Kierrätyksen keinot, taloudelliset vaikutukset sekä toteutettavuus

Abstract

Euroopan unionin jätedirektiivi edellyttää jäsenmailta yhdyskuntajätteen 50 %:n kierrätystavoitteen saavuttamista vuoteen 2020. Tavoitteet tiukentuvat kesällä 2018 voimaantulevan jätedirektiivin myötä. Tavoitteena on, että yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin 55 prosenttia vuonna 2025, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035. Tässä selvityksessä arvioitiin yhdyskuntajätteen kierrätystä lisäävien ohjauskeinojen taloudellisia vaikutuksia sekä niiden toteutettavuutta. Valitut ohjauskeinot olivat kunnallisten jätehuoltomääräysten kiristäminen, lajitteluneuvonnan tehostaminen ja neuvontavelvoite jäteyrityksille, painoperusteinen jätemaksujärjestelmä sekä jätteiden erilliskeräysvelvoitteiden tiukentaminen lainsäädäntötasolla. Lisäksi selvitettiin Ruotsin, Itävallan ja Walesin korkean yhdyskuntajätteen kierrätysasteen taustalla olevia tekijöitä; käytössä olevia politiikkakeinoja, toimintaympäristöä sekä muita kierrätysasteeseen keskeisesti vaikuttajia muuttujia. Hankkeen tulosten mukaan kierrätyksen lisääminen kasvattaa jätehuollon kokonaiskustannuksia ja muuttaa kustannusten kohdistumista eri toimijoille. Kierrätyksen kasvun myötä syntyy myös uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja ympäristöhyötyjä. Näkemykset erilliskeräystä lisäävien lajitteluvelvoitteiden toteutettavuudesta vaihtelevat. Velvoitteiden määrittelyä pitää jatkaa. Elinkaari (LCA)-tutkimuksiin perehtymällä tulisi selvittää, millaisin keinoin erilliskeräyksen kustannus- ja ympäristötehokkuutta on mahdollista lisätä ja saattaako tehostamisen esteenä olla esimerkiksi käytäntöjä tai kansallista lainsäädäntöä. Punnituksiin perustuvan PAYT (maksa siitä minkä heität pois) –järjestelmän käyttöönotto on yksi keino lisätä lajittelutehokkuutta. Väärinkäytösten torjumiseksi tulee löytää juuri oikea maksujen taso. Järjestelmän kattava käyttöönotto kunnissa, joissa vallitsee kiinteistön haltijan järjestämä jätteen kuljetus, on haaste. Lajitteluneuvonta ja asenteisiin vaikuttaminen on tärkeää. Yhtenäisen viestin ja neuvontaresurssien yhdistäminen toisi voimaa laajalle yleisöviestinnälle ja maaesimerkkien valossa yhteistä kampanjaa voi pitää tavoiteltavana asiana myös Suomessa.