Kauppanormityöryhmän muistio
maa- ja metsätalousministeriö
02.12.2003
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 22/2003This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-150-XTiivistelmä
Suurimmalla osalla kasviksia on EU:n asettamat kaupan pitämisen vaatimukset, mutta niiden soveltamisalan ulkopuolelle jää monia Suomessa merkittäviäkin kasviksia. Joillakin tuotteilla on vanhat, maatilahallituksen määräämät laatuvaatimukset ja joillain YK:n Euroopan talouskomission (UN/ECE) laatimat vaatimukset. EU:n tarkastussäädökset koskevat vain niitä tuotteita, joilla on EU:n kaupan pitämisen vaatimukset. Tulli ja Kasvintuotannon tarkastuskeskus noudattavat valvoessaan EU:n lainsäädäntöä, elintarvikeviranomaisten työtä säätelee elintarvikelaki.
Kasvisten kaupan pitämisen sääntelyllä on läheinen yhteys yhteisöoikeuteen ja siksi työryhmä punnitsi kansallisen sääntelyn mahdollisuuksia suhteessa EU-lainsäädäntöön. Oikeusministeriöltä pyydetyn lausunnon mukaan mikään kansallinen sääntelyjärjestelmä tai edes alalla muodostunut kauppatapa ei saa vaikuttaa siten, että yhteisön jäsenvaltioista peräisin olevien marjojen tai kasvisten pääsy Suomen markkinoille vaikeutuu.
Työryhmän työskentelyn aikana kävi ilmeiseksi, että yhteisön oikeudesta johtuen kansallisia, viranomaisten laatimia sekä tuontituotteita että kotimaisia tuotteita koskevia kauppanormeja pidettäisiin kaupan esteinä. Suomi voisi halutessaan asettaa omalle tuotannolleen ankariakin kaupan pitämisen vaatimuksia, mutta niitä ei kilpailuoikeudellisista syistä voida vaatia muiden maiden hedelmä- ja vihannestuottajilta. Työryhmä päätyi ehdottamaan, että mahdolliset uudet kansalliset standardit ovat vapaaehtoisia ja että ne laaditaan alan omassa keskuudessa. Vapaaehtoisuudesta johtuen niillä ei vaikeuteta omien viljelijöiden asemaa.
EU-jäsenyyden myötä kansallinen liikkumatila laatuvaatimusten luomiseksi on kaventunut oleellisesti. On myös käynyt ilmeiseksi, että kansallinen kasvisasetus ja sen nojalla annetut alemmanasteiset säädökset ovat käyneet nykytilanteeseen nähden vanhentuneiksi. Työryhmä esittää, että kauppa- ja teollisuusministeriö asettaisi uuden työryhmän, jonka tehtävänä on kumota kasviksia, omenoita, ruokaperunoita ja ruokasieniä koskevat vanhentuneet asetukset tai niiden vanhentuneet osat. Samoin on syytä poistaa ne asiat, jotka on jo mahdollisesti sanottu elintarvike- ja terveydensuojelulaissa. Asetuksia uudistettaessa kannattaa pohtia mahdollisuutta yhdistää kaikki kasviksia koskeva säätely yhdeksi kokonaisuudeksi.
Lisäksi työryhmä esittää, että asetuksia uudistettaessa kiinnitetään huomiota mm. eri termien määrittelyyn sekä säädösten kattavuuteen koskien pilkottuja tai silputtuja kasviksia. Työryhmä esittää mietittäväksi myös, miten uuden asetuksen noudattamisen valvonta järjestetään. Tehtävänsä mukaisesti työryhmä taustatahoineen laati kansalliset, vapaaehtoiset kaupan pitämisen vaatimukset 16 marjalle, vihannekselle ja luonnontuotteelle. Lisäksi suomennettiin 13 UN/ECE-standardia. Kasviskaupassa toimivat tahot voivat halutessaan käyttää näitä laatuvaatimuksia kaupanteon apuvälineenä. Viranomaiset eivät voi antaa näitä normeja eivätkä puuttua niiden käytöstä mahdollisesti aiheutuviin riitaisuuksiin. Niille tuotteille, joilla tehdään kansainvälistä kauppaa, pyritään saamaan UN/ECE-standardi. Työryhmä esittää myös, että asetuksia uudistettaessa pohdittaisiin mahdollisuutta säätää kylmäkuljetusketjusta, tukkupakkausten pakkauspäivämääristä ja tarvittavista hygieniavaatimuksista. Mahdollisten vaatimusten tulisi koskea kaikkia
kasviksia.
