Hoitolaitosten ja erityisryhmien asumisyksiköiden paloturvallisuus
sisäministeriö
19.12.2009
Julkaisusarja:
Sisäasiainministeriön julkaisuja 30/2009This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-491-467-3Tiivistelmä
Hankkeen tehtävänä oli kartoittaa hoitolaitosten ja erityisryhmien (vanhukset, vammaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat sekä asunnottomat/kriisiasuminen) ryhmämuotoisten asumisyksiköiden paloturvallisuutta. Lisäksi tarkasteltiin lastensuojelun toimipaikkojen sekä yli 55-vuotiaiden asumisen paloturvallisuutta 10 suurimmassa kaupungissa.
Hankkeessa toteutettuun kyselyyn vastasi 1853 hoitolaitosta tai erityisryhmien ryhmämuotoisten asumisyksikön toimipaikkaa. Tästä joukosta automaattisia sammutuslaitteistoja oli 528 kohteessa. Lisäksi 51 muuta toimipaikkaa ilmoitti omaavansa automaattisen sammutuslaitteiston. Näiden tietojen perusteella yhteensä noin 30 % toimipaikoista on automaattinen sammutuslaitteisto.
Kyselyn tulosten perusteella kaikki erityisryhmät eivät ole tasavertaisia toimintakyvyn määrittelyn suhteen. Erot turvallisuusselvitysten lopputulosten määrissä toimialoittain osoittavat, että asukkaiden toimintakyky määritellään pitkälti fyysisen toimintakyvyn mukaan.
Mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten asumispalveluissa turvallisuusselvityksessä päädytään automaattisen sammutuslaitteiston asentamiseen selvästi harvemmin kuin vanhustenhuollossa tai kehitysvammaisten asumisessa. Riittävän paloturvallisuustason ja sen myötä automaattisen sammutuslaitteiston tarpeen määrittelyssä on lisäksi eroja alueittain.
Selvitys tehtiin ajalla 19.12.2008–30.9.2009. Selvityksen teki Asumispalvelusäätiö ASPA ja hankkeen projektivastaavana toimi Katriina Lehtovaara. Hankkeen johtoryhmä oli asumisen paloturvallisuuden kehittämistarpeita selvittävän yhteistyöryhmän asettama, ja siihen kuuluvat edustajat sisäasiainministeriöstä, ympäristöministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Kuntaliitosta, Raha-automaattiyhdistyksestä ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta. Mukana johtoryhmässä ovat myös alueellisten pelastuslaitosten sekä Asumispalvelusäätiö ASPA:n edustajat.
Hankkeessa toteutettuun kyselyyn vastasi 1853 hoitolaitosta tai erityisryhmien ryhmämuotoisten asumisyksikön toimipaikkaa. Tästä joukosta automaattisia sammutuslaitteistoja oli 528 kohteessa. Lisäksi 51 muuta toimipaikkaa ilmoitti omaavansa automaattisen sammutuslaitteiston. Näiden tietojen perusteella yhteensä noin 30 % toimipaikoista on automaattinen sammutuslaitteisto.
Kyselyn tulosten perusteella kaikki erityisryhmät eivät ole tasavertaisia toimintakyvyn määrittelyn suhteen. Erot turvallisuusselvitysten lopputulosten määrissä toimialoittain osoittavat, että asukkaiden toimintakyky määritellään pitkälti fyysisen toimintakyvyn mukaan.
Mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten asumispalveluissa turvallisuusselvityksessä päädytään automaattisen sammutuslaitteiston asentamiseen selvästi harvemmin kuin vanhustenhuollossa tai kehitysvammaisten asumisessa. Riittävän paloturvallisuustason ja sen myötä automaattisen sammutuslaitteiston tarpeen määrittelyssä on lisäksi eroja alueittain.
Selvitys tehtiin ajalla 19.12.2008–30.9.2009. Selvityksen teki Asumispalvelusäätiö ASPA ja hankkeen projektivastaavana toimi Katriina Lehtovaara. Hankkeen johtoryhmä oli asumisen paloturvallisuuden kehittämistarpeita selvittävän yhteistyöryhmän asettama, ja siihen kuuluvat edustajat sisäasiainministeriöstä, ympäristöministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Kuntaliitosta, Raha-automaattiyhdistyksestä ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta. Mukana johtoryhmässä ovat myös alueellisten pelastuslaitosten sekä Asumispalvelusäätiö ASPA:n edustajat.