Alkuperätakuujärjestelmän laajennus biokaasulle

Abstract

Nykyisen sähkön alkuperätakuujärjestelmän avulla varmennetaan, että kuluttajille uusiutuvana myyty sähkö on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä. RED II-direktiivin 2018/2001/EC, artiklan 19 mukaan alkuperätakuita tulee voida myöntää uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön lisäksi uusiutuvista energialähteistä tuotetulle kaasulle sekä lämmölle ja jäähdytykselle.

Tässä selvityksessä keskitytään kaasun alkuperän varmentamisen haasteisiin, joita ovat kaasun tietyt erityispiirteet sähköön verrattuna. Näistä esimerkkeinä voidaan mainita kaasun verotus, käyttö toisen energiamuodon tuotannossa, erilaatuisuus, verkon ulkopuolinen tuo-tanto (offgrid) ja kulutus sekä biokaasun laskeminen uusiutuvan energian tavoitteisiin ja velvoitteisiin ainetasemenetelmän kautta.

Biokaasun alkuperätakuujärjestelmän kehitys on käynnissä useassa Euroopan maassa. Tie-tyistä teknisistä yksityiskohdista sekä suuremmista linjauksista päätetään Euroopan tasolla todennäköisesti seuraavien vuosien aikana. RED II-direktiivi tulee kuitenkin implementoida kansalliseen lainsäädäntöön ennen kuin lopullisten linjausten voidaan olettaa valmistuvan. Siksi Suomen järjestelmän tulee toteuttaa direktiivin vähimmäisvaatimukset, mutta olla riittävän avoin mukautumaan myöhemmin tehtäviin päätöksiin.

Työssä esitetään vaihtoehtoja ja suosituksia biokaasuun liittyvien erityiskysymysten ratkai-semiseksi Suomessa. Biokaasun alkuperätakuun suhde valmisteverotukseen on kenties markkinoiden kannalta keskeisin kysymys. Työssä suositellaan, että alkuperätakuilla osoitetaan direktiivin mukaisesti kaasun alkuperä loppukuluttajalle eikä sillä olisi vaikutusta käytet-tävän kaasun verotukseen. Työssä esitetään myös ratkaisu siihen, miten offgrid-kaasun linkittyminen kestävyyskriteereihin toteutetaan siten, että voidaan taata uusiutuvan energian kaksoislaskennan välttäminen. Tämä on keskeistä Suomen kansallisen järjestelmän luotettavuudelle sekä alkuperätakuiden viennin mahdollistamiselle muihin Euroopan maihin.

Työssä suositellaan yksiselitteisesti offgrid-kaasun tuotannon sisällyttämistä järjestelmään. Valinta siitä, mitä alkuperätakuuta halutaan kussakin kohteessa käyttää jää tällöin kaasun myyjälle tai käyttäjälle. Tuotantolaitosten ja -määrien todentamiseen toimintamalleja haetaan erityisesti sähkön alkuperätakuujärjestelmästä. Tavoitteena on luoda hallinnollisilta vaatimuksiltaan mahdollisimman kevyt, mutta samaan aikaan luotettava ja uusiutuvan energian kaksoislaskennan ehkäisevä järjestelmä.

Työssä suositellaan, että kaasun myyjän olisi ainakin tulevaisuudessa aina ilmoitettava myytävän kaasun energia-alkuperä ostajalle. Alkuperältään varmentamaton kaasu tulisi alkuvaiheessa ilmoittaa maakaasuna. Kaasun alkuperän varmennusvelvollisuus kysymykseen erityisesti onsite-käytössä ratkaisuehdotuksena on sähkön alkuperätakuujärjestelmän malli, jossa liittyminen alkuperätakuujärjestelmään linkitetään velvoitteeseen käyttää niitä alkuperämerkintään, jolloin järjestelmään liittymisestä tulee markkinaehtoista.

Työn lopuksi esitetään kokonaisuuden yhteen vetävä kuvaus kaasun alkuperätakuujärjestelmän erityiskysymysten ratkaisuista ja suoraan sähkön alkuperätakuujärjestelmästä laajennettavista osioista.