fi=Valtioneuvoston kanslia|sv=Statsrådets kansli|en=Prime Minister’s Office|https://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/123456789/12024-03-25T09:40:15Z2024-03-25T09:40:15ZMedian keskittyminen ja mediasisältöjen moninaisuus SuomessaLehtisaari, KatjaGrönlund, MikkoHellman, HeikkiRanti, TuomasSuikkanen, Ristohttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1655172024-03-25T07:05:11Z2024-03-25T00:00:00ZMedian keskittyminen ja mediasisältöjen moninaisuus Suomessa
Lehtisaari, Katja; Grönlund, Mikko; Hellman, Heikki; Ranti, Tuomas; Suikkanen, Risto
Tämä tutkimusraportti tarkastelee uutismedian omistuksen keskittymisen nykytilaa ja sen vaikutusta mediasisältöihin Suomessa sekä keinoja säännellä keskittymistä ja sen vaikutuksia. Raportin pääpaino on journalistisessa mediassa.
Kansallisilla toimijoilla on edelleen ratkaiseva rooli suomalaisessa mediassa. Uutismedia toimii yhä enemmän digitaalisilla alustoilla, mutta perinteisilläkin jakelukanavilla, kuten sanomalehdillä, radiolla ja televisiolla, on paikkansa. Uutismediatoimiala on keskittynyt, mikä näkyy konsernien sisäisen ja lehtitalojen keskinäisen yhteistyön lisääntymisenä sekä toimitusorganisaatioiden kutistumisena.
Toimialojen keskittymisaste vaihtelee ja niiden kehitys on ollut osin erisuuntaista. Radio- ja televisiotoimialat ovat kehittyneet kohti lisääntyvää kilpailua, kun taas sanomalehdistön runsaus on kaventunut kohti keskittyneempää toimialarakennetta. Keskittyminen on tuonut lisää resursseja laadukkaiden mediasisältöjen tuotantoon, toisaalta lisääntynyt konserniyhteistyö näyttää kaventavan uutistarjontaa. Raportin tulokset osoittavat uutisten päällekkäisyyttä ja erilaisia jakamiskäytäntöjä mediakonserneissa.
Kyselytutkimuksen ja haastatteluiden perusteella päätoimittajat näkevät keskittymisen jatkuvan. Näkemykset siitä, tarjoaako media riittävästi erilaisia sisältövaihtoehtoja, jakautuivat, samoin kuin näkemykset media-alan sektorikohtaisen sääntelyn tarpeesta.
2024-03-25T00:00:00ZBiomassan verotuksen laajentamisen mahdollisuudet ja haasteetMuilu, IsmoPatronen, JenniArmila, NiklasLehtoranta, IlpoRautalin, Jorihttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1655072024-03-21T11:05:12Z2024-03-21T00:00:00ZBiomassan verotuksen laajentamisen mahdollisuudet ja haasteet
Muilu, Ismo; Patronen, Jenni; Armila, Niklas; Lehtoranta, Ilpo; Rautalin, Jori
Euroopan komissio on ehdottanut kiinteiden puupolttoaineiden käyttöä suurissa energialaitoksissa sisällytettäväksi energiaveron piiriin, kuitenkin niin, että kestäville polttoaineille sovellettaisiin alempia verokantoja.
Selvityksessä tarkasteltiin biomassan lämmityskäytön verotuksen vaikutuksia energiatuotantoon, teollisuuteen, kotitalouksiin ja ilmastoon, sekä verotuksen tarkoituksenmukaisia rajauksia.
Selvityksen perusteella biomassan verottaminen nykyisen lämmityspolttoaineiden verorakenteen (vero 10,33 €/MWh) mukaan johtaisi biomassan käytön vähenemiseen lämmöntuotannossa noin 6 TWh:lla vuoteen 2030 mennessä verrattuna tilanteeseen, jossa biomassaa ei veroteta. Biomassaa korvattaisiin pääasiassa lämpöpumpuilla ja sähkökattiloilla, ei fossiilisilla. Komission ehdottamalla veron vähimmäistasolla 1,62 €/MWh suora kustannusvaikutus olisi vähäinen, mutta jo nimellinen vero voisi vauhdittaa siirtymää.
Vero lisäisi kustannuksia metsäteollisuudessa, jonka osalta tulee huomioida myös kansainvälinen kilpailukyky. Selluteollisuuden osalta merkitsevää olisi, laajennettaisiinko vero kansallisesti myös mustalipeään. Vero nostaisi kaukolämmön hintaa ja siten kotitalouksien kustannuksia.
