POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 1 | 2006 Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Hernejärvi, Iisalmi Arja Raatikainen POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 1|2006 Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Hernejärvi, Iisalmi Arja Raatikainen POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 1 | 2006 Pohjois-Savon ympäristökeskus Taitto: Hilkka Koivisto Kansikuva: Arja Raatikainen Sisäsivujen kuvat: Arja Raatikainen, ellei toisin mainita Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi /julkaisut Kuopion Liikekirjapaino Oy, Kuopio 2006 ISBN 952-1-2177-7 (nid.) ISBN 952-1-2178-5 (PDF) ISSN 1796-1858 (pain.) ISSN 1796-1866 (verkko) SISÄLLYS 1 Johdanto ...................................................................................................................5 2 Suunnittelutyö ........................................................................................................6 2.1 Esiselvitystiedot ..................................................................................................................... 6 2.2 Maastokäynnit tiloilla .......................................................................................................... 6 2.3. Yhteistyö ................................................................................................................................. 6 3 Suunnittelualue on yläsavolainen rantakylä .......................................................8 3.1 Maatalous ja ympäristön hoito ......................................................................................... 11 3.2 Peltoihin liittyvät rannat ................................................................................................... 11 3.3 Päiväperhoshavaintoja Hernejärveltä (teksti Hannu Hietaniemi) ............................................... 11 4 Hoito-ohjeita eliympäristötyypeittäin ..............................................................13 4.1 Järvien rannat ja rantaniityt ..............................................................................................13 4.1.1 Laidunnus ...............................................................................................................13 4.1.2 Raivaus ....................................................................................................................14 4.2 Perinnemaisemat eli perinnebiotoopit ...........................................................................14 4.3 Saarekkeet ja reunavyöhykkeet .......................................................................................14 4.4 Puukujanteet ........................................................................................................................16 4.5 Ojien varret ..........................................................................................................................16 4.6 Pientareet ...............................................................................................................................17 4.7 Maisemapuut ........................................................................................................................17 5 Erityisympäristötuet ja muita rahoitusmahdollisuuksia .................................19 5.1 Maiseman kehittäminen ja hoito .....................................................................................20 5.2 Sopimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä ................................................20 5.3 Perinnebiotooppien hoito ..................................................................................................21 5.4 Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito ......................................................................21 5.5 Muita rahoitusmahdollisuuksia ......................................................................................21 5.5.1 Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaaminen ..............21 5.5.2 Perinneympäristön kunnostaminen ...............................................................21 6 Luonnon monimuotoisuuskohteet .....................................................................22 6.1 Yhteenveto kohteista ..........................................................................................................22 6.2 Lumo-kohteet ja hoito-ohjeet ...........................................................................................23 Liite 1. Toimenpidesuositukset .............................................................................................. 41 Liite 1/2 Lumokohteet elinympäristötyypeittäin ................................................................ 42 Liite 2/2 Lumokohteet elinympäristötyypeittäin ................................................................ 44 Liite 3. Kohteiden kuvaus ....................................................................................................... 46 Kuvailulehti ............................................................................................................................. 48 4 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 5 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 1 Johdanto Hernejärven suunnittelualueen kokonaispinta- ala oli 3340 ha, josta peltoa noin 900 ha. Suunnitte- lualueen peltoja viljelee 38 viljelijää, tilakeskuksia alueella on 32. Perinteinen, suhteellisen pienillä tiloilla harjoi- tettu karjatalous on muokannut kylän maisemasta ja ympäristöstä monilajisen sekä vaihtelevan. Tä- mä yhdistettynä pienipiirteiseen ja vaihtelevaan rantakylän ympäristöön tekee kokonaisuudesta erittäin monipuolisen. Tärkeä osa suunnitelman tekoa on alueen viljeli- jöiden ja asukkaiden osallistuminen suunnitteluun. Hernejärveläiset ovat olleet hankkeessa hyvin mu- kana ja heitä on tavattu useaan otteeseen yhteisissä tapahtumissa ja tilakäynneillä. Suunnitelman on laatinut maisemanhoidon neuvoja Arja Raatikainen ProAgria Pohjois-Savo/ Maa ja kotitalousnaiset. Hankkeen toteuttamista on seurannut ohjausryhmä, johon kuuluvat ylitar- kastaja Irja Lehtonen (Pohjois-Savon TE- keskus maaseutuosasto), järjestöagrologi Jari Kauhanen (MTK Pohjois-Savo), maaseutusihteeri Eero Pulk- kinen (Iisalmen kaupunki), johtaja Viljo Pakarinen ja Arja Raatikainen, siht. (ProAgria Pohjois-Savo), ylitarkastaja Anne Grönlund pj. ja biologi Juhani Huovila (Pohjois-Savon ympäristökeskus). Karttojen digitoinnin ja karttatulosteet ovat teh- neet kartanpiirtäjät Tiina Louesola ja Merja Mietti- nen Pohjois-Savon ympäristökeskuksesta. Syksyn tupaillassa perhosasiantuntijana oli mukana kyläl- lä asuva Hannu Hietaniemi. Yhteistyö kaikkien mukana olleiden kanssa on sujunut hyvin, siitä teille lämpimät kiitokset! Tämän suunnitelman tavoitteena on lisätä Iisalmen Hernejärven kylän maanomistajien ja asukkaiden tietoisuutta oman alueensa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuudesta (LUMO) ja lisätä kiinnostusta oman kylän ympäristön hoitoon. Se on kooste vuonna 2005 kylän peltoihin liittyvillä alueilla tehdyssä maastokartoituksessa havaituis- ta monimuotoisuuden kannalta tärkeistä alueis- ta. Nämä luonnon monimuotoisuuskohteet ovat syntyneet maatalouden harjoittamisen tuloksena. Ympäristötukeen sitoutunut viljelijä voi hakea erityistukisopimusta suunnitelmaan merkityille alueille ja näin saada taloudellista tukea ympä- ristön hyväksi tekemäänsä työhön. Sopimus voi koskea luonnon monimuotoisuuden edistämistä, perinnebiotooppien hoitoa tai maiseman hoitoa. Yleissuunnitelmassa on kuvattu alueiden suosi- teltavat hoitotavat. Ohjeiden mukaan hoidettuina kohteiden eliölajisto säilyy vähintään nykyisellään tai monipuolistuu hoidon myötä. Nämä hoito-oh- jeet ovat yleisluontoisia ja pohjana tarkemmille ti- lakohtaisille suunnitelmille. Kaikki suunnitelman ohjeet ovat suosituksia, eivätkä ne sido tai velvoita maanomistajia. Lumo-yleissuunnitelmien laatiminen on maa- ja metsätalousministeriön valtakunnallinen hanke, jossa kartoitetaan maatalousalueiden monimuotoi- suutta eri maakunnissa. Keskeisenä tavoitteena on edistää suhteellisen laajojen yhtenäisten alueiden maatalousympäristön luonnon monimuotoisuu- den säilyttämistä ja hoitoa. Pohjois-Savossa yleis- suunnitelmia on laadittu aikaisemmin Kiuruveden Koskenjoelle (2003) ja Maaninkajärven valtakun- nallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (2004). Vuonna 2005 hankeen ohjausryhmä päätti valita suunnittelualueeksi kylän, jonka maisema- tai luon- toarvoista ei ole aikaisempaa tietoa. Lopullinen va- linta kohdekylästä tehtiin käymällä ehdolla olleilla kylillä paikan päällä. Hernejärven kylä näytti heti ensikäynnillä ympäristöltään monimuotoiselle ja näin ollen se soveltui hyvin suunnittelualueeksi. 6 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 2 Suunnittelutyö mukaan. Oli hienoa, että useilta viljelijöiltä järjestyi aikaa kierrokselle kesän kiireiden keskellä. Parhaa- seen lopputulokseen päästiin, kun yhdessä voitiin maastossa keskustella alueiden aikaisemmasta hoidosta ja historiasta, tutustua lajistoon ja miet- tiä hoitotoimenpiteitä jatkossa. Mikäli kierrosta ei tehty yhdessä, tarkistettiin viljelijän kanssa tilalla viljelyssä olevat alueet ja merkittiin ne suunnit- telukartoille sekä keskusteltiin jatkotoimista. Sa- malla käytiin lävitse aikaisempaa maankäyttöä ja mahdollisia monimuotoisuuskohteita. Tilakäynnil- lä kaikilta monimuotoisuuden kannalta tärkeiltä kohteilta koottiin tiedot maastolomakkeille, joille kuvattiin lumo-kohteen yleispiirteet, havainnot kasvillisuudesta ja eläimistä sekä suositeltavat hoito-ohjeet. Kohteet digikuvattiin ja merkittiin kartoille. 2.3. Yhteistyö Laajoissa suunnitteluhankkeissa hyvä yhteistyö alueen asukkaiden kanssa ja riittävä tiedotus ovat oleellisia asioita hankkeen onnistumisen kannalta. 2.1 Esiselvitystiedot Ennen maastotöiden aloittamista koottiin alueelta aikaisemmin tehdyt selvitykset ja tiedot merkittiin suunnittelun maastokarttoina oleville peruskar- toille. Suunnittelualueella oli yksi muinaismuisto (kivikautinen asuinpaikka Ukonlahdessa) ja yhdel- lä tilalla inventoituja perinnebiotooppeja. Koska ennakkotietoja oli näin vähän, oli maastotöiden aloittaminen mielenkiintoista. 2.2 Maastokäynnit tiloilla Maastokäynnit tehtiin kesä-syyskuussa 2005. Tila- käynnin ajankohdasta sovittiin etukäteen isäntävä- en kanssa. Vuokratuilla alueilla oltiin yhteydessä alueen viljelijään, joka käytännössä vastaa peltojen hoidosta. Maastokäynnillä kierrettiin tilan viljelyssä ole- viin peltoihin liittyvät alueet ja koottiin tiedot nii- den merkityksestä monimuotoisuuden kannalta. Useimmilla tiloilla isäntäväkeä lähti kierrokselle Heinäkuun maastoillassa tutustuttiin Hernejärven lumo-kohteisiin ja niiden hoitoon. Niityllä tutkittiin perinnebiotooppien kasveja. 7 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Hankkeen alkamisesta tiedotettiin alueen viljeli- jöille lähteneellä kirjeellä, jossa heidät kutsuttiin tiedotustilaisuuteen. Muille asukkaille tilaisuudes- ta tiedotettiin lehdissä ja radiossa. Ensimmäinen hankkeen yhteinen tilaisuus pidettiin Hernejärven koululla 9.6. Tilaisuudessa kerrottiin alkavan hank- keen sisällöstä ja tavoitteista. Illan aikana saatiin hyvää yleistietoa kylästä ja sovittiin ensimmäiset käynnit tiloille. Kun tilakäynnit aloitettiin, oli tie- to yleissuunnittelusta saavuttanut kylän asukkaat hyvin. Useimmat viljelijät olivat mukana tilakäynnin maastokierroksella, jolloin tutustuttiin oman tilan ympäristöön monimuotoisuuden kannalta. Käyn- nit olivat luonteeltaan neuvontakäyntejä, jolloin keskustellaan erilaisista hoitovaihtoehdoista ja erityistukisopimusten tarjoamista mahdollisuuk- sista. Kaikille kyläläisille yhteinen maastoilta järjestet- tiin 20.7. Tuolloin tutustuttiin maatalousympäris- tön monimuotoisuuteen käytännössä kahdella pe- rinnebiotoopilla ja yhdellä kosteikolla. Kun suun- nitelmakartta valmistui, pidettiin kolmas yhteinen tilaisuus Hernejärven koululla 29.11. Kyläillassa kerrottiin hankkeen tuloksista ja jatkotoimista. Ti- laisuudessa oli myös maanmittausinsinööri Jukka Rissasen alustus vesijättömaiden lunastamisesta ja projektipäällikkö Jukka Koski-Vähälän alustus kosteikkoalueiden yleissuunnittelusta. Perhoshar- rastaja Hannu Hietaniemi kokosi kesän aikaan ha- vaintoja Hernejärven kylän päiväperhosista. Hän kertoi havainnoistaan ja esitteli seuranta-alueella esiintyneet päiväperhoset. Hankkeen etenemisestä ja tuloksista kerrottiin Iisalmen Sanomissa kolmes- sa hankkeen aikana ilmestyneessä jutussa. Yhteistyö eri tahojen kanssa on sujunut hank- keen aikana hyvin. Viljelijät ja maanomistajat alu- eiden hoitajina ovat avainasemassa, mutta myös ohjausryhmä on tukenut työtä hyvin, samoin kau- pungin maaseutusihteeri ja kaikki muutkin suun- nittelutyöhön osallistuneet. Vuonna 1968 oli kylämaisema nykyistä avoimempi. Näkymä Ilomäentieltä kohti Hernejärveä. Kuva Suomen Ilmakuva Oy, Keijo Kääriäinen. 