Korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyö – miten erilainen oikeusasema vaikuttaa?

Abstract

Korkeakoulujen itsenäisyyttä on vahvistettu viime vuosina antamalla niille itsenäisen oikeushenkilön asema. Suurin osa tutkimuslaitoksista sen sijaan on edelleen ministeriöiden hallinnonalaan kuuluvia tilivirastoja. Selvityksessä on tarkasteltu oikeusaseman vaikutuksia tutkimuksen ja elinkeinoelämän väliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen sekä etsitty keinoja, joilla tätä yhteistyötä ja vuorovaikutusta voitaisiin parantaa.

Selvityksessä on havaittu, että erot toimijoiden oikeusasemissa eivät ole keskinäisen yhteistyön varsinainen este, vaikka itsenäinen oikeusasema voikin osin helpottaa myös yhteistyön järjestämistä. Johtuen tutkimuslaitosten toisistaan poikkeavista rooleista ja viranomaistehtävistä tutkimuslaitosten mahdollista oikeusaseman muutosta tulisi harkita tutkimuslaitoskohtaisesti.

Myöskään lainsäädännöstä muuten ei löydy merkittäviä yhteistyön esteitä. Yhteistyön esteet näyttävät olevan pääasiassa asenteissa ja toimintatavoissa. Yhteistyötä voidaan lisätä erilaisilla kannusteilla. Kannusteita tarvitaan asenteiden muuttamiseksi yhteistyömyönteisemmiksi. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rahoitusmalleihin ja ohjaukseen tulisi sisällyttää kannusteita ja mittareita yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle ja osana sitä elinkeinoelämävaikutuksille.

Tutkimustoimijoiden immateriaalioikeus- ja sopimusosaamista tulisi kasvattaa. Myös toimijoiden yhteistyössä laatimat, erilaisiin tilanteisiin räätälöitävissä olevat sopimusrungot voisivat helpottaa ja nopeuttaa yhteistyön solmimista.