto virkistyskäytön hel- pottamiseksi on koettu tarpeelliseksi Raatelahden perukassa sekä Sadelahdessa asutuksen edustalla. Molemmissa lahdenperukoissa kasvaa runsaana tiheitä ulpukkakasvustoja. Tämän lisäksi olisi tar- peellista niittää veneellä kuljettava väylä Puukko- lan yleisen venerannan edustalle kortteikon läpi ja Kiviharjun–Ranta-Pekkalan edustalle, jotta ve- neellä pääsee esteittä rannasta järvenselälle. Järven itäpäässä kasvaa kortetta, ulpukkaa, järviruokoa ja pitkälehtivitaa. Vesikasvillisuuden muihin poistokeinoihin verrattuna niitolla on useita etuja. Niittoa voidaan toteuttaa rannanomistajien omin voimin, jolloin myös alueen jatkohoito on varmemmalla pohjalla. Käsiteltävät alueet ovat helposti rajattavissa eikä niitto aiheuta haittaa vedenlaadulle, vesiluonnol- le eikä vesistön käyttäjille, mikäli huolehditaan leikkuujätteen huolellisesta poistosta. Leikkuujäte voidaan hyödyntää monin eri tavoin. Niittoa suunniteltaessa on mietittävä toimivat menetelmät kunkin vesikasvilajin suhteen. Vesi- kasvien eri elomuodoista johtuen eri kasvit vaati- vat osittain erilaisen niitto- ja poistomenetelmän. Ulpukan poistaminen on melko hankalaa, sillä pel- källä kasvin niitolla ei saavuteta toivottuja tuloksia. Ulpukoilla on juuristossa runsaasti ravinteita uu- delleenkasvuun ja ilmeisesti niitto aktivoi juurakon vielä kehittymättömät lepotilaiset silmut kasvuun (Kääriäinen & Rajala 2005). Siksi kasvi on saata- va pois juurineen. Ulpukan juurakoita voidaan poistaa esimerkiksi haraamalla tai ruoppaamalla syksyllä tai talvella. Ulpukan juurakoiden haraa- misella on saavutettu muutamilla kunnostuskoh- teilla hyviä tuloksia. Järvikortteen poistamiseksi suositellaan puolestaan niittoa kesäaikana viikat- teella tai suuremmilla alueilla niittokoneella. Jos ranta on erittäin matala, järvien kunnostustaohjeis- sa suositellaan juurakoiden poistoa ruoppaamalla. Ruoppaus on edullisinta tehdä talvella, mutta se voidaan suorittaa myös syksyllä. Niitossa toisto- tarve kasvaa kuormituksen kasvaessa. Ruoppauk- sissa toistotarve on yleensä pieni. Siimapalpakon poistoa suositellaan tehtävän joko keräävällä leik- kuukoneella tai haraamalla. Oikea ajankohta on kesästä syksyyn. Toistotarve kuitenkin vaihtelee. (Anon. 2004.) Käytettäessä niittokonetta on var- mistettava, että se on puhdistettu tarpeeksi hyvin, mikäli sitä on aikaisemmin käytetty jollakin toisella järvellä. Puhdistus on tärkeää siksi, että tietyt vesi- kasvit, kuten esimerkiksi vesirutto, leviävät kasvin palasista, jonka jälkeen niitä on hyvin hankala saa- da järvestä pois. Lisäksi on huomioitava, että kovin suojaisia lahtia ei kannata niittää ilman erityisen painavaa syytä, sillä niissä kasvillisuus uusiutuu helposti (Kääriäinen & Rajala 2005). 41Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Vesikasvillisuutta niitettäessä on otettava huo- mioon niittoalueen laajuus ja niittoajankohta. Ah- masjärven linnuston kannalta on olennaista, että vesikasvillisuutta ei poisteta laajoilta alueilta. Jär- ven linnustoarvo sekä riistantuottoarvo ovat riip- puvaisia rehevästä kasvillisuudesta. Kaloistakin esimerkiksi hauki tarvitsee sekä ilmaversoiskas- vustoja että uposkasveja kutu- ja poikastuotto- alueeksi (Sammalkorpi & Horppila 2005). Lisäksi niitto on ajoitettava lintujen pesimäkauden ul- kopuolelle, aikaisintaan heinäkuun loppuun. Te- hokas vesikasvien niittoaika on lyhyt, vain noin yksi kuukausi heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. (Nybom ym. 1990.) On otettava myös huomioon, että rantavyöhykkeen ja ojien suiden kasvillisuus toimii valumavesien tuomien ravintei- den suodattajana. Matalan järven kasvillisuuden mittava vähentäminen tai ranta-alueiden vesikas- villisuuden poisto voivat aiheuttaa ei-toivotun reaktion, kun vesikasvillisuuden mukana katoaa myös epifyyttilevien kasvualusta. Tällöin plank- tonlevien käyttöön jää enemmän ravinteita, jonka seurauksena leväkukinnat lisääntyvät. Liiallinen kasvillisuuden poisto saattaa siten jopa heikentää veden laatua. Vesialueiden kasvillisuutta poistettaessa on väl- tettävä tekemästä täysin viivasuoria niittoalueita ja kanavia. Tavoiteltavaa on suunnitella niittoalue siten, että syntyy maisema, jossa avovesi ja kasvilli- suussaarekkeet vuorottelevat (Kääriäinen & Rajala 2005). Mikäli tavoitellaan veden laadun parantu- mista, on niittoa suoritettaessa suositeltavinta jättää mahdollisimman paljon pieniä kasvillisuuslaikkuja pikemmin kuin laajoja täysin yhtenäisiä kasvusto- ja. Usea pieni kasvillisuuslaikku tarjoaa enemmän reuna-alueita, joilla planktonleviä syövät vesikirput (eläinplankton) tutkimusten mukaan juuri parhai- ten viihtyvät (Nurminen 2005). Pienten kasvillisuus- laikkujen suosimisella voidaan lisätä myös alueen eliölajiston monimuotoisuutta, sillä reuna-alueet ja allikkopaikat tarjoavat elintilaa myös lukuisille kosteikkohyönteisille ja sammakoille. Pääsääntö- nä voidaan kuitenkin pitää, että vesikasvillisuuden niittoalueet suunnitellaan siten, että niittoa suori- tetaan vain välttämättömimmillä alueilla ja muut alueet jätetään koskematta. Ahmasjärven nykyiset ruovikot säästetään sellaisenaan. Niittojätteen välitön poiskerääminen ja rantaan nostaminen on olennaisen tärkeää, jotta leikkuu- massa ei tuulten mukana kulkeutuisi ympäri jär- veä. Järveen lahoavat kasvijätteet rehevöittäisivät järveä entisestään. Leikatun niittojätteen poisto on usein työläämpää kuin itse niitto. Työaikaa laskettaessa on siksi huomioitava, että niittomas- san poiskerääminen vie noin kaksinkertaisen ajan niittoon verrattuna. Niittoajankohtana kannattaa huomioida tuulen suunta, jolloin sopivan suuntai- nen tuuli voi huomattavasti helpottaa ja nopeuttaa niittojätteen poiskeräämistä. Vesikasvillisuuden niittoalueita suunniteltaessa täytyy huomioida tärkeiden lintukolonioiden alu- eet sekä mahdolliset uhanalaisten lajien kasvupai- kat. Ahmasjärven niittotarpeessa olevat alueet eivät ole tärkeiden lintukolonioiden alueella, joten tämän suhteen niitolle ei ole estettä. Järven koillisosassa sen sijaan esiintyy alueellisesti uhanalainen pitkä- lehtivita, mutta Ahmasjärven suunnitellut niittoalat ovat sen verran pienialaisia, että niistä ei aiheudu merkittävää haittaa pitkälehtividan kasvustolle. 6.8 Veden laadun parantaminen Erityisesti veden laadun parantamista pidetään yh- tenä olennaisimpana asiana Ahmasjärven kunnos- tuksessa. Vesien tilan parantamiselle on asetettu EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin määrittelemät yhteiset tavoitteet koko EU:n alueella. Tavoitteena on muun muassa, että pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vähintään hyvä vuoteen 2015 mennessä, pilaavien ja muiden haitallisten ainei- den pääsyä vesiin rajoitetaan, tulvien haitallisia vaikutuksia vähennetään ja erityisesti rehevöity- mistä aiheuttavien ravinteiden kuormitusta vähen- netään. Ahmasjärven luonne lintuvetenä aiheuttaa kuitenkin hyvästä tilasta poikkeavan tavoitetilan. Vesipolitiikan puitedirektiivin kansalliseksi toi- meenpanemiseksi säädettiin vuonna 2004 uusi laki vesienhoidon järjestämisestä. Vesienhoidon järjestäminen uutta lakia vastaavaksi vaatii paljon työtä myös viranomaisilta. Ahmasjärvellä etenkin maatalouden ja haja-asu- tuksen aiheuttamaa kuormitusta tulee pyrkiä vä- hentämään. Kuormituksen alentamisen lähtökoh- tana on ensisijaisesti estää kuormituksen syntymi- nen ja toissijaisesti pyrkiä pidättämään kuormitus mahdollisimman lähelle syntypaikkaa. Ahmasjärven valuma-alueella maatalouden merkitys vesien kuormittajana on hyvin suuri. Tämän vuoksi olisi ulkoisen kuormituksen vä- hentämistä varten aiheellista tehdä uusi valuma- aluekohtainen kuormitusselvitys ja laatia kunnol- linen vesiensuojelusuunnitelma yksityiskohtaisine toimenpide-esityksineen. Kuormituksen vähentä- mistä koskevat toimenpiteet tulee toteuttaa pel- toviljelyssä, karjataloudessa ja haja-asutuksessa, myös kesäasuntojen osalta. Haja- ja loma-asutuk- sen jätevedet ovat valtakunnallisesti tarkasteltuina maatalouden jälkeen suurimpia vesistöjen fosfori- kuormittajia yhdessä teollisuuden kanssa. 42 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Maatalouden aiheuttamaa kuormitusta tulee ohjata ympäristötukien avulla. Uusi vuoden 2007 alusta alkanut maatalouden ympäristötukiohjelma tuo parannusta vesiensuojeluun mahdollistamal- la esimerkiksi suojakaistojen ja kosteikkojen sekä karjanlannan hyötykäytön lisäämisen sekä tuen paremman kohdentamisen (Ympäristöministeriö 2007). Ahmasjärven kunnostuksen tavoitteiden kannalta suojavyöhykkeiden perustamisella saa- vutettaisiin runsaasti hyötyjä. Pellon ja vesistön vä- liin perustettavilla suojavyöhykkeillä voidaan te- hokkaasti estää maa-ainesten ja ravinteiden huuh- toutumista järveen. Myös ojien suojakaistoilla va- lumavesien kuormitusta pystytään vähentämään. Suojavyöhykkeillä parannetaan kalakantojen elinolosuhteita, veden laatua, riistaeläinten elin- oloja ja virkistyskäyttöä. Suojavyöhyke vähentää vesistön ravinnekuormitusta, rehevöitymistä, ve- sien sameutta sekä rantojen ja vesistön kunnostus- tarvetta. Samalla linnuille tarjoutuu pesimäalueita ja maisema elävöityy. Suojavyöhykkeen tulee olla vähintään 15 metriä leveä. Voimakkaasti rehevöi- tyneiden järvien leveillä suojavyöhykkeillä saavu- tetaan enemmän vesienhoidollista hyötyä. Maan- omistajalla on mahdollisuus hakea suojavyöhyk- keen perustamiseen maatalouden ympäristötuen erityistukea. Uusissa suojavyöhykesopimuksissa voidaan pellolle perustettuun suojavyöhykkeeseen liittää myös pellon ja vesistön välisen luonnontilai- sen alueen hoitotoimenpiteitä, kuten niittoa. Vaihtoehtona ja lisänä suojavyöhykkeiden pe- rustamiselle voidaan vesiensuojelun tarpeet ottaa