Henkilötodistelun vastaanottaminen kuva- ja äänitallenteelta hovioikeudessa : Arviomuistio
Siro, Jukka (2019-03-15)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Oikeusministeriö
15.03.2019
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2019:6
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-743-4Tiivistelmä
Arviomuistiossa tarkastellaan mahdollisuutta ottaa henkilötodistelu hovioikeudessa vastaan käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta joko kaikissa tai vain tietyissä asioissa.
Jos henkilötodistelu otettaisiin hovioikeudessa vastaan kuva- ja äänitallenteelta, todistajia ja muita käräjäoikeudessa kuultuja henkilöitä ei yleensä kuultaisi hovioikeudessa uudelleen. Hovioikeus voisi sen sijaan perustaa näyttöharkintansa kertomuksiin, jotka on esitetty ja tallennettu käräjäoikeudessa eli lähempänä oikeudenkäynnin kohteena olevia tapahtumia. Näin hovioikeuden edellytykset saavuttaa näytön arvioinnissa oikea lopputulos voisivat parantua, eikä todistajien ja rikosasioiden asianomistajien tarvitsisi yleensä saapua enää hovioikeuteen kuultaviksi. Tällainen uudistus voisi johtaa myös peruutettujen pääkäsittelyjen määrän vähentymiseen ja siihen, että hovioikeuden rooli käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta kontrolloivana tuomioistuimena vahvistuisi.
Siirtyminen kuva- ja äänitallenteiden hyödyntämiseen edellyttäisi arviolta 1,2–1,7 miljoonan euron suuruisia suunnittelu- ja rakentamiskustannuksia. Vuosittaisten käyttökustannusten määrän voidaan arvioida vaihtelevan yli 300 000 eurosta noin 1,25 miljoonaan euroon riippuen siitä, missä laajuudessa ja millä tavalla järjestelmä toteutettaisiin. Mahdolliset säästöt olisivat todennäköisesti käyttökustannuksia pienempiä.
Jos henkilötodistelu otettaisiin hovioikeudessa vastaan kuva- ja äänitallenteelta, todistajia ja muita käräjäoikeudessa kuultuja henkilöitä ei yleensä kuultaisi hovioikeudessa uudelleen. Hovioikeus voisi sen sijaan perustaa näyttöharkintansa kertomuksiin, jotka on esitetty ja tallennettu käräjäoikeudessa eli lähempänä oikeudenkäynnin kohteena olevia tapahtumia. Näin hovioikeuden edellytykset saavuttaa näytön arvioinnissa oikea lopputulos voisivat parantua, eikä todistajien ja rikosasioiden asianomistajien tarvitsisi yleensä saapua enää hovioikeuteen kuultaviksi. Tällainen uudistus voisi johtaa myös peruutettujen pääkäsittelyjen määrän vähentymiseen ja siihen, että hovioikeuden rooli käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta kontrolloivana tuomioistuimena vahvistuisi.
Siirtyminen kuva- ja äänitallenteiden hyödyntämiseen edellyttäisi arviolta 1,2–1,7 miljoonan euron suuruisia suunnittelu- ja rakentamiskustannuksia. Vuosittaisten käyttökustannusten määrän voidaan arvioida vaihtelevan yli 300 000 eurosta noin 1,25 miljoonaan euroon riippuen siitä, missä laajuudessa ja millä tavalla järjestelmä toteutettaisiin. Mahdolliset säästöt olisivat todennäköisesti käyttökustannuksia pienempiä.