Maidontuotannon tulevaisuuden vaihtoehdot -työryhmä: Maitomaa Suomi. Loppuraportti

Abstract

Maa- ja metsätalousministeriö asetti 23.5.2007 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida maitosektorin kehitystä sekä tuotannon ja jalostuksen toimintaedellytyksiä vaihtoehtoisissa tulevaisuuden toimintaympäristöissä. Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotuksia sektorin toimintaa ylläpitävistä ja parantavista toimenpiteistä. Työryhmä laati myös kiintiöjärjestelmää koskevan väliraportin. Työryhmä tarkasteli väliraportissaan maitomarkkinoita ja niiden kehitysennusteita maailman ja Euroopan unionin sekä Suomen laajuisesti, arvioi tukijärjestelmien ja kiintiöiden suhdetta sekä kartoitti kiintiöjärjestelmän tulevaisuutta ja listasi toimia, joilla Suomen maitosektorin sopeutuminen uuteen markkinatilanteeseen helpottuisi. Loppuraportissa keskitytään toimiin, joilla maidontuotanto säilyy kilpailukykyisenä koko Suomessa myös tulevaisuudessa. Maidontuotanto on maatalouden ylivoimaisesti tärkein tuotantosektori. Sen osuus koko maatalouden markkinatuotoista on lähes puolet ja maitoa tuotetaan koko Suomessa. Työryhmän tavoitteena on nostaa maidontuotanto uudelleen kasvuun ja tuottaa Suomessa vähintään 2,4 miljardia litraa maitoa. Suomalaisen maitosektorin vahvuus on raakamaidon korkea laatu ja innovatiivinen tuotekehitys, joihin pitää jatkossakin panostaa. Suurin haaste maidontuotannolle Suomessa on Euroopan unionin kiintiöjärjestelmän merkityksen asteittainen väheneminen ja loppuminen vuonna 2015, minkä myötä kilpailu kiristyy yhteisön sisä- ja vientimarkkinoilla tuotannon kasvaessa Euroopan parhailla alueilla. Tuottavuuden nostamiseksi ja kustannusten alentamiseksi Suomen maidontuotannon rakennetta on edelleen kehitettävä. Nykyisessä markkinatilanteessa vallitsevaa investointihalukkuutta on tuettava. Samalla on vapautettava kiintiöjärjestelmän toimeenpanoa. Tuotantoyksiköiden kasvaessa ei tiloilla ole aina saatavissa riittävästi peltoa lannanlevitykseen tai rehuomavaraisuuden varmistamiseen. Valtaosa lopettavista maitotiloista jatkaa kasvinviljelytiloina, joita olisi kannustettava yhteistyöhön maitotilojen kanssa. Kustannuksia on mahdollista alentaa muun muassa tilojen välistä yhteistyötä lisäämällä, kilpailutuksella hankinnoissa ja nykyistä paremmalla hintaseurannalla, panostamalla tuottajien yhä vaativampaan ja monipuolistuvaan ammattiosaamiseen sekä kehittämällä ja käyttöönottamalla kokonaisvaltaisia tilatason tuotannon ohjaamiseen tähtääviä tietokoneohjelmistoja. Ympäristö ja ilmastokysymykset asettavat entistä tiukemmat reunaehdot maidontuotannolle. Tilakoon kasvaessa bioenergian tuotannon kehittämiseen ja tukemiseen panostamalla tilojen mahdollisuus hyödyntää lannan metaani ja ravinteet helpommin hallittavassa muodossa kohentuvat. Maitotalouteen liittyvä nurmiviljely hillitsee erityisesti eloperäisten maiden kasvihuonekaasuja ja estää maa-aineksen huuhtoutumisen vesistöihin. Viljelijöiden työssä jaksaminen on keskeinen tuotannon laajuuteen vaikuttava tekijä. Lomitusjärjestelyt eivät kaikilta osin toimi lain edellyttämällä tasolla. Yksiköiden kasvaessa ammattitaitoisen ulkopuolisen työvoiman tarve kasvaa ja tähän tarvitaan koulutusta. Suurissa yksiköissä työ voidaan koneellistaa, jolloin työn fyysinen kuormittavuus vähenee. Tuottavuuden parantamiseksi tarvitaan maitosektorin tutkimusta. Tutkimuksen painopisteinä pitäisi olla erityisesti isojen ja kehittyvien yksiköiden talous ja kustannukset, eläinten hyvinvointi ja terveys sekä ympäristökysymykset.