Katsaus valtion taloudellisiin vastuisiin ja riskeihin, syksy 2019
Kostiainen, Juho; Lehtiö, Sakari; Napari, Sami; Puumalainen, Markku (2019-10-11)
Lataukset:
Valtiovarainministeriö
11.10.2019
Julkaisusarja:
Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:53This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-035-8Julkaisun muut kieliversiot:
EnglishTiivistelmä
Viime vuosien hyvä talouskehitys on vahvistanut julkisen talouden tasapainoa, mutta samanaikaisesti julkisen talouden riskit ovat kasvaneet. Valtion suorat vastuut ovat kasvaneet huomattavasti kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2008 valtiolla oli velkaa 54 miljardia kun vuoden 2018 lopussa sitä oli jo 105 miljardia. Samaan aikaan valtion ehdolliset vastuut ovat kasvaneet voimakkaasti eikä kasvu ole näyttänyt laantumisen merkkejä. Valtiontakausten ja -takuiden voimassa oleva määrä oli vuoden 2018 lopussa 57 miljardia. Vuonna 2010 vastaava luku oli 23 miljardia. Takausvastuiden riskisyyttä lisäävät niiden keskittyminen tietyille toimialoille ja yrityksille.
Valtion riskiasemaan vaikuttavat suorien ja takaus- ja takuuvastuiden lisäksi ns. piilevät vastuut. Ne eivät ole valtiota oikeudellisesti velvoittavia, mutta yhteiskunnallisista tekijöistä johtuen valtion odotetaan kantavan niistä viimekätisen vastuun. Keskeisiä piileviä vastuista ovat pankkisektoriin ja paikallishallintoon liittyvät vastuut. Suomen pankkisektorissa on rakenteellisia tekijöitä, jotka kasvattavat sen häiriöherkkyyttä. Näitä ovat pankkijärjestelmän suuri suhteellinen koko, keskittyneisyys ja tiiviit kytkökset muihin Pohjoismaihin. Nämä erityispiirteet ovat viime vuosina vahvistuneet. Paikallishallinnon piilevät riskit ovat myös kasvaneet kuntien talousvastuiden kasvun myötä. Vuoden 2018 lopussa kuntien lainakanta oli 17 miljardia kun se vielä 2000-luvun alussa oli 5,5 miljardia. Lisäksi kuntien myöntämät takaukset ovat kasvaneet merkittävästi.
Valtion vastuiden kasvu sekä vaatimattomat kasvunäkymät, jonka taustalla on rakenteellisia tekijöitä heikon tuottavuuskehityksen ja ikääntyvän väestön muodossa, ovat pienentäneet valtion liikkumatilaa mahdollisessa makrotalouden häiriötilanteessa. Velkaantumiseen ja ehdollisten vastuiden kasvuun ja niiden riskienhallintaan tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Myös rakenteellisille uudistuksille, jotka tukevat työllisyys- ja tuottavuuskehitystä, on tarvetta.
Valtion riskiasemaan vaikuttavat suorien ja takaus- ja takuuvastuiden lisäksi ns. piilevät vastuut. Ne eivät ole valtiota oikeudellisesti velvoittavia, mutta yhteiskunnallisista tekijöistä johtuen valtion odotetaan kantavan niistä viimekätisen vastuun. Keskeisiä piileviä vastuista ovat pankkisektoriin ja paikallishallintoon liittyvät vastuut. Suomen pankkisektorissa on rakenteellisia tekijöitä, jotka kasvattavat sen häiriöherkkyyttä. Näitä ovat pankkijärjestelmän suuri suhteellinen koko, keskittyneisyys ja tiiviit kytkökset muihin Pohjoismaihin. Nämä erityispiirteet ovat viime vuosina vahvistuneet. Paikallishallinnon piilevät riskit ovat myös kasvaneet kuntien talousvastuiden kasvun myötä. Vuoden 2018 lopussa kuntien lainakanta oli 17 miljardia kun se vielä 2000-luvun alussa oli 5,5 miljardia. Lisäksi kuntien myöntämät takaukset ovat kasvaneet merkittävästi.
Valtion vastuiden kasvu sekä vaatimattomat kasvunäkymät, jonka taustalla on rakenteellisia tekijöitä heikon tuottavuuskehityksen ja ikääntyvän väestön muodossa, ovat pienentäneet valtion liikkumatilaa mahdollisessa makrotalouden häiriötilanteessa. Velkaantumiseen ja ehdollisten vastuiden kasvuun ja niiden riskienhallintaan tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Myös rakenteellisille uudistuksille, jotka tukevat työllisyys- ja tuottavuuskehitystä, on tarvetta.