Selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta
Tarasti, Lauri (2020-06-10)
valtioneuvosto
10.06.2020
Julkaisusarja:
Valtioneuvoston julkaisuja 2020:15This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-859-5Tiivistelmä
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan hallituskauden aikana tehdään selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi tämän johdosta 27.11.2019 ministeri Lauri Tarastin tekemään tällaisen selvityksen.
Selvityksen selkeä johtopäätös on, että erillinen huippu-urheilulaki ei nykyoloissa ole tarpeellinen eikä tarkoituksenmukainen. Syyt ovat monet. Miten huippu-urheilulaki ja liikuntalaki järjestettäisiin keskenään? Mihin lakiin kuuluisivat lajiliitot ja seurat, joissa suurin osa huippu-urheilun käytännön työstä tehdään? Olympiakomitea edustaa nykyisin koko liikuntaa, ei vain huippu-urheilua. Huippu-urheilulaki vaikuttaisi todennäköisesti Suomen urheilun perusrakenteeseen: valtio luo edellytyksiä, mutta itse toiminta tapahtuu liitoissa, seuroissa ja muussa kansalaisjärjestöissä. Tästä selvityksessä on pidetty kiinni.
Mahdollisesti tarvittavat lisäsäännökset huippu-urheilusta ovat hyvin otettavissa liikuntalakiin. Selvityksessä ehdotetaankin kahta muutosta liikuntalakiin: 14 §:ään lisättäisiin säännös huippu-urheilun edistämisen viidestä tavoitteesta, joiden toteuttamista Olympiakomitea tukisi. Olympiakomitea mainittaisiin nyt ensimmäistä kertaa liikuntalaissa. 16 §:n säännös valtionapujen suorittamisesta pääsääntöisesti rahapeliyhtiön tuotoista muutettaisiin neutraaliksi "suoritetaan rahapeliyhtiön tuotoista ja muista valtion talousarvioon otettavista määrärahoista".
Urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten valtionavuista päättäminen siirrettäisiin Olympiakomitealle opetus- ja kulttuuriministeriön valvonnan säilyessä. Selvityksessä on myös muita pienempiä ehdotuksia huippu-urheilun edistämisestä.
Selvityksen selkeä johtopäätös on, että erillinen huippu-urheilulaki ei nykyoloissa ole tarpeellinen eikä tarkoituksenmukainen. Syyt ovat monet. Miten huippu-urheilulaki ja liikuntalaki järjestettäisiin keskenään? Mihin lakiin kuuluisivat lajiliitot ja seurat, joissa suurin osa huippu-urheilun käytännön työstä tehdään? Olympiakomitea edustaa nykyisin koko liikuntaa, ei vain huippu-urheilua. Huippu-urheilulaki vaikuttaisi todennäköisesti Suomen urheilun perusrakenteeseen: valtio luo edellytyksiä, mutta itse toiminta tapahtuu liitoissa, seuroissa ja muussa kansalaisjärjestöissä. Tästä selvityksessä on pidetty kiinni.
Mahdollisesti tarvittavat lisäsäännökset huippu-urheilusta ovat hyvin otettavissa liikuntalakiin. Selvityksessä ehdotetaankin kahta muutosta liikuntalakiin: 14 §:ään lisättäisiin säännös huippu-urheilun edistämisen viidestä tavoitteesta, joiden toteuttamista Olympiakomitea tukisi. Olympiakomitea mainittaisiin nyt ensimmäistä kertaa liikuntalaissa. 16 §:n säännös valtionapujen suorittamisesta pääsääntöisesti rahapeliyhtiön tuotoista muutettaisiin neutraaliksi "suoritetaan rahapeliyhtiön tuotoista ja muista valtion talousarvioon otettavista määrärahoista".
Urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten valtionavuista päättäminen siirrettäisiin Olympiakomitealle opetus- ja kulttuuriministeriön valvonnan säilyessä. Selvityksessä on myös muita pienempiä ehdotuksia huippu-urheilun edistämisestä.