Rikosseuraamuslaitoksen toiminta- ja asiakasprosessien tulevaisuus
Pajuoja, Jussi (2019-04-18)
Oikeusministeriö
18.04.2019
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2019:15This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-752-6Tiivistelmä
Rikosseuraamuslaitoksen toiminta- ja asiakasprosesseja käsittelevän selvityksen läpikäyvänä teemana on asiakasvirran kehitys. Keskeisenä havaintona on, että vuositasolla asiakaskunta painottuu lyhytaikaisasiakkaisiin. Vankeusvangeista puolet vapautuu alle viidessä kuukaudessa, tutkintavangeista puolet vapautuu hieman yli kuukaudessa ja sakkovangeista kahdessa viikossa.
Tämä lyhytaikaisasiakkaiden suuri ja nopeasti vaihtuva ryhmä on yleensä jäänyt Rikosseuraamuslaitosta koskevien tarkastelujen ulkopuolelle. Syynä on osaltaan se, että lainsäädännössä ja poikkileikkaushetkeen perustuvassa tilastollisessa tarkastelussa pitkäaikaisvankien osuus korostuu.
Toisena havaintona on seuraamusjärjestelmän monimutkaistuminen. Lainsäädäntöön sisältyy esimerkiksi viisi siviilissä tapahtuvaa teknisen valvonnan muotoa: valvottu koevapaus, valvontarangaistus, yhdistelmärangaistus, tehostettu matkustuskielto ja aresti. Vastaavasti perinteisen valvonnan muotoja on kolme: ehdollisesti rangaistujen nuorten, ehdollisesti rangaistujen aikuisten ja ehdonalaisen vapauden valvonta.
Oma kysymyksensä on vankiloissa tapahtuva päätöksenteko. Lainsäädännön tasolla vankiloiden toiminta on hyvin yksityiskohtaisesti säädettyä. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että vankiloiden johtajat käyttävät valtaosan työajastaan heille määrättyjen yksittäispäätösten tekemiseen eikä laitosten yleiselle johtamiselle jää riittävästi aikaa. Tulisikin harkita, kuinka päätösvallan käyttöä voitaisiin delegoida.
Tämä lyhytaikaisasiakkaiden suuri ja nopeasti vaihtuva ryhmä on yleensä jäänyt Rikosseuraamuslaitosta koskevien tarkastelujen ulkopuolelle. Syynä on osaltaan se, että lainsäädännössä ja poikkileikkaushetkeen perustuvassa tilastollisessa tarkastelussa pitkäaikaisvankien osuus korostuu.
Toisena havaintona on seuraamusjärjestelmän monimutkaistuminen. Lainsäädäntöön sisältyy esimerkiksi viisi siviilissä tapahtuvaa teknisen valvonnan muotoa: valvottu koevapaus, valvontarangaistus, yhdistelmärangaistus, tehostettu matkustuskielto ja aresti. Vastaavasti perinteisen valvonnan muotoja on kolme: ehdollisesti rangaistujen nuorten, ehdollisesti rangaistujen aikuisten ja ehdonalaisen vapauden valvonta.
Oma kysymyksensä on vankiloissa tapahtuva päätöksenteko. Lainsäädännön tasolla vankiloiden toiminta on hyvin yksityiskohtaisesti säädettyä. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että vankiloiden johtajat käyttävät valtaosan työajastaan heille määrättyjen yksittäispäätösten tekemiseen eikä laitosten yleiselle johtamiselle jää riittävästi aikaa. Tulisikin harkita, kuinka päätösvallan käyttöä voitaisiin delegoida.