Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Kauppamiehenkatu 4, PL 1023, 45101 Kouvola Puh. 020 690 165, faksi 020 490 4300 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus KaaKKois-suomen ympäristöKesKuKsen raportteja 5 | 2007 isBn 978-952-11-2739-7 (sid.) isBn 978-952-11-2740-3 (pDF) issn 1796-1815 (pain.) issn 1796-1823 (verkkoj.) K a a K K o is -s u o m e n y m p ä r is t ö K e s K u s Kirkkojärvi sijaitsee Haminan kaupungissa kolmen joen yhtymäkohdas- sa. Kirkkojärven Natura-alueen eteläosa on padottu ja sen vedenpinta on korkeammalla kuin vedenpinta pohjoisosassa. Alueella on arvokas linnusto ja sen ansiosta Kirkkojärvi liitettiin lintuvesien suojeluohjelmaan ja myöhem- min myös Natura 2000 -ohjelmaan. Kirkkojärven Natura-alueen pinta-ala on 249 ha. Vuonna 2003 käynnistyi Lintulahdet Life -hanke. Hankkeessa on arvokkaita lintukosteikkoja sekä Uudeltamaalta että Kymenlaaksosta. Osana Life-han- ketta laadittiin myös Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma. Suunnittelun lähtökohtana on ollut alueen luontoarvojen turvaaminen ja alueen virkis- tyskäytön yhteensovittaminen luontoarvojen kanssa. Suunnitelmassa on esitetty hoidon ja käytön kannalta tärkeimmät toimenpiteet ja se on laadittu kymmeneksi vuodeksi. Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma Kimmo inki simo jokinen K ir K K o jä r v e n h o it o - ja K ä y t t ö s u u n n it e l m a KAAKKOIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 5 | 2007 Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma Kimmo Inki Simo Jokinen Kouvola 30.4.2007 KAAKKOIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS KAAKKOIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 5 | 2007 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Taitto: Mirja Lundgren Kartat: ©Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07, ©Genimap Oy, Lupa L4659/02 Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/kas/julkaisut Kopijyvä Oy, Kouvola 2007 ISBN 978-952-11-2739-7 (pain.) ISBN 978-952-11-2740-3 (PDF) ISSN 1796-1815 (pain.) ISSN 1796-1823 (verkkoj.) SISÄLLYS 1 Johdanto .......................................................................................................................5 2 Suunnittelun kulku ja työryhmän toiminta ..................................................7 3 Suojelutilanne ja suojelun toteutus .................................................................8 4 Valuma-alue ja veden laatu ................................................................................10 5 Kasvillisuus ................................................................................................................12 5.1 Menetelmät ............................................................................................................12 5.2 Yleiskuvaus ...........................................................................................................12 5.3 Havaitut muutokset umpeenkasvussa ............................................................13 5.4 Direktiivin mukaiset luontotyypit ..................................................................14 5.4.1 Kosteat suurruohoniityt .........................................................................14 5.4.2 Sara- ja ruoholuhdat ................................................................................15 5.4.3 Ruokoluhdat .............................................................................................17 5.4.4 Pajuluhdat ................................................................................................. 17 5.4.5 Luontodirektiivin mukaiset, uhanalaiset ja huomionarvoiset kasvilajit .............................................................................17 6 Linnusto ......................................................................................................................19 6.1 Tehdyt tutkimukset .............................................................................................19 6.2 Pesimälinnusto ....................................................................................................19 6.2.1 Vesilinnut .................................................................................................21 6.2.2 Kahlaajat ja lokkilinnut ..........................................................................21 6.2.3 Muut kosteikkolajit .................................................................................22 6.3 Muutonaikainen levähtävä linnusto ...............................................................24 6.4 Alueella tavattavat lintudirektiivin liitteen I ja uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit ..............................................................................................25 7 Sudenkorennot ........................................................................................................27 8 Perhoset .....................................................................................................................28 9 Kovakuoriaiset .........................................................................................................29 10 Alueen käyttö ..........................................................................................................30 10.1 Kaavoitus ja maankäyttö lähialueella ...........................................................30 10.2 Virkistyskäyttö...................................................................................................30 10.3 Aluetta koskevat hankkeet ..............................................................................31 11 Tarvittavat hoitotoimet sekä niiden toteutus ..........................................32 11.1 Yleiset suositukset valuma-alueella ..............................................................32 11.2 Poikkeuslupa ......................................................................................................32 11.3 Yleiset suositukset ja kunnostustoiveet Kirkkojärven alueella ..............33 11.4 Hoitotoimet .........................................................................................................34 11.4.1 Vehkajoen vanhan uoman virtauksen muuttaminen ja Saunaniemen kunnostaminen .......................................................................34 11.4.2 Vesikasvien niitot ..................................................................................35 4 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 11.4.3 Hevoshaan rantaniityn ja -luhdan kunnostaminen .........................37 11.4.4 Lelujoen suun pajuluhdan ja sen lähiympäristön kunnostaminen ................................................................................................37 11.4.5 Patopenkereen kunnon seuranta ........................................................38 11.4.6 Mullinkoski ............................................................................................38 11.4.7 Hoitotoimien rahoitus ja vastuutahot.................................................38 12 Toimenpiteiden vaikutusten arviointi ...........................................................40 12.1 Toimenpiteiden vaikutukset direktiivin mukaisiin luontotyyppeihin ja kasvilajeihin .........................................................................40 12.1.1 Vehkajoen vanhan uoman virtauksen muuttaminen ja Saunaniemen kunnostaminen .......................................................................40 12.1.2 Vesikasvien niittojen vaikutukset .......................................................41 12.1.3 Rantaniittyjen ja -luhtien hoidon vaikutukset ..................................41 12.1.4 Padon merkitys .....................................................................................42 12.2 Toimenpiteiden vaikutus linnustoon ............................................................42 12.3 Toimenpiteiden vaikutus sudenkorentoihin ...............................................44 12.4 Toimenpiteiden vaikutukset perhoslajistoon .............................................44 12.5 Toimenpiteiden vaikutukset kovakuoriaisiin.............................................45 13 Seurantatutkimukset ...........................................................................................46 Kiitokset ............................................................................................................................48 Kirjallisuus ........................................................................................................................49 Liitteet ...............................................................................................................................51 Kuvailulehti ......................................................................................................................63 Documentation page ...................................................................................................64 5Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 1 Johdanto Kirkkojärvi sijaitsee Haminan kaupungissa (kuva 1) kolmen joen yhtymäkohdassa. Kirkkojärven Natura-alueen eteläosa on padottu ja sen vedenpinta on korkeam- malla kuin vedenpinta pohjoisosassa. Alueella on arvokas linnusto ja sen ansiosta Kirkkojärvi liitettiin lintuvesien suojeluohjelmaan ja myöhemmin myös Natura 2000 -ohjelmaan. Linnuston lisäksi Kirkkojärven kasvillisuus on melko monipuolista mm. laidunnuksen vuoksi ja myös mm. perhoslajistossa on harvinaisia lajeja. Kirkkojärven Natura-alueen pinta-ala on 249 ha. Kuva 1. Kirkkojärven sijaintikartta. 6 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Vuonna 2003 käynnistyi Lintulahdet Life -hanke. Hankkeessa on arvokkaita lintu- kosteikkoja sekä Uudeltamaalta että Kymenlaaksosta. Myös Kirkkojärvi on mukana hankkeessa ja tämä hoito- ja käyttösuunnitelma laadittiin yhtenä osana Life-hanketta. Hankkeen lähes 3,3 miljoonan euron kokonaisbudjetista puolet oli EU:n Life Luonto -hankerahoitusta. Toteutusta ohjasivat Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ympäristö- keskukset, jotka samalla vastasivat suurelta osin toiminta-alueidensa kansallisesta hankerahoituksesta. Kirkkojärven lisäksi Kymenlaaksosta Life-hankkeessa mukana olivat Salminlahti Kotkan ja Haminan rajalla, Lupinlahti Haminassa, Kirkon-Vilkki- läntura Virolahdella sekä Pyhäjärven alueen lintuvedet Jaalassa ja Iitissä. Hoito- ja käyttösuunnitelman lisäksi Life-hankkeeseen liittyviä toimenpiteitä Kirk- kojärvellä ovat olleet avovesialueen laajennus Kirkkojärven eteläosassa, vesikasvien ja rantaniittyjen niitto järven pohjoisosassa, Meltin kaatopaikan maisemointi, suden- korentoallikoiden kaivu, tulokaspetopyynnit, linnustolaskennat sekä luontotyyp- pien kartoitus. Lisäksi hankkeen aikana on valmistunut esitteitä ja julkaisuja sekä ylläpidettiin internetsivuja, joissa kerrotaan kohteista ja hankkeen toiminnasta. Kos- teikkojen tuntemusta lisättiin järjestämällä seminaareja ja teemaretkiä. Näin saatiin välitettyä kosteikkoluonnon tietämystä etenkin kouluihin ja lastentarhoihin. Life-hankkeen yhteydessä toimenpiteiden toteutuksesta Kaakkois-Suomessa on vastannut Kaakkois-Suomen ympäristökeskus yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja järjestöjen kanssa. Osarahoittajina ja yhteistyökumppaneina hankkeessa olivat Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomen TE-keskus, Kymenlaakson liitto, Kouvolan seu- dun kuntayhtymä, Haminan kaupunki, Kotkan kaupunki, Iitin kunta, Jaalan kunta, Virolahden kunta, Kymen riistanhoitopiiri ja Kaakkois-Suomen tiepiiri. Myös monet valtakunnalliset asiantuntijaorganisaatiot, kuten Birdlife Suomi, Metsähallitus ja Suo- men ympäristökeskus, osallistuivat hankkeeseen. 7Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 2 Suunnittelun kulku ja työryhmän toiminta Kohteiden hoidon ja käytön suunnittelu alkoi tammikuussa 2004 ja suunnittelua varten laadittu kysely (liite 1) lähetettiin ranta-alueiden maanomistajille, vesialueiden omistajille, paikallisille metsästäjille, lintutieteelliselle yhdistykselle yms. Myös muut asiasta kiinnostuneet ovat halutessaan voineet vastata kyselyyn, joka on ollut saata- villa kunnantoimistossa. Vastauksista laadittiin yhteenveto, joka esiteltiin hoidon- ja käytön suunnittelua koskevassa yleisötilaisuudessa. Esittelytilaisuudessa perustettiin myös työryhmä suunnittelun tueksi. Työryhmässä paikallisten asukkaiden valitse- mina edustajina toimivat Tuomo Naakka, Matti Mäenpää ja Hannu Suntio, kunnan edustajina ympäristöpäällikkö Tapio Glumoff sekä vihertyönjohtaja Jouko Mäkinen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta työryhmässä mukana olivat biologit Kim- mo Inki ja Simo Jokinen. Kyseinen hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu tehtyjen maastoselvitysten (luontotyyppi- sekä linnustoselvityksien) perusteella kymmeneksi vuodeksi ja eri menetelmien tarpeellisuus on arvioitu työryhmän kokouksissa. Luon- nosvaiheessa kaikki asianosaiset ovat voineet kommentoida suunnitelmaa. Ympäristö- keskukselle lähetetyt kommentit on esitetty liitteessä 2. 8 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 3 Suojelutilanne ja suojelun toteutus Kirkkojärvi kuuluu valtioneuvoston 3.6.1982 vahvistamaan lintuvesien suojeluohjel- maan kansainvälisesti arvokkaana kohteena. Suojeluohjelman tavoitteena on säilyttää siihen sisältyvät alueet mahdollisimman luonnonvaraisina. Kirkkojärven Natura-ra- jaus on esitetty kuvassa 2. Kirkkojärven suojelu on toteutettu perustamalla alueelle lintuvesien suojeluohjelman mukaiset luonnonsuojelualueet vuonna 2006 kahdessa osassa. Eteläinen alue on perustettu Haminan kaupungin omistamille alueille, poh- joinen yksityisille vesialueille lintuvesien suojeluohjelman aluerajausten mukaisesti. Suojelualueiden rauhoitusmääräykset ja rajat on esitetty liitteissä 3a, b ja c. Natura 2000 -verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Jokainen jäsenmaa laatii kansallisen luettelon luontodirektiivin mukaisista Natura-alueistaan (SCI-alueet). Lisäksi verkostoon kuuluu lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA-alueet). Valtioneuvosto teki päätöksen Suomen Natura 2000 -verkostoehdotuksesta 20.8.1998. Päätöstä on täydennetty vuosina 1999, 2002, 2004, 2005 ja 2006. Natura-alueilla ei saa heikentää merkittävästi niitä luon- nonarvoja, joiden vuoksi alue kuuluu Natura-verkostoon. Suojeluarvoja heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Viranomaisten on alistettava erityiseen vaikutusten arviointiin kaikki sellaiset hankkeet ja suunnitel- mat, jotka saattavat yhdessä tai erikseen vaikuttaa Natura-alueen luonnonarvoihin. Kirkkojärvi on luokiteltu tärkeäksi lintualueeksi eli IBA-alueeksi (Important Bird Areas) ja kuuluu kansainvälisen kosteikkojen suojelusopimuksen, Ramsar-sopimuk- sen kohteisiin. Kirkkojärvi (FI0403001) kuuluu valtioneuvoston päätöksen mukaiseen Suomen Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena. Valtioneuvoston päätöksellä Natura 2000 -verkoston täydentämiseksi 8.5.2002 alueen suojeluperusteita täydennettiin alueeseen sisältyvän isokultasiiven elinympäristöjen osalta. Verkostoon liitettiin luontodirektiivin mukainen SCI-alue Hevoshaka, Tompuri, Salmenkylä, Saunaniemi (FI0403002), joka osittain sisältyy Kirkkojärven aluerajaukseen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kuva 2. Kirkkojärven Natura-alue. 10 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 4 Valuma-alue ja veden laatu Kirkkojärven yläpuolella on Vehkajoen vesistöalue, joka laskee Suomenlahteen Kirkko- järven pohjoisosan kautta. Kirkkojärveen laskee Vehkajoki, Lelujoki ja Pöyliönjoki. Vehkajoen valuma-alueen pinta-ala on 380 km2. Alueella on pituutta n. 30 km ja leveyttä n. 15 km. Vehkajoen vesistöalue koostuu kahdeksasta osavaluma-alueesta. Myös taajamia ja kyliä vesistöalueella on useita. Taajamista suurimmat ovat Pyhältö ja Kannusjärvi. Vertailtaessa osavaluma-alueita koko vesistöalueen maankäyttöluok- kiin, Vehkajoen alaosan alueella on maatalousmaita yli kolmannes pinta-alasta eli peräti 35 %. Muita osa-alueita, joissa maatalousmaata on neljännes tai lähes neljännes pinta-alasta ovat Kannusjärven valuma-alue (25 %), Lelujoen valuma-alue (23 %) sekä Vehkajoen keskiosan alue (23 %). Pöyliönjoen valuma-alueen pinta-alasta 19 % on maatalousmaita. Lopuissa kolmessa osa-alueessa maatalousmaita on alle 10 % pinta-alasta. Kuva 3. Vedenlaadun näytteenottopisteet. 11Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kirkkojärvi laskee Suomenlahteen Mullinkosken kautta. Meren pinnan noustessa Kirkkojärven pohjoisosaan virtaa murtovettä käytännössä aina meriveden pinnan noustessa. Kirkkojärven padottuun eteläosaan murtovettä virtaa normaalisti pari kertaa vuodessa. Taulukossa 1 esitetyt pohjoisen ja eteläisen Kirkkojärven sekä Lelu- joen vedenlaatua kuvaavat arvot ovat suuntaa antavia. Erityisesti Kirkkojärven näyt- teiden osalta on huomioitavaa että ne on otettu vain kolme kertaa kesällä ja kolme kertaa talvella. Lelujoesta mitattujen arvojen luotettavuutta heikentää se, että näyt- teenottokerrat sijoittuvat kolmelle vuosikymmenelle ja näytteitä on otettu vain viisi kappaletta. Näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 3. Koska näytteitä on otettu niin niukasti, ei myöskään suureiden vertailu anna luotettavaa kuvaa eri näytepisteiden vedenladun eroista. Huomionarvoista on ehkä se, että hapen kylläisyys on kaikkina kolmena talvena ollut alle 5 % Kirkkojärven eteläosan näytteissä. Sen sijaan Kirkko- järven pohjoisosan näytteissä happipitoisuus on ollut viime talvina yli 70 %. Taulukko 1. Vedenlaatu Kirkkojärven pohjois- ja eteläosassa (2003–2005), Vehkajoessa (1990– 2004) sekä Lelujoessa (1980–2002). Arvot ovat keskiarvoja. Kirkkojärvi pohjoinen Kirkkojärvi etelä Vehkajoki Lelulujoki kesä talvi kesä talvi kesä talvi kesä talvi Klorofylli-a µg/l 5,4 26 – – Kokonaisfosfori µg/l 53,7 42,0 65,3 165,3 37,1 29,2 – 15,4 Kokonaistyppi µg/l 860 1166 946 1566 756 1105 – 2000 Sameus FNU 13,2 5,6 2,2 41,3 6,9 7,9 – 11,5 Vehkajoen vedenlaatua sen sijaan on seurattu säännöllisesti ja vuosittain on kerätty useita näytteitä. Näytteet on kerätty vuosien 1990 ja 2004 välisenä aikana. Vehkajoen sameus on mitattu kyseisenä aikana 22 kertaa ja muut arvot on mitattu 23 kertaa. Kuvassa 4 on esitetty kokonaisfosforin pitoisuudet mainittuna ajanjaksona. Kuva 4. Kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) Vehkajoessa. 