Selvitys opettajankoulutuksen rakenteesta yliopistoissa
Pursiainen, Jouni; Rusanen, Jarmo; Raudasoja, Eva Maria; Nurkkala, Riitta; Kortelainen, Terttu; Partanen, Sauli; Peuna, Ilkka (2019-05-16)
Lataukset:
Opetus- ja kulttuuriministeriö
16.05.2019
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:11
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-627-0Tiivistelmä
Selvitys liittyy hallitusohjelman Osaamisen ja koulutuksen alueen peruskoulun uudistamisen kärkihankkeen, Uusi peruskoulu -ohjelman ja Opettajankoulutusfoorumin laatiman Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman tavoitteiden toimeenpanoon. Tarkastelu kohdistuu opettajakoulutuksen yksikkörakenteeseen, opettajankoulutusta antavan henkilöstön tehtäviin, tieteelliseen profiiliin ja julkaisutoimintaan, tutkintoihin ja muihin opettajankelpoisuuden antaneisiin suorituksiin sekä yliopistojen sisäiseen yhteistyöhön opettajankoulutuksessa.
Yliopistoissa ei ole yhtenäistä tapaa määritellä, mitkä opettajien tehtävät kuuluvat opettajankoulutukseen. Myös opettajankoulutusta koskeva tilastotieto on puutteellista. Tällä hetkellä opettajankelpoisuuden antavista maisterintutkinnoista lähes puolet on aineenopettajantutkintoja.
Raportissa nostetaan esille rakenteellisia haasteita, joiden ratkaiseminen vaatisi yliopistotason kokonaistarkastelua. Pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin opettajankoulutuksen tehtävissä toimivat henkilöt, selkiyttää opiskelijavalintaa sekä pedagogisten opintojen ja opetettavien aineiden sisältöjä. Myös opettajankoulutusta antavien yksiköiden välistä yhteistyötä voisi tiivistää. Valtakunnallisesti opettajankoulutuksen vetovoimaisuuden ylläpitäminen ansaitsee huomiota.
Päivitetty 16.5.2019.
Yliopistoissa ei ole yhtenäistä tapaa määritellä, mitkä opettajien tehtävät kuuluvat opettajankoulutukseen. Myös opettajankoulutusta koskeva tilastotieto on puutteellista. Tällä hetkellä opettajankelpoisuuden antavista maisterintutkinnoista lähes puolet on aineenopettajantutkintoja.
Raportissa nostetaan esille rakenteellisia haasteita, joiden ratkaiseminen vaatisi yliopistotason kokonaistarkastelua. Pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin opettajankoulutuksen tehtävissä toimivat henkilöt, selkiyttää opiskelijavalintaa sekä pedagogisten opintojen ja opetettavien aineiden sisältöjä. Myös opettajankoulutusta antavien yksiköiden välistä yhteistyötä voisi tiivistää. Valtakunnallisesti opettajankoulutuksen vetovoimaisuuden ylläpitäminen ansaitsee huomiota.
Päivitetty 16.5.2019.