EU:n ulkoinen terrorismin torjunta: kehitys, rakenteet ja toimet
Tammikko, Teemu; Iso-Markku, Tuomas (2020-01-30)
valtioneuvoston kanslia
30.01.2020
Julkaisusarja:
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:7
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-827-4
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-827-4
Kuvaus
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.
Tiivistelmä
Terrorismi on yksi merkittävimpiä turvallisuusuhkia Euroopassa. Sillä on rajat ylittävä luonne, ja sen torjunta edellyttää paitsi jäsenmaiden välistä yhteistyötä, myös laaja-alaista ulkoista toimintaa. Näistä viimeinen on tämän raportin tutkimuskohde. Raportissa pureudutaan EU:n ulkoisen terrorismin torjunnan käsitteisiin, muotoihin, kehitysvaiheisiin sekä toimijoihin ja toimiin.
EU:n ulkoinen terrorismin torjunta tapahtuu pääosin neljässä eri muodossa: kansainvälisen diplomatian, kriisinhallinnan, ulkoisen avun ohjelmien sekä EU:n erillisvirastojen ulkoisen toiminnan kautta. Jokaisella näistä on omat, toisistaan poikkeavat toimija-, päätöksenteko- ja toimeenpanorakenteensa. Se tekee ulkoisesta terrorismin torjunnasta monimutkaisen ja vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden. Kompleksisuutta lisäävät myös useat meneillään olevat institutionaaliset muutosprosessit.
Vaikka toiminnassa on omat haasteensa, on EU osoittanut merkittävää kykyä muokata toimintaansa uhkakuvien muuttuessa. Se on pystynyt tukemaan jäsenmaiden omia toimia erityisesti luomalla ja levittämällä yhteisiä käsitteitä ja käytäntöjä, pitämällä yllä laajaa kokonaiskuvaa sekä kehittämällä yhteistyötä erilaisten kumppanien kanssa. EU:n ulkoinen terrorismin torjunta on kuitenkin pitkälti riippuvainen jäsenmaiden kyvystä määritellä yhteiset poliittiset tavoitteet.
EU:n ulkoinen terrorismin torjunta tapahtuu pääosin neljässä eri muodossa: kansainvälisen diplomatian, kriisinhallinnan, ulkoisen avun ohjelmien sekä EU:n erillisvirastojen ulkoisen toiminnan kautta. Jokaisella näistä on omat, toisistaan poikkeavat toimija-, päätöksenteko- ja toimeenpanorakenteensa. Se tekee ulkoisesta terrorismin torjunnasta monimutkaisen ja vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden. Kompleksisuutta lisäävät myös useat meneillään olevat institutionaaliset muutosprosessit.
Vaikka toiminnassa on omat haasteensa, on EU osoittanut merkittävää kykyä muokata toimintaansa uhkakuvien muuttuessa. Se on pystynyt tukemaan jäsenmaiden omia toimia erityisesti luomalla ja levittämällä yhteisiä käsitteitä ja käytäntöjä, pitämällä yllä laajaa kokonaiskuvaa sekä kehittämällä yhteistyötä erilaisten kumppanien kanssa. EU:n ulkoinen terrorismin torjunta on kuitenkin pitkälti riippuvainen jäsenmaiden kyvystä määritellä yhteiset poliittiset tavoitteet.