Valtakunnallisen korkeusmallin uudistamistarpeet ja -vaihtoehdot

Abstract

Työryhmä ehdottaa menettelytapaa, jossa nykyistä Maanmittauslaitoksen tuottamaa MML10-mallia tarkennettaisiin yhteistyössä laaditun suunnitelman pohjalta vaiheittain uusia valtakunnallisia vaatimuksia vastaavaksi. Uuden valtakunnallisen korkeusmallin tekniset vaatimukset ja yksityiskohtaiset määrittelyt valmisteltaisiin yhteistyönä vuoden 2007 loppuun mennessä käynnissä olevien testitöiden valmistuttua. Lähtökohtana uusien määrittelyjen valmistelussa pidettäisiin mm. 5 m:n ruutukokoa ja 0.5 m:n korkeuskeskivirhettä yksiselitteisillä pinnoilla.

Uuden korkeusmallin tuottaminen aloitettaisiin vaiheittain alueellisten tarpeiden, tiedonhankintayhteistyön syntymisen ja nykyisen valtakunnallisen korkeusmallin ajantasaisuuden perusteella. Uuden mallin tuotanto kohdistettaisiin aluksi ensisijaisesti tulvariskialueille. Maanmittauslaitoksen MML10-mallin tuottaminen nykyisellä menetelmällä kohdennettaisiin siirtymävaiheessa alueille, joista uuden tarkemman mallin tuottaminen ei ole ensivaiheessa todennäköistä. Uusi malli olisi saatavissa pääosasta tiheään rakennettuja ja tulvavaara-alueita vuoteen 2013 mennessä ja lähes koko maasta vuoteen 2020 mennessä.

Uuden korkeusmallin ajantasaistustavoitteet määriteltäisiin alueittain, tulvariskialueilla tavoitteena olisi 6 vuoden ajantasaistuväli. Ranta-alueiden syvyystietojen (alle 5-10 m) keräämismenetelmiä kehitettäisiin yhteistyössä pyrkien varmistamaan korkeus ja syvyystietojen yhteensopivuus myös tulevaisuudessa. Uusi malli olisi rakenteeltaan hybridimalli, joka tuotetaan uusia tiedonhankintamenetelmiä käyttämällä ja eri lähteistä saatavan täydentävän hajapisteistön tai taitelinjoja kuvaavien pisteaineistojen avulla. Uusista tiedonhankintamenetelmistä potentiaalisimpana pidettiin laserkeilausta.

Alueelliset ympäristökeskukset, kunnat, tiehallinto, Maanmittauslaitos ja tarvittaessa muut toimijat velvoitettaisiin kehittämään alueellista yhteistyötä ja luomaan pelisäännöt paikallisten yhteistyöhankkeiden toteuttamiselle. Tarkkojen paikallisten, lähinnä rakentamiseen ja sen ohjaukseen liittyvien korkeustietojen tuotannon ja yhteistyön kehittämisen päävastuu olisi nykykäytännön mukaisesti kunnilla ja Suomen Kuntaliitolla. Valtakunnallisen ja alueellisen korkeustietotuotannon ja yhteistoiminnan käytännön ohjaus ja koordinaatio keskitettäisiin Maanmittauslaitokseen. Yhteistyötä paikallisten ja alueellisten tiedonkeruuhankkeiden toteuttamisessa ja valtakunnallisten korkeusmallien tuottamisessa edistettäisiin laajapohjaisen koordinaatioryhmän avulla.

Uusien tiedonhankintamenetelmien soveltamisesta ja uusien valtakunnallisten mallien tuottamisesta aiheutuvat kustannukset (arviolta 1,5-2 miljoonaa €/vuosi) katettaisiin pääosin suuntaamalla nykyisiä korkeusmalliin tuottamiseen käytettäviä, tulvakarttojen valmistukseen suunniteltuja ja muita mahdollisia voimavaroja yhteishankkeisiin. Työryhmä katsoo, että uusien menetelmien soveltamisesta johtuen korkeusmalliaineiston tuottamisessa on kuitenkin syytä varautua myös lisärahoitustarpeisiin. Erityisesti lähivuosiin painottuvien tietotarpeiden tyydyttäminen edellyttää lisävoimavarojen suuntaamista korkeustietojen tuottamiseen tavoiteltavasta volyymistä riippuen arviolta 0,3 - 1,0 miljoonaa euroa vuodessa.

Uusien menettelytapojen käyttöönotto edellyttäisi lisäksi kehittämisinvestointeja ja yhteistoiminnan koordinaation käytettävien resurssien vahvistamista. Kehittämisinvestointien kustannukset olisivat arviolta yhteensä noin 100 000 euroa. Koordinaation vahvistaminen edellyttäisi arviolta noin yhden henkilötyövuoden (1 htv) panostusta ainakin vuoteen 2010 saakka. Työryhmä katsoo, että merkittävimmät hyödyt syntyvät pääasiassa välillisesti laadukkaampien korkeustietoaineistojen käytön kautta. Tarkemmat aineistot luovat edellytykset paremmalle suunnittelulle ja varautumiselle kriisitilanteita, kuten tulvia, varten. Näiden hyötyjen täsmällinen arviointi on vaikeata, mutta pitkällä tähtäyksellä arvioidaan saavutettavan moninkertainen hyötyjen ja kustannusten suhde. Konkreettisesti säästöjä on saavutettavissa vähennettäessä päällekkäistä toimintaa organisaatioiden välillä esimerkiksi EU-lainsäädännön edellyttämien tietoaineistojen tuottamisessa. Yhteistyön kehittämisen avulla esimerkiksi vesipuitedirektiivin ja käsittelyssä olevan tulvadirektiivin kustannusvaikutuksia voidaan alentaa merkittävästi. Samalla luodaan hyvät edellytykset paikkatietojen käyttöä ja saatavuutta edistävän ns. INSPIRE-direktiivin käyttöönotolle ja yritysten kaupallisen palvelutarjonnan kehittymiselle.