Maatalouden ravinnekuormitus ja sen tehokkaat vähentämistoimenpiteet. Loppuraportti

Abstract

Euroopan unionin kanssa jäsenyysneuvotteluissa sovittu ympäristötukijärjestelmä oli ensimmäisinä ohjelmakausina rooliltaan tulotukimaista sen syntyhistoriasta johtuen. Ympäristötukeen kohdistuu muutospaineita; aikaisemmasta toimenpiteiden kustannusten kompensaatiosta on siirryttävä kohti toimenpiteitä, joiden tuloksellisuus ja vaikuttavuus pureutuvat suurimman ravinnekuormitusriskin alueille. Vuoden 2008 aikana keskustelu maatalouden ravinnekuormituksesta onkin käynyt vilkkaana. Suomessa typpimäärät hehtaaria kohti ovat kokonaistasolla laskeneet 25% ja fosforimäärät 60% kahdessa vuosikymmenessä. Vaikka ravinnekuormituksen alentamisen osalta suunta on oikea, sen kohdentuminen ympäristövaikutusten kannalta kriittisimpiin kohteisiin ei ole riittävää. Tehokkaita vähentämistoimia tarvitaan edelleen ravinnekuormituksen hillitsemiseksi ja ympäristöntilan parantamiseksi Itämeren, jokien valuma-alueiden ja sisävesistön osalta.

Työryhmä on tarkastellut tämänhetkisen yhteiskunnallisen keskustelun ja ympäristöntilasta kertovan tutkimusaineiston perusteella maatalouden ravinnekuormitusta, nykyistä ympäristöohjausta ympäristötuen näkökulmasta sekä arvioinut lisämahdollisuuksia maatalouden ravinnekuormituksen alentamisessa ja ympäristötoimenpiteiden kehittämisessä yhä markkinallisempaan suuntaan. Työryhmä toteaa, että vaikka kehitys on ollut kokonaistasolla ja eräissä pilot-hankkeissa (mm. Lounais-Suomen TEHO-ohjelma) myönteistä, nykyisen ympäristöohjelman toimenpiteet kohdentuvat edelleen heikosti. Samanaikainen pellon käytön muutos nurmelta viljakasveille EU-jäsenyyden aikana, tuo erityishaasteen.