12 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 5 Kasvillisuus 5.1 Menetelmät Kirkkojärven kasvillisuutta selvitettiin vuosina 2004 ja 2005. Apuna maastotöissä olivat väärävärikuvat 1:5000. Kuviin rajattiin maastossa luontodirektiivin mukaiset luontotyypit ja selvitettiin em. alueiden luonnehtiva kasvilajisto. Lisäksi tarkastettiin aiemmin tiedossa olleiden uhanalaisten kasvilajien esiintymispaikat ja luontotyyp- pien seuraamiseksi kohteelle perustettiin kasvillisuuden seurantalinjoja (Rintanen 2005). Luontodirektiivien osalta päähuomio keskitettiin ranta- ja vaihettumissoiden, merenrantaniittyjen sekä suurruohoniittyjen sijainnin ja laadun selvittämiseen. Alle kymmenen metrin levyisiä vyöhykkeitä ei ole esitetty luontotyyppikuvassa, mi- käli ne eivät olleet erityisen merkittäviä. Selvitykset tehtiin niille kohdistettavien hoitotoimien suunnittelun pohjaksi mm. umpeenkasvun aiheuttamien linnustoon, luontotyyppeihin, sudenkorentoihin ym. kohdistuvien uhkatekijöiden ehkäisemi- seksi. Putkilokasvien nimistö perustuu retkeilykasvioon (Hämet-Ahti ym. 1998), soisten luontotyyppien osalta suotyyppioppaaseen (Eurola ym. 1994) ja niittyjen osalta teokseen Vegetationstyper i Norden (Påhlsson 1994). 5.2 Yleiskuvaus Kirkkojärven eteläosan vedenpintaa on nostettu meriveden pintaa korkeammalle. Vedenpinnan noston seurauksena kasvillisuus eteläosassa on kelluvalla turvelautalla. Eteläosaa kiertää kaivettu kanava, jossa paikoin on kelluslehtisiä runsaasti. Kanavan kaivusta kertyneet massat on läjitetty kanavan reunalla järven keskustan puolelle. Koillisreunassa kanava on varsin kapea ja umpeenkasvanut. Lisäksi eteläosan keskel- le on kaivettu muutamia allikoita, jotka ovat myös säilyneet pääasiassa kasvittomina. Valtaosa padotusta alueesta on kuitenkin kasvillisuuden peittämänä ja koko pado- tun alueen pinta-alasta vain murto-osassa on avovettä. Eteläosan kasvillisuudesta valtaosa on ilmeversoiskasvillisuutta suurimmaksi osaksi järviruokoa (Phragmites australis). Vaikka padotulla eteläosalla järviruoko luonnehtii kasvillisuutta, alueella on runsaasti myös osmankäämiä (Typha latifolia), järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) sekä saroja (Carex). Järviruokovaltaisen kasvillisuuteen sekoittuneena on tiheitä os- mankäämi-, kaisla- ja sarakasvustoja. Padotussa eteläosassa järviruo’on korret pysy- vät yleensä talven yli pystyssä ja useana vuonna ruo’on korsista on pystyssä yhtaikaa monen vuoden korret. Eteläosaa kiertävässä kanavassa on paikoin runsaasti myös kelluslehtisiä, mm. ulpukkaa (Nuphar lutea) ja vesitatarta (Persicaria amphibia). Pohjoisosa Kirkkojärvestä on merenpinnan kanssa lähes samalla tasolla ja yhtey- dessä mereen Mullinkosken välityksellä. Meriyhteyden lisäksi pohjoisosaan laskee Vehkajoki, Pyölinjoki sekä Lelujoki. Vehkajoen vesi ei pääse varsinaiseen Kirkkojär- 13Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 veen vaan ohittaa järven kaivetussa uomassa. Myös Lelujoki virtaa uomassa, mutta Kirkkojärven pohjoisosan keskiosassa missä ei ole selvää uomaa, Lelujoen vesi leviää myös järvialtaaseen. Pohjoisosassa on jonkin verran enemmän avovesialuetta kuin eteläosassa, vaikka suurin osa on ilmaversoisen kasvillisuuden peittämää. Myös järven pohjoisosassa runsain kasvi on järviruoko. Toisin kuin eteläosassa, pohjois- osassa ruo’on korret kaatuvat vuosittain jäiden liikkuessa. Ruo’on lisäksi vesialueella kasvaa mm. osmankäämiä, järvikaislaa, järvikortetta (Equisetum fluviatile) sekä saro- ja. Aivan Kirkkojärven pohjoisosassa Maarissa entisille laidunalueille on levinnyt erittäin runsaasti pajuja, lähinnä kiiltopajua (Salix phylicifolia). Pajujen leviämistä on ilmeisesti lisännyt niittyjen ojittaminen. Sen sijaan Saunaniemen ja Puoninmäen välisellä alueella pajuja on selvästi vähemmän ja rantaluhdat ovat osittain säilyneet matalakasvuisina. Pohjoisosassa Lelujoen muovaamassa avovesiuomassa kasvaa melko runsaasti kelluslehtisiä, kuten ulpukkaa ja vesitatarta. Rantoja myötäilevät melko laajat sara- ja suurruoholuhtakuviot ja myös ruokoluhtaa on muutama laajahko kuvio. Järven pohjoisosan reuna-alueilla on myös suurruohoniittyä. 5.3 Havaitut muutokset umpeenkasvussa Kirkkojärven kasvillisuudesta on tehty tutkimus, joka on julkaistu vuonna 1988 (Rin- tanen). Tarkasteltaessa muutoksia Kirkkojärven kasvillisuudessa, suurin muutos on seurannut järven eteläosan kunnostuksesta. Vedenpinnan nosto padotulla eteläosalla on muuttanut erityisesti rantojen kasvillisuutta. Vuonna 1988 eteläosassa ei käytän- nössä ollut lainkaan avovettä kahta pientä allikkoa lukuun ottamatta. Vedenpinnan noston yhteydessä kaivetun kanavan alueella on nykyään enemmän avovettä kuin oli vuonna 1988. Eteläosan kunnostuksen vuoksi kasvulliset muutokset Kirkkojärven umpeenkas- vussa ovat havaittavissa ainoastaan järven pohjoisosassa. Jo vuonna 1988 järven pohjoisosa oli valtaosin ilmaversoisten kasvien peitossa, mutta avovesialueitakin oli. Avovesialueet sijaitsivat Tompurin ja Lelujoen suun välisellä alueella, Lelujoen suulta luoteeseen ruovikon keskellä, Lelujoen suun ja patopenkereen länsipään väliin kaivetussa uomassa sekä Haralinmäen edustalla. Kaikilla edellä mainituilla alueilla on havaittavissa selvää umpeenkasvua vuosien 1988–2005 välisenä aikana. Tompu- rin ja Lelujoen suun välissä ruovikko on levinnyt aiemmin kelluslehtisten kasvien luonnehtimalle alueelle. Tämän seurauksena lumpeet (Nymphaea), ulpukka sekä kil- pukka (Hydrocharis morsus-ranae) ovat vähentyneet. Lelujoen suulta luoteiseen oleva avovesialue on pienentynyt huomattavasti ja lumpeet, pikkupalpakko (Sparganium natans) sekä kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) ovat vähentyneet. Lelujoen suun ja Hevoshaan välillä on ilmeisesti ollut kaivettu uoma ja uoman reunalla on ollut myös pieni avovesiallikko. Uoma on edelleen olemassa tosin kaven- tuneena, mutta uoman luoteispuolella ollut allikko on kasvanut umpeen. Toisaalta maakaasuputken upotustöiden yhteydessä kyseisen uoman kaakkoispuolelle kaivet- tiin avovesialue, joka on kooltaan samaa luokkaa kuin umpeutunut allikko, joten tältä osin vesialueen pinta-ala on säilynyt lähes ennallaan. Myös Haralinmäen edustalla oli vuonna 1988 avovesialue, joka on nyttemmin kasvanut umpeen. Järven eteläosan kunnostuksen yhteydessä patopenkeereen ja Humalniemen väliin kaivettiin kanava, jotta eteläosan padotulle alueelle pumpattavaa vettä olisi riittävästi meriveden pinnan ollessa alhaalla. Tämä kanava on pysynyt avoimena, vaikka sekin on kaventunut ruovikon leviämisen seurauksena. Sara- ja heinävaltaisia niittyjä oli vuonna 1988 useassa kohdassa Kirkkojärven ympärillä. Järven eteläosassa sara- tai heinävaltaisia niittyjä on ollut eteläosan länsi- reunalla, eteläkärjessä sekä Kaakkoisimman kolkan ja Haralinmäen välisellä alueella yhtenäisenä vyöhykkeenä. Vedenpinnan noston myötä nämä järven eteläosan niityt 14 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 hävisivät. Pohjoisessa osassa vuonna 1988 heinä- ja saravaltaisia niittyjä on ollut Humalniemen ja Hevoshaan välisellä alueella, itäreunalla Saunaniemen ja Puoni- mäen pohjoisosan välisellä alueella yhtenäisenä vyöhykkeenä sekä Puonimäestä lähes Pampyöliin asti Lelujokivarressa. Näistä pohjoisosan sara- ja heinävaltaisilta niityistä on jäljellä Kirkkojärven yksi kolmesta suurruohoniitystä Humalniemessä. Tämän suurruohoniityn edustalla on myös matalakasvuista saravaltaista aluetta, joka on soistunut, mutta matalakasvuista aluetta on vielä jäljellä. Saunaniemen ja Puoninmäen välisellä alueella matalakasvuista saraluhtaa on jäljellä varsin vähän. Pääosin tämän alueen luhdalle on levinnyt järviruoko sekä pajut, minkä seurauksena kasvilajien määrä on taantunut. Liukoskallion lounaispuolella on lahdelma, jonka rannanpuoleisessa reunassa on edelleen matalakasvuista sara- ja ruoholuhtaa, mihin järviruoko tai pajut eivät vielä ole levinneet. Muille tämän osan niityille järviruoko on jo levinnyt. Lelujokivarressa Puonimäestä Pampyöliin on edelleen matalakasvuista luhtaa, mutta pajut ovat levinneet jo lähes koko alueelle. Lelujoen suun pohjois- puolella pajut ovat edelleen varsin matalakasvuisia eikä alue vaikuta kovinkaan umpeenkasvaneelta pajuista huolimatta, mutta tämänkin alueen ulkoreunalle on jo levinnyt järviruokoa. 5.4 Direktiivin mukaiset luontotyypit Kirkkojärvellä direktiivin mukaiset luontotyypit sijoittuvat patoamattoman pohjois- osan ranta-alueille. Paikoin sara- ja ruoholuhdilla järviruoko on runsastunut, mutta osa luhdista on säilynyt varsin edustavina, eikä järviruoko ole lähivuosina tukah- duttamassa ainakaan kaikkia alueen sara- ja ruoholuhtia. Kosteita suurruohoniittyjä on alueella kolme laajahkoa kuviota ja yksi pieni kuvio, jota ei ole esitetty kuvassa 5. Sara- ja ruoholuhta on pinta-alaltaan selvästi yleisin direktiivin mukainen luontotyyp- pi Kirkkojärven alueella, mutta myös ruokoluhtaa ja pajuluhtaa Kirkkojärvellä on. Pohjoisin osa Kirkkojärvestä on pajuvaltaista, mutta aluetta on ojitettu ja kanavoitu siinä määrin, että luonnontilaisia pajuluhdat eivät alueella ole. Järven eteläosa on puolestaan padottu, joten luhtaisuudesta huolimatta tälläkään alueella ei oikeastaan ole luonnontilaisia direktiivin mukaisia luontotyyppejä, vaikka alueen luhtakasvil- lisuus onkin paikoin varsin monipuolista. Kosteat suuruohoniityt ovat lajistoltaan hyvin lähellä Påhlssonin (1994) kuvaamaa mesiangervovaltaista suurruohoniittyä. Sara- ja ruoholuhdat ovat selvästi soisia kasvi- yhdyskuntia ja ne on luokiteltu Eurolan ym. (1994) mukaisesti, vaikka Påhlssonin luokituksessa lajistoltaan ovat lähellä luhtaista sara- ja heinävaltaista rantaniittyä. Saralajeja on rantaluhdilla vain muutamia, kuten myös muita matalakasvuisia lajeja. Merkittävin tulkintaan vaikuttanut seikka oli turvekerroksen paksuus, joka monin paikoin on 10–20 cm:ä ja jopa enemmän. 5.4.1 Kosteat suurruohoniityt Kosteat suurruohoniityt eivät ole tyypillisiä merenrannan luontotyyppejä (Airaksinen ja Karttunen 1998), mutta lajiston perusteella osa merenrantojen niityistä voidaan lukea kuuluviksi suurruohoniittyihin. Kirkkojärven Natura-alueella on kolme eril- listä ja laajahkoa suurruohoniittykuviota (kuva 5). Kirkkojärven keskivaiheilla länsi- reunalla sijaitsee Hevoshaka, missä on kosteaa suurruohoniittyä (Rintanen 2005). Alueella on ilmeisesti ollut lammaslaidun ja niitty on lajistoltaan edelleen varsin edustava. Niitty sijaitsee Humalniemen kainalossa olevassa lahdekkeessa. Sillä kas- vaa muutamia kiiltolehtipajuja (Salix phylicifolia) ja lahdekkeen perukassa on runsaasti maitohorsmaa (Epilobium angustifolium) ja nokkosta (Urtica dioica), mutta niityn keski- 15Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 vaiheilla lajisto on varsin edustavaa. Mesiangervo (Filipendula ulmaria) on suurelta osin valtalaji. Muita runsaita lajeja ovat jokapaikansara (Carex nigra), jouhivihvilä (Juncus filiformis), nurmilauha (Deschampsia cespitosa). Niityn lajistoon kuuluvat myös vesihierakka (Rumex aquaticus), rantamatara (Galium palustre), terttualpi (Lysimachia vulgaris), ranta-alpi (L. vulgaris), rönsyleinikki (Ranunculus repens) sekä luhtatähtimö (Stellaria palustris) (Rintanen 2005). Toinen laajahko suurruohoniitty sijaitsee Mullinkosken pohjoispuolella Tompuris- sa. Tämän alueen kasvilajisto ei ole aivan yhtä edustavaa kuin Hevoshaan niityllä. Runsaina esiintyviä lajeja ovat mesiangervo, kurjenmiekka (Iris pseudacorus), jouhi- vihvilä, ranta-alpi, nurmilauha sekä vesihierakka. Paikoin maitohorsmaa kasvaa runsaasti (Rintanen 2005). Kolmas Kirkkojärven alueesta erillään oleva suurruoho- niitty sijaitsee Mullinkosken länsipuolella. Tämä Salmenvirran suurruohoniitty on lajistoltaan samankaltainen kuin edellä mainittu. Myös Liukoskallion lähellä sara- ja ruoholuhtakuvion ja pellon välissä on pieni suurruohoniitty, mutta sitä ei ole esitetty kuvassa 5. 5.4.2 Sara- ja ruoholuhdat Sara- ja ruoholuhtien tyypillisiä luhtaisuutta ilmentäviä lajeja ovat suoputki (Peuceda- num palustre), rantamatara (Galium palustre), piukkasara (Carex elata) sekä kurjenjalka (Potentilla palustris) (Eurola ym. 1994). Pohjakerroksen sammalpeite on varsin epä- yhtenäinen. Edustavin ja lajistoltaan monipuolisin sara- ja ruoholuhtakuvio sijaitsee Humalniemen suurruohoniityn edustalla (kuva 5). Tämä luhtakuvio on varsin laaja, mutta ainoastaan suurruohoniityn tuntumassa kasvillisuus on edelleen matalaa, mikä ilmeisesti on seurausta pitkään jatkuneesta laidunnuksesta. Myöskään järviruoko ei ole levinnyt alueelle. Edustavimman luhdan lajistoon kuluvat mm. valtalajina joka- paikansara, suoputki (Peucedanum palustre), rantamatara, hentosuolake (Triglochin palustre) ja liereäsara (Carex diandra), mutta myös muutamia matalia kiiltopajuja on levinnyt alueelle. Lajien määrä pienenee ja järviruoko yleistyy siirryttäessä kuvion keskiosaan ja itäreunalle. Luhtaisista lajeista piukkasaran (Carex elata) lisäksi kuviolla kasvaa mm. kurjenjalkaa (Potentilla palustris), terttualpia ja suoputkea. Kuvion koil- lispuolella on myös ruokoluhtakuvio, mutta muualla sara- ja ruoholuhta muuttuu muutaman metrin matkalla vesiruovikoksi, jossa ei kasva järviruo’on lisäksi juuri- kaan muita lajeja. Toinen varsin edustava sara- ja ruoholuhtakuvio sijaitsee Puoninmäessä Liu- koskallion lounaispuolella. Myös tällä alueella kasvillisuus on säilynyt matalana ja ruo’ottomana, mikä lienee seurausta pitkään jatkuneesta laidunnuksesta. Matalan ja ruo’ottoman alueen valtalaji on jokapaikansara. Lisäksi alueen lajiston kuuluvat varsin runsaana kurjenjalka sekä paikoin luhtavilla. Muita lajeja ovat suoputki, ren- tukka (Caltha palustris), rantamatara, pullosara (Carex rostrata), liereäsara sekä terttu- ja ranta-alpi. Paikoin on myös kurjenmiekkaa sekä luhtatähtimöä. Lehväsammalia ja rahkasammalia on hajanaisesti. Luhdan ulkoreunalla luonnehtivana lajina on piukka- sara. Sara- ja ruoholuhtakuvio jatkuu katkeamattomana rantaa pitkin Saunaniemessä Vehkajoen kapeampaan uomaan asti. Edustavimmalla matalakasvuisella osalla pajuja ei ole, mutta rannan tuntumassa kiiltolehtipajuja on jonkin verran. Järviruokoa sen sijaan on jo selvästi enemmän kuin edustavimmalla osalla. Jokapaikansaran määrä vähenee ja yleisimmäksi saraksi muuttuu piukkasara. Myös muu lajisto vähenee, mutta kurjenjalkaa, alpeja sekä rantamataraa on edelleen runsaasti. Lajistoltaan edellä mainittuja vaatimattomampia luhtia on kolme kuviota myös Kirkkojärven kanavoi- dulla pohjoisosalla. 16 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kuva 5. Kirkkojärven luontotyypit. 17Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 5.4.3 Ruokoluhdat Järven pohjoisosassa ruokoluhtakuviot sijaitsevat Puoninmäen puolella edustavan sara- ja ruoholuhtakuvion edustalla sekä Saunaniemen edustalla (kuva 5). Näillä alueilla järviruo’on seuralaislajina Eurolan ym. (1994) mainitsemista luhtaisuuden ilmentäjistä ruokoluhdilla kasvavat kurjenjalka, rantamatara, terttualpi sekä ranta- kukka (Lycopus europeus) melko runsaana. Saroja on melko niukasti. Toinen laajahko ruokoluhtakuvio sijaitsee hevoshaan edustavan sara- ja ruoholuhta- kuvion edustalla, missä järviruo’on seuralaislajina kasvaa runsaasti kurjenjalkaa, tert- tualpia ja rantakukkaa. Myös tältä ruokoluhtakuviolta sarat puuttuvat lähes täysin. Luhtalajit kasvavat vielä vesiruovikossa laikuttaisesti, mutta häviävät lähes täysin muutaman metrin matkalla siirryttäessä luhdalta ruovikkoon. Kolmas ruokoluhtaku- vio on Puoninmäen ja Lelujoen uoman välissä. Tällä kuviolla järviruo’on yleisimmät seuralaislajit ovat kurjenjalka ja terttualpi. Myös tämän kuvion lajistosta puuttuvat sarat lähes täysin. Kirkkojärven laajin järviruokovaltainen luhta-alue sijaitsee järven eteläosassa. Luh- ta on muodostunut patoamisen seurauksena ja tämä kelluvalla turvelautalla kasvava ruovikko muodostaa harvinaisen laajan luhta-alueen. Järviruo’on lisäksi alueella kasvaa runsaasti muita jo edellä mainittuja luhtalajeja. Padotun alueen luhtaisuudelle tyypillistä on eri kasvilajien kasvustojen mosaiikkimaisuus ja tämä pienipiirteisyys pätee koko padottuun alueeseen, joten tämä järven eteläosan kelluva turvelautta on ikään kuin samaa usean kasvilajiyhteisön muodostama kuvio. Tämä kelluva lautta on arvokas lähinnä linnuston kannalta. Kaivetun kanavan reunoilla kasvaa runsaasti kosteikkolajeja. Tavallisimpia lajeja ovat kurjenjalka, rantakukka, terttu- ja ranta- alpi, mutta lajistoon kuuluvat myös varstasara (Carex pseudocyperus) ja nevaimarre (Thelypteris palustris). Järviruo’on lisäksi kelluvalla lautalla on pieniä kuvioita kas- tikka- ja sarakasvustoja. Koko Kirkkojärven eteläosan kasvillisuus on muodostunut patoamisen seurauksena eikä tälle keinotekoiselle alueelle suoranaisesti sovi mikään luontodirektiivin mukainen luontotyyppi. 