huomioon myös perustamalla alueelle lisää laskeu- tusaltaita, keinotekoisia kosteikkoalueita tai raken- tamalla ojiin ja uomiin pohjapatoja ja -kynnyksiä. Laskeutusaltaat ja monivaikutteiset kosteikot voi- daan perustaa Natura-alueen ulkopuolelle. Kos- teikkoja voidaan nykysäädösten mukaan perustaa myös viljelyalueen ulkopuolelle. Kustannukset ei- vät kosteikon perustamisessa ole suuria, mutta ne vaativat jatkohoitoa, joka on myös tärkeää. Laskeu- tusaltailla ja kosteikoilla parannetaan samalla myös riistantuottoa. Kosteikkojen perustamiseen on haet- tavissa maatalouden ei-tuotannollisten investoin- tien tukea ja hoitoon maatalouden ympäristötuen erityistukea. Vuodesta 2007 alkaen myös paikalli- nen rekisteröity yhdistys voi hakea erityisympä- ristötukea monivaikutteisten kosteikkojen hoitoon. Vuodesta 2008 alkaen yhdistykset voivat lisäksi ha- kea ei-tuotannollista investointitukea kosteikon pe- rustamiseen. Myös tässä tapauksessa investoinnin toteutuksen jälkeen edellytetään vastaavaa erityis- tukisopimusta kosteikon hoidosta. Yhdistyksen ei kuitenkaan tarvitse sitoutua ympäristötuen perus- toimenpiteisiin. Tuen saaminen monivaikutteisten kosteikkojen perustamiseen ja hoitoon edellyttää Ahmasjärven tapauksessa yleissuunnitelman laa- timista (Ympäristöhallinto 2007.) Edellä mainituilla toimenpiteillä voidaan vä- hentää maatalouden ja metsätalouden aiheutta- maa vesistökuormitusta. Metsäojituksen suhteen vesiensuojelukeinot ovat pitkälti samanlaisia kuin maataloudessakin. Suuri osa Ahmasjärven valu- ma-alueen maa-alasta on metsätalouskäytössä, ja jotta uuden vesiensuojelulainsäädännön (Laki vesienhoidon järjestämisestä 30.12.2004/1299) ta- voitteet pystytään saavuttamaan, tulee myös met- sätalouden aiheuttamaa vesistönkuormitusta vä- hentää tehokkaasti. Kuormitusta voidaan vähentää esimerkiksi hankekokojen säätelyllä ja vesiensuoje- lun tehostamisella (ks. taulukko 6). Metsätalouden vesiensuojelumenetelmät perustuvat joko kiinto- aineksen laskeutumiseen veden virtausnopeuden hidastuessa tai aineksen suodattumiseen veden Menetelmä Maatalous Metsätalous Kosteikot X X Pintavalutuskentät X Laskeutusaltaat X X Kaivu- ja perkauskatkot X Lannoituksen keventäminen X X Ojien ja uomien pohjapadot ja -kynnykset X X Salaojitus X Säätösalaojitus X Torjunta-aineiden käytön vähentäminen X X Kevennetyt muokkausmenetelmät X X Talviaikainen kasvipeitteisyys X Suojakaistat X X Taulukko 6. Menetelmiä vesistökuormituksen vähentämiseksi maa- ja metsätaloudessa. 43Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 virratessa maaperän pintakerroksen tai pintakas- villisuuden läpi (Aronsuu ym. 2006). Vesiensuojelussa maanomistajien asenteen muutos ja tiedottaminen ovat tärkeässä asemas- sa. Maanomistajien tiedottamista eri tukimahdol- lisuuksista on tarpeen lisätä. Edellä mainittuihin vesistönsuojelutoimenpiteisiin ja -rakenteisiin voi maanomistaja hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Lisäksi pohjavesialueiden peltovilje- lyyn viljelijä tai puutarhatalouden harjoittaja voi- vat hakea erityistukea. Sekä suojavyöhykkeet että laskeutusaltaat ja muut vesiensuojeluun tähtäävät menetelmät edellyttävät kunnollisen suunnitel- man. Suunnitteluapua on saatavissa alueelliselta ympäristökeskukselta, TE-keskuksen maaseutu- osastolta ja maaseutukeskukselta. Hajakuormitusta vähennetään myös muun mu- assa tiedottamalla asukkaita ja mökkiläisiä oman ympäristönsä hoitomahdollisuuksista ja paranta- malla asukkaiden ja mökkiläisten viemäröintiä. Hajakuormituksella tarkoitetaan ravinteita, jotka tulevat järveen ulkopuolelta, kuten esimerkiksi asuntojen ja kesämökkien jätevesistä ja ympäröivil- tä turvesoilta, maataloudesta ja metsätaloudesta. Valtaosa pysyvän haja-asutuksen jäteveden käsit- telylaitteista vaatisi tehostamista laitteiden van- hentuneisuuden, toimimattomuuden tai ympäris- tönsuojelullisesti riittämättömän tehon vuoksi. Ahmasjärven ympäristön viemäröinnin paran- taminen tulee toteutuessaan vähentämään jär- veen tulevaa ulkoista kuormitusta. Neuvottelut Utajärven kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskuksen välillä on aloitettu asian eteenpäin viemiseksi. Veden laadun parantamisen kannalta haja-asutuksen jätevesineuvonta on tärkeää, sillä kunnallisen viemäriverkoston ulkopuolella asuvan henkilön jätevesien fosforikuormitus on nelinker- tainen viemäröinnin piiriin kuuluvan asukkaan jä- tevesikuormitukseen verrattuna. Vesien suojelun kannalta viemäriverkostoon liittyminen on selvästi paras vaihtoehto. Se ratkaisee pysyvästi kiinteistö- jen jätevesien käsittelypulmat. Viemäriverkoston ulkopuolella olevien kiinteistöjen talousjätevesien käsittelystä tuli 1.1.2004 voimaan uusi jätevesiase- tus (Valtioneuvoston asetus 542/2003), jossa mää- ritetyt tavoitteet edellyttävät korkeaa tasoa puhdis- tusjärjestelmiltä ja niiden käytöltä sekä huollolta. Asetuksen mukaan käytettyjen jäteveden puhdis- tuslaitteiden täytyy olla puhdistusteholtaan riit- täviä ja kiinteistön omistajan täytyy olla selvillä oman kiinteistönsä jätevesienkäsittelyjärjestelmäs- tä, käytöstä ja huollosta. Mikäli kiinteistöä ei ole liitetty viemäriverkostoon, ovat kiinteistöt olleet velvoitettuja tekemään uuden asetuksen mukainen jätevesiselvitys huolto- ja hoito-ohjeineen vuoden 2005 loppuun mennessä. Sellaisilla kiinteistöillä jossa ei ole vesikäymälää oli selvityksen tekoon aikaa vuoden 2007 loppuun. Selvitys säilytetään kiinteistöllä ja esitetään pyydettäessä valvontavi- ranomaiselle. (Ympäristöhallinto 2006.) Kaikkien kiinteistöjen on laadittava selvitys jäte- vesijärjestelmästä, jonka perusteella viranomaiset voivat arvioida, onko puhdistusjärjestelmä riittä- vä. Uuden jätevesiasetuksen kriteereiden mukai- nen puhdistusjärjestelmä tulee olla kaikissa kiin- teistöissä ennen vuotta 2014. Jos kiinteistön liittä- minen viemäriin ei ole mahdollista, on käytettävä kiinteistökohtaista puhdistusmenetelmää. Mah- dollisia puhdistusmenetelmiä ovat mm. maahan imeyttäminen, maasuodatin ja laitepuhdistamo. (Aronsuu ym. 2006.) Asioista tiedottamaan tarvitaan jätevesineuvo- ja. Jätevesineuvoja voidaan palkata esimerkiksi seudullisena projektina, varsinaisen tulevan kun- nostussuunnitelman ulkopuolella. Jätevesineuvoja auttaa kiinteistönomistajaa valitsemaan toimivan jätevesien käsittelymenetelmän, laatii tarvittavat suunnitelmat sekä piirustukset ja auttaa tarvittaessa tukihakemusten laatimisessa. Jätevesineuvontaan ja jätevesien puhdistusjärjestelmien uusimiseen on haettavissa avustusta valtiolta. Kiinteistönomista- jalla on mahdollisuus hakea menetelmän toteut- tamiseen rahaa esimerkiksi valtion vesiensuojelu- avustuksesta, mikäli kyseessä on vanha rakennus tai loma-asunto. Myös useamman kiinteistön jäte- vesien yhteiskäsittelyyn on haettavissa avustusta. Mikäli käsittelyjärjestelmä on uudentyyppinen ja vielä kehiteltävä, on siihen mahdollisuus saada hieman suurempaa avustusta. Jätevesien käsittelyn opasmateriaalia on saatavissa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta. Kuormituksen vähentämisessä on tärkeintä en- sin saada ulkoinen kuormitus mahdollisimman vähäiseksi ja sen jälkeen keskittyä sisäiseen kuor- mitukseen. Järven sisäistä kuormitusta voidaan pienentää esimerkiksi biomanipulaatiolla eli ra- vintoketjukunnostuksella (poistokalastus). 6.9 Kalastus Ulkoisen kuormituksen vähentämisen lisäksi voi- daan vedenlaatua pyrkiä parantamaan myös ravin- toketjukunnostuksella. Ravintoketjukunnostus on tarpeellista, jos koekalastuksen perusteella järven kalasto on runsas ja heikentää järven tilaa. Ilman ulkoisen kuormituksen vähentämistä ravintoket- jukunnostuksen vaikutukset veden laatuun voivat kuitenkin jäädä lyhytaikaisiksi. (Sammalkorpi & Horppila 2005.) 44 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Ravintoketjukunnostuksen menetelmiä ovat teho- ja hoitokalastus. Tehokalastuksella vähen- netään runsasta särkikalavaltaista kalastoa ja hoitokalastuksella estetään järven tilan heikke- neminen. Hoitokalastusta on tehty järvellä myös aikaisemman kunnostusprojektin (Linturanta- projekti) yhteydessä, ja myöhemminkin (kuva 23), joten välineet ja tietotaito ovat jo olemassa. Linturanta-projektin aikana kalastusta suoritettiin ostopalveluna nuottausyrittäjältä ja myöhemmin Ahmaksen kylälle hankitun oman nuotan avulla sekä kyläläisten toimesta tehostetulla verkko- ja katiskapyynnillä (Linturanta-projektin loppura- portti). Hoitokalastuksesta saatiin hyviä koke- muksia ja sitä voidaan käyttää yhtenä hoitotoi- menpiteenä järven vedenlaadun parantamiseksi myös jatkossa. Ensisijaisena hoitotoimenpiteenä täytyy kuitenkin keskittyä ulkoisen kuormituksen vähentämiseen. Ravintoketjukunnostuksen suorittamiseen voi- daan käyttää työllistettyjä ja resurssien salliessa myös ammattikalastajia. Tärkeää on myös kylä- läisten oma panos tehostettuun kalastukseen. Ra- vintoketjukunnostuksen ohjaus ja koordinointi olisi hyvä tapahtua Ahmasjärven kalastusyhdistyksen johdolla yhteistyössä ympäristöhallinnon ja kala- taloushallinnon kanssa. Teho- ja hoitokalastus ovat niin sanottua ravinto- ketjukunnostusta, jonka tavoitteena on vähentää tai poistaa ylitiheää eläinplanktonia syövää ja pohjaa pöyhivää kalastoa, joka estää suurien levää syövien vesikirppujen esiintymisen ja siten voimistaa sisäis- tä fosforikuormitusta. (Äystö 1997). Tehokalastuk- sella särkikanta saadaan pienenemään, eläinplank- tonmäärä lisääntymään ja kasviplankton ja pohjalle laskeutuva aines vähenemään. Tätä kautta myös hajotustoiminta vähenee, happitilanne paranee, ra- vinteiden liukeneminen estyy ja järven tila paranee. Tehokalastuksessa suurella pyyntiponnistuksella pyritään poistamaan valtaosa rehevöityneen järven haitallisesta kalakannasta esimerkiksi parin vuoden ajan. Tämän jälkeen voidaan tehokalastus korvata hoitokalastuksella, jolla pyritään poistamaan ongel- mallisen kalaston osan vuotuinen tuotto. Kalakantaa ei saa kuitenkaan muuttaa siten, että se vaikuttaa kielteisesti kaloja syöviin lintukantoi- hin. Teho- ja hoitokalastus, ja kalastus muutenkin, on toteutettava siten, että pyynnistä ja pyydyksistä ei aiheudu linnustolle haittaa. Pyydykset on sijoi- tettava ja aseteltava siten, että erityisesti silkkiui- kut eivät joudu pyydyksiin. Katiskoja ja rysiä ei saa jättää siten, että pyydykset olisivat osittain pinnan yläpuolella eikä verkkoja saa laskea silkkiuikkujen ruokailualueelle. Kaikkeen kalastukseen, pois lukien jokamiehe- noikeuksin tapahtuva mato-onginta ja pilkintä, on oltava vesialueen omistajan lupa, joka epäselvyyk- sien välttämiseksi on hyvä olla kirjallisena. Ah- masjärvellä luvan myöntää osakaskunta. Tehoka- lastuksen tuottaman saaliin hyötykäyttö maatiloilla maanparannusaineena ei vuonna 2003 voimaan tulleen EU-direktiiviin perustuvan sivutuotelain mukaan ole sallittua. Rehukäyttöön kaloja voi kui- tenkin käyttää. 