Viranomaisten toimivaltuudet häiriötilanteissa
Luoma, Raimo (2019-05-15)
Oikeusministeriö
15.05.2019
Julkaisusarja:
Viranomaisten toimivaltuudet häiriötilanteissa 2019:18This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-756-4Tiivistelmä
Selvityksen keskeinen tavoite on analysoida, ovatko viranomaisten häiriönhallintaa koskevat toimivaltuudet kansallisessa riskiarviossa (Sisäministeriön julkaisuja 2019:5) kuvattujen riskien osalta ajanmukaisella tasolla vai olisiko säädöksiä joltakin osin syytä tarkistaa. Selvitys ei lähtökohtaisesti koske valmiuslain tai puolustustilalain soveltamistilanteita ja painottuu huoltovarmuuskriittisten toimijoiden toimintaedellytyksiin vaikuttaviin häiriöihin.
Normaaliaikojen kriisilainsäädäntö kattaa varsin hyvin yhteiskunnassa esiintyvät häiriötilanteet. Selvityksen mukaan nykyinen sääntelytapa, jossa häiriötilanteiden hoitamista koskevat määräykset sisältyvät sektorikohtaiseen lainsäädäntöön, on tarkoituksenmukainen. Sääntelyn keskittäminen yhteen, yhtenäiseen lakiin ei näytä perustellulta.
Kriisilainsäädännössä ei ole erityisen suuria korjaus- tai muutostarpeita. Suositeltavaa olisi kuitenkin tehdä säädösmuutoksia muun muassa puolustusvoimien virka-apua koskeviin säännöksiin sekä sähkömarkkinalakiin (sähkönsiirto) ja kyberuhkien torjuntaa koskeviin säännöksiin. Selvitys päätyy kaikkiin kahdeksaan suositukseen.
Vaikka kriisilainsäädäntö on varsin ajanmukaista, on toimivaltuuksien tehokkaan täytäntöönpanon ja samalla keskeisiin kansallisiin riskeihin reagoimisen edellytyksenä viranomaisten johtamisjärjestelmien ajanmukaisuus, toimivaltaisten viranomaisten ennalta harjoiteltu yhteistyö sekä riittävien resurssien osoittaminen viranomaisten käyttöön.
Normaaliaikojen kriisilainsäädäntö kattaa varsin hyvin yhteiskunnassa esiintyvät häiriötilanteet. Selvityksen mukaan nykyinen sääntelytapa, jossa häiriötilanteiden hoitamista koskevat määräykset sisältyvät sektorikohtaiseen lainsäädäntöön, on tarkoituksenmukainen. Sääntelyn keskittäminen yhteen, yhtenäiseen lakiin ei näytä perustellulta.
Kriisilainsäädännössä ei ole erityisen suuria korjaus- tai muutostarpeita. Suositeltavaa olisi kuitenkin tehdä säädösmuutoksia muun muassa puolustusvoimien virka-apua koskeviin säännöksiin sekä sähkömarkkinalakiin (sähkönsiirto) ja kyberuhkien torjuntaa koskeviin säännöksiin. Selvitys päätyy kaikkiin kahdeksaan suositukseen.
Vaikka kriisilainsäädäntö on varsin ajanmukaista, on toimivaltuuksien tehokkaan täytäntöönpanon ja samalla keskeisiin kansallisiin riskeihin reagoimisen edellytyksenä viranomaisten johtamisjärjestelmien ajanmukaisuus, toimivaltaisten viranomaisten ennalta harjoiteltu yhteistyö sekä riittävien resurssien osoittaminen viranomaisten käyttöön.