5.4.4 Pajuluhdat Edustavin ja lajistoltaan monipuolisin pajuluhta sijaitsee Puoninmäessä Lelujoen poh- joispuolella (kuva 5). Alue on ollut sara- ja ruoholuhtaa, mutta pajut ovat levinneet niin laajalti, että alue täyttää myös pajuluhdan tunnusmerkit. Yleisin paju alueella on kiiltolehtipaju. Muita alueella kasvavia lajeja ovat suoputki, pullosara, harmaasara, luhtatähtimö, luhtavilla, kurjenmiekka, suo-orvokki, jokapaikasara, ranta- ja terttu- alpi. Kastikoista alueella kasvaa vita- ja luhtakastikka, joten lajistossa on varsin hyvä luhtaisten lajien (Eurola ym. 1994) edustus, mutta myös järviruoko on leviämässä alueelle. Pohjakerroksessa on paikoin melko runsaasti rahkasammalia. Kirkkojärven kanavoidulla pohjoisosalla on myös kaksi pajuluhtakuviota, mutta niiden kuvioiden luonnontilaisuus on kanavoinnin ja ojituksen seurauksena kyseenalainen. Luhtien kasvilajisto ei ole yhtä monipuolista kuin Lelujoen luhdalla. 5.4.5 Luontodirektiivin mukaiset, uhanalaiset ja huomionarvoiset kasvilajit Kirkkojärveltä on tunnettu viisi lietetattaren (Persicaria foliosa) kasvupaikkaa. Esiin- tymät ovat sijainneet Saunaniemen edustalla, Puonimäen edustalla, Haralinmäen edustalla, Hevoshaan itäpuolella sekä Kirkojärven lounaisrannalla. Viidestä kasvu- paikasta neljä on hävinnyt, mutta saunaniemen edustalla olevalla kasvupaikalla laji 18 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 on edelleen olemassa. Alueelle on kaivettu kanava, jonka reunalla on muutaman yk- silön esiintymä. Tältä paikalta on havainto mm. syksyltä 2004. Laji ei ole uhanalainen Suomessa (taulukko 2), vaikkakin se luetaan silmälläpidettäviin lajeihin (NT) (Rassi ym. 2001). Lietetattaren tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tulvivien järvien, jokien ja jokisuistojen liejurannat sekä matalat vedet. Laji vaatii avointa ja kasvitonta elintilaa ja suurimpana uhkatekijänä lajin esiintymille pidetään laidunnuksen loppumista seuraavaa umpeenkasvua (Kemppainen ja Mäkelä 2004). Toinen silmälläpidettävä (NT) laji (Rassi ym. 2001), joka on aiemmin kasvanut Kirkkojärven ympäristössä, on ojakurjenpolvi (Geranium palustre). Lajin esiintymä on sijainnut Kirkkojärven lounaisosassa, mutta nykyään laji on tulkittu hävinneeksi Kirkkojärveltä. Ojakurjenpolven elinympäristöjä ovat kosteat niityt, ojanpientaret, ojat sekä muut kaivannot. Laji saattaa olla myös viljelykarkulainen tai satamien lä- histöillä tulokas (Hämet-Ahti ym. 1998). Uhanalaisuuden syitä ovat mm. maaperän muokkaus, ojitukset ja turpeenotto (Rassi ym. 2001). Luontodirektiivin kannalta merkittävä kasvilaji Kirkkojärvellä on myös vesihie- rakka. Laji ei ole uhanalainen tai silmälläpidettävä Suomessa eikä se kuulu luonto- direktiivin lajeihin, mutta vesihierakalla elävän isokultasiiven (Lycaena dispar) toukat käyttävät kasvia ravinnokseen ja siksi vesihierakan säilyminen Kirkkojärven lajistossa on merkittävää. Vesihierakkaa kasvaa Humalniemen suurruohoniityllä, Tompurin suurruohoniityllä kahdessa paikassa, Puoninmäessä, Hovimäessä (Rintanen 2005) sekä Salmenvirran suurruohoniityllä. Taulukko 2. Kirkkojärvellä tavatut uhanalaiset, harvinaisen tai muuten merkittävät kasvilajit Laji Luokitus Lietetatar luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, NT = silmälläpidettävä Ojakurjenpolvi NT = silmälläpidettävä Vesihierakka isokultasiiven toukkien ravintokasvi 19Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 6 Linnusto Simo Jokinen 6.1 Tehdyt tutkimukset Kirkkojärven pesimälinnustoa on selvitetty 1950-luvulta lähtien useaan kertaan. Vanhempia selvityksiä on vuosilta 1952 ja 1953 (Lehtonen) sekä vuodelta 1969 (von Haartman ym.). Selvityksiä on lainattu ja täydennetty eri yhteyksissä myöhemmin (mm. Grönlund 1981). Vuonna 1988 Kirkkojärven kunnostushanketta varten alueella tehtiin pesimälintukartoitus (Grönlund ym. 1988). Vuonna 1996 pesimälinnustotietoja täydennettiin IBA tärkeät lintualueet -selvitysten yhteydessä. Vuonna 2004 järvellä toteutettiin Lintulahdet Life -hankkeeseen liittyvät pesimälinnustokartoitukset sekä kevätmuutonaikaiset levähtäjälaskennat seurantaohjelman mukaisesti (Mikkola- Roos). Life-hankkeen muutonaikaiset levähtäjälaskennat toteutettiin myös syksyllä 2003. Alue on ollut pitkään suosittu linturetkikohde ja linnusto on hyvin tunnettu. Linnustotietoja on täydennetty Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen arkistoi- milla havainnoilla. 6.2 Pesimälinnusto Voimakkaasta umpeenkasvusta huolimatta Kirkkojärvi on edelleen yksi Kymenlaak- son tärkeimmistä kosteikkolinnuston pesimäalueista. Vuonna 2004 alueella pesi 29 vesi- ja kosteikkolintulajia. Pesimälajisto käsittää pääasiassa alueen umpeenkasvusta hyötyneitä rehevimpien vesien ja ruovikkojen lintulajeja, joukossa on useita vaateliai- ta lajeja. Kirkkojärven pesimälinnuston perusteella laskettu suojeluarvo (Asanti ym. 2003) vuonna 2004 oli 94, mikä on Lintulahdet Life -hankkeen kohteista keskiluokkaa (kuva 6). Pesimälinnuston suojeluarvo on jonkin verran pienempi kuin aiempina vuosina (taulukko 3). Suojeluarvon suhteellisen pienistä muutoksista huolimatta järven pesimälajistossa on tapahtunut suuria muutoksia (liite 4a). Ruovikkojen ja rantapensaikkojen lajit ovat alueella lisääntyneet avoimien rantaluhtien ja niittyjen lajien hävitessä ja taantuessa. Suuret naurulokkiyhdyskunnat ovat hävinneet. Nopein muutos pesimälinnustossa tapahtui Kirkkojärven eteläosan vuoden 1994 kunnostuksen jälkeen. Tuolloin vesisyvyyden kasvaessa vetisien rantaluhtien ja vesiruovikoiden pesimälajit alkoivat vähitellen lisääntyä. Samaan aikaan avoimien rantaniittyjen lajit katosivat alueelta rantaniittyjen hävitessä vedenpinnan noston ja rantojen pengerryksen vuoksi. Lähes kaikki vaateliaimmat lajit pesivät vuonna 2004 järven eteläosan kunnostetulla alueella (taulukko 3, liite 4a). Padotulla eteläosalla vedenpinnan taso pysyy vakaana, Kirkkojärven pohjoisosan vedenpinta vaihtelee voimakkaasti meriveden korkeuksien mukaan. Eteläosalla järviruovikot eivät lakoon- nu vedenpinnan vaihtelujen vaikutuksesta pohjoisosan tapaan, mikä takaa sopivien pesimäruovikoiden pysyvyyden muuttolintujen saapuessa keväisin. Eteläosan ruo- 20 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 vikoita ympäröivä yhtenäinen avovesireunus on lisännyt avoveden reuna-alueita ja rajoittaa supikoirien pääsyä alueelle. Pohjoisosan vedenpinnan vaihtelujen vai- kutuksia ovat voimistaneet Mullinkosken taannoisesta perkaamisesta aiheutuvat vedenpinnan nopeat laskut, mihin viittaavat kurjen sekä ruskosuohaukan pesintöjen epäonnistumiset vuonna 2004. Taulukko 3. Kirkkojärven pesimälinnusto vuonna 2004 osa-alueittain. Etelä- ja pohjoisosan erottaa järven poikki rakennettu patotie. Lintudirektiivin liitteen I ja uhanalaiset lajit on lihavoitu. Laji Pohjoisosa Eteläosa Pareja yhteensä Laulujoutsen 1 1 Tavi 4 4 Sinisorsa 2 6 8 Lapasorsa 1 2 3 Telkkä 6 8 14 Kaulushaikara 4 4 Ruskosuohaukka 3 3 Luhtakana 1 1 Luhtahuitti 3 3 Nokikana 1 1 Kurki 1 1 Taivaanvuohi 8 1 9 Isokuovi 3 3 Punajalkaviklo 1 1 Kalalokki 1 1 2 Niittykirvinen 4 4 Keltavästäräkki 6 6 Satakieli 6 9 15 Pensastasku 6 6 Pensassirkkalintu 2 2 Viitasirkkalintu 2 2 Ruokokerttunen 74 98 172 Viitakerttunen 1 1 Luhtakerttunen 2 2 Rytikerttunen 20 20 Rastaskerttunen 10 10 Pikkulepinkäinen 1 1 Punavarpunen 7 1 8 Pajusirkku 36 24 60 Pareja yhteensä 167 198 365 21Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kuva 6. Lintulahdet Life -hankkeen kosteikkoalueiden pesimälinnuston suojeluarvot vuonna 2004 (Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus). 6.2.1 Vesilinnut Umpeenkasvun myötä vesilinnusto Kirkkojärvellä on vähitellen taantunut. Jo 1950- luvulla todettiin Kirkkojärven eläneen jo parhaan aikansa lintujärvenä ja uikkujen hävinneen pesimälajistosta avovesialueiden vähenemisen ja madaltumisen seurauk- sena. Suurten naurulokkiyhdyskuntien vielä pesiessä Kirkkojärvellä monet vesi- linnut kuten sotkat ja puolisukeltajasorsat pesivät yhdyskunnissa (Lehtonen 1957). Vuonna 2004 järvellä pesi enää viisi vesilintulajia. Yleisin pesimälaji oli telkkä, jonka parimäärä on moninkertaistunut vuodesta 1988 ilmeisesti pesäpönttöjen lisääntyes- sä kanavien varsilla. Sinisorsan ja tavin parimäärissä ei ole havaittavia muutoksia, molemmat lajit pesivät usein kosteikon ulkopuolella rantametsissä (mm. Koskimies 1999). Lapasorsan parimäärä on pienentynyt, heinätavi ja haapana eivät kuuluneet enää järven pesimälinnustoon. Lapasorsan ja heinätavin taantumiseen alueella on saattanut vaikuttaa avovesialueiden vähenemisen lisäksi sopivien pesimäalueiden, matalakasvuisten luhtien ja avoimien rantaniittyjen väheneminen. Molemmilla lajeil- la suuret kannanvaihtelut ovat tavallisia. Puna- ja tukkasotka eivät pesineet alueella vuonna 2004. 6.2.2 Kahlaajat ja lokkilinnut Selvimpiä Kirkkojärven linnustossa tapahtuneita muutoksia ovat naurulokin häviä- minen ja kahlaajalintujen parimäärien pieneneminen. Vähälukuisesta kahlaajalajis- tosta yleisin vuonna 2004 oli taivaanvuohi, jonka taantuminen ei ole ollut yhtä selvää kuin kuivempien rantaniittyjen kuovilla. Töyhtöhyyppä ei kuulunut enää vuoden 2004 pesimälajeihin. Lähes kaikki kahlaajat pesivät vuonna 2004 järven pohjoisosas- sa. Vuoden 1994 kunnostuksen jälkeen rantaniittyjen ja -luhtien jäädessä veden alle kahlaajat hävisivät järven eteläosasta. Rantojen laidunnuksen loppumisen myötä kahlaajalinnuille sopivat rantaniittyalueet järven pohjoisosissa ovat vähitellen pen- soittuneet. 22 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Naurulokin saapuminen kirkkojärvelle tunnetaan puutteellisesti, 1950-luvulta 1970-luvulle järvellä pesi yhdyskuntia, joissa oli 1100–2000 paria (Lehtonen 1957, Grönlund 1988). Tämän jälkeen pesimäkanta taantui nopeasti, vuoden 2000 jälkeen lajia ei ole tavattu järveltä pesivänä. Naurulokki on taantunut voimakkaasti koko maassa viime vuosina, taantumisen syiksi on esitetty maataloudessa tapahtuneita muutoksia, tulokaspetojen, minkin ja supikoiran aiheuttamia pesätappioita sekä kaatopaikkojen vähenemistä (Väisänen ym. 1998). Naurulokki tavataan edelleen yleisenä Kirkkojärvellä, linnut ovat lähialueilla pesiviä, Kirkkojärvellä ruokailevia yksilöitä. Kalalokki oli ainoa Kirkkojärvellä pesivä lokkilaji vuonna 2004, kaksi paria pesi järven pohjoisosassa saramättäillä. 6.2.3 Muut kosteikkolajit Ruovikoissa pesivät kaulushaikara ja ruskosuohaukka ovat runsastuneet Kirkko- järvellä vuoden 1994 kunnostuksen jälkeen. Molemmat lajit pesivät monen edel- lisvuoden tapaan vuonna 2004 järven kunnostetulla eteläisellä osalla. On esitetty, että kaulushaikarat välttäisivät pesimistä alueella, jossa vedenpinnan taso vaihtelee voimakkaasti, pieniä vaihteluja laji sietää. Kaulushaikarat (kuva 7) suosivat pesimä- alueinaan laajoja vedessä kasvavia järviruovikoita, joiden sisällä on paljon rikkonais- ten avovesilampareiden ja ruovikon reuna-alueita. Linnut liikkuvat pesimäaikaan ruovikon suojassa lähellä avovesialueiden reunoja ja välttelevät pensaikkoja sekä syvien ojien ja leveiden kanavien reunoja (Gilbert 2005). Kirkkojärvellä kaulushaika- rat käyvät havaintojen mukaan pesimäaikaan säännöllisesti saalistamassa läheisen Savilahden suunnassa sekä järven pohjoispuolella, eteläosan ruovikoissa kaloja on niukasti. Kolme ruskosuohaukkaparia pesi Kirkkojärven eteläosassa vuonna 2004. Yhden parin pesintä epäonnistui, kaksi pesintää tuotti kummatkin ainakin kaksi poikasta. Järven pohjoispuolella soidinlennossa tavattu ruskosuohaukkapari ei alkanut pe- simään alueella tai pesintä tuhoutui varhaisessa vaiheessa. Kirkkojärvellä pesivät ruskosuohaukat (kuva 8) saalistavat pesimäaikaan säännöllisesti läheisillä viljelys- alueilla sekä Lupinlahdella. Rantaniittyjen umpeenkasvu on vähentänyt sopivia saa- listusalueita Kirkkojärven alueella. Rantakanat esiintyvät Kirkkojärvellä runsaslukuisina. Sekä luhtahuitti ja luhtakana pesivät säännöllisesti alueella, vuonna 2004 järven eteläosassa oli kolme luhtahuitti- reviiriä ja yksi luhtakanareviiri. Heti järven eteläosan kunnostuksen jälkeen ranta- kanat hävisivät järven eteläosasta, ilmeisesti alussa liian syvän veden takia. Seuraa- vana vuonna lajit palasivat myös järven eteläosalle. Myös harvinaisesta liejukanasta on alueella lähes vuosittaisia havaintoja. Kurki on pesinyt viime aikoina säännöllisesti järven pohjoisosassa. Varpuslinnuista yleisimmät lajit ovat odotetusti ruokokerttunen ja pajusirkku, joiden pesimäkannat ovat vähitellen runsastuneet ruovikoitumisen ja pensoittumisen myötä. Molempien lajien reviirit sijoittuvat järven avovesikanavien reunoille. Vaate- liaammat ruovikoissa pesivät lajit ryti- ja rastaskerttunen ovat runsastuneet kunnos- tuksen jälkeen järven eteläosissa, vuonna 2004 kaikki parit pesivät padotulla alueella. Molemmat lajit hakeutuvat saapuessaan edellisvuotisiin ruovikoihin (Cramp), joita järven eteläpuolella on pysyvästi. Ryti- ja rastaskerttusten reviirit sijaitsivat selvästi toisistaan erillään, rytikerttuset alueen länsi- ja koillisosassa, rastaskerttusten reviirit painottuivat itä- ja kaakkoispuolelle. Voimakkaimmin taantunut varpuslintulaji on keltavästäräkki, jonka pesimäniityt järven pohjoisosassa ovat pensoittuneet. Veden- pinnan nousun seurauksena keltavästäräkin lisäksi eteläosalta hävisivät niittykirvi- nen ja pensastasku. Linnuston tärkeimmät pesimäalueet on esitetty liitteessä 4b. 23Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kuva 7. Kaulushaikara (kuva Pekka Vainio). Kuva 8. Ruskosuohaukka (kuva Lassi Kujala). 24 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Nopein muutos pesimälinnustossa tapahtui Kirkkojärven eteläosan vuoden 1994 kunnostuksen jälkeen. Tuolloin vesisyvyyden kasvaessa vetisien rantaluhtien ja vesiruovikoiden pesimälajit alkoivat vähitellen lisääntyä. Samaan aikaan avoimien rantaniittyjen lajit katosivat alueelta rantaniittyjen hävitessä vedenpinnan noston ja rantojen pengerryksen vuoksi. Lähes kaikki vaateliaimmat lajit pesivät vuonna 2004 järven eteläosan kunnostetulla alueella (taulukko 3, liite 4b). Padotulla eteläosalla vedenpinnan taso pysyy vakaana, Kirkkojärven pohjoisosan vedenpinta vaihtelee voimakkaasti meriveden korkeuksien mukaan. Eteläosalla järviruovikot eivät lakoon- nu vedenpinnan vaihtelujen vaikutuksesta pohjoisosan tapaan, mikä takaa sopivien pesimäruovikoiden pysyvyyden muuttolintujen saapuessa keväisin. Pohjoisosan vedenpinnan vaihteluja ovat voimistaneet Mullinkosken taannoisesta perkaamisesta aiheutuva alhainen vedenpinta ja vedenpinnan nopeat laskut. Kurjen sekä rusko- suohaukan pesintöjen epäonnistumiset vuonna 2004 järven pohjoisosassa saattavat johtua vedenpinnan vaihteluista. Valtaosa havaituista reviireistä sijaitsivat avovesiväylien reuna-alueilla. Eteläosan ruovikoita ympäröivä kanava on lisännyt avoveden reuna-alueita ja rajoittaa supi- koirien pääsyä alueelle. Lintulahdet Life -hankkeessa tehtävät ruovikoiden niitot ja eteläosan ruoppaukset ovat lisänneet avovesialueiden ja ruovikoiden reuna-alueita myös laajojen ruovikoiden sisäosissa. 6.3 Muutonaikainen levähtävä linnusto Kirkkojärven syys- ja kevätmuutonaikainen linnusto vuonna 2004 on esitetty liitteissä 4c ja 4d. Vähäisen avovesipinta-alan ja Lupinlahden läheisyyden vuoksi Kirkkojär- vellä ei ole suurta merkitystä vesilintujen levähdysalueena. Pohjoisosan jokiuomat vapautuvat jäästä ensimmäisenä, jolloin joitakin sinisorsia, telkkiä ja joutsenia ke- rääntyy alueelle. Harvalukuisesta levähtävästä vesilinnustosta yleisimmät lajit olivat vuona 2004 sinisorsa, telkkä ja nokikana. Lelujoen suulle kerääntyy satunnaisesti pieniä määriä joutsenia ja metsähanhia. Syysmuuttoaikoina yleisimmät lajit vuonna 2004 olivat sinisorsa ja tavi. Yleisin kevätmuutonaikainen levähtäjä oli vuonna 2004 naurulokki, jonka suurim- mat päiväsummat olivat 50 lintua järven pohjoisosalla. Yleisimmistä kahlaajalajeista tavattiin satunnaisia yksilöitä. Suurin muutonaikainen merkitys Kirkkojärven ruovikoilla on varpuslinnuille, joita syysmuuttoaikoina kerääntyy alueelle tuhansia. Järvellä syksyisin yleisenä esiintyviä varpuslintulajeja ovat mm pajulintu, pajusirkku, niittykirvinen, keltavästäräkki ja tiltaltti (Grönlund). Pääskyjä tavataan muuttoaikoina säännöllisesti, suurimmissa syksyisissä haarapääskyparvissa on ollut 4000–5000 lintua. 25Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 6.4 Alueella tavattavat lintudirektiivin liitteen I ja uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Pesivät lajit (D = lintudirektiivin liitteen I laji, VU= uhanalaisuusluokka vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) Laji Esiintyminen Laulujoutsen D Pesi alueella ensi kertaa vuonna 2004. Mustakurkku-uikku D Mustakurkku-uikku on hävinnyt Kirkkojärven pesimälajistosta. Mustakurk- ku-uikku kuului muutaman vuoden ajan Kirkkojärven pesimälinnustoon 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, jolloin järven eteläpuolisella kunnos- tetulla alueella pesi parhaimmillaan viisi paria. Kaulushaikara D, NT Kaulushaikara on Kirkkojärven säännöllinen pesimälaji. Järveltä on tavattu vuosittain 4–5 kaulushaikarareviiriä 2000-luvulla. Kaikki vuoden 2004 nel- jä reviiriä sijaitsivat järven eteläosassa. Laji on runsastunut alueella 1990- luvun lopulta sen samanaikaisesti taantuessa läheisellä Lupinlahdella. Ruskosuohaukka D, NT Ruskosuohaukka on Kirkkojärven säännöllinen pesimälaji. Järveltä on tavattu 2000-luvulla 3–4 reviiriä vuosittain. Kaikki vuonna 2004 havaitut kolme reviiriä sijaitsivat järven eteläosassa. Laji on vähitellen runsastunut alueella 1970-luvulta lähtien. Luhtahuitti D Luhtahuitti on Kirkkojärven säännöllinen pesimälaji. Pesivä kanta vaihtelee vuosittain, ajoittain järvellä on tavattu yli kymmenen reviiriä. Vuonna 2004 järveltä tavatut kolme reviiriä sijaitsivat kaikki eteläosassa. Liejukana VU Liejukana kuuluu mitä ilmeisimmin Kirkkojärven säännölliseen pesimäla- jistoon. Vuonna 1988 järvellä pesi yksi pari, vuonna 2004 lajia ei tavattu pesimälintukartoitusten yhteydessä. Lajista on alueella lähes vuosittaisia havaintoja 1980-luvulta lähtien, joinain vuosina useammasta linnusta. Kurki D Yksi kurkipari on pesinyt säännöllisesti 2000-luvun alkupuolelta Kirkko- järven pohjoisosassa. Vuoden 2004 pesintä epäonnistui. Naurulokki VU Naurulokki on hävinnyt Kirkkojärven pesimälinnustosta. 