6.10 Lähtevänojan kunnostus Lähtevänoja tarvitsee kunnostusta. Oja on nykyi- sellään lähes umpeenkasvanut padon ja järven vä- lisellä alueella. Padon yläpuolinen kanava vaatii puhdistusta kaivinkoneella ja pato olisi uusitta- va (kuva 24). Ojan perkaaminen ja kunnostus on rauhoitussäännösten mukaan mahdollista. Järven nykyinen vedenpinnan taso on vesilain mukainen, joten mikäli ojan ruoppauksella tavoitellaan ve- denpinnan muutoksia, on vesilain mukainen lupa hankittava. Tällöin on tehtävä myös luonnonsuo- jelulain 65 §:n mukainen Natura-vaikutusten arvi- oinnin tarveharkinta. 6.11 Veneily Ahmasjärvellä on noussut esiin kysymys voisiko vuonna 1991 tehtyä päätöstä moottoriveneilyn kiel- tämisestä järvellä muuttaa. Veneilijöiden toiveena on sähkömoottoriveneen käytön salliminen. Perus- teena sähkömoottoriveneen käytölle olisi käytön hiljaisuus ja käytön salliminen vasta lintujen pesi- mäkauden ulkopuolella, joten käytöstä ei olisi hait- taa linnustolle. Lääninhallituksen 1991 tekemään päätökseen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ei voi antaa poikkeuslupaa, mutta varsinaiseen pää- tökseen voi hakea muutosta. Muutoksen hakijana on hyvä olla joko kunta tai esimerkiksi Ahmasjär- ven osakas- tai kalastuskunta. Päätöksen haku on maksullista huolimatta siitä tuleeko hakemuksen johdosta päätökseen muutos vai ei. Hakemuksessa tulee selkeästi eritellä, minkälaista muutosta pää- tökseen haetaan ja millä perusteella, sekä huomi- oida alueen luonnonsuojeluarvot. Hakemuksessa olisi hyvä myös ehdottaa nopeusrajoitusta sähkö- moottoriveneille (esim. 9 km/h). 45Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Kuva 23. Kunnostuskalastusta on tehty Ahmasjärvellä useanakin vuonna. Kuvassa kalasaaliiden kanssa Leo Huttu- nen (vas.) ja Pauli Valjus avovesikaudella 2001. Kuva: Jouni Kiviharju. Kuva 24. Lähtevänojan pato. Kuva: Marja Hyvärinen. 46 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Kuva 25. Palveluvarustuksen sijainti sekä hoito- ja kunnostustoimenpiteiden mahdolliset kohdealueet Ahmasjärven alueella. Osa palve- luvarustuksesta on jo olemassa olevia rakenteita. Karttaesitys ei sisällä Tervareitistöön kuuluvien reittien ja opastaulujen sijaintitietoa. 1 1 Tien varteen opaste lintutornille lintutornin tien ja sillan kunnostus veneet yleisökäyttöön rantaluhdalla ei toimenpiteitä padon kunnostus ojan ruoppaus tien kunnostus 0 200 400 600 800 1 000 Metriä © Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09 väylällä vesikasvien niittoa Palveluvarustus ja toimenpiteiden kohdealueet Yksityinen veneranta Yleinen veneranta Laavu/kota Lintutorni/-lava Nuotiopaikka Käymälä Pysäköintialue Pensaikon raivaus Vesikasvillisuuden niitto Vesikasvillisuutta Pitkälehtivita (alueellisesti uhanalainen laji) väylällä vesikasvien niittoa 47Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 7.1 Toimenpiteiden ajoittuminen Natura 2000 -alueiden hoidon ja käytön yleis- suunnitelma laadittiin vuosien 2005 ja 2006 aika- na. Mukana yleissuunnitelman laadinnassa ovat olleet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Met- sähallitus ja Pohjois-Pohjanmaan liitto. Yleissuun- nitelmassa todetaan Ahmasjärven hoito- ja käyttö- suunnitelman tarpeen olevan ilmeinen ja kuuluvan tärkeysluokkaan I. Yleissuunnitelmaa on päivitetty tämän jälkeen, mutta Ahmasjärven osalta tiedot eivät ole muuttuneet. Ahmasjärven hoito- ja käyttösuunnitelman maastotyöt suoritettiin touko-syyskuun 2006 ai- kana. Yleisötilaisuus Ahmasjärven hoito- ja käyt- tösuunnitelman laadinnan aloittamisesta pidettiin 19.6.2006. Ahmasjärven ympäristön viemäröinnin paran- tamiseen liittyvät suunnittelutyöt on käynnistetty kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuk- sen välillä vuoden 2006 aikana. 7.2 Yhteistyö Eri intressiryhmien välinen yhteistyö on ensiarvoi- sen tärkeää. Toimimalla yhteistyössä ja vuorovai- kutuksessa alusta alkaen voidaan välttää konflik- titilanteiden syntymistä ja edesautetaan avoimen keskusteluyhteyden syntymistä ja eri toimijaryh- mien välisen luottamuksen rakentumista. Alueen asukkaille, mökkiläisille ja muillekin käyttäjille on tarjottu mahdollisuus Ahmasjärven kunnostuksen eteenpäin viemiseen. Jo Ahmasjärven suojelualuet- ta perustettaessa on alueen käyttäjille ja maanomis- tajille järjestetty tiedotus- ja neuvottelutilaisuus. Hoito- ja käyttösuunnitelmatyön alkaessa järjestet- tiin kaikille avoin yleisötilaisuus, jossa kartoitettiin yleisön mielipiteitä ja toiveita alueen hoitoon ja käyttöön liittyen. Ahmasjärven hoito- ja käyttösuunnitelmaa laa- dittaessa on toimittu yhteistyössä useiden tahojen kanssa. Mukana olleita avainryhmiä ovat Utajär- ven kunta, Ahmaksen kyläseura ry, Ahmasjärven osakaskunta, Ahmasjärven jakokunta, Ahmaksen Erä ry, Oulun riistanhoitopiiri, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, Pohjois-Pohjanmaan lintutie- teellinen yhdistys, loma-asukkaat, Utajärven ko- tiseutuyhdistys, Metsähallitus ja Pohjois-Pohjan- maan ympäristökeskus. (kuva 26.) 7.3 Kustannukset Kustannukset voidaan jakaa kertaluonteisiin ja jatkuviin kustannuksiin. Kertaluonteiset kustan- nukset koostuvat suurista alkuinvestoinneista (esimerkiksi niittokone ja korjuukalusto) sekä al- kukunnostuksista, kuten rantapensaikon raivauk- sesta, joka on merkittävästi työläämpi toimenpide kuin kyseessä olevan alueen jatkohoito niittämällä tai laiduntamalla. Kertaluonteisiin kustannuksiin voidaan laskea vielä mahdolliset laidunalueiden perustamiskuluihin liittyvät aitaamiskulut. Jatku- via kustannuksia ovat esimerkiksi hoidon ja yllä- pidon kustannukset kuten vesikasvillisuuden niit- to, rantaniittyjen laidunnus ja niitto, hoitokalastus ja palvelurakenteiden kunnossapito. Hoidosta ja kunnostuksesta aiheutuvia kustannuksia on listat- tu taulukkoon 7 ja rantaniittyjen ja laidunten osalta myös taulukkoon 8. Ahmasjärveä on kunnostettu aikaisemminkin (ns. Linturanta-projekti 1996–1998), jolloin kunnos- tukset liittyivät pääasiassa ranta-alueiden ruop- pauksiin ja pohjalietteen poistoon. Ahmasjärven aikaisemman kunnostuksen kustannukset poisto- kalastuksen osalta olivat suunnitelmien mukaan noin 97 000 mk. Ahmaksen kalastuskunta ja paikal- 7 Resurssit ja toimenpiteiden ajoittuminen 48 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 lisyhteisöt osallistuivat kustannuksiin 3 000 mar- kalla. 47 000 mk oli EU:n rahoitusosuutta ja saman verran oli kansallista julkista rahoitusosuutta. Hoidon ja seurannan rahoitus Yksityisten luonnonsuojelualueiden luonnonhoi- toa voidaan rahoittaa valtion varoilla. Käytännön mahdollisuudet määräytyvät käytettävissä olevien määrärahojen ja hoitoa koskevien periaatteiden ja työohjelmien perusteella. Luonnonsuojelurahoi- tuksen lisäksi tulee selvittää myös muut rahoitus- keinot, kuten työllisyysrahoitus. Tällä hetkellä lintuvesien hoidon tärkein rahoi- tusmuoto on maatalouden erityisympäristötuki. Viljelijä voi hakea tätä tukea hallinnassaan olevalle alueelle. Tuki myönnetään viideksi vuodeksi kerral- laan ja edellyttää hoitosuunnitelman. Lintuvesien hoidossa on käytetty mm. perinnebiotooppien hoi- tosopimuksia ja luonnon ja maiseman monimuo- toisuuden hoitoa edistäviä sopimuksia. Esimerkik- si raivattujen pensasalueiden laidunnus voidaan käynnistää mm. ympäristötuen erityistuen avulla. Erityistukea myönnetään mm. karjan kuljetuksesta ja valvonnasta sekä aitojen vuosittaisesta korjaa- misesta aiheutuviin kuluihin (www.ymparisto.fi 23.2.2007). Myös laajemmilla hoitohankkeilla on periaatteellinen mahdollisuus saada EU-rahoitus- ta. Tällaiset erilliset projektit edellyttävät kuitenkin kunnolliset suunnitelmat. Metsästysseura ja kalastusyhdistys ovat ilmais- seet periaatteellisen mahdollisuutensa osallistua hoitoon talkoovoimin ja toimia talkoiden koor- dinaattorina, jolloin talkoisiin voisivat osallistua myös järven asukkaat ja mökkiläiset. Talkoista on ollut hyviä kokemuksia useilla kunnostettavilla jär- villä, sillä samalla se parantaa myös alueen ihmis- ten sosiaalisia suhteita. Toimenpiteiden vaikutus- ten seurannasta vastaa valtion ympäristöhallinto. Biologinen seuranta tullaan rahoittamaan todennä- köisesti Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelurahoituksella. Kuva 26. Hoito- ja käyttösuunnitelmaa ohjaava yhteistyöryhmä tutustumassa toimenpiteiden kohdealueisiin lokakuussa 2006. Kuva: Marja Hyvärinen. 49Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Taulukko 7. Arvio hoidon ja ylläpidon kustannuksista. Taulukon kustannustiedot perustuvat pääosin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hankkeisiin. Kustannukset riippuvat aina alueen ja kohteen ominaisuuksista. (Arvokkaiden luonto- kohteiden hoidon ja käytön priorisointi Pohjois-Pohjanmaalla 2001.) Toimenpide Hoidon laskennalliset kustannukset Toteutusehdotus Vesikasvien niitto ja korjuu 840 €/ha/v ahmasjärveläisten toimesta tai ulkopuolisena palveluna Ruovikon poisto erikoislaitteistolla (niitto, keruu ja poiskuljetus) 170–250 €/ha/v urakoitsija Sedimentin ja kuolleen kasvimassan poisto vesialueelta (sis. suunnittelun, työnjohdon ja käytännön kunnostustyöt) 4 400 €/ha/v urakoitsija Työväline- ja matkakulut 110 €/ha/v Laskuojan patoaminen n. 1 350 €/pato Pensaikon ja puuston raivaus (raivaus, massan keruu ja poltto) 1,24 htkk/ha/v 2 500–4 000 €/v Hoitokalastus 20–200 €/ha ahmasjärveläiset kalastajat ja työllistettävät, ammatti- kalastajat Kalastus talkootyönä 10 €/h ahmasjärveläiset kalastajat, asukkaat, mökkiläiset Lintutornin kodan, nuorisoseuran laavun ja Puukkolan rannan nuotiopaikan polttopuuhuolto ja lintutornin käymälän tyhjennys 1 000 €/v kyläyhdistys, ahmasjärve- läiset ja työllistettävät Taulukko 8. Eriteltynä arvioita rantaniittyjen hoitokustannuksista. Esimerkit perustuvat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hankkeissa käytettyjen hoitomenetelmien kustannuksiin. Toimenpide Kustannus, €/ha Työaika, h/ha 1. vuosi Myöhemmät vuodet 1. vuosi Myöhemmät vuodet Pensaikon raivaus 2 500–4 000 500–800 130 9 Rantaniityn ja -luhdan niitto, käsityönä 670 600 45 40 Rantaniityn ja -luhdan niitto, traktoriniittokalustolla 200–220 200–220 5 3–4 50 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Ahmasjärven Natura 2000 -alueen valvonnasta vastaavat ympäristöviranomaiset. Natura-alueen rajat on merkitty kiinteistörekisteriin, jossa näkyy myös rasitemerkintä. Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskus merkitsee luonnonsuojelualueen rajat maastoon. Luonnonsuojelurikkomuksien valvon- nasta vastaa poliisi. Luonnonsuojelualueen pe- rustamisesta tehdyn päätöksen rikkomisesta ran- gaistaan luonnonsuojelulain 58 §:n tai rikoslain (1889/39) 48 luvun 1–5 §:n mukaisesti. Ympäristötuen erityistuen sopimusehtoja val- voo TE -keskuksen maaseutuosasto. 8 Valvonta Kuva 27. Maaseudun pihapiirien, peltoaukeiden ja järven luoma maisemallinen kokonaisuus ylläpitää kylällä viihtymistä. Kuva: Marja Hyvärinen. 51Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Luontokohteiden lajistossa ja sen runsaudessa ta- pahtuvien muutosten dokumentoinnissa tarvitaan säännöllistä lajien perusseurantaa. Lisäksi seuran- taa tarvitaan erityisesti kunnostustoimenpiteiden ja -menetelmien vaikuttavuuden arvioinnissa tai muun ihmistoiminnan vaikutusten selvittämises- sä. Ahmasjärven Natura 2000 -alueella toimenpitei- den vaikutusten seuranta on hankkeista vastaavien tehtävä. Luonnonsuojelu- ja Natura 2000-alueen tilan seuranta on ympäristöhallinnon tehtävä. Kunnostushankkeiden jälkiseuranta jää usein vaatimattomalle tasolle johtuen pääasiassa rahoi- tuksen puutteesta. Äystön (1997) mukaan tiedon saanti ja sen luotettavuus varmistettaisiin kunnos- tushankkeissa, mikäli resurssit seurannan suoritta- miseen löytyisivät alueellisilta ympäristökeskuksil- ta. Seurantaan tulisikin varata resursseja jo Ahmas- järven kunnostushankkeen suunnitteluvaiheessa. Tanskasen (2005) mukaan ympäristökeskukset voisivat toimia koordinoijan ja tiedon säilyttäjän roolissa ja itse seurannan voisi siirtää esimerkiksi kunnille, kalastuskunnille, kylätoimikunnille tai vesiensuojelu- tai luonnonsuojeluyhdistyksille. Seurannan mitoitus tulee suhteuttaa kunnostus- hankkeen kokoon ja luonteeseen. Pienissä omaeh- toisissa hankkeissa (pääosa töistä talkoovoimin) arviointi voi olla suppeaa ja käytettävät menetel- mät yksinkertaisia. Laajassa ammattilaisvetoisessa hankkeessa arvioinnin taso, laajuus ja kustannuk- set voivat olla suuremmat. Toimenpiteiden toteutumisen ja vaikuttavuu- den seuranta tulisi kohdistaa sekä suojeltavien luontotyyppien ja lajiston seurantaan että ulkoisen kuormituksen ja veden laadun seurantaan. Myös kohteen käyttäjien mielipiteisiin tulisi kiinnittää huomiota. Virkistyskäytön ympäristövaikutuksia ja tavoitteiden toteutumista niin virkistyskäytön kuin luonnonsuojelunkin kannalta tulee seurata ja arvioida. Virkistyskäyttöarvon parantumisen seurannassa mittareina voidaan käyttää esimer- kiksi leväkukintojen esiintymistä ja kestoa, näkö- syvyyttä, veden uimakelpoisuutta ja kalakannan rakenteellisia muutoksia. Näkösyvyyden mittaus on yksinkertainen seurantamenetelmä, jota pai- kalliset asukkaat voisivat tehdä omanakin työnä. Kohdevaikuttavuuden arviointiin voidaan laatia lomake, jolla seurataan arviointikriteereiden toteu- mista. Lomakkeen pohjamallina voi toimia esimer- kiksi Kiuruveden Luupuvedelle (Tanskanen 2000) laadittu arvioinnin yhteenvetolomake, joka muo- kattaisiin Ahmasjärvelle soveltuvaksi (ks. liite 5). Vaikutusten arvioinnille on hyödyksi, että alu- eelta on olemassa pohjatietoja ja aikaisempia selvi- tyksiä alueen luonnonoloista ja veden laadusta sekä dokumentoitua tietoa alueen käyttäjien mielipiteistä virkistyskäyttöarvon suhteen eri ajoilta. Ahmasjär- vellä on toteutettu kyselytutkimuksia mm. vuonna 1997 ennen Linturanta-projektiin liittyviä kunnos- tustoimenpiteitä sekä vuonna 2005 ennen hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan aloitusta. Vuonna 2005 voimaan astuneen EU:n vesipui- tedirektiivin myötä tuli uusi veden laatua koskeva määritelmä, jossa vesistön tilaa ei rinnasteta enää pelkästään vesistön laadulliseen käyttökelpoisuu- teen vaan lähinnä vesistön ekologiseen tilaan. Ve- sistön ekologisen tilan määrittelemisessä biologiset seurantamenetelmät ovat avainasemassa. Vesipui- tedirektiivin velvoitteen mukaisesti fysikaalis-ke- miallisten tutkimusten rinnalle tulee huomattava määrä biologista seurantaa. Vesipuitedirektiivissä järvien biologisille seurannoille on annettu seuraa- va ohjeellinen seurantatiheys: r,BTWJQMBOLUPOLFSUBBWVPEFTTB r1PIKBFMÅJNFUWVPEFOWÅMFJO r7FTJLBTWJMMJTVVTWVPEFOWÅMFJO r,BMBUWVPEFOWÅMFJO 9 Alueen luonnontilan ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta 52 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 9.1 Linnustoseuranta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on aset- tanut tavoitteekseen seurata toimialueellaan sijaitsevien lintuvesialueiden pesimälinnuston muutoksia viiden vuoden välein toteutettavin laskennoin. Seuranta alkoi vuonna 1999 ja toinen seurantakierros tehtiin kaikilla kohteilla vuonna 2004. Seurantaohjelman mukaisesti tulevat las- kennat tehdään voimavarojen salliessa vuosina 2009 ja 2014 sekä sen jälkeen viiden vuoden välein (Pessa 2000). Perusseuranta pitää sisällään pesimälinnuston kannanarvioinnin kahden tai kolmen laskentaker- ran kiertolaskentamenetelmällä. Suositeltavat las- kenta-ajankohdat ovat 5.5. (1.-10.5.), 18.5. (14.-23.5.) ja 3.6. (28.5.–10.6.) (Rusanen ym. 2005). Ahmasjär- vellä laskennassa käytetään apuna soutuvenettä. Varpuslintujen ja kahlaajien kannanarvioinnit tu- lisi tehdä viiden toiston kartoituslaskentamenetel- mällä. Suositeltavat laskenta-ajat ovat: 29.4. (–11.5.), 13.5. (–21.5.), 24.5. (–31.5.), 31.5. (–11.6.) ja 7.6. (–21.6.) (Rusanen ym. 2005). Muutonaikaista levähdysarvoa tulisi selvittää myös viiden vuoden välein toistettavin levähtäjä- laskennoin. Luotettavan kuvan saaminen alueella levähtävästä lajistosta ja yksilömääristä edellyttää useita kevät- ja syysaikaisia laskentoja. Rusasen ym. (2005) mukaan laskentakertojen määrän tuli- si olla 15–25 kertaa keväällä ja 20–30 kertaa syys- muuttokaudella. Vesilintujen poikastuottoa tulisi seurata viiden vuoden välein pesimälinnuston seurantaohjelman mukaisesti. Rusasen ym. (2005) mukaan laskentojen suositusajankohdat Pohjois-Pohjanmaan rannikolla ovat 17.6. (15.–20.6.), 27.6. (25.–30.6.), 11.7. (5.–14.7.) ja 1.8. (26.7.–4.8.). 9.2 Kasvillisuusseuranta Euroopan unionin vesipuitedirektiivi suosittelee vesikasvillisuuden seurantatiheydeksi säännös- telemättömillä järvillä kolmen vuoden välein ja säännöstelyjärvillä kuuden vuoden välein toistet- tavaa seurantaa. Seurantaan varatut määrärahat ovat usein kuitenkin vähäisiä, jolloin seurantatu- losten kannalta on parempi, että seurantatiheyttä mieluummin harvennetaan kuin että seurannan laajuutta supistetaan. Riittävänä tiheytenä kasvil- lisuuden muutosten seurannassa on usein pidetty 5–10 vuoden välein toistettavaa seurantaa. Sopiva menetelmä kasvillisuuden seurantaan on kevyt, mutta tuloksiltaan luotettava seuranta. Paras tulos saavutetaan jos menetelmät pysyvät eri seurantakerroilla samoina ja mahdolliset seu- rantalinjat pystytään tarkasti paikantamaan ja toistamaan. Kasvillisuuden muutoksia voidaan tarkastella esimerkiksi kenttätutkimuksien ja/tai ilmakuvien avulla. Suomessa yleisimmin käytet- tyjä menetelmiä kasvillisuusseurannassa ovat pää- vyöhykelinjamenetelmä, vyöhykelinjamenetelmä, Venetvaaran linja, ruutulinja, aluekartoitus, näyte- alat, pysyvät näytealat ja ilmakuvaus (Kuoppala ym. 2006). Järvien vesikasvillisuuden seurantaan on valmisteilla yleiseurooppalainen standardi, jo- ka sisältää tarkat ohjeet seurantamenetelmistä ja -välineistä. Ahmasjärvi on mukana Suomen ympäristökes- kuksen (SYKE) koordinoimassa MaaMet-hank- keessa (Maa- ja metsätalouden kuormittavien järvien, jokien ja rannikkovesien seurantahanke). Ahmasjärvellä toteutetaan niin kutsuttua toimin- nallista seurantaa, jossa biologisia tekijöitä, kuten mm. kasvillisuutta seurataan kolmen vuoden vä- lein tai voimassa olevan velvoitetarkkailusuun- nitelman mukaisesti. Ahmasjärven ensimmäinen MaaMet-hankkeeseen liittyvä kasvillisuusseuranta on suoritettu elokuussa 2007. Vuosina 2006 (Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskus) ja 2007 (SYKE) Ahmasjärven kasvillisuutta tutkittiin päävyöhy- kelinjamenetelmällä (vuoden 2006 inventoinnista kappaleessa 2.6.1). 