EtElä-Savon ympäriStökESkukSEn raporttEja 07 | 2009 Etelä-Savon ympäristökeskus Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma rantasalmen kosulanlammen, pienen raudanveden ja Suuren raudanveden ympäristö Hanna Huovinen EtElä-Savon ympäriStökESkukSEn raporttEja 07 | 2009 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma rantasalmen kosulanlammen, pienen raudanveden ja Suuren raudanveden ympäristö Hanna Huovinen mikkeli 2009 EtElä-Savon ympäriStökESkuS ETELÄ-SAVON YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 07 | 2009 Etelä-Savon ympäristökeskus Taitto: Piia Viikari Kansikuva: Järven reunavyöhyke hoitajineen, Rantaharju Julkaisun kuvat: Hanna Huovinen Edita Prima Oy, Helsinki 2009 ISSN 1796-1831 (pain.) ISSN 1796-184X (verkkoj.) ISBN 978-952-11-3636-8 (nid.) ISBN 978-952-11-3637-5 (PDF) SiSältö 1. johdanto ..................................................................................................... 9 2. maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelu eli lumo-yleissuunnittelu............................................. 10 2.1. Määritelmä ja tavoitteet ..................................................................................... 10 2.2 Menetelmät ...........................................................................................................11 2.3 Tiedotus .................................................................................................................13 3. maatalouden ympäristötuen erityistuet ............................................ 14 3.1 Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen ............................15 3.2 Perinnebiotooppien hoito ..................................................................................18 3.3 Monivaikutteisen kosteikon hoito ...................................................................20 3.4 Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito .......................................................21 3.5 Pohjavesialueiden peltoviljely ..........................................................................22 4. muita rahoitus- ja hoitomahdollisuuksia .............................................. 23 4.1 Ei-tuotannollisten investointien tuki ..............................................................23 4.2 Laidunpankki .......................................................................................................23 4.3 Metsäalueiden rahoitusmahdollisuudet .........................................................24 4.4 Maatalousalueiden rakennusperinnön vaaliminen .....................................25 5. Suunnittelualue ....................................................................................... 26 5.1 Suunnittelualueen yleiskuvaus ........................................................................26 5.2 Suunnittelualueen historiaa ..............................................................................29 6. maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma ......................................................................................... 33 6.1 Yleistä .....................................................................................................................33 6.2. Kohdekuvaukset ................................................................................................33 7. tiivistelmä ............................................................................................. 122 kirjalliSuuS ......................................................................................... 123 liittEEt ................................................................................................... 124 yHtEyStiEtoja ..................................................................................... 182 kuvailulEHti ....................................................................................... 183 6 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kupialansalmen vanhat mutahaudat muodostavat rantaluhtaan kosteikon. 7Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 alkuSanat Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelu eli LUMO-yleissuunnittelu käynnistettiin vuonna 2003. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi alueellisille ympäristökeskuksille määrärahan toimialueillaan tapahtuvaan LUMO-yleissuunnitteluun. Käytäntö on jatkunut vuosittain. Vuonna 2009 LUMO- yleissuunnittelua tehtiin Rantasalmella Kosulanlammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden sekä Leislahden ja Vaahersalonlammen vesistöjen ympäris- tössä. LUMO-yleissuunnittelu pyrkii edistämään maatalousympäristön luonnon monimuo- toisuuden säilymistä sekä parantamaan luonnon ja vesistöjen tilaa. LUMO-yleissuun- nittelussa etsitään tiloilta kohteita, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle sekä vesiensuojelulle ja joille voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Maanviljelijöitä halutaan kannustaa tekemään työtä maaseutuympäristön säilymisen puolesta ja hakemaan tälle työlle korvausta erityistukien muodossa. Myös viljelijöi- den, viranomaisten ja neuvojien yhteistyötä halutaan tehostaa. Kosulanlammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden ympäristön maata- lousalueiden LUMO-yleissuunnitelma on tarkoitettu viljelijöiden, viranomaisten ja neuvojien käyttöön erityistukihakemuksia ja esimerkiksi maatilan luonnon moni- muotoisuuskartoitusta varten, sekä kaikille asiasta kiinnostuneille. Työtä on ollut ohjaamassa ohjausryhmä, johon kutsuttiin alueellisten tuottaja- ja neuvontaorganisaatioiden edustajat, kunnan ja valtion maaseutuviranomaiset, pai- kallisen maatalousväestön edustajat sekä suunnittelutyön käytännössä hoitavan val- tion alueellisen ympäristökeskuksen edustajat. Ohjausryhmä kokoontui työn aikana neljä kertaa. Vuonna 2009 LUMO-ohjausryhmän muodostivat toiminnanjohtaja Vesa Kallio MTK Etelä-Savosta, maisemasuunnittelija Leena Lahdenvesi-Korhonen ProAgria Etelä- Savo, Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksesta, tarkastaja Eerikki Ellä Etelä-Savon TE-keskuksesta, Rantasalmen maaseutusihteeri Harri Tillman, Rantasal- men ympäristösihteeri Pekka Sorjonen, riistanhoidonneuvoja Veli-Matti Pekkarinen Etelä-Savon riistanhoitopiiristä, insinööri Teemu Tuovinen ja biologi Sirpa Peltonen Etelä-Savon ympäristökeskuksesta sekä paikalliset maanviljelijät Asko Taskinen ja Mikael Westerstråhle. LUMO-yleissuunnitelman on laatinut biologi Hanna Huovinen Etelä-Savon ympäristökeskuksesta. Kiitokset yhteistyöstä ohjausryhmälle, maastotyössä avustaneelle harjoittelija Satu Pannilalle sekä julkaisun karttojen tekemisessä avustaneelle piirtäjä Vesa Väisäselle Etelä-Savon ympäristökeskuksesta. Ennen kaikkea kiitos Rantasalmen alueen maan- viljelijöille, jotka lähtivät mukaan suunnitteluun! 8 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kaunista perinteistä maatalousmaisemaa, Putkisalo. 9Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Suomalaisen maaseudun ominaispiirteet ovat syntyneet vuosisatojen kuluessa. Luon- nonympäristöt ovat muotoutuneet ihmisen toiminnan seurauksena maatalousym- päristöiksi. Maatalouden perinteinen rakennuskanta sekä perinteisten käytäntöjen, kuten laidunnuksen ja niiton, synnyttämät ympäristöt muodostavat tuntemamme maaseutumaiseman. Perinteiset maatalousympäristöt, kuten luonnonlaitumet, pellon ja metsän reuna- vyöhykkeet, pelloilla sijaitsevat puustoiset ja pensaikkoiset saarekkeet sekä teiden niittypientareet, ovat edelleen tärkeä osa maaseutumaisemaa, mutta maataloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena ne ovat vähitellen jääneet käytön tai hoi- don ulkopuolelle ja paikoin jopa hävinneet. Samoin on käynyt monille perinteisille maaseudun rakennuksille ja rakenteille. Ladot on purettu tai jätetty paikoilleen la- hoamaan ja maatumaan, kiviaidat kaivettu maahan. Myöskin viljelystä aiheutuva vesistökuormitus on kasvanut ja kuivatustoimet, kuten uomien kaivaminen, suo- ristaminen ja raivaaminen ovat lisänneet eroosiota ja köyhdyttäneet vesiluontoa. Kuivatus on vähentänyt myös vesistöihin ja luonnonuomiin kuuluneita kosteikkoja ja tulva-alueita. Maatalousympäristöt ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Esimerkiksi pellon ja metsän väliin jäävä puoliavoin reunavyöhyke ylläpitää moni- muotoista eliölajistoa. Perinnebiotoopeilla, kuten esimerkiksi niityillä ja hakamailla, elää suuri joukko uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Yli neljännes maamme uhanalai- sista lajeista on perinneympäristöjen lajeja. Kiviaidat ja hirsiladot tarjoavat suojaa ja elinympäristöjä monille lajeille. Kosteikot puolestaan lisäävät maatalousalueiden monimuotoisuutta tarjoamalla erilaisille kasveille ja eläimille sopivan elinympäristön puhdistaen samalla peltojen valumavesiä. Maaseutumaisema ja maaseudun luonto koetaan arvokkaiksi ja säilyttämisen arvoi- siksi asioiksi. Yhteiskunta haluaa edistää niiden säilymistä eri keinoin. Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä luonnon monimuotoisuus sekä ympäristönsuojelu on otettu huomioon perus- ja lisätoimenpiteissä sekä erilaisissa vapaaehtoisissa eri- tyistukimuodoissa. Maatalouden ympäristötukijärjestelmän myötä viljelykäytännöt ovatkin muuttuneet muun muassa vesiensuojelun kannalta myönteisemmiksi. Nyky- käytännön mukaisilla vesiensuojelutoimilla vähennetään peltoviljelystä ja karjatalou- desta vesistöihin tulevaa ravinnekuormitusta, mutta joillakin kohteilla kuormitusvä- hennysten ei arvioida riittävän tavoitteiden saavuttamiselle, vaan tällaisilla kohteilla tulisi harkita lisätoimenpiteinä maatalouden vesiensuojelutoimenpiteitä. Maatalo- usalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelun avulla etsitään luonnon monimuotoisuuden sekä vesiensuojelun kannalta tärkeitä kohteita ja annetaan tietoa erityistuista, ja helpotetaan siten erityistukien hakemista. 1. Johdanto 10 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 määritelmä ja tavoitteet Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelussa eli LUMO-yleissuunnittelussa etsitään tiloilta kohteita, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle sekä vesiensuojelulle ja joille voi hakea maatalouden ympäristö- tuen erityistukia. Tavoitteena on maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä luonnon ja vesistöjen tilan parantaminen. LUMO-yleissuunnitelma tehdään yhdelle rajatulle alueelle kerrallaan. Työssä etsi- tään suunnittelualueella sijaitsevia, luonnon monimuotoisuuden tai vesiensuojelun kannalta tärkeitä kohteita, jotka liittyvät kiinteästi maatalousympäristöön. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnonlaitumet, pellon ja metsän tai pellon ja rannan reunavyö- hykkeet, pelloilla sijaitsevat puustoiset ja pensaikkoiset saarekkeet, kyläteiden niit- typientareet sekä kosteikon perustamiselle sopivat kosteat notkelmat. Luonnon kannalta tärkeiden kohteiden nostaminen esiin ja viljelijöiden tietoisuu- teen parantaa jo omalta osaltaan kohteiden säilymistä. Viljelijöitä halutaan rohkaista hakemaan näiden kohteiden hoitoon maatalouden ympäristötuen erityistukia, jot- ta rahallinen korvaus tehdystä hoitotyöstä johtaisi pitkäjänteiseen ja oikeanlaiseen hoitoon. Suunnittelun avulla pyritään myös kannustamaan kyseisen vesistöalueen viljelijöitä lähtemään yhdessä mukaan vesiensuojelutyöhön, sillä laajat suojavyöhy- kekokonaisuudet ja useampien kosteikkojen ketjut ovat vesiensuojelullisesti tehok- kaimpia. monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelu eli LUMO- yleissuunnittelu 2. Maatalousalueiden luonnon 2.1 Kivilahden metsälaidun. 11Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LUMO-yleissuunnittelu on viljelijöille vapaaehtoista ja ilmaista. Löydetyillä koh- teilla ei myöskään ole hoito- tai säilyttämisvelvoitetta. Tiedot alueelta löytyneistä kohteista kootaan LUMO-yleissuunnitelmaksi, joka on tarkoitettu viljelijöiden, viranomaisten ja neuvojien käyttöön erityistukihakemuksia ja esimerkiksi maatilan luonnon monimuotoisuuskartoitusta varten, sekä kaikille asiasta kiinnostuneille. LUMO-yleissuunnittelu myös lisää viljelijöiden, viranomaisten ja neuvojien yh- teydenpitoa. menetelmät LUMO-yleissuunnittelu käynnistyi Etelä-Savon ympäristökeskuksessa keväällä 2009, heti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksen varmistuttua. Työssä noudatettiin pääasiassa ympäristöministeriön julkaisun 591 Maatalousalueiden luonnon monimuo- toisuuden yleissuunnitteluopas sekä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen julkaisun 1/2007 Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitteluopas ohjeita. Suunnittelutyö päätettiin kohdistaa Rantasalmen kuntaan, Kosulanlammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden ranta-alueille. Alueen valintaan vaikuttivat muun muassa se, että alue on aktiivista maatalousympäristöä, missä peltoalueen osuus on suurempi kuin muiden maankäyttömuotojen. Alueella on myös useita luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita ja jonkin verran voimassa olevia maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia sekä useita inven- toituja perinnemaisemia. Yhtenä tärkeimmistä alueen valintaperusteista oli Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden ekologinen tila, joka on arvioitu tyydyttäväksi. Vesistöjen ekologinen tila kertoo vesistön tilasta sekä ihmistoiminnan aiheuttamista muutoksista. Etelä-Savon vesistöjen ekologinen tila on pääasiassa arvioitu hyväksi tai erinomaiseksi ja esimerkiksi Haukiveden ekologinen tila on erinomainen. Suunnittelua ohjaamaan perustettiin edellisvuosien tapaan ohjausryhmä, jonka muodostivat ympäristökeskuksen edustajien lisäksi alueellisten tuottaja- ja neuvon- taorganisaatioiden edustajat, valtion alueellinen maaseutuviranomainen, kunnan maaseutu- ja ympäristöviranomaiset sekä riistanhoitopiirin edustaja. Ohjausryhmä valitsi suunnitelman tekijän ja suunnittelualueen. Sen jälkeen ohjausryhmää laajen- nettiin suunnittelualueen paikallisen maatalousväestön edustajilla. Suunnittelu aloitettiin esiselvitysaineiston kokoamisella. Suunnittelualueen tietoja koottiin eri lähteistä. Tiedot pohjavesialueista, perinnebiotoopeista, muinaismuistois- ta, voimassa olevista maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksista, uhanalais- ten lajien esiintymistä, luonnonsuojelu- ja Natura 2000 –alueista, maisema-arvoista, rakennetusta kulttuuriympäristöstä, Haukiveden-Haapaselän rantayleiskaavan mer- kittävistä luonto- ym. kohteista sekä Rantasalmen tärkeiden pohjavesialueiden suoje- lusuunnitelma ja Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma käytiin läpi. Suunnittelun aloittamisesta tiedotettiin tiedotusvälineille. Suunnittelualueen ak- tiiviviljelijöille lähetettiin kutsu kyläiltaan, jossa kerrottiin suunnittelusta. Heihin otettiin myöhemmin yhteyttä myös puhelimitse, ja sovittiin maastokäynneistä. Vil- jelijöiden yhteystiedot saatiin Rantasalmen kunnasta. Maastotyöt aloitettiin kesäkuun puolivälissä ja viimeiset käynnit tehtiin syyskuun alussa. Käynnin aluksi mahdollisia kohteita tarkasteltiin yhdessä viljelijän kanssa kar- talta, ja lähes kaikki viljelijät olivat myös mukana maastossa. Erityistukikelpoisista, luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävistä kohteista täytettiin lomakkeet, ja kohteita valokuvattiin. 2.2 12 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Maastokauden jälkeen maanviljelijät kutsuttiin koulutustilaisuuteen, jossa kerrottiin maatalouden ympäristötuen erityistuista ja niiden hakemisesta. Tämä loppuraportti koottiin ja postitettiin alueen viljelijöille alkuvuodesta 2010. Ketonoidanlukko on harvinainen kasvi, jota voi nähdä niityillä ja pientareilla. Nämä löytyivät polun pientareelta, Rantasalmen keskusta. 13Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 2.3 tiedotus Tiedotus on tärkeä osa LUMO-yleissuunnittelua. Yhtenä tarkoituksena on nimen- omaan lisätä maanviljelijöiden tietoa maatalouden ympäristötuen erityistuista, jotta he osaavat tukia hakea. Myös laajemmalle yleisölle halutaan välittää tietoa maata- louden ympäristön- ja luonnonsuojelumahdollisuuksista. Erittäin suuri merkitys on tilakäyntien yhteydessä tapahtuvalla tiedonvälityk- sellä. Viljelijältä saatavat tiedot kohteiden historiasta ja nykykäytöstä ovat oleellisia yleissuunnittelun onnistumisessa. Viljelijä puolestaan saa tietoa erityistuista, omien erityistukikelpoisten kohteidensa arvoista sekä niiden hoitotoimenpiteistä. Rantasalmen alueen LUMO-yleissuunnittelun käynnistymisestä ja kyläillan jär- jestämisestä tiedotettiin tiedotusvälineille kesäkuun alussa. Alueen viljelijöille sekä yhdistyksille lähetettiin tiedote ja kutsu kyläiltaan. Tilaisuudesta tiedotettiin myös Rantasalmen lehdessä. Kyläilta järjestettiin Rantasalmella Luontokeskus Oskarissa. Tilaisuudessa kerrottiin LUMO-yleissuunnittelusta, maatalouden ympäristötuen eri- tyistuista sekä kosteikoista. Syksyllä viljelijöille järjestettiin Rantasalmen kunnanvirastossa kaikille avoin koulutustilaisuus, jossa kerrottiin maatalouden ympäristötuen erityistuista ja ei- tuotannollisten investointien tuista sekä niiden hakemisesta, perinnebiotooppien sekä luonnon- ja maiseman hoidosta, Härkää Sarvista –hankkeesta sekä kosteikoi- den perustamisesta ja hoidosta. Lisäksi Rajupusu Leader ry esittäytyi tilaisuudessa. Suunnittelualueen viljelijät sekä Rajupusu Leader ry:n toiminta-alueen yhdistykset saivat kutsun ja lisäksi tilaisuudesta tiedotettiin Rantasalmen, Joroisten, Sulkavan ja Juvan lehdissä. Paikallinen Rantasalmen lehti kirjoitti LUMO-yleissuunnittelusta kaksi kertaa ja Warkauden lehti, Itä-Savo sekä Maaseudun tulevaisuus kirjoittivat aiheesta kerran. LUMO-yleissuunnitelman loppuraportti lähetettiin kaikille suunnittelussa mukana olleille maanviljelijöille sekä kunnalle. Raportti on tulostettavissa ympäristöhallinnon kotisivuilta osoitteesta www.ymparisto.fi/esa (>Palvelut ja tuotteet >Julkaisut). 14 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmakaudella 2007-2013 haettavista maa- talouden ympäristötuen erityistuista LUMO-yleissuunnitteluun sisältyvät seuraavat erityistukityypit: luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebio- tooppien hoito, suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikutteisen kosteikon hoito, pohjavesialueiden peltoviljely sekä ei-tuotannollisten investointien tuki. Nämä kaikki vaativat hakemuksen lisäksi tarkemman suunnitelman, kustannusarvion sekä kartat. Erityistuen määrä pohjautuu kustannusarviossa esitettyihin hoitokustannuk- siin. 3. Maatalouden ympäristötuen erityistuet Lampelan monilajinen ja kaunis pellonpiennar heinäkuussa. 15Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 3.1 Lisäksi vuoden 2008 alusta lähtien on ollut mahdollista hakea ei-tuotannollisten investointien tukea perinnebiotooppien alkukunnostukseen ja aitaamiseen sekä kos- teikkojen perustamiseen. Näidenkin kohteiden jatkohoito tapahtuu erityistukien kautta. Perinnebiotooppien ja monivaikutteisten kosteikkojen osalta erityistukien ja ei- tuotannollisten investointitukien hakijana voi aktiiviviljelijän lisäksi olla rekisteröity yhdistys. Erityistukisopimusten kohteiden pinta-ala on oltava vähintään 30 aaria, joka voi koostua useammasta lohkosta siten, että kukin lohko on kooltaan vähintään 5 aaria. Poikkeuksena tätä pienemmille, arvokkaille perinnebiotoopeille voidaan kuitenkin myöntää kustannuksista riippumaton, kiinteä tukisumma. Erityistukisopimukset ovat 5- tai 10-vuotisia. Useamman tilan kohteita voi olla kannattavaa hoitaa keskitetysti, erityisesti jos kohteet ovat pieniä ja niitä on vähän. Myös kohteiden hoitoon tarvittavan kalus- ton tai omien laiduneläinten puuttuessa voi kohteita vuokrata tai teettää hoitotyön urakoitsijalla. Kohteiden hoitamisen voi järjestää esimerkiksi siten, että yksi viljelijä vuokraa ja hoitaa useamman tilan kohteet tai urakointityöt voi teettää yhdessä naa- pureiden kanssa. Tietoa maatalouden ympäristötuen erityistuista löytyy internetistä Maaseutuvi- raston sivuilta osoitteesta www.mavi.fi/fi/index/viljelijatuet.html ja puhelimitse Etelä-Savon TE-keskuksesta, Eerikki Ellä p. 010 60 24031 ja Ossi Tuuliainen p. 010 60 24051. Erityistukihakemukseen tarvittavan suunnitelman voi tehdä itse tai teettää kon- sultilla. Opastusta suunnitelmien tekemiseen ja kohteiden hoitoon löytyy internetistä esimerkiksi Keski-Suomen ympäristökeskuksen sivuilta osoitteesta www.ymparisto. fi/ksu (>Luonnonsuojelu >Maatalouden luonnon monimuotoisuus). Lisätietoa suun- nitelman tekemisestä ja suunnittelijoista Etelä-Savon riistanhoitopiiristä, Etelä-Savon TE-keskuksesta ja ProAgria Etelä-Savosta, ks. Yhteystietoja. luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Erityistuen tavoitteena on maatalousympäristöjen tyypillisten ja uhanalaisten lajien sekä niiden elinympäristöjen säilyttäminen sekä viljelymaiseman avoimuuden ja monipuolisuuden säilyttäminen. LUMO-yleissuunnitelmassa pääpaino on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeissä kohteissa, mutta mukana on myös maisema- perustein valittuja kohteita. Tällaisia kohteita ovat muun muassa erilaiset pellon reunavyöhykkeet. Pellon ja metsän reunavyöhykkeet voivat olla avoimen niittymäisiä, puoliavoimia tai mo- nipuolisen pensaskerroksen luonnehtimia. Monin paikoin reunavyöhykkeillä on kasattua tai ladottua kiviaitaa sekä vanhoja rakennuksia, jotka tuovat oman lisänsä reunuksen monimuotoisuuteen. Myös monimuotoiset pellon ja tien tai pellon ja ve- sistön väliset reunavyöhykkeet ovat erityistukikelpoisia. Pelloilla sijaitsevat metsäsaarekkeet sekä puu- ja pensasryhmät ovat usein jääneet pellon raivauksen yhteydessä jäljelle esimerkiksi kalliopaljastuman tai suuren puun vuoksi. Myös peltoalueilla sijaitsevat pienet kosteikot ovat luonnon monimuotoi- suuden kannalta tärkeitä kohteita. Tällaiset kohteet tarjoavat suojaa, pesimärauhaa ja ruokailumahdollisuuksia eläimille ja elävöittävät samalla maisemaa. Avo-ojien pientareiden luontainen kasvillisuus tarjoaa suojaisan paikan monille eläinlajeille ruoka-, pesä- ja suojapaikaksi. Ojien pientareet toimivat avoimessa pel- 16 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 toympäristössä ekologisina käytävinä, joita pitkin eläimet voivat kulkea. Erilaisten saarekkeiden ja reunavyöhykkeiden pientareilla viihtyvät myös monet niitty- sekä mesikasvit. Puukujanteet kuuluvat vanhaan kulttuurimaisemaan. Maisemaa voi monipuolis- taa myös muun muassa yksittäisiä maisemapuita vaalien. Toisaalta joihinkin paik- koihin voidaan tarvita suojaistutuksia. Luonnonmonimuotoisuuspellot esimerkiksi lintujen säännöllisillä levähdyspaikoilla hyödyttävät monia eläimiä ja ovat myös maisematekijä. Toimenpiteisiin voi kuulua kohteilla sijaitsevien perinteisten rakenteiden ja rakennel- mien, kuten kiviaitojen, kivisaarekkeiden ja riukuaitojen sekä niiden lähiympäristön ylläpito ja hoito sekä esimerkiksi sopimusalueille vievien polkujen perustaminen tai lintutornin rakentaminen. Kohteiden yleisin hoitomuoto on raivaus, raivauksella pyritään palauttamaan tai säilyttämään kohteiden avoin, puoliavoin tai kerroksellinen rakenne. Alueiden puus- tosta tulee muodostaa mahdollisimman monipuolinen laji- ja ikärakenteen suhteen. Raivauksessa poistetaan erityisesti reuna-alueilta vesakkoa ja nuorta puustoa, jotta aluskerros pysyy valoisana ja kasvillisuus monimuotoisena. Raivauksessa suositaan muun muassa lehtipuita, vanhoja ja suuria puita, lahopuita, pökkelöitä, katajia ja mar- jovia lajeja. Raivaus on hyvä tehdä lintujen muutto- ja pesimäkauden ulkopuolella. Kohteita voidaan lisäksi laiduntaa tai niittykasvillisuutta niittää, jotta kasvillisuus monipuolistuisi ja ei-toivotut kasvit vähenisivät. Niitto toteutetaan heinä-elokuussa niittykasvillisuuden kukkimisen ja siementämisen jälkeen. Niitto- ja raivaustähteet tulee aina korjata pois alueilta, jotta ne eivät jää rehevöittämään maaperää ja peittä- mään muuta kasvillisuutta. Alueita voidaan myös laiduntaa. Vieraslajien, kuten komealupiini, jättipalsami ja jättiputki, leviämistä on hyvä estää poistamalla niitä esimerkiksi nyppimällä kasvit pois juurineen tai niittämällä ennen siementen kypsymistä, jättiputken torjuntaan voidaan tarvita tehokkaampia keinoja, kuten kemiallisia torjunta-aineita. Erityistukisopimus voi olla 5- tai 10-vuotinen. Vuonna 2009 vuosittainen tuki on enintään 450 euroa/ha. Sopimuksen vähimmäispinta-ala on 0,30 ha, joka voi koostua useammasta 0,05 ha lohkosta. Lisätietoa esimerkiksi Reunavyöhykkeiden ja metsäsaarekkeiden hoitokortista: http://www.mavi.fi/fi/index/viljelijatuet/oppaatjaohjeet/ymparistotuenneuvon- nallisetoppaat.html Kiviaitojen ja erilaisten kivirakenteiden hoitaminen Suomalaisessa maisemassa on runsaasti erilaisia kiviaitoja, kivikasoja, kivettyjä kuoppia ja kivestä kylmämuuraamalla eli ilman laastia tehtyjä kivirakenteita. Kivirakenteet kertovat menneiden sukupolvien tekemästä työstä ja ovat muistomerkkejä tavallisen ihmisen arjesta. Rakenteiden tuhoutumisen ennaltaehkäisemiseksi on hyvä estää puiden, pensaiden ja muiden puuvartisten kasvilajien juurtuminen rakenteeseen ja sen välittömään läheisyyteen, jolloin juuristo ei pääse hajottamaan rakennetta. Vältä vaurioittamasta rakennetta esimerkiksi met- sänhoitotoimien yhteydessä tai kulkemalla kivirakenteen yli erilaisilla koneilla, myös jalankulku saattaa hajottaa rakennetta. Maisemapuut ja muut arvokkaat puut, kuten tarinapuut ja karsikkopuut, säästetään. Älä poista myöskään sammalia, jäkäliä tai matalia ruohovartisia kasveja. Rakenteeseen jo kerrostunutta humusainetta ei yleensä poisteta, mutta lisähumuk- sen kertymistä voi estää esimerkiksi haravoimalla rakennetta ja sen ympäristöä varovasti. Niitto- sekä raivausjätteet on hyvä korjata pois. Kivirakenteen korjaaminen tai uudelleen rakentaminen ei ole suositeltavaa, vaan rakenne on hyvä säilyttää sellaisenaan ja ehkäistä sen lisähajoaminen. Hajonnutkin kivirakenne voi olla maisemallisesti näyttävä. 17Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Pellon keskellä sijaitseva metsä- saareke, Kantosaari. Hyvin säilynyt kiviaita, Rantaharju. kurkipellot Maatalouden ympäristötuen erityistuella voidaan perustaa kurkipelto esimerkiksi sel- laiselle pellolle, jota kurjet ovat jo tottuneet käyttämään. Veden läheisyys on tärkeää sillä kurjet tarvitsevat vettä ruokailujaksojen välissä. Korvauksia maksetaan pellon viljelystä ja hoidosta aiheutuvista kustannuksista sekä tulonmenetyksistä siitä, että pelto ei ole varsinaisessa viljelyskäytössä. Kurkipeltojen viljelystä aiheutuvat kustannukset poikkeavat normaalista viljanviljelystä. Esimerkiksi viljan kuivatuksesta ja muusta sadon käsittelystä ei synny kuluja ja lannoitekustannukset ovat pienemmät. Toisaalta muun muassa kylvö- ja niittotöitä saatetaan joutua tekemään eri aikaan kuin varsinaisessa viljelyskäytössä olevilla pelloilla, mikä lisää kustannuksia. 18 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 perinnebiotooppien hoito Erityistuen tavoitteena on ylläpitää perinnebiotooppien monipuolista lajistoa sekä vaalia kulttuuriperintöä ja maisema-arvoja. Perinnebiotoopit ovat perinteisten maan- käyttötapojen, pääasiassa niiton ja laidunnuksen muovaamia ja ylläpitämiä, luon- noltaan monimuotoisia alueita. Itä-Suomessa on lisäksi leimallista pitkään jatkunut kaskeamisen perinne, joka on synnyttänyt koivuvaltaisia metsälaitumia ja hakamaita. Perinnebiotooppeja ei lannoiteta, kylvetä eikä muokata. Niiton ja laidunnuksen seurauksena perinnebiotoopeille on kehittynyt omalei- mainen kasvi-, sieni- ja eläinlajisto. Perinnebiotoopeilla elää suuri joukko uhanalai- sia lajeja: peräti 28% maamme uhanalaisista lajeista on perinneympäristöjen lajeja. Uhanalaisten lajien kannalta tärkeimpiä perinnebiotooppeja ovat niityt ja kedot, joilla elää putkilokasvien ohella muun muassa kovakuoriaisia, perhosia, pistiäisiä ja luteita sekä heltta- ja kupusieniä. Avoimia perinnebiotooppeja ovat muun muassa kuivat niityt eli kedot, tuoreet niityt ja rantaniityt. Hakamailla vaihtelevat avoimet niittyalueet, yksittäiset puut ja puuryhmät. Metsälaitumet ovat puolestaan laidunnettuja metsäaloja, joiden kasvil- lisuudessa on vallitsevan metsälajiston ohella myös niittylajistoa lähinnä aukkopai- koissa. Puustoiset perinnebiotoopit hoidetaan aina laiduntamalla. Niittyjä voidaan joko laiduntaa tai niittää. Alun perin niittämisen kautta syntyneiden niittyjen paras hoito- Suunnittelualueella on paljon rantaniittyjä, joista osa on edelleen hoidossa, Putkisalon laitumet. 3.2 19Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Hoitamattoman ja laidun- netun rannan ero näkyy selvästi kasvillisuudessa, Hukkavaara. muoto on niiton jatkaminen. Niitto toteutetaan heinä-elokuussa niittykasvillisuuden kukkimisen ja siementämisen jälkeen. Niitossa on hyvä käyttää leikkaavateräistä välinettä. Laiduntaminen toteutetaan ilman lisäravintoa ja erillään peltolaitumista haitallisen rehevöitymisen estämiseksi. Lisäksi kohteet vaativat yleensä raivaamista. Raivaus toteutetaan samoin periaattein kuin luonnon ja maiseman monimuotoisuu- den edistämisen kohteilla. Puustoisilla perinnebiotoopeilla puustoa tulisi raivata ryhmiin, joiden väleihin jää niittyaukkoja. Niitto- ja raivaustähteet tulee aina korjata pois alueilta, jotta ne eivät jää rehevöittämään maaperää ja peittämään muuta kas- villisuutta. Vesistöön rajautuvilla perinnebiotoopeilla sekä erilaisilla reunavyöhykkeillä ran- talaiduntaminen pitää maisemaa avoimena ja estää järviruokokasvustoja valtaamas- ta rantoja. Laiduntamalla saadaan myöskin ravinteita poistumaan järvestä syödyn ruovikon ja muun kasvillisuuden mukana. Rantalaidunnukseen soveltuvat alueet, joilla rantaviivaa on laajalti, pistemäisesti rannassa laiduntaminen saattaa kuluttaa rantaa liiaksi. Etenkin uusi tai pitkään hoitamattomana ollut perinnebiotooppi täytyy usein kun- nostaa esimerkiksi raivaamalla ennen käyttöönottoa. Perinnebiotoopin alkukunnos- tukseen ja aitaamiseen voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea ja sen jälkeen säännölliseen ja jatkuvaan hoitoon perinnebiotooppien hoidon erityistukea. Perinnebiotooppien osalta sekä erityistukea että ei-tuotannollista investointitukea voivat hakea aktiiviviljelijöiden lisäksi rekisteröidyt yhdistykset Leader-toiminnan kautta. Erityistukisopimuskausi on viisi vuotta. Vuonna 2009 vuosittainen tuki on enintään 450 euroa/ha. Sopimuksen vähimmäispinta-ala on 0,30 ha, joka voi koostua useam- masta 0,05 ha lohkosta. 