8 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 3 Suunnittelualue on yläsavolainen rantakylä Hernejärven pintaa nostettiin ja järveä ruopattiin. Ruoppausmassat sijoitettiin pääosin Ihotunniemen ja Kärjenniemen ranta-alueille. Vanhalahden alu- eelle rakennettiin venevalkama-alue. Pitkäkosken alueella on tehty lisäksi kalataloudellinen kun- nostus. Niemisen järvelle vuosina 1999-2002 teh- dyistä kunnostustöistä vastasi Iisalmen kaupunki. Niemisenpuron pohjapato kunnostettiin ja järven veden pintaa nostettiin, puron uomaa avarrettiin ruoppauksella, järviruokoa niitettiin ja korjattiin pois sekä tehokalastuksella poistettiin särkikaloja. Järven syvänteeseen asennettiin hapetin. Lisäk- si valuma-alueelle rakennettiin laskeutusaltaita, kaksi pelloille ja yksi Metsäkeskuksen hankkeena metsässä olevan purkuojan varrelle. Suunnittelualueella on Hernejärven lisäksi usei- ta pieniä lampia. Oman mielenkiintoisen lisänsä tuovat Ylä-Savolle tyypilliset jokivarret. Joet tuovat runsaasti vettä myös Hernejärveen, mistä johtuen vuotuiset veden pinnan vaihtelut ovat suuria ja ke- väisin rantapeltoja peittävät tulvat ovat tavallisia. Maisemallisesti Hernejärven kyläkokonaisuus on monipuolinen. Hernejärvi on muodoltaan vaihteleva ja järvimaisemasta muodostuu järven vaihtelevan muodon vuoksi mielenkiintoinen. Järvessä olevat Hernesaari ja Honkasaari lisäävät maiseman vaihtelua. Kun järvessä ei ole suuria selkiä, mahdollistavat peltomaisema ja avoimet Suunnittelualue sijaitsee Iisalmen Hernejärven ympärillä (kartta 1). Hernejärveen tuo vettä Son- kajärvestä laskeva Matkusjoki ja vedet virtaavat edelleen Varpasjoen kautta Ala-Varpaseen sekä Pit- käkosken kautta Koukunjokeen, Viitaanjärveen ja edelleen Kilpijärveen. Ennen laivaliikenne kulki Pitkäkosken alajuoksulta Iisalmen kaupunkiin. Luonnonmaantieteelliseltä sijainniltaan Herne- järvi kuuluu eteläboreaaliseen (Järvi-Suomi) kas- villisuusvyöhykkeeseen ja Pohjois-Savon eliömaa- kuntaan. Suunnittelualueella on paikoin lehtomais- ta kasvillisuutta. Hernejärven alavat rantapellot ovat pääasiassa viljavaa, jääkauden sulamisvesien huuhtomaa hiesua. Jonkin verran esiintyy myös hiesua hienompaa hiuetta sekä liejusavea ja elope- räisiä turvemaita. Korkeimmilla paikoilla maalaji muuttuu karkeammaksi hietamoreeniksi. Maastonmuodoiltaan Hernejärven ranta-alueet ovat suhteellisen tasaisia, osittain veden laskun seurauksena muodostuneita vesijättömaita. Kau- empana järvestä pellot muuttuvat kumpuileviksi. Peltoalueet eivät ole kovin laajoja ja rajautuvat ylä- osistaan usein metsän reunavyöhykkeellä kulke- vaan kylätiehen. Kylän korkein mäki on Kivimäki, joka kohoaa Matkusjoen länsipuolella 155 metrin korkeuteen. Hernejärven ja Niemisen väliin jäävän Ulmalan- mäen korkeus on 140 metriä. Hernejärven pinta on 91,20 metriä merenpinnan yläpuolella. Kylän vanhin asutus sijoittuu noin korkeuskäyrälle 100 mmpy, uudempaa asutusta on korkeuskäyrällä 95 mmpy. Sopivien asuinpaikkojen valinnan perus- teena ovat todennäköisesti olleet niin rakentami- seen soveltuva maaperä kuin vesistön tulvaolo- suhteetkin. Luontaisesti rehevillä, suhteellisen matalilla ylä- savolaisilla järvillä on ollut rehevöitymisongelmia. Hernejärven ja Niemisen järville muutamia vuosia sitten tehdyt kunnostustoimet ovat parantaneet ve- den laatua. Pohjois-Savon ympäristökeskus toteutti kunnostustoimet Hernejärvellä vuosina 2000-2005. Perustietoja suunnittelualueesta Pinta-ala 3340 ha Peltoa 900 ha Maatiloja 38 kpl -kotieläintiloja 20 kpl -kasvinviljelytiloja 18 kpl 9 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Kartta 1, Suunnittelualue 10 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Näkymä Iso-Jo- kilahden rannalta kohti Ilomäkeä. Avoimet rannat mahdollistavat näkymien avau- tumisen kylän toiselle puolelle yli saarien ja lahtien. Maisema on vaihteleva ja mielenkiintoinen. rantavyöhykkeet näkymien avautumisen järven selälle, yli saarien ja jatkumisen edelleen järven toiselle puolelle. Suhteellisen pienet peltoalueet, vaihtelevat reunavyöhykkeet, erilaiset ranta-alu- eet ja niiltä avautuvat näkymät, luonnonlaitumet ja niityt sekä vanha kunnossapidetty rakennuskanta muodostavat yhdessä niin maisemallisesti kuin Kylän vanhin asutus sijoittuu kymmenisen met- riä nykyistä järven pintaa korkeam- malle. monimuotoisuudenkin kannalta arvokkaan koko- naisuuden. 11 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 3.1 Maatalous ja ympäristön hoito Suunnitelmassa keskitytään peltoihin rajautuviin pellon ulkopuolisiin alueisiin. Maatalousympäris- tön luonnonhoidon kannalta myös pelloilla viljeltä- villä kasveilla on merkitystä. Mitä monipuolisem- min erilaisia kasvilajeja on mukana viljelykierrossa, sitä monilajisempi on myös viljely-ympäristö. Suunnittelualueella on 38 viljelijää, joista kuusi asuu alueen ulkopuolella. Tiloista 20 on kotieläin- tiloja ja 18 tilan tuotantosuuntana on kasvinviljely. Erityistukisopimuksista luomu-sopimus on kym- menellä tilalla, sopimus suojavyöhykkeiden perus- tamisesta ja hoidosta on yhdellätoista tilalla, perin- nebiotooppien hoitosopimus on kuudella tilalla ja lumo-sopimus kahdella tilalla. Kaikki viljelijät ovat sitoutuneet ympäristötukeen. 3.2 Peltoihin liittyvät rannat Rantakylillä vesistö ja siihen liittyvät peltojen ran- nat ovat tärkeä osa kylämaisemaa. Hernejärvellä ranta-alue muodostuu pellosta ja siihen liittyvästä vesijättömaasta, mikä on muodostunut järven las- kun seurauksena. Vesijättö on tavallisimmin tulva- veden avoimena pitämää, erilaisia saroja kasvavaa luhta-aluetta. Kun suunnitellaan rantojen hoitoa, usein hyvä lähtökohta on tarkastella kylän maisemaa muuta- ma vuosikymmen sitten. Vertailemalla aikaisempia hoitotapoja tämän hetken tilanteeseen voi arvioida maisemaa ennen ja tällä hetkellä. Rantakylillä ve- sistöön avautuvat näkymät ovat maisemallisesti arvokkaita. Niitä kannattaisi hoitaa avoimina aina, kun se on järkevää ja mahdollista. Järvi-Suomen alueella, mihin Pohjois-Savokin kuuluu, avoimet rantavyöhykkeet ovat vähentyneet samassa tahdis- sa kotieläintilojen vähenemisen kanssa. Rantojen laiduntamisen päätyttyä alkaa usein umpeenkasvu ja avoimet järvinäkymät umpeutuvat. Peltoihin liittyvistä avoimista rannoista hyötyvät myös linnut. Erityisesti niillä viihtyvät kahlaajat, jotka pesivät mielellään rantapelloilla ja kaivavat rantaliejusta pitkällä nokallaan erilaisia toukkia ja hyönteisiä ruuaksi. Näitä lajeja ovat muun muassa taivaanvuohi, lehtokurppa, suokukko, isokuovi, töyhtöhyyppä sekä valko-, punajalka- ja metsä- viklo. Viljavilla rannoilla on muutamia lehtomaisia alueita, jotka on merkitty suunnittelualueen kart- taan. Pitkäkosken rannoilla viihtyvät lehtomaisten kasvualustojen mustakonnanmarja ja näsiä. Kylän ranta-alueilla tapaa myös yleisesti siperiansinival- vattia, metsäruusua, syyläjuurta ja paikoin puna- koisoakin. 3.3 Päiväperhoshavaintoja Hernejärveltä (teksti Hannu Hietaniemi) Kesällä 2005 kartoitin päiväperhosten esiintymistä lähiympäristössä. Olin jo muutaman vuoden aika- na satunnaisesti tutustunut alueen päiväperhosiin, varsinkin sen jälkeen kun muutimme vaimoni koti- kylälle asumaan. Kartoitus perustuu pääosin vuo- den 2005 havaintoihin, mutta mukaan on otettu Etualla tulvan vaikutuksesta avoimena py- syvää rantaluh- taa, taustalla Lyyran tilan laiduntamalla hoidettua ran- tavyöhykettä. 12 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 myös aiempien vuosien tietoja, erityisesti vaeltaja- lajien ja vuorovuosina lentävien lajien suhteen. Havaintoalueeksi muodostui Jukka Kiiskisen omistama Leväniemi-tila (12:59), varsinkin vanha vasikkahaka, joka on perinnebiotooppi. Myös pel- totiet, pellon reunamat ja ranta-alue kiinnostivat. Toisena suppeampana alueena oli ojitetun, kuiva- tetun Suursuon pohjoisreunassa oleva Laurinlam- pi, jonka välittömässä läheisyydessä suokasvilli- suus on vielä säilynyt. Laurinlampi sijaitsee noin 2 km Leväniemen tilalta kaakkoon. Maastokäynnit pyrittiin järjestämään noin 2 viikon välein. Havaitut lajit on sijoitettu pääasiallisen elinym- päristön mukaan neljään ryhmään. Osa perhosis- ta voi asustaa useammassakin elinympäristössä ja usein kasvillisuusympäristöjen rajavyöhykkeet ovat perhosmääriltään runsaita. Osa perhosista on kuitenkin hyvin vaateliaita elinympäristön suh- teen ja toukka voi syödä vain tiettyä tai tiettyjä ravintokasveja. Soiden lajit ovat useimmiten sel- vimmin sitoutuneita elinympäristöihinsä. Niittylajisto osoittautui tavanomaiseksi. Har- vinaisempia lajeja ei havaittu ja joitakin lajeja jää- tiin kaipaamaan mm. keltatäplähiipijää, mansik- kakirjosiipeä, pikku- ja ketokultasiipeä, kelta- ja idänniittyperhosta. Suolajisto taasen osoittautui kattavaksi ja monet soiden ojittamisen vuoksi har- vinaistuneet lajit löytyivät, muun muassa suono- kiperhonen, rämekylmänperhonen, suo- räme- ja rahkahopeatäplät sekä suokirjosiipi. Yllättävän hyvin on pienen suolammen ympäristö pystynyt vielä säilyttämään lajiston, vaikka suo on kuivattu ja metsittynyt. Tarkoitus on jatkaa seurantaa ja yksi mahdollisuus on aloittaa alueella maatalous- ympäristöjen päiväperhosseurannan laskentalinja. Tämä kuitenkin vaatii sitoutumista säännölliseen viikoittaiseen koko kesän kestävään seurantaan usean vuoden ajaksi. Ketojen ja niittyjen lajeja: Ruskosinisiipi (Eumedonia eumedon) Niittysinisiipi (Cyaniris semiargus) Hopeasinisiipi (Agrodiaetus amandus) Hohtosinisiipi (Polyommatus icarus) Niittyhopeatäplä (Clossiana selene) Loistokultasiipi (Heodes virgaureae) Mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola) Lauhahiipijä (Thymelicus lineola) Piippopaksupää (Ochlodes venatus) Tesmanperhonen (Aphantopus hyperantus) Puutarhojen, pihojen ja joutomaiden lajeja Kaaliperhonen (Pieris brassicae) Naurisperhonen (Pieris rapae) Lanttuperhonen (Pieris napi) Neitoperhonen (Inachis io) Amiraali (Vanessa atalanta) Ohdakeperhonen (Vanessa cardui) Nokkosperhonen (Aglais urticae) Metsien ja peltojen reunamien lajeja, joita tavataan usein myös kedoilta ja niityiltä Ritariperhonen (Papilio machaon) Virnaperhonen (Leptidea sinapis) Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) Auroraperhonen (Anthocharis cardamines) Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) Kangassinisiipi (Plebejus argus) Ketosinisiipi (Lycaeides idas) Lehtosinisiipi (Aricia artaxerxes) Haapaperhonen (Limenitis populi) Suruvaippa (Nymphalis antiopa) Herukkaperhonen (Polygonia c-album) Orvokkihopeatäplä (Speyeria aglaja) Angervohopeatäplä (Brenthis ino) Ratamoverkkoperhonen (Mellicta athalia) Metsänokiperhonen (Erebia ligea) Tummapapurikko (Lasiommata maera) Metsäpapurikko (Lasiommata petropolitana) Suolajit Suonkeltaperhonen (Colias palaeno) Kangasperhonen (Callophrys rubi) Juolukkasinisiipi (Vacciniina optilente) Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) Rämehopeatäplä (Proclossiana eunomia) Rahkahopeatäplä (Clossiana frigga) Pursuhopeatäplä (Clossiana euphrosyne) Hernejärvellä esiintyneet päiväperhoslajit: 13 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 4 Hoito-ohjeita eliympäristötyypeittäin Oppaan loppuosa koostuu kohdekuvauksista, joissa on mukana hoitosuositus. Tähän on koot- tu elinympäristötyypeittäin yleisiä hoito-ohjeita, joista toivottavasti on apua suunniteltaessa oman tilaympäristön luonnon hoitoa pidemmällä tähtä- yksellä. Kaikille karttaan merkityille kohteille ei ole annettu erillistä hoitosuositusta ja näissä kohteissa voi soveltaa yleisiä ohjeita. 4.1 Järvien rannat ja rantaniityt Suunnitelmakarttaan on merkitty rantoja kahteen eri hoitotyyppiin. Toisena ovat nyt avoimina olevat rannat, joita hoidetaan laiduntamalla, säännöllisil- lä raivauksilla tai jotka pysyvät tulvan ja keväisen jäiden lähdön vaikutuksesta avoimina. Nämä alu- eet ovat merkitty tulvarannaksi, avoimeksi ranta- vyöhykkeeksi tai rantaniityksi. Toisen kokonaisuuden muodostavat kosteikot ja tulvaniityt, jotka ovat aikaisemmin olleet avoi- mia, mutta ovat yleensä laidunnuksen ja niiton päättymisen jälkeen kasvaneet umpeen. Päälajit näillä rannoilla ovat erilaiset pajut, harmaaleppä ja hieskoivu. 4.1.1 Laidunnus Aikaisemmin miltei kaikki suunnittelualueen ran- nat ovat olleet laidunnettuja. Useilla maatiloilla lai- duntaminen on päättynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana. Nyt laidunnuksessa olevat rannat on merkitty suunnitelmaan lumo-kohteina. Um- peenkasvaneen rantavyöhykkeen laidunnus aloi- tetaan laiduntamalla rantavyöhykettä yksi kesä, sen jälkeen tehdään tarvittavia raivauksia ja jatke- taan laidunnusta. Sopiva eläinmäärä pitää vesa- koitumisen kurissa. Alkuun sopivaa eläintiheyttä seurataan, sillä myös maanpinnan turhaa kulumis- ta ja rikkoutumista on vältettävä. Tarvittaessa voi 14 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 alkuvaiheessa hoitoa tehostaa niittämällä vadelmia ja nokkosia. Rantaniityillä ja pensoittuvilla luhta-alueilla lai- duntaminen on erittäin suositeltavaa, sillä muun muassa kahlaajat viihtyvät laidunnetuilla ranta- niityillä. 4.1.2 Raivaus Kaikki suunnittelualueen rannat ovat luontaisesti melko reheviä. Jos rannoilta halutaan avata näky- miä järvelle ja puustoa poistetaan, kasvaa kenttä- ja pensaskerros rehevästi vadelmaa, maitohorsmaa, pajua ja harmaalepän vesaa. Mikäli näkymiä halu- taan avata pysyvästi, se vaatii jatkuvaa hoitoa. Tä- hän on usein helpoin keino laiduntaminen. Muu- toin rantavyöhykettä on raivattava tai niitettävä vuosittain. Suunnittelualueella on muutamia ranta- alueita, joita hoidetaan säännöllisesti niittämällä. Hernesaaren laiduntamalla hoidettua koillisrantaa. Säännöllisesti tehdyillä raivauksilla pysyy rantavyöhyke väljänä. Jätettävän puuston tiheydestä riippuu, miten paljon kenttäkerros saa valoa ja miten tiheästi se kasvaa. Erityistukisopimusalueilta hakkuu- tähteet korjataan pois. 4.2 Perinnemaisemat eli perinnebiotoopit Maatalouden luomia perinnemaisemia ovat eri- laiset luonnonniityt, hakamaat ja metsälaitumet, joista käytetään nimitystä perinnebiotoopit. Näi- tä alueita on hoidettu pitkään laiduntamalla tai niittämällä. Mikäli alueelle ei ole tuotu ravinteita ulkoapäin, jatkuva laiduntaminen on vähentänyt maaperän ravinteita. Ravinteiden vähentyessä alu- eelta häviävät isot ruohot ja heinät. Näiden tilalle tulee niukkaravinteisessa maaperässä ja valoisilla kasvupaikoilla viihtyviä niittykasveja. Mitä kau- emmin laidunnusta on jatkettu sopivalla eläinmää- rällä, sitä monipuolisempi kasvillisuus laitumelle on kehittynyt. Perinnebiotooppien hyvistä tyyp- pikasveista suunnittelualueella tavallisimpia oli nurmitatar, joita esiintyi muutamassa kohteessa runsaasti. Myös pussikämmekkä, jäkki ja ketonoi- danlukko viihtyvät alueen perinnemaisemilla. Monipuolista kasvillisuutta seuraa monipuoli- nen hyönteislajisto ja hyönteisiä taas linnut. Perin- nebiotoopit ovatkin monipuolisinta maatalousym- päristöä ja niitä kannattaa aina hoitaa. Hernejärvellä on useita laajoja rantalaitumille muodostuneita perinnebiotooppeja. Perinnemaisemia hoidettaessa: • laidunna aluetta omana lohkona erillään peltolaitumista. Mikäli ruoka loppuu, siirrä eläimet pellon puolelle syömään • älä tuo alueelle lisärehua • älä muokkaa • älä lannoita • seuraa laidunpainetta. Sopiva eläinmäärä on silloin, kun alue on melko tarkkaan syöty, mutta maan pinta ei kulu rikki • älä ojita • hae eritystukisopimus perinnebiotooppien hoidosta. Tällöin saat korvausta hoidosta aiheutuneisiin kuluihin Myös käytöstä poistuneen perinnemaiseman kun- nostuksen voi aloittaa uudelleen. 