Maantie- ja rautatiealueen toissijainen käyttö. Rakennelmien sijoittamisen menettelyiden oikeudellinen tarkastelu

Abstract

Tavoitteena on ollut selvittää ja arvioida johtojen, mainoslaitteiden, puuvarastojen ja muiden rakennelmien ja rakennusten sijoittamisen ohjaamiseen liittyviä menettelyjä maantie- ja rautatiealueilla sekä niiden vierialueilla. Selvitystyössä on kuultu asiantuntijoita ja johtojen ja mainosten sijoittajia. Lisäksi selvitys sisältää katsaukset Ruotsin, Tanskan ja Norjan lainsäädäntöön ja Suomen kuntien rakennusjärjestyksiin. Arvioitaessa eri vaihtoehtoja (sopimusmenettely, lupamenettely, ilmoitusmenettely ja rekisteröintimenettely) huomioidaan eri osapuolten erilaiset intressit, esimerkiksi liikenneturvallisuus, tienpidon haitat ja asioinnin sujuvuus ja asiakkaan oikeusturva. Lisäksi on pyritty huomioimaan lainsäädännön koherenssi.

Selvityksen lopuksi esitetään lainsäädännön kehittämismahdollisuuksia. Näissä on tavoiteltu joustavuutta ja pyritty ottamaan huomioon maakuntauudistuksen ja liikenne- javiestintäministeriön hallinnonalan virastouudistuksen kaltaiset hallinnolliset reformit. Keskeisiä esitettäviä muutoksia ovat muun muassa johtojen ja mainosten ilmoitusmenettelyiden yhtenäistäminen, yksityisoikeudellisen kiinteistön käyttöoikeussopimuksen tuominen tiealueen käytön ohjauskeinoksi ja hallinnollisen rikkomusmaksun käyttöönotto eräissä asiaryhmissä. Jos myös jälkivalvontaan turvattaisiin kohtuulliset resurssit, hallinnollinen rikkomusmaksu voisi toimia riittävänä pelotteena ja kehittää sekä maanrakennusalan että mainosalan kulttuuria säntillisempään suuntaan. Lisäksi puutavaran varastointiin ehdotetaan Ruotsin yleislupamenettelyä muistuttavaa puitelupajärjestelmää. Sääntelyä myös ryhmiteltäisiin uudelleen ja selkeytettäisiin.

Lupavelvollisuuden alaa ei tässä yhteydessä esitetä tarkistettavaksi. Sen sijaan ehdotetaan menettelyjen sujuvoittamista sähköistä asiointia kehittämällä. Sähköisen asioinnin kehitystyö edellyttää kuitenkin väylätiedon nykyistä tarkempaa mallintamista, mihin tulisi panostaa. Laadukkaammasta väylätiedosta olisi hyötyä myös tienpitäjälle. Onnistuneessa sähköisessä järjestelmässä mainoslaitetta, johtoa tai puutavaravarastopinoa sijoittava taho näkisi useissa tapauksissa heti, minne luvan voisi saada ja millaisin kustannuksin. Kohteen voisi myös Tanskan virk.de-palvelun tapaan piirtää itse kartalle ja mainoslaitteen voisi kenties esikatsella Googlen katunäkymää vastaavassa palvelussa