Kattavat palvelut maaseudun mikroyrityksille : Maaseudun mikroyritysten rahoitustuen ja osaamisen kehittämispalveluiden viranomaiskäytäntöjen yhdenmukaistamistyöryhmän raportti
maa- ja metsätalousministeriö
14.04.2005
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 4/2005This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-219-0Tiivistelmä
Raportin tarkoitus on kartoittaa maaseudun mikroyrityksiin kohdistuvia rahoitustukijärjestelmiä, osaamisen kehittämispalveluita ja niiden parempaan yhteensovittamiseen liittyvät keskeiset haasteet sekä luoda suuntaviivoja järjestelmien ja niiden toimeenpanon tulevalle kehittämiselle. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla voidaan rahoittaa Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) mukaisesti maaseutuyrityksiä, jotka toimivat maatilalla ja työllistävät perheenjäsenten lisäksi enintään kolmen henkilötyövuoden verran sekä ns. ketjuyrityksiä, joilla on yhteistyösopimus maatilayrityksen kanssa. Nämä yritykset voivat työllistää enintään viittä henkilötyövuotta vastaavasti. LEADER+ -yhteisöaloiteohjelmasta rahoitetaan myös muita enintään viisi henkilötyövuotta työllistäviä maaseutuyrityksiä. Rahoituspäätökset hankkeista tekee TE-keskuksen maaseutuosasto. Tukijärjestelmillä on tiivis kytkentä EU:n maaseutuasetukseen (1257/1999) ja Euroopan maatalousrahaston rahoittamiin ohjelmiin Suomessa.
Muiden maaseudun yritysten, myös mikroyritysten rahoittaminen kuuluu pääosin yritystoiminnan tukemisesta annetun lain eli yritystukilain (1068/2000) piiriin. Rahoituspäätökset tämän lain nojalla tekee TE-keskuksen yritysosasto; ainoastaan suurimpien investointitukihankkeiden (hankkeen koko yli 1,7 milj. euroa) kohdalla päätökset tehdään kauppa- ja teollisuusministeriössä. Myös TEKES:in ja Finveran rahoitusta voidaan myöntää maaseudun mikroyrityksille. Osa tukijärjestelmistä on puhtaasti kansallisia, osaksi rahoitus on kytketty EU:n aluerahaston rahoittamiin alueellisiin tavoiteohjelmiin.
Säädösperusta on nykyisellään varsin yhtenäinen ja kattava. Käytännössä on kuitenkin ilmennyt ongelmia maaseudun pienten, maatilaa omistamattomien yrittäjien yritystoiminnan rahoittamisessa erityisesti toimialoilla, kuten palvelusektorilla, sekä niissä tapauksissa, joissa yrityksen ei ole katsottu laajentavan toimintaansa riittävästi. Ongelmana koetaan myös se, että eri rahoittajatahojen menettelytavat rahoitusprosessin eri vaiheissa poikkeavat toisistaan. Maatilalla toimivien yritysten tuki on joissakin tapauksissa korkeampi kuin yritystukilain mukaista tukea saavilla. Näkyvin ero on syntynyt Etelä- ja Länsi-Suomen maaseutumaisissa kunnissa. Pohjois- ja Itä-Suomessa tukitasot ja rahoitusmahdollisuudet ovat sitä vastoin varsin yhtenäiset.
Aloittavien yritysten taloudellisten toimintaedellytysten arviointi ja muut yrityspalvelut toteutetaan eri toimijoiden tuottamina arviointeina ja muina palveluina. TE-keskuksen yritysosaston tuotteistettuja palveluita tarjoavat yksityiset konsultit. Maaseutuosastojen yritysasiakkaille vastaavia palveluja tarjoavat pääosin Proagria maaseutukeskukset ja ne on kytketty alueellisiin/yritysryhmän kehittämishankkeisiin. Starttirahauudistus tuo työvoimatoimistot voimakkaammin alueellisten toimijoiden kenttään ja lisää seudullisten yrityspalvelupisteiden muutoinkin kasvavaa roolia yrityspalveluiden paikallisessa tarjonnassa.