Biomassan ollessa päästökauppa- ja taakanjakosektorilla päästötöntä ei laskennallisia päästövaikutuksia näillä sektoreilla aiheutuisi merkittävästi. Positiivisia vaikutuksia muodostuisi maankäyttösektorilla.
2024-03-21T00:00:00ZKirjallisuuskatsaus maahanmuuttaneiden ja heidän jälkeläistensä poliittis-yhteiskunnallisesta osallistumisesta SuomessaSipinen, Josefinahttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1654952024-03-15T08:05:11Z2024-03-15T00:00:00ZKirjallisuuskatsaus maahanmuuttaneiden ja heidän jälkeläistensä poliittis-yhteiskunnallisesta osallistumisesta Suomessa
Sipinen, Josefina
Kansainvälinen muuttoliike ja sen seurauksena tapahtuneet muutokset väestössä muodostavat tällä hetkellä yhden ajankohtaisimmista yhteiskunnallisista kysymyksistä Suomessa. Vuoden 2022 lopussa Suomen väestöstä 9,1 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia eli henkilöitä, joiden vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi oli syntynyt muualla kuin Suomessa. Siten on tärkeää pysyä tiiviisti ajan tasalla siitä, mitä tälle kasvavalle väestöryhmälle kuuluu, eli kuinka he kotoutuvat Suomeen. Vaikka joitain yleisesityksiä ja kokoomateoksia Suomeen muuttaneiden kotoutumisen tilasta on vuosien aikana julkaistu, maahanmuuttaneiden ja heidän jälkeläistensä poliittista osallistumista on tutkittu toistaiseksi vain vähän.
Tässä oikeusministeriön koordinoiman Ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten suomalaisten yhteiskunnallinen osallistuminen (UTViS) -hankkeen kirjallisuuskatsauksessa kootaan olemassa olevaa tietoa siitä, miten maahanmuuttaneet ja heidän jälkeläisensä osallistuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan vaaleissa, vaalien välillä ja osana kansalaisyhteiskuntaa. Keskiössä on myös julkinen sektori ja se, miten tutkittavien ryhmien yhteiskunnallista osallistumista ja osallisuutta on pyritty tukemaan julkishallinnossa. Kirjallisuuskatsaus toimii paitsi yleisempänä tietolähteenä myös pohjana UTViS-hankkeessa tuotettavalle uudelle tiedolle näistä teemoista.
2024-03-15T00:00:00ZLainsäädännön arviointineuvoston vuosikatsaus 2023https://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1655002024-03-20T10:58:34Z2024-03-14T00:00:00ZLainsäädännön arviointineuvoston vuosikatsaus 2023
Lainsäädännön arviointineuvosto antoi yhteensä 24 lausuntoa hallituksen esitysluonnoksista ja U-kirjelmistä vuonna 2023. Arviointineuvosto arvioi 14 hallituksen esitysluonnosta ja 10 U-kirjelmää. Arvioitavaksi valittiin pääasiassa taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviä hallituksen esitysluonnoksia ja U-kirjelmiä.
Standardilausumien perusteella hallituksen esityksien vaikutusarviointien taso on parantunut edellisvuodesta. Lausumien keskiarvo kohosi vuonna 2023 ja sai arvoksi 3,6 (5 on paras ja 1 huonoin), kun edellisvuonna keskiarvo oli 3,3. On kuitenkin otettava huomioon, että lausuma annettiin vain 14 esitykselle. Tyypillisin annettu arvio esitysluonnoksesta oli toiseksi paras lausuma. Yleisimmät kehityskohteet hallituksen esitysluonnoksissa pysyivät ennallaan edellisvuosiin verrattuna. Eniten puutteita oli esitysten tekniseen ulkoasuun liittyvissä seikoissa sekä määrällisissä arvioissa.
Tähän vuosikatsaukseen on koottu arviointineuvoston havaintoja EU-sääntelyn vaikutusarvioista sekä lainvalmistelun laadusta vuodelta 2023. Lisäksi arviointineuvosto esittää kehittämisajatuksia lainvalmistelusta. Arviointineuvosto on huomannut kiireen vaikuttavan vaikutusarvioihin ja lainvalmistelun laatuun. Arviointineuvosto tuo esille myös perus- ja ihmisoikeusvaikutusten sekä yhteisvaikutusten arvioinnin tärkeyden.