1950-luvulla alueella pesi 1100–1500 paria, 1970-luvun puolivälissä pesi lähemmäs 2500 paria. Kanta on sen jälkeen romahdusmaisesti taantunut, vuonna 1988 pesi vielä yksi 70 parin yhdyskunta, jossa pesinnät eivät onnistuneet. Viimeiset pesimähavainnot lajista ovat vuodelta 2000 arviolta 50 parista. Pikkutikka VU Säännöllinen pesimälaji Kirkkojärven rantametsissä. Vuonna 2004 pikku- tikan reviiri sijaitsi eteläosan rantametsässä vähän aluerajauksen ulkopuo- lella. Rastaskerttunen VU Kirkkojärven säännöllinen pesimälintu 1990-luvun alusta lähtien. Laji run- sastui kunnostuksen jälkeen nopeasti järven eteläosassa, jossa 2000-luvun vaihteessa tavattiin 18–25 reviiriä. Tämän jälkeen laji on taantunut, vuonna 2004 järven eteläosassa oli 10 reviiriä. Pikkulepinkäinen D Melko säännöllinen pesimälintu. Yksi pari pesi alueen pohjoisosassa vuon- na 2004. Vuonna 1988 alueella pesi kaksi paria. 26 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Läpi muuttavat lajit (D = lintudirektiivin liitteen I laji, VU= uhanalaisuusluokka vaarantunut, NT = silmälläpidettävä) Laji Esiintyminen Sinisuohaukka D, NT Satunnainen läpimuuttaja. Kalasääski D, NT Lähialueella pesivät sekä muuttomatkalla olevat kalasääsket kalastavat alueella satunnaisesti. Suokukko D, NT Satunnainen läpimuuttaja. Aiemmin rantaniittyjen ollessa avoimia suokuk- koja kerääntyi etenkin tulvakeväinä säännöllisesti Kirkkojärven rantanii- tyille. Liro D Harvalukuinen läpimuuttaja. Naurulokki VU Yleinen läpimuuttajia keväisin, sekä pesimäaikainen ruokavieras. Läheisen Savilahden linnut ruokailevat Kirkkojärvellä säännöllisesti. Pikkulokki D Säännöllinen läpimuuttaja keväisin ja pesimäaikainen ruokavieras. Esiinty- minen vaihtelee vuosittain, suurin päiväsumma 1990-luvun alussa oli 100 lintua. Keväällä 2004 tavattiin 23 yksilöä. Selkälokki VU Harvalukuinen läpimuuttaja. Räyskä D, VU Esiintyy alueella satunnaisesti. Kalatiira D Esiintyy alueella satunnaisesti. Lapintiira D Esiintyy alueella satunnaisesti Sinirinta D Säännöllisesti esiintyvä läpimuuttaja syksyisin. Alueelta on tavattu useana vuonna 30–90 lintua. 27Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 7 Sudenkorennot Esa Korkeamäki Kirkkojärven sudenkorentolajisto on melko runsaslukuinen. Tunnettu lajisto on kui- tenkin yllättävän tavanomainen, kun ottaa huomioon kosteikon suuren pinta-alan. Täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) on Kirkkojärveltä löydetty ainoa Luon- todirektiivin mukainen rauhoitettu laji. Laji on rauhoitettu erityisesti sen takia, että se on harvinainen muualla Euroopassa. Suomessa täplälampikorento elää melko harvinaisena eteläisen Suomen järvissä lammissa sekä merenrantaruovikoissa. Täplä- lampikorento elää alueen pinta-alaan nähden melko harvinaisena Kirkkojärvellä Patotien eteläosan ympäri kaivetussa avovesiuomassa, sekä harvinaisena muissakin järven jäljellä olevissa avovesilaikuissa. Lisäksi Kirkkojärvellä esiintyy harvinaisena rannikkoukonkorento (Aeshna serrata osiliensis), jonka levinneisyysalue on Euroopassa itäinen ja suppea. Täplälampikorento suosii ravinteikkaita ja humuspitoisia vesistöjä, mutta karttaa kuitenkin hyvin kirkkaita vesiä. Sudenkorennot ovat toukkina vesieläimiä, jotka tarvitsevat elinympäristössään pehmeän sedimenttipohjan ja suojaisaa kasvillisuutta. Täplälampikorennon toukat joutuvat helposti kalojen ravinnoksi mikäli kasvillisuus ei ole runsasta tai jos olosuhteet ovat muuten helpot kalojen saalistukselle. Toisaalta kovin tiheä kasvillisuuskin on lajille haitaksi, sillä laji häviää paikalta kun elinympä- ristön umpeenkasvu etenee liian pitkälle. Täplälampikorennon lisääntymisen kan- nalta optimaalisia elinympäristöjä ovat järviruokoa kasvavien ruovikkolahtien pe- rukoissa sijaitsevat pienet lampareet. Parhaiten korento viihtyy, jos pinta-alasta noin puolet on kasvillisuudet peittämää. Suojaavana kasvillisuutena täplälampikorennon elinpaikoissa kasvaa usein saroja, näkinruohoa, kortteikkoa, ärviää tai lumpeita. 28 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 8 Perhoset Jari Kaitila Kirkkojärvi tunnetaan perhospaikkana lähinnä kahden uhanalaisen lajin, isokulta- siiven (Lycaena dispar) ja punakoisan (Ostrinia palustralis) esiintymistä. Huolimatta siitä, että punakoisan esiintyminen alueella on tiedetty jo pitkään, itse Kirkkojärven alueella muuta perhoslajistoa on selvitetty verraten vähän. Sen sijaan perhoslajistoa on tutkittu Kirkkojärven ympäristössä melko paljon sekä valleilla että Meltissä. Niin- pä Suomen Perhostutkijain Seuran havaintorekisterin mukaan Kirkkojärven lähei- syydestä on ilmoitettu havaintoja kahdesta muusta kosteikkojen reunaympäristössä elävästä uhanalaisesta lajista: luhtalippakoi (Pseudopostega auritella) ja luhtasirppikää- riäinen (Ancylis kenneli), jotka todennäköisesti elävät Kirkkojärven alueella. Luontodirektiivin mukainen isokultasiipi on Suomessa ilmeinen ekspansiolaji (Marttila 2005). Sen ensimmäiset populaatiot Suomeen muodostuivat todennäköisesti 1970-luvun alkupuolella, jolloin tehtiin myös lajin ensimmäiset yksittäishavainnot kaakkoisimmasta Suomesta. Suomen ensimmäinen todennettu isokultasiipipopulaa- tio löydettiin Kirkkojärven vesihierakkakasvustoista 1975 (Väisänen ym. 1983). Siitä lähtien isokultasiiven esiintymistä alueella on myös seurattu melko säännöllisesti. 1980-luvun alkupuolella vuosittaisen havainnot alkoivat vähentyä ja vuonna 1988 havaittiin vain muutama yksilö (Marttila 1990). Havaitun vähenemisen syyksi on epäilty eteläiselle lajille epäsuotuisien vuosien jaksoa, sillä lajin elinympäristöissä ei tuolloin tapahtunut merkittävää muutosta (Marttila, 2005). Tämän jälkeen toteutet- tiin Kirkkojärvellä vedenpinnan nosto, jonka seurauksena Kirkkojärven reunamien isokultasiivelle soveltuvista elinympäristöistä tuhoutui suuri osa. Vuosina 1989 ja 1990 isokultasiiven esiintymistä kartoitettiin laajasti jäljelle jääneissä elinympäris- töissä, mutta yhtään havaintoa lajista ei saatu ja lajin esiintymän pelättiin kuolleen sukupuuttoon (Somerma 1997). Sitä, kävikö väliaikaisesti niin vai sinnittelikö pieni, huomaamatta jäänyt kanta, ei tiedetä. Kesti kuitenkin vuoteen 1996 asti, kunnes laji uudelleen havaittiin vanhalla paikalla Kirkkojärven luoteisosassa (Somerma 1997). Tämän jälkeen isokultasiipi on esiintynyt sopivissa kohdin Kirkkojärven pohjoisosissa sekä myös länsipuolisilla joutomailla ja peltojen ojanpientareilla, missä toukan ra- vintokasvina on useimmiten joko poimuhierakka (Rumex crispus) tai hevonhierakka (Rumex longifolia). 29Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 9 Kovakuoriaiset Uhanalaisia kovakuoriaislajeja koskevat havainnot on ilmoittanut Seppo Karjalainen. Suomessa uhanalaisista kovakuoriaisista Kirkkojärveltä on löydetty mantulantiainen (Aphodius plagiatus). Kirkkojärveltä laji on tavattu matalakasvuiselta rantaniityltä. Laji on erittäin uhanalainen (EN). Lajille tyypillisiä elinympäristöjä ovat kosteat niityt ja ojien pientareet. Mantulantiainen on kärsinyt mm. niittyjen, hakamaiden sekä muiden laidunnettujen alueiden umpeenkasvusta (Rassi ym. 2001). Kirkkojärveltä on löydetty myös palleruokokuoriainen (Donacia marginata) ja sen uhanalaisluokitus on vaarantunut (VU). Kirkkojärveltä laji on löydetty mm. palpa- kolta. Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat rehevät järvet ja lammet sekä järvien rehevät niitty- ja luhtarannat. Palleruokokuoriainen on kärsinyt ympäristömyrkyistä, torjunta-aineista sekä vesistöjen likaantumisesta ja rehevöitymisestä. Lisäksi vesi- rakentaminen on vähentänyt lajin tyypillisiä elinympäristöjä (Rassi ym. 2001). Toinen uhanalaisluokitukseltaan vaarantunut (VU) laji Kirkkojärvellä on aitoristi- kiitäjäinen (Panagaeus cruxmajor). Aitoristikiitäjäiselle tyypillisiä elinympäristöjä ovat kosteat niityt, ojanpientareet sekä niitty- ja luhtarannat. Laji on kärsinyt niittyjen ja avointen luhtien umpeenkasvusta. Myös kaikenlainen rakentaminen, mukaan lukien vesirakentaminen, on kaventanut lajin elinmahdollisuuksia (Rassi ym. 2001). 30 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 10 Alueen käyttö 10.1 Kaavoitus ja maankäyttö lähialueella Kirkkojärven ympäristössä on runsaasti asemakaavoitettua aluetta. Asemakaava kos- kee lähes koko järven länsireunaa ja eteläkärkeä. Järven pohjoisosalle on laadittu lä- hinnä haja-asutusta ohjaava Husulan osayleiskaava. Kirkkojärvi on merkitty kaavassa luonnonsuojelualueeksi. Kirkkojärven länsirannalla Hevoshaan kupeessa sijaitsee vanha Meltin kaatopaikka, joka on maisemoitu Lintulahdet Life -hankkeen aikana. Järven eteläosa ja itäranta Heijarinmäkeen asti on myös melko tiiviisti rakennettua aluetta. Lelujoen suun molemmin puolin asutus on melko harvaa kuten myös alue Saunaniemestä järven pohjoiskärkeen ja osittain myös alue järven luoteiskulmassa. Kirkkojärven pohjoispuolelle on suunnitteilla uusi Haminan ohittava moottoritie. 10.2 Virkistyskäyttö Hoidon ja käytön suunnittelun avuksi laadittiin kysely (liite 1), jonka avulla selvi- tettiin Kirkkojärven erilaisia käyttötapoja. Kysely lähetettiin järven ranta-alueiden maanomistajille, vesialueen omistajille sekä muutamalle järjestölle, yhdistyksille ja yhteistyökumppaneille. Lisäksi kyselyyn voivat vastata myös muut alueen käyttäjät. Kyselylomakkeita jaettiin yleisötilaisuuksissa, mutta kyselyn voi myös halutessaan pyytää ympäristökeskuksesta. Kyselyjä lähetettiin 62 ja vastauksia saatiin 30. Kyselyssä tiedusteltiin mm. alueen virkistyskäyttötapoja. Laaditun kyselyn perus- teella Kirkkojärvellä kalastaa alle kolmannes kyselyyn vastanneista. Eniten kalastetaan katiskalla ja ongella. Muita kalastustapoja Kirkkojärvellä ovat pilkkiminen ja verkko- kalastus. Kalastus Kirkkojärvellä painottuu selvästi kesäaikaan ja talvella kalastus on vähäisintä. Puolet kyselyyn vastanneista ilmoittaa veneilevänsä alueella ja yleisin vene on soutuvene. Vesilintujen metsästys on sallittua Kirkkojärven pohjoisosassa ja kyselyyn vastanneista vajaa puolet ilmoittaa metsästävänsä vesilintuja. Muutamissa vastauslomakkeissa epäiltiin, että suojelualueiden perustaminen rajoittaa lisää eri virkistyskäyttömuotoja, mutta nykyisten säädösten puitteissa alueen suojelu ei tuo lisärajoituksia metsästykseen, nykymuotoiseen kalastukseen eikä veneilyyn. Kyselyssä tiedusteltiin alueen käyttäjiltä myös eri käyttömuodoista aiheutuvia epäkohtia ja ongelmia. Kukaan kyselyyn vastanneista ei pitänyt kalastusta ongelmal- lisena, mutta veneilyssä käytettävät suuret nopeudet koettiin paikoin haitallisiksi. Myös vesilintuja häiritsevää veneilyä pidettiin ongelmallisena. Talvella Kirkkojärven alueella liikutaan jonkin verran moottorikelkalla ja joidenkin vastaajien mielestä kelkkailussa käytettävät nopeudet ovat liian suuria. Metsästyksen kokee ongelmal- liseksi puolet kyselyyn vastanneista. Esille tulleita ongelmia olivat piha-alueiden läheisyydessä ampuminen sekä ilman koiraa metsästäminen. Myös lintuharrastajien 31Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 liikkumisen kokee ongelmalliseksi muutama vastaaja. Lintuharrastajien liikkumises- sa ongelmaksi koettiin autojen pysäköinti sekä piha-alueilla liikkuminen. 10.3 Aluetta koskevat hankkeet Haminan kaupungin alueella valtatie 7 liikenne ruuhkautuu nykyisin ja laadittujen liikenne-ennusteiden perusteella liikenne edelleen lisääntyy merkittävästi vuoteen 2030 mennessä (Tiehallinto 2005). Ennusteiden pohjalta on laadittu suunnitelma tien parantamisesta ja parannustyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 2007. Valtatie 7 parannushanke Haminassa vaikuttaa Kirkkojärven Natura-alueeseen lähinnä jär- ven pohjoispuolella Husulassa. Lähimmillään tielinjaus on muutaman kymmenen metrin päässä Natura-alueen rajasta. Hankkeen vaikutukset Kirkkojärven Natura- alueen luontoarvoihin on arvioitu yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä ja arviot vaikutuksista on esitetty Tiehallinnon Kaakkois-Suomen tiepiirin yleissuunnitelman oheisraportissa vuodelta 2005. 32 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 11 Tarvittavat hoitotoimet sekä niiden toteutus 11.1 Yleiset suositukset valuma-alueella Valuma-aluetta koskien Kirkkojärven kannalta merkittävin toimenpide on ravinne- kuormituksen pienentäminen, mikä mahdollistaisi Kirkkojärven umpeenkasvun hi- dastumisen. Kirkkojärveen haja-asutusalueen ravinnekuormitus tulee suurelta osin Vehkajoen vesistöalueelta. Vehkajoen vesistöalue koostuu kahdeksasta osavaluma- alueesta. Viidellä näistä osavaluma-alueesta maatalousmaata on viidennes pinta- alasta tai enemmän. Näillä alueilla maatalouden ravinnepäästöjen pienentämisellä on suuri merkitys myös Kirkkojärven vedenlaadun kannalta. Viljelyssä olevilla alueilla tämä edellyttäisi tulvapeltojen sekä veteen viettävien rinnepeltojen alaosan ympärivuotista kasvipeitettä ranta-alueilla sekä järveen johta- vien jokien ja ojien varsilla. Lisäksi peltoalueiden yksittäisiin ojiin pitäisi saada lisää laskeutusaltaita ja niiden suualueille kosteikkoja, jolloin sekä altaista että kosteikoista olisi mahdollista tehdä riittävän laajoja kohtuullisin kustannuksin. Suositeltava kos- teikon vähimmäispinta-ala on n. 1–2 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta ja laskeutusaltaan n. 0,2 % koko yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Kirkkojärven lähialueella viljelyksessä olevia peltoja on järven pohjoispuolella Vehkajoen varrella sekä Lelujoen varrella. Pampyölissä Lelujoen lounaispuolella on peltoalueita, joille vesi nousee varsin usein kevättulvien aikana ja mm. näille alaville pelloille olisi hyvä perustaa suojavyöhykkeitä tai luonnon monimuotoisuusalueita. Edellä mainittuihin toimenpiteisiin on päätoimisten viljelijöiden mahdollista hakea vapaaehtoisia maatalouden ympäristötuen erityistukia. Maatalous ei kuitenkaan ole ainoa merkittävä Lelu- ja Vehkajokien vedenlaatua huonontava seikka, sillä mm. Vehkajoen vesistöalueen pinta-alasta 76 % on metsätalousmaata, joten myös metsä- taloustoimissa vesistöön kulkeutuvien ravinteiden määrä on pidettävä mahdollisim- man alhaisena. 11.2 Poikkeuslupa Kirkkojärvi on Natura-alue, jonne on perustettu kaksi luonnonsuojelualuetta. Luon- nonarvoja muutettaessa vesialueella koneellisin ruoppauksin, niitoin tai suunni- teltaessa muuta rauhoitusmääräyksissä (liite 3a ja b) kiellettyä toimenpidettä on tehtävä kirjallinen poikkeuslupahakemus Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle. Hakemukseen on liitettävä suunnitelma, mistä selviävät suunnitellut toimenpiteet, toimenpidealueen sijainti ja laajuus. Luvan hakijan tulee lähettää ympäristökeskuk- selle myös vesialueen omistajan kirjallinen lupa sekä naapurien kirjalliset suostu- mukset toimenpiteisiin. Hakemus on tehtävä hyvissä ajoin ennen toimenpiteiden aloittamista, jotta ympäristökeskuksen asiantuntijan on mahdollista tutustua toi- 33Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 menpidealueeseen maastossa kesäaikana. Poikkeuslupa voidaan myöntää, mikäli toiminta on alueen hoidon ja käytön kannalta perusteltua tai se on muutoin alueen suojelutavoitteet huomioon ottaen perusteltua. Tarvittaessa hankkeen toteuttajan on asianmukaisella tavalla arvioitava toimenpiteiden vaikutukset kohteen luonnonar- voihin. Poikkeuslupahakemukseen liittyvistä asioista saa lisätietoa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta. 11.3 Yleiset suositukset ja kunnostustoiveet Kirkkojärven alueella Kirkkojärvelle perustettiin lintuvesien suojeluohjelman mukaiset luonnonsuojelu- alueet, joiden rauhoitusmääräykset on esitetty liitteissä 3a ja b. Rauhoitusmääräysten lisäksi seuraavassa on esitetty suosituksia ja ohjeita, jotka edesauttavat Kirkkojärven luontoarvojen säilymistä ja selkeyttävät alueen virkistyskäyttöä. Kirkkojärven pohjoisosan itärannalla on peltoja ja tällä alueella pätevät samat suo- situkset kuin koko valuma-alueella. Tulvivien peltojen osalta olisi tärkeää, että niillä olisi kasvipeite kaikkina vuodenaikoina. Suositeltava keino pitää pelto kasvipeit- teisenä ympärivuotisesti on perustaa suojavyöhyke. Maanviljelysvaltaisilla alueilla vesialueella kasvavalla ruovikolla on erityisesti kesäaikana ravinteita suodattava vaikutus. Siksi peltojen kohdalla pitäisi säilyttää ravinteita suodattava järviruoko- tai muusta kasvillisuudesta koostuva vyöhyke. Samasta syystä myös rantaan laskevien ojien suulla pitäisi säilyttää yhtenäinen kasvillisuusvyöhyke. Kirkkojärvi on asutuksen keskellä ja jätevesihuollon pitää toimia hyvin, jotta jäte- vedet eivät kuormita ravinteillaan Kirkkojärveä. Myös alueen muu rakennustoiminta saattaa ainakin hetkittäin lisätä Kirkkojärven ravinnekuormaa, joten ranta-alueille rakennettaessa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta, jotta ylimääräisiä ravinteita ei kulkeudu vesistöön. Linnuston pesimämenestyksen parantamiseksi on syytä jatkaa tulokaspetopyyn- tejä Kirkkojärven alueella. Pyyntitarve ja oleellisimmat pyyntipaikat selviävät Life- hankkeen aikana tehtyjen tulokaspetopyyntien tulosten yhteenvedossa. Tuolloin on mahdollista myös harkita muutostarpeita pyyntien toteuttamiseen, mikäli sellaisia ilmenee. Pyynnistä ovat vastanneet paikallinen riistanhoitopiiri ja