Arvioita sosiaaliturvan menojen pitkän aikavälin kehityksestä
Tom-Henrik Sirviö (2020-04-27)
sosiaali- ja terveysministeriö
27.04.2020
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita 2020:17
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5397-0Tiivistelmä
Muistio tarkastelee sosiaaliturvan menojen pitkän aikavälin kehitykseen liittyviä tekijöitä ja erilaisilla oletuksilla tehtyjä laskelmia. Tarkastelu painottuu ikäsidonnaisiin menoihin, joita ovat eläkkeet, terveydenhuolto, pitkäaikaishoito, työttömyysturva ja koulutus. Laskelmat on tehty sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalimenojen pitkän aikavälin skenaariomallilla.
Suomessa ikääntyneiden määrä lisääntyy ja syntyvyys on laskenut voimakkaasti. Toisaalta maahanmuutto on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt. Väestörakenteen muutos nostaa erityisesti eläkkeiden ja hoivamenojen kustannuksia. Ikäsidonnaiset menot suhteutetaan bruttokansantuotteen kehitykseen, koska halutaan tarkastella talouden pitkän aikavälin kestävyyttä.
Peruslaskelman mukaan ikäsidonnaiset menot kasvavat Suomessa vuoteen 2040 mennessä 2,4 prosenttiyksikköä ja vuoteen 2070 mennessä viisi prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eniten nousevat eläkkeiden, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menot. Ikääntyneen väestön määrän kasvun vaikuttaa suoraan julkisen talouden menoihin eläke- ja hoivakulujen lisääntymisen vuoksi. Näin ollen terveyden ja toimintakyvyn parantamisella voidaan parhaimmillaan hillitä merkittävästi suhteellisten kustannusten nousua. Toisaalta suotuisalla talouskehityksellä voidaan parantaa järjestelmän rahoituspohjan kestävyyttä.
Suomessa ikääntyneiden määrä lisääntyy ja syntyvyys on laskenut voimakkaasti. Toisaalta maahanmuutto on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt. Väestörakenteen muutos nostaa erityisesti eläkkeiden ja hoivamenojen kustannuksia. Ikäsidonnaiset menot suhteutetaan bruttokansantuotteen kehitykseen, koska halutaan tarkastella talouden pitkän aikavälin kestävyyttä.
Peruslaskelman mukaan ikäsidonnaiset menot kasvavat Suomessa vuoteen 2040 mennessä 2,4 prosenttiyksikköä ja vuoteen 2070 mennessä viisi prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eniten nousevat eläkkeiden, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menot. Ikääntyneen väestön määrän kasvun vaikuttaa suoraan julkisen talouden menoihin eläke- ja hoivakulujen lisääntymisen vuoksi. Näin ollen terveyden ja toimintakyvyn parantamisella voidaan parhaimmillaan hillitä merkittävästi suhteellisten kustannusten nousua. Toisaalta suotuisalla talouskehityksellä voidaan parantaa järjestelmän rahoituspohjan kestävyyttä.