Kansallinen metsäohjelma väliarviointi. Loppuraportti
Pihlajamäki, Petteri; Saarentaus, Anna; Saarenpää, Terttu-Leea; Aulaskari, Olli; Keränen, Reijo (2005-05-17)
Lataukset:
Pihlajamäki, Petteri
Saarentaus, Anna
Saarenpää, Terttu-Leea
Aulaskari, Olli
Keränen, Reijo
maa- ja metsätalousministeriö
17.05.2005
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 5/2005This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-224-7Tiivistelmä
Kansallisen metsäohjelman 2010 (KMO) väliarvioinnin tavoitteena oli määritellä, missä määrin
KMO:lle asetetut tavoitteet on saavutettu, ja selvittää, kuinka KMO noudattaa kansallisia
metsäohjelmia varten määriteltyjä eurooppalaisia periaatteita. Arviointi tuotti ehdotuksia
tavoitteiden saavuttamiseksi ja KMO-prosessin kehittämiseksi.
KMO:n toteutuksen puolivälissä on havaittavissa merkittävää edistymistä ohjelmalle asetettujen
tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeimpiä myönteisiä tuloksia ovat kotimaisen ainespuun ja
energiapuun kulutuksen kasvu, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma 2003–2007
(METSO), metsänhoito- ja perusparannustöiden julkinen rahoitus, metsien monikäytön
merkityksen huomioiminen, Metsäalan Tulevaisuusfoorumi ja aktiivinen kansainvälinen
metsäpolitiikka.
Tulosten saavuttamisen kannalta tärkeimmät haasteet liittyvät puutuoteteollisuuden viennin arvon
ja kotimaisen ainespuun käytön kehitykseen. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan nykyistä
laajempi toimenpidevalikoima. Muita haasteita ovat luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen,
typen huuhtoutuminen metsämaalta, METSOn jatko, ensiharvennukset ja kunnostusojitukset,
virkistyskäytön tukemiseen tarvittava rahoitus ja tietopohja sekä metsäsektorin koulutuksen ja
tutkimuksen monipuolistaminen.
Ohjelmaprosessi todettiin toimivaksi ja eurooppalaisia periaatteita noudattavaksi. KMO ohjaa
alueellisia metsäohjelmia melko hyvin ja alueelliset metsäohjelmat puolestaan huomioidaan hyvin
KMO:n laadinnassa. KMO on edistänyt ministeriöiden välistä yhteistyötä ja alueelliset
metsäohjelmat alueellisiin kehitysprosesseihin osallistuvien sidosryhmien yhteistyötä.
Tärkeimmät prosessin kehittämistarpeet liittyvät sekä kansallisella että alueellisella tasolla
ristiriitojen hallintamekanismien luomiseen, mahdollisuuksiin vaikuttaa muiden sektoreiden
strategioihin ja resurssien jakoon, toimijoiden sitoutumisen vahvistamiseen ja tiedonhallinnan
kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä suositukset painottuvat ohjelmaperusteisen lähestymistavan
tehostamiseen, tavoitteiden asetteluun ja keinovalikoiman kehittämiseen.
KMO:lle asetetut tavoitteet on saavutettu, ja selvittää, kuinka KMO noudattaa kansallisia
metsäohjelmia varten määriteltyjä eurooppalaisia periaatteita. Arviointi tuotti ehdotuksia
tavoitteiden saavuttamiseksi ja KMO-prosessin kehittämiseksi.
KMO:n toteutuksen puolivälissä on havaittavissa merkittävää edistymistä ohjelmalle asetettujen
tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeimpiä myönteisiä tuloksia ovat kotimaisen ainespuun ja
energiapuun kulutuksen kasvu, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma 2003–2007
(METSO), metsänhoito- ja perusparannustöiden julkinen rahoitus, metsien monikäytön
merkityksen huomioiminen, Metsäalan Tulevaisuusfoorumi ja aktiivinen kansainvälinen
metsäpolitiikka.
Tulosten saavuttamisen kannalta tärkeimmät haasteet liittyvät puutuoteteollisuuden viennin arvon
ja kotimaisen ainespuun käytön kehitykseen. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan nykyistä
laajempi toimenpidevalikoima. Muita haasteita ovat luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen,
typen huuhtoutuminen metsämaalta, METSOn jatko, ensiharvennukset ja kunnostusojitukset,
virkistyskäytön tukemiseen tarvittava rahoitus ja tietopohja sekä metsäsektorin koulutuksen ja
tutkimuksen monipuolistaminen.
Ohjelmaprosessi todettiin toimivaksi ja eurooppalaisia periaatteita noudattavaksi. KMO ohjaa
alueellisia metsäohjelmia melko hyvin ja alueelliset metsäohjelmat puolestaan huomioidaan hyvin
KMO:n laadinnassa. KMO on edistänyt ministeriöiden välistä yhteistyötä ja alueelliset
metsäohjelmat alueellisiin kehitysprosesseihin osallistuvien sidosryhmien yhteistyötä.
Tärkeimmät prosessin kehittämistarpeet liittyvät sekä kansallisella että alueellisella tasolla
ristiriitojen hallintamekanismien luomiseen, mahdollisuuksiin vaikuttaa muiden sektoreiden
strategioihin ja resurssien jakoon, toimijoiden sitoutumisen vahvistamiseen ja tiedonhallinnan
kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä suositukset painottuvat ohjelmaperusteisen lähestymistavan
tehostamiseen, tavoitteiden asetteluun ja keinovalikoiman kehittämiseen.