2024-03-14T00:00:00ZValtioneuvoston kanslian (KPY 125) tilinpäätös 2023 : Toimintakertomus ja tilinpäätöslaskelmathttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1654662024-03-12T14:08:08Z2024-02-28T00:00:00ZValtioneuvoston kanslian (KPY 125) tilinpäätös 2023 : Toimintakertomus ja tilinpäätöslaskelmat
Valtioneuvoston kanslian kirjanpitoyksikön vuoden 2023 tilinpäätös koostuu toimintakertomuksesta, talousarvion toteutumista kuvaavista toteutumalaskelmista, tuottoja ja kuluja kuvaavasta tuotto- ja kululaskelmasta, tilinpäätöspäivän taloudellista asemaa kuvaavasta taseesta ja liitteenä ilmoitettavista tiedoista. Valtioneuvoston kanslian kirjanpitoyksikön tilinpäätös sisältää myös oikeuskanslerinviraston toimintakertomuksen.
Tilinpäätökseen sisältyvä toimintakertomus sisältää johdon katsauksen toimintaan sekä raportoinnin ministeriön toiminnan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, kuvauksen toiminnallisesta tehokkuudesta, tuotoksista ja laadunhallinnasta sekä henkisten voimavarojen hallinnasta. Toimintakertomus sisältää myös sisäisen valvonnan arviointilausuman, kokonaisarviointien tulokset ja yhteenvedot väärinkäytöksistä.
2024-02-28T00:00:00ZMerituulivoiman edistäminenVihavainen, PetriSaari, PetraLänsisalo, EliasTkachenko, EvgeniaJaatinen, KaroliinaVäisänen, AnnaLantta, Eeva-MariLehtoranta, IlpoIrrmann, LionelHuhtanen, SakariSemkin, NikitaPeltoniemi, MatiasBonn, ThomasNurminen-Piirainen, MiiaPihlajasaari, Mikkohttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1654522024-03-15T12:54:16Z2024-02-28T00:00:00ZMerituulivoiman edistäminen
Vihavainen, Petri; Saari, Petra; Länsisalo, Elias; Tkachenko, Evgenia; Jaatinen, Karoliina; Väisänen, Anna; Lantta, Eeva-Mari; Lehtoranta, Ilpo; Irrmann, Lionel; Huhtanen, Sakari; Semkin, Nikita; Peltoniemi, Matias; Bonn, Thomas; Nurminen-Piirainen, Miia; Pihlajasaari, Mikko
Tuulivoimalla on merkittävä rooli Suomen tavoitteessa saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Suomen merialueilla on tunnistettu valtavasti potentiaalia tuottaa puhdasta sähköä ja hankekehittäjien kiinnostus Suomen merialueita kohtaan on kasvanut merkittävästi niin aluevesillä kuin talousvyöhykkeelläkin.
Selvityksen tavoitteena on esitellä keinoja edistää merituulivoiman markkinaehtoista kehitystä Suomessa kustannustehokkaalla ja kestävällä tavalla. Selvityksen kohteena ovat merituulivoimahankkeiden sijoittelu erityisesti talousvyöhykkeellä, hankkeiden vaikutukset muuhun toimintaan merellä, hankkeiden keskinäiset vaikutukset sekä vaihtoehdot merialueella sijaitseville sähkön hinta-alueille.
Yksi selkeä havainto selvityksessä on olemassa olevan tiedon puute Suomen talousvyöhykkeellä. Merellisen tiedon kartuttaminen Suomen talousvyöhykkeellä yhteistyössä viranomaisten ja hanketoimijoiden kanssa on tärkeää merialuesuunnittelun ja vaikutusarvioinnin mahdollistamiseksi, jotta merituulivoiman yhteensovittaminen onnistuu ympäristön ja muiden merellisten toimintojen kanssa.
Hankkeen tuloksia hyödynnetään merituulivoimahankkeiden sijoittelua koskevassa arvioinnissa talousvyöhykkeellä sekä taustamateriaalina tukemaan merialuesuunnittelun päivitystyötä ja asiaan liittyvää lainsäädäntötyötä.
Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin.
Julkaisu on päivitetty 15.3.2024, s. 19, 200, 201, 206, 224.