9.3 Nisäkässeuranta Lintuvesillä tärkeitä seurattavia nisäkkäitä ovat piisami, minkki ja supikoira. Piisamin seuranta onnistuu parhaiten laskemalla tutkimusalueen talvikeot vesi- ja kosteikkolintulaskentojen yhtey- dessä. Tulokaspetojen minkin ja supikoiran, joiden kantoja pitäisi vahvasti vähentää, määrien seuranta on helpointa järjestää metsästäjien pyyntitoiminnan kautta, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. (Mikkola- Roos 1995.) 9.4 Veden laadun seuranta Lintuvesien seurannassa erityisen suositeltavaa on tarkkailla hapen kyllästysasteen muutoksia. Vesi- ja rantalinnuston ravinnonsaantia voivat heiken- tää toistuvat talviset happikadot, jotka aiheuttavat 53Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 sekä kala- että pohjaeläinkuolemia. Alus- ja pääl- lysveden hapen kyllästysasteen mittaukset tulee tehdä lopputalvella ennen jääpeitteen sulamista. (Rusanen ym. 2005.) Toimenpiteiden vaikuttavuut- ta veden laatuun voidaan seurata myös arvioimalla rehevyystason muutoksia pintaveden fosforipi- toisuuden sekä klorofylli-a:n arvojen muutoksien kautta (Tanskanen 2005). Vesien tilaa seurataan jatkuvasti valtakunnal- lisilla ja alueellisilla seurannoilla ja vesistöjen velvoitetarkkailulla. Ahmasjärvi sisältyy Oulujo- en–Iijoen vesienhoitoalueen pintavesien seuran- taohjelmaan. Ahmasjärvellä vedenlaatutietoja on kerätty jo vuodesta 1964 lähtien ympäristöhallinnon toimes- ta. Toiminnallisen seurannan havaintopaikoilla, kuten Ahmasjärvellä, fysikaaliskemiallisia tekijöitä seurataan vuosittain, neljä kertaa vuodessa. Kas- viplanktonin koostumusta, runsautta ja biomassaa seurataan vähintään kuuden vuoden välein. Veden laadun seurannan ja tarkkailun tulokset tallenne- taan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ylläpi- tämään valtakunnalliseen rekisteriin. Hajakuormituksen toiminnallinen seuranta on käynnistynyt maa- ja metsätalouden kuormittami- en järvien, jokien ja rannikkovesien seurantahank- keella (MaaMet), johon Ahmasjärvikin sisältyy. 54 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 10.1 Uhka-analyysi Taulukkoon 9 on koottu eri yhteyksissä esiin tul- leita uhkia, jotka saattavat vaikuttaa Ahmasjärven Natura 2000 -alueen suojelulle, hoidolle ja käytölle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. 10.2 Ekologiset vaikutukset Hoito- ja käyttösuunnitelmassa kuvatuilla hoito- ja kunnostusehdotuksilla ei ole merkittäviä kielteisiä ekologisia vaikutuksia, mikäli toimenpiteet suori- tetaan ohjeiden mukaan. Virkistyskäytön, liikku- misen ja palveluvarustuksen keskittämisellä ja oh- jauksella minimoidaan luontoarvoja mahdollisesti heikentävät vaikutukset. Kunnostamisella paran- netaan järven vedenlaatua ja parannetaan kalaston elinoloja. Varsinaisen kunnostussuunnitelman val- mistuessa ovat kunnostustoimenpiteiden vaiku- tukset alueen luontoarvoihin kuitenkin arvioitava luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti. 10.3 Sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset Hoito- ja käyttösuunnitelman toimenpiteiden toteuttaminen vaikuttaa monin tavoin alueen käyttäjiin. Hankkeen ensisijainen tavoite on luon- nonsuojelullinen, mutta kunnostuksesta on mer- kittävää hyötyä myös järven rannanomistajille ja järven käyttäjille. Veden laadun paraneminen ja linnuston elinolosuhteiden parantaminen lisää- vät myös alueen riistantuottoarvoa. Metsästys-, kalastus- ja muut virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat ja maisema muuttuu avoimemmaksi ja viihtyisämmäksi. Kunnostuksesta on siis etua paitsi lintuveden ekologisten olojen parantami- seksi myös virkistyskäytön, luontomatkailun ja maisemallisten arvojen edistämiseksi. Toimenpiteillä on niin ikään useita taloudelli- sia vaikutuksia. Suoria tai epäsuoria taloudellisia vaikutuksia syntyy muun muassa kunnostustoi- menpiteistä, maatalouden erityistuista, vesien- suojelurakenteiden rahoitustuista, luontomatkai- lun ja vapaa-ajan asukkaiden tuomista tuloista, palveluvarustuksen rakentamisesta sekä luonto- opasteiden ja mahdollisten opetusmateriaalien valmistamisesta. Työllisyysvaikutukset jäävät todennäköisesti melko vähäisiksi, sillä kunnan työllistämisvarat ovat pieniä. Vuonna 2007 oli työllistämiselle kokonaisuudessaan varattu kun- nan talousarviossa 295 000 euroa (Kunnanhallitus 2007). TE-keskuksen työllisyystyöohjelman varo- jen käyttömahdollisuuksia tulee selvittää Ahmas- järvelle suunnitellun hoito- ja kunnostushankkeen yhteydessä. Pitkäaikaistyöttömien käyttö ympä- ristönhoitotöissä on sosioekonomisesti arvokasta ja työllisyysvarojen avulla ehkä mahdollista vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin. Ahmasjärven alueen liittäminen kunnalliseen viemäriverkos- toon voi aiheuttaa asukkaille kustannuksia mah- dollisella liittymismaksulla. Lisäksi jätevesiviemä- röinnin ja jätevesien puhdistuksen kustannukset katetaan asiakkailta perittävillä vesihuoltomak- suilla, jotka vaihtelevat vedenpuhdistuslaitokses- ta riippuen (Ympäristöministeriö 2007). Hoito- ja käyttösuunnitelman laadinta- ja to- teutusvaiheessa on pyritty ottamaan mukaan keskeiset avainryhmät. Lisäksi tiedottamisella eri medioissa on pyritty saamaan ihmiset osallistu- maan. Ahmasjärven kunnostus- ja hoitotarpeesta sekä hoito- ja käyttösuunnitelmasta sekä yleisöti- laisuuksista on tiedotettu muun muassa paikallis- lehdessä, radiossa ja kunnan verkkosivuilla. Ta- voitteena on ollut myös alueen elävöittäminen ja virkistäminen sekä paikallisen kulttuurin ylläpito ja vahvistaminen. 10 Suunnitelman vaikutusten arviointi 55Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Taulukko 9. Uhka-analyysi. Uhka Arviointi Toimenpide-ehdotus Haja-asutuksen jätevedet Vääränlainen tai puutteellinen jätevesien käsittely lisää järveen tulevaa ulkoista kuormitusta. Viemäröintiä parannetaan kunnan toimesta ja viemäriverkostoon kuulumattomia mök- kiläisiä tiedotetaan jätevesien oikeanlaisesta käsittelystä. Maatalous Ahmasjärven valuma-alueella on runsaa- sti maataloutta ja peltoja, jotka lisäävät ulkoista kuormitusta. Ulkoisen ravinnekuormituksen vähentämis- een kiinnitetään huomiota maatalouden osalta mm. tiedottamalla tukimahdollisuuk- sista. Ojitukset Natura-alueen ympärillä ja läjitysmaat Natura-alueen ympäristö on pitkälti ojitettu. Olemassa olevaa kuivatustilan- netta järven ympärillä pidetään yllä, joten kunnostusojitukset ovat sallittuja. Uhkaksi voi kuitenkin muodostua läjitysmaiden sijoittaminen sopimattomaan paikkaan. Uudet ojitukset lisäisivät järven ravin- nekuormitusta ja umpeenkasvua. Alueen maanomistajille tulee tehdä selväksi, että kunnostusojitustapauksissa on huolehdittava läjitysmaiden sijoittamis- esta tarpeeksi kauaksi Natura-alueesta. Uudet laajat ojitushankkeet Natura-alueen ulkopuolella voivat vaatia luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arvioinnin. Lisääntyvät kävijämäärät Alueen käytön lisääminen ja alueen elävöittäminen on hoidon, käytön ja kun- nostuksen tavoitteena. Lisääntyvä kävi- jämäärä saattaa kuitenkin aiheuttaa ros- kaantumista ja häiriötä alueen linnustolle ja muille luontoarvoille. Maaston kuluminen ja käyttäjien aiheuttamat mahdolliset häiriöt luonnolle minimoid- aan ohjaamalla ja keskittämällä liikkumista vähemmän herkille alueille. Olemassa oleva palveluvarustus on sijoitettu ja mahdolliset uudet rakenteet sijoitetaan pääosin Natura- alueen ulkopuolelle. Palvelurakenteiden alueita huolletaan. Harvinaisten lintulajien metsästys Harvinaisille tai uhanalaisille linnuille metsästys on uhka, mikäli metsästäjillä on puutteita lintulajien tunnistuksessa. Vaarana on, että vaikeasti tunnettava rauhoitettu lintulaji ammutaan vahingossa. Riistanhoitoyhdistyksen, paikallisen metsästysseuran ja metsästäjien itsensä on huolehdittava riittävästä riistalintujen tun- nistustaidoista. Luvaton rakentaminen Luvaton rakentaminen ja maankaivu saat- tavat vahingoittaa alueen luontoarvoja. Alueen asukkaille tiedotetaan, miten Natu- ra-alueen läheisyys vaikuttaa rakentamiseen vaatien useinkin lupakäsittelyä. Kunnostushankkeen päättyminen, ihmisten ikääntyminen ja hoidon jatkuvuus Hoidon jatkuvuuden uhkaksi saattaa muo- dostua, että pitkällä aikavälillä mm. poisto- kalastukseen ja rantaniittyjen aukipitämis- een ei riitä paikallisia tekijöitä. Kunnostushankkeen aikana mietitään miten tulevaisuudessa hoito turvataan. Alueen asukkaita ja käyttäjiä kannustetaan hankkeen jälkeiseen oma-aloitteisuuteen. Nuorten ki- innostus on tärkeä herättää. Alueen elävöit- tämisellä saadaan alueelle lisää käyttöarvoa ja kenties lisää alueesta huolehtivia käyttäjiä. Utajärven kunnan merkitys yhteistyötahona tulevaisuudessakin on suuri. Negatiiviset asenteet Natura 2000 -ohjelmaa kohtaan Usein tietämättömyys saa aikaan negatiivi- sia reaktioita tuntematonta asiaa kohtaan. Luonnonsuojelu ja Natura 2000 -verkosto saatetaan kokea uhkana, jonka uskotaan rajoittavan alueen käyttöä. Negatiivinen asenne saattaa vaikeuttaa asioiden eteen- päin viemistä. Alueen maanomistajia, asukkaita ja muita käyttäjiä tiedotetaan asiasta. Natura-päätös ei mm. kiellä alueella metsästystä, kalastusta eikä muutakaan tavanomaista virkistyskäyt- töä. Yhteistyötä paikallisten ja muiden taho- jen kanssa pidetään yllä ja lisätään. 