4.3 Saarekkeet ja reunavyöhykkeet Suunnittelualueella on runsaasti erilaisia metsä- saarekkeita ja reunavyöhykkeitä, yhteensä noin 50. Osalle saarekkeista on annettu tarkempia hoito-oh- jeita, mutta suurimman osan hoidossa voi noudattaa seuraavia ohjeita. Alueille voi hoitotavasta riippuen hakea joko eritystukisopimusta maiseman hoidosta tai luonnon monimuotoisuuden edistämisestä. 15 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Laiduntaminen on hyvää hoitoa pelloilla oleville metsäsaarekkeille. Laidunnettaessa vesakoitumi- nen pysyy kurissa ja mikäli maaperä ei ole kovin ravinteikasta, on myös kasvillisuus monipuolista. Suositeltavinta on laiduntaminen omana lohko- naan, mutta mikäli se ei onnistu, hoidetaan saarek- keita yhdessä peltolaitumien kanssa. Tarvittaessa tehdään raivauksia ja puuston harventamista. Muutamille kosteapohjaisille saarekkeille on esitetty hoito-ohjeena, että annetaan puuston ja pensaikkojen kasvaa ilman raivauksia. Tällöin saa- rekkeisiin kehittyy nopeasti lahoavaa puuainesta ja ne tarjoavat elinympäristön sekä lahopuussa viihtyville hyönteisille että kolopesiville linnuille. Muutamalla tilalla on ollut kiinnostusta muuttaa vanhoja mutahauta-alueita lintukosteikoiksi. Näil- lä kohteilla se on suunnitelmassa suositeltavana hoitona. Lintukosteikon perustajalla on omaa kiin- nostusta riistan hoitoon. Kosteikon perustamisku- lut ovat usein melko korkeat. Tavallisin metsäsaarekkeiden hoitomuoto on ajoittain tehtävä puuston harventaminen ja pen- saikkojen raivaus. Niissä saarekkeissa, joissa maa- Karja laiduntamassa rantaniittyä Arvonniemessä. Taustalla näkyy Perki- ön rannan perinnemaisema. Pellolla olevat saarekkeet monipuolistavat peltoympäristöä ja tuovat siihen vaihtelua. Hirsirakennusten lämpimillä seinustoilla viihtyvät monet hyönteiset ja lahoava puu tarjoaa pesäpaikan puun koloissa pesiville myrkkypistiäisille, kuten erakkoampiaisille ja petopistiäisille. 16 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 pohja on rehevää, päästäneen parhaimpaan lop- putulokseen kasvattamalla puustoa varjostamaan maapohjaa. Avoimeksi raivatuissa saarekkeissa kasvu on voimakasta ja avoimen kasvutilan val- taavat pääasiassa pioneerikasvit maitohorsma ja vadelma. Puuston kasvaessa varjostus vähentää pensaikon kasvua. Saarekkeissa suositaan lehti- puuvaltaisuutta ja varsinkin haapa ja raidat ovat hyviä puulajeja monimuotoisuuden kannalta. Niiden rungoilla viihtyvät monet sienet ja käävät. Vanhat puuyksilöt ovat monien kolopesijöiden suosimia pesäpaikkoja. Saarekkeissa kannattaa suosia lahopuuta aina, kun se on mahdollista. 4.4 Puukujanteet Suunnittelualueella on joitakin puukujanteita ja jonkin verran tulotien varrella olevia tai rantaan johtavia puurivejä. Uusien kujanteiden perusta- minen on edelleen varsin suositeltavaa. Tavalli- simmin kujanne johtaa maantieltä tilakeskukseen, mutta toisinaan ne johtavat tilakeskuksesta ran- taan vanhalle laivalaiturille. Vaikka liikkuminen onkin siirtynyt maanteille, voisi näitäkin rantaan johtavia kujanteita uusia. Ne ovat merkkinä kylän aikaisemmasta historiasta, jolloin liikuttiin vesireit- tejä pitkin. Kujanteet ovat merkittäviä kiintopis- teitä kylämaisemassa. Ne monipuolistavat maise- maa ja tarjoavat samalla pesimä- ja elinympäristön useille lajeille. Kujanteen merkitys monimuotoi- suuden kannalta lisääntyy puiden vanhentuessa. Puihin tulee koloja ja kuollutta puuainesta. Tämä lisää hyönteisten määrää ja siitä hyötyvät edelleen hyönteisiä ravintonaan käyttävät linnut. Kujantei- den kuivilla pientareilla viihtyvät niittykasvit. Kun kujanteet vanhenevat ja ränsistyvät, ne uusitaan ennen kuin mahdolliset kaatuvat puut ovat tur- vallisuusriski. Kujanteet perustetaan yhdestä puu- lajista ja perustettavan kujanteen leveyttä suunni- teltaessa on ajateltava muutaman vuosikymmenen päähän. Silloinkin käytössä olevilla koneilla pitäisi kujannetta pitkin mahtua liikkumaan. 4.5 Ojien varret Hernejärvellä on tehty paljon vesien ohjausta ojilla ja kanavilla. Tärkeimmät ojien ja purojen varret pientareineen on merkitty suunnitelmakarttaan. Monet eläinlajit eivät ylitä mielellään avointa pel- toa. Ojat pientareineen tarjoavat suojaisan liikku- misreitin ja niitä pitkin useat lajit voivat ylittää pellon turvallisesti. Ojien reunoilla kasvavat me- sikasvit ovat myös tärkeitä ruokailupaikkoja useil- le hyönteisille. Suositeltavaa on hoitaa pientareita Pökkelöityvät puun rungot tarjoavat ruokaa ja pesi- misympäristön monille hyönteisille ja linnuille. Ne kannattaa aina säästää, jos se vain on mahdollista. 17 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 niittämällä tai laiduntamalla ja jättää ojien varsille paikoin kasvamaan pensaikkoja ja mahdollisesti myös joitakin puita. 4.6 Pientareet Hernejärven piennaralueet ovat monipuolisia. Niin teiden kuin ojienkin pientareilla viihtyy useilla paikoilla monipuolinen kasvillisuus. Tämä kertoo siitä, että pientareita on hoidettu oikein. Ravinteet on levitetty pellolle, eikä pientareita ole käsitelty torjunta-aineilla. Lisäksi hoitotapana ovat olleet niitto ja laidunnus. Tavallisia kasveja kylän piennaralueilla ovat päivänkakkarat, peurankellot, matarat, siankärsämöt ja karhunputket. Rantapel- tojen pientareilla viihtyvät ranta-alpi, rantakukka, mesiangervo ja maitohorsma. Pientareiden hoito on osa ympäristötukeen sitou- tuneen tilan peltoympäristön hoitoa. Hernejärvellä suositukset pientareiden hoidosta ovat toteutuneet ja edelleenkin hoitoa jatketaan samaan tapaan. Ta- voitteena on saada pientareille kehittymään mo- nivuotinen, pääasiassa niittykasveista muodostu- va kasvipeite, jolle hoidoksi riittää niitto kerran kasvukaudessa. Mitä monilajisempi kasvillisuus on pientareella, sitä monipuolisempi on muukin pientareilla viihtyvä lajisto ja samalla piennaralu- een merkitys monimuotoisuuden kannalta. Mikäli pientareilla käytetään kasvinsuojeluai- neita, häviää monipuolinen kasvilajisto ja paljaalle maan pinnalle iskeytyvät ensimmäisinä rikkakas- vit. Niitä joudutaan torjumaan kasvinsuojeluaineil- la ja pientareiden hoito muuttuu rikkakasvillisuu- den kanssa tasapainoiluksi. Samanlainen vaikutus on lannoituksella, sillä pientareille kulkeutuneista ravinteista hyötyvät kookkaat rikkakasvit. 4.7 Maisemapuut Koko suunnittelualueella on säästetty komeita maisemapuita sekä järvien rannoilla että metsien reunavyöhykkeillä ja saarekkeissa. Yksittäisiä mai- semapuita hoidetaan pitämällä puiden ympäristö avoimena, jolloin komea latvus pääsee täyteen oi- keuteensa. Monimuotoisuuden kannalta tärkeim- piä puulajeja ovat haapa ja raidat, mutta kaikki muutkin puulajit tuovat vaihtelua ja tarjoavat ruokailu- ja pesimäpaikkoja avoimessa peltoym- päristössä. Kujanteet monipuolistavat maisemaa ja tarjoavat tunnelmallisen sisään- tulon. Valtaojan varrella kasvavat pensaikot tarjoavat useille lajeille ruokailu- paikan ja suojan peltoaukean ylittämiseen. Samalla ne monipuolistavat maisemaa. Ravinteiden hallinta on osa viljelijän työtä. Kun pientareilla ei käyte- tä kasvinsuojeluaineita ja ravinteet pysyvät pellon puolella, kuhisevat piennaralueet elämää. 18 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Huttulanniemen rakennuskokonaisuus on maisemallisesti ja kulttuurihistorial- lisesti arvokas. Harvassa pihapiirissä enää tapaa kaikkia niitä rakennuksia, joita ennen tarvittiin. 19 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 5 Erityisympäristötuet ja muita rahoitusmahdollisuuksia Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Sopimusaika on 5 tai 10 vuotta. Erityistuen mak- simimäärä on 449,90 €/ha/v. Pellolla olevalle suo- javyöhykkeelle maksetaan myös LFA-tukea 200 €/ha/v ja LFA:n kansallista lisäosaa, joka on kas- vinviljelytilalla 18,40 €/ha /v ja kotieläintilalla 92 €/ha/v. Lisäksi suojavyöhykkeelle voi saada nuo- ren viljelijän tuen, mikä on 30 €/ha/v. Suojavyöhyke on vesistön tai valtaojan varteen perustettava vähintään 15 metriä leveä monivuo- tisen kasvillisuuden peittämä alue, jolle ei levitetä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Sen tarkoi- tuksena on vähentää ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumista vesistöön. Viljelijä voi hakea erityistukea, kun • hän on sitoutunut ympäristötuen perustoi- menpiteisiin • tukikelpoista peltoa on viljelyssä vähintään 3 ha • vuokrattujen sopimusalueiden vuokra-aika kattaa koko sopimuskauden. Pienin sopimusala voi olla 0,15 ha, ja se voi koostua kolmesta 5 a:n lohkosta. Hakumenettely Sopimusta haetaan vuosittain keväällä muun tuki- haun yhteydessä. Hakulomakkeen lisäksi tarvitaan suunnitelma. Siinä kerrotaan alueen perustiedot, aikaisempi hoito, tämän hetken tilanne ja tulevan hoidon tavoitteet. Suunnitelman tulee sisältää kaik- ki sopimuskaudella tehtävät hoitotoimet ja niiden aikataulun. Suunnitelma-alueet kuvataan kartalla ja kustannusarviossa arvioidaan hoidosta aiheu- tuvat kulut ja tulonmenetykset, joiden perusteella sopimuksen tukitaso määräytyy. Kustannusarvio laaditaan huolellisesti, jotta kaikki hoidon kulut huomioidaan ja tukitaso asettuu oikean suuruisek- si. Hoitosuunnitelman voi tehdä itse tai sen voi teettää esimerkiksi maisemanhoidon neuvojalla. Ulkopuolisen suunnittelijan kulut voidaan sisäl- Ympäristötuen erityistukisopimuksia voivat teh- dä ympäristötukeen sitoutuneet viljelijät. Sopimus korvaa hakijalle sopimusalueen hoidosta aiheutu- via kuluja ja tulonmenetyksiä. Viljelijät saavat näin taloudellista tukea työhön, jota he tekevät maa- seutumaiseman ja luonnon hyväksi. Seuraavassa on lyhyesti esitelty maiseman- ja luonnonhoitoon liittyvät erityistukisopimukset. Erityistukisopimuksia maiseman- ja luonnonhoitoon: Maiseman kehittäminen ja hoito Sopimusaika 5- tai 10 vuotta. Maksimitukimäärä 336,38 €/ha/v. Tukimuodon tavoitteena on lisätä viljelymai- seman avoimuutta ja monipuolisuutta, vahvistaa maiseman ominaispiirteitä sekä hoitaa ja parantaa maisemallisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti ar- vokkaita maatalousmaisemia. Perinnebiotooppien hoito Sopimusaika 5 vuotta, maksimitukimäärä 420,47 €/ha/v. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen Sopimusaika 5 tai 10 vuotta. Maksimitukimäärä 420,47 €/ha /v. Tavoitteena on huolehtia maatalousympäris- tön luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja lisääntymisestä. Lisäksi tavoitteena on lisätä maa- talousympäristössä tyypillisten kasvien ja eläin- ten määrää, huolehtia riistan viihtyvyydestä, lisätä luontokohteiden määrää ja parantaa niiden laatua, sekä säilyttää olemassa olevia kohteita. Näistä sopimuksista on lisätietoja nettiosoitteessa www.maaseutukeskus.fi /pk/ymp/index.htm 20 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 lyttää kustannusarvioon. Suunnitelma toimitetaan ennen sopimuskauden alkamista (viimeistään 31.5. tai 30.9) TE- keskuksen maaseutuosastolle. Tämä jälkeen TE- keskus pyytää kohteesta lausuntoa alu- eelliselta ympäristökeskukselta. Ympäristökeskuk- sen edustaja arvioi hankkeen maastokäynnillään ja antaa lausunnon, jonka perusteella TE- keskus tekee rahoituspäätöksen seuraavan talven aikana. Sopimus astuu voimaan TE-keskuksen päätöksel- lä. Tämän jälkeen hakija hoitaa sopimusaluetta suunnitelman mukaan ja toteutuneesta hoidosta pidetään hoitopäiväkirjaa lohkokortin tapaan. Kun sopimuskausi päättyy (viiden tai kymme- nen vuoden kuluttua), haetaan uutta sopimusta palauttamalla hakulomake muun tukihaun yhte- ydessä ja toimittamalla uusi suunnitelma TE- kes- kukseen ennen sopimuskauden alkua. 5.1 Maiseman kehittäminen ja hoito Tämän sopimuksen voi solmia joissain tapauksissa pelloille, yleensä kuitenkin peltoihin liittyville alu- eille sekä alueille, jossa on merkkejä aikaisemmasta maatalouskäytöstä. Etusijalla ovat valtakunnalli- sesti tai alueellisesti arvokkailla maisema-alueilla sijaitsevat kohteet sekä kohteet, joilla on ollut edel- lisellä tukikaudella vastaava erityistukisopimus. Tärkeitä kohteita ovat myös taajamien ja matkailul- lisesti merkittävien reittien sekä liikenneväylien lä- heiset kohteet. Suunnittelun lähtökohtana on mai- seman hoito nykyisellään tai sen kehittäminen. Soveltuvia toimenpiteitä Maiseman avaamista tehdään peltoihin rajau- tuvilla reunavyöhykkeillä, joilla vyöhykkeiden umpeenkasvu on sulkenut näkymät ja avoimeen peltomaisemaan kuuluvan avaruuden. Reunavyö- hykkeiden raivaukset ja harventaminen rikastut- tavat maisemaa. Hoidettavia alueita voivat olla esimerkiksi pellon ja järven väliset vyöhykkeet. Maiseman monipuolistamista voidaan tehdä ottamalla esiin maiseman kiintopisteitä ja kauniita yksityiskohtia, esimerkiksi komeita yksittäispuita. Monipuolistamista voidaan tehdä myös pitämällä avoimena viljelymaisemassa olevien kaskikivi- röykkiöiden, siirtolohkareiden ja muinaisrantojen ympäristöjä. Puukujanteiden uusiminen tai uusien kujan- teiden perustaminen voi myös olla sopimuksen toimenpiteenä. Tällöin tiealue rajataan pois sopi- muksen pinta-alasta. Maisemakasvia viljelemällä voidaan pelto- maisemaa monipuolistaa erityisesti rakennusten ympärillä ja teiden tai vesireittien varsilla. Sopivia kasveja ovat esimerkiksi auringonkukka, hunaja- kukka, pellava, apilat ja maisemakasvien seokset. Pienimuotoisilla istutuksillakin voidaan pa- rantaa ympäristöä, esimerkiksi istutuksilla voi- daan peittää ei-toivottua näkymää. Perinteisen maatalouden rakennelman kun- nostus voi olla esimerkiksi latojen, karjamajojen, vesi- ja tuulimyllyjen, riihien, kivisiltojen tai riuku- ja kiviaitojen kunnostusta. 