30 aaria pienemmille, inventoiduille tai muutoin arvokkaiksi todetuille pienialaisille perinnebiotoopeille (5-30 aaria), voidaan poikkeuksellisesti myöntää kiinteä 135 euron vuosikorvaus. Lisätietoa esimerkiksi perinnebiotooppien hoitokorteista: http://www.mavi.fi/ fi/index/viljelijatuet/oppaatjaohjeet/ymparistotuenneuvonnallisetoppaat.html 20 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 monivaikutteisen kosteikon hoito Monivaikutteisten kosteikkojen avulla edistetään vesiensuojelua monin tavoin. Lisäk- si kosteikot elävöittävät maisemaa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla muun muassa vesilinnuille elinympäristöjä. Kosteikoilla voi olla myös riista- ja ka- lataloudellista merkitystä. Kosteikolla tarkoitetaan yleensä patoamalla tehtyä veden peittämää aluetta, jossa on avovesipintainen syvän veden alue sekä matalampi, vesi- ja kosteikkokasvilli- suuden muodostama kasvipeitteinen alue. Perustettavassa kosteikossa on oltava kiintoainesta laskeuttava vesialue, joka on tyhjennettävissä sinne kertyneestä liet- teestä. Kosteikkoa perustettaessa on hyvä muistaa 50 - 50 - 50 -sääntö eli kosteikosta on hyvä olla suurin osa alle 50 cm syvyistä, 50 % avovettä ja 50 % mosaiikkimaista vesikasvillisuuden aluetta. Kosteikot estävät vesistöjen liiallista rehevöitymistä pidättämällä ravinteita ja kiin- toainetta. Kosteikko hidastaa veden virtausta ja pidentää viipymää, jolloin kiintoaines ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat pohjalle. Kosteikon kasvillisuuteen sitou- tuu veteen liuenneita ravinteita. Vedessä elävät bakteerit vapauttavat ilmaan vedessä ja pohjasedimentissä olevia ravinteita. Kosteikot ja laskeutusaltaat vaativat säännöllistä hoitoa, kuten lietteen poistoa, kasvillisuuden niittoa tai laidunnusta ja rakenteiden hoitoa. Jos kosteikossa on sy- vemmän veden alue, on sen pohjalle kertyvän lietteen määrää syytä seurata keväisin ja syksyisin. Kosteikon kasvillisuus pyritään pitämään monimuotoisena hoitotoimen- piteillä, kosteikkoa ja sen ympäristöä ei pidä myöskään päästää kasvamaan umpeen. Myös rakenteiden kuntoa, pitävyyttä ja toimintaa on seurattava säännöllisesti. Monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi hakea ei-tuotannollisten investoin- tien tukea. Kosteikon hoito jatkossa toteutetaan erityistuen avulla. Sekä erityistukea että ei-tuotannollista investointitukea voivat hakea aktiiviviljelijöiden lisäksi rekis- teröidyt yhdistykset. Laskeutusaltaasta voi saada muokkaamalla toimivan kosteikon, Salmela Putkisa- lonsaari. 3.3 21Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kosteikon voi perustaa pellolle tai sen ulkopuolelle. Vähimmäispinta-ala on 30 aaria ja vähintään 0,5% valuma-alueesta. Erityistukea voi saada kohteelle, jonka valuma-alueesta vähintään 20% on peltoa. Erityistukea voi saada myös muulla rahoi- tuksella perustetun kosteikon ja laskeutusaltaan hoitoon. Tukea voi saada enintään 450 euroa/ha vuodessa (v. 2009). Erityistukisopimus on 5- tai 10-vuotinen. Lisätietoa kosteikoista saa esimerkiksi oppaasta Käytännön kosteikkosuunnittelu, Teho-hankkeen julkaisuja 1/2009. Julkaisu on saatavana myös internetistä: http:// www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=103235&lan=fi. Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vähintään keskimäärin 15 metrin levyistä, monivuo- tisen kasvillisuuden peittämää aluetta vesistön tai valtaojan varressa. Suojavyöhyk- keiden tarkoituksena on vähentää eroosiota ja ravinteiden kulkeutumista pelloilta vesistöihin. Mikäli pelto viettää jyrkästi vesistöön tai valtaojaan tai kärsii toistuvasti vettymishaitoista tai tulvista, voi suojavyöhykkeen perustaminen olla aiheellista. Suojavyöhykkeet estävät tehokkaasti maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumisen pelloilta. Ne vähentävät myös ojien ja rantojen ruoppaustarvetta. Suojavyöhykkeet ovat erityisen hyödyllisiä sellaisilla pelloilla, joilla maan fosforipitoisuus on korkea, sillä fosfori sitoutuu hienojakoiseen maa-ainekseen ja kulkeutuu sen mukana. Fosfo- ria huuhtoutuu vesistöihin runsaasti myös liuenneena pintavaluntavesien mukana. Suojavyöhyke niitetään vuosittain ja niittotähde korjataan pois. Myös laidunnus on mahdollista, mikäli siitä ei seuraa rehevöitymistä. Suojavyöhykettä ei lannoiteta eikä ruiskuteta kasvinsuojeluaineilla. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää sen ja vesistön väliin jäävällä luonnontilaisella alueella tehtävät hoitotoimenpiteet, jolloin hoitomuotona voi olla myös raivaus. Suojavyöhyke voidaan perustaa myös pohja- vesialueiden pelloille. Sopimuskausi on 5- tai 10-vuotinen. Suojavyöhykkeen erityistuki on enintään 450 euroa/ha vuodessa (v. 2009). Lisätietoa esimerkiksi Suojavyöhykkeiden hoitokortista: http://www.ymparisto. fi/download.asp?contentid=57346&lan=fi 3.4 Suojavyöhykkeen perustaminen rantapel- lolle voi olla tarpeen, Putkisalonsaari. 22 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 pohjavesialueiden peltoviljely Maatalouden toiminnoista muun muassa lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö se- kä karjatalous voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumista. Yleisin viljelyn pohjavedel- le aiheuttama haitta on lannoitteiden aiheuttama nitraattipitoisuuden kohoaminen. Lannoituksen seurauksena myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea, orgaanisen aineen määrä kasvaa ja fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot kohota. Eläintalouden pohjavedelle aiheuttamia uhkia ovat lähinnä lanta ja säilörehun puristusnesteet sekä näiden varastot ja levi- tysalueet. Maataloudesta saattaa joutua pohjaveteen myös terveydelle vaarallisia bakteereita ja viruksia. Ensisijaisesti pohjavesialueiden pellolle suositellaan perustettavaksi suojavyöhy- ke. Pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuen tavoitteena on suojella pohjavettä ja samanaikaisesti mahdollistaa peltoviljely alueella. Sopimukseen voidaan sisällyttää erilaisia toimenpiteitä tai rajoituksia: pellon muokkauksen, lannoituksen tai kar- janlannan käytön vähentäminen tai lopettaminen, kasvinsuojeluaineiden käytön tai laiduntamisen vähentäminen tai lopettaminen, kesannoinnin toteuttaminen ve- siensuojelu huomioon ottaen sekä heinäkasvien viljelyä aluskasveina. Toimenpiteet suunnitellaan pohjavesialueen ominaispiirteiden ja siellä harjoitettavan maatalouden perusteella. Sopimuskausi on viisivuotinen. Peltoalan on oltava kooltaan vähintään yksi heh- taari. Tukea voi saada I- ja II-luokan pohjavesialueille sijaitseville pelloille. Pohjave- sialueiden peltoviljelyn erityistuki on enintään 156 euroa/ha vuodessa. 3.5 23Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Ei-tuotannollisten investointien tuki Ympäristötukijärjestelmää täydentää vuoden 2008 alusta voimaan astunut ei-tuo- tannollisten investointien tuki. Tukea voivat hakea aktiiviviljelijöiden lisäksi rekis- teröidyt yhdistykset. Ei-tuotannollisten investointien tuella voidaan rahoittaa ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyviä investointeja, jotka eivät ole tuotannollisia eli toisin sanoen eivät johda maatilan arvon tai tuotannon huomattavaan kasvuun. Ei-tuotan- nollista investointitukea voidaan myöntää arvokkaiden perinnebiotooppien alkurai- vaukseen ja aitaamiseen (vuonna 2009 enintään 675 euroa/ha) sekä monivaikutteisen kosteikon perustamiseen (vuonna 2009 enintään 4000 euroa/ha). Lisätietoja antaa Etelä-Savon TE-keskus, ks. kohta 3. Maatalouden ympäristötuen erityistuet. laidunpankki Laidunpankki on internetissä toimiva palvelusivusto, joka auttaa maisemanhoidosta kiinnostuneita nautojen, lampaiden ja hevosten omistajia sekä laidunmaan omistajia kohtaamaan toisensa. Sivuilta löytyy tietoa maisemalaiduntamisesta ja sen toteutta- misesta käytännössä. Laidunpankin hakupalveluun voi jättää oman ilmoituksen, jolla voi tarjota maata laidunnettavaksi tai eläimiä maisemanhoitajiksi. Hakupalvelun kautta voi myös etsiä eläimiä ja laidunalueita paikkakunnittain. Laidunpankki löytyy internetistä osoitteesta www.laidunpankki.fi. Tiedustelut pu- helimitse ProAgria Etelä-Savosta, maisemasuunnittelija Leena Lahdenvesi-Korhonen p.020 7473 575. 4. Muita rahoitus- ja hoitomahdollisuuksia 4.1 4.2 Ilomäen haka. 24 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 4.3 Härkää sarvista -hanke Etelä-Savossa on käynnistynyt EU-rahoitteinen hanke Härkää sarvista – luonnon ja maiseman hoitoa laiduntamalla. Hankeaika on 1.6.2009- 31.5.2012. Härkää sarvista- hanke pyrkii etsimään laidunnusta kaipaavia, arvokkaita kohteita sekä niille sopivat laiduntajat. Hyviä kohteita ovat esimerkiksi perinnebiotoopit, maisemallisesti tärkeät alueet, kulttuurihistorialliset ympäristöt ja lintuvedet. Laiduntajiksi soveltuvat hevo- set, lampaat, vuohet, liharotuiset naudat ja lypsykarjan nuoret eläimet. Hankkeeseen voi ilmoittaa omia laidunnuskohteitaan tai omia eläimiään. Hankkeessa neuvotaan hoito-, vuokraus-, erityistuki- ym. asioissa ja hoitosuunnitelma erityistukihakemuk- seen on mahdollista saada hankkeen kautta. Kohteille voidaan tapauskohtaisesti järjestellä myös niittohoitoa, ja mikäli kohteelle ei voi saada erityistukea, hankkeessa etsitään myös muita hoidon rahoituskeinoja. Härkää sarvista- hankkeessa toimivat yhteistyössä Etelä-Savon ympäristökeskus/ Saara Ryhänen p. 040 7410 327 ja ProAg- ria Etelä-Savo/ Leena Lahdenvesi-Korhonen p. 020 7473 575. Lisätietoa myös: www. ymparisto.fi/ksu/harkaasarvista. metsäalueiden rahoitusmahdollisuudet Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen sekä muiden arvokkaiden elinym- päristöjen, kuten puustoisten perinnebiotooppien, säilyttämiseen voi hakea myös kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista ympäristötukea. Ensisi- jaisia kohteita ovat rehevät lehto- ja korpikohteet sekä pienvesien lähiympäristöt. Puustoisille perinnebiotoopeille voi hakea ympäristötukea niiden liittyessä muihin metsälakikohteisiin sekä tilanteissa, joissa perinnebiotoopille ei ole mahdollista ha- kea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Metsälain mukaan erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet tulee säilyttää. Ympäristötuella voidaan korvata metsänomistajalle metsän biologisen monimuotoisuuden tai erityisen tärkeän elin- ympäristön säilyttämisestä tai muusta luonnonhoidosta aiheutuvia lisäkustannuksia tai menetyksiä. Metsätalouden rahoituslaki on julkaisun kirjoittamisen aikaan muu- toksen edessä ja lain uudistuessa sillä on vaikutuksensa myös ympäristötukeen. Myös erilaisia metsäluonnon hoitohankkeita voidaan rahoittaa kestävän metsä- talouden rahoituslain mukaisella tuella. Erilaisia hankkeita voivat olla esimerkiksi usean tilan alueelle ulottuvat tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustyöt, talousmetsien maisemanhoidon kannalta merkittävät metsän kunnostustyöt, met- säojitusalueiden laskeutusaltaiden tyhjentäminen tai metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estäminen tai korjaaminen (esimerkiksi perustamalla kosteikon), metsäojitusalueen ennallistaminen luonnonarvoltaan tärkeällä alueella sekä muut edellä mainittuja vastaavat metsäluonnonhoitoa, metsien monikäyttöä, maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostavat alueellisesti merkittävät hankkeet. Metsäluon- nonhoitohankkeet suunnittelee ja toteuttaa metsäkeskus. Lisätietoa puhelimitse Metsäkeskus Etelä-Savosta p. 02077 27400 sekä Metsänhoi- toyhdistys Keski-Savosta p. 020 413 4010. Vapaaehtoisperiaatteella toimivan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toi- mintaohjelman (Metso) mukaisia, monimuotoisuuden kannalta keskeisimpiä elinym- päristöjä voi tarjota ohjelman kautta suojeluun. Näitä elinympäristöjä ovat muun mu- assa lehtojen, runsaslahopuustoisten metsien, pienvesien lähimetsien, metsäluhtien ja tulvametsien, harjujen paahdeympäristöjen sekä metsäisten kallioiden ja jyrkänteiden lisäksi puustoiset perinneympäristöt. Lisätietoja Etelä-Savon ympäristökeskuksesta, metsätalousinsinööri Markku Heikkinen p. 040 578 5247. 4.4 25Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 maatalousalueiden rakennusperinnön vaaliminen Kulttuurihistoriallisesti arvokkaille ja maisema-alueiden rakennuksille on valtion talousarviossa määräraha. Rakennusperinnön hoitoavustusta voi hakea muun mu- assa kaavalla suojeltuihin rakennuksiin, maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen kohteisiin ja muutoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin ra- kennuksiin. Tyypillisiä maaseudun kohteita ovat muun muassa vanhat talot, torpat, ladot, riihet ja aitat. Rakennusperinnön hoitoavustukset ovat haettavissa Etelä-Savon ympäristökeskuksen kautta. Hakuaikaa on syksyisin 31.10. asti. Rakennusperinnön hoitoavustusta voivat hakea rakennuksen omistajat ja pitkä- aikaiset vuokralaiset omistajan suostumuksella, rakennusperinnön hoitoa edistävät yhteisöt sekä kunnat ja kuntayhtymät. Avustusta voi hakea korjauksiin, joilla ediste- tään rakennuksen säilymistä (esimerkiksi vesikaton, ulkoseinien, ikkunoiden, ovien, tulisijojen tai perustusten korjaustyöt), kohteiden pihapiirin tai muun välittömän ym- päristön kunnostamiseen sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden säilyt- tämisen edellyttämiin selvityksiin. Avustusta ei myönnetä rakennuksen siirtämiseen, käyttömukavuuden lisäämiseen (esimerkiksi vesijohdon vetämiseen, viemäröintiin, sähköistämiseen), väliaikaisiin toimenpiteisiin tai vuosikorjauksiin. Myöskään aktii- vikäytössä oleville maaseudun rakennuksille, esimerkiksi maatilamatkailukäytössä oleville rakennuksille, ei voi saada rakennusperinnön hoitoavustusta. Sen sijaan niille voi hakea TE-keskuksesta maatalouden investointitukia. Lisätietoa Etelä-Savon TE- keskuksesta, ks. Yhteystietoja. Rakennuksen korjausta suunniteltaessa on otettava huomioon, että korjauksessa säilyvät rakennuksen ja alueen ominaisluonne sekä historiallinen aitous ja että raken- nuksen käyttö soveltuu sen tiloihin. Lisäksi rakennusosien tarpeetonta uusimista on vältettävä ja korjattaessa tehtävä mahdollisimman pieniä muutoksia. Työ tulee tehdä rakennuksen rakentamisajankohdan mukaisilla työtavoilla ja rakennukseen sopivilla perinteisillä rakennusmateriaaleilla (esimerkiksi punamulta, aito öljymaali, huopa, tiili, päre ja kalkkirappaus). Hyvistä korjaustavoista saa tietoa esimerkiksi Museo- viraston korjauskortistosta. Neuvoa voi kysyä myös maakuntamuseosta, kunnan rakennusvalvonnasta ja korjausrakentamisen neuvontapisteistä. Seurantalojen korjausavustuksista päättää Suomen Kotiseutuliitto. Rakennussuo- jelulailla suojeltujen kohteiden sekä yksityismuseoiden ja antikvaarista suojelua edel- lyttävien rakennusten avustuksista päättää Museovirasto. Tietoa rakennusperinnön hoitoavustuksista ja rakennusten korjaamisesta löytyy internetistä osoitteesta www.rakennusperinto.fi (>Hoito ja korjaaminen >Rahoitus ja avustukset) tai puhelimitse Etelä-Savon ympäristökeskuksesta, arkkitehti Kirsti Kovanen p. 0400 833 065. 4.5 Vanha rakennus ympäris- töineen kylätien varressa, Putkisalonsaari. 26 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Suunnittelualueen yleiskuvaus Suunnittelualue käsittää Rantasalmen keskustan tuntumassa sijaitsevien Kosulan- lammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden ympäristöt mukaan lukien Leislahtea ja Vaahersalonlampea ympäröivät alueet. Suunnittelualue noudattelee suurin piirtein näiden vesistöjen valuma-alueita ja on pinta-alaltaan n. 60 km2. Alue rajautuu etelässä Parkumäentiehen ja luoteisimmassa osassa Erolanniementiehen. Alue sisältää reunaosissaan lännessä Ruutanaharjun ja Kupialan välisen harjualueen, pohjoisessa Leisniemen ja idässä Putkisalonsaaren sekä Vaahersalon. Suunnittelualueella on noin 28 aktiivista tilaa, 12 karjatilaa ja 16 kasvitilaa, joista osalla on myös muun muassa hevosia tai muualta lainattuja eläimiä maiseman- hoitotyössä. Kotieläintaloutta on Rantasalmella paljon ja se kuuluukin Etelä-Savon suurimpiin maidontuottajakuntiin. Suunnittelualueen pellot ovat pääosin viljeltyjä ja talot asuttuja, tosin aktiiviviljelijöiden määrä on vähentynyt ja peltojen vuokraus on yleistä. Alueella on ollut asutusta sekä maanviljelyä jo kauan, mistä kertovat muun muassa monet muinaisjäännösalueet, maisemien pienipiirteisyys sekä lajiston monimuotoisuus. Maisemamaakuntajaon mukaan Rantasalmi kuuluu Itäiseen Järvi-Suomeen ja 40 % Rantasalmen pinta-alasta onkin vettä ja rantaviivaa on 1270 km. Etelä-Savon vesis- töjen ekologinen tila, joka kertoo vesistön tilasta sekä ihmistoiminnan aiheuttamista muutoksista, on arvioitu pääasiassa hyväksi tai erinomaiseksi, muun muassa Hau- kiveden Haapaselän tila on hyvä ja Haukiveden keskusaltaan tila on erinomainen. Pienen sekä Suuren Raudanveden ekologinen tila on sen sijaan arvioitu tyydyttäväksi. Vesienhoidon toimenpideohjelmaehdotuksessa Pienen Raudanveden tavoitteina on fosforipitoisuuden, fosforikuormituksen ja a-klorofyllipitoisuuden vähentäminen. Suurella Raudanvedellä on tarve lisäseurantaan. Pienelle ja Suurelle Raudanvedelle on lisäksi ehdotettu toimenpiteiksi ravintoverkon kunnostusta eli teho- ja hoitoka- lastusta. Rehevillä linnustollisesti arvokkailla lintuvesillä, joita suunnittelualueella on useita, linnuston hyvinvointi ei kuitenkaan välttämättä edellytä veden hyvää tai erinomaista tilaa. Sen sijaan tällaisilla järvillä vedenlaadullinen tila tulee säilyttää suojeluperusteet eli linnusto huomioiden. Veden laadun liiallinen heikkeneminen entisestään tulee kuitenkin pysäyttää, jotta rehevöitymisellä ei olisi haitallisia vaiku- tuksia linnuston tilaan. Suunnittelualueen pintamuodoissa ilmenee selvästi luoteis-kaakkoinen suuntaus, joka pääasiassa perustuu gneissiä ja graniittia olevan kallioperän rakenteeseen. Tähän suuntaan kulkevat moreenimäet ja hiekkaharjut vuorottelevat soisten ja järvisten laaksojen kanssa. Rantasalmen keskusta sijaitsee Kosulanlammen ja Pienen Raudanveden välisel- lä alueella, Pienen Raudanveden länsirannalla. Kosulanlampi ja Pieni Raudanvesi muodostavat yhdessä valtakunnallisesti arvokkaan lintuvesikohteen, joka kuuluu Natura 2000 –verkostoon (FI0500044). Sekä Kosulanlampi että Pieni Raudanvesi ovat matalia, reheviä ja voimakkaasti umpeenkasvavia alueita, joiden rehevyyttä jätevedet ja hajakuormitus ovat lisänneet. Etelä-Savon ympäristökeskus on valinnut kohteet maatalouden vesiensuojelun painopistealueisiin. Kosulanlammen rannat ovat kaut- taaltaan viljeltyjä ja peltoympäristö järvinäkymineen muodostaakin huomionarvoisen 5. Suunnittelualue 5.1 27Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 kulttuurimaiseman. Kosulanlammen alueella sijaitsee arvokas perinnemaisema Lam- pelan metsälaidun sekä Lankilan ja Kuuselan kartanot. Kupialan ja Ruutanaharjun välisellä harjualueella on useita kivikautisia asuinpaikkoja: Heralampi, Kupialassa 2 asuinpaikkaa, Kokkokangas (epävarma) sekä Kupialankangas (kivi- ja/tai pronssi- kautinen). Latsinkankaalla sijaitsee lisäksi ajoittamaton tulisija. Pienen Raudanveden rannoilla sijaitsevat Pyyvilän, Rantakartanon ja Salmelan kartanot. Lisäksi Rantasalmella sijainnut kuninkaankartano sijaitsi ilmeisesti nykyi- sen Rantakartanon talon tienoilla, josta on löytynyt myös kivikautinen asuinpaikka. Muita arvokkaita rakennuksia, rantayleiskaavan suojelukohteita, ovat keskustan tuntumassa sijaitsevat Papinmäki ja Kopsahovi. Lamposelän, Kosulanlammen ja Pienen Raudanveden lounaispuolitse kulkee merkittävä luode-kaakko-suuntainen harjujakso, jolla on 2 tärkeää pohjavesialuetta, Ruutanaharju ja Kupiala, joilla sijaitsevat kirkonkylän vedenottamot. Kyseisen alueen pohjaveden laatuun vaikuttavia riskitoimintoja on alueella useita. Asutukseen, maa- ainesten ottamiseen ja metsätalouteen liittyvien sekä rantaimeytymisen aiheuttamien riskien lisäksi maatalous voi aiheuttaa pohjaveden pilaantumista. Ruutanaharjun ja Kupialan pohjavesialueiden peltopinta-ala onkin suurempi kuin keskimäärin muilla Etelä-Savon I- ja II-luokan pohjavesialueilla. Erityisesti Ruutananharjun pohjavesi- alueella on tarvetta lisäselvityksiin ja sillä onkin vuonna 2008 aloitettu pohjaveden seuranta. Kosulanlammen viljelymaisemaa elokuussa. Leislahti on suurelta osin matala ja runsaan vesikasvillisuuden omaava lahti, jonka lähivaluma-alueen pääasiallinen kuormittaja on maatalous. Nykyisin Leislahden vesi vaihtuu aiempaa paremmin lahden pohjukkaan avatun kanavan ansiosta. Leis- lahden lounaisrannalla on paljon peltoja, sen sijaan Leisniemen peltomaisemat ovat pienipiirteisiä ja pienillä peltolohkoilla on runsaasti kallioisia ja kivisiä saarekkeita sekä reunavyöhykkeitä. Leislahden ympäristössä sijaitsee inventoitu perinnemaisema Lyytikkälän laidun sekä Rouhialan, Tyynelän sekä Parkun ja Kurkelan kartanot, joista Rouhialan ympäristö on myös arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Rantayleiskaa- van suojeltuja rakennuksia on myös Ristikallio. Lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita ovat muun muassa Leisniemen pohjoiskärjen rantaluhta, Leisniemen lampi, Leislahden saaret ja niemet, Kivilahti, Nykälänniemi, Leppälahden luhta sekä Rouhialanlahden koivikko. Vaahersalon kasvillisuus on rehevää ja lehtomaista. Vaahersalon kartano ja sitä ym- päröivä maisema laajoine peltoaukeineen muodostavat huomionarvoisen yhtenäisen kulttuuri- ja perinnemaiseman. Vaahersalonlammen luoteispään läheltä Päivärintees- tä on löydetty kivikautinen liuskenuolen osa. Vaahersalonlammen Natura 2000 –koh- 28 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 de (FI0500172) sisältää valtakunnallisesti arvokkaan Vaahersalonlammen-Savilahden lintuveden, Saksanniemessä ja Vaahersalonlammen rannoilla olevat erittäin uhanalai- sen lintulajin elinalueet sekä Saksanniemessä sijaitsevan arvokkaan perinnemaiseman Vaahersalon laitumet. Suureen Raudanveteen kohdistuu Rantasalmen kunnan puhdistettujen jätevesien lisäksi myös kohtalaisesti hajakuormitusta. Suuren Raudanveden lounaispuolella si- jaitsee pienehkö harjujakso, jolla sijaitsee kaksi III-luokan pohjavesialuetta, Kantosaari sekä Putkisalonsaaren Haukiniemi. Suuren Raudanveden lounaispuolella sijaitsee arvokas perinnemaisema Koivusuon haka sekä luonnon monimuotoisuuden kan- nalta arvokkaat ranta-alueet Lehtoniemen rantaluhta sekä Puikonniemen rantaniitty. Koillisrannalla puolestaan sijaitsee Rauanrannan eli nykyisen Ruusuhovin kartano, jonka alueelta on löydetty kivikautinen asuinpaikka ja jonka ympäristö peltoineen muodostaa yhtenäisen kulttuuriympäristön. Toinen kivikautinen asuinpaikka on Kantosaaren Räkkineniemessä, jonka läheltä Ukonlahdesta on lisäksi löydetty kivi- kautinen reikäkirves. Muinaisjäännöksiä on myös Ketveleenlahdessa, jossa sijaitsevat varhaismetallikauden lapinrauniot. Putkisalontien kaunista maatalousmaisemaa. 29Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Putkisalonsaari muodostaa Suuren Raudanveden kaakkoispäähän oman erillisen maatalousympäristönsä, saaren lounaisrannat ovat lähes kokonaan peltoina. Saaressa sijaitseva Putkisalon kartano on Rantasalmen ainoa varsinainen kartano, säteri eli aatelisten asumakartano, ja sen ympäristö on myös arvokas rakennettu kulttuuriym- päristö sekä valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Putkisalonsaaressa on useita muinaisjäännöksiä, Peltuenlahdessa 3 kivikautista asuinpaikkaa sekä Käsiniemessä ja Putkisalossa ajoittamattomia pyyntikuoppia. Putkisalonsaaren kaakkoispäässä si- jaitsee luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas Selkäsalmen luhta, joka sisältää myös arvokkaan perinnemaiseman Putkisalon laitumet (Mölönluhdassa). Suuren Raudanveden eteläpuolelle sijoittuva Ruskeanperä on lähes umpeenkasvanut järvi, joka muodostaa yhdessä Putkilahden kanssa arvokkaan Natura 2000 –kohteen (FI0500038). Järvi on kokonaisuudessaan matala, minkä vuoksi sinne on kehittynyt linnustolle soveliaita ruovikoita. Ruskeaperä on yhteydessä Putkilahteen kapean, osin ruopatun Parkumäentien ali kulkevan väylän kautta. Järveä ympäröivillä soilla on parikymmentä erilaista suotyyppiä, joista runsaimpia esiintyvät erilaiset nevatyypit. Päivölästä läheltä Putkilahtea on löytynyt kivikautinen kaksoiskourutaltta. Näiden arvojen lisäksi LUMO-yleissuunnittelun maastotöiden yhteydessä alueel- ta löytyi useita arvokkaita perinnebiotooppeja. Alueelta löytyi yhteensä yli 100 kpl luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohdetta, noin 28 kpl perinnebiotooppeja, 15,9 km (+ 9,2 ha) suojavyöhykkeitä, 43 ha pohjavesialueiden peltoja sekä 18 kpl mahdollisia kosteikon paikkoja. Suunnittelualueen historiaa Alueen historia alkaa noin 10 000 vuoden takaa, viimeisimmältä jääkaudelta, jol- loin maatamme peittänyt mannerjää alkoi hiljalleen sulaa. Luode-kaakko-suunnassa kulkevat harjujaksot ovat muodostuneet jäätikön sisällä virranneen joen mukanaan tuomasta lajittuneesta sorasta. Suot, mäet ja notkelmat sekä reiteiksi sulautuneet järvet seurailevat näitä samoja poimuja. Suurin osa suunnittelualueesta on moreenin peitossa. Moreenipeite muodostui, kun jään mukana kulkenut, lajittumaton maa- aines jäi niille sijoilleen jään sulaessa. Moreenin kivisyys vaikeuttaa maanviljelyä, mutta metsän kasvuun sillä ei ole vaikutusta. Kivisyydestä kertovat lukuisat ladotut ja kasatut kiviaidat ja kiviröykkiöt pelloilla ja niiden reunoilla. Jääkauden aikana jäämassat puristivat maakuoren syväksi altaaksi, joka sittemmin täyttyi sulamisvedellä. Vasta vähitellen maa alkoi kohota entiseen muotoonsa, ja tällöin alkanut maankohoaminen jatkuu yhä. Saimaan alue kuroutui maan kohoa- misen johdosta Itämerestä itsenäiseksi järveksi. Suursaimaan ylin ranta on vieläkin tunnistettavissa vesistön eri puolilla, erityisesti harjujen rinteillä. Ylimmän rannan korkeus suunnittelualueella on noin 90 metriä (merenpinnan yläpuolella), muinais- rantaa on suunnittelualueella ainakin Lamminpohjan tilalla Lamminpohjantien poh- joispuolella sekä Putkisalonsaaressa Haukiniemessä. Kun Saimaan vedet puhkaisivat Vuoksenniskalla ulomman Salpausselän noin 5 000 vuotta sitten, laski Suursaimaan vedenpinta lyhyessä ajassa monta metriä. Jäätikön reunan vetäytyessä kaakon-luoteen suunnassa pohjoista kohti sulanut alue houkutteli viileän ilmaston eläimiä alueelle ja niitä seurasi riistanpyynnillä elä- nyt ihminen. Asutus on muinoin edennyt pääasiassa vesireittejä ja maastoharjanteita pitkin. Kivikautiset (n. 7000 eKr. alkaen) ranta-asuinpaikat, jotka edustavat tyypillistä kampakeramiikkaa, liittyvät kiinteästi Vuoksen syntyä edeltäneeseen Suursaimaan rantaan. Savo on ollut kampakeraamikan kauden (4200-2000 eKr.) keskusalueita. Ajanjaksoa seuranneelta pronssikaudelta (n. 1200 eKr. alkaen) ei koko Suomesta ole 5.2 30 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 juurikaan esinelöytöjä ja kivikautinen väestö, joka kierteli kalastaen ja metsästäen myös Rantasalmen seudulla, näyttäisi kaikonneen Keski-Savon vesien rannoilta tähän ajanjaksoon mennessä. Ilmaston kylmeneminen ja elinmahdollisuuksien huonone- minen lienevät karkottaneet ihmiset näiltä seuduilta. Rautakaudella (300 eKr.-1300 jKr.) sisävesistöt olivat saavuttaneet nykyisen muo- tonsa ja vedenkorkeutensa. Etelä-Savo on ollut rautakaudella hämäläisten sekä karjalaisten eränkäyntialuetta. Alueella on kuitenkin ollut myös pysyvää asutusta, suunnittelualueella 1200-luvulta lähtien. Savossa on ollut lappalaisten talvikyliä, joihin lappalaiset kokoontuivat talvisin asumaan. Lappalaisten asutuksesta kertovia paikan nimiä ovat muun muassa Porosalmi ja Lapinsaari. Rautakauden lopulla kar- jalaiset sekä hämäläiset levittäytyivät alueelle erävaellusten ja aluevaltausten myötä. Karjalaisten ja hämäläisten levittäytyminen alueelle ei ole sujunut aina sopuisasti, vaan heimojen välillä on ollut kahakoita erämaista, myöskin lappalaiset ovat jou- tuneet väistymään pohjoisemmaksi. Pähkinäsaaren rauhan (1323) valtakunnanraja katkaisi vanhat yhteydet Karjalaan, jolloin savolainen heimo on alkanut muodostua omanlaisekseen. 1500-luvulla tapahtui asutuskehityksen murros ja keskiaikainen talous, jossa erän- käynnillä oli tasaveroinen asema kaskiviljelykseen nähden, sai väistyä pääasiassa kaskiviljelykseen perustuvan talousmuodon tieltä. Tämä murros aiheutti voimakkaan uudisasukasvirran suuntautumisen Pohjois-Savon erämaihin. 1500-luvulle mennessä asutus oli Rantasalmella kasvanut jo niin suureksi, että se tämän vuosisadan kuluessa sai oman paikallishallinnon ja perustettiin omaksi pitäjäkseen 1578. Hallinnollinen ja kirkollinen pitäjäjako erosivat tuolloin huomattavasti toisistaan. Suunnittelualueen läntiset osat (Rantasalo) kuuluivat Juvan kirkkopitäjään ja itäiset osat (Putkisalo, Vaahersalo, Asikkala) Säämingin kirkkopitäjään. Rantasalmen ensimmäinen kirkko lienee rakennettu vuonna 1554 hallintokeskuksen läheisyyteen, joka sijaitsi toden- näköisesti Rantakartanon lähellä ja myöhemmin Rantasalmesta perustettiin oma kirkkopitäjä. Muisto kaskiviljelystä, kaskikiviraunio Ranta- harjussa. 31Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Rantasalmella sijainnut kuninkaankartano sijaitsi alkuun ilmeisesti nykyisen Ran- takartanon talon tienoilla ja vuosina 1556-1558 uusi kuninkaankartano rakennettiin Kauppilanpellon eli nykyisen Lankilan alueelle. Uuden kuninkaankartanoon tuli olla paitsi voudin asunto ja hallintokeskus, myös viljelys- ja karjatila, tulolähde kruunulle ja hyvä esimerkki ympäristön talonpojille. Viljelyä alettiin voimaperäistämään ja kartanon pelloilla käynnistettiin ojien kaivuu, joka silloin oli Rantasalmelaisille vielä outoa. 1600-luvulla eränkäynnin loppuminen sai aikaan karjatalouden merkityksen kas- vamisen, mutta viljanviljelykseen nähden se kuitenkin pysyi melko vähäisenä. Ran- tasalmen elinkeinoelämälle antoi erikoisen piirteen talonpoikainen raudanvalmistus ja raudan jalostaminen. Raudanvalmistus oli keskittynyt suurimmaksi osaksi Tuus- järven ja Kolkonjärven rantamille. Raudanvalmistus näyttää 1600-luvun kuluessa vähitellen taantuneen ja sen sijalle tärkeimpänä sivuelinkeinona nousi tervanpoltto. Tervanpolton valta-aika Rantasalmelle rajoittui kuitenkin 1600-lukuun. Toinen eri- koinen elinkeino Rantasalmella 1500- ja 1600-luvuilla oli kruunun salpietarikeittimö. Salpietari oli ennen savuttomien ruutien keksimistä tärkeä sotilaallinen tuote, sillä se oli mustan ruudin ainesosa. Salpietarikeittimö sijaitsi Kuninkaankartanon eli ny- kyisen Rantakartanon mailla. Rantasalmi on ollut 1740-luvulla rajapitäjä. Pikkuviha päättyi kesällä 1743 Tu- run rauhaan, jossa Ruotsi menetti koko Kymijoen itäpuolella olevan osan maata sekä melkoisen kappaleen Savoa. Savonlinna lähimpine ympäristöineen menetettiin Venäjälle. Sekä ruotsalaisissa että venäläisissä kartoissa valtakunnan raja kulkee viivasuoraan etelästä pohjoiseen Mielojärven tienoilta Kotkajärven länsipuolitse ja Parkujärven itäpuolitse Putkisalonsalmelle, leikkaa sitten Putkisalonsaaren itäpään Venäjän puolelle ja kulkee vielä vähän matkaa pohjoiseen Vaahersalonlammen ni- mellä kulkevaan lahteen, jossa kääntyy suorakulmaisesti itään. Itäsuuntaan raja kulki Vaahersalon pohjoisosan poikki niin, että Vaahersalon kartano jäi juuri rajalinjalle ja sitten itään Haukiveden poikki Säämingin Haukiniemen tienoille. Rajan vaikutus Muinaisjäännös, tilojen rajakivi Halla-ahossa. 