56 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 10.4 Vaikutus Natura- luontotyyppeihin ja -lajeihin Natura-alueelle suunniteltavien kunnostus- ja hoito- hankkeiden vaikutukset Natura-alueen perusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin on arvioitava riit- tävässä määrin sen selvittämiseksi, onko hankkeesta tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arvointi (Natura-arvioinnin tarveharkinta). Ahmasjärvelle mahdollisesti tehtävä hoito- ja kun- nostushankkeen projektisuunnitelma taustaselvi- tyksineen muodostaa riittävän tiedollisen perustan vaikutusten arvioinnin tarvehankinnalle. Luonto- ja lintudirektiivin mukaisten suojeluta- voitteiden kannalta Ahmasjärven hoito- ja käyttö- suunnitelmassa kuvattujen kunnostusehdotuksi- en, vesikasvien niiton, hoitokalastuksen ja ranta- pensaikon raivauksen vaikutukset luontoarvoihin, lajistoon ja lajien elinympäristöön ovat pääosin myönteisiä tai neutraaleja. Alueen vaihettumis- ja rantasoihin (luontotyyppikoodi 7140) kohdistuu vain vähäisessä määrin kunnostustoimenpiteitä ja luontotyypin säilymisedellytys tulevaisuudessa on alueella hyvä. Natura-luontotyypit säilyvät luon- nontilaisina myös rauhoitusmääräysten ansiosta. Alueella esiintyy alueellisesti uhanalainen pitkä- lehtivita, jonka nykyistä kasvupaikkaa kunnostus- toimenpiteet saattavat jonkin verran vahingoittaa. Suunnitelman mukaisten toimenpiteiden vaiku- tukset alueella esiintyvään linnustoon ovat joko neutraaleja tai myönteisiä. Mikäli vesillä liikku- minen ei merkittävästi lisäänny yleiseen käyttöön mahdollisesti tulevien soutuveneiden johdosta, pysyy liikkumisen aiheuttama lintuihin kohdis- tuva häiriövaikutus nykyisellä vähäisellä merkit- tävyystasolla. Niitettävät vesikasvillisuusalueet ovat jo olemassa olevia, mutta umpeenkasvaneita väyliä, ja laajuudeltaan verraten pienialaisia. 10.5 Vaikutus kulttuuriperintökohteisiin Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyillä toimen- piteillä ei vahingoiteta alueelta löydettyjä esihisto- riallisia eikä kivikautisia asuinpaikkoja. Matkailun ja retkeilyn mahdollisesti lisääntyessä alueen kult- tuuriperintö tulee tutuksi myös muille kuin alueen asukkaille. Tuomalla kulttuuriperintöä tutuksi ja näkyviin, turvataan samalla myös sen säilymistä. 57Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Ahmaksen kylän toimintasuunnitelma 1998. Laadittu 1998 Ahmaksen Linturanta-projektin toimesta. Linturanta-pro- jektin elinkeinoryhmä ja Oulun maaseutukeskus. Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001. Natura 2000 -luonto- tyyppiopas. Ympäristöopas 46, Luonto ja luonnonvarat. Toinen korjattu painos. Suomen ympäristökeskus. Edita, Helsinki. 194 s. ISBN 952-11-0855-X. Anon. 2004. Hoida ja kunnosta kotirantaasi. Rantojen ja vesi- en kunnostus -esite. Suomen ympäristökeskus, Karjaan- joki LIFE Lohjanjärvi-hanke ja Suomen Maarakentajien keskusliitto. Helsinki. Aronsuu, K., Eerola, M., Hynninen, P., Isid, D., Järvinen, K., Kouvalainen, S., Lukkarinen, M., Markkanen, S-L., Pehkonen, K, Viitasaari, T. & Virtanen, K. 2006. Pintavesiin kohdistuva kuormitus ja muu muuttava toiminta. Teoksessa: Aronsuu, K. & Isid, D. (toim.). Pintavesien tilaa muuttavat tekijät Oulujo- en–Iijoen vesienhoitoalueella. Suomen ympäristö 801, Ym- päristönsuojelu. 51 s. ISBN 952-11-2073-8 (PDF). Julkaisu on saatavana myös painetussa muodossa (ISBN 952-11-2072-X). Arvokkaiden luontokohteiden hoidon ja käytön priorisointi Pohjois-Pohjanmaalla. Julkaisu A:29 (sarjanumero liittyy Pohjois-Pohjanmaan liiton sarjaan). Pohjois-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Metsähalli- tus, Pohjanmaan-Kainuun luontopalvelut. Oulun Tyypit, Oulu. 105 s. ISBN 952-9860-53-6. Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola- Roos, M., Osara, M., Ylimaunu, J. & Yrjölä, R. 2003. Kos- teikkojen linnuston suojeluarvo. Suomen ympäristö 596, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 53 s. ISBN 952-11-1301-4 (PDF). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa (ISBN 952-11-1300-6). Drebs, A., Nordlund, A., Karlsson, P., Helminen, J. & Rissa- nen, P. 2002. Tilastotietoja Suomen ilmastosta 1971–2000. Ilmastotilastoja Suomesta 2002:1. Ilmatieteen laitos, Hel- sinki. 99 s. ISSN 1458-4530. Hertta-tietokanta. Pintavesien tila. Ympäristöhallinnon ylläpi- tämä tietokanta. Huuskonen, S. 1998. Utajärven Ahmasjärven hoitokalastus v. 1997. Pyyntitulokset. Hägg, M. 2006. Ahmasjärven kasvillisuusinventointi 2006. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, luonnonsuojelu- osasto. Julkaisematon käsikirjoitus. Hämet-Ahti, L. Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. Luonnontieteelli- nen keskusmuseo, Kasvimuseo. Yliopistopaino, Helsinki. 656 s. ISBN 951-45-8166-0 (sid.), ISBN 951-45-8167-9 (nid.). KirjastoVirma 2004. Ahmaksen kalevalainen perinnekylä. http://kirjastovirma.net/museot/ahmas/ [Viitattu 11.9.2006]. Kunnanhallitus 2007. Utajärven kunnanhallituksen kokous 26.2.2007. Pykälä 24. Työllistäminen vuonna 2007. Kuoppala, M., Hellsten, S. & Kanninen, A. 2006. Sisävesien vesikasviseurantojen laadunvarmennus. Loppuraportti. Luonnos 15.6.2006. Kääriäinen, S. & Rajala, L. 2005. Vesikasvillisuuden poista- minen. Teoksessa: Järvien kunnostus. Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.) Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus. Edita, Helsinki. s. 249–270. ISBN 951-37-4337-3. Laki vesienhoidon järjestämisestä 2004. Suomen säädöskoko- elma 2004/1299. Leka, J., Valta-Hulkkonen, K., Kanninen, A., Partanen, S., Hellsten, S., Ustinov, A., Ilvonen, R. & Airaksinen, O. 2003. Vesimakrofyytit järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Maastomenetelmien ja ilmakuvatulkinnan käyttökelpoisuuden arviointi Life Vuoksi -projektissa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 312. Etelä-Savon ympäris- tökeskus ja Pohjois-Savon ympäristökeskus. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi. 96 s. ISBN 952-11-1456-8 (nid.). Lintuvesityöryhmä 1981. Valtakunnallinen lintuvesiensuo- jeluohjelma. Komiteanmietintö 1981:32. Maa- ja metsäta- lousministeriö, Helsinki. 197 s. Luonnonsuojeluasetus 1997. Suomen säädöskokoelma 160/1996. Luonnonsuojelulaki 1996. Suomen säädöskokoelma 1096/1996. Maanmittauslaitos 2007. Peruskartta 3423 05. Maristo, L. 1941. Die Seetypen Finnlands auf floristischen und vegetationsphysiognomischer Grundlage. Suomalaisen eläin- ja kasvitieteellisen seuran Vanamon kasvitieteellisiä julkaisuja 15:5. Helsinki. 312 s. Mattila, H. 2005. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Teoksessa: Järvien kunnostus. Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.) Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus. Edita, Helsinki. s. 137–150. ISBN 951-37-4337-3. Metsästäjäin Keskusjärjestö 2007. www.riista.fi > Etusivu > Riistanhoito ja metsästys > Pienpetojen pyynti. [Viitattu 23.3.2007]. Mikkola-Roos 1995. Lintuvesien kunnostus ja hoito. Metsä- hallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 45. 100 s. Muinaismuistolaki 1963. Suomen säädöskokoelma 1963/295. Museovirasto 2007 (Päivitetty 26.6.2007). Historiallisen ajan muinaisjäännökset. Muinaisjäännösten suojelu. Suojelu ja kaavoitus. www.nba.fi. [Viitattu 12.9.2007]. Natura 2000 hoito- ja käyttötyöryhmän mietintö 3.12.2003. Natura 2000 -alueiden hoidon ja käytön suunnittelun valtakunnalliset painopisteet. Ympäristöministeriö. Nurminen, L. 2005. Esitelmä vesistökunnostuspäivillä 31.8.2005. Nybom, C., Hellsten, S. & Hiltunen, p. 1990. Liiallisen kasvilli- suuden vähentäminen. Teoksessa: Järvien kunnostus. Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.) Ympäristöopas 114. Suomen ympäris- tökeskus. Edita, Helsinki. s. 374–409. ISBN 951-37-4337-3. Nyyssönen, Riitta 1952. Pro gradu. Helsingin yliopisto. Oulujoki-strategia, Oulujokilaakson Tervareitistö, Hankeohjel- ma vuoteen 2012, Pyöräily, hiihto- ja ulkoilureitit Oulujoki- laaksossa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Pajunen, M. 1997. Ahmasjärven kunnostus. Osio Ahmasjär- ven Linturanta-projektin loppuraportista. Pessa, J. 2000. Lintuvesien tila Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Pessa, J. & Lehtelä, M. (toim.) 2005. Pohjois-Pohjanmaan Natura 2000 -alueiden hoidon ja käytön yleissuunnitelma. Luonnos. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöminis- teriö ja Suomen ympäristökeskus. Edita, Helsinki. 432 s. ISBN 951-37-3594-X. Rikoslaki 1889. Suomen säädöskokoelma 1889/39. Rusanen, P., Pietiläinen, O-P. & Sammalkorpi, I. 2005. Vesien laatu, kalasto ja vesiselkärangattomat. s.93. Teoksessa: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa. Life CO-OP -hankkeen tulokset. Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.). Met- sähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. 101 s. ISBN 952-446-404-7 (nid.), ISBN 952-446-405-5 (pdf). Sammalkorpi, I. & Horppila, J. 2005. Ravintoketujukunnostus. Teoksessa: Järvien kunnostus. Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.) Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus. Edita, Helsinki. s. 249–270. ISBN 951-37-4337-3. Suomen Kartasto 1988. Vihko 141, Kasvisto. Maanmittaushal- litus ja Suomen maantieteellinen seura. Suomen perustuslaki 1999. Suomen säädöskokoelma 731/1999. Tanskanen, H. 2005. Hankkeen seuranta. Teoksessa: Järvien kunnostus. Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.) Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus. Edita, Helsinki. s. 123–134. ISBN 951-37-4337-3. LÄHTEET 58 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Tanskanen, H. 2002. Pohjois-Savon lasketut järvet ja järven- laskun vaikutusmekanismit. Suomen ympäristö 561, ym- päristönsuojelu. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Kuopion Liikekirjapaino, Kuopio. 52 s. ISBN 952-11-1155-0. Tanskanen, H. 2000. Luupuveden kunnostuksen tutkimus- ohjelma ja väliraportti. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 29. 