Patoturvallisuustyöryhmän loppuraportti
maa- ja metsätalousministeriö
2007
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 3/2007
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-317-1
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-317-1
Tiivistelmä
Työryhmän ehdotuksessa patoturvallisuuslainsäädännön uudistamiseksi saatetaan patoturvallisuussäädökset vastaamaan käytössä olevia hyviä käytäntöjä. Työryhmä esittää kokonaan uuden patoturvallisuuslain säätämistä nykyisen vuodelta 1984 olevan lain tilalle. Patoturvallisuuslainsäädännön yhteydet muuhun lainsäädäntöön saatetaan ajan tasalle ja vastuut eri toimijoiden välillä selkeytetään. Ehdotus ottaa huomioon Suomen patokannan ikääntymisen ja peruskorjaustarpeen sekä tarpeen reagoida ilmaston ja vesiolojen muutoksiin. Ehdotuksessa esitetään kaivostoimintaan liittyvien patojen sisällyttämistä patoturvallisuuslain piiriin.
Työryhmä arvioi, että patojen vakuuttaminen pato-onnettomuuksien varalta ei vaadi säädöstasoista ohjausta, vaikka vakuuttamista voidaankin pitää suositeltavana. Työryhmä selvitti myös tarvetta ja mahdollisuuksia säätää tulvariskien hallinnasta. Patoturvallisuudesta Suomessa säädetään patoturvallisuuslailla (413/1984) ja asetuksella (574/1984), joita on täydennetty maa- ja metsätalousministeriön patoturvallisuusohjeilla (MMM:n julkaisuja 7/1997). Suomessa on noin 500 nykyisen patoturvallisuuslain piiriin kuluvaa patoa. Näistä valtaosa on vesistöpatoja ja noin 60 jätepatoja. Kaivostoimintaan liittyvät padot eivät kuulu nykyisen patoturvallisuuslain piiriin. Patoturvallisuutta valvovat patoturvallisuusviranomaisena toimivat alueelliset ympäristökeskukset. Padon omistajat vastaavat patojen kunnosta ja turvallisuudesta.
Padot on Suomessa mitoitettu siten, että niiden rakenteet kestävät ja juoksutuskapasiteetti riittää myös tulvatilanteissa. Patoturvallisuuden hoidossa Suomessa on hyväksi koetut vakiintuneet käytännöt. Padot luokitellaan niiden aiheuttaman vahingonvaaran mukaan kolmeen luokkaan. Padon omistajat ovat velvollisia suorittamaan padolla patoturvallisuusviranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti säännöllistä tarkkailua, jota tehostetaan mm. tulva-aikoina. Valtaosa suurista padoista on jatkuvassa kaukovalvonnassa. Padon omistajat ovat velvollisia pitämään padolla vuosittain tarkastuksen, jossa asiantuntija tarkastaa padon rakenteellisen kunnon. Patoturvallisuusviranomaiset osallistuvat vähintään kerran viidessä vuodessa padon tarkastukseen, jolloin padon kunto voidaan selvittää tarkemmin konsulttiselvityksellä.
Työryhmä oli yksimielinen.
Työryhmä arvioi, että patojen vakuuttaminen pato-onnettomuuksien varalta ei vaadi säädöstasoista ohjausta, vaikka vakuuttamista voidaankin pitää suositeltavana. Työryhmä selvitti myös tarvetta ja mahdollisuuksia säätää tulvariskien hallinnasta. Patoturvallisuudesta Suomessa säädetään patoturvallisuuslailla (413/1984) ja asetuksella (574/1984), joita on täydennetty maa- ja metsätalousministeriön patoturvallisuusohjeilla (MMM:n julkaisuja 7/1997). Suomessa on noin 500 nykyisen patoturvallisuuslain piiriin kuluvaa patoa. Näistä valtaosa on vesistöpatoja ja noin 60 jätepatoja. Kaivostoimintaan liittyvät padot eivät kuulu nykyisen patoturvallisuuslain piiriin. Patoturvallisuutta valvovat patoturvallisuusviranomaisena toimivat alueelliset ympäristökeskukset. Padon omistajat vastaavat patojen kunnosta ja turvallisuudesta.
Padot on Suomessa mitoitettu siten, että niiden rakenteet kestävät ja juoksutuskapasiteetti riittää myös tulvatilanteissa. Patoturvallisuuden hoidossa Suomessa on hyväksi koetut vakiintuneet käytännöt. Padot luokitellaan niiden aiheuttaman vahingonvaaran mukaan kolmeen luokkaan. Padon omistajat ovat velvollisia suorittamaan padolla patoturvallisuusviranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti säännöllistä tarkkailua, jota tehostetaan mm. tulva-aikoina. Valtaosa suurista padoista on jatkuvassa kaukovalvonnassa. Padon omistajat ovat velvollisia pitämään padolla vuosittain tarkastuksen, jossa asiantuntija tarkastaa padon rakenteellisen kunnon. Patoturvallisuusviranomaiset osallistuvat vähintään kerran viidessä vuodessa padon tarkastukseen, jolloin padon kunto voidaan selvittää tarkemmin konsulttiselvityksellä.
Työryhmä oli yksimielinen.