Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050
Aakkula, Jyrki; Asikainen, Antti; Kohl, Johanna; Lehtonen, Aleksi; Lehtonen, Heikki; Ollilla, Paula; Regina, Kristiina; Salminen, Olli; Sievänen, Risto; Tuomainen, Tarja (2019-02-28)
Valtioneuvoston kanslia
28.02.2019
Julkaisusarja:
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 20/2019This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-650-8Tiivistelmä
EU:n hallintomalliasetuksen mukaan Suomen on laadittava ja toimitettava Euroopan komissiolle 30 vuoden päähän ulottuva pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrategia, joka tukee EU:n tavoitetta vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä kustannustehokkaasti 80-95 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050 -hanke (MALULU) tuottaa taustatietoa tähän tarpeeseen ja selvittää kahdeksan skenaarion avulla, miten erilaiset politiikkatoimet vaikuttavat maatalous- ja LULUCF-sektorien KHK-päästöjen ja hiilinielujen kehittymiseen. Osassa skenaarioita on otettu huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutus. Selvitys osoittaa, että maatalouden mahdollisuudet leikata KHK-päästöjään ovat rajalliset. Suurin vaikutus olisi aikaansaatavissa vähentämällä turvemaiden raivausta pelloksi, lisäämällä turvepeltojen kasvi-peitteisyyttä ja säätelemällä niiden vesitaloutta. Näillä toimilla maatalouden KHK-päästöjä voitaisiin vähentää n. 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. LULUCF-sektorilla KHK-päästöjen nettokehityksen ratkaisee metsien hiilinielu, joka LULUCF-vertailuskenaariossa alkaisi lisääntyä tuntuvasti vuoden 2030 jälkeen, mikäli metsiä hakattaisiin n. 80 milj. m3/vuosi. Eri skenaarioissa LULUCF-sektorin hiilinielu vuonna 2050 vaihtelee välillä 50–110 milj. CO2-ekvivalenttitonnia riippuen oletetuista hakkuumääristä ja kasvuolosuhteista. Rajoittamalla turve-pohjaisten metsien raivausta muun maankäytön tarpeisiin, pystyttäisiin muun maankäytön kuin metsien KHK-päästöjä vähentämään puoleen nykyisestä vuoteen 2050 mennessä.