Liikunta ja tasa-arvo 2017. Katsaus sukupuolten tasa-arvon nykytilaan liikunta-alalla

Abstract

Tämä katsaus on jatkoa aiemmin ilmestyneelle selvitykselle “Liikunta ja tasa-arvo 2011”. Katsauksessa esitellään liikunnan ajankohtaisia teemoja sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, raportoidaan tuoreimpia tutkimustuloksia sukupuolittain eriteltynä sekä verrataan keskeisiä tietoja kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen. Keskeisinä näkökulmina ovat fyysinen aktiivisuus sekä päätöksenteko ja johtaminen. Rakenne ja sisällöt palvelevat liikuntatoimen strategista ohjaamista, joka perustuu tiedolla johtamisen periaatteelle sekä vaikutusten jatkuvalle arvioinnille. Objektiivisten mittausten ansiosta tieto fyysisen aktiivisuuden eroista sukupuolten välillä on lisääntynyt ja tarkentunut. Pojat liikkuvat enemmän ja intensiivisemmin kuin tytöt. Ero on havaittavissa jo varhaiskasvatusikäisillä, on suurimmillaan alakoulussa ja pienenee nuoruudessa. Miehille kertyy enemmän reipasta tai rasittavaa liikuntaa kuin naisille, kun taas naisille kertyy enemmän kevyttä liikuntaa. Naisten määrä liikunta-alan johto- ja päätöksentekotehtävissä sekä verkostoissa ja työryhmissä on kasvanut tällä vuosikymmenellä. Kuntien liikunnan johtavista viranhaltijoista 45 % on naisia. Liikuntajärjestöjen hallituksen jäsenistä naisia on 32 %, puheenjohtajista 16 % ja toiminnanjohtajista 34 %. Eri liikuntajärjestöissä sukupuolijakaumat kuitenkin vaihtelevat runsaasti. Naisten valmentamista ja johtamista on tuettu viime vuosina useilla mentorointi- ja koulutushankkeilla sekä verkostoitumisella ja palkitsemisilla. Raportin tulokset osoittavat, että sukupuolten tasa-arvo ja sen tietopohja ovat liikunta-alalla parantuneet viime vuosina. Liikuntapoliittisen päätöksenteon ja liikunnan edellytysten luomisen tueksi tarvitaan jatkossakin sukupuolittain eriteltyä tietoa. Tiedon keräämistä tulee jatkaa säännöllisesti ja systemaattisesti. Tiedonkeruuta tulee myös laajentaa uusille alueille, kuten liikuntavuorojen ja muiden resurssien jakoon. Tiedon keräämisen ja systemaattisen hyödyntämisen avulla voidaan tunnistaa eri sukupuolten tarpeita, seurata muutosta ja kohdistaa tarpeen mukaan toimenpiteitä erikseen naisille ja miehille, tytöille ja pojille