5.2 Sopimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä Tämänkin sopimuksen voi tehdä joissain tapauk- sissa pelloille, mutta yleensä se tehdään peltoihin liittyville alueille tai paikoille, jossa on merkkejä aikaisemmasta maatalouskäytöstä. Sopimuksen tavoitteena on ylläpitää tai lisätä maatalousympä- ristön luonnon monimuotoisuutta, jolloin hoidon lähtökohtana ovat monimuotoisuutta tukevat toi- met. Soveltuvia kohteita: Reunavyöhykkeet, joiden hoidon ja kehittämisen lähtökohtana on olemassa olevan lajiston hoito ja kehittäminen. Reunavyöhyke voi olla avoin, puo- liavoin tai sulkeutunut. Pelloilla sijaitsevia metsäsaarekkeita sekä puu- ja pensasryhmiä hoidetaan samaan tapaan kuin reunavyöhykkeitä. Metsäsaarekkeen enim- mäiskoko on 0,5 ha. Pienialaiset kosteikot ovat vesistöjen ranta-alu- eita, pienialaisia lampareita tai kosteikoita, jotka ainakin osan vuodesta ovat veden peitossa ja muu- tenkin pysyvät kosteina. Hoidon tavoitteena on alueiden hoito luonnontilaisina tai kunnostaminen ja hoito niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy. Umpeutuvia kohteita avataan, pensaita ja puita raivataan ja tarvittaessa tehdään niittoja. Avo-ojia voidaan palauttaa paikoille, missä sa- laojitus ei toimi, jolloin lisääntyvät piennaralueet monipuolistavat lajistoa. Myös vanhojen purouo- mien mutkaisuus voidaan palauttaa ennallistamal- la puro, loiventamalla rannat ja lisäämällä moni- puolista rantakasvillisuutta. Tulvapelloille tehtävä sopimus voi koskea esi- merkiksi aikaisemmin laidunnettuja rantaniittyjä, jotka liittyvät lintuvesiin. Laiduntamisen päättymi- sen jälkeen ovat rannat ruovikoituneet. Tällaisella alueella hoitona on laiduntamisen aloittaminen uudelleen tai niitto ja niittojätteen poiskorjuu. 21 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Sopimuksen voi tehdä myös pelloilla sijait- seville lintujen ja muiden eläinten levähdys- ja ruokailualueille tai uhanalaisten lajien esiinty- mispaikoille. 5.3 Perinnebiotooppien hoito Sopimuksen perinnebitooppien hoidosta voi tehdä alueelle, jota on hoidettu pitkään laiduntamalla tai niittämällä. Perinnebitooppeja ovat kedot, niityt, nummet, lehdesniityt, hakamaat ja metsälaitumet. Pitkään jatkunut niitto ja laidunnus ovat vaikutta- neet niin, että alueelle on kehittynyt omaleimainen kasvi-, sieni- ja eläinlajisto. Soveltuvia kohteita ovat perinnebiotoopit, joita on hoidettu jatkuvasti tai alueet, joilla on hoidossa (esimerkiksi laidunnuksessa) ollut tauko, mutta jonka hoito halutaan aloittaa uudelleen. Tärkeim- piä hoitotapoja ovat niitto ja laiduntaminen sekä puustoisilla alueilla raivaukset ja harvennukset. Helpoiten perinnebiotoopin tunnistaa kasvilli- suuden perusteella. Mikäli laitumella on monipuo- lista niittykasvillisuutta, on se varmin tae alueen sopivuudesta perinnebiotooppien hoito-sopimuk- seen. Lisää tietoja on koottu oppaaseen ”Haka- mailla ja metsälaitumille, opas perinnemaisemien hoitoon Pohjois-Savossa”. Opasta on saatavilla ProAgria Pohjois-Savosta ja ympäristökeskuksesta sekä TE-keskuksen maaseutuosastolta. 5.4 Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Sopimusalue: Suojavyöhykkeen voi perustaa pel- lolle, joka kärsii toistuvista tulvista, jolla on helpos- ti sortuvat rannat tai jolla luontainen vyöhyke tai suojakaista on riittämätön sekä pohjavesialueiden pelloille. Iisalmeen on tehty suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, johon on merkitty suositeltavat suojavyöhykekohteet. Sopimukseen voi liittyä myös pellon ja järven välinen luontainen rantavyö- hyke, jonka keskileveys voi olla enintään 20 m. Hoito: Sopimusalue on monivuotisen kasvilli- suuden peittämä vyöhyke. Mikäli alueelle perus- tetaan nurmi, se tehdään sopimuskauden alkaessa. Sen jälkeen sopimusaluetta ei muokata, lannoiteta eikä sillä käytetä kasvinsuojeluaineita. Aluetta hoi- detaan joko laiduntamalla tai niittämällä, jolloin heinämassa korjataan pois ja sen voi käyttää karjan rehuksi. 5.5 Muita rahoitusmahdollisuuksia Rakennusperinnön hoito 5.5.1 Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaaminen Kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti ar- vokkaan rakennuksen kunnostamiseen voi hakea korkotukilainaa. Laina on enimmäismäärältään 80 % kustannuksista. Korjauksen tavoitteena on säilyttää rakennukseen liittyvät arvot ja rakennuk- sen alkuperäinen henki. Kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaaksi katsotaan ra- kennus, joka sisältyy esimerkiksi museoviraston, maakuntamuseon tai muun vastaavan asiantunti- jaorganisaation laatimaan arvokkaiden rakennus- ten luetteloon tai joka on otettu kaavoituksessa huomioon arvokkaana rakennuksena. 5.5.2 Perinneympäristön kunnostaminen Tuki on tarkoitettu maaseutu- ja maatalouskult- tuuria edustavien yksittäisten rakennusten tai ra- kennusryhmien kunnostukseen. Tuettavia kohteita voivat olla muun muassa tuuli- ja koskimyllyt, ka- lavajat, riihet, luhdit ja aitat. Tuen kohteena voi olla myös useamman maatilan yhteinen hanke. Kun- nostukseen myönnetään avustusta, joka voi olla enintään 20 % hyväksyttävistä kustannuksista. Muita rahoitusmahdollisuuksia tarjoavat esimer- kiksi toimintaryhmien (Ylä-Savon Veturi) hankkeet ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen myöntämät avustukset rakennusperinnön hoitoon. 22 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 6 Luonnon monimuotoisuuskohteet Perinnebiotoopeilta tavatut harvinaiset ja uhan- alaiset kasvilajit (esiintymien määrä) Laji Esiintymiä suikeanoidanlukko 2 ketonoidanlukko 2 nurmitatar 7 pussikämmekkä 3 musta-apila 1 jäkki 4 isolaukku 1 kissankäpälä 1 kissankello 2 Näiden lisäksi hirvenkellosta on kolme erillis- tä esiintymää suunnittelualueen lähellä. Lähin kasvupaikka on suunnittelualueen eteläreunasta parisen kilometriä kaakkoon. Suunnittelualueel- ta löytyi yhteensä yhdeksän perinnebiotooppien huomionarvoista lajia. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat hirven- kello ja suikeanoidanlukko. Suikeanoidanlukosta on Pohjois-Savosta tiedossa neljä esiintymää, joista kaksi on Iisalmen Hernejärvellä. Ketonoidanlukko ja pussikämmekkä ovat alueellisesti uhanalaisia lajeja. Hirvenkello on ollut alunperin pientareiden, niittyjen ja kaskiahojen kasvi. Nyt sen tavallisin kasvupaikka on tienpiennar. Suikea- ja ketonoidan- lukon tavallisimpia kasvupaikkoja ovat laidun- kedot. Pussikämmekkä on lehtomaisten metsien ja tuoreiden niittyjen laji, joka kasvaa Pohjois-Sa- vossa tavallisimmin metsälaitumien lehtomaisilla kasvupohjilla. 6.1 Yhteenveto kohteista Suunnittelualueelta löytyi yhtensä noin 170 koh- detta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. Suunnitelmassa on tarkemmin kuvattu lajistoltaan monipuolisimmat kohteet. Hernejärvellä monimuotoisuuden kannalta merkittävin kokonaisuus muodostuu erilaisista vesistöihin liittyvistä alueista: kosteikoista, tulva- niityistä, avoimista rantavyöhykkeistä ja peltojen vesiuomista pientareineen. Pinta-alaltaan suurin yksittäinen ryhmä ovat perinnebiotooppit, joiden yhteispinta-ala on noin 47 ha. Näistä 15 on laidun- nettuja tai äskettäin laidunnuksessa olleita koh- teita. Kahdellatoista kohteella laiduntaminen on loppunut jonkin aikaa sitten. Näistä ainakin yhdel- le kohteelle on tulossa laiduneläimet. Niittämällä hoidettavia kohteita on kaksi ja yhtä perinnebio- toopeista hoidetaan kulottamalla. Kohteet, joilla laiduntaminen on päättynyt, mut- ta kasvilajisto on edelleen monipuolinen, kannattaa ottaa uudelleen laidunkäyttöön. Vaihtoehtoisena hoitona on niitto ja niittojätteen poiskorjuu. Suunnittelualueen lumokohteet elinympäristötyy- peittäin: Kpl Pinta-ala ha Perinnebiotooppi 33 47,0 Reunavyöhyke, saa- reke 57 12,2 Tulvaranta, avoin rantavyöhyke 39 29,9 Vesiuoma pientarei- neen 27 18,7 Kosteikko, tulvaniitty 11 19,3 Muu lumon kannalta tärkeä ympäristö (piennar, lehto, lai- dunalue ym.) 14 14,30 23 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 6.2 Lumo-kohteet ja hoito-ohjeet Numerot viittaavat kahteen liitteenä olevaan kart- taan: Lumo-kohteet elinympäristötyypeittäin ja Kohteiden hoitosuositukset. Karttojen rajaukset kertovat vain kohteiden sijainnin. Mikäli kohteista tarvitaan tarkempia rajauksia esimerkiksi erityis- ympäristötuen sopimuksia varten, ne tarkistetaan aina maastossa ja rajataan tarkemmalle suunnitte- lukartalle. Tummennetulla merkityt kasvit ovat perinnebiotooppien tai muiden elinympäristöjen hyviä tyyppikasveja. Kohdekuvausten yhteydes- sä on annettu hoitosuosituksia, joita tarkennetaan tilakohtaisia suunnitelmia tehtäessä. 1. Pitkäkosken varsi Pitkäkosken yläpäässä on pato ja koski on kunnos- tettu virkistyskalastusalueeksi. Kosken uomaa ympäröivät rantapenkat ovat jyrkät ja niitä on laidunnettu aikaisemmin. Rannat ovat reheviä, kasvillisuudeltaan lehtomaisia aluei- Jäkki on pitkään laidunnettujen, niukkaravinteisten niittyjen mä- tästävä heinä. Sen lehdet ovat jäykkiä ja pistävän teräviä. Kukinto on toispuoleinen. Peurankello (vas.) ja hirvenkello muistuttavat toisiaan. Hirvenkel- lon varsi on tanakka ja hyvin karvainen. Kukinto on tiiviimpi ja kel- lot lyhyemmät kuin peurankellon kukinnossa. Hirvenkellon kukinto on vaaleansininen, peurankellolla syvän sinipunainen. Keto- ja suikeanoidanlukko (kuvassa) ovat pienikokoisia, matalassa niittykasvillisuudessa esiintyviä itiökasveja. Noidanlukot ovat har- vinaistuneet laidunketojen vähentymisen myötä. Kasvin nimi viittaa avaimiin, joilla voi perimätiedon mukaan avata kaikki lukot. Kuva: Merja Hyttinen. 24 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 ta. Puiden poiston jälkeen rehevältä maapohjalta nousevat nopeasti vadelmat, maitohorsmat sekä puiden ja pensaiden vesat. Niillä paikoilla, missä reunavyöhykettä ei ole aktiivisesti hoidettu, ovat täysikasvuisen puuston alle etsiytyneet lehtojen kasvit. Kosken luoteisosassa on myllylle varattu tontti. Tontin täysikasvuinen puusto muodostuu haavois- ta, koivuista, pihlajista, männyistä ja tuomista. Pih- lajan vesakkoa kasvaa melko tiheästi. Herukoita kasvaa runsaasti, paikoin myös näsiää. Lahopuuta on paljon. Kenttäkerroksen kasveina ovat lehto- maisten kasvupaikkojen saniaiset, sudenmarja ja mustakonnanmarja. Lisäksi kasvaa ahomansikoi- ta, ojakellukkaa, erilaisia sammalia, metsäkurjen- polvea ja talvikkia. Kosken pohjoisranta on etelärantaa valoisampi. Kuivimmilla paikoilla kasvaa monipuolista niit- tykasvillisuutta, muun muassa päivänkakkaroita, peurankelloja ja huopakeltanoa. Sillan pientareella viihtyy siperiansinivalvatti. Kokonaisuudessaan kosken alue on kasvilajis- toltaan vaihteleva ja monimuotoisuuden kannalta arvokas. Suositeltava hoito: Hoitoa jatketaan samoin kuin aikaisemminkin. Niillä paikoilla, missä puusto on varttunut ja alueella on muodostunut rantalehto, ei erityisiä hoitotoimia tarvita. Lahopuun suosimi- nen lisää lajiston monipuolisuutta. Alueilla, joita on hoidettu raivaamalla vesakkoa, jatketaan hoitoa samaan tapaan edelleen. Vadelmien ja horsmien kasvu vähenee, jos niiden päälle annetaan kehittyä suojapuustoa. 2. Ulmalanmäen perinnemaisema Ulmalanmäki kohoaa Pitkäkoskesta kaakkoon. Ulmalanmäen tila on rinteen pienipiirteisessä maisemassa varsin viehättävä ja merkittävä myös kylämaiseman kannalta. Pelloilla olevat saarekkeet monipuolistavat kokonaisuutta. Aikaisemmin tilalla on ollut lampaita ja lehmiä. Parisenkymmentä vuotta sitten karja laidunsi peltoja ja reunametsää. Nyt peltoja ja metsän reu- navyöhykettä laiduntavat hevoset. Vyöhykkeen puina kasvaa haapoja, pihlajia, harmaaleppiä, pensaina herukoita, näsiää ja metsäruusua. Alueen niittykasveja ovat muun muassa ojakellukka, päi- vänkakkara, niittyhumala, leinikit ja tädykkeet. Suositeltava hoito: Perushoitona on laidunnus. Laidunnettavaa aluetta voisi laajentaa tilan rajalle saakka, koska se on ollut aikaisemminkin laitume- na. Muutaman vuoden välein tehtävillä raivauksil- la pidetään vesakoitumista kurissa. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 3. Takalan niitty Takalan tilakeskuksesta pohjoiseen on metsäsaa- rekkeeseen vievän tien varrella pienialainen, noin viiden aarin, niitty. Se lienee ennen ollut laidunta- malla tai niittämällä hoidettua aluetta. Niitty on avoin, ympärillä kasvaa kuusimetsää sekä yksit- täisiä kuusia ja koivuja. Aikaisemmasta käytöstä Ulmalanmäki. Hakamaa on talon vasemmalla puolella. 25 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 kertovat alueella kasvavat sian- ja ojakärsämö, metsäkurjenpolvi, rantaminttu, huopakeltano, sär- mäkuisma, rätvänä, tädykkeet ja ahomansikka. Suositeltava hoito: Niitto ja niittojätteen pois- korjuu vuosittain heinäkuun lopulla. Keväthoitona voi kokeilla kulotusta. Lepät rai- vataan reuna-alueilta pois. Erityistukisopimus: Perinnebiotoppien hoito. 4. Purolan metsälaidun Vähän Purolan tilakeskuksesta pohjoiseen on aina- kin 50 vuotta laidunnettu, kookasta kuusta kasva- va metsälaidunalue. Laiduneläiminä ovat mullit. Pelto- ja metsälaitumen välillä on hakamaa, jota on laidunnettu yhdessä peltojen kanssa. Pelloilta on kulkeutunut alueelle ravinteita ja kasvillisuus on heinävaltaista sekä rehevää. Taempana olevaa metsää on laidunnettu oma- na lohkonaan ja kenttäkerrosta peittää vaihteleva metsän ja niityn lajisto. Paikoin valoa on niukalti ja näillä paikoilla metsän kasvillisuus on vallitseva. Laitumen itäosassa kasvavat metsäkorte, mustikat, oravanmarjat, tädykkeet, ahomansikat, mesimar- jat ja pussikämmekät. Laidunalue laskee länteen, muuttuu valoisammaksi ja maapohjaltaan koste- ammaksi. Tällä osalla viihtyvät lisäksi ojakellukat ja saniaiset. Suositeltava hoito: Perushoitona on laidunta- misen jatkaminen. Puuston harvennus yksittäisiä puita poistamalla ja hakkuutähteiden poisto pa- rantaisivat laitumen valo-olosuhteita ja lisäisivät kasvillisuutta. Erityistukisopimus: Perinnebiotoppien hoito. 5. Ukonlahden tulva-alue Ukonsuolta laskee oja Niskajärven Ukonlahteen. Lahden alue kasvaa saroja ja on reunoiltaan pen- soittunut, reunavyöhykkeellä kasvavat pajut ja koivut. Kyläläiset kertoivat, että ennen järven pin- nan laskua Ukonlahti oli veden peittämä ja siinä oli pieni saari. Saarta hoidettiin laiduntamalla ja eläimet tuotiin saareen veneellä. Luhta-alueilta nii- tettiin karjalle talvirehua ja koko alue oli avointa rantaa. Veden laskun jälkeen saari on ollut veden ympäröimä ainoastaan kevättulvien aikaan. Nyt luhta-alueella kasvavat sarat, rannoilla koivut ja pajut. Saaren kasveina ovat lisäksi mesiangervo, maitohorsma, ruokohelpi ja vadelma. Ukonlahdes- ta on löytynyt kivikautinen asuinpaikka. Suositeltava hoito: Pensaiden raivaus, laidun- taminen tai niitto, jolloin ranta-alue palautettaisiin entiseelleen, avoimeksi alueeksi. Tästä hyötyisivät sekä kylämaisema että alueella viihtyvä linnusto. Erityistukisopimus: Sopimus luonnon moni- muotoisuuden edistämisestä tai maiseman hoi- dosta. 