32 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 tuntui Rantasalmen elämässä monellakin tavalla. Raja jakoi pitäjän kahteen osaan aiheuttaen monenlaisia hankaluuksia. Toisaalta uusi raja teki Rantasalmesta tärkeän sekä sotilaallisen että kaupallisen keskuksen. Raja muun muassa katkaisi Suuren Savontien, joten sen päätepiste oli tuolloin Rantasalmella. Valtioiden rajoista on käyty useita taisteluita ja suunnittelualueella on säilynyt joitakin Parkuinmäen taisteluun 21.7.1789 liittyviä merkkejä, muun muassa Puikon- niemen alueella on vieläkin tallella neljä venäläisten ampumapesäkettä ja Putkisalon laajalla alueella on säilynyt paljon merkkejä venäläisten joukkojen oleskelusta. Lä- hellä Puikonkoskea on ollut venäläisten rakentama noin 400 metriä pitkä redutti eli hirsinen sulkulinnake, mutta siitä ei ole enää mitään jäljellä. Rantasalmen kahtiajako loppui Suomen sodan 1808-09 myötä. Kaskiviljely oli pääasiallinen viljelymuoto koko Itä-Suomessa 1800-luvun alkuun saakka. Tuolloin metsien osuus maa-alasta oli jo niin vähäinen kaskiviljelyn takia, että 1800-luvulla siirryttiin vähitellen karjatalouteen ja peltoviljelyyn. Kuitenkin vielä 1800-luvun lopulla kaskia poltettiin seudulla yleisesti, sillä kaskia käytettiin karjan lai- tumiksi ja peltoja käytettiin lähinnä vain viljan viljelyyn. Karjan talvirehu puolestaan saatiin 1800-luvun loppupuolelle asti pääasiassa luonnonheinää kasvavilta niityiltä. Suoviljely tuli nuorempana menetelmänä kaskeamisen ja peltoviljelyn rinnalle. Maatalouden muutos huipentui 1800-1900-lukujen vaihteessa, kun karjatalous li- sääntyi niin, että aikaa nimitetään lypsykarjavaltaisen maatalouden ajaksi. Maatalous alkoi tehostua ja koneellistua sekä peltoviljely alkoi yleistyä. Metsätaloudella on ollut kasvava merkitys maatilojen toimeentulolle 1800-luvun lopulta lähtien. Kasvava sahateollisuus tarvitsi puuraaka-ainetta. Kaskeamista ja myös tervanpolttoa seurannut metsien vähäisyys sekä kasvanut kysyntä nostivat puun arvoa, mikä tiesi vaurastumista metsänomistajille. Se näkyi puolestaan maata- louden koneellistumisena ja yleisenä elintason nousuna. Metsätalous tarjosi työtä ja toimeentuloa myös maattomille. Kerrotaan, että kaskeamisen takia olisi ollut pulaa myös mäntytukkipuista, joita tarvittiin kirkon rakentamiseen 1901. Rakentamiseen on tarvittu myös suuri määrä tiiliä, joita alueen torpparit kuljettivat rakennukselle, sekä työvoimaa. Kirkko paloi myöhemmin ja uudelleen rakennettu kirkko valmistui 1989. 33Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 yleistä Kyseessä on yleissuunnitelma, joten tarkemmat kohdekohtaiset hoitosuunnitelmat ovat tarpeen maatalouden ympäristötuen erityistukihakemuksia varten. Kohdeku- vausten yhteydessä on esitetty erityisesti kyseistä kohdetta koskevia ohjeita ja ylei- semmät ohjeet erilaisten kohteiden hoitamiseen löytyvät kohdasta 3. Maatalouden ympäristötuen erityistuet. Pienialaisten kohteiden osalta täytyy tarkistaa maastomit- tauksin, täyttyykö erityistuen vaatima vähimmäispinta-ala. Maastokäynneillä on pyritty mahdollisimman kattavaan kartoitukseen, mutta siitä huolimatta kaikkien tilojen kaikkia erityistukikelpoisia kohteita ei varmaankaan ole mukana. Myös viljelijän oma aktiivisuus ja halu kehittää jotain kohdetta voi nostaa sen erityistukikelpoiseksi. Siksi viljelijöiden kannattaa itsekin vielä miettiä, löytyisikö tilalta muitakin potentiaalisia erityistukikohteita. Osalle kohteita voi soveltua useampi erityistukityyppi. Sopivaa erityistukityyppiä päättäessä kannattaa tarkastella tilan erityistuet kokonaisuutena. Yksi erityistukiha- kemus voi sisältää useita kohteita, jotka merkitään omiksi lohkoikseen. Osa kohteista on luokiteltu luokkaan ”Muu”. Niillä on merkitystä luonnon moni- muotoisuudelle, mutta ne voivat olla esimerkiksi kohteita, jotka eivät kaipaa hoitoa tai jotka ovat niin pieniä, että erityistuen minimipinta-ala ei täyty, tai ne eivät jostain muusta syystä ole erityistukikelpoisia. Erityisesti näitä kohteita ei ole kattavasti kar- toitettu tiloilta. kohdekuvaukset (*) = erityistä merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. 6. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma 6.1 6.2 Kohde 1. Kupialan Myllykallio (*) Kylätielle näkyvä maisemallisesti erittäin kaunis kallioinen korkeahko hakasaareke, joka on monella tapaa erittäin arvokas kohde. Saarekkeen itäpäässä on kivikauti- sen asuinpaikan jäännöksiä, lisäksi kalliolla on sijainnut mylly, josta on jäljellä enää kallion korkeimmalla kohdalla sijaitseva kuoppa sekä rinteessä makaava myllyn- kivi. Saarekkeen luoteispäässä on pari sataa vuotta vanha viljamakasiini. Hakaa on laidunnettu viimeksi 1960 ja 1970 –lukujen vaihteessa ja aluetta hoidetaan nykyään erityistuella (2005-2010) raivaamalla, pellon reunuksia on myös niitetty. Raivaamisen ansiosta kenttäkerros on pysynyt valoisana, joten alueella on edelleen jäljellä arvo- kasta perinnebiotooppilajistoa, mm. huomionarvoiset aholeinikki, ketokaunokki, ketoneilikka ja saksanhanhikki. Lisäksi alueella on ollut ainakin aiemmin huomion- arvoista mäkitervakkoa. Puusto on monilajista ja monenikäistä, mm. mänty, koivut, kuusi, pihlaja, raita, kataja. Saareke näkyy sekä Erolanniementielle että Kupialansal- melle, jossa kulkee melontareitti. (n. 0,75 ha) 34 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, muinaisjään- nökset, arvokas perinnemaisema (ei inventoitu vielä). Hoitosuositus: Vanhan laidunalueen parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen, pienellä ja maaperältään herkällä alueella parhaita laiduntajia olisi- vat pienet eläimet, esim. lampaat tai nuorkarja. Tällöin laidunnuspainetta ja alueen kulumista on seurattava ja ylilaidunnusta vältettävä, jotta alueen maaperä sekä kas- villisuus eivät kuluisi ja jotta huomionarvoiset lajit ehtisivät kukkia ja siementää. Jos laidunnusta ei saada järjestymään, aluetta voidaan hoitaa myös entiseen tapaan metsäsaarekkeena raivaamalla. Tällöin arvokkaan niittykasvillisuuden säilymisen vuoksi olisi erittäin tärkeää niittää avoimia kohtia loppukesästä, kun niittykasvit ovat ehtineet kukkia ja kypsyttää siemenensä. Lahopuiden säästäminen. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 2. Kupialan reunavyöhyke Pellon ja metsän välinen reunavyöhyke, joka ulottuu Erolanniementiehen asti. Pellol- ta sekä pellon reunukselta on löydetty kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä. Reunuk- sella kulkee myös peltotie. Puustossa, mm. tuuheat maisemamännyt, koivut, kataja, pihlaja. Kenttäkerroksessa pääasiassa varpuja ja kastikat, paikoitellen on hieman niittylajistoa. (n. 0,75 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Muinaisjäännökset. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeen hoitaminen raivaamalla ja tarvittaessa niittämällä. Maisemapuiden ja lahopuiden säästäminen. Myös hoitaminen laiduntamalla mah- dollista. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 3. Kupialan puukuja a-b (*) Tilalle johtavan tien varrella on todella vanhoista puista muodostuva komea puukuja. a) Tien luoteispuolella lähinnä suuria kuusia. Pientareella tuoreen heinäniityn kasvillisuutta. (n. 0,05 ha) b) Tien kaakkoispuolella kuusien lisäksi koivuja, pihlajia, mänty. Osa puis- ta on lahoja. Tien kaakkoispuolella on lisäksi vanha, nykyään asumaton rakennus, joka on aikoinaan rakennettu käytetyistä ja muualta tuoduista hirsistä. Rakennuksen ympärillä tuoreen heinäniityn kasvillisuutta sekä joitakin pensaita, mm. herukat, vadelma. (n. 0,07 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Vanha puukuja, vanha rakennus. Hoitosuositus: Puukujanteen hoitaminen raivaamalla puiden alle nousevaa vesak- koa, sopivia puita voi kuitenkin jättää kasvamaan, jos kujanteen puita joudutaan jos- sain vaiheessa uusimaan. Tien pientareitten niittykasvillisuuden niitto. Rakennuksen ympäristön siistiminen raivaamalla ja viemällä tavaroita pois. Joitakin pensaita voi jättää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 35Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 4. Kupialan pohjavesialueen pellot Kupialan pohjavesialue on luokiteltu I-luokkaan ja sillä sijaitsee kunnan vedenotta- mo. Alueella on useamman maanomistajan peltoja. Jos peruslohkosta vähäinen osa on pohjavesialueen ulkopuolella, voidaan koko peruslohko sisällyttää sopimukseen. (yht. n. 8 ha + 11 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: I-luokan pohjavesialue, vedenottamo. Hoitosuositus: Peltojen perustaminen suojavyöhykkeiksi tai pohjavesialueiden pel- toviljelyn sopimuksen mukaiset viljelytoimet, mm. lannoitteiden ja erityisesti typen käytön vähentäminen. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki tai pohjavesi- alueiden peltoviljelyn erityistuki. Kohde 5. Kupialan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Kupialansalmen rannassa sijaitsevat pellot reunavyöhykkeineen. a) Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) on rantapelloille suositeltu suojavyöhykkeiden perustamista. Pellot viettä- vät vesistöön päin, rannassa on vaihtelevan levyinen reunavyöhyke, jolla luonnontilaista puu- ja pensaskasvillisuutta sekä rantaluhtaa. Lounaispuo- len pellolla suojavyöhyke on hyvä ulottaa pellon reunaa ylöspäin valtaojan varteen, sillä pelto on myös keskeltä kostea ja suojavyöhykkeellä saadaan oikaistua pellon reuna. (Pituus n. 370 m + 270 m) b) Kupialansalmen lounaisrannalla pellon ja järven välinen reunavyöhyke, jolla lähinnä pajupensaikkoa sekä rantaluhtaa. (n. 0,05 ha) c) Kupialansalmen koillisrannalla pellon ja järven välinen reunavyöhyke, jolla pajupensaikon lisäksi myös joitakin puita, mm. koivut sekä rantaluhtaa. (n. 0,07 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykesopimukseen voidaan liittää pellon ja järven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät hoitotoimet. Vaihtoehtoisesti rannan puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. Suurempien mai- semapuiden säästäminen, myös pensaskerrosta on hyvä säästää linnustoa varten, reunuksen pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä vesistöltä pellolle ja toisinpäin säilyy. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 36 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 2. 4. Kupialan pohjavesialueen pellot 5. Kupialan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Kartta 1. 1. Kupialan Myllykallio (*) 2. Kupialan reunavyöhyke 3. Kupialan puukuja a-b (*) 4. Kupialan pohjavesialueen pellot 5. Kupialan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 37Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 6. Kupialan kosteikot a-b Kupialansalmen rantaluhdissa on kahdessa kohtaa vanhoja mutahautoja, jotka toi- mivat jo osittain vesiensuojelullisena kosteikkoalueena. (a) n. 0,9 ha, valuma-alue n. 6 ha, josta peltoa n. 90 % b) n. 0,5 ha, valuma-alue n. 12 ha, josta peltoa n. 50 %.) Hoitosuositus: a) Kosteikon perustaminen esimerkiksi avaamalla lisää avovesialuet- ta. b) Kosteikon perustaminen esimerkiksi avaamalla lisää avovesialuetta sekä tukki- malla suora vesistöön menevä avovesiyhteys. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa tarvittaessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 7. Sillankorvan Peltokallio Kylätiehen rajautuva, pellon keskellä sijaitseva kallioinen ja korkea metsäsaareke. Saareke näkyy kylätien lisäksi Kupialansalmelle, jossa kulkee melontareitti. Saare- ketta ei ilmeisesti ole koskaan laidunnettu, mutta sitä on hoidettu erityistuen (2005- 2010) avulla raivaamalla. Puu- ja pensaslajisto on monimuotoista, mm. mänty, kuusi, kataja, pajut, harmaaleppä, iso raitapensas, koivut, terttuselja. Kallion päällä puusto on harvempaa, metsäsaarekkeen reunoilla on tiheää lepikkoa ja pajukkoa. Kenttäker- roksessa pääasiassa kangasmetsälajistoa, tien vieressä on hieman niittykasvillisuutta. (0,62 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla (mm. vaellus- ratsastusreitti kulkee ohi). Hoitosuositus: Metsäsaarekkeen hoitaminen raivaamalla. Erityisesti metsäsaarek- keen reunojen pusikoita/lepikkoa voisi raivata, jotta kumpare ja sillä kasvavat isom- mat pensaat ja maisemapuut tulisivat esille. Monimuotoisen lajiston ja lahopuiden säästäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 8. Sillankorvan reunavyöhykkeet a-c Peltojen reunavyöhykkeet, jotka näkyvät osittain Kupialansalmelle, jossa kulkee melontareitti. Kupialansalmen rannan tuntumassa pienellä kumpareella sijaitseva pellon reuna- vyöhyke, joka rajautuu Erolanniementiehen sekä Kosulanlammen padolle menevään tiehen. Kumpareella kasvaa harvakseltaan puita, mm. mänty, koivut, pihlaja, pieni kuusi. Kenttäkerroksessa heinä- ja niittykasvillisuutta, mm. nurmikaunokki, särmä- kuisma. Myös maitohorsmaa ja vadelmaa. Alueella on sijainnut vanha puhelinyhtiön koppi, joka padon rakentamisen yhteydessä on purettu. (n. 0,07 ha) Pellon ja talousmetsän reunavyöhyke, jolla on monimuotoista puu- ja pensaslajistoa ja se näkyy Erolanniementielle sekä Kupialansalmelle. Pellon reunus jatkuu reuna- vyöhykkeestä itään päin yksipuolisena metsätaloudellisesti hoidettuna koivikkona ja länteen päin kuusikkona, mutta reunavyöhykkeellä sijaitseva kumpare on jätetty metsätalouden ulkopuolelle ja sillä kasvaa isojen koivujen lisäksi mm. iso pihlajapen- sas, pienempiä pihlajia, harmaaleppää, mäntyjä. Koko pellon reunusta on aikoinaan laidunnettu, mutta laidunnuksen jäljet ovat enää heikosti näkyvissä. Kumpareella kenttäkerroksessa heinien lisäksi mm. nurmitädyke. Muuten kenttäkerroksessa pää- 38 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 asiassa vadelmaa. Reunavyöhykkeellä on myös tihkupintaa, joka maastokäynnin aikaan oli melko kuiva, mutta jossa on alkukesästä seisonut vettä. (n. 0,35 ha) Tilalle johtavan tien ja pellon väliin jäävä monimuotoinen ja kaunis reunavyöhyke, jota ilmeisesti aikoinaan on laidunnettukin. Kohteen ohi kulkee vaellusratsastusreit- ti. Luoteisosastaan reunavyöhyke on hieman leveämpi, tieltä koilliseen eli pellolle laskeva pieni rinne, jossa sijaitsee myös riihi. Reunavyöhyke jatkuu kapeana ja avoi- mena tien pientareena, jossa monimuotoista niittylajistoa ja levenee taas saarekkeen- omaiseksi ladon ympäristöksi. Puustossa mm. mänty, harmaaleppä, tuomi, pihlaja, koivut sekä ladon luona isot männyt, kataja, iso pihlajapensas. Kenttäkerroksessa puustoisella alueella mm. heinät, vadelma sekä hieman niittykasvillisuutta. Tien pientareella mm. ruusuruoho, nurmilauha, siankärsämö, hiirenvirna, sarjakeltano, paimenmatara, kissankello. Tienpientareilla kasvavaa luonnonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. (n. 0,27 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, monimuo- toisuus. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla sekä avoimia kohtia (teiden pientareet ja rakennusten ympäristö) niittämällä. Myös hoitaminen laidun- tamalla on mahdollista. Monimuotoisuuden säästäminen ja lisääminen. Erityisesti marjovien lajien ja lahopuiden säästäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 3. 5. Kupialan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet 6. Kupialan kosteikot a-b 7. Sillankorvan peltokallio 8. Sillankorvan reunavyöhykkeet a-c 39Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 9. Sillankorvan metsälaidunsaareke Pellon keskellä sijaitseva monimuotoinen ja melko tasainen metsälaidunsaareke. Kasvillisuus on lehtomaista ja alueella on myös perinnebiotooppilajistoa. Aluetta on laidunnettu viimeksi 1960 ja 1970 –lukujen vaihteessa ja aluetta hoidetaan nykyään erityistuella (2005-2010) raivaamalla. Puustossa mm. mänty, haapa, koivut, kuusi, pihlaja, lehtipuuvesakkoa on alueella runsaasti. Kenttäkerroksessa mm. heinät, met- sä- ja kangasmaitikka, ahomansikka, nurmitädyke, paimenmatara, kielo, isotalvikki, näsiä, särmäkuisma, lillukka, maitohorsma, nurmikaunokki ja aho-orvokki. Koska alue on pieni, voi laidunnuksen järjestäminen olla hankalaa, joten saarekkeen voi esim. aidata kapealla väylällä pellon kautta kohteeseen 10., jolloin laidunalueesta tulisi isompi kokonaisuus. (0,36 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus, sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla (mm. vaellusratsastusreitti kulkee ohi). Hoitosuositus: Vanhan laidunalueen parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Jos laidunnusta ei saada järjestymään, voidaan aluetta hoitaa raivaa- malla. Erityisesti pientä lehtipuuvesakkoa olisi hyvä raivata, myös joitakin isompia puita voi harventaa, jotta aluskasvillisuus saa lisää valoa ja tilaa. Lahopuiden ja monimuotoisen kasvillisuuden säästäminen. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 10. Sillankorvan metsälaidun Tilakeskuksen ja navetan välittömässä läheisyydessä sijaitseva vanha kivinen laidun- alue, jota ilmeisesti viimeksi on laidunnettu 1970-luvulla. Alue sijaitsee lounaaseen Kartta 4. 8. Sillankorvan reunavyöhykkeet a-c 9. Sillankorvan metsälaidunsaareke 10. Sillankorvan metsälaidun 40 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 laskevan rinteen alla, pellon kanssa suunnilleen samassa tasossa. Alueelle on istutettu laidunnuksen jälkeen koivut, joita on juuri harvennettu. Koivut sijaitsevat nyt tasa- välein ja raivaustähteet ovat maassa, jokunen pihlaja on jätetty. Pellon reunassa on kivirauniota. Koivikon alla kenttäkerroksen kasvillisuus on tällä hetkellä peittynyt raivaustähteiden alle ja on rehevää, mm. vuohenputkea, vadelmaa ja nokkosta on runsaasti, mutta alueella on paikoitellen hieman myös perinnebiotooppilajistoa, mm. nurmitädyke, särmäkuisma, pukinjuuri, ahomansikka, paimenmatara, hiirenvirna, metsäkurjenpolvi, aho-orvokki. Alueen itäisin reuna sijaitsee tieltä laskevalla rinteel- lä, puustossa pääasiassa männyt sekä jokunen kuusi ja kataja. Rinteellä kenttäkerrok- sessa mm. paimenmatara, nurmitädyke, kastikat. Sopivalla hoidolla ravinteisuutta saadaan vähentymään ja jolloin alueen perinnebiotooppiarvot voinee vat palautua. (n. 1,2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Vanha laidunalue, sijainti maisemallisesti melko näky- vällä paikalla (mm. vaellusratsastusreitti kulkee ohi). Hoitosuositus: Vanhan laidunalueen parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Koivikkoalueella ei tällä hetkellä ole juurikaan raivauksen tarvetta, itäosassa on vähän lehtipuuvesakkoa. Todennäköisesti jatkossa täytyy nousevaa vesakkoa raivata, elleivät eläimet saa pidettyä sitä kurissa. Koivujen kasvaessa niitä voisi harventaa perinnebiotoopeille sopivalla tavalla eli välttämällä tasavälein har- vennusta. Rehevimpiä alueita ja ongelmakasvillisuutta voi olla tarpeen niittää laidun- nuksen lisäksi, jotta ravinteisuutta saataisiin vähenemään. Raivaus- ja niittotähteiden korjaaminen pois alueelta, myös vanhat raivaustähteet tulisi korjata pois. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki (lumolaidun). Kohde 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Kosulanlammen rannat ovat lähes kauttaaltaan viljeltyjä, Kosulanlampi rantapel- toineen näkyy kokonaisuudessaan Tornioniementielle, joka kulkee Kosulanlammen lounaispuolella. a) Paikoitellen rantapellot ovat kosteat ja hankalasti viljeltävät ja paikoin järven ja pellon välissä on vain kapea puustoinen reunus. Rantasalmen suo- javyöhykkeiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) kohteelle on suositeltu suojavyöhykkeen perustamista. Osalla rantapelloista on jo suojavyöhyke- sopimus. (yht. n. 3 km) b) Rantapeltojen ja Kosulanlammen välissä on paikasta riippuen vain kapea puustoinen reunavyöhyke tai leveämpi vyöhyke, jossa puita, pensaita sekä rantaluhtaa. Rantaluhtaa on aikoinaan nautakarja laiduntanut (ainakin Parkkilan, Kuuselan ja Lampelan tiloilla), viimeisimmistä paikoista laidun- nus on loppunut 1990-luvulla. Reunavyöhykkeen puustossa mm. harmaa- leppä, pajut, koivut, mänty, tuomi, salava. Välirannassa komeita maisema- mäntyjä. Kenttäkerroksessa mm. varvut, heinät, suurruohot (kuten maito- horsma, mesiangervo). Rantaluhdassa pajupensaikkoa ja kenttäkerroksessa mm. suursarat, heinät, kurjenjalka. (yht. n. 3 km) c) Keskellä peltoa on kostea notkelma, joka on hankalasti viljeltävä. Pellolle voi perustaa suojavyöhykkeen. Arvoon vaikuttavat tekijät: Rajautuu/sisältyy Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Na- tura 2000 –alueeseen (FI0500044), rantapellolle ulottuu osittain myös Ruutanaharjun pohjavesialue, sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. 41Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 6. 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Kartta 5. 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 24. Lankilan metsäsaareke 42 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää myös pellon ja järven väliin jäävällä luonnontilaisella alueella tehtävät kasvillisuuden hoitotoimet. Vaihtoehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. Rantapuuston ja pensaikon raivaamista ja pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pellolle sekä tieltä ja tiloilta järvelle säilyy. Mai- semapuiden esille ottaminen raivaamalla niiden ympäriltä pois pienempää puustoa. Vanhojen rantalaidunten parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Hoitosuunnitelma on tehtävä huolella ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on sel- vitettävä. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reu- navyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Jos rantaluhdan vanhaa laidunaluetta aletaan uudestaan laiduntaa, voisi sille käydä myös perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 12. Salopellon reunavyöhyke Pellon reunavyöhykkeet, tilatien sekä peltotien ja pellon välinen reunavyöhyke joka jatkuu peltolohkojen välisenä saarekkeena. Puusto on monimuotoista, mm. harmaaleppä, haapa, koivut, raita, pihlaja, paatsama, kuusi. Kenttäkerroksessa tien varrella hieman niittykasvillisuutta, mm. nurmikaunokki, ahomansikka, nurmitä- dyke, siankärsämö, päivänkakkara, muualla pääasiassa korkeampaa kasvillisuutta mm. vadelma, sananjalka, kastikat. Tien pientareella kasvavaa luonnonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. Reunavyöhykkeellä on myös kivirauniota. Reunavyöhyke sijaitsee tilojen rajalla, joten kohteella on useampi maan- omistaja. (n. 0,5 ha) Kartta 7. 12. Salopellon reunavyöhyke 43Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, monimuo- toinen kasvillisuus. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeen hoitaminen raivaamalla, erityisesti kiviraunioita ja maisemapuita voi ottaa esille. Monimuotoisen lajiston ja lahopuiden säästäminen. Tien pientareitten niittykasvillisuutta olisi hyvä niittää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 13. Ilomäen reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-d Ilomäen tilan peltojen reunoja kiertää kauttaaltaan pelloilta nostetuista kivistä muo- dostuneet kivirauniot, jotka on pidetty raivaamalla esillä ja puhtaana kasvillisuudes- ta. Kohteet näkyvät kylätielle, jossa on paljon ohikulkijoita, mm. pyöräilijöitä. Kohteet muodostavat maisemallisesti erittäin kauniin kokonaisuuden ja niitä on aiemmin hoidettu erityistuen avulla. a) Kylätien eteläpuolella sijaitsevan pellon ja metsän reunavyöhyke, jossa kiviraunion päällä mm. pihlajapensaita. (0,2 ha) b) Kylätien ja pellon välissä sijaitseva reunavyöhyke, jossa reunoilla kivikkoa ja keskellä nurmikkoa, jossa lähinnä heinät ja valkoapila. Kivikossa keto- kasvillisuutta, mm. ruusuruoho, keltamaksaruoho, paimenmatara, huo- mionarvoinen mäkitervakko sekä puutarhakasveja. Alueella kasvaa myös muutamia puita ja pensaita, mm. pihlaja, harmaaleppä. (n. 0,1 ha) c) Aivan kylätien läheisyydessä maisemallisesti kaunis pellon keskelle työnty- vä niemeke, jolla kivirauniota sekä männyt. (n. 0,06 ha) d) Majakallio on pellon keskelle työntyvä niemeke, jonka päässä kohoaa kal- liota ja kivirauniota. Puusto on monimuotoista, mm. pihlaja, mänty, kuusi, koivut, raita, terttuselja. Kiviraunion päällä kasvaa mm. vadelmaa. Nie- mekkeen keskiosa on matalampaa ja vähemmän kivistä, kenttäkerroksessa lähinnä heinät ja suurruohot. (0,18 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, kylätiellä kulkee pyöräilyreitti. Hoitosuositus: Kivikon päällä kasvavan vadelman ja vesakon raivaus, avoimien kohtien niitto (tai laidunnus). Maisemapuiden, lahopuiden ja marjovien lajien säi- lyttäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 14. Ilomäen haka Ilomäen tilan takana kohoavalla kalliolla sijaitsee havupuuhaka. Tila on saanut ni- mensä hakakalliolla aikoinaan sijainneesta kyläkeinusta. Hakamaan puustoa on harvennettu ja nyt puustossa on pääasiassa mäntyjä sekä mm. kuusi, kataja ja pihla- ja. Kenttäkerroksessa mm. oravanmarja, mustikka, puolukka, kanerva, metsätähti, maitohorsma, vadelma sekä kallioisilla ja valoisilla paikoilla mm. huopakeltano ja ketohopeahanhikki. Alueen länsiosassa on avoimempaa tuoretta niittyä, jonka kasvil- lisuus on rehevää ja koostuu lähinnä heinistä ja valkoapilasta, myös mm. niittyleinikki ja nurmitädyke. Länsiosassa on myös kallioketoa, jonka kasvillisuudessa mm. huo- mionarvoinen mäkitervakko. Paikoitellen alueelle on levinnyt sananjalkaa. Peltojen reunoilla on kivirauniota sekä maisemallisesti kauniita pihlajapensaita. Aluetta on aiemmin hoidettu erityistuen avulla, tällä hetkellä aluetta laiduntavat hevoset. (n. 1,6 ha) 44 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Ilomäen tilan kohteet muodostavat maisemallisesti erittäin kauniin kokonaisuuden ja kylätiellä kulkee pyöräilyreitti. Hoitosuositus: Perinnebiotooppikasvillisuuden säilymisen vuoksi suositeltavinta olisi järjestää laidunnus siten, että haka laidunnetaan erillään peltolaitumista. Täl- löin estetään ravinteiden kulkeutuminen peltolaitumilta perinnebiotooppialueelle ja lisäksi voidaan säädellä laidunnuspainetta sopivaksi, jotta haka-alueen kasvillisuus ei jää alilaidunnetuksi. Jos laidunnuksen järjestäminen erillään on hankalaa, voidaan kiviraunioita hoitaa pellon reunavyöhykkeinä. Vesakon raivausta. Tarvittaessa lai- dunnuksen lisäksi hylkylaikkujen tai rehevien kohtien niitto. Sananjalkaa on hyvä torjua kepittämällä eli lyömällä varret lakoon, mutta ei kokonaan poikki. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki tai reunavyöhykkeille (pellon reunus maks. 20 m) luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityis- tuki. Kartta 8. 13. Ilomäen reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-d 14. Ilomäen haka Kohde 15. Lampelan metsälaidun (*) Lampelan metsälaidunta on laidunnettu vuodesta 1914. Metsälaidun sijaitsee tila- keskuksen läheisyydessä, kylätien varressa peltojen ympäröimänä. Metsälaitumen pohjoisosassa sekä koillisreunalla tien varressa on rehevää ja kosteahkoa harmaalep- pähakaa, kenttäkerroksessa mm. mesiangervo, nurmilauha, nokkonen. Eteläosassa on kuusimetsälaidunta, pohjoisosassa pienellä kumpareella mäntyhakalaikku, keski- osissa on myös avointa rehevää tuoretta heinäniittyä, jossa kenttäkerroksessa lähinnä heiniä, voikukkaa ym. Tien varrella on pienruohokedon lajeja. Metsälaidun on ollut vaatimaton ja rehevä, oikeanlaisen hoidon ansiosta tilanne on hieman kohentunut, mutta edustavampaa perinnebiotooppikasvillisuutta on edelleen niukasti. Pellon reunoilla on paikoin kiviraunioita. (2,1 ha) 45Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Arvokas perinnemaisema (P), sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Laidunnuksen järjestäminen jatkossakin nykyisellä tavalla. Tavoit- teena on ravinteisuuden vähentäminen edelleen. Vesakon raivausta tarvittaessa, erityisesti tien varrelta voisi joitakin harmaaleppiä harventaa, jotta näkymä tieltä metsälaitumelle pysyy puoliavoimena. Laidunnus on hyvä aloittaa heti alkukesästä, jotta eläimet söisivät rehevää kasvillisuutta, ennenkuin se ehtii korkeaksi, jolloin se on vähemmän maistuvaa. Laidunnuksen lisäksi ravinteisuuden vähentämisessä auttaa hylkylaikkujen ja rehevien kohtien niitto (jo alkukesästä). Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 16. Lampelan metsälaidun II (*) Kosulanlampeen rajautuva, lounaaseen laskevalla rinteellä sijaitseva metsälaidun, jo- ta on hoidettu erityistuen avulla (2004-2009). Metsälaitumen erittäin monimuotoinen kasvillisuus ilmentää vain osittain perinnebiotooppiarvoja, mutta alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokasta. Rinteen korkeimmilla kohdilla si- jaitsevat alueet (länsi- ja itäosat) ovat kuivahkot ja niillä on niittyaukkoja. Puustossa länsiosassa valtalajina koivut ja itäosassa männyt. Kenttäkerroksessa vaihtelevat met- sälaitumille tyypillisesti niitty- ja metsälajit. Niittylajistossa mm. poimulehdet, päi- vänkakkara, harakan- ja kissankello, nurmikaunokki, ahomansikka, paimenmatara, särmäkuisma, ruusuruoho, huopakeltano, pukinjuuri, aho-orvokki. Alueen keskellä, pellon laidasta alkaen, on kostea notkelma, joka laskee lähes järveen asti. Notkelma on ilmeisesti ainakin keväisin märkä (tihkupintoja) ja notkelman ja sen ympäristön kasvillisuus on lehtomaista. Pellon reunalla on rivistö suuria vanhoja lehmuksia ja notkelmassa on runsaasti lahopuita, mm. lehmuksia, raitoja. Lahopuissa kasvaa runsaasti erilaisia kääpiä, sieniä sekä sammalia. Puu- ja pensaslajisto on monimuo- toista mm. lehtokuusama, herukat, terttuselja, vadelma ja kenttäkerroksessa mm. lehtotesma, oravanmarja, sudenmarja. (n. 1ha + rantaluhta n. 0,4 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy osittain Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Na- tura 2000 –alueeseen (FI0500044), arvokas perinnemaisema (inventoitu 2009), moni- muotoinen eliölajisto (mm. runsas lahopuusto). Hoitosuositus: Laidunnuksen järjestäminen, myös rantaluhta olisi kokonaisuudes- saan hyvä ottaa laidunnukseen. Tarvittaessa vesakon (mm. pihlajan taimet) raivausta ja kuusentaimien poistoa, kaikki lahopuut, erilajiset pensaat ja vanhemmat puut on kuitenkin säästettävä. Kuivempien kohtien puustoa voi hieman harventaa, jotta aluskasvillisuus saa lisää valoa ja tilaa. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 17. Lampelan metsälaidun III Kosulanlammen rannassa sijaitseva metsälaidun, jota on hoidettu erityistuen avulla (2004-2009). Puusto koostuu pääasiassa tasaikäisistä koivuista, myös mm. haapa, kuusi, mänty, harmaaleppä, kataja, pajut, pihlajan taimet. Myös lahopuita on jonkin verran. Kenttäkerros on lehtomainen, kasvillisuudessa on pääasiassa kortteita sekä nurmilauhaa, myös mm. lehtokorte, metsäkorte, vuohen- ja karhunputki, kastikat, mesiangervo, lehtotesma, sudenmarja, ojakellukka, maitikat. Myös hieman niittylajis- toa kuivemmilla paikoilla (eteläkulma), mm. aitovirna, nurmitädyke, särmäkuisma, tuoksusimake, maarianheinä, harakankello. (1,1 ha + rantaluhta 0,5 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy osittain Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Na- tura 2000 –alueeseen (FI0500044), vanha laidunalue. 46 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Hoitosuositus: Laidunnuksen järjestäminen, myös rantaluhta olisi kokonaisuudes- saan hyvä ottaa laidunnukseen. Tarvittaessa vesakon raivausta ja kuusentaimien poistoa, kaikki lahopuut on kuitenkin säästettävä. Puuston varovainen harventa- minen perinnebiotoopille sopivaan tyyliin eli välttämällä tasavälien harventamista, erityisesti kuivimmille paikoille voisi muodostaa aukeampia kohtia, jotta aluskasvil- lisuus saisi lisää valoa ja tilaa. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 18. Lampelan kosteikot a-b Kosulanlammen rantapeltojen kulmista on kaivettu ojat rantaluhdan läpi järveen. Rantaluhtaan voisi mahdollisesti muodostaa vesiensuojelullisesti toimivat kosteik- koalueet muokkaamalla rantaluhtaa siten, että vesi kiertelisi rantaluhdassa ennen järveen menemistä. a) Metsälaitumen ja pellon välille jäävä kostea notkelma rannassa, jossa joitakin pajuja ja kenttäkerroksessa mm. sarat. Aluetta kiertää ojat, joiden penkoilla puustoa, mm. nuoret koivut, harmaaleppä. (n.0,5 ha, valuma-alue n. 9ha, josta peltoa n. 30%) b) Pellon kulmasta lähtee leveä oja/väylä rantaluhdan läpi suoraan järveen. Rantaluhtaa on enemmän kuin mitä kartalla näkyy, mutta maastossa täytyy tarkistaa, pystyykö kohteelle perustamaan kosteikon. (n. 0,3 ha, valuma- alue n. 2 ha, josta peltoa n. 90 %) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyvät Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Natura 2000 –alueeseen (FI0500044) Hoitosuositus: Kosteikkojen perustaminen rantaluhtaan esimerkiksi avaamalla lisää avovesialueita ja tukkimalla suora järveen menevä avovesiyhteys. Sopimuksen mu- kaiset toimenpiteet. Erityisarvojensa vuoksi kohteet edellyttävät erityisen huolellista suunnittelua ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä.Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikuttei- sen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 19. Lampelan reunavyöhyke metsäsaarekkeineen Peltojen ja Kosulanlammen välissä sijaitsee rantaluhta ja siinä kaksi kuivempaa met- säsaareketta. Alueita on hoidettu 2004-2009 erityistuen avulla. Puusto on monimuo- toista mm. haapa, koivut, pihlaja, kataja, kuusi, mänty. Läntisempi saareke on sulkeu- tuneempi ja kenttäkerroksessa on enemmän metsälajistoa, kuten varpuja, maitikat, kielo. Itäisempi saarekkeen puusto on hieman harvempaa ja kenttäkerroksessa on heinä- ja niittykasvillisuutta, mm. nurmitädyke, särmäkuisma, pukinjuuri. Läntiselle saarekkeelle on mahdollisesti tulossa kanoottireitin levähdyspaikka. Rantaluhdassa mm. sarat sekä joitakin pajupensaita pellon laidalla. (saarekkeet n. 0,2 ha + 0,1 ha, rantaluhta saarekkeineen yht. n.2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyvät Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Natura 2000 –alueeseen (FI0500044), sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää myös pellon ja järven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät kasvillisuuden hoitotoimet (maks. 20 m). Vaihtoehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan 47Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. Vanhojen laidunalueiden ja rantaluhdan parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Laidunnuksen järjestäminen koko alueelle, lisäksi tarvittaessa raivausta. Vaihtoehtoisesti reunavyöhykkeen ja metsä- saarekkeiden hoitaminen raivaamalla. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 20. Lampelan karjakujat ja puukuja a-b Tilakeskuksesta lähtee laitumille kaksi peltotietä/karjakujaa niittypientareineen sekä pihasta rantaan kulkeva puukujanne. Kujanteet on laidunnettu samalla kun eläimiä on viety laitumille. a) Karjakujien/peltoteiden pientareilla kasvaa runsaslajista niittykasvilli- suutta, edustavimpia lajeja mm. nurmikaunokki, peurankello, pukinjuuri, huopakeltano, ketohopeahanhikki. Pientareilla on joitakin kiviä, mutta ei varsinaista kiviaitaa/rauniota. (n. 0,3 ha) b) Pihasta rantaan kulkee tie/polku sekä puukujanne, joka koostuu vanhoista koivuista ja vaahteroista sekä pihlajista, osa puista on lahoja. Pientareilla ja polulla kasvaa rehevän heinäniityn kasvillisuutta, jossa paikoin ketokasvil- lisuuttakin, edustavimpia lajeja mm. huopakeltano, ruusuruoho, ahoman- sikka, peurankello, kissankello, pukinjuuri, punanata. (n. 0,07 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Niitty- ja mesikasvillisuus. Hoitosuositus: Kohteiden hoitaminen laiduntamalla tai niittämällä. Tarvittaessa ve- sakon raivausta. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 21. Lampelan kivirauniot a-b Kivirauniot/saarekkeet, jotka sijaitsevat kylätien varressa, jossa kulkee paljon ul- koilijoita. a) Pellon keskellä tien suuntaisesti sijaitseva pitkä ja kapea rauniosaareke. Ki- virauniolla runsaasti terttuselja- ja pajupensaita sekä pieni tuuhea mänty ja 2-haarainen koivu. Kenttäkerroksessa lähinnä vadelmaa sekä suurruohoja, kuten maitohorsma, mesiangervo, pujo. (n. 0,1 ha) b) Pellon ja tien välissä sijaitseva pitkä ja kapea kiviraunio. Alueella 1 isom- pi koivu sekä runsaasti paju- ja terttuseljapusikkoa, jotka haittaavat tiellä kulkijoiden näkyvyyttä. Kenttäkerroksessa lähinnä vadelmaa sekä suurruo- hoja, kuten maitohorsma, mesiangervo, pujo. (n. 0,1 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Hoitaminen raivaamalla ja tarvittaessa avoimia kohtia niittämällä. Raunioille on hyvä jättää joitakin puita ja pensaita. Tien varren rauniolta (b) on näkyvyyden takia raivattava pensaat suurelta osin pois, mutta sille voisi sen sijaan jättää kasvamaan koivuja tai muita puita, jotka eivät kasvutapansa puolesta estä tiellä kulkijoiden näkyvyyttä. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 48 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 10. 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 16. Lampelan metsälaidun II (*) 18. Lampelan kosteikot a-b 19. Lampelan reunavyöhyke metsäsaarekkeineen 20. Lampelan karjakujat ja puukuja a-b Kartta 9. 15. Lampelan metsälaidun (*) 21. Lampelan kivirauniot a-b 49Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 22. Hirviojan kosteikko Laajalta valuma-alueelta vesiä Kosulanlampeen tuova Hirvioja on ilmeisesti joskus perattu ja laskenut suoraan lampeen, mutta nyt joki kiemurtelee kosteassa rantapa- jukossa eli alue toimii vesiensuojelullisena kosteikkona. (n. 0,5 ha, valuma-alue n. 220 ha, josta peltoa n. 20 %) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Natura 2000 –alueeseen (FI0500044). Hoitosuositus: Kosteikon hoitaminen raivaamalla ja korjaamalla raivaustähteet pois alueelta, jolloin ravinteita saadaan pois rannasta ja lisää ravinteita voi sitoutua uu- teen kasvavaan kasviainekseen. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Erityisarvojensa vuoksi kohde edellyttää erityisen huolellista suunnittelua ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Mikäli kohde täyttää erityistukisopimuksen pinta-ala vaatimukset: Perustamisvaiheessa tarvittaessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa mo- nivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 23. Välirannan kosteikko Välirannan ja Koivurannan pellot viettävät Kosulanlampeen. Kosulanlammen ran- nassa on rantaluhtaa, johon tulee 3 pelto-ojaa. 2 ojaa on kaivettu rantaluhdan läpi suoraan järveen, läntisin oja ei mene järveen asti ja siihen on kaivettu 2 laskeutusal- lasta. Laskeutusaltaiden reunoilla sankkaa pajupusikkoa. Rantaluhtaan voisi saada Kartta 11. 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 17. Lampelan metsälaidun III 18. Lampelan kosteikot a-b 19. Lampelan reunavyöhyke metsäsaarekkeineen 20. Lampelan karjakujat ja puukuja a-b 50 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 muodostettua kosteikon ohjailemalla ojien vesiä rantaluhtaan ja laskeutusaltaisiin. (n. 0,3 ha, valuma-alue n. 30 ha, josta peltoa n. 50 %) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Natura 2000 –alueeseen (FI0500044) Hoitosuositus: Kosteikon perustaminen esimerkiksi laskeutusaltaita muokkaamalla ja ohjailemalla ojien vesiä laskeutusaltaiden kautta rantaluhtaan. Sopimuksen mu- kaiset toimenpiteet. Vaihtoehtoisesti laskeutusaltaita ympäristöineen voidaan hoitaa yhdessä järven reunavyöhykkeen kanssa. Erityisarvojensa vuoksi kohde edellyttää erityisen huolellista suunnittelua ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki tai luonnon ja maiseman monimuo- toisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 12. 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 22. Hirviojan kosteikko 23. Välirannan kosteikko Kohde 24. Lankilan metsäsaareke Tornioniementien läheisyydessä, pellon keskellä kosteassa notkelmassa sijaitseva metsäsaareke. Puustossa havu- sekä lehtipuustoa ja pajupensaita. (n. 0,3 ha) Ks. Kartta 5. Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Metsäsaarekkeen hoitaminen raivaamalla. Saarekkeen voi pitää puo- liavoimena, jotta näkymä sen läpi Kosulanlammelle säilyy. Monimuotoisen lajiston ja lahopuiden säästäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 51Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 25. Parkkilan kosteikko Kosulanlammen rannalla on rantaluhtaa, johon on jo kaivettu (laskeutus?)altaita. Altaista voisi saada yhdistämällä toimivan kosteikkokokonaisuuden. (n.1,7 ha, n. 10 ha, josta peltoa n. 60 %) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Natura 2000 –alueeseen (FI0500044) Hoitosuositus: Kosteikkoalueen perustaminen yhdistämällä altaat ja muokkaamalla niitä. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Erityisarvojensa vuoksi kohde edellyttää erityisen huolellista suunnittelua ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 26. Ruutanaharjun pohjavesialueen pellot Ruutanaharjun pohjavesialue on luokiteltu I-luokkaan ja sillä sijaitsee kunnan ve- denottamo. Alueella on useamman maanomistajan peltoja. Jos peruslohkosta vä- häinen osa on pohjavesialueen ulkopuolella, voidaan koko peruslohko sisällyttää sopimukseen. (yht. n. 24 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: I-luokan pohjavesialue, vedenottamo. Hoitosuositus: Peltojen perustaminen suojavyöhykkeiksi tai pohjavesialueiden pel- toviljelyn sopimuksen mukaiset viljelytoimet, mm. lannoitteiden ja erityisesti typen käytön vähentäminen. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki tai pohjavesi- alueiden peltoviljelyn erityistuki. Kartta 13. 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 25. Parkkilan kosteikko 26. Ruutanaharjun pohjavesialueen pellot 52 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 14. 11. Kosulanlammen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 26. Ruutanaharjun pohjavesialueen pellot Kartta 15. 26. Ruutanaharjun pohjavesialueen pellot 53Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 27. Parkun reunavyöhykkeet a-c Parkun kartanon lähellä sijaitsevat tien ja pellon väliset reunavyöhykkeet. a) Mökeille menevän tien ja pellon välinen reunavyöhyke, jolla mm. kivirau- niota, maisemapuita ja niittylaikut. Mm. tuuheat männyt ja kuuset sekä pihlaja, koivut, terttuselja. Niittylaikut ovat säilyneet melko avoimina, vaikka niitä ei ole hoidettu, edustavimpia niittylajeja ovat mm. pukinjuuri, ketohopeahanhikki, päivänkakkara, särmäkuisma, ruusuruoho, aitovirna. (n. 0,4 ha) b) Tien ja pellon välinen reunavyöhyke, pellon lounaisreunalla suuria kiven- lohkareita, koivut, terttuselja, pihlajan taimet sekä suurruohot, mm. jätti- palsami. Pellon kaakkoisreunalla koivut sekä isot pihlajat ja alla heiniä sekä hieman niittykasvillisuutta. (0,12 ha) c) Kylätien ja pitkän peltoaukean väliin jää korkea reunavyöhyke, jolla kivi- lohkareita ja monimuotoista puu- ja pensaslajistoa. Muutamassa kohtaa reunus on matalampi, jolloin pelto näkyy tielle. Reunuksella kasvaa mm. pihlaja, koivut, harmaaleppä, mänty, kataja, haapa, terttuselja. Suurelta osin kenttäkerroksessa vadelmaa ja suurruohoja, kuten mesiangervo, maito- horsma. Reunavyöhykkeellä on myös lato ja niittylaikkuja, joilla jonkin verran niittylajistoa. Tien oja on vasta perattu, joten reunavyöhykkeen kasvillisuus on hieman kärsinyt kaivuutöistä. (0,7 ha + 0,1 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla (paljon mök- kiläisiä ja matkailijoita), monimuotoinen kasvillisuus, niittylaikuilla kasvavaa luon- nonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja avoimia kohtia niit- tämällä. Niitto- ja raivaustähteiden korjaaminen pois alueelta. Alueelle on hyvä jät- tää monimuotoista puu- ja pensaslajistoa, joitakin maisemallisesti kauniita tuuheita Kartta 16. 27. Parkun reunavyöhykkeet a-c 54 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 puita voi raivata esille poistamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa. Lahopuut ja marjovia lajeja on hyvä säästää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 28. Tallisaaren kosteikko Tallisaareen menevän tie katkaisee järven lahden, joka muodostaa tien itäpuolelle vesiensuojelullisesti toimivan kosteikkoalueen. Kosteikkoon tulee laajan peltoalueen läpi oja, joka kerää vesiä laajalta valuma-alueelta. Vesi kulkee kosteikolta järveen tien alitse rumpua pitkin. Kosteikossa on tien lähellä pieni avovesialue, mutta muuten kosteikkoalue on kasvanut umpeen ja sillä kasvaa mm. pajupensaita, kurjenjalkaa ja saroja. (n. 0,7 ha, valuma-alue n. 390 ha, josta peltoa n. 15 %) Hoitosuositus: Pajupensaikko kaipaa raivaamista, myös joitakin isompia puita voi reuna-alueilta harventaa. Pensaita on kuitenkin hyvä jättää linnustoa varten. Sopi- muksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Mikäli kohde täyttää erityistukisopimuksen pinta-ala vaatimukset: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikuttei- sen kosteikon hoidon erityistuki. Kartta 17. 27. Parkun reunavyöhykkeet a-c 28. Tallisaaren kosteikko 55Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 29. Voutilan kosteikko Leislahden rannalla on umpeenkasvanutta rantaa, joka aiotaan ruopata, ruopattavan rannan vieressä on kivistä ja maa-aineksesta kasattu pitkä niemeke sekä veneille pari metriä syväksi ruopattu lahdukka. Pelto-oja aiotaan siirtää kulkemaan veneväylään. Tien toisella puolella on alavaa peltoa. (n. 0,30 ha, valuma-alue n. 6 ha, josta peltoa lähes 100 %) Hoitosuositus: Kosteikon perustaminen esimerkiksi kaivamalla pellolle ja tarvitta- essa myös ranta-alueelle. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 30. Parkuntien metsäsaarekkeet ja reunavyöhykkeet a-d (*) Parkuntien varsilla on kauniita perinteisiä ja pienipiirteisiä maalaismaisemia. Kohteet sijaitsevat peltolohkojen välissä tilojen rajalla, joten maanomistajia on useita. a) Peltolohkojen välillä sijaitseva kivinen metsäsaareke, jolla kasvaa harvak- seltaan puita ja pensaita, mm. koivut, pihlaja, tuomi, pajut. Kenttäkerrok- sessa lähinnä heinät ja suurruohot, mm. koiranputki, maitohorsma. Saarek- keella sijaitsee myös vanha saunarakennus. (n. 0,1 ha) b) Pellon keskelle työntyvä kivinen niemeke, jolla monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta. Pieni hiekkamonttu. Kenttäkerroksessa pääasiassa suurruohot, mm. maitohorsma, koiranputki. (n. 0,1 ha) Kartta 18. 27. Parkun reunavyöhykkeet a-c 29. Voutilan kosteikko 30. Parkumäentien metsäsaarekkeet ja reunavyöhykkeet a-d (*) 56 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 c) Pellon reunavyöhykkeet/saarekkeet, joiden keskellä kulkee peltotie. Saa- rekkeeseen yhdistyy myös pelto-oja pientareineen. Peltotien ja ojan pien- tareilla kasvaa suuria pajupensaita. Kohde d) sijaitsee reunavyöhykkeellä tien vieruksen rinteellä. Kiviraunioita pellon reunoilla. (n. 0,2 ha) d) Tien pientareella, tieltä pellolle (lounaaseen ja länteen) laskevalla jyrkällä rinteellä sijaitseva pieni niitty. Monimuotoista niitty- ja ketolajistoa, mm. kissankello, ahomansikka, sarjakeltano, särmäkuisma, ruusuruoho, huo- pakeltano, pukinjuuri, ketohopeahanhikki, aho- ja niittysuolaheinä, aho- orvokki, huomionarvoiset aholeinikki ja pölkkyruoho sekä uhanalainen ketonoidanlukko. Peltotien pohjoispuolella pellon reunalla tiheää harmaa- lepikkoa. Alueella on muutama suuri maisemamänty sekä joitakin pie- nempiä koivuja, terttuseljaa. Tien reunalla on säilytetty talvisin puutavaraa ja siltä kohdalta kasvillisuus onkin rehevää, mm. vadelma, maitohorsma, koiranputki. Kivirauniota pellon laidalla. (n. 0,08 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, uhanalainen sekä huomionarvoiset lajit, d) arvokas perinnemaisema (inventoitu 2009). Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla. Maisemapuiden esille ottaminen poistamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa pois. Avoimien kohtien niittäminen, erityisesti niittyrinnettä (d) tien vieressä olisi hyvä niittää loppukesästä (kun niittykasvit ovat ehtineet kukkia ja siementää), jotta sen arvokas niitty- ja ke- tokasvillisuus säilyisi. Reheviä kohtia ja ongelmakasvillisuutta, kuten koiranputkea ja maitohorsmaa voidaan sen sijaan niittää jo alkukesästä ennen kuin ne ehtivät siementää. c)-d) Harmaalepikon raivaaminen/harventaminen pellon reunasta niityn alalaidasta, jotta valoisuus lisääntyy ja maisema avartuu. Maisemapuut ja -pensaat on hyvä säilyttää. Sananjalkaa on hyvä torjua kepittämällä eli lyömällä varret lakoon, mutta ei kokonaan poikki. Puutavaran säilytyspaikan siirtäminen muualle. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki tai vaihtoehtoisesti niitylle (d) perinnebiotooppien hoidon erityistuki/arvokas pie- nialainen kohde. Kohde 31. Mustalahden metsäsaareke Pellon ja satamaan menevän tien välissä sijaitseva kaksiosainen reunavyöhyke/ metsäsaareke. Luoteisosassa mm. järeät tervalepät, harmaaleppä, koivut, terttuselja, kataja, isot pihlajapensaat sekä lehtipuuvesakkoa. Kenttäkerroksessa mm. jättipalsa- mi, nokkonen. Kaakkoisosa on kosteahko ja tervaleppäkorven sekä lehdon piirteitä omaava metsäsaareke. Puustossa isojen tervaleppien lisäksi mm. suuret tuomet, koivut, pihlaja, kuusi, paatsama, punaherukka. Kenttäkerroksessa mesiangervo, sa- niaiset (hiirenporras, korpi-imarre), käenkaali, ojakellukka, rentukka, nokkonen. (n. 0,5 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, monimuo- toinen kasvillisuus. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeen hoitaminen raivaamalla. Luoteisosassa maise- mapuiden säästäminen ja esille ottaminen raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa. Kaakkoisosassa kasvillisuuden ominaispiirteet on hyvä säilyttää ja alue kaipaa lähinnä kuusettumisen ehkäisemistä kuusentaimia poistamalla. Lahopuiden säästäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 57Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 32. Kurkelan koivukuja (*) Tiemassaaren tien varrella, Kurkelan tilalle johtavan tien varressa on hoidettu koivu- kuja, vanhojen koivujen viereen on istutettu jo uudet koivut kasvamaan. Kenttäker- Kartta 19. 31. Mustalahden metsäsaareke Kartta 20. 32. Kurkelan koivukuja (*) 58 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 roksessa rehevää heinä- ja niittykasvillisuutta. Tien piennarta hoidetaan niittämällä. (n. 0,05 ha + 0,05 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Hoitaminen tien pientareita niittämällä. Niittotähteiden korjaaminen pois, jotta pientareitten ravinteisuutta saadaan vähentymään ja niittylajisto moni- puolistumaan. Niitto on hyvä tehdä loppukesästä (heinäkuun loppu-elokuun alku), kun kukkakasvit ovat kypsyttäneet siemenensä. Jos pientareilla on reheviä kohtia tai ongelmakasvillisuutta, voidaan näitä kohtia niittää tarvittaessa kaksikin kertaa kesässä, ensimmäisen kerran jo alkukesästä ennen ongelmakasvien siementämistä. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 33. Kinalan reunavyöhyke Peltotien ja pellon väliin jäävä puustoinen reunavyöhyke, jolla kivirauniota sekä pieni niittykumpare. Puustossa joitakin isohkoja puita, mm. koivut, raita, pihlaja, mänty sekä lehtipuuvesakkoa. Kenttäkerros on niittykumpareella heinävaltainen ja rehevä, mutta niittylajistoakin on hieman. Niittykumparetta on ilmeisesti silloin tällöin niitetty. (n. 0,1 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja niittykumparetta niit- tämällä. Monimuotoisen lajiston, maisemapuiden ja lahopuiden säästäminen. Maise- mapuita voi ottaa esille niiden ympäriltä pienempää puustoa raivaamalla. Raivaus- ja niittotähteiden korjaaminen pois alueelta, jotta alueen ravinteisuus vähenisi. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 21. 33. Kinalan reunavyöhyke 34. Kinalan metsälaidun 59Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 34. Kinalan metsälaidun Kinalan tilakeskuksen ympärillä sijaitsee vanha laidunalue, jota on viimeksi laidun- nettu 1970-luvulla. Alueella sijaitsee myös pieni vanha pelto, joka on ollut viljely- käytössä vielä 15 vuotta sitten. Osalle vanhaa peltoa on istutettu koivut ja osa on toiminut vielä muutamia vuosia sitten lihakarjan jaloittelutarhana. Puusto on paikoin yksipuolista tiheähköä kuusikkoa ja valtapuulaji on kuusi, mutta puustossa on myös mm. haapa, koivut, pihlaja, harmaaleppä, pajut. Kenttäkerroksessa pääasiassa varvut ja kastikat, vanhalla pellolla ja avoimemmilla paikoilla hieman niittykasvillisuutta, mm. ahomansikka, särmäkuisma, ruusuruoho. Vanhalla pellolla myös rehevää suur- ruohokasvillisuutta, kuten maitohorsma. (n. 2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Vanha laidunalue. Hoitosuositus: Sopivalla hoidolla alueen perinnebiotooppiarvot voinevat palautua. Laidunnuksen järjestäminen. Puuston harvennus, erityisesti havupuista, jotta alueen valoisuus lisääntyisi ja aluskasvillisuus saisi lisää tilaa. Vanhan pellon rehevää kas- villisuutta voi olla tarpeen laidunnuksen lisäksi niittää, jotta ravinteisuutta saataisiin vähenemään. Laidunnuksen lisäksi metsälaidun kaipaa raivaamista. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kartta 22. 35. Kinnulanmäen reunavyöhykkeet a-b Kohde 35. Kinnulanmäen reunavyöhykkeet a-b Asikkalantielle peltojen takaa näkyvät reunavyöhykkeet. a) Pellon reunus, jossa sijaitsee pieni vanha navetta sekä lato. Peltotien pien- tareella kaivo. Rakennusten ympäristön avoimella alueella sekä alueeseen kuuluvalla peltotiellä on rehevää tuoreen heinäniityn kasvillisuutta. Puus- tossa mm. haapa, pihlaja, mänty, kuusi, pajut. Kenttäkerroksessa heinien 60 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 lisäksi mm. pukinjuuri, ruusuruoho, ahomansikka, särmäkuisma. Pellon reunalla joitakin kiviä. (n. 0,3 ha) b) Pieni kumpare pellon reunassa. Puustossa mm. mänty (sekä isommat maisemapuut että pienet taimet), kuusi, pajut, terttuselja, koivut, pihlaja. Kenttäkerroksessa mm. kastikat, varvut, metsätähti, sananjalka, myös niit- tykasvillisuutta on hieman, mm. aho-orvokki, ahomansikka, paimenmata- ra. Pellon reunalla joitakin kiviä. (n. 0,3 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, alueilla kas- vavaa luonnonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja avoimia kohtia niittä- mällä. Monimuotoisen lajiston, maisemapuiden ja lahopuiden säästäminen. Vesakon raivausta, erityisesti b)-kohteelta olisi hyvä raivata kumpareella kasvavaa vesakkoa ja kumpareen alta pellon reunasta voisi harventaa isompaakin puustoa, jotta niitty- kasvillisuus saisi lisää valoa ja tilaa. Maisemapuita voi ottaa esille niiden ympäriltä pienempää puustoa raivaamalla. Raivaus- ja niittotähteiden korjaaminen pois alueelta (myös vanhat raivaustähteet on hyvä korjata pois). Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 36. Asikkalantien metsäsaarekkeet ja reunavyöhyke a-c Maisemallisesti erittäin näkyvällä paikalla Asikkalantien varren peltojen keskellä sijaitsevat metsäsaarekkeet. Kohteet sijaitsevat tilojen rajalla, joten niillä on useita maanomistajia. a) Peltolohkojen keskellä sijaitseva korkeahko kiviraunio, jolla muutamia koi- vuja sekä pajupensaita. Piennarta ei juurikaan ole, sillä kiviraunio nousee Kartta 23. 36. Asikkalantien metsäsaarekkeet ja reunavyöhyke a-c 61Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 suoraan pellon reunasta, joten ei myöskään niittykasvillisuutta. Sen sijaan kenttäkerroksessa on suurruohoja mm. maitohorsma, jättipalsami ja kome- alupiini. (n. 0,12 ha) b) Pellon keskellä sijaitseva saareke, jolla kivirauniota sekä puita, mm. haapa, raita, pihlaja, pajut. Saarekkeen vieressä myös lato, jonka ympärillä rehevää heinä- ja niittykasvillisuutta. (n. 0,1 ha) c) Asikkalantien ja peltojen välillä sijaitseva kapea reunavyöhyke, jolla mo- nimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. isot pihlajapensaat sekä harmaaleppä, koivut. (n. 0,4 ha) Ks. Kartta 33. Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Alueiden hoitaminen raivaamalla. Maisemapuiden säästäminen ja esille ottaminen raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa. Lahopuiden sääs- täminen. Avoimien kohtien niittäminen. Vieraslajien (komealupiini, jättipalsami) leviämisen estäminen. Asikkalantien ja pellon väliseltä reunavyöhykkeeltä (kohde c) voi hieman harventaa puustoa, jotta näkymä tieltä pellolle säilyisi puoliavoimena. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 24. 37. Rauharannan reunavyöhykkeet a-b (*) Kohde 37. Rauhanrannan reunavyöhykkeet a-b (*) Maisemallisesti hyvin kauniit molemmin puolin kylätietä sijaitsevien pienten pelto- lohkojen reunoilla olevat pellon reunavyöhykkeet. Molempia alueita on aikoinaan laidunnettu. 62 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 a) Pellon ja järven väliin jäävällä metsäkaistaleella sijaitseva monimuotoinen pellon reunavyöhyke. Reunavyöhykkeen koillisosa on puustoinen, kaak- koisreunalla on pieni kivinen niitty. Metsän reunalla sekä tien varressa on kiviraunioita. Niityllä on säilynyt edustavaakin niittykasvillisuutta, mm. ruusuruoho, ahopukinjuuri, metsäkurjenpolvi, ahomansikka, paimenmata- ra, tuoksusimake, poimulehdet, särmäkuisma sekä huomionarvoinen aho- leinikki. Niityn umpeenkasvamisesta kertoo mm. metsänreunassa kasvavat vadelmapusikot, koiranputki sekä metsälajit, kuten kultapiisku, kielo. Puustoisella osalla ja niityn reunoilla mm. pihlaja, koivut, harmaaleppä, punaherukka, niityllä mm. tuuhea kuusi, nuoret männyt, pihlajapensaat, harmaaleppä, koivut, punaherukka. Alueella kasvavaa luonnonkasvilli- suutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. (n. 0,33 ha) b) Toisella puolella tietä on sulkeutuneempi reunavyöhyke, jossa puitten alla hieman niittylajistoa, mutta joka on laidunnuksen loputtua kasvanut jo um- peen. Pellon reunalla kivirauniota ja puustossa mm. pihlaja, koivut, kuusi, mänty, haapa. (n. 0,29 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, monimuotoi- nen niitty- ja mesikasvillisuus, huomionarvoinen laji. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla sekä niittyä niittämällä. Maisema- ja lahopuiden säästäminen. Maisemapuiden ja kiviraunion esille ottami- nen raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa. Niityltä pienempien puiden poistaminen, isommat maisemapuut ja –pensaat on hyvä säästää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 38. Vuorelan reunavyöhykkeet a-c Maisemallisesti hyvin kauniit, peltoja kiertelevät ja pellon keskelle työntyvien kal- lioniemekkeiden reunavyöhykkeet. a) Pellon keskelle työntyvä kallioinen metsäsaareke/niemeke, joka rajautuu rantaan menevään tiehen. Saarekkeella kasvaa mm. kauniit pihlajapensaat, tuuheat männyt, kuusi, pajut. (n. 0,3 ha) b) Pellon reunavyöhyke, joka rajautuu osittain rantaan menevään tiehen. Reunavyöhyke ovat kallioinen ja sillä kasvaa mm. kauniit pihlajapensaat, tuuheat männyt, kuusi, pajut. Alue jatkuu järven ja pellon välisenä reuna- vyöhykkeenä, jossa monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta. (n. 0,2 ha) c) Leisniementien ja pellon väliin jäävä kiilamainen alue, jolla kasvaa nuoria koivuja sekä kenttäkerroksessa heinä- ja niittykasvillisuutta. (n. 0,05 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, kalliokasvil- lisuus. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla. Maisemapuiden säästä- minen ja esille ottaminen raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa. Leisnie- mentien ja pellon sekä järven ja pellon välisten reunavyöhykkeiden pitäminen puo- liavoimena, jotta näkymä tieltä ja järveltä pellolle sekä reunavyöhykkeille säilyy. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 63Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 25. 38. Vuorelan reunavyöhykkeet a-c Kohde 39. Kivilahden metsälaidun a-b (*) Nykälänniemessä Kivilahden tilan pihapiirin tuntumassa sijaitsevat metsälaidun- alueet. a) Leislahteen työntyvässä niemessä sijaitseva metsälaidun, jota on vielä noin 5 vuotta sitten laidunnettu ja jota edelleen hoidetaan erityistuen (2005-2010) avulla raivaamalla sekä nokkosia niittämällä. Alueella sijaitsee kaskikivi- raunioita, vanha romahtanut lato, jossa on olkikatto sekä juurikaskuoppa. Alueen lounaisosa on 1960-luvulle saakka ollut peltoa, joten se on maastol- taan tasaisempi ja puusto muodostuu pääasiassa istutetuista harvakseltaan kasvavista koivuista. Niemen kärjessä puusto on mäntyvaltainen, koillisosa on hyvin kivinen ja puusto on monimuotoinen. Puu- ja pensaslajistossa mm. koivut, kataja, mänty, haapa, terva- ja harmaaleppä, tuomi, pajut, tert- tuselja, pihlaja, paatsama, vadelma. Kenttäkerroksen kasvillisuudessa vaih- televat metsälaitumille tyypillisesti niitty- ja metsälajit sekä lehtomainen kasvillisuus. Oman lisänsä lajirunsauteen antavat rantaniityt. Edustavinta perinnebiotooppilajistoa ovat mm. paimenmatara, ruusuruoho, tuoksusi- make, pukinjuuri, aho-orvokki, päivänkakkara, peurankello, nurmikau- nokki, ahomansikka. Lehtolajeja mm. lehtotesma, sudenmarja. Aiemmin alueelta on löytynyt myös huomionarvoista nurmitatarta, jota nyt ei satuttu näkemään. Rantaniityllä lenteli runsaasti sudenkorentoja, mm. keihästytön- korento. (7,10 ha) b) Pieni vanha laidun, joka 1960-luvulle saakka on ollut peltoa ja jota vilje- lykäytön jälkeen on laidunnettu. Alueelle on jossain vaiheessa istutettu koivut. Kenttäkerroksessa on rehevää heinäniityn kasvillisuutta. Sopivalla 64 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 hoidolla ja laiduntamisen järjestämällä alueesta voisi saada toisen metsälai- dunalueen viereen maisemallisesti kauniin hakamaan. (n. 0,7 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Arvokas perinnemaisema. Hoitosuositus: Vanhojen laidunalueiden sekä rantaluhdan parasta hoitoa olisi laidun- nuksen uudelleen aloittaminen. Tarvittaessa laidunnuksen lisäksi vesakon raivausta ja ongelmakasvien (kuten nokkonen) niittoa. Puustoa voi puiden kasvaessa hieman harventaa, harvennus on hyvä tehdä perinnebiotoopeille sopivaan tyyliin muodos- tamalla aukeampia kohtia ja jättämällä alueelle monimuotoista lehtipuuvaltaista puustoa. Lahopuiden säästäminen. Kivikasojen kunnossa pitäminen raivaamalla niiden ympäriltä puut ja pensaat pois. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kartta 26. 39. Kivilahden metsälaidun a-b (*) Kohde 40. Koukunkäänteen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-d Rannassa sijaitsevat pellot reunavyöhykkeineen. a) Pelto laskee melko loivasti kohti järveä. Pellon reunassa kulkee isot ojat, jot- ka laskevat rantaluhdan ja -pensaikon läpi järveen. Rantasalmen suojavyö- hykkeiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) rantapellolle on suositeltu suojavyöhykkeen perustamista. (n. 230 m) b) Tervaharjun pellon alareunaa on oikaistu ja pelto sijaitsee nyt lähempänä rantaa, alareunaan on hyvä perustaa suojavyöhyke. (40 m) c) Pellon ja järven välillä on puu- ja pensaskerroksesta muodostuva reunavyö- hyke, jossa mm. tervaleppä, koivut, haapa, pajut, mänty. Kenttäkerroksessa lähinnä suurruohoja. (n. 0,2 ha) 65Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 41. Koukunkäänteen kosteikko Rannassa sijaitsevan pellon kulmasta kulkee leveä oja kapeahkon rantaluhdan läpi järveen. Pellon reunassa on pajupensaikkoa. Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleis- suunnitelmassa (Mikkola 2002) on kohteelle ehdotettu kosteikkoa, kosteikon voisi mahdollisesti perustaa pellolle sekä osittain rantaluhtaan. (n. 0,3 ha, valuma-alue n. 5 ha, josta peltoa n. 60 %) Hoitosuositus: Kosteikon perustaminen esimerkiksi kaivamalla pellolle ja tukkimalla rantaluhdan läpi menevä leveä oja. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. d) Pellon reuna on oikaistu, joten reunavyöhyke on nykyisin kapeampi. Reu- navyöhykkeellä monimuotoista puu- ja pensaskerrosta. (n. 0,05 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus. Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää myös pellon ja jär- ven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät kasvillisuuden hoitotoimet. Vaihto- ehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. Aluetta voidaan hoitaa myös laiduntamalla. Maisemapuiden säästäminen. Reunuksen pitäminen raivaamalla puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pellolle ja toisinpäin säilyy. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 66 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 27. 40. Koukunkäänteen suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-d 41. Koukunkäänteen kosteikko 42. Tervaharjun niitty Kohde 42. Tervaharjun niitty Tervaharjun tila on kesäasuntona. Pihapiirissä järveen viettävällä rinteellä on säilynyt pieni niitty. Alue on jo melko umpeenkasvanut, mutta sopivalla hoidolla siitä voinee saada ennallistettua monilajisen niityn. Karja on todennäköisesti aikoinaan laidun- tanut niityllä. Kasvillisuus on pääasiassa rehevää tuoreen heinäniityn kasvillisuutta, mutta paikoitellen löytyy edustavaakin niittykasvillisuutta, mm. nurmikaunokki, ahopukinjuuri, särmäkuisma, peurankello, päivänkakkara, ruusuruoho. Alueen reu- noilla on harvakseltaan puita, mm. pihtakuuset, pihlajat, lahot koivut. Niityllä on runsaasti lehtipuuvesakkoa ja sinne on levinnyt (puutarhasta?) komealupiinia. (n. 0,2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Niitty- ja mesikasvillisuus. Hoitosuositus: Vesakon raivaaminen ja niityn hoitaminen niittämällä. Vieraslajien (komealupiini) leviämisen estäminen. Maisema- ja lahopuut on hyvä säästää. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki/pienialaisen arvokkaan koh- teen tuki. Kohde 43. Teininmäen haka Teininmäen vanhan pihapiirin läheisyydessä on vanha laidunalue, jota ei ilmeisesti enää vuosikymmeniin ole laidunnettu. Aivan pihapiirin vieressä on melko avoin alue, johon on istutettu koivuja. Kenttäkerroksessa on tuoreen heinäniityn lajistoa, mm. heinät, ruusuruoho, päivänkakkara, aitovirna, nurmikaunokki sekä huomionar- voinen aholeinikki. Muualta alue on puustoinen ja umpeenkasvanut, laidunnuksen merkit ovat kasvillisuudessa kuitenkin edelleen heikosti havaittavissa. Puustossa 67Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 mm. mänty, harmaaleppä, koivut, pihlaja, paikoin on vadelmapusikkoa. Alueen läpi kulkee tilalta lähtien peltotie, jonka reunassa on kiviaitaa. (n. 1,4 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Niittykasvillisuus, huomionarvoinen laji, kiviaita. Hoitosuositus: Vanhan laidunalueen parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Sopivalla hoidolla kohteen perinnebiotooppiarvot voinevat palautua. Tarvittaessa vesakon raivausta ja ongelmakasvien niittoa. Kiviaidan kunnossapitä- minen. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 44. Teininmäen reunavyöhykkeet ja tienpientareet a-c Maisemallisesti kauniit, peltoja kiertelevät reunavyöhykkeet sekä metsäsaareke, jot- ka sijaitsevat kylätien ja vanhan pihapiirin läheisyydessä. Vanhassa pihapiirissä on myöskin useita vanhoja rakennuksia. a) Pellon reunuksella sijaitseva peltotie, joka johtaa tilalta pellon reunuksella sijaitsevalle ladolle. Tien pientareilla on niittykasvillisuutta sekä muutamia maisemapuita. Peltotien takana on tavanomaista talousmetsää, joten reuna- vyöhyke käsittää tällä kohdalla vain peltotien pientareineen sekä ladon ym- päristöineen. Puustoinen kohta hakamaan reunalla on sulkeutunut ja sillä on monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta mm. suuri kataja, mänty, koivut, pihlaja sekä pajupensaat. Tilatien lähellä on myös toinen lato. Van- han kylätien ja pellon väliin jäävällä reunavyöhykkeellä suurempia puita sekä pensaita, mm. koivut, raita, mänty, harmaaleppä, paatsama, pihlaja. Kenttäkerroksessa mm. kielo, heinät, saniaiset. (n. 0,27 ha) b) Tilalle johtavan tien reunus, joka alkaa kylätien reunasta ja jatkuu aina pihapiiriin saakka. Tien pientareella on kivirauniota sekä pihapiirissä kivi- aitaa. Pientareella on niittykasvillisuutta, mm. peurankello, silmäruohot, nurmikaunokki, poimulehdet, myös korkeampaa ja rehevyydestä kertovaa kasvillisuutta on pientareelle tullut mm. mesiangervo, vuohenputki, vadel- ma. Tien pientareella on myös muutamia maisemapuita ja vanhan kylätien varrella puustoa on enemmän, mm. pihlaja, koivut, paatsama, katajat. (n. 0,05 ha) c) Pieni kivinen saareke pellon keskellä, jolla muutamia puita mm. mänty, kuusi sekä pajupensaat. (n. 0,05 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus, kiviaita. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla sekä avoimia kohtia niittämällä. Maisemapuiden säästäminen ja esille ottaminen raivaamalla niiden ym- päriltä pienempää puustoa. Monimuotoista pensaskerrosta on kuitenkin hyvä jättää linnustoa varten. Vanhan kylätien ja pellon välistä reunavyöhykettä voisi raivaamalla pitää puoliavoimena, jotta näkymä tieltä pellolle säilyisi. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 45. Teininmäen suojavyöhyke ja reunavyöhyke a-b Teininmäen tilan rantapelto reunavyöhykkeineen. a) Pelto laskee loivasti järveä ja peltolohkojen välistä kosteaa notkelmaa kohti. Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) on pellolle suositeltu suojavyöhykkeen perustamista. (n. 190 m) 68 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 b) Pellon ja järven välinen reunavyöhyke, jolla monimuotoista puu- ja pensas- kasvillisuutta. (n. 0,1 ha) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykesopimukseen voidaan liittää pellon ja järven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät hoitotoimet. Vaihtoehtoisesti rannan puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. Maisemapuiden säästäminen, reunuksen pitäminen raivaamalla puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pellolle sekä toisinpäin säilyy. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 28. 43. Teininmäen haka 44. Teininmäen reunavyöhykkeet ja tienpientareet a-c 45. Teininmäen suojavyöhyke ja reunavyöhyke a-b Kohde 46. Koivukaarteen reunavyöhykkeet ja metsäsaareke a-c Maisemallisesti kauniit, pieniä peltolohkoja kiertelevät reunavyöhykkeet sekä met- säsaareke, jotka näkyvät Leisniementielle. a) Pellon ja järven välinen reunavyöhyke, jolla monimuotoista puu- ja pensas- kasvillisuutta. (n. 0,15 ha) b) Pellon keskellä sijaitseva metsäsaareke, jolla kivirauniota ja pihlajapensaita. (alle 0,05 ha) c) Pellon ja tilatien välinen reunavyöhyke, jolla kivirauniota ja muutamia puita mm. koivut, pihlaja, kataja. (alle 0,05 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. 69Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla sekä avoimia kohtia niittämällä. Maisemapuiden säästäminen ja esille ottaminen raivaamalla niiden ym- päriltä pienempää puustoa. Monimuotoista pensaskerrosta on kuitenkin hyvä jättää linnustoa varten. Järven ja pellon välistä reunavyöhykettä voisi raivaamalla pitää puoliavoimena, jotta näkymät järveltä pellolle ja toisinpäin eivät pusikoituisi ja peit- tyisi. Rahoitusmuoto: a) Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityis- tuki. b) ja c) - Kohde 47. Löngänlahden haka Leislahdentien varrella sijaitseva vanha lammashaka, jota ei vuosiin ole laidunnettu. Puustossa harvakseltaan isohkoja koivuja sekä mm. haapa, harmaaleppä, tuomi. Kenttäkerros on rehevä ja umpeenkasvanut, mm. mesiangervo ja ohdakkeet, ete- läkulmassa tien reunassa on hieman edustavampaa niittykasvillisuutta. Aluetta on hoidettu raivaamalla. (n. 0,29 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Vanhan laidunalueen parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Aluetta voidaan hoitaa myös metsäsaarekkeena vesakkoa raivaamalla ja pitämällä aluskasvillisuutta matalana niittämällä/raivaamalla. Lahopuiden sekä maisemapuiden säästäminen. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 29. 46. Koivukaarteen reunavyöhykkeet ja metsäsaareke a-c 47. Löngänlahden haka 70 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 48. Löngänlahden metsäsaareke ja reunavyöhyke a-b Maisemallisesti näkyvällä paikalla sijaitsevat metsäsaareke ja reunavyöhyke. a) Pellon keskellä sijaitseva, kylätiehen rajautuva kosteahko pusikoitunut metsäsaareke. Metsäsaarekkeen läpi kulkee sähkölinja ja saareketta kier- tävät pelto-ojat. Puusto melko yksipuolista koivua sekä pajupensaita. (n. 0,10 ha) b) Pellon takareunassa sijaitseva kivinen reunavyöhyke, jota ympäröivät talousmetsät. Aluetta on ilmeisesti joskus laidunnettu, sillä kenttäkerros on edelleen melko avoin ja kasvillisuudessa on hieman niittykasvillisuutta sekä lehtomaisia piirteitä, mm. kastikat, kielo, särmäkuisma, ahomansik- ka, syyläjuuri. Puustossa mm. koivut, haapa, paatsama, pihlaja, kuusi. (n. 0,16 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti Rouhialan valtakunnallisesti merkittävän kult- tuurihistoriallisen ympäristön alueella sekä maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Alueiden hoitaminen raivaamalla. Maisemapuiden säästäminen ja esille ottaminen raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa. Lahopuiden sääs- täminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 49. Rouhialanlahden kosteikko Rouhialanlahdessa, Leislahdentien molemmin puolin sijaitsee jo valmis kosteikko, jossa hieman avovesipintaa sekä luhtakasvillisuutta. Tien ali menee ojarumpu, josta vedet kulkevat rantaluhdan läpi suodattuen Rouhialanlahteen. Kosteikon valuma- alueella ei juurikaan ole peltoja, joten sille ei voi saada erityistukea. (n. 0,6 ha) Hoitosuositus: Kohdetta voi hoitaa kuten maatalouskosteikkoja. Kosteikkoa voisi muokata esimerkiksi avaamalla lisää avovesialueita ja pajukko kaipaisi hieman rai- vausta Rahoitusmuoto: - 71Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 50. Leislahden suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-d Leislahden etelärannalla on paljon peltoja lähellä rantaa. Rannat ovat hiekkaiset ja reunavyöhykkeet kiviset. Alueella on useita maanomistajia. a) Rantaharjun ja Peltorannan rantapelloille on Rantasalmen suojavyöhyk- keiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) suositeltu suojavyöhykkeen perustamista. (n. 300 m + 130 m + 300 m) b) Peltorannan reunavyöhykkeet ovat puustoiset, mm. tervaleppä, pihlaja, koivut ja kenttäkerroksessa lähinnä suurruohot, paikoin hieman niittykas- villisuutta. Reunavyöhykkeellä sijaitsee vanha lato. Peltorannan reunavyö- hykkeet ovat laidunnettu viimeksi viitisen vuotta sitten ja nyt reunavyö- hykkeen pusikoitumista ja rannan ruovikoitumista on jo havaittavissa. (n. 1,1 ha) c) Rantaharjun järven reunavyöhykkeen itäinen puolisko on laidunnettu peltolaitumien kanssa, länsiosaa ei ole vuosiin laidunnettu ja se onkin pusikoitunut. Puustossa koko alueella pääasiassa tervaleppää sekä pihlajaa ja joitakin kuusia, koivuja. Itäisen puoliskon kenttäkerros on laidunnuksen ansiosta matalaa, pensaskerros lähes puuttuu. Kenttäkerroksen kasvillisuus on rehevää ja paikoin kulunutta, valtalajina pillike sekä mm. koiranputki, nurmilauha, voikukka, valkoapila, niittynurmikka. (n. 1 ha) d) Rantaharjun toinen järven reunavyöhyke käsittää kapean, pellon reunasta melko jyrkästi järveen laskevan reunuksen sekä melko avoimen kivisen niemekkeen. Alue on laidunnettu peltolaitumien kanssa. Puu- ja pensas- kerroksessa mm. terva- ja harmaaleppä, koivut, mänty, pihlaja, terttuselja, vadelma. Kenttäkerros on melko matalaa ja rehevää, kasvillisuus on mo- Kartta 30. 48. Löngänlahden metsäsaareke ja reunavyöhyke a-b 49. Rouhialanlahden kosteikko 72 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 nimuotoista ranta- ja niittykasvillisuutta, mm. suo-orvokki, rantakukka, luhtamatara, pikkumatara, ratamosarpio, rantaminttu, katkeratatar, ran- talemmikki. Rehevyyttä ilmentäviä lajeja on myös runsaasti, mm. pillike, nurmilauha, voikukka, nokkonen. Niemekkeen lähellä pellon reunuksella on kivirauniota, jossa myös edustavampaa niittykasvillisuutta, mm. huopa- keltano, ahomansikka, pukinjuuri. (n. 0,8 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus. Hoitosuositus: a) Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuk- sen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää myös pellon ja järven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät kasvillisuuden hoitotoimet. b) - d) Vaihtoehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa reunavyöhykkeenä. Vanhojen laidunalueiden ja rantaluhdan parasta hoitoa olisi lai- dunnuksen uudelleen aloittaminen. Laidunnuksen järjestäminen reunavyöhykkeelle tai hoitaminen raivaamalla. Tarvittaessa avoimien kohtien niittoa. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 51. Peltorannan reunavyöhyke ja puukuja Tilakeskuksen läheisyydessä sijaitseva pellon reunavyöhyke, jota vielä muutama vuo- si sitten on laidunnettu peltolaitumen yhteydessä. Alueella kulkee peltotie. Alueen itäreunalla on lato, jonka ympärillä on rehevää heinä- ja niittykasvillisuutta. Kenttä- kerroksessa on pääasiassa varpuja, valoisimmilla paikoilla myös niittykasvillisuutta. Puustossa männyt, jokunen koivu ja niiden alle on laidunnuksen puuttuessa kasvanut vesakkoa. Lisäksi tilatien varressa on vanha puukujanne, tien itäpuolella koivut ja länsipuolella kuuset. (a) n. 0,27 ha, b) alle 0,05 ha) Kartta 31. 50. Leislahden suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-d 51. Peltorannan reunavyöhyke ja puukuja 73Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen reunavyöhyke, vanha puukuja. Hoitosuositus: Avoimien kohtien ja puukujanteen pientareiden hoitaminen niittä- mällä sekä vesakkoa raivaamalla. Rahoitusmuoto: a) Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityis- tuki, b) -. Kohde 52. Rantaharjun kosteikko Pellon ja järven välisellä reunavyöhykkeellä sijaitsee kosteikko, joka on syntynyt ojan suulla olevaan notkelmakohtaan. Oja kulkee pellon keskellä ja tuo vesiä muutamalta peltolohkolta. Pellon reunassa ojauoma häviää ja vedet leviävät koko notkelman alueelle eli alueella on vesiensuojelullista merkitystä. Puustossa mm. tervaleppä, pihlajavesakkoa, paatsama. Kenttäkerroksessa mm. mesiangervo, kastikat, rentukka, saniaiset, rantakukka sekä punaherukkapensaat, myös myrkkykeisoa on runsaasti. (n. 0,5 ha, valuma-alue n. 58 ha, josta peltoa n. 20 %) Hoitosuositus: Ojaa ei kannata perata ainakaan notkelman alueelta, jotta ojavedet viipyisivät notkelman kosteikossa mahdollisimman pitkään, jolloin mm. kiintoaines ehtii laskeutua ja ravinteet sitoutua kasvillisuuteen. Vaihtoehtoisesti aluetta voidaan hoitaa raivaten viereisten reunavyöhykkeiden kanssa. Rahoitusmuoto: Mikäli kohde täyttää erityistukisopimuksen pinta-ala vaatimukset: Monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Vaihtoehtoisesti luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 53. Rantaharjun metsäsaareke kiviaitoineen (*) Peltolohkojen välissä sijaitseva hieman peltoja korkeampi kapeahko kannas, joka ulottuu metsän reunasta pihan tuntumaan. Alueen keskellä on hyvin säilynyttä ki- viaitaa sekä kaskiraunioita. Puustossa pääasiassa harmaaleppä, pihlaja sekä suuret puumaiset tuomet, terttuselja. Kenttäkerroksen kasvillisuus on rehevää, mm. pillike, nokkonen, saniaiset, myös lehtokasvillisuutta, mm. kielo, sudenmarja, oravanmarja ja niittykasvillisuutta on hieman mm. ahomansikka, nurmitädyke, kissankello sekä pellonpientareella alueen länsiosassa huomionarvoiset ketoneilikka ja ketokaunokki. Nautakarja laiduntaa aluetta yhdessä peltolaitumien kanssa. (n. 0,3 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Ladottu kiviaita ja kaskirauniot, huomionarvoiset lajit. Hoitosuositus: Nykyinen hoito alueelle on hyvä. Tarvittaessa vesakkoa voi raivata ja ongelmakasvillisuutta (kuten nokkonen) voi niittää. Kiviaidan kunnossapitäminen raivaamalla sen vieressä kasvavia puita ja pensaita, jotta ne eivät juurillaan rikkoisi kiviaidan rakenteita. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 54. Rantaharjun koivukuja Rantaharjun tilalle vievän tien varressa tilakeskuksen läheisyydessä on koivukuja. Osa koivuista on lahoja. Pientareella kasvaa tavanomaista rehevää niittykasvillisuutta sekä runsaasti pajun ym. vesakkoa. (Molemmat puolet alle 0,05 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Maisemallisesti kaunis koivukuja sekä lahopuut. 74 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 32. 50. Leislahden suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-d 52. Rantaharjun kosteikko 53. Rantaharjun metsäsaareke kiviaitoineen (*) 54. Rantaharjun koivukuja Hoitosuositus: Vesakon raivaaminen ja pientareiden niitto loppukesästä kun niitty- kasvit ovat ehtineet siementää, jotta pientareiden kasvillisuus säilyy niittymäisenä ja koivut tulevat hyvin esille. Rahoitusmuoto: - Kohde 55. Rantaharjun vanha pihapiiri Asikkalantiehen, metsään ja peltoon rajautuva saareke, jolla on vanhan asuinraken- nuksen jäänteet (lautapino), alueella on ollut myös lato ja keskellä aluetta on (kellari-?) kuoppa. Alueen reunoilla on tiheähköä puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. komeat maisemamännyt, -koivut ja –raita. Myös mm. kuusi, harmaaleppä, pihlaja, pajut, herukkapensaat. Keskellä on avointa aluetta, jolla monimuotoista niittykasvillisuut- ta, edustavimpia lajeja mm. nurmikaunokki, pikkulaukku, pukinjuuri, aho-orvokki, ahomansikka, kissankello. Myös rehevyydestä kertovia lajeja on paikoin mm. kome- alupiini, maitohorsma, mesiangervo. Alueella kasvavaa luonnonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. (n. 0,4 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, mesikasvil- lisuus. Hoitosuositus: Niittykasvillisuuden kannalta parasta alueen hoitoa olisi järjestää alu- een laiduntaminen erillään peltolaitumista. Jos erillään laiduntaminen on hankalaa, voidaan alue laiduntaa peltolaitumien yhteydessä. Vaihtoehtoisesti aluetta voidaan hoitaa niittämällä ja raivaamalla. Maisemapuita voidaan ottaa esille raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa pois. Vieraslajin (komealupiini) leviämisen estäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 75Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 33. 36. Asikkalantien metsäsaarekkeet ja reunavyöhyke a-c 55. Rantaharjun vanha pihapiiri Kohde 56. Ranta-Pyyvilän reunavyöhykkeet a-c Pellon ja järven välillä sijaitsevat reunavyöhykkeet, joita nautakarja on vielä vuonna 2000 laiduntanut. Pellot viettävät loivasti järveä kohti ja pellon reunassa on penger, jossa kiviraunioita. a) Järven ja pellon välinen reunavyöhyke tilan luoteispuolella, puu- ja pensas- lajisto on laji- ja ikärakenteeltaan monimuotoista, mm. harmaa- ja terva- leppä, koivut, pihlaja, haapa, terttuselja, punaherukka, jokunen kuusi ja mänty. Kenttäkerroksessa mm. nurmilauhaa sekä lehtipuuvesakkoa. (n. 0,4 ha) b) Järven ja pellon välinen reunavyöhyke tilan kaakkoispuolella, puu- ja pen- saslajisto on laji- ja ikärakenteeltaan monimuotoista, valtalajina tervaleppä, joiden lisäksi mm. koivut, raita, pajut, tuomi, terttuselja, vadelma. Pellon kulmassa on saunarakennus. Reunavyöhyke jatkuu pellon reunavyöhyk- keenä, jossa kulkee luonnontilaisena säilynyt oja/puro, joka saa vetensä pelloilta. Ojan varrella mm. pihlaja (osa isoja pensaita), tuomi, harmaa- leppä, raita, terttuselja, punaherukka. Kenttäkerroksessa mm. saniaiset. Reunavyöhykkeen/ojan takana on metsätalouskuusikkoa, joka varjostaa reunavyöhykettä ja uomaa, joiden kasvillisuudessa on lehtomaisia piirteitä. Tilakeskuksen kaakkoispuolelle pellolle on rakenteilla uusi iso rakennus. (n. 0,6 ha) c) Järven ja pellon välinen reunavyöhyke tilakeskuksesta hieman erillään. Puustossa mm. terva- ja harmaaleppä, koivut, kuusi, pihlaja, pajut. Kenttä- kerroksessa mm. heinät, maitohorsma, saniaiset, vadelma. (n. 0,2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, monimuo- toinen kasvillisuus. 76 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja/tai mahdollisuuk- sien mukaan laiduntamalla. Monimuotoisen lajiston, maisemapuiden ja lahopuiden säästäminen. Maisemapuita voi ottaa esille niiden ympäriltä pienempää puustoa raivaamalla. Järven reunavyöhykkeiden pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pelloille sekä toisinpäin säilyy. Uuden rakennuksen kohdalle sen sijaan voi jättää reunavyöhykkeen tiheämmäksi, jolloin se toimii näkösuojana. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 57. Ranta-Pyyvilän metsäsaarekkeet a-b Peltojen keskellä tilatien vieressä sijaitsevat pienet puustoiset saarekkeet, jotka ovat jääneet jäljelle suuremmista saarekkeista pellon raivauksen yhteydessä (kartassa saarekkeet näkyvät vielä suurina). a) Saarekkeella muutama iso haapa, lehtikuusi, pienet pihlajat. Pajuja on rai- vattu. Kenttäkerroksessa terttuselja, mesiangervo, maitohorsma. alueella on myös kivirauniota. Alueen lähistöllä kasvaa jättiputkea. (n. 0,05 ha) b) Saarekkeella kivirauniota ja runsaasti pellolta tuotuja kiviä. Puusto on nuorta, mm. harmaaleppä, kuusi, pajut, terttuselja, pienet pihlajat. Kenttä- kerroksessa mm. mesiangervo, maitohorsma, ohdakkeet. (n. 0,06 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus, mesikasvillisuus. Hoitosuositus: Metsäsaarekkeiden hoitaminen raivaamalla ja mahdollisuuksien mu- kaan laiduntamalla. Monimuotoisen lajiston, maisemapuiden ja lahopuiden säästämi- nen. Maisemapuita voi ottaa esille niiden ympäriltä pienempää puustoa raivaamalla. Avoimien kohtien niitto. Vieraslajien (jättiputki) leviämisen estäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 34. 56. Ranta-Pyyvilän reunavyöhykkeet a-c 57. Ranta-Pyyvilän metsäsaarekkeet a-b 77Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 58. Ranta-Pyyvilän kosteikko Vasta raivatuista pelloista (eivät näy kartalla peltoina) notkelmassa sijaitsevat pel- tolohkot ovat märkiä ja hankalasti viljeltäviä. Notkelman läpi kulkee oja, joka kerää pelloilta tulevia vesiä ja ohjaa ne järveen. Kostealla pellolla olisi hyvä kosteikon paikka. (n. 1 ha, valuma-alue n. 24 ha, josta peltoa n. 75 %) Hoitosuositus: Kosteikon perustaminen kaivamalla pellolle. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 59. Asikkalanpellon metsälaidun Tilakeskuksen lähellä sijaitsee vanha metsälaidunalue, jota on viimeksi laiduntanut hevonen 1970-luvulla, sitä ennen nautakarja 1960-luvulle asti. Alueella sijaitsee pieni lammikko, johon tulee peltojen salaojia. Alueella on myös lato. Puusto on harvahkoa ja koivuvaltaista, seassa myös mäntyjä ja itäreunalla on tiheämpiä kuusikkokohtia. Kenttäkerroksessa mm. mesiangervo, nurmilauha, ohdakkeet, vadelma, kastikat, suo-orvokki, myös niittylajistoa on paikoitellen, mm. ahomansikka, särmäkuisma, nurmitädyke. (n. 2,9 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Vanha laidunalue, vesialtaalla myös vesiensuojelullista merkitystä ja sijainti osittain Rouhialan valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurihisto- riallisen ympäristön alueella. Hoitosuositus: Vanhojen laidunalueiden paras hoitomuoto on laidunnus. Sopivalla hoidolla alueen perinnebiotooppiarvot voinevat palautua. Laidunnuksen järjestämi- nen. Puustoa voi hieman harventaa, jotta valoisuus lisääntyy ja aluskasvillisuus saa lisää tilaa. Harvennus erityisesti havupuista ja muodostamalla aukeampia kohtia, välttäen tasavälein harventamista. Tarpeen mukaan ongelmakasvillisuuden (kuten ohdakkeet, mesiangervo, vadelma) niittoa/raivausta. Laidunnuksen lisäksi tarvitta- essa vesakon raivausta. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheeseen ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkos- sa perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 60. Asikkalanpellon reunavyöhykkeet a-c Asikkalantien varrella sijaitsevat ja sille näkyvät reunavyöhykkeet. a) Asikkalantielle peltojen yli näkyvä maisemallisesti kaunis peltolohkojen välinen pitkänomainen saareke, joka jatkuu vanhan metsälaitumen reu- navyöhykkeenä. Alueella on kivirauniota, kauniita maisemapuita sekä useita rakennuksia mm. lato, kuivuri. Korkeusero saarekkeen molemmin puolin sijaitsevien peltolohkojen välillä on melko suuri, joten alue on jäänyt todennäköisesti sen takia viljelemättä. Monimuotoista puu- ja pensaslajis- toa, mm. isot pihlajapensaat (joista osa lahoja), mänty, koivut, harmaaleppä, terttuselja, pajut. Kenttäkerroksessa lähinnä suurruohot, mm. maitohors- ma, vadelma, jättipalsami. Kiviä kasataan alueelle edelleen. Rakennusten ympäristöt ovat avoimia, joilla rehevää heinä- ja niittykasvillisuutta. (n. 0,5 ha) 78 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 b) Asikkalantien ja pellon väliin jäävä reunavyöhyke (tilan länsipuolella), jota karja on 1960-luvulle asti laiduntanut ja siatkin siinä ovat olleet 1980-luvul- la. Kasvillisuus on rehevää, puustossa pääasiassa harmaaleppää sekä paju- ja. Kenttäkerroksessa pääasiassa suurruohot, mm. mesiangervo, vadelma, maitohorsma. (n. 0,2 ha) c) Asikkalantien ja pellon väliin jäävä reunavyöhyke (tilan itäpuolella), jota karja on 1960-luvulle asti laiduntanut ja ilmeisesti siatkin siinä ovat olleet 1980-luvulla. Kasvillisuus on rehevää, puustossa harmaaleppä, kuusi, pihlaja, koivut, terttuselja, pajut sekä tilatien laidassa suuri pihta. Kent- täkerroksessa runsaasti kuusentaimia (istutetut?) sekä suurruohoja, mm. mesiangervo, vadelma, maitohorsma. (n. 0,2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla ja osittain Rouhialan valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurihistoriallisen ympäristön alueella. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja avoimia kohtia niit- tämällä. Monimuotoisen lajiston, maisemapuiden ja lahopuiden säästäminen. Mai- semapuita voi ottaa esille niiden ympäriltä pienempää puustoa raivaamalla. Tien varren reunavyöhykkeiden pitäminen raivaamalla puoliavoimena, jotta näkymä tieltä pelloille säilyy. Tällöin olisi hyvä harventaa alueelle nousevia kuusia, jotka peittävät näkymää eniten. Tien varresta voi niittää/raivata korkeampaa vatukkoa ja mesiangervoa. Raivaus- ja niittotähteiden korjaaminen pois alueelta, jotta alueen ravinteisuus vähenisi. Vieraslajien (jättipalsami) leviämisen estäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 35. 56. Ranta-Pyyvilän reunavyöhykkeet a-c 58. Ranta-Pyyvilän kosteikko 79Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 36. 59. Asikkalanpellon metsälaidun 60. Asikkalanpellon reunavyöhykkeet a-c Kohde 61. Leutolan reunavyöhyke Pellon ja järven sekä tien väliset reunavyöhykkeet, jotka jatkuvat peltolohkojen välise- nä saarekkeena. Puustossa mm. tervaleppä, koivut, pajut. Kenttäkerroksessa hieman niittykasvillisuutta, mm. heinät, särmäkuisma. Tien ja pellon välisellä reunavyöhyk- keellä on kivirauniota. (n. 0,5 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Rajautuu Vaahersalonlampi Natura 2000 –alueeseen (FI 0500172), sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeen hoitaminen raivaamalla, erityisesti kiviraunioita ja maisemapuita voi ottaa esille raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa. Monimuotoisen lajiston ja lahopuiden säästäminen. Tien pientareen niittykasvilli- suutta voi tarvittaessa niittää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 62. Leutolan suojavyöhykkeet/kosteikko Vaahersalonlammen luoteispään pellot ovat kosteat ja hankalasti viljeltävät. Ojien varteen ja rantaan hankalasti viljeltäville alueille voidaan perustaa suojavyöhykkeet. Vaihtoehtoisesti pellolle voisi mahdollisesti perustaa myös kosteikon, sillä peltojen keskellä kulkevat ojat keräävät vesiä melko laajoilta peltoalueilta ja ne kulkevat ran- taluhdan läpi kaivettua pitkää ojaa pitkin Vaahersalonlammen keskelle. Rajautuu Vaahersalonlampi Natura 2000 –alueeseen (FI 0500172). (Suojavyöhykkeen pituus n. 460 m tai kosteikon pinta-ala n. 0,7 ha, valuma-alue n. 30 ha, josta peltoa n. 75%.) 80 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle tai vaihtoehtoisesti kostei- kon perustaminen esimerkiksi kaivamalla pellolle sekä tarvittaessa rantaluhtaan. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Erityisarvojen vuoksi kosteikon perustaminen kohteelle edellyttää erityisen huolellista suunnittelua ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki tai kosteikon perustamiseen perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 63. Vaahersalonlammen laitumet a-b (*) Vaahersalonlammen rannat sekä laaja rantaluhta ovat aikoinaan olleet kaikki lai- dunnettuina. Nykyään laidunnettuna on enää vain Hukkavaaran rantametsät ja rantaluhta. Alueella on useita maanomistajia. a) Leutolan rannassa laidunnusta on ollut vielä 1990-luvun alussa ja laidun- nuksen jäljet ovat edelleen näkyvissä kenttäkerroksen kasvillisuudessa, jos- sa on mm. heiniä. Alueella on runsaasti laidunnuksen loputtua kasvanutta pihlajanvesakkoa. Hukkavaaran laitumia lukuun ottamatta Vaahersalon- lammen rannat ovat laidunnuksen puuttuessa ruovikoituneet ja kasvaneet umpeen. Puusto on monimuotoista, valtalajeina tervaleppä sekä koivut. b) Hukkavaaran laidunalue käsittää rantaluhdan lisäksi peltojen ja järven välillä sijaitsevat metsälaitumet. Toinen metsälaidunalue on koivuvaltai- nen, kenttäkerroksessa runsaasti heiniä sekä perinnebiotoopeille tyypillistä kasvillisuutta. Toinen alue on tervaleppävaltaista, kenttäkerros on melko kulunutta ja rehevää, mm. vadelma, vuohenputki, nokkonen, käenkaali, voikukka. Kivikasoja sekä lahopuita on molemmissa. Rantaluhdassa mm. Kartta 37. 61. Leutolan reunavyöhyke 62. Leutolan suojavyöhykkeet/kosteikko 63. Vaahersalonlammen laitumet a-b (*) 81Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 sarat, heinät, kurjenjalka, konnanleinikki, myrkkykeiso. Nautakarja laidun- taa aluetta, jota hoidetaan erityistuen avulla (2007-2012). (yht. 20,47 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy Vaahersalonlampi Natura 2000 –alueeseen (FI 0500172), uhanalaiset lajit, vanha laidunalue. Hoitosuositus: Hukkavaaran alueella hoidon jatkaminen entisellään, laidunalueen laajentaminen mahdollisuuksien mukaan. Vanhojen laidunalueiden parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Tarvittaessa vesakon raivausta. Erityis- arvojensa vuoksi kohde edellyttää erityisen huolellista suunnittelua ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Uusille laidunalueille perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten inves- tointien tuki ja jatkossa perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kartta 38. 63. Vaahersalonlammen laitumet a-b (*) Kohde 64. Väliahon suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Rantapellot sekä pellon ja järven väliin jäävä kapea puustoinen reunavyöhyke. a) Pellot viettävät järveen päin ja rannassa on kapea puustoinen reunavyöhy- ke. Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) on pelloille suositeltu suojavyöhykkeiden perustamista. (n.420 m) b) Reunavyöhykkeellä (länsipuoli) on pajukkoa sekä harvakseltaan nuoria koivuja. (n. 0,1 ha) c) Reunavyöhykkeellä (itäpuoli) mm. tervaleppä, koivut sekä pajukkoa. Lisäk- si rantaan menevän tien ja pellon välisellä reunavyöhykkeellä mm. harmaa- leppä, pihlaja, haapa. Reunavyöhykettä on hoidettu raivaamalla. (0,3 ha) 82 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää myös pellon ja järven väliin jäävällä luonnontilaisella alueella tehtävät kasvillisuuden hoitotoimet. Vaihtoehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. Rantapuuston ja pensaikon raivaamista ja reunavyöhyk- keen pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pellolle ja toisinpäin säilyy. Mai- semapuita voi ottaa esille raivaamalla niiden ympäriltä pois pienempää puustoa. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 39. 64. Väliahon suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Kohde 65. Teinijoen ja Salmelan ojanotkot pientareineen a-b (*) Teinijoen tilan pellon luoteisreunassa sekä Salmelan tilan peltojen keskellä sijaitsee ojanotkot, jotka alun perin ovat olleet luonnontilaisia, mutta ovat jossain vaiheessa perattu ja perkaamisen jälkeen purot ovat kaivaneet itselleen vielä syvemmän uoman. Kasvillisuus on monimuotoista, puu- ja pensaskerroksessa mm. raita, pihlaja, tuomi, koivut, harmaaleppä, vaahtera, terttuselja sekä herukkapensaat, kenttäkerroksessa runsaasti saniaisia (mm. hiirenporras ja metsäalvejuuri) sekä mm. osmankäämi, pelto- korte, vuohenputki, rönsyleinikki, rantamatara, nokkonen, ojakellukka, suo-orvokki ja erilaiset sammalet. Alueilla on myös runsaasti (pikku)lintuja sekä metsäkauris. Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen puronvarsikasvillisuus. Hoitosuositus: Alueiden säästäminen luonnontilaisina. Rahoitusmuoto: - 83Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 66. Salmelan reunavyöhykkeet a-c Rantasalmen keskustassa sijaitsevat Salmelan tilan monimuotoiset peltojen reuna- vyöhykkeet. a) Salmelan tilakeskuksen luoteispuolella on peltojen ja Ohitustien välissä on reunavyöhyke, jossa kasvaa tiheähköä puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. koivut, mänty, kuusi, pajut. Reunavyöhyke on umpeutunut ja näky- mä pelloille sekä Pienelle Raudanvedelle peittynyt. Reunavyöhyke jatkuu peltolohkojen välisenä pientareena, jolla kasvaa maisemallisesti kauniita suuria raita- ja pihlajapensaita. Osa pensaista on lahoja. Peltojen ja järven rantaluhdan välisellä reunavyöhykkeellä kasvaa mm. harvakseltaan koivu- ja. Pellon luoteisreunalla rantaan menevän tien varrella sijaitsee koivukuja. Kenttäkerroksessa on lähinnä heiniä sekä paikoitellen hieman niittylajistoa. (n. 0,2 ha) b) Salmelan tilakeskuksen koillispuolen peltojen ja rantaluhdan välinen reu- navyöhyke, jolla monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta. (n. 0,3 ha) c) Peltojen ja Ohitustien välinen reunavyöhyke, jossa tiheähköä puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. koivut, mänty, kuusi, pajut. Kenttäkerroksessa lähinnä heiniä sekä hieman niittylajistoa. Reunavyöhyke on umpeutunut ja näkymä pelloille on peittynyt. (pinta-ala alle 0,05 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla sekä mahdollisuuksien mukaan avoimia kohtia niittämällä. Tien ja järven reunavyöhykkeiden puuston har- ventaminen, jotta näkymä tieltä ja järveltä pellolle säilyy puoliavoimena. Harvennus on hyvä tehdä erityisesti pienemmistä puista ja havupuista. Maisemapuiden säästä- minen ja tarvittaessa esille raivaaminen. Rahoitusmuoto: a) – b) Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen eri- tyistuki, c) - Kohde 67. Teinijoen ja Salmelan suojavyöhykkeet Teinijoen ja Salmelan pellot laskevat loivasti vesistöä kohti ja niiden alareunat ovat kosteat ja hankalasti viljeltävät. Peltojen alareunaan voi perustaa suojavyöhykkeet. (n. 150 m + 180 m + 90 m) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki. Kohde 68. Rantasalmen keskustan lumopellot sekä uhanalaisten lajien esiintymispaikka a-e (*) Rantasalmen keskustassa on useita pieniä peltoja, joiden kasvillisuus on monimuo- toista ja muuttunut niittymäiseksi. Pellot on niitetty vuosittain. Alueilla kasvavaa luonnonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään, kohteilla lentelikin runsaasti mm. perhosia. a) Ohitustien lounaispuolella, tien sekä talojen välissä sijaitseva pieni pelto- lohko. Kasvillisuus on muodostunut niittymäiseksi, edustavimpia lajeja 84 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 ovat mm. harakankello, paimenmatara, ruusuruoho, ahosuolaheinä, aitovirna sekä huomionarvoinen kissankäpälä. Komealupiinia on myös levinnyt alueelle. Rehevyyttä ilmaisevia lajeja on myös jonkin verran, mm. vuohenputki, voikukka, koiranheinä. (n. 0,1 ha) b) Ohitustien lounaispuolella, kahden tien sekä talojen välissä sijaitseva pieni peltolohko. Kasvillisuus on muodostunut niittymäiseksi, edustavimpia lajeja ovat mm. harakankello, ahomansikka, särmäkuisma, ahosuolaheinä. Rehevyyttä ilmaisevia lajeja on myös jonkin verran, mm. voikukka, koiran- putki, koiranheinä. (n. 0,1 ha) c) Teiden risteyksen läheisyydessä sijaitseva pieni hiekkainen peltolohko sekä sen luoteispuolella oleva avoin alue, jolla arvokasta niittykasvillisuutta. Pellon viereisellä avoimella alueella maisemapuita, mm. suuri raitapensas, käkkyräinen mänty, koivut. Kasvillisuudessa mm. siankärsämö, nurmirölli, harakankello, ahomansikka, paimenmatara, särmäkuisma, ruusuruoho, aho- ja niittysuolaheinä, nurmitädyke, hiirenvirna, aitovirna sekä huomion- arvoiset kissankäpälä, ketoneilikka ja aholeinikki. Ravinteisuutta ilmentä- vät vuohenputki, voikukka, koiranputki, koiranheinä. Alueille on levinnyt myöskin jonkin verran komealupiinia. Alueeseen kuuluu myös tien ja pellon välinen kapea reunavyöhyke, jolla melko tiheästi pientä puustoa, mm. mänty, haapa, pihlaja. (yht. n. 0,3 ha) d) Hiekkaisen koirankoulutuskentän ruohikkoiset reunukset, joilla kasvaa erittäin monimuotoista ja arvokasta keto- ja niittylajistoa, edustavimpia lajeja mm. kissankello, karvaskallioinen, ketosilmäruoho, huopakeltano, pukinjuuri, ketohopeahanhikki sekä huomionarvoiset kesämaitiainen, ketoneilikka, kissankäpälä, aholeinikki sekä uhanalainen ketonoidanlukko ja alueellisesti uhanalainen virnasara. Kasvillisuus on ilmeisesti säilynyt alueen kuivuuden ja sopivan kulutuksen ansiosta, vaikka reunuksia ei juuri ole niitettykään (ainoastaan kentän keskialuetta niitetään/ajetaan ruohon- leikkurilla). Kentän keskialueella yksipuolisempaa tuoreen heinäniityn kasvillisuutta, heinien lisäksi mm. apilat, voikukat. (n. 0,7 ha) e) Parkumäentien itäpuolelle jäävä pieni peltolohko, jonka kasvillisuus on melko monimuotoista tuoreen heinäniityn lajistoa. (n. 0,2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, monimuotoi- nen niitty- ja mesikasvillisuus, uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit. Hoitosuositus: Kohteiden hoitaminen niittämällä ja korjaamalla niittotähteet. Pelto- jen pientareitakin on hyvä hoitaa niittämällä ja/tai nousevaa vesakkoa raivaamalla, erityisesti c)-kohteen pellon ulkopuolisia alueita olisi hyvä sekä niittää että raivata. C)-kohteella myös tien ja pellon välistä puustoa voisi harventaa/raivata, jotta näky- mä tieltä peltoniitylle avartuisi. Isommat maisemapuut ja –pensaat on hyvä säästää ja niitä voi ottaa esille raivaamalla niiden ympärillä kasvavaa pienempää puustoa. Reheviä kohtia ja ongelmakasvillisuutta (kuten vuohenputki, koiranputki) voi olla tarpeen niittää ensimmäisen kerran jo alkukesästä ennen kasvien siementämistä. Vieraslajien (komealupiini) leviämisen estäminen. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. 85Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 40. 65. Teinijjoen ja Salmelan ojanotkot pientareineen a-b (*) 66. Salmelan reunavyöhykkeet a-c 67. Teinijoen ja Salmelan suojavyöhykkeet 68. Rantasalmen keskustan lumopellot sekä uhanalaisen lajin esiintymispaikka a-e (*) Kartta 41. 65. Teinijjoen ja Salmelan ojanotkot pientareineen a-b (*) 66. Salmelan reunavyöhykkeet a-c 67. Teinijoen ja Salmelan suojavyöhykkeet 68. Rantasalmen keskustan lumopellot sekä uhanalaisen lajin esiintymispaikka a-e (*) 86 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 69. Rantakartanon reunavyöhyke Rantakartanon peltojen ja järven välissä on monimuotoista reunavyöhykettä, jota nautakarja on aikoinaan laiduntanut. Reunavyöhyke laskee pellon reunasta jyrkästi rantaan, pellon reunassa kulkee peltotie. Puustossa mm. koivut, kuusi, harmaa- ja tervaleppä, tuomi. Kenttäkerroksessa runsaasti heiniä, paikoin on hieman niittykas- villisuutta sekä mm. maitikat ja vanhat puutarhakasvit/kulttuurilajit lehtoakileija ja lehtosinilatva, rannan on vallannut järviruokokasvusto ja sen seassa mm. myrkky- keiso. Reunavyöhykkeellä on useita vanhoja rakennuksia, mm. rantasauna/mökki (1920-luvulta), kellari, tervausmökki, paja. Aluetta on aiemmin hoidettu erityistuella. (n. 1,1 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus, laidunhistoria, vanhat rakennukset. Hoitosuositus: Hoitaminen raivaamalla ja mahdollisuuksien mukaan avoimia kohtia niittämällä. Myös hoitaminen laiduntamalla on mahdollista. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 70. Rantakartanon rantaniitty Rantakartanon peltojen ja Kantosaaren välissä sijaitsee laaja rantaluhta, jota nautakar- ja on aikoinaan laiduntanut. Rantaluhdan kasvillisuudessa pääasiassa sarat sekä mm. luhtavilla. Pajupensaita on siellä täällä. Rantaluhdan länsipuolella pellon reunassa on puustoinen ojitettu alue, jonka puustossa lähinnä nuoret koivut. Alueen länsiosaa on vielä muutama vuosi sitten laidunnettu ja hoidettu erityistuen avulla. (n. 9 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy osittain Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Na- tura 2000 –alueeseen (FI0500044), vanha laidunalue Hoitosuositus: Vanhojen laidunalueiden ja rantaluhdan paras hoitomuoto on lai- dunnus. Laidunnuksen järjestäminen. Laidunnuksen lisäksi tarvittaessa raivausta. Erityisarvojensa vuoksi kohde edellyttää erityisen huolellista suunnittelua ja vaiku- tukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 71. Rantakartanon suojavyöhyke Rantakartanon pellon reunassa rantaluhtaan rajautuen kulkee leveä oja, jonka lähei- nen pelto on kostea. Suojavyöhykkeen perustaminen ojan varteen voi olla aiheellista. (n. 390 m) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellon reunaan. Suojavyöhykesopi- muksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki. 87Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 42. 69. Rantakartanon reunavyöhyke 71. Rantakartanon suojavyöhyke Kartta 43. 70. Rantakartanon rantaniitty 71. Rantakartanon suojavyöhyke 88 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 72. Lamminpohjan suojavyöhyke Lamminpohjan laaja peltoaukea rajautuu alareunastaan Kosulanlampi – Pieni Rau- danvesi Natura 2000 –alueeseen ja pellolta kulkee ojat Natura 2000 –alueelle. Pelto laskee loivasti vesistöä kohti ja alareuna on usein kostea ja hankalasti viljeltävä. (yht. n. 1 km) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellon reunaan. Suojavyöhykesopi- muksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki. Kohde 73. Lamminpohjan reunavyöhykkeet a-c Lamminpohjan peltojen maisemallisesti kauniit reunavyöhykkeet, jotka sijaitsevat kylätien varrella ja sen läheisyydessä. a) Peltolohkojen välinen kapea saareke, joka jatkuu metsän reunavyöhykkee- nä. Reunavyöhykkeellä on monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta sekä paikoin kivirauniota. Reunuksella on yksi lato. Tien vierestä saareke on avoin. Kenttäkerroksessa lähinnä heiniä ja suurruohoja, mm. koiranput- kea. (n. 0,6 ha) b) Tien ja pellon väliin jäävä maisemallisesti kaunis reunavyöhyke, jolla pari latoa, kivirauniota, maisemapuita mm. komea pylväskataja, koivut, pih- lajat. Kenttäkerroksessa lähinnä heiniä ja suurruohoja, mm. koiranputki, maitohorsma, paikoin hieman niittykasvillisuutta. (n. 0,2 ha) Kartta 44. 72. Lamminpohjan suojavyöhyke 73. Lamminpohjan reunavyöhykkeet a-c 89Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 c) Peltojen luoteisosassa on tien ja pellon välillä reunavyöhykettä, jossa moni- muotoista puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. haapa, koivut, kuusi, pihlaja- pensaat, pajut. (n. 0,2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Hoitaminen raivaamalla ja avoimia kohtia niittämällä. Maisemapui- den ja -pensaiden säästäminen. C)-kohteen tien ja pellon välisen reunavyöhykkeen harventaminen ja pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä tieltä pellolle säilyy. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 74. Kantosaaren metsäsaareke ja pieni kosteikko Kantosaaressa pellon keskellä sijaitsevassa kosteassa notkelmassa on metsäsaareke, johon on kaivettu pieni laskeutusallas erityistuella. Metsäsaarekkeen reunassa on pa- to/säätölaitteisto, josta vedenkorkeutta voidaan säädellä. Laskeutusaltaasta lähtee sa- laoja järveä kohti. Metsäsaarekkeella on monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. koivut, harmaaleppä, pajut. Myös lahopuita on jonkin verran. Kenttäkerroksessa mm. heinät. Läheisellä pellolla nähtiin kuovi ja töyhtöhyypät. (n. 0,2 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen kasvillisuus, vesiensuojelullisesti toi- miva allas. Hoitosuositus: Metsäsaarekkeen puuston harventaminen poistamalla joitakin suu- rempia puita, erityisesti havupuita. Lahopuut ja marjovia lajeja on hyvä säästää. Hoitaminen raivaamalla. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 75. Kantosaaren pohjavesialueen pelto Kantosaari on kokonaisuudessaan pohjavesialuetta. Kantosaaren pohjavesialue on luokiteltu III-luokkaan, pelto sijaitsee myös lähellä järven rantaa ja viettää loivasti ve- sistöön päin. Pohjavesialueiden peltoviljelysopimusta ei voi saada kuin I- ja II-luokan pohjavesialueille, mutta alueelle on hyvä tehdä suojavyöhykesopimus. Sopimus voidaan tehdä koko peltolohkolle, sillä pohjavesialueen ulkopuolelle jää vain pieni osa pellosta. (n. 5 ha) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki. Kohde 76. Kantosaaren reunavyöhyke Kantosaaren pellon ja järven välillä sijaitseva reunavyöhyke, jota aikoinaan on lai- dunnettu. Puu- ja pensaslajisto on monipuolista, mm. harmaaleppä, koivut, pihlaja, kuusi, mänty. Alueella on runsaasti lahopuita ja tikkojen suosimia kolopuita. Eteläosa on avoimempaa ja kenttäkerroksessa on runsaasti heiniä sekä hieman niittykasvilli- suuttakin jäljellä, mm. särmäkuisma, tuoksusimake, aitovirna, metsämaitikka, isotal- vikki. Eteläosassa alueen rajalla on myöskin pellolta tuleva oja, johon on erityistuella kaivettu laskeutusallas. (n. 0,5 ha) 90 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Rajautuu osittain Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Natura 2000 –alueeseen (FI0500044), monimuotoinen lajisto. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeen puuston hoitaminen raivaamalla, alueen moni- muotoisuus säilyttäen. Lahopuut ja marjovia lajeja on hyvä säästää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 77. Härkämäen lumopelto Metsän keskellä, lähellä Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi Natura 2000 –aluetta sijaitseva pieni pelto. Pelto sijaitsee koilliseen suuntautuvalla rinteellä ja on kuiva, peltoviljely on mm. kuivuuden ja varjoisuuden takia hankalaa, joten pelto on jäänyt pois peltoviljelystä. Viime vuosina sitä on niitetty. Pellolle on muodostunut melko monimuotoista niittykasvillisuutta, mm. harakankello, voikukka, niittynätkelmä, ahosuolaheinä, aitovirna, särmäkuisma, nurmitädyke, metsämaitikka, koiranheinä sekä runsaasti kuminaa, jota on aiemmin viljelty pellolla. Alareuna on hieman kos- teampi ja rehevämpi, mm. suo-ohdake, koiranheinä. Yläreunassa kivirauniota, jolla mm. suuri kuivanut kataja. Pellon yläpuolella rinteessä oleva metsä on vasta hakattu pois, joten pelto on nyt melko valoisa. Alueella kasvavaa luonnonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. (n. 0,9 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Monimuotoinen niitty- ja mesikasvillisuus. Hoitosuositus: Alue voidaan jättää pois peltoviljelystä ja antaa kehittyä niityksi. Hoitona niitto ja niittotähteiden korjaaminen pois alueelta. Tarvittaessa rehevämpää kasvillisuutta ja ongelmakasvillisuutta (mm. koiranputki, suo-ohdake) voidaan niit- tää kaksi kertaa kesässä, ensimmäisen kerran jo alkukesästä ennen ongelmakasvien siementämistä. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 45. 74. Kantosaaren metsäsaareke ja pieni kosteikko 75. Kantosaaren pohjavesialueen pelto 76. Kantosaaren reunavyöhyke 77. Härkämäen lumopelto 91Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 78. Halla-ahon reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-e Halla-ahon tilan alueella sijaitsee useita monimuotoisia reunavyöhykkeitä ja metsä- saarekkeita. a) Tilan pihapiirissä sijaitsee pieni harmaaleppähaka, joka toimii lypsykarjalle tarhana ja jonka läpi ne kulkevat peltolaitumille. Harmaaleppien lisäksi mm. kataja, mänty. Hakamaalla on merkitystä lähinnä maisemallisesti, kasvillisuus on rehevää, heinien lisäksi mm. koiranputki, niittyleinikki, nokkonen, suo-ohdake, voikukka. (n. 0,3 ha) b) Pihapiirin lähellä tilatien ja pellon välillä on puu- pensaskerrokseltaan monimuotoinen reunavyöhyke, joka peltojen ylitse ja muiden metsäsaarek- keiden ja reunavyöhykkeiden lomitse näkyy kylätielle. Alueella on useita maisemapuita, mm. järeät haavat, joista osa lahoja, monihaaraiset männyt ja isot pihlajapensaat. Kenttäkerroksessa lähinnä metsävarvut. (n. 0,3 ha) c) Kylätien risteyksessä, näkyvällä paikalla sijaitseva metsäinen ja kivikkoinen saareke. Alueen läpi kulkee sähkölinja. Puustossa mm. monihaarainen mai- semamänty sekä koivut, kuusi, kataja, pihlaja, pajut. Aluetta on ilmeisesti aiemmin laidunnettu, sillä kenttäkerroksessa on metsälajien, kuten lillukka ja metsämaitikka, lisäksi runsaasti heiniä sekä hieman niittykasvillisuutta, mm. särmäkuisma, nurmitädyke. Tien reunassa on avoimempi alue, jossa lähinnä vadelmaa, heiniä ja suurruohoja, kuten koiranputki, maitohorsma ja mesiangervo. Alue toimii tällä hetkellä myös erilaisten maataloustarvik- keiden varastona. (n. 0,4 ha) d) Peltojen väliselle kiviselle niemekkeelle peltokäytön ulkopuolelle jäänyt alue. Alueella on vanha romahtanut lato ja alueen kaakkoisreunalla sijait- see vanhan tien pohja. Puustossa mm. koivut, kuusi, kataja, pihlajantaimet. Myös lahopuita. Kenttäkerroksessa mm. metsämaitikka, oravanmarja, oja- Kartta 46. 78. Halla-ahon reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-e 92 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 kellukka, vuohenputki, sudenmarja sekä hieman niittykasvillisuutta, mm. särmäkuisma, aho-orvokki, ahomansikka, nurmitädyke. (n. 0,1 ha) e) Pellon reunavyöhykkeellä sijaitseva vanha pihapiiri, jossa mm. pieni talo, suuri lato, vanhan hirsinavetan rauniot, kivistä ladotut kaivo sekä kellari. Alueella on suuria ja vanhoja puita, mm. koivut, kuusi ja pihlajapensaita. Kenttäkerroksessa lähinnä vadelmaa, suurruohot sekä hieman tuoreen heinäniityn kasvillisuutta. (n. 0,3 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, vanhat ra- kenteet. Hoitosuositus: Vesakon raivaus ja avoimien kohtien laidunnus tai niitto. Kuuset- tumisen ehkäiseminen kuusentaimia poistamalla. Maisemapuiden esille ottaminen raivaamalla niiden ympäriltä pois pienempää puustoa. Lahopuut, maisemapuut ja marjovia lajeja on hyvä säästää. Ylimääräisten tarvikkeiden poistaminen alueilta. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 79. Lehtoniemen suojavyöhyke ja reunavyöhyke a-b Rantapelto reunavyöhykkeineen sekä rantaluhta. Alueella on useita maanomistajia. a) Pelto on melko tasainen, hieman järveen päin viettävä. Rannan puolen reuna on osittain kosteaa ja vaikeasti viljeltävää. (n. 570 m) b) Peltojen ja järven välissä sijaitsee puustoinen reunavyöhyke sekä rantaluh- ta. Karja on aikoinaan laiduntanut rantaluhtaa, jossa mm. sarat, ruovikkoa, osmankäämi, kurjenjalka. Puustossa mm. koivut, mänty, harmaaleppä, pajut. (n. 0,9 ha + 1,3 ha) Kartta 47. 78. Halla-ahon reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-e 79. Lehtoniemen suojavyöhyke ja reunavyöhyke a-b 93Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää myös pellon ja järven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät kasvillisuuden hoitotoimet. Vaih- toehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raiva- ten reunavyöhykkeenä. Reunavyöhykkeen pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pellolle ja toisinpäin säilyy. Maisemapuut ja lahopuut on hyvä säästää ja pensaskerrosta on hyvä jättää linnustoa varten. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 80. Koivusuon haka a-b (*) Tilakeskuksen läheisyydessä, peltojen keskellä sijaitsevalla loivalla kumpareella si- jaitsevat melko tasamaastoiset maisemallisesti hyvin kauniit kiviset hakamaat. a) Maisemallisesti kaunis harvapuustoinen ja kivikkoinen koivuhaka, jossa on myös muutamia kuusia sekä katajia. Havupuutiheikkö alueen itäosasta on poistettu, joten koko alue on nyt puustorakenteeltaan samannäköistä. Kent- täkerros on melko avointa, tuoretta rehevähköä heinäniittyä. Valtalajeina nurmilauha, niittyleinikki ja nurmirölli. Muita lajeja mm. metsämaitikka, puna-ailakki, nurmitädyke, ahomansikka, metsäkurjenpolvi, sudenmarja, rehevyyttä ilmentäviä lajeja on myös runsaasti, mm. maitohorsma, koi- ranputki, vuohenputki. Kosteammissa painanteissa on mm. suo-orvokkia. Itäosassa aiemmin kasvanutta jäkkiä ja nurmitatarta ei Lumo-yleissuun- nittelun yhteydessä havaittu, mutta voi olla että jäi vain huomaamatta. Kartta 48. 80. Koivusuon haka a-b (*) 94 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Aluetta laiduntavat vasikat ja laidunpaine vaikutti 2009 alkukesän käynnil- lä pienehköltä. Itäosassa pärekattoinen lato. (3,12 ha) b) Tilatien varressa entisellä niityllä on vaatimaton kivikkoinen kuusihaka. Alueen länsiosassa on runsaasti kuusentaimia. Kenttäkerros on rehevää nurmilauhavaltaista heinäniittyä. Aluetta hoidetaan niittämällä. (0,43 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Arvokkaat perinnemaisemat (M). Hoitosuositus: Kohteita hoidetaan erityistuen avulla (2005-2010). Parasta hoitoa vanhoille laidunalueille on laidunnuksen jatkaminen. Laidunnuksen järjestäminen jatkossakin molemmille alueille tai vaihtoehtoisesti pienempää aluetta voidaan edel- leen niittää. Pienemmän alueen laiduntamisen järjestämisen helpottamiseksi sen voisi aidata esim. viereisen metsän/hakkuualueen yhteyteen, jolloin laitumelle saisi enemmän pinta-alaa. Rehevimpiä kohtia ja ongelmakasvillisuutta on laidunnuksen lisäksi niitetty, ongelmakasvien niitto on hyvä tehdä jo alkukesästä, ennen kuin esim. koiranputki ehtii siementämään. Kuusettumisen ehkäiseminen kuusentaimia poista- malla. Laidunnuspaineeseen kannattaa myös kiinnittää huomiota, kun se on riittävä ja laidunnus aloitetaan tarpeeksi ajoissa alkukesästä, eivät ongelmakasvitkaan pääse valtaamaan alaa liiaksi. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 81. Putkilahden reunavyöhyke Parkumäentien varrella sijaitsevan pellon ja Putkilahden välinen reunavyöhyke. Reunavyöhykkeellä on tiheää puustoa, mm. koivut ja pienet kuuset, joten Putkilahti ei juurikaan näy tielle. (n. 1,5 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy osittain Putkilahti – Ruskeaperä Natura 2000 –alueeseen (FI0500038), sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Reunavyöhykettä voisi hoitaa raivaamalla, jotta näkymä tieltä Put- kilahdelle säilyisi puoliavoimena. Erityisarvojensa vuoksi kohde edellyttää erityisen huolellista suunnittelua ja vaikutukset Natura 2000 -alueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki (tai vaihtoehtoisesti yksityisen luonnonsuojelualueen perustaminen). Kohde 82. Parkumäentien reunavyöhyke ja metsäsaareke a-b Parkumäentien varrella sijaitsevien peltojen maisemallisesti kauniit kohteet. a) Parkumäentien varrella sijaitsevan pellon ja talousmetsän välinen kapea reunavyöhyke, jolla kiviraunioita ja monimuotoista puu- ja pensaskas- villisuutta, mm. harmaaleppä, pihlaja, koivut, kuusi sekä tilatien varrella haavat. Kenttäkerroksessa mm. heinät, kielo sekä aivan pellon reunassa ja tilatien pientareella haapojen alla hieman niittykasvillisuutta. Reunavyö- hykkeellä kulkee sähkölinja. Reunavyöhykkeen takana olevaa kuusimetsää on vuosikymmeniä sitten laidunnettu, mutta laidunnuksesta ei enää juuri- kaan ole merkkejä jäljellä. (n. 0,2 ha) b) Parkumäentien ja Puikonniementien risteyksessä sijaitseva pelto, jonka keskellä maisemallisesti erittäin kaunis kallioinen ja kivinen saareke, jolla monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. pihlajat. (n. 0,3 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. 95Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 49. 81. Putkilahden reunavyöhyke 82. Parkumäentien reunavyöhyke ja metsäsaareke a-b Hoitosuositus: Kohteiden hoitaminen raivaamalla ja lisäksi avoimia kohtia voi niit- tää. Maisemapuut ja –pensaat sekä lahopuut on hyvä säästää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki Kartta 50. 82. Parkumäentien reunavyöhyke ja metsäsaareke a-b 96 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 83. Puikonniemen suojavyöhyke ja reunavyöhykkeet a-b Puikonniemen rantapellot sekä peltojen ja järven välinen monimuotoinen kapeahko reunavyöhyke, joka jatkuu pellon pohjoisreunalla metsän ja pellon välisenä reuna- vyöhykkeenä. a) Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) on pellon koillisreunalle suositeltu suojavyöhykettä, jota voisi tarvittaessa jatkaa myös kaakkoispäätyyn, joka on kosteahko ja josta lähtee oja ranta- luhdan läpi järveen. (n. 310 m – 520 m) b) Pellon ja järven välisellä reunavyöhykkeellä mm. tervaleppä, harmaaleppä, koivut, mänty, pihlaja, kataja, tuomi. Rannassa saunarakennus. Kenttä- kerroksessa pääasiassa suurruohot, mm. koiranputki, maitohorsma sekä vadelmaa ja herukkapensaita, paikoin hieman niittykasvillisuutta, mm. poimulehdet, puna-apila, nurmitädyke, maitikat. Luoteisosassa alue jatkuu metsän reunuksena, jossa on järeää männikköä ja aivan pellon reunassa myös mm. pihlajat, kenttäkerroksessa lähinnä varvut. Pellon reunassa etelään suuntautuvalla paahteisella loivalla rinteellä kulkee peltotie, jolla ketokasvillisuutta, mm. huopakeltano, ketohopeahanhikki sekä huomion- arvoiset kevättädyke ja kissankäpälä. Pellon reunuksella sijaitsee muinais- jäännös, ympyrän muotoisena rinkinä sijaitsevat kivirauniot. (Vastaava raunio löytyy myös pellon vastapuolelta metsästä tien reunasta.) Reuna- vyöhykkeellä sijaitsee myöskin vanha lato sekä kaksi uudempaa rakennus- ta. (n. 2,0 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Huomionarvoiset lajit ja monimuotoinen kasvillisuus, muinaisjäännökset. Hoitosuositus: a) Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuk- sen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykesopimukseen voidaan liittää pellon ja järven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät hoitotoimet. Vaihtoehtoisesti rannan puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. b) Reunavyöhykkeen hoitaminen raivaamalla ja tarvittaessa avoimia kohtia niittä- mällä. Järven ja pellon välisen reunavyöhykkeen voi pitää raivaamalla puoliavoi- mena, isompia maisemapuita voi ottaa esille raivaamalla pienempää puustoa niiden ympäriltä. Kiviraunioiden/muinaisjäännösten kunnossapitäminen poistamalla nii- den ympärillä/välittömässä läheisyydessä kasvavat puut ja pensaat, jotta ne eivät juurillaan vahingoittaisi rakenteita. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 84. Puikonniemen haka, rantaniitty ja karjakuja (*) Puikonniemen peltojen ja järven välissä sijaitsee pieni hakamaa, johon yhdistyy myös rantaniittyä sekä pellon keskelle työntyvä kivinen ja pensaikkoinen niemeke. Aluetta on laidunnettu peltojen yhteydessä vielä 3 vuotta sitten. Tilalta haka-alueelle joh- taa metsän reunassa sijaitseva karjakujanne, jota pitkin karja on siirretty laitumel- le. Karjakujasta ei ole jäljellä muuta kuin pellon reunassa oleva kiviaita/-raunio ja perinnebiotoopeille tyypillinen kasvillisuus. Puustona pääasiassa koivut sekä mm. mänty, kataja, tuomi, kuusi, haapa, pajut sekä pihlaja. Erityisesti karjakujalla on myös lahopuita. Kenttäkerroksessa pääasiassa heinät, koiranputki, vadelma, hiirenporras, metsäkorte, metsämaitikka sekä aukeimmilla paikoilla hieman niittykasvillisuutta, mm. nurmitädyke, niittynätkelmä, ahomansikka, poimulehdet, särmäkuisma, aho- 97Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 orvokki. Rantaniitty on vielä toistaiseksi avoin, kasvillisuudessa mm. sarat, heinät, kurjenjalka, keltakurjenmiekka, järviruoko. Alueella oleilee metsäkauris. (n. 1,9 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Perinnebiotoopeille tyypillinen kasvillisuus ja hakamaa- rakenne. Hoitosuositus: Laidunnus olisi vanhoille laidunalueille ja erityisesti rantaniityille paras hoitomuoto. Jos laidunnus saataisiin järjestymään, tulisi haka ja rantaniitty laiduntaa erillään peltolaitumista, jotta ravinteita ei kulkeutuisi pellolta perinnebio- tooppikohteille. Pellon reunavyöhykkeelle käy hoidoksi käy myös raivaus ja avoi- mien kohtien niitto. Monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen mm. lahopuut ja marjovia lajeja säästämällä. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki tai pellon reunavyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 85. Puikonniemen kosteikko Rannassa sijaitsevan hakamaan ja rantaniityn läpi kulkee kahdesta kohtaa pelloilta vesiä keräävät ojat. Kohteelle saattaisi olla mahdollista perustaa pienet kosteikkoalu- eet tai yksi isompi kosteikko. (n. 0,3 ha, valuma-alue n. 25 ha, josta peltoa n. 90%) Hoitosuositus: Veden kulkua voisi ohjata rantaluhtaan leveämmälle alueelle avaa- malla avovesialueita ja/tai perustaa pienet kosteikot pellolle. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Erityisarvojensa (rantaniitty ja muut perinnebiotooppiarvot) vuoksi kohde edellyttää huolellista suunnittelua. Rahoitusmuoto: Mikäli kohde täyttää erityistukisopimuksen pinta-ala vaatimukset: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikuttei- sen kosteikon hoidon erityistuki. Kartta 51. 