metsästäjät, tule- vaisuudessakin paikallisten metsästäjien aktiivisuus ratkaisee jatkuvatko pyynnit Kirkkojärven alueella. Tähän mennessä metsästäjät ovat saaneet saaliiksi vuonna 2004 46 supikoiraa ja 7 minkkiä ja vuonna 2005 29 supikoiraa ja 9 minkkiä. Pyyntien vaikutusta Kirkkojärven linnustoon ei ole pystytty arvioimaan, mutta muualla tehty- jen tutkimusten perusteella tulokaspetojen pyynnit parantavat kosteikkojen lintujen pesimätulosta (Mikkola-Roos ym. 2005). Koska nykyisten säädösten puitteissa vesilin- tujen metsästys säilyy ennallaan, noutavan koiran käyttöä metsästyksen yhteydessä tulisi lisätä ja riistanhoitopiiri onkin jatkuvasti tehostanut toimia, jotta koiran käyttö edelleen lisääntyisi. Myös yhteistyötä koiran omistajien ja ilman koiraa metsästävien välillä olisi syytä parantaa. Kirkkojärvellä on suuri virkistyskäyttöarvo paikallisille asukkaille sekä myös ke- väisin alueella retkeileville lintuharrastajille. Patotiellä on yksi lintutorni, joka on melko pieni. Järven rannalle onkin toivottu toista lintutornia ja sijoituspaikoiksi on esitetty Haralinniemeä sekä järven eteläpäätä. Myös opastus lintutorneille tulisi järjestää riittävän kaukaa teiden varsilta. Life-hankkeen aikana maisemoidun kaato- paikan päälle on tarkoitus rajata alue, josta on mahdollista seurata lintujen muuttoa. Lintujen tarkkailuun on toivottu myös ruovikon keskellä olevan allikon rannalle ra- kennettavaksi piilokojua. Edelleen virkistyskäyttöarvoa lisäämään on toivottu rantoja kiertävän pensaikon harventamista, jotta näkyvyys järvelle paranee. Matalia pensaita olisi hyvä poistaa, mutta niin kapeat kuin leveätkin tervaleppävaltaiset vyöhykkeet 34 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 on syytä säilyttää rannoilla, koska niillä on merkitystä alueen rantalinnustolle. Sa- moin lahopuut ranta-alueella tulee säilyttää ja mm. pikkutikan reviireiltä pitää jättää rantapuustoa ja -pensaikkoa raivaamatta. Kirkkojärvellä on jonkin verran moottorikelkkaliikennettä, mutta nykyisellä talvi- aikaisella kelkkailulla ei ole todettu olevan erityisen haitallista vaikutusta Kirkkojär- ven luontoarvoihin. Olisi kuitenkin suositeltavaa, että Kirkkojärvelle perustettaisiin kelkkaura, jota pitkin kelkkailijat pääsääntöisesti liikkuisivat. Jos on tarvetta liikkua muualla kuin kelkkauralla, tulisi kelkkailijoiden pysyä ruovikosta vapailla alueilla, sillä tiheissä ruovikoissa kelkkailu saattaa aiheuttaa vaaratilanteita huonon näkyvyy- den vuoksi. Myöhään keväällä alueella ei ole syytä kelkkailla, sillä aikaisin muuttavat vesilinnut saattavat häiriintyä. Muuta talviaikaista liikennettä varten järven halki Puonninmäestä Melttiin (kuva 9) on sääolojen niin salliessa avattu jäätie, jonka käyttö ja kunnossapito on edelleen sallittua. Kyselyn vastausten perusteella alueen asukkaat toivovat varsin yleisesti laajoja vesikasvien niittoja koska ruovikon lisääntymisen aiheuttama umpeenkasvu koetaan varsin haitalliseksi. Paikallisista asukkaista lähes 30 kyselyyn vastannutta toivoi vanhojen uomien kunnostusta niittämällä ja uusia uomia ruovikoihin toivoi yli 20 kyselyyn vastannutta alueen käyttäjää. Niittoja toivottiin erityisesti järven eteläosaa ympäröivässä kanavassa Heijarinmäen edustalla sekä penkereessä olevan padon ja Lelujoen välillä. Myös Lelujoen uoman leventämistä ja perinteisten venevalkamien kunnossapitoa niittämällä toivottiin. Olemassa olevia venevalkamia sekä veneväyliä on mahdollista pitää kunnossa niittämällä, mutta niiden huomattava leventäminen ei ole mahdollista. Niitoista on tehtävä ilmoitus Kaakkois-Suomen ympäristökes- kukselle. Suunnittelun edetessä on käyty keskustelua myös asuttujen ja rakennettujen ranto- jen omatoimisesta kunnostamisesta. Mm. vanhojen laitureiden kunnostaminen sekä uusiminen on sallittua. Rakennettujen rantojen käyttöä ei rajoiteta ja omaa rantaa ja sen edustaa on mahdollista kunnostaa, jos toimenpiteenä on vesikasvillisuuden niitto käsin. Rakennettujen kiinteistöjen edustalla tehtävät pienimuotoiset ruoppaustyöt ovat myös pääsääntöisesti mahdollisia, mutta niistä on tehtävä ilmoitus Kaakkois- Suomen ympäristökeskukselle ja koneellinen ruoppaus vaatii poikeusluvan. Muihin luonnonsuojelualueelle kohdistuviin rauhoitusmääräyksissä kiellettyihin toimiin tulee hakea määräysten mukaista poikkeuslupaa. Mm. rakennus- tai energiamate- riaaliksi kerättävien kuivien ruo’on korsien keruu Kirkkojärven vesialueelta vaatii poikkeusluvan. Kirkkojärvelle on toivottu myös laajoja vesialueen ruoppauksia. Ruoppausten toteuttaminen on kuitenkin epätodennäköistä, koska vesialueen ruoppaaminen on kallista. Kustannuksia nostaa erityisesti se seikka, että ruoppausmassoja ei ole mah- dollista läjittää vesialueelle, vaan massat on kuljetettava pois vesialueelta. Ruoppauk- sista on tehtävä ilmoitus Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle ja lisäksi ruoppaus vaatii poikkeusluvan. 11.4 Hoitotoimet 11.4.1 Vehkajoen vanhan uoman virtauksen muuttaminen ja Saunaniemen kunnostaminen Vehkajoen vanhan ja pienen uoman itäreunan penkereeseen avattavan uoman avulla (kuva 9) on mahdollista ohjata vettä kevättulvien aikana uoman itäpuolella olevalle laajalle ruovikkoalueelle. Nykyisin vesi virtaa ainoastaan kahdessa Vehkajoen uo- 35Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 massa ja järvialtaassa oleva kosteikko ja sen kuolleet ja kaatuneet järviruo’on korret muodostavat keväällä alueen, missä lintuja ei keväisin ole. Alue säilyy linnuttomana ja kasvittomana hyvin pitkälle alkukesään, koska kuolleet järviruo’on korret var- jostavat hyvin laajaa aluetta ja hidastavat kasvua alkukesällä. Kasvukauden aikana alueelle muodostuu vuosi toisensa jälkeen lähes yksilajinen, korkea ja tiheä ruovikko, joka jälleen seuraavana keväänä muodostaa kuolleiden korsien peittämän alueen. Life-hankkeen aikana kyseisen uoman itäpuolelta on niitetty ruovikkoa, jotta yhte- näiseen kuolleeseen ruokomattoon muodostuisi aukkoja, joissa olisi myös vesialuetta meriveden noustessa. Vettä johtava uoma avataan ko. alueelle, mikäli jo tehdyillä niitoilla havaitaan olevan vaikutusta linnustoon vuoden 2007 linnustoselvityksissä ja niitetyn uoma pohjoispää pysyy avoimena ainakin osittain ja muodostaa virtaavalle vedelle reitin kohti Lelujoen suualuetta. Paikallinen maanomistaja on halukas kunnostamaan omaa rantaansa Sauna- niemessä. Alueelle on jo aiemmin kaivettu uoma, mutta maanomistajan toivoman uuden uoman myötä veden virtaus kaivetuissa uomissa lisääntyisi läpivirtauksen parantuessa. Asiasta on keskusteltu ja annettu ohjeet, jotta alueella kasvava liete- tatarkasvusto säilyy ruoppauksissa. Mikäli maanomistaja aikoo toteuttaa aikeensa, ruoppausilmoituksen saavuttua ympäristökeskukselle lietetatarkasvusto tarkaste- taan ja merkitään maastoon. Lisäksi työn toteuttajalle annetaan ohjeet lietetattaren huomioimiseksi. 11.4.2 Vesikasvien niitot Ruovikoita on Kirkkojärven alueella runsaasti ja niiden suunnitelmallisilla niitoilla on mahdollista parantaa linnuston elinympäristöä. Tällöin ei kuitenkaan ole syytä tavoitella suuria yhtenäisiä niittoaloja, vaan ruovikoiden niitot tulisi suunnitella tiheisiin ja laajoihin yhtenäisiin järviruokokasvustoihin, tai sellaisille alueille, joiden sisällä olevat avovesialueet ovat kasvamassa umpeen. Kaislikkoja, järvikortteikkoja tai harvakasvuisia järviruovikoita on syytä säilyttää. Ruovikoita niitettäessä Kirkko- järven alueella niitot tulee pääosin toteuttaa heinä-elokuun vaihteessa, jotta lintupoi- kueet ovat lentokykyisiä ja ne voivat hakeutua turvaan niitettäviltä alueilta. Ennen niiton suunnittelua kohdealueen pesimälinnusto on aina selvitettävä ja niiton jälkeen toimenpiteen vaikutuksia pesimälinnustoon on syytä seurata. Vesikasvien niittojen uusiminen Life-hankkeen toimenpidealueilla päätetään pääasiassa vuoden 2007 linnustoselvitysten tulosten perusteella. Mikäli jo niitetyllä alueella umpeenkasvun todetaan olevan erityisen nopeaa, ei kyseisiä alueita enää niitetä, vaan tulevaisuudessa niitot keskitetään avoimina säilyneiden vesialueiden ympäristöön. Eteläosassa niitetään olemassa olevan kanavan reunoille laajennuksia, päättyviä kanavia sekä pieniä lenkkejä mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi järven eteläosassa kaivettujen allikoiden ympäristöä on syytä niittää ja samalla tulee huolehtia avovesi- yhteyden säilymisestä eteläosaa kiertävän kanavan ja kaivettujen allikoiden välillä (kuva 9). Myöskään Kirkkojärven eteläosan niitoissa tärkeintä ei ole tavoitellun avo- vesialueen laajuus, vaan ruovikoiden rakennepiirteiden mosaiikkimaisuus (kuva 10). 36 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kuva 9. Hoitotoimet Kirkkojärvellä. 37Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 11.4.3 Hevoshaan rantaniityn ja -luhdan kunnostaminen Hevoshaan ja Humalniemen välissä on kasvilajistoltaan Kirkkojärven merkittävin suurruohoniitty, runsaslajisin sara- ja ruoholuhta sekä ruokoluhtakuvio. Kasvillisuu- den puolesta alue on Kirkkojärven monipuolisin, sillä melko suppealla alueella on kolmea luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä ja sekä suurruohoniitty että sara- ja ruoholuhta ovat Kirkkojärven edustavimmat. Osittainen luontotyyppien ja sen edus- tan niittäminen on erittäin perusteltua. Ruovikon niittoa korvaavana menetelmänä voidaan käyttää myös niittyjen muokkaamista järviruo’on juurakkojen hävittämisek- si. Hoidon tarpeessa olevat suurruohoniityt ovat melko kovapohjaisia ja niiden niitto saattaa olla mahdollista hoitaa maatalouskoneilla. Vesihierakan kasvupaikat jätetään niittämättä tai niitetään vasta elokuun lopussa. Suurruohoniitylle levinneen horsman osalta niitto on ehkä tarpeen tehdä jo horsman kukinnan alkaessa. Niittoajankohdista sovitaan myöhemmin. Niittoalue on esitetty kuvassa 9. Hevoshaan niityn edustalla olevan rantaluhdan niittojen uusiminen päätetään vuoden 2007 linnustoselvitysten tulosten perusteella. 11.4.4 Lelujoen suun pajuluhdan ja sen lähiympäristön kunnostaminen Lelujoen suun pohjoispuolella on pajuluhta, jonka pensaat ovat vielä melko matalia ja kenttäkerroksen kasvilajisto on monipuolista. Kirkkojärvellä alue on ainoa, missä pesii niittyjen lintulajistoa, kuten niittykirvinen, keltavästäräkki, taivaanvuohi, iso- kuovi, pikkulepinkäinen ja pensastasku. Luhdan umpeenkasvua seurataan, ja mikäli umpeenkasvu on nopeaa, hoitotoimet olisi aloitettava muutamassa vuodessa. Luhta soveltuisi erityistukikohteeksi ja lähellä asuvalta karjankasvattajalta on tiedusteltava kiinnostuksesta laiduntaa Lelujoen luhtaa. Mikäli laidunnus ei onnistu, pitäisi aluet- ta niittää niiltä osin kuin se on mahdollista (kuva 9). Alueen hoidossa on erityisesti huomioitava pikkulepinkäisen pesintä. Kuva 10. Niittoalue pohjoisella Kirkkojärvellä (kuva Tero Taponen). 38 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 11.4.5 Patopenkereen kunnon seuranta Kirkkojärven eteläosan patoaminen on luonut erittäin suotuisat olosuhteet luhta- lajeille. Alue on padottu Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen (8/92/3) mukaisesti. Päätöksessä on määrätty patopenkereen harjan leveydeksi 4 metriä, pituudeksi n. 600 metriä ja harjan korkeudeksi + 2,00 metriä (N60). Luvan mukaan penkereen itäosan aukossa tulee olla kaarevapohjainen pohjapato, jonka alin kynnyskorkeus on + 0,70 metriä merenpinnan keskiveden korkeuden yläpuolella. 1,10 metriä merenpinnan keskiveden korkeuden yläpuolella aukon leveyden on oltava 2,5 metriä. Padottu osa onkin lähes kauttaaltaan järviruokovaltaista luhtaa. Vedenpinnan nos- taminen on aiheuttanut koko alueella kelluvan turvelautan nousun pinnalle ja tämän myötä myös luhtia suosivien lintulajien määrä järvellä on kasvanut. Järven poikki rakennettu patopenger (kuva 9) painui paikoin melko pahasti talvella 2005 myrskyjen seurauksena, mutta nämä painaumat on korjattu. Patopenkereen kestävyys on tarkis- tettava ja tarvittaessa sitä on vahvistettava, jotta se kestää suuret meriveden pinnan nousut. Kyseiseen seikkaan on kiinnitetty myös kyselyn vastauksissa huomiota. Patopenkereellä kasvoi korkeaa koivikkoa ja pajuja, joka esti näkyvyyden pato- tieltä järvelle mutta puusto poistettiin ympäristökeskuksen ja Haminan kaupungin yhteistyönä. Näin näkyvyys järvelle parani ja samalla poistui munia syövien lintujen käyttämät tähystyspuut kosteikon keskeltä. Jatkossa puiden raivaus pitäisi toistaa riittävän usein, jotta alue säilyisi mahdollisimman avoimena. 11.4.6 Mullinkoski Osa Kirkkojärven lähialueen asukkaista toivoo, että Mullinkoskella tehtäisiin kunnos- tustöitä. Alueen asukkaat ovat sitä mieltä, että aikoinaan, kun Mullinkoski on perattu, siitä on kaivettu liian syvä. Nyt Kirkkojärven vedenpinta vaihtelee merivedenpinnan mukana vaikkakin pienellä viiveellä. Asian korjaamiseksi on esitetty pohjapadon rakentamista Mullinkoskeen tai Mullinkosken kaventamista, jotta meriveden nous- tessa vesi pidättyisi pitempään Kirkkojärvessä. Ongelmana em. padolle tai uoman kaventamiselle on Kirkkojärven rantojen asutus. Loivien rantojen läheisyyteen tehdyt rakennukset saattavat jäädä tulvien alle ja osa alueen asukkaista vastustaa Mullinkos- ken patoamista. Myös Lelujoen ja Vehkajoen ranta-alueet saattaisivat tulvia padon- rakentamisen seurauksena. Kirkkojärveltä kuljetaan veneillä myös merelle ja tämä liikenne vaarantuisi, mikäli Mullinkoski padotaan. Mullinkosken kunnostamisen vaikutukset on arvioitava huolella ja todellinen kannatus sekä vastustus toimille on selvitettävä. Lisäksi kunnostuksesta vastaava taho on selvitettävä. Mikäli toimenpide saisi kannatusta riittävästi ja rahoitus kunnostukseen on selvitetty, on suunnittelutyö ympäristölupaviraston lupaa varten mahdollista aloittaa. Suunnittelun käynnistyessä myös hankkeen vaikutusten arviointi Kirkkojärven Natura-arvoihin on aloitettava. 11.4.7 Hoitotoimien rahoitus ja vastuutahot Alueen hoito voidaan toteuttaa erilaisia rahoitusjärjestelyjä hyväksikäyttäen. Ympäris- tökeskus toteuttaa tai tilaa suunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä käytössään olevan rahoituksen puitteissa. Kyseiset toimenpiteet ovat vesikasvien niitto, rantaniittyjen ja -luhtien hoito, Vehkajoen vanhan uoman haaroittaminen sekä tulokaspetopyynnit (taulukko 4). Lähtökohtaisesti hoitoa toteutetaan julkisin varoin, ellei hoitotoimis- sa ole kysymys luonnonsuojeluarvojen ylläpitämisen lisäksi myös yksityisen edun kannalta tarpeellisista toimenpiteistä. Hoidon keskeisiä julkisen rahoituksen lähteitä 39Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 ovat ympäristökeskuksen käytössä olevat ympäristöministeriön myöntämä rahoitus (mm. ympäristötyömääräraha), TE-keskuksen työllisyysperusteiset määrärahat, EU- ohjelmien rahoitus sekä kuntien rahoitus. Myös erilaisten talkoiden järjestäminen niittyjen kunnostamiseksi on mahdollista, kunhan toimitaan läheisessä yhteistyössä maanomistajan ja vesialueen omistajan kanssa. Valtion käytössä luonnonsuojelu- alueiden hoitoon olevat kansalliset varat ovat toistaiseksi riittämättömät. Maatalouden ympäristötuen erityistuki on keskeinen rahoitusväline lintukosteik- kojen rantaniittyjen ja -luhtien hoidossa. Tosin Kirkkojärven alueella erityistukea olisi mahdollista käytännössä kohdistaa vain Lelujoen suulla olevan luhdan hoitotoimiin. Vapaaehtoisuuteen perustuvia ympäristötuen erityistukia voivat hakea pääsääntöi- sesti viljelijät. Erityistuen hakuehtoihin on toisin tulossa muutoksia nyt alkavalla tuki- kaudella. Erityistukea saanut viljelijä voi toteuttaa itse hoitotoimenpiteet tai teettää ne urakoitsijoilla. Halutessaan viljelijät voivat saada apua toimenpiteiden suunnittelussa mm. Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselta ja TE-keskukselta. Yksityisten rantojen ja vesialueiden kunnostustoimet, jotka eivät lisää alueen yleis- tä käyttökelpoisuutta, lankeavat yksityisten maanomistajien ja vesialueen omista- jien maksettavaksi. Mikäli kunnostustoimilla parannetaan yleistä käyttökelpoisuutta (esim. veneväylien niittäminen), toimenpiteet vaativat paikallista rahoitusta, mutta osaan kustannuksista on mahdollista hakea valtion tukea. Millään kunnostustoimilla ei saa heikentää alueen luonnonarvoja. Taulukko 4. Valtion varoin ensisijaisesti hoidettavat alueet ja toimenpiteet. Kohde Toimenpide Toteutusajankohta Vehkajoen vanha uoma Ruoppaus 2008–2010 Vesikasvien niittäminen Niitto, massojen keruu, poiskuljetus 2009–2011 Hevoshaka Rantaniityn koneellinen niitto 2009–2012 Lelujoen suun pajuluhta Pensaiden raivaus ja niitto, laidunnus 2010–2012 Patotie Penkereen kunnon seuraaminen Sovitaan Haminan kaupungin kanssa Mullinkoski Pohjapadon rakentaminen Vaatii alustavan selvityksen 40 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 12 Toimenpiteiden vaikutusten arviointi 12.1 Toimenpiteiden vaikutukset direktiivin mukaisiin luontotyyppeihin ja kasvilajeihin 12.1.1 Vehkajoen vanhan uoman virtauksen muuttaminen ja Saunaniemen kunnostaminen Kummankaan otsikossa mainitun alueen kaivu ei vaikuta suoraan luontotyyppeihin, koska toimenpidealueella ei ole luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä. Haaroi- tettavan kohdan pohjois- ja itäpuolella on sara- ja ruoholuhtaa sekä ruokoluhtaa. Molempiin edellä mainittuihin kasvillisuuskuvioihin veden lisääntyvä virtaus vai- kuttaa ehkä kasvilajistoa monipuolistavasti, joten toimenpiteellä saattaa olla luhtien tilaa parantava vaikutus. Kasvilajistoon niitoilla ja virtauksen muuttamisella on lajien määrää lisäävä vaikutus, mutta mitään merkittävää parannusta tai muutosta alueen luontotyyppeihin toimenpiteillä ei todennäköisesti saavuteta. Niitetyille alueille pää- see leviämään joitakin alueelta nyt puuttuvia kasvilajeja, mutta muuten niittojen vaikutus kasvillisuuteen jäänee vähäiseksi. Lisäksi veden ohjaaminen pois uomasta hidastaa veden virtausnopeutta ja saattaa alentaa jonkin verran myös Suomenlahteen kulkeutuvaa ravinnekuormaa. Toimenpiteellä ei myöskään todennäköisesti ole vai- kutusta lietetattaren tai vesihierakan esiintymiin, koska kaivualueen läheisyydessä ei ole em. lajien esiintymiä. Sen sijaan Saunaniemen edustan ruoppaaminen saattaa vaikuttaa lietetataresiinty- mään. Kasvusto on Saunaniemessä lähellä Vehkajoen uomaa. Maanomistaja on ruo- pannut ranta-aluetta lähellä tattaren kasvupaikkaa. Avaamalla uusi uoma Vehkajoesta tattaren kasvupaikalle saattaisivat lietetattaren kasvuolot parantua veden virtauksen lisääntyessä, sillä laji viihtyy paljailla jokien ja jokisuistojen liejuisilla ranta-alueilla (Kemppainen ja Mäkelä 2004). Toimenpiteet vaativat huolellista suunnittelua, jotta lajin säilyminen alueella taataan kaivutoimenpiteistä huolimatta, joten myös yhteis- työ maanomistajan kanssa on ensiarvoisen tärkeää. On huomioitava, että kaivusta kertyneet ruoppausmassat on läjitettävä kovalle maalle vaikka lietetatar saattaisi hetkellisesti hyötyä läjityksistä, pajut leviäisivät nopeasti läjitysalueelle tukahdut- taen tattaren kasvun. Ravinnepitoiset läjitysalueet vesialueilla toimivat erinomaisina kasvualustoina mm. pajuille ja vesialueelle tehtävät läjitykset nopeuttavat vesistö- jen umpeenkasvua eikä esim. pesimäsaarekkeiden teko vesialueelle ole tästä syystä suositeltavaa. 41Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 12.1.2 Vesikasvien niittojen vaikutukset Pohjoisella Kirkkojärvellä on niitetty laajalti ruovikkoa Lintulahdet Life -hankkeen aikana. Niitot on kohdistettu pääasiassa olemassa olevien avovesialueiden reunoille mutta avovesialuetta on tehty jonkin verran myös ruovikoiden sisälle. Toimenpiteellä ei käytännössä ole vaikutusta alueen luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin eikä Kirkkojärvellä säilyneiden arvokkaiden kasvilajien lietetattaren tai vesihierakan elinoloihin. Vesikasvien laajaa niittämistä ei voi suositella, koska kasvillisuus suodattaa pinta- valunnan tuomia ravinteita. Vesikasvien niitto saattaa myös lisätä ravinteiden liuke- nemista pohjasedimentistä tai niitettyjen ruokojen juurakot voivat pumpata ravinteita sedimentistä veteen vielä niiton jälkeen. Lisäksi vesikasvien pinnalla on runsaasti epifyyttileviä, jotka käyttävät vedessä olevia ravinteita hyväkseen (Eloranta 2005) ja ilmaversoinen vesikasvillisuus toimii myös eläinplanktonien suojapaikkana ja nämä eläinplanktonit taas saattavat käyttää ravinnokseen jopa puolet vesikasvillisuu- den seassa kehittyvästä kasviplanktonmäärästä (Nurminen ym. 2001). Pahimmassa tapauksessa vesikasvien poisto lisää veden ravinnepitoisuutta, minkä seurauksena myös levien määrä saattaa lisääntyä. 12.1.3 Rantaniittyjen ja -luhtien hoidon vaikutukset Rantaniittyjen niitot kohdistetaan Hevoshaan suurruohoniitylle, pääosin sen reuna- alueiden ruovikkoon sekä osittain niitylle levinneisiin nokkos- ja maitohorsmakas- vustoihin. Niitoilla pyritään ehkäisemään umpeenkasvua ja näin parantamaan mm. vesihierakan elinoloja. Lisäksi niittyä niittämällä saadaan alueelle leviävää järviruoko- kasvustoa hillittyä ja olemassa olevan ruovikon osittainen muuttuminen luhdaksi on myös mahdollista. Vesihierakan esiintymät on merkittävä ja ainakin osa vesihiera- koista on jätettävä niittämättä vuosittain. Lelujoen suulla on ollut laidunnettu alue, mutta laidunnus on lopetettu jo vuosia sitten. Kohteelle on laidunnuksen loputtua muodostunut pajuluhta, mutta alun perin alue lienee ollut melko pensaaton. Pen- saiden välissä lajisto on melko monipuolista, mutta järviruoko on myös leviämässä alueelle. Merkittävin seikka rantaniittyjen ja -luhtien laiduntamisella ja niittämisellä on järviruo’on leviämisen pysäyttäminen. Toimenpiteet eivät heikennä luontodirek- tiivin mukaisten luontotyyppien tilaa, eikä lietetattaren tai vesihierakan esiintymiin mainittujen alueiden hoitotoimenpiteillä ole vaikutusta. Niiton ja laidunnuksen vaikutukset mm. kasvillisuuteen eroavat jonkin verran toisistaan. Laidunnuksessa mm. on suuri merkitys sillä, mikä eläin aluetta laiduntaa. Rantaniittyjen soveliain laiduntaja olisi nauta. Erityisesti nautojen alkuperäisrodut soveltuvat hyvin laiduntamiseen rantaniityillä ja -kosteikoilla, koska ne ovat kevyitä ja niiden ravinnontarvevaatimukset ovat alhaisempia kuin pitkälle jalostetuilla eläi- millä (Crofts ym. 1994). Muuten luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon soveltuvat parhaiten eläimet, joiden ravinnontarve on pieni (Ekstam ja Forshed 1996). Tällaisia ovat emolehmät ilman vasikoita, ummessa olevat lehmät, vähäisellä käytöllä tai kou- lutuksella olevat täysikasvuiset hevoset sekä uuhet ilman karitsoja (Korpilo 1997). Lampaat soveltuvat parhaiten pensaikkoisille kohteille, koska ne syövät mielellään myös vesakkoja (Pykälä 2001). Ongelmana lampaiden laidunnuksessa on se, että ne valikoivat ruohoja ja jättävät joitakin lajeja syömättä (Buttenschön 1993). Lisäksi lampaat välttelevät kosteapohjaisia ja märkiä alueita. Vaikka nautakarja soveltuu parhaiten luonnon monimuotoisuuden hoitoon, niin myös hevoset soveltuvat luon- nonhoitajiksi hyvin (Pykälä 2001). 42 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Koska niitto lienee todennäköisin hoitomuoto Kirkkojärven rantaniityillä ja -luh- dilla, on niittoajankohdan oltava niin myöhäinen, että arvokkaimmat kasvilajit eh- tivät kukkia ja valmistaa siemenensä ennen niittoa. Kasvistoltaan arvokkaimmilla niityillä olisi käytettävä leikkaavateräisiä koneita, sillä murskaavateräiset välineet voivat aiheuttaa kasveille kuivumista ja altistaa sienitaudeille (Ekestam ym. 1988) ja tämän seurauksena jotkut lajit saattaisivat jopa hävitä. Niiton jälkeen niitetty heinä tulee korjata alueelta pois muutaman päivän sisällä niitosta (Ekestam ym. 1988), sillä kaatuneet korret voivat tukahduttaa matalien lajien kasvua (Warren ja Fuller 1990). Mikäli niitoin ei pystytä tehokkaasti estämään järviruo’on runsastumista rantanii- tyillä, saattaa olla tarpeellista harkita kahta niittokertaa kesässä tai jopa ruokojen juurakon rikkomista äestämällä. Mikäli jokin alue vaatii kaksi niittoa kesässä tai juurakon rikkomista, on em. toimenpiteiden mahdollisesti haitalliset vaikutukset arvioitava tapauskohtaisesti. 12.1.4 Padon merkitys Koko Kirkkojärven eteläosa on padottu ja tämän seurauksena alueen kasvillisuus on noussut kelluvalle lautalle. Kasvillisuutensa puolesta järviruokovaltainen eteläosa on kasvustoiltaan pienipiirteistä ja paikoin monilajista. Alueen ympärille kaivetun uoman reunoilla kasvaa mm. varstasaraa. Laajuutensa vuoksi luhta on harvinaisen laaja, vaikka luhta on syntynyt patoamisen seurauksena. Patopenger on paikoin mel- ko huonossa kunnossa. Kovimpien talvimyrskyjen aikana meriveden pinta nousee niin ylös, että vesi pääsee vaihtumaan penkereen yli koko penkereen matkalla. Mm. talvella 2004–2005 meriveden pinta nousi poikkeuksellisen korkealle ja myrskyn seurauksena penkereeseen syntyi uusia painaumia. Penkereen kunto tulisi tarkastaa vuosittain myrskyjen jäljiltä ja syntyneet painaumat tulisi täyttää, jotta penkereen sortuminen vältetään. Lietetatar ei kasva padotulla alueella, mutta vesihierakka- esiintymä on Hovinmäessä. Tämä esiintymä todennäköisesti häviäisi, jos eteläosan vedenpinta laskisi järven pohjoisosan tasolle. Taulukko 5. Suunniteltujen toimenpiteiden vaikutus luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien tilaan sekä mainittuihin merkittäviin kasvilajeihin Kirkkojärvellä (+ = parantava vaikutus, − = hei- kentävä vaikutus, 0 = ei vaikutusta). LD = luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, NT = silmälläpidettä- vä, r = isokultasiiven toukkien ravintokasvi. Luontotyyppi / Laji Niitto/ laidunnus Puuston/pen- saikon raivaus Vesikasvien niitto Uomien haaroittaminen Kosteat suurruohoniitty + 0 0 0 Sara- ja ruoholuhdat + 0 0 + Ruokoluhdat 0 0 0 + Pajuluhdat + + 0 0 Lietetatar LD, NT 0 0 0 + Vesihierakka, r + 0 0 0 12.2 Toimenpiteiden vaikutus linnustoon Umpeenkasvaneiden rantaniittyjen laidunnuksella, niitoilla ja pensaikon raivauksella pyritään palauttamaan avomailla pesivien ja ruokailevien lintujen elinympäristöjä. Erityisesti kahlaajat ja avomaiden varpuslinnut, kuten keltavästäräkki ja niittykirvi- nen hyötyvät kasvillisuuden madaltumisesta ja avoimuuden lisääntymisestä. Myös puolisukeltajasorsat suosivat rantaniittyjä ruokailu- ja pesimäalueinaan (Rusanen 43Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 2005). Laidunnus pitää alueiden kasvillisuuden jatkossakin matalakasvuisena, eläin- ten tallauksen jäljiltä alueelle syntyvissä mutalampareissa on runsaasti hyönteisravin- toa. Puuston poistot vähentävät myös lintujen munia syövien varislintujen tähystys- puita (Mikkola-Roos 1995). Ruovikoiden niitoista ja avovesialueiden ruoppauksesta hyötyvät useimmat kosteikkojen lintulajit. Suojaisat lampareet ovat vesilintujen ruo- kailualueita, kaulushaikara, vesilinnut ja niiden poikaset, rantakanat ja ruovikoissa pesivät varpuslinnut suosivat avoveden ja ruovikon reuna-alueita (mm. Koskimies 1999, Baldi and Kisbenedek 1999 & 2000). Pensaikkojen poistolla ei merkittävästi vaikuteta pikkulepinkäisen ja sinirinnan esiintymiseen. Ranta-alueiden pensaikkojen poistolla ei hävitetä kaikkia lajeille sove- liaita elinympäristöjä. Pikkutikan pesimäalueille ei suunnitella toimenpiteitä. Niitoilla ja pensaikon raivauksilla vähennetään yleisimpien pensaikko- ja ruovikkolintujen, kuten ruokokerttusen, pajusirkun, pensastaskun ja punavarpusen elinympäristöjä. Toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta lajeille, soveliasta elinympäristöä on alueella sekä sen ulkopuolella runsaasti. Muualla tehtyjen tutkimusten perusteella tulokaspetojen pyynnit parantavat kosteikkojen lintujen pesimätulosta (mm. Mikko- la-Roos ym. 2005). Suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukset lintuihin on esitetty taulukossa 6. Alueella satunnaisesti esiintyville lajeille toimenpiteillä ei ole suurta vaikutusta. Taulukko 6. Suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukset Kirkkojärvellä tavattaviin lintudirektiivin liitteen I lajeihin, uhanalaisiin lajeihin, sekä merkittävimpiin säännöllisesti tavattaviin muuttolintui- hin (+ = laji hyötyy, − = laji kärsii, 0 = ei ole vaikutusta lajiin) (mm. Mikkola-Roos 1995, Koskimies 1999). Lintudirektiivin liitteen I ja uhanalaiset pesimälajit Laji Niitto/ laidunnus Puuston/ pensaikon raivaus Veden virtauksen lisääminen Vesikasvien niitto Uomien haaroitta- minen Ruoppaus Laulujoutsen + + + + + + Mustakurkku-uikku 0 0 + + + + Kaulushaikara 0 0 + + + + Ruskosuohaukka + + 0 0 0 0 Luhtahuitti 0 0 + + + + Liejukana 0 0 + + + + Kurki + + 0 0 0 0 Naurulokki + + + + + + Pikkutikka 0 0 0 0 0 0 Rastaskerttunen 0 0 + + + + Pikkulepinkäinen 0 0 0 0 0 0 Lintudirektiivin liitteen I ja uhanalaiset läpimuuttavat lajit Niitto/ laidunnus Puuston/ pensaikon raivaus Veden virtauksen lisääminen Vesikasvien niitto Uomien haaroitta- minen Ruoppaus Sinisuohaukka + + 0 0 0 0 Kalasääski 0 0 + + + + Suokukko + + 0 0 0 0 Liro + + 0 0 0 0 Pikkulokki 0 0 + + + + Selkälokki 0 0 + + + + Räyskä 0 0 + + + + Kalatiira 0 0 + + + + Lapintiira 0 0 + + + + Sinirinta 0 0 0 0 0 0 44 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Yleisimmät säännöllisesti tavattavat muuttolinnut Niitto/ laidunnus Puuston/ pensaikon raivaus Veden virtauksen lisääminen Vesikasvien niitto Uomien haaroitta- minen Ruoppaus Haapana + + + + + + Tavi + + + + + + Sinisorsa 0 0 + + + + Lapasorsa + + + + + + Punasotka 0 0 + + + + Tukkasotka 0 0 + + + + Telkkä 0 0 + + + + Nuolihaukka 0 0 + + + + Luhtakana 0 0 + + + + Nokikana 0 0 + + + + Taivaanvuohi 0 0 + + + + Isokuovi + + 0 0 0 0 Kalalokki 0 0 + + + + 12.3 Toimenpiteiden vaikutus sudenkorentoihin Esa Korkeamäki Täplälampikorento on todennäköisesti yleisen rehevöitymiskehityksen ja ilmaston lämpenemisen myötävaikutuksesta hieman yleistynyt Etelä-Suomen rannikolla. Täplälampikorennon säilymistä uhkaa Kirkkojärven umpeenkasvu. Kirkkojärven ruovikkojen sisään tehdyt niitot, sekä ruopatut allikot ja väylät ovat parantaneet täplälampikorentopopulaatioiden elinmahdollisuuksia, mutta umpeenkasvukehitys on kunnostuksista huolimatta jatkunut. Ulkomaisten tutkimusten ja kotimaisten ha- vaintojen valossa vaikuttaa siltä, että oikein tehtynä lintuvesien kunnostus hyödyttää lajia. Avovesialueen lisääminen olisi sudenkorennoille erityisen hyödyllistä Kirkko- järvellä. Lisääntynyt vesialueen ja kasvillisuuden vaihtelu tarjoaisi sudenkorennoille ja muillekin kosteikon eliölajeille pieniä avovesilaikkuja sekä uusia elinpaikkoja. Myös nykyisten avovesiväylien haaroittaminen ja auringon valon pääsyä estävän puuston poisto erityisesti Kirkkojärven pohjoisosassa parantaisi täplälampikorennon lisääntymismahdollisuuksia. Erilaiset niitot, ruoppaukset ja pensaikon raivaukset ovat kaikin puolin suositeltavia hoitotoimenpiteitä sudenkorennoille Kirkkojärvellä. Ehdotetut toimenpiteet parantavat hieman sudenkorennon elinoloja. 12.4 Toimenpiteiden vaikutukset perhoslajistoon Jari Kaitila Perhosten kannalta keskeisiä ympäristöjä hoitokohteista ovat Hevoshaan ja Humal- niemen suurruoho- ja luhta-alue sekä Lelujoensuun pohjoispuolinen pajuluhta. Mo- lemmissa kohteissa torjutaan erityisesti ruovikon leviämistä, Lelujoensuulla estetään myös pajukon koon kasvua ja tihentymistä. Tavoitteet ovat yhtenevät perhoslajiston suojelun kanssa, mutta pitkällä tähtäimellä välttämätön hoitotoimenpide voi myös uhata joidenkin lajien esiintymistä alueella. Kirkkojärvellä hoitotoimista aiheutuvia haittavaikutuksia voisi tapahtua lähinnä rantaniittyjen hoidon yhteydessä. Hoitotoimien ulkopuolelle jätetään kuitenkin sa- mankaltaisia alueita. Toisaalta isokultasiivelle ja punakoisalle tärkeän vesihierakan 45Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 suuria kasvustoja on hoitoalueella. Kun näissä kohdin niitto suoritetaan kasvustoja varoen ja ne ainakin pääosin niiton ulkopuolelle rajaten, hoitotoimet eivät vaaranna lajien esiintymistä alueella ja pitkällä tähtäimellä todennäköisesti hyödyttävät laje- ja. Myös rantayrtin (Lycopus europaeus) niittämistä tulee mahdollisuuksien mukaan välttää, sillä luhtalippakoin toukan ilmoitetaan elävän sen varressa (Johansson ym. 1990). 12.5 Toimenpiteiden vaikutukset kovakuoriaisiin Rantaniittyjen kovakuoriaisten on todettu kärsivän ojituksista sekä laidunnuksen ja niiton loppumista seuraavasta umpeenkasvusta (Ehnström 1987, Götmark ym. 1998) ja kaikki kolme Kirkkojärven uhanalaista kovakuoriaislajia kuuluvat rannoilla eläviin lajeihin (Rassi ym. 2001). Voidaan todeta, että Kirkkojärvelle esitetyistä toimenpiteistä rantaniittyjen ja -luhtien niittämisellä on siis todennäköisesti em. lajien elinympäris- töjä parantava vaikutus. Lisää vesirakentamista ei Kirkkojärvelle ole suunniteltu, joten tältä osin aitoristikiitäjän elinolot eivät ole huononemassa. Mikäli Mullinkosken patoamisen suunnittelu aloitetaan, tulee hankkeen mahdolliset vaikutukset myös kovakuoriaisiin huomioida uudelleen. Palleruokokuoriainen hyötyy myös toimenpiteistä, joilla vähennetään Kirkko- järveen kohdistuvaa ravinnekuormitusta. Vesikasvien niitot saattavat osittain koh- distua myös palpakoihin, mutta niitot kohdistetaan pääasiassa ruovikoihin, joten palpakkojen määrä ei oleellisesti vähene suunniteltujen niittojen seurauksena. Paikoin palpakot saattavat jopa runsastua ruovikkojen niittojen seurauksena. Kirkkojärvelle suunnitellut toimenpiteet eivät todennäköisesti huononna uhanalaisten kovakuoriais- ten elinympäristöjä. 