Puutarhatuotannon strategiatyöryhmän loppuraportti
Lataukset:
maa- ja metsätalousministeriö
05.12.2003
Julkaisusarja:
maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 23/2003
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-151-8Tiivistelmä
Euroopan unionin jäsenyysvuosien aikana puutarhataloudessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Puutarhayritysten lukumäärä on vähentynyt lähes neljänneksellä, mutta samanaikaisesti sekä avomaaviljelmien että kasvihuoneyritysten koko on kasvanut. Puutarhatalouden kokonaistuotto on pysynyt melko samalla tasolla koko EU-jäsenyyden ajan, mutta markkinahintainen tuotto on kasvanut kuitenkin selvästi jäsenyytemme alkuvuosista.
Euroopan unioniin liittymisen jälkeen puutarhatalouden suhteellinen painoarvo muuhun maatalouteen nähden on kasvanut ja tämän kehityksen odotetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Puutarhatalouden osuus ilman tukia lasketusta maataloustuotannon tuotosta on kasvanut ja tämän kehityksen odotetaan jatkuvan. Puutarhatuotannon myyntitulot ovat tällä hetkellä suuruudeltaan samaa luokkaa kuin koko muun kasvinviljelysektorin myyntitulot yhteensä.
Puutarhatuotannon EU-jäsenyysaikaisessa kehityksessä myönteistä on ollut kotimaisen tuotannon markkinaosuuden säilyminen korkealla tasolla. Suomalaiset kuluttajat ovat edelleenkin halunneet ostaa Suomessa tuotettuja tuotteita. Puutarhayritysten keskimääräinen kannattavuus on kuitenkin heikko, minkä vuoksi toiminnan jatkuvuutta turvaavia investointeja ei ole tehty riittävästi. EU-jäsenyysaikana yritysten tuotantovälineiden keski-ikä on noussut huolimatta käytettävissä olleista investointituista.
Työssään työryhmä tarkasteli puutarha-alan kehitystä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämän pidemmälle menevää tarkastelua työryhmä ei nähnyt realistisena, koska jo kymmenen vuodenkin ennustaminen on vaikeaa.
Tarkastellessaan puutarha-alan kehityksen eri suuntia työryhmä totesi, että puutarha-alan nykyisen kehityksen jatkuminen johtaa kohti suppeampaa tuotantoa ja heikompaa työllisyyttä. Työryhmä arvioi, alan kehityksen suuntaan voidaan kuitenkin vaikuttaa valtiovallan ja yrittäjien toimenpiteillä. Elinkeinon hallittu ja nousujohteinen rakennekehitys edellyttää, että kuluttajat edelleenkin haluavat ostaa kotimaisia puutarhatuotteita ja että puutarhayrityksillä on valmiudet lisätä ja monipuolistaa tarjontaansa kysynnän mukaan. Positiivinen kehitys edellyttää myös, että alaa tukevilla toiminnoilla kuten opetuksella, tutkimuksella ja neuvonnalla on käytössään riittävästi voimavaroja täysipainoiseen kehitystyöhön ja ajanmukaiseen toimintaan. Tukijärjestelmiä tulisi kehittää niin, että ne tukevat laadukasta ja kannattavaa puutarhatuotantoa ja siihen liittyviä investointeja aiheuttamatta kuitenkaan kilpailun vääristymistä.
Euroopan unioniin liittymisen jälkeen puutarhatalouden suhteellinen painoarvo muuhun maatalouteen nähden on kasvanut ja tämän kehityksen odotetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Puutarhatalouden osuus ilman tukia lasketusta maataloustuotannon tuotosta on kasvanut ja tämän kehityksen odotetaan jatkuvan. Puutarhatuotannon myyntitulot ovat tällä hetkellä suuruudeltaan samaa luokkaa kuin koko muun kasvinviljelysektorin myyntitulot yhteensä.
Puutarhatuotannon EU-jäsenyysaikaisessa kehityksessä myönteistä on ollut kotimaisen tuotannon markkinaosuuden säilyminen korkealla tasolla. Suomalaiset kuluttajat ovat edelleenkin halunneet ostaa Suomessa tuotettuja tuotteita. Puutarhayritysten keskimääräinen kannattavuus on kuitenkin heikko, minkä vuoksi toiminnan jatkuvuutta turvaavia investointeja ei ole tehty riittävästi. EU-jäsenyysaikana yritysten tuotantovälineiden keski-ikä on noussut huolimatta käytettävissä olleista investointituista.
Työssään työryhmä tarkasteli puutarha-alan kehitystä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämän pidemmälle menevää tarkastelua työryhmä ei nähnyt realistisena, koska jo kymmenen vuodenkin ennustaminen on vaikeaa.
Tarkastellessaan puutarha-alan kehityksen eri suuntia työryhmä totesi, että puutarha-alan nykyisen kehityksen jatkuminen johtaa kohti suppeampaa tuotantoa ja heikompaa työllisyyttä. Työryhmä arvioi, alan kehityksen suuntaan voidaan kuitenkin vaikuttaa valtiovallan ja yrittäjien toimenpiteillä. Elinkeinon hallittu ja nousujohteinen rakennekehitys edellyttää, että kuluttajat edelleenkin haluavat ostaa kotimaisia puutarhatuotteita ja että puutarhayrityksillä on valmiudet lisätä ja monipuolistaa tarjontaansa kysynnän mukaan. Positiivinen kehitys edellyttää myös, että alaa tukevilla toiminnoilla kuten opetuksella, tutkimuksella ja neuvonnalla on käytössään riittävästi voimavaroja täysipainoiseen kehitystyöhön ja ajanmukaiseen toimintaan. Tukijärjestelmiä tulisi kehittää niin, että ne tukevat laadukasta ja kannattavaa puutarhatuotantoa ja siihen liittyviä investointeja aiheuttamatta kuitenkaan kilpailun vääristymistä.