6. Ukonniemen saareke Ukonniemen peltoaukealla on pelloille pistävä kosteapohjainen niemeke, jonka keskellä on oja. Pääty on rantaluhtaa, joka pysyy avoimena tulvan vaikutuksesta. Saarekkeen tiheä puusto on hieskoivua ja pen- saikko pajua. Kenttäkerroksessa kasvavat muun muassa suo-orvokki, mesiangervo ja nokkonen. Suositeltavin hoitotapa on antaa puuston ja pensaikon kasvaa ilman käsittelyä. Vähitellen alu- eelle muodostuu lahopuuta, joka tarjoaa pesimis- ympäristön ja ruokailupaikan monille hyönteis- ja lintulajeille. 7. Tiikkaalan lehto Tiikkaalan niemessä, Soikonlahden ja Laajalah- den välillä on reheväpohjainen, muuta maastoa korkeammalle kohoava saareke. Saarekkeessa kas- vaa täysikasvuisena puustona koivua, runsaasti haapaa, lisäksi mäntyä ja katajia. Kenttäkerroksen lajeina ovat metsäruusu, niittykasvit ja erilaiset hei- nät. Saarekkeen pohjoisosassa ja pellon puolella kasvaa myös rantatädykettä, jota kyläläiset kertoi- vat kasvavan myös Vatalan pellon alaosassa. Tätä tietoa ei tarkistettu. Suositeltava hoito: Aluetta on hoidettu rai- vauksin. Hoitoa jatketaan kuten tähänkin saakka. Vaihtoehtoisena hoitona on laidunnus. Lahopuuta suositaan. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 8. Soikonlahden luhta-alue Soikonlahdessa on peltoihin liittyvää avointa ran- taluhtaa. Rannoilla kasvaa ruokohelpeä ja saroja. Rannat pysynevät avoimina tulvan vaikutuksesta. Suositeltava hoito: Yksittäisiä pajuja raivataan tarvittaessa. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 9. Kivimäen perinnebiotooppi Tilakeskuksesta länteen on maantien toisella puo- lella perinnebiotooppi, joka koostuu avoimesta nii- tystä, hakamaasta ja metsälaitumesta. Osa alueesta on ollut alunperin sotilasvirkatalon peltona ja sitä on viljellyt kenttävääpeli 1840-luvulle saakka. Tä- män jälkeen aluetta on laidunnettu. Maantien varrella on vanhoja koivuja kasvavaa haka-aluetta. Koivujen takana olevassa rinteessä on ollut aikaisemmin kyläläisten peruna- ja nau- riskuopat. Rinteen päällä on monilajinen pienruo- honiitty, jossa valtalajeina ovat tuoksusimake ja jäkki. Lisäksi kasvaa runsaasti nurmitatarta, päi- vänkakkaroita, ahopukinjuurta, huopakeltanoa, nurmipiippoa ja ketonoidanlukkoa. 26 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Taempana laitumen pohjoisosa on harmaalep- pähakaa, jonka alla kasvaa runsaasti katajaa ja saniaisia. Niityn lajeista alueella viihtyvät ojakel- lukat ja niittyleinikit. Paikoin on myös maaperän rehevyydestä kertovaa nokkosta. Täällä on tarpeen puuston säännöllinen harvennus, kuten hoitona on ollutkin. Metsälaitumen länsireunalla kasvavat koivut, männyt ja kuuset hakamaisessa tiheydessä. Koko alueella valoisuus ja maaperän kosteusolot vaihtelevat, mikä lisää alueen monipuolisuutta. Suositeltava hoito: Perushoitona on alueen lai- duntaminen. Harmaaleppää harvennellaan kuten aikaisemminkin ja kuusen taimia poistetaan pikku- taimina kitkemällä parin vuoden välein. Nokkos- ten määrää voi vähentää niittämällä niitä keskike- sällä, sillä niitettynä ne kelpaavat laiduneläinten ruuaksi. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 10. Huttulanniemen kosteikkoalue Huttulanniemen tilakeskuksesta lounaaseen on suohauta-alue, josta on nostettu mutaa peltojen parannukseen. Nyt alueella kasvaa harvahko koi- vikko ja pajua, osittain se on avointa. Mutahautojen reunoilla kasvaa pajukkoa ja pohjat ovat peittyneet vehkakasvustojen alle. Aikaisemmin, kun haudois- sa oli avovettä, oli alue vesilintujen suosiossa. Saa- reke rajautuu sivuiltaan peltoihin ja kaakkoisreu- nan oja laskee Hernejärveen. Huttulanniemen pelloilla pesivät töyhtöhyypät, kuovit ja joitakin vesilintujen pesiä on myös. Ke- vään muuttomatkoilla hanhet ja joutsenet pysäh- tyvät pelloille levähtämään. Suositeltava hoito: Hoidossa on kaksi vaih- toehtoa. Joko hoitaa aluetta nykyisellään, jolloin pensaikkoa pidetään kurissa raivauksilla. Toisena vaihtoehtona on palauttaa vesi alueen mutahau- toihin ja kunnostaa alueesta vesilintukosteikko erillisen suunnitelman mukaan. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen, 10 vuoden sopimus. 11. Ilomäen perinnebiotooppi Kivimäen pihapiiristä pohjoiseen, heti peltojen jälkeen on vanhaa laidunaluetta. Alue lienee ollut jo jonkin aikaa laiduntamatta, mutta niittykasvi- en kukkaloisto on vielä monipuolinen. Alueella on komea maisemamänty, lisäksi kasvaa kuusia ja koivuja. Niittyjen peruslajeista viihtyvät muun muassa poimulehti, ahomansikka, metsäkurjen- polvi, siankärsämö ja niittyleinikki. Alaa valtaa- vat maitohorsmat kertovat hoidon päättymisestä ja maaperän rehevyyden lisääntymisestä. Alue on ns. palautettava perinnebiotooppi, jolla alueen arvot olisivat vielä palautettavissa, jos hoito aloitettaisiin lähivuosina. Lämmin paikka muodostaa suotuisan pienilmaston alueelle. Suositeltava hoito: Raivaus, laidunnus tai niitto ja niittojätteen poiskorjuu. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 12. Luhta-alue Alavalla pellon kohdalla Matkusjoen mutkassa rannan reunavyöhyke levenee luhdaksi peltoloh- kojen välillä. Kostealla keskiosalla kasvavat sarat ja ruokohelpi. Pohjoisreunalle on myös noussut joitakin koivuja, leppiä ja pajuja. Suositeltava hoito: Alue hoidetaan avoimena, kuten tähänkin saakka. Siitä voidaan myös kun- nostaa vesilintukosteikko erillisen suunnitelman mukaan. Osa Kivimäen perinnemaisemasta on avointa pienruohoniittyä, osa harmaaleppähakaa. 27 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Erityistukisopimus: Jos aluetta hoidetaan ak- tiivisesti, sopimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä. 13. Virranniemen kujanne Virranniemen pihapiiristä johtaa rauduskoivuku- janne rantaan. Kujannetta on hoidettu kulottamalla ylivuotiset ruohot keväisin. Hoito on ollut saman- lainen useiden vuosikymmenien ajan. Kujanteen eteläpuoli on ollut aikaisemmin laitumena. Koivujen alle on kehittynyt erittäin monipuoli- nen perinnebiotoopin lajisto, mm. ketonoidanluk- koja useita kappaleita ja kattavasti nurmitatarta. Lisäksi kasvaa tavallisempia tuoreen niityn lajeja, kuten päivänkakkaroita, peurankelloja, ahoman- sikoita, nurmipiippoja ja rätvänää. Alue on pinta- alaltaan pieni, mutta lajistoltaan erittäin edustava. Suositeltava hoito: Hoitoa jatketaan samoin kuin tähänkin saakka on tehty. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 14. Pekonlammen rantavyöhyke Pekonlampi on pienehkö ja matala peltoon rajautu- va lampi. Lammen ja pellon välisellä vyöhykkeel- lä kasvaa koivuja ja pajua. Lammen luoteisosaan rantavyöhykkeelle on kaivettu linnuille kanavia ja siinä viihtyykin monipuolinen lintukanta. Alueella pesivät ja käyvät ruokailemassa mm. tavi, sorsa, telkkä ja joutsenet. Syksyllä paikalla oli fasaaneja, telkkä, sorsia ja joutsen poikasineen pellolla. Pel- loilla pesii kuoveja, töyhtöhyyppiä, sorsia ja lok- keja. Suositeltava hoito: Pajuja raivataan muutaman vuoden välein. Tarvittaessa kosteikko kunnoste- taan ruoppaamalla. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 15. Iso-Jokilahden rantavyöhykeet Iso-Jokilahden itäranta on ollut laidunnettuna vyöhykkeenä vuoteen 1990 saakka. Tämän jälkeen rantaa on hoidettu raivauksilla. Rantavyöhykkeel- lä kasvaa koivuja, mäntyjä, pajua ja osa siitä on kokonaan avointa. Iso-Jokilahden nopeasti pajukoituvaa länsiran- taa on hoidettu säännöllisillä raivauksilla. Suositeltava hoito: Suositeltavaa on hoitaa ran- tavyöhykkeitä edelleen niin, että ne pysyvät aina- kin osittain avoimina, eli raivauksilla tai laidunta- malla. Tämä parantaa lintujen, varsinkin kahlaajien elinolosuhteita ja säilyttää kylämaiseman kannalta tärkeitä näkymiä avoimina. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. Peltoihin liittyvien luhtien rannat suositellaan hoidettavaksi avoimina. Virranniemen kujanteen hoitona on ollut vuosikymmeniä keväällä tehty kulotus. Pitkään jatkuneen hoidon tuloksena alueella viihtyvät ketonoidanlukot ja nurmitattaret. Rantavyöhykkeen avoimena pitäminen vaatii jatkuvaa hoitoa. 28 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 16. Honkasaaren länsiranta Honkasaaren länsiranta on peltoihin liittyvää, pää- osin avointa vyöhykettä. Päärakennukselta johtaa rantaan vanha koivukujanne, jonka valtalajeina ovat kastikka ja puolukka. Lisäksi kasvaa jäkkiä ja päiväkakkaroita, tädykkeitä, metsäkurjenpolvea ja siankärsämöitä sekä ahopukinjuurta. Pensaina kasvaa metsäruusua ja runsaasti katajaa. Suositeltava hoito: Rantavyöhykettä hoidetaan niin, että se säilyy avoimena (kuten edellisessä koh- dassa). Koivukujanteen kasvillisuuden vuosittainen niitto varmistaa niittykasvillisuuden säilymisen. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 17. Hernesaaren pohjoisranta Hernesaaren pohjoisosa on osittain matalaa luhtarantaa, jonka kevättulvat peittävät. Kesän mittaan matalaa lieju- rantaa ilmestyy näkyville veden vetäytyessä uomiinsa. Saroja kasvava luhtaosa pysyy avoimena tulvan vaiku- tuksesta. Peltojen reunamilla maa on korkeammalla ja reunavyöhykkeeseen on nousemassa pajukkoa. Suositeltava hoito: Reunavyöhyke hoidetaan avoi- mena. Tallöin peltoihin liittyvä rantavyöhyke tarjoaa useille kahlaajille pesintä- ja ruokailualueen. Myös maisemallisesti on tärkeää hoitaa vyöhyke avoimena, jolloin näkymät vastarannalle pysyvät auki. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 18. Hernesaaren koillisranta Hernesaaren kaikki rannat ovat olleet aikaisemmin laiduntamalla hoidettuja. Koillisrannalla laidun- nus on jatkunut ja nyt laiduneläiminä ovat mullit. Matala saaren rantavyöhyke on saroja kasvavaa avointa luhtaa, joka muuttuu vaiheittain rantanii- tyksi. Nurmilauhan lisäksi kasvaa runsaasti ranta- alpia sekä ojakärsämöä, mesiangervoa ja yläreunas- sa myös maitohorsmaa. Suurin osa vyöhykkeestä on avointa, puustoa kasvaa paikoin. Pääosa puista on koivuja, taempana kasvaa myös kuusta. Tilakeskuksen kohdalla luhta on sokkeloinen ja matalia liejurantoja on paljon. Alueen monimuo- toisuutta lisää laiduntava karja, joka pitää kasvil- lisuuden matalana. Sopimusalueen ulkopuolelle on tehty vesilintukosteikko, mikä sekin osaltaan monipuolistaa kokonaisuutta. Suositeltava hoito: Hoitoa jatketaan kuten tä- hänkin saakka. Tärkeimpänä hoitona on laidun- tamisen jatkaminen. Raivauksia tehdään tarvitta- essa. Erityistukisopimus: Sopimus luonnon moni- muotoisuuden edistämisestä. 19. Hernesaaren lounaisranta Hernesaaren lounaisrannalla pelloilta laskee jär- veen rinne, jota on hoidettu laiduntamalla. Puusto kasvaa hakamaisessa tiheydessä, päälajeina ovat koivu ja haapa, lisäksi kasvaa pihlajia, raitoja, har- Hernesaaren laidunnettua rantavyöhykettä Ihotunniemestä nähtynä. Perkiön kosteikko on muotoiltu Ihotunlahdelle paikkaan, johon Myllypuro laskee. 29 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 maaleppää sekä runsaasti metsäruusuja ja katajia. Pitkästä laidunnuskäytöstä kertovat nurmilauha, poimulehdet, ahomansikat, rätvänä ja metsäkur- jenpolvi. Lisäksi rannalla kasvaa siperiansinival- vattia ja rantakukkaa. Selvää päälajia ei ole, vaan kasvillisuus on vaihtelevaa. Suositeltava hoito: Laiduntamisen jatkaminen säilyttää rantavyöhykkeen avoimuuden ja kasvil- lisuuden. Tarvittaessa leppien ja haapojen vesoja raivataan. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 20. Hernesaaren kaakkoispää Hernesaaren kaakkoispäässä on kuusivaltainen metsälaidun, jonka laiduntaminen on päättynyt parisenkymmentä vuotta sitten. Laitumen länsi- osassa kasvaa vanhoja komeita maisemamäntyjä. Koko alueella kasvaa sekapuuna jonkin verran koivua. Saaren päässä, kuten muillakin rannoilla, viihtyvät metsäruusut ja herukat. Metsäisimmillä kohdilla kenttäkerrosta verhoa- vat korte ja varvut, valoisammilla paikoilla kasvaa ahomansikoita, ojakellukoita, metsäkurjenpolvea, mesimarjaa, tädykkeitä ja särmäkuismaa sekä syy- läjuurta. Pelloilla pesivät kuovi, töyhtöhyyppä, rannalla on runsaasti vesilintuja. Metsälaitumen pellon puoleisessa reunassa on vesiallas. Hoitosuositus: Alue on niin kutsuttu ”palau- tettava perinnebiotooppi”, mikä tarkoittaa, että laiduntamisen aloittaminen palauttaisi alueen suhteellisen nopeasti samaan tilaan, jossa se on ollut laidunnuksen päättyessä. Hoitosuositukse- na onkin laiduntaminen ja rantojen raivaus sekä yksittäisten kuusien poistaminen valoisuuden li- säämiseksi. Lahopuuta suositaan, joitakin koivuja jätetään pökkelöitymään Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 21. Perkiön kosteikko Tilakeskuksesta kaakkoon Ihotunlahden rannalla on kosteikkoalue. Alue on vesijättöaluetta, jota on aikaisemmin laidunnettu, mutta se on ollut liian pehmeää laidunnukseen. Tämän jälkeen siitä on nostettu maata pelloille ja rantaluhdalle on muo- dostunut saravaltainen, mosaiikkimainen kos- teikkoalue. Sitä on pidetty avoimena vuosittaisilla raivauksilla ja niitoilla. Alueella viihtyvät ainakin jouhi- ja lapasorsa, sinisorsa, haapana ja tavi. Kah- laajat käyvät ruokailemassa kosteikon liejurannoil- la ja pesivät lähipelloilla. Suositeltava hoito: Haluttaessa aluetta voi ke- hittää muotoilemalla rantoja loivareunaisemmiksi ja vesialuetta sokkeloisemmaksi. Saarekkeisiin an- netaan kehittyä suojaksi muutamia pajupensaita, jotka pidetään parin metrin korkuisina. Pitkään jatkunut hoito on hionut Perkiön rantalaitumen perinnemaiseman. 30 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 22. Perkiön rantalaidun Kosteikkoalue jatkuu Hernejärven rannalla pitkään laiduntamalla ja niittämällä hoidettuna rantalaitu- mena. Se on ollut aikaisemmin kylän yhteislaitu- mena, valtion laitumena, jota ovat saaneet niittää ja laiduntaa ne kylän asukkaat, joilla ei ole ollut omaa peltoa. 1970-luvulta lähtien rantalaidun on kuulu- nut Perkiön tilalle. Laidunalue on avointa saraval- taista rantaniittyä, jonka yläosassa kasvaa kauniita maisemamäntyjä hakamaisessa kasvutiheydessä. Rannan kasvillisuus on tyypillistä rantaniityn la- jistoa, kuten rönsyleinikkiä, maarianheinää, mata- raa, orvontädykettä, ja kurjenjalkaa. Se muuttuu tuoreen niityn lajistoksi pellolle noustaessa. Alue on maisemallisesti erittäin kaunis ja näkyy järven toisella puolella kulkevalle maantielle. Suositeltava hoito: Hoito laiduntamalla, kuten tähänkin saakka. Laidunnuspaine on ollut sopiva. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 23. Perkiön metsälaidun Tilakeskuksesta lounaaseen on metsälaidunalue, jota on laidunnettu ”aina”. Alue on loivaa rinnettä ja paikoin pohjaltaan kosteaa. Pääpuulajeina ovat kuusi ja koivu, lisäksi kasvaa harmaaleppää ja met- säruusua. Puuston tiheys on sopiva, jolloin kenttä- kerroksessa on riittävästi valoa. Erilaisten heinien lisäksi kasvavat ahomansikat, metsäkurjenpovet, suolaheinät, suo-orvokit ja ojakellukat. Laiduneläi- minä ovat hiehot. Suositeltava hoito: Perushoitona on alueen lai- dunnus ja tarvittaessa tehtävät lepän raivaukset ja kuusen harvennukset. Luonnonlaitumilla laidun- taville eläimille ei tuoda lisärehua, vaan tavoitteena on, että eläimet tulevat laitumen tuotolla toimeen. Mikäli ruoka loppuu, siirretään eläimet välillä pel- tolaitumelle. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 24. Ihontunlahden alue Ihotunlahden tilakeskuksesta etelään on peltojen ja järven väliin jäävä melko leveä rantavyöhyke. Rantavyöhyke laskee jyrkästi järveen, jonka jäl- keen alkaa pitkä matala luhta-alue. Rannalla on ollut laivalaituri vuoteen 1939 saakka ja Ihontun- lahden tilalla monenlaista liiketoimintaa. Järven pinnan laskun jälkeen laivaliikenne päättyi. 1960- luvulle saakka karja laidunsi rantoja, mutta sen jälkeen ne ovat kasvaneet umpeen. Rantavyöhy- ke liittyy molemmilta sivuiltaan laidunnettuihin avoimiin ranta-alueisiin. Sen kookas puusto muo- dostuu pääasiassa koivuista ja haavoista. Rannan tuntumassa on pajuvyöhyke ja matalalla rannalla on leveä saroja kasvava luhta. Rantavyöhykkeen yläosissa viihtyvät karhunputki, maitohorsma ja mesiangervo. Suositeltava hoito: Alueen raivaus ja puuston harvennus, jonka jälkeen laiduntaminen ja niitto tai jatkohoitona säännölliset raivaukset ja niitot. Pe- rustamistyö voidaan tehdä myös kaivinkoneella. Eritystukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 25. Arvonniemen rantalaidun Tilan pihapeltoihin liittyy rantavyöhykettä, jota on laidunnettu niin kauan, kuin karjaa on ollut paikal- la, ainakin 1940-luvulta saakka. Ranta on avoin ja sitä laiduntavat hiehot. Laitumen alaosa on tasaista ja saravaltaista, yläosa nurmilauhavaltaista ran- taniittyä. Peltoon rajautuvassa penkassa kasvavat tuoreen niityn lajit. Rinteessä on yksittäisiä katajia. Alueen pohjoisosa on puustoista hakamaata, jos- sa kasvaa mäntyjä, koivuja ja joitakin kuusia sekä metsäruusua. Laitumen kasvillisuus vaihtelee maaperän kos- teuden muukaan. Aivan rannalla on saravyöhyke, sen jälkeen nurmilauhavaltainen niitty, jossa kas- vaa lisäksi ojakärsämöä, leinikkejä, mesiangervoa, metsäapilaa ja ranta-alpia. Yläosan rinteessä viihtyvät päivänkakkarat, ahopukinjuuret, huopakeltanot, nurmitatar katta- vasti koko reunuksessa sekä ahomansikka ja pik- kulaukku. Ihontunlahden umpeutunutta rantavyöhykettä. 31 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Suositeltava hoito: Perushoitona on laiduntami- nen, jota täydennetään tarvittaessa raivauksilla. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. Kuva sivulla 15. 26. Lauttalahden perinnemaisemat Lauttalahden tilalla on noin sadan vuoden ajan lai- dunnettuja metsälaitumia kolme eri lohkoa. Yksi on tilakeskuksesta pohjoiseen, toinen etelään ja kolmas länteen maantien toisella puolella. Pääosa laidunalueesta rajoittuu peltoihin ja pihapiiriin. Se kohoaa maisemallisesti kauniiksi taustaksi tilakes- kukselle ja pelloille. Laiduneläiminä ovat hiehot ja lehmät. Alueen kasvillisuus on inventoitu vuonna 2002 ja se on maakunnallisesti arvokas (M-) perin- nebiotooppi. Puusto kasvaa pääosin hakamaisessa tiheydes- sä, pääpuulajeina ovat vaihdellen koivu, mänty ja kuusi. Lisäksi kasvaa katajaa. Leppää ja pajua on raivattu säännöllisesti. Maata kattavat heinä- kasvit, valtalajeina ovat metsä- ja nurmilauha. Huomionarvoisia niittykasveja ovat kissankello, siperiansinivalvatti, nurmitatar, isolaukku ja kissankäpälä. Maaperän kosteusolot vaihtelevat ja kasvillisuus kosteuden mukaan. Metsälaidun on edustavaa perinnemaisemaa ja pitkäaikainen hoito on luonut siitä erittäin kauniin kokonaisuuden. Suositeltava hoito: Laiduntaminen ja raivauk- set, kuten tähänkin saakka. Nurmilauha maistuu naudoille parhaiten nuorena, joten laiduntaminen olisi suositeltavaa aloittaa riittävän varhain kevääl- lä. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 27. Lauttalahden ranta Lauttalahden tilakeskuksesta luoteeseen on Her- nejärven lahti, johon laskee Lauttalammesta tuleva Lauttapuro. Maantien länsipuolella puron varsi ja järvialue muodostavat laajan luhdan, jonka rantoja on osittain laidunnettu. Luhta liittyy laitumena ole- viin peltoihin. Puron varrelle nousevaa pajukkoa ja puustoa on raivattu pois viimeksi kesällä 2005. Suositeltava hoito: Alueen hoitaminen avoime- na joko raivauksilla tai yhdistämällä laidunnus ja raivaus. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 28. Vanhalahden ranta Vanhalahden rannalla on kaksi metsäsaareketta, muuten ranta on avointa. Rantavyöhykettä on hoi- dettu aikaisemmin niittämällä ja laiduntamalla, viime vuosina sitä on niitetty säännöllisesti. Ran- nalla kasvaa sarojen lisäksi erilaiset heinät, pitkään jatkunut hoito on muokannut lajistoa rantaniityn kasvillisuudeksi. Avoimelta rannalta avautuvat näkymät ovat tärkeitä kylämaiseman kannalta. Metsäsaarekkeissa kasvaa pajun lisäksi koivuja ja haapoja. Kylän uimaranta on viereisellä rannalla. Lauttalahden ranta-alue heinä- ja syyskuussa 2005. Parhaiten raivaustyön tuloksen huomaa vertailemalla kuvia ennen hoitotoimia ja niiden jälkeen. 32 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Suositeltava hoito: Metsäsaarekkeiden puuston raivaus niin, että puut kasvavat hakamaisessa ti- heydessä. Haapoja jätetään kasvamaan tiheämpinä ryhminä. Ranta niitetään vuosittain heinäkuussa, kun maa on riittävän kuivaa ja kantaa traktorin. Avoin ranta tarjoaa pesimäympäristön useille lin- tulajeille ja on maisemallisesti tärkeä. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 29. Salminiemen ranta Salminiemen peltoihin liittyvällä kymmenisen metriä leveällä rantavyöhykkeellä kasvaa harvak- seltaan puumaisia pajuja, kuten halavia ja raitoja, sekä koivuja. Muuten rantavyöhyke on avointa tulvarantaa. Ruohovartinen kasvillisuus on run- sas ja monipuolinen, se koostuu erilaisista heinistä, saroista, rantakukista ja leinikeistä. Ranta pysynee tulvan vaikutuksesta avoimena. Suositeltava hoito: Hoidon tavoitteena on ran- ta-alueen säilyminen avoimena, maisemapuiden elävöittämänä vyöhykkeenä. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 30. Salminiemen rantalaidun Salminiemen tilakeskuksesta luoteeseen on pelto- jen ja järven välisellä vyöhykkeellä järveen laskeva rinne. Siinä kasvaa koivuja ja haapoja sopivassa hakamaisessa kasvutiheydessä. Rantavyöhykettä on laidunnettu pitkään, aikaisemmin se on ollut lammaslaitumena. Karjanpito on päättynyt viiti- sen vuotta sitten. Pensaina kasvaa metsäruusua ja herukkaa. Järven rannalla on rantaluhtaa muutama metri, jossa sarojen lisäksi kasvaa rantakukkaa, keltakur- jenmiekkaa, ranta-alpia, rönsyleinikkiä ja rantatä- dykettä. Rinteessä viihtyvät nurmilauhan lisäksi siperiansinivalvatti, ahopukinjuuri, siankarsämö, Salminiemen hoidettua rantavyöhykettä. 33 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 tädykkeet, särmäkuisma, metsäkurjenpolvi, aho- mansikat ja matara. Suositeltava hoito: Samalla rannalla on usealla tilalla vierekkäiset perinnebiotooppit. Koko alueen laiduntamisen järjestäminen yhdessä voisi olla hy- vä vaihtoehto, sillä kaikilla tiloilla oma karjanpito on loppunut. Laidunnuksen lisäksi raivauksia ja puuston harvennusta tehdään tarpeen mukaan. Lahopuuta suositaan. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 31. Otraniemen perinnebiotoopit Marjoniemen tilakeskuksesta luoteeseen olevat pellot ovat niemessä, jota kiertää pitkään laitume- na ollut reunavyöhyke. Alueen tarkka laidunnus- historia ei ole tiedossa, mutta sen kerrotaan olleen laitumena ”aina”. Hoito jatkui vuoteen 2001saak- ka, jolloin karjanpito tilalla loppui. Alue on maise- mallisesti erittäin kaunis ja merkittävä osa kylän järvimaisemaa. Puusto on koivuvaltaista ja kasvaa sopivassa, hakamaisessa tiheydessä. Länsiosassa kasvaa myös kuusta. Pajua alkaa nousta rannan tuntumaan, kun laidunnuksessa on ollut usean vuoden tauko. Matalin ranta on saroja kasvavaa rantaniittyä. Hieman korkeammalla viihtyvät tuo- reen niityn lajit. Erilaisten heinien lisäksi kasvavat ranta-alpi, ojakellukka, metsäkurjenpolvi, ora- vanmarja, niitty- ja rönsyleinikki, tädykkeet, aho- mansikka, matara, suolaheinä ja niittynätkelmä. Pitkästä laidunhistoriasta kertoo paikoin viihtyvä nurmitatar. Suositeltava hoito: Laiduntaminen, raivauksia ja puuston harvennusta tehdään tarpeen mukaan. Lahopuuta suositaan. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 32. Haapaniemen rantalaidun Haapaniemen tila on kuulunut aikaisemmin Mar- joniemeen. Maidontuotanto on päättynyt 1988 ja lihakarjan pito loppui vuoden 2000 tietämillä. Ti- lakeskuksesta länteen on laajat rantavyöhykkeet, joita on laidunnettu yhtäjaksoisesti ainakin sadan vuoden ajan. Rantoja laidunnettiin karjanpidon viimeisinä vuosina yhdessä peltojen kanssa. Järven puolella olevan, saroja kasvavan luhta- alueen leveys vaihtelee. Rantalaitumien puusto on pääasiassa koivua, lisäksi kasvaa mäntyjä ja haapoja. Luhta-alue jatkuu laitumena, jossa kent- täkerroksen kasvillisuus on nurmilauhavaltaista. Niittylajeista viihtyvät ahomansikka, hiirenvirna, tädykkeet, siankärsämö, päivänkakkara, matara, peurankello, ranta-alpi, niittyhumala ja ojakelluk- ka. Ranta ei ole vielä pensoittunut, kun laidun- nuksen päättymisestä on kulunut viitisen vuotta. Rannalla pesivät vesilinnut ja peltomaisemassa tuulihaukka. Suositeltava hoito: Laiduntaminen omana loh- konaan erillään peltolaitumista. Laaja, pitkään laidunnettu ranta-alue soveltuisi hyvin sopimus- laidunnukseen. Puustoa harvennetaan tarpeen mukaan kotitarvepuiksi. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. Marjoniemen rantaniittyä ja hakamaata. Pitkään jatkunut perinteinen hoito ensin laiduntamalla ja sitten niittämällä ovat luoneet Lystilän pihamaalle helppo- hoitoisen ja monilajisen pihaniityn. 34 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 33. Lehtorinteen metsälaidun Lehtorinteen tilakeskuksesta kaakkoon on metsä- laidun, joka on ollut laidunnettuna 1970-luvulle saakka. Sen jälkeen laidunnuksessa oli tauko ja vuodesta 1995 alkaen sitä ovat laiduntaneet he- voset. Aluetta on hoidettu raivauksin ja laiduntamal- la. Hoitoa aloitettaessa puusto oli tiheää ja sitä on säännöllisesti harvennettu ja raivattu. Nyt puuston tiheys alkaa olla sopiva, vain alueen reunalla on vielä poistettavaa harmaaleppää. Pääpuulajeina ovat koivu ja kuusi, pensaina kasvaa metsäruu- sua. Kenttäkerroksessa kasvavat vaihdellen niityn ja metsän lajit, kuten korte, erilaiset heinät, oja- kellukka, oravanmarja, ahomansikka, tädykkeet, niittyleinikki ja suolaheinä. Saniaiset kertovat re- hevästä maapohjasta. Suositeltava hoito: Harvennukset ja raivaukset tehdään loppuun suunnitellusti. Perushoitona on laidunnus, perinnebiotooppialueilla suositellaan laiduntamista erillään peltolaitumista. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 34. Lystilän pihaniitty Lystilän tilalle on muutettu asumaan 1948. Tällöin on raivattu pellot ja rakennettu rakennukset. Pihaa hoidettiin laiduntamalla, jolloin heinä syötettiin liekassa oleville vasikoille. Laidunnuksen päätyt- tyä pihaa niitettiin viitakkeella ja heinä korjattiin pois. 1980-luvun lopulta lähtien pihaa on niitetty niittokoneella ja niittojäte on korjattu pois. Osa pihasta talon ympärillä on ollut aikaisem- min aidattuna puutarha-alueena, kuten Karjalassa on ollut tapana tehdä. Tällä alueella kasvatettiin puutarhakasveja, muun muassa omenapuita. Vuosikymmeniä kestäneen hoidon tuloksena pi- hapiiriin on kehittynyt pienruohoniitty. Valtalajina ovat nurmitatar ja tuoksusimake. Lisäksi pihalla kasvavat monet niittykasvit, kuten päivänkakkara, kissankello, jäkki, pikkulaukku ja silmäruoho. Suositeltava hoito: Alue niitetään loppukesäs- tä (heinä-elokuun vaihde) ja niittojäte korjataan pois. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 35. Leväniemen niitty Maantien varrella tilakeskuksesta itään on loivas- sa rinteessä oleva perinnebiotooppi, joka rajautuu teihin, pihapiiriin ja peltoon. Alueen yläosa on kuivempaa, alaosa maapohjaltaan kosteampaa. Yläosassa kasvaa muutamia mäntyjä, alaosassa harvakseltaan koivua. Puuston tiheys on sopiva. Alue on ollut 1970-luvulle saakka vasikkahakana. Laidunnuksen päätyttyä alue on ollut hoitamatta, kunnes vuodesta 1995 eteenpäin sitä on hoidettu niittämällä vuosittain. Heinä on korjattu pois. Rinteen yläosan kasvillisuus on monipuolinen. Hyvien niittyjen tunnuskasveista sillä viihtyvät jäkki, nurmitatar ja harvinainen suikeanoidan- lukko. Lisäksi tuoreen niityn lajeista kasvaa muun muassa päivänkakkaroita, tädykkeitä ja mataraa. Maantien varrella vähän Leväniemen liittymästä etelään kasvaa musta-apilaa. Rinteen alaosan kasvillisuus on kookkaampaa ja rehevämpää, mm. maitohorsmat ja mesiangervot viihtyvät siellä. Leväniemen niitty on vanha vasikkahaka. Niityn alaosa on rehe- vää ja suosituksena on aluksi niittää alaosaa pari kertaa kesässä. Niittojäte korjataan pois. 35 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Suositeltava hoito: Koska kasvillisuus on melko rehevää, suosituksena olisi aluksi niittää alue kaksi kertaa kesässä ja korjata niittojäte pois. Kun rehe- vyys vähenee, riittää yksi niitto. Vaihtoehtona on laiduntaminen niin, ettei alueella tuoda lisärehua. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 36. Leväniemen rantavyöhyke Leväniemen tilakeskuksesta lounaaseen on avoin rantaluhta. Pelloilta tuleva oja laskee rantaan ja ojan varrella kasvaa pajukkoa. Avoin peltoihin liit- tyvä rantaluhta yhdessä ojan varren pientareiden ja pajupensaikon kanssa tarjoavat monipuolisen ym- päristön useille lintulajeille ja pölyttäjähyönteisille. Kokonaisuus on myös maisemallisesti kaunis. Suositeltava hoito: Aluetta hoidetaan nykyisel- lään. Huolehditaan siitä, että rantaluhdan reunat pysyvät avoimina, eivätkä pensoitu umpeen. