Selvitys kotimaisen audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamisen uusista mahdollisuuksista
Kemppinen, Petri (2020-06-25)
opetus- ja kulttuuriministeriö
25.06.2020
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:22
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-891-5Tiivistelmä
Uudistetun audiovisuaalisen mediapalveludirektiivin 13 artiklan 2 kohta avaa jäsenvaltioille mahdollisuuden laajentaa itsenäisten eurooppalaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjaa. Selvityksessä selvitetään direktiivin kyseisen artiklan soveltamista ja sitä koskevia suunnitelmia ja valmisteluja muissa EU:n jäsenvaltioissa sekä tarkastellaan direktiivin mahdollistaman velvoitteen toteuttamismahdollisuuksia Suomessa.
Selvitystä varten haastateltujen kotimaisten mediapalvelutoimijoiden enemmistö ei ottanut kantaa rahoituspohjan laajentamisen puolesta tai sitä vastaan. Epävarmuustekijänä nähtiin ulkomaisten toimijoiden aseman vahvistuminen ja kilpailutilanteen muutos. Argumenttina laajentamisen puolesta nähtiin mahdollisuus kasvattaa kotimaisten itsenäisten tuotantojen rahoitusta ja vankistaa näin pienillä markkinoilla toimivia tuotantoyhtiöitä.
Selvityksen mukaan suomalainen sääntelymalli voisi toimia tanskalaisen mallin mukaan, joka ei asetettaisi uusia velvoitteita olemassa oleville kotimaisille televisiotoimijoille mutta mahdollistaisi sen, että rahoitusvelvoite voidaan ulottaa myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin mediapalvelun tarjoajiin ja mahdollisiin uusiin kotimaisiin toimijoihin.
Sääntelyn kautta tuleva lisärahoitus riippuu rahoitusvelvoitteen suuruudesta ja toimijoiden liikevaihdosta.
Selvitystä varten haastateltujen kotimaisten mediapalvelutoimijoiden enemmistö ei ottanut kantaa rahoituspohjan laajentamisen puolesta tai sitä vastaan. Epävarmuustekijänä nähtiin ulkomaisten toimijoiden aseman vahvistuminen ja kilpailutilanteen muutos. Argumenttina laajentamisen puolesta nähtiin mahdollisuus kasvattaa kotimaisten itsenäisten tuotantojen rahoitusta ja vankistaa näin pienillä markkinoilla toimivia tuotantoyhtiöitä.
Selvityksen mukaan suomalainen sääntelymalli voisi toimia tanskalaisen mallin mukaan, joka ei asetettaisi uusia velvoitteita olemassa oleville kotimaisille televisiotoimijoille mutta mahdollistaisi sen, että rahoitusvelvoite voidaan ulottaa myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin mediapalvelun tarjoajiin ja mahdollisiin uusiin kotimaisiin toimijoihin.
Sääntelyn kautta tuleva lisärahoitus riippuu rahoitusvelvoitteen suuruudesta ja toimijoiden liikevaihdosta.