Työryhmä tekee 19 ehdotusta, jotka koskevat säädösten, TE-keskuksen osastojen menettelytapojen ja valintakriteerien yhdenmukaistamista, pienimpien yritysten rahoituksen kattavuuden parantamista, rahoitusresursseja, seudullisia yrityspalveluita sekä joitakin ongelmallisina pidettyjä toimialakysymyksiä. Työryhmän ehdotukset on koottu yhteenvetona raportin loppuun. Ehdotusten toteutus tulisi käynnistää välittömästi tulevan ohjelmakauden 2007 - 2013 valmisteluun liittyen. Haastavasta ja monisäikeisestä ongelmakentästä johtuen tämä työryhmäraportti ei ole kaikilta osin kattava ja tästä syystä valmistelua tulee jatkaa KTM:n ja MMM:n yhteistyöllä tulevan, uuden rahoituskauden valmistelussa. Työtä on syytä jatkaa erityisesti yrityspalvelujen yksityiskohtaisemman kehittämisen osalta.
Muiden maaseudun yritysten, myös mikroyritysten rahoittaminen kuuluu pääosin yritystoiminnan tukemisesta annetun lain eli yritystukilain (1068/2000) piiriin. Rahoituspäätökset tämän lain nojalla tekee TE-keskuksen yritysosasto; ainoastaan suurimpien investointitukihankkeiden (hankkeen koko yli 1,7 milj. euroa) kohdalla päätökset tehdään kauppa- ja teollisuusministeriössä. Myös TEKES:in ja Finveran rahoitusta voidaan myöntää maaseudun mikroyrityksille. Osa tukijärjestelmistä on puhtaasti kansallisia, osaksi rahoitus on kytketty EU:n aluerahaston rahoittamiin alueellisiin tavoiteohjelmiin.
Säädösperusta on nykyisellään varsin yhtenäinen ja kattava. Käytännössä on kuitenkin ilmennyt ongelmia maaseudun pienten, maatilaa omistamattomien yrittäjien yritystoiminnan rahoittamisessa erityisesti toimialoilla, kuten palvelusektorilla, sekä niissä tapauksissa, joissa yrityksen ei ole katsottu laajentavan toimintaansa riittävästi. Ongelmana koetaan myös se, että eri rahoittajatahojen menettelytavat rahoitusprosessin eri vaiheissa poikkeavat toisistaan. Maatilalla toimivien yritysten tuki on joissakin tapauksissa korkeampi kuin yritystukilain mukaista tukea saavilla. Näkyvin ero on syntynyt Etelä- ja Länsi-Suomen maaseutumaisissa kunnissa. Pohjois- ja Itä-Suomessa tukitasot ja rahoitusmahdollisuudet ovat sitä vastoin varsin yhtenäiset.
Aloittavien yritysten taloudellisten toimintaedellytysten arviointi ja muut yrityspalvelut toteutetaan eri toimijoiden tuottamina arviointeina ja muina palveluina. TE-keskuksen yritysosaston tuotteistettuja palveluita tarjoavat yksityiset konsultit. Maaseutuosastojen yritysasiakkaille vastaavia palveluja tarjoavat pääosin Proagria maaseutukeskukset ja ne on kytketty alueellisiin/yritysryhmän kehittämishankkeisiin. Starttirahauudistus tuo työvoimatoimistot voimakkaammin alueellisten toimijoiden kenttään ja lisää seudullisten yrityspalvelupisteiden muutoinkin kasvavaa roolia yrityspalveluiden paikallisessa tarjonnassa.
Työryhmä tekee 19 ehdotusta, jotka koskevat säädösten, TE-keskuksen osastojen menettelytapojen ja valintakriteerien yhdenmukaistamista, pienimpien yritysten rahoituksen kattavuuden parantamista, rahoitusresursseja, seudullisia yrityspalveluita sekä joitakin ongelmallisina pidettyjä toimialakysymyksiä. Työryhmän ehdotukset on koottu yhteenvetona raportin loppuun. Ehdotusten toteutus tulisi käynnistää välittömästi tulevan ohjelmakauden 2007 - 2013 valmisteluun liittyen. Haastavasta ja monisäikeisestä ongelmakentästä johtuen tämä työryhmäraportti ei ole kaikilta osin kattava ja tästä syystä valmistelua tulee jatkaa KTM:n ja MMM:n yhteistyöllä tulevan, uuden rahoituskauden valmistelussa. Työtä on syytä jatkaa erityisesti yrityspalvelujen yksityiskohtaisemman kehittämisen osalta.