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 37. Lyyran rannat Lyyran tilakeskuksesta koilliseen on avoin, Her- nejärveen rajautuva rantaluhta. Sitä on hoidettu aikaisemmin laiduntamalla. Nyt ranta pidetään avoimena niittämällä. Alueen lintukanta on mo- nipuolinen. Rannalla pesii vuosittain useita sorsa- poikueita, kuoveja ja töyhtöhyyppiä pesii pelloilla, useat kahlaajat viihtyvät rannoilla ja rantapelloilla. Joutsenet levähtävät pelloilla muuttomatkoillaan. Ranta jatkuu itään hakamaa, jota on laidunnettu yhdessä peltojen kanssa 1930-luvulta lähtien. Se on ollut karjan suojametsänä. Maapohjan rehevyydes- tä kertovat kenttäkerroksen valtalajit nurmilauha, nokkonen ja vadelma. Lisäksi kasvaa karhunput- kea, ahomansikoita, mesiangervoa, ojakellukoita ja huopaohdaketta. Puusto on monilajista, haka- maalla kasvaa koivuja, kuusia, haapoja, pihlajia, mäntyjä ja leppiä. Pensaina on pajun lisäksi metsä- ruusuja ja herukoita. Rannalla on haapoja ja raitoja sekä lahoavaa puuta. Alue on maisemallisesti ja linnuston kannalta tärkeä. Suositeltava hoito: Ranta hoidetaan avoimena niittämällä tai raivauksilla. Hakamaalla suositelta- vin hoitotapa on laiduntaminen. Vaihtoehtoisena hoitona on pajukon kurissapitäminen raivauksilla. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 38. Autioharjun metsälaidun Tilakeskukseen johtavan tien eteläpuolella on tie- hen rajautuva, kuusta ja mäntyä kasvava metsä- haka. Laidunalue on loivasti pellolle laskevassa rinteessä. Rinteen alaosa on kosteahkoa ja siellä on pieni suoalue. Hakaa on laidunnettu yhdessä peltolaitumien kanssa yhtäjaksoisesti noin sadan vuoden ajan. Nyt kuitenkin tilan karjanpito on päättynyt ja laidunnus loppunut. Puusto on sopivan harvaa, jolloin valoa riittää hyvin kenttäkerroksen kasveille. Kuusen ja män- nyn lisäksi kasvaa katajia ja harmaaleppää on nou- semassa. Maapohjan rehevyydestä kertovat alueel- la viihtyvät saniaiset. Alueella vuorottelevat niityn ja metsän lajit, valtalajina on nurmilauha ja lisäksi kasvaa ojakellukoita, ahomansikoita, metsäkurjen- polvia ja tädykkeitä. Suositeltava hoito: Laiduntaminen omana loh- konaan erillään peltolaitumista. Tuorilan metsälai- tumella täyttyvät metsälaitumen tunnusmerkit: puusto on eri-ikäistä, laho- puuta on joukossa ja kenttäkerroksessa vuorottelevat metsän ja niityn kasvilajit. 36 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Erityistukisopimus: Jos aluetta laidunnetaan, sopimus perinnebiotooppien hoidosta. 39. Veneheiton metsälaidun Tilakeskuksesta pohjoiseen on kumpareella ole- va metsäsaareke. Se rajautuu peltoihin, tiehen ja ulottuu myös lähelle Varpasjokea. Alueen puusto kasvaa hakamaisessa tiheydessä. Pääpuulajina on mänty, lisäksi itäreunalla kasvaa koivuja, paikoin joitakin kuusen alkuja ja harmaalepän vesoja. Aluetta on laidunnettu kauan. Kenttäkerroksen valtalajina on nurmilauha, lisäksi kasvaa muun muassa ahomansikkaa, tädykkeitä, huopaohdak- keita, päivänkakkaroita ja mesimarjaa. Suositeltava hoito: Suositeltavaa on laiduntaa aluetta omana lohkonaan ja aloittaa laidunnus mahdollisimman aikaisin keväällä, jolloin nurmi- lauha maistuu eläimille. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 40. Tuorilan metsälaidun Tilakeskuksesta itään lähellä Suojärven rantaa on peltoihin rajautuva metsälaidun. Sitä on laidunnet- tu kauan ja se on ollut pellolla ruokailevien eläinten suojametsänä. Pääpuulajina on kuusi, lisäksi kas- vaa koivuja ja mäntyjä. Puuston tiheys on sopiva ja kenttäkerros on valoisa. Alueen monipuolisuutta lisää metsän melko runsas lahopuun määrä. Kenttäkerroksessa kasvavat tyypillisen metsä- laitumen tapaan erilaiset ruohot ja heinät kuten ahomansikka, päivänkakkara, tädykkeet sekä pus- sikämmekkä vuorotellen metsän oravanmarjojen, lillukoiden ja mustikoiden kanssa. Suositeltava hoito: Hoitoa jatketaan samoin kuin tähänkin saakka on tehty. Ei puuston raiva- us- tai harvennustarvetta. Lahopuuta suositaan, kun pökkelöt kaatuvat, annetaan niiden lahota maapuina. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 41. Mäntylän metsälaidun Tilakeskuksen ja Särkilammen väliin jää kumpa- reella oleva metsälaidun, jolla on pitkä, kymmeniä vuosia kestänyt laidunnushistoria. Kallio pistää paikoin esiin ja laitumen luoteisreuna laskee jyr- kästi lammen rantaan. Alue on ollut aikaisemmin Mäntylän tilan lehmillä metsälaidunalueena. Sen jälkeen laiduneläiminä ovat olleet emolehmät ja nyt hevoset. Pääpuulajeina olevat koivut ja männyt kasvavat sopivassa kasvutiheydessä, kenttäkerros saa riittävästi valoa. Paikoin kasvaa katajaa. Maa- perän luontaisesta rehevyydestä kertovat alueella viihtyvät saniaiset. Kasvillisuus on monipuolista, muun muassa huopaohdaketta, päivänkakkaroita, ahomansikoita, huopakeltanoita, mataroita, sian- kärsämöitä, metsäkurjenpolvea ja nurmilauhaa. Suositeltava hoito: Perushoitona on laiduntami- nen, lisärehun tuomista alueelle ei suositella. Tar- vittaessa syömättä jääneitä alueita voidaan hoitaa niittämällä. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 42. Mäntylän metsäsaareke Tilakeskuksesta länteen on peltoihin liittyvä metsä- saareke, jolla samanlainen pitkä laidunnushistoria kuin edellisellä kohteella. Saarekkeen laiduntami- nen on päättynyt muutama vuosi sitten. Puusto on alueella harvaa ja sillä on tyypilliset hakamaan piirteet. Puina kasvaa koivuja, mäntyjä ja kuusia. Myös katajaa kasvaa paikoin. Kenttäkerroksen valtalajina on nurmilauha, lisäksi kasvaa huopa- ohdaketta, päivänkakkaroita, ahomansikoita, tä- dykkeitä ja metsäkurjenpolvea. Suositeltava hoito: Parasta hoitoa olisi alueen laiduntamisen aloittaminen uudelleen. Alue lai- dunnetaan omana lohkonaan erillään pelloista, ei- kä alueelle tuoda lisärehua. Alueella ei ole tarvetta raivauksiin. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 43. Mäntylän pellon reuna Aikaisemmin laaja metsäalue on ollut emolehmien laitumena. Metsän harvennuksen jälkeen lajisto on kuitenkin hyvin yksipuolista, päälajina ovat kasti- kat. Metsän lounaisreunalla on peltoon rajautuva pienialainen rinne, jossa kasvilajisto on edelleen monipuolista. Siinä viihtyvät metsälaitumen tyyp- pikasvit, kuten ahomansikka, siankärsämö ja tä- dykkeet. Suositeltava hoito: Laiduntaminen tai niitto ja niittojätteen poiskorjuu. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 44. Niemenmaan metsälaidun Tilakeskuksesta lounaaseen on kuusivaltainen metsälaidun, joka on ollut nuorkarjan laitumena. Aluetta on laidunnettu ainakin 1930-luvulta lähti- en. Puusto on harvaa, lahopuuta on melko paljon ja heinät kasvavat hyvin. Valtalajina on nurmilauha, lisäksi kasvaa muun muassa mesimarjoja, ahoman- sikoita, tädykkeitä ja niittyhumalaa. Suositeltava hoito: Aluetta hoidetaan laidun- tamalla erillään peltolaitumista. Laiduntaminen pitää vesakon kasvun kurissa. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 45. Niemenmaan rantalaidun Niemisen järveen laskevassa rinteessä on met- sälaidun, jota on myös laidunnettu 1930-luvulta lähtien. Se rajautuu toiselta reunaltaan peltoihin ja kaakkoisreunalta puroon. Puusto valtalajina on kuusi, lisäksi kasvaa katajaa ja yksittäisiä koivuja. 37 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 Puusto on edellistä laidunta tiheämpää, mistä joh- tuen sammalet peittävät maan pinnan tiheimmillä paikoilla. Metsälaitumen kasveista alueella viihtyvät ai- nakin ahomansikat, tädykkeet, nurmilauha ja lei- nikit. Suositeltava hoito: Aluetta laidunnetaan eril- lään peltolaitumista. Puustoa harvennetaan poi- mintahakkuuna valoisuuden lisäämiseksi. Hak- kuutähteet korjataan pois ja hävitetään esimerkiksi pellon puolella polttamalla. Lahopuuta ja lehtipui- ta suositaan. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 46. Laidunmaa pellon reunalla Tilakeskuksesta koilliseen on pellon reunametsä, jota on laidunnettu pitkään. Viime vuosina laidun- nus on ollut epäsäännöllistä. Pääpuulajeina ovat koivu ja kuusi, jotka kasvavat valoisuuden kan- nalta sopivassa, hakamaisessa tiheydessä. Kuusen taimia on nousemassa jonkin verran. Kenttäker- roksen valtalajina on nurmilauha, lisäksi kasvaa ahomansikkaa, metsäkurjenpolvia, tädykkeitä, rätvänää, päivänkakkaraa sekä erilaisia heiniä. Suositeltava hoito: Kuusen taimien harvennus valoisuuden lisäämiseksi. Reunametsää laidun- netaan yhdessä peltojen kanssa, koska se muuten vaikea järjestää. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito tai luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 47. Hanhiniemen pohjoisranta Hanhiniemen tilakeskuksesta pohjoiseen Niemi- sen rannalla on rantavyöhyke, jota on laidunnettu kauan. Viimeksi nuorkarja laidunsi aluetta ja nyt se on ollut kaksi vuotta laiduntamatta. Rantavyö- hyke on vaihtelevaa vesijättöaluetta, osittain myös rantaluhtaa. Pitkän laidunnuksen tuloksena alue on melko avoin. Paikoin kasvavan pajun lisäksi kasvaa alueella harmaaleppää, haapoja ja koivuja sekä katajia. Kenttäkerroksen kasveina ovat kos- teammalla alueella sarat, mesiangervo ja nurmi- lauha. Kuivemmilla paikoilla viihtyvät myös si- ankärsämö, virnat ym. niittykasvit. Lahopuuta on jonkin verran. Suositeltava hoito: Suositeltavaa olisi pitää alue avoimena edelleenkin. Sen voi tehdä laiduntamalla tai niittämällä, tosin puustoisilla alueilla vain niitto käsin on mahdollinen. Erityistukisopimus: Sopimus luonnon moni- muotoisuuden edistämisestä. 48. Hanhiniemen itäranta Tilakeskuksesta länteen on toinen rantavyöhyke, joka on myös Niemisen rannalla. Aluetta on hoidettu aikaisemmin laiduntamalla ja kasvillisuudessa näkyvät selvästi vanhan laidun- maan piirteet. Puusto on sopivassa väljyydessä ja vyöhykkeellä kasvavat vaihdellen haavat, koivut, pihlajat, tervalepät ja katajat, joita on runsaasti. Kenttäkerroksen kasveina ovat kosteammilla pai- koilla sarat, kuivemmilla taas mesiangervo, huopa- ohdake ja erilaiset heinät. Rannoilla pesii runsaasti vesilintuja ja kahlaajia on paljon. Laiduntamisen päättymisen jälkeen alkavat luonnonlaitumet umpeutua. Tällä rantavyöhykkeellä laiduntamisen aloittaminen uudelleen palauttaisi kasvillisuuden vielä nopeasti ennalleen. Niemisensaareen on kehittynyt monipuolinen puustorakenne. Kasvilli- suudessa on edelleen piirteitä aikaisemmasta laidunkäytöstä. 38 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Suositeltava hoito: Paras hoitotapa olisi laidun- nuksen jatkaminen. Vaihtoehtoisesti vyöhyke pi- detään avoimena raivauksilla ja varsinkin katajien ympäristöt hoidetaan avoimina. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 49. Niemisensaari Niemisessä on saari, joka on ollut aikaisemmin laidunkäytössä ja saaren keskiosa on ollut heinä- niittynä. Kesäisin saareen on kuljetettu nuorkarjaa. Saari on maastoltaan tasainen, mutta rantapenkat ovat melko jyrkät. Laidunnus on päättynyt 1970- luvun alussa, jolloin niitylle on istutettu koivun taimet. Saaren puusto on monipuolista: se on eri- ikäistä, lehtipuuvaltaista ja mukana on runsaasti järeitä haapoja ja kuusia. Lisäksi kasvaa mäntyjä, sekapuuna raitoja ja runsaasti katajia. Lahopuuta on paljon, mikä lisää alueen arvoa monimuotoi- suuden kannalta. Pensaina kasvaa metsäruusua ja herukoita. Saari on maapohjaltaan rehevää, mistä kertoo tyypillinen suurruoholehdon kasvillisuus. Sen tyyppikasveja ovat karhunputki, huopaohda- ke, mesiangervo ja ojakellukka. Lisäksi kenttäker- roksen kasveina esiintyy muiden muassa pussi- kämmekkä, syyläjuuri, mesimarja ja koko saaren alueella kattavasti kasvava ahomansikka. Suositeltava hoito: Hoitovaihtoehtoja on kaksi. Toisena on palauttaa saari entiseen käyttöönsä, eli laitumeksi. Tällöin rantavyöhykkeen puusto jäte- tään koskemattomaksi, mutta keskiosan istutettua koivikkoa harvennetaan valoisuuden lisäämiseksi. Keskiosaan kehittyy niitty- ja lehtokasvillisuutta. Toisena vaihtoehtona on säilyttää alue luonnon- tilaisena. Erityistukisopimus: Mikäli hoito aloitetaan, so- pimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä. 50. Kuuselan rantalaidun Kuuselan tilakeskuksen itäpuolella on rantaan las- keva metsäinen rinne, joka on ollut laidunkäytössä kymmeniä vuosia. Puusto kasvaa hakamaisessa tiheydessä. Rinteen yläosassa pellon reunalla on ollut lypsypaikka. Alue on ollut aikaisemmin leh- mien laitumena, nyt laiduneläiminä ovat hevoset. Valtapuina ovat komeat maisemamännyt, lisäksi kasvaa vähän kuusta ja pihlajan vesakkoa. Kent- täkerrosta peittävät sekä niittyjen että metsän kas- vit. Alueella viihtyvät muun muassa ahomansikka, mesimarja, päivänkakkara ja tädykkeet. Lisäksi alueella kasvaa rehevien rantojen lajeista puna- koiso ja siperiansinivalvatti. Koska maapohja on rehevää, suosituksena on syöttää laidun lohkotet- tuna erilleen peltolaitumista. Suositeltava hoito: Laidunnus, alueelle ei tuoda lisärehua. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito. 51. Kuuselan kosteikko Kuuselan pihapiiristä etelään on peltojen keskellä entinen mutahauta, josta on tullut aikaisemmin myös navetan käyttövesi. 1990-luvun puolivälis- sä alue on muutettu lintukosteikoksi, jolloin se on kaivettu auki ja puusto on poistettu. Perustamisen jälkeen lintukosteikkoa on hoidettu säännöllisil- lä raivauksilla. Nyt kosteikko on jonkin verran kasvanut umpeen, eikä avovettä juurikaan enää ole. Kosteikkoalueen reunoilla kasvaa vadelmia ja maitohorsmaa, vehkat ovat miltei peittäneet avo- veden. Pelloilla pesii kuoveja, töyhtöhyyppiä ja sorsia. Alueella on myös toinen lintukosteikko, se on pellolla olevasta kosteikosta noin sadan metrin päässä etelään metsän puolella. Suositeltava hoito: Kosteikon kunnostus. Mah- dollisuuksien mukaan tehdään loivia rantoja ja saarekkeita. Alueen tulisi muodostaa yhtenäinen kokonaisuus metsän kosteikon kanssa, jolloin niis- tä olisi linnuille eniten hyötyä. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 52. Rantalan haka Rantalan pihapiiriä vastapäätä, tien toisella puolel- la on vanha hakamaa, joka on poistunut käytöstä jonkin aikaa sitten. Kyseessä on niin sanottu pa- lautettava perinnebiotooppi. Maapohja on kum- puilevaa ja haka on loivassa rantaan laskevassa rinteessä. Maapohja on kivistä. Lepän ja pihlajan vesakko valtaavat alaa, mutta hakamaan piirteet ja kasvillisuus ovat edelleen selvästi nähtävissä. Jos muutamia kuusia poistetaan, avautuu komeat nä- kymät järvelle. Pääpuulajina ovat täysi-ikäiset koi- vut, kuusen taimia on nousemassa. Katajaa kasvaa runsaasti ja jokunen herukkakin. Kenttäkerroksen kasvillisuus on sekoitus hakamaan ja metsän lajeja, laidunnuksen puuttuminen muuttaa kasvilajistoa hiljalleen metsän lajeiksi. Niittykasveista viihtyvät edelleen ainakin tädykkeet, ahomansikka, karhun- putki, nurmilauha, metsäkurjenpolvi, huopaohda- ke, poimulehti ja siankärsämö. Mustikka lukeutuu metsän lajeihin ja saniaiset kertovat rehevästä ja kosteahkosta maaperästä. Suositeltava hoito: Parasta hoitoa olisi laidun- nuksen aloittaminen uudelleen. Vesakon alkurai- vaus on tarpeen ja kuusen taimien harvennus niin, että haka pysyy valoisana. Lahopuuta annetaan muodostua. Laidunnuksen päättymisestä lienee kauan, mutta alue on edelleen helposti palautetta- vissa perinnebiotoopiksi. Alue on todennäköisesti ollut edustava haka. Erityistukisopimus: Perinnebiotooppien hoito 39 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1|2006 53. Parkinlammen rannat Parkinlampi on pienehkö matala lampi. Se rajautuu metsään ja peltoihin. Oja yhdistää Parkinlammen ja Hernejärvessä olevan Parkinlahden. Rantoja on hoidettu raivauksilla, mutta pajukko umpeuttaa nopeasti raivatun alueen. Rantavyöhykkeellä kas- vaa sakean vesakon lisäksi yksittäisiä raitoja. Suositeltava hoito: Raivaukset, kuten tähänkin saakka. Mikäli raivaukset uusitaan vuosittain, ei vesakko pääse kasvamaan isoksi. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 54. Niemelän lahti Niemelän tilakeskuksesta luoteeseen on Herne- järven lahti, josta reunustavat pajukot. Lahti on osittain avovettä, osittain luhtaa. Sarat muodosta- vat lahdessa sokkeloisen kokonaisuuden ja oivan ympäristön vesilintupoikueille. Niemelän lahden sokkeloista tulvarantaa. Näkymä Tiikkalan laitumelta kohti Huttulanniemeä. Suositeltava hoito: Rantojen umpeenkasvua pi- detään kurissa raivauksilla. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 55. Tiikkalan laidun Tiikkalan tilalta luoteeseen avautuu jyrkähkössä rinteessä oleva pelto. Se on ollut aikaisemmin pel- tona, sen jälkeen osittain umpeutunut ja nyt otettu uudelleen käyttöön. Kunnostus on aloitettu raiva- uksilla. Osa lohkoa on kynnetty ja kylvetty heinän siemen. Pelto on kuitenkin niin jyrkkä, että nor- maali peltoviljely on vaikeaa ja alue soveltuisi par- haiten laitumeksi. Kesällä 2005 aluetta laidunsivat hiehot. Valtalajina on nurmilauha, lisäksi kasvaa apiloita ja mesiangervoa. Joukossa sinnittelevät paikoin leinikit, harakankellot, tädykkeet, metsä- kurjenpolvet, ojakärsämöt ja päivänkakkarat. Suositeltava hoito: Laidunnus, ei muokkaus- ta, lannoitusta eikä lisärehua. Laidunnus aloite- taan kesäkuun alussa ja riittävä laidunnuspaine varmistaa vesakon kasvun pysymisen kurissa. Sopiva laidunnuspaine on noin 1,5 yli 1 v. hiehoa hehtaaria kohti koko kesän laidunnettuna. Tällöin hoidon tavoitteena on kehittää alueesta luonnon niityn tyyppinen laidun, jossa on monipuolinen kasvilajisto. Pitkällä tähtäimellä tuloksena pitäisi olla perinnemaisema, tässä tapauksessa tuoreen niityn lajeilla kukkiva niitty. Erityistukisopimus: Tällaisella hoidolla alueelle voidaan solmia sopimus luonnon monimuotoisuu- den edistämisestä. 56. Laajalahden saareke Tilakeskuksesta kaakkoon peltojen keskellä on kosteapohjainen alue, jolle on muodostunut hies- koivua kasvava saareke. Aluetta on laidunnettu peltolaitumien yhteydessä. Hieskoivun lisäksi kasvaa pajua sekä mesian- gervoa, rantakukkaa ja nurmilauhaa. Suositeltava hoito: Hoitoa jatketaan laidunta- malla, kuten tähänkin saakka. Puuston annetaan kasvaa nykyisessä tiheydessään ja vanhetessaan la- hota. Alue tarjoaa hyönteisille lisääntymispaikkoja ja elinympäristöjä sekä kolopesijöille ruokailu- ja pesäpaikkoja. Erityistukisopimus: Luonnon monimuotoisuu- den edistäminen. 40 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Lisätietoja Lisätietoja maatalousympäristön hoidosta ja ympäristötu- en erityistukisopimuksista saa esitteitä ja oppaista, joita on saatavilla TE-keskuksen maaseutuosastolta, alueellisesta ympäristökeskuksesta, ProAgriasta ja kuntien maatalous- viranomaisilta. Hoito- ja tukikysymyksissä neuvovat seuraavat tahot: Pohjois-Savon TE-keskus Maaseutuosasto Käsityökatu 41 PL 2000 70101 KUOPIO p. 010 602 6500 www.te-keskus.fi /pohjois-savo Pohjois-Savon ympäristökeskus Sepänkatu 2 B PL 1049 70101 KUOPIO p. 020 490 4777 www.ymparisto.fi /psa ProAgria Pohjois-Savo Puijonkatu 14 PL 1096 70111 KUOPIO p. 020 747 3650 www.proagria.fi /ps Iisalmen toimisto Päiviönkatu 22, 2.krs 74100 IISALMI Maa- ja metsätalousministeriö www.mmm.fi Kirjal l isuus Heikkilä, M. 2002. Maatalousalueiden luonnon monimuo- toisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Ympäristöministeriö. Ilaskari, Heli. 2000. Pohjois-Savon perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 141. Pohjois-Savon ympäris- tökeskus. Kuopio. Maatalouden ympäristötuen erityistuet v. 2000-2006: Mai- semanhoito, luonnon monimuotoisuus, perinnebiotoopit, suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito, 2005 Maa- ja metsätalousministeriö. Maatilan luonnonhoito. Opas arkipäivän töihin. 2003. Maa- ja metsätalousministeriö, Maa- ja kotitalousnaisten keskus, MTT. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö, osa 2. 1993. Ympäristöministeriön julkaisusarja. Mietintö 66/1992. Pitkänen, Mikko ja Tiainen, Juha. 2000. Maatalous ja luon- non monimuotoisuus. BirdLife Suomen julkaisuja (Nro 1.). Helsinki. Pykälä, Juha. 2001. Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Suomen ympäristö,495. Suomen ympäristökeskus. 41Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1| 2006 Liite 1. Toimenpidesuositukset 42 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Liite 2/1. Lumokohteet elinympäristötyypeittäin 43Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1| 2006 44 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Liite 2/2. Lumokohteet elinympäristötyypeittäin 45Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1| 2006 46 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 Hoidettavien kohteiden maksimituki vuodessa Nro Nimi Pinta-ala ha Alueen maks. tuki e/v. Elinympäristötyyppi 1 Pitkäkosken varsi 0,241 101 muu lumon kannalta tärkeä ympäristö 2 Ulmalanmäen perinnemaisema 0,324 136 perinnebiotooppi 3 Takalan niitty 0,098 41 perinnebiotooppi 4 Purolan metsälaidun 2,246 944 perinnebiotooppi 5 Ukonlahden tulva-alue 6,084 2 558 kosteikko, tulvaniitty 6 Ukonniemen saareke 0,287 121 reunavyöhyke, saareke 7 Tiikkaalan lehto 0,864 363 muu lumon kannalta tärkeä ympäristö 8 Soikonlahden luhta-alue 1,866 785 kosteikko, tulvaniitty 9 Kivimäen perinnebiotooppi 2,554 1 074 perinnebiotooppi 10 Huttulanniemen kosteikkoalue 0,955 402 reunavyöhyke, saareke 11 Ilomäen perinnebiotooppi 0,547 230 perinnebiotooppi 12 Luhta-alue 0,588 247 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 13 Virranniemen kujanne 0,172 72 perinnebiotooppi 14 Pekonlammen rantavyöhyke 0,324 136 muu lumon kannalta tärkeä ympäristö 15 Iso-Jokilahden rantavyöhyke 1,241 522 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 15 Iso-Jokilahden rantavyöhyke 1,001 421 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 16 Honkasaaren länsiranta 0,448 188 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 17 Hernesaaren pohjoisranta 2,940 1 236 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 18 Hernesaaren koillisranta 2,398 1 008 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 19 Hernesaaren lounaisranta 2,214 931 perinnebiotooppi 20 Hernesaaren kaakkoispää 4,926 2 071 perinnebiotooppi 21 Perkkiön kosteikko 1,188 500 muu lumon kannalta tärkeä ympäristö 22 Perkkiön rantalaidun 2,420 1 018 perinnebiotooppi 23 Perkkiön metsälaidun 1,383 582 perinnebiotooppi 24 Ihotunlahden alue 2,574 1 082 kosteikko, tulvaniitty 25 Arvonniemen rantalaidun 2,463 1 036 perinnebiotooppi 26 Lauttalahden perinnemaisemat 1,149 483 perinnebiotooppi 26 Lauttalahden perinnemaisemat 2,538 1 067 perinnebiotooppi 26 Lauttalahden perinnemaisemat 3,455 1 453 perinnebiotooppi 27 Lauttalahden ranta 2,596 1 092 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 28 Vanhalahden ranta 0,436 183 reunavyöhyke, saareke 29 Salminiemen ranta 0,237 97 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 30 Salminiemen rantalaidun 0,115 48 perinnebiotooppi 31 Otraniemen perinnebiotoopit 2,153 905 perinnebiotooppi 32 Haapaniemen rantalaidun 5,115 2 151 perinnebiotooppi 33 Lehtorinteen metsälaidun 1,130 475 perinnebiotooppi 34 Lystilan pihaniitty 0,263 111 perinnebiotooppi 35 Leväniemen niitty 0,180 76 perinnebiotooppi 36 Leväniemen rantavyöhyke 1,574 662 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty 37 Lyyran rannat 1,840 774 muu lumon kannalta tärkeä ympäristö 37 Lyyran rannat 0,538 226 tulvaranta/avoin rantavyöhyke/rantaniitty Liite 3. Kohteiden kuvaus 47Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1| 2006 38 Autioharjun metsälaidun 2,354 990 perinnebiotooppi 39 Veneheiton metsälaidun 0,837 352 perinnebiotooppi 40 Tuorilan metsälaidun 1,204 506 perinnebiotooppi 41 Mäntylän metsälaidun 0,377 159 perinnebiotooppi 42 Mäntylän metsäsaareke 0,681 286 perinnebiotooppi 43 Mäntylän pellon reuna 0,175 71 perinnebiotooppi 44 Niemenmaan metsälaidun 0,954 401 perinnebiotooppi 45 Niemenmaan rantalaidun 1,490 627 perinnebiotooppi 46 Laidunmaa pellon reunalla 0,298 125 perinnebiotooppi 47 Hanhiniemen pohjoisranta 0,825 347 perinnebiotooppi 48 Hanhiniemen itäranta 1,099 462 perinnebiotooppi 49 Niemisensaari 4,517 1 899 muu lumon kannalta tärkeä ympäristö 50 Kuuselan rantalaidun 0,274 115 perinnebiotooppi 51 Kuuselan kosteikko 0,112 47 reunavyöhyke, saareke 52 Rantalan haka 0,986 415 perinnebiotooppi 53 Parkinalamman rannat 2,548 1 071 kosteikko, tulvaniitty 54 Niemelän lahti 0,512 215 kosteikko, tulvaniitty 55 Tiikkalan laidun 3,137 1 319 muu lumon kannalta tärkeä ympäristö 56 Laajalahden saareke 0,258 108 reunavyöhyke, saareke Ympäristötuen erityistukisopimus edellyttää sopimusalueella tehtäviä hoitotoimenpiteitä. Pinta-alat ovat viitteellisiä ja niitä tarkennetaan tilakohtaisia suunnitelmia tehtäessä. Suunnitellut hoitotoimet ja kokonaispinta-alat 11,4 ha ei ajankohtaisia hoitotoimenpiteitä 9 kpl 39,7 ha laidunnus 24 kpl 1,0 ha muu hoito=kosteikon perustaminen 2 kpl 0,1 ha muu hoito=kulotus 1 kpl 0,2 ha niitto 1 kpl 0,5 ha niitto+niittojätteen poiskorjaus 3 kpl 3,0 ha raivaus 2 kpl 14,0 ha raivaus ja laidunnus 8 kpl 17,6 ha raivaus ja laidunnus tai niitto 9 kpl 0,4 ha raivaus ja niitto 1 kpl 48 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2006 KUVAILULEHTI Julkaisija Julkaisuaika Pohjois-Savon ympäristökeskus Huhtikuu 2006 Tekijä(t) Arja Raatikainen Julkaisun nimi Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Hernejärvi, Iisalmi Julkaisusarjan nimi ja numero Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1/2006 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma - Kiuruvesi, Koskenjoki. 2003. Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleisuunnitelma - Maaninkajärven alue, Maaninka. 2005. Tiivistelmä Iisalmen Hernejärvi on yläsavolainen rantakylä, jonka ympäristöstä kartoitettiin maatalousalueisiin liittyvät luonnon monimuotoisuuskohteet (Lumo) kesällä 2005. Alueelta etsittiin perinteisen maa- talouden, niiton ja laiduntamisen, seurauksena syntyneet niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Pel- tojen metsäsaarekkeet ja reunavyöhykkeet, vesiuomat pientareineen, kosteikot ja tulvaniityt ovat myös Lumo-kohteita, jotka selvitettiin tilakohtaisilla maastokäynneillä. Hernejärvi osoittautui monipuoliseksi kohteeksi sekä elinympäristöltään että eliölajistoltaan. Alu- eelta löytyi yhteensä 180 lumo-kohdetta. Monimuotoisuuden kannalta merkittävimmän kokonai- suuden muodostivat vesistöihin liittyvät kosteikot, tulvaniityt, rantavyöhykkeet ja peltojen vesiuo- mat pientareineen. Pinta-alallisesti suurimman yksittäisen ryhmän muodostivat perinnebiotoopit, joiden yhteispinta-ala oli noin 50 hehtaaria. Perinnebiotoopeista noin puolet oli laidunnettuja tai äskettäin laidunnuksessa olleita kohteita. Kahta kohdetta hoidettiin niittämällä ja yhtä kulottamal- la. Hoidetuilta niityiltä ja metsälaitumilta löytyi kasviharvinaisuuksia, noidanlukkoja ja kämmeköitä. Maastokartoituksen tulokset on koottu tähän yleissuunnitelmaan. Yleissuunnitelmassa on esitetty kohdekohtaiset hoitosuositukset sekä kunnostamiseen ja hoitoon soveltuva ympäristötuen erityis- tukimuoto. Suunnitelma on laadittu yhteistyössä ProAgria Pohjois-Savon kanssa. Hankkeeseen ovat osallistuneet lisäksi alueen viljelijät, Iisalmen kaupunki, Pohjois-Savon TE-keskus ja MTK-Pohjois- Savo. Yleissuunnitelman tavoitteena on kannustaa alueen viljelijöitä ja maanomistajia hoitamaan ja säi- lyttämään arvokkaita elinympäristöjään. Suunnitelmaa voidaan käyttää apuna maatalouden ympä- ristötukia haettaessa. Asiasanat luonnon monimuotoisuus, perinnebiotooppi, laiduntaminen, elinympäristöjen hoito, Iisalmi, maata- louden ympäristötuen erityistuki Rahoittaja/ toimeksiantaja Pohjois-Savon ympäristökeskus ISBN ISBN ISSN ISSN 952-1-2177-7 (nid.) 952-1-2178-5 (pdf) 1796-1858 (pain.) 1796-1866 (verkkoj.) Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis. alv 8 %) 48 Suomi Julkinen 14 € Julkaisun myynti/ jakaja Pohjois-Savon ympäristökeskus Julkaisun kustantaja Pohjois-Savon ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Kuopion Liikekirjapaino Oy 2006 Tässä yleissuunnitelmarapotissa esitellään Iisalmen Hernejärven peltoympäristössä esiintyviä luonnon monimuotoisuuskohteita. Näitä niinsanottuja lumo-kohteita ovat muun muassa perinnebio- toopit, peltojen metsäsaarekkeet, puu- ja pensasryhmät sekä oja- ja puronotkot pientareineen. Kohteista on laadittu yleiskuvaukset ja annettu hoitosuosituksia monimuotoisuusarvojen säilyttämi- seksi. Alueen viljelijät voivat käyttää yleissuunnitelmaa apunaan hakiessaan maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. M A A T A L O U S Y M P Ä R IS T Ö N L U O N N O N M O N IM U O T O IS U U D E N Y L E IS S U U N N IT E L M A - H E R N E JÄ R V I, IIS A L M I Pohjois-Savon ympäristökeskus Sepänkatu 2 B 70100 Kuopio 020 490 4777 ISBN 952-1-2177-7 (nid.) ISBN 952-1-2178-5(PDF) ISSN 1796-1858 (pain.) ISSN 1796-1866 (verkkoj.) P O H JO IS -S A V O N Y M P Ä R IS T Ö K E S K U S