31 s. Utajärven kunta 2007. Ahmaksen asuttaminen. www.utajar- vi.fi/kylat/ahmas/sivu.php/ahmas_kylasuunnitelma/ historia/ [Viitattu 22.2.2007]. Valtioneuvoston asetus talousvesien käsittelystä vesihuolto- laitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 2003. Suomen säädöskokoelma 542/2003. Vesi- ja ympäristöhallinto 1988. Vesistöjen laadullisen käyt- tökelpoisuuden luokittaminen. Vesi- ja ympäristöhallin- non julkaisuja 20. Valtion painatuskeskus, Helsinki. 48 s. ISBN 951-47-1805-4. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s. ISBN 951-1-12663-6. Väisänen, T. 2005. Rehevän järven kunnostusmenetelmän valinta. Lisensiaatintyö. Oulun yliopisto. 101 s. + 7 liitettä. Väre, H., Ulvinen, T., Vilpa, E. & Kalleinen, L. 2005. Oulun kasvit - Piimäperältä Pilpasuolle. Norrlinia 11: 1–512. Yliopistopaino, Helsinki. ISBN 952-10-2372-4. www.ymparisto.fi > Suomen ympäristökeskus > Ajankohtais- ta > Tiedotteet > Tiedotteet 2004 > Pienpetojen pyynti pa- rantaa huomattavasti lintuvesien poikastuottoa. Päivitetty 18.10.2004 [Viitattu 22.2.2007). www.ymparisto.fi > Lintulahdet Life > Kunnostus- ja hoito- toimenpiteet > Laidunnus ja niitto. Päivitetty 18.3.2005. [Viitattu 23.2.2007]. Ympäristöhallinto 2006. Asetus haja-asutuksen jätevedestä. www.ymparisto.fi. Päivitetty 27.11.2006. Ympäristöhallinto 2007. Karttapalvelun vesistötietoja http:// kartta.vyh.fi. [Viitattu 28.3.2007]. Ympäristöministeriö 2007. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Valtioneuvoston periaatepäätös. Suomen ympäristö 10 / 2007. Ympäristöministeriö, ympäristön- suojeluosasto. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala. 90 s. ISBN 978-952-11-2599-7. Yrjölä, R., Rusanen, P & Mikkola-Roos, M. 2005. Kunnostus- menetelmät. s. 50–56. Teoksessa: Kosteikkojen kunnostuk- sen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa. Life CO-OP -hankkeen tulokset. Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.). Metsähallituksen luonnonsuo- jelujulkaisuja. Sarja A 149. 101 s. ISBN 952-446-404-7 (nid.), ISBN 952-446-405-5 (pdf). Äystö, V. 1997. Rehevien järvien kunnostusten arviointi. Suo- men ympäristö 115. Ympäristön suojelu. Suomen ympäris- tökeskus. Edita, Helsinki. 163 s. ISBN 952-11-0586-0. 59Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 LIITE 1. Ahmasjärven hoito- ja käyttösuunnitelman laadintaa ohjaavan yhteistyöryhmän kokoonpano. Nimi Taho Jouni Kiviharju Ahmasjärven osakaskunta Veli-Pekka Honkanen Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys Mauri Huhtala Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Tapani Hoppa Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Eero Lähtevänoja Ahmaksen Erä ry. Harri Hepo-oja Oulun riistanhoitopiiri Martti Lähtevänoja Ahmaksen kyläseura ry. Seppo Sumén Ahmaksen kyläseura ry. Jouni Jurva Utajärven kunta Seppo Tervo Utajärven kotiseutuyhdistys Antero Herrala Loma-asukkaiden edustus Ilmo Arvela Loma-asukkaiden edustus Jari Leinonen Ahmasjärven jakokunta Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Sami Timonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Marja Hyvärinen (o.s. Hägg) Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus LIITTEET LIITE 1/1 60 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 LIITE 2/1 LIITE 2. Lehtiartikkeli 3.5.1979 Tervareitti nro18. 61Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 LIITE 3. Lehtiartikkeli 26.2.1964, Liitto nro 58. LIITE 3/1 62 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 I Yleiset rajoitukset Alueella on kielletty: - kuivattaminen, ojien kaivaminen, vesien perkaa- minen ja patoaminen sekä kaikenlainen maaperän vahingoittaminen, muuttaminen ja ainesten otta- minen; - rakennusten, rakennelmien, laitteiden ja teiden rakentaminen; - luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten tap- paminen, pyydystäminen ja hätyyttäminen sekä pesien vahingoittaminen; - kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilymiseen. II Liikkumisrajoitukset Alueella on kielletty: - liikkuminen moottoriajoneuvoilla, muutoin kuin alueen luonnon hoidon vaatimissa tehtävissä tai rantakiinteistöjen käyttöön ja huoltoon liittyvissä tehtävissä silloin kun se on välttämätöntä; III Sallitut toimenpiteet Edellä olevien säännösten estämättä alueella sal- litaan: - laillinen kalastus ja metsästys (mukaan lukien linnustolle haitallisten pienpetojen pyynti); - moottorikelkkailu; - alueen luonnonhoidollinen raivaus, niitto ja lai- dunnus ympäristökeskuksen hyväksymän suun- nitelman mukaisesti; - rantametsien käsittely metsälain mukaisesti; - nykyisen kuivatustilanteen ylläpito olemassa ole- via laskuojia kunnostamalla ympäristökeskuksen hyväksymän erillisen selvityksen ja suunnitelman sekä siihen liittyvän kartan mukaisesti. Yksittäisen laskuojan vähäiseen kunnostukseen tässä tarkoi- tuksessa ei vaadita erillistä selvitystä ja suunni- telmaa; - sellainen yleishyödyllinen rakentaminen, joka on tarpeen alueen suojelutavoitteen mukaisen luon- non hoidon, tutkimuksen, alueeseen tutustumisen tai retkeilyn kannalta ympäristökeskuksen hyväk- symän suunnitelman mukaisesti; - pienimuotoisten laitureiden ja veneidenpitopaik- kojen rakentaminen; - vesille pääsemisen kannalta välttämätön, vähäi- nen vesikasvillisuuden niitto oman veneenpitopai- kan kohdalla; - olemassa olevien rakennelmien käyttö ja kunnos- sapito; - ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaiset suojelutavoitetta tukevat muut luonnon hoitotoimet; IV Poikkeuslupa Edellä olevista määräyksistä saadaan ympäristö- keskuksen luvalla poiketa, mikäli poikkeaminen on luonnonsuojelualueen käytön, hoidon tai tut- kimuksen kannalta perusteltua. LIITE 4/1 LIITE 4. Ahmasjärven luonnonsuojelualueen (YSA200459) rauhoitusmääräykset. 63Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Lomake 1. Kohdevaikuttavuuden arviointilomake. Arviointikriteereiden toteutumista kuvataan esim. asteikolla 1–5, jolloin: 1 = tilanne huonontunut selvästi ja 5 = tilanne parantunut selvästi. Kunkin arviointiryhmän toteumapisteille lasketaan kes- kiarvo. Arviointiryhmäkohtaisella painokertoimella voidaan ottaa huomioon eri tavoitteiden tärkeys. (Tanskanen 2000). LIITE 5/1 LIITE 5. Kohdevaikuttavuuden arviointilomakemalli, joka voidaan muuntaa Ahmasjärvelle soveltuvaksi. Arvioitava asia Tavoiteltu muutos Arviointikriteerit Tavoitteiden toteuma Keski- arvo Paino- kerroin Tuleva kuormitus Pienemmäksi Ravinnekuormitus pienemmäksi Kemiallinen hapenkulutus pienemmäksi Kiintoainekuormitus pienemmäksi Veden laatu Paremmaksi Ravinnepitoisuudet pienemmäksi Väriarvo pienemmäksi Kiintoainepitoisuudet pienemmiksi Talven happipitoisuus suuremmaksi Lähtevä kuormitus Pienemmäksi Ravinnekuormitus pienemmäksi Kemiallinen hapenkulutus pienemmäksi Kiintoainekuormitus pienemmäksi Kalasto ja kalastus Runsaammaksi ja kalastettavammaksi Kalastajien tyytyväisyys Lajisto Elohopeapitoisuudet Linnusto Runsaammaksi ja monipuolisemmaksi Yksilömäärät suuremmiksi Lajimäärät suuremmiksi Indeksiarvo kasvaa Pohjaeläimet Runsaammiksi Tiheys Biomassa Keskikoko Vesikasvillisuus Niukemmaksi Ilmaversoisalueet pienemmiksi Veneily ja virkistyskäyttö- arvo Paremmaksi Asukastyytyväisyys Käyttäjätyytyväisyys 64 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 Ahmasjärvi, Utajärvi. Kasvillisuusinventointi 2006. VESIKASVIT Irtokellujat karvalehti Ceratophyllum demersum pikkulimaska Lemna minor Irtokeijujat isovesiherne Utricularia vulgaris kalvasvesiherne Utricularia intermedia Uposlehtiset ahvenvita Potamogeton perfoliatus heinävita Potamogeton gramineus isovesitähti Callitriche cophocarpa pikkuvesitähti Callitriche palustris pikkuvita Potamogeton berchtoldii pitkälehtivita Potamogeton praelongus purovita Potamogeton alpinus tylppälehtivita Potamogeton obtusifolius uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Pohjalehtiset hapsiluikka Eleocharis acicularis katkeravesirikko Elatine hydropiper Kelluslehtiset kelluskeiholehti Sagittaria natans konnanulpukka Nuphar pumila siimapalpakko Sparganium gramineum uistinvita Potamogeton natans ulpukka Nuphar lutea Ilmaversoiset järvikaisla Schoenoplectus lacustris järvikorte Equisetum fluviatile järviruoko Phragmites australis keltakurjenmiekka Iris pseudacorus rantaluikka Eleocharis palustris rantapalpakko Sparganium emersum terttualpi Lysimachia thyrsiflora vesikuusi Hippuris vulgaris Näkinpartaiset Näkinparta Chara sp. RANTA- JA MAAKASVIT Puut ja pensaat haapa Populus tremula halava Salix pentandra harmaaleppä Alnus incana hieskoivu Betula pubescens kiiltopaju Salix phylicifolia kuusi Picea abies mänty Pinus sylvestris pihlaja Sorbus aucuparia pohjanpaju Salix lapponum Varvut isokarpalo Vaccinium oxycoccos juolukka Vaccinium uliginosum suokukka Andromeda polifolia variksenmarja Empetrum nigrum Saramaiset kasvit harmaasara Carex canescens harmaasara x äimäsara Carex canescens x dioica hentovilla Eriophorum gracile jokapaikansara Carex nigra jouhisara Carex lasiocarpa lettonuppisara Carex capitata liereäsara Carex diandra luhtasara Carex vesicaria luhtavilla Eriophorum angustifolium mutasara Carex limosa pullosara Carex rostrata rahkasara Carex echinata riippasara Carex magellanica vesisara Carex aquatilis viiltosara Carex acuta äimäsara Carex dioica Heinämäiset kasvit isorölli Agrostis gigantea jouhivihvilä Juncus filiformis kalvaspiippo Luzula pallidula korpikastikka Calamagrostis purpurea lampaannata Festuca ovina luhtakastikka Calamagrostis stricta luhtarölli Agrostis canina niittymaarianheinä Hierochloe hirta nurmilauha Deschampsia cespitosa nurmirölli Agrostis capilaris nurmitähkiö Phleum pratense pohjantähkiö Phleum alpinum LIITE 6/1 LIITE 6. Ahmasjärven kasvillisuusinventoinnissa havaitut lajit 65Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 