Eläinlääkintähuoltotyöryhmän loppuraportti
maa- ja metsätalousministeriö
29.05.2007
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 15/2007This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-338-6Tiivistelmä
Eläinlääkintähuollolla tarkoitetaan eläinlääkäripalveluja sekä eläinten terveyden, eläinten hyvinvoinnin ja elintarvikkeiden turvallisuuden valvontaa paikallisella tasolla. Kunnan eläinlääkintähuoltoon kuuluvat kunnan järjestämät eläinlääkäripalvelut ja valvonta. Yksityistä eläinlääkintähuoltoa eli yritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien tarjoamia eläinlääkäripalveluja valvovat Elintarviketurvallisuusvirasto ja lääninhallitukset.
Työryhmä ehdottaa seuraavia uudistuksia eläinlääkintähuoltoon:
1) Kunnan järjestämät perustason eläinlääkäripalvelut ovat saman tasoisia kaikille kotieläimille. Palvelut on järjestettävä kunnan asukkaiden lemmikkieläimiä ja kunnassa sijaitsevissa eläinten pitopaikoissa pidettäviä eläimiä varten.
2) Elintarviketuotantoeläinten terveydenhuolto kuuluu perustason eläinlääkäripalveluihin. Kunnan velvollisuus järjestää terveydenhuoltoon kuuluvia eläinlääkäripalveluja rajataan kuitenkin vain valtakunnallisiin terveydenhuolto-ohjelmiin, joita tällä hetkellä on olemassa nautojen ja sikojen terveydenhuoltoa varten.
3) Kuntien eläinlääkäripäivystys ja siihen kuuluva päivystyspiirien määrittely järjestetään kuntien yhteistyönä vähintään yhden maakunnan kokoisella päivystysalueella. Päivystysalueella yhteydenotot keskitetään yhteen paikkaan, ja lemmikki- ja tuotantoeläimiä varten on erilliset päivystysjärjestelmät.
4) Kunta järjestää perustason eläinlääkäripalvelun lisäksi mahdollisuuden toimittaa lemmikkieläimet ja hevoset eläinlääkärin lähetteellä jatkohoitoon, jos niille tarvitaan kiireellistä erikoishoitoa. Kunta järjestää mahdollisuuden jatkohoitoon yleensä tekemällä potilaiden hoitoon pääsystä sopimuksen erikoishoitoa antavan klinikan kanssa. Eläimen omistaja maksaa jatkohoidon kustannukset hoitopaikan laskutuksen mukaisesti. Kunta maksaa sopimuksessa sovittavan osan erikoishoidon valmiuden ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista.
5) Valtio korvaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan palkkaus- ja muut välittömät kustannukset kunnille vuodesta 2009 alkaen. Tätä varten tarvitaan 4,8 milj. euron lisäys valtion talousarvion eläinlääkintähuollon määrärahaan. Nykyisin valtio maksaa näistä kustannuksista 0,5 milj. euroa toimituspalkkioina kunnaneläinlääkäreille. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan arvioidaan maksavan kunnille noin 5,3 milj. euroa vuodessa.
6) Lakiin ei enää sisällytetä säännöstä kuntien mahdollisuudesta tukea eläintuotantoa maksamalla osa eläinlääkäripalvelujen maksuista. Syynä ovat EU:n valtiontukea koskevat säännökset. Eläinlääkäripalvelujen kustannukset voitaisiin jatkossa ottaa tarkasteluun maataloustukien yhteydessä.
Työryhmä ehdottaa seuraavia uudistuksia eläinlääkintähuoltoon:
1) Kunnan järjestämät perustason eläinlääkäripalvelut ovat saman tasoisia kaikille kotieläimille. Palvelut on järjestettävä kunnan asukkaiden lemmikkieläimiä ja kunnassa sijaitsevissa eläinten pitopaikoissa pidettäviä eläimiä varten.
2) Elintarviketuotantoeläinten terveydenhuolto kuuluu perustason eläinlääkäripalveluihin. Kunnan velvollisuus järjestää terveydenhuoltoon kuuluvia eläinlääkäripalveluja rajataan kuitenkin vain valtakunnallisiin terveydenhuolto-ohjelmiin, joita tällä hetkellä on olemassa nautojen ja sikojen terveydenhuoltoa varten.
3) Kuntien eläinlääkäripäivystys ja siihen kuuluva päivystyspiirien määrittely järjestetään kuntien yhteistyönä vähintään yhden maakunnan kokoisella päivystysalueella. Päivystysalueella yhteydenotot keskitetään yhteen paikkaan, ja lemmikki- ja tuotantoeläimiä varten on erilliset päivystysjärjestelmät.
4) Kunta järjestää perustason eläinlääkäripalvelun lisäksi mahdollisuuden toimittaa lemmikkieläimet ja hevoset eläinlääkärin lähetteellä jatkohoitoon, jos niille tarvitaan kiireellistä erikoishoitoa. Kunta järjestää mahdollisuuden jatkohoitoon yleensä tekemällä potilaiden hoitoon pääsystä sopimuksen erikoishoitoa antavan klinikan kanssa. Eläimen omistaja maksaa jatkohoidon kustannukset hoitopaikan laskutuksen mukaisesti. Kunta maksaa sopimuksessa sovittavan osan erikoishoidon valmiuden ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista.
5) Valtio korvaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan palkkaus- ja muut välittömät kustannukset kunnille vuodesta 2009 alkaen. Tätä varten tarvitaan 4,8 milj. euron lisäys valtion talousarvion eläinlääkintähuollon määrärahaan. Nykyisin valtio maksaa näistä kustannuksista 0,5 milj. euroa toimituspalkkioina kunnaneläinlääkäreille. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan arvioidaan maksavan kunnille noin 5,3 milj. euroa vuodessa.
6) Lakiin ei enää sisällytetä säännöstä kuntien mahdollisuudesta tukea eläintuotantoa maksamalla osa eläinlääkäripalvelujen maksuista. Syynä ovat EU:n valtiontukea koskevat säännökset. Eläinlääkäripalvelujen kustannukset voitaisiin jatkossa ottaa tarkasteluun maataloustukien yhteydessä.