83. Puikonniemen suojavyöhyke ja reunavyöhykkeet a-b 84. Puikonniemen haka, rantaniitty ja karjakuja (*) 85. Puikonniemen kosteikko 98 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 86. Putkisalon karjakuja ja reunavyöhykkeet kiviaitoineen a-c (*) Putkisalon karjakuja sekä monimuotoiset reunavyöhykkeet. a) Tilakeskuksen länsipuolella sijaitsevan pellon monimuotoinen reunavyö- hyke, joka levenee tilakeskukseen päin käsittäen myös tilakeskuksesta lähtevän karjakujan/polun, jota pitkin karja on aikoinaan kuljetettu nie- men päähän laitumille. Koko reunavyöhykkeen läpi kulkee pellon reunan suuntaisesti myös hyvin säilynyt ja taidokkaasti ladottu kiviaita, joka jat- kuu myös pellon luoteispäädyssä lähes rantaan asti. Pellon reunoilla sekä karjapolulla kenttäkerroksessa on heinä- ja ruohokasvillisuutta, muualta reunavyöhykkeen kasvillisuus on melko tavanomaista kangasmetsälajistoa, valtapuuna mänty. Pellon reunoilla mäntyjen lisäksi myös lehtipuita sekä katajia. Pellon reunassa kulkee peltotie, jolla on monimuotoista ketokasvil- lisuutta, mm. pukinjuuri, ruusuruoho, ketohopeahanhikki, huopakeltano sekä huomionarvoiset pölkkyruoho ja ketokaunokki. Koko aluetta laidun- netaan yhteydessä peltolaitumiin, laidunnus on muutama vuosi sitten aloitettu uudestaan. b) Pellon ja järven välinen reunavyöhyke, joka jatkuu kaakkoon päin rannassa sijaitsevana perinnebiotooppialueena. Reunavyöhykkeellä kasvaa koivuja sekä tervaleppää. Kenttäkerros laidunnetulla kohdalla on syöty matalaksi, mm. runsaasti heiniä. Laidunnusta voidaan ulottaa koko reunavyöhykkeel- le. (a+b yht. n. 3,2 ha) c) Pellon ja metsän sekä pellon ja tien välinen reunavyöhyke, jolla on moni- muotoista puustoa ja pensaskerrosta, mm. pihlaja, koivut, isot maisema- männyt, kuusi, haapa, raita, kataja. Reunavyöhykkeellä on koko matkalla pellolta nostetuista kivistä muodostuneita kiviraunioita sekä ladottuja kiviaitoja ja paikoitellen vanhoja riukuaidan jäänteitä. Reunuksella myös isohko kuivaamorakennus. Kenttäkerroksessa on pääasiassa heinä- ja niittykasvillisuutta, metsävarpuja sekä paikoin rehevyyttä ilmentäviä vuohenputkea, vadelmaa sekä sananjalkaa. Rakennuksen luona on myös lehtokasvillisuutta, mm. sudenmarja. Kiviaita kiertää koko pellon laitaa myös pellon pohjoisosassa, mutta hakkuuaukon vuoksi reuna ei siellä tällä hetkellä täytä erityistukisopimuksen ehtoja. (n. 0,8 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella, kiviaidat ja karjakuja, huomionarvoiset lajit. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja mahdollisuuksien mukaan laiduntamalla. Yksittäisiä maisemapuita sekä kiviaitaa voi ottaa esille raivaa- malla niiden ympäriltä pienempää puustoa pois. Järven ja pellon välisten reunavyö- hykkeiden pitäminen raivaamalla puoliavoimena, jotta maisema ei kasva umpeen. Kiviaitojen kunnossapitäminen. Sananjalkaa on hyvä torjua kepittämällä eli lyömällä varret lakoon, mutta ei kokonaan poikki. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 87. Putkisalon puukuja kiviaitoineen ja Putkisalontien reunavyöhykkeet a-c (*) Tilalle johtava puukujanne sekä tien molemmin puolin sijaitsevat taidokkaasti lado- tut ja hyvin säilyneet korkeat kiviaidat. Tietä reunustavat reunavyöhykkeet jatkuvat Putkisalontien varrella itään päin. 99Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 a) Puukujanne muodostuu lähinnä suurista männyistä, paikoin on myös mui- ta puita, mm. kataja, koivut, pihlaja. Pihapiirissä kuja muodostuu vanhoista koivuista. Kenttäkerroksessa mm. kielo, varvut. Tien pohjoispuolella vanha riihi ympäristöineen. Mäntyjen alta on juuri raivattu pienempää puustoa, raivaustähteet on maassa. Kohde käsittää 3 pientä lohkoa tien molemmin puolin, n. 0,59 ha (tien eteläpuoli), 0,14 ha (tien itäpuoli), 0,61 ha (tien poh- joispuoli). b) Putkisalontien pohjoispuolella sijaitseva pieni kapea puustoinen reunavyö- hyke, jolla mm. koivut, mänty, kataja, pajut. (n. 0,06 ha) c) Putkisalontien eteläpuolella sijaitseva pieni kapea, pääosin avoin reunavyö- hyke. Alueella on muutama puu mm. pajut, pihlaja, koivut ja kenttäkerrok- sessa rehevää tuoreen heinäniityn lajistoa. (n. 0,16 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella, kiviaidat, vanhat maisemapuut. Hoitosuositus: Puukujanteen ja reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja mah- dollisuuksien mukaan laiduntamalla. Raivaustähteiden korjaaminen pois alueilta, myös vanhat raivaustähteet olisi hyvä korjata pois. Yksittäisiä maisemapuita voi ottaa esille raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa pois. Myös pensaita tai kata- jia voi jättää leveimpiin kohtiin. Kiviaitojen kunnossapitäminen. Kiviaitojen läheltä kannattaa raivata pensaat ja puut pois, jotta niiden juuristo ei vaurioita kiviaitaa. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 88. Putkisalontien reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-c Putkisalontien molemmin puolin sijaitsevat reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet. a) Pellon keskellä ja kylätien varressa sijaitseva metsäsaareke, jota on aiemmin ilmeisesti laidunnettu. Puusto on monimuotoista mm. koivut, kuusi, mänty, haapa, pihlaja. Aluskasvillisuudessa tavallisten metsävarpujen lisäksi run- saasti heiniä ja paikoin niittykasvillisuutta. Myös lehtokasvillisuutta mm. sudenmarjaa on hieman. Aivan tien vierestä on suurempia puita harven- nettu ja alueella kasvaa tällä hetkellä runsaasti nuoria pihlajia. (reunavyö- hyke max. 20m pellon reunasta n. 0,8 ha, koko saareke n. 1,2 ha) b) Putkisalontien ja pellon väliin jäävä reunavyöhyke, jolla mm. maisema- männyt, nuoret koivut ja kuuset, pihlajan vesakkoa, pienet männyt, kataja, haapa. Kenttäkerroksessa lähinnä varpuja ja heiniä. (n. 0,08 ha) c) Lähellä mantereen ja Putkisalonsaaren välistä siltaa on pellon keskellä pieni saareke, jolla on vanha pieni asuinrakennus. Rakennuksen vieressä on muutamia koivuja ja kuusia sekä ruusupensasta, kenttäkerros on rehevää, mm. heinät, vadelma, koiranputki, maitohorsma. (n. 0,07 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella ja maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Hoitaminen laiduntamalla ja/tai raivaamalla, avoimia kohtia on hyvä niittää, jos niitä ei laidunneta. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Jos metsäsaareketta (a) aletaan laiduntaa, voisi sille käydä myös perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 100 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 89. Putkisalon laitumet a-f (*) Putkisalon tilan mailla on useampia arvokkaita perinnebiotooppeja, joita hoidetaan erityistukien avulla (2009-2014). Alueita laiduntavat lampaat sekä hevoset. a) Hiekonlaidun (Putkisalon laitumet I) on pellon ja järven välissä, metsätalo- usmetsien ympäröimänä sijaitseva laajahko perinnebiotooppi, joka koostuu avoimista niittyalueista sekä puustoisista osista. Niityt ovat entisiä kivisiä peltoja, joille on pitkään jatkuneen laidunnuksen seurauksena kehittynyt tuoreen heinäniityn kasvillisuutta, mm. heinät, puna-ailakki, aitovirna, koiranputki, siankärsämö, nurmitädyke, voikukka, puna- ja valkoapila, nokkonen ja niittyhumala. Edustavampaa niittykasvillisuutta on kivikasojen luona, mm. pukinjuuri sekä huomionarvoinen ketoneilikka sekä niittyalu- een pohjoisosan kuivemmalla ja matalakasvuisemmalla alueella, jossa mm. ahosuolaheinä, nurmirölli, nurmitädyke. Paikoin niityllä on laajoja sanan- jalkakasvustoja. Puustoiset alueet käsittävät erittäin kauniin mäntymetsälai- tumen, jonka puusto on vanhaa ja järeää sekä harmaaleppävaltaiset alueet. Mäntymetsälaitumella on viime vuosisadan vaihteessa sijainnut huvila, jonka jäljiltä alueella on muutamia vanhoja rakennusten perustuksia. Puus- tossa mäntyjen lisäksi mm. muutamia koivuja, lehti- ja pihtakuusia, katajia sekä runsaasti eri ikäisiä kuusen taimia. Kasvillisuus harvahkon männikön alla on pääasiassa niittylajistoa, joukossa hieman lehtokasvillisuutta, mm. nurmitädyke, nurmirölli, nurmilauha, siankärsämö, puistolemmikki (puu- tarhakarkulainen?), ahomansikka, valkoapila, niittysuolaheinä, käenkaali, poimulehdet, ahopukinjuuri, metsätähti, oravanmarja, kevätpiippo, tuok- susimake sekä huomionarvoinen jäkki. Harmaaleppien alla kenttäkerros on rehevää, mm. runsaasti saniaisia (metsäalvejuuri, metsäimarre), puna-ailakki. Alueella on joitakin lahopuita ja kaskikivikasoja on runsaasti koko alueella. Alueen läntisimmässä osassa pellon laidalla sijaitsee vanhan navetan rauniot sekä edelleen kunnossa oleva pieni mökki. Läntisimmässä osassa on niityl- lä muutamia yksittäisiä tuuheita puita. Nykyinen erityistukialueen rajaus ei ulotu aivan pellon reunaan asti, kuitenkin myös pellon ja niityn välisen reunavyöhykkeen ja rakennusten ympäristön voi ottaa alueeseen mukaan. (4,68 ha) b) Pajakangas (Putkisalon laitumet II) on kumpareella sijaitseva harvapuustoi- nen hakamaa pihapiirin tuntumassa, joka rajautuu pellon vieressä kulkevaan tiehen. Maisemallisesti kauniin ja tasapainoisen haan puusto muodostuu kookkaista männyistä. Mäntyjen alla kasvaa runsaasti katajia sekä pohjoiseen laskevalla rinteellä kuusen taimia ja harmaaleppiä. Kenttäkerroksessa on pääasiassa rehevää tuoreen niityn lajistoa, mm. nurmirölli, valkoapila, sian- kärsämö, punanata, puna-ailakki ja niittyleinikki. Alueella on vanha, käytös- tä poistunut hirsinen paja. Pohjoiseen laskevalla rinteellä kenttäkerroksessa on pääasiassa metsälajistoa, mm. varvut, vanamo, metsälauha sekä runsaasti vadelmaa ja sananjalkaa. Alueeseen kuuluu samassa aitauksessa oleva pieni niitty. Niityn kasvillisuus on tuoreen heinäniityn kasvillisuutta, mm. valko- apila, siankärsämö, nurmirölli, nurmitädyke, edustavampaa niittylajistoa on kivien ympärillä, mm. kissankello, paimenmatara, pukinjuuri, niitty- ja ahosuolaheinä. c) Peltoinlahti on rannassa sijaitseva laidunalue, joka on pääasiassa avointa ja kivistä niittyä. Niityn ja järven välissä on osalla matkaa tervalepikkoa. Niittyä on todennäköisesti jossain vaiheessa viljelty, alueella on useita kaskikivikasoja. Nyt alueella on pitkään jatkuneen tehokkaan laidunnuksen seurauksena tuoreen heinäniityn kasvillisuutta, kuten rönsyleinikki, koiran- 101Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 52. 86. Putkisalon karjakuja ja reunavyöhykkeet kiviaitoineen a-b (*) 89. Putkisalon laitumet a-f (*) putki, niittysuolaheinä, nurmitädyke ja valkoapila. Edustavampaa niittykas- villisuutta on kivikasojen sekä kivien ympärillä. Sananjalkaa on paikoitellen runsaasti. (b + c yht. 4,74 ha) d) Etulohko on tilakeskuksen lähellä, järven rannassa sijaitseva laidun, jota ympäröivät pellot. Yläreuna on avointa, kivistä niittyä, joka todennäköisesti on entistä peltoa. Niityn poikki menee syväreunainen, alkukesästä kuivillaan oleva oja, jota reunustaa rivi isohkoja koivuja. Niittykasvillisuus on yksipuo- lista, tuoretta heinäniittyä, kasvillisuudessa mm. koiranputki, nokkonen, siankärsämö, nurmitädyke, voikukka. Alareuna on hakamainen, tervaleppä- valtainen. Järeämpi puusto kasvaa niityn puoleisella osalla, jossa tervaleppi- en joukossa on hieskoivuja. Aivan rannassa kasvaa nauhamainen rivi nuoria tervaleppiä. Puustoisen osan kasvillisuus on enimmäkseen kulttuurivaikut- teista rantalehdon kasvillisuutta, mm. rentukka, ojakellukka, hiirenporras, puna-ailakki, mesiangervo, kevätleinikki, käenkaali, nokkonen ja poimu- lehdet. Vesirajassa mm. järviruoko, keltakurjenmiekka, rentukka, kastikka, kurjenjalka ja järvikorte. Laidunalue jatkuu itäkulmassa erityistukirajauksen ulkopuolelle, jossa sijaitsee vanha rakennus (riihi?), myös tämä vanhan ra- kennuksen pihapiiri voidaan sisällyttää erityistukisopimusalueeksi. Alueen jatkona on myös tilakeskuksesta tulevan tien molemmin puolin sijaitseva puukujanne, jossa on vanhoja puita, mm. koivut, lehmukset. (3,43 ha) e) Pekanlohko (Putkisalon laitumet III) on kylätien varrella sijaitseva maise- mallisesti hyvin kaunis, loivasti kumpuileva lammaslaidun. Alueen lähellä on Putkilahti – Ruskeaperä Natura 2000 -alue (FI0500038). Alueen eteläosa on kivistä tuoretta heinäniittyä, jonka reuna-alueilla on ketomaisia piirteitä. Niityn kasvillisuudessa mm. voikukka, heinät, siankärsämö, valkoapila ja ke- tomaisilla kohdilla mm. siankärsämö, huopakeltano, nurmirölli, rohtotädy- 102 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 ke sekä huomionarvoinen jäkki. Niityn reunaosissa kasvaa yksittäisiä puita, mm. katajat sekä pienet kuuset sekä harmaaleppää. Tien ja niityn välillä on osan matkaa komea rivistö suuria mäntyjä. Alueen pohjoisosa on rantaan rajautuvaa mänty/katajahakaa. Hakamaan kenttäkerroksessa varpuja, heiniä ja niittykasvillisuutta, mm. hietakastikka, nurmirölli, nurmitädyke, paimen- matara, metsälauha sekä huomionarvoinen jäkki. (3,09 ha) f) Varola (Putkisalon laitumet IV) on keskellä metsää sijaitseva, niittymäiseksi muuttunut entinen torpan pelto. Se on laaja, loivasti kumpuileva niittyalue, jolla kasvaa yksittäisiä puita, pääasiassa kuusia sekä katajia. Kasvillisuus on rehevää ja nurmilauhavaltaista, alueen reunoilla ja kivien ympärillä on edustavampaa niittylajistoa, mm. kissankello, poimulehdet, tuoksusimake, ahomansikka, paimenmatara, särmäkuisma, huopakeltano, niitty- ja ahosuo- laheinä, aho-orvokki sekä metsän reunassa huomionarvoinen aholeinikki. Jäänteenä vanhasta torpasta alueella on kivijalka sekä alueella kasvava huo- mionarvoinen humala. Alueella on myös kaskikivikasoja. Laidunnuksessa on ollut taukoa ja viime vuonna laidunnus on aloitettu uudestaan. (3,09 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella, arvokkaat perinnemaisemat (osa inventoitu 2009), pitkä lai- dunhistoria, huomionarvoiset lajit. Hoitosuositus: Hoitaminen laiduntamalla nykyisellä tavalla, ilman lisäravintoa ja erillään peltolaitumista. Tiheimpiä harmaa(ja terva-)leppäalueita on hyvä harventaa ja kuusettumista ehkäistä raivaamalla nuoria kuusentaimia, mutta nuoria puita kan- nattaa myös jättää kasvamaan tulevaisuutta silmällä pitäen. Lahopuut ja isommat maisemapuut tulee säästää. Sananjalkaa on hyvä torjua kepittämällä eli lyömällä varret lakoon, mutta ei kokonaan poikki. Ongelmakasvillisuutta (kuten nokkonen, koi- ranputki) sekä eläinten jättämiä hylkylaikkuja on hyvä laidunnuksen lisäksi niittää. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 90. Putkisalonsaaren kosteikot a-b (*) Putkisalonsaaren kosteikkoalueet, joissa on vanhoja mutahautoja sekä rantaluhtaa ja joita karja on aikoinaan laiduntanut. a) Kotilahden alueella laidunnus näkyy edelleen rannassa, jossa on järviruo- kokasvustojen ja puustoisen ranta-alueen välillä rantaniittyä (mm. sarat, heinät, osmankäämi, kurjenjalka). Pellon reunassa on laajoja mutahautoja, joiden ympärillä on tiheähköä puustoa, mm. terva- ja harmaaleppä, koivut, pajut. Mutahaudat ovat lähes kasvaneet umpeen, joitakin avoimia vesialu- eita on vielä jäljellä. (n. 1 ha, valuma-alue n. 16 ha, josta peltoa n. 80%) b) Haukkalahden rantaluhta ja mutahaudat sijaitsevat kahden maanomista- jan alueella. Avoimien vesilampareiden väleissä on metsälaiduntyyppistä kasvillisuutta, puusto on koivuvaltaista, lisäksi mm. pajut. Kenttäkerrok- sessa on vanhoille laidunalueille tyypillisesti runsaasti heiniä, lisäksi mm. harajuuri. Alueella nähty paljon lintuja mm. pikkulokki ja ruskosuohaukka, joten alueesta voisi muokkaamalla saada laajan linnustolle sopivan kosteik- koalueen. (n. 1 ha, valuma-alue n. 25 ha, josta peltoa n. 90 %) Hoitosuositus: Kosteikon perustaminen esimerkiksi kaivamalla lisää avovesialueita, muokkaamalla mutahautoja sekä tukkimalla suoraan järveen menevä oja. Lisäksi alueet kaipaavat puuston harventamista ja raivaamista. Myös hoitaminen laidunta- 103Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 malla on mahdollista. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Erityisarvojensa vuoksi Haukkalahden kohde edellyttää huolellista suunnittelua. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kartta 53. 86. Putkisalon karjakuja ja reunavyöhykkeet kiviaitoineen a-b (*) 89. Putkisalon laitumet a-f (*) 91. Haukiniemen pohjavesialueen pellot Kohde 91. Haukiniemen pohjavesialueen pellot Putkisalonsaaressa sijaitsevan Haukiniemen pohjavesialue on luokiteltu III-luokkaan. Toinen alueen pelloista rajautuu järveen ja viettää rantaan päin. Pohjavesialueiden peltoviljelysopimusta ei voi saada kuin I- ja II-luokan pohjavesialueille, mutta alueelle on hyvä tehdä suojavyöhykesopimus. Sopimus voidaan tehdä koko peltolohkolle, sillä pohjavesialueen ulkopuolelle jää vain pieni osa pellosta ja järven rantaan on myös tarpeen perustaa suojavyöhyke. (n. 4,2 ha) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki. 104 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 54. 86. Putkisalon karjakuja ja reunavyöhykkeet kiviaitoineen a-b (*) 89. Putkisalon laitumet a-f (*) 91. Haukiniemen pohjavesialueen pellot Kartta 55. 87. Putkisalon puukuja kiviaitoineen ja Putkisalontien reunavyöhykkeet a-c 88. Putkisalontien reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-c 95. Putkisalon – Kiviharjun reunavyöhykkeet 105Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 56. 88. Putkisalontien reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-c 90. Putkisalonsaaren kosteikot a-b (*) Kartta 57. 89. Putkisalon laitumet a-f (*) 106 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 92. Haukkalahden rantaniitty Putkisalonsaaren Haukkalahdessa sijaitseva rantaluhta, jota vielä 6-7 vuotta sitten on nautakarja laiduntanut, rannassa on vielä vanhaa aitaa jäljellä. Rantaluhtaa on laidunnettu Kapakkaniemen peltolaitumien kanssa. Kenttäkerroksessa sarat, heinät (mm. nurmilauha, luhtakastikka), myrkkykeiso. Alueen reunoilla on joitakin paju- pensaita. Luhdassa on valtavasti lintuja, mm. ruskosuohaukka lenteli ja silkkiuikku on pesinyt luhdassa ainakin parina viime vuonna. (n. 2,3 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella, vanha laidunalue, sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, runsas linnusto. Hoitosuositus: Vanhan laidunalueen parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Laidunnuksen järjestäminen. Tarvittaessa lisäksi vesakon raivausta. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Kohde 93. Putkisalonsaaren suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Putkisalonsaaren lounaisreunan järveen viettävä rinne on lähes kokonaan viljeltyä, alueella sijaitsee usean maanomistajan peltoja. a) Osa Putkisalonsaaren rantapelloista ulottuu lähes järveen asti, osan matkaa peltojen ja järven välisellä reunavyöhykkeellä on puu- ja pensaskasvilli- suutta. Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) on rantapelloille suositeltu suojavyöhykkeen perustamista. (yht. n. 2,4 km) Kartta 58. 90. Putkisalonsaaren kosteikot a-b (*) 92. Haukkalahden rantaniitty 93. Putkisalonsaaren suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 107Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 b) Suurelta osin peltojen ja järven välissä on reunavyöhyke, jolla monimuo- toista puu- ja pensaskasvillisuutta, mm. koivut, tervaleppä, raita, kataja, pajut. Kenttäkerroksessa mm. suuruohot, heinät, paikoin on myös jätti- palsamia. Rannassa on lähes koko matkalla myös rantaluhtaa, jossa mm. saroja, luhtavillaa, kurjenjalkaa, osmankäämiä sekä ruovikkoa, jossa mm. ruokokerttunen lauleli. Salmelan tilan kohdalla pellon reunassa on ladottua kiviaitaa ja komeita maisemapuita, mm. koivut, katajat. Monin paikoin on myös kivirauniota pellon reunassa. Reunavyöhyke jatkuu kahdessa kohtaa peltolohkojen välisenä pientareena, jolla lähinnä pajupensaita ja kenttäker- roksessa suurruohoja ja vadelmaa. (yht. n 3,4 ha) c) Pellon ja järven välinen reunavyöhyke, joka näkyy mantereen ja Putkisalon- saaren väliselle sillalle. Puu- ja pensaskasvillisuus on monimuotoista, mm. terva- ja harmaaleppä, koivut, mänty, pihlaja sekä pajupensaita. Kenttäker- ros on niukkaa. Reunavyöhyke jatkuu peltolohkojen välisenä kapeana reu- navyöhykkeenä, jolla on kiviaitaa, vanhaa piikkilanka-aitaa sekä muutamia pensaita ja puita, mm. harmaaleppä, pihlaja, pajut, koivut, kataja, kuusi. Kenttäkerroksessa peltolohkojen välillä lähinnä varvut ja heinät. (n. 0,6 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella (osittain) sekä maisemallisesti näkyvällä paikalla, kiviaita. Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää myös pellon ja jär- ven välisellä luonnontilaisella alueella tehtävät hoitotoimet. Vaihtoehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkee- nä. Aluetta voidaan hoitaa myös laiduntamalla. Vieraslajien (jättipalsami) leviämisen estäminen. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeelle luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 94. Väliharjun peltotie pientareineen Tilakeskukselta peltojen keskeltä rantaan kulkee peltotie, jonka pientareella kasvaa muutamia koivuja. Nautakarja laiduntaa peltotietä peltolaitumien yhteydessä. Kent- täkerroksessa pääasiassa heiniä ja rehevää piennarkasvillisuutta, mutta myös niitty- kasvillisuutta on, mm. nurmitädyke, ahosuolaheinä, siankärsämö sekä erikoisuutena huomionarvoinen nurmitatar. (n. 0,07 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla ja huomion- arvoinen laji. Hoitosuositus: Laidunnuksen jatkaminen nykyisellään tai hoitaminen niittämällä. Tarvittaessa vesakon raivausta. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 95. Putkisalon - Kiviharjun reunavyöhykkeet Putkisalontielle näkyvät pellon reunavyöhykkeet, joiden takana metsätalousmetsää. Reunavyöhyke ei joka kohdasta tällä hetkellä välttämättä täytä erityistuen ehtoja, mutta niitäkin on hyvä hoitaa maiseman kannalta. Alueella on monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta, Yläharjun kohdalla kapealla reunuksella lähinnä vain muu- tama maisemamänty. Kenttäkerroksessa lähinnä suurruohot, paikoin avoimempaa piennarta, jolla heinät ja hieman niittylajistoa. Paikoin on kiviraunioita, erityisesti 108 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Yläharjun tilalla rauniot ovat näyttäviä. Kahdesta kohtaa reunavyöhyke jatkuu pelto- lohkojen välisenä pientareena, joissa kivirauniota, pajuja sekä joitakin pieniä puiden taimia. Alueella on useita maanomistajia. (yht n. 1,8 km) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella ja maisemallisesti näkyvällä paikalla, monimuotoinen reuna- vyöhyke, kiviraunio/-aita. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla. Yksittäisiä maisema- puita sekä kivirauniota voi ottaa esille raivaamalla niiden ympäriltä pienempää puustoa pois. Avoimien kohtien niittykasvillisuutta on hyvä niittää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kartta 59. 92. Haukkalahden rantaniitty 93. Putkisalonsaaren suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 94. Väliharjun peltotie pientareineen 95. Putkisalon – Kiviharjun reunavyöhykkeet Kohde 96. Yläharjun kohteet a-c (*) Maisemallisesti kauniit ja perinteisestä maanviljelystä kertovat kohteet tilan piha- piirin tuntumassa. Kohteet ovat olleet laidunnettuina vielä muutama vuosi sitten ja nykyään niitä hoidetaan niittämällä. a) Hyvin säilynyt karjakuja, joka kulkee navetalta pellon poikki metsän reu- naan. Karjakuja muodostuu kujan reunoilla olevista kivi- ja riukuaidoista. Kujanteen keskellä rehevää heinä- ja niittykasvillisuutta. b) Vaatimaton kuusihaka metsän reunassa, kenttäkerroksessa lähinnä oravan- marjaa ja metsätähteä sekä heiniä. Pellon reunalla kivirauniota. (a + b yht. n. 0,3 ha) 109Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 60. 95. Putkisalon – Kiviharjun reunavyöhykkeet 96. Yläharjun kohteet a-c (*) c) Kivinen pelto, joka on jäänyt vasta muutama vuosi sitten pois viljelykäy- töstä. Peltoa ympäröivät kiviaidat. Kasvillisuus on rehevää, mutta melko monilajista, heinien lisäksi mm. nurmitädyke, siankärsämö, niittyleinikki, voikukka. P eltoniityllä kasvavaa luonnonkasvillisuutta voivat monet hyönteiset käyttää ravinnonlähteenään. (n. 0,5 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti valtakunnallisesti arvokkaalla Putkisalon kult- tuurimaisema-alueella, kiviaidat ja –rauniot, niitty- ja mesikasvillisuus. Hoitosuositus: Parasta hoitoa vanhoille laidunalueille ja lumopellolle olisi laidun- nuksen uudelleen aloittaminen. Vaihtoehtoisesti hoitaminen niittämällä ja raivaa- malla. Kiviaitojen ja –raunioiden kunnossapitäminen poistamalla niiden vieressä ja päällä kasvavia puita ja pensaita. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 97. Salmelan lato ympäristöineen Kylätien varrella, pellon laidassa sijaitseva lato ympäristöineen. Kasvillisuus on rehe- vää heinä- ja suurruohokasvillisuutta, mm. koiranputki, koiranheinä, siankärsämö, nurmitädyke, voikukka, vadelma, pujo. Ladon vieressä on muutamia puita, mm. koivut, pajut, mänty, harmaaleppä. (n. 0,1 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla, mesikasvil- lisuus. Hoitosuositus: Alueen hoitaminen raivaamalla vesakkoa ja avoimia kohtia niittämäl- lä. Niitto- ja raivaustähteiden korjaaminen pois alueelta, jotta ravinteisuutta saataisiin 110 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 vähenemään ja lajisto monipuolistumaan. Isommat maisemapuut ja -pensaat sekä lahopuut on hyvä säästää. Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistu- ki. Kohde 98. Putkisalon laitumet a-b (*) Putkisalonsaaren kaakkoisreunalla sijaitsevat laajat rantaniitty-, haka- ja metsälai- dunalueet, joista osa on edelleen laidunnettuna. a) Edelleen käytössä oleva itäpuolinen alue, jota on ainakin 50 vuotta laidun- nettu yhtäjaksoisesti. Alue on parhaiten säilyneitä esimerkkejä seudulle ai- koinaan tyypillisistä, monia erityyppisiä luonnonlaitumia ja etenkin laajoja rantaniittyjä käsittävästä kokonaisuudesta. Suurin osa alueen pinta-alasta on suursararantaniittyä, jonka valtalaji on luhtasara. Rantaniityn huomi- onarvoinen laji on jokileinikki. Paikoin myös luhtavillaa on paljon. Alueen länsireunassa on vanhaan riukuaitaan rajautuva pieni, osittain kallioinen ja puistomainen mäntymetsälaidun, jossa mm. mustikka, oravanmarja sekä hieman niittylajistoa mm. ahomansikka, aho-orvokki ja ahosuolahei- nä. Alueella kasvaa myös komeita katajia. Alueen keskellä on erikoinen soistunut rämettä muistuttava kivinen ja sammaleinen mäntyhaka, jonka valtalajina jokapaikansara. Alueella sijaitsee vanhan tiilitehtaan (”tiiliruuk- ki”) rauniot, jossa on ilmeisesti tehty mm. Rantasalmen kirkon kattotiiliä. Tiiliruukin kohdalla on avoin alue, jonka kasvillisuus tuoreen heinäniityn lajistoa. Alueella on ainakin aiemmin kasvanut hieman huomionarvoisia jäkkiä sekä aholeinikkiä, joita maastokäynnillä ei satuttu näkemään. Ranta- niityllä lenteli runsaasti sudenkorentoja ja kaulushaikara huuteli. (n. 7 ha) b) Alue jatkuu toisen maanomistajan puolella länteen päin samannäköise- nä, mutta länsipuolta ei tällä hetkellä laidunneta. Länsipuolella on laaja rantaluhta sekä metsälaidunta ja hakaa. Alueella on myös vanhoja peltoja (nykyisen pellon reunassa sekä kartalla näkyvä niitty), pellot ovat olleet viljelyksessä viimeksi 1950 ja -60 -lukujen vaihteessa ja jääneet viljelykäy- tön jälkeen laitumiksi. Koko länsipuolista aluetta on viimeksi laidunnettu 1980-luvun alussa. Rantaluhdassa rannoilla pajupensaikkoa, kuivemmalla paikalla Luhdansaaren länsipuolella puustossa mm. koivut, mänty, pihlaja, kataja. Kenttäkerroksessa luhdansaaressa mm. vadelma, mustikka, metsä- alvejuuri, aukeammilla kohdilla heiniä, mm. nurmilauha. Rantaluhdalla sekä vanhoilla pelloilla mm. sarat (lähinnä luhtasaraa), rantaminttu, nurmi- lauha, rönsyleinikki, suo-ohdake, luhtalemmikki, jouhivihvilä, suohorsma, kurjenjalka, jänönsara, luhtavuohennokka, kurjenmiekka, suoputki, rentuk- ka sekä huomionarvoinen jokileinikki. (n. 6 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Itäosa on arvokas perinnemaisema (M), laaja yhtenäinen ja monimuotoinen laidunalue. Hoitosuositus: Rantaniittyjen ja vanhojen laidunalueiden parasta hoitoa on laidun- nus. Laidunnuksen jatkumisen järjestäminen ja laidunalueen laajennus koko van- halle laidunalueelle. Tarvittaessa raivausta, erityisesti kuusettumista on ehkäistävä ja avoimien alueiden ympäriltä on hyvä hieman raivata/harventaa puustoa, jotta niittylaikkujen valoisuus säilyy. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa tarvittaessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 111Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 99. Mölönluhdan suojavyöhykkeet/kosteikot a-b Putkisalon laitumiin rajautuvien peltojen alavimmat kohdat ovat usein märkiä ja hankalasti viljeltäviä. Peltojen alavimmista kohdista kulkee ojat rantaniityn läpi jär- veen. Peltojen alareunaan on hyvä perustaa suojavyöhykkeet. Toinen vaihtoehto olisi perustaa rantaluhtaan kosteikot ohjaamalla ojien vesiä laajemmalle alueelle rantaluhtaan. (a) n. 120 m b) n. 200 m) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Vaihtoehtoisesti kosteikkojen perustaminen, jolloin kohteet edellyttävät huolellista suunnittelua ja vaikutukset perinnebiotooppialueelle on selvitettävä. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeiden perustamisen ja hoidon erityistuki tai kostei- kon perustamiseen ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kohde 100. Salmelan kosteikot a-b Salmelan tilalla sijaitsevat laskeutusaltaat ympäristöineen. a) Yläpuolisilta pelloilta vesiä keräävän valtaojan varteen rantaan on kaivettu laskeutusallas, jonka kautta keväisin kulkee suuri määrä pelloilta tulevia vesiä. Ojauoma on kaivettu rantaluhdan läpi järveen saakka. Altaan reu- noilla kasvaa nuoria koivuja ja sankkaa pajupesaikkoa. Aluetta voisi muo- kata siten, että vesi kiertelisi kosteikossa ja rantaluhdassa mahdollisimman pitkään ennen järveen menemistä. Vaihtoehtoisesti allasta voidaan hoitaa Kartta 61. 93. Putkisalonsaaren suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 97. Salmelan lato ympäristöineen 98. Salmelan kosteikot a-b 99. Putkisalon laitumet a-b (*) 112 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 viereisen reunavyöhykkeen kanssa. (n. 0,3 ha, valuma-alue n. 25 ha, josta peltoa n. 80 %) b) Laajan rantaluhdan pohjoisosaan on kaivettu laskeutusallas erityistuella, pellon reunalla kulkee rantaluhdassa ojia, sillä aluetta on joskus yritetty viljellä. Alueelle voisi perustaa kosteikon laajentamalla ja muokkaamalla laskeutusallasta ja ohjaamalla pelloilta tulevat vedet siihen. (1 ha, valuma- alue n. 10 ha, josta peltoa n. 80 %) Hoitosuositus: Kosteikkojen perustaminen muokkaamalla nykyisiä laskeutusaltaita, esimerkiksi lisäämällä altaan monimuotoisuutta ja mosaiikkimaisuutta. Altaiden reunukset kaipaavat raivaamista. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Vaihtoehtoisesti kohteelle a) luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 101. Rajaojan suojavyöhykkeet Suokylän peltojen läpi kulkee Rajaoja, joka alkaa Parkulammesta ja kerää matkalla ve- siä laajoilta peltoaukeilta. Valtaojan varren pelloille on Rantasalmen suojavyöhykkei- den yleissuunnitelmassa (Mikkola 2002) suositeltu suojavyöhykkeiden perustamista. Suurelta osin peltojen ja ojan välissä ei ole luontaista puu- tai pensaskasvillisuutta, vaan pellot sijaitsevat aivan vesistön rannassa. Alueella on useita maanomistajia. (yht. n. 2,9 km) Hoitosuositus: Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle. Suojavyöhykesopimuksen mukaiset toimenpiteet. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki. Kartta 62. 99. Putkisalon laitumet a-b (*) 100. Mölönluhdan suojavyöhykkeet/kosteikot a-b 113Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 63. 98. Salmelan kosteikot a-b 99. Putkisalon laitumet a-b (*) 100. Mölönluhdan suojavyöhykkeet/kosteikot a-b Kohde 102. Rajaojan kosteikko Suokylän peltojen läpi kulkee Rajaoja, joka alkaa Parkulammesta ja kerää matkalla vesiä laajoilta peltoaukeilta sekä metsäalueilta. Ojan suualueella ojan länsipuolella on ilmeisesti vanhaa kosteaa peltoa, jossa on vanhoja mutahautoja ja jolla kasvaa harvakseltaan puun taimia ja pajupensaita, kenttäkerroksessa pääasiassa heiniä ja saroja. Rajaojan itäpuolella sijaitsee ojan vanha uoma, joka kiemurtelee ensin metsäi- sen kaistaleen halki ja jatkuu sitten laajan luhta/suo-alueen läpi. Alueella on useita maanomistajia. Valuma-alue on laaja, mutta peltoja suhteessa valuma-alueen kokoon liian vähän, joten kohteelle ei voi saada erityistukia. (n. 7 ha, valuma-alue n. 1400 ha, josta peltoa n. 1%) Hoitosuositus: Kosteikkoalueen perustaminen ennallistamalla Rajaojan uoma kulke- maan vanhaa reittiään. Suurten vesimassojen ohjaileminen on haastavaa, joten kohde edellyttää huolellista suunnittelua. Rahoitusmuoto: - 114 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 65. 