2024-02-28T00:00:00ZTyöllisyyden kuntakokeilujen arviointiAho, SimoArnkil, RobertHämäläinen, KariLind, SamiSpangar, TimoTuomala, JuhaOjala, SatuSaloniemi, AnttiStenvall, Jarihttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1654122024-01-31T07:05:11Z2024-01-31T00:00:00ZTyöllisyyden kuntakokeilujen arviointi
Aho, Simo; Arnkil, Robert; Hämäläinen, Kari; Lind, Sami; Spangar, Timo; Tuomala, Juha; Ojala, Satu; Saloniemi, Antti; Stenvall, Jari
Vuonna 2021 käynnistyneiden työllisyyden kuntakoiluiden tilastollinen vaikuttavuusarviointi toteutettiin yksilötason rekisteriaineistolla kahdella menetelmällä. Tulosten mukaan kokeilun vaikutus kohderyhmän palveluprosesseihin ja työllistymiseen jäivät vähäisiksi valtiolliseen TE-palveluun verrattuna yli kahden vuoden seuranta-aikana. Palveluiden ensimmäisen vuoden vähentymistä koskevat havainnot nostavat esille koulutus- ja tiedonjakotarpeen kuntakentässä valmistauduttaessa vuoden 2025 työvoimapalveluvastuun kokonaisvaltaiseen siirtoon kunnille.
Viiden esimerkkialueen prosessiarvioinnissa havaittiin jatkuva pyrkimys henkilökohtaisten palvelujen sekä alueellisen ”työllisyyden ekosysteemin” kehittämiseen. Kehittämistä vaikeutti 2022 toimeenpannun pohjoismaisen työvoimapalvelumallin aiheuttama kuormitus, henkilöstön runsas vaihtuvuus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden siirto hyvinvointialueiden vastuulle 2023.
Lisäksi toteutettiin Pirkanmaan työllisyyskokeilun 13 asiakkaan palveluprossin 2 vuoden laadullinen seuranta, tavoitteena arvioida palvelujen tarpeenmukaisuutta ja prosessin edistymistä sekä tunnistaa seurannan keskeisiä kehittämistarpeita.
2024-01-31T00:00:00ZNaton ydinasepelote ja SuomiJuntunen, TapioLavikainen, JyriPesu, MattiSärkkä, Irohttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1654002024-02-05T15:35:21Z2024-01-30T00:00:00ZNaton ydinasepelote ja Suomi
Juntunen, Tapio; Lavikainen, Jyri; Pesu, Matti; Särkkä, Iro
Suomen hakeutuminen Naton jäseneksi merkitsi maan liittymistä ydinaseliittoumaan. Tämän tutkimusraportin tavoitteena on tarjota yleiskatsaus kansainvälisen ydinasejärjestyksen rakenteeseen ja trendeihin, Naton ydinasepelotteen perusteisiin ja sen toimeenpanoon sekä puolustusliiton ydinasepolitiikkaan liittyvään päätöksentekoon. Tutkimuksessa arvioidaan myös, millä tavalla Suomi voi halutessaan osallistua Naton ydinpelotepolitiikkaan ja mitä vaikutuksia Nato-jäsenyydellä on Suomen asevalvontapolitiikalle.
Ydinasepelote muodostaa yhden osan Naton pelotekokonaisuudesta, ja liittouma näkee ydinaseet sen turvallisuuden äärimmäisenä takeena. Yhdysvaltain ydinaseet muodostavat Naton ydinasepelotteen selkärangan, ja pieni osa sen ydinaseista on sijoitettu liittolaismaihin. Naton linjausten mukaan sen ydinasesuorituskykyjen tarkoituksena on rauhan säilyttäminen, sen painostamisen ehkäiseminen ja sotilaallisen aggression estäminen. Nato ei ole viime vuosina tehnyt suuria muutoksia ydinasepolitiikassaan.
Naton ydinasepolitiikan keskeisistä linjauksista päätetään Naton huippukokouksissa. Puolustusliitossa on ydinaseisiin liittyvää keskustelua varten oma korkean tason elin: ydinasepolitiikan suunnitteluryhmä. Suomen kaltaisilla ydinaseettomilla jäsenillä on useita mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua liittokunnan ydinasepolitiikkaan. Suomi voi Naton jäsenenäkin jatkaa aktiivista asevalvontapolitiikkaa.