46 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 13 Seurantatutkimukset Kirkkojärven viimeisen lietetattaren esiintymää Saunaniemen alueella tulee seurata. Esiintymä on viimeinen tiedossa oleva Kirkkojärvellä. Vuonna 2005 alueelta löytyi ai- noastaan yksi yksilö. Koska esiintymä on pieni, tulisi sen olemassa olo tarkistaa parin vuoden välein, vaikka luontodirektiivin putkilokasvien seurantaohjeiden mukaisesti (Kemppainen ja Mäkelä 2002) priorisointiryhmään III kuuluvana lajina seurannat tuli- si toteuttaa selvästi harvemmin. Mikäli alueen omistaja toteuttaa haluamansa kaivun alueella, ruoppausilmoituksen saapumisen myötä tattaren esiintymä tarkastetaan ja merkitään maastossa. Lisäksi kaivun toteuttajalle annetaan ohjeet tarpeellisista varotoimista ja esiintymä tarkastetaan ruoppauksen jälkeisenä kesänä. Kirkkojärven alueella jatketaan kasvillisuuden seurantaa Tapio Rintasen perus- tamilla seurantalinjoilla Humalniemessä ja Tompurinmäessä. Erityishuomio seu- rannoissa kohdistetaan vesihierakkaan, koska se on isokultasiiven toukkien ravin- tokasvi ja isokultasiipi on luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) laji. Ensimmäinen seuranta tehdään vuonna 2010. Samassa yhteydessä seurataan myös Mullinkosken länsipuolella sijaitsevan Salmenvirran suurruohoniityn tilaa, koska myös tällä niityllä kasvaa vesihierakkaa. Samoilla alueilla tulisi seurata myös isokultasiiven runsautta. Lisäksi kasvillisuuden tai mainittujen harvinaisten kasvilajien esiintymien seuranta on ehdottomasti käynnistettävä kaikilla niillä alueilla, joilla tehdään suunnitelmassa mainittuja kunnostustoimenpiteitä tai toteutetaan muita toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa kasvilajeihin tai luontotyyppeihin. Life-hankkeen aikana kunnostettujen alueiden kasvillisuuden kehitystä tulee seurata. Seurattavia alueita ovat rantaluhdan niittoalue Humalniemen edustalla, ruovikon niittoalue Lelujoen suun ja Saunaniemen välissä, avovesialueen laajennus ja niitot järven eteläosassa. Mainituilla toimenpidealueilla tulee seurata myös täplä- lampikorennon esiintymistä. Ensimmäiset seurannat tehdään vuonna 2011. Humalniemen ja Puoninmäen edustavien sara- ja ruoholuhtakuvioiden tilaa ja umpeenkasvua on syytä seurata, sillä ne molemmat ovat säilyneet pajuttomina ja järviruo’ottomina. Mikäli ruoko tai pajut valtaavat nämä kuviot, Kirkkojärven par- haat sara- ja ruoholuhtakuviot ovat vaarassa hävitä. Ensimmäinen seuranta tehdään vuonna 2010. Lelujoen Pajuluhdan tilaa on myös syytä seurata vaikka aluetta ei olisikaan mah- dollista kunnostaa suunnitelman mukaisesti. Alueella pesivät Kirkkojärven viimeiset niityillä pesivät lintulajit. Myös tätä kuviota uhkaa sekä pajujen liiallinen leviäminen ja korkeuskasvu sekä järviruo’on leviäminen alueelle. Umpeenkasvun seurauksena Kirkkojärven edustavin pajuluhtakuvio ja viimeiset niityn lintulajit uhkaavat hävitä Kirkkojärveltä. Ensimmäinen seuranta tehdään vuonna 2012. Lintulahdet Life -hankkeen linnustonseurantaohjelman (Mikkola Roos 2004) mu- kaan tehdyt linnustoselvitykset toistetaan hankkeen lopussa. Alueen pesimälinnusto kartoitetaan seuraavan kerran vuonna 2007. Syysmuutonaikainen linnusto laskettiin 47Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 alueella syksyllä 2006, kevätmuutonaikainen linnusto keväällä 2007 pesimälintukar- toitusten aikaan. Linnustonseurannalla pyritään seuraamaan hoitotoimenpiteiden vaikutuksia, sekä mahdollisia muita alueella tapahtuvia muutoksia. Seurannan toteuttaminen ja laajuus määräytyvät tehtävien hoitotoimenpiteiden ja käytössä olevien resurssien mukaisesti. Seurannoissa voidaan käyttää hyväksi myös lintuharrastajien tekemiä havaintoja. Seuraava koko pesimälinnuston sekä kevät- ja syysmuutonaikaisen linnuston las- kenta tulisi toistaa alueella 4–5 vuoden kuluttua edellisestä laskennasta. Umpeen- kasvun takia vesilinnuston pistelaskenta on lintujen huonon havaittavuuden vuoksi Kirkkojärvellä työlästä. Pesivien vesilintujen laskenta suoritetaan veneellä tehtävänä kiertolaskentana muun linnuston kartoituksen yhteydessä (Koskimies ym. 1988, Rusanen ym. 2005). Muutonaikaiset laskennat voidaan suorittaa kerran viikossa samoilla menetelmillä kohdentaen ne toimenpidealueille, keväällä huhti-toukokuun aikana ja syksyllä heinä-marraskuun aikana. Linnustoa ja sen muutoksia tulisi seurata tarpeen mukaan alueella tehtävien kunnostustoimien tai muiden alueeseen kohdis- tuvien muutosten yhteydessä toimenpidealueilla tiheämmin, 1–2 vuoden välein. Lintulahdet Life -hankkeessa saatavien kokemusten perusteella seurantaohjelmaa voidaan tarkentaa. Vesilintujen poikuelaskennoilla seurataan lintujen pesintöjen onnistumista (mm. Rusanen ym. 2005). Poikuelaskennoilla saadaan tietoa tulokaspetojen tehopyynnin vaikutuksista vesilintujen poikastuotantoon. Vesilintujen poikuelaskentoja tulisi suo- rittaa alueella mahdollisuuksien mukaan veneellä tehtävänä kiertolaskentana. 48 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kiitokset Kiitokset hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä kaikille rahoittajille sekä yhteistyö- kumppanille Uudenmaan ympäristökeskukselle, työryhmän jäsenille, linnustolaski- joille Hannu Frimanille, Seppo Grönlundille sekä Petri Parkolle. Lintutiedot Kymen- laakson lintutieteellisen yhdistyksen aineistosta poimi Tapio Tohmo. Kiitokset myös Tapio Rintaselle kasvillisuutta ja kasvilajeja koskevista kommenteista ja asiantunte- vasta avusta maastossa sekä Seppo Karjalaiselle kovakuoriaistiedoista. Kokouksissa ja muissa käytännön asioissa suurena apuna toimi Päivi Nurmilaukas ja kuvien sekä karttojen piirtämisen suurelta osin toteutti Laila Haapanen, joille kaikille suuri kiitos. Kiitos myös kaikille nimeltä mainitsemattomille rakentavista kommenteista. Suuret kiitokset myös Kymen riistanhoitopiirille ja paikallisille metsästysseuroille rakentavasta yhteistyöstä. 49Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Kirjal l isuus Airaksinen, O. ja Karttunen, K. 1998. Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas. Suomen ympäris- tökeskus. Helsinki. Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola-Roos, M., Osara, M., Ylimaunu, J., Yrjölä, R. 2003. Kosteikkojen linnuston suojeluarvo. Suomen ympäristö 596. Suomen ympäristökeskus (SYKE). Helsinki. Baldi, A; Kisbenedek, T. 2000. Bird species numbers in an archipelago of reeds at Lake Velence, Hungary - Global Ecology And Biogeography, 9(6), 2000, s. 451–461. Buttenschön, R.M. 1993. Plejemetoder og driftsformer. Teoksessa Ovesen, C.H. ja Sögård, S. (toim.) Naturplejeboken : 34–54. Miljöministeriet & Skov- og Naturstyrelsen. Köbenhavn. Cramp, S. , ym. (toim.). 1998. The complete birds of the Western Palearctic on CD-ROM. – Oxford Uni- versity Press. Crofts, A., Grayson, B. ja Hearn, K. 1994. Grazing. Teoksessa: Crofts, A. & Jefferson, R.G. (toim.), The lowland grassland management handbook: 4:1–48. English Nature / The Wildlife Trusts. Ehnström, B. 1987. Hotosaker för den svenska skalbaggfaunan. Ent. Meddr. 55: 175–177. Ekestam, U., Aronsson, M. & Forshed, N. 1988. Ängar. 209 s. LTs förlag. Stockholm. Ekstam, U. & Forshed, N. 1996. Om hevden upphör. Kärlväxter som indikatorarter i ängs- och hagmar- ker. 135 s. Naturvårdsvärket. Solna. Eloranta, P. 2005. Järvien kunnon limnologiset perusteet – teoksessa Ulvi, T. ja Laakso, E. (toim). 2005. Järvien kunnostus (s. 13–28). Ympäristöopas. Suomen ympäristökeskus, Edita. Helsinki. Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1994. Suokasvillisuusopas. Oulanka reports. Oulangan biologi- nen asema. Oulu. Gilbert, G., Tyler, G.A., Dunn, C.J. & Smith, K.W. 2005. Nesting habitat selection by Bitterns in Britain and the implications for wetland management. - Biological conservation. 124: 547–553. Grönlund, S. 1981. Vehkajoen vesistöalueen linnustosta. – Kymenlaakson luonto N:o 1-1981. Kotka. Grönlund, S. , Hokkanen, T., Repo, H. 1988. Haminan/Vehkalahden Kirkkojärven pesimälinnusto. Moniste Haminan kaupunki. 45 s. Götmark, F., Gunnarsson, B. ja Andren, C. 1998. Biologisk mångfald i kulturlandskapet. Naturvårdsver- ket Rapport 4835: 1–192. Stockholm. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila P. 1998. Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo. Helsinki. 656 s. Johansson, R., Nielsen, E. S., van Nieukerken, E. J. & Gustafsson, B. 1990. The Nepticulidae and Oposte- gidae (Lepidoptera) of North West Europe. Fauna ent. scand. 23: 370–371. Kemppainen, E. ja Mäkelä, K. 2004. Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta. Suomen ympäristökes- kuksen moniste 256. Helsinki. Korpilo, B. 1997. Eläimet luonnon- ja maisemanhoitajina. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. 23 s. Koskimies, P. 1999. Siikalahden linnusto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 98. Vantaa. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsin- gin yliopiston eläinmuseo. Helsinki. Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys. Havaintoarkisto. Lehtonen , L. 1957. Kirkkojärven lintumaailmasta. Kymenlaakson osakunnan kotiseutujulkaisu Ankka- purha 4:113–146. Marttila, O. 2005. Suomen päiväperhoset elinympäristössään. Auris, Hämeenlinna. Marttila, O., Haahtela, T., Aarnio, H. & Ojalainen, P. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsin- ki. Mikkola-Roos, M. 1995. Lintuvesien kunnostus ja hoito. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 45. Vantaa. Mikkola-Roos, M. 2004. Lintulahdet Life, Linnuston seurantasuunnitelma. Moniste. Suomen ympäristö- keskus. Helsinki. 5 s. Mikkola-Roos, M., Nurmi, J. ja Väänänen, V-M. 2005. Tulokaspedot lintuvesillä -hankkeen tutkimustu- los: Minkin ja supikoiran pyynti parantaa kosteikkolintujen poikastuottoa huomattavasti. Metsästäjä 1/2005. Nurminen, L., Horppila, J. ja Tallberg, P. 2001. Seasonal development of the cladoceran assemblage in a turbid lake: the role of emergent macrophytes. Arch. Hydrobiol 151: 127–140 s. Stuttgart. Pykälä, J. 2001. Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Suomen ympäristö 495. Suomen ympäristökeskus. Vammala. Påhlsson, L. (toim.).1994. Vegetationstyper i Norden. Nordiska ministerrådet, Köbenhavn. TemaNord 1994: 665. 627 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T., & Mannerkoski, I. (toim.). 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000- - Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö. Helsinki. Rintanen, T. 1988. Kirkkojärven kasvillisuustutkimus. Moniste. Haminan kaupunki. 50 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Rintanen, T. 2005. Life-kohteiden Kirkkojärvi, Lupinlahti ja Kirkon-Vilkkiläntura kasvillisuusselvitys. Moniste. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Kouvola. Rusanen, P. 2005. Espoon Laajalahden linnusto. Moniste, Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 13 s. Rusanen, P., Aalto, T, Mikkola-Roos, M., Nuotio, K. ja Pessa, J. 2005. Seurannan kehittäminen ja suosi- tukset lintuvesillä, Linnustonseuranta. Julkaisussa: Mikkola-Roos, M. ja Niikkonen T. (toim.) 2005. Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa – Life CO-OP -hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. Somerma, P. 1997. Suomen uhanalaiset perhoset. Suomen ympäristökeskus & Suomen Perhostutkijain Seura. Tampere. Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri. 2005. Valtatie 7 (E18) parantaminen Haminan kohdalla. Yleis- suunnitelma. Oheisraportti. Kouvola. Väisänen, R., Suomalainen, E. & Luoma, H. 1983. The occurrence and protection of Lycaena dispar (Lepi- doptera, Lycaenidae) in Finland. Notulae Entomologicae 63: 124–126. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. (toim.). 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. Warren, M.S. & Fuller, R.J. 1990. Woodland rides and glades: Their management for wildlife. 31 s. Natu- re Conservancy Council. Peterborough. 51Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Liite 1. Maanomistajakysely. Lintulahdet Life maanomistajakysely (Kirkkojärvi) Omistajatiedot Nimi: Osoite: Puhelinnumero: Tilan rekisterinumero: Sähköpostiosoite: Alueen käyttö 1. Kalastatteko alueella? Kyllä En Miten? Mihin vuodenaikaan? 2. Metsästättekö alueella vesilintuja? Kyllä En 3. Veneilettekö alueella? Kyllä En 4. Millaisella veneellä? 5. Oletteko havainnut epäkohtia? a) Metsästyksessä Kyllä En Millaisia? b) Kalastuksessa Kyllä En Millaisia? LIITE 1/1 52 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 c) Moottorikelkkailussa Kyllä En Millaisia? d) Veneilyssä Kyllä En Millaisia? e) Lintuharrastajien liikkumisessa Kyllä En Millaisia? Alueen hoito 6. Oletteko kiinnostunut osallistumaan kohteen hoidon suunnitteluun? Kyllä En Miten? 7. Mitä toimenpiteitä olisitte itse valmis tekemään? 8. a) Mitä toimenpiteitä alueen kunnostamiseksi ja vedenlaadun parantamiseksi toivoisitte tehtävän? b) Missä? (merkitään liitekarttaan) 9. Muut asiat johon haluaisitte kiinnittää huomiota? 10. Onko alueella tarpeellista kunnostaa olemassa olevia väyliä? Kyllä Ei 11. Onko alueella tarpeellista ruopata tai niittää uusia väyliä? Kyllä Ei 12. a) Aiotteko ruopata omaa rantaanne Kyllä En LIITE 1/2 53Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 b) tai rakentaa laiturin? Kyllä En 13. Olisitteko valmis neuvottelemaan a) Kaivutöissä syntyneiden ruoppausmassojen läjittämisestä maillanne? Kyllä En b) Vesikasvien niitossa syntyneen jätteen kompostoinnista maillanne? Kyllä En c) Kunnostuksessa käytettävien koneiden kulkuoikeuksista maillanne? Kyllä En Maanviljelijät 14. Oletteko karjankasvattaja? Kyllä En Mitä eläimiä teillä on? 15. Onko teidän mahdollista perustaa laidun kohteen ranta-alueelle? Kyllä Ei Mihin? (merkitään liitekarttaan) 16. Oletteko valmis toteuttamaan maatalouden ympäristötuen erityistukitoimen- piteitä omalla tilallanne? Kyllä En Millaisia? 17. Haluatteko suunnitteluapua erityistukitoimenpiteiden suunnittelussa? Kyllä En Lisätietoja: Kimmo Inki Simo Jokinen puh: 020 490 4390 puh: 020 490 4402 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Käyntiosoite: PL 1023, 45101 Kouvola Kauppamiehenkatu 4, Kouvola Puhelin, vaihde: 020 490 105 sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi http://www.ymparisto.fi/lintulahdetlife LIITE 1/3 54 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Liite 2. Kommentit Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelmasta. Lausunnon esittäjä Esitetyt asiat Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vastaus Haminan kaupunki 1. Kirkkojärven rauhoitusmääräyksiä tu- lisi täydentää suunnitelmassa siten, että moottorikelkkailua suositellaan ainoastaan ruovikoiden ulkopuolisilla alueilla ja liittymät reitille pitäisi keskittää muutamaan paikkaan. 1. Rauhoitusmääräykset on kuulutettu suojelualueiden perustamisen yhteydessä ja niiden muuttaminen vaatisi uuden kuuluttamisen. Asia on lisätty kappaleeseen 11.3. Kymenlaakson luon- nonsuojelupiiri ry 1. Toivoo suunnitelmaan kunnostustoimen- piteiden toteuttajatahot sekä kunnostuksen aikataulun. 1. Asia on lisätty tekstiin (kappale 11.4.7). 2. Moottorikelkkareitit tulisi ohjata kulke- maan Kirkkojärven ohi. 2. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus voi rajoittaa moottorikelkkailua Natura 2000 -alueella mikäli ra- joitukselle on selkeät luonnonsuojelulliset perusteet. Nykymuotoisella kelkkailulla ei katsota olevan vaikutusta alueen luontoarvoihin. Ei muutosta suunnitelmaan. Haminan Energia Oy 1. Alueella sijaitsevien sähkö-, kaasu- ja tie- toliikenneverkkorakenteiden käyttöä, kun- nossapitoa tai kehittämistä ei saa rajoittaa. 3. Rauhoitusmääräyksissä on mainittu olemassa olevien rakenteiden kunnostaminen. Haminan seudun moottorikelkkaili- jat ry 1. Pitää moottorikelkkaliikennettä vähäisenä Kirkkojärven alueella eikä yhdistyksen mie- lestä nykyinen kelkkailu uhkaa Kirkkojärven kasvi- tai eläinlajeja. 1. Moottorikelkkailuun liittyviä suosituksia on esitetty kappaleessa 11.3. Seppo Grönlund 1. Lintuharrastajien liikkumista tulisi ohjata niin, että luonnolle ei aiheudu haittaa ja alueelle pitäisi saada lisää opastetauluja. 1. Lintuharrastajien liikkuminen on ohjattu patotielle sekä ohjataan Meltissä olevalle lintujentarkkailualueelle ja alueelle pystytetään uusi opastaulu. 2. Esittää toista lintutornia tai muutonseu- rantapaikkaa esim. maisemoidun asfaltti- kasan päälle (edellyttäisi lukollisen puomin poistoa tai siirtoa pengertien alkuun). 2. Alueelle perustetaan lintujentarkkailupaikka. 3. Liikkumisen rajoituksista pitäisi ilmoittaa erillisillä tauluilla. 3. Liikkuminen kohdistuu patotielle ja jonkin verran jär- ven ympärillä kulkeville poluille. Toistaiseksi liikkumista ei ole tarkoitus rajoittaa. 4. Kaupunginpuoleiselle rannalle kasvavien koivujen harventaminen olisi tarpeen. 4. Nuoria koivuja on mahdollista harventaa, mutta iäk- käät koivut ja lahopuut on säilytettävä Kirkkojärven ranta-alueilla. 5. Mahdollisten piilokojujen rakentamista allikoiden läheisyyteen tulee harkita tarkoin. 5. Piilokojun rakentamista ei toistaiseksi esitetä Kirkko- järvelle. 6. Metsästys luonnonsuojelualueella olisi kiellettävä. 6. Valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelman mukaisen luonnonsuojelualueen perustaminen ei aiheuta rajoituk- sia metsästykseen. Metsästyksestä säädetään metsästys- lailla ja -asetuksella. 7. Rajoituksia verkkokalastukselle pitäisi harkita vesisyvyydeltään vähäisillä alueilla. 7. Verkkokalastuksesta säädetään kalastuslailla. Salmin- lahden vesialueen omistajat voivat sopia verkkokalastuk- seen liittyvistä rajoituksista omilla vesillään. Tarvittaessa asiasta voidaan käynnistää neuvottelut. 8. Moottoriveneiden käyttö tulisi kieltää. 8. Lintujen häirinnän osalta asiasta on säädetty luon- nonsuojelulaissa, missä todetaan, että lintujen tahallinen häiritseminen on kielletty. Nopeusrajoitusta tai käyttö- kieltoa voi alueelle hakea vesiliikennelain mukaisesti. 9. Moottorikelkkailu tulisi sallia korkeintaan yhdellä suunnitellulla reitillä. 9. Moottorikelkkailusta säädetään maastoliikennelaissa ja -asetuksessa. Tarvittaessa kelkkaliikenteen ohjaamisesta merkitylle reitille olisi mahdollista käynnistää neuvot- telut esim. lintutieteellisen yhdistyksen ja paikallisen kelkkakerhon välillä. LIITE 2/1 55Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Lausunnon esittäjä Esitetyt asiat Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vastaus Seppo Grönlund 10. Muu maastoliikenne pitäisi kieltää. 10. Maastoliikennelailla ja -asetuksella säädellä moottori- ajoneuvojen käyttöä maastossa. Virallisten reittien ulko- puolella ei maastossa saa liikkua moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla ilman alueen omistajan lupaa. Kulkuneuvojen käyttöä valvoo poliisi. 11. Järviruo’on kerääminen biopolttoaineeksi tai rakennusmateriaaliksi tulee kieltää. 11. Asia on lisätty kappaleeseen 11.3. 12. Kovakuoriaisia ei ole huomioitu suunni- telmassa lainkaan. 12. Kappaleet kovakuoriaisista (9 ja 12.5) on lisätty suun- nitelmaan. 13. Laulujoutsen puuttuu pesimälajistosta. 13. Laji on lisätty pesimälajistoon. 14. Suunnitelmasta puuttuu rauhoitusmää- räysliite. 14. Rauhoitusmääräykset on lisätty liitteissä 3 a ja b. Kymen riistanhoi- topiiri 1. Tulokaspetopyyntien jatkamiseen ja toi- menpiteiden rahoitukseen pitäisi esittää selkeä suunnitelma. 1. Suunnitelma tarkentuu rahoituksen selvittyä. Kap- paleessa 11.4.7 on esitetty hoitotoimien vastuutahot ja rahoitusmahdollisuudet. 2. Riistanhoitopiiri esittää, että kieltoja tai rajoituksia metsästykseen ei alueelle saa määrätä ja lisäksi tekstissä pitäisi mainita metsästysoikeuden jatkuminen. 2. Metsästykseen ei esitetä kieltoja tai rajoituksia. Met- sästysoikeuden säilyminen alueella on esitetty kappalees- sa 11.3. 