101. Rajaojan suojavyöhykkeet Kartta 64. 101. Rajaojan suojavyöhykkeet 102. Rajaojan kosteikko 115Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 66. 101. Rajaojan suojavyöhykkeet Kartta 67. 101. Rajaojan suojavyöhykkeet 116 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kartta 68. 103. Lamposaari (*) Suunnittelualueen ulkopuolella sijaitsevat kohteet: Kohde 103. Lamposaari (*) Lamposaari sijaitsee Linnansaaren kansallispuiston eteläosassa, Savonlinnassa ja sen omistaa Metsähallitus. Eteläosassa on vanhoja kaskikoivikoita ja mänty-koivu- sekametsiä. Osalla aluetta on nuorta harmaalepikkoa, jonka joukossa kasvaa alikas- voskuusikkoa. Välillä puusto on lähes läpitunkemattoman tiheä eikä maassa ole aluskasvillisuutta. Pohjoisosassa on kaksi karumpaa, kallioista niemeä ja kalliota on myös rannoilla ja eri puolilla saarta. Lamposaaressa on laidunnettu viimeksi 1980-lu- vulla. Laidunnus aloitettiin uudelleen lampailla vuonna 2008. (50,5 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sisältyy Linnansaaren kansallispuistoon sekä Linnan- saaren Natura 2000 –alueeseen (FI0500002). Hoitosuositus: Alueen hoitaminen nykyisellä tavalla. Vesakoitumisen kurissa pitä- miseksi lauman kokoa voisi hieman kasvattaa ja mikäli näyttää ettei ravinto riitä, lyhentää laidunkautta vastaavasti. Ylilaidunnusta tulee välttää. Luonnon monimuo- toisuuden ja kulttuuriperinnön kannalta Lamposaaren laidunnus on erittäin suosi- teltavaa. Aliskasvoskuusikko on hyvä poistaa. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 117Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 104. Viisalan metsälaitumet a-b Tilakeskuksen ympärillä sijaitsevat vanhat ja erikoiset laidunalueet, jotka koillispää- dyistään näkyvät kylätielle. Metsälaitumet ovat ilmeisesti alunperin olleet peltoa, sitten jääneet kivisyyden takia laitumiksi ja laidunkäytön jälkeen niille on istutettu koivut. Alueita ei ilmeisesti ole vuosikymmeniin laidunnettu. Isommalla lohkolla (a) kulkee alueen poikki useita samansuuntaisia kiviraunioita/-aitoja, alueen luo- teisosassa kiviraunioiden päälle on kasvanut kuusikkoa, joten koivikon halkaisee ”kuusikkoraidat”. Alueella on myös avoin kohta, jossa kasvaa rehevää suurruoho- kasvillisuutta sekä vadelmapensaikkoa. Pienemmällä lohkolla (b) puustossa vain koivut. Kenttäkerroksessa on pääasiassa rehevää kasvillisuutta, mm. vuohenputki, maitohorsma, mesiangervo, ojakellukka, lillukka, vadelma. Hieman perinnebiotoo- pin piirteitä on jäljellä, kasvillisuudessa mm. nurmitädyke, ahomansikka. Sopivalla hoidolla alueiden perinnebiotooppi- sekä maisemalliset arvot voinevat kuitenkin palautua. (a) n. 1,3 ha b) 0,7 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Vanhat laidunalueet, sijainti maisemallisesti melko nä- kyvällä paikalla. Hoitosuositus: Vanhan laidunalueen parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen. Puustoa olisi hyvä hieman harventaa, erityisesti havupuista, jotta valoi- suus lisääntyisi. Harvennuksessa vältettävä tasavälein harventamista, mieluummin jättämällä puita ryhmiin ja muodostamalla aukeampia kohtia. Rehevimpiä alueita ja ongelmakasvillisuutta voi olla tarpeen niittää laidunnuksen lisäksi, jotta ravintei- suutta saataisiin vähenemään. Raivaus- ja niittotähteiden korjaaminen pois alueelta, myös vanhat raivaustähteet tulisi korjata pois. Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki (lumolaidun). Kartta 69. 104. Viisalan metsälaitumet a-b 118 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Kohde 105. Hietalahden reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-i (*) Hietalahden tila sijaitsee Hietalahden rannassa jyrkän rinteen keskivaiheilla. Korkein kohta tilan takana on Peltomäki (156,8 m meren pinnasta). Tilan pellot sijaitsevat tilakeskuksen vierestä kulkevan kylätien ja järven välisessä rinteessä. Pelloilla on runsaasti kallioisia saarekkeita sekä reunavyöhykkeitä, jotka jakavat pellot pieniin mutkikkaisiin lohkoihin. Maisema kylätieltä järvelle on todella kaunis, saarekkeiden ja reunavyöhykkeiden kasvillisuus on monimuotoista, osa erikoisista puulajeista on ilmeisesti istutettuja. a)Järven ja pellon välinen kapea reunavyöhyke, jossa harvakseltaan puita (mm. koivut) sekä pajupensaikkoa. Reunavyöhykkeellä on pieni rakennus. (n. 0,4 ha) b)– d) Peltoja kiertelevät kallioiset reunavyöhykkeet, joilla monimuotoista puulajistoa, kauniita maisemapuita ja -pensaita sekä pientareella hieman niittykasvillisuutta. (b) n. 0,2 ha c) n. 0,2 ha d) n. 0,5 ha) e)-h) Pienet kallioiset saarekkeet pellon keskellä, joilla muutamia puita ja pen- saita. (e) n. 0,05 ha f) n. 0,05 ha g) ja h) alle 0,05 ha) i) Peltotien ja rannan välissä sijaitseva pieni niitty. Niitty on aiemmin ollut peltoa, joten kasvillisuus on melko rehevää, mutta edustavampaakin niitty- kasvillisuutta on. Niittyä on ilmeisesti niitetty silloin tällöin.( i) n. 0,1 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla. Hoitosuositus: Reunavyöhykkeiden hoitaminen raivaamalla ja avoimia kohtia, eri- tyisesti pientä niittyä, niittämällä. Monimuotoisen lajiston, maisemapuiden ja la- hopuiden säästäminen. Maisemapuita voi ottaa esille niiden ympäriltä pienempää puustoa raivaamalla. Järven reunavyöhykkeiden pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pelloille sekä toisinpäin säilyy. Kartta 70. 105. Hietalahden reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet a-i (*) 119Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Rahoitusmuoto: Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki, paitsi kohteet g) ja h), jotka eivät täytä sopimukseen vaadittavaa pinta-alaa. Kohde 106. Kotkatsalmenrannan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c Kotkatsalmenrannan rantapellot monimuotoisine reunavyöhykkeineen. a) Rantapeltojen ja järven välissä on vaihtelevan levyinen puu- ja pensasvyö- hyke. Vaikka pellot eivät juuri vietä vesistöön päin, ovat ne monin paikoin kosteat, joten niille voi olla aiheellista perustaa suojavyöhykkeet. Pienet peltolohkot voidaan tarvittaessa ottaa suojavyöhykkeeksi kokonaisuudes- saan. (n. 340 m + 86 m + 600 m + 120 m) b) Pienten peltolohkojen ja järven väliset puustoiset ja pensaikkoiset reuna- vyöhykkeet. Puustossa mm. koivut, terva- ja harmaaleppä, pihlaja, pajut. Rannassa ei juurikaan ole rantaluhtaa. (n. 0,1 ha + n. 0,1 ha) c) Järven ja pellon väliin jäävä reunavyöhyke, joka jatkuu metsäsaarekkeena ja pellon ja metsän välisenä reunavyöhykkeenä. Järven lahdessa on laaja rantaluhta, jota nautakarja on aikoinaan laiduntanut. Reunavyöhykkeen puustossa luoteisosassa mm. koivut, tervaleppä. Välillä reunavyöhyke on melko avointa, vain muutamia pajupensaita käsittäen, kaakkoista kohden reunavyöhyke muuttuu pajukkoisemmaksi ja sillä on jokunen koivu. Itä- osassa reunavyöhyke levenee saarekkeeksi, jossa on monimuotoista puus- toa, valtalajina tervaleppä ja lisäksi mm. koivut, pajut, pihlaja, harmaalep- pä, isot salavat, raita, iso kuusi. Kenttäkerros on kosteaa ja rantalehdon piirteitä omaavaa, mm. rentukka. Pellon koillisreunalla pellon pientareelta loivasti nousevalla kumpareella on koivikko, jonka alla on runsaasti pih- lajan vesakkoa, lisäksi pellon reunassa on muutama isompi pihlajapensas sekä mänty. Koivikon kenttäkerroksessa lähinnä suurruohoja sekä nurmi- lauhaa. (n. 0,6 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla (vuokramökit, laivaväylä Kotkatsalmessa). Hoitosuositus: Suojavyöhykkeiden perustaminen pelloille. Suojavyöhykesopimuk- sen mukaiset toimenpiteet. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan liittää pellon ja järven väliin jäävällä luonnontilaisella alueella tehtävät kasvillisuuden hoitotoimet (max 20 m). Vaihtoehtoisesti pellon ja järven välistä puu- ja pensaskasvillisuutta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä. Reunavyöhykkeen pitäminen puoliavoimena, jotta näkymä järveltä pellolle ja tieltä sekä tiloilta järvelle säilyy. Maisemapuiden esille ottaminen raivaamalla niiden ympäriltä pois pienempää puustoa. Vanhojen rantalaidunten parasta hoitoa olisi laidunnuksen uudelleen aloittaminen, joten myös hoitaminen laiduntamalla on mahdollista. Rahoitusmuoto: Suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki ja/tai reuna- vyöhykkeille luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 107. Kotkatsalmenrannan metsälaidun ja rantaluhta Järven ja pellon välissä sijaitseva, tilatiehen rajautuva metsälaidun sekä rantaluhta, joita nautakarja on viimeksi 1970-luvulla laiduntanut. Metsälaitumen eteläosa on kostea ja sillä on rantalehdon kasvillisuuden piirteitä, puustossa valtalajeina terva- ja harmaaleppä sekä välillä on harvempaa koivuvaltaista puustoa, myös mm. pihlaja, tuomi, kuusi, pajut, koiranheisi. Kenttäkerroksessa mm. saniaiset ja mesiangervo. 120 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Metsälaitumen eteläosassa ei rehevän maaperän vuoksi ole enää laidunnuksen jälkiä juurikaan nähtävissä, mutta pohjoisosassa on edustavampaa perinnebiotooppikas- villisuutta. Pohjoisosan puu- ja pensaslajiston laji- ja ikärakenne on monimuotoinen, valtapuulajien tervalepän ja koivujen lisäksi mm. harmaaleppä, pihlaja, kuusi, kataja, haapa, paatsama, punaherukka, pajut, myös lahopuita on. Kenttäkerroksessa mm. metsätähti, käenkaali, oravanmarja, vadelma sekä perinnebiotoopeille tyypillisesti runsaasti heiniä sekä hieman niittykasvillisuutta mm. nurmitädyke, ahomansikka. (n. 4,1 ha) Arvoon vaikuttavat tekijät: Vanha laidunalue, sijainti maisemallisesti näkyvällä paikalla (vuokramökit, järvenranta). Hoitosuositus: Vanhojen laidunalueiden paras hoitomuoto on laidunnus. Sopivalla hoidolla alueen perinnebiotooppiarvot voinevat palautua. Laidunnuksen järjestämi- nen. Puustoa olisi hyvä hieman harventaa, jotta valoisuus lisääntyy ja aluskasvillisuus saa lisää tilaa. Harvennus erityisesti havupuista ja muodostamalla aukeampia kohtia, välttäen tasavälein harventamista. Tarpeen mukaan ongelmakasvillisuuden niittoa/ raivausta sekä vesakon raivausta. Vaihtoehtoisesti eteläosan pellon ja järven välistä aluetta voidaan hoitaa raivaten reunavyöhykkeenä (max. 20 m pellon reunasta). Rahoitusmuoto: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki (laidunnus) tai vaihtoehtoi- sesti luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki. Kohde 108. Kotkatsalmenrannan kosteikot a-c Kaipaalanlahdessa, Hytinlahdessa ja Kotkatsalmen lahdessa on laajat rantaluhdat ja Hytinlahti on lähes kokonaan umpeenkasvanut pieni järven lahti. Rantaluhtiin tulee useita pelto-ojia, joten näille kohteille voisi olla mahdollista perustaa kosteikot. Valuma-alueet eivät ole laajoja, mutta koostuvat lähes kokonaan pelloista. (Jopa 1 ha/kosteikko, valuma-alueet alle 10 ha, joista peltoja n. 80 %) Kartta 71. 106. Kotkatsalmenrannan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 107. Kotkatsalmenrannan metsälaidun ja rantaluhta 108. Kotkatsalmenrannan kosteikot a-c 121Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Hoitosuositus: Kosteikkojen perustaminen esimerkiksi lisäämällä avovesialueita sekä tukkimalla suoraan vesistöön menevä avovesiyhteys. Rahoitusmuoto: Perustamisvaiheessa ei-tuotannollisten investointien tuki ja jatkossa monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistuki. Kartta 72. 106. Kotkatsalmenrannan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 107. Kotkatsalmenrannan metsälaidun ja rantaluhta 108. Kotkatsalmenrannan kosteikot a-c Kartta 73. 106. Kotkatsalmenrannan suojavyöhykkeet ja reunavyöhykkeet a-c 108. Kotkatsalmenrannan kosteikot a-c 122 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Suomalaisen maaseudun ominaispiirteet ovat syntyneet vuosisatojen kuluessa. Luonnonympäristöt ovat muotoutuneet ihmisen toiminnan seurauksena maatalou- sympäristöiksi. Maatalousympäristöt ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Perinnebiotoopeilla, kuten niityillä ja hakamailla, elää suuri joukko uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Yli neljännes maamme uhanalaisista lajeista on perinneympäristö- jen lajeja. Pellon ja metsän väliin jäävä puoliavoin reunavyöhyke ylläpitää monimuo- toista eliölajistoa. Kiviaidat ja hirsiladot tarjoavat suojaa ja elinympäristöjä monille lajeille. Myös erilaiset kosteikot ovat monimuotoisia elinympäristöjä. Perinteiset maatalousympäristöt ovat edelleen tärkeä osa maaseutumaisemaa, mutta maataloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena ne ovat vähitellen jää- neet käytön ulkopuolella ja paikoin jopa hävinneet. Samoin on käynyt monille pe- rinteisille maaseudun rakennuksille ja rakenteille. Maaseutumaisema ja maaseudun luonto koetaan arvokkaiksi ja säilyttämisen ar- voisiksi asioiksi. Yhteiskunta haluaa edistää niiden säilymistä muun muassa maata- louden ympäristötuen erityistukijärjestelmän kautta. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitte- lussa eli LUMO-yleissuunnittelussa on tavoitteena maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä luonnon ja vesistöjen tilan parantaminen. Maa- tiloilta etsitään erityistukikelpoisia kohteita, joilla on merkitystä luonnon monimuo- toisuudelle. Maanviljelijöitä halutaan kannustaa tekemään työtä maaseutuympäris- tön säilymisen puolesta ja hakemaan tälle työlle korvausta erityistukien muodossa. Myös viljelijöiden, viranomaisten ja neuvojien yhteistyötä halutaan tehostaa. LUMO- yleissuunnitelma on tarkoitettu viljelijöiden, viranomaisten ja neuvojien käyttöön erityistukihakemuksia ja esimerkiksi maatilan luonnon monimuotoisuuskartoitusta varten, sekä kaikille asiasta kiinnostuneille. Tiedotus on tärkeä osa LUMO-yleissuunnittelua. Yhtenä tarkoituksena on nimen- omaan lisätä maanviljelijöiden tietoa maatalouden ympäristötuen erityistuista, jotta he osaavat tukia hakea. Erittäin suuri merkitys on tilakäyntien yhteydessä tapahtuval- la tiedonvälityksellä. Myös laajemmalle yleisölle halutaan välittää tietoa maatalouden ympäristön- ja luonnonsuojelumahdollisuuksista. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmakaudella 2007-2013 haettavista maatalouden ympäristötuen erityistuista LUMO-yleissuunnitteluun sisältyvät seu- raavat erityistukityypit: luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, pe- rinnebiotooppien hoito, suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikutteisen kosteikon hoito sekä pohjavesialueiden peltoviljely. Nämä kaikki vaativat hakemuk- sen lisäksi tarkemman suunnitelman. Lisäksi vuoden 2008 alusta lähtien on ollut mahdollista hakea ei-tuotannollisten investointien tukea koskien perinnebiotooppien alkukunnostusta ja aitaamista sekä kosteikkojen perustamista. Näidenkin kohteiden jatkohoito tapahtuu maatalouden ympäristötuen erityistukien kautta. Perinnebiotooppien ja monivaikutteisen kostei- kon osalta erityistukien ja ei-tuotannollisten investointitukien hakijana voi aktiivi- viljelijän lisäksi olla rekisteröity yhdistys. LUMO-yleissuunnitelma tehdään yhdelle rajatulle alueelle kerrallaan, vuonna 2009 Rantasalmen kuntaan, Kosulanlammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Rau- danveden ranta-alueille. Työtä on ollut ohjaamassa ohjausryhmä, johon kutsuttiin alueellisten tuottaja- ja neuvontaorganisaatioiden edustajat, kuntien ja valtion maa- seutuviranomaiset, paikallisen maatalousväestön edustaja sekä suunnittelutyön käy- tännössä hoitavan valtion alueellisen ympäristökeskuksen edustajat. 7. Tiivistelmä 123Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 kirjalliSuuS Bagge, O. 1989. Parkuinmäen v. 1789 taistelu. Rantasalmen Lehti Oy Eskelinen, K.& Virnes, M. 1998. Joroisten seudun vesiensuojelusuunnitelma. Etelä-Savon ympäristökes- kus, Mikkeli. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 11. Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. 1984. Mikkeli. Etelä-Savon seutukaavaliitto, julkaisu 114. Hagelberg, E. ym. Käytännön kosteikkosuunnittelu. Teho-hankkeen julkaisuja 1/2009. Tehoa maatalou- den vesiensuojeluun. (verkkojulk.) Hänninen-Valjakka, K. 1998. Etelä-Savon perinnemaisemat. Etelä-Savon ympäristökeskus, Mikkeli. Alueelliset ympäristöjulkaisut 87. Karhunen, A. 2007. Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitteluopas. Lounais- Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1, Turku. Koskikallio, P. (toim.). 2003. Kadetteja ja koirankuonolaisia. Matti Kolmosen kirjoituksia Rantasalmen paikallishistoriasta. valopaino, Helsinki. Maa- ja metsätalousministeriön oppaat maatalouden ympäristötuesta 2007: -Maatilan luonnon monimuotoisuuskartoitus. Maa- ja metsätalousministeriön oppaat maatalouden ympäristötuen erityistuista 2007 ja 2009: -Luonnon ja maiseman monimuotoisuus, Perinnebiotoopit. -Monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja hoito. -Pohjavesialueiden peltoviljely. -Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito. Maaranen, P. 2001. Kiviaitojen ja muiden muuraamattomien kivirakenteiden hoidon perusohjeet. Päivi- tetty 13.5.2009. Museovirasto. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. 2002. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 591. Mikkola, T. ym. 2003. Rantasalmen tärkeiden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Etelä-Savon ympä- ristökeskus, Mikkeli. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 52. Mikkola, T. 2002. Rantasalmen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 37, Mikkeli. Niemi, M. ym. 2009. Kurkien aiheuttamat viljelysvahingot ja niiden ennaltaehkäisy. Ympäristöministe- riö, Helsinki. Suomen ympäristö 28/2009. Pakarinen, O. 1999. Kievari tarinoita. Kaakkois-Suomen tiepiiri, Jyväskylä. Pakarinen, O. 1994. Suuri Savontie. Tielaitos, Kaakkois-Suomen tiepiiri, Mikkeli. Puustinen, M. ym. 2007. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 21/2007. Rantasalmen kunnan internet-sivut: http://www.rantasalmi.fi/kunta_info/ 13.11.2009 Ryhänen, S. 2008. Puruveden länsipuolisten maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus Kerimäellä ja Punkaharjulla. Etelä-Savon ympäristökeskus, Mikkeli. Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1/2008. (verkkoj.) Savonlinnan seudun maisema-alueet. 2000. Täydennysinventointi 1998. Etelä-Savon maakuntaliitto, Mikkeli. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 39:2000. Sonninen, A. 1954. Rantasalmen historia. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki. Taipale, K. & Saarnisto, M. 1991. Tulivuorista jääkausiin. Suomen maankamaran kehitys. Werner Söder- ström Osakeyhtiö, Porvoo. Yliniemi, I. 2006. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Kuhmoisten Ruo- lahti ja Tehinniemi. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä. Keski-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2006. Vesienhoidon toimenpideohjelmaehdotukset: http://www.ymparisto.fi/default. asp?node=23409&lan=fi 19.11.2009 124 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 liittEEt 1. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden sanastoa 2. Indeksikartta 3.1 Hoitosuunnitelmapohja: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus 3.2 Hoitosuunnitelmapohja: Perinnebiotooppien hoito 3.3 Hoitosuunnitelmapohja: Monivaikutteisen kosteikon hoito 3.4 Hoitosuunnitelmapohja: Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito 3.5 Pohjavesialueiden peltoviljelyä koskeva suunnitelmapohja 4.1 Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia erityistukisopimuksissa 4.2 Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia ei-tuotannollisten investointien tuessa 5.1a Mallisuunnitelma: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus 5.1b Karttakuva edelliseen 5.2a Mallisuunnitelma: Perinnebiotooppien hoito 5.2b Karttakuva edelliseen 5.3a Mallisuunnitelma: Monivaikutteisen kosteikon hoito 5.3b Kosteikon perustamis- ja hoitokustannukset 5.3c Valuma-aluekartta 5.3d Suunnitelmakartta 5.3e-g Poikkileikkauskuvia edelliseen 125Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 1 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden sanastoa: Aho = Kaskimaille syntynyt niitty. Haka, hakamaa = Harvapuustoinen luonnonlaidun, jonka kasvillisuus on pääasiassa niittylajistoa, joukossa voi olla myös metsälajistoa. Kaski = Metsästä raivaamalla ja polttamalla muodostettu viljelysalue. Keto = Kuiva tai kuivahko niitty. Kosteikko = Vesistökuormituksen vähentämiseksi perustettua ojan, puron, joen tai muun vesistön osaa ja sen ranta-aluetta, joka on suuren osan vuodesta veden peitossa ja muunkin ajan pysyy kosteana. Kosteikossa on tyypillisesti vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Myös tulvaniityt ja laskeutusaltaat ovat kosteikkoja. Luonnon monimuotoisuus = Kaikkien eliölajien - eläimet, kasvit, sienet, mikro-organismit - sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuus. Metsälaidun = Laidunnettu metsä, jossa laidunnuksen jäljet selvästi nähtävissä. Kasvillisuus on enimmäkseen metsälajistoa, joukossa voi olla myös niittylajistoa. Niitty = Puuton tai hyvin vähäpuustoinen, luonnonvaraista heinä- ja ruohokasvillisuutta kasvava alue, jota hoidetaan niittämällä tai laiduntamalla. Perinnebiotooppi = Laidunnuksen tai niiton seurauksena syntynyt perinteisen maatalouden elinympäristö. Perinnebiotooppeja ei kylvetä, muokata eikä lannoiteta. Perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Perinnemaisema = Perinteisen maankäytön synnyttämä maaseudun maisema, johon kuuluvat myös rakennukset. Reunavyöhyke = Kahden erilaisen elinympäristön rajalle syntynyt alue, joka voi sisältää piirteitä molemmista elinympäristöistä ja on siksi tärkeä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Esimerkiksi pellon ja metsän, pellon ja rannan väliset reunavyöhykkeet. Reunavyöhykkeet voivat olla avoimia, puoliavoimia tai puustoisia. 126 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 2 Indeksikartta 127Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 1 lohkot           LIITE 3.1 Hoitosuunnitelmapohja: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus 128 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 2 129Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 3 130 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 4 131Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 5 132 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 6 133Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 7 134 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 8 135Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 9 136 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 10 ______________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________ 137Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 1 LIITE 3.2 Hoitosuunnitelmapohja: Perinnebiotooppien hoito 138 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 2 139Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 3 140 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 4 e) Muu vuosittainen työ 141Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 5 142 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 6 143Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 7 144 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 1 LIITE 3.3 Hoitosuunnitelmapohja: Monivaikutteisen kosteikon hoito 145Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 2          146 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 3 147Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 4 148 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 5 149Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 6 150 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 7 151Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 8 152 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 9 153Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 10 )      154 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 1 - Niittotapa: _____________________________________________________________________________ - Lohkolla/lohkoilla: ______________________________________________________________________ - Niitettävän alueen pinta-ala: ____________________ha - Niittoajankohta: ________________________________________________________________________ - Niittojätteen käyttö/varastointipaikka: __________________________________________________ ________________________________________________________________________________ LIITE 3.4 Hoitosuunnitelmapohja: Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito 155Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 2 ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________________ 156 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 3 Vuosittaiset hehtaarikohtaiset kustannukset (B) 157Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 3.5 Pohjavesialueiden peltoviljelyä koskeva suunnitelmapohja 158 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 159Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 160 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009   ―              ― LIITE 4.1 Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia erityistukisopimuksissa 161Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009    ―                 162 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009                 ―      ―   ― ―  ―  ―  ― 163Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009           LIITE 4.2 Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia ei-tuotannollisten investointien tuessa 164 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 - - - - - - - - -     ―   ―  ―     ―   ―   165Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 5.1a Mallisuunnitelma: Luonnon ja maiseman monimuotoisuus 166 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 5.1b Karttakuva edelliseen 167Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 : LIITE 5.2a Mallisuunnitelma: Perinnebiotooppien hoito 168 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 169Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 5.2b Karttakuva edelliseen 170 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 ________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________________________________    LIITE 5.3a Mallisuunnitelma: Monivaikutteisen kosteikon hoito 171Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 ________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________________________________    172 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 ________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________________________________    173Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 ________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________________________________    174 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 5.3b Kosteikon perustamis- ja hoitokustannukset 175Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 176 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 5.3c Valuma-aluekartta 177Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 5.3d Suunnitelmakartta 178 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 LIITE 5.3e-g Poikkileikkauskuvia edelliseen 179Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 180 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 181Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 182 Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Etelä-Savon ympäristökeskus Jääkärinkatu 14 50100 Mikkeli p. 020 610 106 www.ymparisto.fi/esa Etelä-Savon riistanhoitopiiri Virastotie 3 as. 2 51901 Juva p. 0440 452 830 www.riista.fi/etela-savo Etelä-Savon TE-keskus Mikonkatu 3 ja 5 50100 Mikkeli p. 010 19 1450 www.te-keskus.fi/etela-savo ProAgria Etelä-Savo Mikonkatu 5 50100 Mikkeli p. 020 747 3550 www.proagria.fi/etela-savo yHtEyStiEtoja 183Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 kuvailulEHti Julkaisija Etelä-Savon ympäristökeskus Julkaisuaika Joulukuu 2009 Tekijä Hanna Huovinen Julkaisun nimi maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma. rantasalmen kosulanlammen, pienen raudanveden ja Suuren raudanveden ympäristö Julkaisusarjan nimi ja numero Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07 | 2009 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelussa eli LUMO-yleissuunnittelussa on tavoitteena maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä luonnon ja vesistöjen tilan pa- rantaminen. Maatiloilta etsitään kohteita, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle tai vesiensuojelulle ja joille voidaan hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Maanviljelijöitä halutaan kannustaa tekemään työtä maaseutuympäristön säilymisen puolesta ja hakemaan tälle työlle korvausta erityistukien muodossa. LUMO-yleissuunnitteluun sisältyvät seuraavat maatalouden ympäristötuen erityistukityypit: luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito, suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikut- teisen kosteikon hoito sekä pohjavesialueiden peltoviljely. Nämä kaikki vaativat hakemuksen lisäksi tarkemman suunnitelman. LUMO-yleissuunnitelma tehdään yhdelle rajatulle alueelle kerrallaan, vuonna 2009 Rantasalmen Kosulanlammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden ympäristöön. Asiasanat Etelä-Savo, Rantasalmi, Haukivesi, maatalous, erityistuet, luonnon monimuotoisuus, perinnebiotooppi, kosteikko, LUMO Rahoittaja/ toimeksiantaja Etelä-Savon ympäristökeskus ISBN 978-952-11-3636-8 ISBN 978-952-11-3637-5 (PDF) ISSN 1796-1831 ISSN 1796-184X (verkkoj.) Sivuja 184 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta (sis.alv 8 %) Julkaisun myynti/ jakaja Etelä-Savon ympäristökeskus Julkaisun kustantaja Etelä-Savon ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2009 E t E l ä -S a v o n y m p ä r iS t ö k E S k u S Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuun- nittelun eli LUMO-yleissuunnittelun tavoitteena on maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä luonnon ja vesistöjen tilan parantaminen. Maatiloilta etsitään kohteita, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle tai vesiensuojelulle, ja joille voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Maanviljelijöitä halutaan kannustaa tekemään työtä maaseutuympäristön säilymisen puolesta ja hakemaan tälle työlle korvausta erityistukien muodossa. LUMO-yleissuunnitelma tehdään yhdel- le rajatulle alueelle kerrallaan, vuonna 2009 Rantasalmen Kosulanlammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden ympäristöön. m a a t a l o u S a l u E id E n l u o n n o n m o n im u o t o iS u u d E n ja k o S t E ik k o jE n y l E iS S u u n n it E l m a . r a n t a S a l m E n k o S u l a n l a m m E n , p iE n E n r a u d a n v E d E n ja S u u r E n r a u d a n v E d E n y m p ä r iS t ö iSSn 1796-1831 (pain.) iSSn 1796-184X (verkkoj.) iSBn 978-952-11-3636-8 (nid.) iSBn 978-952-11-3637-5 (pdF)