punanata Festuca rubra rantanurmikka Poa palustris ruokohelpi Phalaris arundinaceae rönsyrölli Agrostis stolonifera sykeröpiippo Luzula sudetica viitakastikka Calamagrostis canescens Ruohot heinätähtimö Stellaria gramineum hiirenvirna Vicia cracca isolaukku Rhinanthus serotinus kaarlenvaltikka Pedicularis sceptrum- carolinum kangasmaitikka Melampyrum pratense karhunputki Angelica sylvestris keltakannusruoho Linaria vulgaris korpiorvokki Viola epipsila kurjenjalka Comarum palustre lehtovirmanjuuri Valeriana sambucifolia lettotähtimö Stellaria crassifolia luhtakuusio Pedicularis palustris luhtamatara Galium uliginosum luhtavuohennokka Scutellaria galericulata maitohorsma Epilobium angustifolium mesiangervo Filipendula ulmaria mesimarja Rubus arcticus myrkkykeiso Cicuta virosa niittyleinikki Ranunculus acris nokkonen Urtica dioica ojakärsämö Achillea ptarmica peltokorte Equisetum arvense peltovalvatti Sonchus arvensis piharatamo Plantago major pikkumatara Galium trifidum pikkutalvikki Pyrola minor pohjansilmäruoho Euphrasia frigida puna-apila Trifolium pratense punakoiso Solanum dulcamara raate Menyanthes trifoliata rantakukka Lythrum salicaria rantamatara Galium palustre rantanenätti Rorippa palustris rantatähtimö Stellaria palustris rentukka Caltha palustris rönsyleinikki Ranunculus repens siankärsämö Achillea millefolium suohorsma Epilobium palustre suo-ohdake Cirsium palustre suo-orvokki Viola palustris suoputki Peucedanum palustre syysmaitiainen Leontodon autumnalis säderusokki Bidens radiata valkoapila Trifolium repens vehka Calla palustris vesihierakka Rumex aquaticus Muut (mm. viljelykarkulaiset) Kaura Avena sativa Ohra Hordeum vulgare Sammalia (ei inventoitu tarkemmin) hetealvesammal Chiloscyphus polyanthos hetesirppisammal Warnstorfia exannulata jokasuonrahkasammal Sphagnum angustifolium kangaskarhunsammal Polytrichum commune keuhkosammal Marchantia alpestris kiiltolehväsammal Pseudobryum cinclidioides luhtakuirisammal Calliergon cordifolium okarahkasammal Sphagnum squarrosum LIITE 6/2 66 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 LIITE 7. Hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksyminen. LIITE 7/1  Veteraanikatu 1  PL 124, 90101 Oulu  Puh. 020 490 111  Asiakaspalvelu 020 690 171  www.ymparisto.fi/ppo  Torikatu 40 B, 67100 Kokkola Puh. 020 490 111  Asiakaspalvelu 020 690 171  www.ymparisto.fi/ppo Päiväys Dnro 7.5.2009 PPO-2006-L-572-259 Viite Asia Ahmasjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksyminen Hyväksyttävä suunnitelma Ahmasjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, laatija Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskus, Marja Hyvärinen ja Sami Timonen (2009). Suojelualue Ahmasjärven luonnonsuojelualue YSA200459, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätös 27.4.2004/Dnro PPO-2004-L-171-251 Natura-alue Ahmasjärvi FI1106002 Omistajat: rauhoituspäätöksestä ilmenevät 99 tilaa ja 16 yhteistä aluetta Suojeluohjelma Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma (LVO- 110262) Suunnitelman laatimiseen osallistuneet tahot Hoito- ja käyttösuunnitelman laadintaa on ohjannut yhteistyöryhmä, jossa ovat olleet edustettuina seuraavat tahot: Ahmasjärven osakaskunta, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys, Pohjois- Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, Ahmaksen Erä ry, Oulun riistanhoitopiiri, Ahmaksen kyläseura ry, Utajärven kunta, Utajärven kotiseutuyhdistys, Lo- ma-asukkaiden edustus, Ahmaksen jakokunta, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Suunnitelmasta kuuleminen Suunnitelmasta ei ole järjestetty yleistä kuulemista. Suunnitelman laadinnan alussa järjestettiin ylei- sötilaisuus 19.6.2006. Yhteistyöryhmän jäsenet ovat lausuneet mielipiteensä suunnitelmasta, näke- mykset on otettu huomioon suunnitelmassa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksyminen: Ympäristökeskus hyväksyy Ahmasjärven Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelman alueen hoitoa ja käyttöä ohjaavaksi asiakirjaksi alla mainituin ehdoin: 67Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 LIITE 7/2 2/2 1. Hoito- ja käyttösuunnitelma on voimassa kymmenen vuotta hyväksymisestä, minkä jälkeen suunnitelman ajantasaisuus on tarkistettava ja tarvittaessa päivitettävä. Tarkistuksesta vastaa ympä- ristökeskus. Mikäli alueen luonnontilassa tapahtuu hoito- ja käyttösuunnitelman voimassaoloaikana ennakoimattomia haitallisia muutoksia, on suunnitelma tarvittaessa päivitettävä; 2 Tämä hyväksyminen ei poista eri toimenpiteiden toteuttamiseksi mahdollisesti tarvittavien lupien tai lausuntojen tarvetta; 3. Tämä hyväksyminen ei poista luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura-arviointimenettelyn tarvetta, mikäli on todennäköistä, että suunnitellut toimenpiteet saattaisivat merkittävästi heikentää Natura-alueen luonnonarvoja. Luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen Ylitarkastaja Tupuna Kovanen Tiedoksi: Ahmasjärven osakaskunta Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Ahmaksen Erä ry Oulun riistanhoitopiiri Ahmaksen kyläseura ry Utajärven kunta Utajärven kotiseutuyhdistys Loma-asukkaiden edustus: Antero Herrala ja Ilmo Arvela Ahmaksen jakokunta 68 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3 | 2009 KUVAILULEHTI Julkaisija Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Julkaisuaika Toukokuu 2009 Tekijä(t) Marja Hyvärinen ja Sami Timonen Julkaisun nimi Ahmasjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma Julkaisusarjan nimi ja numero Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3/2009 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Ahmasjärvi on matala ja reheväkasvuinen, 385 hehtaarin kokoinen, valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin arvokas lintujärvi. Ahmasjärvi sijaitsee Utajärvellä keskellä Ahmaksen kylää, joten sen maisemallinen ja virkistyksellinen merkitys on suuri. Alue sijaitsee myös matkailun kannalta keskeisellä paikalla. Ahmasjärvellä esiintyy säännöllisesti useita lintudirektiivin liitteen I mainitsemia erityisesti suojeltavia lintulajeja, pesimälajisto on monipuolinen ja lisäksi järvi on merkittävä vesilintujen ja kahlaajien muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue. Ahmasjärvi kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan (LVO110262) ja se on suojeltu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätöksellä vuonna 2004. Alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon SPA-alueena (special protection area). Ahmasjärven Natura 2000 -alue (FI1106002) on kooltaan 417 ha rajauksen noudatellessa kos- teikkoalueen rajoja. Ahmasjärven Natura 2000 -alueen suojelutavoitteet kohdistuvat erityisesti lintudirektiivin mukaisen lintulajiston säilyttämiseen. Lisäksi suojellaan aluetta kokonaisuutena, sen vesitaloutta, luonnontilaisuut- ta ja arvokkaita luontotyyppejä. Ahmasjärven hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan perusteina ovat olleet Ahmasjärven alueellinen merkittävyys sekä merkittävät luonto-, kulttuuri- ja käyttöarvot. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on esittää hoito- ja kunnostustoimenpiteet Natura 2000 -alueen luontoarvojen turvaamiseksi. Suunnitelmassa pyritään osoittamaan hoidon tarpeessa oleva alueet ja niille sopivia hoitomenetelmiä sekä ohjaamaan ja kehittämään alueen virkistys- käyttöä siten, että luontoarvot tulevat huomioitua. Suunnitelluilla Ahmasjärven hoito- ja kunnostustoimilla pyritään parantamaan järven vedenlaatua, estämään re- hevöitymistä sekä vähentämään järveen tulevaa ulkoista ravinnekuormitusta sekä parantaa maisemaa ja virkistys- käyttömahdollisuuksia suojeluarvoja heikentämättä. Asiasanat Suojelu, suojelualueet, Natura 2000, uhanalaiset lajit, luontotyypit, hoito, virkistyskäyttö, Ahmasjärvi, Utajärvi Rahoittaja/ toimeksiantaja ISBN 978-952-11-3455-5 (nid.) ISBN 978-952-11-3456-2 (PDF) ISSN 1796-1939 (pain.) ISSN 1796-1947 (verkkoj.) Sivuja 68 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta (sis.alv 8 %) Julkaisun myynti/ jakaja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, luonnonsuojeluosasto PL 124, 90101 Oulu Asiakaspalvelu: puh. 020 690 171 www.ymparisto.fi/ppo/julkaisut Julkaisun kustantaja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Multiprint Oy, Oulu 2009 POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS ISBN 978-952-11-3455-5 (nid.) ISBN 978-952-11-3456-2 (PDF) ISSN 1796-1939 (pain.) ISSN 1796-1947 (verkkoj.) P O H JO IS -P O H JA N M A A N Y M P Ä R IS T Ö K E S K U S Euroopan Unionin luontodirektiivin mukaan Natura-alueelle on tarvitta- essa laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma. Ahmasjärven hoito- ja käyttö- suunnitelman laatimisen perusteena on Ahmasjärven alueellinen merkit- tävyys sekä merkittävät luonto-, kulttuuri- ja käyttöarvot. Ahmasjärvi on sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti arvokas lintujärvi ja se sijaitsee matkailullisesti keskeisellä paikalla, keskellä Ahmaksen kylää. Ahmasjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmalla sovitetaan yhteen alueen suojeluarvot ja eri käyttömuodot. Suunnitelmassa esitellään muun muassa alueen merkittäviä luontotyyppejä ja huomionarvoista eliölajistoa sekä tarvittavia toimenpiteitä niiden suojeluun ja hoitoon. Suunnitelma antaa ohjeita ja suosituksia alueen virkistyskäytön ja palveluvarustuksen kehittämiselle luontoarvot ja luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset huomioon ottaen. Lisäksi suunnitelma sisältää suosituksia hoidon ja käytön vaikutusten seurannasta. A H M A S JÄ R V E N N A T U R A 2 0 0 0 -A L U E E N H O IT O - JA K Ä Y T T Ö S U U N N IT E L M A