3. Riistanhoitopiri suosittelee noutavan koi- ran käyttöä vesilintuja metsästettäessä sekä toivoo yhteistyön lisääntyvän koiran kanssa ja ilman koiraa metsästävien välillä. 3. Kyseinen seikka on myös mainittu kappaleessa 11.3. Kymenlaakson lintu- tieteellinen yhdistys 1. Toivoo alueelle rakennettavan toisen lintutornin, pitkospuita, uusia opastetauluja polkujen varsille sekä lisää pysäköintitilaa. 1. Toistaiseksi ei ole olemassa rahoitusta uuden lintu- tornin rakentamiseen, mutta uusia opastauluja alueelle rakennetaan. Lisäksi maisemoidulle alueelle valmistuu lintujentarkkailualue. 2. Moottorikelkkailu merkityn reitin ulko- puolella ja muu maastoliikenne tulisi kieltää. 2. Moottorikelkkailusta ym. muusta maastoliikenteestä säädetään maastoliikennelaissa ja -asetuksessa. Ajoneu- vojen käyttöä maastossa valvoo pääsääntöisesti poliisi. Kelkkaliikenteen ohjaamisesta merkitylle reitille olisi hyvä käynnistää neuvottelut esim. lintutieteellisen yhdis- tyksen ja paikallisen kelkkakerhon välillä. 3. Metsästys tulisi kieltää. 3. Valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelman mukaisen luonnonsuojelualueen perustaminen ei aiheuta rajoituk- sia metsästykseen. Ei muutoksia suunnitelmaan. 4. Verkkokalastus Kirkkojärven eteläosassa tulisi kieltää. 4. Verkkokalastuksesta säädetään kalastuslailla. Kirkko- järven vesialueen omistajat voivat sopia verkkokalastuk- seen liittyvistä rajoituksista omilla vesillään. 5. Moottoriveneily tulisi kieltää. 5. Lintujen häirinnän osalta asiasta on säädetty luon- nonsuojelulaissa, missä todetaan, että lintujen tahallinen häiritseminen on kielletty. Nopeusrajoitusta tai käyttö- kieltoa voi alueelle hakea vesiliikennelain mukaisesti. 6. Kirkkojärven hoito- ym. toimenpiteiden jatkuminen sekä niiden rahoitus tulisi esittää suunnitelmassa. 6. Asia on lisätty tekstiin kappaleeseen 11.4.7. 7. Järviruo’on hyödyntämistä koskevaa toi- mintaa esitetään Kaakkois-Suomen ympäris- tökeskuksen valvottavaksi. 7. Asia on lisätty kappaleeseen 11.3. 8. Vesiväylien ja patotien varteen kasvaneet koivut tulisi poistaa muutaman vuoden vä- lein. 8. Patotien reunoilta puusto on poistettu. Puuston kas- vua seurataan ja ne poistetaan jälleen tarvittaessa. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri, Kaakkois-Kymen Luonto ry 1. Mullinkosken ennallistamista pohjapadolla pidetään tärkeänä. 1. Asiaa on pohdittu kappaleessa 11.4.6. 2. Vehkajoen virtauksen ohjaamista vanhaa uomaa pitkin Kirkkojärveen pidetään tar- peellisena. 2. Asia on esitetty kappaleessa 11.4.1. Haminan-Vehkalah- den seurakunta 1. Seurakunnalla ei ole huomauttamista suunnitelmasta. Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkei- nokeskuksen kalata- lousyksikkö 1. Ei ole lausuttavaa suunnitelman johdosta. LIITE 2/2 56 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Liite 3a. Kirkkojärven eteläosan suojelualueen rauhoitusmääräykset. I Yleiset rajoitukset: Alueella on kielletty: ojittaminen, ruoppaaminen, maa-aineksen ottaminen sekä kaikenlainen muu maa- ja kallioperän vahingoittaminen metsänhakkuu muu kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen metsästys patotien eteläpuolella sekä muu luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hä- vittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen rakennusten, rakennelmien, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen liikkuminen moottoriajoneuvolla kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa, vesi- taloutta tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. II Poikkeukset rajoituksista: Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittu: liikkuminen moottorikelkalla olemassa olevissa uomissa hoito- ja käyttösuun- nitelman mukaisesti liikkuminen moottoriajoneuvoilla liitekarttaan sinisellä merkityllä talvitiellä olemassa olevien luvallisten teiden rakennusten, rakennelmien ja laitteiden normaali käyttö ja kunnossapito valtion luonnonsuojeluviranomaisen, sen valtuuttaman tahon tai kunnossa- pitovelvollisen liikkuminen moottoriajoneuvoilla alueen hoito-, kunnostus- ja kunnossapitotehtävissä Suomen luonnolle vieraiden lajien kannan pienentäminen. Ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaan alueella voi: tehdä kunnostus- ja hoitotöitä rakentaa ja pitää yllä kävijöiden ohjaamiseksi ja luonnon häirinnän estämisek- si tarvittavaa polkuverkostoa liitännäisalueineen rakentaa ja pitää yllä muita alueen hoitoa, valvontaa ja virkistyskäyttöä varten tarpeellisia rakennelmia. III Poikkeuslupa: Edellä olevista määräyksistä voidaan poiketa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuk- sen luvalla, tai sen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan sikäli kuin se on luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta perusteltua tai siitä ei aiheudu merkittävää haittaa luonnonsuojelualueelle. • • • • • • • • • • • • • • • LIITE 3a 57Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 LIITE 3b Liite 3b. Kirkkojärven pohjoisosan suojelualueen rauhoitusmääräykset. I Yleiset rajoitukset Alueella on kielletty: ojittaminen, ruoppaaminen, maa-aineksen ottaminen sekä kaikenlainen muu maa- ja kallioperän vahingoittaminen luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläin- ten pyydystäminen tai kerääminen rakennusten, rakennelmien, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa, vesi- taloutta tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. II Poikkeukset rajoituksista Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittua: laillinen metsästys ja kalastus metsänhoito olemassa olevien luvallisten rakennusten, rakennelmien ja laitteiden normaali käyttö ja kunnossapito olemassa olevien ojien kunnossapito ja kaivaminen, mikäli se on tarpeen ympäröivien alueiden käytön vaatiman kuivatustilanteen ylläpidolle, edellyt- täen, että kaivumassat läjitetään luonnonsuojelualueen ulkopuolelle laidunnus karttaliitteeseen merkityn talvitien ylläpito. III Poikkeuslupa Edellä olevista määräyksistä voidaan poiketa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen luvalla tai sen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan sikäli kuin se on luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta perusteltua tai se on muutoin alueen suojelutavoitteet huomioon ottaen perusteltua. • • • • • • • • • • 58 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 LIITE 3c Liite 3c. Suojelualueiden rajauskartta. 59Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Liite 4a. Kirkkojärven pesimälinnusto vuosina 1952,1953,1969,1988 ja 2004. Vuoden 1988 tutkimusalue on käsittänyt muista vuosista poiketen Lelunjoen rantaniittyjä. Laji Vuosi 1952 1953 1969 1988 2004 Haapana Anas penelope + + 1 Tavi Anas crecca + + + 2 4 Sinisorsa Anas platyrhynchos + + + 5 8 Heinätavi Anas Querquedula + 9 Lapasorsa Anas clypeata + + + 24 3 Punasotka Aythya ferina 3 3 + 3 Tukkasotka Aythya fulicula 7 16 + 11 Telkkä Bucephala clangula 2 14 Silkkiuikku Podiceps cristatus + Mustakurkku-uikku Podiceps auritus + Kaulushaikara Botaurus stellaris 1 1 4 Ruskosuohaukka Circus aeruginosus 1 1 6 3 Luhtakana Rallus aquaticus 1 1 1 Luhtahuitti Porzana porzana 3 5 5 3 liejukana Gallinula chloropus 1 Nokikana Fulica atra 1 2 + 1 Kurki Grus grus 1 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 18 24 + 8 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 15 15 20 9 Isokuovi Numenius arquata 10 14 + 19 3 Punajalkaviklo Tringa totanus 2 3 1 Metsäviklo Tringa ochropus liro Tringa glareola 1 Rantasipi Actitis hypoleucos 2 Pikkulokki Larus minutus 2–3 Naurulokki Larus ridibundus 1100 1400– 1500 2000 70 Kalalokki Larus canus 2 2 Kiuru Alauda arvensis 2 1 Niittykirvinen Anthus pratensis 1 2 8 4 Keltavästäräkki Motacilla flava 29 30 28 6 Satakieli Luscinia luscinia + 29 15 Pensastasku Saxicola rubetra 4 3 + 13 6 Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis 2 2 Pensassirkkalintu Locustella naevia 7 2 Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus 39 39 159 172 Rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus 1 1 8 20 Luhtakerttunen Acrocephalus Palustris 6 2 Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum 4 1 Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus 10 Pikkulepinkäinen Lanius colluro 2 1 Punavarpunen Carpodacus erythrinus 8 8 Pajusirkku Emberiza schoeniclus 14 14 48 60 Suojeluarvo 128* 150* 120 94 * + on tulkittu yhdeksi pesiväksi pariksi LIITE 4a 60 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 LIITE 4b Liite 4b. Kirkkojärven tärkeimmät linnuston pesimäalueet. # Pikkulepinkäinen Niittykirvinen, Keltavästäräkki, Pensastasku # Kurki # Kaulushaikara, Ruskosuohaukka, Luhtakana, Luhtahuitti, Rytikerttunen, Rastaskerttunen # Pikkulepinkäinen, Taivaanvuohi, Isokuovi, Niittykirvinen, Keltavästäräkki, Pensastasku 61Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 Laji Päivä Yhteensä 7.4. 13.4. 16.4. 19.4. 22.4. 26.4. 28.4. 3.5. 6.5. 10.5. 14.5. 17.5. 21.5. 27.5. Laulujoutsen Cygnus cygnus 4 2 2 2 2 4 2 2 2 2 1 1 26 Haapana Anas penelope 6 7 6 1 20 Tavi Anas crecca 8 6 22 6 8 2 1 4 1 58 Sinisorsa Anas platyrhynchos 14 6 30 9 30 10 19 9 8 5 6 146 Heinätavi Anas Querquedula 4 2 6 Lapasorsa Anas clypeata 6 1 3 2 12 Punasotka Aythya ferina 4 1 4 4 5 6 24 Tukkasotka Aythya fulicula 8 12 2 5 27 Telkkä Bucephala clangula 4 10 18 28 18 35 32 26 17 1 1 1 191 Isokoskelo Mergus merganser 2 1 4 7 Ruskosuohaukka Circus aeruginosus 4 4 3 3 5 2 1 1 2 25 Nokikana Fulica atra 12 18 16 18 8 12 7 1 92 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 2 2 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 2 3 5 2 12 Isokuovi Numenius arquata 3 2 3 5 5 6 2 1 1 1 29 Punajalkaviklo Tringa totanus 3 2 5 Metsäviklo Tringa ochropus 1 2 1 4 Liro Tringa glareola 1 1 Pikkulokki Larus minutus 1 1 23 25 Naurulokki Larus ridibundus 7 12 2 41 32 62 65 5 100 326 Kalalokki Larus canus 13 4 8 14 12 8 16 3 3 81 Selkälokki Larus fuscus 1 2 1 2 6 Harmaalokki Larus argentatus 6 2 5 2 6 14 10 45 Merilokki Larus marinus 2 1 1 4 Räyskä Sterna caspia 2 2 Kalatiira Sterna hirundo 2 2 Tervapääsky Apus apus 120 100 220 Viiksitimali Panurus biarmicus 2 2 Yhteensä 22 22 107 98 118 164 164 142 145 15 14 10 134 245 1400 Liite 4c. Vesi- ja kosteikkolintujen päivittäiset yksilömäärät Kirkkojärvellä keväällä 2004. Yksilömääriin sisältyy alueella pesineitä lintuja. LIITE 4c 62 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 LIITE 4d Laji Päivä Yht. 14.7. 22.7. 1.8. 6.8. 11.8. 14.8. 19.8. 22.8. 27.8. 1.9. 8.9. 15.9. 18.9. 25.9. 1.10. 8.10. 16.10. 23.10. 3.11. 17.11. Merihanhi Anser anser 2 2 4 Haapana Anas penelope 3 2 1 2 2 3 2 15 Tavi Anas crecca 12 10 23 19 23 10 9 2 6 2 116 Sinisorsa Anas platyrhynchos 9 29 21 12 6 5 7 18 1 11 12 12 19 8 6 5 2 183 Lapasorsa Anas clypeata 2 1 1 4 Tukkasotka Aythya fulicula 4 4 Telkkä Bucephala clangula 12 12 5 8 10 1 8 3 2 4 4 3 4 2 4 2 2 6 92 Ruskosuo- haukka Circus aeruginosus 5 3 6 7 12 8 10 9 6 2 1 2 1 72 Sinisuo- haukka Circus cyaneus 1 1 2 Nokikana Fulica atra 3 7 2 2 14 Töyhtö- hyyppä Vanellus vanellus 1 1 2 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 1 1 3 Valkoviklo Tringa nebularia 1 1 Liro Tringa glareola 1 2 2 1 6 Naurulokki Larus ridibundus 10 10 Kalalokki Larus canus 6 1 2 1 1 11 Selkälokki Larus fuscus 1 1 2 Harmaalokki Larus argentatus 1 1 Kalatiira Sterna hirundo 6 4 10 Lapintiira Sterna paradisaea 2 2 Tervapääsky Apus apus 100 100 Viiksitimali Panurus biarmicus 2 2 4 Yhteensä 57 46 45 56 147 40 46 53 10 29 25 18 7 32 16 8 9 3 6 5 658 Liite 4d. Vesi- ja kosteikkolintujen päivittäiset yksilömäärät Kirkkojärvellä syksyllä 2003. Yksilömääriin sisältyy alueella pesineitä lintuja. 63Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 KUVAILULEHTI Julkaisija Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Julkaisuaika 30.4.2007 Tekijä(t) Kimmo Inki, Simo Jokinen Julkaisun nimi Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma Julkaisusarjan nimi ja numero Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 / 2007 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Julkaisu on saatavana myös internetissä: www.ymparisto.fi/kas/julkaisut Tiivistelmä Kirkkojärvi sijaitsee Haminan kaupungissa kolmen joen yhtymäkohdassa. Kirkkojärven Natura-alueen eteläosa on padottu ja sen vedenpinta on korkeammalla kuin vedenpinta pohjoisosassa. Alueella on arvokas linnusto ja sen ansiosta Kirkkojärvi liitettiin lintuvesien suojeluohjelmaan ja myöhemmin myös Natura 2000 -ohjelmaan. Kirkkojärven Natura-alueen pinta-ala on 249 ha. Vuonna 2003 käynnistyi Lintulahdet Life -hanke. Hankkeessa on arvokkaita lintukosteikkoja sekä Uudeltamaalta että Kymenlaaksosta. Osana Life-hanketta laadittiin myös Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma. Suunnittelun lähtökohtana on ollut alueen luontoarvojen turvaaminen ja alueen virkistyskäytön yhteensovittaminen luonto- arvojen kanssa. Suunnitelmassa on esitetty hoidon ja käytön kannalta tärkeimmät toimenpiteet ja se on laadittu kymmeneksi vuodeksi. Asiasanat Hamina, Kirkkojärvi, hoito, käyttö, kunnostus, suojelu, linnut, metsästys, kalastus, virkistyskäyttö, tulokaspetojen pyynti Rahoittaja/ toimeksiantaja Euroopan komissio; LIFE-luonto, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Kaakkois-Suomen TE-keskus, Kymenlaakson liitto, Kouvolan seudun kuntayhtymä, Haminan kaupunki, Kotkan kaupunki, Iitin kunta, Jaalan kunta, Virolahden kunta ISBN 978-952-11-2739-7 (pain.) ISBN 978-952-11-2740-3 (PDF) ISSN 1796-1815 (pain.) ISSN 1796-1823 (verkkoj.) Sivuja 64 Kieli suomi Luottamuksellisuus julkinen Hinta (sis.alv 8 %) 6,00 euroa Julkaisun myynti/ jakaja Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Kauppamiehenkatu 4, PL 1023, 45101 Kouvola, puh. vaihde 020 490 105, asiakaspalvelu 020 690 165, faksi 020 490 4300 Julkaisun kustantaja Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Kopijyvä Oy, Kouvola 2007 64 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 | 2007 DOCUMENTATION PAGE Publisher Southeast Finland Regional Environment Centre Date 30.4.2007 Author(s) Kimmo Inki, Simo Jokinen Title of publication Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma (The Restoration and Management Plan of the Lake Kirkkojärvi) Publication series and number Reports of Southeast Finland Regional Environment Centre 5 / 2007 Theme of publication Parts of publication/ other project publications The Publication are also available in the Internet: http://www.ymparisto.fi/kas/julkaisut Abstract Lake Kirkkojärvi lies in town Hamina. Lake is in the cross of three rivers. There is a dam in the southern part of the lake. So the water level of the southern lake is higher than the water level of the northern part of the lake. The lake is an important nesting area for birds and for that reason it is a part of Finland’s Natura programme. The size of the important nesting area is about 249 hectares. The Lintulahdet Life Project started in 2003. There are several important wetlands from Uusimaa and Kymen- laakso regions involved in the project. This management plan was a part of the project. The most important aims of the planning were to protect the valuable nature of Lake Kirkkojärvi but it was also very important to develop the recreational use of the bay. The most important management measures of the area for the next ten years are presented in the plan. Keywords Hamina, Lake Kirkkojärvi, restore, use, management, protection, birds, hunting, fishing, recreation, alien predators Financier/ commissioner European Commission; LIFE-Nature, Southeast Finland Regional Environment Centre, Employment and Economic Development Centre for Southeastern Finland (TE-Centre), Regional council of Kymenlaakso,The Kouvola Region Federation of Municipalities, Hamina, Kotka, Iitti, Jaala, Virolahti ISBN 978-952-11-2739-7 (pbk.) ISBN 978-952-11-2740-3 (PDF) ISSN 1796-1815 (print) ISSN 1796-1823 (online) No. of pages 64 Language Finnish Restrictions Public Price (incl. tax 8 %) 6,00 € For sale at/ distributor Southeast Finland Regional Environment Centre, Kauppamiehenkatu 4, PO Box 1023, FI-45101 Kouvola, tel. +358 (0)20 690 105, fax +358 (0)20 490 4300 Financier of publication Southeast Finland Regional Environment Centre Printing place and year Kopijyvä Oy, Kouvola 2007 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Kauppamiehenkatu 4, PL 1023, 45101 Kouvola Puh. 020 690 165, faksi 020 490 4300 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus KaaKKois-suomen ympäristöKesKuKsen raportteja 5 | 2007 isBn 978-952-11-2739-7 (sid.) isBn 978-952-11-2740-3 (pDF) issn 1796-1815 (pain.) issn 1796-1823 (verkkoj.) K a a K K o is -s u o m e n y m p ä r is t ö K e s K u s Kirkkojärvi sijaitsee Haminan kaupungissa kolmen joen yhtymäkohdas- sa. Kirkkojärven Natura-alueen eteläosa on padottu ja sen vedenpinta on korkeammalla kuin vedenpinta pohjoisosassa. Alueella on arvokas linnusto ja sen ansiosta Kirkkojärvi liitettiin lintuvesien suojeluohjelmaan ja myöhem- min myös Natura 2000 -ohjelmaan. Kirkkojärven Natura-alueen pinta-ala on 249 ha. Vuonna 2003 käynnistyi Lintulahdet Life -hanke. Hankkeessa on arvokkaita lintukosteikkoja sekä Uudeltamaalta että Kymenlaaksosta. Osana Life-han- ketta laadittiin myös Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma. Suunnittelun lähtökohtana on ollut alueen luontoarvojen turvaaminen ja alueen virkis- tyskäytön yhteensovittaminen luontoarvojen kanssa. Suunnitelmassa on esitetty hoidon ja käytön kannalta tärkeimmät toimenpiteet ja se on laadittu kymmeneksi vuodeksi. Kirkkojärven hoito- ja käyttösuunnitelma Kimmo inki simo jokinen K ir K K o jä r v e n h o it o - ja K ä y t t ö s u u n n it e l m a