Yritysverotus, investoinnit ja tuottavuus
Harju, Jarkko; Kari, Seppo; Koivisto, Aliisa; Kuusi, Tero; Matikka, Tuomas; Määttänen, Niku; Pajarinen, Mika; Ropponen, Olli; Rouvinen, Petri; Valkonen, Tarmo (2017-01-11)
valtioneuvoston kanslia
11.01.2017
Julkaisusarja:
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 6/2017This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-333-0Tiivistelmä
Raportissa arvioidaan Suomen nykyisen yritys- ja pääomatuloverotuksen ongelmia ja kehittämisvaihtoehtoja investointikannusteiden, taloudellisen tehokkuuden ja tuottavuuden näkökulmista. Tavoitteena on tarjota päätöksentekoa tukevaa tietoa pyrittäessä kohti kasvua ja investointeja tukevaa verojärjestelmää. Suomen perinteinen yhteisöveromalli suosii investointien rahoittamista velalla, nostaa omalla
pääomalla rahoitettavien investointien tuottovaatimusta ja vääristää investointien kohdentumista. Yritysten tappiontasausmahdollisuudet ovat lisäksi suhteellisen suppeat. Suomen osinkoverotuksen ilmeisin ongelma on listaamattomista yhtiöistä saatavien osinkojen veroasteen vaihtelu. Nykyiseen verojärjestelmään liittyvä kahdeksan prosentin tuottoraja on hyvin korkea verrattuna markkinakorkoihin. Tästä seuraa joissakin tapauksissa liiankin voimakas kannustin kasvattaa yritysten nettovarallisuutta.
Suomen nykyistä yhteisöveroa voidaan kehittää laajentamalla tappiontasausmahdollisuuksia ja uudistamalla veropoistojärjestelmä. Tämä vaihtoehto on varteenotettava erityisesti, jos yhteisöverokannat jatkavat laskuaan. Verokannan aleneminen pienentää tarvetta puuttua jäljelle jääviin vääristymiin. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen tuottoasteraja on perusteltua alentaa lähemmäs markkinakorkoja investointien tehokkaamman kohdentumisen varmistamiseksi. Jos yhteisöverokantojen aleneminen näyttäisi pysähtyvän Euroopassa, olisi perusteltua harkita oman pääoman vähennyksen käyttöönottamista yhteisöverotuksessa. Samalla listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus tulisi joko poistaa tai rajata hyvin pieneksi. Suomen t&k-verotukikokeilun tarjoamien kokemusten perusteella pysyvän verotuen käyttöönottaminen ei puolestaan näyttäisi olevan järkevää. Innovaatiotukien kehittäminen
tulisi suunnata sen sijaan suoran tuen järjestelmään.
pääomalla rahoitettavien investointien tuottovaatimusta ja vääristää investointien kohdentumista. Yritysten tappiontasausmahdollisuudet ovat lisäksi suhteellisen suppeat. Suomen osinkoverotuksen ilmeisin ongelma on listaamattomista yhtiöistä saatavien osinkojen veroasteen vaihtelu. Nykyiseen verojärjestelmään liittyvä kahdeksan prosentin tuottoraja on hyvin korkea verrattuna markkinakorkoihin. Tästä seuraa joissakin tapauksissa liiankin voimakas kannustin kasvattaa yritysten nettovarallisuutta.
Suomen nykyistä yhteisöveroa voidaan kehittää laajentamalla tappiontasausmahdollisuuksia ja uudistamalla veropoistojärjestelmä. Tämä vaihtoehto on varteenotettava erityisesti, jos yhteisöverokannat jatkavat laskuaan. Verokannan aleneminen pienentää tarvetta puuttua jäljelle jääviin vääristymiin. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen tuottoasteraja on perusteltua alentaa lähemmäs markkinakorkoja investointien tehokkaamman kohdentumisen varmistamiseksi. Jos yhteisöverokantojen aleneminen näyttäisi pysähtyvän Euroopassa, olisi perusteltua harkita oman pääoman vähennyksen käyttöönottamista yhteisöverotuksessa. Samalla listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus tulisi joko poistaa tai rajata hyvin pieneksi. Suomen t&k-verotukikokeilun tarjoamien kokemusten perusteella pysyvän verotuen käyttöönottaminen ei puolestaan näyttäisi olevan järkevää. Innovaatiotukien kehittäminen
tulisi suunnata sen sijaan suoran tuen järjestelmään.