2024-01-30T00:00:00ZOnko siviilivalmiudelle tarvetta Suomessa? : Siviilivalmiuden käsite, käyttö ja lisäarvo osana kansallista varautumistaNiskanen, Ville-PekkaUusikylä, PetriLonka, HarrietAhonen, PerttiLaitinen, KariTervo, Vesa-PekkaRuoslahti, HarriHuttunen, Petrihttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1653762024-02-13T13:05:13Z2024-01-17T00:00:00ZOnko siviilivalmiudelle tarvetta Suomessa? : Siviilivalmiuden käsite, käyttö ja lisäarvo osana kansallista varautumista
Niskanen, Ville-Pekka; Uusikylä, Petri; Lonka, Harriet; Ahonen, Pertti; Laitinen, Kari; Tervo, Vesa-Pekka; Ruoslahti, Harri; Huttunen, Petri
Tässä hankkeessa selvitettiin siviilivalmiuden käsitettä ja soveltamista osana suomalaista varautumis- ja valmiusjärjestelmää sekä tarkasteltiin käsitteen käyttöä Euroopan unionissa, Natossa, Pohjoismaiden neuvostossa ja verrokkimaissa.
Tutkimus osoittaa, että siviilivalmiuden käsitteellä ei ole Suomessa vakiintunutta asemaa ja määritelmää. Käsite voidaan ymmärtää yhteiskunnan prosessina tai tilana, jolla vastataan tunnistettuihin uhkiin ei-sotilaallisesti. Siviilivalmius on korostuneesti Nato-yhteyksissä hyödynnetty käsite. Siviilivalmiutta kuvastavia toimintoja on useissa kansainvälisissä verrokkimaissa, vaikkei niitä kutsuttaisi tällä käsitteellä. Suomessa käsitettä on käytetty kuvaamaan pelastustoimen varautumis- ja valmiustyötä sekä Nato-rauhankumppanuuteen ja -jäsenyyteen sisältynyttä siviilivalmiusyhteistyötä.
Tutkimuksessa tehdyissä haastatteluissa, kyselyssä ja työpajakeskustelussa todettiin siviilivalmiuskäsitteen ja soveltamisalan vaativan selkeyttämistä. Selvityksen pohjalta suositellaan kansallisen terminologian yhteensovittamista kansainväliseen käsitteistöön, siviilivalmiuden roolin tarkastelua osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuusstrategian laadintaa ja valmiuslain uudistamista, yhteisymmärryksen kasvattamista tarvittavista toimenpiteistä, eri tahojen intressien tasapuolisuutta kehitystyössä sekä käsitteiden merkitysten moninaisuuden huomiointia.
2024-01-17T00:00:00ZNaisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissaHusso, MaritaPiippo, SiskoHoutsonen, JarmoMela, MarianneTihveräinen, SonjaHaapanen, JasminaHakkarainen, LounaKnihtilä, Annahttps://julkaisut.valtioneuvosto.fi:443/handle/10024/1653532024-01-08T14:19:19Z2024-01-02T00:00:00ZNaisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa
Husso, Marita; Piippo, Sisko; Houtsonen, Jarmo; Mela, Marianne; Tihveräinen, Sonja; Haapanen, Jasmina; Hakkarainen, Louna; Knihtilä, Anna
Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa. Tutkimuksen aineisto koostuu poliisin rikosilmoitusaineistosta, poliisien, syyttäjien ja väkivaltatyön tukipalveluiden työntekijöiden fokusryhmähaastatteluista sekä digitaalista väkivaltaa kokeneille suunnatusta verkkokyselystä. Digitalisoituminen ja viestintäteknologioiden kehittyminen ovat muuttaneet naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, vaikutuksia ja seurauksia. Väkivallan, häirinnän, uhkailun, häpäisemisen ja kontrollin muodot ovat moninaistuneet. Digitaalisen väkivallan seuraukset ovat usein väkivallan kohteille syvästi haavoittavia, traumatisoivia, toimijuutta lamauttavia, osallisuutta rajoittavia ja elinpiiriä kapeuttavia.
Digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen keskeisenä haasteena ovat puutteet ilmiön tunnistamisessa, sen vakavuuden ymmärtämisessä ja asenteissa. Ilmiö on normalisoitunut osaksi arkea sekä läheisissä suhteissa että sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa. Käytäntöjen ja asenteiden muuttaminen edellyttää koulutuksen kehittämistä sekä tietoisuuden lisäämistä väkivallan eri ilmenemismuodoista. Ilmiöön puuttuminen vaatii myös moniammatilliseen yhteistyöhön ja tutkimukseen panostamista, käsitteiden tarkentamista, väkivallan dokumentoinnin käytäntöjen yhtenäistämistä sekä esitutkintapöytäkirjojen laatuun panostamista. Myös digitaalisen median alustojen vastuuta tulee korostaa ja palveluiden alueellista saatavuutta parantaa.
2024-01-02T00:00:00Z