Finanssipolitiikan päätösperäisyyden arvioiminen – vaihtoehtoisten mittareiden esittely

Abstract

Tässä artikkelissa kuvataan vaihtoehtoisia tapoja arvioida finanssipolitiikan viritystä. Tarkastelun pääpaino on EU-yhteyksissä käytettyjen indikaattoreiden vertailussa. Keskitymme rakenteelliseen alijäämään ja sen muutokseen, menosääntöön, yksittäisten harkinnanvaraisten toimien tarkasteluun kokonaisuutena, sekä päätösperäistä finanssipolitiikkaa kuvaavaan DFE-mittariin. Lisäksi arvioimme väestön ikääntymisen menoja automaattisesti kasvattavan vaikutuksen suuruutta ja sen vaikutusta eri mittareihin. Vertailumme tärkein tulos on, että kaikissa mittareissa on puutteensa. Ne myös mittaavat osin eri asioita. Tarkastelun perusteella eri mittareiden antama kuva finanssipolitiikan mitoituksesta on pääsääntöisesti samansuuntainen, vaikka arvio vaikutuksen suuruudesta vaihtelee toisinaan paljon. Siten useamman eri mittarin käyttö on perusteltua. Ikääntymisen vaikutus esimerkiksi rakenteellisen jäämän muutokseen on keskimäärin noin 0,3 prosenttiyksikköä vuodessa (elvyttävä). Vaikka ikääntyminen vaikuttaa eri mittareihin eri tavoin, se ei täysin selitä mittareissa havaittuja eroja