Luonnontuotealaa koskien työryhmä esittää mietittäväksi säädöksiä koskien niiden keruupaikkoja. Luonnontuotteiden kaupassa on esiintynyt ongelmia mm. alkuperän suhteen ja työryhmä toivookin, että luonnontuotteiden valvontaan voitaisiin ohjata lisää resursseja. Myös luonnontuotteiden ostotoimintaa ja kauppakunnostusta koskevissa hygieniamääräyksissä on esiintynyt
Kasvisten kaupan pitämisen sääntelyllä on läheinen yhteys yhteisöoikeuteen ja siksi työryhmä punnitsi kansallisen sääntelyn mahdollisuuksia suhteessa EU-lainsäädäntöön. Oikeusministeriöltä pyydetyn lausunnon mukaan mikään kansallinen sääntelyjärjestelmä tai edes alalla muodostunut kauppatapa ei saa vaikuttaa siten, että yhteisön jäsenvaltioista peräisin olevien marjojen tai kasvisten pääsy Suomen markkinoille vaikeutuu.
Työryhmän työskentelyn aikana kävi ilmeiseksi, että yhteisön oikeudesta johtuen kansallisia, viranomaisten laatimia sekä tuontituotteita että kotimaisia tuotteita koskevia kauppanormeja pidettäisiin kaupan esteinä. Suomi voisi halutessaan asettaa omalle tuotannolleen ankariakin kaupan pitämisen vaatimuksia, mutta niitä ei kilpailuoikeudellisista syistä voida vaatia muiden maiden hedelmä- ja vihannestuottajilta. Työryhmä päätyi ehdottamaan, että mahdolliset uudet kansalliset standardit ovat vapaaehtoisia ja että ne laaditaan alan omassa keskuudessa. Vapaaehtoisuudesta johtuen niillä ei vaikeuteta omien viljelijöiden asemaa.
EU-jäsenyyden myötä kansallinen liikkumatila laatuvaatimusten luomiseksi on kaventunut oleellisesti. On myös käynyt ilmeiseksi, että kansallinen kasvisasetus ja sen nojalla annetut alemmanasteiset säädökset ovat käyneet nykytilanteeseen nähden vanhentuneiksi. Työryhmä esittää, että kauppa- ja teollisuusministeriö asettaisi uuden työryhmän, jonka tehtävänä on kumota kasviksia, omenoita, ruokaperunoita ja ruokasieniä koskevat vanhentuneet asetukset tai niiden vanhentuneet osat. Samoin on syytä poistaa ne asiat, jotka on jo mahdollisesti sanottu elintarvike- ja terveydensuojelulaissa. Asetuksia uudistettaessa kannattaa pohtia mahdollisuutta yhdistää kaikki kasviksia koskeva säätely yhdeksi kokonaisuudeksi.
Lisäksi työryhmä esittää, että asetuksia uudistettaessa kiinnitetään huomiota mm. eri termien määrittelyyn sekä säädösten kattavuuteen koskien pilkottuja tai silputtuja kasviksia. Työryhmä esittää mietittäväksi myös, miten uuden asetuksen noudattamisen valvonta järjestetään. Tehtävänsä mukaisesti työryhmä taustatahoineen laati kansalliset, vapaaehtoiset kaupan pitämisen vaatimukset 16 marjalle, vihannekselle ja luonnontuotteelle. Lisäksi suomennettiin 13 UN/ECE-standardia. Kasviskaupassa toimivat tahot voivat halutessaan käyttää näitä laatuvaatimuksia kaupanteon apuvälineenä. Viranomaiset eivät voi antaa näitä normeja eivätkä puuttua niiden käytöstä mahdollisesti aiheutuviin riitaisuuksiin. Niille tuotteille, joilla tehdään kansainvälistä kauppaa, pyritään saamaan UN/ECE-standardi. Työryhmä esittää myös, että asetuksia uudistettaessa pohdittaisiin mahdollisuutta säätää kylmäkuljetusketjusta, tukkupakkausten pakkauspäivämääristä ja tarvittavista hygieniavaatimuksista. Mahdollisten vaatimusten tulisi koskea kaikkia
kasviksia.
Luonnontuotealaa koskien työryhmä esittää mietittäväksi säädöksiä koskien niiden keruupaikkoja. Luonnontuotteiden kaupassa on esiintynyt ongelmia mm. alkuperän suhteen ja työryhmä toivookin, että luonnontuotteiden valvontaan voitaisiin ohjata lisää resursseja. Myös luonnontuotteiden ostotoimintaa ja kauppakunnostusta koskevissa hygieniamääräyksissä on esiintynyt